ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 451

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

57. vuosikerta
16. joulukuuta 2014


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

9. ja 10. heinäkuuta 2014 pidetty ETSK:n 500. täysistunto

2014/C 451/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n maahanmuuttopolitiikka ja suhteet kolmansiin maihin — (valmisteleva lausunto)

1

2014/C 451/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Talous- ja rahaliiton toteuttaminen – Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotukset unionin uutta lainsäädäntökautta silmällä pitäen — (oma-aloitteinen lausunto)

10

2014/C 451/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yritysten rahoittaminen: vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien tutkiminen — (oma-aloitteinen lausunto)

20

2014/C 451/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Digitaaliyhteiskunta: saavutettavuus, koulutus, työllisyys, tasa-arvon edistämisvälineet — (oma-aloitteinen lausunto)

25

2014/C 451/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Verkkohyökkäykset EU:ssa — (oma-aloitteinen lausunto)

31

2014/C 451/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Avoimuuden ja osallistavuuden edistäminen Euroopan unionin jäsenyyteen tähtäävässä liittymisprosessissa — (oma-aloitteinen lausunto)

39

 

III   Valmistelevat säädökset

 

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

 

9. ja 10. heinäkuuta 2014 pidetty ETSK:n 500. täysistunto

2014/C 451/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n luottolaitosten häiriönsietosietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä — COM(2014) 43 final – 2014/0020 (COD)

45

2014/C 451/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto – Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi – Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen — COM(2013) 886 final

51

2014/C 451/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportoinnista ja läpinäkyvyydestä — COM(2014) 40 final – 2014/0017 (COD)

59

2014/C 451/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten — COM(2014) 86 final

64

2014/C 451/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Joukkorahoituksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen Euroopan unionissa — COM(2014) 172 final

69

2014/C 451/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi henkilönsuojaimista — COM(2014) 186 final – 2014/0108 (COD)

76

2014/C 451/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi köysiratalaitteistoista — COM(2014) 187 final – 2014/0107 (COD)

81

2014/C 451/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta — COM(2014) 213 final – 2014/0121 (COD)

87

2014/C 451/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta — COM(2014) 168 final

91

2014/C 451/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Avoin ja turvallinen Eurooppa: suunnitelma käytäntöön — COM(2014) 154 final

96

2014/C 451/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n oikeusasioiden toimintasuunnitelma vuoteen 2020 – Luottamuksen, liikkuvuuden ja kasvun lujittaminen unionissa — COM(2014) 144 final

104

2014/C 451/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta — COM(2014) 167 final – 2014/0091 (COD)

109

2014/C 451/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskeva EU:n laatukehys — COM(2013) 882 final

116

2014/C 451/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lentoasemien rahoittamista ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamiseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen uudelleentarkastelu — C(2014) 963 final

123

2014/C 451/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta — COM(2013) 659 final

127

2014/C 451/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Puhdasta ilmaa Euroopalle –ohjelma — COM(2013) 918 final ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta — COM(2013) 920 final – 2013/0443 (COD) ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta — COM(2013) 919 final – 2013/0442 (COD) ja Ehdotus neuvoston päätökseksi valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan tehdyn muutoksen hyväksymisestä — COM(2013) 917 final

134

2014/C 451/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoluonnos aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta tukijärjestelmän osalta, joka koskee hedelmien, vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin — COM(2014) 32 final – 2014/0014 (COD)

142

2014/C 451/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Internet-politiikka ja internetin hallinto – Euroopan rooli internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa — COM(2014) 72 final

145

2014/C 451/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Hyogon toimintaohjelman jatkaminen vuoden 2015 jälkeen: riskien hallinta selviytymiskyvyn saavuttamiseksi — COM(2014) 216 final

152

2014/C 451/26

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden avusta komissiolle ja näiden yhteistyöstä elintarvikkeita koskevien kysymysten tieteellisessä tutkimisessa 25 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/5/ETY kumoamisesta — COM(2014) 246 final – 2014/0132 COD

157

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

9. ja 10. heinäkuuta 2014 pidetty ETSK:n 500. täysistunto

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n maahanmuuttopolitiikka ja suhteet kolmansiin maihin”

(valmisteleva lausunto)

(2014/C 451/01)

Esittelijä:

Panagiotis GKOFAS

Toinen esittelijä:

Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Euroopan parlamentti päätti 6. joulukuuta 2013 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

EU:n maahanmuuttopolitiikka ja suhteet kolmansiin maihin.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 64 puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Tämän lausunnon tavoitteena on antaa panos puheenjohtajavaltio Kreikan työskentelyyn sekä varmistaa jatkuvuus Italian puheenjohtajuuskaudella, jotta EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa vahvistetaan ulkoista ulottuvuutta. Maahanmuutto on erityisen monisyinen kysymys, joka edellyttää monien sidosryhmien yhteistyötä sekä EU:n yhteistä ja kokonaisvaltaista hallinnointia sekä kansainvälisellä että Euroopan tasolla (1).

1.2

EU ei saa enää pitää maahanmuuttopolitiikkaa melkein yksinomaan sisäpoliittisena asiana. Eräät unionin epäonnistumiset johtuvat tästä virheellisestä käsityksestä. ETSK katsoo, että unionin tulee hallinnoida maahanmuuttoa osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset näkökohdat: maahanmuuton sisäinen hallinnointi ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa ovat saman politiikan osatekijöitä pyrittäessä tehokkuuteen.

1.3

Unionin on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmisten liikkuvuuden muodostamaan haasteeseen globaalissa taloudessa. Maahanmuutto ja liikkuvuus ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kansainvälisen vuoropuhelun ihmisten liikkuvuudesta ja maahanmuutosta tulisi nivoutua unionin politiikkojen muihin näkökohtiin, kuten kauppaan, kehitysyhteistyöhön, ihmisoikeuksiin ja turvallisuuteen.

1.4

Koska mikään EU:n jäsenvaltio ei voi yksinään hallinnoida asianmukaisesti maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita, perustamissopimuksessa luodaan lähtökohdat yhteiselle politiikalle, joka tulee laatia yhtenäistetyn lainsäädännön perusteella. Toissijaisuuden ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteita on vahvistettava.

1.5

EU:n on otettava vastuu valvonnasta jäsenvaltioidensa ulkorajoilla, joihin kuuluvat koko Euroopan unionin rajat Schengen-alueella. Frontexista tulee kehittää Euroopan rajavartioyksikkö. EU:n tulee vahvistaa jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ja parantaa vastuunjakoa.

1.6

Eräillä Euroopan alueilla on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi erityisvaikeuksia, sillä ne ovat sääntöjenvastaisen maahanmuuton kauttakulkupisteitä, ja toisinaan niihin saapuu enemmän maahanmuuttajia kuin ne pystyvät vastaanottamaan. Euroopan unionin on otettava käyttöön parempaan vastuunjakoon sekä taloudelliseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen perustuvia vastaanottomenettelyjä.

1.7

Globalisoituneessa maailmassa Euroopan on tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa luotaessa puitteita kansainvälistä maahanmuutto- ja liikkuvuuslainsäädäntöä varten.

1.8

ETSK katsoo näin ollen, että maahanmuuttokysymyksiä tulee käsitellä kolmella toisiinsa liittyvällä tasolla: maahanmuuttajien lähtömaissa, kauttakulkumaissa ja kohdemaissa eli tässä tapauksessa EU:ssa, sillä tämä on ainoa keino puuttua tehokkaasti muuttovirtoihin.

1.9

Maahanmuuttopolitiikkaa tulee koordinoida paremmin EU:n ulkopolitiikan kanssa. Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tulee täyttää tehtävänsä ja sisällyttää maahanmuutto, rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikat toimintaansa niiden johdonmukaisuuden parantamiseksi. ETSK, joka on antanut oman panoksensa puheenjohtajavaltio Kreikan työskentelyyn, on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvoston 26.–27. kesäkuuta 2014 hyväksymiin strategisiin suuntaviivoihin on sisällytetty maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontakysymysten ulkoinen ulottuvuus. Myös parlamentin roolia alalla olisi vahvistettava.

1.10

EU:n tulee tehdä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen tarkistetun lähestymistavan puitteissa sopimuksia kolmansien maiden ja erityisesti naapurimaiden, maahanmuuttajien lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa.

1.11

Komitea ehdottaa tämän vuoksi, että tiivistetään vuoropuhelua näiden maiden kanssa tavoitteena tehdä uusia liikkuvuutta ja maahanmuuttoa koskevia sopimuksia, joiden sisältö on nykyistä laajempi, kuten kohdissa 1.3 ja 5.1.6 todetaan.

1.12

Liikkuvuuskumppanuuksissa on tiettyjä rajoituksia, jotka on poistettava lähivuosina, koska ne eivät ole osapuolia sitovia. Niiden joustavuus auttaa saamaan aikaan poliittisia sopimuksia asettamatta oikeudellisia velvoitteita, mutta niistä täytyy ETSK:n mielestä tehdä sitovia kansainvälisiä sopimuksia.

1.13

Liikkuvuuskumppanuuksien painopisteisiin tulee sisällyttää taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon ja liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat: turvallisuuden, kotiinpaluun ja rajavalvonnan lisäksi tulisi painottaa nykyistä enemmän laillisen maahanmuuton organisointia ja viisumipolitiikkaa, pätevyyksien tunnustamista, oikeutta sosiaaliturvaan sekä maahanmuuton ja liikkuvuuden panosta kehitykseen.

1.14

Komitea ehdottaa, että lähtömaihin perustetaan EU:n maahanmuuttovirastoja, joita Euroopan komissio hallinnoi ulkosuhdehallinnon, sisäasioiden pääosaston ja työllisyysasioiden pääosaston virkamiesten avulla. EU:n maahanmuuttoportaali (internetissä) on myönteinen mutta riittämätön väline. Sitä tulisi voida käyttää useammilla kielillä ja sen tulisi olla vuorovaikutteisempi.

1.15

On tarpeen parantaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää yhteistyötä sekä ehkäistä ja torjua sääntöjenvastaista maahanmuuttoa. Lisäksi on tarpeen järjestää tiedotuskampanjoita ja toimia tehokkaasti maahanmuuttajien laitonta tuontia tai salakuljetusta harjoittavia rikollisjärjestöjä vastaan. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö on perustavan tärkeää rikollisjärjestöjen torjumisessa. Ihmiskauppiaat ja ihmisten salakuljettajat vaarantavat ihmisten hengen ja turvallisuuden taloudellisten etujen saamiseksi. Liikkuvuuskumppanuuksissa tulee kehittää uusia yhteistyömenettelyjä rajavalvonnan ja tuetun kotiinpaluun alalla.

1.16

Yhtä lailla ratkaisevan tärkeitä ovat taloudellinen tuki ja kehitysohjelmat, jotka perustuvat myönteisen ehdollisuuden periaatteeseen (enemmällä enemmän), samalla kun puututaan maahanmuuttoon liittyviin eri tekijöihin, palauttamis- ja takaisinottopolitiikat mukaan luettuina. Samoin on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja niiden osallistumista liikkuvuuskumppanuuksiin.

1.17

ETSK myös puoltaa Frontexin ja Europolin yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden, erityisesti ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen, torjumiseksi sekä tiivistä yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kanssa; näitä ovat esimerkiksi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) ja kansainvälinen siirtolaispolitiikan kehittämiskeskus. Lisäksi ETSK kannattaa asetuksia turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ja sisäisen turvallisuuden rahaston joustavammasta hallinnoinnista vuodesta 2014 alkaen.

1.18

EU:n tasolla tulee muun muassa laatia tarkoituksenmukainen ja yhtenäinen unionin maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu vastavuoroiseen tukeen ja kaikkien jäsenvaltioiden sitoumukseen. EU:n on omaksuttava tehokas palauttamispolitiikka, joka perustuu kansainvälisiin palauttamis- ja takaisinottopolitiikkaan liittyviin sopimuksiin. EU:n rajat – myös EU:n jäsenvaltioiden merirajat Välimerellä – ovat kaikkien EU:n jäsenvaltioiden rajoja, ja näin ollen vastuu niiden aktiivisesta suojelemisesta kuuluu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten määräysten mukaisesti.

1.19

Luvattomien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa: pelastustoimien ja vastaanoton aikana suojeluaseman myöntämiseen asti, kun he oleskelevat maassa säännösten vastaisesti ilman tarvittavia asiakirjoja tai kun heidät palautetaan kotimaahansa. Kaikkiin jäsenvaltioihin tulee perustaa koko Euroopan unionin tuella lisää ja parempia väliaikaisia majoitus- ja vastaanottokeskuksia maahanmuuttajille ottaen huomioon terveydenhuollon ja lääkintäavun tarjonnan sekä mahdollisuudet nopeuttaa turvapaikkahakemusten ja sosiaalitukihakemusten käsittelyä. ETSK toteaa jälleen kerran vastustavansa turvapaikanhakijoiden ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden pitämistä säilöönottokeskuksissa. Tämä koskee erityisesti lapsia, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, raskaana olevia naisia sekä vaikeasti sairaita henkilöitä.

1.20

Komitea toteaa huolestuneena, että suvaitsemattomuus, rasismi ja maahanmuuttajiin kohdistuvat muukalaisviha lisääntyvät Euroopassa; se pitää lisäksi hälyttävänä, että eräissä jäsenvaltioissa perusoikeuksien suoja on heikkenemässä.

1.21

Kaikki unionin toimielimet ovat painottaneet useaan otteeseen maahanmuuton tärkeyttä EU:lle sekä taloudellisista että demografisista syistä. Kysymys otetaan esiin myös Eurooppa 2020 -strategiassa. Kuten ETSK on korostanut, eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan tulee näin ollen olla ennakoivaa, suojella ihmisoikeuksia sekä torjua työelämän ja yhteiskunnallista syrjintää, ja on kehitettävä toimintasuunnitelmaa kotouttamista varten.

1.22

Euroopan unionilla tulee olla yhteinen turvapaikkajärjestelmä, joka perustuu yhdenmukaiseen lainsäädäntöön. Dublinin yleissopimus tulee korvata järjestelmällä, jossa on nykyistä enemmän EU:n sisäistä solidaarisuutta ja jossa otetaan huomioon turvapaikanhakijoiden oma tahto ja jolla varmistetaan vastuun nykyistä oikeasuhteisempi jakautuminen jäsenvaltioiden kesken.

1.23

Uudessa turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa koskevassa asetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota hätä- ja kriisitilanteisiin. ETSK yhtyy komission ehdotukseen varmistaa unionitasolla joustava toimintakapasiteetti ja osoittaa hätätilanteisiin riittävästi määrärahoja. Syyriasta ja muilta Afrikan sota-alueilta tulevien ihmisten suuret määrät edellyttävät EU:n toimia, koska ne ovat humanitaarisia hätätilanteita.

2.   Johdanto

Yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan puuttuminen, viimeaikaiset ja edelleen jatkuvat traagiset tapahtumat, joihin liittyy kuolemantapauksia Libyan, Maltan, Kreikan, Italian ja Espanjan merillä, Syyrian rajoille saapuvien pakolaisten määrän jatkuva kasvu, ongelman monisyisyys sekä pelkkä ihmismassojen suuruus ovat kaikki tekijöitä, jotka asettavat huomattavia paineita Välimeren maiden kyvylle ratkaista ongelma. Komitea onkin tyytyväinen, että EU:n edellisen puheenjohtajavaltion Kreikan tapaan myös tämänhetkinen puheenjohtajavaltio Italia on ottanut maahanmuuttokysymykset painopisteekseen.

3.   Eurooppa ja muuttoliikkeiden kansainvälinen hallinnointi

3.1

2000-luvulla ihmisten liikkuvuus lisääntyy ja myös muuttovirrat kasvavat. Nykyään vain kolme prosenttia maailman väestöstä asuu synnyinmaansa ulkopuolella, mutta suuntauksena on liikkumisen lisääntyminen tulevaisuudessa (vuotuinen kasvuvauhti on kolme prosenttia). Lisäksi on todettava, että maahanmuuttovirrat lisääntyvät eteläisten valtioiden välillä ja erityisesti nk. nousevan talouden maihin. Myös liikkuvuus EU-maiden välillä (2) ja Euroopan talousalueella on lisääntymässä.

3.2

Köyhyys, työttömyys, väestökehitys, mahdollisuuksien puuttuminen, selkkaukset, luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos kuuluvat kansainvälisten muuttoliikkeiden aiheuttajiin.

3.3

ETSK on esittänyt, että EU:n olisi ryhdyttävä ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolais- ja liikkuvuuslainsäädäntöä, joka lievittäisi jäsenvaltioihin kohdistuvia paineita. Tähän kansainväliseen lainsäädäntökehykseen tulee sisältyä ILO:n tärkeimmät yleissopimukset ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheidensä oikeuksista, jota EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet (3). ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kertomuksen jäsenvaltioiden toteuttamista toimista, jotta voidaan luoda edellytykset yleissopimuksen ratifioimiselle aivan lähitulevaisuudessa.

3.4

Tämän lausunnon päätavoite on tarkastella ja korostaa maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä yleisesti, kuten todettu; näin voidaan etsiä kattavia ratkaisuja, joilla tähdätään tehokkaaseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa myös kunnioitetaan maahanmuuttajien oikeuksia.

4.   Sisäinen ulottuvuus: EU:n yhteinen maahanmuutto-, turvapaikka- ja kotouttamispolitiikka

4.1   Yhteinen maahanmuuttopolitiikka

4.1.1

Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU on hyväksynyt asteittain yhteiset oikeudelliset puitteet sellaisille kysymyksille kuin unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema ja oikeus perheenyhdistämiseen. Maahantuloedellytykset on yhtenäistetty opiskelijoiden ja tutkijoiden osalta, ja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osalta on otettu käyttöön sininen kortti. Lisäksi EU on antanut monialaista lainsäädäntöä, kuten yhdistelmäluvan myöntämistä kolmansista maista tuleville siirtotyöläisille koskeva direktiivi ja yrityksen sisällä siirrettävien työntekijöiden maahantulomenettelyä koskevasta direktiivi.

EU:n on annettava sysäys työperäistä maahanmuuttoa koskevalle yhteiselle politiikalle ja otettava käyttöön oikeudellinen kehys, joka on johdonmukainen, kokonaisvaltainen ja laaja-alainen ja jota ohjaavat työntekijöiden oikeuksien kunnioitus, yhdenvertainen kohtelu, yritysten tarpeet ja näiden työntekijöiden laillinen työhönotto. Tarvitaan lainsäädäntöä ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa, jotta mahdollistetaan sekä erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden että vähäistä koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien henkilöiden maahanmuutto laillisia ja avoimia kanavia pitkin.

Tarvitaan yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa sekä rajavalvontaa ja lainsäädännön yhdenmukaistamista siten, että siihen osallistuvat jäsenvaltiot, Euroopan komission yksiköt, Euroopan ulkosuhdehallinto ja toimivaltaiset eurooppalaiset elimet.

4.1.2

ETSK ja komissio tekevät tiivistä yhteistyötä kotouttamispolitiikkojen alalla. EU kehittää yhteisten perusperiaatteiden (Common Basic Principles, CBP) puitteissa kotouttamisohjelman, jonka käytössä on myös rahoitusväline. ETSK ja komissio aikovat jatkaa yhteistyötään Euroopan kotouttamisfoorumin toiminnan saralla.

4.2   Yhteinen turvapaikkajärjestelmä

4.2.1

EU on luomassa yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja yhdenmukaistamassa lainsäädäntöä, mutta tilanne on yhä hyvin epätyydyttävä, koska jäsenvaltioilla on edelleen erilaisia politiikkoja ja lakeja (4).

4.2.2

Komitea on kritisoinut EU:ta solidaarisuuden puutteesta turvapaikka-asioissa, sillä 90 prosenttia hakemuksista käsitellään vain kymmenessä jäsenvaltiossa. Pienimmät maat, kuten Malta, Kypros ja myös Kreikka, ovat suhteellisesti suurimpien paineiden alla.

4.2.3

Dublinin yleissopimuksessa määritetään, mikä jäsenvaltio on vastuussa kunkin turvapaikkahakemuksen käsittelystä, mutta ETSK:n mielestä järjestelmästä puuttuu EU:n jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus. Turvapaikanhakijoiden tulisi voida jättää hakemuksensa missä tahansa jäsenvaltiossa. Keskipitkällä aikavälillä EU:lle tulee antaa uusia toimivaltuuksia varmistaa, että se, eivätkä kansalliset viranomaiset, hallinnoi hakemuksia. Näin hakemukset käsiteltäisiin nopeammin ja turvapaikan myöntämisedellytykset paranisivat. Dublinin yleissopimus tulisi siis korvata järjestelmällä, jossa on nykyistä enemmän EU:n sisäistä solidaarisuutta ja jossa otetaan huomioon turvapaikanhakijoiden oma tahto ja jolla varmistetaan vastuun nykyistä oikeasuhteisempi jakautuminen jäsenvaltioiden kesken.

4.2.4

Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) on perustettu auttamaan jäsenvaltioita turvapaikkajärjestelmän kehittämisessä. Se tarjoaa myös teknistä ja operatiivista apua. EASO tulee valtuuttaa arvioimaan jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiä ja niiden yhteensopivuutta unionin oikeudesta ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvollisuuksien sekä perusoikeuksien kanssa.

4.2.5

ETSK ehdottaa, että lisätään uudelleensijoittamisohjelmia pakolaisten siirtämiseksi unionin alueelle EU:n ulkopuolelta ja heidän sijoittamisekseen unioniin yhteistyössä kolmansien maiden ja UNHCR:n kanssa.

4.2.6

Komitea ehdottaa myös, että lisätään EU:n sisäisiä siirto-ohjelmia, jossa ohjelmaan sitoutuneille jäsenvaltioille myönnetään taloudellisia kannustimia. Komitean mielestä jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus on nykyään hyvin vähäistä suojelua saavien henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisen ja siirtämisen osalta.

4.2.7

Uudelleensijoittamisessa olisi käytettävä pysyvää, vakiintunutta mekanismia. Komission tulisi antaa lainsäädäntöehdotus pysyvästä ja tehokkaasta EU:n sisäisestä uudelleensijoittamismekanismista, jonka lähtökohtana on turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiseen sovellettava, EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa annetussa Euroopan parlamentin mietinnössä (2012/2032 INI) kuvattu EU:n jakoperuste. Jotta mekanismi olisi mahdollisimman tehokas, säädösehdotuksessa olisi myös otettava huomioon Maltassa toteutetusta EUREMA-pilottihankkeesta saadut käytännön kokemukset (5).

4.3   Sääntöjenvastaisen maahanmuuton ehkäiseminen

ETSK:n mielestä solidaarisuutta EU:ssa tulee vahvistaa. Eräillä Euroopan alueilla on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi erityisvaikeuksia, sillä ne ovat usein sääntöjenvastaisen maahanmuuton kauttakulkupisteitä, ja toisinaan niihin saapuu enemmän maahanmuuttajia kuin ne pystyvät vastaanottamaan. Euroopan unionin on otettava käyttöön taloudelliseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen perustuvia vastaanottomenettelyjä ottaen huomioon muun muassa eri jäsenvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen.

4.3.1

Joissakin poliittisissa puheenvuoroissa maahanmuutto ja rikollisuus nivotaan yhteen, vaikka se ei vastaa todellisuutta ja lietsoo muukalaisvihamielisiä asenteita. Suurin osa sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevista maahanmuuttajista on saapunut maahan laillisesti lyhytaikaisella viisumilla ja he pidentävät oleskeluaan tai heillä on lyhytaikainen oleskelulupa eivätkä he palaa sen voimassaolon päätyttyä.

4.3.2

Monet heistä työskentelevät epäoikeudenmukaisissa työoloissa, elleivät kokonaan työlainsäädännön soveltamisalan ulkopuolella, tai epävirallisessa taloudessa, ja ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä. Tietyt tällaiset tilanteet huomioon ottaen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja ETSK ovat tukeneet ilman asianmukaisia asiakirjoja olevien maahanmuuttajien laillistamishankkeita ja ovat yleisemmällä tasolla ehdottaneet, että EU tekee ehdotuksia, antaa suosituksia ja toteuttaa toimia tällaisten tilanteiden estämiseksi.

4.3.3

Luvattomien maahanmuuttajien oikeuksia on puolustettava kaikissa olosuhteissa heidän pelastamisestaan tai säilöön ottamisestaan aina suojelun myöntämiseen tai kotimaahan palauttamiseen asti. Meritse tapahtuva sääntöjenvastainen maahanmuutto johtaa usein ihmishenkien menetyksiin. Tämän vuoksi ETSK korostaa, että perusihmisoikeuksia on suojeltava kaikissa tilanteissa.

4.4   Ulkorajat ja viisumit

4.4.1

EU tarvitsee yhteistä ulkorajapolitiikkaa, joka on uskottavaa, tehokasta, legitiimiä ja demokraattisen valvonnan alaista. Schengen-alueen jäsenvaltiot eivät tee rajatarkastuksia yhteisillä rajoillaan. Niiden täytyy siis tehdä yhteistyötä ja jakaa vastuuta ulkorajojensa hallinnoinnista. Schengenin rajasäännöstössä säännellään rajojen ylitystä ja rajatarkastuksia ottaen huomioon vaatimukset, jotka muiden kuin EU-kansalaisten on täytettävä voidakseen tulla maahan ja oleskella enintään kolme kuukautta. EU laatii luetteloita maista, joiden kansalaiset tarvitsevat viisumin.

4.4.2

ETSK katsoo, että Frontexin roolia tulisi vahvistaa, jotta siitä voidaan keskipitkällä aikavälillä kehittää eurooppalaisesta rajavartijajoukosta koostuva Euroopan rajavartioyksikkö. Sen päätehtävänä olisi soveltaa rajasäännöstössä mainittuja yhteisiä sääntöjä. ETSK:n mielestä EU:n tulisi olla nykyistä solidaarisempi jäsenvaltioita kohtaan ja ottaa huomioon niiden maantieteellinen sijainti.

4.4.3

Maahanmuuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on taattava aina, että uhreja suojellaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyjen eurooppalaisten yleissopimusten mukaisesti. Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan 2 kohdan mukaan rajatarkastuksia suorittaessaan rajavartijat eivät saa syrjiä ketään sukupuolen, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. 13 artiklan mukaan kolmansien maiden kansalaisilla, joiden pääsy on evätty, on oikeus hakea muutosta päätökseen.

4.4.4

Komitea kannattaa komission ehdotuksia viisumilainsäädännön muuttamiseksi. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää viisumipolitiikassa, joka usein edellyttää vastavuoroisuutta.

4.5   Paluu

4.5.1

Liikkuvuuskumppanuuksissa olisi sovittava palautusmenettelyistä, jotka perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoiseen paluuseen ja joihin liittyy tukijärjestelmiä (6). Mikäli kuitenkin toteutetaan pakkokeinoihin perustuva palautusmenettely, kotimaahansa palautettavien henkilöiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti Euroopan neuvoston suositusten mukaisesti (7).

4.5.2

Kaikkien kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten on perustuttava myönteiseen ehdollisuuteen siten, että tarjotaan taloudellista tukea ja perustetaan kehitysohjelmia sääntöjenvastaisen maahanmuuton torjumiseksi.

4.5.3

EU:hun sääntöjen vastaisesti saapuneiden maahanmuuttajien palauttamisessa on noudatettava sovittuja sääntöjä. Palautussopimukset kolmansien maiden kanssa ovat siis keskeisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että kotimaahan palaavien maahanmuuttajien oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti.

4.5.4

Perusoikeuskirjassa kielletään nimenomaisesti joukkokarkotukset ja taataan, ettei ketään palauteta, karkoteta tai luovuteta sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa vakavasti kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu. Kyseessä on palauttamatta jättämisen periaate. Useat kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin tuoneet julki joukkokarkotuksia sekä luvattomien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden karkotuksia maihin, joissa loukataan ihmisoikeuksia. ETSK muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä perusoikeuskirjassa on määräyksiä, jotka ovat sovellettavissa sääntöjenvastaista maahanmuuttoa koskevaan EU:n politiikkaan erityisesti suojelun osalta palauttamisen, karkottamisen ja luovuttamisen ollessa kyseessä.

4.5.5

Vaikeasti sairaita henkilöitä eikä raskaana olevia naisia ei voida Euroopan ihmisoikeus-sopimuksen 3 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaisesti ottaa säilöön eikä poistaa maasta, sillä he tarvitsevat terveydenhoitoa. Myös alaikäisten asema edellyttää erityishuomiota ja -suojelua, erityisesti jos he ovat vailla huoltajaa.

4.5.6

ETSK toteaa jälleen kerran vastustavansa turvapaikanhakijoiden ja sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevien henkilöiden pitämistä säilöönotto-olosuhteissa, sillä säilöönottokeskuksiin sulkemisen on oltava kaikissa tapauksissa poikkeuksellinen toimenpide (8). Komitea esittää, että EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevien säilöönottokeskusten avoimuutta lisätään ja että UNHCR:ä informoidaan säilöön otettujen henkilöiden tilanteesta.

5.   EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ulkoinen ulottuvuus

5.1   Kokonaisvaltainen lähestymistapa maahanmuuttoon ja liikkuvuuteen

5.1.1

Ensimmäisen askeleen otti Eurooppa-neuvosto, joka hyväksyi maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan vuoden 2005 lopulla. Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan ulkoisen ulottuvuuden kehittämiseksi on käynnistetty useita komission aloitteita.

5.1.2

Liikkuvuuskumppanuudet on tärkein maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan tarkistetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan poliittinen väline. Niiden kokeiluvaihe on nyt päättynyt, ja komissio teki niiden toteuttamisesta poliittisen arvion vuonna 2009 (9).

5.1.3

Komissio suositti, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uusiin haasteisiin (joita ovat esimerkiksi sota ja väestöliikkeet Välimeren alueella) pyrittäisiin vastaamaan käynnistämällä muuttoliikkeitä, liikkuvuutta ja turvallisuutta EU:ssa koskeva vuoropuhelu. Tämä ilmenee komission tiedonannosta ”Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa”, COM(2011) 292. Sen jälkeen EU on käynnistänyt vuoropuhelut eräiden maiden kanssa.

5.1.4

Kuusi liikkuvuuskumppanuutta on solmittu seuraavien maiden kanssa: Kap Verde (toukokuu 2008) (10), Moldova (toukokuu 2008) (11), Georgia (marraskuu 2009) (12), Armenia (lokakuu 2011) (13), Azerbaidžan (joulukuu 2013) (14) ja Marokko (kesäkuu 2013) (15). Tunisian kanssa käytävät liikkuvuuskumppanuutta koskevat neuvottelut on viety päätökseen, ja yhteinen julkilausuma allekirjoitettiin 3. maaliskuuta 2014. Jordanian kanssa on käynnistetty liikkuvuuskumppanuutta koskevat neuvottelut, ja ne on määrä saada päätökseen ennen Kreikan puheenjohtajakauden päättymistä. Lisäksi maahanmuuttoa, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevaa vuoropuhelua ollaan aloittamassa muiden eteläisen Välimeren maiden, kuten Egyptin, Libyan, Algerian ja Libanonin, kanssa. EU:n ja Afrikan huippukokouksen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevassa julistuksessa (16) on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jota ETSK kannattaa.

5.1.5

Komissio julkaisi arvion maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta vuonna 2011. Siinä se kehotti EU:ta vahvistamaan ulkoista muuttoliikepolitiikkaansa ja esitteli tarkistetun maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan (17), joka perustuu neljään pilariin: 1) laillisen maahanmuuton ja liikkuvuuden organisointi ja helpottaminen 2) laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan estäminen ja vähentäminen 3) kansainvälisen suojelun parantaminen ja turvapaikkapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden edistäminen ja 4) maahanmuuton ja liikkuvuuden kehitysvaikutuksen maksimointi.

5.1.6

Liikkuvuuskumppanuuksissa on joitakin rajoituksia, joista ETSK toivoisi päästävän eroon lähivuosina. Oikeudellisesta näkökulmasta ne ovat tietynlaista ei-sitovaa oikeutta. Ne ovat EU:n, asianosaisten jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisen maan yhteisiä julkilausumia, mutta ne eivät sido osapuolia. Niiden joustava luonne helpottaa poliittiseen sopimukseen pääsemistä, mutta se ei aseta oikeudellisia velvoitteita. Kuten ETSK on jo todennut (18), liikkuvuuskumppanuuksien tulisi olla osapuolia sitovia kansainvälisiä sopimuksia.

5.1.7

Liikkuvuuskumppanuuksissa tulisi kehittää liikkuvuuden ja maahanmuuton osioita nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja tasapainoisemmin, ja tämän tulisi kuulua niiden painopistealoihin. Toistaiseksi painopistealat ovat painottuneet turvallisuuteen, paluuseen, luvattomien maahanmuuttajien takaisinottoon ja rajavalvontaan. Komission vuoropuhelua koskevassa tiedonannossa todetaan, että liikkuvuuden lisääminen edellyttää kolmansien maiden täyttävän erityisehtoja. ETSK:n näkemyksen mukaan EU:n tulisi tarjota näille maille maahanmuuttomahdollisuuksia laillisten ja avoimien menettelyjen avulla (19).

5.1.8

ETSK ehdottaa, että EU:n tulee avata kumppanimaille kanavia ihmisten liikkuvuudelle, viisumien saamiselle ja uusien maahanmuuttajien maahanpääsylle. Komitea (20) kannattaa sitä, että uusiin sopimuksiin sisällytetään muita näkökohtia, kuten:

valmiuksien parantaminen työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi

korkeakoulu- ja ammattitutkintojen ja -pätevyyksien tunnustaminen

sellaisten oikeudellisten puitteiden laatiminen ja noudattaminen, joiden avulla voidaan parantaa eläkeoikeuksien siirtämistä

EU:ssa olevia vapaita työpaikkoja koskevan tiedonsaannin parantaminen

toimia yhteistyön tiivistämiseksi ammattipätevyyksien sekä työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainon alalla Euroopan koulutussäätiön jo tekemän työn pohjalta.

5.1.9

EU:n maahanmuuttokeskusten perustaminen lähtömaihin vahvistaa EU:n läsnäoloa näissä maissa samalla kun se myös poistaa salakuljetusryhmien levittämää väärää tietoa ja kannustaa laillista maahanmuuttoa koskevien hakemusten tekoon. Erityishuomiota tulee kiinnittää paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tai sellaisen puuttuessa sen luomiseen.

5.1.10

Suurista väestön liikkeistä johtuvissa humanitaarisen kriisin tilanteissa EU voisi rahoittaa maahanmuuttokeskusten ja tilapäisten majoituskeskusten perustamisen ottaen huomioon myönteisen ehdollisuuden periaatteen. Näissä keskuksissa tarjottaisiin apua tarvitseville ihmisille kansainvälisen turvapaikkajärjestelmän suoja yhteistyössä UNHCR:n ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa.

5.1.11

EU:n on tehtävä sopimuksia kauttakulkumaiden kanssa ja kiinnitettävä erityishuomiota ihmisoikeusperiaatteita ja kotimaahan kuljettamista koskeviin vaatimuksiin.

5.1.12

Sopimusten allekirjoittaminen voisi myös ulottua Frontexin ja Europolin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Järjestäytyneiden salakuljetusverkostojen torjunta on keskeinen tekijä sääntöjenvastaisen maahanmuuton ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Salakuljettajien hyväksikäytön kohteeksi joutuvia tulisi pitää viattomina uhreina.

5.1.13

Lampedusan katastrofin jälkeen oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa perustettiin Välimeren erityistyöryhmä 7.–8. lokakuuta 2013. Ryhmä julkaisi työnsä päätteeksi Välimeren erityistyöryhmän työtä koskevan tiedonannon COM(2013) 869, johon sisältyy lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpidepaketti viidelle pääasialliselle toiminta-alalle: yhteistyötoimet kolmansien maiden kanssa; alueellinen suojelu, uudelleensijoittaminen ja laillisten väylien kehittäminen EU:hun pääsemiseksi; ihmiskaupan, ihmisten salakuljetuksen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta; rajavalvonnan tehostaminen; sekä siirtolaistulvan kohteeksi joutuvien jäsenvaltioiden auttaminen ja niiden taakan jakaminen.

5.1.14

ETSK:n mielestä on olennaisen tärkeää, että lyhyen aikavälin toimia täydennetään pitkän aikavälin toimilla, joiden tarkoituksena on puuttua omaan tahtoon perustumattoman maahanmuuton perimmäisiin syihin.

5.1.15

Vuoden 2013 joulukuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti ehdotettuja toimia ja toisti olevan tarpeen toimia määrätietoisesti kuolemantapausten ehkäisemiseksi merellä ja inhimillisten tragedioiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Eurooppa-neuvosto vahvisti, että on ensisijaisen tärkeää tehdä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tällaisten tapahtumien estämiseksi.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  Ks. asiakokonaisuudet REX/375 ja REX/351.

(2)  Asiakokonaisuus SOC/373.

(3)  EUVL C 191, 29.6.2012, s.134–141.

(4)  EU:lla on velvollisuuksia turvapaikkapolitiikan alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, perusoikeuskirjan ja kansainvälisten yleissopimusten perusteella.

(5)  EUREMA on kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden uudelleensijoittamista Maltalta toiseen EU-maahan koskeva EU:n pilottihanke, joka vahvistettiin 18.–19. kesäkuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (asiak. 11225/2/09 CONCL 2).

(6)  Yhteistyössä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa.

(7)  Palauttamista koskevat 20 suuntaviivaa, CM(2005) 40.

(8)  Ks. ETSK:n 16. heinäkuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset”, esittelijä: An Le Nouail Marlière. Lausunto hyväksyttiin 15. ja 16. heinäkuuta 2009 pidetyssä täysistunnossa.

(9)  Euroopan komissio (2009), ”Liikkuvuuskumppanuudet muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välineenä”, komission yksiköiden valmisteluasiakirja, SEC (2009) 1240, Bryssel, 18. syyskuuta.

(10)  Euroopan unionin neuvosto (2008), yhteinen julistus Euroopan unionin ja Kap Verden välisestä liikkuvuuskumppanuudesta, 9460/08 ADD2, Bryssel, 21. toukokuuta.

(11)  Euroopan unionin neuvosto (2008), yhteinen julistus Euroopan unionin ja Moldovan välisestä liikkuvuuskumppanuudesta, 9460/08 ADD1, Bryssel, 21. toukokuuta.

(12)  Euroopan unionin neuvosto (2009), yhteinen julistus Euroopan unionin ja Georgian välisestä liikkuvuuskumppanuudesta, 16396/09, Bryssel, 20. marraskuuta.

(13)  Euroopan unionin neuvosto (2011), yhteinen julistus Euroopan unionin ja Armenian välisestä liikkuvuuskumppanuudesta, 14963/1/11, 11. lokakuuta 2011.

(14)  http://europa.eu/rapid/press-release_IP-13-1215_en.htm, 5.12.2013.

(15)  Euroopan unionin neuvosto (2013), yhteinen julistus Euroopan unionin ja Marokon välisestä liikkuvuuskumppanuudesta, 6139/13, 3. kesäkuuta 2013.

(16)  EU-Afrikka -huippukokous Brysselissä 2.–3. huhtikuuta 2014.

(17)  Komission tiedonanto ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa”, COM(2011) 743 final, 18.11.2011.

(18)  Asiakokonaisuus REX/351.

(19)  Asiakokonaisuus REX/351.

(20)  Asiakokonaisuudet SOC/268 ja REX/236.


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/10


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talous- ja rahaliiton toteuttaminen – Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotukset unionin uutta lainsäädäntökautta silmällä pitäen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 451/02)

Esittelijät:

Joost VAN IERSEL ja Carmelo CEDRONE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. syyskuuta 2013 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Talous- ja rahaliiton toteuttaminen – Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotukset unionin uutta lainsäädäntökautta silmällä pitäen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 19. toukokuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 195 ääntä puolesta ja 8 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Etenemissuunnitelma unionin uudelle lainsäädäntökaudelle

Ottaen huomioon EU:n talous- ja rahaliiton edessä olevat valtavat haasteet ETSK katsoo seuraavaa:

Talous- ja rahaliitto (EMU) on EU:n jatkokehittämisen kulmakivi, ja sen tavoitteena on edistää elämänlaatua, hyvinvointia ja vakautta EU:n kansalaisten hyväksi. Luottamuksen rakentaminen ja reaalitaloudelle suotuisat olosuhteet ovat kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja investointien edistämisen ennakkoedellytyksiä. Nämä seikat korostavat EMUn merkitystä euroalueelle ja myös euroalueen ulkopuolisille maille.

Kehityskulkujen ennakoimattomuus pakottaa euroalueen luomaan asianmukaiset edellytykset pikaisesti, sillä nykypäivän globalisoituneessa toimintaympäristössä mikään Euroopan maa ei pysty takaamaan toimintavapauttaan yksin. Tällä on huomattavia vaikutuksia EMUn hallinnointiin ja sen harjoittamiin toimiin.

Talous- ja rahaliitto ei selviä omin voimin. Se luotiin alun perin Euroopan sisäisen avoimen tilan ja sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi. Talouskurin lisäksi EU:n ja jäsenvaltioiden tulee laatia samanaikaisesti myös talous- ja sosiaalipolitiikkoja onnistuneen vakauttamisen keskeisiin tekijöihin kuuluvien kasvun ja työllisyyden edistämiseksi (1).

Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden lähentyminen useilla aloilla, tulevaisuudessa on toteutettava perusteellisia mukautuksia talous- ja rakennepolitiikoissa, joita on tähän mennessä pidetty laajalti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvina aloina. Yhteisen luottamuksen rakentamisen tulee korvata epäluottamus ja jännitteet. Unionin yhtenäisyyden lisääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Tulee varmistaa, että työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua käydään kaikilla tasoilla.

Edellä todetun valossa ETSK kehottaa laatimaan unionin uudella lainsäädäntökaudella viipymättä etenemissuunnitelman kiireellistä ratkaisua vaativiin ongelmiin puuttumiseksi.

Tätä varten ETSK ehdottaa seuraavaa:

I.

Tulee toteuttaa talous- ja rahaliitto niin, että se tukeutuu vankkaan euroalueen hallinnointiin ja hallintorakenteeseen ja perustuu

i.

raha- ja finanssipoliittiseen pilariin, johon liittyy myös täysivaltaisen, EU-vetoisen pankkiunionin toteuttaminen Euroopan laajuisten pääomamarkkinoiden luomiseksi sekä veronmaksajien suojeleminen liialliselta riskinotolta ja hallitsemattomilta maksukyvyttömyystilanteilta

ii.

talouspilariin, jossa kuvastuu jäsenvaltioiden yhä suurempi keskinäinen riippuvuus sekä makro- että mikrotasolla, jotta voidaan vahvistaa päätöksentekoprosessia talouspolitiikan alalla ja edistää siten kasvua, työllisyyttä, kilpailukykyä, lähentymistä ja Euroopan sisäistä solidaarisuutta

iii.

sosiaaliseen pilariin, jotta talouden sopeutusten sosiaaliset vaikutukset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon

iv.

poliittiseen pilariin, johon kuuluu mm. suurempi vastuullisuus ja demokraattinen legitiimiys uskottavuuden ja luottamuksen edistämiseksi.

II.

Tulee käynnistää mahdollisimman pian aito eurooppalainen kasvu- ja työllisyyssuunnitelma sellaisen laajan investointiohjelman perusteella, joka pohjautuu finanssipoliittista elvytystä tukeviin julkisiin ja yksityisiin investointeihin. Lisäksi tulee varmistaa olemassa olevien välineiden – etenkin talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack), budjettikuripaketin (two-pack) ja EU-ohjausjakson – tasapainottaminen ja asianmukainen täytäntöönpano.

III.

Tulee laatia aikataulu ja järjestelyt kattavan poliittisen EU:n luomiselle. Tulee myös pohtia tällaisen unionin institutionaalista rakennetta uuden Eurooppa-valmistelukunnan puitteissa.

IV.

Tulee laatia talous- ja rahaliiton viestintää ja yksinkertaistamista koskeva strategia komission, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä.

2.   Talous- ja rahaliitto kulmakivenä

2.1

ETSK korostaa, että kokonaan toteutetun ja toimivan talous- ja rahaliiton vaikutus ulottuu paljon talousarviota, rahamarkkinoita ja pankkeja koskevia järjestelyjä pidemmälle. Määrätietoisen johtamisen olisi valettava kansalaisiin ja talouden toimijoihin uskoa yhteiseen tehtävään ja yhteiseen EU:hun.

2.2

Seuraavat viisi vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä talous- ja rahaliiton vielä haavoittuvaisen rakenteen valmiiksi saattamisessa. Tämä edellyttää ensisijaisesti vastuun kantamista, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, ja siksi euroalueen jäsenvaltioiden hallituksilta, neuvostolta ja kaikilta muilta EU:n elimiltä tarvitaan tehokkaita toimia ja selkeää ja selvää viestintää ilman ristiriitaisia puheita.

2.3

ETSK on yhtä mieltä eräiden merkittävien eurooppalaisten poliitikkojen esittämästä vaatimuksesta, jonka mukaan poliittinen unioni on suunta, johon tulevaisuudessa olisi pyrittävä (2). ETSK katsoo vaatimuksen esittäjien tavoin, että poliittinen unioni ei ole ainoastaan talous- ja rahaliiton toteuttamisen viimeinen vaihe vaan siihen liittyen on otettava huomioon nykypäivän globalisoituneen maailman laajempi konteksti, joka haastaa merkittävällä tavalla westfalenilaisen järjestyksen ja yksittäisten valtioiden sääntelyvalmiudet.

2.4

Tämän päivän globalisoituneessa maailmassa mikään yksittäinen Euroopan valtio ei selviä yksin. Näin ollen valtioiden itsemääräämisoikeudelle saadaan paremmat takeet toimimalla yhteisissä poliittisissa ja taloudellisissa puitteissa.

2.5

Puheenjohtaja Van Rompuyn antamassa selvityksessä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” ja marraskuussa ja joulukuussa 2012 annetuissa tähän selvitykseen liittyvissä komission tiedonannoissa esiteltiin alustava etenemissuunnitelma, joka sisältää samansuuntaisia konkreettisia toimenpiteitä. ETSK on ilmaissut suhtautuvansa tähän myönteisesti (3). Suurimpana ongelmana on, että yhteisen valuutan hallinnoinnin ja hallitustenvälisesti toteutettavan talouden ohjauksen ja hallinnan erillisyys aiheuttaa ylipääsemättömiä jännitteitä, vaikka huomattavaa edistystä onkin tapahtunut. ETSK kehottaa säilyttämään Van Rompuyn selvityksen tulevana kautena tehtävien lainsäädäntöaloitteiden poliittisena perustana.

2.6

Talous- ja finanssikriisi on kohdistunut erityisesti euroalueeseen ja paljastanut talous- ja rahaliiton nykyiset rajoitukset. Monet ovat mieltäneet euron pikemminkin valtioita ja kansalaisyhteiskuntaa jakavaksi tekijäksi kuin Euroopan integraatiovälineeksi, mikä vaarantaa koko unionin tulevaisuuden. Tämän väärän mielikuvan mukaisesti ajateltaessa ei oteta huomioon, että kriisi – jonka syyt olivat pitkälti euroalueen ulkopuolisia – olisi ollut syvempi ilman yhteistä valuuttaa.

2.7

Maaryhmien välinen epätasapaino ja taloudelliset erot, jotka ovat olleet olemassa vuodesta 1991 lähtien ja joihin ei ole koskaan pureuduttu, jarruttavat nyt yhdentymisprosessin edistymistä. Myös vaarallisia jakolinjoja ja uudelleenkansallistamispyrkimyksiä on nousemassa esille.

2.8

Tätä menoa tulevaisuudesta tulee ennalta arvaamatonta. Merkit elpymisestä pitävät yllä optimismia ja hälventävät kriisitunnelman. Alhaisen tai maltillisen kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan vielä melko pitkään osittain siksi, että talous- ja rahaliittoa ei ole vielä saatettu valmiiksi ja että EU:n rahoitusmarkkinat ovat pirstaleiset. ETSK varoittaa suhtautumasta huolettomasti näihin ongelmiin, sillä talous heilahtelee ja takaiskut ovat mahdollisia tulevina vuosina.

2.9

Tätä taustaa vasten äskettäiset päätökset esimerkiksi talouspolitiikan ohjauspaketista, budjettikuripaketista ja – vaikkakin suppeamuotoisesta – pankkiunionista olivat erittäin tarpeellisia ja kiireellisiä. Näiden uusien ohjaus- ja hallintamekanismien taustalla ovat kuitenkin suurelta osin pikemminkin budjetti- ja vakaushuolet kuin huoli ihmisistä, minkä takia niihin ei ole sisällytetty kasvua tukevia ja sosiaalisia toimenpiteitä. Lisäksi pitkähkö päätöksentekoprosessi ja järjestelmän monimutkaisuus ovat johtaneet jäsenvaltioissa ja neuvostossa hiljaiseen tai avoimeen vastarintaan poliittisen epäluottamuksen sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden painottamisen johdosta. Tilanne on jo aiheuttanut unionille taloudellisia ja sosiaalisia seuraamuksia, ja se heikentää unionin kansainvälistä asemaa, joten luottamuksen rakentaminen on perustavan tärkeää esteiden ylittämiseksi.

