25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/2

Valitus, jonka Rainer Typke on tehnyt 18.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-214/13, Typke v. komissio, 2.7.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-491/15 P)

(2016/C 027/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Rainer Typke (edustaja: avocate C. Cortese)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	On kumottava unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-214/13, Typke v. komissio, 2.7.2015 antaman tuomion tuomiolauselman 2 ja 3 kohta.

—	On kumottava Euroopan komission pääsihteeristön menettelyssä Gestdem 2012/3258 tekemä päätös.

—	On velvoitettava komissio korvaamaan valittajalle sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi yhden valitusperusteen, joka on esitetty kahdessa osassa.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetusta N:o 1049/2001 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan a alakohtaa ja 4 artiklan 6 kohtaa, koska se lähti siitä, että kyseisten artiklojen soveltaminen normalisoituihin relaatiotietokantoihin edellyttää eron tekemistä oikeuden, joka koskee tutustumista relaatiotietokantaan tallennettujen asiakirjojen osiin, ja pelkän tietokantaan sisältyvään tietoon tutustumista koskevan oikeuden välillä. Viimeksi mainittu ei kuuluisi asetuksen asiakirjoihin tutustumista koskevien säännösten alaan, koska se johtaisi väitetysti uuden asiakirjan luomiseen. Erityisesti unionin yleinen tuomioistuin päätteli virheellisesti, että asetuksen N:o 1049/2001 soveltamisalasta olisi poissuljettu sellainen pyyntö tutustua normalisoituun relaatiotietokantaan, joka edellyttäisi sellaisen SQL-haun laatimista, jota asianomainen toimielin ei ole käyttänyt ”enemmän tai vähemmän tavanomaisesti –– kyseessä olevaa tietokantaa varten”ja joka olisi ”ennalta ohjelmoitu”, koska tämä ei väitetysti olisi haku, joka tehdään kyseessä olevaa tietokantaa varten käytettävissä olevilla hakukoneilla, ja merkitsisi tämän vuoksi uuden asiakirjan luomista.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että valittajan pyyntö ei koskenut olemassa olevaa asiakirjaa ja että joka tapauksessa on niin, että se ei kuulunut asetuksen N:o 1049/2001 soveltamisalaan. Se perusti toteamuksensa seuraaviin virheellisiin olettamiin:

—

Toimielin, jolle hakemus on tehty, ei voisi hyväksyä asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta, koska olemassa olevat asiakirjat eivät vastaisi hakemusta (ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 73 kohta) tai koska valittaja ei väitetysti pyytänyt oikeutta saada tutustua niihin (ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 67 kohta)

—	Valittajan hakemus rajautuisi jonkin muun kuin kyseiseen tietokantaan kuuluvan mallin mukaisesti erityisesti hakemuksen edellyttämien tietojenkäsittelyoperaatioiden vuoksi (ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 58, 66 ja 68 kohta; 62 ja 63 kohta)

—	Edellytettäisiin sellaisen uuden asiakirjan luomista, joka sisältää uudessa muodossa olevaa ja valittajan täsmentämien valintaperusteiden mukaisesti valittua tietoa (ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 61 ja 67 kohta)

Kun unionin yleinen tuomistiuin esitti kaikki edellisessä kappaleessa mainitut toteamukset, se lisäksi otti vääristyneesti huomioon sille esitetyn ja sen käytettävissä olevan näytön. Sama koskee myös sitä unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan laillisuusolettamaa sovellettaisiin käsiteltävässä asiassa samoin kuin tilanteessa, jossa toimielin, jolle hakemus on tehty, ilmoittaa, ettei pyydettyjä asiakirjoja ole olemassa (ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion 66 kohta).

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 22.9.2015 – Euro-Team Kft. v. Budapest Rendőrfőkapitánya

(Asia C-497/15)

(2016/C 027/04)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Euro-Team Kft.

Vastapuoli: Budapest Rendőrfőkapitánya

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä 17.6.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY (1) (jäljempänä eurovinjettidirektiivi) 9 a artiklassa säädettyä, suhteellisuutta koskevaa edellytystä tulkittava siten, että se on esteenä tieliikennerikkomuksista määrättävistä hallinnollisista sakoista, näistä rikkomuksista määrättävien sakkojen määristä ja asianmukaisesta käytöstä ja tarkastuksiin osallistumista koskevista edellytyksistä 29.12. annetun hallituksen asetuksen 410/2007 [a közigazgatási bírsággal sújtandó közlekedési szabályszegések köréről, az e tevékenységekre vonatkozó rendelkezések megsértése esetén kiszabható bírságok összegéről, felhasználásának rendjéről és az ellenőrzésben történő közreműködés feltételeiről szóló 410/2007. (XII. 29.) Korm. Rendelet] (jäljempänä sakkoasetus) liitteessä 9 käyttöönotetun kaltaiselle seuraamusjärjestelmälle, jossa säädetään tieverkoston käyttöön liittyvän maksutodistuksen lunastamiseen liittyvien säännösten noudattamatta jättämisestä kiinteämääräinen sakko, joka ei määräydy rikkomisen vakavuuden mukaan?

2)	Soveltuuko sakkoasetuksen liitteessä 9 säädetty hallinnollinen sakko yhteen eurovinjettidirektiivin 9a artiklassa asetetun sen edellytyksen kanssa, jonka mukaan kansallisessa laissa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia?

Onko eurovinjettidirektiivin 9 artiklassa tarkoitettua oikeasuhteisuusvaatimusta tulkittava siten, että se on yhtäältä esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle seuraamusjärjestelmälle, jolla otetaan käyttöön rikkomuksen tekijän objektiivinen vastuu, ja toisaalta esteenä tämän järjestelmän mukaisen seuraamuksen ankaruudelle?

(1) EYVL L 187, s. 42.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/4

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 22.9.2015 – Spirál-Gép Kft. v. Budapest Rendőrfőkapitánya

(Asia C-498/15)

(2016/C 027/05)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Spirál-Gép Kft.

Vastapuoli: Budapest Rendőrfőkapitánya

Ennakkoratkaisukysymykset

2)	Soveltuuko sakkoasetuksen liitteessä 9 säädetty hallinnollinen sakko yhteen eurovinjettidirektiivin 9a artiklassa asetetun sen edellytyksen kanssa, jonka mukaan kansallisessa laissa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia?

(1) EYVL L 187, s. 42.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Prekršajni sud u Bjelovaru (Kroatia) on esittänyt 25.9.2015 – Renata Horžić v. Privredna banka Zagreb ja Božo Prka

(Asia C-511/15)

(2016/C 027/06)

Oikeudenkäyntikieli: kroatia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Prekršajni sud u Bjelovaru

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Renata Horžić

Vastaajat: Privredna banka Zagreb ja Božo Prka

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko [kulutusluotoista annetun] lain taannehtivaa soveltamista tulkita ja arvioida yksinomaan kyseisen lain säännösten mukaisesti, ja onko tältä osin [kulutusluotoista annetun] lain tällainen soveltaminen yhteensopivaa unionin oikeuden ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston 23.4.2008 annetun direktiivin 2008/48 (1) 30 artiklan – jonka 1 kohdassa nimenomaisesti säädetään, että kyseisen direktiivin säännöksiä ei sovelleta luottosopimuksiin, jotka ovat voimassa kansallisten täytäntöönpanosäännösten voimaantulopäivänä – säännösten kanssa?

Kun edellä mainittu otetaan huomioon, voidaanko kulutusluotoista annetun lain 26 §:n 1 momentin 28 kohdan seuraamussäännösten rikkomista tulkita direktiivin [2008/48] 23 artiklan ja 30 artiklan siirtymäsäännösten valossa siten, ettei seuraamuksia, joista on säädetty kyseisen direktiivin perusteella annetun kansallisen lainsäädännön rikkomisesta, voida soveltaa mahdollisiin rikkomisiin, jotka liittyvät luottosopimuksiin, jotka olivat jo voimassa silloin, kun kansalliset täytäntöönpanosäännökset tulivat voimaan?

(1) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Prekršajni sud u Bjelovaru (Kroatia) on esittänyt 25.9.2015 – Siniša Pušić v. Privredna banka Zagreb ja Božo Prka

(Asia C-512/15)

(2016/C 027/07)

Oikeudenkäyntikieli: kroatia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Prekršajni sud u Bjelovaru

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Siniša Pušić

Vastaajat: Privredna banka Zagreb ja Božo Prka

Ennakkoratkaisukysymykset

(1) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Midden-Nederland (Alankomaat) on esittänyt 5.10.2015 – Stichting Brein v. Jack Frederik Wullems, joka edustaa myös Filmspeler-toiminimeä

(Asia C-527/15)

(2016/C 027/08)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Midden-Nederland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stichting Brein

Vastaaja: Jack Frederik Wullems, joka edustaa myös Filmspeler-toiminimeä

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tekijänoikeusdirektiivin (1) 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseessä on siinä tarkoitettu ”yleisölle välittäminen”, kun joku myy tuotteen (mediasoitin), joka sisältää sellaisia kyseisen henkilön asentamia add-on-tiedostoja, jotka sisältävät hyperlinkkejä internetsivustoille, joilla saatetaan ilman oikeudenhaltijoiden lupaa suoraan saataviin tekijänoikeuden suojaamia teoksia, kuten elokuvia, sarjoja ja suoria lähetyksiä?

Onko tässä yhteydessä vaikutusta sillä,

—	onko tekijänoikeuden suojaamat teokset aikaisemmin kokonaan julkaistu internetissä tai onko ne julkaistu internetissä yksinomaan tilausperiaatteella oikeudenhaltijoiden luvalla?

—	ovatko add-on-tiedostot, jotka sisältävät hyperlinkkejä sivustoille, joilla tekijänoikeuden suojaamia teoksia on saatettu suoraan saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa, vapaasti käytettävissä ja voivatko myös käyttäjät itse asentaa niitä mediasoittimelle?

—	voidaanko internetsivustoja ja siis niillä ilman oikeudenhaltijoiden lupaa saataviin saatettuja tekijänoikeuden suojaamia teoksia käyttää myös ilman mediasoitinta?

Onko tekijänoikeusdirektiivin 5 artiklaa tulkittava siten, ettei kyse ole kyseisen säännöksen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laillisesta käytöstä, jos loppukäyttäjä valmistaa tilapäisen kappaleen tekijänoikeuden suojaaman teoksen suoratoistossa kolmannen internetsivustolta, jolla kyseistä tekijänoikeuden suojaamaa teosta tarjotaan ilman oikeudenhaltijan (oikeudenhaltijoiden) lupaa?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko loppukäyttäjän suorittama tilapäinen kappaleen valmistus tekijänoikeuden suojaaman teoksen suoratoistossa sellaiselta internetsivustolta, jolla kyseistä tekijänoikeuden suojaamaa teosta tarjotaan ilman oikeudenhaltijan (oikeudenhaltijoiden) lupaa, siinä tapauksessa tekijänoikeusdirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ”kolmen kohdan testin” vastaista?

(1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 13.10.2015 – Tele2 (Netherlands) BV, Ziggo BV ja Vodafone Libertel BV v. Autoriteit Consument en Markt (ACM), muuna osapuolena European Directory Assistance NV

(Asia C-536/15)

(2016/C 027/09)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het Bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Tele2 (Netherlands) BV, Ziggo BV ja Vodafone Libertel BV

Vastapuoli: Autoriteit Consument en Markt (ACM)

Muu osapuoli: European Directory Assistance NV

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2002/22/EY (1) 25 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että pyynnöillä on katsottava tarkoitettavan myös pyyntöä, jonka esittää toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys, joka pyytää tietoja yleisesti saatavilla olevia numerotiedotuspalveluja ja puhelinluetteloita varten, joita tarjotaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja/tai muissa jäsenvaltioissa?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, saako palveluntarjoaja, joka antaa puhelinnumeroita käyttöön ja jonka on kansallisen lainsäädännön perusteella pyydettävä tilaajalta suostumus tietojen mainitsemiseen tavanomaisissa puhelinluetteloissa ja tavanomaisissa numerotiedotuspalveluissa, syrjintäkiellon periaatteen valossa eritellä suostumusta koskevan pyynnön yhteydessä eri jäsenvaltiot, joissa direktiivin 2002/22/EY 25 artiklassa tarkoitettu tietopyynnön esittävä yritys tarjoaa puhelinluettelon ja numerotiedotuspalvelun?

(1) Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY(yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 15.10.2015 – Daniel Bowman v. Pensionsversicherungsanstalt

(Asia C-539/15)

(2016/C 027/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Daniel Bowman

Vastapuoli: Pensionsversicherungsanstalt

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko perusoikeuskirjan 21 artiklaa, kun se luetaan yhdessä direktiivin 2000/78/EY (1) 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan kanssa ja kun huomioon otetaan myös perusoikeuskirjan 28 artikla, tulkittava siten, että

a)	työehtosopimukseen sisältyvä sääntely, jossa työuran alussa täyttyneiden työskentelykausien yhteydessä määrätään pidemmästä uralla etenemiseen vaadittavasta ajanjaksosta ja siten vaikeutetaan seuraavalle palkkatasolle etenemistä, merkitsee ikään perustuvaa välillistä syrjintää,

b)	ja jos edellä olevaan a kohtaan vastataan myöntävästi, että tällainen sääntely on asianmukainen ja tarpeen, kun otetaan huomioon erityisesti vähäinen työkokemus työuran alussa?

(1) Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL L 303,s. 16).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 20.10.2015 – Interservice d.o.o. Koper v. Sándor Horváth

(Asia C-547/15)

(2016/C 027/11)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Interservice d.o.o. Koper

Vastapuoli: Sándor Horváth

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 96 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, ettei tavaroiden kuljettajana ole pidettävä ainoastaan henkilöä, joka on tehnyt myyjän kanssa sopimuksen tavaran kuljettamisesta (kuljetuksesta sopimuksen perusteella vastaava tai kuljetuksesta ensisijaisessa vastuussa oleva), vaan myös henkilöä, joka kuljetuksesta sopimuksen perusteella vastaavan tai kuljetuksesta ensisijaisessa vastuussa olevan kanssa tekemänsä muun kuljetussopimuksen perusteella suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain (toissijainen kuljettaja)?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 96 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa toissijainen kuljettaja on ennen tavaran edelleen kuljettamista hankkinut riittävän varmuuden siitä, että kuljetuksesta ensisijaisessa vastuussa oleva on tosiasiallisesti ja säännösten mukaisesti esittänyt tavaran määrätullitoimipaikan viranomaisille?

(1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 26.10.2015 – Undis Servizi Srl v. Comune di Sulmona

(Asia C-553/15)

(2016/C 027/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Undis Servizi Srl

Vastapuoli: Comune di Sulmona

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sen määrittämiseksi, harjoittaako määräysvallassa oleva yksikkö pääosaa toiminnastaan siihen määräysvaltaa käyttävän julkisyhteisön kanssa, otettava huomioon myös toiminta, jota sellainen viranomainen, joka ei ole osakkaana kyseisessä yksikössä, velvoittaa kyseisen yksikön harjoittamaan sellaisten julkisyhteisöjen hyväksi, jotka eivät ole osakkaina kyseisessä yksikössä?

Onko sen määrittämiseksi, harjoittaako määräysvallassa oleva yksikkö pääosaa toiminnastaan siihen määräysvaltaa käyttävän julkisyhteisön kanssa, otettava huomioon myös sellaiset sopimuspuoleksi valinnat, jotka osakkaina olevat julkisyhteisöt ovat tehneet ennen kuin niin sanottua vastaavaa määräysvaltaa koskeva edellytys täyttyi?

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Cantabria, Sección 4 (Espanja) on esittänyt 27.10.2015 – Lucas Jerónimo García Almodóvar ja Catalina Molina Moreno v. Banco de Caja España de Inversiones, Salamanca y Soria, S.A.U.

(Asia C-554/15)

(2016/C 027/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Cantabria, Sección 4

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Lucas Jerónimo García Almodóvar ja Catalina Molina Moreno

Vastapuoli: Banco de Caja España de Inversiones, Salamanca y Soria, S.A.U.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuluttajasopimukseen sisällytetyn kohtuuttomaksi todetun vähimmäiskorkoehdon pätemättömyyden taannehtivien vaikutusten rajoittaminen sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajaa, ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 6 ja 7 artiklan kanssa?

2)	Onko kuluttajasopimukseen sisällytetyn, kohtuuttomuuden vuoksi pätemättömäksi todetun vähimmäiskorkoehdon vaikutusten voimassa pysyttäminen sopusoinnussa – – direktiivin [93/13] 6 ja 7 artiklan kanssa?

