29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/1

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/2

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/2

1)

Voidaanko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) (jäljempänä direktiivi 2004/18/EY) 48 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, tulkita siten, että sillä, että taloudellinen toimija voi ”tarvittaessa” käyttää muiden yksiköiden voimavaroja, tarkoitetaan kaikkia tapauksia, joissa taloudellinen toimija ei täytä hankintaviranomaisen asettamia pätevyysehtoja ja se haluaa käyttää tällaisia muiden yksiköiden voimavaroja hyväksi? Vai onko myös sen ilmoittamista, että taloudellinen toimija voi käyttää muiden yksiköiden voimavaroja ainoastaan ”tarvittaessa”, pidettävä rajoituksena, joka osoittaa, ettei muiden yksiköiden voimavarojen käyttö taloudellisen toimijan pätevyyden osoittamiseksi hankintamenettelyssä ole lähtökohtaisesti sallittua vaan on se voidaan hyväksyä ainoastaan poikkeuksellisesti?

2)

Voidaanko direktiivin 2004/18/EY 48 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, tulkita siten, että taloudellisen toimijan mahdollisuus käyttää muiden yksiköiden voimavaroja niiden tietämyksen ja kokemuksen osalta ”riippumatta kyseisen taloudellisen toimijan ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta” ja että näiden yksiköiden ”keinojen käyttö” tarkoittaa, että hankintasopimuksen täyttämisen aikana taloudellisella toimijalla ei tarvitse olla näihin yksiköihin mitään yhteyksiä tai vain erittäin löyhät ja määrittämättömät yhteydet, ts. se voi täyttää sopimuksen voi itsenäisesti (toisen yksikön osallistumatta) tai tämä osallistuminen voi koostua ”neuvonnasta”, ”konsultoinnista”, ”koulutuksesta” jne.? Vai onko 48 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että yksikön, jonka voimavaroja taloudellinen toimija käyttää, on tosiasiallisesti ja henkilökohtaisesti täytettävä sopimus siltä osin kuin sen voimavarat on ilmoitettu?

3)

Voidaanko direktiivin 2004/18/EY 48 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, tulkita siten, että taloudellinen toimija, jolla on omaa kokemusta, mutta pienemmässä laajuudessa kuin se haluaisi osoittaa hankintaviranomaiselle (esim. riittämätön määrä tarjouksen jättämiseksi sopimuksen kaikista osista), voi käyttää hyväkseen lisäksi muiden yksiköiden voimavaroja parantaakseen omaa tilannettaan hankintamenettelyssä?

4)

Voidaanko direktiivin 2004/18/EY 48 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, tulkita siten, että hankintaviranomainen voi (tai sen jopa pitäisi) tarjouspyyntöasiakirjoissa osoittaa periaatteet, joiden mukaan taloudellinen toimija voi käyttää muiden yksiköiden voimavaroja, kuten esimerkiksi sen, miten toisen yksikön pitäisi osallistua hankintasopimuksen täyttämiseen, miten taloudellisen toimijan ja toisen yksikön valmiudet voidaan yhdistää ja onko tällainen toinen yksikkö yhteisvastuussa taloudellisen toimijan kanssa hankintasopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä siltä osin kuin taloudellinen toimija käyttää sen voimavaroja?

5)

Salliiko direktiivin 2004/18/EY 2 artiklassa vahvistettu taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun periaate tällaisen 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toisen yksikön voimavarojen käytön, jonka puitteissa lasketaan yhteen kahden tai useamman sellaisen yksikön voimavarat, joilla ei ole voimavaroja taloudellisen toimijan vaatiman tietämyksen ja kokemuksen osalta?

6)

Salliiko direktiivin 2004/18/EY 2 artiklassa vahvistettu taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun periaate siis sellaisen direktiivin 2004/18/EY 44 artiklan ja 48 artiklan 3 kohdan tulkinnan, jonka mukaan hankintaviranomaisen asettamien menettelyyn osallistumisen ehtojen täyttäminen voi olla ainoastaan muodollista menettelyyn osallistumiseksi ja riippumaton taloudellisen toimijan tosiasiallisesta pätevyydestä?

7)

Salliiko direktiivin 2004/18/EY 2 artiklassa vahvistettu taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun periaate sen, että kun on mahdollista jättää tarjous hankintasopimuksen osasta, taloudellinen toimija tarjousten jättämisen jälkeen, esimerkiksi asiakirjojen täydentämisen tai selvittämisen yhteydessä, ilmoittaa, mihin hankintasopimuksen osaan on luettava sen ilmoittamat voimavarat, joiden tarkoitus on osoittaa menettelyyn osallistumista koskevan edellytyksen täyttäminen?

