7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Schleswig-Holsteinisches Oberverwaltungsgericht – Saksa) – Landesamt für Landwirtschaft, Umwelt und ländliche Räume des Landes Schleswig-Holstein v. Uta Wree

(Asia C-422/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Tilatukijärjestelmä - Asetus (EY) N:o 73/2009 - 34 artiklan 2 kohdan a alakohta - Käsite ”tukikelpoinen ala” - Käsite ”maatalousmaa” - Ala, joka muodostaa käytöstä poistetun kaatopaikan nurmetetun peitekerroksen - Käyttö maataloustoimintaan - Hyväksyttävyys))

(2015/C 294/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Schleswig-Holsteinisches Oberverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Landesamt für Landwirtschaft, Umwelt und ländliche Räume des Landes Schleswig-Holstein

Vastaaja: Uta Wree

Tuomiolauselma

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että ala, joka muodostaa käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan peitekerroksen, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”maatalousmaata”, kun sitä käytetään tosiasiallisesti pysyvänä laitumena.

(1) EUVL C 304, 19.10.2013.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 1.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesverwaltungsgericht – Saksa) – Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland eV v. Saksan valtio

(Asia C-461/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Euroopan unionin vesipolitiikka - Direktiivi 2000/60/EY - 4 artiklan 1 kohta - Pintavesiin liittyvät ympäristötavoitteet - Pintavesimuodostuman tilan huononeminen - Vesiväylän rakennushanke - Jäsenvaltioiden velvollisuus olla hyväksymättä hanketta, joka voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen - Vesimuodostuman tilan huononemista koskevat merkitykselliset arviointiperusteet))

(2015/C 294/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland eV

Vastaaja: Saksan valtio

Muu osapuoli: Freie Hansestadt Bremen

Tuomiolauselma

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä direktiivissä säädettynä ajankohtana.

Direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman ”tilan huononeminen” on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Jos tämä kyseisessä liitteessä tarkoitettu laadullinen tekijä kuuluu jo alimpaan luokkaan, kaikenlainen kyseisen tekijän huononeminen merkitsee kuitenkin mainitun 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostuman ”tilan huononemista”.

(1) EUVL C 352, 30.11.2013.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Corte suprema di cassazione – Italia) – Ministero dell'Economia e delle Finanze ym. v. Francesco Cimmino ym.

(Asia C-607/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteiset markkinajärjestelyt - Banaanit - Asetus (EY) N:o 2362/98 - 7, 11 ja 21 artikla - Tariffikiintiöt - AKT-valtioista peräisin olevat banaanit - Uusi toimija - Tuontitodistukset - Tiettyihin tuontitodistuksiin perustuvien oikeuksien siirtokelvottomuus - Oikeuden väärinkäyttö - Asetus (EY) N:o 2988/95 - 4 artiklan 3 kohta))

(2015/C 294/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Ministero dell'Economia e delle Finanze, Agenzia delle Dogane ja Euroopan komissio

Vastaajat: Francesco Cimmino, Costantino Elmi, Diletto Nicchi, Vincenzo Nicchi, Ivo Lazzeri, Euclide Lorenzon, Patrizia Mansutti, Maurizio Misturelli, Maurizio Momesso, Mirjam Princic, Marco Raffaelli, Gianni Vecchi, Marco Malavasi, Massimo Malavasi, Umberto Malavasi, Patrizia Mansutti, Carlo Mosca, Luca Nicoli, Raffaella Orsero, Raffaello Orsero, Erminia Palombini ja Matteo Surian

Tuomiolauselma

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän osalta 28.10.1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2362/98, sellaisena kuin se on muutettuna 25.7.2000 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1632/2000, 7 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 11 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksen, jonka mukaan talouden toimijan on harjoitettava kaupallista tuontia ”omaan lukuunsa” ja ”itsenäisenä yksikkönä”, on täytyttävä, jotta kyseinen toimija voitaisiin rekisteröidä kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi ”uudeksi toimijaksi”, mutta myös jotta toimija voisi säilyttää tällaisen aseman banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13.2.1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 404/93, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17.5.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1257/1999, säädettyjen tariffikiintiöiden mukaista banaanintuontia varten.

Asetuksen N:o 2362/98, sellaisena kuin se on muutettuna, 21 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille liiketoimille, joilla uusi toimija ostaa toisen uudeksi toimijaksi rekisteröidyn toimijan välityksellä tavaran perinteiseltä toimijalta ennen sen tuontia unioniin ja myy sitten unioniin tuomansa tavaran saman välittäjän välityksellä uudelleen kyseiselle perinteiselle toimijalle, jos kyseiset liiketoimet merkitsevät oikeuden väärinkäyttöä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava.

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että oikeuden väärinkäytön toteamisesta pääasian kaltaisessa tilanteessa seuraa se, että toimijan, joka luo keinotekoisesti tilanteen, jonka avulla se voi hyötyä perusteettomasti etuustariffista banaanintuonnissa, on maksettava kyseessä oleviin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista tarvittaessa.

(1) EUVL C 61, 1.3.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vestre Landsret – Tanska) – Johannes Demmer v. Fødevareministeriets Klagecenter

(Asia C-684/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Tilatukijärjestelmä - Asetus (EY) 1782/2003 - 44 artiklan 2 kohta - Asetus (EY) N:o 73/2009 - 34 artiklan 2 kohdan a alakohta - Tukikelpoisen hehtaarin käsite - Lentokenttien kiito-, rullaus- ja pysäytysteitä ympäröivät alueet - Käyttö maataloustarkoituksiin - Hyväksyttävyys - Perusteettomasti myönnettyjen maataloustukien takaisinperiminen))

(2015/C 294/06)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vestre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Johannes Demmer

Vastaaja: Fødevareministeriets Klagecenter

Tuomiolauselma

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 44 artiklan 2 kohtaa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että maatalousmaa, joka koostuu lentokentän kiito-, rullaus- ja pysäytysteitä ympäröivistä turva-alueista, joihin sovelletaan erityisiä sääntöjä ja rajoituksia, on asianomaiseen tukeen oikeutettu ala sillä edellytyksellä, että yhtäältä viljelijä, joka viljelee tätä alaa, voi käyttää sitä riittävän itsenäisesti maataloustoimintansa harjoittamiseksi, ja että toisaalta hän voi harjoittaa tätä toimintaa mainitulla alalla riippumatta samalla alalla harjoitettavan muun kuin maataloustoiminnan aiheuttamista rajoituksista.

Asetuksen N:o 73/2009 137 artiklaa on tulkittava siten, että viljelijä, jolle on ilmoitettu ennen 1.1.2010, että hänelle on myönnetty perusteettomasti tukioikeuksia, ei voi perustellusti vedota tähän artiklaan saadakseen nämä oikeudet todettua sääntöjenmukaisiksi.

Asetuksessa N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 23.12.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2184/2005, 73 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että viljelijän on katsottava voineen kohtuudella havaita, etteivät alat, joiden käytön osalta hänellä ei ole maataloustoimintaansa harjoittaessaan lainkaan liikkumavaraa ja/tai joilla hän ei voi harjoittaa tätä toimintaa samoilla aloilla harjoitettavan muun kuin maataloustoiminnan aiheuttamien rajoitusten vuoksi, ole oikeutettuja asianomaiseen tukeen. Sen arvioimiseksi, oliko viljelijä voinut kohtuudella havaita tehdyn virheen, on otettava huomioon tuen maksamispäivä. Arviointi asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 4 kohdan nojalla on tehtävä erikseen jokaisen kyseessä olevan vuoden osalta.

Asetuksen N:o 796/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2184/2005, 73 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa viljelijän on katsottava olevan vilpittömässä mielessä, jos hän oli vilpittömästi vakuuttunut siitä, että kyseiset alat ovat tukikelpoisia. Kyseisen viljelijän asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vilpittömän mielen arviointi on tehtävä erikseen jokaisen kyseessä olevan vuoden osalta ja tämän vilpittömän mielen on kestettävä tuen maksamispäivää seuraavan neljännen vuoden päättymiseen saakka.

(1) EUVL C 85, 22.3.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.7.2015 – Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-63/14) (1)

((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Valtiontuki - Sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki - Takaisinperimisvelvollisuus - Täydellinen mahdottomuus - Korvaukset peruspalvelua täydentävästä lisäpalvelusta))

(2015/C 294/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: B. Stromsky)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, D. Colas, N. Rouam ja J. Bousin)

Tuomiolauselma

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut SEUT 288 artiklan neljännen kohdan eikä valtiontuesta SA.22843 (2012/C) (ex 2012/NN), jota Ranska on myöntänyt Société Nationale Corse Méditerranée -yhtiölle ja Compagnie Méridionale de Navigation -yhtiölle, 2.5.2013 tehdyn komission päätöksen 2013/435/EU 3–5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asetetuissa määräajoissa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä periäkseen Société Nationale Corse Méditerranée (SNCM) SA:lta takaisin kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa sääntöjenvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todetut valtiontuet, koska se ei ole peruuttanut asetetuissa määräajoissa kaikkia kyseisen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukimaksuja ja koska se ei ole ilmoittanut asetetussa määräajassa komissiolle toimenpiteistä, joihin kyseisen päätöksen noudattamiseksi on ryhdytty.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 135, 5.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunalul Maramureș – Romania) – Cabinet Medical Veterinar Dr. Tomoiagă Andrei v. Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Cluj Napoca prin Administrația Județeană a Finanțelor Publice Maramureș

(Asia C-144/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 273 ja 287 artikla - Velvollisuus rekisteröidä viran puolesta verovelvollinen arvonlisäverovelvolliseksi - Eläinlääketieteellisten palvelujen verollisuus - Oikeusvarmuuden periaate - Luottamuksensuojan periaate))

(2015/C 294/09)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Maramureș

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Cabinet Medical Veterinar Dr. Tomoiagă Andrei

Vastaaja: Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Cluj Napoca prin Administrația Județeană a Finanțelor Publice Maramureș

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/162/EU, 273 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta rekisteröidä verovelvollista arvonlisäverovelvolliseksi pelkästään muiden kuin kyseistä veroa koskevien veroilmoitusten perusteella, vaikka niiden nojalla olisi voitu todeta verovelvollisen ylittäneen kynnysarvon, joka kyseisestä verosta vapauttamiselle on asetettu.

Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet eivät ole esteenä kansallisen verohallinnon päätökselle, jonka mukaan eläinlääketieteelliset palvelut ovat arvonlisäverollisia pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa, koska kyseinen päätös perustuu selkeisiin sääntöihin ja kyseisen hallinnon käytäntö ei ole ollut sellaista, että huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle olisi syntynyt kohtuullinen luottamus siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin palveluihin, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.

(1) EUVL C 212, 7.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Raad van State – Alankomaat) – Minister van Buitenlandse Zaken v. K ja A

(Asia C-153/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2003/86/EY - 7 artiklan 2 kohta - Perheenyhdistäminen - Kotouttamistoimenpiteet - Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan asianomaisessa jäsenvaltiossa säännönmukaisesti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenille velvollisuus läpäistä kotoutumiskoe edellytyksenä pääsemiselle kyseisen jäsenvaltion alueelle - Tällaisesta kokeesta aiheutuvat kulut - Yhteensoveltuvuus))

(2015/C 294/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Minister van Buitenlandse Zaken

Vastaajat: K ja A

Tuomiolauselma

Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat vaatia kolmansien maiden kansalaisia läpäisemään pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen kotoutumiskokeen, jolla arvioidaan perustietoja niin asianomaisen jäsenvaltion kielestä kuin sen yhteiskunnastakin ja josta aiheutuu erilaisia kuluja, ennen kuin ne sallivat kyseisten kansalaisten tulon alueelleen ja oleskelun siellä perheenyhdistämistä varten, jos tällaisen velvollisuuden soveltamisedellytykset eivät tee perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttöä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Pääasioissa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa tällaiset edellytykset tekevät perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käytön mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi siltä osin kuin ne eivät mahdollista sellaisten erityisten olosuhteiden huomioon ottamista, jotka ovat objektiivisesti esteenä sille, että asianomaiset voivat läpäistä kyseisen kokeen, ja siltä osin kuin niillä vahvistetaan kyseiseen kokeeseen liittyvien kulujen määrä liian korkealle tasolle.

(1) EUVL C 194, 24.6.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – María José Regojo Dans v. Consejo de Estado

(Asia C-177/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 1999/70/EY - EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus - 3 ja 4 lauseke - Syrjintäkiellon periaate - Ylimääräinen henkilöstö - Kolmen vuoden välein myönnettävän ikälisän epääminen - Asialliset syyt))

(2015/C 294/11)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: María José Regojo Dans

Vastaaja: Consejo de Estado

Tuomiolauselma

Määräaikaisesta työstä 18.3.1999 tehdyn puitesopimuksen, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä, 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”määräaikainen työntekijä” on tulkittava siten, että sitä sovelletaan pääasian kantajan kaltaiseen työntekijään.

Määräaikaisesta työstä tehdyn puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle – jossa ylimääräiseltä henkilöstöltä evätään ilman asiallisia syitä oikeus saada kolmen vuoden välein myönnettävä ikälisä, joka myönnetään erityisesti vakinaisille virkamiehille – silloin, kun kyseiset kaksi työntekijäluokkaa ovat tällaisen lisän saamisessa toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.

(1) EUVL C 253, 4.8.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Cluj – Romania) – Radu Florin Salomie ja Nicolae Vasile Oltean v. Direcția Generală a Finanțelor Publice Cluj

(Asia C-183/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 167, 168, 179 ja 213 artikla - Verohallinto määrittelee liiketoimen arvonlisäverolliseksi liiketoiminnaksi - Oikeusvarmuuden periaate - Luottamuksensuojan periaate - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan vähennysoikeuden käyttämisen edellytyksenä on, että kyseinen toimija rekisteröityy arvonlisäverovelvolliseksi ja että tämä jättää kyseistä veroa koskevan ilmoituksen))

(2015/C 294/12)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Cluj

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Radu Florin Salomie ja Nicolae Vasile Oltean

Vastaaja: Direcția Generală a Finanțelor Publice Cluj

Tuomiolauselma

Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet eivät pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa ole esteenä sille, että kansallinen verohallinto verotarkastuksen johdosta päättää, että tietyt liiketoimet ovat arvonlisäverollisia, ja että se määrää maksettavaksi veronkorotuksia, edellyttäen, että kyseinen päätös perustuu selkeisiin ja täsmällisiin sääntöihin ja että kyseisen hallinnon soveltama käytäntö ei ole ollut omiaan synnyttämään huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle kohtuullista luottamusta siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin liiketoimiin, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava. Tällaisissa olosuhteissa määrättyjen veronkorotusten on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112 on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella verovelvolliselta evätään oikeus vähentää arvonlisävero, joka on maksettu tai maksettava verollisiin liiketoimiin käytetyistä tavaroista ja palveluista, ja kun verovelvollisen on päinvastoin maksettava kultakin verokaudelta vähennettävissä ollut vero, pelkästään sillä perusteella, ettei häntä ollut kyseisten liiketoimien suorittamishetkellä asianmukaisesti rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi eikä veroilmoitusta ollut jätetty.

(1) EUVL C 253, 4.8.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 2.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vrhovno sodišče – Slovenia) – NLB Leasing d.o.o. v. Slovenian tasavalta

(Asia C-209/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Tavaroiden luovutus vai palvelujen suoritus - Leasingsopimus - Leasingsopimuksen kohteena olleen kiinteistön palautuminen vuokralleantajalle - Käsite ”mitätöiminen, peruuttaminen tai purkaminen taikka kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti” - Vuokralleantajan oikeus veron perusteen alentamiseen - Kaksinkertainen verotus - Eri suoritukset - Verotuksen neutraalisuuden periaate))

(2015/C 294/13)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče

Pääasian asianosaiset

Kantaja: NLB Leasing d.o.o.

Vastaaja: Slovenian tasavalta

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohtaa, 14 artiklaa ja 24 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kiinteistöä koskevaan leasingsopimukseen perustuva liiketoimi on rinnastettava investointitavaran hankintaan, jos tällaisessa sopimuksessa määrätään joko kyseisen kiinteistön omistusoikeuden siirtymisestä vuokralleottajalle sopimuskauden päätyttyä tai sen omistusoikeuden keskeisten osatekijöiden kuulumisesta vuokralleottajalle, mikä tarkoittaa muun muassa, että tälle siirretään valtaosa mainitun kiinteistön oikeudelliselle omistukselle ominaisista riskeistä ja hyödyistä ja leasingmaksujen nykyarvo on käytännössä sama kuin omaisuuden myyntiarvo.

