4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/1

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/2

a)

tuomarit Pelikánová ja Buttigieg

b)

tuomarit Pelikánová ja Calvo-Sotelo Ibáñez-Martín

c)

tuomarit Buttigieg ja Calvo-Sotelo Ibáñez-Martín

a)

tuomarit Gervasoni ja Madise

b)

tuomarit Gervasoni ja Csehi

c)

tuomarit Madise ja Csehi

a)

tuomarit Bieliūnas ja Forrester

b)

tuomarit Bieliūnas ja Iliopoulos

c)

tuomarit Forrester ja Iliopoulos

a)

tuomarit Labucka ja Kreuschitz

b)

tuomarit Labucka ja Schalin

c)

tuomarit Kreuschitz ja Schalin

a)

tuomarit Schwarcz ja Tomljenović

b)

tuomarit Schwarcz ja Reine

c)

tuomarit Tomljenović ja Reine

a)

tuomarit Dehousse ja Collins

b)

tuomarit Dehousse ja Valančius

c)

tuomarit Collins ja Valančius

a)

tuomarit Wiszniewska-Białecka ja Ulloa Rubio

b)

tuomarit Wiszniewska-Białecka ja Marcoulli

c)

tuomarit Ulloa Rubio ja Marcoulli

a)

tuomarit Kancheva ja Wetter

b)

tuomarit Kancheva ja Półtorak

c)

tuomarit Wetter ja Półtorak

a)

tuomarit Czúcz ja Popescu

b)

tuomarit Spielmann ja Xuereb

—

kun kyse on ensimmäisestä, toisesta, kolmannesta, neljännestä, viidennestä, kuudennesta, seitsemännestä ja kahdeksannesta jaostosta, rajoitettuun kokoonpanoon, jonka käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, lisätään neljäs tuomari tästä jaostosta ja numerojärjestyksessä seuraavasta jaostosta viides tuomari (muu kuin jaoston puheenjohtaja), joka nimitetään työjärjestyksen 8 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä

—

kun kyse on yhdeksännestä jaostosta, rajoitettuun kokoonpanoon, jonka käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, lisätään jaostoon kuuluvat kaksi muuta tuomaria.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/5

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava niin, että mainitun direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 5 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luovutuksen osalta veron perusteeseen voidaan laskea mukaan sellaisen esineoikeuden arvo, joka antaa haltijalleen oikeuden käyttää kiinteää omaisuutta, ja kyseiselle maapohjalle rakennetun toimistorakennuksen viimeistelykustannukset, kun verovelvollinen on jo maksanut arvonlisäveron kyseisestä arvosta ja mainituista kustannuksista mutta myös välittömästi vähentänyt kyseisen veron kokonaan.

2)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa maapohja ja kyseisellä maapohjalla sijaitseva rakenteilla oleva rakennus on hankittu perustamalla esineoikeus, joka antaa haltijalleen oikeuden käyttää kyseistä kiinteää omaisuutta, kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava niin, että mainitun direktiivin 5 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luovutuksen osalta veron perusteessa huomioitava kyseisen esineoikeuden arvo vastaa esineoikeuden muodostavan perintövuokraoikeuden jäljellä olevana kestoaikana vastikkeena vuosittain maksettavien rahamäärien arvoa, korjattuna tai pääomitettuna saman menetelmän mukaan kuin se menetelmä, jota käytetään perintövuokraoikeuden perustamisen arvon määrittämiseksi.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/6

1)

Ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kysymyksen tarkastelusta asioissa C-191/14 ja C-192/14, kolmannen kysymyksen tarkastelusta asiassa C-295/14 ja ensimmäisen kysymyksen tarkastelusta asioissa C-389/14 ja C-391/14–C-393/14 ei ilmene mitään, mikä voisi vaikuttaa päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 3 kohdan pätevyyteen sikäli kuin kyseisessä säännöksessä suljetaan pois sähköntuottajien päästöjen huomioiminen määritettäessä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää.

2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 5.9.2013 annetun komission päätöksen 2013/448/EU 4 artikla ja liite II ovat pätemättömiä.

3)

Päätöksen 2013/448 4 artiklan ja liitteen II pätemättömäksi julistamisen ajallisia vaikutuksia on rajattava yhtäältä siten, että sillä on vaikutuksia vasta 10 kuukauden jälkeen tämän tuomion julistamisesta, jotta Euroopan komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, ja toisaalta siten, että pätemättömien säännösten perusteella kyseisen ajanjakson päättymiseen saakka toteutettuja toimenpiteitä ei voida kyseenalaistaa.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/8

1)

Kanne hylätään.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/8

1)

Kanne hylätään.

2)

Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Irlanti, Ranskan tasavalta, Romania, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/9

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/10

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/10

1)

Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 3 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisen artiklan soveltamisen kannalta luonnollisella henkilöllä ei voi olla vakituista asuinpaikkaa samanaikaisesti jäsenvaltiossa ja kolmannessa maassa.

2)

Sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa ja jossa asianomaisella on kolmannessa maassa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia siteitä ja jäsenvaltiossa henkilökohtaisia siteitä, on sen määrittämiseksi, onko asianomaisen henkilön asetuksen N:o 1186/2009 3 artiklassa tarkoitettu vakituinen asuinpaikka kolmannessa maassa, annettava merkityksellisten tosiseikkojen kokonaisarvioinnin yhteydessä erityinen merkitys sille, kuinka kauan asianomainen henkilö on oleskellut kyseisessä kolmannessa maassa.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/11

1)

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä I olevaa yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on muutettuna 27.10.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1719/2005 ja 20.9.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1214/2007, on tulkittava siten, että kyseisen nimikkeistön nimikkeeseen 2208 kuuluu Ferm Fruitin kaltainen juoma, joka on valmistettu omenatiivisteestä käymisen avulla ja joka on tarkoitettu käytettäväksi sellaisenaan tai muiden juomien perusainesosana ja joka on puhdistuksen, etenkin ultrasuodatuksen, vaikutuksesta väriltään, hajultaan ja maultaan neutraali ja jonka alkoholipitoisuus on ilman, että siihen olisi lisätty tislattua alkoholia, 16 tilavuusprosenttia.

2)

Asetuksen N:o 2658/87 liitteenä I olevaa yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1719/2005 ja asetuksella N:o 1214/2007, on tulkittava siten, että kyseisen nimikkeistön nimikkeeseen 2208 kuuluvat juomat, joiden alkoholipitoisuus on 14 tilavuusprosenttia ja jotka on saatu lisäämällä Ferm Fruitiin sokeria, aromeja, väri- ja makuaineita, sakeuttamisaineita sekä säilöntäaineita ja yhdessä tapauksessa myös kermaa ja jotka eivät sisällä tislattua alkoholia.

3)

Asetuksen N:o 2658/87 liitteenä I olevaa yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1719/2005 ja asetuksella N:o 1214/2007, on tulkittava siten, että kyseisen nimikkeistön nimikkeeseen 2208 kuuluu juoma, jonka alkoholipitoisuus on 13,4 tilavuusprosenttia ja joka on saatu lisäämällä Ferm Fruitiin sokeria, aromeja, väri- ja makuaineita, sakeuttamisaineita, säilöntäaineita ja tislattua alkoholia siten, että tislatun alkoholin määrä ei tilavuuden eikä pitoisuuden kannalta katsottuna ylitä 49:ää prosenttia juomassa olevasta alkoholista, josta jäljellä olevat 51 prosenttia on peräisin käymisprosessista.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/12

1)

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 24 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita vaatimuksia tupakkatuotteiden pakkauksiin liittyvien sellaisten näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu kyseisellä direktiivillä.

