21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/1

1.1

Lausunnossa todetaan, että komission kumppanuuskäytännesäännöissä esitetyn kumppanuusperiaatteen toteuttaminen on tehokas keino vahvistaa kansalaisyhteiskunnan kumppanuuksia toteutettaessa Itämeren alueen strategiaa.

1.2

Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja ETSK kannattavat kumppanuuskäytännesääntöjä, mutta neuvosto ei ole vielä hyväksynyt niitä. Kumppanuusperiaatteen kannattajille tämä on edelleen huomattava haaste.

1.3

ETSK panee merkille, että Itämeren alueen jäsenvaltioiden keskuudessa käytännesäännöiltä puuttuu poliittinen tuki ja että kumppanuushenkeä on vahvistettava.

1.4

ETSK suosittaa, että Itämeren alueen strategiaan otetaan epävirallisesti mukaan käytännesäännöissä muotoiltu prosessi, jota sovelletaan strategiaa kehitettäessä ja sovellettaessa.

1.5

Itämeren alueella on riittävästi organisatorista kokemusta ja osaamista, joita voidaan hyödyntää käytännesäännöissä suunnitellun seurannan vahvistamiseksi.

1.6

Itämeren alue voisi myös seurata Tonavan aluetta koskevan strategian esimerkkiä ja perustaa Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin. ETSK:lla on jo ollut merkittävä rooli perustettaessa Tonavan alueen kansalaisyhteiskuntafoorumia, ja komitea olisi valmis toimimaan vastaavassa koordinoijan roolissa Itämeren alueella.

2.1

Makroalueen käsite ilmestyi EU:n sanavarastoon vuonna 2007 osana alueellisen hallintotavan asianmukaisista muodoista käytävää poliittista keskustelua. Tämän jälkeen makroalueiden yhteistyöstrategiat hyväksyttiin Itämeren aluetta (2009) ja Tonavan aluetta (2011) varten.

2.2

Itämeren alueen strategia oli ensimmäinen yritys tehdä yhteistyötä makroaluetasolla, ja se suunniteltiin alun perin testaamaan kyseistä uutta alueyhteistyömallia. Se perustuu yksinkertaiseen näkemykseen, jonka mukaan Itämeren alueen kaltaisella alueella voidaan puuttua meriturvallisuuden, ympäristön saastumisen ja saatavuuden kaltaisiin ongelmiin ja ratkaista ne vain tehokkaalla yhteistyöllä. Makroalueen tarkka maantieteellinen rajaus voi lisäksi vaihdella käsiteltävän ongelman määritelmän ja luonteen mukaan. Entinen aluepolitiikasta vastannut komission jäsen esitti asian lyhyesti ja ytimekkäästi todetessaan, että makroaluestrategia määritellään ”yhteisiä toimia edellyttävien haasteiden ja ylikansallisten mahdollisuuksien perusteella”.

2.3

Itämeren alueen strategialla on kolme päätavoitetta: Itämeren pelastaminen, yhteyksien luominen alueella ja hyvinvoinnin lisääminen. Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltiot ja komissio ovat sopineet toimintasuunnitelmasta, johon sisältyy 15 painopistealaa ja noin 80 erilaista lippulaivahanketta.

2.4

Itämeren alueen strategia perustuu alueella olemassa olevaan yhteistyöhön, ja sitä on sovellettu neljä vuotta. Strategiaan osallistuvien maiden ja alueiden välille on syntynyt tiivistä yhteistyötä. Valtio- ja aluetason viranomaisten välisessä koordinoinnissa on sovellettu monitasoista hallintotapaa meriturvallisuuden parantamiseksi ja rehevöitymisen vähentämiseksi Itämerellä. EU on järjestänyt vuotuisia kansalaisyhteiskuntafoorumeita Itämeren aluetta varten laaditun strategian puitteissa sen hyväksymisestä vuonna 2009 lähtien.

2.5

Strategia ei ole haitannut alueen taloudellista suorituskykyä. Itämeren alue elpyi vuonna 2010 muita Euroopan alueita nopeammin ja säilytti vakaat kasvuasteet vuonna 2011. Vuonna 2012 kasvu hidastui 1,5 prosenttiin, mutta oli silti EU:n keskiarvoa korkeampi. Vuoden 2013 ennusteet ovat heikot, mutta Itämeren kehitysfoorumin mukaan alue suoriutunee silti muita Euroopan alueita paremmin.

3.1

ETSK on jo pitkään ollut sitä mieltä, että tarvitaan todellista kumppanuutta, jotta EU:n koheesiopolitiikka voi kokonaisuudessaan olla tehokas. Kumppanuus on keino saavuttaa kestäväpohjainen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Se on ankkuroitu koheesiopolitiikan toteuttamismekanismiin ja esitetty virallisesti yleisasetuksen 11 artiklassa.

3.2

Yleisasetuksen 11 artiklan tulkinta on ollut ongelmallista jäsenvaltioissa, sillä eräät maat ovat esittäneet vain tyhjiä puheita, kun taas toiset ovat toimineet täysin kumppanuusperiaatteen mukaisesti. Komissio ehdotti huhtikuussa 2012 kumppanuuskäytännesääntöjä toteutettaessa yhteistä strategista kehystä, jotta koheesiopolitiikassa luotaisiin virallinen mekanismi kaikkien sidosryhmien tehokasta osallistumista varten.

3.3

Komission ehdottamat kumppanuuskäytännesäännöt sisältävät eräitä vähimmäisvaatimuksia, joita tarvitaan laadukasta kumppanuutta varten toteutettaessa rahastotoimia ja annettaessa samalla jäsenvaltioille riittävää joustavuutta eri kumppanien osallistumistapojen järjestämiseksi. Eurooppalaisissa kumppanuuskäytännesäännöissä todetaan, että ”viranomaiset, talouselämän toimijat ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavat tahot voivat perustaa kulloisillakin toiminta-aloillaan foorumeita tai katto-organisaatioita helpottamaan niiden osallistumista kumppanuuteen. Ne voivat nimittää yksittäisen edustajan edustamaan foorumin tai katto-organisaation kantoja kumppanuudessa. Nimittäessään edustajiaan kumppanien olisi otettava huomioon seuraavat periaatteet: osaaminen, kyky osallistua aktiivisesti sekä asianmukainen edustus.”

3.4

Euroopan parlamentti, ETSK ja alueiden komitea kannattavat komission ehdotuksia. Eurooppa-neuvosto on kuitenkin poistanut käytännesäännöt komission ehdotuksista. Tällainen etäisyys on valitettavaa, ja sen voittaminen edellyttää yhtenäisiä toimia kaikilta kumppanuusperiaatteen kannattajilta.

3.5

Käytännesäännöissä mainitaan kolme kumppaniryhmää kumppanuuden muodostamiseksi koheesiopolitiikassa:

3.6

Niissä esitetään myös eräitä periaatteita eri ryhmiin kuuluvien kumppanien osallistumiseksi ohjelmien valmisteluun, niiden osallistumisesta annettavat tiedot sekä täytäntöönpanon eri vaiheet. Komission mukaan kumppanien olisi osallistuttava

3.7

Ohjelmien valmistelun osalta kumppanien olisi osallistuttava

3.7.1

Säännöissä esitetään myös yksityiskohtaisesti periaatteet kumppanuuksien ja seurantakomiteoiden jäsenyyttä ja hallintotapaa käsitteleviä sääntöjä varten.

3.7.2

Jotta monet pienehköt kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kykenevät osallistumaan tuloksekkaasti tähän uuteen kumppanuusprosessiin, tulee harkita asianmukaisen teknisen ja taloudellisen tuen osoittamista niille.

3.8

Vaikka Itämeren strategia perustuu ennennäkemättömässä laajuudessa toteutettuun sidosryhmien mielipiteiden kuulemiseen, voidaan sanoa, että käytännesäännöissä mainittua kumppanuusperiaatetta ei pitkälti tunneta Itämeren alueella. Eräissä jäsenvaltioissa tarvitaan poliittista sitouttamista kumppanuusperiaatteen omaksumiseksi.

3.9

Itämeren alueella toimii menestyksellisesti useita elimiä ja organisaatioita, joissa kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ovat laajalti edustettuina. Ne voisivat muodostaa perustan Itämeren kumppanuudelle tai katto-organisaatiolle, kuten käytännesäännöissä kaavaillaan. Ei ole tarvetta luoda uusia rakenteita, kun sopivat rakenteet ovat jo olemassa.

3.10

Kun ajatellaan yhteistyösuhteita Venäjään, missä on otettu Itämeren alueen strategian vaikutteita uuteen Federaation luoteisen hallintoalueen strategiaan, voisi samanlaisia havainnollistavia vaikutuksia kertyä uuden kumppanuusperiaatteen soveltamisesta Itämeren maiden neuvostoon (the Council of Baltic Sea States, CBSS) kuuluvien valtioiden kesken.

3.11

Käytännesäännöille annettu laaja tuki auttaisi vahvistamaan sidosryhmien sitoutumista Itämeren alueen strategiaan jopa nykyisinä erittäin vaikeina aikoina ja epävarmassa tulevaisuudessa. Aivan kuten Itämeren alueen strategiaa pidettiin makroalueyhteistyön testauksena, voitaisiin myös kumppanuusperiaatetta kokeilla ensimmäistä kertaa Itämeren alueella.

3.12

Liitteessä esitetään neuvoston ja Euroopan parlamentin sopimus kumppanuuden monitasoisesta hallintotavasta, ja se voisi toimia perustana delegoidulle säädökselle kumppanuuden muutettujen käytännesääntöjen toteuttamiseksi.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/6

1.1

Naisten työllisyyttä ei tulisi enää nostaa esiin keskustelussa sukupuolten tasa-arvosta, vaan sitä olisi sen sijaan tarkasteltava taloudellisena välttämättömyytenä, jonka avulla luodaan hyvinvointia ja työpaikkoja Euroopan unioniin – yhteiskunnallisena tarpeena, jotta voidaan selviytyä väestökehityksen haasteista ja sosiaalisista ja ekologisista pulmista kestävällä pohjalla olevan kasvun varmistamiseksi.

1.2

Naisten työllisyysasteen nouseminen on kuluneiden 50 vuoden aikana vaikuttanut jo merkittävästi talouskasvuun. Jotta kuitenkin hyödynnettäisiin täysin naisten talouskasvuun antaman panoksen potentiaalia, tarvitaan niin EU:n kun jäsenvaltioiden tasolla entistä kohdennetumpia toimia. Joka tapauksessa on tärkeä varmistaa, että tällaiset toimet ovat laaja-alaisia ja että niissä ei oteta huomioon vain ilmeisimpiä taloudellisia esteitä vaan puututaan myös verotukseen, etuus- ja eläkejärjestelmiin, työntekijöiden oikeuksiin, päätöksentekoon, yrittäjyyteen, koulutukseen, stereotypioihin ja väkivaltaan. On myös selvää, että sekä naisten että miesten on annettava panoksensa, jos kyseiset monitahoiset kysymykset halutaan ratkaista. Naisten ja miesten olisi myös oltava mukana vuoropuhelussa ja yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa sekä sovellettaessa onnistuneita käytänteitä.

1.3

Seuraavassa ja koko tekstissä esitettyjen erityissuositusten ohella keskeisiä edellytyksiä naisten työllisyyden ja naisten talouskasvuun antaman panoksen lisäämiseksi ovat

2.1

Komitea on vakuuttunut siitä, että jollei talouskasvu ole osallistavaa ja kestävää, se ei sinällään riitä varmistamaan yhteiskuntien todellista kehitystä. Sukupuolten tasa-arvo on näin ollen tärkeä edellytys tällaisen edistyksen saavuttamiseksi. Bkt:tä ei myöskään tulisi enää mitata pelkästään tuotannon ja kulutuksen perusteella, vaan siinä olisi otettava huomioon hyvinvoinnin ja (taloudelliselta, sosiaaliselta ja ekologiselta kannalta ajatellun) kestävyyden kaltaiset indikaattorit, jotta siirrytään "kohti tasapainoisempaa politiikkaa" (3).

2.2

Sukupuolten tasa-arvoa pidetään usein rajoituksena tai kustannustekijänä. On kuitenkin otettava huomioon epätasa-arvoisuuden kustannukset ja sukupuolten tasa-arvon myönteinen taloudellinen panos investointina ja tuotannontekijänä.

2.3

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita – etenkin 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja köyhyydessä elävien tai köyhyysvaarassa olevien määrän alentaminen ainakin 20 miljoonalla hengellä – on mahdoton saavuttaa ilman, että naiset osallistuvat entistä enemmän työmarkkinoille ja julkiseen elämään. Lisäksi naisten ja miesten yhtäläisen työllisyysasteen saavuttaminen nostaisi henkeä kohti laskettua bkt:tä 12 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (4).

