ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 315

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

58. vuosikerta
23. syyskuu 2015


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

EURONESTIN parlamentaarinen yleiskokous

2015/C 315/01

Päätöslauselma vahvemmista kumppanuussuhteista EU:n ja Itä-Euroopan kumppanivaltioiden välillä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen 2014–2020 avulla

1

2015/C 315/02

Päätöslauselma EU:n ja itäisten kumppanimaiden infrastruktuuriyhteistyöstä: yhteiset tie-, raide- ja lentoliikennehankkeet

7

2015/C 315/03

Päätöslauselma energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevan yhteistyön haasteista, mahdollisuuksista ja uusista sitoumuksista itäisessä kumppanuudessa

11

2015/C 315/04

Päätöslauselma kulttuurista ja kulttuurien välisestä vuoropuhelusta itäisen kumppanuuden puitteissa

18

2015/C 315/05

Päätöslauselma sata vuotta sitten tapahtuneesta armenialaisten kansanmurhasta

23

2015/C 315/06

Päätöslauselma Venäjän Ukrainaan kohdistamasta sotilaallisesta hyökkäyksestä ja rauhanomaisen ratkaisun pikaisen löytämisen tarpeesta

24


 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

EURONESTIN parlamentaarinen yleiskokous

2015/C 315/07

Työjärjestys, hyväksytty 3. toukokuuta 2011 Brysselissä, muutettu 3. huhtikuuta 2012 Bakussa, 29. toukokuuta 2013 Brysselissä sekä 18. maaliskuuta 2015 Jerevanissa

26

2015/C 315/08

EURONESTIN parlamentaarisen edustajakokouksen pysyvien valiokuntien työjärjestys hyväksytty Euronestin parlamentaarisessa edustajakokouksessa 3. toukokuuta 2011 ja muutettu 29. toukokuuta 2013 Brysselissä sekä 18. maaliskuuta 2015 Jerevanissa

40


FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

EURONESTIN parlamentaarinen yleiskokous

23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/1


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

vahvemmista kumppanuussuhteista EU:n ja Itä-Euroopan kumppanivaltioiden välillä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen 2014–2020 avulla

(2015/C 315/01)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 laaditun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisasiakirjan,

ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2013 Varsovassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden välisten suhteiden arvioinnista ja painopisteiden asettamisesta (2),

ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 20. maaliskuuta 2013 antaman yhteisen julkilausuman aiheesta Euroopan naapuruuspolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta,

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta (3),

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin” (4),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – itäinen ulottuvuus” sekä päätöslauselmat Armeniasta, Azerbaidžanista, Valko-Venäjästä, Georgiasta, Moldovan tasavallasta ja Ukrainasta,

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä Armenian turvallisuuspolitiikasta ja ulkoasioista vastaavan ministerin Edward Nalbandianin 29. marraskuuta 2013 Vilnassa hyväksymän Euroopan unionin ja Armenian tasavallan yhteisen julkilausuman,

A.

ottaa huomioon, että itäinen kumppanuus luotiin vuonna 2009 Euroopan unionin ja sen itäisen Euroopan kumppaneiden yhteiseksi hankkeeksi ja että sen tavoitteena on vauhdittaa poliittista lähentymistä ja taloudellista yhdentymistä keskinäisten intressien, sitoumuksien, vastuullisuuden ja jaetun omistajuuden pohjalta;

B.

ottaa huomioon, että itäinen kumppanuus rakentuu yhteiseen sitoumukseen perusarvoista, demokratiasta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, oikeusvaltiosta, hyvästä hallintotavasta sekä markkinatalouden periaatteista ja kestävästä kehityksestä;

C.

ottaa huomioon, että Vilnassa marraskuussa 2013 pidetyssä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa saatiin aikaan monia tuloksia, uusia sopimuksia ja edistysaskeleita suhteiden tiivistämisessä, mutta niitä varjostivat myös joidenkin kumppanivaltioiden päätökset olla liittymättä assosiaatiosopimukseen EU:n kanssa, vaikka neuvottelut saatiin onnistuneesti päätökseen;

D.

ottaa huomioon, että Ukrainan presidentin Vilnan huippukokouksessa tekemä päätös aiheutti joukkomielenosoituksia Maidanin aukiolla ja että tätä seurasi vuoden 2014 aikana dramaattinen tapahtumaketju, erityisesti mielenosoitusaalto, jonka johdosta satoja ukrainalaisia menehtyi helmikuussa, Krim liitettiin laittomasti Venäjään maaliskuussa, keväästä alkaen Itä-Ukrainassa puhkesi ja kärjistyi uusi konflikti, jota leimasi Venäjän federaation sotilaallinen läsnäolo ja tuki separatisteille ja joka johti yli 6 000 kuolemantapaukseen;

E.

ottaa huomioon, että EU on allekirjoittanut ja sittemmin ratifioinut kahdenvälisiä assosiaatiosopimuksia Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa, mukaan lukien pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia, Venäjän federaation suorasta poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta painostuksesta huolimatta;

F.

ottaa huomioon, että EU ja Valko-Venäjä ovat alkaneet neuvotella viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevista sopimuksista, joiden avulla voidaan edistää ihmisten välisiä yhteyksiä; ottaa kuitenkin huomioon, että EU:n ja Valko-Venäjän poliittisen ja taloudellisen vuoropuhelun jatkaminen riippuu kaikkien jäljellä olevien valkovenäläisten poliittisten vankien vapauttamisesta ehdoitta ja heidän poliittisten ja kansalaisoikeuksiensa täydellisestä palauttamisesta;

G.

ottaa huomioon, että kaikissa kumppanimaissa paitsi Valko-Venäjällä esiintyy separatismia ja rajakiistoja, joissa Venäjä on suoraan osallisena tai joissa sillä on merkittävä vaikutusvalta;

H.

katsoo, että Georgian ja Moldovan alueilla on perustettu laittomia separatistisia hallintoja; ottaa huomioon, että Krimin niemimaa Ukrainassa on liitetty Venäjään ja että aseelliset yhteenotot jatkuvat separatistien ja Kiovan hallinnon virallisten voimien välillä Kaakkois-Ukrainassa;

I.

katsoo, että kumppanimaille ja niiden talouksille on tärkeää päästä EU:n ja niiden naapurialueella olevien Euraasian maiden, erityisesti Venäjän, markkinoille; ottaa huomioon, että eräät kumppanimaiden teollisuudenalat ovat edelleen riippuvaisia tuotantoketjuista, jotka on peritty entisestä Neuvostoliitosta, minkä vuoksi ne ovat taloudellisesti sidoksissa Venäjän federaatioon; ottaa huomioon, että Venäjän federaation, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliiton laajentumista muihin kumppanimaihin ja Euraasian talousyhteisöön ei pitäisi nähdä hankkeena, jolla kilpaillaan itäisen kumppanuuden taloudellisen osan kanssa, mikäli kumppanimaat voivat valita vapaasti, mihin organisaatioihin ne liittyvät; katsoo, että olisi pyrittävä parantamaan yhteistyötä ja tekemään kahdesta talousalueesta yhteensopivia niin, että itäisen kumppanuuden maat voivat hyödyntää täysimääräisesti niiden potentiaalia;

J.

ottaa huomioon, että EU otti käyttöön rajoittavia toimenpiteitä Venäjää vastaan huhtikuussa ja heinäkuussa 2014 ja vahvisti niitä syyskuussa 2014 edistääkseen suunnanmuutosta Venäjän uhkarohkeissa aggressiivisissa toimissa, joilla rikotaan Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta ja aiheutetaan epävakautta maan itäosissa;

K.

ottaa huomioon, että Venäjä päätti elokuussa 2014 vastatoimena EU:n rajoittaville toimenpiteille ja assosiaatiosopimuksien allekirjoittamiselle asettaa tuontikiellon EU:n, muiden länsimaiden ja joidenkin kumppanimaiden maataloustuotteille ja elintarvikkeille;

L.

ottaa huomioon, että vuonna 2014 uudistettiin ensimmäisen kerran ohjelma- ja talouskehystä EU:n Euroopan naapuruuspolitiikan ja erityisesti sen itäisen ulottuvuuden täytäntöönpanemiseksi vuoteen 2020 saakka;

Itäisen kumppanuuden ensimmäisten saavutusten varaan rakentaminen uusien näkymien avaamiseksi kaudella 2014–2020

1.

korostaa, että vuodesta 2009 lähtien, jolloin itäinen kumppanuus luotiin, on saatu aikaan useita konkreettisista tuloksia, jotka ovat hyödyttäneet sekä EU:n että kumppanivaltioiden yhteiskuntia ja joita on heijastettu useissa sopimuksissa poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen yhteistyön eri tasoilla, ja katsoo, että niitä voidaan parantaa paljon kaikkien osapuolten riittävän tuen ansiosta;

2.

pitää myönteisenä, että Vilnan huippukokouksen osanottajat vahvistivat sitoutuvansa tiukasti itäisen kumppanuuden periaatteisiin, eli pääasiassa oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä demokratian kunnioittamiseen; korostaa, että näitä periaatteita on noudatettava;

3.

on Vilnan huippukokouksen osanottajien kanssa samaa mieltä siitä, että jokaisen kumppanin olisi voitava eriyttämisperiaatteen mukaisesti valita itsenäisesti niiden tavoitteidensa ja päämääriensä laajuus, jotka se pyrkii saavuttamaan suhteissaan EU:hun ja itäisen kumppanuuden puitteissa; palauttaa tältä osin mieleen, että itäinen kumppanuus on vapaaehtoinen hanke, jossa kunnioitetaan osallistujavaltioiden omia valintoja ja tehostetaan niiden suhteita, ja katsoo, että tämän pitäisi edistää niiden ja koko Euroopan vakautta ja hyvinvointia;

4.

pitää myönteisenä assosiaatiosopimusten, mukaan lukien pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue, allekirjoittamista EU:n sekä Ukrainan, Moldovan ja Georgian välillä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita viipymättä ratifioimaan nämä sopimukset; korostaa, että sosiaalisen ja ympäristöperusteisen polkumyynnin välttämiseksi on tärkeää panna täytäntöön kaikki sopimusten osat ja toteuttaa asiaankuuluvat uudistukset kaikilla kyseisillä aloilla; kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan uudistuksia assosiaatio-ohjelman mukaisesti, ja kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan apua näiden uudistusten toteutuksessa; kannustaa EU:n jäsenvaltioita jakamaan laajaa kokemustaan demokraattisten järjestelmien ja uudistusten vakiinnuttamisesta perusarvoja ja oikeusvaltiota kunnioittaen, erityisesti niitä jäsenvaltioita, jotka voivat pohjata toimintansa EU:n yhdentymisestä saamaansa kokemukseen ja läheisiin suhteisiinsa kumppanimaiden kanssa; kehottaa kumppanuusmaiden hallituksia jotka ovat ratifioineet EU:n kanssa assosiaatiosopimuksia, mukaan lukien pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue, järjestämään myös paikallisella tasolla julkisia keskusteluja ja tiedotuskampanjoita, joihin osallistuvat aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöt, mukaan lukien kansalaisyhteiskuntafoorumin kansalliset foorumit, koska yksityiskohtainen tuntemus sopimusten sisällöstä ja vaikutuksista on niiden menestymiseksi ensiarvoisen tärkeää;

5.

tuomitsee Venäjän suorat ja välilliset sotilaalliset hyökkäykset Itä-Ukrainassa sekä Krimin laittoman liittämisen reaktiona Ukrainan suvereeniin valintaan lähentyä Eurooppaa; kehottaa Venäjän federaatiota kunnioittamaan kansainvälisesti tunnustettua Ukrainan suvereniteettia, vetämään joukkonsa, lopettamaan tukensa separatistisille voimille itäisessä Ukrainassa ja kunnioittamaan lukuisia kansainvälisiä, monenvälisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia, kuten YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa ja vuoden 1994 Budapestin muistiota, joissa kehotetaan ratkaisemaan diplomaattisesti kaikki kriisit sekä välttämään kaikenlaiset aseelliset hyökkäykset tai interventiot muissa valtioissa; kehottaa Venäjää lopettamaan tietosodan, jolla pyritään lietsomaan etnistä vihaa venäläisten ja ukrainalaisten välillä; vaatii täyttä yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa MH17-koneen alasammunnan tutkimuksissa, ja korostaa, että syylliset on saatettava oikeuden eteen; tuomitsee lisäksi kaupan rajoitukset, joita Venäjä on määrännyt EU:lle ja useille kumppanimaille; tukee EU:n Venäjää vastaan kohdistamia rajoittavia toimenpiteitä ja vaatii, että sen olisi pidettävä niitä yllä niin kauan kuin Venäjä ei noudata Minskin sopimuksia tai omaksu rakentavaa kantaa itäisen Ukrainan konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun; tuomitsee Venäjän tunnustamat laittomat, perustuslain vastaiset ja epäloogiset vaalit Donetskin ja Luhanskin separatistien hallitsemilla alueilla, ja katsoo, että nämä uhkaavat Ukrainan yhtenäisyyttä ja haittaavat rauhanprosessia; kehottaa Venäjän viranomaisia vapauttamaan välittömästi Nadija Savtšenkon, joka siepattiin ja on pidätetty laittomasti Venäjällä;

6.

tuomitsee Venäjän federaation ja Abhasian välillä 24. marraskuuta 2014 allekirjoitetun sopimuksen liitosta ja strategisesta kumppanuudesta sekä Venäjän aikomuksen allekirjoittaa vuonna 2015 sopimus tiiviimmistä suhteista Tshinvalin irtautuneen alueen kanssa; korostaa, että nämä toimet ovat vakava uhka alueen vakaudelle ja turvallisuudelle, ne aiheuttavat vakavia riskejä, jotka vaikuttavat Georgian ja Venäjän federaation välisten suhteiden normalisointipyrkimyksiin ja heikentävät Geneven kansainvälisiä neuvotteluja; kehottaa Venäjän federaatiota kunnioittamaan kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita ja Georgian alueellista koskemattomuutta sekä noudattamaan Georgian ja Venäjän välistä vuoden 2008 aseleposopimusta;

7.

korostaa, että EU:lla on vastuu määritellä tarkasti näkymät, joita se haluaa tarjota vastauksena kumppanimaiden tavoitteisiin ja EU:hun liittymistä koskeviin pyrkimyksiin; pitää valitettavana, että Venäjä on toistaiseksi pitänyt näitä tavoitteita ja itäistä kumppanuutta uhkana sen geopoliittiselle vaikutuspiirille; toteaa, että tulliliitto ja Euraasian talousunionin sopimus, joka tuli voimaan tammikuussa 2015, sisältää hankkeen taloudellisesta yhdentymisestä jäsenten välillä, mikä ei sovi yhteen assosiaatiosopimusten ja niiden kauppaa koskevien osien (pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus) kanssa; kehottaa Venäjän federaatiota pidättymään turvallisuuteen ja energiahuoltoon liittyvästä taloudellisesta painostuksesta ja uhkailuista sekä kunnioittamaan naapureidensa vapautta valita poliittinen ja taloudellinen kohtalonsa; toistaa Venäjän federaatiolle esittämänsä kehotuksen päästä neuvotteluissa konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun;

8.

katsoo, että tulliliiton luomisella ja tammikuussa 2015 voimaan tulevan Euraasian talousunionia koskevan sopimuksen käyttöönotolla voi olla ainoastaan myönteisiä vaikutuksia osallistujamaihin niin kauan kuin Venäjän federaatio pidättäytyy kohdistamasta taloudellisella painostuksella sekä turvallisuuteen ja energiatoimituksiin liittyvällä uhkailuilla pakkotoimia liittyviin valtioihin, ja antaa naapureilleen mahdollisuuden valita vapaasti poliittinen ja taloudellinen kohtalonsa; panee merkille, että uudet rakenteet eivät ole yhteensopivia assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten kanssa, ja korostaa tarvetta löytää yhteistyö- ja viestintämuotoja tulevaisuudessa, koska joka tapauksessa on varmistettava kummankin valtion välinen kaupankäynti ja hyvät suhteet;

9.

panee merkille Euroopan naapuruusvälineen mahdollisuudet laajemman yhteistyön kannustimena niiden valtioiden kanssa, joiden on edelleen allekirjoitettava assosiaatiosopimukset EU:n kanssa, ja kehottaa uusiin ponnistuksiin niiden tekemiseksi;

10.

katsoo, että toukokuussa 2015 Riiassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen olisi merkittävästi vahvistettava itäistä kumppanuutta, jolle on ominaista vahvemmat poliittiset ja taloudelliset siteet EU:hun ja kumppanimaihin sekä syvemmät ja paremmat kahdenväliset ja monenväliset suhteet kaikkien kumppanien kesken; kehottaa EU:ta ja kumppanimaita pyrkimään johdonmukaisesti itäisen kumppanuuden alkuperäiseen visioon ja keskittymään toteuttamaan uudistuksia, joilla saadaan aikaan muutoksia yhteiskunnissa ja vahvistetaan siteitä niiden kansojen välillä;

11.

pitää poliittista yhdistymistä, demokraattisia uudistuksia, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, julkisten instituutioiden valmiuksien ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamista, korruption torjuntaa, energiavarmuuden ja kansalaisten välisten kontaktien vahvistamista ja koulutusyhteistyötä ensisijaisina aloina, joilla EU:n ja sen kumppaneiden olisi pyrittävä laajempiin toimiin ja varmistettava tulokset Riian huippukokouksessa;

12.

kehottaa EU:ta ottamaan viipymättä käyttöön viisumivapautta koskevia järjestelmiä lyhyen aikavälin matkailua varten sellaisten kumppanimaiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet viisumivapautta koskeviin toimintasuunnitelmiin ja saattaneet ne päätökseen, mikäli edellytykset täyttyvät; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön viisumivapautta koskevia toimintasuunnitelmia niiden kumppanimaiden kanssa, jotka ovat edistyneet viisuminsaannin helpottamisessa ja takaisinottoa koskevien sopimuksien täytäntöönpanossa EU:n kanssa; pitää viisumijärjestelyihin ja liikkuvuuskumppanuuteen liittyvää yhteistyötä tärkeänä keinona tuoda yhteiskuntia lähemmäs toisiaan ja levittää kansalaisten keskuudessa tunnetta kuulumisesta samaan arvoyhteisöön;

13.

korostaa, että EU:n ja kumppanimaiden välisten läheisempien suhteiden edellytyksenä ovat konkreettiset tulokset demokraattisissa uudistuksissa ja oikeusvaltion laadukkuudessa, sekä myönteinen kehitys valtion instituutioiden hallinnoinnissa ja poliittisessa elämässä ja oikeuslaitoksessa; toteaa tässä yhteydessä, että joissakin kumppanimaissa esiintyy valitettava taipumus vastakkainasetteluun hallituksen ja opposition välillä; kehottaa hallituksia pidättäytymään poliittisesta painostuksesta ja valikoivasta oikeudesta sekä käsittelemään asianmukaisesti Euroopan parlamentin, ETYJin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODHIR) ja muiden kansainvälisten järjestöjen esittämiä erityisiä huolenaiheita;

14.

suosittaa, että EU ja kumppanimaat kehittävät strategisemman ja tuloshakuisemman lähestymistavan ohjelmissa, joita ne suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä; katsoo, että ministerikokousten pitäisi olla paikka, jossa alan yhteistyöstrategioita käsitellään, ja että itäisen kumppanuuden foorumien ja asiantuntijapaneelien pitäisi aktiivisemmin ehdottaa, suunnitella ja tarkistaa näitä strategioita;

15.

