19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/1

19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jossa käsitellyt perusoikeudet on sisällytetty perussopimuksiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklalla, ja erityisesti perusoikeuskirjan 38 artiklan, jonka mukaan unionin politiikoissa varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan, jossa määrätään, että ”sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti”,

—

ottaa huomioon SEU:n 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan unionin pyrkimyksenä on ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen”,

—

ottaa huomioon SEUT:n 9 artiklan, jossa todetaan, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”,

—

ottaa huomioon SEUT:n 11 artiklan, jossa määrätään, että ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”,

—

ottaa huomioon SEUT:n 12 artiklan, jossa määrätään, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”,

—

ottaa huomioon SEUT:n 14 artiklan, 114 artiklan 3 kohdan sekä 169 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26 yleistä (taloudellista) etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon SEUT:n 169 artiklan 1 kohdan, jossa määrätään, että ”kuluttajien etujen suojaamiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi unioni myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen sekä edistää kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin ja koulutukseen sekä oikeutta järjestäytyä etujensa valvomiseksi”,

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/560/EY (1) Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle,

—

ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) soveltamisesta annetun kertomuksen (COM(2009)0336),

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. joulukuuta 2006 antaman päätöksen N:o 1926/2006/EY kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) (3),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/952/EY (4) alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen,

—

ottaa huomioon televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 11. joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/65/EY (5),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen” ja 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (6),

—

ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (7), jolla pyritään vahvistamaan yhteiset puitteet akkreditointia ja valvontaa koskevia sääntöjä varten,

—

ottaa huomioon lelujen turvallisuudesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/48/EY (leluturvallisuusdirektiivi) (8),

—

ottaa huomioon yhtenäismarkkinoiden toiminnan parannustoimista 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen ja sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä 12. heinäkuuta 2004 annetun komission suosituksen (9),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon (COM(2009)0330) ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) soveltamisesta 2. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen (COM(2009)0336),

—

ottaa huomioon yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten 7. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle (COM(2009)0346) ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajien suojelusta (10),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (11),

—

ottaa huomioon professori Mario Montin komissiolle 9. toukokuuta 2010 antaman selonteon uudesta sisämarkkinastrategiasta ”A New Strategy For The Single Market”,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (12),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (13),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö) (14),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2010 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Markkinat kuluttajan kannalta toimiviksi” (neljäs kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, (SEC(2010)1257)),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010: Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen (COM(2010)0603),

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2011 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kuluttajien sopeutumisesta sisämarkkinoihin ”Consumers at home in the single market” (viides kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, SEC(2011)0299)),

—

ottaa huomioon Euroopan kuluttajakeskusten verkoston vuosikertomuksen vuodelta 2010, jonka Euroopan unionin julkaisutoimisto julkaisi vuonna 2011,

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (15),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä (16),

—

ottaa huomioon lokakuussa 2011 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Markkinat kuluttajan kannalta toimiviksi” (kuudes kuluttajamarkkinoiden tulostaulu, (SEC(2011)1271)),

—

ottaa huomioon 3.–4. lokakuuta 2011 Krakovassa (Puola) pidetyn ensimmäisen sisämarkkinafoorumin antaman ”Krakovan julkilausuman”,

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman matkustajien oikeuksista Euroopan unionissa (17) ja 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (18),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman lentomatkustajien oikeuksien soveltamisesta ja toimivuudesta (19),

—

ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (20),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kuluttajaohjelmasta vuosiksi 2014–2020 (COM(2011)0707) ja siihen liittyvät asiakirjat (SEC(2011)1320 ja SEC(2011)1321),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman uudesta kuluttajapoliittisesta strategiasta (21),

—

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Eurooppalainen näkemys matkustajien eduksi: Tiedonanto matkustajien oikeuksista Euroopan unionissa” (COM(2011)0898),

—

ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäinen kehys luottamuksen rakentamiseksi digitaalisilla sisämarkkinoilla sähköistä kaupankäyntiä ja verkkopalveluja varten” (COM(2011)0942),

—

ottaa huomioon 25. tammikuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta (22),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sähköisiä hankintoja koskeva strategia” (COM(2012)0179),

—

ottaa huomioon 2. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta” (COM(2012)0196),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman strategiasta haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi (23),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (24),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua” (COM(2012)0225),

—

ottaa huomioon 29. toukokuuta 2012 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kuluttajien kannalta parhaat tilanteet Euroopassa” (seitsemäs kuluttajamarkkinoiden tulostaulu) (SWD(2012)0165),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Markkinat kuluttajan kannalta toimiviksi” (kahdeksas kuluttajamarkkinoiden tulostaulu) (SWD(2012)0432),

—

ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla (COM(2012)0238),

—

ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2012 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kuluttajien voimaannuttamiseen liittyvät tietoisuutta lisäävät näkökohdat 2012–2014” (SWD(2012)0235),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (25),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua” (COM(2012)0225),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0163/2013),

A.

ottaa huomioon, että kuluttajien ja heidän oikeuksiensa edistäminen ja suojeleminen ovat unionin perusarvoja;

B.

ottaa huomioon kuluttajien tärkeän roolin taloudessa, sillä kulutus on merkittävimpiä talouskasvun edistäjiä unionissa;

C.

ottaa huomioon, että EU:n kansalaisilla on kuluttajina tärkeä tehtävä Eurooppa 2020 -strategian älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, ja siksi kuluttajien asema olisi tunnustettava osaksi unionin talouspolitiikkaa;

D.

ottaa huomioon, että unionin tavoitteena on saavuttaa kuluttajien tietojen ja vaikutusmahdollisuuksien sekä kuluttajansuojan korkea taso ja sopiva tasapaino unionin yritysten ja talouksien kilpailukyvyn välillä erityisesti suojelemalla kuluttajien terveyttä, turvallisuutta ja taloudellisia etuja sekä edistämällä kuluttajien oikeutta tietoon, koulutukseen ja järjestäytymiseen;

E.

ottaa huomioon, että kuluttajat eivät muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää ja että kuluttajia koskevat erot on otettava huomioon Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa, sillä kuluttajien asiantuntemuksessa, lainsäädännön tuntemuksessa, itsevarmuudessa ja halukkuudessa hakea oikaisua on huomattavia eroja; katsoo, että syrjimättömyys ja esteettömyys olisi otettava huomioon Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelman täytäntöönpanossa;

F.

katsoo, että on tarpeen parantaa kuluttajien luottamusta markkinoihin ja lisätä kuluttajien tietoisuutta omista oikeuksistaan kiinnittämällä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajaryhmiin, kuten lapsiin, ikääntyneisiin ja muihin haavoittuvassa tilanteessa oleviin kuluttajiin; ottaa huomioon, että tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää tarjota kuluttajille unionissa aikaisempaa parempi suoja tuotteilta ja palveluilta, jotka voivat vaarantaa heidän terveytensä tai turvallisuutensa;

G.

ottaa huomioon, että sopivalla ja riittävällä tiedolla tarkoitetaan tietoa, joka on helposti saatavilla, avointa, yksiselitteistä ja vertailukelpoista;

H.

ottaa huomioon, että moitteettomasti toimivat sisämarkkinat vastaavat Lissabonin strategian tavoitteita, joilla pyritään lisäämään talouskasvua ja työllisyyttä unionin 500 miljoonan kuluttajan hyväksi;

I.

katsoo, että sähköinen kaupankäynti on äärimmäisen hyödyllistä kaikille kuluttajille, kun otetaan huomioon sen valtava rajat ylittävä potentiaali, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista mahdollisimman paljon; ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti osallistamiskeinona hyödyttää erityisesti vammaisia ja liikuntarajoitteisia kuluttajia sekä maantieteellisesti vaikeakulkuisilla maaseutualueilla asuvia kuluttajia;

J.

katsoo, että epätietoisuus kuluttajien oikeuksista rajat ylittävissä ostoksissa vaarantaa markkinoiden yhdentymisestä saatavat hyödyt;

K.

ottaa huomioon, että yhä esiintyvä unionin kansalaisten digitaalinen kahtiajako hidastaa sähköisen kaupankäynnin kehittymistä, erityisesti ikääntyneiden keskuudessa; ottaa huomioon, että useimmat julkiset ja yksityiset verkkosivustot ovat edelleen vammaisten tai heikommat tietotekniset taidot omaavien henkilöiden ulottumattomissa;

L.

ottaa huomioon, että digitaalisten sisämarkkinoiden pirstoutuminen vaarantaa kuluttajien oikeudet; ottaa huomioon, että osaa verkkosivustoista ei ole suunniteltu rajat ylittäviä ostoksia ja kuluttajia varten; ottaa huomioon, että direktiivi vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ADR) ja asetus verkkovälitteisestä riidanratkaisusta (ODR) tulevat pian voimaan ja ne tarjoavat kuluttajille hyödyllisen välineen erityisesti rajat ylittävässä kaupankäynnissä; katsoo, että tehokkaiden ryhmäkannemekanismien harkintaa olisi jatkettava;

M.

toteaa, että nykyisessä talouskriisissä kuluttajille tarjottavan suojelun ja tiedonsaannin merkitys on korostunut rahoitus- ja pankkipalveluiden alalla, sillä tällaisilla tuotteilla voi olla suoria vaikutuksia kuluttajien yleiseen hyvinvointiin, ja sama pätee kuluttajille annettavaan puolueettomaan neuvontaan;

N.

ottaa huomioon, että Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa on vahvistettu unionin kuluttajapolitiikan valtavirtaistamistoimet, joiden avulla on tarkoitus saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

O.

ottaa huomioon, että nykyinen talouskriisi vaikuttaa voimakkaasti myös kuluttajien ostovoimaan sisämarkkinoilla ja että tämä koskee erityisesti sosiaalisen tai taloudellisen tilanteensa vuoksi haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia; katsoo näin ollen, että kuluttajien oikeudet olisi tunnustettava riittävällä tavalla;

P.

ottaa huomioon, että sisämarkkinat tarjoavat unionin kuluttajille laajan kirjon laadukkaita tuotteita ja palveluja kilpailukykyisin hinnoin; katsoo, että ympäristöystävällisten tuotteiden tuottaminen ja ympäristöystävällisten palvelujen tarjoaminen kannustaa vastuullista kulutusta ja edistää täten kestävää kehitystä, työllisyyttä ja talouskasvua; katsoo, että komission olisi käsiteltävä ja tutkittava uudenlaisia kulutustapoja, esimerkiksi yhteistoiminnallista kuluttamista;

Q.

katsoo, että teknisen ja tieteellisen tiedon kasvaessa on tehtävä tarvittavia mukautuksia sekä elintarvikkeiden turvallisuuden että muiden keskeisten kulutustuotteiden turvallisuuden osalta;

R.

katsoo, että kuluttajajärjestöjen asemaa on vahvistettava kaikilla aloilla tarvittavin oikeudellisin ja taloudellisin toimenpitein ja että kuluttajajärjestöjä on tuettava niiden valmiuksien kehittämisessä; katsoo, että kuluttajajärjestöillä on korvaamaton rooli luottamuksen ja sisämarkkinoiden kehittämisen takaajina;

S.

katsoo, että matkustajilla ei ole riittävästi tietoa oikeuksistaan ja palvelun laadusta, jota heillä on oikeus odottaa, ja että matkustajilla on usein vaikeuksia oikeuksiensa vaatimisessa ja käyttämisessä; katsoo, että tarvitaan suuntaviivat helpottamaan ja parantamaan matkustajien oikeuksia koskevien eri säännösten soveltamista kaikissa liikennemuodoissa; katsoo, että valmismatkadirektiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä komission on tutkittava perin pohjin, miten sähköinen kaupankäynti ja digitaaliset markkinat vaikuttavat kuluttajakäyttäytymiseen Euroopan matkailualalla;

T.

ottaa huomioon, että nykyisessä unionin lainsäädännössä matkustajien perussuojelu turvataan kaikissa liikennemuodoissa, mutta eräiden matkustajien oikeuksien toteutumista, tarkkailua ja valvontaa ei ole varmistettu moitteettomasti kaikissa liikennemuodoissa ja kaikkialla unionissa, mikä haittaa vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, koska se heikentää kansalaisten luottamusta matkustamisen aikana ja vaarantaa liikenteen harjoittajien välisen tasapuolisen kilpailun;

U.

katsoo, että matkustajien on voitava selvästi erottaa toisistaan lipun hintaan sisältyvät pakolliset toimintakustannukset ja varattavissa olevat vapaaehtoiset valinnat heidän käyttäessään tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä, joita säännellään asetuksella (EY) N:o 1008/2008 (uudelleen laadittu) lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (26), jotta voidaan lisätä hintojen avoimuutta internetissä lippuja varaaville kuluttajille;

V.

ottaa huomioon, että komission tiedonanto Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmasta sisältää seuraavat neljä päätavoitetta: 1) kuluttajien turvallisuuden parantaminen, 2) tietämyksen lisääminen, 3) täytäntöönpanon parantaminen ja oikeussuojakeinojen turvaaminen ja 4) oikeuksien ja keskeisten toimintalinjojen saattaminen yhteiskunnan ja talouden muutosten mukaisiksi; katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi helpotettava kuluttajansuojalainsäädännön nopeaa ja tehokasta saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä;

W.

ottaa huomioon, että unioni on asettanut hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita, joilla pyritään saavuttamaan vuotta 2020 koskevat tavoitteet ja varmistamaan, että suurin osa energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2050 mennessä;

X.

katsoo, että laadittavien ehdotusten on oltava johdonmukaisia neljän päätavoitteen kanssa;

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelman kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja erityisesti siihen, että se kattaa lähes kaikki kuluttajien kannalta tärkeät toimialat, mikä on vahva signaali kuluttajien turvallisuuden ja oikeuksien aseman ja merkityksen edistämiseksi sisämarkkinoilla ja kuluttajajärjestöjen vahvistamiseksi; korostaa kuitenkin, että tämän on heijastuttava myös komission lainsäädäntöesityksissä ja muissa ehdotuksissa;

2.

panee tyytyväisenä merkille komission halukkuuden tehdä yhteistyötä kauppiaiden ja välittäjien kanssa kuluttajien turvallisuutta edistävien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden tukemiseksi; toteaa, että komission olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua yksityissektorin kanssa, jotta aloitteet hyväksyttäisiin ja niitä toteutettaisiin käytännössä;

3.

vaatii, että kuluttajille on annettava mahdollisuus harjoittaa oikeuksiaan helpolla ja tehokkaalla tavalla terveyden, energian, liikenteen, rahoituspalvelujen, digitaalisten palvelujen, laajakaistayhteyden, tietosuojan, liikenteen ja televiestinnän kaltaisten perustarpeiden osalta;

4.

kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa toteuttaessaan unionin laajuisia kampanjoita kuluttajien oikeuksista ja eduista; korostaa, että kampanjan onnistumisen kannalta on tärkeää, että julkisen sektorin ja kuluttajansuojajärjestöjen ohella myös yksityissektori on mukana toiminnassa;

5.

katsoo, että on edistettävä European Enterprise Support Networkin kaltaisia verkkoalustoja ja Your Europe -verkkosivuja, joilla edesautetaan eurooppalaisten sisämarkkinoiden kehittämistä ja jotka tarjoavat tärkeää tietoa kuluttajille ja pk-yrityksille;

6.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen siitä, miten voidaan lisätä kansalaisten tietoja rahoitusalasta, jotta heillä olisi tarvittavat tiedot ennen lainapäätöksen tekemistä; katsoo, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä nuorempaan sukupolveen ja lyhytaikaisia luottoja koskevaan valistukseen;

7.

korostaa, että kuluttajavalistus vähentää vaarallisiin tai väärennettyihin tuotteisiin, keinotteluun perustuviin rahoituspalveluihin ja harhaanjohtaviin mainoksiin liittyviä kuluttajiin kohdistuvia riskejä; katsoo, että kuluttajien valistuksen (talousvalistus mukaan lukien) ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen olisi oltava elinikäistä ja että se olisi aloitettava koulussa; korostaa, että on vältettävä tiedon ylitarjontaa ja sen sijasta olisi vähennettävä tietovajetta ja parannettava kuluttajien tietoisuutta luotettavan, selkeän, vertailukelpoisen ja kohdistetun tiedotuksen avulla;

8.

korostaa, että kuluttajien oikeuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että yritysten roolia ja valistusta ei saa unohtaa; toteaa, että yritysten on tunnettava hyvin kuluttajien oikeudet, jotta olemassa oleva kuluttajansuojalainsäädäntö voidaan panna täysimittaisesti täytäntöön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tätä varten tarvittaviin toimiin, ja keskittymään erityisesti pk-yrityksiin;

9.

korostaa, että eri kyselyistä saatujen tulosten perusteella kuluttajat ovat huolissaan pitkällä aikavälillä mahdollisista eroista sisämarkkinoilla myytävien samanmerkkisten ja samoissa pakkauksissa myytävien tuotteiden laadussa; toteaa, että kuluttajat eri jäsenvaltioissa eivät saa samantasoista laatua ostaessaan samanmerkkisiä ja samoissa pakkauksissa myytäviä tuotteita sisämarkkinoilla; korostaa, että minkäänlainen kuluttajien syrjiminen ei ole hyväksyttävää;

10.

kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen tästä asiasta, jotta voitaisiin arvioida, onko tarvetta mukauttaa nykyistä unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille ja kuluttajille tutkimuksen tuloksista;

11.

pyytää komissiota säätämään ajantasaisia ja yhdenmukaistettuja normeja, joilla varmistetaan tuotteiden turvallisuus ja aitous; toivoo joka tapauksessa, että ehdotuksessa yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 2001/95/EY muuttamiseksi varmistetaan kulutustuotteiden korkea turvallisuustaso;

12.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen oikeudellisen kehyksen vahvistamisesta tuoteturvallisuusasioissa; korostaa tässä yhteydessä tehokkaan markkinavalvonnan merkitystä, sillä Euroopan sisämarkkinoilla on vieläkin vaarallisia tuotteita, joukossa myös CE-merkinnällä varustettuja tuotteita;

13.

vaatii, että kuluttajille on annettava mahdollisuus hyötyä tieteen ja teknologian kehittymisestä turvallisella tavalla ja saada tietoja, puolueetonta neuvontaa ja tarvittavat oikeudenmukaiset ja tehokkaat oikeussuojakeinot;

14.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota esittämään aloitteita, joilla pyritään saamaan tieteellisen edistyksen, tekniikan kehityksen ja muiden innovaatioiden tuloksista käytännön hyötyjä kuluttajille ottaen samalla asianmukaisesti huomioon kulutustavaroiden turvallisuutta koskeva lainsäädäntö;

15.

vaatii, että nanoteknologian ja geenimuunneltujen organismien avulla valmistettujen kulutustuotteiden markkinoilla huolehditaan asianmukaisesta kuluttajansuojasta ja tuoteturvallisuudesta;

16.

korostaa, että tieteellisen asiantuntemuksen ja lausuntojen riippumattomuus ja avoimuus on varmistettava erityisesti terveyden, ympäristön ja elintarvikepolitiikan alalla, jotta varmistetaan kuluttajien terveyden suojelun ja luottamuksen korkea taso;

17.

painottaa, että lasten ja ikääntyneiden kaltaisten haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien ja muiden haavoittuvassa tilanteessa olevien kuluttajien oikeuksien suojelua on parannettava erityisesti liikenteeseen, rahoituspalveluihin, energiaan sekä tietotekniikkaan liittyvien oikeuksien osalta; korostaa, että on toteutettava toimia sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla riittävien suojatoimien varmistamiseksi haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi;

18.

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä vastuullista ja kestävää kulutusta Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti ja että kuluttajien täydellistä pääsyä markkinoille on edistettävä erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden näkökulmasta solidaarisuuteen perustuvassa unionissa; katsoo, että on ratkaistava elintarvikejätteiden ongelma, tehtävä kulutustavaroiden elinkaaresta kestävämpiä, edistettävä kierrätystä ja käytettyjen tavaroiden kulutusta sekä parannettava yhä sisämarkkinoilla saatavilla olevien tuotteiden energiatehokkuutta;

19.

korostaa, että komission olisi edelleen tarkkailtava huolellisesti sisämarkkinoiden kehitystä tukevan lainsäädännön soveltamista; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin oikeustoimiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata tai pane täytäntöön tai toteuta sisämarkkinasäännöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti;

20.

panee tyytyväisenä merkille uudet lainsäädäntöaloitteet, joiden tarkoituksena on luoda täysin yhdentyneet sisämarkkinat kilpailun ja tehokkuuden lisäämiseksi ja suuremman valinnanvaran tarjoamiseksi unionin kuluttajille;

21.

kehottaa erityisesti komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajansuojaa koskeva yhteisön säännöstö, erityisesti kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi (27), sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi (28) sekä harhaanjohtavaa ja vertailevaa mainontaa koskeva direktiivi (29), pannaan täytäntöön oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön vaikuttavuutta koskevan seurannan; painottaa näyttöä, joka osoittaa, etteivät kansalaiset edelleenkään tunne oikeuksiaan sisämarkkinoilla ja näin ollen kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään selkeän ja helppotajuisen kuluttajille tarkoitetun tiedon saatavuutta osana täytäntöönpanoprosessia sekä tiedotusta kuluttajien saatavilla olevista oikeussuojakeinoista;

22.

kehottaa komissiota arvioimaan aikaisempaa aktiivisemmin, onko jäsenvaltioiden kansalaisilla pankkitilien käyttömahdollisuus; pyytää komissiota raportoimaan, miten ongelmaa käsitellään, ja esittämään parlamentille kertomuksen asiasta vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä;

23.

kehottaa käyttämään tehokkaammin kuluttajien käyttäytymisestä saatavilla olevia tietoja ja erityisesti kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta saatavia tietoja; ehdottaa näin ollen, että Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) suorittaa arviointi- ja tarkkailutyön rahoitetun tutkimushankkeen muodossa, jotta voidaan määrittää, mitkä ovat kansalaisten kannalta painopistealoja, kun parannetaan kuluttajien oikeuksia sisämarkkinoilla, ja samalla mukauttaa kuluttajavalistusta antavien järjestöjen sisältöjä, muotoja ja toimintaa;

24.

korostaa, että unionin toimintalinjoilla on edistettävä kuluttajajärjestöjen yhteistyötä julkisten laitosten kanssa kaikilla aloilla sekä tarjottava tarvittavat varat ja edistettävä parhaiden käytäntöjen ja taitotiedon vaihtoa järjestöjen välillä; kehottaa perustamaan eurooppalaisten järjestöjen rekisterin, jonka avulla tuetaan eurooppalaisten järjestöjen perustamista;

25.

katsoo, että komission olisi keskityttävä digitaaliympäristössä tapahtuvan digitaalisten sisältöjen hankkimisen ohella tavaroiden ja palveluiden myynnin edistämiseen digitaaliympäristössä ja kuluttajien luottamuksen vahvistamiseen, jotta he tietäisivät, miten puolustaa oikeuksiaan ja ratkaista riitoja, jos hankittu tuote tai palvelu osoittautuu huonolaatuiseksi;

26.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityishuomiota kuluttajien suojelemiseen lyhytaikaisiin lainoihin liittyvissä asioissa, sillä kriisiaikoina juuri haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset käyttävät tällaisia rahoitustuotteita ymmärtämättä täysin omia velvoitteitaan ja riskejään lainanottajina;

27.

muistuttaa, että kuluttajille tarjottavan sopivan ja riittävän tiedon ohella on toteutettava kuluttajien vaikutusvallan lisäämistä tukevia toimia, jotta kuluttajat voivat hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista;

28.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin ja kansallisten viranomaisten kanssa parantaakseen kotitalouksien energiankulutuksen hallitsemista koskevaa kuluttajille suunnattua tiedotusta;

29.

katsoo, että on toteutettava Verkkojen Eurooppa -ohjelmaan kuuluvia rajat ylittäviä energiahankkeita, sillä näin voidaan edistää kilpailua sähkön ja kaasun toimittajien välillä ja lisätä energia-alan riippumattomuutta jäsenvaltioissa;

30.

kehottaa vahvistamaan unionin kilpailupolitiikkaa ja edistämään kuluttajien oikeuksia keskeisenä osana tätä prosessia; katsoo, että tällainen tarkistaminen on erityisen tärkeää juuri vahvojen digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä hintavertailusivustojen merkitystä ja korostaa, että niiden riippumattomuus on varmistettava;

31.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat määrärahat kuluttaja-asioiden toimintaohjelman tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ottaen lisäksi huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen ja ottamaan käyttöön järjestelmälliset vaikutustenarvioinnit;

