15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/1

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/2

1)

Onko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) (luontodirektiivi) 6 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ennen alueen merkitsemistä yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon hyväksytylle sillanrakennushankkeelle, jota ei ole tarkoitettu välittömästi alueen hallinnointia varten, on ennen sen toteuttamista tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, kun alue on hanketta koskevan luvan myöntämisen jälkeen mutta ennen hankkeen toteuttamisen alkamista merkitty luetteloon ja kun ennen luvan myöntämistä oli suoritettu vain riskien arviointi/ennakkoarviointi?

2)

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä:

Onko kansallisen viranomaisen noudatettava hankkeen jälkikäteisen arvioinnin yhteydessä luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä jo silloin, kun se halusi ottaa ne ennalta luvan myöntämistä edeltäneen riskien arvioinnin/ennakkoarvioinnin perusteeksi?

3)

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä ja toiseen kieltävä:

Mitä vaatimuksia on luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan asetettava hankkeelle myönnetyn luvan jälkikäteiselle arvioinnille ja mitä ajankohtaa tämän arvioinnin on koskettava?

4)

Onko täydentävässä menettelyssä, joka suoritetaan luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaisessa jälkikäteisessä arvioinnissa tai luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa todetun virheen korjaamiseksi, otettava arviointivaatimusten vastaavien muutosten avulla huomioon, että rakennelma saatiin pystyttää ja ottaa käyttöön, koska kaavanvahvistuspäätös oli välittömästi täytäntöönpantavissa ja väliaikaista oikeussuojaa koskeva vaatimus oli jäänyt tuloksettomaksi? Päteekö tämä joka tapauksessa luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisen päätöksen puitteissa suoritettuun jälkikäteen välttämättömään vaihtoehtoiseen arviointiin?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/3

1)

Onko asetuksen (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden liityttävä suoraan varattuun lentoon?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, kuinka monella edeltävällä lennolla, joilla kyseessä olevalla lennolla käytettäväksi suunniteltua lentokonetta on käytetty, on merkitystä poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolon kannalta? Onko aiempien lentojen aikana ilmenneiden poikkeuksellisten olosuhteiden huomioon ottamiselle olemassa aikarajaa? Jos näin on, miten kyseinen aikaraja on laskettava?

3)

Jos aiempien lentojen aikana ilmenneillä poikkeuksellisilla olosuhteilla on merkitystä myös myöhemmän lennon kannalta, onko kohtuudella edellytettyjä toimenpiteitä, jotka lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutettava, tulkittava siten, että ne viittaavat vain poikkeuksellisten olosuhteiden estämiseen, vai viittaavatko ne myös pitempiaikaisen viivästymisen välttämiseen?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/4

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/4

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/5

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/6

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/6

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/7

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/8

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/8

1)

Onko 10.2.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 297/95 (1) voimassa olevan tekstin 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että myyntilupiin tehtävistä lajin I muutoksista – ja pääasian kannalta merkityksellisiltä osin lajin IA muutoksista – on silloin, kun kyseessä on saman luvanhaltijan useisiin myyntilupiin tehtävä samanlainen muutos, perittävä vain yksi säännöksessä määritetyn suuruinen maksu vai onko maksu maksettava erikseen kustakin luvasta, jota muutos koskee?

2)

Onko kansallisella tuomioistuimella nyt käsiteltävässä asiassa vallitsevassa tilanteessa mahdollisuus vai, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, velvollisuus saattaa kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/9

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (1) 14 artiklan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan kunkin jäljempänä mainitun kaatopaikan osalta, koska se ei ole kahdeksan vuoden kuluessa kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä toteuttanut tarvittavia toimia vaatiakseen kunkin kannekirjelmän 26 kohdassa tarkoitetun kaatopaikan pitäjää valmistelemaan kaatopaikan kunnostussuunnitelman ja varmistaakseen tämän suunnitelman täysimääräisen noudattamisen kyseisessä direktiivissä säädettyjen muiden kuin sen liitteessä I olevassa 1 kohdassa mainittujen vaatimusten mukaisesti: tavanomaisille jätteille tarkoitetut kaatopaikat, joiden sijaintipaikat ovat Ortuella (País Vasco) sekä Zurita ja Juan Grande (Canarias).

