15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/1

—

ottaa huomioon komission vuoden 2014 työohjelmastaan julkistaman tiedonannon (1),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 4. heinäkuuta 2013 antaman päätöslauselman aiheesta ”Alueiden komitean painopisteet vuodeksi 2014 Euroopan komission tulevaa työohjelmaa silmällä pitäen” (2),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 allekirjoitetun Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyöpöytäkirjan,

1.

katsoo, että Euroopan unionin tärkeimmät haasteet ovat kestäväpohjaisen kasvun luominen, sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden takaaminen, työpaikkojen luominen ja kansalaisten luottamuksen vahvistaminen Eurooppa-hankkeeseen.

2.

kehottaa vahvistamaan talous- ja sosiaalipolitiikkojen koordinointia jäsenvaltioiden välisten kilpailukykyerojen tasaamiseksi sekä muistuttaa, että nuorisotyöttömyyteen on puututtava pikaisesti ja korjattava nykyiset maantieteelliset epätasapainotilat EU:n alueiden välillä, jotta inhimillistä pääomaa ei menetetä edelleen.

3.

kehottaa laatimaan vuonna 2014 Eurooppa 2020 -strategiasta perusteellisen väliarvioinnin, jonka pohjana on i) paikallinen ja alueellinen ulottuvuus, joka mahdollistaa tavoitteiden asettamisen jäsenvaltiotasoa alempana erilaisten alueellisten tilanteiden pohjalta, ii) hallinnointi, jossa paikallis- ja alueviranomaiset ovat mukana tavoitteiden asettamisessa ja strategian täytäntöönpanossa sekä iii) riittävä rahoitus pitkän aikavälin investointeihin, joita julkisen talouden vakauttamista koskevat tavoitteet eivät saa vaarantaa.

4.

korostaa demokraattisen prosessin keskeistä merkitystä Euroopan unionissa vaalivuonna 2014. Komitea aikoo lisätä omaa panostaan unionin tulevaisuudesta käytävään keskusteluun vahvistaakseen paikallis- ja alueviranomaisten roolia integraatioprosessissa. Tämän vuoksi komitea pyrkii vauhdittamaan mahdollista keskustelua perussopimusten uudistamisesta järjestämällä poliittisia debatteja ja tuomalla näkyvämmin esille toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon käsitteen merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

5.

kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan nykyistä paremmin lainsäädäntöehdotuksissaan EU:n toiminnan lisäarvon ottaen huomioon, että toissijaisuusperiaate on yleisesti hyväksytty keino varmistaa, että poliittiset päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Komitea tuo lisäksi esiin panoksensa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen seurantaan niiden EU:n aloitteiden osalta, jotka sisältyvät komission vuoden 2014 työohjelmaan ja joilla on paikallinen tai alueellinen ulottuvuus.

6.

on tyytyväinen siihen, että komissio keskittyy toteutukseen ja täytäntöönpanoon ja sitoutuu edistämään vaikutustenarvioinnin paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden vahvistamista.

7.

korostaa, että talouspolitiikkojen koordinointia on vahvistettava, ja katsoo siksi, että paikallis- ja alueviranomaiset tulisi kutsua mukaan EU-ohjausjaksoon jäsenvaltiotasolla. Komitean tulisi myös voida osallistua EU:n toimielinten joukossa.

8.

on tyytyväinen siihen, että tarve vahvistaa talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta tunnustetaan etenkin komission ehdotuksessa tärkeimpien työllisyys- ja sosiaalisten indikaattorien tulostaulusta, joka sisältyisi makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn. Komitea odottaa, että komissio käsittelisi yksityiskohtaisemmin julkisten menojen laatua.

9.

odottaa kipeästi kaivattuja komission ehdotuksia pankkiunionin valmistelemiseksi Euroopan pankkisektorin uudistuksen avulla. Uudistuksen tavoitteena olisi parantaa yritysten hallintotapaa, jolloin mahdollistettaisiin tehokas pankkien elvytys ja kriisinratkaisu, vahvistettaisiin pankkien pääomaa ja keskityttäisiin reaalitalouden luotottamiseen. Uudistus sisältäisi myös vähittäispankki- ja investointitoiminnan pakollisen erottamisen toisistaan.

10.

tukee kaikkia pyrkimyksiä pankkiunionin loppuunsaattamiseksi ja ottaa samalla huomioon sen paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden ja alueellisten pankkien keskeisen roolin pääoman tarjoamisessa pk-yrityksille ja julkisille investointihankkeille.

11.

on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että työttömyysaste on erityisesti nuorten keskuudessa edelleen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämättömällä tasolla. Alueiden komitea kehottaa komissiota ottamaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten hyvät käytänteet ja sisällyttämään ne nuorisotyöllisyyden edistämistä koskeviin ehdotuksiin, pitää tervetulleena Euroopan sosiaaliselle mallille todellisena uhkana olevan nuorisotyöttömyyden torjumisen asettamista keskeiseksi painopisteeksi sekä panee merkille nuorisotakuun merkityksen keinona varmistaa nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla.

12.

on tyytyväinen komission ilmoitukseen esittää työvoiman liikkuvuutta koskeva paketti, jossa painotetaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välisen koordinoinnin parantamista, mutta katsoo, että ennakkoehtona on umpikujaan ajautuneen, työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanon (3) ratkaiseminen. Tämä voi edellyttää petosten torjuntatoimien tarkistamista, esimerkiksi A1-lomakkeen tunnustamisen lykkäämistä. Komitea myös odottaa, että tulevaan pakettiin sisältyy lainsäädäntöehdotus työntekijöille tiedottamisesta ja heidän mielipiteidensä kuulemisesta ennakoitaessa ja hallinnoitaessa rakenneuudistuksia sekä ehdotuksia pätevyysvaatimusten koordinoinnin parantamisesta.

13.

tukee Euroopan parlamentin pyrkimyksiä troikka-järjestelmän tarkistamiseksi siten, että taataan demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus.

14.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään uuden monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmia väestöhaasteiden ratkaisemiseksi, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi.

15.

on tyytyväinen pyrkimyksiin uudistaa valtiontukipolitiikkaa siten, että se vastaa paremmin Eurooppa 2020 -strategiaa ja vähentää byrokratiaa pitäen mielessä, että ensisijaisena tavoitteena tulee olla heikommin kehittyneiden alueiden kilpailukyvyn parantaminen teollisuuden ja yritystoiminnan aloilla ja korkean työttömyyden torjumiseksi. AK kuitenkin kehottaa jälleen Euroopan komissiota kuulemaan virallisesti komiteaa ehdotuksista EU:n valtiontukisääntöjä koskeviksi uusiksi suuntaviivoiksi ja erityisesti niistä, joita valmistellaan parhaillaan infrastruktuuriin liittyen.

16.

pitää tervetulleena kaavailtua, esteettömyyttä koskevaa eurooppalaista säädösaloitetta ja korostaa, että tavaroiden ja palvelujen saatavuus on keskeinen seikka toimintarajoitteisten henkilöiden elämänlaadun kannalta.

17.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään ja valvomaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista kumppanuussopimusten ja asianomaisten toimenpideohjelmien viimeistelyyn asetusten ja ”hyvän kumppanuuden käytännesääntöjen” mukaisesti ja laatimaan tästä asiasta raportin helmikuuhun 2014 mennessä. Kumppanuussopimuksista on tultava monitasoisen hallinnon ydinalue Eurooppa 2020 -strategian ja kaikkien muiden eurooppalaisten kasvu- ja työllisyysstrategioiden täytäntöönpanossa.

18.

panee merkille, että erilaiset koordinoimattomat EU:n aloitteet kaupunkipolitiikan alalla ovat lisääntyneet. Komitea kehottaa laatimaan valkoisen kirjan kaupunkeja koskevasta yhdennetystä EU-toimintaohjelmasta ja ilmaisee halunsa osallistua tähän prosessiin.

19.

sitoutuu seuraamaan tiiviisti uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan maaseudun kehittämistä koskevan pilarin alaisten toimien täytäntöönpanoa erityisesti maaseudun talouden monipuolistamisen ja modernisoinnin osalta sekä tukemaan tiivistä yhteistyötä maaseutu- ja kaupunkikuntien välillä paikallisten ja alueellisten toiminnallisten kumppanuuksien kautta.

20.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan kaikkien uusien makroaluestrategioiden kehittämistä kyseisten maantieteellisten alueiden yhteisten haasteiden ja mahdollisuuksien sekä niiden tarjoaman eurooppalaisen lisäarvon valossa. Komitea korostaa nykyisten hallintorakenteiden virtaviivaistamisen sekä monitasoisen hallinnon periaatteen vahvemman toteutumisen merkitystä.

21.

toistaa kehotuksensa nykyisen omien varojen järjestelmän uudistamisesta perussopimusten mukaisesti ja keinona vähentää jäsenvaltioiden suoria maksuja EU:n talousarvioon, lisätä avoimuutta ja taata EU:n rahoituksen pohjan kestävyys. Niinpä komitea odottaa, että omia varoja tarkastelevalle korkean tason ryhmälle myönnetään valtuudet esittää uudistusehdotuksia monivuotisen rahoituskehyksen välitarkastelua silmällä pitäen.

22.

sitoutuu antamaan lausunnon EU:n talousarvion toteuttamisesta ja tarkastelemaan siinä horisontaalisesti EU:n varojen käyttöä paikallis- ja alueyhteisöjen näkökulmasta.

23.

huomauttaa, että Eurooppa 2020 -strategiaa tukevista rahoitusmahdollisuuksista ei ole yhtenäistä näkemystä. Komitea toistaa, että EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien hallintotasojen talousarviovarojen yhteisvaikutukset ovat keskeisen tärkeitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja on huolissaan kriisin vaikutuksista määrärahoihin, joilla rahoitetaan pitkäaikaisia investointeja. Komitea kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan tätä ulottuvuutta Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin yhteydessä.

24.

kehottaa Euroopan komissiota tarkistamaan julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 2004/18/EY niin, että ”paikallisesti tuotettu” voisi olla vakiovalintaperusteena esimerkiksi koulujen, hoitokotien ja julkisten laitosten ruoan toimitusta koskevissa tarjouspyynnöissä. (4)

25.

kehottaa arvioimaan huolellisesti kaikkien maatalouden markkinasääntelymekanismien purkamiseen tähtäävien ehdotusten, myös kahdenvälisten kauppasopimusten ja assosiaatiosopimusten, paikalliset ja alueelliset vaikutukset ja tarkistamaan, ovatko ehdotukset ristiriidassa Lissabonin sopimuksessa vahvistetun alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen kanssa.

26.

kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan alueiden ja paikallisyhteisöjen osallistumista Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkon prioriteettikäytävien hallintofoorumeihin ja tukemaan kyseisten viranomaistahojen osallistumista sellaisten hankkeiden valmisteluun, jotka vaikuttavat niiden alueisiin tai joilla on rajanylittävä ulottuvuus.

27.

aikoo osallistua aktiivisesti Euroopan komission liikennealan aloitteisiin, joilla edistetään tehokkaiden multimodaalisten verkkojen käyttöä ja vahvistetaan osaltaan yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta ja yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa.

28.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan vuoteen 2030 ulottuvan kunnianhimoisen uuden ilmasto- ja energiapoliittisen toimintakehyksen, jossa asetetaan oikeudellisesti sitovia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämisestä, energiatehokkuudesta ja uusiutuvasta energiasta.

29.

peräänkuuluttaa vakaata EU:n lainsäädäntökehystä aloilla, jotka liittyvät oikeussuojaan ympäristöasioissa ja maaperän suojeluun.

30.

odottaa, että resurssitehokkuutta ja jätteitä koskevassa Euroopan komission aloitteessa ei ainoastaan aseteta resurssitehokkuusindikaattoreita vaan myös näihin indikaattoreihin perustuvia tavoitteita.

31.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että kun vuonna 2014 tarkistetaan jätelainsäädäntöä ja jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä, hyödyntämistä ja kaatopaikoille sijoittamisen vähentämistä koskevia nykyisiä tavoitteita osana resurssitehokkuutta ja jätteitä koskevaa aloitetta, komitean Euroopan komission pyynnöstä laatima asiaa käsittelevä suuntaa-antava lausunto otetaan asianmukaisesti huomioon. Uudelleentarkastelussa olisi sitouduttava resurssitehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa asetettuihin ”kunnianhimoisiin tavoitteisiin”, jotka raivaavat tietä uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen perustuvalle taloudelle. Komitea kehottaa kiinnittämään vuoden 2014 tarkistuksessa huomiota muovijätteeseen ja ottamaan asianmukaisesti huomioon komitean aiheesta antaman lausunnon.

32.

toivoo Euroopan komission ehdottavan kunnianhimoista toimintasuunnitelmaa täysin yhdentyneiden ja kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Komitea kehottaa Euroopan komissiota edistämään toimia, joilla helpotetaan energian mikrotuotannon leviämistä ja sen yhdistämistä jakeluverkkoihin sekä takaamaan tämän prosessin yhteydessä, että kuluttajat vähittäismarkkinoilla voivat täysimääräisesti hyötyä kohtuuhintaisesta energiasta ja että energia-alan uudistetuilla valtiontukisäännöillä helpotetaan paikallis- ja aluetason investointeja kestäväpohjaiseen energiaan. Puheenjohtajavaltio Kreikan pyynnöstä AK tulee laatimaan ehdotuksia EU:n strategiaa varten, jolla taataan kohtuuhintainen energia kaikille.

33.

kehottaa Euroopan komissiota pitämään huolta siitä, energiasektoria koskevat sääntelypuitteet jäsenvaltiotasolla pysyvät vakaina ja Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisina.

34.

odottaa Euroopan komission ehdotuksia liuskekaasua ja tiheää kaasua koskevasta oikeudellisesta kehyksestä, joka on välttämätön epätavanomaisten hiilivetyjen hyödyntämisen turvallisuuden ja kestäväpohjaisuuden takaamiseksi Euroopan unionissa.

35.

odottaa mielenkiinnolla komission aloitetta ”Tutkimus ja innovointi uusina kasvun lähteinä” sekä komission arviointia siitä, miten innovaatiotalous edistää kilpailukykyä ja tarjoaa asiaperusteet Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta osarahoitettavien ensisijaisten investointien yksilöimiseksi.

36.

aikoo jatkossakin olla aktiivisesti mukana älykkään erikoistumisen foorumissa ja muissa vastaavissa hankkeissa aluetasolla sekä seurata älykkään erikoistumisen strategioiden suunnittelun ja täytäntöönpanon seuraavaa vaihetta alueilla.

37.

pitää tervetulleena painopisteen asettamista digitaalitalouteen, innovointiin ja palveluihin sekä kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan tätä toimintasuunnitelmaa siten, että kannustetaan investointeja alalle, saatetaan loppuun digitaaliset sisämarkkinat ja käynnistetään toimia, joilla parannetaan osaamista ja kavennetaan jäsenvaltioiden alueiden digitaalista kuilua. Komitea sitoutuu edistämään paikallis- ja aluetason julkishallinnon nykyaikaistamista tarjottavien palveluiden, kuten sähköisen hallinnon, sähköisen terveydenhuollon, sähköisen laskutuksen ja sähköisten hankintojen, alalla.

38.

pitää erittäin tärkeänä taata, että tuleva Erasmus+-ohjelma tarjoaa riittävästi tukea ja tasavertaiset mahdollisuudet kaikille edellisten ohjelmien kohderyhmille, ja seuraa edelleen rahoituksen jakamisen ja ohjelman hallinnoinnin näkökohtia. AK tukee nuorten työllistettävyyden parantamiseen tähtääviä uusia toimenpiteitä, joista mainittakoon Euroopan komission ehdotus harjoittelujen laatukehyksestä, sekä aloitteita koulutuspolitiikkojen ja opettajan ammattien uudistamiseksi. Komitea odottaa Euroopan komission ehdotuksia aidosti eurooppalaisen ammattitaidon ja -pätevyyden alueen perustamisesta.

39.

kehottaa jälleen laatimaan tiedonannon kestäväpohjaisesta ja kilpailukykyisestä kulttuurimatkailusta EU:ssa. Komitea katsoo, että selkeä strategiakehys tällä alalla voisi tukea merkittävästi paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten kehitystä, edistää Euroopan monimuotoista kulttuuriperintöä ja sen säilyttämistä sekä tiivistää EU:n kansalaisten integrointia.

40.

odottaa mielenkiinnolla Euroopan komission vastausta ensimmäisiin menestyksellisiin kansalaisaloitteisiin ja tarjoutuu jälleen avustamaan Euroopan komissiota niiden arvioinnissa sekä osallistumaan Euroopan parlamentissa järjestettäviin julkisiin kuulemistilaisuuksiin.

41.

odottaa Euroopan komission ehdotuksia Tukholman ohjelman jatkotoimista ja aikoo tuoda esille omat odotuksensa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tulevasta kehittämisestä.

42.

peräänkuuluttaa kattavia, muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvapaikkakysymyksiä käsitteleviä EU:n politiikkoja, jotka perustuvat ihmisten perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamiseen ja joilla voidaan suojella EU:n rajoja, vahvistaa ihmiskaupan ja laittoman maahanmuuton torjuntaa, parantaa yhteistyötä EU:n ulkopuolisten lähtö- ja läpikulkumaiden kanssa sekä rakentaa todellista solidaarisuutta EU:n jäsenvaltioiden sekä myös paikallis- ja alueyhteisöjen välillä. Erityisesti komitea kehottaa tarkistamaan Dublin II -asetusta siten, että mahdollistetaan turvapaikanhakijoiden tasapuolinen sijoittaminen jäsenvaltioiden välillä. Näiden huomioiden tulisi päteä myös suunniteltuun EU:n meriturvallisuusstrategiaan.

43.

pyrkii tukemaan Eurooppa-neuvoston peräänkuuluttamien ensisijaisten toimien valmistelua muuttoliikettä sekä muuttajien kotouttamista koskevan EU:n strategian vahvistamiseksi. Komitea katsookin, että muuttovirtojen hallintaa erityisesti Välimeren alueella olisi kehitettävä kokonaisvaltaisesti kestäväpohjaisten ratkaisujen löytämiseksi siten, että mukana ovat kaikki sidosryhmät, etenkin kolmannet maat, EU:n jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisyhteisöt.

44.

pyrkii edelleen tukemaan ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisia laajentumisprosessissa. Komitea kehottaa panemaan merkille Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) tekemän työn ja niiden tarjoamat tilaisuudet demokratian lujittamiseen unionin naapurustossa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteistyön avulla.

45.

on tyytyväinen siihen, että komissio toistaa olevansa sitoutunut tukemaan demokraattista muutosprosessia kumppanimaissa Välimeren alueella, ja muistuttaa, että siirtymän onnistuminen edellyttää sitoutumista kaikilla tasoilla. Komitea on valmis tukemaan hallinnon hajauttamiseen tähtääviä toimia paikallis- ja aluetason poliittisten toimien valmistelun ja täytäntöönpanon välineenä talouskasvun sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi.

46.

pitää tervetulleena ehdotusta ja tulevaa päätöstä kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta 2015, jonka avulla pyritään takaamaan vuosituhannen kehitystavoitteiden jatkotoimet ja käynnistämään uusi kansainvälinen kestävän kehityksen toimintasuunnitelma. Komitea toistaa, että paikallis- ja alueyhteisöjen olisi voitava osallistua täysipainoisesti sekä vuoden 2015 jälkeisen toimintasuunnitelman että kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden 2015 toteutukseen. Siksi komitea kehottaa jälleen takaamaan talousarviossa riittävän taloudellisen tuen paikallis- ja alueyhteisöjen aloitteille.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/6

1.

muistuttaa, että unionin kansalaisuus mahdollistaa erilaisten kansallisten identiteettien yhteiselon Euroopan unionissa riippumatta valtion kansalaisuuden myöntämiselle asetetuista edellytyksistä, tarjoaa kansalaisille tilaisuuden osallistua Euroopan yhdentymisprosessiin ja tukee näin myös eurooppalaisen demokratian rakentamista.

2.

korostaa, että liikkumisvapaus on EU:n taloudellisen ja poliittisen kehityksen kulmakivi, se tarjoaa EU:n kansalaisille ammatillisia ja oppimiseen liittyviä mahdollisuuksia tiivistää eurooppalaisten välisiä yhteyksiä ja se on näin ollen keskeinen tekijä unionin kansalaisuudessa.

3.

korostaa, että on keskityttävä myös taloudelliseen ulottuvuuteen, jotta voidaan varmistaa taloudellisesti vahva Eurooppa, jolloin voidaan vahvistaa EU:n kansalaisuuden sosiaalista ulottuvuutta, sillä velkakriisi syvenee jatkuvasti ja työttömyys lisääntyy Euroopan kansalaisten ja erityisesti nuorten keskuudessa.

4.

ottaa huomioon, että osa Euroopan kansalaisista pitää unionitason päätöksentekoprosessia etäisenä, ja muistuttaa, että päätökset on tehtävä mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

5.

on tietoinen, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat kansalaisia lähinnä, ovat parhaimmassa asemassa saattamaan heidät tietoisiksi siitä, mitä unionin kansalaisuus tarkoittaa, edistämään unionin kansalaisuutta ja tuomaan esille, mitä konkreettisia etuja siitä kertyy heille.

6.

korostaa, että nyt kun Euroopan talous- ja rahaliittoa syvennetään ja samalla käydään keskustelua mahdollisuudesta vahvistaa poliittista unionia perussopimuksia tarkistamalla, on huolehdittava siitä, että integraation syventämisen ohella demokraattinen legitimiteetti lisääntyy.

7.

muistuttaa, että eurooppalaisen identiteetin ja demokratian muodostamisessa saavutettiin tärkeä ja erittäin symbolinen etappi, kun Maastrichtin sopimuksessa vahvistettiin Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille kuuluva "unionin kansalaisuuden" käsite ja kun Amsterdamin sopimuksessa tämä katsottiin jäsenvaltion kansalaisuutta täydentäväksi.

8.

tähdentää myös, että Lissabonin sopimuksen uusilla määräyksillä vahvistettiin unionin kansalaisuutta, josta on nyt tullut lisä, eikä enää vain täydennys, jäsenvaltion kansalaisuudelle, mutta joka ei kuitenkaan korvaa sitä. Euroopan kansalaisuuden ei ole tarkoitus olla poliittista järjestelmää ylläpitävien aiempien siteiden ilmentymä, vaan sen on tarkoitus tarjota sääntelypuitteet, jotka muuttavat vapauden liikkua valtiosta toiseen oikeuksiksi eikä rajoituksiksi.

9.

huomauttaa, että kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun EU:n kansalaisten oikeudet vahvistettiin Maastrichtin sopimuksessa, niistä ei ole vieläkään tullut arkipäivän todellisuutta kansalaisille. EU:n kansalaiset vahvistivat tämän EU:n kansalaisuutta koskeneessa laajassa julkisessa kuulemismenettelyssä, jonka yhteydessä saatiin 12 000 vastausta ja jossa EU:n kansalaiset kertoivat esimerkkejä byrokraattisista esteistä, joita he edelleenkin kohtaavat oikeuksiensa, muun muassa vapaan liikkumisen, harjoittamisessa. (1) Se, että alalla on vielä tehtävää, on käynyt ilmi kansalaisten oikeuksia (2) ja vaalioikeuksia (3) käsitelleistä Eurobarometri-kyselyistä, kansalaisten ja unioni- sekä jäsenvaltiotason poliitikkojen välisistä suorista keskusteluista ja niistä lukuisista kysymyksistä, joita kansalaiset ovat esittäneet Europe Direct -palveluille eurooppalaisista oikeuksistaan.

10.

korostaa, että oikeudet, joihin katsauksessa viitataan, ovat Euroopan unionin kansalaisille EU:n perussopimusten nojalla kuuluvia oikeuksia, mutta monet niistä ovat perusoikeuksia, joita sovelletaan myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin.

11.

toteaa, että unionin ja jäsenvaltion kansalaisuuden välinen suhde on edelleenkin epäselvä. Se riippuu yhtäältä suoraan kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä määritellystä jäsenvaltion kansalaisuudesta, joka on ainoa ehto EU:n kansalaisuudelle. Tämä aspekti rajoittaa unionin kansalaisuuden jäsenvaltion kansalaisuuteen yhteydessä olevien oikeuksien lisälähteeksi. Samaan aikaan se kuitenkin erottaa kansalaisuuden käsitteen kansallisvaltiosta ja korostaa asuinpaikkaa, yhdenvertaisten yksilöllisten, poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien takaamista ja liikkumisvapautta unionin kansalaisena eikä enää yksilön integroitumista kansalaisten yhteisöön.

12.

toteaa, että jäsenvaltion kansalaisuuden ja sen kautta EU:n kansalaisuuden saaminen voi olla keskeinen mekanismi unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten integroitumiselle eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja että sen tulee olla kohtuullisesti niiden maahanmuuttajien ulottuvilla, jotka ovat oleskelleet EU:n alueella laillisesti pitkän aikaa. Kansalaisuuden myöntäminen näille siirtolaisille on tärkeä väline eurooppalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseksi.

13.

huomauttaa kehottaneensa jo vuonna 2010 unionin kansalaisuudesta antamassaan lausunnossa EU:ta lisäämään demokratiaa ja avoimuutta politiikoissaan ja päätöksentekoelimissään. Komitea kehotti myös ottamaan käyttöön mekanismeja kaksisuuntaisen poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi ja toteuttamaan käytännössä osallistavan demokratian periaatetta.

14.

toteaa, että komissio esittää katsauksen tähän asti toteutetuista toimista ja pyrkii noudattamaan sitoumuksiaan EU:n kansalaisuuden edistämiseksi ehdottamalla toimenpiteitä kahdellatoista alalla.

15.

huomauttaa kuitenkin, että katsauksessa tehdään ehdotuksia, jotka koskevat etupäässä EU:n taloudellista ulottuvuutta ja vasta toissijaisesti Euroopan yhdentymisen sosiaalista tai poliittista ulottuvuutta. Siinä ei esimerkiksi tehdä lainkaan täsmällisiä ja konkreettisia ehdotuksia potilaiden oikeuksien vahvistamisesta tai rajatylittävien terveyspalvelujen tarjoamisesta, monikulttuurisuuden edistämisestä, ”sosiaalisen Euroopan” edistämisestä esimerkiksi torjumalla köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä taikka eurooppalaisen identiteetin asteittaisesta rakentamisesta.