Direktiivin 2006/112 90 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se mahdollista verovelvollisen veron perusteen alentamista, jos verovelvollinen on tosiasiallisesti saanut täyden maksun vastikkeena suorituksestaan tai jos tilanteessa, jossa sopimusta ei ole purettu tai mitätöity, suorituksensaaja ei ole enää velvollinen maksamaan verovelvolliselle sovittua hintaa.

Verotuksen neutraalisuuden periaatetta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että yhtäältä kiinteistöjä koskevaa leasingsuoritusta ja toisaalta kyseisten kiinteistöjen luovuttamista (leasingsopimukseen nähden) ulkopuoliselle toimijalle verotetaan arvonlisäverotuksessa erikseen, jos kyseisten liiketoimien ei voida katsoa muodostavan yhtä suoritusta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava.

(1) EUVL C 202, 30.06.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Arbeitsgericht Verden – Saksa) – Ender Balkaya v. Kiesel Abbruch- und Recycling Technik GmbH

(Asia C-229/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 98/59/EY - 1 artiklan 1 kohdan a alakohta - Joukkovähentämiset - Työntekijän käsite - Pääomayhtiön johtoon kuuluva henkilö - Henkilö, joka työskentelee oppisopimuksella ammatillisen uudelleenkoulutuksen tarkoituksessa ja joka saa julkista koulutustukea mutta ei korvausta työnantajalta))

(2015/C 294/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeitsgericht Verden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ender Balkaya

Vastaaja: Kiesel Abbruch- und Recycling Technik GmbH

Tuomiolauselma

Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jossa kyseisessä säännöksessä säädettyä työntekijämäärää laskettaessa ei oteta huomioon pääasiassa kyseessä olevan kaltaista pääomayhtiön johtoon kuuluvaa henkilöä, joka hoitaa tehtäväänsä tämän yhtiön jonkin toisen elimen johdon ja valvonnan alaisena, joka saa vastikkeeksi työstään palkan ja jolla itsellään ei ole osuuksia yhtiöstä.

Direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista henkilöä, joka suorittaa käytännön tehtäviä yrityksessä työharjoittelun muodossa saamatta työnantajaltaan korvausta, mutta joka saa työllistämisen edistämisestä vastaavalta julkiselta elimeltä rahallista tukea tästä kyseisen elimen tunnustamasta toiminnasta hankkiakseen tietoja ja taitoja tai kehittääkseen niitä tai saadakseen ammattikoulutuksen, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna työntekijänä.

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vrhovno sodišče – Slovenia) – Petar Kezić, s.p., Trgovina Prizma v. Slovenian valtio

(Asia C-331/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Kuudes direktiivi 77/388/ETY - 2 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohta - Verovelvollisuus - Kiinteistöjen vaihdanta - Yritystoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön yksityisomaisuuteen kuuluvien tonttien myynti - Verovelvollinen, joka toimii tässä ominaisuudessaan))

(2015/C 294/17)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Petar Kezić, s.p., Trgovina Prizma

Vastaaja: Slovenian valtio

Tuomiolauselma

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 2.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour d'appel de Mons – Belgia) – Belgian valtio v. Nathalie De Fruytier

(Asia C-334/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset - 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b ja c alakohta - Sairaalahoito ja lääkärinhoito - Läheisesti liittyvät toimet - Ihmiselinten ja ihmisistä otettujen näytteiden ja elinten kuljetustoiminta lääketieteellistä analyysia tai lääkinnällistä taikka terapeuttista hoitoa varten - Itsenäinen toiminta - Sairaalat ja lääkinnällisen hoidon ja diagnostiikan keskukset - Vastaavanlaiset laitokset))

(2015/C 294/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d'appel de Mons

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Belgian valtio

Vastaaja: Nathalie De Fruytier

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b ja c alakohtaa on tulkittava siten, että niitä ei sovelleta ihmiselinten tai ihmisistä otettujen näytteiden lääketieteellistä analyysia tai lääkinnällistä taikka terapeuttista hoitoa varten toteutettuun kuljetukseen, jonka on suorittanut hoitolaitoksille ja laboratorioille kolmas itsenäinen ammatinharjoittaja, jonka palvelusuoritukset sisältyvät sosiaaliturvaviranomaisen suorittamaan korvaukseen. Tällaista toimintaa ei eritoten voida vapauttaa arvonlisäverosta mainitussa 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuna lääketieteelliseen hoitoon läheisesti liittyvänä toimintana, koska kyseistä kolmatta itsenäistä palveluntarjoajaa ei voida pitää ”julkisyhteisöjen ylläpitämänä laitoksena” eikä julkisyhteisöjen ylläpitämään laitokseen verrattavissa sosiaalisissa olosuhteissa toimivana ”sairaalana”, ”lääkinnällisen hoidon keskuksena” tai ”diagnostiikan keskuksena” eikä myöskään ”asianmukaisesti hyväksyttynä muuna vastaavanlaisena laitoksena”.

(1) EUVL C 303, 8.9.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/15

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 9.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Judecătoria Câmpulung – Romania) – Maria Bucura v. SC Bancpost SA

(Asia C-348/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kuluttajansuoja - Direktiivi 87/102/ETY - 1 artiklan 2 kohdan a alakohta - Kulutusluotto - Kuluttajan käsite - Direktiivi 93/13/ETY - 2 artiklan b alakohta, 3–5 artikla ja 6 artiklan 1 kohta - Kohtuuttomat ehdot - Kansallinen tuomioistuin tutkii asian viran puolesta - Selkeästi ja ymmärrettävästi laaditut ehdot - Tiedot, jotka velkojan on toimitettava))

(2015/C 294/19)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Judecătoria Câmpulung

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Maria Bucura

Vastaaja: SC Bancpost SA

Muu osapuoli: Vasile Ciobanu

Tuomiolauselma

Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 87/102/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY, 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä tarkoitetun ”kuluttajan” käsitteen soveltamisalaan kuuluu luonnollinen henkilö, joka on yhteisvelallisen asemassa elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, kun kyseinen luonnollinen henkilö toimii tarkoituksessa, jota voidaan pitää tämän liike- tai ammattitoimintaan kuulumattomana.

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava viran puolesta kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kuluttajan ja elinkeinonharjoittavan välillä tehdyn sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta, koska kyseisellä tuomioistuimella on hallussaan tämän arvioinnin edellyttämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

Direktiivin 93/13 3–5 artiklaa on tulkittava siten, että arvioidessaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua kulutusluottosopimusehtojen kohtuuttomuutta kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki seikat, jotka liittyvät kyseisen sopimuksen tekemiseen. Sen on tässä yhteydessä varmistettava, että käsiteltävässä asiassa kuluttajalle on annettu tiedoksi kaikki seikat, jotka voivat vaikuttaa tämän sitoumuksen laajuuteen ja joiden avulla tämä voi arvioida muun muassa lainansa kokonaiskustannuksia. Tässä arvioinnissa on yhtäältä ratkaisevaa se, onko ehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta keskivertokuluttaja – eli tavanomaisen valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja – voi niiden perusteella arvioida tällaisia kustannuksia, ja toisaalta se siihen liittyvä seikka, ettei kulutusluottosopimuksessa mainita tietoja, joita pidetään sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne huomioiden keskeisinä ja joita ovat erityisesti direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklassa tarkoitetut tiedot.

(1) EUVL C 361, 13.10.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 18.5.2015 – combit Software GmbH v. Commit Business Solutions Ltd

(Asia C-223/15)

(2015/C 294/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: combit Software GmbH

Vastaaja: Commit Business Solutions Ltd

Ennakkoratkaisukysymys (1)

Mitä seurauksia yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin sekaannusvaaran arvioinnille on sillä, että yhteisön tavaramerkin lausuntatavan samankaltaisuus tavaramerkkiä loukkaavaksi väitettyyn nimitykseen nähden neutralisoituu joidenkin jäsenvaltioiden keskivertokuluttajan näkökulmasta merkityseron vuoksi, mutta näin ei kuitenkaan ole muiden jäsenvaltioiden keskivertokuluttajan näkökulmasta:

a)	Onko sekaannusvaaran arvioinnissa ratkaisevaa jäsenvaltioiden yhden vai toisen osan vai kaikkien jäsenvaltioiden kuvitteellisen keskivertokuluttajan näkökulma?

b)	Onko yhteisön tavaramerkin loukkaaminen myönnettävä tai kiellettävä koko EU:n alueen osalta, kun vain yhdessä osassa on sekaannusvaara, vai onko tehtävä ero yksittäisten jäsenvaltioiden välillä?

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, yhteisön tavaramerkistä (kodifioitu toisinto) (EUVL L 78, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 21.5.2015 – Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej ja Petrotel sp. z o.o. w Płocku v. Polkomtel sp. z o.o.

(Asia C-231/15)

(2015/C 294/24)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej ja Petrotel sp. z o.o. w Płocku

Vastaaja: Polkomtel sp. z o.o.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (1) (puitedirektiivi) (EUV L L108 s. 133) 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja kolmatta virkettä tulkittava siten, että jos viestintäverkkoja tarjoava yritys riitauttaa kansallisen sääntelyviranomaisen puhelujen terminointimaksut kyseisen yrityksen verkossa vahvistavan päätöksen (terminointimaksua koskeva päätös) ja tämän jälkeen kyseinen yritys riitauttaa sääntelyviranomaisen seuraavan päätöksen, jolla muutetaan terminointimaksua koskevan päätöksen adressaatin ja toisen yrityksen välistä sopimusta siten, että tämän toisen yrityksen terminointimaksua koskevan päätöksen adressaatin verkossa vastaanottamien puhelujen terminointimaksut vastaisivat terminointimaksua koskevassa päätöksessä vahvistettuja maksuja (täytäntöönpanopäätös), kansallinen tuomioistuin todettuaan, että terminointimaksua koskeva päätös on kumottu, ei voi kumota täytääntöönpanopäätöstä direktiivin 2002/21 4 artiklan 1 kohdan neljännen virkkeen sanamuodon ja yrityksen, joka hyötyy täytäntööpanopäätöksestä, luottamuksensuojan periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaisen edun johdosta, vai onko direktiivin 2002/21 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja kolmatta virkettä, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin voi kumota kansallisen sääntelyviranomaisen täytäntöönpanopäätöksen ja sen seurauksena poistaa siinä vahvistetut velvollisuudet tuomiota edeltävältä ajalta, jos se katsoo, että se on tarpeen tehokkaan oikeussuojan myöntämiseksi yritykselle, joka hakee muutosta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä, jolla pannaan täytäntöön sittemmin terminointimaksuja koskevassa päätöksessä vahvistetut velvollisuudet?

(1) EYVL L 108, s. 33.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/19

Valitus, jonka Naazneen Investments Ltd on tehnyt 28.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-250/13, Naazneen Investments Limited v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV), 18.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-252/15 P)

(2015/C 294/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Naazneen Investments Ltd (edustajat: Rechtsanwältin P. Goldenbaum ja Rechtsanwältin I. Rohr)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Energy Brands, Inc.

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-250/13 18.3.2015 antaman tuomion

—	kumoamaan valituslautakunnan antaman päätöksen asiassa R-1101/2011-2 tai vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, mikäli tämä on tarpeen,

—	velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan valittajalle unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut

—	velvoittamaan Energy Brands, Inc:in vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, mikäli tämä osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 (1) 75 artiklan ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaa eikä suorittanut asianmukaista ja täydellistä kokonaisharkintaa kaikkien esitettyjen todisteiden ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten olosuhteiden osalta – tai virheellisesti kiisti sen, ettei valituslautakunta ollut toiminut näin – ja ettei se riittävästi ottanut huomioon oikeuskäytäntöön perustuvia periaatteita tai että se sovelsi niitä virheellisesti. Unionin yleisen tuomioistuimen tekemissä useissa toteamuksissa tosiseikat on lisäksi otettu tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

I. Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että valituslautakunta oli esittänyt riittävät perustelut päätökselleen. Unionin yleinen tuomioistuin ei etenkään ottanut huomioon sitä, että valituslautakunta oli jättänyt täysin huomiotta valitusperusteiden sivut 6–22 ja ettei se ollut ottanut huomioon kaikkea esitettyä näyttöä eikä esittänyt omia perusteluja toteamukselleen. Unionin yleinen teki menettelyllisen virheen käyttämättä jättämiseen liittyvien pätevien syiden osalta, koska se perusti toteamuksensa uuteen seikkaan valittajan lisenssin haltijan väitetyistä velvoitteista tarkkailla ja valvoa tuotteiden valmistusta.

II. Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

1. Tosiasiallinen käyttö

Unionin yleinen tuomioistuin

—	totesi virheellisesti valituslautakunnan ottaneen huomioon toimitetut valaehtoiset vakuutukset, vaikka se ei ollut tarkastellut näiden valaehtoisten vakuutusten todistusarvoa laisinkaan

—	perusti toteamuksensa virheellisiin tosiseikkoihin, kun se totesi 12 lavan pullotilauksella olevan hyvin rajoitettu taloudellinen merkitys ”koemyyntien” suorittamiseksi

—	vahvisti virheellisesti säännön, jonka mukaan huomattavan suuret markkinat – kuten markkinat juomille suurkulutustuotteina – väistämättä johtivat korkeampiin vaatimuksiin käytön laajuuden osalta, sekä sovelsi sitä virheellisesti

—	ei noudattanut periaatetta, jonka mukaan vaatimusta jatkuvasta käytöstä ei ole,

—	teki oikeudellisen virheen todetessaan, että syitä sille, miksi tavaramerkkiä ei ollut käytetty laajemmin eikä koko merkityksellisen ajanjakson ajan, oli tarkasteltava ainoastaan arvioitaessa syitä kyseisen tavaramerkin käyttämättä jättämiselle

—	ei ottanut huomioon ”käyttämättä jättämisen” ja ”tilanteiden, joissa käyttö on ollut vähäistä,” välistä eroa

—	virheellisesti vahvisti periaatteen, jonka mukaan silloin, kun valituslautakunta arvioi tavaramerkin tosiasiallista käyttöä, sen täytyi ottaa ainoastaan huomioon näyttö tällaisesta käytöstä eikä näyttöä, jossa selitetään kyseisen tavaramerkin käyttämättä jättämistä,

—	virheellisesti vahvisti säännön, jonka mukaan ainoastaan suuret kampanjat voivat olla merkityksellisiä mainos- ja muussa myynninedistämistoiminnassa

—	virheellisesti kiisti tavaramerkin omistajan internetsivustolta tulostettujen tulosteiden merkityksellisyyden ja jätti ottamatta huomioon valittajan tältä osin esittämät selitykset ja todisteet

—	osoitti ymmärtäneensä virheellisesti ilmaisun ”symbolinen”.

Tutkiessaan vähäisen myynnin määrän merkitystä tuotaessa tavaramerkki (uudelleen) markkinoille, unionin yleinen tuomioistuin

—	teki laskuvirheen

—	ei ottanut todennäköisenä syynä huomioon tuotteiden viallisuutta eikä kolmannen osapuolen vireille saattamaa menettämismenettelyä

—

teki oikeudellisen virheen vähäistä käyttöä koskevilta perusteilta vaaditun laadun osalta. Syiden sille, miksi tavaramerkkiä ei käytetä laajemmin, ei tosiasiallisen käytön osalta tarvitse täyttää vaatimusta perustelluista syistä käyttämättä jättämiselle, vaan on oltava riittävää, että ne saattavat todennäköiseksi sen, miksi määrä ei ole ollut suurempi.

2. Perustellut syyt käyttämättä jättämiselle

2.1 ”SMART WATER” -juomien valmistukseen liittyvät ongelmat

Unionin yleinen tuomioistuin

—	perusti toteamuksensa tosiseikkoihin, jotka on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska velvoitteita tarkkailla ja valvoa tuotteiden valmistusta ei itse asiassa ollut rikottu

—

osoitti ymmärtäneensä virheellisesti TRIPS-sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut arviointiperusteet ”tavaramerkin omistajan tahdosta riippumat[ta]’ja’este” etenkin, kun se ei kysynyt, olisiko ollut kohtuutonta valmistaa ja markkinoida uusia tuotteita, vaan se kysyi, olisiko tämä ollut mahdotonta

—	ei havainnut sitä, että valittaja oli esittänyt yksityiskohtaiset selitykset sille, miksi valmistuksen ja toimituksen jatkaminen vaivatta ja nopeasti ei ollut ollut mahdollista, mitä valituslautakunta ja unionin yleinen tuomioistuin itse eivät kumpikaan ottaneet huomioon.