2.10

ETSK kehottaa siksi painokkaasti laatimaan Euroopan parlamentin seuraavaksi vaalikaudeksi vakuuttavan ja ajallisesti tarkkaan määritellyn etenemissuunnitelman seuraavista askelista, joissa on keskityttävä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen tiiviissä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja lippulaivahankkeisiin. Tässä lausunnossa ehdotetaan joitakin keskeisiä osatekijöitä etenemissuunnitelmaa varten.

2.11

EU:n sisällä eriytettyä yhdentymistä on jo toteutettu menestyksekkäästi eri politiikanaloilla, ja sen olisi jatkossakin oltava keskeinen periaate. Monet talous- ja rahaliiton valmiiksi saattamiseksi tarvittavat päätökset voidaan toteuttaa voimassa olevan oikeuden nojalla ja/tai tiiviimmällä yhteistyöllä, mutta osa edellyttää uutta perussopimusta ja/tai muutoksia nykyisiin sopimuksiin. Tällaisten päätösten avulla voitaisiin kuroa umpeen viiveet EMUn toteuttamisessa ja ryhtyä nopeisiin toimiin unohtamatta pitkän aikavälin näkymiä ja sitä, että myös euroalueella tarvitaan todellisia institutionaalisia rakenneuudistuksia yksittäisissä valtioissa toteutettavien uudistusten rinnalla.

3.   Ensimmäinen vaihe: aito kasvu- ja työllisyyssuunnitelma nykyisen lainsäädännön nojalla

3.1

Unionin seuraavan lainsäädäntökauden etenemissuunnitelman ensimmäiseen välittömään vaiheeseen kuuluu aidon kasvu-, työllisyys- ja vakaussopimuksen allekirjoittaminen ja täytäntöönpano talouden elvyttämiseksi ja velkojen takaisinmaksuedellytysten luomiseksi (eurooppalainen New Deal). Suunnitelmaan on sisällyttävä ainakin seuraavat kohdat:

EIP:n ja EIR:n liikkeeseen laskemat euroalueen yhteiset joukkolainat (jo osittain käynnistetty hankejoukkolainoja koskevan aloitteen yhteydessä): Näin voitaisiin rahoittaa pk-yrityksiä sekä infrastruktuurien, terveyden, koulutuksen, kaupunkiuudistamisen, ympäristön ja Euroopan laajuisten verkkojen aloilla toteutettavia hankkeita maiden velkaa lisäämättä. Tällaisilla EIP:n ja EIR:n kohdennetuilla toimilla osoitettaisiin, että Euroopan unioni on sitoutunut aktiivisesti parantamaan yksityisten investointien rahoitusympäristöä (4).

Jäsenvaltioiden julkiset investoinnit, sosiaaliala mukaan luettuna (5): Nämä lisättäisiin EU:n julkisiin investointeihin yhteisesti sovittujen parametrien mukaisesti. Yhdistettynä asianmukaisiin rakenneuudistuksiin tämä myös edistäisi yksityisiä investointeja (kultainen sääntö).

Säästötoimien lievittäminen tai väliaikainen keskeyttäminen kriisin vallitessa: Säästöpolitiikka on yksi taantuman, kysynnän vähentymisen ja työttömyyden lisääntymisen pääasiallisista syistä, ja se on hidastanut elpymistä. Olisikin siirryttävä pelkän säästöpolitiikan soveltamisesta yhteisesti sovittuihin uudistuksiin, jotka mahdollistavat kestävän kasvun, työpaikkojen luomisen ja tuottavuuden lisäämisen (6).

Yhteisesti sovitut tukitoimenpiteet kasvun, työllisyyden ja sosiaalisten näkökohtien edistämiseksi on nivottava budjettikuripaketin, talouspolitiikan ohjauspaketin ja finanssipoliittisen sopimuksen täytäntöönpanoon.

EU-ohjausjakson tehokkaampi täytäntöönpano: Jo neljän vuoden ajan sovelletulla ohjausjaksolla on sekä lähentymisprosessissa että talouden sopeuttamisessa ehdottoman tärkeä rooli pyrittäessä talousunioniin. Vaikka se perustuu maltilliseen koordinointimenetelmään, se voi tuottaa hyviä tuloksia. Sitä tulee kuitenkin soveltaa oikein, sen avoimuutta tulee lisätä, ja siitä tulee tiedottaa asianmukaisesti. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen ja sitoutuminen on varmistettava sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.

Kansallisten uudistusohjelmien asianmukainen noudattaminen: Hallintotapa on keskeinen kysymys. Kansallisten hallintotahojen toimintatavalla on tässä ratkaiseva merkitys, ja mahdollisesti edellytettävät parannukset olisi tuotava selvästi esille. Kaikkien sidosryhmien olisi voitava tarkastella ja komission olisi seurattava tiiviisti kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoa, mukaan lukien kansallisen hallinnon laatu.

Jäsenvaltioiden täysi sitoutuminen: Ohjausjaksoprosessi on nykyisellään vieläkin liian teknokraattinen, mikä haittaa ohjausjakson toteuttamista. Kansalliset parlamentit sekä työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot olisi nivottava prosessiin niin, että ohjausjaksosta käydään perusteellinen keskustelu (7).

4.   Talous- ja rahaliiton syventäminen ja toteuttaminen seuraavan lainsäädäntökauden aikana

4.1   Raha- ja finanssipoliittinen pilari

4.1.1

Rahapolitiikkaan liittyen olisi euroalueen makrotalouden vahvistetun ohjausjärjestelmän mukaisesti täydennettävä EKP:n mandaattia ja asetettava se samalle viivalle Euroopan ulkopuolisten maiden sekä EU:hun ja euroalueeseen kuulumattomien Euroopan maiden keskuspankkien mandaattien kanssa, jolloin se voisi muun muassa toimia hätärahoittajana ja tasavertaisena kumppanina kansainvälisillä foorumeilla säilyttäen kuitenkin täyden riippumattomuuden. EKP:lle pitäisi antaa kaikki valmiudet ehkäistä maksuvalmiuskriisit investointeja (pk-yrityksiä) suosivalla tavalla.

4.1.2

Kaikkea vastuuta ei voida kuitenkaan sälyttää EKP:lle. Täysimittainen pankkiunioni on oleellisen tärkeä pyrittäessä kohti finanssi- ja talousunionia (8). Jäsenvaltiot ovat valtioiden ja pankkien välillä yhä olevan kytköksen takia edelleen vastahakoisia luomaan tarvittavia poliittisia ja taloudellisia edellytyksiä, minkä seurauksena sopivimpien ja tehokkaiden päätösten teko on lykkäytynyt. (9) Tämä heikentää myös mahdollisuuksia tehokkaaseen, EKP:n suorittamaan kaikkien pankkien valvontaan, jonka avulla pitäisi torjua finanssimarkkinoiden pirstaloitumista, katkaista ei-toivottavat yhteydet kansallisen politiikan ja pankkien väliltä ja luoda suotuisat edellytykset pankkien yhdistymiselle rajojen yli.

4.1.3

Euroopan parlamentti onnistui neuvoston kanssa pankkiunionista käymissään neuvotteluissa varmistamaan yhteisymmärryksen etenemisestä kohti yhteistä kriisinratkaisumekanismia ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa (10). ETSK yhtyy täysin EP:n kantaan. Päätökset edistänevät lähitulevaisuudessa Yhdysvaltojen markkinoihin verrattavissa olevien yhtenäisten eurooppalaisten pääomamarkkinoiden muodostumista.

4.1.4

Täysimittainen pankkiunioni edellyttää hyvin järjestettyä yhteistä kriisinratkaisumekanismia, yhdenmukaistettuja jäsenvaltioiden talletussuojarahastoja ja Euroopan vakausmekanismia (EVM), joka mahdollistaa pankkien suoran pääomittamisen (11). Tähän liittyvän päätöksentekomekanismin olisi oltava tehokas, ja sen puitteissa on voitava toimia nopeasti. Näiden osatekijöiden luomista ja toteuttamista on vauhditettava.

4.1.5

Pankkiunioni ei kuitenkaan yksinään riitä talouden ja investointien edistämiseen. Jotta Euroopan finanssialan häiriönsietokyky paranisi, lähivuosina on annettava tärkeä sija myös Basel III -sääntöjen kattavalle täytäntöönpanolle, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle ja kansainvälisten sopimusten (G20) mukaisen ratkaisun etsimiselle sellaisia pankkeja varten, joita pidetään liian suurina kaatumaan.

4.1.6

Komission jäsenen Michel Barnier'n hiljattain julkaisema laaja pankkeja ja finanssimarkkinoita koskeva lainsäädäntöpaketti voi edistää merkittävällä tavalla finanssimarkkinoiden moitteetonta toimintaa Euroopassa, ja sen avulla voidaan luoda vakaa ja luotettava pankkisektori. Tämä on ensiarvoisen tärkeää reaalitalouden kannalta. Neuvoston viimeisimmät alaa koskevat päätökset menevät vain osittain toivottuun suuntaan.

4.1.7

Riittävä luotonsaanti on talouden elpymisen ja kasvun sekä kehityksen kannalta kaikkein tärkeintä. EU:n lainsäädännössä on tämän vuoksi tasapainotettava pankkialan tiukkojen reunaehtojen varmistaminen ja riittävien mahdollisuuksien luominen operatiivisille pankkitoiminnoille ajatellen erityisesti sitä, että edistetään investointeja, jotka ovat välttämättömiä kaikessa kasvupolitiikassa. On sanomattakin selvää, että riittävät järjestelyt aloittelevien yritysten ja pk-yritysten tukemiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä (12).

4.2   Makrotalous- ja talousarviopilari

4.2.1

Eurooppa-neuvostossa näihin asioihin liittyen käyty työläs keskustelu sitovista talouden uudistamista koskevista sopimuksista on ollut paljonpuhuvaa ja aiheuttanut pettymyksiä (13). ETSK kehottaakin komissiota hiomaan ehdotustaan tällaisista sopimusjärjestelyistä. On käytävä lisäkeskusteluja järjestelyjen muodon, rahoituksen ja demokraattisen oikeutuksen osalta (14).

4.2.2

Yhteisesti sovituista sopimusjärjestelyistä ja niihin liittyvistä solidaarisuusmekanismeista koostuvaan järjestelmään pohjautuvat kumppanuudet voisivat omalta osaltaan edistää ja tukea asianmukaisia sopeuttamistoimia. Tällaiset järjestelyt edistäisivät sekä jäsenvaltioiden vastuullisuutta yhteisessä kehyksessä että uudistuksia kaikilla kestävään kasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyyteen liittyvillä aloilla. Kaikki nämä kolme tekijää vahvistavat EU:ta kokonaisuutena (15). Tällainen kehys voisi auttaa tarjoamaan maakohtaisiin epäsymmetrisiin šokkeihin EU:n vastauksen, joka olisi yksi EU:n solidaarisuuden muoto.

4.2.3

Tällaiset kumppanuudet voisivat edistää koheesiota ja ihmisten luottamusta, mikä on välttämätöntä kansallista itsemääräämisoikeutta koskevan huolen hälventämiseksi. Tämä puolestaan edistäisi EU:n yhteisöllisyyttä, joka on välttämätön perusta euroalueen talousarvion, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston ja euroalueen yhteisten joukkolainojen kaltaisten EU:n välineiden kehittämistä varten.

4.2.4

Talousjärjestelmien – myös verotusjärjestelmien – lähentäminen niin, että lisäksi luodaan solidaarisuusväline, on keskeinen tekijä pyrittäessä vähitellen kaventamaan maiden välisiä makro- ja mikrotaloudellisia eroja (16). Keskipitkällä aikavälillä tästä välineestä kehittynee vääjäämättä – vaikka se ehkä edellyttää perussopimusten muuttamista – taloudellinen korvausmekanismi, jolla voidaan tasapainottaa ja yhdentää euromaiden talouksia. Siitä voi loppujen lopuksi tulla osa euroalueen yhteistä talousarviota. Myös rakenne- ja koheesiorahastoja voitaisiin käyttää tässä tarkoituksessa.

4.2.5

Jotta neuvosto voisi käydä hedelmällisiä keskusteluja konkreettisten ehdotusten pohjalta, prosessissa tärkeimpänä toimijana olevan uuden komission on kannettava vastuunsa ja esitettävä lainsäädäntöehdotuksia aloilla, joilla keskustelua ovat tähän asti hallinneet jäsenvaltiot, kuten komission jäsen Michel Barnier toimi rahoitusjärjestelmän sääntelyyn liittyvissä yhteyksissä.

4.2.6

Tähän mennessä komissio ei ole hyödyntänyt tätä menetelmää riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä tapauksista, joissa sitä voitaisiin käyttää, ovat merkittäviä talouspoliittisia uudistuksia koskevien suunnitelmien ennakkokoordinointi, talousuudistussuunnitelmat, joihin liittyy solidaarisuusmekanismi, sekä Euroopan velanlunastusrahaston perustaminen ja euroalueen velkakirjat. Sikäli kuin nämä ehdotukset edellyttävät muutoksia perussopimuksiin, komission olisi ilmoitettava tämä selvästi euroalueen jäsenille.

4.2.7

Tällainen lähestymistapa pakottaa neuvoston ottamaan kantaa kyseisiin ehdotuksiin. Sen yhteydessä korostuu erilaisten poliittisten kantojen avoin ja selkeä esilletuonti, ja se on ainoa menetelmä, jonka avulla voidaan päästä eteenpäin nykyisen rakenteen hallitustenvälisestä umpikujasta. Komission on myös tiedotettava siitä asianmukaisesti eri sidosryhmille suurta yleisöä unohtamatta.

4.2.8

Keskipitkällä aikavälillä tarvitaan siis euroalueen mikro- ja makrotalouspolitiikkoja koskevaa talouden ohjausta ja hallintaa (jollaista on tarvittu jo Maastrichtin sopimuksesta lähtien), jossa siirrytään nykyisestä, toistaiseksi laihoja tuloksia tuottaneesta koordinointimenetelmästä sellaiseen, joka perustuu yhteiseen päätösten tekoon kyseisten politiikkojen perusteista. Euroalueella ei ole varaa siihen, että talouspolitiikat olisivat jatkossakin erilliset, vaikka raha on yhteinen. Kyseiset politiikat on siis yhdennettävä mm. EKP:n työn helpottamiseksi.

4.2.9

Epäsymmetristen šokkien tapauksessa käytettävä uudelleenjakomekanismi: Niin valtioita kuin kansalaisiakin koskevaa vastuullisuusperiaatetta ei voida erottaa solidaarisuusperiaatteesta. Olisikin toteutettava tietyn aikaa kestäviä konkreettisia toimenpiteitä heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien auttamiseksi. Tämä on kaikkien kansalaisten ja kaikkien maiden velvollisuus.

4.2.10

Samassa hengessä olisi siirryttävä kohti tarkoituksenmukaista, yhteisin säännöin toimivaa euroalueen omaa talousarviota. Ainoastaan siten voidaan edetä vähitellen kohti yhteistä finanssipolitiikkaa ja selviytyä mahdollisista tulevista šokeista. Rahoitus voidaan järjestää esimerkiksi kohdennetun veron, finanssitransaktioveron (mikäli se otetaan käyttöön koko euroalueella), hiiliveron tai esimerkiksi kuusi prosenttia ylittävistä maksutaseylijäämistä perittävän väliaikaisen maksun sekä yhteisten joukkolainojen liikkeeseenlaskun avulla.

4.2.11

Valtionvelka: Olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla lopetetaan valtionvelalla keinottelu vapauttamatta kuitenkaan velkaantuneita maita vastuusta. Valtionvelka, josta enintään 60 prosentin osuus (ETSK:n ehdotuksen mukaisesti (17)) tai 60 prosentin osuuden ylittävä osa (velanlunastusrahastoa koskevan komission ehdotuksen mukaisesti (18)) on asteittain muunnettu, voitaisiin pitää konsolidoidulla velkatilillä, jossa eri jäsenvaltiot hoitaisivat sitä osuutensa mukaisesti. Vaihtoehtoisesti voitaisiin perustaa hallitustenvälisellä sopimuksella tilapäinen euroalueen joukkovelkakirjarahasto, jonka avulla voitaisiin laskea liikkeeseen lyhytaikaisia euroalueen velkainstrumentteja ja torjua siten euroalueen maiden maksuvalmiuskriisin uhka. Komission olisi nyt tehtävä nimenomaan yhteisen velan liikkeeseenlaskun eri vaihtoehtojen hyvien puolten ja riskien analysoimiseksi perustetun asiantuntijaryhmänsä antamien päätelmien perusteella konkreettinen ehdotus käytettävistä välineistä ja aikataulusta.

4.3   Mikrotalouspilari

4.3.1

Myös mikrotaloutta koskeviin politiikkoihin tulee kiinnittää paljon huomiota, erityisesti teollisuuspolitiikkaan ja alakohtaisiin politiikkoihin, jotka ovat elintärkeitä Euroopan talouden kasvulle. Näillä aloilla ei voida enää edetä hajanaisesti. Tämän vuoksi tulee yhdistää tiettyjä, valtioiden talousarvioihin välillisesti vaikuttavia politiikkoja (ja niitä koskevia päätöksentekomenettelyjä), jotta saavutetaan yhteinen näkemys ja saadaan käynnistettyä komission ja jäsenvaltioiden yhteisiä toimia erityisesti seuraavissa asioissa:

sisämarkkinoiden valmiiksi saattaminen

suotuisten edellytysten luominen yrityksille etenkin markkinoiden hajanaisuutta poistamalla, jotta yritykset voivat jatkaa toimintaansa Euroopassa tai sijoittautua Eurooppaan

yhteinen teollisuuspolitiikka (19), joka vahvistaa nykyisten, innovatiivisten ja kestävien taloudellisten saavutusten perustaa koko Euroopassa

yhteinen energiapolitiikka, jossa on tällä hetkellä suuria puutteita mutta joka on välttämätön yhtäläisten ja vakaiden taloudellisten olosuhteiden luomiseksi EU:ssa

laajat yhteiset infrastruktuurihankkeet ja liikennepolitiikat yhteyksien parantamiseksi

yritysverotuksen lähentäminen

palvelut, mukaan luettuina yrityspalvelut

työmarkkinat ja työntekijöiden liikkuvuus

tutkimuspolitiikka.

4.4   Sosiaalinen pilari

4.4.1

ETSK kehottaa painokkaasti ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden osalta (20). Nuorisotyöttömyysaste on yhä vaarallisen korkea. Uuden komission on kannettava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuunsa elin- ja työolojen parantamisesta

tukemalla työpaikkojen luomista ja aloittelevia yrityksiä

ehdottamalla mukautuksia kaikkien tasojen koulutuspolitiikkoihin koko EU:n alueella ja tarvittaessa myös terveydenhuoltoa koskeviin politiikkoihin

luomalla rajatylittävälle työvoiman liikkuvuudelle otolliset olosuhteet

esittämällä veroihin liittyviä ehdotuksia, joilla edistetään työpaikkojen luomista

esittämällä ehdotuksia kuluttajien oikeuksien vaalimiseksi

varmistamalla sukupuolten tasa-arvon toteutuminen

tekemällä sosiaalisia investointeja (21).

4.4.2

Tarvitsemme asianmukaista, kaikilla tasoilla käytävää sosiaalista vuoropuhelua. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden välisten kuulemisten tehokkaan järjestämisen esteet on poistettava. EU:n olisi autettava merkittävällä tavalla tuomaan yhteen eri maiden osapuolia, jotta voidaan keskustella onnistuneista käytännöistä ja kartoittaa työpaikkojen luomista koskevien olosuhteiden parantamiseen liittyviä suunnitelmia.

4.4.3

Unionia ja etenkään euroaluetta toteutettaessa ei voida jättää huomiotta nykyisten talouspolitiikkojen sosiaalisia seurauksia ja sysätä niitä täysin valtioiden vastuulle. Sekä taloudellisissa että sosiaalisissa toimenpiteissä tulee ottaa huomioon vakaussopimuksen muuttujien lisäksi laajemmat makrotaloudelliset muuttujat (esim. työttömyysaste, kasvuprosentti, maksutase, työllisyysaste, köyhyysaste, tulojen ja varallisuuden jakautuminen). Talous- ja rahaliiton vakautta on mahdotonta taata ilman euroalueen sosiaalisia mekanismeja, joiden avulla voidaan torjua vakavan taloudellisen taantuman ja/tai epätasapainon seurauksia. Osa näistä mekanismeista saattaa edellyttää muutoksia perussopimuksiin. Keskipitkällä aikavälillä voitaisiin esimerkiksi

luoda yhteinen kansallisia järjestelmiä täydentävä työttömyysvakuutusjärjestelmä, joka yhdistetään mahdollisesti euroalueen yhteisten työmarkkinasääntöjen luomiseen ja työvoiman liikkuvuuteen

tarjota tietyille köyhyysrajan alapuolella eläville väestöryhmille asianmukainen vähimmäistulo ja laatia yhteiset sosiaalihuoltoa koskevat säännöt.

4.4.4

Lisäksi tulee yhdistää muita politiikkoja, jotka vahvistavat kansalaisten yhteisöön kuulumisen tunnetta ja helpottavat kansalaisten vapaata liikkumista. Näitä ovat esimerkiksi

pätevyyksien ja tutkintotodistusten vastavuoroinen tunnustaminen

laadukkaiden yhteisten julkishyödykkeiden ja -palvelujen tarjonta euroalueella, jotta varmistetaan niiden jatkuvuus erityisesti kriisiaikoina.

4.5   Poliittinen pilari

4.5.1

Näin laaja ohjelma voidaan toteuttaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että päätöksentekoprosessilla on riittävä demokraattinen oikeutus. ETSK antaa täyden arvon viime vuosina saavutetulle huomattavalle edistykselle ja katsoo, että edistysaskelia voidaan jatkaa seuraavalla vaalikaudella ainoastaan siten, että kiinnitetään erityistä huomiota vastuullisuuteen, legitimiteettiin, demokratiaan, avoimuuteen ja viestintään.

4.5.2

Eri puolilla EU:ta käydään entistä terävämpää poliittista keskustelua yhdentymisprosessista. Poliittisten puolueiden on määriteltävä EU:n tasolla selvästi valintansa, joilla on edistettävä Euroopan parlamentin eri poliittisten ryhmittymien näkökantoja ja autettava parantamaan eurooppalaisten poliittisten puolueiden näkyvyyttä. Ylikansalliset Euroopan parlamentin vaalit, joihin osallistuisi rajatylittäviä poliittisia ryhmittymiä, voimistaisivat ja edistäisivät huomattavasti eurooppalaista keskustelua.

4.5.3

Yhteisvastuu ja julkisen tuen tarve edellyttävät, että kansalliset parlamentit sitoutuvat nykyistä tiiviimmin eurooppalaiseen keskusteluun. EU:n lainsäädäntöehdotuksista ja kansallisista uudistusohjelmista olisi keskusteltava asianmukaisesti kansallisissa parlamenteissa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä on järjestettävä vuorovaikutuksellisia kuulemisia strategisista kysymyksistä, minkä avulla voidaan parantaa myös kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä.

4.5.4

Komission olisi sovellettava yhteisömenetelmää mahdollisimman tehokkaasti esittämällä lainsäädäntöehdotuksia ja toimenpiteitä myös tilanteissa, joissa toimivalta on jaettu jäsenvaltioiden kanssa. Ennakoiva ja rohkea asenne toimii tässäkin asiassa.

4.5.5

Komissio olisi kutsuttava kansallisten parlamenttien ja/tai kansalaisyhteiskunnan pyynnöstä osallistumaan kansallisiin keskusteluihin EU-kysymyksistä.

4.5.6

Eurooppa-neuvosto ja neuvoston eri kokoonpanot, erityisesti Ecofin-neuvosto, ovat keskeisiä päätöksentekijöitä ja oleellisen tärkeitä vastuullisuuden ja legitimiteetin kannalta. Tarvitaankin lisää avoimuutta, sillä niin voidaan vastata demokratian vaatimuksiin.

4.5.7

Kansallisia etuja edustavat neuvoston jäsenet ja muut EU-tason päätöksentekijät puhuvat usein eri tavoin kotimaassa ja Brysselissä, mistä aiheutuu tavallisesti suurta hämmennystä ja hankaluuksia sopimiseen. Ristiriitaiset puheet eivät ole hyväksyttäviä. Jäsenvaltioiden olisi sovittava yhteisistä poliittisista viesteistä ja ajettava niitä kaikilla päätöksentekotasoilla.

4.5.8

Jäsenvaltiot ovat talous- ja rahaliiton rakenteessa sekä tekijöitä että kohteita. Lähentyminen eurooppalaisiin menettelytapoihin ja samanaikainen kansallisten hallinnollisten menettelyjen ja perinteiden säilyttäminen on mahdollista, mutta se edellyttää monissa maissa huomattavia muutoksia. Luotettavat poliittiset ja hallinnolliset käytännöt ovat välttämättömiä luottamuksen rakentamiseksi.

4.5.9

ETSK korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on niin ikään hoidettava usein aliarvostettu tehtävänsä EU:n ja yhtenäisemmän euroalueen tulevassa rakenteessa. Edistyminen riippuu monilla aloilla osittain tai kokonaan toimijoista, jotka ovat valtiovallasta riippumattomia. Kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava täydet osallistumismahdollisuudet. Liian monessa maassa kansalaisyhteiskunta jää yhä liian vähälle huomiolle, ja sille on annettava tarvittavat välineet yhteyden saamiseksi institutionaalisiin päätöksentekijöihin. Kansalaisyhteiskunnan on kannettava vastuunsa ja osallistuttava EU:n päätöksentekoprosessiin, jotta prosessin demokraattinen perusta laajenee. Ilman kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista talous- ja rahaliiton toteuttaminen ei voi koskaan onnistua.

4.5.10

Erityisesti työmarkkinaosapuolten olisi varsin hyödyllistä tarkastella konsensusmallin tuloksia jäsenvaltioissa. ETSK kannattaa tätä lämpimästi. Parhaiden käytänteiden jakaminen on suositeltavaa.

4.5.11

ETSK:n mielestä on ilmeistä, että nykyiset säännöt eivät ole asianmukaiset eivätkä ne ole toimineet odotetusti ja että hallitustenväliset toimet eivät tasoltaan vastaa talous- ja rahaliiton haasteita. Kriisin hellittäessä ei myöskään pidä kuvitella, että myrskyn silmässä kiireesti laaditut vakautusmekanismit ovat riittäviä kriisistä irtautumiseksi ja uusien kriisien estämiseksi.

4.5.12

Ainoa keino estää samanlaisten tilanteiden toistuminen on muuttaa euroalueen sääntöjä ja päätöksentekoprosessia läpinäkyvämmiksi ja demokraattisemmiksi seuraavilla tavoilla:

Nimetään eurolle vastuutaho institutionalisoimalla euroryhmä, jolloin voidaan puhua yhtenäisellä äänellä. Jotta euroalueen hallinto paranisi, euroryhmän olisi pystyttävä tekemään nopeita päätöksiä ja puuttumaan kriisitilanteisiin. Näin päätöksenteosta tulisi demokraattisempaa ja avoimempaa, aloittaen veto-oikeuden poistamisesta.

Luodaan asteittain uudelleenjakomekanismi ja/tai todellinen euroalueen talousarvio, kuten on esitetty kohdissa 4.2.9 ja 4.2.10. Tavoitteena olisi varmistaa julkishyödykkeiden saatavuus, uudistusprosessien tukemiseen tarvittavien varojen oikeudenmukaisempi jakautuminen, valtioiden välisten erojen kaventuminen ja mahdollisuus harjoittaa myös yhteistä veropolitiikkaa jne.

Siirrytään yhtenäiseen edustukseen kansainvälisissä elimissä.

Mahdollistetaan se, että euroalueeseen kuuluvista maista olevat Euroopan parlamentin jäsenet (”euro-parlamentti”) tukevat tämän hallintoelimen toimia ja äänestävät niistä. Tämä parlamentti olisi avoin myös muille jäsenille, mutta heillä ei kuitenkaan olisi äänioikeutta.

5.   Pitkän aikavälin tavoite: poliittisesti yhtenäinen Eurooppa

5.1

Sen lisäksi, että talous- ja rahaliitto toteutetaan edellä esitellyllä tavalla, olisi hyödyllistä käynnistää seuraavaan vaalikauteen mennessä perusteellinen pohdinta koko EU:n ja sen instituutioiden toiminnan syventämisestä sekä niiden alojen valinnasta, joilla olisi harjoitettava yhteistä politiikkaa. ETSK:n mielestä olisi pohdittava seuraavia näkökohtia.

5.2

Komission toiminta tulee alistaa Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi, ja myös parlamentille voitaisiin antaa aloiteoikeus. Euroopan parlamentti voitaisiin valita eurooppalaisten puolueiden kokoamilta Euroopan laajuisilta listoilta.

5.3

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan kaksinvalta olisi poistettava näkyvyyden, demokraattisen legitiimiyden ja toimivaltuuksien jaon edistämiseksi. Komission puheenjohtajan valitsisi EP tai hänet valittaisiin suoralla kansanvaalilla, mikä edellyttäisi myös hänen roolinsa muuttamista. Nykyisestä neuvostosta voisi tulla ”valtioiden senaatti”, jolla olisi uudet toimintasäännöt.

5.4

Politiikkoihin, joissa EU:lla olisi päätösvaltaa ja joista EU:n tulisi päättää yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, voitaisiin sisällyttää ulkopolitiikka ja unionin kansainvälinen rooli, mukaan luettuina yhtenäinen edustus kansainvälisissä organisaatioissa, puolustuspolitiikka (niiden osalta, jotka sitä haluavat), energiapolitiikka, tutkimuspolitiikka, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä vaatimusten noudattaminen ja oikeuksien kunnioittaminen sekä valtuudet ryhtyä toimiin, mikäli valtiot loukkaavat niitä, kuten tällä hetkellä taloutta ja talousarviosääntöjä koskevissa asioissa.

5.5

Uudet institutionaaliset puitteet, joita ei voi toteuttaa pelkästään tiiviimmällä yhteistyöllä, sekä parlamentin, neuvoston, komission, ETSK:n ja AK:n roolit voitaisiin määritellä uudessa valmistelukunnassa, jonka tulisi saada työnsä päätökseen ennen vuotta 2019, jolloin pidetään vuoden 2014 vaaleja seuraavat Euroopan parlamentin vaalit.

6.   Viestintä ja yksinkertaistaminen

6.1

Toimiva viestintä on välttämätöntä pyrittäessä voittamaan takaisin luottamus. ETSK on vakuuttunut siitä, että viestintä voidaan hoitaa parhaiten soveltamalla hyviä politiikkoja ja käytäntöjä, joihin liittyy pitkän aikavälin näkymä koko eurooppalaisen yhteiskunnan kannalta.

6.2

Yleisöviestintää on lisättävä ja parannettava. Viestintä ruokkii kiinnostusta, joka puolestaan lisää ymmärrystä. Tätä seikkaa on ylenkatsottu, ja tästä puutteesta voidaan syyttää komissiota ja jäsenvaltioita. Olisi hyödynnettävä sosiaalisen median koko kirjoa.

6.3

Talous- ja rahaliitto ja kaikki siihen liittyvä on usein esitetty teknisinä asioina. Ne eivät kuitenkaan ole teknisiä vaan ensisijassa poliittisia asioita, joilla on suuri vaikutus kaikkien kansalaisten elämään. Keskustelua käydään tai viestintää järjestetään kuitenkin vain harvoin tästä näkökulmasta, mikä myös pitkälti selittää valtavan kuilun EU:n ja tavallisen kansalaisen välillä.

6.4

Erilaiset tavat ja tilanteet osoittavat päivittäin tuskallisesti ”talous- ja rahaliiton yhteisen kielen” puuttumisen, joka aiheuttaa joskus paljon hämmennystä ja vaikuttaa heikentävästi yleisön tukeen. ETSK katsoo, että komissio on ainoa viranomainen, joka pystyy esittämään tähän asiaan ratkaisun, koska sillä on aloiteoikeus EU:n lainsäädäntöprosessissa. Asia on nähtävä aiempaa poliittisemman komission ja Euroopan parlamentin näkökulmasta.

6.5

Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on yhteisvastuullisina toimijoina hoidettava oma tehtävänsä viestinnässä, joka on ollut tähän mennessä usein kehittymätöntä. Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten olisi välitettävä kansalaisten ja yritysten ongelmallisina pitämiä asioita viranomaisille ja tehtävä yhteistyötä niihin puuttumiseksi. Näkemystenvaihdon tulee olla vastavuoroista.

6.6

EU:n ei pidä antaa enää itsestään kuvaa norsunluutornina, jollaisena suuri osa yleisöstä sitä pitää. Euroopan yhdentymisen hyvät puolet, konkreettiset edistysaskeleet sekä hyöty investointien, työpaikkojen luomisen ja kuluttajien kannalta on selitettävä kansalaisille selkeästi. Niin sanotun uuden eurooppalaisen kertomuksen lähtökohtana olisi oltava komission ja jäsenvaltioiden – jotka ovat tärkeimpiä toimijoita poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan lisäksi – yhteinen viestintä- ja yksinkertaistamisstrategia.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/336 kuuluva ETSK:n lausunto ”Euromaiden talouspolitiikat”, esittelijä: Thomas Delapina, kohta 1.6 (EUVL C 133, 9.5.2013).

(2)  Ks. erityisesti Wolfgang Schäublen puhe Paulskirchessä 3. lokakuuta 2011 ja Kaarle Suuri -palkinnon luovuttamistilaisuudessa toukokuussa 2012 sekä Giorgio Napolitanon puhe Euroopan parlamentissa 3. helmikuuta 2014.

(3)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/340 kuuluva ETSK:n lausunto ”Tiivis ja aito talous- ja rahaliitto”, esittelijä: Carmelo Cedrone (EUVL C 271, 19.9.2013).

(4)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: asiakokonaisuuteen ECO/307 kuuluva lausunto ”Talouskasvun elvyttäminen” (EUVL C 143, 22.5.2012), asiakokonaisuuteen ECO/334 kuuluva lausunto euron tulevaisuudesta (EUVL C 271, 19.9.2013) ja asiakokonaisuuteen ECO/340 kuuluva lausunto ”Tiivis ja aito talous- ja rahaliitto” (EUVL C 271, 19.9.2013), esittelijä: Carmelo Cedrone.

(5)  Ks. asiakokonaisuuteen SOC/496 kuuluva ETSK:n lausunto ”Sosiaalisten investointien vaikutukset”, esittelijä: Wolfgang Greif (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(6)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/336 kuuluva ETSK:n lausunto ”Euromaiden talouspolitiikat”, esittelijä: Thomas Delapina (EUVL C 133, 9.5.2013).

(7)  Ks. asiakokonaisuuteen EUR/006 kuuluva ETSK:n lausunto ”Vuotuinen kasvuselvitys 2014”, esittelijä: Evelyne Pichenot (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(8)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/339 kuuluva ETSK:n lausunto ”Pankkiunionia koskeva säädöspaketti”, esittelijä: Carlos Trias Pintó (EUVL C 11, 15.1.2013).

(9)  Ks. 19.–20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(10)  Ks. neuvoston ja EP:n 20. maaliskuuta 2014 saavuttama yhteisymmärrys yhteisestä kriisinratkaisumekanismista.

(11)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: asiakokonaisuuteen ECO/333 kuuluva lausunto ”Luottolaitosten elvytys ja kriisinratkaisu”, esittelijä: Lena Roussenova (EUVL C 44, 15.2.2013), ja asiakokonaisuuteen ECO/350 kuuluva lausunto ”Yhteinen kriisinratkaisumekanismi”, esittelijä: Daniel Mareels (EUVL C 67, 6.3.2014).

(12)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: asiakokonaisuuteen ECO/347 kuuluva lausunto ”Pitkäaikainen rahoitus – rahoituspalvelusektori”, esittelijä: Michael Smyth (EUVL C 327, 12.11.2013), ja asiakokonaisuuteen ECO/365 kuuluva lausunto ”Pitkäaikainen rahoitus – seuranta”, esittelijä: Michael Smyth, toinen esittelijä: Vincent Farrugia (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(13)  Ks. 19.–20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(14)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/348 kuuluva ETSK:n lausunto ”Lähentymis- ja kilpailukykyväline / Merkittävät talouspolitiikan uudistussuunnitelmat”, esittelijä: David Croughan (EUVL C 271, 19.9.2013), ja asiakokonaisuuteen EUR/006 kuuluva ETSK:n lausunto ”Vuotuinen kasvuselvitys 2014”, esittelijä: Evelyne Pichenot (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(15)  Ks. myös euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin samanhenkinen puhe OECD:n seminaarissa ”The Euro Area at the crossroads” Brysselissä 17. helmikuuta 2014.

(16)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/336 kuuluva ETSK:n lausunto ”Euromaiden talouspolitiikat”, esittelijä: Thomas Delapina (EUVL C 133, 9.5.2013). Myös muihin asiaankuuluviin verotuksen näkökohtiin olisi vähitellen kiinnitettävä huomiota.

(17)  Ks. asiakokonaisuuteen ECO/307 kuuluva ETSK:n lausunto ”Talouskasvun elvyttäminen”, esittelijä: Carmelo Cedrone (EUVL C 143, 22.5.2012).

(18)  Ks. COM(2012) 777 final/2.

(19)  Ks. asiakokonaisuuteen CCMI/108 kuuluva ETSK:n lausunto ”Teollisuuspolitiikka (tarkistus)”, esittelijä: Joost van Iersel, toinen esittelijä: Enrico Gibellieri (EUVL C 327, 12.11.2013).

(20)  Ks. asiakokonaisuuteen SOC/494 kuuluva ETSK:n oma-aloitteinen lausunto ”Talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen”, yleisesittelijä: Georgios Dassis (EUVL C 67, 6.3.2014).

(21)  Tähän kuuluu myös ihmisten auttaminen pois köyhyydestä. Tähän liittyen ks. asiakokonaisuuteen SOC/496 kuuluva ETSK:n lausunto ”Sosiaalisten investointien vaikutukset”, esittelijä: Wolfgang Greif (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/20


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yritysten rahoittaminen: vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien tutkiminen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 451/03)

Esittelijä:

Michael SMYTH

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 22. tammikuuta 2014 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yritysten rahoittaminen: vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien tutkiminen

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 141 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Nyt kun rahoitusmarkkina- ja talousmyllerrystä on jatkunut yli kuusi vuotta, yritysten normaalit rahoituskanavat ovat etenkin pk-yrityksille edelleen osittain tukossa. Pankit, mistä suurin osa pk-yritysten rahoituksesta on perinteisesti ollut lähtöisin, ovat yhä haluttomampia myöntämään lainoja. Siihen on lukuisia syitä, joista mainittakoon käynnissä oleva luotonannon vähentäminen, korkeammat pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset, luottotappiovaraukset sekä riskien karttaminen. Rahoitusmarkkinoiden ja -kanavien pilkkoutuminen on ollut yksi Euroopan finanssikriisin pysyvimmistä tunnusmerkeistä.

1.2

Pk-yritysten käyttöpääomaluototuksen heikkeneminen on eräs markkinoiden toimimattomuuden kroonisista muodoista, ja se vaatii EU:n poliittisilta päättäjiltä asianmukaisia toimia. Toistaiseksi nämä toimet eivät ole olleet oikeassa suhteessa ongelmaan nähden.

1.3

Euroopan keskuspankin (EKP) aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta (1) tuotti tulosta, ja pankkijärjestelmän romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista on jäänyt välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan varoja on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Kyse oli siis menetetystä mahdollisuudesta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

1.4

Euroopan investointipankki (EIP) on toiminut erittäin aktiivisesti pk-yritysten tukena kaikkialla Euroopassa, ja sen pääomapohjaa on vahvistettu merkittävästi. EIP onkin lisännyt luotonantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

1.5

ETSK asettui kannattamaan vuonna 2013 julkistettua vihreää kirjaa talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (2), joka on saanut jatkokseen äskettäin julkistetun toimenpidepaketin (3) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Pakettiin kuuluu toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vauhdittaa arvopaperistamisen hyödyntämistä pk-yritysluototuksessa. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä kannustaakseen eläkerahastoja investoimaan rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (4). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja ja muuntyyppisiä joukkovelkakirjoja varten. ETSK on mielissään näistä ehdotuksista ja katsoo, että ajan mittaan ne voivat myötävaikuttaa uudistuneiden ja paremmin toimivien markkinoiden kehkeytymiseen pk-yritysten rahoittamista silmällä pitäen.

1.6

Meneillään on lukuisia muita hankkeita, joiden tarkoituksena on raivata esteitä, jotta luotonantajat kykenevät entistä tarkemmin arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastolaitoksille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille sekä mahdollisesti lopulta Euroopan luottorekisterikeskuksen perustaminen. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

1.7

Koko joukko muita, pk-yritysten rahoituksensaannin helpottamiseen tähtääviä ehdotuksia on joko toteutettavana tai harkittavana. ETSK tukee tätä poliittisten päättäjien aloitteellisempaa toimintamallia, vaikka toteutusvaihe tuleekin kysymään aikaa. Pk-yritysten rahoituksensaannin parantaminen säilyy kuitenkin haasteena nyt ja lähitulevaisuudessa.

1.8

Mikään yleisratkaisu ei välttämättä sovellu kaikissa jäsenvaltioissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (Funding for Lending Scheme) (5). Se saavutti tavatonta menestystä vauhdittamalla kiinnitysluottojen myöntämistä ja kotitalouksien luotottamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nykyään se on kohdennettu pelkästään pk-yritysten luotottamisen piristämiseen. Ohjelman puitteissa kannustetaan siihen osallistuvia pankkeja kasvattamaan nettoluotonantoaan pk-yrityksille supistamalla rahoituksen kustannuksia. Ohjelman kannattajat katsovat, että luotonanto pk-yrityksille olisi paljon matalammalla tasolla, mikäli ohjelmaa ei olisi käytössä.

1.9

ETSK:n näkemyksen mukaan luototuksen rahoitusohjelma on esimerkki hyvästä käytänteestä, ja komitea suosittaa, että EKP harkitsee vakavasti vastaavanlaisen aloitteen toteuttamista euroalueella. EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (6). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (Targeted Longer-Term Refinancing Operation, TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa. On myös hyvä huomata, että ETSK:n pohdinnat tässä lausunnossa ovat ennakoineet poliittisten päättäjien kehittyvää ajattelutapaa.

2.   Yritysluototuksen kriisi Euroopassa

2.1

Yritysten luototuksesta ja rahoittamisesta käytävässä keskustelussa on ollut taipumusta keskittyä kehittämis- tai investointipääoman tarjontaan ja kysyntään varsinkin pk-yritysten osalta. Lainanantajilla on tapana todeta, että uusista hankkeista on pulaa ja niin ollen kehittämisrahoitukselle on vähän kysyntää. Pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurien yritysten edustajat moittivat monesti sekä kehittämisrahoituksen tarjontaa että kyseisen luototuksen hintaa ja väittävät pankkien soveltaneen ylihinnoittelua riskirahoituksessa. Molemmista näkemyksistä on oma osansa totta. Oli asia niin tai näin, sekä suurten että pienten yritysten kohdalla lainananto on parhaassa tapauksessa pysynyt entisellä tasolla tai pahimmassa tapauksessa vähentynyt jyrkästi kautta EU:n kaikkien jäsenvaltioiden.

2.2

Käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa ei kuitenkaan keskitytä pääasiallisesti uusien yritysten tai toimintaansa aloittelevien yritysten tai innovaatioiden kehittämispääomaan tai rahoitukseen. Siinä tarkastellaan pikemminkin käyttöpääoman saatavuuteen liittyviä kysymyksiä – tilinylitysoikeuksia ja jatkuvia luottosopimusjärjestelyjä –, jotka ovat useimpien yritysten elinehto. Käyttöpääomaksi tarkoitetussa antolainauksessa vallitsevia suuntauksia on vaikea kartoittaa juuri tiedonpuutteen vuoksi, mutta yleinen linja käy ilmi EKP:n tiedoista, jotka koskevat muiden kuin rahoitusalan yritysten luototusta. Tiedot ovat osoittaneet laskevaa suuntausta menneiden neljän viiden vuoden ajalta, ja vasta aivan viimeisimpinä kuukausina on ollut havaittavissa joitain merkkejä elpymisestä.

2.3

Yksi viimeisimpien kuuden vuoden rahoitus- ja talouskriisien pysyvimmistä piirteistä on yritysrahoituksessa tapahtunut raju supistuminen. Kun eurooppalaiset pankit ovat tehneet kaikkensa vähentääkseen riippuvuuttaan arvoltaan alentuneista lainoista ja arvottomista veloista, yrityksille ja etenkin pienille ja mikroyrityksille normaalisti suunnattu käyttöpääoman tarjonta on vähentynyt sekä nimellis- että reaalimääräisesti. Yritysten luotottamisen heikkenemistä voitaisiin kuvailla markkinoiden toimimattomuuden krooniseksi muodoksi. Tämän lisäksi Euroopan rahoitusmarkkinoiden pilkkoutuminen on johtanut lainakorkojen kaksitasoisen rakenteen muodostumiseen. Esimerkiksi italialaisilta ja espanjalaisilta pienyrityksiltä veloitetaan paljon suurempia lainakorkoja kuin vastaavanlaisilta yrityksiltä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toistaiseksi EU:n poliittisten päättäjien toiminta asian korjaamiseksi ei ole ollut oikeasuhtaista ongelmaan nähden, ja on tiettyjä viitteitä siitä, että EU:ssa ja kansainvälisesti harjoitetun pankkialan sääntelyn tehostamisen vaikutukset ovat saattaneet kärjistää yritysten luototuksen ongelmaa saamalla pankit karttamaan riskejä aiempaa enemmän.

3.   Poliittisten päättäjien vastaus

3.1

EU:n politiikantekijät ovat ponnistelleet kovasti hoitaakseen rahoitusalan kriisin aiheuttamat ongelmat ja korjatakseen sen vaikutusta reaalitalouteen. EU:n pankkijärjestelmän hauraudesta on tullut merkittävä talouden elpymistä hidastava tekijä. Korjatakseen osaltaan tätä haurautta EKP ryhtyi vuosina 2012–2013 toteuttamaan ainutlaatuista aloitetta, jotta EU:n pankkien saataville tulisi yli biljoonan euron verran suhteellisen edullista rahaa. Aloitetta kutsuttiin pitkäaikaiseksi rahoitusoperaatioksi. Se oli toimi pankkitoiminnan hyytymisen tai pankkijärjestelmän romahtamisen uhkaa vastaan, kun pankit tekivät kaikkensa korjatakseen taseitaan ja kyetäkseen täyttämään ankarammat vakavaraisuussuhteita koskevat sääntömääräiset vaatimukset. Aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta tuotti tulosta, ja romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista jäi välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan operaatiota on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Lopputulos oli tavallaan ennustettavissa ja ymmärrettävissä. Useimmille eurooppalaisille pankeille tärkein asia oli selviytyä, ja niin on edelleen. Toisaalta tämä tulos tarkoittaa myös menetettyä mahdollisuutta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

3.2

Euroopan investointipankin pääomapohjaa vahvistettiin merkittävästi maaliskuussa 2013. Osakkaat kasvattivat sen maksettua pääomaa sijoittamalla käteispääomaa 10 miljardin euron arvosta. EIP odottaa pystyvänsä kasvattamaan jo nykyisellään mittavaa antolainaustaan pk-yrityksille jopa 40 miljardilla eurolla seuraavien 3–4 vuoden aikana. Pääomapohjansa vahvistamisen ansiosta EIP on pystynyt kehittämään lainanantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. EIP:n antolainaus pk-yrityksille kohdistuu kuitenkin tavanomaisesti kehittämispääomaan, innovointiin ja uusiin hankkeisiin. Uskotaan, että EIP harkitsee luotonannon aloittamista käyttöpääomaa varten, ja tulee olemaan mielenkiintoista saada tietää näiden pohdintojen tulos. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

3.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa rahapoliittiset viranomaiset ovat turvautuneet muutamiin sellaisiin tavallisuudesta poikkeaviin keinoihin kuin määrälliseen keventämiseen parantaakseen pankkijärjestelmän maksuvalmiutta. Tämä toimenpide tarkoittaa sitä, että keskuspankit ostavat hyvin suuria määriä valtion ja yritysten joukkovelkakirjalainoja ja luovat uutta rahaa pankkijärjestelmään. Näillä keinoin on osaltaan pystytty välttämään rahamarkkinoiden ja rahapolitiikan välittymismekanismin hyytyminen sekä Yhdysvalloissa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. On eräitä viitteitä siitä, että määrällisen keventämisen ohjelma on Yhdysvalloissa auttanut lisäämään luototusta ja rahoitusta reaalitaloudessa. Yhdysvaltojen rahapoliittiset viranomaiset harkitsevat parhaillaan ohjelman supistamista, koska talouden elpyminen on pääsemässä lujemmalle pohjalle. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Englannin keskuspankin ennakoivasta viestinnästä voi päätellä, että kunhan talouden elpyminen vakiintuu toden teolla, myös määrällisen keventämisen politiikasta luovutaan.