2)

Direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan vähittäismyyntipakkausten pakkausmerkintöihin, myyntipäällykseen ja itse tupakkatuotteisiin ei saa kiinnittää kyseisen säännöksen kohteena olevia tietoja, vaikka ne pitäisivätkin aineellisesti paikkansa.

3)

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) (alioikeus (Englanti ja Wales), Queen’s Bench -osasto (hallintoasioiden jaosto)) esittämien ennakkoratkaisukysymysten tutkinnassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka voivat vaikuttaa direktiivin 2014/40 7 artiklan, 18 artiklan, 24 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä kyseisen direktiivin II osaston II luvussa olevien säännösten pätevyyteen.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/13

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/14

1)

Valitus hylätään.

2)

Bank of Industry and Mine ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/14

—

lähettävässä jäsenvaltiossa asiaa käsittelevän tuomioistuimen on varmistettava, että vastaanottajalle on asianmukaisesti ilmoitettu asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen hänelle kuuluvasta oikeudesta kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta

—

ellei tätä menettelyllistä edellytystä ole noudatettu, kyseisen tuomioistuimen on oikaistava menettely asetuksen säännösten mukaisesti

—

asiaa käsittelevän tuomioistuimen ei pidä estää vastaanottajaa käyttämästä oikeuttaan kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta

—

asiaa käsittelevä tuomioistuin voi selvittää sen, onko kieltäytyminen ollut perusteltu, vasta kun vastaanottaja on tosiasiallisesti käyttänyt oikeuttaan kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta; tätä selvittäessään tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki asiassa saatu merkityksellinen selvitys määrittääkseen sen, ymmärtääkö asianomainen henkilö kieltä, jolla asiakirja on laadittu, ja

—

jos tuomioistuin toteaa, ettei vastaanottajan päätös kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta ole perusteltu, se voi lähtökohtaisesti soveltaa kansallisessa oikeudessaan tällaisten tilanteiden varalta säädettyjä seuraamuksia, kunhan asetuksen N:o 1393/2007 tehokas oikeusvaikutus turvataan.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/15

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/15

1)

Onko direktiivin 2005/29/EY (1) 7 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot elinkeinonharjoittajan maantieteellisestä osoitteesta ja henkilöllisyydestä esitettävä jo konkreettisia tuotteita koskevassa painetussa mainoksessa siinäkin tapauksessa, että kuluttajat voivat hankkia mainostetut tuotteet yksinomaan ilmoituksessa mainitun mainostavan yrityksen verkkosivuston kautta ja saada direktiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaan tarvittavat tiedot yksinkertaisesti tältä verkkosivustolta tai tämän verkkosivuston kautta?

2)

Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkityksellistä se, mainostaako painetussa muodossa mainostava yritys myydäkseen omia tuotteitaan ja viittaako se direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 4 kohdan mukaan tarvittavien tietojen osalta suoraan omalle verkkosivustolleen vai koskeeko mainos tuotteita, joita muut yritykset myyvät mainostajan internetfoorumilla, jolloin kuluttajat voivat saada direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot vasta yhden tai useamman jatkovaiheen (klikkauksen) jälkeen käyttäen näiden muiden yritysten verkkosivustoja koskevaa linkkiä, joka annetaan käyttöön ainoastaan mainoksessa ilmoitetulla foorumin ylläpitäjän verkkosivustolla?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/16

1)

Onko direktiivin 93/13 (1) 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että huomattavaa epätasapainoa osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä on arvioitava nimenomaan vain sopimuksen tekohetken kannalta, vai onko arviointi tehtävä myös silloin, kun kuluttajan suorituksesta on tullut määräaikaisen tai jatkuvan sopimuksen täytäntöönpanon aikana valuuttakurssin huomattavien vaihtelujen vuoksi kohtuuttoman raskas verrattuna sopimuksen tekohetkeen?

2)

Onko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ehdon laatiminen selkeästi ja ymmärrettävästi ymmärrettävä siten, että tällaisessa sopimusehdossa on määrättävä vain kyseisen ehdon sopimukseen ottamisen perusteista ja toimintamekanismista, vai onko siinä määrättävä myös kaikista siitä mahdollisesti aiheutuvista seurauksista, joiden mukaan kuluttajan maksama hinta voi vaihdella, esimerkiksi valuuttakurssiriskistä, ja voidaanko direktiivin 93/13/ETY valossa katsoa, että pankin velvollisuus antaa asiakkaalle tietoja luoton myöntämishetkellä koskee yksinomaan luottoehtoja eli korkoja, palkkioita ja lainanottajan antamia vakuuksia, jolloin tämä velvollisuus ei voi sisältää ulkomaisen valuutan arvon mahdollista nousua tai laskua?

3)

Onko direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ilmaisut ”sopimuksen pääkohde” ja ”hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita” sisältävät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen ulkomaan valuutan määräiseen luottosopimukseen otetun ehdon, josta ei ole neuvoteltu yksilöllisesti ja jonka nojalla luotto on maksettava takaisin samassa valuutassa?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/17

1)

Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan k alakohdassa määriteltyihin tukijärjestelmiin, joilla pyritään saavuttamaan tässä direktiivissä säädetyt uusiutuvan energian kulutusta koskevat tavoitteet, luetaan mukaan muun muassa verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että mainitut kannustimet tai toimenpiteet ovat luonteeltaan pakollisia ja jäsenvaltioita sitovia ja että niillä on välitön oikeusvaikutus siten, että yksityiset voivat vedota niihin kaikissa julkisissa, oikeudellisissa ja hallinnollisissa elimissä?

2)

Edellisessä kysymyksessä mainittuihin tukijärjestelmiin luetaan siis mukaan ”muun muassa” verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että kyseisiin kannustimiin kuuluu nimenomaisesti verottamatta jättäminen, eli kielletäänkö siinä toisin sanoen minkä tahansa erityisen lisäveron kantaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta niiden yleisluonteisten verojen lisäksi, joita kannetaan taloudellisesta toiminnasta ja sähköntuotannosta? Tässä samassa kohdassa kysytään lisäksi, onko niin ikään katsottava, että edellä mainittu yleisluonteinen kielto sisältää myös uusiutuvasta lähteestä peräisin olevan energian tuotannon eri vaiheista kannettavien yleisten tai erityisten verojen päällekkäisyyttä, kaksinkertaista kantamista tai limittäisyyttä koskevan kiellon silloin, kun kyseisen verotuksen kohteena on sama verotettava tapahtuma kuin tarkastelun kohteena olevassa tuulivoimamaksussa?