2.2 Kolmannen osapuolen vireille saattama menettämismenettely

Unionin yleinen tuomioistuin

—	ei havainnut, että menettämismenettely on täysin riippumaton tavaramerkin omistajan tahdosta

—	sovelsi virheellisiä standardeja, kun se perusti päätelmänsä toteamukseen siitä, ettei menettämismenettely estä tavaramerkin omistajaa käyttämästä tavaramerkkiä

—

vahvisti virheellisen perusteen ”välittömille seurauksille”: unionin yleinen tuomioistuin myönsi, että mikäli tällainen menettämismenettely johtaisi tavaramerkin menettämiseen, saatettaisiin nostaa vahingonkorvauskanne. Se kuitenkin hylkäsi todellisen syyn käyttämättä jättämiselle, koska tämä ei ollut menettämismenettelyn ”välitön seuraus”: unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset tältä osin ovat tosiasiallisen käytön vaatimuksen tarkoituksen vastaisia. Suppea toteamus siitä, että tavaramerkin omistajan tehtävänä oli arvioida ja laskea riskit ja joko käyttää tavaramerkkiä vahingonkorvausvastuuseen joutumisen epävarmuudesta huolimatta tai perääntyä ja pidättäytyä käyttämästä tavaramerkkiä, syrjisi selkeästi pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tämä tekisi myös helposti mahdolliseksi sen, että rekisteröidystä tavaramerkistä kiinnostuneet kolmannet osapuolet käyttäisivät menettämismenettelyä välineenä väärin.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 29.5.2015 – Steef Mennens v. Emirates Direktion für Deutschland

(Asia C-255/15)

(2015/C 294/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Steef Mennens

Vastaaja: Emirates Direktion für Deutschland

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 10 artiklan 2 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan f alakohdan kanssa, tulkittava siten, että ”lippu” on asiakirja, jolla matkustajalla on (myös) oikeus kuljetukseen lennolla, jolla hänet sijoitettiin alempaan matkustusluokkaan, siitä riippumatta, mainitaanko kyseisessä asiakirjassa myös muita lentoja, kuten jatko- tai paluulentoja?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 10 artiklan 2 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan f alakohdan kanssa, tulkittava edelleen siten, että ”lipun hinta” on määrä, jonka matkustaja on maksanut kaikista lipussa mainituista lennoista myös, kun sijoittaminen alempaan matkustusluokkaan tapahtui vain yhdellä lennolla?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko sen määrän arvioimiseksi, joka on asetuksen (EY) N:o 261/2004 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti palautuksen perustana otettava huomioon lentoyhtiön julkaisema hinta kuljetuksesta varatussa matkustusluokassa matkan siltä osalta, jota sijoittaminen varattua alempaan matkustusluokkaan koski, vai onko laskettava lennon sen osan pituuden, jota sijoittaminen alempaan matkustusluokkaan koski, suhde lennon kokonaispituuteen ja kerrottava se lennon kokonaishinnalla?

III	Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 10 artiklan 2 kohtaa tulkittava edelleen siten, että ”lipun hinta” on pelkkä lennon hinta ilman veroja ja maksuja?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta (EUVL L 46, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 1.6.2015 – GD European Land Systems – Steyr GmbH

(Asia C-262/15)

(2015/C 294/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Muutoksenhakija: GD European Land Systems – Steyr GmbH

Vastapuoli: Zollamt Eisenstadt Flughafen Wien

Ennakkoratkaisukysymykset

Käsittääkö yhdistetyn nimikkeistön (tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun asetuksen [ETY] N:o 2658/87 (1) liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna 4.10.2013 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella [EU] N:o 1001/2013 (2), oleva toinen osa) 93 ryhmän 1 huomautuksen c alakohdan poikkeuksen sanamuoto ”panssaroidut taisteluajoneuvot (nimike 8710)” myös ”niiden osat”?

Onko yhdistetyn nimikkeistön XVII jakson 3 huomautusta tulkittava siten, että ”asejärjestelmä (tykkitorni)”, jota voidaan käyttää panssarivaunuissa tai ”liikkuvissa merikuljetusjärjestelmissä” tai myös liikkumattomissa laitteissa, on luokiteltava panssarivaunun osana nimikkeeseen 8710, koska panssarivaunujen valmistaja tuo kyseistä asejärjestelmää maahan panssarivaunujen valmistusta tai kokoonpanoa varten ja käyttää sitä tosiasiallisesti tähän tarkoitukseen?

(1) EYVL L 256, s. 1.

(2) EUVL L 290, s. 1.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 3.6.2015 – Lajvér Meliorációs Nonprofit Kft. ja Lajvér Csapadékvízrendezési Nonprofit Kft.v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (NAV)

(Asia C-263/15)

(2015/C 294/28)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Lajvér Meliorációs Nonprofit Kft. ja Lajvér Csapadékvízrendezési Nonprofit Kft.

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (NAV)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko valittajia tässä asiassa kyseessä olevissa olosuhteissa pidettävä verovelvollisina, kun otetaan huomioon, ettei [yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY] (1) 9 artiklan 1 kohdan säännöstä tulkittaessa yhtiöiden harjoittamaa toimintaa suljeta taloudellisen toiminnan käsitteen ulkopuolelle silloinkaan, kun liiketoiminnan harjoittaminen vain täydentävästi?

2)	Vaikuttaako valittajien asemaan verovelvollisina se, että huomattava osa niiden investoinneista toteutetaan valtion antamalla tuella ja että ne saavat toimintaa harjoittaessaan käyttömaksuista vähäisen määrän tuloja?

3)	Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko katsottava, että kyseinen ”käyttömaksu” on vastiketta palvelusta ja että palvelun suorittaminen on välittömässä yhteydessä vastikkeen maksamiseen?

Onko valittajien toteuttamien investointien hyödyntämistä pidettävä arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan tulkinnan perusteella siinä tarkoitettuna palvelujen suorituksena vai onko katsottava, ettei sitä voida pitää palvelujen suorituksena kun otetaan huomioon, että kyse on lakisääteisen velvoitteen täyttämisestä?

(1) Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, (EUVL L 347, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/23

Valitus, jonka Makro autoservicio mayorista SA on tehnyt 2.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-269/12, Makro autoservicio mayorista v. komissio, 12.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-264/15 P)

(2015/C 294/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Makro autoservicio mayorista SA (edustajat: asianajajat P. De Baere ja P. Muñiz)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-269/12 antaman tuomion kokonaisuudessaan

—	ottamaan valituksen tutkittavaksi

—	palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemista varten

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan tästä menettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Makro Autoservicio Mayorista S.A. on tehnyt tämän valituksen asiassa T-269/12, Makro Autoservicio Mayorista S.A. v. komissio, 12.3.2015 annetusta tuomiosta, jossa unionin yleinen tuomioistuin jätti komission päätöksestä KOM (2010) 22 lopullinen nostetun kumoamiskanteen tutkimatta sillä perusteella, että komission päätös ei koske valittajaa suoraan.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska Espanjan viranomaisilla ei ole lainkaan harkintavaltaa lopputuloksen osalta, kun ne panevat komission päätöksen täytäntöön, ja komission päätös koskee siten valittajaa suoraan.

Valittaja esittää erityisesti seuraavat valitusperusteet:

—	Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kansallisilla viranomaisilla on harkintavaltaa, kun ne panevat riidanalaisen päätöksen täytäntöön valittajan osalta.

—	Vaikka kansallisilla viranomaisilla olisi harkintavaltaa, mikä ei pidä paikkansa, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska pelkkä harkintavallan olemassaolo ei riitä sulkemaan pois sitä, että päätös koskee valittajaa suoraan.

—	Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se luonnehti todisteita oikeudellisesti, tai otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/24

Valitus, jonka Vestel Iberia, SL on tehnyt 2.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-249/12, Vestel Iberia v. komissio, 12.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-265/15 P)

(2015/C 294/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Vestel Iberia, SL (edustajat: asianajajat P. De Baere ja P. Muñiz)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-249/12 antaman tuomion kokonaisuudessaan

—	ottamaan valituksen tutkittavaksi

—	palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asiakysymyksen ratkaisemista varten

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan tästä menettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vestel Iberia S.L. on tehnyt tämän valituksen asiassa T-249/12, Vestel Iberia S.L. v. komissio, 12.3.2015 annetusta tuomiosta, jossa unionin yleinen tuomioistuin jätti komission päätöksestä KOM(2010) 22 lopullinen nostetun kumoamiskanteen tutkimatta sillä perusteella, että komission päätös ei koske valittajaa suoraan.

Valittaja esittää erityisesti seuraavat valitusperusteet:

—	Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kansallisilla viranomaisilla on harkintavaltaa, kun ne panevat riidanalaisen päätöksen täytäntöön valittajan osalta.

—	Vaikka kansallisilla viranomaisilla olisi harkintavaltaa, mikä ei pidä paikkansa, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska pelkkä harkintavallan olemassaolo ei riitä sulkemaan pois sitä, että päätös koskee valittajaa suoraan.

—	Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se luonnehti todisteita oikeudellisesti, tai otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/25

Valitus, jonka Central Bank of Iran on tehnyt 3.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-563/12, Central Bank of Iran v. Euroopan unionin neuvosto, 25.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-266/15 P)

(2015/C 294/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Central Bank of Iran (edustajat: barrister M. Lester ja barrister Z. Al-Rikabi)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-563/12 25.3.2015 antaman tuomion

—	kumoamaan riidanalaiset toimet valittajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tässä muutoksenhaussa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Central Bank of Iran hakee muutosta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-563/12 25.3.2015 antamaan tuomioon, jolla hylättiin valittajan kanne, jolla vaadittiin kumoamaan 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (1) ja 15.10.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012 (2) siltä osin kuin valittajan nimi oli sisällytetty niihin. Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

Valitusperuste A. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että neuvosto oli arvioinut asianmukaisesti sitä, täyttyikö mikään perusteista valittajan sisällyttämisellä riidanalaisissa toimissa oleviin luetteloihin

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen rinnastaessaan valittajan Iranin raha- ja pankkilain mukaisesti tarjoamat palvelut kyseessä olevassa nimeämisperusteessa tarkoitettuun Iranin hallitukselle annettuun ”taloudelliseen tukeen”. Valittajan keskuspankkina tarjoamat palvelut, kuten tilinpito ja liiketoimien selvitykset, eivät ole laadullisesti ja määrällisesti siinä määrin ”taloudellista tukea”, että se mahdollistaisi sen, että Iranin hallitus jatkaa ydinohjelmaansa. Asianmukaisesti ja oikeasuhteisesti tulkittuna näitä palveluja ei valittajan mukaan voida pitää lainkaan taloudellisena tukena.

Valitusperuste B. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että neuvosto oli täyttänyt SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuutensa

Iranin raha- ja pankkilain, jossa säädetään valittajan tehtävistä ja toimivallasta Iranin keskuspankkina, olemassaolon perusteella ei (toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin tuomiossaan katsoo) ole ilmeistä, mitä neuvosto tarkoittaa ”taloudellisella tuella” väitetiedoksiannossaan. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että neuvoston ei tarvinnut esittää konkreettisia ja erityisiä perusteluja selittäessään, miten ja millä tavoin se katsoi valittajan antaneen Iranin hallitukselle tällaista tukea.

Valitusperuste C. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että neuvosto oli kunnioittanut valittajan puolustautumisoikeuksia

Unionin yleinen tuomioistuin teki myös virheen katsoessaan, että neuvosto oli noudattanut valittajan puolustautumisoikeuksia. Neuvosto ei esittänyt mitään todisteita ennen kuin se teki päätöksen valittajan uudelleen sisällyttämisestä luetteloon. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen salliessaan neuvoston muuttaa väitetiedoksiantoaan tukeutuen Iranin raha- ja pankkilain säännöksiin, joihin väitetiedoksiannossa ei (toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin tuomiossaan katsoo) selvästikään viitattu implisiittisesti. Valittajalle ei annettu tietoa sitä koskevassa asiassa eikä sillä ollut mahdollisuutta valmistella asianmukaisesti puolustustaan.

Valitusperuste C: Unioni yleinen tuomioistuin teki virheen hylätessään valittajan kanneperusteen, jonka mukaan neuvosto oli loukannut perusteettomasti ja kohtuuttomasti kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta omaisuudensuojaan ja maineen kunnioittamiseen

Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että valittajan sisällyttäminen kyseiseen luetteloon oli kohtuutonta, koska siitä aiheutui valittajalle ja Iranin kansalle vakavia vaikeuksia, koska se ei vaikuta Iranin hallituksen tuloihin; valittajan luetteloon sisällyttämisellä ei edistetä tavoitetta pakottaa Iranin hallitus lopettamaan ydinaseiden leviämistä koskeva ohjelmansa.

(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58).

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012, annettu 15 päivänä lokakuuta 201215.10.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie (Belgia) on esittänyt 8.6.2015 – Rijksdienst voor Pensioenen v. Willem Hoogstad – muu osapuoli: Rijksinstituut voor ziekte- en invaliditeitsverzekering

(Asia C-269/15)

(2015/C 294/32)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Rijksdienst voor Pensioenen

Vastaaja: Willem Hoogstad

Muu osapuoli: Rijksinstituut voor ziekte- en invaliditeitsverzekering

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 13 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että etuuksista, joita maksetaan Belgian lisäeläkejärjestelmistä, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen 1 artiklan j alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun lainsäädäntöön, pidätetään vakuutusmaksu – kuten terveydenhoitoa ja korvauksia koskevasta pakollisesta vakuutuksesta 14.7.1994 annetun konsolidoidun lain 191 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella tehty pidätys ja sosiaalisista säännöksistä 30.3.1994 annetun lain 68 §:n perusteella maksettava solidaarisuusmaksu – kun etuudet on maksettava muualla kuin Belgiassa asuvalle etuuksien saajalle, johon kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan sovelletaan sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmää, jossa hän asuu?

(1) EYVL L 149, s. 2.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 9.6.2015 – Hecht-Pharma GmbH v. Hohenzollern Apotheke, Inhaber Winfried Ertelt

(Asia C-276/15)

(2015/C 294/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hecht-Pharma GmbH

Vastaaja: Hohenzollern Apotheke, Inhaber Winfried Ertelt

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko direktiivin 2001/83/EY (1) 3 artiklan 1 ja 2 kohta esteenä lääkkeiden kaupan pitämisestä annetun lain (Gesetz über den Verkehr mit Arzneimitteln, jäljempänä AMG) 21 §:n 2 momentin 1 kohdan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan sellaiselta ihmisten käyttöön tarkoitetulta lääkkeeltä ei edellytetä lupaa, jonka olennaiset valmistusvaiheet toteutetaan apteekissa todistetusti usein toistuvien lääkärin tai hammaslääkärin määräysten perusteella siten, että lääkettä valmistetaan enintään sata luovutusvalmista pakkausta päivässä tavanomaisen apteekinpidon yhteydessä, ja joka on tarkoitettu luovutettavaksi olemassa olevan apteekkiliikkeen harjoittamisluvan perusteella?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Päteekö kyseinen päätelmä myös silloin, jos AMG:n 21 §:n 2 momentin 1 kohdan kaltaista kansallista säännöstä tulkitaan siten, että sellaiselta ihmisten käyttöön tarkoitetulta lääkkeeltä ei edellytetä lupaa, jonka olennaiset valmistusvaiheet toteutetaan apteekissa todistetusti usein toistuvien lääkärin tai hammaslääkärin määräysten perusteella siten, että lääkettä valmistetaan enintään sata luovutusvalmista pakkausta päivässä tavanomaisen apteekinpidon yhteydessä, ja joka on tarkoitettu luovutettavaksi olemassa olevan apteekkiliikkeen harjoittamisluvan perusteella, mikäli lääke luovutetaan joko lääkemääräyksen, jota ei välttämättä tarvita ennen valmistusta, mukaisesti aina yksittäiselle potilaalle tai valmistetaan apteekissa farmakopean ohjeiden mukaan ja on tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaille?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, s. 67).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 9.6.2015 – Servoprax GmbH v. Roche Diagnostics Deutschland GmbH

(Asia C-277/15)

(2015/C 294/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Servoprax GmbH

Vastaaja: Roche Diagnostics Deutschland GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kolmannen osapuolen tehtävä in vitro -diagnostiikkaan ja itse suoritettavaan testaukseen tarkoitetulle lääkinnälliselle laitteelle, jota käytetään verensokerin mittaukseen, jolle valmistaja on tehnyt jäsenvaltiossa A (tässä: Yhdistyneessä kuningaskunnassa) direktiivin 98/79/EY (1) 9 artiklan mukaisen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, joka on varustettu direktiivin 16 artiklan mukaisella CE-merkinnällä ja joka täyttää direktiivin 3 artiklassa ja liitteessä I säädetyt olennaiset vaatimukset, uusi tai täydentävä direktiivin 9 artiklan mukainen vaatimustenmukaisuuden arviointi, ennen kuin se saattaa laitteen markkinoille jäsenvaltiossa B (tässä: Saksan liittotasavallassa) pakkauksissa, joihin merkityt ilmoitukset ovat jäsenvaltion B virallisella kielellä, joka ei ole jäsenvaltion A virallinen kieli (tässä: saksaksi eikä englanniksi), ja joihin liitetyt käyttöohjeet ovat jäsenvaltion B eivätkä jäsenvaltion A virallisella kielellä?