8)

Salliiko direktiivin 2004/18/EY 2 artiklassa vahvistettu taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden periaate toteutetun huutokaupan peruuttamisen ja sähköisen huutokaupan toistamisen silloin, kun se on toteutettu olennaisella tavalla epäasianmukaisesti, esimerkiksi jos kaikkia hyväksyttävien tarjousten tehneitä taloudellisia toimijoita ei kutsuttu siihen?

9)

Salliiko direktiivin 2004/18/EY 2 artiklassa vahvistettu taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden periaate hankintasopimuksen tekemisen sellaisen taloudellisen toimijan kanssa, jonka tarjous on valittu tällaisen huutokaupan perusteella sitä toistamatta silloin, kun ei voida todeta, että huomiotta jätetyn taloudellisen toimijan osallistuminen muuttaisi sen lopputuloksen?

10)

Voidaanko direktiivin 2004/18/EY säännösten tulkinnassa käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun direktiivin 2014/24/EU säännösten ja johdanto-osan sisältöä, vaikka sen täytäntöönpanon määräaika ei ole umpeutunut, tulkinnan apuna siltä osin kuin se selittää tiettyjä unionin lainsäätäjän lähtökohtia ja aikomuksia eikä ole ristiriidassa direktiivin 2004/18/EY säännösten kanssa?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/4

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/4

1)

Onko viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annettua unionin lainsäädäntöä ja erityisesti asetusta (EU) N:o 1308/2013 (1) tulkittava siten, että jäsenvaltio voi saattaa voimaan kansallisen toimen, jossa vahvistetaan viinin vähittäismyynnissä käytettävä vähimmäishinta suhteessa myytävän tuotteen sisältämään alkoholimäärään ja joka poikkeaa siten viinimarkkinoiden perustana muutoin olevasta vapaasta hinnanmuodostuksesta markkinavoimien vaikutuksesta?

2)

Kun toimen perustelemiseksi vedotaan SEUT 36 artiklaan, ja jos

voiko jäsenvaltio unionin oikeuden nojalla hylätä tällaiset kuluttajahinnan korottamista koskevat verotukselliset toimet ja toteuttaa niiden sijasta lainsäädäntötoimia, joissa vahvistetaan vähittäismyynnissä sovellettavat vähimmäishinnat, jotka vääristävät jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja kilpailua, ja jos voi, millä edellytyksillä se voi näin tehdä?

3)

Jos jäsenvaltion tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, voiko lainsäädäntötoimi, joka on SEUT 34 artiklassa kielletty kaupan määrällinen rajoitus, olla kuitenkin perusteltu SEUT 36 artiklan nojalla ihmisten terveyden suojelemiseksi, onko kyseisen kansallisen tuomioistuimen tutkittava ainoastaan tietoa, näyttöä tai muuta aineistoa, jotka ovat olleet lainsäätäjän saatavilla ja jotka lainsäätäjä on ottanut huomioon lainsäädännön hyväksymisajankohtana? Ellei näin ole, mitä muita rajoituksia mahdollisesti kohdistuu kansallisen tuomioistuimen mahdollisuuteen ottaa huomioon kaikki aineisto tai näyttö, jota on saatavilla ja jota asianosaiset ovat esittäneet kansallisen tuomioistuimen antaessa ratkaisunsa?

4)

Jos jäsenvaltion tuomioistuimen on unionin oikeutta tulkitessaan ja soveltaessaan tutkittava kansallisten viranomaisten väitettä siitä, että toimi, joka on SEUT 34 artiklassa tarkoitettu määrällinen rajoitus, on perusteltu SEUT 36 artiklassa määrättynä poikkeuksena ihmisten terveyden suojelemiseksi, missä määrin kansallinen tuomioistuin on velvollinen tai oikeutettu muodostamaan – käytettävissään olevan aineiston perusteella – objektiivisen näkemyksen toimen tehokkuudesta väitetyn tavoitteen saavuttamisessa, ainakin vastaavien, jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun vähemmän vaikuttavien vaihtoehtoisten toimien käytettävyydestä ja toimen yleisestä oikeasuhteisuudesta?

5)

Kun tarkastellaan (sitä koskevan kiistan yhteydessä, onko toimi perusteltu SEUT 36 artiklan nojalla ihmisten terveyden suojelemiseksi) sellaisen vaihtoehtoisen toimen olemassaoloa, joka ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun tai ainakin vaikuttaa siihen vähemmän, onko tällaisen vaihtoehtoisen toimen hylkäämiseen oikeutettu peruste se, etteivät vaihtoehtoisen toimen vaikutukset vastaa välttämättä täysin SEUT 34 artiklan nojalla riitautetun toimen vaikutuksia, mutta sillä voi olla muita lisähyötyjä ja sillä voidaan saavuttaa laajempi, yleinen tavoite?