2.4

Koska työikäisen väestön määrä vähenee (5), Eurooppa ei saavuta aiottua kasvua vahvistamatta naisten työmarkkinapotentiaalia. Vuonna 2012 (20–64-vuotiaiden) miesten työllisyysaste oli 74,6 prosenttia, kun taas naisten vain 62,4 prosenttia. Tilanne on vieläkin huonompi, jos työllisyyttä mitataan kokopäivätyöksi muutettuna, sillä kaikkien kokopäivätyössä olevien naisten työllisyysaste on nykyisin 53,5 prosenttia (6).

2.5

Naisten työllisyysasteen nousu on kuluneiden 50 vuoden aikana vaikuttanut jo merkittävästi talouskasvuun. On kuitenkin tärkeää panna merkille, ettei naisten palkatta tekemää kotitaloustyötä oteta huomioon panoksena talouteen. Työpaikkojen luominen kotitalouksille suunnattujen palvelujen tarjoamiseksi vaikuttaisi osaltaan tämän näkymättömän työn muuttamiseen palkkatyöksi ja toisi verotuloja, kerryttäisi eläkemaksuja jne.

2.6

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että työttömät naiset eivät aina ole mukana tilastoissa eikä heitä ole rekisteröity työttömiksi, vaan heidän potentiaalinsa jää tosiasiassa hyödyntämättä. Naisten työllisyyden aleneminen ei ilmenekään välittömästi työttömyytenä, vaan monet jäävät työmarkkinoiden tai työelämän ulkopuolelle tai tekevät pimeää työtä, koska 'motivaatiotekijöiden' vuoksi naisille on tarjolla vähemmän työpaikkoja. Näin ollen tilastot kansallisella ja eurooppalaisella tasolla eivät kykene kuvaamaan todellista tilannetta. ETSK katsoo, että eurooppalaisella tasolla naisten työttömyydestä kerätyt ja käsitellyt tilastotiedot tulisi eritellä paremmin yksityisten palvelualojen mukaan.

2.7

ETSK toteaa, että vuotuisessa kasvuselvityksessä olisi asetettava naisten työllisyyttä koskevia tavoitteita (7), sillä kohdennetuilla toimilla voidaan kuroa umpeen sukupuolten välisiä kuiluja ja edistää osallisuutta, mikä lisäisi merkittävästi EU:n talouden kasvupotentiaalia (8). Tällaiset toimet – joihin sisältyvät hoivapalvelut huollettavina olevia perheenjäseniä varten (mutta jotka eivät rajoitu niihin) ja taloudellisten esteiden poistaminen toisen tulonsaajan työnteolta – ovat keskeisiä, jotta parannetaan naisten osallistumista työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tällaisia toimia työllistyvyyden parantamiseksi ja (uudelleen)työllistymisen tukemiseksi.

2.8

Tiukat säästötoimet johtavat leikkauksiin julkisella sektorilla ja julkisissa palveluissa, ja naiset ovat todennäköisemmin vaarassa menettää työpaikkansa, sillä he muodostavat enemmistön julkisen sektorin työntekijöistä. Yksinhuoltajat kärsivät ryhmänä eniten elintasonsa laskusta julkisten palvelujen leikkausten johdosta, ja suurin osa yksinhuoltajista on naisia. Naisia on myös suurin osa palkattoman hoivatyön tekijöistä, joten heidän on todennäköisesti käärittävä hihansa, kun sosiaalipalveluja leikataan (9). Komission olisi laadittava laaja-alainen tutkimus säästötoimien vaikutuksesta yhtäläisiin mahdollisuuksiin, jotta voitaisiin suunnitella laadukkaampia ratkaisuja, sekä tutkimus siitä, miten säästötoimet ovat vaikuttaneet naisten työllisyyteen ja naisten työpaikkojen laatuun sekä julkisella sektorilla että yksityisten palveluiden alalla.

2.9

On merkille pantavaa, että EU:n poliittiset päätöksentekijät keskittyvät yleiseen työllistyvyyteen mutta eivät kartoita toimia, joilla hyödynnettäisiin työssä käymättömien naisten potentiaalia, sillä he voisivat antaa merkittävän panoksen EU:n talouskasvuun.

2.10

ETSK suosittaa, että EU:n varoja kohdennettaessa otetaan entistä enemmän huomioon sukupuolinäkökulma, ja kehottaa sekä EU:n toimielimiä että jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suositukset, jotka on julkaistu tutkimuksessa, jossa arvioidaan Euroopan sosiaalirahaston tukea sukupuolten tasa-arvolle (10).

3.1

EU:n jäsenmaiden bkt:n 50 prosentin kasvu vuosina 1960–2008 perustuu koulutustason nostamiseen, ja siitä noin puolet on saatu aikaan naisten koulutustason parantamisella (11).

3.2

Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) (12) ja OECD:n raporteista ilmenee, että naisilla on miehiin verrattuna eri syistä vähemmän työllistymismahdollisuuksia ja että he saavat samasta työstä vähemmän palkkaa, vaikka naisilla on nykyään useimmissa EU-maissa miehiä korkeampi koulutustaso.

3.3

Järjestelmälliset sukupuolten väliset erot (13) opinto-ohjelmien valinnassa estävät kansantalouksia hyödyntämästä täysimääräisesti lahjakkuusvarantoaan, mikä johtaa huonosti kohdennettuun henkilöpääomaan ja innovointi- ja talouskasvupotentiaalin menetykseen. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi puututtava sukupuolten välisiin eroihin koulutuksessa edistämällä asenteiden muuttumista opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien keskuudessa ja koko yhteiskunnassa. Tällaiset toimet olisi käynnistettävä opintojen varhaisessa vaiheessa, ennen kuin stereotyyppiset käsitykset ja asenteet vakiintuvat siitä, missä tytöt ja pojat ovat erityisen hyviä ja mitä he haluavat tehdä.

3.4

Komitea suosittaa, että kiinnitetään erityishuomiota EU:n välineillä (ESR:n rahoitus, elinikäisen oppimisen ohjelmat jne.) rahoitettuihin aloitteisiin ja hankkeisiin. Näitä välineitä voitaisiin käyttää parantamaan uudelleentyöllistyvien naisten mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja löytää työpaikka ja/tai edistämään naisten urakehitystä.

4.1

Useimmilla EU:n jäsenvaltiolla on kaksitahoinen ongelma, kun väestö ikääntyy ja syntyvyys alenee. Nämä tekijät vähentävät työvoiman määrää tulevina 20 vuotena, jos naisten ja miesten työvoimaosuudet säilyvät ennallaan (14).

4.2

Eurooppalaisissa yhteiskunnissa vallitsevista sukupuolten eriarvoisuuksista on päästävä pysyvästi eroon. Työ- ja perhe-elämän yhdistämisen tukeminen miesten keskuudessa on tärkeä askel kohti naisten ja miesten välistä oikeudenmukaisempaa palkkatyön ja palkattoman työn jakautumista. Vanhempainloman nykyistä tasapainoisempi osittaminen molempien vanhempien kesken vähentäisi työnantajien taipumusta olla ottamatta töihin lapsensaanti-iässä olevia naisia.

4.3

Muutokset työvoiman kysynnässä – esimerkiksi uusien tuotantomenetelmien ja erilaisten työolosuhteiden syntyminen ja etenkin siirtyminen tuotantoteollisuudesta ja maataloudesta palveluihin – ovat tärkeitä tekijöitä naisten työllisyyden lisäämiseksi ja nostavat naistyöntekijöiden kysyntää.

4.4

Vaikka osa-aikatyö on kannustanut naisia viralliseen työelämään, osa aikatyön tekeminen voi pitkällä aikavälillä heikentää koulutusmahdollisuuksia ja uranäkymiä, vaikuttaa eläke etuuksiin ja lisätä sekä lyhyen aikavälin että vanhuusiän köyhyysriskiä. Tämä koskee erityisesti 'ei-vapaaehtoista' osa-aikatyötä, joka on yleistynyt viime vuosina (15), sillä kriisin seurauksena naisille tarjotaan välittömästi osa-aikaista työsuhdetta, johon naisten on pakko suostua, koska heillä ei ole muita vaihtoehtoja tai he pelkäävät menettävänsä työpaikan. Olisi kiinnitettävä huomiota osa-aikatyötä tekevien naisten ja miesten huomattavan epätasapainoiseen suhteeseen (31,6 prosenttia ja 8 prosenttia). Kaikki osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön siirtymisen esteet olisi poistettava.

4.5

Komitea toteaa, että toimet kahden palkansaajan kotitalouksien tukemiseksi ja työssä olevien aikuisten auttamiseksi selviytymään perhevelvoitteistaan ovat tärkeitä tekijöitä naisten työssäkäynnin edistämiseksi. Soveltuvalla yhdistelmällä raha- ja materiaaliapua on myös merkittävä rooli.

4.6

Toisen tulonsaajan korkeampi verotus kotitalouksissa voi vähentää naisten työssäkäyntiä, sillä se ei kannusta naisia osallistumaan työmarkkinoille (16). Vero- ja etuusjärjestelmät on näin ollen mukautettava siten, etteivät ne aiheuta esteitä kotitalouksien toiselle tulonsaajalle.

4.7

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä epävirallisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin, mukaan luettuna näennäinen itsensä työllistäminen. Tämä koskee naisia enemmän kuin miehiä, minkä vuoksi he ovat alttiimpia tulla hyväksikäytetyiksi. EU:n jäsenvaltioiden olisi viipymättä ratifioitava Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva 189. yleissopimus (17), jossa määritellään työnormit kotitaloustyöntekijöille.

5.1

ETSK kehottaa poliittisia päättäjiä vähentämään sukupuolten eriarvoisuutta kuromalla umpeen sukupuolten välisiä palkkaeroja (keskimäärin 16,2 prosenttia), sillä sama palkka on paitsi naisten myös koko yhteiskunnan etu. Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arviointiyksikön mukaan sukupuolten palkkaerojen kaventaminen yhdellä prosenttiyksiköllä lisää talouskasvua 0,1 prosentilla (18).

5.2

ETSK on huolissaan myös erittäin suuresta sukupuolten välisestä erosta eläkkeissä – EU-27:n keskiarvo on 39 prosenttia (19) – sillä se on yli kaksi kertaa suurempi kuin sukupuolten välinen palkkaero. Erityisen huolestuttavaa on, ettei ongelma ole yleisesti tiedossa. Useimmissa EU-maissa on suuria sukupuolten välisiä eroja eläkkeissä, ja erot ovat myös erittäin monitahoisia, sillä eläkkeet riippuvat työhistoriasta (etenkin palkkaeroista sekä työtuntien ja työvuosien määrästä), eläkejärjestelmistä ja etenkin ura-ansioiden vaikutuksesta eläke-etuuksiin sekä siitä, missä määrin eläkejärjestelmät kompensoivat lastenhoidosta tai huollettavien sukulaisten hoidosta aiheutuneita urakeskeytyksiä.

5.3

ETSK uskookin, että sukupuolten välisten palkkaerojen kurominen umpeen ja "perheajan" – lasten ja iäkkäiden hoiva, perheenjäsenen auttaminen lyhyt- ja/tai pitkäaikaisen sairauden aikana jne. – lisääminen eläkkeiden kertymisjärjestelmiin sekä naisten että miesten osalta (varmistaen, että työntekijät voivat saada perhevapaata hoiva- tai auttamistarkoituksiin) kaventaisi sukupuolten välisiä eroja eläkkeissä (20).

6.1

Äskettäisessä OECD:n tutkimuksessa (21) korostetaan, että sukupuolierot yrittäjyydessä ovat suuria ja että ne tulevat ilmi monissa yhteyksissä, mukaan luettuina henkilökohtainen mieltymys yrittäjyyteen, yrityskoko ja taloudelliset tulokset, rahoituspääoman saatavuus ja hyödyntäminen. Naisyrittäjillä on voiton maksimoinnin ohella muitakin tavoitteita, ja heidän toimeliaisuutensa laajempi kirjo korostaa heidän panostaan sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

6.2

Naisten auttaminen yrityksen perustamisessa ja nykyisten, naisten johtamien yritysten kasvun tukeminen voi osaltaan edistää (22) työpaikkojen luomista, innovoinnin lisäämistä sekä kilpailukyvyn ja talouden kasvua ja vähentää sosiaalista syrjäytymistä. Tarvitaan tuntuvia toimia, jotta voidaan hyödyntää yritysten koko potentiaalia kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista ajatellen Euroopassa etenkin kriisin jälkeen.

6.3

ETSK on jo ehdottanut seuraavia toimia naisten yrittäjyyden edistämiseksi EU:n tasolla (23):

7.1

Kansainväliset tutkimukset (24) vahvistavat, että johtoasemissa olevat naiset vaikuttavat myönteisesti yrityksen taloudellisiin tuloksiin, yrityskulttuuriin, johtamistapaan ja kriisinkestokykyyn. Naiset ottavat vähemmän riskejä ja painottavat kestävällä pohjalla olevaa kehittämistä, mutta esteet sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi päätöksenteossa istuvat huomattavasti syvemmällä kuin mitä avoimesti myönnetään.

