23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/1

Esittelijä:

Jonathan PEEL

Toinen esittelijä:

Dumitru FORNEA

1.1

Komitea on erittäin tyytyväinen tulevan EU:n puheenjohtajavaltion Latvian pyyntöön laatia valmisteleva lausunto Keski-Aasian maiden kanssa luotavaa uutta kumppanuutta koskevan EU:n strategian (1) joka toinen vuosi tehtävästä lähestyvästä arvioinnista ja etenkin Latvian ehdotukseen syventää EU:n ja viiden Keski-Aasian maan (2) suhteita tehokkaaksi kumppanuudeksi yhtenä sen tärkeimmistä ulkopoliittisista painopisteistä.

1.1.1

Komitea kiinnittää tässä yhteydessä uudelleen huomion Keski-Aasiasta vuonna 2011 antamansa lausunnon (3) päätelmiin ja suosituksiin, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

1.2

Komitea panee merkille edellisen arvioinnin aikana annetut neuvoston päätelmät, joiden mukaan EU:n strategia on osoittautunut oikeaksi ja on edelleen perusteltu (4). EU:n pyrkimyksillä syventää suhteitaan viiteen Keski-Aasian valtioon on oltava käytännön perusta, ja ne on mukautettava alueen muuttuviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin oloihin laiminlyömättä keskeisiä ihmisoikeusarvoja ja periaatteita. Mahdollisuuksien mukaan on sovellettava riittävää joustavuutta, jotta helpotetaan kummallekin osapuolelle hyödyllisten suhteiden kehittämistä.

1.2.1

EU:ta ei ennen kaikkea tarvitse muistuttaa siitä, että kyseisten maiden välillä ei ole todellista alueellista yhteenkuuluvuutta kuten Euroopassa. Niitä onkin tarkasteltava itsenäisesti. Kaikenlainen unionin toimien syventäminen tai laajentaminen alueella vaikuttaa väistämättä EU:n laajempiin suhteisiin Venäjän kanssa. EU:n on otettava huomioon alueen nykyiset voimarakenteet ja varattava itselleen oikeus toimia itsenäisesti. Koska kyseiset viisi maata olivat osa entistä Neuvostoliittoa, Venäjä katsoo, että ne ovat Ukrainan tavoin sen vaikutuspiirissä. Näin ollen arvioinnin yhteydessä on tärkeää saada vastavuoroisesti tietoa EU:n yleisestä lähestymistavasta Venäjään sekä sen Venäjä-suhteista.

1.3

Komitea toteaa, että Keski-Aasian strategisen sijainnin merkitys on kasvanut vuodesta 2011 etenkin Ukrainan kriisin valossa. Komitea toteaa edelleen, että Kiinan toiminta alueella on lisääntymässä valtavasti. Alue on näin ollen tärkeä EU:n ja Kiinan suhteiden kannalta, ja se tarjoaa merkittävän tilaisuuden vahvistaa EU:n ja Kiinan strategista kumppanuutta etenkin lisäämällä yhteistyötä energian ja liikenteen aloilla. Komitea suosittaa, että tätä näkökohtaa tutkitaan tarkkaan.

1.3.1

Kumppanuusstrategiassa määritetään energia ja liikenne painopistealoiksi. Komitea toistaa vuonna 2011 esittämänsä suosituksen, että EU:n ja Keski-Aasian huomattavien potentiaalisten energiavarojen välisten mahdollisten yhteyksien on perustuttava käytännöllisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. EU:n kannattaa osallistua kyseisten maiden energiasektorin kehittämiseen, koska niiden energiavarat tarjoavat Euroopalle täydentäviä (pikemmin kuin vaihtoehtoisia) lisäenergialähteitä, vaikka kauttakulku ja kuljetus aiheuttavat ongelmia. On kuitenkin tärkeää välttää mahdollisia väärinkäsityksiä Kiinan kanssa, kun pyritään vastavuoroisten intressien mukaisesti lisäämään energiantuontia Keski-Aasiasta.

1.3.2

Komitea suosittaa voimakkaasti, että hyödynnetään EU:n merkittävää asiantuntemusta tehostettaessa yhteistyötä energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käyttämiseksi, sillä alueella on huomattavaa käyttämätöntä potentiaalia. Alueellisen yhteistyön laajentaminen EITIn (5) kanssa on myös keskeinen tavoite.

1.3.3

Komitea toistaa myös vuonna 2011 esittämänsä suosituksen, että Kiinan ja EU:n ehdotetut liikennekäytävät on sovitettava täysin yhteen, mahdollisuuksien mukaan myös rautatieinfrastruktuurissa. Komitea suosittaa myös panostamaan entistä enemmän tulosten saamiseen TRACECA-käytävää koskevan hallitustenvälisen komission (6) (Intergovernmental Commission for the Europe-Caucasus-Asia transport corridor, IGC TRACECA) toiminnasta, jotta nopeutetaan kestäväpohjaisen infrastruktuuriketjun kehittämistä ja varmistetaan multimodaaliset kuljetukset (etenkin raide- ja maantie-infrastruktuuri) yhdistämällä käytävä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin (TEN).

1.4

EU ei kuitenkaan saa hankkeelleen kannatusta Keski-Aasiassa pyrkimällä vain taloudellisiin tavoitteisiin. Kumppanuusstrategiassa korostetaan myös ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, hyvää hallintotapaa ja demokratisointia. Sen on edistettävä luottamuksen vahvistumista nykyisissä valtarakenteissa. Alueella on tältä osin vielä vaikeita haasteita, jotka johtuvat kipeästä siirtymisestä suunnitelmataloudesta kansallisiin markkinatalouksiin. Prosessia ovat lisäksi vaikeuttaneet yleiset etniset, ympäristöön liittyvät ja taloudelliset mullistukset.

1.4.1

Kumppanuusstrategiassa korostetaan erityisesti EU:n kykyä tarjota ”kokemusta alueellisesta integraatiosta, joka johtaa poliittiseen vakauteen ja hyvinvointiin”, ja viitataan etenkin unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneisiin jäsenvaltioihin. Komitea kehottaakin painokkaasti puheenjohtajavaltio Latviaa kannustamaan EU:n jäsenvaltioita jakamaan kokemuksiaan suunnitelmataloudesta siirtymisessä ja sähköisen hallinnon kehittämisessä (etenkin tietotekniikan nopea silkkitie, e-silk-highway) sekä muilla tukitoimien aloilla, jotka saattaisivat tarjota lisäarvoa etenkin, jos ne yhdistetään pyrkimyksiin vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta.

1.4.2

Komitean lausunnossaan ”Kestäväpohjaiset muutokset siirtymäyhteiskunnissa” (7) esittämät suositukset on tärkeitä myös tässä yhteydessä. Lisäksi komitea toteaa, että yrityksillä ja ammattijärjestöillä on sekä erikseen että työmarkkinaosapuolina keskeinen rooli, sillä ne voivat hyödyntää yhteyksiään ja myös kannustaa Keski-Aasian maiden hallituksia tunnustamaan yhä laajemmin kansalaisyhteiskunnan myönteinen rooli. Tämän sekä investointien edistämiseksi komitea suosittaa, että ETSK:n valtuuskunta vierailee Keski-Aasiassa mahdollisimman pian.

1.4.3

Komitea on erityisen huolissaan raporteista, joiden mukaan EU:n erityisedustajan tehtävää ei ole uusittu, ja suosittaa voimakkaasti, että tehtävä palautetaan mahdollisimman pian.

1.5

Nuoriso ja koulutus ovat erityisen tärkeitä asioita. Komitea onkin tyytyväinen EU:n tarkistettuun ja erittäin suosittuun Erasmus+-ohjelmaan, joka auttaa kehittämään entistä syvempiä koulutusalan suhteita ja liikkuvuutta korkea-asteen opinnoissa. Ohjelmaan on määrä liittää alueen lahjakkaimmille opiskelijoille myönnettävät viisumi- ja maksuhelpotukset.

1.5.1

Keski-Aasian väestöstä puolet on alle 25-vuotiaita. Toisen asteen koulutus on näin ollen vähintään yhtä tärkeä kuin korkea-asteen koulutus. Komitea kehottaa painokkaasti lisäämään tässä yhteydessä EU:n toimia ja tukea myös järjestämällä käyttöön oppikirjoja (siellä missä niistä on puutetta toisen asteen koulutuksessa) sekä antamalla laajempaa EU-tietoa paikallisilla kielillä. Lisäksi olisi harkittava opettajien entistä voimakkaampaa tukemista, kenties osana laajempaa maaseudun kehittämisohjelmaa, ja toimia vanhempien osallistamiseksi. Yleistä koulutustasoa parantamalla voitaisiin myös osaltaan vähentää mahdollista radikalismia paikallisen nuorison keskuudessa.

1.5.2

Komitea suosittaa myös, että luonnontieteiden opetuksen tukemista painotetaan nykyistä enemmän Keski-Aasiassa, jossa sillä on historiallisesti ollut merkittävä asema ja jossa yhteyksiä on luotu etenkin Baltian maihin. Lisäksi alueella olisi tehostettava median näkyvyyttä eurooppalaisten televisio- ja radioverkkojen, kuten Euronewsin tai Euranetin, avulla ja esitettävä ohjelmia paikallisilla kielillä.

1.6

Komitea uskoo kuitenkin vahvasti, että ihmisoikeuksia voidaan edistää parhaiten kehittämällä ja edistämällä yhteyksiä paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan ja vahvistamalla sen kykyä kehittyä hallitusten tehokkaaksi kumppaniksi ja keskustelukumppaniksi. Näin vahvistetaan oikeusvaltioperiaatteen ohella myös riippumatonta oikeuslaitosta.

1.6.1

Puolueettoman virkamieskunnan edistäminen ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan nykyistä suurempi rooli ovat edelleen erittäin tärkeitä etenkin kun niillä on tuskin lainkaan todellisia perinteitä. EU:n sitoutuminen paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan laajemmalla ja syvemmällä tasolla osana ihmisoikeuksista käytävää keskustelua on tärkeää, ja sitä on vahvistettava hyödyntämällä myös entistä enemmän internetiä ja asiaan liittyviä verkkosivuja.

1.6.2

Yksi vuonna 2007 laaditun EU:n Keski-Aasian strategian ensimmäisiä tuloksia oli ihmisoikeuksista käytävän EU:n järjestelmällisen vuoropuhelun käynnistäminen. Kussakin maassa on järjestetty keskimäärin kuusi tällaista vuoropuhelukierrosta. Komitea on erittäin tyytyväinen Euroopan ulkosuhdehallinnon kansalaisyhteiskunnalle järjestämiin tiedotustilaisuuksiin Brysselissä, mutta se kehottaa kuitenkin painokkaasti lisäämään merkittävästi kokouksia Keski-Aasian maiden kansalaisyhteiskunnan kanssa itse paikalla. Tällaisia kokouksia on järjestetty vain tapauskohtaisesti ja useimmiten vain ennen vuoropuhelua, eikä niissä aina ole käsitelty aiheita, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan mielestä tärkeimpiä.

1.6.3

Komitea pahoittelee, että EU on tähän mennessä jättänyt pitkälti huomiotta Keski-Aasian nomadi- ja asuinalueille syvään juurtuneet perinteiset maaseutuyhteisöjen ja oman avun ryhmät (ashar/hashar), ja näyttänyt myöntäneen rahoitusta vain vakiintuneille ammattimaisille valtiosta riippumattomille organisaatioille. Asia on korjattava pikaisesti.

1.7

Komitea ei käsillä olevan lausunnon puitteissa voi kommentoida monia kumppanuusstrategian kattamia erityisaloja, mutta ympäristön kestävä kehitys ja vesi ovat perusluonteisen tärkeitä asioita. Komitea kehottaa painottamaan nykyistä enemmän energiatehokkuutta, ruokaturvaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta, mutta ennen kaikkea vedenkäytön tehokkuutta ja kohdennettuja toimia vähentää erittäin merkittävää veden tuhlaamista. Vesi on elintärkeä hyödyke alueella, ja sen olisi oltava perusta mille tahansa paikalliselle maataloudelle tarjottavalle EU:n tuelle.

1.7.1

Komitea toistaa vuonna 2011 esittämänsä suosituksen, joka koskee vaikeita toisiinsa liittyviä elintarvike- ja vesiturvan sekä energiahuollon kysymyksiä. Komitea kehottaa jälleen EU:ta ottamaan suuremman roolin kannustettaessa kyseisiä viittä maata toimimaan yhteistyössä ja puuttumaan näihin ongelmiin kokonaisvaltaisesti myös sen käytännön kokemuksen perusteella, joka EU:lla jo on muiden auttamisesta kyseisellä alueella. EU:n olisi myös kannustettava maatalouselintarvikkeiden suurempaan vastavuoroiseen kauppaan.

2.1

EU:n tulevan puheenjohtajavaltion Latvian yhtenä ulkopoliittisena painopisteenä on EU:n suhteiden syventäminen viiden Keski-Aasian maan kanssa. Alkuvuodesta 2015 annetaan neuvoston päätelmät sen jälkeen kun Euroopan ulkosuhdehallinto on toteuttanut joka toinen vuosi tehtävän arvioinnin EU:n Keski-Aasian strategiasta. Komiteaa on etenkin pyydetty tarkastelemaan nykyiseen geopoliittiseen ja strategiseen tilanteeseen perustuvia keskeisiä kysymyksiä erityisesti aloilla, joilla on selkeää potentiaalia kehittää todellista EU:n ja Keski-Aasian maiden välistä kumppanuutta.

2.1.1

Tällaisia kysymyksiä ovat turvallisuus, koulutus, energia, liikenne, ympäristö ja maaseudun kehittäminen, kestävän kehityksen laajemmat näkökohdat sekä liiketoimintaympäristö, mukaan luettuina pk-yritykset, kauppa ja investoinnit.

2.1.2

Tässä kohden ei ole tarpeen toistaa monia vuonna 2011 annetun lausunnon taustayksityiskohtia. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vaikka kyseiset viisi maata kattavat hyvin laajan alueen, kokonaisväestömäärä (vuonna 2013) on vain noin 66 miljoonaa. Nämä verrattain uudet valtiot ovat vielä muotoutumassa. Ne itsenäistyivät vuonna 1991 Neuvostoliiton romahdettua, eikä yhdessäkään niistä ollut aiemmin kansallista vapautusliikettä. Useimmilla on jännittyneet suhteet naapurimaihin, sillä valtioiden rajat eivät useinkaan noudata etnisiä rajoja, mikä saattaa johtaa väkivaltaisuuksiin. Vähäinen yhteenkuuluvuuden tunnekin voi olla kielteinen tekijä, sillä se muistuttaa neuvostoajoista. Kipeä siirtyminen kansalliseen markkinatalouteen on myös aiheuttanut vaikeita haasteita. Hallitsevan eliitin asenne ei myöskään ole muuttunut paljon: vanha neuvostoajan eliitin hallintorakenne on muuttunut oligarkkiseksi taikka klaaniin tai perheeseen perustuvaksi byrokratiaksi.

2.1.3

Kyseiset viisi maata ovat myös hyvin erilaisissa kehitysvaiheissa. Kazakstan on nousemassa alueen keskeiseksi toimijaksi, jonka kanssa EU:n suhteet etenevät voimakkaasti. Kirgisia ja Tadžikistan ovat paljon köyhempiä mutta suhteellisen avoimia kansalaisyhteiskunnan toiminnalle. EU:n suhteet ovat vahvistumassa myös Uzbekistanin kanssa, mutta Turkmenistan on edelleen alueen suljetuin valtio, jossa ei ole todellista riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa.

3.1

Karusta sijainnistaan huolimatta Keski-Aasian merkitys strategisena risteyksenä on kasvanut vuodesta 2011. Sijaintinsa vuoksi alue on erittäin riippuvainen naapurimaista kansainvälisille markkinoille johtavien liikennereittien vuoksi.

3.1.1

Venäjän vaikutus on vahva, ja siihen on kohdistunut entistä enemmän alueellista ja kansainvälistä huomiota Ukrainan kriisin johdosta ja koska Venäjä on kieltäytynyt noudattamasta kansainvälisiä sopimuksia. Venäjän presidentin katsotaan yleisesti pyrkivän palauttamaan Venäjän aiemmat vaikutuspiirit. Tämä puolestaan lisää huolta palaamisesta kylmän sodan aikaan ja vahvistaa mahdollista uhkaa paitsi muissa entisen Neuvostoliiton maissa myös yleisten intressien kannalta. Ei myöskään pidä aliarvioida Venäjän radion ja television välityksellä harjoittaman ”pehmeän vallankäytön” keskeistä asemaa, jota tukee se seikka, että venäjä on alueen tärkein kommunikointikieli ja että suuri määrä alueelta kotoisin olevista muuttajista työskentelee nykyisin Venäjällä.

3.1.2

Kansainvälisen huomion keskittyminen etenkin energiaan (ja luonnonvaroihin) on lisääntynyt, vaikka Kiina on jo ennestään toiminut alueella erittäin aktiivisesti. Lisäksi Afganistanissa käytävän sodan näkyvissä oleva loppuminen ja Yhdysvaltojen toiminnan väheneminen saattaa edistää militanttia islamismia ja niin sanotun ISIS-ryhmän nousua.

3.2

Monet pitävät Keski-Aasiaa Kiinan ja Venäjän välisen uuden kilpailun päänäyttämönä, jolla EU on sivustakatsoja. Vuoden 2008 finanssikriisi vahvisti Kiinan asemaa Venäjän kustannuksella. Energia-alalla näillä kahdella maalla ei ole ollut helppoa kumppanuutta, ja koska Kiinalla on aktiivisempi rooli Keski-Aasiassa, se on tosiasiassa haastanut Venäjän valta-aseman alueella. Tämä saattaa ajan mittaan johtaa siihen, että Venäjä etsii tiiviimpiä yhteyksiä EU:hun nykyisistä jännitteistä huolimatta. Kiina on puolestaan (Intian tavoin) selvästi vaiennut Ukrainan kriisistä, eivätkä monet ymmärrä täysin EU:n huolenaiheita.

3.2.1

Kiina on myös Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) liikkeellepaneva voima. Järjestöön kuuluvat Keski-Aasian valtioiden lisäksi Venäjä ja Iran. Alun perin järjestö perustettiin selvittämään rajakysymyksiä, mutta se on auttanut Kiinaa ajamaan omaa asiaansa uusissa valtioissa ja vahvistamaan asemaansa Xinjiangissa omalla puolellaan rajaa. Venäjälle Shanghain yhteistyöjärjestö on ollut tärkeä, kun se on puolustanut omaa vaikutusvaltaansa Kiinaan nähden. Lisäksi järjestö on tarjonnut yhteisen foorumin turvallisuuskysymyksistä, myös terrorismista, ääriliikkeistä ja separatismista (”kolmesta vitsauksesta”), käytäviä keskusteluja varten.

3.2.2

Kiinan yhä merkittävämpi rooli alueella kävi ilmi vuonna 2013, kun presidentti Xi käynnisti silkkitien talousvyöhyke -aloitteensa (Silk Road Economic Belt). Aloitetta tuettiin 16,3 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla, ja sen tavoitteena on luoda tiiviimmät yhteydet Eurooppaan, mutta ottaa hankkeeseen mukaan myös reitin varrella olevat maat. Kiinan taloudellista toimintaa alueella on vauhdittanut sen energiantarve. Kiina on rakentanut teitä ja putkistoja, investoinut voimakkaasti etenkin Turkmenistanin kaasuun, mahdollisesti enemmän kuin maa kykenee nykyisin tuottamaan mutta maan valtavia varantoja vastaavasti. Venäläinen Novosti-uutistoimiston mukaan (8) Venäjä on tarjonnut Tadžikistanille 6,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria maaseudun rakenneuudistuksen tueksi, ja tadžikistanilainen ministeri on sittemmin kertonut Financial Timesille, että Kiina investoi maahan vuoteen 2017 mennessä ainakin 6 miljardia Yhdysvaltain dollaria (lähes 70 prosenttia Tadžikistanin bkt:stä vuonna 2013 ja yli 40 kertaa enemmän kuin maan vuotuiset suorat ulkomaiset investoinnit (9)).

3.2.3

Kuten Afrikassakin Kiinan panostukseen sisältyy kuitenkin kiinalaisen työvoiman ja rakennustaitojen massiivinen maahantuonti, joka on johtanut tiettyyn epäsuosioon ja ehkä korostunut Tadžikistanissa, koska niin monet paikalliset työskentelevät Venäjällä.

3.3

Aiempaan tulliliittoon perustuva Euraasian talousunioni syntyy Venäjän johdolla 1. tammikuuta 2015. Kazakstan on mukana talousunionissa ja erittäin todennäköisesti myös Kirgisia, vaikka tämä saattaa johtaa ongelmiin, jotka liittyvät maan kukoistavaan kauppaan Kiinan vientituotteiden välittäjänä. Tadžikistanillakaan ei liene muuta vaihtoehtoa kuin liittyä talousunioniin, sillä 52 prosenttia sen bkt:stä koostuu Venäjällä työskentelevien tadžikistanilaisten rahalähetyksistä. Uzbekistan ja Turkmenistan ovat, kuten ennenkin, varovaisempia luomaan suhteita Venäjän kanssa.

3.3.1

Kazakstan pitää talousunionia kuitenkin enemmän taloudellisena kuin poliittisena. Se haluaa säilyttää erilaisten ulkopuolisten kansainvälisten intressien välisen tasapainon. Kazakstan on halukas allekirjoittamaan mahdollisimman pian EU:n kanssa äskettäin tekemänsä tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, ja se on ensimmäisenä Keski-Aasian maana liittynyt Aasia–Eurooppa-kokoukseen (ASEM) (10). On valitettavaa, ettei Kazakstanin WTO-jäsenyyshakemuksesta saatu aikaan päätöstä WTO:n ministerikokouksessa 2013, ja monet katsovat tämän johtuvan sen valtavan euraasialaisen naapurin aiheuttamista viivästyksistä.

3.4

Vaikka militantti islamismi on vähemmistöilmiö (uskonnollinen kiihkoilu oli keskeinen tekijä Tadžikistanin sisällissodassa 1990-luvulla), kaikki vallanpitäjät noudattavat aggressiivista sekularistista politiikkaa, joka on haitallista, kun otetaan huomioon myös naisten taholta nouseva kasvava islamilaisen opetuksen kysyntä. Suurin osa väestöstä on sunneja, ja alueelta lähtöisin olevien henkilöiden tiedetään osallistuneen taisteluihin Syyriassa. Iran on kiinnostunut vahvistamaan siteitään alueella paitsi liikenne- ja energiainfrastruktuurin (yhteys Kiinaan) myös kulttuurin ja kielen alalla. Tadžikistanissa ja suuressa osassa Uzbekistania (esimerkiksi Samarkandissa ja Bokharassa) puhutaan farsia. Koska muut kielet kuuluvat turkkilaisiin kieliin, myös Turkilla on keskeisiä intressejä alueella.

4.1

Komitean vuonna 2011 antamassa lausunnossa todetaan, että EU:lla on verrattain heikko rooli alueella. EU käynnisti oman Keski-Aasian strategiansa heinäkuussa 2007, ja se on jälleen säännöllisen arvioinnin kohteena. Vaikka kauppa on vähäistä, EU on kaikkien alueen maiden, etenkin Kazakstanin, tärkein kauppakumppani. Vuonna 2013 EU:n osuus Kazakstanin kokonaiskaupasta oli 38 prosenttia ja kaksi kolmannesta sen viennistä (pääasiassa energiaa). EU:n kokonaistuonti alueelta oli kuitenkin vain 24,9 miljardia euroa ja vienti 10,6 miljardia euroa, eli 1 prosentti EU:n kokonaiskaupasta.

4.1.1

On hyödynnettävä kaikkia mahdollisuuksia lisätä kunkin maan kanssa kauppaa ja niissä tehtäviä investointeja sekä kehittää työmarkkinaosapuolten roolia ja toimintaa kansalaisyhteiskunnan keskeisinä toimijoina.

4.1.2

Kirgisia on oikeutettu kuulumaan GSP-järjestelmään (11), mutta Uzbekistan ja Tadžikistan eivät ole vielä hakeneet GSP+-järjestelmään epäilemättä siihen liittyvien ehtojen vuoksi. Turkmenistan menettää vuonna 2016 oikeutensa kuulua GSP-järjestelmään, sillä se on luokiteltu uudelleen keskitulotason maaksi. Koska vain Kirgisia ja Tadžikistan ovat WTO:n jäseniä, etenkään EU:n Ukrainan, Georgian tai Moldovan kanssa tekemien vapaakauppasopimusten kaltaisia sopimuksia ei ole odotettavissa. EU:n on kuitenkin tästä huolimatta tarkasteltava Keski-Aasiaa huomattavasti aiempaa tarkemmin itäisen kumppanuuden ja Mustanmeren strategian yhteydessä.

4.2

Keski-Aasia tarjoaa merkittävän tilaisuuden vahvistaa EU:n ja Kiinan strategista kumppanuutta lisäämällä yhteistyötä etenkin energian ja liikenteen aloilla. Tätä on tutkittava perinpohjaisesti, sillä molemmat osapuolet aikovat lisätä energiansaantiaan alueelta.

4.2.1

Kun otetaan huomioon Keski-Aasian hiilivetyvarat, etenkin maakaasu, kyseisten tavoitteiden ei tällä hetkellä katsota kilpailevan ankarasti keskenään. Väestön ja talouden kasvu alueella lisää luonnollisesti kotimaista energiantarvetta, mutta alueella on myös huomattavaa käyttämätöntä potentiaalia energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi. On erittäin perusteltua vahvistaa yhteistyötä näillä aloilla, sillä EU on kehittänyt merkittävää poliittista asiantuntemusta ja vahvan kestäväpohjaisen energiateollisuuden. On myös syytä laajentaa alueella tehtävää yhteistyötä EITIn (12) kanssa, sillä tähän liittyy aiempaa suurempi avoimuus energialähteistä peräisin olevista valtion tuloista sekä kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen.

4.3

EU:lle TRACECA-käytävä on edelleen merkittävä aloite. Kyseessä on kansainvälinen ohjelma, jolla pyritään vahvistamaan taloussuhteita, kauppaa, liikennettä ja viestintää Mustaltamereltä Etelä-Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan nykyisten liikennejärjestelmien pohjalta ja hyödyntäen ohjelmaan kuuluvien 13 valtion poliittista tahtoa ja yhteisiä pyrkimyksiä. Ohjelmaan kuuluu merkittäviä entisen Neuvostoliiton maita, Keski-Aasian maita (Turkmenistania lukuun ottamatta), Turkki, Bulgaria ja Romania.

4.3.1

Kiinan, EU:n ja myös Venäjän keskeisenä intressinä on rakentaa ajanmukainen ja yhteentoimiva strateginen maantie- ja rautatieinfrastruktuuri silkkitietä pitkin. Alueen onnistunut liittäminen ajanmukaisella ja luotettavalla infrastruktuurilla tarjoaa huomattavan mahdollisuuden paitsi alueen entistä mittavammalle taloudelliselle integroinnille myös ihmisten liikkuvuuden ja monikulttuurisen vaihdon edistämiselle, mikä puolestaan luo toimintaympäristön, jossa voidaan edistää oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa. Komitea suhtautuukin erittäin myönteisesti puheenjohtajavaltio Latvian erityiseen painopisteeseen kehittää multimodaalisia liikenneyhteyksiä Euraasiaan.

4.4

Kazakstanilla on valtavat luonnonvarat ja fossiilisten polttoaineiden varat, joista suurin osa on vielä hyödyntämättä, vaikka tuotannollisesti maan kaivosteollisuus on kaukana koko potentiaalinsa toteuttamisesta (13). Kazakstanilla ja Uzbekistanilla on huomattavat öljy- ja kaasuvarat, ja Turkmenistanilla on yksistään yli 9 prosenttia maailman maakaasuvaroista (14). Kirgisia ja Tadžikistan eivät toisaalta ole vielä kehittäneet vesivoimapotentiaaliaan eivätkä hyödyntäneet arvokkaita mineraalivarojaan (15). Uzbekistan ja Turkmenistan kuluvat maailman kymmenen suurimman puuvillantuottajamaan joukkoon, vaikka niillä ei ole riittäviä vesivaroja tätä erittäin paljon vettä vaativaa viljelykasvia varten.

4.5

EU ei kuitenkaan saa hankkeelleen kannatusta Keski-Aasiassa pyrkimällä vain taloudellisiin tavoitteisiin. Kolmannes Kirgisian ja Tadžikistanin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Kirgisiassa yli kaksi kolmannesta työikäisestä väestöstä työskentelee epävirallisella sektorilla. Yli miljoona tadžikistanilaista ja puolisen miljoonaa kirgisialaista työskentelee ulkomailla, pääasiassa Venäjällä tai Kazakstanissa, myös kotimaan nuorisotyöttömyyden vuoksi. Huolimatta naisten oikeudellisesta tasa-arvosta sukupuolten jatkuva eriarvoisuus palkoissa johtuu osaksi naisten alhaisesta työllisyydestä ja myös matalapalkka-ammateista. Naisilla on myös vähemmän koulutusmahdollisuuksia.

4.6

Käsillä olevassa lausunnossa esitetään useita keskeisiä suosituksia, jotka koskevat energiatehokkuutta ja vedenkäytön tehokkuutta sekä ruokaturvaa (joka on edelleen merkittävä ongelma Tadžikistanissa), vesiturvallisuutta ja energiahuoltoa ja jotka ovat vuonna 2011 annetussa lausunnossa esitettyjen suositusten mukaisia.

5.1

ETSK uskoo vakaasti, että yhteyksien kehittäminen kansalaisyhteiskunnan kanssa on EU:lle yksi parhaista keinoista varmistaa mahdollisimman tehokas toiminta. On myös tärkeää tehdä tämä myönteisesti, ja on pyrittävä torjumaan valtioiden lisääntynyt varauksellisuus kansalaisyhteiskunnan roolia kohtaan alueella (16). Laajamittaisten nuorisoyhteyksien ja vaihtotoiminnan edistäminen auttanee asiaa. Komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että laajennetun Erasmus+-ohjelman puitteissa pyritään saamaan Keski-Aasiassa korkean tason tukea. Ohjelma auttaa kehittämään entistä tiiviimpiä koulutusalan suhteita ja liikkuvuutta korkea-asteen opinnoissa. Ihannetapauksessa ohjelmaan liitetään alueen lahjakkaimmille opiskelijoille myönnettävät viisumi- ja maksuhelpotukset.

5.1.1

Toisen asteen koulutus on toinen keskeinen ala, jolla EU voi lisätä toimintaansa ja tukeaan myös tarjoamalla laajempaa EU-tietoa paikallisilla kielillä ja lisäämällä toimia vanhempien osallistamiseksi. Eräissä maissa koulutusjärjestelmä heikkenee. Toisen asteen oppikirjoista on pulaa, ja hyvää koulutusta pidetään yleisesti elitistisenä, mikä johtuu myös korkeista yliopistomaksuista. Opettajien tukemiseen investoiminen paikallistasolla voisi myös olla hyödyllistä, mahdollisesti osana laajempaa maaseudun kehittämistä. Olisi myös vakavasti harkittava median näkyvyyden tehostamista alueella eurooppalaisten televisio- ja radioverkkojen, kuten Euronewsin tai Euranetin, avulla, ja esitettävä ohjelmia paikallisilla kielillä.

5.2

Komitea tarkasteli vuonna 2011 antamassaan lausunnossa laajalti riippumattoman järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia ja toimintaa Keski-Aasiassa. Tilanne ei tämän jälkeen valitettavasti vaikuta parantuneen merkittävästi yhdessäkään viidestä maasta. Valtion lisääntynyt varauksellisuus on johtanut valtiosta riippumattomiin organisaatioihin, mediaan ja oppositiojohtajiin kohdistuneen paineen lisääntymiseen. Kazakstanissa öljyteollisuustyöläisten vuoden 2011 lopulla järjestämät protestit johtivat 14 ihmisen kuolemaan ja useisiin loukkaantumisiin. Tämä lisäsi valtion epäluuloa itsenäisiä ammattijärjestöjä kohtaan ja johti keskeisten oppositiojohtajien vangitsemiseen sekä useiden tiedotusvälineiden kieltämiseen.