korostaa, että on tärkeää tehostaa itäisen kumppanuuden nuorille, opiskelijoille, tiedemiehille ja tutkijoille suunnattuja yhteistyöohjelmia ja vaihto-ohjelmia; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n uudet ohjelmat kyseisillä aloilla, eli Erasmus+-ohjelma ja Marie Skłodowska-Curie -toimet tutkimuksen puiteohjelmassa ”Horisontti 2020”, tarjoavat enemmän mahdollisuuksia vahvistaa tutkijoiden liikkuvuutta ja tarjota stipendejä nuorille kumppanimaissa; on tyytyväinen, että vuonna 2013 ja 2014 järjestetyt kaikkien aikojen ensimmäiset Euronestin Scola -foorumi ja itäisen kumppanuuden Young Leaders Forum olivat menestys, ja suosittaa, että tällaisia foorumeita olisi järjestettävä säännöllisesti; kannustaa lisäksi ottamaan käyttöön yhteisiä apurahajärjestelmiä kulttuurista kehitystä ja yhteisiä kulttuuritapahtumia varten, ja ehdottaa, että kuukausittain olisi julkaistava englanniksi ja kumppanimaiden kielellä yhteinen julkaisu, missä tiedotetaan suoraan kumppanimaiden asukkaille Euroopan unionista ja eurooppalaisesta ajattelutavasta, ja jossa annetaan selkeää tietoa kyseisten kumppanimaiden suhteista EU:hun;

Itäisen kumppanuuden tavoitteiden toteuttaminen uuden Euroopan naapuruusvälineen 2014–2020 täytäntöönpanon myötä

16.

pitää myönteisenä Euroopan naapuruusvälineen hyväksymistä kaudelle 2014–2020, kun otetaan täysin huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan itäinen ulottuvuus, jolla pitäisi saada väestölle aikaan konkreettisia ja näkyviä parannuksia;

17.

pitää valitettavana, että Euroopan naapuruusvälineen määrärahoja on vähennetty huomattavasti Euroopan komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna; vaatii tiivistä vuoropuhelua Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen kanssa, jotta varmistetaan niukkojen resurssien hyödyntäminen parhaalla tavalla; katsoo, että Euroopan naapuruusvälineen itäisen ja eteläisen osan tasapaino, jossa 40 prosenttia yhteistyön määrärahoista menee itäiselle alueelle, olisi säilytettävä; kehottaa komissiota auttamaan kumppanimaita vahvistamaan hallinnollisia valmiuksiaan voidakseen hyödyntää täysimääräisesti Euroopan naapuruusvälineen rahoituksen tarjoamia mahdollisuuksia;

18.

toteaa, että varojen jakautuminen kumppanimaiden välillä on oltava tasapainoisempaa, ja panee samalla merkille tarpeen saada parempia hanke-ehdotuksia itäisiltä kumppaneilta; pitää välttämättömänä, että komissio ja kumppanimaiden hallitukset kannustavat ja tukevat enemmän paikallisia toimijoita hakemaan ja vastaanottamaan Euroopan naapuruusvälineen tukea hankkeilleen;

19.

korostaa omistajuuden ja molemminpuolisen vastuun periaatteiden merkitystä Euroopan naapuruusvälineen maaohjelmien ohjelmoinnissa ja täytäntöönpanossa; katsoo, että menestyminen riippuu osittain EU:n ja kumppanimaiden sovituista ja molemminpuolisista sitoumuksista;

20.

suosittelee, että toisin kuin kaudella 2007–2013, on pyrittävä tehokkaammin auttamaan kumppanimaita panemaan konkreettisesti täytäntöön äskettäin käyttöön otettu lainsäädäntö ja vakiinnuttamaan uudistukset, joita tarvitaan demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseen yhdenmukaisesti EU:n lainsäädännön ja normien kanssa; muistuttaa, että ennen kuin EU:n tukea tehostetaan, on esitettävä luotettavaa näyttöä täytäntöönpanosta;

21.

kehottaa komissiota ja kumppanimaita vahvistamaan rajattu määrä painopisteitä kauden 2014–2015 kansallisissa toimintasuunnitelmissa ja usean valtion välisissä alueellisissa ohjelmissa, jotta voidaan maksimoida niiden vaikutus ja tarjota konkreettisia ja mitattavia tuloksia;

22.

kehottaa komissiota laatimaan Valko-Venäjän suhteita koskeva kattava strategia, jonka tavoitteena on edistää keskinäistä ymmärtämystä ja maan nykyaikaistamista ja demokratisoitumista; katsoo, että tällaisen strategian tulisi sisältää painopistealueita Valko-Venäjän uudistuksille, jotta parannetaan suhteita ja edistetään tehokasta yhteistyötä Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa, ja katsoo, että tämän olisi perustuttava ”enemmällä enemmän” -periaatteeseen;

23.

pitää myönteisinä Euroopan naapuruusvälineen täytäntöönpanoon sovellettavia säännöksiä, jotka perustuvat kannustinperusteiseen ja räätälöityyn lähestymistapaan; katsoo, että niihin vaikutti tarkoituksenmukaisesti ”enemmällä enemmän” -periaate, joka oli tähän mennessä toteutunut vain rajoitetusti; korostaa, että ”enemmällä enemmän” -periaate edellyttää myös ”vähemmällä vähemmän” -periaatetta, jota olisi asianmukaisesti sovellettava niihin maihin, jotka eivät ole halukkaita toteuttamaan tarvittavia uudistuksia; katsoo kuitenkin, että alueellinen näkökulma olisi säilytettävä erityisesti tehostamalla monenvälisiä yhteyksiä sekä rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita ja -foorumeita; pitää tältä osin myönteisenä, että 10 prosenttia Euroopan naapuruusvälineen määrärahoista jaetaan useita maita koskevien kehysohjelmien kautta niille kumppanimaille, jotka osoittavat edistystä syvän ja kestävän demokratian luomisessa ja vahvistamisessa sekä tätä tavoitetta edistävien sovittujen uudistusten täytäntöönpanossa;

24.

panee tyytyväisenä merkille, että yksittäisiin kansallisiin toimintasuunnitelmiin myönnettäviin Euroopan naapuruusvälineen määrärahoihin sovelletaan jopa 20 prosentin vaihteluväliä, ja toteaa, että tällä jätetään tilaa laajemmalle eriyttämiselle Euroopan naapuruusvälineen toteutuksessa;

25.

suosittaa, että kumppanimaiden pyrkimyksiin, joiden tavoitteena on lähentyminen EU:n lainsäädäntöön ja standardeihin, olisi liitettävä suhteutettu EU:n tarjoama tekninen apu, jotta varmistetaan EU:n säännösten asiaankuuluvien osien sujuva ja asteittainen sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön ja jotta tarjotaan konkreettista ja näkyvää etua taloudelle ja väestölle;

26.

korostaa, että EU:n apua on myös kohdennettava kaventamalla alueellisia taloudellisia ja sosiaalisia eroja kumppanimaissa, koska hankkeet ovat liian usein keskittyneet yhdelle alueelle tai pääkaupunkiin, joten syrjäisemmillä seuduilla olevat ihmiset eivät nauti tällaisten hankkeiden eduista ja eivät ole suurelta osin tietoisia EU integraatioprosessin hyödyistä;

27.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kumppanivaltioihin kohdistuvaa yhteistyö- ja tukipolitiikkaa johdonmukaisella ja tehokkaalla tavalla sekä yhteistyössä muiden kansainvälisten ja kansallisten rahoittajien kanssa; kannustaa voimakkaasti niitä ohjelmoimaan yhteisesti toimia ja hankkeita kumppanimaissa; vaatii parempaa koordinointia ja synergian edistämistä Euroopan naapuruusvälineestä rahoitettavien hankkeiden ja muiden itäisille kumppanimaille tarkoitettujen EU:n rahoittamien välineiden ja EU:n ohjelmien välillä, ja korostaa, että sovittuja politiikan tavoitteita ei pitäisi unohtaa vakiintuneissa toimenpiteissä, kuten rahoittajien tai sijoittajien konferensseissa, työryhmissä, EU:n lähetystöjen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen välisessä viestinnässä kentällä;

28.

korostaa kansalaisyhteiskunnan merkittävää roolia edistää poliittista vuoropuhelua ja demokraattisia uudistuksia kumppanimaissa; suosittaa, että EU:n poliittinen sitoutuminen kansalaisyhteiskuntaan kumppanimaissa heijastuu koko Euroopan naapuruusvälineen ohjelmointiin;

29.

kehottaa itäisten kumppanuusmaiden parlamentteja osallistumaan keskusteluun ja lisäämään yleisön tietoisuutta uuden Euroopan naapuruuspolitiikan välineen 2014–2020 meneillään olevista prosesseista ja tärkeimmistä saavutuksista, jotta EU:n ohjelmien näkyvyyttä parannetaan näissä maissa;

30.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavalle komission jäsenelle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja itäisen Euroopan kumppanimaille.


(1)  Hyväksytty 17. maaliskuuta 2015 Jerevanissa, Armeniassa.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0229.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0567.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/7


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

EU:n ja itäisten kumppanimaiden infrastruktuuriyhteistyöstä: yhteiset tie-, raide- ja lentoliikennehankkeet

(2015/C 315/02)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 23. lokakuuta 2013 antaman päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus sekä päätöslauselmat Armeniasta, Azerbaidžanista, Valko-Venäjästä, Georgiasta, Moldovan tasavallasta ja Ukrainasta,

ottaa huomioon 28.–29. marraskuuta 2013 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Vilnan huippukokouksen yhteisen julkilausuman itäisen kumppanuuden tulevaisuudesta (”Eastern Partnership: the way ahead”),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”EU ja sen lähialueet: Uusi lähestymistapa liikennealan yhteistyöhön” (COM(2011) 415) sekä komission laatiman EU:n naapurialueiden välistä liikennettä koskevan toimintasuunnitelman, jossa käsitellään lento-, meri- ja sisävesiliikennettä, tie- ja raideliikennettä sekä infrastruktuuriyhteyksiä,

ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen kumppanuuden maiden liikenneministerien sekä Euroopan komission edustajien yhteisen julkilausuman itäisen kumppanuuden liikennealan yhteistyön tulevaisuudesta,

ottaa huomioon liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 3116. istunnossa hyväksytyt neuvoston päätelmät liikenneyhteistyöstä naapurialueiden kanssa,

ottaa huomioon komission vuonna 2011 antaman valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”,

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden alueellista liikenneverkkoa koskevien ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden luettelon, joka hyväksyttiin EU:n ja itäisten kumppanimaiden liikenneministerien kokouksessa Luxemburgissa 9. lokakuuta 2013,

ottaa huomioon EU:n sekä Ukrainan, Moldovan ja Georgian välillä tehdyt assosiaatiosopimukset,

ottaa huomioon meri- ja jokiliikenteen tehokkuuden järjestelmänä, jolla kuljetetaan tavaroita ja matkustajia ja parannetaan markkinoiden yhdentymistä,

1.

korostaa, että liikenteellä on ratkaisevan tärkeä vaikutus Euroopan vaurauteen, sillä se mahdollistaa tehokkaan tavaroiden jakelun ja kansalaisten vapaan matkustamisen; muistuttaa, että EU on itäisen kumppanuuden maille tärkeä yhteistyökumppani politiikan ja talouden alalla ja että tiivistämällä liikennealan yhteistyötä voitaisiin edistää näiden maiden taloudellista hyvinvointia ja poliittista vakautta; toteaa, että Euroopan unionin ja naapurialueiden kansalaiset ja yritykset hyötyvät suoraan liikennealan yhteistyöstä, jonka tavoitteena on vähentää tavaroiden, palvelujen ja matkustajien kuljetukseen käytettyä aikaa ja resursseja, ja että syventämällä markkinoiden yhdentymistä voidaan auttaa luomaan yrityksille uusia markkinoita sekä Euroopan unionissa että sen naapurialueilla;

2.

katsoo, että liikenneyhteyksiä voidaan kehittää parantamalla liikenneinfrastruktuuria ja markkinoiden yhdentymistä, varmistamalla sujuva matkustajaliikenne ja tavaroiden tehokas ja turvallinen kuljetus sekä ottamalla huomioon itäisten kumppanimaiden maantieteelliset erityispiirteet; toivoo tältä osin, että itäisten kumppanimaiden liikennepolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välille voidaan luoda selvä yhteys;

3.

korostaa, että EU:n ja itäisten kumppanimaiden liikennealan markkinoiden lähentäminen entisestään riippuu kunkin maan tahdosta ja valmiudesta ja edellyttää, että naapurimaat edistyvät EU:n normeja vastaavien vaatimusten soveltamisessa esimerkiksi turvallisuuden, turvatoimien ja ympäristön aloilla sekä sosiaalisissa kysymyksissä; kehottaa EU:ta tarjoamaan tarvittavaa teknistä tukea ja neuvoja ja välttämään protektionismia;

4.

painottaa, että Euroopan itäisten ja läntisten alueiden liikenneinfrastruktuurissa on edelleen suuria eroja, joita on kavennettava, ja että Manner-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhtenäisyyttä on parannettava;

5.

muistuttaa, että liikenneruuhkat aiheuttavat merkittäviä ongelmia erityisesti tie- ja lentoliikenteessä; korostaa tarvetta ratkaista huomattavia pullonkauloja Euroopan liikenteessä, jotta voidaan täyttää kansalaisten matkustamista koskevat vaatimukset ja talouden tavaroiden ja palvelujen kuljetustarpeet ja samalla ennakoida resursseja ja ympäristöä koskevia rajoitteita;

6.

panee merkille uusien TEN-T-suuntaviivojen hyväksymisen ja toteaa, että suuntaviivoissa hahmotellaan Euroopan strategisen infrastruktuurin runkoverkkoa ja kattavaa verkkoa unionin itäisissä ja läntisissä osissa ja muotoillaan siten yhtenäistä Euroopan liikennealuetta; kehottaa Euroopan komissiota pohtimaan mahdollisuutta yhdistää TEN-T-runkoverkko itäisten kumppanimaiden liikenneverkkoon;

7.

kehottaa komissiota toteuttamaan ja julkaisemaan itäisten kumppanimaiden hallitusten kanssa yhteisen tutkimuksen, jossa arvioidaan yhteistä etua koskevaa liikenneinfrastruktuuria, keskuspaikkoja ja yhteyksiä, jotka voisivat muodostaa kattavan pohjan tuleville yhteisille hankkeille;

8.

panee merkille, että infrastruktuurin rahoituksessa kohdistuu yhä enemmän painetta julkisiin varoihin; korostaa, että rahoitukseen ja hinnoitteluun on kehitettävä uusi lähestymistapa, joka perustuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja jonka avulla paikallisyhteisöt voisivat solmia kumppanuuksia asiasta kiinnostuneiden yksityisten toimijoiden sekä viranomaisten kanssa ja hyödyntää kansainvälisiä varoja sellaisten kuljetusmuotojen kehittämiseen, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia; vaatii EU:n jäsenvaltioita ja itäisiä kumppanimaita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja syventämään yhteistyötä tällä alalla;

9.

pitää itäisten kumppanimaiden sijoitusympäristön parantamista tärkeänä, jotta voidaan houkutella EU:n jäsenvaltioista tie-, raide-, meri- ja lentoliikenteen investointeja, joilla tuetaan itäisten kumppanimaiden liikenneinfrastruktuuria, parannetaan kyseisten maiden ja EU:n jäsenvaltioiden yhdentymistä, otetaan käyttöön EU:n normeja ja kehitetään valmiuksia itäisissä kumppanimaissa;

10.

kehottaa komissiota ja itäisten kumppanimaiden hallituksia lisäämään sujuvan liikenteen periaatteen tuleviin kauppasopimuksiin;

11.

korostaa, että itäisten kumppanimaiden liikennealan uudistuksissa olisi varmistettava voimakkaampi lähentyminen EU:n liikennealan normeihin; katsoo, että EU:n olisi saatettava tiettyjen itäisten kumppanimaiden kanssa aloitetut lentoliikennesopimuksia koskevat neuvottelut loppuun, ja toivoo tässä yhteydessä, että vastaavia neuvotteluita aloitetaan mahdollisimman pian muiden itäisten kumppanimaiden kanssa; katsoo, että merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia olisi lisättävä poliittisilla uudistuksilla, että lippusääntöjä olisi parannettava satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti ja että kumppanimaiden olisi voitava osoittaa, että ne ovat tehostaneet tieliikenneturvallisuutta ja parantaneet konkreettisesti rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta EU:n kanssa; katsoo, että EU:n kanssa kehitettyjä liikenneyhteyksiä olisi parannettava tehostamalla verkkojen suunnittelua ja työstämällä keskeisiä infrastruktuurihankkeita, joiden avulla liitetään kumppanimaat Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon; kannustaa kumppanimaita kunnostamaan olemassa olevia teitä ja rakentamaan uusia;

12.

panee merkille itäisen kumppanuuden alueen suljetut rajat sekä niiden maiden liikenneyhteyksiä koskevat vaikeudet, joilla ei ole suoraa yhteyttä merelle, ja kehottaa tältä osin EU:ta toteuttamaan konkreettisia hankkeita, joilla edistetään avoimempia ja paremmin käytettävissä olevia liikenneyhteyksiä;

13.

korostaa, että rakenteilla olevaa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa olisi laajennettava myös EU:n naapureihin, ja toteaa, että EU:n lainsäädännön ja EU:n nimeämisperiaatteen tunnustaminen on vähimmäisedellytys tälle; toteaa, että yhtenäinen eurooppalainen ilmatila parantaa turvallisuutta ja vähentää viivästyksiä, kustannuksia ja päästöjä ja että osana asteittaista lähestymistapaa, joka tähtää yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomiseen, EU:n naapurimaat pyrkivät muodostamaan EU:n jäsenvaltioiden kanssa toiminnallisia ilmatilan lohkoja tai liittymään jo muodostettuihin lohkoihin; kehottaa itäisiä kumppanimaita edistämään lentoliikenneyhteyksien sujuvaa toimintaa sekä EU:n ja itäisten kumppanimaiden välillä että itäisen kumppanuuden alueella;

14.

muistuttaa, että maantieliikenne on keskeisessä asemassa niiden itäisten kumppanimaiden kanssa käytävässä kaupassa, joiden kanssa EU:lla on yhteistä maarajaa; huomauttaa kuitenkin, että rajanylityspaikoilla vaadittavat vaivalloiset hallinnolliset menettelyt ovat yhä esteenä tavaroiden sujuvalle virralle EU:n ja sen itänaapureiden välillä ja että keskimäärin 40 prosenttia kuljetuksiin käytetystä kokonaisajasta kuluu rajoilla epäjohdonmukaisten hallinnollisten menettelyjen takia; korostaa sen vuoksi, että rajanylitysmenettelyjen helpottaminen vauhdittaisi olennaisesti kauppaa, koska sillä voidaan vähentää kulutettua aikaa ja kustannuksia, ja toteaa, että tällä alalla toteutettuja tuloksellisia uudistuksia koskevien kokemusten vaihto voisi hyödyttää itäisiä kumppanimaita;

15.

kiinnittää huomiota siihen, että liikennekuolemat ovat huomattavasti yleisempiä useimmissa itäisissä kumppanimaissa kuin keskimäärin EU:ssa, minkä vuoksi kumppanimaiden heikko liikenneturvallisuus on EU:n välitön huolenaihe; korostaa, että liikenneturvallisuuden parantaminen koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen, tiedottamisen ja turvallisemman tieinfrastruktuurin, myös turvallisten pysäköintimahdollisuuksien, edistämisen kautta on etusijalla EU:n ja sen naapurimaiden välisessä yhteistyössä ja taloudellisessa tuessa; kannustaa Euroopan komissiota selvittämään, onko yhteisen EU:n laajuisen älykkään liikennejärjestelmän palveluja mahdollista ulottaa itäisiin kumppanimaihin;

16.

panee tyytyväisenä merkille, että useat itäiset kumppanimaat ovat ilmaisseet olevansa halukkaita helpottamaan tieliikennemarkkinoille pääsyä EU:n kanssa, ja katsoo, että unionin pitäisi käyttää ulkoista toimivaltaansa tällä alalla edistääkseen markkinoiden yhdentymistä näiden maiden kanssa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota seuraamaan tiiviisti kumppanimaita ja varmistamaan, että ne panevat täytäntöön ja soveltavat keskeisiä turvallisuuteen, turvatoimiin, ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyviä normeja ja että jäsenvaltiot eivät turvaudu protektionistisiin toimenpiteisiin; katsoo, että tällaisen aloitteen päätavoitteena olisi oltava määrällisten rajoitusten asteittainen poistaminen sitä vastaan, että unionin ja itäisten kumppanimaiden välisten maantiekuljetuspalvelujen laadun takaavia normeja sovelletaan, mikä ei sisälly nykyisiin kahdenvälisiin sopimusjärjestelyihin;