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 1999/31 14 artiklan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan kunkin jäljempänä mainitun kaatopaikan osalta, koska se ei ole toteuttanut kunkin kannekirjelmän 37 kohdassa tarkoitetun kaatopaikan osalta tarvittavia toimia poistaakseen kyseisen direktiivin 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan säännösten mukaisesti mahdollisimman nopeasti käytöstä kaatopaikat, jotka eivät ole saaneet saman direktiivin 8 artiklan mukaisesti lupaa toimintansa jatkamiseen: 9 tavanomaisille jätteille tarkoitettua kaatopaikkaa, joiden sijaintipaikat ovat Vélez Rubio (Almería), Alcolea de Cinca (Huesca), Sariñena (Huesca), Tamarite de Litera (Huesca), Somontano – Barbastro (Huesca), Barranco de Sedases (Fraga, Huesca), Barranco Seco (Puntallana, La Palma), Jumilla (Murcia) ja Legazpia (Guipuzkoa), sekä 19 pysyville jätteille tarkoitettua kaatopaikkaa, joiden sijaintipaikat ovat Sierra Valleja (Arcos de la Frontera, Cádiz), Carretera Pantano del Rumblar (Baños de la Encina, Jaén), Barranco de la Cueva (Bélmez de la Moraleda, Jaén), Cerrajón (Castillo de Locubín, Jaén), Las Canteras (Jimena y Bedmar, Jaén), Hoya del Pino (Siles, Jaén), Bellavista (Finca El Coronel, Alcalá de Guadaira, Sevilla), El Patarín (Alcalá de Guadaira, Sevilla), Carretera de Arahal-Morón de la Frontera (Arahal, Sevilla), Carretera de Almadén de la Plata (Cazalla de la Sierra, Sevilla), El Chaparral (Écija, Sevilla), Carretera A-92, KM 57,5 (Morón de la Frontera, Sevilla), Carretera 3118 Fuente Leona – Cumbres mayores (Colina Barragona, Huelva), Llanos del Campo (Grazalema – Benamahoma, Cádiz) Andrada Baja (Alcalá de Guadaira, Sevilla), Las Zorreras (Aldeira, Granada), Carretera de los Villares (Andújar, Jaén) La Chacona (Cabra, Córdoba) ja el Chaparral – La Sombrerera (Puerto Serrano, Cádiz).

—

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/10

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-271/10, H v. Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja EUPM, 10.7.2014 antaman määräyksen siltä osin kuin sillä hylätään valittajan nostama kanne, jolla vaadittiin kumoamaan EUPM:n henkilöstöpäällikön allekirjoittama 7.4.2010 tehty päätös, jolla kantaja siirrettiin ”Criminal Justice Adviser-Prosecutor” -toimeen Banja Lukan (Bosnia ja Hertsegovina) alueelliseen toimistoon, ja tarvittaessa Euroopan unionin poliisioperaatiosta (EUPM) Bosnia ja Hertsegovinassa 8.12.2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/906/YUTP (1) 6 artiklassa tarkoitetun operaation johtajan allekirjoittama 30.4.2010 tehty päätös sekä jolla vaadittiin toiseksi vahingonkorvausta

—

palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

velvoittamaan ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajana olleen korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

—

puolustautumisoikeuksien loukkaus

—

työjärjestyksen 114 artiklan rikkominen

—

oikeudellinen virhe

—

unionin oikeuden rikkominen.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/11

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/12

1)

Onko oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22.6.1987 annetun neuvoston direktiivin (87/344/ETY) (1) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan käsitettä ”hallintomenettely” tulkittava siten, että siihen luetaan UWV:ssä käytävä menettely, jossa työnantaja pyytää irtisanomislupaa päättääkseen (oikeusturvavakuutuksen ottaneen) työntekijän työsopimuksen?

2)

Jos kysymykseen 1 annettava vastaus riippuu erityisen menettelyn tunnusmerkeistä, tarvittaessa yhdessä tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden kanssa, minkä tunnusmerkkien, tosiseikkojen ja olosuhteiden nojalla kansallisen tuomioistuimen on silloin määritettävä, onko kyseistä menettelyä pidettävä direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna hallintomenettelynä?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/12

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10 16.2.2012 antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, tilanteessa, jossa kyseinen tarjouskilpailu on käynnistetty niiden seurausten korjaamiseksi, jotka johtuvat siitä, että tietty määrä toimijoita on lainvastaisesti suljettu edellisen tarjouskilpailun ulkopuolelle?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, niin kuin niitä on luettu edellä mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/13

1)