7.2

ETSK toivoo, että kaikissa julkisissa ja yksityisissä päätöksentekoelimissä omaksuttaisiin itsesääntelyn hengessä vähimmäisnormit, joiden avulla edistetään naisten ja miesten yhtäläistä osallistumista päätöksentekoon. Pörssiyhtiöiden ja kaikkien julkisen sektorin elinten olisi edistettävä avoimia haku- ja nimitysmenettelyjä sekä osallistavaa kulttuuria ja valinnanvapautta. Ilman naisten ja miesten valmiutta myönteisiin toimiin ei kuitenkaan koskaan saavuteta paljoa.

7.3

ETSK suosittaa, että poliittiset päättäjät ja yhtiömuotoiset yritykset pohtisivat seuraavia asioita varmistaakseen, että sukupuolten tasa-arvo saavutetaan kaikissa päätöksentekoelimissä:

7.4

Jotta pannaan täytäntöön naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015 (25), ETSK kehottaa edistämään naisten ja miesten yhtäläistä edustusta julkisessa elämässä ja etenkin politiikassa, sillä nykyinen aliedustus rajoittaa naisten osallistumisoikeuksia (26). EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen olisi näytettävä esimerkkiä ja otettava käyttöön sukupuolten tasa-arvotavoitteita etenkin korkeimmissa poliittisissa ja hallinnollisissa elimissään.

8.1

Naisten työmarkkinoille osallistumiseen vaikuttava merkittävä tekijä on kokopäiväisten lastenhoitopalvelujen saatavuus etenkin pieniä lapsia varten. Lastenhoitopalveluihin käytettyjen julkisten varojen lisääminen on suoraan yhteydessä naisten kokopäivätyön lisääntymiseen (27).

8.2

Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen on näin ollen välttämätöntä. Komission tuoreen raportin mukaan vuonna 2010 kuitenkin vain kymmenen jäsenvaltiota oli saavuttanut alle 3-vuotiaita lapsia koskevan Barcelonan tavoitteen. Samana vuonna 3-vuotiaiden ja oppivelvollisuusikäisten lasten välisessä ikäryhmässä vain 11 jäsenvaltioita oli saavuttanut 90 prosentin tavoitteen (28).

8.3

Jäsenvaltiot, joissa syntyvyysaste on korkein, ovat myös toteuttaneet eniten toimia helpottaakseen vanhempien työ- ja yksityiselämän tasapainoa, ja niissä naisten työllisyysaste on korkea (29). Jäsenvaltioiden olisikin tarjottava lapsiperheille tehokkaampaa, kohtuuhintaisempaa ja laadukkaampaa tukea muun muassa seuraavin toimin (30):

9.1

Vaikka naisten ansaitsemismahdollisuudet ovat viime vuosikymmeninä parantuneet tyttöjen koulutustason noustessa, yhteiskunnan asenteet naisten työssäkäyntiin ja perhearvojen ja tasa-arvon välinen konflikti estävät edelleen sukupuolten tasa-arvon toteutumista työmarkkinoilla.

9.2

ETSK on erityisen huolissaan niiden naisten syrjinnästä, jotka ovat vammaisia tai maahanmuuttajia tai jotka kuuluvat etniseen vähemmistöön. Komitea kehottaakin panemaan yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin (31) pikaisesti täytäntöön.

9.3

Naisiin kohdistuva väkivalta on seikka, jota ei voida hyväksyä yhteiskunnassa, ja siitä koituu myös suuria kustannuksia. Arvioiden mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu vuosittain vähintään 32 miljardin euron kustannukset Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiossa (32). Poliittisilla toimilla sukupuoleen kohdistuvan väkivallan torjumiseksi on merkittävä rooli, mutta perinteinen käsitys naisten roolista yhteiskunnassa muuttuu vain, kun naisilla on miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet vallankäyttöön.

9.4

Median rooli on keskeinen edistettäessä sukupuolten tasa-arvoa. Media paitsi heijastaa myös luo sosiokulttuurisia malleja ja normeja ja muotoilee voimakkaasti julkista mielipidettä ja kulttuuria. Juuri mediasisältö edistää laaja-alaista ymmärrystä sukupuolten tasa-arvon monitahoisuudesta kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden keskuudessa, mukaan luettuina poliittiset päättäjät ja suuri yleisö. Tämän vuoksi media-alalla on pikaisesti puututtava itsepintaiseen eriarvoisuuteen, joka ilmenee aliedustuksena (etenkin korkeammilla tasoilla), uralla etenemisen esteinä ja matalana palkkana (miehiin verrattuna) (33).

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/11

1.1

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä samoin kuin Yhdistyneiden kansakuntien 67. yleiskokouksessa 17. joulukuuta 2012 perustettua nk. avointa työryhmää soveltamaan taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointimenetelmää ja vaatimaan sen käyttöä niin kestävän kehityksen tavoitteiden määrittelyvaiheessa kuin maailmanlaajuisissa neuvotteluissa yleismaailmallisesti sovellettaviksi tarkoitetuista tavoitteista, jotta olisi mahdollista tasoittaa maantieteellisten ja toiminnallisten sektoreiden ja alueiden välillä olevia tai niiden välille mahdollisesti syntyviä suotuisia ja epäsuotuisia vaihteluja.

1.2

Määrärahaleikkauksia ei saisi kohdistaa ensisijaisesti mihinkään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaiseen sosiaalialan ohjelmaan, joka liittyy koulutukseen tai terveyteen tai on suunnattu työttömille nuorille.

1.3

ETSK on tyytyväinen EU:n haluun pitää kiinni 2020-strategiansa toteuttamisesta EU-ohjausjakson kautta – siten, että hyödynnetään näin tarjoutuva tilaisuus lisätä strategian merkityksellisyyttä laatimalla yhdistetty sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöä koskeva strategia – sekä yhdennettyä kestävää kehitystä koskevan EU:n strategian avulla.

1.4

ETSK ehdottaa Euroopan kansalaisyhteiskunnan ottamista tähän mukaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten sekä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden vastaavien tahojen kautta.

1.5

Komitea pyytää jäsenvaltioita ja Euroopan unionin toimielimiä

1.6

ETSK kannustaa EU:ta

2.1

Päätös aloittaa prosessi, jonka on määrä johtaa kestävän kehityksen tavoitteiden laatimiseen, oli yksi Rio+20-konferenssin tärkeimmistä päätöksistä. Prosessi käynnistettiin tammikuussa 2013 muodostamalla hallitustenvälinen avoin työryhmä, jonka tehtävänä on esittää syyskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana raportti ja ehdotus Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle. Rio+20-konferenssin loppuasiakirjan mukaan prosessia on koordinoitava vuoden 2015 jälkeiseen kehittämisohjelmaan liittyvien toimien kanssa.

2.2

Tämä lausunto liittyy läheisesti ETSK:n kesäkuussa 2013 hyväksymään NAT-jaoston oma-aloitteiseen lausuntoon aiheesta "Vihreä talous – kestävän kehityksen edistäminen Euroopassa" (1) ja REX-jaoston lausuntoon komission tiedonannosta "Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti" (2). Eurooppalaisessa kestävää kehitystä edistävässä toimintakehyksessä on tärkeää vaalia ja vahvistaa Euroopan sosiaalista mallia, joka on olennainen osatekijä vihreään talouteen siirtymisen onnistumisessa. Kestävän kehityksen tavoitteiden määrittelyä koskevan kansainvälisen sopimuksen odottamista ei tule käyttää verukkeena teollisuusmaiden tekemien kehitysapu- ja kehitysyhteistyösitoumusten lykkäämiselle tai supistamiselle.

2.3

Tätä valmistelevaa lausuntoa koskevassa pyynnössään komissio korostaa yhteyttä kestävän kehityksen tavoitteiden, osallistavan vihreän talouden ja köyhyyden poistamisen välillä. Komissio pyytää määrittämään, miten tuleviin maailmanlaajuisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin voidaan yhdistää onnistuneesti taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus. Komissio toivoo, että komitean kansainväliset vertaistahot osallistuisivat tähän keskusteluun.

2.4

ETSK on kuullut kahdessa kestävän kehityksen seurantaryhmänsä kokouksessa YK:n Rio+20-konferenssissa tunnustamien pääryhmien (nk. Major Groups) edustajia.

2.5

YK on puolestaan perustanut hallitusten edustajista muodostuvan korkean tason ryhmän, joka esittää ensimmäisen raportin syyskuussa 2013, ja YK:n apulaispääsihteeri, YK:n ympäristöohjelman pääjohtaja Achim Steiner puhui 14. toukokuuta ETSK:lle ja muille kansalaisyhteiskunnan edustajille siitä, miten kehitystä tulisi edistää Rio+20-konferenssin jälkeen. Hänen mukaansa olisi toteutettava kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevä, kaikki osapuolet mukaan ottava konsultointiprosessi, johon osallistuvat hallinto, kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori. Alankomaiden nimeämä kestävän kehityksen lähettiläs ja nk. avoimen työryhmän jäsen Kitty van der Heijden kertoi myös kokemuksistaan YK:n asettaman työryhmän jäsenenä.

—

perustua Agenda 21 -ohjelmaan ja Johannesburgin toimintasuunnitelmaan

—

pohjautua aiempiin sitoumuksiin

—

koskea ensisijaisesti kestävän kehityksen toteutumisen kannalta keskeisiä aihealueita loppuasiakirjan mukaisesti

—

kuvastaa yhtäläisesti kolmea kestävän kehityksen ulottuvuutta ja niiden välisiä yhteyksiä

—

olla johdonmukaisia Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2015 jälkeisen kehittämisohjelman kanssa ja sisältyä siihen

—

sijoittua vuosituhannen kehitystavoitteiden rinnalle eikä kääntää huomiota pois niistä

—

antaa kaikille prosessin sidosryhmille tilanteen mukaan mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen.

3.3.1

Esimerkiksi Oxfam Internationalin (Oxfam, Post-2015 Development Goals, Oxfam International Position, tammikuu 2013) mukaan vuoden 2015 jälkeisessä toimintakehyksessä on tuettava tätä visiota, määritettävä tavoitteet sen mukaisesti ja täsmennettävä etenemisvaiheet vision toteuttamiseksi. Kaikkien hyvinvoinnin turvaaminen maapallon kapasiteettia kunnioittaen edellyttäisi taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen kehityksen perusteellista uudelleensuuntaamista.

3.3.2

Kyseisen kansalaisjärjestön mukaan vuoden 2015 jälkeistä toimintaa koskevissa neuvotteluissa ei ole selkeästi määritelty kehykselle annettavaa roolia eikä sitä, miten tällainen kehys voi konkreettisesti muuttaa köyhyydessä elävien tilannetta. Jotta tavoitteet pystytään määrittelemään tarkasti, on keskeisen tärkeää sopia siitä, miten tavoitteet aiotaan saavuttaa. Tavoitteiden tulee pitää yllä poliittista tahtoa ja kannustaa julkista valtaa tekemään aloitteita köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiseksi ja maapallon suojelemiseksi, ja niiden tulee siksi

3.4.1

Reaalitalouden kestävä elpyminen edellyttää väistämättä resurssitehokkaampaa tuotantomallia. Euroopan tulisi tukea teollisuutensa perustaa ja siihen liittyviä toimialoja ja osaamiskenttiä samalla kun se tukee kattavampaa ja kunnianhimoisempaa eurooppalaista poliittista ilmastokehystä laajempien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

3.4.2

Suurimpana haasteena on sen ratkaiseminen, miten voidaan saavuttaa tavoitteeksi asetettu resurssitehokas ja vähähiilinen talous ja miten siirtymävaihetta tulisi hallinnoida. Eniten huomiota tulisi kiinnittää seuraaviin kahteen asiaan: teollisuuspolitiikkaan, jolla siirrytään vihreään talouteen säilyttäen teollisuuden perusta, ja työllisyysnäkymiin tässä kehyksessä (Béla Galgóczi, Greening Industries and Creating Jobs, European Trade Union Institute, 2012).

3.4.3

Teollisuudella on keskeinen rooli tutkimus- ja kehitystyössä, kauppavaihdossa ja hieman vähemmässä määrin investoinneissa. Siirtyminen vähähiiliseen kehitysmalliin, jossa parannetaan energiatehokkuutta, arvostetaan pysyvää työtä ja suojellaan terveyttä, on nyt ratkaisevan tärkeää.

3.4.4

Euroopan kasvuvauhti on yksi heikoimmista sitten vuoden 1929, mutta tulevien pysyvän ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen on kaksi ratkaisevaa avaintekijää: 1) hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja 2) demokratia.

