13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/1

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/2

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 2 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 1 kohdan ja 133 artiklan, luettuina yhdessä 132 artiklan 1 kohdan m alakohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on vapauttanut arvonlisäverosta laiturien ja venepaikkojen vuokraamisen sellaisten pursiseurojen jäsenille, jotka eivät palvelujensa yhteydessä käytä yhtä tai useampaa palkkaamaansa henkilöä, purjehdus- tai virkistystoimintaan, jota ei voida rinnastaa urheiluun tai liikuntakasvatukseen

—

on todettava, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 1 kohdan ja 133 artiklan, luettuina yhdessä 132 artiklan 1 kohdan m alakohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on rajannut kyseistä vuokraustoimintaa koskevan vapautuksen sellaisissa tapauksissa, joissa laitureita ja venepaikkoja vuokrataan urheilua harrastaville jäsenille ja joissa vuokraustoiminta liittyy läheisesti urheilun harrastamiseen ja on sen kannalta välttämätöntä, pursiseuroihin, jotka eivät palvelujensa yhteydessä käytä yhtä tai useampaa palkkaamaansa henkilöä

—

Alankomaiden kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Jäsenvaltiot velvoitetaan direktiivillä 2006/112/EY vapauttamaan verosta tietyt, läheisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen liittyvät palvelujen suoritukset, joita voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tarjoavat urheiluun tai liikuntakasvatukseen osallistuville henkilöille.

2.

Alankomaiden vuoden 1968 liikevaihtoverolain 11 §:n 1 momentin e kohdassa vapautetaan arvonlisäverosta palvelut, joita urheiluseurat tarjoavat jäsenilleen, pois lukien sellaisten pursiseurojen tarjoamat palvelut, jotka käyttävät palvelujensa yhteydessä yhtä tai useampaa palkkaamaansa henkilöä, silloin, kun kyseiset palvelut perustuvat siihen, että kyseisten henkilöiden avulla suoritetaan toimintoja, jotka liittyvät veneisiin tai laitureiden tai venepaikkojen käyttöön luovuttamiseen.

3.

Komission mukaan kyseinen alankomaalainen verovapautus on samalla liian väljä ja liian tiukka.

4.

Komissio ei ensinnäkään ole samaa mieltä siitä, ettei kyseistä vapautusta ole rajattu vuokraustoimintaan, jota voittoa tavoittelematon yhdistys harjoittaa urheilua harrastaviin jäseniinsä nähden, vaan että se ulottuu myös vuokraukseen sellaisille yhdistyksen jäsenille, jotka käyttävät laiturissa tai venepaikalla olevaa venettä ainoastaan virkistys- tai jopa asuinkäyttöön siten, ettei vene poistu satamasta. Vapautus on komission mukaan tältä osin arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 1 kohdan ja 133 artiklan vastainen.

5.

Komissio ei ole samaa mieltä myöskään siitä, että edellytyksenä sille, että yhdistykset voivat hyötyä vapautuksesta, on se, ettei niillä ole työntekijöitä. Komission mukaan Alankomaat lisää näin ollen lainsäädäntöönsä ehdon, joka menee pitemmälle kuin arvonlisäverodirektiivin 133 artiklassa, luettuna yhdessä 132 artiklan 1 kohdan m alakohdan kanssa, sallitaan.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/3

1)

Direktiivin 93/13/ETY (1) 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetun ”sitomattomuuden” tulkinta: Onko tämän käsitteen mukaisena pidettävä näissä tapauksissa tulkintaa, jonka mukaan ehdon pätemättömyyden toteamisesta huolimatta sen vaikutukset ulottuvat pätemättömyyden toteamishetkeen saakka? Ja onko tämän vuoksi katsottava, vaikka pätemättömyys on todettu, että vaikutukset, jotka ehdolla on ollut voimassaolonsa aikana, eivät ole kumoutuneet tai tehottomia?