5.2.1

Kirgisia ja Kazakstan, joissa on aktiivisempi kansalaisyhteiskunta, ovat tiivistäneet otettaan kansainvälisistä valtiosta riippumattomista organisaatioista. Kazakstanissa on laadittu tutkimus ”muiden maiden” (eli Venäjän) kokemuksista, ja Kirgisian parlamentin jäsenet ovat käynnistäneet uudelleen Venäjän lainsäädäntöä heijastavan lakiesityksen.

5.3

Vuonna 2011 annetussa lausunnossa kiinnitettiin myös erityistä huomiota Keski-Aasian nomadi- ja asuinalueille syvään juurtuneisiin perinteisiin maaseutuyhteisöjen ja oman avun ryhmiin (ashar/hashar) (esimerkiksi yhteisön infrastruktuurin parantamiseksi). Niiden elpyminen 1990-luvulla johtui sosialistisen järjestelmän romahtamisesta etenkin sosiaalialalla. Ashar-ryhmillä ei yleensä ole virallisia rakenteita, mutta eräät ovat institutionalisoituneet ja rekisteröityneet valtiosta riippumattomiksi organisaatioiksi. Kyseiset ryhmät tarjoavat kansainvälisille lahjoittajille perustan hankkeille, jotka voimaannuttavat maaseutuyhteisöjä.

5.3.1

Komitea pahoittelee, että EU vaikuttaa rahoittavan vain vakiintuneita valtiosta riippumattomia organisaatioita, mutta toteaa samalla, että ashar/hashar-ryhmät perustuvat neuvostoaikaa edeltäviin perinteisiin, jotka eivät usein sovi yhteen lahjoittajien arvojen kanssa, sillä päätöksenteosta vastaavat ”kylänvanhimmat” (aksakals). Jos he pitävät hanketta tarpeettomana, yhteisö noudattaa tiukasti päätöstä ja estää toteuttamisen.

5.4

Vuonna 2007 laaditun EU:n Keski-Aasian strategian jälkimainingeissa käynnistettiin ihmisoikeuksista käytävä EU:n järjestelmällinen vuoropuhelu. Sen yhteydessä on sittemmin järjestetty useimpien maiden kanssa kuusi vuoropuhelukierrosta (kahdeksan Uzbekistanin ja viisi Kirgisian kanssa).

5.4.1

Ennen kutakin vuoropuhelukierrosta ja kunkin kierroksen jälkeen Euroopan ulkosuhdehallinto on järjestänyt Brysselissä tiedotustilaisuuksia kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Keski-Aasian kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tällaisia kokouksia on kuitenkin järjestetty vain tapauskohtaisesti, ja useimmiten ennen vuoropuhelua. Tällaiset paikalliset seminaarit tarjoavat Keski-Aasian ja Euroopan kansalaisyhteiskunnalle foorumin, jolla voidaan käydä keskustelua maakohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä EU:n edustajien ja valtion virkamiesten kanssa, jotka päättävät yhdessä ohjelmasta. Näissä seminaareissa esitetyt kansalaisyhteiskunnan suositukset on sisällytettävä täysimääräisesti ihmisoikeuksista käytäviin vuoropuheluihin.

5.4.2

Ihmisoikeuksista käytävien vuoropuhelujen ja niihin liittyvien kansalaisyhteiskunnan seminaarien merkitys ja vaikutus vaihtelevat. Vain Kirgisiassa ja Tadžikistanissa seminaarien avulla on jossain määrin voitu vaikuttaa todelliseen ihmisoikeustilanteeseen ja hallitusten kanssa käytävään vuoropuheluun, ja niitä on seurannut yksittäisiä konkreettisia lainsäädäntömuutoksia (17) etenkin kidutuksen käytöstä. Molemmissa tapauksissa EU:n käynnistämillä vuoropuheluilla on ollut täydentävä ja edistävä rooli, sillä kysymyksiä oli aiemmin tarkasteltu YK:n foorumeilla. Muualla vaikutus on valitettavasti ollut hyvin rajallinen, ja Uzbekistanissa järjestettiin vain yksi kansalaisyhteiskuntaseminaari vuonna 2008, Turkmenistanissa ei yhtään.

5.4.3

Kazakstanin kansalaisyhteiskuntaa ei kuitenkaan otettu mukaan valittaessa aiheita vuoden 2011 kansalaisyhteiskuntaseminaariin, jossa tarkasteltiin vammaisten oikeuksia ja sukupuolikysymyksiä, mutta ei parhaillaan käynnissä ollutta öljyteollisuustyöläisten lakkoa Länsi-Kazakstanissa. Vuoden 2012 seminaarissa keskityttiin kansalaisyhteiskunnan antamaan panokseen Kazakstanin oikeudellisten uudistusten yhteydessä, mutta Kazakstanin hallitus ei ollut kiinnostunut tapahtumasta, eikä ole selvää, otettiinko sen suositukset huomioon ihmisoikeuksista käydyissä vuoropuheluissa.

5.5

Kyseisillä viidellä maalla on työllisyyskysymyksissä paljon yhteistä huolimatta erilaisista taloudellisista tilanteista. Ihmisarvoista työtä on yleisesti ottaen liian vähän, epävirallisella taloudella on merkittävä rooli, korruptioaste on korkea eikä toimintaympäristö ole suotuisa yhdistymisvapaudelle.

5.5.1

Kussakin maassa lainsäädäntö rajoittaa työtaisteluita ja etenkin lakko-oikeutta. Valtio puuttuu usein toimintaan etenkin asettamalla suosikkiehdokkaitaan ammattijärjestötehtäviin ja rajoittamalla lainsäädännöllisesti ammattijärjestöjen rakenteita, menettelyjä ja toimia. Kazakstanissa hyväksytty uusi laki saattaa johtaa ammattijärjestömonopoliin, joka on jo olemassa Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Valtio hallitsee vahvasti kansallisen tason (kolmikantaan perustuvaa) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelujärjestelmää: työmarkkinaosapuolten rooli on lähinnä neuvoa-antava, ja ammattijärjestöjohtajat ovat lähellä viranomaisia.

5.5.2

Vuonna 2011 annetussa lausunnossa tilannetta tarkasteltiin ILO:n keskeisten yleissopimusten valossa. Kazakstan, Kirgisia ja Tadžikistan ovat tehneet useita vuosia yhteistyötä ILO:n kanssa etenkin ihmisarvoisen työn maakohtaisten ohjelmien parissa, ja Uzbekistan allekirjoitti ohjelman huhtikuussa 2014. Lapsityön poistamista koskeva ILO:n kansainvälinen ohjelma on toiminnassa etenkin Kirgisiassa ja Tadžikistanissa, ja EU on pannut myös Uzbekistanissa merkille myönteisiä toimia tällä alalla (18). Kyseisten yleissopimusten täysimääräinen toteuttaminen on edelleen keskeinen tavoite.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/9

1.1

Jotta Eurooppa 2020 -strategia ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma pantaisiin täytäntöön varmistamalla naisten työhön pääsy ja maahanmuuttajien kotoutuminen ja koska Eurooppa tarvitsee huolestuttavasti leviävistä, Euroopan väestön pitkäaikaisten etujen vastaisista vihamielisistä asenteista huolimatta maahanmuuttajia, ETSK pyytää EU:n toimielimiltä seuraavaa:

1.2

Kaikkiin maahanmuuttajiin – miehiin ja naisiin – sovellettavien toimenpiteiden lisäksi ETSK kehottaa jäsenvaltioita

1.3

Lisäksi ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia

2.1

Maahanmuuttajien joukossa on viime vuosikymmeninä ollut yhä enemmän naisia. Eurooppaan muuttavat naiset saapuvat perheensä luokse tai ovat pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Monet tulevat myös hankkimaan toimeentulon jätettyään perheensä kotimaahan; heistä tulee perheen pääasiallisia ylläpitäjiä.

2.2

Heillä ei välttämättä ole oleskelulupaa, ja heidän pätevyystasonsa vaihtelee. He muuttavat vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Jotkut ovat ihmiskaupan uhreja. Joukko on siis suuri ja monenkirjava.

2.3

Euroopalla puolestaan on ratkaistavanaan mittavia työmarkkinahaasteita, kun väestö vanhenee, syntyvyys alenee ja monilla aloilla tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa.

2.4

Tässä tilanteessa maahanmuuttajanaisilla on osaamista ja luovuutta, jota ei nykyisin hyödynnetä täysimittaisesti. Heidän integroimisensa työmarkkinoille on välttämätöntä. Integrointi auttaa osaltaan varmistamaan, että maahanmuuton kaikki mahdollisuudet voivat toteutua sekä maahanmuuttajanaisten että Euroopan unionin näkökulmasta. Työmarkkinoille pääsy tukee kotoutumista ja edistää talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

2.5

ETSK on ottanut useaan otteeseen kantaa maahanmuuttoasioihin ja kotouttamiseen ja on antanut monia suosituksia, jotka koskevat niin miehiä kuin naisia (4). Tässä lausunnossa ei toisteta näitä suosituksia.

2.6

Komitea ei kuitenkaan tähän mennessä ole esittänyt erityisesti maahanmuuttajanaisia koskevia ehdotuksia. Koska naisten ja miesten tasa-arvo ei ole toteutunut missään maailmassa ja koska on olemassa vain naisiin liittyviä kysymyksiä, joita ei voi havaita yleisestä näkökulmasta, tässä lausunnossa käsitellään nimenomaan maahanmuuttajanaisten pääsyä työmarkkinoille.

3.1

Naisten ja maahanmuuttajien työllisyysasteen nostaminen on yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista Eurooppa 2020 -strategian, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman (5) ja Eurooppa-neuvoston monivuotisten ohjelmien (6) mukaan.

3.2

Eurooppa 2020 -strategian mukaan tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja tämän saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää integroida maahanmuuttajanaiset paremmin työmarkkinoille. Tässä yhteydessä EU-ohjausjakso voi olla hyödyllinen väline. Jäsenvaltioiden tulisi esittää toimenpiteitä, joilla helpotetaan maahanmuuttajanaisten pääsyä työmarkkinoille, ja komission tulisi tehdä asiaan liittyviä erityisiä suosituksia.

3.3

Maahanmuuttajanaisten erityistilanne on otettava paremmin huomioon myös laadittaessa uutta, vuoden 2015 jälkeistä naisten ja miesten tasa-arvon strategiaa. Strategian tulisi auttaa parantamaan maahanmuuttajanaisten asemaa työmarkkinoilla myös kannustamalla heitä yrittäjyyteen.

3.4

Maahanmuuttajanaisten tilanne vaihtelee EU:ssa suuresti täytäntöönpanodirektiivistä riippuen.

3.5

Sinisen kortin haltija (7) pääsee helpommin korkeaa ammattitaitoa edellyttävään työhön, ja myös sinisen kortin haltijan puoliso saa automaattisesti ja välittömästi yleisen oikeuden päästä vastaanottajamaan työmarkkinoille.

3.6

Perheenyhdistämisoikeutta (8) käyttävän puolison on sen sijaan odotettava tietyissä tapauksissa vuosi ennen pääsyä palkkatyöhön tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi; tämän määräajan asettavat jäsenvaltiot. Määräajan päättymistä odottaessaan vaimo on miehestään riippuvainen, etääntyy työmarkkinoista ja unohtaa osan taidoistaan. Tilanteen korjaamiseksi Euroopan komission ei pitäisi vain valvoa perheenyhdistämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa vaan harkita myös sen tarkistamista.

3.7

Kun turvapaikanhakijoilta kielletään työnteko, tämä ajaa heidät työskentelemään pimeästi. Turvapaikanhakijoiden työmarkkinoille pääsyn oikeudelliset esteet olisikin poistettava. Työnteon tulisi lisäksi mahdollistaa oleskelun laillistaminen. Tästä on saatu hyviä tuloksia jäsenvaltioissa, joissa on toteutettu joukkolaillistamisia.

3.8

EU:n välineiden yhdenmukaistaminen on siis tarpeen, jotta kaikki EU:n alueella laillisesti oleskelevat henkilöt pääsisivät välittömästi työmarkkinoille ja saisivat oleskeluun liittyvät yksilölliset oikeudet siviilisäädystä riippumatta.

4.

4.1.1

Työmarkkinat syrjivät naisia, olivatpa he eurooppalaisia tai maahanmuuttajia. EU:n lainsäädäntökehyksestä huolimatta yksityis- ja työelämän yhteensovittaminen, sosiaalisten oikeuksien harjoittaminen, vastuutehtäviin pääsy ja julkiseen elämään osallistuminen on edelleen naisille vaikeampaa kuin miehille.

4.1.2

Eräät alat (terveys, koulutus, julkishallinto, hotellit, kahvilat ja ravintolat, perhepalvelut, kotitaloustyö jne.) ovat naisvaltaisia (9). Naiset työskentelevät miehiä useammin osa-aikaisesti, ja heidän työsuhteensa on useammin lyhytkestoinen ja epävarma. Naisten keskipalkka oli vuonna 2014 EU:ssa edelleen 16,4 prosenttia pienempi kuin miesten keskipalkka (10), ja ero eläkkeiden välillä on vieläkin suurempi.

4.1.3

Maahanmuuttajanaisten tilanne on tätäkin huolestuttavampi: he osallistuvat työelämään vielä harvemmin kuin syntyperältään paikalliset naiset. Heistä suurin osa työskentelee samoilla aloilla, ja he ovat muita useammin epävarmoissa, osa-aikaisissa ja pienipalkkaisissa työsuhteissa, joissa työolot ovat heikot. Perheen tai yhteisön kulttuuriesteet saattavat rajoittaa heidän pääsyään työelämään. Lisäksi heitä saatetaan syrjiä työmarkkinoille pääsyssä.

4.2.1

Tässä tilanteessa tarvitaan positiivista erityiskohtelua. Toiminnassa on ennen kaikkea otettava huomioon naisten tilanne, heidän pätevyystasonsa, heidän vastaanottajamaan kielen taitonsa sekä heidän kuulumisensa ensimmäiseen tai myöhempään maahanmuuttajapolveen.

4.2.2

Tietyt työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät toimenpiteet ovat samoja maahanmuuttajille ja syntyperältään paikallisille naisille. Laadukkaat, kohtuuhintaiset ja riittävän lähellä sijaitsevat lastenhoitopalvelut ovat maahanmuuttajanaisille olennaisen tärkeitä, sillä heillä ei yleensä ole sukulaisia lähistöllä auttamassa.

4.2.3

Tietyt toimenpiteet liittyvät erityisesti maahanmuuttajanaisiin: niitä ovat rasismin torjunta, asunnon, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen saantimahdollisuuksien parantaminen, pakkoavioliittojen ja moniavioisuuden torjuminen jne. Naiset ovat lähteneet kotimaistaan muun muassa voidakseen luottaa ihmisoikeuksien ja naisten ja miesten tasa-arvon toteutumiseen tai paetakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja epätasa-arvoa. Heidän ei tulisi kohdata näitä samoja ongelmia Euroopassa. Silti nämä vaikeudet ovat mahdollisia täälläkin, ja ne koskettavat myös toisen polven maahanmuuttajia ja vaikeuttavat heidän pääsyään työhön.

4.2.4

Kansalaisyhteiskunta, maahanmuuttajanaisten järjestöt ja yliopistot toteuttavat EU:ssa lukuisia tuloksellisia hankkeita naisten integroimiseksi työmarkkinoille. Niitä olisi tuettava, ja olisi kannustettava näiden hyvien käytänteiden levittämiseen kansallisella tasolla ja jäsenvaltioiden välillä.

4.3.1

Jotta saataisiin syvällisempi käsitys maahanmuuttajanaisten tarpeista ja voitaisiin laatia tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, on ehdottomasti saatava parempia kansallisen ja EU-tason tilastoja, jotka on jaoteltu sukupuolen ja kansalaisuuden tai alkuperän mukaan.

4.4.1

Vastaanottavan yhteiskunnan ja sen työmarkkinoiden tuntemuksen parantamiseksi maahanmuuttajanaisille on tarjottava mahdollisuus tutustua tietoon, joka koskee heidän oikeuksiaan ja tarjolla olevia palveluja. Tietoa on tarjottava useilla eri kielillä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajaverkostojen kanssa, ja näiden yhteistyökumppaneiden panos on tunnustettava ja sitä on tuettava.

4.5.1

Kotoutuminen ja työhön pääsy edellyttävät vastaanottajamaan kielen tuntemusta. Puutteellinen kielitaito eristää naiset pysyvästi ja estää heitä saamasta tietoa oikeuksistaan ja käyttämästä julkisia palveluja sekä vaikeuttaa heidän lastensa kotoutumista. Useimpien maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutulokset ovatkin syntyperältään paikallisten lasten tuloksia heikompia.

4.5.2

Viranomaisten on tarjottava maahanmuuttajanaisille kohtuuhintaisia kielikursseja, joita järjestetään riittävän lähellä ja sopivaan kellonaikaan (jotta ne soveltuvat myös naisille, joilla on pieniä lapsia). Kielikurssien sisällön tulisi olla sellaista, että se auttaa työnhaussa ja asioinnissa viranomaisten kanssa.

4.6.1

Maahanmuuttajanaiset ovat koulutus- ja ammattitaustaltaan hyvin erilaisia, ja politiikassa on otettava huomioon nämä eroavaisuudet. Toisilla on alhainen koulutus- ja kokemustaso, kun taas toiset ovat suorittaneet vaativia yliopistotutkintoja tai ovat ammatillisesti erittäin päteviä.

4.6.2

Suurin vaikeus useimmille on saada ulkomailla hankittu pätevyys ja työkokemus tunnustettua. Tämä on ristiriitaista, sillä Eurooppa tarvitsee ammattitaitoista henkilöstöä monilla aloilla. Tutkintojen tunnustamiseen kuluva joskus pitkä odotusaika voi lannistaa, johtaa taitojen osittaiseen unohtumiseen ja myös ajaa naiset suostumaan töihin, jotka eivät vastaa heidän pätevyystasoaan. Työttömät maahanmuuttajanaiset ja maahanmuuttajanaiset, jotka ovat työhönsä ylikoulutettuja, ovat vajaakäytetty resurssi, ja voidaan puhua inhimillisen pääoman haaskauksesta.

4.6.3

Olisi luotava palveluja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa alkuperämaassa hankitun pätevyyden tunnustaminen. Myös työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli pätevyyden tunnustamisen helpottamisessa työehtosopimuksin.

4.6.4

Tietyt alat, kuten siivous, lastenhoito, vanhustenhoito, hotellit, kahvilat ja ravintolat, maatalous ja yhteisötalous, voivat tarjota vähemmän koulutetuille maahanmuuttajanaisille tilaisuuksia toimia työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Toiminnan on kuitenkin oltava ammattimaista ja arvostettua, ja naisten on saatava alan koulutusta ja heidän merkittävä panoksensa näillä aloilla on tunnustettava, jotta työ näillä aloilla olisi hyödyllistä sekä paikallisväestön että maahanmuuttajanaisten näkökulmasta.

4.6.5

Tällainen työ voi myös olla siirtymävaiheen työtä, ja tästä syystä on tärkeää tarjota koulutusta samalla kun naiset työskentelevät näillä aloilla, jotta he voivat edetä urallaan tai suuntautua muihin ammatteihin.

4.6.6.1

Kaikki maahanmuuttajanaiset eivät työskentele kotitalousalalla, mutta usein se on ensimmäinen vaihtoehto ensinnäkin siksi, että alalla on paljon kysyntää, ja toiseksi koska tällainen työskentely on mahdollista ilman lupia.

4.6.6.2

Nämä naiset joutuvat ansaan: he voivat työskennellä vain pimeästi ilman työn tuomaa turvaa. He eivät voi laillistaa tilannettaan tai saada oleskelulupaa, koska he eivät voi todistaa työskentelevänsä. He joutuvat näin hyvin haavoittuvaan asemaan ja ovat yksin useiden työnantajien armoilla tai asuessaan ainoan työnantajansa luona.

4.6.6.3

Eräät EU:n jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin tällaisen pimeän työn laillistamiseksi (verotuet Ruotsissa, palvelusetelit Belgiassa ja Ranskassa jne.): niillä tehdään työsuhteesta ilmoittaminen helpommaksi työnantajalle ja mahdollistetaan työntekijöille pääsy sosiaalisten oikeuksien piiriin ja todistuksen saaminen ammatillisesta toiminnasta, jolloin avautuu mahdollisuus oleskelun laillistamiseen.

4.6.6.4

Jäsenvaltioiden tulisi ratifioida Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 189 (11), joka takaa kotitaloustyöntekijöille samat oikeudet kuin muille työntekijöille ja jäsentää alaa, kuten ETSK on suosittanut lausunnossaan ”Perheille suunnattujen palvelujen kehittäminen työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä” (12).

4.7.1

Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajien innovaatio- ja yrittäjyyshenkisyys on syntyperäistä paikallisväestöä voimakkaampi. Monissa maissa he ryhtyvät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi tai perustavat uusia yrityksiä, joihin he palkkaavat usein muita maahanmuuttajia. Komitea on laatinut lausunnon aiheesta ”Maahanmuuttajayrittäjien panos EU:n talouteen” (13).

4.7.2

Yrittäjät tarvitsevat tukea onnistuakseen: he tarvitsevat rahoitusta sekä opastusta liiketoimintasuunnitelmien laatimiseen ja vastaanottajamaan taloudellisen toimintaympäristön tuntemiseen. On kehitettävä erityisiä aloitteita naisyrittäjien auttamiseksi, ja erityistä huomiota tulee kiinnittää yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen.

4.7.3

Myös maahanmuuttajanaisille tulee tarjota mahdollisuus saada kokeneiden yrittäjien opastusta, ja maahanmuuttajataustaisten naisyrittäjien verkostoja on tuettava. Maahanmuuttajanaisille on tarjottava myös yrittäjyyskoulutusta, ja sitä on järjestettävä tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

4.8.1

Maahanmuuttajien joukossa on yhä enemmän itsenäisiä ja usein ammatillisesti päteviä naisia, mutta yhteiskunnan käsitys maahanmuuttajanaisesta naisten oikeuksia polkevan kulttuurin uhrina muuttuu hyvin hitaasti. Maahanmuuttajanaisten julkisuuskuvasta on tehtävä myönteisempi, ja myönteisempää kuvaa voitaisiin käyttää mallina maahanmuuttajayhteisöissä. Tätä voitaisiin edistää tiedotuskampanjoilla.

4.9.1

Tehokas integraatio edellyttää aina kaikkien sidosryhmien, kuten EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden, yhteistyötä.

4.9.2

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan – ja erityisesti maahanmuuttajanaisten järjestöjen – on voitava osallistua kaikkiin poliittisen työn vaiheisiin, jotka liittyvät maahanmuuttajanaisten integrointiin työmarkkinoille. Nämä sidosryhmät voivat tuoda todellista lisäarvoa, sillä ne tuntevat maahanmuuttajanaisten tosiasiallisen tilanteen. Tämä auttaisi myös luomaan yhteisvastuun tunnetta, joka osaltaan auttaa varmistamaan, että poliittiset linjaukset hyväksytään ja toteutetaan sujuvasti.

5.1

Työmarkkinoille pääsy on yksi tehokkaimmista ja konkreettisimmista yhteiskuntaan integroitumisen keinoista. Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukea ja apua kotoutumisprosessissaan. Heidän tulee saada tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan vastaanottavassa yhteiskunnassa, voida harjoittaa omia oikeuksiaan, saada koulutusta, saada mahdollisuus hyödyntää osaamistaan ja saada tunnustus panoksesta, jonka he antavat Euroopan talouteen ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/15

Esittelijä:

Kaul NURM

1.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan niin maailmanlaajuisella kuin EU:n tasolla esiintyvää maananastusta (land grabbing) sekä maanomistuksen keskittymistä (land concentration), jotka uhkaavat perheviljelmiä.

1.2

Maatalousmaa on elintarviketuotannon perusta ja näin olen edellytys elintarviketurvalle taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklan sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaisesti.

1.3

Maananastusprosessi johtuu seuraavista tekijöistä: maailman jatkuva globalisoituminen ja siihen liittyvät pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteet, väestönkasvu ja kaupungistuminen, ruoan ja bioenergian kysynnän jatkuva kasvu, luonnonvarojen kasvava tarve, toteutetun maatalous- ja ympäristöpolitiikan kielteiset vaikutukset sekä mahdollisuus keinotella maan arvonnousulla.

1.4

ETSK pitää todellisena vaarana maanomistuksen merkittävää keskittymistä maatalouden ulkopuolelta tulevien sijoittajien ja suurten maatalouskonsernien käsiin, mikä koskee myös eräitä Euroopan unionin alueita. Tämä kehitys ei sovi yhteen eurooppalaisen, suurilta osin perheviljelyyn perustuvan kestäväpohjaisen ja monipuolisen maatalousmallin kanssa ja vaarantaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 ja 191 artiklassa mainittujen tavoitteiden täyttämisen. Se on ristiriidassa maatalousomaisuuden rakenteen hajauttamistoiveen kanssa, vahingoittaa peruuttamattomasti maaseutualueiden taloutta ja johtaa maatalouden teollistumiseen, mikä ei vastaa yhteiskunnan toivomuksia.

1.5

Teollinen maatalous lisää elintarviketurvallisuuteen ja maaperän köyhtymiseen liittyviä riskejä sekä heikentää ruokaturvaa.

1.6

Perheyrityksinä toimivilla maatiloilla on elintarviketuotannon lisäksi monia muitakin yhteiskunnallisesti ja ekologisesti tärkeitä tehtäviä, joita teollinen ja yhtiömuotoinen maatalousmalli ei pysty täyttämään. Jotta perheviljelmät voisivat muodostaa elinkykyisen vaihtoehdon teolliselle maataloudelle ja sen ilmentymälle, maananastukselle, on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin perhetilojen suojelemiseksi.

1.7

Maa ei ole tavanomainen kauppatavara, jota voidaan tuottaa lisää. Kyse on rajallisesta resurssista, ja näin ollen tavallisten markkinasääntöjen ei tulisi koskea maata. Maan omistussuhteita ja käyttöä on säänneltävä nykyistä tiukemmin. Todettujen väärien kehityssuuntien vuoksi ETSK katsoo, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla on laadittava selkeä maatalousrakenteiden malli. Sen pohjalta on tehtävä johtopäätökset maankäytön ja maahan liittyvän lainsäädännön osalta.

1.8

Maatalousmaan markkinoita on säännelty Euroopan unionin jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Rajoitusten olemassaolo yhdessä jäsenvaltioissa ja niiden puuttuminen toisessa aiheuttaa itsessään tilanne-eroja maiden välillä.

1.9

Vaikka maapolitiikka kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, perussopimuksissa määrätty pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate asettaa sille rajoja. Tämän vuoksi ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pohtimaan kysymystä, tulisiko pääoman vapaa liikkuvuus taata maatalousmaata ja maatalousyrityksiä koskevien kauppojen kohdalla, erityisesti suhteessa kolmansiin maihin mutta myös EU:n sisäisesti.

1.10

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ohjaamaan maankäyttöä hyödyntämällä olemassa olevia mahdollisuuksia, kuten veroja, tukia ja YMP:tä, sekä varmistamaan perhetiloihin perustuvan maatalousmallin säilyminen EU:n koko alueella.

1.11

Jäsenvaltioiden tulisi saada asettaa yläraja maahankinnoille sekä soveltaa etuosto-oikeusjärjestelmää niiden eduksi, joiden maanomistus on tämän rajan alapuolella.

1.12

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia toteuttamaan yhteistä menettelytapaa soveltaen laajamittaisia tutkimuksia eri maiden politiikkojen (tukien ja rajoitusten) vaikutuksista maatalousmaan ja maataloustuotannon keskittymiseen. Samoin tulisi tutkia, mitä riskejä keskittyminen aiheuttaa ruokaturvalle, työllisyydelle, ympäristölle, maaperän laadulle ja maaseudun kehitykselle.

1.13

ETSK kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat (VGGT) sekä raportoimaan EU:n komissiolle ja FAO:lle suuntaviivojen käytöstä ja täytäntöönpanosta maanhallintapolitiikoissaan.

1.14

On toteutettava politiikkaa, jolla tuetaan maanomistuksen keskittymisen sijaan siirtymistä suurista teollisista tuottajista pienempiin tuotantoyksiköihin vahvistamalla perheviljelmämallia, millä voitaisiin myös varmistaa elintarvikeomavaraisuus.

1.15

ETSK seuraa myös tulevaisuudessa tarkkaan maanomistuksen keskittymisen etenemistä, tarkastelee sen vaikutuksia ja osallistuu prosessia jarruttavien ehdotusten laatimiseen.

2.1

Tässä lausunnossa käsitellään maananastusta (land grabbing) sekä maanomistuksen keskittymistä (land concentration), jotka uhkaavat perhetilojen olemassaoloa.

2.2

Maananastukselle ei ole olemassa kansainvälisesti tunnustettua yhteistä määritelmää. Yleisesti maananastuksella tarkoitetaan suurimittaista maanhankintaprosessia, joka on toteutettu paikallista yhteisöä kuulematta tai ilman sen suostumusta. Sen seurauksena paikallisen yhteisön mahdollisuudet maatalouden itsenäiseen harjoittamiseen ja ruokaturvan varmistamiseen vähenevät. Myös oikeudet resurssien (maan, veden, metsän) käyttöön ja siitä tuleviin tuloihin keskittyvät kyseiselle omistajalle. On mahdollista, että tästä kehittyy tilanne, jossa maan tähänastinen maatalouskäyttö lopetetaan toisen käyttötarkoituksen hyväksi.

2.3

Maatalousmaa ja veden saatavuus ovat elintarviketuotannon perusta. Maiden elintarvikeomavaraisuuden aste riippuu monesta tekijästä, mutta sen tärkein edellytys on maatalousmaan riittävä määrä ja valtion oikeus säännellä maatalousmaan omistussuhteita ja käyttöä.

2.4

Kun koko maailman viljelykelpoinen maa-ala jaetaan ihmisten määrällä, saadaan tulokseksi keskimäärin 2  000 m2 jokaista maapallon asukasta kohden. Maatalouteen soveltuvan maaperän asukaskohtainen osuus maailman eri maissa vaihtelee suuresti, ja siksi monet valtiot yrittävät lisätä omaan maataloustuotantoonsa soveltuvaa maaperää hankkimalla maatalousmaata muista maista.

2.5

Maananastusprosessi johtuu seuraavista tekijöistä:

2.5.1

maailman jatkuva globalisoituminen ja siihen liittyvät pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteet

2.5.2

väestönkasvu ja kaupungistuminen

2.5.3

ruoan kysynnän jatkuva kasvu

2.5.4

bioenergian kysynnän jatkuva kasvu

2.5.5

luonnonvarojen (kuitujen ja muiden puutuotteiden) kasvava tarve

2.5.6

toteutetun maatalous- ja ympäristöpolitiikan kielteiset vaikutukset

2.5.7

mahdollisuus spekuloida elintarvikkeilla kansainvälisillä tai ainakin Euroopan markkinoilla

2.5.8

mahdollisuus keinotella maan arvonnousulla ja tulevilla tuilla

2.5.9

suursijoittajien halukkuus sijoittaa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen vapautunutta rahaa vakaammaksi sijoituskohteeksi miellettyyn maatalouteen.

2.6

Maananastusta on harrastettu laajamuotoisesti Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja myös muualla, mm. Euroopassa niillä alueilla, missä maan hinta on alhaisempi kuin kehittyneissä valtiossa ja maailmassa keskimäärin.

2.7

Uskottavien tietojen saaminen maananastuksen laajuudesta on vaikeaa, sillä kaikkia maakauppoja ei aina rekisteröidä eivätkä oikeushenkilöiden keskinäiset maakaupat ole useinkaan riittävän läpinäkyviä, esimerkiksi kun maata ostetaan tytär- ja osakkuusyritysten kautta. Tästä huolimatta useat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja tutkimuslaitokset ovat suorittaneet asiaa koskevia tutkimuksia. Vuosina 2008–2009 maananastuksen kohteeksi joutui Maailmanpankin arvion mukaan maailman eri alueilla 45 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata. Land Matrix -aloitteen selvityksessä (1) on kuvailtu laajamittaisia maakauppoja kehitysmaissa: tapauksia on 1  217 ja yhteensä kyse on 83,2 miljoonasta hehtaarista, mikä vastaa 1,7:ää prosenttia maailman maatalousmaasta.