Onko asetuksen N:o 1408/71 (1) 3 artiklaa ja 94 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että nämä säännökset ovat esteenä sille, että sellaisen merialuksen miehistöön, jonka kotisatama oli jäsenvaltiossa, kuuluneelta entiseltä merenkulkijalta, jolla ei ollut asuinpaikkaa maissa ja joka ei ollut minkään jäsenvaltion kansalainen, evätään (osittain) vanhuuseläke sen jälkeen, kun valtio, jonka kansalainen kyseinen merenkulkija on, on liittynyt unioniin (sen lailliseen edeltäjään) tai kun asetus N:o 1408/71 on tullut voimaan kyseisessä valtiossa, pelkästään sen perusteella, ettei kyseinen entinen merenkulkija ollut (väitetyllä) vakuutuskaudella (ensiksi mainitun) jäsenvaltion kansalainen?

2)

Onko SEUT 18 ja SEUT 45 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka perusteella sellaisen merialuksen miehistöön, jonka kotisatama oli kyseisessä jäsenvaltiossa, kuulunut merenkulkija, jolla ei ollut asuinpaikkaa maissa ja joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, suljettiin vanhuuseläkevakuutuksen ulkopuolelle, kun kyseisen säännöstön perusteella vakuutetulla tarkoitetaan merenkulkijaa, joka on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa merialuksella on kotisatama, ja joka on muilta osin samassa tilanteessa, jos valtio, jonka kansalainen ensiksi mainittu merenkulkija on eläkkeen määräämisen aikaan, on tällä välin liittynyt unioniin (sen lailliseen edeltäjään) tai asetus N:o 1408/71 on tullut tällä välin voimaan kyseisessä valtiossa?

3)

Onko edellä esitettyihin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastattava samalla tavalla, kun kyseessä on (entinen) merenkulkija, joka oli työskentelynsä aikana sellaisen valtion kansalainen, joka liittyi unioniin (sen lailliseen edeltäjään) myöhemmin, mutta joka ei ole liittymishetkellä tai sillä hetkellä, kun asetus N:o 1408/71 tulee voimaan kyseisessä valtiossa, eikä sillä hetkellä, kun hän vaatii vanhuuseläkkeen maksamista, jäsenvaltion kansalainen mutta johon viimeksi mainittua asetusta sovelletaan asetuksen N:o 859/2003 (2) 1 artiklan perusteella?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/14

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että avataan tarjouskilpailu, joka koskee aiemmin tehtyjä sopimuksia lyhytkestoisempia sopimuksia, kun myös Euroopan unionin tuomioistuimen [yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10] 16.2.2012 antamassa tuomiossa nro 72 vahvistetut periaatteet otetaan huomioon?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sopimusten päättymisaikojen ajallista yhdenmukaistamista koskeva vaatimus olisi riittävä perustelu tarjouskilpailun kohteena olevien sopimusten aiemmin tehtyjen sopimusten kestoa lyhyemmälle kestolle, kun myös Euroopan unionin tuomioistuimen 16.2.2012 antamassa tuomiossa nro 72 vahvistetut periaatteet otetaan huomioon?

3)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle määräykselle, jossa velvoitetaan luovuttamaan vastikkeettomasti sellaisten aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käyttö, jotka muodostavat pelin hallinto- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy sopimuksen määräajan päätyttyä tai päättämis- tai purkamistoimenpiteiden vuoksi, kun myös Euroopan unionin tuomioistuimen 16.2.2012 antamassa tuomiossa nro 72 vahvistetut periaatteet otetaan huomioon?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/15

1)

Onko se, että Ruotsin säännösten mukaan kemiallisen tuotteen, jota REACH-asetuksen (1) perusteella koskee rekisteröintivelvollisuus, ammattimaisesti Ruotsiin tuovan henkilön on ilmoitettava tuote Kemikalieinspektionenille sen rekisteröimiseksi Ruotsin tuoterekisteriin, ristiriidassa REACH-asetuksen kanssa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko Ruotsin ilmoitusvelvollisuus ristiriidassa SEUT 34 artiklan kanssa, kun otetaan huomioon SEUT 36 artiklassa määrätyt poikkeukset?

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/16

1)

Kanne hylätään.

2)

Vtesse Networks Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission sekä British Telecommunications plc:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Puolan tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/17

1)

Kanne hylätään.

2)

Computer Resources International (Luxembourg) SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/17

1)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 14.10.2011 tehty komission täytäntöönpanopäätös 2011/689/EU kumotaan siltä osin kuin siinä asetetaan Helleenien tasavallalle kiinteä korjaus, joka koskee uusille viljelijöille kansallisesta varannosta myönnettyjä tukioikeuksia.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Euroopan komissio ja Helleenien tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/18

1)

Kanne hylätään.