2)

Tietyn ehdon käytön mahdollinen kieltäminen (6 ja 7 artiklan 1 kohtien mukaisesti) sellaisen yksittäisen, kuluttajan nostaman kieltokanteen perusteella, kun ehto todetaan pätemättömäksi: Voidaanko ehdon käytön kieltämisen yhteydessä määrätä pätemättömyyden vaikutusten rajoittamisesta? Voivatko tuomioistuimet kohtuullistaa elinkeinonharjoittajaan kohdistuvaa velvollisuutta palauttaa kuluttajan kyseisen ehdon – joka on myöhemmin todettu pätemättömästi sen vahvistamisesta alkaen tiedottamisessa tapahtuneiden laiminlyöntien ja avoimuuden vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi – mukaisesti maksamia määriä?

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/4

1)

Onko suoja-aikaa, joka mainitaan suoja-aikadirektiivin (1) 10 artiklassa luettuna yhdessä 13 artiklan 1 kohdan kanssa, sovellettava tekijänoikeuksiin, jotka aluksi nauttivat kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön antamaa suojaa mutta lakkasivat ennen 1.7.1995, koska BTMW:n 21 §:n 3 momentissa (vanha) tarkoitettuja muotovaatimuksia, erityisesti uudistamisilmoituksen tekemistä, ei täytetty (ajoissa)?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko suoja-aikadirektiiviä tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen lainsäädännön säännökselle, josta seuraa, että taideteollisen teoksen tekijänoikeus, joka lakkasi ennen 1.7.1995 muotovaatimusten täyttämättä jättämisen vuoksi, katsotaan pysyvästi lakanneeksi?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Jos kyseisen tekijänoikeuden on katsottava kansallisen lainsäädännön mukaan syntyvän tai syntyneen uudelleen, millä hetkellä tämä tapahtuu?

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/4

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/5

1)

Kuuluuko sellainen (pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltainen) kansallinen säännös, joka yhtäältä sisältää direktiivissä esitetyn mukaisen energiaintensiivisen yrityksen määritelmän ja jossa toisaalta varataan tälle yritysten ryhmälle sähköjärjestelmän yleisten kulujen kattamiseen perittäviin maksuihin liittyviä kannustimia (mutta ei kannustimia, jotka liittyisivät energiatuotteiden ja sähkön verotukseen sinänsä) tosiasiallisesti direktiivin 2003/96/EY (1) soveltamisalaan?

2)

Onko unionin lainsäädäntö ja erityisesti direktiivin 2003/96/EY 11 ja 17 artikla esteenä sellaisille (Italian lainsäädännössä voimassa oleville ja tässä ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä kuvatun kaltaisille) lainsäädännöllisille ja hallinnollisille toimille, joilla yhtäältä pyritään luomaan edellä mainitussa 17 artiklassa tarkoitettujen energiaintensiivisten yritysten energiatuotteiden (sähkön) käyttöä koskeva huojennusjärjestelmä ja jolla toisaalta mahdollisuus hyötyä tällaisista huojennuksista rajoitetaan koskemaan ainoastaan niitä paljon energiaa kuluttavia yrityksiä, jotka toimivat valmistusteollisuuden alalla, ja rajataan muuta tuotannollista toimintaa harjoittavat yritykset sen ulkopuolelle?

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/6

1)

Tarkoittaako ilmaus ”liikuntarajoitteisten” (for disabled persons) ainoastaan liikuntarajoitteisille tarkoitettuja kulkuvälineitä?

2)

Mikä on ilmauksen ”liikuntarajoitteisten” (disabled persons) merkitys, erityisesti:

3)

Muuttavatko nimikkeen 8713 merkitystä yhdistettyyn nimikkeistöön 4.1.2005 (EUVL 2005, C 1, s. 3) (2) lisätyt selittävät huomautukset, joiden mukaan nimikkeeseen eivät kuulu mopedit, joissa on erillinen ohjaustanko?

4)

Vaikuttaako tariffiluokitukseen se, että ajoneuvoa voi käyttää henkilö, joka ei ole liikuntarajoitteinen, jos ajoneuvolla voidaan todeta olevan erityisominaisuuksia, joilla lievitetään liikuntarajoitteen vaikutuksia?

5)

Jos ajoneuvon soveltuvuus muiden kuin liikuntarajoitteisten käyttöön on merkityksellinen näkökohta, missä määrin tällaisen käytön haittojen olisi myös oltava merkityksellinen näkökohta tällaista soveltuvuutta määritettäessä?