3.4.5

EU:n tulee jatkaa tutkimus- ja kehitystyötään, jotta se voi luoda riittävästi työpaikkoja työikäiselle väestölleen, mutta samalla on otettava huomioon tulevat kehittämistarpeet, jotka perustuvat muiden maanosien nopeampaan kasvuun ja joita ilmenee hyvin monilla aloilla, muun muassa palvelujen, koulutuksen, terveyden, ympäristön, liikenteen, energian, asumisen, kaupungistumisen, maatalouden ja ravitsemuksen aloilla.

3.5.1

Kansainvälinen valuuttarahasto on tunnustanut, että säästökuuri oli rajumpi kuin se alun perin ajatteli. Tästä on otettava opiksi: annostusta on pienennettävä. Määrärahaleikkauksia ei saisi kohdistaa mihinkään olennaiseen sosiaalialaan ohjelmaan, joka liittyy koulutukseen tai terveyteen tai on suunnattu työttömille nuorille. Rahoitustarve EU:n jäsenvaltioissa on kriittinen kansainvälisen finanssikriisin jälkeen, eikä Eurooppa-neuvoston sopimus EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä riitä kattamaan reaalitalouden uudelleenrahoitusta. Maailmanpankin, IMF:n ja EU:n neuvoston suosittelemat toimenpiteet eivät mahdollista sellaisten olosuhteiden luomista, jotka olisivat tarpeen kestävään ja pysyvään kasvuun pohjautuvan talouden elvyttämiseksi.

3.5.2

Järkevää sosiaalipolitiikkaa – kuten työttömien työnhaun tukiohjelmia tai järjestelmiä, joissa yhteiskunnan heikoimmat otetaan sosiaaliturvan piiriin – ei voida pitää ainoastaan menoeränä. Se on sijoittamista tulevaisuuteen.

3.5.3

Nuoret ovat joutuneet kärsimään erityisen paljon koko euroalueella: nuorisotyöttömyys on noussut 22 prosenttiin ja ylittänyt tietyissä maissa, kuten Espanjassa ja Kreikassa, jopa 50 prosenttia. Tilapäisessä työssä olevien 15–24-vuotiaiden nuorten osuus ylitti vuonna 2010 50 prosenttia ja nousi jopa lähes 70 prosenttiin (Eurofound, Third European Quality of Life Survey, 2012).

3.5.4

Väestö maksaa kaikkialla kovan hinnan finanssimaailman vastuuttoman käytöksen tuhoisien seurauksien korjaamisesta.

3.5.5

EU:n on annettava enemmän sisältöä sosiaaliselle ulottuvuudelle ja erityisesti sosiaaliselle vuoropuhelulle, jota kaavailtiin Euroopan talous- ja rahaliiton täydennykseksi tarkoitetussa etenemissuunnitelmassa. Sen tulee auttaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nuorisotakuujärjestelmiä, monipuolistamaan teollisuutta ja lisäämään teollista innovointia, tehostamaan työmarkkinapalveluita, luomaan enemmän uusia työpaikkoja ja vahvistamaan sosiaalista investointia (ILOn pääjohtaja Guy Ryder 14. helmikuuta 2013: Työpaikkojen, sosiaalisen osallisuuden ja kasvun olisi oltava EU:n toimien kärjessä.)

4.1

ETSK:n järjestämien ensimmäisten kuulemistilaisuuksien perusteella EU:n keräämien kansalaisyhteiskunnan panosten ja YK:n järjestelmässä suoran konsultoinnin kautta saatujen kannanottojen keskinäinen niveltyminen ei täytä sellaisia käsitettävyys- ja avoimuusvaatimuksia, joita Euroopan kansalaisilla olisi oikeus odottaa. Kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kannanotot ovat rinnan yksityisiä etuja ajavien painostusryhmien kannanottojen kanssa samalla tasolla hallinnon kommenttien kanssa, ja aikataulu on sellainen, ettei aikaa juuri jää keskustelujen käymiseen organisaatioiden riippumattomuutta ja sosiaalisen vuoropuhelun itsenäisyyttä kunnioittaen. Lisäksi Rio+20-konferenssin ja nk. avoimen työryhmän työskentelyä seuratessa syntyy käsitys toiminnasta, jota käynnistetään ennalta määrättyyn suuntaan, niin kuin kaikki olisi jo sovittu jossain muualla.

4.2

Onneksi EU on päättänyt toteuttaa menettelyn kaikkine vaiheineen Eurooppa 2020 -strategian ja EU-ohjausjakson viherryttämisen kautta, jotta saadaan aikaan yhdenmukainen eurooppalainen kanta, jonka mukaisesti Eurooppa tekee työtä ja puhuu yhdellä ainoalla äänellä maailmanlaajuisella kentällä.

4.3

Nyt on olennaista, että kestävään kehitykseen liittyvät näkökohdat sisällytetään tärkeimpiin poliittisiin toiminta-aloihin, joita ovat tällä hetkellä Eurooppa 2020 -strategia ja sen tärkein hallinnointiväline eli EU-ohjausjakso.

ETSK panee kiinnostuneena merkille komission ja neuvoston toteamukset, joiden mukaan Rio+20-konferenssissa sovitut päätelmät ja prosessit toteutetaan ja niitä kehitellään Euroopan unionissa Eurooppa 2020 -strategian kautta. ETSK aikoo seurata hyvin tarkasti, että näin todella tehdään (Euroopan unionin neuvosto, Rio+20: YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen 2012 tulokset ja jatkotoimet – Euroopan unionin neuvoston päätelmät, 25. lokakuuta 2012, asiakirja 15477/12).

4.4

ETSK seuraa suurella mielenkiinnolla EU-ohjausjaksoprosessiin osallistuvien toimijoiden piirin laajentumista. Ympäristöasioiden pääosasto osallistuu tänä vuonna aktiivisemmin kuin koskaan aiemmin, ja viime joulukuussa ympäristöneuvosto keskusteli ensimmäisen kerran vuotuisesta kasvuselvityksestä. ETSK aikoo osaltaan varmistaa, että kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus tuoda panoksensa prosessiin esittämällä kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kautta, joista osalla on jo erityisosaamista alalta, sekä kansallisten kestävän kehityksen neuvostojen kautta.

4.5

Vuotuisesta kasvuselvityksestä voidaan todeta, että siinä ei luoda riittävän selvää yhteyttä eri kriisien eli finanssi-, talous- ja sosiaalialan mutta myös ympäristöalan kriisin välille eikä tiedosteta riittävän hyvin, että määrätietoisia viherryttämistoimenpiteitä koko talouden muuttamiseksi on tehtävä kiireellisesti, ei niinkään kriisistä huolimatta vaan myös ja ennen kaikkea kriisin takia. Nykyisellä tiellä ei voida jatkaa.

4.6

Euroopan unionin tulisi vuotuisen kasvuselvityksen yhteydessä puhua yhdellä äänellä. EU ei voi samaan aikaan käydä maailmanlaajuisia neuvotteluja talouden viherryttämisestä ja sivuuttaa tämän teeman tärkeimmissä talouspolitiikan asiakirjoissaan.

4.7

On myös hieman hämmentävää, ettei tässä yhteydessä viitata tarkasti määriteltyyn kasvun käsitteeseen. Miten EU voi olla suunnannäyttäjänä bkt:tä pidemmälle meneviä indikaattoreita käsittelevässä kansainvälisessä keskustelussa ja viitata samalla yksinomaan bkt:hen kasvuselvityksessään? Asiakirjassa tarkastellaan toki sosiaalisia ongelmia, mutta ei mainita suoraan tavoitetta hyvästä elämästä maapallon resurssien rajoissa (joka muuten on seitsemännen ympäristöohjelman nimi).

4.8

Keskusteluun siitä, pitäisikö käyttää muitakin indikaattoreita, on onneksi saatu runsaasti aineistoa, ja nyt olisikin aika siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen, joka pohjautuu tasa-arvoiseen vuoropuheluun institutionaalisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välillä ja jossa kaikki kiinnostuneet tahot voivat osallistua neuvotteluprosessiin.

4.9

ETSK panee merkille, että ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamisesta ja ympäristöveron käyttöönotosta on tullut vuotuisen kasvuselvityksen ja jäsenvaltioille annettavien yksityiskohtaisten suositusten täysipainoisia osatekijöitä ja että jäte- ja jätevesihuolto sekä kierrätyksen tehostaminen ovat tänä vuonna käsiteltäviä aiheita.

5.1.1

Köyhyyden vähentäminen on tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymys, joka kattaa muun muassa terveydenhoito- ja koulutuspalvelujen saannin sekä oikeuden työpaikkaan. Vuosituhattavoitteiden laadinnassa on korostettu liikaa avunantajien asemaa. Tulevassa kehyksessä olisi pyrittävä varmistamaan

5.1.2

Ajallisesti rajatun ja tulossuuntautuneen lähestymistavan ansiosta kahdeksalla vuosituhattavoitteella on ollut suuri vaikutus kansainväliseen kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Niissä on keskitytty rajalliseen joukkoon mitattavissa olevia tavoitteita, ja ne ovat sen ansiosta auttaneet lisäämään kehitysapua ja suuntaamaan sitä tehokkaammin. Lähestyttäessä vuodeksi 2015 asetettua määräaikaa huomataan kuitenkin selvästi, että tulokset ovat rajalliset ja että onnistumisten rinnalla on myös epäonnistumisia.

5.1.3

Kestävän kehityksen tavoitteiden tulee täydentää nykyisiä vuosituhattavoitteita. Kestävän kehityksen tavoitteilla ja vuosituhattavoitteilla on kaksi suurta eroa: kestävän kehityksen tavoitteet ovat maailmanlaajuisia (toisin kuin vuosituhattavoitteet, jotka koskevat lähinnä eteläistä pallonpuoliskoa) ja niillä on muitakin ulottuvuuksia kuin köyhyyden vähentäminen (luonnonvarat, kulutus, tuotanto, energia, ihmisoikeudet jne.).

5.1.4

Seuraavat kaksi vuotta ovat olennaisen tärkeät tulevan kehittämisohjelman määrittelyn kannalta. Molemmissa prosesseissa – vuosituhattavoitteiden tarkistus ja kestävän kehityksen tavoitteiden virallistaminen – tulisi asettaa suuntaviivat kestävän kehityksen hyväksi vuoden 2015 jälkeen tehtävän työn ohjaamiseksi.

Suuntaviivoihin tulisi sisältyä sukupuolten tasa-arvon budjetointi julkisen politiikan monialaisena ulottuvuutena, sillä se on tärkein yksittäinen tekijä köyhyyden ja epätasa-arvon torjunnassa (4).

Tehtävä on valtava. Sen pohjustamiseksi on annettava nykyistä tärkeämpi sija ihmisoikeuksille ja mahdollistettava kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen päätöksentekoon. Talouteen ja palveluihin on suhtauduttava inhimillisen kehityksen välineinä (5).

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/16

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että ruokaturvasta on tehtävä Euroopan unionin politiikkojen keskeinen teema, sillä se on maailmanlaajuisen vakauden edistämisen ennakkoedellytys.

1.2

Keskustelussa elintarvikkeiden ja polttoaineiden tuotannon välisestä kilpailusta ETSK yhtyy Euroopan unionin näkemykseen siitä, että riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista tulee vähentää, mutta komitea kehottaa komissiota asettamaan etusijalle elintarvikkeiden toimitusvarmuuden, alueiden suojelun, Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ja maankäytön (1) sekä nivomaan ruokaturvan varmistamisen ja bioenergian tuotannon tiiviisti toisiinsa (2).

1.3

ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulevaisuuden tulee perustua sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen ja että uusiutuvan energian tuotanto tulee nivoa tiiviisti näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti komission päätökseen siitä, että direktiiveihin 98/70/EY ja 2009/28/EY sisällytetään sitovia säännöksiä, jotka koskevat maankäytön muutoksia tuotettaessa nykyisiä biopolttoaineita maatalouskasveista.

1.5

ETSK ilmaisee – kuten se teki myös asiakokonaisuuteen TEN/502 kuuluvassa lausunnossa (3) – suhtautuvansa kielteisesti siihen, että komissio on päättänyt arvioida fossiilisten ja biopohjaisten energialähteiden "epäsuoria maankäytön muutoksia" ainoastaan kasvihuonekaasuvaikutusten perusteella jättäen liian vähälle huomiolle esimerkiksi toimitusvarmuuden ja fossiilisten energialähteiden vaikutukset.

1.6

ETSK kannattaa komission ehdotusta rajoittaa – jo tehdyt investoinnit huomioon ottaen – biopolttoaineiden tuottamista ravintokasveista ja edistää erilaisin kannustimin "kehittyneiden" polttoaineiden tuotantoa. Se katsoo kuitenkin, että toisen sukupolven polttoaineiden tuottaminen puusta ja oljesta saattaa vähentää hiilen sitoutumista ja johtaa näin ollen hiilidioksidipitoisuuksien kasvuun (4).