3.4

Komissio julkaisi vuoden 2013 maaliskuussa vihreän kirjan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (7), jonka jatkoksi se julkisti äskettäin toimenpidepaketin (8) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Paketin ytimen muodostavat toimenpiteet, joilla on tarkoitus edistää omaisuusvakuudellisten arvopaperien (asset backed securities, ABS) hyödyntämistä pk-yritysten luototuksessa. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien käytön laajentaminen antaisi pankeille ja muille rahoituslaitoksille mahdollisuuden kasvattaa yrityksille myönnettävien lainojen volyymia. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä, jotta eläkerahastoja kannustetaan investoimaan omaisuusvakuudellisten arvopaperien kaltaiseen rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (9). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja varten ja katettujen joukkovelkakirjalainojen sekä suunnattujen osakeantien houkuttavuuden lisäämiseksi. Komissio on julkaissut tiedonannon joukkorahoituksesta (10); sen myötä pyritään tekemään hyviä käytänteitä tunnetuksi, tarkkailemaan joukkorahoitusmarkkinoiden kehittymistä ja edistämään joukkorahoituksen laatumerkinnän syntymistä.

3.5

Lukuisat muutkin aloitteet ovat maininnan arvoisia tässä yhteydessä. Kustannukset ja asiaankuuluvien taloudellisten tietojen puuttuminen ovat yleisimpiä esteitä, joiden vuoksi luotonantajat eivät kykene arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä nykyistä tarkemmin. Kansainvälinen rahoitusinstituutti IIF on ehdottanut useita toimia näiden esteiden madaltamiseksi. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastotoimistoille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille. Nämä luottoriskitietojen kansalliset tietokannat olisi määrä yhdistää Euroopan tietovarastoon (European Data Warehouse), mikä mahdollisesti lopulta johtaisi Euroopan luottorekisterikeskuksen perustamiseen. IIF kehottaa asettamaan koko EU:ssa sovellettavat normit tiedonkeruuta ja raportointia varten, jotta yritysten ja maiden rajat ylittävät analyysit käyvät mahdollisiksi. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

3.6

Muista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseen tähtäävistä ehdotuksista mainittakoon seuraavat:

toimenpiteet, joilla mahdollistettaisiin keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien ja yhteisöjen luotonanto pk-yrityksille tukemalla ensiksi mainittuja julkisista varoista

lainojen verotuskohtelun vinouman korjaaminen tekemällä uudesta oman pääoman ehtoisesta rahoituksesta verovähennyskelpoista

aluekehitysvirastoille virallinen asema riskinarvioinnissa ja tarvittavien mukautusten tekeminen optimismiharhan (optimism bias) varalta

kannustaminen luottovakuutusten laajempaan käyttämiseen silloin kun se on kustannustehokasta siten, että kyetään vakuuttamaan vakuudettomat pk-yrityslainasalkut, jotta pankit pystyvät sitten myymään niitä muille sijoittajille kuin pankeille

kannustimien tarjoaminen yksityisille pääomasijoittajille ja riskipääomasijoittajille pk-yrityksiin kohdistuvan sijoitustoiminnan lisäämiseksi ja rahoituksen katkosten paikkaamiseksi

verokannustimien käyttäminen pk-yritysten ja pk-yritysrahastojen sijoittajakunnan pohjan laajentamiseksi

pk-yritysten valistaminen vaihtoehtoisista rahoitusmahdollisuuksista ja vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien tarjoamista suhteellisista hyödyistä

luottotakausjärjestelmien kehittäminen sekä tiedon ja parhaiden käytänteiden jakaminen olemassa olevien kansallisten luottotakausjärjestelmien parantamiseksi

ulkomaankaupan rahoituksen, yritysten välisen lainanannon, factoring-rahoituksen ja rahoitusleasingin laajamittaisempi hyödyntäminen.

Monien edellä esiteltyjen ehdotusten osalta ollaan etenemässä toteutusvaiheeseen, mutta haasteena on yhä pk-yritysten rahoituksensaannin parantaminen välittömästi ja lyhyellä aikavälillä.

4.   Vaihtoehtoinen yritysrahoituksen väylä

4.1

Ei ole yksikertainen tehtävä laatia malli, jolla pystytään edistämään laajempaa rahoituksensaantia koko unionissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Yleisratkaisuun perustuva toimintamalli ei ehkä sovellu kaikkiin jäsenvaltioihin. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (the Funding for Lending Scheme), joka ansaitsee yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

4.2

Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriö ja Englannin keskuspankki ottivat luototuksen rahoitusohjelman käyttöön vuoden 2012 heinäkuussa tavoitteena vauhdittaa reaalitalouteen suuntautuvaa lainanantoa. (11) Valtiovarainministeriö, joka on Englannin keskuspankin osakkeenomistaja, valvoo luototuksen rahoitusohjelman toteuttamista. Ohjelman puitteissa tarjotaan siihen osallistuville pankeille huokea rahoituslähde, ja pankkien on tämän rahoituskustannusten huojennuksen turvin määrä kasvattaa luotontarjontaa leikkaamalla veloittamiaan lainakorkoja. Ohjelma kannustaa pankkeja lisäämään lainanantoaan ja tarjoaa niille siinä tapauksessa mahdollisuuden saada lisää varoja. Perustamisensa jälkeen luototuksen rahoitusohjelma on myötävaikuttanut pankkien rahoituskustannusten merkittävään supistumiseen, minkä myötä luottoja on ryhdytty myöntämään paremmin ehdoin. On oikeutettua sanoa, että luototuksen rahoitusohjelman suuri menestys on toistaiseksi ollut kotitalouksien luototuksen edistäminen erityisesti kiinnelainojen osalta. Se ei ole ollut yhtä menestyksekäs yrityksille suuntautuvan antolainauksen vauhdittamisessa, ja niin ollen viranomaiset mukauttivat ohjelmaa marraskuussa 2013 siten, että se keskittyy vastedes ainoastaan pk-yrityksiin suuntautuvan lainanannon edistämiseen.

4.3

Luototuksen rahoitusohjelman tarkoituksena on antaa siihen osallistuville pankeille liiketoiminnallinen kannuste kasvattaa nettolainanantoaan (mikä tarkoittaa bruttolainauksen ja takaisinmaksujen erotusta). Ohjelmassa tarjotaan diskontattua rahoitusta kaikille pankeille, myös niille, jotka ovat vähentämässä luotonantoaan. Ohjelmassa ei ole ylärajaa pankkien käytettävissä olevalle rahamäärälle. Esimerkiksi jos ohjelmaan osallistuvan pankin yrityslainauksen lainakanta on arvoltaan 100 miljardia euroa ohjelman käynnistyessä, sillä olisi mahdollisuus saada rahoitusta vähintään 5 miljardin euron verran. Jos samainen pankki sittemmin kasvattaisi nettolainanantoaan pk-yrityksille vielä 1 miljardin euron verran, sillä olisi oikeus saada vielä toiset 5 miljardia euroa luototuksen rahoitusohjelmasta. Tämä 5:1-saantosuhde pk-yrityksiin suuntautuvan uuden nettolainanannon osalta yhdessä rahoituskustannusten huojentumisen kanssa kannustaa pankkeja voimakkaasti laajentamaan lainanantoaan (12).

4.4

Englannin keskuspankki tarkkailee luototuksen rahoituksenohjelman toimintaa muutetussa muodossa. Useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituslaitoksista osallistuvat luototuksen rahoitusohjelmaan. Tarkistettu ohjelma, joka on tarkoitettu vauhdittamaan ainoastaan antolainausta yrityksille, on ollut käynnissä vasta vuoden 2013 marraskuusta, ja on varmaankin liian varhaista tehdä perusteltuja johtopäätöksiä sen tuloksekkuudesta. Eräät Yhdistyneen kuningaskunnan ja euroalueen suurimmista pankeista ovat jatkaneet edelleen luotonantonsa varsin nopeaa vähentämistä, mikä luultavasti paljolti selittää yrityksille suunnatun antolainauksen supistumista. Luototuksen rahoitusohjelman kannattajat ovat väittäneet, että luottotilanne Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi paljon nykyistä huonompi, mikäli ohjelmasta saatavaa rahoitusta ei olisi käytettävissä.

4.5

ETSK:n näkemyksen mukaan olisi vastaavanlainen aloite toteutettava koko euroalueella. Luototuksen rahoitusohjelman kaltainen järjestelmä euroalueella voisi lyhyessä, korkeintaan 2–3 vuoden ajassa myötävaikuttaa yritysten rahoituksen palautumiseen normaalimmille tasoille ja helpottaa samalla nyt meneillään olevaa luotonannon vähentämistä.

4.6

EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (13). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa.

4.7

ETSK on ilmaissut tyytyväisyytensä valtaosaan komission esittämistä ehdotuksista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseksi, mutta useimmissa tapauksissa niissä sovelletaan keskipitkää tai pidempää aikataulua ja ne voivat vaatia uusia lainsäädäntätoimia ja/tai uusien elinten perustamista. Kriisi yritysten käyttöpääoman rahoituksen alalla on kuitenkin välitön ja polttava, ja on perusteltua sanoa sen olevan pahenemassa. ETSK katsoo, että EU:n poliittisten päättäjien tulisi tehdä enemmän tarjotakseen lyhyellä aikavälillä ratkaisuja, joista edellä esitellyt kannustinjärjestelmät (luototuksen rahoitusohjelma ja LTRO) käyvät esimerkiksi. Taloudellisten tai maineen säilymiseen kohdistuvien riskien mahdollisen kasvun vastapainoksia täytyy ottaa huomioon EU:n 26 miljoonaa työtöntä ihmistä (joista 5,6 miljoonaa on alle 25-vuotiaita).

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  Pidempiaikainen rahoitusoperaatio (Longer-term refinancing operation, LTRO), jonka turvin euroalueen pankit saavat korkotasoltaan edullisia lainoja.

(2)  EUVL C 327, 12.11.2013, s. 11.

(3)  COM(2014) 168 final.

(4)  COM(2014) 167 final.

(5)  http://www.bankofengland.co.uk/markets/Pages/FLS/default.aspx

(6)  http://www.ecb.europa.eu/press/pr/date/2014/html/pr140605_2.fi.html

(7)  COM(2013) 150/2 final.

(8)  COM(2014) 168 final.

(9)  COM(2014) 167 final.

(10)  COM(2014) 172 final.

(11)  http://www.bankofengland.co.uk/markets/Pages/FLS/default.aspx

(12)  Luototuksen rahoitusohjelman toimintaa käsitellään kattavasti R. Churmin ja A. Radian artikkelissa ”The Funding for Lending Scheme”, BoE Quarterly Bulletin, 2012 Q4 http://www.bankofengland.co.uk/publications/Documents/quarterlybulletin/qb120401.pdf

(13)  http://www.ecb.europa.eu/press/pr/date/2014/html/pr140605_2.fi.html


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/25


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Digitaaliyhteiskunta: saavutettavuus, koulutus, työllisyys, tasa-arvon edistämisvälineet”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 451/04)

Esittelijä:

Isabel CAÑO AGUILAR

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 22. tammikuuta 2014 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Digitaaliyhteiskunta: saavutettavuus, koulutus, työllisyys, tasa-arvon edistämisvälineet.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 128 puolesta yhdenkään äänestämättä vastaan.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan unioni ei saa enää olla vain digitaalipalvelujen käyttäjä vaan sen tulee ryhtyä niiden suunnittelijaksi ja tuottajaksi; tämän vuoksi sen tulee tukea kykyjä. Näin ollen tiedottaminen, opastus ja kouluttaminen ovat painopistealoja.

1.2

ETSK katsoo, että koko eurooppalaisen yhteiskunnan ensisijaisena tavoitteena on oltava digitaaliyhteiskunnan saavutettavuus. Tällä alalla toteutetuilla toimenpiteillä ei ole pystytty kaventamaan digitaalista kuilua, joka jatkaa syvenemistään.

1.3

ETSK muistuttaa, että tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimiin, jotta voidaan parantaa vammaisten pääsyä digitaaliyhteiskuntaan ja tarjota kaikille tasapuoliset toimintaedellytykset uuden teknologian hyödyntämisessä.

1.4

Digitaaliyhteiskunta ei saa olla syrjäytymistä lisäävä tekijä. ETSK tähdentää erityisesti asianmukaisten politiikkojen tarvetta, jotta estetään ikääntyneiden jääminen digitaaliyhteiskunnan ulkopuolelle ja taataan, että he pystyvät käyttämään täysimääräisesti teknologioita, jotka ovat osa ihmisten arkielämää.

1.5

Tarvitaan unionin ja kansallisten viranomaisten yhteisiä toimia, joilla taataan kohtuuhintaisempien tietokonelaitteiden ja -ohjelmien saatavuus monikielisyyden periaatetta noudattaen.

1.6

Eurooppalaisen koulutuspolitiikan tarkoituksena on valmistaa ihmisiä elämää varten. ETSK painottaa, että opetusalan ammattijärjestöjä on kuultava.

1.7

Yhdenvertaisuuden tavoitteen saavuttamiseksi on ETSK:n mielestä ratkaisevan tärkeää, että julkista opetusta tuetaan jäsenvaltioiden taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa.

1.8

ETSK korostaa julkisten kirjastojen merkitystä digitaaliseen maailmaan kouluttautumisen kannalta.

1.9

ETSK suosittaa, että edistetään avoimen innovoinnin ja avointen standardien malleja. On vältettävä sellaisia perusteettomia toimia immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, jotka voisivat rajoittaa digitaalisen talouden innovointiprosesseja.

1.10

ETSK ehdottaa, että opetuksessa noudatetaan EFQUEL-säätiön (European Foundation for Quality in e-Learning) antamia suosituksia.

1.11

Komitea toistaa, että ammattikoulutuksella ja yleissivistävällä koulutuksella on tärkeä tehtävä talouskriisin torjumisessa ja elpymisen edistämisessä, ja korostaa Cedefopin roolia alalla. ETSK ehdottaakin, että

painotetaan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta

edistetään kieltenopetusta

suunnataan avoimia oppimisresursseja ammatilliseen koulutukseen.

1.12

Horisontti 2020 -aloitteen tulee edelleenkin vahvistaa unionin asemaa digitaaliteknologian alalla, jolla yritykset investoivat vähemmän kuin alan aasialaiset ja yhdysvaltalaiset kilpailijat.

1.13

ETSK pitää perustavan tärkeänä eurooppalaisten tieto- ja viestintätekniikka-alan pienten ja keskisuurten yritysten tukemista, sillä ne voivat edistää innovatiivisia hankkeita, joita tarvitaan kipeästi jatkuvasti muuttuvalla alalla. Verotuksellisilla sekä pk-yritysten rahoituksen saantia helpottavilla toimenpiteillä voidaan lisäksi edistää merkittävästi talouskriisin torjumista.

1.14

Digitaaliteknologian alan start up -yritysten tukeminen voi osaltaan vahvistaa eurooppalaista laitteisto- ja ohjelmistoteollisuutta. ETSK arvostaa aloitetta, jolla tuetaan riskialttiita ohjelmia Euroopan digitaalistrategiasta, mutta esittää rahoitusjärjestelmältä saatavan tuen lisäämistä.

1.15

ETSK ehdottaa toimenpidekokonaisuutta, jolla lisätään naisten osallistumista digitaaliyhteiskuntaan.

2.   Taustaa

2.1

Useissa EU:n poliittisissa päätöksissä, ohjelmissa ja aloitteissa viitataan tieto- ja viestintätekniikan sisällyttämiseen koulutukseen. Näitä ovat muun muassa

eLearning-ohjelma (2004–2006)

elinikäisen oppimisen toimintaohjelma (2007–2013), jonka monialaisena ensisijaisena tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikan edistäminen koulutuksessa ja jonka alaohjelmia ovat Comenius, Erasmus, Grundtvig ja Leonardo

Erasmus+-ohjelma (2014–2020), joka perustuu Eurooppa 2020 -strategiaan, eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiseen kehykseen ”Koulutus 2020” ja Koulutuksen uudelleenajattelu -strategiaan

uutta teknologiaa ja avoimia oppimisresursseja koskeva tiedonanto (Avoin koulutus: Innovatiivisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia kaikille uuden teknologian ja avointen oppimisresurssien avulla, COM(2013) 654 final).

2.2

Euroopan digitaalistrategia 2010 on Horisontti 2020 -aloitteen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen ja sisältää useita toimia, jotka liittyvät muun muassa

yhteentoimivuuteen ja standardeihin

ultranopeisiin internetyhteyksiin

sähköiseen oppimiseen

esteettömyyteen vammaisille

digitaaliseen lukutaitoon, osaamiseen ja osallisuuden parantamiseen.

2.3

ETSK on käsitellyt näitä kysymyksiä useissa lausunnoissaan (1).

2.4

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään tiettyjä näkökohtia, jotka liittyvät digitaalisen yhteiskunnan saavutettavuuteen, opetuksen saatavuuteen sekä tasa-arvoon ja työllisyyteen.

3.   Yleistä

3.1   Digitaaliyhteiskunnan saatavuus

3.1.1

Tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia välineitä hyödynnetään koko ajan enemmän ihmisten elämässä. Digitaalisen yhteiskunnan saavutettavuus on sekä oikeus että mahdollisuus, jota on hyödynnettävä täysimääräisesti.

3.1.2

ETSK on toistuvasti tuonut esiin laajakaistan merkityksen Euroopan yhteiskunnalle ja taloudelle (2) ja on näin ollen tyytyväinen laajakaistan leviämiseen 28 jäsenvaltioon satelliitin välityksellä. Digitaalisen kuilun monet syyt ovat kuitenkin edelleen olemassa, ja niitä pahentaa köyhyyden lisääntyminen, jota puolestaan pahentaa taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi.

3.1.3

Digitaalinen kuilu ei ole kapenemassa. Tähän vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät: koulutus (korkeasti koulutetut ovat mahdollisia internetin käyttäjiä kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin heikomman koulutuksen saanut 33 prosenttia väestöstä), ikä (internetin käyttö on hyvin yleistä nuorten keskuudessa, ja lähes kaikki opiskelijat käyttävät sitä, mutta iäkkäät henkilöt käyttävät internetiä hyvin vähän), tieto, jota on saatavilla pääasiassa englannin kielellä, sekä maaseutu-, kaupunki- ja saarialueiden väliset erot.

3.1.4

Viranomaisilla on koulutuksessa käytettävän tietotekniikan rahoittamisessa usein vakavia ongelmia budjettirajoitusten vuoksi, joita vakaussopimus näyttää pahentavan. Yksi mahdollisista rahoituskeinoista on maksujen periminen käyttäjiltä, mutta se voi heikentää koulutuksen saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta.

3.1.5

Esteettömyys on ihmisoikeus (3). On myös muistettava, että Lissabonin sopimukseen sisältyvän Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20, 21 ja 26 artiklassa kielletään kaikenlainen vammaisuuteen perustuva syrjintä ja tunnustetaan vammaisten oikeus päästä osallisiksi erityistoimenpiteistä. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus puolestaan velvoittaa jäsenvaltiot toteuttamaan asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan, internet mukaan luettuna (4).

3.1.6

Vammaisilla on muihin verrattuna kaksinkertainen riski jäädä työttömäksi ja uusi teknologia (internet mukaan luettuna) on ovi harrastuksiin, koulutukseen, kulttuuriin ja moniin muihin julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Lisäksi se edistää demokratiaan osallistumista. Tieto- ja viestintätekniikan esteettömyys onkin välttämätön edellytys, jotta vammaiset voivat kilpailla tasavertaisesti yhä kasvavilla digitaalisilla markkinoilla ja jotta he pääsevät mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan.

3.1.7

Digitaaliyhteiskunta ei saa olla syrjäytymistä lisäävä tekijä. Päinvastoin muita heikommassa asemassa olevien ihmisten täytyy löytää sen avulla keino päästä eroon syrjäytymisestä.

3.2   Koulutus digitaaliyhteiskunnassa

3.2.1

Digitaaliyhteiskunta edellyttää tahtoa olla avoin muutoksille oppilaitoksissa. EU:n on tuettava sellaisia koulutusjärjestelmiä, jotka ovat kaikille avoimia ja joiden toiminta edistää ihmisten osaamisen, taitojen ja valmiuksien kehittämistä monilla aloilla sekä sosiaalisten taitojen, kansalais- ja kulttuuritaitojen, oppimisvalmiuksien sekä luovuuden, innovoinnin ja ryhmätyötaitojen kehittämistä.

3.2.2

Kaikkien koulutusjärjestelmästä vastuussa olevien on tuettava sellaista koulujen pedagogista ilmapiiriä, jossa suhtautuminen innovaatioon, laatuun ja yhteistyöhön opetustyössä on myönteistä. Lisäksi kaikkia opiskelijoita tulee kannustaa osallistumaan opetusprosessiin ja tulee levittää hyviä käytäntöjä, lisätä kansalaisten osallistumista ja kokemuksia sekä kehittää arviointikulttuuria.

3.2.3

EU:n koulutuspolitiikka ei ole onnistunut kannustamaan riittävästi kansallisia koulutusviranomaisia takaamaan, että opettajat heti peruskoulutuksestaan alkaen ja oppilaitoksissa käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa opetustyöhön etenkin alemman ja ylemmän perusasteen opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa. Jäsenvaltioita ei ole etenkään kannustettu riittävästi toteuttamaan investointeja, joita uudenaikainen ja laadukas tieto- ja viestintätekniikkaan perustuva innovatiivinen koulutus edellyttää.

3.2.4

Opetusministeriöiden tulee suunnitella erityiskoulutusta opettajille ja edistää oppimistapojen uudelleenajattelua.

3.2.5

ETSK korostaa julkisten kirjastojen merkitystä digitaaliseen maailmaan kouluttautumisen kannalta.

3.2.6

Jo aivan nuoria koululaisia voitaisiin perehdyttää tietokoneiden toimintaan ja ehkä myös ohjelmointiin leikin keinoin, jotta eurooppalaiset lakkaavat mahdollisimman pian olemasta vain tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiä ja heistä tulee alan suunnittelijoita ja tuottajia. EU:ssa on huippuosaamisen keskittymiä (esimerkiksi elektronisia nanokomponentteja koskeva tutkimus), mutta sen täytyy päästä pidemmälle.

3.2.7

Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien joukossa on esimerkkejä korkealaatuisesta koulutuksesta alkaen alemman perusasteen opetuksesta aina ammatillisiin oppilaitoksiin ja yliopistoihin. Tästä huolimatta opetusohjelmiin tarvitaan muutoksia, joilla niihin lisätään tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen käyttö sekä sen arvioiminen.

3.2.8

ETSK suosittaa, että edistetään avoimen innovoinnin ja avointen standardien malleja ja vältetään sellaisia perusteettomia toimia immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, jotka voisivat rajoittaa digitaalisen talouden innovointiprosesseja.

3.2.9

Euroopan standardointikomitean (CEN) kehittämän SPI-protokollan (Simple Publishing Interface) tavoitteena on helpottaa viestintää sisällön tuottamisessa käytettävien työkalujen ja sellaisten sovellusten välillä, joiden avulla oppimisresursseja ja metatietoja hallitaan jatkuvasti.

3.2.10

Yhteentoimivuus voi myös helpottaa niiden teknisten apuvälineiden käyttöä, joita vammaiset tarvitsevat voidakseen hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa.

3.3   Koulutus – väline talouskriisin taltuttamiseen

3.3.1

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus antavat eväitä elämää varten sekä demokraattisessa yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Yhteiskunnan ja talouden kehitys nojautuu vahvasti ammatilliseen koulutukseen, koska se antaa mahdollisuuden kehittää osaamista ja avaa reittejä työmarkkinoille. Erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille ammatillinen koulutus voi antaa mahdollisuuden parempaan elämään. Ammatillinen koulutus ei ole kuitenkaan vain silta koulutuksen ja työllisyyden välillä, vaan sillä on jo itsessään suuri merkitys. Unescon tilastoinstituutin mukaan talouskehityksen ja ammatillisen koulutuksen välillä on korrelaatio.

3.3.2

Erasmus+-ohjelma on unionin keskeinen strategia tällä alalla, ja kuten ETSK toteaa, sen ”tulisi olla keskeinen väline koulutuksen saaman tuen lisäämiseksi, jotta voidaan parantaa kansalaisten taitoja ja auttaa puuttumaan monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan korkeaan nuorisotyöttömyyteen”. Tämä ala kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Niiden on myönnettävä ammatilliseen koulutukseen tarvittavat resurssit ja annettava ammatilliselle koulutukselle se arvostus, joka sille kuuluu koulutusjärjestelmän osana.

3.3.3

ETSK muistuttaa, että Cedefop käsittelee elinikäistä oppimista ja ammattikoulutusta koskevassa työssään kysymyksiä – esimerkiksi aikuiskoulutusta, tutkintoja ja pätevyyksiä, validointia ja laadunvarmistukseen liittyviä prosesseja – joilla on keskeinen merkitys henkilöille, joiden on muita vaikeampi päästä työmarkkinoille. Cedefopille myönnettävää rahoitusta on syytä lisätä.

3.3.4

ETSK ehdottaa, että

lisätään ammatillisen koulutuksen arvostusta.

painotetaan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.

edistetään työntekijöiden liikkuvuuden kannalta tärkeää kieltenopetusta.

suunnataan avoimia oppimisresursseja ammatilliseen koulutukseen.

3.4   Digitaalitalous ja työllisyys

3.4.1

Euroopan unionin työttömyysaste on korkea, ja samanaikaisesti se tarvitsee komission mukaan lyhyellä aikavälillä 9 00  000 ammattitaitoista henkilöä tieto- ja viestintätekniikan alan avoimiin työpaikkoihin.

3.4.2

Tieto- ja viestintätekniikka vaikuttaa merkittävällä tavalla työllisyyteen, ja Euroopan digitaalistrategian menestyminen liittyy huipputeknologiayritysten olemassaoloon: vuonna 2008 tieto- ja viestintätekniikan ala tuotti Euroopan unionille lisäarvoa 574 miljardia euroa ja työllisti 8,3 miljoonaa henkilöä. Eurooppalaisten yritysten – jotka kärsivät sellaisista ongelmista kuin pirstoutuneet markkinat tai riittämätön rahoitus – tulee vahvistaa asemaansa maailmanmarkkinoita hallitseviin enimmäkseen pohjoisamerikkalaisiin jättiyrityksiin nähden.

3.4.3

Tieto- ja viestintätekniikka aiheuttaa muun teknisen kehityksen tavoin mullistuksia työmarkkinoilla. Tätä seikkaa täytyy tarkastella uramahdollisuuksien, pätevyyksien, osaamisen ja todistusten luomisen näkökulmasta sekä niitä henkilöitä varten, jotka tieto- ja viestintätekniikka syrjäyttää työelämästä, että niitä varten, joita se auttaa pääsemään työmarkkinoille.

3.4.4

Komissio perusti maaliskuussa 2013 digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition, joka käsittelee tärkeimpiä kysymyksiä (koulutuksen mukauttaminen vastaamaan digitaalialan työpaikkoja, liikkuvuus, todistukset, tiedottaminen, innovatiivinen oppiminen ja opetus). Sille ei ole kuitenkaan myönnetty määrärahoja. Euroopan digitaalistrategiaan sisältyy myös muita aloitteita, esimerkiksi strategia tietoteknisten taitojen parantamiseksi, työllisyyttä edistävä toimenpidepaketti, Avoin koulutus -aloite, Koulutuksen uudelleenajattelu -strategia, Mahdollisuuksia nuorille -aloite ja EU:n osaamispanoraama.

3.4.5

Tähän koalitioon tulee sisällyttää teollisuus ja lisäksi koulutusala siten, että yrityksissä suoritettavien harjoitusjaksojen avulla saadaan luotua parempi yhteys tieto- ja viestintätekniikka-alaan.

3.4.6

On todettava, ettei näissä ohjelmissa oteta riittävällä tavalla huomioon vamman vuoksi syrjäytyneiden erityistarpeita, etenkään tietoteknisten taitojen (e-Skills) ja digitaalisen lukutaidon hankkimisessa ja digitaalisille työmarkkinoille pääsemisessä.

3.4.7

Vaikka Euroopan suurimmat huipputeknologiayritykset investoivat tutkimukseen ja kehittämiseen, ne investoivat siihen suhteessa vähemmän kuin aasialaiset ja yhdysvaltalaiset yritykset. ETSK toivoo, että Horisontti 2020 -ohjelma, jonka määrärahat ovat 78,6 miljardia euroa, auttaa vahvistamaan unionin asemaa maailmanmarkkinoilla.

3.4.8

ETSK pitää perustavan tärkeänä eurooppalaisten tieto- ja viestintätekniikka-alan pk-yritysten tukemista, sillä ne voivat edistää innovatiivisia hankkeita, joita tarvitaan kipeästi jatkuvasti muuttuvalla alalla. Kriisin torjumisen edistämiseksi on tärkeää löytää ratkaisuja rahoitusongelmiin, joista kärsivät sekä pienet yritykset että teknologiseen innovoitiin liittyvät (start up -yritysten) innovatiiviset hankkeet.

3.5   Digitaaliaikakauden on oltava osallistava

3.5.1

Tällä hetkellä tieto- ja viestintätekniikan alalla työskentelevistä noin seitsemästä miljoonasta henkilöstä vain 30 prosenttia on naisia. Naiset ovat aliedustettuina kaikilla tasoilla ja ennen kaikkea päätöksentekotehtävissä. Naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on suurempi kuin miesten, mutta työpaikkojen, palkkojen, työehtojen ja vastuullisiin tehtäviin pääsyn osalta naiset ovat kuitenkin edelleen miehiä heikommassa asemassa

3.5.2

Politiikkaa on muutettava erityisesti sen vuoksi, että tieto- ja viestintäalan loppututkinnon suorittaneiden naisten määrä on pienentynyt: nykyisin 1  000:sta ylemmän asteen korkeakoulututkinnon suorittaneesta naisesta vain 29 on suorittanut tutkintonsa tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja myöhemmin vain neljä heistä työskentelee varsinaisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla.

3.5.3

Vaikka naisten määrän lisääminen tieto- ja viestintätekniikka-alalla voisi nostaa euroalueen bkt:tä 9 miljardilla eurolla, monet syyt (mm. perinteet ja kulttuuriset stereotypiat) selittävät heidän riittämätöntä osallistumistaan tämän alan toimintaan, mikä ei ole ainoastaan eurooppalainen vaan paljon laajempi ongelma.

3.5.4

Tästä syystä komitea ehdottaa seuraavaa:

Tutkitaan tarkemmin, mitkä tekijät vaikuttavat naisten vähäiseen osuuteen tieto- ja viestintätekniikan alalla yleensä ja miksi naiset päättävät opiskella miehiä vähemmän tieteitä, matematiikkaa ja tekniikkaa.

Harkitaan tasa-arvoa edistävien aktiivisten suunnitelmien ja toimenpiteiden toteuttamista ja rahoittamista.

Otetaan huomioon vammaisten naisten ja tyttöjen tilanne, sillä koulutukseen ja työhön pääsyssä heitä syrjitään yleensä vammaisiin miehiin nähden, ja heidän on myös vaikeampi päästä työmarkkinoille, minkä vuoksi heidän on vaikea elää itsenäistä elämää.

Innostetaan naisia ja tyttöjä määrittämällä heille ammatillisia malleja ja urapolkuja.

Tarkistetaan naisia tieto- ja viestintätekniikan alalla koskevien käytännesääntöjen tilanne.

Toteutetaan onnistuneita kampanjoita sosiaalisessa mediassa.

Jo aivan pienten lasten (alakoulusta lähtien) perehdyttäminen tietokoneiden toimintaan ja ohjelmointiin edistäisi tyttöjen osallistumista tieto- ja viestintätekniikka-alan toimintaan.

4.   Erityistä

4.1

Saavutettavuuden on oltava paitsi viranomaisten myös koko yhteiskunnan ensisijainen tavoite, joka velvoittaa kaikkia talouden ja yhteiskunnan toimijoita. Unionin ja monien jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet riittämättömiä.

4.2

ETSK ehdottaa, että unioni ja kansalliset viranomaiset toteuttavat yhteisiä toimia, joilla vähennetään selvästi tietotekniikkalaitteiden kustannuksia – tähän sisältyy myös esimerkiksi Linuxin kaltaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytön lisääminen – ja tuetaan eurooppalaisen tieto- ja osaamissisällön tuottamista.

4.3

EU:n politiikassa tarvitaan 2000-luvulla avointa suhtautumista muutoksiin. Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien päätavoitteena ei pidä olla vain työmarkkinoiden erityistarpeisiin vastaaminen (johon Euroopan komissio on pääasiassa keskittänyt koulutuspolitiikkansa) vaan kouluttaminen elämää varten. Eurooppalaisten opettajajärjestöjen ja oppilaitosten on osallistuttava EU:n koulutuspolitiikan laatimiseen, mitä ei nyt tapahdu.

4.4

Samalla kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot joutuvat toimimaan määrärahojensa puitteissa ja että ne tekevät demokraattisissa toimielimissään päätöksiä kansalaistensa parhaaksi, on korostettava julkiseen koulutukseen kohdistuvien investointien välttämättömyyttä, jotta saavutetaan tavoitteena olevat yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen oppilaiden sosiaalisesta taustasta ja varallisuudesta riippumatta.

4.5

Komission on korostettava, että koulutukseen liittyvien metatietojen on oltava vapaasti käytettävissä ja yleisen edun mukaisia ja etteivät yksityisyritykset omista niiden patentteja. Standardointiin liittyvän eurooppalaisen SPI-ohjelman lisäksi on tähdennettävä komission metatietoja koskevan eContentPlus-ohjelman merkitystä.

4.6

Koulutuksen laadun ja tarkoituksenmukaisuuden takaamiseksi opettajien ja oppilaitosten on valvottava opetuksen sisältöä. ETSK katsoo, että on kiinnitettävä huomiota EFQUEL-säätiön (European Foundation for Quality in e-Learning) suosituksiin, jotka koskevat mm. lainsäädäntötoimia, yhdenmukaistamista ja immateriaalioikeuksia.

4.7

ETSK on jo ilmaissut pettymyksensä digitaalisstrategian (2014–2020) huomattaviin määrärahaleikkauksiin alun perin ehdotetuista 9,2 miljardista eurosta lopulta hyväksyttyihin 1,14 miljardiin euroon.

4.8

ETSK suhtautuu myönteisesti pk-yritysten laatimien innovatiivisten riskialttiiden hankkeiden rahoitukseen, jota on myönnetty Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Toimenpiteillä, joilla pyritään lisäämään rahoitusta, jota pk-yritykset ja vastaperustetut yritykset saavat paitsi viranomaisilta myös markkinoilta ja rahoitusjärjestelmästä, on erittäin suuri merkitys.

4.9

ETSK suosittaa sisällyttämään esteettömyysulottuvuuden kaikkiin digitaalialaa koskeviin aloitteisiin ja varmistamaan, että vammaisilla ja kaikilla heikossa asemassa olevilla on mahdollisuus käyttää verkko-opetusohjelmia, tieto- ja viestintätekniikkaa sekä tietoteknisiä laitteita ja työkaluja (sekä verkkoon kytkettynä että ilman verkkoyhteyttä). On myös kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten pääsyyn niihin uusin tieto- ja viestintätekniikan alan työpaikkoihin, jotka EU pyrkii täyttämään.

Bryssel 10. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EUVL C 271 19.9.2013, s. 127; EUVL C 318, 29.10.2011, s. 9; EUVL C 214, 8.7.2014, s. 31.

(2)  EUVL C 67, 6.3.2014, s. 137.

(3)  EUVL C 177, 11.6.2014, s. 15.

(4)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 116.


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/31


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Verkkohyökkäykset EU:ssa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 451/05)

Esittelijä:

Thomas McDONOGH

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 27. helmikuuta 2014 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Verkkohyökkäykset EU:ssa.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea toivoo, että perustetaan ilmailualan keskusviranomaisen eli Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) kaltainen EU-tason verkkoturvallisuusviranomainen, jotta voidaan vahvistaa EU-tasolla tarvittavaa johtajuutta tehokkaan, Euroopan laajuisen verkkoturvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien käsittelemiseksi.

1.2

Asioihin perehtyneet kansalaiset, joilla on vaikutusmahdollisuuksia, ovat ratkaisevassa asemassa EU:n vahvan verkkoturvallisuuden kannalta. Kansalaisille henkilökohtaisesta tietoverkkoturvallisuudesta ja tietosuojasta annettavan koulutuksen tulisi olla keskeinen osa koulujen opetussuunnitelmia sekä työpaikkakoulutusohjelmia. EU:n tulisi myös edistää julkisia tiedotuskampanjoita ja -aloitteita näistä aiheista koko unionissa.

1.3

Yrityksillä tulisi olla lakisääteinen velvollisuus soveltaa ennakoivaa lähestymistapaa verkkohyökkäyksiltä suojautumiseen muun muassa turvallisen ja kestävän tieto- ja viestintäteknologian avulla sekä verkkoturvallisuutta koskevista toimista – samaan tapaan kuin terveys- ja työturvallisuuskysymyksistä – henkilöstölle annettavan koulutuksen keinoin.

1.4

Jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava elin, jonka tehtävänä on informoida, valistaa ja tukea pk-sektoria verkkoturvallisuuden parhaimpiin käytänteisiin liittyvissä asioissa. Suuret yritykset voivat helposti hankkia tarvitsemansa osaamisen, mutta pk-yritykset tarvitsevat tukea.

1.5

Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimeksiantoa tulisi jatkaa. ENISAlle olisi myös osoitettava varoja, jotta se ottaisi suoremman vastuun verkkoturvallisuuskoulutuksesta ja valveuttamisohjelmista, jotka on suunnattu erityisesti kansalaisille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille.

1.6

Yritysten ja muiden organisaatioiden on lisättävä tietoisuutta verkkoturvallisuuteen liittyvästä vastuusta johtokuntatasolla. Kaikkien organisaatioiden johtohenkilöille on nimenomaisesti viestittävä oikeushenkilön mahdollisesta vastuuvelvollisuudesta siinä tapauksessa, että politiikat ja toimet verkkoturvallisuuden alalla ovat riittämättömiä.

1.7

Kun otetaan huomioon internetpalveluntarjoajien ratkaisevan tärkeä rooli verkkopalvelujen tarjonnassa, niillä kaikilla tulisi olla EU:ssa erityinen vastuu asiakkaidensa suojelemisesta verkkohyökkäyksiltä. Tämä vastuu tulisi määritellä ja vahvistaa lainsäädännössä EU:n tasolla.

1.8

Jotta varmistetaan, että pilvipalveluiden dynaamiseen laajenemiseen liittyvät talouskasvun mahdollisuudet hyödynnetään nopeasti (1), tulisi myös määrätä EU:n tasolla pilvipalveluiden tarjoajia koskevista erityisistä turvallisuusvaatimuksista ja velvollisuuksista.

1.9

Komitea katsoo, että vapaaehtoiset toimet eivät ole riittäviä ja että tarvitaan jäsenvaltioihin kohdistuvia voimakkaita sääntelyllisiä velvoitteita, jotta varmistetaan verkkoturvallisuuden yhdenmukaistaminen, hallinta ja täytäntöönpano Euroopan tasolla. Lisäksi tarvitaan lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kaikilla yrityksillä ja organisaatioilla, eikä ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajilla, on velvollisuus ilmoittaa verkkoturvallisuutta koskevista merkittävistä turvapoikkeamista. Näin olisi mahdollista parantaa EU:n valmiuksia vastata uhkiin sekä lisätä tietämystä ja ymmärrystä verkkohyökkäyksistä entistä parempien suojautumiskeinojen kehittämiseksi.

1.10

Komitea suosittaa painokkaasti, että EU omaksuu suunnittelujohtoisen lähestymistavan vastatakseen verkkohyökkäyksien uhkaan varmistamalla, että kaikki EU:ssa käytettävät tekniikat ja palvelut internetyhteyksien ja verkkopalveluiden tarjoamiseksi on suunniteltu niin, että ne tarjoavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason verkkohyökkäyksiä vastaan. Suunnitteluperiaatteissa tulisi erityisesti keskittyä ihmisen ja koneen väliseen rajapintaan.

1.11

ETSK toivoo, että eurooppalaiset standardointiorganisaatiot luovat merkittäviä verkkoturvallisuusstandardeja kaikkia tieto- ja viestintätekniikan alan verkkoteknologioita ja -palveluita varten ja tekevät niitä tunnetuiksi. Näihin standardeihin tulisi sisällyttää pakollinen käytännesäännöstö sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n kansalaisille myytävät tieto- ja viestintätekniset laitteet ja internetpalvelut ovat tiukimpien standardien mukaisia.

1.12

EU:n on toimittava viipymättä varmistaakseen, että jokainen jäsenvaltio on perustanut täysipainoisesti toimivan tietotekniikan kriisiryhmän suojatakseen itseään ja EU:ta verkkohyökkäyksiltä.

1.13

Komitea esittää, että Europolin Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselle (EC3) myönnetään lisärahoitusta, jota se tarvitsee torjuakseen verkkorikollisuutta ja vahvistaakseen yhteistyötä poliisivoimien välillä EU:ssa ja unionin ulkopuolisten poliisivoimien kanssa sekä parantaakseen EU:n valmiuksia saada tietoverkkorikolliset kiinni ja asettaa heidät syytteeseen.

1.14

ETSK katsoo, että EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa on otettava huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat: EU:n vahva johtoasema; turvallisuutta lisäävät verkkoturvallisuuspolitiikat, joilla taataan samalla yksityisyys ja muut perusoikeudet; kansalaisten valveuttaminen sekä kannustaminen ennakoiviin suojautumista helpottaviin toimintatapoihin; jäsenvaltioiden toteuttama kattava hallinnointi; tietoperusteinen ja vastuullinen yritysten toiminta; hallitusten, yksityisen sektorin ja kansalaisten tiivis kumppanuus; investointien riittävä taso; asianmukaiset tekniset standardit ja riittävät t&k&i-investoinnit; sitoutuminen kansainvälisellä tasolla. Komitea muistuttaakin verkkoturvallisuutta koskevista suosituksistaan, jotka se on esittänyt monissa aiemmissa lausunnoissaan (2), ja kehottaa komissiota harjoittamaan toimia, joihin niissä kehotetaan.

2.   Lausunnon aiheen rajaaminen

2.1

Internettalous luo yli viidenneksen bkt:n kasvusta EU:ssa, ja joka vuosi 200 miljoonaa eurooppalaista tekee verkko-ostoksia. Olemme riippuvaisia internetistä ja siihen liittyvästä digitaaliteknologiasta ylläpitääksemme elintärkeitä energia-, terveys-, viranomais- ja rahoituspalveluitamme. Kriittisen tärkeät digitaaliset infrastruktuurit ja palvelut, joilla on niin olennainen rooli talous- ja yhteiskuntaelämässä, ovat kuitenkin alttiita hyvinvointiamme ja elämänlaatuamme uhkaavien verkkohyökkäyksien kasvavalle vaaralle.

2.2

Komitea katsoo, että unionin kasvavaan riippuvuuteen internetistä ja digitaaliteknologiasta ei ole vastattu riittävästi sellaisin käytännöin ja toimintapolitiikoin, jotka mahdollistavat verkkoturvallisuuden asianmukaisen tason koko Euroopassa nyt ja tulevaisuudessa. Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tuoda esiin epäkohdat, jotka komitea havaitsee EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa, ja suositella parannuksia, joiden avulla voidaan paremmin lieventää verkkohyökkäyksien riskejä.

2.3

Verkkohyökkäyksien vaikuttimet vaihtelevat hyvin henkilökohtaisista syistä – esimerkiksi henkilöön tai yritykseen kohdistuvasta kostosta – valtioiden harjoittamaan verkkovakoiluun ja maiden väliseen verkkosotaan. Tätä lausuntoa laadittaessa aihealue päätettiin rajata koskemaan yksinomaan rikollisin perustein tehtyjä verkkohyökkäyksiä, jotta suositukset kohdistettaisiin ongelmiin, joita valtaosa komitean jäsenistä pitää ensisijaisina huolenaiheina. Monitahoinen poliittinen keskustelu jäsenvaltioiden toteuttamista verkkohyökkäyksistä kansalaisia ja muita valtioita vastaan voisi olla tulevaisuudessa oman lausuntonsa aiheena.

2.4

Tämänkertaisessa lausunnossa käsitellään ainoastaan verkkorikollisten toteuttamia, rahansaantiin tähtääviä verkkohyökkäyksiä, joita valtaosa hyökkäyksistä on. Ottamalla käyttöön verkkoturvallisuuspolitiikkoja ja -käytänteitä, joilla pyritään torjumaan tehokkaasti rikollisin perustein toteutettavia verkkohyökkäyksiä, vähennetään myös poliittisiin tai henkilökohtaisempiin vaikuttimiin perustuvien verkkohyökkäyksien riskejä.

2.5

Vaikka EU on edistynyt hyvin digitaalistrategiaan sisältyvien, luottamuksen ja turvallisuuden hyväksi laadittujen toimenpiteiden toteuttamisessa ja vaikka se on kehittänyt laaja-alaisen verkkoturvallisuusstrategian, joka käsittää valtaosan edellä mainituista tavoitteista, lisätoimet ovat tarpeen.

3.   Verkkohyökkäykset ja verkkoturvallisuus

3.1

Verkkohyökkäyksenä pidetään kaikentyyppistä aggressiivista toimintaa, jossa erilaiset haitalliset toimet kohdistuvat tietokoneiden tietojärjestelmiin, infrastruktuureihin, tietoteknisiin verkkoihin tai henkilökohtaisiin digitaalisiin laitteisiin tietyn kohteen varastamiseksi, muuttamiseksi tai tuhoamiseksi. Kohteena voi olla raha, tiedot tai tietoteknologia.

3.2

Verkkorikolliset käynnistävät verkkohyökkäyksiä varastaakseen rahaa tai tietoja ja harjoittaakseen petollista toimintaa, rikollista vakoilua tai kiristystä. Verkkohyökkäykset voivat vahingoittaa elintärkeitä verkkoja ja palveluita, joista olemme riippuvaisia terveyden, turvallisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin osalta, viranomais-, liikenne- ja energiaverkot mukaan luettuina.

3.3

Verkkohyökkäyksien uhka kasvaa sitä mukaa kuin riippuvuutemme internetistä ja digitaaliteknologiasta lisääntyy. Symantecin tuoreen raportin mukaan tietoturvaloukkausten kokonaismäärä maailmassa kasvoi 62 prosenttia vuonna 2013, mikä määrällisesti vastaa yli 552 miljoonaa ilmoitettua tapausta. Tietoturvaloukkaukset koskivat usein todellisia nimiä, syntymäaikoja, viranomaisen antamien henkilöasiakirjojen numeroita sekä potilas- tai taloudellisia tietoja. Lisäksi 38 prosenttia matkapuhelinten käyttäjistä on joutunut verkkorikollisten mobiililaitteisiin kohdistamien hyökkäysten uhriksi viimeisten 12 kuukauden aikana.

3.4

Verkkohyökkäyksillä voi olla merkittävä vaikutus yksittäisiin yrityksiin ja yleisesti EU:n talouteen:

Vuonna 2011 julkistetun alan raportin mukaan verkkohyökkäysten uhrien tappiot koko maailmassa ovat vuosittain noin 290 miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että tietoverkkorikollisuus on kannattavampaa kuin maailmanlaajuinen marijuanan, kokaiinin ja heroiinin yhteenlaskettu kauppa.

Kansalaisiin kohdistuu jatkuva henkilöllisyysvarkauden uhka verkkohyökkäysten vuoksi. Toukokuussa 2014 varastettiin yhdessä ainoassa verkkohyökkäyksessä tietokanta, joka sisälsi 145 miljoonan eBay-palvelua käyttävän tilinhaltijan henkilötiedot. Kentin yliopiston vuonna 2013 verkkoturvallisuudesta tekemän tutkimuksen mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin yhden ainoan vuoden aikana (2012–2013) yli yhdeksän miljoonan aikuisen verkkotileihin tietomurto, kahdeksan prosenttia väestöstä menetti rahaa verkkorikollisuuden takia ja 2,3 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan väestöstä menetti yli 10  000 puntaa mainitusta syystä.

Vuonna 2011 julkaistussa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen selvityksessä arvioidaan, että verkkorikollisuuden hinta maan taloudelle oli 27 miljardia puntaa:

verkkopetokset 1,4 miljardia puntaa

identiteettivarkaudet 1,7 miljardia puntaa

teollis- ja tekijänoikeuksien varkaudet 9,2 miljardia puntaa

vakoilu 7,6 miljardia puntaa

asiakastietojen menetykset 1 miljardi puntaa

verkkovarkaudet (suoraan) yrityksiltä 1,3 miljardia puntaa

kiristys 2,2 miljardia puntaa

veropetokset 2,3 miljardia puntaa

Verkkohyökkäykset aiheuttavat vuosittain valtavia taloudellisia tappioita Euroopassa. Kustannuksissa on otettava huomioon

teollis- ja tekijänoikeuksien sekä arkaluonteisten tietojen menettäminen

vaihtoehtoiskustannukset, mukaan lukien palveluhäiriöt ja työnteon keskeytyminen

merkki-imagolle ja yrityksen maineelle aiheutuvat vahingot

seuraamukset ja asiakkaille maksettavat korvaukset (haitan tai menetysten johdosta) tai sopimusperusteiset korvaukset (viivästymisestä jne.)

vastatoimien ja vakuutuksen kustannukset

riskienvähentämisstrategioiden ja verkkohyökkäyksistä elpymisen kustannukset

liiketoimintamahdollisuuksien ja kilpailukyvyn menettäminen

kaupan vääristyminen

työpaikkojen menettäminen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen (Information Security Breaches Survey) mukaan 81 prosenttia suuryrityksistä ja 60 prosenttia pk-yrityksistä joutui tietoturvaloukkauksen uhriksi vuonna 2013.

