14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/1

1.

Nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018) annetussa neuvoston päätöslauselmassa (1) tunnustetaan kaikki nuoret yhteiskunnan voimavaraksi ja pidetään tärkeänä tukea nuorten oikeutta osallistua heihin vaikuttavien politiikkojen kehittämiseen nuorten ja nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jatkuvan jäsennellyn vuoropuhelun avulla.

2.

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat antoivat 27. marraskuuta 2012 päätöslauselman (2) katsauksesta nuorten kanssa käytävään, nuorten osallistumista demokratian toteuttamiseen Euroopassa koskevaan jäsenneltyyn vuoropuheluun, jossa todetaan, että nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön yleinen temaattinen painopiste kolmatta 18 kuukauden työskentelyjaksoa (1. tammikuuta 2013 – 30. kesäkuuta 2014) varten on sosiaalinen osallisuus.

3.

Jäsennelty vuoropuhelu on osallistava prosessi ja kolmannen 18 kuukauden työskentelyjakson tulokset perustuvat Irlannin, Liettuan ja Kreikan puheenjohtajakausien aikana toteutettujen kansallisten kuulemisten sekä Dublinissa maaliskuussa 2013, Vilnassa syyskuussa 2013 ja Thessalonikissa maaliskuussa 2014 pidettyjen EU:n nuorisokonferenssien tuloksiin.

4.

Dublinin nuorisokonferenssin yhteisissä päätelmissä keskityttiin seuraaviin painopisteisiin: työllisyys, osallistuminen, hyvinvointi, tukivälineet (sosiaali- ja nuorisopalvelut), nuorisojärjestöt ja laadukas nuorisotyö, jotka esiteltiin nuorisoasiain ministereille koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvoston istunnossa toukokuussa 2013 (3).

5.

Vilnan nuorisokonferenssin yhteisissä päätelmissä keskityttiin seuraaviin painopisteisiin: koulutus, neuvonta, siirtyminen koulutuksesta työelämään, työmarkkinaolosuhteet, itsenäisyys, nuorisojärjestöjen rooli ja monialainen yhteistyö, jotka esiteltiin nuorisoasiain ministereille koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvoston istunnossa marraskuussa 2013 (4).

6.

Thessalonikin nuorisokonferenssin yhteisissä suosituksissa keskityttiin seuraaviin painopisteisiin: laadukkaaseen koulutukseen, laadukkaaseen nivelvaiheeseen, laadukkaisiin työpaikkoihin, sukupolvien väliseen vuoropuheluun ja oppimiseen, aktiiviseen osallisuuteen, nuorten yrittäjyyteen ja sosiaaliseen yrittäjyyteen (5).

7.

Erasmus+-ohjelmassa annetaan käyttöön lisärahoitusmahdollisuuksia jäsennellyn vuoropuhelun tukemiseksi, kansallisille työryhmille suunnatut suorat vuotuiset avustukset mukaan luettuina.

8.

Yhteisessä EU:n nuorisoraportissa, joka julkistettiin 27. marraskuuta 2012 (6), esitettiin arvio jäsennellystä vuoropuhelusta ja ehdotettiin, että prosessia voitaisiin kehittää edelleen arvioimalla sitä ja jäsennellyn vuoropuhelun tuloksia, lisäämällä taustoiltaan erilaisten nuorten mahdollisuuksia osallistua kansallisiin työryhmiin ja kannustamalla päättäjiä ottamaan paremmin huomioon nuorten esittämät suositukset.

9.

Jäsennellyn vuoropuhelun arvioinnin tulisi olla osa tulevaa toista EU:n nuoriso raporttia, ja siihen tulisi sisältyä yleiskatsaus kansallisella ja EU:n tasolla käydyn jäsennellyn vuoropuhelun tulostentarkasteluun.

10.

Jäsennellyssä vuoropuhelussa ja siihen liittyvissä kuulemisissa olisi keskityttävä yleiseen temaattiseen painopisteeseen, josta nuoret ja päätöksentekijät ovat yhdessä keskustelleet ja jonka neuvosto on asettanut, jotta prosessin kaikkien jaksojen johdonmukaisuus ja jatkuvuus voidaan varmistaa.

11.

Jäsenneltyä vuoropuhelua varten olisi luotava yksinkertaistettu ja selkeä rakenne, jotta varmistetaan yleisteeman jatkuva esilläolo ja parannetaan ajanhallintaa nuorten kuulemisten yhteydessä.

Kunkin jakson ensimmäisessä vaiheessa kaikkien sidosryhmien olisi saavutettava yhteisymmärrys ja omaksuttava alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa neuvoston asettamaan yleiseen temaattiseen painopisteeseen, ja sen olisi oltava myöhemmissä vaiheissa käytävää vuoropuhelua ohjaava kehys.

Toisessa vaiheessa olisi järjestettävä kuulemisia, joiden olisi johdettava mahdollisiin ratkaisuihin. Niistä olisi ilmoitettava neuvostolle ja lopuksi olisi annettava suosituksia yleisestä temaattisesta painopisteestä.

Kolmannessa vaiheessa olisi keskityttävä esittämään konkreettisia toimia, jotka toimitetaan neuvostolle pohdittavaksi.

12.

Jotta jäsennelty vuoropuhelu tavoittaisi laajempia piirejä, kansallisten työryhmien, joita nuorisotutkijat ja nuorisotyöntekijät avustavat, olisi tarvittaessa paikallisia ja alueellisia viranomaisia kuullen pyrittävä. varmistamaan nuorten aktiivinen osallistuminen, myös niiden nuorten, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet jäsenneltyyn vuoropuheluun. Nuorisotiedotus- ja nuorisotyöverkostoja voitaisiin pyytää avustamaan kansallisia työryhmiä, jotta mahdollisuuksien mukaan enemmän nuoria saataisiin osallistumaan toimintaan.

13.

EU:n puheenjohtajavaltioiden järjestämien nuorisokonferenssien tulosten parantamiseksi nuorisokonferenssien työskentelymenetelmiä ja päätöksentekoprosesseja olisi arvioitava ja tarkistettava. Euroopan komissio ja jäsenvaltiot voisivat kansallisen toimivallan asianmukaisesti huomioon ottaen pohtia nuorille tarkoitetun palautemekanismin kehittämistä jäsennellyn vuoropuhelun perusteella annettujen suositusten toteutettavuudesta. Suositukset voitaisiin soveltuvin osin ottaa huomioon toimintapolitiikan laatimisessa ja parempaan lopputulokseen pääsemiseksi nuorten kannalta.

14.

Olisi käynnistettävä luova ja osallistava prosessi jäsennellyn vuoropuhelun näkyvyyden lisäämiseksi Euroopassa, minkä ansiosta prosessille voitaisiin luoda kansallinen ja eurooppalainen ”brändi”. Komission olisi jatkettava EU:n jäsennellylle vuoropuhelulle omistetun osion kehittämistä eurooppalaisen portaalin osalta.

15.

Nuorten ja nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yleinen temaattinen painopiste seuraavalla työskentelyjaksolla (1. heinäkuuta 2014 – 31. joulukuuta 2015) on nuorten vaikutusmahdollisuudet (youth empowerment) liitteessä II esitetyn mukaisesti.

16.

Kukin puheenjohtajavaltio voi täydentää valittuja painopistealoja mahdollisten uusien suuntausten mukaan.

17.

Seuraavan puheenjohtajakolmikon työskentelyjakson (1. tammikuuta 2016 – 30. kesäkuuta 2017) painopisteet olisi määriteltävä ennen sen toimikauden alkua.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/5

1.

TOTEAVAT, että nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010‐2018) annetun päätöslauselman hyväksymisen jälkeen kriisi on asettanut nuorisopolitiikalle uusia haasteita, ja jotta näihin haasteisiin voidaan vastata asianmukaisella tavalla, on nuorisoalan yhteistyötä vahvistettava EU:n tasolla.

2.

PALAUTTAVAT MIELEEN, että EU:n yhteisessä vuoden 2012 nuorisoraportissa kehotettiin parantamaan nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden (2010–2018) ja Eurooppa 2020 -strategian välistä yhteyttä ja yhdenmukaisuutta.

3.

PALAUTTAVAT MIELEEN nuorisopolitiikan mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä pyrittäessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin 16. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät (1), joissa neuvosto päätti laatia nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden (2010–2018) mukaisesti keskipitkän aikavälin työsuunnitelman ohjaamaan nuorisopolitiikkaa ja nuorisoon liittyviä politiikkoja nykyisissä nuorisokysymyksissä ja nuorisoon liittyvissä aiheissa ja suuntauksissa. Työsuunnitelmassa on määrä tuoda esiin keskeiset alat, joilla voidaan toteuttaa koordinointia ja tehdä yhteistyötä koulutus- ja työllisyyspolitiikan kanssa sen varmistamiseksi, että nuorisopolitiikka antaa panoksensa eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

4.

Näin ollen SOPIVAT laativansa 18 kuukauden mittaisen EU:n nuorisoalan työsuunnitelman jäsenvaltioiden ja komission toimia varten 1 päivästä heinäkuuta 201431 päivään joulukuuta 2015 pilottihankkeena ja nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden (2010–2018) täytäntöönpanon tukemiseksi.

5.

KATSOVAT, että työsuunnitelman johtavien periaatteiden tulisi olla seuraavia:

6.

KATSOVAT, että nykyinen kriisi huomioon ottaen jäsenvaltioiden ja komission olisi EU:n tason yhteistyössään otettava ensisijaisiksi seuraavat aiheet tämän työsuunnitelman kattamana ajanjaksona eli vuoden 2015 loppuun:

Sopivat, että neuvosto voi tarkastella työsuunnitelmaa uudelleen saavutettujen tulosten ja EU:n toimintapolitiikan kehityksen pohjalta.

7.

SOPIVAT erityistoimia koskevasta luettelosta, joka on näiden ensisijaisten aiheiden mukainen, ja toimien toteuttamisaikataulusta liitteessä I esitetyn mukaisesti.

8.

TOTEAVAT seuraavaa:

9.

OVAT YHTÄ MIELTÄ siitä, että

10.