Onko – – direktiivin [93/13] 6 ja 7 artiklan kanssa sopusoinnussa se, että kuluttajasopimukseen sisällytetyn, kohtuuttomuutensa vuoksi pätemättömäksi todetun vähimmäiskorkoehdon pätemättömyyden taannehtivia vaikutuksia rajoitetaan talouselämän vakavien vaikeuksien uhan ja asianomaisten vilpittömän mielen perusteella?

Jos edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi, onko – – direktiivin [93/13] 6 ja 7 artiklan kanssa sopusoinnussa se, että asiassa, jossa velallisena oleva kuluttaja on esittänyt ulosmittauksen vastustamista koskevan väitteen, jossa vedotaan kuluttajasopimukseen sisällytetyn sellaisen ehdon kohtuuttomuuteen, johon ulosmittaus perustuu tai jonka perusteella vaadittu velkasumma on määritetty, voidaan hyväksyä oletus talouselämän vakavien vaikeuksien uhasta, vai onko ehtoa arvioitava ja tarkasteltava siten, että otetaan huomioon ne taloutta koskevat konkreettiset tiedot, joista ilmenevät kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden taannehtivien vaikutusten seuraukset makrotalouden kannalta?

Kun velallisena oleva kuluttaja on esittänyt ulosmittauksen vastustamista koskevan väitteen, jossa vedotaan kuluttajasopimukseen sisällytetyn sellaisen ehdon kohtuuttomuuteen, johon ulosmittaus perustuu tai jonka perusteella vaadittu velkasumma on määritetty, onko – – direktiivin [93/13] 6 ja 7 artiklan kanssa sopusoinnussa se, että talouselämän vakavien vaikutusten uhkaa arvioitaessa otetaan huomioon ne taloudelliset seuraukset, joita voi olla sillä, että suuri määrä kuluttajia nostaa yksittäistapausta koskevia kanteita tai esittää, väitteitä ehdon kohtuuttomuudesta ulosmittauksen vastustamiseksi vai onko tällaisten vaikutusten arvioinnissa päinvastoin otettava huomioon velallisena olevan kuluttajan todellisuudessa ulosmittauksen vastustamiseksi esittämien väitteiden taloudelliset vaikutukset?

6)	Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko – – direktiivin [93/13] 6 ja 7 artiklan [alkup. s. 19] kanssa sopusoinnussa se, että vilpittömän mielen arvioimisen yhteydessä tarkastellaan abstraktisti minkä tahansa elinkeinonharjoittajan menettelyä?

Vai onko – – direktiivin [93/13] 6 artiklan nojalla päinvastoin välttämätöntä, että mainittua vilpitöntä mieltä tarkastellaan ja arvioidaan kussakin konkreettisessa yksittäistapauksessa tapauskohtaisesti siten, että otetaan huomioon elinkeinonharjoittajan konkreettinen menettely sopimuksen tekemisen ja kohtuuttoman ehdon siihen sisällyttämisen yhteydessä?

(1) EYVL L 95, s. 29.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d'appel de Paris (Ranska) on esittänyt PVÄ – Carrefour Hypermarchés SAS v. ITM Alimentaire International SASU

(Asia C-562/15)

(2016/C 027/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d'appel de Paris

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Carrefour Hypermarchés SAS

Vastapuoli: ITM Alimentaire International SASU

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko – – 12.12.2006 annetun direktiivin 2006/114/EY (1) 4 artiklan a ja c alakohtaa, jonka mukaan ”vertaileva mainonta on – – sallittua, jos – – se ei ole – – harhaanjohtavaa mainontaa – – [ja] siinä vertaillaan puolueettomasti näiden tavaroiden tai palvelujen yhtä tai useampaa olennaista, merkityksellistä, todennettavissa olevaa ja edustava piirrettä”, tulkittava siten, että liikeketjujen myymien tuotteiden hintavertailu on sallittua vain, jos tuotteet myydään samantyyppisissä tai samankokoisissa myymälöissä?

2)	Onko se, että myymälät, joiden hintoja vertaillaan, ovat erikokoisia ja erityyppisiä, direktiivissä 2005/29/EY (2) tarkoitettu olennainen tieto, joka on välttämättä saatettava kuluttajien tietoon?

3)	Mikäli tähän vastataan myöntävästi, miten laajasti ja/tai millä välineellä tämä tieto on levitettävä kuluttajille?

(1) Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY (EUVL L 376, s. 21).

(2) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, s. 22).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vilniaus apygardos teismas (Liettua) on esittänyt 9.11.2015 – LitSpecMet UAB v. Vilniaus lokomotyvų remonto depas UAB

(Asia C-567/15)

(2016/C 027/15)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vilniaus apygardos teismas

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LitSpecMet UAB

Vastaaja: Vilniaus lokomotyvų remonto depas UAB

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2004/18/EY (1) 1 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että yritystä,

—	jonka on perustanut hankintaviranomainen, joka harjoittaa toimintaa rautatieliikenteen alalla, nimittäin julkisen rautatieinfrastruktuurin hallinnon sekä henkilö- ja tavaraliikenteen aloilla,

—

joka harjoittaa itsenäisesti liiketoimintaa, laatii oman liiketoimintastrategiansa, tekee päätöksiä yrityksen toiminnan edellytyksistä (tuotemarkkinat, asiakassegmentti ja niin edelleen), osallistuu kilpailluille markkinoille koko Euroopan unionin alueella ja unionin markkinoiden ulkopuolella tarjoten liikkuvan kaluston valmistukseen ja korjaukseen liittyviä palveluja ja joka osallistuu kyseiseen toimintaan liittyviin hankintamenettelyihin pyrkimyksenään saada tilauksia kolmansilta osapuolilta (ei emoyhtiöltä),

—	joka tarjoaa perustajalleen in house -liiketoimien perusteella liikkuvan kaluston korjauspalveluja, joiden arvo on 90 prosenttia yrityksen koko toiminnasta,

—	jonka perustajalleen tarjoamien palvelujen tarkoituksena on turvata perustajan henkilö- ja tavaraliikennetoiminta, ei pidetä hankintaviranomaisena?

Jos Euroopan unionin tuomioistuin katsoo, että yritystä on edellä kuvatuissa olosuhteissa pidettävä hankintaviranomaisena, onko direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että yritys menettää hankintaviranomaisen aseman, jos in house -liiketoimien perusteella hankintaviranomaiselle, joka on yrityksen perustaja, tarjottujen liikkuvan kaluston korjauspalvelujen arvo laskee siten, että se on alle 90 prosenttia tai se ei muodosta suurinta osaa yrityksen toiminnasta saatavasta kokonaisliikevaihdosta?

(1) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Riigikohus (Viro) on esittänyt 2.11.2015 – F. Hoffmann-La Roche AG v. Accord Healthcare OÜ

(Asia C-572/15)

(2016/C 027/16)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Riigikohus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: F. Hoffmann-La Roche AG

Vastaaja: Accord Healthcare OÜ

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 (1) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 469/2009 (kodifioitu toisinto) 21 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa annetun lisäsuojatodistuksen, joka on kansallisen oikeuden mukaisesti annettu ennen mainitun valtion liittymistä Euroopan unioniin ja jonka voimassaoloaika vaikuttavan aineen osalta on lisäsuojatodistuksen merkintöjen mukaisesti pidempi kuin 15 vuotta alkaen siitä, kun lääkkeelle, joka koostuu tästä vaikuttavasta aineesta tai joka sisältää sitä, myönnettiin unionissa ensimmäinen myyntilupa, voimassaoloaika lyhenee?

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 469/2009 (kodifioitu toisinto) 21 artiklan 2 kohta yhteensopiva Euroopan unionin oikeuden kanssa ja erityisesti Euroopan unionin sellaisten yleisten periaatteiden kanssa, jotka koskevat hankittujen oikeuksien suojaa, taannehtivuuskiellon periaatteen kanssa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa?

(1) EUVL L 152, s. 1.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Veliko Tarnovo (Bulgaria) on esittänyt 9.11.2015 – ET ”Maya Marinova” v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-576/15)

(2016/C 027/17)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Veliko Tarnovo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ET ”Maya Marinova”

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 273 artiklaa, 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 9 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä verotuksen neutraalisuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltiolla on oltava oikeus käsitellä sitä, että tavarat, jotka luovutettiin verovelvolliselle verollisten tavaroiden luovutusten perusteella, tosiasiallisesti puuttuvat, saman henkilön myöhemmin suorittamina samojen tavaroiden vastikkeellisina luovutuksina, ilman että niiden vastaanottajaa on määritetty, jos sen tarkoituksena on arvonlisäveroa koskevien petosten estäminen?

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä tulkittava verotuksen neutraalisuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen perusteella siten, että jäsenvaltiolla on oltava oikeus käsitellä edellä kuvatulla tavalla sitä, että verovelvollinen ei ole merkinnyt verotuksen kannalta merkityksellisiä asiakirjoja vastaanottamistaan verollisista tavaroiden luovutuksista kirjanpitoon, jos tällä on sama tarkoitus?

Onko direktiivin 2006/112/EY 273, 73 ja 80 artiklaa, luettuina yhdessä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on oltava oikeus määrittää veron peruste sellaisten kansallisten oikeussääntöjen perusteella, joita ei ole annettu arvonlisäverodirektiivin täytäntöönpanoa varten, verovelvollisen tavaroiden luovutuksista arvonlisäverodirektiivin 73 artiklassa säädetystä yleissäännöstä ja tämän direktiivin 80 artiklassa nimenomaisesti säädetyistä poikkeussäännöksistä poikkeavalla tavalla, jos tällä pyritään yhtäältä estämään arvonlisäveroa koskevat petokset ja toisaalta määrittämään mahdollisimman luotettavasti veron peruste kullekin liiketoimelle?

(1) EUVL L 347, s. 1.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 6.11.2015 – Openbaar Ministerie v. Daniel Adam Popławski

(Asia C-579/15)

(2016/C 027/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Hakija: Openbaar Ministerie

Vastapuoli: Daniel Adam Popławski

Ennakkoratkaisukysymykset

Saako jäsenvaltio panna puitepäätöksen 2002/584/YOS (1) 4 artiklan 6 alakohdan täytäntöön siten, että

—	sen täytäntöönpaneva oikeusviranomainen on ilman muuta velvollinen kieltäytymään täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisen tai siellä vakinaisesti asuvan luovuttamisesta täytäntöönpanoa varten

—	tämä kieltäytyminen synnyttää suoraan lain nojalla valmiuden kansalaiselle tai maassa vakinaisesti asuvalle määrätyn vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta vastaamiseen

—

päätös täytäntöönpanosta vastaamisesta tehdään kuitenkin vasta rangaistuksen täytäntöönpanoa varten tapahtuvasta luovuttamisesta kieltäytymisen jälkeen ja myöntävä päätös riippuu (1) pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanevan jäsenvaltion välillä voimassa olevasta sopimusperusteesta, (2) sopimuksessa vahvistetuista edellytyksistä ja (3) pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion myötävaikutuksesta ja tätä koskevan pyynnön esittämisestä

niin, että on olemassa vaara siitä, että täytäntöönpaneva jäsenvaltio ei voi täytäntöönpanoa varten tapahtuvasta luovuttamisesta kieltäytymisen jälkeen vastata täytäntöönpanosta, kun tämä vaara ei vaikuta velvollisuuteen kieltäytyä täytäntöönpanoa varten tapahtuvasta luovuttamisesta?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

voiko kansallinen tuomioistuin soveltaa puitepäätöksen 2002/584/YUS säännöksiä välittömästi myös, vaikka siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 9 artiklan nojalla puitepäätöksen oikeusvaikutukset säilyvät Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen niin kauan kuin sitä ei kumota lainsäädäntöteitse tai tuomioistuimessa tai muuteta,

b)	jos näin on, onko puitepäätöksen 2002/584/YUS 4 artiklan 6 alakohta riittävän täsmällinen ja ehdoton, jotta kansallinen tuomioistuin voi soveltaa sitä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen ja toisen kysymyksen b kohtaan annettava vastaus on kieltävä: saako jäsenvaltio, jonka kansallisessa lainsäädännössä asetetaan ulkomaisen vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta vastaamisen edellytykseksi, että vastaaminen perustuu tätä koskevaan sopimukseen, panna puitepäätöksen 2002/584/YUS 4 artiklan 6 alakohdan täytäntöön kansallisessa oikeudessaan siten, että puitepäätöksen 2002/584/YUS 4 artiklan 6 alakohta itse muodostaa tämän vaaditun sopimusperustan, jotta vältetään kansalliseen sopimusperustan vaatimukseen liittyvä vaara rangaistuksetta jäämisestä (ks. ensimmäinen kysymys)?

Jos ensimmäiseen kysymykseen ja toisen kysymyksen b kohtaan annettava vastaus on kieltävä: saako jäsenvaltio panna puitepäätöksen 2002/584/YUS 4 artiklan 6 alakohdan täytäntöön kansallisessa oikeudessaan siten, että se asettaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa vakinaisesti asuvan henkilön, joka on jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen, rangaistuksen täytäntöönpanoa varten luovuttamisesta kieltäytymisen edellytykseksi sen, että täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla on tuomiovalta eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen tekojen osalta ja että ei ole olemassa mitään tosiasiallisia esteitä siellä vakinaisesti asuvaa koskevalle (mahdolliselle) rikosseuraamusmenettelylle täytäntöönpanojäsenvaltiossa näistä teoista (kuten se, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio kieltäytyy luovuttamasta rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyviä asiakirjoja täytäntöönpanevalle jäsenvaltiolle), kun tällaista edellytystä ei aseteta kieltäytymiselle luovuttaa täytäntöönpanevan jäsenvaltion kansalainen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten?

(1) Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS – Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat puitepäätöksen tekemisestä (EYVL L 190, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/15

Kanne 10.11.2015 – Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-581/15)

(2016/C 027/19)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Z. Malůšková ja J. Hottiaux)

Vastaaja: Tšekin tasavalta

Vaatimukset

—

todettava, että Tšekin tasavalta ei ole noudattanut maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 16 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole perustanut kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä eikä liittänyt sitä muiden jäsenvaltioiden kansallisiin sähköisiin rekistereihin

—	Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio esittää kanteensa tueksi seuraavat perustelut:

Tšekin tasavalta ei ole perustellussa lausunnossa asetetun määräajan 30.6.2015 päättymiseen mennessä perustanut kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä eikä liittänyt sitä muiden jäsenvaltioiden kansallisiin sähköisiin rekistereihin, kuten sen olisi pitänyt tehdä maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (1) 16 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisesti.

(1) EUVL 2009, L 300, s. 51.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 11.11.2015 – Openbaar Ministerie v. Gerrit van Vemde

(Asia C-582/15)

(2016/C 027/20)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Openbaar Ministerie

Vastaaja: Gerrit van Vemde

Ennakkoratkaisukysymys

Onko puitepäätöksen 2008/909/YOS (1) 28 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ilmoitus voi koskea ainoastaan tuomioita, jotka on annettu ennen 5.12.2011, riippumatta siitä milloin kyseiset tuomiot ovat saaneet lainvoiman, vai onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että ilmoitus voi koskea ainoastaan tuomioita, jotka ovat saaneet lainvoiman ennen 5.12.2011?

(1) Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/909YOS (EUVL L 327, s. 27).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettua) on esittänyt 12.11.2015 – Lietuvos Respublikos transporto priemonių draudikų biuras v. Gintaras Dockevičius ja Jurgita Dockevičienė

(Asia C-587/15)

(2016/C 027/21)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Lietuvos Respublikos transporto priemonių draudikų biuras

Vastapuolet: Gintaras Dockevičius ja Jurgita Dockevičienė

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2009/103 (1) 2 artiklaa, 10 artiklan 1 ja 4 kohtaa ja 24 artiklan 2 kohtaa, sisäisten sääntöjen (2) 3 artiklan 4 kohtaa, 5 artiklan 1 ja 4 kohtaa, 6 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 47 artiklaa (yhdessä tai erikseen mutta rajoittumatta edellä mainittuihin oikeussääntöihin) tulkittava siten, että jos

—	kansallisten vakuutuksenantajien toimisto (toimisto A) maksaa korvausta osapuolelle, joka on loukkaantunut liikenneonnettomuudessa jäsenvaltiossa, johon kyseinen toimisto on sijoittautunut, koska toisen jäsenvaltion kansalainen, joka oli vastuussa vahingosta, ei ollut ottanut vakuutusta

—	tämän korvauksen vuoksi toimisto A tulee vahingon kärsineen sijalle hänen oikeuksiensa haltijaksi ja hakee vastuussa olevan henkilön lähtömaassa olevalta kansalliselta vakuutuksenantajien toimistolta (toimisto B) hyvitystä kustannuksista, joita aiheutui korvaushakemuksen maksamisesta

—	toimisto B, joka ei toteuta mitään erillistä tutkimusta eikä vaadi lisätietoja, hyväksyy toimiston A esittämän hyvitysvaatimuksen

—	toimisto B panee vireille oikeudenkäynnin vastaajia (vastuussa oleva henkilö ja ajoneuvon omistaja) vastaan hakeakseen korvausta itselleen aiheutuneista kustannuksista,

kyseisen oikeudenkäynnin kantaja (toimisto B) voi perustaa vastaajia (vastuussa oleva henkilö ja ajoneuvon omistaja) vastaan esittämänsä korvaushakemuksen yksinomaan siihen tosiseikkaan, että se on maksanut toimistolle A aiheutuneet kustannukset, eikä se (kantaja) ole velvollinen osoittamaan, että vastaajan/vastuussa olevan henkilön vastuun edellytykset täyttyivät (hänen tuottamuksensa, lainvastaiset teot, syy-yhteys ja vahingon suuruus), eikä myöskään velvollinen osoittamaan, että ulkomaista lainsäädäntöä sovellettiin oikein, kun vahingon kärsineelle suoritettiin korvaus?

Onko direktiivin 2009/103 24 artiklan 1 kohdan viidennen alakohdan c alakohtaa ja sisäisten sääntöjen 3 artiklan 1 ja 4 kohtaa (yhdessä tai erikseen mutta rajoittumatta edellä mainittuihin oikeussääntöihin) tulkittava siten, että toimiston A on, ennen kuin se tekee lopullisen päätöksen korvauksen maksamisesta vahingosta, joka vahingon kärsineelle on aiheutunut, ilmoitettava selvällä ja ymmärrettävällä tavalla (siten, että se ottaa huomioon myös kielen, jolla tiedot annetaan) vastuussa olevalle henkilölle ja ajoneuvon omistajalle (jos kyseessä ei ole sama henkilö) korvaushakemuksen käsittelyn aloittamisesta ja käsittelyn etenemisestä ja annettava heille riittävästi aikaa esittää huomautuksensa tai vastaväitteensä päätöksestä, joka tehdään korvauksen maksamisesta ja/tai korvauksen suuruudesta?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi (eli vastaajat (vastuussa oleva henkilö ja ajoneuvon omistaja) voivat vaatia kantajaa (toimisto B) esittämään näyttöä tai esittää vastaväitteitä tai epäilyksiä, jotka koskevat muun muassa liikenneonnettomuuden olosuhteita, vastuussa olevan henkilön vastuuseen liittyvien sääntöjen soveltamista, vahingon suuruutta ja sen laskemista), onko direktiivin 2009/103 2 artiklaa, 10 artiklan 1 kohtaa ja 24 artiklan 2 kohtaa sekä sisäisten sääntöjen 3 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa (yhdessä tai erikseen mutta rajoittumatta edellä mainittuihin oikeussääntöihin) tulkittava siten, että huolimatta siitä, että toimisto B ei pyytänyt ennen lopullisen päätöksen tekemistä toimistolta A tietoja maassa, jossa liikenneonnettomuus tapahtui, sovellettavan lainsäädännön tulkinnasta ja korvaushakemuksen maksamisesta, toimiston A on joka tapauksessa toimitettava toimistolle B tiedot, jos viimeksi mainittu tämän jälkeen niitä pyytää, samoin kuin mitä tahansa muita tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta toimisto B voisi osoittaa [korvaus]hakemuksensa vastaajia (vastuussa oleva henkilö ja ajoneuvon omistaja) vastaan?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi (eli toimiston A edellytetään ilmoittavan vastuussa olevalle henkilölle ja ajoneuvon omistajalle korvaushakemuksen käsittelemisestä ja antavan heille mahdollisuuden esittää vastaväitteitä, jotka koskevat vastuuta tai vahingon suuruutta), mitä seurauksia aiheutuu siitä, että toimisto A laiminlyö velvollisuutensa antaa tietoja, seuraavien seikkojen kannalta:

a)	toimiston B velvollisuus hyväksyä toimiston A esittämä hyvitysvaatimus

b)	vastuussa olevan henkilön ja ajoneuvon omistajan velvollisuus korvata toimistolle B tälle aiheutuneet kustannukset?

Onko sisäisten sääntöjen 5 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklaa tulkittava siten, että toimiston A korvauksena vahingon kärsineelle maksettavaa määrää on pidettävä pikemminkin riskinä, jota ei ole korvattava ja jonka toimisto A itse ottaa (ellei toimisto B ota tätä riskiä), kuin samaan liikenneonnettomuuteen joutuneen toisen henkilön rahamääräisenä velvollisuutena, jolloin on otettava huomioon etenkin nyt käsiteltävän asian olosuhteet:

—	alun perin korvauselin (toimisto A) hylkäsi vahingon kärsineen korvausvaatimuksen

—	tästä syystä vahingon kärsinyt nosti vahingonkorvauskanteen

—	toimistoa A vastaan nostettu kanne hylättiin alemmissa oikeusasteissa perusteettomana ja toteennäyttämättömänä

—	sovintoratkaisu vahingon kärsineen ja toimiston A välillä saavutettiin vasta ylemmässä tuomioistuimessa, kun viimeksi mainittu huomautti, että jos osapuolet kieltäytyivät tekemästä sovintoratkaisua, asia palautettaisiin uudelleen käsiteltäväksi

—	toimisto A perusteli päätöstään sovintoratkaisun tekemisestä lähinnä sillä, että tällä vältettäisiin riidan pitkittymisestä johtuvat lisäkustannukset

—	nyt käsiteltävässä asiassa mikään tuomioistuin ei ole vahvistanut liikenneonnettomuuteen joutuneen vastapuolen vastuuta (tuottamusta)?

(1) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY (EUVL L 263, s. 11).

(2) Euroopan talousalueen ja muiden assosioituneiden maiden kansallisten vakuutuksenantajien toimistojen välillä 30.5.2002 tehdyllä sopimuksella hyväksytyt Council of Bureauxin sisäiset säännöt, jotka ovat moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevista tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY soveltamisesta 28.7.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/564/EY lisäyksessä (EUVL L 192, s. 23).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales) (Queen’s Bench Division, Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.11.2015 – Gibraltar Betting and Gaming Association Limited v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs ja Her Majesty’s Treasury

(Asia C-591/15)

(2016/C 027/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales) (Queen’s Bench Division, Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gibraltar Betting and Gaming Association Limited

Vastaajat: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs ja Her Majesty’s Treasury

Ennakkoratkaisukysymykset

SEUT 56 artiklan soveltamiseksi sekä Gibraltarin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen perustuslaillinen suhde huomioon ottaen kysytään seuraavaa:

1.1.	Onko Gibraltaria ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohdeltava yhden ja saman jäsenvaltion osina unionin oikeutta sovellettaessa sillä seurauksella, että SEUT 56 artiklaa sovelletaan vain siltä osin kuin sitä voidaan soveltaa jäsenvaltion sisäiseen toimenpiteeseen? Vaihtoehtoisesti:

1.2.

Kun otetaan huomioon SEUT 355 artiklan 3 kohta, onko Gibraltarilla unionissa sellainen perustuslaillinen asema Yhdistyneestä kuningaskunnasta erillisenä alueena, että Gibraltarin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä tarjottavia palveluja on kohdeltava SEUT 56 artiklassa tarkoitettuna unionin sisäisenä kaupankäyntinä? Vaihtoehtoisesti:

1.3.

Onko Gibraltaria kohdeltava kolmantena maana tai alueena siten, että unionin oikeutta sovelletaan Gibraltarin ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliseen kaupankäyntiin ainoastaan silloin, kuin unionin oikeus vaikuttaa jäsenvaltion ja unionin ulkopuolisen valtion väliseen kaupankäyntiin? Vaihtoehtoisesti:

1.4.	Onko Gibraltarin ja Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslaillista suhdetta käsiteltävä jollain toisella tavalla SEUT 56 artiklaa sovellettaessa?

2.	Rajoittavatko sellaiset kansalliset verotustoimenpiteet, joilla on kyseisen uuden verojärjestelmän kaltaisia piirteitä, SEUT 56 artiklassa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen vapautta?

Jos rajoittavat, ovatko tavoitteet, joihin ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on todennut kansallisilla toimenpiteillä (kuten kyseisellä uudella verojärjestelmällä) pyrittävän, hyväksyttäviä tavoitteita, joilla voidaan oikeuttaa SEUT 56 artiklassa määrätyn palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen?

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.11.2015 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. British Film Institute

(Asia C-592/15)

(2016/C 027/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: British Film Institute

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuudennen direktiivin (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan n alakohta ja erityisesti ilmaisu ”tietyt – – kulttuuripalvelut” sillä tavoin riittävän selvä ja täsmällinen, että 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan n alakohdalla on välitön oikeusvaikutus siten, että sillä vapautetaan verosta vastapuolen esillä olevassa asiassa suorittaman myynnin kaltaiset julkisoikeudellisten laitosten tai muiden tunnustettujen kulttuurilaitosten kulttuuripalvelujen suoritukset, kun kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä ei ole annettu?

ii.	Jätetäänkö kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan n alakohdassa ja erityisesti ilmaisulla ”tietyt – – kulttuuripalvelut” jäsenvaltioille minkäänlaista harkintavaltaa niiden soveltamisessa täytäntöönpanolainsäädännön kautta ja jos sallitaan, niin millaista?

iii.	Pätevätkö arvonlisäverodirektiivin (2) 132 artiklan 1 kohdan n alakohtaan samat kuin edellä esitetyt toteamukset?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

(2) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/20

Valitus, jonka Slovakian tasavalta on tehnyt 13.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-678/14, Slovakia v. komissio, 14.9.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-593/15 P)

(2016/C 027/24)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Valittaja: Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Slovakian tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-678/14, Slovakian tasavalta v. Euroopan komissio, 14.9.2015 antaman määräyksen, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Slovakian tasavallan nostama kanne, joka perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaan ja joka koski sen Euroopan komission 15.7.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen kumoamista, jolla muodollisesti vaadittiin Slovakian tasavaltaa asettamaan käyttöön perinteisten omien varojen menetystä vastaavat varat, oli jätettävä tutkimatta

—	ratkaisemaan itse kysymyksen Slovakian tasavallan kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta viimeksi mainittu tuomioistuin voi ratkaista kanteen asiakysymyksen osalta,

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole käytettävissään riittäviä tietoja, jotta se voisi lopullisesti ratkaista komission oikeudenkäyntiväitteen, Slovakian tasavalta vaatii toissijaisesti, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-678/14, Slovakian tasavalta v. Euroopan komissio, 14.9.2015 antaman määräyksen, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Slovakian tasavallan nostama kanne, joka perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaan ja joka koski sen Euroopan komission 15.7.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen kumoamista, jolla muodollisesti vaadittiin Slovakian tasavaltaa asettamaan käyttöön perinteisten omien varojen menetystä vastaavat varat, oli jätettävä tutkimatta

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta viimeksi mainittu tuomioistuin ratkaisee sekä Slovakian tasavallan kanteen tutkittavaksi ottamisen että kanteen asiakysymyksen,

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Slovakian tasavalta esittää valituksensa tueksi kaksi perustetta.

Ensimmäisessä valitusperusteessa Slovakian tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin on kyse (i) vaadittujen varojen luonteesta ja omia varoja koskevien oikeussääntöjen ja siihen liittyvän oikeuskäytännön sovellettavuudesta, (ii) toimielimen toimivaltaa arvioida sitä, voitiinko riidanalainen toimi riitauttaa, koskevasta kriteeristä ja (iii) oikeudesta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja tilanteen kiireellisyydestä.

Toissijaisesti toisessa valitusperusteessa Slovakian tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole riittävästi perustellut valituksenalaista määräystä siltä osin kuin on kyse (i) vaadittujen varojen luonteesta ja omia varoja koskevien oikeussääntöjen ja siihen liittyvän oikeuskäytännön sovellettavuudesta, (ii) oikeudesta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja tilanteen kiireellisyydestä, minkä vahvistaa se tosiseikka, että unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt (iii) samoja perusteluja eri tosiseikkojen osalta.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/21

Valitus, jonka Slovakian tasavalta on tehnyt 13.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-779/14, Slovakia v. komissio, 14.9.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-594/15 P)

(2016/C 027/25)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Valittaja: Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Slovakian tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-779/14, Slovakian tasavalta v. Euroopan komissio, 14.9.2015 antaman määräyksen, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Slovakian tasavallan nostama kanne, joka perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaan ja joka koski sen Euroopan komission 24.9.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen kumoamista, jolla muodollisesti vaadittiin Slovakian tasavaltaa asettamaan käyttöön perinteisten omien varojen menetystä vastaavat varat, oli jätettävä tutkimatta

—	ratkaisemaan itse kysymyksen Slovakian tasavallan kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta viimeksi mainittu tuomioistuin voi ratkaista kanteen asiakysymyksen osalta,

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-779/14, Slovakian tasavalta v. Euroopan komissio, 14.9.2015 antaman määräyksen, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Slovakian tasavallan nostama kanne, joka perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaan ja joka koski sen Euroopan komission 24.9.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen kumoamista, jolla muodollisesti vaadittiin Slovakian tasavaltaa asettamaan käyttöön perinteisten omien varojen menetystä vastaavat varat, oli jätettävä tutkimatta

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta viimeksi mainittu tuomioistuin ratkaisee sekä Slovakian tasavallan kanteen tutkittavaksi ottamisen että kanteen asiakysymyksen,

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Slovakian tasavalta esittää valituksensa tueksi kaksi perustetta.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/22

Kanne 17.11.2015 – Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-606/15)

(2016/C 027/26)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Z. Malůšková ja J. Hottiaux)

Vastaaja: Tšekin tasavalta

Vaatimukset

—

todettava, että

—	Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut tutkintaelimen tehtäväksi rautatiejärjestelmän valvonnan

—	Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 21 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että tutkintaelin aloittaa tutkinnan viimeistään viikon kuluttua onnettomuudesta tai vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen

—	Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 23 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että tutkintaelimen lopullinen tutkintaselostus toimitetaan direktiivin 2004/49/EY 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille asianomaisille osapuolille

—	Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 25 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että tutkintaelin osoittaa turvallisuussuosituksia turvallisuusviranomaiselle

—

Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 25 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säätänyt turvallisuusviranomaisen velvollisuudesta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että turvallisuuteen liittyvät suositukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja että niiden perusteella ryhdytään toimenpiteisiin

—	Tšekin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2004/49/EY 25 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säätänyt turvallisuusviranomaisen velvollisuudesta antaa vähintään vuosittain selvitys turvallisuussuositusten perusteella toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä

—	Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 30.6.2015.

Komissio esittää kanteensa tueksi seuraavat perustelut:

Tšekin tasavalta ei ole perustellussa lausunnossa asetetun määräajan 30.6.2015 päättymiseen mennessä ilmoittanut kansallisen lainsäädäntönsä muutoksista sen saattamiseksi direktiivin 2004/49/EY (1) 19 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan sekä 25 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiseksi.

(1) Yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) (EUVL 2004, L 164, s. 44 ja oikaisu EUVL 2004, L 220, s. 16).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/23

Valitus, jonka Panasonic Corp. on tehnyt 17.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-82/13, Panasonic ja MT Picture Display v. komissio, 9.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-608/15 P)

(2016/C 027/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Panasonic Corp. (edustajat: advocaat R. Gerrits, M. Hoskins, QC, ja barrister M. Gray)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja MT Picture Display Co. Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja määräyksen (i) siltä osin kuin tuomiossa todettiin, ettei SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39.437 – Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävät kuvaputket) 5.12.2012 annetulla komission päätöksellä C(2012) 8839 final loukattu Panasonicin puolustautumisoikeuksia eikä sen oikeutta tulla kuulluksi ajankohtaa 10.2.2003 edeltävällä ajalla, ja/tai (ii) siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin jätti kumoamatta kokonaan tai osittain päätöksen 1 artiklan 2 kohdan c ja e alakohdassa tehdyn toteamuksen, jonka mukaan Panasonic ja MTPD osallistuivat rikkomiseen ajalla 1.4.2003–12.6.2006

—	kumoaa (i) päätöksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan siltä osin kuin siinä todettiin Panasonicin osallistuneen CPT-kartelliin ajalla 15.7.1999–10.2.2003 ja/tai (ii) päätöksen 1 artiklan 2 kohdan c ja e alakohdan ajanjakson 1.4.2003–12.6.2006 osalta

—

alentaa päätöksen 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa määrättyä sakkoja ja/tai kumoaa ja/tai alentaa edelleen Panasonicille ja MTPD:lle päätöksen 2 artiklan 2 kohdan h ja i alakohdassa määrättyjä sakkoja tuomiossa määrätyistä 82 826 000 euron ja 7 530 000 euroa määristä asianmukaiseksi katsomaansa määrään ja lisäksi tai vaihtoehtoisesti

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asian tarkastelun jatkamiseksi lainsäädännön mukaisesti

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan Panasonicille tästä valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissio oli täyttänyt velvollisuutensa mainita väitetiedoksiannossa olennaiset seikat Panasonicia vastaan, mukaan lukien peruste, jonka nojalla Panasonicin väitettiin tietävän CPT-kartellikokonaisuudesta. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että komission on riittävää mainita yksi rikkomisen olennaisista osatekijöistä implisiittisesti mutta väistämättä väitetiedoksiannossa.