16.

toteaa, että katsauksessa esitetyt toimet ovat lähtökohtaisesti toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että Euroopan komissio perustelee yksityiskohtaisesti kaikki virallisesti ehdottamansa yksittäiset toimet, sillä osa ehdotuksista saattaa vaatia lähempää tarkastelua (esimerkiksi vapaaehtoisten yhtenäisten eurooppalaisten asiakirjojen myöntäminen). Suunnitellut toimet eivät saa myöskään aiheuttaa liiallista hallinnollista ja taloudellista rasitetta asianomaisille valtiollisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille.

17.

huomauttaa, että vuonna 2014 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen katsausta tulee myös lukea Euroopan komission tuoreen tiedonannon ja siihen liittyvän suosituksen (4) valossa. Näiden asiakirjojen tarkoituksena on vahvistaa demokraattista prosessia ja edustuksellista demokratiaa EU:ssa kannustamalla osallistumaan Euroopan parlamentin vaaleihin.

18.

muistuttaa vielä, että AK osallistui tiiviisti katsauksen valmisteluun ja että katsauksessa on otettu huomioon tulokset ja suositukset AK:n teettämästä tutkimuksesta (5), joka käsitteli paikallis- ja alueviranomaisia EU:n kansalaisuuskäsitteen ja -oikeuksien edistäjinä.

19.

ehdottaa toteutettavaksi toimenpiteitä, joilla varmistetaan kansalaisuusvalistus ja -koulutus, kansalaisten kyky käyttää oikeuksiaan ja täyttää velvollisuutensa tietoisesti ja vapaasti, kansalaisuuden sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen talouskriisin syventyessä sekä unionin kansalaisten vapaata liikkumista haittaavien erilaisten esteiden poistaminen.

20.

korostaa, että maailmassa, jossa liikkuminen lisääntyy, on äärimmäisen tärkeää luoda todellinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten (6), ja huomauttaa, että sen takaaminen, että EU:n kansalaiset voivat käyttää vaivattomasti oikeuttaan liikkua vapaasti, on ratkaisevan tärkeää, koska kyseessä on EU:n perussopimukseen perustuva oikeus, jota kansalaiset arvostavat eniten ja jota he pitävät EU:n yhdentymisen tärkeimpänä saavutuksena. Tässä yhteydessä ei riitä, että tarjotaan oikeudet, vaan on myös varmistettava, että kaikki hallintotasot tekevät yhteistyötä taatakseen, että näiden oikeuksien haltijat voivat harjoittaa niitä ilman esteitä.

21.

korostaa, että vuoden 2010 katsauksen yhtenä keskeisenä päätelmänä oli, että unionin kansalaisten oikeuksiensa harjoittamisessa kohtaamat esteet eivät johdu niinkään EU:n puutteellisesta lainsäädännöstä vaan ennemminkin tekijöistä, jotka liittyvät kyseisen lainsäädännön siirtämiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa. Tätä taustaa vasten komitea katsoo, ettei Euroopan komission katsauksessa kiinnitetä erityistä huomiota panokseen, jonka alue- ja paikallisviranomaiset voivat antaa unionin kansalaisuuden harjoittamiseen ja sen laatuun.

22.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli osallistavissa prosesseissa, joita luodaan todellisen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan toteuttamiseksi ja jotka antavat kansalaisille mahdollisuuden osallistua merkittävällä tavalla niiden EU:n politiikkojen määrittelyyn, jotka konkretisoivat heidän oikeutensa.

23.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat auttaa hallitsemaan unionin kansalaisten liikkumiseen ja oleskeluun liittyvä ongelmia sekä muuttajien vastaanottamista koskevia kysymyksiä ja huomauttaa, että ne pystyvät saavuttamaan ryhmät, joiden osallistuminen poliittiseen prosessiin on usein heikompaa, kuten nuoret ja siirtolaiset.

24.

on tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen, jonka tavoitteena on korjata paikallis- ja alueviranomaisten puutteet unionin kansalaisten oikeuksia koskevissa tiedoissa ottamalla käyttöön verkkokoulutusväline paikallishallintoa varten. Nämä puutteet johtavat usein väärän tiedon jakamiseen ja vaikeuttavat kyseessä olevien oikeuksien harjoittamista. Koska alueiden komitean jäsenet tuntevat hyvin kotialueidensa paikallishallinnon virkamiesten tarpeet ja valmiudet, komitea on valmis tekemään aktiivisesti yhteistyötä Euroopan komission kanssa työvälineen kehittämisessä ja sen tekemisessä tunnetuksi jäsenvaltioissa.

25.

on tyytyväinen komission aloitteisiin, joilla pyritään poistamaan unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien harjoittamisen esteet. Komitea huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltioissa on edelleenkin kuilu sovellettavien oikeudellisten säännösten ja kansalaisten päivittäisen todellisuuden välillä erityisesti rajatylittävissä yhteyksissä ja että asiaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

26.

katsoo, että unionin kansalaisuuden lujittaminen voi perustua siihen, että vahvistetaan kansalaisten aktiivista osallistumista paikallisyhteisöjen elämään. Tämä koskee erityisesti nuoria, jotka liikkuvat enemmän EU:n sisällä.

27.

pitää välttämättömänä vahvistaa unionin tasolla aloitteita, joilla edistetään sosiaalista kansalaisuutta, sillä mahdollisuus käyttää sosiaalisia oikeuksia on eräissä tapauksissa yhteydessä jäsenvaltioiden asettamiin vaatimuksiin ja kriteereihin. Tämä synnyttää erilaista syrjintää ja on unionin oikeuteen kuuluvan yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.

28.

myöntää, että Euroopan komission katsaukseen sisältyy eräitä toimenpiteitä, jotka vahvistavat sosiaalista kansalaisuutta. Esimerkkinä voidaan mainita myönteinen aloite harjoittelun laatupuitteiden luomisesta, mutta ne ovat näkemyksemme mukaan vain suuntaa-antavia.

29.

kannattaa ehdottomasti sitä, että oikeutta liikkumiseen vahvistetaan erityisesti nuorten osalta, kun otetaan huomioon, että työttömyys kasvaa jatkuvasti jäsenvaltioissa.

30.

toteaa, että tässä suhteessa on vielä paljon tehtävää. Erityiseurobarometrin tulosten Alueiden komitean tutkimus ”Local and regional authorities promoting EU citizenship and citizens' rights” (2012). Tiivistelmä tutkimuksesta löytyy osoitteesta (8) mukaan kyselyyn osallistuneista vain puolet oli tietoisia Euroopan oikeusasiamiehen olemassaolosta ja vastuualueista. Heillä oli myös hyvin vähän tietoa oikeudesta vedota Euroopan parlamenttiin. (9)

31.

ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset järjestävät asiaankuuluvien unionin rahastojen tuella unionin kansalaisille erityisiä ja tehokkaita valistustoimia, joiden yhteydessä kerrotaan Euroopan oikeusasiamiehestä ja oikeudesta vedota Euroopan parlamenttiin.

32.

toteaa, että Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentti on laskenut jatkuvasti vuodesta 1979, ja vuonna 2009 se oli 43 prosenttia. (10) Tämä suuntaus vahvistaa sen, että unionin kansalaiset tuntevat, ettei heidän mielipiteitään oteta huomioon unionitason päätöksentekoprosessissa. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 68 prosenttia kansalaisista oli tätä mieltä.

33.

kiinnittää huomiota hyviin käytänteisiin (11), jotka antavat paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuuden järjestää asianmukaisten EU-varojen turvin valistusohjelmia ja -kampanjoita paikallis- ja aluetasolla antaakseen alueensa asukkaille tietoa niin heidän äänestysoikeudestaan kuin heidän oikeudestaan asettua ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleissa. Komitea korostaa myös paikallis- ja alueviranomaisten roolia varsinkin koululaisille ja opiskelijoille suunnatussa tiedottamisessa ja valistuksessa, jotta heitä voidaan valmistaa käyttämään aktiivisesti vaalioikeuksiaan.

34.

huomauttaa, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten poliittisia oikeuksia on vahvistettava edelleen ja kannustaa jäsenvaltioita välttämään liiallisia rajoituksia heidän mahdollisuuksiin saada jäsenvaltion kansalaisuus. Aiemmissa lausunnoissaan komitea on todennut, että jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla maahanmuuttajilla on odotuksia unionin kansalaisuuden saamisen suhteen, ja huomauttanut, että laillisten maahanmuuttajien osallistuminen poliittiseen elämään on erittäin tärkeä edistävä tekijä heidän integroitumisessaan paikallisyhteisöihin.

35.

kehottaa jokaista jäsenvaltiota helpottamaan kansalaistensa äänioikeuden käyttöä ja asettumista ehdokkaaksi riippumatta siitä, asuvatko tai oleskelevatko he kyseisessä valtiossa. Sen, että he käyttävät oikeuttaan liikkua EU:ssa, ei tule evätä heiltä poliittisia oikeuksia.

36.

katsoo, että aika on kypsä käynnistää ja syventää keskusteluita EU:n kansalaisten äänioikeuden laajentamisesta kattamaan myös asuinmaan alueelliset ja valtiolliset vaalit tämän rajoittamatta kuitenkaan kunkin jäsenvaltion suvereniteettia (jus domicilii).

37.

korostaa, että unionin kansalaisuuden käsite voi antaa uutta pontta EU:n laajentumisprosessille, joka ei rajoitu vain unionin säännöstöön perustuviin taloudellisiin ja lainsäädännöllisiin mukautuksiin, vaan edellyttää myös poliittisia toimia liittymistä valmistelevissa maissa demokraattisten rakenteiden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi. Mahdollisuus unionin kansalaisuuteen voi antaa konkreettista merkitystä näille toimille.

38.

muistuttaa, että paikallis- ja aluetasolla on toteutettava hallinnon yksinkertaistamistoimia, joiden ansiosta unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja erityisesti vapaa liikkuvuus voivat toteutua käytännössä ja joiden avulla voidaan poistaa kaikki painostuskäytännöt tai muut syrjinnän muodot, joiden seurauksena EU:n kansalaisia kohdellaan toisistaan poikkeavilla tavoilla erityisesti oleskeluoikeuksia myönnettäessä. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaisten olisi kyettävä löytämään toimivia ratkaisuja kohtaamiinsa ongelmiin.

39.

myöntää, että komission ilmoittamat toimenpiteet edistävät asiaa jonkin verran. Ottaen huomioon, että eräät toimenpiteet edellyttävät paikallis- ja alueviranomaisten aktiivista osallistumista (12), on tehtävä arvioitava vaikutuksia ja varattava rahoitusta unionin varoista.

40.

on tyytyväinen Euroopan komission ehdotuksiin edistää katsastustodistusten tunnustamista EU:ssa sekä ehdotukseen yhdenmukaistaa moottoriajoneuvojen teknisiä tarkastuksia. Ne olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian ja siten, että voidaan varmistaa, että kansalaiset pystyvät käyttämään entistä helpommin oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen sekä siirtämään ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoja maasta toiseen.

41.

ehdottaa, että vahvistetaan yhteistyöaloitteita, joiden tarkoituksena on edistää tiedon jakamista kansalaisille heidän oikeudestaan liikkua vapaasti. Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa ystävyyskaupunkitoiminta tai rajatylittävän yhteistyön aloitteet.

42.

muistuttaa (13), että vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen on hyvin tärkeää valistaa unionin kansalaisia entistä paremmin heitä kaikkia koskevista oikeuksista ja erityisesti vaalioikeuksista, jotka kuuluvat heille asuinjäsenvaltiossa, ja edistää näiden oikeuksien toteuttamista.

43.

korostaa uutta monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 silmällä pitäen, että perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskeva ohjelma ja ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelma voivat antaa huomattavan sysäyksen unionin kansalaisuuden vahvistamiseen, ja kannattaa toimia, joilla on tarkoitus edistää unionin lainsäädännön ja politiikkojen tuntemusta ja soveltamista jäsenvaltioissa.

44.

suosittaa, että sovelletaan yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa lähestymistapaa unionin kansalaisuutta koskeviin ohjelmiin liittyvien toimenpiteiden rahoittamisessa ja että määritellään tarkemmin poliittisten valintojen kanssa johdonmukaiset painopisteet sekä huolehditaan siitä, että toimenpiteiden tuloksista jaetaan tietoa niiden vaikuttavuuden vahvistamiseksi, jotta voidaan saavuttaa strategiset ja poliittiset tavoitteet. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua toimenpiteiden suunnitteluun etenkin koulutuksen ja vuosittaisten työohjelmien laatimisen osalta.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/11

1.

toteaa, että Euroopan komissio käynnisti vuonna 2012 laajan prosessin valtiontukia koskevien sääntöjen uudistamiseksi (1), ja sen yhteydessä todettiin lentoliikenteen olevan yksi niistä aloista, joilla julkista rahoitusta koskevan sääntelykehyksen ajantasaistaminen on tarpeen infrastruktuurin, lentoasemille myönnettävien toimintatukien ja lentoyhtiöille myönnettävien toiminnan aloittamista koskevien tukien osalta. (2)

2.

muistuttaa, että Euroopan komissio antoi vuonna 1994 ensimmäiset lentoliikennealan valtiontukia koskevat säännöt (3). Niiden laatimista edelsi ilmailualan markkinoiden asteittainen vapauttaminen, joka vauhditti huomattavasti kilpailua alalla ja teki näin ollen tarpeelliseksi sääntelytoimet sen takaamiseksi, että kaikki toimijat alalla noudattavat tasapuolisia pelisääntöjä.

3.

painottaa, että lentoliikennealan vapaiden markkinoiden vakiintuminen sekä edeltävinä vuosina alalla tapahtunut nopea kehitys, jonka myötä markkinoille oli tullut ryminällä halpalentoyhtiöiden uusi, pienten lentoasemien käyttöön perustuva liiketoimintamalli, johtivat siihen, että silloista sääntelykehystä oli ajantasaistettava vuonna 2005 Euroopan komission suuntaviivoilla lentoasemien ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden julkisesta rahoituksesta. (4)

4.

toteaa, että vain kahdeksassa vuodessa eurooppalaisten markkinoiden kehitys on johtanut rajuun muutokseen lentoliikenteen määrissä etenkin siksi, että markkinoilla asemaansa ovat voimakkaasti vahvistaneet halpalentoyhtiöt, joiden liiketoimintamalli perustuu pääasiassa pienten, hajautettujen alueellisten lentoasemien käyttöön perinteisten kansallisten lentoasemien ja suurten liikennekeskusten sijaan.

5.

on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että lentoasemille suunnattua julkista tukea koskevaan sääntelykehykseen tarvitaan pikaisia muutoksia, jotka ovat johdonmukaisia valtiontukien uudistusohjelman tavoitteiden kanssa siten, että jäsenvaltioiden käyttöön pyritään antamaan kaudelle 2014–2020 kilpailun suojelua ja sisämarkkinoita koskeva ajantasaistettu, yksinkertainen ja tehokas lainsäädäntöpaketti. Tässä yhteydessä komitea palauttaa mieleen suositukset, jotka se antoi lausunnossaan valtiontukiuudistuksesta (5).

6.

on tyytyväinen julkiseen kuulemismenettelyyn, jonka ensimmäisen vaiheen Euroopan komissio käynnisti 6. kesäkuuta 2011 ja meneillään olevan toisen vaiheen 3. heinäkuuta 2013 ja jonka avulla pyritään keräämään kaikkien sidosryhmien näkemykset nykyisen sääntelykehyksen tarkistamisesta sekä ehdotuksesta uusiksi suuntaviivoiksi. Komitea tukee Euroopan komission lähestymistapaa, jolla pyritään luomaan tasapuoliset kilpailuedellytykset Euroopan lentoliikenteen toimijoiden välille niiden liiketoimintamallista riippumatta, jotta Euroopan lentoliikenteellä on mahdollisuudet menestyä ja olla kilpailukykyinen.

7.

pahoittelee kuitenkin, että koska EU:n kilpailulainsäädäntö kuuluu Euroopan komission yksinomaiseen toimivaltaan ja koska ei-sitovaa lainsäädäntöä on liian paljon, alue- ja paikallisviranomaisilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa merkittäviä toimia tällaisilla alueellisen ja paikallisen kehityksen kannalta keskeisillä aloilla, joihin alueelliset lentoasemat ja aluekehitystä tukevat politiikat kuuluvat.

8.

muistuttaa komissiota EU:n alueella ja erityisesti syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien lentoasemien erilaisesta tilanteesta. Syrjäisimpien alueiden eristyneisyyden ja kaukaisuuden vuoksi niillä sijaitsevat lentoasemat eivät matkustajamääristä riippumatta voi olla taloudellisesti kannattavia tai kilpailla muiden unionin lentoasemien kanssa, saati muodostaa uhkaa muille vaihtoehtoisille liikennemuodoille (maantie- tai rautatieliikenteelle).

9.

muistuttaa, että näillä aloilla alue- ja paikallisviranomaiset ovat alueellisten kehitys- ja kasvupolitiikkojen keskeisiä toimijoita myös valtiontukien kautta ja että niillä on läheiset siteet talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin ja siten perusteellinen tuntemus paikallisesta taloudesta. Siksi niitä ei saa unohtaa EU:n lainsäädännössä, mikäli tavoitteena on todella tukea alueita ja niiden yhteenkuuluvuutta sisämarkkinoilla sekä edistää alueellista yhteenkuuluvuutta kaikkialla EU:ssa.

10.

toistaa lausunnossa ”Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosiksi 2014–2020” (6) antamansa suositukset ja toivoo, että laatiessaan ehdotusta valtiontukisäännöiksi Euroopan komissio kuulisi ennakoivasti ja järjestelmällisesti alueiden komiteaa (AK) (7), jotta saadaan tarvittavat elementit vaikutustenarviointia varten monitasoisen hallinnon periaatteita kunnioittaen. (8)

11.

muistuttaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tavoin (9) komissiota alueellisten lentoasemien keskeisestä roolista Euroopan lentoliikenteessä: vuonna 2010 lähes 60 prosenttia EU:n lentoasemista palveli alle miljoonaa matkustajaa. Komitea toivookin, että niiden merkitys otetaan huomioon myös uusissa suuntaviivoissa.

12.

painottaa jälleen alueellisten lentoasemien merkitystä aluekehityksen edistämisessä ja saavutettavuuden parantamisessa; tällä tavoin ne tukevat alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, alueiden talouskasvuun ja työllisyyteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Jotta myös EU:n harvempaan asutut alueet sekä syrjäisimmät alueet (ja yksinomaan lentoliikenteen varassa olevat alueet) voisivat olla aktiivinen osa sisämarkkinoita, on saavutettavuus (esim. asianmukaiset lentoyhteydet) aivan ratkaisevaa.

13.

katsoo, että tämä rooli on erityisen merkittävä ja strateginen juuri näinä historiallisina aikoina, kun unioni pyrkii pääsemään ulos talouskriisistä. Nykyinen, vuonna 2008 alkanut kriisi on sen ensi hetkistä lähtien edellyttänyt eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten vahvoja ja päättäväisiä toimia talouden suhdanteiden tasoittamiseksi. Euroopan komissio on hyväksynyt ja oikeuttanut tällaiset toimet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan tarjoamien laajojen mahdollisuuksien pohjalta. (10) Sen vuoksi taloudellisesti vaikeina aikoina on erityisen tärkeää vahvistaa markkinoiden kaikkien osien saavutettavuutta.

14.

korostaa lisäksi alueellisten lentoasemien merkitystä lentoasemia koskevaa EU:n politiikkaa käsittelevän komission tiedonannon huomioon ottaen. (11) Niiden avulla voidaan vähentää tuntuvasti suurten päälentoasemien yhä pahenevaa ruuhkautumista, josta aiheutuu paikalliselle väestölle ja ympäristölle huomattavia haittoja. Lisäksi ne edistävät sekä matkailua EU:ssa että pk-yritysten pääsyä markkinoille ja parantavat sen myötä niiden kilpailukykyä. (12)

15.

katsookin, että lentoliikenteen kestäväpohjaisuus ja tehokkuus unionissa edellyttävät asianmukaista pienten lentoasemien infrastruktuuriverkkoa.

16.

jakaa Euroopan komission ilmaiseman huolen infrastruktuurien kasvavasta tarpeesta (13), sillä Eurooppa 2020 -strategia edellyttää nykyaikaisia, asianmukaisia ja joustavia infrastruktuuriverkkoja energian, tieto- ja viestintätekniikan ja liikenteen aloilla, jotta Euroopassa voidaan siirtyä tietointensiiviseen, vähäpäästöiseen ja vahvasti kilpailukykyiseen talouteen.

17.

on yhtä mieltä myös siitä, että markkinat eivät aina kykene takaamaan Euroopassa tarvittavia infrastruktuureita ja että ilman julkisia toimia monet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä investoinneista jäisivät toteutumatta tai siirtyisivät vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

18.

on tyytyväinen komission kehotukseen lisätä infrastruktuuriin kohdistuvia EU:n investointeja, joiden tarpeen arvioidaan olevan yli 1,5 triljoonaa euroa kaudella 2010–2020, jotta voidaan vastata liikennepalvelujen tämänhetkiseen tarpeeseen. Tämä kuvaa vahvaa yhteyttä alueiden maantieteellisen saavutettavuuden ja niiden talouskasvun välillä.

19.

panee merkille tuomioistuimen oikeuskäytännön vahvistamat periaatteet tapauksessa Leipzig/Halle (14), mutta painottaa niiden taustalla olevaa erityistä tilannetta. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan suuntaviivoissaan huomioon, että infrastruktuuria tukevat julkiset toimet ovat hyvin erilaisia. Yksityisen pääoman lisäksi julkisen sektorin osallistuminen rahoitukseen on usein ratkaisevan tärkeää lentoasemien kaltaisten suurten infrastruktuurihankkeiden onnistumisen varmistamiseksi riippumatta siitä, onko niiden käyttötarkoitus kaupallinen vai ei.

20.

muistuttaa, että absoluuttiset matkustajamäärät voivat vain tavanomaisessa tapauksessa olla soveltuva kriteeri arvioitaessa lentoaseman mahdollista kannattavuutta ja luokiteltaessa se. Komitea kannattaakin tässä yhteydessä soveltuvuussääntöjen joustavampaa muotoilua siten, että yksittäistapauksissa voidaan vielä ottaa huomioon erityispiirteitä.

21.

kehottaa myös ottamaan huomioon, että nykyisessä tilanteessa kriisistä selviytymisen kannalta olisi erityisen tärkeää arvioida ensisijaisesti infrastruktuureihin kohdistuvan julkisen rahoituksen positiivisia vaikutuksia koheesioon, kasvuun ja työllisyyteen ja ottaa ne kilpailusääntöjen ohella asianmukaisesti lukuun eri näkökohtia punnittaessa.

22.

panee merkille komission vertailuperusteena käyttämän markkinataloussijoittajaperiaatteen, mutta on huolissaan vaikutuksista, joita periaatteen soveltamisella on infrastruktuureihin, joissa valtion rooli on ollut perinteisesti ja institutionaalisesti korvaamaton. Koska tarvittavien investointien määrä on suuri eikä investointikustannusten jälleenrahoitusta voida kokonaan sälyttää infrastruktuureita käyttävien yhteisöjen hoidettavaksi, suuri osa infrastruktuuriin kohdistuvista investoinneista on yksityisille investoijille lähtökohtaisesti kestämättömiä. On epärealistista ja yleisen edun kannalta vaarallista olettaa, että valtio voidaan rinnastaa yksityiseen toimijaan ottamatta huomioon sosiaalisia, aluepoliittisia ja alakohtaisia olosuhteita, mikäli tätä periaatetta sovelletaan alueelliseen infrastruktuuriin kohdistuviin toimiin, jotka kuuluvat olennaisesti julkisen palvelun tehtäviin.

23.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että infrastruktuurin rakentamiseen ja kehittämiseen kohdistuvat julkiset toimet (15) sekä toimet, joilla parannetaan asukkaiden huonoja yhteyksiä, ovat usein tosiasiallisesti yleisiä talouspoliittisia toimenpiteitä eivätkä näin ollen valtiontukea, vaan yleisen edun mukaisia toimia. Komitea kehottaakin komissiota jatkamaan valtiontukisääntöjen uudistamista siten, että otetaan huomioon poliittisia toimia ja valtion institutionaalista roolia ohjaavat perusperiaatteet. Komitea muistuttaa, että lentoasemilla on maanteiden ja rautateiden tapaan julkisen infrastruktuurin tehtävä.

24.

kehottaa komissiota jatkamaan uudistusta todelliseen yksinkertaistamiseen pyrkien ja siten, että voimavarat keskitetään niihin toimintaympäristöihin ja tapauksiin, jotka vääristävät eniten kilpailua ja muodostavat todellisen uhan sisämarkkinoiden yhtenäisyydelle.

25.

on yhtä mieltä sellaisten sääntöjen tarpeesta, joilla taataan kaikille lentoliikennealalla toimiville yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan talousalueella, minimoidaan markkinoita vääristävät julkiset toimet ja vältetään jäsenvaltioiden välinen tukikilpailu.

26.

katsoo kuitenkin, että komission olisi keskityttävä toimissaan suuriin lentoasemakokonaisuuksiin ja että pienille lentoasemille, joiden vuotuinen matkustajamäärä on alle 300 000 matkustajaa, kohdistettujen tukitoimien ei pitäisi kuulua valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, koska niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja koska nämä lentoasemat eivät rakenteellisesti kykene kattamaan toiminta- ja pääomakustannuksiaan. Komitea painottaa, että komissio on jo tunnustanut 300 000 matkustajan kynnyksen asianmukaisuuden 20. joulukuuta 2011 antamassaan päätöksessä, joka koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen. Päätös tosin koski ainoastaan lentoyhteyksiä saarille sekä satamia, kun taas lentoasemien yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille asetettiin matalampi kynnys. Komitea kehottaakin komissiota johdonmukaistamaan ja yksinkertaistamaan kynnyksiä eri oikeusperustoissa ja näin ollen muuttamaan ehdotusta uusista suuntaviivoista, erityisesti 80 kohdan 1 ja 2 alakohtaa lentoasemien luokittelun osalta sekä tuki-intensiteettiä koskevaa 92 kohtaa, johon tulisi lisätä oma ryhmä alle 300 000 matkustajan lento-asemille, kuten myös edellä mainitun päätöksen 2 artiklan 1 alakohdan e alakohtaa.

