ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 126

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

57. vuosikerta
26. huhtikuu 2014


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Alueiden komitea

 

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

2014/C 126/01

Alueiden komitean päätöslauselma Ukrainan tilanteesta

1

 

LAUSUNNOT

 

Alueiden komitea

 

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

2014/C 126/02

Alueiden komitean lausunto aiheesta Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta

3

2014/C 126/03

Alueiden komitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot

8

2014/C 126/04

Alueiden komitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030

11

2014/C 126/05

Alueiden komitean lausunto aiheesta Eurooppalainen korkea-asteen koulutus maailmassa

17

2014/C 126/06

Alueiden komitean lausunto aiheesta Avoin koulutus

20

2014/C 126/07

Alueiden komitean lausunto aiheesta Terveyserot Euroopan unionissa

26

2014/C 126/08

Alueiden komitean lausunto aiheesta Talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus

31

2014/C 126/09

Alueiden komitean lausunto aiheesta Unionin suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi

35

 

III   Valmistelevat säädökset

 

ALUEIDEN KOMITEA

 

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

2014/C 126/10

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta

37

2014/C 126/11

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus asetukseksi jätteiden siirrosta annetun asetuksen muuttamisesta

42

2014/C 126/12

Alueiden komitean lausunto aiheesta NAIADES II -paketti

48

2014/C 126/13

Alueiden komitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat

53

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Alueiden komitea

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/1


Alueiden komitean päätöslauselma Ukrainan tilanteesta

2014/C 126/01

ALUEIDEN KOMITEA

perustaen näkemyksensä komitean puheenjohtajan täysistunnolle laatimaan kertomukseen AK:n valtuuskunnan tutustumisvierailusta Kiovaan 22.–24. tammikuuta 2014:

1.

ilmaisee myötätuntonsa Ukrainan kansalaisille, jotka osoittavat rauhanomaisesti mieltä maansa demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja perusvapauksien puolesta.

2.

tuomitsee voimakkaasti väkivallan käytön ja kaikenlaisen uhkailun. Voimatoimien käyttö ei voi olla vastaus poliittiseen kriisiin. Komitea kehottaa EU:n toimielimiä reagoimaan päättäväisesti ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksiin.

3.

pitää 16. tammikuuta 2014 hyväksyttyjen, perusluonteisia ihmisoikeuksia ja vapauksia rajoittaneiden ja kansainvälisten normien vastaisten säädösten pikaista perumista ensi askeleena kohti oikeusvaltioperiaatteen palauttamista voimaan Ukrainassa. Komitea kehottaa presidenttiä vahvistamaan tämän viipymättä allekirjoittamalla lain säädösten kumoamiseksi.

4.

kehottaa kaikkien julkisen vallan tasojen poliittisia johtajia ryhtymään päättäväisiin toimiin tilanteen rauhoittamiseksi ja pohjustamaan rauhanomaista ratkaisua, joka takaa Ukrainan kansalaisille demokratian ja vakauden sekä turvaa heidän maansa itsenäisyyden, vapauden ja loukkaamattomuuden.

5.

pahoittelee Ukrainan paikallishallinnon valtakunnallisen kongressin neuvoston 23. tammikuuta 2014 antamaa vetoomusta, jossa tuettiin maan parlamentin hiljattain hyväksymiä epädemokraattisia lakeja.

6.

kehottaa CORLEAPin työssä kumppaneina mukana olevia alue- ja paikallisviranomaisia puolustamaan Ukrainan lähentymistä Eurooppaan ja käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa Ukrainan kansalaisten hyväksi.

7.

palauttaa mieliin, että CORLEAP perustettiin EU:n ja itäisten kumppanimaiden välisen paikallis- ja aluetason vuoropuhelun helpottamiseksi sekä demokratian, vakauden ja oikeusvaltioperiaatteen tukemiseksi. Komitea aikoo tutkia, soveltuvatko olemassa olevat rakenteet näihin tarkoituksiin, sekä selvittää mahdollisuuksia laajentaa keskustelua niin, että sen piiriin pääsevät kaikkia asianomaiset sidosryhmät.

8.

korostaa, että demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat paikallis- ja aluedemokratian edellytyksiä. AK kannattaakin Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin antamaa suositusta 348 (2013), joka koskee Ukrainan paikallis- ja aluedemokratiaa. Komitea tukee erityisesti sitä, että siinä kehotetaan Ukrainan hallitusta poistamaan paikallisyhteisöjen toimivaltaa koskevat perustuslailliset ja lainsäädännölliset rajoitukset ja laajentamaan niiden taloudellista itsehallintoa.

9.

tähdentää, että Ukrainan alue- ja paikallisviranomaisten hallinnolliset valmiudet ovat rajalliset ja että keskushallinto rajoittaa niiden saatavilla olevia rahoitusmahdollisuuksia. Kasvavat alueiden väliset erot johtavat siihen, että vaara maan epävakauden lisääntymisestä on todellinen.

10.

kehottaa Ukrainaa kunnioittamaan kaikilta osin Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaa ja toteuttamaan hallinnollisia uudistuksia, jotka antavat paikalliselle itsehallinnolle selvästi määritellyt toimivaltuudet sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden takaamiseksi. Komitea tarjoaa eurooppalaisten kumppaneiden osaamisen Ukrainan alue- ja paikallisviranomaisten käyttöön ja toteaa jälleen olevansa valmis tekemään niiden kanssa tiiviimpää yhteistyötä hyvään hallintoon sekä alue- ja paikallisyhteistyöhön liittyvien kokemusten jakamiseksi.

11.

kehottaa kaikkia EU:n alueita ja kuntia, joilla on erityisiä ystävyys- ja kumppanuussuhteita Ukrainan alueisiin ja kuntiin, tiivistämään niitä juuri nyt ja osoittamaan ukrainalaiskumppaneilleen solidaarisuutta ja tukea.

12.

kehottaa EU:ta ja sen toimielimiä tukemaan päättäväisin toimin jännitteiden lieventämistä ja sellaisen rauhanomaisen ratkaisun löytämistä, joka kunnioittaa täysimääräisesti Ukrainan kansan oikeuksia ja vapautta.

13.

sitoutuu tarjoamaan apua alue- ja paikallisviranomaisille ja kansalaisyhteiskunnalle asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi kriisiin.

14.

tukee EU:n jatkuvaa sitoutumista Ukrainan poliittiseen assosiaatioon ja taloudelliseen yhdentymiseen, joiden lähtökohtana ovat yhteiset eurooppalaiset arvot, sekä EU:n valmiutta assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseen. Komitea painottaa kuitenkin, että tämän edellytyksenä on poliittisten vankien, toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien vapauttaminen. Tämä koskee myös Julija Tymošenkoa, jonka vankeustuomio ei vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n lainsäädännössä vahvistettuja oikeusnormeja ja -standardeja ja oikeusvaltioperiaatetta.

15.

antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan parlamentin puhemiehelle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Kreikalle sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


LAUSUNNOT

Alueiden komitea

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/3


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”

2014/C 126/02

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Myönteinen askel Euroopan metsien monivaikutteisuuden tunnustamiseksi, kestävyysajattelun mukaisen käytön edistämiseksi ja niiden suojelemiseksi

1.

pitää tervetulleena Euroopan komission tiedonantoa uudesta metsästrategiasta. Siinä ehdotetaan kokonaisvaltaista ja tasapainoista lähestymistapaa kaikkiin kestävyysperiaatteiden mukaista metsien hoitoa ja metsäalaa koskeviin näkökohtiin. Vaikka metsäpolitiikan täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, strategia voi toimia ohjausvälineenä, jonka avulla pystytään varmistamaan kestäväpohjainen metsien hoito, metsien suojelu, biologisen monimuotoisuuden vahvistaminen, metsien pitäminen resurssina ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä yleisemmin metsäalan jatkuvuuden turvaaminen. On tervetullutta, että metsien taloudellista ja sosiaalista ulottuvuutta käsitellään ja että tunnustetaan niiden merkitys paikallisyhteisöjen työpaikkojen lähteenä ennen kaikkea erityisen arvoketjun luomaan kykenevän metsä- ja puualan sekä metsäosaamisen kehittymisen ansiosta.

2.

on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa metsien monikäyttöroolin. Komitea tosin katsoo, että monikäyttöisyyden käsitettä tulisi pohtia syvällisemmin, jotta Euroopan metsät ja niiden hoito voidaan eriyttää niissä kussakin edistettäväksi haluttavan toiminnan mukaan. Komitea pitää lisäksi tervetulleena sitä, että komissio viittaa kestäväpohjaisen kulutuksen periaatteeseen.

3.

katsoo, että aika on ehdottomasti kypsä uudelle strategialle, kun otetaan huomioon metsiin kohdistuvat kasvavat paineet: ilmastonmuutos – sekä viime vuosina harjoitettu puutteellinen metsänhoito sen vähäisen kannattavuuden johdosta – muuttaa metsien ominaispiirteitä ja lajikoostumusta, uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävillä toimilla on määrä lisätä metsäbiomassan käyttöä (1), ja talouskriisi muuttaa ihmisten aiheuttamia paineita. Kehittämällä mitattavissa ja osoitettavissa olevia kestävän kehityksen mukaisia metsänhoidon kriteerejä ja edistämällä parannustoimia alueilla, joilla resurssien arvo on vähäinen, sekä investointeja infrastruktuuriin voidaan edistää merkittävästi Euroopan metsien suojelun parantamista ja pitkäjänteisesti kestäväpohjaista käyttöä. Tämä on erityisen tärkeää, sillä vaihtelevat ilmasto-olosuhteet luovat uusia paineita ja tekevät tarkkojen ympäristö- ja talousennusteiden laatimisesta entistäkin vaikeampaa.

4.

katsoo, että kotoperäiset luonnonmetsät ovat merkittäviä elinympäristöjä, ja niitä on hoidettava metsiä koskevan ja alueellisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja alueiden tulisi tämän vuoksi voida päättää siitä, ettei geeniteknisesti muunneltuja puu- ja kasvilajikkeita istuteta.

5.

painottaa olevan tärkeää, että EU kunnioittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa metsäpolitiikan alalla. On tärkeää, että ajantasaistetussa metsästrategiassa otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioissa vallitsevat erilaiset olosuhteet ja että siinä kunnioitetaan ja sillä täydennetään jäsenvaltioiden kansallista metsäpolitiikkaa.

6.

kehottaa komissiota strategian tavoitteiden seurannan yksinkertaistamiseksi täsmentämään, mitkä tavoitteet johtuvat jäsenvaltioiden metsäalaan liittyvistä sitoumuksista, ja erottamaan toisistaan kansainväliset ja eurooppalaiset velvoitteet. Lisäksi komitea katsoo, että kaikilla tasoilla on korostettava olemassa olevien erityiselinten roolia ja vältettävä uusien elinten perustamista.

Ihmisen metsille aiheuttamat paineet vaikuttavat väestöön, mistä ihmisten tulisi olla paremmin tietoisia

7.

korostaa, että taloudelliset olosuhteet vaikuttavat metsiin välittömästi, mutta myös pitkällä aikavälillä, sillä vaikutukset näkyvät usein vasta pitkän ajan päästä. Tuhopolttojen, maankäytön muutosten, laittoman metsänhakkuun ja salametsästyksen kaltaiset ilmiöt ovat yleistymässä. Tämän vuoksi on lisättävä valvontaa ja kontrolleja sekä tehtävä kustannus–hyöty-analyyseja suunnitellusta käytöstä, ja laadittava ennusteita myös mahdollisista pitkän aikavälin vaikutuksista. Tämän täytyy tapahtua alueellisten olosuhteiden pohjalta, koska metsien hyödyntäminen ja ekologinen tehtävä vaihtelevat suuresti unionin sisällä.

8.

on huolissaan hallitsemattoman kaupungistumisen nopeasta etenemisestä, mikä muodostaa uhkan luonnonympäristölle erityisesti kaupunkeja ympäröivillä metsäalueilla. Komitea kehottaa kehittämään tieteellisiä välineitä sen varmistamiseksi, että kaupunkialueiden laajentamishankkeet suunnitellaan riittävän huolellisesti.

9.

huomauttaa, että YK:n sopimuksissa sekä biologista monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa asetettua tavoitetta, jonka mukaan vuosien 2002–2010 aikana tulisi hillitä huomattavasti biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen tahtia maailmanlaajuisesti, ei ole saavutettu. Biodiversiteetin mahdollinen köyhtyminen vaikuttaa ensimmäisenä ja voimakkaimmin kaikkein köyhimpiin kansoihin. Valistuneet kansalaiset voivat kuitenkin auttaa kääntämään tämän suuntauksen. Ekosysteemien laadun ja kestävän kehityksen väliset suhteet olisi tuotava entistä selkeämmin esille. Erityisesti olisi tiedotettava näistä asioista kansalaisille ja työmarkkinaosapuolille ja mobilisoitava nämä. Tieteellinen tietämys olisi saatettava entistä paremmin kansalaisten ulottuville suurimittaisten tiedotuskampanjoiden avulla sekä jakamalla valistusta siitä, kuinka kunnioittaa ympäristöä. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tulisi omassa kehityspolitiikassaan lisätä metsätoimialan painoarvoa ja korostaa metsälainsäädännön ja metsähallinnon luomista sekä metsien kestävän käytön periaatteita EU:n ulkopuolisten maiden kanssa solmituissa kehitysohjelmissa ja rahastojen kautta tapahtuvassa kehitysrahoituksessa. Tämä tukisi unionin yleisiä kehityspoliittisia tavoitteita. Jäsenvaltioiden metsähallintoviranomaisilla, yliopistoilla ja metsäalan järjestöillä olisi paljon asiantuntemusta niiden toteuttamisessa.

10.

muistuttaa, että metsätalous on jo nyt merkittävä hyvinvointia tuottava tekijä, joka tarjoaa noin 3,5 miljoonaa työpaikkaa pelkästään jalostustuotealalla. Lisäksi on alueita, joilla tämän alan mahdollisuuksia kestäväpohjaiseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen ei ole vielä täysin hyödynnetty. Kestävyysperiaatteisiin nojautuva metsänhoito ja ammattitaidon kartuttamiseen tähtäävien politiikkojen hyödyntäminen esimerkiksi elinikäisen oppimisen avulla sekä tutkimuksen ja uusien teknologioiden kehittämisen tukeminen voivat auttaa luomaan uusia työpaikkoja alan perinteisissä ammateissa, mutta myös uusia ammatillisia toimintoja.

11.

tukee pyrkimyksiä kulutustottumusten muuttamiseksi erityisesti niin, että edistetään sellaisten puutuotteiden käyttöä, joiden puu on peräisin kestävyysajattelun mukaisesti hoidetuista metsistä. Puun käyttö sekä merkittäviä hiilidioksidipäästöjä edellyttävistä materiaaleista valmistettavien tuotteiden korvaaminen merkitsevät huomattavaa edistymistä ympäristön tilan parantamisessa ja vähähiilisen talouden toteuttamisessa. Mitä tulee uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen – jossa metsien biomassa on tärkeässä osassa – on kehitettävä kuluttajien vastuullisuutta, jotta heidän energiankulutuksensa pohjautuu mahdollisimman pitkälti lähteisiin, jotka tuotetaan ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla.

12.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ota strategiassaan riittävästi huomioon metsien käyttöä virkistystarkoituksiin ja ettei metsäresurssien hyödyntämisessä puututa tarpeeseen löytää virkistyskäytön, taloudellisen käytön ja ympäristönsuojelun välinen tasapaino siten, että voidaan noudattaa käytännössä kestävän kehityksen periaatteita kilpailukyvyn, ympäristönsuojelun ja sosiaalisten tekijöiden pohjalta.

Paikallisyhteisöjen rooli metsien ja biodiversiteetin suojelussa

13.

pitää valitettavana sitä, ettei komissio mainitse paikallis- ja alueviranomaisten roolia strategian täytäntöönpanossa. Niiden osallistuminen varmistaisi alati lisääntyvän metsien taloudellisen hyödyntämisen ja kestävän kehityksen välisen tasapainon. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua entistä aktiivisemmin suunnitteluprosessiin, ja ehdottaa, että ne olisivat edustettuina virallisissa politiikansuunnitteluelimissä, kuten pysyvässä metsäkomiteassa ja metsätalouden ja korkintuotannon neuvoa-antavassa ryhmässä.

14.

muistuttaa, että kunnallisia metsiä on 20 miljoonaa hehtaaria ja näin ollen ne ovat kolmanneksi tärkein metsänomistuksen tyyppi Euroopassa. Paikallis- ja aluehallinnon tahot ovat samalla sekä metsänomistajia että vastuussa lukuisien metsiin liittyvien politiikkojen toteuttamisesta ja seuraamisesta.

15.

huomauttaa, että paikallisyhteisöt ovat suorassa yhteydessä metsiin, ja että ne tuntevat ensimmäisinä metsäpolitiikan vaikutukset. Metsien suojelu ja siihen liittyvät kustannukset ovat niiden vastuulla; ne hyötyvät metsien olemassaolosta ja niiden pitämisestä hyvässä kunnossa, mutta ne tuntevat myös ensimmäisinä metsien tilan heikkenemisen vaikutukset. Lisäksi paikallisviranomaistahot ovat usein vastuussa tietojen keräämisestä ja niillä on mahdollisuus arvioida toteutettujen politiikkojen vaikutuksia suoraan. Sen vuoksi on selvää, että asianmukainen tiedottaminen paikallisyhteisöille on ensisijaisen tärkeää, mutta niille on myös annettava välineet velvollisuuksiensa täyttämiseen. On tärkeää luoda hajautettu ja kestäväpohjainen vuoropuhelu paikallisten toimijoiden kanssa sellaisen metsäalan toiminta-ajatuksen laatimiseksi, jonka tavoitteena on monenvälisten metsienkehittämispolitiikkojen omaksuminen ja soveltaminen paikallisella tasolla.

16.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin kehitettäessä metsäresursseja virkistystarkoituksiin ja välttämään sitä, että kyseisiä viranomaisia rasitetaan tarpeettomalla ylimääräisellä hallintotaakalla hoidettaessa metsää virkistystarkoituksia ajatellen ja pyrittäessä tällöin tyydyttämään mahdollisimman hyvin kulloisenkin paikkakunnan asukkaiden ja vierailijoiden tarpeita.

17.

korostaa, että metsikköjen rajat eivät vastaa valtioiden rajoja; sama pätee myös niihin liittyviin etuihin ja ongelmiin. Tämän vuoksi komitea kannattaa yhteistyön vahvistamista erityisesti rajaseutualueilla.

18.

huomauttaa, että eurooppalaiset metsät ovat erilaisia luonteeltaan ja sijaitsevat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisilla alueilla, ja myös niitä uhkaavat vaarat ovat erilaisia. Komitea ehdottaa, että politiikat räätälöidään paikallisia olosuhteita vastaaviksi, jotta päästään parhaisiin tuloksiin. Komitea suosittaa, että ryhdytään erityistoimiin ja tuetaan konkreettisesti paikallisten ja alueellisten metsänhoitosuunnitelmien laatimista paikallis- ja alueyhteisöjen tukemiseksi sellaisilla seuduilla, joilla on objektiivisesti erityispiirteitä: esimerkiksi harvaan asutut alueet, kaikkein syrjäisimmät alueet, saarialueet, pohjoiset alueet, joilla on erityislaatuiset ekosysteeminsä, sekä Välimeren alueen metsät, joihin kohdistuu entistä enemmän paineita ilmastonmuutoksen vuoksi.

Metsien taloudellinen hyötykäyttö kestäväpohjaisesti

19.

katsoo, että metsien ja metsäalan suojelulla sekä asianmukaisella metsien hoidolla ja metsäalan hallinnoinnilla edistetään sitä, että erittäin merkittävä osa Natura 2000 -verkoston alueista ja näin ollen Euroopan luonnon monimuotoisuudesta säilyy.

20.

korostaa, että julkisen sektorin ja paikallis- ja alueyhteisöjen tulee Euroopan metsien merkittävän osuuden omistajina ja palveluiden tarjoajina olla kyseisten metsien monikäyttöisyyden ja kestävyyden takaajia, edellä todetun kuitenkaan estämättä sitä, että metsäresurssien asianmukaisen, kestävyysajattelun mukaisen hoidon myötä metsistä tulee yksi kyseisten alueiden talouskehityksen perustekijöistä. Julkisen sektorin ja paikallis- ja alueyhteisöjen tulee näin ollen antaa panos metsien suojeluun ja hoitoon sikäli kuin niille turvataan siihen tarvittavat resurssit.

21.

on samaa mieltä tarpeesta tunnustaa, ettei EU ole riippuvainen yksinomaan omasta tuotannostaan ja että sen kuluttaminen vaikuttaa metsiin maailmanlaajuisesti. Sen lisäksi, että taataan ja todennetaan EU:n kaikkien metsien kestävä hoito, tavoitteiksi tulisi asettaa yhtäältä metsitetyn alan lisääminen ja toisaalta Euroopan metsien tuottavuuden lisääminen ainakin siinä tapauksessa, kun kyse on metsistä, joiden päätehtävänä monikäyttöisyyden puitteissa on tuotanto.

22.

katsoo, että yksityisessä omistuksessa olevien metsien suuri määrä Euroopassa luo olosuhteet, joita on valvottava, mutta joita on myös hyödynnettävä asianmukaisesti. Yksi tärkeä näkökohta metsästrategiassa on yksityisten metsänomistajien toiminnan valvonnan ja koordinoinnin parantaminen sekä heidän kouluttamisensa ja tukemisensa. Jäsenvaltioiden tulisi tarjota yksityisille metsänomistajille kannustimia asianmukaiseen metsänhoitoon, sillä sekä metsien suojelun puuttuminen että metsävarojen kestämätön käyttö ovat uhkia. Samoin jäsenvaltioiden tulee vaatia yksityisiltä metsänomistajilta metsien pitkäjänteistä säilyttämistä metsien hoitosuunnitelman täytäntöönpanon avulla ja erityisesti sitä, että varmistetaan uudistumisprosessit. Metsänomistajille ja heidän järjestöilleen tulee taata mahdollisuus osallistua metsäalan päätöksentekoon ja sitä koskevan eurooppalaisen, kansallisen ja paikallisen päätöksenteon valmisteluun.

23.

muistuttaa sellaisten alueiden tilanteesta, joilla metsän uudistumisprosessi on vaikea ilmastoon ja maaperään liittyvistä syistä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää alueisiin, joiden pinnanmuodostus on vaikea ja joilla on siten vaikeampi käyttää koneita sekä joiden ilmasto on suotuisampi haitallisille vieraslajeille kuin istutetuille metsälajeille. Olisikin otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla tuetaan metsäalan muuntamiseen, turvaamiseen ja kehittämiseen kohdistuvia yksityisiä investointeja.

24.

katsoo lisäksi, että metsänhoitoa on tehostettava julkisten yhteisöjen omistamissa metsissä, joissa toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa joko saatujen tuotteiden alhaisen laadun tai puutteellisen infrastruktuurin johdosta. Siksi kyseisissä metsissä on toteutettava investointeja, joiden avulla niiden tilaa ja/tai pääsyä niiden resursseihin voidaan parantaa.

25.

katsoo, että porrastetun käytön periaatteen soveltaminen metsäalaan voi osoittautua hyvin rajoittavaksi, sillä kaikilla alueilla ei ole käytössään infrastruktuuria tai yrityksiä, jotka mahdollistaisivat puun jalostuksen tai käytön kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämisen. Realistisempaa olisi sen vuoksi edistää resurssien tehokkaan käytön periaatetta yhdennetyn lähestymistavan puitteissa ja paikallis- ja alueyhteisöjen ohjauksessa, jotta varmistetaan kestäväpohjainen metsien hoito Euroopassa.

26.

on tyytyväinen rooliin, joka komission tiedonannossa annetaan metsäteollisuuden kilpailukyvylle ja kestäväpohjaisuudelle Euroopan metsien kestävän hoidon vauhdittajina, ja katsoo, että kestävän kehityksen mukaisen metsien hoidon tavoitteen lisäksi metsäteollisuuden tulisi yritysten yhteiskuntavastuun hengessä osallistua yleisölle tiedottamiseen ympäristökysymyksistä, jotka liittyvät metsäteollisuuden tuotteisiin.

27.

suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien tuloksiin ja arvostaa niitä sekä suosittaa niiden tueksi laajaa valikoimaa muita, mm. taloudellisia, välineitä. Sertifiointia voitaisiin hyödyntää laitonta alkuperää olevan puun ja puutuotteiden virran patoamisvälineenä.

28.

korostaa, että ehdotetut toimenpiteet voivat heikentää paikallistasolla toimivien pk-yritysten kilpailukykyä tuotantokustannusten nousun vuoksi. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että pk-yrityksiä varten otetaan käyttöön erityisiä tukitoimia, joilla kannustetaan esimerkiksi paikallisten metsäteollisuustuotteiden käyttöön. Lisäksi on mahdollisuuksien mukaan vältettävä politiikkoja, jotka saattavat lisätä byrokratiaa ja hallinnollisia kustannuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kolmansien maiden kanssa solmittaviin kahdenvälisiin sopimuksiin, jotta voidaan huomioida niiden vaikutukset kyseisten maiden metsäalueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

29.

katsoo, että Euroopan metsien metsänhoitosuunnitelmia on edistettävä, jotta metsien resursseja kyetään hyödyntämään kestäväpohjaisella tavalla. Suunnitelmien laadinnassa on asetettava etusijalle metsät, jotka ovat luonteeltaan vähemmän tuottavia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa enemmän ja joilla on säilyttämisen kannalta suurin arvo (Välimeren alueen metsät, Natura 2000 -verkoston metsät jne.).

Strategiasta on hyötyä, mikäli se pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja koordinoidusti

30.

huomauttaa, että ehdotetusta strategiasta puuttuvat mitattavissa olevat tavoitteet ja indikaattorit, samoin kuin sen täytäntöönpanon valvontamekanismit ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelma strategian toteuttamiseksi, vaikka siinä mainitaan joukko Euroopan tason ja kansainvälisen tason politiikkoja ja menettelyitä. Vaikka EU:lta puuttuu toimivalta tällä alalla, sen ei pitäisi olla este strategian täytäntöönpanon seurannalle, sillä metsien vaikutukset ulottuvat koko mantereelle ja myös sen ulkopuolelle.

31.

on vakuuttunut siitä, että kunkin alueen kehittäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa julkisissa politiikoissa. Huolimatta vuosia 2014–2020 koskevien yhteisten strategisten puitteiden hyväksymisestä komission tiedonannosta puuttuu useita rahastoja koskeva lähestymistapa samaan aikaan, kun maatalousrahastoista myönnettävät varat eivät ehkä ole riittävät metsiin liittyviin haasteisiin vastaamiseksi. Komitea ehdottaa, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus ottaa käyttöön monien rahastojen hyödyntämiseen (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, EAKR, ESR, koheesiorahasto) perustuvia toimenpideohjelmia myös ”integroituihin alueellisiin investointeihin”, eikä pelkästään ”yhteisöjohtoisiin paikallisiin kehittämisstrategioihin” liittyen. Komitea kehottaa asianomaisia osapuolia käyttämään edukseen Horisontti 2020 -puiteohjelmaa, jossa määritetään ehdot metsäteknologian kehittämiselle tutkimuksen ja innovoinnin avulla.

32.

suosittaa, että Euroopan komissio tukee tutkimusta ja tieteellisiä aloitteita sellaisen modernin teknologian kehittämiseksi, jonka avulla puunkorjuu ja -tuotanto vaikuttavat vähemmän luontoympäristöön (muun muassa energiapuuksi tarkoitetut metsäviljelmät) kuin perinteiset menetelmät ja jolla alennetaan metsänhoitokustannuksia ja edistetään samalla kestävää kehitystä.

33.

muistuttaa, että resurssitehokkuutta koskeva EU:n lippulaivahanke tarjoaa puitteet varmistaa, että EU:n pitkän aikavälin strategiat sellaisilla aloilla kuin energia, ilmastonmuutos ja ympäristöpolitiikka tuottavat hyödyllisiä tuloksia resurssien käytön tehostamisessa. Lisäksi ehdotettu metsiä ja metsäalaa koskeva strategia voi varmistaa eri politiikkojen välisen jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden sekä edistää tasapainoista taloudellista, sosiaalista ja alueellista kasvua, joka on yksi EU:n perustavoitteista.

34.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään kaikin keinoin toteuttamaan strategiassa esitetyt ehdotukset käytännössä hoitosuunnitelmien ja toimintaohjelmien avulla, laatimaan pitkän aikavälin toimintasuunnitelman strategian toteuttamiseksi sekä parantamaan viestintää ja yhteistyötä sekä keskenään että sidosryhmien kanssa.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Vuoteen 2020 mennessä 20 % EU:ssa kulutetusta energiasta on saatava uusiutuvista energialähteistä. Jos tämä tavoite saavutetaan, EU:ssa energiantuotantoon käytettävän puun määrä olisi yhtä suuri kuin korjatun puun kokonaismäärä nykyisin.


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/8


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot”

2014/C 126/03

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleisiä huomioita asetuksesta

1.

suhtautuu myönteisesti ehdotettuun asetukseen ja pitää sitä myönteisenä askeleena kohti talouden rahoittamista tulevaisuudessa. Eurooppalaisilla pitkäaikaissijoitusrahastoilla on mahdollisuudet osaltaan lisätä saatavilla olevia pääomia pitkäaikaishankkeisiin, jotka tukevat kestävää talouskasvua.

2.

kiinnittää huomiota siihen, että talouskriisin aikana EU:ssa on supistettu jyrkästi julkisia investointeja valtiotasoa alemmalla tasolla, ja painottaa siksi tarvetta varmistaa, ettei eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja pidetä rahoituslähteenä, jolla voitaisiin korvata keskushallinnon varojen siirto valtiotasoa alemmille hallintotahoille.

3.

viittaa aiheesta ”Suositukset varojen käytön tehostamiseksi” (1) annettuun alueiden komitean lausuntoon, jossa painotetaan paikallisten ja alueellisten talousarvioiden merkitystä Euroopan unionin julkisissa menoissa: vuonna 2011 niiden osuus BKT:stä oli 16,7 prosenttia, mikä vastaa 34 prosenttia kaikista Euroopan unionin julkisista menoista. Erityinen merkitys on suorilla investoinneilla, jotka ovat tärkeä tekijä talouden nopean elpymisen kannalta.

4.

korostaa, että on tärkeää nähdä eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot Eurooppa 2020 -strategian puitteissa, sekä erityisesti sitä, että älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua voidaan edistää sijoituksilla pitkäaikaisiin omaisuuseriin. Etenemällä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamisessa voidaan niin ikään saada entistä enemmän pääomia käyttöön ja pitkäaikaissijoituksista voi kehittyä entistä houkuttelevampi mahdollisuus.

5.

painottaa, ettei ehdotetussa asetuksessa esitetä minkäänlaisia merkittäviä uusia velvoitteita ja että se mahdollisesti voisi tarjota selkeitä etuja. Tästä syystä komitea katsoo, että ehdotettu asetus on sopusoinnussa toissijaisuusperiaatteen kanssa.

6.

tähdentää, että ehdotetulla asetuksella pyritään luomaan yhteinen tuotemerkki, joka on toivottavasti voimakkaan yleisen mielenkiinnon kohteena ja joka tarjoaa perustan yhteisille, kilpailukykyisille ja kustannustehokkaille eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen markkinoille. Siksi komitea katsoo, ettei ehdotetussa asetuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhteisen oikeudellisen kehyksen luomiseksi eurooppalaisille pitkäaikaissijoitusrahastoille.

7.

korostaa, että kunnat ja alueet ovat mahdollisia hyötyjiä tehtäessä pitkäaikaisia investointeja aineellisiin hyödykkeisiin (kuten energia-, liikenne- ja viestintäinfrastruktuurit, teollisuuslaitokset ja palveluala, asuminen sekä ilmastonmuutokseen ja ekoinnovointiin liittyvät teknologiat) ja aineettomiin hyödykkeisiin (kuten koulutus, tutkimus ja kehitys).