6)

Arvioidessaan kansallista toimea, jonka on myönnetty tai todettu olevan SEUT 34 artiklassa tarkoitettu määrällinen rajoitus, jota perustellaan SEUT 36 artiklalla, ja erityisesti arvioidessaan toimen oikeasuhteisuutta, missä määrin tätä tehtävää hoitava tuomioistuin voi ottaa huomioon arviointinsa siitä, millä tavalla ja missä määrin toimi määrällisenä rajoituksena on SEUT 34 artiklan vastainen?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/5

1)

Onko vanhainkodeista, palvelutaloista ja vähintään 60-vuotiaiden vanhusten päivähoitokeskuksista 5.6.1997 annetussa Vallonian alueneuvoston asetuksessa tarkoitettu palvelutalo, joka tarjoaa käyttöön voittoa tavoitellen yhdelle tai kahdelle henkilölle tarkoitettuja yksityisasuntoja, jotka käsittävät varustellun keittiön, olohuoneen, makuuhuoneen ja varustellun kylpyhuoneen, ja näin mahdollistaa asukkaiden itsenäisen elämisen, sekä voittoa tavoitellen tarjoaa vastikkeellisesti erilaisia vapaaehtoisia palveluja, joiden tarjoaminen ei rajoitu pelkästään palvelutalon asukkaisiin (ravintola-baari, kampaamo ja kauneushoitola, fysioterapiahuone, toimintaterapia, pesutupa, terveyskeskus ja verinäytteenotto, lääkäriasema), sellainen pääasiassa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos, joka suorittaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g alakohdassa (josta on tullut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (2) 132 artiklan 1 kohdan g alakohta) tarkoitettuja ”sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyviä palvelujen suorituksia ja tavaroiden luovutuksia”?

2)

Onko vastaus edelliseen kysymykseen erilainen, jos kyseessä oleva palvelutalo saa kyseisten palvelujen suorittamiseen avustuksia tai muita etuuksia tai rahoitustukea julkisilta viranomaisilta?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/6

1 a)

Onko SEUT 56 artiklaa tulkittava siten, että lainvalvontaviranomaiset eivät saa sanktioida urheiluvedonlyönnin välittämistä toisessa jäsenvaltiossa luvan saaneelle vedonlyönnin järjestäjälle ilman Saksassa saatua lupaa, kun välittäminen edellyttää myös järjestäjän Saksassa saamaa lupaa mutta kansallisilla viranomaisilla ei ole unionin oikeuden vastaisen lainsäädännön perusteella (”urheiluvedonlyöntimonopoli”) oikeutta myöntää lupaa muille kuin valtiollisille vedonlyönnin järjestäjille?

1 b)

Onko vastaus ensimmäisen kysymyksen a kohtaan erilainen, jos yhdessä Saksan 15 osavaltiosta, jotka ovat yhdessä luoneet ja toteuttaneet urheiluvedonlyöntimonopolin, valtion viranomaiset olettavat kielto- ja rikosmenettelyssä, että lakiin perustuvaa kieltoa myöntää lupia yksityisille palveluntarjoajille ei sovellettaisi järjestämistä ja välittämistä koskevaan mahdolliseen lupahakemukseen kyseisessä osavaltiossa?

1 c)

Onko unionin oikeuden periaatteita, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta, sekä unionin tuomioistuimen asiassa C-186/11 antamaa tuomiota tulkittava siten, että ne estävät pitkäkestoisen, ”ennaltaehkäiseväksi” kuvatun rajat ylittävän urheiluvedonlyönnin välittämisen kiellon tai sanktioinnin, jos sitä perustellaan sillä, että kieltävän päätöksen tehneelle viranomaiselle ei päätöksen tekemisen ajankohtana ollut ”ilmeistä eli ilman lisätutkimuksia havaittavissa”, että välitystoiminta täyttää – lukuun ottamatta edellytystä vedonlyöntitoiminnan varaamisesta valtiolle – kaikki aineelliset luvan myöntämisedellytykset?

2)

Onko direktiiviä 98/34/EY (1) tulkittava siten, että se estää sanktioimasta urheiluvedonlyönnin välittämistä ilman Saksassa saatua lupaa vedonlyöntiautomaatin avulla toisessa jäsenvaltiossa luvan saaneelle vedonlyönnin järjestäjälle, jos valtiolliset toimenpiteet perustuvat yksittäisen osavaltion lakiin, jota ei ole annettu tiedoksi Euroopan komissiolle ja jonka sisältönä on aiemmin voimassa ollut onnenpelejä koskeva osavaltiosopimus (Staatsvertrag zum Glücksspielwesen; jäljempänä GlüStV)?