2.8

Eniten maananastusta on tapahtunut Afrikassa: 56,2 miljoonaa hehtaaria eli 4,8 prosenttia Afrikan maatalousmaasta. Aasiassa kyse on 17,7 miljoonasta hehtaarista ja Latinalaisessa Amerikassa 7 miljoonasta hehtaarista. Ensisijaisia kohteita ovat olleet maa-alat, joilla on hyvä sijainti ja jotka ovat helposti saavutettavissa, missä on vettä ja missä on suuri tuottavuuspotentiaali viljan ja vihannesten viljelyssä. Sijoittajien kiinnostuksen kohteena ovat myös metsäalat. Sijoitusten alkuperämaita ovat pääasiassa Kiina, Intia, Korea, Egypti, Persianlahden valtiot, Brasilia ja Etelä-Afrikka, mutta myös Yhdysvallat ja Euroopan unionin jäsenvaltiot. Valtiot, joissa maan hinta on korkea, eivät kiinnosta ostajia. Näissä maissa maanomistuksen keskittyminen tapahtuu ennemminkin siten, että isommat maatalousyritykset ostavat pienviljelijöiden maita.

2.9

Madriaga-säätiön 10. heinäkuuta 2013 julkaiseman raportin (2) mukaan useat EU-politiikan alat vaikuttavat suoraan tai välillisesti maananastukseen sekä maailmanlaajuisella että EU:n tasolla; esimerkkejä tästä ovat biotalous-, kauppa- ja maatalouspolitiikka. Osansa tässä on myös liberaalilla maapolitiikalla ja yleisesti hyväksytyllä pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteella.

2.10

Ensisijaisesti nostetaan esiin EU:n esittämä biopolttoaineen osuuden lisäämisen vaatimus sekä tulli- ja kiintiövapaan sokerikaupan mahdollistaminen, mikä on käynnistänyt useita maananastushankkeita Aasiassa ja Afrikassa.

3.1

Eurooppa on osallisena maailmanlaajuisissa prosesseissa, ja näin ollen niitä esiintyy myös Euroopassa – jollain alueilla niitä toteutetaan näkyvällä tavalla ja toisilla taas vaivihkaa. Maananastusta Euroopassa on tapahtunut ensisijassa Itä- ja Keski-Euroopan maissa.

3.2

Tavanomaisen maananastuksen lisäksi maaresurssien hallinnan hankinta tapahtuu ostamalla sellaisia yrityksiä tai niiden osakkuuksia, jotka omistavat maata tai joilla on vuokrasopimuksia maa-alueiden käytöstä. Seurauksena on maaresurssien keskittyminen yhä harvemmille suuryrityksille ja teollisen maatalouden valta-asema useissa Itä- ja Keski-Euroopan maissa.

3.3

Samalla kun maatalousmaan kokonaismäärä Euroopassa vähenee, se keskittyy yhä enemmän yksittäisten suuryritysten käsiin. Yksi prosentti maatalousyrityksistä hallitsee 20:tä prosenttia EU:n maatalousmaasta. Kolme prosenttia maatalousyrityksistä hallitsee 50:tä prosenttia EU:n maatalousmaasta. Toisaalta 80 prosenttia maatalousyrityksistä hallitsee 14,5:tä prosenttia maatalousmaasta.

3.4

Euroopassa on olemassa yhteys maatalouden tuotantoyksiköiden määrän vähenemisen ja maatalouden työpaikkojen vähenemisen välillä. Esimerkiksi aikavälillä 2005–2010 Itä-Euroopan ja erityisesti Baltian maissa (Virossa, Latviassa ja Liettuassa) tuotantoyksiköiden määrä ja samalla myös työvoiman tarve on vähentynyt kaikkein eniten (Bulgariassa ja Romaniassa 8,9 prosenttia ja Baltian maissa 8,3 prosenttia vuosittain). Irlannissa ja Maltassa tilojen määrä on lisääntynyt ja niin muodoin myös työvoiman tarve maatalousalalla on kasvanut.

3.5

Maan ostaminen ja keskittäminen tapahtuu lähtökohtaisesti kolmen sijoittajaryhmän – kolmansien maiden, EU:n jäsenvaltioiden sekä kotimaisten sijoittajien – toimesta.

3.6

Maanomistuksen keskittymisestä Euroopassa ja myös Euroopan unionissa antaa perusteellisimman kuvan raportti Concentration, land grabbing and people’s struggles in Europe (3), jonka La Via Campesina -järjestö ja Hands off the Land -verkosto julkaisivat vuoden 2013 huhtikuussa. Raportin mukaan Euroopan unionissa on tapahtumassa vaivihkainen maananastusprosessi ja maanomistuksen keskittyminen, ja tämä vaikuttaa ihmisoikeuksiin, etenkin oikeuteen saada riittävää ravintoa. Kaikkein laajimmin maananastusta on harjoitettu Unkarissa ja Romaniassa. Sama prosessi on käynnissä myös muissa Itä- ja Keski-Euroopan maissa.

3.6.1

Eri lähteiden mukaan Romanian maatalousmaasta jopa 10 prosenttia on siirtynyt kolmansista maista peräisin olevien ja 20–30 prosenttia Euroopan unionista peräisin olevien sijoittajien hallintaan. Unkarissa on salaisilla sopimuksilla siirretty miljoona hehtaaria maata ensisijaisesti EU:n jäsenvaltioista peräisin olevan pääoman hallintaan. Vaikka Puolassa ulkomaalaisilta on kielletty maan ostaminen vuoteen 2016 asti, on kuitenkin tiedossa, että ulkomaalaiset, ensisijassa EU:n jäsenvaltioista peräisin olevat yritykset ovat ostaneet sieltä 2 00  000 hehtaaria maata. Ranskan Bordeaux’n seudulla kiinalaiset ovat ostaneet lähes 100 viinitilaa. Saksojen yhdistymisen jälkeen entisen Itä-Saksan maatalousosuuskuntien tilalle tulivat sekä perhetilat että myös oikeushenkilöt. On käynyt yhä selkeämmäksi, että oikeushenkilöt ovat haavoittuvassa asemassa muiden kuin maatalousalan sijoittajien toimien suhteen.

3.7

Maanomistuksen keskittymisen ulottuvuutta osoittavat seuraavat esimerkit: Romaniassa suurimmalla maatalousyrityksellä on käytössä lähes 65  000 hehtaaria ja Saksassa 38  000 hehtaaria maata. Viron suurimmalla maitotilalla on 2  200 lehmää ja suunnitteilla on lehmien määrän nostaminen 3  300:een.

3.8

Euroopassa maanomistuksen keskittymisen yhtenä syynä on YMP:n ensimmäisen pilarin yhtenäinen pinta-alatuki, sillä se antaa suurtuottajalle suuremman vipuvaikutuksen ja näin ollen edellytykset ja lisää vapaata pääomaa lisämaiden ostamiseen. EU-15-maissa käytetään ensisijaisesti tilatukijärjestelmää ja EU-12-maissa ensisijaisesti yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää. Maanomistuksen keskittymisen vauhti onkin EU-15-maissa huomattavasti hitaampi kuin EU-12-maissa.

3.9

Maatalousmaan omistuksen keskittyminen tarkoittaa myös YMP:n tukien keskittymistä. Esimerkiksi vuonna 2009 EU:n YMP:n tuesta 32 prosenttia maksettiin 2 prosentille maatalousyrityksistä. Länsi- ja Itä-Euroopan maiden tilanteet eroavat toisistaan. Esimerkiksi vuonna 2009 Bulgariassa suuret maatalousyritykset – joita on 2,8 prosenttia kaikista yrityksistä – saivat 66,6 prosenttia tuista. Virossa vastaavat luvut ovat 3 ja 53 prosenttia, mutta Tanskassa 3 ja 25 prosenttia ja Itävallassa 5,5 ja 25 prosenttia.

4.1

Niissä maissa, missä maanomistuksen keskittymistä ja maananastusta esiintyy, perheviljelyyn perustuva eurooppalainen monitoiminen maatalousmalli on vaihtumassa massatuotantoon perustuvaan teolliseen maatalouteen.

4.2

Tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan väittää, että anastetulla maalla tuotettu ruoka ja muut kuin elintarvikekäyttöön tarkoitetut viljelytuotteet viedään suurimmaksi osaksi niihin maihin, joista sijoitukset ovat peräisin. Vain vähäinen osa tuotteista jää paikallisille markkinoille. Paikallisen ruokaturvan heikentyminen on suorassa suhteessa maananastuksen määrään.

4.3

Maananastuksen ja maanomistuksen keskittymisen seurauksena tähän asti maataloutta harjoittaneet tilat lopettavat toimintansa. Tuloksena on työ- ja asuinpaikkojen katoaminen maaseudulla. Kyseisen prosessi on yleensä peruuttamaton, sillä pientuottajien tai uusien maanviljelijöiden (mm. nuorten) on hyvin vaikea hankkia maata ja saada jalansijaa tällä toimialalla, koska heillä ei ole riittävästi pääomaa.

4.4

Vaikka maailmanpankki on yrittänyt nostaa esiin maanomistuksen keskittymisen myönteisiä puolia, kuten tehokkuuden kasvun, innovoinnin ja kehityksen, lukuisat kansalaisjärjestöt ja -liikkeet kritisoivat maananastusta. Viimeksi mainittujen tahojen mukaan siitä seuraa ympäristöhaittoja, maaperän köyhtymistä ja maaseutuelämän näivettyminen sekä maatalouden kestäväpohjaisen kehityksen korvaaminen yksipuoliseen viljelyyn perustuvalla laajamittaisella maatalousteollisuudella.

4.5

Maananastus vaikuttaa kielteisesti maaseudun kehitykseen. Keskittyneen suurtuotannon kielteinen puoli on työttömyyden lisääntyminen maaseudulla, mihin liittyy sosiaalikulujen kasvu.

4.6

Minnesotan yliopiston tutkijan Willis Petersonin mukaan pienet perhetilat ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin suurtuottajat. Myöskään väite, jonka mukaan maanomistuksen keskittäminen lisää satoa, ei pidä paikkansa (4). FAO:n tietojen mukaan todellisuus on juuri päinvastainen: koko maailman maatiloista 90 prosenttia on perheviljelmiä, joilla on hallinnassaan 75 prosenttia maaperästä ja jotka tuottavat 80 prosenttia maailman elintarvikkeista.

4.7

Varoittava esimerkki maanomistuksen keskittämisen seurauksista on Skotlanti, jossa 200 vuotta sitten jaettiin Alankomaiden kokoinen maa-ala 8  000–20  000 hehtaarin kokoisiksi yksiköiksi, jotka myytiin sijoittajille. Kyseisellä alueella eli 1,5–2 miljoonaa ihmistä. Nykyisin kyseinen alue on teollisen maatalouden seurauksena autioitunut. Skotlannin parlamentti käsittelee parhaillaan kyseisen alueen uudelleenasuttamista, mutta kyseiset toimet ovat huomattavasti kalliimpia kuin pientiloihin perustuvan maatalousmallin säilyttäminen olisi ollut.

5.1

ETSK pitää tervetulleena, että YK on julistanut vuoden 2014 perheviljelmien vuodeksi. Tämä on auttanut jatkuvasti arvostamaan perheviljelmien strategisesti merkittävää roolia elintarviketurvan ja maaseudun kehityksen kannalta ja nostamaan sen julkisen keskustelun aiheeksi.

5.2

Koska vielä ei ole olemassa kansainvälisellä eikä myöskään EU-tasolla yleisesti tunnustettua perheviljelmän määritelmää, ETSK kehottaa Euroopan komissiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa määrittelemään perheviljelmän käsitteen. ETSK esittää seuraavia tunnuspiirteitä, jotka maatalousyrityksellä tulisi olla, jotta sitä voidaan pitää perheviljelmänä:

5.2.1

Maatalousyritystä koskevat päätökset tekevät perheen jäsenet.

5.2.2

Perheen jäsenet tekevät valtaosan töistä.

5.2.3

Sekä omaisuus että valtaosa pääomasta kuuluu perheelle tai maa kuuluu paikallisyhteisölle.

5.2.4

Tilan hoitamisen hallinta on perheen käsissä.

5.2.5

Tila siirtyy perheessä sukupolvelta toiselle.

5.2.6

Perhe asuu tilalle kuuluvalla tontilla tai sen läheisyydessä.

5.3

Yhteiskunnan ja ympäristön kannalta suotuisaa, perheviljelmiin perustuvaa maaseutuelämän ja maatalouden mallia on suurimmassa osassa maailmaa sovellettu vuosituhansien ajan. Kaikkialla, missä vallitsee oikeusvaltioperiaate ja poliittinen ennakoitavuus, perheviljelmät ovat osoittaneet vakautensa ja etunsa toisiin maatalousjärjestelmiin verrattuna.

5.4

Perheyrityksinä toimivilla maatiloilla on elintarviketuotannon lisäksi monia muitakin yhteiskunnallisesti hyödyllisiä tehtäviä, joita teollinen ja yhtiömuotoinen, lähtökohtaisesti palkkatyövoimaan perustuva maatalousmalli ei pysty täyttämään.

5.4.1

Perheviljelmillä, kuten myös maatalousosuuskunnilla, on aktiivinen osa maaseudun taloudessa. Perheviljelmien vakauden ja joustavuuden kannalta on erittäin tärkeää, että ne kuuluvat osuuskuntiin ja ammattialajärjestöihin. Perheviljelmät säilyttävät maalaiskulttuurin perinteet ja elämän maaseudulla, muodostavat sosiaalisen elämän ytimen maaseudulla, tuottavat laadukkaita tuotteita, käyttävät luonnonvaroja säästäen sekä takaavat laajan omistajapiirin maaseudulla.

5.4.2

Perheviljelmät eivät kärsi työpaikkojen puutteesta, ne luovat niitä itse ja ovat avoimia innovaatioille.

5.4.3

Maatila tarjoaa lapsille hyvän kasvuympäristön, jossa tarvittavat tiedot ja taidot voidaan siirtää eteenpäin sukupolvelta toiselle ja näin taata tilojen jatkuvuus.

5.4.4

Perheviljelmiin perustuva maataloustuotanto on monitahoista ja hajautettua. Se takaa kilpailun markkinoilla ja vähentää keskittymiseen liittyviä riskitekijöitä.

5.4.5

Maatilojen suurella määrällä on itseisarvo ihmiskunnan säilymisen kannalta, sillä se takaa useampien ihmisten osaamisen ja tiedon elintarviketuotannon alalla ja tarjoaa perustan sille, että tarvittavat eloonjäämistiedot ja -taidot ovat käytettävissä myös kriisiolosuhteista selviämiseen. Jotta perhetilat voisivat muodostaa elinkelpoisen vaihtoehdon teolliselle maataloudelle ja sen harjoittamalle maananastukselle, on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin perhetilojen suojelemiseksi. Tämä tarkoittaa mm. toimia tuottajajärjestöjen edistämiseksi ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Sekä EU:n että jäsenvaltiotason toimilla voidaan edistää osaltaan kestäväpohjaisen ja vakaan perheviljelmien sektorin säilymistä (5).

6.1

Maatalousmaa on elintarviketuotannon perusta. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen (6) 11 artiklan sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (7) 25 artiklan mukaan jokainen valtio on velvoitettu takaamaan alueellaan asuville ihmisille riittävän ja turvallisen vähimmäisravinnon, ja ne liittyvät suoraan mahdollisuuteen saada käyttöön maata.

6.2

EU:n alueen öljy- ja kaasuvarantojen vähäisyys vaarantaa elintarviketurvan. Tämän vuoksi kestäväpohjainen maatalous ja perheviljelmät on tarpeen säilyttää.

6.3

Maa ei ole tavanomainen kauppatavara, jota voidaan tuottaa lisää. Kyse on rajallisesta resurssista, ja näin ollen tavallisten markkinasääntöjen ei tulisi koskea maata. ETSK on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioissa ja EU:ssa on käytävä perusteellinen keskustelu selkeästä maatalousrakenteiden mallista. Vain tältä pohjalta voidaan tehdä tarvittavia poliittisia johtopäätöksiä ja toteuttaa välttämättömiä toimia. Esimerkkinä tästä on maatalousyritysten osuuksien hankkimisen (ns. share deals) oikeudellinen arviointi. Maan omistussuhteita ja käyttöä on säänneltävä nykyistä tiukemmin.

6.4

Poliittisesti eri leireihin kuuluvat järjestöt ovat käsitelleet maanomistuksen sääntelyä ja siihen liittyvien politiikkojen laatimista ja todenneet alan hyvän hallintotavan merkityksen. FAO on laatinut vapaaehtoiset suuntaviivat The Voluntary Guidelines of the Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forestry (8). Kyseisillä suuntaviivoilla pyritään varmistamaan turvatut käyttöoikeudet, jotta voidaan taata resurssien (maan, kalavarojen, metsän) tasapuolinen saatavuus ja jotta tällä tavoin voidaan vähentää nälkää ja köyhyyttä sekä tukea kestävää kehitystä ja rikastuttaa ympäristöä. UNCTAD, FAO, IFAD ja maailmanpankki ovat yhdessä laatineet vastuullisen maatalouteen investoimisen periaatteet (9), joissa tunnustetaan oikeudet, toimeentulon hankintavälineet ja resurssit. OECD on julkaissut poliittisen kehyksen maatalouteen sijoittamiselle (Policy Framework for Investment in Agriculture, PFIA) (10), jonka tarkoituksena on auttaa valtioita laatimaan politiikkoja yksityisten investointien houkuttelemiseksi maatalouteen.

6.5

ETSK pitää FAO:n/YK:n laatimia maankäyttöoikeuksia koskevia ohjeita virstanpylväänä maanviljelijöiden kannalta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita saattamaan ne voimaan ja panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön. Epäselvä omistusoikeusjärjestelmä on huonon hallinnon merkki ja edistää myös maananastusta.

6.6

Vuonna 2012 julkaistussa Factor Markets -asiakirjassa (11) on analysoitu maatalousmaan myyntiä koskevia säännöksiä EU:n jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa. Analyysistä käy ilmi, että useat jäsenvaltiot käyttävät omia säännöksiä maanomistuksen tehostetun keskittymisen ja ulkomaalaisomistuksen estämiseksi, esimerkiksi etuosto-oikeuden mahdollistamalla. Osassa jäsenvaltioista kaikille maatalousmaan kaupoille on hankittava viranomaisten vahvistus riippumatta siitä, mistä maasta ostaja on lähtöisin. Näin on esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi on valtioita (Unkari ja Liettua), joissa on määritelty maksimipinta-ala maatalousmaalle, joka saa olla yhden henkilön omistuksessa.

6.6.1

Ranskassa maakauppoja valvovat alueelliset elimet (Sociėtės d’Amėnagement Foncier et d’Etablissement Rural eli SAFER). SAFER on alueellinen viranomainen, jonka tehtävänä on avustaa erityisesti nuoria maanviljelijöitä maa-alueiden omistussuhteiden muutoksissa ja taata maakaupan markkinoiden avoimuus.

6.6.2

Ruotsissa maatalousmaan hankkiminen haja-asutusalueelta edellyttää lupaa. Lupa myönnetään koulutuksen tai aikaisemman kokemuksen perusteella ja usein vaaditaan myös, että maanomistaja asuu omalla tilallaan. Ruotsissa maatalousmaata saavat ostaa vain luonnolliset henkilöt.

6.6.3

Liettuassa oikeushenkilö voi omistaa maata siinä tapauksessa, että tämä saa maanviljelystä vähintään 50 prosenttia toimeentulostaan. Kotimaiset luonnolliset ja oikeushenkilöt saavat omistaa korkeintaan 500 hehtaaria maata.

6.6.4

Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa maatalousmaan vuokraajilla on etuosto-oikeus vuokraamaansa maahan.

6.7

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että maatalousmaan markkinoita on säännelty hyvin eri tavoin Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Rajoitusten olemassaolo yhdessä jäsenvaltioissa ja niiden puuttuminen toisessa aiheuttaa itsessään tilanne-eroja maiden välillä. Tämän perusteella voidaan ymmärtää, että Bulgarian parlamentin päätti – ymmärrettyään omaan maatalousmaahansa kohdistuvan suuren uhan – jatkaa 22. lokakuuta 2013 asti voimassa ollutta maatalousmaan ostokieltoa vuoteen 2020 asti EU:n varoituksesta huolimatta, sillä Bulgariassa maan hinnat ja maataloustuottajien ostovoima ovat merkittävästi alhaisemmat kuin rikkaissa maissa.

6.8

Vuoden 2012 Factor Markets -analyysissä (12) todetaan, että suurten yhtiöiden valta-asema maakaupan markkinoilla häiritsee myös kyseisten markkinoiden normaalia toimintaa. Suuret, maananastusta harjoittavat yhtiöt käyttävät voimaansa sekä paikallisilla että alueellisilla maakaupan markkinoilla vaikuttaakseen maan hintoihin ja vuokrasopimusehtoihin.

6.9

Maapolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niillä on mahdollisuus asettaa maakaupoille rajoituksia, jos valtion energia- tai elintarviketurva on vaarassa tai rajoitusten asettaminen on selkeästi yleisen hyödyn mukaista. Rajoitukset ovat sallittuja keinottelun ehkäisemiseksi sekä paikallisten perinteiden ja asianmukaisen maankäytön turvaamiseksi. Samalla kuitenkin perussopimuksiin sisältyvä pääoman ja tavaroiden vapaan liikkumisen periaate rajoittaa melkoisesti tällaisten rajoitusten asettamista. Tämän vuoksi ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pohtimaan, tulisiko pääoman vapaa liikkuvuus taata sittenkään maatalousmaata ja maatalousyrityksiä koskevien kauppojen kohdalla, erityisesti suhteessa kolmansiin maihin mutta myös EU:n sisäisesti. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että maatalousmaan hinnat ja ihmisten tulotaso vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. On löydettävä vastaus kysymykseen, antavatko pääoman vapaa liikkuvuus ja vapaat markkinat kaikille kansalaisille ja oikeushenkilöille yhtäläiset mahdollisuudet maatalousmaan omistamiseen.

6.10

ETSK:n mielestä jäsenvaltioille tulisi elintarviketurvan takaamiseksi ja muiden oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi antaa kestäväpohjaisen maatalousmallin perusteella enemmän mahdollisuuksia omien maakaupan markkinoiden sääntelemiseen ja rajoittamiseen. Samalla ETSK kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia lainsäädäntä-mahdollisuuksiaan. On ilmeistä, että eräistä maista puuttuu selkeitä poliittisia tavoitteita tai että tavoitteisiin sisältyy syrjiviä näkökohtia.

6.11

Mikäli Euroopan parlamentti ja neuvosto tulevat siihen tulokseen, että rajoitukset pääoman vapaalle liikkumiselle ovat perusteltuja elintarviketurvan takaamiseksi, on vastaava keskustelu käytävä myös kansainvälisellä tasolla, sillä pääoman vapaa liikkuvuus on kirjattu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin.

6.12

Sekä EU:lla että jäsenvaltioilla on oikeudelliset ja poliittiset mahdollisuudet ohjata maankäyttöä tukien tai verojen avulla. Maatalouspolitiikan välineiden osaavalla käytöllä ja maapolitiikan avulla voidaan varmistaa olosuhteet, joissa tuotanto on mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa myös pienemmissä maatalousyrityksissä, mikä estäisi omalta osaltaan myös maanomistuksen keskittymistä.

6.13

Uudistettu YMP tarjoaa kyllä mahdollisuuden ylärajoille (capping), suorien tukien painottamiselle ensimmäisille hehtaareille sekä investointitukien ja suorien tukien yksinkertaistetulle myöntämiselle pientuottajille, mutta ETSK ei ole vakuuttunut siitä, että olemassa olevilla rajoituksilla voidaan torjua merkittävissä määrin maanomistuksen keskittymistä ja että näitä mahdollisuuksia käytetään riittävästi niissä jäsenvaltioissa, missä maatalousyritysten rakenteelliset erot ja maanomistuksen keskittymisen intensiteetti ovat kaikkein suurimmat. ETSK suosittaa jäsenvaltioille näiden mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä, ja kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ottamaan käyttöön entistä vahvemman tukien uudelleenjakojärjestelmän.

6.14

Maatalousmaa on rajallinen luonnonvara, ja näin ollen maananastus vaarantaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 ja 191 artiklassa asetettujen tavoitteiden täyttämisen. Tämän vuoksi ETSK kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia käsittelemään aktiivisesti maankäytön hallintaan liittyviä kysymyksiä.

6.15

ETSK suosittaa kaikille EU:n jäsenvaltioille ylärajan asettamista sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden maatalousmaan hankkimista varten sekä etuosto-oikeusjärjestelmän soveltamista niiden eduksi, joiden maanomistus on tämän rajan alapuolella. Toimivaltaiset tahot voivat käyttää etuosto-oikeutta vain niiden viljelijöiden hyväksi, jotka eivät ole ylittäneet ylärajaa.

6.16

Paikalliset yhteisöt olisi otettava mukaan maankäyttöä koskevaan päätöksentekoprosessiin, ja niille olisi siis annettava mm. suuremmat oikeudet ja mahdollisuudet.

6.17

Maatalousmaan käytössä elintarviketuotanto tulisi asettaa etusijalle suhteessa biopolttoaineiden tuotantoon.

6.18

On toteutettava politiikkaa, jolla tuetaan maanomistuksen keskittymisen sijaan siirtymistä suurista teollisista tuottajista pienempiin tuotantoyksiköihin, millä voitaisiin myös varmistaa elintarvikeomavaraisuus. EU:n jäsenvaltioissa tulisi olla valtiotason viranomaiset, jotka valvoisivat maatalousmaan omistusta ja käyttöä. Tätä varten on kerättävä valtion tasolla valtiolliseen tietokantaan tiedot paitsi maan omistajista myös maan käyttäjistä. Tällaisten tietojen olemassaolo antaisi mahdollisuuden toteuttaa tutkimuksia ja reagoida muutoksiin.

6.19

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia toteuttamaan yhteistä menettelytapaa soveltaen laajamittaisia tutkimuksia eri maiden politiikkojen ja käytössä olevien rajoitusten vaikutuksista maanomistuksen keskittymiseen. Samoin tulisi tutkia, mitä riskejä keskittyminen aiheuttaa ruokaturvalle, työllisyydelle, ympäristölle ja maaseudun kehitykselle.

6.20

ETSK kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita raportoimaan EU:n komissiolle ja FAO:lle maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen (VGGT, hyväksytty FAO:ssa vuonna 2012) käytöstä ja täytäntöönpanosta maanhallintapolitiikoissaan. Vapaaehtoisten suuntaviivojen soveltamisala on maailmanlaajuinen (2 artiklan 4 kohta), ja myös Eurooppa kuuluu niiden piiriin. Suuntaviivoissa kehotetaan valtioita perustamaan useita sidosryhmiä käsittäviä foorumeita, joihin osallistuvat vaikutuksista suurimmin kärsivät tahot, valvomaan suuntaviivojen täytäntöönpanoa sekä sovittamaan politiikkojaan suuntaviivojen mukaisiksi (13).

6.21

ETSK seuraa myös tulevaisuudessa tarkkaan maanomistuksen keskittymisen etenemistä, tarkastelee sen vaikutuksia ja osallistuu prosessia jarruttavien ehdotusten laatimiseen. Lisäksi komitea kannattaa myös WFAL:n (World Forum on Access to Land and Natural Resources) maailmanlaajuista aloitetta ja kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia tukemaan kyseisiä toimia.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/24

Esittelijä:

Padraig WALSHE

1.1

ETSK pitää yhteisen maatalouspolitiikan maitokiintiöjärjestelmän voimassaolon päättymistä 31. maaliskuuta 2015 vuonna 2008 tehdyn päätöksen mukaisesti muutoksena, joka on perustava luonteeltaan. Sen jälkeen kun tämä kattava tuotannonohjausjärjestelmä otettiin käyttöön 1. huhtikuuta 1984, on ajan mittaan käynyt yhä selvemmäksi, että maidon hintoja ja maatalousyrittäjien toimeentuloa ei ole pystytty tukemaan ja vakauttamaan riittävän tehokkaasti ja että maidontuotanto EU:ssa on vähentynyt samalla kun se maailmanlaajuisesti tarkastellen on lisääntynyt merkittävästi.

1.2

ETSK toteaa, että maitokiintiöjärjestelmän voimassaolon päättymisen eli vuoden 2015 jälkeen EU:n maitoalan politiikan ei ole pelkästään mahdollistettava kasvu ja laajentuminen vaan sen avulla olisi myös vältettävä maidontuotannon lopettamispäätöksiä ja tuettava pientilallisia etenkin epäsuotuisilla sekä vuoristoalueilla. Sen on annettava EU:n maataloustuottajille ja lopulta myös EU:n taloudelle mahdollisuus hyötyä kasvavista maailmanlaajuisista maitotuotteiden markkinoista. Samalla on tunnustettava myös se arvokas taloudellinen ja yhteiskunnallinen panos, jonka pienet, epäsuotuisassa asemassa olevat maitotilat antavat monille Euroopan alueille, ja pyrittävä tukemaan sitä.

1.3

ETSK katsoo, että tähän on pyrittävä hyödyntämällä täysimääräisesti yhteisen maatalouspolitiikan 2014–2020 toisen pilarin ja maitopaketin säännöksiä, jotta maitotilallisille suunnattu tuki voidaan säilyttää koko alueella. On kannustettava maataloustuottajien osallistumista tuottajaorganisaatioihin, jotka voivat auttaa heitä parantamaan asemaansa elintarvikeketjussa, ja tietämyksensiirtotoimiin, joilla pyritään auttamaan heitä parantamaan teknistä ja taloudellista tehokkuutta.

1.4

ETSK katsoo kuitenkin, että toisen pilarin talousarvio ja toimenpiteet tai nykyisin YMP:n 2014–2020 yhden osa-alueen muodostavan maitopaketin toimenpiteet eivät missään tapauksessa riitä suojelemaan epäsuotuisilla ja vuoristoalueilla tai niiden ulkopuolella toimivia maidontuottajia. Lisätoimet saattavat olla tarpeen, jotta voitaisiin varmistaa maidontuottajille riittävät tulot ja kohtuullinen tuotto. Heidän pitäisi saada myös tuotannon tehokkuutta, monipuolistamista ja uudelleensuuntaamista koskevia neuvontapalveluja, jotta he voisivat tehdä parhaat mahdolliset päätökset tulevaisuuttaan ja seuraajiaan ajatellen, pitäen mielessä epäedullisessa asemassa olevien yritystensä rajoitukset tulonhankintakapasiteettia ajatellen.

1.5

ETSK pitää yhtä tärkeänä varmistaa, että kaikilla alueilla ammattimaisesti toimivien ja kilpailukykyisten maidontuottajien – ja myös vientiin soveltuvaa kestävyysperiaatteiden mukaista ja kilpailukykyistä maidontuotantoa harjoittavien yritysten – annetaan laajentaa yrityksiään, jotta ne voivat vastata nopeasti kasvavaan maailmanlaajuiseen kysyntään, ja samalla parantaa EU:n maaseutualueiden työllisyyttä ja niiden talouden tuloja. Suurin haaste näille maataloustuottajille ovat kuitenkin valtavat tulonvaihtelut, jotka liittyvät sekä maitoalan perushyödykkeiden (ja siten myös maidon tuottajahintojen) vaihteluun ja tuotantokustannuksiin. On erittäin tärkeää, että EU helpottaa maataloustuottajien ulottuvilla olevien verotusratkaisujen ja yksinkertaisten suojausvälineiden, kuten kiinteämarginaalisten sopimusten, kehittämistä jäsenvaltioissa ja alalla.

1.6

ETSK kehottaa tarkistamaan ja seuraamaan uuteen YMP:hen sisältyviä riittämättömiä turvaverkkojärjestelyjä jatkuvasti, jotta niillä olisi tiiviimpi yhteys todellisiin tuotantokustannuksiin.