1.7

ETSK:n arvio olisi toisenlainen, jos biopolttoaineiden tuotannossa käytettäisiin raaka-aineena myös mikroleviä. Tällainen tuotanto ei ole vielä kaupallisesti mahdollista, mutta sen avulla voitaisiin – ensimmäisen sukupolven polttoaineista poiketen – tulevaisuudessa vähentää huolta maa-aloihin ja vesivaroihin kohdistuvasta kilpailusta.

1.8

ETSK antaa tähän liittyen täyden tukensa ETSK:n vuonna 2011 järjestämän ruokaturvakonferenssin päätelmille, joiden mukaan biopolttoaineiden tuotannossa tulee noudattaa yhteisiä periaatteita ja sen ympäristövaikutukset tulee selvittää tiiviissä yhteistyössä paikallisen yhteisön kanssa. Näin varmistetaan, että kysymys oikeudesta ravintoon voidaan ottaa tarkasti huomioon.

1.9

ETSK ehdottaa tämän arvion perusteella komissiolle, että unionin tasolla otettaisiin käyttöön esimerkiksi toimijatason indikaattoreita (operator level indicator), joiden avulla arvioitaisiin bioenergiahankkeiden mahdollisia vaikutuksia ruokaturvaan yksittäisissä jäsenvaltioissa.

2.1.1

Kansainvälinen energiajärjestelmä on erittäin vaikeassa tilanteessa maailmanlaajuisen talouskriisin ja ennen muuta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden geopoliittisen tilanteen takia.

2.1.2

OECD:n arvion mukaan vuonna 2009 energiankulutus väheni maailmanlaajuisesti 4,4 %, Yhdysvalloissa 5 % ja EU:ssa 5,5 %, mutta OECD:n ulkopuolisissa maissa kysyntä kasvoi 2 %. Lisäksi Japanissa tapahtunut Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus sai eräät maat, esimerkiksi Saksan, luopumaan ydinvoiman käytöstä energiantuotannossa.

2.1.3

Eurooppaan tuodaan nykyään 80 % öljystä, 60 % maakaasusta ja 40 % hiilestä, jotka tarvitaan täyttämään sen energiantarve, jonka suuruudeksi arvioidaan 1 583,3 Mtoe (Nomisma). Uusiutumattomien energialähteiden osuus on 91 % (öljy 36,6 %, maakaasu 24,5 %, hiili 15,7 %, ydinvoima 13,6 %) ja uusiutuvien energialähteiden 9 % (biomassa, biokaasu ja yhdyskuntajätteet 6,1 %, vesivoima 1,7 %, tuulivoima 0,7 %, geoterminen energia 0,3 %, aurinkosähkö ja -energia 0,1 %).

2.1.4

Eurooppa on yhä riippuvaisempi energian tuonnista. Vuonna 2030 EU:n 28 jäsenvaltiota tuovat 84 % tarvitsemastaan maakaasusta, 59 % hiilestä ja 94 % öljystä (EREC, European Renewable Energy Council, Euroopan uusiutuvan energian neuvosto). Vuonna 2009 liikennealan osuus energiankulutuksesta oli suurin, 33 %, ja asumisen osuus oli 26,5 %, teollisuuden 24,2 % ja palveluiden 14 %. Vähiten energiaa kului maataloudessa, jonka osuus oli 2,3 %.

2.1.5

EU:n tavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti:

2.2.1

Fossiilisten energialähteiden käyttöön perustuvassa energiajärjestelmässä on ilmennyt viime vuosina useita puutteita, jotka herättävät epävarmuutta järjestelmän tulevasta kestävyydestä ja toimitusvarmuudesta ja joiden takia on pyrittävä löytämään varmoja energialähteitä valvotun energiantuontijärjestelmän puitteissa.

Koska energiankysyntä kasvaa jatkuvasti (IEA, Kansainvälinen energiajärjestö), fossiilisiin luonnonvaroihin pohjautuvan tuotannon väistämätön ehtyminen tulevaisuudessa vaarantaa mahdollisuudet vastata kasvavaan energiantarpeeseen. Ehtyminen johtuu fossiilisen luonnonvarojen uusiutumattomuudesta; niitä muodostuu vain äärimmäisen pitkän ajan kuluessa, mikä ei sovi yhteen nyky-yhteiskunnan energiatarpeiden kanssa.

2.2.2

Pääasialliset uusiutuvan energian lajit ovat

Mahdollisten vaihtoehtojen kirjo voi olla laajempikin etenkin tieteellisen tutkimuksen tulokset huomioon ottaen.

2.2.3

Bioenergia voidaan määritellä biomassasta saatavaksi energiaksi, joka voidaan jaotella fyysisen olomuotonsa mukaan seuraaviin ryhmiin:

2.2.4

Biomassat ovat jo tehokkaassa käytössä oleva uusiutuvan energian lähde. Biomassoihin kuuluvat kaikki orgaaniset aineet, joihin on sitoutunut suoraan tai välillisesti auringon energiaa lehtivihreän avulla tapahtuvassa yhteyttämisessä. Biomassaa saadaan energiakasveista tai metsätaloustuotteista peräisin olevista orgaanisista jätteistä ja maataloustuotteiden muuntamisesta teknisin keinoin.

2.2.5

Maailmanlaajuisesti noin 50 % potentiaalisesti saatavilla olevasta jätteestä on peräisin metsätaloudesta ja toiset 50 % maataloudesta, missä erityisen suuri merkitys on karjataloudesta saatavaa biomassaa käyttävillä laitoksilla (IEA).

—

Kioton pöytäkirja, joka tuli voimaan 21. maaliskuuta 1994

—

Altener-ohjelma uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä (neuvoston päätös 93/500/ETY)

—

vihreä kirja uusiutuvista energialähteistä (1996)

—

valkoinen kirja, jossa asetettiin tavoitteeksi nostaa uusiutuvista energialähteistä tuotettavan energian osuus 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä

—

direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä

—

direktiivi 2003/30/EY biopolttoaineiden käytön edistämisestä

—

direktiivi 2003/96/EY energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta

—

COM(2005) 628 final – Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma

—

COM(2006) 34 final – EU:n biopolttoainestrategia

—

vihreä kirja "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi" (2006)

—

ilmasto- ja energiapaketti (20-20-20), Eurooppa-neuvosto, 9. maaliskuuta 2007

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

—

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen, COM(2006) 848 final

—

Komission tiedonanto – Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon tukeminen SEC(2005) 1571 – COM(2005) 627 final.

3.1.1

Bioenergian sosioekonomiset vaikutukset määräytyvät suurelta osin kustannusten (kannustimet, rakenteellisista puutteista johtuvat kustannukset) ja hyödyn (liitännäisalat, bkt-vaikutukset, hiilidioksidipäästöjen väheneminen, työllisyysvaikutukset, polttoaineriskin – fuel risk – pieneneminen, jätteenkäsittelykustannusten poistuminen, lannoitteiden ja muiden johdannaistuotteiden valmistus) perusteella (Althesys). Lisäksi kun öljyn hinta nousee yli 70 dollariin barrelilta, bioenergian tuotannosta tulee kannattavaa.

3.1.2

Nykyinen järjestelmä biomassan tuottamiseksi energiatarkoituksiin vaikuttaa alueisiin, talouteen, hintoihin ja koko yhteiskuntaan. ETSK katsoo, että näitä vaikutuksia on arvioitava tehottomuuden ja vinoumien poistamiseksi.

3.1.3

ETSK katsoo, että bioenergian kehittämisellä on seurausvaikutuksia ruokaturvaan syistä, jotka liittyvät tiiviisti hintoihin ja alueellisiin tekijöihin. Ensimmäinen suora hintavaikutus johtuu biopolttoaineiden kysynnästä, sillä energiamarkkinat ovat arvoltaan suuremmat kuin maatalousmarkkinat. Energianhinnat määräävät energiakasvien hinnan maatalousmarkkinoilla, koska maataloustuotteista saatavan energian kysynnän kasvu määrää sokerin, maissin ja rapsin vähimmäishinnan ja enimmäishinnan, jonka ylittyessä maatalouskasvien käyttö ei ole enää kannattavaa verrattuna muihin energialähteisiin, kuten tuuleen, aurinkosähköön ja geotermiseen energiaan. Ei pidä myöskään unohtaa sitä yleistä ongelmaa, että energianhintojen kohoaminen nostaa maatalouden tuotantokustannuksia.

3.1.4

Bioenergia näyttäytyy yhtenä mahdollisena ratkaisuna, joka voisi kohentaa taloudellisesti heikossa tilanteessa ja maatalouden osalta tehottomassa käytössä olevien alueiden asemaa erityisesti niin, että syntyy uusia, eri tuotanto-, korjuu-, kuljetus- ja jalostusvaiheisiin liittyviä tuotannonaloja. Myös talous- ja työllisyysnäkymät ovat myönteisiä: komission tiedonannossa "Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma", COM(2005) 628 final, arvioitiin suoran työllisyysvaikutuksen vuonna 2010 olevan 300 000 uutta työpaikkaa, jotka sijoittuisivat etenkin maaseudulle.

3.1.5

Metsäalueiden käyttö energiatarkoituksiin voi herättää jälleen henkiin paikalliset maa- ja metsätalousyhteisöt, kun maa-alueiden ja metsien valvontaan kiinnitetään enemmän huomiota. Näin voitaisiin myös lujittaa metsäekosysteemien kykyä täyttää pääasialliset tehtävänsä, joita ovat puubiomassan tuottaminen sekä luonnonpääoman ja maaperän hedelmällisyyden suojelu.

3.2.1

ETSK pitää valitettavana, että – kuten aiemmin tapahtui öljyn suhteen – eräät rikkaat maat, joilla ei ole riittävästi viljelymaata väestönsä ravinnonsaannin takaamiseksi, ja eräät monikansalliset yhtiöt tai jopa valtiolliset sijoitusrahastot tekevät mittavia investointeja kolmansiin maihin voidakseen hyödyntää niiden maa-aloja. Näin ollaan tilanteessa, jossa maasta käydään kilpaa, mikä voi hajottaa paikallisia maaseutuyhteisöjä ja heikentää paikallisen väestön maatalous- ja metsävarantoja. Tällainen tilanne on ETSK:n mielestä kaukana taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta esimerkillisestä kestävästä kehityksestä.

3.2.2

Maankäytön ristiriitaan liittyvät ongelmat ovat erityisen hankalia kehitysmaissa tai maissa, joilla on valtavia harvaan asuttuja alueita (Brasilia tai Yhdysvaltojen Iowa). Maankäytön ristiriitaa – vaikka se onkin helppo käsittää – voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä: 25 bioetanoligallonan tuottamiseksi tarvitaan sellainen määrä maissia, jolla ruokkisi yhden ihmisen vuoden ajan (World Watch Institute).

3.2.3

Maaperän käytön ristiriita on yksi Euroopan unioniin suuntautuvaan biopolttoaineiden tuontiin ja kehitysmaiden ravinnonsaantiin liittyvä ongelma. Tämä koskee erityisesti Afrikan ja Kaakkois-Aasian maita, sillä maanomistukseen liittyy jännitteitä maarekisterien ja tapaoikeuden puuttumisen vuoksi.

3.2.4

ETSK kannattaa EU:n biopolttoainestrategiaa, COM(2006) 34 final, varsinkin siltä osin kuin siinä todetaan, että on perustavan tärkeää laatia biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoa varten asianmukaiset, vähimmäistason osoittavat ympäristönormit ja vähentää näin epävarmuutta ravinnontuotannosta poistettavien maa-alojen käytön mahdollisista kielteisistä vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen ja maaperään.

3.3.1

Alati kehittyvässä maailmassa vesivarojen kontrolloimaton käyttö lisääntyy jatkuvasti. Syynä on maailman väestön kasvu ja jakautuminen, ravintotottumusten muuttuminen sekä biopolttoaineiden painoarvo. Meneillään olevat biopolttoaineiden kehittämistoimet syventävät varmasti vesikriisiä, ja veden saatavuudesta saattaa muodostua esim. maissin ja sokeriruo'on kaltaisten raaka-aineiden tuotannon kehitystä rajoittava tekijä.

3.3.2

ETSK katsoo, että biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyssä tulisi suosia kasveja, joita ei kastella ja jotka voivat menestyä myös sisämaassa ja epäsuotuisilla alueilla, sillä yhden biodiesellitran tuottamiseksi tarvittavien kasvien kastelussa ja kemiallisessa jalostusprosessissa kuluu 4 000 litraa vettä.