3)

Onko SEUT 56 artiklaa, avoimuusvelvollisuutta, yhdenvertaisuusperiaatetta ja unionin oikeuteen sisältyvää suosimiskieltoa tulkittava siten, että ne estävät sanktioimasta urheiluvedonlyönnin välittämistä toisessa jäsenvaltiossa luvan saaneelle vedonlyönnin järjestäjälle ilman Saksassa saatua lupaa sellaisessa tapauksessa, jolle on tunnusomaista yhdeksän vuoden määräajaksi tehdyn onnenpelejä Saksassa koskevan osavaltiosopimuksen muuttamisesta tehdyn osavaltiosopimuksen (Glücksspieländerungsstaatsvertrag; jäljempänä GlüÄndStV) ”urheiluvedonlyönnin kokeilulauseke”, johon sisältyy seitsemän vuoden ajaksi teoreettinen mahdollisuus myöntää myös muille kuin valtiollisille vedonlyönnin järjestäjille enintään 20 kaikissa osavaltioissa pätevää välitysluvan saamisen edellytyksenä olevaa toimilupaa, kun

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/8

1)

Onko jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (1) 17 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan kansallisen lainsäätäjän säätää, että kauppaedustajalla on sopimuksen lakkaamisen jälkeen oikeus asiakaskuntahyvitykseen, jonka määrä vastaa enintään vuoden palkkioita, ja, jos hyvityksen määrä ei kata tosiasiallisesti aiheutunutta vahinkoa kokonaisuudessaan, vahingonkorvaukseen, jonka määrä vastaa tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon määrän ja kyseisen hyvityksen välistä erotusta?

2)

Onko erityisesti direktiivin 17 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että siinä asiakaskuntahyvitystä täydentävän vahingonkorvauksen saamisen edellytykseksi asetetaan päämiehen tekemän sellaisen sopimusrikkomuksen tai sopimukseen perustumatonta vahinkoa aiheuttavan virheen olemassaolo, joka on syy-yhteydessä vaadittuun vahingonkorvaukseen, ja sellaisen vahingon olemassaolo, joka on erillinen asiakaskuntahyvityksellä korjatusta vahingosta?

3)

Jos jälkimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko virheen oltava erillinen sopimuksen yksipuolisesta päättämisestä, kuten liian lyhyt irtisanomisaika, sellaisten irtisanomisajalta maksettavan palkkion korvaavan hyvityksen ja asiakaskuntahyvityksen myöntäminen, joiden määrä ei kata vahinkoa kokonaisuudessaan, päämiehen vastuulle luettavan vakavan syyn olemassaolo, sopimuksen päättämistä koskevan oikeuden väärinkäyttö tai muu laiminlyönti, kuten muun muassa markkinakäytäntöjen noudattamatta jättäminen?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/8

1)

Onko avoveneellä Amsterdamin sisävesillä tapahtuva matkustajaliikenne, jonka tavoitteena on etupäässä maksullisten kiertoajelujen ja juhlaristeilyjen tarjoaminen, kuten käsiteltävässä tapauksessa, palvelu, johon on sovellettava palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) säännöksiä, kun otetaan huomioon [– –] direktiivin 2006/123/EY – – 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty kuljetusalan palveluja koskeva poikkeus?

2)

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi:

Sovelletaanko [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] III lukua täysin valtionsisäisiin tilanteisiin vai onko kyseisen luvun soveltamista koskevan kysymyksen ratkaisemisessa sovellettava perustamissopimuksen määräyksistä, joilla säännellään sijoittautumisoikeutta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, annettua unionin tuomioistuimen täysin valtionsisäisiä tilanteita koskevaa oikeuskäytäntöä?

3)

Mikäli kysymykseen 2 vastataan siten, että perustamissopimuksen määräyksistä, joilla säännellään sijoittautumisoikeutta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, annettua unionin tuomioistuimen täysin valtionsisäisiä tilanteita koskevaa oikeuskäytäntöä on sovellettava ratkaistaessa sitä, sovelletaanko [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] III lukua:

4)

Seuraako [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] 11 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, että jos lupien määrä on rajattu yleisen edun mukaisista pakottavista syistä, myös lupien voimassaoloajan on oltava rajattu, kun otetaan huomioon myös [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] tavoite vapaan pääsyn varmistamisesta palvelumarkkinoille, vai kuuluuko se jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen harkintavaltaan?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/9

1)

Sovelletaanko palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) III lukua täysin valtionsisäisiin tilanteisiin vai onko kyseisen luvun soveltamista koskevan kysymyksen ratkaisemisessa sovellettava perustamissopimuksen määräyksistä, joilla säännellään sijoittautumisoikeutta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, annettua unionin tuomioistuimen täysin valtionsisäisiä tilanteita koskevaa oikeuskäytäntöä?