2)

FIS’D – Formazione integrata superiore del design vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/19

1)

Kanne asiassa T-307/12 hylätään.

2)

Lausunnon antaminen kanteesta asiassa T-408/13 raukeaa.

3)

Adib Mayaleh velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/20

1)

Kanne hylätään.

2)

Eugen Popp ja Stefan M. Zech velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/20

1)

Valitus hylätään.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/21

1)

Lausunnon antaminen vaatimuksista Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 31.1.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/72/YUTP kumoamiseksi Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Alia koskevilta osin raukeaa.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Ali ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/22

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

K. Mallis ja E. Malli velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja lisäksi heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/22

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Tameio Pronoias Prosopikou Trapezis Kyprou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/23

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Petros Chatzithoma ja Elenitsa Chatzithoma vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/24

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Lella Chatziioannou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/24

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Marinos Nikolaou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/25

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Chrysanthi Christodoulou ja Maria Stavrinou vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/26

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa on rikottu.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/26

—

kumoaa yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 8 kohdasta seuraavan osan: ”valitsemalla asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla laaditusta luettelosta lajit, jotka ovat sopivimpia ympäristön kannalta, sulkien siten pois lajit, jotka selkeästi eivät ole alkuperäislajeja”

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/27

—

kumoamaan 15.7.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän komission päätöksen, jossa Slovakian tasavalta määrätään asettamaan komission käyttöön omien perinteisten varojen menetystä vastaava määrä ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu komission toimivallan puuttumiseen

Slovakian tasavallan mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa riidanalaisen päätöksen tekemiseen. Missään unionin oikeuden säännöksessä ei nimittäin anneta komissiolle toimivaltaa toimia niin kuin se on tehnyt tehdessään riidanalaisen päätöksen, eli valtaa vaatia sen jälkeen, kun perinteisten omien varojen menetystä kantamatta jääneiden tuontitullien muodossa vastaava määrä on arvioitu, jäsenvaltiota, joka ei ole vastuussa laskelmasta eikä mainittujen tullien kantamisesta, asettamaan komission käyttöön komission määrittämää määrää, joka komission mukaan vastaa väitettyä menetystä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden loukkaamiseen

Jos oletetaan, että komissio on ollut toimivaltainen tekemään riidanalaisen päätöksen, mitä se ei ole ollut, Slovakian tasavalta katsoo, että komissio on nyt käsiteltävässä asiassa loukannut oikeusvarmuuden periaatetta. Riidanalaisessa päätöksessä Slovakian tasavallalle asetettu velvollisuus ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission toimivaltaa on käytetty sääntöjenvastaisesti

Jos oletetaan, että komissio on ollut toimivaltainen tekemään riidanalaisen päätöksen ja että se on mainitun päätöksen tehdessään toiminut oikeusvarmuuden periaatetta kunnioittaen, mitä se ei ole tehnyt, Slovakian tasavalta katsoo, ettei komissio nyt käsiteltävässä asiassa ole käyttänyt toimivaltaansa sääntöjenmukaisesti. Yhtäältä komissio on tehnyt ilmeisen virheellisen arvion, kun se on vaatinut kyseessä olevaa määrää Slovakian tasavallalta, vaikkei perinteisiä omia varoja ole lainkaan menetetty tai vaikkei mainittu menetys ole ollut välitön seuraus tapahtumista, joista komissio on katsonut Slovakian tasavallan olevan vastuussa. Toisaalta komissio on loukannut Slovakian tasavallan puolustautumisoikeuksia sekä hyvän hallinnon periaatetta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalainen päätös on perusteltu puutteellisesti

Neljännellä kanneperusteellaan Slovakian tasavalta katsoo, että riidanalaisen päätöksen perusteluihin sisältyy useita heikkouksia, joiden perusteella sitä voidaan pitää puutteellisena, mikä merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja on vastoin oikeusvarmuuden vaatimusta. Slovakian tasavalta katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä komissio ei ole ilmoittanut päätöksensä oikeusperustaa. Se ei ole myöskään täsmentänyt tiettyjen vaatimustensa alkuperää eikä perustaa. Lopuksi riidanalaisen päätöksen perustelut ovat joiltain osin sekavat.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/28

—

kumoamaan Euroopan komission 11.7.2014 tekemän päätöksen nro DIGIT/R/3/MB/pt 2431467 (2014), jolla komissio luokitteli kantajien tarjouksen neljännelle sijalle riidanalaisen tarjouskilpailun erässä 1