3.4.1

Maaperän ja erityisesti maatalousmaan epäasiallinen käyttö voi aiheuttaa sekä ravinnon että bioenergian tuotannon osalta esimerkiksi seuraavanlaisia riskejä:

3.4.2

Sitä vastoin ETSK katsoo, että maaperän järkevä käyttö, joka noudattaa tiukasti Euroopan unionissa sovellettavia hyviä maatalouskäytäntöjä ja perustuu erilaisten bioenergiamuotojen tuotannossa käytettäviin kasveihin, voi päinvastoin lisätä biologista monimuotoisuutta ja monipuolistaa maisemaa. ETSK:n mielestä Euroopassa ei voida kääntyä takaisin tältä tieltä.

3.4.3

Tähän liittyen tulee ottaa tavoitteeksi toisen sukupolven biopolttoaineet, vaikka viljelijät joutuvat niitä tuotettaessa pelkän raaka-ainetuottajan rooliin ilman minkäänlaisia tulotakeita, sillä näitä polttoaineita voidaan tuottaa teollisessa mittakaavassa ja erittäin tehokkaasti. ETSK katsoo, että viljelijöiden roolin ja energiakasvien tuotannon ja markkinoille saattamisen suhdetta tulee tasapainottaa, jotta edistettäisiin tuottajajärjestöjen asemaa koko ketjussa. Näin järjestöt voivat edistää ratkaisevasti tasapainoisten sopimusten neuvottelemista ketjun loppuvaiheen toimijoiden kanssa.

3.5.1

Laajamittainen maankäyttöön perustuvien energiakasvien viljely edellyttää metsä- ja maatalousmaan kestävää hoitoa. Energiakäyttöön tarkoitetun biomassan tuottaminen on ympäristön kannalta myönteistä vain, jos se toteutetaan asianmukaisesti. Esimerkiksi maaseutualueiden hylkääminen on lisännyt epävakautta luovia luonnonilmiöitä. Maa-alueilla, joita ei suojella positiivisilla ihmisen toimilla, on tavallista suurempi maanvyörymä-, aavikoitumis- ja palovaara.

3.5.2

ETSK katsoo, että alueilla tapahtuvan bioenergiantuotannon integroiduksi kehittämiseksi tulee luoda hajautettu tuotantomalli ja lyhyt energiantuotantoketju, joka perustuu pieniin laitoksiin, joissa jalostetaan paikallisesti tuotettua biomassaa. Tästä olisi etua ympäristövaikutuksia ajatellen, ja viljelijät voisivat oikeasti olla suoraan mukana tuotantoketjussa (itsenäisesti tai yhteenliittyminä).

3.5.3

ETSK kannattaa Euroopan ympäristökeskuksen esittämiä eri bioenergiakasvien viljelyn hyviä käytäntöjä, joihin kuuluvat esimerkiksi

3.5.4

ETSK katsoo, että oikeanlainen energiakasvien viljely voi edistää ihmisen jatkuvaa läsnäoloa viljelypaikoilla ja taata resurssien – etenkin metsävarantojen – valvonnan ja hyödyntämisen.

3.5.5

Lisäksi maatalouden alalla bioenergiatuotanto voitaneen integroida osittain ja valvotusti elintarvikkeiden tuotantoon, mikä osaltaan monipuolistaa markkinointikanavia, helpottaa siirtymistä yhä kilpailukykyisempään maatalouteen ja tarjoaa ristiriidattomia ratkaisuja maataloustuotannon kohdentamiseen uusissa jäsenvaltioissa.

3.6.1

Bioenergian ympäristövaikutusten selvittämisessä käytetään hyvin monenlaisia menetelmiä. ETSK mainitsee niistä tässä kaksi:

3.6.2

Ympäristövaikutuksia arvioitaessa voidaan yksilöidä ja määrittää elinkaariarvioinnin (life cycle assessment, LCA) avulla bioenergian tuotannon ja kulutuksen eri vaiheissa käytännössä ja potentiaalisesti aiheutuva energia- ja ympäristökuormitus. Näin voidaan vertailla eri bioenergiamuotojen ja samoihin tarkoituksiin käytettävien fossiilisten energiamuotojen ympäristöprofiileja.

3.6.3

ETSK pitää Global Energy Partnership -kumppanuuteen osallistuvien maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan, ilmaisemaa kantaa edellä esitettyjen periaatteiden mukaisena. Kyseiset maat ovat allekirjoittaneet kansainvälisen sopimuksen biopolttoaineiden käytön valvonnasta ja vaikutuksista ympäristöön ja ravinnonsaannin tasapainoon. Jokainen maa voi mitata bioenergian ekologista kestävyyttä vapaaehtoispohjalta 24 kriteerin ja indikaattorin avulla.

3.6.4

ETSK katsoo, että käytettäessä joutomaita bioenergian raaka-aineiden tuotantoon tulee paitsi määrittää ympäristöä koskevat, taloudelliset ja sosiaaliset rajoitukset myös tarkistaa ILUC-muuttujan (indirect land use change, epäsuora maankäytön muutos) avulla, voiko energiakasvien viljely tähän tarkoitukseen kaavaillulla maa-alalla lisätä hiilidioksidipitoisuuksia.

3.6.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että liikennejärjestelmälle biopolttoaineista aiheutuvia riskejä tulee valvoa (direktiivi 28/2009/EY), ravintokasveista tuotettavien biopolttoaineiden ja bionesteiden osuutta tulee rajoittaa eri tekniikoiden edistyneisyyden mukaan ja bioenergian tuottamista sellaisista lähteistä (esim. yhdyskuntajätteiden poltto), jotka eivät lisää maa-alojen tarvetta, tulee edistää.

3.6.6

ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulee ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käytöstä huolimatta investoida uusien puhtaiden energialähteiden tutkimukseen (5).

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/21

1.1

Sähkön, kaasun, öljyn ja muiden polttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti ja tilanne on kiristynyt selvästi sosioekonomisen kriisin koetellessa entistä suurempaa väestöryhmää. Lausunnossa ei ole tarkoitus määritellä hinnannousun syitä vaan esittää ennakoivia ehdotuksia unionin koordinoidun toiminnan edistämiseksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, jotta ehkäistään ja torjutaan energiaköyhyyttä, edistetään energia-alan solidaarisuutta ja suojellaan paremmin haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia (sekä unionin kansalaisia että muita kansalaisia).

1.2

Tähän merkittävään poliittiseen haasteeseen vastaamiseksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kehottaa unionia sitoutumaan energia-alan turvallisuuteen ja solidaarisuuteen ETSK:n kannattaman Euroopan energiayhteisön puitteissa.

1.3

Unionin sitoutuminen energia-alan turvallisuuteen ja solidaarisuuteen kannustaa kehittämään aidosti energiaköyhyyden torjumista ja solidaarisuutta edistävää unionin politiikkaa, joka perustuu energian yleiseen saatavuuteen, mitä ETSK pitää ihmisarvoisen elämän kannalta keskeisenä yhteisenä etuna. Sitoumuksen tarkoituksena on lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

1.4

ETSK kehottaa ottamaan käyttöön energiaköyhyyttä koskevat unionin indikaattorit ja yhdenmukaistamaan tilastot, jotta unionissa olisi mahdollista paremmin rajata, ehkäistä ja käsitellä ongelmaa ja kehittää unionin solidaarisuutta tällä alalla.

1.5

ETSK suosittelee, että perustetaan Euroopan köyhyyden seurantakeskus, jonka toiminnassa kiinnitettäisiin pääasiassa huomiota energiaköyhyyteen, jossa olisi mukana kaikki sidosryhmät ja joka osallistuisi energiaköyhyyttä koskevien unionin indikaattoreiden määrittelyyn (yhdessä Eurostatin kanssa), tilannearvion tekemiseen, parhaiden käytäntöjen määrittelyyn sekä suositusten antamiseen ongelman ehkäisemisen ja käsittelyn parantamiseksi ja unionin solidaarisuuden juurruttamiseksi tällä alalla.

1.6

ETSK suosittaa, että kansalaisten energiafoorumiin (ns. Lontoon foorumiin) otetaan mukaan ETSK:n edustajia ja että se toimii tiiviisti yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja jäsenvaltioiden vastaavien instituutioiden kanssa.

1.7

ETSK kannattaa ajatusta sellaisista energiamarkkinoista, jotka keskittyvät enemmän kuluttajiin ja laajemmin tarkasteltuna (sekä unionin että muiden maiden) kansalaisiin, erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin. ETSK tukee kaikkia järjestelyjä, joiden avulla kansalaiset voivat tehdä omia energiavalintoja. ETSK suosittelee, että Euroopan komissio sisällyttää Eurooppa-neuvoston pyytämään (vuoden 2013 loppuun mennessä annettavaan) kertomukseen analyysin energiaköyhyydestä unionissa tarkastellen myös haavoittuvuuteen liittyviä tekijöitä sekä ehdottaa unionin strategiaa ja etenemissuunnitelmaa energiaköyhyyden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Tärkeintä on estää kaikenlainen kustannusten nousu, joka voitaisiin välttää ottamalla käyttöön yhdenmukainen, tehokas unionin energiapolitiikka (ks. asiakokonaisuuteen TEN/508 kuuluva lausunto "Sähköntoimitusjärjestelmien taloudelliset vaikutukset vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden lisääntyvän käytön johdosta" – CESE 2599/2012) (1).

1.8

ETSK suosittelee, että ennen EU:n ja jäsenvaltioiden tärkeimpien energiapoliittisten toimenpiteiden hyväksymistä niiden taloudellisista vaikutuksista laaditaan analyysi sen selvittämiseksi, miten vaikutukset tuntuvat eri kuluttajaryhmissä (esimerkiksi tulojen, kotitalouden kokoonpanon tai lämmitystavan mukaan). Tavoitteena olisi saada selville ne kuluttajaryhmät, joiden energialasku kasvaa suhteettomasti väestön keskuudessa mitattuun keskimääräiseen muutokseen nähden, ja ehdottaa tarvittaessa tasoitustoimenpiteitä (sääntelyn muuttaminen, asuntojen energiatehokkuuden parantaminen jne.) heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien hyväksi.

1.9

ETSK kehottaa Euroopan komissiota pohtimaan Euroopan energia-alan solidaarisuusrahaston perustamista monialaiseksi välineeksi kaikille alalla toteutettaville unionin toimille, jotta unionin solidaarisuutta voitaisiin kehittää asiassa tehokkaalla tavalla.

1.10

ETSK haluaa edistää kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa järjestettävää vuotuista tapaamista, jossa keskusteltaisiin energiaköyhyydestä ja solidaarisuudesta unionissa sekä paikallisista, kansallisista ja unionin aloitteista ja esitettäisiin käytännön suosituksia unioni-, valtio- ja paikallistason päätöksentekijöille sekä instituutioita, järjestöjä ja teollisuudenaloja edustaville päätöksentekijöille yhteistyössä Euroopan köyhyyden seurantakeskuksen kanssa.

1.11

Koska energiaköyhyyden torjuminen ja energia-alan solidaarisuuden kehittäminen on unionin yleistä etua edistävää toimintaa, ETSK toivoo, että Euroopan komissio ehdottaa parlamentille ja neuvostolle, että aihepiirille omistetaan oma eurooppalainen teemavuosi (energia-alan solidaarisuuden teemavuosi). Tarkoituksena on tiedottaa yleisölle tästä unionin kannalta merkittävästä ongelmasta ja kiinnittää päättäjien huomio siihen.

1.12

ETSK suosittaakin, että Euroopan komissio järjestää kansallisella ja paikallisella tasolla unionin tiedotuskampanjan energiaköyhyyden torjunnasta ja energia-alan solidaarisuuden kehittämisestä. Tavoitteena on edistää muun muassa energiatehokkuutta koskevaa valistusta, kansalaisten toimintaa omia energiavalintoja tekevinä vastuullisina kuluttajina, teollisuuden toimijoiden osallistamista ja asettamista vastuuseen.