2)	Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, vastaavatko kolmannen osapuolen pakkauksiin liittämät käyttöohjeet sanatarkasti tietoja, joita laitteen valmistaja käyttää laitteen jakelussa jäsenvaltiossa B?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/79/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, in vitro-diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 331, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä joulukuuta 2011 annetulla komission direktiivillä 2011/100/EU (EUVL L 341, s. 50).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/28

Valitus, jonka Alexandre Borde ja Carbonium ovat tehneet 10.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-314/14, Borde ja Carbonium v. komissio, 25.3.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-279/15 P)

(2015/C 294/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Alexandre Borde ja Carbonium SAS (edustaja: Rechtsanwalt A.B.H. Herzberg)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 25.3.2015 antaman tuomion, jossa se

a.	jätti vaatimukset tutkimatta

b.	velvoitti kantajat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut

—

toteamaan, että valittajien kumoamisvaatimus on otettava tutkittavaksi,

a.)	antamaan asiassa lopullisen ratkaisun tai vaihtoehtoisesti

b)	palauttamaan asian takaisin unionin yleiseen tuomioistuimeen asiaratkaisua varten

—	vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen tutkittavaksi ottamisen käsittelemiseksi yhdessä pääasian kanssa ja asian ratkaisemiseksi

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että niiden kumoamiskanne hylättiin lainvastaisesti, (i) koska unionin yleinen tuomioistuin esitti epätäsmällisen ja vääristyneen toteamuksen tosiseikoista eikä se siten ottanut huomioon valittajien oikeutta tulla kuulluksi, (ii) koska soveltaessaan SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa unionin yleinen tuomioistuin virheellisesti rajasi kannekelpoiset toimet SEUT 288 artiklan mukaisiin toimiin, (iii) koska unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, etteivät riidanalaiset toimenpiteet ole SEUT 288 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä, (iv) koska soveltaessaan SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa unionin yleinen tuomioistuin piti virheellisesti ratkaisevana sitä, onko riitautettu toimi ”erotettavissa sopimuksen asiayhteydestä”, eikä ottanut huomioon muita merkityksellisiä tekijöitä, (v) koska soveltaessaan SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti kaksitahoisiin asioihin kehitettyjä arviointiperusteita kolmitahoiseen asiaan, ja (vi) koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon valittajien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, sellaisina kuin ne on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht München (Saksa) on esittänyt 11.6.2015 – Soha Sahyouni v. Raja Mamisch

(Asia C-281/15)

(2015/C 294/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Soha Sahyouni

Vastaaja: Raja Mamisch

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluuko myös – tässä: hengellisen tuomioistuimen šarian perusteella Syyriassa myöntämä – niin sanottu yksityinen avioero tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla 20.12.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1259/2010 (1) (EUVL L 343, s. 10) 1 artiklassa määriteltyyn asetuksen soveltamisalaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

a)	Onko tutkittaessa sitä, voidaanko avioero tunnustaa jäsenvaltion sisällä, sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 1259/2010 10 artiklaa?

Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi:

Onko perustaksi otettava abstrakti vertailu, jonka mukaan tuomioistuinvaltion oikeudessa annetaan mahdollisuus avioeroon myös toiselle aviopuolisolle, mutta avioeroon liittyy hänen sukupuolensa vuoksi muita menettelyllisiä ja aineellisia edellytyksiä kuin toisen aviopuolison mahdollisuuteen saada avioero,

vai

2)	onko säännöksen soveltaminen riippuvainen siitä, että abstraktisti syrjivän ulkomaisen oikeuden soveltaminen on myös yksittäistapauksessa – konkreettisesti – syrjivää?

c)	Jos b kohdan 2 alakohtaan vastataan myöntävästi:

Onko syrjityn aviopuolison – myös hyväksytyn korvauksen vastaanottamisen muodossa – antama suostumus avioeroon jo sinänsä peruste jättää soveltamatta säännöstä?

(1) EUVL L 343, s. 10.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Braunschweig (Saksa) on esittänyt 11.6.2015 – Queisser Pharma GmbH & Co. KG v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-282/15)

(2015/C 294/37)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Braunschweig

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Queisser Pharma GmbH & Co. KG

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 34, 35 ja 36 artiklaa, luettuna yhdessä elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (1) 14 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään aminohappoja (tässä: L-histidiiniä) sisältävän ravintolisän valmistaminen tai käsitteleminen ja markkinoille saattaminen, jos sille ei myönnetä tiettyjen muiden tosiasiallisten edellytysten mukaisesti kansallisen viranomaisen harkintavaltaan kuuluvaa, määräaikaista poikkeusta?

Seuraako elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 14, 6, 7, 53 ja 55 artiklan systematiikasta, että yksittäisten elintarvikkeiden tai niiden ainesosien kansallisia kieltoja voidaan asettaa ainoastaan kyseisissä säännöksissä mainituin edellytyksin, ja onko tämä systematiikka esteenä ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle?

Onko vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (2) 8 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle?

(1) EYVL L 31, s. 1.

(2) EUVL L 404, s. 26.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/31

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 11.6.2015 – X v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-283/15)

(2015/C 294/38)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: X

Vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka perusteella unionin kansalainen, joka asuu Espanjassa ja jonka tuloista noin 60:tä prosenttia verotetaan Alankomaissa ja noin 40:tä prosenttia Sveitsissä, ei saa vähentää Espanjassa sijaitsevan yksityiskäytössään olevaan omistusasuntoon liittyviä negatiivisia tuloja Alankomaissa verotetuista työtuloista myöskään siinä tilanteessa, että hänen asuinvaltiostaan Espanjasta saamat tulot ovat niin alhaiset, ettei edellä tarkoitettuja negatiivisia tuloja voida vähentää asuinvaltion verotuksessa kyseessä olevana vuonna?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko jokaisen jäsenvaltion, josta unionin kansalainen saa osan tuloistaan, otettava huomioon edellä mainitut negatiiviset tulot täysimääräisesti? Vai onko tällainen velvollisuus vain yhdellä asianomaisista työskentelyvaltioista, ja jos on, niin millä niistä? Vai onko jokaisen työskentelyvaltion (paitsi asuinvaltion) myönnettävä vähennys osasta kyseisistä negatiivisista tuloista? Miten vähennettävä osuus on määritettävä viimeksi mainitussa tapauksessa?

B)	Onko tässä yhteydessä ratkaisevaa, missä jäsenvaltiossa työskentely tosiasiassa tapahtuu, vai onko ratkaisevaa se, millä jäsenvaltiolla on oikeus kantaa veroa näin saaduista tuloista?

3)	Onko 2 kohdassa esitettyihin kysymyksiin vastattava toisin, jos yksi valtioista, joista unionin kansalainen saa tuloja, on Sveitsi, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio eikä myöskään kuulu Euroopan talousalueeseen?

Millainen merkitys on tässä yhteydessä annettava sille, tunnetaanko verovelvollisen asuinvaltion (käsiteltävässä asiassa Espanja) lainsäädännössä mahdollisuus verovelvollisen omistusasunnon kiinnitysluottokorkojen vähennykseen sekä mahdollisuus siihen kyseisenä vuotena liittyvien verotuksellisten tappioiden vähentämiseen samasta valtiosta tulevina vuosina mahdollisesti saatavista tuloista?

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/33

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vergabekammer Südbayern (Saksa) on esittänyt 16.6.2015 – Hörmann Reisen GmbH v. Stadt Augsburg ja Landkreis Augsburg

(Asia C-292/15)

(2015/C 294/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vergabekammer Südbayern

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hörmann Reisen GmbH

Vastaajat: Stadt Augsburg ja Landkreis Augsburg

Ennakkoratkaisukysymykset

Sovelletaanko asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (1) 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2004/18/EY (2) tai direktiivin 2014/24/EU (3) kanssa, mukaisessa hankintamenettelyssä lähtökohtaisesti ainoastaan kyseisten direktiivien säännöksiä, jolloin mainituista direktiiveistä poikkeavia asetuksen (EY) N:o 1370/2007 säännöksiä on jätettävä soveltamatta?

Määräytyykö alihankinnan sallittavuus asetuksen (EY) N:o 1370/2007 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2014/24/EU kanssa, mukaisessa hankintamenettelyssä yksinomaan unionin tuomioistuimen direktiiviä 2004/18/EY varten kehittämien sääntöjen ja direktiivin 2014/24/EU 63 artiklan 2 kohdan sääntelyn perusteella vai voiko hankintaviranomainen tästä poiketen myös tällaisessa hankintamenettelyssä määrittää asetuksen (EY) N:o 1370/2007 4 artiklan 7 kohdan nojalla tarjoajalle (aikataulun mukaisten vuorojen kilometreillä mitattavan) prosentuaalisen kiintiön palveluille, jotka tämä velvoitetaan itse hoitamaan?

Siinä tapauksessa, että asetuksen (EY) N:o 1370/2007 4 artiklan 7 kohtaa voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1370/2007 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2014/24/EU kanssa, mukaiseen hankintamenettelyyn, voiko hankintaviranomainen asetuksen (EY) N:o 1370/2007 johdanto-osan 19 perustelukappale huomioon ottaen vapaasti vahvistaa itse hoidettaville palveluille kiintiön, jolloin hankintaviranomaisen asettama vaatimus, jonka mukaan itse hoidettavia palveluja koskeva kiintiö on 70 prosenttia aikataulun mukaisten vuorojen kilometreillä mitattuna, voi olla perusteltu?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (EUVL L 315, s. 1).

(2) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, s. 114).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, s. 65).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sø- og Handelsretten (Tanska) on esittänyt 18.6.2015 – Ferring B.V. edustajanaan Ferring Lægemidler A/S v. Orifarm A/S

(Asia C-297/15)

(2015/C 294/42)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sø- og Handelsretten

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ferring B.V. edustajanaan Ferring Lægemidler A/S

Vastaaja: Orifarm A/S

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (1) 7 artiklan 2 kohtaa ja aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että tavaramerkinhaltijalla on laillinen oikeus estää rinnakkaistuojan harjoittama lääkkeen laskeminen uudestaan liikkeelle, jos rinnakkaistuoja on pakannut lääkkeen uuteen ulkopakkaukseen ja varustanut sen tavaramerkillä, silloin kun tavaramerkin haltija on saattanut lääkkeen markkinoille tilavuudeltaan samansuuruisissa pakkauksissa ja samoina pakkauskokoina kaikissa Euroopan talousalueen maissa, joissa lääkettä markkinoidaan?

Onko ensimmäiseen kysymykseen vastaamisen kannalta merkityksellistä, jos tavaramerkin haltija markkinoi lääkettä sekä vienti- että tuontivaltiossa kahdessa eri pakkauskoossa, nimittäin kymmenen kappaleen pakkauksissa ja yksittäispakkauksissa, ja tuoja on ostanut kymmenen kappaleen pakkauksia vientivaltiosta, pakannut lääkkeen uudelleen yksittäispakkauksiin ja varustanut ne tavaramerkillä ennen niiden saattamista markkinoille tuontivaltiossa?

(1) EYVL L 299, s. 25.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/36

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 24.6.2015 – Delta Air Lines Inc. v. Daniel Dam Hansen, Mille Doktor, Carsten Jensen, Mogens Jensen, Dorthe Fabricius, Jens Ejner Rasmussen, Christian Bøje Pedersen, Andreas Fabricius, Mads Wedel Rasmussen, Nicklas Wedel Rasmussen, Thomas Lindstrøm Jensen, Marianne Thestrup Jensen, Erik Lindstrøm Jensen, Jakob Lindstrøm Jensen, Liva Doktor ja Peter Lindstrøm Jensen

(Asia C-305/15)

(2015/C 294/46)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Delta Air Lines Inc.

Vastaajat: Daniel Dam Hansen, Mille Doktor, Carsten Jensen, Mogens Jensen, Dorthe Fabricius, Jens Ejner Rasmussen, Christian Bøje Pedersen, Andreas Fabricius, Mads Wedel Rasmussen, Nicklas Wedel Rasmussen, Thomas Lindstrøm Jensen, Marianne Thestrup Jensen, Erik Lindstrøm Jensen, Jakob Lindstrøm Jensen, Liva Doktor ja Peter Lindstrøm Jensen

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 ja 7 artiklaa tulkittava siten, että lentomatkustajilla voi asetuksen nojalla olla oikeus saada korvausta useita kertoja saman lentovarauksen osalta, jos lento, jolle kuljettava lentoyhtiö on uudelleenreitittänyt matkustajat, peruutetaan tai se myöhästyy enemmän kuin kolme tuntia, jolloin 7 artiklan mukainen korvaus ei ole kiinteä vaan määräytyy peruutusten määrän tai peruutusten ja niistä aiheutuvien viivästysten laajuuden mukaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, miten tämä on sovitettavissa yhteen sen yhteisöjen tuomioistuimen 19.11.2009 antamassaan tuomiossa Sturgeon ym. (C-402/07 ja C-432/07, EU:C:2009:716) vahvistaman periaatteen kanssa, jonka mukaan asetuksen 5 artiklaa on tulkittava siten, että myöhästyneiden lentojen matkustajat voidaan korvauksia koskevien sääntöjen suhteen rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin, kun unionin tuomioistuin on todennut 23.10.2012 antamassaan tuomiossa Nelson ym. (C-581/10 ja C-629/10, EU:C:2012:657) korvausta koskevan oikeuden osalta, ettei myöhästymisen kestoa kolme tuntia ylittävältä osalta oteta huomioon kiinteän korvauksen laskemisessa?

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/37

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 25.6.2015 – Vincent Deroo-Blanquart v. Sony Europe Limited, jolle Sony France SA:n oikeudet ovat siirtyneet

(Asia C-310/15)

(2015/C 294/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vincent Deroo-Blanquart

Vastaaja: Sony Europe Limited, jolle Sony France SA:n oikeudet ovat siirtyneet

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 (1) 5 ja 7 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee harhaanjohtavaa sopimatonta kaupallista menettelyä, jos tietokoneen valmistaja on toimittanut jälleenmyyjänsä välityksellä tietoja kustakin esiasennetusta ohjelmistosta mutta ei ole täsmentänyt kunkin osatekijän hintaa?

Onko direktiivin 2005/29 5 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee sopimatonta kaupallista menettelyä, jos valmistaja ei jätä kuluttajalle muuta vaihtoehtoa kuin näiden ohjelmistojen hyväksymisen tai kaupan perumisen?

Onko direktiivin 2005/29 5 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee sopimatonta kaupallista menettelyä, jos kuluttajan on mahdotonta hankkia samalta valmistajalta tietokone, jota ei ole varustettu ohjelmistoilla?

(1) EUVL L 149, s. 22.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/38

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de commerce de Paris (Ranska) on esittänyt 25.6.2015 – Eco-Emballages SA v. Sphère France SAS, Schweitzer SAS, Carrefour Import SAS, Tissue France SCA, SCA Hygiène Products SAS, WEPA Troyes SAS, Industrie Cartarie Tronchetti SpA, Industrie Cartarie Tronchetti Ibérica, SL, Kimberly-Clark SAS, Gopack SAS, Delipapier, CMC France SARL, Paul Hartmann SA, Wepa Lille SAS, Industrie Cartarie Tronchetti France SAS, Melitta France SAS, Cofresco Frischhalteprodukte GmbH & Co. KG, Scamark SAS ja Système U Centrale Nationale SAS

(Asia C-313/15)

(2015/C 294/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de commerce de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Eco-Emballages SA

Vastaajat: Sphère France SAS, Schweitzer SAS, Carrefour Import SAS, Tissue France SCA, SCA Hygiène Products SAS, WEPA Troyes SAS, Industrie Cartarie Tronchetti SpA, Industrie Cartarie Tronchetti Ibérica, SL, Kimberly-Clark SAS, Gopack SAS, Delipapier, CMC France SARL, Paul Hartmann SA, Wepa Lille SAS, Industrie Cartarie Tronchetti France SAS, Melitta France SAS, Cofresco Frischhalteprodukte GmbH & Co. KG, Scamark SAS ja Système U Centrale Nationale SAS

Ennakkoratkaisukysymys

Sisältääkö direktiivin 94/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/12/EY (1), 3 artiklassa määritelty pakkauksen käsite ”tuurnat” (rullat, putkilot), joiden ympärille on kierretty paperin tai muovikelmun kaltaista joustavaa tuotetta ja joita myydään kuluttajille?