8.

kiinnittää huomiota ehdotukseen liittyvään Euroopan komission vaikutustenarviointiin (2), jossa tehdään selkoa muutamissa Euroopan maissa toimivista järjestelmistä. Pitkäaikaisiin omaisuuseriin tehtävien investointien eurooppalaiset markkinat ovat nykyisin pirstaleiset, mikä on sekä peruste tukea eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen luomista että este niiden tehokkaalle toiminnalle. Eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen on löydettävä tasapaino niin, että ne houkuttelevat ja luovat kysyntää pitkäaikaisille investoinneille samalla kun ne takaavat valinnanvaran sijoittajille. (Eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot edistävät rajatylittäviä pitkäaikaisia investointeja.)

9.

painottaa tarvetta valvoa asetuksen täytäntöönpanoa, koska asetuksesta voi tulla lisäväline, joka voi auttaa pitkäaikaisen pääoman saatavuudessa, ja koska pitkäaikaisiin omaisuuseriin tehtävien investointien eurooppalaiset markkinat ovat nykyisin pirstaleiset.

10.

katsoo, että komission tulisi eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja koskevan asetusehdotuksen rinnalla esittää ehdotuksia rahastojen markkinointiin liittyvien ilmoitus- ja kauppa-asiakirjavaatimusten vastavuoroisesta tunnustamisesta jäsenvaltioissa.

11.

varoittaa, että jäsenvaltioiden verojärjestelmien erot ja erityisesti erilaiset verokannustimet ja kaksinkertaisen verotuksen riski silloin, kun sijoittaja on sijoittautunut eri jäsenvaltioon kuin rahastonhoitaja, voivat estää pääomien keräämisen eurooppalaisiin pitkäaikaissijoitusrahastoihin ja haitata niiden kehitystä erityisesti kun on kyse rajatylittävistä hankkeista.

12.

kannattaa sitä, että pitoaikoihin on sovellettava tiettyä joustavuutta, ja katsoo, että eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen yksittäisten varainhoitajien tehtävänä tulisi olla arvioida tarve määritellä rahaston mahdollinen elinkaari tai edellytykset, joiden perusteella (ennenaikaiset) lunastukset ovat mahdollisia. Komitea katsoo, että vaatimus rahaston elinkaaren määrittämisestä etukäteen saattaisi olla vastoin rahaston, sijoittajien ja/tai kohteena olevien investointien etuja.

13.

katsoo, että erillisyhtiöiden (3) käytön kaltaiset tietyt järjestelytavat tulisi sallia sijoittajien ja varainhoitajien kiinnostuksen herättämiseksi eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja kohtaan. On tärkeää huolehtia siitä, että rahastosta tulee houkutteleva investointi sijoittajille (myös kunnille ja alueille) ja että se pystyy kilpailemaan muiden investointien kanssa.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 2 kappale

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 2

20 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Tulojen jakaminen

Tulojen jakaminen Jakaminen

1.   Eurooppalainen pitkäaikaissijoitusrahasto voi jakaa säännöllisesti sijoittajille salkkuun sisältyvien omaisuuserien tuottamia tuloja. Nämä tulot koostuvat

1.   Eurooppalainen pitkäaikaissijoitusrahasto voi jakaa säännöllisesti sijoittajille salkkuun sisältyvien omaisuuserien tuottamia tuloja. Nämä tulot koostuvat

a)

mistä tahansa tuloista, joita nämä omaisuuserät tuottavat säännöllisesti;

b)

omaisuuserän rahaksi muuttamisesta syntyneestä luovutusvoitosta, lukuun ottamatta alun perin tehtyjä pääomasitoumuksia.

a)

mistä tahansa tuloista, joita nämä omaisuuserät tuottavat säännöllisesti;

b)

omaisuuserän rahaksi muuttamisesta syntyneestä luovutusvoitosta, lukuun ottamatta alun perin tehtyjä pääomasitoumuksia.

2.   Tuloja ei kuitenkaan saa jakaa siltä osin kuin niitä tarvitaan eurooppalaisen pitkäaikaissijoitusrahaston tulevia sitoumuksia varten.

2.   Tuloja Jakamisia ei kuitenkaan saa jakaa toteuttaa siltä osin kuin niitä tuloja tarvitaan eurooppalaisen pitkäaikaissijoitusrahaston tulevia sitoumuksia varten.

3.   Eurooppalaisen pitkäaikaissijoitusrahaston on vahvistettava säännöissään tai perustamisasiakirjoissaan jakopolitiikka, jota se noudattaa rahaston toiminnan aikana.

3.   Eurooppalaisen pitkäaikaissijoitusrahaston on vahvistettava säännöissään tai perustamisasiakirjoissaan jakopolitiikka, jota se noudattaa rahaston toiminnan aikana.

Perustelu

Varainhoitajilla tulisi olla sijoittajien ja kyseessä olevien investointien edun mukaisesti tietty joustovara (ennenaikaisten) lunastusten ja elinkaaren osalta.

Muutosehdotus 3

21 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

e)

mahdolliset muut tiedot, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät merkityksellisinä 2 kohtaa sovellettaessa.

e)

mahdolliset muut tiedot, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät merkityksellisinä 2 kohtaa sovellettaessa.

Perustelu

Yhteissijoitusyrityksistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kyseisenlaisia säännöksiä on sovellettu usein sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan estämiseksi.

Muutosehdotus 4

28 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

28 artikla

ESMAn valtuudet ja toimivalta

1.   ESMAlle annetaan tarvittavat valtuudet suorittaa tehtävät, jotka sille on osoitettu tällä asetuksella.

28 artikla

ESMAn valtuudet ja toimivalta

1.   ESMAlle annetaan tarvittavat valtuudet ja resurssit suorittaa tehtävät, jotka sille on osoitettu tällä asetuksella.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  CDR3609-2013.

(2)  SWD(2013) 231 final.

(3)  Special Purpose Vehicles, SPV.


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/11


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030”

2014/C 126/04

I.   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

korostaa paikallis- ja aluetason keskeistä merkitystä ja roolia ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden yhdyskuntia koskevien ratkaisumallien kehittämisessä. AK pahoittelee siksi syvästi, ettei paikallis- ja alueviranomaisia saati niiden jo toimeenpanemia ilmastonsuojelu- ja energiansäästötoimia mainita kertaakaan vihreässä kirjassa.

2.

kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan paikallis- ja aluetasoa sekä jäsenmaita ilmasto- ja energiakysymyksiin kohdennettujen kehittämis-, rahoitus- ja seurantaohjelmien avulla.

3.

pitää välttämättömänä ilmastonmuutoksen rajoittamista alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan.

4.

pitää välttämättömänä, että YK:n ilmastoasioita käsittelevässä osapuolikokouksessa COP 21 vuonna 2015 saavutetaan sitova kansainvälinen yhteisymmärrys ilmastosopimuksesta vuonna 2011 Durbanissa COP 17:ssa tehdyn päätöksen mukaisesti.

5.

suosittaa EU:n yhteiseksi laillisesti sitovaksi kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeksi 50 % vuoteen 2030 mennessä käyttäen vertailupohjana vuotta 1990 ja edellyttää, että päästövähennysten taakanjaosta sovitaan jäsenmaiden kesken erikseen.

6.

huomauttaa, että EU:n yhteisen, laillisesti sitovan fossiilisen energian tuotantoa koskevan päästökaupan piirissä on yli 40 % jäsenmaiden päästöistä (ilman lentoliikenteen päästökauppaa). Jakosuhteesta päästökaupan ja sen ulkopuolella olevien päästöjen välillä sekä mahdollisten uusien toimialojen (esim. maa- ja meriliikenne) sisällyttämisestä päästökauppaan on sovittava päästövähennystavoitteen asettamisen yhteydessä. Nykyisessä muodossaan päästökauppa ei tuota odotettuja tuloksia, koska lukuisat järjestelmään liittyvät ongelmat aiheuttavat sen, että hiilidioksidin hinta on liian alhainen.

7.

pahoittelee suuresti Euroopan komission tiedonannosta ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (1) puuttuvaa kunnianhimoa ja katsoo, että yleisen päästövähennystavoitteen lisäksi on tärkeää ottaa käyttöön kaksi sitovaa osatavoitetta, jotka ovat uusiutuva energia (ei ainoastaan EU:n laajuista 27 prosentin tavoitetta, joka on jäsenvaltioille vapaaehtoinen) ja energiatehokkuus. Komitea korostaa, että uusiutuvien energialähteiden 100-prosenttista hyödyntämistä EU:ssa koskevan tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää, että EU asettaa realistisia välitavoitteita vuosiksi 2030 ja 2040.

8.

pitää välttämättömänä, että uusiutuvan energian lisäämiseen ja energiankäytön vähentämiseen kohdistuvat kaksi kansallista osatavoitetta asetetaan jäsenmaittain sitoviksi ja että maat laativat niiden lähtökohdaksi alueellisia strategioita, mikä tukee kustannustehokkuuden ja läheisyysperiaatteen toteutumista niin kansallisesti kuin paikallisesti.

9.

on hyvin huolestunut paikallis- ja aluetason rahoitusmahdollisuuksien riittämättömyydestä sekä talouskriisin jatkumisesta. Ne vaikeuttavat keskeisessä asemassa olevien paikallis- ja alueviranomaisten toimintaa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumismahdollisuuksien kehittämisessä.

10.

suhtautuu myönteisesti kilpailukykyyn liittyvään komission ehdotukseen tarkastella teollisuuden energiansäästötavoitteita, jotka perustuisivat energiaintensiteetin ja tuotannon lisäarvon (tai BKT:n) väliseen suhteeseen.

11.

katsoo, että jos EU haluaa aidosti lisätä kilpailukykyään, sen on otettava täysimääräisesti huomioon vähähiiliseen talouteen siirtymisen tarjoamat taloudelliset ja yhteiskunnalliset sekä työllisyyteen ja ympäristöön liittyvät mahdollisuudet. Näin ollen komitea pitää välttämättömänä, että uusiutumattoman energian tukitoimista voidaan luopua ja suunnata ne uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ja että päästökaupan jatkuessa mahdolliset huutokauppatulot tai hiiliverotukseen mahdollisesti siirryttäessä verotulot kohdennetaan jäsenmaiden ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista tehokkaasti edistäviin toimiin.

12.

katsoo, että energiaomavaraisuutta ja saantivarmuutta voidaan parantaa energian sisämarkkinoita edelleen kehittämällä esim. uusien siirtoyhteyksien, kuluttajien itsensä pienimuotoisesti tuottaman energian, energian varastoinnin ja älykkäiden ohjausmekanismien avulla ja että kestävien energialähteiden monipuolisuus toimii puskurina markkinahinnoille, vähentää energiajärjestelmän haavoittuvuutta ja voi vähentää toimitushäiriöitä. Energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei se saa rajoittaa mahdollisuuksia kehittää hajautettua ja paikallista energiahuoltoa.

13.

on vakuuttunut siitä, että kehitettäessä edelleen energian sisämarkkinoita uusien siirtoyhteyksien avulla kuormituksen on jakauduttava oikeudenmukaisesti alueiden välillä ja on otettava huomioon aluesuunnittelun vaatimukset. On vältettävä yksittäisten alueiden ja maisemien suhteetonta kuormitusta.

14.

muistuttaa, että energian hintakehityksen kohtuullisuus ja kansalaisten verorasituksen hallinta on pidettävä mielessä EU:n ja jäsenmaiden politiikkoja suunniteltaessa. Komitea pitää myös otollisena suosittaa jäsenvaltioille yksittäisten toimien toteuttamista energiahintojen suhteen heikossa asemassa olevia perheitä ja kuluttajia varten.

15.

katsoo, että uusiutumattomasta energiasta luopumisen pitkän aikavälin ulkoiset hyödyt, kuten väestön terveys tai uudet työpaikat, olisi voitava arvioida nykyistä paremmin ja saatettava päätöksenteon tueksi.

16.

huomauttaa, että kokonaisvaltaisen ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita käsiteltäessä mukaan tulee ottaa myös kestävästi sitoutuneen hiilen (esim. puurakentaminen ja puutuotteet sekä korkki) hyödyntäminen päästöjä aiheuttavien tuotteiden korvaajina. Mukaan on otettava myös kaikki luonnonmukaiset hiilinielut ja kehitettävä metsävaroja, maa- ja metsätaloustuotannon ja laiduntamisen järjestelmiä sekä luonnonmukaista ja säilyttävää maataloutta.

17.

pitää ensiarvoisena eri kuluttaja- ja väestöryhmiin (ikä, sukupuoli, kulttuuritausta, sosio-ekonominen tilanne jne.) kohdistuvaa neuvontaa ja energian käytöstä vastaavien ammattiosaamisen vahvistamista.

A.    Yhdyskuntasuunnittelu ja varautuminen ilmastonmuutokseen

18.

huomauttaa, että kunnat, kaupungit ja alueet vastaavat keskeisimmiltä osin pitkävaikutteisesta maankäytön suunnittelusta ja sitä kautta tulevasta yhdyskuntarakenteesta: asukkaiden ja yritysten käyttöön tulevista palveluista kuten puhtaasta vedestä, jätevesien ja yhdyskuntajätteiden käsittelystä, energian tuottamisesta ja jakelusta, tietoliikenneverkoista sekä kaduista, joukkoliikenteestä ja kevyen liikenteen käytön mahdollisuuksista. Tällä perusinfrastruktuurilla luodaan edellytykset asukkaiden ja yritysten tarkoituksenmukaiselle käyttäytymiselle päästöjen vähentämiseksi.

19.

korostaa, että paikallis- ja aluehallinnoilla on laaja-alainen merkitys ja rooli ilmastonmuutoksen hillinnän, muutoksiin varautumisen ja sopeutumisen sekä energiakysymysten ratkaisuissa. Kunnat, kaupungit ja alueet ovat peruspalveluita asukkaille tuottaessaan itse energian käyttäjiä ja merkittäviä hankintojen tekijöitä. Paikallinen energiatuotanto ja paikalliset investoinnit parantavat alueen taloutta ja työllisyyttä.

20.

toteaa, että alueellisilla markkinoilla on ratkaiseva rooli EU:n energiamarkkinoilla. Komitea korostaa niiden merkitystä energian sisämarkkinoiden täysimääräisen toteutumisen kannalta.

21.

toteaa, että paikallis- ja aluehallinto tunnustetaan jo eri tahoilla (kansalaiset, jäsenvaltiot, EU, kansainväliset instituutiot ja organisaatiot) tärkeäksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja varautumiseen liittyvissä käytännön tilanteissa. Säiden ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja myrskyt sähkökatkoineen, ovat paikallisia ja inhimillistä hätää aiheuttavia tapahtumia, joissa näkyy palo- ja pelastustoiminnan ja energiahuollon rooli. Ilmastonmuutoksen hillintä ja yhdyskuntien sietokyvyn parantaminen eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan toisiaan täydentäviä toimenpiteitä.

B.    Ilmastotavoite ja COP21

22.

toteaa, että kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n syyskuussa 2013 julkaisemat päivitetyt tiedot ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä noin 5 celsiusasteella vuoteen 2100 ovat huolestuttavia. Pohjoisen pallonpuoliskon lämpeneminen voi olla keskimääräistä suurempaa ja ikiroudan sulaminen tundra-alueilla voi vielä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Kuivuuden lisääntyminen ja sademäärien kasvu toisaalla vaarantaa ravinnon tuotantoa ja kiihdyttää väestön muuttoliikettä. Säiden ääri-ilmiöt aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja mittavia vahinkoja.

23.

katsoo, että YK:n ilmastoasioita käsittelevässä osapuolikokouksessa COP 21 vuonna 2015 tulee saavuttaa yhteisymmärrys ja laaja kattavuus Kioton pöytäkirjan jatkosta. Kioton toisella sopimuskaudella 2013–2020 mukana olevien maiden päästöt ovat 15 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Sopimuksen kattavuuden olennainen laajentaminen muihin merkittäviin teollistuneisiin ja voimakkaasti kehittyviin talouksiin on keskeinen tekijä ilmastosopimuksen jatkon uskottavuudelle.

24.

katsoo, että hiilivuodon toteutuminen on torjuttava päättäväisesti ja kestävän kehityksen vastaisten kulutusmallien maailmanlaajuiset vaikutukset on otettava huomioon.

25.

huomauttaa, että EU on merkittävä ilmastosopimuksen sopijaosapuoli, jonka osuus maailman kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on 10–11 %. Johdonmukaisella kestävää, vihreää talouskasvua ja tarvittavia rakennemuutoksia tukevalla päästövähennystavoitteellaan EU tähtää vuoteen 2030. EU:n on tavoitteineen oltava valmiina neuvottelemaan ilmastosopimuksen jatkosta.

C.    20–20–20-kokemukset

26.

toteaa, että vuoden 2020 päästötavoitteeseen - 20 % pyritään EU:n yhteisellä sitovalla päästökauppajärjestelmällä, sitovalla jäsenmaakohtaisella uusiutuvan energian loppukäyttötavoitteella, energiatehokkuustavoitteella sekä nostamalla liikennepolttoaineiden biopolttoaineosuus 10 %:iin. Lisäksi on yhteinen näkemys päästöjen vähentämisestä 80–95 %:lla tiekartassa vuoteen 2050. Eurooppa 2020 -strategiassa vähähiilisyys ja vihreä talous on nostettu keskiöön.

27.

muistuttaa, että energiatehokkuusdirektiivi on parhaillaan toimeenpantavana ja uusien sekä korjattavien rakennusten energiankäyttödirektiivi on viety lainsäädäntöön. Tutkimus- ja rahoitusohjelmissa, kuten Intelligent Energy Europe, energia ja ilmastonmuutos ovat olleet laajasti esillä. Tulevalla rakennerahastokaudella vähähiilisyyteen tähtäävään aluekehitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Investointeihin on pyritty tarttumaan myös Euroopan investointipankin kautta tarjottavalla ELENA-rahoituksella. Kuluttajalaitteiden ominaisuuksiin on puututtu ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiivien kautta hyvin tuloksin.

28.

huomauttaa, että EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluu teollisuus- ja energiantuotantolaitoksia, jotka aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Osa päästöoikeuksista jaetaan vertailuperusteiden mukaan maksutta. Tässä yhteydessä asetetaan etusijalle hiilivuotoalat (joihin liittyy riski tuotannon siirtämisestä kolmansiin maihin) sekä lämmityksen ja jäähdytyksen tuotanto lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa. Katto (päästöjen yläraja) alenee vuodessa lineaarisesti 1,74 prosenttia. Päästösertifikaattien huutokaupasta saadut tulot osoitetaan jäsenvaltioille. Koska hinta on nykyisin alle viisi euroa kasvihuonekaasupäästötonnia kohti, ei päästökaupalla voi olla toivottua ilmastopoliittista ohjausvaikutusta.

29.

toteaa, että vuoteen 2020 jatkuva päästökauppa on viime kuukausina johtanut päästösertifikaattien hintoihin, jotka tuskin kannustavat investoimaan vähäpäästöisiin teknologioihin. Siksi AK katsoo, että poliittinen yhteisymmärrys ns. takapainottamisesta (backloading), joka koskee hiilidioksidisertifikaattien ylijäämän kohdalla tehtävää määräaikaista poikkeusta, tarjoaa mahdollisuuden tämän torjumiseksi. Päästökauppajärjestelmä voidaan siten vakauttaa nopeasti joksikin aikaa.

30.

katsoo kuitenkin, että takapainottamista koskevasta yhteisymmärryksestä huolimatta päästökauppajärjestelmän rakennetta on uudistettava. EU:n kunnianhimoisin ilmastopoliittisin tavoittein ja päästöoikeuksia samanaikaisesti vähentämällä voidaan päästökauppajärjestelmä vakauttaa pitkäaikaisesti. Lisäksi on löydettävä ratkaisu päästösertifikaattien ylijäämän pysyväksi poistamiseksi markkinoilta.

31.

toteaa, että päästövähennystavoitteet EU-tasolla vuodelle 2020 ollaan saavuttamassa. Energian käyttö on jäsenmaissa vähentynyt ja on siirrytty uusiutuvaan energiaan. Ohjauskeinot ovat olleet kansallisia veroja, investointitukia tai syöttötariffeja. Verotusta käytetään valitettavasti usein ensisijaisesti valtiontalouden paikkaamiseen ja toissijaisesti ohjaamaan energiankäyttöä. Taantuma ja teollisuuden rakennemuutokset ovat pienentäneet kulutusta ja päästöjä työllisyyden kustannuksella.

32.

toteaa, että uusiutuvan energian käyttöä koskevan sitovan tavoitteen ja energiatehokkuustavoitteen tulisi vahvistaa toisiaan. Koska yleisenä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, energiansäästön tulisi kohdistua ensisijaisesti fossiiliseen energiankulutukseen. On kuitenkin selvää, että uusiutuvaakaan energiaa ei ole syytä tuhlata ja että kaikkein edullisimmaksi tulisi energian käyttämättä jättäminen.

33.

on huolestunut mahdollisista seurauksista, joita voi aiheutua päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukisäännöistä, jotka antavat jäsenvaltioille tilaisuuden korvata vuodesta 2013 alkaen osan päästökauppajärjestelmän epäsuorista kustannuksista kaikkein eniten sähköä tarvitseville aloille. Komitea yhtyy Euroopan komission käsitykseen, että tätä kysymystä on tarkasteltava energia- ja ympäristöasioita koskevien valtiontukien vuoden 2013 sääntelykehyksen yhteydessä.

34.

huomauttaa, että tavoitetta päästökaupan piirissä olevan energiantuotannon muuttamisesta uusiutuvaksi tulisi koordinoida muiden sellaisten toimien kanssa, joilla kannustetaan energian kuluttajaa investoimaan omaan uusiutuvaan energiaan tai kuluttamaan vähemmän. Päästöoikeuksien hinnan tulee olla riittävän korkea, jotta kannustetaan tuotantomuodon muutosta uusiutuvaan energiaan.

D.    Sitova päästövähennystavoite 2030

35.

katsoo, että kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeksi vuoteen 2030 mennessä tulee asettaa sitova 50 % käyttäen vertailupohjana perusvuotta 1990. Sitova yleinen päästövähennystavoite sekä energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet vahvistavat kansalaisten, yritysten ja päättäjien luottamusta johdonmukaiseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

36.

edellyttää, että päästötavoitteen 2030 mukaisesta taakanjaosta jäsenmaiden on keskenään päästävä yhteisymmärrykseen. Taakanjaossa tulee toteutua jäsenmaiden talouksien, vallitsevan päästörakenteen sekä jo tehtyjen toimien sekä luonnonolosuhteiden mukainen oikeudenmukaisuus. Osa vähennystavoitteesta voidaan toteuttaa YK:n ilmastosopimuksen mukaisten mekanismien käytöllä.

37.

katsoo, että on päätettävä myös EU:n yhteisen sitovan päästökauppajärjestelmän jatkosta vuoden 2020 jälkeen ja erityisesti siitä, millaisella jakosuhteella päästövähennykset tullaan toteuttamaan päästökauppasektorin ja muiden toimintojen välillä. Päästökauppa vaikuttaa energian tuotantoon. Päästöoikeuksien huutokauppatulot on ohjattava ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista vahvistaviin toimiin.

E.    Maakohtaiset osatavoitteet

38.

huomauttaa, että uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat maakohtaiset osatavoitteet ovat päästökaupan ohella keinoja yhteisen sitovan päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi. Maakohtaisten erojen vuoksi ne tulee laatia keinovalikoimaltaan suuntaa antaviksi. Tällä taataan parhaiten kustannustehokkuus, tarkoituksenmukaisimpien toimenpiteiden valinta ja toteuttamisjärjestys. Näin vältytään erilaisten ohjaavien toimien ja politiikkojen, kuten päästökaupan, aiheuttamilta mahdollisilta päällekkäisyyksiltä ja ristiriitaisuuksilta.

39.

muistuttaa, että jäsenmailla on erilaiset edellytykset ottaa käyttöön uusiutuvia energialähteitä mm. raaka-aineiden, luonnonolosuhteiden ja energian tuotanto- ja siirtojärjestelmiensä takia. Rakennusten energiatehokkuudessa erot ovat myös suuria.

40.

katsoo, että maakohtaisilla osatavoitteilla annetaan jäsenmaiden talouksille ja yrityksille mahdollisuus kehittää niille luontevinta osaamista, teknologiaa, uusia innovaatioita, energiaa pienimuotoisesti tai omaan käyttöönsä tuottavien tuottajien verkkoliitoksia koskevien sääntöjen kehittämistä ja paikallisten luonnonvarojen hyödyntämistä. Sisämarkkinoiden myötä tulokset tulevat myös muiden jäsenmaiden käyttöön. Tämä takaa myös läheisyysperiaatteen toteutumisen.

F.    EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan linjaukset

41.

katsoo, että EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan perustavoitteina tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä sekä varma ja turvallinen energiahuolto. Tätä varten on parannettava energiatehokkuutta, hyödynnettävä kotimaisia, uusiutuvia energialähteitä sekä kehitettävä ja sovellettava innovatiivisia energiateknologioita. Nämä tukevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, parantavat kansanterveyttä ja ympäristön tilaa sekä luovat uusia työpaikkoja.

42.

muistuttaa, että energia kallistuu maailmanmarkkinahintojen, päästökaupan mutta myös energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden sekä uusien teknologioiden edistämiseen käytettävien nykyisten rahoitusjärjestelmien, sekä verotuksen tai niiden erilaisten yhdistelmien kautta. Nousevat hinnat edistävät toki myönteisesti päästöjen vähentämistä, vaihtoehtoisten uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja energiansäästöä. On kuitenkin otettava huomioon, etteivät kustannukset saa heikompien väestöryhmien tai yritysten osalta muodostua kohtuuttomiksi. Hintojen nousu voidaan rajoittaa ehdottoman välttämättömään, kun energiataloudessa hyödynnetään johdonmukaisesti tehokkaita kilpailun mukaan suuntautuneita ja markkinataloudellisia mekanismeja.

43.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään toimia, joilla helpotetaan energian mikrotuotannon leviämistä ja sen liittämistä jakeluverkkoihin. Lisäksi tässä prosessissa on varmistettava, että kuluttajat voivat hyötyä täysimääräisesti kohtuuhintaisesta energiasta.

44.

huomauttaa, että energian kuluttaja voi vaikuttaa omaan energiankäyttöönsä ja valintoihinsa. Henkilökohtainen ja erilaisia kuluttajaryhmiä aktivoiva puolueeton neuvonta on siksi hyvin tärkeää. Energiakatselmuksissa löytyy säästömahdollisuuksia, jotka olisivat hyödynnettävissä paremman ylläpidon, huollon ja tietojärjestelmien avulla. Lisäksi tietojärjestelmiä hyödyntäen voitaisiin jakaa tietoa saavutetuista energiasäästöistä.

45.

katsoo, että energiaomavaraisuus ja monipuolisuus ovat puskureita hintamuutoksille, parantavat taloudellista ja poliittista riippumattomuutta ja ylläpitävät taloudellista toimeliaisuutta. Uusiutuvan energian ja energiansäästön innovaatiot luovat paikallista elinvoimaa ja uutta yritystoimintaa.

46.

pyytää, että komissio ehdottaisi riittävästi toimia kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien suojeluun.

47.

muistuttaa, että jäsenmaiden energialähteet poikkeavat toisistaan. Omavaraisuus on parannettavissa energian sisämarkkinapolitiikkaa kehittämällä. Eri maiden välisiä siirtoverkkoja yhdistämällä voidaan parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja tasata kulutushuippuja. Tuuli- ja aurinkovoiman osalta älykkäiden verkkojen yhdistäminen tai energian varastointi auttaa tuotantohuippujen tasaamisessa.

48.

katsoo, että vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan unionin muiden politiikkojen koherenssia, yhdistämistä ja valtavirtaistamista. Lupaavana esimerkkinä on seuraavan EAKR:n kauden 2014–2020 painottuminen osaksi pyrkimystä vähähiiliseen yhteiskuntaan.

G.    Alue- ja paikallistaso aloitteellinen

49.

korostaa, että lukuisat Euroopan kunnat ja kaupungit ovat tehneet oma-aloitteisia kunnianhimoisia ohjelmia ja käytännön toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kansainvälisistä kuntakampanjoista voidaan mainita YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 käynnistetty Agenda 21, joka on mahdollistanut sen, että viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana lähes 10 000 paikallishallinnossa on kehitetty kestävää kehitystä koskevia, ympäristön tilan kohentamiseen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä politiikkoja ja toimia, sekä Climate-Alliance ja ICLEI:n Cities for Climate Protection. Energy Cities -järjestö tekee arvokasta työtä energia-asioissa. Kuntien energiatehokkuuden parantamiseksi tarkoitettu Euroopan energiapalkinto -ohjelma tehostaa kattavan lähestymistavan avulla energiatehokkuutta, ilmastonsuojelua ja uudistuvien energialähteiden käyttöä kunnissa. Ohjelmaan osallistuu jo yli 1 000 kuntaa. CEMR laati paikallistason päättäjille julkaisun ”Save energy, Save climate and Save money”. Esimerkkinä monille hiilineutraaliuteen tähtääville paikallisaloitteille voitaisiin mainita ruotsalainen Växjön kunta, joka pyrkii luopumaan kokonaan hiilidioksidipäästöistään vuoteen 2030 mennessä. Suomessa taas 14 HINKU-kuntaa (hiilineutraali kunta) toimii paikallisten yritysten, poliitikkojen ja asukkaiden kanssa. Ne tavoittelevat 80 %:n päästövähennystä edistäen samalla vihreää taloutta. Kuntien ilmastokampanjassa (CCP-Finland) on mukana 53 kuntaa, ja 115 kunnalla on ilmastostrategia. Kaupunginjohtajien ilmastosopimus (Covenant of Mayors) käsittää tuhansia kuntia ja kaupunkeja, jotka tekevät kestävän energian toimintasuunnitelmia ja päästöjen vähentämisohjelmia. Monet EU:n tuella käynnistetyt paikalliset ja alueelliset energiatoimistot ovat tänään osa energianeuvontaa.

50.

toteaa, että kuluttajalähtöiset energiaa tuottavat osuuskunnat, kuten Beckerichissä Luxemburgissa, ja energian pientuotanto kotitalouden tai yrityksen omaan käyttöön ovat esimerkkejä uusista toimintatavoista. Se pakottaa perinteiset energiantuotantoinstituutiot muuttumaan. Muutos koskee sekä verkkoihin pääsyyn sovellettavaa sääntelyä että näihin uusiin toimintatapoihin liittyviä energiantuotantokustannuksia. Energian kuluttajista tulee myös tuottajia. Esimerkiksi sähkö voi valmiiden energiaverkkojen kautta siirtyä molempiin suuntiin.

51.

korostaa, että on vahvistettava nykyisten kestävää kehitystä paikallistasolla tukevien EU:n aloitteiden vaikutuksia. Tällaisia aloitteita ovat muun muassa EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimus, ”Älykkäät kaupungit ja yhteisöt” -aloite ja muut EU:n rahoittamat hankkeet, Paikallisagenda 21 sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa ehdotettu paikallis- ja alueviranomaisten sopeutumisverkosto. Tästä syystä on lujitettava työskentelyä sopeuttamissuunnitelmia koskevan yleisen metodologisen järjestelmän toteuttamiseksi ja paikallis- ja alueviranomaisten välisen kokemustenvaihdon edistämiseksi.

H.    Rakennukset ja liikenne

52.

toteaa, että rakennusten osuus on noin 40 % energiankulutuksesta ja runsas kolmannes EU-maiden hiilidioksidipäästöistä. Korjaukset tehdään suunnitellusti vaiheittain ja rakennusosittain (step by step) rahoituksellisista syistä tai asumisen käyttökeskeytysten minimoimiseksi. Uusien rakennusten tulisi olla kulutukseltaan lähellä nollaenergiatasoa.

53.

huomauttaa, että uudisrakennusten ja korjattavien rakennusten suunnittelu, toteutus ja valvonta vaativat erityistä huolellisuutta. Energiaa voi tuhlata virheellisen käytön tai tottumusten takia. Ammattitaitoinen energiaa säästävä käyttö on tärkeää. Tähän kuuluu esimerkiksi energiaa tuottavien ja kuluttavien laitteiden kunnossapito, uudistaminen ja seuranta säännöllisin väliajoin. Huonetilojen käyttäjien ja asukkaiden opastus on ensiarvoista. On syytä korostaa sen merkitystä, että EU:n jäsenvaltiot vaihtavat keskenään tietoa käytännön esimerkeistä.