—

kumoamaan Euroopan komission 31.7.2014 tekemän päätöksen nro DIGIT/R/3/MB/pt 2703722 (2014), jolla komissio sulki kantajien tarjouksen pois riidanalaisen tarjouskilpailun 2 erästä

—

kumoamaan Euroopan komission 31.7.2014 tekemän päätöksen nro DIGIT/R/3/MB/pt 2711165 (2014), jolla komissio luokitteli kantajien tarjouksen kolmannelle sijalle riidanalaisen tarjouskilpailun erässä 3

—

velvoittamaan komission korvaamaan vahingon, joka kantajille aiheutui siitä, että ne menettivät mahdollisuuden päästä ensimmäiselle sijalle puitesopimuksen kolmessa erässä, ja jonka määräksi ne arvioivat 8 00  000 euroa erän 1 osalta, 4 00  000 euroa erän 2 osalta ja 2 00  000 euroa erän 3 osalta korkoineen tuomion antamispäivästä, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensinnäkin komissio on rikkonut perusteluvelvollisuuttaan, koska kantajien tarjouksen teknistä osaa koskevat perustelut olivat puutteelliset.

2)

Toiseksi komissio on rikkonut sekä varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen säännöksiä että sopimusasiakirjojen määräyksiä, jotka koskevat poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia.

3)

Kolmanneksi komissio on loukannut vapaan kilpailun periaatetta, koska se asetti tarjousten taloudellista osaa koskevia sitovia ehtoja eikä sallinut tarjoajien muotoilla tarjoustensa taloudellista osaa vapaasti, jotta olisi valittu kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/29

—

kumoamaan komission asiassa AT.39899 – Immateriaalioikeuksien lisensointi jalkapalloon liittyville keräilyesineille 15.7.2014 tekemän päätöksen, jossa hylättiin kantajan kantelu siitä, että useat kansalliset jalkapallon hallintoelimet ja pelaajaliitot sekä Panini S.p.A., Union des Associations Européennes de Football, Fédération Internationale de Football Association, Fédération Française de Football, Associazione Italiana Calciatori, Real Federación Española de Fútbol, ja Deutscher Fußball-Bund olivat rikkoneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaa, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut vakavasti kantajan menettelyllisiä oikeuksia ja on siten tehnyt oikeudellisen virheen.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajan päätös perustuu virheellisiin tosiseikkoihin ja siinä on tehty ilmeinen arviointivirhe, joten vastaaja on tehnyt oikeudellisen virheen ja tosiseikkoja koskevan arviointivirheen.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/30

—

hankkimaan asiantuntijalausunnon, jotta tutkittaisiin tilintarkastusyhtiö KPMG AG:n tarkastuskertomuksessaan esittämä löydös, jonka Euroopan komissio hyväksyi virheellisesti ja lainvastaisesti ja jonka mukaan ”vaihtoehtoiset todisteet ovat puutteellisia haettujen henkilöstökulujen varmistamiseksi”. Kyseinen seikka on ratkaiseva asian kehityksen kannalta, koska henkilöstökulut vaikuttavat kaikkiin välillisiin kustannuksiin. Kantaja korostaa, että KPMG AG:n tarkastuskertomus, josta DAVNET AEBE -yhtiö esitti kirjalliset vastalauseensa ja oikaisuvaatimuksen kattavan näytön kera, hyväksyttiin Euroopan komissiossa ilman riittäviä perusteluja tai vastausta kyseiseen näyttöön, ja

—

toteamaan yhtäältä, että maksukehotuksella nro 3241409008, joka lähetettiin kantajalle 31.7.2014 ja jolla pyydetään palauttamaan 64  574,73 euroa hankkeen FP7–SME–2007–222303 ”FIREROB” sopimuksesta tarkastuskertomuksen 12–ΒΑ176–003 perusteella, rikotaan komission sopimusvelvoitteita ja se on perusteeton, sekä toisaalta, että kantajan riidanalaisen sopimuksen yhteydessä esittämät kulut ovat tukikelpoisia, ja siten velvoittamaan komission antamaan 64  574,73 euron suuruisen hyvityslaskun.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu välityslausekkeeseen. Kantaja väittää ensinnäkin, että esitetyillä todisteilla näytetään kattavasti toteen kantajan henkilökunnan työskentely FIREROB-hankkeen parissa, toiseksi, että tarkastuskertomuksessa ei mainita missään kohtaa, että kantajan henkilöstö ei suorittanut FIREROB-sopimuksen yhteydessä toteutettavaa hanketta tai että kantaja oli antanut vääriä tietoja, ja kolmanneksi, että kantaja oli sitoutunut tarjoamaan henkilöstöä 12,2 henkilöstötyökuukauden edestä ja että se tarjosi kokonaisuudessaan 21,92 henkilötyökuukautta pyytämättä muutoksia hyväksyttyyn talousarvioon.