1.6.1

Lisäksi maitotuotteiden myyntiä sekä EU:n sisämarkkinoilla että EU-viennissä olisi edistettävä tehokkaammin. EU:n tulee auttaa löytämään ja kehittämään uusia markkinoita sekä varmistaa, että kansainväliset kauppasopimukset ovat tasapainoisia ja turvaavat EU:sta peräisin oleville viejille tasavertaiset pääsymahdollisuudet.

1.6.2

Sisämarkkinoilla EU:n tulee tukea tiedon jakamista maitotuotteiden kulutuksen terveyshyödyistä, jotka on jälleen osoitettu äskettäin valmistuneessa tieteellisessä tutkimuksessa.

1.6.3

EU:n tulee myös tiukentaa vähittäismarkkinoiden sääntelyä vähittäiskauppiaiden keinottelun sääntelemiseksi ja jotta viljelijöillä olisi paremmat mahdollisuudet kattaa kustannuksensa.

1.7

Lisäksi osuuskuntien ratkaiseva rooli maitoalalla on tunnustettava ja sitä on edistettävä. Osuuskunnilla on merkittävä rooli maailmanlaajuisessa meijeriteollisuudessa. Rabobankin heinäkuussa 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan neljä kymmenestä maailman suurimmasta alan yrityksestä on osuuskuntia (1). Osuuskunnat voivat tukea maidontuottajia epävarmuustekijöitä vastaan paljon tehokkaammin kuin yksityiset maidon ostajat tai jalostajat, koska maidontuottajat ovat suureksi osaksi myös niiden osakkaita. Lisäksi ne tarjoavat paljon kestävämpiä pitkäaikaisia sopimuksia maidon ostamisesta tuottajajäseniltä kannattaviin hintoihin.

2.1

Keskimääräinen maidonhinta EU:ssa syyskuussa 2014 oli 37,47 senttiä kilolta (lähde: Alankomaiden maataloustuottajien liiton LTO:n maitokatsaus) (2), mikä on 8,2 prosenttia vähemmän kuin saman lähteen helmikuussa 2014 ilmoittama keskihinta.

2.2

Tämän vuoden loppukevääseen asti voimakas maailmanlaajuinen kysyntä oli tukenut vakaita hintoja. Hintojen korjausliike on kuitenkin alkanut, koska tärkeimpien viejien tuotannon kasvu (+ 4,3 prosenttia tammikuusta syyskuuhun 2014) etenee pääasiassa kehittyvillä markkinoilla esiintyvää, terveeseen kysyntään perustuvaa kasvua (+ 2–2,5 prosenttia) nopeammin. Kiinan äskettäinen väliaikainen poistuminen markkinoilta edellisten kuukausien yliostojen vuoksi ja Venäjän asettama EU:n meijerituotteiden tuontikielto – Venäjän osuus EU:n meijerituotteiden viennistä on 33 prosenttia – on vaikuttanut edelleen perushyödykkeiden ja sitä myötä tuottajahintoihin vuoden 2014 toisella puoliskolla.

2.2.1

Koska maidon hinnat ovat vuoden 2014 lopulla pudonneet nopeasti, EU:n maidontuottajat ovat ymmärrettävästi huolissaan tämän todennäköisestä vaikutuksesta toimeentuloonsa tulevina kuukausina. Samalla EU:n kiintiöjärjestelmän voimassaolo on päättymässä ja tuotanto maailman muilla alueilla kasvaa edelleen – ainakin lyhyellä aikavälillä. Maidontuottajat kyseenalaistavat myös perustellusti EU:n valmiuden ja kyvyn auttaa heitä selviämään tulevien kriisien aiheuttamista väistämättömistä alhaisen maidonhinnan ja matalien tulojen kausista.

2.3

Maidon ja maitotuotteiden keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät ovat edelleen hyvin suotuisat sekä maailman- että sisämarkkinoilla. Maailmanlaajuinen kysyntä on edelleen vilkasta etenkin kehittyvissä talouksissa, ja se perustuu vakaisiin väestökehityksen suuntauksiin. Kuluttajien arvostamien perinteisten, korkealaatuisten ”käsiteollisuustuotteiden” kysyntä kasvaa jopa kypsillä eurooppalaisilla sisämarkkinoilla, ja monet tällaisista tuotteista valmistetaan epäsuotuisilla alueilla pientiloilla tuotetusta maidosta. Innovatiiviset maitotuotteet, kuten heraan ja muihin maitotuotteisiin pohjautuvat urheilu-, terveys- ja vauvanruokatuotteet ovat nopeasti kasvavia tuoteryhmiä sekä sisä- että kansainvälisillä markkinoilla.

2.4

Tuotannon lisäystä voidaan odottaa kiintiöiden poistamisen jälkeen etenkin niissä jäsenvaltioissa, joiden tuotantoa kiintiöt nykyään rajoittavat, kuten Irlannissa, Saksassa, Alankomaissa, Tanskassa, Itävallassa, Puolassa ja Ranskassa.

2.5

Edelleen esiintyy kuitenkin epäilyksiä, kyetäänkö EU:n sääntelypuitteilla puuttumaan markkinoiden äärimmäiseen epävakauteen tai kriisitilanteisiin niin, että maataloustuottajia voitaisiin auttaa selviytymään vaihtelevista tuottomarginaaleista ja epävakaista tuloista ja että voitaisiin varmistaa maidontuotannon tasapainoinen kehitys kaikkialla Euroopan unionissa.

2.6

Venäjän asettama tuontikielto ja sen kerrannaisvaikutukset kaikkiin EU:n maitotuotemarkkinoihin oli EU:n uuden kriisinhallintajärjestelmän ensimmäinen koetus. Vaikka kiellon vaikutukset markkinoihin ovat olleet rajalliset sen jälkeen, kun käynnistettiin uudelleen juuston yksityistä varastointia koskevat tukitoimet (ennen niiden äkillistä lopettamista) samoin kuin voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukitoimet, sekä jatkettiin interventio-ostojen jaksoa ja lisättiin markkinointimenoja, on selvää, että epäilykset ovat perusteltuja. Markkinakriisien varalta on kehitettävä lisätoimenpiteitä, mutta ennen kaikkea EU:n on valmistauduttava ottamaan ne käyttöön nopeasti ja päättäväisesti.

2.6.1

Oppia tulee ottaa EU:n kokemuksista, jotka saatiin reagoimisesta maitotuotteiden kysynnän ja hintojen roimaan pudotukseen rahoitusalan romahduksen seurauksena vuonna 2008/2009. Euroopan komission hidas toiminta tuolloin vuonna 2009 johti siihen, että tarvittiin kuuden kuukauden arvosta voin interventio-ostoja ja kahdeksan kuukauden arvosta rasvattoman maitojauheen ostoja ennen kuin markkinahinnat alkoivat nousta täysien interventio-ostohintojen yläpuolelle. Voin yksityinen varastointi jatkui suurimman osan vuotta (maaliskuusta joulukuuhun) ja vielä vuonna 2010; se päättyi elokuussa 2010. Kaikkiin markkinoiden tukemiseksi toteutettuihin interventiotoimenpiteisiin kului vuonna 2009 yhteensä 370 miljoonaa euroa, josta 181 miljoonaa euroa vientitukiin. Vuonna 2010 kaikkiin markkinoiden tukemiseksi toteutettuihin interventiotoimenpiteisiin kului yhteensä 529 miljoonaa euroa, josta 186 miljoonaa euroa vientitukiin. Euroopan komissio sai 31 miljoonaa euroa rasvattoman maitojauheen ja voin interventiovarastojen myynnistä vuonna 2010 ja vielä 73 miljoonaa euroa rasvattoman maitojauheen myynnistä vuonna 2011. Merkittäviä määriä varastossa olevia tuotteita ohjattiin myös vähävaraisimmille tarkoitettuun elintarvikkeiden jakeluohjelmaan, johon olisi muuten tarvittu rahoitustukea EU:n budjetista (3).

2.6.2

Euroopan parlamentti päätti lisäksi vuosina 2009–2010, että EU:n maidontuottajille maksetaan suoraan 300 miljoonaa euroa. Summa oli hieman alle 600 euroa tuottajaa kohden (Irlannissa toteutuneen jakauman mukaan), ja se maksettiin pitkän viipeen jälkeen vuoden 2010 alussa, kun hinnat olivat jo alkaneet elpyä. Siitä ei ole selkeää tietoa, kuinka paljon toimenpiteen hallinnointi tuli maksamaan. Tästä kokemuksesta on otettava opiksi: tämänkaltaiset suorat tuet eivät juuri vaikuta markkinoiden tilanteeseen, ja pienet tukisummat yhtä maataloustuottajaa kohden maksavat viime kädessä valtavia summia.

2.6.3

Vuoden 2009 maitokriisin aikaan tuotantokustannukset olivat huomattavasti nykyistä alemmat. Irlannissa tuotantokustannukset olivat tuona vuonna 19 senttiä litraa kohden, kun ne ovat nyt vuonna 2014 nousseet 25,6 senttiin litraan kohden. Interventiotoimenpiteisiin perustuva turvaverkko, jota tämänhetkiset rasvattoman maitojauheen ja voin interventio-ostohintojen tasot edustavat, on arvoltaan tuottajahintoja vastaavina hintoina noin 20 senttiä litraa kohden, joten se ei ole enää mitenkään merkityksellinen maataloustuottajien tuotantokustannusten näkökulmasta.

2.7

On esitetty ajatuksia siitä, miten EU voisi säilyttää maidontuotannon elinkelpoisena kriisitilanteissa ja hallita maidontuotannolle koituvat haitalliset seuraukset epäsuotuisilla alueilla nykyistä paremmin. On tärkeää, että toteutettavat toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia ja johdonmukaisia eurooppalaisilla maitoalan markkinoilla, missä maailmanlaajuiset suuntaukset vaikuttavat merkittävästi hintoihin myös maissa, jotka eivät itse vie alan tuotteita ulkomaille. Yksipuolinen EU:n maidontuotannon hallinta edes vapaaehtoisessa muodossa ei voi muuttaa tätä tosiasiaa.

3.1

YK:n maailmanlaajuisten väestörakenteen kehitystä ja sosioekonomisia suuntauksia koskevien ennusteiden mukaan maailman väestömäärä lisääntyy nykyisestä 7 miljardista 8,4 miljardiin vuoteen 2030 mennessä ja 9,6 miljardiin vuoteen 2050 mennessä (4). Suurimman osan tästä kasvusta (tai kasvun kokonaisuudessaan) ennakoidaan tapahtuvan nopeasti kehittyvän talouden maissa, ja tähän liittyy vastaavasti keskiluokan kasvaminen. Vuonna 2012 julkaistussa asiakirjassa HSBC:n maailmantalouden asiantuntijat (5) päättelivät, että vuoteen 2050 mennessä vähintään keskitason tuloa ansaitsevan väestön osuus on 2,6 miljardia eli enemmän kuin kolmannes maailman nykyisestä väestömäärästä. Tämä ryhmä on entistä suurempi, mutta myös varakkaampi ja kunnianhimoisempi kulutustavoissaan. He pyrkivät yhä useammin turvaamaan proteiinin saantinsa mieluummin eläin- kuin kasviperäisessä muodossa.

3.2

Tässä yhteydessä maitotuotteilla on keskeinen merkitys, koska sekä viranomaiset että kansalaiset pitävät niitä yleensä terveellisenä, haluttuna ja usein virallisen politiikan tukemana osana ruokavaliota (esimerkiksi Kiinan koulumaitojärjestelmä).

3.3

OECD ja FAO ennustivat äskettäin julkaistussa raportissaan maatalouden näkymistä (6), että maitotuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa vuosittain noin 2 prosenttia vuoteen 2023 saakka etenkin rasvattoman maitojauheen, heran ja juuston osalta, kun taas voin kysyntä kasvaa noin 1 prosentin vuodessa. Lokakuussa 2014 julkaistussa seitsemännessä maidontuottajien raportissaan (Dairy Index) kansainvälinen maitoalan pakkausyritys Tetra Pak totesi, että vuosittainen kasvu mainittuna ajanjaksona olisi jopa 3,6 prosenttia. Nämä ja muut asiantuntijat, kuten GIRA, IFCN, CNIEL (7) jne., ovat todenneet, että pitkällä aikavälillä tuotannon kasvu ei kykene täysin vastaamaan kysynnän kasvuun, koska ympäristön kannalta kestävään ja taloudellisesti kilpailukykyiseen tuotantoon parhaiten soveltuvia alueita on suhteellisen vähän – ja niihin kuuluu eräitä EU:n alueita etenkin unionin pohjois- ja länsireunoilta.

4.1

Vaikka näkymät ovat pääosin hyvin myönteiset, kysynnän ja tarjonnan välinen satunnainen epätasapaino aiheuttaa tälläkin hetkellä väliaikaisia hintapaineita ja vaikuttaa maataloustuottajien tuloihin. Sen lisäksi vastaavia maailmanlaajuisia suuntauksia esiintyy viljan ja rehujen ainesosien markkinoilla. Nämä tapahtumat ovat taustalla vaikuttavan väestökehityksen perusteella hyvin todennäköisesti lyhytaikaisia, mutta uusien selviytymisstrategioiden puuttuessa ne saattavat olla hyvin haitallisia.

4.2

Maidon hintojen ja sen vuoksi myös tulojen vaihtelu on suhteellisen uusi kokemus eurooppalaisille maidontuottajille. Se on seurausta edellisen YMP-uudistuksen alkuvuosina 2005–2007 tapahtuneesta merkittävästä markkinatukien poistosta ja tuontitariffien alentamisesta.

4.3

Vaikka markkinatuen korvaaminen viljelijöille myönnettävillä suorilla tuilla auttaa maataloustuottajia osittain selviytymään tulojen vaihtelusta, tukien uudelleenjakamisen taso ja markkinapohjaisten tulojen suuri vaihtelu edellyttävät lisästrategioita.

5.1

Maatalous oli ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisissä kauppasopimuksissa Uruguayn kierroksen GATT-sopimuksessa (nykyisin WTO), joka oli voimassa vuosina 1986–1994. Se johti perusteellisiin muutoksiin EU:n politiikan suunnassa. Tuontimahdollisuuksia lisättiin alentamalla tariffeja yleisesti ja luomalla tullivapaat tuontikiintiöt. Uuden GATT-sopimuksen myötä alkoi myös siirtyminen markkinatuista viljelijöille maksettaviin suoriin tukiin, jotka irrotettiin jatkossa yhä selvemmin tuotantotoiminnasta. Vain kahta vuotta aiemmin käyttöön otettu eurooppalainen maitokiintiöjärjestelmä säilyi entisellään ja sen voimassaoloa jatkettiin useita kertoja.

5.2

Vuonna 2003 EU:n jäsenvaltiot päättivät YMP:n väliarvioinnin yhteydessä lopettaa kiintiöjärjestelmän 31. maaliskuuta 2015 alkaen. Päätöksen jälkeen vuonna 2008 luotiin ns. pehmeän laskun toimenpiteitä helpottamaan kiintiöjärjestelmän loppumista. Tämä politiikassa tapahtunut selkeä muutos tuotantorajoitusten tai tuotannon ohjauksen lopettamiseksi osui aikaan, jolloin maailmanmarkkinat kasvavat nopeasti. Näin ollen on järkevää antaa eurooppalaisille maidontuottajille ja meijeriteollisuudelle – ja lopulta myös EU:n taloudelle – mahdollisuus vastata markkinoiden kysyntään ja korvata osa kiintiöjärjestelmän aiheuttaman 30-vuotisen pysähtyneisyyden aikana menetetyistä markkinaosuuksista.

5.3

Edellisen YMP:n täytäntöönpanoa seurannut uusi hintojen vaihtelu aiheutti kuitenkin maitoalalla huomattavan tulotasoon liittyvän kriisin vuonna 2009, ja viimeisen parin vuoden aikana EU:ssa on keskusteltu jälleen useilla eri tahoilla tuotannon rajoittamisen eduista ja tuotannonohjaukseen perustuvista ehdotuksista.

5.4

Esimerkkinä niistä on Dantinin ehdotus, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi kesällä 2013 neuvoteltaessa vuosien 2014–2020 yhteisestä maatalouspolitiikasta. Siinä ehdotettiin, että markkinahäiriöiden yhteydessä maataloustuottajia voitaisiin kannustaa vähentämään tuotantoa vapaaehtoisesti (buy out), kun taas tuotantoa kasvattaville tuottajille voitaisiin määrätä seuraamuksia. Ehdotusta analysoivat Euroopan meijeriteollisuusyhdistyksen (EDA) toimeksiannosta Michael Keane ja Declan O’Connor (8).

5.5

Myös Ernst and Youngin asiantuntijaryhmä tarkasteli maitoalan politiikan vaihtoehtoja Euroopan komission toimeksiannosta. Aiheina olivat ”markkinatasapaino ja kilpailukyky” sekä ”kestävä maidontuotanto ja alueellinen ulottuvuus” (9).

5.6

Molemmat tutkimukset osoittivat, että tuotannonhallinta ja kiintiöjärjestelmä eivät olleet enää tehokkaita maidon hintojen ja tulojen pitämiseksi ennallaan tai vakiinnuttamiseksi. Molemmat tutkimukset osoittivat myös, että ehdotettu buy out -järjestelmä tai muut vastaavat tuotannonhallintatoimet olisi hankala toteuttaa kaikkialla EU:ssa, koska tulokriisin laukaiseva hintataso voi vaihdella huomattavasti maasta toiseen. Lisäksi järjestelmä olisi myös tehoton, koska sen vaikutus käynnistyisi hyvin hitaasti, ja kallis, koska tuottajat tarvitsisivat tietyntasoisen korvauksen ennen kuin se kannustaisi heitä vähentämään tuotantoa vapaaehtoisesti. Keane ja O’Connor painottivat, että jos järjestelmä toteutetaan, sillä olisi myös lukuisia kielteisiä ennustettavissa olevia ja tahattomia seurauksia maitoalan markkinoiden normaaliin toimintaan, ja se tekisi investoinneista ja suunnittelusta tila- ja prosessointitasolla lähes mahdotonta.

5.7

Kaikkein painokkaimmin Keanen ja O’Connorin tutkimuksessa korostetaan kuitenkin sitä, että ehdotettu järjestelmä voi toimia tehokkaasti ainoastaan suljetussa taloudessa, tai mikäli kaikki tärkeimmät kansainväliset toimijat ottavat sen yhdessä käyttöön avoimessa taloudessa. Jos järjestelmä otetaan ehdotuksen mukaisesti käyttöön yksipuolisesti, sen suurimpia voittajia olisivat kansainväliset kilpailijat, kun taas EU:n maidontuottajat menettäisivät kilpailukykynsä eivätkä pystyisi vastaamaan yhdysvaltalaisten tai uusiseelantilaisten kilpailijoiden tuotantopäätöksistä maidon hintaan koituviin seurauksiin.

5.8

Kun EU:ssa oli käytössä kiintiöjärjestelmä, muun maailman maidontuotanto kasvoi räjähdysmäisesti – kasvu oli 22 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana. Samaan aikaan Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen kaltaiset, vahvasti vientiin suuntautuneet kilpailijat ovat lisänneet tuotantoaan merkittävästi, samalla kun EU:n tuotanto väheni, eivätkä kiintiöjärjestelmään sisältyneet rajoitukset kyenneet suojelemaan EU:n maidontuottajia suurilta hintakriiseiltä vuosina 2007–2009.

5.9

On myös syytä olettaa, että näiden maiden viennin kasvustrategioita, joita tuetaan eräillä laajaa huomiota saaneilla investointisuunnitelmilla Uudessa-Seelannissa ja etenkin Yhdysvalloissa, jatketaan vuoden 2015 jälkeen. Jos EU ei onnistu pääsemään mukaan kilpailuun, se jää tärkeiden vientimahdollisuuksien ulkopuolelle, ja sillä olisi merkittävät seuraukset EU:n maidontuottajille sekä yleensä EU:n maatalousalan työllisyyteen ja tuloihin.

6.1

Ernstin ja Youngin tutkimuksessa suositeltiin myös voimakkaasti turvaverkon vahvistamista markkinakriisien yhteydessä. Siinä korostetaan, että on tärkeää auttaa maidontuottajia selviämään vaihtelevien maidonhintojen ja tuotantokustannusten aiheuttamasta uudesta tulojen epävakaudesta, ja viitataan riskinhallintavälineisiin suojausstrategioista futuurimarkkinoihin jne.

6.2

EU:n on sallittava jäsenvaltioiden tarjota veropohjaisia ratkaisuja, jotka antavat maataloustuottajille mahdollisuuden säästää hyvinä vuosina varoja, jotka otetaan käyttöön ja joita verotetaan huonompina vuosina ja joita voidaan myös lainata investointien mahdollistamiseksi niiden kesken, jotka haluavat laajentaa toimintaansa.

6.3

EU:n on myös kannustettava teollisuutta tarjoamaan hinta- ja marginaalisuojausvaihtoehtoja, jotka antavat maataloustuottajille mahdollisuuden käyttää mahdollisimman yksinkertaisia tapoja sopia maidonhintamarginaali tietylle prosenttiosuudelle maidosta tiettynä ajanjaksona tarvitsematta sitoutua kaikkiin futuurimarkkinamenettelyjen monimutkaisuuksiin, ja edistettävä ja mahdollisesti myös säänneltävä tällaisia välineitä. Yhdysvaltalaiset maataloustuottajat voivat jo hyödyntää vastaavia välineitä maito-osuuskuntien avulla, ja eräät maidon ostajat (Glanbia Irlannissa ja Fonterra Uudessa-Seelannissa) ovat ottaneet käyttöön maataloustuottajille suunnattuja kiinteän hinnan tai marginaalin järjestelmiä. On erittäin tärkeää lisätä tällaisten vaihtoehtojen saatavuutta myös Euroopassa.

6.3.1

Glanbian indeksiin sidotussa maidon kiinteän hinnan järjestelmässä tuottaja voi vapaaehtoisesti lukita kiinteän hinnan tietylle prosenttiosuudelle tuottamastaan maidosta kolmeksi vuodeksi. Hintaan tehdään joka vuosi tietynsuuruinen panoskustannusten inflaatiokorjaus, joten tuottajat varmistavat samalla hyvän osuuden marginaalistaan. Tällaisia kolmen vuoden ohjelmia on toteutettu neljä vuodesta 2010, ja ne kaikki ovat herättäneet erittäin suurta kiinnostusta, sillä ne antavat maataloustuottajille varsin hyvän varmuuden tuloista, jotka ne saavat tietystä osasta tuottamaansa maitoa. Arviolta 22 prosenttia Glanbian ostamasta maidosta kuuluu tähän järjestelyyn, ja useimmat ensimmäiseen ohjelmaan osallistuneista tuottajista haluavat osallistua uudelleen.

6.4

Taloudelliselta kannalta on myös hyvin tärkeää, että EU tarkistaa turvaverkkojärjestelyjen perusteita. Maitotuotteiden interventiohinnat ovat pysyneet muuttumattomina vuoden 2008 puolivälistä lähtien, ja niiden tarjoama tukitaso on noin 19 senttiä litralta tuotantokustannukset huomioiden. Ne eivät ole enää missään suhteessa EU:n tai koko maailman maitotuotteiden hintojen vaihteluväliin tai huomattavasti kasvaneisiin alkutuotannon kustannuksiin. EU:n on korotettava turvaverkkotasoaan nostamalla rasvattoman maitojauheen ja voin interventiohintaa vähintään lisääntyneitä tuotantokustannuksia vastaavasti, ja sen on valvottava tuotantokustannuksiin liittyvän turvaverkon tarkoituksenmukaisuutta säännöllisesti.

6.5

Alalla on tarkasteltava mahdollisuutta ottaa käyttöön ylimääräinen kriisiväline erityisesti hintojen vaihdellessa rajusti, jolloin maatalousyrittäjien toimeentulo saattaa vaarantua.

6.6

Maataloustuottajan näkökulmasta osuuskunnat ovat sopivin oikeudellinen rakenne maidontuotantoon. Osuuskunnat asettavat etusijalle osakkailleen eli maataloustuottajille maksettavan tuoton joko osinkojen tai maidon hintojen muodossa. Niiden jäsenten hyvinvointi ja liiketoiminnan edut ovat keskeisessä asemassa niiden toiminnassa.

6.7

Osuuskunnat ovat ainutlaatuisessa asemassa kanavana, joka voi tarjota maataloustuottajille vaihtelevuuden hallintavälineitä, kuten kiinteää hintaa koskevia sopimuksia tai mahdollisuuksia ”lukita” maidon hinta ja/tai hintamarginaali tietylle ajanjaksolle.

6.8

Maitoalan tulevassa politiikassa on otettava huomioon osuuskuntien ratkaiseva merkitys, eikä siinä tule vaikeuttaa maataloustuottajan kannalta tarkoituksenmukaisimman rakenteen hyödyntämistä.

6.9

Se, että maataloustuottajat eivät saa vähittäisketjulta riittävästi tuloja pystyäkseen kattamaan kustannuksensa, on myös ongelma, johon tulee puuttua. Kuluttajat eivät juuri hyödy maitotuotteiden suurista hinnanalennuksista, mutta vähittäismyyjät pyrkivät aina varmistamaan suurimman mahdollisen tuoton asettamalla paineita toimittajille, kun maidon hinnat laskevat maailmanlaajuisesti – kuten nyt tapahtuu. Vähittäismyyjien painostuksen – joka on joskus ainakin moraalisesti ja jopa juridisesti kyseenalaista – seurauksena sovellettavat alemmat tukkumyyntihinnat nostavat vähittäismyyjien marginaaleja ja lisäävät keinottelua ketjun muiden osapuolten ja kuluttajien kustannuksella. Ketjun ääripäässä olevilla maataloustuottajilla ei ole keinoja suojata marginaalejaan oman tulotasonsa ylläpitämiseksi. Nopeammat Euroopan komission markkinainterventiot auttaisivat selviytymään markkinakriiseistä nopeammin ja vähentäisivät tässä kohdassa kuvattua vähittäismyyjien painostusta.

7.1

Maidontuotanto on erittäin tärkeä sosioekonominen ja ympäristöön vaikuttava tekijä EU:n kaikilla alueilla. Tämä vaikutus perustuu monilla alueilla pieniin ja heikossa asemassa oleviin maatiloihin, ja sen tunnustaminen ja tukeminen on pitkään ollut osa yhteisen maatalouspolitiikan tehtävää. YMP:n toiseen pilariin sisältyy monia toimenpiteitä, jotka ovat tässä yhteydessä olennaisia, samoin kuin YMP:hen / yhteisiin markkinajärjestelyihin sisällytetyt uudet säännökset, jotka esiteltiin aluksi ns. maitopakettina.

7.1.1

Kiintiöjärjestelmän päättyminen saattaa kuitenkin nopeuttaa maidontuotannon siirtymistä EU:ssa pohjoisille/läntisille alueille, missä tuotantoa voidaan tehostaa eniten. Tämä saattaisi myös merkitä tuotannon vähenemistä tai lopettamista sellaisilla Euroopan alueilla, missä kustannukset ovat suuremmat (ja jotka ovat myös köyhempiä), mikä syventäisi alueiden välistä taloudellista kuilua.

7.1.2

Valtaosalla EU:n jäsenvaltioiden maatiloista on vain vähän lehmiä – 75 prosentilla maatiloista on vähemmän kuin yhdeksän lehmää (10). Monet tällaisista maatiloista tuottavat maitoa maatiloilla asuvien perheiden omaan kulutukseen, mutta niiden taloudellinen haavoittuvuus on ilmeistä etenkin, koska monet niistä sijaitsevat vuoristoisilla tai muutoin epäsuotuisilla alueilla.

7.1.3

Euroopan komission on käynnistettävä johdonmukainen maaseudun ja maitoalan kehittämishanke vuoristoalueille, epäsuotuisille mutta maidontuotantoon soveltuville alueille ja jäsenvaltioille, missä maitoa tuotetaan erittäin pienillä tiloilla.

7.1.4

Tietämyksensiirtopaketin lisäksi tai mahdollisesti osana sitä olisi tärkeää antaa tällaisille maataloustuottajille neuvonta- ja koulutuspalveluja, joilla autettaisiin heitä tekemään perusteltuja päätöksiä liiketoiminnastaan omaa ja seuraajansa/seuraajiensa tulevaisuutta varten. Heitä voitaisiin neuvoa, kuinka monipuolistaa tai tehostaa toimintaa tai kasvattaa tilakokoa mikäli se on taloudellisesti kannattavaa, ja tarvittaessa voitaisiin myös kertoa, mitä vaihtoehtoisia ammatteja he tai heidän seuraajansa voisivat harkita (urasuunnittelu).

7.2

Alueilla, joilla riskinä on viljelykäytöstä luopuminen, alilaiduntaminen tai muu kielteinen ympäristövaikutus, toiseen pilariin kuuluvia ympäristötukia voitaisiin suunnata etenkin maidontuottajille tietyin ehdoin.

7.3

Kaikilla alueilla heikossa asemassa olevia maidontuottajia olisi kannustettava liittymään tuottajaorganisaatioihin ja toimialakohtaisiin järjestöihin, jotta he voisivat edistää laadukasta tuotantoa ja lisätä merkitystään ja vaikutustaan elintarvikkeiden tuotantoketjussa.

7.4

Nuorille viljelijöille suunnattuja tukia voitaisiin hyödyntää myös sukupolvenvaihdosten tukemiseksi silloin, kun rajallisten tulonhankintamahdollisuuksien vuoksi uhkana on maaltapako. Tällaisten maataloustuottajien tapauksessa investointeihin voitaisiin kannustaa edullisilla lainoilla tai muilla vastaavilla järjestelmillä.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/31

1.1

ETSK toteaa sähköyliherkkyyden olevan yleistä ja on huolissaan tästä. Se pitää rohkaisevana, että meneillään on laajoja tutkimuksia ongelman ja sen syiden selvittämiseksi. ETSK toteaa myös, että kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks, SCENIHR) on analysoinut kysymystä laajasti viime vuosina ja saa piakkoin valmiiksi tuoreimman lausuntonsa, johon liittyen on järjestetty laajoja julkisia kuulemismenettelyjä (Preliminary opinion on Potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF), SCENIHR 29.11.2013 – http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/emerging/docs/scenihr_o_041.pdf).

1.2

ETSK:n käsityksen mukaan kyseisen raportin keskeiset päätelmät eivät merkittävästi eroa vuonna 2013 julkaistusta alustavasta lausunnosta, jossa todettiin seuraavasti: ”Kaiken kaikkiaan on olemassa näyttöä siitä, että altistuminen radiotaajuuskentille ei aiheuta ihmiselle oireita tai haittaa ihmisen kognitiivisille toiminnoille. Tiedekomitea totesi aiemmassa lausunnossaan, että nykyisiä altistusraja-arvoja heikommat radiotaajuuskentät eivät vaikuta kielteisesti lisääntymiseen ja kehitykseen. Viimeaikaisten ihmisiä ja eläimiä koskevien tietojen huomioon ottaminen ei anna aihetta muuttaa kyseistä arviota.” (Preliminary opinion on Potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF), SCENIHR 29.11.2013 – http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/emerging/docs/scenihr_o_041.pdf.)

1.3

Puheena olevassa SCENIHR:n alustavassa lausunnossa todettiin myös, että verrattuna sen edelliseen, vuoden 2009 lausuntoon on tullut esiin uutta näyttöä, joka enenevästi tukee päätelmää, ettei altistuminen radiotaajuuksille ole syy–seuraus-suhteessa oireiden kanssa. Lausunnossa todetaan, että useissa tapauksissa usko siihen, että asianomainen on altistunut (vaikka se ei ole totta), riittää laukaisemaan oireilun.

1.4

ETSK kehottaa kuitenkin suuren yleisön yhä jatkuvan huolen lievittämiseksi ja ennalta varautumisen periaatteen noudattamiseksi komissiota jatkamaan työtään tällä alalla ottaen erityisesti huomioon, että tarvitaan edelleen lisätutkimuksia, jotta saataisiin kerättyä näyttöä pitkäaikaisen altistuksen – esimerkiksi yli 20 vuotta kestävän matkapuhelimen käytön – mahdollisista terveysvaikutuksista.