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian verotus on hyväksyttävää direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko erityistarkoituksen käsitettä tulkittava siten, että asetetun tavoitteen on oltava ainoa tavoite ja että lisäksi uusiutuvasta energiasta kannettavan veron rakenteen on oltava luonteeltaan verotukseen kuulumaton eikä vero saa olla pelkästään talousarvioon liittyvä tai varojen keräämiseksi kannettava?

4)

Direktiivin 2003/96/EY 4 artiklan mukaisesti verotasojen, joita jäsenvaltioiden on sovellettava energiatuotteisiin ja sähköön, on oltava vähintään direktiivissä säädetyn vähimmäisverotason mukaisia ja verotasolla tarkoitetaan kaikkia kyseisistä tuotteista kulutukseen luovutuksen ajankohtana kannettuja välittömiä ja välillisiä veroja, joten onko katsottava, että kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesta yhteenlasketusta verotasosta on luettava pois sellaiset kansalliset verot, jotka eivät ole todelliselta luonteeltaan verotukseen kuulumattomia rakenteensa eivätkä erityistarkoituksensa puolesta, kun niitä tulkitaan edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella?

5)

Onko direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa käytetty maksun käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava mahdollisimman laajasti siten, että se kattaa myös yleisesti veron käsitteen ja tarkoittaa samaa kuin se?

6)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, luetaanko edellä mainitussa 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin kuluttajien suorittamiin maksuihin mukaan ainoastaan sellaiset verot tai veroluonteiset maksut, joilla pyritään tasoittamaan tarvittaessa ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja joilla kerättävillä varoilla yritetään korjata näihin vaikutuksiin liittyvät vahingot tai kielteiset seuraukset, muttei saastuttamattomista lähteistä peräisin olevasta energiasta kannettavia veroja tai veroluonteisia maksuja, joiden tarkoitus liittyy ensisijaisesti talousarvioon tai varojen keräämiseen?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/18

1)

Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan k alakohdassa määriteltyihin tukijärjestelmiin, joilla pyritään saavuttamaan tässä direktiivissä säädetyt uusiutuvan energian kulutusta koskevat tavoitteet, luetaan mukaan muun muassa verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että mainitut kannustimet tai toimenpiteet ovat luonteeltaan pakollisia ja jäsenvaltioita sitovia ja että niillä on välitön oikeusvaikutus siten, että yksityiset voivat vedota niihin kaikissa julkisissa, oikeudellisissa ja hallinnollisissa elimissä?

2)

Edellisessä kysymyksessä mainittuihin tukijärjestelmiin luetaan siis mukaan ”muun muassa” verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että kyseisiin kannustimiin kuuluu nimenomaisesti verottamatta jättäminen, eli kielletäänkö siinä toisin sanoen minkä tahansa erityisen lisäveron kantaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta niiden yleisluonteisten verojen lisäksi, joita kannetaan taloudellisesta toiminnasta ja sähköntuotannosta? Tässä samassa kohdassa kysytään lisäksi, onko niin ikään katsottava, että edellä mainittu yleisluonteinen kielto sisältää myös uusiutuvasta lähteestä peräisin olevan energian tuotannon eri vaiheista kannettavien yleisten tai erityisten verojen päällekkäisyyttä, kaksinkertaista kantamista tai limittäisyyttä koskevan kiellon silloin, kun kyseisen verotuksen kohteena on sama verotettava tapahtuma kuin tarkastelun kohteena olevassa tuulivoimamaksussa?

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian verotus on hyväksyttävää direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko erityistarkoituksen käsitettä tulkittava siten, että asetetun tavoitteen on oltava ainoa tavoite ja että lisäksi uusiutuvasta energiasta kannettavan veron rakenteen on oltava luonteeltaan verotukseen kuulumaton eikä vero saa olla pelkästään talousarvioon liittyvä tai varojen keräämiseksi kannettava?

4)

Direktiivin 2003/96/EY 4 artiklan mukaisesti verotasojen, joita jäsenvaltioiden on sovellettava energiatuotteisiin ja sähköön, on oltava vähintään direktiivissä säädetyn vähimmäisverotason mukaisia ja verotasolla tarkoitetaan kaikkia kyseisistä tuotteista kulutukseen luovutuksen ajankohtana kannettuja välittömiä ja välillisiä veroja, joten onko katsottava, että kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesta yhteenlasketusta verotasosta on luettava pois sellaiset kansalliset verot, jotka eivät ole todelliselta luonteeltaan verotukseen kuulumattomia rakenteensa eivätkä erityistarkoituksensa puolesta, kun niitä tulkitaan edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella?

5)

Onko direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa käytetty maksun käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava mahdollisimman laajasti siten, että se kattaa myös yleisesti veron käsitteen ja tarkoittaa samaa kuin se?

6)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, luetaanko edellä mainitussa 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin kuluttajien suorittamiin maksuihin mukaan ainoastaan sellaiset verot tai veroluonteiset maksut, joilla pyritään tasoittamaan tarvittaessa ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja joilla kerättävillä varoilla yritetään korjata näihin vaikutuksiin liittyvät vahingot tai kielteiset seuraukset, muttei saastuttamattomista lähteistä peräisin olevasta energiasta kannettavia veroja tai veroluonteisia maksuja, joiden tarkoitus liittyy ensisijaisesti talousarvioon tai varojen keräämiseen?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/19

1)

Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan k alakohdassa määriteltyihin tukijärjestelmiin, joilla pyritään saavuttamaan tässä direktiivissä säädetyt uusiutuvan energian kulutusta koskevat tavoitteet, luetaan mukaan muun muassa verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että mainitut kannustimet tai toimenpiteet ovat luonteeltaan pakollisia ja jäsenvaltioita sitovia ja että niillä on välitön oikeusvaikutus siten, että yksityiset voivat vedota niihin kaikissa julkisissa, oikeudellisissa ja hallinnollisissa elimissä?

2)

Edellisessä kysymyksessä mainittuihin tukijärjestelmiin luetaan siis mukaan ”muun muassa” verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että kyseisiin kannustimiin kuuluu nimenomaisesti verottamatta jättäminen, eli kielletäänkö siinä toisin sanoen minkä tahansa erityisen lisäveron kantaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta niiden yleisluonteisten verojen lisäksi, joita kannetaan taloudellisesta toiminnasta ja sähköntuotannosta? Tässä samassa kohdassa kysytään lisäksi, onko niin ikään katsottava, että edellä mainittu yleisluonteinen kielto sisältää myös uusiutuvasta lähteestä peräisin olevan energian tuotannon eri vaiheista kannettavien yleisten tai erityisten verojen päällekkäisyyttä, kaksinkertaista kantamista tai limittäisyyttä koskevan kiellon silloin, kun kyseisen verotuksen kohteena on sama verotettava tapahtuma kuin tarkastelun kohteena olevassa tuulivoimamaksussa?

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian verotus on hyväksyttävää direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko erityistarkoituksen käsitettä tulkittava siten, että asetetun tavoitteen on oltava ainoa tavoite ja että lisäksi uusiutuvasta energiasta kannettavan veron rakenteen on oltava luonteeltaan verotukseen kuulumaton eikä vero saa olla pelkästään talousarvioon liittyvä tai varojen keräämiseksi kannettava?