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/6

1)

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 29 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä artiklassa säädettyä menetelmää on sovellettava myös silloin, kun tavaroiden maahantuonti ja niiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisön tullialueella on tapahtunut sen seurauksena, että ne on passitusmenettelyn aikana siirretty pois tullivalvonnasta, kun on kyse tuontitullin alaisista tavaroista, joita ei ole myyty vietäviksi yhteisön tullialueelle vaan vietäväksi yhteisön ulkopuolelle?

2)

Onko ilmausta ”järjestyksessä”, jota käytetään yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 30 artiklan 1 kohdassa, suhteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa kansalaisille taattuun oikeuteen hyvään hallintoon ja yhdessä hallintotoimien perustelemisen periaatteen kanssa, tulkittava siten, että voidakseen päätyä siihen, että voidaan soveltaa 31 artiklassa esitettyä menetelmää, tulliviranomaisen on perusteltava jokaisessa hallintotoimessa, miksi kyseisissä konkreettisissa olosuhteissa ei voida käyttää 29 ja 30 artiklassa tarkoitettuja tavaroiden tullausarvon määrittämismenetelmiä?

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/7

—

Saksan liittotasavalta on rikkonut direktiivin 2007/23/EY (1) 6 artiklan 1 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se on säätänyt räjähdysaineita koskevasta laista annetussa ensimmäisessä asetuksessa (ensimmäinen räjähdysaineista annettu asetus) direktiivin vaatimukset ylittävistä vaatimuksista niin, että aiemmin suoritetusta pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista huolimatta on toteutettava ensimmäisen räjähdysaineista annetun asetuksen 6 §:n 4 momentissa säädetty menettely ennen tuotteiden saattamista markkinoille ja että kyseisen asetuksen 6 §:n 4 momentin viidennen virkkeen mukaisesti materiaalien tutkimuksesta ja testauksesta vastaava liittovaltion viranomainen on toimivaltainen tarkastamaan kaikkien pyroteknisten tuotteiden ohjekirjat ja mahdollisesti muuttamaan niitä.

—

Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/8

—

Unionin tuomioistuimen on kumottava unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) 5.3.2015 antama tuomio Rose Vision ja Seseña v. komissio (T-45/13, EU:T:2015:138).

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että maksujen keskeyttäminen, josta komissio ja muut unionin elimet (erityisesti tutkimuksen toimeenpanovirasto) päättivät tilintarkastusten 11-INFS-025 ja 11-BA119-016 yhteydessä, ja valituskirjelmän 51 kohdassa mainitut seuraukset ovat pätemättömiä.

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että komissio on syyllistynyt FutureNEM-hanketta koskevan tukisopimuksen luottamuksellisuusvelvollisuutta koskevien sopimusmääräysten rikkomiseen, minkä takia komission on maksettava Rose Visionille vahingonkorvausta valituskirjelmän 93 kohdassa mainitun mukaisesti.

—

On todettava, että komissio on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa Rosa Visionille, koska se on sisällyttänyt tämän komission tulojen ja menojen hyväksyjien ja toimeenpanovirastojen käyttöön tarkoitetusta ennakkovaroitusjärjestelmästä tehdyllä päätöksellä 2008/969/EY, Euratom (1) perustetun ennakkovaroitusjärjestelmän varoitustasolle W 2 ja keskeyttänyt maksut, minkä takia sen on maksettava Rosa Visionille korvausta valituskirjelmän 122 kohdassa mainituista aineellisista tai taloudellisista vahingoista sekä aineettomista vahingoista.

1.

Oikeudellinen virhe siinä, että on todettu, että yleisissä ehdoissa FP7 olevan II.22 kohdan 5 alakohdassa lopullisten tilintarkastuskertomusten 11-INFS-025 ja 11-BA119-016 esittämiselle asetettua määräaikaa oli pidennetty (valituksenalaisen tuomion 93 ja 95 kohta) ja ettei komissio ole rikkonut tukisopimusta (valituksenalaisen tuomion 97 kohta).

2.

Oikeudellinen virhe siinä, että on jätetty perustelematta toteamus, jonka mukaan tilintarkastusta 11-INFS-025 koskeneessa kertomusluonnoksessa ”jo tehtiin selväksi, että kyse oli tietyistä henkilöstökustannuksista, jotka eivät olleet tukikelpoisia, ja että tiettyjä sopimusmääräyksiä oli rikottu, mikä vahvistettiin mainitun tilintarkastuskertomuksen lopullisessa versiossa” (valituksenalaisen tuomion 99 kohta).