27.

on tyytyväinen siihen, että komissio on kiinnittänyt huomiota lentoasemiin, joiden vuotuinen matkustajakapasiteetti on hyvin rajallinen, ja myöntänyt, että niiden rakenteelliset valmiudet eivät useinkaan riitä kattamaan pääoma- ja toimintakustannuksia ilman minkäänlaista julkista tukea. Sama koskee jopa 5 miljoonaa matkustajaa vuodessa palvelevia lentoasemia. Komitea kuitenkin pahoittelee, ettei vastaavia seikkoja oteta johdonmukaisesti huomioon tällaisille lentoasemille myönnettävien tukien soveltuvuuskriteereissä. (16)

28.

toteaa, että näiden lentoasemien tyypillisiä piirteitä ovat

—

alhainen matkustajamäärä

—

sijaintialueen heikko saavutettavuus joko syrjäisen sijainnin vuoksi, pinnanmuodostukseen liittyvistä syistä tai siksi, että vaihtoehtoiset liikenneyhteydet ympäröiviin alueisiin ovat puutteellisia

—

pieni vaikutusalue sekä näistä syistä johtuvat rajalliset kehitysnäkymät.

29.

katsoo, että useimmissa tapauksissa kyse on liikennekapasiteetiltaan pienistä lentoasemista, joille on vähän tai ei lainkaan vaihtoehtoisia lentoasemia tai muita julkisen liikenteen muotoja, joten niiden matkustajamäärien mahdollinen jakautuminen ei vaikuttaisi lainkaan vaihtoehtoisten lentoasemien liikenteen määrään.

30.

onkin sitä mieltä, että näille lentoasemille myönnettävä rahoitus ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä se ei voi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin ollen sen ei pitäisi kuulua uusien suuntaviivojen soveltamisalaan.

31.

ehdottaa (17), että enintään 10 vuoden siirtymäkausi, jonka aikana komissio pitää lentoasemille myönnettävää julkista toimintatukea soveltuvana, koskisi vain lentoasemia, joiden vuotuinen matkustajamäärä on yli miljoona matkustajaa. Ehdotettu kielto ei saisi aiheuttaa pienten lentoasemien sulkemisaaltoa. Lisäksi komitea ehdottaa, että investointituen enimmäisintensiteettiä koskevassa taulukossa alle miljoonan matkustajan lentoasemien kategorian määritelmää muutettaisiin siten, että se kattaa lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 300 000–1 000 000 matkustajaa.

32.

on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että on vältettävä kannattamattomien lentoasemien päällekkäisyyksiä ja liikakapasiteetin luomista, mutta katsoo, että mikäli oikeudellisten edellytysten perusteella rahoitusta ei voida katsoa valtiontueksi, kuten pienten paikallisesti merkittävien lentoasemien osalta, tällaisten suositusten ei pitäisi sisältyä valtiontukisääntöihin, joiden tavoitteena on turvata tasapuoliset kilpailuedellytykset jäsenvaltioiden välillä sisämarkkinoiden eheyden vuoksi eikä arvioida jäsenvaltioiden julkisten menojen laatua.

33.

panee merkille, että komissio luokittelee lentoasemien perustamisen ja ylläpitämisen niihin tapauksiin, joissa voidaan myöntää korvausta julkisen palvelun velvoitteen hoitamisesta, mutta pitää ehdotettua soveltamisalaa aivan liian suppeana.

34.

katsoo, että lentoasemien säilyttämistä voidaan pitää perusteltuna myös sellaisten alueiden ulkopuolella, jotka ilman lentoasemaa olisivat eristyksissä muusta EU:n alueesta siinä määrin, että se vaikuttaisi haitallisesti niiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

35.

kehottaa ottamaan huomioon, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittely kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten itsemääräämisoikeuden piiriin ja että komissio voi tutkia asiaa vain ilmeisten virheiden osalta.

36.

katsoo, että lentoaseman perustaminen ja pitäminen on julkisen palvelun tehtävän mukaista ennen kaikkea myös silloin, kun tarkoituksena on parantaa rakenteellisesti heikon alueen tilannetta niin, että alueen taloudellinen kehitys on ylipäätään mahdollista.

37.

pitää tarpeellisena poliittista yhteistyötä Euroopan rajaseutualueiden välillä sellaisten lentoasemien koordinoimiseksi tai perustamiseksi, jotka palvelevat useamman kuin yhden valtion alueita.

38.

toteaa, että Euroopan komissio myöntää pienten alueellisten lentoasemien tarvitsevan toimintatukea pitkälti siksi, että ne eivät kykene kattamaan toimintakustannuksiaan. Komission mielestä voisi myös olla mahdollista siirtyä korkeintaan kymmenen vuoden sisällä kohti markkinapainotteisempaa hallintotapaa, joka antaisi näille lentoasemille riittävät resurssit toimintakustannusten kattamiseen.

39.

epäilee vahvasti tällaisen siirtymän toteutumista komission kaavailemalla kymmenen vuoden aikavälillä tai yleensäkään ilman, että vuotuinen matkustajamäärä ylittää miljoonan matkustajan rajan, ottaen huomioon pienten alueellisten lentoasemien markkinoiden ominaispiirteet.

40.

on periaatetasolla yhtä mieltä komission valitsemasta markkinapainotteisesta lähestymistavasta, jossa julkisia varoja myönnetään tehokkaille lentoasemamalleille ja vältetään tehottomien lentoasemien päällekkäisyydet sekä suojellaan kilpailua lentoasemien ja lentoyhtiöiden välillä.

41.

pitää kuitenkin epäasianmukaisena tapaa, jolla komissio pyrkii saavuttamaan nämä tavoitteet, sillä siinä ei oteta huomioon, että markkinoiden dynamiikka vaihtelee suuresti lentoasemien koon ja ominaispiirteiden mukaan ja että näin ollen lentoasemia hallinnoivat yhtiöt toimivat ainoastaan näennäisesti samoilla markkinoilla.

42.

muistuttaa kansainvälisen lentoasemien järjestön ACI:n äskettäin julkaisemasta tutkimuksesta (18), jonka mukaan 80 prosenttia lentoasemien kustannuksista on kiinteitä kuluja, jotka eivät ole yhteydessä matkustajaliikenteeseen vaan johtuvat sekä infrastruktuurista että toimintakustannuksista, jotka liittyvät suurelta osin turvallisuusvaatimuksiin. Tämän vuoksi kustannukset matkustajaa kohden ovat paljon merkittävämmät pienillä kuin suurilla lentoasemilla, sillä suuret lentoasemat voivat korvata kiinteitä kuluja suuren matkustajamäärän avulla. Tämä vaikeuttaa huomattavasti kannattavuusrajan saavuttamista.

43.

painottaa lisäksi, että pienten lentoasemien kilpailuasema on rakenteellisesti epäedullinen, sillä ne eivät kykene korvaamaan kiinteitä kuluja sen enempää kaupallisilla tuloilla, jotka ovat kiinteästi sidoksissa matkustajamäärään, kuin korottamalla lentoyhtiöiden lentoasemamaksuja: tämä vähentäisi entisestään kohteen houkuttelevuutta, joka muutenkin kärsii vaikutusalueen pienuudesta ja puutteellisista yhteyksistä, ja saisi lentoyhtiöt siirtymään suuremmille lentoasemille.

44.

toteaa myös, että suuri osa niistä pienistä lentoasemista, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 300 000–1 000 000 matkustajaa, jää tulevaisuudessakin pienikokoisiksi, koska niiden sijaintialueen ominaispiirteet ovat epäsuotuisia (saaristoluonne, vuoristoisuus, syrjäisyys, puutteellinen infrastruktuuri, heikot intermodaaliset yhteydet jne.). Siitä huolimatta ne muodostavat 20 prosenttia ensisijaisesta ja yleisestä Euroopan laajuisesta liikenneverkosta (TEN-T) (19), joten niillä on keskeinen rooli Euroopan laajuisten verkkojen tulevaisuuden sekä Eurooppa 2020 -strategian liikenneyhteyksiä koskevien tavoitteiden kannalta.

45.

painottaa tuoreiden tutkimusten (20) osoittaneen, että vaikka alle miljoonan matkustajan vuosikapasiteetilla operoivien lentoasemien tappiot ovat yhteensä 445 miljoonaa euroa vuodessa, nämä lentoasemat edistävät EU:n BKT:n kasvua 16,15 miljardilla eurolla vuodessa ja tarjoavat 265 000 työpaikkaa.

46.

katsookin, että uusissa suuntaviivoissa ei pitäisi kieltää toimintatukia lentoasemille, joiden vuotuinen matkustajamäärä on alle miljoona matkustajaa, eikä syrjäisimpien alueiden lentoasemille edes enintään kymmenen vuoden päästä. Nämä tuet ovat ainoa tapa tasoittaa vääristymiä, jotka johtuvat edellä mainituista rakenteellisista puutteista, ja ne ovat täysin perusteltuja niiden tuomien positiivisten taloudellisten ulkoisvaikutusten vuoksi.

47.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle edut, joita pienten alueellisten lentoasemien tukeminen tarjoaa unionin kansalaisille suhteessa pelkkiin rahoituksellisiin ja taloudellisiin näkökohtiin.

48.

muistuttaa komissiota laajan ja monipuolisen pienten alueellisten lentoasemien verkoston myönteisistä ulkoisvaikutuksista: ne lisäävät liikkuvuutta paitsi kansallisella etenkin Euroopan laajuisella tasolla, koska suuremmat kilpailupaineet laskevat lentolippujen hintoja ja alentavat kustannuksia sekä vahvistavat unionin sosiaalista, kulttuurista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

49.

on yhtä mieltä tarpeesta valvoa, ettei julkinen tuki pienille lentoasemille johda ristiinsubventioihin lentokenttäinfrastruktuurin ulkopuolisille toimijoille.

50.

ehdottaa, että siirtymäkauden päättyminen katsottaisiin ”väliarvioinniksi”, jolloin ei suljeta pois mahdollisuutta jatkaa toimintatukia myös siirtymäkauden jälkeen, mikäli edellytykset siihen ovat edelleen olemassa. Lisäksi komitea ehdottaa, että toimintatukia voitaisiin porrastaa vastaavalla tavalla kuin investointitukia suhteuttaen ne lentoasemien kokoon ja niiden hallinnon mahdolliseen tehostamiseen. Toimintatuille ei voida eikä tule asettaa tiukkaa vuotuista 10 prosentin ehtoa, joka koskisi erotuksetta kaikkia lentoasemia.

51.

katsoo, että uuden reitin aloittamiseen myönnettävälle tuelle asetettu 24 kuukauden enimmäiskesto on ymmärrettävä niin, että tukikuukausien ei tarvitse olla peräkkäisiä, sillä usein matkailuun liittyvien kausittaisten reittien liiketoimintamalli on erityisen yleinen pienillä alueellisilla lentoasemilla.

52.

on huolissaan siitä, etteivät komission ehdottamat, koosta riippuvat jäykät rahoitusosuudet investointikustannuksia varten vastaa erilaisten tapausten erityispiirteitä, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota hyväksymään tähänastisen päätöskäytäntönsä perusteella joustavammin rahoitustukea, jos tietty lentoasema palvelee yleistä tavoitetta (ennen kaikkea liikenneyhteydet, aluepoliittinen kehitys), jos siltä voidaan liikenne-ennusteet ja liiketoimintasuunnitelma huomioon ottaen odottaa pitkällä aikavälillä kannattavuutta ja jos matkustajien ja lentoyhtiöiden syrjimättömyys on varmistettu. Komitea ei myöskään pidä asianmukaisena ehdotusta siitä, että näille lentoasemille myönnettävien investointitukien, joiden intensiteetti saa olla enintään 25 prosenttia, ehtona on tuen takaisinmaksu hankkeen onnistuessa. Komitea ehdottaa, että 25 prosentin intensiteetti ei olisi kokonaisuudessaan sidoksissa takaisinmaksettavan ennakon muotoon.

53.

muistuttaa alalla tehdyistä tutkimuksista (21), joiden tulokset osoittavat, että lentoasemat saavuttavat kilpailullisia mittakaavaetuja vasta, kun 5 miljoonan vuotuisen matkustajan raja on ylitetty. Kuten Euroopan komissio itse myöntää, lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 3–5 miljoonaa matkustajaa, eivät aina kykene kattamaan kaikkia kustannuksiaan.

54.

kehottaa tukemaan suunnitelmia olemassa olevan lentoasemainfrastruktuurin muuntamiseksi aluekeskuksissa siten, että tämä sovitetaan yhteen intermodaalikuljetusten alueellisen kehityksen kanssa. Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kuten jo liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa todettiin vuonna 2011 (22), EU:n on toimittava nopeasti helpottaakseen multimodaalista matkustamista erityisesti rautatie- ja lentoliikenteen välillä. Komitea kehottaa komissiota jatkamaan valtiontukien uudistamista siten, että uudet säännöt helpottavat julkisia toimia, joilla korjataan näitä vaarallisia infrastruktuurin puutteita ja pirstoutuneisuutta Euroopan lentoliikennejärjestelmässä. Toimia tulisi pitää olennaisena osana julkista politiikkaa, jolla tuetaan Euroopan kansalaisten liikkuvuutta.

55.

muistuttaa ilmailun keskeisestä roolista Euroopan taloudessa sekä unionin kansalaisille että yrityksille. Ala tarjoaa yli 5 miljoonaa työpaikkaa ja sen osuus EU:n BKT:stä on 2,4 prosenttia eli 365 miljardia euroa, joten se edistää merkittävästi talouskasvua, työllisyyttä, matkailua ja ihmisten välistä kanssakäymistä sekä unionin alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Alan merkitys on siis keskeinen Euroopan ja muun maailman välisten yhteyksien kannalta.

56.

on yhtä mieltä siitä, että epäterveet käytännöt eivät saa vääristää kilpailua sen enempää EU:n sisällä kuin unionin ulkopuolellakaan. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtäävät toimet eivät rajoita unionin mahdollisuuksia vastata maailmanlaajuisen kilpailun aiheuttamiin haasteisiin. Komissio on todennut, että merkittävimpiin kilpailijamaihin verrattuna EU:n ilmailualan kilpailukyky on heikentynyt huolestuttavalla tavalla ja lisääntyvässä määrin. (23)

57.

katsoo, että kilpailu uusista reiteistä ei rajoitu Eurooppaan vaan se on maailmanlaajuista. Jos syrjäisten alueiden halutaan pysyvän taloudellisesti kilpailukykyisinä tai niiden halutaan tulevan sellaisiksi, yhteyksien parantamiseen tarvitaan tukea, jotta voidaan jakaa uusien reittien käynnistämiseen liittyviä riskejä. EU:n ulkopuoliset yhteydet ovat yhä tärkeämpiä nykyisten ja nousevien markkinoiden ylläpitämisen ja kehittämisen sekä niiden tuottamien välittömien taloudellisten hyötyjen kannalta, ja tietyin edellytyksin myös niitä voitaisiin tukea.

58.

muistuttaa, että EU:n tiukka valtiontukien valvontajärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa ja että Euroopan ilmailualan maailmanlaajuinen kilpailukyky on yhteydessä valtaviin julkisiin tukiin, joita Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Lähi-idässä edelleen myönnetään lentokenttäinfrastruktuurille ja lentoyhtiöille, mikä asettaa EU:n epäedulliseen kilpailuasemaan. Uudistuksen yhteydessä on otettava huomioon tämä seikka. Unionilla ei ole varaa pitäytyä rajoittavassa lähestymistavassa varsinkaan, kun on kyse infrastruktuureille myönnettävästä julkisesta tuesta, jotta unionin ilmailualan ja EU:n koko talouden kilpailukyky ei edelleen heikentyisi.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/18

1.

kiittää komissiota tämän 27.6.2013 antamasta selvityksestä ja siinä esitetyistä arvioista, jotka perustuvat nykyisiin kahteen makroaluestrategiaan (Itämeren alue ja Tonavan alue). Alueiden komitea kiittää myös komission esittämistä tarkennuksista makroaluestrategiakonseptiin sekä suosituksista tulevia toimia varten, niin olemassa olevien makroaluestrategioiden ja Atlantin merialuetta koskevan toimintasuunnitelman jatkotyötä kuin myös valmisteilla olevaa Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaa, Alppien makroaluestrategiaa sekä muita tulevaisuudessa mahdollisesti valmisteltavia strategioita silmällä pitäen.

2.

on tyytyväinen 22. lokakuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin makroaluestrategioiden tuomasta lisäarvosta. Niissä korostetaan strategioiden merkittävää roolia nykyisillä makroalueilla sekä suositetaan, että komissio ja jäsenvaltiot harkitsevat makroalueellisen lähestymistavan parhaiden käytäntöjen soveltamista tarpeen mukaan myös laajuudeltaan ja vaikuttavuudeltaan vähäisemmillä yhteistyöaloilla.

3.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että makroaluestrategioiden ja merialuekohtaisten strategioiden lähestymistapa on samankaltainen, sillä kummankin taustalla on samanlainen ajattelutapa, niissä pyritään samoihin tavoitteisiin, asianomaisilla alueilla sovellettavien toimien valikoima on samanlainen ja kummallakin on sama eurooppalainen poliittinen kehys. Molemmat strategiat mahdollistavat monialaisen yhteistyön ja monitasoisen hallinnon. Alueiden komitea pyytää, että komissio selvittäisi, millaisia keskinäisen oppimisen mahdollisuuksia molempien tuleva toteutus tarjoaa.

4.

ilmaisee tyytyväisyytensä komission laatiman selvityksen ajoituksesta suhteessa uuteen ohjelmakauteen 2014–2020 ja muistuttaa, että alueiden komitea on jo lausunnossaan ”Strategia Pohjanmeren ja Englannin kanaalin aluetta varten” (CdR 99/2010 fin) kehottanut laatimaan vihreän kirjan, jossa komission olisi tutkittava tarkemmin makroalueiden roolia ja tehtävää ja määriteltävä ne.

5.

muistuttaa, että alueiden komitea tukee makroaluestrategioiden laadintaa ja toteutusta ja korostaa Itämeren alueen ja Tonavan alueen strategioiden tähänastisen työn poliittista ja strategista merkitystä kyseisten suuralueiden yhteistyön edistämisessä niin EU:n sisällä kuin myös EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Nämä strategiat ovat edelläkävijöitä uudenlaisten yhteistyömallien toteuttajina ja eurooppalaisen yhdentymisen edistäjinä.

6.

palauttaa mieliin, että makroaluestrategiatyössä keskeisiä lähtökohtia ovat yhteistyön kautta saatava synergiaetu etsittäessä ratkaisuja yhteistä maantieteellistä aluetta koskeviin ongelmiin ja alueen mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Keskeistä on myös olemassa olevien resurssien tehokkaampi koordinaatio sekä yhteistyön tiivistäminen olemassa olevien instituutioiden välillä ilman uutta hallinnon tasoa, etenkin kun otetaan huomioon alue- ja paikallisviranomaisten rooli.

7.

korostaa EU:n tuoman lisäarvon merkitystä makroaluestrategioiden laatimisessa ja toteuttamisessa ja pitää tärkeänä, että Euroopan komissio pysyy jatkossakin keskeisenä strategisena koordinaatiotahona jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä makroaluestrategioita laadittaessa ja toteutettaessa.

8.

pitää tärkeänä komission esitystä siitä, että makroaluestrategioihin liittyviä asioita käsiteltäisiin säännöllisesti neuvoston asianomaisissa työryhmissä. Euroopan komission ja Euroopan parlamentin roolit ovat keskeisiä strategian hyväksyjinä ja edistäjinä.

9.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan innovatiivisten hallintolähestymistapojen kehittämistä ja ottamaan alueet, kunnat ja eurooppalaiset rakenteelliset kokonaisuudet, kuten EAYY:t ja muut alueellisen yhteistyön välineet (esimerkiksi työyhteisöt), todellisen yhteispäätösmenettelyn puitteissa mukaan erityisesti makroaluestrategioiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Alueiden komitea korostaa, että EAYY:iden ja muiden alueellisen yhteistyön välineiden tuomaa lisäarvoa voitaisiin vielä vahvistaa antamalla niille mahdollisuus osallistua makroaluestrategioihin.

10.

näkee tärkeänä, että alueiden ja paikallisyhteisöjen välinen yhteistyö tiivistyy ja laajenee kattamaan unionin politiikan eri lohkoja ja ylittää myös sektorirajoja. Makroaluestrategioiden on toimittava paikallis- ja aluetason, jäsenvaltioiden ja unionin välisen yhteistyön instrumentteina tukemassa näitä tavoitteita.

11.

nostaa esiin komission selvityksessä esille nousseet keskeiset havainnot tähänastisesta makroalueilla tehdystä strategiatyöstä: strategiatyö on tehostanut olemassa olevien resurssien hyödyntämistä yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi, edistänyt monialaista lähestymistapaa esimerkiksi laaja-alaisissa ympäristökysymyksissä ja alueiden kilpailukyvyn edistämisessä sekä vahvistanut yhteistyötä osallistujamaiden välillä ja kansallisesti eri toimijoiden kesken.

12.

toteaa tehdyn selvityksen perusteella makroaluestrategiaan perustuvan lähestymistavan tuoneen selkeää lisäarvoa Euroopan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä.

13.

toteaa, että nykyisissä makroaluestrategioissa on varsin kattavasti ja monipuolisesti nostettu esiin tiivistä yhteistyötä edellyttäviä painopisteitä. Uudistetussa Itämeren alueen strategiassa on kaikkiaan 17 prioriteettialaa sekä viisi horisontaalista tointa ja Tonavan alueen strategiassa on 11 prioriteettialaa. Teemat kattavat laajasti yhteistyön tarpeet liikenteen, ympäristön, talouden ja elinkeinojen, osaamisen sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin aloilla. Itämeren alueen strategian puitteissa on toimintasuunnitelmassa listattu yli 100 ns. lippulaivahanketta ja Tonavan alueen strategian puitteissa on käsiteltävänä yli 400 yhteistyöhanketta, joista 150 on jo toteutusvaiheessa.

14.

pitää tärkeänä, että makroaluestrategioiden toteutuksessa on mahdollisuus arvioida uudelleen valittuja prioriteetteja, mikäli toimintaympäristössä tapahtuu oleellisia muutoksia tai saadut kokemukset muutoin siihen antavat aihetta. Näin turvataan resurssien tehokas kohdentuminen strategian täytäntöönpanossa.

15.

pitää tärkeänä, että makroaluestrategioissa keskitytään selkeästi määriteltyihin, realistisiin tavoitteisiin, joilla on makroaluetason ulottuvuuksia. Tavoitteiden tulisi muodostaa perusta jatkuvalle seuranta- ja arviointityölle, johon kaikki asianomaiset sidosryhmät osallistuvat.

16.

korostaa, että käytännön yhteistyöprojekteilla on keskeinen rooli makroaluestrategioiden todellisen lisäarvon luomisessa. Käytännön toteutuksessa tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, kuinka pystytään käynnistämään uutta ja innovatiivista hanketoimintaa, joka vastaa kohdennetusti makroaluestrategian tavoitteisiin. Nykyisin hankeyhteistyötä ohjaavat ennemminkin rahoitusinstrumenttien säädökset, jolloin innovatiivisuudelle jää kovin vähän tilaa. Tällainen toimintatapa ei tue parhaimmalla mahdollisella tavalla makroaluestrategioiden toteuttamista. Jatkossa tarvitaan joustoja niin yksittäisten rahoitusvälineiden puitteissa kuin niiden välillä sekä mahdollisuutta sovittaa eri rahoitusvälineitä paremmin yhteen. Samalla pitää edelleen pyrkiä yksinkertaistamaan rahoitusinstrumenttien säädöksiä. Komitea korostaa tässä yhteydessä Interreg B-ohjelman erityismerkitystä, sillä sen avulla on määrä toteuttaa yhteistyöhankkeita makroalueilla ajanjaksona 2014–2020.

17.

tähdentää, että tulevaisuudessa tulee edistää aiempaa strategisempaa hanketyötä, joka linkittyy Eurooppa 2020 -strategiaan, yhteisön ohjelmasuunnittelun 2014–2020 yleislinjoihin sekä kansallisiin ja alueellisiin strategioihin ja ohjelmiin. Makroaluestrategioiden toteutusta tukevassa hanketyössä on tärkeää mahdollistaa eri sektoreiden ja painopistealueiden rajat rikkova (cross-sectoral) yhteistyö sekä riittävä joustavuus ja reagointikyky esille nouseviin uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

18.

painottaa, että uusien yhteistyömuotojen ja hankealoitteiden syntymistä tulee edistää ja tässä yhteydessä haluaa mainita esimerkkinä niin sanotun siemenrahoituksen merkityksen uusien yhteistyöhankkeiden muodostamisessa. Itämeren alueen strategian puitteissa avatun siemenrahoitusmahdollisuuden ensimmäisessä haussa myönnettiin rahoitus kaikkiaan 14 valmisteluhankkeelle, joiden tavoitteena on rakentaa strategian toteutusta tukeva yhteistyöhanke. Myös Tonavan alueen strategian puitteissa on tuettu menestyksellisesti vastaavanlaista hankevalmistelutyötä.

19.

kehottaa makroaluestrategioissa mukana olevia jäsenvaltioita sekä Euroopan komissiota yhdessä kiinnittämään huomiota tulevan EU:n rahoituskauden 2014–2020 ohjelmatyötä valmisteltaessa siihen, kuinka tuettaisiin parhaiten kansainvälisen hanketoiminnan vahvistamista osana kansallista ja alueellista ohjelmatyötä. Jäsenvaltioiden tulee Euroopan komission antamien suuntaviivojen mukaisesti selkeästi osoittaa eri EU-rahoitusohjelmien suhde makroaluestrategioiden toteuttamiseen sekä mahdollisuuksien mukaan tunnistaa niitä kansallisia rahoitusvälineitä, jotka ovat tähän tarkoitukseen hyödynnettävissä.

20.

tähdentää, että uusien, makroaluestrategian tavoitteiden toteutusta edistävien hankekokonaisuuksien syntymisessä on sekä Itämeren alueen että Tonavan alueen prioriteettialojen ja horisontaalisten toimien koordinaattoreiden välisellä yhteistyöllä sekä alue- ja paikallistason yhteistyöllä suuri merkitys. Näiden toimijoiden toimintaedellytykset tulee myös turvata. Euroopan komissiota ja asianomaisia toimijoita kehotetaan tutkimaan kaikkia vaihtoehtoja antaa yksinkertaista ja luotettavaa rahoitustukea prioriteettialojen koordinaattoreille ja horisontaalisten toimien johtajille.