17.

korostaa, että oikeudenmukaiset, syrjimättömät, avoimet ja tehokkaat veloitusjärjestelmät rautatieinfrastruktuurin käytöstä EU:n, sen itäisten naapureiden, Lähi-idän ja Aasian välisillä liikennekäytävillä ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta rautateiden tavaraliikenteen mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysin (mukaan lukien olemassa olevien ratojen kunnostaminen ja uusien, tehokkaampien ratojen rakentaminen); kannustaa alueelliseen yhteistyöhön tässä asiassa ja panee tyrmistyneenä merkille, että kaupan ja tavaraliikenteen kasvun fyysisiin esteisiin kuuluvat myös yhteentoimimattomat rautatiejärjestelmät, riittämätön teknologia ja heikkokuntoinen liikkuva kalusto; huomauttaa, että rautateiden matkustajaliikennettä voidaan tehostaa parantamalla yhteistyötä rajanylityksissä ilman, että infrastruktuureihin tarvitsisi investoida huomattavia summia;

18.

kannustaa edistämään vähähiilisiä ajoneuvoja ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuureja, jotta vähennetään fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja siten lievennetään liikenteen ympäristövaikutusta;

19.

korostaa, että uudistusten, joilla pyritään lähentämään itäisten kumppanimaiden normeja EU:n normeihin (turvallisuus, turvatoimet, ympäristönsuojelu, sosiaaliset näkökohdat ja yhteentoimivuus), pitäisi jatkua, sillä ne eivät hyödyttäisi ainoastaan matkustaja- ja tavaraliikennettä, vaan lisäisivät myös investointeja rautatiealalla; huomauttaa, että naapurimaiden liikkuvan kaluston nykyaikaistamiseen liittyvä suuri kysyntä tuo uusia markkinamahdollisuuksia EU:n yrityksille; painottaa, että nämä uudistukset ovat myös edellytys markkinoiden mahdolliselle avaamiselle tulevaisuudessa;

20.

vaatii EU:ta auttamaan vaatimusten noudattamisessa antamalla tietoa kansallisten siviili-ilmailun turvaohjelmien kehittämisestä ja jakamalla parhaita käytäntöjä ilmailun turvatoimenpiteiden täytäntöönpanossa ja laadunvalvonnassa; korostaa, että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vahvistamat ilmailun turvaamista koskevat kansainväliset vaatimukset olisi pantava täysimittaisesti täytäntöön, ja toteaa, että kansainvälisten vaatimusten noudattamisen lisäksi sääntelyn lähentämistä alueella voitaisiin helpottaa lisäämällä tietämystä ja panemalla täytäntöön Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) ilmailun turvaamista koskevat määräykset ja EU:n perussopimuksissa vahvistetut periaatteet;

21.

panee merkille, että myös itäisten kumppanimaiden tulisi hyötyä tulevaisuudessa eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeesta (SESAR), jolla pyritään nykyaikaistamaan ilmaliikenteen hallinnan infrastruktuuria Euroopassa, ja toteaa, että EU:n kannattaisi tukea voimakkaammin itäisiä kumppanimaita, jotka pyrkivät nykyaikaistamaan ilmaliikenteen hallintajärjestelmiään;

22.

kannattaa sääntelyn lähentämistä ja vaatimusten noudattamisen varmistamista kaikilla liikenteen aloilla, tie-, raide-, meri- ja lentoliikenteen kehittämisestä vastaavien itäisten kumppanimaiden viranomaisten institutionaalista kehittämistä sekä johdonmukaisten normien hyväksymistä vaihtamalla EU:n parhaita käytäntöjä, tarjoamalla teknistä tukea ja järjestämällä tutkimusmatkoja, työpajoja ja foorumeita;

23.

tukee liikenteen infrastruktuurihankkeiden toteutusta itäisen kumppanuuden liikenneverkossa sellaisten olemassa olevien EU:n ohjelmien ja välineiden kautta, joilla parannetaan yhteyksiä TEN-T-runkoverkkoon, sekä sellaisten käynnissä olevien hankkeiden loppuun saattamista, joilla yhdistetään itäisiä kumppanimaita EU:n liikenneverkkoihin;

24.

pitää tarpeellisena, että Ukraina, Moldova ja Georgia, jotka ovat allekirjoittaneet assosiaatiosopimukset, saavat EU:lta riittävästi tukea tie-, raide- ja meriliikennealojen kehittämiseen;

25.

korostaa, että kaupan kehittäminen, matkustajien liikkumisen helpottaminen ja liikennejärjestelmien yhteyksien parantaminen edellyttää meriliikennettä ja kulkukelpoisia väyliä, mutta toteaa, että on otettava huomioon itäisten kumppanimaiden maantieteelliset erityispiirteet;

26.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä unionin jäsenvaltioiden ja itäisen kumppanuuden maiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Annettu 17 päivänä maaliskuuta 2015 Jerevanissa Armeniassa.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/11


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevan yhteistyön haasteista, mahdollisuuksista ja uusista sitoumuksista itäisessä kumppanuudessa

(2015/C 315/03)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 laaditun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisasiakirjan,

ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2013 Varsovassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030,

ottaa huomioon 11.–22. marraskuuta 2013 Varsovassa pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssin päätökset,

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (2),

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman uusiutuvan energian nykyisistä haasteista ja mahdollisuuksista EU:n energian sisämarkkinoilla (3),

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 – energian tulevaisuus (4),

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman ”Energiapoliittinen yhteistyö rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon” (5),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun Limassa järjestettyä YK:n ilmastonmuutoskonferenssia koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman, jossa vaadittiin sitovan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen asettamista energiansäästöpotentiaalin kustannustehokkuutta koskevan tutkimuksen mukaisesti (6),

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin” (COM(2014) 520),

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014) 15),

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011) 112),

ottaa huomioon energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU,

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta,

ottaa huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan ja Ukrainan energiaa koskevat kansalliset strategia-asiakirjat vuosiksi 2020 ja 2030,

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden keskeiset tavoitteet ja työohjelman kaudelle 2014–2017: temaattinen osa-alue 3 – energiavarmuus,

ottaa huomioon itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuden (E5P) solmimisen vuonna 2009,

ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille annetun vuoden 2013 vuosikertomuksen energiayhteisön toimista ja 24. syyskuuta 2014 annetun vuoden 2014 vuosikertomuksen energiayhteisön toimista,

A.

ottaa huomioon, että energian globaali kysyntä kasvaa jatkuvasti väestönkasvuun, ihmisen toimintaan ja teknologian kehitykseen verrattavaan tahtiin ja että tämän seurauksena maailmanlaajuinen kilpailu fossiilisista polttoainevaroista lisääntyy, mikä vaarantaa köyhimpien talouksien energiatoimitukset;

B.

ottaa huomioon lisääntyneen huolen ilmastonmuutoksesta, energian kasvavasta kysynnästä sekä öljy- ja kaasumarkkinoiden epävarmuudesta, mikä on saanut sekä tuottaja- että kuluttajavaltiot harkitsemaan kaikille hyödyllisten strategioiden suunnittelemista energia-alojen muuttamisesta vähäpäästöisiksi aloiksi, uuden tasapainon löytämiseksi eri energialähteiden kesken, luotettavan ja turvallisen energiantoimituksen takaamiseksi ja energiankulutuksen rajoittamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että energiankulutuksen odotetaan kasvavan Itä-Euroopan alueella nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin osana alueen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yleistä suuntausta; ottaa huomioon, että Itä-Euroopan kumppanimaat ovat nyt kolme kertaa energiaintensiivisempiä kuin EU:n jäsenvaltiot keskimäärin ja että niiden energiatehokkuuden valtava potentiaali on suurelta osin hyödyntämättä;

D.

ottaa huomioon, että tämän vuoksi on sekä EU:n että itäisten kumppanimaiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan edun mukaista vähentää fossiilisista polttoaineista lähtöisin olevia hiilidioksidipäästöjä, kehittää vaihtoehtoisia ja kustannustehokkaita energialähteitä sekä lisätä energiatehokkuutta;

E.

toteaa, että itäisen kumppanuuden alueellinen energiapoliittinen vuoropuhelu on voimistunut viime vuosina ja kattaa nyt energiamarkkinoiden lähentymisen, energiatoimitusten ja -kuljetusten monipuolistamisen sekä kestävien energialähteiden kehittämisen ja yhteistä ja alueellista etua palvelevat infrastruktuurit;

F.

ottaa huomioon, että Varsovassa marraskuussa 2013 pidetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa otettiin merkittävä askel eteenpäin yleismaailmallisen ilmastosopimuksen tekemiseksi vuonna 2015 erityisesti energiajärjestelmien hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien toimitapojen ja toimenpiteiden pohjalta;

G.

ottaa huomioon, että energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteet yhdistettyinä uusiutuvien energialähteiden käyttöön edistävät myös osaltaan erilaisten energiariippuvuuden muotojen vähentämistä, mukaan lukien taloudellinen, teknologinen ja polttoaineisiin liittyvä riippuvuus ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista ja epäluotettavien kolmansien osapuolten tekemät strategisten energiainfrastruktuurien hankinnat ja omistusoikeudet sekä investoinnit energia-alan hankkeisiin;

H.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvaminen voi johtaa merkittäviin kustannussäästöihin, kuten viime vuosina on havaittu EU:n energiatuonnin laskusta (joka on pienentynyt 30 miljardia euroa vuonna 2012);

I.

ottaa huomioon, että menneisyydestä peritty asuntorakentamisen sekä energiansiirto- ja jakeluinfrastruktuurin heikko tila on vakava haaste energiatehokkuudelle ja energiansäästölle monissa EU:n ja Itä-Euroopan valtioissa;

J.

ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030 ja asettanut joukon tavoitteita, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 40 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna, EU:ssa kulutetun uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta 27 prosenttiin ja energiatehokkuuden parantamisesta vähintään 27 prosentilla verrattuna ennusteisiin vuodelle 2030;

K.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat vastuussa nykyisen ilmasto- ja energiapaketin sekä toisen ilmasto- ja energiapaketin ja siitä seuraavan energiatehokkuutta koskevan EU:n sääntelyn täysimääräisestä täytäntöönpanosta ja että sama koskee itäisen Euroopan kumppanimaita lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että jos sääntelyä ei saateta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaarannetaan yksittäisen jäsenvaltion tai EU:n ja sen itäisen Euroopan kumppanimaiden turvallisuus;

L.

ottaa huomioon, että EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2009 uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi, jossa vahvistettiin pakolliset kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava uusiutuvan energian käyttöä edistämällä; ottaa huomioon, että vuonna 2012 hyväksyttiin myös energiatehokkuusdirektiivi, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön sitovia toimenpiteitä energian säästämiseksi, erityisesti velvoite korjata vuosittain kolme prosenttia keskushallinnon rakennusten pinta-alasta sekä energiayhtiöiden velvoite vähentää energiankulutusta asiakkaiden tasolla;

M.

ottaa huomioon, että Itä-Euroopan kumppanimaat ovat sitoutuneet hyväksymään ja toteuttamaan uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia toimintapoliittisia ja oikeudellisia kehyksiä, myös joidenkin niistä nykyisten energiayhteisösopimuksen mukaisten sopimussuhteiden kautta; toteaa, että niiden pyrkimyksiä kuitenkin haittaavat valvonnan ja teknisten valmiuksien riittämättömyys sekä täytäntöönpanon edellyttämien investointien ja välineiden puuttuminen;

N.

ottaa huomioon, että Armenia, Georgia ja Moldova liittyivät vuonna 2013 itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuteen (E5P), joka perustettiin aluksi Ukrainan kanssa ja jolla pyritään edistämään investointeja energiatehokkuuteen ja ympäristöön itäisen kumppanuuden maissa;

O.

ottaa huomioon, että vaikka globaalilla talouskriisillä oli kielteinen vaikutus energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin tehtäviin investointeihin, kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on kuitenkin merkittävä vipuvaikutus kansallisiin rahastoihin ja lainoihin energian kestävään käyttöön ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen tehtävin investointien osalta;

P.

ottaa huomioon, että EU:n ja Itä-Euroopan kumppanimaiden on otettava huomioon talouksiensa ja energia-alojen yleinen kilpailukyky laatiessaan asianmukaista politiikkaa energiatehokkuutta koskevien velvoitteiden asettamiseksi teollisuusaloille, uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi ja niiden yhdentämiseksi kansallisiin energialähteiden yhdistelmiin;

Q.

ottaa huomioon, että Ukraina ja Moldova liittyivät energiayhteisöön vuonna 2011 ja niiden oli sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöönsä muun muassa rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi (30. syyskuuta 2012 mennessä), energiamerkintädirektiivi (vuoden 2011 loppuun mennessä), energiapalveludirektiivi (vuoden 2011 loppuun mennessä) sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi (vuoden 2013 loppuun mennessä); ottaa huomioon, että Georgia neuvottelee energiayhteisön täysjäseneksi tulemisesta vuonna 2015;

Edistyminen ja tulosten aikaansaaminen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta

1.

on samaa mieltä itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokouksen osallistujien kanssa entistä tiiviimmän yhteistyön strategisesta merkityksestä ja tarpeesta ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla ensisijaisina toimenpiteinä; on tyytyväinen siihen, että huippukokouksen osallistujat ovat sitoutuneet kehittämään uutta yleismaailmallista ilmastosopimusta, joka voidaan hyväksyä Pariisissa vuonna 2015 pidettävässä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa; painottaa, että kahdenvälisen ja monenvälisen yhteistyön vahvistaminen itäisen kumppanuuden energia-alalla on kaikille hyödyksi ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

on tyytyväinen Vilnan huippukokouksessa aikaansaatuun edistykseen ja kehottaa toukokuussa 2015 Riikassa pidettävän huippukokouksen osallistujia ottamaan lisäaskeleita itäisen kumppanuuden energiayhteistyössä; pitää valitettavana, että Venäjän federaatio on joissain tapauksissa käyttänyt kahdenvälistä energiakauppaa poliittisen painostuksen välineenä; painottaa, että EU:n ja sen kumppaneiden välisen yhteistyön kehittäminen edelleen on tarpeen vastavuoroisen energiavarmuuden vahvistamiseksi sekä osapuolten riippumattomuuden lisäämiseksi ja tekemiseksi ulkoisia paineita kestäviksi;

3.

painottaa, että on tärkeää priorisoida poliittisesti edistyminen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämisessä vähäpäästöisiin energiajärjestelmiin siirtymiseksi, ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien lieventämiseksi sekä turvallisen, kestävän ja kohtuuhintaisen energian edistämiseksi talouden ja kansalaisten eduksi;

4.

painottaa, että ikääntyneet infrastruktuurit, puuttuvat yhteydet ja uusiutuvien energialähteiden suurempi osuus energiantuotannossa ja -kulutuksessa viittaavat kaikki laajojen investointien tarpeeseen asianmukaisen infrastruktuurin kehittämiseksi sähkön siirtämistä ja varastointia varten; kehottaa EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita vahvistamaan alueellista yhteistyötä ja rohkaisemaan energiaverkkojen nykyaikaistamiseen erityisesti kehittämällä ja edistämällä älykkäitä verkkoja sekä uusien yhteenliitäntöjen ja rajatylittävien infrastruktuurien rakentamista; painottaa, että näitä investointeja on täydennettävä toimenpiteillä käyttäytymisen muuttamiseksi, energiasäästöillä ja vahvalla kuluttajatuella, jossa korostetaan etuja, joita seuraa fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin siirtymisestä erityisesti lämmityksen osalta; painottaa myös, että on tärkeää kehittää internetrunkoverkkoa älykkään verkon toiminnan tukemiseksi sekä varmistaa kriittisten infrastruktuurien verkkoturvallisuus;

5.

toteaa, että tietyt uusiutuvat energialähteet ovat katkonaisia, ja katsoo tämän osalta, että mitä laajemmalle sähköverkot leviävät, sitä maantieteellisesti kaukaisempia energialähteitä voidaan hyödyntää, joten tasapaino voidaan saavuttaa uusiutuvia energialähteitä käyttävien laitosten tuotannon ja sen katkosten välillä;

6.

painottaa rakennusten energiatehokkuuden merkitystä ja että on tärkeää parantaa rakennusten energiatehokkuutta yhteistyössä EU:n kanssa niiden energiatehokkuuden maksimoimiseksi;

7.

katsoo, että uusiutuvan energian kehittämisen on edistyttävä yhtäaikaisesti energian varastointivalmiuksien ja joustavien varavoimavalmiuksien edistämisen kanssa, ja painottaa tehokkaiden energiatehokkuustoimenpiteiden tarvetta energiatoimitusten varmistamiseksi huippukuormituksen aikana; rohkaisee EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita tukemaan ja helpottamaan uusien kumppanuuksien perustamista teknologian siirron varmistamiseksi kysyntäpuolen hallinnan, älykkäiden verkkojen ja varastointiteknologian aloilla; toivoo entistä parempaa yhteistyötä EU:n ja sen kumppanimaiden välille, jotta voidaan yhdessä pyrkiä torjumaan kaikenlaiset hyökkäykset kriittisiin infrastruktuureihin;

8.

korostaa Itä-Euroopan kumppanimaiden maaseutuyhteisöihin vaikuttavia kaasutukseen liittyviä ongelmia, koska nämä yhteisöt ovat tällä hetkellä edelleen riippuvaisia metsästä saatavista luonnonvaroista, minkä seurauksena on valtava metsäkato ja niin laaja metsien tilan heikkeneminen, että se vastaa noin viidesosaa ihmisen aiheuttamista päästöistä;

9.

suosittaa, että EU ja sen Itä-Euroopan kumppanimaat edistävät ja testaavat paikallisia ja hajautettuja energiantuotantoa ja jakeluverkkoja, koska näin voidaan luoda kestävämpi, tasapainoinen ja demokraattinen energiajärjestelmä, parantaa energiavarmuutta, tarjota liiketoimintamahdollisuuksia ja vastata paikallisyhteisöjen ja markkinoiden tarpeisiin;

10.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja niiden kumppaneita lisäämään vaihtoehtoisen energian etsimisen yhteistyövalmiuksia yksityisten sijoittajien kanssa runsaasti orgaanista ainesta sisältävän liuskekaasun etsinnässä, koska tästä olisi suurta etua sen tarjotessa energian tuonnista riippuvaisille maille mahdollisuuden kestää paremmin ulkoisia poliittisia paineita;

11.

korostaa, että energiansäästöön liittyvä potentiaali koskee kaikkia talouden aloja, kuten teollisuutta, maataloutta, rakennusalaa (erityisesti asuinrakennusten heikkoa energiatehokkuutta) liikennettä ja palveluita; katsoo, että edistymisen kohti energiatehokkuutta on perustuttava päätöksiin, jotka koskevat älykkäästi rahoitettujen toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa monimutkaisen sidosryhmäketjun avulla poliittisten päätösten tekijöistä aina energian tuottajiin ja yksittäisiin kuluttajiin;

12.

painottaa, että energiatehokkaampaan talouteen siirtymisen pitäisi myös nopeuttaa innovatiivisten teknologisten ratkaisujen leviämistä ja parantaa teollisuuden kilpailukykyä, mikä edistää talouskasvua ja luo laadukkaita työpaikkoja useilla energiatehokkuuteen liittyvillä aloilla;

13.

painottaa, että energiatehokkuuspolitiikan on perustuttava energian käytön, markkinoiden ja teknologian yksityiskohtaiseen analysointiin sekä niiden alojen ja mahdollisuuksien määrittämiseen, joiden osalta toimilla voidaan saada aikaan suurimpia parannuksia; kehottaa tämän osalta EU:n jäsenvaltioita ja Itä-Euroopan kumppanimaita laatimaan energiatehokkuuspolitiikkaa, jolla pyritään ensisijaisesti poistamaan esteitä tehokkuuteen tehtäviltä investoinneilta, vahvistamaan asteittain ja ottamaan käyttöön suoritusvaatimuksia kaikilla energiaintensiivisillä aloilla, myös teollisuudessa, nostamaan kaikkein tehottomimpien tuotteiden ja laitteiden verotusta, silloin kun ne ovat korvattavissa vähemmän energiaa kuluttavilla vaihtoehdoilla, sekä luomaan rahoitusmalleja, jotka ovat myös yksityisten kotitalouksien saatavilla;