Toinen valitusperuste: Unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi myöntää Panasonicille ja MTPD:lle sama alennus kuin mitä voidaan myöntää Toshiba Corporationille (jäljempänä Toshiba) kunkin sellaisen valituksen yhteydessä, jonka tämä voi tehdä ajalta, jonka osalta Toshiban katsottiin olevan yhteisvastuullisesti vastuussa Panasonicin ja MTPD:n kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa T-104/13, Toshiba v. komissio, että päätöksen kumoaminen tai muuttaminen sen osalta, että Panasonicin katsotaan olevan vastuussa yhteisyritys MTPD:n sääntöjenvastaisesta menettelystä, hyödytti myös Toshibaa. Panasonic väittää tämän johdosta, että mikäli tämä tuomioistuin antaisi Toshiban osalta määräyksen, jolla unionin yleisen tuomioistuimen tuomio kumotaan siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei kumonnut päätöstä ja/tai kumonnut taikka alentanut sakkoa ajalta, jonka osalta Toshiban katsottiin olevan yhteisvastuullisesti vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta Panasonicin ja MTPD:n kanssa, unionin yleinen tuomioistuin olisi myös tehnyt virheen jättäessään myöntämättä Panasonicille ja MTPD:lle saman alennuksen kuin mikä olisi pitänyt myöntää Toshiballe.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/24

Valitus, jonka Samsung SDI Co. Ltd ja Samsung SDI (Malaysia) Bhd ovat tehneet 18.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-84/13, Samsung SDI ym. v. komissio, 9.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-615/15 P)

(2016/C 027/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Samsung SDI Co. Ltd ja Samsung SDI (Malaysia) Bhd (edustajat: avocat M. Struys, avocate L. Eskenazi, advocate A. Fall ja avocate C. Erol)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 9.9.2015 antaman tuomion asiassa T- T-84/13, Samsung SDI Co. Ltd, Samsung SDI Germany GmbH ja Samsung SDI (Malaysia) Bhd v. Euroopan komissio

—	tämän seurauksena kumoaa komission päätöksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan valittajia koskevilta osin ja alentaa asianomaisia sakkoja

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa sekä tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat neljään valitusperusteeseen. Ensimmäiset kaksi koskevat CPT-putkien kartellia ja toiset kaksi CDT-putkien kartellia.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt SDI:n kanneperustetta, jonka mukaan tuotteet, jotka eivät olleet kartellin kohteena, olisi pitänyt jättää CPT-kartellia koskevan sakon laskennan ulkopuolelle. Vaikka oletettaisiin, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta tarjoaisivat implisiittisen perusteen (mikä ei pidä paikkaansa) SDI:n kanneperusteen hylkäämiseksi, tällaisella implisiittisellä perusteella rikotaan asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat).

Toinen valitusperuste: CPT-kartellin päättymisajankohdan määrittämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ilman pätevää perustetta SDI:n kanneperusteen, jonka mukaan kilpailunvastainen yhteistyö edellyttää vähintään kahden yrityksen osallisuutta, ja se rikkoi lisäksi SEUT 101 artiklaa siltä osin kuin tuomiossa todettiin, että SDI:n osallistuminen CPT-kartelliin kesti yksistään 15.11.2006 saakka. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin se kieltäytyi alentamasta SDI:lle määrättyä sakkoa.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ottaessaan CDT-kartellia koskevan sakon laskennassa huomioon SDI:n Samsung Electronics Corporationille (SEC) suorittamat myynnit. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti ETA-myynnin käsitettä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen nojalla siltä osin kuin se ei määrittänyt paikkaa, jossa kilpailu tapahtuu.

Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan tiedonannon sovellettavuutta, mikä johti siihen, ettei SDI:lle myönnetty 50 prosentin alennusta sakoista CDT-kartellin osalta. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksella CPT-kartellista ei ole oikeudellisesti merkitystä CDT-kartellin osalta. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi lisäksi virheellisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa tiedonantoa ja teki virheen hyväksyessään komission toteamuksen, jonka mukaan se, ettei SDI kuvaillut väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa rikkomisen markkinoiden jakamiseen liittyvää puolta, saattoi itsessään vaikuttaa arviointiin SDI:n yhteistyöstä hallinnollisen menettelyn aikana.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/25

Valitus, jonka Koninklijke Philips Electronics NV on tehnyt 19.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-92/13, Philips v. komissio, 9.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-622/15 P)

(2016/C 027/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Koninklijke Philips Electronics NV (edustajat: advocaat E. Pijnacker Hordijk, advocaat J. K. de Pree ja advocaat S. Molin)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion asiassa T-92/13

—

kumoaa kokonaan tai osittain asiassa COMP/39.437 – Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävät kuvaputket 5.12.2012 annetun komission päätöksen (jäljempänä päätös) 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan f alakohdan, 2 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan ja 2 kohdan c ja e alakohdan siltä osin kuin ne koskevat KPNV:tä ja/tai alentaa KPNV:lle päätöksen 2 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa ja 2 kohdan c ja e alakohdassa määrättyjä sakkoja

—	velvoittaa komission korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusmenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seuraaviin pääasiallisiin perusteisiin ja väitteisiin:

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 101 artiklaa ja asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa, kun se totesi, että komissio saattoi luonnehtia LPD-konsernin Philips-konsernille (ja LGE-konsernille) suorittamat katodisädeputkien myynnit konsernin sisäisiksi myynneiksi ja että komissiolla oli oikeus ottaa muutettujen tuotteiden muodossa ETA-alueella toteutetun suoran myynnin arvo mukaan KPNV:n sakkojen laskentaan, kun se liittyi KPNV:n tytäryhtiöiden toteuttamaan tietokonenäyttöjen ja väritelevisioiden myyntiin seuraavassa myyntiportaassa sisältäen LPD-konsernin toimittamat katodisädeputket.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei komissio loukannut KPNV:n puolustautumisoikeuksia, kun se päätti – jopa käsiteltävän asian olosuhteissa – jättää LPD-konsernin hallinnollisen menettelyn ulkopuolelle ja antaa väitetiedoksiannon KPNV:lle sillä perusteella, että KPNV:llä olisi yleinen velvollisuus pitää huolellisesti kirjaa kirjanpidossaan ja asiakirjoissaan LPD-konsernin toimista, jopa LPD:n konkurssin tilanteessa.

Unionin yleinen tuomioistuin teki arviointivirheen esittäessään virheellisesti KPNV:n esittämän perusteen muutettujen tuotteiden muodossa ETA-alueella toteutettua suoraa myyntiä koskevasta kohtelusta, eikä se siten käsitellyt yhtä KPNV:n pääasiallista kanneperustetta, joka oli esitetty päätöstä vastaan. Valittaja väittää lisäksi, ettei se saanut yhdenvertaisen kohtelun perustavanlaatuisen periaatteen suojaa, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että eri yrityksiin sovellettiin eri oikeudellisia standardeja määritettäessä perustaa sakkojen laskennalle. Tämä syrjivä kohtelu johti huomattavasti korkeamman sakon määräämiseen KPNV:lle.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/26

Valitus, jonka Toshiba Corp. on tehnyt 20.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-104/13, Toshiba v. komissio, 9.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-623/15 P)

(2016/C 027/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Toshiba Corp. (edustajat: solicitor J. F. MacLennan, Rechtsanwalt A. Schulz, avocat J. Jourdan ja solicitor A. Kadri)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion asiassa T-104/13 siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Euroopan komission toteamuksen, jonka mukaan Toshiba on yhteisvastuullisesti vastuussa MTPD:n käyttäytymisestä

—	kumoaa Euroopan komission päätöksen asiassa COMP/39.437 – Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävät kuvaputket siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Toshiba oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja että Toshiba oli yhteisvastuullisesti vastuussa MTPD:n käyttäytymisestä

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa yhteen ainoaan valitusperusteeseen:

Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yrityksen käsitettä luokittelemalla tietyt seikat virheellisesti sellaisiksi, että ne osoittavat Toshiban olleen asemassa, jossa se saattoi käyttää – tai tosiasiallisesti käytti – ratkaisevaa vaikutusvaltaa MTPD:hen, ja toteamalla, että nämä seikat yhdessä olivat riittäviä tukemaan toteamusta, jonka mukaan Toshiba todella käytti tällaista vaikutusvaltaa MTPD:hen.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/27

Valitus, jonka Schniga GmbH on tehnyt 23.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-91/14 ja T-92/14, Schniga v. CPVO, 10.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-625/15 P)

(2016/C 027/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Schniga GmbH (edustajat: Rechtsanwalt G. Würtenberger ja Rechtsanwalt R. Kunze)

Muut osapuolet: Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), Brookfield New Zealand Ltd ja Elaris SNC

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-91/14 ja T-92/14 10.9.2015 antaman tuomion

—	velvoittamaan CPVO:n ja väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen soveltaessaan yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun asetuksen N:o 2100/94 (1) 7 artiklaa ja 31.5.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1239/95 (2) 22 ja 23 artiklaa.

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi virheellisesti yhteisön kasvilajikeviraston pääjohtajan toimivaltaa siltä osin kuin kyse oli muiden ominaispiirteiden sisällyttämisestä lajikkeen, jolle on haettu yhteisön kasvilajikkeiden suojaa, tutkintaprosessiin.

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi virheellisesti haetun yhteisön kasvinjalostajanoikeuden teknisessä tutkimuksessa sovellettavien teknisten ohjeiden ja pääperiaatteiden oikeudellista luonnetta, mikä johti sen ajanjakson virheelliseen arviointiin, jonka aikana yhteisön kasvilajikeviraston pääjohtaja saattaa päättää, että uusi ominaispiirre voidaan ottaa huomioon uuden lajikkeen erotettavuutta määritettäessä.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen arvioidessaan oikeusvarmuuden periaatteen, yhteisön kasvilajikeviraston objektiivisuutta koskevan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisen seurausta yhteisön kasvilajikeviraston pääjohtajan uuden lajikkeen tutkimisen yhteydessä tekemien päätösten osalta.

(1) Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2100/94 (EYVL L 227, s. 1).

(2) Yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 soveltamiseksi menettelyssä yhteisön kasvilajikevirastossa 31.5.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 1239/95 (EYVL L 121, s. 37).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/28

Valitus, jonka Unkari on tehnyt 2.12.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-346/12, Unkari v. komissio, 15.9.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-644/15 P)

(2016/C 027/32)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Valittaja: Unkari (asiamies: M. Z. Fehér)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unkari on valituksessaan vaatinut, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-346/12 antaman tuomion

—	ratkaisee itse pääasian lopullisesti perussäännön 61 artiklassa tarkoitetulla tavalla

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unkarin hallituksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että komissiolla oli päätöksessään, joka koski hedelmä- ja vihannesalalla toimiville tuottajaorganisaatioille asetuksen N:o (EY) 1234/2007 (1) 103 e artiklan mukaisesti myönnetyn kansallisen taloudellisen tuen osittaista korvaamista, oikeudellinen perusta sitoa yhteisön korvauksen määrä ilmoitettujen tukien määrään.

Unkarin hallitus katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ja asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) asian kannalta merkityksellisten säännösten mukaan komissiolla ei ollut päätöksessään tuottajaorganisaatioille myönnetyn kansallisen taloudellisen tuen osittaisesta korvaamisesta oikeutta esittää ainoastaan niiden määrien korvaamista, jotka Unkarin hallitus oli ilmoittanut kansallisen tuen myöntämistä koskevassa pyynnössään, jossa määrät oli ilmoitettu arvioina, ennakoituina tai tilapäisinä määrinä.

Asetuksen N:o (EY) 1234/2007 103 e artiklan mukaan kansallista tukea koskevassa komission luvassa on kyse tuen myöntämisestä eikä sallitun tuen enimmäismäärän vahvistamisesta. Enimmäismäärästä säädetään yksiselitteisesti asetuksessa N:o 1234/2007, jonka mukaan kansallinen tuki ei voi ylittää 80 prosenttia tuottajaorganisaatioille tai niiden jäsenille myönnettävästä, toimintarahastoihin lisättävästä taloudellisesta tuesta. Säännökset kansallisen tuen osittaisesta korvaamisesta eivät myöskään salli sitä, että komissio tehdessään päätöstä osittaisesta korvaamisesta, vahvistaa korvauksen ylärajaksi määrän, jonka jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle lupahakemuksessaan joko tuen kokonaismääränä tai joillekin tuottajaorganisaatioille myönnettäväksi tarkoitettuna määränä.

Asetuksen N:o 1580/2007 94 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa – kun otetaan huomion sekä asetuksen N:o 1234/2007 103 e artiklassa tarkoitettu 80 prosentiksi vahvistettu tuen enimmäismäärä ja asetuksen N:o 1580/2007 67 artiklassa tarkoitettu toimintarahaston kasvattaminen korkeintaan 25 prosentilla – viitataan ”määrään”, jotta komissio voisi lupaa antaessaan etukäteen arvioida niiden kansallisten tukien määrän, jotka voidaan maksaa, ja tällä tavoin tapauksen mukaan myös korvauksen määrän. Määrien ilmoittamisen tarkoituksena ei siis missään tapauksessa ole ilmoitettujen määrien hyväksyminen vaan se, että komissio saa tietää sen tuen suuruuden, joka on maksettavissa perusasetuksen ja komission asetuksen säännösten mukaisesti.

(1) Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22.10.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, s. 1).

(2) Neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 2.12.2007 annettu komission asetus N:o (EY) 1580/2007 (EUVL L 350, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Valittajana Cuallado Martorell ja muuna osapuolena komissio

(Asia T-506/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Espanjankielisten juristi-lingvistien varallaololuettelon laatimiseksi järjestetty avoin kilpailu - Valintalautakunnan päätös, jossa todetaan hakijan epäonnistuneen viimeisessä kirjallisessa kokeessa ja evätään osallistuminen suulliseen kokeeseen - Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta - Kanteen tutkittavaksi ottaminen ensimmäisessä oikeusasteessa - Perusteluvelvollisuus - Kieltäytyminen toimittamasta valittajalle hänen korjattuja kirjallisia kokeitaan - Oikeus tutustua asiakirjoihin))

(2016/C 027/33)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Eva Cuallado Martorell (Valencia, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Pinto Cañón)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Baquero Cruz ja G. Gattinara)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 18.9.2012 antamasta tuomiosta Cuallado Martorell vastaan komissio (F-96/09, Kok., EU:F:2012:129) tehty valitus, jossa vaaditaan kumoamaan tämä tuomio.

Tuomiolauselma

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 18.9.2012 antama tuomio Cuallado Martorell vastaan komissio (F-96/09, Kok., EU:F:2012:129) kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään kanne tutkimatta kumoamisvaatimuksen osalta, joka koskee päätöstä olla hyväksymättä valittajaa suulliseen kokeeseen ja näin ollen varallaololuetteloon.

2)	Valitus hylätään muilta osin.

3)	Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen.