Samaisessa hallitusvallan selvityksessä arvioidaan, että pahimmasta mahdollisesta tietoturvaloukkauksesta aiheutuvat keskimääräiset kustannukset voisivat olla 1,4 miljardia euroa suurelle organisaatiolle ja 1 40  000 euroa pk-yritykselle.

Vaikka verkkohyökkäykset eivät onnistuisikaan, niiden haittojen lievittämisen kustannukset ovat nopeasti nousemassa. Vuonna 2014 maailmanlaajuisten tietoturvamarkkinoiden kasvu kiihtyy 8,6 prosenttiin, ja markkinoiden arvo ylittää 73 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

3.5

Verkkohyökkäystekniikat kehittyvät alituisesti:

Verkkohyökkäyksessä käytetään tavallisesti hyökkäysvektoria, jonka avulla verkkorikollinen voi päästä käsiksi sähköisiin tunnistetietoihin, tietokoneeseen tai verkkopalvelimeen haittaa aiheuttavan teon toteuttamiseksi. Yleisiä hyökkäysvektoreita ovat USB-laitteet, sähköpostiviestien liitetiedostot, verkkosivut, ponnahdusikkunat, pikaviestipalvelut, verkkokeskusteluryhmät sekä verkkourkinnan (phishing) kaltaiset vilpilliset menettelyt.

Yleisimmissä verkkohyökkäysten muodoissa hyödynnetään haittaohjelmia. Haittaohjelman avulla digitaalinen laite voidaan ottaa hallintaan rikollisen tarkoitusperän saavuttamiseksi, esimerkiksi käyttäjätietojen tai rahan varastamiseksi tai haittaohjelman levittämiseksi muihin laitteisiin. Haittaohjelmia ovat tietokonevirukset (madot ja troijanhevoset) sekä kiristys-, urkinta-, mainos- ja pelotteluohjelmat ja muunlaiset haitalliset ohjelmat. Esimerkiksi kiristysohjelma on erityinen haittaohjelmatyyppi, joka lukitsee pääsyn saastuttamaansa tietokonejärjestelmään ja vaatii lukituksen poistamiseksi lunnasrahan maksamista.

Haittaohjelma voi myös muuttaa tietokoneen verkkorikollisen botti- tai zombieverkkoon kytketyksi kaapatuksi tietokoneeksi, jota rikollinen pitää hallinnassaan hyökätäkseen uhriensa kimppuun.

Roskapostituksen (spamming) avulla tapahtuvassa hyökkäyksessä on kyse siitä, että verkkorikollinen lähettää joukoittain ei-toivottuja sähköpostiviestejä, joiden tarkoituksena on monesti saada uhri käyttämään rahaa väärennettyihin tuotteisiin. Useimmiten roskapostilähetykset tapahtuvat bottiverkkojen välityksellä.

Verkkourkintaa soveltavissa hyökkäyksissä pyritään varastamaan joltakulta käyttäjätunnus, salasana ja luottokorttitiedot, jotta verkkorikollinen voi saada hallintaansa uhrin sähköpostitilit, sosiaaliset verkot ja verkkopankkitilit. Verkkourkintaa soveltavat hyökkäykset ovat rikollisille erityisen kannattavia, sillä 70 prosenttia internetin käyttäjistä valitsee saman salasanan lähes kaikkiin käyttämiinsä verkkopalveluihin.

Toisinaan verkkorikolliset käyttävät palvelunestohyökkäyksiä rahan kiristämiseksi yrityksiltä tai organisaatioilta. Palvelunestohyökkäyksessä pyritään estämään mahdollisia käyttäjiä käyttämästä konetta tai verkkoresurssia pommittamalla kohdetta ulkoapäin tulevilla yhteydenottopyynnöillä niin, ettei vastaaminen varsinaiseen tietoliikenteeseen ole mahdollista tai vastaaminen on niin hidasta, ettei palvelua voi tosiasiallisesti käyttää. Myös palveluksenestohyökkäyksiin rikolliset käyttävät yleisesti kaapatuista tietokoneista muodostettuja verkostoja.

3.6

Verkkoturvallisuusorganisaatioiden kesken vallitsee yhteisymmärrys ensisijaisista toimista, joihin kansalaisten ja yritysten tulisi ryhtyä suojautuakseen verkkohyökkäyksiltä. Näistä käytännöistä tulisi viestiä kaikissa verkkoturvallisuutta koskevissa valveuttamis- ja koulutusohjelmissa:

a.

Kansalaiset

Käytetään vahvoja, mieleen painuvia salasanoja.

Asennetaan viruksentorjuntaohjelma uusiin laitteisiin.

Tarkistetaan yksityisyysasetukset sosiaalisessa mediassa.

Tehdään verkko-ostoksia turvallisesti varmistamalla aina verkkokauppasivustojen luotettavuus.

Noudetaan kehotettaessa ohjelmat ja sovellusten korjaustiedostot verkosta.

b.

Yritykset

Luetteloidaan sallitut sovellukset.

Käytetään turvallisia järjestelmien vakioasetuksia.

Asennetaan sovellusten korjaustiedosto-ohjelmat 48 tunnin kuluessa.

Asennetaan järjestelmien korjaustiedosto-ohjelmat 48 tunnin kuluessa.

Supistetaan niiden käyttäjien lukumäärää, joilla on järjestelmän hallintaoikeudet.

3.7

Pieniltä yrityksiltä puuttuu usein riittävä tietotekniikkatuki, jotta ne voisivat pysyä mahdollisten tietoverkkouhkien tasalla, joten ne tarvitsevat erityistä tukea verkkohyökkäyksiltä suojautuakseen.

3.8

Verkkohyökkäyksistä ja järjestelmien haavoittuvuudesta ilmoittaminen on erittäin tärkeää verkkohyökkäysten torjumiseksi erityisesti torjuttaessa niin kutsuttuja nollapäivähyökkäyksiä (zero-day attacks), toisin sanoen uudenlaisia, verkkoturvallisuusyhteisölle vielä tuntemattomia hyökkäyksiä. Usein yritykset eivät kuitenkaan ilmoita verkkohyökkäyksistä yritysten maineen kärsimiseen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvien pelkojen johdosta. Tällainen avoimuuden puute heikentää Euroopan kykyä reagoida verkkouhkiin nopeasti ja tehokkaasti. Se myös huventaa Euroopan valmiuksia parantaa yleistä verkkoturvallisuutta vastavuoroisen oppimisen avulla.

3.9

Kansalaiset ja yritykset hankkivat internetyhteyden ja siihen liittyvät palvelut internetpalveluntarjoajilta. Koska internetpalveluntarjoajilla on keskeinen rooli sähköisten palveluiden tarjonnassa, on olennaisen tärkeää, että ne tarjoavat asiakkailleen mahdollisimman korkeatasoisen suojan verkkohyökkäyksiä vastaan. Sen lisäksi, että internetpalveluntarjoajien on varmistettava omien palveluidensa ja infrastruktuurinsa suunnittelussa ja ylläpidossa mahdollisimman korkea verkkoturvallisuuden taso, niiden tulisi tarjota asiakkailleen erittäin korkeatasoista neuvontaa tällä alalla. Niiden tulisi myös ottaa käyttöön erityisiä käytäntöjä voidakseen auttaa havaitsemaan ja torjumaan omiin asiakkaisiinsa kohdistuvat verkkohyökkäykset. Tämä vastuu tulisi määritellä ja vahvistaa lainsäädännössä EU:n tasolla.

3.10

EU:n talouden kannalta on erittäin tärkeää kannustaa kansalaisia ja yrityksiä Euroopassa ottamaan pilvipalvelut mahdollisimman nopeasti käyttöön. (3) Koska henkilökohtaisten sovellusten ja liiketoimintasovellusten yhteydessä turvaudutaan yhä useammin pilvipalveluihin, on tärkeää, että Euroopassa huolehditaan erityisesti pilvipalveluiden tarjoajia koskevasta verkkoturvallisuudesta. Epävarmuus pilvipalveluiden turvallisuudesta vaikuttaa kielteisesti tämän dynaamisen teknologian käyttöönottoasteeseen. Komitea toivoo, että EU asettaa pilvipalveluiden tarjoajille turvallisuutta koskevia erityisiä vaatimuksia ja velvollisuuksia pilvipalveluiden kehittymisen tukemiseksi Euroopassa.

3.11

On ryhdyttävä erityisiin toimiin henkilöstön rekrytoimiseksi eurooppalaiselle verkkoturvallisuusalalle. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden tietoturva-alan työntekijöiden kysynnän kasvun odotetaan olevan yli kaksinkertainen koko tietotekniikka-alan kasvuvauhtiin nähden. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää komission huomion ”hakkerikilpailujen” menestykseen Yhdysvalloissa ja eräissä jäsenvaltioissa sekä tarpeeseen lisätä tietoisuutta verkkoturvallisuudesta ja kouluttaa verkkoturvallisuuden ammattilaisten seuraava sukupolvi.

3.12

Yksi parhaista strategioista verkkohyökkäyksiltä suojautumiseksi on omaksua suunnitteluperiaatteisiin nojaava lähestymistapa varmistamalla, että kaikki EU:ssa käytettävät tekniikat ja palvelut internetyhteyksien ja verkkopalveluiden tarjoamiseksi on suunniteltu niin, että ne tarjoavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason verkkohyökkäyksiä vastaan. Suunnittelunäkökohdissa tulisi erityisesti keskittyä ihmisen ja koneen väliseen rajapintaan. Tämä edellyttäisi yhteistyötä teknologian valmistajien, internetpalveluntarjoajien, verkkoturvallisuusalan, Europolin Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen, ENISAn, jäsenvaltioiden kansallisten puolustus- ja turvallisuusviranomaisten sekä kansalaisten välillä. Tämän verkkoturvallisuutta koskevan suunnitteluperusteisen lähestymistavan toteuttamisesta EU:n tasolla voisi vastata komissio, ja ENISA voisi mahdollisesti koordinoida sitä.

4.   EU:n verkkoturvallisuuspolitiikka

4.1

EU kehittää parhaillaan laaja-alaista strategiaa (4) EU:n kansalaisten verkkoturvallisuuden parantamiseksi:

Digitaalistrategian ”Luottamus ja turvallisuus” -pilari käsittää 14 toimenpidettä, joiden avulla pyritään lisäämään verkkoturvallisuutta ja tietosuojaa.

Verkkohyökkäyksistä annetussa direktiivissä (5), joka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 4. syyskuuta 2015 mennessä, vahvistetaan ohjeet tällä alalla tehtyjen rikosten määritelmiä varten sekä rikoksista syyllisiksi todetuille määrättävät seuraamukset.

Verkkoturvallisuutta koskevan tietämyksen lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden välisen rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi EU on vahvistanut Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimeksiantoa.

Euroopan verkkorikostorjuntakeskus (EC3) on perustettu Europolin yhteyteen torjumaan verkkorikollisuutta.

Elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamista koskevassa poliittisessa aloitteessa keskitytään Euroopan suojaamiseen tietoverkkohäiriöiltä, verkkohyökkäykset mukaan luettuina, parantamalla verkkoturvallisuutta ja tietoverkkojen kestokykyä koko EU:ssa.

Strategialla internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta pyritään luomaan lapsille turvallinen internetympäristö sekä torjumaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa materiaalia internetissä ja lasten seksuaalista riistoa.

Ehdotettu direktiivi verkko- ja tietoturvasta edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät joukon verkko- ja tietoturvavalmiuksia ja luovat esimerkiksi tietotekniikan kriisiryhmän, joka toimii asianmukaisesti. Ehdotuksessa myös täsmennetään verkkojen turvallisuutta ja raportointia koskevat vaatimukset, joita sovelletaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajiin.

4.2

ETSK:n reaktio verkko- ja tietoturvaa koskevaan komission ehdotukseen (6) oli voimakas, sillä komitea katsoi, etteivät ehdotetut toimenpiteet olleet tarpeeksi jämeriä ja etteivät ne kannustaisi jäsenvaltioita riittävästi suojelemaan kansalaisiaan ja yrityksiään verkkohyökkäyksiltä. Ehdotetun direktiivin hyväksyessään parlamentti kuitenkin heikensi sen käyttökelpoisuutta edelleen rajaamalla direktiivin soveltamisalan tiukasti ”elintärkeiden infrastruktuurien” tarjoajiin ja poistamalla näin sen soveltamisalan piiristä hakukoneet, sosiaalisen median foorumit, internet-välitteiset maksupalvelut ja pilvipalveluiden tarjoajat.

4.3

Nykyinen ehdotus verkko- ja tietoturvadirektiiviksi ei ole riittävä tarvittavan lainsäädännön säätämiseksi, jotta unionissa voitaisiin lisätä tietoisuutta uhkista sekä valmiuksia reagoida verkkohyökkäyksiin. Komitea haluaisi annettavan uutta lainsäädäntöä, jossa säädetään kaikkia merkittäviä tietoturvapoikkeamia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, joka ei koske ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajia. Ilmoitusvelvollisuuden puuttumisen johdosta verkkorikolliset voivat hyödyntää tietämättömyyttä haavoittuvista kohteista.

4.4

EU:n tulisi harkita ENISAn mandaatin laajentamista tietoisuuden lisäämiseksi verkkohyökkäyksien uhkasta ja reagointivalmiuksien vahvistamiseksi koko EU:ssa. ENISAn roolia voitaisiin mahdollisesti laajentaa niin, että se on aiempaa välittömämmin vastuussa erityisesti kansalaisille ja pk-yrityksille suunnatuista verkkoturvallisuusalan koulutus- ja valveuttamisohjelmista.

4.5

Euroopan verkkorikostorjuntakeskus (EC3) perustettiin vuonna 2013 Europolin yhteyteen verkkorikollisuuden torjuntavalmiuksien tehostamiseksi Euroopassa. Se on rikostiedustelun keskeinen foorumi Euroopassa ja tukee verkkohyökkäyksiin liittyviä jäsenvaltioiden toimia ja tutkimuksia. Ensimmäisessä vuosikertomuksessaan Euroopan verkkorikostorjuntakeskus kuitenkin varoittaa, että sen nykyiset resurssit rajoittavat jo tutkimusten etenemistä ja ettei se kykene selviytymään sille osoitettavista mittavista tutkimustehtävistä.

4.6

EU:n tulisi pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita (CEN, CENELEC ja ETSI) luomaan verkkoturvallisuusstandardit kaikille EU:ssa myytävänä oleville ohjelmistoille, tieto- ja viestintäteknisille laitteille sekä internetperustaisille palveluille. Näitä standardeja tulisi jatkuvasti ajantasaistaa, jotta ne pysyvät uusien uhkien tasalla.

4.7

Tarvitaan lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kaikilla yrityksillä ja organisaatioilla, eikä ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajilla, on velvollisuus ilmoittaa verkkoturvallisuutta koskevista merkittävistä turvapoikkeamista. Näin olisi mahdollista tehostaa toimia välittömien uhkien lievittämiseksi sekä lisätä tietämystä ja ymmärrystä kulloisistakin verkkohyökkäyksistä, mikä auttaisi viranomaisia, verkkoturvallisuusalaa, yrityksiä ja kansalaisia parantamaan verkkoturvallisuutta ja torjumaan uhkia. Jotta kannustettaisiin jakamaan tietoja verkkohyökkäyksistä, mahdollisessa uudessa lainsäädännössä tulisi säätää asianmukaisesta anonymiteetistä yrityksille ja organisaatioille, jotka tekevät ilmoituksen hyökkäyksestä. Olisi myös harkittava mahdollisuutta myöntää vastuusuoja tarvittaessa.

4.8

EU:n toteuttamista aloitteista huolimatta jäsenvaltioiden valmiudet ja varautumistaso vaihtelevat paljon, mikä johtaa siihen, että reaktiot verkkohyökkäyksiin ovat hajanaisia eri puolilla EU:ta. Koska verkot ja järjestelmät ovat kytköksissä toisiinsa, jäsenvaltiot, joiden lähestymistapa verkkoturvallisuuteen on hyvin epämääräinen, heikentävät EU:n yleistä valmiutta puuttua verkkohyökkäyksiin. Tarvitaan toimia, jotta verkkoturvallisuus saatetaan kaikissa jäsenvaltioissa hyväksyttävälle tasolle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että kaikki jäsenvaltiot perustavat täysipainoisesti toimivan kriisiryhmän tietotekniikkakysymyksiä varten.

4.9

ETSK katsoo, kuten se on tuonut esiin aiemmissa lausunnoissaan (7), että EU:n suojautumisen parantamiseksi verkkohyökkäyksiltä vapaaehtoiset toimet eivät ole riittäviä ja että tarvitaan jäsenvaltioihin kohdistuvia voimakkaita sääntelyllisiä velvoitteita, jotta varmistetaan verkkoturvallisuuden yhdenmukaistaminen, hallinta ja täytäntöönpano Euroopan tasolla.

4.10

Jotta kansalaisille ja yrityksille kyetään tarjoamaan todellinen ja ajantasainen suoja verkkohyökkäyksiltä, EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa tulisi keskittyä tiivistäen seuraaviin näkökohtiin:

EU:n vahva johtoasema, jonka pohjalta otetaan käyttöön politiikkoja ja säädöksiä ja perustetaan elimiä verkkoturvallisuuden korkean tason tukemiseksi koko EU:ssa

yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuutta lisäävät verkkoturvallisuuspolitiikat, joilla samalla taataan kansalaisten oikeus yksityisyyteen sekä muut perusarvot ja vapaudet

kaikkien kansalaisten hyvä tietoisuus internetin käytön riskeistä ja ennakoivaan lähestymistapaan kannustaminen kansalaisten digitaalisten laitteiden, henkilöllisyyden, yksityisyyden ja verkkotoimintojen suojelemiseksi

kaikkien jäsenvaltioiden harjoittama kattava hallinnointi sen varmistamiseksi, että elintärkeät tietoinfrastruktuurit ovat turvallisia ja kestokykyisiä

kaikkien yritysten tietoperustainen ja vastuullinen toiminta sen varmistamiseksi, että niiden tieto- ja viestintäjärjestelmät ovat turvallisia ja kestokykyisiä yritysten toimien ja asiakkaiden etujen suojelemiseksi

internetpalveluntarjoajien ennakoiva lähestymistapa asiakkaidensa suojelemiseksi verkkohyökkäyksiltä

hallitusten, yksityisen sektorin ja kansalaisten väliseen tiiviiseen kumppanuuteen perustuva lähestymistapa verkkoturvallisuuteen koko EU:ssa strategisella ja toiminnallisella tasolla

suunnitteluperiaatteisiin nojaava lähestymistapa verkkoturvallisuuden varmistamiseksi internetteknologioita ja -palveluita kehitettäessä

verkkoturvallisuusalan tietämykseen ja osaamisen kehittämiseen suunnattavien investointien riittävä taso erittäin ammattitaitoisen työntekijäkunnan luomiseksi alalle

asianmukaiset verkkoturvallisuutta koskevat tekniset standardit ja riittävät investoinnit t&k&i-toimintaan vahvan verkkoturvallisuusalan ja maailmanluokan ratkaisujen kehittämisen tukemiseksi

aktiivinen kansainvälinen sitoutuminen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa koordinoidun maailmanlaajuisen toimintapolitiikan ja ratkaisujen kehittämiseksi tietoverkkoturvallisuuteen liittyviin uhkiin.

Bryssel 10. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EUVL C 24, 28.1.2012, s. 40; EUVL C 76, 14.3.2013, s. 59

(2)  EUVL C 97, 28.4.2007, s. 21

EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92

EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98

EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58

EUVL C 107, 6.4.2011, s. 58

EUVL C 229, 31.7.2012, s. 90

EUVL C 218, 23.7.2011, s. 130

EUVL C 24, 28.1.2012, s. 40

EUVL C 229, 31.7.2012, s. 1

EUVL C 351, 15.11.2012, s. 73

EUVL C 76, 14.3.2013, s. 59

EUVL C 271, 19.9.2013, s. 127

EUVL C 271, 19.9.2013, s. 133

(3)  EUVL C 24, 28.1.2012, s. 40; EUVL C 76, 14.3.2013, s. 59

(4)  JOIN(2013) 1 final

(5)  EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8–14

(6)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 133

(7)  EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98; EUVL C 218, 23.7.2011, s. 130; EUVL C 271, 19.9.2013, s. 133


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/39


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Avoimuuden ja osallistavuuden edistäminen Euroopan unionin jäsenyyteen tähtäävässä liittymisprosessissa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 451/06)

Esittelijä:

Marina ŠKRABALO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 22. tammikuuta 2014 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Avoimuuden ja osallistavuuden edistäminen Euroopan unionin jäsenyyteen tähtäävässä liittymisprosessissa.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 132 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

EU:n laajentumispolitiikka ei ehkä ole kaikkein suosituin EU:n politiikanala, mutta se on yksi EU:n onnistuneimmista poliittisista hankkeista. EU:n jäsenyyteen tähtäävän liittymisprosessin avoimuutta ja osallistavuutta on parannettu viime vuosina monin tavoin, ja tämä on näkynyt parhaillaan käynnissä olevissa Serbian ja Montenegron liittymisprosesseissa. EU:n toimielinten strateginen suunnanmuutos kohti perusarvoja – oikeusvaltiota sekä talouden hallintaa ja ohjausta – tarjoaa tilaisuuden edistää osallistavaa demokratiaa osana laajentumispolitiikkaa kokonaisuudessaan eikä vain sen rinnalla.

1.2

Edessä on kuitenkin monia haasteita. Tarvitaan johdonmukaisempaa toimintaa sen varmistamiseksi, että sekä EU:n toimielimet että asianomaiset valtiot soveltavat avointa ja osallistavaa lähestymistapaa koko liittymisprosessin ajan kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa. Tarvitaan yhtenäisempää politiikkaa suhteessa 1) nykyisiin neuvotteluihin, 2) kansalaisyhteiskunnan kehittämisen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tukemiseen ja 3) institutionaalisten valmiuksien vahvistamiseen. Nämä kaikki tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon liittymistä valmistelevan tuen rahoituksessa.

1.3

ETSK suosittaa, että Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

lisäävät huomattavasti taloudellista tukea, joka on suunnattu institutionaalisten valmiuksien vahvistamiseen ja kansalaisten liittymisprosessiin osallistumisen edistämiseen sekä tiedotusvälineiden ammattitaidon ja riippumattomuuden lujittamiseen.

tukevat sekä kansalaisyhteiskunnan että työmarkkinaosapuolten tiiviimpää vuoropuhelua laajentumismaissa ja kytkevät tämän nykyistä läheisemmin liittymisprosessiin.

jakavat EU:n kansalaisille enemmän tietoa laajentumisen eduista ja haasteista yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

julkistavat kaikki liittymisneuvottelujen keskeiset asiakirjat eli tarkastelukertomukset, EU:n säännöstön käännökset ja avaamis- ja päättämisedellytykset ja julkaisevat ne EU:n edustustojen verkkosivuilla.

velvoittavat laajentumismaat hyväksymään ja noudattamaan lainsäädäntöä, joka koskee yleisön tiedonsaantioikeutta ja julkista kuulemista, ja varmistavat, että tämä on olennainen osa edistyksen seurantaprosessia.

soveltavat laajentumisasioiden pääosaston laatimia ohjeita EU:n tuesta kansalaisyhteiskunnalle laajentumismaissa vuosina 2014-2020 (1) samalla tavalla kaikissa laajentumismaissa ja tarkistavat ohjeita siten, että niissä käsitellään yksityiskohtaisemmin työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyviä erityisiä haasteita.

pyrkivät noudattamaan kaikilta osin laajentumisasioiden pääosaston ohjeita EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020 (2).

1.4

ETSK suosittaa, että neuvotteluja käyvien maiden hallitukset

hyväksyvät ja julkaisevat kirjallisen sitoumuksen neuvotteluihin liittyvän tiedon saatavuudesta ja julkisuudesta ja takaavat, että

tieto neuvotteluelimistä, menettelyistä ja aikataulusta on avoimesti ja julkisesti saatavilla

parlamentin jäsenet voivat tutustua kansallisiin neuvottelukantoihin ja että ainakin niiden tiivistelmät ovat yleisön saatavilla.

kutsuvat kansalaisyhteiskunnan edustajat ja myös työmarkkinaosapuolet mukaan kaikkiin asiantuntijaryhmiin, neuvottelulukuja käsitteleviin työryhmiin ja varsinaisen neuvotteluryhmän kokouksiin aina käsiteltäessä aiheita, jotka vaikuttavat niihin.

määrittelevät kansalliset painopisteensä ennen neuvotteluprosessin aloittamista, jotta varsinainen neuvotteluryhmä voi puolustaa ensisijaisen tärkeitä aloja tehokkaammin ja päästä näin parempiin neuvottelutuloksiin.

tekevät sääntelyn vaikutusten arviointeja valmistellessaan kansallisia neuvottelukantoja ja lainsäädännön yhdenmukaistamista muutoksiin liittyvien riskien havaitsemiseksi ja ottavat sääntelyn vaikutusten arviointeihin mukaan muita kuin julkisen sektorin tahoja, mm. elinkeinoelämän, ammattijärjestöjen ja asianomaisten sosiaaliryhmien edustajia.

ottavat työmarkkinaosapuolet ja yrittäjäjärjestöt nykyistä tiiviimmin mukaan talouden hallintaa ja ohjausta ja työmarkkinoita koskeviin uudistushankkeisiin sekä yhdenmukaistamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja taloudellisten kustannusten laskentaan ja varmistavat näin, että sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat otetaan huomioon.

ottavat talous- ja sosiaalineuvostot mukaan suunnittelemaan liittymistä valmistelevaa tukea, jolla on tarkoitus vastata työmarkkinaosapuolten tarpeisiin.

sisällyttävät työmarkkinaosapuolet ja muut asianomaiset sidosryhmät, kuten yrittäjäjärjestöt, teknisen avun ja kansalaisyhteiskunnalle tarkoitettujen rahoitusjärjestelyjen piiriin.

varmistavat, että kansallisilla parlamenteilla on aloitteellinen rooli ja että ne toimivat neuvottelijoina ja valvojina liittymisprosessissa oikea-aikaisesti ja strategisesti.

eivät nimeä suoraan neuvoa-antavien sekakomiteoiden jäseniä vaan soveltavat osallistavia ja avoimia ehdokkaiden valintamenettelyjä, joissa ovat osallisina talous- ja sosiaalineuvostot ja kansalaisyhteiskunnan kansallisen tason neuvoa-antavat elimet.

1.5

Suositukset ETSK:lle:

Neuvoa-antavien sekakomiteoiden tulisi pyrkiä täyttämään neuvotteluprosessin ”tyhjät aukot”, joita mikään muu elin ei kata, ja keskittyä tiettyihin aloihin, erityisesti tämänhetkisen laajentumisstrategian neljään yleisteemaan, jotka ovat oikeusvaltio, talouden ohjaus ja hallinta, demokraattisten instituutioiden ja perusoikeuksien lujittaminen ja sekä kansalaisyhteiskunnan että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tehostaminen.

Neuvoa-antavien sekakomiteoiden tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä tavoittamaan kansalliset ja muiden tasojen sidosryhmät järjestämällä julkisia kuulemistilaisuuksia ja verkkokuulemisia ja tekemällä yhteistyötä kansallisten TACSO-neuvonantajien (3) ja keskeisten politiikan seurantahankkeiden kanssa.

Neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin asiaankuuluvien elinten välistä tiedonvaihtoa tulisi parantaa EU:n toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien välisen viestinnän helpottamiseksi laajentumismaissa.

Tulee ryhtyä kiireellisiin toimiin sukupuolten tasa-arvoisen edustuksen edistämiseksi ja toteuttamiseksi neuvoa-antavissa sekakomiteoissa toimivien ETSK:n jäsenten kesken.

2.   EU:n laajentumispolitiikan keskeiset piirteet ja muutokset viiden viime vuoden aikana

2.1

Vaikka kaikki EU:n laajentumispolitiikan pitkän aikavälin yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutukset eivät ole vielä selvillä, laajentumispolitiikka on kiistatta nopeuttanut kansallisten hallintorakenteiden siirtymistä kohti markkinataloutta ja demokratiaa ja vilkastuttanut alueellista yhteistyötä sodanjälkeisissä Länsi-Balkanin maissa. EU:hun liittymistä koskevissa neuvotteluissa keskeisiä kysymyksiä ovat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämä siirtymäaika ja niin EU:lle kuin ehdokasmaillekin siitä aiheutuvat taloudelliset kustannukset. Koska jokaisen neuvotteluluvun avaaminen ja päättäminen edellyttää neuvoston yksimielistä päätöstä, neuvottelujen etenemisvauhtia ja ajoitusta on hyvin vaikea ennakoida yhden tai useamman jäsenvaltion kansallisen politiikan mahdollisten vaikutusten vuoksi.

2.2

EU on osoittanut olevansa valmis parantamaan ja mukauttamaan neuvotteluprosessia muuttuvien poliittisten olosuhteiden mukaan. On tärkeää huomata, että nykyiset neuvottelumenetelmät ovat kehittyneet vuosien kuluessa huomattavasti ”tekemällä oppimisen” ansiosta.

2.3

Kuten komissio toteaa tiedonannossaan ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2013 ja 2014 tärkeimmät haasteet” (4), ”yksi tärkeimmistä opetuksista on se, miten tärkeää on tarttua ensin perusasioihin” eli ensinnäkin oikeusvaltioperiaatteeseen, joka on ”nyttemmin laajentumisprosessin keskiössä”. Tämä on merkittävä strateginen suunnanmuutos yksittäisistä poliittisista mukautuksista kohti laajaa demokraattisen hallintotavan käsitettä, jota on lopultakin alettu pitää ennakkoedellytyksenä sille, että politiikan yhdenmukaistaminen EU:n säännöstön kanssa on mielekästä ja pysyvää. Tämän mukaisesti komissio aikookin parhaillaan käytävissä liittymisneuvotteluissa (Montenegro, Serbia, Turkki) pitää luvut 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (Oikeus, vapaus ja turvallisuus) avoinna koko liittymisneuvottelujen ajan. Näin ollen on mahdollista, että neuvottelujen etenemisvauhti riippuu näissä keskeisissä luvuissa saavutetusta edistyksestä.

2.4

Laajentumisprosessissa käytettyjen neuvottelumenetelmien muutokset ovat toisaalta merkki EU:n joustavuudesta ja aidosta pyrkimyksestä varmistaa neuvottelujen tuloksellisuus. ”Näyttöön perustuvan” laajentumisen nostaminen etualalle on vahvistanut valtiosta riippumattomien tahojen asemaa, sillä niiden tarjoama riippumaton tieto on arvokasta säännöllisissä arvioissa, joita komissio esittää edistymiskertomuksissaan. Toisaalta muutosten voidaan tulkita heijastavan ennen kaikkea EU:n valikoivaa tarvetta saada näyttöä, kun samalla sivuutetaan tästä neuvottelumaille aiheutuva hallinnollinen taakka tilanteissa, joissa selkeitä menettelyjä tiedon keräämiseksi ja sidosryhmien osallistamiseksi ei ole olemassa.

2.5

Neuvottelukehys Serbiaa varten (5) on ensimmäinen neuvottelukehys, jossa erikseen mainitaan osallisuuden ja avoimuuden periaatteet: ”Jotta vahvistettaisiin kansalaisten luottamusta laajentumisprosessiin ja lisättäisiin avoimuutta, päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti. Sisäiset kuulemiset ja käsittelyt suojataan siinä määrin kuin on tarpeen päätöksentekoprosessin turvaamiseksi yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti kaikilla unionin toiminnan aloilla.” Tämä on Kroatian tapauksesta saatu tärkeä opetus – äänestysaktiivisuus Kroatian EU-kansanäänestyksessä oli kaikkien aikojen alhaisin (43 %) – joka pohjustaa useita muodollisia parannuksia Montenegro-neuvotteluissa sovellettaviin käytäntöihin.

2.6

EU:n keskittyminen talouden ohjaukseen ja hallintaan ennakoi kansallisten talouden uudistusstrategioiden ja julkisen talouden hallinnointia koskevien toimintasuunnitelmien käyttöönottoa siinä toivossa, että varhaisempi tiedonsaanti ja makrotalouden valvonta auttaisivat välttämään pitkittyneen taloudellisen taantuman ja liiallisen alijäämän tilanteen, johon Kroatia ajautui heti liittymisensä jälkeen. Tämän mukaisesti on suunnitteilla, että laajentumismaissa tehdään vastaava tarkastus kuin EU:n jäsenvaltioissa nk. EU-ohjausjakson yhteydessä. On olennaisen tärkeää varmistaa, että elinkeinoelämä valmistautuu ajoissa, jotta yritykset pystyvät parantamaan kilpailukykyään ja vastaamaan EU:n sisämarkkinoiden haasteisiin. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen on taas keskeisen tärkeää talouden uudistusten sosiaalisen ulottuvuuden arvioimiseksi ja hyväksymiseksi.

2.7

Laajentumisasioiden pääosaston ohjeissa EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020 (6) todetaan, että elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on ratkaisevan tärkeä moniarvoisuuden ja osallistavan demokratian edistämiseksi. Kansalaisyhteiskunnalle suunnattu EU:n tuki tulisikin kohdistaa 1) kansalaisyhteiskunnan toiminnalle suotuisan ympäristön luomiseen ja 2) kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksien kehittämiseen siten, että ne pystyvät toimimaan tehokkaasti ja vastuullisesti riippumattomina toimijoina. Ohjeet ovat hyödyllinen väline kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamiseksi, edellyttäen että niitä myös noudatetaan käytännössä yhtä kunnianhimoisesti.

2.8

EU:n kansalaisia ei ole tähän mennessä onnistuttu täysin vakuuttamaan laajentumispolitiikan välttämättömyydestä maanosan turvallisuuden ja vaurauden näkökulmasta. Tämän haasteen ratkaiseminen auttaisi lieventämään tulevan laajentumisen pelkoa, joka voi nousta pinnalle muiden muukalaisvihan muotojen muassa erityisesti talouskriisiaikoina. Balkanin sotien muiston haalistuessa tämänhetkinen Ukrainan kriisi voi toimia muistutuksena siitä, että rauhan ja demokratian puuttuminen on uhka kaikille.

3.   Yleisön oikeus tutustua neuvotteluasiakirjoihin

3.1

Vaikka liittymisprosessiin ei sisälly avoimuuteen ja osallisuuteen liittyvää ehtoa, yleisön odotukset tämän suhteen ovat kasvaneet EU-jäsenyysneuvotteluja käyvissä maissa. Kroatiassa tiedotus teknisistä neuvottelumenettelyistä oli olematonta: vaikka muistio EU-neuvottelukantoja koskevasta sisäisestä poliittisesta koordinoinnista oli hyväksytty, sitä ei koskaan julkaistu virallisessa lehdessä. Kaikki Kroatian hallituksen laatimat EU-neuvotteluihin liittyvät asiakirjat säädösluonnoksia lukuun ottamatta käsiteltiin ja hyväksyttiin suljetuin ovin pidetyissä hallituksen istunnoissa. Yleisö ei siten voinut edes pyytää turvallisuusluokittelemattomia asiakirjoja, koska niiden olemassaolosta ei ollut virallista tietoa. Hallitus alkoi julkaista perustietoja istunnoissa käsitellyistä asiakirjoista vasta useita vuosia kestäneen kansalaisyhteiskunnan painostuksen jälkeen.

3.2

Slovenian hyvä esimerkki parlamentaarisesta valvonnasta oli ennenäkemätön: kansallisella parlamentilla oli veto-oikeus neuvottelukantoihin (7), joihin myös yleisöllä oli mahdollisuus tutustua. Vaikka Kroatian parlamentti käytti poliittisen yhteisymmärryksen vartijan toimivaltaansa kuusi vuotta kestäneiden työläiden EU-neuvottelujen ajan, se ei onnistunut varmistamaan parlamentin jäsenten, asiantuntijoiden ja yleisön laajempaa sitoutumista poliittisiin neuvotteluihin. Neuvottelukannat ja raportit jaettiin vain valtion virkamiehille ja kansallisen liittymisneuvottelujen seurantakomitean valituille jäsenryhmille, minkä seurauksena valtaosa parlamentin jäsenistä yleisöstä puhumattakaan ei käytännössä saanut nähdä niitä. Tämä tilanne ei saisi toistua tulevissa neuvotteluissa.

3.3

Toinen syy siihen, miksi valtiosta riippumattomat tahot ja tiedotusvälineet eivät saaneet ajoissa tietoa eikä neuvotteluprosessin riippumaton seuranta ollut mahdollista, oli se, että Euroopan komission ja neuvoston laatimat asiakirjat, kuten EU:n yhteiset kannat, eivät olleet Kroatian tasavallan omaisuutta. Kroatian hallitus väitti näin ollen, ettei sillä ollut valtuuksia julkistaa asiakirjoja. EU:n toimielimet eivät myöskään huolehtineet oma-aloitteisesti niiden julkistamisesta (8).

3.4

Neuvotteluihin liittyvien asiakirjojen julkisuustilanteessa on tapahtunut selkeä parannus Montenegron tapauksessa. Komissio on julkaissut verkkosivuillaan kaikki tarkastelukertomukset, joita kaikki sidosryhmät voivat käyttää hyödyllisinä kansallisen lainsäädännön ja EU:n säännöstön välisten eroavaisuuksien arvioinnin välineinä. Lisäksi neuvosto on oma-aloitteisesti julkaissut lukuja 23 ja 24 koskevat EU:n yhteiset kannat kyseisten alojen uudistusten merkittävyyden ja yleisen kiinnostavuuden vuoksi. Nähtäväksi jää, vakiintuvatko nämä hyvät käytännöt yleiseksi linjaksi Serbian ja Turkin tapauksessa tai jo avattujen neuvottelulukujen yhteydessä. Ei myöskään ole mitään virallista syytä, miksi neuvosto ei voisi julkaista avaamisedellytyksiä kokonaisuudessaan sen jälkeen, kun ne on hyväksytty yksimielisesti. Kyseisten keskeisten asiakirjojen saaminen ajoissa tutustuttavaksi on välttämätöntä kansalaisyhteiskunnan panoksen ja osallistumisen, tiedotusvälineiden asiantuntevan tiedonlevityksen ja hallitusten toimintaan ja niiden velvoitteiden noudattamiseen kohdistuvan riippumattoman seurannan mahdollistamiseksi.

3.5

Aiemmista laajentumiskerroista saatujen opetusten perusteella komissio kiinnittää nyt enemmän huomiota riippumattomien ja ammattitaitoisten tiedotusvälineiden ratkaisevaan rooliin. Tästä osoituksena ovat vuosina 2011 ja 2013 järjestetyt Speak-Up-konferenssit ja laajentumisasioiden pääosaston antamat ohjeet EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020. Näiden ohjeiden tulisi olla pohjana myös rahoituspäätöksille. Haasteena on kuitenkin vielä se, miten varmistaa, että tiedotusvälineet tavoittavat EU:n yleisön, jonka tulee myös saada tietoa laajentumispolitiikan merkityksestä ja kehityksestä.

4.   Kansalaisyhteiskunnan rooli liittymisprosessissa

4.1

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisella liittymisprosessiin tarkoitetaan 1) suoraa osallistumista varsinaisiin neuvotteluihin (tarkastelu, kansallisten kantojen valmistelu, edistyksen seuranta), 2) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansalaiskeskustelua politiikan muotoilusta ja lainsäädännön sovittamisesta yhteen EU:n säännöstön kanssa, 3) osallistumista liittymistä valmistelevan tuen suunnitteluun ja 4) edistyksen ja uudistusprosessien sosiaalisten seurausten riippumatonta seurantaa. Näiden tehtävien hoitaminen edellyttää riittävän taloudellisen tuen saamista kansalliselta hallitukselta ja liittymistä valmistelevaan tukeen tarkoitetuista EU:n varoista.

4.2

Kroatian ja Montenegron neuvottelukantoja valmisteleviin työryhmiin kuului runsaasti kansalaisyhteiskuntaa edustavia asiantuntijoita (yli kolmannes kaikista jäsenistä). Molemmissa tapauksissa järjestettiin avoimia hakuja, ja kaikkien työryhmien jäsenten nimet julkaistiin. Kroatian tapauksessa osallistumisen taso riippui kuitenkin suuresti ryhmän johtotavasta: muutamissa tapauksissa kansalaisyhteiskunnan edustajat eivät saaneet tilaisuutta tutustua tarvittaviin neuvottelukantojen luonnoksiin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen rajoittui näin ollen lähinnä alun tarkasteluvaiheeseen, eikä sillä ollut suurta vaikutusta neuvottelustrategian valintaan tai sosiaalisten ja taloudellisten kustannusten ja hyötyjen alustaviin arviointeihin.

4.3

EU:n toimielimet tarjoavat useita kanavia kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen ja siten näytön keräämiseen liittymisen edellyttämien uudistusten edistymisestä: niitä ovat verkkopohjainen kirjeenvaihto, jokavuotiset kansalaisyhteiskunnan kuulemistilaisuudet Brysselissä, kokoukset asianomaisissa maissa sekä tilannekatsaukset ja yleisötilaisuudet EU:n virkamiesten vierailujen yhteydessä. Komissio on myös suhtautunut avoimesti kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden laatimiin riippumattomiin seurantaraportteihin. Komissio on kuitenkin kiistatta ollut paljon aktiivisemmin yhteydessä kansalaisjärjestöihin kuin ammatti- ja yrittäjäjärjestöihin. Tämä on ilmeistä sekä yhteydenottojen määrän että valmiuksien kehittämiseen ja politiikan seurantaan tarkoitettujen liittymistä valmistelevien rahoitusohjelmien soveltamisalan ja tavoitteiden näkökulmasta.

4.4

Kroatian liittymisprosessissa hukattiin EU-jäsenyyden valmisteluvaiheen tarjoama mahdollisuus tiivistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, joka olisi voinut auttaa varmistamaan Kroatialle tehokkaammat ja kestäväpohjaisemmat EU-jäsenyysedellytykset, kuten Bulgariassa. Kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja ei hyödynnetty tarpeeksi mukautusten sosiaalisista ja taloudellisista kustannuksista ja tukitoimenpiteistä keskusteltaessa eikä liittymistä valmistelevaa tukea suunniteltaessa. Hyvin pieni osuus liittymistä valmistelevasta rahoituksesta suunnattiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelurakenteiden ja organisaatiovalmiuksien kehittämiseen. Yrittäjä- ja ammattijärjestöjen kapillaarirakennetta olisi hyödynnettävä laajemmin: ne voisivat olla keskeisiä foorumeja liittymisen kustannuksista ja hyödyistä keskustelemiseen ja talouden valmistelemiseen riittävän ajoissa.

4.5

Kroatian tapauksessa – samansuuntaisesti aiempien laajentumiskertojen negatiivisten kokemusten kanssa – yli 80 prosenttia EU:n säännöstöön liittyvästä lainsäädännöstä hyväksyttiin nopeutetusti, usein ilman minkäänlaista julkista kuulemista ja mahdollisimman suppeiden sääntelyn vaikutusten arviointien jälkeen. Tämä vaikutti haitallisesti lainsäädäntätyön laatuun ja avoimuuteen (9). Myönteisempää oli se, että liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) ohjelmasuunnittelu oli osallistavaa – erityisesti kansalaisyhteiskunta oli edustettuna – ja sitä ohjasi kansalaisyhteiskunnan kehittämisneuvosto, joka sai teknistä tukea kansalaisyhteiskuntasuhteista vastaavalta hallintovirastolta. Tämän ansiosta rahoitusohjelmat olivat erittäin tarkoituksenmukaisia, niillä tuettiin riippumatonta poliittista seurantaa monilla keskeisen tärkeillä uudistusaloilla ja työmarkkinaosapuolet saivat merkittävän roolin rahoituksen myöntämisessä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun soveltamisalan laajentamiseksi. Kahden edellä kuvatun prosessin epäjohdonmukaisuutta tulisi jatkossa välttää. Osallistavan lähestymistavan tulisi olla tulevissa liittymisprosesseissa aina ensisijainen politiikkaa laadittaessa.

5.   ETSK:n rooli kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tukijana liittymisprosessissa

5.1

ETSK kannattaa voimakkaasti laajentumispolitiikkaa ja on muodostanut neuvoa-antavia sekakomiteoita, joissa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot laativat yhdessä suosituksia kummankin osapuolen poliittisille päättäjille ja edistävät julkista keskustelua EU:n yhdentymisestä laajentumismaissa. Kyseiset elimet ovat tarjonneet tilaisuuden käydä asiantuntevaa keskustelua neuvotteluista monista eri näkökulmista ja määrittää EU:n säännöstön omaksumisen seurauksia yhteiskunnan eri aloilla; näin on tuettu kansalaisyhteiskunnan osallistumista prosessiin. Neuvoa-antavien sekakomiteoiden lisäksi Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntafoorumi tarjoaa alueellisen kanavan viestin välittämiseksi poliittisille päättäjille ja mahdollisuuksia Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkottumiseen sekä kansalaisyhteiskunnan tällä alueella kohtaamien suurimpien ongelmien analysoimiseen.

5.2

Seuraavassa luettelossa on esimerkkejä neuvoa-antavien sekakomiteoiden työhön liittyvistä haasteista:

Hallitukset pyrkivät vaikuttamaan liikaa neuvoa-antavien sekakomiteoiden jäsenten nimeämisprosesseihin.

Työskentelyssä ja suhdetoiminnassa on ollut katkoksia, koska yksittäisiin sekakomiteoihin kuuluneet ETSK:n jäsenet ovat vaihtuneet usein. Vastaavasti kuitenkin kumppanimaiden jäsenten liian vähäinen vaihtuvuus on saattanut estää uusien organisaatioiden mukaantulon.

Sekakomiteoiden organisointivalmiudet ovat rajalliset eivätkä ne siksi tavoita laajemmin pääkaupunkien ja kaupunkikeskusten ulkopuolisia paikallistason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

Miespuoliset ETSK:n jäsenet ovat enemmistönä sekakomiteoissa (tällä hetkellä keskimäärin 78 %), mikä merkitsee sukupuolijakauman huomattavaa epätasapainoa. ETSK:n tulisikin pyrkiä toteuttamaan toimenpiteitä tämän epätyydyttävän tilanteen korjaamiseksi.

5.3

Kansalaisyhteiskunnan roolista tiedottaminen ja työmarkkinaosapuolten ottaminen mukaan liittymisprosessiin on ollut samalla tavoite ja haaste ETSK:lle. Eräissä maissa hallitukset suhtautuvat edelleen kielteisesti kansalaisyhteiskuntaan, ja tällöin sekakomitean suositukset eivät juuri ole saaneet vastakaikua. Sekakomiteat ovat kuitenkin luoneet tilaisuuksia suoraan näkemystenvaihtoon kansalaisyhteiskunnan sekä EU:n ja kansallisten poliitikkojen ja virkamiesten välillä, vaikka vaikutukset hallituksen politiikkaan olisivatkin olleet vähäisiä. Tässä tilanteessa sekakomiteat hyötyisivät suuresti vahvemmasta tuesta ja läheisemmästä yhteistyöstä komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa, sillä näin voitaisiin varmistaa, että kansalaiskeskustelusta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta nousevat tärkeimmät EU:hun liittymisen kansallisiin näkökohtiin liittyvät huolenaiheet kuullaan kaikissa tarvittavissa poliittisissa päätöksentekoelimissä.

Bryssel 10. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  http://ec.europa.eu/enlargement/pdf/civil_society/doc_guidelines_cs_support.pdf

(2)  http://ec.europa.eu/enlargement/pdf/press_corner/elarg-guidelines-for-media-freedom-and-integrity_210214.pdf

(3)  TACSO on EU:n rahoittama teknisen avun hanke kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi laajentumismaissa, http://www.tacso.org/

(4)  COM(2013) 700 final.

(5)  http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&t=PDF&gc=true&sc=false&f=AD%201%202014%20INIT

(6)  Ks. alaviite 2.

(7)  http://www.ijf.hr/eng/EU4/marsic.pdf

(8)  Käytännössä neuvosto on antanut liittymisneuvotteluihin liittyvät asiakirjat pyynnöstä tutustuttavaksi sen jälkeen, kun niistä on poistettu arkaluonteiset tiedot, jotka liittyvät enimmäkseen jäsenvaltioiden kantoihin ja omiin asiakirjoihin. Tämä perustuu siihen, että nämä edellyttävät hallitustenvälistä konsultointia ja koskevat kansainvälisiä suhteita (30. toukokuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artikla). Neuvoston turvallisuusluokittelukäytäntö rajoittaa myös oikeutta tutustua liittymisneuvotteluja koskeviin tietoihin Euroopan parlamentissa: turvallisuusluokitellut asiakirjat on varastoitu erityisiin tiloihin, ja niihin voi tutustua vain näissä tiloissa.

