8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/1

Esittelijä:

Gunta ANČA

Toinen esittelijä:

José Isaías RODRÍGUEZ GARCÍA-CARO

1.1

kehottaa lisäämään tietoa laitoksissa elävien ihmisten tilanteesta yhtenäisten ja eriteltyjen tietojen avulla ja laatimaan indikaattoreita, jotka kuvaavat ihmisoikeuksien kunnioittamista.

1.2

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan syrjinnän vastaisia toimenpiteitä sekä edistämään osana kansallisia uudistusohjelmia vammaisten oikeutta osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ja talouselämään.

1.3

toteaa, että säästötoimenpiteet ovat pienentäneet paikallis- ja alueyhteisöjen määrärahoja, mikä vaikuttaa suoraan sosiaalipalvelujen saatavuuteen. Tämä on johtanut laitoshoidon lisääntymiseen eräissä jäsenvaltioissa.

1.4

suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja edistääkseen siirtymistä laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin, kehittääkseen sosiaali- ja terveyspalveluja ja kouluttaakseen tukipalvelujen henkilöstöä.

1.5

suosittaa, että jäsenvaltiot uudistavat pitkäkestoista hoitoa kustannustehokkuusanalyysin perusteella ja soveltavat pitkäjänteistä lähestymistapaa, jossa investoidaan ihmisiin ja palveluihin eikä leikata rahoitusta.

1.6

korostaa, että laitoshoidosta luopuminen on prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä poliittista strategiaa ja riittävästi rahoitusta, jotta voidaan kehittää vaihtoehtoisia yhteisöllisiä tukipalveluja.

1.7

kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että vammaiset ovat oikeustoimikelpoisia muiden kanssa yhdenvertaisesti kaikilla elämänaloilla, ja tarjoamaan tarvittaessa tukea päätöksentekoon (1).

1.8

suosittaa kehittämään laadukkaita ja yhteisöllisiä palveluja keskeisenä vaiheena laitoshoidosta luopumisessa (2). Laitosten sulkeminen on vaarallista, mikäli ihmisille ei tarjota vaihtoehtoisia palveluja.

1.9

katsoo, että kotihoidon osalta on varmistettava tarvittavien ja kohtuuhintaisten asiantuntijapalvelujen kehittäminen.

1.10

suosittaa, että ammattilaiset kaikkialla Euroopassa koulutetaan työskentelemään yhteisöllisyyteen perustuvissa palveluissa ja että heille annetaan tietoa laitoshoidosta luopumisesta.

1.11

suosittaa, että yhteisöllisyyteen perustuvia palveluja tarjotaan paikallisesti ja että ne olisivat kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla.

1.12

korostaa työelämään pääsemisellä olevan tärkeä merkitys, jotta ihmiset, jotka lähtevät laitoksista, voivat osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Erikoistuneiden työnvälityspalveluiden ja ammatillisen koulutuksen olisi oltava syrjimättömästi tarvitsijoiden saatavilla.

1.13

suosittaa luomaan kumppanuuksia kaikkien laitoshoidon purkamisprosessiin osallistuvien toimijoiden kesken.

1.14

korostaa, että eri käyttäjäryhmillä on erilaisia tarpeita ja että erityisiä toimenpiteitä on kehitettävä yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina käyttäjät ja heitä edustavat organisaatiot, läheiset, palveluntarjoajat, asianomaiset talouden alat ja viranomaistahot.

1.15

kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään yhteisöllisiä palveluja koskevan eurooppalaisen laatukehyksen ja toistaa, että on kiireellisesti laadittava sitovia normeja mahdollisimman korkean laatutason varmistamiseksi.

1.16

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään riippumattomia ja tehokkaita tarkastus- ja valvontapalveluja, jotta varmistetaan sääntely- ja laatuvaatimusten noudattaminen hoitopalveluissa.

1.17

suosittaa, että puututaan kielteisiin stereotypioihin ja lisätään tietoisuutta niistä kouluissa ja yhteiskunnassa osallistavan koulutuksen ja tiedotuskampanjojen avulla.

2.1

Laitoshoidon purkaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on edistynyt Euroopassa eri tavoin viimeisen sadan vuoden aikana. Sen vuoksi on vaikea saada vertailukelpoisia tietoja eri maista.

2.2

ETSK katsoo, että muuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää selvittää sosiaalihuoltoa ja paljon tukea tarvitsevien ihmisten tilannetta kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan kehittää asianmukaisia toimenpiteitä ja vaihtaa hyviä käytäntöjä.

2.3

Näin ollen ETSK

2.3.1

panee merkille, että yli miljoona vammaista lasta ja aikuista asuu laitoksissa kaikkialla Euroopassa (3).

2.3.2

katsoo ”laitoksen” tarkoittavan mitä tahansa hoitolaitosta, jossa asukkaat on eristetty laajemmasta yhteisöstä ja/tai pakotettu elämään yhdessä. Laitosten asukkailla ei ole riittävästi valtaa määrätä elämästään tai heitä koskevista päätöksistä, ja itse organisaation vaatimukset menevät usein asukkaiden yksilöllisten tarpeiden edelle (4).

2.3.3

panee merkille, että paikallisyhteisössä toteutettu korkealaatuinen hoito johtaa poikkeuksetta laitoshoitoa parempaan elämänlaatuun ja sosiaaliseen integraatioon ja vähentää eriytymisen vaaraa (5).

2.3.4

tuomitsee kaikenlaisen syrjinnän ja kaltoinkohtelun, jota vammaiset ja muut miehet, naiset ja lapset sekä paljon tukea tarvitsevat henkilöt ja psykososiaalisista ongelmista kärsivät voivat kohdata laitoksissa ja hoidon yhteydessä.

2.3.5

viittaa ETSK:n aiemmissa lausunnoissa annettuihin suosituksiin (6).

2.3.6

kiinnittää huomiota velvoitteisiin, jotka perustuvat YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (7)ja jotka velvoittavat EU:n ja sen jäsenvaltiot kunnioittamaan ihmisten arvoa, vapautta ja oikeutta elää itsenäisesti, vapautta valita missä ja kenen kanssa he haluavat asua ja oikeutta käyttää yhteiskunnan tukipalveluja henkilökohtainen apu mukaan lukien.

2.3.7

panee merkille, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaan ”lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä”. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta, ja valtion tehtävänä on tukea etenkin vähävaraisimpia vanhempia asianmukaisten sosiaalisen suojelun välineiden avulla. Lapsilla on oikeus tulla suojelluksi vaaroilta ja hyväksikäytöltä. Jos perhe ei voi tarjota lapselle hänen tarvitsemaansa hoitoa valtion tarjoamista kattavista tukipalveluista huolimatta, lapsella on oikeus vaihtoehtoiseen perhehoitoon.

2.3.8

toteaa jälleen kerran, että nuorilla vammaisilla ja erityisesti kehitysvammaisilla on aina oikeus inhimilliseen kohteluun lain edessä.

3.1

suhtautuu myönteisesti siihen, että useat maat uudistavat tapaa, jolla ne tarjoavat hoitoa ja tukea lapsille ja aikuisille, korvaamalla osan tai kaikki pitkäaikaislaitokset perhekeskeisillä ja yhteisöllisyyteen perustuvilla palveluilla (8).

3.2

pyytää, että laitoshoidosta luopumisen yhteydessä kunnioitetaan käyttäjäryhmien oikeuksia, minimoidaan haitan riski ja varmistetaan myönteinen lopputulos kaikille asianosaisille. Uusissa hoito- ja tukijärjestelmissä on kunnioitettava jokaisen yksilön ja hänen läheistensä oikeuksia, ihmisarvoa, tarpeita ja toiveita.

3.3

katsoo, että jokaisella on oikeus valita missä ja miten haluaa elää.

4.1

ETSK toteaa, että lasten, vammaisten (myös psykososiaalisista ongelmista kärsivien) ja ikääntyvien hoitotarpeet ovat hyvin erilaisia. Sen vuoksi pitkäkestoisesta laitoshoidosta luovuttaessa olisi otettava huomioon kunkin käyttäjäryhmän erityistarpeet.

4.2

Yhteisöllisyyteen perustuva hoito – ammattimainen hoito sekä perheen piirissä ja sosiaalisessa ympäristössä saatu hoito mukaan lukien – tarjoaa lisäarvoa, joka puuttuu hoitolaitoksilta.

4.3

Laitosjärjestelmää olisi sen vuoksi mukautettava täydentämään yhteisöllisiä sosiaalisia ja terveyspalveluja silloin, kun näitä ei ole saatavilla, sekä siirtymävaiheen aikana.

4.4

Itsenäinen elämä ei tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi elää eristyksissä, vaan se tarkoittaa, että ihmisille on tarjolla erikoispalveluja ja yleispalveluja siinä yhteisössä, jossa he haluavat elää.

4.5

Laitoshoidosta luopuminen edellyttää oikeanlaisten palvelujen kehittämisen lisäksi oikeanlaisen ympäristön luomista yhteisöön. On tarpeen valmistella kansalaisia siirtymään, lisätä tietoisuutta ja torjua leimautumisista. Muutoin tuloksena on laitoshoidosta luopumisen sijaan uudelleenlaitostuminen, kun syntyy gettoja, joissa psykososiaalisista ongelmista kärsivät ihmiset elävät osana yhteiskuntaa mutta silti eristyksissä negatiivisten asenteiden vuoksi. Tiedotusvälineillä on tässä yhteydessä keskeinen rooli.

4.6

ETSK panee merkille EU:n jäsenvaltioiden väliset erot. Tämä koskee erityisesti pitkäkestoisen hoidon määritelmää. Erot voivat liittyä myös siihen, minkä tyyppisiä hoitomuotoja ja palveluja tarjotaan. Vastaavasti jäsenvaltioiden sisällä eri alueiden ja kuntien välillä on huomattavia eroja. Erot korostuvat erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä (9). ETSK katsoo, että tämän ei tulisi oikeuttaa hidasta edistymistä jäsenvaltioissa, joilla on kullakin omat erityispiirteensä, ja haluaa edistää asteittaista siirtymistä yhteisöllisyyteen perustuviin palveluihin.

4.7

ETSK suosittaa aiemmin antamassaan valmistelevassa lausunnossa (10), että etähoitoa ja tietotekniikka-avusteista asumista arvioidaan ja luodaan laaja-alaisen, hajautetun ja asuinpaikkojen lähellä oleva infrastruktuuri, jotta mahdollistetaan suora yhteys ikääntyviin. Komitea toistaa tämän suosituksen ja kannattaa asianmukaista prosessia, jonka myötä luovutaan ikääntyvien, lasten, kaikenikäisten vammaisten ja psykososiaalisista ongelmista kärsivien laitoshoidosta (11).

4.8

Näihin käyttäjäryhmiin sisältyy henkilöitä, joiden kyky tehdä päätöksiä voi olla alentunut tai puutteellinen heidän ikänsä, vammansa tai riippuvuutensa vuoksi. Sen vuoksi ETSK kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan näitä ihmisiä kattavasti asteittaisen ja hallitun laitoshoidon purkamisprosessin yhteydessä, jotta heidän oikeuksiaan kunnioitettaisiin kaikissa vaiheissa ja heille tarjottaisiin parasta mahdollista yhteisöllistä hoitoa mukaan lukien päätöksenteon tukeminen.

4.9

ETSK kiinnittää huomiota vaikutuksiin, joita siirtymisellä laitoshoidosta yhteisöllisyyteen perustuvaan hoitoon voi olla alan työntekijöihin. Kaikkien prosessiin osallistuvien viranomaisten ja sidosryhmien on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että laitoshoidosta luopumisen prosessi hyödyttää myös hoitajia ja vaikuttaa näihin asteittain. Asianmukaiset työolot ja -ehdot on pyrittävä varmistamaan kaikissa olosuhteissa.

4.10

Laitoshoidon vaihtoehtona ei ole kotihoito vaan yhteisössä tarjottava palvelu, minkä vuoksi on taattava investoinnit palveluinfrastruktuuriin.

4.11

ETSK pitää tervetulleena hoitovapaan, osa-aikaisen hoitovapaan ja omaishoitajien vakuutuksen tunnustamisen kaltaisia hyviä esimerkkejä (12). Se kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa.

4.12

ETSK tunnustaa hoitajien merkityksen. Vapaaehtoiset omaishoitajat pyrkivät yhdistämään hoitovastuun ja muun elämän. Tällainen tilanne voi johtaa omaishoitajan fyysiseen ja henkiseen uupumiseen. EU:n on varmistettava, että yhteensovittamispolitiikat ja hoitovastuu perustuvat tasapuolisuuteen ja että epävirallinen hoitotyö jakautuu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti (13), että omaishoitajien perusoikeuksista huolehditaan, että omaishoito ja perhehoito tunnustetaan ja tällaisia hoitomuotoja tuetaan ja että vapaaehtoisten rooli tunnustetaan virallisessa ja epävirallisessa hoidossa ja sitä tuetaan (14).

4.13

ETSK toteaa, että monet muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, joilla on taipumusta joutua laitoshoitoon, ovat yliedustettuina asunnottomien keskuudessa. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita kehittämään laitoshoidosta luopumiseen tähtääviä strategioita ja ohjelmia, joissa otetaan täysin huomioon paitsi asunnottomuus myös tarve tarjota yhteisöllisiä palveluita sekä asunnottomuuden ehkäisemiseksi että asunnottomuusongelman ratkaisemiseksi.

4.14

Kotitaloustyön kehittäminen ja ammatillistaminen on strategisesti tärkeää, jotta voidaan saavuttaa tasa-arvo työssä, sillä tällaista työtä tekevät pääasiassa naiset, ja he tarvitsevat lastenhoitopalveluja, vanhustenhoitoa ja kotisiivouspalveluja päästäkseen työelämässä samalle tasolle miesten kanssa. Tällaiset palvelut eivät hyödytä ainoastaan yksilöitä vaan koko yhteiskuntaa. Niiden avulla luodaan uusia työpaikkoja, vastataan ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin ja autetaan ihmisiä löytämään tasapaino yksityiselämän ja työelämän välille. Niillä parannetaan elämänlaatua ja sosiaalista osallisuutta ja helpotetaan ikääntyneiden asumista kotona (15).

4.15

ETSK toteaa, että ammattilaisille on tarjottava laitoshoidon purkamista koskevaa koulutusta kaikkialla Euroopassa. Esimerkiksi tuleville psykiatreille on tarjottava koulutusta, jonka avulla varmistetaan, että he noudattavat työssään YK:n vammaisyleissopimusta.

4.16

ETSK on huolissaan siitä, että ihmisiä lähetetään laitoksiin joskus konsultoimatta ketään tai noudattamatta selkeitä menettelyjä. Komitea toteaa, että ihmisten pitkäaikaishoidon tarve on tärkeä arvioida virallisesti. Arviointimenettelyssä on kunnioitettava ihmisarvoa, ja sen on johdettava yksilöllisten palveluiden kehittämiseen.

5.1

ETSK on tietoinen siitä, että pitkäkestoisen hoidon tarjoaminen sitä tarvitseville käyttäjäryhmille on yksi EU:n suurimmista sosiaalisista ja taloudellisista haasteista erityisesti nykyisen talouskriisin aikana.

5.2

Sosiaalisia investointeja koskevassa tiedonannossa (16) todetaan selvästi, että talouskriisi uhkaa sosiaaliturvajärjestelmiä, sillä työttömyys on lisääntynyt, verotulot supistuneet ja etuuksia tarvitsevien ihmisten määrä on kasvanut. Tässä tilanteessa ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että jäsenvaltioiden on saatava tukea sellaisten pitkäkestoista hoitoa koskevien strategioiden kehittämiseen, joilla lievennetään talouskriisin vaikutusta.

5.3

Tiedonantoa koskevassa lausunnossaan (17) ETSK esittää, että kasvua ja yhteenkuuluvuutta edistävillä sosiaalialan investoinneilla olisi myös vahvistettava sosiaalipalveluja. Näin voitaisiin myös tukea työpaikkojen luomista palvelualalle ja uusien yhteisöllisien palvelujen kehittämistä.

5.4

Talouskriisillä on ollut kielteisiä vaikutuksia vammaisten mahdollisuuksiin elää itsenäisesti samoin kuin perheisiin ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin, joilla oli jo ennestään muita korkeampi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski.

5.5

Sosiaalisia investointeja koskevassa paketissa käsitellään talouskriisiin ja väestörakenteen muutoksiin liittyviä haasteita (18).

5.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että kriisi on merkittävästi hidastanut sosiaalisten oikeuksien tunnustamista, sillä tätä koskevien poliitikkojen määrärahoja on leikattu. Komitea kehottaakin neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sosiaaliset investoinnit ohjataan ensisijaisesti sosiaalisen suojelun politiikkoihin, joilla palautetaan sosiaaliturvan taso vähintään talouskriisiä edeltävälle tasolle (19).

5.7

ETSK korostaa, että vastaaminen elinajanodotteen noususta johtuviin tarpeisiin edellyttää, että löydetään ratkaisu sukupolvien välisiin oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta koskeviin vaikeisiin kysymyksiin. Tavoitteena on oltava, että Euroopassa myös ikäihmiset ja erittäin iäkkäät vanhukset voivat elää turvattua ja ihmisarvoista elämää, vaikka he olisivatkin hoivapalveluista riippuvaisia. Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei tästä aiheudu jälkipolville kohtuutonta taakkaa (20).

5.8

Vaikka EU:n sisällä oli jo havaittavissa selviä eroja pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai yhteisöllisessä hoidossa, kriisi on kärjistänyt ennestään suuria taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:ssa. Se on korostanut eroja kilpailukyvyssä ja sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa sekä vauhdittanut kasvun ja kehityksen polarisoitumista. Tällä on ilmeisiä seurauksia tulojen, vaurauden ja hyvinvoinnin tasapuoliseen jakautumiseen jäsenvaltioiden sekä alueiden välillä (21).

6.1

pitää valitettavana, että Euroopan rakennerahastoja käytettiin edellisellä ohjelmakaudella yhteisöllisten hoitomuotojen sijaan eriytymistä edistävään laitoshoitoon.

6.2

suhtautuu myönteisesti siihen, että vuosien 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevissa uusissa säädöksissä edistetään siirtymistä laitoshoidon rahoituksesta yhteisöllisten hoitomuotojen rahoitukseen ja odotetaan Euroopan aluekehitysrahaston parantavan sosiaali- ja terveysinfrastruktuuria.

6.3

esittää, että useisiin rahoituslähteisiin perustuvalla lähestymistavalla voitaisiin vauhdittaa siirtymistä yhteisöllisiin hoitomuotoihin. Tähän sisältyisi Euroopan sosiaalirahaston hyödyntäminen ”pehmeisiin” toimenpiteisiin, kuten tukipalvelujen henkilöstön koulutukseen ja uusien sosiaalipalvelujen luomiseen.

6.4

suhtautuu myönteisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sisältyviin temaattisiin ennakkoehtoihin, jotka liittyvät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja joissa vaaditaan jäsenvaltioita laatimaan strategia laitoshoidosta luopumista varten.

6.5

suosittaa jäsenvaltioita edistämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla siirtymistä laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin, kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluja ja kouluttamaan tukipalvelujen henkilöstöä.

6.6

katsoo, että liittymistä valmistelevaa tukivälinettä ja Euroopan kehitysrahastoa olisi hyödynnettävä niin, että tuetaan oikeutta elää yhteisössä ja kasvaa perheympäristössä.

6.7

toteaa, että siirtyminen laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin on monimutkainen prosessi. Näin ollen komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tiedonannon ja antamaan poliittista ohjeistusta laitoshoidon purkamisen edistämisestä jopa talouskriisin aikana ja erityisesti silloin.

7.1

kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään yhteisöllisiä palveluja koskevan eurooppalaisen laatukehyksen ja toistaa, että on kiireellisesti laadittava tiukkoja, sitovia normeja, joilla varmistetaan mahdollisimman korkea laatu.

7.2

toteaa, että palveluja tulee olla saatavilla yhteisöissä, syrjäiset ja maaseutualueet mukaan luettuina, ja että kunkin ihmisen on saatava riittävät yksilölliset määrärahat voidakseen vapaasti valita tarvitsemansa palvelut.

7.3

katsoo, että yhteisöllisiä hoitopalveluja olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä käyttäjien ja heitä edustavien organisaatioiden kanssa ja että näiden toimijoiden olisi määriteltävä laatuvaatimukset yhdessä muiden keskeisten sidosryhmien, kuten palveluntarjoajien, viranomaisten ja ammattiliittojen, kanssa.

7.4

vaatii jäsenvaltioita kehittämään riippumattomia ja tehokkaita tarkastus- ja valvontapalveluja, jotta varmistetaan sääntely- ja laatuvaatimusten noudattaminen sekä yhteisöllisissä että laitospalveluissa.

7.5

suosittaa, että yhteisöllisyyteen perustuvia palveluja tarjotaan paikallisesti ja että ne olisivat kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla.

7.6

katsoo, että näiden palvelujen on oltava asianmukaisten viranomaisten hyväksymiä ja sertifiointielinten akkreditoimia.

7.7

toteaa, että avustavalla teknologialla ja teknisillä apuvälineillä on keskeinen merkitys, jotta vammaiset, myös lapset ja vanhukset, voivat osallistua yhteisön elämään. Tällainen teknologia on tehokkainta silloin, kun se vastaa käyttäjän mieltymyksiä ja kun yksityisyyttä kunnioitetaan.

8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/8

Esittelijät:

Carmelo CEDRONE ja Joost VAN IERSEL

1.1

Tulevan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ennakointi on kuusi vuotta jatkuneen finanssi- ja talouskriisin jälkeen vaikeampaa kuin koskaan ennen. Kun otetaan huomioon geopoliittiset ja taloudelliset haasteet, tuleva vakaus voidaan taata vain lujan talous- ja rahaliiton (EMU) avulla.

1.2

EMU on edelleen hauras, kuten jäljempänä esitettävä tilannearvio ja SWOT-analyysi osoittavat. ETSK katsoo, että sitkeiden epätasapainotilojen korjaaminen ja uskon ja luottamuksen lujittaminen kaikkialla Euroopassa edellyttävät nykyistä tehokkaampaa ja demokraattisempaa talouden ohjausta ja hallintaa etenkin euroalueella.

1.3

ETSK ymmärtää, ettei ratkaisevia toimia voida toteuttaa hetkessä, mutta seuraavat kaksi seikkaa on otettava asianmukaisesti huomioon: a) Euroopalla ei ole varaa lykätä päätöksiä eteenpäin vuosikausia. b) Ensimmäinen perusedellytys on euroalueen laajuinen sopimus tehokkaan ohjaus- ja hallintajärjestelmän puitteissa toteutettavan tarvittavan talouspolitiikan periaatteista.

1.4

Talouden ohjaus- ja hallintajärjestelmän ohella tarvitaan demokraattista oikeutusta, vankka poliittinen kehys ja kaikkien jakama tunne siitä, että tulevaisuus on yhteinen. Tämän saavuttamiseksi voidaan toteuttaa konkreettisia toimia voimassa olevien perussopimusten ja sääntöjen puitteissa. Keskipitkällä aikavälillä perussopimuksia pitäisi tarkistaa, jotta institutionaalisissa määräyksissä voidaan ottaa huomioon todellisen taloudellisen ja poliittisen unionin välttämättömät edellytykset.

1.5

Tarvitsemme yhtenäisen järjestelmän, joka kattaa Eurooppa-neuvoston, jäsenvaltioiden hallitukset, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden parlamentit ja Euroopan komission, joka ilmentää demokraattista oikeutusta, vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta ja jolla voidaan edistää tehokkaasti kansalaisten ja talouden toimijoiden etuja.

1.6

On käynyt selväksi, että EU:n ja etenkin euroalueen perustan muodostava nykyinen sääntöjärjestelmä aiheuttaa oikeudellista, institutionaalista ja demokratiakysymyksiin liittyvää epävarmuutta. Tarvitaan siis uudenlaista lähestymistapaa. Poliittinen ja taloudellinen dynamiikka ei enää salli EU:n nykyisen institutionaalisen rakenteen säilyttämistä. ETSK katsookin, että euroalueen yhdentymisprosessia on välttämätöntä syventää.

1.7

ETSK esittää tätä taustaa vasten etenemissuunnitelman, joka koostuu seuraavista vaiheista:

2.1

Talous- ja rahaliitolla on jo laaja yhteinen säännöstö. Sillä on yhteinen raha ja keskuspankki, ja se koordinoi tietyssä määrin finanssi- ja talouspolitiikkoja. Lisäksi se voi tehdä sitovia päätöksiä, jotka lähtökohtaisesti rajoittavat maiden taloudellista ja finanssipoliittista itsemääräämisoikeutta, asettaa ehtoja jäsenvaltioiden toteuttamille elvytystoimille ja velvoittaa jäsenvaltiot tekemään taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia.

2.2

Tämä tarkoittaa, että EMU on kehittymässä oleva liittovaltio, joka hoitaa tällä hetkellä ”vartijan” tehtävää mutta ei vielä toimi yhteisesti. Sillä on muita vahvempi tietoisuus päämäärästä, ja sen yhteyteen on syntynyt julkinen keskusteluareena. Talous- ja rahaliitto edellyttää jäsenvaltioilta pidemmälle menevää määräysvallan luovuttamista, vaikka sen hallinto on edelleen pääasiassa teknokraattisten tahojen käsissä.

2.3

Tämä liitto tulee saattaa valmiiksi luomalla tarvittavat edellytykset sille, että liittoon kuuluvat tai sen jäseneksi haluavat maat saavuttavat paitsi vakauden myös edistystä ja vaurautta. Olisi oltava kannattavampaa liittyä euroalueeseen kuin jättäytyä sen ulkopuolelle.

2.4

Finanssikriisin puhkeaminen vuonna 2008 ja kriisin myöhemmät vaiheet tuhoisine seurauksineen reaalitaloudelle ja eurooppalaiselle yhteiskunnalle ovat havahduttaneet kaikki ne, jotka uskoivat kriisin puhkeamiseen asti, että EMUn rakenne toimisi jatkossakin suhteellisen tyydyttävästi ja että talous- ja rahaliiton heijastusvaikutukset edistäisivät sopusointuisesti jäsenvaltioiden lähentymistä.

2.5

EU:n toimielimet alkoivat pian ensišokkien jälkeen etsiä pikaratkaisuja kiireellisimpiin ongelmiin. Mekanismien luominen EMUn, euron ja euroalueen eheyden takaamiseksi oli suuri saavutus, mutta myös viivästyksiä ja vakavia laiminlyöntejä tapahtui. Esimerkkinä mainittakoon se, että yhteistä suunnitelmaa kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ei laadittu.

2.6

Tuloksekkaiden toimien ainakin osittainen toteuttaminen äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa EMUn saamiseksi vakaammalle pohjalle on niin ikään suuri saavutus. ETSK on ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti näihin toimiin, mutta se on myös kritisoinut niiden rajallisuutta ja esittänyt muita, kriisin ratkaisemiseen paremmin soveltuvia ideoita.

2.7

Finanssi- ja talouskriisi muuttui jatkuvaksi taloustaantumaksi, johon liittyy huolestuttavaa jäsenvaltioiden kansantalouksien välistä epätasapainoa. Kuusi vuotta myöhemmin suuri osa unionista on kaikkea muuta kuin kadehdittavassa tilanteessa: kasvu on vähäistä, ja työllisyys kangertaa. Taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat sen mukaiset.

2.8

EMU on kaikista edistysaskelista huolimatta vielä keskeneräinen. Tilanne on hyvin monimutkainen. Vaikka elpymisestä on lupaavia merkkejä, monissa maissa vallitsevat talouden stagnaatio, uusien työpaikkojen puute ja köyhyys. Tähän on useimmiten erilaisia syvälle iskostuneita syitä, jotka ovat nousseet selvemmin esiin ja korostuneet kriisin aikana. Ne liittyvät historiaan, hallintoperinteisiin (tai hallinnon puutteellisuuteen), eriytyneisiin kasvu-uriin, taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden eroihin ja erilaisiin tapoihin hoitaa ulkoasioita.

2.9

Euroalueella vallitsee sitkeä eripura taloudelliseen lähentymiseen ja jäsenvaltioissa toteutettaviin uudistuksiin pohjautuvan vakausunionin kannattajien ja suoranaisen finanssivakausunionin kannattajien välillä. Tällainen epäsopu johtaa myös eriäviin näkemyksiin siitä, mitä osia talouspolitiikasta olisi harjoitettava jäsenvaltio- ja EU-tasolla, sekä politiikan saralla että työmarkkinaosapuolten välillä.

2.10

Eriävät näkemykset ja käytännöt ovat kiristäneet epäluottamuksen ilmapiiriä paitsi poliittisella tasolla myös eri maiden kansalaisten välillä, olipa keskinäinen arvostelu miten pinnallista tahansa. Tällaisesta kehityksestä on tullut itseään toteuttava ennuste: se riistää poliittisilta päättäjiltä liikkumavaran ja nostattaa EU-vastaisuuden aaltoja kansalaisten keskuudessa.

2.11

Koska talous- ja rahaliitto toimii lähinnä hallitustenvälisen päätöksenteon ja teknokraattisen hallinnon varassa, sen demokraattinen oikeutus ja uskottavuus on puutteellista, millä on vakavia seurauksia ja mikä myös voimistaa vastakkainasettelua kumppanimaiden välillä.

2.12

EU ei ole poikkeustapaus. Myös muut laajat entiteetit, kuten Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Intia ja Brasilia, ja lukuisat pienemmät maat kärsivät vastaavista vaikeista olosuhteista. EU:lla ja etenkin euroalueella on kuitenkin ilmiselvästi suuria ongelmia esteiden voittamisessa verrattuna Yhdysvaltoihin ja Aasian mantereeseen (”Aasian tehtaaseen”).

2.13

ETSK on pohjimmiltaan sitä mieltä, että vaikka Euroopan talouden nykytilaan vaikuttavat monet erilaiset ja monisyiset seikat, EMUn poliittisen hallinnoinnin tehostamisen pitäisi parantaa huomattavasti edellytyksiä lisätä vakautta ratkottaessa nykyisiä ja tulevia ongelmia. EMUn vahvistaminen nykyisestä on joka tapauksessa välttämätöntä eräiden Euroopan keskeisten etunäkökohtien turvaamiseksi maailmassa.

2.14

ETSK ymmärtää, ettei tällä hetkellä ole mahdollista toteuttaa lopullisia ratkaisuja. Se ymmärtää myös, että nykyiset kehityskulut, monimutkaiset kysymykset ja dilemmat haittaavat vakaan etenemissuunnitelman laatimista. Nykyiset instituutioiden ja hallinnon puutteet eivät toisaalta voi myöskään jatkua enää pitkään ilman, että ne vahingoittavat pysyvästi luottamusta ja talouden suorituskykyä. ETSK pitääkin viivästyksiä, alistuneisuutta ja tulevaisuuden suunnitelman puutetta mahdottomana hyväksyä.

2.15

ETSK pitää näin ollen ehdottoman välttämättömänä keskustella vakavasti vankkaperustaisen rakenteen luomisesta EMUlle. Tämä edellyttää yhteisymmärrystä taloudellisista ja sosiaalisista tavoitteista sekä yhteisesti sovittua hallintotapaa.

2.16

Keskustelu Euroopan yhdentymiskehityksen nopeuttamisesta tai hidastamisesta on keskittynyt EMUn alusta lähtien kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. ETSK korostaa, että tämä on väärä ajattelutapa, sillä kansallinen itsemääräämisoikeus heikentyy asteittain koko ajan. Nykyisessä maailmanlaajuistumisen ja siihen liittyvien haasteiden leimaamassa toimintaympäristössä komitea ei näe toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja yhteisen tai yhdistetyn suvereniteetin paremmalle ankkuroimiselle EU:n ja etenkin euroalueen tasolla. Tämä edellyttää talouden ohjauksen ja hallinnon vankkumatonta yhdistämistä tai taloushallituksen muodostamista. EMUn tulevaisuus on siis myös tiiviisti kytköksissä muihin ratkaisevan tärkeisiin ”itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviin” politiikkoihin, esimerkiksi yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja energiaunionin kehittämiseen.

4.1.1

Talous- ja rahaliiton – joka edellyttää huomattavaa toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille – perimmäiset haasteet liittyvät sen demokraattisuuteen ja etenkin sen parlamentaariseen ulottuvuuteen, sen päätöksentekojärjestelmän tehokkuuteen, vastuuvelvollisuuden periaatteen ja vilpittömän yhteistyön periaatteen noudattamiseen sekä liiton toimintatavan avoimuuteen (näkyvyyteen). ETSK katsoo, että nämä haasteet edellyttävät poliittista unionia, jonka avulla voidaan jälleen varmistaa kansalaisten osallistuminen ja kaikkien asianomaisten toimijoiden sitoutuminen Euroopan yhdentymiseen.

4.1.2

Poliittinen unioni tulee toteuttaa vaiheittain. Tietyt edellytykset ja toimenpiteet voidaan toteuttaa ilman perussopimusten muuttamista, mutta toiset edellyttävät välttämättä perussopimusten tarkistamista.

4.1.3

ETSK suosittaa, että kansallisella tasolla käytössä olevia osallistumismalleja sovellettaisiin vastuullisuuteen ja yhteistyöhön liittyvistä syistä asianmukaisesti myös unionin tasolla. Tämä koskee etenkin

4.1.4

Demokraattisuuskysymys on vakava heikkous jokaisessa jäsenvaltiossa ja koko EU:ssa (ajatellaanpa vaikka troikan roolia uudessa talouden ohjausjärjestelmässä). Edustajien ja edustettuina olevien välinen yhteys hämärtyy hämärtymistään, minkä kriisi on selvästi osoittanut. Tähän onkin kiinnitettävä viipymättä huomiota pyrittäessä toteuttamaan täysimittainen talous- ja rahaliitto, joka käsittää neljä yhdentymisen muotoa tai pilaria: pankkiunionin, finanssivakausunionin, talousunionin (johon on ETSK:n mielestä sisällytettävä sosiaalinen unioni) ja lopulta poliittisen unionin.

4.1.5

ETSK ehdottaa, että tällaisen poliittisen unionin muodostamiseksi eriytetyn yhdentymisen periaatteella niiden maiden välillä, jotka haluavat siihen osallistua, perustettaisiin – kun on sen aika – valmistelukunta, jonka tehtävänä olisi etsiä Lissabonin sopimusta pidemmälle meneviä ratkaisuja. ETSK sitoutuu laatimaan ehdotuksia siitä, miten voidaan varmistaa kansalaisyhteiskunnan tehokas osallistuminen tällaisen valmistelukunnan työskentelyyn.

4.2.1

Edustuksellinen demokratia toteutuu talous- ja rahaliitossa ensisijaisesti Euroopan parlamentissa, jossa yhteisen rahan käyttöön ottaneilla tai siihen valmistautuvilla mailla on omat edustajansa.

4.2.2

Talous- ja rahaliiton edustuksellisen demokratian täysimittainen vahvistaminen edellyttää myös kaksinkertaisen – jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla toteutuvan – demokraattisen legitiimiyden huomioon ottamista. Tällainen demokraattinen oikeutus on olennaisen tärkeää EU:n kaltaisessa sui generis -järjestelmässä.

4.2.3

Tällainen poliittinen konteksti tarjoaisi otollisemman alustan eurohuippukokouksen ja/tai euroryhmän – ja tässä tapauksessa myös euroalueen ulkopuolelle jäävien maiden – sekä EP:n ja kansallisten parlamenttien tiiviimmälle yhteistyölle ja neuvonpidolle. Edellisessä kohdassa esitetyn mukaisesti euroalueen maiden ja euroalueeseen liittymisestä kiinnostuneiden maiden ministerit voisivat hoitaa EMU-kysymyksiin liittyviä lainsäädännöllisiä tehtäviä yhdessä EP:n kanssa.

4.2.4

Neuvoston toimia olisi tehostettava jäsenvaltioiden hallintojen toimilla, jotka on nivottava tähän kehitykseen mm. keskinäisen virkamiesvaihdon avulla ja tiivistämällä kahdenvälisiä suhteita.

4.2.5

ETSK korostaa, että määräenemmistöpäätöksenteon laajentaminen ja yksimielisen päätöksenteon vaatimuksesta aikanaan luopuminen helpottavat integraation syventämistä poliittisessa unionissa.

4.2.6

Koska yhteistyö ja neuvonpito ovat poliittisessa unionissa näin ollen järjestelmällisempiä, keskeisten EMUun liittyvien alojen politiikan tuloksellisuus paranee. Tästä hyötyy koko unioni.

4.2.7

Kuten jäljempänä tekstijaksossa 5 olevasta taulukosta ilmenee, monet asiat voidaan toteuttaa perussopimuksia muuttamatta. Suurin osa EMUa koskevista toimintalinjoista voidaan toteuttaa tiiviimmän yhteistyön muodossa suoraan maiden välisesti. EMUa varten kannattaisi käynnistää sellainen jatkuva tiiviimpi yhteistyö, jonka puitteissa toimiin voisivat osallistua myös ja entistä paremmin niiden maiden europarlamentaarikot, jotka ovat liittyneet tai ehdolla euroon.

4.2.8

Komitea katsoo, että euroryhmässä kannattaisi elvyttää laajennettujen neuvostojen käytäntö ja mahdollistaa siten säännöllinen vuoropuhelu valtiovarain-, talous- ja sosiaaliministerien sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

4.3.1

Perussopimusten muuttamiseen lopulta johtavan siirtymäkauden jälkeen EMUlle muodostetaan hallintoelin. Sen puheenjohtajan olisi toimittava käytännöllisesti katsoen euroalueen talous- ja valtiovarainministerinä ja myös komission varapuheenjohtajana unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tapaan.

4.3.2

Euroopan komissiolla (jatkossa pienemmällä ja tehokkaalla) on edelleen oleellinen rooli EU:n sui generis -mallissa. Myös yhteisömenetelmällä ja Euroopan komission nykyisellä aloiteoikeudella on aivan erityinen merkitys EMUn syventämisen kannalta. Tämä rooli tulee turvata poliittisessa unionissa.

4.3.3

Euroopan komission olisi säilytettävä kaksoisroolinsa yhteyskanavana EU:n ja EMUn välillä, kunnes EMUlle on perustettu oma toimeenpanoelin. Uusien lainsäädäntöehdotusten legitiimiyden tukemiseksi olisi löydettävä keinot ja tavat taata EP:lle asianmukaiset mahdollisuudet osallistua prosessiin sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan komission nykyistä aloiteoikeutta.

4.3.4

ETSK ehdottaa, että euroryhmälle nimetään pysyvä puheenjohtaja, joka voisi parhaiten työskennellä suoraan Brysselissä komission, EP:n sekä jäsenvaltioiden hallitusten ja parlamenttien kanssa. Puheenjohtaja Junckerin käyttämän menetelmän mukaisesti yksi komission varapuheenjohtajista voisi toimia euroryhmän kokousten puheenjohtajana. Hän voisi siten edustaa EMUa kansainvälisillä foorumeilla.

4.4.1

Kaiken edellä mainitun pitäisi kannustaa komiteaa edistämään entistäkin tarmokkaammin lujempien ja rakentavampien suhteiden solmimista eurooppalaisiin ja keksimään tapoja saada heidät mukaan julkiseen elämään. Etenkin euroalueen työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita olisi kuultava kiinteiden kuulemismenettelyjen avulla eri kysymyksistä, sillä kyseisillä tahoilla on tärkeä rooli politiikanaloilla, joihin EMU vaikuttaa suoraan. Ne vaikuttavat usein myös toimintapolitiikkojen tuloksiin kansallisella tasolla. ETSK, joka vastaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta EU:n päätöksentekoprosessiin, voi helpottaa EU:n tasolla kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Tämä ei millään muotoa rajoita työmarkkinaosapuolten roolia työmarkkinavuoropuhelussa. Komitea voi toteuttaa tätä seuraavasti:

5.1

Kun luodaan ETSK:n määrittelemiä neljää pilaria (2) vastaavia neljää unionia, osa asioista tai politiikoista voidaan kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan kertomuksen mukaisesti toteuttaa perussopimuksia muuttamatta (seuraavassa olevan taulukon 1. sarake). Muista on tehtävä yhteinen päätös EU:n (euroalueen) tasolla uuden päätöksentekomenettelyn mukaisesti ja uusien välineiden avulla hyödyntäen nykyisten perussopimusten mukaista tiiviimpää yhteistyötä (taulukon 2. sarake) taikka muuttamalla perussopimuksia tai antamalla tarvittaessa uusi, EMUa koskeva perussopimus (taulukon 3. sarake). Taulukossa esitetään myös yhteenveto eri vaiheista sekä toimielimiä koskevia ehdotuksia ja EMUn poliittisen pilarin valmisteluun liittyviä aloitteita (4. sarake).

5.2

Analyyttinen esitys EMUn toteuttamisvaihtoehdoista (3)

8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/20

Esittelijä:

Vladimíra DRBALOVÁ

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajakolmikon yhteistä aloitetta, jossa panostetaan yrittäjyyskasvatukseen (1) ja yrittäjähenkisyyden edistämiseen Euroopassa.

1.2

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat jälleen käyttöön eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (ET 2020), jotka perustuvat vuoden 2006 Oslon toimintaohjelmaan ja ovat edelleen varsin ajankohtaiset.

1.3

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät omat yrittäjyyskasvatusstrategiansa tai sisällyttävät yrittäjyyskäsitteen elinikäistä oppimista koskeviin kansallisiin strategioihin.

1.4

ETSK suosittaa, että kehitetään asteittain Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antamassa suosituksessa (2) tarkoitettuja avaintaitoja sopeutumiskyvyn, työllistettävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja liikkuvuuden parantamiseksi.

1.5

Siirtymistä koulusta työhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen voivat helpottaa laadukkaat työharjoittelut, oppisopimuskoulutukset, työskentelyn ja koulutuksen yhdistelmät ja muut työpohjaiset järjestelmät, aloitteleville yrityksille suunnatut ja yrityshautomo-ohjelmat, vapaaehtoistyö ja urheilutoiminta.

1.6

Koulun ulkopuolella hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmiä on kehitettävä, ja oppijoiden, kouluttajien ja työnantajien tulee olla mukana suunnittelemassa tunnustamisprosesseja, jotka lähtevät heidän tarpeistaan (3).

1.7

Yrittäjyyskasvatus on kuitenkin nähtävä osana yhteiskuntaa yleensä eikä vain osana yritystoimintaympäristöä. Yrittäjyystaitoja olisi opetettava tarkoituksenmukaisesti kaikilla koulutustasoilla varhaisista ikävuosista lähtien tavalla, joka mahdollistaa taitojen jatkuvan kehittämisen koko opintojen ajan.

1.8

ETSK kannattaa Euroopan komission jäsenvaltioille esittämää ehdotusta luoda avaintaitoja koskevan viitekehyksen yhteyteen yrittäjyystaitojen viitekehys. Se auttaisi varmistamaan, että kaikilla koulutusasteilla sovelletaan koordinoitua lähestymistapaa ja otetaan huomioon epävirallinen ja arkioppiminen.

1.9

ETSK kehottaa jäsenvaltioita laatimaan opettajille, kouluttajille ja kasvattajille suunnatun ohjelman, jossa keskitytään yrittäjyystaitojen ja yrittäjähenkisyyden kehittämiseen. Oppilaitosten tulisi puolestaan tarjota oppimisympäristöjä, jotka edistävät yrittäjähenkistä ajattelua ja ovat avoimia laajemmalle yleisölle.

1.10

ETSK korostaa sidosryhmien – julkisen hallinnon, koulujen, yritysten, työllisyyspalvelujen ja perheiden – välisen kumppanuuden tärkeyttä ja painottaa erityisesti työmarkkinaosapuolten roolia todellisia tarpeita vastaavien ammatillisten ja monialaisten taitojen kehittämisessä.

1.11

ETSK kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia ohjelmia ja välineitä, joilla tuetaan yrittäjyyttä koulutuksen osana, luovuutta, innovointia ja liikkuvuutta. ETSK kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille tukea ja tarvittavaa apua Erasmus+-ohjelman täytäntöönpanossa ja varmistamaan näin, että kaikki sen osa-alueet toimivat asianmukaisesti.

2.1

Yksi 26.–27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien prioriteeteista oli liitteessä I ”Unionin strateginen ohjelma muutoksen aikoina” (4) esitetyn mukaisesti auttaa kaikkia kehittämään osaamistaan ja käyttämään kykyjään ja mahdollisuuksiaan elämässä edistämällä modernin talouden ja elinikäisen oppimisen kannalta oikeanlaista osaamista.

2.2

Puheenjohtajavaltio Italia (5) käynnisti Eurooppa 2020 -strategian uudelleenarvioinnin tueksi poliittisen keskustelun koulutuksen tulevasta roolista kansallisissa ja EU-tason kasvuohjelmissa. Myös puheenjohtajavaltio Latvia jatkaa digitaalisten mahdollisuuksien edistämistä ja yrittäjyyskasvatuksen tukemista erityisesti aluetasolla (6).

2.3

Koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvosto painotti 12. joulukuuta 2014 antamissaan päätelmissä (7), että sekä yrittäjyys että koulutus ovat älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian painopisteitä. Yrittäjähenkisyyden kehittämisestä voi olla merkittävää hyötyä kansalaisten työuralle ja elämänuralle.

3.

3.1

Yrittäjyyskasvatuksen painottaminen merkitsee yhteiskunnan yrittäjähenkisyyden edistämiseen tähtäävän yrittäjyyskasvatusta Euroopassa koskevan Oslon ohjelman  (8) ja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020)  (9) paluuta.

3.2

Luovuus ja innovointi ovat ratkaisevan tärkeitä yritysten kehittämiselle ja Euroopan kyvylle kilpailla kansainvälisesti. Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen investointi taitojen kehittämiseksi on olennainen tekijä pyrittäessä vauhdittamaan kasvua ja kilpailukykyä. Ensiksi on edistettävä sitä, että kaikki kansalaiset hankkivat sellaisia monialaisia avaintaitoja kuin digitaaliset taidot, oppimistaidot, aloitekyky ja yrittäjyys sekä kulttuuritietoisuus (10).

3.3

Työmarkkinoiden seurantaryhmän konferenssi aiheesta ”Aloittelevien yritysten tukeminen kasvun ja työpaikkojen luomiseksi” (11) osoitti myös selvästi, että yrittäjyyskasvatus tulisi nähdä osana laajempaa yhteiskunnallista toimintaympäristöä. Liiketoimintaympäristössä olisi kuitenkin pyrittävä helpottamaan yritystoiminnan aloittamista, vähentämään byrokratiaa ja luomaan työllistymismahdollisuuksia. Yritystoiminnan valmistelun, aloittamisen ja kehittämisen kannustimet voidaan kytkeä moniin muihin aktiivisen työmarkkinapolitiikan piiriin kuuluviin toimenpiteisiin, ja niitä tulisi tarkastella osana laajempaa yritysten tukemiseen ja kehittämiseen keskittyvää kehystä.

3.4

Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen (12) tarkistus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tiivistää yhteyksiä pk-yrityksiin keskittyvän toiminnan ja yrittäjyyskasvatuksen välillä hyödyntämällä kaikkia saatavilla olevia välineitä, kuten COSME-ohjelmaa. Pk-yrityksissä tarvittavien taitojen kehittämisen ja kaikenlaisen innovoinnin edistäminen on yksi kymmenestä toimintalinjasta, joiden avulla EU:n pk-yrityksille luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

4.1

Koulutukseen sisällytettävällä yrittäjyyskasvatuksella tulisi pyrkiä antamaan kaikille oppijoille sukupuolesta, sosioekonomisesta taustasta tai erityistarpeista riippumatta mahdollisuus kehittää yrittäjänä tarvittavia taitoja ja osaamista.

4.2

Perustaitojen eli esimerkiksi luku-, kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi yrittäjyys edellyttää, että kehitetään asteittain erilaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antamassa suosituksessa tarkoitettuja avaintaitoja, mm. aloitekykyä, yrittäjyyttä ja kykyä toteuttaa ideoita. Tämä edellyttää luovuutta, innovointia ja riskinottoa sekä kykyä suunnitella ja johtaa hankkeita tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.3

Vierailla kielillä kommunikointi on erityisen tärkeää, jotta eurooppalaiset pystyvät liikkumaan, työskentelemään ja opiskelemaan vapaasti eri puolilla Eurooppaa. Se onkin yhä tärkeämpi asia nuorille (13).

4.4

Digitaalinen yrittäjyys on keskeisen tärkeää digitaalisilla sisämarkkinoilla työpaikkojen luomiseksi, innovatiivisten ajatusten toteuttamiseksi ja innovointia vauhdittavien klusterien muodostamiseksi. EU:n tulee kehittää poliittiset puitteet, jotka edistävät viestintä- ja tietoteknisiä taitoja ja kannustavat jäsenvaltioita ottamaan opiksi toisiltaan siitä, miten ne voivat lisätä tieto- ja viestintätekniikkaa hallitsevien ammattiin valmistuneiden lukumäärää ja laatua yritysten tarpeiden mukaan.

4.5

Naisten valtava potentiaali on saatava käyttöön, ja heidän ainutlaatuista johtamistapaansa ja yrittämistapaansa on hyödynnettävä. Jäsenvaltioiden tulee läheisessä yhteistyössä sidosryhmien kanssa toteuttaa ohjelmia, joissa keskitytään liiketoiminta- ja yrittäjyystaitojen kehittämiseen ja naisten johtamien yritysten ottamiseen osaksi maailmanlaajuisia toimitusketjuja (14).

5.1

Yrittäjyystaidot ovat tärkeitä elämässä yleensä, ja ne antavat ihmisille paremmat mahdollisuudet hallita omaa tulevaisuuttaan. Yrittäjyystaitoja olisi opetettava tarkoituksenmukaisesti kaikilla koulutustasoilla varhaisista ikävuosista lähtien tavalla, joka mahdollistaa taitojen jatkuvan kehittämisen koko opintojen ajan.

5.2

Kaikilla koululaisilla tulisi olla mahdollisuus osallistua työharjoitteluohjelmiin näiden taitojen kehittämiseksi, ja yrittäjyystaitojen hankkimisessa edistymistä ja niiden hallitsemisen osoittamista varten olisi kehitettävä välineitä, joissa keskitytään tulevien työharjoittelujen laadun parantamiseen. Hyvä esimerkki on Suomen yrittäjyyskasvatusohjelma (15), jossa annetaan yritystoimintaan liittyvää koulutusta eri koulutusasteilla.

5.3

Yrittäjyyskasvatus määritellään viralliseksi opetukseksi, jossa ”jaetaan tietoa, koulutetaan ja kasvatetaan kaikkia sosioekonomisesta kehityksestä kiinnostuneita hankkeessa, jolla edistetään yrittäjähenkisyyttä, yritysten perustamista tai pienyritysten kehittämistä” (16).

5.3.1

Eurooppa asettaa tällä hetkellä kaiken toivonsa teoriaa ja käytäntöä yhdistelevien järjestelmien ja vastaavien työssäoppimisjärjestelmien edistämiseen ja kehittämiseen. Jäsenvaltiot, joissa on käytössä tällaisia järjestelmiä, ovat saaneet hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä, ja niiden työttömyysasteet ovat EU:n keskiarvon alapuolella.

5.3.2

Harjoittelu on tärkeä keino, jolla voidaan puuttua työttömyysongelmaan tai ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen sekä turvata siirtyminen koulutuksesta työmarkkinoille. Harjoittelun sisällyttämistä koulutusohjelmiin tulisi tukea entistä enemmän (17).

5.3.3

Työharjoittelu, jonka aikana kehitetään työntekijöiden yrittäjähenkisyyttä, ja työntekijälähtöinen/yhteiskunnallinen yrittäjyys voivat olla hyviä esimerkkejä työntekijöiden osallistumisjärjestelyistä, joissa tavoitteena on saavuttaa työskentelyorganisaation taloudelliset ja sosiaaliset päämäärät.

5.3.4

Vapaaehtoistyö voi olla arvokas taitoja kehittävä kokemus. Nuorisojärjestöt ovat tärkeitä epävirallisen oppimisen paikkoja. Kasvatuksellisten ohjelmiensa avulla ne auttavat kehittämään useita monialaisia taitoja, kuten ryhmätyötä, vuorovaikutustaitoja, aloitekykyä ja riskinottoa. Nuoret voivat ottaa opiksi virheistään turvallisessa ympäristössä (toisin kuin todellisessa yritysmaailmassa).

5.4

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2012 kouluissa annettavasta yrittäjyyskasvatuksesta raportin (18), jossa keskitytään kansallisiin strategioihin, opetusohjelmiin ja oppimistuloksiin. Yrittäjyyskasvatusta tuetaan nykyisin useimmissa Euroopan maissa. Asiaa lähestytään eri tavoin: 1) yrittäjyyskasvatukseen keskittyvin erityisin strategioin/toimintaohjelmin, 2) laajemmin kasvatuksellisin tai taloudellisin strategioin, joihin sisältyy yrittäjyyskasvatustavoitteita, tai 3) yksittäisten tai useampien yrittäjyyskasvatusaloitteiden kautta.

5.5

Kaikki eivät synny yrittäjiksi. Yrittäjähenkisyys tarjoaa vain enemmän vaihtoehtoja työuralla ja elämänuralla onnistumiseksi. Niitä, jotka ovat lahjakkaita yrittämisessä ja riittävän rohkeita muuntamaan yrittäjähenkisyytensä toiminnaksi, tulisi kuitenkin tukea.

5.5.1

Yrityshautomot ovat innovoinnin ja yrittäjyyden keskuksia. Niitä on monissa yliopistoissa, ja ne tarjoavat turvallisen ympäristön, jossa opiskelijat saavat ammattitaitoista ohjausta liikeideoiden toteuttamiseen ja riskien ottamiseen ilman kielteisiä vaikutuksia ja epäonnistumisen kulttuuria. Kaupallisen alan oppilaitoksissa, joissa on yrityshautomoita, opiskelijoille avautuu suorempi reitti lähteä mukaan aloittelevaan yritykseen tai perustaa oma yritys.

5.5.2

Yrittäjyystaitoja voi hankkia myös yleisen opetusjärjestelmän ulkopuolella järjestetyissä osaamisen kehittämisohjelmissa. Ohjelmiin voi sisältyä valmennusta ja mentorointia, jota tarjoavat kokeneet kouluttajat, yrittäjät ja liiketoiminnan asiantuntijat. Näin potentiaaliset yrittäjät saavat arvokasta liiketoimintatietotaitoa ja pääsevät luomaan yhteyksiä toiminnassa oleviin yrityksiin ja yrittäjiin.

5.5.3

Kauppa- ja teollisuuskamarien eri puolilla Eurooppaa tarjoamassa yrittäjyystaitokoulutuksessa hyödynnetään erilaisia opetus- ja harjoittelumuotoja, jotka tukevat ihmisiä liikeidean hahmottamisessa ja yrityksen perustamisessa, tarvittavien resurssien arvioimisessa ja organisoinnissa ja yritykseen liittyvän riskin ottamisessa. Niitä ovat esimerkiksi Itävallan yrittäjyystaitopassi (19), Belgian Startup@Campus (20), Ranskan Incuba-koulu, Saksan aloittelevien yritysten kurssi (21), Espanjan uusien yrittäjien päivä ja Belgian Bryo-hanke (22).

5.6

Sidosryhmillä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla voi olla keskeinen käytännön rooli yrittäjyyttä edistävien ja yrittäjähenkisyyttä lisäävien aloitteiden toteuttamisessa ja tuloksissa. Yksi esimerkki on Suomen Startup Sauna -säätiö (23), jonka suomalaiset yrittäjät perustivat yhteistyössä useiden julkisten tahojen kanssa.

6.1

Osaamisen ja pätevyyden tunnustamiseen ja läpinäkyvyyteen edelleen liittyvät vaikeudet haittaavat oikeanlaisen osaamis- ja pätevyysyhdistelmän kehittämistä sekä liikkuvuutta, jota tarvitaan osaamisen ja työpaikkojen kohtaamisen varmistamiseksi ja sitä kautta kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

6.2

EU:n tasolla on kehitelty useita välineitä, joilla pyritään helpottamaan yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa hankitun osaamisen ja pätevyyden EU-laajuisen läpinäkyvyyden ja tunnustamisen kautta (24).

6.3

Näiden välineiden lisäksi useilla aloitteilla pyritään parantamaan taitojen tarjonnan ja kysynnän kohtaamista. Niitä ovat muun muassa eurooppalainen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelu (ESCO) ja EU:n osaamispanoraama. Liikkuvuutta edistetään puolestaan Europass-kehyksellä, johon sisältyy Europass-ansioluettelo ja eurooppalainen osaamispassi, sekä hiljattain tarkistetun ammattipätevyysdirektiivin (25) avulla.

6.4

Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen, opintosuoritusten eurooppalaisten siirtojärjestelmien (ECTS ja ECVET) ja eurooppalaisen monikielisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun (ESCO) johdonmukaisuuden varmistaminen auttaisi takaamaan tutkintojen tunnustamisen, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin ja elinikäisen oppimisen ohjauksen. Tämän prosessin on oltava kokonaisvaltainen, ja sen yhteydessä on arvioitava eri välineiden tehokkuutta.

6.5

Tiedonannossa ”Koulutuksen uudelleenajattelu” (26) korostetaan myös tarvetta tunnustaa, arvioida ja validoida koulun ulkopuolella hankitut taidot, jotta ihmiset voivat hankkia ammattitaitoprofiilin esitettäväksi mahdollisille työnantajille. Luokkahuoneen ulkopuolella hankittujen taitojen tunnustaminen on tärkeää harkittaessa työntekijän palkkaamista tiettyyn tehtävään, mutta taitojen arvioinnin ja validoinnin ei pitäisi jäädä pelkästään työnantajan velvollisuudeksi.

6.6

Tutkintojen siirrettävyyttä tukevat linjaukset ja kehykset myös liittyvät yleensä voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön. Lisäksi jäsenvaltioissa on olemassa useita kansallisen tason aloitteita aiemmin hankitun osaamisen validoimiseksi. Tällaisia kansallisia aloitteita tulisi arvioida ja seurata järjestelmällisesti, jotta havaitaan hyvät käytänteet ja edistetään vastavuoroista oppimista ja yhteisiä periaatteita (27).

6.7

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotusta kehittää avaintaitoja koskevan viitekehyksen osaksi yrittäjyystaitoja koskeva viitekehys, jossa osaaminen jaetaan eri alojen taitoihin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen oppimistuloskuvausten ja tasojen perusteella. Se auttaa varmistamaan, että kaikilla koulutustasoilla sovelletaan koordinoitua lähestymistapaa ja että epävirallinen ja arkioppiminen otetaan huomioon.

1)

Yrittäjyys 360  (28), jonka tarkoituksena on innostaa yrittäjyyteen kouluissa ja teknisissä ja ammatillisissa oppilaitoksissa ja tarjota ilmaiseksi käyttöön itsearviointiväline, joka tukee oppilaitoksia ja yksittäisiä opettajia auttamalla toteuttamaan yrittäjyyttä edistäviä strategioita ja käytänteitä

2)

HEInnovate-verkkotyökalu (29), joka auttaa korkea-asteen oppilaitoksia edistämään yrittäjähenkisempää ja innovatiivisempaa ajattelua kansainvälisissä yhteyksissä.

7.1

Opettajilla ja kasvattajilla on keskeinen rooli oppimisen tukemisessa ja ideoinnissa. Uusien kasvatuksellisten prosessien ja opetustekniikoiden käyttöönotto luokissa ei ole helppo tehtävä ja edellyttää päteviä opettajia, jotka ohjaavat prosessia (30). Heidän tulee tukea vaihtoehtoisia ja epävirallisia oppimistapoja ja soveltaa yksilöllistä lähestymistapaa.

7.1.1

Opettajien ja ohjaajien laadukkuus on olennainen tekijä yrittäjyyskoulutusohjelmien onnistumisen ja tehokkuuden kannalta. Potentiaaliset yrittäjät, jotka ovat yrittäjäuransa alkuvaiheissa, arvostavat erityisesti kokeneiden opettajien kokemusta ja osaamista: he voivat olla esimerkiksi vanhempia yrittäjiä, jotka jakavat omia kokemuksiaan (31).

7.1.2

Yksi esimerkki toimivasta yrittäjyyskoulutusohjelmasta on Irlannin kansallisen yrittäjyyskoulutussäätiön ohjelma (32), jossa annetaan intensiivistä opettajankoulutusta toisen asteen oppilaitosten opettajille ja nuorisotyöntekijöille, jotta näillä olisi tarvittavat taidot ja resurssit yrittäjyyskasvatuksen antamiseksi nuorille. Ohjelman suorittaneet saavat todistuksen yrittäjyyskasvattajan pätevyydestä.

7.1.3

Toinen esimerkki on Alankomaiden yrittäjyys- ja koulutustoimintaohjelma (33), jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden yrittäjähenkisyyttä ja yrittäjyysmyönteistä asennoitumista sisällyttämällä yrittäjyystaidot ja -osaaminen osaksi Alankomaiden opetusjärjestelmää. Ohjelma muodostuu erilaisista osista, joissa pyritään tarjoamaan monenlaisia toimintoja opiskelijoiden yrittäjyystaitojen kehittämiseksi opintojen kaikissa vaiheissa sekä tarjoamaan opettajille yrittäjyyskasvatusta käsitteleviä koulutuskursseja.

7.2

Opettajien, kouluttajien ja kasvatusalan johtohahmojen tulisi pyrkiä kehittämään omaa luovuuttaan ja innovatiivisuuttaan, ja koulujen tulisi tarjota oppimisympäristö, joka edistää yrittäjähenkistä ajattelua ja on avoin laajemmalle yleisölle.

7.3

Komissio julkaisi kesäkuussa 2013 A guide for educators -oppaan (34), jossa luetellaan perusperiaatteita yrittäjyyskasvatuksen opettajille, käsitellään laadullisten oppimistulosten arviointia, oppiainerajat ylittävää opiskelua, opettajankoulutusta ennen työskentelyä ja työn aikana, mentorointia, yrittäjyyspedagogia-alan innovaatioita ja esitetään käytännön esimerkeistä poimittuja tärkeitä viestejä.

7.3.1

Yrittäjyyskasvatusta käsittelevien opettajankoulutuslaitosten tulisi laatia selkeä kasvatuskäsite, jotta opettajat saisivat valmiudet antaa myös työmarkkinoiden tarpeita ajatellen hyödyllistä opetusta. Yrittäjähenkisyyttä tukeva koulutus on sisällytettävä opetusohjelmaan horisontaalisena lähestymistapana ja oppiainerajat ylittävänä aineena.

7.3.2

Yrittäjyyskasvatuksen koulutusohjelmissa on motivoitava opettajaopiskelijoita kehittämään omaa yrittäjyystuntemustaan, yrittäjyystaitojaan ja -asenteitaan.

7.3.3

Olisi tuettava sellaisten ilmaisten ja avointen digitaalisten ja verkkopohjaisten välineiden kehittämistä, joiden avulla voi opiskella yrittäjyystaitoja, ja yhteistyömuotojen tutkimista avointa lähdekoodia käyttävän yhteisön kanssa ilmaisten yritystoimintavälineiden ja niiden käyttökoulutuksen edistämiseksi.

7.3.4

Kouluttajien Euroopan laajuinen liikkuvuus on tärkeää etenkin korkea-asteella EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman ja/tai muiden erityisesti tähän tarkoitettujen välineiden kautta. Liikkuvuutta ja kokemustenvaihtoa on lisättävä Euroopassa paitsi yliopistojen välillä myös tiedemaailman ja soveltuvin osin yritysmaailman välillä. On kehitettävä ohjelmia, joiden puitteissa kouluttajat voivat viettää aikaa muissa oppilaitoksissa ja/tai yksityissektorilla ja sitä kautta aidosti sitoutua, oppia ja kehittyä.

8.1

Yrittäjyyskasvatuksen sisältöä muotoiltaessa olisi tiedusteltava yritysten mielipiteitä. Tämä on välttämätöntä, jotta opintonsa päättävillä olisi varmasti ne taidot, joita he tarvitsevat menestyäkseen. Yrityksiä tulisi kehottaa osallistumaan nykyistä tiiviimmin johtajille ja työntekijöille suunnattuun koulutukseen, jossa käsitellään yrittäjyyttä, yhteistyötä ja osallistumista organisaation johtoon. Yritysten tulisi myös opettaa työntekijöilleen työtilanteen edellyttämät tarvittavat taidot ja uudet osaamisalat sekä päätöksentekotavat ja antaa heille mahdollisuus osallistua näihin koulutusohjelmiin. Lisäksi niiden tulisi tehdä yhteistyötä opetusyhteisön kanssa siten, että nuoret voisivat tutustua työmarkkinoihin ja löytää niiltä itselleen paikan.

8.2

Ammattiliittojen ja nuorten välinen yhteys koulutusalalla on erityisen tärkeä. Ammattiliitot voivat osallistua nuorten koulutukseen, joka tapahtuu muissa työympäristöissä kuin kouluissa tai oppilaitoksissa. Kokeneimmat ja ammattitaitoisimmat työntekijät voivat työskennellä nuorten työntekijöiden, harjoittelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa ohjaajina ja tutoreina tai ryhtyä opettajiksi erityisissä oppisopimusjärjestelyissä. Yhteydet yrityksiin ovat tärkeitä, jotta nuoret saavat tietoa työmarkkinaprosesseista ja työmarkkinasuhteista. Opettajien ammattijärjestöt ovat keskeinen taho, jonka kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä tehokkaan koulutuspolitiikan hyväksi, mutta rajapinta yritysten kanssa on elintärkeä.

8.3

Ennen kaikkea työnantaja- ja työntekijäjärjestöt on työmarkkinaosapuolina otettava mukaan laatimaan kansallisia elinikäisen oppimisen strategioita ja nuorisotakuun toteuttamiseen tähtääviä toimintasuunnitelmia. ETSK kannattaa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten laatimia nuorisotyöllisyyden toimintapuitteita (35).

8.4

On tärkeää varmistaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallisuus. Näin erilaiset organisaatiot (naisten, nuorten, perheiden, vammaisten, maahanmuuttajien, vähemmistöjen ja muiden ryhmien järjestöt) voisivat keskittyä tehokkaammin tiettyjen väestönosien tarpeisiin ja prioriteetteihin koulutusjärjestelmässä ja työmarkkinoilla.

8.5

Perheellä on edelleen tärkeä rooli, kuten komitean aiemmassa lausunnossa (36) on todettu.

9.1

Komission uudessa opetus-, koulutus-, nuoriso- ja urheilualan Erasmus+-ohjelmassa  (37) vuosiksi 2014–2020 pyritään kehittämään taitoja ja työllistettävyyttä sekä uudistamaan koulutusta ja nuorisotyötä. Seitsenvuotisen ohjelman budjetti on 14,7 miljardia euroa, mikä merkitsee EU:n tätä alaa koskevan investointisitoumuksen mukaisesti 40 prosentin lisäystä nykyiseen varainkäytön tasoon nähden. Erasmus+ antaa yli neljälle miljoonalle eurooppalaiselle mahdollisuuden opiskella, hankkia työkokemusta ja osallistua vapaaehtoistyöhön ulkomailla. Tämä on suuri edistysaskel, sillä siihen liittyy merkittäviä mahdollisuuksia tukea yrittäjyyskoulutusta esimerkiksi kannustamalla koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyön valtavirtaistamista osaamisyhteenliittymiksi korkeakoulutuksessa ja alakohtaisiksi taitoyhteenliittymiksi ammatillisessa koulutuksessa.

9.2

Muillakin ohjelmilla ja välineillä tuetaan yrittäjyyskasvatusta EU:ssa. Niitä ovat Euroopan sosiaalirahasto  (38) , eurooppalainen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelu ESCO  (39) , COSME  (40) , Horisontti 2020  (41) , nuorisotyöllisyysaloite  (42) ja Luova Eurooppa  (43).

8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/28

Esittelijä:

Ludvík JÍROVEC

Toinen esittelijä:

Edwin CALLEJA

—

komission parhaillaan toteuttamat REFIT-toimet, joiden avulla olisi edistettävä elintarvikkeiden sisämarkkinoiden toteutumista unohtamatta kuitenkaan työntekijöiden työolojen nykyistä tasoa

—

tuore YMP-uudistus, joka tulee panna täytäntöön niin, että ei vääristetä kilpailua jäsenvaltioiden välillä ja että kannustetaan kestäväpohjaiseen tuotantoon

—

harjoittelupaikkoja koskeva EU:n sitoumus, jonka toteuttaminen edellyttää täyttä tukea jäsenvaltioilta.

—

pyrittävä suotuisaan lopputulokseen vielä kesken olevissa merkittävissä EU:n (ja Yhdysvaltojen, Japanin ja eteläaasialaisten kumppanien välisissä) kauppasopimusneuvotteluissa, sillä näistä sopimuksista voi olla huomattavaa etua elintarvikkeiden ja juomien tuottajille

—

seurattava voimassa olevien kauppasopimusten täytäntöönpanoa

—

tähdättävä kahden- ja monenvälisten sopimusten parempaan koordinointiin

—

varmistettava kohtelun vastavuoroisuus, olipa kyse suojatullien alentamisesta tai tullien ulkopuolisten esteiden poistamisesta, sekä taattava EU:n nykyisten kuluttajansuoja-, ympäristö- ja terveydensuojelunormien säilyminen.

—

luoda suotuisat olosuhteet poistamalla kaupan esteitä

—

helpottaa ulkomaankaupan rahoituksen (vientiluottojen ja -takuiden) saantia

—

tukea viennin edistämistä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön pohjalta

—

koota tietoa unionin ulkopuolisten maiden tuontivaatimuksista ja välittää sitä pk-yrityksiä edustaville järjestöille.

—

varmistettava, että kaikkialla jäsenvaltioissa on saatavilla yhä enemmän laadukasta alakohtaista työmarkkinatietoa työnantajien ja potentiaalisten työntekijöiden välisen tiedonkulun epäsymmetrisyysongelman ratkaisemiseksi sekä taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuusongelmien kartoittamiseksi ja korjaamiseksi

—

järjestettävä korkea-asteen oppilaitosten opintokurssien säännöllinen validointi niin, että siihen osallistuu elintarvike- ja juoma-alan edustajia, jotta varmistetaan ammatillisen koulutuksen tarkoituksenmukaisuus

—

avattava oppisopimusohjelmat kaikille henkilöille, jotka pyrkivät elintarvike- ja juoma-alalle, eikä pelkästään nuorille; tämä on erityisen tärkeää työelämään palaavien naisten ja alan vaihtoa suunnittelevien vanhempien työntekijöiden tarjoaman potentiaalin vapauttamiseksi

—

taattava välineet ja resurssit koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestämiseksi ja siten pätevän työvoiman saannin varmistamiseksi; työmarkkinavuoropuhelu on tässä yhteydessä keskeinen tekijä.

—

eurooppalaisten työntekijöiden ja kuluttajien suojeleminen

—

ILO:n keskeisten sääntöjen täysimääräinen ja tehokas täytäntöönpano, soveltaminen ja noudattaminen

—

elintarvike- ja juoma-alan eurooppalaiset laatustandardit.

1.2.9

ETSK kehottaa komissiota laatimaan raportin, jossa arvioidaan, olisiko alkoholijuomiin sovellettava vaatimusta tietojen antamisesta alkoholijuomien ainesosista ja ravintoarvoista.

2.1

Euroopan elintarvike- ja juomateollisuus on EU:n talouden suurin valmistusteollisuuden ala. Sen vuotuinen liikevaihto on yli biljoona euroa, ja se työllistää suoraan 4,25 miljoonaa työntekijää unionissa. Se on myös osa arvoketjua, joka työllistää yhteensä 32 miljoonaa ihmistä ja tuottaa 7 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Elintarvike- ja juoma-alan yrityksistä 99,1 prosenttia on pk-yrityksiä (8).

2.2

Yksityisten t&k-investointien osuus on 0,27 prosenttia alan liikevaihdosta. Yhteisen tutkimuskeskuksen vuoden 2012 tulostaulu vahvisti edellisinä vuosina havaitut kehityssuuntaukset, erityisesti sen, että yksityisten t&k-investointien määrä on pysynyt EU:ssa vakaana mutta on edelleen pienempi kuin muualla maailmassa (9).

2.3

Elintarvike- ja juomateollisuus jalostaa 70 prosenttia EU:n maataloustuotannosta ja tarjoaa eurooppalaisille kuluttajille turvallisia, laadukkaita ja ravitsevia elintarvikkeita.

2.4

Euroopasta vietiin vuonna 2012 jalostettuja elintarvikkeita ja juomatuotteita eri puolille maailmaa 86,2 miljardin euron arvosta (10), mikä tekee siitä maailman suurimman viejän tällä alalla. Lisäksi EU:n kauppatase oli vuonna 2012 ennätysmäiset 23 miljardia euroa ylijäämäinen. Jäsenvaltioiden välinen elintarvike- ja juomatuotteiden kauppa on kolminkertaistunut 20:n viime vuoden aikana, ja sen arvo on nyt noin 450 miljardia euroa (11).

2.5

Ala on suhdanteista riippumaton ja muutoksiin joustavasti sopeutuva talouden kulmakivi, joka on vahvasti läsnä kaikissa jäsenvaltioissa. Sillä on epäilemättä merkittävä sija Euroopan valmistusteollisuuden pyrkimyksissä kasvattaa bkt-osuuttaan 20 prosenttiin Euroopan komission Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen asettaman tavoitteen (12) mukaisesti. ETSK vahvistaa tukensa tälle tavoitteelle ja toistaa suosituksensa siitä, että tavoitteen ohella on painotettava myös laatunäkökohtia (13).

2.6

Keskeiset kilpailukyvyn indikaattorit osoittavat kuitenkin, että ala on menettämässä kilpailullista etulyöntiasemaansa. Maailmanlaajuisen kysynnän kasvaessa vientimarkkinaosuus on pienentynyt vuosi vuodelta (vientiosuus oli 16,1 prosenttia vuonna 2012, kun se oli 20,5 prosenttia vuonna 2002 (14)).

2.7

Käsillä olevassa ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa kiinnitetään erityishuomiota elintarvike- ja juoma-alaan ja esitetään, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä tämän kielteisen kehityksen kääntämiseksi ja alan kilpailukyvyn lujittamiseksi sisämarkkinoilla ja maailmanlaajuisesti.

2.8

Kuluttajilla on oikeus saada totuudenmukaista ja tasapuolista tietoa alkoholijuomista, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kulutuksestaan. Kaikkiin alkoholijuomiin olisi sovellettava samoja sääntöjä niiden alkoholipitoisuudesta riippumatta. ETSK kehottaa komissiota laatimaan viipymättä asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 joulukuuhun 2014 mennessä annettavaksi vaaditun kertomuksen, jossa arvioidaan, olisiko alkoholijuomiin tulevaisuudessa sovellettava vaatimusta tietojen antamisesta niiden ainesosista ja ravintoarvoista.

4.1.1

EU:n elintarvikelainsäädäntö on hyvin pitkälle yhdenmukaistettua, ja ala hyötyy merkittävästi sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Jäsenvaltioiden välinen kauppa on kasvanut huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana, ja sen osuus on nykyisin noin 20 prosenttia EU:n elintarvike- ja juomatuotannosta. Yrityksiltä saadaan kuitenkin edelleen ilmoituksia elintarvikenormeja koskevan EU:n lainsäädännön tulkintojen ja täytäntöönpanon eroavuuksista. Integraation tehostaminen avaisi uusia kasvumahdollisuuksia (20).

Elintarvikeketjuun osallistuvien toimijoiden suhteiden parantaminen on niin ikään oleellista elintarvike- ja juoma-alan kilpailukyvyn turvaamiseksi (21).

4.1.2

Euroopan komission tekemä työ, jonka puitteissa se seuraa eurooppalaisen toimitusketjualoitteen (Supply Chain Initiative, SCI (22)) tuloksellisuutta sekä sääntöjen noudattamista jäsenvaltiotasolla, on erittäin tärkeää (23). SCI on elintarvikeketjun eri sidosryhmäorganisaatioiden tärkeä yhteinen, vapaaehtoispohjainen aloite. Sen avulla voidaan parantaa yritysten välisiä suhteita ja ratkoa yritysten välisissä kauppasuhteissa mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä.

4.2.1

EFFAT ja FoodDrinkEurope laativat vuonna 2013 alan työntekijöiden osaamisen kehittämiseksi yhteisen raportin, jossa esitetään, millaisia koulutukseen ja osaamiseen liittyviä toimia työmarkkinoiden haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan (24).

4.2.2

Lisäksi ne antoivat sitoumuksen harjoittelupaikkojen tarjoamisesta nuorille elintarvike- ja juomateollisuudessa (25). Sitoumuksen tavoitteena on lisätä kaikkialla EU:ssa korkeatasoisten harjoittelupaikkojen tarjontaa elintarvike- ja juomateollisuusyrityksissä, etenkin pk-yrityksissä.

4.3.1

EU:n vuoden 2012 kauppatase oli 23 miljardia euroa ylijäämäinen, ja EU on edelleen johtava elintarvike- ja juomatuotteiden viejä, vaikka sen osuus maailmanlaajuisista elintarvike- ja juomamarkkinoista kutistuu. Esimerkiksi Kiina ja Brasilia ovat viime vuosina sitä vastoin jatkuvasti kasvattaneet vientimarkkinaosuuttaan (26).

4.3.2

Vaikka yleisesti tunnustetaan, että ruokaturva on ensiarvoisen tärkeää (27), on viennin lisääminen yksi keskeisistä kasvun lähteistä alalle kuin alalle. Kun vauraan väestön osuus kasvaa nousevan talouden maissa, alalla olisi oltava edellytykset vastata maailmanlaajuisen kysynnän kasvuun.

4.3.3

Mielekkään monenvälisen sopimuksen solmiminen WTO:n puitteissa olisi ollut tehokkain ratkaisu markkinoiden avaamiseksi, mutta kattavaan sopimukseen ei onnistuttu pääsemään toistuvista neuvottelukierroksista huolimatta.

4.3.4

Kahdenvälisistä kauppasopimuksista on näin ollen tullut erittäin tärkeitä, ja ne ovat olleet tuloksellisia yleensä Euroopan teollisuuden ja erityisesti elintarvike- ja juoma-alan kannalta. Meneillään olevissa TTIP-neuvotteluissa olisi puututtava sekä tulliesteisiin että tullien ulkopuolisiin esteisiin ja painotettava vastavuoroisuutta Euroopasta vietävien elintarvike- ja juomatuotteiden kohtelussa vaarantamatta kuitenkaan millään tavalla eurooppalaisten kuluttajien etuja. Neuvottelutuloksen olisi tuotettava huomattavaa etua Euroopan elintarvikealalle (28).

4.3.5

EU:n menekinedistämispolitiikka on oiva väline, joka auttaa hyödyntämään eurooppalaisten maatalous- ja elintarviketuotteiden myönteistä imagoa kaikkialla maailmassa ja levittämään viestiä eurooppalaisten elintarvikkeiden keskeisistä ominaisuuksista.

4.4.1

Kuten komitea toteaa vuonna 2012 antamassaan lausunnossa (29), ”[k]estävä kulutus ja tuotanto, jolla tarkoitetaan sellaisten palvelujen ja tuotteiden käyttöä, joiden arvo on suurempi mutta joihin kuluu vähemmän luonnonvaroja, on keskeinen tekijä strategioissa, joiden avulla pyritään lisäämään resurssitehokkuutta ja edistämään vihreää taloutta”.

4.4.2

Euroopan elintarvike- ja juomateollisuus on riippuvaista siitä, että saatavilla on riittävästi tietyt laatukriteerit täyttäviä ja hinnaltaan kilpailukykyisiä maataloudesta peräisin olevia raaka-aineita.

4.4.3

Yksi suurimmista haasteista on elintarvikejäte: Euroopan elintarvikeketjussa päätyy vuosittain jätteeksi noin 90 miljoonaa tonnia ruokaa. Kun ruokaa haaskataan, hukkaan menevät myös sen tuotannossa käytetyt raaka-aineet: vesi, lannoitteet ja polttoaineet. Eräät avainaloitteet ovat antaneet kimmokkeen useampien kumppanuuksien solmimiseen asianomaisten sidosryhmien kanssa, esimerkkeinä Every Crumb Counts -kampanja ja ”työkalupakin” kehittäminen alan toimijoille. ETSK:n vuonna 2013 elintarvikejätteen syntymisen estämisestä ja vähentämisestä antamassa lausunnossa (asiakokonaisuus NAT/570) valotettiin tähän liittyviä ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja.

4.4.4

Euroopan komissio on suosittanut, että elintarvikealaa pidettäisiin resurssitehokkuuden parantamisen kannalta keskeisenä alana, ja toteuttanut yksityiskohtaisen kuulemismenettelyn kestävyysperiaatteiden toteutumisesta eurooppalaisessa elintarvikejärjestelmässä (30).

4.4.5

Kestävyysajatusta olisi tarkasteltava laajemmin kuin vain ympäristön kannalta kestävän kehityksen näkökulmasta: siinä olisi otettava huomioon myös kestävän kehityksen sosiaalinen ja taloudellinen pilari. Näin tehtiin elintarvikeketjua korkean tason foorumissa edustavien 11 organisaation yhteisessä julkilausumassa (31).

4.5.1

Elintarvike- ja juoma-alan t&k-investoinnit ovat EU:ssa vähäiset verrattuna muihin valmistusteollisuuden aloihin ja elintarvike- ja juomateollisuuteen muualla maailmassa (32).

4.5.2

Elintarvike- ja juoma-alan osaamis- ja innovaatioyhteisöjä tulee kannustaa ja tukea. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt toimivat pitkäjänteisesti 7–15 vuoden tähtäimellä, mutta ne täyttävät samalla myös tiettyjä lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteita, joita ovat esimerkiksi oleellinen sitoumus lisätä t&k-investointeja vuoteen 2020 mennessä sekä edistää työllisyyttä ja kasvua.

Elintarvike- ja juoma-alan yrityksillä on alinomaa ongelmia, kun ne ottavat käyttöön innovatiivisia tuotteita ja prosesseja. Pk-yritykset kärsivät eniten, koska niiden organisaatio ja resurssit ovat suppeita eikä niillä ole asian vaatimia johtamisvalmiuksia, kokemusta ja strategista visiota. Uusien tuotteiden markkinoille saattamisen edellyttämiä lupamenettelyjä on nopeutettava, mutta samalla on noudatettava ennalta varautumisen periaatetta ja saatettava markkinoille vain sellaisia tuotteita, jotka ovat kuluttajien terveyden kannalta turvallisia.

4.6.1

Etenkin pk-yritykset kärsivät toimintarakenteiden määrän ylettömästä kasvusta tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden seurauksena. Tällaiset yritykset ovat avainasemassa alan kilpailukyvyn kannalta, ja niihin tulee siksi kiinnittää erityishuomiota heikentämättä kuitenkaan elintarviketurvallisuutta tai työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia.

4.6.2

Komissio on toteuttanut REFIT-ohjelman puitteissa tärkeitä toimia sen varmistamiseksi, että EU:n lainsäädäntö on yritysten tarpeiden mukainen ja edistää kilpailukykyä (33).

8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/36

Esittelijä:

Dumitru FORNEA

Toinen esittelijä:

Hilde VAN LAERE

1.1

Esinetulostus on yksi keskeisistä mahdollistavista teknologioista, jotka määräävät uudenlaisen lähestymistavan valmistukseen sekä tulevaisuuden tuotteet ja tehtaat. Digitaalinen vallankumous yhdessä tämän vallankumouksellisen valmistustavan kanssa mahdollistaa sen, että Eurooppa pystyy siirtämään tuotantoa takaisin alhaisemman palkkatason alueilta edistääkseen innovointia ja luodakseen kestävää kasvua kotikentällä.

1.2

ETSK katsoo, että EU voi säilyttää nykyisen asemansa merkittävänä globaalina toimijana esinetulostuksen alalla, mutta tähän pääsemiseksi on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin unionin ja jäsenvaltioiden tasolla:

1.3

Investoinnit tieto- ja viestintätekniseen infrastruktuuriin tulisi asettaa etusijalle niin, että kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä on pääsy nopeisiin internetverkkoihin, jotka ovat korkeimpien saatavilla olevien laatu- ja turvallisuusstandardien mukaisia.

1.4

Euroopan valmiuksia tallentaa ja siirtää suuria määriä digitaalista dataa on vahvistettava ja ajantasaistettava, ja tämän datan suojaaminen on varmistettava EU:n kansalaisten ja yritysten legitiimien intressien mukaisesti.

1.5

EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi valmistaa kansalaisia digitaalisen yhteiskunnan haasteisiin ja tähän liittyviin esinetulostuksen kaltaisiin mullistaviin teknologioihin investoimalla kulttuuri- sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohjelmiin, jotka ovat sopusoinnussa uuden sukupolven tuotantojärjestelmiin liittyvien työnkuvien kehitysdynamiikan ja vaatimusten kanssa.

1.6

Esinetulostuksen mahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen edellyttää, että edistetään tutkimusta ja luovuutta yrityksissä ja asiaankuuluvissa oppi- ja tutkimuslaitoksissa (keinoina taloudelliset ja verotukselliset kannustimet).

1.7

Lisätutkimus on tarpeen materiaalivalikoiman ja sovellusten lukumäärän laajentamiseksi sekä tämän teknologian varmuuden, nopeuden, tuottavuuden ja kypsyysasteen parantamiseksi. EU:ssa on edettävä kohti täysin kehittynyttä tuotantoprosessia, jotta varmistetaan unionin kilpailuasema maailmanmarkkinoilla ja säilytetään siihen liittyvät taloudelliset edut ja korkealaatuiset työpaikat EU:ssa.

1.8

Eurooppalaisissa innovaatiokumppanuuksissa on virtaviivaistettava toimia uusien materiaalien kehittämiseksi esinetulostusta varten. Materiaalivalikoimaa laajentamalla ja toimittajien lukumäärää lisäämällä edistetään hintakilpailua, myötävaikutetaan uusien teollisuusalojen syntymiseen sekä luodaan suurempia määriä esinetulostusmateriaaleja ja kilpailuhenkisemmät toimitusmarkkinat.

1.9

EU:n on helpotettava investointeja uusiin esinetulostuslaitteisiin, ja sen tulisi edistää esinetulostusteknologian kehittämistä avoimissa tuotantojärjestelmissä, jotka ovat joustavia ja helposti yhdistettävissä muiden tuotanto- ja jalostusteknologioiden kanssa, sovellusten lukumäärän lisäämiseksi ja liikevaihdon kasvattamiseksi.

1.10

Sääntelykehys niin unioni- sen paremmin kuin jäsenvaltiotasollakaan ei ole kyennyt pysymään esinetulostuksen nopean muutosvauhdin tahdissa, ja siksi tarvitaan erityissäännöksiä, joilla puututaan ensisijaisesti standardeihin ja sertifiointiin, teollis- ja tekijänoikeuksiin, kuluttajansuojaan, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä ympäristönäkökohtiin.

1.11

Esinetulostusta koskevan sääntelyprosessin on perustuttava monialaiseen ja tieteelliseen tutkimukseen tämän teknologian vaikutuksista, ja kaikkien asianomaisten osapuolten on päästävä siihen täysimääräisesti mukaan.

2.1

Valmistusteollisuuden panos talouteen on merkittävä erityisesti innovoinnin, tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen osalta. Euroopan teollisuus on kuitenkin kahtena viime vuosikymmenenä menettänyt jalansijaansa, mikä on johtanut teollisuuden työpaikkojen ja lisäarvon vähentymiseen  (1). Valmistusteollisuuden vuosikymmenten ajan jatkuneen hiipumisen (halpaan työvoimaan perustuvan tuotannon ulkoistamisen johdosta) jälkeen huomion kohteena on jälleen tuotanto korkean palkkatason maissa, sisäisten tuotantovalmiuksien ratkaisevan tärkeä rooli innovoinnin elvyttämisessä ja valmius lisätä nopeasti uusien tuotteiden tuotantoa kehittyneiden teknologioiden avulla. Innovointi, automaatio ja pitkälle kehitetyt prosessit muodostavat teollisuuden menestysstrategioiden perustan, ja ne ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi johtoaseman säilyttämiseksi (2). Asianmukaista kehittynyttä valmistusteknologiaa hyödyntämällä Eurooppa voisi siirtää tuotantoa takaisin alhaisemman palkkatason alueilta innovoinnin vauhdittamiseksi ja kestäväpohjaisen kasvun luomiseksi EU:ssa. Vain tällä tavoin Eurooppa voisi ottaa johtoaseman seuraavassa teollisessa vallankumouksessa.

2.2

Esinetulostuksella tarkoitetaan prosessia, jossa materiaaleja yhdistetään yleensä kerros kerrokselta esineiden valmistamiseksi 3D-mallidatan pohjalta, toisin kuin subtraktiivisissa valmistusmenetelmissä. Esinetulostus on alan virallinen standardoitu termi (ASTM F2792), ja ”3D-tulostusta” käytetään yleisesti sen synonyyminä.

2.3

Esinetulostus on yläkäsite, joka kattaa joukon eri materiaaleihin (metallit, polymeerit, keramiikka ja muut) sovellettavia teknologioita ja prosesseja. Nämä teknologiat ovat saavuttaneet kehitystason, joka yhä enenevässä määrin mahdollistaa lisäarvoa tuottavat kaupalliset sovellukset. Esinetulostusta pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä keskeisistä mahdollistavista teknologioista, jotka muokkaavat paitsi uudenlaisia lähestymistapoja valmistukseen nähden myös tulevaisuuden tuotteet ja tehtaat. On jo olemassa ns. FABLAB-laboratorioita, jotka tarjoavat 3D-tulostuspalveluita ja -tuotteita.

2.4

Esinetulostus on nopeasti kasvava ala. Kasvu on kiihtynyt neljän viime vuoden aikana, sillä yhä useammat organisaatiot ottavat käyttöön esinetulostukseen perustuvia tuotteita ja palveluja. Kaikkien tuotteiden ja palvelujen viimeisten 25 vuoden aikana tuottamien maailmanlaajuisten tulojen yhdistetty vuotuinen kasvuvauhti (Compound Annual Growth Rate, CAGR) on vaikuttava: 27 prosenttia. Kolmen viime vuoden (2011–2013) osalta yhdistetty vuotuinen kasvuvauhti oli 32,2 prosenttia, ja vuonna 2013 markkinoiden arvo nousi 2,43 miljardiin euroon (3). Wohlers Associates -konsulttiyritys ennakoi, että markkinoiden arvo ylittää 5,5 miljardia euroa vuoteen 2016 mennessä ja 10 miljardia euroa vuoteen 2018 mennessä. Esinetulostusalan asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että koska kyse on kehitteillä olevasta teknologiasta, nykyinen markkinaosuus kattaa vain murto-osan kartoitetuista mahdollisista sovelluksista. Vuonna 2011 asiantuntijat arvioivat markkinaosuuden olevan alle 8 prosenttia (mikä tarkoitti, että kokonaismarkkinoiden suuruus oli noin 17 miljardia euroa) (4). Jos esinetulostukseen perustuva valmistus kasvaa ja valtaa vaikkapa vain kahden prosentin osuuden maailmanlaajuisista valmistusteollisuuden markkinoista, potentiaali kymmenkertaistuu (noin 170 miljardiin euroon) (5).

2.5

Sovellusala on kehittynyt prototyyppien kehittämisestä 1990-luvun alkupuolella toiminnallisten osien tuotantoon. Odotettua kasvua luo pääasiassa monimutkaisten toiminnallisten lopputuotteiden nopea, kustannustehokas ja laajamittainen sarjavalmistus eri materiaaleista (muovi, metalli tai keramiikka) ennemminkin kuin tuotesuunnittelu ja prototyyppien kehittäminen. Esinetulostus on saavuttanut kypsyyden prototyyppien kehittämisen osalta, mutta on vielä ”innovointivaiheessa”, kun ajatellaan toiminnallisten lopputuotteiden tuotantoa. Vaikka innovatiivisia esinetulostukseen perustuvia tuotteita kehitetään, niiden valmistaminen ei tehokkaiden esinetulostuslaitteiden ja laajamittaisen tuotannon mahdollistavien järjestelmien puuttumisen johdosta ole kannattavaa.

2.6

Esinetulostuksen innovatiivisilla prosesseilla on mullistava vaikutus tapaan, jolla esineitä suunnitellaan ja valmistetaan. Esinetulostus voi lisätä nykyisten tuotteiden lisäarvoa käytössä olevissa toimitusketjuissa, tai sillä voi olla perinpohjainen muutosvaikutus tuotteisiin, toimitusketjuihin ja liiketoimintamalleihin (6). EU:n on oltava johtavassa asemassa teollisen esinetulostuksen käynnistyessä. Esinetulostuksen eurooppalaisessa toimintaympäristössä odotetaan saatavan aikaan kasvua tulevaisuudessa laajentamalla nykyistä toimintaa (nykyisten toimijoiden siirtyessä prototyyppien kehittämisestä valmistamiseen) ja käynnistämällä uusia toimintoja kautta koko arvoketjun.

2.7

Esinetulostusta pidetään maailmanlaajuisesti keskeisenä mahdollistavana teknologiana tuotteisiin ja toimitusketjuun liittyvän innovoinnin kannalta. Esinetulostus on yleistymässä, ja ala saa huomattavaa julkista rahoitusta (esim. Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Singaporessa), jolla pyritään nostamaan sen kypsyysastetta. Toistaiseksi EU on hyvässä asemassa, mutta jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, se menettää tämän paikan ja jää muista jälkeen kilpailussa uusista markkinoista.

3.1.1

Tehdastasolla esinetulostus tuo uudenlaisia lähestymistapoja valmistamiseen ja tulevaisuuden tehtaisiin nähden.

3.1.2

Tuotetasolla esinetulostuksesta tulee tuoteinnovoinnin kulmakivi:

3.1.3

Yritystasolla esinetulostus johtaa mullistaviin liiketoimintamalleihin:

—

Esinetulostusta koskevissa kansainvälisissä etenemissuunnitelmissa (9), (10), (11), (12), (13) painotetaan, että on saatava aikaan merkittävää teknistä edistymistä esinetulostuksen alalla, mikä on olennainen tekijä odotetun lisäarvon korottamiseksi ja esinetulostuksen käytön lisäämiseksi. Esinetulostuksen nykyinen tekniikka on kehitetty prototyyppien valmistamista varten; laitteet eivät ole vielä valmiita suuriin tuotantomääriin. Esinetulostusalan yritykset törmäävät teknologisiin ongelmiin, jotka estävät niitä siirtymästä sarjatuotantoteknologiaan. Esinetulostuslaitteiden rakenteelliset ratkaisut ovat edelleen peräisin prototyyppivaiheesta, ja liian harvoja innovaatioita on otettu käyttöön (sisältäpäin nykyiset laitteet näyttävät lähes samanlaisilta kuin niiden edeltäjät 10–15 vuotta sitten). Tarvitaan mullistavia ”laiteinnovaatioita”, jotta tämä toimiala voi siirtyä seuraavalle tasolle (14).

—

Kehityksen nopeuttamiseksi esinetulostusalan yrityksillä ja tutkijoilla on oltava pääsy avoimiin foorumeihin (sekä laitteistojen että ohjelmistojen osalta) ratkaistakseen kaupallisten ”musta laatikko” -tyyppisten laitteiden rajoitukset.

—

Vahvistamalla kapasiteettia (kustannustehokkuus, varmuus ja luotettavuus) olisi mahdollista lisätä esinetulostuksen nykyistä potentiaalia niin, että voidaan siirtyä monenlaisten eri sovellusten laajamittaisempaan tuotantoon. Teknologisten rajojen siirtäminen sekä integrointi muiden prosessien kanssa (hybridituotanto) mahdollistavat läpimurtosovellukset (15). Esinetulostuksen käyttöönottaminen valmistusteollisuudessa edellyttää, että esinetulostus integroidaan tehdasympäristöön ja valvontajärjestelmiin.

—

Tämän strategisen tutkimuksen ohella on kehitettävä uusia mullistavia tuotantojärjestelmää koskevia käsitteitä, joiden osalta on perustavalla tavalla pohdittu uudelleen valmistusprosesseja nykyisten esinetulostusteknologioiden pohjalta sekä sitä, miten nämä järjestelmät on integroitu tehdasympäristöön. Tämä merkitsee, että tulevaisuudessa esinetulostustuotanto ei perustu enää jaksoittain toimiviin esinetulostuslaitteisiin, jotka on sijoitettu vieri viereen tuotantohallissa. Sen sijaan sovellusvaatimukset edellyttävät, että suunnitellaan keskeytymättömän esinetulostuksen tuotantojärjestelmiä, jotka perustuvat eri tuotantovaiheiden muodostamaan ketjuun. Nämä tuotantojärjestelmämallit tunnetaan jo nimellä ”esinetulostuslaite 2.0”, ja ne vievät esinetulostuslaitteiden kehitystä eteenpäin tulevaisuudessa.

—

Jakelukanavia hallitsevat toimijat ovat määräävässä asemassa, esim. koneiden valmistajat sisällyttävät huolto- ja takuusopimuksiinsa vaatimuksen käyttää tietynlaisia kalliita raaka-aineita, joiden ainoita jakelijoita ne usein itse ovat, tai käyttävät ”partakone-partaterä”-liiketoimintamallia, jossa kulutustavaroihin luodaan toimittajariippuvuus. Jakelukanavien hallinta sekä edelleen vähäinen volyymi (16) ovat syynä siihen, ettei materiaalitoimittajien kannalta ole kovinkaan houkuttelevaa investoida suuria summia uusien materiaalien kehittämiseen.

—

Rajallinen määrä materiaalien toimituslähteitä johtaa kohtuuttoman korkeisiin raaka-aineiden hintoihin ja lisää loppukäyttäjien toimitusvarmuusriskejä. Tämänkaltainen markkinamekanismi rajoittaa esinetulostusteknologian mahdollisuuksia.

—

Nykyisin nämä markkinat, joilla kasvu on kaksinumeroista, luovat taloudellisia mahdollisuuksia ja houkuttelevat uusia materiaalitoimittajia. Materiaalien kehittämistä on tuettava, ja siihen on kannustettava. On tärkeää laajentaa materiaalivalikoimaa ja parantaa materiaalien ominaisuuksia. Toimittajien lukumäärää lisäämällä edistetään hintakilpailua, jolloin laitteiden takuuehtojen huomiotta jättämisestä tulee houkuttelevampaa, sekä lisätään materiaalimarkkinoiden volyymiä ja kilpailuhenkisyyttä.

—

Laajentamalla materiaalivalikoimaa edistetään uusien teollisuudenalojen syntymistä ja kasvatetaan esinetulostukseen käytettävien materiaalien kysyntää.

3.2.4

Pääasialliset tekniset esteet – Laajamittaisen läpimurron aikaansaamista ilmailu- ja avaruusalan, autoteollisuuden, lääkinnällisten tuotteiden tai kulutushyödykkeiden kaltaisilla teollisuusaloilla jarruttavat tekijät liittyvät lähinnä tuottavuuden lisäämiseen, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti:

3.2.5

Strategista tutkimusta tarvitaan

3.2.6

Euroopasta tapahtuvan teknologiavuodon riski

3.3

Esinetulostuksen vaikutus oikeudellisiin kysymyksiin (17):

—

Esinetulostusteknologioiden käyttöönotolla on välitön vaikutus perinteisiin tuotantomalleihin sekä erityisesti työpaikkojen sisäiseen organisointiin. Esinetulostus helpottaa pienoistehtaiden perustamista hyvin lähelle asiakkaita, kysynnän mukaan. Tästä syntyvää työllisyysvaikutusta ei voida vielä arvioida, sillä teknologian teollinen hyödyntäminen on vasta juuri alkanut.

—

Todellista vaikutusta työllisyyslukuihin on erittäin vaikea määrittää, koska asiasta ei ole tutkimuksia ja koska on hyvin todennäköistä, että esinetulostusalan tulevien ammattilaisten työpaikat korvaavat nykyisiä työpaikkoja.

—

Esinetulostusteknologioihin liittyvät työpaikat edellyttävät uusia taitoja; esimerkiksi laiteoperaattoreiden on kyettävä käsittelemään prosessikohtaisia ohjelmia ja teknikoiden on kyettävä suunnittelemaan komponentteja uusien järjestelmien avulla: topologinen optimointi, uudelleensuunnittelu jne.

—

Esinetulostusteknologioiden käyttöönoton myötä oppilaitosten on ylläpidettävä ja kehitettävä työntekijöiden työllistettävyyttä. Nykyisin esinetulostus jätetään suurelta osin huomiotta Euroopan koulujen ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa. Useimmilla koulutuskursseilla ainoastaan kuvaillaan teknologioita ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia ilman että tarkoitus olisi auttaa opiskelijoita hankkimaan todellisia taitoja. Paikallishallintotahojen tulisi sisällyttää esinetulostus oppimissuunnitelmiinsa ainakin ammatillisessa koulutuksessa. Koko innovointiprosessin (idea, suunnittelu, laskenta, robotiikka ja lopullisen fyysisen tuotteen valmistaminen) lyhyen ajan sisällä kattavan 3D-tulostuksen kiinnostavuutta voitaisiin hyödyntää tehokkaana koulutusmenetelmänä kouluissa ja ohjata näin oppilaiden huomio teknologiaan ja valmistukseen.

—

On toivottavaa, että kaikki koulutustarjonta suunnitellaan yhteistyössä teollisuuden, paikallisviranomaisten, oppilaitosten ja työntekijäjärjestöjen välillä ja että se perustuu tällä alalla toimivien yritysten todellisiin tarpeisiin.

—

kemialliset riskit, jotka aiheutuvat haihtuvista hartseista, joita käytetään tuotettaessa polymeeriosia esinetulostuksen avulla, sekä metallijauheiden haihtuvista metallisista tai muista kuin metallisista lisäaineista

—

kemiallis-fyysiset riskit, jotka aiheutuvat jauheiden käytöstä erityisesti, kun kyseiset jauheet sisältävät nanohiukkasia

—

räjähdysvaara, joka aiheutuu jauheiden käytöstä

—

erityiset riskit, jotka aiheutuvat laserlähteiden, elektronisäteiden yms. käytöstä.

8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/45

Esittelijä:

Sandy BOYLE

1.1

Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat merkittävä talouskasvutekijä, ja ulkomaisille sijoittajille täytyy taata maailmanlaajuinen suoja välitöntä takavarikointia vastaan, ja näiden pitää välttyä syrjinnältä ja nauttia samoja oikeuksia kuin kulloisestakin maasta olevat sijoittajat.

1.2

Kunkin valtion oikeus sääntelyyn yleisen edun nimissä on ensisijainen kysymys, eivätkä yhdenkään kansainvälisen investointisopimuksen määräykset saa horjuttaa sitä. On olennaisen tärkeää, että käytettävissä on lauseke, joka takaa tämän oikeuden laaja-alaisesti.

1.3

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu ei saa korottaa valtiolliset rajat ylittävää pääomaa itsenäisen valtion asemaan tai antaa ulkomaisille sijoittajille mahdollisuutta kyseenalaistaa valtioiden oikeus säännellä ja päättää omista asioistaan.

1.4

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun käytössä on kuitenkin ajan mittaan havaittu lukuisasti väärinkäytöksiä, joihin on nyt puututtava. Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun soveltamisessa havaittuja systemaattisia puutteita ovat muun muassa läpinäkymättömyys, välimiesmenettelyä koskevien selkeiden sääntöjen puuttuminen, valitusoikeuden puuttuminen, sellaisiin kotimaisiin sijoittajiin kohdistuva syrjintä, jotka eivät voi käyttää järjestelmää, pelko siitä, että suojellaan puhtaasti spekulatiivisia sijoituksia, joilla muun muassa ei ole vaikutusta työpaikkojen syntymiseen, sekä pelko siitä, että menettelyä hyödyntävät alaan erikoistuneet lakiasiaintoimistot. Tavoitteena on nyt tehdä ehdotus vaihtoehtoiseksi sijoittajan ja valtion väliseksi riitojenratkaisumenettelyksi, jotta voidaan sovittaa yhteen sijoittajien oikeutetut vaatimukset ja muun kansalaisyhteiskunnan esiin tuomat huolet, jotka johtuvat sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista kielteisistä käsityksistä.

Euroopan komission transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden yhteydessä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta toimittamassa kuulemismenettelyssä paljastui selkeä näkemysero elinkeinoelämän laajojen piirien ja muun kansalaisyhteiskunnan valtavan enemmistön välillä.

1.5

Huolta kannetaan siitä, että kolmen yksityisen lakimiehen muodostamalle paneelille on uskottu toimivaltuudet ratkaista ja antaa sitovia päätöksiä perustavaa yleistä etua palvelevilla aloilla. Vaikka Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunta UNCITRAL on äskettäin hyväksynyt uuden avoimuussäännöt, esiintyy edelleen huolta siitä, että nykyjärjestelmä kärsii paljolti avoimuuden puutteesta ja että siihen ei kuulu valitusoikeutta.

1.6

Sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta on jo kauan sitten kaikonnut sen alkuperäinen perusajatus. Siitä on nyttemmin tullut huikean tuottoisa markkinapaikka kouralliselle sijoituskysymyksiin erikoistuneita lakiasiaintoimistoja, joilla on hallitseva asema alalla.

1.7

Eräät erikoistuneet lakiasiaintoimistot mainostavat nykyään sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä sijoituspäätöksiä tekeville välittömästi saatavilla olevana riskinhallintavälineenä. Eräissä huomiota herättäneissä tapauksissa siitä on tullut edunvalvontakeino, ja tällöin jo pelkkä oikeusriidan uhka aiheuttaa sääntelyn jähmenemistä, mikä rajoittaa lainsäätäjien pyrkimyksiä harjoittaa oikeutettua yleiseen etuun perustuvaa toimintapolitiikkaa. Lisäksi esiintyy huolta siitä, että menettely on houkuttanut riskirahastoja yms. tekemään spekulatiivisia sijoituksia.

1.8

On esitetty lukuisia takavarikoinnin tulkintoja, mikä on aiheuttanut kasvavaa huolta siitä, että veronmaksajat joutuvat kustantamaan vahingonkorvauksia yleisen edun mukaisista toimintapolitiikoista, joiden väitetään rajoittavan voittoja.

1.9

Vuoden 2014 loppupuolella allekirjoitettu EU:n ja Kanadan välinen sopimus (laaja-alainen talous- ja kauppasopimus) sekä EU:n ja Singaporen vapaakauppasopimus, johon on lisätty erillinen sijoituksia koskeva sopimusluku, sisältävät lajissaan ensimmäiset sijoituksia koskevat sopimusluvut, jotka EU on neuvotellut sopimuksiin sen jälkeen, kun EU sai sijoituksia koskevat toimivaltuudet Lissabonin sopimuksen nojalla vuonna 2009. Vaikka näiden lukujen avulla on tarkoitus tehdä parannuksia nykyiseen sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn järjestelmään sekä antaa suuntaviivoja EU:n uutta, Euroopan komission väittämän mukaan ”huippunykyaikaista” sijoittajan ja valtion riitojenratkaisun mallia varten, ne eivät riitä hälventämään suuren yleisön tuntemia pelkoja. Singaporen vapaakauppasopimukseen ja laaja-alaiseen talous- ja kauppasopimukseen kirjatut mallit eivät ole identtiset, ja monien mielestä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumenettely on edelleen epätasapainoinen, erittäin kallis prosessi, joka estää demokratiaa toteutumasta, ei suo oikeutta muutoksenhakuun ja vaarantaa valtion sääntelyoikeuden antamalla ulkomaisille sijoittajille oikeuksia, jotka menevät eri maiden perustuslainsäännöksissä taattuja oikeuksia pidemmälle ja ylittävät kotimaisten sijoittajien nauttimat oikeudet. ETSK panee huolestuneena merkille, että laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen määräyksiä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta käytetään tällä hetkellä EU:n ja Japanin vapaakauppasopimusneuvottelujen pohjana.

1.10

Oikeudenkäyttäjän ja oikeudellisen avustajan roolien vaihtelu keskenään on selkeä eturistiriitatilanne, eikä laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa ole onnistuttu puuttumaan siihen. Se vahvistaa näkemystä, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumenettely ei ole oikeudenmukainen, riippumaton eikä tasapainoinen menetelmä sijoituksia koskevien kiistojen ratkaisemiseksi.

1.11

ETSK suhtautuu myönteisesti päätökseen käynnistää julkinen kuulemismenettely sijoittajan ja valtion riitojenratkaisusta transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuussopimuksessa. Toisin kuin laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen tapauksessa, kuulemismenettely on osaltaan tehnyt transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta käytävistä neuvotteluista avoimempia, ja se muodostaa merkittävän ennakkotapauksen. Komitea uskoo vakaasti, että tätä esimerkkiä on nyt seurattava kaikissa tulevissa kauppaneuvotteluissa. Euroopan komissio on vastauksenaan määrittänyt neljä erityisalaa seikkaperäisempää jatkopohdintaa varten. Vaikka ETSK ei pidäkään tätä luetteloa kaikenkattavana, se esittää näkemyksensä näistä nimenomaisista kysymyksistä käsillä olevan lausunnon tekstijaksoissa 7–10.

1.12

Komitea on lisäksi tyytyväinen tavoitteeseen eliminoida ”perusteettomien kanteiden” mahdollisuus kaikista tulevista sijoittajansuojan mekanismeista. On tärkeää, että kansainvälisten investointisopimusten osapuolilla on suojanaan yleisluonteinen poliittinen suodatinmekanismi, joka sallii niiden yhteisymmärryksessä estää perustellusta syystä kanteen eteneminen välitysoikeudelliseen menettelyyn.

1.13

Sijoittajia tulisi rohkaista pitämään sopimusperustaista riitojenratkaisua viimeisenä turvakeinona ja etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten sovittelua ja välityspalveluja. Yksityisoikeudelliset vakuutukset ja sopimusperusteinen suojelu ovat asianmukaisia keinoja, joilla ulkomaiset sijoittajat pystyvät minimoimaan riskinsä.

1.14

Tarve suorien ulkomaisten sijoitusten suojelemiseen vaihtelee maittain. Maissa, missä on demokraattisesti toimiva, täysin kehittynyt ja korruptiosta vapaa oikeusjärjestelmä, tulisi sijoituksia koskevat kiistat ratkaista sovitteluteitse, kyseisten maiden oikeusistuinkäsittelyissä ja valtioidenvälisten ratkaisukeinojen avulla. Nämä osatekijät ovat olemassa EU:ssa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja nykyiset voimakkaat transatlanttisten sijoitusten virrat osoittavat kiistatta, ettei sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puuttuminen ole esteenä sijoitustoiminnalle. Niinpä ETSK:n päätelmäksi muodostuu, ettei määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta ole välttämätön transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuudessa (TTIP) tai laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa (CETA), ja komitea vastustaa sellaisen sisällyttämistä niihin.

1.15

Määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta voi mahdollisesti muodostua sekä TTIP:n että CETAn kompastuskiveksi. Euroopan komission on syytä harkita, onko järkevää ja asianmukaista ajaa edelleen tätä poliittisesti arkaluonteista ja suuren yleisön keskuudessa epäsuosittua tavoitetta.

1.16

Kehitysmaiden näkemykseksi on selkeästi muodostumassa, että ne eivät voi hyväksyä sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun mekanismia, jota kasvava joukko merkittäviä globaaleja toimijoita tulee vastustamaan voimakkaasti. Mikäli vaihtoehtoista järjestelmää ei löydy, tulee olemaan vaikeampaa sisällyttää sijoittajansuoja sopimuksiin sellaisten maiden kanssa, missä sitä tarvitaan eniten.

1.17

Esiintyy merkittävästi EU:n perussopimuksiin sekä valtiosääntöoikeuden määräyksiin liittyvää huolta sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun tuottaman päätöksen suhteesta EU:n oikeusjärjestykseen. Yksityisillä välimiesoikeuksilla on mahdollisuudet antaa päätöksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa EU:n oikeuden kanssa tai voivat loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjaa vastaan. Tästä syystä ETSK katsoo, että on ehdottoman tärkeää, että Euroopan unionin tuomioistuin tarkistaa sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun yhteensopivuuden EU:n oikeuden kanssa virallisessa lausuntomenettelyssä, ennen kuin toimivaltaiset elimet tekevät ratkaisunsa ja ennen kuin mikään Euroopan komission neuvottelemista kansainvälisistä investointisopimuksista tulee voimaan väliaikaisesti.

1.18

Mikäli halutaan löytää yleisratkaisu sijoitusriitojen ratkaisemiseksi, sen lähtökohtana ei voi olla nykyisen sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vaatimaton uudelleenmuokkaus. Sen kannatus suuren yleisön keskuudessa on hyvin vähäistä.

1.19

Ajankohtana, jolloin G7-ryhmän valtiot ovat edenneet pitkälle neuvotteluissaan laaja-alaisista kauppa- ja investointisopimuksista, käsillä on ainutkertainen tilaisuus löytää uskottava järjestelmä, jossa yhdistyvät sijoittajien legitiimit intressit ja valtiolle kuuluvat oikeudet.

1.20

Mikäli päädytään yhtenäishallintotahoon, sen ei pidä koostua yksityisistä lakimiehistä ja sen tulee olla helpommin pk-yritysten käytettävissä ja siihen täytyy kuulua valitusoikeus olennaisena osana.

1.21

ETSK kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota harkitsemaan UNCTADin puitteissa tehtyjä ehdotuksia sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun uudistuksesta ja toteaa, että kansainvälisen investointituomioistuimen perustaminen tarjoaa parhaan ratkaisun takaamaan, että järjestelmä on demokraattinen, oikeudenmukainen, avoin ja tasapuolinen.

2.1

Hyväksyessään asiakokonaisuuteen REX/390 kuuluvan lausunnon (1) hyvin suurella äänten enemmistöllä ETSK päätti samalla laatia oma-aloitteisen lausunnon sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta. Vaikka tämä suositus koski nimenomaisesti transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta, toimeksianto päätettiin sittemmin laajentaa kattamaan sijoittajansuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu kolmansien maiden kanssa tehtävissä kauppa- ja investointisopimuksissa.

2.2

Vaikka käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun yleisiä vaikutuksia, on väistämätöntä, että suuri osa käytetystä aineistosta ja mainituista esimerkeistä viittaa TTIP:hen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on ollut EU:n ja Yhdysvaltojen sidosryhmille hallitseva kysymys koko TTIP:stä käytyjen neuvottelujen ajan.

2.3

Euroopan komissio järjesti 15 viikon mittaisen (vuoden 2014 maaliskuusta heinäkuuhun kestäneen) julkisen kuulemismenettelyn, jonka aiheena oli sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu TTIP:ssä. ETSK katsoi parhaaksi odottaa tuon konsultoinnin vastausten julkaisemista sekä järjestää sen jälkeen julkisen kuulemistilaisuuden ennen lausuntonsa viimeistelemistä. Tulokset julkistettiin vuoden 2015 tammikuun puolivälissä, ja kuulemistilaisuus pidettiin 3. helmikuuta 2015. Molemmista oli suurta apua käsillä olevan lausunnon laadinnassa.

3.1.1

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on kansainvälisen julkisoikeuden väline, jolla ulkomaiselle sijoittajalle taataan oikeus käynnistää riitojenratkaisumenettely vierasta valtiota vastaan kansainvälisen investointisopimuksen määräysten puitteissa. Sopimusten avulla on tarkoitus luoda tietyt ulkomaisia sijoituksia koskevat osapuolten perusvelvoitteet antamalla takeet siitä, että valtiot kunnioittavat sellaisia keskeisiä periaatteita kuin

3.1.2

Jos valtion katsotaan rikkoneen nämä velvoitteensa, voivat kansainvälisen investointisopimuksen määräysten piiriin kuuluvat ulkomaiset sijoittajat esittää vaateen kansainvälisessä välimiesmenettelyssä sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin avulla. Kantajilla on velvollisuus esittää näyttö siitä, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat aiheuttaneet näille merkittävää vahinkoa. Mikäli vaade hyväksytään, isäntämaa velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Toisin kuin Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisumenettelyssä, valtiolla ei ole velvoitetta muuttaa lainsäädäntöään, jos se häviää riita-asian.

3.1.3

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu perustuu paljolti siihen katsantokantaan, että menettely tarjoaa epäpoliittisen puolueettoman tilan ulkomaisten sijoittajien ja isäntävaltioiden riitojen ratkaisemiseen. Se antaa yrityksille mahdollisuuden haastaa valtioita kansainvälisiin oikeusistuimiin. Tämä oikeussuojakeino on tarjolla ainoastaan ulkomaisille yrityksille tai monikansallisille yrityksille, jotka hyödyntävät toiseen valtioon sijoittautunutta tytäryritystä. Asianomaiset yhteisöt, kansalaiset ja kyseisestä maasta olevat yrittäjät tai hallitusvallan käyttäjät eivät voi turvautua tähän samaan mekanismiin.

3.1.4

Välimiehet eivät ole julkista valtaa käyttäviä vakinaisia tuomareita toisin kuin kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Nämä oikeusistuimet koostuvat pääasiallisesti kolmesta yksityisestä lakimiehestä ja niiden istunnot eivät ole julkisia. Ne nimetään tapauskohtaisesti. Niiden päätökset ovat lopullisia eikä niihin sovelleta mitään virallista valitusmenettelyä.

3.1.5

Jos kiistan molemmat osapuolet niin haluavat, voidaan sijoittajan ja valtion väliset riitojenratkaisumenettelyt pitää täysin luottamuksellisina, vaikka riitaan liittyisi yleistä etua koskevia seikkoja. Vaikka Yhdysvaltojen vakiomuotoinen kahdenvälinen investointisopimus onkin omiaan edistämään avoimuuden lisäämistä, ovat monet nykyisistä sopimuksista edelleen salaisuuden leimaamia. Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean avoimuussäännöt parantavat tilannetta merkittävästi, jos niitä ryhdytään toteuttamaan yleisesti.

3.2.1

93 prosenttiin kahdenvälisistä investointisopimuksista sisältyy määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta (2). Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu sisältyy myös tiettyihin kansainvälisiin kauppasopimuksiin, kuten Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen (NAFTA), ja kansainvälisiin investointisopimuksiin, kuten sopimus Euroopan energiaperuskirjasta (ECT-sopimus). Vuonna 2014 ECT-sopimus ohitti NAFTAn sopimuksena, johon vedottiin kaikkein useimmin (3).

3.2.2

EU:n jäsenvaltiot ovat solmineet yli 1  400 kahdenvälistä investointisopimusta 1950-luvulta lähtien, mikä on suunnilleen puolet kaikista maailmassa tehdyistä kyseisen kaltaisista sopimuksista (4). Niissä kaikissa on pitkälti samanlaiset määräykset sijoittajansuojasta ja sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta. EU:sta peräisin olevien sijoittajien ilmoitetaan turvautuvan eniten sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun (50 prosenttia kaikista tapauksista).

3.2.3

EU käy parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa neuvotteluja TTIP:stä, neuvottelee laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta Japanin kanssa ja on äskettäin saanut Kanadan kanssa käydyt neuvottelut päätökseen. Ennen kaikkea nämä aiheet ovat kirvoittaneet valtaisan julkisen keskustelun siitä, tarvitaanko mihinkään sijoituksia koskevaan sopimuslukuun määräystä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä.

3.2.4

Ainoastaan yhdeksällä EU:n jäsenvaltiolla on kahdenvälinen investointisopimus Yhdysvaltojen kanssa (Bulgaria, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki ja Viro), seitsemällä jäsenvaltiolla on kahdenvälinen investointisopimus Kanadan kanssa ja Japanin kanssa ei yhdelläkään. Nämä kaikki ovat peräisin ajalta ennen kyseisten maiden liittymistä EU:hun.

3.2.5

Yhdysvaltalaisten sijoittajien suorien ulkomaisten sijoitusten kokonaiskanta näissä yhdeksässä jäsenvaltiossa vastaa yhtä prosenttia kaikista yhdysvaltalaisista suorista ulkomaisista sijoituksista EU:ssa. Mitä tulee kyseisistä jäsenvaltioista Yhdysvaltoihin tehtäviin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin, voidaan todeta, että niiden määrä on vain 0,1 prosenttia suorien ulkomaisten sijoitusten kokonaiskannasta Yhdysvalloissa (5).

3.3.1

Sijoittajan ja valtion välisten riitojenratkaisumenettelyjen lukumäärä kasvoi huimasti vuosien 2002 ja 2014 välisenä aikana (tapauksia oli 58 vuonna 2013 ja 42 vuonna 2014) (6), ja sopimusperustaisia välimiesmenettelyjä oli vuoden 2014 loppuun mennessä ollut kaikkiaan 610 tapausta. Useimmat välimiesfoorumit eivät kuitenkaan ylläpidä julkista rekisteriä vaateista, ja siksi arvioidaan, että tapausten kokonaismäärä on korkeampi.

3.3.2

Tiedetään, että 356 tapauksen käsittely on viety loppuun, ja 25 prosenttia niistä ratkaistiin sijoittajan hyväksi ja 37 prosenttia valtion hyväksi. 28 prosentissa tapauksista ratkaisun yksityiskohtainen sisältö pidettiin luottamuksellisena.

3.4.1

Välimiesmenettelyyn saatetussa asiassa kunkin osapuolen keskimääräiset kustannukset ovat 4 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, mistä arviolta 82 prosenttia koostuu oikeudellisista kuluista (7). Eräiden tapausten käsitteleminen loppuun voi kestää vuosia.

3.4.2

Suuret kustannukset ovat aiheuttaneet sen, että kolmannet tahot osallistuvat vaateiden rahoittamiseen. Näin ollen yritysten taloudellisen riskin supistuminen kasvattaa osaltaan perusteettomien kanteiden määrää, ja valtiot joutuvat kantamaan niistäkin koituvat oikeudelliset kulut täysimääräisinä. ETSK vastustaa jyrkästi tietoon tulleita spekulatiivisia sijoituksia, joita riskirahastot tekevät tietyissä sijoittajan ja valtion välisissä riitojenratkaisutapauksissa saadakseen osuuden mahdollisesta vahingonkorvauksesta (8).

4.1

Irlantia lukuun ottamatta kaikkien jäsenvaltioiden solmimiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin on kirjattu sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu. Tämän lisäksi on olemassa 190 EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta, ja niihin liittyy 16 prosenttia kaikista tunnetuista sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun tapauksista maailmassa.

4.2

27 jäsenvaltion vuonna 2012 hyväksymiin Euroopan komission neuvotteluvaltuuksiin kuuluu tavoitteena sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu. Päämääräksi on asetettu toimiva ja pitkälle kehitetty riitojenratkaisumekanismi.

4.3

Euroopan komission näkemyksen mukaan (9) sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on

4.4

ETSK:n työnantajat-ryhmä järjesti TTIP-aiheesta liike-elämän pyöreän pöydän kokouksen, jonka yhteisessä julkilausumassa (10) todetaan, että TTIP:n kaltaisen kansainvälisen sopimuksen tulee luoda tarvittavat edellytykset houkutellakseen tulevaisuudessa mittavasti sijoituksia transatlanttisilla markkinoilla. Tähän kuuluu riittävän toimintavapauden myöntäminen sijoittajille ja näiden syrjimätön kohtelu molemmilla tahoilla ja sijoittajansuojan nykypuitteiden parantaminen, sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu mukaan luettuna, tuomalla se paremmin pk-yritysten ulottuville ja tasapainottamalla asianmukaisesti keskenään sijoittajan oikeudet sekä valtioiden ja paikallisyhteisöjen oikeus sääntelyyn yleisen edun nimissä. On huolehdittava siitä, etteivät sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevat TTIP:n määräykset heikennä millään muodoin EU:n jäsenvaltioiden kykyä antaa yleisen edun mukaisia säädöksiä. Tämä on mainittu myös kuluttajien, ympäristöliikkeen ja maataloustuottajien eturyhmien kesäkuussa 2014 järjestämän, TTIP-neuvotteluja käsitelleen yhteiskokouksen päätelmissä.

4.5

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin tarve todetaan painokkaasti elinkeinoelämän piireissä Atlantin molemmilla puolilla, ja ne pitävät sitä perustavana turvatekijänä ulkoisille sijoittajille, esittäen puoltavina syinä, että

4.6

On myös esitetty näkemyksiä, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu on vasta viimeinen keino ja että sitä käytetään ainoastaan äärimmäisissä tapauksissa, kun mikään vaihtoehdoista ei ole tuottanut tulosta, ja noin 90 prosentissa kahdenvälisistä investointisopimuksista sijoittajat eivät ole milloinkaan käyttäneet sitä esitelläkseen asiaansa. Vaikka maailmalaajuisten suorien ulkomaisten sijoitusten kanta ylittää arvoltaan 25 biljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, vuodesta 1987 laskettuna tapauksia on ollut ainoastaan noin 500. Välimiesoikeus voi määrätä pelkästään rahamääräisen vahingonkorvauksen. Välimiehillä ei ole mahdollisuutta muuttaa valtioiden antamaa lainsäädäntöä tai niiden päättämiä muita toimenpiteitä (11).

4.7

Elinkeinoelämän piirit katsovat lisäksi, että toimiva ja nykyaikainen sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä on tärkeä myös pk-yrityksille, jotka ovat nostaneet 22 prosenttia kaikista kanteista maailmanlaajuisesti (12).

4.8

Vaikka elinkeinoelämän piirit ovat esittäneet vetoomuksia liberaalia investointisopimusta koskevien neuvottelujen käymisen puolesta (13), todetaan samalla, että olisi ryhdyttävä toimiin sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun muokkaamiseksi tehokkaammaksi, nykyaikaisemmaksi ja avoimemmaksi välineeksi. Tämä tukee sellaisten tärkeiden käsitteiden kuin ”sijoittaja/sijoitus”, ”oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu” ja ”epäsuora takavarikoiminen” määrittelemistä selväpiirteisemmin (14).

4.9

Koska TTIP:n, CETAn ja EU:n ja Japanin välisen vapaakauppasopimuksen tiimoilta käytävät neuvottelut ovat saaneet erittäin suuren merkityksen julkisuudessa, on esitetty näkemyksiä, että jos kyseisissä tapauksissa ei päästä neuvotteluteitse sopimukseen, siitä koituisi suurta haittaa pyrkimyksille neuvotella määräys sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta mukaan muihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin, koska jokainen sopimus vaikuttaa kaikkiin muihin valmisteilla oleviin sopimuksiin.

5.1

Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu ei nauti samanlaista tukea muilla kansalaisyhteiskunnan keskeisillä lohkoilla. Ollaan kuitenkin yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, että ulkomaiset sijoittajat tarvitsevat turvaa suoria takavarikkoja ja syrjintää vastaan ja että heillä on oltava käytettävissään samat menettelyt kuin kyseisestä maasta olevilla sijoittajilla.

5.2

Ammattijärjestöt, kansalaisjärjestöt, kuluttaja-, ympäristö- ja kansanterveysorganisaatiot ovat protestoineet voimakkaasti transatlanttista sopimusta vastaan.

5.3

Pääasiallinen huoli on se, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä ei vastaa tarkoitustaan ja että se kohottaa ylikansallisen pääoman samaan oikeusasemaan itsenäisen valtion kanssa. Komitea kuitenkin toteaa, että jos kaksi maata haluaa edistää keskinäisiä taloudellisia suhteitaan kansainvälisen investointisopimuksen avulla, ne antavat vastavuoroisen lupauksen siitä, että ne takaavat tietyntasoisen kohtelun toisen maan sijoittajille ja sijoituksille.

5.4

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun lähtökohta oli vaatimaton. Se oli alun perin suunniteltu suorien ulkomaisten sijoitusten apuvälineeksi, keinoksi hankkia vahingonkorvaus, jos valtiovalta tekee yksityisomaisuuden suoran takavarikoinnin kehitysmaassa, jonka oikeusjärjestelmä toimii kehnosti. Sen jälkeen riitojenratkaisu on kasvanut järjestelmäksi, joka

5.5

Takavarikoinnin käsite on laajentunut kattamaan takavarikointiin rinnastuvat toimet, epäsuoran ja sääntömääräisen takavarikoinnin. Seurauksena on ollut se, että käsiteltäväksi on otettu vaateita kaikkia sellaisia valtion toimenpiteitä vastaan, joilla saattaa potentiaalisesti olla vaikutusta tuottoon, tulevaan tuottoon tai perustellusti odotettavissa olevaan tuottoon, vaikka politiikka tai toimenpide on yleisluonteinen eikä koske kyseistä sijoitusta.

5.6

Sijoitusmaan oikeusistuimen antamista kielteisistä tuomioista on valitettu, koska ne on katsottu ”takavarikoinneiksi”. Mainittakoon esimerkkinä yhdysvaltalaisen lääkealan jätin Eli Lillyn Kanadaa vastaan nostama 500 miljoonan dollarin kanne. Sen väite oli, että liittovaltion oikeuden kahdesta patentoidusta lääkeaineesta antamat tuomiot loukkasivat yrityksen sijoittajanoikeuksia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, jolloin patentin omistava lääkealan yritys käyttää Yhdysvaltojen solmimien kauppasopimusten suomia erityisoikeuksia välineenä ajaakseen itselleen suurempaa patenttisuojaa monopoliasemassa (15).

5.7

Yhtiöoikeuteen erikoistuneet lakiasiaintoimistot toimivat nykyään suurta hyötyä keräävinä asiantuntijoina oikeustapauksissa, joilla on hyvin vähän tekemistä yksityisomaisuuden takavarikoinnin kanssa. Kourallinen sijoitusoikeuteen erikoistuneita lakiasiaintoimistoja on ratsastanut kanne-aallon harjalla ja hallitsee nyt markkinoita.

5.8.1

TTIP:n yhteydessä on vaikea väittää, että sijoittajilla olisi jotakin pelättävää sijoitusmaan oikeusjärjestelmän takia. Sekä EU:n että Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmät ovat täysin kehittyneet ja vankat. Ei ole mitään ilmeistä syytä, miksi suorien ulkomaisten sijoitusten oikeuksia ei voitaisi suojella asianmukaisesti lisäämällä sopimukseen yksinkertainen määräys syrjimättömästä oikeussuojasta ja yhtäläisestä mahdollisuudesta vedota sijoitusmaan oikeusistuimiin. Myös Kanadan ja Japanin tapauksessa pätevät samat perusteet. Jos osoittautuu vaikeaksi toteuttaa kansainvälisiä oikeuksia neuvotteluin, välitystoiminnan keinoin tai kulloisenkin maan tuomioistuimissa näissä erittäin pitkälle kehittyneissä demokratioissa, asia tulisi pyrkiä ensi kädessä selvittämään valtioiden välisen ratkaisun avulla.

5.8.2

London School of Economics -yliopiston selvityksessä analysoidaan Yhdysvaltojen kahdenvälisten investointisopimusten mallia vuodelta 2012. Siinä todetaan, että Yhdysvaltojen soveltama kahdenvälisten investointisopimusten malli menee merkittäviltä osin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä pidemmälle. Selvityksessä todetaan myös tämän pohjalta ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tehtyjen yhdysvaltalaisinvestointien mittasuhteet huomioon ottaen, että on olemassa merkittävä vaara, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle aiheutuu poliittisia menetyksiä, kun tulevaisuudessa joudutaan luopumaan parempina pidetyistä toimintapolitiikoista tai muokkaamaan niitä, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivat yhdysvaltalaissijoittajat esittävät vastalauseita niitä vastaan.

5.8.3

Ei ole uskottavaa väittää, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin puuttuminen olisi este ulkomaisille sijoituksille. Ulkomaisten sijoitusten volyymi vaihtelee merkittävästi EU:ssa. Eräät EU:n jäsenvaltioista, joiden Yhdysvaltojen kanssa solmimiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin kuuluu määräyksiä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä, vastaanottavat vähiten Yhdysvalloista peräisin olevia investointeja:

5.8.4

On mitä kyseenalaisinta väittää, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin jääminen pois TTIP:stä heikentäisi EU:n mahdollisuuksia sisällyttää se tuleviin kahdenvälisiin investointisopimuksiin ja OECD:hen kuulumattomien maiden, kuten Kiinan, kanssa tekemiinsä investointisopimuksiin. Kiina on jo rakentanut tiiviin kahdenvälisten investointisopimusten verkoston. Niitä on kaikkiaan 130 (joukossa 26 EU:n jäsenvaltiota). Kiinassa halutaan sopimusta aivan yhtä paljon kuin EU:ssakin. Kyseenalaisempaa on, olisiko EU:n edun mukaista sallia kiinalaisten valtio-omisteisten yritysten, jotka perimmältään ovat Kiinan hallitusvallan jatke, käyttää hyväkseen sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua asettuakseen vastustamaan valtion toimintapolitiikkaa. Siten vieras valtio saisi mahdollisuuden käyttää kaupalliseksi ajateltua prosessia tarkoituksiin, joihin pitäisi soveltaa neuvotteluja ja diplomatiaa.

5.8.5

Centre for European Policy Studies- ja Centre for Transatlantic Relations -tutkimuskeskusten sekä Johns Hopkins -yliopiston maaliskuussa 2015 julkaisemassa yksityiskohtaisessa raportissa todetaan päätelmänä seuraava: ”[S]ellaisen sijoitussuojaa koskevan luvun sisällyttäminen TTIP:hen, johon liittyy sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu, ei todennäköisesti tuota merkittävää taloudellista tai poliittisista etua EU:lle. Analyysimme osoittaa myös, että tällaisten määräysten sisällyttäminen aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia ja poliittisia kustannuksia EU:lle. Vaikka on tärkeää olla liioittelematta mahdollisia kustannuksia, yleinen arviomme on, että kustannukset erittäin todennäköisesti ylittävät EU:lle mahdollisesti kertyvän hyödyn. Näin ollen ehdotamme, että ellei sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun sisälly huomattavia myönnytyksiä Yhdysvaltojen taholta riitojenratkaisumenettelystä aiheutuvien kustannusten kompensoimiseksi, EU:n olisi järkevää harkita muita vaihtoehtoja” (16).

5.9.1

Etelä-Afrikka, Bolivia, Ecuador, Venezuela ja Indonesia ovat ryhtyneet peruuttamaan voimassa olevia kahdenvälisiä investointisopimuksia tai asteittain supistamaan niitä. On lisäksi tietoja, että myös Intia on tarkastelemassa sopimuksiaan uudelleen, ja Australia on Philip Morris -tapauksen jälkimainingeissa ilmoittanut, ettei se tule suostumaan sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevan lausekkeen sisällyttämiseen yhteenkään uuteen sopimukseen.

5.9.2

Lainsäätäjien kansallinen konferenssi (The National Conference of Legislators), joka edustaa yli viittäkymmentä Yhdysvaltojen osavaltioiden parlamentaarista elintä, on ilmoittanut (17), että se ei tule tukemaan yhtäkään kauppasopimusta, jossa on määräykset sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta, koska tämä loukkaa niiden valtuuksia osavaltiotason lainsäätäjinä säätää ja panna täytäntöön oikeudenmukaisia ja syrjimättömiä säännöksiä, jotka suojelevat kansanterveyttä, takaavat työterveyden ja -turvallisuuden ja suojelevat ympäristöä.

5.9.3

Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustus kasvaa myös Euroopassa, missä Saksa, Itävalta, Kreikka ja Ranska kyseenalaistavat sijoittajan oikeudet TTIP:ssä.

5.9.4

Euroopan parlamentista kuuluu varoittavia ääniä. Vaikutusvaltaisen kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) jäsenet ovat kehottaneet jättämään sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun pois TTIP:stä.

5.9.5

Alueiden komitea varoittaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sijoittajan ja valtion riitojenratkaisu normaalien oikeusistuinten ohi aiheuttaa tuntuvan riskin ja että sen vuoksi siitä voidaan luopua (18).

5.9.6

Nämä mielipiteet heijastelevat näkemyksiä, joita suuri enemmistö eurooppalaisista kansalaisyhteiskunnan organisaatioista on ilmaissut: ne vastustavat sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun sisällyttämistä TTIP:hen. Yksi keskeisistä kysymyksistä on, että mikäli sijoittaja kääntyy ensiksi sijoitusmaan oikeusjärjestelmän puoleen ja saa lopullisen tuomion, sijoittajalla on siitä huolimatta mahdollisuus esittää vaade investointituomioistuimessa. Näin ollen investointituomioistuimesta tulee asian lopullinen ratkaisija, ja tätä pidetään suurena demokratian loukkauksena.

6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission päätökseen käynnistää julkinen kuuleminen sijoittajan ja valtion riitojenratkaisusta transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuussopimuksessa. Vastauksia saatiin yhteensä 1 43  053, kun pois luetaan jälkikäteen jätetyt saman tahon uudet vastaukset. Tämä osoittaa, että suuri yleisö tuntee laajaa kiinnostusta tähän aiheeseen. Vuoden 2015 tammikuussa julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tehdään seikkaperäinen analyysi yleisöltä saatujen vastausten sisällöstä ja asiallisesta annista (19).

6.2

Kuulemismenettely perustui viitetekstiin, joka oli muokattu laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) pohjalta. Valitettavasti tuosta sopimusluonnoksesta sen paremmin kuin Singaporen kanssa neuvotellustakaan ei järjestetty julkista kuulemista. Nimenomaan se, että julkisen kuulemismenettelyn perustana käytettiin laaja-alaista talous- ja kauppasopimusta, josta käydyt neuvottelut oli viety päätökseen ja jonka muste oli kuivunut, on aiheuttanut tiettyä huolta siitä, että julkinen kuuleminen ei ollut juuri muuta kuin tapahtuneen tosiasian toteamista ja tarkoitettu lähinnä kumileimasimeksi osoittamaan hyväksyntää EU:n ehdottamille uuden sukupolven investointisopimuksille. Tätä pelkoa lietsoi entisestään se, että kuulemisasiakirjassa keskityttiin menettelytapoihin ja että se ei sisältänyt nimenomaisia kysymyksiä periaatteesta, että sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu sisällytetään TTIP:hen. Konsultaatiomenettelyn tarkoituksena oli kuitenkin kuulla sidosryhmien mielipiteitä keinoista parantaa sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua TTIP:ssa.

6.3

Kuulemismenettelyn uusi anti jäi niukaksi verrattuna siihen olemassa olevaan valtaisaan tietomäärään, jonka aktiivinen verkossa käyty yleisökeskustelu sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta oli jo tuottanut. Toimenpide oli kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska se nivoi käydyssä keskustelussa esitetyt erilaiset perustelut yhteen ja tarjosi kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä suoraan.

6.4

On valitettavaa, että eräät sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puolestapuhujista ovat sivuuttaneet noin 97 prosenttia erilaisten verkkofoorumien kautta kollektiivisesti annetuista vastauksista. Kollektiivinen vastaaminen on julkisen kuulemismenettelyn legitiimi osa. ETSK on tyytyväinen Euroopan komission vakuutukseen, että kaikki vastaukset on otettu tasavertaisesti huomioon.

6.5

ETSK huomauttaa, että alle 1 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa Yhdysvalloissa toimivia sijoittajia, mutta komitea ei pidä tätä huolestuttavana. Demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden kaltaisia kysymyksiä käsiteltäessä ovat kansalaisyhteiskunnan laaja-alaisesti ilmaisemat mielipiteet olennaisia osatekijöitä.

6.6

Euroopan komissio on yksilöinyt neljä lohkoa, missä olisi etsittävä lisää kehittämismahdollisuuksia:

Lohkoja kuvaillaan tarkemmin tausta-asiakirjassa ”Investment in TTIP and beyond – the path for reform”, jonka komission jäsen Cecilia Malmström esitteli Euroopan parlamentille ja neuvostolle toukokuussa 2015.

6.7

ETSK on yllättynyt saadessaan kuulla 18. toukokuuta pidetyssä kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelukokouksessa vahvistetun tiedon, että parhaillaan Japanin kanssa käytävissä vapaakauppaneuvotteluissa pohjana käytettävästä sijoittajansuojamallista on sovittu jo laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa. Koska komission jäsen yksilöi Euroopan parlamentille 6. toukokuuta esittelemässään tausta-asiakirjassa ”Investment in TTIP and beyond – the Path for Reform” monia aloja, joita on syytä kehittää entisestään laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen tekstissä, komitea on huolissaan siitä, että kyseinen sopimus on edelleen perustana Japanin kaltaisen tärkeän globaalin kumppanin kanssa käytäville neuvotteluille.

7.1

ETSK pitää huolestuttavana, että Euroopan palvelufoorumin (European Service Forum) julkisessa kuulemismenettelyssä antamissa vastauksissa vaaditaan odotusten ja rajoitusten minimoimista ja kehotetaan Euroopan komissiota käyttämään Lissabonin sopimuksen mukaista neuvottelumandaattiaan parantaakseen ja vahvistaakseen eikä vesittääkseen sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua. Näihin vaatimuksiin kuuluvat ehdoton kaikkein suosituimman valtion lauseke, kansallisen oikeusjärjestyksen mukaista kohtelua koskeva lauseke, ehdoton oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua koskeva lauseke; laaja-alainen sateenvarjolauseke, ei poikkeuksia yksittäisille toimialoille, ei suodatinmekanismeja, täysimääräinen korvaus välittömistä ja välillisistä takavarikoinneista (20).

7.2

Sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua käytetään enenevästi keinona kiertää kansalliset oikeusjärjestelmät ja haastaa valtiot sen sijaan yksityisoikeudellisiin kansainvälisiin oikeusistuimiin, joissa veronmaksajilta vaaditaan korvausta yleisen edun nimissä harjoitetusta politiikasta, jonka väitetään rajoittavan sijoitusten tuottoa. Käytänne on erityisen yleinen terveys- ja ympäristönsuojelualoilla.

7.3

Äskettäiset suurta huomiota keränneet oikeustapaukset ovat voimistaneet sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustusta:

7.4

Investointisopimuksissa kielletään varojen tai tuoton kotiuttamisen kaikenlainen rajoittaminen. Valtiot eivät saa määrätä pääoman valvontatoimia pysäyttääkseen valuuttaansa kohdistuvat hyökkäykset tai rajoittaa ”kuuman rahan” virtoja kriisitilanteessa, vaikka Kansainvälinen valuuttarahasto katsookin, että tuon kaltaiset valvontatoimet ovat olennainen toimintapoliittinen keino. Sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyvät tapaukset ovat koetelleet kaikista maista ankarimmin Argentiinaa, joka on joutunut maksamaan yli 500 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria sen jälkeen, kun se päätti kytkeä peson irti Yhdysvaltojen dollarista vuonna 2002.

7.5

Laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen luvussa 11 (Palveluja koskeva rajatylittävä kauppa) määrätään julkisten palvelujen sulkemisesta sopimuksen ulkopuolelle, mutta luvussa 10 (Sijoittajansuoja) ei määrätä niitä koskevista poikkeuksista tai poissulkemisista. Vaikka periaatteessa pitääkin olla hyväksyttävää, että sijoittajia suojellaan valtion viranomaisten mielivaltaisilta toimilta, takavarikoinnin ja etenkin epäsuoran takavarikoinnin määritelmä aiheuttaa huolta valtioiden kyvystä palauttaa tietyt kaupallisten toimijoiden nykyisin tuottamat toiminnot takaisin valtion hoidettaviksi oikeutetuista julkisen vallan politiikkaan liittyvistä syistä. Luvun 10 mukaan takavarikointi tarkoittaa myös kaikkea lainsäädäntöä, joka vaikuttaa yksityisen liiketoiminnan arvoa alentavasti. Vahingonkorvauksen täytyy vastata ”todellista menetystä”. Tämä voisi tehdä palvelujen palauttamisen julkisen vallan hoidettaviksi taloudellisesti liian raskaaksi valtioille.

7.6

Laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa todetaan, että epäsuoran takavarikoinnin määritelmä on liian väljä, ja liitteen X.11 kohdassa 3 pyritään selkeyttämään asiaa mainitsemalla ne julkisen vallan toimintapolitiikan tavoitteet, jotka eivät tarkoittaisi epäsuoraa takavarikointia. Sellaisia ovat mm. terveys, turvallisuus ja ympäristökysymykset. On kuitenkin olemassa vaara, että tämä voitaisiin tulkita normatiiviseksi, jolloin laajemmat julkisen vallan toimintapoliittiset tavoitteet, kuten talous- ja veropolitiikka tai keskeisten palvelujen uudelleenkansallistaminen, jäisivät alttiiksi sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun puitteissa epäsuoran takavarikoinnin perusteella esitetyille vaateille. On olennaisen tärkeää, että tämä seikka selvitetään.

7.7

Ilmoittaessaan suunnitelmistaan, joiden tarkoituksena on estää sijoittajia käyttämästä sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua väärin, Euroopan komissio totesi, että se pyrkisi sisällyttämään TTIP:hen määräyksiä, joilla estetään perusteettomat kanteet (22). Myös laaja-alaisessa talous- ja kauppasopimuksessa on nopeutettu menettely asiattomien ja perusteettomien kanteiden hylkäämiseksi. Termin ”perusteeton” määrittely tiukasti juridisessa terminologiassa tulee kuitenkin olemaan äärimmäisen vaikeaa ja se voi hyvinkin tarjota lisää hedelmällistä maaperää sijoitusasioihin erikoistuneille lakimiehille.

7.8

Luonnoksessa laaja-alaiseksi talous- ja kauppasopimukseksi on myös ”oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun” suppea määritelmä. Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun vastustajat pitävät tätä liian väljänä, ja elinkeinoelämän piirit katsovat sen olevan turhan joustamaton. Se antaa välimiesoikeudelle yhä tulkintamahdollisuuksia, eikä siihen sisälly joustavaa uudelleenkäsittelymekanismia.

7.9

Jo pelkkä sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyvän oikeusriidan uhka voi aiheuttaa sääntelyn jähmenemistä, mikä laimentaa valtiovallan halua sääntelyyn yleisen edun nimissä, koska pelkona on oikeuskäsittely siihen liittyvine rankaisuvaateineen. Esimerkiksi Uuden-Seelannin hallitus on pysäyttänyt oman merkinnättömiä tupakkapakkauksia koskevan lakinsa käsittelyn odottaessaan päätöstä Philip Morrisin Australiaa vastaan käynnistämässä oikeusmenettelyssä.

7.10

Sääntelyn jähmettymistekijän merkitys korostui Freshfields Bruckhaus Deringer -lakiasiaintoimiston kansainvälisille asiakkailleen pitämässä alustuksessa: ”Yritykset tarkkailevat tätä nykyä aiempaa herkemmin kansainvälisten investointisopimusten mahdollisia vaikutuksia, ei pelkästään etsiessään viimeistä suojakeinoa, kun asiat menevät vikaan, vaan myös tärkeänä välittömästi saatavilla olevana riskinhallintavälineenä sijoituspäätöksiä toteuttaessaan.”

7.11

Vaikka Euroopan komissio on sitoutunut takaamaan, että EU:n tulevissa kauppa- ja/tai investointisopimuksissa valtioita ei voida pakottaa purkamaan jokin toimenpide, tällöin ei oteta huomioon mahdollista vaikutusta, jonka aiheuttaa uhka valtavan sakon tuomitsemisesta maksettavaksi käynnistetyssä oikeusjutussa, jossa on kyse miljardeista dollareista.