4)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 135, 5.5.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – HK Intertrade v. neuvosto

(Yhdistetyt asiat T-159/13 ja T-372/14) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden leviäminen - Varojen jäädyttäminen - Kumoamiskanne - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Tutkittavaksi ottaminen - Oikeus tulla kuulluksi - Ilmoitusvelvollisuus - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Ilmeinen arviointivirhe))

(2016/C 027/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: HK Intertrade Co. Ltd (Hong-Kong, Kiina) (edustajat: solicitor J. Grayston sekä asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey, D. Rovetta, N. Pilkington ja D. Sellers)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: V. Piessevaux ja M. Bishop)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP (EUVL L 356, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55) kumoamiseksi (asia T-159/13) ja vaatimus 14.3.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän neuvoston sen päätöksen kumoamiseksi, joka koskee kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden voimassa pitämistä (asia T-372/14).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	HK Intertrade Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 147, 25.5.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.12.2015 – Sarafraz v. neuvosto

(Asia T-273/13) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Unionin alueelle pääsyä ja sen kautta tapahtuvaa kulkua koskevat rajoitukset - Oikeudellinen perusta - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Arviointivirhe - Ne bis in idem - Ilmaisunvapaus - Lehdistönvapaus - Elinkeinovapaus - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Omaisuudensuoja))

(2016/C 027/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mohammad Sarafraz (Teheran, Iran) (edustajat: aluksi asianajaja T. Walter, sitten asianajajat J. M. Viñals Camallonga, L. Barriola Urruticoechea ja J. L. Iriarte Ángel)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix ja Á. de Elera-San Miguel Hurtado)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Stiftung Organisation Justice for Iran (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: aluksi asianajaja G. Pulles, sitten asianajaja R. Marx)

Oikeudenkäynnin kohde

Ensiksikin Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/235/YUTP muuttamisesta 11.3.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/124/YUTP (EUVL L 68, s. 57), toiseksi Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 359/2011 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 11.3.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 206/2013 (EUVL L 68, s. 9), kolmanneksi Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/235/YUTP muuttamisesta 10.4.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/205/YUTP (EUVL L 109, s. 25), neljänneksi Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 359/2011 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 10.4.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 371/2014 (EUVL L 109, s. 9), viidenneksi Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/235/YUTP muuttamisesta 7.4.2014 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/555 (EUVL L 92, s. 91) ja kuudenneksi Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 359/2011 täytäntöönpanosta 7.4.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/548 (EUVL L 92, s. 1) kumoaminen kantajaa koskevilta osiltaan.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mohammad Sarafraz vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Stiftung Organisation Justice for Iran vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 207, 20.7.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/32

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.12.2015 – Emadi v. neuvosto

(Asia T-274/13) (1)

(2016/C 027/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Hamid Reza Emadi (Teheran, Iran) (edustajat: aluksi asianajaja T. Walter, sitten asianajajat J. M. Viñals Camallonga, L. Barriola Urruticoechea ja J. L. Iriarte Ángel)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix ja Á. de Elera-San Miguel Hurtado)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Stiftung Organisation Justice for Iran (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: aluksi asianajaja G. Pulles, sitten asianajaja R. Marx)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Hamid Reza Emadi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Stiftung Organisation Justice for Iran vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 207, 20.7.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – CN v. parlamentti

(Asia T-343/13) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Parlamentille osoitettu vetoomus - Tiettyjen henkilötietojen levittäminen parlamentin internetsivustolla - Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeistä rikkomista ei ole))

(2016/C 027/37)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: CN (Brumath, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Lorenz ja S. Seyr)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Euroopan tietosuojavaltuutettu (EDPS) (asiamiehet: aluksi A. Buchta ja V. Pozzato, sitten Buchta, M. Pérez Asinari, F. Polverino, M. Guglielmetti ja U. Kallenberger)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka koskee vahingonkorvausvaatimusta sellaisesta vahingosta, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut siitä, että parlamentin internetsivustolla on levitetty tiettyjä häntä koskevia henkilötietoja.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	CN vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan tietosuojavaltuutettu (EDPS) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 245, 24.8.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/33

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Puola v. komissio

(Asia T-367/13) (1)

((EMOTR - Tukiosasto - Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Maaseudun kehittäminen - Puolalle aiheutuneet menot - Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 b artikla - Asetuksen (EY) N:o 1258/1999 7 artikla - Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artikla - Yhteisrahoituskorjaus - Perusteluvelvollisuus))

(2016/C 027/38)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamiehet: B. Majczyna ja K. Straś)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Rossi ja A. Szmytkowska)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 2.5.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/214/EU kumoaminen siltä osin kuin komissio on soveltanut Puolan tasavallan osaelantotiloille annetun tuen perusteella ilmoittamiin menoihin 8 292 783,94 euron ja 71 610 559,39 euron suuruisia rahoituskorjauksia.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 260, 7.9.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/34

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – Tsujimoto v. SMHV – Kenzo (KENZO ESTATE)

(Asia T-414/13) (1)

(2016/C 027/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kenzo Tsujimoto (Osaka, Japani) (edustajat: asianajajat A. Wenninger Lenz, W. von der Osten-Sacken ja M. Ring)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: M. Rajh ja P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Kenzo (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Roncaglia, G. Lazzeretti, F. Rossi ja N. Parrotta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 22.5.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 333/2012-2), joka koskee Kenzon ja Kenzo Tsujimoton välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kenzo Tsujimoto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 304, 19.10.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/35

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Giant (China) v. neuvosto

(Asia T-425/13) (1)

((Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonti - Välivaiheen tarkastelu - Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohta ja 18 artikla - Yksilöllinen kohtelu - Yhteistyön puuttuminen - Tarvittavat tiedot - Käytettävissä olevat tiedot - Toisiinsa sidoksissa olevat yhtiöt - Toimenpiteiden kiertäminen))

(2016/C 027/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Giant (China) Co. Ltd (Kunshan, Kiina) (edustaja: asianajaja P. De Baere)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: S. Boelaert, avustajinaan solicitor B. O’Connor ja asianajaja S. Gubel)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja M. França) ja European Bicycle Manufacturers Association (EBMA) (edustajat: asianajaja L. Ruessmann ja solicitor J. Beck)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen tapahtuvasta lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 990/2011 muuttamisesta 29.5.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 502/2013 (EUVL L 153, s. 17) kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen tapahtuvasta lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 990/2011 muuttamisesta 29.5.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 502/2013 kumotaan siltä osin kuin se koskee Giant (China) Co. Ltd:tä.

2)	Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Giantin (China) oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio ja European Bicycle Manufacturers Association (EBMA) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 325, 9.11.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/35

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Espanja v. komissio

(Asia T-461/13) (1)

((Valtiontuki - Digitaalitelevisio - Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla Espanjassa - Päätös, jolla tuki todetaan osittain sisämarkkinoille soveltuvaksi ja osittain niille soveltumattomaksi - Yrityksen käsite - Taloudellinen toiminta - Etu - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu - Kilpailun vääristyminen - SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta - Huolellisuusvelvoite - Kohtuullinen aika - Oikeusvarmuus - Yhdenvertainen kohtelu - Oikeasuhteisuus - Toissijaisuus - Tiedonsaantioikeus))

(2016/C 027/41)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: abogado del Estado A. Rubio González)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse valtiontuesta SA.28599 (C 23/10 (ex NN 36/10, ex CP 163/09)), jota Espanjan kuningaskunta on myöntänyt maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla (Castilla-La Manchan ulkopuolella), 19.6.2013 annetun komission päätöksen 2014/489/EU (EUVL L 217, s. 52) kumoamista koskevasta vaatimuksesta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Espanjan kuningaskunta vastaa pääasian oikeudenkäynnistä ja välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 304, 19.1.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/36

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Comunidad Autónoma del País Vasco ja Itelazpi v. komissio

(Asia T-462/13) (1)

(2016/C 027/42)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Comunidad Autónoma del País Vasco (Espanja) ja Itelazpi SA (Zamudio, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat N. Ruiz García, J. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo ja M. Muñoz de Juan, sitten J. Buendía Sierra ja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, F. Salerno ja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Comunidad Autónoma del País Vasco (Espanja) ja Itelazpi, SA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan lisäksi Euroopan komissiolle ja SES Astralle pääasian oikeudenkäynneistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Comunidad Autónoma del País Vasco ja Itelazpi vastaavat välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 304, 19.10.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/37

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Comunidad Autónoma de Galicia ja Retegal v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-463/13 ja T-464/13) (1)

((Valtiontuki - Digitaalitelevisio - Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla Espanjassa - Päätös, jolla tuki todetaan osittain sisämarkkinoille soveltuvaksi ja osittain niille soveltumattomaksi - Yrityksen käsite - Taloudellinen toiminta - Etu - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu - Valikoivuus - SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta - Perusteluvelvollisuus))

(2016/C 027/43)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Comunidad Autónoma de Galicia (Espanja) (edustajat: asianajajat M. Lorenzo Outón ja P. Egerique Mosquera) (asia T-463/13) ja Redes de Telecomunicación Galegas Retegal SA (Retegal) (Santiago de Compostela, Espanja) (edustajat: asianajajat F. García Martínez ja B. Pérez Conde) (asia T-464/13)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz ja F. Salerno, sekä asiassa T-463/13 asianajaja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Comunidad Autónoma de Galicia ja Redes de Telecomunicación Galegas Retegal SA (Retegal) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja SES Astran oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 304, 19.10.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/38

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Comunidad Autónoma de Cataluña ja CTTI v. komissio

(Asia T-465/13) (1)

(2016/C 027/44)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Comunidad Autónoma de Cataluña (Espanja) ja Centre de Telecomunicacions i Tecnologies de la Informació de la Generalitat de Catalunya (CTTI) (Hospitalet de Llobregat, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, N. Ruiz García, M. Muñoz de Juan ja M. Reverter Baquer, sitten J. Buendía Sierra, N. Ruiz García, M. Reverter Baquer sekä A. Lamadrid de Pablo ja lopuksi J. Buendía Sierra, M. Reverter Baquerjat A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, F. Salerno ja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Comunidad Autónoma de Cataluña ja Centre de Telecomunicacions i Tecnologies de la Informació de la Generalitat de Catalunya (CTTI) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja SES Astra oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 304, 19.10.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/38

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Navarra de Servicios y Tecnologías v. komissio

(Asia T-487/13) (1)

((Valtiontuki - Digitaalitelevisio - Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla Espanjassa - Päätös, jolla tuki todetaan osittain sisämarkkinoille soveltuvaksi ja osittain niille soveltumattomaksi - Valtion varat - Taloudellinen toiminta - Etu - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristyminen - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu - SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta - Harkintavallan väärinkäyttö))

(2016/C 027/45)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Navarra de Servicios y Tecnologías, SA (Pamplona, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Andérez González)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, F. Salerno ja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus valtiontuesta SA.28599 (C 23/10 (ex NN 36/10, ex CP 163/09)), jota Espanjan kuningaskunta on myöntänyt maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla (Castilla-La Manchan ulkopuolella), 19.6.2013 annetun komission päätöksen 2014/489/EU (EUVL L 217, s. 52) kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Navarra de Servicios y Tecnologías, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja SES Astran oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 313, 26.10.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/39

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – Tsujimoto v. SMHV – Kenzo (KENZO ESTATE)

(Asia T-522/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Kansainvälinen rekisteröinti, jossa nimetään Euroopan yhteisö - Sanamerkki KENZO ESTATE - Aiempi yhteisön sanamerkki KENZO - Suhteellinen hylkäysperuste - Maine - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta - Asiakirjojen toimittaminen myöhässä - Valituslautakunnan harkintavalta - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohta - Rekisteröinnin osittainen hylkääminen))

(2016/C 027/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kenzo Tsujimoto (Osaka, Japani) (edustajat: asianajajat A. Wenninger Lenz, W. von der Osten-Sacken ja M. Ring)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Kenzo (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Roncaglia, G. Lazzeretti, F. Rossi ja N. Parrotta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.7.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 1363/2012-2), joka koskee Kenzon ja Kenzo Tsujimoton välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kenzo Tsujimoto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 352, 30.11.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/40

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – Kenzo v. SMHV – Tsujimoto (KENZO ESTATE)

(Asia T-528/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Kansainvälinen rekisteröinti, jossa nimetään Euroopan yhteisö - Sanamerkki KENZO ESTATE - Aiempi yhteisön sanamerkki KENZO - Suhteellinen hylkäysperuste - Maine - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla - Väitteen osittainen hylkääminen))

(2016/C 027/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kenzo (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Roncaglia, G. Lazzeretti, F. Rossi ja N. Parrotta)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Kenzo Tsujimoto (Osaka, Japani) (edustajat: asianajajat A. Wenninger-Lenz, W. von der Osten-Sacken ja M. Ring)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.7.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 1363/2012-2), joka koskee Kenzon ja Kenzo Tsujimoton välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 3.7.2013 (asia R 1363/2012-2) tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on hylätty luokkiin 29–31 kuuluvia, haetun kansainvälisen rekisteröinnin kattamia tavaroita koskeva väite.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan Kenzolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	SMHV ja Kenzo Tsujimoto vastaavat omista tässä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)	Kenzo Tsujimoto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Kenzolle SMHV:n valituslautakunnassa toimitetusta käsittelystä aiheutuneista kuluista.

(1) EUVL C 367, 14.12.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Abertis Telecom ja Retevisión I v. komissio

(Asia T-541/13) (1)

(2016/C 027/48)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Abertis Telecom, SA (Barcelona, Espanja) ja Retevisión I, SA (Barcelona) (edustajat: aluksi asianajajat L. Cases Pallarès, J. Buendía Sierra, N. Ruiz García, A. Lamadrid de Pablo, M. Muñoz de Juan ja M. Reverter Baquer, sitten asianajajat L. Cases Pallarès, J. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo ja M. Reverter Baquer)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier, B. Stromsky ja P. Němečková)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: SES Astra (Betzdorf, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. González Díaz, F. Salerno ja V. Romero Algarra)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Abertis Telecom, SA ja Retevisión I, SA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja SES Astra oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 352, 30.11.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. Fusion for Energy -yhteisyritys

(Asia T-553/13) (1)

((Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Informaatioteknologia-, neuvonta-, ohjelmistojen kehittämis-, internet- ja tukipalvelujen suorittaminen - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen ja hankintasopimuksen tekeminen toisten tarjoajien kanssa - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu))

(2016/C 027/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: European Dynamics Luxembourg SA (Ettelbrück, Luxemburg) ja Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat D. Mabger ja I. Ampazis)

Vastaaja: Eurooppalainen yhteisyritys ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten (asiamiehet: aluksi H. Jahreiss, R. Hanak, A. Verpont, I. Costin ja A. Nagy, sitten R. Hanak, A. Verpont, I. Costin ja A. Nagy, avustajinaan asianajajat P. Wytinck ja B. Hoorelbeke)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä Eurooppalainen yhteisyrityksen ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten 7.8.2013 tarjouskilpailumenettelyssä F4E-ADM-0464 7.8.2013 tekemän sen päätöksen kumoaminen, jolla tehtiin informaatioteknologia-, neuvonta-, ohjelmistojen kehittämis-, internet- ja tukipalveluja koskeva hankintasopimus (JO 2012/S 213 – 352451), hylättiin European Dynamics Luxembourg SA:n tekemä tarjous ja tehtiin hankintasopimus toisten tarjoajien kanssa, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	European Dynamics Luxembourg SA ja Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 367, 14.12.2013.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/43

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – TrekStor v. SMHV – Scanlab (iDrive)

(Asia T-105/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin iDrive rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi saksalainen sanamerkki IDRIVE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: TrekStor Ltd (Hong-Kong, Kiina) (edustajat: asianajajat M. Alber ja O. Spieker)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Walicka)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Scanlab AG (Puchheim, Saksa) (edustajat: asianajajat P. Rath ja W. Festl-Wietek)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 2330/2012-1), joka koskee Scanlab AG:n ja TrekStor Ltd:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	TrekStor Ltd:n hakemus asian käsittelyn lykkäämiseksi hylätään.

2)	Kanne hylätään.