21.

toteaa, että vaikka komissio on selkeyttänyt sekä Itämeren alueen että Tonavan alueen strategian hallintorakenteita ja täsmentänyt eri tahojen (kansalliset yhteyspisteet, prioriteettialojen koordinaattorit, horisontaalisten toimien johtajat ja lippulaivahankkeiden johtajat) tehtäviä ja vastuita, on komission toteuttamassa kyselyssä hallinto nähty edelleen vaikeaksi. Alueiden komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota mahdollisuuksiin yksinkertaistaa nykyisiä hallintorakenteita. Alue- ja paikallistason roolia tulee edelleen vahvistaa.

22.

huomauttaa, että tiedottaminen makroaluestrategioiden tavoitteista ja käynnissä olevasta yhteistyöstä mahdollisimman laajalle sidosryhmäjoukolle on tärkeää, jotta edistettäisiin tietoisuutta eurooppalaisesta yhteistyöstä ja laajaa sitoutumista strategioiden toteuttamiseen. Alueiden komitea pitää tärkeänä, että niin makroaluetasolla kuin kansallisesti laaditaan viestintää ja sidosryhmätoimintaa tukevat ohjeet. Hanketyössä tunnistettujen parhaiden käytäntöjen ja kokemusten levittämisessä tulee entistä enemmän hyödyntää sähköisten informaatioalustojen suomia mahdollisuuksia.

23.

painottaa, että korkean poliittisen tason toimijoiden näkyvä sitoutuminen ja rooli suunnannäyttäjinä ovat perusedellytyksiä, jotta strategian toteuttaminen etenee kaikissa siihen osallistuvissa maissa. Sitouttamisen tulee tapahtua jäsenvaltiotasolla, jotta pystyttäisiin parhaiten tukemaan alue- ja paikallistason toimintaa strategian toteuttamisessa.

24.

pitää hyvänä että johtajuuden vahvistamista nykyisissä strategioissa tarkastellaan erikseen vuonna 2014 pidettävien vuosittaisten strategiafoorumien yhteydessä.

25.

palauttaa mieliin, että aiemmissa alueiden komitean lausunnoissa koskien Itämeren alueen tarkistettua strategiaa (2012), Tonavan alueen strategiaa (2011), Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kautta toteutettavaa alueyhteistyötä Välimerellä (2011) sekä strategiaa Pohjanmeren ja Englannin kanaalin aluetta varten (2010) on vahvasti nostettu esille monitasoisen hallinnon periaatteen merkitys makroaluestrategioiden toteuttamiselle. Strategian tavoitteiden toteutuksen ja onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää ottaa siihen johdonmukaisesti ja pysyvästi mukaan kaikki sidosryhmät.

26.

pitää varteenotettavana komission esiin nostamaa mahdollisuutta ottaa julkisia ja EU:n muita institutionaalisia foorumeja mukaan strategioiden hallintoon ja huomauttaa, että tässä yhteydessä tulee tarkastella erityisesti järjestökentän hyödyntämistä. Erilaiset järjestöt ja yhteistyöelimet voivat toimia vielä tehokkaammin välineinä erilaisten toimijoiden sitouttamiselle makroaluestrategioiden toteuttamiseen. Alueiden komitea on osaltaan valmis yhteistyöhön eri asiantuntijafoorumeilla.

27.

nostaa esille, että komission arviointia varten teettämässä kyselytutkimuksessa kolmasosa vastaajista ilmoitti, ettei jäsenvaltio- tai projektitason politiikkalinjauksissa tai projektien toteutusta koskevissa päätöksissä ole monitasoisen hallinnon periaatetta täysin otettu huomioon. Alueiden komitea katsoo, että monitasoisen hallinnon periaatteiden vahvistamiseen erityisesti strategian toteutuksessa tulee panostaa edelleen. Tämä edellyttää toimenpiteitä erityisesti strategiassa mukana olevilta jäsenvaltioilta yhteistyössä komission kanssa.

28.

esittää, että paikallis- ja aluetason ohella tulee kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia makroaluestrategioiden toteutukseen vahvistaa kumppanuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden mukaisesti. Paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien säännölliset konsultaatiot tulee ottaa käyttöön makroaluestrategioiden toteutuksen kaikilla hallintorakenteen tasoilla.

29.

kannustaa Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevassa EU:n strategiatyössä ottamaan jo olemassa olevat hyvät kokemukset Itämeren ja Tonavan alueiden käynnissä olevasta strategiatyöstä huomioon ja esittää erityisesti tässä yhteydessä tiiviimpää yhteistyötä eri makroaluestrategioiden välillä.

30.

viittaa yksimielisesti hyväksymäänsä lausuntoon ”Strategia Pohjanmeren ja Englannin kanaalin aluetta varten” (CdR 99/2010 fin), jossa se kyseisen alueen suuria haasteita ajatellen kehottaa painokkaasti laatimaan makroaluestrategian Pohjanmeren ja Englannin kanaalin aluetta varten ja pahoittelee, ettei komissio ole tähän mennessä antanut lupaamaansa tiedonantoa integroidun meripolitiikan toteuttamisesta laajennetun Pohjanmeren alueella.

31.

pitäisi tervetulleena, että arvioitaisiin vastaavasti myös merialuestrategioiden toimivuutta ja vertailtaisiin tuloksia makroaluestrategioista saatuihin kokemuksiin ennen kuin kehitetään uusia merialuestrategioita.

32.

palauttaa mieliin jo aiemmissa alueiden komitean lausunnoissa esitetyt kannat eri tahojen menestykselliseksi sitouttamiseksi makroaluestrategioiden toteutukseen: tarvitaan päätöksenteon läpinäkyvyyttä, kattavaa tiedonvaihtoa sekä yhteisten toimintatapojen kehittämistä kaikilla tasoilla.

33.

kehottaa Euroopan komissiota ja Eurooppa-neuvostoa tukemaan tulevien makroaluestrategioiden ja niihin liittyvien toimintasuunnitelmien laatimista tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon myös innovatiiviset hallintolähestymistavat, joissa paikallis- ja alueyhteisöille annetaan todellista yhteispäätösvaltaa strategioita laadittaessa ja toteutettaessa.

34.

tähdentää, että makroaluestrategioiden tulee vastaisuudessakin keskittyä sellaisiin alueellisiin haasteisiin, joihin yksittäiset jäsenvaltiot eivät pysty alueillaan vastaamaan, joihin vastaaminen on niille hyvin vaikeaa tai jotka ovat niin vahvasti kyseiselle suuralueelle erityisiä, että ne vaativat erityistarkastelua laajemman EU-politiikan puitteissa. Makroaluestrategioiden tulisi näin ollen yhteisten alueellisten etujen ajamisen lisäksi tarjota räätälöityjä ratkaisuja kunkin alueen erityishaasteisiin. Yksi keskeinen yhteistyön edellytys on makroalueen sisäisten liikenneyhteyksien toimivuus, johon alueiden komitea pyytää kiinnittämään huomiota uusia strategioita valmisteltaessa. Toinen erityisen merkittävä haaste monien Euroopan alueiden tulevaisuuden kannalta liittyy väestönkehitykseen, jonka erityisongelmat ilmenevät makroalueellisella tasolla.

35.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tehostamiseksi tulee hakea tarkoituksenmukaisia tapoja, joista makroaluestrategia on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Jatkossakin on tuettava jo olemassa olevia yhteistyömuotoja, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja toimiviksi.

36.

kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan uusien makroaluestrategioiden luomista suhteessa kyseisen maantieteellisen alueen yhteisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin ottaen huomioon sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteet. Näin ollen on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin. Strategian tavoitteita asetettaessa tulee ottaa alue- ja paikallistaso mukaan keskusteluun jo varhaisessa vaiheessa, kuten tehtiin mm. Itämeren alueen strategiaa valmisteltaessa. Myös kansalaisyhteiskunta on otettava tähän prosessiin mukaan. Alue- ja paikallistason ja kansalaisyhteiskunnan tietous alueen tarpeista ja mahdollisuuksista sekä näiden tahojen olemassa olevat yhteistyöverkostot antavat osaltaan vahvan pohjan strategian laadinnalle ja toteutukselle.

37.

toteaa, että neuvosto on huomioinut alueiden komitean uudistettua EU:n Itämeren alueen strategiaa koskevassa lausunnossa (CdR 1272/2012 fin) esittämät näkemykset kannustaessaan jatkamaan toimia, jotta pohjoista ulottuvuutta ja sen kumppanuuksia voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin Itämeren alueen strategian toteutuksessa. Tonavan alueen strategialla on keskeinen merkitys EU:n jäsenmaiden sekä EU:n ulkopuolisten maiden välisen yhteistyön tiivistämisessä kaikkiaan 14 valtion kesken.

38.

tähdentää, että makroaluestrategioiden tulisi vahvistaa EU:n ja kyseisen makroalueen asemaa ja vuorovaikutusta suhteessa EU:n ulkopuolisiin alueisiin. Vaikka kyseessä ovat Euroopan unionin strategiat, ei monia niiden tavoitteista voida saavuttaa ilman yhteistyötä eikä painopisteiden lähentämistä EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. Sekä Itämeren alueen että Tonavan alueen strategiatyössä EU:n ulkopuolisten alueiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä on suuri merkitys paitsi makroalueen taloudellisen kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa myös EU:n ulkoisten yhteyksien edistämisessä. Näistä lähtökohdista ulkoinen ulottuvuus kolmansiin maihin nähden ja sen vaikutukset sekä naapuruus- että laajentumispolitiikan tasolla voivat olla alusta lähtien keskeinen seikka tulevien makroalue-strategioiden onnistumisen kannalta.

39.

haluaa tuoda esiin, että tähänastisen strategiatyön perusteella ei pystytä vielä tekemään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä lähestymistavan vaikuttavuudesta suhteessa EU:n horisontaalisten ja yhdennettyjen tavoitteiden toteutumiseen.

40.

korostaa, että vuoden 2014 alusta käynnistyvä uusi EU:n rahoituskausi antaa hyvät mahdollisuudet tehokkaampaan ja tuloksekkaampaan strategiatyöhön. Alueiden komitea peräänkuuluttaa tässä yhteydessä eri jäsenvaltioiden sekä rahoittajaviranomaisten tavoitteellista yhteistyötä niin EU-tason kuin kansallisessa kehittämistyössä.

41.

esittää, että komission tulee jatkaa makroaluestrategioiden sekä myös merialuestrategioiden toteutuksen seurantaa ja niiden tuoman lisäarvon arviointia johdonmukaisesti koko Euroopan laajuisesti, ei pelkästään yksittäisten makroaluestrategioiden osalta.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/23

1.

katsoo, että terästeollisuudella on ratkaiseva rooli Euroopan unionin talouden kokonaisuudessa. Se on erittäin tärkeä strateginen ala, joka vaikuttaa suoraan EU:n kaikkien jäsenvaltioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen.

2.

on sitä mieltä, että eurooppalaisen terästeollisuuden tuleva kehitys vaikuttaa lisäksi suoraan alue- ja paikalliskehitykseen ja että kilpailukykyinen ja kestävyysajattelun mukainen terästeollisuus on sekä taloudellisen elpymisen edellytys että sen keskeinen tekijä lukuisilla alueilla Euroopassa.

3.

pitää omavaraista eurooppalaista terästeollisuutta tukevan politiikan käyttöönottamista välttämättömänä Euroopan unionin pitkäaikaisen huoltovarmuuden takaamiseksi. Jotta terästeollisuus säilyttäisi riippumattomuutensa, on sen piirissä toimivien osoitettava olevansa valmiit kohtaamaan tulevaisuuden haasteet innovoinnin ja ympäristöajattelun keinoin. Mahdollisen EU:n myöntämän tuen tarkoituksena on pelkästään vauhdittaa prosessia, jota terästeollisuuden itsensä on ryhdyttävä toteuttamaan.

4.

painottaa vaikean taloudellisen tilanteen johtaneen siihen, että Euroopan unioni, missä teräksen kokonaistuotantokapasiteetti on 217 miljoonaa tonnia vuodessa ja tosiasiallinen tuotanto noin 11 prosenttia globaalista tuotannosta, on joutunut kansainvälisellä tasolla ilmenneiden ylituotannosta ja heikosta markkinakysynnästä johtuvien ongelmien eteen.

5.

viittaa siltä osin, että teräksen kysyntä EU:ssa on riippuvainen ”muutaman keskeisen terästä käyttävän teollisuudenalan talous- ja rahoitustilanteesta – [esimerkkeinä] rakennusala ja autoteollisuus” (1), lausuntoihinsa teollisuuspolitiikasta (2) ja aiheesta ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (3).

6.

katsoo, että rakennusala on yksi teräksen keskeisistä kuluttajista, joten etenkin rakentamisessa, jota voidaan kutsua julkisen rakennuskannan uudistamiseksi, on asetettava etusijalle kaikki, mikä liittyy kestävyysperiaatteiden mukaiseen rakentamiseen ja energiatehokkuuteen. Tämä voitaisiin kytkeä sosiaalista asuntotarjontaa koskevaan eurooppalaiseen toimintaohjelmaan, jota AK ja Euroopan parlamentti ovat useaan otteeseen vaatineet.

7.

muistuttaa, että viime vuosien teollisen toiminnan selkeän hidastumisen seurauksena monet 23 jäsenvaltioon jakautuneista noin 500 tuotantopaikasta ovat joutuneet vähentämään tuotantoaan merkittävästi ja että toisia on suljettu lopullisesti, ja toteaa, että kaikkiaan noin 40 000 työpaikan häviäminen on valitettavaa.

8.

toteaa, että tämä vaikea taloudellinen tilanne on vaikuttanut kielteisesti asianomaisten alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

9.

toteaa, että terästeollisuuden tulevaisuutta varten tarvitaan eurooppalainen strategia yleisellä tasolla.

10.

pitää välttämättömänä, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistetaan prosessiin suoraan kunnioittaen alueellisia erityispiirteitä ja osaamista ja ottamalla huomioon, että ne ovat parhaimmassa asemassa arvioimaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita ja lisäinvestointien välttämättömyyttä ja kannattavuutta työpaikkojen luomiseksi tai säilyttämiseksi sekä yksilöimään mahdollisia resursseja tällaisia investointeja varten. Lisäksi niillä on parhaat tiedot ympäristövaikutusten arviointiin liittyvistä kysymyksistä.

11.

katsoo, että EU:n kilpailukyvyn vahvistamisen on nojattava avoimuutta ja yrittäjyyden perusedellytyksiä koskeviin periaatteisiin. Eurooppalainen terästeollisuus voi erottua kilpailijoistaan muun muassa osaamisella, innovointikyvyllä ja laadulla.

12.

kannattaa aktiivista teollisuuspolitiikkaa, jossa tähdätään EU:n terästeollisuuden kilpailukyvyn kehittämiseen ja mahdollisuuksien mukaan olemassa olevien tuotantopaikkojen ja työpaikkojen suojelemiseen tai laajentamiseen ja lisäämiseen muun muassa hyödyntämällä jalostusta ja kierrätystä, jotta ala ei menettäisi työntekijöiden vuosikymmenten kuluessa hankkimaa metallialan osaamista ja tietämystä.

13.

kehottaa sen vuoksi tarjoamaan rakennemuutoksen kohteeksi mahdollisesti joutuvilla tuotantopaikoilla työskenteleville työntekijöille ammatillisia jatkokoulutusohjelmia, joilla kehitetään heidän pätevyyttään terästeollisuuden ammateissa.

14.

kehottaa niin ikään ottamaan käyttöön tuotantolaitosten sulkemisen tai uudelleenjärjestelyn vaikutuksista kärsivien työntekijöiden ammatilliseen uudelleenkoulutukseen tähtääviä lisätoimenpiteitä laajentamalla rakennerahastojen hyödyntämismahdollisuuksia Euroopan globalisaatiorahastoon (EGR) tehtävän tarkistuksen avulla sekä tarjoamalla yksilöiden tarpeisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin mukautettuja ohjelmia niin, että samalla ylläpidetään alaan liittyvää työvoiman osaamista ja edistetään sitä.

15.

kehottaa luomaan rahoitusapujärjestelmän niitä alueita varten, joita rakenneuudistus tai tuotantopaikkojen sulkeminen koskee. Järjestelmässä tulisi keskittyä työntekijöiden uudelleenkouluttamiseen ja talouden monipuolistamiseen, ja sen tulisi perustua yksityisiltä ja julkisilta talouden toimilta saataviin varoihin.

16.

painottaa kaikkien viranomaisten koordinoidun lähestymistavan tärkeyttä, kun on kyse teräsalaa koskevien uudelleenjärjestelytoimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamisesta.

17.

on tyytyväinen teräsalaa koskevan korkean tason ryhmän perustamiseen Euroopan tasolle, mutta pahoittelee, että kokoontumiskertoja on sovittu olevan vain yksi vuodessa. Komitea ehdottaa, että ryhmään otetaan mukaan yksi alueiden komitean edustaja sekä alue- ja paikallisyhteisöjen edustajia yhteistyön sekä tietojen ja parhaimpien käytänteiden vaihdon edistämiseksi keskeisten sidosryhmien välillä jäsenvaltioissa.

18.

pitää lisäksi välttämättömänä, että toimintasuunnitelmaa käydään arvioimaan 12 kuukauden kuluessa sen käyttöönotosta.

19.

kehottaa, että käynnistetään vahvistettu työmarkkinaosapuolien välinen vuoropuhelu kriisin taltuttamiseksi ja että työmarkkinaosapuolet osallistuvat suoraan ja tiiviisti teollisuuspolitiikkaan yleisesti ja erityisesti teräsalaa edistävään politiikkaan.

20.

toteaa, että Euroopan unionin kestäväpohjainen kasvu edellyttää kokonaisvaltaista teollista mallia, joka perustuu innovointiin ja uusiin teknologioihin tehtäviin merkittäviin investointeihin.

21.

toteaa, että eurooppalaisen terästeollisuuden on tarjottava innovatiivisia ja laadukkaita tuotteita, jotka vastaavat markkinoiden tarpeisiin ja joiden ansiosta eurooppalainen terästeollisuus erottautuu kilpailijoistaan. Tämä lähestymistapa edellyttää kuitenkin merkittäviä investointeja kalliisiin tuotanto- tai prosessointitapoihin sekä tutkimus- ja kehitystyöhön (t&k).

22.

katsoo, että innovaatiotukea on laajennettava siten, että se kattaa kaikki terästeollisuuteen liittyvät toiminnot. Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa on otettava käyttöön EIP:n rahoitusmekanismeja, jotta voidaan edistää terästeollisuusyritysten ja niiden alueiden, joille yritykset ovat sijoittuneet, yhteistyötä tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alalla kestävän kehityksen ja taloudellisen toiminnan edistämiseksi.

23.

toistaa kehotuksensa investoida ammatilliseen osaamiseen ja koulutukseen terästeollisuuden alan monipuolistumisen, erikoistumisen ja innovoinnin edistämiseksi, jotta ala olisi tulevaisuudessa entistä kilpailukykyisempi.

24.

kannattaa komission toimia, joilla pyritään tukemaan toimenpiteitä osaamisen kehittämiseksi sekä nuorisotyöllisyyttä teräsalalla koskevia toimenpiteitä, mutta pahoittelee, ettei komission tiedonannossa ehdoteta minkäänlaisia toimenpiteitä osaamisen siirtämisen tukemiseksi yritysten sisällä.

25.

on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelmassa painotetaan sellaisen innovoinnin edistämistä, jossa tavoitteena on kehittää päästöttömämpiä sekä resurssi- ja energiatehokkaampia teknologioita kustannusten vähentämiseksi ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n ilmastopoliittisen kehyksen vaatimusten noudattamiseksi.

26.

kehottaa komissiota suosimaan Euroopan tasolla teräksen tuottamista valokaariuuneissa, sillä se aiheuttaa selvästi vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin teräksen primaarituotanto malmista.

27.

vahvistaa tukevansa teollisuuden ekologista lähestymistapaa, jossa keskitytään materiaalien kierrättämiseen ja energiankulutuksen valvontaan.

28.

painottaa tässä yhteydessä sitä, että teräs soveltuu erittäin hyvin kierrätykseen ja että valmistamalla teräs romumetallista malmin sijasta voidaan vähentää tarvittavaa energiapanosta noin 75 prosenttia ja säästää noin 90 prosenttia raaka-ainepanoksista.

29.

toistaa kannattavansa investointeja innovaatioihin sekä parempia edellytyksiä markkinoille pääsemiseksi sekä pääoman, henkilöresurssien ja osaamisen hankkimiseksi entistä vahvemman teollisuuspolitiikan peruspilareina.

30.

kannustaa komissiota arvioimaan jatkossakin terästeollisuuteen kohdistamaansa sääntelytaakkaa sekä sen vaikutusta kilpailukykyyn.

31.

kannattaa komission toimia pohdinnan käynnistämiseksi eurooppalaisen terästeollisuuden tuotantokustannusten vähentämisestä. Pohdinnassa huomio tulee kohdentaa innovointiin, energiatehokkuuteen ja ympäristön säästämiseen.

32.

tähdentää erityisesti sitä, että sähköä paljon kuluttaville teollisuusaloille on sallittava mahdollisuus solmia pitkäkestoisia toimitussopimuksia, jotka toisin sanoen kattavat vähintään kymmenen vuoden aikajakson ja sisältävät riittävän täsmälliset tarkistuslausekkeet, toimituksen säännöllisyyden takaamiseksi pitkälle ulottuvan sopimuskehyksen puitteissa sekä kustannusten hallinnan ja näin ollen toimialan kilpailukyvyn varmistamiseksi.

33.

pitää tarpeellisena tehostaa tavaraliikenteen verkostoja, jotka ovat alueiden kannalta keskeinen seikka, etenkin kun on kyse syrjäisistä ja rajaseutualueista.

34.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tukea EU:ssa tuotetun teräksen kysyntää unionissa ja sen ulkopuolella muun muassa kohdennetuin toimin, joilla vahvistetaan kysyntää autoteollisuudessa ja kestävyysperiaatteiden mukaisen rakentamisen alalla.

35.

kehottaa komissiota edistämään terästeollisuuden monipuolistamista kysyntäriippuvuuden vähentämiseksi ja siitä aiheutuvien riskien minimoimiseksi.

36.

kannattaa toimia kestävyysperiaatteiden mukaista teräsrakennustuotteiden tuotantoa koskevien eurooppalaisten standardien asettamiseksi ja sellaisen kyseistä tuotteita koskevan laatusertifiointijärjestelmän (”SustSteel”) laatimiseksi, jonka avulla voidaan edistää eurooppalaisten tuotteiden lisäarvoa ja kilpailukykyä.

37.

muistuttaa, että on tärkeää puolustaa eurooppalaisia standardeja työ- ja sosiaalipolitiikan, ympäristön, ilmastonsuojelun, työturvallisuuden ja työolojen aloilla, jotta varmistetaan Euroopan unionin taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyky maailmanmarkkinoilla.

38.

kannattaa komission aloitteita ryhtyä kolmansien maiden kanssa toimiin sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan ja edistää muun muassa tasavertaisia toimintamahdollisuuksia.

39.

katsoo, että teräksen ja terästuotteiden vapaan ja avoimen kaupan turvaaminen on pitkällä aikavälillä tärkeää alalle, ja toteaa, että huolimatta komission toteuttamista toimista kansainvälisen kaupan vapauttamiseksi WTO:n puitteissa, toimiala lähtee arvioissaan siitä, että noin 65 prosenttiin teräksen maailmanmarkkinoista sovelletaan mitä monenlaisimpia protektionistisia esteitä.

40.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että neuvotteleminen kauppasopimuksista kahdenvälisellä tasolla – erityisesti neuvottelut vapaakauppasopimuksista – voivat olla olennainen keino yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomiseksi yrityksille Euroopan unionissa.

41.

kehottaa komissiota pitämään kiinni vaatimusten vastavuoroisuuden periaatteesta neuvoteltaessa sopimuksista kahdenvälisellä tasolla tai WTO:n puitteissa.

42.

kannustaa komissiota ottamaan epäröimättä käyttöön riittävän päättäväisiä ja määrätietoisia toimenpiteitä kolmansien maiden epäoikeudenmukaisia kaupallisia käytäntöjä vastaan ja uudenaikaistamaan kaupallisia suojakeinojaan.

43.

kehottaa komissiota varmistamaan seikkaperäisesti, että ”Surveillance 2” -järjestelmä antaa vähintään samat seurantaa ja valvontaa koskevat takeet hyvän kauppatavan vastaisia tuki- ja polkumyyntimenettelyjä vastaan kuin tiettyjen rauta- ja terästuotteiden tuonnin ennakkotarkkailujärjestelmä ((EU) N:o 1241/2009).

44.

pitää lisäksi huolestuttavana, että Euroopan komissiolta kestää pitkään – keskimäärin kaksi vuotta – ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, kun taas Yhdysvallat tarvitsee siihen vain kuusi kuukautta. Komitea kehottaa komissiota tehostamaan ja nopeuttamaan toimiaan.

45.

antaa tukensa komissiolle sen pyrkiessä tekemään kaikkensa taatakseen vapaan pääsyn primaari- ja uusioraaka-aineiden markkinoille, erityisesti rautamalmi- ja koksihiili- sekä kierrätettävien aineiden markkinoille, ja pitää tätä vapaata pääsyä ehdottomana edellytyksenä eurooppalaisen terästeollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi maailmanlaajuisesti.

46.

katsoo, että parempi tuottavuus, hyvä investointiympäristö ja panostukset innovointiin ovat tärkeitä edellytyksiä terästeollisuuden kehitykselle ja elinkelpoisuudelle EU:ssa pitkällä aikavälillä. Myös energiatehokkuuden lisääminen on hyvä tapa vähentää energiakustannuksia, mikä voi osaltaan vahvistaa kilpailukykyä.

47.

huomauttaa, että komission tiedonannossa ei mainita logistiikkakustannuksia, erityisesti kustannuksia, jotka liittyvät merikuljetuksiin, raaka-aineiden toimittamiseen ja toimitusvarmuuteen sekä talouskehitykseen satamia kehitettäessä.

48.

kannattaa komission pyrkimyksiä parantaa EU:n teollisuuden kasvupotentiaalia tukevia yleisiä edellytyksiä, joita ovat energian toimitusvarmuuden ja kilpailukykyisten hintojen säilyttäminen sekä resurssitehokkaaseen ja vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan tuotantoon kannustaminen.