(9)  SIGMA Assessment Croatia, toukokuu 2011.


III Valmistelevat säädökset

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

9. ja 10. heinäkuuta 2014 pidetty ETSK:n 500. täysistunto

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/45


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n luottolaitosten häiriönsietosietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä”

COM(2014) 43 final – 2014/0020 (COD)

(2014/C 451/07)

Esittelijä:

Edgardo Maria IOZIA

Euroopan parlamentti päätti 25. helmikuuta 2014 ja neuvosto 27. maaliskuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä

COM(2014) 43 final – 2014/0020 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 97 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee vakaasti pankkijärjestelmän rakenteiden uudistamista, sillä se on keskeisin finanssikriisin johdosta tehdyistä useista lainsäädäntöaloitteista. ETSK painottaa, että tällä uudistuksella säädellään ensimmäistä kertaa perusteellisesti pankkijärjestelmän ydintä ja pyritään toteuttamaan pankkiunioni. Se voi myös auttaa merkittävällä tavalla palauttamaan yritysten ja suuren yleisön luottamuksen sekä vahvistamaan Euroopan pankkijärjestelmää ja vähentämään häiriöiden leviämisen riskiä talouden asianmukaiseksi rahoittamiseksi.

1.2

ETSK on vakuuttunut, että tämä on ehdottoman tärkeä asetus, jolla määritellään uudelleen moninaisten pankki- ja rahoituspalveluiden hallinta. Komitea pitää selvänä, että ehdotettu asetus ei ole riittävä uuden kriisin välttämiseksi. Se vaatii suurta muutosta rahoituskulttuurissa sekä eettisten periaatteiden tukemista finanssialan päivittäisessä toiminnassa. Kaikkien sidosryhmien tulee osallistua uuden finanssi- ja talousjärjestelmän rakentamiseen, jotta voidaan luoda pohjaltaan kestävä ja häiriöitä sietävä finanssiala ja tasapainottaa kaikkien asianosaisten osapuolien intressit parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vuoksi ETSK kannattaa ja suosittaa laajapohjaista sopimusta talouden elvyttämiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoituslaitoksiin ja kehottaa näin ollen komissiota edistämään kestäväpohjaista rahoitusalaa koskevaa eurooppalaista yhteiskuntasopimusta. Työntekijöiden, johdon, osakkeenomistajien, sijoittajien, kotitalouksien, pk-yritysten, teollisuuden ja asiakkaiden tulee päästä vakaaseen ja oikeudenmukaiseen sopimukseen, jotta voidaan luoda finanssipalveluala, joka pyrkii luomaan vaurautta, tukemaan reaalitaloutta, kasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista, suojelemaan ympäristöä ja välttämään kielteisiä sosiaalisia seurauksia.

1.3

ETSK toteaa, että on tarpeen varmistaa, että kansalliset viranomaiset käyttävät yhdenmukaisia kriteerejä, ja suosittaa, että sääntelyä sovelletaan yhdenmukaisesti EU:ssa sekä siitä mahdollisesti sovitaan kolmansien maiden kansallisten viranomaisten kanssa.

1.4

ETSK suhtautuu epäillen päätökseen sallia erilaiset kansalliset säädökset rinnakkain EU:n asetuksen kanssa. ETSK katsoo, että tällaiset puitteet eivät välttämättä varmista uusien sääntöjen soveltamisen yhdenmukaisuutta. Komitea on tyytyväinen siihen, että tämä poikkeus koskee ainoastaan asetusehdotuksen antamispäivänä voimassa ollutta lainsäädäntöä sillä ehdolla, että se vastaa kaikilta osin tarkasteltavana olevaa asetusta.

1.5

ETSK pitää komission ehdottamaa asetusta pätevänä ja tehokkaana ratkaisuna liikepankkitoimintojen erottamiseksi sijoitustoiminnoista. Valittu ratkaisu, verrattuna eräiden maiden valitsemiin vaihtoehtoihin, perustuu vuoropuheluun ja arviointiin, jolloin on mahdollista välttää ristiriita yleispankkimallin kanssa siten, että säilytetään se ja puututaan ainoastaan tähän malliin liittyviin liiallisiin riskeihin.

1.6

ETSK korostaa, että ehdotetun lainsäädännön työllisyysvaikutukseen ei ole kiinnitetty asianmukaisesti huomiota. Rahoituspalveluasetuksen monimutkaisuuden takia saatetaan menettää satojatuhansia työpaikkoja, eikä ole hyväksyttävää, ettei suunnitteilla ole mitään toimenpiteitä merkittävien välittömien ja välillisen sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi. Tarkasteltavana olevan asetuksen välittömät vaikutukset saattavat olla rajallisia, mutta sen mahdolliset vaikutukset yritysten toimintaan heijastuisivat koko rahoitusjärjestelmään. Toisaalta on perusteltua todeta, että pankkien riskien väheneminen hyödyttäisi koko reaalitaloutta, mikä epäilemättä vaikuttaisi myönteisesti myös yleiseen työllisyyteen.

1.7

Vakavana huolena on, että kustannukset siirretään työntekijöille. Vaikka komissio on ottanut tämän näkökohdan huomioon vaikutustenarvioinnissaan, ongelmalle ei ole annettu paljoakaan tilaa uudistuksessa. On totta, että uudistus vaikuttaa aloihin, jotka ovat vähiten työvoimavaltaisia, mutta uudistuksen välilliset vaikutukset johtavat kustannusten leikkaamiseen, mikä saattaa vähentää työpaikkoja lisää, kuten merkittävät pankkilaitokset ovat varoittaneet.

1.8

Mukana on monia tahoja (finanssialan etujärjestöt, suuret jäsenvaltiot, kuluttajat ja sijoittajat, kotitaloudet, suuret ja pienet yritykset, järjestöt jne.) ja niiden toisistaan huomattavasti poikkeavia etuja. Opetukset, jotka on saatu siitä, että rahoitusjärjestelmän vaatimukset on asetettu etusijalle, pitäisi olla jo selvillä: julkisen edun tulee olla ensisijainen. Komitea suosittaa näin ollen, että muutetaan suuntaa ja asetetaan yhteinen etu keskeiselle sijalle tasapainottamalla sidosryhmien intressit, sillä komitea on vakuuttunut, että ainoastaan tällä tavalla uudistus voi toimia tehokkaasti.

1.9

ETSK on vakuuttunut, että rahoitusjärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan ”kärsivällistä rahataloutta”, jossa ei enää tavoitella lyhyen aikavälin etuja hinnalla millä hyvänsä, vaan suositaan tehokkuutta ja pitkän aikavälin vakautta. Asetuksessa ehdotetaan muutosta liiketoimintamalliin.

1.10

ETSK katsoo, että komission olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sijoittajiin ja työntekijöihin, joita uudistuksessa ei ole toistaiseksi juuri huomioitu. Pitkällä aikavälillä uuden luottamuksen rakentaminen varmistaa järjestelmän kestävyyden. Näin luodaan varmempi ympäristö sekä sijoittajille että työntekijöille, jotka ovat aktiivisia osapuolia riskinhallinnassa.

1.11

ETSK katsoo, että asetuksen soveltamisen joustavuus on pätevä ja toivottava periaate. Pankkien liiketoimintojen monimuotoisuus (1) varmistaa samalla järjestelmän vakauden ja tehokkuuden. ETSK tarkentaa kuitenkin, että tätä ei tule sekoittaa sääntöjen mielivaltaiseen soveltamiseen.

1.12

ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään vaikutustenarviointiinsa yksityiskohtaisen arvion asetuksen keskeisten ehdotusten ja muiden tuoreiden aloitteiden, kuten CDR IV -paketti, pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin, välisistä suhteista sekä riskeistä, jotka liittyvät varjopankkitoimintaan siirtymiseen.

1.13

ETSK suosittaa tiivistä yhteistyötä ja koordinointia Euroopan pankkiviranomaisen ja kansallisten viranomaisten välillä, sillä nämä tuntevat hyvin markkinat ja ovat keskeisessä roolissa uudistetun eurooppalaisen finanssialan hallinnoinnissa.

2.   Ehdotettu asetus

2.1

Komission mukaan ehdotus on olennainen osa unionin vastausta niiden pankkien ongelmaan, jotka ovat ”liian suuria kaatuakseen” (Too-Big-To-Fail, TBTF-pankit). Ehdotuksen tavoitteena on välttää valvomattomien ja hallitsemattomien riskien syntyminen unionin pankkijärjestelmässä. Tämä hidastaa puhtaasti spekulatiivisten toimien leviämistä.

2.2

Asetuksen tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmässä monitahoisten ja toisiinsa kytköksissä olevien yhteisöjen, erityisesti luottolaitosten, järjestelmäriskit, rahoitukseen liittyvät stressitilanteet tai kaatuminen sekä saavuttaa seuraavat tavoitteet:

(a)

liiallisen riskinoton vähentäminen luottolaitoksessa

(b)

luottolaitoksen eri osien välisten olennaisten eturistiriitojen poistaminen

(c)

resurssien virheellisen kohdentamisen välttäminen sekä kannustaminen luotonantoon reaalitaloudelle

(d)

vääristymättömien kilpailuedellytysten edistäminen kaikkien luottolaitosten hyväksi sisämarkkinoilla

(e)

järjestelmäriskiin johtavien keskinäisten sidossuhteiden vähentäminen finanssialalla

(f)

luottolaitoksen tehokkaan hoidon, seurannan ja valvonnan helpottaminen

(g)

konsernin hallitun kriisinratkaisun ja elvytyksen helpottaminen.

Asetuksessa vahvistetaan säännöt

(h)

omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin kieltämisestä

(i)

tiettyjen kaupankäyntitoimintojen eriyttämisestä.

2.3

Muunlaiset finanssipalvelut ja -tuotteet (arvopaperistaminen, yrityslainat, johdannaiset jne.) sallitaan edelleen.

3.   Alustavat huomiot

3.1

Komission arvion mukaan finanssikriisi on maksanut EU:n jäsenvaltioille noin 1,6 biljoonaa euroa (13 prosenttia EU:n BKT:stä) valtion tukina finanssialan pelastamiseksi.

3.2

EU:n pankkitoiminta on erityisen keskittynyttä. Maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi luokiteltujen rahoituslaitosten luettelossa on 14 eurooppalaista pankkikonsernia, ja 15 eurooppalaista pankkikonsernia hallitsee 43 prosenttia markkinatoimintojen volyymista, mikä on 150 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:stä, ja suurimmat 30 konsernia hallitsevat 65 prosenttia volyymista!

3.3

Yhdysvalloista alkaneella finanssikriisillä, joka on koetellut eurooppalaista järjestelmää tsunamin lailla, oli monia syitä, joista merkittävimpinä voidaan pitää seuraavia: liiallinen riskinotto, liiallinen turvautuminen vivutukseen, riittämättömät pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset ja yleisesti pankkijärjestelmän monimutkainen rakenne.

3.3.1

Lokakuussa 2012 Liikasen ryhmä totesi seuraavaa: ”On vaadittava, että tietyt erityisen riskialttiit rahoitustoimet erotetaan lainsäädännöllisesti talletuspankkien toiminnasta pankkikonsernin sisällä. Näitä eroteltavia toimia voisivat olla omaan lukuun tapahtuva arvopaperi- ja johdannaiskauppa ja tietyt muut toiminnot, jotka liittyvät tiiviisti arvopaperi- ja johdannaismarkkinoihin (2).”

3.4

Komissio pyrkii läpi ehdotuksen pienentämään pankkijärjestelmän riskimarginaaleja ja asettamaan kaikki mahdollisesti spekulatiiviset toiminnot valvonnan alaisiksi. Samassa yhteydessä tulisi tarkastella asiaan liittyvää asetusta arvopapereilla toteuttavista rahoitustoimista (3), jonka tavoitteena on lisätä niin sanottujen ”varjopankkien” läpinäkyvyyttä. Vuoden 2012 lopussa maailmanlaajuiset varjopankkitoiminnan varat olivat 53 biljoonaa euroa, mikä on noin puolet kansainvälisen pankkijärjestelmän varoista. Varjopankkitoiminta on keskittynyt lähinnä Eurooppaan (noin 23 biljoonaa euroa) ja Yhdysvaltoihin (noin 19,3 biljoonaa euroa). Nämä ovat vaikuttavia lukuja, jos verrataan niitä 28 jäsenvaltion EU:n BKT:hen, joka oli 13  071 miljardia euroa vuonna 2013 (Eurostat).

3.5

Euroopan parlamentin McCarthy-päätöslauselmassa (4) vahvistetaan perusperiaatteet ja todetaan muun muassa, että ”pankkialan uudistamisen keskeinen periaate on luoda turvallinen, vakaa ja tehokas pankkijärjestelmä, joka palvelee reaalitalouden, asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita; – – rakenteiden uudistamisessa on elvytettävä talouskasvua tukemalla luottojen myöntämistä talouden toimijoille ja etenkin pk-yrityksille ja start up -yrityksille, tarjottava parempaa kestävyyttä mahdollisia rahoituskriisejä vastaan, palautettava luottamusta pankkeihin ja poistettava julkisen talouden riskejä; – – tehokkaan pankkijärjestelmän on saatava aikaan muutos pankkikulttuurissa, jotta voidaan vähentää liiallista monimutkaisuutta, tehostaa kilpailua, rajoittaa kytköksiä riskialttiiden ja kaupallisten toimintojen välillä, parantaa omistajaohjausta, luoda vastuullinen palkitsemisjärjestelmä, mahdollistaa pankkien tehokas elvytys ja kriisinratkaisu, vahvistaa pankkien pääomaa ja luotottaa reaalitaloutta.”

Kansainvälisten markkinoiden uusi valvonta on vahvempaa, tiukempaa ja ennen kaikkea toimivaltaisempaa kuin aiemmin, ja siihen sisältyy vähemmän harkinnanvaraa ja enemmän takeita markkinoille ja loppukäyttäjille.

4.   Kuulemismenettelyssä ilmenneet pääkohdat

4.1

Komitea toteaa, että komissio on menossa oikeaan suuntaan, mutta katsoo hyödylliseksi esittää joitain näkökantoja, jotka ovat tulleet esille sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa ja joita ei kenties ole pohdittu riittävästi. ETSK haluaakin kiinnittää komission huomion eräisiin sidosryhmien esille ottamiin keskeisiin seikkoihin. Ne eivät edusta täysin ETSK:n näkemyksiä, mutta ne on kuitenkin aiheellista esittää mitään muuttamatta.

4.2

Kyseessä olevaan uudistukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu myönteisesti. Omaan lukuun tapahtuvalle kaupankäynnille asetettu kielto sekä perinteisten toimintojen ja kaupankäynnin erottaminen ovat enemmistön käsityksen mukaan välineitä, joilla voidaan rajoittaa rahoitustuotteilla keinottelua ja edistää pankkien luotonantoa, joka on pk-yritysten päärahoituslähde ja vähentynyt viime vuosina huomattavasti keinottelua koskevien politiikkojen takia.

4.3

On tärkeää, että uudistusta sovellettaessa kiinnitetään huomiota liiketoimintamallien laajaan kirjoon, jotta paikallispankit voivat edelleen palvella paikallistaloutta.

4.4

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota osuuspankkien liiketoimintamalliin. Uudistuksen katsotaan soveltuvan ja olevan sovellettavissa heikosti niiden erityisverkostoon. Erityisenä huolenaiheena ilmaistiin se, että uudistus voisi vääristää niiden toimintatapaa sekä niiden mahdollisuutta olla päivittäin mukana tukemassa reaalitaloutta. Näiden pankkien erityispiirteet ja erilaiset liiketoimintatavat onkin suositeltavaa säilyttää.

4.5

Uudistus yhdessä lukuisten muiden komission viime vuosina toteuttamien toimenpiteiden kanssa parantaa yksittäisten liiketoimien ja koko pankkijärjestelmän avoimuutta, mutta myös nostaa niiden kokonaiskustannuksia kaikilla tasoilla. Tässä yhteydessä keskustelun aikana nousi selkeästi esiin tarve finanssialan sääntelyuudistusten yleiselle vaikutustenarvioinnille, vaikka arvioinnin mutkikkuus tiedostetaankin.

4.6

Huolena on, että tällaiset kustannukset jäisivät rahoituspalvelujen loppukäyttäjien maksettaviksi, kuten usein tapahtuu. Keskustelua käytiin siitä, ovatko myönteiset vaikutukset, joita uusien toimenpiteiden odotetaan tuovan esimerkiksi pankkijärjestelmän vakauteen, pienempiä kuin kielteiset vaikutukset.

4.7

Ilmiantajien suojelujärjestelmään viitaten komitea ja asiaa kommentoineet työmarkkinaosapuolet kiittivät komissiota sen ehdottamasta sääntöjärjestelmästä. Ilmaisulle ”asianmukainen suojelu” (30 artikla) kaivattiin selkeämpää määritelmää ja haluttiin myös selvennöstä ehdotettujen sääntöjen ulottamisesta kaikkiin työntekijöihin niin, että heitä kannustetaan ja rohkaistaan ilmoittamaan mahdollisista rikkomuksista.

4.8

Asetuksen 28 ja 29 artiklassa mainittujen seuraamusten suhteen suositellaan, että rikkomistapauksissa vastuulliseksi katsotaan ensisijaisesti instituution hallintotaso eikä yksittäinen henkilö.

4.9

Korvausjärjestelmän kohdalla vaadittaisiin sen sijaan selkeää viittausta vakavaraisuusdirektiivin (CDR IV) 69 artiklan säännöksiin.

5.   ETSK:n huomiot

5.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotuksessa esitettyihin toimenpiteisiin ja on samaa mieltä siitä, että asetus on oikea valinta oikeudelliseksi välineeksi, sillä se soveltuu sisämarkkinoiden yhdenmukaistamiseen, jotta voidaan estää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö ja palata tehokkaaseen ja tuottavaan pankkijärjestelmään, joka palvelee kansalaisia ja yhteisöä, tukee reaalitaloutta, kotitalouksia ja yhteiskunnan tasapainoista ja kestävää kehitystä ja joka on kauaskantoista ja osaa sovittaa yhteen innovaatiot ja turvallisuuden.

5.2

ETSK on tukenut vakaasti toisiaan seuranneita uudistuksia, jotka ovat alkaneet tuottaa tulosta. Tarkasteltavana olevassa asetuksessa puututaan yhteen koko järjestelmän monimutkaisimmista ja arkaluonteisimmista seikoista: rahoitusyritysten, joista osalla on monien jäsenvaltioiden BKT:n ylittävät varat, häiriönsietokyky ja oikeudellinen rakenne. Kymmenen suurimman eurooppalaisen pankin varat ovat yhteensä suuremmat kuin 28 jäsenvaltion EU:n BKT (5) (yli 15 biljoonaa euroa).

5.3

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on avata Gordionin solmu, joka on muodostunut eräiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten – eli niiden, jotka voivat synnyttää systeemisen kriisin – koon, keskinäisten yhteyksien ja monimutkaisuuden takia. ”Liian suuri kaatumaan” on nykyajan mantra, jonka taakse kätkeytyy tärkeimpien eettisten periaatteiden rikkomisen lisäksi petoksia ja lainvastaisuuksia, kuten viimeaikaiset rahoitusskandaalit ovat valitettavasti osoittaneet. Tällaisista käytännöistä käytetään kiertoilmaisua ”moraalikato”!

5.4

Komission jäsen Michel Barnier totesi ehdotusta esitellessään, että tavoitteena on välttää sellaisten pankkien syntyminen, jotka ovat liian suuria kaatumaan, liian kalliita pelastaa ja liian mutkikkaita purkaa.

5.5

ETSK katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat askel oikeaan suuntaan, sillä ne pienentävät riskiä siitä, että veronmaksajien pitäisi jälleen kerran osallistua ongelmapankkien pelastamiseen. ETSK varoitti toistuvien pelastustoimien jälkeen katastrofaalisista seurauksista, joita pelastustoimet aiheuttaisivat valtionvelkatilanteeseen, ja haitallisista vaikutuksista, joita väistämätön taantuma toisi tulleessaan. Valitettavasti ennusteet toteutuivat vielä ennakoitua rajummin johtuen uskomattomista virheistä, joita tehtiin julkisen talouden vakauttamisessa. Se oli tulosta sekä kansallisista vaatimuksista että unionin lyhytnäköisestä ja epäonnistuneesta politiikasta, jossa ei ymmärretty joustavan toiminnan tarvetta eikä korvaavien ja taantuman vastaisten toimenpiteiden välttämättömyyttä.

5.5.1

Tällaisen politiikan synnyttämät vahingot on huomattu vasta nyt, ja meidän on myönnettävä, että pahemmilta seurauksilta on vältytty ja euro ja lopulta myös unioni on onnistuttu pelastamaan vain sen ansiosta, että Euroopan keskuspankki on hallinnut euroaluetta taitavasti. Jos ETSK:n neuvoja olisi kuunneltu, monet vahingot olisi ehkä voitu välttää!

5.6

Komissio on antanut asianmukaisesti Euroopan pankkiviranomaiselle keskeisen roolin käsiteltävä olevaa asetusta varten. Euroopan pankkiviranomaista kuullaan, jos on tarpeen hyväksyä ehdotukseen kuuluvia päätöksiä. Sen tehtävänä on myös laatia luonnokset teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi sekä pitää komissio ajan tasalla antamalla sille kertomuksia asetuksen soveltamisesta. ETSK on todennut useaan otteeseen, että kiistattomasta asiantuntemuksesta huolimatta komissio ei ole antanut tälle tärkeälle viranomaiselle riittävää vastuuta ja resursseja.

5.7

Vuonna 1999 Yhdysvalloissa hyväksyttiin laki, jolla kumottiin Glass-Steagall-laki ja erityisesti liikepankkien ja investointipankkien välinen erottelu. EU seurasi valitettavasti Yhdysvaltojen hallinnon onnetonta valintaa. ETSK toteaa että nykyiset säännökset palauttavat näiden kahden toiminta-alan eriyttämisen ja menevät jopa pidemmälle, sillä ne kieltävät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta luottolaitoksia, jotka ottavat talletuksia, harjoittamasta sijoitustoimintaa päämiehenä ja pitämästä varoja kaupankäyntitarkoituksessa.

5.7.1

On erittäin tärkeää, että EU työskentelee tiiviisti kolmansien maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kanssa, jotta sääntelyyn voidaan löytää yhteinen lähestymistapa. ETSK kehottaa komissiota vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä.

5.8

Ehdotettu asetus jättää paljon harkintavaltaa toimivaltaisille viranomaisille. On tärkeää, että viranomaisten toimet ja arviot perustuvat selkeisiin, yhtenäisiin ja ennakoitaviin kriteereihin, jotka määrittävät, milloin pankki ei enää kykene hallitsemaan suuririskisiä kaupankäyntitoimintojaan. Ilman yhteistä viitekehystä subjektiivisten tulkintojen riski voi johtaa toivotun vastaisiin vaikutuksiin, jotka eivät ole yhtenäisiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan määräysten kanssa.

5.9

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on valinnut lopulta markkinatakaustoiminnan erottamisen muusta omaan lukuun tapahtuvasta kaupankäynnistä jälkikäteen ennemminkin kuin ennakolta. Euroopan pankkiviranomaisen vastuulle asianmukaisesti annetut tekniset standardit ovat tämän vuoksi ehdottoman tärkeitä. Kriisinratkaisusääntöjen soveltamiseen ja erityisesti Ecofin-neuvoston joulukuussa 2013 hyväksymän kriisinratkaisuviranomaisen perustamiseen liittyen ETSK suosittelee, että tehdään välittömästi koordinointijärjestelyjä ja määritellään kansallisten ja eurooppalaisten viranomaisten vastuualueet, jotta vältetään päätösten päällekkäisyyden vaara tai – vielä pahempaa – toimivaltaisten viranomaisten ristiriitaiset tulkinnat ja arvioinnit. Kun kriisinratkaisuviranomainen on perustettu, sen tulee olla heti mukana mekanismin kehittämisessä sekä teknisten standardien määrittelemisessä yhdessä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.

5.10

ETSK ei ole samaa mieltä komissiota kohtaan esitetystä kritiikistä, joka koskee sellaisten toimintojen suhteellista merkitystä, jotka voivat olla eriyttämisen kohteena. Joissakin luottolaitoksissa näillä toiminnoilla on ollut erittäin suuri painoarvo, ja erillisten sääntöjen puute on altistanut ne hyvin suurelle riskille, joka olisi voinut aiheuttaa nykyistä paljon pahemman systeemisen kriisin, jolla voitaisiin ennakoida olevan katastrofaalisia vaikutuksia selvitysjärjestelmiin ja ylipäätään talouteen. Katastrofi pystyttiin välttämään veronmaksajien kustannuksella maksettujen suurten rahasummien ja EKP:n reagointikyvyn ansiosta.

5.11

ETSK kannattaa ja arvostaa sitä, että komissio on sisällyttänyt säädökseen erillisen säännöksen niiden finanssialan työntekijöiden suojelemiseksi, jotka ilmoittavat yleisen edun nimissä sääntöjenvastaisuuksista ja altistuvat siten vakaville seurauksille ja saattavat joutua kärsimään kostotoimista tai jopa menettää työpaikkansa. Tätä sisäistä tarkkailua, jota kutsutaan ilmiantamiseksi (whistleblowing), tulee edistää ja tukea. Lainsäädäntöä noudatetaan usein huonosti, sitä kierretään tai jopa rikotaan, mikä asettaa pankkilaitokset ja niiden henkilökunnan alttiiksi mittaamattoman suurille riskeille. Toisinaan jopa tunnetuissa ja hyvin arvostetuissa yrityksissä tapahtuneiden kaikkia normeja ja lakeja rikkoneiden käytäntöjen paljastuminen on ollut mahdollista vain näiden yritysten työntekijöiden aktiivisen yhteistyön ansiosta.

5.11.1

ETSK kehottaa komissiota kehittämään erityisen seurantamekanismin, jolla valvotaan jäsenvaltioiden velvollisuutta ottaa käyttöön lainsäädäntöä, joka tarjoaa asianmukaisen suojan, ja esittää kertomuksen kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

5.12

ETSK on hyvin tietoinen kysymyksistä, jotka liittyvät suhteisiin kolmansien maiden kanssa, erityisesti vastavuoroisuuteen ja lainsäädännön noudattamiseen, joka koskee kaikkia EU:n alueella toimivia tahoja. Komitea pitää komission lähestymistapaa tasapainoisena ja kannattaa sen ehdotuksia. ETSK suosittaa, että yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa jatketaan ja tehostetaan erityisesti finanssialan sääntelyn alalla, jotta järjestelmät olisivat mahdollisimman yhteneväiset ja jotta ne vastaisivat yhdenmukaisella tavalla samoihin ongelmiin.

5.13

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että komissio on ryhtynyt reagoimaan asetuksissaan asianmukaisesti yhteen komitean usein toistamaan vaatimukseen eli tässä tapauksessa säätämään hallinnollisista seuraamuksista, sillä rikosoikeudelliset seuraamukset eivät kuulu komission toimivaltaan. Komission ehdotukset ovat oikeasuhteisia, asianmukaisia ja varoittavia.

5.14

ETSK on jo useaan otteeseen ilmoittanut suhtautuvansa delegoitujen säädösten käyttöön varauksellisesti. Vaikka ETSK myöntää, että lainsäädäntöä on tärkeää mukauttaa vuosien kuluessa, se huomauttaa, että delegoitujen säädösten käyttö luo epävarmuutta, joka ei ole toivottavaa tällä alalla.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EUVL C 100, 30.04.2009, s. 84.

(2)  http://ec.europa.eu/internal_market/bank/docs/high-level_expert_group/report_en.pdf

(3)  COM(2014) 40 final.

(4)  http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+COMPARL+PE-506.244+01+DOC+PDF+V0//FI&language=FI (2013/2021(INI).

(5)  http://www.relbanks.com/top-european-banks/assets


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto – Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi – Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen”

COM(2013) 886 final

(2014/C 451/08)

Esittelijä:

Daniela RONDINELLI

Euroopan komissio päätti 16. joulukuuta 2013 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto – Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi – Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen

COM(2013) 886 final.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 107 ääntä puolesta ja 2 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti etenemissuunnitelmaan verkkomyyntituotteiden toimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Se tarjoaa paljon kehitykseen ja työllisyyteen liittyviä mahdollisuuksia. Tehokkaat ja luotettavat toimituspalvelut ovat olennaisen tärkeitä verkkokaupan edistämiseksi ja kauppiaiden ja ostajien luottamuksen vahvistamiseksi.

1.2

ETSK katsoo, että toimitusten sisämarkkinoiden toteuttaminen ja odotusten, suojelun ja todellisen saatavuuden välisten suurten erojen umpeenkurominen edellyttää yhteisvastuuta, jäljitettävyyttä, seurantaa ja yhteentoimivuutta, laajempaa vaihtoehtovalikoimaa EU:n koko alueella saaret mukaan luettuina, varmuutta asianomaisten toimijoiden – etenkin pk-yritysten ja kuluttajien – oikeuksista ja velvollisuuksista erityisesti valitusten ja palautusten osalta, yksinkertaista ja vertailukelpoista tiedonkeruuta sekä vakaata sosiaalista ja koulutuksellista ulottuvuutta.

1.3

ETSK korostaa (1), että tavoitteen olisi pohjauduttava toivottavien vapaaehtoisten sopimusten ja säännöstöjen lisäksi myös eurooppalaiseen, vähimmäisvaatimukset sisältävään sääntelykehykseen, jolla voidaan tehokkaasti ja joustavasti korjata markkinoiden nykyiset puutteet, jotka estävät kuluttajia ja pk-yrityksiä hyödyntämästä verkkokauppaa, ja jolla voidaan ratkaista seuraaviin seikkoihin liittyvät ongelmat:

koko verkkomyyntiketjun toimijoiden yhteisvastuu

toimitusten jäljitettävyys ja seuranta

henkilötietojen suojaa koskevien EU:n säännösten yksiselitteinen noudattaminen

usean eri toimitusvaihtoehdon selkeä tarjoaminen

yhteisesti määritellyt käsitteet ja täysi yhteentoimivuus

yleispalvelujen saatavuus kohtuuhintaan

vertailukelpoisten tilastotietojen eritelty kokoaminen, pienten toimijoiden osalta yksinkertaistetulla tavalla

velvollisuus soveltaa yhdenmukaista alv-kohtelua

ongelmia ratkovien kansallisten keskusten verkostoista muodostuvien järjestelmien sekä verkkovälitteisen riidanratkaisun (ODR) ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun (ADR) (2) järjestelmien vastavuoroinen rajatylittävä tunnustaminen

velvollisuus noudattaa yhtäläisiä työehtoja

palveluehtojen ja palvelujen hintojen läpinäkyvyys

henkilöstön jatkuva ammatillinen täydennyskoulutus

seuraamukset nopeassa hälytysjärjestelmässä (RAPEX/IMI) (3) ilmoitettujen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä

luotettavuudesta kertovan eurooppalaisen merkinnän ja laatuindikaattoreiden kehittäminen CENin (4) laatimien teknis-normatiivisten standardien perusteella

pienten ja keskisuurten yritysten asemaa parantavat toimenpiteet, jotka liittyvät yksinkertaistamiseen, markkinoillepääsyyn sekä yhtäläiset mahdollisuudet tarjoaviin verkkoalustoihin.

1.4

ETSK kehottaa varmistamaan, että etenemissuunnitelma sisältää varmat määräajat ja vahvistetun toteuttamisaikataulun sekä normien laatimisen että itsesääntelyn osalta, jotta kaikki asianomaiset toimijat ja erityisesti EU:n kansalaiset voivat luottaa mahdollisimman vilpittömästi siihen, että eri osapuolten oikeuksia kunnioitetaan ja suojellaan kaikilta osin.

1.5

ETSK kehottaa lisäämään etenemissuunnitelmaan vielä kaksi toimea: palvelujen kohtuuhintaista saatavuutta ja markkinoiden sosiaalista ulottuvuutta koskevat toimet.

1.6

ETSK suosittaa komissiolle, EP:lle ja neuvostolle seuraavaa:

Eurooppalaisen sääntelykehyksen avulla voidaan taata kaikkien alan toimijoiden pääsy pakettitoimitusten sisämarkkinoille ja varmistaa, että yleispalvelujen kohtuuhintaisen saatavuuden ongelmiin syrjäisillä alueilla, vuoristoalueilla, saarilla ja haitoista kärsivillä alueilla kiinnitetään erityishuomiota.

Ketjusta, joka ulottuu tuotteiden tilaamisesta verkossa aina niiden rajatylittävään toimittamiseen asti, ei ole saatavissa yksityiskohtaisia ja vertailukelpoisia tilastotietoja, ja tämä puute tulee korjata ottamalla käyttöön yksinkertaistetut, kaikissa tapauksissa samanlaiset menettelyt.

Tulee luoda kaikkien asianomaisten tahojen – etenkin pk-yritysten – yhteistyön avulla yhteinen, avoin ja yhteisiin määritelmiin perustuva järjestelmä helppokäyttöisten interaktiivisten verkkoalustojen yhteentoimivaa, Euroopan komission valvonnassa tapahtuvaa hallinnointia varten.

Tulee antaa selkeitä ohjeita seuraavien alojen EU-rahoitusvälineiden osalta: tekniikan alan tutkimus ja innovointi, ympäristö ja ilmasto sekä energia ja liikenne, uusi osaaminen ja koulutus sekä koheesio, alueet ja pienet yritykset.

Pk-yrityksille tulee antaa asianmukaista tukea etenemissuunnitelman toteuttamiseksi ja tarjota konkreettisia toimenpiteitä ja asianmukaista rahoitusta, jotta ne saavat yhtäläiset mahdollisuudet harjoittaa verkkokauppaa.

Tulee laatia eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen hengessä säännöksiä koko kuljetus- ja logistiikka-alan pk-yritysten ongelmien ratkaisemiseksi. Alan järjestöjen tulee voida osallistua tähän.

CENille tulee antaa mahdollisimman pian tehtäväksi laatia laatuindikaattoreita koskevat standardit toimituksia koskevaa eurooppalaista turvallisuus- ja laatumerkintää varten. Sen avulla voitaisiin varmistaa laatu, luotettavuus ja kestävyys sekä sosiaali- ja turvallisuusnormien noudattaminen.

Tulee luoda vakaa ja johdonmukainen sosiaalinen ulottuvuus, jonka puitteissa voidaan käydä laajennettua eurooppalaista alakohtaista työmarkkinavuoropuhelua, taata asianmukaiset mahdollisuudet ammatilliseen täydennys- ja uudelleenkoulutukseen ja yhtäläiset ja kunnolliset työehdot ja palkat sekä torjua epävarmoja työsuhteita ja pimeää työtä, joita esiintyy etenkin ulkoistettujen viimeiseen toimitusvaiheeseen liittyvien töiden kohdalla.

1.7

ETSK kehottaa komissiota laatimaan Eurofoundin tuella kahden vuoden välein ETSK:lle, EP:lle, neuvostolle ja työmarkkinaosapuolille kertomuksen alan työehdoista ja -oloista, kuluttajiin ja koko ketjun toimijoihin sovellettavista ehdoista sekä näiden kehitysnäkymistä.

2.   Vihreästä kirjasta etenemissuunnitelmaan

2.1

Verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden edistää talouskasvua ja työllisyyttä Euroopassa. Vuotuisen kasvuprosentin arvioidaan ylittävän 10 prosentin rajan vuosina 2013–2016 (5). EU:n kansalaisista 45 prosenttia on tehnyt verkko-ostoksia viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ja vahvistanut, että suurin osa ongelmista johtuu toimituksesta tai toimituksen myöhästymisestä (6).

2.2

Komissio on nimennyt ”digitaalisten yhtenäismarkkinoiden tärkeimmät esteet sekä esittänyt toimintasuunnitelman niiden poistamiseksi” (7), mutta ”10 prosenttia ihmisistä ei tee ostoksia verkossa (8), koska he ovat epävarmoja etenkin maasta toiseen tapahtuvien toimitusten hinnasta ja palvelun laadusta”.

2.3

ETSK kehotti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (9) laatimaan direktiivin, jossa säädetään toimijoiden yhteisvastuujärjestelmistä, toimitusten jäljitettävyydestä ja seurannasta, velvollisuudesta tarjota useita eri toimitusvaihtoehtoja, ongelmia ratkovien kansallisten keskusten eurooppalaisesta verkostosta, yhtäläisten työehtojen noudattamisvelvollisuudesta sekä ehtojen ja hintojen läpinäkyvyydestä.

2.4

Vihreästä kirjasta käydyn keskustelun jälkeen julkaistiin joulukuussa 2013 tiedonanto, jonka aiheena on etenemissuunnitelma verkkomyynnin pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi (10).

2.5

Tuoreiden maailmanlaajuisten selvitysten (11) mukaan verkossa tapahtuvan kuluttajakaupan (business to consumer, B2C) kehitystä haittaavat eniten seuraavat tekijät:

Toimitusvaihtoehdot ja verkko-ostoksen kokonaiskustannukset eivät selviä välittömästi.

Mahdollisuus saada ajantasaista tietoa lähetysten tilanteesta ja jäljittää niitä puuttuu.

Toimitusajat ovat pitkiä, ja toimitusajankohtaa ei ilmoiteta tai siinä ei ole jouston varaa.

Tavaroiden palautus ja vaihto on hankalaa ja kallista.

Yhteyshenkilön reaaliaikaisesti antama asiakaspalvelu puuttuu.

2.6

Komissio toteaa, että toistaiseksi puuttuvat ”olennaiset markkinatiedot, jotka on kerätty kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta” (12).

2.7

Useissa selvityksissä on vahvistunut, että ”kilpailua rajoittavan toiminnan mahdollisuus on toisilla postipalvelujen lohkoilla – esimerkiksi B2C-kaupassa verrattuna B2B-palveluihin ja rajat ylittävissä palveluissa verrattuna kotimaan postipalveluihin – suurempi kuin toisilla, minkä johdosta sääntelyn avulla tapahtuva valvonta olisi niillä tarpeellisempaa” (13).

2.8

ETSK pitää ilahduttavana, että merkittävä osa sen vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan esittämistä päätelmistä on otettu huomioon. Myös neuvosto (14) ja EP (15) ovat kehottaneet komissiota määrittämään rajatylittävien toimituspalvelujen nykyiset esteet ja puuttumaan niihin asianmukaisin toimin. EP on lisäksi peräänkuuluttanut (16) helppokäyttöisiä, kohtuuhintaisia, tehokkaita ja korkealaatuisia toimituspalveluja, jakelualan toimijoiden keskinäisen yhteistyön ja tiedonvaihdon foorumeita sekä valitusten ja kiistojen ripeää ja mahdollisimman vähän kustannuksia aiheuttavaa käsittelyä.

3.   Yleistä

3.1

ETSK:n mielestä on tärkeää palauttaa pk-yritysten ja verkko-ostoksia tekevien kuluttajien luottamus luomalla nopean ja huokean hallinnoinnin mahdollistavia verkkoja ja yhteistoimivuusjärjestelmiä sellaisen asianmukaisen sääntely- ja itsesääntelykehyksen puitteissa, jonka kaikki ketjun toimijat hyväksyvät. Näin varmistetaan vapaat ja avoimet sisämarkkinat ja vältetään tarpeetonta ylisääntelyä. Komitea kehottaakin toteuttamaan etenemissuunnitelman varman ja ennalta määritellyn 18 kuukauden aikataulun mukaisesti.

3.2

ETSK katsoo, että EU:n tulee toteuttaa pakettitoimitusten sisämarkkinat ja varmistaa tässä yhteydessä palvelujen nopeus, laatu, luotettavuus ja kohtuuhintaisuus. Näin voidaan tukea kuluttajia, työntekijöitä ja kaikkia markkinatoimijoita, mukaan luettuna verkkokauppaa käyvät pk-yritykset sekä kuljetus- ja logistiikka-alan pk-yritykset, ja korjata sisämarkkinoiden puutteet ja häiriöt.

3.3

ETSK olisi kuitenkin odottanut, että tiedonannossa olisi mainittu nimenomaisesti esim. saarten, syrjäisimpien alueiden ja vuoristoalueiden hankala maantieteellinen asema, sillä komitean käsityksen mukaan näillä alueilla on erityisongelmia, joita on etenkin taloudelliseen kannattavuuteen liittyvien seikkojen takia vaikea ratkaista: todella kattavat pakettitoimitusten sisämarkkinat voidaan toteuttaa vain ottamalla nämä alueet asianmukaisesti huomioon ja ryhtymällä asianmukaisiin toimiin niiden osalta.

3.4

ETSK katsoo ehdotetun toimintakehyksen perustuvan etupäässä vapaaehtoispohjaisiin itsesääntelyprosesseihin, kansallisten postipalvelujen sääntelyyn, postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän toimiin ja jo voimassa olevan EU:n lainsäädännön asianmukaista soveltamista koskeviin periaatteisiin. Sen yhteydessä ei viitata kaikille toimijoille yhteiseen kehykseen eikä aseteta mainitulle 18 kuukauden jaksolle erityisiä määräaikoja.

3.5

ETSK toteaa, ettei etenemissuunnitelmassa pidetä vielä – itsesääntelyprosessien lisäksi – tarpeellisena antaa ETSK:n jo aiemmin pyytämää (17) direktiiviä, jonka avulla voitaisiin vastata kattavasti, johdonmukaisesti ja tiiviisti vaatimuksiin toteuttaa rajatylittävien pakettitoimitusten sisämarkkinat kaikkien alan toimijoiden osalta.

3.6

Komitean mielestä EU:n olisi tarjottava unionitason ratkaisu edistämällä itsesääntelyä ja sääntelyä, jotta voitaisiin tarttua toistaiseksi ratkaisua vailla oleviin ongelmiin markkinoilla ja suojella kuluttajia ja pk-yrityksiä (B2B) seuraavissa seikoissa:

verkkomyyntiketjun kaikkien toimijoiden yhteisvastuu ostajaa kohtaan

velvollisuus varmistaa toimitusten täysimääräinen jäljitettävyys ja seuranta

turvallisuutta ja direktiivin 95/46/EY mukaista henkilötietojen suojaa koskevien säännösten yksiselitteinen noudattaminen

velvollisuus tarjota selkeästi mahdollisuus valita usean eri toimitusvaihtoehdon välillä

velvollisuus soveltaa yhteisesti määriteltyjä käsitteitä ja varmistaa täysi yhteentoimivuus

velvollisuus tarjota kaikille vapaiden markkinoiden toimijoille yleispalvelut kohtuuhintaan ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö, mukaan luettuina postidirektiivit ja muut asiaa koskevat EU:n säädökset

vertailukelpoisten ja eriteltyjen tilastotietojen kokoaminen

velvollisuus soveltaa yhdenmukaista alv-kohtelua

ongelmia ratkovien kansallisten keskusten verkostoista muodostuvien järjestelmien sekä verkkovälitteisen riidanratkaisun (ODR) ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun (ADR) järjestelmien vastavuoroinen rajatylittävä tunnustaminen

velvollisuus noudattaa yhtäläisiä työehtoja

velvollisuus ilmoittaa avoimesti palveluehdot ja palvelujen hinnat

velvollisuus tarjota henkilöstölle jatkuvasti ammatillista täydennyskoulutusta, jotta taataan mahdollisuudet hyödyntää ammattimaisesti alan uutta teknologiaa

seuraamukset mm. nopeassa hälytysjärjestelmässä (RAPEX/IMI) ilmoitettujen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä sekä laatuindikaattoreihin perustuvat seuraamukset

pk-yritysten asemaa parantavat toimenpiteet, jotka liittyvät hallinnon ja menettelyjen yksinkertaistamiseen, markkinoillepääsyyn sekä osallistumiseen yhteisesti käytettävien uuden teknologian sovellusten sekä portaalien ja verkkoalustojen yhteiseen määrittelyyn.

3.7

Vaikka ehdotuksissa viitataan yhteensopivuuteen EU:n vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen kanssa, etenemissuunnitelmassa olisi ETSK:n mielestä annettava selkeitä ohjeita seuraavien asiaan liittyvien alojen EU-rahoitusvälineiden osalta:

tekniikan alan tutkimus ja innovointi (Horisontti 2020, Galileo- ja ISA-ohjelmat sekä digitaalistrategia) yhteentoimivuuden, jäljitettävyyden ja turvallisuuden osalta

ympäristö ja ilmasto, energia sekä liikenne (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma, vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastopolitiikan puitteet sekä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä koskeva EU Transport GHG: Routes to 2050 II) viimeisen toimitusvaiheen vaikutusten osalta

pk-yritykset: innovatiivisia yrityksiä tukevat EIP:n toimet, COSME-ohjelma ja kaikki kilpailukyvyn edistämiseksi toimijoiden yhdenvertaisuuden mukaisesti käytettävissä olevat EU:n resurssit

alueellinen yhteenkuuluvuus (rakennerahastojen uusi ohjelmakausi 2014–2030 sekä saarten, maaseutualueiden ja syrjäisimpien alueiden tukemisen uusi ohjelmakausi)

työllisyys ja koulutus (uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma, ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua”, Erasmus+ vuosiksi - 2014–2020, Koulutus-ohjelma).

3.8

ETSK suosittaa, että komissio antaa CENin tehtäväksi laatia eurooppalaisia teknis-normatiivisia standardeja niin, että varmistetaan kaikkien asianomaisten – etenkin pk-yritysten ja kuluttajien – täysipainoinen osallistuminen. Komitea katsoo, että olisi laadittava indikaattorit toimituksia koskevaa eurooppalaista turvallisuus- ja laatumerkintää varten. Sen avulla voitaisiin varmistaa laatu ja luotettavuus, kestävyys sekä sosiaali- ja turvallisuusnormien noudattaminen.

4.   Erityistä

4.1

ETSK katsoo, että tarvitaan kaksi muuta toimea: saatavuuden takaamista ja markkinoiden sosiaalista ulottuvuutta koskevat toimet.

4.1.1   Toimi – Markkinoillepääsy ja mahdollisuus käyttää palvelua kohtuuhintaan

4.1.1.1

ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että laatumerkinnän saaminen edellyttää markkinoillepääsyn takaamista ja sen varmistamista, että palvelua voidaan käyttää kohtuuhintaan kaikilla EU:n alueilla. ETSK on pettynyt sen johdosta, ettei syrjäisiin alueisiin ja saariin ole kiinnitetty erityishuomiota. Komitea odottaakin, että verkkokauppamarkkinoilla maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat alueet otetaan huomioon uusissa säännöissä, sillä huomattava osuus EU:n kansalaisista asuu tällaisilla alueilla.

4.1.1.2

ETSK:n mielestä kaikkien toimijoiden olisi voitava käyttää täysimääräisesti toimituspalvelujen yhteydessä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ja -resursseja, jotta voidaan turvata käyttäjien intressit ja/tai tehostaa kilpailua.

4.1.1.3

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan vuoden 1998 ilmoitusta kilpailusääntöjen soveltamisesta tällä alalla, kun otetaan huomioon rajatylittäviin palveluihin ja vakiomaksuihin vaikuttava sääntelyn ja markkinoiden kehitys. Politiikasta olisi tehtävä liberaalimpaa ja kustannuslähtöisempää (18) Lissabonin sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 26 määräysten mukaisesti etenkin yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden osalta.

4.1.2   Toimi – Markkinoiden sosiaalinen ulottuvuus

4.1.2.1

ETSK kehottaa luomaan vakaan ja johdonmukaisen sosiaalisen ulottuvuuden, jonka puitteissa voidaan – asianomaisten alojen yritysten innovatiivisuuden tuella – varmistaa henkilöstön korkea laatutaso ja ammattitaito mm. tarjoamalla asianmukaiset mahdollisuudet ammatilliseen täydennys- ja uudelleenkoulutukseen.

4.1.2.2

ETSK tähdentää, että työehtojen ja palkkojen on oltava yhtäläiset ja kunnolliset epävarmojen työsuhteiden ja pimeän työn torjumiseksi etenkin ulkoistettujen viimeiseen toimitusvaiheeseen liittyvien töiden kohdalla. Komitea korostaa tältä osin ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1071/2009, päätöksen 2009/992/EU ja asetuksen (EU) N:o 1213/2010 säännöksiä, joihin sisältyy työsuhteen määritelmä. Sen avulla voidaan torjua näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista, kuten ETSK muistuttaa hiljattain antamassaan lausunnossa (19).

4.1.2.3

ETSK kehottaa käynnistämään laajennetun eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun, johon osallistuvat asianomaisia aloja edustavat työmarkkinaosapuolet koko verkkomyynti- ja pakettitoimitusketjusta (kauppa, postipalvelut, kuljetus ja logistiikka). Vuoropuhelussa tulee käsitellä työehtoihin ja -oloihin sekä kehitysnäkymiin, innovointiin ja henkilöresurssien hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä.

4.1.2.4

Komission tulee laatia Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tuella kahden vuoden välein ETSK:lle, EP:lle, neuvostolle ja työmarkkinaosapuolille kertomus alan työehdoista ja -oloista sekä kehitysnäkymistä.