3)	TrekStor Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 112, 14.4.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/43

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Valittajana Sesma Merino ja muuna osapuolena SMHV

(Asia T-127/14 P) (1)

((Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Arviointi - Arviointikertomus - Tavoitteet 2011–2012 - Asianosaiselle vastainen toimi - Tutkittavaksi ottaminen))

(2016/C 027/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Alvaro Sesma Merino (El Campello, Espanja) (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)

Muu osapuoli: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: P. Saba ja D. Botis)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 11.12.2013 antamasta tuomiosta Sesma Merino v. SMHV (F 125/12, Kok. H., EU:F:2013:192) tehty valitus, jossa vaaditaan kyseisen tuomion kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Alvaro Sesma Merino velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 184, 16.6.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/44

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Nürburgring v. SMHV – Biedermann (Nordschleife)

(Asia T-181/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Nordschleife rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi kansallinen sanamerkki Management by Nordschleife - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Nürburgring GmbH (Nürburg, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Viefhues ja C. Giersdorf)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: M. Fischer)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Lutz Biedermann (Villingen-Schwenningen, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Jacob ja M. Ziliox)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 20.1.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 163/2013-4), joka koskee Lutz Biedermannin ja Nürburgring GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Nürburgring GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 151, 19.5.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/44

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Bionecs v. SMHV – Fidia farmaceutici (BIONECS)

(Asia T-262/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin BIONECS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi kansainvälinen sanamerkki BIONECT - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bionecs GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Knitter)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: L. Rampini)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Fidia farmaceutici SpA (Abano Terme, Italia) (edustaja: asianajaja R. Kunz-Hallstein)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.2.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1179/2013-1), joka koskee Fidia Farmaceutici SpA:n ja Bionecs GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bionecs GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 235, 21.7.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/45

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Compagnie des fromages & Richesmonts v. SMHV – Grupo Lactalis Iberia (punavalkoinen ruutukuvio)

(Asia T-327/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Punavalkoista ruutukuviota esittävä yhteisön kuviomerkki - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Compagnie des fromages & Richesmonts (Puteaux, Ranska) (edustajat: asianajajat T. Mollet-Viéville ja T. Cuche)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi V. Melgar, sitten J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Grupo Lactalis Iberia SA (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja D. Masson)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 3.3.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1295/2012-4), joka koskee Grupo Lactalis Iberia SA:n ja Compagnie des fromages & Richesmonts’n välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Compagnie des fromages & Richesmonts velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 235, 21.7.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/46

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – NICO v. neuvosto

(Asia T-371/14) (1)

(2016/C 027/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl (Pully, Sveitsi) (edustajat: solicitor J. Grayston sekä asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey, D. Rovetta ja N. Pilkington)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja I. Rodios)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus sen 14.3.2014 päivätyssä kirjeessä olevan neuvoston päätöksen kumoamiseksi, jolla kantajan nimi on pysytetty niistä henkilöistä ja yhteisöistä tehdyssä luettelossa, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, jotka on mainittu Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 15.10.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58), liitteessä II ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1), sellaisena kuin se on pantu täytäntöön 15.10.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16), liitteessä IX.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 261, 11.8.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/46

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Établissement Amra v. SMHV (KJ KANGOO JUMPS XR)

(Asia T-390/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus merkin KJ Kangoo Jumps XR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/57)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Établissement Amra (Vaduz, Liechtenstein) (edustaja: asianajaja S. Rizzo)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 10.3.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1511/2013-2), joka koskee hakemusta kolmiulotteisen merkin KJ Kangoo Jumps XR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Établissement Amra velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 315, 15.9.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/47

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Junited Autoglas Deutschland v. SMHV – United Vehicles (UNITED VEHICLEs)

(Asia T-404/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin UNITED VEHICLEs rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi yhteisön sanamerkki Junited - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Junited Autoglas Deutschland GmbH & Co. KG (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Weil)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Walicka)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: United Vehicles GmbH (München, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.4.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 859/2013-4), joka koskee Junited Autoglas Deutschland GmbH & Co. KG:n ja United Vehicles GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Junited Autoglas Deutschland GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 292, 1.9.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/48

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2015 – Compagnie générale des établissements Michelin v. SMHV – Continental Reifen Deutschland (XKING)

(Asia T-525/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin XKING rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi kansallinen kuviomerkki X - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Compagnie générale des établissements Michelin (Clermont-Ferrand, Ranska) (edustajat: aluksi asianajaja L. Carlini, sitten asianajaja E. Carrillo)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: M. Fischer)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Continental Reifen Deutschland GmbH (Hannover, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Gillert, K. Vanden Bossche, B. Köhn-Gerdes ja J. Schumacher)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 5.5.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1522/2013-4), joka koskee Compagnie générale des établissements Michelinin ja Continental Reifen Deutschland GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 5.5.2014 tekemä päätös (asia R 1522/2013-4) kumotaan

2)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Compagnie générale des établissements Michelinin oikeudenkäyntikulut.

3)	Continental Reifen Deutschland GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/48

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – Information Resources v. SMHV (Growth Delivered)

(Asia T-528/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Growth Delivered rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Tavaramerkki, joka koostuu mainoslauseesta - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Information Resources, Inc. (Chicago, Illinois, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja C. Schulte)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: S. Bonne)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 5.5.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1777/2013-4), joka koskee hakemusta sanamerkin Growth Delivered rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Information Resources, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/49

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.12.2015 – adp Gauselmann v. SMHV (Multi Win)

(Asia T-529/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Multi Win rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2016/C 027/61)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: adp Gauselmann GmbH (Lübbecke, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Koch Moreno)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: A. Pohlmann ja S. Hanne)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 29.4.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1326/2013-1), joka koskee hakemusta sanamerkin Multi Win rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	adp Gauselmann GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/50

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2015 – Giand v. SMHV – Flamagas (FLAMINAIRE)

(Asia T-583/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin FLAMINAIRE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi kansallinen ja kansainvälinen sanamerkki FLAMINAIRE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta - Ne bis in idem))

(2016/C 027/62)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Giand Srl (Rimini, Italia) (edustaja: asianajaja F. Caricato)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Flamagas SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja G. Hinarejos Mulliez)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 11.6.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2117/2011-4), joka koskee Flamagas SA:n ja Giand Srl:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Giand Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Flamagas, SA:lle sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet välttämättömät kulut.

(1) EUVL C 351, 6.10.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/50

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Hewlett Packard Development Company v. SMHV (FORTIFY)

(Asia T-628/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin FORTIFY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2016/C 027/63)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hewlett Packard Development Company LP (Dallas, Texas, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat T. Raab ja H. Lauf)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: L. Rampini)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.6.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 249/2014-2), joka koskee hakemusta sanamerkin FORTIFY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Hewlett Packard Development Company LP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 361, 13.10.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/51

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Infusion Brands v. SMHV (DUALSAW)

(Asia T-647/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin DUALSAW rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Rekisteröinnin osittainen hylkääminen - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2016/C 027/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Infusion Brands, Inc. (Clearwater, Florida, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja K. Piepenbrink)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi V. Melgar, sitten H. O’Neill ja M. Rajh)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 1.7.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 397/2014-4), joka koskee hakemusta kuviomerkin DUALSAW rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Infusion Brands, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 380, 27.10.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/52

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Infusion Brands v. SMHV (DUALTOOLS)

(Asia T-648/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin DUALTOOLS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Rekisteröinnin osittainen hylkääminen - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2016/C 027/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Infusion Brands, Inc. (Clearwater, Florida, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja K. Piepenbrink)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi V. Melgar, sitten H. O’Neill ja M. Rajh)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 1.7.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 398/2014-4), joka koskee hakemusta kuviomerkin DUALTOOLS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Infusion Brands, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 380, 27.10.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/52

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.11.2015 – Morgan v. SMHV

(Asia T-683/14 P) (1)

((Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Urakehitystä koskeva kertomus - Arviointikausi 2010/2011 - Huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla - Perusteluvelvollisuus - Ilmeinen arviointivirhe))

(2016/C 027/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Rhys Morgan (Alicante, Espanja) (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)

Muu osapuoli: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehinä aluksi M. Paolacci ja A. Lukošiūte, sitten A. Lukošiūte)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 8.7.2014 asiassa Morgan v. SMVH (F-26/13, KokH, EU:F:2014:180) antamasta tuomiosta, jonka kumoamista vaaditaan.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Rhys Morgan vastaa omista oikeudenkäyntikuluista ja hänet velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 431, 1.12.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/53

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.12.2015 – Omega International v. SMHV (valkoinen ympyrä ja suorakulmio mustassa suorakulmiossa)

(Asia T-695/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus valkoista ympyrää ja suorakulmiota mustassa suorakulmiossa esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/67)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Omega International GmbH (Bad Oldesloe, Saksa) (edustaja: asianajaja J. P. Becker)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n viidennen valituslautakunnan 18.7.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1037/2014-5), joka koskee hakemusta valkoista ympyrää ja suorakulmiota mustassa suorakulmiossa esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Omega International GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 409, 17.11.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/53

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2015 – Hong Kong Group v. SMHV WE Brand (W E)

(Asia T-718/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuvamerkin W E rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aiempi yhteisön sanamerkki WE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hong Kong Group Oy (Vantaa, Suomi) (edustaja: asianajaja J. H. Spåre)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: S. Bonne)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: WE Brand Sàrl (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat R. van Oerle ja E. de Groot)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 4.8.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2305/2013-2), joka koskee WE Brand Sàrl:n ja Hong Kong Group Oy:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMVH) toisen valituslautakunnan 4.8.2014 tekemä päätös (asia R 2305/2013 2), joka koskee WE Brand Sàrl:n ja Hong Kong Group Oy:n välistä väitemenettelyä, ja SMVH:n väiteosaston 30.9.2013 tekemä päätös kumotaan.

2)	Väite hylätään.

3)	SMVH ja WE Brand vastaavat omista sekä Hong Kong Groupille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien sille asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kulut.

(1) EUVL C 431, 1.12.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/54

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.12.2015 – K-Swiss v. SMHV (samansuuntaiset raidat kengässä)

(Asia T-3/15) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Euroopan yhteisön nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Samansuuntaisia raitoja kengässä esittävä kuviomerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 027/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: K-Swiss, Inc. (Westlake Village, Kalifornia, Yhdysvallat) (représentants: R. Niebel et M. Hecht, avocats)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi P. Geroulakos, sitten D. Gája)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 30.10.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1093/2014-2), joka koskee samansuuntaisia raitoja kengässä esittävän kuviomerkin Euroopan yhteisön nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	K-Swiss velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 65, 23.2.2015.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/55

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 13.11.2015 – Švyturys-Utenos Alus v. SMHV – Nordbrand Nordhausen (KISS)

(Asia T-360/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Väitteen peruminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2016/C 027/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Švyturys-Utenos Alus UAB (Utena, Liettua) (edustajat: asianajajat R. Žabolienė ja I. Lukauskienė)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: M. Rajh)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Nordbrand Nordhausen GmbH (Nordhausen, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Düchs)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 17.3.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1302/2013-4), joka koskee Nordbrand Nordhausen GmbH:n ja Švyturys-Utenos Alus UAB:n välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Švyturys-Utenos Alus UAB ja Nordbrand Nordhausen GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 253, 4.8.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/55

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.11.2015 – Italia v. komissio

(Asia T-636/14) (1)

((Kieliä koskevat järjestelyt - Ilmoitus avoimesta unionin elinten käännöskeskuksen johtajan toimesta - Sähköisissä hakulomakkeissa olevat kieliä koskevat vaatimukset - Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun kilpailuilmoituksen on väitetty eroavan sisällöltään sähköisistä hakulomakkeista - Selvästi täysin perusteeton kanne))

(2016/C 027/71)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Gattinara)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Liettuan tasavalta (asiamiehet: D. Kriaučiūnas, V. Čepaitė ja R. Krasuckaitė)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajan avoimen toimen täyttämisestä annetun ilmoituksen COM/2014/10356 (EUVL 2014, C 185 A, s. 1) kumoamiseksi.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Liettuan tasavalta vastaa väliintulosta aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 388, 3.11.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/56

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.11.2015 – Beul v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-640/14) (1)

((Kumoamiskanne - Rahoitusmarkkinoiden toiminta - Asetus (EU) N:o 537/2014 - Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi - Toimi ei koske henkilöä erikseen - Tutkimatta jättäminen))

(2016/C 027/72)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Carsten René Beul (Neuwied, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja K.-G. Stümper, sitten asianajajat H.-M. Pott ja T. Eckhold)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: P. Schonard ja D. Warin) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: R. Wiemann ja N. Rouam)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 (EUVL L 158, s. 77) kumoamista.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Lausunnon antaminen Euroopan komission väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Carsten René Beul vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

4)	Komissio ja parlamentti vastaavat väliintulohakemukseen liittyvistä omista kuluistaan.

(1) EUVL C 409, 17.11.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/57

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.11.2015 – Milchindustrie-Verband ja Deutscher Raiffeisenverband v. komissio

(Asia T-670/14) (1)

((Kumoamiskanne - Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 - Yhteenliittymä - Toimi ei koske jäseniä suoraan - Tutkimatta jättäminen))

(2016/C 027/73)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Milchindustrie-Verband eV (Berliini, Saksa) ja Deutscher Raiffeisenverband eV (Berliini) (edustajat: asianajajat I. Zenke ja T. Heymann)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann, T. Maxian Rusche ja R. Sauer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan 28.6.2014 päivätty komission tiedonanto, jonka otsikko on ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020” (EUVL C 200, s. 1), siltä osin kuin tämän tiedonannon liitteessä 3 ei mainita maitotaloustuotteiden ja juuston valmistuksen (NACE 10.51) alaa.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Milchindustrie-Verband eV ja Deutscher Raiffeisenverband eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 431, 1.12.2014.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/57

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.11.2015 – Delta Group agroalimentare v. komissio

(Asia T-163/15) (1)

((Kumoamiskanne - Italian siipikarjanlihamarkkinat - Poikkeukselliset tukitoimenpiteet Italian siipikarjanlihamarkkinoita koskevien erityisten ongelmien ratkaisemiseksi - Tiettyihin Afrikan maihin tarkoitetun siipikarjanlihan vientituet - Poikkeuksellisia tukitoimenpiteitä koskevan kantajan vaatimuksen hylkääminen - Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen))

(2016/C 027/74)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Delta Group agroalimentare Srl (Porto Viro, Italia) (edustaja: asianajaja V. Migliorini)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Schima ja D. Nardi)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus 9.2.2015 päivätyn komission sen kirjeen kumoamiseksi (viite: Ares (2015) 528512), joka oli lähetetty vastaukseksi kantajan vaatimukseen poikkeuksellisten tukitoimenpiteiden toteuttamisesta siipikarjanlihamarkkinoilla maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL L 347, s. 671) 219 artiklan 1 kohdan tai 221 artiklan perusteella.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Delta Group agroalimentare Srl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 178, 1.6.2015.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/58

Kanne 25.9.2015 – Iran Insurance Company v. neuvosto

(Asia T-558/15)

(2016/C 027/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Iran Insurance Company (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja D. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston maksamaan kantajalle korvauksen siitä aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka kantajalle on aiheutunut siitä, että neuvosto määräsi lainvastaisesti rajoittavia toimenpiteitä kantajaa vastaan seuraavien lainvastaisten toimien mukaisesti: i) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP (1); ii) 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (2); iii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP (3); iv) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (4); v) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (5);

—

määräämään vahingonkorvauksena kokonaismäärän, joka muodostuu seuraavasti: yhteenlaskettuna i) 84 767,66 Yhdistyneen kuningaskunnan puntaa; ii) 4 774 187,07 euroa; iii) 1 532 688 Yhdysvaltain dollaria ja iv) muut menettelyn aikana mahdollisesti vahvistettavast määrät, mikä kattaa kantajan neuvoston lainvastaisten toimien vuoksi kärsimän sekä aineettoman että aineellisen vahingon;

—	velvoittamaan neuvoston maksamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin perusteluihin.

Kantaja väittää, että SEUT 340 artiklan mukaan se, jolle unionin toimielin on aiheuttanut vahinkoa, voi vaatia tältä toimielimeltä vahingonkorvausta. Edellytykset tällaiselle vahingonkorvausvaatimukselle täsmennettiin oikeuskäytännössä, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää kantajan mukaan tiivistetysti 25.11.2014 antamassaan tuomiossa Safa Nicu Sepahan vastaan neuvosto (T-384/11, Kok., EU:T:2014:986): a) toimielimen toiminnan on oltava lainvastaista; b) aiheutuneen vahingon on oltava tosiasiallista; ja c) moititun menettelyn ja korvattavaksi vaaditun vahingon välillä on oltava syy-yhteys.

Kantaja katsoo, että edellä mainitut kolme edellytystä täyttyvät kantajan tilanteessa: neuvosto ”on rikkonut oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla vakavasti oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia”, kuten unionin yleinen tuomioistuin 6.9.2013 antamassaan tuomiossa Iran Insurance vastaan neuvosto (T-12/11, EU:T:2013:401) totesi; kantajalle on aiheutunut huomattavaa aineetonta ja aineellista vahinkoa; tällainen vahinko on suora seuraus lainvastaisista seuraamuksista.

Kantaja toteaa lisäksi, että kuten kanteessa tarkemmin selvitetään, kantajalle aiheutunen aineettoman vahingon määräksi on arvioitu 1 000 000 euroa; aineellinen vahinko, jonka määrän ulkopuoliset tarkastajat ovat arvioineet, on määrältään yhteenlaskettuna 84 767,66 Yhdistyneen kuningaskunnan puntaa, 4 774 187,07 euroa ja 1 532 688 Yhdysvaltain dollaria sekä muut menettelyn aikana mahdollisesti vahvistettavat määrät.

(1) EUVL 2010 L 281, s. 81.

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010 L 281, s. 1).

(3) EUVL 2011 L 319, s. 71.

(4) EUVL 2011 L 319, s. 11.

(5) EUVL 2012 L 88, s. 1.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/59

Kanne 25.9.2015 – Post Bank Iran v. neuvosto

(Asia T-559/15)

(2016/C 027/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Post Bank Iran (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja D. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	määräämään vahingonkorvauksena 203 695 040 euron kokonaismäärän, joka kattaa kantajan neuvoston lainvastaisten toimien vuoksi kärsimän sekä aineettoman että aineellisen vahingon;

—	velvoittamaan neuvoston maksamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin perusteluihin.