2.

Toinen kanneperuste perustuu oikeuden väärinkäyttöön. Kantaja väittää, että komission vaatimus palauttaa 64  574,73 euroa eli lähes viisi kertaa kantajan saaman suoran tuen määrä (13  474,00 euroa) hankkeesta, jonka kantaja toteutti parhaalla mahdollisella tavalla, on suhteeton ja sopimusten täytäntöönpanoa koskevan lojaliteettiperiaatteen vastainen.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. Kantaja väittää, ettei sille annettu lakiin perustuvaa oikeutta esittää lainmukaisia vastalauseitaan suoraan Euroopan komission määräämälle tarkastajalle ja antaa selityksiä alustavan tarkastuskertomuksen laatijan perusteettomiin väitteisiin.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteeseen. Kantaja väittää, että FIREROB-sopimksen liitteessä II olevan II.24 kohdan 1 alakohdasta ilmenee komission harkintavalta vaatia vahingonkorvauksen maksamista, kun otetaan huomioon, että kantaja tuotti erittäin myönteiset arvostelut saaneen hankkeen, jossa saavutettiin Euroopan komission teknisen kertomuksen mukaan erittäin korkeatasoisia tieteellisiä tuloksia.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/31

—

kumoamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisesta menettelystä (asia Comp/AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 9.7.2014 annetun komission päätöksen kokonaisuudessaan ja joka tapauksessa kumoamaan asetetun sakon ja/tai alentamaan sen määrää siltä osin kuin sitä sovelletaan Unichemiin

—

velvoittamaan komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Unichemille tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja väittää, ettei komissiolla ole toimivaltaa osoittaa Unichemille päätöstä SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla.

2.

Toisessa kanneperusteessa kantaja väittää, ettei komissio soveltanut asianmukaisesti objektiivista välttämättömyyttä koskevia oikeudellisia arviointiperusteita määrittääkseen sen, kuuluuko patentteja koskeva sovintosopimus SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta jättäessään soveltamatta teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen suuntaviivoja Unichemin sopimukseen.

4.

Neljännessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen luokitellessaan sopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseksi.

5.

Viidennessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio sovelsi virheellisesti väittämiään tarkoitukseen perustuvaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevia oikeudellisia arviointiperusteita Unichemiä koskeviin tiettyihin tosiseikkoihin.

6.

Kuudennessa kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, että sovintosopimuksesta seurasi kilpailunvastaisia vaikutuksia.

7.

Seitsemännessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi SEUT 296 artiklan mukaista velvollisuuttaan perustella, miksi se katsoo, että Unichemiä voidaan pitää välittömästi vastuussa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, vaikka se ei ole Servierin potentiaalinen kilpailija.

8.

Kahdeksannessa kanneperusteessa kantaja väittää vaihtoehtoisesti, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se ei hyväksynyt sitä, että sovintosopimus täyttää SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytykset.

9.

Yhdeksännessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi puolustautumisoikeuksia, hyvän hallinnon periaatetta ja velvollisuuttaan olla menettelemättä epäoikeudenmukaisesti saadakseen haltuunsa asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden piiriin kuuluvia asiakirjoja, jotta se voi käyttää niitä Unichemiä vastaan.

10.

Kymmenennessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi unionin oikeuden yleistä, yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta sakon laskennassa, kun se kohteli Unichemiä eri tavalla kuin Servieriä ilman asiallista perustetta.

11.

Yhdennessätoista kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvaa suhteellisuusperiaatetta, sakkojen määrän laskennasta antamiaan suuntaviivoja ja aiemmin vakiintunutta käytäntöä, kun se määräsi Unichemille sakon.

12.

Kahdennessatoista kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio loukkasi SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan sakkojen laskennan sekä Unichemin väitetysti toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskevan arvioinnin osalta.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/32

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 22.7.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/488/YUTP ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.7.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 793/2014 siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, etteivät neuvoston toimet täyttäneet edellytystä kantajan sisällyttämiseksi luetteloon, eli sitä, että asianomainen henkilö oli ”vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista” tai että se oli henkilö, joka ”hyötyy hallinnosta tai tukee sitä” tai jolla on yhteyksiä tällaisiin henkilöihin. Neuvosto ei osoittanut, että syyt, joihin asianomaista yhteisöä vastaan vedottiin, olivat hyvin perusteltuja.