1.5

Ongelmia liittyy myös suuren yleisön käsityksiin. Osa ihmisistä pitää sähkömagneettisten kenttien yleisyyttä uhkana – työpaikoilla, perheenjäsenten kannalta ja julkisilla paikoilla. Vastaavat ihmisryhmät kantavat huolta altistumisesta monille kemikaaleille, ruokaintoleranssien yleisyydestä tai altistumisesta ympäristössä esiintyville hiukkasille, kuiduille tai bakteereille. Tällaiset henkilöt tarvitsevat tukea paitsi varsinaisten sairauden oireiden kanssa elämiseen myös niiden huolien käsittelemiseen, joita nykyajan yhteiskunta heille aiheuttaa.

1.6

Komitea toteaa, että sähköyliherkkyydestä kärsivien kokemat oireet ovat todellisia. On tehtävä työtä heidän terveystilanteensa parantamiseksi keskittyen vajaakuntoisuuden vähentämiseen, kuten on yksityiskohtaisesti esitetty julkaisussa Biomedicine and Molecular Biosciences COST Action BM0704 (BMBS COST Action BM0704 Emerging EMF Technologies and Health Risk Management).

2.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan kansalaisyhteiskunnan ryhmien ilmaisemia huolenaiheita, jotka liittyvät langattomasta viestinnästä riippuvaisissa teollisuuden ja kotitalouksien laitteissa ja palveluissa käytettävien radiotaajuista säteilyä aiheuttavien kojeiden käyttöön ja vaikutuksiin. Tätä pitävät merkityksellisenä erilaisista epäspesifisistä terveysongelmista kärsivät ihmiset, jotka ovat myös omaksuneet määritelmäksi termin ”sähköyliherkkyys” (electromagnetic hypersensitivity syndrome, EHS) ja uskovat sen aiheuttavan heidän oireensa.

3.1

Kyseisten ihmisten kannalta valitettavaa on, että vallitsevan lääketieteellisen ja tieteellisen näkemyksen mukaan ei ole pitävää näyttöä siitä, että sähköyliherkkyydeksi määritellyillä erilaisilla oireilla olisi yhteys altistumiseen sähkömagneettisille tai radiotaajuuskentille. Maailman terveysjärjestö (WHO) esimerkiksi toteaa näin: ”Kaikki tähänastiset selvitykset ovat osoittaneet, että altistukset, jotka ovat pienempiä kuin kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean ICNIRP:n sähkömagneettisista kentistä antaman, koko taajuusalan 0–300 GHz kattavan ohjeistuksen (1998) mukaiset suositusarvot, eivät tiettävästi aiheuta kielteisiä terveysvaikutuksia” (WHO: http://www.who.int/peh-emf/research/en/). Aktivistitahojen useissa maissa toteuttamissa kampanjoissa vaaditaan kuitenkin yhä edelleen tämän ongelmaksi koetun asian laajempaa tunnustamista sekä ennakoivien ja korjaavien toimenpiteiden lisäämistä sähkömagneettisten kenttien lähteiden tehon ja levinneisyyden suhteen. Kyseiset elimet pitävät viranomaisten passiivisuutta vähintäänkin ylimielisenä ja pahimmillaan osana valtiollisten, kaupallisten tai ulkomaisten intressien leimaamaa laajempaa salaliittoa, joka johtuu siitä, että nämä tahot eivät halua ottaa vastuulleen laajoja mukautustoimia, joita langattomien lähiverkkojen (tai muiden sähköllä toimivien laitteiden) käytön hillitseminen tai rajoittaminen edellyttäisi.

3.2

EU on toiminut aktiivisesti tällä aihealueella ennen väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz – 300 GHz) altistumisen rajoittamista koskevan neuvoston suosituksen (neuvoston suositus 1999/519/EY) julkaisemista vuonna 1999 ja sen jälkeenkin ja hankkinut parhaat tieteelliset ja lääketieteelliset tiedot, jotka on esitelty erilaisten työryhmien ja SCENIHR:n kautta. Tuloksena on ollut jatkuva virta analyyseja, kannanottoja ja lausuntoja, mikä kuvastaa viranomaisten sekä lääketieteen, tutkimuksen ja tieteen alan yhteisöjen vakavaa suhtautumista asiaan.

3.3

Ongelma ei koske yksinomaan Eurooppaa. Euroopan komissio isännöi marraskuussa 2014 GLOREn (Global Coordination of RF Communications on Research and Health Policy) 18. vuotuista konferenssia, jossa tarkasteltiin tätä asiaa koskevaa kattavaa maailmanlaajuista tutkimustoimintaa. Tieteelliset lausunnot eivät ole toistaiseksi tuottaneet tieteellisiä perusteita tarkistaa neuvoston suosituksen 1999/519/EY mukaisia altistusraja-arvoja (perusrajoituksia ja viitearvoja). Komissio myöntää kuitenkin, että eräiden riskien arvioinnissa käytetty perusdata on edelleen suppeaa etenkin pitkäaikaisen vähäisen altistuksen osalta, minkä vuoksi tutkimusta tarvitaan lisää.

3.4

Sähköyliherkkyydestä kärsivät ovat edelleen sitä mieltä, että jäsenvaltiot ja EU eivät tee tarpeeksi heidän ongelmansa ratkaisemiseksi. Suurin osa terveysviranomaisista ei kuitenkaan jaa tätä näkemystä (esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen terveydenhuollon järjestelmä National Health Service – ks. http://www.nhs.uk/Conditions/Mobile-phone-safety/Pages/QA.aspx#biological-reasons). Valtaosassa tähänastisista riippumattomista testeistä on todettu, että itsensä sähköyliherkiksi määrittelevät henkilöt eivät pysty erottamaan aidoille sähkömagneettisille kentille altistumista nolla-altistuksesta. Kaksoissokkokokeiden perusteella ihmiset, jotka ovat ilmoittaneet olevansa sähköyliherkkiä, eivät kykene havaitsemaan sähkömagneettisten kenttien olemassaoloa ja raportoivat nolla-altistuksen jälkeen terveysongelmista yhtä todennäköisesti kuin aidon sähkömagneettisille kentille altistumisen jälkeen (British Medical Journal 332 [7546], s. 886–889).

3.5

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole kieltää sähköyliherkkyyteen liittyvien oireiden olemassaoloa. Monet ihmiset selvästikin kokevat kärsivänsä erilaisista toisiinsa liittymättömistä terveysongelmista, jotka he yhdistävät sähkömagneettisiin kenttiin. Niiden ihmisten osuus, jotka väittävät kärsivänsä tällaisista ongelmista, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Maailman terveysjärjestö on huomauttanut seuraavaa: ”Sähköyliherkkyydelle ei ole olemassa selkeitä diagnoosikriteereitä, eikä sähköyliherkkyyden oireiden yhdistämiselle altistumiseen sähkömagneettisille kentille ole tieteellisiä perusteita. Sähköyliherkkyys ei myöskään ole lääketieteellinen diagnoosi, eikä liioin ole selvää, että siinä olisi kyse yksittäisestä lääketieteellisestä ongelmasta.” (WHO: Electromagnetic fields and public health, http://www.who.int/peh-emf/publications/facts/fs296/en/)

3.6

Sitä vastoin sähkömagneettisten kenttien lämpövaikutus ihmiskehoon osoitettiin jo yli 100 vuotta sitten, ja kuten edellä todetaan, EU:n neuvoston suositukset sähkömagneettisista kentistä ja kansainväliset säteilyturvanormit on annettu ja niitä tarkastellaan säännöllisesti. EU:n tasolla on hyväksytty seuraavat sähkömagneettisia kenttiä koskevat säädökset:

3.7

Tutkimustoiminnan osalta komitea toteaa, että Euroopan komissio on vuodesta 2000 lähtien paitsi paneutunut aktiivisesti aiheeseen myös osoittanut 37 miljoonan euron määrärahan sähkömagneettisia kenttiä ja matkapuhelinlaitteita koskevaan tutkimukseen.

3.8

ETSK on ilmaissut huolensa näistä kysymyksistä edellä mainituista säännöksistä niiden laatimisprosessin aikana antamissaan lausunnoissa ja kannattanut ei-ionisoivalle säteilylle altistumisen minimoimista. Sähköyliherkkyydestä kärsiville on kuitenkin tunnusomaista, että he pitävät oireidensa syynä sähkömagneettisia kenttiä, jotka ovat huomattavasti heikompia kuin sallitut tasot.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/34

1.1

ETSK kehottaa Turkin hallitusta ja hallintoa tunnustamaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa ja keskeiseksi toimijaksi prosessissa, jossa Turkki lähentyy kohti EU:n arvoja ja säännöstöä. Tavoitteena tulee olla sellainen yhteiskunta, jossa kaikilla yhteiskuntaryhmillä voi olla oma tärkeä osansa. Turkin on tarpeen osallistua yhteiseen toimintaan, jolla luodaan institutionaalista ja oikeudellista kehystä monimuotoiselle ja osallistavalle vastavuoroisen tunnustamisen ja mielipiteiden vaihdon kulttuurille.

1.2

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnan perusedellytyksenä on oikeusvaltion periaatteille perustuvan vallanjaon vaaliminen kaikilla aloilla. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa kohtuuttomasti haittaava valtion suhteeton puuttuminen esimerkiksi erityistarkastuksin ei ole tämän periaatteen mukaista. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden oikeussuojaa on myös puolustettava. Korruptiota tulisi torjua tarmokkaasti.

1.3

EU:n ja Turkin vuoropuhelussa olisi kiinnitettävä erityishuomiota perusoikeuksien ja -vapauksien täytäntöönpanoon, mukaan lukien

1.4

Vallan jakaminen lainsäädäntä-, tuomio- ja toimeenpanovaltaan sekä erityisesti hallituksen toimien ja lainsäädäntöön perustuvien hallintotoimien selvä erottaminen ja erotettavuus toisistaan ovat olennainen edellytys kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintakyvyn takaamiseksi. Varsinkin itsenäinen oikeuslaitos on jokaisen oikeusvaltion perusta.

1.5

ETSK kehottaa EU:n neuvostoa etenemään Turkin liittymistä EU:hun koskevissa neuvotteluissa kohti luvun 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja luvun 24 (Oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamista liittymisprosessin tukemiseksi Turkissa.

1.6

Samalla olisi myös tuettava vertikaalisen vallanjaon periaatetta, esim. paikallista itsehallintoa.

1.7

Olisi eduksi, mikäli hallituksen (päätöksenteko)prosesseja koskeva tieto olisi Turkissa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden saatavilla. Olisikin järjestettävä säännöllisesti ja avoimin säännöin kuulemisia ja konsultaatioita, jotta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnalla saavutettu tietämys ja kyseisissä organisaatioissa edustettujen yhteiskuntaryhmien edut voidaan ottaa huomioon poliittisessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Turkin hallitusta ja hallintoa kannustetaan ottamaan kansalaisyhteiskunta mukaan viralliseen vuoropuheluprosessiin (talous- ja sosiaalineuvosto) ja sisällyttämään asia perustuslakiin perustuslain uudistusprosessissa.

1.8

Eräät ammattiryhmät, etenkin vapaat ammatit, ovat ETSK:n näkemyksen mukaan erittäin tärkeässä asemassa oikeusvaltioperiaatteen mukaisen vapaan yhteiskunnan toteuttamisessa. Oikeus- tai terveyspalvelujen saatavuuden voivat taata vain riippumattomat ja pätevät ammattilaiset, joihin kansalaiset voivat luottaa, ilman että ulkoinen puuttuminen tai väkivalta horjuttaa heidän luottamustaan. Muun muassa asianajajien, lääkärien tai veroneuvojien antamissa luottamuksellisissa palveluissa edellytetään ammattisalaisuuden takaamista kattavin suojatoimin.

1.9

Näissä ammateissa tarvitaan vastaavasti tehokasta itsesäätelyä, jota harjoittavat esimerkiksi ammattialajärjestöt varmistaessaan, että asianosaiset voivat täyttää yhteiskunnalliset ja yksilöihin kohdistuvat erityisvelvollisuutensa ilman poliittista väliintuloa. ETSK:n tiedonkeruumatkalla havaittiin periaatetta rikotun.

1.10

Turkissa olisi aloitettava sekä kansallisen, alakohtaisen että yritystason työmarkkinavuoropuhelu, jossa työntekijät ja työnantajat olisivat samantasoisia kumppaneita. Tavoitteena tulisi myös olla työolojen, -suojelun ja -turvallisuuden parantaminen, ja tältä pohjalta on jatkossa vahvistettava kattavat työntekijöiden perusoikeudet (1).

2.1

ETSK:n vierailu Istanbuliin ja Ankaraan 9.–10. syyskuuta 2013 osoitti, että Turkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaoloja haitataan toisinaan kouriintuntuvasti. Muutamissa tapauksissa valtion elimet olivat rajoittaneet vakavasti kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien ja henkilöstön elämää ja kohdistaneet heihin jopa fyysistä väkivaltaa.

2.2

Seurantavierailulla Ankaraan ja Diyarbakıriin 1.–3. heinäkuuta 2014 oli määrä tutkia kansalaisyhteiskunnan toimintaolojen nykytilaa ja kehitystä Turkissa. Turkin kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa keskusteltiin siitä, olivatko kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaolot muuttuneet syyskuun 2013 jälkeen.

2.3

Vierailut järjestettiin Turkin liittymisprosessia EU:hun seuraavan EU:n ja Turkin neuvoa-antavan sekakomitean tavanomaisten kokousten lisäksi. ETSK:n jäsenillä oli tilaisuus vaihtaa mielipiteitä sellaisten kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, joita ei ollut esitetty EU:n ja Turkin neuvoa-antavan sekakomitean keskustelukumppaneiksi.

2.4

Monenlaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja hallituksen sekä yhden paikallisviranomaisen edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa saatiin tietoa Turkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaoloista ja mahdollisista muutoksista niissä. Tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva erilaisten kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien yksittäisistä kokemuksista ja tulkinnoista. Tuloksena ei ole niinkään kuva oikeudellisesta kehyksestä vaan tosiasiallisiin havaintoihin perustuva tilannekuva, jolla on ratkaiseva merkitys ihmisten henkilökohtaiseen sitoutumiseen kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin.

2.5

Oletuksena on, ettei kaikkien kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien täydellistä tyytyväisyyttä toimintaoloihinsa pystytä saavuttamaan optimaalisissakaan olosuhteissa. Tavoitteena tulee sen sijaan olla kansalaistoiminnan edellytysten jatkuva optimointi eri osapuolten etuja tasapainottamalla osana käynnissä olevaa demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan kehittämistä, kuten se on muotoutunut kaikissa EU:n jäsenvaltioissa toteutetun aktiivisen prosessin kautta.

2.6

ETSK kehottaa sekä Turkkia että Euroopan unionia pitämään kansalaisvuoropuhelua ehdottomana edellytyksenä yhteiskuntiensa lähentymiselle ja tekemään kaikkensa sen edistämiseksi. Tässä prosessissa voidaan onnistua vain, mikäli kyseessä on jatkuvaan avoimeen vuoropuheluun perustuva molemminpuolinen oppimisprosessi.

3.1

Turkki on edistynyt merkittävästi vallanjaon ja riippumattoman itsehallinnon perusperiaatteiden toteuttamisessa, mutta siltä odotetaan vielä huomattavia ponnistuksia niiden soveltamisessa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tulee voida tukeutua toiminnassaan luotettavaan oikeudelliseen kehykseen Se tarkoittaa muun muassa, että voimassa oleva lainsäädäntö tarjoaa niiden työskentelyyn riittävästi liikkumavaraa ja että myös valtio ja hallinto noudattavat ja soveltavat lainsäädäntöä asianmukaisesti. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja niiden henkilöstön toimintaedellytyksiä koskevan oikeusvarmuuden on oltava avoin ja taattu.

3.2

Kritiikkiä kohdistettiin pääosin perustuslailliseen nykytilaan eli siihen, voidaanko luottaa, että valtion viranomaiset kunnioittavat yksilön oikeuksia. Riippumatta siitä, olivatko yksittäiset hallinnolliset toimet teknisesti laillisia vai rikottiinko niissä lakia, hallituksen toiminta ei kaikissa tapauksissa ollut perustaltaan tai oikeutukseltaan riittävän varmaa tai avointa, jolloin valtion toimet vaikuttivat mielivaltaisilta.

3.3

Yksittäisen toimen oikeusperusta, vastuullinen aloitteentekijä ja päätöksen tai toimen perustelu pitäisi aina ilmoittaa asianosaiselle ymmärrettävällä tavalla. Ripeän oikeudellisen muutoksenhaun mahdollisuus täytyy myös taata käytännössä ja asianmukaisesti dokumentoituna.

4.1

Muiden kansalaisten tavoin myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden henkilöstö on vastuussa toimistaan. Heidän ei tule toimintansa vuoksi joutua kärsimään epäoikeutetuista henkilökohtaisista hankaluuksista tai rajoitteista. Etenkin heidän ja heidän perheidensä yksityiselämää tulee suojata kattavasti.

4.2

ETSK sai kuulla, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia oli useissa tapauksissa uhattu sanallisesti ja oikeudellisin seuraamuksin, toisinaan henkilökohtaisesti, ja että heidän toimintaansa kansalaisyhteiskunnassa oli rajoitettu epäoikeutetusti. Osa kuvatuista rajoitteista oli asetettu touko- ja kesäkuussa 2013 järjestettyjen Gezi-puiston mielenosoitusten ja niihin liittyvien oikeustoimien yhteydessä.

4.3

ETSK:n valtuuskunta järkyttyi kertomuksista, joiden mukaan Gezi-puiston mielenosoitusten jälkeen lääkäreitä oli kielletty hoitamasta loukkaantuneita ja potilaskansioita oli vaadittu tutkittaviksi. Joidenkin lääkäreiden toimien väitettiin lisäksi joutuneen rikostutkinnan kohteeksi, sillä heidän epäiltiin muun muassa rikkoneen hallituksen määräyksiä, kun he eivät olleet noudattaneet viranomaisten ohjeita. Luottamuksellinen ja riippumaton sairaanhoito on poliittisiin tapahtumiin tai henkilöön katsomatta ihmisoikeus, jonka toteutumisesta on huolehdittava Hippokrateen valan mukaisesti. Oikeudellisen edustuksen tavoin sairaanhoidossa on kyse kaikkien asianosaisten noudattamasta ammatillisesta vaitiolovelvollisuudesta, joka on luottamukseen perustuvan toiminnan ja oikeusvaltion luonteen kulmakivi. Se, että kaikki virkamiehet kunnioittavat näitä periaatteita, on tärkeää yksityistapauksia laajemmin koko demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kattavan toteutumisen kannalta. Silloin myös väestö voi luottaa oikeuksiensa kunnioittamiseen.

4.4

ETSK kehottaa Turkin viranomaisia pyrkimään palauttamaan menettämänsä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden luottamuksen varmistamalla, että kaikilla hallintotasoilla tehdyt päätökset ovat avoimia ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisia ja että lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanoelinten tekemät päätökset ovat täysin riippumattomia.

4.5

Kansalaisyhteiskunnan osallistumista demokraattiseen päätöksentekoprosessiin voitaisiin tukea avaamalla EU:hun liittymistä koskevissa neuvotteluissa luku 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja luku 24 (Oikeus, vapaus ja turvallisuus) ja ryhtymällä soveltamaan ennakoivasti niiden sisältämiä perusoikeuksia ja -vapauksia.

4.6

ETSK tähdentää, että oikeuslaitoksen riippumattomuus, tuomarit mukaan lukien, on demokratiassa olennainen osa vapaata kansalaisyhteiskuntaa. Tuomareiden täytyy erityisesti pystyä jakamaan oikeutta riippumattomasti ja lakia noudattaen ilman, että he saavat välillisiä ohjeita muilta elimiltä, että heitä painostetaan henkilökohtaisesti tai että heitä uhataan henkilökohtaisilla hankaluuksilla.

5.1

ETSK pitää suositeltavana, että Turkin hallitus ja hallinto hyödyntävät kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden potentiaalia nykyistä enemmän poliittisten päätösten valmistelussa ja päätöksistään tiedottamisessa kuulemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita säännöllisesti ennen päätösten tekoa ja tarjoamalla niille tietoa hallituksen päätöksentekoprosesseista vuoropuhelun käymistä varten. Moni Turkin kansalaisyhteiskunnan organisaatio valitti puutteellisia mahdollisuuksia saada tietoa valtion päätöksentekoprosesseista. EU:n jäsenvaltioissa päättävät tahot kuulevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia säännöllisesti ennen päätöksentekoa sisällyttääkseen kyseisten organisaatioiden jäsenten kootut näkemykset ja tavoitteet päätökseen ja voidakseen kohentaa päätösten laatua ja yhteiskunnallista kestävyyttä. Kuullessaan asianosaisia tai asiayhteyteen liittyviä yhteiskunnallisia ryhmiä pysyvänä osana lainsäädäntö- ja sääntelymenettelyjä viranomaiset voivat ennen kaikkea havaita parannusmahdollisuuksia etukäteen ja toisaalta valjastaa kyseiset organisaatiot välittämään päätökset tiedoksi vaikutuspiireilleen.

5.2

Turkin hallitusta ja hallintoa kannustetaan ottamaan kansalaisyhteiskunta – myös vähemmistöt – mukaan viralliseen ja järjestelmälliseen poliittiseen mielipiteenmuodostusprosessiin perustamalla talous- ja sosiaalineuvosto ja sisällyttämään se perustuslain uudistusprosessissa perustuslakiin.

5.3

Tiedonkeruumatkan aikaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat kokivat, että heidän sisäistä ja ulkoista viestintäänsä rajoitettiin voimakkaasti. Heidän mukaansa näkyvyys lehdistössä on median toisinaan oligopolisten rakenteiden ja toimitusten usein täysin yksipuolisten asenteiden vuoksi vaikeaa ja käytännössä jopa mahdotonta. He kertoivat huomattavista taloudellisista riippuvuuksista ja suorasta vaikuttamisesta medioihin. Heidän mielestään tästä syystä myös rajoitettiin sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnasta raportointia että mahdollisuutta poliittisista teemoista käytäviin vapaisiin keskusteluihin, joissa voitaisiin kritisoida hallitusta.

5.4

ETSK katsoo, että vapaan ja monimuotoisen mediakentän toteuttamiseksi on vielä tehtävää. Kriittisiä raportteja kirjoittavien toimittajien lannistaminen, mm. vangitseminen, on lopetettava välittömästi.

5.5

ETSK kritisoi mikroblogipalvelu Twitterin väliaikaista estämistä. Turkin hallituksen tulisi tukea sananvapautta myös sosiaalisessa mediassa ja hyväksyä tämä demokratiaan kuuluvaksi vireäksi mielipiteenvaihdoksi.

6.1

Sosiaalisten vähemmistön suojelemiseen demokratian toiminnan koetinkivenä olisi suhtauduttava vakavasti. Viranomaisten harjoittama syrjintä olisi lopetettava järjestelmällisesti, ja kolmansien osapuolten harjoittama syrjintä pitäisi saada loppumaan oikeudellisin keinoin ja ehkäistyä valistuskampanjoin. Kansalaisyhteiskunnan osallistumista demokraattisiin päätöksentekoprosesseihin voitaisiin helpottaa avaamalla EU:hun liittymistä koskevissa neuvotteluissa luku 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja luku 24 (Oikeus, vapaus ja turvallisuus) ja soveltamalla niiden sisältämiä perusoikeuksia ja -vapauksia viipymättä.

6.2

Vaikka naisia ei olekaan mielekästä kutsua vähemmistöksi, ETSK kehottaa Turkkia hyödyntämään vähemmistöjen suojelun välineitä edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa. Siksi Turkin pitäisi panna täytäntöön naisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus. Naisten ja tyttöjen aseman edistäminen kaikilla yhteiskunnan aloilla – etenkin työmarkkinoille pääsyssä, julkishallinto mukaan lukien – olisi otettava Turkissa poliittiseksi tavoitteeksi, johon pyritään aktiivisesti. Turkin valtion olisi tuettava vaikeassa elämäntilanteessa olevia äitejä tarjoamalla riippumatonta asiantuntijaneuvontaa ja saadakseen laittomat abortit vähenemään. Olisi syytä jatkaa ja vakiinnuttaa hyviksi havaittuja yhteistyökäytänteitä naisten oikeuksia puolustavien organisaatioiden ja Turkin valtion välillä.

6.3

Turkin olisi jatkettava ponnistelua sen eteen, että kurdivähemmistö integroituu osaksi Turkin yhteiskuntaa ja että kurdien kulttuuria ja kieltä edistetään.

6.4

ETSK kehottaa Turkkia suojelemaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoli-identiteetiltään erilaisia ihmisiä syrjinnältä ja integroimaan heidät yhteiskuntaan.

6.5

ETSK:lle on kerrottu, että Turkin perustuslaillista maallisen valtion periaatetta rikotaan joissakin tapauksissa, erityisesti silloin, kun uskonnon ilmoittamista vaaditaan virallisissa henkilöasiakirjoissa. Uskonnollisten vähemmistöjen jäsenillä, alaviitit mukaan lukien, vaikuttaa olevan heikompi yhteisöllinen asema ja heikommat työmahdollisuudet. Turkin olisi panostettava voimakkaammin siihen, että uskonnolliset vähemmistöt integroituvat yhteiskuntaan ilman syrjintää.

7.1

ETSK totesi puutteita työntekijöiden ottamisessa järjestelmällisesti mukaan asiaankuuluvaan päätöksentekoon. Ammattiliitot kertovat työntekijäorganisaation jäsenyyden perusehtoihin kuuluvaa järjestäytymis- ja kokoontumisvapautta rajoitetun. Sen lisäksi ETSK sai kuulla, että ammattiliittojen jäseniin, etenkin työpaikkaneuvostojen jäseniin, kohdistettiin henkilökohtaista painetta, mikä loukkaa järjestäytymisoikeutta.

7.2

ETSK pani tyrmistyneenä merkille puutteet työsuojelutoimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Tiedonkeruumatkaa edeltävänä aikana niistä oli seurannut onnettomuuksia, kuten Soman kaivosonnettomuus toukokuussa 2014. Komitea kehottaa Turkin hallitusta ja hallintoa kehittämään yhdessä työntekijöiden kanssa työsuojelutoimia työntekijöiden hengen ja turvallisuuden suojaamiseksi ja varmistamaan, että ne pannaan yleisesti toimeen.

8.1

Turkissa kunnallisen itsehallinnon periaate on joillakin paikkakunnilla edelleen molemminpuolinen oppimisprosessi, jossa eri viranomaisten roolit ja toimivaltuudet on määritettävä ja pantava täytäntöön vähitellen. ETSK toteaa, että Turkissa vertikaalista vallanjakoa käytetään myös välineenä, jonka avulla valtio ja yhteiskunnalliset eturyhmät voivat verkottua. Komitea katsoo, että demokraattiset prosessit pitäisi ankkuroida tiukemmin myös alue- ja paikallistasolle. Tässä voi tarjoutua mahdollisuus sitouttaa välittömässä paikallisyhteydessä olevat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot poliittisiin päätöksentekoprosesseihin, esimerkiksi asioihin perehtyneinä kansalaisina ja riippumattomina neuvonantajina.

9.1

Valtio ja tiedotusvälineet voisivat ponnistella enemmän edistääkseen sitä, että kansa ymmärtää yhteiskuntaryhmien erilaisuutta ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja etujen ajamisen tarpeellisuutta, jotta vähemmistöt nähdään oikeutettuna osana rikastuttamassa turkkilaista yhteiskuntaa.

9.2

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kehittyminen ja ammattimainen toiminta edellyttävät moniarvoista ja osallistavaa yhteiskunnallista rakennetta. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden institutionaalisin mekanismein mahdollistetun ja säädöksin turvatun toiminnan ohella sitä varten on myös ylläpidettävä kansalaistoiminnan edellyttämiä käytännön kehysedellytyksiä. Vapaaehtoistoiminta riippuu ajettaviin etuihin ja arvoihin kohdistuvan henkilökohtaisen vakaumuksen ohella myös siitä, annetaanko yksilön sitoutumiselle arvoa.

9.3

Joissakin kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa ilmeni, että ne pitävät toimintaansa oikeutetun edunvalvonnan sijaan epätasa-arvoisena kamppailuna virkavaltaa vastaan. Yhteiskunnan tai hallituksen valtaan kohdistuvan vastustuksen, epäluulon tai vastarinnan kaltaisten ilmaisujen käyttö oli huolestuttavaa. Tällainen asenne ei johda molemminpuoliseen ymmärrykseen tai molemminpuolisin muutoksin aikaan saatavaan olennaiseen edistymiseen, ja siinä on vaarana Turkin yhteiskunnan jakautuminen erimielisten ryhmiin.

9.4

Epäluottamuksen ja pelon ilmapiirin poistamiseksi viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden pitäisi aloittaa vuoropuhelu ja ryhtyä kolmikantakeskusteluun eurooppalaisten kumppaniorganisaatioiden kanssa edistääkseen keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiiriä.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/39

Esittelijä:

Renate HEINISCH

1.

1.1

Asetuksen (EY) N:o 726/2004 (1) muuttaminen on osa asetuspakettia, jolla pyritään uudistamaan eläinlääkkeitä koskevaa sääntelyä. Edellä mainitusta asetuksesta poistetaan viittaukset eläinlääkkeisiin, ja näin erotellaan täysin toisistaan eläinlääkkeitä ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevat säännökset. Kyseisten kahden alan erilaiset edellytykset huomioon ottaen komitea pitää tätä järkevänä. Komitean mielestä edellä mainittuun asetukseen ehdotetut muutokset ovat johdonmukaisia. Konkreettisia ehdotuksia asetuksen muuttamiseksi ei esitetä, eivätkä ne myöskään vaikuta tarpeellisilta. ETSK suosittaa asetuksen hyväksymistä ehdotetussa muodossa.

1.2

Huomattavasti merkittävämpi kuin asetuksella toteutettava eläinlääkkeitä koskevien viittausten poisto on kuitenkin eläinlääkkeitä koskevien säännösten uudistaminen, jota koskevan ehdotuksen (COM(2014) 558 final – 2014/0257 COD) komissio on esittänyt samassa yhteydessä.

1.3

Kyseiseen asiakirjaan luodun ensisilmäyksen perusteella voidaan pitää tervetulleina myös näitä ehdotuksia eläinlääkkeitä koskevaksi asetukseksi, yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä annetun asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamiseksi sekä asetukseksi lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä. Eräissä kohdissa komitea näkee kuitenkin vielä parantamisen tarvetta, jotta asetetut tavoitteet – eläinlääkkeiden saatavuuden parantaminen, hallintotaakan vähentäminen, innovoinnin ja kilpailukyvyn edistäminen sekä sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen – voidaan todellakin saavuttaa.

1.4

EU:n toimielinten on otettava huomioon, että eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupa vaikuttaa elintarvikeketjuun ja ihmisten terveyteen etenkin sen vuoksi, että kyseiset lääkkeet imeytyvät ja leviävät veteen eri tavoin esimerkiksi nanoteknologian, jäteveden käsittelyn ja tietyissä pohjavesijärjestelmissä havaitun uuden läpäisykyvyn vuoksi. ETSK on jo aiemmissa lausunnoissaan ilmaissut asiaa koskevan huolensa.

1.5

Toimeksianto ei kuitenkaan kattanut tämän hankkeen seikkaperäisempää tarkastelua.

2.1

Eläinlääkkeiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevat säännökset kodifiointiin vuonna 2001 (direktiivillä 2001/82/EY (2)). Samanaikaisesti tarkistettiin myös asetus (EY) N:o 726/2004, jossa säädetään mm. keskitetystä lupamenettelystä sekä Euroopan lääkeviraston perustamisesta. Mainituilla asiakirjoilla säännellään eläinlääkkeiden luvanantoa, valmistusta, markkinoille saattamista, lääketurvatoimintaa ja käyttöä niiden koko elinkaaren ajan. Direktiivin 2001/82/EY liitteissä määritellään myös lupahakemuksen yhteydessä toimitettavat tiedot. Myös asetus (EY) N:o 726/2004 sisältää (ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden lisäksi) mm. eläinlääkkeitä koskevia säännöksiä sekä säännöksiä yhteistyöstä Euroopan lääkeviraston kanssa.