54.

suosittaa, että jäsenvaltiot ja erityisesti paikallis- ja alueviranomaiset ottaisivat käyttöön energiankulutuksen vähentämiseen julkisissa rakennuksissa tähtääviä ohjelmia. Näissä ohjelmissa on mietittävä energialaitteiden lisäksi sellaisten menetelmien vakiinnuttamista, joilla rakennuksen käyttäjiä innostetaan säästö- ja tehostamistoimiin.

55.

katsoo, että taajamissa keskitetyt lämmitystavat, kuten kaukolämmitys, sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP) ovat energiatehokkaita ja ilmanlaadun kannalta toivottavia. Tilojen jäähdytykseen on energiatehokkain kaukojäähdytys, joka hyödyntää esimerkiksi vesistöjen viileämpiä lämpötiloja. Kaukojäähdytys säästää merkittävästi sähköä verrattuna erillisiin rakennus- tai huoneistokohtaisiin jäähdytyslaitteisiin. On tärkeää, että lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset muotoillaan niin, ettei tällaisia yhteisiä energiahuoltojärjestelmiä syrjitä.

56.

muistuttaa, että uusiutuva puu ja sen jalosteet korvaavat rakennusmateriaalina betonia ja terästä, joiden valmistusprosesseihin kuluu merkittävästi energiaa sekä myös uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten soraa tai hiiltä. Puurakentaminen tarjoaa pitkäaikaisen hiilivaraston ja tuottaa pienet elinkaaripäästöt.

57.

toteaa, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat liki 20 % EU-jäsenmaissa. Näistä 60 % on peräisin henkilökuljetuksista. Tieliikenteen polttoainevalikoimasta on tulossa laaja komission vaihtoehtoisia käyttövoimia koskevan direktiiviesityksen perusteella. Vielä ei ole varmuutta, mikä tai mitkä mahdollisista teknologioista osoittautuvat eri jäsenmaissa toimiviksi ja markkinavetoisiksi. Paikallis- ja aluetaso voi edellyttää päästöjä vähentävien polttoaineiden käyttöä joukkoliikenteessä.

58.

muistuttaa, että kestäväpohjaiseen aluesuunnitteluun – jossa otetaan lukuun ilmastonmuutoksen aikaiset, energian kulutukseen asutuilla alueilla liittyvät bioklimatologiset tekijät, liikenne ja asukkaiden elämänlaatu – kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

59.

korostaa, että vähäpäästöisten polttoaineiden ja vaihtoehtoisten käyttövoimajärjestelmien kehittämisen sekä julkisten liikennevälineiden käytön uudelleenarvioimisen lisäksi tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kaupunkirakennetta koskeviin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin toimenpiteisiin, joiden avulla voidaan vähentää liikennettä (sähköiset viranomaispalvelut, etätyö) ja muuttaa ihmisten käyttäytymistä (autojen yhteiskäyttö, vapaaehtoiset rajoitukset).

60.

muistuttaa, että energian tuotannon ja jakelun sekä julkisen liikenteen alalla olisi pyrittävä yhä useammin osallistaviin toimintamalleihin, jotta väestöltä saatava hyväksyntä laajenisi ja kulutusmallit muuttuisivat nykyistä nopeammin.

61.

korostaa, että on tärkeää kehittää jatkuvasti älykkäitä verkkoja ja vahvistaa energian etätoimituksia, jotta varmistetaan sähkön, lämmön ja jäähdytysenergian hallittu ja tehokas jakelu.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  COM(2014) 15 final.


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/17


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Eurooppalainen korkea-asteen koulutus maailmassa”

2014/C 126/05

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Kansainvälistyminen ja kilpailukyky

1.

on tyytyväinen, että Euroopan komissio kiinnittää suurta huomiota korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymiseen Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa ja tekee siihen liittyen ehdotuksia tarvittavasta strategisesta kehyksestä.

2.

toteaa, että korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisen vahvistaminen on keskeisen tärkeää Eurooppa 2020 -strategian kannalta, mutta se myös tukee monin tavoin yleistä kasvua ja sillä on kiistattomia vaikutuksia paikallis- ja aluetasolla.

3.

pitää tärkeänä, että eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisessä on kautta aikojen tapahtunut huomattavaa kehitystä, sillä kansainvälinen kokemus on kiinteä osa tiettyjä ammattialoja ja opinto-ohjelmia.

4.

kiinnittää huomiota niiden korkea-asteen oppilaitosten tärkeään rooliin, jotka tarjoavat monikielisessä ja monikansallisessa Euroopassa koulutusta useammalla kuin yhdellä kielellä, mukaan lukien vähemmistökielet. Opiskelijat voivat tällaisessa monikulttuurisessa ympäristössä oppia ainakin kaksi eurooppalaista kieltä, ja monikielisyys voi tehdä kyseisistä oppilaitoksista houkuttelevia liikkuvuutta hyödyntäville ulkomaisille opiskelijoille.

5.

korostaa siksi kielitaidon merkitystä kaikissa korkea-asteen koulutuksen kansainvälistämispyrkimyksissä ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten asemaa kielitaidon hankkimisen edistäjinä.

6.

pitää ensisijaisen tärkeänä, että korkea-asteen koulutuksen kansainvälistyessä korkea-asteen opetusta antavat oppilaitokset ja jäsenvaltiot eivät unohda eurooppalaisen korkeakoulutuksen merkittäviä saavutuksia filosofian, humanististen tieteiden ja taiteen aloilla. Niillä on perinteisesti tärkeä rooli korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisessä, ja ne edistävät suuresti niiden alueiden kilpailukykyä, joille näiden alojen nimekkäät yliopistot ovat sijoittuneet.

7.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen tähänastiset saavutukset eivät johdu ainoastaan innovoinnista, tutkimuksesta tai koulutusohjelmista, vaan myös Bolognan prosessin johdonmukaisesta toteuttamisesta, eurooppalaisesta opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmästä (ECTS), koulutusjärjestelmiä koskevista joustavista kansallisista säännöksistä, jotka mahdollistavat yhteis- ja kaksoistutkinnot, sekä tutkintotodistuksen yhdenmukaisen liitteen käyttöönotosta ja leviämisestä.

8.

katsoo, että eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen hyvien käytänteiden ja järjestelmällisten ratkaisujen levittäminen naapurimaihin ja liittymistä edeltävässä vaiheessa oleviin maihin tarjoaa suuria mahdollisuuksia, sillä näin voidaan muun muassa varmistaa paremmin näiden maiden opiskelijoiden liikkuminen Eurooppaan ja mahdollisesti vahvistaa EU:n asemaa lahjakkuuksista kilpailtaessa.

9.

pitää erityisen merkittävänä, että innovatiivisen ja digitaalisen koulutuksen saatavuus edistää suuresti syrjäisten alueiden asukkaiden, vammaisten ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien sosiaalista osallisuutta ja etenkin työmarkkinoille integroitumista. Tässä yhteydessä digitaalisten taitojen omaksuminen, digitaalisten ja verkossa olevien ohjelmien ja aineistojen kehittäminen, jota kansainvälistyminen vahvistaa, sekä epävirallisen oppimisen järjestelmien luominen ja tunnustaminen auttavat parantamaan kilpailukykyä.

10.

toteaa, että opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien liikkuvuudella tulee olla keskeinen asema kansainvälistymisstrategioissa, kun otetaan huomioon erityisesti opettajien liikkuvuuden merkitys tietojen siirtämisessä.

Toimintalinjojen johdonmukaisuus

11.

korostaa, että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tehtävänä ja vastuulla on toteuttaa komission ehdotus, jonka mukaan paikallisilla ja alueellisilla kumppaneilla tulisi olla konkreettinen rooli kansainvälistymisstrategioiden laatimisessa ja tätä varten tulisi luoda suotuisat olosuhteet.

12.

suosittaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat kumppanuuspyyntöihin mahdollisimman avoimesti ja päättäväisesti, toimivat liikkeellepanevana voimana ja kehittävät innovatiivisia ratkaisuja kansainvälistymiseen, jotta näin voidaan vahvistaa eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kilpailukykyä, hyödyntää alueiden omia suhteellisia etuja ja tehdä alueista entistä houkuttelevampia.

13.

toteaa, että vaikka jäsenvaltiot voivat yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen ohjelmasuunnittelussa ottaakin huomioon Horisontti 2020 -ohjelman ja Erasmus+-ohjelman tavoitteet, asiaa ei mainita käsiteltävänä olevassa tiedonannossa suoraan korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisstrategioiden yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että koheesiopolitiikka sekä korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin välineet voivat antaa huomattavaa lisäarvoa, jos niiden kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa puitteissa otetaan huomioon alueellinen ulottuvuus.

14.

korostaa, että mahdollisuus siirtää korkea-asteen oppilaitosten ja tutkimuslaitosten osaamista on perusehto maaseudun kehittämiselle sekä maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen kilpailukyvylle, kuten käy ilmi yhteisen maatalouspolitiikan kauden 2014–2020 välinevalikoimasta. Näin ollen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisen suunnittelussa ja toteuttamisessa kannattaa ottaa huomioon nämä synergiamahdollisuudet kaikilla alueellisilla tasoilla, jotta Eurooppa voi toimia liikkeelle panevana voimana tässä asiassa.

15.

muistuttaa, että useilla jäsenvaltioilla on vielä paljon tehtävää tutkimus- ja kehitysmenoja koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Komitea korostaa, että lisätulot, joita oppilaitokset saavat korkea-asteen kansainvälistymisen ansiosta, eivät saa missään tapauksessa johtaa siihen, että jäsenvaltiot laistavat velvollisuuksiaan alalla tai supistavat niitä.

16.

suosittaa, että yhteistyössä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason kanssa laaditut tavoitteet ja välineet määriteltäisiin siten, että ne pohjautuisivat etukäteen tehtyihin alueellisiin vaikutustenarviointeihin.

Monitasoiset kumppanuudet, toissijaisuusperiaate

17.

on pettynyt siihen, ettei komission tiedonannossa käsitellä riittävästi paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistymisprosessissa. Se olisi ollut johdonmukaista U-Multirank-järjestelmässä omaksutun lähestymistavan kanssa, sillä siinä otetaan huomioon myös korkea-asteen oppilaitosten alueelliset yhteydet.

18.

on tyytyväinen, että komissio rajaa tarkkaan mahdolliset toimintatasot, joilla unionin toimet ovat perusteltuja, sillä jäsenvaltioiden toimien ohella myös unionin toimet ovat selkeästi välttämättömiä sekä sisäisen että ulkoisen kansainvälistymisen yhteydessä, kun otetaan huomioon yhteiset tavoitteet.

19.

on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulee tukea aiheelliseksi ja asianmukaiseksi katsomallaan tavalla alue- ja paikallistasoa ja luoda tarvittaessa laaja-alaisia kumppanuuksia myös aluetasolla siten, että edistetään korkea-asteen oppilaitosten parempaa mukautumista kyseisen alueen taloudellisiin, sosiaalisiin ja hallinnollisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

20.

korostaa liikkuvuuden kaksisuuntaisen luonteen merkitystä. Osallistavan kehityksen periaatteiden mukaisesti liikkuvuuden tulee palvella sekä lähtö- että kohdealueen etuja, sillä muuten aiheutetaan muuttoliikkeeseen, väestönkehitykseen ja kilpailukykyyn liittyviä ongelmia, mikä ei luonnollisestikaan ole koheesion tavoitteiden eikä solidaarisuusperiaatteen mukaista.

21.

tähdentää, että monitasoisten kumppanuuksien luominen ja toteuttaminen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisen alalla tuo mukanaan sosiaalisen innovoinnin ulottuvuuden. Näiden kumppanuuksien ansiosta niihin osallistuvilla alue- ja paikallisviranomaisilla sekä alue- ja paikallistason valtiosta riippumattomilla ja yksityisillä toimijoilla on lisäksi mahdollisuus ottaa käyttöön lisäresursseja yhteisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

22.

muistuttaa, että on tärkeää päästä mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen strategisten kumppanuuksien luomisessa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että heikommassa asemassa oleviin ryhmiin tai tietyissä tapauksissa rodun, sukupuolen, uskonnon tai etnisen alkuperän takia syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt eivät joudu vielä heikompaan asemaan kansainvälistymisstrategioiden toteuttamisen takia.

Ehtojen määrittely

23.

antaa tunnustusta ja kiitosta toimille, joita Euroopan komissio on tähän mennessä toteuttanut korkea-asteen koulutukseen, innovointiin ja tutkimukseen tarkoitettujen unionin erilaisten tukien yhdenmukaistamisen, avoimuuden ja hallinnon yksinkertaistamisen edistämiseksi.

24.

ehdottaa, että jäsenvaltiot kehittävät kansallisen tuen ohjelmia ja mekanismeja tai kohdentavat niitä mahdollisesti erityistilanteissa tietyille alueille, jotta voidaan auttaa paikallis- ja aluetason korkea-asteen oppilaitoksia kansainvälistymisstrategioiden toteuttamisessa.

25.

tukee komissiota sen pyrkiessä vahvistamaan korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymiseen liittyen tutkimuksiin ja niiden tuloksiin perustuvien päätösten laatimista ja tekemistä erityisesti silloin, kun analyysit koskevat paikallis- ja alueviranomaisten roolia ja hyviä käytänteitä sekä korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamisessa että sen kansainvälistämisessä.

26.

ei pidä riittävänä sitä, että kansainvälistyminen mainitaan vain yliopistojen ja muiden korkea-asteen oppilaitosten tehtävänmäärittelyssä. Komitea pitää tärkeänä, että kaikki korkea-asteen oppilaitokset oikeudellisesta asemastaan ja kansainvälistymiseen liittyvästä todellisesta vastuustaan riippumatta pyrkivät löytämään omiin tarpeisiinsa soveltuvia ratkaisuja ja luomaan omat hallinto- ja suunnittelurakenteensa omine yhteistyökanavineen.

27.

katsoo, että on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin, jotta julkisen sektorin ulkopuoliset yksityiset taikka säätiöiden hoitamat tai säätiömuotoiset oppilaitokset voivat osallistua julkisten oppilaitosten tapaan kansainvälistymisprosesseihin ilman mitään perusteettomia rajoituksia ja jotta ne voivat hyötyä täysimääräisesti niitä tukevista toimista.

28.

muistuttaa, että yhteiseen strategiakehykseen kuuluvista rahastoista osarahoitusta saavien toimintojen, investointien ja muiden hankkeiden tapauksessa on tärkeää huomioida myös tarve edistää korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymistä ottaen huomioon korkea-asteen oppilaitosten tarpeet ja todelliset mahdollisuudet.

29.

suosittaa erityisesti ehdokasmaiden kohdalla, että liittymistä valmistelevaa rahoitusta käytetään myös edistämään korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistymistä.

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kansainvälistysstrategioiden toteuttaminen parantaisi muista jälkeen jääneiden alueiden mahdollisuuksia ja että kansainvälistymisessä pidemmälle kehittyneet oppilaitokset sisällyttäisivät strategioihinsa myös osaamisen siirtämisen niille korkea-asteen oppilaitoksille, joiden kansainvälistymismahdollisuudet ovat toistaiseksi heikommat.

31.

kehottaa neuvostoa hyväksymään pikaisesti Euroopan komission ehdotuksen uudelleenlaadituksi direktiiviksi maahanmuuttoa, muuttamista ja viisumeita koskevista toimista, jotta mahdollistettaisiin tutkimuksen, innovoinnin ja korkeakoulutuksen alalla tehtävä erityinen, joustava ja avoin kansainvälinen yhteistyö, joka tarjoaisi riittävän turvan ja olisi samalla tehokasta, helppoa ja nopeaa. Tämä säädös olisi sen jälkeen saatettava ajoissa voimaan jäsenvaltioissa ja pantava täytäntöön yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/20


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Avoin koulutus”

2014/C 126/06

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Johdanto

1.

Alueiden komitea on tyytyväinen komission tiedonantoon aiheesta ”Avoin koulutus” ja katsoo, että nyt on oikea aika edistää korkealaatuisia ja innovatiivisia opetusmenetelmiä ja oppimismuotoja uuden tekniikan ja digitaalisen sisällön avulla. Komission tiedonannossa käsiteltävien toimien yleistavoite on tulosten parantaminen ja tavoitteiden saavuttaminen entistä paremmin muun muassa motivaation parantamisen ja oppimisprosessien tehostamisen avulla.

2.

Tiedonannossa käsiteltävät prioriteetit koskevat pääasiassa

avoimia oppimisympäristöjä, joissa hyödynnetään uusia oppimis- ja opetusmahdollisuuksia ja -muotoja digitaaliseen maailmaan valmistautumiseksi ja joissa on alan hallitsevia opettajia.

avoimia oppimisresursseja eli tiedon, opetusmateriaalin ja muun verkosta saatavan tuen saatavuuden parantamista.

verkostojen ja eri toimijoiden ja sidosryhmien yhteisten ponnistelujen edistämistä, jotta voidaan selventää nykytilannetta sekä tukea ja edistää tieto- ja viestintätekniikan tehokkaiden markkinoiden osatekijöitä.

3.

Alueiden komitea yhtyy komission ajatukseen, että ”avointen teknologioiden ansiosta kaikki yksilöt voivat oppia missä tahansa, milloin tahansa, millä tahansa välineellä ja kenen tahansa tuella”. Komitea korostaa kuitenkin tämän edellyttävän, että paikallis- ja aluetaso osallistuu aktiivisesti ja jo alkuvaiheessa tähän prosessiin.

4.

Alueiden komitea on yhtä mieltä komission päätelmistä, joiden mukaan

oppilaitosten puite-edellytyksiä on muutettava siten, että tulee mahdolliseksi ottaa käyttöön tieto- ja viestintätekniikkaa sisältäviä oppimismuotoja ja avoimia oppimisympäristöjä esimerkiksi kokeita ja arviointia varten.

opettajankoulutusta tulee ajantasaistaa, ja sen tulee sisältää ”digitaalista pedagogiaa”.

digitaaliset taidot ovat muutakin kuin kyky käsitellä tietokonetta täysin teknisesti: kyse on pitkälti kyvystä käyttää sitä luovasti ja kriittisesti.

vapaiden ja laadukkaiden oppimismenetelmien saatavuus on kulmakivi, mutta samalla on ratkaistava rajatylittävät tekijänoikeuskysymykset.

laajakaistan strateginen kehittäminen on avainkysymys.

5.

Avointen oppimisresurssien (1) saatavuuden tukeminen on suuri haaste. Tällainen kehitys on jo käynnissä. On kuitenkin tarpeen tutkia tarkoin, miten se voidaan toteuttaa järjestelmällisesti siten, että se kattaa kaikki eikä vain niitä, jotka omaehtoisesti kiinnostuvat asiasta.

6.

Suuri haaste on niin ikään saada koulutuksen tarjoajat, opettajat ja opiskelijat hankkimaan digitaalisia taitoja ja kehittää sitä kautta opetus- ja oppimismenetelmiä. Tätä kehitystä tulee tukea, aktivoida ja vauhdittaa. Jo nyt on olemassa opetusmalleja, jotka on kehitetty opettajien ja koulunjohtajien tueksi digitaalisen oppimisen alalla.

7.

Alueiden komitea ei kyseenalaista sitä, että kehitys itsessään luo uusia teknisiä mahdollisuuksia ja että niitä hyödyntävät ihmiset, jotka itse omaksuvat kehityksen omaehtoisesti ja nopeasti. EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason tehtävä on alueiden komitean näkemyksen mukaan pyrkiä siihen, että järjestelmät ovat kestäviä ja varmoja ja että ne tulevat osaksi koko koulutusjärjestelmää, sekä edistää sitä, että niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty kulloisessakin koulutustilanteessa. Kaikilla ei ole samanlaisia valmiuksia hyödyntää teknisiä mahdollisuuksia, ja siksi on harkittava erityisiä toimia, jotteivät erot eri ryhmien välillä kasva.

8.

Tällaiset toimet tulee toteuttaa järjestelmällisesti ja jäsennellysti, jotta ne hyödyttävät kaikkia riippumatta sellaisista tekijöistä kuin koulu, koulumuoto, koulutustilanne, sukupuoli, ikä, sosiaalinen tausta, etninen tausta ja asuinpaikka. Lisäksi tekniikkaa tulee käyttää siten, että kunnioitetaan ihmisten yksityisyyttä ja yhteisiä arvoja. Kun otetaan käyttöön uutta teknologiaa opetustarkoituksiin ja kun kehitetään innovatiivisia opetus- ja oppimismuotoja, on välttämätöntä varmistaa yksityisyyden sekä opettajan haltuunsa saamien henkilötietojen suoja.

9.

Digitaaliset valmiudet – kuten komissio korostaa – käsittävät hyvin paljon muutakin kuin kyvyn käsitellä tietokonetta teknisesti. Niihin kuuluu muun muassa kyky suhtautua kriittisesti ja harkitsevasti saatavilla olevaan tietoon sekä interaktiivisten välineiden vastuullinen käyttö. Lisäksi kiinnostus osallistua kulttuurisiin, sosiaalisiin ja/tai ammatillisiin yhteisöihin ja verkkoihin tukee tätä perustaitoa.

10.

Yksi komission aloitteen päätavoitteista on, että Euroopassa käynnistetään perusteellinen keskustelu avointen oppimisresurssien tarjonnasta ja kehitetään uusia innovatiivisia ja entistä tarkoituksenmukaisempia tapoja oppia uuden teknologian avulla sekä ottaa vaarin sen tarjoamista uusista mahdollisuuksista hyödyntää tämän tyyppiseen oppimiseen liittyviä yhteyksiä ja verkostoja.

11.

Alueiden komitea kannattaa tätä lähestymistapaa ja katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli infrastruktuurin kehittämiseen liittyvien eri toimien levittämisessä ja niiden täytäntöönpanossa sekä keskustelujen ja pohdintojen virittämisessä aiheesta. Toimia tulee sen vuoksi toteuttaa kaikilla hallintotasoilla: EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla.

12.

Tällainen kehitys koskee vahvasti paikallis- ja aluetasoja, sillä ne ovat sekä yhteiskunnallisia toimijoita että koulutuksen tarjoajia. Ne tarvitsevat myös hyvin koulutettuja kansalaisia, joilla on työ- ja yhteiskuntaelämässä tarvittavat taidot, jotta ne voivat kehittyä jatkuvasti ja säilyttää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden.

13.

Pohdittaessa uuden teknologian hyödyntämistä painopiste tulee siirtää yksinomaisesta yksittäisten opettajien tietotekniikkataitojen ja asenteen tarkastelusta opettajien toimintaolosuhteisiin kokonaisuudessaan. Opetusviranomaisiin on syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, koska ne voivat opetussuunnitelmien ja -politiikkojen kautta edistää tietotekniikan hyödyntämistä oppimisessa.

Innovatiivisia lähestymistapoja oppimiseen

14.

Komission tiedonannossa korostetaan, että alan kehitys Euroopassa ei ole riittävän ripeää ja että Eurooppa on vaarassa jäädä muiden maailman alueiden kehityksestä jälkeen. Sen vuoksi komitean mielestä on erittäin aiheellista analysoida tarkemmin, millaisten tekijöiden ansiosta esimerkiksi USA ja tietyt Aasian maat onnistuvat panostamaan menestyksekkäästi tietotekniikkaperustaisiin strategioihin koulutuksen uudistamiseksi.

15.

kannattaa komission ehdotusta käyttää Erasmus+- ja Horisontti 2020 -ohjelmia koulutuksen tarjoajien tukemiseksi kehitettäessä uusia liiketoiminta- ja koulutusmalleja sekä käynnistettäessä toimia innovatiivisten opetus- ja oppimismenetelmien tutkimiseksi, opinto-ohjelmien kehittämiseksi ja taitojen arvioinniksi.

16.

Innovatiivisten oppimismenetelmien menestyksekkäässä hyödyntämisessä on alueiden komitean mielestä keskeistä, että kehitetään oppimistulosten arviointiperusteita, jotka vastaavat uusia oppimismuotoja ja -mahdollisuuksia. Komissio on myös aiemmin käsitellyt kysymystä. (2)

17.

Tutkimukset ovat osoittaneet selvästi, että koulutus suunnataan tietoisesti tai tiedostamatta siihen suuntaan, mitä kuulustellaan eli ”siihen mitä tulee kokeeseen”. Jos jäsenvaltioissa käytetyt kokeet ja tentit säilytetään tavanomaisen muotoisina, uusien taitojen saavuttamisesta ei yksinkertaisesti tule kovinkaan tehokasta. Monissa aivan liian perinteisissä koulutusympäristöissä tietotekniikan ja älypuhelimien käyttöä pidetään huijaamisena.

18.

Valmiuksien arvioinnin uudet muodot tulee usein irrottaa kouluaineiden perinteisestä luokittelusta, ja arviointiin tulee sisällyttää avaintaitojen kehittämisedellytyksiä koskevia tavoitteita.

19.

Alueiden komitea pitää tarpeellisena kääntää suuntaus pois perinteisistä, opetusjakson lopuksi järjestettävistä kokeista, joita mahdollisesti hallinnoidaan tietokoneiden avulla, ja painottaa pikemminkin kokeita, joiden avulla oppilasta seurataan koko oppimisprosessin ajan ja jotka heijastavat dynaamisia muutoksia ja voivat antaa jatkuvasti palautetta väärin ymmärretyistä asioista ja tehdyistä virheistä. Oppilaiden työskennellessä digitaalisissa ympäristöissä voidaan luoda välineitä, joiden avulla voidaan kerätä jatkuvasti tätä tietoa ja antaa tehokasta palautetta. Jäsennellymmän ja avoimemman palautteen mahdollisuuden ansiosta opettajat voivat seurata helpommin jokaista oppilasta ja ryhtyä ajoissa tarvittaviin toimiin; tätä korostetaan myös komission asiakirjassa.

20.

Huomattakoon tässä yhteydessä myös komission ehdotus tutkia ja testata – yhteistyössä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa – digitaalisten valmiuksien hankkimisen puitteita sekä opiskelijoiden, opettajien ja oppilaitosten itsearvioinnin välineitä. Myös tältä osin alueiden komitea painottaa olevan tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaiset – jotka toimivat itse paikalla – otetaan heti alkuvaiheessa mukaan prosessiin ja että ne pääsevät kehitys- ja muutosprosessien ytimeen.

21.

Alueiden komitean mielestä komissiolla tulee olla tärkeä rooli muun muassa siinä, että tuetaan eri tavoin oppimista yli valtiollisten ja kielirajojen uutta teknologiaa sekä luovia ja innovatiivisia oppimismenetelmiä hyödyntämällä. Se motivoi ja edistää usein vieraiden kielten oppimista, mutta sen tulee yhtä lailla kattaa yhteiskunnalliset aineet, kulttuuriaineet, taiteet ja luonnontieteet.

22.

Jäsenvaltioiden ja koulutuksen tarjoajien tärkeä tehtävä on edistää innovatiivisia opetus- ja oppimisympäristöjä muun muassa unionin rakenne- ja investointirahastojen avulla. Samanaikaisesti jäsenvaltiotasolla tai muulla lainsäädäntöä antavalla tasolla täytyy usein selvittää, mitkä kouluopetuksen vaatimukset haittaavat muilla tavoin kuin perinteisessä luokkahuoneympäristössä tapahtuvaa oppimista ja osaamisen siirtämistä. On mahdollista, että tämänkaltainen selvitys johtaa koulutusjärjestelmien (ja niitä koskevien vaatimusten) uudelleenjärjestelyyn nykyaikaisten teknisten välineiden hyödyntämisen edistämiseksi oppimisessa ja opetuksessa sekä tarkastus- ja arviointitoimissa.

23.

Alueiden komitea painottaa, että aluekehityksen näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, ettei digitaalista epätasapainoa, joka tieto- ja viestintäteknisten välineiden saatavuuden osalta vähenee vähitellen, seuraa vastaavanlainen epätasapaino välineiden käytössä. Tarvitaankin täydentäviä ohjelmia eritoten maaseutualueilla tai epäedullisessa asemassa olevien ryhmien keskuudessa niin kutsutun toisen digitaalisen kuilun ehkäisemiseksi tai, mikäli sellainen on jo havaittavissa, jälkeenjääneisyyden kiinni kuromiseksi.

24.

Monet tietotekniikkaan perustuvista oppimismuodoista ovat nykyään käytössä korkeakoulu- ja yliopisto-opetuksessa. Juuri siellähän opiskelija on usein jo hankkinut taitoja ottaa itse vastuuta, etsiä tietoa ja työstää sitä. Nykyään on tarjolla mahdollisuuksia opiskella ja saada todistus aivan ilmaiseksi Stanfordista, MIT:sta tai Harvardista ilman kattavia sisäänpääsy-, suoritus- tai valintasääntöjä. Tämä miljoonien opiskelijoiden tulva muuttaa perusteellisesti tavanomaista yliopistomallia.

25.

Alueiden komitealle tärkeä kysymys on, saavatko tietyt arvostetut yliopistot, jotka sijaitsevat useimmiten anglosaksissa maissa, korkeakoulualalla määräävän aseman 15 vuoden kuluessa ja saatetaanko monia leimallisesti kansallisia tai alueellisia korkeakouluja pitää vähemmän houkuttelevina, vai jääkö ilmiö vain marginaaliseksi.

26.

Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa eri oppialoihin vaihtelevassa määrin. Selvästi maakohtaiset aineet ja koulutusalat, kuten oikeustiede ja opettajankoulutus, joissa sekä opetussisällön että oppikirjojen lähtökohta on pitkälti maakohtainen, ovat todennäköisesti vähemmän alttiita kuin aineet, jotka ovat luonteeltaan kansainvälisiä kuten monet tekniset ja luonnontieteelliset oppialat, lääketiede ja nykykielet.

27.

Pk-yrityksillä on yhä merkittävämpi rooli eurooppalaisen samoin kuin alueellisen ja paikallisen kasvun kannalta. Maailmanlaajuinen kilpailu ja teknologian tarjoamat uudet mahdollisuudet muuttavat tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia.

28.

Sekä organisaatioiden että ihmisten täytyy yhä useammin suuntautua uudelleen eli oppia uutta ja oppia lisää pärjätäkseen tulevaisuudessa. Sen vuoksi yritysten ja alueiden on yhä enemmän syytä kehittää innovatiivisia tapoja varmistaa tuleva ammattipätevyydestä huolehtiminen. Suurimpana esteenä pidetään oikeanlaisten tietojen ja taitojen puutetta. Alueiden komitean mielestä avoimen koulutuksen, esimerkiksi internetkurssien, avoimen saatavuuden lisääminen voisi olla merkittävä keino näiden esteiden poistamiseksi.

29.

Alueiden komitean näkemyksen mukaan tarvitaan erityistoimia nuorimpien oppilaiden kehityksen järjestelmälliseksi ja kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi. Tutkimusten mukaan pienet lapset voivat täysin vaivatta oppia käyttämään sähköisiä lukulaitteita. Tällöin saadaan myös kokemusta siitä, miten opetus ja oppiminen nykyaikaisen digitaaliteknologian avulla voi tukea nuorimpia oppilaita.

30.

Päätavoitteena on tukea entistä paremmin oikeanlaisten ja toisiinsa liittyvien taitojen kehittämistä muun muassa siten, että lapset oppivat olemaan aloitteellisia, ohjaamaan omaa oppimistaan ja tekemään itsearviointeja. Tällä alalla on jo tehty hyviä aloitteita, mutta alueiden komitea tähdentää sellaisten toimien tarvetta, joiden avulla kaikki oppilaat pääsevät hyötymään niistä.

31.

Euroopassa vallitsee yleisesti ottaen voimakas suuntaus muuttaa jo harvaan asutuilta alueilta, maaseudulta sekä pienistä ja keskisuurista kaupungeista suurkaupunkialueille. Komitea katsoo, että tulee tutkia tarkemmin, miten uusi teknologia voi erityisesti tukea oppimista, tiedonhakua, viestintää ja verkostojen rakentamista harvaan asutuilla alueilla, joilla oppilasmäärät pienenevät, kouluja saatetaan lakkauttaa ja koulumatkoista saattaa näin tulla pitkiä. Uusi teknologia tuskin pystyy korvaamaan paikalla olevia koulutettuja opettajia, mutta tulee pohtia, miten tietotekniikan ja asianmukaisesti varustettujen opettajien avulla voidaan saada aikaan tarkoituksenmukainen, laaja ja korkealaatuinen opetustarjonta ja levittää asiasta tietoa.