32.

korostaa, että sähköisen kaupankäynnin yhä nopeampi kehitys on kuluttajien kannalta hyvin tärkeää, sillä se antaa enemmän valinnanvaraa, erityisesti vaikeakulkuisilla, kaukaisilla tai syrjäisillä alueilla asuville ihmisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, jotka eivät muuten voisi hyödyntää laajaa tuotevalikoimaa;

33.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin torjuakseen sisämarkkinoilla kuluttajien eriarvoista kohtelua, joka johtuu rajat ylittävään etämyyntiin osallistuvien yritysten soveltamista etämyyntirajoituksista;

34.

painottaa, että kaikilla kuluttajilla ei ole mahdollisuuksia käyttää internetiä tai käytön edellyttämiä taitoja ja että tämän vuoksi kuluttajille tulisi tarjota palveluja monikanavaisesti;

35.

korostaa, että kuluttajan luottamus on välttämätöntä sekä kotimaista että rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä varten; toteaa, että on taattava tuotteiden laadukkuus, turvallisuus, jäljitettävyys ja aitous, vältettävä kaupankäyntiin liittyviä rikollisia tai sopimattomia menettelyjä ja kunnioitettava kuluttajien tietosuojaa ja taattava, että tarvittaessa henkilötietojen käyttäminen perustuu kuluttajan tietoiseen ja nimenomaiseen suostumukseen;

36.

korostaa, että henkilötietojen suojaaminen on välttämätön edellytys kuluttajien suojelemiselle ja digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnalle ja kasvulle;

37.

korostaa, että kuluttajat odottavat nopeita, luotettavia ja kilpailukykyisiä toimituspalveluja sähköisessä kaupankäynnissä ja että tällaiset hyvin toimivat toimituspalvelut ovat välttämättömiä kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi;

38.

toteaa, että komission kaavailemat toimet rahoituspalveluiden alalla ovat tervetulleita, ja korostaa, että tarvitaan kattava oikeudellinen kehys, jolla varmistetaan riippumaton neuvonta kuluttajille erityisesti rahoituspalveluiden alalla; korostaa, että markkinatietojen on oltava luotettavia, selkeitä ja vertailukelpoisia ja että niiden on oltava saatavilla sekä sähköisesti että myös muissa muodoissa; korostaa, että sopimattomien kaupallisten menettelyjen ja kohtuuttomien ehtojen osalta on ryhdyttävä oikeustoimiin; korostaa, että on tarpeen suojella jonkin rahoitustuotteen ”loukkuun” jääneitä kuluttajia;

39.

panee merkille uuden ehdotuksen asetukseksi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (COM(2013)0130, 13. maaliskuuta 2013); kehottaa laatimaan luettelon kaikille liikennemuodoille yhteisistä matkustajien oikeuksista suppeassa muodossa ja kaikilla unionin virallisilla kielillä sekä levittämään sitä laajalti;

40.

korostaa, että kaikkien kuluttajien oikeutta saada tavanomainen maksutili on edistettävä ja että kuluttajille on annettava selkeitä ja asiaa koskevia tietoja sijoitustuotteista, kuten todetaan muun muassa sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annetussa asetusehdotuksessa (COM(2012)0352); korostaa, että rahoitusmarkkinoiden sääntelemiseksi tarvitaan tiukkoja sääntöjä; korostaa, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi heikentää monien kuluttajien asemaa markkinoilla ja tekee heistä entistä haavoittuvaisempia ja että työhön liittyvien epävarmuustekijöiden lisääntyminen, työttömien määrän kasvu ja ostovoiman heikkeneminen lisäävät kuluttajien välistä epätasa-arvoa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon nämä uudet suuntaukset toimintalinjojen muotoilussa;

41.

painottaa, että unionin, kansallisten ja paikallisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä kuluttajajärjestöjen kanssa kuulemismekanismien luomista ja kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten;

42.

pyytää komissiota tekemään yhteisön nopeasta tietojenvaihtojärjestelmästä (RAPEX) avoimemman ja tehokkaamman; korostaa tarvetta kehittää Euroopan kuluttajakeskusten verkostoja ja kuluttajansuojaa koskevia yhteistyöverkostoja; katsoo, että komission olisi harkittava RAPEXin kaltaisen järjestelmän perustamista palveluja varten;

43.

painottaa, että vaihtoehtoisen riidanratkaisun (ADR) ja verkkovälitteisen riidanratkaisun (ODR) kaltaisten oikeussuojakeinojen on oltava nopeita, helposti saatavilla olevia ja tehokkaita; korostaa, että riidan rajat ylittävästä luonteesta tai varojen tai oikeusavun saatavuutta koskevan tiedon puutteesta johtuvat vaikeudet eivät saa haitata oikeussuojan tehokasta saatavuutta rajat ylittävissä riita-asioissa; kehottaa näin ollen parantamaan 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/8/EY täytäntöönpanoa ja tarvittaessa tarkistamaan sitä puutteiden korjaamiseksi;

44.

korostaa, että ADR- ja ODR-mekanismeilla ei voida korvata kollektiivisia oikeussuojakeinoja; kehottaa komissiota sen vuoksi harkitsemaan toimenpiteitä, joilla perustettaisiin rajat ylittävissä tapauksissa sovellettava unionin laajuinen johdonmukainen mekanismi kollektiivisille oikeussuojakeinoille kuluttajansuoja-asioissa; korostaa, että koordinoimattomat aloitteet unionissa voivat johtaa pirstoutumiseen; korostaa, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen tehokkuuden takaamiseksi ja mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan unionin lähestymistavan mukaan kollektiivisen kanteen saisivat esittää ainoastaan kansallisella tasolla asianmukaisesti tunnustetut tahot (viranomaiset, kuten oikeusasiamies, tai kuluttajajärjestöt); korostaa, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan unionin lähestymistavan on perustuttava vapaaehtoiseen osallistumiseen;

45.

korostaa, että on varmistettava tavaroiden ja palveluiden saavutettavuus unionissa, niin että se kattaa rakennetun ympäristön, liikenteen ja tietotekniikan; kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoista unionin säädöstä saavutettavuudesta;

46.

painottaa, että seuraavan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen on mahdollistettava kuluttaja-asioiden toimintaohjelmalle riittävän kunnianhimoinen rahoitus;

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/12

—

ottaa huomioon neuvoston 27. tammikuuta 2003 antaman direktiivin 2003/8/EY oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset (1),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 23. helmikuuta 2012 annetun komission kertomuksen direktiivin 2003/8/EY soveltamista siten, että sillä parannetaan oikeussuojakeinoja rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset (COM(2012)0071),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehdyn yleissopimuksen kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0161/2013),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 3 kohdan nojalla ”maksutonta oikeusapua annetaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi”;

B.

ottaa huomioon, että neuvoston direktiivi 2003/8/EY sisältää määräykset, jotka koskevat kansalaisten oikeussuojakeinojen varmistamista rajat ylittävissä riita-asioissa;

C.

ottaa huomioon, että direktiivin tärkeimmällä säännöksellä varmistetaan, että oikeusapua ei voida evätä yksinomaan siitä syystä, että riita-asia on rajat ylittävä, ja että kukin jäsenvaltio näin ollen soveltaa omaa oikeusapujärjestelmäänsä mutta on velvoitettu avaamaan sen myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisten käyttöön;

D.

ottaa huomioon, että direktiivissä säädetään myös rajat ylittävän oikeusavun antamisen ehdoista, jotka liittyvät erityisesti käytettävissä oleviin varoihin, kiistan perusteisiin sekä kiistan rajat ylittävään luonteeseen;

E.

katsoo, että oikeusapua on myönnettävä vain henkilöille, joiden varat eivät riitä oikeustoimiin ilman mainittua oikeusapua;

F.

ottaa huomioon, että nämä varat arvioidaan oikeudenkäyntijäsenvaltiossa noudatettavien suuntaviivojen pohjalta ja että monessa jäsenvaltiossa sovelletaan kiinteitä kynnysarvoja;

G.

ottaa huomioon, että mainitut kynnysarvot poikkeavat huomattavasti toisistaan eri jäsenvaltioissa ja kansalaiselta, joka katsotaan oikeusapukelpoiseksi yhdessä jäsenvaltiossa, voidaan evätä oikeusapu toisessa jäsenvaltiossa, ja ottaa huomioon, että tämä ongelma tunnustetaan jossain määrin direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa;

H.

katsoo, että mainittujen eroavaisuuksien poistamiseksi olisi harkittava, olisiko kansalaisen voitava hakea oikeusapua myös asuinjäsenvaltiossaan, jolloin asuinjäsenvaltio päättää hakemuksen hyväksymisestä;

I.

katsoo, että sekä kansalaisen että direktiiviä soveltavan jäsenvaltion aseman helpottamiseksi kansalaisille olisi annettava oikeus valita rajatylittävien oikeusapupyyntöjen yhteydessä, päätetäänkö asiasta kansalaisen asuinjäsenvaltiossa vai oikeudenkäynti- tai täytäntöönpanojäsenvaltiossa;

J.

katsoo, että jos valinnan mahdollisuus olisi olemassa, jäsenvaltioiden viranomaiset voisivat soveltaa omia kelpoisuusvaatimuksiaan sen sijaan, että niiden olisi välitettävä pyyntö edelleen tai viitattava muiden jäsenvaltioiden ehtoihin ja ohjeisiin;

K.

katsoo, että kansalaisille, joiden oikeus saada oikeusapua on tunnustettu heidän asuinjäsenvaltiossaan, voitaisiin antaa asiaa koskeva todistus, jonka oikeudenkäynti- tai täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaiset tunnustavat;

L.

ottaa huomioon, että oikeusavun antaminen rajat ylittävissä riita-asioissa kattaa myös rajatylittäviin tapauksiin liittyvät lisäkustannukset kuten tulkkaus-, kääntämis- ja matkakustannukset;

M.

katsoo, että tiedot kansalaisten käytettävissä olevasta oikeusavusta on annettava jollakin unionin virallisista kielistä, jotta taataan, että kansalaisille tiedotetaan kielellä, jota he ymmärtävät;

N.

ottaa huomioon, että Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehty yleissopimus kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta sisältää vastaavat säännökset kansainvälisellä tasolla mutta EU:n 27 jäsenvaltiosta vain 17 soveltaa mainittua yleissopimusta;

O.

katsoo, että jäljellä olevia jäsenvaltioita olisi kehotettava allekirjoittamaan tai ratifioimaan yleissopimus;

1.

antaa komissiolle tunnustusta sen antamasta kertomuksesta, joka koskee direktiivin 2003/8/EY soveltamista;

2.

pitää valitettavana, että komissio ei ota erityisesti esiin vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan eurooppalaisen menettelyn kaltaisia eurooppalaisia menettelyjä, joihin voidaan myös soveltaa oikeusapudirektiiviä, vaikka direktiivin soveltamista edellä mainittuun menettelyyn 1. tammikuuta 2009 ja 31. joulukuuta 2010 välisenä aikana olisi aivan hyvin voitu tutkia;

3.

panee tyytyväisenä merkille, että kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään; toteaa kuitenkin, että direktiivin tiettyjen kohtien soveltamisalaa koskevat tulkinnat poikkeavat toisistaan eri jäsenvaltioissa;

4.

toteaa, että seuraavan kertomuksen olisi sisällettävä tiedot tapausten määrästä ja sisällöstä maittain, jotta välineen käytöstä saadaan yksityiskohtaisempi ja tarkempi yleiskuva;

5.

pitää valitettavana, että suhteellisen harvat kansalaiset ja ammatinharjoittajat ovat tietoisia direktiivin tuomista oikeuksista;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla lisätään tietoisuutta oikeudesta rajat ylittävään oikeusapuun siviili- ja kauppaoikeuden alan riita-asioissa ja joilla lisätään kansalaisten vapaata liikkuvuutta;

7.

antaa tunnustusta Euroopan oikeusportaalin, Euroopan oikeudellisen verkoston ja e-CODEX-hankkeen (e-justice Communication via Online Data Exchange) puitteissa tehdylle hyvälle työlle ja erityisesti sille, että Euroopan oikeusportaalissa on saatavilla neuvoston direktiivissä 2003/8/EY säädettyjä, oikeusavun hakemiseen tarkoitettuja lomakkeita; kehottaa kuitenkin selkeyttämään näitä lomakkeita ja helpottamaan niiden sekä kansallisten oikeusavun hakemiseen tarkoitettujen lomakkeiden saatavuutta kaikilta näiltä alustoilta, mukaan luettuina selkeät käytännön tiedot siitä, miten oikeusapua on parasta hakea rajat ylittävissä siviili- ja kauppaoikeudellisissa riita-asioissa eri jäsenvaltioissa;

8.

kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään tehokkaita tiedotuskampanjoita, joilla voidaan saavuttaa suuri määrä mahdollisia tuensaajia ja oikeusalan ammattilaisia;

9.

toteaa, ettei muitakaan eurooppalaisia menettelyjä, kuten vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa eurooppalaista menettelyä tai eurooppalaista maksusuoritusmääräystä, tunneta eikä niistä nykyisillä tiedotustoimilla tule kovin tunnettuja;

10.

huomauttaa, että oikeusapua koskevien tietojen saantia voitaisiin helpottaa uudella teknologialla ja uusilla viestintävälineillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi käyttämään monia eri viestintäkanavia ja toteuttamaan tiedotuskampanjoita muun muassa internetissä sekä käyttämään Euroopan oikeusportaalin kaltaisia interaktiivisia foorumeja, koska ne ovat kustannuksiltaan edullinen tapa tavoittaa kansalaiset;

11.

toteaa, että aloitettujen menettelyjen jatkamisen varmistamiseksi on parannettava oikeusavun hakemiseen tarkoitettujen lomakkeiden tilapäistä ja pysyvää säilytettävyyttä; toteaa, että tämä koskee myös muihin menettelyihin tarvittavia lomakkeita ja erityisesti vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä ja eurooppalaista maksusuoritusmääräysmenettelyä ja että on varmistettava, että lomakkeet ovat tasavertaisesti esillä kaikilla kielillä myös Euroopan siviilioikeudellisen atlaksen ja Euroopan oikeusportaalin sivustoilla; kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi edellä mainittuihin toimiin;

12.

katsoo, että olisi perustettava tietokannat, joihin sisällytetään oikeusalan ammattilaiset, joilla on riittävä kielitaito ja riittävät vertailevan oikeustieteen taidot, jotta voidaan varmistaa, että nimitetään oikeusalan ammattilaisia, jotka kykenevät toimimaan tällaisissa tapauksissa; antaa samalla tunnustusta nykyisille rajat ylittäville oikeudellisille tietokannoille, kuten Find-a-Lawyer-foorumille, hyvinä esimerkkeinä tältä alalta; kehottaa edelleen kehittämään tällaisia välineitä, jotta ne voitaisiin sisällyttää lakimiesammatin harjoittajien tietokantaan Euroopan oikeusportaaliin;

13.

ehdottaa, että oikeusalan ammattilaisille, joilla on rajatylittävä pätevyys, olisi järjestettävä koulutusta, jossa keskitytään kielikursseihin ja vertailevan oikeustieteen kursseihin; kehottaa komissiota tukemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa erityisen jatkokoulutuksen järjestämistä asianajajille, jotka tarjoavat oikeusapua;

14.

myöntää, että oikeusavusta ja koulutuksesta aiheutuu kustannuksia jäsenvaltioille ja että nykyisinä taloudellisesti vaikeina aikoina rahoituksen saanti näihin tarkoituksiin voi olla rajallista monissa jäsenvaltioissa; kehottaa siksi komissiota antamaan mahdollisuuksien mukaan rahoitusta jäsenvaltioille, jotta varmistetaan rajat ylittävää oikeusapua siviili- ja kauppaoikeudellisissa riita-asioissa koskevan koulutuksen johdonmukaisuus ja korkeatasoisuus;

15.

korostaa yksinkertaisten hakemusmenettelyjen merkitystä, jotta kansalaiset voivat kaikissa tapauksissa pyytää oikeusapua turvautumatta oikeusalan ammattilaiseen; ehdottaa, että näiden menettelyjen kanssa tekemisiin joutuville kansalaisille tiedotetaan automaattisesti Euroopan oikeusportaalin olemassaolosta, jotta heidän on helpompi saada tietoa;

16.

katsoo, että olisi järkevää nimetä nykyisten kansallisten oikeusapujärjestelmien mukaisesti kuhunkin jäsenvaltioon yksi ainoa rajat ylittävästä oikeusavusta vastaava toimivaltainen viranomainen ja yksi yhteyspiste, joka ottaa vastaan oikeusapuhakemuksia ja välittää niitä eteenpäin;

17.

katsoo, että oikeusavun myöntämisen taloudellisia kriteerejä vahvistettaessa on otettava paremmin huomioon erilaiset elinkustannukset jäsenvaltioissa ja selvennettävä, miten nämä erot on otettava huomioon;

18.

ehdottaa, että hakijoille olisi annettava oikeus valita, hakevatko he oikeusapua asuinjäsenvaltiossaan vai oikeudenkäynti- tai täytäntöönpanojäsenvaltiossa; toteaa, että mainittujen järjestelyjen mukaisesti kunkin jäsenvaltion viranomaiset voisivat sen jälkeen soveltaa omia kelpoisuusvaatimuksiaan hakemusten käsittelyssä;

19.

ehdottaa, että kaikkien hakijan asuinjäsenvaltion viranomaisten oikeusavun myöntämistä koskevien päätösten, joista annetaan yhteinen todistus, olisi oltava voimassa oikeudenkäynti- tai täytäntöönpanojäsenvaltiossa;

20.

suosittaa, että oikeusapuun sisällytetään myös kustannukset, jotka aiheutuvat velvoitteesta tulla tuomioistuimen tai muun hakemusta arvioivan viranomaisen eteen, ja kustannukset, jotka liittyvät tähän;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota eniten suojelua tarvitseviin väestöryhmiin, jotta varmistetaan että niiden tarpeet otetaan huomioon;

22.

pyytää, että komissio esittää direktiivin muuttamista koskevan ehdotuksen edellä mainitun mukaisesti, jotta rajat ylittävälle oikeusavulle voidaan asettaa entistä korkeammat yhteiset vaatimukset;

23.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaampia julkisten elinten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöjärjestelmiä, jotta oikeusapu ja oikeudellinen neuvonta ovat paremmin kansalaisten saatavilla;

24.

toivoo, että perustettaisiin kansallisten tuomioistuinten välinen varoitusjärjestelmä, jotta yhdessä jäsenvaltiossa jätetystä oikeusapuhakemuksesta tiedettäisiin myös muissa jäsenvaltioissa;

25.

kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita sekä eurooppalaisten ja kansallisten asianajajaliittojen kaltaisia ammatillisia oikeudellisia elimiä ja järjestöjä tekemään tiiviimpää yhteistyötä;

26.

pitää myönteisinä lukuisia aloitteita, jotka ovat osoittautuneet hyviksi esimerkeiksi maksuttoman oikeusavun parhaista käytännöistä, maksuttomat oikeusaputoimistot mukaan lukien,

27.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riita-asioiden käsittelyä edeltävän oikeusavun saatavuuden ja edistämään sen käyttömahdollisuuksia, mukaan lukien neuvonta, joka koskee vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä, jotka monissa tapauksissa ovat kustannustehokkaampia ja vähemmän aikaa vieviä kuin riita-asioiden käsittely;

28.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet 25. lokakuuta 1980 tehtyä Haagin yleissopimusta kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta, allekirjoittamaan ja/tai ratifioimaan sopimuksen, koska se edistää kansalaisten oikeusavun saatavuutta kolmansissa valtioissa;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/16

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 tekemänsä ja työjärjestyksen 184 artiklan mukaisesti hyväksymänsä päätöksen järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta sekä sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä,

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 tekemänsä päätöksen järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan toimikauden pidentämisestä 30. päivään syyskuuta 2013,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 67 artiklan, 4 luvun (82–86 artikla) ja 5 luvun (87–89 artikla) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 5, 6, 8, 32, 38 ja 41 artiklan, VI osaston (47–50 artikla) ja 52 artiklan,

—

ottaa huomioon järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin perustamisesta ja toteuttamisesta annetut neuvoston päätelmät, joilla luodaan monivuotinen prosessi, jonka tavoitteena on puuttua rikollisuuden aiheuttamiin merkittävimpiin uhkiin johdonmukaisella tavalla jäsenvaltioiden, EU:n ja kolmansien maiden välisen mahdollisimman tiiviin yhteistyön avulla,

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2011–2013,

—

ottaa huomioon vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan Tukholman ohjelman (1), komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (COM(2010)0171) sekä komission tiedonannon ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” (COM(2010)0673),

—

ottaa huomioon EU:n huumausainestrategian (2005–2012) sekä EU:n huumeidenvastaisen toimintasuunnitelman (2009–2012),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 15. marraskuuta 2000 tekemän kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (päätöslauselma 55/25), joka avattiin allekirjoitettavaksi 12. joulukuuta 2000 Palermossa, sekä siihen liittyvät pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien korruption vastaisen yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 9. joulukuuta 2003 Meridassa,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn sopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 20. joulukuuta 1988 (päätöslauselma 1988/8) ja joka oli avoimena allekirjoitettavaksi Wienissä 20. joulukuuta 1988–28. helmikuuta 1989 välisenä aikana ja myöhemmin New Yorkissa 20. joulukuuta 1989 asti,

—

ottaa huomioon lahjontaa koskevat Euroopan neuvoston rikos- ja siviilioikeudelliset yleissopimukset, jotka avattiin allekirjoitettaviksi 27. tammikuuta ja 4. marraskuuta 1999, sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean päätöslauselmat (98) 7 ja (99) 5, jotka hyväksyttiin 5. toukokuuta 1998 ja 1. toukokuuta 1999 ja joilla perustettiin lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 1997 annetun neuvoston säädöksen sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla (2),

—

ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 17. joulukuuta 1997 Pariisissa, sekä sen myöhemmät täydennysosat,

—

ottaa huomioon rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 16. toukokuuta 2005 Varsovassa, sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean 13. lokakuuta 2010 antaman päätöslauselman CM/Res(2010)12 rahanpesun vastaisia toimenpiteitä ja terrorismin rahoitusta arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) säännöistä,

—

ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) 40 suositusta ja 9 erityissuositusta rahanpesun sekä terrorismin rahoituksen ja aseiden leviämisen torjumiseksi,

—

ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) toimet,

—

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS (3) järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta,

—

ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/500/YOS (4) rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta, 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/577/YOS (5) omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa, 24. helmikuuta 2005 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2005/212/YOS (6) rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta sekä 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2006/783/YOS (7) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin,

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/845/YOS (8) varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa sekä mainitun päätöksen 8 artiklan mukaisen komission kertomuksen COM(2011)0176,

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (9) eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä sekä sen muutossäädökset,

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/465/YOS (10) yhteisistä tutkintaryhmistä sekä komission kertomuksen mainitun puitepäätöksen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (COM(2004)0858),

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/902/YOS (11) eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston perustamisesta,

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (12) ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta sekä komission tiedonannon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävästä EU:n strategiasta vuosiksi 2012–2016 (COM(2012)0286),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja sen, että ihmiskauppaa ja maahanmuuttoa koskeviin tapauksiin liittyvien lasten etu on asetettava aina etusijalle,

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU (13),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (14) rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen sekä komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle mainitun direktiivin soveltamisesta (COM(2012)0168),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2005 (15) yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta,

—

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004 (16) huumausaineiden lähtöaineista,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 (17) maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana,

—

ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS (18) lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla sekä mainitun puitepäätöksen 9 artiklan mukaisen komission kertomuksen neuvostolle (COM(2007)0328),

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (19) vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta sekä 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (20) julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta sekä niiden myöhemmät muutokset,

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (21) rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen (COM(2013)0045) direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen (COM(2012)0085) direktiiviksi rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa,

—

ottaa huomioon komission direktiiviehdotuksen (COM(2010)0517) tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS kumoamisesta,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Toimintasuunnitelma veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi” (COM(2012)0722),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Ensimmäinen vuosikertomus EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2011)0790),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Rikosten torjunta digitaaliaikana: Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustaminen” (COM(2012)0140),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Kohti sähköisesti välitettävien rahapelien kattavaa eurooppalaista kehystä” (COM(2012)0596),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Rikollisuuden mittaaminen EU:ssa: tilastollinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2011–2015” (COM(2011)0713),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin” (COM(2011)0573),