49.

kannattaa kaikkia aloitteita, joilla pyritään varmistamaan raaka-ainemarkkinoiden seuranta ja valvonta, romumetallimarkkinat mukaan luettuina, romumetallin laittoman viennin torjumiseksi.

50.

kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen terästeollisuuden hyväksi ehdotettuja toimenpiteitä koskevan kustannus–hyöty-analyysin sekä varmistamaan, etteivät ne ole ristiriidassa muihin eurooppalaisiin politiikkoihin, erityisesti ympäristönsuojelu-, ilmasto- ja kestävän kehityksen politiikkoihin nähden.

51.

katsoo, etteivät toimintasuunnitelmassa ehdotetut, kilpailukykyistä ja kestävyysajattelun mukaista eurooppalaista terästeollisuutta koskevat toimenpiteet ole päämäärä sinänsä vaan että niitä on ehdottomasti täydennettävä elinkeinoelämän toimilla investointien ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi eurooppalaisissa tuotantolaitoksissa.

52.

toteaa, ettei ehdotus toimintasuunnitelmaksi nykyisessä muodossaan vaikuta olevan ristiriidassa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kanssa, sillä se on sopusoinnussa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 173 artiklan kanssa, jossa säädetään, että EU:lla on toimivalta toimien tukemiseksi teollisuuspolitiikan alalla.

53.

painottaa, että komission tulee hyödyntää SEUTin 173 artiklan mukaisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia teollisuuspolitiikan osalta erityisesti tekemällä aiheellisia aloitteita jäsenvaltioiden toimintalinjojen koordinoinnin edistämiseksi teollisuuspolitiikan alalla, vahvistamalla suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä varmistamalla tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/27

1.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:ssa arvioidaan olevan lähes 80 miljoonaa toimintarajoitteista, eli noin 15 prosenttia koko väestöstä. Liikuntarajoitteisia on arvioiden mukaan yli 40 prosenttia väestöstä.

2.

korostaa, että koska iäkkäiden vammautumisriski on suurempi ja krooniset sairaudet ovat yleistyneet, toimintarajoitteisten määrä saattaa lisääntyä. Euroopan alueiden onkin tulevaisuudessa kyettävä vastaamaan uusiin haasteisiin.

3.

kiinnittää huomiota siihen, että vammaisuudelle ei ole yhteistä määritelmää EU:n tasolla ja että käsitteen oikeudellisesta määritelmästä on käyty lukuisia keskusteluja ja sen merkitystä on tulkittu eri tavoin. Vammaisuus on monimutkainen käsite ja monitahoinen kokemus, jonka taustalla on vuorovaikutus henkilön fyysisten ja älyllisten ominaisuuksien ja häntä ympäröivän yhteiskunnan välillä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön toimintarajoitteisia koskevia käsitteitä.

4.

toteaa, että vammaisuuden todellisista vaikutuksista on puutteellisesti tietoa ja vääränlaisia käsityksiä, ja korostaa tarvetta painottaa ”valmiuksia”, jotka voidaan ottaa huomioon urheilusuoritusten yhteydessä.

5.

tunnustaa liikunnan ja urheilun arvon ja tärkeyden toimintarajoitteisille sekä sen merkityksen EU:n strategisten tavoitteiden, etenkin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Komitea panee merkille, että erityisliikunta ja vammaisurheilu ovat kehittyneet erittäin merkittävästi viime vuosina. Tuorein esimerkki on vuonna 2012 järjestetyt Lontoon paralympiakisat, joissa tiedotusvälineet kertoivat kattavasti paralympialiikkeestä ja tukivat sitä.

6.

kiinnittää huomiota urheilun kiistattomaan arvoon ihmisen yleisen hyvinvoinnin kannalta sekä siihen, että urheilu vaikuttaa myönteisesti vammaisten kuntoutus- ja sopeutumismahdollisuuksiin ja että mahdollisuus urheiluun on vammaisille ennen kaikkea perusoikeus.

7.

korostaa, että toimintarajoitteisten urheilu kattaa laajalti toimintoja huippu-urheilusta vapaa-ajan harrasteliikuntaan ja soveltavasta liikuntakasvatuksesta liikunnan avulla tapahtuvaan kuntoutukseen. Monipuolisuudessaan käsitteen määrittely on vähintään yhtä vaikeaa kuin termin ”urheilu”. Muun muassa tämän vuoksi Euroopan eri alueilla esiintyy erilaisia määritelmiä. Liikunnan ja urheilun alalla vallitsee useita pieniä eroja sen mukaan, onko liikunnan harjoittaminen lähinnä urheilullista, virkistävää vai terveyden edistämiseen tähtäävää jne. Liikunnan harrastaja valitsee painotuksensa, mutta kaikissa tapauksissa sillä täsmennyksellä, että urheilun ja liikunnan harrastaminen parantaa yleisesti sekä fyysistä että henkistä terveydentilaa ihmistyypistä riippumatta.

8.

kiinnittää huomiota siihen, että alaan liittyvistä tai alan toimijoiden käyttämistä erilaisista termeistä ja käsitteistä on keskusteltu paljon. Tässä yhteydessä käytetään termiä ”toimintarajoitteisten urheilu”, jotta lähestymistapa olisi ihmisläheinen mutta samalla myös yleisluonteinen.

9.

muistuttaa kunnioittavansa täysin toissijaisuusperiaatetta ja urheilun hallintoelinten – myös itsenäisten urheilujärjestöjen – riippumattomuutta. Käsillä olevassa lausunnossa esitettyjen suositusten tavoitteena on toimia kimmokkeena jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten toimien vaikutuksen lisäämiseksi ja muuttaa käsityksiä koko yhteisössä korostamalla vammaisten kykyjä.

10.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n politiikoissa on tunnustettu toimintarajoitteisten urheilun merkitys, ja tukee tällaisia aloitteita, joita ovat muun muassa, toimintarajoitteisille suunnattu unionin strategia 2010–2020 (1), komission tiedonanto "Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen" (2) ja Euroopan komission urheilun valkoinen kirja (3).

11.

pahoittelee kuitenkin, ettei vammaisia ole mainittu millään tavoin komission alkuperäisessä Yhteinen Erasmus -ehdotuksessa, joka koskee EU:n uutta koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaa vuosiksi 2014–2020. Komitea toivoo siksi, että parhaillaan vielä neuvotteluiden kohteena olevaan uuteen ohjelmaan sisällytettäisiin selkeä viittaus tarpeeseen edistää kestävää ja osallistavaa kasvua helpottamalla vammaisten pääsyä osallistumaan urheiluun ja liikuntaan.

12.

kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä alue- ja paikallisviranomaiset voivat toimivaltansa puitteissa ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan olla tärkeässä asemassa vammaisurheilun kehityksen kannalta etenkin, kun on kyse investoinneista urheiluinfrastruktuuriin ja pitkän aikavälin urheilutoimintaan ja niiden edistämisestä. Komitea korostaa tarvetta varmistaa hankerahoitus alueille, missä koulujen ja muiden koulutuslaitosten infrastruktuuri on alikehittynyttä ja joilla ei ole tarjota mahdollisuuksia lainkaan tai vain suppeat mahdollisuudet vammaisten lasten liikuntaharrastukselle.

13.

katsoo, että julkisten vastuutahojen on otettava vammaisurheilun kannalta tärkeät näkökohdat asianmukaisesti huomioon, kun on kyse yleisten liikuntapaikkojen ja urheilutilojen käytöstä. Näin vastataan vaatimukseen luoda toimintarajoitteisille samanlaiset elinolosuhteet kuin muillekin. Esteettömyys on tässä yhteydessä keskeinen tekijä.

14.

toteaa, että toimintarajoitteisten urheilualan toimijoilla on erityinen rooli, jotta pystytään hyödyntämään urheilun tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisen osallisuuden, integroitumisen ja tasa-arvon edistämiseksi.

15.

huomauttaa, että monesti toimintarajoitteisten urheilu mainitaan erityisesti ainoastaan sosiaalisen osallisuuden yhteydessä. Komitea kehottaa erittelemään laaja-alaisesti toimintarajoitteisten urheilun eri osa-alueet, joita ovat muun muassa huippu-urheilu, harrasteliikunta, liikuntakasvatus, urheilun tarjoamat koulutus- ja kasvatusmahdollisuudet, erityisliikunta, kuntoutus liikunnan avulla sekä liikunnan hyödyntäminen terapeuttisiin erityistarkoituksiin.

16.

kehottaa ottamaan alan ammattitaitoiset edustajat paremmin mukaan kaikkiin EU:n toimielinten tukemiin aloitteisiin, jotka liittyvät ruohonjuuritason urheilun kehittämiseen ja arviointiin. Tulisi harkita erityisten määrärahojen myöntämistä osallistumisen helpottamiseksi sekä erityiskoulutuksen tarjoamiseksi liikunta-alan ammatti-ihmisille.

17.

kehottaa laatimaan yksityiskohtaisen strategia-asiakirjan, joka perustuu nykyisiin politiikkoihin mutta jossa käsitellään erityisesti toimintarajoitteisten urheilua, jotta määritellään painopisteet tärkeimpien alaa koskevien erityiskysymysten joukosta.

18.

toteaa, että vaikka poliittisella tasolla on kiinnitetty yhä enemmän huomiota toimintarajoitteisten liikuntamahdollisuuksiin, liikuntaa harrastavien osuus on edelleen liian pieni. Tämä liittyy muun muassa puutteisiin, joita esiintyy toimintarajoitteisten tarpeisiin soveltuvien liikuntainfrastruktuurien saatavuudessa.

19.

toteaa, että fyysisten, sosioekonomisten ja viestinnän esteiden lisäksi liikunnan harrastamista haittaavat kulttuuriset raja-aidat ja psykologiset tekijät, kuten ruohonjuuritason urheilutoiminnan järjestäjien ja toimijoiden asenteet vammaisuutta kohtaan. Nämä asenteet ovat osoitus tietämättömyydestä ja resurssien puutteesta erilaisten tilanteiden kohtaamisessa. Tulisi toteuttaa tiedotus- ja koulutuskampanjoja, jotka helpottavat toimintarajoitteisten hyväksymistä liikunnan harrastamisessa. Suositeltavaa on, että kaikkia liikuntamahdollisuuksien parantamiseen tähtääviä toimia tulisi edeltää alan toimijoiden asianmukainen kuuleminen, sillä eri ryhmät saattavat tarvita erilaista tukea.

20.

Ehdoton edellytys liikunnan yleistymiselle on, että esteettömyyttä parannetaan fyysisesti liikuntapaikoilla ja että viestintää parannetaan.

21.

kehottaa järjestämään koordinoituja tiedotuskampanjoita olemassa olevista liikuntamahdollisuuksista. Kampanjat voitaisiin käynnistää eurooppalaisella tasolla, mutta ne on sen jälkeen siirrettävä alue- ja paikallistasolle, missä konkreettinen tarjonta esiintyy. Tärkeää on olla suoraan yhteydessä toimintarajoitteisiin ja antaa heille tietoa. Ihanteellista olisi, että näiden kampanjoiden järjestämisessä tukena olisivat ruohonjuuritason urheilutoimintaa johtavat tahot sekä kansalliset urheilujärjestöt ja toimintarajoitteisten urheilujärjestöt ja myös vammaisten organisaatiot (erityisesti järjestöt). Lisäksi on tärkeää järjestää paitsi vammaisille myös muille kansalaisille tarkoitettuja tiedostuskampanjoita, ja näin auttaa heitä ymmärtämään, hyväksymään ja osallistamaan vammaisia sekä oppimaan vammaisten kanssaihmisten tukemista. Tulee pyrkiä toimintarajoitteisten mahdollisimman suureen itsenäisyyteen sekä kannustaa ja auttaa heitä esittämään, tekemään tunnetuksi ja järjestämään mainitun kaltaisia tapahtumia.

22.

korostaa, että saattaa olla välttämätöntä lähestyä yksitellen eri kohderyhmiä ottaen huomioon niiden valmiudet, ikäjakauman ja sosiaalisen tilanteen. Erityisen tärkeää on tavoittaa nuoret ja tukea heitä. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion liikuntaharrastamisen rakenne sekä paikalliset ja alueelliset erityispiirteet. Olisi tuettava laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja säännöllisesti päivitettävän tiedon tarjoamista, jotta eri kohderyhmät saavat jatkuvasti tietoa heitä varten tarjolla olevasta urheilutarjonnasta. Organisoituun ruohonjuuritason toimintaan kannustaminen ja tällaisen toiminnan kehittäminen voi edistää tiedon levittämistä ja helpottaa sen saatavuutta.

23.

Paikallis- ja aluetasolla on tarpeen saada käyttöön mukautettu liikenneverkko, jonka tarjoaa vammaisille mahdollisuuden päästä liikuntapaikoille sekä liikunnan harrastamista että kilpailemista varten.

24.

tähdentää, että vanhemmilla on merkittävä rooli nuorten kannustamisessa urheiluharrastuksiin ja että vapaaehtoistyöntekijät muodostavat alan selkärangan. Siksi on tarpeen levittää tietoisuutta vapaaehtoistyön merkityksestä ja harkita foorumeiden perustamista vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytointia ja koulutusta varten sekä toimenpiteitä, joilla heidän panoksensa tunnustetaan ja palkitaan.

25.

ehdottaa, että perustetaan liikuntapaikkoja EU:ssa käsittelevä tiedotusfoorumi ja avataan samalla julkiseen käyttöön verkkosivut, mistä toimintarajoitteiset voisivat saada tietoa liikuntainfrastruktuurista, teknisistä mahdollisuuksista yms. asuinseudullaan ja -alueellaan.

26.

kiinnittää huomiota siihen, että tietyt väestöryhmät kärsivät kaksin- tai kolminkertaisesta syrjinnästä, jos he ovat monivammaisia (eli heillä on useampi kuin yksi toimintarajoite), maahanmuuttaja- tai vähemmistötaustaisia tai homofobiaan tai sukupuoleen liittyvän sosiaalisen syrjinnän uhreja. On tärkeää taata kaikille tuki ja yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa.

27.

toteaa, että toimintarajoitteisten urheilu ei saa jäädä erilleen yleisestä urheilutoiminnasta ja että sen normalisointi, eli organisointivastuun jakaminen suurten urheilujärjestöjen kanssa, vaikuttaa jo ensisijaiselta poliittiselta tavoitteelta. Tässä yhteydessä on varmistettava, että vammaisurheilun sisällyttämisessä urheilun valtavirtaan edistytään ja että voidaan ottaa käyttöön erilaisia rinnakkaisia organisointimuotoja, malleja ja rakenteita toimintarajoitteisten todellisten kykyjen ja integraatiotavoitteen mukaisesti.

28.

Toimintarajoitteisten liikuntaharrastamista tulee edistää urheiluliitoissa, joiden toiminta-alaan heidän lajinsa tai erityislajinsa kuuluu ottaen huomioon niiden urheiluliittojen roolin, joiden toiminta on suunnattu pääasiallisesti heille ja joita tulee tukea niiden keskeisen tärkeässä toimintarajoitteisia palvelevassa tehtävässä.

29.

Urheiluliittojen tulisi edistää edustajakokouksissaan puheoikeutta muttei äänioikeutta urheiluseuroille, joiden tavoite on lajin harrastaminen toimintarajoitteisten keskuudessa, vaikka seurat eivät olisi niiden jäseniä.

30.

toteaa havaittujen esimerkkien pohjalta, että matkailun ja harrasteliikunnan yhdistävä lähestymistapa on hyvä väline luoda toimintarajoitteisille ensimmäinen yhteys urheiluun, jotta voitaisiin lisätä liikuntaa harrastavien osuutta ja saada kansalaiset tietoisiksi vammaisten kyvyistä.

31.

katsoo, että tulee tarjota laadukasta ja ajantasaista tietoa vammaisille mukautetusta liikuntatarjonnasta ja kuljetuksista sekä pääsystä liikuntapaikoille liikuntamatkailun edistämiseksi.

32.

myöntää, että toimintarajoitteisten urheilun asianmukainen kehitys edellyttää alan ammattilaisilta hyvätasoista koulutusta.

33.

katsoo, että vaikka toimintarajoitteiset eivät joutuisi leimatuiksi, he saattavat silti kärsiä syrjinnästä, sillä monet ihmiset eivät tiedä, miten heidät tulisi ottaa vastaan ja integroida urheilutoimintaan ja -rakenteisiin. Komitea peräänkuuluttaa koulutus- ja valistusaloitteita yhtenäisen tiedon jakamiseksi paitsi urheilutoiminnan organisoinnista vastaaville henkilöille myös laajemmin kansalaisille. Tähän tarkoitukseen voitaisiin hyödyntää esimerkiksi helposti saatavilla olevia verkkokoulutustyökaluja. Samanaikaisesti olisi lisättävä tietoisuutta toimintarajoitteisten oikeuksista, tarpeista ja valmiuksista.

34.

korostaa, että liikuntakasvatusta pitäisi tarjota kaikille koululaisille eikä vammaisuus saa rajoittaa osallistumista koulujen liikuntaopetukseen. Nuoret innostuvat usein liikunnasta ja urheilusta juuri koulun liikuntatunneilla, ja tämä pätee myös toimintarajoitteisiin nuoriin. Koululiikunta tarjoaa myös mahdollisuuden valistaa terveitä oppilaita ja saada heidät tietoisiksi luokkatovereidensa kyvyistä. Tässä yhteydessä on aivan erityisesti kannustettava kaikille sopivien liikuntaohjelmien kehittämistä. Hyvä esimerkki on ajatus käänteisestä integraatiosta, eli terveiden urheilijoiden osallistumisesta toimintarajoitteisten urheiluun: näin voidaan muuttaa asenteita toisten urheilijoiden kykyjä kohtaan. Samoin on tuettava ja kehitettävä aloitteita terveiden ja toimintarajoitteisten yhteisestä urheilutoiminnasta (esim. ”Sport partagé” Ranskassa). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää erityistä koulutusta oppilaitosten opettajille ja erityisesti liikunnanopettajille sekä sitä, että vammaisten lasten vanhemmat saavat tietoa tarjolla olevista erilaisista urheilumahdollisuuksista.

35.

toteaa, että valmentajien osaamista ja asiantuntemusta ei aina hyödynnetä, koska toimintarajoitteisten urheilun ja ruohonjuuritason urheilun toimijoiden välinen tiedonvaihto ja koordinointi on puutteellista. Ehdotetaan, että toteutettaisiin yhteistoimintaan perustuvia koulutusaloitteita näiden organisaatioiden välillä koulutusalan tahojen ja viranomaisten tuella.

36.

kehottaa ottamaan korkeakoulujen edustajat tiiviimmin mukaan meneillään olevaan, toimintarajoitteisten syrjäytymisen vähentämistä käsittelevään prosessiin. Tavoitteena tulisi olla muutosten aikaansaamien tulevien liikunnanopettajien koulutuksessa, minkä ansiosta näillä olisi paremmat valmiudet ymmärtää eroja oppilaidensa terveystilanteessa.

37.

katsoo, että toimintarajoitteisten urheilun imago kaipaa kohennusta. Toimintarajoitteisten huippu-urheilijoiden eliittiurheilua tulee edistää. Tulee myös huolehtia siitä, että heillä on sama status kuin terveillä eliittiurheilijoilla. Yleisesti tunnustetaan, että tietoisuus vammaisurheilijoiden suorituksista huipputasolla auttaa muuttamaan mielikuvia. Tässä mielessä paralympiakisoihin ja vammaisten korkeatasoisiin urheilutapahtumiin liittyvä tiedotusstrategia on erittäin tärkeä.

38.

myöntää, että toimintarajoitteisten urheilu nojaa vahvasti vapaaehtoistoimintaan. Komitean mielestä on edelleen edistettävä laadukasta koulutusta vapaaehtoistyöntekijöille. Koulutusta on joiltain osin mukautettava sidosryhmien tarpeisiin. Lisäksi vapaaehtoistyön hallinnointi on yhä tärkeämpää. Toimintarajoitteisten urheilusta vastaavien organisaatioiden on parannettava toimintaansa henkilöresurssien hallintaan ja laadun kehittämiseen tähtäävien uusien välineiden avulla. On koulutettava ammattilaisia, jotta voidaan parantaa toimintarajoitteisille tarjottavia palveluja. Ammattilaiset ovat välttämättömiä varsinkin erityisryhmien tapauksessa. Järjestöjen rakenteessa tulee pyrkiä todelliseen ammattimaisuuteen.

39.

pahoittelee, että usein vammaisten potentiaali aliarvioidaan. Komitea painottaa, että urheilu voi vahvistaa toimintarajoitteisten henkilökohtaista kehitystä ja siten myös vaikuttaa merkittävästi siihen, että integroituminen työelämään onnistuu.

40.

hyväksyy EU:n suuntaviivat urheilijoiden kaksoisurasta (4), joissa vahvistetaan, että ”olisi huomattava edistysaskel yleisesti urheilun ja erityisesti toimintarajoitteisten urheilun kannalta, jos kaksoisuria tukevia toimenpiteitä sovellettaisiin tasapuolisesti kaikkiin urheilijoihin”. Komitea yhtyy myös varauksettomasti suuntaviivoissa esitettyyn kantaan, jonka mukaan ”yleisiin urheilujärjestöihin sisällytetään yhtä monta vammaisurheilulajia. Tämä ryhmä tarvitsee erityistä huomiota, jotta taataan tasapuolinen kohtelu ja voidaan kehittää erityisiä urapolkuja silloin, kun terveiden urheilijoiden urapolkuja ei voida käyttää”.

41.

korostaa, että alalla olisi jo nyt pyrittävä lisäämään nuorimpien urheilijoiden riippumattomuutta ja tukemaan heidän henkilökohtaista kehitystään. Olisikin aiheellista tukea erityisiä koulutustoimia, jotka on suunnattu nuorille urheilijoille urheilutapahtumien yhteydessä.

42.

toteaa urheilun merkityksen terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen kannalta ja korostaa erityisliikunnan erityistä suhdetta toimintarajoitteisten kuntoutukseen, sillä kyse on heidän fyysisestä ja henkisestä terveydestään.

43.

tukee urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän työtä. Neuvosto oli antanut asiantuntijaryhmän tehtäväksi ehdottaa toimia terveyttä edistävän liikunnan ja ruohonjuuritason urheiluun osallistumisen edistämiseksi ja määritellä asianmukaiset toimenpiteet vuoden 2013 puoliväliin mennessä. AK korostaa, että liikunta ja urheilu tulisi selkeästi tunnustaa terapiavälineiksi toimintarajoitteisille ja niitä tulisi tukea.

44.

panee merkille dopingin vastaisen EU:n asiantuntijaryhmän työn tulokset. Neuvosto oli antanut asiantuntijaryhmän tehtäväksi luonnostella EU:n kannanoton antidopingsäännöstön tarkistuksesta ja hyvän hallintotavan merkityksestä urheilussa. AK suosittaa ottamaan paralympialiikkeen sidosryhmät nykyistä paremmin huomioon.

45.

katsoo, että uusien monivuotisten rahoituspuitteiden kaikkiin rahoitusvälineisiin tulisi sisällyttää vammaisten kulun esteettömyyttä koskeva näkökohta.

46.

panee merkille, että edelleen neuvotteluiden kohteena olevaan Yhteinen Erasmus -ohjelmaan on ehdotettu urheilua koskeva budjettikohta. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota mainitsemaan Yhteinen Erasmus -ohjelman edunsaajien oppaassa nimenomaan vammaisurheilun ja -liikunnan ja asettamaan sen painopisteeksi ohjelman urheiluun liittyvässä toiminnassa.

47.

ehdottaa, että komissio tukisi erityisin toimin paikallis- ja aluetason hankkeita toimintarajoitteisten urheilun edistämiseksi.

48.

katsoo, että alalle on tyypillistä tietynlainen hajanaisuus EU:n eri välineiden välillä, vaikka niillä pyritään samanlaisiin tavoitteisiin. Tehokkaammasta yhdenmukaistamisesta ja pitkän aikavälin rahoitussitoumuksista – ainakin alan tärkeimmille edustajille eurooppalaisella tasolla – olisi suuresti hyötyä.

49.

tukee rakennerahastojen hyödyntämistä esteettömän ja kaikille avoimen urheiluinfrastruktuurin kehittämiseen alue- ja paikallistasolla. On myös tärkeää rahoittaa tutkimusta vammaisurheiluun ja -liikuntaan liittyvien teknologioiden alalla Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta. On perustavan tärkeää investoida tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, pääasiassa yliopistojen ja alan yritysten kautta. Itse asiassa monet ammattilaiset tekevät parhaillaan väitöskirjatutkimusta tällä alalla. Erityisesti on panostettava terapialiikuntaan, josta esimerkkinä ratsastusterapia.

50.

kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan edelleen ja pitkällä aikavälillä sellaisia urheilutapahtumia, jotka ovat avoimia kaikille, erityisesti toimintarajoitteisille nuorille.

51.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli vammaisurheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä niiden institutionaalisten valtuuksien puitteissa.

52.

painottaa tarvetta vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista sellaisen yhteistyössä laaditun ohjelman pohjalta, jossa mukana ovat Euroopan komissio ja neuvosto sekä urheilusta, vammaisten asioista ja heille järjestettävästä, yleiseen urheilutoimintaan sisällyttämiseen pyrkivästä urheilutoiminnasta vastaavat kansalliset viranomaiset. Paikallis- ja alueviranomaiset kykenevät tuomaan EU:n lähemmäksi paikallistasoa ja näin muodostamaan siteen seurojen, koulujen tai vanhempien ajamiin hankkeisiin.

53.

toteaa, että erityisesti paikallis- ja aluetasolla on kokemusta ja järjestyneitä kumppanuuksia, joiden avulla voidaan edistää toimintarajoitteisten urheilun ja -liikunnan kehitystä. Komitea kehottaa vaihtamaan tällaisia hyviä käytäntöjä ja ilmaisee olevansa itse valmis jakamaan niitä eteenpäin EU:n toimielinten sekä asianomaisten sidosryhmien tuella. Olemassa olevan materiaalin kääntäminen on merkittävä haaste, jota tulisi tukea. Olisi myös pohdittava järjestelmää "erityisen hyvien käytäntöjen" palkitsemiseksi.

54.

kannattaa toimintarajoitteisten urheilun kehityksestä vastaavien tahojen järjestelmää. Nämä voisivat muodostaa pohjan hyvien käytänteiden vaihdolle ja toteuttamiselle mm. tietotekniikan välineitä hyödyntämällä sekä toimia siteenä EU:n politiikkojen ja alueellisten realiteettien välillä. Eurooppalaisten hyvien käytänteiden vaihtamishankkeiden edistäminen ja kehittäminen antaa mahdollisuuden soveltaa hyviä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin sekä saada tietoa muiden alueiden ja maiden tarpeista.