2)

Mikäli kysymykseen 1 vastataan siten, että perustamissopimuksen määräyksistä, joilla säännellään sijoittautumisoikeutta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, annettua unionin tuomioistuimen täysin valtionsisäisiä tilanteita koskevaa oikeuskäytäntöä on sovellettava ratkaistaessa sitä, sovelletaanko [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] III lukua:

3)

Sikäli kuin palveluntarjoajalla on oikeus vedota [– –] direktiivin 2006/123/EY [– –] III luvun säännöksiin onko tämän direktiivin 10 artiklan 2 kohdan c alakohta esteenä nyt käsiteltävän kaltaiselle toimenpiteelle, jonka mukaan ikkunaprostituutioyrityksen toiminnanharjoittajan on sallittua vuokrata huoneita osapäiväisesti vain sellaisille prostituoiduille, jotka kykenevät kommunikoimaan ymmärrettävästi toiminnanharjoittajan kanssa tämän ymmärtämällä kielellä?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/10

1.

Ovatko oikeusriidassa kyseessä olevien kaltaiset aminohapposeokset (RM0630 ja RM0789), joista valmistetaan (yhdessä hiilihydraattien ja rasvojen kanssa) elintarvike, jolla korvataan lähtökohtaisesti ihmiselle välttämätön, ruokavaliossa luontaisesti esiintyvä mutta yksittäistapauksessa allergisoiva aine ja vältetään näin allergiasta aiheutuvia terveyshaittoja ja mahdollistetaan jo syntyneiden haittojen lievittäminen tai jopa parantaminen, yhdistetyn nimikkeistön (1) nimikkeessä 3003 tarkoitettuja lääkkeitä, joissa on terapeuttisessa tai ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa keskenään sekoitettuina kaksi tai useampia aineosia?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

2.

Ovatko kyseiset aminohapposeokset yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 2106 tarkoitettuja elintarvikevalmisteita, jotka yhdistetyn nimikkeistön 30 ryhmää koskevien huomautusten 1 kohdan a alakohdan mukaan eivät kuulu 30 ryhmään, koska niillä ei ole ravinnonsaannin lisäksi terapeuttista tai ennalta ehkäisevää tarkoitusta?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/11

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/11

1.

Kuuluuko (Espanjan) osuuskuntalain 27/99 80 §:ssä ja Valencian itsehallintoalueen osuuskuntalain 8/2003 89 §:ssä tarkoitetun kaltainen työosuuskunnan ja työntekijäosakkaan välinen oikeussuhde, jota – vaikka se kansallisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä määritellään yhtiöoikeudelliseksi suhteeksi – voitaisiin unionin oikeuden perusteella pitää työsuhteena, vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18 (1) soveltamisalaan sellaisena kuin se määritellään tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa?

Toinen kysymys esitetään toissijaisesti siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi.

2.

Onko vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen (direktiivi 2010/18) 8 lausekkeen 2 kohtaa ja tarkemmin sanottuna määräystä, jonka mukaan ”tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpano ei ole pätevä peruste työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseksi sopimuksen soveltamisalalla”, tulkittava siten, että jos jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä 2010/18 nimenomaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, työntekijöiden suoja ei saa olla kyseisen jäsenvaltion aiemman direktiivin 96/34 (2) täytäntöön panemiseksi antamissa säännöksissä määriteltyä heikompi?

Seuraavat kysymykset on – jäljempänä esitetyistä syistä – perusteltua esittää vain, jos jompaankumpaan edellisistä kysymyksistä vastataan myöntävästi ja jos direktiiviä 2010/18 katsotaan sovellettavan pääasian kantajalla olevan kaltaiseen työntekijäosakkaan työsuhteeseen.

3.

Onko direktiiviin 2010/18 sisältyvän uuden vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen 6 lauseketta tulkittava siten, että kansallisiin täytäntöönpanosääntöihin tai -sopimuksiin on nimenomaisesti sisällytettävä työnantajan velvollisuus ”harkita” pyyntöjä, joissa työntekijät vanhempainvapaalta palatessaan esittävät ”muutoksia työaikaansa ja työmuotoonsa”, ja ”vastata” näihin pyyntöihin sekä omat että työntekijöiden tarpeet huomioon ottaen, ja ettei tätä täytäntöönpanovelvoitetta pidetä täytettynä, jos se on toteutettu sellaisilla kansallisilla oikeussäännöillä tai yrityksen sisäisillä säännöillä, joilla tällaisen oikeuden tehokas oikeusvaikutus asetetaan täysin riippuvaiseksi työnantajan harkintavallasta hyväksyä tai hylätä nämä pyynnöt?

4.