2.2

Asetuksesta (EY) N:o 726/2004 on nyt tarkoitus poistaa eläinlääkkeiden myyntilupien myöntämistä ja ylläpitämistä koskevat säännökset, jotka siirretään uuteen, eläinlääkkeitä koskevaan asetukseen. Uuden eläinlääkeasetuksen on tarkoitus kattaa kaikki eläinlääkkeiden myyntilupien myöntämismenettelyt unionissa – niin keskitetyllä kuin kansallisella tasolla.

2.3

Tähän asetukseen liittyvien menettelyjen ja palvelujen kustannukset on tarkoitus asettaa asianomaisten tuotteiden valmistajien ja markkinoille asettajien sekä myös luvan hakijoiden maksettaviksi. Tätä varten määritellään periaatteet Euroopan lääkeviraston perimille maksuille. Tähän sisältyy myös säännöksiä, joissa otetaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti huomioon pk-yritysten erityistarpeet.

2.4

Lissabonin sopimuksessa, joka tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, erotetaan toisistaan komissiolle SEUTin 290 artiklan nojalla siirrettävä valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, (säädösvallan siirtomenettely) ja SEUTin 291 artiklan nojalla myönnettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä (täytäntöönpanomenettely).

2.5

Kyseessä on kaksi erillistä oikeudellista kehystä.

2.5.1

Säädösvallan siirto on määritelty seuraavissa asiakirjoissa, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia:

2.5.1.1

Komitea on äskettäin hyväksynyt säädösvallan siirtomenettelyä koskevan yksityiskohtaisen tiedonannon, jonka lukeminen on suositeltavaa käsillä olevan lausunnon ymmärtämiseksi (5).

2.5.2

SEUTin 291 artiklassa tarkoitettua täytäntöönpanovaltaa säännellään puolestaan seuraavissa sitovissa säädöksissä:

2.5.3

Valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on sovellettu hyväksyttäessä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla muutetaan perussäädöksen muita kuin olennaisia osia. Komitologiapäätöksen 5 a artikla (8) on pitkälti delegoitujen säädösten määritelmän kaltainen. Itse asiassa delegoitu säädös, sellaisena kuin se määritellään SEUTin 290 artiklassa, on lainsäädäntötyyppinen toimenpide, jonka komissio hyväksyy ”säädöksen muiden kuin olennaisten osien” täydentämiseksi tai muuttamiseksi.

2.5.4

Tämän samankaltaisuuden vuoksi komitologiapäätöksen 5 a artikla ja valvonnan käsittävä sääntelymenettely pysyvät vuosina 2009–2014 väliaikaisesti voimassa, sillä komission tavoitteena on kyseisen määräajan kuluessa mukauttaa delegoitujen säädösten järjestelmään ne voimassa olevat säädökset, joissa säädetään valvonnan käsittävästä sääntelymenettelystä.

2.5.5

Komissio onkin aloittanut Euroopan parlamentin esittämän pyynnön (9) johdosta eräiden asetusten, direktiivien ja päätösten mukauttamisen neuvoston tukemana (10).

3.1

Komissio on julkaissut kolme asetusehdotusta:

3.2

Asetuspaketilla on tarkoitus erotella täysin toisistaan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä ja eläinlääkkeitä koskevat säännökset.

3.3

Tämän saavuttamiseksi ensimmäisessä ehdotuksessa poistetaan ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 726/2004 kaikki viittaukset eläinlääkkeisiin.

3.4

Eläinlääkkeitä koskevat säännökset järjestellään uudelleen eläinlääkkeitä koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (COM(2014) 558 final). Tarkoituksena on mm. avata keskitetty lupamenettely myös eläinlääkkeille, joihin voidaan kuitenkin edelleen soveltaa myös muita lupamenettelyitä (kansallinen menettely, hajautettu menettely ja keskinäinen tunnustamismenettely). Uusien säännösten tavoitteena on lisäksi vähentää eläinlääkelupien muutosten vaatimaa hallinnollista taakkaa.

3.5

Komitea pitää asetuksen perustavoitetta järkevänä ja kannattaa sitä. Toimeksianto ei kuitenkaan kattanut asetusehdotuksen yksityiskohtaisempaa analyysia.

3.6

Kolmannella asetuksella lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta (COM(2014) 556 final) on lopuksi tarkoitus luoda EU:n laajuiset yhdenmukaiset säännökset lääkerehun valmistukselle ja käytölle. Direktiivin 90/167/ETY tähänastisia yleisluonteisia sääntöjä lääkerehun valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön edellytyksistä EU:ssa tarkennetaan tältä osin, ja niistä tulee sitovat. Näin on tarkoitus saavuttaa toimivat kilpailukykyiset ja innovatiiviset lääkerehun sisämarkkinat ja samalla taata ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso.

3.7

EU:n toimielinten on otettava huomioon, että eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupa vaikuttaa elintarvikeketjuun ja ihmisten terveyteen etenkin sen vuoksi, että kyseiset lääkkeet imeytyvät ja leviävät veteen eri tavoin esimerkiksi nanoteknologian, jäteveden käsittelyn ja tietyissä pohjavesijärjestelmissä havaitun uuden läpäisykyvyn vuoksi. ETSK on jo aiemmissa lausunnoissaan ilmaissut asiaa koskevan huolensa.

3.8

Yhteenvetona todettakoon, että ETSK pitää tervetulleena ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä ja eläinlääkkeitä koskevien säännösten erottamista toisistaan ja periaatteessa kannattaa ehdotettuja, eläinlääkkeitä koskevia uusia säännöksiä. Erityisen myönteisenä on pidettävä keskitetyn lupamenettelyn avaamista sekä eläinlääkkeiden lupien hakemisen ja ylläpitämisen hallinnollista yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/43

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta, mutta tuo kuitenkin esiin joukon varaumia ja huolia tämän niin merkittävän aiheen osalta.

1.2

Koheesiopolitiikassa on jatkossakin tähdättävä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskevaan tavoitteeseen, joka oli koheesiopolitiikan lähtökohta ja joka vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, asettamalla yhteistyö ja yhteisvastuu palvelemaan sopusointuista kehitystä, joka luo hyvinvointia väestölle. Keskittyminen Eurooppa 2020 -strategiaan on tärkeää vaikkakin riittämätöntä nykyiset haasteet huomioon ottaen.

1.3

Kertomuksessa luodaan katsaus EU:n toimiin, joilla Euroopasta pyritään tekemään parempi paikka, mutta se on myös katsaus siinä yhteydessä esiin tulleisiin ongelmiin. Kriisi on kasvattanut taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja johtanut jäsenvaltioiden välisten (ja niiden sisäisten) eroavuuksien kärjistymiseen sekä kasvun ja kehityksen keskittymiseen. Lähentymisessä aikaansaatu edistyminen on kriisin johdosta pysähtynyt, ja joissakin tapauksissa tilanne on jopa heikentynyt, ja taantuma on todellisuutta lähes koko euroalueella.

1.4

Nykyisenkaltaisen kriisin aikana valtaosa jäsenvaltioista, ja erityisesti euroalueen jäsenvaltiot, ei kykene edistämään investointeja, mikä kärjistää eroja syrjäseutujen ja keskusten välillä (sekä EU-maiden välillä että niiden sisällä). Tämä luo haitallisia vaikutuksia, kuten muuttoliikkeitä ja investointien keskittymistä muita kehittyneemmille alueille, mikä johtaa muiden alueiden taantumiseen ja autioitumiseen.

1.5

Toteutetuilla säästötoimilla ei yleisesti ottaen ole ollut toivottua vaikutusta. On pyrittävä julkistalouden tasapainoon muttei hinnalla millä hyvänsä, sillä muutoin sillä on haitallisia vaikutuksia, jotka kumoavat koheesiopolitiikan tulokset.

1.6

Koheesiopolitiikan – joka monissa tapauksissa on investointien ensisijainen lähde – on oltava nykyistä kunnianhimoisempaa tai sitä on jopa tarkistettava perusteellisesti, mikäli elpyminen ei ala kasvun ja työllisyyden muodossa. Tähän mennessä saaduista tuloksista voidaan päätellä, että sen resurssit ovat selkeästi riittämättömät todellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Lähentymistä varten onkin löydettävä vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, jotka nostavat koheesiopolitiikan uudelle tasolle ja jotka eivät perustu yksinomaan eurooppalaiseen yhteisvastuuseen – aihe, joka on näinä aikoina hyvin arkaluontoinen. EU:n ponnistelut yhteisvastuun vahvistamiseksi ovat merkittäviä, mutta käyttöön otetut resurssit eivät ole todellisia lähentymistarpeita ajatellen riittävät, kun otetaan huomioon taloudellisesti ja sosiaalisesti eniten jälkeen jääneiden alueiden tarpeiden mittavuus.

1.7

Globaalissa taloudessa maailmanlaajuistumisen vaikutukset ovat kohdistuneet alueisiin eri tavoin. Alueiden reaktio investointeihin vaihtelee, ja onkin aiheellista tutkia, miksi jotkut alueet lähentyvät, kun vastaavasti toiset eivät siihen kykene. On ehdottoman tärkeää luoda koheesiopolitiikan avulla uusia hallintomalleja, joiden avulla alueet kykenevät vastaamaan kohtaamiinsa haasteisiin. Valtion roolina tulee olla sen edistäminen, että hyödynnetään alueiden erityispiirteitä, turvataan älykkään sääntelyn periaatteet, varmistetaan yritystoiminnan dynaamisuus ja tuetaan erityisesti pk-yritysten kehittämistä sekä vahvistetaan innovointivalmiuksia niin, että edistetään hyvinvointia, elämänlaatua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyysperiaatteiden mukaista ympäristöajattelua.

1.8

Koheesiopolitiikalla on pyrittävä jatkossakin edistämään talouskasvua ja kilpailukykyä unohtamatta älykkään ja osallistavan kasvun sosiaalisia tavoitteita. ETSK kannattaa tämän kuudennen koheesiokertomuksen mottoa ”investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun”.

2.1

Koheesiopolitiikassa sille osoitetut määrärahat on kanavoitava ja investoitava niin, että perusluonteisena tavoitteena on kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän erityisen investointisuunnitelman edistäminen. Siinä on rahoitettava, täydentävästi jo hyväksytyn Jean-Claude Junckerin ohjelman rinnalla, ensisijaisesti eurooppalaisia hankkeita, jotka ovat luonteeltaan valtioiden välisiä ja rakenteellisia (kuten erilaiset liikenneverkot ja laajakaistaverkot), ja suoraan yrityksiä (erityisesti pk-yrityksiä) paikalliskehityksen kannalta elintärkeillä aloilla sekä sosiaalisen talouden toimia.

2.2

Äskettäin hyväksytyn Junckerin ohjelman puitteissa luodaan strategisia investointeja varten uusi eurooppalainen rahasto, jonka rahoituksesta vastaavat nykyiset EU-rahastot ja Euroopan investointipankki (EIP). Hyvin kunnianhimoisena tavoitteena on, että yksityisiä ja julkisia sijoitusvaroja onnistutaan hyödyntämään maksimaalisesti valitsemalla nopeasti toteuttavissa olevia hankkeita. Ohjelman lähtökohtana on oletus siitä, että tämäntyyppisistä investoinneista on valtava kysyntä, jota ei ole vielä hyödynnetty. Vain aika näyttää, onko ohjelma menestyksekäs.

2.3

Kun otetaan huomioon laajennetut tavoitteet, koheesiopolitiikassa voidaan käytettävissä olevien rahastojen ohella löytää itsenäisiä rahoitusmuotoja, joista esimerkkeinä mainittakoon Euroopan investointipankin osallistuminen tai euroalueen yhteiset joukkolainat, joilla ei ole vaikutusta julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviin toimiin eikä vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

2.4

Investointien kerrannaisvaikutuksen varmistamiseksi merkittävä osa edelliseltä kaudelta (2007–2013) jääneistä rakennerahastovaroista sekä varoja uudelta kaudelta on osoitettava EIP:lle pääomapohjan vahvistamisen mahdollistamiseksi, jotta kyetään houkuttelemaan markkinoilla olevaa riskipääomaa, joka vahvistaa koheesiopolitiikan vaikutusta (1).

2.5

Koheesiopolitiikka on sovitettava tiiviisti yhteen EU:n muiden aloitteiden kanssa, erityisesti talous- ja rahaliiton edistämisen kanssa, jotta kaikki yksitoista asetettua tavoitetta voidaan saavuttaa ja jotta todella tapahtuu investoimista työpaikkoihin ja kasvuun.

2.6

Koheesiopolitiikka ei voi vaarantaa julkisen talouden vakauttamista koskevia tavoitteita. Köyhimmillä jäsenvaltioilla ei ole nykyisin varoja edistää julkisia investointeja, ja siksi ne eivät tarjoa houkuttelevia edellytyksiä yksityisille investoijille. Täydentävyyden periaatetta on sovellettava varovaisesti ja mukautetusti jäsenvaltioissa, jotka ovat sitoutuneet toteuttamaan toimia tällä alalla, sillä tämän periaatteen noudattamatta jättäminen vaikuttaa määrärahojen – jotka joissakin tapauksissa voivat olla investoinnin ainoa rahoituslähde – myöntämiseen. ETSK kannattaa kultaisten sääntöjen soveltamista, jotta finanssipoliittisen sopimuksen (ja/tai vakaussopimuksen) ulkopuolelle suljetaan väliaikaisesti rakennerahastojen osarahoitus alueilla tai jäsenvaltioissa, jotka kärsivät eniten taantumasta (2).

2.7

Saavutettujen tulosten seuraaminen on olennaisen tärkeää. ETSK toteaa jälleen olevansa vakuuttunut siitä, että välivaiheen ja lopullisten tulosten seuranta on annettava sellaisten dynaamisten työryhmien tehtäväksi, jotka voivat esitellä päätelmänsä vuotuisessa EU-tason huippukokouksessa (3). Näin voidaan edistää keskustelua ja päättää aiheellisiksi osoittautuneista oikaisutoimenpiteistä.

2.8

Koheesiopolitiikan toteuttaminen edellyttää työmarkkinaosapuolten tiivistä osallistumista prosessiin. Koheesiopolitiikan ohjelmien hallintomallissa on harkittava kattavien tukien myöntämistä järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle, jotta voidaan tarjota tukea, joka on yhteisöjä lähellä ja joka suunnataan suoraan erityisten ongelmien ratkaisemiseen. Kyseessä on tavoite, jota ETSK on ehdottanut jo pitkään, mutta valitettavasti EU:n viranomaiset eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin asiassa.

2.9

Työmarkkinaosapuolten toteuttaman seurannan mahdollistamiseksi on luotava todellisia seurantamekanismeja, jotta varmistetaan, etteivät työmarkkinaosapuolet ole (kuten usein tapahtuu) pelkkiä sivustakatsojia vaan että ne kykenevät todella puuttumaan asioihin. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien panoksella on ratkaiseva merkitys sekä toimenpideohjelmia suunniteltaessa että tulosten seurannassa ja arvioinnissa. Ottamalla osapuolet mukaan prosessiin edistetään keskustelua koetuista ongelmista sekä parannus- ja yksinkertaistamisehdotuksista, joilla pyritään parantamaan EU:n rahoituksen saatavuutta ja varojen käytön tehokkuutta.

2.10

Tulosten tehostamiseksi on ensiarvoisen tärkeää yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa ohjelmiin sovellettavia sääntöjä sekä yhtenäistää menettelyjä ja lomakkeita. Komissio voi yksinkertaistaa tiettyjä menettelyitä, mutta päärooli kuuluu jäsenvaltioille, sillä EU:n asetuksissa säädetään mahdollisuuksista eikä velvollisuuksista. Jäsenvaltioita on tuettava ja kannustettava siinä, että menettelyitä yksinkertaistetaan perusteellisesti ja ettei tarpeettomia yksityiskohtia lisätä. Komissio voi huolehtia näiden toimien seurannasta niin, että etusijalle asetetaan mahdollisuuksien mukaan tulosten tiukka valvonta pelkän hallinnollisen valvonnan sijaan. Yksinkertaistaminen voi olla neuvoston erityisen määräyksen (uusi asetus) kohteena (4).

2.11

On useita tilanteita, joissa voidaan soveltaa periaatetta investoinneille annettavasta tuesta ja menojen tukikelpoisuuden arvioinnista sekä yksinkertaistettuihin kustannuksiin perustuvan takaisinmaksun mahdollistamisesta (kiinteämääräisen summan periaate). Esimerkkinä mainittakoon yleiset toimintakustannukset. Tällöin tukikelpoiset kustannukset riippuvat tuloksesta eivätkä jakoperusteisiin perustuvista kirjanpidollisista laskelmista. Jäsenvaltioita on kannustettava periaatteen soveltamiseen aina, kun se osoittautuu mahdolliseksi, mikä yksinkertaistaa menettelyjä.

2.12

Sellaisten hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista, jotka eivät paranna tuloksia millään tavoin, on täydennettävä yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, niiden työntekijöille sekä julkishallinnon henkilöstölle suunnattavalla koulutuksella. Koulutus on ensiarvoisen tärkeä väline rahoitusmekanismien ymmärtämisen ja käytettävissä olevien varojen asianmukaisen käytön kannalta. Erityisesti julkishallinnon henkilöstölle annettava koulutus on olennaisen tärkeää julkishallinnon parantamista koskevan temaattisen tavoitteen saavuttamiseksi.

2.13

Byrokratian vähentämisen avulla säästetyt resurssit voidaan käyttää niin, että komission yhteyteen perustetaan työryhmä, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa jäsenvaltioita ja alueita koheesiopolitiikan alan hankkeiden laadinnassa ja toteuttamisessa. Tämä jäsenmaita ja alueita tukeva ryhmä voisi viime kädessä sääntöjenvastaisuustapauksissa korvata EU:n varoja hallinnoivat kansalliset elimet, on kyse sitten suunnittelusta tai suunnitelmien toteuttamisesta ja aikataulujen noudattamisesta.

2.14

Koheesiopolitiikan tavoitteita ei voida mitata pelkästään määrällisin indikaattorein. Sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen – koheesiopolitiikan ydin – käsittää tavoitteita, joiden tulee olla mitattavissa laadullisin indikaattorein. Tulisi luoda tällaisia indikaattoreita kehityksen eikä ainoastaan kasvun mittaamisen mahdollistamiseksi. Ei esimerkiksi riitä, että mittauksen kohteena on koulutusta saaneiden ja työllistettyjen henkilöiden lukumäärä, vaan on myös mitattava, miten koulutus vaikuttaa elinolojen parantumiseen.

2.15

Ennakkoehtoa, jonka mukaan tiettyjen edellytysten on täytyttävä ennen varojen luovuttamista, ei voida soveltaa eräiden sellaisten velkaantuneempien alueiden pois sulkemiseksi, jotka taloudellisen tilanteensa vuoksi eivät kykene investoimaan tai hankkimaan investointeja kyseisenlaisten edellytysten luomiseksi. Ennakkoehtoa on sovellettava varovaisesti tai sen soveltamisesta on jopa luovuttava tietyksi ajaksi, kun on olemassa kriisin ja deflaation vaara, sillä muutoin tiettyjen alueiden herkässä tilanteessa voi tapahtua heikentymistä, kun alueilta evätään kaikki mahdollisuudet saada rahoitusta kasvun edistämiseksi, mikä pahentaa niiden ongelmia entisestään.

2.16

Makrotaloudellista ehdollisuutta ei pidä soveltaa, koska muuten alueita ja niiden asukkaita rangaistaan jäsenvaltio- tai unionitasolla tehdyistä huonoista makrotaloudellisista päätöksistä (5).

3.1

Koheesiopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tarkasteltiin jo taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä viidennessä kertomuksessa, jonka yleisestä lähestymistavasta ETSK:lla oli jo tilaisuus ilmaista myönteinen kantansa.

3.2

Koheesiopolitiikan todetaan olevan kasvun tärkein vauhdittaja. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että sillä voi olla tämä rooli vain, jos se nivelletään EU:n muihin politiikkoihin. On tärkeää, että koheesiopolitiikassa keskitytään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mutta se ei riitä: on laadittava yhteisiä täytäntöönpanostrategioita muiden yhteisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten toimintalinjojen ja välineiden kanssa.

3.3

Erityistä huomiota tulee kiinnittää koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon kriisin eniten koettelemissa maissa, jotka joutuvat toteuttamaan julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimia, jotka vaikuttavat julkisiin investointeihin. Tasapaino täydentävyyden periaatteen soveltamisen ja julkisen talouden vakauttamistarpeen välillä on herkkä, ja tavoitteiden puutteellinen koordinointi ja valittu toimintatapa tavoitteiden saavuttamiseksi voivat vaarantaa julkisen talouden vakauttamisen ja/tai kumota koheesiopolitiikan mahdolliset vaikutukset.

3.4

Koheesiopolitiikan merkitys epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden kehittymiselle tunnustetaan, mutta tietyillä alueilla kasvua olisi voitu vahvistaa, mikäli kehityksen edellytykset olisivat olleet paremmat. ETSK kannattaa sitä, että huomiota kiinnitetään hyvään hallintotapaan, jonka avulla pyritään luomaan kehityksen kannalta suotuisampi ympäristö OECD:n esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

4.1

On kuljettava vielä pitkä matka, ennen kuin EU saavuttaa uudelleen kriisiä edeltäneen kehitys-, työllisyys- ja hyvinvointitason. Koheesiopolitiikan uudelleenlinjauksella tuetaan nyt älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, joka on Eurooppa 2020 -strategian ensisijainen tavoite.

4.2

Kuudennessa koheesiokertomuksessa ei arvioida vielä koheesiopolitiikan vaikutusta kaudella 2007–2013, sillä jälkiarviointi aloitetaan vasta vuonna 2015. Esitettyjen tietojen pohjalta on kuitenkin mahdollista todeta, että kriisin vaikutus on ollut merkittävä ja että koheesiopolitiikalla ei ole kyetty torjumaan kriisin vaikutuksia, vaan erot ovat säilyneet ja eräissä tapauksissa jopa kasvaneet.

4.3

On olennaisen tärkeää tiedonannossa esitetyn suosituksen mukaisesti määritellä selkeästi kutakin investointialaa koskevat strategiat, joissa otetaan huomioon kunkin alueen erityispiirteet. Kuten tiedonannossa todetaan, ”[h]ankkeiden täytyy [– –] perustua strategioihin eikä päinvastoin”. Strategioiden määritteleminen ei kuitenkaan riitä. On luotava asianmukainen sääntely-ympäristö, jolle on ominaista täsmällisyys mutta joka ei johda tarpeettomiin ja lannistaviin byrokraattisiin menettelyihin. On olennaisen tärkeää, että voidaan toimia suotuisassa ympäristössä, kuten tiedonannossa todetaan. Komission on suhtauduttava tiukasti jäsenvaltioihin, jotka eivät täytä sitoumuksiaan, ja estettävä määrärahojen tuhlaaminen, jota nettomaksajajäsenvaltiot eivät hyväksy.

4.4

Koheesiopolitiikkaan on sisällytetty uusi suuntaus, jossa keskitytään niihin etuihin, joita syntyy tuettaessa rajallista määrää painopisteitä, sillä resurssien niukkuuden johdosta ei ole mahdollista vastata vähemmän kehittyneiden alueiden kaikkiin tarpeisiin. Vaikka resurssien keskittämisestä sellaisten hankkeiden tukemiseen, joiden vaikutukset ovat merkittäviä ja taloudellisesti ja sosiaalisesti pitkäkestoisia, on yhtäältä etua erityisten ongelmien ratkaisemisessa, tämäntyyppisen lähestymistavan vaikutus voi olla myös haitallinen tietyissä tapauksissa. Maissa, joissa alueiden kehitystasot ovat epäyhtenäiset ja joissa on pula yksityisistä investoinneista, resurssien liiallinen keskittäminen johtaa siihen, että kasvusta ja kehityksestä eivät pääse osallisiksi alueet ja alat, jotka muussa tapauksessa voisivat hyötyä koheesiopolitiikan varoista, joilla edistettäisiin niiden lähentymistä ja vaikutettaisiin myönteisesti yhdennettyyn kehitykseen.

4.5

Vaikka koheesiopolitiikan vaikutuksesta on esitetty monenlaisia eri lukuja, jälleen kerran voidaan todeta, että investointien todellisia vaikutuksia on edelleen vaikea ilmaista määrällisesti, mikä osoittaa, ettei indikaattoreiden valintaa ole tehty tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että tältä osin tilanne näyttää olevan muuttumassa, sillä pyrkimyksenä on määritellä selkeitä ja mitattavissa olevia tavoitteita ja tuloksia. Kumppanuussopimuksissa vahvistettuja painopisteitä, indikaattoreita ja tavoitteita on seurattava pitkäjänteisesti, jotta mahdollistetaan korjaavat toimenpiteet tarvittaessa. Näin varmistetaan jäsenvaltioiden todellinen vastuullistaminen tuloksista sekä toimenpiteiden luotettava seuranta.

4.6

Indikaattoreiden valinnan ei kuitenkaan tule rajoittua yksinomaan määrällisiin indikaattoreihin. Vaikka määrällinen ulottuvuus on ihanteellinen kasvua mitattaessa, kehitystä arvioitaessa tarvitaan laadullisia indikaattoreita, joita ei voida jättää huomiotta.

4.7

Kaupungit mainitaan tiedonannossa kasvun moottoreina. Niille osoitetaan noin puolet EAKR:n käyttöön asettamista varoista. Investoiminen kaupunkeihin ja niiden mahdollisesti aikaansaamaan kerrannaisvaikutukseen on kannatettavaa, mutta tietyin varauksin. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kyseisenlaiset investoinnit on toteutettava harkiten, jotta ne eivät edistä keskittymiskehitystä, jolla on haitallisia vaikutuksia. Vaikka onkin totta, että kaupunkien vetovoima väestön keskuudessa voi edistää kehitystä, yhtä lailla on totta, että liikakansoitus pahentaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Toisaalta investointien puute alueilla, joiden sijainti ei ole niin keskeinen, vaarantaa väestön elämänlaadun ja aiheuttaa yhä suurempaa autioitumista ja suuriin kaupunkeihin suuntautuvaa maaltapakoa, mikä johtaa luopumiseen maatalous-, kalastus- ja teollisuustoiminnasta, jotka ovat EU:n kehittymisen kannalta olennaisia aloja.

4.8

Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden entistä tiiviimpi osallistuminen toimintaan tuodaan esiin yhtenä koheesiopolitiikan perusperiaatteista. Komissio antoi tammikuussa 2014 delegoidun asetuksen Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä (6). Analysoinnin pohjalta päätelmänä on, ettei asiakirja sisällä merkittäviä uudistuksia nykyiseen käytäntöön verrattuna ja että siinä luetellaan kumppanien valintaa ja osallistumista koskevat keskeiset periaatteet sekä useita varteenotettavia käytänteitä kuvailematta kuitenkaan työmarkkinaosapuolten osalta sitovia seurantamekanismeja. Tosiasia on, että monissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolilla on edelleen sivurooli päätöksenteossa, sillä vaikka kuulemismenettelyitä järjestetään, huomioon ei kuitenkaan oteta ruohonjuuritason todellisuutta lähimpänä olevien ja ongelmat parhaiten tuntevien tahojen mielipidettä. Näistä ongelmista huolimatta ETSK vahvistaa tukensa eurooppalaisten käytännesääntöjen laajalle täytäntöönpanolle.

4.9

ETSK:lla on jo ollut tilaisuus ilmaista vakaa käsityksensä siitä, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kaikkien kumppanien ja sidosryhmien osallistuminen ohjelmien ja hankkeiden valmisteluun, toteuttamiseen ja jälkiarviointiin auttaa parantamaan ohjelmien ja hankkeiden laatua ja täytäntöönpanoa (7).

4.10

Byrokratiaa on vähennettävä. Ohjelmissa tulee tarkastusten yhteydessä annettuja suosituksia hyödyntäen keskittyä saavutettujen tulosten valvontaan eikä niinkään siihen, millä tavoin ne saavutetaan, sillä se on yhteydessä mutkikkaisiin hallinnollisiin menettelyihin, jotka edellyttävät jättiläismäisiä ja kalliita julkisia ja yksityisiä rakenteita. Byrokratia on todellinen este monien yrittäjien osallistumiselle ja julkishallinnon tehokkuudelle. Menettelyiden, sääntöjen ja lomakkeiden yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen on sekä mahdollista että toivottavaa.

5.1

Vaikka hyvän hallintotavan merkityksestä ja vaikutuksesta talouskasvun kannalta on kaksi erilaista näkemystä, yhä enemmän kannattajia saa näkemys, jonka mukaan hyvä hallintotapa ja tehokkaat julkiset elimet ovat vahvan talouskehityksen välttämätön edellytys. Myös ETSK yhtyy tähän käsitykseen.

5.2

Varmistamalla oikeusvarmuus ja riippumaton oikeusjärjestelmä sekä sääntelemällä asianmukaisella ja vakaalla tavalla vähennetään hallinnollista tuhlausta ja luodaan tunne vakaudesta, joka vaikuttaa suotuisasti investointeihin, millä on välitön vaikutus koheesiopolitiikkaan.

5.3

ETSK kannattaa sitä, että koheesiopolitiikan yhteydessä otetaan esille kysymys hyvästä hallintotavasta OECD:n laatimien tehokkaiden julkisten investointien periaatteiden mukaisesti, sillä tämä on välttämätöntä kaikilla osa-alueilla. Hankkeiden toteuttaminen ja uuden liiketoiminnan käynnistäminen on joissakin jäsenvaltioissa helpompaa kuin toisissa. Nämä erot on poistettava, sillä heikko hallinto vaikuttaa kielteisesti paitsi kotimarkkinoihin myös unionin yhtenäismarkkinoihin luomalla esteitä muista jäsenvaltioista peräisin olevien toimijoiden pääsylle.

5.4

Eräissä jäsenvaltioissa on havaittavissa, että on tarpeen parantaa koordinointia aluetasolla tai perustaa keskus- ja paikallishallinnon väliseksi yhdyssiteeksi tehokas aluehallinto, joka kykenee laatimaan alueiden kehittämisen ja lähentymisen kannalta todella merkittäviä aluetason strategioita. Vaikka keskushallinto ei useinkaan kykene tulkitsemaan alueiden tarpeita ja ensisijaisia tavoitteita, se ei joissakin tapauksissa myönnä asianmukaisia valtuuksia alueviranomaisille, joiden rooliksi jää kansallisten poliittisten päättäjien myötäily, mistä ei synny minkäänlaista lisäarvoa alueelle.

5.5

Hyvään hallintotapaan liittyvien kysymysten yhteydessä ei pidä unohtaa, että entistä tehokkaampi julkinen hallinto voidaan saavuttaa vain yhdistämällä julkishallinnon henkilöstön koulutus ja poliittinen tahto ryhtyä tarvittaviin lainsäädännöllisiin muutoksiin.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/48

Esittelijä:

José Isaías RODRÍGUEZ GARCÍA-CARO

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, josta se esittää huomioita tässä lausunnossa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään koordinoidusti ja mahdollisimman nopeasti tämän lausunnon aiheena olevan tiedonannon strategisten linjausten mukaisesti.

1.2

Komitea katsoo, että unionin kansalaisten hyvinvoinnin kohentamisen vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien on perustuttava universaalisuuden, saavutettavuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuullisuuden kaltaisiin periaatteisiin ja arvoihin. Ilman näitä perusperiaatteita ei ole mahdollista luoda Eurooppaan sosiaalista ulottuvuutta, ja ne pitää sen vuoksi turvata ja suojata kaikissa kansalaisten terveyteen liittyvissä unionin politiikoissa.

1.3

Komitea uskoo vakaasti, että Euroopan unionia yleisesti ja tiettyjä valtioita erityisesti koettelevaa talouskriisiä ei voida ratkaista toimenpiteillä, jotka heikentävät Euroopan kansalaisten oikeutta terveyden suojeluun. Terveydenhuoltopalveluiden kustannuksista ja hinnoittelusta huolimatta terveys ei ole kauppatavaraa, ja siksi se ei voi olla riippuvainen kansalaisten ostovoimasta.

1.4

Terveydenhuoltojärjestelmien tehostaminen tapahtuu varmistamalla resurssien arvo siten, että niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti ja yhdistetään tieteellis-teknisen laadun käsite tehokkuuden ja kestävyyden käsitteeseen yhtenä terveydenhuoltojärjestelmien ja ammatillisten käytäntöjen keskeisistä näkökulmista. Tämän tulee tapahtua aina potilasta kunnioittavalla tavalla.