32.

Alueiden komitea kiinnittää huomiota myös aikuisopetusmahdollisuuksiin, joita voidaan tukea ja kehittää mainituin keinoin. Alueiden komitean näkemyksen mukaan uuden teknologian ja uuden pedagogiikan tarjoamat edellytykset luovat uusia mahdollisuuksia kehittää entistä joustavampia aikuisoppimisen muotoja siten, että aikuiset voivat yhdistää eri koulutustasojen opintoja ja voivat näin hankkia työelämässä tarvittavan pätevyyden nopeammin ja riippumatta asuinpaikastaan alueella.

33.

Tätä prosessia puolestaan voidaan edistää, jos paikallisesti ja/tai alueellisesti voidaan tarjota mahdollisuuksia tukea ihmisiä opintosuunnitelmien laatimisessa, tarjota apua sellaisissa kysymyksissä kuin validointi ja opinnonohjaus sekä mahdollistaa virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella tai muussa maassa hankittujen pätevyyksien tunnustaminen esimerkiksi validoinnin muodossa. Tilanne tulee kuitenkin selvittää, jotta voidaan poistaa jäsenvaltion sääntelyjärjestelmän mahdolliset esteet ja tarjota eri toimijoille – esimerkiksi korkeakouluille – kannustimia tehdä yhteistyötä ja osallistua.

34.

Lisäksi tulee tutkia, miten digitaalitekniikan ja internetin avulla hankittujen valmiuksien tunnustaminen voidaan dokumentoida validoimalla samaan tapaan kuin jo kehitetyissä kansallisissa ja Euroopan tason välineissä. Tätä varten on ensisijaisen tärkeää, että luodaan todellinen taitojen ja tutkintojen eurooppalainen alue. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota esittämään pikaisesti konkreettisen ehdotuksen asiasta.

35.

Alueiden komitea tähdentää, että tuloksekas oppiminen tietotekniikan yhdennetyn hyödyntämisen avulla tarjoaa edellytykset sille, että opiskelijat voivat paremmin vastata tämän ja huomispäivän työelämän tarpeisiin ja kysyntään. Tämä seikka on erittäin tärkeä paikallis- ja aluetasolle.

36.

Oppimisen uudet muodot luovat myös uusia ja erilaisia osaamisprofiileja, jotka ovat usein koulutuksen perinteisen toteuttamismallin ja dokumentoinnin sekä perinteisten koemuotojen vastaisia. Tämä merkitsee, että saattaa olla tarvetta kehittää ja edistää asian ymmärtämistä työelämässä. Alue- ja paikallistaso voi osallistua tähän aktiivisesti tukemalla työnantajia ja paikallisia tai alueellisia työelämän edustajia.

Tiedon saatavuus – mahdollisuudet hyödyntää avointa tietoa

37.

Alueiden komitea korostaa, että vapaasti saatavat ja laadukkaat opetusmenetelmät ovat tuloksekkaiden oppimisympäristöjen kulmakivi. Komission tiedonannon mukaan on tärkeää, että tarjotaan tietoa, joka on avointa, eli että sitä tarjotaan välineillä, jotka ovat kaikkien saatavilla.

38.

Alueiden komitea painottaa komission tavoin, että kyse ei ole puhtaasta etäopetuksesta sen perinteisessä muodossa. Sen sijaan tarjotaan koulutusresursseja yhdessä tavanomaisten opetusmenetelmien kanssa, mikä mahdollistaa suoran opetuksen ja verkko-opiskelun yhdistämisen. Asiasta järjestetyn julkisen kuulemisen mukaan tällainen koulutus on vielä aivan liian hajanaisesti ja epäjohdonmukaisesti hyödynnettyä.

39.

Lähtökohta on, että oppilailla ja opettajilla on mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan nykyaikaisia välineitä. Alueiden komitean näkemyksen mukaan laajakaistayhteyden saatavuus on tärkeää, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua. Kuten muun muassa OECD:n raporteissa todetaan, tietokone itsessään merkitsee yhä vähemmän, kun taas internetyhteys merkitsee yhä enemmän. (3) Tältä osin tilanne ei ole erilainen vain eri jäsenvaltioiden välillä, vaan merkittäviä eroja esiintyy myös jäsenvaltioiden sisällä.

40.

Alueiden komitea pitää välttämättömänä, että kehityksestä jälkeen jääneitä alueita voidaan tukea, jotta kaikilla opiskelijoilla on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää tekniikkaa. Strategisesta laajakaistan käyttöönotosta tulee avainkysymys. Sen ulkopuolelle jäävillä alueilla ja seuduilla nuoret jäävät syrjään uusista oppimismahdollisuuksista ja demokratiakasvatuksesta, joita muutoin on mahdollista kehittää. (4)

41.

Alueiden komitea on täysin yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kaikissa kouluissa ja parhaassa tapauksessa myös kaikissa luokkahuoneissa tulee olla yhteydet laajakaistaverkkoon ja mahdollisuus käyttää avoimia digitaalisia oppimateriaalikirjastoja. Tämän edistämiseksi tulee hyödyntää rakenne- ja investointirahastojen varoja. Komitea on jo aiemmin todennut, että tietotekniikkaratkaisujen laaja-alainen käyttö korkeakoulutusta tarjoavien keskuudessa voi lisätä korkeakouluopiskelijoiden määrää harvaan asutuilla seuduilla, saaristossa, vuoristoalueilla ja syrjäseuduilla. (5)

42.

Alueiden komitea korostaa, että nykyajan teknologia ei kuitenkaan riitä, ellei sitä yhdistetä nykyajan pedagogiikkaan. Tiedosta vallitsevan perinteisen käsityksen mukaan tietämyksen määrä lisääntyy, kunhan vain tietoa on enemmän saatavilla. Tämän näkemyksen mukaan vastuu tietämyksestä lankeaa oppilaille itselleen. Se ei ole toimiva lähestymistapa. Onkin tärkeää, että pidetään erillään tiedon saatavuus ja sen muuntaminen tietämykseksi, mikä tapahtuu aina ihmisessä itsessään.

43.

Tällainen muuntaminen riippuu suuresti yksilön omista edellytyksistä, jo omaksutusta tietämyksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Mahdollisuuksia digitaaliseen oppimiseen ja siihen mukautettuun opetustyöhön tuleekin tarkastella tämän pohjalta. Uuden tekniikan avulla voidaan tarjota oppimisen eri muotoja, jotka sopivat oppilaan/opiskelijan omaan oppimistapaan. Kaikkia oppimistyylejä voidaan tukea digitaalitekniikan avulla huomattavasti aiempaa enemmän.

Selvitettäviä oikeudellisia kysymyksiä

44.

Niin kutsuttujen pilvipalvelujen käytöstä tulee yhä tavallisempaa monilla aloilla ja etenkin tietojen suoran varastoinnin alalla. Tässä on kyse siitä, että palveluntarjoaja tarjoaa yrityksille ja organisaatioille tietyn määrän tallennustilaa, johon niillä on pääsy internetin kautta. Eri tyyppisiä internetejä on ollut olemassa noin kymmenen vuoden ajan. Yksi perusajatuksista on, että käyttäjä ei saa huomata mitään eroa siinä, onko tiedosto tallennettu paikalliselle palvelimelle vai sijaitseeko se yksikössä, joka on tuhansien kilometrien päässä.

45.

Komitea suhtautuu varauksellisesti mahdollisuuksiin tallentaa henkilö- ja oppilastietoja yksityisten, usein toisella puolella maailmaa olevien toimijoiden tiedostoihin. Kysymys on, ovatko nämä yritykset valmiita tekemään käyttösopimuksia monien paikallisten, alueellisten tai valtion viranomaisten kanssa eri maissa. Komitea toivoo tältä osin komissiolta aiempaa yhdennetympää lähestymistapaa.

46.

Tähän liittyvä kysymys on, kuka omistaa oikeudet aineistoon, jota oppilaat ja opettajat tuottavat koulun toiminnan puitteissa ja sen ulkopuolella. Yhä useammat alkavat luoda omia resurssejaan oppimista varten sen aineiston lisäksi, mitä muut ovat tuottaneet ja mitä voidaan muokata. Itse tuotetun aineiston määrä kasvaa monesta syystä ja muun muassa siksi, että laitteet, esimerkiksi tietokoneet, videokamerat ja digitaaliset kamerat, tulevat yhä halvemmiksi.

47.

Välineistöä on lisäksi yhä yksinkertaisempaa käyttää, ja samanaikaisesti käyttäjien taidot lisääntyvät. Lisenssimenettelyjen avulla omaa aineistoa tuottaneet voivat valita, mitä oikeuksia he haluavat säilyttää itsellään ja mitä he ovat valmiita luovuttamaan. Tällöin voidaan selvittää digitaaliseen sisältöön, esimerkiksi verkkosivuihin, koulutusmateriaaliin, musiikkiin, filmeihin, valokuviin ja blogeihin, liittyvät lailliset oikeudet. Joskus lisenssit mukautetaan lainsäädäntöön monissa maissa. Alueiden komitean mielestä komission on syytä edistää alalla teknisiä ratkaisuja ja kestäviä puitteita.

48.

Toinen, etenkin paikallis- ja alueviranomaisille tärkeä kysymys on, miten kauan opintosuoritusotteita ja sen kaltaisia asiakirjoja voidaan pitää yleisön saatavilla.

49.

Komitea haluaa vielä ottaa esiin kysymyksen tietojen louhinnasta (data mining) eli miten suhtaudutaan siihen, että yritykset käyttävät oppilaita ja koulun henkilökuntaa koskevia tietoja myydäkseen niitä edelleen.

Koulutusalan yhteistyö, verkostot

50.

Jotta Euroopan eri osien välinen yhteistyö tulee mahdolliseksi, tulee – kuten komitea on edellä korostanut – kiinnittää huomiota heikossa asemassa oleviin osiin, jotta muusta Euroopasta kehityksessä jälkeen jääneet jäsenvaltiot ja alueet voivat kehittää rakenne- ja investointirahastojen tuen avulla paikallisia tietotekniikkainfrastruktuurejaan ja osallistua yhteisiin hankkeisiin muiden Euroopan koulujen kanssa ja jotta niissä voidaan taata avointen oppimisresurssien saatavuus.

51.

Useimpien ihmisten tietämysprosessi syvenee, jos heille annetaan mahdollisuus tehdä yhteistyötä ja kehittää uusia ajatuksia, kyseenalaistaa ja kritisoida. Juuri tämän tyyppisten pätevyyksien kehittämistä pidetään myös yhä tärkeämpänä nykypäivän ja huomisen työelämää ja yhteiskuntaa varten. Sosiaalisen median, tietokone- ja tv-pelien sekä mediayhteiskunnassa yleisesti lisääntyneen vuorovaikutuksen pohjalta parhaillaan kehitettävien mallien avulla nykyopetukseen tulee alueiden komitean mielestä sisällyttää tällaisia oppimisen foorumeja.

52.

Edellä mainitussa OECD:n tutkimuksessa (6) osoitetaan myös, minkä tyyppinen tietotekniikan käyttö on yleisintä. Opettaja tekee oppilaille tehtäviä ja etsii tietoa verkosta valmistellessaan luentoja ja esityksiä. Huomattavasti harvemmin opettaja on digitaalisesti yhteydessä vanhempiin, arvioi digitaalisesti oppilaiden kehitystä tai arvioi digitaalisia opetusresursseja. Alueiden komitean mielestä tämä osoittaa olevan tärkeää, että tietotekniikan käyttöä opetuksessa lisätään ja kehitetään, etenkin tarjoamalla mahdollisuuksia olla yhteydessä muihin kouluihin sekä niiden opettajiin ja oppilaisiin.

Yhdennettyjä lähestymistapoja

53.

Alueiden komitea pitää tärkeänä, että perustetaan yhteinen eurooppalainen foorumi, joka on avoin eri sidosryhmille. Näin voidaan kehittää mittausvälineitä ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata tarkemmin, miten paljon tieto- ja viestintätekniikan alan edistystä tapahtuu koulutuksen tarjoajien keskuudessa, kouluissa ja muissa oppimisympäristöissä.

Alueiden komitean erityiset painopisteet

54.

Komission tiedonannossa esitetyt kehitystarpeet – tarve edistää laadukkaita ja innovatiivisia oppimis- ja opetusmenetelmiä uuden tekniikan ja digitaalisisällön avulla – vaikuttavat suuresti ja monin tavoin paikallis- ja aluetasoon, koska ne ovat sekä viranomaisia ja koulutuksen tarjoajia ja usein myös järjestäjiä että palvelujen ostajia, joiden edun ja tarpeen mukaista on, että saatavilla on hyvin koulutettua työvoimaa ja hyvin varustautuneita ihmisiä. Tästä huolimatta komission tiedonannossa viitataan vain harvoin paikallis- ja aluetasoon.

55.

Paikallis- ja aluetason tulee osallistua nykyistä enemmän tulevaan työhön, ja ne tulee tunnustaa varauksetta keskustelu- ja toimintafoorumeiksi, kun on kyse tekniikan tarjoamien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä, digitaalitekniikan avulla oppimisesta, innovatiivisten, digitaalitekniikkaan mukautettujen pedagogisten muotojen kehittämisestä sekä avointen oppimisresurssien saatavuuden parantamisesta. Niillä on myös tukitehtävä kehitettäessä verkostoja ja yhteyksiä tällaista oppimista varten.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Avoimet oppimisresurssit (Open Education Resources, OER) ovat Unescon vuonna 2002 antaman määritelmän mukaan opetus-, oppimis- tai tutkimusmateriaaleja, jotka ovat julkisesti saatavilla tai jotka julkaistaan tekijänoikeuslisenssillä, jonka puitteissa niitä voidaan vapaasti käyttää, mukauttaa ja jaella. Avoin oppiminen on laajempi käsite, jolla tarkoitetaan sellaisia käytäntöjä ja järjestelyjä, joilla halutaan poistaa esteitä koulutukseen pääsyltä. Avoimet oppimisresurssit ovat osa avointa oppimista, joka on edennyt vahvasti tieto- ja viestintätekniikan käytön myötä.

(2)  COM(2012) 669 final.

(3)  OECD (2012) Connected minds. Technolology and Today’s learners. (Pariisi).

(4)  CdR 3597/2013, CdR 2414/2012.

(5)  CdR 2392/2012.

(6)  OECD (2012) Connected minds. Technolology and Today’s learners. (Pariisi).


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/26


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Terveyserot Euroopan unionissa”

2014/C 126/07

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Johdanto

1.

suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen (1) vuonna 2009 annetun tiedonannon (2) täytäntöönpanon edistymisestä. Tiedonannossa esitettiin suunnitelma terveyserojen vähentämiseen tähtäävien toimien toteuttamiseksi. Komitea pitää kertomusta seikkaperäisenä ja tiedostaa, että kyseessä on väliraportti, mutta katsoo, että olisi tärkeää korostaa, miten hyvin tietyissä toimissa on onnistuttu, ja priorisoida ne toimet, joita on jatkettava ja jotka on saatettava päätökseen.

2.

katsoo, että yksittäisten ihmisten ja väestön terveys ja hyvinvointi ovat ihmisten tärkein voimavara. EU:n perusoikeuskirjan 35 artiklasta huolimatta komitea pitää jäsenvaltioiden välisten ja sisäisten terveyserojen laajuutta haasteena, joka koettelee EU:n sitoutumista solidaarisuuteen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ihmisoikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseen.

3.

tiedostaa, että terveydentilaan vaikuttavat hyvin monet erilaiset henkilökohtaiset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät tekijät ja että yksittäisten ihmisten ja väestön terveys määräytyy näiden tekijöiden vuorovaikutuksen mukaan. Terveydellinen eriarvoisuus juontuu suurelta osin sosioekonomisesta huono-osaisuudesta, ja lisäksi terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat myös suoraan kaikkien eri tasojen viranomaisten poliittiset päätökset, ihmisten henkilökohtaiset valinnat, jotka koskevat heidän tapaansa elää ja osallistua yhteisönsä toimintaan, sekä biologiset tekijät ja maantieteelliset näkökohdat.

4.

korostaa, että terveyteen vaikuttavien tekijöiden moninaisuuden vuoksi terveyssektori ei pysty vähentämään terveyseroja yksin. Erojen vähentäminen vaatii kaikkien niiden tahojen toimia, jotka työskentelevät terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, ja edellyttää yhdennettyjä ja koordinoituja koko hallinnon kattavia suunnitelmia, terveysnäkökohtien huomioon ottamista kaikessa politiikassa ja yhteiskunnan entistä laajempaa osallistumista. Komitea tähdentää, että tämän edistämiseksi ja toteuttamiseksi tarvitaan poliittista ja organisatorista johtoa, joka on sitoutunut puuttumaan terveydelliseen eriarvoisuuteen strategisin keinoin.

5.

toteaa terveydenhuoltojärjestelmien olevan hyvin erilaisia eri puolilla EU:ta mutta korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli julkisten terveyspalveluiden tarjoamisessa, terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisemisessä. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset hoitavat esimerkiksi työllisyys-, asunto-, liikenne- ja ympäristöpolitiikkaan, suunnitteluun ja yleiseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joten ne ovat keskeisiä toimijoita edistettäessä kansanterveyttä ja vähennettäessä terveyseroja. Komitea katsoo, että terveyserojen vähentämiseksi välttämättömien monialaisten lähestymistapojen kehittäminen ja toteuttaminen ja tulosten havainnollistaminen voi usein olla tarkoituksenmukaisempaa ja tehokkaampaa juuri paikallis- ja aluetasolla.

6.

pelkää vallitsevan taloustilanteen olevan merkittävä uhkatekijä, sillä terveydenhuollon määrärahojen leikkaukset yhdessä väestön ikääntymiseen liittyvien, moninaisen aineiston selvästi osoittamien haasteiden kanssa vaikeuttavat terveyspalveluiden rahoittamista entisestään. Monien jäsenvaltioiden viranomaisten on uudistettava terveydenhuoltojärjestelmiään niiden tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseksi, ja terveyserojen vähentämistä on tässä yhteydessä pidettävä välttämättömänä askeleena.

7.

panee merkille kertomuksessa todettavan yksinkertaisesti, että ”tietyt terveyserot liittyvät eri puolilla EU:ta tarjottavien terveyspalveluiden laadun ja tehokkuuden eroihin” (3). Komitea katsoo, että samassa yhteydessä julkaistava Michael Marmotin selvitys Report on Health Inequalities in the EU  (4) on saattanut vahvistaa tätä näkemystä ja auttaa kertomuksen päätelmien kohdentamisessa.

Tilasto- ja muuta tietoa terveyseroista

8.

pahoittelee, että kertomuksessa vahvistetaan jäsenvaltioiden sisällä ja välillä olevan edelleen merkittäviä ja kohtuuttoman suuria terveyseroja. Muutamien indikaattoreiden osalta eriarvoisuus on viime vuosina vähentynyt, mutta toisten osalta tilanne on säilynyt ennallaan ja muutamien osalta taas huonontunut. Komitea kiinnittää huomiota etenkin terveiden elinvuosien määrän erittäin suuren vaihteluun: jäsenvaltioiden väliset erot ovat suurimmillaan lähes 19 vuotta. Elinajanodote voi siis nousta, mutta samalla ihmiset kärsivät kauemmin kroonisista sairauksista.

9.

on tyytyväinen siihen, että kuolleisuusasteet ovat laskeneet ja elinajanodote on noussut. Tätä edistystä uhkaa kuitenkin lihavuuteen, diabetekseen ja liikunnan puutteeseen liittyvien kielteisten kehityssuuntausten lisääntyminen. Kroonisten sairauksien ilmaantuvuuden ennustettu kasvu antaa aihetta odottaa sairaalloista ja kalliiksi käyvää tulevaisuutta, jos asiaan ei puututa.

10.

toteaa, että terveyspalveluiden saantia haittaavat esteet (muun muassa kustannukset, etäisyydet ja odotusajat) ovat muutamissa jäsenvaltioissa erittäin suuria. Lisäksi potilaan saaman hoidon laji ja laatu riippuvat usein siitä, mitä palveluita hänen asuinpaikkakunnallaan on tarjolla. Komitea kiinnittää huomiota niihin yhteiskunnallisiin hyötyihin, joita voidaan saada, kun kannustetaan lääkäreitä ja palveluntarjoajia asettautumaan epäedullisessa asemassa oleville ja syrjäisille alueille.

11.

katsoo, että terveyserojen poistamisessa keskeisenä vaatimuksena on, että tasoittaminen tapahtuu kautta linjan pyrkien ylöspäin (levelling up) ennemmin kuin tilastollisen keskiarvon suuntaan (levelling out), jotta kaikkien väestönosien terveyttä voidaan parantaa samalle tasolle kuin yhteiskunnan terveemmällä osalla, kun otetaan huomioon terveyden sosiaalinen gradientti.

Solidaarisen terveydenhuollon toteuttamisen edistyminen

12.

suhtautuu myönteisesti terveydellistä eriarvoisuutta koskevaan yhteiseen toimintaan, joka kattaa vuodet 2011–2014 ja johon osallistuu 15 jäsenvaltiota. Komitea kannattaa aloitteen jatkamista sekä laajempaa sitoutumista ja aloitteen parempaa kohdentamista, kun ajatellaan tarvetta pitää asiaa jatkossakin etualalla ja tukeutua jo saavutettuihin tuloksiin. Lisäksi komitea kehottaa harkitsemaan nykyistä joustavampia yhteisrahoitusmekanismeja yhteisen toiminnan mukaisten toimien toteuttamiseksi.

13.

kehottaa ottamaan käyttöön ja toteuttamaan tarkoituksenmukaisesti rahoitettuja, kokonaisvaltaisia monialaisia strategioita asianmukaisilla hallintotasoilla, sillä terveyserojen vähentäminen edellyttää väistämättä sitoumuksia monilta eri ministeriöiltä ja hallintotasoilta, jotka kilpailevat usein resursseista ja joilla on monesti omat eriytyneet näkökulmansa asioihin. Valtakunnalliset strategiat voivat vaikuttaa alue- ja paikallistason strategioiden kehittämiseen ja päinvastoin.

Tieto- ja tietämyspohjan parantaminen

14.

tukee käynnissä olevia ohjelmia, joiden avulla levitetään tietoa tuloksekkaista hankkeista ja pyritään siten kuromaan umpeen tiedemaailman, politiikan ja käytännön välistä kuilua ja kannustamaan vastaavanlaisten hankkeiden toteuttamiseen. Poliittisten päätöksentekijöiden ja lääkäreiden kohtaaman tietotulvan vuoksi olisi kuitenkin keskityttävä esittämään asiat selkeällä ja ytimekkäällä tavalla. Komitea kehottaa erityisesti muotoilemaan viestit nykyistä ytimekkäämmin ja esittämään niiden tueksi hyviä esimerkkejä ja suosittaa lisäksi yhden keskeisen tiedonhakuportaalin kehittämistä ja tukemista.

15.

on tyytyväinen Euroopan komission, kansainvälisten järjestöjen ja julkisten osapuolten merkittäviin yhteistyötoimiin ja suosittaa mahdollisimman tiivistä kumppanuutta WHO:n Euroopan aluetoimiston kanssa toimintalinjojen koordinoinnissa, resurssien jaossa sekä erilaisten aloitteiden, esimerkiksi Terveet kaupungit -ohjelman, WHO:n Regions for Health -verkoston ja maailmanlaajuisen Ikäystävälliset kaupungit ja kunnat -hankkeen, edistämisessä. Lisäksi komitea kannattaa yhteistyön vahvistamista asianomaisten EU:n virastojen työohjelmien avulla.

16.

toteaa, että edistymistä on äärimmäisen vaikea arvioida ilman tarvittavia tietoja, ja kehottaakin kaikkia viranomaisia jatkamaan toimiaan standardoitujen Euroopan unionin keskeisten terveysindikaattoreiden (European Core Health Indicators, ECHI) aikaansaamiseksi. Indikaattorit tulee laatia tiiviissä vuorovaikutuksessa paikallis- ja aluetason edustajien kanssa. Tämän pitäisi mahdollisuuksien mukaan helpottaa valtiotasoa alempien tahojen pyrkimyksiä puuttua terveydelliseen eriarvoisuuteen. Komitea korostaa, että on syytä huolehtia siitä, ettei tiedonkeruusta aiheudu päällekkäisiä hallinnollisia rasitteita, kun ajatellaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä raportointivelvoitteita.

17.

on tyytyväinen terveyserojen tutkimista koskevaan EU:n ohjelmaan ja ehdottaa seuraavia aiheita tuleviksi tutkimuskohteiksi: terveyserojen vähentämiseen tähtäävien toimien tehokkuus; toimintakykyisen elinajan odotteen eroihin liittyvät tekijät; pitkittäistutkimusten analysointi, jotta voidaan ymmärtää paremmin, mikä vaikuttaa terveyseroihin; mielenterveyden indikaattorit; se, miksi eräillä alueilla, missä bkt on suhteellisen alhainen, on hyvät terveysindikaattorit ja päinvastoin.

Koko yhteiskunnan sitouttaminen

18.

toteaa jälleen kerran, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttaminen on olennaisen tärkeää, jotta terveyseroihin voidaan puuttua. Komitea korostaa terveen väestön ja tuottavan, kestäväpohjaisen talouden välistä yhteyttä ja tähdentää, että ylätason tavoitteiden pohjalta on saatava aikaan konkreettisia, mitattavissa olevia tuloksia paikallis- ja aluetasolla.

19.

painottaa, että ihmisten saaminen takaisin työelämään ja terveellisten työpaikkojen takaaminen on ratkaisevan tärkeää kansanterveyden kannalta. Komitea korostaa pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden vähentämisen olevan ensisijainen tavoite, sillä se on edellytys terveyserojen vähentämiselle. Komitea on huolissaan siitä, millaisia välittömiä ja pitkän aikavälin vaikutuksia ihmisten terveyteen ja mielenterveyteen on sillä, että he tuntevat jääneensä syrjään ja kokevat, etteivät voi antaa omaa panostaan yhteiskunnan toimintaan.

20.

korostaa vahvojen sosiaalisten tukiverkostojen tarvetta, sillä perheen, ystävien ja paikallisyhteisön tuella on myönteinen vaikutus terveyteen, myös mielenterveyteen. Tämä pätee erityisesti iäkkäisiin ihmisiin, jotka kärsivät yksinäisyydestä sekä liikkumis- ja kommunikointiongelmista.

21.

katsoo, että koska terveyteen liittyvät viestit jäävät suurella rahalla tehtävän kuluttajatuotteiden ja -palveluiden mainonnan vuoksi taka-alalle ja koska terveystilanteen kohentaminen edellyttää yhä useampien yhteiskunnan toimijoiden panosta, on välttämätöntä saada yksityissektori mukaan toimintaan joko yritysten yhteiskuntavastuuta koskevin aloittein taikka lainsäädäntö- tai verotustoimenpitein. Näin on tarkoitus edistää yhteiskunnan ja terveyden kannalta suotuisampien tulosten saavuttamista, esimerkiksi tuore-elintarvikkeiden haaskauksen vähentäminen, selkeämmät pakkausmerkinnät, energiahinnoittelu.

22.

kannattaa sen analysointia, miten verotuksellisia toimenpiteitä voidaan käyttää pyrittäessä vähentämään tupakkatuotteiden kulutusta, alkoholin väärinkäyttöä sekä tyydyttyneiden rasvojen, sokerin ja suolan liiallista käyttöä jalostetuissa elintarvikkeissa niin, että otetaan paremmin huomioon kustannukset, joita ne aiheuttavat kansanterveyden ja muiden julkisten palvelujen kannalta. Komitea kannattaa myös vastaavia toimenpiteitä, joilla kannustetaan terveellisempiin ruokatottumuksiin ja elämäntapoihin käyttäytymisen muuttamiseksi.

23.

katsoo, että asiaankuuluvissa hallintopolitiikoissa olisi pyrittävä punnitsemaan terveysseikkoja terveysvaikutusten arviointien avulla, jotta voidaan varmistaa, että julkisten toimenpiteiden nettovaikutukset parantavat väestön terveyttä ja hyvinvointia vähentäen samalla terveyseroja.

Muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeiden täyttäminen

24.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että lapsille annetaan parhaat mahdolliset lähtökohdat, sillä terveyserojen vähentämiseen ja terveystulosten parantamiseen voidaan vaikuttaa tehokkaimmin ennen syntymää ja varhaislapsuuden aikana. Komitea suosittaa, että terveyserojen vähentämiseen tähtäävissä ohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota lasten terveyteen, ja korostaa laadukkaiden lastenhoitopalveluiden saatavuuden merkitystä. Tällaiset toimenpiteet tuottavat enemmän tulosta kuin myöhemmin toteutettavat toimet.

25.

kiinnittää huomiota näyttöön perustuvien ja kustannustehokkaiden myönteistä vanhemmuutta koskevien ohjelmien (5) hyviin tuloksiin. Ohjelmien tarkoituksena on tarjota vanhemmille käytännön strategioita oman käyttäytymisensä ja lastensa käyttämisen hallintaan. Komitea kehottaa asettamaan tällaisia ohjelmia yleisemmin saataville ja huolehtimaan siitä, että ne ovat etenkin riskiryhmään kuuluvien lasten ja vanhempien ulottuvilla.

26.

pitää lasten lihavuutta nykyään yhtenä suurimmista haasteista. Sosioekonomiset erot näkyvät jo varhaisessa iässä, ja lapsuusiän ylipaino viittaa vahvasti taipumuksen jatkumiseen myös aikuisiässä, edistää kroonisten sairauksien kehittymistä ja pahentaa niiden seurauksia. Tällä on vakavia vaikutuksia yhtä lailla terveydenhuollon talouteen kuin ihmisten omaan terveyteen. Komitea odottaa kiinnostuneena tilanteen korjaamiseksi ehdotettua Euroopan komission toimintasuunnitelmaa.

27.

toteaa, että WHO:n mukaan noin 60 prosenttia Euroopan sairaustaakasta johtuu seitsemästä suurimmasta riskitekijästä (6). Komitea katsoo, että näiden riskitekijöiden torjuminen ja terveen elinajan odotteen nostaminen etenkin valistuksen avulla ovat avain terveyserojen vähentämiseen, ja kannattaa sitä, että eri ryhmiä lähestytään tieto- ja viestintätekniikan, sosiaalisen median ja roolimallien välityksellä nykyistä kohdennetummin niin, että terveydestä ja terveistä elämäntavoista tiedotetaan ymmärrettävässä ja vakuuttavassa muodossa, sillä pitkän aikavälin terveysvaikutukset eivät välttämättä ole kaikilla päällimmäisenä mielessä.

28.

kehottaa komissiota edistämään terveyskasvatuksesta ja terveiden elämäntapojen edistämisestä sekä alkoholiongelmien, tupakoinnin, epäterveellisen ruokavalion, lihavuuden ja huumeidenkäytön ehkäisemisestä, varhaisesta diagnosoinnista ja hoidosta saatujen kokemusten vaihtoa. Lisäksi komitea kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia edistämään liikunnan harrastamista, terveellisiä elintapoja ja keskeisiin elämäntaitoihin keskittyviä ohjelmia (terveysosaaminen, tieteelliset perustiedot, tiedon suodattaminen, rahankäytön suunnittelun edellyttämä laskutaito jne.) ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin sekä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.

29.

toteaa, että iäkkäiden ihmisten elämään voivat vaikuttaa monet tekijät yhdessä, esimerkiksi alhaiset tulot, krooniset terveysongelmat, yksinäisyys ja liikkumisongelmat, ja että ihmiset elävät yhä kauemmin. Tämän vuoksi komitea pitää aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden saavuttamista erittäin tärkeänä ja tukee kumppanuuteen kuuluvien toimintasuunnitelmien laajaa toteuttamista. Lisäksi komitea haluaa tehdä tunnetuksi Euroopan ikäystävällisistä kaupungeista ja kunnista annettua Dublinin julistusta (Dublin Declaration on Age-Friendly Cities and Communities in Europe  (7)).