Onko vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeella – direktiivin 2010/18 3 artiklan ja puitesopimuksen 8 lausekkeeseen sisältyvien loppumääräysten valossa – katsottava olevan välitön horisontaalinen oikeusvaikutus, jos sitä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, koska se sisältää unionissa sovellettavat vähimmäisvaatimukset?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/12

1)

Ovatko työntekijöiden asemasta annetun lain konsolidoidun toisinnon (24.3.1995 annettu kuninkaan asetus nro 1/1995) 56 § , kiireellisistä toimenpiteistä työmarkkinoiden uudistamiseksi 6.7.2012 annetun lain nro 3/2012 viides siirtymäsäännös ja sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista 10.10.2011 annetun lain nro 36/2011 (Ley Reguladora de la Jurisdicción Social) 123 § ja 124 §:n 13 momentti (koska siinä viitataan implisiittisesti edellä mainittuihin säännöksiin) [Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen] konsolidoidun toisinnon 107 ja 108 artiklan vastaisia siltä osin, kuin niissä korotetaan aineellisesti niiden korvausten määrää, jotka on hyväksytty Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamassa päätöksessä?

2)

Onko vastoin mainittuja unionin oikeussääntöjä ja Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamaa päätöstä tulkita edellä mainittuja oikeussääntöjä siten, että tuomioistuin saa muuttaa korvausta tilanteessa, jossa irtisanominen katsotaan perustelluksi, kansallisessa oikeudessa säädetyn lakimääräisen vähimmäiskorvauksen suuruiseksi?

3)

Onko vastoin mainittuja unionin oikeussääntöjä ja Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamaa päätöstä tulkita edellä mainittuja oikeussääntöjä siten, että tuomioistuin voi muuttaa korvausta tilanteessa, jossa irtisanominen katsotaan perusteettomaksi, kuulemisaikana tehdyn sopimuksen mukaisten määrien mukaiseksi edellyttäen, että korvausten määrä ylittää lakimääräisen vähimmäismäärän mutta jää lakimääräistä enimmäismäärää pienemmäksi?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/13

1)

Ovatko työntekijöiden asemasta annetun lain konsolidoidun toisinnon (24.3.1995 annettu kuninkaan asetus nro 1/1995) 56 § , kiireellisistä toimenpiteistä työmarkkinoiden uudistamiseksi 6.7.2012 annetun lain nro 3/2012 viides siirtymäsäännös ja sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista 10.10.2011 annetun lain nro 36/2011 (Ley Reguladora de la Jurisdicción Social) 123 § ja 124 §:n 13 momentti (koska siinä viitataan implisiittisesti edellä mainittuihin säännöksiin) [Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen] konsolidoidun toisinnon 107 ja 108 artiklan vastaisia siltä osin, kuin niissä korotetaan aineellisesti niiden korvausten määrää, jotka on hyväksytty Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamassa päätöksessä?

2)

Onko vastoin mainittuja unionin oikeussääntöjä ja Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamaa päätöstä tulkita edellä mainittuja oikeussääntöjä siten, että tuomioistuin saa muuttaa korvausta tilanteessa, jossa irtisanominen katsotaan perustelluksi, kansallisessa oikeudessa säädetyn lakimääräisen vähimmäiskorvauksen suuruiseksi?

3)

Onko vastoin mainittuja unionin oikeussääntöjä ja Euroopan komission menettelyssä ”State aid SA.35253 (2012/N) Spain. Restructuring and Recapitalisation of the BFA Group” antamaa päätöstä tulkita edellä mainittuja oikeussääntöjä siten, että tuomioistuin voi muuttaa korvausta tilanteessa, jossa irtisanominen katsotaan perusteettomaksi, kuulemisaikana tehdyn sopimuksen mukaisten määrien mukaiseksi edellyttäen, että korvausten määrä ylittää lakimääräisen vähimmäismäärän mutta jää lakimääräistä enimmäismäärää pienemmäksi?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/14

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-458/10–T-467/10 ja T-471/10, Peter McBride ym. v. Euroopan komissio, 13.5.2014 antaman tuomion

—

hylkäämään kumoamiskanteen ja joka tapauksessa ensimmäisen vaatimuksen

—

tai vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu vaatimuksista, joista unionin tuomioistuin ei ole lausunut

—

velvoittaa ensimmäisen oikeusasteen kantajat korvaamaan valituksesta ja oikeudenkäyntimenettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 266 artiklaa ja SEUT 263 artiklaa sekä loukkasi tehokkuusperiaatetta, annetun toimivallan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, oikeusjärjestyksen jatkuvuuden periaatetta, oikeuden ajallisen soveltamisen periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja oikeussääntöjen seuraantoa säänteleviä periaatteita, kun se kumosi tiettyjä komission päätöksiä, joilla oli määrä täyttää komission velvoitteita, jotka johtuvat yhdistetyissä asioissa T-218/03–T-241/03, Boyle ym. v. komissio, ja yhdistetyissä asioissa C-373/06 P, C-379/06 P ja C-382/06 P, Flaherty ym. v. komissio, annetuista tuomioista. Valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, että komissiolla oli velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisten tuomioiden täytäntöönpanemiseksi mutta sillä ei ollut toimivaltaa siihen.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut tuomiotaan asianmukaisesti eikä vastannut komission keskeiseen väitteeseen (eikä kysymykseen yhden asian tutkittavaksi ottamisesta). Näin ollen se rikkoi unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/14

1)

Onko asetuksen (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden liityttävä suoraan varattuun lentoon?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, kuinka monella edeltävällä lennolla, joilla kyseessä olevalla lennolla käytettäväksi suunniteltua lentokonetta on käytetty, on merkitystä poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolon kannalta? Onko aiempien lentojen aikana ilmenneiden poikkeuksellisten olosuhteiden huomioon ottamiselle olemassa aikarajaa? Jos näin on, miten kyseinen aikaraja on laskettava?

3)

Jos aiempien lentojen aikana ilmenneillä poikkeuksellisilla olosuhteilla on merkitystä myös myöhemmän lennon kannalta, onko kohtuudella edellytettyjä toimenpiteitä, jotka lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutettava, tulkittava siten, että ne viittaavat vain poikkeuksellisten olosuhteiden estämiseen, vai viittaavatko ne myös pitempiaikaisen viivästymisen välttämiseen?

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/15

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuin asiassa T-519/09, Toshiba Corporation v. Euroopan komissio, 21.5.2014 antaman tuomion siltä osin kuin sillä hylättiin Toshiban kumoamisvaatimus Euroopan komission asiassa COM/39.129 – Muuntajat tekemän päätöksen 1 ja 2 artiklasta, ja kumoamaan kyseisen päätöksen;

—

vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi unionin tuomioistuimen tuomion mukaisesti oikeudellisten kysymysten osalta; ja joka tapauksessa

—

määräämään Toshiban oikeudenkäyntikulut korvattaviksi, mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Ensimmäinen valitusperuste: Toshiba väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä oikeudellista testiä arvioidessaan, että japanilaiset muuntajien valmistajat ovat potentiaalisia kilpailijoita Euroopan talousalueen markkinoilla (1) sillä perusteella, etteivät esteet ETA-markkinoille pääsylle olleet ylitsepääsemättömiä ja (2) että oli olemassa herrasmiessopimus, vaikka sen olisi tämän sijaan pitänyt varmistaa, että japanilaisilla tuottajilla oli konkreettiset mahdollisuudet tulla ETA-markkinoille ja että tällainen markkinoille tuleminen oli taloudellisesti elinkelpoinen strategia. Kun potentiaalista kilpailua japanilaisten ja eurooppalaisten valmistajien välillä ei ole, kyseisellä herrasmiessopimuksella ei voida rikkoa EY 81 artiklaa eikä komissiolla ole toimivaltaa ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on näin ollen kumottava Toshibaa koskevilta osin.

—

Toinen valitusperuste: Toshiba väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon sen kirjeen sisällön, jossa menettelyssä muuna osapuolena oleva osapuoli totesi, ettei se riitauttaisi komissio toteamuksia. Komissio katsoi, että kyseinen kirje syrjäytti tämän osapuolen aikaisemmat lausunnot, joiden mukaan sillä ei ollut ollut lainkaan myyntiä Euroopan talousalueella. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin otti selvitysaineiston täten vääristyneellä tavalla huomioon ja tukeutui tähän todetakseen, etteivät esteet ETA-markkinoille pääsylle olleet ylitsepääsemättömiä. Toshiba katsoo näin ollen, että valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on kumottava.

—

Kolmas valitusperuste: Toshiba väittää, että unionin yleinen tuomioistuin esitti ristiriitaiset perustelut, sovelsi virheellistä oikeudellista testiä ja loukkasi yksilöllisen vastuun periaatetta arvioidessaan ”tehottomaksi” Toshiban perustelun, joka koski sitä, ettei se ollut osallistunut vuonna 2003 Zürichissä pidettyyn kokoukseen. Valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on tämän vuoksi kumottava siltä osin kuin niissä todetaan, että Toshiba jatkoi osallistumistaan kyseiseen herrasmiessopimukseen toukokuuhun 2003 saakka.

—

Neljäs valitusperuste: Toshiba katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti sakkojen määräämistä koskevien suuntaviivojen 18 kohtaa, kun se sovelsi maailmanlaajuisia markkinaosuuksia korvikkeena osapuolten osuudelle rikkomisesta. Valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on näin ollen kumottava siltä osin kuin niissä lasketaan Toshiban sakko Toshiban maailmanlaajuisen markkinaosuuden perusteella, ja sakon määrää on alennettava vastaavasti.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/17

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/17

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/18

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/19

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/19

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/20

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) yhdistetyissä asioissa R 240/2013-5 ja R 303/2013-5 30.4.2014 antaman päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/21