4)

Direktiivin 2003/96/EY 4 artiklan mukaisesti verotasojen, joita jäsenvaltioiden on sovellettava energiatuotteisiin ja sähköön, on oltava vähintään direktiivissä säädetyn vähimmäisverotason mukaisia ja verotasolla tarkoitetaan kaikkia kyseisistä tuotteista kulutukseen luovutuksen ajankohtana kannettuja välittömiä ja välillisiä veroja, joten onko katsottava, että kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesta yhteenlasketusta verotasosta on luettava pois sellaiset kansalliset verot, jotka eivät ole todelliselta luonteeltaan verotukseen kuulumattomia rakenteensa eivätkä erityistarkoituksensa puolesta, kun niitä tulkitaan edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella?

5)

Onko direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa käytetty maksun käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava mahdollisimman laajasti siten, että se kattaa myös yleisesti veron käsitteen ja tarkoittaa samaa kuin se?

6)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, luetaanko edellä mainitussa 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin kuluttajien suorittamiin maksuihin mukaan ainoastaan sellaiset verot tai veroluonteiset maksut, joilla pyritään tasoittamaan tarvittaessa ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja joilla kerättävillä varoilla yritetään korjata näihin vaikutuksiin liittyvät vahingot tai kielteiset seuraukset, muttei saastuttamattomista lähteistä peräisin olevasta energiasta kannettavia veroja tai veroluonteisia maksuja, joiden tarkoitus liittyy ensisijaisesti talousarvioon tai varojen keräämiseen?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/20

1)

Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan k alakohdassa määriteltyihin tukijärjestelmiin, joilla pyritään saavuttamaan tässä direktiivissä säädetyt uusiutuvan energian kulutusta koskevat tavoitteet, luetaan mukaan muun muassa verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että mainitut kannustimet tai toimenpiteet ovat luonteeltaan pakollisia ja jäsenvaltioita sitovia ja että niillä on välitön oikeusvaikutus siten, että yksityiset voivat vedota niihin kaikissa julkisissa, oikeudellisissa ja hallinnollisissa elimissä?

2)

Edellisessä kysymyksessä mainittuihin tukijärjestelmiin luetaan siis mukaan ”muun muassa” verovapauksien ja -helpotusten sekä veronpalautusten kaltaiset verokannustimet, joten onko katsottava, että kyseisiin kannustimiin kuuluu nimenomaisesti verottamatta jättäminen, eli kielletäänkö siinä toisin sanoen minkä tahansa erityisen lisäveron kantaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta niiden yleisluonteisten verojen lisäksi, joita kannetaan taloudellisesta toiminnasta ja sähköntuotannosta? Tässä samassa kohdassa kysytään lisäksi, onko niin ikään katsottava, että edellä mainittu yleisluonteinen kielto sisältää myös uusiutuvasta lähteestä peräisin olevan energian tuotannon eri vaiheista kannettavien yleisten tai erityisten verojen päällekkäisyyttä, kaksinkertaista kantamista tai limittäisyyttä koskevan kiellon silloin, kun kyseisen verotuksen kohteena on sama verotettava tapahtuma kuin tarkastelun kohteena olevassa tuulivoimamaksussa?

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian verotus on hyväksyttävää direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko erityistarkoituksen käsitettä tulkittava siten, että asetetun tavoitteen on oltava ainoa tavoite ja että lisäksi uusiutuvasta energiasta kannettavan veron rakenteen on oltava luonteeltaan verotukseen kuulumaton eikä vero saa olla pelkästään talousarvioon liittyvä tai varojen keräämiseksi kannettava?

4)

Direktiivin 2003/96/EY 4 artiklan mukaisesti verotasojen, joita jäsenvaltioiden on sovellettava energiatuotteisiin ja sähköön, on oltava vähintään direktiivissä säädetyn vähimmäisverotason mukaisia ja verotasolla tarkoitetaan kaikkia kyseisistä tuotteista kulutukseen luovutuksen ajankohtana kannettuja välittömiä ja välillisiä veroja, joten onko katsottava, että kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesta yhteenlasketusta verotasosta on luettava pois sellaiset kansalliset verot, jotka eivät ole todelliselta luonteeltaan verotukseen kuulumattomia rakenteensa eivätkä erityistarkoituksensa puolesta, kun niitä tulkitaan edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella?

5)

Onko direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa käytetty maksun käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava mahdollisimman laajasti siten, että se kattaa myös yleisesti veron käsitteen ja tarkoittaa samaa kuin se?

6)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, luetaanko edellä mainitussa 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin kuluttajien suorittamiin maksuihin mukaan ainoastaan sellaiset verot tai veroluonteiset maksut, joilla pyritään tasoittamaan tarvittaessa ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja joilla kerättävillä varoilla yritetään korjata näihin vaikutuksiin liittyvät vahingot tai kielteiset seuraukset, muttei saastuttamattomista lähteistä peräisin olevasta energiasta kannettavia veroja tai veroluonteisia maksuja, joiden tarkoitus liittyy ensisijaisesti talousarvioon tai varojen keräämiseen?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/21

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/22

1)

Onko [Euroopan unionin] tuomioistuin ristiriitaisten tuomioistuinten antamien tuomioiden välttämiseksi toimivaltainen tulkitsemaan [Euroopan yhteisön nimissä neuvoston asetuksella N:o 2112/78 (1) hyväksyttyä 14.11.1975 tehtyä tulliyleissopimusta TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälisestä kuljetuksesta (TIR-yleissopimus)] – jäsenvaltioiden tuomioistuimia sitovalla tavalla – jos kyseessä on tämän yleissopimuksen 8 ja 11 artiklassa säännelty ala, jotta voitaisiin arvioida, onko takaajayhdistys vastuussa tavalla, josta säädetään myös [tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen N:o 2454/93 (2) (tullikoodeksin soveltamisasetus)] 457 artiklan 2 kohdassa?

2)

Salliiko tullikoodeksin soveltamisasetuksen 457 artiklan 2 kohdan tulkinta, kun kyseistä säännöstä luetaan yhdessä [TIR-yleissopimuksen] 8 artiklan 7 kappaleen (josta on tullut 11 artiklan 2 kappale) ja sen selittävien huomautusten kanssa, että katsotaan, että kun [TIR-yleissopimuksen] 8 artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainitut määrät erääntyvät, tulliviranomaisten on nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa mahdollisuuksien mukaan vaadittava maksua korvausvelvolliselta TIR-carnet’n haltijalta ennen vaatimuksen esittämistä takaajayhdistykselle?

3)

Onko katsottava, että vastaanottaja, joka on hankkinut tavaran tai jolla on hallussaan tavara, joka tiedetään toimitetun TIR-kuljetuksena mutta jonka osalta ei ole todettu, että se olisi esitetty määrätullitoimipaikassa ja ilmoitettu siellä tavarankuljetukseen, on jo näiden seikkojen perusteella henkilö, jonka olisi pitänyt tietää, että tavara oli siirretty pois tullivalvonnasta, ja sitä olisi pidettävä [yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen N:o 2913/92] 203 artiklan 3 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla yhteisvastuullisena velallisena, kun kyseistä säännöstä tulkitaan yhdessä 213 artiklan kanssa?