—

ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission kertomuksen neuvostolle tavoista, joilla Euroopan unioni voisi osallistua Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) toimintaan (COM(2011)0307),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta – Rikoshyödyn takaisinperiminen” (COM(2008)0766),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille järjestäytyneen talousrikollisuuden ehkäisemisestä ja torjumisesta (COM(2004)0262),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2007 annetun komission suosituksen 2007/425/EY luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanon valvontatoimista,

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (22) verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla,

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi (23), 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta Euroopan unionissa (24) ja 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n lähestymistavasta rikosoikeuteen (25),

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”laittoman kalastuksen torjunta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli” (26),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sopupeleistä ja lahjonnasta urheilussa (27),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 suosituksista komissiolle Euroopan unionin hallintomenettelylaista antamansa päätöslauselman (28),

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ehdotuksesta suositukseksi neuvostolle terrorismin rahoituksen vastaisista toimista (29),

—

ottaa huomioon Europolin laatiman järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan vuoden 2013 uhkakuva-arvion (SOCTA),

—

ottaa huomioon veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman (30),

—

ottaa huomioon julkisten kuulemisten johtopäätökset sekä työasiakirjoista käytyjen keskustelujen ja arvovaltaisten asiantuntijoiden kanssa käydyn näkemystenvaihdon lopputulokset samoin kuin järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan valtuuskuntien tutustumiskäyntien tulokset,

—

ottaa huomioon vastaukset kansallisille parlamenteille lähetettyyn kyselyyn, joka koski niiden roolia järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjunnassa ja niiden kokemuksia siitä,

—

ottaa huomioon parlamentin jäsenten Ayala Senderin, Díaz de Mera García Consuegran, McClarkinin ja Mitchellin järjestäytynyttä rikollisuutta koskeneet kannanotot,

—

ottaa huomioon parlamentin jäsenten de Jongin, Gabrielin, Skylakakisin ja Weilerin korruptiota koskeneet kannanotot,

—

ottaa huomioon parlamentin jäsenten Borghezion ja Tavaresin rahanpesua koskeneet kannanotot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan väliaikaisen mietinnön (A7-0175/2013),

A.

toteaa, että järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan tehtäväksi annettiin tutkia järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun laajuutta parhaiden saatavilla olevien uhkakuva-arvioiden pohjalta ja ehdottaa EU:lle asianmukaisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ehkäistä ja torjua näitä uhkia sekä puuttua niihin kansainvälisellä tasolla sekä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla;

B.

ottaa huomioon, että perinteiset rikollisjärjestöt ovat jatkuvasti laajentaneet vaikutuspiiriään kansainvälisesti hyödyntämällä Euroopan unionin sisärajojen poistamisen, talouden globalisaation ja uusien teknologioiden suomia uusia mahdollisuuksia ja luomalla yhteyksiä muissa maissa toimiviin rikollisryhmiin (kuten eteläamerikkalaisiin huumausainekartelleihin ja venäjänkieliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen) jakaakseen markkinat ja vaikutusalueet niiden kanssa; toteaa, että rikollisryhmien toiminta laajentuu jatkuvasti huumausainekaupan, ihmiskaupan, laittoman maahanmuuton järjestämisen ja asekaupan välisten yhteyksien lisääntyessä; toteaa, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden välisestä sidoksesta on muodostumassa entistä tiiviimpi;

C.

ottaa huomioon, että sen lisäksi, että maailmanlaajuinen talouskriisi tarjoaa kasvualustan tiettyjen henkilöiden laittomien toimien lisääntymiselle, se johtaa myös uudentyyppiseen järjestäytyneeseen rikolliseen toimintaan, kuten petoksiin ja korruptioon ammattilaisurheilussa, jokapäiväisten kulutustavaroiden, kuten elintarvikkeiden ja lääkkeiden, väärennöksiin, halvan työvoiman salakuljetukseen ja ihmiskauppaan; ottaa huomioon, että soluttautumalla lailliseen talouteen järjestäytyneellä rikollisuudella, petoksilla ja rahanpesulla on tuhoisa vaikutus jäsenvaltioihin;

D.

toteaa, että on erittäin harvinaista, ettei järjestäytyneen rikollisuuden ryhmällä olisi rajat ylittävää toimintaa, ja että tämä on suurin näkymätön uhka unionin kansalaisten turvallisuudelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille; toteaa, että kansalaisille ei ole tiedotettu rajat ylittävän rikollisuuden räjähdysmäisestä lisääntymisestä eikä kansallisten lainvalvontaviranomaisten kyvyttömyydestä torjua sitä muualla kuin omien kansallisten rajojensa sisäpuolella;

E.

katsoo, että on havaittavissa, että erilaiset rikollisjärjestöt auttavat yhä useammin toisiaan ja onnistuvat näin ollen – myös uusien kansainvälisten yhteyksiensä ja toimintansa monipuolistumisen avulla – sivuuttamaan niin kielelliset ja etniset erot kuin kaupallisten etujensa erilaisuuden ja hoitavat laitonta kauppaa yhdessä vähentääkseen kustannuksia ja tehdäkseen mahdollisimman paljon voittoa maailmanlaajuisen talouskriisin aikana;

F.

toteaa, että SOCTA-arviossa 2013 esitettyjen arvioiden mukaan unionissa on nykyään vähintään 3 600 aktiivisesti toimivaa järjestäytyneen rikollisuuden ryhmää, ja ottaa huomioon, että näiden järjestöjen laajalti yleistyneitä piirteitä ovat niiden verkostoitumistyyli ja yhteistyöhön perustuva toimintatapa, niiden merkittävä asema kansainvälisessä laillisessa taloudessa, niiden ja erityisesti laajempien järjestöjen taipumus keskittyä samanaikaisesti rikollisuuden eri muotoihin ja se, että jopa 70 prosentilla nykyisistä järjestöistä on eri kansallisuuksia edustavia jäseniä, mikä on osoitus ilmiön rajatylittävästä luonteesta;

G.

toteaa, että köyhyys mahdollistaa osaltaan järjestäytyneen rikollisuuden, sillä rikollisjärjestöt käyttävät sitä hyväkseen;

H.

toteaa, että on tärkeää poistaa köyhyys ja parantaa ihmisten mahdollisuuksia työllistyä ja päästä sosiaalisen suojelun piiriin;

I.

toteaa, että ihmiskauppaa, ihmisten elinten kauppaa, prostituutioon pakottamista, orjuutta sekä pakkotyöleirien perustamista hallinnoivat usein kansainväliset rikollisjärjestöt; toteaa, että kansainvälistä elinkauppaa ja sen yhteyksiä rikollisjärjestöihin on välttämättömästi ja pikaisesti ryhdyttävä seuraamaan; toteaa, että ihmiskauppa on rikollisuuden muoto ja nopeasti muuttuva ilmiö, joka tuottaa vuosittain 25 miljardin euron voitot ja joka koskee kaikkia jäsenvaltioita;

J.

toteaa, että pakkotyötä tekevien kokonaismääräksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on arvioitu 880 000, joista 30 prosenttia on arvioiden mukaan seksuaalisen hyväksikäytön ja 70 prosenttia pakkotyön uhreja, joista suurin osa on naisia EU:ssa; toteaa, että pakkotyö on erittäin tuottavaa järjestäytyneen rikollisuuden kannalta ja se johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin ja aiheuttaa menetettyjen verotulojen muodossa vahinkoa yhteiskunnalle;

K.

toteaa, että ihmiskaupan uhrit ovat peräisin sekä EU:n sisältä että sen ulkopuolelta;

L.

toteaa, että ihmiskaupan uhrit palkataan, kuljetetaan tai kätketään pakolla tai huijaamalla, jotta heitä voitaisiin käyttää seksuaalisesti hyväksi tai pakkotyöhön ja -palveluihin muun muassa kerjäämiseen, orjuuteen, orjatyöhön, rikoksiin, kotitaloustyöhön, adoptoitaviksi, avioliittoon pakottamiseen tai elinten poistamiseen; toteaa, että uhreja hyväksikäytetään ja heidät alistetaan täysin ihmiskauppiaiden tai hyväksikäyttäjien valtaan, heidät pakotetaan maksamaan takaisin valtavia velkoja, heiltä riistetään usein henkilöasiakirjat, heitä pidetään lukittuina ja eristyksissä ja heitä uhkaillaan, he elävät koston pelossa vailla rahaa ja heitä pelotellaan paikallisilla viranomaisilla ja näin he menettävät kaiken toivonsa pakenemisesta tai paluusta normaaliin elämään;

M.

toteaa, että EU:n ulkorajojen sulkeminen on mahdotonta;

N.

toteaa, että vuosittain 2 000 ihmistä menettää henkensä Välimerellä heidän yrittäessään päästä EU:n rajojen sisäpuolelle;

O.

toteaa, että muuttuvilla yhteiskunnallis-taloudellisilla oloilla on vaikutusta ihmiskaupan kehittymiseen, mutta silti uhrit ovat useimmiten peräisin maista ja alueilta, joita koettelevat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vastoinkäymiset ja joissa haavoittuvuutta aiheuttavat tekijät ovat pysyneet samoina vuosikausia; toteaa, että muita ihmiskauppaan vaikuttavia seikkoja ovat seksiteollisuuden voimakas kasvu sekä halvan työvoiman ja tuotteiden kysyntä ja että yhteinen tekijä ihmiskaupan uhriksi joutumiselle on yleensä lupaus paremmasta elämänlaadusta ja omasta tai perheen toimeentulosta;

P.

katsoo, että elinten, aseiden, huumausaineiden, kemialliset ja biologiset aineet sekä säteily- ja ydinaineet ja huumausaineiden lähtöaineet sekä reseptilääkkeet mukaan lukien, luonnonvaraisten eläinten, ruumiinosien, savukkeiden, tupakan, taideteosten ja muiden tuotteiden laitonta kauppaa ja salakuljetusta harjoitetaan eri tahoilla, sillä luodaan uusia rikollismarkkinoita kaikkialla Euroopassa, se tarjoaa suunnattomia voitonmahdollisuuksia rikollisjärjestöille ja heikentää unionin ja jäsenvaltioiden rajojen turvallisuutta, sisämarkkinoiden toimintaa ja taloudellisia etuja;

Q.

toteaa, että rikollisryhmät ovat ottaneet käyttöön uusia reittejä huumausainekaupassa ja liittäneet mukaan muita tuotteita; panee merkille, että internet toimii välineenä ja uutena väylänä huumausaineiden lähtöaineiden hankinnassa ja psykotrooppisten aineiden levittämisessä; toteaa, että huumausaineiden lähtöaineilla, kuten efedriinillä, pseudoefedriinillä ja etikkahappoanhydridillä käytävää kauppaa ei valvota riittävästi unionissa ja se on huomattava vaaratekijä;

R.

toteaa, että synteettisten huumausaineiden valmistuksessa lähtöaineina käytettävien kemikaalien ja välineiden valvonta on keskeinen tekijä huumausaineiden tarjonnan vähentämisessä;

S.

toteaa, että rikollisjärjestöt voivat siirtää laillisiin tarkoituksiin käytettäviä kemikaaleja pois laillisen kaupan väyliltä ja käyttää niitä huumausaineiden lähtöaineina; toteaa, että vuonna 2008 heroiinin tärkeimmän lähtöaineen etikkahappoanhydridin maailmanlaajuisista takavarikoista 75 prosenttia tehtiin EU:ssa ja YK:n kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan raporteissa viitataan edelleen siihen, että unioni ei ole toistaiseksi toteuttanut tarpeeksi tiukkoja toimenpiteitä ehkäistäkseen näiden lähtöainekemikaalien kulkeutumista laittomiin tarkoituksiin;

T.

toteaa, että monet unionin kansalaiset elävät köyhyydessä ja kärsivät työttömyydestä samalla, kun rajatylittävä rikollisuus lisääntyy vuosi vuodelta;

U.

toteaa, että rikollisryhmien toiminnan seurauksena menetettyjen laillisten työpaikkojen määrää unionissa ei voida laskea tarkasti, sillä rikolliset eivät julkaise raportteja, mutta sen voidaan arvioida liikkuvan kymmenissä miljoonissa;

V.

toteaa, että jäsenvaltioiden hallitusten ja unionin menettämien verotulojen määrästä voidaan vastaavasti esittää pelkkiä arvioita mutta oletettavaa on, että kyse on sadoista miljardeista euroista vuosittain ja että määrä on kasvussa;

W.

toteaa, että savukkeiden laiton kauppa aiheuttaa vuosittain noin 10 miljardin euron verotappiot; toteaa, että kevyiden aseiden kaupan liikevaihto maailmassa arvioidaan 170–320 miljoonaksi dollariksi vuodessa ja että Euroopassa liikkuu lisäksi noin 10 miljoonaa laitonta asetta, mikä on vakava uhka kansalaisten turvallisuudelle ja lainvalvonnalle; toteaa, että edellä mainittu kauppa voi aiheuttaa verojen menetyksiä valtioille ja vahinkoa tuottajille ja se edistää muiden laittoman rikollisuuden muotojen leviämistä, mikä puolestaan luo vakavia sosiaalisia uhkia, sillä siitä voi helposti tulla terrorismin rahoituslähde;

X.

toteaa, että arvioiden mukaan luonnonvaraisten eläinten ja ruumiinosien kaupan tulot ovat noin 18–26 miljardia euroa vuosittain ja EU on niiden ensisijainen kohdemarkkina-alue maailmassa;

Y.

toteaa, että laiton kauppa aiheuttaa menetyksiä valtioiden tuloihin, vahingoittaa valmistajia ja vaikuttaa haitallisesti työllisyyteen sekä yleiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön;

Z.

panee merkille, että rikollisjärjestöjen soluttautumiskyky on parantunut, sillä ne toimivat nykyisin aktiivisesti muun muassa julkisten rakennusurakoiden, liikenteen, hypermarkettien, jätehuollon, luonnonvaraisten eläinten ja luonnonvarojen kaupan, yksityisten turvallisuuspalvelujen ja aikuisviihteen aloilla, joista monet ovat poliittisen valvonnan ja päätösvallan alaisia; toteaa, että näin ollen järjestäytynyt rikollisuus on yhä lähempänä globaalia taloudellista toimijaa, joka harjoittaa selkeää yritystoimintaa ja joka on erikoistunut toimittamaan samanaikaisesti erilaisia laittomia mutta enenevässä määrin myös laillisia hyödykkeitä ja palveluja ja se vaikuttaa unionin ja maailmanlaajuiseen talouteen aiheuttaen liike-elämälle vuosittain 870 miljardin Yhdysvaltojen dollarin kustannukset;

AA.

toteaa, että ympäristöön liittyvästä järjestäytyneestä ja mafian kaltaisesta rikollisesta toiminnasta, johon liittyy muun muassa jätteiden laittoman kuljetuksen ja loppusijoittamisen sekä ympäristö-, luonnonmaisema-, taide- ja kulttuuriperinnön tuhoamisen eri muodot, on nyt tullut kansainvälistä ja ns. ekomafian torjumiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan kaikkien Euroopan valtioiden yhteisiä toimia, jotta siitä voidaan tehdä aiempaa tehokkaampaa;

AB.

toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden ja mafiaverkostojen tuottamat valtavat rahamäärät kanavoidaan pankkeihin ja rahoitusmarkkinoille Euroopan unionin sisällä ja niistä tehdään näin rikosten avunantajia;

AC.

toteaa, että kansainvälisillä pankkilaitoksilla on merkittävä rooli rahanpesun mahdollistamisessa ja ne ovat suoraan osallistuneet järjestäytyneen rikollisuuden tuottojen pesemiseen;

AD.

toteaa, että Europolin vuonna 2013 julkaisemassa SOCTA-arviossa huomautetaan, että hyödykkeiden väärentäminen ja tavaroiden laiton kauppa ovat kasvussa rikollismarkkinoilla ja talouskriisi vaikuttaa niihin voimistavasti; toteaa, että huumausaineiden kauppa on edelleen suurin rikollinen markkina-alue; toteaa, että laiton jätteiden kauppa ja energiaan liittyvät petokset ovat uusia kasvavia uhkia, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

AE.

katsoo, että kaikenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjunta perustuu sellaisten toimien kehittämiseen ja toteuttamiseen, joilla pyritään estämään rikollisjärjestöjä pääsemään käsiksi rahavaroihinsa puuttumalla tarvittaessa pankkisalaisuuteen;

AF.

toteaa, että rikollisjärjestöt hyötyvät usein niiden ja muiden toimijoiden väliin jäävästä harmaasta alueesta ja tiettyjä operaatioita varten ne lyöttäytyvät yhteen valkokaulusrikollisten (muun muassa yrittäjien, kaikilla päätöksenteon tasoilla toimivien virkamiesten, poliitikkojen, pankkien ja ammatinharjoittajien) kanssa, joilla on rikollisjärjestöjen kanssa molemmille osapuolille kannattavia liikesuhteita, vaikka he eivät varsinaisesti kuulukaan niihin;

AG.

toteaa, että joissakin unionin jäsenvaltioihin kuulumattomissa Euroopan maissa suuri osa yhteiskunnasta on harmaan talouden piirissä ja hankkii toimeentulonsa rikollisella toiminnalla; toteaa, että tämä koskee pääasiassa nuorisoa;

AH.

toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden tyypillisiin toimintatapoihin kuuluu väkivallan, uhkailun ja terrorismin lisäksi nykyään myös lahjonta; toteaa, että rahanpesu liittyy järjestäytyneelle rikollisuudelle tyypillisen toiminnan lisäksi myös korruptioon ja verorikoksiin; toteaa, että eturistiriidat voivat olla yksi korruption ja petoksen syistä; toteaa näin ollen, että vaikka järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu ovat erillisiä ilmiöitä, ne usein liittyvät toisiinsa; toteaa, että järjestäytynyt rikollisuus voi myös käyttää julkisia ja yksityisiä järjestöjä, myös voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä peitejärjestöinä korruptio- ja rahanpesutarkoituksiin;

AI.

toteaa, että tutkivilla journalisteilla on tärkeä rooli korruption, petoksen ja järjestäytyneen rikollisuuden paljastamisessa ja siksi he ovat alttiina taloudellisille ja turvallisuutta koskeville uhkauksille; ottaa huomioon, että esimerkiksi kuluneiden viiden vuoden aikana 27 jäsenvaltiossa on julkaistu yhteensä 233 journalistista selvitystä EU:n varojen väärinkäyttöön liittyvistä petostapauksista (31); toteaa, että erityisesti komission ja muiden kansainvälisten instituutioiden on ehdottomasti myönnettävä lisärahoitusta tutkivan journalismin tukemiseksi ja tehostamiseksi;

AJ.

toteaa, että rahanpesu, korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus, joihin eurooppalaiset toimijat syyllistyvät, vaikuttavat erittäin vahingollisesti kehitysmaihin ja estävät niiden kehittymisen sen seurauksena, että niiden luonnonvaroja ryöstetään, niiden verotuloja vähennetään ja niiden julkinen velka kasvaa;

AK.

toteaa, että internetin avulla rikollisryhmät voivat toimia aiempaa nopeammin ja laajemmin ja sen johdosta rikollisen toiminnan rakenteet ovat muuttuneet; toteaa, että tietoverkkorikollisuus, erityisesti petosten ja lasten hyväksikäytön muodossa, on kasvava uhka, ja rikollisjärjestöt käyttävät sähköistä urheiluvedonlyöntiä voittojen saamiseen ja rahanpesuun kaikkialla maailmassa;

AL.

toteaa, että sopupelit ovat uusi erittäin tuottoisa rikollisuuden muoto, josta saatavat tuotot ovat suuria ja tuomiot lieviä ja joka on rikollisille tuottoisaa liiketoimintaa, koska selvitysprosentit ovat matalia;

AM.

katsoo, että kansalaisten suojeleminen ja laillinen ja kilpailukykyinen talous ovat riippuvaisia poliittisesta tahdosta kaikilla tasoilla samoin kuin päättäväisistä toimista, joilla torjutaan järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, korruptiota ja rahanpesua, jotka aiheuttavat suurta vahinkoa yhteiskunnassa ja erityisesti uhkaavat lainkuuliaisten yrittäjien mahdollisuuksia harjoittaa toimintaansa sekä vaarantavat kansalaisten ja kuluttajien turvallisuuden ja valtion demokraattiset perusperiaatteet;

AN.

toteaa, että rikollisryhmät hyödyntävät nykyaikaista teknologiaa, toimintaympäristöjä ja mahdollisuuksia, jotka edustavat laillisia liiketoimintamahdollisuuksia ja tavoitteita; toteaa, että rikollisryhmillä on korkeatasoista asiantuntemusta, ne ovat erittäin järjestäytyneitä ja niillä on runsaasti kokemusta ja tietoa, joita on tukemassa entistä suurempi liikkuvuus, paremmat yhteydet ja matkustamisen helppous; toteaa, että tämä on johtanut siihen, että järjestäytynyt rikollisuus on vähemmän paikallista ja sen toiminnassa voidaan käyttää hyväksi erilaisia lainsäädäntöjärjestelmiä ja kansallisia lainsäädäntöjä;

AO.

toteaa, että YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) mukaan laittomasta toiminnasta peräisin olevan rahan osuus on 3,6 prosenttia koko maailman BKT:stä ja rahanpesuun liittyvien maailmanlaajuisten rahavirtojen osuus noin 2,7 prosenttia koko maailman BKT:stä; toteaa, että komission arvion mukaan korruption aiheuttamat kustannukset ovat pelkästään Euroopan unionissa noin 120 miljardia euroa vuodessa eli 1 prosentti EU:n bruttokansantuotteesta; panee merkille, että kyse on merkittävistä summista, jotka ovat pois taloudellisesta ja sosiaalisesta kehittämisestä, julkisesta taloudesta ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä;

AP.

toteaa, että laittomasta toiminnasta ja rahanpesuverkostoista peräisin olevilla tuloilla on kielteinen vaikutus unionin talouteen, sillä ne kannustavat keinottelemiseen ja rahoituskuplien syntymiseen, jotka ovat vahingollisia reaalitaloudelle;

AQ.

katsoo, että eräissä maissa korruptio on vakava uhka demokratialle ja haittaa vakavasti julkishallinnon tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta; katsoo, että se rajoittaa investointeja, vääristää sisämarkkinoiden toimintaa, estää reilun kilpailun yritysten välillä ja vaarantaa viime kädessä jopa talouskehityksen, sillä resurssit kohdentuvat epätarkoituksenmukaisesti ja etenkin julkisten palvelujen ja erityisesti sosiaalipalvelujen käytössä olevat rahavarat vähenevät; katsoo, että byrokratian monimutkaisuus ja turhien ennakkolupien korkea määrä voivat ehkäistä yritystoimintaa, hankaloittaa laillista taloudellista toimintaa ja kannustaa virkamiesten lahjontaan tai synnyttää muita korruption muotoja;

AR.

toteaa, että erot virkamiesten lahjontaa koskevissa lainsäädännöissä ja niiden täytäntöönpanossa vaikuttavat kielteisesti sisämarkkinoihin paitsi siksi, että yrityksillä ei ole yhtäläisiä toimintaedellytyksiä vaan myös siksi, että tällaista lahjontaa esiintyy Euroopan unionin sisällä myös silloin, kun yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset lahjovat toisen jäsenvaltion virkamiehiä ja häiritsevät näin markkinoiden toimintaa;

AS.

toteaa, että 74 prosenttia unionin kansalaisista pitää korruptiota merkittävänä ongelmana omassa maassaan ja kansainvälisesti (32) ja että lahjontaa ilmeisesti esiintyy kaikilla yhteiskunnan alueilla; toteaa, että korruptio heikentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja vaaleilla valittujen hallitusten kykyyn ylläpitää oikeusvaltion periaatteita, koska sillä luodaan etuoikeuksia ja niiden myötä sosiaalista epätasa-arvoa; toteaa, että poliitikkoja kohtaan tunnettu epäluottamus lisääntyy vakavan talouskriisin aikana;

AT.

toteaa, että alat, joilla saadaan eniten ilmoituksia vähäisestä korruptiosta, kun verrataan lahjontatapausten suhdetta yhteydenottojen määrään, ovat keskimäärin: sairaanhoitopalvelut 6,2 prosenttia, lentokenttäpalvelut 5 prosenttia, tulli 4,8 prosenttia, oikeuslaitos 4,2 prosenttia, poliisivoimat 3,8 prosenttia, rekisteröinti- ja lupapalvelut 3,8 prosenttia, koulutusjärjestelmä 2,5 prosenttia, julkiset palvelut 2,5 prosenttia ja verotulot 1,9 prosenttia;