Kantaja katsoo, että edellä mainitut kolme edellytystä täyttyvät kantajan tilanteessa: neuvosto ”on rikkonut oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla vakavasti oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia”, kuten unionin yleinen tuomioistuin 6.9.2013 antamassaan tuomiossa Post Bank Iran vastaan neuvosto (T-13/11, EU:T:2013:402) totesi; kantajalle on aiheutunut huomattavaa aineetonta ja aineellista vahinkoa; tällainen vahinko on suora seuraus lainvastaisista seuraamuksista.

3)	Kantaja toteaa lisäksi, että kuten kanteessa tarkemmin selvitetään, kantajalle aiheutunen aineettoman vahingon määräksi on arvioitu 1 000 000 euroa; aineellinen vahinko, jonka määrän ulkopuoliset tarkastajat ovat arvioineet, on määrältään 202 695 040 euroa.

(1) EUVL 2010 L 281, s. 81.

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010 L 281, s. 1).

(3) EUVL 2011 L 319, s. 71.

(4) EUVL 2011 L 319, s. 11.

(5) EUVL 2012 L 88, s. 1.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/60

Kanne 9.10.2015 – GABO:mi v. komissio

(Asia T-588/15)

(2016/C 027/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation:milliarium mbH & Co. KG (München, Saksa) (edustaja: asianajajat M. Ahlhaus ja C. Mayer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaiset päätökset ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 29.7.2015 päivättyyn sähköpostiin sekä 19.8.2015 päivättyyn kirjeesseen (Ref. Ares(2015)3466903) ja 28.8.2015 päivättyyn kirjeeseen (Ref. Ares(2015)3557576) ilmenevät komission päätökset, joilla on keskeytetty kaikki kantajalle suoritettavat maksut, jotka koskevat vastaajan osasto E:n hallinnoimia FP 7-avustuksia eli EU-CERT-ID-hankkeeseen liittyvää FP7-avustusta nro 602299 ja HIP-Trial –hankkeeseen liittyvää FP7-avustusta nro 260777 sekä osasto F:n hallinnoimaa avustusta eli BIOFECOTR-hankkeeseen liittyvää FP7-avustusta nro 312117.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että FP7 -avustussopimuksen liitteessä II olevan II.5 artiklan 3 kohdan d alakohta ei kata riidanalaisia päätöksiä

2)	Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että riidanalaiset päätökset eivät täytä sovellettavia muoto- ja menettelyvaatimuksia ja että niillä loukataan hyvän hallinnon periaatetta

3)	Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että vastaajan todellinen tarkoitus on ollut lainvastaisen kuittauksen toteuttaminen eikä turvaamistoimien toteuttaminen

4)	Neljäs kanneperuste, joka koskee sitä, että riidanalaiset päätökset perustuvat vastaajan vapaaseen harkintaan perustuviin lainvastaisiin päätöksiin.

5)	Viides kanneperuste, joka koskee sitä, että riidanalaisilla päätöksillä loukataan suhteellisuusperiaatetta

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/61

Kanne 12.10.2015 – Eurorail v. komissio ja INEA

(Asia T-589/15)

(2016/C 027/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Eurorail NV (Aalst, Belgia) (edustajat: asianajajat J. Derenne, N. Pourbaix ja M. Domecq)

Vastaajat: Kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto (INEA) ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

Julistaa SEUT 272 artiklan nojalla, että kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston 17.7.2015 tekemä päätös avustussopimuksen (1) purkamisesta ja vaatimuksesta palauttaa kantajalle maksetut ennakot on lainvastainen eikä sitä voida soveltaa ja että lopullinen kantajalle myönnettävä avustus on määrältään a 951 813 euroa

—	vaihtoehtoisesti kantaja vaatii, että komission ja kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston katsotaan olevan sopimusperusteisessa vastuussa kantajalle päätöksestä aiheutuneesta vahingosta ja määrätään perittäväksi niiltä takaisin 581 770 euroa (korkoineen)

—	vaihtoehtoisesti velvoittaa kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston/komission peruuttamaan päätöksen ja

—	velvoittaa kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston/komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto ja komissio rikkoivat avustussopimukseen perustuvia velvoitteitaan. Kantaja väittää, että tämän seurauksena ne virheellisesti purkivat avustussopimuksen ja vaativat kantajalle maksettujen ennakkojen palauttamista.

2.	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto ja komissio loukkasivat periaatetta, jonka mukaan sopimusvelvoitteita on noudatettava vilpittömässä mielessä.

3.	Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto ja komissio loukkasivat kantajan perusteltua luottamusta.

(1) Avustussopimus MPO/09/058/SI1.5555667 ”RAIL2” (Marco Polo II- ohjelma, hankepyyntö 2009).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/62

Kanne 19.10.2015 – Europäischer Tier- und Naturschutz ja Giesen v. komissio

(Asia T-595/15)

(2016/C 027/79)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Europäischer Tier- und Naturschutz e.V. (Much, Saksa) ja Horst Giesen (Much) (edustaja: asianajaja P. Brockmann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 17.8.2015 tehdyn, 24.8.2015 tiedoksi annetun Euroopan komission päätöksen olla ryhtymättä toimenpiteisiin

eurooppalaisen yhdistysoikeuden luomiseksi komission sellaisen lainsäädäntöehdotuksen, jota ei enää julkaista, tai sellaisen kyseisen lainsäädäntöehdotuksen sallituissa puitteissa muutetun version muodossa, jossa rajatylittävät toimet, joilla on altruistinen tarkoitus, rinnastetaan voittoa tavoitteleviin yhdistyksiin, ja toissijaisesti

kansallisten kokoontumis- ja yhdistymisvapauksien yhdenmukaistamiseksi sellaisten rajatylittävien toimien osalta, joilla on altruistinen tarkoitus,

—

velvoittamaan siten Euroopan komission saamaan aikaan SEUT 266 artiklassa tarkoitetun lainmukaisen tilan, minkä yhteydessä on pidättäydyttävä muista ensimmäisessä ja toisessa vaatimuksessa tarkoitetuista huononemisista, jotka voivat estää tämän tilan aikaansaamisen tai vaikeuttaa sen aikaansaamista, ja

—	velvoittamaan komission ja mahdolliset väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat arvostelevat sitä, ettei eurooppalaista yhdistysoikeutta ole luotu, ettei olemassa olevaa syrjintää ole poistettu ja että kollektiivista ja yksilöllistä yhdistymisvapautta on loukattu.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklan ja SEU 6 artiklan 3 kohdassa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 20 artiklassa tarkoitettujen yleisten oikeusperiaatteiden noudattamatta jättämiseen

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan oikeuden (perusoikeuskirjan 20 artikla ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artikla) noudattamatta jättämiseen henkisten arvojen ja aatteellisten yhdistysten vahingoksi

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitetun perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu vapauksien ulottuvuuden rajoittamiseen olemalla ryhtymättä toimenpiteisiin ja perusoikeuskirjan 52 ja 54 artiklan virheelliseen tulkintaan

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/63

Kanne 23.10.20152 – Wirtschaftsvereinigung Stahl ym. v. komissio

(Asia T-605/15)

(2016/C 027/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Wirtschaftsvereinigung Stahl (Düsseldorf, Saksa), Benteler Steel/Tube GmbH (Paderborn, Saksa), BGH Edelstahl Freital GmbH (Freital, Saksa), BGH Edelstahl Lippendorf GmbH (Lippendorf, Saksa), BGH Edelstahl Siegen GmbH (Siegen, Saksa), Buderus Edelstahl GmbH (Wetzlar, Saksa), ESF Elbe-Stahlwerke Feralpi GmbH (Riesa, Saksa), Friedr. Lohmann GmbH Werk für Spezial- & Edelstähle (Witten, Saksa), Outokumpu Nirosta GmbH (Krefeld, Saksa), Rogesa Roheisengesellschaft Saar mbH (Dillingen, Saksa), Zentralkokerei Saar GmbH (Dillingen), Drahtwerk St. Ingbert GmbH (St. Ingbert, Saksa), Ilsenburger Grobblech GmbH (Ilsenburg, Saksa), ThyssenKrupp Electrical Steel GmbH (Gelsenkirchen, Saksa), ThyssenKrupp Federn und Stabilisatoren GmbH (Hagen, Saksa), ThyssenKrupp Gerlach GmbH (Homburg, Saksa), ThyssenKrupp Rasselstein GmbH (Andernach, Saksa) ja Emscher Aufbereitung GmbH (Mühlheim an der Ruhr, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Janssen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen tuomion

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteillaan kumottavaksi tukiohjelmasta SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN), jonka Saksa on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hyväksi ja energiaintensiivisille yrityksille myönnettäväksi alennetuksi EEG-lisämaksuksi, 25.11.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 8786 final. (1)

Kanteidensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen, jotka olennaisilta osiltaan ovat samat tai samanlaiset kuin asiassa T-319, Deutsche Edelstahlwerke vastaan komissio (2) esitetyt kanneperusteet.

(1) EUVL L 250, s. 122.

(2) EUVL C 302, s. 60.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/63

Kanne 29.10.2015 – Repsol v. SMHV – Basic (BASIC)

(Asia T-609/15)

(2016/C 027/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Repsol, SA (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Devaureix)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Basic AG Lebensmittelhandel (München, Saksa)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”BASIC” – yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus nro 5 648 159

SMHV:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.8.2015 asiassa R 2384/2013-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	tutkii kanteen kaikkine liitteineen ja vastaavine jäljennöksineen

—	tutkii kaikki kanteeseen liitetyt todisteet

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Valituslautakunta arvioi virheellisesti Basic AG:n toimittamaa näyttöä, joka koski yritysnimien ”Basic AG” ja ”Basic” tosiasiallista käyttöä sen toimesta elinkeinotoiminnassa Saksassa.

—	Riidanalainen päätös perustuu virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, koska kuviomerkkien ”basic” välillä ei ole sekaannusvaaraa. Ilmaisulla basic ei ole erottamiskykyä.

—	Saksan tavaramerkkilain rekisteröimättömille kauppanimille myöntämää poikkeuksellista suojaa on 23.3.1957 allekirjoitetun Rooman sopimuksen ja yhteisön oikeuskäytännön mukaan tulkittava rajoittavasti.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/64

Kanne 26.10.2015 – British Aggregates v. komissio

(Asia T-610/15)

(2016/C 027/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: British Aggregates Association (Lanark, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajaja L. Van den Hende ja solicitor A. White)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 27.3.2015 asiassa SA.34775 (2013/C) (ex 2012/NN) – Kiviainesvero – tehdyn komission päätöksen C(2015) 2141 final, ja

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki arviointivirheitä, kun se päätti, etteivät vuoden 2001 Finance Actissa säädetyt kahdeksan vapautusta kiviainesverosta olleet valikoivia ja etteivät ne näin ollen ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja kun se määritteli normaalia verotusta koskevan periaatteen sekä kiviainesveron tavoitteen valikoivuutta koskevan perusteen soveltamiseksi.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio ei tehnyt todella huolellista ja puolueetonta tutkimusta siitä, olivatko kyseiset kahdeksan vapautusta valikoivia ja voitiinko niitä tämän vuoksi pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

Kolmas kanneperuste, jossa väitetään, ettei komissio esittänyt SEUT 296 artiklassa määrättyjä perusteluja riidanalaiselle päätökselle, sillä komissio sovelsi tässä normaalia verotusta koskevaa periaatetta ja kiviainesveron tavoitetta ristiriitaisesti selittäessään, miksi kyseiset kahdeksan vapautusta eivät olleet valikoivia.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/65

Kanne 2.11.2015 – Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio

(Asia T-611/15)

(2016/C 027/83)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring mbH (Melsungen, Saksa) (edustajat: asianajajat E. Wagner ja H. Hoffmeyer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission asiassa 2015/4023 3.9.2015 tekemän päätöksen, jossa kantajalta on kokonaan evätty oikeus tutustua kartellimenettelystä AT/39914 – EIRD 4.12.2013 tehdyn komission päätöksen julkiseen versioon ja komission tätä menettelyä koskevien asiakirjojen sisällysluetteloon, kokonaan tai toissijaisesti vähintään siltä osin kuin komissio on evännyt oikeuden tutustua mainitun päätöksen tai kyseisen sisällysluettelon julkisen version siihen osaan, jonka luottamuksellisuuteen ne yritykset, joita päätös koskee, eivät ole vedonneet tai eivät enää vetoa,

—

toissijaisesti siinä tapauksessa, että komission asiassa 2015/4023 3.9.2015 tekemää päätöstä, jossa kantajalta on kokonaan evätty oikeus tutustua kartellimenettelystä AT/39914 – EIRD 4.12.2013 tehdyn komission päätöksen julkiseen versioon ja komission tätä menettelyä koskevien asiakirjojen sisällysluetteloon, ei kumota kokonaan sen vuoksi, että ja siltä osin kuin kartellimenettelystä AT/39914 – EIRD 4.12.2013 tehdystä komission päätöksestä ja/tai komission tätä menettelyä koskevien asiakirjojen sisällysluettelosta ei ole olemassa julkista versiota, toteamaan, että komissio on lainvastaisesti jättänyt laatimatta julkisen version kartellimenettelystä AT/39914 – EIRD 4.12.2013 tekemästään päätöksestä ja/tai kyseistä menettelyä koskevien asiakirjojen sisällysluettelosta sekä jättänyt toimittamatta sen kantajalle,

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kymmeneen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste: tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden sekä hyvää hallintoa ja perusteluja koskevan perusoikeuden loukkaaminen sen vuoksi, että riidanalaisesta päätöksestä puuttuvat perustelut

2.	Toinen kanneperuste: tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden sekä oikeutta muutoksenhakua koskevaan ohjaukseen loukkaaminen sen vuoksi, että mahdollisia oikeussuojakeinoja koskevaa ohjausta ei ole annettu

3.	Kolmas kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkominen

4.	Neljäs kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkominen

5.	Viides kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan rikkominen

6.	Kuudes kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan rikkominen

7.	Seitsemäs kanneperuste: oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan perusoikeuden loukkaaminen

8.	Kahdeksas kanneperuste: oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan perusoikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen, koska sitä, olisiko ainakin niiden asiakirjojen osiin, joihin tutustumista oli haettu, ollut mahdollista tutustua, ei ole arvioitu

9.	Yhdeksäs kanneperuste: SEUT 101 artiklan rikkominen sillä perusteella, että kantajalta on käytännössä evätty mahdollisuus tutkia kartellioikeuden mukaisia vahingonkorvausvaatimuksia ja mahdollisesti vedota niihin

10.

Kymmenes, toissijaisesti esitetty kanneperuste: kantajan oikeutta siihen, että kartellimenettelystä AT/39914 – EIRD tehdystä komission päätöksestä ja komission tätä menettelyä koskevien asiakirjojen sisällysluettelosta laaditaan julkinen versio, on loukattu (asetus (EY) N:o 1049/2001 ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 30 artiklan 2 kohta).

Tässä yhteydessä kantaja tuo esiin sen, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeussäännöksissä olevat edellytykset, joilla se, että kantajalle ei anneta oikeutta tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin, voitaisiin oikeuttaa, eivät täyty.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/66

Kanne 2.11.2015 – LL v. parlamentti

(Asia T-615/15)

(2016/C 027/84)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: LL (Vilna, Liettua) (edustaja: asianajaja J. Petrulionis)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 17.4.2014 tekemän päätöksen (D(2014) 15503) ja sen perusteella 5.5.2014 laaditun veloitusilmoituksen nro 2014-575

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Maksun oikeellisuus sekä sen takaisinperimisen pätevyys ja lainmukaisuus

Kantajan mukaan Euroopan parlamentin pääsihteeri totesi päätöksessä (D(2014) 15503) täysin perusteettomasti ja laittomasti, että kantajalle oli virheellisesti maksettu 37 728 euron määrä, ja määräsi perusteettomasti ja laittomasti Euroopan parlamentin tilinpitäjän perimään kyseisen 37 228 euron maksun takaisin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeen 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 80 artiklan nojalla ja antamaan veloitusilmoituksen nro 2014-575 tiedoksi kantajalle tätä varten säädetyn menettelyn mukaisesti.

Kantajan mukaan Euroopan parlamentin pääsihteeri otti päätöksensä yhteydessä huomioon ainoastaan kaksi seikkaa eli OLAFin kertomuksen ja sen, ettei kantaja ollut esittänyt näyttöä maksun käyttämisestä aiottuun tarkoitukseensa. Kantaja väittää kuitenkin, ettei asiassa ole hankittu sellaista tietoa, joka osoittaisi hänen käyttäneen saadun maksun Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan vastaisesti muihin kuin aiottuihin tarkoituksiin.