EDELLÄ MAINITUN PERUSTEELLA KEHOTTAA

jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan tai ylläpitämään seuraavia aiheita käsitteleviä asiantuntijatyöryhmiä työsuunnitelman keston ajaksi:

11.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA

12.

PYYTÄVÄT NEUVOSTON KULLOISTAKIN PUHEENJOHTAJAVALTIOTA

13.

PYYTÄVÄT KOMISSIOTA

14.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA TOIMIVALTANSA PUITTEISSA JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN MUKAISESTI

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/12

1.

PALAUTTAVAT MIELEEN Euroopan unionille erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja 165 artiklassa annetun toimivallan, jonka mukaisesti urheilu on ala, jolla EU:n tason toimin olisi tuettava, koordinoitava ja täydennettävä jäsenvaltioiden toimia.

2.

PALAUTTAVAT MIELEEN neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmasta vuosiksi 2011–2014 (1).

3.

SUHTAUTUVAT MYÖNTEISESTI Euroopan unionin urheilualan vuosien 2011–2014 työsuunnitelman täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseen (2).

4.

TOTEAVAT, että urheilu voi osaltaan edistää älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamista.

5.

PALAUTTAVAT MIELEEN 18. marraskuuta 2010 annetun neuvoston päätöslauselman, jossa neuvosto päätti kutsua säännöllisesti koolle, yleensä neuvoston istunnon yhteydessä, EU:n viranomaisten ja EU:n urheiluliikkeen johtavat edustajat epäviralliseen kokoukseen keskustelemaan EU:n urheilualan asioista (3).

6.

PÄÄTTÄVÄT kehittää urheilualan eurooppalaisia yhteistyöpuitteita edelleen laatimalla EU:n toisen kolmivuotisen urheilualan työsuunnitelman jäsenvaltioiden ja komission toimia varten.

7.

KATSOVAT, että EU:n tason urheilualan toiminnassa olisi keskityttävä tässä työsuunnitelmassa lueteltuihin ensisijaisiin aiheisiin, keskeisiin kysymyksiin, tuloksiin sekä työskentelymenetelmiin ja -rakenteisiin liitteessä I esitetyllä tavalla.

8.

PANEVAT MERKILLE vuonna 2013 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen ja toteavat, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, muun muassa vapaaehtoistyön ja liikkumattomuuden osalta.

9.

KATSOVAT, että EU:n kolmivuotisen urheilualan työsuunnitelmassa olisi noudatettava seuraavia pääperiaatteita:

10.

PAINOTTAVAT, että tämän EU:n työsuunnitelman tulisi olla joustava kehys, ja siinä olisi voitava tarpeen mukaan ottaa huomioon urheilualalla tapahtuva kehitys.

11.

KATSOVAT, että jäsenvaltioiden ja komission olisi otettava seuraavat aiheet ja keskeiset kysymykset painopisteiksi tämän työsuunnitelman kattamana ajanjaksona. Kukin puheenjohtajavaltio voi täydentää niitä alan uusimman kehityksen valossa:

12.

SOPIVAT, että neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajat voivat tarkastella työsuunnitelmaa uudelleen saavutettujen tulosten ja EU:n toimintapolitiikan kehityksen pohjalta.

13.

TOTEAVAT seuraavaa:

On tarpeen jatkaa EU:n puitteissa tehtävää urheilualan yhteistyötä, joka käynnistettiin Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, tämän työsuunnitelman osassa II lueteltujen pääperiaatteiden mukaisesti.

On myös tarpeen, että EU tekee tiivistä yhteistyötä urheiluliikkeen ja alan toimivaltaisten järjestöjen kanssa kansallisesti, Euroopan tasolla ja kansainvälisesti muun muassa Euroopan neuvoston ja Maailman antidopingtoimiston (WADA) kanssa erityisesti jäsennellyn vuoropuhelun avulla.

14.

KATSOVAT, että

olisi määriteltävä eri työrakenteita ja -menetelmiä, jotta EU:n ensimmäisen urheilualan työsuunnitelman saavutuksiin perustuvassa jatkotyöskentelyssä saataisiin aikaan uusia ensisijaisiin aiheisiin ja keskeisiin kysymyksiin liittyviä tuloksia edellä osassa II esitetyn mukaisesti.

Tätä varten jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista muodostetaan viisi asiantuntijaryhmää seuraaville aloille: sopupelit, hyvä hallintotapa, taloudellinen ulottuvuus, terveyttä tukeva liikunta ja inhimillisten voimavarojen kehittäminen urheilun alalla. Kyseisten työryhmien jäsenyyttä ja toimintaa koskevat periaatteet esitetään liitteessä II.

Asiantuntijaryhmien ohella muihin rakenteisiin ja työmenetelmiin voi kuulua esimerkiksi puheenjohtajavaltion järjestämiä konferensseja, urheilualan ministerien ja johtajien tapaamisia, komission tutkimuksia ja konferensseja sekä sitoumusluetteloja (4).

Neuvosto arvioi vuoden 2017 alkupuoliskolla tämän työsuunnitelman täytäntöönpanoa komission vuoden 2016 marraskuun loppuun mennessä laatiman kertomuksen pohjalta.

15.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA

16.

PYYTÄVÄT NEUVOSTON KULLOISTAKIN PUHEENJOHTAJAVALTIOTA

17.

PYYTÄVÄT KOMISSIOTA

18.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA, KOMISSIOTA JA PUHEENJOHTAJAVALTIOITA TOIMIVALTUUKSIENSA PUITTEISSA JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN MUKAISESTI

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/18

1.

Viime vuosikymmenen toisella puoliskolla alkanut talouskriisi on luonut erityisen epävakaan tilanteen nykypäivän nuorelle sukupolvelle. Nuorisotyöttömyys on edelleen historiallisen korkealla tasolla: 23,2 prosenttia EU-28:ssa ja 23,8 prosenttia euroalueella (joulukuu 2013).

2.

Tämän korkean nuorisotyöttömyyden seurauksena nuoret kärsivät yhä useammin köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, minkä vuoksi yhä useammat tuntevat olevansa pakotettuja lähtemään kotimaastaan ja jopa Euroopasta parempien mahdollisuuksien perässä. Tämä aiheuttaa joissakin jäsenvaltioissa aivovuotoa, ja tätä suuntausta saattaa olla vaikea saada kääntymään takaisin.

3.

Euroopan unioni edistää yrittäjyyttä Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaiva-aloitteiden ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”, ”Euroopan digitaalistrategia”, ”Innovaatiounioni” ja ”Nuoret liikkeellä” kautta lisäämällä yrittäjähenkisyyttä ja siihen liittyvää tietämystä, osaamista ja taitoja, jotka voivat edistää kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

4.

Yrittäjyys edistää merkittävästi talouskasvua ja työpaikkojen luomista: se luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja, avaa uusia markkinoita, parantaa tuottavuutta ja luo vaurautta. Yrittäjähenkisyys parantaa nuoren työllistyvyyttä. Yrittäjyys ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat EU:n talouden selkäranka ja tärkein uusia työpaikkoja luova lähde (1).

5.

Toimintaympäristö, jossa arvostetaan ja palkitaan yrittäjähenkistä käyttäytymistä, kuten laskelmoitua riskinottoa ja itsenäistä ajattelua, edistää taipumusta kehittää uusia ratkaisuja sosiaalisiin haasteisiin. Tässä suhteessa on otettava paremmin huomioon yleinen käsitys yrittäjistä, lisättävä yrittäjäkoulutusta ja kiinnitettävä erityistä huomiota aliedustettuina oleviin ryhmiin sekä autettava heitä liike- tai yritystoiminnan aloittamisessa, harjoittamisessa tai kasvattamisessa.

6.

Yrittäjyys ei perustu yksinomaan voitontavoitteluun. Eri toimijat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, kansalaisyhteiskunnassa ja yhteisötalouden (2) organisaatioissa, joissa yhdistyvät sosiaalinen ja yrittäjyyteen liittyvä ulottuvuus, käsittelevät tärkeimpiä yhteiskunnallisia haasteitamme. Tätä suuntausta kutsutaan yhteiskunnalliseksi yrittäjyydeksi, ja sen myötä syntyneitä uudentyyppisiä organisaatioita yhteiskunnallisiksi yrityksiksi.

7.

Kulttuuri ja luovuus on määritelty nuorisopolitiikan toiminta-alaksi nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuissa puitteissa. Kulttuuriala ja luovat toimialat (3) voivat antaa merkittäviä mahdollisuuksia muuttaa nuorten luovuus ja henkinen pääoma älykkääksi kasvuksi ja työpaikoiksi. Digitaaliaikakaudella osallistuminen kulttuurialaan on tehokas väline sosiaalisen osallisuuden ja yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämiseksi nuorten keskuudessa.

8.

Asiantuntijaryhmä, joka käsitteli nuorten luovuuden ja innovointikyvyn edistämistä määrittelemällä epävirallisen ja arkioppimisen avulla hankittuja taitoja ja osaamista, käsitteli loppuraportissaan sitä, miten nuorten työllistyvyyttä voidaan tehostaa.

9.

Yrittäjyys voi olla merkittävä nuorten itsenäisyyttä, henkilökohtaista kehitystä ja hyvinvointia lisäävä tekijä. Yrittäjyys voidaan nähdä yhtenä ratkaisuna nuorisotyöttömyyden torjumiseksi.

10.

Euroopan tulisi investoida yrittäjäkoulutukseen, yritystoiminnan harjoittamisen ja kasvattamisen kannalta suotuisan ympäristön luomiseen kohdistaen toimet myös tiettyihin ryhmiin sekä yrittäjien näkyvyyteen roolimalleina.

11.

Erityisesti yhteiskunnallisen yrittäjyyden malli, jonka tarkoituksena on pääasiassa edistää yleistä yhteiskunnallista hyvää, voi vedota nuoriin ja antaa heille tilaisuuden tarjota innovatiivisia ratkaisuja nykyisiin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ajatuksena lähellä ihmisiä ja paikallisyhteisöjä ja varmistaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ottamalla nuoret ja myös haavoittuvista ryhmistä lähtöisin olevat nuoret mukaan toimintaan.