4)

Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Estääkö tullihallinnon toimettomuus, eli se, että se ei ole vaatinut tältä vastaanottajalta tullivelan maksua – myös tullikoodeksin soveltamisasetuksen 457 artiklan 2 kohdassa säädetyn – [TIR-yleissopimuksen] 1 artiklan 16 kohdassa tarkoitetun takaajayhdistyksen vastuun syntymisen?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/23

1)

Onko oikeuksien väärinkäyttöä koskevalla periaatteella, jonka todettiin [Euroopan unionin] tuomioistuimen [21.2.2006 antamassa] tuomiossa [Halifax ym. v. Commissioners of Customs and Excise, C 255/02, EU:C:2006:121] olevan sovellettavissa arvonlisäverotuksen alalla, välitön oikeusvaikutus suhteessa yksityiseen sellaisen kansallisen joko lainsäätäjän tai tuomioistuimen toimenpiteen puuttuessa, jolla kyseinen periaate pannaan täytäntöön käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa myyntiä edeltäneiden liiketoimien ja ostajan liiketoimien (jäljempänä yhteisesti valittajien liiketoimet) määrittäminen uudelleen [Revenue] Commissionersin ehdottamalla tavalla merkitsisi sitä, että valittajien olisi maksettava arvonlisäveroa, vaikka merkityksellisenä ajankohtana voimassa olleiden kansallisten säännösten asianmukainen soveltaminen valittajien liiketoimiin ei synnyttänyt tällaista velvollisuutta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että oikeuksien väärinkäyttöä koskevalla periaatteella on välitön oikeusvaikutus suhteessa yksityiseen, vaikka kansallinen lainsäätäjän tai tuomioistuimen toimenpide, jolla kyseinen periaate pannaan täytäntöön, puuttuu, oliko periaate riittävän selvä ja täsmällinen, jotta sitä voidaan soveltaa valittajien liiketoimiin, jotka oli saatu päätökseen ennen kuin tuomio Halifax ym. annettiin, ja erityisesti, kun otetaan huomioon oikeusvarmuuden ja valittajien perustellun luottamuksen suojan periaatteet?

3)

Jos oikeuksien väärinkäyttöä koskeva periaatetta sovelletaan valittajien liiketoimiin, minkä seurauksena ne on määriteltävä uudelleen,

4)

Sen määrittämiseksi, oliko valittajien liiketoimien keskeisenä tarkoituksena saada verotuksellista etua, pitäisikö kansallisen tuomioistuimen tarkastella myyntiä edeltäneitä liiketoimia (jotka sen mukaan oli toteutettu pelkästään verotuksellisista syistä) erikseen vai onko valittajien liiketoimien tarkoitusta tarkasteltava kokonaisuutena?

5)

Onko arvonlisäverolain 4 §:n 9 momenttia pidettävä kansallisena säännöksenä, jolla pannaan täytäntöön kuudes direktiivi, (1) vaikka se on ristiriidassa kuudennen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säännöksen kanssa, jonka asianmukaisen soveltamisen seurauksena valittajia – luovutuksen osalta ennen kiinteistön ensimmäistä käyttöönottoa – kohdeltaisiin verovelvollisina, vaikka aikaisempi veronalainen luovutus oli tapahtunut?

6)

Jos arvonlisäverolain 4 §:n 9 momentti on kuudennen direktiivin vastainen, onko valittajien kohdalla, kun he vetoavat kyseiseen momenttiin, kyse oikeuksien väärinkäytöstä tuomiossa Halifax ym. vahvistettujen periaatteiden vastaisesti?

7)

Vaihtoehtoisesti, jos arvonlisäverolain 4 §:n 9 momentti ei ole kuudennen direktiivin vastainen, ovatko valittajat saaneet direktiivin ja/tai 4 §:n tarkoituksen vastaista verotuksellista etua?

8)

Vaikka arvonlisäverolain 4 §:n 9 momenttia ei pidettäisi kuudennen direktiivin täytäntöönpanosäännöksenä, sovelletaanko tuomiossa Halifax ym. vahvistettua oikeuksien väärinkäyttöä koskevaa periaatetta kyseisiin liiketoimiin tuomiossa Halifax ym. esitettyjen arviointiperusteiden nojalla?

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/24

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-265/12, Schenker Ltd v. Euroopan komissio, 29.2.2016 antaman tuomion

—

kumoaa asiassa COMP/39462 – Huolinta 28.3.2012 tehdyn komission päätöksen (jäljempänä päätös) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

kumoaa päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätyt sakot tai toissijaisesti alentaa niiden määrää tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että komissiolla oli oikeus tukeutua Deutsche Postin immuniteettihakemukseen, että kaksoisedustuksen kieltoperiaatetta ei ollut loukattu eikä komission tarvinnut tutkia kyseisen periaatteen mahdollista loukkaamista.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi asetuksen 141/62 (1) 1 artiklaa siten, ettei sitä sovelleta ”Yhdistyneiden kuningaskuntien uuteen vientijärjestelmään”.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että ”Yhdistyneiden kuningaskuntien uusi vientijärjestelmä”, vaikka se rajoittui Yhdistyneistä kuningaskunnista ETA:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvien kuljetusten huolinnasta maksettaviin lisämaksuihin, oli omiaan merkittävästi vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei komissio rikkonut Euroopan unionin ihmisoikeusperuskirjan 41 artiklaa, loukannut hyvän hallinnon periaatetta eikä laiminlyönyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan, kun se päätti, ettei se katso The Brink’s Companyn olevan yhteisvastuussa valittajan kanssa (BAX Global Ltd. (UK):n seuraajana) ”Yhdistyneiden kuningaskuntien uudesta vientijärjestelmästä”.

5.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti päätöstä, ylitti sille SEUT 264 artiklassa myönnetyn toimivallan ja jätti toteuttamatta arvioinnin suhteellisuusperiaatetta soveltaessaan, kun se totesi, ettei komissio rikkonut asetuksen N:o 1/2003 (2) 23 artiklaa eikä loukannut suhteellisuusperiaatetta eikä periaatetta, jonka mukaan rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikkomiseen nähden, laskiessaan sakon määrää.

6.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se pysytti komission alennusprosentit vuoden 2006 yhteistyötiedonannon (3) nojalla, ja tulkitsi päätöstä virheellisesti.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/25

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-267/12, Deutsche Bahn AG ym. v. Euroopan komissio, 29.2.2016 antaman tuomion

—

kumoaa asiassa COMP/39462 – Huolinta 28.3.2012 tehdyn komission päätöksen (jäljempänä päätös) 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan h alakohdan tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

kumoaa päätöksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdassa, 2 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 4 kohdan h alakohdassa määrätyt sakot tai toissijaisesti alentaa niiden määrää tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että komissiolla oli oikeus tukeutua Deutsche Postin immuniteettihakemukseen, että kaksoisedustuksen kieltoperiaatetta ei ollut loukattu eikä komission tarvinnut tutkia kyseisen periaatteen mahdollista loukkaamista.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi asetuksen 141/62 (1) 1 artiklaa siten, ettei sitä sovelleta ”Advance Manifest System” -menettelyyn.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei komissio rikkonut Euroopan unionin ihmisoikeusperuskirjan 41 artiklaa, loukannut hyvän hallinnon periaatetta eikä laiminlyönyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan, kun se päätti, ettei se katso The Brink’s Companyn olevan yhteisvastuussa Schenker China Ltd:n kanssa (BAX Global (China) Co. Ltd:n seuraajana) ”Chinese Currency Adjustment Factor” -menettelystä.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti päätöstä, ylitti sille SEUT 264 artiklassa myönnetyn toimivallan ja jätti toteuttamatta arvioinnin suhteellisuusperiaatetta soveltaessaan, kun se totesi, ettei komissio rikkonut asetuksen N:o 1/2003 (2) 23 artiklaa eikä loukannut suhteellisuusperiaatetta eikä periaatetta, jonka mukaan rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikkomiseen nähden, laskiessaan sakon määrää.