AU.

toteaa, että alueilla, joilla rikollisuutta esiintyy runsaasti, paikallistalouden resursseja ajautuu laittomia teitä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja tämä taas lannistaa halua ryhtyä yrittäjäksi ja vähentää investointeja muista valtioista; toteaa, että näillä alueilla laillisesti toimivien yritysten on vaikea saada lainaa, koska lainakustannukset ja pankkien vakuusvaatimukset ovat suuremmat; toteaa, että vaikeuksissa olevat yritykset ovat joskus pakotettuja kääntymään rikollisjärjestöjen puoleen saadakseen luottoa investointeja varten;

AV.

toteaa, että paikallisesti järjestäytyneet rikolliset käyttävät hyväkseen laillisen talouden porsaanreikiä ja heistä saattaa näin tulla keskeisiä toimijoita päivittäistavaroiden toimittamisessa; katsoo, että paikallisyhteisöjä uhkaavan kiristyksen ja pelottelun lisäksi, tämä muodostaa yritysten ja kansalaisten turvallisuuden kannalta vaaran lailliselle taloudelle ja koko yhteisölle; katsoo, että tietoverkkorikollisuus, luovan sisällön väärentäminen tai laiton sähköinen kauppa, lapsipornografia, lääkkeiden, laillisten psykotrooppisten aineiden, huumausaineiden lähtöaineiden, komponenttien, varaosien ja muiden jokapäiväisessä käytössä olevien tuotteiden laiton kauppa sekä asianomaisiin oikeuksiin ja toimilupiin liittyvät ongelmat uhkaavat kansanterveyttä, turvallisuutta, työllisyyttä ja yhteiskunnallista vakautta ja voivat aiheuttaa kyseisten alojen yrityksille jopa niin merkittävää vahinkoa, että niiden mahdollisuudet jatkaa toimintaansa vaarantuvat;

AW.

toteaa, että maatalous- ja elintarvikealaan kohdistuvien rikosten lisääntyvä määrä uhkaa vakavasti unionin kansalaisten terveyttä ja aiheuttaa myös huomattavaa vahinkoa niille maille, jotka ovat tehneet elintarvikkeiden laadukkuudesta valttikorttinsa;

AX.

toteaa, että lasten hyväksikäyttö internetin kautta ja lapsipornografia ovat erityinen uhka; toteaa, että tietoverkkorikollisuus ja erityisesti voittoja kiihkeästi tavoitteleva tietoverkkorikollisuus ja luvaton tunkeutuminen tietojärjestelmiin ovat yleensä kytköksissä rahoituspetoksiin; toteaa, että tietoverkkorikollisuus, johon sisältyy laittomien palvelujen tarjoaminen, on kasvussa ja haittaohjelmien määrä lisääntyy jyrkästi; toteaa, että näiden asioiden kanssa työskentelevät EU:n elimet tarvitsevat lisärahoitusta;

AY.

panee merkille, että rahanpesu on saamassa yhä mutkikkaampia ja vaikeammin jäljitettävissä olevia muotoja; toteaa, että rikollisjärjestöt käyttävät laittomasti hankittujen rahojen pesemisessä yhä enemmän laitonta ja joskus laillista vedonlyöntiä sekä sopupelejä urheilussa ja erityisesti internetissä sekä pankkeja maissa, joissa rahavirtojen valvonta ei käytännössä riittävästi toimi rahanpesun ja veronkierron estämiseksi; toteaa, että sopupelejä olisi pidettävä järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisana muotona; katsoo, että laillista vedonlyöntiä olisi tuettava yritystoimintana toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen pohjalta;

AZ.

katsoo, että yrityksen kirjanpidon väärentäminen on usein olennaista epävirallisen likviditeetin luomisessa, ja toteaa, että sillä vähennetään verotettavaa tuloa ja sitä voidaan käyttää korruptio- tai rahanpesutarkoituksiin, minkä ohella se hankaloittaa reilua kilpailua ja valtion mahdollisuuksia toteuttaa yhteiskunnallista tehtäväänsä;

BA.

toteaa, että tiukan taloudenpidon aikoina veropetosten arvioidut kustannukset jäsenvaltioille ovat biljoona euroa vuodessa; toteaa, että verojen välttäminen ja veronkierto eivät rajoitu pimeille markkinoille vaan niitä esiintyy myös reaalitaloudessa ja tunnetuissa yrityksissä;

BB.

katsoo, että jotakin on jo tehty unionin tasolla johdonmukaisen sääntely- ja lainsäädäntökehyksen aikaansaamiseksi järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjumiseksi;

BC.

katsoo, että erityisesti rajat ylittävän rikollisuuden tapauksessa jäsenvaltioiden erilaiset tavat suhtautua rikollisuuteen ja erot aineellisessa ja prosessioikeudellisessa rikoslainsäädännössä voivat johtaa porsaanreikiin ja heikkouksiin rikos-, siviili- ja vero-oikeudellisissa järjestelmissä koko unionissa; katsoo, että veroparatiiseista ja leväperäistä pankkipolitiikkaa noudattavista maista sekä itsenäistymään pyrkivistä maista, joista puuttuu voimakas keskusjohto, on tullut merkittäviä tekijöitä järjestäytyneen rikollisuuden rahanpesussa;

BD.

toteaa, että rikollisjärjestöjen rakenne perustuu kansainväliseen verkostoitumiseen ja siksi tällaisiin kansainvälisiin rakenteisiin on puututtava yli rajojen, muun muassa vastaavien kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten tehokkaan ja kattavan viestinnän sekä tiedonvaihdon avulla;

BE.

toteaa, että unionin taloudellisten etujen ja euron suojaamisen on oltava etusijalla seurattaessa kasvavaa ilmiötä, jossa rikollisjärjestöt väärinkäyttävät yhä enemmän unionin varoja niin kutsuttujen yhteisöpetosten ja euron väärentämisen kautta;

BF.

toteaa, että unionin tasolla on laadittu Hercule-, Fiscalis-, Tulli- ja Pericles-ohjelman kaltaisia ohjelmia, joilla pyritään suojelemaan unionin taloudellisia etuja ja torjumaan ylikansallista ja rajat ylittävää rikollista ja laitonta toimintaa;

BG.

katsoo, että euroalueen pahin uhka ovat jäsenvaltioiden tuottavuuserot; toteaa, että nämä erot luovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä eroja kilpailukyvyssä, joihin ei voida puuttua valuutan devalvoinnilla ja jotka johtavat ankariin ja poliittisesti kestämättömiin säästöohjelmiin, joilla pyritään sisäiseen devalvaatioon; toteaa, että julkisen sektorin systeeminen korruptio, joka on tehokkuuden, ulkomaisten suorien investointien ja innovoinnin huomattavimpia esteitä, on näin myös rahaliiton asianmukaisen toiminnan esteenä;

BH.

toteaa, että unionissa on todettu yli 20 miljoonaa julkisen sektorin vähäistä korruptiotapausta ja on selvää, että korruptioilmiö heijastuu jäsenvaltioiden julkisen hallinnon osiin (ja vastaaviin poliitikkoihin), jotka ovat vastuussa unionin varojen ja muiden taloudellisten etujen hallinnoinnista;

BI.

toteaa, että unionissa on erittäin huomattava verotulovaje, sillä julkisia varoja menetetään arviolta biljoonan euron edestä veropetosten ja veronkierron seurauksena; toteaa näin ollen, että näistä toimista aiheutuu jokaiselle unionin kansalaiselle noin 2 000 euron vuosittaiset kustannukset;

BJ.

toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi jäsenvaltioiden lainsäätäjillä on oltava mahdollisuus reagoida nopeasti ja tehokkaasti rikollisuuden muuttuviin rakenteisiin ja uusiin muotoihin erityisesti siksi, että Lissabonin sopimuksen mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat velvoitettuja huolehtimaan, että unioni perustuu vapauksille, turvallisuudelle ja oikeudelle;

BK.

katsoo, että unionin lähestymistavan järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjuntaan on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin uhkakuva-arvioihin ja oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön tehostamiseen myös kolmansien maiden kanssa, rikosten yhteisen tunnusmerkistön määrittämiseen, mukaan lukien osallisuus rikollisjärjestön toimintaan tai rikoksentekijän itsensä suorittama rahanpesu, syytteeseenpanoon kaikista korruptiomuodoista, jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämiseen prosessuaalisesti merkittävien järjestelyjen, esimerkiksi rikoksen vanhenemisen osalta, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption avulla hankitun hyödyn menetetyksi tuomitsemista ja palauttamista koskeviin tehokkaisiin menettelyihin, hallituksen, poliitikkojen, lakimiesten, notaarien, kiinteistönvälittäjien ja vakuutusyhtiöiden ja muiden yritysten vastuullistamiseen, tuomareiden ja poliisivoimien kouluttamiseen sekä asianmukaisiin ennaltaehkäiseviin keinoihin liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

BL.

katsoo, että vastavuoroinen tunnustaminen katsotaan perusperiaatteeksi, johon EU:n jäsenvaltioiden oikeudellinen yhteistyö rikos- ja siviiliasioissa perustuu;

BM.

toteaa, että ihmiskaupan torjuminen on EU:n ensisijainen painopistealue ja että 1990-luvulta alkaen on laadittu useita aloitteita, toimenpiteitä ja rahoitusohjelmia sekä oikeudellinen kehys; toteaa, että ihmiskauppa kielletään nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklassa;

BN.

toteaa, että unionin oikeusviranomaisten välillä on oltava keskinäinen luottamus, jotta jäsenvaltiot voisivat tehdä yhteistyötä rikosten torjumisen alalla ja turvata oikeusjärjestelmien toimivuuden; toteaa, että keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten määrittämistä korkeimmalla mahdollisella tasolla;

BO.

toteaa, että jäsenvaltioiden rikosoikeus- ja rikosoikeudenkäyntijärjestelmät ovat kehittyneet vuosisatojen aikana; toteaa, että jokaisella jäsenvaltiolla on omat tunnus- ja erityispiirteensä, ja katsoo siksi, että rikoslainsäädännön tärkeät osa-alueet on jätettävä kunkin jäsenvaltion päätäntävaltaan;

BP.

ottaa huomioon todistajien ja ilmiantajien välisen oleellisen eron; ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin velvollisuuden puolustaa ja suojella niitä, jotka ovat päättäneet asettua vastustamaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja mafiaa ja asettaneet näin vaaraan oman ja läheistensä elämän;

BQ.

toteaa, että vaikka julkisia hankintoja koskevia tarjouskilpailuja valvotaan tiukasti, niitä seuraava varojen käyttö on kaukana avoimesta ja taloudellisten etujen ilmoittamiskäytännöt ovat varsin monimuotoisia eri jäsenvaltioissa;

1.

katsoo, että tarvitaan asianmukainen poliittinen vastaus rikollisjärjestöjen ja mafian toiminnan torjumiseksi EU:ssa yksityiskohtaisella ja oikea-aikaisella toimintasuunnitelmalla, johon kuuluu lainsäädäntötoimia ja muita kuin lainsäädäntötoimia, joiden avulla pyritään purkamaan nämä järjestöt sekä tunnistamaan ja hankkimaan takaisin kaikenlainen omaisuus, joka liittyy niihin suoraan tai epäsuorasti;

2.

on vakuuttunut siitä, että järjestäytyneen ja mafian kaltaisen rikollisuuden voittamiseksi sekä korruption ja rahanpesun kaltaisten ilmiöiden kitkemiseksi, jotka kaikki yhdessä rajoittavat EU:n kansalaisten ja tulevien sukupolvien vapautta, oikeuksia ja turvallisuutta, on tarpeen sekä reagoida tällaisiin rikollisiin toimiin että toimia voimakkaasti niiden ehkäisemiseksi;

3.

kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä oikeusperiaatteita ja toimintamalleja jäsenvaltioiden välistä yhdentymistä ja yhteistyötä varten; kehottaa sitä erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehdyn puitepäätöksen täytäntöönpanon arvioinnin perusteella ja jäsenvaltioiden kaikkein edistyneimmän lainsäädännön mallin mukaisesti esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jossa esitetään yhteinen järjestäytyneen rikollisuuden määritelmä, johon pitäisi kuulua mafian kaltaiseen järjestöön osallistumisen rikosnimike ja jossa olisi korostettava, että tämänkaltaiset rikollisryhmät muistuttavat rakenteeltaan yritystä ja harjoittavat uhkailua ja otettava huomioon Yhdistyneiden kansakuntien järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen 2 a artikla; painottaa, että ehdotuksissa EU:n aineellisen rikosoikeuden säännöksiksi on noudatettava perusoikeuksia ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä parlamentin EU:n lähestymistavasta rikosoikeuteen 22. toukokuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa esitettyjä kantoja;

4.

kehottaa komissiota laatimaan yhteisen määritelmän korruptiolle johdonmukaisen kokonaisvaltaisen lahjonnan vastaisen politiikan kehittämiseksi; suosittelee, että kun komissio laatii vuonna 2013 julkaistavaa kertomustaan korruption vastaisista toimista, joihin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet, se ottaa huomioon kaikki korruption muodot sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat yhteisöt; toteaa, että kertomuksessa on korostettava jäsenvaltioiden parhaita ratkaisuja korruption kitkemiseksi ja tarjottava luotettavat menetelmät sen mittaamiseksi ja esitettävä kattava katsaus korruptiolle alttiista alueista jäsenvaltioittain; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti parlamentille ja UNCAC:n sopimusvaltioiden konferenssille jäsenvaltioiden ja unionin toimista ja päivittämään voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä vastaavasti;

5.

korostaa, että rahanpesua koskevassa tehokkaassa lainsäädännössä on otettava asianmukaisesti huomioon yhteys rahanpesun vastaisten säännösten ja henkilötietojen suojelua koskevan perusoikeuden välillä, jotta rahanpesua torjutaan madaltamatta vahvistettuja tietosuojanormeja; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Europolin käyttämän tietosuojajärjestelmän;

6.

pyytää komissiota sisällyttämään vuodeksi 2013 suunniteltuun, rahanpesua koskevan rikosoikeuden yhdenmukaistamisehdotukseensa yhteisen määritelmän rikoksentekijän itsensä suorittamalle rahanpesulle jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen pohjalta, ja määrittelemään esirikoksiksi vakavina pidetyt rikokset, jotka todennäköisesti tuovat hyötyä tekijälleen;

7.

kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen, jotta kehitettäisiin ihmiskauppaa koskevan direktiivin 18 artiklaa kehottamalla jäsenvaltioita kriminalisoimaan sellaisten palvelujen käyttäminen, joissa on kyse ihmiskaupan uhrien hyväksikäytöstä sekä seksuaalisessa että työvoiman riistämistarkoituksessa;

8.

katsoo, että ihmiskaupan uhrien oloja ja heidän kärsimiään järkyttäviä seurauksia on mahdotonta hyväksyä ja että ne ovat ihmisoikeusrikos; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tekemään ihmiskaupasta sosiaalisesti tuomittavaa voimakkaiden ja jatkuvien sekä selkeät ja aikataulutetut vähentämistavoitteet sisältävien tiedotuskampanjoiden avulla; katsoo, että tällaisia kampanjoita on arvioitava vuosittain 18. lokakuuta vietettävän ihmiskaupan vastaisen eurooppalaisen teemapäivän yhteydessä sekä viiden vuoden kuluttua nykyhetkestä ihmiskaupan vastaisena eurooppalaisena teemavuotena;

9.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne kehittävät yhteistyössä komission ja Euroopan parlamentin kanssa ja Europolin, Eurojustin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston tukemana mahdollisimman yhtenäiset ja johdonmukaiset unionin laajuiset laadulliset ja määrälliset indikaattorit, jotta voidaan mitata vähintäänkin Euroopan unionissa esiintyvän järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun laajuus, kustannukset ja sosiaalinen haitta;

10.

kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan, voitaisiinko laatia EU-luettelo rikollisjärjestöistä samaan tapaan kuin on laadittu luettelo terroristijärjestöksi katsotuista järjestöistä;

11.

suosittaa, että luodaan eurooppalainen verkosto, jossa tuodaan yhteen korkeakouluja, jotka käsittelevät järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon ja rahanpesuun liittyviä aiheita, jotta edistetään tutkimusta näillä aloilla;

12.

painottaa tarvetta soveltaa vastavuoroista tunnustamista koskevia nykyisiä säännöksiä täysimääräisesti ja antaa unionin lainsäädäntöä, jossa taattaisiin tuomioiden ja menetetyksi tuomitsemista koskevien määräysten täytäntöönpano jonkin muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa ne on annettu; katsoo, että jäsenvaltioiden keskinäistä oikeusapua ja todisteiden vastavuoroista hyväksyttävyyttä on kehitettävä;

13.

katsoo, että rahanpesun ja ihmiskaupan vastaisissa toimissa on keskityttävä syihin, kuten maailmanlaajuiseen eriarvoisuuteen; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita täyttämään kehitysapua ja vuosituhattavoitteita koskevat sitoumuksensa;

14.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan toimenpiteiden ja ohjelmien, kahdenväliset sopimukset mukaan luettuna, ulkoista ulottuvuutta ihmiskaupan torjumiseksi ennaltaehkäisevin toimin alkuperä- ja kauttakulkumaissa kiinnittäen erityistä huomiota ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ja lapsiin;

15.

kehottaa komissiota kehittämään luotettavan seurantajärjestelmän koko EU:ssa, jotta voidaan tehokkaammin seurata ihmiskauppiaiden ja ihmiskaupan uhrien liikkeitä;

16.

kehottaa komissiota kehittämään pikaisesti yhdessä jäsenvaltioiden ja ihmiskaupan torjunnassa mukana olevien kansainvälisten instituutioiden kanssa sovittujen vakaiden ja yhteisten indikaattorien pohjalta vertailtavissa olevan ja luotettavan EU:n laajuisen tiedonkeruujärjestelmän; katsoo, että tämän tietojärjestelmän näkyvyyden ja kiireellisyyden korostamiseksi voisi olla hyödyllistä perustaa ihmiskaupan vastainen seurantaryhmä ihmiskaupan torjuntaa käsittelevälle jo olemassa olevalle EU:n verkkosivustolle; edellyttää, että kaikki EU:n toimielimet ja seitsemän asianosaista virastoa syöttävät sinne tietonsa ja että kansalaisjärjestöjä ja muita elimiä kehotetaan tekemään samoin;

17.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön suositukset, jotka esitettiin ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävässä EU:n strategiassa vuosiksi 2012–2016;

18.

kehottaa komissiota täyttämään edellytykset, jotka ovat tarpeen ihmiskaupan uhrien eurooppalaisen hätälinjan saamiseksi valmiiksi, jotta voidaan levittää tietoisuutta heidän oikeuksistaan;

19.

kehottaa komissiota osoittamaan enemmän resursseja siihen, että torjutaan verkkoyhteisöjen ja tietoverkkorikollisuuden käyttöä ihmiskaupassa;

20.

kehottaa komissiota lisäämään rajat ylittävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden ja virastojen välillä, koska ihmiskauppa ei rajoitu yhteen jäsenvaltioon;

21.

kehottaa määräämään kovempia seuraamuksia pankeille ja rahoituslaitoksille, jotka osallistuvat järjestäytyneen rikollisuuden rikoshyödyn vastaanottamiseen ja/tai siihen liittyvään rahanpesuun;

22.

menetetyksi tuomitsemisen osalta kehottaa jäsenvaltioita kaikkein edistyneimmän kansallisen lainsäädännön mukaisesti harkitsemaan mallia, joka perustuu siviilioikeudelliseen varojen takavarikointiin tapauksissa, joissa arvioinnin perusteella ja tuomioistuimen luvalla katsotaan, että varat ovat peräisin rikollisesta toiminnasta tai niitä aiotaan käyttää rikolliseen toimintaan; katsoo, että oikeuden päätöksellä voitaisiin soveltaa ennaltaehkäiseviä takavarikointimalleja kansallisia perustuslaillisia takeita noudattaen ja omistusoikeutta ja puolustautumisoikeutta rajoittamatta; kannustaa lisäksi jäsenvaltioita edistämään rikoksen avulla hankitun omaisuuden käyttämistä yhteiskunnallisiin tarkoituksiin; ehdottaa, että toteutetaan toimia ja osoitetaan varoja, joilla rahoitetaan toimia takavarikoidun omaisuuden suojelemiseksi, jotta se voitaisiin säilyttää kokonaisuudessaan;

23.

suosittaa, että talouden toimija suljetaan vähintään viiden vuoden ajaksi kaikkialla unionin alueella julkisten sopimusten ulkopuolelle, jos tämä on saanut lopullisen tuomion osallisuudesta rikollisjärjestön toimintaan, rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, osallistumisesta ihmiskaupan ja lapsityövoiman hyödyntämiseen, korruptioon tai muihin yleistä etua vastaan tehtyihin vakaviin rikoksiin, jos rikokset aiheuttavat verotulojen menetyksiä tai sosiaalista haittaa, tai muihin erityisen vakaviin, rajat ylittäviin rikoksiin, joista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa (ns. eurorikokset), ja toteaa, että tämän on koskettava myös tapauksia, jotka tulevat ilmi hankintamenettelyn jo alettua; toteaa, että tarjouspyyntömenettelyjen on perustuttava laillisuusperiaatteeseen ja että tässä yhteydessä olisi määriteltävä taloudellisesti edullisimman tarjouksen kriteeri avoimuuden varmistamiseksi (myös sähköisiä hankintoja koskevien järjestelmien avulla) ja petosten, korruption ja muiden vakavien säännönvastaisuuksien estämiseksi; kehottaa komission yksiköitä ottamaan käyttöön rakenteen tai yhteistyöjärjestelmän varmistaakseen kokonaisvaltaisen lähestymistavan korruptiorikosten torjuntaan hankintamenettelyjen yhteydessä;

24.

panee merkille laillisen ja laittoman yritystoiminnan välisen yhteyden ja että joissakin tapauksissa oikeutetuilla eduilla tuotetaan resursseja laittomalle toiminnalle; korostaa, että oikeutettujen etujen seuranta voi auttaa yksilöimään rikoksen avulla hankittua omaisuutta;

25.

toteaa, että huumausaineiden kaupan ja muiden järjestäytyneen rikollisuuden ilmenemismuotojen torjumiseksi poliisi- ja oikeusviranomaisten toiminnassa pitäisi voida hyödyntää Europolin ja Eurojustin kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi myös yhteistyöjärjestelyitä liikenne- ja logistiikka-alan ja kemianteollisuuden yritysten kanssa sekä internetpalvelujen tuottajien, pankkien ja rahoituspalvelujen kanssa sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa rajoittamatta kuitenkaan niiden luottamuksellisuusvelvollisuuksien soveltamista; korostaa, että on tärkeää torjua huumausaineiden tarjontaa huumausaineiden lähtöaineiden tiiviillä valvonnalla, ja panee tyytyväisenä merkille asetusta (EY) N:o 273/2004 koskevan komission muutosehdotuksen, jossa vahvistetaan tapoja ehkäistä paremmin etikkahappoanhydridin kulkeutumista pois EU:n sisäisestä kaupasta esimerkiksi tätä tuotetta koskevaa rekisteröintivaatimusta laajentamalla;

26.

pitää huolestuttavana, että erilaisissa kansallisissa oikeusjärjestelmissä käytössä olevat tutkintavälineet ovat tehottomia, koska järjestelmissä ei oteta asianmukaisesti huomioon, että tarvitaan tarkoituksenmukaiset ja erityiset välineet rikosjärjestöjen ja mafian kaltaisten järjestöjen torjumiseksi; toistaa pyynnön, jonka se esitti komissiolle 25. lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa ja joka koskee vertailevan tutkimuksen tekemistä eri jäsenvaltioissa käytössä olevista erityisistä tutkintamenetelmistä, jotta voidaan luoda pohjaa EU:n toimille ja tarjota toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat tutkintavälineet parhaiden käytäntöjen pohjalta;

27.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja yrityksiä toteuttamaan konkreettisia toimia tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi (esimerkiksi alkuperämaasta kertovat merkinnät elintarviketuotteissa, CIP-tarkastusleimat aseissa ja verotunnisteiden digitaaliset koodit savukkeissa, alkoholijuomissa ja reseptilääkkeissä), ihmisten terveyden suojelemiseksi, kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi, salakuljetuksen estämiseksi ja laittoman kaupan torjunnan tehostamiseksi; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät halunneet sisällyttää jäljitettävyyttä unionin tullikoodeksin modernisointiin;