12.

Yhteiskunnalliset yritykset (4) edistävät älykästä kasvua tarjoamalla yhteiskunnallisia innovaatioita uusiin tarpeisiin; ne luovat kestävää kasvua ottamalla huomioon ympäristövaikutuksensa ja pitkän aikavälin visionsa ansiosta; ne ovat esimerkki osallistavasta kasvusta, koska ihmiset ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat niissä etusijalla.

13.

Nuorisopolitiikalla voi olla rooli alojen välisessä yhteistyössä, joka voi auttaa poistamaan esteitä. Yrittäjyys, kuten niin monet muutkin alat, vaatii pitkäjänteistä toimintaa ja lujaa uskoa nuorten kykyihin. Nuoria onkin kannustettava yrittäjyyteen ja kehitettävä jo varhaisesta vaiheesta alkaen yrittäjähenkisyyttä – oma-aloitteisuutta, itseluottamusta, laskelmoitua riskinottoa, luovuutta, järjestelmällisyyttä ja sitkeyttä – jotta he voivat kehittää koko potentiaaliaan ja päästä onnistuneesti työmarkkinoille. Nuorten yrittäjyyden ja erityisesti yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämiseksi on määritelty seuraavat painopisteet:

14.

Tunnustamaan, että yrittäjyydellä ja yrityksillä on tärkeä merkitys nuorisotyöttömyyden torjunnassa; kehittämään ja lujittamaan politiikkoja, joilla lisätään yrittäjyyden eri osa-alueiden tuntemusta nuorten keskuudessa.

15.

Tunnustamaan nuoresta iästä alkavan yrittäjäkoulutuksen merkityksen ja painottamaan epävirallisen ja arkioppimisen asemaa nuorten henkilökohtaista kehitystä koskevan holistisen lähestymistavan varmistamiseksi ja heidän onnistuneen työmarkkinoille integroitumisensa helpottamiseksi.

16.

Edistämään nuorisotyötä ja vapaaehtoistoimintaa, jotka ovat keskeisiä välineitä kehitettäessä liike- ja yritystoiminnan harjoittamisessa tarvittavia laaja-alaisia ja pehmeitä taitoja. Tässä suhteessa kehittämään ja korostamaan edelleen epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista tai validointia ottaen huomioon myös yrittäjyyden kannalta merkitykselliset oppimistulokset.

17.

Harkitsemaan nuorisojärjestöjen tunnustamista eräiksi tärkeimmiksi yrittäjähenkisyyteen ja -osaamiseen johtavan epävirallisen ja arkioppimisen tarjoajiksi. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voisivat harkita nuorisojärjestöille neuvonnan, mentoroinnin ja laadukkaan koulutuksen tarjoamisessa annettavan tuen tehostamista.

18.

Edistämään ja tukemaan uusia yrityksiä ja yhteiskunnallisia yrityksiä, jotta ne voisivat voittaa merkittäviä esteitä rahoituksen, tukipalveluiden ja mentorointimahdollisuuksien saamisessa (mukaan lukien Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tehokas käyttö, kun se on johdonmukaista kumppanuussopimusten kanssa).

19.

Tarjoamaan tarvittaessa tukea vähentämällä mahdollisia esteitä sosiaalisen ja ympäristövaikutuksen tasojen mukaisesti.

20.

Lisäämään yhteiskunnallisen yrittäjyyden näkyvyyttä ja kehittämään välineitä, joiden avulla alaa voidaan ymmärtää paremmin. Tässä yhteydessä lisäämään tietämystä ja edistämään eri yritysmuotoja, yhteiskunnallisia yrityksiä (mukaan lukien osuuskunnat), kulttuurialan yrityksiä ja luovia yrityksiä, jne.

21.

Helpottamaan harjoittelujaksoja ja vaihtoja, jakamaan kokemuksia ja muita oppimismuotoja, edistämään yrittäjähenkisyyttä ja -taitoja (esimerkiksi nuorten harjoittelujaksot yrityksissä, oppisopimuskoulutukset, verkostot, erityistaitojen edistäminen), sekä tukemaan pyrkimyksiä määritellä tällaisista toimista saadut oppimistulokset. Edistämään sellaisten välineiden kehittämistä, joilla nuoret voivat arvioida ja esittää yrittäjätaitojaan ja -osaamistaan.

22.

Kehottamaan pienyrityksiä ja nuoria yrittäjiä innovoimaan ja käyttämään hyväksi kaikkia EU:n sisämarkkinoilla avautuvia tilaisuuksia kannustamalla heitä kansainvälistymään sekä osallistumaan rajat ylittävään tietämyksen siirtoon ja yhteistyöhön. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi edistettävä nuorten yhteiskunnallisten yrittäjien ja mahdollisten kumppaneiden verkostoja.

23.

Kannustamaan eri jäsenvaltioista lähtöisin olevien nuorten yrittäjien mahdollisuuksien vaihtoa ja yhteistyötä. Vahvistamaan vastavuoroista sukupolvien välistä solidaarisuutta kokeneiden yrittäjien ja nuorten aloittelevien yrittäjien välisen tietojenvaihdon avulla. Edistämään yrittäjyysmentorointiohjelmia kansallisella ja Euroopan tasolla.

24.

Lisäämään eri alojen välistä yhteistyötä ja varmistamaan tietojen ja tukipalvelujen saannin, jotta nuorille yrittäjille luodaan suotuisat olosuhteet ja vähennetään heidän hallinnollisia rasitteitaan.

25.

Edistämään Euroopan unionin ohjelmien (Erasmus+, Erasmus nuorille yrittäjille COSME-ohjelman puitteissa, Euroopan sosiaalirahasto ja muut rahoitusohjelmat yhteiskunnallisille yrityksille sekä työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan ohjelman mukainen mikrorahoitus) käyttöä ja niihin osallistumista kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien keskuudessa, jotta voidaan parantaa nuorten yrittäjätaitoja, edistää tarvittaessa erityistä tukea nuorille yrittäjille ja parantaa nuorten kanssa työskentelevien valmiuksia hyödyntää täysin potentiaaliaan.

26.

Tiedottamaan nuorten yrittäjyydestä sekä Euroopan nuorisoportaalista ja esittämään nuorten yrittäjyyttä koskevia hyviä käytäntöjä (mahdollisesti Euroopan pk-yritysviikon yhteydessä).

27.

Käynnistämään tutkimusta tai tutkimus ja lisäämään tietoa nuorten yrittäjyydestä siten, että pääosassa ovat nuoret yrittäjät, yhteiskunnallinen yrittäjyys ja vihreät työpaikat sekä nuorisotyön asema tässä suhteessa.

28.

Lujittamaan nuorten yrittäjien välistä aktiivista yhteistyötä asiaankuuluvien yritysten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa, myös Erasmus+ - ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmien kautta.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/22

1.

Opetuksen korkea laatu on yleisesti tunnustettu yhdestä tärkeimmistä tekijöistä, kun pyritään onnistuneisiin oppimistuloksiin kehittämällä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja, joita oppijat tarvitsevat voidakseen toteuttaa täydet mahdollisuutensa yksilöinä sekä yhteiskunnan aktiivisina jäseninä ja työvoimana.

2.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa opettajien rooli ja heitä koskevat odotukset muuttuvat myös, koska heidän on otettava huomioon uudet taitovaatimukset, teknologian nopea kehitys ja lisääntyvä sosiaalinen ja kulttuurinen monimuotoisuus sekä tarjottava yksilöllisempää ja erityistarpeet huomioon ottavaa opetusta.

3.

Opettajien kouluttajilla on keskeinen rooli opetushenkilöstön laadun ylläpitämisessä ja parantamisessa. Korkealaatuinen opettajien peruskoulutus, varhaisvaiheen tuki (perehdytys) ja ammatillinen jatkokoulutus ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että löytyy sopivia ehdokkaita opettajan uralle ja opettajilla on tehokkaassa nykypäivän kouluopetuksessa tarvittavat taidot ja he pitävät niitä yllä.

4.

Opettajankoulutusohjelmien ja palvelukseenottoprosessien kehittämiseksi on etukäteen määriteltävä opettajien uransa eri vaiheissa tarvitsemat ammatilliset taidot. Voidaan käyttää ammattiosaamiskehyksiä standardien kohottamiseksi määrittelemällä ne tiedot, taidot ja asenteet, jotka opettajien, myös ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen opettajien, olisi omattava tai hankittava. Samoin opettajien kouluttajat, jotka valmentavat opettajia suorittamaan tehtävänsä, voivat hyötyä tällaisten kehysten soveltamisesta.

1.

Ei ole mitenkään epätavallista, että uudet opettajat luopuvat ammatistaan ennenaikaisesti, mikä voi aiheuttaa kyseisille henkilöille ja koko järjestelmälle huomattavia menetyksiä. Opettajien peruskoulutusohjelmilla, jotka valmentavat heitä asianmukaisesti alusta alkaen, ja perehdytystoimilla, opastamisella ja kiinnittämällä enemmän huomiota heidän henkilökohtaiseen ja ammatilliseen hyvinvointiinsa voidaan edistää tämän ongelman korjaamista.

2.

Opettajankoulutus olisi nähtävä kiinteänä osana laajempaa toimintapoliittista tavoitetta, joka on ammatin houkuttelevuuden parantaminen. Tämä edellyttää asianmukaista alalle valinnan, palvelukseenoton ja alalla pitämisen politiikkaa, tehokasta opettajien peruskoulutusta, tukea uran alkuvaiheessa, koko uran jatkuvaa ammatillista oppimista ja kehittymistä, opetusta koskevaa palautetta ja opettajille suunnattuja kannustimia.

3.

Opettajakoulutusohjelmien, koskevat ne sitten tulevia opettajia ennen ammattiuran alkamista tai ammatissa toimivia opettajia ammatillisen jatkokoulutuksen yhteydessä, olisi oltava riittävän joustavia, jotta voidaan reagoida opetuksessa ja oppimisessa tapahtuviin muutoksiin. Niissä olisi hyödynnettävä opettajien omaa kokemusta ja pyrittävä edistämään monialaisia ja yhteistyöhön perustuvia lähestymistapoja, jotta oppilaitokset ja opettajat pitävät tehtäviinsä kuuluvana yhteistyön tekemisen asianomaisten sidosryhmien, kuten kollegojen, vanhempien ja työnantajien, kanssa.

4.

Digitaalisen oppimisen välineiden ja avointen oppimisresurssien yleistyminen myös edellyttää, että opettajat hankkivat niistä riittävästi tietoa, jotta he voivat kehittää asianmukaiset digitaaliset taidot ja hyödyntää niitä tehokkaasti ja asianmukaisesti opetuksessa. Nämä uudet välineet voivat myös auttaa varmistamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen.

1.

Opettajien peruskoulutuksen pitäisi antaa tuleville opettajille laadukkaan opetuksen edellyttämät keskeiset taidot ja motivoida uusien taitojen hankkimiseen ja päivittämiseen koko uran ajan. Ottaen täysin huomioon kansalliset olosuhteet siihen olisi sisällytettävä opetettavan aineen tuntemus ja opetustaidot, joita opetusharjoittelujaksot vahvistavat, ja siinä olisi myös rohkaistava pohtivaa ja yhteistyöhön perustuvaa työskentelyä, monikulttuurisiin opetusryhmiin mukautumista ja johtajanroolin hyväksymistä.

2.

Opettajankoulutusohjelmissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota erityiskysymyksiin, muun muassa tehokkaisiin menetelmiin auttaa oppijoita hankkimaan monialaisia taitoja, kuten digitaalinen lukutaito, yrittäjyystaidot ja luova ja kriittinen ajattelu sekä parantamaan kielitaitoa. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota tehokkaisiin tapoihin tukea erilaisia oppilasryhmiä, myös erityistarpeita omaavia ja/tai heikommista lähtökohdista tulevia.

3.

Voisi olla hyödyllistä soveltaa opettajien peruskoulutukseen erityisiä laadunvarmistusjärjestelmiä sekä säännöllistä uudelleentarkastelua painottaen edellytettyjä oppimistuloksia, käytännön harjoittelun laatua ja riittävää pituutta sekä opetettavien asioiden merkityksellisyyttä.

4.

Opettajien peruskoulutusta antavia korkea-asteen oppilaitoksia voitaisiin vahvistaa keskuksina, joissa koulutetaan sekä opettajia että opettajien kouluttajia ja tutkitaan opettajien taitojen kehittämistä ja tehokkaita opetus- ja oppimismenetelmiä.

5.

Vuoropuhelu ja kumppanuudet opettajankoulutuksen tarjoajien ja oppilaitosten välillä sekä työmarkkinoiden ja yhteisön edustajien kanssa voivat antaa hyödyllisiä tietoja ja ajatuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa opettajankoulutusohjelmia. Tällaiset kumppanuudet voivat myös edistää koordinoidumpaa lähestymistapaa tutkintoihin, pätevyysvaatimuksiin ja vastaavaan koulutustarjontaan erityisesti ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen alalla.

6.

Sekä opettajien peruskoulutuksen että ammatillisen jatkokoulutuksen olisi perustuttava vankkaan pedagogiseen tutkimukseen, ja siinä olisi sovellettava aikuisoppimisen menetelmiä, jotka perustuvat hyvien käytäntöjen jakamiseen, verkko-oppimiseen ja vertaisoppimiseen. Niissä olisi varmistettava, että opettajilla on säännöllisesti mahdollisuus päivittää aineentuntemus ja saada tukea ja koulutusta, jotka liittyvät tehokkaisiin ja innovatiivisiin opetustapoihin, myös uusiin teknologioihin perustuviin.

1.

Pyrkimään siihen, että opettajien peruskoulutusohjelmat tarjoavat tuleville opettajille mahdollisuudet hankkia kaikki asiaankuuluvat taidot, joita heidän menestyksellinen uralla alkuun pääsemisensä edellyttää.

2.

Edistämään sellaisten kattavien osaamiskehysten kehittämistä opettajia varten (2), joissa määritellään taidot ja ominaisuudet, joita he tarvitsevat uransa eri vaiheissa tai eri opetustilanteissa. Näiden kehysten olisi oltava riittävän joustavia, jotta voidaan vastata muuttuviin tarpeisiin, ja niistä olisi keskusteltava yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa.

3.

Samoin kannustamaan osaamiskehysten laatimista opettajien kouluttajia varten määritellen heidän tarvitsemansa taidot ja vahvistaen yhteistyötä ja vertaiskäytäntöjen vaihtoa ja kehittäen sellaisia aloja kuin uusien opettajien koulukohtainen opastaminen.

4.

Tutkimaan edelleen mahdollisuuksia tehostaa yhteistyötä, kumppanuuksia ja verkottumista monenlaisten sidosryhmien kanssa opettajankoulutusohjelmien suunnittelussa.

5.

Edistämään tehokasta digitaalista opetusta ja oppimista varmistaen, että itse opettajien kouluttajat ja opettajat hankkivat riittävät digitaaliset taidot ja oppivat auttamaan oppijoita käyttämään digitaalisia resursseja järkevästi ja turvallisesti ja hallitsevat paremmin yksilölliset oppimisprosessit, päivittämällä opettajankoulutusohjelmat ja parantamalla korkealaatuisten avointen oppimisresurssien saatavuutta ja käyttöä.

6.

Hyödyntämään EU:n välineiden, kuten Erasmus+ -ohjelman sekä tarvittaessa Euroopan sosiaalirahaston rahoitusmahdollisuuksia siihen, että

1.

Hyödyntämään mahdollisimman hyvin ET 2020 -rakenteita avoimen koordinointimenetelmän puitteissa näyttöön perustuvan päätöksenteon vahvistamiseksi ja menestyksekkäiden käytäntöjen kehittämiseksi ja jakamiseksi seuraavien seikkojen osalta:

2.

Hyödyntämään asiaankuuluvien tutkimusten, kuten TALISin (3), tuloksia, jotta voidaan ottaa huomioon opettajien ja koulunjohtajien näkemykset ja mielipiteet opettajankoulutuksesta toimintapoliittisessa päätöksenteossa.

3.

Tunnistamaan tutkimuksen avulla tehokkaimmat menetelmät ja käytännöt, joilla opettajat voivat auttaa oppijoita hallitsemaan oppimistaan tehokkaasti tämän päivän moniulotteisissa oppimisympäristöissä.

1.

Luomaan opettajien ja erityisesti tulevien ja vasta ammatissa aloittaneiden opettajien yhteisöjä hyödyntäen nykyisiä opettajien eurooppalaisia foorumeita (esim. eTwinning) opetuskäytäntöjä koskevan yhteistyön kehittämiseksi edelleen vertaispohjalta koko EU:ssa.

2.

Tukemaan yhteistyötä sellaisten kumppaneiden, verkostojen ja järjestöjen kanssa, joilla on kokemusta ja osaamista tehokkaiden opettajankoulutusohjelmien laatimisesta, erityisesti peruskoulutusohjelmien osalta.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/26

—

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 ja 166 artiklan;

—

Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa kehotettiin toteuttamaan toimia, joilla ”parannetaan perustaitojen hallintaa erityisesti opettamalla vähintään kahta vierasta kieltä hyvin varhaisesta iästä lähtien” ja ottamaan käyttöön kielitaitoa osoittava indikaattori (1);

—

neuvoston 19. toukokuuta 2006 annetut päätelmät, joissa määriteltiin eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin periaatteet (2);

—

neuvoston 12. toukokuuta 2009 annetut päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020), joissa korostetaan kielitaidon parantamisen merkitystä (3);

—

neuvoston 28. ja 29. marraskuuta 2011 annetut päätelmät kielitaidosta liikkuvuuden edistäjänä, joissa korostettiin hyvän vieraiden kielten taidon merkitystä nykymaailmassa ja nykyaikaisilla työmarkkinoilla menestymisen kannalta välttämättömänä avaintaitona (4);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. joulukuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1288/2013 Erasmus+ -ohjelman perustamisesta (5), johon sisältyy kielten opetuksen ja oppimisen parantamista koskeva tavoite.

—

neuvoston 22. toukokuuta 2008 annetut päätelmät monikielisyydestä, joissa jäsenvaltioita kehotettiin työskentelemään yhdessä monikielisyyttä koskevan eurooppalaisen yhteistyön lisäämiseksi ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla parannetaan kieltenopetuksen tehokkuutta (6);

—

neuvoston 21. marraskuuta 2008 hyväksytyn päätöslauselman Euroopan monikielisyysstrategiasta, jossa jäsenvaltioita kehotettiin edistämään monikielisyyttä kilpailukyvyn, liikkuvuuden ja työllistyvyyden tukemiseksi kulttuurienvälisen vuoropuhelun vahvistuskeinona (7).

1.

Kielellinen monimuotoisuus on yksi Euroopan kulttuurin ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun perustekijöistä, ja kyky kommunikoida muulla kielellä kuin omalla äidinkielellä tunnustetaan erääksi avaintaidoksi, joka kansalaisten olisi pyrittävä hankkimaan (8).

2.

EU:n kielellinen ympäristö on monitahoinen ja moninainen, koska kansalliset tekijät vaikuttavat kieltenoppimiseen ja -opetukseen ja niitä koskevassa lainsäädännössä ja käytännössä on huomattavia eroja.

3.

Kielitaito edistää Euroopan kansalaisten ja erityisesti nuorten liikkuvuutta, työllistyvyyttä ja henkilökohtaista kehitystä työllisyyttä ja kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti.

4.

Monien eurooppalaisten nuorten kielitaitoa voitaisiin parantaa, ja huolimatta jonkinlaisesta edistyksestä viime vuosikymmeninä eri maiden välillä on edelleen huomattavia eroja mahdollisuuksissa kieltenoppimiseen.

5.

Koska useat nykykielet perustuvat klassillisiin kieliin kuten muinaiskreikkaan ja latinaan, näiden opiskelu voi helpottaa kielten oppimista sekä edistää yhteisen kulttuuriperintömme kestävyyttä.

1.

EU:n ja jäsenvaltioiden olisi arvioitava edistystä kielitaidon kehittämisessä siten, että kukin maa vaikuttaa omalta osaltaan tähän edistymiseen kansallisen tilanteensa ja olosuhteidensa mukaisesti.

2.

Kielitaidon arviointi voi helpottaa monikielisyyden edistämistä sekä tehokasta kielten opetusta ja oppimista koulussa.

3.

Tällainen arviointi voidaan toteuttaa liitteessä esitetyllä tavalla, ja siihen olisi sisällyttävä kaikki neljä kielitaidon osatekijää: lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja puhuminen.

4.

Arviointi voidaan

1.

Toteuttamaan ja parantamaan toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään monikielisyyttä ja parantamaan kieltenoppimisen ja -opetuksen laatua ja tehokkuutta, mukaan lukien vähintään kahden kielen opettaminen pääasiallisen opetuskielen (pääasiallisten opetuskielten) lisäksi varhaisesta iästä lähtien ja kielitaidon kehittämistä koskevien innovatiivisten lähestymistapojen tarjoamien mahdollisuuksien tutkiminen.

2.

Toteuttamaan toimia kehittääkseen asianmukaisia menetelmiä kielitaidon arvioimiseksi liitteen mukaisesti.

3.

Kehittämään toimenpiteitä, joilla maahanmuuttajataustaisia lapsia ja aikuisia tuetaan vastaanottavan maan kielen (kielten) oppimisessa.

4.

Hyödyntämään Erasmus+ -ohjelman ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen mahdollisuuksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.

Hyödyntämään paremmin avoimuutta edistäviä eurooppalaisia välineitä ja aloitteita, jotka on suunniteltu kieltenoppimisen tukemiseksi ja edistämiseksi, esimerkiksi kieliä koskevaa yhteistä eurooppalaista viitekehystä, europassia, eurooppalaista kielisalkkua ja kielihankkeiden eurooppalaista laatuleimaa.

1.

Vaihtamaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä avoimen koordinointimenetelmän avulla, jotta kieltenoppimisen ja -opetuksen tehokkuutta ja laatua parannettaisiin.

2.

Tunnustamaan merkityksen, joka epävirallisella oppimisella ja arkioppimisella voi olla kieltenoppimisessa, tutkimalla tapoja tunnustaa ja validoida tällä tavalla hankittu kielitaito epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen (10) mukaisesti.

3.

Tutkimaan tapoja lisätä kiinnostusta kieltenoppimiseen ja varmistaa parempi sitoutuminen siihen, myös käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa sekä avoimia oppimisresursseja, jotta voitaisiin vähentää niiden opiskelijoiden määrää, jotka keskeyttävät kielten opiskelun ennen riittävän taitotason saavuttamista.

1.

Tarkastelemaan mahdollisuutta arvioida kielitaitoa jäsenvaltioissa, myös käyttämällä kansallisia tietoja, jos niitä on saatavilla, jäsenvaltioiden asiantuntijoista muodostuvan ryhmän tuella ja yhteistyössä indikaattoreja ja vertailuarvoja käsittelevän pysyvän työryhmän kanssa.

2.

Tarkastelemaan jäsenvaltioiden ja Eurostatin kanssa Euroopan tilastojärjestelmän puitteissa ja vertailtavuuden parantamiseksi tapoja täydentää olemassa olevia EU:n tietoja, jotka koskevat niiden ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa olevien oppilaiden lukumäärää, jotka opiskelevat kolmatta kieltä (11) Barcelonan tavoitteen ja ET 2020 -puitteiden päämäärien mukaisesti.

3.

Jatkamaan ja tehostamaan yhteistyötä muiden tällä alalla aktiivisten järjestöjen, esimerkiksi Euroopan neuvoston ja sen Euroopan nykykielten keskuksen kanssa.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/30

1.

Parempien työpaikkojen, vahvemman kasvun ja kilpailukyvyn keskeisinä osatekijöinä EU:n koulutusjärjestelmillä on edessään huomattavia haasteita, joiden ratkaisemisessa jatkuvasta laadun parantamisesta voi olla apua. Tällaisia haasteita ovat koulutukseen pääsyn laajentaminen, opintojen keskeyttämisen vähentäminen, opiskelijoiden sitouttamisasteen parantaminen, innovatiivisen oppimisen tukeminen ja sen varmistaminen, että oppijat hankkivat osallistavan yhteiskunnan, aktiivisen kansalaisuuden, elinikäisen oppimisen ja työllistymisen edellyttämät tiedot, taidot ja osaamisen sosiaalisesta ja taloudellisesta taustastaan riippumatta.

2.

Laadunvarmistusmekanismit voivat huomattavasti auttaa oppilaitoksia ja poliittisia päättäjiä vastaamaan näihin haasteisiin, koska niiden avulla voidaan varmistaa, että koulutusjärjestelmät ja yksittäiset laitokset ovat laadultaan tarkoitukseen sopivia. Yhtenä hallitusten ja laitosten käyttämänä toimenpiteenä laadunvarmistus lisää avoimuutta ja vahvistaa luottamusta tietojen, taitojen, osaamisen ja tutkintojen relevanssiin ja laatuun, mikä puolestaan perustuu oppilaitosten ja koulutuksen tarjoajien laatua kohtaan tunnettuun luottamukseen.

3.

Eurooppalaiset laadunvarmistusvälineet ovat yhdessä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen tutkintokehyksen sekä niihin liittyvien kansallisten tutkintojen viitekehysten kanssa kaikki edistäneet laatuun perustuvan ajattelutavan kehittämistä koulutuslaitoksissa, ja se on puolestaan helpottanut rajat ja järjestelmät ylittävää oppimiseen liittyvää liikkuvuutta ja työvoiman liikkuvuutta.

4.

Korkeakoulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että joustavilla laadunvarmistusjärjestelyillä voidaan tukea laadun parantamista virallisessa ja epävirallisessa oppimisessa kaikilla koulutusaloilla sekä ottaa huomioon yleistyvät ilmiöt, kuten avoimet oppimisresurssit ja rajat ylittävä koulutus, franchising-sopimusten mukaisesti järjestettävä koulutus mukaan luettuna (2).

1.

Laadunvarmistukseen kaikilla koulutusaloilla on mahdollista soveltaa monia tehokkaampia lähestymistapoja, jotka eivät perustu tarkistusluettelonomaiseen lähestymistapaan, vaan sellaisen aidon ja juurtuneen laadunparantamiseen perustuvan ajattelutavan kehittämiseen opetuksessa ja oppimisessa, joka voi nostaa standardeja ja parantaa oppimistuloksia.

2.

Laadunvarmistuksen olisi osana jatkuvaa laadunparantamista tuettava koulutusjärjestelmien uudistamista EU:n ja kansallisten uudistusohjelmien mukaisesti.

3.

Korkeakoulutuksessa laadunvarmistus – etenkin sisäinen laadunvarmistus – auttaa korkea-asteen oppilaitoksia yhä tehokkaammin niiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ulkoisen laadunvarmistuksen rakenne on eri jäsenvaltioissa erilainen kansallisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Laadunvarmistuksessa käytetään muun muassa ohjelmien akkreditointia ja laitostason arviointia, mikä lisää luottamusta ja parantaa standardeja. Ulkoisessa laadunvarmistuksessa ollaan yhä enemmän siirtymässä laitostason arviointiin, minkä ansiosta korkea-asteen oppilaitokset voivat joustavammin mukauttaa opetustarjontaansa tavalla, joka vastaa niiden omia sekä opiskelijoiden, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeita.

4.

Laadunvarmistusta koskevalla rajat ylittävällä saman alan yhteistyöllä on keskeinen asema luottamuksen rakentamisessa ja laatustandardien nostamisessa, oppimiseen liittyvän liikkuvuuden tukemisessa, yhteisiä ohjelmia koskevan ympäristön parantamisessa sekä rajat ylittävän ja franchising-sopimusten mukaisesti järjestettävän korkea-asteen koulutuksen joustavan toiminnan edistämisessä. Antamalla laadunvarmistuselimille mahdollisuuksia tarjota rajat ylittävää laadunvarmistusta Euroopan korkeakoulutuksen laadunvarmistusrekisterin (EQAR) kautta kansallisia vaatimuksia noudattaen pitäisi voida vauhdittaa eurooppalaista ulottuvuutta laadunvarmistuksessa ja helpottaa rajat ylittävää arviointia sekä yksinkertaisempien menettelyjen soveltamista yhteisissä ohjelmissa.

5.

EQAVET-verkoston (3) puitteissa kehitetyt ohjausvälineet ja tukimateriaalit ovat ammatillisen koulutuksen alalla tukeneet laatuun perustuvan ajattelutavan kehittymistä jäsenvaltioissa, ja useimmat jäsenvaltiot ovat joko jo panneet täytäntöön tai ovat parhaillaan kehittämässä kansallista laadunvarmistuksen lähestymistapaa EQAVET-viitekehyksen mukaisesti. Toimia olisi lisättävä erityisesti sen varmistamiseksi, että laadunvarmistusjärjestelyissä otetaan paremmin huomioon oppimistulokset ja että ne palvelevat epävirallista oppimista ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista, joka tapahtuu kansallisten käytäntöjen mukaan joko virallisessa järjestelmässä tai epävirallisesti.

6.

EQAVET-viitekehyksen käyttämisestä saatu kokemus voisi olla pohjana laadunvarmistuksen kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämiselle aikuisoppimisen alalla.

7.

Myös laadunvarmistuksen avoimuuden lisääminen eri sektoreilla sekä epävirallisen ja arkioppimisen validointijärjestelyissä, mukaan lukien kaikki verkko-oppimisen muodot, auttaisi rakentamaan luottamusta ja tukemaan siirtymismahdollisuuksia eri alojen ja eri maiden välillä.

1.

Kehittää ja edistää laadunparantamiseen perustuvaa ajattelutapaa koko koulutuksen ajan oppijoiden hankkimien tietojen, taitojen ja osaamisen laadun sekä oppimisprosessin laadun parantamiseksi ja käyttäen laadunvarmistukseen liittyviä EU:n välineitä asianmukaisesti hyväksi.

2.

Vahvistaa laadunvarmistusjärjestelyjen valmiuksia vastata koulutuksen tämänhetkiseen ja tulevaan kehitykseen, jota edustavat esimerkiksi kaikki verkko-oppimisen muodot, ja varmistaa, että laadunvarmistuselinten toimintamahdollisuudet ovat tässä suhteessa riittävän joustavat.

3.

Varmistaa laatuarviointien tulosten suurempi avoimuus.

4.

Käyttää Erasmus+-ohjelman rahoitusmahdollisuuksia sellaisten innovatiivisten, kansainvälisten hankkeiden kehittämiseksi, jotka vahvistavat laadunvarmistuksen valmiuksia tukea kestäviä koulutusuudistuksia koko EU:ssa, ja tarpeen mukaan käyttää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja kannustamaan laadukkaiden koulutusjärjestelmien kehittämistä.

5.

Kannustaa laadunvarmistuksen avulla laadukkaan opetuksen edistämistä.

6.

Tukea Bolognan prosessin puitteissa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen laadunvarmistusstandardien ja -ohjeiden (Standards and Guidelines for Quality Assurance in the European Higher Education Area) meneillään olevaa tarkistamista niiden selkeyden, sovellettavuuden, hyödyllisyyden sekä kattavuuden parantamiseksi siten, että korostetaan laatustandardien nostamista.

7.

Kannustaa tarpeen mukaan laadunvarmistuselinten välistä rajat ylittävää yhteistyötä kaikilla aloilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa.

8.

Varmistaa sellaisten korkea-asteen oppilaitosten antaman opetuksen laatu, joilla on kampuksia ja franchising-sopimuksella järjestettäviä kursseja ulkomailla, joko lähettävän valtion ja vastaanottavan valtion laadunvarmistusvirastojen tehostetun yhteistyön avulla, ja kansallisten laadunvarmistusvirastojen tuella, tai sallimalla Euroopan korkeakoulutuksen laadunvarmistusrekisteriin (EQAR) rekisteröityjen elinten arvioida rajat ylittävää ja franchising-sopimusten mukaisesti järjestettävää koulutusta tarjoavia laitoksia, jotta voidaan varmistaa laatuvaatimusten täyttäminen ja edistää rajat ylittävää yhteistyötä ja vastavuoroista oppimista.

9.

Jatkaa EQAVET-viitekehyksen täytäntöönpanoa laadunvarmistuskulttuurin kehittämiseksi jäsenvaltioissa ja niiden välillä, myös ammatillisen koulutuksen tarjoajien tasolla, erityisesti pyrkimällä perustamaan vuoden 2015 loppuun mennessä kansallisella tasolla Bruggen julkilausuman mukaisesti ammatillisen koulutuksen tarjoajille yhteinen laadunvarmistuskehys, joka kattaisi kansallisten käytäntöjen mukaan ammatilliseen koulutukseen kuuluvan koulussa tapahtuvan oppimisen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen.

10.

Varmistaa, että laadunvarmistusjärjestelmiä, -toimenpiteitä ja -välineitä arvioidaan säännöllisesti niiden jatkuvan kehittämisen ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

1.

Edistävät edelleen avoimuutta ja täydentävyyttä eri aloilla sovellettavien laadunvarmistusta koskevien lähestymistapojen välillä eurooppalaisten laadunvarmistusperiaatteiden pohjalta ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta, jotta voidaan varmistaa oppijoiden tulosten laatu ja lisätä mahdollisuuksia siirtyä koulutussektorilta toiseen. Tällaisia toimia voisivat olla esimerkiksi seuraavat:

2.

Hyödyntävät laadunvarmistuksen mahdollisuuksia eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen liittyvien kansallisten tutkintojen viitekehysten täytäntöönpanon tehostamiseksi.

3.

Tukeutuvat Bolognan prosessin puitteissa meneillään olevaan korkeakoulutuksen kehittämiseen, jotta laadunvarmistuksen tarjoamaa mahdollisuutta voidaan käyttää keskinäisen luottamuksen ja avoimuuden lisäämiseen kaikkien relevanttien tutkintojen sujuvampaan tunnustamiseen tähtäävän työn pohjana.

4.

Pyrkivät lisäämään laadunvarmistusjärjestelyjen kansainvälistä avoimuutta koulutuksen muilla aloilla ja muilla tasoilla ottaen huomioon korkeakoulutuksesta saadut kokemukset.

5.

Tarkastelevat laadunvarmistusjärjestelyjä voidakseen paremmin käsitellä kansallisten käytäntöjen mukaan epävirallisen oppimisen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatua tarvittaessa EQAVET-viitekehyksen pohjalta.

6.

Tarkastelevat edelleen kaikkiin verkko-oppimisen muotoihin liittyviä asiaankuuluvia laadunvarmistuskysymyksiä, kuten uusien oppimis- ja opetusmuotojen arviointia ja todentamista.

7.

Pyrkivät – erityisesti komission eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä äskettäin antaman arviointikertomuksen sekä sen ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen laadunvarmistuksesta antamien edistymiskertomusten pohjalta (6) – edistämään EQAVET-viitekehyksen ja korkeakoulutuksen laadunvarmistukseen sovellettavien EU:n välineiden tiiviimpää koordinointia ja parantamista erityisesti ottamalla mukaan oppimistuloksiin perustuva lähestymistapa sekä tukeutumalla avoimuusvälineisiin, kuten eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, europassiin ja eurooppalaisiin opintosuoritusjärjestelmiin.

8.

Kartoittavat avoimen koordinointimenetelmän puitteissa, miten laajat mahdollisuudet jäsenvaltioilla on vahvistaa omia laadunvarmistussäännöksiään ja -aloitteitaan esiopetuksessa, kouluopetuksessa ja aikuisopetuksessa muilta sektoreilta saatujen kokemusten pohjalta.

9.

Edistävät edelleen laadunvarmistukseen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä kaikilla sektoreilla tekemällä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa, käymällä poliittista vuoropuhelua keskeisten kansainvälisten kumppaneiden kanssa ja solmimalla kumppanuuksia eri puolilla maailmaa olevien laitosten kanssa.

1.

Kehittämään edelleen niiden EU:n avoimuusvälineiden yhteyksiä ja synergiaa, joilla tuetaan laadunvarmistusta, tunnustamista ja liikkuvuutta. Samalla sen olisi pyrittävä lisäämään tällaisten välineiden täydentävyyttä ja yhteensovittamista myös ottamalla huomioon taitojen ja tutkintojen eurooppalaista aluetta koskevat keskustelut.

2.

Tehostamaan edelleen vastavuoroista oppimista eurooppalaisen laadunvarmistusyhteistyön kautta kaikilla sektoreilla, myös Erasmus+-ohjelmasta saatavan rahoituksen avulla.

3.

Tarkastelemaan tapoja tukea jäsenvaltioita laadunvarmistusjärjestelyjensä kehittämisessä, jotta erilaiset oppimis- ja opetusmuodot voitaisiin ottaa huomioon tai jotta tällaisia järjestelyjä voitaisiin soveltaa myös eri koulutussektoreilla ja -tasoilla.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/36

1.

Perussopimuksessa määrätään, että unioni huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.

2.

Kulttuuriperintö koostuu menneisyydeltä perityistä resursseista kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa (alun alkaen digitaaliset sekä digitoidut), mukaan lukien monumentit, paikat, maisemat, taidot, käytännöt, tieto ja inhimillisen luovuuden ilmaukset, sekä julkisten ja yksityisten elinten kuten museoiden, kirjastojen ja arkistojen säilyttämistä ja hallinnoimista kokoelmista. Se saa alkunsa ihmisten ja paikkojen välisestä vuorovaikutuksesta kautta aikojen ja se kehittyy koko ajan. Nämä resurssit ovat hyvin arvokkaita yhteiskunnalle kulttuurin, ympäristön, sosiaalinäkökohtien ja talouden kannalta, joten niiden kestävä hallinnointi on 2000-luvun strateginen valinta.

3.

Kulttuuriperintö on yksi Euroopan merkittävistä voimavaroista ja tärkeä osa eurooppalaista projektia.

4.

Kulttuuriperintö on uusiutumaton voimavara, joka on ainutlaatuinen, korvaamaton ja jota ei voida vaihtaa. Siihen kohdistuu tällä hetkellä merkittäviä haasteita, jotka liittyvät kaikkiin nykyajan elämänalueisiin vaikuttaviin kulttuurisiin, ympäristöllisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin.

5.

Kulttuuriperintö on merkittävä sosiaalisen pääoman luoja ja kasvattaja, koska se voi

6.

Kulttuuriperinnöllä on merkittävä taloudellinen vaikutus, ja se on erottamaton osa kulttuurialaa ja luovia toimialoja, koska se muun muassa

7.

Kulttuuriperinnöllä on erityinen rooli älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, koska sillä on sosiaalista ja taloudellista vaikutusta ja se edistää ympäristön kestävyyttä.

8.

Kulttuuriperinnöllä on merkitystä useille kulttuuripolitiikan ulkopuolisille julkisille politiikkatoimille, jotka liittyvät muun muassa aluekehitykseen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, maatalouteen, meriasioihin, ympäristöön, matkailuun, koulutukseen, digitaalistrategiaan, tutkimukseen ja innovointiin. Näillä politiikkatoimilla on suora tai epäsuora vaikutus kulttuuriperintöön, jolla taas on hyvät mahdollisuudet myötävaikuttaa politiikkatoimien tavoitteiden saavuttamiseen. Nämä mahdollisuudet olisi sen vuoksi tunnustettava ja otettava käyttöön kaikilta osin.

9.

Tunnustamaan kulttuuriperinnön itseisarvon ja ottamaan käyttöön kulttuurin ja kulttuuriperinnön mahdollisuudet yhteisenä strategisena voimavarana demokraattisiin, eettisiin, esteettisiin ja ekologisiin arvoihin perustuvan yhteiskunnan kehittämiseksi varsinkin kriisiaikoina.