4.2   Toimi 1: Tiedotetaan kuluttajille toimitus- ja palautusratkaisujen ominaisuuksista ja kustannuksista

4.2.1

ETSK katsoo, että vapaaehtoiset toiminta- tai käytännesäännöt ovat täydentäviä keinoja, joiden käyttäminen EU:n tasolla on tarkoituksenmukaista vain, jos sääntöjä ovat olleet laatimassa kaikki verkkokauppamarkkinoiden sidosryhmät ja niillä on näiden tahojen hyväksyntä ja jos tämä nivotaan EU:n lainsäädäntökehykseen, jolla säännellään kaikkia verkossa myytävien tuotteiden rajatylittäviin toimituksiin liittyviä näkökohtia kuluttajien, pienten toimijoiden ja pk-yritysten suojelemiseksi yhtäläisin ehdoin ja sälyttämättä näille kohtuuttomia rasitteita.

4.3   Toimi 2: Tiedotetaan verkkokauppiaille toimituspalveluista

4.3.1

Jos toimituspalvelujen tuottajat ja verkkokauppiaat laativat yhteisiä määritelmiä palvelujen peruskäsitteistä ilman kuluttajien ja pk-yritysten edustajia, vaarana on, että kuluttajien valintojen kannalta tärkeitä seikkoja jää huomiotta ja tarjottavien vaihtoehtojen valikoima supistuu.

4.3.2

ETSK suosittaa, että kaikki asianomaiset tahot määrittelevät yhdessä yhteisen, avoimen ja interaktiivisen järjestelmän e-Freight-hankkeen (20) mallin mukaisesti.

4.3.3

ETSK kehottaa komissiota valvomaan verkkoalustojen hallinnoinnin asianmukaisuutta ennalta määriteltyjen objektiivisten, kuluttajaystävällisyyttä koskevien kriteerien perusteella ETSK:n ehdottaman sääntelykehyksen puitteissa.

4.4   Toimi 3: Toimitusmarkkinoiden, yhdennettyjen palvelujen ja laatuvaatimusten läpinäkyvyys

4.4.1

Toimintoketjusta, joka ulottuu tuotteiden tilaamisesta verkossa aina niiden rajatylittävään toimittamiseen, ja siihen osallistuvista toimijoista ei ole saatavissa yksityiskohtaisia ja vertailukelpoisia tilastotietoja. Tämä puute on korjattava niin, että tulli- ja postiviranomaiset, vero- ja rahoitusvalvontaviranomaiset sekä kaupalliset toimijat kokoavat yhtenäisessä ja vertailukelpoisessa muodossa asiaankuuluvat tiedot rajatylittävistä pakettivirroista kaikkien markkinoilla toimivien palveluntuottajien osalta, yleispalvelujen kattavuudesta sekä palautuspalveluista ja valitusten käsittelystä.

4.4.2

Tiedot tulee kerätä kaikissa tapauksissa samalla tavalla ilman hallinnollista taakkaa ja päällekkäisyyttä. Komission tulisi harkita, olisiko eurooppalaisen laatumerkinnän myöntämiseen tarkoituksenmukaista liittää kiinteähintainen ja edullinen rajatylittäviä toimituksia koskeva vakuutus, ja paljonko tämä maksaisi.

4.5   Toimi 4: Pakettitoimituksiin liittyvä yhteentoimivuus

4.5.1

Toimituspalvelujen tarjoajien ja verkkokauppiaiden olisi kehitettävä vapaaehtoispohjalta ratkaisuja tietojärjestelmien yhteenliittämistä ja avoimia rajapintoja varten sekä tehokas ja kohtuuhintainen toimitus- ja palautusjärjestelmä viimeistä toimitusvaihetta varten.

4.5.2

ETSK:n mielestä tämä tulee kuitenkin tehdä ennalta määriteltyjen yhteentoimivuuskriteerien perusteella yhteisen sääntelykehyksen puitteissa.

4.6   Toimi 5: Vahvistetaan kuluttajansuojaa

4.6.1

ETSK kannattaa aloitetta standardointitehtävien osoittamisesta CENille ja aloitetta jäsenvaltioiden ohjeistamisesta direktiivin 2011/83/EU täysimääräisen ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä ADR-direktiivin 2013/11/EU mukaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisumekanismien käytön lisäämisestä.

4.6.2

ETSK pitää riittämättömänä, että valituksiin liittyvä ongelma pyrittäisiin ratkaisemaan vain tältä pohjalta: ”Toimituspalvelujen tarjoajien, verkkokauppiaiden ja kuluttajajärjestöjen olisi yhdessä parannettava valitusten käsittelyyn ja kuluttajansuojajärjestelmiin liittyvää yhteistyötä.” ETSK pitää tällaista yhteistyötä myönteisenä, kunhan sitä tehdään yhteisen sääntelykehyksen puitteissa.

Bryssel 10. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 60

(2)  ODR: online dispute resolution, ADR: alternative dispute resolution (direktiivi).

(3)  IMI: Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä.

(4)  Euroopan standardointikomitea.

(5)  MEMO-13-1151, Euroopan komissio.

(6)  Eurobarometri-erityistutkimus 398, sisämarkkinat – lokakuu 2013.

(7)  COM(2011) 942 final, 11. tammikuuta 2012.

(8)  Eurostatin kotitaloustutkimus 2009.

(9)  EUVL C 161, 6.6.2013, s.60

(10)  COM(2013) 886 final.

(11)  UPS worldwide study – Pulse of the Online Shopper, 2013.

(12)  COM(2013) 886 final.

(13)  WIK Consult, loppuraportti 8/2013.

(14)  Kilpailukykyneuvosto – päätelmät yhtenäismarkkinoiden hallinnoinnista ja digitaalisista yhtenäismarkkinoista, 30. toukokuuta 2012.

(15)  EP:n 4. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma 2013/2043(INI) sekä 11. joulukuuta 2012 ja 4. heinäkuuta 2013 annetut päätöslauselmat.

(16)  EP:n 4. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma.

(17)  Ks. alaviite 1.

(18)  EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen kanta Dohan neuvottelukierroksella (WTO), 2006.

(19)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 14

(20)  Vuosina 2010–2014 toteutettavan, tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan liittyvän e-Freight-hankkeen tavoitteena on verkottaa kaikki logistiikan parissa toimivat tahot helppokäyttöisten interaktiivisten verkkoalustojen avulla. Hankkeeseen osallistuu 31 kumppania 14 maasta. Yksi suosituksista kuuluu näin: ”EU:n komission olisi annettava mahdollisimman pian direktiivi tai vastaava säädös, jonka avulla varmistetaan, että tulevat kansalliset keskitetyt palvelupisteet syöttävät tiedot sähköisiin rahtikirjoihin liittyvien yhteisten raportointijärjestelmien (Common Reporting Schema, CRS) mukaisesti.”


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean LAUSUNTOON

Seuraava muutosehdotus, joka sai tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskusteluissa (työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohta):

Kohta 1.6

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK suosittaa komissiolle, EP:lle ja neuvostolle seuraavaa:

Eurooppalaisen sääntelykehyksen ja postidirektiivien avulla voidaan taataan kaikkien alan toimijoiden pääsy pakettitoimitusten sisämarkkinoille ja varmistetaan varmistaa, että yleispalvelujen kohtuuhintaisen saatavuuden ongelmiin syrjäisillä alueilla, vuoristoalueilla, saarilla ja haitoista kärsivillä alueilla kiinnitetään erityishuomiota – –.”

Äänestystulos

Puolesta

:

35

Vastaan

:

67

Pidättyi

:

10


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/59


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportoinnista ja läpinäkyvyydestä”

COM(2014) 40 final – 2014/0017 (COD)

(2014/C 451/09)

Esittelijä:

Edgardo Maria Iozia

Euroopan parlamentti päätti 25. helmikuuta 2014 ja neuvosto 27. maaliskuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportoinnista ja läpinäkyvyydestä

COM(2014) 40 final – 2014/0017 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 183 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission asetusehdotukseen, jonka avulla – yhdessä pankkialan uudistusta koskevan asetusehdotuksen kanssa, johon nyt tehty ehdotus tiiviisti liittyy – pyritään toteuttamaan joukko toimenpiteitä eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyyden ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien (SFT) alalla.

1.2

Tiedonsaannin tasapuolisuuden parantaminen markkinoilla, toteutettaviin toimiin liittyvien riskien seuranta sekä läpinäkymättömien ja sääntelemättömien pankkitoimintojen alan supistaminen on markkinoiden ja yleensä talouden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

1.3

ETSK huomauttaa tähän liittyen, että varjopankin käsite on harhaanjohtava ja aiheuttaa turhia väärinkäsityksiä suuren yleisön keskuudessa. ”Varjossa” eivät ole pankit sinänsä tai paremmin sanottuna rahoituslaitokset vaan tietyt pankkitoiminnot, joita pankit ja pankkialan ulkopuoliset toimijat harjoittavat. Näillä nimenomaisilla markkinoilla toimivat tahot eivät näet useinkaan ole pankkeja vaan esimerkiksi hedgerahastoja, valtion omistamia sijoitusyhtiöitä taikka rahamarkkinarahastojen tai strukturoitujen ja monimutkaisten johdannaisten markkinoihin erikoistuneita rahoitusyhtiöitä. Kaikki toimijat ovat tunnettuja, mutta osa niiden sääntelemättömistä toiminnoista on sellaisia, joista valtio ei tiedä.

1.4

ETSK korostaa nyt ehdotetun asetuksen merkitystä: sen avulla voidaan saada selvästi esille markkinoiden liikkeet ja kohtuuttomia riskejä sisältävät osa-alueet ja auttaa siten markkinavalvontaviranomaisia valvomaan tilannetta jatkuvasti ja toteuttamaan ennakoivia toimia kaiken kaikkiaan liian riskipitoisiksi katsottujen toimintojen vähentämiseksi. Tarkasteltavana oleva asetus tarjoaa näin ollen yhtäältä markkinoille tietoa, jota ei ole tähän mennessä ollut saatavilla, ja toisaalta viranomaisille uuden analysointi- ja tiedonsaantivälineen.

1.5

Tärkeää on niin ikään edelleenpanttaustoiminnan eli saatujen arvopapereiden tilapäisen hyödyntämisen sääntely. Velvoittamalla hankkimaan arvopaperit omistavalta sijoittajalta nimenomainen suostumus vältetään se, että sijoittajille koituisi odottamattomia riskejä, joita ei ole otettu huomioon sopimuksessa tai yleisesti. Vastapuoliriskistä tulee kiinteä osa arviointia, jonka tarkoituksena on estää epäluotettavien tahojen toiminta markkinoilla tai ainakin rajoittaa sitä voimakkaasti. Kaikki tämä edistää yleisesti koko järjestelmän ja keskeisten markkinatoimijoiden häiriönsietokykyä.

1.6

Ottaen huomioon kaikki komission aloitteet, joiden tavoitteena on palauttaa rahoitusjärjestelmä sille kuuluvaan talouden moottorin ja kotitalouksien ja yritysten hyvinvoinnin edistäjän rooliin, ETSK katsoo, että Euroopassa on tullut aika solmia laaja kestäväpohjaiseen rahoitukseen tähtäävä yhteiskuntasopimus, jonka puitteissa kaikki asianomaiset osapuolet osallistuvat tavoitteiden ja välineiden uudelleenmäärittelyyn. Pankkeihin kohdistuvan luottamuksen jyrkän heikentymisen, joka ilmenee lukuisista viime vuosina tehdyistä mielipidemittauksista ja -selvityksistä, pitäisi saada kaikki tahot kääntämään toiminnassaan kokonaan uusi lehti ja antautumaan vuoropuheluun yhteiskunnan kanssa. Kotitaloudet, yritykset, kansalaiset, työntekijät – yhteiskunta ylipäätään – vaativat tehokasta ja luotettavaa rahoitusjärjestelmää, joka tukee kehitystä ja työllisyyttä ja jossa kiinnitetään paljon huomiota sijoitusten yhteiskunnallisiin ja ympäristövaikutuksiin.

1.7

ETSK antaa tunnustusta huomattaville ponnistuksille, joita komissio on toteuttanut voidakseen pitää kiinni lupauksestaan esittää uutta sääntelyä koskevaan työohjelmaan sisältyvät 48 lainsäädännöllistä toimea. Tunnustuksen ansaitsee myös sisämarkkinoiden pääosasto, joka on tehnyt laadullisesti ja määrällisesti erittäin korkeatasoista työtä sangen vaikeassa tilanteessa. Tasapainoisuus ja tehokkuus ovat olleet työn ohjenuorana. ETSK katsoo komission onnistuneen tämän alan toimissa ja pitää tätä ilahduttavana. Komitea arvostaa erityisesti sitä, että komissio myöntää järjestelmässä esiintyneen ”huomattavia lainsäädännöllisiä puutteita, tehotonta valvontaa, läpinäkymättömiä markkinoita ja liian monimutkaisia tuotteita”.

1.8

ETSK katsoo, että asetuksen antaminen lievittää huomattavasti sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskiä, ja kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että eurooppalaiseen rahoitusjärjestelmään sisältyisi sääntelemättömiä toimintoja mahdollisimman vähän ja vain marginaalisilla osa-alueilla.

2.   Komission ehdotus

2.1

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien (SFT (1)) läpinäkyvyyttä lähinnä seuraavilla kolmella tavalla:

Arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvien järjestelmäriskien seuranta: Ehdotetussa asetuksessa edellytetään, että kaikki SFT:t ilmoitetaan keskustietokantaan. Tämä parantaisi valvontaviranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa varsinaisten pankkien ja varjopankkien väliset yhteydet ja antaisi lisävalaistusta eräistä varjopankkien varainkeruutoimista.

Tietojen antaminen sijoittajille, joiden varoja käytetään arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin: Ehdotuksen mukaan sijoitusrahastojen tai muiden vastaavien tahojen on annettava toteuttamistaan SFT:istä yksityiskohtaiset kertomukset. Näin parannetaan läpinäkyvyyttä sijoittajia kohtaan, jotta nämä voivat tehdä sijoituspäätöksiä entistä enemmän tiedon perusteella.

Edelleenpanttaus: Asetuksessa säädetään rahoitusinstrumenttien edelleenpanttauksen (käytettiinpä niitä mihin tahansa tarkoitukseen, omaan lukuun tai vakuutena vakuuden saajalle maksulaiminlyöntiä edeltävässä tilanteessa) läpinäkyvyyden parantamisesta ja asetetaan tässä tarkoituksessa vähimmäisvaatimukset, jotka osapuolten on täytettävä. Vaatimuksena on mm. sopimuksen allekirjoittaminen ja edelleenpanttausta koskevan etukäteissuostumuksen antaminen. Tämän mukaisesti asiakkaiden ja vastapuolten on annettava suostumuksensa ennen kuin edelleenpanttaus voidaan toteuttaa. Asiakkaat ja vastapuolet saavat myös päätöksen tekemiseksi selkeää tietoa kyseiseen toimeen mahdollisesti liittyvistä riskeistä.

3.   Johdanto

3.1

Sen lisäksi, että komissio on esittänyt EU:n pankkialan rakenneuudistusta koskevan ehdotuksen, se on ehdottanut täydentäviä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien läpinäkyvyyttä ja ehkäistä se, että pankit kiertävät tiettyjä sääntöjä siirtämällä kyseiset toimet varjopankkisektorille. Tämä on komission päällimmäisiä huolenaiheita.

3.2

Arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin kuuluu erilaisia toimia, joilla on samankaltaisia taloudellisia vaikutuksia. Keskeisiä SFT:itä ovat arvopapereiden lainaksi antaminen ja takaisinostosopimukset.

3.3

Arvopapereiden lainaksi antaminen on toimi, jonka pääasiallisena vaikuttimena on tiettyjen arvopapereiden markkinakysyntä ja käyttötarkoituksena esimerkiksi lyhyen aikavälin kauppa tai maksut. Takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimusten (repo / reverse repo) motiivina on yleensä tarve ottaa tai antaa rahaa lainaksi varmalla tavalla. Tällaisten sopimusten yhteydessä rahoitusinstrumentteja ostetaan tai myydään käteistä vastaan niin, että samalla osapuolet sopivat etukäteen rahoitusinstrumenttien takaisinostosta tai -myynnistä ennalta määrättyyn hintaan sovitun ajan kuluttua.

3.4

Rahastojen hoitajat käyttävät SFT:itä lisätuottojen tai lisärahoituksen saamiseksi. Esimerkiksi takaisinostosopimuksia käytetään usein rahoituksen kokoamiseksi uusiin sijoituksiin. Kyseiset toimet luovat kuitenkin samalla uusia riskejä: vastapuoli- ja likviditeettiriskejä. Yleensä vain osa lisätuloista ohjataan rahastoon, mutta vastapuoliriski jää kokonaisuudessaan rahaston sijoittajien kannettavaksi. Tällaisten toimien käyttö voi siis muuttaa merkittävästi riski-/tuottoprofiilia.

3.5

Pankkialan rakenneuudistusta koskevan ehdotuksen ja nyt tarkasteltavana olevan toimenpidepaketin välillä on selvä yhteys. EU:n pankkialan rakenneuudistusta koskevalla komission ehdotuksella haluttaisiin kieltää tietyt pankkien harjoittamat toiminnot tai asettaa niille rajoituksia. Tulokset saattavat kuitenkin jäädä odotettua laihemmiksi, jos kyseiset toiminnot siirretään säännellyistä pankkikonserneista varjopankkisektorille, missä valvontaviranomaisilla on suppeammat toimintamahdollisuudet.

3.6

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (Financial Stability Board, FSB) on korostanut, että varjopankkiyksiköiden hallitsematon kaatuminen voi aiheuttaa järjestelmäriskejä – sekä suoraan että kyseisten yksiköiden ja tavanomaisen pankkijärjestelmän keskinäisen riippuvuuden vuoksi.

3.7

FSB on myös todennut, että liian kireä pankkien sääntely saattaa ajaa tietyt pankkien toiminnot varjopankkitoiminnan piiriin (2).

4.   Yleistä

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asetukseksi arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien raportoinnista ja läpinäkyvyydestä. Ehdotuksella sekä pankkijärjestelmän rakenneuudistuksia koskevalla asetuksella pyritään parantamaan pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä, toimien läpinäkyvyyttä ja mahdollisten kriisien ratkaisemista ilman lisätaakan aiheuttamista kansalaisille.

4.2

Käsillä oleva lausunto liittyy näin ollen tiiviisti ETSK:n lausuntoon rakenneuudistusta koskevasta asetuksesta.

4.3

ETSK antaa arvoa sille, että komissio myöntää järjestelmässä esiintyneen ennen finanssikriisin puhkeamista ”huomattavia lainsäädännöllisiä puutteita, tehotonta valvontaa, läpinäkymättömiä markkinoita ja liian monimutkaisia tuotteita”. ETSK on argumentoinut näin finanssikriisin alusta alkaen ja kehottanut ryhtymään viipymättä toimiin ongelmien korjaamiseksi. Valitettavasti komissio ei kuunnellut riittävän tarkasti varoituksia ja suosituksia, joita noudattaen olisi voitu välttää lisäongelmat.

4.4

ETSK on tietoinen siitä, että talousmahdit, aggressiiviset lobbausryhmät ja tahot, joilla on asiaan liittyen valtavia intressejä, pyrkivät kriisin puhkeamisen jälkeen estämään tai hidastamaan tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista. Komissio on kaikesta huolimatta – ja vaikka se on tehnyt myös eräitä arveluttavia päätöksiä – käynnistänyt joukon toimia, joista se ilmoitti Larosièren ryhmän ja Liikasen johtaman korkean tason ryhmän raporttien esittämisen jälkeen.

4.5

ETSK toteaa ilahtuneena, että komissaari Michel Barnier on ansiokkaasti pitänyt kiinni lupauksista ja koko sisämarkkinoiden pääosasto on tehnyt kaiken kaikkiaan erinomaista työtä laatiessaan finanssialan sääntelyä koskevat ehdotukset ja esittäessään joukon johdonmukaisia ja tiiviisti toisiinsa liittyviä toimenpiteitä. Näin saadaan aikaan erittäin korkeatasoinen ja varmasti tehokas lainsäädäntökokonaisuus. Säädösaloitteiden kokonaisvaikutuksen ansiosta saadaan vähitellen poistettua viime vuosien finanssikriiseihin johtaneet tekijät.

4.6

ETSK on aina kannattanut sitä, että rahoitusjärjestelmän tulee olla toimiva ja suuntautua reaalitalouden – erityisesti pk-yritysten – tukemiseen, yhteisötalouden vahvistamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Luottolaitoksilla on keskeinen yhteiskunnan palvelemiseen liittyvä tehtävä, ja niiden tulee jälleen ryhtyä tarjoamaan käyttövoimaa reaalitaloudelle ja tiedostaa kaikilta osin yhteiskunnallinen vastuunsa.

4.7

ETSK:n mielestä rahoituslaitosten ja kansalaisten väliseen suhteeseen on saatava viipymättä selvä muutos. Pankkeihin ja muihin vastaaviin laitoksiin kohdistuvan luottamuksen jyrkkä heikentyminen on pysäytettävä, koska siitä voi koitua peruuttamatonta vahinkoa talouden ja yhteiskunnan kehitykselle.

4.8

ETSK toivoo kansalaisyhteiskunnan osallistamista koskevien lukuisten kannanottojensa valossa, että Euroopassa solmittaisiin kestäväpohjaiseen rahoitukseen tähtäävä yhteiskuntasopimus, jonka puitteissa kaikki asianomaiset osapuolet osallistuvat tehokkaan, palautumiskykyisen, läpinäkyvän sekä eri tahojen toimien ympäristövaikutukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset huomioivan rahoitusjärjestelmän määrittelyyn.

4.9

ETSK kannattaa vakaasti komission aloitteita, joiden avulla pyritään torjumaan yhtäältä sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riski ja toisaalta se riski, että toimintoja siirretään löyhästi säännellyille aloille, kuten varjopankkeihin, jotka pyrkivät kiertämään kaavailtuja entistä tiukempia sääntöjä.

4.10

ETSK on ilmaissut aiheesta antamissaan lausunnoissa (3) selvästi kantansa, jonka mukaan finanssialan sääntelemättömät osa-alueet tulee minimoida.

4.11

Komissio on ottanut asetusehdotusta laatiessaan huomioon, että rahoitusjärjestelmälle koituvat lisäkustannukset tulee pitää mahdollisimman pieninä. Se mainitsee mahdollisena ratkaisuna esim. tietorekistereihin pohjautuvan infrastruktuurin ja olemassa olevat asetuksen N:o 648/2012 mukaiset prosessit, joilla edistetään johdannaistransaktioiden läpinäkyvyyttä. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa, joka osoittaa komission ottavan huomioon toimijat ja loppukäyttäjät, joiden maksettavaksi nyt ehdotetun asetuksen aiheuttamat lisäkustannukset todennäköisesti lankeaisivat.

4.12

ETSK arvelee, että ehdotetun asetuksen kohteena olevien toimintojen – kuten arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien, muiden vastaavien rahoitusrakenteiden ja edelleenpanttauksen – läpinäkyvyyden lisääminen todella parantaa rahoitusvakautta ja siten koko järjestelmän ja yksittäisten toimijoiden häiriönsietokykyä. Kaikkien finanssimarkkinoilla toimivien vastapuolten osallistuminen takaa kattavien tietojen saamisen transaktioiden todellisesta sisällöstä ja yksittäisten toimijoiden todellisista riskiprofiileista.

4.13

Ehdotettu asetus tehostaa näin ollen oleellisesti pankkijärjestelmän rakenteen uudistamista koskevaa asetusta, jolla puututaan sellaisten pankkien toimintaan, jotka saattavat kokonsa vuoksi aiheuttaa järjestelmäriskejä. Ehdotettu asetus myös kaventaa mahdollisuuksia siirtää toimintoja rahoitusjärjestelmän sääntelemättömille osa-alueille.

5.   Erityistä

5.1

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien läpinäkyvyyttä lähinnä seuraavilla kolmella tavalla:

5.1.1

Arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvien järjestelmäriskien seuranta: Ehdotetussa asetuksessa edellytetään, että kaikki SFT:t ilmoitetaan keskustietokantaan. Tämä parantaisi valvontaviranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa pankkien ja varjopankeiksi yleisesti kutsuttujen laitosten väliset yhteydet ja antaisi lisävalaistusta eräistä varjopankkien varainkeruutoimista.

5.1.1.1

ETSK katsoo, että tämä toimintatapa auttaa valvontaviranomaisia tehostamaan arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin liittyvien vastuiden ja riskien seurantaa ja toimimaan tarpeen tullen kohdennetusti ja ripeästi.

5.1.1.2

ETSK pohtii, onko ehdotus tietojen säilyttämisestä rekistereissä vähintään kymmenen vuoden ajan todella tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi Euroopan markkinarakenneasetuksessa edellytetään, että tiedot säilytetään viiden vuoden ajan.

5.1.2

Tietojen antaminen sijoittajille, joiden varoja käytetään arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin: Ehdotuksen mukaan tiedon jakamista sijoittajille SFT:itä tekevissä sijoitusrahastoissa ja muissa vastaavissa rahoitusrakenteissa noudatettavista käytännöistä voidaan parantaa. Siinä edellytetään yksityiskohtaisten kertomusten antamista kyseisistä toimista. Näin sijoittajat voivat tehdä sijoituspäätöksiä entistä enemmän tiedon perusteella.

5.1.3

Edelleenpanttaus: Asetuksessa säädetään rahoitusinstrumenttien edelleenpanttauksen (käytettiinpä niitä mihin tahansa tarkoitukseen, omaan lukuun tai vakuutena vakuuden saajalle maksulaiminlyöntiä edeltävässä tilanteessa) läpinäkyvyyden parantamisesta ja asetetaan tässä tarkoituksessa vähimmäisvaatimukset, jotka osapuolten on täytettävä. Vaatimuksena on mm. sopimuksen allekirjoittaminen ja edelleenpanttausta koskevan etukäteissuostumuksen antaminen. Tämän mukaisesti asiakkaiden ja vastapuolten on annettava suostumuksensa ennen kuin edelleenpanttaus voidaan toteuttaa. Asiakkaat ja vastapuolet saavat myös päätöksen tekemiseksi selkeää tietoa kyseiseen toimeen mahdollisesti liittyvistä riskeistä.

5.1.3.1

Läpinäkyvyys ja ”tietokulttuurin” edistäminen ovat olleet vuonna 2008 tapahtuneesta Lehman Brothersin romahduksesta lähtien finanssimarkkinoiden agendalla, ja ETSK kannattaa varauksetta tällaista kehitystä samoin kuin nyt ehdotettuun mekanismiin kiinteästi liittyvää avoimuutta ja sijoittajien osallistamista edellyttämällä heidän nimenomaista suostumustaan kunkin toimen osalta.

5.2

Finanssimarkkinat ovat maailmanlaajuiset, joten varjopankkilaitosten aiheuttamiin järjestelmäriskeihin ja toteutettaviin toimiin on puututtava koordinoidusti kansainvälisellä tasolla. ETSK pitää välttämättömänä lujittaa yhteistyötä asian kannalta merkittävimpien kolmansien maiden viranomaisten kanssa, jotta voidaan toteuttaa niiden kanssa yhteistä strategiaa sekä johdonmukaisia ja mahdollisesti samankaltaisia toimenpiteitä.

5.3

ETSK pitää ehdotusta johdonmukaisena finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän antamien suositusten kanssa. FSB antoi elokuussa 2013 yksitoista suositusta arvopapereiden lainaksi antamiseen ja takaisinostosopimuksiin liittyviä riskejä koskevista toimista. Ehdotettu asetus noudattaa neljää näistä suosituksista; kyseiset suositukset (nro 1, 2, 5 ja 7) koskevat arvopapereihin pohjautuvien rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä, tiedon jakamista sijoittajille ja edelleenpanttausta.

5.4

ETSK ei pidä ehdotetun asetuksen rahoitusjärjestelmälle aiheuttamaa hallinnollista taakkaa kohtuuttomana, mutta se tulee muusta sääntelystä johtuvien hallinto- ja hallinnointirasitteiden lisäksi. ETSK korostaa sitä riskiä, että taakka sälytetään ainakin osittain kotitalouksien ja yritysten kannettavaksi eli että yhtäältä rahoitusjärjestelmä tulee sen käyttäjille kalliimmaksi tai toisaalta pankkien voitot pienenevät, mikä ei ole toivottavaa Euroopan luottojärjestelmän jo nykyisellään vaikeassa tilanteessa.

5.5

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että voimassa olevien säännösten uudelleenlaadinnan muodostavan direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2011/61/EU mukainen kertomuksiin liittyvä ilmoittamisvelvollisuus pätee myös siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin (yhteissijoitusyrityksiin) ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin.

5.6

Toinen erittäin tärkeä seikka on seuraamusjärjestelmä, jonka tulee – sen lisäksi että se on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava – myös sisältää vähimmäisvaatimuksia. Jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa tiukempia hallinnollisia seuraamuksia ja määrätä erityisen vakavissa tapauksissa rikosseuraamuksia. Tällöin niiden on varmistettava tietojenvaihto kansallisten viranomaisten, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAVM) ja komission välillä.

5.7

ETSK huomauttaa – samoin kuin Euroopan markkinarakenneasetuksen osalta –, että hallinnollisia seuraamuksia koskevien päätösten julkaisemista käsittelevä 24 artikla jättää toimivaltaisille viranomaisille liikaa harkintavaltaa, minkä johdosta ne saattavat päätyä samoissa tapauksissa erilaisiin arvioihin. Erot voivat olla vielä suurempia, kun on kyse eri maiden viranomaisista. Miten voitaisiin konkreettisesti arvioida finanssimarkkinoiden vakauden säilymiseen kohdistuvaa uhkaa?

5.8

ETSK:n mielestä on tärkeää ja se kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotukseen sisällytetään siitä toistaiseksi puuttuva vastaavuusperiaate samoin kuin on tehty Euroopan markkinarakenneasetuksen 13 artiklassa.

5.9

ETSK arvostaa sitä, että nyt ehdotetussa asetuksessa säädetään vain suppealuonteisista delegoiduista säädöksistä ja että ne ovat tarkoituksenmukaisia, mutta se pitää hämmentävänä, ettei toimivallan siirron kestoa määritellä. ETSK muistuttaa, että se on jo useaan otteeseen aiemminkin ilmaissut suhtautuvansa tällaiseen varauksellisesti.

5.10

ETSK kannattaa kaikkia 15 artiklan säännöksiä, mutta se huomauttaa, että vastaavista vaihtoehtoisista menetelmistä olisi mainittava ainakin muutamia esimerkkejä. Komitea korostaa, että vastapuolten välillä saattaa syntyä kiistaa muiden menetelmien kuin allekirjoittamisen – esimerkiksi puhelimitse tehdyn ilmoituksen tai telemaattisen varmennuksen – tehokkuudesta ja vastaavuudesta.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  Securities financing transactions.

(2)  EUVL C 170, 5.6.2014, s. 55

(3)  EUVL C 177, 11.6.2014, s. 42, EUVL C 170, 5.6.2014, s. 55 ja lausunto aiheesta ”Pankkien rakenteen uudistaminen” (asian käsittely kesken).


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/64


Euroopan talous- ja sosiaalikomitea lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten”

COM(2014) 86 final

(2014/C 451/10)

Esittelijä:

Paulo Barros Vale

Euroopan komissio päätti 7. maaliskuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten

COM(2014) 86 final.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 189 puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti tarkasteltavana olevaan tiedonantoon, kuten myös aiempiin, vuosina 2010 ja 2012 annettuihin tiedonantoihin, sillä se pitää tärkeinä aloitteita, joilla voidaan edistää meri- ja rannikkomatkailun kehittämistä.

1.2

ETSK on tietoinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen asettamista rajoitteista ja tukee komission tiedonannossa esiteltyjä toimenpiteitä. Komitea esittää kuitenkin joitakin suosituksia ja varoituksia Eurooppa 2020 -strategiassa suositellun rannikko- ja merimatkailun älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämisestä.

1.3

EU:n on hyödynnettävä luonnonvarojansa ja tuettava ensiluokkaisia kohteitaan, joissa luonto ja rannikko- ja merialueiden suunnittelu ovat keskenään sopusoinnussa. Koska rannikkoalueilla on erityinen strateginen merkitys ekologiselta, taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta, niiden ongelmat on ratkaistava osana yhdennettyä kestävän kehityksen politiikkaa, jossa annetaan erityinen painoarvo aluesuunnittelulle, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen ja rannikkoalueiden muiden toimintojen väliselle tasapainolle sekä kaavoitussääntöjen noudattamiselle. Ilmastonmuutosta, jonka vaikutukset ovat jo havaittavissa ja joka on jopa aiheuttanut tuhoa rannikkoalueilla rantaviivan siirtyessä, ei voida väheksyä, sillä se edellyttää perusteellisia ja pitkällisiä sopeutumistoimia.

1.4

ETSK muistuttaa jälleen siitä, että se kannattaa ajatusta perustaa Euroopan matkailuvirasto, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät, kuten matkailualan keskusliitot, matkailualueet, matkailuviranomaiset sekä alan ammattijärjestöt. Tämän organisaation perustaminen voisi edistää Euroopan markkinointia maailmalla.

1.5

On ehkä tullut aika luoda todellinen yhteinen matkailupolitiikka, jossa alaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti – säilyttäen kuitenkin kansallinen liikkumavara – siten, että luodaan yhteisvaikutuksia ja koordinoidaan kunkin jäsenvaltion poliittisia toimia. Vuosittain esitetään hajanaisia ideoita, jotka eivät etene pidemmälle verkostoitumisen puuttumisen vuoksi ja siksi, ettei matkailualaa varten ole määritelty yhteistä strategiaa, jonka avulla voitaisiin tehdä tunnetuksi eurooppalaisen merkin alla perinteisiä ja tavanomaisesta poikkeavia matkailukohteita sekä historiallista perintöä ja gastronomiaa ja samanaikaisesti hallita ajoittain ilmenevää mahdollista kielteistä julkisuutta.

1.6

Massaturismia, jota halpalentoyhtiöiden tulo markkinoille on merkittävästi edistänyt, on hyödynnettävä siten, että luodaan tai kehitetään liikenneverkkoja lentoasemien palvelemilta alueilta muille syrjäisemmille alueille, varmistetaan alueellinen jatkuvuus liittämällä kaukaiset alueet matkailureitteihin ja tekemällä niistä matkailullisesti houkuttelevia sekä mahdollistetaan kaupunki- ja rannikkokohteiden yhdistäminen samaan matkaan. Yhteyksiä koskevien tietojen saatavuus samasta paikasta on keskeisen tärkeä liikkuvuutta edistävä tekijä. ETSK muistuttaa jälleen viisumilainsäädännön tarkistamisen kiireellisyydestä Euroopan ulkopuolelta tulevien matkailijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi. Tämä koskee erityisesti Kiinasta ja muilta kehittyvien talouksien markkinoilta saapuvia matkailijoita.

1.7

Erityistä huomiota on kiinnitettävä syrjäisiin, ympäristöolosuhteiltaan arvokkaisiin alueisiin erityisesti Pohjois-Euroopassa. Näillä alueilla on helpotettava liikenneyhteyksiä ja asetettava saataville laitteita, viestintäyhteyksiä ja langattomia verkkoja, jotka houkuttelevat matkailijoita ja edesauttavat sitä, että asukkaat jäävät alueille.

1.8

On kiireellisesti huolehdittava matkailusatamien asianmukaisesta hallinnoinnista, sillä tiedot venesatamien olemassaolosta ja satamien välisistä yhteyksistä ovat puutteellisia, mikä vaikeuttaa huviveneiden ja risteilyalusten pääsyä niihin. Satamien puutteellinen hallinnointi haittaa matkailun kehittymistä sekä ihmisten ja tavaroiden liikkuvuutta, joten komissio voisi tarkastella ongelmaa sisämarkkinoiden luomiseen ja vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävien politiikkojen näkökulmasta ja pyrkiä tällä tavoin korjaamaan nykyiset epäkohdat.

1.9

Risteilymatkailun voimakas kasvu on synnyttänyt viime aikoina uusia suuntauksia, joiden vaikutusta ei ole vielä tutkittu asianmukaisesti. Vaikka matkailijamäärien lisääntyminen tietyissä satamissa on tärkeää rannikkoalueiden kehityksen kannalta, on tärkeää minimoida kielteiset vaikutukset, joita tällaiset ruuhkahuiput saattavat aiheuttaa vierailun kohteena olevilla alueilla. On valmistauduttava asianmukaisesti vastaamaan riskeihin, jotka liittyvät vesistöjen ja ilman pilaantumiseen suurten risteilyalusten käyttämien polttoaineiden johdosta, sekä ympäristöriskeihin, joita tuhansien ihmisten vierailu matkailukohteisiin aiheuttaa. On myös pyrittävä koordinoimaan tietoja alusten pysähdyksistä paikallisen matkailusektorin kanssa ja näin välttämään se, että suuri määrä risteilymatkustajia saapuu kohteeseen samanaikaisesti muiden matkailijoiden kanssa, joilla on mahdollisuus järjestää vierailunsa muuhun aikaan päivästä.

1.10

Ehdotettu koulutustarpeiden selvittäminen ja ”sinisten työpaikkojen” osion sisällyttäminen EURES-portaaliin ovat merkittäviä toimenpiteitä, joiden kannalta keskeisen tärkeää on komission toiminta niiden laaja-alaisessa tunnetuksi tekemisessä ja jäsenvaltioiden valveuttamisessa, jotta ne ottavat tulokset huomioon omissa koulutuspolitiikoissaan. Tuettavien koulutustoimien, jotka tulee suunnata paitsi matkailualalla toimivien yritysten ja elinten työntekijöille myös alan yrittäjille, on katettava matkailupalvelujen laadun parantamiseen tähtäävien toimien lisäksi myös toimet, joilla Eurooppaa tehdään tunnetuksi matkailukohteena. Korostettakoon, että nuoria on valistettava matkailun, eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja ympäristön merkityksestä oppivelvollisuuskoulutuksessa jo varhaisesta iästä lähtien.

1.11

Edelleen risteilymatkailuun liittyvä kysymys on risteily-yhtiöiden noudattama työllisyyspolitiikka, jota EU:n on seurattava tarkasti. Eurooppalaisten nuorten työllisyyttä voidaan ja tulee suojella kasvavalla alalla, joka tarjoaa suuria työllistymismahdollisuuksia.

1.12

Matkailu-alaa ja erityisesti rannikko- ja merimatkailua koskeviin haasteisiin vastaamiseksi ETSK toteaa jälleen pitävänsä tärkeinä muun muassa seuraavia toimia:

Edistetään sellaisen eurooppalaisen foorumin luomista, joka tarjoaa yhdennettyä tietoa maantie-, rautatie-, laiva- ja lentoyhteyksistä. Matkailijavirtojen liikkuvuuteen liittyvät vaikeudet haittaavat syrjäisten alueiden kehitystä erityisesti Pohjois-Euroopassa niiden suuresta matkailupotentiaalista huolimatta siitä syystä, että tietoja liikennemahdollisuuksista ei ole saatavilla, liikenneyhteyksien koordinointi on hankalaa tai liikenneyhteyksiä ei edes ole.

Edistetään luontomatkailua ja kestävää matkailua, sosiaalista matkailua, merimatkailua, kulttuuri- ja urheilumatkailua, liikematkustamista, hyvinvointi- ja terapiamatkailua sekä historia-, kulttuuri-, uskonto- ja ruokamatkailua.

Edistetään seniorimatkailua sekä vammaisten, liikuntarajoitteisten tai erityistarpeita omaavien henkilöiden matkailua.

Tunnustetaan Euroopan ainutlaatuinen kulttuuriperintö, joka erottaa sen muista maanosista, suojellaan kulttuuriperintöä ja tehdään tunnetuksi Eurooppaa korkealaatuisena matkakohteena.

Pyritään tekemään tunnetuksi turvallisuutta, jota Eurooppa voi tarjota vierailijoille, kun kyse on heidän liikkumisestaan ja oleskelustaan, veden laadusta, elintarviketurvallisuudesta, terveydenhoito- ja sairaalapalveluista tai kansalaisten ja heidän perusoikeuksiensa kunnioittamisesta.

1.13

ETSK kannattaa tutkimuksen laatimista Euroopassa vierailevien tai sinne vierailua suunnittelevien matkailijoiden mieltymyksistä sekä siitä, mistä he pitivät ja mistä he eivät pitäneet, minkä syiden takia he tulisivat tai eivät tulisi takaisin ja miksi he valitsisivat mieluummin Euroopan ulkopuolisen kohteen. Matkanjärjestäjien, satamien ja pienvenesatamien, matkailualan järjestöjen ja viranomaisten sekä jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaisten tulisi vastata tutkimuksen levittämisestä. Sen avulla voitaisiin saada tietoa matkailijoiden käyttäytymisestä ja ominaispiirteistä tukemaan päätöksentekoa ja yhteisten strategioiden laatimista alan kehittämiseksi.

1.14

ETSK esittää myös, että matkailusta ja siihen liittyvistä tulevista toimista käytävän keskustelun yhteydessä meri- ja rannikkomatkailu ja jokimatkailu kytketään toisiinsa. Jokien ja jokisuistojen tarjoamat puitteet voivat täydentää rannikkoalueiden toimintoja. Jokimatkailu tarjoaa mahdollisuuden kehittää uusia tuotteita, kuten ruoka- maaseutu- ja ekomatkailuun liittyviä risteilyjä. Jokisuistoilla taas on merkittävä maisemallinen ja koulutuksellinen arvo, ja ne tarjoavat mahdollisuuden tarkkailla lintuja sekä näille alueille tyypillistä luonnon monimuotoisuutta.

2.   Johdanto

2.1

Tarkasteltavana oleva tiedonanto on jatkoa vuonna 2010 laaditulle tiedonannolle (1), jossa esitetään kestävää rannikko- ja merimatkailua koskevan strategian laatimista, sekä vuoden 2012 tiedonannolle aiheesta ”Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (2). Siinä käsitellään rannikko- ja merimatkailua, joka on määritelty yhdeksi sinisen talouden viidestä painopistealasta.

2.2

Rannikko- ja merimatkailun on todettu muodostavan merkittävän arvoketjun, joka luo kasvua ja työpaikkoja kestäväpohjaisella tavalla. Rannikko- ja merimatkailu on tärkein mereen liittyvä toiminta-ala Euroopassa: se työllistää lähes 3,2 miljoonaa ihmistä, joista lähes puolet on nuoria työntekijöitä. Ala luo yhteensä 183 miljardia euroa bruttoarvonlisäystä ja koostuu valtaosin mikro-, pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Yli kolmannes eurooppalaisista matkailualan yrityksistä toimii rannikko- ja merialueilla.

2.3

Tiedonannossa pyritään määrittämään alaa koskevat haasteet: suorituskyvyn ja kilpailukyvyn edistäminen parantamalla tietotasoa sekä puuttumalla kysynnän vaihteluun ja alan pirstaleisuuteen liittyviin ongelmiin; osaamisen ja innovoinnin edistäminen; kestävyyden vahvistaminen puuttumalla ympäristöpaineisiin; innovatiivisen, kestävän ja korkealaatuisen tarjonnan edistäminen; uusien mahdollisuuksien löytäminen maantieteellisissä rajoituksissa, kuten saaristoluonne ja etäinen sijainti.

2.4

Tiedonannossa tarkastellaan myös kysymyksiä, jotka liittyvät unionin rahastojen hyödyntämiseen sekä rannikko- ja merimatkailuun vaikuttavien Euroopan unionin politiikkojen valtavirtaistamiseen.

3.   Yleistä

3.1

Sininen kasvu, joka sisältää sekä perinteiset alat että kehittyvät ja nousevat alat, on monimutkainen ja kunnianhimoinen haaste, jota on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti. Rannikkoalueita hyödynnettäessä on otettava huomioon kaikkien niitä hyödyntävien alojen intressit unohtamatta ympäristökysymyksiä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota maankäyttöön ja merialueiden suunnitteluun, jotka vaikuttavat matkailutarjontaan. Ongelmia on lähestyttävä monialaisesta näkökulmasta, sillä ilman alueiden ja ympäristön suojelua ei voida kehittää rannikkomatkailua eikä muunlaistakaan matkailua. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen on tärkeää ja edellyttää intensiivistä tukea. Laitteistojen sijoittamiseen on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta ne eivät estä merimatkailuun liittyvien toimintojen kehittämistä. On syytä välttää ydinvoimaloiden sijoittamista matkailukohteiden lähettyville.

Rannikkoalueiden tasapainoa on tarkasteltava dynaamisesti, sillä sääilmiöt ja ihmisen toiminta aiheuttavat jatkuvia muutoksia. Luonnonvarat muodostavat talouksien perustan, ja ne on nähtävä innovoinnin ohella älykkään ja sosiaalisesti osallistavan kasvun tukipilareina.

3.2

Matkailualan ongelmat ovat pysyneet samoina vuosien mittaan: ratkaisematta ovat haasteet, jotka liittyvät alan kausiluonteisuuteen, epävarmoihin ja vähän ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin (erityisesti nuorten työntekijöiden osalta), uusien innovatiivisten tuotteiden puutteelliseen tarjontaan sekä erityisesti mikro- ja pk-yritysten vaikeuksiin saada rahoitusta. Onkin ensisijaisen tärkeää laatia eurooppalainen poliittinen kehys matkailun kehittämiseksi – todellinen EU:n matkailupolitiikka, joka antaa suuntaa yhteisille kehittämisstrategioille kunnioittaen jäsenvaltioiden vapautta toteuttaa omia politiikkojaan kansallisella tasolla.

3.3

Rannikko- ja merimatkailun kausiluonteisuutta on pyrittävä tasoittamaan tuomalla markkinoille uusia tuotteita, joilla houkutellaan uusia kuluttajia pääasiassa matalasesongin aikana. Uusien tuotteiden kehittäminen iäkkäille matkailijoille tai muita heikommassa asemassa oleville ryhmille, merimatkailun potentiaalin hyödyntäminen, on kyse sitten huviveneilystä (purje- ja moottoriveneet), vesiurheilusta (purjehdus, purje- tai leijalautailu, lainelautailu, soutu, melonta, vesihiihto, vesiskootterit, urheilukalastus, harppuunakalastus tai sukeltaminen, mukaan luettuna sukeltaminen laivanhylkyihin) tai veneajeluista ja risteilyistä, sekä merivesihoitoihin tai golfiin liittyvän matkailun ja luontomatkailun kehittäminen voisivat lisätä käyttöastetta matalasesongin aikana ja siten edesauttaa väestön pysymistä matkailusta riippuvaisilla alueilla. Kausiluonteisuuden ongelmaa voitaisiin torjua erityisesti syrjäisillä alueilla myös tukemalla uusia matkailuun suuntautuneita toimialoja, jotka käyttävät rannikkoalueilta peräisin olevia tuotteita, sekä takaamalla laajakaistaverkkojen saatavuus. Näin voitaisiin houkutella nuoria näille alueille.

3.4

Joitakin näistä vähemmän perinteisistä merellisistä toiminnoista harrastetaan jo laajalti paikallisissa urheiluseuroissa, joiden osaamista voitaisiin hyödyntää. Merimatkailun tukemiseen on panostettava aidosti sekä sääntelyn kautta että luomalla uusia tai ajantasaistamalla nykyisiä infrastruktuureja ja tarjoamalla uusia mahdollisuuksia tällaisiin toimintoihin, jotka vetoavat vahvasti muihin kuin perinteisiin kävijäryhmiin.

Meri- ja rannikkomatkailu on monilla paikkakunnilla yhteydessä jokimatkailuun. Tämä on pidettävä mielessä, ja yhteisten kehittämisstrategioiden laatiminen onkin suositeltavaa. Huviveneily on aktiviteetti, jota tulisi tässä yhteydessä edistää kehittämällä uusia tuotteita, jotka yhdistävät merellä ja joella tapahtuvien toimintojen potentiaalin.

3.5

Matkailua ei pidä tarkastella erillään muista aloista vaan sektorina, johon EU:n erilaiset poliittiset toimet vaikuttavat erityisesti liikenne-, työllisyys-, koulutus-, ympäristö-, innovointi-, turvallisuus-, kuluttajapolitiikan jne. alalla. Ongelmiin tulee pyrkiä löytämään ratkaisuja kokonaisvaltaisesti. sillä toimet eri politiikan aloilla vaikuttavat suoraan alan työllisyyteen.

3.6

Komissiolla ei ole suoraa toimivaltaa matkailun alalla, mutta se voi korjata joitakin havaittuja ongelmia toimenpiteillä, jotka kuuluvat sen toimivaltaan sisämarkkinoiden edistämisen puitteissa liittyen ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja sisämarkkinoiden luomista koskeviin tavoitteisiin. Tällä tavoin voidaan puuttua ongelmiin, jotka ulottuvat matkailualaa laajemmalle ja koskevat muitakin aloja, joilla toimet ovat sekä mahdollisia että toivottavia.

4.   Erityistä

4.1

Matkailualasta saatavilla olevat tiedot ovat hajanaisia, mikä vaikeuttaa tutkimusten ja arvioiden tekemistä tietojen puuttuessa tai siksi, ettei olemassa ole erityisiä indikaattoreita, jotka mahdollistaisivat vertailun. ETSK on tyytyväinen siihen, että tämä puute on tarkoitus korjata. Komitea kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ongelma havaittiin jo vuoden 2010 tiedonannossa, eikä asiassa ole sen jälkeen tapahtunut merkittävää edistystä.