30.

korostaa, että terveyseroja vähentävät kansanterveysohjelmat voivat olla kustannustehokkaita. Esimerkkeinä mainittakoon seulonnat ja sairauksien havaitseminen ja hoito niiden riskiryhmien osalta, joilla perintötekijät lisäävät todennäköisyyttä sairastua tiettyihin tauteihin. Tällaiset ohjelmat (joilla esimerkiksi parannetaan pienituloisten naisten mahdollisuuksia osallistua kohdunkaulansyövän seulontoihin) on perusteltua asettaa etusijalle tehokkuussyistä.

31.

tähdentää tarvetta puuttua terveyseroihin paikallistason viranomaisten ja yksiköiden sekä yhteisön kehittämiseen aktiivisesti osallistuvien organisaatioiden kautta, sillä niillä on sekä paras käsitys paikallisten heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeista että parhaat edellytykset huolehtia optimaalisesta osallistumisesta ohjelmiin.

EU:n muun politiikan panoksen tehostaminen

32.

toteaa jäsenvaltioiden olevan vastuussa terveyspalveluiden järjestämisestä ja tarjoamisesta mutta katsoo, että käsiteltävänä olevaa kertomusta ja komission toimia jäsenvaltioiden toiminnan tukemiseksi ja koordinoimiseksi voidaan pitää toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisina. Komitea ymmärtää, että EU:n eri politiikoilla ja rahoitusohjelmilla, jotka koskevat muun muassa sosiaaliasioita, tutkimusta ja innovointia, koulutusta, energia-asioita, maaseudun kehittämistä ja aluepolitiikkaa, voidaan vaikuttaa terveyteen ja terveyttä määrittäviin tekijöihin ja edistää terveyserojen vähentämistä.

33.

on tyytyväinen komission asettamiin temaattisiin tavoitteisiin, joiden avulla menoja voidaan kohdentaa, ja pitää myönteisenä terveyserojen vähentämisen sisällyttämistä Euroopan aluekehitysrahaston investointiprioriteetteihin. Komitea katsoo, että terveysnäkökohtien huomioon ottaminen EU:n eri ohjelmissa ja rahoitusvälineissä on lisäkannustin korkean tason monialaisten strategioiden luomiseksi. Komitea kannattaa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädettyjä asiamukaisia ennakkoehtoja ja katsoo, että niihin pohjautuvia toimintapoliittisia strategiakehyksiä on sovellettava tarkoituksenmukaisella operationaalisella tasolla toivottujen vaikutusten aikaansaamiseksi.

34.

on huolissaan siitä, ettei terveydenhuoltojärjestelmillä kertomuksen mukaan ole valmiuksia toteuttaa investointeja terveyserojen vähentämiseksi. (8) Komitea korostaa, että EU-varojen saamiseksi ja sijoittamiseksi tarvittavien valmiuksien kehittäminen on syytä asettaa ensisijaiseen asemaan, ja kannattaa tästä syystä erilaisten apuvälineiden, esimerkiksi terveydellistä eriarvoisuutta koskevan yhteisen toiminnan yhteydessä laaditun hakuoppaan Applying EU Structural Funds, tekemistä yhä laajemmin tunnetuiksi. Lisäksi komitea toteaa jälleen kerran, että jäsenvaltioissa tarvitaan yhteyspisteitä, ja niistä on tiedotettava hyvin.

35.

korostaa, että on ratkaisevan tärkeää helpottaa paikallisten ja alueellisten terveydenhuoltojärjestelmien ja terveysviranomaisten osallistumista kaikissa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ohjelmasuunnittelun vaiheissa, jotta voidaan varmistaa, että terveyden parantamiseen tähtäävät toimet asetetaan asianmukaisesti etusijalle. Tämä on tärkeää etenkin silloin, kun on kyse toimenpideohjelmien harkinnanvaraisten elementtien soveltamisesta, sillä köyhyyttä esiintyy usein paikoitellen kaikilla alueilla.

36.

on pettynyt siihen, ettei terveyserojen vähentäminen ole oma erillinen tavoitteensa Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmassa. Yleisemmin tarkasteltuna komitea kehottaa huolehtimaan tasapainosta yhtäältä infrastruktuuriin ja toisaalta ehkäisevän terveydenhoidon toimenpiteisiin tehtävien investointien välillä. Infrastruktuuri-investointien osalta olisi niin ikään huolehdittava siitä, että ne jakaantuvat tasapainoisesti suurten sairaalakehityshankkeiden (mikäli ne ovat tukikelpoisia) ja helpommin saatavilla olevien, integroitujen avohoitopalvelujen kesken. Komitea korostaa myös tarvetta arvioida EU-varojen käyttöä ennen kaikkea tehokkuuden, kestävyyden ja investointien tuoton suhteen.

37.

kannustaa viranomaisia ja elimiä käyttämään hyväkseen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymiä (EAYY) kehittääkseen kumppanuuksia, jotta voidaan helpottaa terveyserojen vähentämiseen tähtäävien rajatylittävien hankkeiden toteuttamista. Ne voivat koskea esimerkiksi perusrakenteita ja uusimpien lääketieteellisten laitteistojen käyttöä.

Päätelmät

38.

toteaa väestönkehitykseen liittyvien ja julkistalouksiin kohdistuvien paineiden kasvavan ja suhtautuu myönteisesti aiempaa laajempiin EU:n aloitteisiin, joilla on tarkoitus auttaa jäsenvaltioiden viranomaisia kehittämään kestäväpohjaisia ja tehokkaita terveydenhuoltojärjestelmiä etenkin ehkäisevään terveydenhoitoon tehtävin investoinnein. Näin on tarkoitus vähentää tulevia pitkän aikavälin kustannuksia ja uudistaa terveydenhuoltojärjestelmien rakenteita, jotta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta terveydenhoitoa.

39.

on tyytyväinen terveyserojen vähentämiseen tähtäävissä komission toimissa saavutettuun edistykseen ja painottaa, että lisätoimia tarvitaan kaikilla hallintotasoilla. Esimerkiksi eurooppalainen ohjausjakso tarjoaa mahdollisuuksia korostaa terveyseroihin liittyviä kysymyksiä jäsenvaltioissa. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaisilla on valmiudet ottaa käyttöön ja panna täytäntöön strategioita terveyserojen vähentämiseksi valtiotasoa alempana. Tämä voi tapahtua toteuttamalla näyttöön perustuvia ja kustannustehokkaita toimia ja kohdentamalla resursseja muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.

40.

toivoo voivansa osallistua asiaa koskeviin Euroopan komission aloitteisiin ja on valmis antamaan voimavarojaan tähän tarkoitukseen, koska asia liittyy paikallis- ja alueviranomaisten vastuualueisiin. Pysyäkseen ajan tasalla komitea toivoo, että Euroopan komissio esittää kolmen vuoden kuluessa uuden kertomuksen toimien edistymisestä.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Report on Health Inequalities in the European Union, SWD(2013) 328.

(2)  Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa, COM(2009) 567 final.

(3)  SWD(2013) 328, s. 20.

(4)  Report on Health Inequalities in the EU, M. Marmot ym., Euroopan komissio (painossa).

(5)  Esimerkiksi http://www.triplep.net/glo-en/home.

(6)  Kohonnut verenpaine, tupakointi, alkoholin väärinkäyttö, korkea kolesteroli, ylipaino, vähäinen hedelmien ja kasvisten nauttiminen ja vähäinen liikunta. Mortality and burden of disease attributable to selected major health risks – WHO Global Health Risks (2009).

(7)  http://www.ahaconference2013.ie/dublin_declaration/dublin_declaration_text.

(8)  SWD(2013) 328, s. 16.


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/31


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus”

2014/C 126/08

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

on tyytyväinen Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) vahvemmasta sosiaalisesta ulottuvuudesta annettuun komission tiedonantoon, joka noudattaa 13.–14. joulukuuta 2012 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa sovittua etenemissuunnitelmaa EMUn valmiiksi saattamiseksi.

2.

katsoo, että tiedonanto on ensimmäinen hyödyllinen askel, jonka sisältämien ehdotusten täytäntöönpano luo perustan EMUn todelliselle sosiaaliselle ulottuvuudelle.

3.

korostaa, että 19.–20. joulukuuta kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti sosiaali- ja työllisyyskysymyksiä koskevien avainindikaattorien käytön EU-ohjausjakson 2014 puitteissa, mutta pitää valitettavana sitä, että niiden käyttötarkoitus rajoitetaan sosiaalialalla tapahtuneen kehityksen analysointiin. Komitea toistaakin vaatimuksensa siitä, että EMUn sosiaalinen ulottuvuus olisi sisällytettävä talouspolitiikan hallintaan ja ohjaukseen, koordinointiin ja valvontaan.

4.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, joilla on määrä tasapainottaa tähän asti pääasiassa vakaus- ja kasvusopimukseen ja talouspolitiikan ohjauspakettiin keskittynyttä euroaluetta ja puolustaa ajatusta sosiaalisen pilarin lisäämisestä EMUn nykyisiin pilareihin (talous, budjetti, pankkiala ja politiikka).

5.

toteaa, että EMUn tulevan sosiaalisen pilarin on oltava horisontaalinen, jotta EMUn talouspoliittisen hallinnan ja ohjauksen sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaaliset vaikutukset otettaisiin paremmin huomioon. Tämä on keskeinen haaste sekä EMUn keskipitkän ja pitkän aikavälin toimivuuden ja elinkelpoisuuden että Euroopan yhdentymisprosessin legitiimiyden kannalta.

6.

muistuttaa, että yhteisen valuutan jakavan alueen toimivuus edellyttää tiettyä symmetriaa jäseninä olevien talousalueiden välillä, jotta vältettäisiin mahdollisuuksien mukaan epäsymmetristen häiriöiden toistuminen ja niiden seuraukset. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden välisen sosiaalisen kilpailun riskit tällaisissa häiriötapauksissa ovat osoittautuneet todellisiksi ja että valitettavasti vuosista 2007–2008 alkaen on ollut havaittavissa kahtiajakoilmiö keskustan ja reuna-alueiden välillä erityisesti työllisyyden alalla.

7.

katsoo, että sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisella pyritään minimoimaan vaihtokurssien kaltaisista talouspoliittisista sopeuttamisvälineistä luopumisen ja veropolitiikan eurooppalaisten puitteiden synnyttämä sosiaalisen kilpailun riski sekä kompensoimaan kriisin ja säästöpolitiikan kielteisiä vaikutuksia.

8.

on varma siitä, että EMUn demokraattisen legitiimiyden vaje pystytään korjaamaan vain, jos EU:n kansalaiset saadaan vakuuttumaan siitä, että EMUssa puolustetaan myös sosiaalisen edistyksen periaatetta eikä työllisyyttä ja sosiaalisia vaatimuksia pidetä ainoastaan makrotalouden sopeutusprosessin jäännöstekijöinä.

9.

korostaa tässä yhteydessä, että lähes kaikki tärkeimmät sosiaaliset indikaattorit ovat ylittäneet ennennäkemättömiä rajoja: nuorisotyöttömyys on melkein 23 prosenttia, pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut useimmissa jäsenvaltioissa ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaa nykyisin 25:tä prosenttia Euroopan väestöstä.

10.

korostaa, että kriisi on kääntänyt alueiden asukaskohtaisen bkt:n ja työttömyyden lähentymisprosessin päinvastaiseksi Euroopan unionissa: sosiaaliset erot kasvavat nykyisin EMUssa nopeammin kuin muualla EU:ssa, ja tämä heikentää EMUn taloudellista suorituskykyä ja EMUun kuuluvien jäsenvaltioiden poliittista vakautta.

11.

katsoo näin ollen, että euroaluetta eivät rasita ainoastaan valtioiden julkisen talouden alijäämät vaan myös jäsenvaltioiden ja alueiden välisen sosiaalisen ja alueellisen koheesion puute ja että sosiaalinen ulottuvuus onkin ehdottomasti nostettava EMUssa samalle tasolle talouspolitiikan koordinoinnin kanssa. Rakenteellisten ongelmien poistamisen olisi tässä yhteydessä oltava etusijalla.

12.

kehottaa pitämään huolta siitä, että EMUn sosiaalisessa ulottuvuudessa säilytetään nykyisten kansallisten sosiaalisten mallien erot ja mahdollistetaan niiden rinnakkaiselo, ja muistuttaa, ettei tavoitteena ole sosiaalinen yhdenmukaistaminen vaan tarkoituksena on vaalia periaatetta ”moninaisuudessaan yhtenäinen”.

13.

on vakuuttunut siitä, että unionitason tehtävänä on pikemminkin kehittää sosiaalipoliittisia tavoitteita ja perusoikeuksia edelleen, ottaa käyttöön oikeudellisesti sitovia EU:n laajuisia vähimmäisnormeja ja huomioida tässä yhteydessä jäsenvaltioiden sosiaalipoliittiset toimintamahdollisuudet.

14.

kehottaa toteuttamaan euroalueen sosiaalisen ulottuvuuden syventämisen tiivistetyn avoimen yhteistyön muodossa, jotta EMUn nykyisten jäsenvaltioiden joukkoon voivat liittyä ne maat, jotka ovat perussopimuksissa sitoutuneet liittymään siihen, sekä muut Euroopan unionin jäsenvaltiot sikäli kuin sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen on välttämätöntä koko Euroopan unionin laajuisesti.

15.

kehottaa koordinoimaan paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa EU:n ja jäsenvaltioiden tasoilla talouden EU-ohjausjakson puitteissa sekä lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista tähän koordinointiin. (1)

16.

vaatii, että sosiaalipolitiikan koordinointiprosessissa huolehditaan paikallisviranomaisten tukemisesta niiden pannessa täytäntöön tarkoituksenmukaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. Tämä edellyttää alueiden erityishaasteisiin perehtymistä näillä aloilla ja parhaiden käytänteiden vaihdon helpottamista paikallis- ja alueyhteisöjen välillä.

17.

kannattaa komission tavoitetta ”parantaa valmiuksia seurata työllisyyden ja sosiaalisen tilanteen kehitystä”, ”hyödyntää EU:n toimia ja rahoitusta työttömyyden torjumiseksi tehokkaalla ja kestävällä tavalla”, ”yhdistää enemmän solidaarisuutta ja taloudellista tukea vastuuta ja talouden kurinalaisuutta kohentaviin toimiin”, ”vähentää työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden esteitä EU:ssa” ja ”vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vaikutusta”.

18.

toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön pohtia tarkemmin kysymystä julkisten menojen laadusta erityisesti arvioimalla, olisiko aiheellista erottaa toisistaan juoksevat menot ja investointimenot laskettaessa julkisen talouden alijäämiä, jotta ei jarrutettaisi julkisia investointeja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat selkeitä hyötyjä.

19.

katsoo vastaavasti, että sosiaaliset investoinnit olisi otettava huomioon painotetusti julkisen talouden alijäämiä laskettaessa.

Erityistä

Työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen tärkeimpien indikaattoreiden tulostaulu

20.

kannattaa komission ajatuksia työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen tärkeimpien indikaattoreiden tulostaulun käyttöönotosta ja uusien sosiaali- ja työllisyysindikaattorien sisällyttämisestä makrotalouden epätasapainon valvontamenettelyyn ja varoitusmekanismiin.

21.

katsoo, että tällaisen mekanismin käyttöönotto sosiaalisten erojen havaitsemiseksi euroalueella on edistysaskel solidaarisen integraation tiellä ja mahdollistaa tarvittavan tasapainottamisen talous- ja sosiaalipolitiikan välillä EU-ohjausjakson puitteissa.

22.

pitää kuitenkin valitettavana, että komission ehdottama indikaattorijoukko on liian suppea sosiaalisen tilanteen ja sen kehittymisen täysimittaiseen seuraamiseen jäsenvaltioissa. Ehdotettujen indikaattorien valintaperusteita ei ole myöskään riittävästi perusteltu. Komitea kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaisemmat perustelut ennen kuin komitea voi ottaa lopullisesti kantaa siihen, mitkä olisivat sopivimmat indikaattorit.

23.

ehdottaa lisäksi, että sosiaalisen kehityksen tulostaulua laatiessa otetaan huomioon yli 65-vuotiaat eli eläkeläiset, joiden osuus köyhistä on tietyissä jäsenvaltioissa huomattavan suuri.

24.

kehottaakin komissiota täydentämään ehdotettua sosiaalisen kehityksen tulostaulua yhteistyössä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa lisäämällä siihen jo olemassa olevia paikallis-, alue- ja valtiotason indikaattoreita ja mahdollisesti myös muita indikaattoreita, kuten lasten köyhyysastetta koskevan indikaattorin, työn ihmisarvoisuusindeksin ja vähimmäistuloindeksin, sekä ilmaisemaan tiedot sekä tilastollisesti että rahasummina (esimerkiksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista henkilöistä – NEET [not in education, employment or training]) aiheutuva kustannus ilmaistuna prosenttiosuutena suhteessa bkt:hen), jotta saadaan täsmällisempi kuva sosiaalisten näkymien taloudellisista ja työllisyysvaikutuksista ja välitetään vahvempi ja selkeämpi viesti poliittisille päättäjille.

25.

ehdottaa myös, että valittuihin indikaattoreihin – erityisesti työttömyysasteeseen, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuteen, nuorten työllisyysasteeseen ja köyhyysriskiasteeseen – lisätään sukupuoliulottuvuus, sillä miesten ja naisten välisten erojen havaitseminen sosiaalisten vaikeuksien suhteen mahdollistaisi kohdennetumpien ja siten tehokkaampien toimenpiteiden toteuttamisen.

26.

pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että panostetaan nykyistä enemmän pyrkimyksiin saada ajoissa tulostauluun valittuihin indikaattoreihin liittyvät pätevät tilastotiedot. Näin saataisiin merkityksellisempää, paremmin ajoitettua tietoa.

27.

on huolissaan siitä, että tulostaulu, joka kootaan kansallisista indikaattoreista, ei kerro mahdollisista aluetasolla vallitsevista eroista, ja ehdottaakin, että erojen arviointiin valtiotasoa alempana käytetään paremmin soveltuvia välineitä. (2)

28.

pitää valitettavana, ettei ole esitetty yhtään tietoa asetettavaa varoitusrajaa koskevasta lukuarvosta. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että komission kaavailemia kynnysarvoja ei pystytä tässä vaiheessa ennakoimaan, koska yhteistä Euroopan laajuista vähimmäisturvan perustaa ei ole eikä komission tiedonannossa viitata yhteisiin sosiaalisiin vaatimuksiin.

29.

katsoo, että varoitusrajat on joka tapauksessa määriteltävä tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

30.

muistuttaa komissiota siitä, että tulostaulu on vain jälkikäteistietoa tarjoava tilastoväline ja että sitä on täydennettävä ennakoivalla, tulevaisuuteen suuntautuneella sosiaalisen kehityksen analyysilla, jotta on mahdollista toteuttaa myös ennaltaehkäiseviä toimia pelkkien korjaavien toimien lisäksi.

31.

pyytää komissiota täsmentämään, että sosiaalisen epätasa-arvon torjuminen ei merkitse seuraamusten määräämistä automaattisesti varoitusrajojen ylittyessä. Kyse on päinvastoin mekanismista, jolla kannustetaan lähentymään kohti yhteisiä tavoitteita ja jakamaan parhaita käytänteitä.

32.

kehottaa sen vuoksi komissiota selvittämään, mitä mekanismeja sovelletaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio ylittää tietyn varoitusrajan.

Lisää tehoa työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta koskeviin toimiin

33.

toteaa työntekijöiden liikkuvuuden ratkaisevan merkityksen EMUn alueella nykyisessä taloussuhdanteessa ja korostaa, että sen tulee osaltaan edistää kestävää ja osallistavaa kasvua.

34.

yhtyy komission mielipiteeseen, jonka mukaan liikkuvien työntekijöiden määrä on Euroopassa edelleen liian pieni, jotta nämä edustaisivat todellisia eurooppalaisia työmarkkinoita, ja muistuttaa, että kansalaisten, jotka aikovat harjoittaa ammatillista liikkuvuutta, tulisi saada luotettavampaa ja laadukkaampaa tietoa ja yksilöllistä ohjausta.

35.

toteaa, että nykyistä kohdennetumpi kielikoulutus voisi auttaa muuttamaan suhtautumista ammatilliseen liikkuvuuteen. Opiskelijoille ja työntekijöille suunnattuja koulutus- ja työharjoittelujaksoja edistävien mekanismien käyttöönotto on erittäin tärkeää liikkuvuuden edistämiseksi Euroopan alueilla.

36.

kehottaa komissiota toimimaan tarmokkaasti työntekijöiden rajatylittävää liikkuvuutta haittaavien esteiden poistamiseksi EU:ssa. Tämä koskee nimenomaan oikeudellisia esteitä (jotka liittyvät esimerkiksi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen) ja käytännön esteitä (jotka liittyvät esimerkiksi vieraiden kielten taitoon tai kulttuurien väliseen koulutukseen).

37.

pitää tärkeänä, että EURES-palvelun kansalliset koordinaattorit (asetetaan vuodesta 2015 alkaen) tekevät tiivistä yhteistyötä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa, sillä näiden merkitys työntekijöiden liikkuvuuden edistämisessä on olennainen. Komitea muistuttaa, ettei EURES-verkoston kehittäminen Euroopan laajuiseksi työnvälitystä ja rekrytointia tukevaksi palveluksi saa korvata tai rajoittaa neuvontatehtävien hoitoa. Pikemminkin etusijalle on myös jatkossa asetettava EURES-neuvojien antama neuvonta käytännön kysymyksissä, jotka liittyvät työskentelyyn tai sosiaaliturvaan ulkomailla. Esimerkkeinä mainittakoon työttömyys, sairastuminen, vuokratyön erityispiirteet, työelämään palaamista tukevat toimenpiteet, sosiaaliturva työkyvyttömyyden tai työtapaturmien yhteydessä sekä ammatilliset jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet. EURES-rajakumppanuuteen kuuluvalla neuvonnalla on erittäin tärkeä merkitys juuri raja-alueilla, ja tällainen toiminta edistää liikkuvuutta.

38.

katsoo kuitenkin, että olisi harhaanjohtavaa pitää työntekijöiden liikkuvuuden edistämistä riittävänä vastapainona euroalueen epätasapainolle ja epäsymmetrisille häiriöille.

Lisää solidaarisuutta rahoitusvälineitä lujittamalla

39.

muistuttaa solidaarisuuden tarpeesta nykyisestä kriisistä eniten kärsineitä jäsenvaltioita kohtaan, sillä jäsenvaltiot ovat riippuvaisia toisistaan paitsi taloudellisesti myös sosiaalisesti.

40.

kannattaa komission ehdotusta kehittää tehokkaampia aktiivisen osallistamisen strategioita ja käyttää sosiaalimäärärahoja nykyistä tehokkaammin. Lisäksi Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) hyödynnettäessä olisi parannettava EU:n sosiaalialan rahoituksen kohdentamista valmisteltaessa kumppanuussopimusta ja vuosien 2014–2020 toimenpideohjelmia. Komitea muistuttaa kannattaneensa johdonmukaisesti myös uutta sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevaa ohjelmaa, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa, Euroopan globalisaatiorahastoa ja nuorisotyöllisyysaloitetta.

41.

pitää kuitenkin valitettavana, että komission ehdotukset rajoittuvat siihen, että hyödynnetään aktiivisesti olemassa olevia välineitä, joiden tavoitteet ja soveltamisalat eivät välttämättä sovellu EMUun liittyviin erityiskysymyksiin. Komitea ehdottaa, että komissio pohtisi myös mahdollisuutta ottaa käyttöön kannustinmekanismeja sellaisille EMUn jäsenvaltioille, jotka toteuttavat uudistuksia Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja sosiaalisen epätasa-arvon torjumiseksi.

42.

täsmentää, että talous- ja sosiaalipolitiikan valvonta- ja koordinointimekanismeilla ei pystytä koskaan kokonaan poistamaan epäsymmetristen häiriöiden riskiä kunkin jäsenvaltion talouden ja teollisuuden ominaispiirteiden vuoksi.

43.

päättelee, että EMUlla tulisi siksi olla erityiset välineet ja mekanismit, joiden avulla se voi ennakoivasti toimien ehkäistä tai lieventää näiden häiriöiden vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan jäsenvaltioissa.

44.

toteaa, että korkeakouluissa on laadittu useita tutkimuksia, skenaarioita ja simulaatioita automaattisista vakauttajista, ja muistuttaa, että muut valuutta-alueet, ennen kaikkea Yhdysvallat, ovat kehittäneet omia automaattisia vakauttajiaan, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Komitea toteaa, että komissio ei ole pohtinut asiaa pidemmälle, vaikkakin se edellyttää perussopimusten muuttamista, ja pyytää komissiota laatimaan euroalueen automaattisista vakauttajista vihreän kirjan, jossa tutkitaan tarkemmin, mitkä tutkimuksista, skenaarioista ja simulaatioista soveltuisivat parhaiten euroalueen tarpeisiin.

45.

korostaa, että epäsymmetristen häiriöiden vaimennusmekanismi ei välttämättä ole solidaarisuusväline, jossa siirrot suuntautuvat yksinomaan keskustasta reuna-alueille, vaan kyse voi olla päinvastoin turvajärjestelmästä, jolla suojataan kaikkia EMU-maita euroalueeseen liittyvältä kollektiiviselta haavoittuvuudelta.

46.

toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä pyynnön tutkia tarkemmin Euroopan unionin laajuisen työttömyysvakuutusjärjestelmän toteutettavuutta. Järjestelmä voisi toimia automaattisena vakauttajana EMUn tasolla. (3) Järjestelmä voisi pohjautua lyhytaikaisen työttömyyden asteeseen, joka on erityisen herkkä suhdannevaihteluille ja jonka ansiosta voitaisiin näin välttää yksisuuntaiset budjettisiirrot. Järjestelmän olisi lisäksi perustuttava tiukkoihin ehtoihin, joista yksi on aktiivisen työttömyydentorjuntapolitiikan toteuttaminen.

Sosiaalisen ja alueellisen vuoropuhelun vahvistaminen

47.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin parantaa työmarkkinaosapuolten osallistumista talous- ja työllisyyspolitiikan koordinointiin ja EU-ohjausjaksoon.

48.

kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota toteuttamaan vastaavia toimia paikallis- ja alueyhteisöjen ottamiseksi mukaan, sillä niiden rooli on ratkaisevan tärkeä sosiaali- ja työllisyyspolitiikan täytäntöönpanossa ja niiden ainutlaatuinen kokemus ja asiantuntemus voisivat auttaa seuraamaan sosiaalisen kehityksen suuntauksia EMUn alueella nykyistä paremmin.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Alueiden komitean päätöslauselma Euroopan komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan perustuvista komitean painopistealoista vuodeksi 2013 (CDR2204-2012_00_00_TRA_RES).

(2)  AK:n lausunto ”BKT ja muut indikaattorit – edistyksen mittaaminen” (CdR 163/2010 fin).

(3)  AK:n lausunto ”EU:n sosiaalisten investointien paketti”, kohta 20 (ECOS-V-042, 9.10.2013).


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/35


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Unionin suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi”

2014/C 126/09

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on nyt aloittanut kuulemismenettelyn vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi myönnettävään valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen tarkistamisesta. Kuulemismenettely on avoin kaikille sidosryhmille, ja siihen sisältyy erilaisia vaihtoehtoja. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei AK:lta ole pyydetty virallisesti lausuntoa ja että kuulemismenettelyn aikataulu on niin tiukka: se kestää käytännössä vain kuusi viikkoa.

2.

panee tyytyväisenä merkille kilpailusta vastaavan komission jäsenen 7. marraskuuta 2013 päivätyn, yksityiskohtaisen kirjallisen vastauksen AK:n edelliseen lausuntoon kyseisistä valtiontuista (1) ja on tyytyväinen siihen, että osa AK:n suosituksista on otettu huomioon komission uudessa luonnoksessa suuntaviivoiksi. Näitä asioita ovat:

i.

luopuminen ajatuksesta rajoittaa vaikeuksissa olevan yrityksen käsite yrityksiin, jotka on asetettu muodollisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn (luonnoksen luku 2.2).

ii.

yrityksen käyttäytymiseen kohdistuvien toimenpiteiden eli esimerkiksi laajentamismenoja koskevan kiellon, hankintojen, markkinointikiellon ja osinkojen maksamista koskevan kiellon parempi huomioon ottaminen (luonnoksen kohdat 86–88)

iii.

avoimuusvaatimusten tiukentaminen: velvoite julkaista internetissä kaikki keskeiset tiedot myönnetyistä tuista (luonnoksen kohta 101)

iv.

vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi annettavan valtiontuen ja yleisen taloudellisen edun mukaiseen palveluun suunnatun valtiontuen välisten suhteiden selkiyttäminen ja erityisesti täsmennys, jonka mukaan ”kun komissio määrittää [– –] vastuunjakoa, se jättää tämän vuoksi huomiotta julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset, jotka täyttävät seuraavissa tiedonannoissa ja säädöksissä asetetut vaatimukset tuen soveltuvuudelle sisämarkkinoille: julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat Euroopan unionin puitteet” (kohta 106).

3.

toteaa jälleen olevansa vakuuttunut siitä, että valtiontukisääntöjen uudistamisprosessissa tulee keskittyä sellaisten tukien kieltämiseen, joilla on todellisia ja huomattavia vaikutuksia sisämarkkinoihin, ja keventää toimijoihin kohdistuvia byrokraattisia rasitteita.

4.

on hyvillään siitä, että komissio on luopunut tavoitteesta vähentää valtiontukia määrällisesti ja kauttaaltaan, mutta katsoo, että esitetyssä luonnoksessa ei tueta riittävästi väittämää ”tarkistuksessa otetaan myös huomioon [– –] Eurooppa 2020 -strategia” (luonnoksen kohta 5).

5.

on tyytyväinen ehdotukseen ”väliaikaisen rakenneuudistustuen” käsitteen käyttöönotosta ja pyytää, että tuen enimmäiskestoksi asetetaan 18 kuukautta, jotta voidaan välttää se, ettei tuki kattaisi kokonaista varainhoitovuotta.

6.

hyväksyy komission ehdotuksen laatia ohjeellinen luettelo sosiaalisista vaikeuksista tai markkinoiden toimintapuutteista, joiden perusteella valtiontuki on yleisen edun mukainen. Näitä ovat esimerkiksi EU:n tai jäsenvaltion keskiarvoa korkeampi alueen työttömyysprosentti ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisen keskeytymisen vaara (luonnoksen kohta 45). Komitea pyytää komissiota täsmentämään, mikä on tällaisten puutteiden mittaamisessa käytettävä tilastollinen aluetaso.

7.

pitää valitettavana seuraavaa ehdotonta väitettä: ”valtiontuki vaikeuksissa olevien teräsalan yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen ei ole perusteltua”, koska ”alalla on tällä hetkellä Euroopassa ja koko maailmassa merkittävää ylikapasiteettia” (luonnoksen kohta 15). Tällainen analyysi on pelkästään määrällinen ja lyhytnäköinen, sillä Euroopan teräsalan valttina on tuotannon uudelleensuuntaaminen laadukkaisiin erikoistuotteisiin. Lisäksi on syytä ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimuksessa esitetyt ennusteet, joiden mukaan teräksen kysyntä kasvaa 1,4 miljardista tonnista vuonna 2013 aina 2,3 miljardiin tonniin vuonna 2025. Komission analyysi on myös ristiriidassa eurooppalaista terästeollisuutta koskevan toimintasuunnitelman (2) kanssa, sillä siinä esitetään, että terästeollisuusyritykset voivat saada valtiontukisääntöjen mukaista julkista tukea. Komitea ehdottaakin, että laaditaan erilliset suuntaviivat terästeollisuutta varten.

8.

kannattaa vastuunjakoratkaisuksi vaihtoehtoa 1, jossa lähestymistapa on joustavampi, koska osakkeenomistajien ja velkojien maksuosuudet määräytyvät sen perusteella, millaisia tappioita ne olisivat todennäköisesti kärsineet yrityksen ajauduttua konkurssiin (luku 3.5.2). Komitea toistaa kuitenkin vaatimuksensa, että oman rahoitusosuuden kynnyksen tulee olla alle 50 prosenttia, kuten nykyisessä järjestelmässä säädetään keskisuurten yritysten osalta.