55.

panee merkille ensimmäiset aloitteet eurooppalaisen urheilun teemaviikon tiimoilta ja kehottaa ottamaan sen yhteydessä huomioon erityisesti toimintarajoitteisille tarkoitetut liikuntamuodot ja sisällyttämään ne kaikille avoimeen urheilutoimintaan. Komitea kehottaa myös harkitsemaan vuotuisen eurooppalaisen toimintarajoitteisten urheilun teemapäivän perustamista.

56.

toteaa vertailukelpoisten alueellisten tietojen puuttuvan alalta ja kehottaa perustamaan mekanismin luotettavien tietojen keräämistä varten. Tätä tarkoitusta varten voitaisiin esimerkiksi tilata erityinen toimintarajoitteisten urheilua koskeva Eurobarometri-tutkimus tai ainakin sisällyttää yksityiskohtaisempia kysymyksiä aiheesta tuleviin urheilua ja/tai vammaisia koskeviin Eurobarometri-tutkimuksiin.

57.

tukee painokkaasti vammaisurheilua käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijaryhmän perustamista. Ryhmän tulisi tunnustaa alan erityinen merkitys ja tukeutua työssään alan toimijoilta laaja-alaisesti saatavaan palautteeseen. Eurooppalainen asiantuntijaryhmä voisi ryhtyä seuraaviin toimiin:

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/33

1.

suhtautuu myönteisesti kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukisääntöjen uudelleenarviointiin ja Euroopan komission sen yhteydessä hiljattain järjestämään julkiseen kuulemismenettelyyn.

2.

korostaa, että uudelleenarviointi on nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat i) yhteisen kalastuspolitiikan uudistus, ii) neuvottelut Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, muista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja muista kalastus- ja vesiviljelyalan kannalta merkittävistä EU:n rahoitusohjelmista sekä iii) kilpailun pääosaston organisoima laajempi valtiontukien uudistusohjelma.

3.

kannattaa voimakkaasti yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen yleistavoitteita, joiden avulla kalastuksesta tehdään paremmin kestävyysajattelun mukaista, ja on tyytyväinen poliittiseen yhteisymmärrykseen, joka on saavutettu asiassa Irlannin toimiessa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana.

4.

muistuttaa, että kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukisääntöjen uudistuksen peruslähtökohtana tulee olla yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen tukeminen ja helpottaminen; samoin Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa käsittelevissä neuvotteluissa tulee varmistaa, että rahaston varoilla tuetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisia toimintoja.

5.

korostaa, että kestävä kehitys kalatalousalalla merkitsee kalakantojen elinvoimaisuutta ja pitkäaikaista säilymistä EU:n vesillä ja sitä kautta kalastusyhteisöjen sosioekonomisen tulevaisuuden turvaamista kaikkialla EU:ssa ja että näiden näkökohtien kehityksen välillä on saavutettava tasapaino.

6.

kehottaa kiinnittämään huomiota EU:lle ominaiseen paradoksiin: se on toisaalta hyvin riippuvainen kalatalous- ja vesiviljelytuotteiden tuonnista (noin 60 prosenttia kokonaiskulutuksesta) EU:n kuluttajien kysyntään ja odotuksiin vastaamiseksi, mutta toisaalta sen on ehdottomasti päästävä takaisin kestävään enimmäistuottoon ja pysyttävä siinä, jotta kalakantoja riittäisi tuleville sukupolville. Tähän liittyen komitea muistuttaa, että vesiviljely auttaa osaltaan saavuttamaan vastaavat tuotantomäärät kuin merikalastus, mutta toimintatavat ovat kestävällä pohjalla eivätkä vaaranna kalakantojen suojelua. Lisäksi vesiviljely tarjoaa runsaasti työpaikkoja ja voi siten todella lieventää sosiaalisia vaikutuksia kriisiaikoina.

7.

korostaa, että on tärkeää suunnata tukea tehokkaasti pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastuslaivastojen hyväksi, joihin suurin osa EU:n kaikista aluksista kuuluu, ja että niiden tulee saada yhteisen kalastuspolitiikan sekä meri- ja kalatalousrahaston tuesta lukumääräänsä ja sosioekonomista merkitystään vastaava osuus edellyttäen, että ne noudattavat kestävän kehityksen mukaisia kalastuskäytäntöjä.

8.

korostaa, että kalatalousalan julkisten tukien käyttäminen nykyistä kestäväpohjaisemmin edellyttää vahvaa poliittista tahtoa ja toimintaa kaikilla EU:n hallintotasoilla. Varoittavana esimerkkinä tästä on yhteisen kalastuspolitiikan vuoden 2002 uudistusten epäonnistuminen ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa: vain 22:ta prosenttia kalakannoista hyödynnetään kestävän enimmäistuoton mukaisesti, 35:tä prosenttia liikakalastetaan ja 43 prosenttia on turvallisten biologisten rajojen alapuolella (lähde: Euroopan parlamentille vuonna 2011 tehty IEEP:n tutkimus).

9.

toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2011 arvion mukaan kalastuslaivaston liikakapasiteetti lukeutuu yhä keskeisiin syihin, joista johtuen yhteisen kalastuspolitiikan avulla ei ole onnistuttu varmistamaan kalastustoiminnan kestävyyttä.

10.

myöntää, että kestävyystavoitteen saavuttaminen edellyttää rakennemuutoksia ja kalatalousalan monipuolistamista, ja korostaa, että valtiontukisäännöillä ja -toimenpiteillä tulee helpottaa näitä muutoksia ja erityisesti tukea onshore-talouden (jalostusteollisuus, kestävä vesiviljely, paikalliset kalatuotemarkkinat, uudet tuotteet, paikalliset toimitusketjut jne.), Euroopan merillä harjoitettavien uusien ja kestävien kalastuskäytäntöjen (etenkin on syytä mainita pienten rannikkokalastuslaivastojen ja pienimuotoisen kalastuksen asema, mutta erityistä huomiota on kiinnitettävä myös valikoivuutta, energiatehokkuutta jne. koskeviin parannuksiin, joita ovat toteuttaneet Euroopan unionissa kalastustuotteiden hankintaan osallistuvat kalastuslaivastojen muut osat etenkin, kun kyse on ihmisravinnoksi tarkoitetuista tuotteista) sekä laajemmin meri- ja vesiviljelytalouden kehittämistä. Valtiontuilla ei pidä tukea kestävän kehityksen vastaisia kalastuskäytäntöjä.

11.

tunnustaa kalatalousalan arvon ja tärkeyden EU:lle ja ottaa huomioon merkittävät työllisyyskeskittymät tietyillä Euroopan alueilla sekä kalatalousalan rakenneuudistusten suorat vaikutukset näihin yhteisöihin.

12.

ymmärtää, että maatalous-, rannikko- ja kalatalousyhteisöihin kohdistuvat paineet ovat erityisen suuret Euroopan tämänhetkisessä sosioekonomisessa kriisitilanteessa. Tämän vuoksi kohdennettu aluetason tuki on ratkaisevan tärkeää yhteisöjen hyvinvoinnin ja elinkelpoisuuden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä.

13.

panee merkille, että kalatalous on monien muiden alojen tavoin tuettu elinkeinoala ja että tämä on samaan aikaan sekä suuri haaste – riippuvuus julkisesta rahoituksesta – että mahdollisuus, sillä sen ansiosta Euroopan komissiolla, jäsenvaltioilla ja paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus käyttää julkisia varoja alan keskeisten uudistusten läpiviemiseen.

14.

muistuttaa tarpeesta käyttää kaikki saatavilla olevat resurssit mahdollisimman tehokkaasti ja kehottaa pitämään rannikko- ja kalastusyhteisöjen tukemista yhtenä tärkeimmistä kohteista valmisteltaessa kumppanuussopimuksia ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tulevia toimenpideohjelmia tilanteessa, jossa uudistettu valtiontukia koskeva sääntelykehys on joustava ja sillä voidaan vastata yhteisöjen taloudellisiin tarpeisiin.

15.

kehottaa käyttämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja joustavasti sen varmistamiseksi, että resurssit kohdennetaan maatalous-, rannikko- ja kalatalousyhteisöille, ja kehottaa Euroopan komissiota sitoutumaan valtiontukisääntöjen tarkistuksen yhteydessä selkeästi siihen, että säännöillä varmasti mahdollistetaan tämä myös käytännössä eikä hankaloiteta sitä.

16.

katsoo, että jos varat käytetään tehokkaasti ja tuloksekkaasti, ne tarjoavat mahdollisuuden EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan uudistamiseen ja kalastus- ja vesiviljelyalan kestävyyden parantamiseen samalla kun niillä tuetaan laajempia "sinisen kasvun" strategian tavoitteita eli vahvistetaan meri- ja vesiviljelytaloutta ja sen yhteyksiä maalla toimiviin taloudenaloihin sekä erityisesti parannetaan kalatuotteiden lisäarvoa kehittämällä onshore-taloutta, paikallisia markkinoita, innovatiivisia tuotteita ja kuluttajien tietoisuutta (etenkin sellaisista aiheista kuin lyhyt tuotantoketju, kausituotteet, tuotteen ominaispiirteet jne.).

17.

kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja muita viranomaisia kaikkialla Euroopassa tarttumaan tilaisuuteen ja viemään läpi todellisia muutoksia vuosien 2014–2020 aikana.

18.

katsoo, että de minimis -sääntö ja ryhmäpoikkeusasetukset eivät anna kattavaa kuvaa kaikista kalastus- ja vesiviljelyalan tuista, sillä jäsenvaltioilla on mahdollisuus ottaa käyttöön nk. ilmoitettavia tukia (joille tarvitaan Euroopan komission etukäteishyväksyntä).

19.

toteaa, että kalatalousala saa myös polttoaineverovapautuksia, jotka alentavat suoraan kalastusalusten käyttökustannuksia ja joiden summaksi arvioidaan EU:ssa noin 1,5 miljardia euroa vuosittain, vaikka myös de minimis -tuen puitteissa on mahdollista antaa aluksille polttoainetukea.

20.

viittaa meriasioiden pääosaston vuonna 2009 tilaamaan tutkimukseen, jonka mukaan tukea oli saatavilla arviolta 718 miljoonaa euroa de minimis -tukea koskevan asetuksen puitteissa, joskin täsmällisiä lukuja de minimis -tuesta on vaikea saada, koska EU:n tasolla asiaa ei käytännössä seurata. Lisäksi kalatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla myönnetään arviolta 8 miljoonaa euroa vuodessa.

21.

panee merkille, että meriasioiden pääosaston vuoden 2009 tutkimuksessa mainitaan myös de minimis -asetuksen täytäntöönpanon liittyviä riskejä, joita ovat i) Euroopan kalatalousrahaston käytön mahdolliset haitalliset vaikutukset jäsenvaltioissa, joissa on käytetty ensisijaisesti de minimis -tukea, ii) de minimis -tuen jäsenvaltioittain vaihtelevan käytön mahdollinen vääristävä vaikutus ja iii) riski, että de minimis -tukea käytetään tukemaan kalastusalusten toiminnassa pitämistä, vaikka laajemman uudistuksen tavoitteena on vähentää kalastuslaivaston kokoa ja mittakaavaa.

22.

suhtautuu myönteisesti de minimis -tukea koskevien tietojen sisällyttämiseen jäsenvaltioiden vuosittaiseen valtiontukia käsittelevään raporttiin, koska se on tärkeä tekijä järjestelmän avoimuuden varmistamisessa.

23.

toteaa, että Euroopan komission on löydettävä tasapaino pyrkimyksissään vähentää byrokratiaa ja virtaviivaistaa seurantavaatimuksia sekä toisaalta taata riittävä avoimuus ja valvonta. Komitea korostaa myös, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistusten yleistavoitteet ovat riittäviä perusteita tämän alan valtiontukien järeälle ja avoimelle seurannalle.

24.

ottaa huomioon vaatimukset nostaa nykyisiä de minimis -tuen kynnyksiä (enintään 30 000 euroa yritystä kohden minä tahansa kolmen verovuoden jaksona), jotta paikallis- ja alueviranomaiset voisivat tukea joustavammin aluetason toimintaa. Tätä pidetään erityisen tärkeänä, kun otetaan huomioon kalastuksen keskittyminen tietyille alueille ja tiettyihin yhteisöihin. Lisäksi komitea katsoo, että de minimis -tuen kynnyksiä tarkistettaessa on otettava huomioon tarve noudattaa kilpailun ja yhteismarkkinoiden periaatteita.

25.

katsoo kuitenkin vaarana olevan, että de minimis -tuen kynnysten nostaminen mahdollistaa kestävän kehityksen vastaisten kalastuskäytäntöjen tukemisen entistä laajemmin, jolloin yhteisen kalastuspolitiikan yleistavoite eli kalastuksen kestäväpohjaisuuden varmistaminen EU:ssa on uhattuna. Tämä vaara voidaan tosin ehkäistä kansallisen tason erityistapauksissa, joissa puutteet kestäväpohjaisuudessa aiheutuvat tuotanto- tai pyyntisektorista riippumattomista syistä.

26.

pyytää siksi Euroopan komissiota esittämään tarkistettuja asetuksia koskevassa vaikutustenarvioinnissaan ja osana kuulemismenettelyyn saatujen vastausten arviointia yksityiskohtaisen analyysin siitä, mitä mahdollisia vaikutuksia (yhteisen kalastuspolitiikan laajempien uudistusten onnistumisen kannalta) aiheutuu, jos i) alan nykyiset de minimis -tuen kynnykset pidetään ennallaan, ii) de minimis -tuen kynnyksiä nostetaan ja iii) de minimis -tuen kynnyksiä alennetaan tai ne poistetaan kokonaan.

27.

katsoo, että vaikutustenarvioinnissa olisi myös tarkasteltava de minimis -tukitoimenpiteiden asemaa kaikesta alan julkisesta toiminnasta muodostuvassa laajemmassa yhteydessä ja erityisesti sitä, miten niillä paikataan aukkoja, joita uusi Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, kalastus- ja vesiviljelyalan yleinen ryhmäpoikkeusasetus ja alan ilmoitetut tukijärjestelmät eivät pysty täyttämään.

28.

korostaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa tulee vuosina 2014–2020 käyttää tehokkaammin kuin Euroopan kalatalousrahastoa tähän asti, sillä meri- ja kalatalousrahasto on keskeinen rahoitusmekanismi, jonka tuki voidaan kohdentaa siihen, että kalastus- ja vesiviljelyalalla saavutetaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistusten yleistavoitteet.

29.

katsoo, että kannattaisi tutkia mahdollisuutta siirtää kalatalous- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen ja markkinointiin kohdistuva tuki pois alakohtaisten de minimis- ja ryhmäpoikkeusasetusten piiristä ja sisällyttää se yleisten de minimis- ja ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalaan.

30.

katsoo, että tällainen siirto sopisi Euroopan komission tavoitteeseen luoda kaupallisempi ja yrittäjähenkisempi kalastus- ja vesiviljelyala ja tutkia mahdollisuuksia parantaa kalataloustuotteiden lisäarvoa ja kehittää toimitusketjuja, laajempaa onshore-taloutta ja uusia ja innovatiivisia lähestymistapoja.

31.

huomauttaa, että kalanjalostuksen onshore-toimintaan ja kestävään vesiviljelyyn kohdistettavan tuen siirtäminen yleisen de minimis -asetuksen piiriin mahdollistaisi sen, että toimenpiteisiin sovellettaisiin asetukseen sisältyviä korkeampia tukikynnyksiä (nykyisin 200 000 euroa). Tämä helpottaisi onshore-talouteen kohdistuvan investointitoiminnan esteiden raivaamista ja auttaisi paikallisia kalastusyhteisöjä saamaan kalataloustuotteista mahdollisimman suuren lisäarvon asetetun tavoitteen mukaisesti.

32.

pyytää Euroopan komissiota harkitsemaan tätä tarkistettaessa kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukisääntöjä. Erityisesti olisi arvioitava, millaista taloudellista hyötyä tämä lähestymistapa voisi tuoda onshore-taloudelle ja kalastusyhteisöille sekä toisaalta missä määrin muutoksesta aiheutuisi tarkoituksenvastaisia vaikutuksia, jollainen on esimerkiksi kestävän kehityksen vastaisten kalastuskäytäntöjen yleistyminen.

33.

pyytää Euroopan komissiota tarkastelemaan ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvien tukitoimenpiteiden luetteloa sen varmistamiseksi, että ne ovat johdonmukaisia yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen kanssa ja että kestävän kehityksen vastaisia kalastuskäytäntöjä ei pystytä tukemaan valtiontukisääntöjen (eikä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston) kautta.

34.

muistuttaa, että ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluu myös tuki erilaisille vesiensuojelu- ja säilyttämistoimenpiteille, ja pyytää Euroopan komissiota pitämään ennallaan ja laajentamaan asetuksen soveltamisalaa, jotta on mahdollista investoida meri- ja vesiviljely-ympäristön suojelu-, säilyttämis- ja kunnostamishankkeisiin sekä myös tukea meri- ja vesiviljelyalan tutkimusta ja tiedonkeruuta, tukea alaa kansallisen tason erityistapauksissa, joissa puutteet kestäväpohjaisuudessa aiheutuvat tuotanto- tai pyyntisektorista riippumattomista syistä, jne.

35.

kehottaa jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia sekä muita sidosryhmiä tarkastelemaan luovasti asetusten (ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston) tarjoamia mahdollisuuksia sen varmistamiseksi, että kaikki kalastusalan, vesiviljelyn, meriympäristön ja rannikkoyhteisöjen kestävää kehitystä edistävät mahdollisuudet hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/37

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon ”Strategiset suuntaviivat EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi” ja painottaa, että vesiviljelyalaa (kuten muitakin alkutuotannon aloja) olisi pidettävä strategisesti tärkeänä ruokaan, luonnonvaroihin ja alueisiin liittyviin tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi.

2.

korostaa sinisen kasvun merkitystä ja että vesiviljelyalan kestävää kehitystä tukeva unionitason strategia on välttämätön, jotta alalla voidaan saavuttaa työllisyyteen ja tuottavuuden lisäämiseen liittyvät tavoitteet EU:n talouden elvyttämiseen tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

3.

kehottaa, että suuntaviivojen keskeiseksi tavoitteeksi olisi asetettava laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vähentäminen soveltamalla monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa.

4.

muistuttaa, että se on tukenut vesiviljelyalaa useissa aikaisemmissa lausunnoissaan ja kehottanut tunnustamaan sen omaksi politiikan alakseen, jota olisi rahoitettava ja tuettava riittävästi, jotta siitä voi tulla vahva vaihtoehto perinteiselle kalastukselle. Siksi komitea olisikin otettava keskeiseksi kumppaniksi tällaisen politiikan edistämiseen.

5.

kiinnittää huomiota FAO:n arvioon, jonka mukaan tällä hetkellä 47 prosenttia kaikesta ihmisravinnoksi tarkoitetusta kalasta on peräisin vesiviljelystä, ja pitää valitettavana sitä, että EU:n vesiviljelyalan osuus on ainoastaan 2,3 prosenttia koko maailman tuotannosta ja 4 prosenttia sen arvosta. (1)

6.

on syvästi huolissaan siitä, että EU, joka oli edelläkävijä viljelykalojen tuotannossa, joutuu nyt tuomaan yli 60 prosenttia vesiviljelytuotteista, vaikka unioni kykenisi hyvin tuottamaan tämän ravinnon alueellaan tarjoten työpaikkoja kansalaisilleen ja noudattaen korkeimpia normeja.

7.

tunnistaa tarpeen kehittää vesiviljelyn tarjoamia mahdollisuuksia paikalleen juuttuneen alan nostamiseksi uuteen taloudelliseen kukoistukseen.

8.

on tyytyväinen siihen, että komissio myöntää tarpeen kuroa umpeen kalojen ja äyriäisten kulutuksen ja kalastussaaliiden määrän välistä eroa EU:ssa ja tunnustaa vesiviljelyalan roolin tämän tavoitteen saavuttamisessa.

9.

painottaa, että kestävästä kehityksestä on tullut Euroopan tasolla ehdoton edellytys kaikenlaiselle sosioekonomiselle kasvulle, ja kullakin alalla poliittinen sitoutuminen ja resurssit on keskitettävä sen hyväksi.

10.

katsoo, että kestävyysperiaatteiden mukaisella vesiviljelyn kehityksellä on strateginen merkitys, kun otetaan huomioon kaikkien alueiden ja paikallisyhteisöjen (myös sisämaassa sijaitsevien) välittömät intressit sekä ympäristöpolitiikkojen, vesien laadun (merien ja sisävesien) ja alan taloudellisen suorituskyvyn väliset yhteydet.

11.

muistuttaa, että vesiviljely ei ole EU:ssa yhdenmukaista, vaan alalla on erilaisia viljelytekniikoita, kuten suljetun ja avoimen kierron järjestelmiä, jotka voivat olla ekstensiivisiä tai intensiivisiä, viljelyä harjoitetaan kiinteällä maalla, järvissä, lammikoissa ja erilaisissa altaissa, rannikon lähellä ja avomerellä, ja se kattaa meri- ja makean veden kalojen sekä äyriäisten viljelyn Skandinavian kylmiltä vesiltä eteläisen Euroopan lämpimämmille merille. Näistä eroista huolimatta EU:n vesiviljely tarvitsee tukea voidakseen kehittyä taloudellisesti kilpailukykyiseksi ja merkittäväksi alaksi, joka tarjoaa työpaikkoja sekä lisää osaamista ja omanarvontuntoa paikallisella tasolla.

12.

pitää tarpeellisena tiedotuskampanjaa, jonka avulla tuodaan esille näitä mahdollisuuksia ja alan monimuotoisuutta. Komitea ehdottaa, että myös vesiviljelytuotteiden merkintöjen avoimuutta lisätään siten, että intensiivisestä viljelystä peräisin olevat tuotteet voidaan erottaa niistä, joita viljellään luonnollisemmissa olosuhteissa (esim. meressä olevat altaat jne.).

13.

katsoo, että EU:n tulisi ottaa johtava rooli ekologisten ja kestäväpohjaisten vesiviljelymenetelmien kehittämisessä ja valmistauduttava ”siniseen vallankumoukseen” käyttämällä unionissa kehitettyjä innovatiivisia teknologioita ja järjestelmiä kalojen tuotannossa, ruokinnassa, poikastuotannossa ja pyynnissä.

14.

jakaa huolen EU:n vesiviljelytuotannon polkemisesta paikallaan ja katsoo, ettei ala edelleenkään hyödy riittävästi eurooppalaisten kala- ja äyriäistuotteiden korkean laadun, hygienian ja elintarviketurvallisuuden tarjoamasta kilpailuedusta.

15.

suosittaa, että EU:n tulisi säilyttää mahdollisimman korkeatasoiset tarkastukset unioniin tuotaville vesiviljelytuotteille, jotka toimivat usein raaka-aineina eurooppalaisten yritysten jalostustarpeisiin, sekä varmistaa terveys- ja hygieniavaatimuksia sekä työ- ja ympäristöolosuhteita koskeva standardoitu sääntelykehys sekä yhteisöön tuotujen että EU:ssa valmistettujen tuotteiden osalta.

16.

kiinnittää huomiota positiivisiin sosioekonomisiin vaikutuksiin, joita vesiviljelyalan (ja siihen kytkeytyvien tuotannonalojen) pitkäaikaisella kasvulla voi olla, sillä se voi tarjota mahdollisuuden vastata kasvavaan sisäiseen kysyntään, joka katetaan tällä hetkellä tuontituotteilla, sekä käynnistää työllisyyden kasvua edistäviä prosesseja.

17.

on tyytyväinen siihen, että komissio pyrkii käynnistämään vapaaehtoisen yhteistyöprosessin, jonka kautta jäsenvaltiot otetaan mukaan monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien laatimiseen. Komitea suosittaa kuitenkin, että kehitystä mittaavien indikaattoreiden luominen ei aiheuttaisi liiallista byrokraattista taakkaa paikallishallinnolle ja yrityksille.

18.

pahoittelee, ettei tiedonannossa viitata paikallis- ja alueviranomaisten rooliin kestävyysajattelun mukaisen vesiviljelyn kehityksen edistämisessä. Ne voivat esimerkiksi lisätä vesiviljelytuotteiden tunnettuutta kouluissa toteutettavilla tiedotuskampanjoilla sekä edistää paikallisten ja kausittaisten (lyhyen tuotantoketjun) tuotteiden kulutusta.

19.

suosittaa, että perustettavaksi ehdotettu vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta hyödyntäisi työssään alueilta saatavaa palautetta. Eräissä jäsenvaltioissa alueilla on toimivaltuuksia taloudellisen kehityksen alalla.

20.

on yhtä mieltä siitä, että ympäristöä, kansanterveyttä, kuluttajien suojelemista ja ympäristön kestävyyttä koskevien EU:n vaatimusten noudattaminen on tärkeää vesiviljelyn kestäväpohjaisen kehityksen kannalta. Monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien yhteiset tavoitteet on asetettava johdonmukaisesti näiden vaatimusten pohjalta.

21.

tukee myös vaatimusta edistää EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa siten, ettei tuotantoketjun toimijoille aiheuteta kohtuutonta rasitusta. Tämän kannalta tuottajien itsensä ja paikallis- ja alueviranomaisten osaamisella voi olla ratkaiseva merkitys vesiviljelyalan neuvoa-antavassa toimikunnassa.

22.

painottaa toteutettujen sidosryhmäkuulemisten merkitystä ja toivoo, että tällaiset kuulemismenettelyt voitaisiin järjestää uudelleen vuoden 2017 loppuun mennessä kaavaillun kansallisten suunnitelmien väliarvioinnin yhteydessä.

23.

on yhtä mieltä komission nimeämistä ensisijaisista haasteista ja vastaavista suuntaviivoista, joissa painotetaan tarvetta a) vähentää hallinnollista rasitetta, b) helpottaa maa- ja vesialueiden saatavuutta, c) parantaa alan kilpailukykyä ja d) pyrkiä takaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n vesiviljelyalan kilpailuetuja hyväksi käyttämällä.

24.

muistuttaa, että yli 90 prosenttia vesiviljelytoiminnasta on pienten ja keskisuurten yritysten harjoittamaa ja että niiden kokonaiskannattavuus ja kestävä kehitys edellyttävät avoimuutta, tehokkaita hallinnollisia menettelyitä ja ennakoitavuutta. Ilman selkeitä puitteita talouden toimijat eivät kykene tekemään tietoon perustuvia valintoja investoinneista ja toiminnan laajentamisesta ja siten luomaan työpaikkoja ja kasvattamaan tuotantoa.

25.

pahoittelee, että jo vuonna 2002 julkaistussa tiedonannossa ja sitä koskevassa AK:n lausunnossa eritellyt esteet uusien vesiviljelylaitosten perustamiselle eivät vieläkään ole poistuneet; sen sijaan ne rajoittavat entistä enemmän tällaisen kaupallisen toiminnan aloittamista. Uuden vesiviljely-yrityksen perustamiseen liittyvät menettelyt kestävät masentavan kauan, keskimäärin 2–3 vuotta (verrattuna vain 6 kuukauteen Norjassa, joka on alan johtava eurooppalainen toimija), mikä muodostaa esteen monelle mahdolliselle yrittäjälle ja asettaa koko EU:n epäedulliseen asemaan maailmanlaajuisiin kilpailijoihinsa nähden. Lainsäädäntö, jolla vähennetään tätä keskimääräistä aikaa ja eri jäsenvaltioiden välisiä eroja, on entistä välttämättömämpää.

26.

kehottaa komissiota ottamaan strategisissa suuntaviivoissaan huomioon kestävän enimmäistuoton.

27.

on yhtä mieltä siitä, että komission tulee toimia jäsenvaltioiden keräämien tietojen perusteella yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa yksilöidäkseen parhaat toimintatavat ja ne kohdat, joiden osalta hallintoa voidaan tehostaa. Vastaavaa analyysia tulisi soveltaa myös menettelyihin, jotka liittyvät unionin rahoituksen myöntämiseen vesiviljely-yrityksille.

28.

muistuttaa, että Euroopassa toimilupien myöntäminen vesiviljelylaitoksille sekä alueella toimivien pienten ja keskisuurten vesiviljely-yritysten tukeminen kuuluvat usein alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan. Kun vaakakupissa painavat yhtäältä tiukat ympäristönsuojelulait sekä ympäristöjärjestöjen ja matkailualan painostus ja toisaalta perinteisen kalastuksen taloudellinen taantuminen ja kasvava työttömyys, paikallis- ja alueviranomaiset hyötyisivät suuresti kestävää kehitystä EU:n vesiviljelyalalla koskevista selkeistä suuntaviivoista.

29.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat tukea merkittävästi myös hyvien hallintokäytäntöjen edistämistä esimerkiksi asettamalla saataville tietoja, joita jäsenvaltioiden on määrä kerätä vuoden 2013 loppuun mennessä.

30.

toteaa, että vesiviljely vaikuttaa yleisesti ottaen kalastusta herkemmältä ympäristön pilaantumisen kannalta ja että on tärkeää kannustaa jäsenvaltioita laatimaan etukäteen ”riskikartat” ja ”vaikutusaluekartat” sisämaa-alueille, aluemerille ja rannikkoalueille. Nämä kartat voitaisiin toimittaa Euroopan meriturvallisuusvirastolle, ja niiden pitäisi sisältää tietoa infrastruktuureista ja toiminnoista, joilla saattaa olla vaikutusta vesien laatuun, toteutetuista lieventävistä toimenpiteistä, valvontakampanjoista, uusista suurhankkeista jne.

31.

myöntää, että vesiviljelyala hyötyisi koordinoidusta aluesuunnittelusta, joka on välttämätöntä myös merialalla, jotta vähennetään ristiriitoja päällekkäisten käyttötapojen välillä, vahvistetaan niiden kestäväpohjaisuutta, vähennetään epävarmuutta, helpotetaan investointeja ja vauhditetaan vesiviljely-yritysten kehitystä.

32.

neuvoo hyödyntämään maksimaalisesti mahdollisuudet ottaa rannikkoalueiden toimintaryhmät mukaan aluesuunnitteluvaiheessa. Näiden ryhmien kautta aluetaso voidaan ottaa mukaan resurssien suunnitteluun ja hallinnointiin, ja ne edustavat useita alueellisia sidosryhmiä.

33.

painottaa vesiviljelyn ja kalastuksen välisen yhteistyön merkitystä. Niiden synergisellä kehityksellä on positiivisia vaikutuksia yritysten, rannikko- ja saariyhteisöjen näkökulmasta, sillä kalastusalalta poistuvaa työvoimaa voitaisiin hyödyntää kasvavalla vesiviljelyalalla. Lisäksi kehittämällä vesiviljelyalan sekä jalostukseen ja kauppaan liittyvän toiminnan yhteisvaikutuksia ja yhteistyötä voidaan luoda lisäarvoa vesiviljelyalan tuotteille.

34.

pyytää komissiota edellyttämään jäsenvaltioilta monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien laatimisen yhteydessä tarkempia tietoja vaikutuksista, jotka kohdistuvat rannikkoalueilla toimiviin vesiviljely-yrityksiin, vaikutusten lieventämisen kriteereistä sekä näille yrityksille tarkoitetuista korvaavista toimenpiteistä.

35.

on yhtä mieltä siitä, että makeanveden vesiviljelyyn parhaiten soveltuvien alueiden yksilöiminen on tärkeää. Komitea toivoo, että kansallisista parhaista toimintatavoista, jotka jäsenvaltioiden on yksilöitävä, joidenkin olisi liityttävä makeanveden vesiviljelyyn.

36.

on yhtä mieltä siitä, että vesiviljelylaitosten ympäristövaikutusten arviointi aluesuunnittelun yhteydessä voi helpottaa yksityisille toimijoille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta.

37.

toivoo, että strategisissa suuntaviivoissa voitaisiin viitata murtovesiympäristöjen (rannikkoaltaat ja laguunit) hyödyntämiseen rannikkoalueiden koordinoidussa aluesuunnittelussa, sillä ne voivat paitsi lisätä EU:n vesiviljelytuotantoa, myös tukea merkittävästi sosio-ekonomista kestokykyä kriisiaikoina.

38.

on yhtä mieltä siitä, että vesiviljely-yritykset hyötyisivät markkinoiden tehokkaammasta järjestäytymisestä ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden parantuneesta rakenteesta.

39.

kehottaa komissiota jatkamaan vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden suoraa kuulemista, jonka tavoitteena on yksilöidä organisaatioiden kohtaamat suurimmat esteet kehitykselle ja mahdollisesti käytetyt ratkaisumekanismit.

40.

katsoo, että tuottajaorganisaatioiden toimittamat tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat suunnitelmat ovat käyttökelpoisia välineitä vesiviljely-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen (yhdessä tuotanto- ja alakohtaisten sopimusten ja merkkejä koskevien politiikkojen kanssa) sekä kuluttajien kasvaviin odotuksiin vastaamiseksi tehokkaalla tavalla elintarvikkeiden laadun ja monipuolisuuden osalta.

41.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten ja niiden (tutkimuksen ja testauksen alalla toimivien) yksiköiden roolia sekä markkinasuuntautuneen tutkimuksen, innovoinnin ja osaamisen siirron edistämisessä että jäsenvaltioiden kumppaneina erilaisten kansallisten tutkimusohjelmien synergioiden tukemisessa ja toteuttamisessa.

42.

kannustaa komissiota kiinnittämään edelleen vahvasti huomiota vakaviin ongelmiin, joita kalansyöjälinnut ja muut kalaa syövät eläinlajit (esim. saukko) aiheuttavat laajamittaiselle vesiviljelylle ja luonnon monimuotoisuudelle, sekä arvioimaan jäsenvaltioiden mahdollisesti hyödyntämien, lintu- ja luontotyyppidirektiivien mukaisten poikkeussäännösten tehokkuutta. Lisäksi olisi myös kiireellisesti tutkittava, onko kalaa syövien "ongelmallisten eläinlajien" suojelu eräillä alueilla edelleen EU:n lainsäädännön mukaista, jotta voitaisiin vaivatta perustella jäsenvaltioissa tarvittavat poikkeukset muuttuneiden luokitusten pohjalta.

43.

pitää erittäin aiheellisena, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset tukevat ja kehittävät koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ohjelmia, joiden tulisi olla mukautettuja vesiviljelyalan markkinoiden tarpeisiin sekä tarjota tietoa tämänhetkisestä tarjonnasta ja tavoitelluista kehityslinjoista.

44.

katsoo, että Euroopan komissio voi tukea osaamisen, parhaiden toimintatapojen ja innovaatioiden siirtoa sekä perustamalla kaavaillun EU:n markkinaseurantakeskuksen että kannustamalla jäsenvaltioita kohdentamaan tulevissa toimenpideohjelmissa laajapohjaisempaa tukea niille (etenkin kollektiivisille) vesiviljely-yrityksille, jotka toteuttavat osaamisen ja innovoinnin siirtoon tähtääviä hankkeita.

45.

pitää tarpeellisena, että kuluttajat saavat täsmällistä tietoa kaikkien – sekä eurooppalaisten että unionin ulkopuolisten – vesiviljelytuotteiden laadusta, sillä asianmukaiset tiedot vahvistavat alan kilpailukykyä.

46.

katsoo, että pakkausmerkintöjen ja vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien osalta monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien tulisi tarjota ajantasainen toimintakehys ja kattava arvio tilanteesta sekä edistää yhdenmukaisuutta EU-tasolla.

47.

toivoo, että kestävää kehittämistä EU:n vesiviljelyalalla koskevien suuntaviivojen yhteydessä voitaisiin painottaa tuottajaorganisaatioiden ja rannikkoalueiden toimintaryhmien roolia vesiviljelytuotteiden ja niiden tuotantoalueiden kokonaisvaltaisessa markkinoinnissa. Alueet voivat konkreettisesti edistää näitä tavoitteita.

48.

katsoo, että tuotteiden jäljitettävyyden ja lyhyiden elintarvikeketjujen edistämiseksi jäsenvaltioiden ja alueiden on hyödynnettävä maatalousalalta saatuja myönteisiä kokemuksia sekä edistettävä niiden soveltamista vesiviljely-yrityksissä, jotta näiden kilpailukyky paranisi.

49.

katsoo, että paikallisia kalastuksenhoitosuunnitelmia on tarkasteltava myös vesiviljelyalan kanssa saavutettavien synergioiden näkökulmasta, sillä niissä käsitellään teemoja, kuten poikastuotantoalueet, tuotannon kausivaihtelu, markkinakysyntään vastaaminen ja kalastusalalta poistuva työvoima.

50.

korostaa, että on tärkeää kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota luonnonmukaisten tuotteiden kasvavaan kysyntään, joka voi edistää alan kasvua.

51.

kannattaa asetettujen tavoitteiden jakamista jäsenvaltioiden, komission ja vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunnan välillä. Jäsenvaltioiden tavoitteisiin voitaisiin lisätä myös paikallisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien hyödyntäminen rannikkoalueiden toimintaryhmien perustamiseksi, sillä nämä voivat edistää kestävää kehitystä vesiviljelyalalla.

52.

on tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut huomioon AK:n (lausunnossa CdR 20/2003) antaman suosituksen neuvoa-antavan komitean perustamisesta erityisesti vesiviljelyä varten. Sen tehtävänä on tarjota puolueetonta tietoa päätöksentekijöille. Komitea muistuttaa myös tarjoutuvansa ”toimimaan välittäjänä ja foorumina, jonka avulla taataan kansalaisten osallistuminen vesiviljelyyn liittyviin kysymyksiin ja tiedottaminen niistä, ja osallistumaan siten vesiviljelyalan hallinnon parantamiseen” (2).

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/42

1.

toteaa, että Lissabonin sopimuksella vahvistetaan Euroopan unionin roolia kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa koskevassa politiikassa. Tavoitteena on hallita maahanmuuttovirtoja tehokkaasti, kohdella jäsenvaltioissa laillisesti asuvia kolmansien maiden kansalaisia oikeudenmukaisesti sekä estää laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa. Näin ollen Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa maahantulon, oleskelun ja unionin alueella vapaasti liikkumisen edellytyksiä, sekä laativat sääntöjä pitkäaikaisten viisumien ja oleskelulupien myöntämisestä jäsenvaltioissa; näihin kuuluvat myös perheiden yhdistämistä koskevat säännökset. Sen sijaan perussopimuksessa todetaan erikseen, että EU voi laatia toimenpiteitä tukeakseen jäsenvaltioita, mutta sen tavoitteena ei ole kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevien jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen.

2.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia määrittämään, kuinka paljon kolmansista maista tulevia maahanmuuttajia ne vastaanottavat alueelleen työskentelemään. Maahanmuuttajien kotouttaminen kuuluu useimmissa tapauksissa ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle, mutta päävastuun kotouttamispolitiikan täytäntöönpanosta muun muassa koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen ja työmarkkinoiden alalla kantavat alue- ja paikallisviranomaiset.

3.

muistuttaa, että Tukholman ohjelmassa, jossa määritetään unionin painopisteet oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalle vuosiksi 2010–2014, tunnustetaan, että asianmukaisesti hallituilla muuttovirroilla voi olla myönteinen vaikutus oikeudenmukaisen ja osallistavan yhteiskunnan sekä kilpailukykyisen talouden luomisessa, ja korostetaan laillisten maahanmuuttajien sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kotouttamisen merkitystä muuttoliikkeen myönteisten vaikutusten varmistamiseksi sekä maahanmuuttajien että vastaanottavien yhteiskuntien kannalta.

4.

palauttaa mieliin, että unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista koskevassa uudessa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa todetaan maahanmuuton vaikuttavan myönteisesti EU:n kehitykseen ja ehdotetaan toimenpiteitä maahanmuuttajien kotouttamiseksi nykyistä paremmin. Euroopan komissio pitää kotouttamista asteittaisena prosessina, joka on eri hallintotasojen yhteisellä vastuulla ja joka edellyttää asiaankuuluvilta toimijoilta määrätietoista, tilanteen tasalla olevaa työtä sekä jatkuvaa yhteistoimintaa.

5.

katsoo, että yksi Euroopan tämän päivän haasteista on väestön ikääntyminen, joka yhdistettynä viimeaikaiseen maailmanlaajuiseen talouskriisiin johtaa pätevän työvoiman puutteeseen ja uhkaa välittömästi heikentää talouden dynaamisuutta, kilpailukykyä, luovuutta ja innovointikapasiteettia. Tällaisessa tilanteessa kolmansien maiden kansalaisten maahantulo tutkimusta, opiskelua, käytännön koulutusta, vapaaehtoistyötä, vaihto-ohjelmiin osallistumista tai au pairina työskentelyä varten auttaa paikkaamaan inhimillisen pääoman vajetta.

6.

toteaa, että Euroopan maiden ongelmana ovat työvoiman puute tietyillä aloilla ja se, ettei maiden omilla tai muualta EU:sta tulevilla työntekijöillä ole asianmukaista pätevyyttä hoitaa tiettyjä työtehtäviä erityisesti pitkälle erikoistuneilla aloilla, kuten terveydenhuollon, tieteen ja teknologian alalla.

7.

painottaa, että inhimillisen pääoman vahvistaminen on yksi älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun EU:ssa tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian selkeistä poliittisista tavoitteista.

8.

toteaa, että direktiivissä 2005/71/EY säädetään nopeutetusta maahanpääsymenettelystä, jota sovelletaan sellaisiin kolmansista maista peräisin oleviin tutkijoihin, jotka ovat tehneet vastaanottosopimuksen jäsenvaltion hyväksymän tutkijaorganisaation kanssa. Vastaanottosopimus on todiste asianmukaisen tutkimushankkeen olemassaolosta ja siitä, että tutkijalla on haluttu tieteellinen pätevyys tutkimuksen toteuttamiseksi sekä riittävät varat ja sairausvakuutus. Tutkijat saavat lisäksi mahdollisuuden oleskella toisen jäsenvaltion alueella tutkimushankkeensa puitteissa ja antaa siellä opetusta kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

9.

toteaa, että direktiivissä 2004/114/EY asetetaan kolmansista maista olevien opiskelijoiden maahanpääsyyn sovellettavia sitovia säännöksiä, joita jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa myös vaihto-oppilaisiin, vapaaehtoistyöntekijöihin ja palkattomiin harjoittelijoihin. Jos opiskelija täyttää asetetut vaatimukset, hänellä on oikeus saada oleskelulupa, hän saa eräitä työhön liittyviä oikeuksia ja hän voi liikkua jäsenvaltiosta toiseen opiskelua varten.

10.

panee merkille, että palkallisten harjoittelijoiden ja au pairien maahanpääsystä ei ole annettu direktiiviä eikä jäsenvaltioilla ole yhtenäistä oikeudellista kehystä tai edes toisiaan vastaavia säännöksiä heidän työskentelynsä sääntelemiseksi. Valtaosa ei myöskään ole hyväksynyt kotityöntekijöitä koskevaa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusta, joka tulee voimaan syyskuussa 2013.

11.

toteaa, että tämä lausunto liittyy aihepiiriin, josta AK on jo aiemmin antanut lausuntoja, ja sen tarkoituksena on ilmaista AK:n näkemys siitä, miten tulisi säännellä kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua unionin toimivaltaan kuuluvalla alueella tutkimusta, opiskelua, oppilasvaihtoa, palkallista tai palkatonta harjoittelua, vapaaehtoistyötä tai au pairina työskentelyä varten. Samalla esitetään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa paikallis- ja alueyhteisöjen nykyistä tiiviimpi osallistuminen tämän aihepiirin käsittelemiseen sekä direktiivin tehokas täytäntöönpano.

12.

korostaa, että kolmansien maiden kansalaisten vastaanottopolitiikan tulee olla sopusoinnussa eurooppalaisten perusarvojen kanssa. Näitä ovat muun muassa ihmisoikeuksien ja monimuotoisuuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhtäläisten mahdollisuuksien ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Politiikan on myös sovittava yhteen koheesiota, työllisyyttä, kehittämistä, ulkosuhteita sekä vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevien EU:n poliittisten peruslinjausten kanssa.

13.

katsoo, että yhtäläisen kohtelun periaatteen soveltaminen on keskeisen tärkeää laadukkaassa demokraattisessa järjestelmässä ja että periaate on yksi Euroopan unionin kulttuurin suurista saavutuksista ja kulmakivistä.

14.

katsoo, että monitasoisen hallinnon menetelmällä päästään parhaisiin tuloksiin kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja oleskeluasioissa. Lähestymistavassa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta, joka säätelee Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja aluehallinnon välistä yhteistyötä.

15.

on vakuuttunut siitä, että kaikkien muuttoliikkeisiin liittyvien aloitteiden on konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi perustuttava strategisiin tavoitteisiin ja kolmansien maiden kanssa yhteisesti sovittuihin sitoumuksiin. Tehtäessä työtä unionin kiinnostavuuden lisäämiseksi ja kolmansien maiden kansalaisten pääsyedellytysten helpottamiseksi on käytävä vuoropuhelua kyseisten maiden kanssa ja otettava huomioon unionin ulkosuhdetoiminnan tavoitteet ja ulkorajoilla tapahtuvaan maahanmuuttoon sovellettava politiikka, jotka on määritelty maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevassa uudistetussa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa.

16.

katsoo, että voimassa olevain lainsäädäntökehyksen heikot kohdat on korjattava, jotta voidaan tukea kolmansien maiden tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta ja kannustaa heitä tulemaan EU:hun. Muuttovirtojen kasvu ja tähän sisältyvä mahdollisuus saada pitkälle koulutettua työvoimaa kolmansista maista voivat auttaa kattamaan unionin tarpeita.

17.

kannattaa direktiiviehdotusta COM(2013) 151, joka tarkoituksena on parantaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin sovellettava oikeudellista kehystä, jotka haluavat tulla EU:hun ja oleskella EU:n alueella väliaikaisesti yli kolme kuukautta tutkimusta tai opiskelua varten hankkiakseen kokemusta ja/tai osallistuakseen erilaisiin toimintoihin pätevyytensä ja taitojensa kehittämiseksi muun muassa tutkijoina, opiskelijoina, vapaaehtoistyöntekijöinä, palkattuina tai palkallisina harjoittelijoina tai au paireina.

18.

tukee EU:n ponnisteluja säilyä kiinnostavana kohteena opiskelijoille ja tutkijoille. Unionin potentiaali on edelleen merkittävä, kun ajatellaan osaamista ja välttämätöntä infrastruktuuria kansainvälisten huippuosaamiskeskusten kehittämiseksi eri tutkimus- ja tieteenaloille. Kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot laajentavat talous- ja tiedeyhteistyötään ja ottavat käyttöön yhteisiä ohjelmia ja tavoitteita. Koska maailman muut alueet ovat yhä kiinnostavampia kohteita opiskelijoille, tutkijoille ja erittäin koulutetuille siirtotyöläisille, EU:n on näiden ryhmien houkuttelemiseksi löydettävä lisäksi tehokkaita ratkaisuja havaittuihin ongelmiin.

19.

katsoo, että direktiivi on soveltuva lainsäädäntöväline nykyisen järjestelmän puutteiden korjaamiseen ja johdonmukaisen oikeudellisen kehyksen luomiseen. Sen avulla voidaan asettaa yhteisiä sitovia sääntöjä maahantuloedellytyksistä, menettelyistä ja luvista, mutta samalla se jättää jäsenvaltioille tarpeellista harkinnanvaraa täytäntöönpanovaiheeseen.

20.

pitää valitettavana, että Euroopan komissio ei suoraan mainitse ”alhaalta ylöspäin” suuntautuvan mallin käyttöönottoa ja että tehdyssä vaikutustenarvioinnissa ei oteta huomioon kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevan politiikan paikallis- ja aluetasolle asettamia erityisvelvoitteita.

21.

on tyytyväinen siihen, että luodaan kaikkiin asianomaisiin kolmansien maiden kansalaisten ryhmiin sovellettava yhteinen kehys. Järjestelmän, joka houkuttelee tehokkaasti lahjakkaita maahanmuuttajia, on ehdottomasti perustuttava yhteisiin, yksinkertaistettuihin maahantuloedellytyksiin ja -vaatimuksiin.

22.

tunnustaa tarpeen luoda avoin ja koordinoitu lainsäädäntökehys, jota sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja oleskeluedellytyksiin, jos unionin halutaan olevan aiempaa houkuttelevampi ja helppopääsyisempi kohde kyseisten maiden kansalaisille. EU:n lainsäädännöllä tulee kattaa maahantulo- ja oleskeluedellytykset, pitkäaikaiset viisumit ja oleskeluluvat, EU:n jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet ja säännökset heidän liikkuvuudestaan EU:n alueella.

23.

on tyytyväinen siihen, että direktiivin yhteisiä säännöksiä sovelletaan palkallisiin harjoittelijoihin ja au paireihin, ja katsoo, että oikeudellisen aseman antaminen näille ryhmille tarjoaa tarvittavat takeet niihin kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.

24.

kannattaa oleskeluluvan myöntämistä tai epäämistä koskevien menettelyllisten takeiden asettamista (29 artikla).

25.

suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joilla edistetään unionin sisäistä liikkuvuutta kaikkien ryhmien osalta, ja panee merkille, että EU:n liikkuvuusohjelmiin, kuten Erasmus Mundus- ja Marie Curie -ohjelmaan, osallistuviin sovelletaan suotuisampia sääntöjä (29 artikla).

26.

kannattaa oleskeluluvan myöntämismenettelyjen yksinkertaistamista ja suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen antaa tietoa maahantulon ja oleskelun edellytyksistä (30 artikla).

27.

kannattaa sitä, että hakemusten käsittelystä perittävien maksujen määrittämiseen sovelletaan suhteellisuusperiaatetta (31 artikla).

28.

on tyytyväinen siihen, että oikeudet yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa tunnustetaan kaikille ryhmille tavaroiden ja palvelujen saatavuuden osalta lukuun ottamatta kuitenkaan asunnon saamiseen sovellettavia menettelyjä (21 artiklan 2 kohta).

29.

tukee säännöksiä, joiden mukaan opiskelijoilla on oikeus työskennellä vastaanottavassa jäsenvaltiossa enintään 20 tuntia viikossa ja heidän perheenjäsenillään on oikeus osallistua työmarkkinoille ja joiden mukaan opintojen päätyttyä nämä saavat oleskella maassa työnhakutarkoituksessa siten, että enimmäisoleskeluaika on kaiken kaikkiaan 12 kuukautta.

30.

kannattaa 32 ja 33 artiklan säännöksiä tarvittavien tilastotietojen keräämisestä, jotta pystytään määrittämään uuden direktiivin nojalla maahantuloluvan saaneiden kolmansien maiden kansalaisten lukumäärä.

31.

pitää tärkeänä myös sitä, että tutkijoihin ei sovelleta sosiaaliturvaa koskevasta yhdistelmäluvasta annetun direktiivin 2011/98/EY mukaisia rajoituksia.

32.

katsoo, että yhdennetty lähestymistapa on välttämätön, jotta voidaan saavuttaa direktiivin tavoitteet ja perimmäinen päämäärä, joka on kilpailukykyinen eurooppalainen talous kansainvälisessä ympäristössä. Kolmansien maiden inhimillisen potentiaalin houkuttelemiseksi käytettävät keinot eivät saa koskea ainoastaan kyseisten maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, vaan niillä on myös tuettava toimenpiteitä heidän kotouttamisekseen paikalliseen yhteiskuntaan. Toimenpiteitä voidaan toteuttaa monilla aloilla, joista mainittakoon esimerkiksi koulutus, työllisyys, kansanterveys sekä taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

33.

kannustaa jäsenvaltioita luomaan asianmukaisen sääntelykehyksen palkallisten harjoittelijoiden ja kotiapulaisten (au pairien) oikeudenmukaisen kohtelun takaamiseksi ja kehottaa niitä hyväksymään Kansainvälisen työjärjestön (ILO) puitteissa solmitun kotityöntekijöitä koskevan yleissopimuksen.

34.

katsoo, että monitasoisen hallinnon soveltaminen on välttämätön ennakkoedellytys unionin alueelle tulevien kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja oleskelujärjestelyjen onnistuneelle sääntelylle. Alueiden komitea korostaa, että lahjakkaiden maahanmuuttajien houkuttelupolitiikan tehokas käytännön täytäntöönpano edellyttää paikallis- ja aluehallinnon aktiivista osallistumista toimintaan, jolla edistetään direktiiviehdotuksen kohderyhmien liikkuvuutta. Kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytysten määrittäminen ja sitä kautta heidän vastaanottonsa ja kotouttamisensa EU:n jäsenvaltioihin ovat asioita, joilla on erittäin suuri merkitys paikallis- ja aluehallinnon näkökulmasta. Alueelliset tahot ovat ratkaisevassa roolissa luomassa olosuhteita, joissa kolmansien maiden kansalaiset saavat tietoa ja palveluja opetuksen, terveydenhuollon, työllisyyden, asumisen ja muiden luonteeltaan julkisten palvelujen alalla.

35.

on vakuuttunut siitä, että johdonmukaisen eurooppalaisen lähestymistavan yhteydessä on tehtävä kustannusanalyysi, jotta voidaan ottaa huomioon uusien säännösten täytäntöönpanosta jäsenvaltioille ja alue- ja paikallisyhteisöille mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset seuraukset ja hallinnollinen rasite. Komitea muistuttaa, että alue- ja paikallisyhteisöt ovat yhdyslinkki, jonka kautta maahanmuuttajat voivat luoda vahvan ja rakentavan suhteen vastaanottavaan yhteiskuntaan. Tästä roolista voi aiheutua lisäkustannuksia alueille ja kunnille, joiden erittäin hankalaksi mutta entistä välttämättömämmäksi tehtäväksi heikossa taloustilanteessa ja säästötoimenpiteiden kurimuksessa usein lankeaa kotouttamishaasteiden ratkaiseminen.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/48

1.

katsoo, että Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (jäljempänä ”rahasto”) on tärkein väline, jonka avulla unioni voi reagoida jäsenvaltioissa tai ehdokasvaltioissa tapahtuviin suurkatastrofeihin ja osoittaa siten solidaarisuutta katastrofista kärsiviä maita, alueita ja kuntia kohtaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan mukaisesti).

2.

toteaa, että rahasto on osoittautunut nykymuodossaan yleisesti ottaen tehokkaaksi, mutta sen toimivuutta voitaisiin parantaa mm. yksinkertaistamalla rahaston käytön edellyttämiä hallinnollisia menettelyjä, jotta tukea voitaisiin saada huomattavasti nykyistä nopeammin katastrofin sattumisen jälkeen. Rahaston toimintasääntöjä olisi hyvä selkeyttää, ja rahaston kohdentamista katastrofialueiden tarpeisiin voitaisiin parantaa.

3.

pitää valitettavana, että Euroopan komissio ehdottaa rahastoon osoitettavien varojen enimmäismääräksi vuodesta 2002 samana pysynyttä summaa eli 500:aa miljoonaa euroa (vuoden 2011 hintoina), sillä tämä heikentää mahdollisuuksia antaa tukea heti merkittävän katastrofin sattuessa, etenkin kun otetaan huomioon, että niitä tapahtuu yhä useammin.

4.

katsoo, että voimassa oleva asetus ja siihen ehdotetut muutokset ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.

5.

toteaa, että suuret luonnonkatastrofit ovat tuhoisia ennen muuta niiden kohteeksi joutuneille kunnille ja alueille. Tuhoalueilla aiheutuu hyvin usein vakavia vahinkoja perusinfrastruktuurille sekä luonnon- ja kulttuuriperinnölle.

6.

muistuttaa, että vahingoittunut infrastruktuuri on yleensä paikallis- ja alueyhteisöjen omistuksessa ja ne vastaavat näin ollen infrastruktuurin palauttamisesta toimintakuntoon. Niiden on myös huolehdittava pelastuspalveluista, evakuoitujen henkilöiden tilapäisestä majoittamisesta ja tuhoja kärsineiden alueiden puhdistamisesta.

7.

katsookin, että vaikka rahastotuen pääasiallisia edunsaajia ovat jäsenvaltiot tai ehdokasvaltiot, rahaston myöntämällä tuella rahoitetaan loppujen lopuksi alue- ja paikallistasolla toteutettavia toimenpiteitä.

8.

korostaa, että alue- ja paikallisyhteisöjen kannalta tärkeintä on, että rahasto reagoi nopeasti ja että käytettävissä olevat resurssit voidaan kohdentaa niin, että niiden avulla voidaan vastata parhaalla mahdollisella tavalla todellisiin tarpeisiin.

9.

suhtautuu siis erittäin myönteisesti komission ehdotuksiin, joiden tavoitteena on nopeuttaa rahaston antamaa tukea ja parantaa sen kohdentamista. Komitea esittää muutamia etenkin paikallis- ja alueyhteisöjen kannalta tärkeitä suosituksia.

10.

huomauttaa tarpeesta ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden erityistilanne, sillä ne ovat alttiimpia äärimmäisille sääilmiöille.

11.

on tyytyväinen siihen, että rahaston soveltamisalaa on selkeytetty. Tämä vähentää nykyistä oikeudellista epävarmuutta ja ehkäisee näin ollen sitä, että esitettäisiin hakemuksia, jotka eivät täytä tukiehtoja.

12.

kannattaa komission toimia, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa ”alueellisen katastrofin” määritelmää ottamalla käyttöön BKT:hen perustuva selkeä kriteeri. Uusi määritelmä helpottaa hakemusten arviointia Euroopan komissiossa ja auttaa lisäämään rahaston avoimuutta ja tehokkuutta. Potentiaalisten hakijoiden on vastaisuudessa helpompi arvioida etukäteen, oikeuttaako kyseessä oleva katastrofi tukitoimenpiteisiin.

13.

ehdottaa, että kriteeriksi, jonka mukaan katastrofi voidaan määritellä ”alueelliseksi luonnonkatastrofiksi”, asetetaan 1,0 prosenttia NUTS 2 -tason alueiden alueellisesta BKT:sta. Komitean mielestä tämä kriteeri ilmentäisi paremmin tahtoa antaa alueellisen luonnonkatastrofin sattuessa apua, joka olisi laajuudeltaan varsin vakaata.

14.

katsoo, että mainittuja kriteerejä olisi mukautettava, kun kyse on luonnonkatastrofeista, jotka tapahtuvat jollakin NUTS 2 -tason saarialueen saarista, jotta vältetään se, että puhtaasti alueellinen lähestymistapa estäisi rahaston käytön kyseisissä tilanteissa.

15.

kiinnittää huomiota siihen, että luonnonkatastrofit koskevat yhä useammin alueita, jotka eroavat suuresti NUTS 2 -tason alueista (joissakin jäsenvaltioissa tämän tason alueet määritellään vain hallinnollisia tarkoituksia varten), ja että katastrofit voivat myös ylittää useiden näin määriteltyjen alueiden rajat. Jos alueellisuuskriteerissä ei oteta huomioon kuin NUTS 2 -tason alueiden rajat, vaarana on objektiivisuuden puute.

16.

ehdottaa, että otetaan käyttöön kriteeri, jota sovelletaan NUTS 3 -tason alueita koskeviin alueellisiin katastrofeihin, mikäli katastrofi sattuu useammalla suoraan toisiinsa rajoittuvalla NUTS 3 -tason alueella, jotka yhdessä muodostavat kooltaan NUTS 2 -tasoa vastaavan alueen (vähintään 800 000 asukasta). Tällöin BKT-osuus määritettäisiin kyseisten NUTS 3 -tason alueiden keskimääräisen painotetun BKT:n perusteella.

17.

huomauttaa, että lukuisten katastrofien rajatylittävän luonteen vuoksi EU:n toiminta tällaisissa tapauksissa tuottaisi paljon lisäarvoa ja olisi selvästi positiivinen signaali kansalaisille.

18.

ehdottaa, että ”poikkeuksellisen, rajatylittävän luonnonkatastrofin” määrittelyssä käytettäisiin edellä mainittua NUTS 3 -tason kriteeriä niin, että toisiinsa rajoittuvat NUTS 3 -tason alueet voisivat sijaita eri jäsenvaltioissa.

19.

pitää ilahduttavana, että rahastoa voidaan käyttää paitsi ”välittömiin” toimiin myös toimiin, jotka liittyvät suoraan katastrofiin mutta ovat luonteeltaan sellaisia, että ne saattavat edellyttää pidempiaikaista täytäntöönpanoa.

20.

korostaa, että paikallis- ja aluetasolla on katastrofin satuttua todellinen tarve käynnistää infrastruktuuri uudelleen niin, että varmistetaan parempi kestävyys mahdollisten tulevien katastrofien yhteydessä. Joissain tapauksissa voi jopa olla välttämätöntä siirtää kyseiset perusrakenteet sopivampaan paikkaan.

21.

kehottaa täydentämään toimia, joihin voidaan saada tukea rahastosta, mahdollistamalla paitsi rahoitus infrastruktuurin palauttamiseen toimintakuntoon myös rahoitus sen käynnistämiseen niin, että varmistetaan aiempaa parempi kestävyys mahdollisten tulevien luonnonkatastrofien sattuessa. Lisäksi komitea ehdottaa, että toimiin, joihin voidaan saada tukea rahastosta, sisällytetään myös sellaisen infrastruktuurin siirtäminen, joka sijaitsee luonnonkatastrofin vastaisuudessakin uhkaamalla paikalla.

22.

kiinnittää huomiota siihen, että osalle paikallis- ja alueyhteisöistä ulkopuolinen tekninen apu on usein välttämätöntä katastrofeista selviämiseksi ja vahingoittuneiden alueiden kunnostamiseen liittyvien toimien toteuttamiseksi.

23.

ehdottaa ulkoiseen tekniseen apuun liittyvien kustannusten sisällyttämistä kustannuksiin, joihin voi saada tukea rahastosta. Kyseisten kustannusten tulee voida olla enintään 2 prosenttia rahastosta saatavasta kokonaisrahoituksesta.

24.

huomauttaa, että viranomaisilta kuluu hakemuksen valmisteluun erittäin paljon aikaa etenkin, kun pitää arvioida vahingot ja koota todisteita hakemuksen tueksi ja kun hakemus on tehtävä aikana, jolloin viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet katastrofin seurausten korjaamiseksi. Tilannetta voi vielä vaikeuttaa se, että kyseessä on hitaasti kehittyvä katastrofi, kuten kuivuus, tai tulvan kaltainen ilmiö, joka voi joskus kestää viikkoja tai kuukausiakin. Tällaisissa tapauksissa vahingot pystytään arvioimaan vasta veden laskettua. Katastrofin vakavuus voidaan siis määrittää vasta jälkikäteen.

25.

kannattaa näin olleen komission ehdotusta ottaa huomioon hitaasti kehittyvien katastrofien erityispiirteet.

26.

kiinnittää huomiota myös siihen, että asetusehdotuksessa pitäydytään muiden luonnonkatastrofien osalta nykyisissä säännöksissä eikä ratkaista ongelmia, jotka liittyvät hakemusten valmisteluun pitkäkestoisten tulvien tapauksessa.

27.

ehdottaakin, että pitkäkestoisten tulvien tapauksessa hakemus voitaisiin toimittaa kymmenen viikon kuluessa siitä, kun luonnonkatastrofin uhka päättyy (esimerkiksi siitä, kun jäsenvaltion tai alueviranomaisen julistama hätätila päättyy tms.).

28.

on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että luonnonkatastrofien sattuessa on aivan välttämätöntä toteuttaa tarvittavat ennaltaehkäisytoimet ja että kyseisiä toimia on aina pyrittävä parantamaan.

29.

pelkää, että velvollisuus sisällyttää hakemukseen tiedot katastrofiriskien ennaltaehkäisystä saattaa aiheuttaa hakijalle ylimääräistä hallinnollista taakkaa ja viivästyttää hakemusten laadintaa ja käsittelyä, mikä olisi vastoin alkuperäistä tavoitetta eli rahaston käyttöönottoon liittyvien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista.

30.

ehdottaa, että hakija velvoitetaan toimittamaan hakemuksen käsittelyvaiheessa vain lyhyt kuvaus unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta (4 artiklan 1 kohdan e alakohta) ja että velvoite esittää lisätietoja (4 artiklan 1 kohdan f alakohta) poistetaan, sillä kyseiset tiedot on esitettävä kertomuksessa rahastosta maksetun tuen täytäntöönpanosta.

31.

kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan otettaisiin käyttöön mahdollisuus maksaa ennakkomaksuja, jotta rahasto voi reagoida ripeästi. Komitea kehottaa kuitenkin pitämään ennakkomaksujärjestelmän monivuotista rahoituskehystä sekä rakennerahastoja koskevien konkreettisten ehdotusten ulkopuolella.

32.

pitää ilahduttavana komission aikeita jouduttaa rahaston tukiosuuden hyväksymiseen liittyvää hallinnollista menettelyä, jotta apu saavuttaisi tuhoja kärsineet alueet nykyistä nopeammin. Komitea huomauttaa tähän liittyen kuitenkin, että rahastosta maksetun tuen käyttöaika on käytännössä lyhyempi.

33.

ehdottaa, että rahastosta maksetun tuen käytön määräaikaa pidennetään kahteen vuoteen etupäässä sen vuoksi, että perusinfrastruktuurin kunnostaminen sekä keskeisten palveluiden ja toimitusten uudelleenkäynnistäminen saattaa vaatia paljon aikaa, koska on laadittava tarvittavat asiakirjat ja varmistettava julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattaminen.

34.

toteaa, että eurooppalaiset elimet sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ovat useaan otteeseen esittäneet, että hallinnointia on yksinkertaistettava maksimaalisesti tulossuuntautuneisuuden mahdollistamiseksi. (1) Yksinkertaistaminen on erityisen tärkeää solidaarisuusrahaston tapauksessa; rahastoa käytetään äärimmäisen kiireellisissä tilanteissa ja sen tukikelpoisiin menoihin kuuluvat menot, joilla pyritään vastaamaan ihmisten välittömiin tarpeisiin. Olisikin tarkoituksenmukaista sallia yksikkökustannusten käyttö menoissa, jotka osoitetaan katastrofista kärsivän väestön tarpeisiin ja jotka eivät liity infrastruktuurien uudelleenkäynnistämiseen.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/57

1.

toteaa, että koska EU:n satamat työllistävät nykyään suoraan tai epäsuorasti kolme miljoonaa henkeä ja koska satamissa käsiteltävän tavaramäärän arvioidaan lisääntyvän 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio perustaa ehdotuksensa seuraaviin painopisteisiin:

2.

epäilee kuitenkin, soveltaako Euroopan komissio satamapolitiikkaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, sillä ”satamapaketissa” ei viitata Eurooppa 2020 -strategiaan eikä ”sinisen kasvun” aloitteeseen, eikä siinä mainita myöskään satamiin merkittävästi liittyvien, meriliikenteessä käytettävän polttoaineen uusia rikkipitoisuusrajoja käsittelevien säädösten tarkistusta eikä sitä ole sovitettu yhteen satama-alaan sovellettavien valtiontukien suuntaviivojen tarkistuksen kanssa.

3.

panee merkille, että Euroopan komissio on tehnyt poliittisesti rohkean päätöksen ja esittänyt ehdotuksen asetukseksi, jonka edellyttämät tietyt säädösparametrit, kuten ehdotus direktiiviksi käyttöoikeussopimuksista, ehdotus Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaksi asetukseksi tai ehdotus asetukseksi kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla (COM(2012) 124), ovat vielä hyväksymättä, ja näin ollen edelleen ”liikkuvia maaleja”.

4.

toteaa, että Euroopan komissio on vuodesta 2011 järjestänyt tiiviitä sidosryhmien konsultaatioita. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, ettei alueiden komiteaa eikä paikallis- ja alueviranomaisia edustavia järjestöjä ole otettu suoraan mukaan kuulemismenettelyihin. Komitea on pettynyt myös siitä syystä, että huolimatta komission äskettäin antamasta valmisteluasiakirjasta alueellisten vaikutusten arviointimenetelmistä (1) alueellista ulottuvuutta ei ole nimenomaisesti käsitelty vaikutuksenarvioinnissa. Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun otetaan huomioon eurooppalaisen satamapolitiikan haasteet alueellisen yhteenkuuluvuuden yhteydessä. Kyseisiä haasteita kärjistää parhaillaan konttikuljetusten yleistyminen kuljetusmuotona ja suurimpien satamien taustalla olevien sisämaa-alueiden ruuhkautumisen uhka.

5.

painottaa tarvetta ottaa huomioon EU:n satamien moninaisuus, joka johtuu maantieteellisestä sijainnista, erityyppisestä taloudellisesta toiminnasta, erilaisista satamien sääntelyjärjestelmistä sekä erilaisista kansallisista satamapolitiikan puitteista. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että satamapakettia sovelletaan unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi annetun päätöksen N:o 661/2010/EU mukaisesti (12 artiklan 2 kohta) merisatamiin, jotka kuuluvat seuraavasti määriteltyihin A-, B- tai C-luokkiin:

6.

on tyytyväinen siihen, että satama-alalla toimivat työmarkkinaosapuolet ovat perustaneet EU:n tasolla työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean, ja muistuttaa, että on tärkeää kannustaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kansallisella ja paikallisella tasolla välineenä, jonka avulla voidaan parantaa elin- ja työoloja sekä edistää alan kilpailukykyä.

7.

kannattaa Euroopan komission perusteluja oikeusperustan valinnassa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta) ja toissijaisuusperiaatteen noudattamista, kuten esitetään ehdotetun asetuksen perusteluissa (kohta 3.3). Suhteellisuusperiaatteen osalta alueiden komitea ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että asetus on direktiivin sijaan – kuten Euroopan komission aiemmissa ehdotuksissa tai asiaan liittyvässä lainsäädännössä (etenkin käyttöoikeussopimusten kohdalla) – asianmukainen valinta. Olisi ristiriitaista valita asetuksen kaltainen oikeudellinen väline, jota on sovellettava kokonaisuudessaan sellaisenaan, ja tunnustaa samalla satamainfrastruktuurin kehittämiseen osallistuvien jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien viranomaisten keskeinen rooli. Lisäksi direktiivissä voitaisiin ottaa paremmin huomioon EU:n satamien monimuotoisuus.

8.

korostaa, että EU on vuodesta 2000 asettanut rakenne- ja koheesiorahastojen kautta käyttöön 6,2 miljardia euroa merisatamien infrastruktuurien rakentamisen osarahoitusta varten. Lisäksi vuosina 2007–2012 satamia varten myönnettiin Euroopan laajuisten verkkojen määrärahoista neljä prosenttia (eli 244,6 miljoonaa euroa).

9.

kiinnittää huomiota Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 4/2012 ”Rakennerahastojen ja koheesiorahaston käyttö merisatamien liikenneinfrastruktuurien osarahoittamiseen” (2). Komitea korostaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että on ”asetettava tulevalla kaudella merisatamainfrastruktuureja koskevan koheesiorahaston tuen ehdoksi se, että asianomaisilla alueilla on kaikkia alueen satamia varten kattava pitkän aikavälin kehittämisstrategia, joka on laadittu tarvearvioinnin perusteella”.

10.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission vahvistukseen (3), että yleishyödyllisiä palveluja varten myönnettävää valtiontukea, mukaan luettuna EAKR:n rahoitus, ei oteta huomioon alueellisen tuen enimmäisintensiteettejä koskevassa laskelmassa, jos 20. joulukuuta 2011 annetun päätöksen ehdot täyttyvät (4).

11.

muistuttaa, että on tärkeää, että selkiytetään valtiontukijärjestelmän soveltamista infrastruktuureihin ottaen huomioon tulkintaongelmat unionin yleisen tuomioistuimen 24. maaliskuuta 2011 antamassa tuomiossa asiassa Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt (T-443/08) ja Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig-Halle GmbH (T-445/08) vastaan Euroopan komissio. Tämä on viivästyttänyt huomattavasti noin 200:n rakennerahastoista rahoitettavan infrastruktuurihankkeen ennakkotarkastusta.

12.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole sisällyttänyt satamapakettiin suoraan ehdotuksia, joilla selvennettäisiin tuen käsitettä infrastruktuurin rahoittamisen osalta myös satama-alalla (toimi 5). Euroopan komissio lähetti sen sijaan vain kaikkien jäsenvaltioiden pysyville edustustoille 3. heinäkuuta 2013 kyselylomakkeen satamien toiminnasta ja verotuksesta. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota ottamaan lähikuukausina käyttöön aiempaa osallistavamman lähestymistavan ja ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset alueiden komitean kautta mukaan yleisesti perusrakenteisiin ja erityisesti satamiin sovellettavien valtiontukisääntöjen tarkistamiseen. Tämä pätee etenkin satamainfrastruktuureihin sovellettavien poikkeussääntöjen laadintaan todennäköisesti vuoden 2013 loppuun mennessä.

13.

suosittelee, että ruoppaus, kiinnittäminen, luotsaus ja hinaus suljetaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä kyseiset palvelut ovat yleishyödyllisten palvelujen tavoitteiden (turvallisuus, varotoimet ja ympäristönsuojelu) mukaisia. Komitea kehottaa komissiota poistamaan satamien vastaanottolaitteiden osalta ristiriitaisuudet nykyisiin direktiiveihin nähden tai selventämään rajoituksia tässä yhteydessä. Direktiivissä 2000/59 säädetään jo satamien vastaanottolaitteita koskevista edellytyksistä ja vaatimuksista. Etenkin 8 artiklan säännökset ovat ristiriidassa kaikkien jätehuoltopalvelujen tarjoajien vapaan markkinoille pääsyn kanssa. Jos satamanpitäjä valitsee yksittäisiä satamien vastaanottolaitteita ja sisällyttää ne kyseisessä direktiivissä vaadittuun maksujärjestelmään, sovelletaan direktiivin 2004/17 hankintasääntöjä.

14.

pahoittelee, ettei 2 artiklassa ”Määritelmät” määritellä ”toimivaltaista viranomaista”, vaikka sillä on merkittävä rooli 8 ja 9 artiklassa.

15.

pahoittelee, ettei paikallis- ja alueviranomaisten roolia tunnusteta riittävästi, kun ajatellaan voimassa olevaa lainsäädäntöä tai satamapalvelujen tarjoamisen vähimmäisvaatimusten asettamista (4 artiklan 2 kohdan d alakohta, 4 artiklan 4 alakohta, 6 artiklan 4 alakohta).

16.

pohtii 8 artiklassa määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteen piiriin kuuluvien vastuualojen laajentamista edelleen siten, että ne sisältävät alueelliseen koheesioon liittyviä erityiskriteereitä, kuten syrjäseutujen tai saarten ja syrjäisimpien alueiden liikenneyhteyksien parantaminen.

17.

ihmettelee 7 artiklassa säädetyn, satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamismenettelyn yhteydessä, miksi komissio säätää 10 artiklassa vain mahdollisuudesta eikä velvoitteesta myöntää vakiintuneen satamapalvelujen tarjoajan aiemmin palkkaamalle henkilökunnalle oikeudet, joihin nämä olisivat olleet oikeutettuja, jos kyseessä olisi ollut direktiivissä 2001/23/EY tarkoitettu siirto.

18.

ilmaisee epäilevänsä, että etenkin 12 artiklassa säädetyt vaatimukset satamaviranomaisille julkisen rahoituksen saamista koskevasta yksityiskohtaisesta tiedotuksesta sekä velvoite pitää kunkin satamapalvelutoimen kirjanpito erillään ovat suhteettomia, etenkin kun ajatellaan satamien sijainnista riippuvia hyvin erilaisia kustannusrakenteita.

19.

kehottaa Euroopan komissiota määrittelemään tarkemmin, mitä tarkoitetaan 14 artiklan 5 kohdassa säädetyillä ”yhteisillä maksuperiaatteilla”, sillä kaikki Euroopan komissiolle siirretty valta antaa delegoituja säädöksiä olisi muotoiltava mahdollisimman tarkasti.

20.

asettaa kyseenalaiseksi asetuksen soveltamisen seurannasta ja valvonnasta vastaavan riippumattoman valvontaelimen perustamisesta aiheutuvan lisäarvon (johdanto-osa 19 kappale ja 17 artikla). Tällaisesta elimestä saattaa aiheutua lisää byrokratiaa satamien kehittämisen suunnitteluun, ja se voi myös vaikuttaa jäsenvaltioiden talousarvioihin.

21.

ilmaisee myös epäilevänsä, tarvitaanko asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi riippumattomien valvontaelinten välistä yhteistyötä, sillä asetusta sovelletaan määritelmänsä mukaisesti joka tapauksessa sellaisenaan (18 artikla).

—

Luotsaus, hinaus sekä kiinnitys ja irrotus ovat yleishyödyllisiä satamapalveluja (tavoitteena meriturvallisuuden säilyttäminen ja ympäristönsuojelu), jotka ovat tiukasti säänneltyjä jäsenvaltioissa, eikä niihin voida soveltaa markkinalähtöistä lähestymistapaa.

—

Ruoppauspalveluiden sisällyttäminen asetukseen tarkoittaa puuttumista satamien omaisuuteen, sillä valtaosa satamista tuskin enää voisi huoltaa väyliään ja altaitaan omin voimin. Lisäksi ruoppaus asianomaisilla satama-alueilla on verrattavissa laitureiden ja sulkujen huoltotoimiin, muttei kuitenkaan muihin satamapalveluihin, jotka liittyvät välittömästi laivan satamaan tuloon ja jotka laskutetaan yksittäin jokaiselta satamassa käynniltä.

—

Ehdotetaan, että julkisen palvelun velvoitteita täydennetään alueelliseen koheesioon liittyvillä kriteereillä, kuten ehdotetun asetuksen perusteluissa esitetään (ks. kohdan 1.4 loppuosa). Lisäksi tulisi ottaa huomioon kriteerit, jotka ovat erityisen tärkeitä satamatoiminnan turvaamisen ja ympäristön kannalta, mutta jotka eivät kuitenkaan ole taloudellisesti kannattavia.

—

Koska sataman hallinnointielin voi olla yksityinen elin ja saada julkista rahoitusta, olisi 8 artiklan 3 kohdassa säädetty mahdollisuus, että kyseinen elin voi olla toimivaltainen viranomainen, joka asettaa julkisen palvelun velvoitteita, rajoitettava julkisiin hallinnointielimiin.

15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/73

1.

pitää komission tiedonantoa tervetulleena, sillä se on selkeä merkki EU:n sitoumuksesta edistää romaniyhteisöjen (1) integraatiota ja torjua heidän usein kokemaa syrjintää kansallisten integraatiostrategioiden avulla.

2.

muistuttaa, että arviolta 10–12 miljoonan ihmisen väestöllä (joista 6 miljoonaa elää EU:ssa) romanit ovat Euroopan suurin vähemmistö. Useimmat romanit ovat EU:n kansalaisia.

3.