4.2

Komissio voi toimillaan edistää korkealaatuista matkailua, johon Eurooppa tarjoaa mahdollisuudet, ja tällä tavoin lieventää kausiluonteisuuden muodostamaa ongelmaa ja siihen liittyviä sosiaalisista ja taloudellisia ongelmia. Euroopan kanssa kilpailevat uudet kohteet nousevan talouden maissa. Niiden vetovoimana on alhainen hintataso, mutta ne eivät kykene tarjoamaan vastaavan tasoista turvallisuutta tai kulttuurista rikkautta. Laadun tulee olla erottava tekijä markkinoitaessa Eurooppaa matkailukohteena. On tehtävä tunnetuksi Euroopan parhaita puolia: sen ainutlaatuista kulttuurista rikkautta, turvallisuutta, monipuolisia palveluja, kansalaisoikeuksien kunnioittamista, esteettömyyttä vammaisille tai henkilöille, joilla on erityistarpeita, sekä televiestintäpalvelujen ja langattomien verkkojen saatavuutta. Euroopan kulttuuriperinnön merkityksen tunnustaminen ja sen suojelu on strategisen tärkeää kestäväpohjaisen ja osallistavan matkailun kehittämiseksi.

4.3

Myös seniorimatkailuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maailman väestön ikääntyessä terveyspalveluihin sekä kulttuuri- ja luonnonperintöön liittyvä matkailu on otettava erityisesti huomioon määriteltäessä strategioita alalle. Yli 50-vuotiaat matkailijat käyttävät eniten rahaa, seniorimatkailijoilla on muita enemmän aikaa matkailla ja he valitsevat mieluiten matalasesongin.

4.4

Risteilyjen markkinat ovat viime aikoina kasvaneet huomattavasti. Alusten pysähdysten todellinen vaikutus rannikkoalueiden toimintoihin on kuitenkin vähäinen, sillä pysähdykset ovat lyhyitä eikä paikallisesta tarjonnasta tiedoteta tehokkaasti. Tiedonannossa ehdotettu vuoropuhelun edistäminen risteilyalusten toiminnanharjoittajien, satamien ja rannikkomatkailun sidosryhmien välillä on aiheellista, ja vuoropuhelu on käytävä valtioiden välisten ja alueiden välisten kumppanuuksien, verkostojen, klusterien ja älykkään erikoistumisen strategioiden kehittämisen puitteissa alan pirstaleisuuden torjumiseksi. Verkostoituneen toiminnan tehokkuus on tosiasia, eikä matkailuala voi jäädä sen ulkopuolelle. Tällaista tukea voitaisiin tarjota edellä jo ehdotetun Euroopan matkailuviraston toiminnan kautta; se tarjoaisi foorumin alan ongelmista käytävälle laajalle keskustelulle sekä muodostaisi pohjan verkostoitumiselle ja yhteistyölle.

4.5

Pätevän henkilöstön kouluttaminen on keskeisen tärkeää kestävän ja osallistavan kasvun kannalta. Matkailualalla on erityisiä vaikeuksia työntekijöiden pätevyyteen liittyen, sillä alalla työskentelee suuri määrä nuoria kausiluonteisesti ja epävarmoissa työsuhteissa, eikä heillä ole juurikaan mahdollisuuksia edetä urallaan. ETSK pitää myönteisenä ”sinisten työpaikkojen” osion sisällyttämistä EURES-portaaliin sekä matkailualan koulutustarpeiden selvittämistä ja katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi ottaa nämä tulokset huomioon edistäessään koulutustarjontaa Euroopan sosiaalirahaston tai yksityisen sektorin tuella. Lisäksi olisi kannustettava jo olemassa olevien oppilaitosten verkostoitumista sekä matkailualaan liittyvien hankkeiden esittelyä Erasmus+-ohjelman puitteissa. Koulutusta on tarjottava myös alan yrittäjille, jotta he saavat tietoa hyvistä hallintokäytännöistä ja voivat omaksua ne, pysyvät ajan tasalla voimassa olevasta lainsäädännöstä ja tietotekniikan käytöstä sekä ovat tietoisia ympäristöasioista ja matkailualalle ominaisista ongelmista.

4.6

Jäsenvaltiot edellyttävät erilaisia taitoja huviveneiden ammattimaisilta kapteeneilta. ETSK katsoo, että komission ehdotukset eivät ole tältä osin riittävän kunnianhimoisia. Vaikka komission toimivaltuudet matkailun alalla ovat rajalliset, tilanne on toinen ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen ja sisämarkkinoiden luomiseen liittyvissä kysymyksissä, joihin tämä aihe kuuluu.

4.7

Innovatiivisia hallintojärjestelmiä on edistettävä tieto- ja viestintätekniikan ja matkailuelinkeinon portaalin avulla. Todettakoon, että tätä komission tukemaa portaalia ei ole käännetty kaikille kielille, kuten ei eräitä muitakaan matkailualaan liittyviä sivustoja, joita ovat esimerkiksi matkailun virtuaalinen seurantakeskus, Tourism Link -foorumi ja eCalypso-foorumi. Tämä voi estää tai rajoittaa niiden käyttöä tietyissä maissa.

4.8

Rannikko- ja merimatkailun kestäväpohjaisuuden on perustuttava ympäristön kokonaisvaltaiseen kunnioittamiseen siten, että maa- ja merialueita tarkastellaan yhteydessä toisiinsa. Kestäväpohjaisuuden vahvistaminen ehdotetuilla toimilla on hyvin tärkeää sellaisten uusien tuotteiden kehittämiseksi, jotka yhdistävät Euroopan rikkaan kulttuuriperinnön ja ympäristön kunnioittamisen. Tässäkin yhteydessä on todettava, että muilla aloilla, kuten ympäristö-, meri- ja liikennepolitiikassa, toteutettavat toimet ovat yhteydessä matkailualaan, joten komission on näissä aloitteissa kiinnitettävä erityisesti huomiota matkailualalle aiheutuviin seurauksiin.

4.9

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että matkailu on sisällytetty COSME-puiteohjelman 2014–2020 erityistavoitteisiin. Komitea pitää tätä merkittävänä mahdollisuutena alan kehittämiseksi, sillä näin tuetaan kansainvälisiä yhteistyöhankkeita ja Eurooppalaiset matkailun huippukohteet -aloitteesta edistettyjen kestävien matkailunkehittämismallien omaksumista. Matkailualan tärkeimpiä rahoitusmahdollisuuksia esittelevän verkko-oppaan laatiminen saa myös ETSK:n tuen, sillä matkailualaa koskevat aloitteet voivat olla luonteeltaan monialaisia. Jälleen on kiinnitettävä huomiota siihen, että kielimuuri voi rajoittaa verkko-oppaan käyttöä ja tulkintaa.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  COM(2010) 352 final – ETSK:n lausunto: EUVL C 376, 22.12.2011, s. 44.

(2)  COM(2012) 494 final – ETSK:n lausunto: EUVL C 161, 6.6.2013, s. 87.


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/69


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Joukkorahoituksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen Euroopan unionissa”

COM(2014) 172 final

(2014/C 451/11)

Esittelijä:

Juan Mendoza Castro

Euroopan komissio päätti 14. maaliskuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Joukkorahoituksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen Euroopan unionissa

COM(2014) 172 final.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 195 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja katsoo, että joukkorahoituksen kasvupotentiaali voi tarjota EU:ssa vaihtoehtoisen rahoituslähteen.

1.2

ETSK korostaa, että joukkorahoitus hyödyttää taloutta sijoittajien, innovoinnin ja työllisyyden kannalta ja lisää samalla kuluttajien luotonvalintamahdollisuuksia.

1.3

Joukkorahoituksen yleinen saatavuus takaa sen, etteivät toimintarajoitteiset henkilöt jää tämän rahoituslähteen ulkopuolelle.

1.4

Yritykset ovat EU:ssa riippuvaisempia pankkien luotonannosta kuin Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi finanssikriisin synnyttämän taantuman vaikutukset ovat tuntuvammat. Lisäksi monet EU-maat ovat usein liian tiukkoja luotonannossa pk-yrityksille.

1.5

ETSK toteaa, että pk-yritykset ovat riippuvaisia pankkien luotonannosta, ja näin on jatkossakin, vaikka olemassa on vaihtoehtoisia lähteitä, jotka eivät ole aina helposti saatavilla.

1.6

Joukkorahoitus hyödyttää rahoitusalan ekosysteemiä, joka ei yksinään pysty ratkaisemaan yritysten rahoitusongelmia.

1.7

Startup-yrityksillä, nuorilla innovoijilla ja yhteiskunnallisilla yrityksillä on tärkeä rooli Eurooppa 2020 -strategiassa ja digitaalistrategiassa.

1.8

Taloudellisesti tuottamaton joukkorahoitus on laajalle levinnyttä EU:ssa. Jäsenvaltioiden toisistaan eroavien verokannustimien vaikutuksia on tutkittava.

1.9

Unionin lainsäädännössä tulisi käsitellä vain tiettyjä taloudellisesti tuottavan joukkorahoituksen tyyppejä eikä lahjoituksia tai muita taloudellisesti tuottamattoman sponsoroinnin muotoja.

1.10

Lainsäädännön tulisi olla tasapainoista ja suojella sijoittajaa, ja liiallista sääntelyä tulisi välttää. Sääntelyviranomaisen toiminta on kuitenkin ratkaisevan tärkeää sijoittajien luottamuksen vahvistamiseksi.

1.11

Sääntelyn tavoitteena tulisi olla yksinkertaiset hallintomenettelyt, lyhyet käsittelyajat ja mahdollisimman pienet kustannukset. Lisäksi tulisi pyrkiä puolueettomuuteen, avoimuuteen ja sopimattomien menettelyjen välttämiseen ja antaa mahdollisuus valitusten esittämiseen. Kaikesta tästä on hyötyä sekä palveluntarjoajille että kuluttajille.

1.12

Mahdollisten sijoittajien tulee saada helposti selkeää, asianmukaista, täsmällistä ja luotettavaa tietoa.

1.13

ETSK ehdottaa, että EU täydentää toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat tukeakseen taloudellisesti tuottamattomia aloitteita, jotka edistävät työllisyyden, yhteisvastuun, moniarvoisuuden, demokratian ja vapauden kaltaisia arvoja.

1.14

Joukkorahoitus tulisi tunnustaa erikseen jäsenvaltioiden lainsäädännössä uudeksi taloudellisen tuen muodoksi.

2.   Johdanto

2.1

Viime vuosina suuntauksena on ollut, että tietyt tuotantovälineet siirtyvät yrityksiltä yksittäisille ihmisille, joista tulee näin ns. ”tuottajakuluttajia” (1).

2.2

Kehitystä on nopeuttanut internetin käyttöönotto, ja on syntynyt ns. ”yhteisöllinen kuluttaminen”, jossa yksittäinen henkilö päättää jakaa muiden kanssa omaisuutensa joskus rahaa vastaan. Katso tähän liittyen ETSK:n lausunto aiheesta ”Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen: kestävän kehityksen malli 2000-luvulle” (2) ja Euroopan parlamentin päätöslauselma (3).

2.3

Internetissä toimii joukko alan startup-yrityksiä, sillä tietoverkko mahdollistaa usein välikäsien vähentämisen ja yksittäiset ihmiset voivat vaihtaa sekä digitaalisia että fyysisiä tuotteita. Luottamuksen säilyttämiseksi on valitettavasti kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät ”seikkailijat” pääse käyttämään internetiä väärin.

2.4

Rahoitusalalle on tulossa myös muita menettelyitä, kuten korkean tuoton lainojen liikkeeseenlasku Euroopan ensimarkkinoilla tai paikallisesti äskettäin luoduilla vaihtoehtoisilla kiinteätuottoisilla markkinoilla.

2.5

Suora lainananto tarjoaa yrityksille mahdollisuuden saada rahoitusta neuvottelemalla kahdenvälisesti erikoistuneiden markkinatoimijoiden kanssa ilman pankin väliintuloa. Toinen vaihtoehto on joukkorahoitus, joka kokoaa – yleensä internetissä – yhteen piensijoittajat, jotka luovuttavat säästöjään lainanhakijoille.

3.   Tiedonannon pääkohdat

3.1

Euroopan talouden pitkäaikaista rahoitusta koskevalla vihreällä kirjalla (4) käynnistettiin laaja keskustelu eri tekijöistä, joiden avulla Euroopan talous voi kanavoida rahoitusta talouskasvun varmistamiseksi tarvittaviin investointeihin (5).

3.2

Komission mukaan joukkorahoituksella tarkoitetaan yleisölle yleensä internetin välityksellä esitettäviä avoimia pyyntöjä kerätä varoja tiettyihin hankkeisiin tai yritysinvestointeihin. Näin rahoituskampanjoissa tai -alustoilla saatetaan ei-ammattimaiset sijoittajat yhteen hankkeiden toteuttajien kanssa. On kuitenkin vältettävä niiden väärinkäyttöä.

3.3

Tavallisimpia joukkorahoituksen muotoja ovat seuraavat:

lahjoitukset

sponsorointi (julkisuus rahoitusta vastaan)

palkinnot (tavara tai palvelu, joka on arvoltaan rahoitusosuutta pienempi)

ennakkomyynti (varojen saaminen tuotteen lanseeraamiseksi markkinoille)

korolliset tai korottomat lainat

sijoitukset yritykseen (joukkovelkakirjojen tai osakkeiden ostaminen).

3.4

Joukkorahoituksen etuna on, että se tarjoaa vaihtoehtoisen rahoitusmuodon, joka on joustava, joka osallistaa yhteiskunnan ja jolla on monia eri muotoja. Lisäksi joukkorahoitus tavoittaa suoraan kuluttajat, helpottaa markkinatutkimuksia ja antaa mahdollisuuden lainansaantiin niille, joilla on siinä eniten vaikeuksia.

3.5

Siihen sisältyy kuitenkin myös riskejä ja haasteita: esim. petosten ja rahanpesun mahdollisuudet ja jälkimarkkinoiden puuttuminen.

3.6

Alaan liittyvät unionin säädökset koskevat muun muassa seuraavia seikkoja: arvopapereiden yleisölle tarjoamisen yhteydessä julkistettavat esitteet (6), rahoitusmarkkinat (7), eurooppalaiset maksupalvelut (8), kulutusluotot (9) ja kiinnelainat (10).

3.7

Vihreässä kirjassa asetetaan seuraavat painopisteet: perustetaan asiantuntijaryhmä, joka tarjoaa neuvontaa; lisätään joukkorahoitusta koskevaa tietämystä ja tiedotusta; arvioidaan jäsenvaltioissa voimassa olevaa lainsäädäntöä sen selvittämiseksi, onko EU-tason toiminta tarpeen.

3.8

Komissio myöntää, että joukkorahoitus on EU:ssa vielä vähäistä pankkien myöntämiin lainoihin verrattuna, mutta ”lupaavaa” verrattuna muihin lähteisiin, kuten bisnesenkelien tarjoamaan rahoitukseen tai riskipääomaan.

3.9

Joukkorahoituksen kehityksellä on useita haasteita, kuten sovellettavien sääntöjen avoimuuden puute, joukkorahoituksen rooli sisämarkkinoilla ja sen sisällyttäminen rahoitusalan ekosysteemiin.

4.   Yleistä

4.1

ETSK on tutustunut tiedonantoon ja on samaa mieltä siitä, että on lisättävä tietämystä tästä rahoituskanavasta, jolla on kasvupotentiaalia Euroopassa. Komitea on yhtä mieltä myös siitä, että vaihtoehtoiset rahoitusmallit voivat auttaa uusia yrityksiä nousemaan ylös ”rahoituksen portaita”.

4.2

Käytössä olevat tiedot vahvistavat vihreässä kirjassa esitetyn toteamuksen, jonka mukaan joukkorahoitus on marginaalista, sillä vuonna 2012 sen arvo oli 735 miljoonaa euroa (11) verrattuna pankkien muille kuin rahoituslaitoksille myöntämiin lainoihin, joiden arvo oli 6 biljoonaa euroa vuonna 2011 (12).

4.3

On kuitenkin korostettava, että se on kasvamassa. Maailmanlaajuisesti joukkorahoitus on kasvanut asteittain: vuonna 2009 sen arvo oli 530 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja vuonna 2013 sen arvioitiin olevan kokonaisuudessaan 5,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli vuotuinen kasvuaste on ollut 76 %. Maantieteellisesti katsoen markkinat ovat olleet suurimmat Pohjois-Amerikassa (pääosin Yhdysvalloissa), jonka osuus on 60 % kaikesta joukkorahoituksesta. Seuraavana on Eurooppa 36 %:n osuudella (13).

4.4

Joukkorahoitus on hyödyllistä taloudelle, sillä se tarjoaa vaihtoehtoisen rahoituslähteen perinteisille lähteille, ja se edistää investointia, innovointia ja työpaikkojen luomista. On myös korostettava sen mahdollista vaikutusta yhteisötalouden, käsiteollisuusyritysten ja mikroyritysten kehitykseen (14).

4.5

On edistettävä ja tuettava joukkorahoituksen yleistä saatavuutta, jotta voidaan varmistaa, että toimintarajoitteiset henkilöt voivat osallistua joukkorahoitusalustoihin ja etteivät he jää tämän kolmannelle sektorille lisämahdollisuuksia tarjoavan uuden rahoitusmuodon ulkopuolelle.

4.6

ETSK pitää myönteisenä päätöstä ottaa pk-yritysten edustajat mukaan asiantuntijaryhmään. Ryhmässä tulisi olla edustettuna sekä tarjonta- että kysyntäpuoli.

5.   Rahoitusrakenne ja talouskasvu

5.1

Rahoitusrakenne on tiiviissä yhteydessä talouskasvuun ja kriisin vaikutuksiin. Yhdysvalloissa yritykset saavat rahoitusta pääomamarkkinoilta suhteessa enemmän kuin EU:ssa, jossa yritykset ovat pääosin riippuvaisia pankkien luotonannosta. Pankkirahoituksen suhteellinen merkitys on Yhdysvalloissa alle 20 %, kun se on eräissä EU:n jäsenvaltioissa jopa yli 60 %.

5.2

Pankit ovat taipuvaisempia myöntämään lainoja ”tavanomaisen” taantuman aikana, mikä lieventää sen vaikutusta talouteen. Tilanne ei ole kuitenkaan sama, kun talouskriisiin liittyy finanssikriisi. Tässä tapauksessa pankkijärjestelmää suosivissa maissa taantuma on kolme kertaa syvempi kuin niissä maissa, joilla on markkinoille suuntautunut rahoitusrakenne (15).

5.3

Riittävän rahoituksen puute on EU:ssa yrityksille toiseksi suurin ongelma (asiakkaiden löytämisen jälkeen) (16).

5.4

Se, että EKP tarjoaa likviditeettiä rahoitusjärjestelmään yritysten luotonsaannin helpottamiseksi, on ilman muuta erittäin myönteinen toimenpide Euroopan talouden kannalta.

6.   Taloudellisesti tuottava joukkorahoitus (financial return crowdfunding)

6.1   Pk-yritysten rahoittaminen

6.1.1

ETSK on käsitellyt rahoitusongelmia useissa lausunnoissaan ja korostanut pk-yritysten merkitystä Euroopan taloudelle (17).

6.1.2

Luottolama (credit crunch) haittaa taloutta ja on erityisesti uhkana pk-yrityksille, joille pankkien myöntämät luotot (joita on usein vaikea saada) ovat päärahoituslähde. Tämä on yksi syy työttömyyden voimakkaalle kasvulle erityisesti eräissä EU:n jäsenvaltioissa.

6.1.3

Koska joukkorahoituksessa sijoitukset ovat yleensä pieniä, se on suunnattu pääosin pk-yrityksille – ja niiden joukossa mikroyrityksille – jotka muodostavat Euroopassa suurimman osan yrityksistä (98 % kaikista 28 jäsenvaltion EU:n muista kuin rahoitusalan yrityksistä) ja joiden rooli työllistäjänä on ratkaisevan tärkeä, sillä ne työllistävät 67,2 % työvoimasta (18).

6.1.4

ETSK toteaa, että vaihtoehtoisiin rahoituslähteisiin suhtaudutaan toisinaan skeptisesti. Pk-yritysten eurooppalainen liitto pitää komission tiedonantoa Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (19) yhtenä mutta riittämättömänä askeleena eteenpäin ja toteaa, että joukkorahoitusta käytetään hyvin pienessä osassa yrityksiä, sillä startup-yritysten osuus on vain prosentti pk-yrityksistä (20).

6.2   Startup-yritysten rahoittaminen

6.2.1

ETSK korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on edistettävä ja tuettava joukkorahoitusta erityisesti uusien, innovatiivisten yritysten (startup-yritysten) tapauksessa. Tutkimus- ja kehitysalan startup-yrityksillä ja huipputeknologiahankkeiden kehittämisellä – yksi digitaalistrategian tavoitteista – on erityisen tärkeä merkitys johtuen niiden mahdollisuudesta edistää kasvua ja työllisyyttä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa ns. perinteisiä aloja ja käsiteollisuutta, jotka voivat myös olla hyvin innovatiivisia.

6.2.2

ETSK ehdottaa myös, että EU ja jäsenvaltiot edistävät ja tukevat joukkorahoitusta sosiaalisen innovoinnin, nuorten innovoijien ja yhteisötalouden kehittämiseksi ja tukemiseksi. Yhteisötalouden organisaatioilla on keskeisen tärkeä rooli Eurooppa 2020 -strategiassa sosiaalisen osallisuuden saavuttamiseksi ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistamiseksi työpaikkojen luomisen kautta siten, että sovitetaan yhteen sosiaaliset ja taloudelliset arvot.

6.2.3

Joukkorahoitus ei sovi yritysten päivittäisen toiminnan rahoittamiseen, mutta on erityisen soveltuvaa tällaisiin aloitteisiin, joita tekevät usein nuoret yrittäjät, jotka haluavat toteuttaa tietyn, konkreettisen yrityshankkeen.

7.   Joukkorahoitus EU:n rahoitusalan ekosysteemissä

7.1

ETSK huomauttaa, että joukkorahoituksella voi olla suhteellisen tärkeä rooli rahoituslähteenä yhdessä muiden ei-perinteisten rahoitusmuotojen kanssa. Näistä voidaan mainita esimerkiksi bisnesenkelit, riskipääoma (venture capital) ja win-win-lainat (21). Talous- ja rahoitusalan viranomaisten suurimpana ongelmana ovat kuitenkin tällä hetkellä luottolaman lisäksi korkeat vakuusvaatimukset.

7.2

Pankkisektorin ulkopuolisten rahoituskanavien edistäminen EU:ssa voi auttaa vahvistamaan yrityksissä jo 20 vuotta sitten alkanutta suuntausta kääntyä pääomamarkkinoiden puoleen. On pohdittava vakavaraisuusvaatimuksia, jotta voidaan varmistaa sijoitetun pääoman takaisinsaaminen ja lisätä tämän rahoituslähteen oikeusvarmuutta.

8.   Taloudellisesti tuottamaton joukkorahoitus (crowdfunding with non-financial return)

8.1

Lahjoituksia, korottomia lainoja tai ilmaisia oikeuksien luovutuksia voidaan käyttää kaupallisissa hankkeissa, mutta yleensä niitä käytetään solidaarisuuteen perustuvina osuuksina voittoa tavoittelemattomien tahojen sosiaalisiin aloitteisiin. Sponsoroinnilla voidaan tukea kulttuuri- tai urheilutoiminnan käynnistämistä tai sen ylläpitämistä.

8.2

Joukkorahoitus on yleinen rahoitusmalli yhteiskunnallisissa yrityksissä. Tämän rahoituksen potentiaalia erityisesti osallistavassa yrittämisessä on tutkittava laajemmin sosiaalisen yrittäjyyden aloitteen yhteydessä.

8.3

Koska lahjoitusten ja tiettyjen rahoitusmuotojen verotus on erilaista eri jäsenvaltioissa, ETSK kannattaa komission ehdotusta tutkia verokannustimien vaikutuksia.

9.   Erityistä

9.1   Unionin lainsäädännön tarve

9.1.1

Joukkorahoituksesta voi tulla varteenotettava rahoitusvaihtoehto vain sillä edellytyksellä, että sijoittajien luottamusta saadaan vahvistettua. Sääntelyelimellä on tässä keskeinen rooli.

9.1.2

Komissio mainitsee mahdolliset tulevat toimet, jotka olisi tarkoitus hyväksyä sen jälkeen, kun asiantuntijaryhmä on antanut lausuntonsa. ETSK katsoo, että rajatylittävän joukkorahoituksen edistäminen edellyttää ilman muuta lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden jo käyttöön ottamat (tai hyväksyttävänä olevat) kriteerit. Näillä ”uusilla markkinoilla” on kiinnitettävä erityistä huomiota kuluttajien etuihin ja suojelemiseen.

9.1.3

Yhdenmukaistamisen yhteydessä voitaisiin hyväksyä asetus taloudellisesti tuottavista joukkorahoitusalustoista ja sisällyttää siihen vähintään seuraavat seikat:

yksityiskohtaiset säännöt

tarjottavat palvelut

enimmäismäärät

ilmoitusvelvollisuudet (mukaan lukien mahdolliset eturistiriidat)

poikkeukset

kiellot (erityisesti kielto hankkia tai julkaista siihen liittyviä muita hankkeita)

vaatimus tasapuolisista toimintaedellytyksistä

rahoitusvaatimukset

julkisen rekisteröitymisen velvoite (julkisuus ja avoimuus).

9.1.4

Sponsorointi ja muut taloudellisesti tuottamattomat toimet tulisi jättää mahdollisen unionin lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, sillä niihin ei liity taloudellisesti tuottavien toimien riskejä. Mahdolliset sääntöjenvastaisuudet on jo otettu huomioon jäsenvaltioiden hallinnollisessa ja rikosoikeudellisessa lainsäädännössä.

9.1.5

ETSK ehdottaa, että joukkorahoitusta säänneltäisiin nimenomaan seuraavissa tapauksissa:

osakeyhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlasku tai merkintä (joukkovelkakirjojen tai osakkeiden ostaminen)

rajavastuuyhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlasku tai merkintä

korolliset lainat (yksityisille tai yrityksille).

9.1.6

Mahdollisen EU-lainsäädännön tulisi olla joustavaa ja tasapainoista, ja olisi vältettävä liiallista sääntelyä (joka voi muodostaa esteen joukkorahoituksen leviämiselle) sekä sijoittajien puutteellista suojelua. Sääntelyn tulisi siis olla objektiivista, läpinäkyvää ja oikeassa suhteessa sen päämääriin ja sijoittajien suojelun korkeaan tasoon nähden.

9.1.7

Sijoittajien tulee joka tapauksessa olla tietoisia, että riskin mahdollisuutta ei voida koskaan täysin poistaa.

9.1.8

Perusperiaatteina ovat hallinnollisten menettelyjen yksinkertaisuus ja byrokratian minimoiminen. Lisäksi vaaditaan

tasapuolisia toimintaedellytyksiä

hallintokulujen vähentämistä

lyhyitä käsittelyaikoja.

9.1.9

Lainsäädännöllä tulisi varmistaa, että joukkorahoitusalustat toimivat seuraavien perusperiaatteiden mukaisesti:

puolueettomuus

huolellisuus

asiakkaan edun mukaisesti toimiminen ja tiedon antaminen asiakkaille

sopimattomien kaupallisten menettelyiden välttäminen markkinoinnissa

yksinkertaiset valitusmenettelyt.

9.1.10

Mahdollisille sijoittajille tarjottavan tiedon tulisi olla

selkeää ja oleellista

asianmukaista ja täydellistä

puolueetonta ja todenmukaista

ei harhaanjohtavaa tarkoituksella tai siksi, että jokin tieto jätetään mainitsematta.

9.1.11

Verkossa hankkeita esittävien immateriaalioikeudet ovat suojattuja, kun EU-patentin luomista koskeva asetus tulee voimaan.

9.2   Vaihtoehtoisten rahoituslähteiden edistäminen

9.2.1

ETSK katsoo, että viranomaisten tulee kampanjoida joukkorahoituksen puolesta, jotta yrityksiä kannustettaisiin käyttämään yhä enemmän pääomamarkkinoita. Erityisesti pk-yrityksille tulee jakaa tietoa yhteistyössä niitä edustavien järjestöjen kanssa.

9.2.2

Sekä yrittäjille – erityisesti epäedullisessa asemassa oleville yrittäjille – että sijoittajille suunnatulla koulutuksella on myös tärkeä asema pyrittäessä saamaan joukkorahoitus osaksi Euroopan taloutta. Tätä varten on varattava riittävät varat, jotta voidaan siirtää tietoa alustojen hallinnoinnista ja riskien tehokkaasta arvioinnista.

9.2.3

Taloudellisesti tuottamaton joukkorahoitus

ETSK korostaa seuraavaa:

Tällainen rahoitus voi edistää yhteisiä eurooppalaisia arvoja, kuten yhteisvastuuta, monimuotoisuutta, demokratiaa ja vapautta. Onkin tärkeää, että unioni täydentää myös tällä alalla jäsenvaltioiden toimia ja tukee eurooppalaisen edun mukaisten alustojen luomista hankkeille, joilla pyritään vahvistamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja joissa työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä ja muilla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajilla voi olla aktiivinen rooli.

Joukkorahoitukselle olisi tunnustettava erityinen asema jäsenvaltioiden lainsäädännössä sekä muodoltaan että sisällöltään uudenlaisena taloudellisen tuen muotona, sillä se käsittää sekä tuote- että prosessi-innovoinnin. Tämä on seikka, joka jäsenvaltioiden tulee tunnustaa ja jota niiden tulee tukea.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  Alvin Toffler, The Third Wave, s. 86 ja sitä seuraavat sivut.

(2)  EUVL C 177, 11.6.2014, s. 1.

(3)  EP:n päätöslauselma Euroopan kuluttajapolitiikan uusista tavoitteista – 2012/2133 (INI).

(4)  COM(2013) 150 final.

(5)  Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 327, 12.11.2013, s. 11.

(6)  Direktiivi 2003/71/EY (EUVL L 345/64), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/73/EU (EUVL L 327/1).

(7)  Direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145/1).

(8)  Direktiivi 2007/64/EY (EUVL L 319/1).

(9)  Direktiivi 2008/48/EY (EUVL L 133/66).

(10)  Ehdotus direktiiviksi, COM(2011) 142 final.

(11)  Massolution (2013), Crowdfunding Industry Report 2012, http://www.crowdsourcing.org/research

(12)  European Banking Federation Facts and Figures (2012): http://www.ebf-fbe.eu/uploads/FF2012.pdf

(13)  http://www.bruegel.org/nc/blog/detail/article/1330-the-crowdfunding-phenomenon

(14)  Ks. Lausunnot aiheista ”Yritysten rahoittaminen: vaihtoehtoisten rahoitusmekanismien tutkiminen” ja ”Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta” (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(15)  Financial structure and growth. BIS Quarterly Review, maaliskuu 2014.

(16)  BCE: Survey on the access to finance of SMEs in the euro area, 2013.

(17)  EUVL C 77, 31.3.2009, s. 23; EUVL C 27, 3.2.2009, s. 7; EUVL C 351, 15.11.2012, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 33.

(18)  Eurostat: Structural business statistics overview, joulukuu 2013.

(19)  COM(2014) 168 final.

(20)  UEAPMEn tiedote 27.3.2014.

(21)  http://www.bofidi.be/en/nieuws-3/recent-posts/148-winwinloananinterestingalternativemethodoffinancing


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi henkilönsuojaimista”

COM(2014) 186 final – 2014/0108 (COD)

(2014/C 451/12)

Esittelijä:

Emmanuelle Butaud-Stubbs

Euroopan parlamentti päätti 2. huhtikuuta 2014 ja neuvosto 24. huhtikuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus henkilönsuojaimista

COM(2014) 186 final – 2014/0108 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää aiheellisena Euroopan komission ehdotusta korvata henkilönsuojaimista eli ”laitteista tai välineistä, jotka on suunniteltu henkilön käytettäväksi suojaamaan yhdeltä tai useammalta terveyttä tai turvallisuutta uhkaavalta vaaratekijältä” vuonna 1989 annettu direktiivi asetuksella, jotta sen soveltaminen olisi pakollista ja yhdenmukaista kaikissa jäsenvaltioissa.

1.2

ETSK katsoo, että useimmat ehdotetuista muutoksista ovat myönteisiä. Näitä ovat

yhdenmukaisuus tuotelainsäädännön yhteisten puitteiden kanssa

kaikkien niiden yksityisten ja julkisten toimijoiden vastuualojen selkiyttäminen, jotka omalta osaltaan varmistavat, että henkilönsuojaimet ovat ehdotetun asetuksen ja sen liitteisiin sisältyvien vaatimusten mukaisia

kahden uuden henkilönsuojainluokan käyttöönotto: mittatilaustyönä valmistettavat henkilönsuojaimet ja yksilöllisesti säädettävät henkilönsuojaimet

vaatimustenmukaisuustodistusten uusi viiden vuoden voimassaoloaika.

1.3

ETSK epäilee kuitenkin joidenkin ehdotettujen muutosten tarkoituksenmukaisuutta. Näitä ovat

soveltamisalan laajentaminen henkilönsuojaimiin, jotka suojaavat kuumuudelta, kosteudelta ja vedeltä

ilmoitettavia tietoja koskevien kielijärjestelyjen moninaisuus.

1.4

Lisäksi ETSK katsoo, että henkilönsuojainten käytön tulisi olla osa yleistä työpaikkojen riskienehkäisemispolitiikkaa, joka käsittää muun muassa seuraavat osa-alueet:

vaaratekijöiden täsmällinen määrittely

työpisteiden mukauttaminen vaaroille altistumisen vähentämiseksi

työn organisoinnin muuttaminen

työntekijöille annettava riskien ehkäisemistä, ergonomiaa ja henkilönsuojainten käyttöä koskeva koulutus.

1.5

Kaikki nämä tavoitteet sisältyvät keskeisenä osana 6. kesäkuuta 2014 hyväksyttyyn uuteen eurooppalaiseen työterveys- ja työturvallisuusstrategiaan vuosiksi 2014–2020, ja olisi toivottavaa, että asetusehdotuksessa COM(2014) 186 final viitattaisiin siihen. On syytä muistaa, että 3 miljoonaa työntekijää joutui vuonna 2013 vakavan onnettomuuden uhriksi työpaikallaan.

1.6

Lisäksi on valitettavaa, ettei eurooppalaisten henkilönsuojainmarkkinoiden taloudellista merkitystä ole otettu huomioon. Markkinoiden koon arvioidaan olleen vuonna 2010 noin 10 miljardia euroa ja kasvavan jatkuvasti teknologisen innovoinnin ajamana (uudet kuidut, älykkäät tekstiilit, nanomateriaalit jne.), ja niillä vastataan suojelun tarpeen lisäksi myös yhteiskunnallisiin mukavuuden, hyvinvoinnin, keveyden ja estetiikan tarpeisiin.

1.7

ETSK pitää valitettavana myös sitä, ettei henkilönsuojainten kunnossapito-, valvonta- ja huoltomenettelyihin, useamman henkilön käytössä oleviin henkilönsuojaimiin eikä käytettyihin henkilönsuojaimiin ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

2.   Ehdotetun asetuksen sisältö

2.1   Vuoden 1989 direktiivin ansiot ja rajat

2.1.1

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan perustuvalla ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on tarkoitus korjata henkilönsuojainten sisämarkkinoiden toiminnassa havaitut puutteet.

2.1.2

Direktiivi 89/686/ETY henkilönsuojaimista annettiin 21. joulukuuta 1989, ja sitä alettiin soveltaa täysimääräisesti 1. heinäkuuta 1995.

2.1.3

Direktiivin mukaan henkilönsuojaimet ovat ”laitteita tai välineitä, jotka on suunniteltu henkilön käytettäväksi suojaamaan yhdeltä tai useammalta terveyttä tai turvallisuutta uhkaavalta vaaratekijältä”.

2.1.4

Direktiivissä vahvistetaan perusvaatimukset, joiden mukaisia henkilönsuojainten on oltava, jotta ne voidaan saattaa EU:n markkinoille ja jotta ne voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla. Henkilönsuojaimet on suunniteltava ja valmistettava direktiivin säännösten mukaisesti. Valmistajien on kiinnitettävä niihin CE-merkintä ja annettava käyttäjille ohjeet henkilönsuojainten varastointia, käyttöä, puhdistusta, kunnossapitoa, huoltoa ja desinfiointia varten.

2.1.5

Direktiivin täytäntöönpanossa on ilmennyt muutamia ongelmia vuodesta 1995:

Tulkintaerot kansallisissa säännöksissä, joilla direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ovat johtaneet sisämarkkinoiden pilkkoutumiseen.

Valmistajat ja ilmoitetut laitokset ovat ymmärtäneet osan säännöksistä virheellisesti.

Tietyt henkilönsuojainluokat on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle ilman kunnollisia perusteita (samaa suojainta on pidetty soveltamisalaan kuuluvana henkilönsuojaimena kun se on ollut ammattilaiskäytössä – esimerkiksi astianpesukäsineet ravintolassa – ja soveltamisalaan kuulumattomana kun se on ollut yksityiskäytössä).

2.1.6

Lisäksi Euroopan komission tavoitteena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja saattaa vuoden 1989 direktiivi yhdenmukaiseksi uuden lainsäädäntökehyksen kanssa, jossa vahvistetaan yhteiset puitteet tuotteita koskevalle EU:n yhdenmukaistamislainsäädännölle.

2.2   Ehdotetun asetuksen sisältö

2.2.1   Soveltamisalan tarkistaminen

2.2.1.1

Soveltamisalaan kuuluvat vastedes yksityiseen käyttöön tarkoitetut henkilönsuojaimet, jotka suojaavat kuumuudelta, kosteudelta ja vedeltä (astianpesukäsineet, uunikintaat, kumisaappaat jne.), kun sen sijaan asetusta ei enää sovelleta kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen käyttäjien suojakypäriin, joihin sovelletaan asiaankuuluvaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntöä.

2.2.2   Yhdenmukaistaminen tuotteita koskevalle unionin yhdenmukaistamislainsäädännölle tyypillisten säännösten kanssa

2.2.2.1

Kaikkien asianomaisten talouden toimijoiden – valmistajat, valtuutetut edustajat, tuojat ja jakelijat – velvollisuudet määritellään tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön säännösten mukaisesti. Vuonna 2008 annettu uusi lainsäädäntökehys on horisontaalinen sisämarkkinaväline, jonka tarkoituksena on tehostaa tuoteturvallisuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä (asetus (EY) N:o 765/2008 akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta ja päätös N:o 768/2008/EY tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista).

2.2.3   Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen uusi jaottelu riskiluokittain

2.2.3.1

Henkilönsuojaimet jaetaan kolmeen vaaraluokkaan, joista jokaisella on oma sertifiointimenettelynsä

Vaaraluokat

Sertifiointimenettelyt

Esimerkkejä

Luokka I

Vähäiset vaarat, jotka liittyvät mekaanisiin pinnallisiin vaurioihin, kosketukseen veden tai kuumien pintojen kanssa (alle 50 oC), auringonvalolle altistumiseen ja muihin kuin äärimmäisiin ilmasto-oloihin

Itsesertifiointi

Sisäinen tuotannonvalvonta (moduuli A – liite IV)

astianpesukäsineet, uunikintaat, aurinkolasit

Luokka II

Muilta kuin vähäisiltä vaaroilta (I) ja hyvin vakavilta vaaroilta (III) suojaavat henkilönsuojaimet

Mittatilaustyönä valmistettavat henkilönsuojaimet, lukuun ottamatta vähäisiltä vaaroilta suojaavia henkilönsuojaimia

EU-tyyppitarkastus (moduuli B – liite V)

Sisäiseen tuotannonvalvontaan perustuva tyypinmukaisuus (moduuli C – liite VI)

suojakypärät, varoitusliivit

Luokka III

Hyvin vakavat vaarat: haitalliset aineet, voimakkaat kemikaalit, ionisoiva säteily, korkeat lämpötilat (yli 100 oC), matalat lämpötilat (alle - 50 oC), putoaminen korkealta, sähköiskut, jännitetyö, hukkuminen, moottorisahojen viillot, korkeapaineleikkaus, luotien aiheuttamat vauriot ja veitsenpistot, haitallinen melu jne.

EU-tyyppitarkastus (moduuli B – liite V) + täydentävä menettely, jossa osallisena ilmoitettu laitos:

tuotekohtaiseen tarkastukseen perustuva tyypinmukaisuus (moduuli F – liite VII) tai

tuotantoprosessin laadunvarmistukseen perustuva tyypinmukaisuus (moduuli D – liite VIII)

Sertifioidun laitoksen numero

hengityksensuojaimet, korkealta putoamisen estävät henkilönsuojaimet

2.2.3.2

Luokkaan III on lisätty uusia vaaroja: niitä ovat esimerkiksi veitsenpistot ja haitallinen melu.

2.2.3.3

Ehdotetun asetuksen 3 artiklan mukaisten yksilöllisesti säädettävien henkilönsuojainten kohtelu ei ole täysin selvää: mihin vaaraluokkaan ne kuuluvat ja mitä sertifiointimenettelyä niihin sen mukaisesti sovelletaan?

2.2.4   Vaatimustenmukaisuustodistuksen voimassaoloajan rajaaminen viiteen vuoteen

2.2.4.1

Tämä merkittävä muutos perustuu eräiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten pyyntöön, sillä ne olivat havainneet markkinoillaan henkilönsuojaimia, joilla oli edelleen voimassa olevat todistukset, vaikka säännöt olivat muuttuneet perinpohjaisesti (muun muassa pelastusliivien tapauksessa).

2.2.5   Olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten täsmentäminen

2.2.5.1

Asetuksessa on poistettu seuraavat esitetyt kolmeen vaararyhmään liittyvät vaatimukset, jotka ovat osoittautuneet hankalasti noudatettaviksi tai epätietoisuutta aiheuttaviksi:

suojaaminen mekaaniselta tärinältä (kohta 3.1.3)

suojaaminen melun haitallisilta vaikutuksilta (kohta 3.5)

suojaaminen ionisoivalta säteilyltä (kohta 3.9.1).

2.2.6   Ilmoitettujen laitosten valvonnan tehostaminen

2.2.6.1

Jäsenvaltioilla on laajemmat ilmoitettujen laitosten valvontavaltuudet. Jäsenvaltiot voivat vastustaa laitoksen ilmoittamista, jos se ei ole ollut toiminnassa vuosiin, jos sillä ei oletettavasti ole henkilöresursseja eikä teknisiä resursseja todistusten myöntämiseen tai jos se on myöntänyt aiemmin vaatimustenmukaisuustodistuksia henkilönsuojaimille, jotka eivät täytä vaatimuksia.

2.2.7   Siirtymäaika voimaantulon jälkeen

2.2.7.1

Asetuksen voimaantulon jälkeen on varattu kahden vuoden siirtymäaika, jotta valmistajilla, ilmoitetuilla laitoksilla ja jäsenvaltioilla olisi aikaa sopeutua uusiin vaatimuksiin.

3.   Yleistä

3.1

Onko soveltamisalan laajentaminen yksityiseen käyttöön tarkoitettuihin, pieniltä vaaroilta kuten vedeltä tai kosteudelta suojaaviin henkilönsuojaimiin toimiva ratkaisu? Miten asiasta tiedotetaan kuluttajille? CE-merkintävaatimukset (luettavuus, muoto jne.), joita sovelletaan kaikkiin myynnissä, vuokrattavana tai lainattavana oleviin yksityiskäyttöön tarkoitettuihin henkilönsuojaimiin, olisi ehkä syytä täsmentää samaan tapaan kuin esimerkiksi tekstiilien ainesosien ja huolto-ohjeiden merkintävaatimukset on täsmennetty. Johtavatko uudet velvoitteet myyntihintojen nousuun?

3.2

On valitettavaa, ettei tekstissä viitata teknologian kehitykseen, joka kuitenkin on erityisen keskeinen osatekijä: kehitystä tapahtuu muun muassa kuitujen ja tekstiilien alalla (teflon, lateksi, neopreeni, nitriili jne.), pinnoitus- ja suodatustekniikoissa, anturien käytössä ja mikroelektronisissa sensoreissa, jotka pystyvät välittämään tietoa tai energiaa (nk. älykkäät tekstiilit) vaaroilta suojaamisen tehostamiseksi.

3.3

Myöskään eurooppalaisten henkilönsuojainmarkkinoiden (tekstiilit, vaatetus, jalkineet, lisävarustevalmistajat) potentiaalia ei mainita lainkaan, vaikka Euroopan komissio on maininnut ne vuonna 2007 yhtenä teollisuuden johtavana markkina-alana.

3.4

Asetusehdotuksessa ei käsitellä riittävästi inhimillisiä näkökohtia: henkilönsuojainten optimaalinen käyttö edellyttää, että työntekijöille järjestetään tiedotus- ja koulutustilaisuuksia, joissa esitellään vaaratekijöitä ja henkilönsuojainten käyttötilanteita ja annetaan opastusta ja tarpeellisia neuvoja. Lisäksi tarvitaan henkilönsuojainten koe- ja testijaksoja, joiden aikana varmistetaan niiden soveltuvuus käyttäjien ruumiinrakenteeseen ja työpisteisiin (liitteessä II olevaa 1.3 kohtaa tulee täydentää muun muassa kansallisella tasolla saatujen kokemusten perusteella).

3.5

Kaikki nämä seikat kuuluvat toki turvallisuutta ja terveyttä käsittelevään 12. kesäkuuta 1989 annettuun direktiiviehdotukseen (89/391/ETY), jonka tavoitteena on työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen ja jossa kuvataan työnantajien velvoitteet ja työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet.

3.6

Henkilönsuojainten alalla sovellettava politiikka on osa yrityksen tai toimialan soveltamaa yleistä riskeille altistumisen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa. Sen lähtökohtia ovat vaaratekijöiden täsmällinen määrittely ja niiden vähentämiseksi tai poistamiseksi toteutettavien toimenpiteiden kartoittaminen: voidaan esimerkiksi tutkia mahdollisuutta käyttää soveltuvaa ilmanottolaitetta ennen hengityksensuojaimiin turvautumista. Kollektiivisen riskienehkäisyratkaisun tulee aina olla ensisijainen vaihtoehto henkilökohtaisten suojainten sijaan.

3.7

Vaarojen arviointityö tehdään yrityksen sisäisten kumppaneiden eli henkilöstöorganisaatioiden, henkilöstön edustajien, työsuojelulautakuntien ym. tai ulkoisten kumppaneiden eli työterveyshuollon, suunnittelutoimiston, julkisen työolojen kehittämisviraston tms. kanssa.

3.8

Erityistä huomiota tulee kiinnittää henkilönsuojainten kunnossapito-, valvonta- ja huoltomenettelyihin, jotta suojaimet suojaisivat parhaalla mahdollisella tavalla niiltä vaaroilta, joita varten ne on suunniteltu. Kunnossapito käsittää muun muassa tarkastamisen, puhdistuksen, korjaamisen ja soveltuvan säilytystavan.

3.9

Asetusehdotuksessa käsitellään vain osittain tilanteita, joissa altistutaan moninkertaisille vaaroille.

3.10

Asetusehdotuksessa ei käsitellä henkilönsuojaimia, jotka ovat useamman henkilön käytössä (esim. suojakypärät työmaalla). Näitä tapauksia varten olisi määriteltävä hygieniasäännöt.

3.11

Asetusehdotuksessa ei myöskään käsitellä kysymystä henkilösuojainten käytön soveltuvuusrajoituksista: kaikki työntekijät eivät terveyssyistä pysty käyttämään henkilönsuojaimia. Miten työnantaja, jota sitoo yleinen turvallisuusvelvoite, ratkaisee tilanteen näissä harvinaisissa mutta reaalisissa tapauksissa: siirretäänkö työntekijä toiseen työhön, mukautetaanko työpistettä tms.?

3.12

Asetusehdotuksessa ei mainita käytettyjä henkilönsuojaimia, vaikka eräiden kansallisten lähteiden mukaan tällaiset luokan I vaaroihin liittyvät markkinat ovat kasvussa etenkin siksi, että talouskriisin vaikutukset tuntuvat monilla henkilönsuojaimia eniten käyttävillä toimialoilla (rakennusala, julkiset urakat, liikenne jne.).

4.   Erityistä

4.1

Ehdotetun asetuksen teksti, johdanto-osan 24 kappale: Henkilösuojainten vaatimustenmukaisuustodistuksen viiden vuoden voimassaoloaika varmistaa sen, että tarkastus voidaan tehdä uusimman käytössä olevan tieteellisen tiedon pohjalta, mikä on täysin 12. kesäkuuta 1989 annetussa puitedirektiivissä 89/391/ETY tarkoitettujen ehkäiseviä toimenpiteitä ja työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista koskevien tavoitteiden mukaista. Mikäli vaatimukset eivät ole muuttuneet merkittävästi, sovelletaan yksinkertaistettua menettelyä.

4.2

Asetuksen 3 artiklaan olisi aiheellista lisätä useita määritelmiä: ”käytetyt henkilönsuojaimet”, 11 ja 13 artiklassa mainitut ”valvontaviranomaiset” ja ”ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset”, jotka vastaavat kansallisella tasolla ilmoituksen tekemisestä niistä laitoksista, joilla on valtuudet valvoa henkilönsuojainten vaatimustenmukaisuutta.