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/12/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (EUVL L 47, s. 26).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/39

Kanne 26.6.2015 – Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-314/15)

(2015/C 294/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: O. Beynet ja E. Manhave)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) 4 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut kaikkien yhdyskuntajätevesien biologista tai vastaavaa käsittelyä 15:ssa taajamassa, joiden asukasvastineluku on 10 000–15 000 haavoittumiselle alttiiden alueiden ulkopuolella, tai joiden asukasvastineluku on 2 000–10 000 ja joiden jätevedet johdetaan sisävesiin tai suistoihin

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio moittii kanteellaan Ranskaa siitä, ettei se ole 15 taajaman osalta pannut oikein täytäntöön yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/271/ETY.

Direktiivin 917271/ETY 4 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti taajamat, joiden asukasvastineluku on 10 000–15 000 haavoittumiselle alttiiden alueiden ulkopuolella tai joiden asukasvastineluku on 2 000–10 000 ja joiden jätevedet johdetaan sisävesiin tai suistoihin, on varustettava viemäröintijärjestelmillä ja niiden yhdyskuntajätevedet on käsiteltävä biologisesti tai vastaavasti 31.12.2005 mennessä.

(1) EYVL L 135, s. 40.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/40

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 2.7.2015 – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet

(Asia C-327/15)

(2015/C 294/52)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TDC A/S

Vastaajat: Teleklagenævnet (Tanskan televiestinnän valituslautakunta) ja Erhvervs- og Vækstministeriet (Tanskan elinkeino- ja kasvuministeriö)

Ennakkoratkaisukysymykset

Estääkö yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (1) (jäljempänä yleispalveludirektiivi) tai erityisesti sen 32 artikla jäsenvaltiota säätämästä, ettei yrityksellä ole oikeutta vaatia jäsenvaltiolta erillistä korvausta direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen aiheuttamista nettokustannuksista, jos direktiivin II lukuun kuuluvista muista yleispalveluista yritykselle kertyvä voitto on suurempi kuin pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisesta sille aiheutunut tappio?

2)	Estääkö yleispalveludirektiivi jäsenvaltiota säätämästä, että yrityksillä on oikeus vaatia jäsenvaltiolta korvausta direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen aiheuttamista nettokustannuksista ainoastaan, jos niistä aiheutuu yrityksille kohtuuton rasite?

Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, voiko jäsenvaltio todeta, ettei direktiivin II lukuun kuulumattomien pakollisten lisäpalvelujen tarjoaminen aiheuta kohtuutonta rasitetta, jos yritykselle kokonaisuutena arvioiden on syntynyt voittoa kaikkien niiden palvelujen tarjoamisesta, joiden osalta sille on asetettu yleispalveluvelvollisuus, mukaan lukien palvelut, joita yritys olisi tarjonnut myös ilman yleispalveluvelvollisuutta?

Estääkö yleispalveludirektiivi jäsenvaltiota säätämästä, että direktiivin II lukuun kuuluvien yleispalvelujen tarjoamisesta nimetylle yritykselle aiheutuvat nettokustannukset on laskettava kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyvien kokonaistulojen ja -kustannusten välisen eron perusteella, mukaan lukien tulot ja kustannukset, jotka yritykselle olisivat aiheutuneet myös ilman yleispalveluvelvollisuutta?

Jos kyseessä olevia kansallisia sääntöjä – ks. kysymykset 1–4 – sovelletaan sellaiseen pakolliseen lisäpalveluun, jota ei ole määrä tarjota ainoastaan Tanskassa vaan sekä Tanskassa että Grönlannissa, joka määritellään SEUT:n liitteessä II merentakaiseksi maaksi tai alueeksi, sovelletaanko kysymyksiin 1–4 annettuja vastauksia tällöin myös Grönlantia koskevaan velvollisuuden osaan, mikäli Tanskan viranomaiset ovat asettaneet tämän velvollisuuden Tanskaan sijoittautuneelle yritykselle ja tällä yrityksellä ei ole muuten toimintaa Grönlannissa?

Mikä merkitys kysymyksiin 1–5 vastaamisen kannalta on SEUT 107 artiklan 1 kohdalla ja SEUT 108 artiklan 3 kohdalla sekä SEUT 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvaukseksi julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 20.12.2011 tehdyllä komission päätöksellä (2)?

Mikä merkitys kysymyksiin 1–5 vastaamisen kannalta on muun muassa yleispalveludirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa, 3 artiklan 2 kohdassa, johdanto-osan 4, 18, 23 ja 26 perustelukappaleessa sekä liitteessä IV olevassa B osassa tarkoitetulla kilpailun mahdollisimman vähäisen vääristymisen periaatteella?

8)	Jos yleispalveludirektiivin säännökset ovat esteenä kysymyksissä 1, 2 ja 4 kuvatun kaltaisille kansallisille järjestelyille, onko direktiivin säännöksillä tai rajoituksilla välitön oikeusvaikutus?

9)	Mitä yksityiskohtaisempia seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa, noudattaako [13] kohdassa kuvattu hakemusten jättämisen kansallinen määräaika ja sen soveltaminen unionin oikeudessa säädettyjä lojaliteetti-, vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita?

(1) EYVL L 108, s. 51.

(2) EUVL 2012, L 7, s. 3.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/41

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 3.7.2015 – Maria Cristina Elisabetta Ornano v. Ministero della Giustizia ja Direzione Generale dei Magistrati del Ministero

(Asia C-335/15)

(2015/C 294/53)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Maria Cristina Elisabetta Ornano

Vastaajat: Ministero della Giustizia ja Direzione Generale dei Magistrati del Ministero

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (1) 11 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohtaa, 2 kohdan b alakohtaa ja 3 kohtaa sekä johdanto-osan viimeistä ja toiseksi viimeistä perustelukappaletta sekä SEUT 157 artiklan (aiemmin EY 141 artikla) 1, 2 ja 4 kohtaa, SEUT 158 artiklaa (aiemmin EY 142 artikla), jossa määrätään, että ”jäsenvaltiot pyrkivät säilyttämään olemassa olevan palkallisia lomia koskevien järjestelmiensä samankaltaisuuden”, direktiivin 2006/54/EY (2) 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, yhdessä luettuina, sekä 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 15 artiklaa ja johdanto-osan 23 ja 24 perustelukappaletta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) 23 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa 19.2.1981 annetun lain nro 27 3 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se oli ennen 30.12.2004 annetun lain nro 311 1 §:n 325 momentilla tehtyä muutosta, ei sallita siinä säädetyn korvauksen suorittamista pakollisilta äitiyslomajaksoilta ennen päivämäärää 1.1.2005?

(1) Neuvoston direktiivi 92/85/ETY, annettu 19 päivänä lokakuuta 1992, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 348, s. 1).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 204, s. 23).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/42

Valitus, jonka Euroopan oikeusasiamies on tehnyt 6.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-217/11, Staelen v. Euroopan oikeusasiamies, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-337/15 P)

(2015/C 294/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan oikeusasiamies (asiamies: G. Grill)

Muu osapuoli: Claire Staelen

Vaatimukset

Ensisijaisesti

—

on kumottava unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-217/11 antama tuomio (i) siltä osin kuin siinä päädytään siihen, että (a) oikeusasiamies on syyllistynyt useisiin lainvastaisuuksiin, jotka ovat riittävän ilmeisiä unionin oikeuden rikkomisia, (b) henkisen kärsimyksen tosiasiallinen aiheutuminen on näytetty toteen ja (c) unionin yleisen tuomioistuimen yksilöimien lainvastaisuuksien ja tämän henkisen kärsimyksen välillä on syy-yhteys, ja (ii) siltä osin kuin siinä velvoitetaan oikeusasiamies maksamaan 7 000 euron suuruinen vahingonkorvaus

—	kanne on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen tuomio kumotaan

toissijaisesti

—	asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen tuomio kumotaan, ja

—	oikeudenkäyntikuluista on päätettävä oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi oikeusasiamies vetoaa valitusperusteisiin, jotka koskevat useita oikeudellisia virheitä.

Ensinnäkin oikeusasiamies katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että jo pelkästään huolellisuusvelvollisuuden periaatteen loukkaamisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen. Oikeusasiamies katsoo, että tämä unionin yleisen tuomioistuimen näkemys ei ole sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan oikeuskäytännön mukainen; kyseisessä oikeuskäytännössä edellytetään sen osoittamista, että oikeussäännön, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, rikkominen on riittävän ilmeinen, ja korostetaan sitä, että ratkaiseva peruste, jotta kyseisen ehdon voidaan katsoa täyttyvän, on se, että kyseinen toimielin on selvästi ja vakavasti ylittänyt harkintavaltansa rajat. Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon oikeusasiamiehen tehtävän erityispiirteet ja etenkin sen, että oikeusasiamiehellä on erittäin laaja harkintavalta tutkinnan suorittamisessa.

Toiseksi oikeusasiamies riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan, joka koskee sitä, että kun oikeusasiamies suorittaa tutkinnan ja kun toimielin antaa hänelle selityksen, joka vaikuttaa hänestä uskottavalta, tämä ei vapauta oikeusasiamiestä hänen vastuustaan varmistaa se, että tosiseikat, joihin tämä selitys perustuu, pitävät paikkansa, etenkään silloin, kun kyseinen selitys on ainoa perusta hänen toteamukselleen siitä, ettei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies katsoo nimittäin, että toimielimet ovat velvollisia antamaan hänelle paikkansapitäviä tietoja ja että hän voi näin ollen laillisesti perustaa johtopäätöksensä hänelle annettuihin tietoihin niin kauan kuin ei ole olemassa seikkoja, jotka voisivat saattaa annettujen tietojen luotettavuuden kyseenalaiseksi. Tästä näkökulmasta katsottuna oikeusasiamies väittää, ettei ollut mitään syytä pelätä, että annetut tiedot eivät vastanneet todellisuutta.

Vaikka oikeusasiamies on kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että tietyt oikeusasiamiehen vastaukset on annettu ajassa, joka ei ollut kohtuullinen, oikeusasiamies riitauttaa sen, että tämän hänen syykseen luetun unionin oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen. Näin ollen unionille ei voi syntyä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta.

Neljänneksi oikeusasiamies katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole antanut mitään selitystä sille, että Staelenin luottamuksen heikentyminen oikeusasiamiehen virastoa kohtaan on katsottu henkiseksi kärsimykseksi.

Lopuksi oikeusasiamies riitauttaa sen, että hänen syykseen luettujen lainvastaisuuksien ja sen, että Staelen on menettänyt luottamuksen oikeusasiamiehen virastoa kohtaan, välillä on syy-yhteys.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/43

Valitus, jonka Claire Staelen on tehnyt 7.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-217/11, Staelen v. Euroopan oikeusasiamies, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-338/15 P)

(2015/C 294/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Claire Staelen (edustaja: avocate V. Olona)

Muu osapuoli: Euroopan oikeusasiamies

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-217/11 (Staelen v. Euroopan oikeusasiamies) 29.4.2015 antama tuomio on kumottava

—	näin ollen on hyväksyttävä valittajan vaatimus valittajan vastaisista toimista aiheutuneen henkisen kärsimyksen, jonka määräksi valittaja arvioi 50 000 euroa, korvaamiseksi

—	asia on ratkaistava valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien vaatimusten mukaisesti lukuun ottamatta valittajan vaatimusta aineellisen vahingon korvaamiseksi

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen, jotka koskevat sekä oikeudellisia virheitä että tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla.

Ensinnäkin valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se on katsonut, että valittaja on kieltäytynyt oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta. Unionin yleinen tuomioistuin on myös vääristellyt kantelun kohdetta.

Toiseksi hän väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut SEUT 228 artiklaa ja päätöstä 94/262 (1) virheellisesti siten, että se on vienyt niiltä tehokkaan vaikutuksen.

Kolmanneksi hän toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla soveltuvien hakijoiden luetteloon merkitsemistä koskevan syrjinnän keston osalta.

Neljänneksi hän moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että oikeusasiamies ei ole jättänyt noudattamatta avoimuus- ja huolellisuusvelvoitettaan.

Viidenneksi hän moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on jättänyt soveltamatta Euroopan parlamentin puhemiehen 23.2.2003 tekemää päätöstä ja hyvän hallintotavan säännöstöä.

Lopuksi hän katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että oikeusasiamiehen ei ole tarvinnut tutkia koko kilpailun asiakirja-aineiston hävittämistä.

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom (EYVL L 113, s. 15).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/44

Valitus, jonka komissio on tehnyt 10.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-470/11 Total et Elf Aquitaine v. komissio 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-351/15 P)

(2015/C 294/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (edustajat: asiamiehet V. Bottka ja F. Dintilhac)

Muu osapuoli: Total SA, Elf Aquitaine SA

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen 29.4.2015 julistama tuomio asiassa T-470/11 on kumottava

—	unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta

—	vastaajat on velvoitettava korvaamaan sekä kyseessä olevan kanteen käsittelystä että ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset vaatimukset

Kanteensa tueksi komissio vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen ja toisen kanneperusteen mukaan valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin virheellisesti komission väite siitä, että kanne on jätettävä tutkimatta. Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission kirjanpitäjän 24.6. ja 8.7.2011 päivätyillä kirjeillä olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Kirjanpitäjän kirjeet ovat itse asiassa pelkkiä maksuilmoituksia metakrylaattipäätöstä täytäntöönpantaessa ja niillä valmistellaan mahdollista unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-217/06 (1) antaman tuomion, jolla alennettiin Arkemalle määrätyn sakon määrää, johdosta annettavan päätöksen pakkotäytäntöönpanoa, vaikka samana päivänä asiassa T-206/06 (2) annetulla tuomiolla (joka myöhemmin vahvistettiin unionin tuomioistuimen määräyksellä asiassa C-421/11 P (3)) pidettiin voimassa kyseisille vastaajille määrätyt sakot. Kirjanpitäjän kirjeet eivät ole täytäntöönpanotoimenpiteitä eivätkä ne muodosta komission ”lopullista kantaa”. Kirjanpitäjän kirjeet eivät myöskään luo metakrylaattipäätöksestä, joka ei ole enää riidanalainen kun vastaajat ovat käyttäneet kaikki muutoksenhakukeinot, erillisiä oikeusvaikutuksia. Toisen kanneperusteen mukaan valituksenalaisella tuomiolla loukataan asiassa C-421/11 P annetusta tuomiosta johtuvia vireilläolovaikutuksen ja oikeusvoiman periaatteita.

Lopuksi kolmas valitusperuste esitetään toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen ja toisen valitusperusteen. Unionin yleinen tuomioistuin on 113 kohdassa virheellisesti katsonut, että edellytykset sille, että komissiolla on oikeuksia sekä Arkemaan että vastaajiin nähden, jotka ovat yhteisvastuullisesti maksuvelvollisia, täyttyivät, vaikka unionin yleinen tuomioistuin on 9 kohdassa perustellusti huomauttanut, ettei Arkema valitettavasti voinut sallia komission pidättävän mitään summaa siinä tapauksessa, että sen kanne yhteisöjen tuomioistuimessa menestyy. Tällaisilla ristiriitaisilla perusteluilla on vaikutus unionin yleisen tuomioistuimen asiakysymysten arviointiin ja muodostavat riittävän syyn valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi.

(1) ECLI:EU:T:2011:251

(2) ECLI:EU:T:2011:250

(3) ECLI:EU:C:2012:60

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/45

Valitus, jonka Bank of Industry and Mine on tehnyt 13.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-10/13, Bank of Industry and Mine v. neuvosto, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-358/15 P)

(2015/C 294/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bank of Industry and Mine (edustajat: avocat E. Rosenfeld ja avocat S. Perrotet)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston asiassa T-10/13 antama tuomio, joka annettiin tiedoksi valittajalle 5.5.2015 ja jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Bank of Industry and Mine -yhtiön kyseisessä asiassa nostaman kumoamiskanteen ja velvoitti sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on kumottava

—	valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seitsemän valitusperustetta.

Valittaja katsoo ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi ratkaisunsa 99 kohdassa, että neuvosto oli tehnyt päätöksen 2012/635 (1) SEU 29 artiklan perusteella, ja teki tästä 101 kohdassa sen päätelmän, että kyseistä päätöstä eivät koskeneet SEUT 215 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös todetessaan ratkaisunsa 105 kohdassa, että neuvostolla oli oikeus määrätä täytäntöönpanovallasta SEUT 291 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti. Neuvosto oli tehnyt myös toisen oikeudellisen virheen katsoessaan, että edellytykset nojautua SEUT 291 artiklan 1 kohtaan täyttyivät. SEUT 215 artikla on näet ainoa rajoittavien toimenpiteiden alalla sovellettava menettely. SEUT 291 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa, koska tätä artiklaa sovelletaan vain toimenpiteisiin, jotka edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä. Varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet ovat luonteeltaan täytäntöönpanotoimenpiteitä. Ne eivät näin ollen voi aineellisesti kuulua SEUT 291 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Lisäksi SEUT 291 artiklan 2 kohtaan nojautumisen edellytykset eivät täyty, koska neuvosto ei ole riidanalaisissa päätöksissään asianmukaisesti perustellut tämän menettelyn käyttämistä.

Valittaja arvostelee toiseksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä katsoi, että päätöksen 2010/413 (2) 20 artiklan 1 kohdan c alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/35 (3) ja päätöksellä 2012/635 ja asetuksen N:o 267/2012 (4) 23 artiklan 2 kohdan d alakohdalla, ei loukkaa oikeusvarmuuden ja oikeudellisen ennustettavuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja omaisuudensuojaa. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion 79 kohdassa tarkoitettua määrällistä tai laadullista merkittävyyttä koskevaa arviointiperustetta ei mainita riidanalaisissa toimissa. Unionin yleinen tuomioistuin on siis kehittänyt sen riidanalaisten toimien pätevöittämiseksi. Tämä arviointiperuste on myös itsessään epäselvä, epätarkka ja suhteeton. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi että se, että valittaja suoritti julkisen maksun Iranin valtiolle, merkitsi riidanalaisissa toimissa tarkoitettua tukea.

Valittaja arvostelee kolmanneksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen tuomionsa 135 ja 136 kohdassa, kun se piti riidanalaisten toimien perusteluja riittävinä, vaikka se itse totesi tuomion 134 kohdassa, että riidanalaisissa toimissa ei esitetä täsmennyksiä väitetysti annetun tuen yksityiskohdista ja laajuudesta. Valittaja ei myöskään voinut riidanalaisten toimien lukemisen perusteella ymmärtää syitä, joiden vuoksi sille määrättiin seuraamuksia, mikä on osoituksena perustelujen puutteellisuudesta.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi ratkaisunsa 163 kohdassa, ettei se, että valittajan tilannetta ei tarkasteltu uudelleen määräajassa, vaikuttanut siten, että valittajan säilyttäminen niiden yhteisöjen luettelossa, joille oli määrätty seuraamuksia, olisi lainvastaista, vaikka tämä tarkasteluvelvollisuus on tiukasti objektiivinen.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että riidanalaisilla toimilla ei loukata valittajan perusoikeuksia ja että ne eivät ole suhteettomia, vaikka riidanalaiset päätökset ovat epäselviä ja epätarkkoja. Samaan tapaan unionin yleisen tuomioistuimen kehittämä määrällistä ja laadullista merkittävyyttä koskeva arviointiperuste on luonnostaan mielivaltainen.

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tuomionsa 179 ja 183 kohdassa, kun se katsoi, että valittaja antoi tukea Iranin hallitukselle, koska se suoritti tälle pakollisen julkisen maksun, vaikka tämä maksu oli vain veroa ja valittaja oli samassa tilanteessa kuin tavallinen verovelvollinen.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin jätti toteamatta, että neuvosto loukkasi syrjintäkiellon periaatetta, kun se määräsi valittajalle seuraamuksia siitä syystä, että tämä suoritti Iranin valtiolle julkisen maksun, mutta ei määrännyt niitä kaikille yrityksille, jotka ovat velvollisia suorittamaan tämän maksun.

(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58).

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39).

(3) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 annettu neuvoston päätös 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22).

(4) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/47

Valitus, jonka The National Iranian Gas Company on tehnyt 13.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-9/13, The National Iranian Gas Company v. neuvosto, 29.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-359/15 P)

(2015/C 294/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: The National Iranian Gas Company (edustajat: avocat E. Rosenfeld ja avocate S. Perrotet)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston asiassa T-9/13 antama tuomio, joka annettiin valittajalle tiedoksi 5.5.2015 ja jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi yhtiön National Iranian Gas Company nostaman kumoamiskanteen mainitussa asiassa ja velvoitti sen vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista, on kumottava

—	valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahdeksaan valitusperusteeseen.

Ensiksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi päätöksensä 82 kohdassa, että neuvosto oli tehnyt päätöksen 2012/635 (1) SEU 29 artiklan nojalla, ja teki 84 kohdassa sen johtopäätöksen, ettei SEUT 215 artiklan 2 kohdan mukaisia vaatimuksia sovelleta tähän päätökseen. Unionin yleinen tuomioistuin teki myös oikeudellisen virheen, kun se katsoi päätöksensä 90 kohdassa, että neuvostolla oli oikeus määrätä täytäntöönpanovallasta SEUT 291 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti. Lisäksi neuvosto teki toisen oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että edellytykset SEUT 291 artiklan 1 kohtaan vetoamiselle täyttyivät. SEUT 215 artiklan mukainen menettely on nimittäin ainoa menettely, jota sovelletaan rajoittaviin toimenpiteisiin. SEUT 291 artiklan 2 kohtaa ei siis voida soveltaa, koska tätä artiklaa sovelletaan vain täytäntöönpanotoimia edellyttäviin toimenpiteisiin. Varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet ovat luonteensa vuoksi täytäntöönpanotoimia. Ne eivät siis voi aineellisesti kuulua SEUT 291 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Myöskään edellytykset SEUT 291 artiklan 2 kohtaan vetoamiselle eivät täyty, koska neuvosto ei ole valituksenalaisissa päätöksissään asianmukaisesti perustellut tähän menettelyyn turvautumista.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei päätöksen 2010/413 (2), sellaisen kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/35 (3) ja päätöksellä 2012/635 sekä asetuksen N:o 267/2012 (4) 23 artiklan 2 kohdan d alakohdalla, 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa loukata oikeusvarmuuden ja oikeudellisen ennakoitavuuden periaatteita, suhteellisuusperiaatetta eikä omaisuudensuojaa. Unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen 61 kohdassa tarkoitetun määrällisen ja laadullisen merkittävyyden arviointiperuste ei kuulu riidanalaisiin toimiin. Unionin yleinen tuomioistuin on siis luonut sen vahvistaakseen riidanalaiset toimet. Lisäksi tämä arviointiperuste on sellaisenaan epäselvä, epätarkka ja suhteeton. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis oikeudellisen virheen tehden, että se seikka, että valittaja suorittaa maksun Iranin valtiolle, on riidanalaisissa toimissa tarkoitettu tuki.

Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tuomionsa 116 ja 117 kohdassa todetessaan, että riidanalaiset toimet oli perusteltu riittävästi, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli itse todennut mainitun tuomion 115 kohdassa, että riidanalaisissa toimissa ei mainittu tuen, josta valittajaa moitittiin, laajuutta ja yksityiskohtia. Lisäksi valittaja ei ollut voinut ymmärtää riidanalaisia toimia lukiessaan syitä, joiden vuoksi se oli saanut rangaistuksen, mikä osoittaa, että perustelut ovat riittämättömät.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi ratkaisunsa 141 kohdassa, ettei valittajan tilanteen uudelleen tarkastamisen puuttuminen asetetussa määräajassa voinut tehdä valittajan pysyttämisestä rangaistuksen saaneiden yksikköjen luettelossa lainvastaista, koska tämä velvollisuus on täysin objektiivinen velvollisuus.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, etteivät riidanalaiset päätökset loukanneet valittajan perusoikeuksia eivätkä olleet suhteettomia, vaikka riidanalaiset päätökset olivat epäselviä ja epätarkkoja. Samalla tavalla unionin yleisen tuomioistuimen esittämän määrällisen ja laadullisen merkittävyyden arviointiperuste on luonteeltaan mielivaltainen.

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki tuomionsa 163 ja 164 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että valittaja tuki Iranin hallitusta sillä perusteella, että se maksoi pakollisen maksun, vaikka tämä maksu oli vain vero ja vaikka valittaja asetettiin samaan tilanteeseen kuin tavallinen verovelvollinen.

Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin jätti toteamatta, että neuvosto loukkasi syrjintäkieltoa, kun se asetti rangaistuksen maksun suorittamisesta Iranin valtiolle valittajalle eikä kaikille yrityksille, joilla oli velvollisuus maksaa tämä maksu.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se korvasi perustelut tuomionsa 159 kohdassa.

(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58).

(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39).

(3) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 annettu neuvoston päätös 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22).

(4) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/48

Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 15.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-259/13, Ranska v. komissio, 30.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-373/15 P)

(2015/C 294/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, G. Bergues, D. Colas ja C. Candat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen 30.4.2015 asiassa T-259/13, Ranska v. komissio, antama tuomio on kumottava osittain

—

asia on ratkaistava lopullisesti kumoamalla Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle annettu komission täytäntöönpanopäätös 2013/123/EU (1) siltä osin kuin päätöksessä jätetään rahoituksen ulkopuolelle Ranskan tasavallan Ranskan maaseudun kehittämisohjelman toimintalinjaa 2 koskevat tietyt menot varainhoitovuosilta 2008 ja 2009, tai asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee asian

—	oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ranskan hallitus vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi.

Ensimmäisessä valitusperusteessa Ranskan hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut viran puolesta huomioon olennaisten menettelymääräysten rikkomista, vaikka komissio oli tehnyt riidanalaisen päätöksensä kohtuullisen määräajan ylittäen.

Toissijaisesti esitetyssä toisessa valitusperusteessa Ranskan hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, ettei komissio ollut soveltanut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 7.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1975/2006 (2) (jäljempänä asetus 1975/2006) 10 ja 14 artiklaa, kun se velvoitti Ranskan viranomaiset laskemaan eläimet paikalla tehtävissä tarkastuksissa luonnonhaittakorvauksina suoritettavien menojen vuoksi.

Edelleen toissijaisesti esitetyssä kolmannessa valitusperusteessa Ranskan hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että nautaeläinten tunnistamiseen tai lammaspalkkioihin liittyvät paikalla tehtävät tarkastukset eivät ole asetuksen 1975/2006 12 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettuja paikalla tehtäviä tarkastuksia.

Näin ollen valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään Ranskan hallituksen komission riidanalaista päätöstä vastaan esittämä ensimmäinen kumoamisperuste.

(1) EUVL L 67, s. 20.

(2) EUVL L 368, s. 74.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/50

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Stahlwerk Bous v. komissio

(Asia T-172/14) (1)

((Valtiontuet - Toimenpiteet, jotka Saksan liittotasavalta on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja paljon energiaa käyttävien yritysten hyväksi - Päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely - Lopullisen päätöksen antaminen kanteen nostamisen jälkeen - Lausunnon antamisen raukeaminen - Kumoamiskanne - Pyyntö vaatimusten mukauttamisesta - Uuden seikan puuttuminen - Tutkimatta jättäminen))

(2015/C 294/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Stahlwerk Bous GmbH (Bous, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota osittain komission 18.12.2013 tekemä päätös K (2013) 4424 lopullinen, jolla aloitettiin SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee toimenpiteitä, joita Saksan liittotasavalta on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja paljon energiaa käyttävien yritysten hyväksi (Valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN)

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Pyyntö saada mukauttaa kanteessa esitettyjä vaatimuksia siten, että ne koskisivat komission 25.11.2014 antamaa päätöstä K (2014) 8786 lopullinen, joka koskee valtiontukea SA.33995, jonka Saksan liittotasavalta on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja paljon energiaa käyttävien yritysten hyväksi, jätetään tutkimatta.

Lausunnon antaminen väliintulohakemuksista, jotka ovat esittäneet Flachglas Torgau GmbH ja Saint-Gobain Isover G+H AG, Kronotex GmbH & Co. KG ja Kronoply GmbH, Bayer MaterialScience AG, Sabic Polyolefine GmbH, Ineos Manufacturing Deutschland GmbH, Ineos Phenol GmbH ja Ineos Vinyls Deutschland GmbH, sekä Advansa GmbH, Akzo Nobel Industrial Chemicals GmbH, Aurubis AG, CBW Chemie GmbH, CFB Chemische Fabrik Brunsbüttel GmbH & Co. KG, Clariant Produkte (Deutschland) GmbH, Dralon GmbH, Hahl Filaments GmbH, Messer Produktionsgesellschaft mbH Siegen, Messer Produktionsgesellschaft mbH Salzgitter, Nabaltec AG, Siltronic AG ja Wacker Chemie AG, raukeaa.

4)	Stahlwerk Bous GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

5)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/51

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – WeserWind v. komissio

(Asia T-173/14) (1)

(2015/C 294/61)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: WeserWind GmbH Offshore Construction Georgsmarienhütte (Bremerhaven, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja A. Steinarsdóttir, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

3)	WeserWind GmbH Offshore Construction Georgsmarienhütte vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/51

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Dieckerhoff Guss v. komissio

(Asia T-174/14) (1)

(2015/C 294/62)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Dieckerhoff Guss GmbH (Gevelsberg, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja J. Kaasin, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

3)	Dieckerhoff Guss GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/52

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Walter Hundhausen v. komissio

(Asia T-175/14) (1)

(2015/C 294/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Walter Hundhausen GmbH (Schwerte, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja G. Mathisen, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

3)	Walter Hundhausen GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/53

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Georgsmarienhütte v. komissio

(Asia T-176/14) (1)

(2015/C 294/64)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Georgsmarienhütte GmbH (Georgsmarienhütte, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja C. Howdle, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

4)	Georgsmarienhütte GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

5)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/54

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Harz Guss Zorge v. komissio

(Asia T-177/14) (1)

(2015/C 294/65)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Harz Guss Zorge GmbH (Zorge, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

4)	Harz Guss Zorge GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

5)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/55

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Friedrich Wilhelms-Hütte Eisenguss v. komissio

(Asia T-178/14) (1)

(2015/C 294/66)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Friedrich Wilhelms-Hütte Eisenguss GmbH (Mülheim-an-der Ruhr, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Suaer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja J. Kaasin, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

3)	Friedrich Wilhelms-Hütte Eisenguss GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/56

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Schmiedewerke Gröditz v. komissio

(Asia T-179/14) (1)

(2015/C 294/67)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Schmiedewerke Gröditz GmbH (Gröditz, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja C. Renner)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja G. Mathisen, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

3)	Schmiedewerke Gröditz GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/57

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Schmiedag v. komissio

(Asia T-183/14) (1)

(2015/C 294/68)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Schmiedag GmbH (Hagen, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Höfler, C. Kahle ja V. Winkler)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: EFTA:n valvontaviranomainen (asiamiehet: aluksi X. Lewis, M. Schneider ja C. Howdle, sitten X. Lewis, M. Schneider, M. Moustakali ja C. Perrin)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

4)	Schmiedag GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

5)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 142, 12.5.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/57

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Deutsche Edelstahlwerke v. komissio

(Asia T-230/14) (1)

(2015/C 294/69)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Edelstahlwerke GmbH (Witten, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Altenschmidt ja H. Janssen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Deutsche Edelstahlwerke GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/58

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – ArcelorMittal Hamburg ym. v. komissio

(Asia T-235/14) (1)

(2015/C 294/70)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: ArcelorMittal Hamburg GmbH (Hampuri, Saksa); ArcelorMittal Bremen GmbH, joka on Bregal Bremer Galvanisierungs GmbH:n (Bremen, Saksa) oikeusseuraaja; ArcelorMittal Hochfeld GmbH (Duisburg, Saksa) ja ArcelorMittal Ruhrort GmbH (Duisburg) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G.-R. Engel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asimiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	ArcelorMittal Hamburg GmbH, ArcelorMittal Bremen GmbH, ArcelorMittal Hochfeld GmbH ja ArcelorMittal Ruhrort GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/59

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Kronotex ja Kronoply v. komissio

(Asia T-236/14) (1)

(2015/C 294/71)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Kronotex GmbH & Co. KG (Heiligengrabe, Saksa) ja Kronoply GmbH (Heiligengrabe, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G.-R. Engel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Kronetex GmbH & Co. KG ja Kronoply GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/60

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Steinbeis Papier v. komissio

(Asia T-237/14) (1)

(2015/C 294/72)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Steinbeis Papier GmbH (Glückstadt, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G.-R. Engel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota osittain komission 18.12.2013 tekemä päätös C(2013) 4424 final, jolla aloitettiin SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee toimenpiteitä, joita Saksan liittotasavalta on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja paljon energiaa käyttävien yritysten hyväksi (Valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN)

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Steinbeis Papier GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/60

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Schumacher Packaging v. komissio

(Asia T-265/14) (1)

(2015/C 294/73)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Schumacher Packaging GmbH (Schwarzenberg, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G.-R. Engel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Schumacher Packaging GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/61

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Grupa Azoty ATT Polymers v. komissio

(Asia T-270/14) (1)

(2015/C 294/74)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Grupa Azoty ATT Polymers GmbH (Guben, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja S. Kobes)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Grupa Azoty ATT Polymers GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/62

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – P-D Glasseiden ym. v. komissio

(Asia T-272/14) (1)

(2015/C 294/75)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: P-D Glasseiden GmbH Oschatz (Oschatz, Saksa); P-D Interglas Technologies GmbH (Erbach, Saksa); P-D Industriegesellschaft mbH (Wilsdruff, Saksa) ja Glashütte Freital GmbH (Freital, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G.-R. Engel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	P-D Glasseiden GmbH Oschatz, P-D Interglas Technologies GmbH, P-D Industriegesellschaft mbH ja Glashütte Freital GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/63

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Drahtwerk St. Ingbert ym. v. komissio

(Asia T-275/14) (1)

(2015/C 294/76)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Drahtwerk St. Ingbert GmbH (Sankt Ingbert, Saksa); DWK Drahtwerk Köln GmbH (Köln, Saksa); Kalksteingrube Auersmacher GmbH (Völklingen, Saksa); Rogesa Roheisengesellschaft Saar mbH (Dillingen, Saksa); Stahlguss Saar GmbH (Sankt Ingbert) ja Zentralkokerei Saar GmbH (Dillingen) (edustajat: asianajajat S. Altenschmidt ja H. Janssen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Drahtwerk St. lngbert GmbH, DWK Drahtwerk Köln GmbH, Kalksteingrube Auersmacher GmbH, Rogesa Roheisengesellschaft Saar mbH, Stahlguss Saar GmbH ja Zentralkokerei Saar GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/63

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Flachglas Torgau ym. v. komissio

(Asia T-276/14) (1)

(2015/C 294/77)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Flachglas Torgau GmbH (Torgau, Saksa); Saint-Gobain Isover G+H AG (Ludwigshafen am Rhein, Saksa) ja Saint-Gobain Oberland AG (Bad Wurzach, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Altenschmidt ja H. Janssen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat A. Luke ja C. Maurer)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Flachglas Torgau GmbH, Saint-Gobain Isover G+H AG ja Saint-Gobain Oberland AG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/64

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Ineos Manufacturing Deutschland ym. v. komissio

(Asia T-280/14) (1)

(2015/C 294/78)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Ineos Manufacturing Deutschland GmbH (Köln, Saksa); Ineos Phenol GmbH (Gladbeck, Saksa) ja Ineos Vinyls Deutschland GmbH (Wilhelmshaven, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, L. Petersen, F.-A. Wesche, N. Wimmer ja T. Woltering)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat C. von Donat ja G. Quardt)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Ineos Manufacturing Deutschland GmbH, Ineos Phenol GmbH ja Ineos Vinyls Deutschland GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/65

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Fels-Werke v. komissio

(Asia T-281/14) (1)

(2015/C 294/79)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Fels-Werke GmbH (Goslar, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, N. Wimmer, F.-A. Wesche, L. Petersen ja T. Woltering)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat C. von Donat ja G. Quardt)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Fels-Werke GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/66

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Bayer MaterialScience v. komissio

(Asia T-282/14) (1)

(2015/C 294/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bayer MaterialScience AG (Leverkusen, saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, L. Petersen, F.-A. Wesche, N. Wimmer ja T. Woltering)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat C. von Donat ja G. Quardt)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Bayer MaterialScience AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/66

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Advansa ym. v. komissio

(Asia T-283/14) (1)

(2015/C 294/81)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Advansa GmbH (Hamm, Saksa); Akzo Nobel Industrial Chemicals GmbH (Ibbenbüren, Saksa); Aurubis AG (Hampuri, Saksa); Cabb GmbH (Gersthofen, Saksa); CBW Chemie GmbH Bitterfeld-Wolfen (Bitterfeld-Wolfen, Saksa); CFB Chemische Fabrik Brunsbüttel GmbH & Co. KG (Brunsbüttel, Saksa); Clariant Produkte (Deutschland) GmbH (Frankfurt am Main, Saksa); Dow Olefinverbund GmbH (Schkopau, Saksa); Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH (Stade, Saksa); Dralon GmbH (Dormagen, Saksa); Ems-Chemie (Neumünster) GmbH & Co. KG (Neumünster, Saksa); Hahl Filaments GmbH (Munderkingen, Saksa); ISP Marl GmbH (Marl, Saksa); Messer Produktionsgesellschaft mbH Siegen (Sulzbach, Saksa); Messer Produktionsgesellschaft mbH Salzgitter (Sulzbach); Nabaltec AG (Schwandorf, Saksa); Siltronic AG (München, Saksa); Trevira GmbH (Bobingen, Saksa); Wacker Chemie AG (München) ja Westfalen Industriegase GmbH (Münster, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, L. Petersen, F.-A. Wesche, N. Wimmer ja T. Woltering)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajinaan asianajajat C. von Donat ja G. Quardt)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

Advansa GmbH, Akzo Nobel Industrial Chemicals GmbH, Aurubis AG, Cabb GmbH, CBW Chemie GmbH Bitterfeld-Wolfen, CFB Chemische Fabrik Brunsbüttel GmbH & Co. KG, Clariant Produkte (Deutschland) GmbH, Dow Olefinverbund GmbH, Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH, Dralon GmbH, Ems-Chemie (Neumünster) GmbH & Co. KG, Hahl Filaments GmbH, ISP Marl GmbH, Messer Produktionsgesellschaft mbH Siegen, Messer Produktionsgesellschaft mbH Salzgitter, Nabaltec AG, Siltronic AG, Trevira GmbH, Wacker Chemie AG et Westfalen Industriegase GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/67

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2015 – Vinnolit v. komissio

(Asia T-318/14) (1)

(2015/C 294/82)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Vinnolit GmbH & Co. KG (Ismaning, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Geipel)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer, avustajanaan asianajaja H. Wollmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen EFTA:n valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Vinnolit GmbH & Co. KG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTA:n valvontaviranomainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 14.7.2014.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/68

Kanne 1.4.2015 – Brinkmann (Steel Trading) ym. v. komissio ja EKP

(Asia T-161/15)

(2015/C 294/83)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Brinkmann (Steel Trading) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt Kuningaskunta), Dalmar investments Ltd (Tortola, Brittiläiset Neitsytsaaret), Darlows Consultants Ltd (Nassau, Bahamasaaret); Forestborne Ltd (Tortola), International Corporate Management Company SA (Luxemburg, Luxemburg), Kraxis Investments Ltd (Nikosia, Kypros), Magnamox Management Ltd (Nikosia), Megamatic Technologies Ltd (Nikosia), Windward Yachting Ltd (Sliema, Malta), Chupit Ltd (Nikosia), Coburg Investments (merentakaiset maat) Ltd (Nicosia), First Trade International Ltd (Tortola); Fitinvest Ltd (Limassol, Kypros), Halman Consultants (merentakaiset maat) Ltd (Tortola), Limtan Investments Ltd (Larnaca, Kypros, Minnesota Trading Ltd (Nikosia), Protoconsult Ltd (Nikosia), Transcoal Trading Ltd (Nikosia) ja Veft Management Ltd (Nikosia) (edustaja: barrister R. Nowinski)

Vastaajat: Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	velvoittaa Euroopan unionin vastaamaan kantajille erityisiä talouspoliittisia ehtoja koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymisestä ja soveltamisesta kantajille aiheutuneesta vahingosta hakemuksessa vaadittujen tai tuomioistuimen kohtuulliseksi katsoman summan mukaisesti

—	velvoittaa Euroopan unionin korvaamaan tästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 artiklan ja perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan rikkomiseen kun komissio ja EKP toimivat laittomasti niiden syrjiessä Kyprosta ja näin ollen harjoittivat välitöntä syrjintää kyproslaisten pankkien tallettajia kohtaan.

2.	Toinen kanneperuste perustuu komission ja EKP:n laittomaan toimintaan niiden loukatessa tallettajien perusoikeuskirjassa turvattua omaisuudensuojaa.

Kolmas kanneperuste perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan rikkomiseen komission ja EKP:n toimiessa laittomasti kun ne loukkasivat suhteellisuusperiaatetta laatimalla Euroopan vakausmekanismin puitteissa neuvotellun erityisiä talouspoliittisia ehtoja koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/69

Kanne 19.5.2015 – Almaz-Antey v. neuvosto

(Asia T-255/15)

(2015/C 294/84)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: OAO Concern PVO Almaz-Antey (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat C. Stumpf ja A. Haak)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 13.3.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/432 (EUVL L 70, s. 47) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/427 (EUVL L 70, s. 1) siltä osin, kuin ne koskevat kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan neuvosto ei esittänyt asianmukaisia tai riittäviä perusteita kantajan sisällyttämiseksi niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten joukkoon, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä Ukrainan tilanteen johdosta.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan tapauksessa täyttyi jokin peruste riidanalaisiin toimenpiteisiin sisällyttämiseksi.

3)	Kolmannen kanneperusteen mukaan vastaajan päätöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta.

4)	Neljännen kanneperusteen mukaan kantajaa koskevat perustelut kokonaisuudessaan eivät täytä rajoittavia toimenpiteitä koskevia edellytyksiä.

5)	Viidennen kanneperusteen mukaan neuvosto on loukannut oikeudettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia, mukaan luettuna kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/70

Kanne 22.5.2015 – Kiselev v. neuvosto

(Asia T-262/15)

(2015/C 294/85)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Dmitry Konstantinovich Kiselev (Koroljov, Venäjä) (edustajat: barrister T. Otty, barrister B. Kennelly ja solicitor J. Linneker)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe, kun katsottiin, että kantaja täytti edellä mainitun päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna) ja edellä mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna) esitetyt edellytykset sille, että hänet voitiin kirjata mainittuihin säännöksiin.

—

Kantaja väittää, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan noudattamisen varmistamiseksi edellytystä päätökseen ja asetukseen kirjaamiseksi on tulkittava sananvapauden kanssa yhdenmukaisella tavalla. Kantajan mukaan perusteeseen, jonka mukaan henkilö ”tukee aktiivisesti” Venäjän hallituksen Ukrainaa koskevaa politiikkaa, on sisällyttävä edellytys siitä, että henkilöllä on oltava kyseessä olevaan politiikkaan suurempi vaikutusvalta kuin pelkästään mielipiteen ilmaiseminen journalistisessa yhteydessä. Kantaja väittää, että hän on journalisti ja mediayhtiön johtaja eikä hänellä näin ollen ole edellytettyä vaikutusvaltaa tai todellista vaikutusta Ukrainan tilanteeseen tai vastuuta siitä. Kantaja ei itse asiassa ole koskaan nimenomaisesti tukenut ”Venäjän joukkojen lähettämistä Ukrainaan”, kuten neuvosto väittää.

Toinen kanneperuste perustuu sananvapauden loukkaamiseen.

—

Kantajan mukaan rajoittavilla toimenpiteillä rangaistaan kantajaa niistä poliittisista mielipiteistä, jotka hän on esittänyt journalistina ja kommentaattorina. Toimenpiteillä myös rajoitetaan hänen mahdollisuuttaan käyttää sananvapauttaan ja hänen johtamansa Rossiya Segodnya -nimisen uutistoimiston toimintaa. Kantajan mukaan pelkästään sillä seikalla, että neuvosto vastustaa joidenkin kantajan reportaasien sisältöä, ei voida oikeuttaa rajoittavia toimenpiteitä. Asiassa ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että kantaja olisi kehottanut väkivaltaan tai tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi hänen sananvapautensa rajoittamisen.

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu.

—

Kantaja väittää, ettei hänelle esitetty koskaan ”vakavasti otettavaa ja uskottavaa näyttöä” tai ”konkreettisia todisteita ja tietoja”, joilla voitaisiin oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen häneen. Kantaja väittää, että neuvoston ”näyttö” (ja siitäkin vain osa) esitettiin hänelle vasta, kun hänet oli kirjattu uudelleen puheena oleviin säännöksiin.

Neljännen kanneperusteen mukaan neuvosto ei esittänyt kantajalle riittäviä perusteita hänen kirjaamiselleen mainittuihin säännöksiin.

—	Kantajan mukaan esitetyt perusteet ovat äärimmäisen ylimalkaisia, eikä niissä yksilöidä tosiasiallista ja erityistä syytä, jonka perusteella häneen kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, että neuvosto nojautui lainvastaiseen toimenpiteeseen (sikäli kuin kirjaamisedellytyksellä sallitaan kantajan sananvapauden loukkaaminen)

—

Kantaja väittää, että mikäli ensimmäisen kanneperusteen vastaisesti katsotaan, että kirjaamisedellytystä on tulkittava siten, että sillä sallitaan median kanssa toimivien luonnollisten henkilöiden kirjaaminen pelkästään siitä syystä, että he esittävät poliittisia mielipiteitä, joita neuvosto ei hyväksy, tällaisella kirjaamisedellytyksellä ei ole asianmukaista laillista perustaa ja/tai se ei ole oikeasuhteinen päätöksen ja asetuksen tavoitteisiin nähden.

Kuudennen kanneperusteen mukaan asiassa on rikottu EU:n ja Venäjän välistä kumppanuus- ja yhteistyösopimusta.

—	Kantaja väittää, ettei asiassa ole pyritty oikeuttamaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 52 artiklan rikkomista, joka johtuu (muun muassa) kantajan varojen vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, eikä 90 artiklan mukaista menettelyä yhteistyöneuvostossa ole pyritty aloittamaan.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/71

Kanne 29.5.2015 – Samir Hmicho v. neuvosto

(Asia T-275/15)

(2015/C 294/86)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Samir Hmicho (Poole, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor V. Davies ja T. Eicke, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 tehdyn neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP (EUVL L 147, s. 14) ja/tai Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 6.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2015/383 (EUVL L 64, s. 41) ja/tai Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 19.5.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2015/784 niiltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 18.1.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1) ja/tai Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 6.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/375 (EUVL L 124, s. 1) ja/tai Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 19.5.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/780 niiltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—	kumoamaan neuvoston päätöksen, joka sisältyy sen 20.5.2015 päivättyyn kirjeeseen, viite SGS15/06024, jolla vahvistetaan kantajan nimeäminen ja ”muutetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä ja -asetuksessa annettua [kantajaa] koskevaa tietoa”

—	velvoittamaan Euroopan unioni maksamaan kantajalle korvaus ja

—	velvoittamaan neuvosto korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu häneen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden laillisen perustan puuttumiseen ja/tai ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, ettei hänen ja niiden henkilöiden, joiden on tarkoitus olla unionin hyväksymien rajoittavien toimenpiteiden kohteena eli niiden, jotka hyötyvät Syyrian hallituksesta tai sen tukemisesta, välillä ole perusteltua yhteyttä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvoston päätökset 2013/255/YUTP, 2015/383 ja 2015/784, neuvoston asetukset N:o 36/2012, N:o 2015/375 ja N:o 2015/780 ja/tai 20.5.2015 päivätty päätös johtavat kantajan perusoikeuksien loukkaamiseen sellaisina kuin niitä suojataan EU:n perusoikeuskirjassa ja/tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, mukaan lukien kantajan oikeus ihmisarvoon, oikeus hyvään hallintoon mukaan lukien puolustautumisoikeus, perusteluvelvollisuus ja syyttömyysolettama, oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, ammatinharjoittamisen vapaus ja oikeus omaisuuteen.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/72

Valitus, jonka Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) on tehnyt 1.6.2015 virkamiestuomioistuimen asiassa F-51/14 18.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia T-278/15 P)

(2015/C 294/87)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: S. Marquardt ja M. Silva)

Muu osapuoli: KL (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-51/14 18.3.2015 antaman tuomion

—	hyväksymään ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

—	velvoittamaan valituksen vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kuuteen valitusperusteeseen, joista osa koskee arviointijärjestelmää ja osa ylennysjärjestelmää.

—

Arviointijärjestelmä

1)	Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja todistustaakan jakamista koskevien sääntöjen ja kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon rikkomiseen ja valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

2)	Toinen valitusperuste, joka perustuu tuomioistuinvalvonnan rajojen loukkaamiseen. Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin ylittää valituksenalaisessa tuomiossa useita kertoja sille kuuluvan valvonnan rajat ja vaikuttaa edellyttävä siltä tietynlaisen arviointijärjestelmän käyttöön ottamista.

3)	Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen lukuihin perustumattoman arviointijärjestelmän objektiivisuuden puutteen osalta ja henkilöstösääntöjen 43 artiklan rikkomiseen.

—

Ylennysjärjestelmä

4)	Neljäs valitusperuste, joka perustuu kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon rikkomiseen ja valittajan puolustautumisoikeuksien laiminlyöntiin.

5)	Viides valitusperuste, joka perustuu todistustaakan jakamista koskevien sääntöjen rikkomiseen.