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään merenkulkualan yhteistyötään ihmiskaupan torjumiseksi ja estääkseen huumausaineiden ja laittomien tai väärennettyjen tuotteiden tuomisen unioniin sen sisäisten ja ulkoisten merirajojen kautta; toteaa, että rajavalvonta edellyttää myös muuttajien perusoikeuksiin liittyvää muuttoliikeulottuvuutta, johon kuuluu tarvittaessa turvapaikkaoikeus sekä ihmiskaupan tai pakkotyön uhreille, erityisesti lapsille, annettava suojelu ja apu;

29.

toteaa, että on viipymättä määriteltävä toimintasuunnitelma, jolla pyritään unionin tason rikoslain säädöskehykseen ja saamaan käyttöön toimintavälineet tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi ja laajempaa kansainvälistä yhteistyötä Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen avustuksella, jotta kansalaisille, erityisesti heikossa asemassa oleville henkilöille sekä yrityksille ja viranomaisille voidaan antaa takeet hyvästä turvallisuudesta rajoittamatta kuitenkaan tiedonvapautta ja tietosuojaa;

30.

panee huolestuneena merkille poliisi- ja oikeusviranomaisten esiin nostamat järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin väliset merkittävät kytkökset, joissa terroristiryhmittymien laitonta toimintaa rahoitetaan laittoman kaupan tuotoilla kansainvälisellä tasolla; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan toimenpiteitään tällaisen toiminnan torjumiseksi;

31.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä kansalliset verkkoturvallisuusstrategiansa, koska järjestäytynyt rikollisuus käyttää yhä enemmän kyberavaruutta ja sen laittomia välineitä;

32.

kehottaa komissiota laatimaan ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevan EU:n peruskirjan, jotta voidaan kerätä kaikki nykyiset indikaattorit, toimet, ohjelmat ja resurssit johdonmukaisemmin, tehokkaammin ja tavalla, joka hyödyttää kaikkia mukana olevia sidosryhmiä, jotta uhrien suojaa vahvistetaan; kehottaa komissiota luomaan hätänumeron ihmiskaupan uhreille;

33.

muistuttaa komissiota siitä, että ihmiskaupan uhreina oleville lapsille olisi annettava erityiskohtelu ja että olisi parannettava ilman huoltajaa oleville alaikäisille tai oman perheensä kauppaamille lapsille annettavaa suojaa (tapaukset on otettava huomioon, kun ehdotetaan paluuta alkuperämaahan ja yksilöitäessä huoltajia jne.); korostaa tarvetta ottaa sukupuolispesifisen lähestymistavan lisäksi huomioon myös terveysongelmien ja vammaisuuden rooli;

34.

kehottaa komissiota antamaan lisää varoja erikoistuneille kansalaisjärjestöille, medialle ja tutkimukselle, jotta voidaan lisätä uhreille annettavaa tukea, suojelua ja apua niin, ettei heiltä oikeudessa saatava todistus ole yhtä välttämätön; kehottaa komissiota myös vahvistamaan kaikkia näkyvyyteen, tietoisuuden lisäämiseen ja uhrien tarpeisiin liittyviä näkökohtia, jotta voidaan vähentää ihmiskaupan kysyntää ja sen uhrien kokemaa väärinkäyttöä ja edistää nollatoleranssia seksuaalisen ja työhön liittyvän hyväksikäytön suhteen;

35.

kehottaa komissiota kehittämään entistä tehokkaamman ja aktiivisemman taloustutkinnan järjestelmän keskeisenä välineenä paineen vähentämiseksi ihmiskaupan uhreilta, jotka ovat päätodistajina ihmiskauppiaiden vastaisissa oikeudenkäynneissä; kehottaa myös komissiota antamaan entistä parempaa erikoiskoulutusta ja riittävästi varoja ihmiskaupan torjumiseen osallistuville EU:n virastoille ja ottamaan samalla huomioon rajat ylittävän ja monikansallisen yhteistyön; muistuttaa komissiota, että nämä toimet edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka edistää monialaista yhteistyötä paikallisella, kansallisella ja monikansallisella tasolla, ja kannustaa jäsenvaltioita perustamaan muun muassa asialle omistettuja poliisin kansallisia tutkintakeskuksia ja edistämään hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä;

36.

korostaa, että on tärkeää tehostaa yhteistyötä ja lisätä avoimuutta kehittämällä tehokasta viestintää ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden oikeus- ja poliisiviranomaisten, Europolin, Eurojustin, OLAFin ja ENISAn sekä kolmansien maiden ja etenkin EU:n naapurivaltioiden vastaavien viranomaisten välillä todisteiden keräämistä koskevien järjestelmien parantamiseksi ja rikosten tutkinnassa tarvittavien tietojen tehokkaan käsittelyn ja vaihdon varmistamiseksi, mukaan lukien unionin taloudellisten etujen vastaiset rikokset, siten että kunnioitetaan täysimääräisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä Euroopan unionin perusoikeuksia; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia soveltamaan hyväksyttyjä oikeudellisen yhteistyön välineitä rikosasioiden alalla, koska ne ovat tärkeitä rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden tehokkaan torjunnan varmistamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman vieläkin tiiviimmälle oikeudelliselle yhteistyölle ja poliisiyhteistyölle ja perustamaan rikostutkintaelimen, jolla on EU:ssa tapahtuvien rikosten osalta tutkintavalta;

37.

kehottaa komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin assosiaatio- ja kauppasopimuksiin erityisiä yhteistyölausekkeita järjestäytyneen rikollisuuden harjoittaman ihmiskaupan ja rahanpesun torjumiseksi; panee merkille, että kansainvälinen yhteistyö on puutteellista etenkin EU:n ulkopuolisten alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa; tunnustaa, että on tarpeen toteuttaa tiukkoja diplomaattisia toimia, joilla näitä maita kehotetaan tekemään yhteistyösopimuksia tai noudattamaan allekirjoittamiaan sopimuksia; korostaa oikeusapupyyntömenettelyn merkitystä;

38.

korostaa, että korruption torjunnan kansallisten yhteyspisteiden nykyistä verkostoa olisi vahvistettava ja että Europolin, Eurojustin ja Cepolin olisi avustettava sitä; korostaa, että verkostolla olisi tietojenvaihdon lisäksi parannettava kahdenvälistä yhteistyötä ulkomaisten virkamiesten konkreettisissa lahjontatapauksissa; suosittaa, että yhteyspisteiden olisi käsiteltävä prioriteettien asettelun, varojen ja asiantuntemuksen eroja ja ilmoitettava mahdollisista ongelmista, jotka aiheutuvat näistä eroista; korostaa, että verkoston olisi kannustettava koordinoituja toimia, jos lahjonta on tapahtunut yhdessä jäsenvaltiossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön tai holdingyhtiön tytäryhtiössä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan EU:n lainsäädännön täytäntöön nopeasti ja täysimääräisesti, jotta unioni voi toteuttaa keskitettyjä toimia rikosten torjumiseksi;

40.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan Europolin ja Eurojustin täysimääräiseen käyttöön, koska niiden toiminta ja tulokset – meneillään olevista uudistuksista ja tarvittavista parannuksista huolimatta – ovat suurelta osin riippuvaisia kansallisten tutkinta- ja oikeusviranomaisten osallistumisesta ja luottamuksesta sekä yhteistyöstä niiden kanssa;

41.

korostaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on keskeisen tärkeää, että myös ruohonjuuritasolla on korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia EU-tason toimia, poliisien ja poliisipäällystön koulutus ja osallistuminen mukaan luettuna, erityisesti kun on kyse uusista ja vähemmän esillä olevista rikostyypeistä; panee merkille, että paikallinen rikollisuus usein ruokkii kansainvälistä rikollisuutta;

42.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään korruption ja rahanpesun torjunnan suuntaviivat; suosittaa, että näihin suuntaviivoihin sisällytetään parhaat käytännöt (esimerkiksi erikoistuneen henkilöstön tarve, tutkinta- ja oikeusviranomaisten välinen yhteistyö, todisteiden keräämiseen usein liittyvien ongelmien ratkaisut), määritelmä henkilöstöresurssien ja muiden resurssien kriittisestä tasosta, joka on tarpeen syytteiden nostamiseksi menestyksekkäästi, sekä kansainvälistä yhteistyötä helpottavat toimet;

43.

pitää keskeisen tärkeänä, että Euroopan oikeudellisen verkoston ja Eurojustin välinen synergia hyödynnetään täysin, jotta voidaan tehdä erittäin korkean tason oikeudellista yhteistyötä unionin sisällä;

44.

korostaa, että on tärkeää konsultoida alueellisia ja kansallisia lainvalvontaelimiä ja kansalaisyhteiskuntaa kehitettäessä lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiä;

45.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltioilla on yhdessä Euroopan unionin ja kansainvälisten toimijoiden kanssa voimakas pitkäaikainen strateginen suunnitelma järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä paikallisissa ja yleisissä asioissa, jotta voidaan yksilöidä nousevat uhat, markkinoiden haavoittuvuudet ja riskitekijät ja luoda EU:n strategia, joka perustuu suunnitteluun eikä ainoastaan reagointiin;

46.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan tuomareiden, syyttäjien ja yhteyshenkilöiden roolia ja antamaan oikeudellista koulutusta, jotta he voivat torjua kaikkia järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun muotoja, tietoverkkorikollisuus mukaan lukien, erityisesti Euroopan poliisiakatemiaa (Cepol) ja Euroopan juridista koulutusverkostoa (EJTN) käyttämällä sekä hyödyntämällä täysipainoisesti tiettyjä rahoitusvälineitä, kuten poliisiyhteistyötä koskevaa sisäisen turvallisuuden rahastoa ja Herkules III -ohjelmaa; ehdottaa, että vieraiden kielten opetusta edistetään poliisi- ja oikeusviranomaisen koulutuksessa kansainvälisen yhteistyön helpottamiseksi; kehottaa edistämään eurooppalaisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja koulutusohjelmaa tuomareille, syyttäjille ja poliiseille;

47.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan yhteisiä ponnisteluja, jotta saadaan päätökseen neuvottelut rikosoikeuden alan eurooppalaista tutkintamääräystä koskevasta direktiiviluonnoksesta, jolla yksinkertaistetaan todisteiden keräämistä rajat ylittävissä tapauksissa ja joka on näin ollen merkittävä askel kohti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta;

48.

kehottaa lisäämään yhteistyötä väärennettyjen asiakirjojen ja petosten torjunnan alalla ja kehottaa toimimaan yhdessä alkuperäisasiakirjojen luotettavuuden ja aitouden tarkistamisen parantamiseksi;

49.

suosittaa, että kansallisesti perustetaan rikollis- ja mafiajärjestöjen tutkinta- ja torjuntayksiköitä ja kehitetään mahdollisesti – Europolin tuella – tehostettu epävirallinen mafian vastainen toimintaverkosto, jossa vaihdetaan tietoja mafioiden rakennenäkökohdista, rikos- ja taloussuunnitelmista, varojen sijainnista ja soluttautumisyrityksistä julkisiin hankintamenettelyihin;

50.

katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden globalisoituminen edellyttää jäsenvaltioiden välistä sekä EU:n ja kansainvälisen tason kiinteämpää yhteistyötä; kannustaa lisäämään vuorovaikutusta Euroopan unionin, YK:n, OECD:n ja Euroopan neuvoston välillä järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun torjunnassa näitä aloja koskevien toimintatapojen yhdentämiseksi ja yhteisten toiminnallisten määritelmien muotoilemiseksi; tukee rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) ponnisteluja rahanpesun vastaisten toimien edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki näillä aloilla voimassa olevat kansainväliset välineet; kehottaa komissiota tukemaan tehokkaasti jäsenvaltioiden ponnisteluja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; suosittaa, että Euroopan unioni liittyy GRECOon täysivaltaisena osallistujana;

51.

suosittaa yhteisiä toimia järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai mafian kaltaiseen rikollisuuteen liittyvän tai siitä johtuvan ympäristöä koskevan laittoman toiminnan estämiseksi ja torjumiseksi muun muassa vahvistamalla unionin elimiä, kuten Europol ja Eurojust, ja kansainvälisiä elimiä, kuten Interpol ja YK:n alueidenvälinen rikollisuuden ja oikeuden tutkimuslaitos UNICRI, sekä jakamalla tämänkaltaisen rikollisuuden torjuntaan eniten osallistuneiden jäsenvaltioiden työmenetelmiä ja tietoja yhteisen toimintasuunnitelman kehittämiseksi;

52.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen; korostaa kielteistä vaikutusta, joka ulkomaisten virkamiesten lahjonnalla on unionin ihmisoikeus-, ympäristö- ja kehityspolitiikkaan;

53.

kehottaa vahvistamaan välineitä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, esimerkiksi ottamalla käyttöön eurooppalaisen tutkintamääräyksen ja yhteiset tutkintaryhmät; kehottaa toimimaan lähemmässä yhteistyössä EU:n naapurivaltioiden kanssa EU:hun saapuvan järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi;

54.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tarkoituksenmukaisia kokonaisvaltaisia tiedonvaihtostrategioita tiedustelupalveluidensa välillä sekä analyyseja järjestäytyneen rikollisuuden uusien suuntausten tunnistamiseksi;

55.

korostaa unionin varoihin kohdistuneita petoksia koskevan yhteistyön vahvistamista erilaisten elinten välillä kaikilla valtiollisilla tasoilla, alue- ja paikallistaso mukaan luettuna, sillä niillä on keskeinen asema EU:n varojen hallinnoinnissa;

56.

katsoo, että tehokasta talous- ja finanssiunionia ei voida saavuttaa ilman korruptiota torjuvaa unionia;

57.

korostaa, että avoimuus on korruption luonnollinen vihollinen ja että rikollisuus alkaa usein korruptiosta; on vakuuttunut siitä, että korkeiden viranhaltijoiden tai erittäin varakkaiden henkilöiden, jotka nauttivat etuoikeuksia ja koskemattomuutta, olisi oltava toiminnassaan täysin avoimia;

58.

katsoo, että sekava ja kansalaisille etäinen byrokratia ja mutkikkaat menettelyt voivat heikentää hallinnon tehokkuutta ja sen lisäksi vaarantaa päätösprosessien avoimuuden, rasittaa työntekijöitä ja luoda siten otollista maaperää lahjonnalle; katsoo, että samalla tiukka pankki- ja yrityssalaisuus saattaa kätkeä taakseen korruptiosta, rahanpesusta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta saatuja laittomia tuloja;

59.

viittaa korruption vastaiseen Meridan yleissopimukseen (2003) ja korostaa, että muun muassa veroviranomaisten olisi valvottava korkeiden virkojen haltijoita ja erittäin varakkaita henkilöitä, joilla on erioikeuksia ja vapauksia, ja että valvontaa olisi tehostettava tasapuolisten ja tehokkaiden palveluiden varmistamiseksi yhteisölle ja veronkierron torjumiseksi; suosittaa, että julkisten virkojen haltijoiden olisi tehtävä selvitykset varoistaan, tuloistaan, veloistaan ja sidonnaisuuksistaan; vaatii toimenpiteitä avoimuuden ja ennaltaehkäisyn lisäämiseksi julkisia menoja, asiakirjojen saatavuutta sekä tarvittavien rekisterien perustamista säätelevän johdonmukaisen hallinto-oikeudellisen järjestelmän avulla;

60.

suosittaa kehottaa vahvistamaan avoimuutta ja purkamaan paperisotaa ministeriöissä ja muissa julkisissa elimissä tehokkaammilla järjestelmillä, joilla varmistetaan kansalaisten oikeus tutustua asiakirjoihin ensisijaisesti julkisten tarjouspyyntömenettelyjen erittäin arkaluontoisella alalla; kannustaa edistämään laillisuuden ja lahjomattomuuden kulttuuria sekä julkisella että yksityisellä sektorilla esimerkiksi luomalla tehokkaan järjestelmän ilmiantajien suojelemiseksi;

61.

tukee komission toimia, joiden tarkoituksena on tunnustaa tutkivan journalismin merkitys järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon ja rahanpesuun liittyvien seikkojen havaitsemisessa ja raportoimisessa;

62.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään virkamiesten osallisuutta petosten ja korruption ennaltaehkäisyssä, niitä koskevassa tiedottamisessa ja niiden torjunnassa;

63.

pyytää erittelemään käytännesäännöissä selvät ja kohtuulliset säännöt ja täytäntöönpano- ja seurantamenettelyt, jotta estetään tapaukset, joissa tietyntasoista johto- tai rahoitusvastuuta kantanut virkamies siirtyy valtion virasta yksityisen palvelukseen (ns. pyöröovi), ellei julkisesta virasta eroamisesta ole kulunut määrättyä aikaa, jos on olemassa riski eturistiriidasta aiemman julkisen tehtävän kanssa; toteaa myös, että aina kun riski eturistiriidasta on olemassa, samanlaisia rajoituksia olisi sovellettava yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille siirtyviin ihmisiin;

64.

vaatii komissiota antamaan aloitteen Euroopan unionin hallintomenettelylaista niin pian kuin mahdollista Euroopan parlamentin 15. tammikuuta 2013 antamien suositusten mukaisesti;

65.

katsoo, että edunvalvontarekisteri on hyödyllinen avoimuutta lisäävä väline; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tämän välineen, jos sellaista ei vielä ole; kannustaa myös hallituksia ja julkishallintoja asettamaan edunvalvontarekisteriin rekisteröitymisen ehdoksi tapaamiselle yritysten, eturyhmien ja edunvalvojien kanssa;

66.

toteaa, että itsesääntely ei ole ollut tehokasta urheilussa ja urheilukilpailujen vedonlyönnissä korruption torjunnan vakiomekanismina; korostaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallinnot kuuluvat suurimpiin urheilun rahoittajiin; kehottaa jäsenvaltioita luomaan avoimet yhteistyösuhteet urheiluyhteisön kanssa ja esittämään kansallisten hallintoelinten tilaaman kattavan ja riippumattoman selvityksen korruptiosta urheilussa;

67.

katsoo, että kaikkien hallinnollisten säännösten täysi avoimuus kaikilla julkishallinnon tasoilla on rikollisen toiminnan torjunnan kulmakivi ja suojaa kansalaisia julkisten asioiden huonolta hoidolta; torjuu julkishallinnon kaikentyyppisen vastustuksen, joka kohdistuu kansalaisten ja tiedotusvälineiden oikeuteen valvoa julkisia varoja käyttäen ja yhteisön edun mukaisesti toteutettuja toimia; katsoo, että sekä EU:n että yksittäisten jäsenvaltioiden olisi sitouduttava konkreettisesti täyden avoimuuden varmistamiseen ja avoimen hallinnon kehittämiseen tehokkaasti ja nykyisten parhaiden käytäntöjen pohjalta;

68.

korostaa, että lahjontaa ei saisi kätkeä ”voitelurahojen” taakse, ja toteaa, että OECD:n yleissopimuksessa pidetään tällaisia maksuja hyväksyttävinä tietyissä erityisoloissa (pienet maksut, esimerkiksi luvan saamiseksi lastin purkamiseen satamassa); kehottaa jäsenvaltioita sopimaan tämän käsitteen hylkäämisestä tai siitä, että sitä sovelletaan vain ääritilanteissa, ja kehottaa laatimaan suuntaviivat tämän käsitteen tulkitsemiseksi yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa; korostaa, ettei lahjuksia eikä voitelurahoja voida vähentää verotuksessa;

69.

kannattaa sitä, että valvotaan säännöllisesti lahjomattomuuteen liittyvien sääntöjen tai käytäntöjen noudattamista, ja kannattaa riittävien voimavarojen myöntämistä lahjomattomuutta koskevaan virkamiesten koulutukseen;

70.

muistuttaa poliittisille puolueille niiden vastuusta, kun ne esittävät ehdokkaita tai laativat ehdokasluetteloita eri tasoilla, sekä niiden velvollisuudesta huolehtia ehdokkaiden korkeatasoisuudesta esimerkiksi luomalla tiukka eettinen säännöstö, jota näiden on noudatettava ja jonka olisi katettava myös poliittisille puolueille annettavia lahjoituksia koskevat selkeät ja avoimet säännöt;

71.

puolustaa periaatetta, jonka mukaan Euroopan parlamenttiin tai muiden EU:n toimielinten tai virastojen palvelukseen ei voida valita henkilöitä, jotka ovat saaneet lainvoimaisen tuomion osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen, rahanpesusta, korruptiosta tai muista yleistä etua vastaan kohtaan tehdyistä vakavista talousrikoksista; kehottaa soveltamaan samaa periaatetta kansallisissa parlamenteissa ja muissa tehtävissä, joihin valitaan vaaleilla, ottaen suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon;

72.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne ottavat käyttöön osana seuraamusjärjestelmää vaalikelpoisuuden epäämistä koskevat säännöt ja soveltavat niitä tehokkaasti korruptiorikoksista tuomittuihin; katsoo, että seuraamuksen keston pitäisi olla vähintään 5 vuotta, jotta kaikki mahdolliset vaalit ehditään sinä aikana pitää; suosittaa lisäksi, että edellä mainitulla ajanjaksolla henkilö ei voi hakeutua hallituksen palvelukseen millään tasolla, ei myöskään unionin tasolla;

73.

kehottaa ottamaan käyttöön poliittisten tehtävien (hallituksessa tai vastaavissa yhteyksissä) sekä johto- ja hallintotehtävien menettämistä koskevat periaatteet järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon tai rahanpesuun liittyvistä rikoksista annetun lainvoimaisen tuomion seurauksena;

74.

tunnustaa, että tiettyjen julkisten virkojen haltijoiden ja vaaleilla valittujen edustajien koskemattomuus on huomattava este korruption torjunnalle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään merkittävästi koskemattomuutta nauttivien henkilöryhmien määrää;

75.

kehottaa laatimaan eettiset säännöt poliittisia puolueita varten ja lisäämään puolueiden varainhoidon avoimuutta; ehdottaa puolueiden saaman julkisen rahoituksen parempaa valvontaa ja rahojen väärinkäytön ja tuhlauksen estämistä ja yksityisen rahoituksen parempaa seurantaa ja valvontaa, jotta voidaan varmistaa poliittisten puolueiden ja niiden lahjoittajien vastuunalaisuus;

76.

kehottaa jäsenvaltioita kieltämään äänten ostamisen ja määräämään seuraamuksia niiden ostamisesta ottaen huomioon, että ääntä vastaan annettu hyöty ei tarkoita pelkästään rahaa, vaan muitakin etuja, kuten aineettomia etuja ja etuja kolmansille osapuolille, jotka eivät ole suoraan tekemisissä laittoman sopimuksen kanssa;

77.

katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten tulojen ja taloudellisten sidonnaisuuksien julkistaminen on hyvä käytäntö, joka olisi ulotettava myös kansallisten parlamenttien jäseniin ja vaaleilla valittuihin edustajiin;

78.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaat, luotettavat ja tasapuoliset rikosoikeusjärjestelmät, joilla voidaan myös taata oikeus puolustukseen EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti; kehottaa myös luomaan unionin tason mekanismin, jolla valvotaan rikosoikeusjärjestelmien tehokkuutta korruption torjunnassa, tehdään säännöllisesti arviointeja ja julkaistaan suosituksia;

79.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita myös harkitsemaan muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla lujitetaan luottamusta jäsenvaltioiden eri oikeusjärjestelmien välillä, parannetaan yhdenmukaisuutta ja kannustetaan kehittämään EU:n yhteistä oikeuskulttuuria rikollisuuden torjumiseksi;

80.

kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla vahvistetaan oikeushenkilöiden vastuu talousrikoksissa ja erityisesti holding- ja emoyhtiöiden vastuu tytäryhtiöiden toiminnasta; painottaa, että kyseisessä ehdotuksessa olisi selvennettävä luonnollisten henkilöiden vastuu tapauksissa, joissa yhtiö tai jokin sen tytäryhtiö on syyllistynyt rikoksiin ja joissa heitä voidaan pitää osittain tai kokonaan vastuullisina;

81.

katsoo, että korruption vastaisilla yhdenmukaistamistoimenpiteillä olisi puututtava jäsenvaltioiden vanhentumissäännösten eroihin, jotta voidaan ottaa huomioon sekä puolustuksen tarpeet että tehokkaiden syytetoimien ja tuomioiden tarve, ja että vanhentumissäännökset olisi järjestettävä oikeudenkäynnin vaiheiden tai oikeusasteiden mukaan siten, että rikos vanhenee vain siinä tapauksessa, että kyseessä olevaa vaihetta tai astetta ei saada päätökseen kohtuullisessa ja määrätyssä ajassa; katsoo myös, että suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti korruptiotapausten ei pitäisi vanheta niin kauan kun rikosmenettelyt ovat vireillä;

82.

katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on yhdistettävä rikoksen avulla hankitun omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevat tehokkaat ja varoittavat menettelyt sekä pyrkimykset saattaa oikeuden eteen henkilöt, jotka välttelevät tutkimuksia, ja estää vangittuja rikollisjärjestöjen johtajia jatkamasta järjestönsä johtamista ja käskyjen antamista alaisille vankeudesta huolimatta rajoittamatta kuitenkaan vankien oikeuksia koskevien perusperiaatteiden noudattamista;

83.

kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön varoittavia ja tehokkaita rangaistuksia – sekä rikostuomioita että sakkoja, myös tuntuvia sakkoja – kaikentyyppisistä vakavista rikoksista, jotka aiheuttavat vahinkoa kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle, ja suosittaa rangaistusten yhdenmukaistamista;

84.

painottaa rikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisen merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan mahdollisuuksien mukaan käyttöön oikeudellisia välineitä ja rangaistuksia, jotka ovat vankeuden vaihtoehtoja, kuten sakkoja ja yhdyskuntapalvelu, ottaen huomioon kaikki olosuhteet, myös rikoksen lievyys, rajoittamatta kuitenkaan 80 kohdan soveltamista;

85.

kehottaa yrityksiä harjoittamaan itsesääntelyä ja noudattamaan avoimuutta käytännesääntöjen ja valvontamenettelyjen, esimerkiksi sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen, käyttöönoton kautta tai perustamalla julkisen rekisterin eri toimielimissä toimivista lobbaajista korruption sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisten salaisten sopimusten ja eturistiriitojen välttämiseksi sekä vilpillisen kilpailun estämiseksi; suosittaa myös erityisaloja, päämääriä, tekniikoita ja taloudellista tilannetta koskevaa avoimuutta sekä kansallisella että unionin tasolla;

86.

kehottaa laatimaan luettelon viranomaisten tunnustamista yrityksistä ja luettelon yrityksistä, jotka on jätettävä ulkopuolelle; katsoo, että jälkimmäistä luetteloa sovellettaisiin, jos yritykset ovat osoittaneet huomattavia puutteita sopimusvelvoitteissaan tai jos kyse on eturistiriidasta joko jäsenvaltiossa tai unionin tasolla;

87.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kauppakamarien osallisuutta rahanpesun ennaltaehkäisyssä, rahanpesua koskevassa tiedottamisessa ja rahanpesuun liittyvien yleisimpien riskien torjumiseksi yritysmaailmassa sekä panemaan tinkimättä täytäntöön komission toimintasuunnitelman veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi;

88.

muistuttaa, että tutkiva journalismi samoin kuin kansalaisjärjestöt ja korkeakoulut, jotka työskentelevät julkishallintoon ja yritysmaailmaan liittyvien kysymysten parissa, ovat avainasemassa tunnistettaessa petoksia, korruptiota ja muita väärinkäytöksiä;

89.

kehottaa yrityksiä varmistamaan tarjouskilpailuja koskevien sisäisten ohjeiden täytäntöönpanon, jotta varmistetaan lakien noudattaminen ja mahdollisimman suuri avoimuus julkisia hankintoja koskevissa tarjouskilpailuissa; kehottaa niitä välttämään toimimista yhdessä sellaisten urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien kanssa, jotka ovat tunnettuja tai joita kohtuullisen perustellusti epäillään lahjusten maksamisesta; kehottaa niitä tunnistamaan yhteistyökumppanit asianmukaisesti, kun ne arvioivat mahdollisia urakoitsijoita ja tavarantoimittajia, ja varmistamaan, että ne soveltavat tehokkaita lahjonnan vastaisia toimintaohjelmia; kehottaa niitä tekemään lahjonnan vastaisia toimintatapoja tunnetuksi urakoitsijoille ja tavarantoimittajille; kehottaa niitä seuraamaan merkittäviä urakoitsijoita ja tavarantoimittajia osana säännöllistä yhteyksien tarkistamista niiden kanssa, ja katsoo, että niillä on oikeus irtisanoa sopimus, jos urakoitsijat ja tavarantoimittajat maksavat lahjuksia tai toimivat tavalla, joka ei sovi yhteen yrityksen toimintatapojen kanssa;

90.

pyytää lisäämään pankkijärjestelmän ja elinkeinoelämän – myös rahoitus- ja tilintarkastusalan ammattien harjoittajien – yhteistyötä ja avoimuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan määrittää tietotekniset välineet ja lainsäädännölliset sekä hallinnolliset toimenpiteet, joita voidaan käyttää rahoitusvirtojen jäljittämiseen ja rikosten tutkintaan, sekä laatia mahdollisten rikosten ilmoittamista koskevat säännöt;

91.

kehottaa komissiota ja muita valvontaviranomaisia velvoittamaan pankit, vakuutuslaitokset ja luottolaitokset varmistamaan asianmukaisesti asiakkaidensa henkilöllisyyden ja riskiprofiilit, jotta varmistetaan, että yritykset tai oikeushenkilöt jäsenvaltioissa hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot todellisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät niitä yllä, myös ulkomaisista veroparatiiseista, ja että yritysrekistereitä pidetään säännöllisesti ajan tasalla ja että niiden laatua tarkkaillaan; katsoo, että tiedon avoimuus – myös maakohtaisen todellisia omistajia koskevan rekisterin julkaisemisen ja rajat ylittävän yhteistyön avulla – voi edesauttaa rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja veropetosten ja veronkierron torjumista;

92.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön todellisten omistajien ja edunsaajien käsitteen yritysrekistereihinsä ja toimimaan niin, että tämä käsite ja tiedonvaihtomekanismit otetaan yleisesti käyttöön;

93.

kehottaa komissiota laatimaan yhteiset periaatteet ja hallinnolliset ohjeet siirtohinnoittelun asianmukaisesta käytöstä;

94.

kannattaa täysin komission ehdotusta mainita yksiselitteisesti verorikokset rahanpesuun liittyvinä esirikoksina rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vuoden 2012 suosituksen mukaisesti; vaatii unionia lisäämään todellisia omistajia ja edunsaajia koskevan tiedon avoimuutta sekä parantamaan rahanpesun torjuntaan liittyviä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä; kannattaa rahanpesua koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista unionin laajuisesti ja toivoo rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vaatimusten täysimittaista täytäntöönpanoa tehokkaan valvonnan, oikeasuhteisten seuraamusten ja uskottavien suojatoimien avulla;

95.

suosittaa, että arvioidaan tarkasti uhat, jotka liittyvät uusiin pankki- ja rahoitustuotteisiin, jotka mahdollistavat toimimisen nimettömästi ja muualta käsin; kehottaa lisäksi laatimaan yhteisen määritelmän veroparatiiseille, sillä rikollisjärjestöt käyttävät niitä usein sellaisten yksityisten yritysten tai pankkien joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskemisessa, joiden omistajia ja edunsaajia on vaikeaa osoittaa;

96.

toivoo sellaisia ratkaisuja, joiden avulla rahoitus- ja luottolaitokset voivat henkilötietojen suojelua koskevia säännöksiä noudattaen varmistaa sen henkilön henkilöllisyyden, joka pyytää toteuttamaan tilitapahtuman, koska joskus identiteettivarkauksiin liittyvät petokset edeltävät rahanpesua; panee siksi tyytyväisenä merkille pankkiunionin perustamisen;

97.

suosittaa, että pankkisalaisuus poistetaan;

98.

kehottaa kaikkia sekä julkisia että yksityisiä tahoja, joita asia koskee, ryhtymään määrätietoisesti torjumaan rahanpesua; kehottaa varmistamaan, että elinkeinonharjoittajat noudattavat täysimääräisesti rahanpesun torjuntaan liittyviä velvollisuuksiaan, edistämään epäilyttäviä tilitapahtumia koskevia ilmoitusmekanismeja ja laatimaan käytännesääntöjä alan ammattijärjestöjä ja -liittoja varten;

99.

korostaa rahanpesun selvittelykeskusten keskeistä roolia rahanpesun torjunnan laadukkaiden kansainvälisten standardien varmistamisessa; toteaa, että unionin välineet ovat tärkeitä rahoitusvirtojen jäljittämisen kannalta, jotta voidaan torjua tietoverkkorikollisuuden, rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kaltaisia uhkia;

100.

kehottaa tunnistamaan ja tarkastamaan uhkapelin harrastajat järjestelmällisesti, kieltämään anonyymit maksutavat sähköisesti välitettävien vetojen asettamisessa ja estämään mahdollisuuden pelata nimettömänä rahapelejä verkossa siten, että mahdollistetaan rahapelejä järjestävien palvelinten tunnistaminen ja luodaan tietojärjestelmiä, joiden avulla voidaan jäljittää kaikki verkossa tai muualla järjestettävien rahapelien yhteydessä tehdyt rahansiirrot;

101.

on tyytyväinen, että niin kutsutun neljännen rahanpesudirektiivin ehdotettua soveltamisalaa on laajennettu rahapelien osalta; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä ja asianmukaisia toimenpiteitä, joilla torjutaan vedonlyöntiin ja etenkin urheilukilpailujen vedonlyöntiin liittyvää rahanpesua määrittämällä uusia rikoksia, kuten vedonlyöntiin liittyvät sopupelit, sekä määrittämällä riittävän ankarat seuraamukset ja tukemalla seurantamekanismeja, joissa ovat mukana urheiluliitot, -seurat ja toimijat verkossa tai muualla samoin kuin tarvittaessa kansalliset viranomaiset; kehottaa urheilujärjestöjä luomaan kaikkia työntekijöitä koskevat käytännesäännöt, joissa selvästi kielletään ottelujen manipulointi vedonlyöntitarkoituksessa tai muutoin ja omia otteluja koskeva uhkapeli sekä velvoitetaan ilmoittamaan, jos huomataan sopupelien järjestämistä, ja otetaan käyttöön asianmukainen ilmiantajien suojaamista koskeva järjestelmä;

102.

panee merkille, että rahanpesu urheilua koskevan järjestäytyneen vedonlyönnin välityksellä on usein järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamaa; kehottaa näin ollen komissiota esittämään lainsäädäntöesityksen, jossa annetaan yleinen määritelmä korruptiolle ja petokselle urheilussa; kehottaa jäsenvaltioita olemaan antamatta lupaa lyödä vetoa otteluista, joissa ei ole urheilullista panosta sekä kieltämään riskialttiimmat urheiluvedonlyönnit; suosittaa lisäksi, että kansallisella tasolla otetaan käyttöön säännöt urheilun korruptioepäilyistä ilmoittamisesta samaan tapaan kuin rahanpesun kohdalla, ja toteaa, että verkossa tai muualla järjestettävien pelien järjestäjien ja kaikkien muiden urheilualan toimijoiden olisi noudatettava näitä sääntöjä;

103.

painottaa, että jäsenvaltioiden, niiden sääntelyviranomaisten, Europolin ja Eurojustin välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa olisi lisättävä, jotta rajatylittävissä, sähköisesti välitettävissä uhkapeleissä harjoitettua rikollisuutta voidaan paremmin torjua;

104.

toteaa, että sähköisesti välitettävät uhkapelit ovat yhä tavallisempi keino pestä rahaa, sillä voitot ovat usein verottomia ja maksutapahtumia on runsaasti, mikä tekee laittomasti hankitusta rahasta hyvin vaikeaa havaita, ja maksujen käsittelemiseen osallistuvien tahojen suuri määrä mutkistaa järjestelmää entisestään; kehottaa määrittämään sääntelykehyksen, jolla torjutaan kaikenlaisiin sähköisesti välitettäviin uhkapeleihin liittyvää rahanpesua;

105.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sopupeliä koskevan yhdenmukaisen määritelmän rikoslainsäädäntöihinsä ja luomaan oikeudellisen välineen sopupelien torjuntaa varten; kehottaa säätämään sopupeleistä määrättävistä seuraamuksista, kuten sakoista ja saadun hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta, sekä perustamaan erityisen lainvalvontayksikön, jonka tehtävänä on torjua sopupelejä ja toimia yhdyspisteenä viestintää ja yhteistyötä varten alan tärkeimpien toimijoiden kanssa, edistää tutkintaa ja saattaa asia syyttäjäviranomaisten tietoon;

106.

vaatii lisää komission koordinoimaa yhteistyötä unionin tasolla, jotta tunnistetaan sellaiset sähköisesti välitettävän uhkapelitoiminnan harjoittajat, jotka ovat sekaantuneet sopupeleihin ja muuhun laittomaan toimintaan, ja kielletään heidän toimintansa;

107.

kehottaa urheilun hallintoelimiä, jäsenvaltioita ja komissiota järjestämään sopupelejä koskevia tiedotuskampanjoita urheilijoille tällaisen rikoksen oikeudellisista seurauksista ja haitallisista vaikutuksista urheilukilpailujen rehellisyyteen;

108.

pyytää yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten tehtävät, lisäämään niiden toimivaltuuksia ja vahvistamaan niiden välisen yhteistyön mekanismeja;

109.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden olisi oltava keskenään johdonmukaisia tuomioita ja rangaistuksia määrätessään samoin kuin vankilajärjestelmiensä ja vankilahenkilöstön koulutuksen suhteen;

110.

kehottaa lisäämään Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sekä yhteisen valvontamekanismin valvontavaltaa rahanpesun suhteen unionin tasolla, mikä edistäisi myös tehokkaasti korruptiota ja rahanpesua torjuvan Euroopan pankkiunionin perustamista Euroopan unioniin valvontajärjestelmien ja eturistiriitoja koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen pohjalta; vaatii, että tällä välin valvonnan valmiuksia, asiantuntemusta ja terävyyttä olisi vahvistettava kansallisella tasolla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyön tiivistämiseksi;

111.

kehottaa kannustamaan verotusta koskevien hyvän hallintotavan vähimmäissääntöjen laatimista erityisesti jäsenvaltioiden yhteisillä aloitteilla, jotka liittyvät niiden suhteisiin veroparatiiseina toimiviin alueisiin, ja toteaa, että tavoitteena olisi muun muassa helpottaa pääsyä niissä toimipaikkaansa pitävien mahdollisten peiteyritysten omistajuutta koskeviin tietoihin; korostaa pitävänsä tärkeänä 6. joulukuuta 2012 annettua komission tiedonantoa aiheesta yhteyden vahvistaminen unionin petosten vastaisten toimintatapojen sekä kehitys-, vero- ja kauppapolitiikkojen välillä;

112.

vaatii Euroopan unionilta voimakkaita toimia kansainvälisillä areenoilla, kuten G8:n ja G20:n kokouksissa, veroparatiiseihin liittyvien rikosten kitkemiseksi;

113.

painottaa, että verotusta koskevat periaatteet olisi saatettava niiden suositusten mukaisiksi, joita OECD esittää raportissaan ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting”, siten että yleisenä periaatteena vero olisi perittävä samassa paikassa, jossa tuloa tuottavaa taloudellista toimintaa on harjoitettu (”origin of wealth” -periaate);

114.

katsoo, että ”origin of wealth” -periaate helpottaa tehokasta verojen perimistä veroviranomaisten kannalta ja estää veronkiertoa; katsoo, että oikeudenmukainen verotusjärjestelmä on välttämätön etenkin kriisiaikoina, jolloin verotaakka siirtyy epäoikeudenmukaisesti pienille yrityksille ja kotitalouksille, ja että veronkierto johtuu osittain unionin sisällä olevista veroparatiiseista;

115.

korostaa, että veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostaminen on erittäin tärkeää kestävän kasvun edistämiseksi EU:ssa; korostaa, että veropetosten ja veronkierron väheneminen vahvistaisi talouden kasvupotentiaalia, kun tervehdytettäisiin julkista taloutta ja edistettäisiin yritysten välistä rehellistä kilpailua yhtäläisten toimintaedellytysten pohjalta;

116.

kehottaa tilintarkastusyrityksiä ja oikeudellisia neuvonantajia ilmoittamaan veroviranomaisille mahdollisista merkeistä tarkastetun tai neuvonnan kohteena olleen yrityksen aggressiivisesta verosuunnittelusta;

117.

on tyytyväinen komission sitoumukseen edistää automaattista tietojenvaihtoa; vaatii kuitenkin jälleen kerran kansainvälisesti sitovaa monenvälistä ja automaattista verotustietojen vaihtoa koskevaa sopimusta, joka kattaisi myös trustit ja säätiöt ja jossa määrättäisiin seuraamuksia yhteistyöstä kieltäytyville oikeudenkäyttöalueille ja veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille; kehottaa unionia hyväksymään Yhdysvaltojen veroparatiisien väärinkäytön lopettamista koskevaa lakia (Stop Tax Haven Abuse Act) vastaavia toimia ja harkitsemaan mahdollisuutta peruuttaa pankkitoimiluvat veroparatiisien kanssa toimivilta rahoituslaitoksilta; pyytää komissiota ehdottamaan tiukkoihin kriteereihin perustuvaa eurooppalaista mustaa listaa veroparatiiseista sekä unionin seuraamusjärjestelmää tapauksissa, joissa sääntöjä ei noudateta, tai tehostettua yhteistyötä, jos unionin toimintamalli ei ole mahdollinen;

118.

kannustaa jäsenmaita ja Euroopan parlamenttia pääsemään nopeasti sopuun EU:n avoimuus- ja tilinpäätösdirektiiveistä; vaatii, että jatkossa direktiivit on laajennettava kattamaan kaikkia suuria yrityksiä toimialasta riippumatta;

119.

kehottaa komissiota kehittämään tiukat, yritysten konkreettisuutta koskevat kriteerit, jotta estetään perustamasta peite- tai postilaatikkoyrityksiä, joilla edesautetaan veronkierron ja verojen välttämisen laillisia ja laittomia käytäntöjä;

120.

kehottaa komissiota tekemään arvioinnin nykyisistä verosopimuksista, jotka ovat voimassa jäsenvaltioiden ja veroparatiiseina pidettävien kolmansien maiden välillä; pyytää lisäksi komissiota esittämään ehdotuksia asian käsittelemiseksi, mukaan luettuna tällaisten sopimusten tarkistaminen; kehottaa komissiota raportoimaan tuloksista ja ehdotuksista Euroopan parlamentille viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä;

121.

toteaa, että unionin satelliittipaikannus- ja -valvontajärjestelmät voisivat olla avuksi paikannettaessa aluksia, jotka kuljettavat, purkavat tai uudelleenlastaavat laittomia tavaroita; kehottaa tämän vuoksi oikeusviranomaisia vauhdittamaan uusien teknologioiden, kuten satelliittivalvontalaitteiden käyttöä tällä alalla, sillä niistä voi olla apua järjestäytyneen rikollisuuden toimien torjunnassa;

122.

toteaa, että internetin käytön globaali kasvu on tarjonnut uusia mahdollisuuksia tietoverkkorikollisuudelle, kuten tekijänoikeusrikoksille, väärennettyjen tuotteiden myynnille ja ostolle sekä identiteettivarkauksille, ja että nämä uhkaavat taloutta ja unionin kansalaisten turvallisuutta ja terveyttä;

123.

toteaa, että julkiset valistus- ja tiedotuskampanjat ovat olennaisen tärkeitä yhä kasvavan tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi; painottaa, että suuren yleisön tiedon ja taidon puute lisäävät järjestäytyneen rikollisuuden valmiuksia käyttää hyväksi internetiä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia;

124.

on erittäin tyytyväinen Europoliin perustettuun Euroopan verkkorikostorjuntakeskukseen (EC3) ja kannustaa kehittämään tätä keskusta erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi myös rajojen yli ja yhteistyössä kolmansien maiden kanssa;

125.

painottaa, että on kiireellisesti kehitettävä ”tietoverkkorikollisuuden” yhteisesti sovittu ja täsmällinen määritelmä, jota voitaisiin soveltaa kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

126.

kannustaa edistämään tutkimusta uusien teknologioiden käytöstä jäsenvaltioiden käyttämissä eri valvontajärjestelmissä ja kannattaa niiden soveltamisen helpottamista; toteaa, että niihin voisi sisältyä esimerkiksi keskitettyjen korruptiontorjuntayksiköiden paikan päällä tekemien vero- ja tullitarkastusten tai muunlaisten tarkastusten verkossa tapahtuva seuraaminen ja tallennus;

127.

kannustaa luomaan yhdenmukaisen raportointijärjestelmän kaikista petos- ja korruptiotapauksista, jotka ovat tuomioistuinkäsittelyssä (siten, että henkilötietojen suoja on riittävä ja syyttömyysolettama voimassa);

128.

kehottaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan nojalla perustamaan Euroopan syyttäjänviraston, joka pyrkisi erityisesti torjumaan ja tutkimaan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja luonteeltaan rajatylittäviä vakavia rikoksia ja asettamaan syytteeseen ja tuomitsemaan niiden tekijät; suosittaa, että tulevan Euroopan syyttäjänviraston rakenne olisi joustava ja kevyt, ja katsoo, että sen tehtävänä olisi sovittaa yhteen ja kannustaa kansallisten viranomaisten toimia, jotta tutkinnat voitaisiin suorittaa mahdollisimman johdonmukaisesti yhtenäisten prosessuaalisten säännösten avulla; pitää olennaisen tärkeänä, että komissio esittää ehdotuksen ennen syyskuuta 2013 ja määrittelee selvästi Euroopan syyttäjänviraston rakenteen, sen vastuuvelvollisuuden Euroopan parlamentille ja erityisesti sen vuorovaikutuksen Europolin, Eurojustin, OLAFin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston kanssa ja että Euroopan syyttäjänvirastoa tuetaan selvillä prosessuaalisilla oikeuksilla ja määritellään selvästi ne rikokset, joissa Euroopan syyttäjänvirastolla on päätösvalta;

129.

on sitä mieltä, että Eurojust voisi jatkossakin käsitellä rikoksia, jotka luetellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa, ja tarvittaessa se voisi käsitellä myös muita rikoksia, jos jonkin unionin politiikan tehokas täytäntöönpano sitä edellyttää, kuten edellä mainitun artiklan 2 kohdassa määrätään ja samalla varmistetaan demokraattisiin oikeuksiin ja perusoikeuksiin liittyvä vastuullisuus sen tulevan tarkistuksen yhteydessä;

130.

kehottaa jäsenvaltioita olemaan supistamatta unionin talousarviota lyhytnäköisistä ”julkisuussyistä” vaan sen sijaan järjestämään lisärahoitusta Europolille, Eurojustille, Frontexille ja perustettavalle Euroopan syyttäjänvirastolle, koska niiden menestymisellä on kerrannaisvaikutus jäsenvaltioiden verotappioiden vähentämiseen;

131.

toivoo, että Liechtensteinin kanssa päästään sopimukseen rajat ylittävän rikollisuuden torjunnasta;

132.

pyytää painokkaasti jäsenvaltioita saattamaan rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU osaksi kansallisia lainsäädäntöjään viipymättä; pyytää komissiota valvomaan, että tämä tapahtuu moitteettomasti; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota täydentämään suunnitelmaa rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksista rikosoikeudenkäynneissä myös direktiivillä tutkintavankeudesta;

133.

vaatii ankarampia rangaistuksia osallistumisesta rikollisjärjestöön sekä huumausaineiden kauppaan, ihmiskauppaan ja elinkauppaan liittyvistä rikoksista;

134.

kehottaa jäsenvaltioita, kuten korruption vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa suositetaan, hyväksymään lainsäädäntötoimia ja muita toimia tarkoituksellisen laittoman vaurastumisen määrittämiseksi rikokseksi ja toteaa, että laittomalla vaurastumisella tarkoitetaan virkamiehen omaisuuden merkittävää lisääntymistä, jota hän ei voi perustellusti selittää laillisilla tuloillaan;

135.

on huolestunut siitä, että ”eurorikoksiin” ei lueta monia uudenlaisia rikoksia, kuten jätteiden, taideteosten ja suojeltujen eläinlajien laitonta kauppaa sekä tuotteiden väärentämistä, vaikka ne ovat erittäin tuottoisia rikosjärjestöille, niillä on erityisen negatiivisia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia ja ne ovat luonteeltaan erittäin kansainvälisiä; katsoo, että tällaiset rikokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon tehtäessä unionin tason päätöksiä, ja ehdottaa näin ollen, että neuvosto tekee sille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla annetun toimivallan perusteella päätöksen muidenkin rikosalojen, edellä mainitut rikokset mukaan luettuina, määrittämiseksi;

136.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen tehokkaasta unionin ilmiantajien suojeluohjelmasta rajat ylittävän ja unionin taloudellisia etuja koskevan korruption osalta, sekä todistajien ja oikeusviranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien henkilöiden suojelusta ja katsoo, että ehdotuksen olisi tarjottava ratkaisu näiden henkilöiden vaikeisiin elinolosuhteisiin, jotka ulottuvat kostotoimien uhasta perhesiteiden hajoamiseen ja kotiseudun jättämisen pakosta sosiaaliseen ja ammatilliseen syrjäytymiseen;

137.

katsoo, ettei todistajien ja suojeluohjelmien hallinnointi voi olla riippuvainen talousarvion asettamista rajoituksista, koska se on velvollisuus, jota kansalliset ja EU:n viranomaiset eivät voi jättää huomiotta ja joka koskee kansalaisten turvallisuuden ja koskemattomuuden takaamista, erityisesti niiden, jotka ovat käyttäneet elämänsä valtionsa edun vuoksi; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet (lainsäädännölliset tai muut) sen takaamiseksi, että todistajat ja heidän perheensä ovat fyysisesti turvassa ja että heillä on oikeus jatkaa ihmisarvoista elämää niin sosiaalisesti ja ammatillisesti kuin perheen ja taloudellisen tilanteenkin kannalta ja saada asianmukaista tukea eri tahoilta (mukaan lukien määräys todistajien ottamisesta julkishallinnon palvelukseen);

138.

kehottaa komissiota panemaan mahdollisimman pian täytäntöön kaikki toimenpiteet ja välineet, jotka komissio esittää tiedonannossaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016” (COM(2012)0286);

139.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla lainsäädäntöehdotuksen Europolista sen operatiivisen tehokkuuden sekä vakavien rikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan parantamiseksi; korostaa, että Europolin tuleva uudistus ei saisi estää Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) ainutlaatuista roolia unionin koulutustoiminnassa lainvalvonnan alalla;

140.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita saattamaan kaikki nykyiset unionin ja kansainväliset lainsäädäntövälineet pikaisesti osaksi kansallisia lainsäädäntöjään ja erityisesti vastaamaan komission esittämiin lukuisiin pyyntöihin panna asianmukaisesti täytäntöön monet voimassa olevat puitepäätökset;

141.

painottaa tarvetta edistää laillisuuden kulttuuria ja lisätä kansalaisten tietoa mafiailmiöstä; panee tältä osin merkille, että kulttuuriyhdistyksillä, vapaa-ajan toiminnalla ja urheiluseuroilla on perustavanlaatuinen rooli lisättäessä suuren yleisön tietoa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta ja laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisestä;

142.

kehottaa komissiota kehittämään luonnonvaraisten eläinten kaupan vastaisen EU:n toimintasuunnitelman, jossa määritellään selvästi unionin sisäiset ja ulkoiset tavoitteet luonnonvaraisten eläinten ja niiden ruumiinosien laittoman kaupan vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään kauppa- ja kehitysyhteistyövälineitään sellaisten ohjelmien luomiseksi, joille annetaan riittävästi rahoitusta ja joilla vahvistetaan CITES-sopimuksen täytäntöönpanoa ja annetaan resursseja salametsästyksen ja eläinten laittoman kaupan torjunnan kehittämiseen erityisesti tukemalla, vahvistamalla ja laajentamalla sellaisia täytäntöönpanoaloitteita kuin ASEAN-WEN ja HA-WEN, joilla pyritään perustamaan alueellisia asiantuntijakeskuksia ja tarjoamaan malleja luonnonvaraisia eläimiä koskevan rikollisuuden torjuntayhteistyölle;

143.

vaatii yhdenmukaisia ja ankaria seuraamuksia luonnonvaraisten eläinten, niiden ruumiinosien ja harvinaisten kasvien ja puiden salakuljetuksesta unioniin;

144.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, CEPOLille, Europolille, Eurojustille, OLAFille, Euroopan neuvostolle, OECD:lle, Interpolille, UNODC:lle, Maailmanpankille ja FATF:lle.

19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/40

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT), erityisesti sen 9, 14, 148, 151, 153 ja 160 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 34 ja 36 artiklan,

—

ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan, erityisesti sen 30 artiklan (suojelu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan), 31 artiklan (oikeus asuntoon) ja 16 artiklan (perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun),

—

ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011 (1),

—

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011 (2),

—

ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011 (3),

—

ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011 (4),

—

ottaa huomioon 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (5),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU (6),

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758), sitä koskevat Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean lausunnot sekä siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1784/1999 kumoamisesta (8), 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (9),

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 (10),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (COM(2011)0614),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (COM(2008)0800),

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (11) sekä siitä 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman (12),

—

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (13),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus” (COM(2011)0146) ja siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (14),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön” (COM(2010)0573),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetut komission ohjeet parhaista käytännöistä, joilla rajoitetaan, vähennetään tai kompensoidaan maaperän sulkemista rakentamisella (SWD(2012)0101),

—

ottaa huomioon 8. tammikuuta 2013 julkaistun komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe Review” (15),

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin,

—

ottaa huomioon yhteisön tulo- ja elinolotilastot (EU-SILC) ja Eurostatin 8. helmikuuta 2012 antaman lehdistötiedotteen (16),

—

ottaa huomioon kolmannessa eurooppalaisten elämänlaatua koskevassa tutkimuksessa ja erityisesti sen 6. luvussa esitetyt yhteisön tilastot (17),

—

ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Household debts advisory services in the European Union” (18),

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportin romanien elinoloista ”Living conditions of the Roma: Substandard housing and health” (19),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 tehdyn komission päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (20),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 asiassa C-415/11 (Mohamed Aziz) asuntolainanottajien suojelusta pankkeja vastaan kohtuuttomien sopimusehtojen yhteydessä annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion (21),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010) (22),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun neuvoston julkilausuman Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta: Yhteistyö köyhyyden torjunnassa vuonna 2010 ja sen jälkeen (23),

—

ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean 18. helmikuuta 2011 antaman Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisen ulottuvuuden arviointia käsittelevän raportin (24),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2010 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Joint Report on Social Protection and Social Inclusion” (SEC(2010)0098),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2010 annetun sosiaalisen suojelun komitean selvityksen ”Sosiaalista suojelua ja osallisuutta vuonna 2010 koskeva yhteinen raportti” (25),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Sosiaalisen asuntotarjonnan määritteleminen yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi ja tähän liittyvät haasteet” (26),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Sosiaalista asuntotarjontaa koskevan eurooppalaisen toimintaohjelman kehittäminen” (27),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin (28),

—

ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategiasta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman (29),

—

ottaa huomioon koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman (30),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (31),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (32),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta (33),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (34),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta (35),

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton kodittomuuden poistamiseen (36) ja 16. joulukuuta 2010 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevaan EU:n strategiaan (37),

—

ottaa huomioon Eurofoundin kolmannen eurooppalaisten elämänlaatua kartoittavan selvityksen ”Quality of life in Europe: Impacts of the crisis” (38),

—

ottaa huomioon asunnottomuudesta 9.–10. joulukuuta 2010 järjestetyn EU:n konsensuskonferenssin lopulliset suositukset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0155/2013),

A.

katsoo, että asunnon saanti on perusoikeus, jota voidaan pitää muiden perusoikeuksien harjoittamisen ja ihmisarvoisen elämän ennakkoedellytyksenä; katsoo, että kunnollisen ja sopivan asunnon takaaminen muodostaa jäsenvaltioiden kansainvälisen velvoitteen, joka unionin on otettava huomioon, sillä oikeus asuntoon ja asumistukeen tunnustetaan EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklassa, Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artiklassa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa ja mainitaan monien jäsenvaltioiden perustuslaeissa;

B.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten oikeutena ja velvollisuutena on määritellä oma asuntopolitiikkansa ja toteuttaa toimia, joilla varmistetaan tämän perusoikeuden toteutuminen niiden asuntomarkkinoilla asukkaiden tarpeiden mukaisesti ja joiden tavoitteena on, että kaikille taataan kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto;

C.

katsoo, että kohtuuhintainen asuminen on sopiva väline sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden toteuttamiseksi ja investoiminen kohtuuhintaisiin asuntoihin on ennakkoedellytys työvoiman liikkuvuuden lisääntymiselle ja työllistymismahdollisuuksien lisäämiselle samalla, kun myös sosiaalisen asuntokannan rakentaminen ja kunnostaminen on tärkeää, jotta voidaan täyttää tavoitteet, jotka koskevat asuntojen kysyntään vastaamista, kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamista suurelle väestönosalle, talouden vauhdittamista, kiinteistökuplien laajuuden rajoittamista, energiaköyhyyden torjumista ja jäsenvaltioiden verotulojen turvaamista;

D.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti keskeisessä asemassa, jossa ne voivat tarjota, tilata ja järjestää markkinoiden nykyistä spontaania asuntotarjontaa täydentävää sosiaalista asuntotarjontaa; katsoo, että sosiaalisella asuntotarjonnalla olisi varmistettava korkea laadun ja turvallisuuden taso, kohtuuhintaisuus ja yhdenvertainen kohtelu sekä edistettävä yhdenvertaista kohtelua ja käyttäjien oikeuksia;

E.

toteaa, että sosiaalisista asunnoista on puute ja että kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan yhä enemmän lähes kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että sosiaaliseen asuntotuotantoon turvautuvien henkilöiden perhesuhdeprofiilissa on tapahtunut muutoksia; katsoo, että nämä uudet sosiaaliset tilanteet on arvioitava, jotta jäsenvaltiot ja niiden asiasta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset voivat laatia erilaisia asumista koskevia strategioita, jotka soveltuvat parhaiten kuhunkin tilanteeseen;

F.

katsoo, että sosiaalinen asuntotuotanto on erottamaton osa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja sen avulla voidaan täyttää asumista koskevat tarpeet, helpottaa asunnon saamista, edistää asuntojen laatua, parantaa nykyisiä asuntoja ja mukauttaa asumiskuluja perheen tilanteen ja asunnon haltijoiden varojen mukaan siten, että samalla jätetään tilaa heidän omille ponnisteluilleen;

G.

katsoo, että sosiaalisen asuntotuotannon olisi tarjottava omistus- tai vuokra-asuntojen hyvä hintalaatusuhde sekä mahdollistettava energiansäästö, sijoituttava viheralueiden läheisyyteen ja sovelluttava eri sukupolville, kun otetaan huomioon lasten ja ikääntyneiden erityistarpeet;

H.

katsoo, että asunnottomien määrän kasvun ja uusien asuntokriisien syntymisen estämiseksi tulevaisuudessa on asuntolainoja koskevilla säännöillä suojeltava kuluttajia ja edistettävä oikeudenmukaista riskin jakamista;

I.

katsoo, että sosiaalinen asuntotuotanto on avainasemassa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden – erityisesti köyhyystavoitteen, kuten epäedullisen aseman periytymisen ehkäisemisen – saavuttamisessa, sillä se auttaa osaltaan takaamaan korkean työllisyystason, sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden, edistämään ammatillista liikkuvuutta sekä torjumaan ilmastonmuutosta ja energiaköyhyyttä asuntokannan kunnostamisen avulla;

J.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisin yhdistelmä, säästötoimenpiteet, asuntojen hintojen nousu ja kotitalouksien tulojen pienentyminen ovat lisänneet työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä EU:ssa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien osalta, joten sosiaalisen suojelun tarve on lisääntynyt; toteaa, että vaikka sosiaaliseen asuntotuotantoon investoitavat julkiset menot vakauttavatkin tilannetta merkittävällä tavalla, viimeaikaiset julkisen talouden säästötoimenpiteet ovat joissakin jäsenvaltioissa kuitenkin heikentäneet tätä politiikkaa;

K.

katsoo, että talous- ja sosiaalikriisillä on kiinteistökuplien puhkeamisen, luotonsaannin vaikeutumisen, maksujen viivästymisen ja julkisen sektorin tilausten vähenemisen vuoksi suora kielteinen vaikutus toimintaan ja rahoitustukeen asuntojen ja varsinkin sosiaalisten asuntojen rakentamisen ja kunnostamisen alalla; vaikka tämä ala voisi toimia moottorina, jonka avulla voidaan päästä ulos kriisistä pysyvästi ja osallistavalla tavalla ja vastata ilmastonmuutoksen ja energia-alan haasteisiin;

L.

katsoo, että säästötoimiin ja julkisen talouden vakauttamiseen on liitettävä kokonaisvaltainen investointistrategia, jolla edistetään kestävää ja osallistuvaa kasvua ja pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen alalla;

M.

katsoo, että asunto on välttämätön hyödyke, jonka suhteen jäsenvaltiot omien poliittisten valintojensa mukaisesti määrittävät asumiskelpoisuutta ja viihtyvyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia, erityisiä kaupunkisuunnittelua ja rakentamista koskevia sääntöjä ja asumismenojen ja tulojen välisen suhteen enimmäistason, ja jotkin niistä sääntelevät asuntojen hintakehitystä tai asettavat sosiaalituki- tai verotukimekanismeja vaikuttaakseen tähän kotitalouksien merkittävään menoerään;

N.

katsoo, että ottaen huomioon talous- ja finanssikriisin vakavat taloudelliset, sosiaaliset ja pitkäaikaiset vaikutukset paitsi talouskasvuun, työllisyysasteeseen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen laajuuteen myös kotitalouksien edellytyksiin saada asunto sekä kohtuuhintaisiin sosiaalisiin asuntoihin tehtyihin investointeihin EU:ssa jäsenvaltioiden ja unionin on toimittava kiireesti taatakseen oikeuden kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon; on tässä suhteessa huolestunut asumiseen liittyvien kustannusten (maan hinta, asuntojen hinnat, vuokrat, energiakustannukset) jyrkästä noususta, sillä ne ovat jo nyt Euroopan kotitalouksien suurin menoerä ja epävakauden ja huolen lähde; katsoo, että tämä yhdessä EU:n työttömyyden räjähdysmäisen kasvun kanssa – jota kuvaa se, että EU-27:n keskimääräinen työttömyysaste oli yli 10,9 prosenttia tammikuussa 2013 – ja ottaen huomioon Euroopan väestön ikääntymisen uhkaa vakavasti kasvattaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, sosiaalista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, joka vaikuttaa jo 80 miljoonaan köyhyysuhan alla elävään Euroopan kansalaiseen;

O.

toteaa, että romanit asuvat usein täysin erillisillä alueilla, joilla sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen liittyy ongelmia;

P.

katsoo, että ala-arvoisilla asuinoloilla ja heikolla terveydellä on selkä syy-yhteys: asuntovelkaisuuteen liittyy heikentyvää mielenterveyttä; tilanahtauteen liittyy psyykkisiä ongelmia, tuberkuloosia, hengitystieinfektioita, kohonnut tulipalovaara ja kotona tapahtuvien tapaturmien vaara; sopimattomissa oloissa asuminen vaikuttaa kielteisesti terveyteen ja turvallisuudentunteeseen sekä lisää kotona tapahtuvien tapaturmien mahdollisuuksia, meluisalla alueella asumiseen liittyy kohonneen verenpaineen ja verenpainetaudin vaara; katsoo, että asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin;

Q.

ottaa huomioon, että kohtuuhintaisen ja eri tarpeisiin soveltuvan sosiaalisen asuntotuotannon puuttuminen vaikuttaa erityisesti naisiin – joista 24,5 prosenttia oli vuonna 2010 köyhyys- tai syrjäytymisriskin alaisina; erityisesti pienituloiset naiset, yksinhuoltajaäidit, huonopalkkaisissa töissä olevat naiset, maahanmuuttajanaiset, lesket, joilla on lapsia huollettavanaan, ja perheväkivallasta kärsivät naiset – ja lapsiperheisiin, joissa nainen on yksinhuoltajana, suurperheisiin, opiskelijoihin, työuransa alussa oleviin nuoriin, vammaisiin henkilöihin, fyysisesti tai henkisesti sairaisiin, syrjäytyneisiin väestöryhmiin kuuluviin henkilöihin, kuten romaneihin, ja ikääntyneisiin; toteaa, että nämä ryhmät ovat erityisen alttiita asunnottomaksi joutumiselle ja muuttavat usein huonotasoisiin yksityisten markkinoiden asuntoihin, mikä nostaa tuntuvasti terveysongelmien riskiä; toteaa, että nämä ryhmät hakevat usein muita vaihtoehtoja muuttamalla perheenjäsenten, ystävien tai tuttavien luokse, mikä estää asunnottomuuden asianmukaisen analysoinnin ja avoimen dokumentoinnin;

R.

toteaa, että talouskriisi ja asuntojen korkeat hinnat ovat yhdessä vähentäneet naisten kykyä ottaa avioero tai lähteä yhteisestä kodista, mikä rajoittaa naisten vapautta ja tekee heistä alttiimpia sukupuoleen perustuvalle perheväkivallalle;

S.

katsoo, että kohtuuhintaiset asunnot ovat välttämättömiä nuorille, jotta nämä voivat osallistua ammatilliseen koulutukseen, korkeakouluopintoihin ja työllistymismahdollisuuksiin;

T.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot määrittelevät ja järjestävät markkinoiden nykyistä spontaania asuntotarjontaa täydentävän rinnakkaisen sosiaalisen asuntotarjonnan, näitä asuntoja tarjoavat tietyin erityisehdoin ja -hinnoin voittoa tavoittelemattomat toimijat, jotka on luotu juuri tätä tarkoitusta varten, että 25 miljoonaa eurooppalaista kotitaloutta asuu yhteiskunnan tukemissa asunnoissa, joiden alueellisen suunnittelun ehdot, saamisedellytykset ja hinnat jäsenvaltioiden viranomaiset määrittävät suoraan, ja että tämä rinnakkainen asuntotarjonta auttaa muun muassa rajoittamaan asuntomarkkinasyklien ja kiinteistökuplien laajuutta, sillä se on vakaata ja hinnoiltaan säänneltyä;

1.

toteaa, että nykyisen talous- ja sosiaalikriisin vuoksi markkinoiden spontaani toiminta pystyy täyttämään kohtuuhintaisten asuntojen tarpeen yhä pienemmässä määrin varsinkin tiheään asutuilla kaupunkialueilla ja että asumis- ja energiakustannusten nousu lisää sairauksien, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; panee merkille häätöjen määrän sekä pankkien haltuunsa ottamien kiinteistöjen määrän lisääntymisen useissa jäsenvaltioissa; kehottaa ryhtymään toimiin näihin ongelmiin reagoimiseksi; on huolissaan joidenkin nykyiseen sosiaali- ja talouskriisiin liittyvien säästötoimien sekä suorista että epäsuorista vaikutuksista, kuten asumistukien ja sosiaalipalvelujen leikkaukset, sosiaalisten asuntojen tarjoajien verotus, uusien kiinteistöhankkeiden peruutukset ja joidenkin sosiaalisten asuntokantojen osien poismyynti, jotka saattavat pahentaa pitkän aikavälin sosiaalisen syrjäytymisen ja eristäytymisen noidankehää;

2.

palauttaa mieleen, että sosiaalisella asuntopolitiikalla voi olla suuri merkitys lapsiköyhyyden torjunnassa, kun sillä torjutaan perheiden köyhyyttä ja ehkäistään sosioekonomisen huono-osaisuuden välittyminen sukupolvelta toiselle; toteaa, että perherakenteiden sosiaalisten ja väestöllisten muutosten sekä epävarmojen ja määräaikaisten työpaikkojen lisääntymisen seurauksena tarvitaan entistä enemmän kohtuuhintaisia asuntoja myös sosiaalisesti integroituneille väestöryhmille;

3.

kehottaa noudattamaan SEUT-sopimuksen 14 artiklaa ja sopimukseen liitettyä pöytäkirjaa N:o 26, joiden nojalla viranomaiset voivat vapaasti määritellä sosiaalisen asuntotuotannon järjestämisen, rahoituksen ja asuntoihin oikeutetut kotitaloudet paikallisväestön tarpeisiin vastaamiseksi ja korkean laadun, turvallisuuden, kohtuuhintaisuuden, yhtäläisen kohtelun ja käyttäjien oikeuksien edistämisen varmistamiseksi; katsoo, että tämä toimenpide tarjoaa viranomaisille keinon vastata markkinoiden kyvyttömyyteen taata kaikille kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto Euroopan sosiaalisen peruskirjan 16, 30 ja 31 artiklan mukaisesti;

4.

muistuttaa komissiota, jäsenvaltioita ja niiden paikallis- ja alueviranomaisia siitä, että sosiaaliseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon käytettävien menojen avulla on mahdollista taata perusoikeudet ja vastata polttaviin sosiaalisiin ongelmiin, ja koska ne ovat strategisia sosiaalisia investointeja, niillä voidaan edistää kestävästi sellaisten paikallisten työpaikkojen luomista, joita ei voida siirtää, talouden vakauttamista vähentämällä asuntomarkkinakuplan riskiä ja kotitalouksien ylivelkaantumista, edistää työvoiman liikkuvuutta, vastustaa ilmastonmuutosta ja torjua energiaköyhyyttä; vaatii tämän vuoksi, että sosiaalista asuntotarjontaa ei pidä katsoa kustannukseksi, johon kohdistetaan säästötoimenpiteitä, vaan investoinniksi, joka maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä parantamalla terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, työmarkkinoille pääsyä ja ihmisten, erityisesti ikääntyneiden, voimaantumista itsenäiseen elämään;

5.

kehottaa näin ollen komissiota laatimaan sosiaalisen asuntotuotannon eurooppalaisen toimintakehyksen, jolla varmistetaan tätä aihetta koskevien unionin erilaisten välineiden (valtiontuet, rakennerahastot, energiapolitiikka, toimet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, terveyspolitiikka) johdonmukaisuus;

6.

pyytää, että komissio selventää sosiaalisen asuntotuotannon määritelmää jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen ja kokemusten perusteella, ja ottaa huomioon, että sosiaalista asuntotuotantoa luodaan ja hallinnoidaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa, alueilla ja paikallisyhteisöissä (monissa tapauksissa ensisijaisten tavoitteiden määrittämisen erilaisuuden vuoksi);

7.

huomauttaa, että sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit ovat osa laajempaa poliittista kehystä, jolla pyritään järjestämään ja rahoittamaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen tarjonta sosiaalisten perusoikeuksien takaamiseksi ja vastaamaan sosiaalisten tarpeiden kehitykseen ja suhdanteiden jatkuviin muutoksiin;

8.

korostaa sosiaalisten investointien valvonnan tarvetta osana sosiaalisia investointeja koskevaa sopimusta, joka perustuu Euro Plus -sopimukseen ja joka on laadittu unionin talouden ja budjettipolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamiseksi ja joka sisältää sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit; korostaa lisäksi tarvetta asettaa sosiaalisten investointien tavoitteet jäsenvaltioille, jotta ne voivat saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvät sosiaaliset tavoitteet sekä työllisyys- ja koulutustavoitteet; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Eurooppa-neuvosto tuki tätä ehdotusta joulukuussa 2012 pitämässään kokouksessa, jossa se korosti, että ”vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osiossa voidaan hyödyntää EU:n olemassa olevan finanssipoliittisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia tasapainottaa tarve tehdä tuottavia julkisia investointeja julkisen talouden kurinalaisuustavoitteiden kanssa”; kehottaa komissiota seuraamaan sosiaalisia investointeja nykyistä paremmin käyttämällä jäsenvaltioiden ja unionin tasolla tehtyjen investointien tunnuslukuihin perustuvaa tulostaulua, jossa otetaan huomioon sosiaaliseen asuntotuotantoon tehdyt investoinnit, asuntojen hintakehitys ja asuntoja odottavien hakijoiden määrä jäsenvaltioissa; kehottaa myös kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 31 artiklan;

9.

katsoo, että asukas- ja vuokralaisyhdistysten on osallistuttava jäsenvaltioiden täytäntöönpanemien asumista koskevien strategioiden laatimiseen;

10.

katsoo, että sosiaalista innovointia on tuettava sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisella foorumilla että tutkimuksen puiteohjelmalla, joilla parannetaan asunnon saantia ja vähennetään asunnottomuutta;

11.