1.5

Komitea katsoo, että 2000-luvun alussa ei ole hyväksyttävää, että käytettävissä ei ole vertailukelpoisia tietoja. Ilman paikkansapitäviä ja merkityksellisiä tietoja ei ole mahdollista edistyä ja saada käyttöön yhtenäisiä indikaattoreita päätöksenteon ja tieteellisen analyysin tueksi. Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan sellaisen luotettavien indikaattorien järjestelmän käyttöönottoa, joka mahdollistaa analysoinnin ja toimenpiteiden hyväksymisen unionin tasolla.

1.6

ETSK pitää ensisijaisena terveyserojen torjuntaa. Olemassa olevat sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset erot ovat sairauksien levinneisyyttä määrääviä tekijöitä. Tästä syystä on välttämätöntä, että valtiot sitoutuvat takaamaan, että terveydenhuoltopalveluja tarjotaan kaikille tasavertaisesti maantieteelliseen paikkaan, sukupuoleen, vammaan, tulotasoon ja taloudelliseen tilanteeseen, ikään, etniseen alkuperään tai mihinkään muuhun tekijään katsomatta ja että terveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen rahoitetaan julkisin varoin (verotus ja sairausvakuutukset) solidaarisena osana resurssien uudelleenkohdentamista. On ylläpidettävä mahdollisimman laajaa palveluvalikoimaa kohtuullisin kustannuksin sekä huolehdittava siitä, että yhteisrahoitus ei estä huono-osaisimpia kansalaisia saamasta palveluja.

1.7

ETSK pitää terveydenhuoltoalan ammattilaisia terveydenhuoltojärjestelmien oleellisena osana. Korkeatasoinen tekninen ja tieteellinen koulutus on välttämätöntä, jotta käytettävissä on korkeasti koulutettuja ammattilaisia, jotka pystyvät vastaamaan menestyksekkäästi unionin kansalaisten terveydenhuoltotarpeisiin. Komitea katsoo myös, että jäsenvaltioissa on huolehdittava terveysalan ammattilaisten koulutuksen eettisistä näkökohdista ja edistettävä niitä.

1.8

Komitea uskoo, että perusterveydenhuollon kehittäminen terveydenhuoltojärjestelmien tarjoaman terveydenhuollon perusosana voi olla väline, jolla parannetaan kyseisillä järjestelmillä saavutettuja terveyttä koskevia tuloksia, sekä yksi menoja korjaava tekijä, jolla voidaan parantaa järjestelmien rahoituksen kestävyyttä. Komission on otettava koordinoiva rooli ja välitettävä kansallisia kokemuksia jäsenvaltioiden kesken.

1.9

Komitea pitää välttämättömänä, että pyritään hillitsemään lääkkeiden ja huipputeknologian aiheuttamia menoja, koska ne ovat terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen ratkaisevasti vaikuttavia tekijöitä. Jäsenvaltioiden ja unionin elimillä on oltava määräävä rooli arvioitaessa markkinoille saatettavien lääkkeiden ja tekniikoiden terveydellistä tehokkuutta ja turvallisuutta.

1.10

Tieto- ja viestintätekniikan roolia jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä on kasvatettava edelleen unohtamatta sitä, että inhimillisen ulottuvuuden on oltava sähköisen terveydenhuollon keskipisteessä.

1.11

Jotta edistetään terveydenhuoltojärjestelmien hyvää hallintotapaa koko EU:ssa ja varmistetaan, että potilaiden näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon, olisi terveydenhuoltojärjestelmien saatavuutta, suorituskykyä ja kestävyyttä koskevassa tiedonkeruussa, seurannassa ja arvioinnissa hyödynnettävä täysimääräisesti potilaiden antamaa palautetta sekä varmistettava potilasjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten täysimittainen aktiivinen osallistuminen.

2.1

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan mukaan kansanterveyteen liittyvässä unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen. Kyseisen artiklan 7 kohdassa määrätään myös, että jäsenvaltioiden velvollisuuksiin kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen.

2.2

Kun toimintavara on tällainen, jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiä koskevat unionin toimet rajoittuvat niihin kansanterveyteen liittyviin kysymyksiin, joita käsitellään mainitussa perussopimuksen artiklassa. Toimia tukevan, rahoittavan ja koordinoivan roolinsa ansiosta komissio voi kuitenkin antaa suurta lisäarvoa muissa terveydenhuoltoon liittyvissä seikoissa, joiden avulla valtiot voivat lujittaa ja parantaa kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiään. Terveydenhuoltojärjestelmät perustuvat koko Euroopalle yhteisiin arvoihin, joita ovat universaalisuus, laadukkaan hoidon saanti, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuullisuus, kuten Euroopan unionin neuvosto totesi kesäkuussa 2006 (1). Jäsenvaltioiden terveysministerit totesivat päätelmissään, että terveysjärjestelmät ovat olennainen osa Euroopan sosiaalista infrastruktuuria.

2.3

Komission tiedonannossa yksilöidään joukko vaikeuksia, joihin eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien on täytynyt vastata ja joita talouskriisi on kärjistänyt. Näitä ongelmia ovat terveydenhuoltokustannusten kasvaminen, yhteiskuntien väestön vähitellen tapahtuva ikääntyminen ja sen myötä kroonisten sairauksien yleistyminen samoin kuin terveydenhuoltopalvelujen kysynnän lisääntyminen, terveydenhuollon työvoiman epätasainen jakautuminen ja eräissä valtioissa vallitseva työvoimapula sekä epäoikeudenmukaisuus terveydenhuollon saatavuudessa.

2.4

Tästä näkökulmasta komissio on laatinut Euroopan unionin neuvoston kesäkuussa 2011 (2) ja joulukuussa 2013 (3) antamien päätelmien perusteella tiedonannon, josta se pyytää ETSK:n lausuntoa. Euroopan unionin neuvosto suhtautui tähän tiedonantoon myönteisesti kesäkuussa 2014 hyväksymissään päätelmissä talouskriisistä ja terveydenhuollosta (4).

2.5

Tiedonannossa ehdotetaan tehokkaita, helposti saavutettavia ja sopeutumiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevaa Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa, jossa kunnioitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa ja jossa unioni tarjoaa suuntaviivoja ja seuranta- tai arviointivälineitä. Suunnitelma käsittää seuraavat osat:

2.5.1

Terveydenhuoltojärjestelmien tehostamisen tukemiseen sisältyy kolme näkökohtaa: terveydenhuoltojärjestelmien suorituskyvyn arviointi, hoidon ja potilasturvallisuuden laatu ja hoidon integrointi. Terveydenhuollon saatavuuden parantaminen saavutetaan terveydenhuollon työvoimaa koskevilla toimilla, lääkkeiden kustannustehokkaalla käytöllä ja direktiivin 2011/24/EU optimaalisen täytäntöönpanon avulla. Terveydenhuoltojärjestelmien sopeutumiskyvyn parantamiseen voidaan päästä seuraavien lähestymistapojen avulla: terveysteknologian arviointi, terveystietojärjestelmät ja sähköiset terveyspalvelut.

3.1

Terveydenhuollon kustannusten kasvaminen, väestön ikääntymisen voimistuminen ja tiettyjen, lähinnä ikääntyneitä vaivaavien sairauksien kroonistuminen eivät ole vain viime vuosikymmenen aikana syntyneitä ongelmia, vaan niiden kanssa on painittu jo aiemmilla vuosikymmenillä, ja nykyinen kriisi on pahentanut niitä rajoittamalla tämän tyyppisiin toimiin myönnettäviä varoja. Tästä syystä strategisessa lähestymistavassa on pyrittävä ratkaisemaan tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta terveydenhuoltojärjestelmien lähivuosien jatkuva resurssitarve, jotta voidaan hoitaa elinajanodotteen nousun vuoksi jatkuvasti ikääntyvää ja yhä enemmän hoitoa tarvitsevaa väestöä.

3.1.1

Terveyden edistämisellä ja sairauksien ehkäisemisellä on perustavanlaatuisina terveyttä koskevina suojatoimenpiteinä oltava merkittävä rooli kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä. Terveydenhoitokustannuksia voidaan vähentää merkittävästi investoimalla terveyskasvatukseen ja kannustamalla entistä aktiivisempia ja terveellisempiä elintapoja liikalihavuuden, tupakanpolton ja alkoholin käytön vähentämiseksi. Säännölliset syöpäseulonnat ja terveystarkastukset voivat antaa ikääntyneimmille ihmisille mahdollisuuden nauttia pitkästä ja terveestä eläkeiästä.

3.2

Komitea on samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien on perustuttava universaalisuuden, kaikkiin ulottuvan saavutettavuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuullisuuden kaltaisiin periaatteisiin ja arvoihin. Näillä periaatteilla taataan, että kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus terveyden suojeluun ja terveydenhuoltoon, että terveydenhuoltopalveluja käytetään asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti parhaiden terveystulosten saavuttamiseksi, että terveydenhuoltopalveluja tarjotaan kaikille tasavertaisesti maantieteelliseen paikkaan, sukupuoleen, vammaan, tulotasoon, ikään, etniseen alkuperään tai mihinkään muuhun tekijään katsomatta ja että terveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen rahoitetaan julkisin varoin (verotus ja/tai sairausvakuutukset) solidaarisena osana resurssien uudelleenkohdentamista.

3.3

Komitea katsoo, että Euroopan unionia yleisesti ja tiettyjä valtioita erityisesti koettelevaa talouskriisiä ei saa käyttää tekosyynä, jonka perusteella kansalaiset jaetaan ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin kaikille kuuluvan terveyden suojelua koskevan oikeuden suhteen. Komitean on tässä yhteydessä varmistettava myös, että eri jäsenvaltioissa tarjottavat, kapasiteetiltaan ja laadultaan erilaiset terveydenhuoltopalvelut kattavat myös ne EU:n kansalaiset, jotka eivät työskentele kotimaassaan vaan jotka työskentelevät väliaikaisesti ulkomailla. Järjestelmistä ei voida tehdä tehokkaita ja pohjaltaan kestäviä, jos niiden käyttäjät unohdetaan. Terveydenhuoltopalveluiden kustannuksista ja hinnoittelusta huolimatta terveys ei ole kauppatavara, ja siksi se ei voi olla millään tavalla riippuvainen kansalaisten ostovoimasta.

3.4

Lausunnossaan (5) aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa” (6) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea esitti nimenomaisesti seuraavan toteamuksen: ”ETSK katsoo, että komission tulisi hyödyntää käytettävissä olevia välineitä (mm. avoin koordinointimenetelmä, vaikutustenarvioinnit, tutkimusohjelmat, indikaattorit, kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö) mahdollisimman hyvin ja pohtia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa uusia menetelmiä, joilla voitaisiin varmistaa, että EU:n politiikoilla ja toimilla puututaan terveyseroja eri puolilla EU:ta synnyttäviin tai edistäviin tekijöihin.” Komitea toistaa kyseisen lausunnon kannanoton ja tukee kaikkia antamiaan suosituksia terveyserojen vähentämiseksi.

3.5

Lausunnossa (7) aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman eli EU:n kolmannen terveysalan monivuotisen toimintaohjelman perustamisesta kaudeksi 2014–2020” (8) ETSK:lla oli mahdollisuus ilmaista kantansa eräistä tiedonannossa käsitellyistä seikoista. Tässä yhteydessä komitea toistaa kyseisessä lausunnossa esitetyt huomiot terveysteknologian arvioinnista, terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutuksesta, näyttöön perustuvan lääketieteen käytöstä ja hyvien käytänteiden vaihdosta.

3.6

Komitea pitää hyvin tärkeänä, että terveydenhuoltoala sisällytetään eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Alan huomattava osuus valtioiden bruttokansantuotteesta, sen työllistämä merkittävä työvoiman määrä ja sen innovointikapasiteetti ovat riittäviä perusteita sen liittämiseksi ohjausjaksoon. Eurooppalaisen ohjausjakson arvioinneista saatavat suositukset on kuitenkin toteutettava siten, että ne eivät vaaranna niitä periaatteita ja arvoja, joihin Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmät perustuvat.

3.7

Jos terveydenhuoltojärjestelmiä tehostetaan ainoastaan hyvien tulosten näkökulmasta, unohdetaan muita seikkoja, jotka niukkojen varojen ja budjettirajoitusten toimintaympäristössä olisi otettava huomioon. Tehokkaan ja arvokkaan terveydenhuoltojärjestelmän avulla hoidon laatu ja saavutetut tulokset voidaan maksimoida käytettävissä olevilla resursseilla. Emme toisin sanoen voi pyrkiä tekemään terveydenhuoltojärjestelmistä tehokkaampia ottamatta huomioon kustannustehokkuutta. Resurssien arvon varmistaminen tarkoittaa, että niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti ja yhdistetään tieteellis-teknisen laadun käsite tehokkuuden ja kestävyyden käsitteeseen yhtenä terveydenhuoltojärjestelmien ja ammatillisten käytäntöjen keskeisenä näkökulmana.

3.8

Komitea kannattaa sitä, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät ottamaan käyttöön unionin tason indikaattoreita, joilla voidaan mitata terveydenhuoltoalan toimien tehokkuutta. Tätä varten kaikkien valtioiden on perustettava ja otettava käyttöön hyväksyttyjä avoimia ja objektiivisia tiedonkeruujärjestelmiä, jotta voidaan tehdä kattavia analyyseja, joilla edistetään yhteistyötoimia valtioiden välisten ja niiden sisällä vallitsevien terveyserojen vähentämiseksi. 2000-luvun alussa ei ole hyväksyttävää, että käytettävissä ei ole vertailukelpoisia tietoja. Ilman paikkansapitäviä, merkityksellisiä ja asianmukaisia tietoja ei ole mahdollista edistyä ja saada käyttöön yhtenäisiä indikaattoreita päätöksenteon ja tieteellisen analyysin tueksi.

3.9

Terveysindikaattorien käyttökelpoisuus perustuu niiden luotettavuuteen, joka on ennakkoedellytys niiden käyttämiseksi vertailuissa. Komissio myöntää tiedonannossaan tämän luotettavuuden puutteen, jonka vuoksi saatuja tuloksia on vaikea vertailla. Tästä syystä komitea tukee Euroopan yhteisön keskeisten terveysindikaattorien järjestelmää, joka tuottaa vertailukelpoisia tietoja terveydestä ja siihen vaikuttavista käyttäytymismalleista sekä sairauksista ja terveydenhuoltojärjestelmistä. Tämä saattaa auttaa tiettyjä jäsenvaltioita parantamaan tiedonhallintajärjestelmiään ja ottamaan käyttöön toistaiseksi puuttuvia indikaattoreita, mikä edistää yleisesti hyvien käytänteiden vaihtoa. Komitea suhtautuu myönteisesti myös indikaattoreita käsittelevän, sosiaalisen suojelun komitean alaryhmän laatimaan terveydenhuoltoa koskevaan yhteiseen arviointikehykseen.

3.10

Komitea katsoo, että terveydenhuoltojärjestelmien saavutettavuutta koskevat ongelmat saattavat vaarantaa terveydenhuollon universaalisuuden tehokkaan täytäntöönpanon. Kun saavutettavuudessa on ongelmia, ne haittaavat aina pahiten niitä väestönosia, joilla on vähiten omia varoja. Jos terveyseroja halutaan vähentää, ensimmäinen osa-alue, johon on puututtava, on terveydenhuollon saatavuus. Perusterveydenhuollon tehokas käyttöönotto maaseudulla, lähellä olevat hätäpalvelut, asianmukaiset liikenne- ja viestintäinfrastruktuurit, erikoishoidon saatavuus ja maltillisuus yhteisrahoitusmuotojen käyttöönotossa (tulotaso huomioon ottaen) ovat eräitä keskeisiä tekijöitä, joilla taataan kansalaisten mahdollisuus käyttää terveydenhuoltopalveluja ja joiden suhteen jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä.

3.11

ETSK jakaa komission pelot ja katsoo, että vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen allekirjoittaminen velvoittaa myös toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vammaisten mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja, myös varmistamalla palvelujen esteettömyys vammaisten kannalta.

3.12

Komitea on komission kanssa samaa mieltä tarpeesta säilyttää terveydenhuoltopalvelujen vakaat rahoitusmekanismit. Tässä mielessä maksuista ja veroista koostuva sekarahoitus voi tarjota terveydenhuoltojärjestelmille vakaan rahoituskehyksen. Komitea katsoo, että terveydenhuoltojärjestelmien sopeutumiskyvyn parantaminen liittyy myös tehokkaisiin tietojärjestelmiin perustuvaan ammattitaitoiseen hallinnointiin, jossa on mahdollista laskea tarkasti terveydenhuollon kustannukset. Tämä kaikki yhdessä erittäin pätevän ja motivoituneen terveydenhuollon työvoiman kanssa voi muodostaa vakaan perustan pohjaltaan kestävälle terveydenhuoltojärjestelmälle.

3.13

Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute on yksi eräiden jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien suurimmista ongelmista. Ongelmaa pahentaa myös näiden työntekijöiden voimakas muuttoliike unionin muihin jäsenvaltioihin ja unionin ulkopuolelle. Koska syyt tähän ovat moninaisia ja monisyisiä, komitea katsoo, että komission ehdottaman toimintasuunnitelman tulisi sisältää toimia terveysalan ammattien houkuttavuuden lisäämiseksi nuorten keskuudessa, jotta niihin kouluttautuviksi pyrkiviä olisi entistä enemmän ja myös jotta alan ammattien harjoittaminen olisi kiinnostavaa sekä ammatilliselta että työehtojen kannalta.

4.1

Kehittyneimmissä yhteiskunnissa terveydenhuoltojärjestelmien suorituskyvyn arvioiminen käsitetään nykyisin muun muassa välineeksi, jolla edistetään terveydenhuoltopalvelujen toimittajien vastuuvelvollisuutta palvelujen käyttäjiä kohtaan ja suunnitellaan tulevaisuutta. Tallinnan peruskirjassa tehtyjen sitoumusten syventämiseksi komitea kannattaa sitä, että jäsenvaltioiden käyttöön asetetaan välineitä ja menetelmiä, jotka mahdollistavat terveydenhuoltojärjestelmien lähentämisen ja niiden sisäisten ja ulkoisten erojen vähentämisen.

4.2

Potilasturvallisuus edellyttää potilaalle haittaa aiheuttavien tarpeettomien riskien minimoimista, mikä näkyy hoidosta tai hoitovirheistä johtuvien tapaturmien puuttumisena. Potilasturvallisuuden edistäminen edellyttää riskinhallintaa, tapaturmien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa sekä niiden toistumisriskiä vähentävien ratkaisujen käyttöönottoa. ETSK vahvistaa lausunnossaan (9) aiheesta ”Ehdotus: neuvoston suositus potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta” (10) antamansa suositukset ja laajentaa ne koskemaan kaikkia riskejä, jotka eivät liity infektioprosesseihin, ja korostaa erityisesti tarvetta ilmoittaa haittavaikutuksista ja toteuttaa toimenpiteitä niiden korjaamiseksi. Toteutettavien toimien olisi oltava tämän suuntaisia.

4.3

Komitea katsoo, että potilaan hoitoa olisi koordinoitava hoidon kaikilla tasoilla, jolloin perusterveydenhuollon rooli terveysongelmien havaitsemisessa ja hoidossa korostuu. Kehittyneen ja ammattitaitoisen perusterveydenhuollon verkon avulla terveysongelmia voidaan hoitaa lähempänä, välttää tarpeettomat erikoishoitotoimenpiteet ja vähentää hoitokustannuksia vähentämällä riippuvuutta sairaalahoidosta. Komission on otettava koordinoiva rooli ja välitettävä kansallisia kokemuksia jäsenvaltioiden kesken.

4.4

Terveydenhuoltoalalla työskentelevien osuus koko työvoimasta on Euroopan unionin valtioissa niin suuri, että tällaisten ammattilaisten puutetta voidaan pitää terveysongelmana. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi Euroopan unionin olisi seurattava ja analysoitava terveydenhuoltokoulutuksen suunnittelua – vaikka se kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan – keinona säilyttää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sellainen ammattilaisten kriittinen massa, joka mahdollistaa väestön jatkuvasti kasvavien terveydenhuoltotarpeiden täyttämisen. Komitea katsoo, että tarvittavan koulutus- ja yliopistokapasiteetin kehittämiseksi tarvitaan myös rahoitustukea.

4.5

ETSK katsoo, että korkeatasoinen tekninen ja tieteellinen koulutus on välttämätöntä, jotta käytettävissä on erittäin päteviä ammattilaisia, jotka pystyvät vastaamaan menestyksekkäästi unionin kansalaisten terveydenhuoltotarpeisiin. Komitea katsoo myös, että jäsenvaltioissa on huolehdittava terveysalan ammattilaisten koulutuksen eettisistä näkökohdista ja edistettävä niitä.

4.6

Lääkemenot muodostavat suuren osan terveydenhuoltopalvelujen kustannuksista ja vaikuttavat näiden palvelujen pohjan kestävyyteen. Lääkkeiden määrääminen vaikuttavan ainesosan perusteella (WHO:n suosittelemat kansainväliset yleiset nimitykset) on yksi vaihtoehto, jolla voidaan ehkä pienentää lääkemenoja, kun lääkkeitä määrätään ainesosan eikä kaupallisen nimen perusteella. Euroopan unionissa on esimerkkejä tällaisesta lääkkeiden määräämisestä tietyissä terveydenhuolto-organisaatioissa, ja niiden kokemuksia voitaisiin soveltaa muissa jäsenvaltioissa. Kaikissa toteutettavissa toimissa on kuitenkin otettava huomioon uusia lääkkeitä koskevan tutkimuksen tarpeet ja näiden toimien rahoitus.

4.7

Komitea yhtyy siihen, mitä komissio toteaa tämän lausunnon aiheena olevassa tiedonannossa direktiivin 2011/24/EU optimaalisesta täytäntöönpanosta (11), mutta katsoo, että tämä ei ole suurin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien saatavuutta haittaava ongelma ja että direktiivin optimaalisella täytäntöönpanolla ei paranneta kansallisten järjestelmien saavutettavuutta kansalaisten kannalta. Komitean käsityksen mukaan tiedonannon kontekstissa saavutettavuuden parantamisessa on ensisijaisesti keskityttävä lisäämään terveydenhuoltopalvelujen kattaman väestön osuutta niin, että niistä tulee universaaleja, tarjoamaan mahdollisimman laaja palveluvalikoima kohtuullisin kustannuksin sekä huolehtimaan siitä, että yhteisrahoitus ei estä huono-osaisimpia kansalaisia saamasta palveluja. Turvallisen ja laadukkaan rajatylittävän terveydenhuollon varmistaminen ei takaa sitä, että kansalaiset saavat perusterveydenhuoltopalveluja alkuperävaltiossaan.

4.8

Lääketieteellinen tutkimus ja innovointi synnyttävät uutta terveysteknologiaa vastauksena diagnostisiin ja hoidon asettamiin lääketieteen alan haasteisiin. Tämän teknologian korkeat kustannukset ja sen oletettu tehokkuus edellyttävät tällaisen teknologian tehokasta arviointijärjestelmää. Komitea pitää hyvin tärkeänä, että terveysteknologian arviointiverkosto (EUnetHTA) tuottaa lisäarvoa jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille elimille sekä edistää yhteisvaikutuksia ja arviointien levittämistä.

4.9

Tietotekniikan hyödyntäminen potilaskertomusten käytössä on edistysaskel, jota olisi hyödynnettävä myös muualla kuin terveyskeskuksissa. Sähköinen potilaskertomus, joka on kaikkien potilasta hoitavien terveysalan ammattilaisten käytettävissä, vaikuttaisi olevan tavoittelemisen arvoinen päämäärä, vaikka se toistaiseksi näyttää kaukaiselta. Euroopan unionin on tuettava verkossa olevia terveystietojärjestelmiä ja sähköisiä terveyspalveluja siten, että kansalaisten potilaskertomukset seuraavat heidän mukanaan kaikkialle. Sähköiset potilaskertomukset ovat erittäin hyödyllinen väline potilaan kannalta, mutta samalla se on haaste viranomaisille, joiden on koordinoitava terveysjärjestelmissään yhteensopivia sovelluksia, jotta kaikki terveysalan ammattilaiset voivat tutustua henkilön terveysongelmiin riippumatta siitä, missä tämä on. Tämä on valtava haaste, mutta komitea uskoo, että tavoitteen saavuttaminen parantaa Euroopan kansalaisten terveystilannetta.

4.10

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että kansalaisilla on pääsy sähköisiin terveystietojärjestelmiin esimerkiksi saadakseen tietoja valvontaviranomaisten hyväksymistä ihmisten käyttöön tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista. Näiden tietojen on oltava kattavia, täsmällisiä, ajantasaisia ja turvallisia, jotta niitä haluavat kansalaiset voivat täydentää heitä hoitavilta terveydenhuollon ammattilaisilta saamiaan tietoja.

4.11

Lausunnossaan (12) komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelma 2012–2020 – innovatiivista terveydenhuoltoa 21. vuosisadalle” (13) komitea otti kantaa ”sähköiseen terveydenhuoltoon”. Komitea toistaa kyseisestä lausunnosta seuraavat virkkeet: ”Sähköisen terveydenhuollon on vahvistettava molemminpuolista luottamusta potilaiden ja alan ammattilaisten välillä. On vältettävä ’persoonattomuuden’ vaara ja psykologisten tekijöiden sivuuttaminen. Ihmisen on oltava keskeisellä sijalla sähköisessä terveydenhuollossa.” Tämän mukaisesti komitea vahvistaa, että kansalainen on keskeisellä sijalla terveydenhuoltojärjestelmissä.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/54

1.1.1

ETSK pitää välttämättömänä ja aiheellisena ajantasaistaa lääkerehusta annettuja unionin säännöksiä yhdenmukaisten ehtojen varmistamiseksi lääkerehujen valmistukselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle, jolloin voidaan suojella eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja vastata samalla kuluttajien odotuksiin.

1.1.2

ETSK kannattaa lääkerehun käyttöä yhtenä lisäkeinona kasvattaa terveitä tuotantoeläimiä sekä parantaa kansanterveyttä.

1.1.3

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että myös muille kuin elintarviketuotantoeläimille tarkoitetun lääkerehun valmistus, markkinoille saattaminen ja käyttö on sisällytetty ehdotukseen yhtenä erityisesti kroonisten tautien vaihtoehtoisena hoitotapana.

1.1.4

Eläinlääkkeiden saatavuus on ongelmallista toissijaisten eläinlajien hoidossa ja vesiviljelyssä. ETSK vaatiikin, että myös näillä aloilla on mahdollista käyttää lääkerehua ja että valmistuksen ja sujuvan jakelun esteet minimoidaan. ETSK on myös tyytyväinen ennakoivan tuotannon käyttöönottoon, jolloin on mahdollista suunnitella valmistamista paremmin ja minimoida mahdolliset jäämien siirtymiset. Tällä tavoin ei viimeisten käyttöpäivien vuoksi pääse missään tapauksessa syntymään epätarkoituksenmukaista lääkeainevarastoa.

1.1.5

ETSK kehottaa antamaan asetuksessa enemmän painoarvoa eläinlääkäreille tai päteville ja akkreditoiduille ammattilaisille, jotka tuntevat voimassa olevat säännöt ja joilla on täydet valmiudet diagnoosien tekoon ja sellaisen hoidon määräämiseen, jolla varmistetaan parhaiten terveys, hyvinvointi ja kansanterveys.

1.1.6

ETSK katsoo, että eläinlääkäri tai pätevä ja akkreditoitu ammattilainen on ammattia harjoittaessaan ainoa taho, jonka tulee määrittää hoidon kesto, ja ettei voida antaa tiukkoja sääntöjä, sillä mm. lajien, fysiologisten tilanteiden, lääkkeiden antamisen ja sairauden asteiden välillä on eroja.

1.1.7

ETSK on tietoinen siitä, että lääkerehun vaikuttavia aineita siirtyy muuhun kuin kohderehuun. Jäämien siirtymisen olisi kuitenkin noudatettava ALARA-periaatetta (eli niin pieni kuin on kohtuudella mahdollista, As Low As Reasonably Achievable).

1.1.8

ETSK korostaa erilaisia tuotantojärjestelmiä ja pitää ensisijaisen tärkeänä, että jäämien siirtymisessä otetaan huomioon kyseisen teollisuudenalan nykyisin käyttämä tekniikka ja että ne määritellään niin, ettei mikrobilääkeresistenssin syntymisen riskiä ole.

1.1.9

ETSK pitää välttämättömänä luoda käyttämättömien ja vanhentuneiden tuotteiden yhtenäinen hallintojärjestelmä, jotta voidaan valvoa kaikkia mahdollisia eläinten tai ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvia riskejä.

1.1.10

ETSK korostaa myös, että on tarpeen vahvistaa lääkerehun tasalaatuisuuden kriteerit tavoitearvoiksi.

1.1.11

ETSK katsoo, että tämä säädösehdotus saattaa haitata unionin sisäistä kauppaa, ja pitää aiheellisena, että ehdotus muotoillaan nykyistä joustavammin alan kilpailukyvyn parantamiseksi.

1.1.12

ETSK panee merkille, että eläinlääkärien tai pätevien ja akkreditoitujen ammattilaisten on täytettävä velvollisuutensa olla käyttämättä mikrobilääkkeitä rutiininomaisesti ennaltaehkäisevänä hoitona, vaikka (samoin kuin ihmislääketieteessä) onkin tilanteita, joissa ennaltaehkäisevä mikrobilääkehoito on välttämätöntä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä viime kädessä kansanterveyden turvaamiseksi.

1.1.13

ETSK katsoo, että mikrobilääkkeiden käyttö taudinehkäisyyn olisi määriteltävä jokaisen jäsenvaltion tasolla ottaen huomioon tuotantojärjestelmien erityispiirteet ja ominaislaatu, eläinlajit, terveystilanne, lääkkeiden saatavuus jne. kussakin maassa.

1.1.14

ETSK pitää välttämättömänä, että tässä säädösehdotuksessa luetellaan henkilönsuojaimet, joita työntekijä tarvitsee välttyäkseen altistumasta kemiallisille tekijöille valmistusprosessin aikana syntyvän pölyn ja siihen liittyvän aspiraatioriskin vuoksi.

1.1.15

ETSK suosittaa, että jäsenvaltioissa laaditaan erityisiä koulutusohjelmia työntekijöille, jotka altistuvat kemiallisille tekijöille.

1.1.16

ETSK katsoo, että asetuksessa olisi suotava jäsenvaltioille mahdollisuus antaa täytäntöönpanosäädöksiä omaan käyttöönsä tuottaville pienviljelijöille koituvan hallinnollisen taakan ja byrokratian välttämiseksi heikentämättä erityisiä lääkerehua koskevia turvallisuus- ja hygieniasäännöksiä.

1.2.1

Eläinten terveydenhoidolla on strateginen merkitys, koska se vaikuttaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen, ympäristöön ja maaseudun elinkeinoelämään. Tämän vuoksi hyväksyttyjen eläinlääkkeiden saatavuus on ratkaisevan tärkeää, jotta eläinlääkäreillä tai pätevillä ja akkreditoiduilla ammattilaisilla on käytössään riittävät välineet eläintautien valvomiseksi, ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

1.2.2

Muiden eläinlääkkeiden tavoin tarvitaan mikrobilääkkeitä, jotta voidaan torjua bakteeri-infektioita eläimissä. ETSK katsoo, että turvallisten ja tehokkaiden mikrobilääkkeiden saatavuus on olennainen osatekijä, johon eläinlääkärit voivat turvautua pitääkseen yllä eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kansanterveyttä ja palauttaakseen ne tarvittaessa ennalleen.

1.2.3

ETSK suhtautuukin myönteisesti säädösehdotuksen tavoitteeseen luoda ajantasainen ja oikeasuhteinen sääntelyjärjestelmä ja varmistaa eläinlääkkeiden saatavuus. Lopullisena päämääränä on suojella eläinten terveyttä, kansanterveyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja ympäristöä. Periaatetta olisi seurattava myös eläimille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi.