2.1

Energia on esimerkki yhteisestä edusta, joka on keskeisessä asemassa, koska se on välttämätön osa päivittäistä toimintaa ja mahdollistaa ihmisarvoisen elämän. Sen puuttumisesta seuraa vakavia ongelmia. Energiaköyhyys tappaa sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Ongelmasta kärsii unionissa yli 50 miljoonaa ihmistä (eurooppalainen hanke European Fuel Poverty and Energy Efficiency, 2009). Tästä kestämättömästä tilanteesta on tehtävä loppu. ETSK kehottaa toteuttamaan kiireellisiä toimia unionissa ja sitoutumaan energia-alan turvallisuuteen ja solidaarisuuteen, jotta edistetään todellista unionin politiikkaa energiaköyhyyden torjumiseksi ja energia-alan solidaarisuuden kehittämiseksi. Tavoitteena on

2.2

Tämän sitoumuksen avulla on mahdollista toteuttaa unionissa yhteisiä ja koordinoituja toimia, jotta vähennetään energiakuilua. Perustana on energiansaantia koskevan yleisen oikeuden tunnustaminen (jotta kaikki voisivat elää ihmisarvoista elämää), minkä ETSK haluaisi sisällyttää Lissabonin sopimukseen. ETSK:n tavoitteena on näin ollen, että kaikkien unionin politiikkojen ja erityisesti energiapolitiikan tavoitteisiin olisi mahdollista sisällyttää energiaköyhyyden torjunta ja solidaarisuuden edistäminen. ETSK muistuttaa, että energiaa on keskeisenä yhteisenä etuna hallinnoitava sellaisena siitä seuraavine julkisen palvelun velvoitteineen. Yrityksien energiantuotanto on sitä paitsi määritelty yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, jonka merkitys unionin sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta on vahvistettu Lissabonin sopimuksessa (SEUT-sopimuksen 14 artikla / pöytäkirja N:o 26). Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä (34 artikla), velvoitetaan varmistamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja (38 artikla) ja taataan perusoikeus käyttää yleistä etua koskevia palveluja (36 artikla).

2.3

Unionissa elvytetään näin solidaarisuusperiaatetta, joka on yksi sen peruspilareista, ja vahvistetaan unionin yhdentymishankkeen merkitystä siihen entistä innottomammin ja skeptisemmin suhtautuvien kansalaisten keskuudessa. ETSK muistuttaa lisäksi, että 81 prosenttia haastatelluista unionin kansalaisista kannattaa energiaköyhyyden torjuntaa (Euroopan parlamentin eurobarometritutkimus, 2011).

2.4

ETSK on tyytyväinen, että 22. toukokuuta 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kiinnitettiin huomiota energiakustannuksia ja -hintoja koskeviin kysymyksiin, jotka vaikuttavat erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin. Näistä kysymyksistä on aiheutunut merkittäviä poliittisia vaikutuksia esimerkiksi Bulgariassa, jossa hallitus erosi 20. helmikuuta 2013 kansalaisten mielenosoituksien seurauksena; heidän tyytymättömyytensä kärjistyi sähkön hintojen äkillisen ja poikkeuksellisen nousun vuoksi (yli 20 prosenttia joulukuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana) markkinoiden avaamista koskevien kansallisten toimien seurauksena keskipalkan ollessa alle 400 euroa (kansallisen tilastolaitoksen mukaan 17,3 prosenttia kansalaisten tuloista menee sähkölaskuihin).

2.5

ETSK muistuttaa, että energiahinnat nousevat jatkuvasti: sähkön hinta nousi vuosina 2011–2012 EU:ssa 6,6 prosenttia, erityisesti Kyproksessa (+ 21 prosenttia), Kreikassa (+ 15 prosenttia), Italiassa (+ 11 prosenttia), Irlannissa ja Portugalissa (+ 10 prosenttia), Bulgariassa, Espanjassa ja Puolassa (+ 9 prosenttia). Kotitalouksien kaasuhinnat nousivat EU:ssa 10,3 prosenttia, erityisesti Latviassa (+ 21 prosenttia), Virossa (+ 19 prosenttia) ja Bulgariassa (+ 18 prosenttia) (Eurostat, toukokuu 2013).

3.1

Euroopassa energiansaantiin liittyvät ongelmat on suurelta osin ratkaistu, mutta maailmanlaajuisesti 1,2 miljardia ihmistä on edelleen vailla sähköä ja 2,8 miljardia ihmistä lämmittää asumuksensa tai laittaa ruokaa edelleen puulla tai muulla biomassalla (Maailmanpankki / Kansainvälinen energiajärjestö IEA, toukokuu 2013). Nykyaikaisten energiapalvelujen saamiseen liittyvä ongelma on niin laaja, että YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi kestävän energian vuodeksi. Lisäksi se on äskettäin ehdottanut, että kestäväpohjainen ja varma energiahuolto olisi yksi kahdestatoista maailmanlaajuisesta kestävän kehityksen tavoitteesta, joiden kohteena ovat ensimmäistä kertaa sekä kehitys- että kehittyneet maat.

3.2

Unionissa energiaköyhyys ilmenee siten, että entistä useammalla (eurooppalaisen hankkeen European Fuel Poverty and Energy Efficiency (2009) mukaan yli 50 miljoonalla) on ongelmia energialaskujensa maksamisessa tai heidän energiansaantinsa on rajoitettua johtuen alhaisista tuloista, asuntojen epäasianmukaisesta lämpöeristyksestä, heikkotehoisista laitteista (lämmitys, ruoanlaitto, veden lämmitys) tai korkeista energiahinnoista. Liikkuvuus vaikuttaa myös usein sellaisten perheiden menoihin, jotka asuvat kaukana kaupunkien keskustoista ja joiden kohdalla työllistyminen edellyttää liikkumista. Tämä koskee erityisesti muun muassa ikääntyneitä henkilöitä, yksinhuoltajaperheitä, työttömiä ja sosiaalitukea saavia. Seuraukset ovat moninaisia: liikkuvuuden esteet vaikuttavat työllistymiseen ja lämmityksen puute puolestaan hygieniaan ja terveyteen (heat or eat -dilemma, hengitystiesairaudet jne.) aiheuttaen usein lisääntynyttä kuolleisuutta, ylivelkaantumista ja sosiaalista ja maantieteellistä syrjäytymistä.

3.3

Energiaköyhyys on vakautta horjuttava tekijä, joka aiheuttaa yhdessä muiden ongelmien kanssa yleisesti köyhyydessä eläville ihmisille noidankehän. Köyhyyden riski kasvaa koko ajan (Eurostat, joulukuu 2012): sosiaalinen syrjäytyminen uhkasi 119,6:ta miljoonaa henkilöä 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2011 köyhyysriskin tai vakavan aineellisen puutteen takia tai siksi, että he elivät vajaatyöllisissä kotitalouksissa. ETSK muistuttaa, että Eurooppa 2020-strategian tarkoituksena on vähentää köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien määrää vähintään 20 miljoonan verran.

3.4

Energiaköyhyyden torjunta ja solidaarisuuden kehittäminen on nyt entistä tärkeämpää ottaa unionin monialaiseksi poliittiseksi painopisteeksi, joka kattaa kaikki unionin politiikat aina sosiaalipolitiikasta ja kansanterveydestä ympäristöön, talouteen ja yleiseen politiikkaan.

4.1

Energiaköyhyys ja -epävarmuus: Epävarmuudella tarkoitetaan hyvin vaikeaa väliaikaista tilannetta. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan sosiaalisia olosuhteita, joihin vaikuttavat ulkoiset tekijät (energian hinta, asunnon energiatehokkuus jne.) ja sisäiset tekijät (vanheneminen, tulot jne.). ETSK sisällyttää molemmat näkökulmat energiaköyhyyden käsitteeseen.

4.2

Määritelmä on käytössä ainoastaan Ranskassa, Slovakiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa.

4.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa määritellään energiaköyhyys (fuel poverty) objektiivisesti tilanteeksi, jossa kotitalouden on käytettävä yli 10 prosenttia tuloistaan asunnon tyydyttävän lämpötilan saavuttamiseen (21 astetta olohuoneessa ja 18 astetta muissa huoneissa Maailman terveysjärjestön mukaan). Huomioon on otettu kolme tekijää: kotitalouden tulot, energian hinta ja energiankulutus. Tässä määritelmässä ei oteta huomioon kotitalouksien muita energiantarpeita, ja hallitus tarkistaa sitä parhaillaan.

4.4

Ranskassa Grenelle II -laissa on määritelty energiaepävarmuus tilanteeksi, jossa henkilön on erityisen vaikea taata riittävä energiansaanti asunnossa perustarpeidensa tyydyttämiseksi käytössään olevien varojen riittämättömyyden tai asumisolojen epäasianmukaisuuden takia (11 artiklan 4 kohta).

4.5

Määritelmän puuttumisesta huolimatta eräissä valtioissa sovelletaan erityisjärjestelyjä. Belgiassa on otettu käyttöön "suojatun asiakkaan" asema, jonka nojalla sosiaalitukia saaviin henkilöihin sovelletaan sosiaaliperusteisia erityishintoja ja maksuttomia järjestelyjä (prepaid-mittarit, toimitustakuu). Italiassa ja Espanjassa on otettu käyttöön bonus elettrico- ja bono social -järjestelyt. Saksassa paikalliset tai alueelliset energiayhtiöt soveltavat osavaltioiden aloitteesta käyttöön otettuja paikallisia sosiaaliperusteisia erityishintoja. Ruotsissa yleinen sosiaaliturvajärjestelmä vastaa maksamattomista laskuista. Yli puolessa jäsenvaltioista on toteutettu suojatoimia energiantoimituksien katkaisua vastaan sääntelyn tai energiayhtiöiden käytännesääntöjen pohjalta (Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän raportti 2009).

4.6

Euroopan unionissa ei ole esitetty energiaköyhyyttä koskevaa määritelmää tai indikaattoria eikä otettu käyttöön erityistä unionin politiikkaa tämän hajanaisesti käsitellyn ongelman ratkaisemiseksi.

4.7

Euroopan komissio käsittelee Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän erityisvälineen eli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin välityksellä energiaköyhyyttä, "josta kärsivät taloudet ovat vaarassa jäädä paitsi ilman lämmitystä tai viilennystä myös ilman kuumaa vettä, valaistusta ja muita kotitalouksien perusedellytyksiä".

4.8

Energian sisämarkkinoihin liittyvissä direktiiveissä (heinäkuu 2009) tunnustetaan energiaköyhyys esittämättä unionin laajuisia määritelmiä tai velvoitteita, ja niissä kehotetaan jäsenvaltioita suojelemaan "heikossa asemassa olevia asiakkaita" "asianmukaisilla toimenpiteillä" ja määrittämään "heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen ja muun muassa kieltoon kytkeä tällaiset asiakkaat pois verkosta kriittisinä aikoina". Komissio ilmoittaa tiedonannossaan "Energian sisämarkkinat toimiviksi" (15. marraskuuta 2012) tukevansa "jäsenvaltioita antamalla ohjeita ja helpottamalla parhaiden käytänteiden vaihtamista määriteltäessä, mitä tarkoitetaan muita heikommalla asemalla ja mitkä syyt aiheuttavat kuluttajien taloudellista haavoittuvuutta".

4.9

Euroopan parlamentti määrittelee haavoittuvassa asemassa olevan kuluttajan ehdottamalla perinteisen käsitteen ylittämistä (endogeeninen haavoittuvuus) "haavoittuvassa tilanteessa olevien kuluttajien" sisällyttämiseksi käsitteeseen, sillä he "ovat joutuneet väliaikaisesti haavoittuvaan tilanteeseen, koska heidän tilanteensa ja ominaisuuksiensa sekä ulkopuolisen ympäristönsä välillä on kuilu" ja "kaikki kuluttajat voivat elämänsä aikana joutua haavoittuvaan asemaan ulkoisten tekijöiden ja markkinoiden vaikutuksen vuoksi – –, joten he tarvitsevat erityistä suojelua" (22. toukokuuta 2012 annettu päätöslauselma). Parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään "haavoittuvuuden torjuntaa koskevan laajan ja johdonmukaisen poliittisen ja oikeudellisen strategian – – ja ottamaan huomioon kunkin tilanteen erilaisuuden ja monimutkaisuuden" (22. toukokuuta 2012 annettu päätöslauselma) ja kehottaa myös toteuttamaan erityistoimia energiaköyhyyden torjumiseksi (14. maaliskuuta 2013 annettu päätöslauselma energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050). Kesäkuun 11. päivä 2013 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan kuluttajapolitiikan uusista tavoitteista Euroopan parlamentti kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan "riittävät suojatoimet haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi". Kesäkuun 11. päivänä 2013 antamassaan päätöslauselmassa sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa Euroopan parlamentti suosittelee, että jäsenvaltiot "ottavat käyttöön yhteisiin parametreihin perustuvan energiaköyhyyden määritelmän, joka mukautetaan kullekin jäsenvaltiolle, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti kansalliset olosuhteet".

4.10

ETSK katsoo, että on välttämätöntä ottaa käyttöön unionin yhteisiä, energiaköyhyyttä koskevia indeksejä ja indikaattoreita, joihin sisältyy haavoittuvuutta koskeva ulottuvuus, jotta voidaan paremmin määrittää ja analysoida syitä, edetä pelkkää oireiden havaitsemista pitemmälle ja laatia unionin strategiaa ongelman korjaamisen edistämiseksi. ETSK ehdottaa, että sen määritelmää (TEN/420), jonka mukaan energiaköyhyys tarkoittaa "vaikeutta tai kyvyttömyyttä ylläpitää asunnossa asianmukaista lämpötilaa – – sekä vaikeutta saada kohtuuhintaan muita olennaisia energian käyttöön liittyviä palveluja" käytettäisiin perustana, jota sen kannattama Euroopan köyhyyden seurantakeskus voisi syventää (ottaen huomioon kaikkien oikeus saada energian tapaisia tärkeitä julkisia hyödykkeitä). Seurantakeskus voisi määrittää unionin yhteiset indeksit ja indikaattorit, joita jäsenvaltiot voisivat käyttää parametreina energiaköyhyyden määrittämiseksi kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen. Olemassa olevien tilastojen yhteensovittamisen edistämiseksi Eurostatin ja kansallisten tilastolaitosten olisi otettava käyttöön yhdenmukaiset menetelmät ongelman ilmaisemiseksi määrällisesti jäsenvaltioiden ja unionin tasolla.