5.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se pysytti komission alennusprosentit vuoden 2006 yhteistyötiedonannon (3) nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi päätöstä virheellisesti ja loukkasi valittajien oikeutta tulla kuulluksi.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/27

—

kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylätään kantajien ensimmäinen kanneperuste rikkomisten osalta;

—

muuttaa asiassa COMP/39462 – Huolinta 28.3.2012 tehdyn päätöksen (jäljempänä päätös) 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa valittajia koskevilta osin ja käyttäen täyttä harkintavaltaansa alentaa valittajille määrättyjen sakkojen määrää ja

—

joka tapauksessa velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäyntimenettelyssä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäyntimenettelyssä.

1.

Unionin tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioimalla näyttöä ilmeisen virheellisesti sen suhteen, liittyivätkö kyseessä olevat rikkomiset ja erityisesti AMS:iin ja CAF:iin liittyvät rikkomiset huolintapalveluihin palvelukokonaisuutena tarkasteltuna.

2.

Unionin tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei soveltanut oikeuskäytännössä vahvistettua periaatetta, jonka mukaan sellaisen rikkomisen osalta, joka koskee tuotteen tai palvelun osatekijää, komission pitäisi ottaa huomioon ainoastaan tähän osatekijään liittyvä myynti.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/28

1)

Seuraavat toimet kumotaan Good Luck Shipping LLC:tä koskevilta osin:

2)

Päätöksen 2013/661 vaikutukset pidetään voimassa Good Luck Shippingin osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 1154/2013 kumoaminen tulee voimaan.

3)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Good Luck Shippingin oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/29

1)

McCarron Poultry Ltd velvoitetaan palauttamaan Euroopan komissiolle 900 662,25 euron suuruinen määrä 2,50 prosentin suuruisine vuosikorkoineen 1.12.2010 alkaen siihen ajankohtaan saakka, jolloin velka maksetaan kokonaisuudessaan.

2)

McCarron Poultry velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/29

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/30

1)

Kanne hylätään.

2)

Ice Mountain Ibiza SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/31

1)

Kanne hylätään.

2)

Ice Mountain Ibiza SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/31

1)

Kanne hylätään.

2)

El Corte Inglés, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/32

1)

Asiat T-422/15 ja T-423/15 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)

Kanteet hylätään.

3)

U-R LAB velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/33

—

Kumoaa EASME:n 15.6.2015 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi kantajan vaateen

—

velvoittaa EASME:n korvaamaan kantajalle 50 000 euron suuruisen summan menetetystä mahdollisuudesta ja 90 800 euron suuruisen summan vahingonkorvauksena kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

—

velvoittaa EASME:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu Internet-portaalin, jossa tutkimus- ja koulutusohjelmaa (2014–2018), Horisontti 2020-ohjelmaa koskevaan pyyntöön esittää ehdotuksia ja niihin liittyviä toimia tuli esittää, käytettävyysongelmiin.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei kantaja, toisin kuin EASME on väittänyt, ole petollisesti allekirjoittanut sitoumusta hakemusasiakirjojensa kirjaamiseksi.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että kantajan esittämän ehdotuksen hylkääminen oli kilpailun sääntöjen vastainen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että kantajalle on aiheutunut aineellista vahinkoa menetetystä mahdollisuudesta.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että kantajalle on aiheutunut aineellista vahinkoa tarjouskilpailuun osallistumiseen kuluneesta ajasta.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/33

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

kumoaa 14.4.2014 rekisteröidyn luovutuksen T8391925.

—

Asetuksen N:o 207/2009 17 artiklaa on rikottu

—

Asetuksen N:o 2868/95 31 artiklaa on rikottu

—

Asetuksen N:o 2868/95 84 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on rikottu.T

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/34

—

kumoamaan eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta Liettuaa, Puolaa ja Viroa koskevien kohtien osalta 9.2.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/180 (EUVL 2016, L 35, s. 12) siltä osin kuin sillä kirjattiin Gmina (kunta) Czyże, Gmina Zabłúdówin loppuosa sekä Gmina Hajnówka ja Hajnówkan kaupunki täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen II osaan, ja

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska ei ole otettu huomioon vaatimusta riidanalaisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, ei ole otettu huomioon vaatimusta riidanalaisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi eikä ole otettu huomioon vaatimusta riidanalaisten toimenpiteiden kohtuullisuudesta.

2)

Toinen kanneperuste: Niitä olennaisia muotomääräyksiä on rikottu, jotka vahvistetaan yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (EUVL 2011, L 55, s. 13), ja kasveja, eläimiä, elintarvikkeita ja rehuja käsittelevän pysyvän komitean työjärjestyksessä.

3)

Kolmas kanneperuste: Velvollisuutta perustella riidanalainen päätös on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/35

—

ottaa kanteen ja siinä esitetyt kumoamisperusteet tutkittavaksi

—

hyväksyy kanteessa esitetyt kumoamisperusteet ja kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

määrää SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloitettavaksi, jotta kantaja voi käyttää menettelyllisiä oikeuksiaan ja komissio saada muodollisen ja lainmukaisen varmuuden kyseessä olevien tukien soveltuvuudesta sisämarkkinoille

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste

Kantaja väittää ensisijaisesti, että komission on tehnyt päätöksen, jossa tuki on katsottu sisämarkkinoille soveltumattomaksi SEUT 250 artiklan ja kollegiaalisuusperiaatteen vastaisesti, koska päätöstä ei tehnyt komission jäsenten kollegio, ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan sekä asetuksen N:o 659/1999 (1) 4 ja 13 artiklan vastaisesti, koska muodollista tutkintamenettelyä ei ollut aloitettu ennen päätöksen tekemistä.