1.2.4

Eläinlääkemarkkinoilla on erityispiirteitä, jotka poikkeavat ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden markkinoista, ja siitä syystä ETSK pitää erittäin asianmukaisena sitä, että tämä säädösehdotus koskee yksinomaan eläinlääkkeitä. On tärkeää, että periaatteet ovat yhtenäisiä, mutta periaatteiden soveltamistapa on mukautettava kokonaan alan olosuhteisiin.

1.2.5

ETSK katsoo, että voimassa olevat säännökset aiheuttavat teollisuudelle merkittävän hallinnollisen rasitteen, mikä vaikuttaa tarvittavaan innovointiin kielteisesti. ETSK suhtautuukin myönteisesti lupamenettelyjä, luvan myöntämisen jälkeistä valvontaa, myyntilupien muutoksia jne. koskevien säännösten yksinkertaistamiseen, jotta hallinnollista rasitetta voidaan vähentää. Ehdotuksessa on kuitenkin vielä parantamisen varaa.

2.1.1

Ehdotuksessa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat lääkerehun valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä Euroopan unionissa.

2.1.2

Tätä varten annetaan käytettävät määritelmät, joista on syytä korostaa erityisesti seuraavia:

2.1.3

Erityisen myönteisenä on pidettävä lääkerehun luokittelua asetusten N:o 767/2009 ja N:o 183/2005 soveltamisalalla rehuseosten osalta siten, että lääkerehua pidetään rehuseoksena.

2.1.4

Lääkerehujen käyttöalaa on laajennettu käsittämään myös muut kuin elintarviketuotantoeläimet, kuten lemmikkieläimet.

2.1.5

Säädösehdotuksessa vahvistetaan lääkerehun käyttö pätevänä ja erittäin hyödyllisenä välineenä hoitaa eläinten terveyttä ja kansanterveyttä. Samoin tuodaan esiin lääkerehun arvo erittäin kilpailukykyisissä Euroopan tuotantojärjestelmissä.

2.1.6

Karjankasvatuksella Euroopan unionissa ja eri jäsenvaltioiden erilaisilla tuotantojärjestelmillä on tärkeä asema, joten alan kilpailukyvyn parantamiseksi tarvitaan erilaisia välineitä, kuten lääkerehua.

2.1.7

Asetuksen liitteisiin on koottu kaikki tarvittavat vaatimukset, jotta tehtaiden valmistama lääkerehu olisi turvallista ja tasalaatuista ja jotta ristikontaminaatio olisi mahdollisimman vähäistä.

2.1.8

Säädösehdotuksessa pidetään välttämättömänä, että Euroopan unioniin tuotava lääkerehu täyttää samat vaatimukset, jotka kyseisessä asetuksessa säädetään.

2.1.9

Tulevan asetuksen mukaan lääkerehun valmistuksessa on käytettävä ainoastaan hyväksyttyjä eläinlääkkeitä, ja kaikkien käytettävien yhdisteiden yhteensopivuus on varmistettava, jotta tuote on turvallinen ja tehokas.

2.2.1

Säädösehdotus kattaa sekä eläinlääkkeistä annettavia tietoja koskevat vaatimukset että eläinlääkkeiden myyntilupia koskevat menettelyt. Lisäksi siinä käsitellään pakkaamista, merkintöjä, jakelua ja turvallisuuden seurantaa markkinoilla (lääketurvatoimintaa) sekä eläinlääkkeiden valvontaan ja käyttöön liittyviä asioita.

2.2.2

Uutena asiana säädösehdotuksessa on keskitetyn lupamenettelyn laajentaminen siten, että sen mukaista lupaa voi hakea mille tahansa eläinlääkkeelle. Samaten pyritään välttämään tarpeetonta hallinnollista ja taloudellista rasitetta säätämällä, että lupahakemuksen arviointi yhden ainoan kerran riittää.

2.2.3

Ehdotus merkitsee sääntelyn merkittävää yksinkertaistamista. Merkinnöissä ja pakkauksissa pakollisesti annettavia tietoja vähennetään, ja niissä tarjoutuu mahdollisuus käyttää yhdenmukaistettuja kuvamerkkejä ja lyhenteitä.

2.2.4

Lisäksi annetaan säännöksiä suoja-ajasta, jota sovelletaan myyntiluvan saamisen tai muuttamisen yhteydessä toimitettaviin teknisiin asiakirjoihin. Suoja-aikaa pidennetään suppeiden markkinoiden ja uusien mikrobilääkkeiden tapauksessa.

2.2.5

Euroopan komissiolle annetaan valtuudet vahvistaa vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen eläimille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden käytön kieltämistä tai rajoittamista.

2.2.6

Eläinlääkkeiden on saatava ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden tapaan myyntilupa ennen kuin ne voidaan asettaa saataville markkinoilla. Tätä varten on toimitettava tiedot, joiden avulla tuotannon laatu, lääkkeiden turvallisuus (eläimille, käyttäjille ja ympäristölle) sekä kliininen teho voidaan näyttää toteen. Lisäksi tuotantoeläinten hoitoa varten on annettava tiedot, joilla taataan kuluttajan turvallisuus.

2.2.7

Nykyiset neljä menettelyä myyntiluvan saamiseksi eläinlääkkeille säilytetään tietyin muutoksin: keskitetty menettely, hajautettu menettely, keskinäinen tunnustamismenettely ja kansallinen menettely. Lisäksi asetuksessa vahvistetaan myyntiluvan ehtojen muuttamista varten järjestelmä, jossa otetaan huomioon kulloinenkin riskin taso. Ehdotuksessa otetaan samaten käyttöön riskiperusteinen toimintamalli lääketurvatoiminnan alalla. Valmisteyhteenvetojen yhdenmukaistamista varten vahvistetaan menettely.

2.2.8

Asetuksessa on myös vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa homeopaattisia eläinlääkkeitä sekä valmistukseen, jakeluun ja käyttöön liittyviä kysymyksiä.

3.1.1

ETSK kannattaa asetusehdotusta, samoin kuin komission aikomusta yhdenmukaistaa lääkerehua koskevat vaatimukset kaikissa jäsenvaltioissa.

3.1.2

ETSK muistuttaa, ettei valmistusta koskevista vaatimuksista saa tehdä niin tiukkoja, että rehuteollisuuden olisi vaikea mukautua niihin. Ristikontaminaatio on alalla todellisuutta, eikä sitä voida rajoittaa tasolle, joka on teknisesti mahdoton saavuttaa ja joka ei vastaa eläinten terveydelle aiheutuvaa riskiä.

3.1.3

ETSK katsoo, että karjankasvatuksella on unionin maataloudessa tärkeä asema, ja siitä syystä karjankasvattajien ja rehunvalmistajien käytössä on oltava riittävästi välineitä, joiden avulla voidaan saavuttaa hyvä kilpailukyky markkinoilla. Lääkerehun käytön ja valmistuksen sääntely on välttämätöntä, mutta se on mukautettava alalla nykypäivänä käytössä olevaan tekniikkaan.

3.1.4

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan lääkerehua koskevalla säädöksellä odotetaan olevan merkittävä positiivinen vaikutus lääkerehualan kustannustehokkuuteen ja talouskasvuun ottaen huomioon myös eläinlääkkeiden innovatiiviset sovellukset.

3.1.5

Lääkerehua varten on tärkeää vahvistaa jäämien siirtymistä koskevat enimmäistasot, jotka perustuvat komission tietoihin ja noudattavat ALARA-periaatetta ja joissa otetaan huomioon alalla käytössä olevat parhaat valmistustekniikat.

3.1.6

ETSK toteaa, että säädökseen on sisällytetty joitakin tuotantomuotoja, kuten rahtisekoittajat, joiden on noudatettava elintarvikkeiden turvallisuutta ja lääkerehun tasalaatuisuutta koskevia periaatteita, jotta jäämien runsas siirtyminen vältetään, ja siitä syystä niitä on valvottava tiukemmin.

3.1.7

ETSK pitää tarkoituksenmukaisena, ettei unionin sisäistä kauppaa vaikeuteta tämän asetuksen säännöksillä. Kauppavaihtoa olisi sen sijaan helpotettava.

3.1.8

ETSK muistuttaa, että eri jäsenvaltioissa on toissijaisia lajeja, joita varten on tällä hetkellä vähän hoitovaihtoehtoja, ja tämän vuoksi niille tarkoitetun lääkerehun ennakoivalle tuotannolle ei pitäisi asettaa lisäesteitä.

3.2.1

ETSK katsoo, että eläinlääkkeiden lupamenettelyt on määriteltävä siten, että varsinainen markkinoille saattaminen ei viivästy tarpeettomasti eri jäsenvaltioissa, joissa eläinlääkkeille halutaan saada myyntilupa, ja että voidaan helpottaa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien nopeaa ratkaisua.

3.2.2

ETSK katsoo, että sääntelykehyksen on edistettävä tutkimusta, teknistä kehitystä ja innovointia eläinlääkkeiden alalla, jotta voidaan vastata niihin lääkinnällisiin tarpeisiin ja haasteisiin, joita eri eläinlajeilla ja tuotantomalleilla on Euroopassa.

3.2.3

Joillekin eläinlajeille, niin sanotuille toissijaisille lajeille, on perinteisesti ollut ongelmallista saada eläinlääkkeitä. Toisten, Euroopassa sosioekonomisesti erityisten tärkeiden lajien kohdalla puuttuvat taas konkreettiset käyttöaiheet (toissijaiset käyttötarkoitukset).

3.2.4

Tässä tilanteessa tarvitaan Euroopan tason politiikkaa, jolla edistetään eläinlääkkeiden todellista saatavuutta toissijaisille lajeille ja toissijaisiin käyttötarkoituksiin siten, että taataan kyseisten eläinlääkkeiden laatu, turvallisuus ja teho ja varmistetaan samalla, että niiden kehittäminen on eläinlääketeollisuuden yrityksille taloudellisesti kannattavaa.

3.2.5

ETSK suhtautuu myönteisesti hallinnollisen rasitteen keventämiseen merkintävaatimuksia yksinkertaistamalla, lääketurvatoimintaan ja myyntiluvan ehtojen muuttamiseen sekä myyntiluvan myöntämiseen rajoittamattomaksi ajaksi.

3.2.6

ETSK kannattaa sähköisen järjestelmän käyttöönottoa hakemusten jättämistä varten sekä ajatusta Euroopan keskustietokannasta, joka edistää tietojen vaihtoa teollisuuden ja virastojen väillä ja auttaa vähentämään hallinnollisia esteitä.

3.2.7

Myös eläinlääketurvatoiminnan parantamiseen tarkoitetut toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti hallinnollisten esteiden vähentämiseen ja varmistavat samalla varmistavat lääkkeiden turvallisuuden. Tästä syystä riskiperusteista toimintamallia voidaan pitää erittäin tarkoituksenmukaisena.

3.2.8

Lainsäädännön tarkistamisella pyritään mm. parantamaan sisämarkkinoiden toimivuutta. Se on toteutettava vaarantamatta muita tavoitteita, kuten hallinnollisen rasitteen vähentämistä ja lääkkeiden saatavuuden parantamista. Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, valmisteyhteenvetojen yhdenmukaistamismenettelyn on oltava tehokas sekä suhteellisuutta ja keskinäistä tunnustamista koskevien periaatteiden mukainen.

3.2.9

Uuden sääntelykehyksen olisi edistettävä innovointia ja uusien lääkkeiden, varsinkin mikrobilääkkeiden, kehittämistä. Tätä varten tarvitaan sääntelykehys, jolla varmistetaan ennustettavuus ja joka perustuu tieteelliseen tietoon siten, että aina otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate.

3.2.10

Jos käytettävissä ei ole tarkoitukseen sopivaa myyntiluvallista eläinlääkettä, säädösehdotuksessa olisi edistettävä EU:ssa rekisteröityjen eläinlääkkeiden käyttöä ihmisille tarkoitettujen valmisteiden sijasta. Eläinlääkkeillä on käytännössä todettu turvallisuus- ja tehokkuusprofiili. Tällä vaihtoehdolla on merkittävä etu ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden käyttöön nähden, koska viimeksi mainittujen valmisteiden turvallista käyttöä ja tehoa ei ole osoitettu eläimillä. Lisäksi tämä näkökohta on erityisen tärkeä mikrobilääkeresistanssin kannalta, koska nykyisessä ehdotuksessa sallitaan ihmisille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden käyttö ensimmäisenä vaihtoehtona, jos jäsenvaltiossa ei ole myyntiluvallista eläinlääkettä kyseistä tarkoitusta varten.

4.1.1

Asetusehdotuksen 2 artiklassa, ”Määritelmät”, olisi selvennettävä seuraavien asiakirjassa käytettyjen termien määritelmiä: ”vaikuttava aine”, ”muu kuin kohderehu”, ”rahtisekoittaja” ja ”tilasekoittaja”, koska näillä termeillä on erityistä merkitystä säännösten kehittämisen kannalta. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että terminologia on riittävän täsmällistä, jotta kansallisessa lainsäädännössä jo olemassa olevien ja käytettävien nimitysten kanssa ei synny ristiriitaa.

4.1.2

On välttämätöntä asettaa eläinlääkemääräyksille kohtuullisempi voimassaoloaika, jotta hoito olisi tehokasta eikä eläinten turvallisuutta vaaranneta. Voimassaoloaikaa olisi syytä pidentää kolmesta viikosta asianmukaiseen ajanjaksoon.

4.1.3

Eläinlääkärin tai pätevän ja akkreditoidun ammattilaisen on ammattiaan harjoittaessaan ilmoitettava hoidon pituus, lääkkeen annostus, varoajat jne. valmisteyhteenvedon tietojen perusteella. Nämä ohjeet ovat osa virallisen virkaeläinlääkärin antamaa lääkerehumääräystä. Karjankasvattajan on noudatettava määräystä ja varmistettava ohjeiden yhdenmukaisuus valmisteyhteenvedon tietojen kanssa. Ristiriitatilanteessa tuottaja vapautuisi vastuusta. Eläinten hoito kuuluu karjan tuntevan ja sen tilasta vastuussa olevan eläinlääkärin tehtäviin. Karjankasvattajan velvoittaminen noudattamaan tiukasti valmisteyhteenvedon tietoja merkitsisi tosiasiassa, että tälle lankeaisi eläinlääkärin velvollisuudet ja vastuu.

4.1.4

On aiheellista sallia mikrobilääkkeiden käyttö taudinehkäisyyn, vaikka se on rajoitettava tiukasti välttämättömiin, perusteltuihin tapauksiin. Rutiininomaista käyttöä taudinehkäisyyn ei pidä missään tapauksessa sallia, ja hyviä hygienia- ja hoitokäytäntöjä on edistettävä.

4.1.5

ETSK kehottaa mainitsemaan säädökset, joihin viitataan asetettaessa veden laatua ja vesijohtojen materiaalia koskevia vaatimuksia. ETSK katsoo, että merkinnöissä sallittujen poikkeamien osalta tuotteita ei pidä mitenkään eritellä, koska kaikkien tuotteiden on käytävä läpi sama lupamenettely ja täytettävä samat vaatimukset ilman minkäänlaista erottelua.

4.1.6

Merkintöjen poikkeamat johtuvat teknisistä tai analyyttisistä virheistä (analyyttisestä menetelmästä sekä vaikuttavan aineen tyypistä ja sisällöstä johtuva epävarmuus tarvittavasta määrästä). Tätä tapahtuu sekä mikrobilääkkeitä sisältävän rehun että muun rehun kohdalla. Lisäksi virhemahdollisuus rehun sisältämien mikrobilääkkeiden määrittämisessä käytettävissä analyysimenetelmissä on suurempi kuin muiden aineiden kohdalla, mikä osoittaa, että uusittavuus on vähäisempää, joten näin alhainen toleranssi ei ole perusteltua.

4.1.7

Lisäksi ETSK on tyytyväinen siihen, että tuotteen tasalaatuisuus taataan jo sen hyväksymistä varten suoritetuissa kokeissa.

4.1.8

Vaatimus, jonka mukaan eläinlääkkeen päiväannoksen sisältävän lääkerehun on vastattava vähintään 50:tä prosenttia rehun päiväannoksesta on käytännössä työläs toteuttaa, ja muotoilua tulisi laajentaa seuraavasti: ”Eläinlääkkeen päiväannoksen sisältävän lääkerehun on vastattava vähintään 50:tä prosenttia täysrehun tai täydennysrehun päiväannoksesta kuiva-aineena ilmaistuna.”

4.2.1

Kuuden kuukauden odotusaika kansallisen menettelyn ja keskinäistä tunnustamista koskevan hakemuksen esittämisen välillä voi aiheuttaa ongelmia, jos syntyy eläinten terveyden tai kansanterveyden kannalta vakava tilanne. Kuuden kuukauden ajanjaksosta olisi siksi voitava poiketa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Samaten olisi menettelyn viivästysten välttämiseksi säädettävä viitejäsenvaltiolle määräaika hajautettujen menettelyjen ja keskinäisten tunnustamismenettelyjen loppuun saattamista varten.

4.2.2

Eläinlääkkeiden kehittämistä kaikkia eläinlajeja varten olisi edistettävä laajentamalla investointien ja innovaatioiden suojaa toissijaisten eläinlajien lisäksi kaikkien eläinlajien kohdalla. Olisikin suositeltavaa pidentää tietojen suoja-aikaa kaikille eläinlajeille, myös kun on kyse myyntiluvan ehtojen laajentamisesta koskemaan useampaa eläinlajia.

4.2.3

Eri eläinlajit ja eri sairaudet edellyttävät erilaisia lääkkeen antotapoja, minkä takia tarvitaan erimuotoisia lääkkeitä (nesteitä, kiinteitä aineita, geelejä, pistoksena annettavia lääkkeitä jne.). Lääkemuodon vaihtaminen edellyttää valmisteen lähes täydellistä uudelleenkehittelyä, minkä vuoksi tätä investointia olisi suojeltava.

4.2.4

Sisä- tai ulkopakkausten merkintävaatimuksia olisi joustavoitettava, jotta niihin voitaisiin pakollisten tietojen lisäksi lisätä muita, vapaaehtoisia tietoja, jotka voivat kiinnostaa lääkkeen käyttäjiä.

4.2.5

Sähköisten välineiden käytöstä voidaan saada etuja vain, jos kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä yksi ainoa yhdenmukaistettu menettely, jossa käytetään samaa formaattia ja jota sovelletaan kaikissa menettelyissä.

4.2.6

Valmisteyhteenvetojen yhdenmukaistamisen on tarpeettoman työn välttämiseksi oltava puhtaasti hallinnollinen menettely; siinä on vältettävä arvioimasta uudelleen valmisteita, jotka ovat jo osoittautuneet turvallisiksi ja tehokkaiksi oltuaan markkinoilla useiden vuosien ajan.

4.2.7

Jos säädösehdotus ei takaa ennakoitavia, vakaita ja avoimia markkinoita, jotka toimivat yrityksille kannustimena, sillä saattaa olla kielteinen vaikutus uusien eläinmikrobilääkkeiden kehitykseen.

4.2.8

Olisi suositeltavaa vahvistaa luokitusjärjestelmä lääkkeiden käyttöä varten, jos myyntiluvallista eläinlääkettä ei ole olemassa kyseistä tarkoitusta varten. Etusijalle olisi asetettava EU:ssa eläinlääkkeeksi rekisteröityjen lääkkeiden käyttö, ja ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden käyttö olisi rajoitettava tapauksiin, joissa vaihtoehtoisia eläinlääkkeitä ei ole.

23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/61

1.1

ETSK panee merkille komission tiedonannon, jossa kehotetaan kukoistavan datavetoisen talouden eli toisin sanoen tietotekniikkaa hyödyntävän digitaalisen talouden luomiseen Euroopan unioniin. Tähän tähtäävän koordinoidun toimintasuunnitelman tulee myötävaikuttaa Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamiseen. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että on tarpeen laatia yksityiskohtainen toimintasuunnitelma.

1.2

EU:n Horisontti 2020 -puiteohjelmalla ja kansallisilla tutkimuksen, innovoinnin ja täytäntöönpanon rahoitusohjelmilla sekä yrittäjyyden ja alakohtaisen innovoinnin edistämisellä on olennainen rooli näiden aikomusten toteuttamisessa.

1.3

ETSK korostaa, että tietotekniikan käyttöönotto kaikilla yhteiskunta- ja talouselämän, kulttuurin ja koulutuksen aloilla tarjoaa valtavat kasvumahdollisuudet. Tieto- ja viestintätekniikan tuomat kehitysmahdollisuudet eivät koske ainoastaan eurooppalaisia yhtiöitä ja suuryrityksiä vaan myös innovatiivisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä mikroyrityksiä.

1.4

Jotta nämä mahdollisuudet pystytään hyödyntämään täysimittaisesti, täytyy tietotekniikkaan liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa tukea paitsi teknisten myös yhteiskunta- ja taloustieteiden alalla. Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden täytyy luoda tehokkaat mekanismit tutkimusten rahoittamiseksi julkisin varoin sekä tarjota kannustimet yksityisen rahoituksen suuntaamiseksi kyseisen kaltaisiin tutkimuksiin. ETSK pahoittelee, että digitaalisen infrastruktuurin rahoittamiseen tarkoitettuja määrärahoja on vähennetty huomattavasti Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa, ja kehottaa painokkaasti tekemään asiasta tarvittavat johtopäätökset. Jean-Claude Junckerin johtama komissio esitti vuoden 2014 joulukuussa uuden investointisuunnitelman, jolla pyritään saamaan aikaan ainakin 315 miljardin euron arvosta uusia julkisia ja yksityisiä investointeja keskeisillä osa-alueilla, kuten digitaalisen infrastruktuurin alalla, mikä on tässä yhteydessä tervetullut poliittinen toimenpide.

1.5

Jotta varmistetaan, että datavetoinen talous saa mahdollisuuden kehittyä vapaasti, on laadittava asianmukaiset oikeudelliset puitteet, strategia ja välineet henkilötietojen suojaamiseksi ja tietoturvan toteuttamiseksi, minkä lisäksi on pantava toimeen eurooppalainen kyberturvallisuusstrategia. Tietojen suojaaminen ja niiden turvallisuus kasvattavat kuluttajaluottamusta sekä antavat yrityksille varmuutta liiketoimintaan.

1.6

ETSK korostaa, että tietosuoja ja tietovarmuus edellyttävät tiivistä yhteistyötä kansallisten ja EU:n hallintotahojen sekä sähköistä viestintää sääntelevien elinten ja kuluttajansuoja- ja kilpailuviranomaisten välillä.

1.7

ETSK suosittaa, että komissio tukee kaikkia toimia, jotka tähtäävät Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden toteuttamiseen luoden perustaa datavetoiselle taloudelle. Esimerkkeinä niistä mainittakoon nopean laajakaistainfrastruktuurin sekä yleisesti saatavilla olevien, yhteentoimivien ja luotettavien pilvipalvelujen kehittäminen edelleen, hyvin suuriin tietomääriin perustuvat dataintensiiviset sovellukset (big data), esineiden internet (Internet of Things, IoT) ja seuraavan sukupolven verkot (Next Generation Networks, NGN), muun muassa ne, joissa hyödynnetään 5G- ja sitä seuraavien sukupolvien teknologiaa, joka on kehitteillä.

1.8

Digitaaliteknologiat nousevat esiin ja luovat uusia arvoja paitsi taloudessa myös kaikilla yhteiskunta- ja kulttuurielämän aloilla. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tuetaan tietoteknisten valmiuksien parantamista koko yhteiskunnassa, mukaan luettuina ikääntyneet ja ne, joita uhkaa sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen syrjäytyminen terveydellisistä, taloudellisista tai koulutukseen liittyvistä syistä. On otettava käyttöön uudenaikaisia opetussisältöjä ja -menetelmiä laajalla rintamalla erityisesti siksi, jotta työntekijöille luodaan valmiudet pätevöityä uudelleen ja hankkia uusia taitoja.

1.9

Tulevina vuosina julkishallinnon täytyy oppia käyttämään digitaalista dataa ja sähköisen viestinnän kanavia eduksi optimaalisella tavalla toiminnan tehostamiseksi, yhteistyön laajentamiseksi kansalaisten kanssa ja näiden aktiivisen panoksen hyödyntämiseksi. Asianmukaisesti suunnitellut julkispalvelut sekä koneellisesti luettavissa oleva avoin data kaikilla talouden ja hallinnon aloilla ovat tämän osallistumisen ennakkoedellytys. ETSK suosittaa laaja-alaista koulutustoimintaa hallinnollisen henkilöstön digitaalisen lukutaidon ja osaamisen parantamiseksi, mukaan luettuina kyky määrittää uudenaikaisia palveluita sekä valmiudet hyödyntää erikoisalojen asiantuntijoiden panosta.

1.10

ETSK suosittaa, että julkishallinto mahdollistaa julkisen tiedon uudelleenkäytön ja asettaa julkiset tiedot siitä syystä saataville avoimena, koneellisesti luettavana datana sekä ryhtyy tarvittaviin varotoimiin. Julkisen tiedon uudelleenkäytön mahdollisuudet ovat erityisen tärkeä asia eurooppalaisille pienille ja keskisuurille yrityksille.

2.1

Datavetoinen talous, ja digitaalinen talous ylipäätään, on Euroopan unionin maille ala, jolla on strategista taloudellista merkitystä. Digitaalinen data on nykyään toiminnan perusta kaikilla talouden, julkishallinnon, kulttuurin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lohkoilla. Tämän datan innovatiivinen hyödyntäminen on pääasiallinen tuottavuuden kasvun lähde unionin taloudessa.

2.2

Digitaalisen datan – jo alun perin digitaalisen tai muista datamuodoista digitalisoidun – laajamittainen käyttö sekä datan siirron ja käsittelyn helppous mahdollistavat sen, että tätä nykyä dataa voi pitää uutena ja harvinaisen arvokkaana yhteiskunnan ja talouden voimavarana.

2.3

Nykyisin digitaalista dataa tuotetaan, kerätään ja käsitellään kaikilla talouden ja yhteiskunnan toiminta-aloilla. Sellaisten innovatiivisten yritysten lukumäärä kasvaa, joiden toiminnassa digitaalinen data on perusta ja painopiste. Paikkatieto ja geopaikannus ovat erityisen arvokas elementti datavetoisessa taloudessa.

2.4

Tietomarkkinoiden nopeimmin kehittyvä segmentti ovat hyvin suuriin tietomääriin perustuvat dataintensiiviset sovellukset (big data). IDC:n laatiman analyysin mukaan vuosina 2012–2017 tässä segmentissä kasvuvauhti on vuosittain keskimäärin 27 prosenttia (kuusi kertaa niin paljon kuin koko tieto- ja viestintäteknologian markkinoilla). Dataintensiivisyyteen perustuvien tekniikoiden ja palvelujen arvon odotetaan tämän ansiosta yltävän maailmanlaajuisesti 23,7 miljardiin euroon vuonna 2017. Myös pilvipalvelujen alalla voidaan odottaa erittäin nopeaa kasvua.

2.5

Kun otetaan huomioon esineiden internetiä koskevien ratkaisujen ja sovellusten nykyinen kehitysvaihe, muun muassa älykkään kaupunki-infrastruktuurin osalta, datan volyymi kasvaa todennäköisesti suunnattoman paljon lähivuosina esineiden internetin kehityksestä johtuen. Analyytikkoyritysten ennusteiden mukaan esineiden internetin piiriin luettavien älykkäiden esineiden (smart object) määrä kasvaa koko maailmassa 26 miljardiin kappaleeseen vuoteen 2020 mennessä, mikä ylittää internetiin liitettyjen tietokoneiden määrän moninkertaisesti. Sekä yritysten että julkishallinnon on pystyttävä selviytymään tästä volyymin valtavasta kasvusta – ja kyettävä käyttämään sitä luovasti edukseen.

2.6

On erityisen tärkeää, että EU:n jäsenvaltioiden taloudet kykenevät hyödyntämään valtavan talouspotentiaalin, joka liittyy hyvin suuriin tietomääriin perustuviin dataintensiivisiin sovelluksiin ja esineiden internetiin. Tähän liittyvät innovatiivisten yritysten mainituilla aloilla tarjoamat ratkaisut sekä unionin talouden kaikkien muiden alojen yritykset, jotka käyttävät niitä edukseen omilla toimintalohkoillaan.

2.7

Komission tiedonannossa kiinnitetään huomiota tarpeeseen luoda edellytykset, jotka mahdollistavat pilvipalvelujen, huippuluokan suurteholaskentainfrastruktuurin (high-performance computing, HPC) sekä näitä ratkaisuja hyödyntävien alustojen ja palvelujen toiminnan. Komission arvioiden mukaan (1) pilvipalvelut voisivat tuoda Eurooppaan 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa ja siivittää EU:n jäsenvaltioiden BKT:n kasvua 160 miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä.

2.8

Komission mukaan yksi kehityksen keskeisistä elementeistä on myös datavetoinen innovointi (data-driven innovation, DDI), jolla tarkoitetaan yritysten ja julkisen sektorin elinten valmiutta hyödyntää parannetuista data-analyyseista, muun muassa julkisen sektorin tuottaman tiedon uudelleenkäytön yhteydessä, saamaansa tietoa. Jos tämä data vapautettaisiin avoimesti uudelleenkäyttöön, voitaisiin EU:n jäsenvaltioissa saavuttaa vuosittain 40 miljardin euron taloudelliset hyödyt. Sen ohella julkisen sektorin tiedon käytöstä ja sovelluksista vuosittain saatavat suorat ja välilliset hyödyt EU27-taloudessa olisivat yhteensä 140 miljardin euron luokkaa (2).

2.9.

Euroopan komissio korostaa, että tähän tarvitaan erittäin päteviä asiantuntijoita, avoimen datan laajamittaista soveltamista sekä asianmukaisten oikeudellisten puitteiden luomista datan omistajuuden, tietosuojan ja datan saantikeinojen osalta.

2.10

EU:n Horisontti 2020 -puiteohjelmalla ja kansallisilla tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelmilla sekä yrittäjyyden tukemisella ja alakohtaisen innovoinnin edistämisellä on tärkeä rooli näiden suunnitelmien toteuttamisessa.

2.11

Euroopan komissio aikoo käyttää monia eri keinoja tukeakseen digitaalista yrittäjyyttä Euroopassa, muun muassa edistämällä datan avointa saatavuutta, helpottamalla pilvipalvelujen käyttämistä, luomalla yhteyksiä ja yhteistyötä paikallisten datahautomojen välille sekä kehittämällä tietoteknisiä taitoja ja osaamista muun muassa digitaalisten taitojen ja työllisyyden edistämiseksi perustetun suuren koalition puitteissa.

3.1

ETSK hyväksyy komission tiedonannossa olevan esityksen menestyvän datavetoisen talouden piirteistä ja asettuu tukemaan sitä yleisellä tasolla. Kuten tiedonannossa mainitaan, datan analysoiminen tarkoittaa parempia tuloksia, prosesseja ja päätöksiä, mikä edistää innovointia ja auttaa meitä luomaan uusia ratkaisuja sekä ennustamaan kehityskulkuja tarkemmin ja valmistautumaan tuleviin tapahtumiin. ETSK toteaa kuitenkin, että komission tiedonanto ei sisällä selkeästi muotoiltua toimintastrategiaa kyseisen kaltaisen talouden rakentamiseksi EU:hun.

3.2

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tiedonannossa esitetään eräitä merkittäviä toimenpiteitä sellaisen infrastruktuurin (laajasti ymmärrettynä) kehittämiseksi, joka luo toimintaedellytykset datavetoiselle taloudelle erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

4.1

ETSK kannattaa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa määriteltyjen mekanismien ja resurssien kehittämistä ja käyttöä. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka tarjoavat käyttöön sellaisia palvelualustaratkaisuja kuin PaaS (Platform as a Service – alusta palveluna), SaaS (Software as a Service – ohjelmisto palveluna) ja IaaS (Infrastructure as a Service – infrastruktuuri palveluna) sekä muita vastaavia, jotka perustuvat julkisiin, yksityisiin ja sekamuotoisiin pilvipalveluratkaisuihin.

4.2

ETSK tukee pyrkimyksiä eurooppalaisen pilvipalvelustrategian laatimiseksi aiheesta antamiensa aiempien lausuntojen mukaisesti.