10.

Tehostamaan vuoropuhelua kulttuuriperinnön sidosryhmien kanssa koordinoitujen politiikkojen ja toimien yksilöimiseksi ja toteuttamiseksi kulttuuriperinnön kestävää hallinnointia ja kehittämistä varten sekä edistämään yhteistyötä kansainvälisten ja hallitustenvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston, kanssa.

11.

Ottamaan käyttöön saatavilla olevat resurssit kulttuuriperinnön tukemiseksi, tehostamiseksi ja edistämiseksi yhdennetyllä, kokonaisvaltaisella lähestymistavalla ottaen huomioon kulttuuriperinnön kulttuuriset, taloudelliset, sosiaaliset, ympäristölliset ja tieteelliset osatekijät.

12.

Edistämään kulttuuriperinnön valtavirtaistamista kansallisissa ja EU:n politiikoissa.

13.

Määrittämään EU:n ja kansallisten julkisten politiikkatoimien synergiat ja toimimaan niiden pohjalta kulttuuripolitiikan ulkopuolisilla aloilla, kuten aluekehitys, koheesio, maatalous, meriasiat, ympäristö, energia ja ilmastonmuutos, matkailu, koulutus, tutkimus ja innovointi, lisäarvon luomiseksi.

14.

Parantamaan mahdollisuuksien mukaan rahoituksen saantia, hyödyntämään täysin julkisen ja yksityisen sektorin käytettävissä olevia ohjelmia ja kannustamaan investoimaan kulttuuriperintöön osana kestävän paikallisen ja alueellisen kehityksen yhdennettyjä strategioita käytettävissä olevien kansallisten ja EU:n ohjelmien puitteissa sekä EU:n rakennerahastojen puitteissa kumppanuussopimusten mukaisesti.

15.

Jatkamaan Euroopan kulttuuriperintötunnusta koskevien EU:n toimien tukemista (1).

16.

Jatkamaan kulttuuriperintöä koskevan koulutuksen edistämistä, lisäämään yleisön tietoisuutta kulttuuriperinnön kestävälle kehitykselle tarjoamista mahdollisuuksista ja lisäämään julkista osallistumista, erityisesti lasten ja nuorten osallistumista, yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

17.

Tehostamaan kulttuuriperinnön alan laadullisen näytön ja määrällisten tietojen keräämistä ja analysointia, mukaan lukien tilastot.

18.

Edistämään digitaalisen kulttuurisisällön rahoittamista, kehittämistä ja levittämistä sekä innovatiivisten kulttuuriperintöön liittyvien kulttuuri- ja koulutusarvoa omaavien palvelujen saatavuutta kansalaisille sekä edistämään julkista pääsyä noihin digitaalisiin kulttuuriperintöresursseihin ja -palveluihin, mukaan lukien Euroopan digitaalisen kirjaston (Europeana) kautta.

19.

Edistämään pitkän aikavälin kulttuuriperintöpolitiikan malleja, jotka perustuvat näyttöön ja ovat yhteiskunta- ja kansalaisvetoisia.

20.

Tehostamaan kulttuuriperinnön roolia kestävässä kehityksessä keskittymällä kaupunki- ja maaseutusuunnitteluun, kehittämis- ja kunnostamishankkeisiin.

21.

Kannustamaan kulttuuriperinnön ja muiden politiikan alojen verkottumista ja kumppanuuksia julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä kaikilla merkittävillä aloilla ja hallinnon eri tasoilla.

22.

Harkitsemaan kulttuuriperinnön sisällyttämistä seuraavaan neuvoston kulttuurialan työsuunnitelmaan, jota toteutetaan vuodesta 2015 alkaen.

23.

Tehostamaan rajatylittävää, alueidenvälistä ja kansainvälistä yhteistyötä kulttuuriperintökysymyksissä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

24.

Edistämään perinteisiä tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeen kulttuuriperinnön turvaamista, kestävää hallinnointia ja kehittämistä varten ja jotka olisi jätettävä perinnöksi tuleville sukupolville inhimillisen pääoman kasvattamiseksi ja Euroopan kulttuurivarannon jatkuvan suojelun ja siihen pääsyn varmistamiseksi.

25.

Jatkamaan yhteistyötä kulttuuriperintöä koskevan tutkimusohjelman osalta ja tehostamaan tukea kulttuuriperintöä koskeville tutkimusaloitteille EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 puitteissa, esimerkiksi kulttuuriperintöä ja globaalimuutosta koskevalle yhteiselle ohjelma-aloitteelle.

26.

Analysoimaan edelleen kulttuuriperinnön taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia EU:ssa ja edistämään kulttuuriperintöä koskevan strategisen lähestymistavan kehittämistä.

27.

Ottamaan Eurooppa 2020 -strategian tarkistuksessa huomioon kulttuuriperinnön edistävän vaikutuksen strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

28.

Ottamaan huomioon kulttuuriperinnön erityisluonteen sovellettaessa valtiontukisääntöjä.

29.

Edistämään kulttuuriperinnön kestävän käytön ja hallinnoinnin tehostamiseen pyrkivien unionin ohjelmien yhteydessä rahoitetuista hankkeista saatujen hyvien käytäntöjen vaihtoa ja hyödyntämistä.

30.

Tukemaan edelleen EU:n tasolla julkisen ja yksityisen sektorin kulttuuriperinnön asiantuntijoiden ja käytännön toimijoiden sekä kansalaisjärjestöjen verkottumista ja resurssien jakamista niiden välillä.

14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/39

1.

Naisten ja miesten tasa-arvo on perussopimuksissa vahvistettu Euroopan unionin perusperiaate. Se on yksi Euroopan unionin tavoitteista ja toiminnan kohteista, ja unionin erityisenä tehtävänä on ottaa naisten ja miesten tasa-arvon periaate huomioon kaikessa toiminnassaan (1).

2.

Sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklassa.

3.

Komission laatimassa naisten ja miesten tasa-arvostrategiassa vuosiksi 2010–2015 (2) määritellään alan toimille viisi painopistealaa: tasavertainen taloudellinen riippumattomuus, sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä, tasa-arvo päätöksenteossa, ihmisarvo, koskemattomuus ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettaminen sekä sukupuolten tasa-arvo ulkoisissa toimissa. Komissio on strategiassaan sitoutunut edistämään tasa-arvokysymysten huomioon ottamista kaikissa EU:n politiikoissa. Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämistä koskevassa tiedonannossaan (3) komissio ehdotti toimia, joilla pyritään erityisesti parantamaan maahanmuuttajanaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten mahdollisuuksia urheiluun, naisten pääsyä päättäviin asemiin ja sukupuolistereotypioiden torjuntaa.

4.

Sukupuolten tasa-arvo on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:ssa päästäisiin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja työllisyyden korkeaa tasoa koskeviin tavoitteisiin sekä voitaisiin varmistaa kestävä kasvu ja kilpailukyky ja vastata väestökehityksen haasteisiin.

5.

Neuvosto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) on antanut päätelmiä useista sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä tärkeistä näkökohdista. Näistä voidaan erityisesti mainita neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta (2011–2020) sekä päätelmät tuesta komission vuosia 2010–2015 koskevan naisten ja miesten tasa-arvostrategian täytäntöönpanolle (4).

6.

Vilnassa pidettiin 3. ja 4. joulukuuta 2013 EU:n konferenssi sukupuolten tasa-arvosta urheilussa. Konferenssissa tarkasteltiin mahdollisia strategisia toimia sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi urheilussa viimeistään vuosina 2016–2020 ja kehotettiin komissiota, jäsenvaltioita ja urheilutahoja laatimaan suunnitelma alan strategisiksi toimiksi.

7.

Ensimmäinen naisia ja urheilua käsitellyt maailmankonferenssi järjestettiin Brightonissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1994 ja sen tuloksena annettiin Brightonin julkilausuma. Unescon järjestämissä liikuntakasvatuksesta ja urheilusta vastaavien ministereiden ja johtavien virkamiesten kokouksissa Ateenassa (2004) ja Berliinissä (2013) annetuissa julkilausumissa kehotettiin erityisiin toimiin yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi urheilussa.

8.

Konferenssissa Violence against women across the EU: Abuse at home, work, in public and online, joka pidettiin Brysselissä 5. maaliskuuta 2014, esiteltiin Euroopan unionin perusoikeusviraston teettämän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen (5) tulokset. Tutkimus osoitti, että 33 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa, ja kaikista seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista 32 prosenttia ilmoitti häiritsijän olleen esimies, kollega tai asiakas. Valtaosa väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutuneista naisista ei ilmoittanut kokemastaan poliisille tai uhrien tukijärjestölle (6).

9.

Puheenjohtajavaltio Kreikan Ateenassa 20. maaliskuuta 2014 järjestämässä seminaarissa Gender Based Violence in Sport: Protection of Minors vaadittiin ottamaan sukupuolten tasa-arvo huomioon urheilussa kaikilla tasoilla ja kaikilla urheilun aloilla sekä seuraamaan sitä säännöllisesti. Tähän kuuluu myös sukupuoleen perustuva väkivalta urheilun alalla. Lisäksi kehotettiin arvioimaan sukupuoleen perustuvan väkivallan laatua ja laajuutta urheilun alalla keskittyen erityisesti huippu-urheiluun, valmentajan ja urheilijan väliseen suhteeseen, urheilun ja urheilijan toimintaympäristöön ja urheilijoiden keskinäisiin suhteisiin. Kehotettiin myös kehittämään riittävät välineet (esim. tukipalvelut, neuvonta ja vihjelinjat) niiden urheilijoiden auttamiseksi, jotka ovat joutuneet kärsimään seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta urheilussa.

10.

Joissakin jäsenvaltioissa sukupuolten tasa-arvoon urheilussa kiinnitetään jo merkittävällä tavalla huomiota. Myös paikallisella, alueellisella ja Euroopan tasolla sekä kansainvälisessä urheilutoiminnassa on toteutettu asiaa koskevia toimia, mutta monissa jäsenvaltioissa sekä kansainvälisessä urheilutoiminnassa sukupuolten tasa-arvo ei vielä ole riittävällä tasolla eikä konkreettisia toimia ole vielä toteutettu.