9.

muistuttaa ehdotuksestaan, jonka mukaan yrityksen alihankkijoiden tai työntekijöiden osuudet olisi voitava ottaa huomioon omaa rahoitusosuutta laskettaessa, sillä ne ovat selkeästi erillisiä kaikenlaisista tuista ja osoittavat yrityksen toimijoiden luottamusta yrityksensä elinkelpoisuuteen.

10.

pyytää, että tuen ainutkertaisuuskausi lyhennettäisiin kymmenestä viiteen vuoteen, kuten on nykyisin alkutuotannossa toimiviin maataloustuottajiin sovellettavassa järjestelmässä. Kauden lyhentäminen viiteen vuoteen varmistaisi myös johdonmukaisuuden rakennerahastoista annetun voimassa olevan yleisasetuksen 57 artiklassa vahvistetun, toimien pysyvyyttä koskevan lausekkeen kanssa, sillä sen mukaan tuet voidaan periä takaisin siinä tapauksessa, että investointia ei ole ylläpidetty viiden vuoden tai, jos kyseessä on pk-yritys, kolmen vuoden kuluttua. Komitea esittää jälleen toivomuksensa, että rakennerahastoihin sisältyvää yrityksen toimintojen muualle siirtymisen vastaista lauseketta sovellettaisiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi myönnettävän valtiontuen järjestelmään.

11.

ihmettelee, miksei komissio esittele vaikeuksissa oleville yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille myönnettävää tukea käsittelevässä luvussa mahdollisuutta valita vastuunjakovaihtoehto 2 (luonnoksen kohta 106).

12.

pitää erittäin valitettavana komission ehdotusta laskea ilman kunnollista selitystä samalle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen enimmäismäärä 5 miljoonaan euroon, vaikka vuonna 2007 summaksi vahvistettiin 10 miljoonaa euroa ja AK on vaatinut summan nostamista 15 miljoonaan euroon inflaation ja muiden merkittävien tekijöiden (erityisesti vaikutus bkt:hen ja työttömyyteen) huomioon ottamiseksi.

13.

pyytää komissiota tekemään analyysin muissa OECD:n jäsenvaltioissa sovellettavista vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevista puitteista.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Alueiden komitean lausunto ”Unionin suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi”, 11. huhtikuuta 2013 (CDR240-2013_AC).

(2)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma, COM(2013) 407.


III Valmistelevat säädökset

ALUEIDEN KOMITEA

105. täysistunto, 30.–31. tammikuuta 2014

26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/37


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta”

2014/C 126/10

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

on tyytyväinen siihen, että komissio on ehdotuksellaan Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta esittänyt kattavan säännöstön Lissabonin sopimuksen täytäntöön panemiseksi siten, että Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten perusteella voidaan nostaa syytteitä. Ehdotus mahdollistaa määrätietoisen keskustelun.

2.

suhtautuu myönteisesti ehdotuksen tavoitteeseen perustaa itsenäinen instituutio, joka voi nostaa syytteitä sellaisten Euroopan unionin taloudellisia etuja rajat ylittävästi vahingoittavien rikosten perusteella, jotka koskevan useampia kuin yhtä jäsenvaltiota, jolloin Euroopan unioni ei olisi omia rahoitusvaroja käyttävän itsenäisen oikeushenkilön ansiosta enää riippuvainen pelkästään kansallisista lainvalvontaelimistä. Tähän asti sillä ei ole ollut vastaavia keinoja omien etujensa suojelemiseksi.

3.

on tyytyväinen tähän tavoitteeseen myös siksi, että petosten ja väärinkäytösten johdonmukainen syytteeseenpano parantaa verosääntöjen noudattamista. Näin varmistetaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden taloudellinen toimintakyky.

4.

korostaa, että etenkin paikallis- ja alueviranomaisten näkökulmasta Euroopan unionin taloudellisten etujen tehokas suoja on välttämätön, sillä huomattava osa syytteeseen pantavista rikoksista liittyy rakennerahastojen käyttöön, ja unionin tukivarojen tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella käytöllä on huomattava merkitys paikallis- ja alueviranomaisten tukitoimissa.

5.

painottaa, että on tärkeää suojella alueita (taloudellisilta) haitoilta ja torjua päättäväisesti unionin tukivarojen väärinkäyttö.

6.

on erityisen tyytyväinen Euroopan komission ilmoitukseen lainkäyttäjien perus- ja täydennyskoulutuksen vahvistamisesta, jotta mainituista rikoksista voidaan tehokkaasti nostaa syyte.

7.

ei esitä – huolimatta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvista vaikutuksista tällä erittäin arkaluonteisella alalla – toissijaisuuteen liittyviä perusluonteisia epäilyjä sen johdosta, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan nojalla Euroopan syyttäjänvirastolle annetaan valtuudet nostaa syytteitä Euroopan unionia vahingoittavien rikosten perusteella.

8.

panee tässä yhteydessä merkille kansallisten parlamenttien toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvonnan yhteydessä esittämät epäilyt ja niiden antaman ”keltaisen kortin”, joka velvoittaa komissiota tutkimaan uudelleen ehdotustaan ja mahdollisesti tarkistamaan sitä. Komitea korostaa, että esitetyt epäilyt koskevat osittain subsidiariteettikysymyksiä, osittain taas kritisoidaan ehdotettujen toimien suhteellisuutta tai menettelyä.

9.

muistuttaa, että kansalliset tai alueelliset syyttäjäviranomaiset ovat jo nyt vastuussa syytteen nostamisesta Euroopan unionia vahingoittavista rikoksista, ja painottaa tämän vuoksi intressiään ja valmiuttaan osallistua aktiivisesti asian käsittelyyn jatkossa.

10.

panee merkille komission tiedonannon (1), jossa käsitellään kansallisten parlamenttien ja niiden kamarien perusteltuja lausuntoja aiheesta. Komitea muistuttaa komissiota lähtökohtaisesti siitä, että se on velvollinen perustelemaan säädösehdotukset toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisen kannalta, ja kehottaa sitä asettamaan asiamukaiset ja seikkaperäiset perustelut hyvissä ajoin kaikkien lainsäädäntämenettelyyn osallistuvien tahojen saataville. Komitea toteaa, ettei komissio tarkastele edellä mainitussa tiedonannossaan riittävästi alueellista ja paikallista ulottuvuutta tutkiessaan, ovatko jäsenvaltioiden toimet riittäviä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohtaan kirjatun toissijaisuusperiaatteen yhteydessä erotetaan toisistaan keskushallinto-, alue- ja paikallistaso. Komitea kehottaa komissiota ottamaan toissijaisuusperiaatteen alueellisen ja paikallisen ulottuvuuden vastaisuudessa asianmukaisesti huomioon.

Lainsäädäntömenettely

11.

painottaa, että Euroopan unionin taloudellisten etujen suoja on varmistettava poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa ja että näin ollen ylikansallinen sääntely ja instituutio saattavat tarjota lisäarvoa kansallisiin lainvalvontatoimiin nähden.

12.

muistuttaa edelleen, että Euroopan syyttäjänviraston perustamisen lisäarvo olisi suurimmillaan silloin, kun kaikki jäsenvaltiot olisivat siinä mukana eivätkä vain muutamat, sillä Euroopan unionin taloudellisten etujen suoja on varmistettava poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa.

13.

pahoitteleekin, että Euroopan syyttäjänviraston perustaminen yhteistyötä vahvistamalla saattaa merkitä jäsenvaltioille huomattavasti korkeampia kustannuksia, sillä tähänastiset rakenteet (Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF, Eurojust) olisi säilytettävä ja niitä olisi laajennettava.

14.

muistuttaa, että eräät kansalliset parlamentit ovat esittäneet toissijaisuuden noudattamiseen liittyviä epäilyjä, ja odottaa, että kyseiset epäilyt voidaan hälventää ehdotuksen käsittelyn myöhemmissä vaiheissa.

Perustaminen ja muoto

15.

on lähtökohtaisesti tyytyväinen komission ehdotuksen suunnitelmaan perustaa Euroopan syyttäjänviraston keskitetty rakenne. Syyttäjänvirasto antaisi valtuudet jäsenvaltioiden syyttäjille, joiden on määrä toimia valtuutettuina Euroopan syyttäjinä rikosoikeudellisessa kaksoistehtävässä sekä Euroopan unionin että jäsenvaltion puolesta.

16.

ehdottaa kuitenkin, että ehdotusta täydennetään siten, että kullakin jäsenvaltiolla olisi myös Euroopan syyttäjänvirastossa vähintään yksi kansallinen tai alueellinen jäsen, jotta kansallista tai alueellista asiantuntemusta voidaan hyödyntää sekä kielelliseltä että oikeudelliselta kannalta tutkinnassa ja yksittäisissä tutkintatoimissa.

17.

suhtautuu myönteisesti siihen, että syytteen nostaminen monimutkaisissa tapauksissa annetaan tehtäväksi kokeneille kansallisille tai alueellisille valtuutetuille Euroopan syyttäjille, jotka tuntevat paikalliset asianhaarat ja olosuhteet, jotta asian käsittely voidaan saattaa päätökseen pikaisesti ja onnistuneesti.

18.

on tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa otetaan Euroopan syyttäjän valtuutetuille Euroopan syyttäjille antamien määräysten osalta huomioon, että valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat myös kansallisia syyttäjiä, ja lähtee siitä, että Euroopan syyttäjä ottaa määräyksiä antaessaan huomioon myös kansallisten tai alueellisten syyttäjäviranomaisten intressit.

Euroopan syyttäjänviraston ja jäsenvaltioiden oikeuslaitosten yhteistyö

19.

painottaa, että tarvitaan kansallisten tai alueellisten syyttäjäviranomaisten ja Euroopan syyttäjänviraston välistä tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä, jotta tutkinta voidaan toteuttaa onnistuneesti alueelliset menettelyt ja olosuhteet tuntien.

20.

muistuttaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksia tietyissä rikoksissa, jotka vahingoittavat Euroopan unionin etuja tai liittyvät niihin kiinteästi, on rajoitettava, jotta otetaan huomioon myös esitetyt, toissijaisuuteen liittyvät epäilyt.

21.

suosittaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvat rikokset määritetään säännösten ja menettelyjen selkeyden varmistamiseksi tarkasti ja yksiselitteisesti ehdotetun asetuksen liitteessä.

22.

pitää nopeaa ja tehokasta tutkintaa tärkeänä ja suosittaa, että tähänastisia täytäntöönpanon puutteita poistettaisiin kehottamalla jäsenvaltioita vahvistamaan rikosoikeudellisia toimiaan petosten ja väärinkäytösten torjumiseksi.

23.

katsoo, että ehdotettu Euroopan syyttäjänviraston yksinomainen toimivalta nostaa syyte Euroopan unionia vahingoittavista rikoksista menee liian pitkälle, ja suosittaa jäsenvaltioiden ja Euroopan syyttäjänviraston kilpailevaa toimivaltaa, johon liittyy Euroopan syyttäjänviraston mahdollisuus siirtää asian käsittely itselleen, jos kansalliset syyttäjät suorittavat jo tutkintaa ja Euroopan unionin taloudelliset edut ovat uhattuina.

Eurooppalainen rikosprosessi – oikeusvaltioperiaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittaminen

24.

painottaa, että lainsäädäntöprosessissa on varmistettava menettelysäännöksin, että noudatetaan oikeusvaltioperiaatteita ja turvataan asianosaisten perusoikeudet ja olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat oikeudet.

25.

korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksien ja toimien yhteydessä on otettava huomioon eurooppalaiset perusoikeudet sellaisina kuin ne sisältyvät Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteisiin.

26.

tuo esiin, että jäsenvaltioita sitovat asetusta sovellettaessa – sikäli kuin tässä yhteydessä sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä – myös niiden omassa lainsäädännössä taatut perusoikeudet ja Euroopan ihmisoikeussopimus.

27.

katsoo, että etenkin tässä yhteydessä on säänneltävä riittävästi henkilötietojen ja muiden tietojen siirtämistä Euroopan syyttäjänvirastolta jäsenvaltioiden toimivaltaisiin yksiköihin silloin, kun on kyse rikosten syytteeseenpanosta ja ehkäisemisestä tai yleistä turvallisuutta uhkaavan välittömän vakavan vaaran torjumisesta. Samalla on varmistettava, että otetaan huomioon tietosuojavaatimukset, joista on säädetty ehdotuksessa direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012) 10).

28.

katsoo tässä yhteydessä, että henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS standardi soveltuu Euroopan syyttäjänviraston ja jäsenvaltioiden väliseen henkilötietojen siirtämiseen ja jatkokäsittelyyn. Lisäsuojatoimien mahdollisuus tulisi kuitenkin säilyttää avoimena.

29.

pitää lisäksi välttämättömänä varmistaa asianmukaisin säännöksin, ettei jäsenvaltioiden rikosprosesseista peräisin olevia henkilötietoja ja muita tietoja siirretä unionin ulkopuolisille maille, kansainvälisille organisaatioille tai muille kolmansille tahoille ilman tietoja antavien viranomaisten nimenomaista lupaa.

30.

katsoo ehdottoman välttämättömäksi säätää asetuksella yhtäältä Euroopan syyttäjänviraston yksittäisistä yksityisyyteen puuttuvista tutkintavaltuuksista ja toisaalta noudatettavista menettelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista.

31.

pitää tässä yhteydessä asianmukaisena, että kaikki yksityisyyteen puuttuvat tutkintatoimet kuuluvat tuomioistuimen päätäntävaltaan ja että todisteiden hyväksyminen olisi rajoitettava Euroopan syyttäjänviraston omiin menettelyihin.

32.

muistuttaa, että ehdotetun asetuksen mukaan Euroopan syyttäjänviraston toimivalta päättyy, tuomion tultua lainvoimaiseksi, mutta ehdotetussa asetuksessa ei ole säännöksiä tuomion täytäntöön panemiseksi. Näin ollen tarvitaan asiaa koskevia säännöksiä.

33.

suosittaa, että asian käsittely- ja täytäntöönpanokuluista annetaan säännöksiä.

34.

katsoo, että kun tutkinta päätetään sovintoratkaisuun tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella niin sanotuissa monitahoisissa tapauksissa, joissa on vahingoitettu myös jonkin jäsenvaltion tai jäsenvaltion muiden oikeushenkilöiden taloudellisia etuja, tarvitaan sekä epäillyn että asianomaisen jäsenvaltion hyväksyntä.

35.

suosittaa, että jos asian käsittely lopetetaan määräämällä sakko, sakkomaksu kuuluu oikeudenkäyntijäsenvaltiolle.

36.

pitää tärkeänä, että syytetoimien vuoksi vahinkoa kärsineet voivat esittää korvausvaatimuksiaan sen jäsenvaltion aineellisen lainsäädännön ja prosessilainsäädännön mukaisesti ja siinä jäsenvaltioissa, jonka kansalaisia he ovat.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

6 artiklan 2 kohdan toinen virke (ja kolmas uusi virke)

Perustelu

Kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava Euroopan syyttäjänviraston varasyyttäjistössä vähintään yksi kansallinen tai alueellinen jäsen, jotta kansallista tai alueellista asiantuntemusta voidaan hyödyntää sekä kielelliseltä että oikeudelliselta kannalta tutkinnassa ja tutkintatoimissa.

Muutosehdotus 2

9 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Valinta tehdään Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan avoimen ehdokashaun perusteella. Ehdokashaun jälkeen komissio laatii jäsenvaltioiden koko väestöllisen ja maantieteellisen kirjon huomioon ottaen alustavan ehdokasluettelon ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Valinta tehdään Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan avoimen ehdokashaun perusteella. Ehdokashaun jälkeen komissio laatii kunkin jäsenvaltion osalta jäsenvaltioiden koko väestöllisen ja maantieteellisen kirjon huomioon ottaen alustavan ehdokasluettelon ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Perustelu

Euroopan syyttäjää avustavien varasyyttäjien valintamenettely on mukautettava ehdotukseen, jonka mukaan kutakin jäsenvaltiota kohti nimitetään vähintään yksi varasyyttäjä Euroopan syyttäjänvirastoon (muutosehdotus 1).

Muutosehdotus 3

29 artiklan 1 kohdan toinen virke (ja kolmas uusi virke)

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jos epäilty suostuu, hänen on maksettava kiinteämääräinen sakko unionille.

Jos epäilty suostuu, hänen on maksettava kiinteämääräinen sakko unionille. Jos käsiteltävillä rikoksilla on vahingoitettu myös jonkin jäsenvaltion tai jäsenvaltion muiden oikeushenkilöiden taloudellisia etuja, tarvitaan sekä epäillyn että asianomaisen jäsenvaltion hyväksyntä. Unioni jakaa summan jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille määräsuhteessa sen mukaisesti kuin sen tai niiden lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaiset ovat olleet tai ovat osallisina asian käsittelyssä. Jos kyse on useammasta jäsenvaltiosta, summa jaetaan niiden kesken sen mukaisesti kuin lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaiset ovat osallistuneet menettelyyn.

Perustelu

Kun tutkinta päätetään sovintoratkaisuun tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella, saattaa niin sanotuissa monitahoisissa tapauksissa myös jonkin jäsenvaltion tai jäsenvaltion muiden oikeushenkilöiden taloudellisia etuja olla loukattu. Tällaisissa tapauksissa vahinkoa kärsineille jäsenvaltioille tai jäsenvaltioille, joissa vahinkoa kärsineet oikeushenkilöt sijaitsevat, olisi annettava vaikutusmahdollisuus asian käsittelyä lopetettaessa.

Koska jäsenvaltioiden lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisilla on yleensä huomattava rooli rikosoikeudenkäynnissä, on myös asianmukaista, että niille annetaan määräosuus tässä yhteydessä mahdollisesti saaduista maksuista.

Muutosehdotus 4

69 artiklan 3 a kohta (uusi) ja 4 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(3a)   Syytetoimien vuoksi vahinkoa kärsineet voivat esittää korvausvaatimuksiaan kotimaansa aineellisen lainsäädännön ja prosessilainsäädännön mukaisesti ja kotimaassaan.

(4)   Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan myös valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtäviään suorittaessaan aiheuttamiin vahinkoihin.

(4)   Edellä olevaa 3 ja 3 a kohtaa sovelletaan myös valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtäviään suorittaessaan aiheuttamiin vahinkoihin.

Perustelu

Ehdotetun asetuksen 69 artiklan 3 ja 4 kohta voitaisiin terminologian vaihtelusta huolimatta tulkita siten, että korvausvaatimuksia saattaa esiintyä mahdollisesta syyllisyydestä riippumatta. Tässä yhteydessä vaikuttaa kohtuuttomalta, että Euroopan syyttäjänviraston syytetoimien vuoksi vahinkoa kärsineitä kehotetaan tutustumaan heille tuntemattomaan lainsäädäntöön ja turvautumaan Euroopan unionin tuomioistuimeen. Tämän vuoksi syytetoimien vuoksi vahinkoa kärsineiden on voitava esittää korvausvaatimuksensa sen jäsenvaltion aineellisen lainsäädännön ja prosessilainsäädännön mukaisesti ja siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja kansallisille parlamenteille Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevan neuvoston asetusehdotuksen tarkastelusta toissijaisuusperiaatteen osalta pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti.


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/42


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus asetukseksi jätteiden siirrosta annetun asetuksen muuttamisesta”

2014/C 126/11

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

pitää jätteiden siirtoa yhtenä jätelainsäädännön tärkeimmistä aloista, missä tarvitaan voimakkaampaa sääntöjen noudattamisen valvontaa. Tietyissä jäsenvaltioissa jätteiden siirtoja valvotaan asianmukaisesti, mutta kaikissa ei, mikä johtaa ”satamien koluamiseen”. On olemassa selviä todisteita laittomista jätteiden siirroista, jotka ovat täysin Baselin yleissopimuksen ja jätteiden siirrosta annetun asetuksen (jäljempänä ”jätesiirtoasetus”) vastaisia – tämä koskee erityisesti vaarallisten jätteiden (kuten sähkö- ja elektroniikkalaiteromun) vientiä OECD-maiden ulkopuolelle kierrätysnimikkeellä –, sekä vaarattoman jätteen viennistä kehitysmaihin hävitettäväksi tai käsiteltäväksi tavalla, joka on ympäristön kannalta kyseenalainen.

2.

huomauttaa, että IMPEL-TFS:n (1) yhdessä 22 jäsenvaltion kanssa suorittamissa tarkastuksissa havaittiin kaikkiaan3 454 siirtotapahtumassa 863 sääntörikkomusta, eli sääntöjä oli jätetty noudattamatta 25 prosentissa tapauksista.

3.

korostaa, että jätesiirtoasetuksen tehokkaan täytäntöönpanon avulla edistettäisiin seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

taloudellinen hyöty, joka saadaan, koska puhdistus- ja palauttamiskustannukset jäävät pois

yhtäläiset toimintaedellytykset tiukkojen kierrätysvaatimusten osalta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti

laittomasta jätteiden viennistä tai vaatimukset alittavissa laitoksissa tapahtuvasta käsittelystä määrämaassa aiheutuvien vakavien ympäristö- ja terveysvaikutusten ennaltaehkäiseminen

korkealaatuinen lajittelu ja kierrätys EU:ssa vaaralliset jätteet mukaan lukien, mikä edistäisi EU:n energiatehokkuusaloitteen tavoitteiden saavuttamista sekä talouskasvua ja työpaikkojen luomista jätehuollon alalle EU:ssa

arvokkaiden uusioraaka-aineiden laittoman – ja EU:n raaka-ainealoitteen tavoitteiden vastaisen – viennin estäminen

EU:n määrällisten keruu-, hyödyntämis- ja kierrätystavoitteiden (mm. sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, romuajoneuvoja, pakkauksia ja paristoja koskevien direktiiveissä asetettujen tavoitteiden) saavuttamisen varmistaminen.

4.

katsoo, että alkulähteillä eli jätteiden synty- ja keruupaikoilla tehtävistä tarkastuksista olisi hyötyä satamiin kohdistuvan paineen lievittämiseksi.

5.

kannustaa jätehuollon ja resurssien hallinnan alaa vahvaan ja aktiiviseen yhteistyöhön, sillä laittomien siirtojen vähentäminen hyödyttää EU:ssa toimivia jätehuoltoyrityksiä, joissa sovelletaan ympäristön kannalta asianmukaisia menetelmiä.

6.

panee merkille ehdotettuja muutoksia koskeneen julkisen kuulemismenettelyn tuloksen: 90 prosenttia sidosryhmistä ilmaisi kannattavansa jätteiden siirtoa koskevan EU:n lainsäädännön antamista.

Jätteiden siirtojen tarkastusten suunnittelu

7.

pitää tervetulleena ehdotusta, joka koskee velvoitetta laatia tarkastussuunnitelmia sekä pakollisen sisällön määrittelemistä EU:n laajuisesti, jotta voidaan edistää tarkastusten säännönmukaista ja yhtenäistä suunnittelua kaikissa jäsenvaltioissa. Tarkastusten asianmukainen suunnittelu auttaa viranomaisia parantamaan kykyään toteuttaa tuloksekkaita tarkastuksia.

8.

huomauttaa, että puutteellinen täytäntöönpano yhdessä jäsenvaltiossa voi johtaa lisätyöhön ja -kustannuksiin toisessa jäsenvaltiossa, joten yhdenmukaisten tarkastusmenettelyjen laadinta, yhteistyön parantaminen ja kerättyjen tietojen yhä tehokkaampi jakaminen eri maiden välillä on yhteisen edun mukaista.

9.

muistuttaa, että tarkastussuunnitelmat kuuluvat IMPELin jätesiirtotarkastuksista antamien ohjeiden (2) keskeisiin elementteihin, mutta kehottaa välttämään sitä, että henkilöstön osoittaminen tarkastusten suunnitteluun vähentäisi tarkastusten suorittamiseen käytettävissä olevia henkilöresursseja.

10.

kannattaa ehdotusta siitä, että tarkastussuunnitelmien olisi katettava asianomaisen jäsenvaltion koko maantieteellinen alue, mutta ehdottaa tekstiin lisäystä, jonka nojalla tämä voitaisiin tehdä alueelliselta pohjalta.

11.

kehottaa edellyttämään, että suunnitelmiin sisällytetään myös olemassa olevien parhaiden käytänteiden mukaiset mitattavissa olevat tavoitearvot, jotta päättäjät voivat arvioida toimien tehokkuutta.

12.

kannattaa lämpimästi säännöstä siitä, että tarkastussuunnitelmien on sisällettävä riskien arviointi, joka koskee laittomien siirtojen erityisiä jätevirtoja ja -lähteitä ja jossa hyödynnetään poliisiviranomaisten ylläpitämiä tiedusteluun perustuvia tietoja. Komitea kannustaa toimivaltaisia viranomaisia soveltamaan tätä koskevia IMPELin suosituksia voidakseen priorisoida entistä paremmin tarkastuksiin käytettävissä olevien rajallisten voimavarojen käyttöä.

13.

katsoo, että vesitiekuljetusten olisi niin ikään kuuluttava tarkastussuunnitelmien piiriin IMPELin suositusten mukaisesti.

14.

kehottaa komissiota kehittämään tulli- ja jätekoodien välisen muuntotaulukon, jotta tulliviranomaisten käyttämien kansainvälisten tariffikoodien avulla voidaan valita suuririskisiä lähetyksiä tarkastukseen.

Tarkastussuunnitelmien julkaiseminen

15.

yhtyy neuvoston (3) esittämään huoleen siitä, että tarkastussuunnitelmien julkaiseminen saattaa auttaa laittomia jätteiden siirtoja tekeviä tahoja. Komitea katsoo näin ollen, että tarkastussuunnitelmista tulee julkaista strategisen mutta ei operatiivisen tason tietoja.

16.

toteaa paikallis- ja alueviranomaisilla olevan velvollisuus huolehtia siitä, että ihmisiltä uudelleenkäyttöä, kierrätystä, hyödyntämistä tai hävittämistä varten kerättäviä materiaaleja käsitellään ympäristöä ja ihmisen terveyttä kunnioittavalla tavalla. Tietoisuus laittomasti siirrettyjen jätteiden käsittelystä ympäristön kannalta haitallisella tavalla vaikuttaa kielteisesti kansalaisten haluun tehdä aktiivista yhteistyötä kierrätys- ja jätehuoltojärjestelmien kanssa.

17.

kehottaa näin ollen julkaisemaan vuosikertomuksen suoritetuista tarkastuksista, niiden tuloksista ja mahdollisesti langetetuista seuraamuksista.

Todistustaakan kääntäminen

18.

pitää erittäin tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan siirrosta vastaavan henkilön on todistettava, että uudelleenkäytettäväksi vietävä tavara on täysin käyttökelpoista. Tämä koskee sähkö- ja elektroniikkalaitteita (ei siis sähkö- ja elektroniikkalaiteromua) ja autoja (ei romuajoneuvoja). Todistustaakan kääntämisen pitäisi auttaa tarkastusviranomaisia havaitsemaan toimimattomien tavaroiden eli jätteen laiton vienti. Muutoin tällaiset tavarat voisivat päätyä vaatimukset alittavaan kierrätykseen tai käsittelyyn EU:n ulkopuolelle. Ne olisi käsiteltävä eurooppalaisessa laitoksessa, jotta arvokkaita raaka-aineita ei joudu hukkaan ja jotta suojeltaisiin ympäristöä ja ihmisten terveyttä unionin ulkopuolisissa maissa.

19.

ilmaisee tyytyväisyytensä ehdotukseen, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi epäillyn laittoman, hyödyntämistarkoituksessa tehtävän siirron tapauksessa vaatia siirrosta vastaavalta henkilöltä todisteet määrämaassa sovellettavista käsittelymenetelmistä, -tekniikoista ja -normeista. Lisäksi komitea katsoo, että tätä käytäntöä olisi sovellettava kaikkiin jätesiirtoasetuksen alaisiin siirtoihin ja että kaiken kierrätysmateriaalin lopullinen määränpää olisi julkistettava, jotta toiminta olisi avoimempaa ja suuren yleisön luottamus jätehuolto- ja materiaaliketjuun paranisi.

Sähköinen tietojensiirto

20.

kannattaa jätteiden siirtoja koskevan sähköisen tietojensiirron kehittämistä. Sen avulla voitaisiin luoda turvattu tietokanta, jonka perusteella siirroista voitaisiin tehdä sähköinen ilmoitus, joka sisältää tiedot materiaalin toimittajasta, kuljettajasta, kauppaajista ja lopullisesta määränpäästä. Komitea korostaa, että tätä valmisteltaessa tulee kuulla laajasti paikallis- ja alueviranomaisia ja muita sidosryhmiä.

21.

pitää tärkeänä, että tällainen tietopankki on kaikkien asiaankuuluvien viranomaistahojen (ympäristötarkastuslaitosten, tullin, poliisin) käytettävissä ja sisältää tarkastusten tulokset, jotta viranomaiset voivat kohdentaa tarkastuksensa niiden perusteella.

22.

toteaa, että neljä maata käyttää jo nyt jätteitä koskevien ilmoitusten tekemiseen tarkoitettua sähköistä tietojenvaihtojärjestelmää (4), jonka unioninlaajuisen soveltamisen arvioidaan keventävän yritysten hallinnollista taakkaa vuosittain 40 miljoonan euron arvosta (5). Komitea toteaa myös, että hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä korkean tason ryhmä on kehottanut ottamaan järjestelmän käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa.

Muut kysymykset

23.

toistaa näkemyksensä siitä, että jätesiirtoasetuksen muuttamisen lisäksi tarvittavia oleellisia täydentäviä toimia ovat IMPELin vahvistaminen nykyisestä, asianmukaisen taloudellisen tuen varmistaminen pitkällä aikavälillä, jotta IMPEL voi käyttää entistä järjestelmällisemmin vertaisarviointeja, sen työ hyvien käytänteiden yksilöimisessä ja jakamisessa sekä sen laajentaminen myös alue- ja paikallistasoille. (6)

24.

toistaa Euroopan komissiolle osoittamansa vetoomuksen esittää yleinen ympäristötarkastuksia ja -valvontaa koskeva EU-tason lainsäädäntökehys, johon sisältyisi Euroopan komissiolle annettavia tarkastusvaltuuksia, sekä tukea paikallis- ja alue- ja paikallisviranomaisten roolia EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa, vähentää toisistaan poikkeavista tarkastusjärjestelmistä tai tällaisten järjestelmien puuttumisesta johtuvaa epäreilua kilpailua ja varmistaa oikeustoimien oikeudenmukaisuus. (7)

Toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate sekä sääntelyn parantaminen

25.

muistuttaa ympäristöpolitiikan olevan ala, jolla EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, joten alaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

26.

toteaa, että jätteiden siirrot ovat kansainvälistä toimintaa ja että ilman kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavalla tapahtuvaa lainsäädännön voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa ei voida saavuttaa yhtäläisiä toimintaedellytyksiä eikä hallita ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Komitea pitää siksi EU-tason toimia välttämättöminä.

27.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuuksien alaan kohdistuvat vaikutukset tulee ottaa huomioon, kun sähköinen tietojenvaihto toteutetaan komission delegoidun säädöksen avulla. Tämän vuoksi komission on kuultava suoraan paikallis- ja alueviranomaisia tai näiden edustajia ennen delegoitujen säädösten antamista.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

COM(2013) 516 final, 1 artiklan 2 kohta – Asetus (EY) N:o 1013/2006, 26 artiklan uusi 5 kohta

Perustelu

Paikallis- ja alueviranomaisia tulee kuulla asianmukaisesti asiantuntijataso mukaan luettuna. Tulli-ilmoituksia ja merenkulkualaa varten on olemassa keskitetyt palvelupisteet. Tietojen on oltava kaikkien tarpeellisten tahojen, eli poliisi-, tulli-, tarkastus- ja satamaviranomaisten, saatavilla.