3.

Oikeudellinen virhe siinä, että on todettu tilintarkastuskertomuksen 11-INFS-025 osalta, että Rose Vision ”ei ole esittänyt – mitään seikkaa, jonka perusteella kyseisen tilintarkastuskertomuksen päätelmät voitaisiin kyseenalaistaa” (valituksenalaisen tuomion 101 kohta), ja ettei komissio ole rikkonut tukisopimusta (valituksenalaisen tuomion 102 kohta).

4.

Oikeudellinen virhe siinä, että on kiistetty, että kyse olisi FutureNEM-hanketta koskevan tukisopimuksen luottamuksellisuusvelvollisuutta koskevien sopimusmääräysten rikkomisesta (valituksenalaisen tuomion 104 kohta).

5.

Oikeudellinen virhe siinä, ettei unionin ole katsottu olevan vastuussa vahingoista, joita on aiheutunut Rose Visionin sisällyttämisestä päätöksellä 2008/969/EY perustetun ennakkovaroitusjärjestelmän varoitustasolle W 2 ja Rose Visionille tarkoitettujen maksujen keskeyttämisestä (valituksenalaisen tuomion 120 kohta).

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/10

1)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 26.2.2013 annettu komission täytäntöönpanopäätös 2013/123/EU kumotaan siltä osin kuin siinä sovelletaan Ranskan tasavaltaan rahoitusta koskevaa korjausta sellaisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhteydessä, jotka koskevat lampaita, joista ei ole tehty palkkiohakemusta varainhoitovuosina 2008 ja 2009.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Ranskan tasavalta vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Euroopan komission oikeudenkäyntikuluja

4)

Euroopan komissio vastaa neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan neljäsosa Ranskan tasavallan oikeudenkäyntikuluja.

5)

Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/11

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

3)

Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/11

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Lidl Stiftung & Co. KG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut. Adveo Group International, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/12

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Out of the blue KG ja Meinhard Mombauer vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne molemmat velvoitetaan korvaamaan puolet sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikuluista.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/13

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

APRAM – Administração dos Portos da Região Autónoma da Madeira, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/13

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Lausunnon antaminen European Seed Associationin (ESA) väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)

Ackermann Saatzucht GmbH & Co.KG ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan määräyksen liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/14

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Lausunnon antaminen European Seed Associationin (ESA) ja International Association of Horticultural Producersin (AIPH) väliintulohakemuksista raukeaa.

3)

ABZ Aardbeien Uit Zaad Holding BV ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan määräyksen liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/15

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP ja päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta annetun päätöksen 2014/659/YUTP muuttamisesta 4.12.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/872/YUTP (jäljempänä toinen muuttamispäätös) (1) 1 artiklan 1 kohdan

—

kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 960/2014 muuttamisesta 4.12.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2014 (jäljempänä toinen muuttamisasetus) (2) 1 artiklan 3–8 kohdan

—

lisäksi tai vaihtoehtoisesti kumoamaan neuvoston päätöksen 2014/872/YUTP ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2014 kantajia koskevilta osin, ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseisiä muuttamistoimenpiteitä ei ole perusteltu riittävästi, jotta niiden laillisuutta voitaisiin valvoa, ja tällä loukataan kantajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan kyseisillä muuttamistoimenpiteillä tavoiteltu päämäärä ei ole oikeutettu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämäärä.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kyseisillä muuttamistoimenpiteillä rikotaan unionin kansainväliseen oikeuteen perustuvia velvoitteita, jotka pohjautuvat Venäjän kanssa tehtyyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja/tai tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimukseen.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan toisesta muuttamisasetuksesta ei ilmene rationaalista yhteyttä päätöksen päämäärien ja niiden toteuttamiseen tarkoitettujen keinojen välillä.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan toisella muuttamisasetuksella ei anneta aineellisesti asianmukaista vaikutusta päätöksen säännöksille.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan kyseiset muuttamistoimenpiteet ovat yhdenvertaista kohtelua ja mielivaltaisuuden kieltoa koskevan periaatteen vastaisia.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan kyseiset muuttamistoimenpiteet ovat kohtuuttomia päätöksen päämäärään nähden ja niillä vaikutetaan siten epäasianmukaisesti unionin lainsäädäntötoimivaltaan ja puututaan kohtuuttomalla tavalla kantajien perusoikeuksiin.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan kyseiset muuttamistoimenpiteet merkitsevät harkintavallan väärinkäyttöä.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan kyseisillä muuttamistoimenpiteillä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta niiden keskeisten käsitteiden epäselvyyden vuoksi.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/16