11.

Koska urheilu on ala, jossa on mukana alaikäisiä, se on toimintaympäristö, johon voi liittyä väkivallan ja seksuaalisen häirinnän vaaroja muun muassa sen vuoksi, että urheiluun osallistuvien henkilöiden välille on syntynyt luottamussuhde.

12.

Naiset ovat aliedustettuina monilla urheilun osa-alueilla. Urheilusta ja liikunnasta vuonna 2013 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan tytöt ja naiset osallistuvat edelleen poikia ja miehiä vähemmän urheilutoimintaan.

13.

Naisten määrä urheilun hallintoelinten johtoasemissa ja valmennuksessa on edelleen pieni.

14.

Sukupuoleen perustuva väkivalta urheilun alalla, erityisesti seksuaalinen häirintä ja alaikäisten hyväksikäyttö, on merkittävä ongelma, jota on kuitenkin tutkittava enemmän, jotta sitä voitaisiin ymmärtää paremmin.

15.

Sukupuoliroolit opitaan ja niihin rohkaistaan hyvin nuoresta iästä lähtien, ja ne voivat vaikuttaa naisten ja miesten toiveisiin, kiinnostuksen kohteisiin ja pyrkimyksiin sekä yksityiselämässä että yhteiskunnassa.

16.

Tiedotusvälineet, mainosala mukaan lukien, ovat osaltaan tuottamassa naisia ja miehiä koskevia stereotypioita ja mielikuvia, jotka välittyvät kulttuurin kautta, ja niillä voi olla merkittävä rooli sukupuoleen perustuvien stereotypioiden torjunnassa.

17.

Neuvosto antoi päätelmät urheilun asemasta aktiivisen sosiaalisen osallisuuden lähteenä ja edistäjänä (7) ja kehotti niissä jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tasa-arvokysymysten huomioon ottamista urheiluun liittyvässä toiminnassa, erityisesti päätöksenteossa, ja pohtimaan, miten EU:n tasa-arvostrategiassa tarkoitetut sukupuoliroolit näkyvät urheilun yhteydessä. Lisäksi olisi torjuttava sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, jotta naisten ja miesten ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen voitaisiin varmistaa ja saavuttaa sukupuolten tasa-arvo.

18.

Urheilu voi olla tehokas väline yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden saavuttamiseksi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa ainoastaan lainsäädännöllä, vaan sen lisäksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista. Niiden avulla voidaan varmistaa urheilun merkittävän potentiaalin hyödyntäminen, sillä urheilulla on suuri merkitys muun muassa lasten ja nuorten identiteetin muotoutumisessa.

19.

Urheilu voi lisätä naisten ja miesten taitoja, tietoja ja pätevyyttä ja siten parantaa heidän liikkuvuuttaan ja työllistymistään. Urheiluala voi hyötyä siitä, että sukupuolet ovat alan ammateissa tasapuolisemmin edustettuina, ja tällä tavoin kehittyä. Tämä voi houkutella lisää naisia ja miehiä urheilun pariin sekä avata tietä uusien ja innovatiivisten valmennustyylien, koulutuksen, johtamisen ja erotuomaritoiminnan kehittämiselle.

20.

Harkitsemaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien, yleisten sopimusten tai strategioiden laatimista ja voimassa pitämistä läheisessä yhteistyössä urheilutahojen kanssa.

21.

Tuomaan esiin moninaisuuden ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen merkityksen urheiluhallinnossa ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa urheilun kaikilla tasoilla ja aloilla.

22.

Harkitsemaan koulutusmateriaalin kehittämistä ja käyttöä urheilualan päätöksentekijöille ja valmentajille sekä vanhemmille suunnattavaa koulutusta varten. Näin voitaisiin osaltaan auttaa poistamaan sukupuolistereotypioita ja edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikilla koulutuksen ja urheiluvalmennuksen tasoilla.

23.

Harkitsemaan politiikkojen ja ohjelmien kehittämistä sukupuolistereotypioiden poistamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi opetussuunnitelmissa ja -käytännöissä jo varhaisesta iästä alkaen, sekä edistämään tutkimusta, tutkimuksia, tilastoja ja analyyseja siitä, millaisia vaikutuksia sukupuolistereotypioilla on toimiin, joilla pyritään saavuttamaan sukupuolten todellinen tasa-arvo urheilussa.

24.

Edistämään sukupuoleen perustuvan väkivallan ennaltaehkäisyä urheilussa jo varhaisesta iästä alkaen sekä uhrien ja mahdollisten uhrien suojelua seksuaaliselta häirinnältä urheilussa. Vaihtamaan parhaita käytäntöjä siitä, miten urheilujärjestöt voivat estää seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän urheilussa ja puuttua siihen.

25.

Harkitsemaan suurten urheilutapahtumien hyödyntämistä niin, että järjestetään ennaltaehkäisy- ja tiedotuskampanjoita seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävästä ihmiskaupasta.

26.

Harkitsemaan asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden kehittämistä yhdessä urheilujärjestöjen kanssa sekä kansallisen ja EU:n lainsäädännön ja sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti urheilun alalla (erityisesti alaikäisten kanssa) työskentelevien henkilöiden soveltuvuuden varmistamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla rekisteröintijärjestelmät, haastattelut tai suositukset (muun muassa hyvämaineisuudesta annettavat todistukset).

27.

Vahvistamaan ja valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulmaa urheilupolitiikassa sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista urheilussa ja muissa siihen liittyvissä politiikoissa ja EU:n ohjelmissa kaikilla tasoilla urheilun rehellisyyden periaatteen mukaisesti.

28.

Sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon urheilussa asiaan liittyviin tuleviin urheilualaa koskeviin toimiin kansallisesti ja EU:n tasolla.

29.

Edistämään kaikkien asianomaisten sidosryhmien keskuudessa mahdollisuuksia hyödyntää sellaisia eurooppalaisia ohjelmia kuin Erasmus+ ja soveltuvin osin muita Euroopan unionin rahoitusvälineitä ja kannustamaan niihin osallistumista, jotta sukupuolten tasa-arvoa voitaisiin edistää urheilussa erityisesti valmennuksessa ja valmentajien koulutuksessa ja tuomalla urheilua esille tasavertaisesti tiedotusvälineissä.

30.

Harkitsemaan tarvittaessa sukupuolten tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden ottamista yhdeksi urheilujärjestöjen julkisen rahoituksen edellytykseksi.

31.

Kannustamaan sitä, että otetaan käyttöön käytännönläheinen sukupuoleen perustuva lähestymistapa, kun julkiset elimet arvioivat ehdotettuja hankkeita ja ohjelmia urheilun alalla.

32.

Harkitsemaan sellaisten suuntaviivojen laatimista, joilla voidaan tukea keskeisten toimien täytäntöönpanoa EU:n tasolla.

33.

Harkitsemaan, että perustetaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskeva sitoumusluettelo yhteistyössä kansainvälisten urheiluelinten kanssa.

34.

Harkitsemaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskevien toimintasuunnitelmien tai strategioiden kehittämistä ja voimassa pitämistä.

35.

Tuomaan esiin moninaisuuden ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen merkityksen urheiluhallinnossa ja valmentajien keskuudessa ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa urheilun kaikilla tasoilla ja aloilla.

36.

Tarkastelemaan ja valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista tiedotuskampanjoin ja kehittämällä ja käyttämällä koulutusmateriaaleja päätöksentekijöiden ja valmentajien kouluttamista varten urheilun alalla kaikenikäisiä varten.

37.

Sisällyttämään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat erityiset toimenpiteet ja menettelyt eettisiin sääntöihin ja harkitsemaan kohdennettujen toimenpiteiden, kuten vihjelinjojen ja uhreiksi joutuneiden tukipalvelujen, käyttöön ottamista.

38.

Kannustamaan urheilun ei-seksistisen näkyvyyden lisäämistä tiedotusvälineissä.

39.

Kannustamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen lisäämiseen urheiluelinten johtokunnissa ja komiteoissa sekä hallinnossa ja valmennuksessa ja pyrkimään poistamaan muut kuin lainsäädännölliset esteet, jotka estävät naisia ottamasta vastaan tällaisia tehtäviä.

40.

Valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman kaikilla urheilupolitiikan osa-alueilla sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista urheilun kaikilla tasoilla.

41.

Edistämään aktiivista yhteistyötä kaikkien asianomaisten työmarkkinaosapuolten välillä sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa ja urheilutahojen kanssa jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa, jotta sukupuolten epätasa-arvoa vähennettäisiin eri aloilla, myös työmarkkinoilla.

42.

Tukemaan valtioiden välisiä aloitteita (esim. tiedotuskampanjoita, hyvien käytäntöjen vaihtoa, tutkimuksia, verkostoja ja hankkeita), jotka tähtäävät sukupuolten tasa-arvoa edistävien kansallisten ja kansainvälisten strategisten toimien täytäntöönpanoon urheilussa hyödyntäen EU:n rahoitusohjelmia, kuten Erasmus+-ohjelmaa, ja jotka koskevat erityisesti päätöksentekoa urheilualan hallintoelimissä, valmennusta ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja kielteisten stereotypioiden torjuntaa urheilussa.

43.

Tekemään tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa tutkimusta sukupuolten tasa-arvosta urheilun kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla painottaen erityisesti valmennusta, koulutusta, johtamista ja erotuomaritoimintaa. Käynnistämään lisäksi erityisen tutkimuksen urheilun alalla havaitun sukupuoleen perustuvan väkivallan laadun ja laajuuden arvioimiseksi.

44.

Tukemaan sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamiseen mukautettujen välineiden, kuten talousarvion laadinnassa toteutetun tasa-arvonäkökohtien huomioinnin ja sukupuolivaikutusten arviointien, kehittämistä ja käyttöä sekä pohtimaan näiden välineiden täytäntöönpanoa Erasmus+-ohjelman ja tarvittaessa muiden EU:n rahoitusvälineiden puitteissa.