Muutosehdotus 2

COM(2013) 516 final, 1 artiklan 3 kohdan b alakohta – Asetus (EY) N:o 1013/2006, 50 artiklan uusi 2 a kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset laativat suunnitelmat tarkastuksista, joilla on tarkoitus varmistaa tämän asetuksen noudattaminen. Näiden suunnitelmien on katettava kyseessä olevan jäsenvaltioiden koko maantieteellinen alue ja niitä on sovellettava kaikkiin 2 kohdan mukaan suoritettaviin jätesiirtoja koskeviin tarkastuksiin, mukaan lukien laitosten ja yritysten, maantie- ja rautatiekuljetusten ja satamissa olevien lähetysten tarkastukset. Näiden suunnitelmien on sisällettävä seuraavat:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset laativat suunnitelmat tarkastuksista, joilla on tarkoitus varmistaa tämän asetuksen noudattaminen. Näiden suunnitelmien on katettava kyseessä olevan jäsenvaltioiden koko maantieteellinen alue soveltuvilla tasoilla, tarkastussuunnitelmia on koordinoitava, mikäli niitä laaditaan useita, ja niitä on sovellettava kaikkiin 2 kohdan mukaan suoritettaviin jätesiirtoja koskeviin tarkastuksiin, mukaan lukien laitosten ja yritysten, maantie- ja rautatiekuljetusten ja satamissa olevien lähetysten tarkastukset. Näiden suunnitelmien on sisällettävä seuraavat:

(a)

strategia ja tavoitteet jätteiden siirtoja koskevia tarkastuksia varten, myös tarvittavat työvoima-, rahoitus- ja muut resurssit;

(a)

strategia ja tavoitteet mitattavissa olevine tavoitearvoineen jätteiden siirtoja koskevia tarkastuksia varten, myös tarvittavat työvoima-, rahoitus- ja muut resurssit;

(b)

riskien arviointi, joka kattaa laittomien siirtojen erityiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tiedustelutiedot, kuten poliisitutkimukset ja rikollisten toimien analyysit;

(b)

riskien arviointi, joka kattaa laittomien siirtojen erityiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tiedustelutiedot, kuten poliisitutkimukset ja rikollisten toimien analyysit;

(c)

prioriteetit ja kuvaus siitä, miten nämä prioriteetit on valittu strategioiden, tavoitteiden ja riskien arvioinnin perusteella;

(c)

prioriteetit ja kuvaus siitä, miten nämä prioriteetit on valittu strategioiden, tavoitteiden ja riskien arvioinnin perusteella;

(d)

tiedot jätealueiden, maantie- ja rautatiekuljetusten ja satamissa olevien lähetysten suunniteltuja tarkastuksia koskevista määristä ja tyypeistä;

(d)

tiedot jätealueiden, maantie-, lento-, vesiväylä- ja rautatiekuljetusten ja satamissa olevien lähetysten suunniteltuja tarkastuksia koskevista määristä ja tyypeistä riskien arvioinnin ja prioriteettien perusteella;

(e)

tehtävien jako kaikille jätesiirtojen tarkastuksiin osallistuville viranomaisille;

(e)

tehtävien jako kaikille jätesiirtojen tarkastuksiin osallistuville viranomaisille;

(f)

yhteistyömuodot tarkastuksiin osallistuvien eri viranomaisten välillä; sekä

(f)

toimivat ja tehokkaat yhteistyömuodot tarkastuksiin osallistuvien eri viranomaisten välillä; sekä

(g)

arviointi siitä, tarvitsevatko tarkastajat koulutusta teknisistä tai oikeudellisista seikoista, jotka liittyvät jätehuoltoon ja jätteiden siirtoihin, sekä määräykset säännöllisistä koulutusohjelmista.

(g)

arviointi siitä, tarvitsevatko tarkastajat koulutusta teknisistä tai oikeudellisista seikoista, jotka liittyvät jätehuoltoon ja jätteiden siirtoihin, sekä määräykset säännöllisistä koulutusohjelmista;

 

(h)

tiedotusstrategia ja noudattamista edistävä strategia, joka kattaa sääntelyn kohteena olevan yhteisön ja suuren yleisön; sekä

(i)

tietoa siitä, millä tavoin säätelyn kohteena oleva yhteisö ja kansalaiset voivat ilmoittaa huolestuttavista seikoista määrätylle virastolle (ilmiantaminen).

Suunnitelmat on arvioitava uudelleen vähintään kerran vuodessa ja saatettava tarvittaessa ajan tasalle. Uudelleenarvioinnissa on tarkasteltava sitä, missä määrin suunnitelmien tavoitteet ja muut osat on pantu täytäntöön.

Suunnitelmat on arvioitava uudelleen vähintään kerran vuodessa ja saatettava tarvittaessa ajan tasalle. Uudelleenarvioinnissa on tarkasteltava sitä, missä määrin suunnitelmien tavoitteet ja muut osat on pantu täytäntöön.

Suunnitelmien on oltava yleisön saatavilla ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (8) mukaisesti.

Suunnitelmia koskevien strategisten yleiskatsausten on oltava pysyvästi yleisön saatavilla, myös sähköisessä muodossa ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (9) mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on taattava, että tiedot tässä artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti tehtyjen tarkastusten tuloksista, kaikista asianomaisten viranomaisten näiden tarkastusten seurauksena tekemistä korjaavista toimista, laittomiin siirtoihin osallistuneiden toiminnanharjoittajien nimistä sekä määrätyistä seuraamuksista ovat pysyvästi kansalaisten saatavilla, myös sähköisessä muodossa.

Perustelu

Joissain jäsenvaltioissa kukin alue laatii oman tarkastussuunnitelmansa, joten suunnitelmia olisi koordinoitava koko maantieteellisen alueen kattavasti. Mitattavissa olevien tavoitearvojen liittäminen tavoitteisiin olisi jäsenvaltioissa sovellettavien parhaiden käytänteiden mukaista ja auttaa varmistamaan, että päättäjät voivat arvioida tarkastussuunnitelman vaikuttavuutta. Myös vesiväylät ja lentoliikenne on sisällytettävä säädökseen, sillä jätteitä kuljetetaan myös niitä pitkin. Jäte- ja resurssienhallintateollisuudella sekä suurella yleisöllä on oma roolinsa jätteiden siirtoa koskevien sääntöjen noudattamisen takaamisessa, ja yleisen edun nimissä näiden tulisi kyetä ilmoittamaan huolistaan asianmukaiselle virastolle ilman syrjinnän tai vastatoimenpiteiden pelkoa. Olisi selkeästi todettava, että tarkastusten määrän ja tyypin on perustuttava b ja c alakohdassa määriteltyihin riskien arviointiin ja prioriteetteihin. Tarkastusten tulokset on paikallaan julkaista, jotta voidaan osoittaa, että asetus on pantu täytäntöön, ja säilyttää suuren yleisön luottamus jätehuoltoon. Suunnitelmista olisi julkaistava vain strateginen yleiskatsaus, koska yksityiskohtaisemmat tiedot voisivat hyödyttää niitä, jotka yrittävät vältellä siirtojen tarkastamista.

Muutosehdotus 3

Asetus (EY) N:o 1013/2006, 50 artiklan 5 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Komissio ei esitä muutoksia asetuksen (EY) N:o 1013/2006 50 artiklan 5 kohtaan.

Asetuksen (EY) N:o 1013/2006 50 artiklan 5 kohtaan ehdotettu muutos:

Jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään kahden- tai ja monenvälistä yhteistyötä helpottaakseen laittomien siirtojen estämistä ja selville saamista. Niiden on vaihdettava tietoja jätteiden siirroista ja jaettava tietämystä valvontatoimenpiteistä. Komissio perustaa näitä tarkoituksia varten yhteisen foorumin, jossa mukana ovat kaikki jäsenvaltiot.

Perustelu

Nykyinen yhteistyö on vapaaehtoista, eivätkä kaikki keskeiset jäsenvaltiot ole siinä mukana. Laittomia rajatylittäviä siirtoja voidaan torjua ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteistyöllä, jota varten olisi perustettava yhteinen foorumi.

Bryssel 30. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law, IMPEL) – rajan yli tapahtuvien jätteen siirtojen klusteri (trans-frontier shipment of waste cluster).

(2)  IMPEL (2012), Doing the right things for waste shipment inspections.

(3)  Ympäristöneuvosto 14. lokakuuta 2013.

(4)  Eurooppalainen jätteitä koskevien ilmoitusten tekemiseen tarkoitettu tietojenvaihtojärjestelmä (European Date Interchange for waste notification, EUDIN).

(5)  Euroopan komission alaisuudessa toimiva hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmä (2009), Opinion of the High Level Group – Administrative burden reduction; priority area Environment.

(6)  CdR 1119/2012 fin.

(7)  CdR 593/2013 fin, CdR 1119/2012 fin, CdR164/2010 fin.

(8)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26

(9)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/48


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”NAIADES II -paketti”

2014/C 126/12

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

suhtautuu myönteisesti NAIADES II -pakettiin. Se on looginen jatko NAIADES I -ohjelmalle, jolla lähestyttiin sisävesiliikenteen kehittämistä ensimmäistä kertaa yhdennetysti EU:n tasolla. AK tukee varauksetta komission pyrkimyksiä palauttaa sisävesiala voimiinsa ja kasvattaa sen osuutta koko kuljetusvolyymista siten, että sen potentiaalia hyödynnetään maksimaalisesti.

2.

tukee komission priorisoimaa liikennemuotosiirtymää maanteiltä rautateille sekä sisävesi- ja meriliikenteeseen ja edellyttää kaikkien liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin.

3.

puoltaa sisävesiliikennealan kehittämistä ja uskoo, että tässä on keino puuttua maanteiden ruuhkautumisongelmaan. AK pitää sisävesiliikennettä sen turvallisuudesta saatujen kokemusten ansiosta ja sen ympäristövaikutusten osalta luotettavana, turvallisena ja kestävyysperiaatteiden mukaisena liikennemuotona.

4.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Tehokkaalla maankäytön suunnittelulla voidaan helpottaa taloudellisten toimintojen nivomista keskenään ja luoda yhdennettyjä klustereita, jotka vähentävät yksittäisten kuljetusten tarvetta ja tekevät multimodaalisesta liikenteestä houkuttelevamman vaihtoehdon. Lisäksi AK tunnustaa liikenneinfrastruktuurin suuren merkityksen alueellisessa talouskehityksessä, sisävesisatamien roolin talouskeskuksina sekä sisävesiväylien, merisatamien ja muiden liikennejärjestelmien ruuhkautumista vähentävän panoksen. Lisäksi AK tähdentää, että paikallis- ja alueyhteisöillä on kannettavanaan merkittävästä kustannuksia tärkeimpien perusrakenteiden kehittämisestä ja hallinnoimisesta. Niiden tulee saada keskeinen asema pyrittäessä sisävesiväylien maksimaaliseen hyödyntämiseen.

5.

toteaa, että toisin kuin muut liikenneväylät, sisävesiväylät eivät palvele yksinomaan liikennetarpeita, vaan ne ovat merkittäviä myös vesihuollon, tulvantorjunnan ja energiantuotannon kannalta sekä virkistys- ja matkailukäytössä. Ne ovat myös tärkeitä ekosysteemejä ja niillä on tehtävänsä maa- ja kalataloudessa. Siksi AK kannustaa sisävesiliikennealaa säilyttämään johtoasemansa ympäristöystävällisimpänä liikennemuotona ja huolehtimaan edelleen asianmukaisesta tasapainosta alaan liittyvien toimintojen ja vesiväylien muiden (joskus kilpailevienkin) käyttötarkoitusten välillä.

6.

kannattaa julkisen vallan toimia alan toimintaolosuhteiden, infrastruktuurin, ympäristötehokkuuden, innovoinnin ja logistiikkaketjuun niveltymisen parantamiseksi ja katsoo, että samalla kun sisävesiliikenne vapautuu ja sitä harjoitetaan liikenteen sisämarkkinoilla, tämän kaltaiset julkiset investoinnit ovat oikeutettuja, kun otetaan huomioon talouskriisin merkittävä vaikutus alaan ja alan tuottamat sosioekonomiset ja ekologiset hyödyt.

Toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate

7.

katsoo, että NAIADES II -paketti on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

Tiedonantoa koskevat erityishuomiot

8.

on yhtä mieltä sisävesiliikennealaa koskevasta komission yleisarviosta: omilla aluksillaan operoivilla pienyrittäjillä on hallitseva asema, ja tarjonta on hajanaista; alan asema muihin liikennealojen toimijoihin nähden heikentyy ja alan kuljetusosuus maantieliikenteeseen nähden on pienentynyt jo pitkään ja tasaisesti; alalla on liikakapasiteettia ja siitä johtuvaa hintakilpailua; alalla on kyvyttömyyttä investointeihin ja innovointiin. Lisäksi alalla edistytään hitaasti tärkeimpien infrastruktuurin aukkojen ja pullonkaulojen korjaamisessa, ja EU:n talouden kangertelu on heikentänyt alan kilpailukykyä.

9.

kannattaa siksi NAIADES II -ohjelman tärkeimpiä osa-alueita ja sen tavoitetta tehdä sisävesiliikennealasta laadukas liikennemuoto: hyvin hallinnoitu, tehokas ja turvallinen intermodaaliketjun osa, joka tarjoaa laadukkaita työpaikkoja ammattitaitoiselle työvoimalle ja missä noudatetaan tiukkoja ympäristövaatimuksia. AK uskoo vahvasti, että sisävesiliikenneala voi tarjota huomattavan panoksen EU:n liikennepolitiikkaan, kunhan se sisällytetään siihen riittävän hyvin.

10.

katsoo, että jäsenvaltioilta tarvitaan nyt varauksetonta sitoutumista tärkeimpiin tavoitteisiin ja että sisävesiliikennealalta odotetaan aloitteellisempaa ja johdonmukaisempaa toimintamallia alan tiettyjen olennaisten heikkouksien korjaamiseksi.

11.

toteaa NAIADES I -ohjelman puutteet ja ehdottaa NAIADES II -ohjelman vaikuttavuuden lisäämiseksi, että Euroopan komissio kehittää – tarvittaessa PLATINA-foorumin (1) yhteydessä – ohjelman toteuttamista varten selväpiirteisen etenemissuunnitelman päämäärineen ja välitavoitteineen. Siinä tulee myös tarkastella johdonmukaisemmin taloudellisten ja muiden resurssien järjestämistä.

a)   Laadukas infrastruktuuri

12.

varoittaa erottamasta sisävesiliikennettä muista liikennemuodoista erilliseksi tarkastelun kohteeksi. Komitea uskoo, että sisävesiliikenteen liittäminen tiiviimmin yhteen muiden liikennemuotojen kanssa houkuttelee alalle suuremman markkinaosuuden ja vahvistaa koko alaa.

13.

on tyytyväinen siihen, että sisävesiväyliä on mukana kuudessa yhdeksästä TEN-T-ydinverkkokäytävästä. Komitea toivoo, että kaikki liikennemuodot ovat riittävästi edustettuina näiden käytävien täytäntöönpanossa ja hallintorakenteissa ja että sisävesiliikenteen mahdollisuudet ja erityisyys Euroopan laajuisessa liikenneverkossa tunnustetaan asianmukaisesti, jotta tärkeimpien sisävesiväylien ongelmakohtia ja puuttuvia yhteyksiä voidaan käsitellä tarkoituksenmukaisesti.

14.

toivoo, että pitkän aikavälin sitoutuminen kattavaan ydinverkkoon riittää osittain vakauttamaan säädöskehystä, mikä auttanee houkuttelemaan uusia investointeja sisävesiliikennealalle.

15.

kannustaa asiaankuuluvia jäsenvaltioita yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten sekä muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa toimimaan sitoumusten mukaisesti ja tekemään komissiolle sisävesiväylä- ja satamahankkeita koskevia yksityiskohtaisia ehdotuksia siten, että hankkeissa voitaisiin hyödyntää Verkkojen Eurooppa -välinettä sekä tällaisiin hankkeisiin käytettävissä olevaa yhteisrahoituksen mahdollista lisäystä (40 prosenttiin asti). AK:n mielestä investoinnit sekä kovaan että pehmeään infrastruktuuriin auttavat alaa toteuttamaan potentiaaliaan.

16.

kehottaa edelleen asianomaisia jäsenvaltioita ottamaan sisävesiliikenteen asianmukaisesti huomioon investointipuitesuunnitelmien ja valtiollisten suunnitteluvälineiden laatimisessa ja toteuttamaan jo annetut sitoumuksensa alueellisten liiketoimintakeskusten muodostumisen ja kehityksen tukemiseksi.

17.

korostaa olevan tärkeää varmistaa, että kapeampia väyliä huolletaan ja parannetaan, mikäli liikennöinti sitä edellyttää, jotta kattava verkko säilyy ja samalla varmistetaan alan pienempien toimijoiden selviytymismahdollisuudet.

b)   Laatua innovoimalla

18.

tiedostaa innovaatiokulttuurin puutteen sisävesiliikenteen alalla siihen johtaneine syineen ja on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että alaa varten on laadittava TKI-asialista, että alalla on määritettävä tulevat painopisteet ja hyödynnettävä mahdollisuuksia aloitteellisemmin.

19.

ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voisivat osallistua alan innovaatioiden toteuttamiseen tukemalla mukautettuja innovaatiopolitiikkoja sekä resurssien ja rahoitusvälineiden räätälöityä käyttöä.

c)   Markkinoiden sujuva toiminta

20.

tukee komission pyrkimyksiä vähentää pilkkoutuneisuutta ja kannustaa luomaan synergiaa markkinatoimijoiden välille. AK panee merkille, että tietyt sisävesiliikenteen alaa koskevat säännöt ovat alueellisia tai maakohtaisia, ja katsoo, että komission on toissijaisuusperiaate huomioon ottaen löydettävä yhdenmukaistamisprosessissa mahdollisimman paljon joustovaraa.

21.

tukee kaikkien kuljetusmuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin, minkä turvin ei kuitenkaan tulisi nostaa kuljetushintoja. AK katsoo, että laskemalla ulkoisvaikutuksen tarkka hinta saadaan kustakin kuljetusmuodosta vertailukelpoisempi. Se voisi johtaa ympäristöystävällisempien kuljetusmuotojen käyttöön, innostaa alaa puuttumaan ulkoisiin kustannuksiin ja hyödyttäisi erityisesti vesikuljetuksia.

22.

uskoo toisaalta, että infrastruktuurien käytöstä laskuttamista uusien infrastruktuurien rakentamiseksi tai entisten ylläpitämiseksi on punnittava tarkkaan, koska siitä voi syntyä ylimääräinen taloudellinen rasite sisävesiliikenteelle. Olisi syytä pohtia myös maksujen perimistä vesiliikenneväylien muilta käyttäjiltä.

23.

panee merkille komission ehdotuksen arvioida uudelleen sisävesisatamien kehittämisen esteitä. AK pitää asianmukaisena kuulla tässä asiassa, ennen lainsäädäntäprosessien aloittamista, lisää asianomaisia paikallis- ja alueviranomaisia.

d)   Parannetaan ympäristön laatua vähentämällä päästöjä

24.

tukee pyrkimyksiä muokata aluskantaa ympäristöystävällisemmäksi ja vähentää ilmansaasteita. Komitea korostaa, että lähestymistavan olisi oltava teknologianeutraali sekä moottoriteknologian että käytettävän polttoaineen osalta ja siinä on oltava paras kustannus-hyötysuhde.

25.

esittää kuitenkin, että mahdollisten energia- ja hiilihyötyjen määrittäminen aluskannan viherryttämisessä edellyttää huolellista arviointia, jossa otetaan huomioon aluksen ikä, nykyisen moottorin suoritusarvot ja aluksen lastausominaisuudet sekä ymmärretään, että uusiin moottoreihin tarvitaan koko niiden elinkaaren aikana suuri määrä energiaa. Komitea kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan pyrkimyksiä parantaa laitteiden jälkiasennuksen taloudellista kannattavuutta ja standardointia, jotta kustannuksia ja kaikkien nykyisten alusten päästöjä voidaan vähentää.

26.

katsoo, ettei sisävesiliikennealalla ole nykyisellään riittävästi kannustimia – joko oikeudellisia välineitä ja/tai rahoitustoimia – vaikuttaa toden teolla päästöjä vähentävästi. Sen vuoksi AK kehottaa omaksumaan yhdennetyn toimintamallin, jonka avulla pystytään hyödyntämään samanaikaisesti useita rahastoja – esim. LIFE+, TEN-T ja Horisontti 2020 – sisävesiliikenteen aluskaluston ympäristömyötäistämiseen. AK odottaa vaikutustenarviointia eri vaihtoehdoista, joita on kaavailtu päästörajoiksi suurille ja pienille, nykyisille ja rakennettaville aluksille, jotta voidaan puuttua suoraan ilmansaasteiden lähteisiin.

27.

kyseenalaistaa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetyn oletuksen, että LNG (2) olisi ainoa ratkaisu ilman laatua koskeviin päästöihin ja että teknologiset ratkaisut olisivat siirrettävissä ilmeisen helposti kuljetusmuodosta toiseen, kun edelleen keskustellaan siitä, mikä on alalle tarkoituksenmukaisin teknologinen ratkaisu normien täyttämiseen. AK pitää LNG:tä lupaavana, mutta vain yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa, ja toteaa toteuttamisaikataulun olevan epärealistinen.

28.

toteaa, että ilman kaikkien osapuolten riittävää sitoutumista ekologisen sisävesiliikenteen kehittämisen tukeminen voi olla vaikeaa.

e)   Ammattitaitoinen työvoima ja laadukkaat työpaikat

29.

tukee komission ehdottamaa lähestymistapaa tarkoituksena kohentaa alan osaamista ja pätevyystasoa. Sen pitäisi olla omiaan parantamaan työvoiman saatavuutta ja liikkuvuutta, turvallisuutta, kohottamaan työpaikkojen laatua ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

f)   Sisävesiliikenteen integrointi multimodaaliseen logistiikkaketjuun

30.

panee merkille roolin, joka paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla, kun ne integroivat sisävesiliikenteeseen pohjautuvat logistiikkatoiminnot paremmin omiin kestävyysperiaatteiden mukaisen kaupunkiliikenteen suunnitelmiinsa.

31.

kannattaa ajatusta nivoa muiden liikennemuotojen asianmukaiset tietovirrat mahdollisuuksien mukaan jokiliikenteen tietopalveluun (River Information Services, RIS). Komitea toteaa, että vaikka esiintyy ongelmia, kun a) jaettavana on kaupallisesti arkaluonteista tietoa ja kun b) älykkäisiin liikennejärjestelmiin investoimisesta koituu toimijoille rasitetta, se uskoo kuitenkin, että mukautettu sisävesiliikenteen tiedotuspalvelu voisi olla arvokas väline toimitusketjun hallinnassa, rahtivirtojen optimoinnissa sekä kustannusten ja päästöjen vähentämisessä.

32.

odottaa tuloksia parhaillaan toteutettavasta sisävesiliikenteen tiedotuspalvelujen arvioinnista ja toivoo, että komissio voi ehdottaa muutoksia sisävesiliikenteen tiedotuspalveludirektiiviin, sillä AK katsoo, että älykkäiden liikennejärjestelmien (ITS) avulla voidaan merkittävästi tehostaa intermodaalista liikennettä ja sisävesiväylien sujuvuutta sekä vähentää hallinnollisia rasitteita, EU:hun kuuluvien ja siihen kuulumattomien valtioiden väliset monimutkaiset rajanylitysmuodollisuudet mukaan luettuina.

Hallinnointi

33.

tukee aietta tarkastella sisävesiliikennealan hallinnointia uudella tavalla, jolloin pyritään korjaamaan päällekkäisyydet sääntelykehyksien ja ammattipätevyyksien suhteen. Tässä yhteydessä AK ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan komission liikenteen ja liikkumisen pääosaston (MOVE) ja Reinin navigaation keskuskomission (RNKK) allekirjoittamaan hallinnolliseen järjestelyyn. Sen myötä perustetaan kehys tehostetulle yhteistyölle, jolla tuetaan sisävesiliikennealan kehittämistä. AK pitää toivottavana vastaavien sopimuksien solmimista muiden jokikomissioiden kanssa.

34.

kannustaa sisävesiliikenteen elimiä lujittamaan koordinointia parantaakseen alan edustusta ja ottaakseen suoraan vastatakseen tietyistä NAIADES II -paketin tavoitteista.

35.

korostaa potentiaalia, joka Tonavan aluetta koskevassa EU:n strategiassa on vesistöalueen integroidun kehittämisen ja hallinnoinnin suhteen, ja katsoo, että Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian soveltaminen voisi tehostaa huomattavasti vesiliikennettä Tonavalla, missä on huomattavaa kapasiteettia liikennemäärien lisäämiseen.

Rahoitus

36.

panee merkille, että tiedonannossa viitataan moniin EU:n rahoitusohjelmiin (ESR, Verkkojen Eurooppa -väline ja Horisontti 2020 -puiteohjelma), mutta missään ei tehdä koherentisti tai järjestelmällisesti selkoa siitä, miten nämä varat auttavat saavuttamaan tavoitteet.

37.

kehottaa komissiota laatimaan ehdottamansa valmisteluasiakirjan (SWD) NAIADES-ohjelman rahoittamisesta kiireellisesti. AK suosittelee myös, että sisävesiliikennealan investointitarpeiden yksilöimisen ja määrittämisen ohella kiinnitetään huomiota siihen, että alaa ohjeistetaan selvästi rahoituksen hakemisesta ja siitä, että kyseinen valmisteluasiakirja on hyödyllinen osa etenemissuunnitelmaa (kuten edellä, kohdassa 11, ehdotetaan).

38.

katsoo, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista on mahdollista tukea NAIADES-ohjelman päätavoitteita. AK on kuitenkin huolissaan siitä, että keskeiset osoittimet näiden rahastojen ja erityisesti EAKR:n ja koheesiorahaston tulosten mittaamiseksi liittyvät yksinomaan maantie- ja rautatieinfrastruktuuriin. Tämä kannustanee investoimaan näihin kuljetusmuotoihin sisävesiliikenteen sijaan siellä, missä vaihtoehtoja on tarjolla.

39.

panee merkille viittauksen rahoitusvälineisiin ja katsoo, että Euroopan investointipankin rahoitusta voi soveltaa sisävesiliikenteen alaan tietyiltä osin.

Erityishuomioita ehdotetusta asetuksesta

40.

kannattaa yhteisön sisävesiliikenteen aluskapasiteettia koskevista toimintalinjoista annetun asetuksen muuttamiseksi tehdyn ehdotuksen perusteita. Toteutuessaan muutos helpottaa vararahaston käyttöönottoa ja hyödyntämistä lisätoimenpiteisiin, joilla edistetään sisävesiliikennettä NAIADES II -ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Erityishuomioita ehdotetusta direktiivistä

41.

kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitetta erottaa tekniset normit menettelyllisistä näkökohdista. Tämän on tarkoitus sujuvoittaa kyseisenkaltaisten normien ajantasaistamista sekä lisätä selvyyttä ja läpinäkyvyyttä alan toimintaan.

42.

kannattaa ehdotettua käytännöllistä ja joustavaa lähestymistapaa, jonka mukaan tietyiltä alueilta (jäsenvaltiot) vähennetään teknisiä vaatimuksia tai niitä sovelletaan niihin vain osittain kyseisten alueiden sisävesiväylien ominaispiirteiden vuoksi.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

COM(2013) 621 final

Johdanto-osan 2 kappale

Perustelu

Asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa viitataan alusten mukauttamiseen tekniikan kehitykseen. Alueiden komitea ehdottaa, että kohtaan sisällytetään viittaus innovointiin, jonka avulla aluksia muokataan ympäristöystävällisemmiksi. Se on NAIADES II -ohjelman päätavoitteita.

Muutosehdotus 2

COM(2013) 621 final

1 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Korvataan asetuksen (EY) N:o 718/1999 8 artikla seuraavasti:

Korvataan asetuksen (EY) N:o 718/1999 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Rajoittamatta 3 artiklan 5 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä erityisesti

toimialan jättävien sisävesiliikenteen harjoittajien varhaiseläkkeen saamisen tai muuhun taloudelliseen toimintaan siirtymisen helpottamiseksi;

toimialalta muualle siirtyvälle alushenkilöstölle tarkoitetun ammatillisen koulutuksen tai uudelleenkoulutuksen järjestämiseksi;

sisävesiliikenteen alan osaamisen parantamiseksi, jotta toimiala kehittyy ja sen tulevaisuus on turvattu;

sisävesiliikenteen pienyrittäjien kannustamiseksi liittymään toimialajärjestöihin ja sisävesiliikennettä edustavien Euroopan unionin laajuisten järjestöjen vahvistamiseksi;

alusten tekniikan kehitykseen mukauttamisen edistämiseksi, jotta työolot paranevat ja turvallisuus lisääntyy;

alusten innovoinnin edistämiseksi sekä alusten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen lisäämällä niiden ympäristöystävällisyyttä.”

”8 artikla

Rajoittamatta 3 artiklan 5 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä erityisesti

toimialan jättävien sisävesiliikenteen harjoittajien varhaiseläkkeen saamisen tai muuhun taloudelliseen toimintaan siirtymisen helpottamiseksi;

toimialalta muualle siirtyvälle alushenkilöstölle tarkoitetun ammatillisen koulutuksen tai uudelleenkoulutuksen järjestämiseksi;

sisävesiliikennealan osaamisen parantamiseksi, jotta toimiala kehittyy ja sen tulevaisuus on turvattu;

sisävesiliikenteen pienyrittäjien kannustamiseksi tukemiseksi liittymään toimialajärjestöihin ja sisävesiliikennettä edustavien Euroopan unionin laajuisten järjestöjen vahvistamiseksi;

alusten tekniikan kehitykseen mukauttamisen edistämiseksi, jotta työolot paranevat ja turvallisuus lisääntyy;

alusten innovoinnin edistämiseksi sekä alusten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen lisäämällä niiden ympäristöystävällisyyttä.”

 

Voidaan myös ryhtyä muihin toimenpiteisiin, kunhan ne noudattavat NAIADES-paketin tavoitteita ja edesauttavat niiden toteutumista.

Perustelu

Alueiden komitea haluaisi, että vararahastoa käytettäisiin ennakoivasti auttamaan NAIADES-paketin tavoitteiden saavuttamisessa. Se pitää myös verbiä ”kannustaa” liian väljänä ja vaisuna ilmauksena. Se pitäisi korvata vahvemmalla termillä, joka varmistaa jäsenvaltioiden aloitteellisemman toiminnan.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  PLATINA – Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta rahoitettu foorumi NAIADES-ohjelman täytäntöönpanemiseksi.

(2)  Nesteytetty maakaasu (Liquefied Natural Gas, LNG)


26.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 126/53


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat”

2014/C 126/13

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

on tyytyväinen komission ehdotuksen yleiseen tavoitteeseen luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat, missä kansalaisilla ja yrityksillä on ilman rajoista johtuvia rajoituksia tai ilman perusteettomia lisäkustannuksia mahdollisuus hyödyntää sähköisen viestinnän palveluja riippumatta siitä, missä niitä Euroopan unionissa tarjotaan, ja missä yritykset voivat tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, käyttää niitä ja asettaa niitä käyttöön riippumatta siitä, missä yritysten toimipaikka EU:ssa sijaitsee tai missä niiden asiakkaat ovat.

2.

vahvistaa Eurooppa 2020 -strategiassa ja Euroopan digitaalistrategiassa asetetun tavoitteen luoda kasvavat, menestyvät ja dynaamiset digitaaliset sisämarkkinat, jotka hyödyttävät kaikkia talouden aloja.

3.

korostaa sähköisiin viestintäverkkoihin liittymisen sekä markkinoiden vahvistetun yhdentymisen merkitystä yrityksille ja kuluttajille. Komitea painottaa merkittäviä mahdollisuuksia, jotka digitaaliset sisämarkkinat tarjoavat eurooppalaiselle yhteiskunnalle kokonaisuudessaan.

4.

muistuttaa kuitenkin samalla siitä, että mukautettaessa sähköistä viestintää koskevaa unionin lainsäädäntökehystä olisi otettava riittävästi huomioon tosiasialliset ja oikeudelliset edellytykset jäsenvaltioissa ja alueilla.