suhtautuu myönteisesti 31. maaliskuuta 2011 tehtyyn ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (COM(2011)0142), jolla on tarkoitus säännellä asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia ja rajoittaa siten kotitalouksien ylivelkaantumista; kehottaa sisällyttämään asuntolainoja koskevaan unionin lainsäädäntöön kuluttajien kannalta edullisimmat parhaat käytännöt; kehottaa sisällyttämään siihen velkojia ja konkurssin tehneitä perheitä varten myös lainojen uudelleen neuvottelemista tai sijaissuorituksia koskevia menettelyjä; kehottaa jäsenvaltioita estämään sen, että jo häädetyt kotitaloudet joutuvat jatkamaan asuntolainojensa takaisin maksamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään sosiaalista kriisiä, johon talouskriisistä ja työttömyydestä eniten kärsivien henkilöiden häätämiset ja asunnon menettämiset johtavat; muistuttaa myös, että näitä kriisejä syntyy, kun Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän tervehdyttämiseen kohdennetaan laajaa julkista tukea; kehottaa jäsenvaltiota ponnistelemaan vaihtoehtojen tarjoamiseksi häädöille;

12.

kehottaa komissiota varoittamaan jäsenvaltioita maakohtaisissa suosituksissaan, jos uudistukset uhkaavat investointeja sosiaalisiin tai kohtuuhintaisiin asuntoihin, ja olemaan antamatta suosituksia yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalisen asuntotuotannon laajuudesta; pitää valitettavana, että julkisen talouden vakautusohjelmissa eräät jäsenvaltiot vähentävät asuntomarkkinoiden toimia koskevien komission erityisten suositusten mukaisesti alan kapasiteettia verottamalla sosiaalisten asuntojen vuokranantajia; on tämän vuoksi huolissaan Euroopan komission kilpailupolitiikan alalla esittämästä sosiaalisen asumisen rajoittavasta määritelmästä, joka koskee vain heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä;

13.

kehottaa neuvostoa kutsumaan jäsenvaltioiden asuntoministerit vähintään kerran vuodessa koolle keskustelemaan unionin eri toimintalinjojen vaikutuksesta asuntopolitiikkaan ja ottamaan paremmin huomioon asuntoalan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöulottuvuudet unionin politiikassa sekä kutsumaan mukaan sosiaalisen asuntotuotannon elinten, asukasyhdistysten ja asunnon saantia helpottamaan pyrkivien järjestöjen kaltaiset sidosryhmät;

14.

toteaa, että sosiaalisen asumisen ja edunsaajien määritelmä olisi muodostettava demokraattisessa vuoropuhelussa, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan asunnon saannin ja siihen liittyvät palvelut tärkeämmälle sijalle sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevassa strategiassa myös aloitteilla, joilla pyritään vähentämään asunnottomuutta ja asuntomarkkinoilta syrjäytymistä jäsenvaltioiden yhteisten indikaattorien perusteella sekä kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa asuntoa koskevan oikeuden tehokkaan toteuttamisen alalla;

16.

kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan ponnistuksensa sisällyttääkseen sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit keskipitkän ja pitkän aikavälin budjettitavoitteisiin sekä kansallisiin uudistusohjelmiin ja vuosien 2014–2020 kumppanuussopimusten strategisiin suuntaviivoihin; kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota valvomaan tarkemmin Eurooppa 2020 -strategian sosiaalitavoitteiden saavuttamista;

17.

huomauttaa, että asuntopolitiikkoja ja -ohjelmia on kehitettävä niin, että kuullaan pienituloisia naisia eri yhteiskuntaryhmistä, jotta saadaan tietää, minkälaiset toimintatavat vastaavat parhaiten naisten tarpeita;

18.

korostaa asuntotuotannon ja erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon suhdanteita tasaavaa taloudellista roolia, joka vähentää energiariippuvuutta ja tukee rakennus- ja kunnostusalaa, paikallisia kestäviä työpaikkoja, joita ei voida siirtää ja joita syntyy erityisesti alan suuren työvoimavaltaisuuden ansiosta, vihreän talouden osa-alueiden kehittymistä osana paikallista taloutta ja heijastusvaikutuksia muuhun talouteen; katsoo tästä syystä, ettei investointeja sosiaaliseen asuntotuotantoon saisi pitää pelkästään menoina, vaan myös tuottavana sijoituksena; kannustaa myös jäsenvaltioita käynnistämään rakennusalan kanssa vuoropuhelun paremman yritysympäristön ja paremman sääntelyn kehittämiseksi sosiaalista asuntotuotantoa varten kiinnittäen erityistä huomiota asuinrakennustavoitteiden asettamiseen, infrastruktuurikustannusten järjestelyyn sekä rakennusmaan tarjontaan;

19.

korostaa rakennerahastojen vuosina 2007–2013 sosiaalisen asuntotuotannon alalla toteuttamien suorien toimien synnyttämää lisäarvoa paikalliseen työllisyyteen ja vipuvaikutusta investointeihin;

20.

katsoo, että koheesiorahastolle vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä myönnettäviä määrärahoja ei pidä laskea verrattuna nykyisin voimassa olevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä myönnettyihin määrärahoihin, jotta voidaan taata riittävä rahoitus EAKR:lle ja erityisesti investointiprioriteetille ”sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta: tuki heikommassa asemassa oleville kaupunki- ja maaseutuyhteisöille fyysisen elinympäristön ja talouden elvyttämistä varten”;

21.

toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tehokkaita sosiaalisen asuntotuotannon politiikkoja, ja katsoo, että EU:n tehtävä on tässä helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

22.

panee merkille komission ehdotukset vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaa koskevaksi lainsäädäntöpaketiksi; kannattaa sitä, että rakenne- ja koheesiorahastoista voidaan tehdä ensisijaisia investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian käyttöön sosiaalisissa ja kohtuuhintaisissa asunnoissa, kaupunkialueiden ja muiden alueiden kestävän kehityksen yhdennettyjä toimenpiteitä, syrjäytyneiden väestöryhmien asuntotilanteen tasa-arvoista parantamista sekä sosiaalisia ja solidaarisia sidosryhmiä, kuten voittoa tavoittelemattomia asunto-osuuskuntia ja yrityksiä;

23.

kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia elimiä asettamaan sekä sosiaalista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistävät investoinnit että voittoa tavoittelemattoman asuntotuotantoalan vahvistamisen merkittävälle sijalle kansallisissa uudistusohjelmissa ja kumppanuussopimusten strategisissa suuntaviivoissa vuosina 2014–2020 sekä varmistamaan, että niiden kansalliset romanien osallisuutta edistävät strategiat sisällytetään suunniteltuihin asuntotuotantotoimenpiteisiin;

24.

kannustaa jäsenvaltioita käyttämään sosiaalisen asuntotuotannon edistämiseksi nykyistä enemmän yksityisoikeudellisia välineitä, kuten pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, joiden avulla on mahdollista rakentaa ostamatta maata, tai sosiaalisten asuntojen vuokranantajien omistusoikeutta siten, että yksityishenkilö säilyy sosiaalisen asunnon omistajana;

25.

korostaa, että asuinkäyttöön ja kaupalliseen käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen osuus energian loppukulutuksesta ja hiilidioksidin kokonaispäästöistä Euroopassa on 40 prosenttia ja että ekologisesti kestävän asuntotuotannon ansiosta kustannuksia voidaan pienentää, rakennusaikoja lyhentää ja ympäristövaikutuksia, energiankulutusta ja sen seurauksena asumiseen liittyviä hallintakuluja vähentää huomattavasti;

26.

tukee monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 riittävää talousarviota, koska koheesiopolitiikka on moottori, jonka avulla päästään ulos kriisistä; tukee EU:n kasvu- ja työllisyyssopimuksen päätelmiä, jotka koskevat sen kehotusta jäsenvaltioille helpottaa ja nopeuttaa rakennerahastojen käyttämättömien varojen siirtämistä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin ohjelmakaudella 2007–2013; katsoo, että sosiaalisen asuntotuotannon alan olisi hyödyttävä näistä varojen siirtämisistä;

27.

kehottaa jäsenvaltioita, niiden hallintoviranomaisia ja komissiota sisällyttämään asuntoalan toimijat, asukasyhdistykset ja asunnon saantia helpottamaan pyrkivät järjestöt niiden sidosryhmien luetteloon, jotka osallistuvat kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien laatimiseen, seurantaan ja arviointiin; korostaa uusien yhdennetyn kehityksen välineiden (paikallisyhteisöjen omat kehityshankkeet ja yhdennetyt alueelliset investoinnit) merkitystä asuntotuotantoa koskeville strategioille, joissa sosiaalisen asuntotuotannon elimillä ja asukkailla olisi huomattava rooli; katsoo, että rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti sekä kumppanuusperiaatetta että monitasoisen hallinnon periaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä; katsoo, että rakennerahaston ja koheesiorahastojen synergiaetujen tehostamisella voitaisiin edistää heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja maaseutualueiden kestävää kehitystä siten, että vältetään niiden joutuminen eristetyiksi, estetään väestön väheneminen ja edistetään monimuotoisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa;

28.

kehottaa jäsenvaltioita sosiaalisten ja kohtuuhintaisten asuntojen laadukkaan tuotannon ja kunnostamisen edistämiseksi vahvistamaan tai kehittämään erityisiä rahoitusmekanismeja sekä edistämään koordinoidusti Horisontti 2020 -ohjelman tukien hyödyntämistä sekä rakennerahastojen, Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD), Euroopan neuvoston kehityspankin ja Euroopan energiatehokkuusrahaston (FEEE) tarjoamien rahoitusvälineiden ja teknisten tukiohjelmien käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi etsimään keinoja soveltaa tarkistettua Euroopan aluekehitysrahastoasetusta asuntojen tarjoamiseksi syrjäytyneille;

29.

kehottaa EIP:tä tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa painottamaan kohtuuhintaista sosiaalista asuntotuotantoa nykyistä enemmän investointiprioriteeteissaan varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole julkista asuntotuotantoa rahoittavaa pankkia, sekä helpottamaan myönnettyjen lainojen ehtoja; kehottaa EIP:tä lisäksi määrittämään, missä määrin hankejoukkolainat voivat toimia myös sosiaalisten infrastruktuurien, kuten asuntotuotannon, rahoitusvälineenä ottaen huomioon niiden kokeiluvaiheen arvioinnin ennen niiden käytön laajentamista;

30.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan asunto-osuuskuntien toimia, sillä kyseiset osuuskunnat ovat toimiva väline ensimmäisen kodin ostamiseksi kohtuuhintaan; toteaa, että osuuskunnat ovat myös tehokas kaupunkialueiden kehittämisaloitteita edistävä väline, sillä ne luovat synergioita paikallisyhteisöjen kanssa ja ehkäisevät kaupunkien tyhjentymistä;

31.

kehottaa komissiota asettamaan muita mahdollisia rahoituslähteitä jäsenvaltioiden käyttöön, jotta edistetään sosiaalisten asuntojen tarjontaa ja kunnostamista sosiaalisina investointeina sekä rohkaistaan jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyödyntämään tehokkaasti saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja säilytetään näihin investointeihin sovellettavat alennetut arvonlisäverokannat alan suuren työvoimavaltaisuuden ja sen yhteisön sisäiseen kauppaan aiheuttaman vähäisen vaikutuksen vuoksi; kehottaa tutkimaan mahdollisuutta soveltaa samaa arvonlisäverokantaa kuin jota sovelletaan välttämättömyystavaroihin; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään yksityisiä säästöjä sekä maanhankinnan että sosiaalisten asuntojen rakentamisen ja kunnostamisen edistämiseksi;

32.

kehottaa perustamaan yhdennettyjä yhteistyömalleja, joihin osallistuu töiden tilaajia, sosiaalisten asuntojen vuokranantajia ja rakennusyhtiöitä, jotta edistetään lämmitysjärjestelmien uudistamista ja vähän energiaa käyttävien sosiaalisten asuntojen rakentamista;

33.

suhtautuu myönteisesti 31. heinäkuuta 2012 annettuun komission tiedonantoon rakennusalaa koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2012)0433); katsoo, että kyseisen alan kilpailukykyä ja innovatiivisuutta lisäävien verokannustimien ja rahoitustuen lisäksi on välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä sen työvoiman pätevyystason parantamiseksi, jotta voidaan vastata resurssitehokkaan Euroopan ja vähähiilisen talouden luomisen asettamiin haasteisiin ja saavuttaa energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä 2012/27/EU (39) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä 2010/31/EU (40) asetetut tavoitteet;

34.

kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja asiasta vastaavien paikallisviranomaisten kanssa, jotta voidaan laatia keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita työmarkkinoilla vaadittavista taidoista; kehottaa asiasta vastaavia toimijoita seuraamaan työllisyyden kehitystä ammatillisen peruskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkityksellisyyden lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia paikallisviranomaisia mukauttamaan nopeasti koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmänsä, ammatillinen opetus mukaan lukien, muun muassa sisällyttämällä niihin kestävän talouden käsitteen ja varmistamaan, että pätevöitymisohjelmat edistävät nuorten pääsyä uusiin ”vihreisiin” työpaikkoihin ja ”vihreän talouden” tuotantoketjuihin; toteaa, että vihreiden työpaikkojen edistämisellä voidaan luoda laadukkaita ja kestäviä työllistymismahdollisuuksia, poistaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä taata kannustavat työvoimapalvelut;

35.

katsoo, että vihreä sektori voi tarjota hyvin moninaisia työllistymismahdollisuuksia alkaen aloitustasosta ja vähän taitoja vaativista työpaikoista aina hyvin ammattitaitoisen osaamissektorin työpaikkoihin; tältä osin

36.

suhtautuu myönteisesti sosiaalisia investointeja koskevaan toimenpidepakettiin, jossa komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten ne voivat harjoittaa kasvua ja yhteenkuuluvuutta edistäviä entistä tehokkaampia sosiaalipolitiikkoja;

37.

huomauttaa, että investoinnit sosiaaliseen asuntotuotantoon ovat osa laajempaa poliittista kehystä, jolla pyritään järjestämään ja rahoittamaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen tarjonta sosiaalisten perusoikeuksien takaamiseksi ja vastaamaan sosiaalisten tarpeiden kehitykseen;

38.

muistuttaa, että muiden perusoikeuksien, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina, toteuttamista varten on välttämätöntä kyetä tunnustamaan ja toteuttamaan oikeus asuntoon; huomauttaa, että on jäsenvaltion tai asiasta vastaavan viranomaisen velvollisuus toteuttaa oikeus asuntoon parantamalla toimiensa ja ohjelmiensa avulla kaikkien ja varsinkin vähäosaisten henkilöiden mahdollisuutta saada asunto varmistamalla asianmukaisten, kunnollisten, terveellisten ja kohtuuhintaisten asuntojen riittävä tarjonta;

39.

pyytää perusoikeusvirastoa toteuttamaan tutkimuksen, jossa arvioidaan, kuinka tehokkaasti ja millä ehdoilla oikeus asuntoon ja asumistukeen toteutuu jäsenvaltioissa, ja kutsumaan asianomaiset toimijat osallistumaan siihen; kehottaa virastoa edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa erityisesti haavoittuvien ryhmien, kuten asunnottomien, asumisoikeuden tehokkaassa täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota seuraamaan tällaisia toimia sosiaalisia investointeja koskevan sopimuksen yhteydessä;

40.

suosittaa, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio tukevat ja edistävät hyvien käytäntöjen innovatiivista ja tehokasta kehittämistä ja vaihtoa, kun toteutetaan erityisen heikossa asemassa olevien ja syrjäytyneiden väestöryhmien oikeutta asuntoon kiinnittäen erityistä huomiota perheväkivaltaan; pahoittelee, että perheväkivallan uhrit jäävät todennäköisemmin väkivaltaiseen ympäristöön, jos he eivät taloudellisista syistä kykene löytämään sopivaa asuntoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan yhdennettyjä palveluja perheväkivallan uhreiksi joutuneille perheille;

41.

odottaa komission tutkivan, onko asumistuen muotoinen suora tuki vai epäsuora tuki sosiaalisen asuntotarjonnan muodossa tehokkaampi toimenpide kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamiseksi niille sosiaaliryhmille, jotka eivät pysty täyttämään asuntotarvettaan asuntomarkkinoilla;

42.

kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä toteuttamaan vuonna 2014 osana kehittämissäätiön vuoden 2014 työohjelmaa tutkimuksen kustannuksista, joita aiheutuu, ellei riittämättömän asuntotilanteen suhteen tehdä mitään;

43.

panee huolestuneena merkille, että useat jäsenvaltiot ovat talouden epätasapainoa torjuessaan keskeyttäneet ohjelmia ja toimenpiteitä (kuten vuokratuet ja asuntolainojen korkotuet), joilla helpotetaan asunnon hankkimista ja että ne ovat korottaneet suhteettomasti kiinteistöveroja vaikean talouden taantuman aikana, minkä vuoksi suuret väestöryhmät joutuvat köyhyyteen ja puutteeseen;

44.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikkea sosiaalista asuntotuotantoa koskevan politiikan ja siihen liittyvien ohjelmien yhteydessä sosiaalisten vaikutusten arvioinnin, jossa keskitytään erityisesti sukupuoleen ja kotitalouksiin, ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon sukupuolten välisen epätasa-arvon tuloissa ja taloudellisissa resursseissa; korostaa, että kaikki tilastotiedot on eriteltävä sukupuolen ja kotitaloustyypin mukaan ja että lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan selvittää tarkasti, kuinka asuntopolitiikalla voidaan tukea heikossa asemassa olevia yksilöitä ja ryhmiä, kuten naisia (ottaen huomioon naisten monitahoinen rooli yksinhuoltajina ja perheenjäsenten ja vammaisten henkilöiden hoitajina), perheitä, nuoria, vammaisia henkilöitä ja ikääntyneitä;

45.

suosittaa, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset laativat yhdennettyjä toimintalinjoja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi sekä kunnollisten, terveellisten ja kohtuuhintaisten asuntojen takaamiseksi kaikille; ehdottaa, että näihin toimintalinjoihin sisällytetään seuraavat toimet:

46.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon; katsoo, että tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi;

47.

kehottaa komissiota panemaan viipymättä täytäntöön Euroopan parlamentin päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta;

48.

painottaa, että naisten asunnottomuuden eri puolia on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti ja se olisi otettava huomioon kaikissa unionin toimintalinjoissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan järjestelmällisiä sukupuolivaikutusten arviointeja ja seuraamaan asunnottomien naisten erityistilannetta ja -tarpeita, edistämään tuettua asumista koskevia hankkeita ja kohtuuhintaisten, mukautettujen ja energiatehokkaiden asuntojen rakentamista sekä ottamaan mukaan sosiaalisiin asunto-ohjelmiin usein niiden ulkopuolelle jäävät keskituloiset perheet, koska nämä voivat muiden kotitalouksien tavoin kärsiä talouskriisin aiheuttamasta aineellisesta puutteesta;

49.

kehottaa perustamaan yhdennettyjä yhteistyömalleja, joihin osallistuu sosiaali- ja terveyspalveluja, vähäosaisten henkilöiden tukipalveluja ja sosiaalisten asuntojen vuokranantajia ja järjestöjä ja joilla tuetaan asuntoa etsiviä tai jo asunnon saaneita heikossa asemassa olevia henkilöitä;

50.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia viranomaisia osoittamaan rakennerahastojen varoja syrjäytyneiden väestöryhmien asuntoihin ja majoitukseen ja erityisesti sosiaalisiin asuntoihin sisällyttämällä tämän prioriteetin toimintaohjelmiinsa; kehottaa tässä suhteessa komissiota ja perusoikeusvirastoa tehostamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa paikallisviranomaisten välillä yhteisten ja avoimien kriteerien pohjalta;

51.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja niiden asiasta vastaavat viranomaiset investoivat kohtuuhintaisten sosiaalisten asuntojen rakentamiseen ja kunnostamiseen vastatakseen erityistarpeisiin, jotka liittyvät huonokuntoisten asuntojen terveysriskeihin, perherakenteiden monimuotoisuuteen, väestön ikääntymiseen ja varsinkin huollettavien ikääntyneiden henkilöiden kotona asumiseen sekä vammaisten ja nuorten asuinpaikkaa koskevaan ja ammatilliseen liikkuvuuteen; suosittelee, että näihin tarkoituksiin käytetään seuraavalla ohjelmakaudella (2014–2020) rakennerahastojen varoja; katsoo, että sosiaaliset tukitoimet asunnon saamiseksi edistävät ”valkoisten työpaikkojen” luomista, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan vastata väestön ikääntymisen kaltaisiin nykyisiin ja tuleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin; korostaa, että eurooppalainen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistunut rahasto voisi edistää tukihankkeita ja asuntojen avulla syrjäytymistä ehkäiseviä hankkeita;

52.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan tehokkaita kannustintoimia asuntotarvetta koskevien ennusteiden perusteella estääkseen varsinkin ongelma-alueilla sen, että asunnot ovat pitkän aikaa tyhjinä, jotta voidaan torjua kiinteistökeinottelua ja muuttaa nämä asunnot sosiaalisiksi asunnoiksi;

53.

pitää tärkeänä asuntojen turvallisuus- ja terveysluokitusta, jossa asuntoon liittyviä vaaroja arvioidaan terveysnäkökohtien perusteella;

54.

kehottaa jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia viranomaisia yksinkertaistamaan sosiaalisten asuntojen hakemuksia ja parantamaan asuntojen jakamisen avoimuutta ja puolueettomuutta kunkin jäsenvaltion sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurillisen tilanteen mukaisesti, jotta estetään kaikenlainen syrjintä ja heikko-osaisimpien väestöryhmien ”välttely”, jotka vahvistavat alueellista eriytymistä; korostaa tässä yhteydessä eräissä jäsenvaltioissa voimassa olevia merkittäviä järjestelyjä, joita ovat muun muassa luettelo sosiaalista erilaisuutta edistävistä lakisääteisistä, täsmällisistä ja avoimista jakamisperusteista, nimettömänä tehtävät sosiaalisten asuntojen hakemukset, vapaita asuntoja koskevat ilmoitukset, hakemusten pisteyttämisjärjestelmien käyttöönotto, kriteerien täyttymisen tarkastavien ja asuntoja jakavien elinten eriyttäminen sekä asuntojen jakamisen asianmukainen hallinnointi laajamittaisen sosiaalisen erilaisuuden edistämiseksi;

55.

korostaa väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita sekä tarvetta tarjota asianmukaisia, kunnollisia ja kohtuuhintaisia asuntoja ikääntyneiden kasvavalle ryhmälle EU:ssa; toteaa, että ikääntyneet henkilöt köyhtyvät kaikissa jäsenvaltioissa, ja vaatii tästä syystä, että tämän alan tutkimusta koordinoivan aktiivisena ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden erityisessä osiossa keskitytään erityisesti kehittämään kohtuuhintaisia ratkaisuja, joiden avulla ikääntyneet voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään; tässä suhteessa on syytä ottaa huomioon, että nykyisten asuntojen käytettävyyden parantaminen on asianmukainen tapa vähentää sosiaalista syrjäytymistä riippumattomuutta edistävien toimien avulla; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin uudistusohjelmiinsa erityisesti kohtuuhintaisten ratkaisujen kehittämisen, jotta ikääntyneet voivat elää omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään, ottaen huomioon, että on suotavaa parantaa nykyisen asuntokannan käytettävyyttä, mikä auttaa ihmisiä jäämään asuinalueelleen ja helpottaa näiden sosiaalisen elämän jatkamista, kun heidän itsenäisyyttään tuetaan;

56.

painottaa, että sosiaalisen asuntotarjonnan on oltava rakenteeltaan sellaista, että vältetään sekä keskiluokkaistuminen että gettoutuminen; vaatii tarpeen mukaan taloudellisia kannustimia, joilla pyritään kehittämään yhteistä yksityisen ja sosiaalisen asuntotarjonnan yhdistelmää sosiaalisen eriytymisen välttämiseksi;

57.

kiinnittää erityistä huomiota Euroopassa ja etenkin EU:hun viimeksi liittyneissä maissa vallitsevaan sosiaaliseen epätasapainoon ja unionin pyrkimyksiin tukea heikossa asemassa olevia sosiaaliryhmiä erityisesti asuntotarjonnan yhteydessä;

58.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja asiasta vastaavat viranomaiset toteuttavat toimia parantaakseen kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta lisäämällä sosiaalisen ja kohtuuhintaisen asuntokannan kokoa ja laatua ja kehittämällä sen yhdentymistä yhteisöperustaiseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin hyödyntäen tässä ESR:n ja muiden rakennerahastojen rahoitusta;