2.

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajalle ei ole missään vaiheessa esitetty asiaa tukevia ”vakavasti otettavia ja uskottavia todisteita” tai ”konkreettista näyttöä ja tietoja”, joilla voitaisiin perustella siihen kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, ettei neuvosto esittänyt kantajalle riittäviä perusteluja tämän merkitsemiseksi luetteloon.

4.

Neljännessä kanneperusteessa väitetään, että neuvosto loukkasi vakavalla tavalla kantajan omistusoikeutta ja mainetta koskevia perusoikeuksia. Rajoittavista toimenpiteistä päätettiin ilman asianmukaista suojaa, jolla kantajalle annetaan mahdollisuus tosiasiallisesti esittää asiansa neuvostolle. Neuvosto ei ole osoittanut, että erittäin huomattava puuttuminen kantajan omistusoikeuteen oli perusteltu ja oikeasuhteinen. Kantajaan kohdistuva puuttuminen ylittää taloudelliset vaikutukset, ja siitä on myös aiheutunut vahinkoa kantajan maineelle.

5.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen. Siihen ainoaan perusteeseen nähden päinvastaisesti, jonka nojalla kantaja merkittiin luetteloon, saatavilla ei ole mitään tietoja tai todisteita siitä, että kantaja on todella ”tukenut Syyrian hallintoa” ja hyötynyt siitä.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/33

—

toteamaan, että EFSA on rikkonut Århusin yleissopimusta, asetusta (EY) N:o 1049/2001 ja asetusta (EY) N:o 1367/2006 10.8.2011 tehtyyn komission päätökseen nähden

—

kumoamaan 30.7.2014 tehdyn EFSA:n päätöksen

—

velvoittamaan EFSA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että EFSA on riidanalaisen päätöksen tehdessään rikkonut tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan 25.6.1998 tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus), sellaisena kuin se on hyväksyttynä 17.2.2005 annetulla neuvoston päätöksellä 2005/30/EY, 4 artiklan 4 kohtaa sekä Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (Århus-asetus) 6 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa. EFSA on rikkonut näitä säännöksiä, kun se ei ole vahvistanut riidanalaisessa päätöksessä velvollisuutta ilmoittaa päästöjä koskevia tietoja, jotka ovat sisältyneet vaadittuihin asiakirjoihin.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että EFSA on riidanalaisen päätöksen tehdessään rikkonut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa ja jättänyt noudattamatta siinä säädettyä velvollisuutta tulkita Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetyllä tavalla asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä kieltäytymisperustetta Århusin yleissopimuksen mukaisesti.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/34

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 26.9.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/678/YUTP ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 26.9.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1013/2014 siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, etteivät neuvoston toimet täyttäneet edellytystä kantajan sisällyttämiseksi luetteloon, eli sitä, että asianomainen henkilö oli ”vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista” tai että se oli henkilö, joka ”hyötyy hallinnosta tai tukee sitä” tai jolla on yhteyksiä tällaisiin henkilöihin. Neuvosto ei osoittanut, että syyt, joihin asianomaista yhteisöä vastaan vedottiin, olivat hyvin perusteltuja.

2.

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajalle ei ole missään vaiheessa esitetty asiaa tukevia ”vakavasti otettavia ja uskottavia todisteita” tai ”konkreettista näyttöä ja tietoja”, joilla voitaisiin perustella siihen kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan neuvosto ei esittänyt kantajalle riittäviä perusteluja tämän merkitsemiseksi luetteloon.

4.

Neljännen kanneperusteen mukaan neuvosto loukkasi vakavalla tavalla kantajan omistusoikeutta ja mainetta koskevia perusoikeuksia. Rajoittavista toimenpiteistä päätettiin ilman asianmukaista suojaa, jolla kantajalle annetaan mahdollisuus tosiasiallisesti esittää asiansa neuvostolle. Neuvosto ei ole osoittanut, että erittäin huomattava puuttuminen kantajan omistusoikeuteen oli perusteltu ja oikeasuhteinen. Kantajaan kohdistuva puuttuminen ylittää taloudelliset vaikutukset, ja siitä on myös aiheutunut vahinkoa kantajan maineelle.