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 216/96 1 artiklan d kohdan 2 alakohtaa on rikottu, koska lautakunnan jäsen, joka teki alkuperäisen vuoden 2009 valituslautakunnan päätöksen, oli myös sen lautakunnan jäsen, joka teki riidanalaisen päätöksen

—

täytäntöönpanoasetuksen 50 artiklaa on rikottu, koska on vedottu uusiin todisteisiin, joita ei esitetty SMHV:lle ensimmäisessä väitteen johdosta pidetyssä kuulemisessa

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska väitteen osalta todistustaakkaa kyseisten tavaroiden samankaltaisuudesta ei asetettu vastapuolelle

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta erehtyi määritellessään kohdeyleisön ja yleisesti arvioidessaan sekaannusvaaraa.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/17

—

kumoamaan Euroopan parlamentin varapuheenjohtajan 13.2.2015 tekemän päätöksen (302534), jolla hylättiin kantajan uudistettu hakemus saada tutustua Euroopan parlamentin asiakirjoihin, jotka liittyvät hintapyyntöihin tarjouskilpailun nro ITS08 – ulkoisten palvelujen suorittaminen ATK-palvelujen alalla, kaikissa erissä (Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti), ja jolla vahvistettiin parlamentin pääsihteerin 18.12.2014 tekemä päätös, ja

—

velvoittamaan parlamentin maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut tähän hakemukseen liittyvät kulut, vaikka hakemus hylätään.

1)

Ensimmäiseksi kantaja väittää, ettei parlamentti arvioinut pyydettyjä asiakirjoja erikseen ja epäsi jopa osittaisen oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 6 kohdan vastaisesti.

2)

Toiseksi kantaja väittää, että parlamentin perustelut, jotka koskevat yleisen turvallisuuden, yksityiselämän tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa ja päätöksentekomenettelyä, pitäisi hylätä kokonaisuudessaan perusteettomana.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/17

—

kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen, joka annettiin kantajille tiedoksi 13.2.2015 päivätyllä kirjeellä D (2015)7680, jolla kantajan tarjous luokiteltiin kolmannelle sijalle avoimen tarjouskilpailun 2014/S 066 111912 ”PE/ITEC-ITS14 – Tietoteknisten palvelujen ulkoinen suoritus”, joka sisälsi kahdeksan itsenäistä erää, kolmannen erän osalta

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan vahingon, jota kantajille on aiheutunut siitä, että ne ovat menettäneet mahdollisuuden tulla luokitelluiksi ensimmäiselle sijalle kolmannen erän osalta; kantajat arvioivat vahingon kohtuulliseksi määräksi 1 5 00  000 euroa korkoineen tuomion julistamisesta lukien tai unionin yleisen tuomioistuimen vahvistaman muun määrän, ja

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

on loukannut perusteluvelvollisuuttaan, koska se on perustellut riittämättömästi niiden teknisten tarjousten arviointia, joilla kantajat osallistuivat riidanalaiseen tarjouskilpailuun, ja koska se ei ole toimittanut kantajille tarkempia taloudellisia tietoja tarjouskilpailun voittajiksi valittujen ryhmittymien tarjouksista

2)

on rikkonut sopimusasiakirjoja (tarjouseritelmä ja täydentävät ohjeet), jotka se oli itse laatinut, koska se on soveltanut tarjousten arvioinnissa laskutapaa, joka poikkesi edellä mainituissa asiakirjoissa vahvistetusta laskutavasta.