14.

painottaa, että on tärkeää saattaa päätökseen kaukolämpöhankkeet kaikkialla Itä-Euroopan kumppanimaissa varmistaen, että kaikkia kunnostus- tai rakennushankkeita kehitetään painottaen ensisijaisesti energiatehokkuutta;

Oikeanlaisen kehyksen takaaminen uusiutuvan energian kestävälle kehitykselle ja energiatehokkuuden tehostamiselle

15.

kannattaa tavoitetta lisätä kansalaisten tietoisuutta uusiutuvasta energiasta Itä-Euroopan kumppanimaissa ja tunnustaa, että näiden maiden elinkeinoelämässä puuttuu tietoa uusiutuvan energian tuotannosta ja keinoista osallistua investointihankkeisiin; painottaa kansainvälisten rahoituslaitosten merkittävää vipuvaikutusta kansallisiin rahastoihin ja lainoihin energian kestävään käyttöön ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen tehtävien investointien osalta;

16.

kannattaa itäisen kumppanuuden energiavarmuutta käsittelevän foorumin työohjelman tavoitteita kaudelle 2014–2017 ja erityisesti vahvistettua yhteistyötä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja investointien edistämisessä;

17.

painottaa, että uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sääntelykehykset ovat hyvin tärkeitä, koska investointipäätöksiin näillä aloilla vaikuttavat suuresti hallinnolliset luvat; suosittaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja Itä-Euroopan kumppanimaiden hallitukset varmistavat avoimuuden, johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden laadittaessa oikeudellisia ja taloudellisia kehyksiä sekä sääntelykehyksiä sijoittajien luottamuksen vahvistamiseksi sekä sääntelyä koskevat taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi; painottaa, että komission olisi pysyttävä valppaana ja varmistettava, että EU:n jäsenvaltiossa tehtävät energiainvestointipäätökset ja poliittiset päätökset eivät vaaranna energiavarmuutta muissa jäsenvaltioissa tai Itä-Euroopan kumppanimaissa;

18.

kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien jatkamiseksi vuoden 2020 jälkeen sekä ehdottamaan tarkistettua direktiiviä, jonka tavoitteet ulottuvat vuoteen 2030, energiayhteisön hyväksyttäväksi;

19.

kannattaa Itä-Euroopan kumppanimaiden lähentymistä EU:n uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaan lainsäädäntöön ja normeihin erityisesti energiayhteisön puitteissa sekä tätä koskevien kansallisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa; painottaa tämän osalta sen merkitystä, että lainsäädännöllä laajennetaan ulkomaisten sijoittajien pääsyä kansallisille uusiutuvan energian markkinoille ja helpotetaan kansallisten ja paikallisten toimijoiden välistä energiakauppaa; painottaa, että kansallisia ja ulkomaisia sijoittajia on kohdeltava yhdenvertaisesti uusiutuvan energian markkinoille pääsyn osalta; odottaa lainsäädäntöehdotuksia kotimaisten uusiutuvien energialähteiden ja niistä tuotettavan energian lisäämisestä vuodesta 2020 alkaen; on tyytyväinen siihen, että Itä-Euroopan kumppanimaat, jotka ovat hyväksyneet kansallisia energiatehokkuusohjelmia, ovat asettaneet määrällisiä tavoitteita erityisesti energiaintensiivisyyden vähentämiselle, hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle ja asuntokannan lämmönhukalle; painottaa, että energiatehokkuustavoitteita, joita ei ole saavutettu, olisi tarkasteltava säännöllisesti ja uusia strategioita olisi laadittava sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan sekä EU:ssa että kumppanimaissa;

20.

katsoo, että tarvitaan johdonmukaisempia uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, jotta voidaan rakentaa tehokkaalla tavalla uusiutuvaa tuotantokapasiteettia, erityisesti aurinko-, tuuli- ja biomassaenergian alojen innovatiivisen teknologian osalta, mutta nämä eivät saa johtaa liialliseen tukemiseen ja niistä on luovuttava asteittain teknologian kypsyessä;

21.

painottaa liikennealan merkitystä päästöjen vähentämisessä siten, että uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet sisällytetään julkisen liikenteen työohjelmiin;

22.

kannustaa EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita luomaan uusia rahoitusmalleja uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseksi vähemmän julkisen rahoituksen ja yhä enemmän yksityisen rahoituksen pohjalta;

23.

kehottaa toteuttamaan maakohtaisia arviointitutkimuksia energiankulutuksesta, jotta voidaan laatia investointien optimoimiseksi strategia, jolla lisätään tehokkuutta ja vähennetään kustannuksia ja riippuvuutta tuonnista pitkällä ajanjaksolla; pyytää lisäämään yksityisiä ja julkisia investointeja energiatehottomien asuinrakennusten kunnostamiseen EU:ssa ja sen kumppanimaissa;

24.

palauttaa mieleen suosituksensa, että EU:n jäsenvaltiot ja itäisen Euroopan kumppanimaat helpottavat uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kaupan etuuskohtelua, myös direktiivissä 2009/28/EY säädetyin mekanismein ja edellytyksin;

25.

on tyytyväinen siihen, että saatettuaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään Ukraina lähes kaksinkertaisti uusiutuvien energialähteiden osuuden lopullisessa kulutuksessaan, 2,99 prosentista vuonna 2012 3,96 prosenttiin vuonna 2013;

Yhteisten lähestymistapojen edistäminen poliittisessa päätöksenteossa ja uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevan monenvälisen yhteistyön vahvistaminen itäisessä kumppanuudessa

26.

painottaa, että vaikka energiapolitiikan tavoitteet vahvistetaan ja niitä koordinoidaan EU:n tasolla, EU:n jäsenvaltioiden on valittava asianmukaiset strategiat kotimaisten energiamarkkinoidensa rakenteen perusteella; suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot ja Itä-Euroopan kumppanimaat sitoutuvat yhä enemmän vaihtoon ja yhteistyöhön uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevan tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon aloilla tarkastellen samalla energiaköyhyyden ongelmaa erityisesti sellaisten pienituloisten ja haavoittuvien kotitalouksien kannalta, joilla ei ole varaa investoida itse energiatehokkuuteen ja nykyaikaistamishankkeisiin ja joihin energian hinnannousu eniten vaikuttaa, ja tarjoavat tietoa ja räätälöityjä rahoitusmekanismeja auttaakseen niitä vähentämään energiankulutusta, monipuolistamaan energialähteitä sekä kehittämään energiaomavaraisuutta kotitalouksien tasolla;

27.

painottaa, että on hyödyllistä kehittää avoimia ja yhdennettyjä EU:n ja sen Itä-Euroopan kumppanimaiden välisiä energiamarkkinoita, jotka voivat vauhdittaa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia kauppaan ja investointeihin; suosittaa, että EU ja Itä-Euroopan kumppanimaat sitoutuvat kehittämään uusiutuvan sähkön alueellista kauppaa uusien sopimusten yhteydessä;

28.

on tyytyväinen komission aikomukseen laatia uusiutuvien energialähteiden kauppaa koskevat suuntaviivat ja suosittaa, että otetaan täysimääräisesti huomioon EU:n kauppapotentiaali Itä-Euroopan kumppanimaiden kanssa;

29.

on tyytyväinen INOGATE-ohjelman, myös rakennusalan energiansäästöaloitteen (ESIB), tarjoamaan tukeen Itä-Euroopan kumppanimaille; katsoo, että INOGATE-ohjelmaa olisi tulevaisuudessa pantava täytäntöön kutakin kumppanimaata varten räätälöidyssä muodossa sopimusten ja toimintapolitiikan muutosta koskevien sitoumusten pohjalta;

30.

on tyytyväinen EU:n Covenant of Mayors -aloitteen tuloksiin, jotka ovat yhdistäneet kunnanvaltuustoja pyrkimyksissä vähentää hiilidioksidipäästöjä energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien toimien avulla; kehottaa EU:ta lujittamaan tätä aloitetta ja suosittelemaan sitä yhä uusille kunnille erityisesti Itä-Euroopan kumppanimaissa; katsoo, että aloitteeseen olisi sisällyttävä lisäpyrkimyksiä edistää energiatehokkuusperiaatteita ja muuttaa kuluttajien ajatusmalleja erityisesti tietoisuutta lisäävien kampanjoiden avulla;

31.

tunnustaa itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuden (E5P) arvon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoimana monenvälisenä rahastona energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tehtävien investointien helpottamiseksi itäisen Euroopan kumppanuusvaltioissa; on tyytyväinen Armenian, Georgian ja Moldovan lokakuussa 2013 tekemiin päätöksiin osallistua E5P-rahaston toimintaan sekä maksajana että saajana ja toteaa E5P-rahaston toimineen menestyksekkäästi Ukrainassa vuodesta 2009 alkaen; rohkaisee myös Azerbaidžania ja Valko-Venäjää liittymään E5P:n jäsenvaltioiksi ja sen tuenantajayhteisöön, mikä tarjoaisi mahdollisuuden vauhdittaa niiden energiatehokkuuden parantamista;

32.

kehottaa EU:ta hyödyntämään enemmän naapuruuspolitiikan investointivälinettä ja yhteisrahoittamaan investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin niiden kokemusten perusteella, joita on saatu muun muassa energiatehokkuushankkeiden täytäntöönpanosta Länsi-Balkanin investointikehyksessä;

33.

painottaa tarvetta kehittää uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevaa koulutusta akateemisilla aloilla, jotka ovat innovoinnin merkittäviä vektoreita; suosittaa, että EU kehittää Euroopan naapuruusvälineen 2014–2020 puitteissa tukiohjelmia, joilla tarjotaan EU:n ja Itä-Euroopan kumppanimaiden korkeakouluille ja teknisille oppilaitoksille mahdollisuus kehittää tiiviimpää yhteistyötä sekä energiatekniikan ja talouden tohtorikoulutettavien ja tutkinto-opiskelijoiden vaihtoa;

34.

on tyytyväinen EU:n Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman sekä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman (Horisontti 2020) painopistealoihin; kehottaa EU:ta avaamaan Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman Itä-Euroopan kumppanimaille ja toteuttamaan toimenpiteitä niiden osallistumisen helpottamiseksi tavoitteena vaihtaa parhaita käytäntöjä, kehittää uutta teknologiaa ja edistää innovointia uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloilla;

35.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen Euroopan kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytty 17. maaliskuuta 2015 Jerevanissa, Armeniassa.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0201.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0088.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0238.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/18


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

kulttuurista ja kulttuurien välisestä vuoropuhelusta itäisen kumppanuuden puitteissa

(2015/C 315/04)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2013 Vilnassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman itäisen kumppanuuden tulevaisuudesta ”Eastern Partnership: the way ahead”,

ottaa huomioon 29. ja 30. syyskuuta 2011 Varsovassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin,

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta,

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja edistämisestä: Euroopan alueiden roolista ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Unescon ja Euroopan neuvoston roolista,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan asiaa koskevat työasiakirjat, kuten 15. lokakuuta 2013 laadittu työasiakirja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta ja 16. lokakuuta 2013 laadittu työasiakirja ”Erasmus+”,

ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausuntoluonnoksen EU:n ulkopolitiikasta kulttuuri- ja uskontoerojen leimaamassa maailmassa,

ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen,

ottaa huomioon maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta vuonna 1972 tehdyn Unescon yleissopimuksen ja kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa vuonna 1954 tehdyn Haagin yleissopimuksen ja yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat asetukset,

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisasiakirjan,

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Itäinen kumppanuus: etenemissuunnitelma syksyn 2013 huippukokousta edeltävää aikaa varten”,

ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2012 annetun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta itäisissä kumppanuusmaissa, myös hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyöstä sekä kansalaisyhteiskunnan vaikutusvallan lisäämiseen tähtäävistä aloitteista,

ottaa huomioon vuonna 2014 annetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman kulttuuriomaisuuden suojelemisesta Etyjin alueella,

A.

katsoo, että Euroopan suurin rikkaus on sen kulttuuriperintö, jota on suojeltava kansalaisten edun mukaisesti;

B.

ottaa huomioon, että kulttuuri voi ja sen pitää edistää kehitystä, osallisuutta, innovointia, demokratiaa, ihmisoikeuksia, koulutusta, konfliktien ehkäisyä ja sovintoa, keskinäistä ymmärrystä ja kunnioittamista;

C.

ottaa huomioon, että kulttuuriyhteistyö ja kulttuurien välinen vuoropuhelu, jotka ovat kulttuuridiplomatian rakennusaineita, voivat toimia rauhan ja vakauden välineinä maailmassa; toteaa, että taiteilijat toimivat todellisina kulttuurilähettiläinä, kun he vaihtavat ja asettavat vastakkain erilaisia esteettisiä, poliittisia, moraalisia ja sosiaalisia arvoja;

D.

toteaa, että kulttuurituotteet, kuten urheilu- ja nuorisotoiminta, edistävät EU:n henkistä kehitystä ja taloutta ja että niiden avulla voidaan luoda tietoon perustuva yhteiskunta erityisesti kulttuuriteollisuuden ja matkailun kautta;

E.

katsoo, että uutta mediaa ja uusia viestintäteknologioita, kuten internetiä, voidaan hyödyntää kulttuuriyhteistyön ja kulttuurien välisen vuoropuhelun välineinä ja niillä voidaan helpottaa kulttuurisisällön ja koulutuksen saatavuutta;

F.

katsoo, että eurooppalaisten kulttuurien monimuotoisuus on luonnon monimuotoisuuden tavoin osa elävää kulttuuriperintöä, jonka avulla voidaan varmistaa yhteiskuntiemme kestävä kehitys, minkä vuoksi tätä monimuotoisuutta olisi turvattava ja suojeltava katoamiselta;

G.

katsoo, että yhtenäiset monikulttuuriset yhteiskunnat, joissa monimuotoisuudesta huolehditaan demokraattisella ja kestävällä tavalla, edistävät moniarvoisuutta ja ovat avoimempia ja niillä on paremmat mahdollisuudet osaltaan luoda kulttuurisen monimuotoisuuden mukanaan tuomaa rikkautta; toteaa, että kansalaisten liikkuvuus yhteisellä EU:n alueella, vakiintuneet ja uudet muuttovirrat sekä kaikenlainen vaihto edistävät kulttuurista monimuotoisuutta;

H.

katsoo, että Lissabonin sopimus antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet suojella ja edistää kaikin puolin Euroopan unionin kulttuuriperintöä;

I.

toteaa, että kulttuurinen monimuotoisuus on yksi unionin perusperiaatteista, joka vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklassa: ”unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”;

J.

katsoo, että kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen jäsenvaltioissa ja niiden välillä on yksi Euroopan unionin perusarvoista ja samalla yksi sen keskeisistä tehtävistä; toteaa, että kulttuuria koskevassa Euroopan toimintasuunnitelmassa määritellään strategiseksi tavoitteeksi kulttuurin edistäminen keskeisenä osana EU:n kansainvälisiä suhteita;

K.

ottaa huomioon, että kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen mukaan sopimuspuolet voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin kulttuuritoiminnan, kulttuurituotteiden ja -palvelujen suojelemiseksi, jotta vahvistetaan kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta sopimuspuolten alueella ja myös kansainvälisten sopimusten nojalla;

L.

katsoo, että kaikki eurooppalaiset kielet ovat yhtä arvokkaita ja huomionarvoisia ja ne ovat myös erottamaton osa eurooppalaisia kulttuureja ja sivilisaatioita ja ihmiskunnan rikkaus; ottaa huomioon, että kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistamalla keskinäistä ymmärrystä sekä ihmisten omanarvontuntoa ja avomielisyyttä, ja katsoo, että kielellinen monimuotoisuus lisää kulttuurin saavutettavuutta, tukee luovuutta ja kulttuurien välisten taitojen hankkimista ja edistää kansojen ja maiden välistä yhteistyötä;

M.

ottaa huomioon, että EU:n ja itäisten kumppanimaiden kielellisen monimuotoisuuden määritelmä kattaa viralliset kielet, virallisen kielen asemassa olevat kielet, alueelliset kielet sekä kielet, joita ei ole virallisesti tunnustettu näissä valtioissa; katsoo, että kaikki kielet ilmentävät mentaliteettia, erityistä luovuutta sekä historiallista, yhteiskunnallista ja kulttuurista tietämystä ja osaamista, joihin EU:n ja itäisten kumppanimaiden rikkaus ja monimuotoisuus sekä eurooppalainen identiteetti perustuvat; toteaa, että maan kielellinen monimuotoisuus olisi sen vuoksi nähtävä voimavarana eikä rasitteena ja sitä olisi tuettava ja edistettävä;

N.

toteaa, että kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevassa Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksessa, jonka 24 EU:n jäsenvaltiota ja kaikki viisi Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen kumppanivaltiota on ratifioinut, todetaan, että suvaitsevuuden ja vuoropuhelun ilmapiirin luominen on välttämätöntä, jotta kulttuurisesta moninaisuudesta tulisi jokaiselle yhteiskunnalle rikastuttamisen eikä erottamisen lähde ja tekijä;

O.

toteaa, että Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaa eurooppalaista peruskirjaa, jonka 16 EU:n jäsenvaltiota ja neljä itäistä kumppanimaata on ratifioinut, voidaan käyttää sekä uhanalaisten kielten suojelun viitekehyksenä että vähemmistöjen suojelun välineenä;

P.

toteaa, että joidenkin rajan molemmilla puolilla asuvien yhteisöjen uhanalaiset eurooppalaiset kielet ovat hyvin erilaisen suojan alaisia riippuen siitä, missä valtiossa tai alueella asianomaista kieltä puhuvat asuvat; toteaa, että tämän vuoksi joissakin EU:n jäsenvaltioissa ja itäisissä kumppanimaissa on vähemmistökieliä tai alueellisia kieliä, jotka ovat uhanalaisia tai katoamassa mutta jotka niiden naapurimaissa ovat virallisia enemmistökieliä;

Q.

katsoo, että erityisesti katoamassa oleviin kieliin on kiinnitettävä huomiota niiden tilanteen kiireellisyyden vuoksi tunnustamalla monikulttuurisuus ja monikielisyys, torjumalla uhanalaisia kieliä koskevia ennakkoluuloja ja ottamalla lähtökohdaksi sulautumisen torjunta;

R.

toteaa, että oppiminen on tehokkainta silloin, kun opetusta annetaan äidinkielellä; katsoo, että jos lapsille opetetaan alusta alkaen heidän äidinkieltään ja sen rinnalla virallista kieltä, useamman kielen oppiminen on heille luonnollinen asia myöhemmässä vaiheessa ja että monikielisyydestä on hyötyä eurooppalaisille nuorille;

S.

toteaa, että Euroopan mantereella elää yli 300 erilaista kansallista vähemmistöä ja kieliyhteisöä;

T.

ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla); toteaa näiden arvojen olevan myös osa itäistä kumppanuutta;

U.

toteaa, että Kööpenhaminassa 21. ja 22. kesäkuuta 1993 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä todetaan, että vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu on Euroopan unionin jäsenyyshakemuksen edellytys;

V.

toteaa kansallisten vähemmistöyhteisöjen tuovan erityisen leimansa eurooppalaiseen kulttuuriin;

W.

katsoo, että EU:n ja itäisten kumppanimaiden tulevaisuuden, vakauden, turvallisuuden, vaurauden ja hyvien naapuruussuhteiden kannalta on ratkaisevan tärkeää käsitellä kansallisia vähemmistöjä sekä kulttuurien ja etnisten ryhmien välisiä suhteita koskevia kysymyksiä; toteaa, että enemmistöön ja vähemmistöön kuuluvat kansat jakavat keskinäisen, vaikkakin epäsymmetrisen, poliittisen ja moraalisen vastuun vähemmistöyhteisöjen identiteettien, kulttuurien ja kielten integraatiosta, säilymisestä ja kehityksestä;

X.

katsoo, että jokaisella ihmisellä tulisi olla luovuttamaton oikeus päättää vapaasti kuulumisestaan kansalliseen vähemmistöön eikä ketään tulisi tämän valinnan tai valintaan liittyvien oikeuksien harjoittamisen vuoksi asettaa epäedulliseen asemaan; toteaa, että yksikään EU:n jäsenvaltio tai itäinen kumppanimaa ei voi kyseenalaistaa kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeutta valita vapaasti yksi tai useampia identiteettejä;

Y.

katsoo, että on ennen kaikkea jäsenvaltioiden velvollisuus suojella kaikkea arvokasta kulttuuriperintöä tahalliselta tuholta aseellisen selkkauksen sattuessa;

Z.

toteaa, että kulttuuriperintö kuvastaa kansan historiaa, perinteitä ja kansallisia juuria;

Sivistyksellisten oikeuksien kunnioittaminen: keskeiset periaatteet

1.

korostaa, että kulttuuriulottuvuudella ja kulttuurien välisellä vuoropuhelulla voidaan edistää itäisen kumppanuuden täysipainoista kehitystä;

2.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja itäisiä kumppanimaita noudattamaan sekä valtioiden alueella että kansainvälisissä sopimuksissa sitoumuksia, jotka ne ovat tehneet liittyessään kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehtyyn Unescon yleissopimukseen;

3.

kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä näin toimineet, seuraamaan kaikkien Euronestin parlamentaariseen edustajakokoukseen osallistuvien maiden esimerkkiä ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen; kehottaa lisäksi kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja itäisiä kumppanimaita, jotka eivät ole vielä näin toimineet, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan;

4.

on vahvasti sitä mieltä, että kansallisten vähemmistöyhteisöjen jäsenten oikeudet on taattava, jotta voidaan luoda asianmukaiset olosuhteet niiden kehitykselle, ja että näiden oikeuksien on vastattava enemmistöyhteisöjen jäsenten oikeuksia EU:n jäsenvaltioissa ja itäisissä kumppanimaissa; panee merkille, että kansallisilla vähemmistöillä ei ole oikeushenkilön asemaa, minkä vuoksi ne eivät voi olla oikeussubjekteja eivätkä myöskään sopimusten tai yleissopimusten osapuolia; korostaa kuitenkin, että vähemmistöihin on kohdistettava kollektiivista suojelua ja että niiden jäsenillä on oltava mahdollisuus – joko yksittäisinä oikeussubjekteina tai oikeushenkilön asemassa olevien eri yhteisöjen puitteissa – puolustaa kansallisten vähemmistöjen identiteettiä ja sivistyksellisiä oikeuksia; painottaa, että nämä oikeudet eivät ole alueellisia eivätkä liity mihinkään tiettyyn alueeseen ja että niiden tunnustamista ja suojelua on säänneltävä sekä kunkin asianomaisen valtion tasolla että kansainvälisellä tasolla (Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositus 1735 (2006) kansakunnan käsitteestä);

Kulttuurinen vuoropuhelu ja kulttuuriyhteistyö

5.

korostaa tarvetta hyväksyä kattava lähestymistapa EU:n jäsenvaltioiden ja itäisten kumppanimaiden väliseen kulttuurialan välitystoimintaan ja kulttuurivaihtoon ja painottaa kulttuurin roolia demokratian, ihmisoikeuksien, konfliktien ehkäisyn ja rauhanrakentamista edistämisessä;

6.

toteaa huolestuneena, ettei pitkittyneitä konflikteja itäisten kumppanimaiden alueella ole vielä ratkaistu kansainvälisen oikeuden puitteissa; korostaa, että nykyinen tilanne on edelleen vakava este alueiden demokratiakehitykselle ja vaikeuttaa itäisten kumppanimaiden vaihtoon ja keskinäiseen etuun liittyviä prosesseja esimerkiksi kulttuurialalla;

7.

pitää valitettavana historiallisten, uskonnollisten ja kulttuurillisten muistomerkkien tuhoamista itäisissä kumppanimaissa ja erityisesti alueilla, joissa konfliktit ovat pitkittyneet; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja itäisiä kumppanimaita pakottamaan konfliktimaat lopettamaan muistomerkkien tuhoaminen, niiden alkuperäisten osien vaihtaminen ja alkuperäisten osien laiton tuonti, vienti tai muuttaminen, sillä tällainen toiminta vähentää muistomerkkien kulttuurista ja historiallista arvoa;

8.

suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti keskinäisiin vaihtohankkeisiin, vaatii lisätoimia, joilla pyritään tukemaan pitkittyneiden konfliktien alueilla elävien ihmisten kulttuurien välistä yhteydenpitoa ja toistaa tarpeen jakaa rauhaa ja luottamusta edistäviä ajatuksia ja aloittaa aito sovitteluprosessi konfliktien osapuolten välillä;

9.

korostaa tarvetta laatia tehokkaita strategioita EU:n jäsenvaltioiden ja itäisten kumppanimaiden kulttuurien välisiä neuvotteluja varten ja katsoo, että tätä tehtävää koskevalla monikulttuurisella lähestymistavalla voitaisiin helpottaa hyödyllisten sopimusten päätökseen saattamista, mikä asettaisi EU:n jäsenvaltiot ja itäiset kumppanimaat samalle viivalle;

10.

toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja itäisten kumppanimaiden välisellä kulttuuri- ja koulutusalan vaihdoilla voidaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, lujittaa demokratiaa ja hyvää hallintotapaa, tukea taitojen kehittämistä sekä edistää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja antaa rakennusaineet kestävää yhteistyötä varten;

11.

kannustaa itäisiä kumppanimaita kehittämään koulutusalan vaihto-ohjelmia ja ottamaan mallia EU:n Erasmus-ohjelmasta, joka on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi paitsi koulutusalalla myös kulttuurien välisessä vaihdossa ja parantanut eri kulttuurien ymmärrystä;

12.

kannustaa EU:n jäsenvaltioita ja itäisiä kumppanimaita lisäämään yhteistyöponnistelujaan, jotta kulttuuriperinnön ja -varojen suojelua ja säilymistä koskevia kansallisia oikeudellisia puitteita voidaan kehittää kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sääntelypuitteiden mukaisesti, mukaan lukien toimet kulttuurivarojen ja henkisen omaisuuden laittoman kaupan torjumiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä EU:n pyrkimyksistä laatia uudelleen jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annettu direktiivi (COM(2013) 311) (Vergiatin mietintö);

13.

kehottaa laatimaan nuorten liikkuvuutta ja kulttuurialan ammattilaisten, taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden liikkuvuutta edistäviä johdonmukaisia strategioita, joilla edistetään heidän kulttuurista ja koulutuksellista kehitystään – myös tieto- ja viestintäteknisiä valmiuksia – ja mahdollisuutta taiteelliseen ilmaisuun sen kaikissa muodoissa EU:n jäsenvaltioissa ja itäisissä kumppanimaissa; kehottaa lisäämään rahoitusta näitä toimintoja varten;

14.

kannustaa yhteistyöhön ammatinharjoittajien, välittäjinä toimivien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä EU:n jäsenvaltioissa että itäisissä kumppanimaissa ulkoisten kulttuuritoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä edistettäessä kulttuuritapahtumia ja -vaihtoa, jolla lisätään keskinäistä ymmärrystä ottaen samalla huomioon Euroopan kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus;

EU:n ohjelmiin osallistuminen

15.

korostaa, että Euroopan unioni voi olennaisesti vahvistaa kulttuurien välistä vuoropuhelua itäisten kumppanimaiden kanssa ja siten tukea solidaarisuutta sekä sosiaalista ja poliittista yhteenkuuluvuutta; ehdottaa toimien toteuttamista keskinäisen luottamuksen ja yhteiselon edistämiseksi yhteisöjen välillä, jotka ovat perinteisesti eläneet rinnakkain, opettamalla ja kannustamalla oppimista molempien yhteisöjen identiteetistä, kielistä, historiasta, perinnöstä, kulttuurista sekä alueellisista identiteeteistä, jotta lisätään ymmärrystä ja edistetään monimuotoisuuden kunnioittamista;

16.

muistuttaa, että kulttuuriyhteistyötä koskevat pöytäkirjat ovat tärkeitä ja että ne tuovat lisäarvoa itäisten kumppanimaiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään strategiansa tulevaisuuden kulttuuriyhteistyötä koskevia pöytäkirjoja varten ja kuulemaan siitä kaikkia sidosryhmiä, mukaan lukien Euroopan parlamentti, itäisten kumppanimaiden parlamentit ja kansalaisyhteiskunta;

17.

korostaa kulttuuridiplomatian merkitystä ja suhtautuu myönteisesti Erasmus+- ja ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelmiin, joilla edistetään kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta, aktiivista kansalaisuutta ja keskinäistä ymmärrystä; painottaa Luova Eurooppa -ohjelman merkitystä kulttuurialalla ja luovilla aloilla; korostaa tarvetta lisätä näiden ohjelmien rahoitusta;

18.

tukee täysimääräisesti itäisten kumppanimaiden tiiviimpää osallistumista edellä mainittuihin ohjelmiin ja kannustaa etsimään synergioita ja toteuttamaan nuorisoaloitteita koulutuksen, monikielisyyden, urheilun, median, matkailun, vapaaehtoistyön ja harjoittelun aloilla keskeisenä osana EU:n ja itäisen kumppanuuden yhteistyötä ja vuoropuhelua;

19.

arvostaa kaikkia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeita, joissa kansalaisyhteiskunta, mukaan lukien kansalaisjärjestöt ja eurooppalaiset kulttuuriverkostot, on tärkeässä asemassa EU:n ja itäisen kumppanimaiden suhteisiin liittyvien kulttuurinäkökohtien tarkastelussa;

20.

tukee itäisten kumppanimaiden voimakkaampaa osallistumista EU:n kulttuuri-, liikkuvuus-, nuoriso- ja koulutusalan ohjelmiin ja kehottaa erityisesti edistämään itäisten kumppanimaiden nuorison osallistumista näihin ohjelmiin;

21.

kehottaa perustamaan itäisten kumppanimaiden kansalaisia, taiteilijoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia varten ”kulttuuriviisumin” vuodesta 2005 voimassa olleen tiedeviisumiohjelman mukaisesti, jotta voidaan edelleen helpottaa liikkuvuutta kulttuurialalla meneillään olevien viisumihelpotuksia koskevien neuvottelujen lisäksi; vaatii asettamaan aikataulun tällaiselle kulttuuriviisumiohjelmalle;

22.

kehottaa varapuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden sekä itäisen kumppanuuden maiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytty 17. maaliskuuta 2015 Jerevanissa, Armeniassa.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/23


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

sata vuotta sitten tapahtuneesta armenialaisten kansanmurhasta

(2015/C 315/05)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon työjärjestyksensä 9 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,

ottaa huomioon 16. joulukuuta 1996 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

ottaa huomioon 26. marraskuuta1968 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vanhentumattomuudesta,

ottaa huomioon 20. heinäkuuta 1987 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman Armenian kysymyksen poliittisesta ratkaisusta,

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman komission määräaikaiskertomuksesta vuodelta1999 Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa,

ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa,

ottaa huomioon useiden EU:n jäsenvaltioiden lakiasäätävien elinten päätöslauselmat ja lausunnot,

A.

toteaa, että vuonna2015 tulee kuluneeksi sata vuotta ottomaanien valtakunnassa tehdystä armenialaisten kansanmurhasta;

B.

toteaa, että ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa;

C.

toteaa, että kansanmurhan kiistäminen katsotaan yleisesti kansanmurhan viimeiseksi vaiheeksi, jolla vahvistetaan siihen syyllistyneiden rankaisemattomuutta ja tehdään todistetusti tietä uusille kansanmurhille; toteaa, että armenialaisten kansanmurhan yksiselitteisen ja oikea-aikaisen tuomitsemisen puuttuminen edisti osaltaan suuresti sitä, että myöhempiä rikoksia ihmisyyttä vastaan ei onnistuttu ehkäisemään;

D.

toteaa, että tällaisten rikosten ennaltaehkäisy varhaisessa vaiheessa estäisi kiistattomasti konfliktien, murhenäytelmien ja humanitaaristen katastrofien eskaloitumista;

1.

tuomitsee kansanmurhan ja rikokset ihmisyyttä vastaan kaikissa muodoissaan ja pitää hyvin valitettavana pyrkimyksiä kiistää ne;

2.

kunnioittaa kaikkien kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten viattomien uhrien muistoa;

3.

painottaa, että kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten torjumisen on oltava kansainvälisen yhteisön ensisijainen tavoite; katsoo, että on hyvin tärkeää kehittää edelleen kansainvälisiä valmiuksia tällä alalla;

4.

tukee kansainvälisiä pyrkimyksiä ehkäistä kansanmurhia, palauttaa niiden kohteena olevien kansojen oikeudet ja vahvistaa historiallinen oikeus;

5.

kehottaa Turkkia kohtaamaan menneisyytensä;

6.

katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää valmistella maaperää sovinnon aikaansaamiseksi kansojen välillä.


(1)  Hyväksytty 17. maaliskuuta 2015 Jerevanissa, Armeniassa.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/24


PÄÄTÖSLAUSELMA (1)

Venäjän Ukrainaan kohdistamasta sotilaallisesta hyökkäyksestä ja rauhanomaisen ratkaisun pikaisen löytämisen tarpeesta

(2015/C 315/06)

EURONESTIN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS, joka

ottaa huomioon kaikki Euroopan parlamentin hiljattain antamat päätöslauselmat Ukrainan tilanteesta,

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 tehdyn Minskin pöytäkirjan, 19. syyskuuta 2014 tehdyn Minskin muistion ja Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin 12. helmikuuta 2015,

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 17. helmikuuta antaman päätöslauselman 2202 (2015),

A.

katsoo, että Euroopan unionin ja itäisten kumppanimaiden yhteistyö perustuu valtioiden alueellisen koskemattomuuden, ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen;

B.

toteaa, että Krimin niemimaan laiton liittäminen Venäjään oli ensimmäinen kerta Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen, kun yhden maan osa liitettiin väkisin toiseen maahan, mikä rikkoo kansainvälistä oikeutta, kuten YK:n peruskirjaa, Etykin Helsingin päätösasiakirjaa ja vuoden 1994 Budapestin muistiota;

C.

toteaa, että Venäjä rikkoo edelleen vuonna 2008 Georgian kanssa tekemäänsä tulitaukosopimusta miehittämällä yhä Georgian alueita;

D.

toteaa, että Venäjän voimatoimet ja Krimin niemimaan miehitys yhdessä Itä-Ukrainan väkivaltaisuuksien kanssa ovat aiheuttaneet aineellista vahinkoa Ukrainalle, sen kansalaisille ja oikeussubjekteille; katsoo, että Venäjän federaation on korvattava vahingot kansainvälisten oikeudellisten instituutioiden kautta;

E.

toteaa, että Itä-Ukrainan aseellinen konflikti on johtanut tuhansien sotilaiden ja siviilien kuolemaan mukaan lukien Malaysian Airlinesin lennolla MH17 olleet 298 viatonta matkustajaa; toteaa, että loukkaantuneita on vielä enemmän ja että sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan;

1.

vahvistaa, että on EU:n ja sen kumppanimaiden yhteinen etu edistää ja luoda rauhaa ja turvallisuutta Venäjän federaation sotilaallisesta hyökkäyksestä kärsivässä Ukrainassa;

2.

korostaa, että miehittämällä Krimin niemimaan ja kohdistamalla sotilaallisia vihamielisyyksiä Ukrainaan Venäjä rikkoo kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita; ilmaisee täyden tukensa Ukrainan itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä;

3.

tukee kansleri Merkelin ja presidentti Hollanden sekä kolmen osapuolen kontaktiryhmän Minskissä 12. helmikuuta 2015 hyväksymää ja allekirjoittamaa Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaa pakettia; on tyytyväinen siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt paketin kokonaisuudessaan;

4.

kehottaa kaikkia osapuolia toimimaan vastuullisesti ja toteuttamaan toimenpidepaketin täysimääräisesti ja vilpittömästi, koska sen avulla on mahdollista löytää rauhanomainen ratkaisu konfliktiin; ilmaisee syvän huolensa lukuisista ilmoitetuista tulitauon rikkomistapauksista sekä tuomitsee Venäjän tukemien separatistien hyökkäyksen, tulitaukosopimusta selvästi rikkovan Debaltseven valtauksen ja kaikki terroriteot; kehottaa Venäjän federaatiota varmistamaan Minskin sopimusten täysimääräisen täytäntöönpanon; muistuttaa Venäjää sen sitoumuksista ja erityisestä vastuusta asiassa;

5.

vaatii edistymistä raskaiden aseiden pois vetämisessä ja kehottaa Minskin paketin allekirjoittaneita osapuolia antamaan Etyjin erityistarkkailuoperaation käyttöön muun muassa varusteita, vetäytymisreittejä ja kokoontumispaikkoja koskevat perustiedot;

6.

korostaa, että on olennaisen tärkeää varmistaa Minskin sopimusten mukaisesti, että Ukrainan rajojen valvonta palautuu Ukrainalle; muistuttaa, että Etyjin tarkkailijoille ja miehittämättömille ilma-aluksille on myönnettävä vapaa ja välitön pääsy konfliktialueille, joihin kuuluvat kaikki Luhanskin ja Donetskin alueiden osat sekä Venäjän vastaisella rajalla sijaitsevat alueet, jotta ne voivat suorittaa valvonta- ja varmentamistehtäviään;

7.

kehottaa EU:ta ja sen kumppanimaita lähettämään edelleen pätevää henkilöstöä, varusteita ja rahoitusta Etyjin erityistarkkailuoperaation tueksi; suhtautuu myönteisesti päätökseen erityistarkkailijoiden määrän kaksinkertaistamisesta; korostaa, että separatistit ovat toistuvasti jättäneet noudattamatta tai edistämättä Minskin sopimusten määräyksiä, mikä on johtanut jännitteiden lisääntymiseen ja aseellisten vihamielisyyksien jatkumiseen;

8.

katsoo, että EU:n ja sen kumppanimaiden on tutkittava tapoja tukea Ukrainan hallitusta sen puolustusvalmiuksien vahvistamisessa ja ulkorajojen suojelemisessa;

9.

vaatii Venäjää vetämään joukkonsa ja aseistuksensa miehitetyiltä alueilta, lopettamaan palkkasotureiden varustamisen, rahoittamisen ja lähettämisen alueille sekä lopettamaan epävirallisten joukkojen tukemisen, kouluttamisen ja aseistamisen;

10.

panee merkille Ukrainan 19. helmikuuta 2015 neuvostolle tekemän ehdotuksen, jossa kehotetaan harkitsemaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaation käynnistämistä Ukrainassa tehokkaana keinona varmistaa Ukrainan alueellinen koskemattomuus, itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys sekä sen rajojen loukkaamattomuuden turvaamiseen tähtäävien Minskin sopimusten asianmukainen ja täysimääräinen toimeenpano;

11.

kannustaa hyväksymään luottamusta lisääviä toimia, joilla tuetaan rauhan ja sovinnon pyrkimyksiä; korostaa osallistavan poliittisen vuoropuhelun, hallinnon hajauttamisen ja muiden Porošenkon rauhansuunnitelmaan sisältyvien perustuslaillisten muutosten merkitystä; korostaa, että on vältettävä propagandaa, vihapuhetta ja retoriikkaa – myös Venäjän taholta – joka saattaa entisestään kärjistää konfliktia; korostaa, että kaikkien konfliktista kärsineiden alueiden kansalaiset ja kansalaisjärjestöt on otettava mukaan osallistavaan vuoropuheluun;

12.

kehottaa Venäjän viranomaisia vapauttamaan välittömästi Ukrainan parlamentin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenen Nadija Savtšenkon sekä muut Ukrainan kansalaiset, jotka ovat edelleen laittomasti vangittuina venäläisissä vankiloissa;

13.

ilmaisee syvän huolensa Donbassin alueen humanitaarisesta tilanteesta ja korostaa taloudellisen ja humanitaarisen avun jatkamisen tarvetta; kiinnittää huomiota maan sisäisten pakolaisten, naapurimaihin paenneiden henkilöiden ja konfliktista kärsivien lasten kasvavaan määrään;

14.

kannustaa jatkamaan ja vahvistamaan diplomaattista vuoropuhelua ja painostusta, jotta konfliktille löydetään kestävä ratkaisu; korostaa, että kansainvälisen yhteisön on oltava valmis reagoimaan asianmukaisin keinoin mahdolliseen tulitauon selvään rikkomiseen ja kaikkiin sellaisiin toimiin, jotka vaarantavat kokonaisvaltaisen ratkaisun löytymisen; korostaa, että EU:n pakotteiden jatkuminen, kiristäminen tai päättyminen riippuu Venäjän omasta asenteesta ja Minskin sopimusten täytäntöönpanosta; korostaa, että tätä tai muita yhteisen naapurustomme alueella tapahtuvia konflikteja ei pidä ratkaista sotilaallisesti; suosittelee vastaavien kansainvälisen yhteisön tuella toteutettavien rauhanomaisen uudelleen integroinnin mallien soveltamista oikeusjärjestykseen ja perustuslaillisiin järjestelmiin;

15.

vaatii Ukrainan viranomaisilta konkreettisia toimia assosiaatiosopimuksen toimeenpanon edistämiseksi; vaatii toteuttamaan kunnianhimoiset ja kauan kaivatut uudistukset päättäväisesti sotaponnisteluista huolimatta; korostaa, että on tarpeen vahvistaa oikeusvaltiota, poistaa korruptiota ja jatkaa olennaisten perustuslaillisten, oikeudellisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten toteuttamista;

16.

tuomitsee jyrkästi lisääntyneet terroriteot Ukrainan kaupungeissa, kuten Maidan-aukiolla ammuttujen siviilien muistoksi vuosi tapahtumien jälkeen 22. helmikuuta 2015 Harkovassa järjestettyyn rauhanomaiseen marssiin kohdistuneen äskettäisen hyökkäyksen;

17.

tukee Malaysian Airlinesin lennon MH17 traagisen onnettomuuden kansainvälistä ja riippumatonta tutkintaa ja kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan aitoa yhteistyöhalukkuutta, takaamaan turvallisen ja vapaan pääsyn onnettomuuspaikalle ja sallimaan muiden sellaisten asiaan liittyvien resurssien käytön, joista voi olla hyötyä tapauksen tutkimisessa ja kyseiseen rikokseen syyllistyneiden henkilöiden saattamisessa vastuuseen teostaan; korostaa, että tähän sotarikokseen syyllistyneille henkilöille ei anneta minkäänlaista armahdusta.


(1)  Hyväksytty 17. maaliskuuta 2015 Jerevanissa, Armeniassa.


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

EURONESTIN parlamentaarinen yleiskokous

23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/26


TYÖJÄRJESTYS,

hyväksytty 3. toukokuuta 2011 Brysselissä, muutettu 3. huhtikuuta 2012 Bakussa, 29. toukokuuta 2013 Brysselissä sekä 18. maaliskuuta 2015 Jerevanissa

(2015/C 315/07)

1 artikla

Luonne ja tavoitteet

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous on Euroopan unionin ja sen itäisen Euroopan kumppanien välinen parlamentaarinen elin, johon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklaa periaatteessa voitaisiin soveltaa ja joka on perustettu molemminpuolisiin etuihin ja sitoumuksiin sekä eriyttämisperiaatteeseen, jaettuun omistajuuteen ja vastuullisuuteen perustuen.

2.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous on parlamentaarinen foorumi, jonka tavoitteena on luoda tarvittavat olosuhteet poliittisen lähentymisen ja taloudellisen yhdentymisen lujittamiseksi Euroopan unionin ja sen itäisen Euroopan kumppanimaiden välillä. Parlamentaarisesta kuulemisesta ja kumppanuuden valvonnasta ja seurannasta vastuullisena tahona, se pyrkii omalta osaltaan itäisen kumppanuuden lujittamiseen, kehittämiseen ja näkyvyyteen.

3.   Osallistuminen EURONESTin parlamentaariseen edustajakokoukseen on vapaaehtoista, edellyttäen, että perustamisasiakirjassa määritellyt jäsenyysehdot täyttyvät. Lisäksi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävänä on säilyttää yhdentymisen ja avoimuuden henki.

4.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävänä on auttaa tukemaan, edistämään ja lujittamaan itäistä kumppanuutta käytännön toimin neljällä temaattisella painopistealueella:

a)

perusarvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevat kysymykset sekä markkinataloutta, kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa koskevat kysymykset;

b)

EU:n ja sen itäisen Euroopan kumppanimaiden taloudellisen yhdentymisen lujittaminen, sosiotaloudellisten uudistusten tukeminen itäisen Euroopan kumppanimaissa sekä kaupan ja sijoitusten vapauttaminen tavoitteena taata yhdenmukaisuus EU:n lainsäädännön kanssa ja siten luoda vakaa ja kattava vapaakauppa-alueiden verkosto;

c)

yhteiset energiatuki- ja turvajärjestelmät sekä itäisen Euroopan kumppanimaiden energiapoliitikkojen ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen;

d)

ihmisten välisten kontaktien edistäminen ja Euroopan unionin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden kansalaisten, ja erityisesti nuorten, välisen vuorovaikutuksen helpottaminen; kulttuuriyhteistyön ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen sekä koulutuksen, tutkimuksen ja tieto- ja mediayhteiskunnan kehityksen tukeminen.

2 artikla

Kokoonpano

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous on yhteinen edustajakokous ja se koostuu:

a)

60:stä Euroopan parlamentin jäsenestä;

b)

10:stä jokaisen osallistuvan itäisen Euroopan kumppanimaan parlamentin jäsenestä.

2.   Euroopan parlamentin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden valitsemat EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenet on nimitettävä Euroopan parlamentin ja vastaavasti kulloisenkin itäisen Euroopan kumppanimaan parlamentin vakiintuneiden menettelyjen mukaisesti niin, että eri poliittiset ryhmät ja valtuuskunnat ovat mahdollisen hyvin jakautumisensa mukaan edustettuna. Kyseisten menettelyjen mukaisesti jokainen osallistuva parlamentti voi päättää varajäsenten nimittämisestä EURONESTin parlamentaariseen edustajakokoukseen.

3.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous on järjestettävä sekä Euroopan parlamentin että kumppanimaiden parlamentaaristen valtuuskuntien pohjalta. Jäsenet voivat järjestäytyä EURONESTin parlamentaarisessa edustajakokouksessa myös niiden poliittisen puoluejakauman mukaisesti.

4.   Osallistuvien parlamenttien on edistettävä sukupuolien tasapuolista edustusta nimittäessään jäseniä EURONESTin parlamentaariseen edustajakokoukseen ja sen elimiin.

5.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen on varmistettava, että sen kaikkien elinten kokoonpanot ovat tasapainossa poliittisten ryhmittymien ja jäsenten kansallisuuksien jakauman kanssa.

6.   Jokaisen täyttämättömän paikan on aina oltava sen parlamentin käytettävissä, jolle se kuuluu.

3 artikla

Vastuualueet

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävänä on olla parlamentaarisen keskustelun, kuulemisen, valvonnan ja seurannan foorumi kaikissa itäistä kumppanuutta koskevissa kysymyksissä. Tämän tehtävän puitteissa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen toimenkuvaan kuuluu muun muassa hyväksyä itäisen kumppanuuden huippukokoukselle, itäisen kumppanuuden kehittämiseen keskittyneille elimille ja ministerikokouksille sekä Euroopan unionin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden toimielimille osoitettuja päätöksiä, suosituksia ja lausuntoja. Lisäksi sen vastuulla on huippukokouksen tai ministerikokousten vaatimuksesta laatia mietintöjä ja ehdotuksia kumppanuuden toiminnan eri aloihin liittyviä erityistoimenpiteitä varten.

4 artikla

Puheenjohtajuus ja puhemiehistö

1.   EURONESTin parlamentaariseen edustajakokoukseen kuuluvien sekä Euroopan parlamentin että itäisen Euroopan kumppanimaiden on valittava jäsentensä joukosta puhemiehistö, joka koostuu kahdesta samanarvoisesta yhteispuheenjohtajuutta harjoittavasta puheenjohtajasta (yksi kummastakin EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta) sekä varapuheenjohtajista (yksi kustakin itäisen Euroopan kumppanimaasta lukuun ottamatta sitä kumppanimaata, josta yhteispuheenjohtaja tulee ja yhtä monta varapuheenjohtajaa Euroopan parlamentista). Kumpikin edustajakokouksen osapuoli päättää erikseen valintamenettelyistä ja toimikausista.

2.   Jos joku puhemiehistön jäsenistä ei voi osallistua tulevaan puhemiehistön kokoukseen, hänen sijaisenaan voi toimia EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen, joka kuuluu samaan Euroopan parlamentin poliittiseen ryhmään tai samaan itäisen Euroopan kumppanuuden valtuuskuntaan. Yhteispuheenjohtajille on ilmoitettava sijaisuudesta kirjallisesti ennen kokousta. Jos yhteispuheenjohtajan sijaisena toimii varajäsen, varajäsen ottaa yhteispuheenjohtajan tehtävät puhemiehistön jäsenenä mutta ei yhteispuheenjohtajana.

3.   Puhemiehistö on vastuussa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työn koordinoinnista, sen toiminnan, päätöslauselmien ja suositusten seurannasta sekä suhteiden luomisesta itäisen kumppanuuden huippukokoukseen, ministerikokouksiin ja korkean tason virkamiehiin ja suurlähettiläihin sekä kansalaisyhteiskunnan ja muiden tahojen edustajiin. Puhemiehistö edustaa edustajankokousta suhteissa muihin toimielimiin.

4.   Puhemiehistö kokoontuu yhteispuheenjohtajien aloitteesta vähintään kahdesti vuodessa. Yksi näistä kokouksista järjestetään EURONESTin parlamentaarisen edustajankokouksen täysistunnon aikana. Puhemiehistö on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajista ja puolet Euroopan parlamentin edustajista ovat läsnä.

5.   Puhemiehistö laatii EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle esityslistaluonnoksen ja vahvistaa edustajakokouksen toimintamenettelyt.

6.   Puhemiehistö on vastuussa valiokuntien ja työryhmien kokoonpanoon ja vastuualueisiin koskevista asioista. Puhemiehistön vastuulla on myös valtuuttaa valiokunnat laatimaan mietintöjä, päätöslauselmaesityksiä ja suosituksia. Se voi myös osoittaa eri asioita valiokuntien käsiteltäviksi, jotka voivat laatia mietintöjä tietystä aiheesta.

7.   Puhemiehistö hyväksyy päätökset paikalla olevien jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Jos joku itäisen Euroopan kumppanuuden valtuuskuntaa edustava jäsen tai varajäsen julistaa valtuuskuntansa puolesta, että päätöksen sisällön hyväksyminen vaikuttaa maan ratkaiseviin etuihin, ja toimittaa asiaa tukevan kirjallisen selvityksen, johon sisältyy kuvaus vahingosta, puhemiehistö voi hyväksyä päätöksen yksimielisellä päätöksellä. Tätä mahdollisuutta voidaan käyttää vain poikkeustapauksissa ja jos ehdotettu päätös vaikuttaa erityisellä tavalla valtion selviytymiseen, turvallisuuteen ja elinvoimaisuuteen, ja se voi koskea vain sitä päätöksen osaa, jolla on vaikutusta kyseisen itäisen Euroopan kumppanimaan ratkaiseviin etuihin. Tätä vaihtoehtoa ei saa käyttää estämään puhemiehistöä hyväksymästä koko päätöstä tai teknisten tai menettelyihin liittyvien päätösten yhteydessä.

8.   Jos päätösvaltaisuuden toteamiseksi tarvittavaa läsnä olevien jäsenten määrää tai kahden kolmasosan ääntenenemmistöä laskettaessa tulokseksi ei saada kokonaislukua, luku pyöristetään.

5 artikla

Suhteet itäisen kumppanuuden huippukokoukseen, ministerineuvostoon, Euroopan komissioon ja ministerikokouksiin

1.   Puhemiehistö tiivistää siteitä itäisen kumppanuuden toimielimiin, elimiin ja järjestöihin kaikilla alueilla. Yhteistyön käytännön järjestelyt on tarvittaessa vahvistettava vastaavissa yhteisymmärrysmuistioissa ja -pöytäkirjoissa.

2.   Puhemiehistö kutsuu itäisen kumppanuuden kehittämiseen ja vahvistamiseen sitoutuneet itäisen kumppanuuden huippukokouksen, ministerineuvoston, Euroopan komission ja ministerikokousten edustajat osallistumaan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen ja sen elinten istuntoihin ja kokouksiin.

6 artikla

Tarkkailijat

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi puhemiehistön ehdotuksesta sallia EU:n troikan parlamenttien edustajien osallistua EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kokouksiin tarkkailijoina.

2.   Puhemiehistö voi myös kutsua muiden toimielinten ja elinten edustajia sekä muita henkilöitä osallistumaan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen, sen valiokuntien ja työryhmien istuntoihin ja kokouksiin.

7 artikla

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen täysistunnot

1.   Yhteispuheenjohtajat kutsuvat EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen koolle ja sen on periaatteessa määrä kokoontua kerran vuodessa joko jossakin itäisen Euroopan kumppanimaassa tai Euroopan parlamentin tiloissa jossakin sen toimipisteistä Euroopan parlamentin tai istuntoa isännöivän itäisen Euroopan kumppanimaan parlamentin kutsusta.

2.   Puhemiehistön vaatimuksesta yhteispuheenjohtajat voivat kutsua koolle EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen ylimääräiseen istuntoon.

3.   Euroopan parlamentin puhemies tai isännöivän itäisen Euroopan kumppanimaan parlamentin puhemies avaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jokaisen täysistunnon ensimmäisen istunnon.

8 artikla

Kokousten puheenjohtajuus

1.   Yhteispuheenjohtajat päättävät yhdessä kumpi niistä toimii EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kunkin kokouksen puheenjohtajana. Puheenjohtaja voi kokouksen aikana pyytää toista yhteispuheenjohtajaa tai jotakuta varapuheenjohtajista astumaan hänen tilalleen.

2.   Puheenjohtaja avaa, keskeyttää ja päättää kokoukset. Puheenjohtajan tehtävänä on varmistaa, että työjärjestystä noudatetaan, säilyttää järjestys, kutsua puhujat, rajoittaa puheaikaa, asettaa asioita äänestettäväksi ja julistaa äänestyksen tulokset.

3.   Puheenjohtaja päättää kokousten aikana esille otettavista, myös työjärjestykseen kuulumattomista, asioista. Tarvittaessa hän voi kuulla puhemiehistöä.

4.   Istunnon puheenjohtaja voi käyttää keskustelussa puheenvuoron ainoastaan esitelläkseen asian tai pyytääkseen puhujia palaamaan järjestykseen. Jos puheenjohtaja haluaa osallistua keskusteluun, hänen on luovutettava paikkansa toiselle yhteispuheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle.

9 artikla

Esityslista

1.   Yhteispuheenjohtajat toimittavat edustajakokouksen hyväksyttäväksi puhemiehistön laatiman esityslistaluonnoksen täysistuntoa varten.

2.   Kunkin täysistunnon esityslistaluonnos sisältää kaksi käsiteltävien asioiden luokkaa:

a)

pysyvien valiokuntien esittämät mietinnöt, joita voi olla periaatteessa enintään yksi valiokuntaa ja täysistuntoa kohti. Päätöslauselmaesitykset, jotka voivat myös sisältyä mietintöön, on jätettävä käsiteltäväksi neljä viikkoa ennen täysistunnon avaamista. Päätöslauselmaesitysten maksimipituudesta on säädetty työjärjestyksen liitteessä II. Puhemiehistö voi valiokuntien yhteispuheenjohtajien pyynnöstä päättää, monestako mietinnöstä äänestetään täysistunnon aikana, mikä riippuu valmistelutöiden edistymisestä.

b)

pysyvän valiokunnan esittämät tai puhemiehistön itsensä esittämät kiireelliset asiat; esityslistalle otetaan kiireellisiä asioita vain poikkeustapauksissa ja kussakin täysistunnossa niitä voidaan ottaa käsittelyyn enintään kolme;

3.   Kiireellistä asiaa koskevan päätöslauselman voivat jättää käsiteltäväksi vähintään 10 EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsentä, vähintään kahdesta valtuuskunnasta tai yhdestä Euroopan parlamentin poliittisesta ryhmästä. Kiireellisiä asioita koskevia päätöslauselmaesityksiä voidaan jättää vain täysistunnon esityslistalle otetuista kiireellisistä asioista, ja niiden enimmäispituus on tuhat sanaa. Kiireellisiä asioita koskevat päätöslauselmaesitykset on annettava käsiteltäväksi 48 tuntia ennen sen täysistunnon alkamista, jonka aikana niistä keskustellaan ja äänestetään.

4.   Kiireellisiä asioita koskevat päätöslauselmaesitykset jätetään puhemiehistölle, joka varmistaa, että päätöslauselmaesitys täyttää 3 kohdan vaatimukset, sekä huolehtii siitä, että se otetaan esityslistalle ja että se on saatavilla EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työkielillä. Puhemiehistön ehdotukset toimitetaan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksyttäväksi.

10 artikla

Päätösvaltaisuus

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous on päätösvaltainen, kun vähintään yksi kolmasosa sen itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajista ja yksi kolmasosa sen Euroopan parlamentin edustajista on läsnä.

2.   Äänestykset ovat päteviä äänestäjien lukumäärästä riippumatta, jollei puhemies vähintään 15 jäsenen ennen äänestyksen aloittamista esittämästä pyynnöstä totea, että edustajakokous ei ole päätösvaltainen. Jos äänestys osoittaa, että edustajakokous ei ole päätösvaltainen, äänestys otetaan seuraavan istunnon esityslistalle.

11 artikla

Istumajärjestykset

1.   Kaikki jäsenet istuvat nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä kansallisuudesta riippumatta. Puhemiehistö istuu edessä.

2.   Itäisen kumppanuuden huippukokouksen, ministerineuvoston, Euroopan komission ja ministerikokousten edustajat sekä tarkkailijat istuvat edustajakokouksen jäsenistä erillään.

12 artikla

Viralliset kielet ja työkielet

1.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen viralliset kielet ovat Euroopan unionin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden viralliset kielet. Työkielet ovat englanti, saksa, ranska ja venäjä. Sen varmistamiseksi, että EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jokainen jäsen voi osallistua täysivoimaisesti asioiden käsittelyyn, Euroopan parlamentin kielipalveluja välittävät yksiköt voivat toimittaa pyydettyä kielellistä apua mihin tahansa istuntopaikkaan edellyttäen, että kokousta isännöivän maan parlamentti sen hyväksyy.

2.   Kokousta isännöivä parlamentti huolehtii, että työasiakirjat ovat EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenten saatavilla edustajakokouksen työkielillä ja aina kun mahdollista kaikilla virallisilla kielillä.

3.   Periaatteessa, ja mahdollisuuksien mukaan, kaikki jäsenet voivat keskustelujen aikana käyttää yhtä EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen virallisista kielistä. Välihuomautukset tulkataan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työkielille, ja vain mikäli tämä on Euroopan parlamentin monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisesti mahdollista Euroopan unionin olennaisille virallisille kielille, mikäli EURONESTin parlamentaarinen kokous järjestetään jossakin Euroopan parlamentin toimipaikoista.

4.   Valiokuntien ja tarvittaessa työryhmien kokoukset sekä kuulemiset pidetään työkielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksessä säädettyjä mahdollisuuksia.

5.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymät tekstit julkaistaan kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Itäisen Euroopan kumppanimaiden parlamentit julkaisevat tekstit niiden virallisilla kielillä sopivaksi katsomassaan muodossa.

13 artikla

Keskustelujen julkisuus

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen täysistunnot ovat julkisia, ellei se toisin päätä.

14 artikla

Oikeus käyttää puheenvuoro

1.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen saa käyttää puheenvuoron, kun puheenjohtaja on sen hänelle myöntänyt.

2.   Itäisen kumppanuuden huippukokouksen, ministerineuvoston, Euroopan komission ja ministerikokousten edustajat sekä tarkkailijat saavat käyttää puheenvuoron puheenjohtajan luvalla.

3.   Jos puheenvuoron käyttäjä harhautuu aiheesta, puheenjohtaja kehottaa puhujaa palaamaan takaisin aiheeseen. Jos puhuja edelleen poikkeaa asiasta, puheenjohtaja voi kieltää häneltä puheenvuorot sopivaksi katsomakseen ajaksi.

15 artikla

Työjärjestyspuheenvuorot

1.   Jäsen voi käyttää työjärjestyksen noudattamista koskevan puheenvuoron tai tehdä menettelyä koskevan esityksen, jolloin hän saa käyttää enintään kahden minuutin puheenvuoron ennen muita.

2.   Puheenjohtaja voi pyynnöstä myöntää menettelyä koskevaa esitystä vastustavalle puhujalle enintään kaksi minuuttia kestävän puheenvuoron.

3.   Muita puheenvuoroja ei myönnetä.

4.   Puheenjohtaja ilmoittaa työjärjestyksen noudattamista tai menettelyä koskevaa esitystä koskevan päätöksensä. Tarvittaessa hän voi kuulla puhemiehistöä.

16 artikla

Äänestysoikeudet ja -menettelyt

1.   Jokaisella jäsenellä on yksi henkilökohtainen ääni, jota ei voi siirtää toiselle.

2.   EURONESTin parlamentaarisessa edustajakokouksessa äänestetään äänestyskoneella. Jos äänestyskoneen käyttäminen ei ole mahdollista, EURONESTin parlamentaarisessa edustajakokouksessa äänestetään kättä nostamalla. Jos käden nostamisen tulos on epäselvä, suoritetaan uusi äänestys värikortteja käyttäen.

3.   Ääntenlaskun suorittaa laskentatoimikunta, johon kuuluu kaksi tasavertaista EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kummankin osapuolen sihteeristön edustajaa. Puhemiehistö nimittää laskentatoimikunnan ennen jokaista täysistuntoa, ja laskentatoimikunta ilmoittaa ääntenlaskennan tuloksesta suoraan yhteispuheenjohtajille.

4.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi päättää salaisen äänestyksen järjestämisestä, jos vähintään 15 edustajakokouksen jäsentä jättää tästä kirjallisen pyynnön ennen klo 18.00 äänestystä edeltävänä päivänä.

5.   EURONESTin parlamentaarinen edustuskokous tekee päätökset äänestykseen osallistuneiden jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Jos EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kumpikin osapuoli, vähintään kymmenesosa vähintään kahden Euroopan parlamentin poliittisen ryhmän edustajista tai vähintään kaksi itäistä kumppanuutta edustavan osapuolen valtuuskuntaa ennen äänestyksen aloittamista pyytää erillistä äänestystä, on toimitettava äänestys, jossa itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajat ja Euroopan parlamentin edustajat äänestävät erikseen mutta samanaikaisesti (1). Kysymyksessä oleva teksti hyväksytään, jos sillä on kahden kolmasosan äänten enemmistö kummastakin edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta.

6.   Jos teksti, josta äänestetään, sisältää kaksi tai useampia määräyksiä tai viittauksia kahteen tai useampaan kohtaan tai jos se voidaan luontevasti jakaa kahteen tai useampaan osaan, joilla on eri merkitys ja/tai normatiivinen arvo, jokin Euroopan parlamentin poliittinen ryhmä tai vähintään viisi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsentä voi pyytää kohta kohdalta -äänestystä. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti yhteispuheenjohtajille äänestystä edeltävän päivän kello 18.00 mennessä, elleivät yhteispuheenjohtajat aseta muuta määräaikaa.

17 artikla

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat ja suositukset

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi hyväksyä itäisen kumppanuuden huippukokoukselle ja toimielimille, elimille, ryhmille ja ministerikokouksille osoitettuja itäisen kumppanuuden vahvistamiseen tähtääviä päätöslauselmia ja suosituksia tai Euroopan unionille ja itäisen Euroopan kumppanimaiden toimielimille osoitettuja päätöslauselmia ja suosituksia, jotka koskevat kumppanuuden eri näkökohtia.

2.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous äänestää pysyvien valiokuntien antamiin mietintöihin sisältyvistä päätöslauselmaesityksistä.

3.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous äänestää tarvittaessa myös kiireellisiä asioita koskevista päätöslauselmaesityksistä.

4.   Puheenjohtaja pyytää tarvittaessa samankaltaisia kiireellisiä asioita koskevien päätöslauselmaesitysten laatijoita laatimaan yhteisen päätöslauselmaesityksen. Keskustelun jälkeen EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous äänestää ensin kustakin esityksestä ja niitä koskevista tarkistuksista. Jos jäsenet ovat antaneet käsiteltäväksi yhteisen päätöslauselmaesityksen, muut samasta aiheesta annetut samojen laatijoiden päätöslauselmaesitykset raukeavat. Myös yhteisen päätöslauselman hyväksymisen seurauksena kaikki muut samaa asiaa koskevat teksti raukeavat. Mikäli yhteistä päätöslauselmaa ei hyväksytä, lopuista päätöslauselmaesityksistä äänestetään niiden esittämisjärjestyksessä.

18 artikla

Viestit itäisen kumppanuuden huippukokouksille

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistö toimittaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymien päätöslauselmien ja suositusten pohjalta huippukokoukselle tai tarvittaessa itäisten kumppanimaiden ministerikokoukselle ilmoituksen. Yhteispuheenjohtajat toimittavat ilmoituksen yhdessä asianomaisille toimielimille.

19 artikla

Lausumat

Puhemiehistö voi antaa kiireellisiä julkilausumia kaikista itäistä kumppanuutta koskevista kysymyksistä sekä sellaisten luonnonkatastrofien, puhjenneiden kriisien tai konfliktien yhteydessä, jolloin voidaan pitää sopivana tai tarpeellisena esittää virallinen vetoomus asianomaisille ja kehottaa heitä pidättäytymään väkivallasta ja/tai osallistumaan poliittisiin neuvotteluihin, tai osoittamaan yhteisvastuullisuutta kärsineitä henkilöitä ja maita kohtaan. Julkilausumien on perustuttava EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymiin päätöslauselmiin ja suosituksiin ja ne on mahdollisimman pikaisesti annettava tiedoksi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenille. Yhteispuheenjohtajat julkaisevat julkilausumat.

20 artikla

Tarkistukset

1.   Täysistunnossa käsiteltäviä tekstejä koskevia tarkistuksia voivat jättää joko vähintään viisi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsentä tai 2 artiklan 3 kohdassa mainittu poliittinen ryhmä. Tarkistusten on liityttävä tekstiin, jota niillä pyritään muuttamaan, ja ne on esitettävä kirjallisina. Puhemiehistö voi näiden perusteiden pohjalta päättää, ettei tarkistusta oteta käsiteltäväksi.

2.   Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan täysistunnon alussa.

3.   Tarkistuksista äänestetään ennen tekstiä, johon ne liittyvät.

4.   Jos samaan tekstin osaan on esitetty kaksi tai useampia tarkistuksia, äänestetään ensin tarkistuksesta, joka poikkeaa sisällöltään eniten alkuperäisestä tekstistä. Suullisista tarkistuksista huomioon voidaan ottaa ainoastaan ne, joilla korjataan sisältö- tai kielivirheitä. Muita suullisia tarkistuksia ei oteta huomioon.

5.   Edustajakokous ei ota huomioon mitään tarkistuksia (mukaan luettuina suulliset tarkistukset), joiden osalta on esitetty ratkaisevia etuja koskeva huomautus.

21 artikla

Kirjallisesti vastattavat kysymykset

1.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenet voivat esittää kirjallisesti vastattavia kysymyksiä itäisten kumppanimaiden ministeritason elimille, huippukokouksen puheenjohtajavaltiolle, EU:n ministerineuvostolle tai Euroopan komissiolle.

2.   Kysymysten on koskettava itäistä kumppanuutta ja erityisesti sen neljää temaattista painopistealuetta. Nämä kysymykset toimitetaan puhemiehistölle kirjallisina, joka päättää, ovatko ne sallittuja, ja välittää sallitut kysymykset asianomaisille tahoille ja pyytää niitä antamaan kirjallisen vastauksen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ne saivat kysymyksen.

22 artikla

Suullisesti vastattavat kysymykset

1.   Jokaisen täysistunnon yhteydessä pidetään itäisen kumppanimaiden ministeritason elinten, huippukokouksen puheenjohtajavaltion, EU:n ministerineuvoston ja Euroopan komission kyselytunti puhemiehistön päättämänä ajankohtana, jona paikalla on mahdollisimman korkea-arvoisia edustajia edellä mainituista toimielimistä.

2.   Kukin EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen voi esittää yhden suullisesti vastattavan kysymyksen. Kysymysten on koskettava itäistä kumppanuutta ja erityisesti sen neljää temaattista painopistealuetta. Jos kysymys on useamman jäsenen yhteisesti jättämä, vain yksi jäsenistä esittää sen suullisesti. Kysymykset saavat olla pituudeltaan enintään sata sanaa ja ne annetaan kirjallisina puhemiehistölle sen asettamaan määräaikaan mennessä. Puhemiehistö päättää, ovatko kysymykset sallittuja. Puhemiehistö hylkää erityisesti kysymykset, jotka liittyvät istunnon esityslistalle jo otettuihin aiheisiin. Käsiteltäväksi otettavat kysymykset toimitetaan asiaankuuluville toimielimille. Yhteispuheenjohtajat päättävät suullisten kysymysten käsittelyjärjestyksestä, joka annetaan tiedoksi kysymysten laatijoille.

3.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous varaa kustakin täysistunnosta enintään kaksi tuntia suullisesti vastattavien kysymysten käsittelyyn. Kysymyksiin, joihin ajan puutteen vuoksi ei voida vastata, annetaan kirjallinen vastaus, jollei kysymyksen laatija peruuta kysymystään. Kysymykseen voidaan vastata ainoastaan, jos kysymyksen laatija on paikalla.

4.   Itäisten kumppanimaiden ministeritason elimiä, huippukokouksen puheenjohtajavaltiota, EU:n ministerineuvostoa ja Euroopan komissiota pyydetään antamaan lyhyt vastaus. Vastauksen jälkeen voidaan 20 tai useamman EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenen pyynnöstä järjestää keskustelu. Puheenjohtaja asettaa keskustelulle määräajan.

23 artikla

EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen lausuntoja koskevat pyynnöt

Itäisen kumppanuuden huippukokouksen, ministerikokousten, Euroopan komission tai jonkin muun EU:n tai itäisen kumppanimaan toimielimen pyynnöstä EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi puhemiehistön suosituksesta laatia lausuntoja ja ehdotuksia, jotka koskevat itäisen kumppanuuden eri toiminta-alueisiin liittyvien erityistoimenpiteiden hyväksymistä. Tällaisissa tapauksissa pyyntö annetaan puhemiehistölle, joka tuo asian ja sitä koskevan suosituksen EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen käsiteltäväksi.

24 artikla

Istunnon pöytäkirja

Täysistuntojen sekä puhemiehistön, pysyvien valiokuntien ja työryhmien kokousten ehdotukset pöytäkirjaksi sekä läsnäololistat ja hyväksyttyjen päätösten tekstit valmistellaan ja säilytetään sen valtuuskunnan sihteeristössä, joka isännöi istuntoa tai kokousta. Kun ehdotus pöytäkirjaksi on laadittu, toiselle valtuuskunnalle toimitetaan siitä kopio.

25 artikla

Pysyvät valiokunnat

1.   Jotta itäiseen kumppanuuteen liittyviä erityisnäkökohtia voitaisiin tarkastella perusteellisemmin, EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous asettaa seuraavat neljä pysyvää valiokuntaa:

poliittisia asioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratiaa käsittelevä valiokunta;

taloudellista yhdentymistä, lainsäädännön lähentämistä ja EU:n politiikkojen yhdenmukaistamista käsittelevä valiokunta;

energian toimitusvarmuutta käsittelevä valiokunta;

sosiaali-, koulutus- ja kulttuuriasioita sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia asioita käsittelevä valiokunta.

2.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen yleisten toimintaperiaatteiden mukaisesti sen pysyvät parlamentaariset valiokunnat muodostetaan edustajakokouksen jäsenistä 2 artiklan mukaisesti, ja ne toimivat siten, että kumpikin osapuoli on täysin yhdenvertainen. Pysyvien valiokuntien toimivalta, vastuualueet, jäsenyys ja menettelyt on määritelty liitteessä I.

3.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous vahvistaa pysyvien valiokuntien työjärjestyksen puhemiehistön ehdotuksesta.

26 artikla

Väliaikaiset valiokunnat ja seurantavaliokunnat

EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi milloin tahansa edustajakokouksen, jossa on läsnä vähintään yksi kolmasosa itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajista ja yksi kolmasosa Euroopan parlamentin edustajista, puhemiehistön tai jäsenten ehdotuksesta, perustaa väliaikaisia valiokuntia tai seurantavaliokuntia ja päättäessään niiden perustamisesta määrittää niiden vastuualueet, kokoonpano ja tehtävä. Korkeintaan kaksi tällaista valiokuntaa voi toimia samanaikaisesti. Seurantavaliokuntien on päätettävä työnsä vuoden sisällä. Erityistapauksissa tätä määräaikaa voidaan pidentää 6 kuukaudella.

27 artikla

Työryhmät ja kuulemiset

1.   Puhemiehistö voi päättää työryhmien asettamisesta, jotka käsittelevät itäisen kumppanuuden tiettyjä näkökohtia, tai talousarvion sallimissa rajoissa tiedonhankintavaltuuskuntien lähettämisestä itäisen Euroopan kumppanimaihin tai Euroopan unionin jäsenvaltioihin tai kansainvälisiin järjestöihin. Puhemiehistö päättää työryhmien ja tiedonhankintavaltuuskuntien järjestyksestä, vastuualueista ja kokoonpanosta. Kyseisiä työryhmiä tai valtuuskuntia voidaan kehottaa laatimaan mietintöjä ja päätöslauselmaesityksiä tai EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle osoitettuja suosituksia. Työryhmät ovat toiminnassa siihen saakka, kunnes EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous toisin päättää. Työryhmien jäsenten lukumäärä on 10 (5 jäsentä kummastakin edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta).

2.   Jos joku työryhmien jäsenistä ei voi osallistua kokoukseen, hänen sijaisenaan voi toimia EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen, joka kuuluu samaan Euroopan parlamentin poliittiseen ryhmään tai samaan itäisen Euroopan kumppanuuden valtuuskuntaan. Asianomaisen työryhmän yhteispuheenjohtajille on ilmoitettava sijaisuudesta kirjallisesti ennen kokousta.

3.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi järjestää kuulemisia säännöllisin väliajoin parantaakseen ymmärrystä Euroopan unionin ja itäisten kumppanimaiden kansalaisten välillä sekä lisätäkseen yleistä tietoisuutta itäisestä kumppanuudesta. Kuulemisten järjestämisestä vastaa puhemiehistö. Kuulemiset tarjoavat mahdollisuuden kutsua paikalle henkilöitä, jotka voivat antaa EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle ensikäden tietoa tärkeistä poliittisista, taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista tilanteista.

28 artikla

Suhteet parlamentaarisiin yhteistyövaliokuntiin ja valtuuskuntiin

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous kehottaa voimassa olevien sopimusten nojalla perustettuja parlamentaarisia yhteistyövaliokuntia ja valtuuskuntia sekä muita myöhemmin perustettavia valiokuntia osallistumaan työhönsä.

2.   Tämä voi koskea erityisesti nykyisten parlamentaaristen yhteistyövaliokuntien ja valtuuskuntien kokousta EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen täysistunnon aikana.

29 artikla

Kokousjärjestelyihin, osallistumiseen, tulkkaukseen ja kääntämiseen liittyvien kustannusten rahoitus

1.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen täysistuntoa, puhemiehistön kokousta tai jonkin valiokunnan tai työryhmän kokousta isännöivä parlamentti vastaa istunnon tai kokouksen järjestämiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi puhemiehistön ehdotuksesta suosittaa, että muiden parlamenttien olisi osallistuttava edustajakokouksen istunnon tai valiokunnan tai työryhmän kokouksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

3.   Osallistujien matkakorvauksista, päivärahoista ja paikallisliikenteen kuluista vastaa se toimielin, jonka jäseniä osallistujat ovat.

4.   Järjestelykustannuksista vastaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoa, puhemiehistön kokousta tai jonkin valiokunnan tai työryhmän kokousta isännöivä parlamentti alla olevissa kohdissa määriteltyjen ehtojen mukaisesti.

5.   Kun EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen istunto, puhemiehistön kokous tai valiokuntien tai työryhmien kokous järjestetään Euroopan parlamentin toimipaikoissa, Euroopan parlamentti hoitaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 1 kohdan soveltamista ja sen omaan kielelliseen monimuotoisuuteen perustuen tulkkauksen Euroopan unionin virallisille kielille kunkin kokouksen tarpeista riippuen ja Euroopan parlamentin monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisesti.

6.   Kun EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen istunto, puhemiehistön kokous tai valiokuntien tai työryhmien kokous järjestetään muualla kuin Euroopan parlamentin tavanomaisissa toimipaikoissa, Euroopan parlamentti hoitaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 1 kohdan soveltamista ja sen omaan kielelliseen monimuotoisuuteen perustuen, tulkkauksen ainoastaan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työkielille ja Euroopan unionin niille virallisille kielille, joita Euroopan parlamentin jäsenet käyttävät Euroopan parlamentin monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisesti.

7.   Euroopan parlamentti vastaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymien virallisten asiakirjojen kääntämisestä Euroopan unionin virallisille kielille. Edellyttäen, että sillä on itäisen Euroopan kumppanimaan hyväksyntä, kyseinen toimielin vastaa omaan kielelliseen monimuotoisuuteensa perustuen lisäksi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen ja sen elinten kokouksia valmistelevien tai kokouksissa laadittavien asiakirjojen kääntämisestä EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työkielille. Itäisen Euroopan kumppanimaiden parlamentit vastaavat EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen hyväksymien virallisten asiakirjojen kääntämisestä maidensa virallisille kielille.

30 artikla

Pääsihteeristö

1.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kumpaakin osapuolta edustavista virkamiehistä muodostettu sihteeristö avustaa edustajakokousta sen työskentelyn valmistelussa ja sujuvan toiminnan varmistamisessa.

Sihteeristö avustaa täysistuntoja, puhemiehistöä, valiokuntia ja työryhmiä. Jotta varmistetaan edustajakokouksen ammattitaitoinen ja puolueeton avustaminen, molemmat osapuolet edistävät sihteeristön eri osapuolten välistä tiivistä yhteistyötä, valmiuksien kehittämistä sekä ammatillisten kokemusten keskinäistä vaihtoa.

2.   Sihteeristön henkilöstön palkoista ja muista kuluista vastaa kunkin henkilön lähettänyt parlamentti.

3.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen istuntoa tai valiokunnan kokousta isännöivä parlamentti avustaa kyseisten kokousten järjestelyissä.

31 artikla

Työjärjestyksen tulkinta

Yhteispuheenjohtajat, tai heidän pyynnöstään puhemiehistö, päättävät työjärjestyksen tulkintaan liittyvistä kysymyksistä.

32 artikla

Työjärjestyksen muuttaminen

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous päättää työjärjestykseen tehtävistä tarkistuksista puhemiehistön ehdotusten perusteella.

2.   Tarkistukset hyväksytään läsnä olevien jäsenten kahden kolmasosan määräenemmistöllä. Jos EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kumpikin osapuoli, vähintään kymmenesosa vähintään kahden Euroopan parlamentin poliittisen ryhmän edustajista tai vähintään kaksi itäistä kumppanuutta edustavan osapuolen valtuuskuntaa ennen äänestyksen aloittamista pyytää erillistä äänestystä, on toimitettava äänestys, jossa itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajat ja Euroopan parlamentin edustajat äänestävät erikseen. Kysymyksessä oleva teksti hyväksytään, jos sillä on kahden kolmasosan äänten enemmistö kummastakin edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta.