Vanhentumisaika sekä kohtuullista määräaikaa, oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden soveltaminen

Kantaja väittää, että Euroopan parlamentin pääsihteeri päätöksessä (D(2014) 15503) ja veloitusilmoituksessa nro 2014-575 ei noudatettu varainhoitoasetuksen 81 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 93 artiklan mukaista vanhentumisaikaa eikä myöskään kohtuullista määräaikaa, oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden asettamia vaatimuksia.

Kantajan mukaan toimivaltaiset unionin toimielimet käyttivät toimivaltaansa ja tekivät merkitykselliset päätökset perusteettomalla ja epäreilulla ja näin ollen kohtuuttomalla viiveellä. Näin loukattiin kantajan oikeuksia, mukaan lukien puolustautumisoikeudet ja niiden asianmukainen täytäntöönpano, sillä kantajalla ei ollut tapahtumien tutkimisen ja merkityksellisten päätösten tekemisen välillä kuluneena pitkänä aikana objektiivista mahdollisuutta puolustautua esitettyjä syytöksiä vastaan, esittää selvitysaineistoa tai ryhtyä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tutkittu tilanne ratkaistaisiin asianmukaisesti.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/67

Kanne 3.11.2015 – Transtec v. komissio

(Asia T-616/15)

(2016/C 027/85)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Transtec (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan komission 25.8., 27.8., 7.9., 16.9. ja 23.9.2015 päivättyihin kirjeisiin sisältyneet korvauspäätökset, jotka koskivat 624 388,73 euron summan takaisin perimistä

—	velvoittamaan vastaajan maksamaan 624 388,73 euroa tälle summalle laskettavine viivästyskorkoineen, jotka on vahvistettava Euroopan keskuspankin ohjauskoron perusteella kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna

—	velvoittamaan vastaajan korvamaan aineettoman vahingon, joka arvioidaan 1 euron symboliseksi määräksi

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisilta päätöksiltä puuttuu pätevä oikeudellinen perusta.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteettoman edun periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin 607 096,08 euron summa korkoineen on poistettu kantajan varallisuudesta ja se on lisätty komission varallisuuteen ilman, että tähän omaisuudensiirtoon olisi ollut mitään oikeudellista perustetta.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu 27.3.2003 annetun, yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan varainhoitoasetuksen 42, 44, 45 ja 47 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin komissio ei ole käyttänyt näissä säännöksissä sille annettua harkintavaltaa, sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin komissio on jättänyt ottamatta huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu komission tekemiin ilmeisiin arviointivirheisiin.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/68

Kanne 6.11.2015 – Badica ja Kardiam v. neuvosto

(Asia T-619/15)

(2016/C 027/86)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Badica Bureau d’achat de diamant Centrafrique (Badica) (Bangui, Keski-Afrikan tasavalta) ja Kardiam (Antwerpen, Belgia) (edustajat: asianajajat D. Luff ja L. Defalque)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 2.9.2015 annetun täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan ja tämän asetuksen liitteessä olevan B 1 kohdan siltä osin kuin kantajat on lisätty rajoittavista toimenpiteistä Keski-Afrikan tasavallan tilanteen huomioon ottamiseksi 10.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 224/2014 liitteeseen I

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että puolustautumisoikeuksia, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan:

—	Ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että neuvosto ei ole antanut kantajille erikseen tiedoksi varojen jäädyttämistä koskevaa päätöstä

—	Toinen osa, joka perustuu siihen, että todisteita ja asiakirja-aineistoa ei ole annettu tiedoksi, sekä kontradiktorisen periaatteen ja menettelyn avoimuuden periaatteen loukkaamiseen

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen arviointia koskevaan virheeseen kantajien toiminnan osalta, mikä on johtanut oikeudelliseen virheeseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu virheisiin, jotka ovat vaikuttaneet neuvoston arviointiin.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/69

Kanne 10.11.2015 – Tillotts Pharma v. SMHV – Ferring (OCTASA)

(Asia T-632/15)

(2016/C 027/87)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Tillotts Pharma AG (Rheinfelden, Sveitsi) (edustaja: asianajaja M. Douglas)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Ferring BV (Hoofddorp, Alankomaat)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki OCTASA – Rekisteröintihakemus nro 8 169 881

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.9.2015 asiassa R 2386/2014-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/70

Kanne 12.11.2015 – JT International v. SMHV – Habanos (PUSH)

(Asia T-633/15)

(2016/C 027/88)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: JT International SA (Geneve, Sveitsi) (edustajat: barrister S. Malynicz, solicitor K. Gilbert ja solicitor M. Gilbert)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Corporación Habanos, SA (Havanna, Kuuba)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Sanaosan PUSH sisältävä yhteisön tavaramerkki – Rekisteröintihakemus nro 11 639 903

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n viidennen valituslautakunnan 10.8.2015 asiassa R 3046/2014-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan omat ja kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/70

Kanne 16.11.2015 – Alma-The Soul of Italian Wine v. SMHV – Miguel Torres (SOTTO IL SOLE ITALIAONO SOTTO il SOLE)

(Asia T-637/15)

(2016/C 027/89)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Alma-The Soul of Italian Wine LLLP (Coral Gables, Florida, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja F. Terrano)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Miguel Torres, SA (Vilafranca del Penedès, Espanja)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosat ”SOTTO IL SOLE ITALIAONO SOTTO il SOLE” – Rekisteröintihakemus nro 9 784 539

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.9.2015 asiassa R 356/2015-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa, 64 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/71

Kanne 18.11.2015 – Jema Energy v. Fusion for Energy -yhteisyritys

(Asia T-668/15)

(2016/C 027/90)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Jema Energy, S.A. (Lasarte-Oria, Espanja) (edustaja: asianajaja N. Rey Rey)

Vastaaja: eurooppalainen yhteisyritys ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten (Fusion for Energy) (F4E)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan päätöksen hylätä kantaja Jema Energyn tarjous ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee menettelyyn sovellettujen oikeussääntöjen selkeyttä ja oikeusvarmuuden ja avoimuuden periaatteiden loukkaamista

—

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että tarjouseritelmä nyt kyseessä olevassa menettelyssä sisältää epämääräisiä ja epätarkkoja käsitteitä, minkä takia kantaja joutui pyytämään vastaajalta useita selvennyksiä. Kantaja esitti erittäin selkeitä kysymyksiä jättämättä sijaa epäilyksille. Heti alusta alkaen F4E antoi hyvin moniselitteisiä ja ylimalkaisia vastauksia.

—	Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon valintakriteerien moniselitteisyys tässä menettelyssä ja F4E:n käyttäytyminen sen vastatessa kantajan kysymyksiin ja toimiin, oikeusvarmuuden ja avoimuuden periaatteita on loukattu.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan menettelyssä on loukattu tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteita

—

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että yhdessä vastaajan kantajalle menettelyn alussa lähettämässä asiakirjassa todetaan nimenomaisesti, että jos esitetyt esimerkit eivät täytä teknisten eritelmien vaatimuksia, tarjoaja saa esittää uusia esimerkkejä täyttääkseen kyseiset vaatimukset kattavasti. Kantajalle ei ilmoitettu missään vaiheessa, ettei se ollut täyttänyt kyseisiä vaatimuksia, joten se ei koskaan saanut tilaisuutta esittää muita esimerkkejä. Ja kuitenkin vastaaja on sulkenut JEMA:n pois hankintamenettelystä juuri siitä syystä, ettei tämän esimerkit täyttäneet vaatimuksia.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja kilpailun keinotekoiseen rajoittamiseen

—

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että valintakriteerit ovat liian tiukat. F4E edellytti kolmen vaatimuksen (teho, jännite ja virta) yhdistelmän täyttävää referenssiä, mikä on hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeetonta ja suhteetonta. Lisäksi on vaadittu, että referenssinä esitetään viiden viime vuoden aikana toteutettu virtalähdehanke, mikä myös on suhteeton kriteeri, koska yritykset, joilla voi olla tällaiset kriteerit täyttäviä referenssejä, ovat suurtehomoottoreiden taajuusmuuttajien valmistajia. Nämä ovat tyypillisesti suuryrityksiä, mikä tekee osallistumisen pienille ja keskisuurille yrityksille vähemmän houkuttelevaksi.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/72

Kanne 20.11.2015 – Osho Lotus Commune v. SMHV – Osho International Foundation (OSHO)

(Asia T-670/15)

(2016/C 027/91)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Osho Lotus Commune e.V. (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Viefhues)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Osho International Foundation (Zürich, Sveitsi)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”OSHO” – Hakemus nro 1 224 831

SMHV:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n neljännen valituslautakunnan 22.9.2015 asiassa R 1997/2014-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n ja tarvittaessa muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b, c ja f alakohtaa on rikottu.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/73

Kanne 12.11.2015 – Malta Cross Foundation International v SMHV – Malteser Hilfsdienst (Malta Cross International Foundation)

(Asia T-672/15)

(2016/C 027/92)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Malta Cross Foundation International, Inc. (Hallandale Beach, Florida, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja J. Pimenta)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Malteser Hilfsdienst e.V. (Köln, Saksa)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen malli: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Malta Cross International Foundation” – Rekisteröintihakemus nro 7 252 554

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n suuren valituslautakunnan 9.7.2015 asiassa R 863/2011-G tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n ja mahdollisesti väliintulijan korvaamaan väitemenettelystä ja valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/74

Kanne 20.11.2015 – Panzeri v. parlamentti ja komissio

(Asia T-677/15)

(2016/C 027/93)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Pier Antonio Panzeri (Calusco d’Adda, Italia) (edustaja: asianajaja C. Cerami)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	hyväksymään tämän kanteen ja kumoamaan riidanalaisen toimenpiteen, koska se on lainvastainen

—	toissijaisesti palauttamaan asian Euroopan parlamentin pääsihteerille sen summan oikeudenmukaista uudelleenarviointia varten, jonka korvaamista on vaadittu

—	velvoittamaan vastaajat korvaamaan Pier Antonio Panzerille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne kohdistuu Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston jäsenten taloudellisten ja sosiaalietuuksien osaston 21.9.2015 päivättyyn muistioon nro 315070, joka sisälsi kantajalle osoitetun veloitusilmoituksen, jossa häntä vaadittiin maksamaan 83 764 euron suuruinen summa. Kanne kohdistuu myös Euroopan parlamentin pääsihteerin 27.7.2012 päivättyyn englanninkieliseen muistioon nro 312998, jossa esitetään edellä mainitun veloitusilmoituksen perustelut. Kanne kohdistuu myös kaikkiin kahta edellä mainittua toimenpidettä edeltäneisiin, niihin liittyviin ja niistä aiheutuviin toimenpiteisiin.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) 2012/966 81 artiklan 1 kohdan rikkomista, kohtuullisen määräajan periaatteen loukkaamista ja unionin vaatiman saatavan vanhenemista.

—

Kantaja katsoo tältä osin, että 83 764,34 euron suuruinen saatava, jonka palauttamista parlamentti vaatii hallinnollisessa menettelyssä, on vanhentunut asetuksen (EY) 2012/966 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Unionin väitettyyn saatavaan johtaneet tosiseikat liittyvät nimittäin yksinomaan vuosien 2004 ja 2009 väliseen viisivuotiskauteen, kun taas maksumääräys annettiin vasta 21.9.2015 eli määräajan päätyttyä.

Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) 1999/1079 1 artiklassa, 4 artiklan 6 kohdassa, 6 artiklan 5 kohdassa ja 9 artiklassa ja sen johdanto-osan 10. perustelukappaleessa säädettyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, OLAF sisäisistä tutkimuksista 25.5.1999 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission toimielinten välisen sopimuksen 4 artiklassa määrättyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, OLAFin toimivallan puuttumista, suhteellisuusperiaatteen ja kohtuullisuuden periaatteen loukkaamista ja tutkinnan ja painottamisen puuttumista.

—

Kantaja katsoo tästä, että OLAFin menettely on useilta osin virheellinen, koska häneen ei väitetysti sovellettu asianmukaisella tavalla kontradiktorista periaatetta, että lopullinen tutkintakertomus puuttui, että OLAFin tutkimus toteutettiin tavalla, joka oli kokonaisuudessaan ilmeisellä tavalla asetuksen (EY) 1999/1073 6 artiklan 5 kohdan vastainen, koska se aloitettiin 23.11.2009 ja saatettiin päätökseen (ilmeisesti) vasta vuoden 2012 heinäkuussa. Lisäksi OLAF ei ollut toimivaltainen sen toiminnan vähäisen merkityksen vuoksi, josta kantajaa syytetään, mikä johtaa myös siihen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

Kolmas kanneperuste, joka koskee SEUT 55 artiklan ja SEUT 20 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan rikkomista ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin päätöksen nro 2005/684/EY 7 artiklan 1 kohdassa.

—

Kantaja korostaa, että Euroopan parlamentin puhemiehen 27.7.2012 laatima muistio nro 312998, jossa esitetään ainoat väitteet, jotka kantajalla on tiedossaan, laadittiin englannin kielellä. Tämä merkitsee kantajan mukaan useiden perustamissopimusten sellaisten määräysten ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sellaisten sääntöjen rikkomista, joilla pyritään takaamaan kaikille unionin kansalaisille, Euroopan parlamentin jäsenet mukaan lukien, mahdollisuus voida käydä kirjeenvaihtoa tai neuvotella suullisesti unionin toimielinten kanssa omaa äidinkieltään käyttäen.

Neljäs kanneperuste, joka koskee Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemän päätöksen 62 ja 68 artiklassa säädettyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista ja toimenpiteen puuttumista ja perustelujen puuttumista kokonaan.

—

Tältä osin kantaja toteaa, että puhemies jätti tekemättä lopullisen päätöksensä (tai ainakin jätti antamatta sen hänelle tiedoksi), jonka perusteella riidanalainen maksumääräys toteutettiin. Tästä seuraa kantajan mukaan joko perustelujen puuttuminen kokonaan tai lopullisen päätöksen olemattomuus. Näin ollen edellytykset jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan 2 kohdan soveltamiselle puuttuvat.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/77

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 30.11.2015 – O’Riain v. komissio

(Asia F-104/14) (1)

((Henkilöstö - Kilpailu - Kilpailuilmoitus EPSO/AD/241/12 - Päätös olla merkitsemättä kantajaa varallaololuetteloon - Hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaate - Valintalautakunnan puolueettomuus - Selvästi perusteeton kanne))

(2016/C 027/98)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Donncha O’Riain (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja A. Salerno)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Ehrbar ja G. Gattinara)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus päätöksestä, jolla kantaja päätettiin olla merkitsemättä kilpailun EPSO AD/241/12 – GA varallaololuetteloon

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytyksen selvästi osin puutuvat, ja koska kanne on osittain selvästi perusteeton.

2)	Donncha O’Riain vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 7, 12.1.2015, s. 52.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/77

Kanne 30.10.2015 – ZZ v. neuvosto

(Asia F-137/15)

(2016/C 027/99)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisten lopullisten päätösten kumoaminen, jotka koskevat kantajan eläkeoikeuksien siirtoa unionin eläkejärjestelmään ja joissa sovelletaan 3.3.2011 vahvistettujen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä

Vaatimukset

—	päätökset, jotka on tehty 5.1. ja 7.1.2015 ja 23.2.2015 ja jotka koskevat sen laskemista, miten kantajalle ennen hänen siirtymistään neuvoston palvelukseen kertyneet eläkeoikeudet hyvitetään, on kumottava

—	siltä osin kuin tarpeellista, 23.7.2015 tehty päätös, jolla hylätään kantajan tekemä valitus, jossa vaaditaan soveltamaan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä ja vakuutusmatemaattisia kantoja, jotka olivat voimassa silloin, kun hän teki eläkeoikeuksien siirtoa koskevan hakemuksen, on kumottava

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.1.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/78

Kanne 17.11.2015 – ZZ v. parlamentti

(Asia F-142/15)

(2016/C 027/101)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kantajan esittämän avustuspyynnön hylkäämisestä tehdyn parlamentin päätöksen kumoaminen ja vaatimus vahingonkorvauksen maksamiseksi väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

Vaatimukset

—	Kantajan 11.12.2014 esittämän avustuspyynnön hylkäämisestä 11.4.2015 tehty implisiittinen päätös on kumottava

—	kantajan 24.4.2015 tekemän valituksen hylkäämisestä tehty 20.8.2015 päivätty päätös, joka on vastaanotettu 24.8.2015, on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvausta, jonka määräksi on kohtuullisesti vahvistettava 50 000 euroa

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 27

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	59. vuosikerta 25. tammikuu 2016

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2016/C 027/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1