2)

Toinen kanneperuste

Kantaja esittää toisessa kanneperusteessaan toissijaisesti, että SEUT 107 artiklan 3 kohtaa on loukattu, koska komission päätöksessä on arvioitu väärin tuen soveltuvuus sisämarkkinoille.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/36

—

vahvistaa Euroopan unioniksi rekisteröidyn sana-kuviomerkin ”MAKE UP FOR EVER PROFESSIONAL” nro 3 371 341 kaikkia hakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluja varten

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

palauttaa asian tarvittaessa EUIPO:hon

—

velvoittaa L’Oréalin korvaamaan EUIPO:n mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa nyt käytävästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/37

—

Antaa tuomion, jolla se hyväksyy kanteen ja kumoaa kokonaisuudessaan riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa hylkäämään sanaosan LITU sisältävän Euroopan unionin tavaramerkkiä koskevan tavaramerkkihakemuksen kaikkien tavaroiden osalta

—

velvoittaa vastaajan ja/tai muun osapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/38

—

muuttaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—

tämän johdosta hyväksyy EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen nro 10 985 323 ANDREA INCONTRI kokonaisuudessaan

—

velvoittaa muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös EUIPO:ssa käydyistä väite- ja valitusmenettelyistä aiheutuneet kulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/38

—

kumoamaan ERCEA:n muutoksenhakukomitean viitenumerolla Ares (2016)1020667 – 29/02/201626.2.2016 antaman päätöksen, joka annettiin 17.12.2015 päivätystä professori José Labastidan arviointikirjeestä, joka sisältää viitenumeron Ares (2015)5922529, 22.12.2016 tehdyn muodollisen valituksen johdosta

—

kumoamaan 17.12.2015 päivätyn professori José Labastidan arviointikirjeen, joka sisältää viitenumeron Ares (2015)5922529, sekä mainittuihin toimiin liittyvät toimet, joihin kuuluu ERCEA:n 12.2.2016 päivätyllä lehdistötiedotteella julkaisema luettelo SH5-Cultures and Cultural Production dell’ERC-Cog-2015 -asiantuntijaryhmän hyväksymistä hankkeista

—

kumoamaan kaikki aikaisemmat ja myöhemmät sekä asiaan liittyvät toimet.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/39

—

toteamaan, että Olena Lukashin nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014;

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP;

—

kumoamaan seuraavat tämän jälkeen annetut päätökset ja asetukset, joilla jatketaan 5.3.2014 annetussa neuvoston päätöksessä 2014/119/YUTP asetettuja rajoittavia toimenpiteitä ja saatetaan perustelut ajan tasalle:

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 ja 91 artiklan mukaisesti.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että on jätetty noudattamatta edellytyksiä, jotka on asetettu päätöksen 2014/119/YUTP 1 artiklassa ja toistettu asetuksen (EU) N:o 208/2014 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa, asetettu päätöksen 2015/364/YUTP johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa ja toistettu asetuksen (EU) N:o 2015/357 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa, asetettu päätöksen 2015/876/YUTP johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja toistettu asetuksen (EU) N:o 2015/357 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa sekä asetettu päätöksen 2016/318/YUTP johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja toistettu asetuksen (EU) N:o 2015/357 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu neuvoston tekemään tosiseikkoja koskevaan virheeseen.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu kantajan omistusoikeuden ilmeiseen loukkaamiseen.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/40

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, on rikottu.

—

Toisilleen vastakkaisten tavaramerkkien samanaikainen olemassaolo sellaisten muiden merkkien kanssa, jotka sisältävät ilmaisun ”FREE STYLE”.

—

Valituslautakunnan päätöksessä ei ole noudatettu asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvollisuutta hylätä todisteet, joita valittaja ei ole esittänyt siihen varatussa määräajassa.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/41

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan tai muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/42

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hylkää väitteen nro B 2 307 737, jonka Bodegas Grupo Yllera SL on tehnyt Vignerons de la Méditerranéen tekemästä, unionin tavaramerkkiä koskevasta rekisteröintihakemuksesta nro 12 162 921

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/43

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä asian käsittelystä valituslautakunnassa ja mitättömyysmenettelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

—

Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/43

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä asian käsittelystä valituslautakunnassa ja EUIPO:n mitättömyysmenettelyssä aiheutuneet kulut.

—

Asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/44

—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-3/15, Frieberger ja Vallin v. komissio, 2.3.2016 antaman tuomion siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on todennut neljännen kanneperusteen perustelluksi

—

ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn menettelyn osalta – mikäli virkamiestuomioistuin katsoo asian ratkaisukelpoiseksi – hylkäämään kanteen perusteettomana ja velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut,

—

velvoittamaan osapuolet vastaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee sitä, että perustelut, joihin on vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa, on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja sitä, että kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kieltoa ei ole noudatettu.

2)

Toinen valitusperuste, joka koskee sitä, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 5 kohdan tulkinnassa on tehty oikeudellinen virhe.

3)

Kolmas valitusperuste, joka koskee sitä, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisen eläkeoikeuksien siirron käsitteen tulkinnassa on tehty oikeudellinen virhe.

4)

Neljäs valitusperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

5)

Viides valitusperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/45

—

kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 2.3.2016 antaman tuomion asiassa F-60/15 ja

—

velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomiseen.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu siihen, ettei 15.9.2011 annetun tuomion Bennet ym. v. SMHV, F-102/09, EU:F:2011:138, oikeusvoimavaikutusta ole otettu huomioon.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43), jolla on pantu täytäntöön toimialaltaan yleisten työmarkkinakeskusjärjestöjen välillä 18.3.1999 tehty määräaikaista työtä koskeva puitesopimus, rikkomiseen ja kansainvälisessä sosiaalioikeudessa työpaikan pysyvyyden osalta vakiintuneiden periaatteiden ja vaatimusten loukkaamiseen.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu valituksenalaisen tuomion puutteelliseen perustelemiseen.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/46

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se on kantajan vastainen eli siltä osin kuin valittajan ja nykyisen kantajan valitus hylättiin ja lisäksi siltä osin kuin riidanalainen mitättömyysosaston päätös kumottiin tavaramerkin haltijan valituksen perusteella ja myös tässä yhteydessä esitetty mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin

—

julistaa EU-tavaramerkin nro 3 743 663 kokonaisuudessaan menetetyksi, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on valtuudet muuttaa ratkaisua, ja muussa tapauksessa palauttaa asian virastoon

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/46

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

toteaa, että 23.1.2015 tehdyssä rekisteröintihakemuksessa nro 13 666 871 tarkoitettu merkki hakemuksessa mainituille luokkiin 29, 30, 32 ja 43 kuuluville tavaroille ja palveluille on rekisteröitävä kokonaisuudessaan EU-tavaramerkiksi

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kaikki hakijalle rekisteröintimenettelyssä aiheutuneet kulut

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/47

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/48

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n (ja jos se on väliintulijana, muu osapuoli virastossa) vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/49

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) siltä osin kuin se koskee kantajaa,

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1), koska siinä ei kumota asetusta N:o 208/2014 siltä osin kuin se koskee kantajaa,

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan unionin neuvostolla (jäljempänä neuvosto) ei ollut asianmukaista oikeusperustaa riidanalaisille toimille. Ensimmäiseksi riidanalaiset toimenpiteet eivät täyttäneet edellytyksiä sille, että neuvosto saattoi käyttää niiden perustana SEU 29 artiklaa. Erityisesti (i) neuvoston nimenomaisesti mainitsemat tavoitteet (oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien noudattaminen Ukrainassa) ovat vain epämääräisiä toteamuksia, joihin ei voida pätevästi vedota näiden toimenpiteiden perustana; (ii) neuvoston valitsemalla perustalla ei ole riittävää yhteyttä asianmukaiseen oikeudelliseen valvontaan, jota asian olosuhteissa edellytetään; ja (iii) rajoittavien toimenpiteiden asettaminen kantajalle todellisuudessa tukee ja oikeuttaa Ukrainan uuden hallinnon toimintaa, joka itsessään asettaa kyseenalaiseksi oikeusvarmuuden ja oikeusvaltion ja jolla loukataan ja joka on suunniteltu järjestelmällisesti loukkaamaan ihmisoikeuksia. Toiseksi edellytykset SEUT 215 artiklan käyttämiselle oikeusperustana eivät täyttyneet, koska SEU V osaston 2 luvun mukaista pätevää päätöstä ei ollut tehty. Kolmanneksi sellaista riittävää yhteyttä ei ollut, että SEUT 215 artiklaan olisi voitu vedota kantajaa vastaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto käytti toimivaltaansa väärin. Neuvoston varsinaiset tavoitteet ja syyt riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamiselle eivät olleet ne, jotka riidanalaisissa päätöksissä mainitaan, vaan neuvosto pyrki pääsemään Ukrainan nykyisen hallinnon suosioon (jotta Ukraina voi solmia syvemmät suhteet EU:hun).