5.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen. Siihen ainoaan perusteeseen nähden päinvastaisesti, jonka nojalla kantaja merkittiin luetteloon, saatavilla ei ole mitään tietoja tai todisteita siitä, että kantaja on todella ”tukenut Syyrian hallintoa” ja hyötynyt siitä. Neuvosto on on myös virheellisesti yksilöinyt kantajan nimellä ”Tri Ocean Trading alias Tri-Ocean Energy”, mikä viittaa siihen, että nämä kaksi oikeushenkilöä ovat samat. Kantaja on Tri Ocean Tradingistä erillinen oma yhtiönsä.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/35

—

kumoamaan 31.7.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP 4 artiklan

—

kumoamaan 31.7.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 3 artiklan ja 4 artiklan 3 ja 4 kohdan

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajalle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 296 artiklan rikkomiseen.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan riidanalaisilla säännöksillä on epäasianmukainen oikeudellinen perusta.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen sekä perusoikeuksien loukkaamiseen.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/36

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/37

—

toteaa tämän muutoksenhaun aiheelliseksi ja kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 3 kohtaa on rikottu

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/38

1)

Kanne hylätään.

2)

DH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/38

1)

Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)

Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/39

—

vastaajan 5.6.2014 tekemä päätös HR.D.2/AS/ac/Ares(2014), joka koskee valitusta R/227/14, jonka hän teki 12.2.2014 yksikölle HR.D.2 ”Muutoksenhaut ja asiaseuranta”, on kumottava,

—

nimittävä viranomainen on velvoitettava tunnustamaan taannehtivin vaikutuksin 1.9.2013 alkaen ja keskeytyksettä, että hänen tyttärensä on huollettavana oleva lapsi, joka käy koulua, ja näin ollen, että hänellä on taannehtivasti 1.9.2013 alkaen ja keskeytyksettä oikeus huollettavana olevasta lapsesta maksettavaan lisään ja sairauskulujen korvaamiseen.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/40

—

Vastaajan 5.3.2014 antama päätös, jolla hylättiin kantajan 16.12.2013 esittämä vahingonkorvausvaatimus, ja kantajan kyseisestä päätöksestä 24.3.2014 tekemän valituksen implisiittinen hylkääminen sekä toissijaisesti 29.7.2014 annettu hylkäävä päätös, jonka tekijä ei ole tiedossa, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle 30  000 euroa moraalisena korvauksena ja viivästyskorkoa, jonka määrä on viisi prosenttiyksikköä peruskorkoa korkeampi, 25  000 eurolle 1.2.2014 lukien ja 5  000 eurolle 1.5.2014 lukien

—

Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut oikeudenkäyntiä edeltäneestä menettelystä aiheutuneet kulut ja kaikki kantajalle aiheutuneet välttämättömät kulut mukaan lukien.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/40

—

SEUT 270 artiklan nojalla on kumottava päätös, joka sisältyy 9.1.2014 annettuun henkilöstötiedotteeseen 13/14 (päätös nro 2/2014), jolla muutettiin matkapäiviin sovellettavaa järjestelmää sen johdosta, että 1.1.2014 alkaen sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 7 artiklaa, jota on muutettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013, joka julkaistiin 29.10.2013 Euroopan unionin virallisen lehden numerossa L 287, sekä henkilöstötiedotteeseen 9/14 (päätös nro 12/2014), jolla muutettiin matkakuluihin sovellettavaa järjestelmää sen johdosta, että 1.1.2014 alkaen sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 8 artiklaa, jota on myös muutettu edellä mainitulla asetuksella; kumoamisvaatimus kohdistuu vain näiden henkilöstötiedotteiden siihen osaan, jonka mukaan oikeus matkakuluihin ja matkapäiviin liitetään ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen, sekä henkilöstötiedotteen 9/14 6 artiklaan, jossa otettiin käyttöön uudet perusteet lähtöpaikkakunnan määrittämiseksi

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle 1 69  051,96 euroa aiheutuneista aineellisista vahingoista sekä 40  000 euroa henkisestä kärsimyksestä

—

vastaaja on velvoitettava maksamaan vahingonkorvausta ja 6,75 prosentin suuruista viivästys- ja hyvityskorkoa henkisestä kärsimyksestä ja aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

—

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 448/41

—

Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 7 artikla ja liitteessä VII oleva 8 artikla on todettava lainvastaisiksi

—

päätös, jonka mukaan kantajille ei vuodesta 2014 alkaen enää myönnetä matkapäiviä eikä korvata vuosittaisia matkakuluja, on kumottava

—

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.