5.

kehottaa ottamaan huomioon, että EU:n nykyisen digitaalisen kuilun, puutteellisen tieto- ja viestintätekniikkainfrastruktuurin, erilaisten perusedellytysten sekä jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden välisten hyvin suurten omaisuus- ja tuloerojen vuoksi digitaalista yhteiskuntaa voidaan kehittää ja asteittainen lähentyminen voidaan saavuttaa vain etenemällä vaiheittain eri tahtiin.

6.

muistuttaa, että yksittäiset jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet sääntöjä, joiden avulla on tarkoitus tasoittaa kaupunkien ja maaseudun välistä kuilua laajakaistan saatavuuden suhteen. EU:n laajuisissa säännöissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden lähtötilanteiden moninaisuus.

7.

muistuttaa, että alueilla, missä markkinamekanismit ovat sinällään riittämättömät, paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli ja suuri vastuu kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien yhtäläisen saatavuuden varmistamisessa, kokeiluhankkeiden toteuttamisessa sähköisten palvelujen hyödyntämiseen liittyvän kuilun umpeen kuromiseksi sekä uusien kansalaislähtöisten julkisten sähköisten palvelujen kehittämisessä.

8.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava digitaalisen infrastruktuurin rahoitukseen sellaisilla maaseutualueilla, joiden taloudellisen kannattavuuden yksityiset toimijat luokittelevat alhaiseksi. Jotta kaikille kansalaisille kaikilla alueilla taataan yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää uusia teknologioita, alueiden komitea kehottaa komissiota tukemaan paikallisviranomaisia niiden rahoitustoimissa yhtäältä hyväksymällä unionin rakennerahastojen käytön digitaalisen infrastruktuurin rahoittamiseen kaikilla EU:n alueilla ja toisaalta tunnustamalla harvaan asutuilla maaseutualueilla toteutettavat, digitaalisten palvelujen rakentamiseen tähtäävät hankkeet yleishyödyllisiksi taloudellisiksi palveluiksi.

9.

kritisoi tässä yhteydessä Verkkojen Eurooppa -välineen yhteydessä laajakaistaan suunnattujen määrärahojen vähäisyyttä kaudella 2014–2020.

10.

toteaa, että myös valokuituverkkojen nopea käyttöönotto jakelun loppuvaiheessa on välttämätöntä, jotta datasiirron rasitus voidaan myös mobiilidatan siirrossa johtaa kiinteään verkkoon asianmukaisen reitittimen kautta.

11.

on sitä mieltä, ettei EU:n laajuinen sääntely saa aiheuttaa kilpailuhaittoja asukasmäärältään ja pinta-alaltaan suhteellisen pienille jäsenvaltioille.

12.

vahvistaa kantansa, että kaikille avointa tietoyhteiskuntaa tukevien tieto- ja viestintäteknologioiden olisi vastattava kaikkien kansalaisten tarpeisiin, myös niiden, jotka ovat vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti.

13.

tähdentää, että ehdotetussa asetuksessa tarkoitetussa henkilötietojen käsittelyssä tulee noudattaa voimassa olevaa unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, eritoten direktiivejä 95/45/EY ja 2002/58/EY.

14.

pahoittelee, ettei asetusehdotuksen yhteydessä ole järjestetty julkista kuulemismenettelyä, jossa kaikki asianosaiset olisivat voineet ilmaista mielipiteensä konkreettisesti suunnitelluista lainsäädännön muutoksista.

15.

on vakuuttunut siitä, että kattavia ehdotuksia on tutkittava perusteellisesti, ja pitää tämän vuoksi Euroopan komission aikataulua, jonka mukaan asetusta on sovellettava 1. heinäkuuta 2014 lähtien, erittäin kunnianhimoisena.

EU:n laajuinen valtuutus

16.

on lähtökohtaisesti tyytyväinen siihen, että EU:n laajuisen yleisvaltuutuksen käyttöönoton avulla pyritään yksinkertaistamaan kansallisia pirstaloituneita lupamenettelyjä sekä yhtenäistämään sääntelyä ja varmistamaan ennakoitavuus asianomaisten yritysten kannalta.

17.

kehottaa varmistamaan, ettei EU:n laajuinen valtuutusmenettely lisää oikeudellista epävarmuutta eikä vähennä sääntelytoimien ennakoitavuutta.

18.

toteaa, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteistä oikeuskehystä käsittelevän direktiivin 2002/21/EY ehdotettu muutos merkitsee huomattavaa toimivallan siirtoa kansallisilta sääntelyviranomaisilta Euroopan unionille. Etenkin Euroopan komission oikeus vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia peruuttamaan toimenpide-ehdotuksia rajoittaa pysyvästi niiden toimintavaraa.

19.

kehottaa varmistamaan, ettei pelkästään kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle kuuluva toimivalta peruuttaa eurooppalaisilta sähköisen viestinnän tarjoajilta toistaiseksi tai kokonaan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja (6 artiklan 1 kohta) johda kilpailuun alhaisimmalla sääntelytasolla (race to the bottom) eikä edistä pyrkimistä oman edun kannalta suotuisimman sääntelyn löytämiseen (forum shopping).

Radiotaajuuksien käytön koordinointi

20.

painottaa, että radiotaajuudet ovat niukkoja julkisia hyödykkeitä.

21.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että radiotaajuuksien tehokas hallinta on tärkeää, jotta voidaan helpottaa taajuuksien saatavuutta operaattoreiden kannalta sekä edistää innovointia ja kulttuurista monimuotoisuutta.

22.

toteaa, että Euroopan komissiolle kaavailtu toimivalta asettaa sitovia aikatauluja radiotaajuuksien hallintaa varten sekä vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia peruuttamaan ehdotettuja tukitoimia merkitsee laajaa toimivaltuuksien siirtoa Euroopan komissiolle radiotaajuuksien hallinnan yhteydessä.

23.

toistaa jo vuoden 2008 televiestintäalan uudistuspaketin yhteydessä esitetyn ja nykyisen asetusehdotuksen myötä vielä jäljelle jäävän huolen siitä, että unionille siirretään radiotaajuuksien hallinnan yhteydessä lisää toimivaltuuksia.

24.

muistuttaa, etteivät radiotaajuuspoliittisen ohjelman toimet, muun muassa katsaus vuoteen 2015 asti, ole vielä päättyneet ja että niitä olisi arvioitava ensin.

25.

toteaa, että radiotaajuuksien käyttöä koskevaa unionin sääntelyä estävät jäsenvaltioiden oikeudelliset ja tekniset sitoumukset, joista voidaan päästä eroon vain keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

26.

muistuttaa, että taajuuksia ja taajuuksien osoittamismenettelyä koskevan EU:n laajuisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä on otettava huomioon nykyiset lisenssisopimukset, joiden kesto on jopa 20 vuotta.

27.

katsoo, että kun otetaan huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa suunnitellaan jo niin sanotun taajuusylijäämän II taajuuksien jakamista ja että se on määrä toteuttaa vuoden 2014 lopussa tai vuoden 2015 alussa, asiaa on pikaisesti selvennettävä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ennen kuin sitä säännellään asetuksella.

28.

painottaa, että jäsenvaltioissa ja alueilla on oltava käytettävissä riittävä taajuusreservi innovatiivisia sovelluksia varten.

29.

pitää tärkeänä, että hyödynnetään taajuuksien yhteiskäytön ja innovatiivisten uusien teknologioiden, kuten kognitiivisen radion, ultralaajakaistan ja valkospektrin, teknologiset ja oikeudelliset mahdollisuudet ja tehostetaan näin taajuusalueiden käyttöä.

30.

on huolissaan siitä, että sääntelykehyksen ehdotettu muuttaminen saattaa hidastaa radiotaajuuksien jakamista tulevina 12–18 kuukautena.

31.

torjuu tämän vuoksi Euroopan komission ehdottamat toimet taajuuksien hallinnan yhdenmukaistamiseksi ja muistuttaa, että vaikka jäsenvaltiot määräisivät edelleen taajuuksista, johdonmukainen taajuuksien hallinta voidaan varmistaa kansainvälisin sopimuksin.

32.

kehottaa luomaan ennen unionin taajuusjärjestelmän perustamista kuvan kulloistenkin taajuuksienjakosuunnitelmien ja määräaikojen nykytilanteesta EU:ssa, jotta näin saatujen tietojen pohjalta voidaan kehittää malli pitkäjänteistä yhdenmukaista taajuuksien jakamismenettelyä varten.

33.

suosittaa, että tässä yhteydessä määritellään ensin strategisesti merkittävä taajuuspolitiikan ydinalue EU:n laajuista verkkoinfrastruktuuripolitiikkaa varten, ja ehdottaa, että keskitytään matkaviestinnän taajuusverkkoihin, vastaaviin verkon hyödyntämismahdollisuuksiin, kuten WLAN, ja EU:n laajuiseen LTE-verkkoon.

34.

katsoo, että rajoittuminen matkaviestinnän taajuusalueeseen noudattaa samalla toissijaisuusperiaatetta, sillä tällöin jaetaan EU:n laajuisesti vain sellaisia taajuuksia, joiden osalta on tämän menetelmän avulla odotettavissa todellista tehokkuusetua.

35.

on erityisen tyytyväinen ehdotukseen helpottaa julkisten langattomien lähiverkkojen käyttöä, sillä näin voidaan parantaa yleisesti saatavilla olevien internetyhteyksien levinneisyyttä.

36.

toteaa, että yleisvaltuutus pienalueen huomaamattomien langattomien liityntäpisteiden käyttöön asettamiselle ja käytölle – Euroopan komission määrittelemien teknisten ominaisuuksien mukaisesti – rajoittaa paikallis- ja alueviranomaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Verkon neutraliteetti ja loppukäyttäjän oikeudet

37.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission toiveeseen varmistaa sähköisten viestintäpalvelujen loppukäyttäjien oikeuksien yhdenmukaistamisella, että kansalaisilla ja palveluntarjoajilla on koko unionissa keskenään verrattavissa olevat oikeudet ja velvollisuudet ja että palveluja voidaan tarjota ja ostaa rajojen yli keskenään verrattavissa olevin ehdoin.

38.

kannattaa tavoitetta varmistaa loppukäyttäjille syrjimätön mahdollisuus käyttää viestintäverkkoja ja -palveluja, jotka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys asettaa käyttöön.

39.

kannattaa Euroopan komission toimia vahvistaa kuluttajansuojaa ja sähköisen viestinnän käyttäjien oikeuksia siten, että kuluttajille tiedotetaan nykyistä tarkemmin hinnoista ja sopimusehdoista.

40.

pitää verkon neutraliteetin periaatetta merkittävänä edellytyksenä, joka mahdollistaa innovoivan internetin ja avoimet, dynaamiset ja monitahoiset rakenteet sekä varmistaa Euroopan kansalaisia ja yrityksiä palvelevat tasapuoliset toimintaedellytykset.

41.

on samaa mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että verkon neutraliteettiin liittyvät ratkaisuehdotukset voidaan toteuttaa vain yhdenmukaisen eurooppalaisen lähestymistavan avulla, ja on näin ollen lähtökohtaisesti tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen ehdottaa kyseisellä alalla säännöksiä.

42.

korostaa, että internetin avoimuus on keskeinen kilpailukykyä, talouskasvua, sosiaalista kehitystä ja innovointia edistävä tekijä. Sen ansiosta on kehitetty valtavasti verkkosovelluksia, -sisältöä ja -palveluita, ja näin se on lisännyt merkittävästi sisällön ja palvelujen tarjontaa ja kysyntää. Komitea toteaa, että avoin internet on nopeuttanut ratkaisevasti osaamisen, ideoiden ja tiedon vapaata liikkumista myös maissa, joissa riippumatonta tiedonvälitystä on vain rajoitetusti saatavilla.

43.

on Euroopan parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että luopumiseen verkon neutraliteetista ja parhaan kyvyn periaatteesta liittyy huomattavia riskejä – esimerkiksi kilpailua rajoittava toiminta, innovaatioiden estyminen, ilmaisuvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden rajoitukset, kuluttajien tietoisuuden puutteet ja yksityisyyden loukkaukset – ja että tämä haittaisi taloutta, kuluttajia ja demokraattista yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.

44.

on vakuuttunut siitä, että Euroopan komission ehdotuksen 23 artiklassa ei oteta huomioon näin määriteltyä verkon neutraliteetin periaatetta, ja suosittaa, että kyseisiä säännöksiä tarkistetaan perusteellisesti.

45.

muistuttaa painokkaasti verkon neutraliteetin vaarantumisen uhasta, joka johtuu liityntäpalvelujen tarjoajien ja sisällön tarjoajien välisistä sopimuksista, jotka koskevat erikoistuneiden palvelujen tarjontaa ja palvelujen laadun parantamista.

46.

pelkää, että 23 artiklan 2 kohdan soveltaminen saattaa johtaa taloudellisesti vahvojen yritysten etuuskohteluun tai pienten sisällön tarjoajien ja loppukäyttäjien heikompaan asemaan, ja varoittaa heikentämästä esteettömyyttä internetin rakenteen perusperiaatteena, rajoittamasta internetin innovointivoimaa ja vaarantamasta verkon kulttuurista monimuotoisuutta.

47.

kannattaa vaatimusta, että internetpalveluntarjoajat eivät syrji ketään eivätkä estä, haittaa tai heikennä kenenkään mahdollisuuksia käyttää palveluja haluamiensa sisältöjen, sovellusten tai palvelujen saamiseen, käyttämiseen, lähettämiseen, saataville asettamiseen, vastaanottamiseen tai tarjoamiseen niiden lähteestä tai kohteesta riippumatta.

48.

suhtautuu tämän vuoksi erityisen myönteisesti kieltoon estää, hidastaa, heikentää tai syrjiä tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja (23 artiklan 5 kohta), mutta muistuttaa, että periaate voi ehdotettujen poikkeusten epätarkkuuden ja oikeudellisen epäselvyyden vuoksi pitkälti vesittyä.

49.

pelkää, että kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden oikeudellisesti epäselvä määritelmä saattaa johtaa siihen, että verkkosivujen estämisen toivottava poissulkeminen vaarantuu, ja että toimenpiteiden rajoittamaton laajentaminen ”oikeudellisten säännösten” täytäntöönpanoon (23 artiklan 5 kohdan a alakohta) ei ole yhteensopivaa suhteellisuuden periaatteen eikä tietosuojavaatimusten kanssa.

50.

suosittaa, että ehdotettujen liikenteenhallintasääntöjen tarpeellisuutta tutkitaan jo olemassa olevien säännösten pohjalta.

51.

tukee Euroopan komissiota aikomuksessa vahvistaa asianmukaisin toimin kuluttajansuojaa, muuttaa sähköisen viestinnän markkinoita avoimemmiksi ja helpottaa sitovan ja ymmärrettävän tiedon saatavuutta markkinatoimijoiden keskuudessa.

52.

muistuttaa, että televiestintää käsittelevän unionin lainsäädäntökehyksen toteuttamiseksi laadituissa kansallisissa säädöksissä otetaan usein huomioon keskeiset kansalliset ominaispiirteet, ja kehottaa näin ollen kuulemaan yksityiskohtaisesti kansallisia sääntelyviranomaisia ja kuluttajansuojajärjestöjä.

53.

toteaa, ettei ehdotetun loppukäyttäjien oikeuksien yhdenmukaistamisen tulisi johtaa jäsenvaltioiden nykyisen suojatason alenemiseen, ja suosittaa Euroopan komissiolle, että se harkitsee loppukäyttäjien oikeuksien vahvistamista yhdenmukaistamisen vähimmäistason avulla.

Verkkovierailut

54.

on erityisen tyytyväinen säännellyn verkkovierailuliikenteen enimmäistariffien alentamiseen sekä passiivisen verkkovierailuliikenteen maksuttomuuteen. Komitea kannattaa Euroopan komission toivetta estää pysyvästi perusteettomat lisämaksut ja pyrkiä kuluttajien edun mukaisesti yhtenäisiin hintoihin koti- ja ulkomaanliikenteessä.

55.

tukee Euroopan komission aikomusta pyrkiä soveltamaan kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla kotimaisia hintoja sekä kotimaisiin palveluihin että säänneltyihin verkkovierailupalveluihin.

56.

pitää tärkeänä, ettei loppukäyttäjien mahdollisuus luopua voimassa olevien kotimaisten hintojen soveltamisesta vastineeksi muiden etujen myöntämisestä saa mahdollistaa kotimaisten palvelujen tasolle hinnoitellun verkkovierailun säännöllistä kiertämistä.

57.

kehottaa varmistamaan, että loppukäyttäjät voivat kohtuullisen käytön kriteerien soveltamista koskevien suuntaviivojen avulla todella luottaa siihen, että he voivat noudattaa kotimaista kulutusmalliaan myös muissa jäsenvaltioissa.

58.

muistuttaa mahdollisten (tasoittavien) hinnankorotusten vaarasta kotimaanliikenteessä ja kehottaa Euroopan komissiota ottamaan tämän näkökohdan erityisesti huomioon arvioitaessa asetusta (EU) N:o 531/2012.

59.

toteaa, että kahden- tai monenvälisiä verkkovierailusopimuksia on tutkittava kriittisesti sen suhteen, rajoittavatko ne kilpailua tai uhkaavatko ne vahvistaa markkinoita hallitsevien tarjoajien kilpailuasemaa.

Toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate

60.

katsoo, että asetusehdotukseen sisältyy lukuisia toimia, joiden yhteensopivuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa on tutkittava, esimerkkeinä toimivaltuuksien siirto taajuussääntelyn ja taajuuksien jakamismenettelyjen osalta, veto-oikeuden antaminen komissiolle eurooppalaisiin operaattoreihin (European Electronic Communications Provider, EECP) sovellettavien toimien osalta sekä standardoitua virtuaalista verkkojen käyttöoikeustuotetta koskeva vaatimus, jonka mahdollisena seurauksena on tilaajayhteyksien tarjonnan fyysistä eriyttämistä koskevan velvoitteen poistaminen.

61.

muistuttaa, että asetuksen valinta sääntelytavaksi ja toimivalta antaa täytäntöönpanosäädöksiä taajuuksien saatavuuden, taajuuksien osoittamisen ajoituksen ja taajuuksien käyttöoikeuksien keston yhdenmukaistamiseksi (ehdotetun asetuksen III luku – 1 jakso – Radiotaajuuksien käytön koordinointi sisämarkkinoilla) herättävät kysymyksiä niiden yhteensopivuudesta suhteellisuusperiaatteen kanssa.

62.

on myös sitä mieltä, että ehdotuksessa on useita yksittäisiä aiheita, joiden soveltuvuutta, tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen yhteydessä on vielä tutkittava yksityiskohtaisesti.

63.

tulee siihen tulokseen, ettei komission ehdotusta voida edellä mainittujen epäilyjen vuoksi monin osin vielä pitää hyväksyttävänä.

64.

ehdottaa, että säännökset verkkovierailumaksujen poistamiseksi saatetaan voimaan suunnitellussa aikataulussa ja muita toimia tutkitaan ja tarkistetaan tärkeimpien toimijoiden näkemysten kuulemisen jälkeen ja esitetyt näkökannat huomioon ottaen.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

2 artiklan 15 kohta

Perustelu

Käsitteen määrittely on tarpeeton, koska vastaava säännös 23 artiklan 2 kohdassa ehdotetaan poistettavaksi.

Muutosehdotus 2

14 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

14 artikla – Pääsy langattomiin lähiverkkoihin

14 artikla – Pääsy langattomiin lähiverkkoihin

1.   Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sallittava pääsy langattomien lähiverkkojen kautta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan verkkoon ja yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö tätä varten pelkällä yleisvaltuutuksella.

1.   Kansallisten t Toimivaltaisten julkisviranomaisten on sallittava pääsy langattomien lähiverkkojen kautta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan verkkoon ja yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö tätä varten pelkällä yleisvaltuutuksella.

2.   Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa estää yleisen sähköisen viestinnän tarjoajia antamasta yleisölle pääsyä verkkoihinsa langattomien lähiverkkojen kautta, jotka voivat sijaita loppukäyttäjän tiloissa, edellyttäen että yleisvaltuutusehtoja noudatetaan ja loppukäyttäjältä on saatu tähän etukäteen tietoinen suostumus.

2.   Kansallisten t Toimivaltaiset julkisviranomaiset eivät saa estää yleisen sähköisen viestinnän tarjoajia antamasta yleisölle pääsyä verkkoihinsa langattomien lähiverkkojen kautta, jotka voivat sijaita loppukäyttäjän tiloissa, edellyttäen että yleisvaltuutusehtoja noudatetaan ja loppukäyttäjältä on saatu tähän etukäteen tietoinen suostumus.

3.   Yleisen sähköisten viestinnän tarjoajat eivät saa yksipuolisesti rajoittaa

3.   Yleisen sähköisten viestinnän tarjoajat eivät saa yksipuolisesti rajoittaa

a)

loppukäyttäjien oikeutta liittyä valitsemiinsa kolmansien osapuolten tarjoamiin langattomiin lähiverkkoihin;

b)

loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy tällaisten tarjoajien verkkoihin langattomien lähiverkkojen kautta, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolten aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

a)

loppukäyttäjien oikeutta liittyä valitsemiinsa kolmansien osapuolten tarjoamiin langattomiin lähiverkkoihin;

b)

loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy tällaisten tarjoajien verkkoihin langattomien lähiverkkojen kautta, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolten aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

4.   Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy langattomiin lähiverkkoihinsa, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolen aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

4.   Kansallisten t Toimivaltaiset julkisviranomaiset eivät saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy langattomiin lähiverkkoihinsa, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolen aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

5.   Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa yleisen pääsyn tarjoamista langattomiin lähiverkkoihin,

5.   Kansallisten t Toimivaltaiset julkisviranomaiset eivät saa rajoittaa yleisen pääsyn tarjoamista langattomiin lähiverkkoihin,

a)

kun sitä tarjoavat julkisviranomaiset omissa tiloissaan tai niiden välittömässä läheisyydessä ja se liittyy näissä tiloissa tarjottaviin julkisiin palveluihin;

b)

kun sitä tarjotaan valtiosta riippumattomien järjestöjen tai julkisviranomaisten aloitteilla, joissa eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja tuodaan vastavuoroisesti tai yleisemmin saataville, mukaan lukien soveltuvin osin langattomat lähiverkot, joihin tarjotaan yleinen pääsy a alakohdan mukaisesti.

a)

kun sitä tarjoavat julkisviranomaiset omissa tiloissaan tai niiden välittömässä läheisyydessä ja se liittyy näissä tiloissa tarjottaviin julkisiin palveluihin;

b)

kun sitä tarjotaan valtiosta riippumattomien järjestöjen tai julkisviranomaisten aloitteilla, joissa eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja tuodaan vastavuoroisesti tai yleisemmin saataville, mukaan lukien soveltuvin osin langattomat lähiverkot, joihin tarjotaan yleinen pääsy a alakohdan mukaisesti.

6.   Yritystä, julkisviranomaista tai muuta loppukäyttäjää ei voida katsoa yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaksi pelkästään sen perusteella, että se tarjoaa yleistä pääsyä langattomiin lähiverkkoihin, jos tällainen pääsyn tarjoaminen ei ole luonteeltaan kaupallista tai jos se on pelkästään muun sellaisen kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun liitännäistoiminto, joka ei ole riippuvaista signaalien siirtämisestä näissä verkoissa.

6.   Yritystä, julkisviranomaista tai muuta loppukäyttäjää ei voida katsoa yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaksi pelkästään sen perusteella, että se tarjoaa yleistä pääsyä langattomiin lähiverkkoihin, jos tällainen pääsyn tarjoaminen ei ole luonteeltaan kaupallista tai jos se on pelkästään muun sellaisen kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun liitännäistoiminto, joka ei ole riippuvaista signaalien siirtämisestä näissä verkoissa.

Perustelu

Monissa jäsenvaltioissa pääsyä langattomiin lähiverkkoihin hallinnoivat paikallis- ja aluetason julkisviranomaiset, eivät kansalliset viranomaiset.

Muutosehdotus 3

23 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

23 artikla – Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta

23 artikla – Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta

1.   Loppukäyttäjillä on vapaus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja internet-liityntäpalvelunsa kautta.

Loppukäyttäjillä on vapaus tehdä sopimuksia datansiirron määristä ja nopeuksista internet-liityntäpalvelujen tarjoajien kanssa ja tällaisten datamääriä koskevien sopimusten mukaisesti hyödyntää kaikkia internetin sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien tarjouksia.

1.   Loppukäyttäjillä on vapaus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja internet-liityntäpalvelunsa kautta.

Loppukäyttäjillä on vapaus tehdä sopimuksia datansiirron määristä ja nopeuksista internet-liityntäpalvelujen tarjoajien kanssa ja tällaisten datamääriä koskevien sopimusten mukaisesti hyödyntää kaikkia internetin sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien tarjouksia.

2.   Loppukäyttäjillä on myös vapaus sopia joko yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien kanssa erikoistuneiden palvelujen tarjoamisesta, joiden palvelunlaatu on parempi.

Jotta loppukäyttäjille voidaan tarjota erikoistuneita palveluja, sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajilla ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajilla on vapaus tehdä sopimuksia toistensa kanssa tarvittavien datamäärien tai -liikenteen välittämiseksi erikoistuneina palveluina, joilla on tietty palvelunlaatu ja kohdennettu kapasiteetti. Erikoistuneiden palvelujen tarjoaminen ei saa heikentää toistuvasti tai jatkuvasti internet-liityntäpalvelujen yleistä laatua.

2.   Loppukäyttäjillä on myös vapaus sopia joko yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien kanssa erikoistuneiden palvelujen tarjoamisesta, joiden palvelunlaatu on parempi.

Jotta loppukäyttäjille voidaan tarjota erikoistuneita palveluja, sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajilla ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajilla on vapaus tehdä sopimuksia toistensa kanssa tarvittavien datamäärien tai -liikenteen välittämiseksi erikoistuneina palveluina, joilla on tietty palvelunlaatu ja kohdennettu kapasiteetti. Erikoistuneiden palvelujen tarjoaminen ei saa heikentää toistuvasti tai jatkuvasti internet-liityntäpalvelujen yleistä laatua.

3.   Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

3.   2. Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttämistä on helpotettava antamalla 25 artiklan 1 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetyt täydelliset tiedot.

4.   3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttämistä on helpotettava antamalla 25 artiklan 1 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetyt täydelliset tiedot.

5.   Internet-liityntäpalvelujen sopimuspohjaisesti sovittujen datansiirtomäärien tai -nopeuksien rajoissa internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä, paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen, jotta voidaan

5.   4. Internet-liityntäpalvelujen sopimuspohjaisesti sovittujen datansiirtomäärien tai -nopeuksien rajoissa internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä., paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen Poikkeukset ovat sallittuja vain, jotta voidaan

a)

panna täytäntöön oikeudellinen säännös tai tuomioistuimen määräys taikka ehkäistä tai vaikeuttaa vakavia rikoksia;

b)

säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c)

estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d)

minimoida tilapäisen tai poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

a)

panna täytäntöön oikeudellinen säännös tai tuomioistuimen määräys taikka ehkäistä tai vaikeuttaa vakavia rikoksia;

b)

a) säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c)

b) estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d)

c) minimoida tilapäisen tai poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

Kohtuulliseen liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista tietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi.

Alakohtien a, b ja c mukaisten toimien on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhtaisia ja niiden on oltava tarpeen. Kohtuulliseen liikenteenhallintaan Niiden toteuttamiseen saa liittyä ainoastaan sellaista tietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi.

Perustelu

Internet-liityntäpalvelujen tarjoajien ja sisällön tarjoajien väliset erityiset sopimukset erikoistuneiden palvelujen tarjonnasta ovat vastoin vapaan verkkoon pääsyn ja syrjimättömyyden periaatteita. Lisäksi uhkana on taloudellisesti vahvojen yritysten etuuskohtelu pienempiin tarjoajiin nähden.

Liikenteenhallintatoimien epäselvä käsite voidaan poistaa, jos asetuksessa säädetään selvästi määritellyistä poikkeuksista. Poikkeussäännökset, jotka voivat epämääräisyytensä tai rajoittamattomuutensa vuoksi vaarantaa estämiskiellon tai syrjimättömyyden periaatteen, johtaisivat huomattavaan oikeudelliseen epävarmuuteen.

Muutosehdotus 4

24 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

24 artikla – Palvelun laatutakeet

24 artikla – Palvelun laatutakeet

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava tarkasti ja varmistettava, että loppukäyttäjät voivat tehokkaasti hyötyä 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vapauksista, että 23 artiklan 5 kohtaa noudatetaan ja että saatavilla on jatkuvasti syrjimättömiä internet-liityntäpalveluja, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä ja joiden laatua erikoistuneet palvelut eivät heikennä. Niiden on yhteistyössä muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa myös seurattava erikoistuneiden palvelujen vaikutuksia kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja innovointiin. Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava vuosittain komissiolle ja BERECille seurannastaan ja havainnoistaan.

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava tarkasti ja varmistettava, että loppukäyttäjät voivat tehokkaasti hyötyä 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vapauksista, että 23 artiklan 5 kohtaa noudatetaan ja että saatavilla on jatkuvasti syrjimättömiä internet-liityntäpalveluja, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä ja joiden laatua erikoistuneet palvelut eivät heikennä. Niiden on yhteistyössä muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa myös seurattava erikoistuneiden palvelujen vaikutuksia kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja innovointiin. Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava vuosittain komissiolle ja BERECille seurannastaan ja havainnoistaan.

Perustelu

Muutosehdotus on seurausta 23 artiklaan tehdystä muutosehdotuksesta.

Muutosehdotus 5

35 artiklan 2 kohdan c alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

c)

lisätään 5 kohtaan aa alakohta seuraavasti:

c)

lisätään 5 kohtaan aa alakohta seuraavasti:

”aa)

tehdä päätöksen, jolla asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, ja antaa yksityiskohtaisia ehdotuksia sen muuttamisesta, jos aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan asetuksessa [XXX/2014] tarkoitettua eurooppalaista sähköisen viestinnän tarjoajaa koskeva velvoite.”

”aa)

tehdä päätöksen, jolla asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, ja antaa yksityiskohtaisia ehdotuksia sen muuttamisesta, jos aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan asetuksessa [XXX/2014] tarkoitettua eurooppalaista sähköisen viestinnän tarjoajaa koskeva velvoite.”

Perustelu

Alueiden komitea torjuu 35 artiklan 2 kohdan c alakohtaan liittyvän toimivallan siirtämisen. Alueiden komitean mielestä puitedirektiivin 7a artiklan 5 kohdassa tähän asti säädetty Euroopan komission mahdollisuus antaa suosituksia on riittävä.

Muutosehdotus 6

37 artiklan 4 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3.   Tätä artiklaa hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin palvelemat yksittäiset loppukäyttäjät voivat omasta pyynnöstään tietoisesti ja nimenomaisesti luopua edusta, jonka säänneltyihin verkkovierailupalveluihin sovellettava kotimainen hinta tuo tietyssä vähittäistason palvelupaketissa, vastineeksi muista kyseisen operaattorin tarjoamista eduista. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä loppukäyttäjiä tällöin menetettävien verkkovierailuetujen luonteesta. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava erityisesti, harjoittavatko tätä artiklaa hyödyntävät verkkovierailuoperaattorit liiketoimintakäytäntöjä, jotka johtavat oletusarvoisen järjestelyn kiertämiseen.

3.    Tätä artiklaa hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin palvelemat yksittäiset loppukäyttäjät voivat omasta pyynnöstään tietoisesti ja nimenomaisesti luopua edusta, jonka säänneltyihin verkkovierailupalveluihin sovellettava kotimainen hinta tuo tietyssä vähittäistason palvelupaketissa, vastineeksi muista kyseisen operaattorin tarjoamista eduista. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä loppukäyttäjiä tällöin menetettävien verkkovierailuetujen luonteesta. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava erityisesti, harjoittavatko tätä artiklaa hyödyntävät verkkovierailuoperaattorit liiketoimintakäytäntöjä, jotka johtavat oletusarvoisen järjestelyn kiertämiseen.

Perustelu

Tarvittavia toimia verkkovierailumaksujen alentamiseksi ei saa vaarantaa siten, että yritykset voivat välttää velvollisuutensa myöntämällä tarkemmin määrittelemättömiä ”muita etuja”.

Bryssel 31. tammikuuta 2014

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO