12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/1

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/2

1)

SEUT 18 artiklaa, jossa vahvistetaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon yleinen periaate, sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa ensimmäinen jäsenvaltio vaatii lentoliikenteen harjoittajalta, jolla on toisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, että tämä hankkii luvan saapua ensimmäisen jäsenvaltion ilmatilaan suorittaakseen ei-säännöllisiä tilauslentoja kolmannesta maasta tuohon ensimmäiseen jäsenvaltioon, vaikka tällaista lupaa ei vaadita lentoliikenteen harjoittajilta, joilla on mainitun ensimmäisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa.

2)

SEUT 18 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä ensimmäisen jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan lentoliikenteen harjoittajan, jolla on toisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, on sillä uhalla, että säännöstön noudattamatta jättämisestä määrätään sakkoa, hankittava lupa saapua ensimmäisen jäsenvaltion ilmatilaan suorittaakseen ei-säännöllisiä tilauslentoja kolmannesta maasta tuohon ensimmäiseen jäsenvaltioon, vaikka tällaista lupaa ei vaadita lentoliikenteen harjoittajilta, joilla on mainitun ensimmäisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, ja jonka mukaan kyseisen luvan myöntäminen edellyttää sellaisen ilmoituksen esittämistä, jolla todistetaan, että lentoliikenteen harjoittajat, joilla on tuon ensimmäisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, eivät ole käytettävissä suorittamaan kyseisiä lentoja tai eivät voi suorittaa niitä.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/3

1)

Puolan tasavalta ei ole noudattanut moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen ohjauslaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 8.6.1970 annetun neuvoston direktiivin 70/311/ETY 2 a artiklan, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (puitedirektiivi) 4 artiklan 3 kohdan sekä SEUT 34 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on asettanut sellaisten uusien tai aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen henkilöautojen, joiden ohjauslaite on oikealla, alueellaan rekisteröimisen ennakkoedellytykseksi sen, että ohjauspyörä siirretään vasemmalle puolelle.

2)

Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Liettuan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/4

1)

Liettuan tasavalta ei ole noudattanut moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen ohjauslaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 8.6.1970 annetun neuvoston direktiivin 70/311/ETY 2 a artiklan, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (puitedirektiivi) 4 artiklan 3 kohdan sekä SEUT 34 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on estänyt sellaisten henkilöautojen rekisteröimisen, joiden ohjauspyörä on asennettu oikealle puolelle, ja/tai asettanut sellaisten uusien tai aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen henkilöautojen, joiden ohjauslaite on oikealla, rekisteröimisen ennakkoedellytykseksi sen, että ohjauspyörä siirretään vasemmalle puolelle.

2)

Liettuan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Viron tasavalta, Latvian tasavalta ja Puolan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/5

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/6

1)

Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) on tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia myöntämään kyseisen direktiivin 8 artiklan nojalla oikeutta äitiyslomaan työntekijälle, joka aiottuna äitinä on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, silloinkaan, kun hän saattaa imettää tätä lasta syntymän jälkeen tai imettää tätä lasta.

2)

Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 14 artiklaa, kun se luetaan yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 2 kohdan c alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyse ei ole sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, kun työnantaja kieltäytyy myöntämästä äitiyslomaa aiotulle äidille, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/7

1)

Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/54/EY ja erityisesti sen 4 ja 14 artiklaa on tulkittava siten, että kyse ei ole sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, kun naispuoliselle työntekijälle, joka aiottuna äitinä on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, kieltäydytään myöntämästä äitiyslomaa vastaavaa palkallista lomaa.

Tällaisen aiotun äidin tilanne siltä osin kuin kyse on adoptioloman myöntämisestä ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

2)

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettua neuvoston direktiiviä 2000/78/EY on tulkittava siten, että kyse ei ole vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä, kun naispuoliselle työntekijälle, joka ei voi saada lasta ja joka on turvautunut sijaissynnytystä koskevaan sopimukseen, kieltäydytään myöntämästä äitiyslomaa tai adoptiolomaa vastaavaa palkallista lomaa.

Kyseisen direktiivin pätevyyttä ei voida arvioida vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen perusteella, mutta direktiiviä on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista kyseisen yleissopimuksen mukaisesti.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/8

1)

Kanne hylätään.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta sekä Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/8

1)

Valitus hylätään.

2)

Rousse Industry AD velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/9

a)

Onko SGB II:n 7 §:n 1 momentin toinen virke yhteensoveltuva Euroopan yhteisöjen oikeuden kanssa?

b)

Jos se ei ole, onko Saksan liittotasavallan muutettava oikeudellista tilannetta vai aiheutuuko tästä välittömästi toinen oikeudellinen tilanne ja jos aiheutuu, mikä?

c)

Pysyykö SGB II:n 7 artiklan 1 kohdan toinen virke voimassa Saksan liittotasavallan elinten suorittamaan (mahdollisesti) välttämättömään lainmuutokseen asti?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/9

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/10

1.

vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua ”oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen”?

2.

vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 7 kappaleessa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleessa ja tarkoitettua ”kieltoa syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta”?

3.

vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 54 artiklassa tarkoitettua ”oikeuksien väärinkäytön kieltoa”?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/10

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/11

1)

Säädetäänkö asetuksen (ETY) N:o 1998/78 (1) 14 artiklan 3 kohdassa varastointikustannusten korvaamisen osalta tyhjentävästi sokerin korvaamisesta ja eikö tässä säännöksessä edellytetä sitä, että korvattavan sokerin pitää olla toisen saman jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen valmistajan tuottamaa?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Edellytetäänkö asetuksen (ETY) N:o 1998/78 14 artiklan 3 kohdassa varastointikustannusten korvauksen suorittamiseksi sitä, että korvattava C-sokeri ”vaihdetaan fyysisesti” sokerinvalmistajan tiloissa?

3)

Jos asetuksen (ETY) N:o 2670/81 (2) 2 artiklan 2 kohtaa sovelletaan sokerin korvaukseen: edellytetäänkö asetuksen (ETY) N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa varastointikustannusten korvauksen suorittamiseksi sitä, että korvattava C-sokeri ”korvataan fyysisesti” sokerinvalmistajan tiloissa?

4)

Toissijaisesti: Onko asetuksen (ETY) N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan säännös pätemätön siltä osin kuin siinä edellytetään, että korvattava sokeri on ”toisen saman jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen tuottajan tuottamaa”?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/12

1)

Onko vanhentumisen keskeytymisen kannalta asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 (1) 3 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen se viranomainen, joka on toimivaltainen tutkimuksen tai menettelyn osalta, riippumatta siitä, onko se myöntänyt rahoitusvarat? Onko tutkimuksia tai menettelyjä koskevien toimenpiteiden kohdistuttava hallinto-oikeudelliseen toimenpiteeseen tai seuraamuksen määräämiseen?

2)

Voiko asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu ”asianomainen henkilö” olla myös yrityksen työntekijä, jota on kuultu todistajana?

3)

Onko ”tiedoksi annetun tutkimusta tai menettelyä koskevan toimenpiteen” (asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta) kohteena oltava konkreettiset virheet, joita sokerinvalmistaja on tehnyt sokerintuotannon kirjaamisessa (tosiseikasto) ja joita normaalisti arvioidaan tai jotka normaalisti todetaan vasta sääntöjenmukaisesti suoritetun markkinajärjestelyyn liittyvän tarkastuksen yhteydessä? Voiko myös tarkastuksen päättävä tai tarkastustulosta tulkitseva loppuselvitys, jossa ei esitetä lisäkysymyksiä tietyistä tosiseikastoista, olla tiedoksi annettu ”tutkimusta koskeva toimenpide”?

4)

Edellyttääkö asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen ”toistuvien väärinkäytösten” käsite sitä, että väärinkäytöksiksi todetut toimenpiteet tai laiminlyönnit ovat tiiviissä ajallisessa yhteydessä, jotta niitä voidaan pitää vielä ”toistuvina”? Jos tähän vastataan myöntävästi: Menetetäänkö tämä tiivis ajallinen yhteys muun muassa silloin, jos väärinkäytös tapahtuu sokerimäärän kirjaamisen yhteydessä yhden sokerin markkinointivuoden aikana vain kerran ja toistuu vasta seuraavana tai jonain myöhempänä sokerin markkinointivuonna?

5)

Voiko asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu toistuminen päättyä siihen, että toimivaltainen viranomainen, joka on tiennyt tilanteen monimutkaisuuden, ei ole mahdollisesti tarkastanut yritystä säännöllisesti tai huolellisesti?

6)

Milloin alkaa asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettu kahdeksan vuoden kaksinkertainen vanhentumisaika, kun kyseessä ovat jatkuvat tai toistuvat väärinkäytökset? Alkaako tämä vanhentumisaika kulua jokaisen väärinkäytöksenä pidettävän toimenpiteen päättyessä (asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta) vai viimeisen toistuneen toimenpiteen päättyessä (asetuksen 3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)?

7)

Voiko asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettu kahdeksan vuoden kaksinkertainen vanhentumisaika keskeytyä toimivaltaisen viranomaisen tutkimusta tai menettelyä koskevan toimenpiteen johdosta?

8)

Onko tukien arviointiin vaikuttavien eri tosiseikastojen yhteydessä määritettävä asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan säännöksen mukaan laskettavat vanhentumisajat erikseen kunkin tosiseikaston (väärinkäytöksen) osalta?

9)

Riippuuko asetuksen (EY, EURATOM) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun kaksinkertaisen vanhentumisajan kulku siitä, tiesivätkö viranomaiset väärinkäytöksestä?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/13

1)

Onko yhdistetyn nimikkeistön (1) alanimikkeen 8543 7010 tavaran kuvaus ymmärrettävä siten, että kyseiseen alanimikkeeseen on luokiteltava vain sellaiset laitteet, joissa on pelkästään kääntämis- tai sanakirjatoiminnot?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8543 7010 luokiteltava myös laitteet, joiden osalta kääntämis- tai sanakirjatoiminnot ovat toissijaisia niiden päätoimintoon (tässä tapauksessa lukutoiminto) nähden?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/13

1)

Edellyttääkö asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (1) 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vanhentumisajan kulumisen alkamiseksi tarvittava ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa määritelty väärinkäytös tapauksessa, jossa yhteisön säännöksen tai määräyksen rikkominen havaittiin vasta vahingon tapahduttua, taloudellisen toimijan teon tai laiminlyönnin lisäksi sitä, että unionin yleiselle talousarviolle tai unionin hoidossa oleville talousarvioille on aiheutunut vahinko, jolloin vanhentumisaika alkaa kulua vasta vahingon tapahtumisesta, vai alkaako vanhentumisaika kulua vahingon tapahtumisajankohdasta riippumatta jo taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä, joka merkitsee yhteisön säännöksen tai määräyksen rikkomista?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että vanhentumisaika alkaa kulua vasta vahingon tapahtumisesta, onko – lopullisesti myönnetyn vientituen takaisinperinnän yhteydessä – kyseessä asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vahinko jo silloin, kun viejälle on maksettu asetuksen (ETY) N:o 565/80 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vientitukea vastaava määrä mutta asetuksen (ETY) N:o 565/80 6 artiklassa tarkoitettua vakuutta ei ole vielä vapautettu, vai onko kyseessä vahinko vasta vakuuden vapauttamisen tai vientituen lopullisen myöntämisen ajankohtana?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/14

1)

Onko SEUT 107 artikla (entinen EY 87 artikla), luettuna yhdessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan (entinen EY 88 artiklan 3 kohta) kanssa, esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jonka mukaan konserniverotuksessa on tehtävä kotimaisen osakkuuden hankinnan perusteella – veron perustetta ja siten verorasitetta pienentävä – liikearvon poisto, vaikka vastaavaa liikearvon poistoa ei voida tehdä, jos osakkuus hankitaan muissa tulo- ja yhteisöverotukseen liittyvissä tilanteissa?

2)

Onko SEUT 49 artikla (entinen EY 43 artikla), luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan (entinen EY 48 artikla) kanssa, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan konserniverotuksessa on tehtävä kotimaisen osakkuuden hankinnan perusteella liikearvon poisto, vaikka vastaavaa liikearvon poistoa ei voida tehdä, jos osakkuus hankitaan ulkomaisesta yhteisöstä (erityisesti kun yhteisön kotipaikka sijaitsee toisessa unionin jäsenvaltiossa)?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/14

1)

Sovelletaanko asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 4 artiklassa säädettyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta – kyseisen asetuksen 70 artiklan 4 kohdassa säädettyä etuuksien vientiä koskevaa kieltoa lukuun ottamatta – myös kyseisen asetuksen 70 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin erityisiin maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklassa säädettyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta rajoittaa – ja mahdollisesti missä määrin – kansallisen lainsäädännön säännöksillä, joilla pannaan täytäntöön direktiivin 2004/38/EY (2) 24 artiklan 2 kohta ja joiden mukaan oikeutta tällaisiin etuuksiin ei poikkeuksetta ole, jos unionin kansalaisella on pelkästään työn hakemiseen perustuva oleskeluoikeus kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa?

3)

Onko SEUT 45 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä SEUT 18 artiklan kanssa, esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, jonka nojalla työnhakijan liikkumisvapauteen vetoavilta unionin kansalaisilta evätään poikkeuksetta sosiaalietuus, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo ja helpottaa samalla työmarkkinoille pääsyä, ainoastaan työnhakua varten myönnetyn oleskeluoikeuden ajalta, vaikka hakijalla on yhteys vastaanottavaan jäsenvaltioon?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/15

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/16

1)

Yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt asiassa Fitzwilliam (1) antamassaan tuomiossa, että E101-todistus, jonka on antanut jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, sitoo muiden jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksia, vaikka tämän todistuksen sisältö saattaisi olla virheellinen. Onko tätä päätöstä sovellettava myös nyt esillä olevan kaltaisiin tapauksiin, joissa ei sovelleta asetuksen (2) toimivaltaisen viranomaisen määräytymistä koskevia sääntöjä?

2)

Onko tähän kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, ettei toimivaltaisen viranomaisen tarkoituksena ollut antaa E101-todistusta vaan se oli hallinnollisista syistä tietoisesti ja tarkoituksellisesti käyttänyt asiakirjoja, jotka vastasivat muodoltaan ja sisällöltään E101-todistuksia, ja valittaja oli uskonut ja hän oli kohtuudella voinut uskoa siihen, että hän oli saanut tällaisen todistuksen?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/16

1)

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tilanteessa, jossa talouden toimijat käyttävät käsiteltävässä asiassa kuvatun kaltaista yhteistä tietokoneistettua tietojärjestelmää ja jossa kilpailuneuvosto on osoittanut, että kyseisessä järjestelmässä on otettu käyttöön alennusten rajoittamista koskeva järjestelmäilmoitus ja syötettävää alennusmäärää koskeva tekninen rajoitus, voidaan olettaa, että kyseiset talouden toimijat olivat tai niiden täytyi olla tietoisia tietokoneistetussa tietojärjestelmässä käyttöön otetusta järjestelmäilmoituksesta ja että ne antoivat hiljaisen suostumuksensa hinnanalennusten rajoittamiselle, kun ne eivät vastustaneet tällaisen rajoituksen soveltamista, minkä vuoksi niiden voidaan katsoa osallistuneen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitä tekijöitä olisi otettava huomioon määritettäessä, ovatko yhteistä tietokoneistettua tietojärjestelmää käyttävät talouden toimijat pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/17

1)

Onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 7 artiklaa tulkittava siten, että asetusta sovelletaan myös lennon aikaistamiseen, josta ei ilmoitettu ja jonka seurauksena lentomatkustajat eivät voi käyttää lentoa?

2)

Onko asetusta tulkittava niin, ettei viivästymisen syy ole ratkaiseva, 5 artiklaa lukuun ottamatta?

3)

Vaarantuuko asetuksen tavoite eli ajanmenetyksestä aiheutuvien vahinkojen korvaaminen myös, kun lentomatkustaja saapuisi aikaisemmin ja kyseessä on lentoa edeltävä ajanjärjestely?

4)

Johtaako lennon aikaistamisesta ilmoittamatta jättäminen, jonka seurauksena lomanviettopaikkaan saavuttiin suunniteltua myöhemmin, asetuksen soveltamiseen?

5)

Onko asetuksen tavoitteena korkeatasoinen suoja sillä seurauksella, että lentomatkustajan ajanjärjestelyä suojataan rajoituksilta? Päteekö tämä myös aikaistamiseen?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/17

1)

Seuraako (orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11.3.1999 annetun neuvoston) direktiivin 1999/13/EY (1) liitteestä II B, että sellaisten laitosten toiminnanharjoittajalle, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana ja jota käytetään päästövähennysten vertailukohteen määrittelemiseksi, on myönnettävä lisäaikaa omien päästöjen vähennysohjelmiensa toimeenpanemiseksi mainitussa liitteessä vahvistetusta aikataulusta poiketen, jos vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään?

2)

Onko direktiivin 1999/13/EY liitteessä II B tarkoitetun vähentämisohjelman toimeenpanemista varten myönnettävän lisäajan edellytyksenä laitoksen toiminnanharjoittajan tietty toiminta tai toimivaltaisen viranomaisen lupa?

3)

Minkä edellytysten perusteella direktiivin 1999/13/EY liitteessä II B tarkoitetun lisäajan pituus voidaan määritellä?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/18

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/18

1)

Onko rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/43/EY (1) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa käytettyä etnisen alkuperän käsitettä tulkittava siten, että se kattaa romanialkuperää olevista Bulgarian kansalaisista koostuvan kiinteän ryhmän, kuten Dupnitsan kaupungin Gizdova mahalan kaupunginosassa asuvan ryhmän?

2)

Voidaanko direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vertailukelpoisen tilanteen käsitettä soveltaa käsiteltävään asiaan, joka koskee sähkömittarien asentamista kuudesta seitsemään metrin korkeudelle romanikaupunginosissa, kun ne asennetaan yleensä alle kahden metrin korkeudelle muissa kaupunginosissa, joissa ei ole kiinteää romaniasutusta?

3)

Onko direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sähkömittarien asentaminen kuudesta seitsemään metrin korkeudelle romanikaupunginosissa merkitsee romanialkuperää olevan väestön epäsuotuisampaa kohtelua muuta etnistä alkuperää olevaan väestöön nähden?

4)

Jos kyseessä on epäsuotuisampi kohtelu, onko edellä mainittua säännöstä siinä tapauksessa tulkittava siten, että tämä kohtelu perustuu pääasian mukaisessa tilanteessa kokonaan tai osittain siihen, että se kohdistuu romanien etniseen ryhmään?

5)

Ovatko direktiivin 2000/43 mukaan sallittuja kansalliset säännökset, kuten syrjinnän torjuntaa koskevan lain (Zakon za zashtita ot diskriminatsia, jäljempänä ZZD) täydentävien säännösten 1 §:n 7 momentti, jonka mukaan jokainen toimi, toiminta tai laiminlyönti, joka loukkaa välittömästi tai välillisesti oikeuksia tai oikeutettuja intressejä, on epäsuotuisaa kohtelua?

6)

Voidaanko direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua näennäisesti puolueettoman käytännön käsitettä soveltaa CEZ Razpredelenie Bulgaria AD:n menettelyyn, jossa sähkömittareita asennetaan kuudesta seitsemään metrin korkeudelle? Miten näennäisyyden käsitettä on tulkittava? Onko sitä tulkittava siten, että käytäntö on ilmeisesti puolueeton, vai siten, että se vaikuttaa puolueettomalta vain ensi näkemältä eli on puolueettomalta vaikuttava?

7)

Edellyttääkö direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun välillisen syrjinnän olemassaolo sitä, että puolueeton käytäntö saattaa henkilöt näiden rodun tai etnisen alkuperän perusteella erityisen epäedulliseen asemaan, vai riittääkö, että tämä käytäntö aiheuttaa haittaa vain tiettyä etnistä alkuperää oleville henkilöille? Onko tässä yhteydessä direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan sallittu ZZD:n 4 §:n 3 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että henkilö saatetaan epäedulliseen asemaan 1 momentin mukaisten ominaisuuksien (myös etnisen alkuperän) perusteella?

8)

Miten on tulkittava direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista erityisen epäedulliseen asemaan saattamisen käsitettä? Vastaako se direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytettyä epäsuotuisamman kohtelun käsitettä vai käsittääkö se vain erityisen huomattavia, ilmeisiä ja vakavia eriarvoisen kohtelun tapauksia? Onko käsiteltävässä asiassa kuvatussa käytännössä kyse erityisen epäedullisesta asemasta? Jos kyseessä ei ole erityisen huomattava, ilmeinen ja vakava epäedulliseen asemaan saattamisen tapaus, voidaanko tämän perusteella katsoa, ettei kyseessä ole välillinen syrjintä (tutkimatta, onko kyseessä oleva käytäntö perusteltu, asianmukainen ja tarpeellinen oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi)?

9)

Ovatko direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaan sallittuja ZZD:n 4 §:n 2 ja 3 momentin kaltaiset kansalliset säännökset, joiden mukaan välittömän syrjinnän olemassaolo edellyttää epäedullisempaa kohtelua ja välillisen syrjinnän olemassaolo saattamista epäedulliseen asemaan mutta joissa ei tehdä eroa epäsuotuisan kohtelun vakavuusasteiden perusteella, kuten direktiivissä?

10)

Onko direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kyseessä oleva CEZ Razpredelenie Bulgaria AD:n käytäntö on puolueettomasti perusteltavissa sähköverkon turvallisuuden varmistamisen ja sähkönkulutuksen asianmukaisen mittaamisen kannalta? Onko tämä käytäntö asianmukainen myös, kun otetaan huomioon vastaajan velvollisuus järjestää kuluttajille mahdollisuus tarkastaa sähkömittarin lukema? Onko tämä käytäntö tarpeen, kun tiedotusvälineissä esitettyjen tietojen perusteella on käytettävissä muita teknisesti ja taloudellisesti mahdollisia keinoja sähkömittareiden turvallisuuden varmistamiseksi?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/20

1)

Onko toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella palvelussuhteessa oleva muu kuin vakituinen työntekijä[,] sellaisena kuin miksi se on lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä muovautunut, direktiivin 1999/70/EY (1) määritelmän mukainen määräaikainen työntekijä?

2)

Sopiiko yhteisön oikeuden kanssa yhteen se, että kansallinen tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa kansallista oikeutta niin, että silloin kun on kyse lain kiertämiseksi tehdyistä julkisen sektorin määräaikaisista työsopimuksista, jotka ovat muuttuneet toistaiseksi voimassa oleviksi muiksi kuin vakituisiksi työsopimuksiksi, viranomainen saa täyttää tai lakkauttaa toimen yksipuolisesti maksamatta mitään korvausta työntekijälle ja ilman, että on säädetty mistään muista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan määräaikaiseen palvelussuhteeseen ottamisen väärinkäyttöä?

3)

Sopisiko viranomaisten samanlainen toiminta yhteen yhteisön oikeuden kanssa, jos toimea täytettäessä tai lakkautettaessa asianomaiselle työntekijälle maksettaisiin sääntöjenmukaisesti tehtyjen määräaikaisten sopimusten päättymistä varten säädetty korvaus?

4)

Sopisiko viranomaisten samanlainen toiminta yhteen yhteisön oikeuden kanssa, jos sen täytyisi toimen täyttämistä tai lakkauttamista varten noudattaa objektiivisista syistä tapahtuvan irtisanomisen menetelmiä ja perusteita ja maksaa sama korvaus?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/20

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/21

1)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (2) säännöksiä sovellettava myös 5.10.2006 eli ennen Romanian liittymistä Euroopan unioniin tehtyyn luottosopimukseen, jolla on kuitenkin edelleen vaikutuksia nykyhetkeen, koska sen määräykset ovat tällä hetkellä täytäntöönpanon kohteena sopimuksen mukaisen luoton myöhempien luovutusten vuoksi?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko ”velallisen maksuohjelman” kaltaista ehtoa, jolla viitataan velallisen maksuviivästykseen, sekä ehtoja, jotka liittyvät koron nostamiseen vuoden kuluttua, kun korko muodostuu tämän lisäksi Banca Comercială Românăn muuttuvasta viitekorosta, joka vahvistetaan pankin toimipaikassa, korotettuna 1,90 prosenttiyksiköllä, pitää kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/13/ETY tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana?

3)

Onko luottolaitosten omien varojen riittävyydestä joulukuussa 2006 annetun asetuksen nro 99 120 §:n kaltainen kansallinen oikeussääntö ristiriidassa unionin oikeudessa voimassa olevan yksityiselle kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa, sellaisena kuin se on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, kun siinä todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi pankkiluottosopimus, joka on tehty yksityisellä asiakirjalla antamatta mahdollisuutta sopimusehtojen neuvottelemiseen velallisen kanssa, ja kun sen mukaan ulosottoviranomainen voi ryhtyä sopimuksen perusteella velallisen omaisuuden pakkotäytäntöönpanoon summaarisen tarkastuksen perusteella ja saatuaan luvan pakkotäytäntöönpanoon menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen, jolloin tuomioistuimella on rajalliset mahdollisuudet arvioida luoton määrää?

4)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY tulkittava siten, että aikaisemman siviiliprosessilain 372 §:n ja sitä seuraavien pykälien kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö on sen vastainen, kun siinä sallitaan se, että velkoja vaatii kohtuuttomiin sopimusehtoihin perustuvan suorituksen täytäntöönpanoa ja ryhtyy vakuudeksi annetun omaisuuden täytäntöönpanoon myymällä kiinteää omaisuutta kuluttajan vastustuksesta huolimatta ilman että riippumaton tuomioistuin tutkii sopimusehtoja?

5)

Loukataanko joulukuussa 2006 luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun asetuksen nro 99 120 §:n kaltaisella kansallisen lainsäädännön säännöksellä, jossa tunnustetaan pankkiluottosopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus, SEUT 49 artiklassa määrättyä sijoittautumisvapautta sekä SEUT [56] artiklassa määrättyä palvelujen tarjoamisen vapautta, koska sillä vähennetään unionin kansalaisten halukkuutta sijoittautua valtioon, jossa yksityisen laitoksen tekemälle pankkisopimukselle annetaan sama arvo kuin tuomiolle täytäntöönpanoperusteena?

6)

Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi, voiko kansallinen tuomioistuin todeta viran puolesta, että kyseinen asiakirja ei ole täytäntöönpanoperuste, jonka perusteella voidaan ryhtyä pakkotäytäntöönpanoon kyseisessä sopimuksessa tarkoitetun luoton osalta?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/22

1)

Onko eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn yhteydessä mahdollista vedota korvausvaatimukseen, joka perustuu Montrealin yleissopimuksen 19 artiklaan?

2)

Kun kyseessä on Montrealin yleissopimuksen 19 artiklaan perustuva korvausvaatimus, määräytyykö – kansalliseen tuomioistuimeen rinnastettavan – notaarin, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys, toimivalta ja tuomioistuimen toimivalta vastaajan vastineen antamista seuraavassa riita-asian oikeudenkäynnissä eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (1) (jäljempänä asetus N:o 1896/2006), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (2) (jäljempänä asetus N:o 44/2001) ja/tai eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Montrealin yleissopimus) toimivaltasääntöjen mukaan? Mikä on näiden oikeussääntöjen keskinäinen suhde?

3)

Mikäli Montrealin yleissopimuksen toimivaltasäännöt ovat ensisijaisesti sovellettavia, voiko kantaja esittää vaatimuksensa silloinkin, kun mitään muuta liittymää ei ole, valintansa mukaan missä tahansa sopimusvaltion alueella olevassa tuomioistuimessa, vai onko tuomioistuimen, jossa kantaja esittää vaatimuksensa, oltava alueellisesti toimivaltainen sen jäsenvaltion menettelysääntöjen perusteella, jonka alueella tuomioistuin sijaitsee?

Miten on lisäksi tulkittava Montrealin yleissopimuksen mukaista vaihtoehtoista toimivaltasääntöä, jossa viitataan sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jossa rahdinkuljettajalla on toimipaikka, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty?

4)

Voidaanko eurooppalainen maksamismääräys, jota annettaessa ei ole otettu huomioon asetuksen tavoitetta tai jonka on antanut elin, joka ei ollut aineellisesti toimivaltainen, tutkia viran puolesta uudelleen? Vai onko vastineen antamista seuraava riita-asian oikeudenkäynti lopetettava toimivallan puuttuessa viran puolesta tai hakemuksesta?

5)

Jos Unkarin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan riita-asian, onko kansallisia prosessioikeudellisia sääntöjä tulkittava siinä tapauksessa unionin oikeuden ja Montrealin yleissopimuksen mukaisesti siinä mielessä, että niissä määrätään välttämättä vähintään yksi tuomioistuin, jolla on kaikkien muiden liittymien puuttuessakin velvollisuus tutkia vastineen antamista seuraavan riita-asian oikeudenkäynnin asiakysymys?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/23

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/23

1)

Onko 1.1.2010 asti voimassa olleen arvonlisäverodirektiivin (1) 55 artiklaa tulkittava niin, että siinä viitataan yksinomaan sellaisiin verovelvollisiin palvelujen hankkijoihin, joilla ei ole tai joilla ei edellytetä olevan arvonlisäverotunnistetta siinä jäsenvaltiossa, jossa nämä palvelut tosiasiassa suoritetaan?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko palvelujen suorituspaikan määrittämiseksi sovellettava yksinomaan arvonlisäverodirektiivin 52 artiklaa?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko 1.1.2010 asti voimassa olleen arvonlisäverodirektiivin 55 artiklaa tulkittava siten, että jos alihankintapalvelujen verovelvollisella hankkijalla on tai kuuluisi olla arvonlisäverotunniste useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, hankkija voi täysin oman harkintansa mukaan päättää, minkä jäsenvaltion antamalla verorekisteritunnisteella se hankkii kyseiset palvelut (myös silloin, kun palvelujen verovelvollisen hankkijan katsotaan sijoittautuneen siihen jäsenvaltioon, jossa palvelut tosiasiassa suoritetaan, mutta sillä on arvonlisäverotunniste myös toisessa jäsenvaltiossa)?

4)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan niin, että palvelujen hankkijalla on rajaton päätösvalta, onko arvolisäverodirektiivin 55 artiklaa tulkittava siten, että

5)

Jos palvelujen hankkijalla ei ole rajatonta päätösvaltaa, vaikuttaako 1.1.2010 asti voimassa olleen arvonlisäverodirektiivin 55 artiklan soveltamiseen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/24

1)

Onko jäsenvaltion antama sellainen syrjimätön säädös SEUT 56 artiklan mukainen, jossa korotetaan yhdellä oikeustoimella ja ilman siirtymäaikaa pelisaleissa harjoitettavasta raha-automaattitoiminnasta maksettavan välittömän veron, niin sanotun rahapeliveron, määrä viisinkertaiseksi aiempaan verrattuna ja säädetään lisäksi prosentuaalisesta rahapeliverosta siten, että sillä rajoitetaan pelisaleissa rahapelitoimintaa harjoittavien toimijoiden toimintaa?

2)

Voidaanko SEUT 34 artiklaa tulkita siten, että sen soveltamisalaan kuuluu jäsenvaltion antama sellainen syrjimätön säädös, jossa yhdellä oikeustoimella ja ilman siirtymäaikaa korotetaan pelisaleissa harjoitettavasta raha-automaattitoiminnasta maksettavan välittömän veron, niin sanotun rahapeliveron, määrä viisinkertaiseksi aiempaan verrattuna ja säädetään lisäksi prosentuaalisesta rahapeliverosta siten, että tämä rajoittaa rahapeliautomaattien tuontia Unkariin Euroopan unionin alueelta?

3)

Mikäli ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko jäsenvaltio vedota yksinomaan julkisen talouden rahoitusaseman vakauttamiseen, kun [kyseessä ovat] SEUT 36 artiklan, SEUT 52 artiklan 1 kohdan ja SEUT 61 artiklan soveltaminen tai pakottavat syyt?

4)

Mikäli ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko huomioon otettava yleiset oikeusperiaatteet ja SEU 6 artiklan 3 kohta, kun tarkastellaan jäsenvaltion asettamia rajoituksia ja verosäännökseen sopeutumiselle annettavaa aikaa?

5)

Mikäli ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93,] Brasserie du Pêcheur [5.3.1996 annettua tuomiota] tulkittava siten, että jäsenvaltion korvausvastuu voi perustua SEUT 34 artiklan ja/tai SEUT 56 artiklan rikkomiseen siitä syystä, että kyseisistä määräyksistä aiheutuu niiden välittömän vaikutuksen vuoksi oikeuksia jäsenvaltioiden yksittäisille henkilöille?

6)

Voidaanko direktiiviä 98/34/EY (1) tulkita siten, että jäsenvaltion verotusta koskeva säädös, jolla korotetaan kerralla viisinkertaiseksi pelisaleissa harjoitettavasta raha-automaattitoiminnasta maksettavan välittömän veron, niin sanotun rahapeliveron, määrä ja säädetään lisäksi prosentuaalisesta verosta, on katsottava ”tekniseksi määräykseksi, jota noudatetaan tosiasiallisesti”?

7)

Mikäli kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko jäsenvaltion yksittäiset henkilöt vedota kyseistä jäsenvaltiota vastaan siihen, että tämä on rikkonut direktiivin 98/34/EY 8 artiklan 1 kohtaa ja/tai 9 artiklan 1 kohtaa ja laiminlyönyt näin velvollisuutensa, mistä syntyy korvausvastuu, [toisin sanoen] onko kyseisen direktiivin tarkoitus antaa oikeuksia yksilöille? Mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon ratkaistessaan, onko vastaaja tehnyt riittävän ilmeisen rikkomuksen, ja minkä tyyppinen korvausvaatimus tällaisen rikkomuksen perusteella voidaan esittää?

1)

Onko jäsenvaltion antama sellainen syrjimätön säädös SEUT 56 artiklan mukainen, jolla on välitön oikeusvaikutus ja jolla kielletään raha-automaattitoiminnan harjoittaminen pelisaleissa, ilman että asianomaisille rahapelitoiminnan harjoittajille annetaan siirtymä- tai sopeutumisaikaa tai tarjotaan asianmukaista korvausta, ja säädetään samalla pelikasinoiden yksinoikeudesta raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen?

2)

Voidaanko SEUT 34 artiklaa tulkita siten, että sekin on katsottava merkitykselliseksi ja sovellettavaksi tilanteessa, jossa jäsenvaltio antaa syrjimättömän säädöksen, jolla ei kielletä suoraan rahapeliautomaattien tuontia Euroopan unionin alueelta mutta rajoitetaan rahapeliautomaattien tosiasiallista käyttöä ja rahapelitoiminnan tosiasiallista harjoittamista tai kielletään tällainen kokonaan rahapelitoiminnan järjestämisen kautta antamatta kyseisille rahapelitoiminnan harjoittajille mahdollisuutta harjoittaa tällaista toimintaa siirtymä- tai sopeutumiskauden ajan tai tarjoamatta korvauksia?

3)

Mikäli ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä arviointiperusteita kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon ratkaistessaan, onko rajoitus välttämätön, asianmukainen ja oikeasuhtainen, kun [kyseessä ovat] SEUT 36 artiklan, SEUT 52 artiklan 1 kohdan ja SEUT 61 artiklan soveltaminen tai pakottavat syyt?

4)

Mikäli ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko huomioon otettava yleiset oikeusperiaatteet ja SEU 6 artiklan 3 kohta, kun tarkastellaan jäsenvaltion säätämiä kieltoja ja sopeutumisajan antamista? Onko huomioon otettava omaisuudensuojaa sekä ilman korvausta tapahtuvan omaisuuden pois ottamisen kiellon kaltaiset perusoikeudet, kun tarkastellaan nyt käsiteltävässä asiassa asetettuja rajoituksia ja, mikäli on, millä tavalla?

5)

Mikäli ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93,] Brasserie du Pêcheur[, 5.3.1996 annettua tuomiota] tulkittava siten, että jäsenvaltion korvausvastuu voi perustua SEUT 34 artiklan ja/tai SEUT 56 artiklan rikkomiseen siitä syystä, että kyseisistä määräyksistä aiheutuu niiden välittömän vaikutuksen vuoksi oikeuksia jäsenvaltioiden yksittäisille henkilöille?

6)

Voidaanko direktiiviä 98/34/EY tulkita siten, että jäsenvaltion antama säädös, jolla rajataan raha-automaattitoiminnan harjoittaminen pelikasinoihin ja kielletään sen harjoittaminen pelisaleissa, voidaan katsoa ”muuksi vaatimukseksi”?

7)

Mikäli kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko jäsenvaltion yksittäiset henkilöt vedota kyseistä jäsenvaltiota vastaan siihen, että jäsenvaltio on rikkonut direktiivin 98/34/EY 8 artiklan 1 kohtaa ja/tai 9 artiklan 1 kohtaa ja laiminlyönyt näin velvollisuutensa, mistä syntyy korvausvastuu? Mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon ratkaistessaan, onko vastaaja tehnyt riittävän ilmeisen rikkomuksen, ja minkä tyyppinen korvausvaatimus tällaisen rikkomuksen perusteella voidaan esittää?

8)

Onko sovellettava unionin oikeuden periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus korvata yksittäisille henkilöille jäsenvaltiosta johtuvista unionin oikeuden rikkomisista aiheutuvat vahingot myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltiolla on yksinomainen toimivalta annetun säädöksen alalla? Voidaanko tilanteessa käyttää ohjenuorana myös perusoikeuksia sekä jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen perustuvia yleisiä oikeusperiaatteita?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/26

1.

Siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 73/2009 (1) 10 artiklan 1 kohdassa, sovellettuna yhdessä 7 artiklan ja 121 artiklan kanssa, tarkoitetusta suorien tukien tason arvioinnista vanhoissa ja uusissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa:

2.

Siltä osin kuin kyse on siitä, ovatko asetuksen N:o 73/2009 10 artiklan 1 kohta ja 132 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan loppu sekä niiden perusteella annetut Euroopan unionin säädökset ristiriidassa liittymisasiakirjan ja Euroopan unionin periaatteiden kanssa:

3.

Ovatko komission täytäntöönpanopäätös ja komission työasiakirja DS/2011/14/REV 2, joita ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja joita ei ole asianmukaisesti perusteltu (ne annettiin yksinomaan sen olettaman perusteella, että suorien tukien taso Euroopan unionin uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa yhdenmukaistui vuonna 2012), ristiriidassa liittymisasiakirjan kanssa loukaten Euroopan unionin oikeuden periaatteita, muun muassa oikeusvarmuuden, luottamuksen suojan ja hyvän hallinnon periaatteita? Jos näin on, pitääkö komission täytäntöönpanopäätöksen 1 artiklan 4 kohta kumota, koska se on ristiriidassa asetuksen N:o 73/2009 ja liittymisasiakirjan kanssa?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/28

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/28

1)

Onko direktiivin 2006/112/EY (1) 193 artiklaa tulkittava siten, että arvonlisävero kannetaan yksinomaan joko verovelvolliselta, joka luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut verollisesti, tai henkilöltä, joka ostaa tavarat tai vastaanottaa palvelut, jos verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jolle arvonlisävero suoritetaan, siltä osin kuin asianomaisessa jäsenvaltiossa säädetään tällaisesta veron kantamisesta mutta veroa ei kanneta samanaikaisesti molemmilta henkilöiltä?

2)

Jos arvonlisävero on kannettava vain jommaltakummalta henkilöltä – joko tavaroiden luovuttajalta/palvelujen suorittajalta tai ostajalta/vastaanottajalta, jos asianomainen jäsenvaltio on näin säätänyt, onko direktiivin 194 artiklan sääntöä noudatettava myös niissä tapauksissa, joissa palvelujen vastaanottaja on soveltanut käännettyä verovelvollisuutta koskevaa menettelyä virheellisesti, koska se on katsonut, että palvelujen suorittaja ei ole perustanut arvonlisäveron soveltamisen kannalta kiinteää toimipaikkaa Bulgarian tasavallan alueelle, mutta palvelujen suorittaja on kuitenkin viime kädessä perustanut suoritettujen palvelujen kannalta kiinteän toimipaikan?

3)

Onko verotuksen neutraalisuuden periaatetta, joka on perustavanlaatuisen tärkeä yhteisen arvonlisäverojärjestelmän luomisen ja toiminnan kannalta, tulkittava siten, että siinä sallitaan pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen verotarkastuskäytäntö, jonka mukaan arvonlisäveron tilittää palvelujen vastaanottajan soveltamasta käännettyä verovelvollisuutta koskevasta menettelystä huolimatta uudelleen myös palvelujen suorittaja, kun otetaan huomioon, että vastaanottaja on jo tilittänyt veron palvelusta, verotulojen vaarantuminen on suljettu pois ja kansallisessa laissa veroasiakirjojen osalta säädetty oikaisusäännös ei ole sovellettavissa?

4)

Onko arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että verohallinto epää kansallisen oikeussäännön perusteella sellaisen palvelun vastaanottajalta, josta vastaanottaja on jo tilittänyt arvonlisäveron ZDDS:n 82 §:n 2 momentin perusteella, useaan kertaan tilitetyn arvonlisäveron palautuksen, jos verohallinto on evännyt palvelun vastaanottajalta oikeuden useaan kertaan tilitetyn arvonlisäveron vähentämiseen vastaavan veroasiakirjan puuttumisen vuoksi mutta kansallisessa laissa säädetty oikaisusäännös ei ole enää sovellettavissa nyt käsiteltävässä asiassa lainvoimaisen verotarkastuspäätöksen vuoksi?

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/30

1)

Kanne hylätään.

2)

Faci SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/30

1)

Komission 23.2.2010 tekemä päätös Gestdem 2009/5145, jolla Reagens SpA:lta evättiin oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) nojalla asian COMP/38589 – lämpöstabilisaattorit asiakirja-aineiston tiettyihin asiakirjoihin, kumotaan siltä osin kuin päätöksessä on evätty oikeus tutustua yritysten tekemien hakemusten ei-luottamuksellisiin versioihin ja Euroopan komission ensimmäiseen kyselyyn.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Reagens SpA vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

4)

Euroopan komissio vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Reagens SpA:n oikeudenkäyntikuluista.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/31

1)

Euroopan komissio ei ole noudattanut EUT-sopimuksen ja tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 mukaisia velvoitteitaan, koska se on pidättäytynyt korjaamasta menettelyvirheitä ja aineellisia säännönvastaisuuksia, jotka liittyvät Hani El Sayyed Elsebai Yusefin varojen jäädyttämiseen.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Yusefin oikeudenkäyntikulut samoin kuin unionin yleisen tuomioistuimen kassasta oikeusapuna maksetut määrät.

4)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/32

1)

Kanne hylätään.

2)

Deutsche Bank AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/33

1)

Kanne hylätään.

2)

Deutsche Bank AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/33

1)

Kanteet hylätään.

2)

Still GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/34

1)

Kanne hylätään.

2)

FTI Touristik GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/34

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Chrysamed Vertrieb GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/35

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/35

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 22.11.2013 tekemän päätöksen asiassa R 1091/2012-4 ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/36

—

kumoamaan EIRD-asiassa 4.12.2013 annetun komission päätöksen nro C(2013) 8512 final 2 artiklan c alakohdan siltä osin kuin siinä määrätään sakkoja Société Généralelle

—

alentamaan tässä päätöksessä Société Généralelle määrätyn sakon asianmukaiseen määrään

—

velvoittamaan Euroopan komission joka tapauksessa korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka komissio teki valitessaan myynnin arvon laskentamenetelmää, siltä osin kuin tämän menetelmän perusteella riidanalaisessa päätöksessä käytetyt arvot eivät vastaa kunkin toimenpiteiden kohteena olevan pankin markkina-asemaa markkinoilla, joita kilpailusääntöjen rikkomus koski, rikkomusajanjaksolla (ensimmäinen osa). Kantaja väittää, että komissio rikkoi täten huolellisuusvelvoitettaan (toinen osa) ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (kolmas osa) sekä luottamuksensuojan periaatetta (neljäs osa).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen komission soveltaman toimenpiteiden kohteena olevien pankkien myynnin arvon laskemismenetelmän valinnan osalta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen on käytettävä täyttä harkintavaltaansa alentaakseen kantajalle määrätyn sakon asianmukaiseen määrään, joka vastaa toimenpiteiden kohteena olevien pankkien markkina-asemaa asianomaisilla markkinoilla.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/37

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1658/2013-4 13.12.2013 tekemän päätöksen

—

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan hakemuksen hylkääminen luokkiin 35 ja 39 kuuluvia palveluja varten

—

ainakin kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan hakemuksen hylkääminen luokkaan 39 kuuluvia palveluja varten

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien

—

asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/37

—

antamaan tuomion, jossa se toteaa, että Euroopan unioni on velvollinen korvaamaan vahingon, joka kantajille on aiheutunut siitä, että Euroopan komissio on laiminlyönyt liittymisasiakirjan 36 artiklan (liitteessä VII oleva 1 kohta) mukaisen velvollisuutensa seurata Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen noudattamista nojalla siltä osin kuin on kyse julkisen ulosottoviranomaisen (služba javnih ovršitelja) luomisesta Kroatian oikeusjärjestykseen

—

lykkäämään korvausvaatimusten määrää koskevia neuvotteluja, kunnes mainittu tuomio on saanut lainvoiman

—

määräämään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1.

Euroopan komissio on rikkonut liittymisasiakirjan 36 artiklaa (liitteessä VII oleva 1 kohta), joka on erottamaton osa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Kroatian tasavallan välillä tehtyä sopimusta Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin (Narodne novine – Međunarodni ugovori Nr. 2/12), koska se ei ole onnistunut estämään Kroatian jäsenyysneuvottelujen aikana antaman sellaisen lain kumoamista, jolla luodaan julkinen ulosottoviranomainen ja säännellään sitä. Liittymisasiakirjan 36 artiklan mukaan komission on seurattava kaikkia Kroatian jäsenyysneuvotteluissa antamia sitoumuksia, mukaan lukien näin ollen myös Kroatian sitoumukset luoda julkinen ulosottoviranomainen ja vahvistaa edellytykset sille, että tällainen palvelu on täysimääräisesti osa Kroatian oikeusjärjestystä viimeistään 1.1.2012. Komissiolla ei kuitenkaan ole valtuutta suostua yksipuolisiin muutoksiin Kroatian antaman sitoumuksen osalta.

2.

Euroopan komissio on edellä mainitulla laiminlyönnillä aiheuttanut suoraan vahinkoa kantajille, jotka oli nimitetty julkisiksi ulosottovirkamiehiksi ja joilla oli perusteltu luottamus siihen, että he astuisivat virkaansa 1.1.2012.

3.

Koska komissio on jättänyt täyttämättä liittymisasiakirjan mukaiset velvollisuutensa, se on vakavasti ja selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat, ja koska se on loukannut kantajien (nimitettyjen julkisten ulosottovirkamiesten) perusteltua luottamusta, se on aiheuttanut heille tuntuvaa aineellista ja aineetonta vahinkoa, joka on korvattava SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/38

—

antamaan tuomion, jossa se toteaa, että Euroopan unioni on velvollinen korvaamaan vahingon, joka kantajille on aiheutunut siitä, että Euroopan komissio on laiminlyönyt liittymisasiakirjan 36 artiklan (liitteessä VII oleva 1 kohta) mukaisen velvollisuutensa seurata Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen noudattamista nojalla siltä osin kuin on kyse julkisen ulosottoviranomaisen (služba javnih ovršitelja) luomisesta Kroatian oikeusjärjestykseen

—

lykkäämään korvausvaatimusten määrää koskevia neuvotteluja, kunnes mainittu tuomio on saanut lainvoiman

—

määräämään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1.

Euroopan komissio on rikkonut liittymisasiakirjan 36 artiklaa (liitteessä VII oleva 1 kohta), joka on erottamaton osa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Kroatian tasavallan välillä tehtyä sopimusta Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin (Narodne novine – Međunarodni ugovori Nr. 2/12), koska se ei ole onnistunut estämään Kroatian jäsenyysneuvottelujen aikana antaman sellaisen lain kumoamista, jolla luodaan julkinen ulosottoviranomainen ja säännellään sitä. Liittymisasiakirjan 36 artiklan mukaan komission on seurattava kaikkia Kroatian jäsenyysneuvotteluissa antamia sitoumuksia, mukaan lukien näin ollen myös Kroatian sitoumukset luoda julkinen ulosottoviranomainen ja vahvistaa edellytykset sille, että tällainen palvelu on täysimääräisesti osa Kroatian oikeusjärjestystä viimeistään 1.1.2012. Komissiolla ei kuitenkaan ole valtuutta suostua yksipuolisiin muutoksiin Kroatian antaman sitoumuksen osalta.

2.

Euroopan komissio on edellä mainitulla laiminlyönnillä aiheuttanut suoraan vahinkoa kantajille, jotka oli nimitetty julkisiksi ulosottovirkamiehiksi ja joilla oli perusteltu luottamus siihen, että he astuisivat virkaansa 1.1.2012.

3.

Koska komissio on jättänyt täyttämättä liittymisasiakirjan mukaiset velvollisuutensa, se on vakavasti ja selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat, ja koska se on loukannut kantajien (nimitettyjen julkisten ulosottovirkamiesten) perusteltua luottamusta, se on aiheuttanut heille tuntuvaa aineellista ja aineetonta vahinkoa, joka on korvattava SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/39

—

kumoamaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 12.12.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2013) 8743 final (EUVL L 338, 17.12.2013, s. 81) siltä osin kuin siinä on tehty Suomen tasavallan osalta 927 827,58 euron suuruinen rahoituskorjaus asetuksen (EY) N:o 1974/2006 55 artiklan noudattamatta jättämisen perusteella.

—

velvoittamaan komission korvaamaan Suomen oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/40

—

kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2013 asiassa R 686/2013-1 tekemän päätöksen

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/40

—

kumoamaan SEUT 264 artiklan mukaisesti Euroopan komission 18.12.2013 tekemän päätöksen C (2013) 4424 lopull. asiassa Valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 3 ja 4 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että vastaaja aloitti muodollisen tutkintamenettelyn noudattamatta erityistä huolellisuusvelvoitettaan selvittää tosiseikat täysimääräisesti. Jos komissio olisi selvittänyt tosiseikat täysimääräisesti, muodollista tutkintamenettelyä ei olisi ollut syytä aloittaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen asiasisällön arvioinnissa

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessa, että komissio ymmärsi väärin taustalla olevat tosiseikat, nimittäin uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetun lain toimintatavan ja erityisesti tämän lain mukaisen rahoitusvirtojen järjestelmän. Lisäksi komissio ymmärsi väärin ”valtion” roolin lainsäätäjänä ja valvontaviranomaisten haltijana ja johti tästä virheellisesti valvontatilanteen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, etteivät paljon energiaa käyttävät yritykset saa etua erityisestä kompensaatiojärjestelystä

Kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se totesi paljon energiaa käyttävien yritysten saavan etua, toisin kuin unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei etua ole myönnetty valtion varoista

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komissio teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa myös, kun se totesi, että julkiset viranomaiset valvovat uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetun lain järjestelmään osallistuvien eri yksityisten yritysten varoja.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 30 ja SEUT 110 artiklan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen

Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessa, että komissio loukkasi asianmukaisen hallinnollisen menettelyn periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, kun se tutki uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annettua lakia SEUT 30 ja SEUT 110 artiklan mukaisesti, vaikka se oli ollut tietoinen kyseisen lain toimintatavasta yli kymmenen vuoden ajan. Komissio teki myös oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 30 ja SEUT 110 artiklaa, koska kyse ei ole näissä määräyksissä tarkoitetusta verotuksesta eikä syrjinnästä.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/41

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 (1) 3 artiklan

—

yhdistämään tämän asian asiaan T-507/13

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklan taustalla on ilmeinen arviointivirhe ja että sillä rikotaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (2) 8 artiklaa siltä osin kuin sillä vapautetaan toimenpiteistä sellaiset kiinalaiset tuottajat, joiden yhteisen sitoumuksen komissio hyväksyi loukaten kantajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, hyvän hallinnon periaatetta ja kantajien puolustautumisoikeuksia sekä rikkoen polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 4 kohtaa ja 19 artiklan 2 kohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklan taustalla on ilmeinen arviointivirhe ja että sillä rikotaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklaa siltä osin kuin sillä vapautetaan toimenpiteistä kiinalaiset tuottajat, joiden lainvastaisen yhteisen sitoumuksen komissio hyväksyi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklalla rikotaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin sillä vapautetaan tietyt kiinalaiset tuottajat kyseisistä toimenpiteistä sellaisen sitoumustarjouksen perusteella, joka hyväksyttiin ja vahvistettiin komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU (3) ja komission päätöksellä 2013/423/EU (4) ja joka on horisontaalinen hintojenvahvistamisjärjestely.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/42

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (1) 2 artiklan

—

yhdistämään tämän asian asiaan T-507/13

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklan taustalla on ilmeinen arviointivirhe ja että sillä rikotaan tukien vastaisen perusasetuksen (2) 13 artiklaa siltä osin kuin sillä vapautetaan toimenpiteistä sellaiset kiinalaiset tuottajat, joiden yhteisen sitoumuksen komissio hyväksyi loukaten kantajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, hyvän hallinnon periaatetta ja kantajien puolustautumisoikeuksia sekä rikkoen tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 4 kohtaa ja 29 artiklan 2 kohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklan taustalla on ilmeinen arviointivirhe ja että sillä rikotaan tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklaa siltä osin kuin sillä vapautetaan toimenpiteistä kiinalaiset tuottajat, joiden lainvastaisen yhteisen sitoumuksen komissio hyväksyi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklalla rikotaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin sillä vapautetaan tietyt kiinalaiset tuottajat kyseisistä toimenpiteistä sellaisen sitoumustarjouksen perusteella, joka hyväksyttiin ja vahvistettiin komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU (3) ja komission päätöksellä 2013/423/EU (4) ja joka on horisontaalinen hintojenvahvistamisjärjestely.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/43

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 (EUVL 2013 L 325, s. 1) siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajiin

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1) 5 artiklan 10 ja 11 kohtaa, kun ne ottivat käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka koskevat Kiinan kansantasavallasta lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita ja niiden keskeisiä komponentteja, vaikka vireillepanoilmoituksessa mainittiin ainoastaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit ja niiden keskeiset komponentit.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 1 ja 17 artiklaa, kun ne ottivat käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka koskevat sellaisia kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleja ja niiden keskeisiä komponentteja, jotka eivät olleet polkumyyntitutkimuksen kohteena.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklaa, kun ne sovelsivat muita kuin markkinatalousmaita koskevaa menetelmää polkumyyntimarginaalin laskemiseksi markkinatalousmaista peräisin oleville tuotteille.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 1 artiklan 4 kohtaa, kun ne järjestivät ainoastaan yhden tutkimuksen kahdesta erillisestä tuotteesta (kiteisestä piistä valmistetuista aurinkosähkömoduuleista ja kennoista).

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa, kun ne määrittivät kantajien toimimisen markkinatalousolosuhteissa yli kolme kuukautta tutkimuksen aloittamisen jälkeen ja saatuaan kaikki tarvittavat tiedot polkumyyntimarginaalien laskemiseksi.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 3 artiklaa ja 9 artiklan 4 kohtaa, kun ne eivät erikseen määrittäneet vahinkoa, joka on aiheutunut unionin tuotannonalalle polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ja muista tiedossa olevista tekijöistä, ja kun ne tämän seurauksena ottivat käyttöön korkeamman tullin kuin mikä on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 20 artiklan 2 kohtaa, kun ne eivät ilmoittaneet niitä olennaisia tosiasioita ja huomioita, joiden perusteella ne aikoivat ottaa käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/44

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (EUVL 2013 L 325, s. 66) siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajiin

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1) 10 artiklan 12 ja 13 kohtaa, kun ne ottivat käyttöön tasoitustoimenpiteitä, jotka koskevat Kiinan kansantasavallasta lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita ja niiden keskeisiä komponentteja, vaikka vireillepanoilmoituksessa mainittiin ainoastaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit ja niiden keskeiset komponentit.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 1 ja 27 artiklaa, kun ne ottivat käyttöön tasoitustoimenpiteitä, jotka koskevat sellaisia kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleja ja niiden keskeisiä komponentteja, jotka eivät olleet tukien vastaisen tutkimuksen kohteena.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 2 artiklan c alakohtaa, kun ne järjestivät ainoastaan yhden tutkimuksen kahdesta erillisestä tuotteesta (kiteisestä piistä valmistetuista aurinkosähkömoduuleista ja kennoista).

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/45

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 28.11.2013 tekemän päätöksen yhdistetyissä asioissa R 889/2012-2 ja R 635/2012-2

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/46

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/47

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/47

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/48

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/49

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/50

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/51

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/52

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/53

—

kumoamaan vastaajan asiassa, joka koskee valtiontukea SA.33995 (2013/C) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, tekemän päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen menettelyn aloittamisesta on ilmoitettu, ja kehotetaan huomautusten esittämiseen (EUVL 2014, C 37, s. 73)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perussopimusten rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhteismarkkinoille soveltuvuuteen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/53

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 29.1.2014 asiassa R 764/2013-4 tekemän päätöksen

—

kumoamaan mitättömyysosaston 12.4.2013 tekemän päätöksen (asia 6333C)

—

velvoittamaan väliintulijan korvaamaan oikeuskäyntikulut valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien

—

Asetuksen N:o 207/2009 57 artiklan 2 ja 3 kohdan luettuna yhdessä 42 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa rikkominen

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/54

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/54

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/55

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/55

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/55

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/55

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/56

1)

Euroopan parlamentin 23.3.2012 tekemä päätös, jolla CP jätettiin vahvistamatta toimimaan tehtävissään yksikönpäällikkönä ja siirrettiin virkoineen unionin sisäasioiden pääosastolle, kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CP:n oikeudenkäyntikulut.

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/56

1)

Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)

Robert Walton vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.