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvosto esittänyt perusteluita. Riidanalaisissa päätöksissä kantajan nimen mainitsemiselle esitetyt ”syyt” ovat (sen lisäksi, että ne ovat virheellisiä) stereotyyppisiä, asiattomia ja epätäsmällisiä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantaja täyttänyt kyseisenä ajankohtana luetteloon merkitsemistä varten asetettuja edellytyksiä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä mainitessaan kantajan nimen riidanalaisissa toimenpiteissä. Kantajan mukaan neuvosto teki ilmeisen virheen mainitessaan kantajan uudelleen siitä huolimatta, että ”syyt” ja merkitykselliset luettelossa mainitsemisen edellytykset eivät selvästi olleet yhteydessä toisiinsa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja/tai että häneltä on evätty tehokas oikeussuoja. Kantaja väittää, ettei neuvosto muun muassa kuullut häntä asianmukaisella tavalla ennen riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamista ja ettei hänelle myönnetty asianmukaista tai oikeudenmukaista mahdollisuutta korjata virheitä tai toimittaa tietoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja omistusoikeuksia on loukattu siltä osin kuin muun muassa rajoittavat toimenpiteet ovat perusteettomia ja suhteettomia, koska muun muassa (i) mikään ei viittaa siihen, että kantajan väitetysti kavaltamat varat katsotaan siirretyiksi Ukrainan ulkopuolelle ja (ii) kaikkien kantajan varojen jäädyttäminen on tarpeetonta ja epäasianmukaista, koska Ukrainan viranomaiset ovat nyt arvioineet niiden menetettyjen varojen määrän, joita kantajalta väitetysti vaaditaan häntä vastaan aloitetuissa rikosoikeudenkäynneissä.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/50

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) siltä osin kuin se koskee kantajaa,

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1), koska siinä ei kumota asetusta N:o 208/2014 siltä osin kuin se koskee kantajaa,

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan unionin neuvostolla (jäljempänä neuvosto) ei ollut asianmukaista oikeusperustaa riidanalaisille toimille. Tämä kanneperuste ja seuraavat kanneperusteet perustuvat seuraaville seikoille. Riidanalaiset toimenpiteet eivät täytä edellytyksiä sille, että niiden oikeusperustana käytettiin SEU 29 artiklaa. Riidanalaiset toimenpiteet ovat ristiriidassa neuvoston päätöksessä (YUTP) 2016/318 nimenomaisesti mainittujen tavoitteiden kanssa (oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien noudattaminen Ukrainassa). Riidanalaisilla toimenpiteillä nimittäin vaarannetaan oikeusvaltio ja loukataan ihmisoikeuksia, koska niillä tuetaan hallintoa, jolla ei ole takanaan ihmisoikeuksien noudattamisen ja oikeusvaltion ylläpitämisen perinteitä. Neuvosto ei voi luottaa Ukrainan valtakunnansyyttäjän tai tuomioistuinten päätöksiin, koska ne eivät ole riippumattomia tai puolueettomia ja koska Ukrainan tämänhetkinen hallinto ohjaa niitä poliittisesti. Ukrainan viranomaiset ovat jatkuvasti loukanneet kantajan syyttömyysolettamaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto käytti toimivaltaansa väärin. Neuvoston varsinainen tavoite riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamisella oli ja on edelleen päästä Ukrainan nykyisen hallinnon suosioon ja lisätä poliittista vaikutusvaltaansa tähän hallintoon, mitkä eivät ole asianmukaisia tapoja käyttää kyseessä olevaa toimivaltaa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvosto esittänyt asianmukaisia tai riittäviä perusteluita vaan pelkästään stereotyyppisiä ja epätäsmällisiä toteamuksia.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantaja täyttänyt kyseisenä ajankohtana luetteloon merkitsemistä varten asetettuja edellytyksiä. Aineisto, johon neuvosto tukeutuu, ei muodostanut riittävän vankkaa tosiseikastoa tukemaan päätöstä merkitä kantajan nimi luetteloon.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä mainitessaan kantajan nimen riidanalaisissa toimenpiteissä. Neuvostolla ei ollut konkreettisia, tosiseikkojen osalta luotettavia ja yhtäpitäviä todisteita, joilla se olisi voinut perustella riidanalaisia toimenpiteitä, eikä se arvioinut sen hallussa olevaa rajallista aineistoa riittävän täsmällisesti.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja/tai että häneltä on evätty tehokas oikeussuoja. Kantaja väittää, ettei neuvosto muun muassa kuullut häntä asianmukaisella tavalla ennen riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamista ja ettei hänelle myönnetty asianmukaista tai oikeudenmukaista mahdollisuutta korjata virheitä tai toimittaa merkityksellisiä tietoja.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja omistusoikeuksia on loukattu.

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/52

—

Euroopan investointipankki on velvoitettava korvaamaan vahinko, joka kantajalle on aiheutunut hänen eläkeoikeuksiensa menettämisestä 55 641,17 euron suuruudelta lisättynä taannehtivasti lasketuilla sovellettavan korkokannan mukaisilla koroilla aivan kuin alkuperäinen siirto olisi tehty hänen Istituto Nazionale della Previdenza Socialessa olevien eläkeoikeuksien koko määrän mukaisesti alkuperäinen siirtopyyntö tehtäessä

—

EIP on vaihtoehtoisesti velvoitettava palauttamaan välittömästi eläkekuukaudet ZZ:lle euron 55 641,17 suuruudelta lisättynä taannehtivasti lasketuilla sovellettavan korkokannan mukaisilla koroilla aivan kuin alkuperäinen siirto olisi tehty hänen Istituto Nazionale della Previdenza Socialessa olevien eläkeoikeuksien koko määrän mukaisesti. Tässä tapauksessa laskelmat ehdotetaan tehtäviksi EIP:n henkilöstön eläkejärjestelmää koskevan säännöstön 71.1.1. artiklan mukaisesti

—

EIP on velvoitettava vastaamaan kaikista sellaisista muista korvauksista, joita unionin yleinen tuomioistuin pitää perusteltuina

—

EIP on velvoitettava korvaamaan tämän oikeudenkäynnin kulut, joiden määräksi on arvioitu 3 000 euroa.