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 19.5.2014 tekemän päätöksen asiassa R 1911/2013-4 sen vuoksi, ettei se ole lainmukainen ja se on ristiriidassa yhteisön tavaramerkkiä koskevien voimassaolevien lainsäännösten kanssa, ja antamaan ratkaisun hakemuksessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti joko sen perusteella, että haetun kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskyky perustuu sen ominaispiirteisiin, tai sen perusteella, se on tullut erottamiskykyiseksi käytön perusteella, ja hyväksymään tämän kanteen ja määräämään kolmiulotteista yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 1 1 7 47  987, joka on tehty kansainvälisen nimikkeistön luokkaan 30 kuuluvia tavaroita varten, rekisteröitäväksi sillä perusteella, että se on lainmukainen ja se voidaan ottaa tutkittavaksi;

—

sen jälkeen, kun tämä kanne on hyväksytty ja kyseessä oleva tavaramerkki on rekisteröity, velvoittamaan hakemusta vastustaneen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja SMHV:lle suoritetut valitusmaksut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/21

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 13.5.2014 asiassa R 1859/2013-2 tekemän päätöksen, joka koskee Euroopan unionin kansainvälistä tavaramerkkiä nro 0962191 ja muuttamaan sitä siten, että valitus on perusteltu ja mitättömäksi julkistamista koskeva vaatimus hyväksytään

—

velvoittamaan vastaajan ja mahdollisesti vastapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien

—

Asetuksen N:o 207/2009 158 artiklan, kun se luetaan yhdessä 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 158 artiklan, kun se luetaan yhdessä 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkominen

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/22

—

muuttamaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1128/2013-4 19.5.2014 tekemää päätöstä siten, että väite hylätään

—

toissijaisesti, kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1128/20134-4 19.5.2014 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

63 artiklan, kun se luetaan yhdessä asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohdan kanssa, rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohdan, 75 kohdan ja 76 artiklan rikkominen

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/23

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 2.6.2014 asiassa R 303/2014-4 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/24

—

kumoamaan SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 23.4.2014 asiassa R 1553/2013-1 tekemän päätöksen siltä osin kuin sillä hylättiin hakijan valitus ja vahvistettiin väiteosaston päätös, jolla väite B 1 9 38  458 hyväksyttiin ja kuviomerkin ”MESSI” rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi nro 1 0 1 81  154 evättiin osittain

—

velvoittamaan kannetta vastustavan asianosaisen tai asianosaiset korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/25

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 15.5.2014 tekemän päätöksen asiassa R 941/2013-1

—

velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) sekä Brauerei S. Riegele, Inh. Riegele KG:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/26

—

toteamaan, että komissio on lainvastaisesti jättänyt aloittamatta 1.8.2014 lähtien Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) suoritettavana olevan kasviperäisten aineiden terveysväitteiden arvioinnin asetuksen (EY) 1924/2006 (1) 13 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä varten

—

vaihtoehtoisesti kumoamaan päätöksen, jonka väitetään sisältyvän 29.6.2014 päivättyyn komission kirjeeseen ja jolla jätettiin aloittamatta EFSAn suoritettavana oleva kasviperäisten aineiden terveysväitteiden arviointi 13 artiklassa säädetyssä menettelyssä ennen 1.8.2014.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/27

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 19.5.2014 asiassa R 1118/2013-2 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä julistetaan yhteisön tavaramerkki (ZARA) nro 1 12  755 menetetyksi käyttämättä jättämisen vuoksi seuraavien luokkaan 39 kuuluvien palvelujen osalta: ”kuljetuspalvelut, tavaroiden jakelu, tavaroiden pakkaus ja varastointi, erityisesti vaatteet, kengät ja asusteet, hajuvedet ja kosmetiikka”; kantaja katsoo, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja tehnyt seuraavat virheet:

—

valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Inditexin toimiluvan haltijat ovat kiinteä osa yhtiön sisäistä organisaatiota, vaikka kyseessä ovat todellisuudessa Inditex-konsernin riippumattomat oikeudelliset yksiköt

—

valituslautakunta on tehnyt näytön arviointia koskevan virheen todetessaan, että kantaja ei ole esittänyt näyttöä kuljetuspalvelutarjontaan perustuvan liikevaihdon suuruudesta osoittaakseen tavaramerkin ulkoisen käytön, vaikka tällaista näyttöä on esitetty menettelyn kuluessa

—

velvoittamaan SMHV:n ja tarvittaessa vastapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/27

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 7.5.2014 asiassa R 1735/2012-1 tekemän päätöksen ja näin ollen hylkäämään Aucar Trauler S.L:n esittämän väitteen, jatkamaan yhteisön tavaramerkin nro 9 6 90  314 Polycart A Whole Cart Full of Benefits rekisteröintiä hakemuksessa mainittuja tavaroita varten siten kuin niitä on rajoitettu 16.11.2012 ja hylkäämään tätä vastaan esitetyn väitteen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.