6)	Kuudes valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin valittaja rikkoi henkilöstösääntöjen 45 artiklaa.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/73

Kanne 3.6.2015 – Vakakis v. komissio

(Asia T-292/15)

(2015/C 294/88)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Vakakis International – Symvouloi gia Agrotiki Anaptixi AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: solicitor B. O’Connor sekä asianajajat S. Gubel ja E. Bertolotto)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

katsoo SEUT 340 artiklan nojalla komission olevan vastuussa seuraavista komission kyseisessä julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä lainvastaiseksi moititusta toiminnasta kantajalle aiheutuneista vahingoista:

—	julkisia hankintoja koskevaan menettelyyn osallistumisesta aiheutuneet kustannukset ja menot kokonaisuudessaan;

—	julkisia hankintoja koskevan menettelyn laillisuuden riitauttamisesta aiheutuneet kustannukset kokonaisuudessaan;

—	tulonmenetykset;

—	liiketoimintamahdollisuuksien menetykset.

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut esillä olevassa asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu väitteeseen, jonka mukaan komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan periaatteita sellaisina kuin ne ovat koonnettuina neuvoston asetuksella N:o 1605/2002 (jäljempänä varainhoitoasetus) ja EU:n ulkoisten toimien yhteydessä toteutettavia sopimusmenettelyjä koskevassa käytännön oppaassa (PRAG) kun se ei valvonut tarjouskilpailua riittävän hyvin eikä tutkinut pikaisesti tai antanut täydellisiä ja kattavia tietoja Vakakisin tekemän kantelun tutkimiseksi;

2.	Toinen kanneperuste perustuu väitteeseen kantajalle komission hallinnollisista epäkohdista ja sen päätöksestä tehdä hankintasopimus Agriconsultingin kanssa aiheutuneista vahingoista;

Kolmas kanneperuste perustuu väitteeseen kantajalle komission hallinnollisista epäkohdista ja unionin yleisten yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamisesta sekä varainhoitoasetuksen 94 artiklan ja PRAGin 2.3.6 osaston rikkomisesta aiheutuneista vahingoista.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/74

Kanne 5.6.2015 – European Union Copper Task Force v. komissio

(Asia T-310/15)

(2015/C 294/89)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Union Copper Task Force (Essex, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat C. Fernández Vicién ja I. Moreno-Tapia Rivas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11.3.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 siltä osin kuin sitä sovelletaan kupariyhdisteisiin

—	velvoittamaan komission korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11.3.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/408 annettiin lainvastaisin perustein, sillä asetus N:o 1107/2009 ja etenkin sen 24 artikla ja liitteessä II oleva 4 kohta ovat unionin oikeuden vastaisia.

—	Kantaja väittää, että tieteellisen näytön mukaan hidasta hajoavuutta, eläviin kudoksiin kertyvyyttä ja myrkyllisyyttä koskevat arviointiperusteet (PBT-arviointiperusteet), etenkin hidas hajoavuus, eivät ole asianmukaisia perusteita kuparin kannalta.

—	Kantajan mukaan PBT-arviointiperusteiden soveltaminen epäorgaanisiin aineisiin ei myöskään ole yhteensopivaa säänneltyjen kemikaalien alalla täytäntöön pantujen muiden säädösten kanssa.

—

Kantaja väittää lopuksi korvattavien aineiden osalta siis, että PBT-arviointiperusteiden soveltamisella kupariyhdisteisiin ylitetään se, mikä on tarpeen asetuksella N:o 1107/2009 tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, ja että kyseisessä asetuksessa tulkitaan virheellisesti ennalta varautumisen periaatetta.

2.	Toisessa kanneperusteessa väitetään toissijaisesti, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta sisällyttäessään kupariyhdisteet täytäntöönpanoasetuksen 2015/408 soveltamisalaan.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/75

Kanne 11.6.2015 – Puolan tasavalta v. komissio

(Asia T-316/15)

(2015/C 294/90)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan aluekehitysrahastosta suurhankkeelle ”Innovatiivisten palvelujen kehittäminen IBM:n yhteisessä palvelukeskuksessa Wrocławissa” osana toimenpideohjelmaa ”Innovatiivinen talous” myönnettävän taloudellisen tuen, joka kuuluu rakennetukeen tavoitteen ”Puolan lähentyminen” piirissä, epäämisestä 31.3.2015 annetun Euroopan komission päätöksen (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 2230)

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1080/2006 (1) 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan virheelliseen tulkintaan sillä perusteella, että on katsottu, että investoinnit yhteisten palvelukeskusten kehittämiseen, erityisesti IT-alan asiantuntijoiden palkkaaminen innovatiivisten palvelujen kehittämiseen, eivät ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja ”tuotannollisia investointeja, jotka edistävät kestävien työpaikkojen luomista ja säilyttämistä” ja että niitä ei voida näin ollen rahoittaa osittain Euroopan aluekehitysrahaston määrärahoista.

Toinen kanneperuste, joka perustuu edellytysten, jotka koskevat osarahoituksen myöntämistä Euroopan aluekehitysrahaston määrärahoista, virheelliseen tulkintaan sillä perusteella, että on katsottu, että ainoastaan sellaisia investointeja voidaan rahoittaa osittain, joilla on ”huomattava innovatiivinen potentiaali”, ja hankkeen virheelliseen arviointiin sillä perusteella, että on katsottu, että hanke ei ole neljännen toimenpideohjelman ”Innovatiivinen talous” toimintalinjan mukainen, koska se ei ole innovatiivinen.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu hankkeen virheelliseen arviointiin sillä perusteella, että on todettu, että julkisen tuen myöntäminen on perusteltu puutteellisesti, ja edellytysten, jotka koskevat osarahoituksen myöntämistä Euroopan aluekehitysrahastosta, virheelliseen tulkintaan sillä perusteella, että on katsottu, että osinkojen maksu hankkeessa asetettujen ehtojen mukaisesti on esteenä osarahoituksen myöntämiselle.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamiseen ja asetuksen (EY) N:o 1083/2006 41 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että hankkeen tutkintaa koskeva määräaika on ylitetty huomattavasti, että kyseisen tutkinnan aikana on muutettu mielipidettä, joka koskee mahdollisuutta rahoittaa investointeja palvelualalla, ja että Puolan viranomaisten antamia hankkeen innovatiivisuutta koskevia selityksiä ei ole otettu huomioon.

(1) Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1080/2006 (EUVL L 210, s. 1).

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/76

Kanne 16.6.2015 – Ocean Capital Administration ym. v. neuvosto

(Asia T-332/15)

(2015/C 294/91)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ocean Capital Administration GmbH (Hampuri, Saksa), First Ocean Administration GmbH (Hampuri), First Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Second Ocean Administration GmbH (Hampuri), Second Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Third Ocean Administration GmbH (Hampuri), Third Ocean GmbH & Co. KG (Hamburg), Fourth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Fourth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Fifth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Fifth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Sixth Ocean Administration GmbH (Hamburg), Sixth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Seventh Ocean Administration GmbH (Hampuri), Seventh Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Eighth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Eighth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Ninth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Ninth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Tenth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Tenth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Eleventh Ocean Administration GmbH (Hampuri), Eleventh Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Twelfth Ocean Administration GmbH (Hamburg), Twelfth Ocean GmbH & Co. KG (Hampuri), Thirteenth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Fourteenth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Fifteenth Ocean Administration GmbH (Hampuri), Sixteenth Ocean Administration GmbH (Hamburg), IRISL Maritime Training Institute (Teheran, Iran), Kheibar Co. (Teheran), Kish Shipping Line Manning Co. (Kish Island, Iran) (edustajat: P. Moser, QC, barrister E. Metcalfe ja solicitor M. Taher)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

Toteamaan lainvastaisuusväitteen perusteella, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 10.10.2013 annettua neuvoston päätöstä 2013/497/YUTP ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 10.10.2013 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 971/2013 (EUVL L 272, s. 1) ei sovelleta

—

kumoamaan neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 7.4.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/556 (EUVL L 92, s. 101) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 7.4.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/549 (EUVL L 92, s. 12) kantajia koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste on SEUT 277 artiklan mukainen lainvastaisuusväite, jolla vaaditaan sen toteamista, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 10.10.2013 annettua neuvoston päätöstä 2013/497/YUTP ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 10.10.2013 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 971/2013 (EUVL L 272, s. 1) ei sovelleta.

Kantajat väittävät, että kyseisissä päätöksessä ja asetuksessa vahvistetuilla perusteilla ei ensinnäkään ole asianmukaista oikeudellista pohjaa; toiseksi näillä toimilla ei ole asianmukaista tosiseikkoja koskevaa perustaa, koska unionin yleinen tuomioistuin on tuomiossa T-489/10, IRISL vastaan neuvosto, ECLI:EU:T:2013:453, todennut, ettei Islamic Republic of Iran Shipping Lines (IRISL) rikkonut turvallisuusneuvoston asettamia rajoittavia toimenpiteitä; kolmanneksi kantajien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja ne bis in idem -periaatetta sekä lainvoimaisuuden periaatetta on loukattu, on loukattu; neljänneksi yhteisöjä, joiden on perusteetta tai kohtuuttomasti väitetty olevan IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa, on syrjitty; viidenneksi kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu; kuudenneksi kantajien perusoikeuksia, mukaan lukien niiden omaisuudensuojaa koskevaa oikeutta, elinkeinovapautta ja oikeutta nauttia kunniaansa kohdistuvaa kunnioitusta on oikeudettomasti ja kohtuuttomasti loukattu; seitsemänneksi neuvosto on käyttänyt kyseisissä päätöksessä ja asetuksessa väärin toimivaltaansa, koska se on pelkästään soveltanut kantajiin uudelleen samoja rajoittavia toimenpiteitä unionin yleisen tuomioistuimen sitovan päätöksen kiertämiseksi.

Toinen kanneperuste on SEUT 263 artiklan mukainen kumoamisvaatimus, jolla vaaditaan kumoamaan neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 7.4.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/556 (EUVL L 92, s. 101) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 7.4.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/549 (EUVL L 92, s. 12) kantajia koskevilta osin.

Kantajat väittävät ensinnäkin, että kyseisillä päätöksellä ja toimeenpanoasetuksella ei ole asianmukaista oikeudellista pohjaa; toiseksi kyseisiin toimiin sisältyy ilmeisiä arviointivirheitä; kolmanneksi näillä toimilla ei ole asianmukaista tosiseikkoja koskevaa perustaa; neljänneksi kantajien puolustautumisoikeuksia ja oikeutta perusteluihin on loukattu; viidenneksi kantajien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja ne bis in idem -periaatetta sekä yleistä luottamuksensuoja periaatetta on loukattu; ja kuudenneksi kantajien perusoikeuksia, mukaan lukien niiden omaisuudensuojaa koskevaa oikeutta ja elinkeinovapautta on loukattu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/77

Kanne 25.6.2015 – Windrush Aka v. SMHV – Dammers (The Specials)

(Asia T-336/15)

(2015/C 294/92)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Windrush Aka LLP (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: barrister S. Malynicz ja solicitor S. Britton)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Jerry Dammers (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön sanamerkki The Specials – Yhteisön tavaramerkki nro 3 725 082

SMHV:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 18.3.2015 asiassa R 1412/2014-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n vastamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/78

Kanne 29.6.2015 – Bach Flower Remedies v. SMHV – Durapharma (RESCUE)

(Asia T-337/15)

(2015/C 294/93)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Bach Flower Remedies Ltd (Wimbledon, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor I. Fowler)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Durapharma ApS (Stenstrup, Tanska)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen malli: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki RESCUE – Yhteisön tavaramerkki nro 6 473 755

SMHV:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 26.3.2015 asiassa R 2551/2013-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastaajan, ja siinä tapauksessa, että vastapuoli valituslautakunnassa osallistuu oikeudenkäyntiin, myös väliintulijan, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sekä 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa ja 3 kohtaa on rikottu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/79

Kanne 30.6.2015 – Alpex Pharma v. SMHV – Astex Pharmaceuticals (ASTEX)

(Asia T-355/15)

(2015/C 294/95)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Alpex Pharma SA (Mezzovico-Vira, Sveitsi) (edustajat: asianajajat C. Bacchini ja M. Mazzitelli)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Astex Pharmaceuticals, Inc. (Pleasanton, Yhdysvallat)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”ASTEX” Rekisteröintihakemus nro 10 805 281

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n toisen valituslautakunnan 28.4.2015 asiassa R 593/2014-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa SMHV:n ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos se osallistuu asian käsittelyyn, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/80

Kanne 3.7.2015 – Arrom Conseil v. SMHV – Puig France (Roméo has a Gun by Romano Ricci)

(Asia T-358/15)

(2015/C 294/96)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Arrom Conseil (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat C. Herissay Ducamp ja J. Blanchard)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Puig France SAS (Pariisi, Ranska)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Roméo has a Gun by Romano Ricci” – Yhteisön tavaramerkkihakemus nro 11 193 604

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 26.3.2015 asiassa R 1020/2014-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/81

Kanne 3.7.2015 – Arrom Conseil v. SMHV – Nina Ricci (Roméo has a Gun by Romano Ricci)

(Asia T-359/15)

(2015/C 294/97)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Arrom Conseil (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat C. Herissay Ducamp ja J. Blanchard)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Nina Ricci SARL (Pariisi, Ranska)

Menettely SMHV:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Roméo has a Gun by Romano Ricci” – Yhteisön tavaramerkkihakemus nro 11 193 604

SMHV:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 13.4.2015 asiassa R 1021/2014-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/82

Kanne 1.7.2015 – Lacamanda Group v. SMHV – Woolley (HENLEY)

(Asia T-362/15)

(2015/C 294/99)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: The Lacamanda Group Ltd (Manchester, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: barrister C. Scott)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Nigel Woolley (Braceborough, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki HENLEY – Yhteisön tavaramerkki nro 4 7 43 563

SMHV:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: SMHV:n neljännen valituslautakunnan 24.4.2015 asiassa R 2255/2012-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/83

Kanne 26.6.2015 – ZZ v. komissio

(Asia F-92/15)

(2015/C 294/100)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vaatimus kumota yhtäältä päätös kantajan pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden tason uudelleen arvioimisesta ja toisaalta päätös, jolla hylättiin osittain kantajan valitus ja vaatimus hänelle väitetysti aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta.

Vaatimukset

—	Päätös, joka on tehty 6.10.2014, on kumottava siltä osin kuin siinä määritetään kantajan pysyvän työkyvyttömyyden tasoksi ainoastaan 68,5 prosenttia

—	päätös, joka on tehty 18.3.2015 ja jolla hylättiin osittain kantajan 13.1.2015 tekemä valitus, on kumottava

—	kantajalle on määrättävä korvattavaksi taloudellinen vahinko

—	kantajalle on määrättävä korvattavaksi aineeton vahinko, jonka määräksi arvioidaan 1 10 000 euroa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/84

Kanne 1.7.2015 – ZZ v. komissio

(Asia F-96/15)

(2015/C 294/103)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kantajan eläkeoikeuksien siirtämistä unionin eläkejärjestelmään koskevan sen ehdotuksen kumoaminen, johon sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa koskevia uusia yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, ja vaatimus, joka koskee vastaajan velvoittamista maksamaan yksi euro tilapäisenä korvauksena vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineensä.

Vaatimukset

—	Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 §:n 2 kohtaa koskevien 15.7.2011 annettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artikla on todettava lainvastaiseksi

—

on kumottava 3.10.2014 tehty päätös ennen kantajan virkasuhteen alkua kertyneiden eläkeoikeuksien hyvittämisestä niiden Euroopan unionin toimielinten eläkejärjestelmään siirtämisen yhteydessä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa koskevien 15.7.2011 annettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti

—	toissijaisesti Euroopan komissio on velvoitettava maksamaan yksi euro tilapäisenä korvauksena kantajan kärsimästä vahingosta

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/86

Kanne 3.7.2015 – ZZ v. parlamentti

(Asia F-98/15)

(2015/C 294/105)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vaatimus kumota 18.7.2014 tehty päätös, jolla vahvistettiin kantajan asema yksikönpäällikkönä, siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä ei määrätty takautuvasti yksikönpäällikön aseman tunnustamisesta eikä hänen virkansa peruspalkan korottamisesta (johtotehtävien perusteella maksettava korvaus), sekä vaatimus kärsityn aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta.

Vaatimukset

—	18.7.2014 tehdyn päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään, että kantajan yksikönpäälliköksi nimittämiseen liittyvä peruspalkan korotus toteutetaan vasta yhdeksän kuukauden jakson jälkeen

—	20.3.2015 tehty päätös, jonka kantaja vastaanotti 24.3.2015 ja jolla hylättiin kantajan 29.8.2014 tekemä oikaisuvaatimus, on kumottava

—	kantajan aineelliset ja taloudelliset vahingot on korvattava

—	Euroopan parlamentti on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 294

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	58. vuosikerta 7. syyskuu 2015

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2015/C 294/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1