3.   Jollei äänestyksen yhteydessä toisin määrätä, työjärjestystä koskevat muutokset tulevat voimaan niiden hyväksymistä seuraavan täysistunnon ensimmäisenä päivänä.


(1)  EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestystä käsittelevän työryhmän tekemän ja EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistön 17. maaliskuuta 2015 hyväksymän ehdotuksen johdosta toimitaan elektronisten laitteiden käytön mahdollistamiseksi niin, että kukin osapuoli äänestää yksi kerrallaan ilmoittamatta tulosta, ennen kuin kumpikin osapuoli on äänestänyt.


LIITE I

PYSYVIEN VALIOKUNTIEN TOIMIVALTA, VASTUUALUEET, JÄSENYYS JA MENETTELYT

1 artikla

Pysyviä parlamentaarisia valiokuntia on neljä. Niiden toimivalta ja vastuualueet ovat seuraavat:

poliittisia asioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratiaa käsittelevä valiokunta;

taloudellista yhdentymistä, lainsäädännön lähentämistä ja EU:n politiikkojen yhdenmukaistamista käsittelevä valiokunta;

energian toimitusvarmuutta käsittelevä valiokunta;

sosiaali-, koulutus- ja kulttuuriasioita sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia asioita käsittelevä valiokunta.

I.   Poliittisia asioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratiaa käsittelevä valiokunta

Valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat asiat:

1.

vakaiden demokraattisten instituutioiden kehittäminen, hallintoa ja poliittisten puolueiden asemaa koskevat asiat;

2.

poliittisen vuoropuhelun, monenvälistä luottamusta lisäävien toimien ja rauhanomaisen konfliktienratkaisun edistäminen;

3.

suhteet muihin kansallisiin ja kansainvälisiin järjestöihin ja parlamentaarisiin edustajakokouksiin asioissa, jotka kuuluvat sen toimenkuvaan;

4.

rauha, turvallisuus, vakaus;

5.

vaalisäännöt, tiedotusvälineitä koskeva sääntely ja lahjonnan torjuminen.

II.   Taloudellista yhdentymistä, lainsäädännön lähentämistä ja EU:n politiikkojen yhdenmukaistamista käsittelevä valiokunta

Valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat asiat:

1.

EU:n ja itäisen Euroopan kumppanien välisten sekä kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa toteutettavien talous- ja rahoitusasioiden sekä kaupallisten suhteiden seuranta;

2.

yhteydet asianomaisiin kansainvälisiin järjestöihin (etenkin Maailman kauppajärjestöön) sekä alueellisella tasolla toimiviin järjestöihin taloudellisen ja kaupallisen yhdentymisen edistämiseksi;

3.

teknistä yhdenmukaistamista tai standardoimista koskevat menettelyt aloilla, joita säännellään kansainvälisillä oikeussäännöksillä;

4.

kaikki kumppanuuden rahoitusta koskevat kysymykset, Euroopan investointipankin ja muiden tämäntyyppisten välineiden ja mekanismien toteuttamisen seuranta mukaan luettuna;

5.

sosiaalialan ja yksilön kehitys, sosiaaliset infrastruktuurit ja sosiaalipalvelut, terveyteen liittyvät kysymykset mukaan luettuina;

6.

maahanmuutto ja henkilövaihto;

7.

kestävä kehitys, luonnonvarat, ilmaston lämpeneminen ja energiapolitiikka;

8.

ympäristöhallinto, sijoittaminen alueellisella tasolla, ilmastonmuutos;

9.

liikenne- ja televiestintäverkostojen keskinäisten yhteyksien helpottaminen;

10.

sääntely-ympäristön yhdenmukaistaminen;

11.

rajat ylittävä yhteistyö.

III.   Energian toimitusvarmuutta käsittelevä valiokunta

Valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat asiat:

1.

yhteisen energian tuki- ja toimitusvarmuusmekanismin kehittämisen ja käyttöönottamisen seuranta;

2.

energian toimitusvarmuuteen ja energiakriisiin valmistautumiseen liittyvien suhteiden tukeminen ja vahvistaminen;

3.

energian toimitusvarmuutta käsittelevän lautakunnan työn tukeminen;

4.

kumppaneiden energiapolitiikkojen ja energiaa koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisen seuranta ja toimitus- ja kauttakulkureittien monipuolistaminen;

5.

keskenään yhteenkytkettyjen ja monipuolisten energiamarkkinoiden luomisen tukeminen.

IV.   Sosiaali-, koulutus- ja kulttuuriasioita sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia asioita käsittelevä valiokunta

Valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat asiat:

1.

kulttuuri- ja koulutusyhteistyön sekä suhteiden edistäminen asianomaisiin kansainvälisiin järjestöihin ja virastoihin;

2.

nuorisoasiat ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset;

3.

tietoyhteiskunnan kehittymisen ja tiedotusvälineiden aseman seuranta;

4.

yhteistyön tukeminen koulutuksen, kielten oppimisen, nuorisoasioiden ja tutkimuksen aloilla;

5.

suhteet kansalaisyhteiskuntafoorumiin sekä EU:ssa ja itäisen Euroopan kumppanimaissa toimiviin kansalaisjärjestöihin;

6.

kulttuuriyhteistyön ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen.

2 artikla

1.   Jokaisessa pysyvässä valiokunnassa on oltava enintään 30 jäsentä ja niiden on koostuttava tasapuolisesti parlamentaarisen edustajakokouksen kummankin osapuolen jäsenistä ja heijastettava EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kokoonpanoa. EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous päättää valiokuntien koosta ja kokoonpanosta puhemiehistön ehdotukseen perustuen.

2.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jokaisella jäsenellä on oikeus olla jonkin pysyvän valiokunnan jäsen. Poikkeustapauksissa jäsen voi kuulua kahteen pysyvään valiokuntaan.

3.   Jäsenet nimitetään kunkin parlamentin vakiintuneiden menettelyjen mukaisesti niin, että valiokunnan kokoonpano heijastelee mahdollisimman pitkälti Euroopan parlamentin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden parlamenttien eri poliittisten ryhmien ja valtuuskuntien jakaumaa.

3 artikla

1.   Jokainen valiokuntaa valitsee jäsentensä keskuudesta puhemiehistön, joka koostuu kahdesta samanarvoisesta yhteispuheenjohtajasta (yksi kummastakin EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta) sekä neljästä yhteisvarapuheenjohtajasta (kaksi kummastakin EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta), joiden valintamenettelystä ja toimikaudesta kumpikin edustajakokouksen muodostava osapuoli päättää.

2.   Yhteispuheenjohtajat päättävät yhdessä, kumpi heistä toimii valiokunnan kunkin kokouksen puheenjohtajana.

3.   Valiokunnat voivat puhemiehistön luvalla nimittää esittelijöitä selvittämään toimivaltansa piiriin kuuluvia erityiskysymyksiä ja laatimaan mietintöjä EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle jätettäväksi työjärjestyksen mukaisesti.

4.   Pysyvät valiokunnat voivat keskustella esityslistalla olevista asioista ilman mietintöä ja ilmoittaa puhemiehistölle kirjallisesti, että mainituista asioista on keskusteltu.

5.   Valiokunnat tekevät selkoa toiminnastaan EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle.

4 artikla

1.   Valiokunnat kokoontuvat yhteispuheenjohtajiensa kutsusta. Vuoden aikana järjestetään enintään kaksi kokousta, joista yksi edustajakokouksen istunnon aikana.

2.   Kaikki jäsenet voivat jättää tarkistuksia valiokunnan käsiteltäväksi.

3.   Mikäli kyseessä on menettely, EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestystä sovelletaan valiokuntien kokouksiin soveltuvin osin. Valiokunnat ovat päätösvaltaisia vasta, kun vähintään yksi kolmasosa kunkin edustajakokouksen osapuolen jäsenistä on läsnä.

4.   Kaikki kokoukset ovat julkisia, ellei valiokunta toisin päätä.


LIITE II

TEKSTIEN PITUUS

Käännettäviksi ja jäljennettäviksi toimitettaviin teksteihin sovelletaan seuraavia enimmäispituuksia:

perustelut, alustavat työasiakirjat ja työryhmien sekä tiedonkeruuvaltuuskuntien pöytäkirjat: 6 sivua;

mietintöihin sisältyvät päätöslauselmaesitykset ja kiireelliset asiat: 4 sivua, johdanto-osan kappaleet mukaan luettuina mutta lukuun ottamatta johdanto-osan viitteitä.

Sivulla tarkoitetaan 1 500 painomerkkiä sisältävää tekstiä ilman välilyöntejä.

Puhemiehistö voi muuttaa tätä liitettä.


23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/40


EURONESTIN PARLAMENTAARISEN EDUSTAJAKOKOUKSEN PYSYVIEN VALIOKUNTIEN TYÖJÄRJESTYS

hyväksytty Euronestin parlamentaarisessa edustajakokouksessa 3. toukokuuta 2011 ja muutettu 29. toukokuuta 2013 Brysselissä sekä 18. maaliskuuta 2015 Jerevanissa

(2015/C 315/08)

EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous, joka ottaa huomioon puhemiehistön ehdotuksen, hyväksyy täten pysyvien valiokuntien työjärjestyksen EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1 artikla

Soveltamisala

1.   Pysyvien valiokuntien työjärjestyksessä määritetään yhteiset työskentelymekanismit EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kaikille neljälle pysyvälle valiokunnalle (jäljempänä ’valiokunnat’):

poliittisia asioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratiaa käsittelevä valiokunta,

taloudellista yhdentymistä, lainsäädännön lähentämistä ja EU:n politiikkojen yhdenmukaistamista käsittelevä valiokunta,

energian toimitusvarmuutta käsittelevä valiokunta,

sosiaali-, koulutus- ja kulttuuriasioita sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia asioita käsittelevä valiokunta.

2.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestystä sovelletaan valiokuntien kokouksiin soveltuvin osin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pysyvien valiokuntien työjärjestyksen soveltamista.

2 artikla

Kokoonpano

1.   Valiokunnassa on enintään 30 jäsentä, ja siihen kuuluu

15 Euroopan parlamentin jäsentä,

15 osallistuvien itäisen Euroopan kumppanimaiden parlamenttien jäsentä (1).

Valiokunnan kokoonpano heijastaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kokoonpanoa.

2.   EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jokaisella jäsenellä on oikeus olla jonkin pysyvän valiokunnan jäsen. Poikkeustapauksissa jäsen voi kuulua kahteen pysyvään valiokuntaan.

3.   Jäsenet nimitetään kunkin parlamentin vakiintuneiden menettelyjen mukaisesti niin, että valiokunnan kokoonpano heijastelee mahdollisimman pitkälti Euroopan parlamentin ja itäisen Euroopan kumppanimaiden parlamenttien eri poliittisten ryhmien ja valtuuskuntien jakaumaa.

4.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous hyväksyy valiokuntien koon ja kokoonpanon puhemiehistön ehdotuksesta.

3 artikla

Puheenjohtajuus ja puhemiehistö

1.   Jokainen valiokunta valitsee jäsentensä keskuudesta puhemiehistön, joka koostuu kahdesta samanarvoisesta yhteispuheenjohtajuutta harjoittavasta puheenjohtajasta (yksi kummankin osapuolen edustaja) ja neljästä varapuheenjohtajasta (kaksi kummankin osapuolen edustajaa). Kumpikin osapuoli päättää erikseen heidän valintamenettelyistään ja toimikausistaan.

2.   Yhteispuheenjohtajat päättävät yhdessä, kumpi heistä toimii valiokunnan kokouksen puheenjohtajana.

4 artikla

Varajäsenet

1.   Jos varsinainen jäsen on estynyt osallistumasta valiokunnan kokoukseen, hänen sijaisenaan voi toimia samaa edustajakokouksen osapuolta edustava varajäsen kyseisten kahden jäsenen sopimuksen mukaisesti. Puheenjohtajalle on ilmoitettava sijaisjärjestelyistä ennen kokouksen alkua.

2.   Varajäsenellä on valiokunnassa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin varsinaisella jäsenellä.

5 artikla

Kokoukset

1.   Valiokunnat kokoontuvat yhteispuheenjohtajiensa kutsusta. Vuoden aikana järjestetään enintään kaksi kokousta, joista yksi edustajakokouksen istunnon aikana.

2.   Yhteispuheenjohtajat laativat ja toimittavat valiokunnan puhemiehistön ehdotuksesta valiokunnan kunkin kokouksen esityslistaluonnoksen.

3.   Valiokuntien kokoukset pidetään EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työkielillä. Kaikki kokoukset ovat julkisia, ellei valiokunta toisin päätä.

4.   Puheenjohtaja johtaa asioiden käsittelyä, varmistaa työjärjestyksen noudattamisen, ylläpitää järjestystä, myöntää puheenvuorot, julistaa keskustelut päättyneiksi, äänestyttää asioista ja julistaa äänestystulokset.

5.   Jäsen ei saa käyttää puheenvuoroa, ellei puheenjohtaja ole sitä hänelle myöntänyt. Puhujaa ei saa keskeyttää työjärjestyspuheenvuoroja lukuun ottamatta. Jos puhuja poikkeaa käsiteltävästä asiasta, puheenjohtaja kehottaa häntä palaamaan asiaan. Jos puhuja edelleen poikkeaa asiasta, puheenjohtaja voi kieltää häntä käyttämästä enää puheenvuoroa samaa asiaa koskevassa keskustelussa.

6.   Jos valiokunnan jäsen häiritsee asian käsittelyä, puheenjohtaja kehottaa häntä palaamaan järjestykseen. Jos rikkomus toistuu, puheenjohtaja voi poistaa jäsenen kokoushuoneesta kokouksen loppuajaksi.

7.   Kaksi tai useampi valiokunta voi puhemiehistöjensä sopimuksesta pitää yhteisiä kokouksia yhteisesti kiinnostavista aiheista.

6 artikla

Mietinnöt ja kiireelliset asiat

1.   Valiokunnat voivat puhemiehistön luvalla nimittää esittelijöitä selvittämään toimivaltansa piiriin kuuluvia erityiskysymyksiä ja laatimaan mietintöjä EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle. Mietintöjä voi periaatteessa olla enintään yksi valiokuntaa ja täysistuntoa kohti. Puhemiehistö voi valiokuntien yhteispuheenjohtajien pyynnöstä päättää, kuinka monesta mietinnöstä äänestetään täysistunnon aikana, mikä riippuu valmistelutöiden edistymisestä.

2.   Valiokunta voi poikkeustapauksissa esittää kiireellisten asioiden käsiteltäväksi ottamista EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle. Kiireellisten asioiden lukumäärää rajoitetaan EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3.   Valiokunnat voivat lisäksi keskustella muista esityslistallaan olevista asioista ilman mietintöä ja ilmoittaa EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistölle kirjallisesti, että kyseisistä asioista on keskusteltu.

4.   Valiokunnat tekevät selkoa toiminnastaan EURONESTin parlamentaariselle edustajakokoukselle.

7 artikla

Päätösvaltaisuus ja äänestäminen

1.   Valiokunta on päätösvaltainen, kun vähintään yksi kolmasosa kummankin osapuolen edustajista on läsnä.

2.   Kaikki äänestykset ovat päteviä äänestäjien lukumäärästä riippumatta. Kuka tahansa valiokunnan jäsen voi kuitenkin pyytää päätösvaltaisuuden toteamista ennen äänestystä. Jos tällaisen pyynnön jälkeen todetaan, että valiokunta ei ole päätösvaltainen, äänestystä lykätään.

3.   Valiokunta tekee päätökset äänestykseen osallistuneiden jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Kaikki jäsenet voivat jättää tarkistuksia valiokunnan käsiteltäväksi. Valiokunnassa äänestetään kättä nostamalla, ja jokaisella jäsenellä on yksi henkilökohtainen ääni, jota ei voi siirtää toiselle.

4.   Ääntenlaskun suorittaa laskentatoimikunta, johon kuuluu yhtä suuri määrä edustajia EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kummankin osapuolen sihteeristöstä. Laskentatoimikunnan nimittää puhemiehistö (tai valiokunnan yhteispuheenjohtajat) ennen asianomaisen kokouksen alkua, ja laskentatoimikunta ilmoittaa ääntenlaskennan tuloksen suoraan yhteispuheenjohtajille.

5.   Kaikki jäsenet voivat jättää valiokunnan käsiteltäväksi tarkistuksia yhteispuheenjohtajien ilmoittamassa määräajassa. Tarkistusten on liityttävä tekstiin, jota niillä pyritään muuttamaan, ja ne on esitettävä kirjallisina. Suulliset tarkistukset voidaan ottaa huomioon vain, jos niiden tarkoituksena on korjata asia- tai kielivirheitä. Muita suullisia tarkistuksia ei pitäisi ottaa huomioon.

6.   Jos vähintään kolme valiokunnan jäsentä, jotka kuuluvat vähintään kahteen Euroopan parlamentin poliittiseen ryhmään tai vähintään kahteen EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen osapuolena olevien itäisen Euroopan kumppanimaiden valtuuskuntaan, pyytää erillistä äänestystä ennen äänestyksen aloittamista, on toimitettava äänestys, jossa itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajat ja Euroopan parlamentin edustajat äänestävät erikseen, mutta samanaikaisesti. Kyseinen teksti hyväksytään, jos se on saanut kahden kolmasosan enemmistön kummankin osapuolen erikseen annetuista äänistä.

7.   Jos teksti, josta äänestetään, sisältää kaksi tai useampia määräyksiä tai viittauksia kahteen tai useampaan kohtaan tai jos se voidaan luontevasti jakaa kahteen osaan, joilla on eri merkitys ja/tai normatiivinen arvo, jokin Euroopan parlamentin poliittinen ryhmä tai vähintään yksi EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen voi pyytää kohta kohdalta -äänestystä. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti yhteispuheenjohtajille äänestystä edeltävän päivän kello 18.00 mennessä, elleivät yhteispuheenjohtajat aseta muuta määräaikaa, ja se katsotaan periaatteessa hyväksytyksi.

8 artikla

Muut järjestelyt

1.   Valiokunnan kokousta isännöivä parlamentti vastaa kokouksen käytännön järjestelyistä sekä sen järjestämiseen liittyvästä avusta ja kustannuksista.

2.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous voi kuitenkin puhemiehistön ehdotuksesta suositella, että muut parlamentit osallistuvat valiokunnan kokouksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

9 artikla

Työjärjestyksen tulkinta

Yhteispuheenjohtajilla tai heidän pyynnöstään valiokunnan puhemiehistöllä on oikeus päättää kaikista pysyvien valiokuntien työjärjestyksen tulkintaan liittyvistä kysymyksistä.

10 artikla

Pysyvien valiokuntien työjärjestyksen muuttaminen

1.   EURONESTin parlamentaarinen edustajakokous hyväksyy pysyvien valiokuntien työjärjestyksen muutokset puhemiehistön ehdotusten perusteella.

2.   Tarkistukset hyväksytään äänestykseen osallistuneiden jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Jos EURONESTin parlamentaarisen edustajakokouksen kumpikin osapuoli, vähintään kymmenesosa vähintään kahden Euroopan parlamentin poliittisen ryhmän edustajista tai vähintään kaksi itäistä kumppanuutta edustavan osapuolen valtuuskuntaa ennen äänestyksen aloittamista pyytää erillistä äänestystä, on toimitettava äänestys, jossa itäisen Euroopan kumppanimaiden edustajat ja Euroopan parlamentin edustajat äänestävät erikseen. Kysymyksessä oleva teksti hyväksytään, jos sillä on kahden kolmasosan äänten enemmistö kummastakin edustajakokouksen muodostavasta osapuolesta.

3.   Jollei äänestyksen yhteydessä toisin määrätä, pysyvien valiokuntien työjärjestyksen muutokset tulevat voimaan heti niiden hyväksymisen jälkeen.


(1)  Paikat jaetaan uudelleen itäisen Euroopan kumppanimaiden kesken, jos viimeinen itäinen kumppanimaa (Valko-Venäjä) liittyy mukaan.