3)

on rikkonut sopimusasiakirjoja ja Euroopan unionin oikeutta, koska se ei ole arvioinut ja tutkinut, olivatko jotkin tarjoukset poikkeuksellisen alhaisia.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/18

—

kumoamaan valtiontukea SA.22614 koskevan 23.7.2014 annetun Euroopan komission päätöksen 1 artiklan 1 kohdan, 1 artiklan 2 kohdan ja (1 artiklan 1 kohtaa ja 1 artiklan 2 kohtaa koskevilta osin) 3, 4 sekä 5 artiklan siltä osin kuin niissä todetaan, että Ryanair ja Airport Marketing Services ovat saaneet Chambre de Commerce et d’Industrie de Pau-Béarnilta sisämarkkinoille soveltumatonta lainvastaista valtiontukea

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että päätöksessä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa, hyvän hallinnon periaatetta ja kantajien puolustautumisoikeuksia, koska komissio ei ole antanut kantajille oikeutta tutustua tutkimusaineistoon eikä mahdollisuutta esittää tehokkaasti oma kantansa.

2)

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio on virheellisesti katsonut, että valtio oli vastuussa kyseisistä toimenpiteistä.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio on virheellisesti kieltäytynyt tukeutumasta vertailuanalyysiin, joka seurauksena se olisi katsonut, etteivät kantajat olleet saaneet tukea. Kantajat väittävät vaihtoehtoisesti, että komissio ei ole antanut asianmukaista painoarvoa markkinointipalveluille, on virheellisesti hylännyt syyt, jotka olivat tällaisten palvelujen hankkimista koskevan lentokentän päätöksen taustalla, on virheellisesti hylännyt mahdollisuuden, että osa markkinointipalveluista on voitu hankkia yleistä etua koskevista syistä, ei ole arvioinut markkinointisopimuksia markkinataloudessa toimivaa yritystä koskevista lentokentän omistajan ja operaattorin erillisistä näkökulmista, on käyttänyt riittämättömiä ja epäluotettavia tietoja lentoaseman kannattavuuden laskemiseksi, on soveltanut liian lyhyttä aikaväliä, on virheellisesti perustanut arviointinsa vain sovittuihin reitteihin ja on jättänyt huomiotta verkostoulkoisvaikutukset, jotka lentoasema saattoi odottaa saavansa yhteistyöstään Ryanairin kanssa. Joka tapauksessa vaikka kantajat olisivat saaneet etua, komissio ei ole osoittanut, että etu oli valikoivaa.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu toissijaisesti siihen, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen katsoessaan, että tuki Ryanairille ja AMS:lle vastasi Paun lentoaseman kumulatiivisia rajatappioita eikä Ryanairin ja AMS:n saamaa tosiasiallista voittoa. Komission olisi pitänyt tutkia sitä, missä määrin väitetty voitto oli tosiasiassa siirretty Ryanairin matkustajien hyväksi. Komissio ei myöskään laskenut kilpailuetua, jonka Ryanair sai Paun lentoaseman (väitetysti) kustannukset alittavista maksuvirroista. Kantajat väittävät lopuksi, että komissio ei ole selostanut asianmukaisesti, miksi päätöksessä täsmennetyn tuen määrän takaisin periminen oli tarpeen tilanteen palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen tuen maksamista.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/19

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/20

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/20

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan tavaramerkinhaltijan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/21

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

Asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/22

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on tulkittu ja sovellettu virheellisesti.

—

Asetuksen N:o 207/2009 76 ja 83 artiklaa on rikottu.

—

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 14 artiklaa, joka koskee syrjintäkieltoa, on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/23

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/23

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/364 (EUVL L 62, s. 25) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 (EUVL L 62, s. 1) kantajaa koskevilta osin

—

toteamaan vaihtoehtoisesti, että 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) 1 artiklan 1 kohtaa ja 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa kantajaa koskevilta osin niiden lainvastaisuuden vuoksi