4.3

Asetuksen 8 artiklan 3 kohta: Teknisten asiakirjojen säilyttämisajaksi asetettu 10 vuotta voi vaikuttaa liialliselta, etenkin kun vaatimustenmukaisuustodistus on voimassa vain viisi vuotta. Eivätkö molemmat rajakohdat voisi olla viisi vuotta?

4.4

Asetuksen 8 artiklan 3, 7 ja 10 kohta, 9 artiklan 2 kohdan a alakohta, 10 artiklan 3, 4 ja 7 kohta, 11 artiklan 2 kohta, 13 artikla, 15 artiklan 1 kohta, 15 artikla (15 artiklan 2 ja 3 kohta) ja liitteessä II oleva 2.12 kohta: Mainituissa kohdissa säädetään erilaisista kielijärjestelyistä henkilönsuojaimiin ja niihin sovellettavien menettelyjen noudattamiseen liittyviä eri asiakirjoja varten:

Käytössä on EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä peräisin oleva ilmaisu ”loppukäyttäjien helposti ymmärtämä kieli”, joka voi kuitenkin vaikuttaa melko subjektiiviselta.

Liitteessä II olevassa 2.12 kohdassa mainitaan myös kielikysymys: tunnistemerkkien ”on oltava kirjoitettu sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa laitetta tullaan käyttämään”.

Asetuksen 15 artiklassa (15 artiklan 2 ja 3 kohdassa) käytetään puolestaan oikeudellisesti täsmällisempää ilmaisua ”sen jäsenvaltion vaatimat kielet, jonka markkinoilla henkilönsuojaimia asetetaan saataville”.

ETSK ymmärtää perusteet, joiden vuoksi on päädytty kolmeen erilliseen kielijärjestelyyn, mutta suosittaa, että asian yksinkertaistamiseksi käytetään yksinomaan viimeksi mainittua ilmaisua.

4.5

Asetuksen 15 artiklan 3 kohta: Ilmaisu ”jatkuvasti ajan tasalla” voidaan tulkita eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Miksei aseteta säännöllistä määräaikaa, esimerkiksi joka vuosi?

4.6

Asetuksen 42 artikla: Voimaantulon jälkeen varattu kahden vuoden jakso on lyhyt ennen kaikkea jäsenvaltioille, joiden hallinnolliset rakenteet ovat vaatimattomat, kun otetaan huomioon tarvittavien muutosten lukumäärä (kaikkien ilmoitettujen laitosten ilmoittaminen uudestaan 28 jäsenvaltion laajuisesti, vaatimustenmukaisuustodistusten voimassaoloajan muuttaminen). Se on kuitenkin tarpeellinen ehkäiseviä toimenpiteitä ja työolojen parantamista koskevien tavoitteiden kannalta etenkin työtapaturmien vähentämiseksi.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/81


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi köysiratalaitteistoista”

COM(2014) 187 final – 2014/0107 (COD)

(2014/C 451/13)

Esittelijä:

Jan Simons

Neuvosto päätti 24. huhtikuuta 2014 ja Euroopan parlamentti 2. huhtikuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus köysiratalaitteistoista

COM(2014) 187 final – 2014/0107 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 184 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa voimassa olevan direktiivin tietyiltä osin eriävien tulkintojen vuoksi valintaa antaa aiheesta asetus sekä päätöstä asettaa oikeusperustaksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 114 artikla.

1.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetulla asetuksella mukautetaan direktiivi 2000/9/EY vuonna 2008 hyväksyttyyn tuotelainsäädäntöpakettiin ja etenkin uutta lainsäädäntökehystä koskevaan päätökseen N:o 768/2008/EY, josta komitea on jo antanut myönteisen lausunnon.

1.3

ETSK kehottaa tutkimaan tarkkaan etenkin saksankielisen toisinnon terminologiaa ja määritelmiä sekä voimassa olevan direktiivin kiistatta hyvien elementtien – tai kyseiseen direktiiviin perustuvien elementtien – siirtämistä asetukseen.

1.4

ETSK katsoo, että ehdotuksessa on liikaa puutteellisuuksia, jotta ne voitaisiin luetella päätelmissä. Komitea viittaa etenkin kohtaan 4.2 ja sitä seuraaviin kohtiin sekä kohtaan 5, jossa esitetään myös ratkaisuja.

2.   Johdanto

2.1

ETSK antoi jo vuonna 1994 lausunnon (1) Euroopan komission ehdotuksesta direktiiviksi henkilökuljetukseen tarkoitetuista köysiratalaitteistoista. Lausunnossaan ETSK kannatti komissiota ja etenkin sen ”asettamaa tavoitetta varmistaa jäsenvaltioiden koordinoitu toiminta ja tiukan valvonnan luominen Euroopan unionissa, jotta saavutetaan ja säilytetään korkea turvallisuuden taso ja vähennetään näin tulevien onnettomuuksien riskiä”.

2.2

Tuloksena oli myös määrä olla ”laajapohjaisemmin toimiva ja kilpailukykyisempi teollisuudenala, joka kykenee selviytymään entistä paremmin maailmanmarkkinoilla. Koska suurin osa maailmanmarkkinoilla toimivista valmistajista tulee Euroopasta, kaikilla myyntinäkymien parantamiseen tähtäävillä toimilla on oltava järkevät ja toimivat perusteet.”

2.3

Köysiratalaitteistojen käyttö liittyy varsinkin vuoristoalueilla erityisesti matkailuun, jolla on kyseisten alueiden taloudessa tärkeä sija ja jonka merkitys jäsenvaltioiden kauppataseelle kasvaa jatkuvasti (2).

2.4

Jäsenvaltioilla on vastuu henkilöiden kuljettamiseen tarkoitettujen köysiratalaitteistojen turvallisuuden varmistamisesta rakennusvaiheen, käyttöönoton ja käytön aikana. Ne vastaavat lisäksi yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa maankäyttöoikeudesta, aluesuunnittelusta ja ympäristönsuojelusta. Jäsenvaltioiden lainsäädännöt eroavat huomattavasti kunkin maan kansallisessa tuotannossa käytettyjen teknisten ratkaisujen samoin kuin paikallisten käytäntöjen ja taitotiedon osalta. Lisäksi lainsäädännöissä säädetään erityisistä mitoituksista ja laitteista ja erityisominaisuuksista. Tämä tilanne, joka velvoittaa valmistajat määrittelemään tuotteensa uudelleen jokaisten markkinoiden osalta, on standardiratkaisujen tarjoamiselle kielteinen.

2.5

Köysiratalaitteistojen turvallisuuden varmistamiseksi on noudatettava olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia. Näitä vaatimuksia on sovellettava vastuuntuntoisesti, jotta otetaan huomioon tekniikan taso niin markkinoille saattamisen ja käyttöönoton ajankohtana kuin käytön aikana sekä tekniset ja taloudelliset vaatimukset.

2.6

Lisäksi köysiratalaitteistot voivat olla rajojen yli rakennettuja. Siten niiden toteuttamisessa voidaan joutua ristiriitaan eri valtioiden keskenään ristiriitaisten säännöstöjen kanssa.

2.7

Asiasta säädettiin kuitenkin vasta vuonna 2000. Direktiivi 2000/9/EY henkilökuljetukseen tarkoitetuista köysiratalaitteistoista (3) annettiin 20. maaliskuuta 2000, ja sen soveltaminen alkoi 3. toukokuuta 2002. Direktiivin 2000/9/EY soveltamisalaan kuuluvien köysiratalaitteistojen keskeiset tyypit ovat raiteilla kulkevat köysiradat, korihissit, irrotettavat tuolihissit, köysipuristimilla kiinnitetyt tuolihissit, köysiriippuradat, kahden köyden varassa olevat korihissit, yhdistelmälaitteistot (jotka koostuvat useista köysiratatyypeistä kuten kori- ja tuolihisseistä) ja vetohissit.

2.8

Nyt – yli kymmenen vuotta myöhemmin – on köysiratalaitteistoja käsittelevää lainsäädäntöä eri syistä tarkistettava.

3.   Ehdotuksen tiivistelmä

3.1

Ehdotuksen tarkoituksena on korvata direktiivi 2000/9/EY asetuksella ja mukauttaa direktiivi 2000/9/EY vuonna 2008 hyväksyttyyn tuotelainsäädäntöpakettiin ja etenkin uutta lainsäädäntökehystä koskevaan päätökseen N:o 768/2008/EY.

3.1.1

Uutta lainsäädäntökehystä koskevassa päätöksessä vahvistetaan yhteiset puitteet tuotteita koskevalle EU:n yhdenmukaistamislainsäädännölle. Nämä puitteet koostuvat säännöksistä, joita käytetään yleisesti EU:n tuotelainsäädännössä (esim. määritelmät, talouden toimijoiden velvollisuudet, ilmoitetut laitokset ja suojamekanismit). Näitä yhteisiä säännöksiä on vahvistettu, jotta käytännössä varmistettaisiin direktiivien tehokkaampi soveltaminen ja valvonta. Mukaan on otettu uusia keinoja, kuten tuojien velvollisuuksia, jotka ovat olennaisen tärkeitä markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden parantamisen kannalta.

3.1.2

Ehdotuksella pyritään myös ratkaisemaan tiettyjä ongelmia, joita on koettu direktiivin 2000/9/EY täytäntöönpanon yhteydessä. Viranomaisilla, ilmoitetuilla laitoksilla ja valmistajilla on ollut eriäviä näkemyksiä siitä, kuuluvatko tietyntyyppiset laitteistot direktiivin 2000/9/EY soveltamisalaan ja onko ne sen vuoksi valmistettava ja sertifioitava direktiivin vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

3.1.3

Myös siitä on ollut erilaisia näkemyksiä, pitäisikö tiettyjä laitteita pitää osajärjestelminä, infrastruktuurina vai turvakomponentteina.

3.1.4

Direktiivissä ei myöskään täsmennetä, mitä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen tyyppiä osajärjestelmiin olisi sovellettava.

3.2

Nämä erilaiset näkemykset ovat johtaneet markkinoiden vääristymiseen ja talouden toimijoiden erilaiseen kohteluun. Kyseisten laitteistojen valmistajien ja ylläpitäjien on ollut muutettava laitteita tai teetettävä lisäsertifiointeja, mikä on johtanut lisäkustannuksiin ja viivästyksiin laitteistojen hyväksyntämenettelyissä ja käyttöönotossa.

3.3

Ehdotetulla asetuksella pyritään sen vuoksi lisäämään direktiivin 2000/9/EY soveltamisalan oikeudellista selkeyttä ja parantamaan näin asianomaisten säännösten täytäntöönpanoa.

3.4

Direktiivissä 2000/9/EY on myös säännöksiä, jotka koskevat osajärjestelmien vaatimustenmukaisuuden arviointia. Siinä ei kuitenkaan määritellä konkreettisesti menettelyä, jota valmistajan ja ilmoitetun laitoksen tulisi noudattaa, eikä myöskään täsmennetä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, jotka ovat valmistajien käytettävissä turvakomponenttien osalta. Ehdotetussa asetuksessa mukautetaankin osajärjestelmien osalta käytettävissä olevat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt turvakomponenttien tapauksessa jo sovellettaviin menettelyihin. Perustana käytetään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyviä yhteisiä puitteita koskevassa päätöksessä N:o 768/2008/EY (uutta lainsäädäntökehystä koskeva päätös) vahvistettuja vaatimustenmukaisuuden arviointimoduuleja. Tässä yhteydessä siinä säädetään turvakomponentteihin sovellettavan nykyisen järjestelmän mukaisesti myös CE-merkinnän kiinnittämisestä sen osoittamiseksi, että tuote on asetuksen säännösten mukainen.

3.5

Ehdotuksessa otetaan huomioon eurooppalaisesta standardoinnista 25. lokakuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012 (4). Ehdotukseen sisältyvät seuraavat seikat:

soveltamisalan selkeyttäminen sekä kuljettamiseen että vapaa-ajan käyttöön tarkoitettujen köysiratalaitteistojen osalta

osajärjestelmiin sovellettavien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen käyttöönotto perustuen turvakomponentteihin sovellettaviin nykyisiin vaatimustenmukaisuuden arviointimoduuleihin, jotka on mukautettu uutta lainsäädäntökehystä koskevaan päätökseen

mukauttaminen uutta lainsäädäntökehystä koskevaan päätökseen.

Ehdotetun asetuksen soveltamisalaan eivät sisälly

vapaa-ajankäyttöön markkinoilla tai huvipuistoissa tarkoitetut köysiratalaitteistot

tietyt maataloudessa tai teollisuudessa käytettävät köysiratalaitteistot

köysivetoiset laitteistot, joissa käyttäjät tai kantavat yksiköt ovat veden varassa.

3.6

Ehdotuksessa säilytetään turvakomponentteihin sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt. Uutta lainsäädäntökehystä koskevan päätöksen mukaisesti siinä kuitenkin saatetaan vastaavat moduulit ajan tasalle.

3.7

Ehdotuksessa säilytetään vaatimus, että ilmoitetun laitoksen on osallistuttava kaikkien osajärjestelmien ja turvakomponenttien suunnittelu- ja tuotantovaiheeseen.

3.8

Ehdotuksella otetaan käyttöön osajärjestelmiin sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, jotka perustuvat uutta lainsäädäntökehystä koskevassa päätöksessä säädettyihin vaatimustenmukaisuuden arviointimoduuleihin. Lisäksi otetaan käyttöön osajärjestelmiä koskeva CE-merkintä, koska osajärjestelmiä ei ole syytä kohdella eri tavoin kuin turvakomponentteja.

3.9

Ehdotuksessa vahvistetaan ilmoitettuja laitoksia koskevia ilmoitusperusteita ja otetaan käyttöön ilmoittavia viranomaisia koskevia erityisvaatimuksia. Mukauttaminen uusiin tekniikoihin on tarpeen sähköisen ilmoittamisen mahdollistamiseksi. On tärkeää säätää ajanjaksosta, jonka aikana voidaan selvittää mahdolliset epäilykset tai huolenaiheet vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden suhteen, ennen kuin ne alkavat toimia ilmoitettuina laitoksina.

4.   Yleistä

4.1

Koska nyt on osoittautunut, ettei direktiivien säännösten yhdenmukaista tulkintaa voida aina varmistaa, ETSK katsoo, että tällaisissa yhdenmukaistamispyrkimyksissä (5), joilla on tarkoitus edistää tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, varmistetaan yhdenmukainen tulkinta antamalla asetus. Tämän vuoksi ETSK kannattaa valintaa antaa asetus sekä päätöstä asettaa oikeusperustaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla.

4.1.1

Jos asetuksen täytäntöönpanon valvonta annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi, komission olisi valvottava täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta.

4.2

Asetukseen on kuitenkin myös siirrettävä huolellisesti nykyisen direktiivin kiistatta hyvät elementit ja niihin perustuvat säännökset ja hyviksi osoittautuneet menettelyt (6). Samalla on kiinnitettävä huomiota asetuksen uusien elementtien tarkkaan kielelliseen muotoiluun.

4.2.1

Ei ole ymmärrettävää, miksi asetuksen otsikosta on poistettu ilmaus ”henkilökuljetukseen tarkoitetut”, vaikka johdanto-osan 8 kappaleessa nimenomaan todetaan, että soveltamisala on sama kuin direktiivin soveltamisala.

4.2.2

Tekniset termit eroavat osittain huomattavasti köysiratalaitteistoja koskevista yhdenmukaistetuista standardeista, ja ne olisi yhtenäistettävä.

4.2.3

Ehdotetun asetuksen (2 artiklan 2 kohdan a alakohdan) nykyisen sanamuodon pohjalta ei voida erotella selvästi toisistaan direktiivissä 95/16/EY tarkoitettuja hissejä (etenkään vinohissejä) ja raiteilla kulkevia köysiratoja. Asiaa koskevat tiedot, jotka esitetään johdanto-osan 11 kappaleessa, ovat riittämättömät eivätkä sovellu yksiselitteiseen luokitteluun käytännössä. On tärkeää, että voidaan edelleen rakentaa hissidirektiivissä tarkoitettuja vinohissejä erilaisia ulkokäyttötarkoituksia varten (laaksossa sijaitsevan pysäköintialueen ja korkealle rakennetun linnan tai vanhan kaupunkikeskustan väliset yhteydet, laskettelurinteiden väliset yhteydet jne.).

4.2.4

Ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa suljetaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle veden varassa olevat laitteistot. Väärinkäsitysten ja erilaisten tulkintojen välttämiseksi asetukseen on lisätty johdanto-osan 12 kappale, joka ei kuitenkaan selvennä asiaa. Ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan f alakohtaa olisi tarkennettava siten, että siinä erotellaan direktiivissä 2000/9/EY määritellyn mukaiset ”köysivetoiset lautat” ja ”vesihiihtohissit”.

4.2.5

Henkilökuljetukseen tarkoitettuihin köysiratalaitteistoihin sovelletaan – toisin kuin muissa direktiiveissä (esimerkiksi konedirektiivissä) – säänneltyjä lupamenettelyjä, jotka määritellään jäsenvaltioissa. Näin ollen osajärjestelmissä ja turvakomponenteissa ei ole tarpeen ilmoittaa tuotenimeä eikä postiosoitetta, sillä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksien (7), joihin kyseiset tiedot sisältyvät, on oltava sekä laitteessa että toimivaltaisilla viranomaisilla. Jotta saadaan kuva kyseisen artiklan taloudellisesta merkityksestä, mainittakoon esimerkkinä, että köysipuristimilla kiinnitettyjen tuolihissien tapauksessa kyse olisi 500 kilvestä. Ehdotuksen 11 artiklaa (II luku) onkin muutettava siten, että poistetaan ensimmäisestä virkkeestä ilmaus ”osajärjestelmässä tai turvakomponentissa tai, jos se ei ole mahdollista, turvakomponentin pakkauksessa ja”.

4.2.6

Ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan huvipuistoissa käytettävät köysiratalaitteistot, jotka on tarkoitettu yksinomaan vapaa-ajan käyttöön. On kysyttävä, mitä eroa on turvallisuusmääräysten tai olennaisten vaatimusten soveltamisessa, jos henkilö, joka on köysiratalaitteistossa, hyödyntää sitä yksinomaan vapaa-ajankäyttöön tai kuljetustarkoituksessa. Komitea suosittaakin, että tekstissä säilytetään vain ilmaus ”kiinteät ja siirrettävät markkina- ja huvipuistolaitteistot”.

4.2.7

Johdanto-osan 57 ja 58 kappaleissa sekä 41 artiklassa määritellään siirtymäsäännökset. Ehdotuksesta puuttuu kuitenkin yleinen toteamus, ettei ehdotettu asetus koske jo toiminnassa olevia laitteistoja. Ehdotuksen 9 artiklaan onkin uutena 3 kohtana lisättävä seuraava köysiratalaitteistoista annetussa direktiivissä (johdanto-osan 28 kappale) oleva maininta: ”Kaikkien olemassa olevien laitteistojen muuttaminen uusia laitteita koskevien säännösten mukaiseksi ei ole välttämätöntä.” Lisäksi 9 artiklaan on nykyisen 3 kohdan jälkeen lisättävä säännöksiä, jotka mahdollistavat köysiratalaitteistojen ottamisen uudelleen käyttöön. ”Köysiratalaitteistot voidaan ottaa uudelleen käyttöön seuraavin edellytyksin:

Kun köysiratalaitteistoja otetaan uudelleen käyttöön, on käytettävä turvakomponentteja ja osajärjestelmiä, joiden vaatimustenmukaisuus on arvioitu ja jotka on saatettu markkinoille direktiivin 2000/9/EY tai tämän asetuksen mukaisesti.

Siirrettävän laitteiston on oltava sellaisessa teknisessä kunnossa, että sen turvallisuuden taso vastaa uudelleenkäyttöönoton jälkeen uusien laitteistojen turvallisuustasoa.”

4.2.8

Ehdotuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ilmoitettujen laitosten on pyynnöstä toimitettava muille ilmoitetuille laitoksille tiedot myös vaatimustenmukaisuuden arvioinnin myönteisistä tuloksista. Ilmoitetut laitokset ovat riippumattomia instituutioita, jotka toimivat taloudellisin perustein. Jotta tässä yhteydessä vältetään tietämyksen siirto, on poistettava ilmaus ”ja pyynnöstä myös myönteisiin tuloksiin”.

4.3

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetulla asetuksella mukautetaan direktiivi 2000/9/EY vuonna 2008 hyväksyttyyn tuotelainsäädäntöpakettiin ja etenkin uutta lainsäädäntökehystä koskevaan päätökseen N:o 768/2008/EY, josta komitea on jo antanut myönteisen lausunnon (8).

5.   Erityistä

Huomioita ehdotetun asetuksen muista johdanto-osan kappaleista ja artikloista

5.1

Ehdotetun asetuksen saksankielisessä toisinnossa käytetään usein ilmausta konstruiert (suunniteltu, rakennettu) tai Konstruktion (suunnittelu, rakentaminen) ilmauksen geplant (suunniteltu) tai Planung (suunnittelu) sijaan (joita käytetään direktiivissä 2000/9/EY). Tämä koskee saksankielistä toisintoa kokonaisuudessaan, esimerkkeinä johdanto-osan 1 kappale, 1 artikla, 2 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 3 kohta ja 8 artiklan 1 kohta.

5.2

Ehdotuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetty ”turvakomponenttien” määritelmä on mukautettava siten, että poistetaan sanat ”tai köysiratalaitteistoon”. Tämä johtuu siitä, että infrastruktuurissa, jota varten jäsenvaltiot asettavat menettelyjä, ei voi olla asetuksessa tarkoitettuja ”turvakomponentteja”, vaan ”turvallisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä”.

5.3

Ehdotuksen 11 artiklan 9 kohdassa todetaan, että valmistajien on perustellusta pyynnöstä annettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn suhteen. Jotta varmistetaan, että komponentit, jotka on valmistettu yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti (ja joita näin ollen koskee vaatimustenmukaisuusolettama), suljetaan tämän artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, ehdotetaan seuraavaa tarkennusta 9 kohdan alkuun: ”Niiden komponenttien osalta, joita ei ole tuotu markkinoille yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti, [v]almistajien on perustellusta pyynnöstä annettava – –.”

5.4

Ehdotuksen saksankielisen toisinnon johdanto-osan 8 kappaleessa käytetty ilmaus Drahtseilbahn (ilmassa kulkeva köysirata) on vieras eikä vastaa hollanninkielistä eikä englanninkielistä toisintoa.

5.5

Ehdotetussa asetuksessa – esimerkiksi johdanto-osan 17 kappaleessa – puhutaan ”huollosta”. Huolto on vain osa kunnossapitoa, johon kuuluvat tarkastus, huolto ja kunnostaminen. Tämän mukaisesti ilmaus ”huolto” olisi korvattava koko tekstissä ilmauksella ”kunnossapito”. Englanninkielisessä toisinnossa käytetty ilmaus maintained on oikea.

5.6

Köysiratalaitteistoista annetussa direktiivissä käytetty ilmaisu grundlegende Anforderungen (suom. huom. suomenkielisessä toisinnossa ”olennaiset vaatimukset”) on ehdotetussa asetuksessa korvattu ilmaisulla wesentliche Anforderungen (Olennaiset vaatimukset) (esim. 6 artikla). Englanninkielisessä toisinnossa käytetään edelleen ilmaisua Essential requirements, kuten direktiivissä 2000/9/EY. Ehdotetussa asetuksessa olisi kokonaisuudessaan käytettävä ilmausta Grundlegende Anforderungen (olennaiset vaatimukset).

5.7

Johdanto-osan 19 kappale ei liity mihinkään kohtaan tekstissä, ja se on näin ollen poistettava.

5.8

Johdanto-osan 23 kappale on harhaanjohtava, sillä siinä yhdistetään tavaroiden vapaa liikkuvuus ja turvallisuusanalyysi, ja se on näin ollen poistettava.

5.9

Ehdotuksen 1 artiklassa määritellään asetuksen kohde. Toisin kuin direktiivissä 2000/9/EY, aloja ”suunnittelu”, ”asennus” ja ”käyttöön ottaminen” ei ole otettu mukaan (suom.huom. ehdotetun asetuksen saksankielisessä toisinnossa käytetään ilmausta Konstruktion [suunnittelu, rakentaminen], direktiivin saksankielisessä toisinnossa ilmausta geplant [suunnitellaan]). Kyseiset alat on otettava mukaan, tai ehdotukseen on siirrettävä direktiivin teksti.

5.10

Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdassa esitettyä ”köysiratalaitteiston” määritelmää on vaikea ymmärtää. Määritelmä olisi otettava direktiivistä 2000/9/EY.

5.11

Ehdotuksen saksankielisen toisinnon 3 artiklan 8 kohdassa käytetty termi Schleppaufzug (vetohissi) olisi korjattava termiksi Schlepplift. Tämä korjaus on tehty myös tarkistettaessa asianomaisia yhdenmukaistettuja standardeja.

5.12

Koska 3 artiklan 12 kohdassa mainittu ”käyttöönotto” ei nimenomaan muutosten yhteydessä aina välttämättä koske koko laitteistoa, olisi tekstiä täydennettävä ilmaisulla ”tai sen osien”.

5.13

Ehdotuksen 8 artiklan 1 kohdassa on muutettu turvallisuusanalyysille asetettuja vaatimuksia sikäli, ettei vastuualueista enää säädetä. Koska turvallisuusanalyysi on kuitenkin rakennuttajalle tärkeä asiakirja, artiklaa olisi täydennettävä ilmauksella ”rakennuttajan tai tämän valtuutetun edustajan toimeksiannosta”.

5.14

Ehdotuksen 8 artiklan 2 kohdassa todetaan, että turvallisuusanalyysi on sisällytettävä turvallisuusselvitykseen. Direktiivissä 2000/9/EY todetaan kuitenkin, että turvallisuusanalyysin perusteella laaditaan turvallisuusselvitys, mikä on aivan eri asia. Komitea suosittaa, että direktiivin 4 artiklan 2 kohdan teksti siirretään asetukseen.

5.15

Ehdotuksen 9 artiklan 4 kohtaa on vaikea ymmärtää, ja se olisi korvattava direktiivin 2000/9/EY 12 artiklan sanamuodolla.

5.16

Ehdotuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan köysiratalaitteistoa saa pitää käytössä edelleen ainoastaan, jos turvallisuusselvityksessä vahvistetut ehdot täyttyvät. Laitteiston turvallisen käytön kannalta tärkeä asiakirja on käyttö- ja kunnossapito-ohjeet. Komitea suosittaakin, että tekstiä muutetaan poistamalla ilmaus ”edelleen” ja korvaamalla ilmaus ”turvallisuusselvityksessä” ilmauksella ”9 artiklan 2 kohdassa mainituissa asiakirjoissa”.

5.17

Liitteessä määriteltyjen moduulien perusteella valmistaja voi toteuttaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn vain yhdessä ilmoitetun laitoksen kanssa. Tämän mukaisesti 11 artiklan 2 kohdan tekstiä on mukautettava siten, että korvataan ilmaus ”suoritettava tai suoritutettava” ilmauksella ”suoritutettava”.

5.18

Ehdotuksen 11 artiklan 7 kohdassa mainittu käsite ”turvallisuustiedot” on epäselvä, ja sitä olisi tarkennettava.

5.19

Ehdotuksen 16 artiklassa viitataan ”ensimmäiseen kohtaan”, vaikka sitä ei ole.

5.20

Päätöksen N:o 768/2008/EY säännökset virallisesta vastalauseesta yhdenmukaistettuja standardeja vastaan (R9 tai R19 artikla) olisi sisällytettävä 17 artiklaan.

5.21

Ehdotuksen 18 artiklan 4 kohdassa piilee vaara, että se voisi koskea myös testilaitteistoja. Tämän välttämiseksi kohtaa olisi täydennettävä ilmauksella ”lukuun ottamatta testilaitteistoja”.

5.22

Ehdotuksen 19 artiklan 2 kohta voitaisiin ymmärtää siten, että myös jo markkinoille saatettujen osajärjestelmien tai turvakomponenttien vaatimustenmukaisuusvakuutusten olisi oltava ajan tasalla. Näin ollen ensimmäisen virkkeen loppuosa ”se on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla” on korvattava ilmauksella ”se on osajärjestelmän tai turvakomponentin markkinoille saattamisen ajankohtana saatettava ajan tasalle”.

5.23

Ehdotuksen 21 artiklan 2 kohdassa vaaditaan, että myös osajärjestelmiin on kiinnitettävä CE-merkintä. Koska markkinoilla on vain osajärjestelmiä, joissa on ainakin yksi turvakomponentti ja joissa on näin ollen turvakomponentin CE-merkintä, on vaatimukseen suhtauduttava varauksin. Komitea suosittaakin, että poistetaan ilmaus ”osajärjestelmän tai”.

5.24

Myös liite II on tarkistettava. Tarkistuksen on oltava kattava, ja kaikkien sidosryhmien on välttämättä osallistuttava siihen.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EYVL C 388, 31.12.1994, s. 26.

(2)  Tämä ja kolme seuraavaa kohtaa ovat direktiivin 2000/9/EY johdanto-osan kappaleita.

(3)  EYVL L 106, 3.5.2000, s. 21

(4)  EUVL. L 316, 14.11.2012

(5)  SEUTin 114 artikla.

(6)  On huomiota herättävää, että liitteissä tai artikloissa, jotka perustuvat päätökseen N:o 768/2008/EY (R2 artikla ja sitä seuraavat artiklat), on useissa otantatesteissä havaittu puutteellisuuksia.

(7)  Lähtökohtana on, että EY-vaatimustenmukaisuustodistukset säilyvät voimassa.

(8)  EUVL C 120, 16.5.2008, s. 1


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/87


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta”

COM(2014) 213 final – 2014/0121 (COD)

(2014/C 451/14)

Esittelijä:

Michael Smyth

Euroopan parlamentti päätti 16. huhtikuuta 2014 ja neuvosto 6. toukokuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan ja 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta

COM(2014) 213 final – 2014/0121 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 188 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komission ehdotukset osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin muuttamiseksi olisi nähtävä osana laajempaa pyrkimystä luoda Eurooppaan nykyistä vakaammat ja kestäväpohjaiset puitteet hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä ja investointeja varten. Ehdotuksissa keskeisellä sijalla on näkemys siitä, että jos osakkeenomistajia kannustetaan vaikuttamaan pitkäaikaisemmin, se parantaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimintaedellytyksiä.

1.2

ETSK kannattaa osakkeenomistajien oikeuksia koskevaan direktiiviin sisällytettäviä säännöksiä, etenkin niitä, joiden avulla pyritään vahvistamaan johdon palkkioiden ja yritysten pitkän aikavälin tuloksen välistä yhteyttä.

1.3

ETSK panee merkille, että komissio toteaa vaikutustenarviointia käsittelevässä asiakirjassaan, että ehdotukset lisäävät julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinnollista taakkaa vain hyvin vähän. Tätä seikkaa on tärkeää tarkastella direktiivin jälkiarvioinnin yhteydessä.

1.4

ETSK yhtyy näkemykseen, että sijoittajat pystyvät tekemään valveutuneempia päätöksiä ja sitoutuvat todennäköisesti tiiviimmin sijoitustensa kohdeyhtiöihin, jos investointipolitiikan vaikutuksista tiedotetaan nykyistä avoimemmin. Tämä johtanee julkisesti noteerattujen yhtiöiden tuloksen paranemiseen pitkällä aikavälillä.

1.5

Poliittiset päättäjät ovat finanssikriisin alettua ottaneet haasteekseen muuttaa Euroopan yritys- ja finanssisektorilla vallitsevaa ajattelutapaa siten, että lyhyen aikavälin tuloksiin keskittymisen sijaan painotettaisiin kestäväpohjaisempia pitkän aikavälin investointinäkymiä. Sikäli kuin tällainen muutos on mahdollista saada aikaan sääntelyn keinoin, komissio on oikeilla jäljillä.

2.   Direktiivin taustaa

2.1

Komission ehdottama direktiivi on osa kokonaisuutta, johon kuuluu muitakin Euroopan talouden pitkäaikaisen rahoituksen parantamiseen tähtääviä aloitteita. Sen lähtökohtana on näkemys siitä, että jos osakkeenomistajia kannustetaan vaikuttamaan pitkäaikaisemmin, se parantaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimintaedellytyksiä. Ehdotukset pohjautuvat yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää käsitelleen laajan sidosryhmäkuulemisen tuloksiin. Vuonna 2010 komissio antoi vihreän kirjan aiheesta ”Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä palkka- ja palkkiokäytännöt” (1) ja sen jälkeen vuonna 2011 toisen vihreän kirjan EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien kehyksestä (2). Näiden kuulemismenettelyjen pohjalta julkaistiin vuonna 2012 ”Toimintasuunnitelma: eurooppalainen yhtiöoikeus sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä – nykyaikainen oikeudellinen kehys aiempaa sitoutuneemmille osakkeenomistajille ja kestävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille” (3).

2.2

Direktiivin pohjana on vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan puutteita yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien pääasiallisten osapuolten suhteissa eli nk. päämies-agentti-suhteessa. Tällä tarkoitetaan agenttien (johtajien) ja päämiesten (osakkeenomistajat, mm. yhteisösijoittajat, omaisuudenhoitajat ja valtakirjaneuvonantajat) suhdetta. Arvioinnissa havaittiin seuraavat viisi puutetta: i) yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien riittämätön vaikuttaminen, ii) liian löyhät siteet yritysjohtajien palkkauksen ja tulosten välillä, iii) osakkeenomistajien harjoittaman lähipiiriliiketoimien valvonnan vähäisyys, iv) avoimuuden puute valtakirjaneuvonantajien toiminnassa ja v) sijoittajien vaikeudet käyttää arvopapereista johtuvia oikeuksiaan sekä oikeuksien käyttämisen kalleus.

2.3

Komissio on pohtinut mahdollisia toimintavaihtoehtoja kunkin ongelman ratkaisemiseksi ja on valinnut seuraavat viisi toimenpidekokonaisuutta:

1)

pakolliset läpinäkyvyysvaatimukset, jotka koskevat yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien äänestämistä ja vaikuttamista sekä tiettyjä omaisuudenhoitojärjestelyihin liittyviä näkökohtia

2)

palkitsemisjärjestelmän ja yksittäisten palkitsemisten julkistaminen sekä osakkeenomistajien suorittama äänestys

3)

tärkeiden lähipiiriliiketoimien läpinäkyvyyden lisääminen ja riippumattoman lausunnon antaminen niistä sekä olennaisimpien liiketoimien antaminen osakkeenomistajien hyväksyttäviksi

4)

valtakirjaneuvonantajien menetelmiä ja eturistiriitoja koskevat sitovat tiedonantovaatimukset

5)

sellaisen kehyksen luominen, joka antaa julkisesti noteeratuille yhtiöille mahdollisuuden saada tietoonsa, ketkä ovat niiden osakkeenomistajia, ja jossa välittäjien edellytetään toimittavan nopeasti osakkeenomistajia koskevat tiedot ja helpottavan osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä.

3.   Direktiiviin sisältyvät toimenpiteet

3.1

Osakkeenomistajien toiminnan avoimuuden lisäämiseksi komissio vaatii yhteisösijoittajia julkistamaan, miten niiden pääomasijoitusstrategia on sovitettu yhteen niiden velkojen kanssa ja miten se vaikuttaa pitkällä aikavälillä varojen tuottoon. Lisäksi jos yhteisösijoittajat käyttävät omaisuudenhoitajien palveluja, niiden olisi julkistettava kyseisen järjestelyn pääkohdat eli muun muassa omaisuudenhoitajien ja yhteisösijoittajien yhteensovitetut edut, sijoitusstrategiat, strategian aikahorisontti, omaisuudenhoitajan tulosten arviointitapa, tavoitteeksi asetettu salkun kiertonopeus jne. Omaisuudenhoitajien tulee vastaavasti ilmoittaa yhteisösijoittajille kuuden kuukauden välein, miten niiden sijoitusstrategiassa noudatetaan sovittua järjestelyä.

3.2

Johtajien palkan ja tulosten välisen kytköksen osalta komissio on huolissaan siitä, että johtajien palkan puutteellinen valvonta voi heikentää yritysten pitkän aikavälin tuloksia. Yhtiöiden hallitusten tai hallintoneuvostojen tulisi kehittää palkitsemisjärjestelmää. Julkisesti noteeratut yhtiöt velvoitetaan julkistamaan yksityiskohtaiset tiedot palkitsemisjärjestelmästä ja yksittäisten johtajien palkitsemisesta. Osakkeenomistajille annetaan oikeus hyväksyä palkitsemisjärjestelmä ja se, miten järjestelmää on sovellettu edellisenä vuonna. Ehdotetussa direktiivissä jätetään palkitsemisen tasosta ja ehdoista päättäminen yhtiön ja sen osakkeenomistajien tehtäväksi.

3.3

Lähipiiriliiketoimiin liittyvässä ongelmassa keskeistä on näkemys, että osakkeenomistajat eivät yleensä saa riittävästi tietoa suunnitelluista liiketoimista eikä niillä ole riittäviä keinoja vastustaa (sääntöjenvastaisia) liiketoimia. Julkisesti noteerattujen yhtiöiden tulee siksi saada osakkeenomistajien hyväksyntä lähipiiriliiketoimille, jotka ovat yli 5 prosenttia yhtiön varoista. Lisäksi yhtiöiden on julkistettava lähipiiriliiketoimet, jotka ovat yli 1 prosenttia niiden varoista, ja pyydettävä niistä riippumattoman kolmannen osapuolen arvio. Poikkeuksena ovat liiketoimet yhtiön ja sen konsernin niiden jäsenten välillä, jotka ovat kokonaan kyseisen yhtiön omistuksessa.

3.4

Valtakirjaneuvonantajat antavat sijoittajille suosituksia siitä, miten julkisesti noteerattujen yhtiöiden yhtiökokouksissa kannattaa äänestää. Valtakirjaneuvonantajien käyttö on yleistynyt etenkin siksi, että sijoittajien hallussaan pitämiin osakkeisiin liittyvät kysymykset ovat niin monimutkaisia erityisesti valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Valtakirjaneuvonantajat antavat suosituksia sijoittajille, joiden sijoitussalkut ovat erittäin kansainvälisiä ja pitkälle hajautettuja, ja vaikuttavat merkittävällä tavalla äänestyskäyttäytymiseen ja sitä kautta yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään. Komissio löysi vaikutustenarviointitutkimuksessaan näyttöä, joka herättää epäilyjä valtakirjaneuvonantajien antamien neuvojen laadusta ja paikkansapitävyydestä sekä tavasta käsitellä eturistiriitatapauksia. Valtakirjaneuvonantajista ei ole annettu EU-tason lainsäädäntöä, joskin eräissä jäsenvaltioissa on käytössä ei-sitovia käytännesääntöjä. Valtakirjaneuvonantajat velvoitetaan jatkossa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että niiden antamat äänestyssuositukset ovat tarkkoja ja luotettavia ja perustuvat kaikkien tarvittavien tietojen perusteelliseen analysointiin ja että niihin eivät vaikuta olemassa olevat tai mahdolliset eturistiriidat. Valtakirjaneuvonantajat pyrkivät tietojemme mukaan parhaillaan saamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen hyväksynnän vapaaehtoisille käytännesäännöille, ja tämä onkin kannatettavaa.

3.5

Sijoittajien on vaikeaa käyttää osakkeista johtuvia oikeuksiaan varsinkin, jos osakkeita pidetään hallussa yli rajojen. Vaikeudet johtuvat pääasiassa siitä, että yhtiöillä on vaikeuksia tunnistaa sijoittajia, tietoja ei siirretä oikea-aikaisesti yhtiöiltä osakkeenomistajille ja rajojen yli hallussa pidettäviin arvopapereihin liittyy hintasyrjintää. Jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että välittäjät tarjoavat julkisesti noteeratuille yhtiöille mahdollisuuden saada selville, keitä niiden osakkeenomistajat ovat. Jos julkisesti noteerattu yhtiö ei halua kommunikoida suoraan osakkeenomistajiensa kanssa, yhtiön on toimitettava osakkeista johtuvien oikeuksien käyttöön liittyvät tiedot välittäjälle vakiomuodossa ja oikea-aikaisesti. Välittäjien tulee puolestaan auttaa osakkeenomistajia käyttämään oikeuksiaan, kuten oikeuttaan äänestää tai valtuuttaa muu taho äänestämään puolestaan, sekä tiedottaa asiasta osakkeenomistajille.

4.   Huomioita direktiivistä

4.1

Komissio katsoo, että ehdotetussa direktiivissä esitetyt toimenpiteet todennäköisesti lisäävät julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinnollista taakkaa vain hyvin vähän. Sikäli kuin ne velvoittavat yhtiöt antamaan oikea-aikaista ja merkityksellistä tietoa osakkeenomistajille, ne edustavat hyvää käytännettä ja niitä olisikin tarkasteltava tässä valossa. Komiteaa huolestuttaa mahdollinen hallinnollinen lisätaakka pienempien julkisesti noteerattujen yhtiöiden kohdalla. Komissio sitoutuu arvioimaan direktiiviä viiden vuoden kuluttua sen soveltamisen aloittamisesta, mutta ETSK katsoo, että arviointi tulisi tehdä aiemmin, sillä ehdotukset tulevat todennäköisesti voimaan vasta aikaisintaan 18 kuukauden kuluttua.

4.2

ETSK kannattaa palkitsemisjärjestelmään ja johtajien palkan ja tulosten väliseen kytkökseen liittyviä komission ehdotuksia, joilla parannetaan osakkeenomistajien mahdollisuuksia valvoa johtajien palkkausta (4). Vaikka palkkion tasosta päättäminen jää edelleen yhtiön hallituksen tehtäväksi, osakkeenomistajien äänestysvaatimus lisännee hallituksen ja osakkeenomistajien vastavuoroista sitoutumista.

4.3

Näkemys, että sijoittajat pystyvät tekemään valveutuneempia päätöksiä ja sitoutuvat todennäköisesti tiiviimmin sijoitustensa kohdeyhtiöihin, jos investointipolitiikan vaikutuksista tiedotetaan nykyistä avoimemmin, on looginen. Jos näin onnistutaan edistämään osakkeenomistajien pitkäaikaista vaikuttamista, tämä auttanee samalla parantamaan yhtiöiden tehokkuutta ja tuloksia.

4.4

Ehdotukset ovat johdonmukaisia vakavaraisuusdirektiiviin (5) ja -asetukseen (CRD IV) (6) sisältyvien palkitsemisjärjestelmiä koskevien säännösten kanssa ja täydentävät nykyisiä sääntöjä, joita sovelletaan yhteisösijoittajiin ja omaisuudenhoitajiin yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin, rahoitusmarkkinadirektiivin ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevan direktiivin mukaisesti. Direktiiviä tulisikin arvioida osana tätä paljon laajempaa uudistettua sääntely-ympäristöä.

4.5

Lisäksi ehdotukset soveltuvat hyvin EU:n yleiseen yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaan kehykseen, jossa jäsenvaltioiden annetaan toimia omien tapojensa ja käytänteidensä kanssa yhdenmukaisemmissa puitteissa. Direktiivissä on myös ehdotuksia, joissa keskitytään nimenomaan valtioiden rajat ylittävään ulottuvuuteen, ja niissä korostuu tarve antaa avoimuutta ja vaikuttamista koskevia sääntöjä EU:n tasolla.

4.6

ETSK hyväksyy sen, että osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistusehdotusten pääasiallisena tavoitteena on lisätä osakkeenomistajien pitkäaikaista vaikuttamista, mutta katsoo, että pitkäaikaisen vaikuttamisen tulisi koskea kaikkia sidosryhmiä, myös työntekijöitä, ja ehdottaa, että komissio pohtisi mahdollisuuksia ottaa työntekijät nykyistä paremmin mukaan rakentamaan yhtiön arvoa pitkällä aikavälillä (7).

4.7

Komissio toteaa ehdotuksessaan seuraavaa: ”[– –] osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamisehdotuksessa yleisenä tavoitteena on edistää EU:n yritysten pitkän aikavälin kestävyyttä, luoda suotuisa ympäristö osakkeenomistajille ja parantaa äänioikeuksien käyttöä yli rajojen tehostamalla pääomasijoitusketjua. Näin pyritään edistämään kasvua, työpaikkojen luomista sekä EU:n kilpailukykyä.” Tämä liittyy parhaillaan käynnissä olevaan finanssialan uudistukseen. Muutos on perinpohjainen: tavoitteena on muuttaa Euroopan yritys- ja finanssisektorilla vallitsevaa ajattelutapaa siten, että lyhyen aikavälin tuloksiin keskittymisen sijaan painotetaan kestäväpohjaisempia pitkän aikavälin investointinäkymiä. Tehtävä ei ole helppo. Sikäli kuin tällainen muutos on mahdollista saada aikaan sääntelyn keinoin, komissio on oikeilla jäljillä.

Bryssel 9. heinäkuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  COM(2010) 284 final.

(2)  COM(2011) 164 final.

(3)  COM(2012) 740 final.

(4)  EUVL C 271, 19.9.2013, s.70

(5)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338

(6)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1

(7)  EUVL C 161, 6.6.2013, s.35


16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/91


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta”

COM(2014) 168 final

(2014/C 451/15)

Esittelijä:

Michael Smyth

Toinen esittelijä:

Vincent Farrugia

Euroopan komissio päätti 14. maaliskuuta 2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta

COM(2014) 168 final.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. kesäkuuta 2014.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2014 pitämässään 500. täysistunnossa (heinäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 139 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on yleisesti tyytyväinen komission tiedonantoon, joka on jatkoa vihreälle kirjalle Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (1). Se on myönteinen askel poliittisessa keskustelussa siitä, miten Euroopan pitkän aikavälin investointitarpeisiin voidaan parhaiten vastata.

1.2

ETSK toteaa, että komission tulee toimia toimivalta-alojensa rajoissa ja samalla kannustaa tekemään tarvittavat institutionaaliset ja poliittiset muutokset maailmanlaajuisella tasolla ja jäsenvaltioissa. Tämä on erityisen tärkeää, kun ajatellaan kansallisia ja kansainvälisiä sääntelyjärjestelmiä, jotka vaikuttavat pidemmän aikavälin investointipäätöksiin. Esimerkiksi monien jäsenvaltioiden verotusjärjestelmässä suositaan yritysten velkarahoitusta, mikä kannustaa yrityksiä käyttämään velkarahaa mieluummin kuin osakkeita rahoituksen lähteenä. Jotta yritysten pitkäaikainen rahoitus olisi monipuolisempaa ja vakaampaa, jäsenvaltioita on kannustettava edistämään pääomasijoitusten käytön lisäämistä. Komission tulisi jatkaa tämän asian eteenpäin viemistä.

1.3

Useimmat komission tiedonannossa esitetyistä ehdotuksista ovat perusteltuja ja johdonmukaisia pitkäaikaisten investointien kehittämistavoitteen kanssa, mutta niiden toteuttamiseen tarvitaan jonkin verran aikaa. Uusia pitkäaikaisia investointivälineitä (kuten Eurooppa 2020 -hankejoukkolainat) tarvitaan nyt, ja ETSK kehottaakin komissiota ottamaan ne nopeasti käyttöön.

1.4

Pankkiunionin valmiiksi saattaminen on olennainen osatekijä talouden pitkäaikaisen rahoituksen edistämisen yhteydessä. Pitkäaikaista investointia tulisi tukea rahapolitiikalla eli sekä sijoittajille että säästäjille soveltuvilla korkotasoilla. ETSK on tyytyväinen komission aikomukseen tutkia valtioiden rajojen yli kulkevia hajanaisia säästövirtoja sekä arvioida EU:n laajuisen säästötuotteen kehittämisen toteutettavuutta.

1.5

ETSK katsoo, että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus laatia, kehittää ja toteuttaa pitkäaikaisia investointeja koskeva EU:n kehys, joka pohjautuu muun muassa komission, kansainvälisen rahoitusinstituutin (IIF) ja Group of Thirty -asiantuntijaryhmän tekemään perinpohjaiseen analyysityöhön. Kestäväpohjaisen pitkäaikaisen rahoituksen esteet ovat hyvin tiedossa, ja ne on nyt ratkaistava. Keskeisiä haasteita on viisi:

sijoittajien kannustaminen tekemään pitkäaikaisempia investointipäätöksiä

pitkäaikaisiin investointeihin keskittyvien uusien välittäjien ja uusien instrumenttien luominen

velka- ja osakepääomamarkkinoiden kehittäminen rahoitusinstrumenttien valikoiman laajentamiseksi

sen varmistaminen, että pääoman liikkuminen valtioiden rajojen yli on hallittua ja tukee pitkäaikaisia investointeja

parempien järjestelmäanalyysien kehittäminen tulevan sääntelypolitiikan määrittelemistä varten.

ETSK:n mielestä tiedonanto osoittaa, että näiden tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, ja kehottaa komissiota jatkamaan ja vauhdittamaan tätä kehitystä tulevissa pitkäaikaista rahoitusta käsittelevissä ehdotuksissaan.

2.   Pitkäaikaista rahoitusta käsitelleen vihreän kirjan jatko