—

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että 5.3.2014 annettu neuvoston päätös 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) (jäljempänä päätös) on siltä osin kuin siinä asetetaan kantajaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä ristiriidassa päätöksessä nimenomaisesti mainittujen tavoitteiden kanssa (esim. demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen) eikä se kuulu SEU 21 artiklassa määrättyjen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alan periaatteiden ja tavoitteiden alaan. Päätös ei siten täytä SEU 29 artiklaan tukeutumisen edellytyksiä. Koska päätös oli pätemätön, neuvosto ei voinut tukeutua SEUT 215 artiklan 2 kohtaan antaakseen 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä asetus). Viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet selväksi, etteivät Ukrainan tutkinta- tai oikeusviranomaiset kohtele kantajaa oikeudenmukaisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei kantaja täyttänyt edellytyksiä asetuksen ja päätöksen liitteisiin (yhdessä riidanalaiset toimet) sisällyttämiseksi. Ukrainan viranomaiset eivät olleet kohdistaneet kantajaan luetteloon sisällyttämisen ajankohtana rikosoikeudellista menettelyä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäytön tai virka-aseman väärinkäytön ja täten Ukrainan valtionvaroihin tai -omaisuuteen kohdistuvan vahingon aiheuttamisen johdosta.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajalle ei ole annettu asian tueksi vakavasti otettavia tai uskottavia taikka konkreettisia todisteita, joilla voitaisiin oikeuttaa häneen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottaminen. Todisteita ei ole etenkään mistään huolellisesta tai puolueettomasta tutkinnasta siltä osin, ovatko väitetyt perusteet, joiden väitetään oikeuttavan uudelleen nimeämisen, perusteltuja kantajan esittämien lausumien valossa.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvosto ilmoittanut kantajalle riittäviä perusteluja hänen luetteloon merkitsemiselleen. Perusteet eivät olleet yksityiskohtaisia, ja ne sisälsivät pelkästään yleisluonteisia kaavamaisia sanamuotoja.

5.

Viides kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi vakavasti kantajan omaisuudensuojaa ja mainetta koskevia perusoikeuksia. Rajoittavista toimenpiteistä ei säädetty laissa, asetuksissa tai määräyksissä. Ne päätettiin ottaa käyttöön ilman asianmukaisia suojamekanismeja, joilla annetaan kantajalle mahdollisuus tosiasiallisesti esittää asiansa neuvostolle. Rajoittavia toimenpiteitä ei ole rajoitettu koskemaan vain tiettyä omaisuutta, jonka väitetään edustavan väärin käytettyjä valtion varoja, eikä niitä ole edes rajoitettu koskemaan vain väitetysti väärinkäytettyjen varojen määrää vastaavaa varallisuusmäärää. Niitä on pidetty osoituksena syyllisyydestä, millä on ollut kielteisiä vaikutuksia muun oikeudenkäytön kannalta.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto tukeutui aineellisesti epätäsmällisiin tosiseikkoihin. Väite siitä, että Ukrainan viranomaiset ovat kohdistaneet kantajaan rikosoikeudellisen menettelyn julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäytön tai virka-aseman väärinkäytön ja täten Ukrainan valtionvaroihin tai -omaisuuteen kohdistuvan vahingon aiheuttamisen johdosta, taikka väite siitä, että kantaja on todennäköisesti syyllistynyt näihin tekoihin, on selvästi virheellinen.

7.

Seitsemäs kanneperuste on esitetty lainvastaisuuden toteamisen tueksi, ja se perustuu siihen, että mikäli päätöksen 1 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa tulkitaan siten, että ne koskevat a) kaikkia Ukrainan viranomaisten suorittamia tutkintoja siitä riippumatta, onko näiden tutkintojen tueksi, valvomiseksi taikka tarkistamiseksi käytössä tuomioistuinratkaisuja taikka oikeudenkäyntimenettelyjä, ja/tai b) ”julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäytöstä perusteettoman hyödyn tuottamiseksi” siitä riippumatta, väitetäänkö valtion varoja käytetyn väärin, nimeämisperusteelta puuttuisi asianmukainen oikeusperusta, kun otetaan huomioon tällaisesta laajasta tulkinnasta mahdollisesti seuraava mielivaltainen laajuus ja soveltamisala, ja/tai tämä tulkinta olisi suhteeton päätöksen ja asetuksen tavoitteisiin nähden. Nimeämisperuste olisi näin ollen lainvastainen.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/25

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/25

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/25

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/25

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/25

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/26

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/26

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/26

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/26

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/27

1)

Euroopan ulkosuhdehallinnon nimittävän viranomaisen 9.10.2013 tekemä päätös, jolla vahvistetaan vuoden 2013 ylennyskierroksella ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo, kumotaan siltä osin kuin siinä ei mainita Grossin nimeä.

2)

Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Philipp Oliver Grossin oikeudenkäyntikulut.

13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/27

1)

Kanne hylätään.

2)

Luc Bedin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.