5.1

ETSK esittää ensisijaisesti energiaköyhyyteen keskittyvän Euroopan köyhyyden seurantakeskuksen perustamista. Siinä olisivat mukana seuraavat sidosryhmät: kansalliset seurantakeskukset, oikeusasiamiehet, lainsäätäjät, energiantoimittajat, eri alojen järjestöt (kuten terveydenhoito, rakennusala, energia, kuluttajat, syrjäytymisen torjunta, paikallisviranomaiset), työmarkkinaosapuolet jne. Seurantakeskus laatisi yleiskatsauksen siitä, miten energiamarkkinoiden vapauttaminen vaikuttaa haavoittuvassa asemassa oleviin kansalaisiin, ehdottaisi energiaköyhyyttä koskevia indikaattoreita, antaisi suosituksia, esittäisi menetelmiä ja ehdottaisi unionin tasolla tarkasteltavia kysymyksiä paikallisesti ja kansallisesti määritettyjen parhaiden käytänteiden pohjalta. Seurantakeskuksen olisi tarkoitus toimia yhteistyössä Lontoon foorumin kanssa. ETSK kannattaa myös ajatusta siitä, että Lontoon foorumiin otettaisiin komitean jäseniä ja että se toimisi yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen tai vastaavien elinten kanssa energiaköyhyyden torjumiseksi.

6.1

Energiamarkkinoiden avaaminen ei alentanut energian hintoja kansalaisten kannalta. Heistä 60 prosenttia totesi energiantoimittajien hintojen nousseen ja 3–4 prosenttia laskeneen. Seitsemän prosenttia vaihtoi kaasuntoimittajaa ja kahdeksan prosenttia sähköntoimittajaa. Energia on ala, johon kuluttajat käyttävät eniten rahaa (5,7 prosenttia käytettävissä olevista varoista), pääasiassa sähköön (2,1 prosenttia) (toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu 2009). Prosenttiluvut ovat nousseet viime vuosina.

6.2

Päätökset, jotka tehtiin 22. toukokuuta 2013 järjestetyssä Eurooppa-neuvostossa, ovat oikeansuuntaisia: tarkoituksena on suunnata uudelleen unionin energiapolitiikkaa ja taata kuluttajille varma ja kestävä energiansaanti kohtuullisin ja kilpailukykyisin hinnoin ja kustannuksin, vahvistaa kuluttajien roolia ja oikeuksia sekä parantaa haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelua ja saattaa kolmas energiapaketti kiireellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komission on tarkoitus esittää vuoden 2013 loppuun mennessä analyysi energian hintojen ja kustannusten rakenteesta korostaen vaikutuksia kotitalouksiin. Tärkeintä on estää kaikenlainen kustannusten nousu, joka voitaisiin välttää ottamalla käyttöön yhdenmukainen, tehokas unionin energiapolitiikka (ks. asiakokonaisuuteen TEN/508 kuuluva lausunto "Sähköntoimitusjärjestelmien taloudelliset vaikutukset vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden lisääntyvän käytön johdosta" – CESE 2599/2012) (2).

6.3

ETSK suosittelee, että ennen EU:n ja jäsenvaltioiden tärkeimpien energiapoliittisten toimenpiteiden hyväksymistä niiden taloudellisista vaikutuksista laaditaan analyysi sen selvittämiseksi, miten vaikutukset tuntuvat eri kuluttajaryhmissä (esimerkiksi tulojen, kotitalouden kokoonpanon tai lämmitystavan mukaan). Tavoitteena olisi saada selville ne kuluttajaryhmät, joiden energialasku kasvaa suhteettomasti väestön keskuudessa mitattuun keskimääräiseen muutokseen nähden, ja ehdottaa tarvittaessa tasoitustoimenpiteitä (sääntelyn muuttaminen, asuntojen energiatehokkuuden parantaminen jne.) heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien hyväksi.

6.4

ETSK toistaa, että edellä mainitut direktiivit tulee saattaa kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja taata yleishyödylliset palvelut, julkisen palvelun velvoitteiden noudattaminen, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojeleminen sekä kohtuulliset, vertailukelpoiset ja avoimet kuluttajahinnat. ETSK toivoo, että Euroopan komissio sisällyttäisi vuoden 2013 lopussa esitettävään kertomukseen tilannekatsauksen ja analyysin energiaköyhyydestä unionissa, tekisi ehdotuksen unionin strategiasta energiaköyhyyden torjumiseksi ja energia-alan solidaarisuuden kehittämiseksi ja esittäisi strategian edellyttämät rahoitusvarat.

6.5

ETSK toivoo, että Euroopan komissio asettaisi nämä aiheet kaikkien unionin politiikkojen monialaiseksi painopisteeksi ja se ottaisi ne entistä paremmin huomioon tulevissa aloitteissa (esimerkiksi sisämarkkinoita koskevissa suuntaviivoissa, vuoden 2012 energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa ja kuluttajien oikeuksia koskevassa aloitteessa).

6.6

ETSK suosittelee sisällyttämään energia-alan solidaarisuutta ja energiaköyhyyden torjuntaa koskevan politiikan olennaiseksi osaksi EU:n energia-alan siirtymäpolitiikkaa, jonka tavoitteena on hiiletön yhteiskunta. ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat unionin säädöksiä, joilla voidaan osaltaan vähentää energiaköyhyyttä. ETSK toivoo, että perussopimukseen olisi mahdollista sisällyttää energian yleinen saatavuus (jota on tarkasteltava ja hallinnoitava keskeisenä yleisenä etuna) ja että unionin politiikkojen, erityisesti energiapolitiikan, tavoitteisiin olisi mahdollista sisällyttää energiaköyhyyden torjunta ja energia-alan solidaarisuuden kehittäminen. ETSK suosittelee, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toimiin sisällytetään energiaköyhyyden torjunta ja energia-alan solidaarisuuden kehittäminen, jotta ne otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissa.

6.7

ETSK katsoo, että on olennaisen tärkeää asettaa unionissa etusijalle kaikki sellaiset järjestelyt, joiden avulla haavoittuvassa asemassa olevasta kuluttajasta tulee omia energiavalintoja tekevä toimija, joka kuluttaa vähemmän ja paremmin (pysyvien energiapalvelujen tasolla) parantaakseen elämänlaatuaan ja suosien uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa sikäli kuin se on taloudellisesti ja teknisesti tarkoituksenmukaista. Tiedotuksen, koulutuksen ja valistuksen avulla voidaan lisätä kotitalouksien tietoisuutta ja asianmukaista kulutuskäyttäytymistä (valmiustilassa olevien laitteiden sammuttaminen, energiatehokkaiden laitteiden valitseminen, asianmukaisten uudistustoimien toteuttaminen jne.). ETSK toivoo, että unioni tukee erityisesti Euroopan energia-alan solidaarisuusrahaston käyttöönoton myötä kaikkia tämänsuuntaisia kansainvälisiä hankkeita, kannustaa kansalaisyhteiskuntaa jakamaan taitotietoa, edistää kansainvälistä verkostoitumista, tiedon tuottamista ja levittämistä sekä koulutusta ja erityisesti EU:n rahoittamista kansainvälisistä hankkeista saatujen hyvien käytänteiden levittämistä.

6.8

ETSK kehottaa asettamaan unionin tutkimusohjelmien yhteydessä etusijalle innovoivat välineet, joilla pyritään edistämään kaikkien ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kuluttajien kannalta optimaalista käyttöä. Jotta älymittarit olisivat kuluttajien kannalta tehokkaita ja hyödyllisiä, ETSK suosittaakin, että ne antaisivat esimerkiksi reaaliaikaista helposti ymmärrettävää ja avointa tietoa energiankulutuksesta ilman lisäkustannuksia. Näin ne tarjoaisivat tarkoituksenmukaisen ennalta ehkäisevän välineen, jolla kuluttajia voitaisiin auttaa lisäämään tietoisuuttaan omasta kulutustasostaan ja toteuttamaan toimia sen johdosta, jolloin heidän on mahdollista toimia omia energiavalintoja tekevinä vastuullisina kuluttajina.

6.9

ETSK kannattaa paikallisten energia-alan solidaarisuuden keskitettyjen asiointipisteiden perustamista, jotta edistetään yhteisvaikutuksia ja yhteensovittamista kaikkien osapuolien välillä, mukaan lukien energia-alan operaattorit, varmistetaan parempi koordinointi ja näin ollen ehkäistään ja ratkaistaan paremmin ongelmia, annetaan parempaa neuvontaa ja ohjausta ja tuetaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia. ETSK kehottaa kouluttamaan toimijoita asiointipisteissä (mutta myös hallinnossa, pankkipalveluissa, teollisuuden toimijoiden palveluissa jne.), jotta he saisivat lisää tietoa haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien ongelmista, voisivat paremmin hoitaa näitä kuluttajia koskevia asioita ja auttaa heitä määrittämään alkuvaiheessa tilanteet, joihin liittyy riskejä. Asiointipisteissä sovelletaan järjestöjen, paikallisviranomaisten, yrityksien jne. toimintaan kokonaisvaltaista, yhdennettyä, ennaltaehkäisevää ja korjaavaa lähestymistapaa. Sen avulla jokaisen kansalaisen on mahdollista toimia omia energiavalintoja tekevänä vastuullisena kuluttajana ja välttää riippuvuus tai sosiaalinen leimautuminen.

6.10

ETSK kehottaa vahvistamaan järjestelyjä ja edistämään niiden yleistymistä (erityisesti niitä, joissa energiantoimittajat ovat tiiviisti mukana). Esimerkkeinä voidaan mainita järjestelyt, joilla taataan haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien energiansaanti tiettyinä vuodenaikoina (häätöjen kieltäminen talviaikaan), se, että energiantoimittajat eivät katkaise energiansaantia maksuvaikeuksien takia, ja laskujen maksamatta jäämisen ennaltaehkäisy. ETSK suositteleekin, että vahvistetaan energia-alan ja muiden teollisuuden toimijoiden osallistumista energiaköyhyyttä torjuviin toimintastrategioihin (niin ongelmien ehkäisemiseen kuin niiden ratkaisemiseen) ja solidaarisuuden kehittämiseen siten, että mennään käytännesääntöjä pitemmälle.

6.11

ETSK kehottaa vahvistamaan energiantoimittajien käytäntöjen sääntelyä, jotta pienituloisia kuluttajia ei rangaista kaksinkertaisesti (poverty premium), jolloin he joutuisivat maksamaan korkeamman yksikköhinnan samasta palvelusta. Ennakkomaksujärjestelmiä voisi esimerkiksi valvoa, jotta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia käyttäjiä ei rangaistaisi.

6.12

ETSK kehottaa Euroopan komissiota nimeämään energia-alan solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden, jonka yhteydessä käynnistettäisiin unionin laajuinen tiedotuskampanja (myös kansallisesti ja paikallisesti) sekä nimettyjä hankkeita, joilla lisätään kaikkien osapuolien tietoisuutta energiaköyhyyden poistamisen, omia energiavalintojaan tekevien vastuullisten kuluttajien aseman edistämisen ja energia-alan solidaarisuuden vahvistamisen tärkeydestä.

7.1

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio harkitsee Euroopan energia-alan solidaarisuusrahaston käyttöön ottamista ETSK:n ehdottamien toimien tukemiseksi: kansalaisille tiedottaminen ja heille suunnattu koulutus, paikallisten hankkeiden verkottaminen unionin laajuisesti sekä EU:n rahoittamiin kansainvälisiin tai paikallisesti ja kansallisesti kehitettyihin hankkeisiin perustuvien hyvien käytäntöjen vaihtamisen, siirtämisen ja levittämisen tukeminen unionissa. Mainittakoon esimerkiksi jäsenvaltioiden tai paikallisten yhteisöjen käyttöön ottamat järjestelyt tuen myöntämiseksi laskujen maksamiseen (sosiaaliperusteiset erityishinnat, energiašekit jne.), häätöjen kieltäminen talviaikaan, keskitettyjen asiointipisteiden käyttöönotto, energiatehokkuusneuvojien kouluttaminen (esimerkiksi unionin Achieve-hanke), asuinalueiden uudistaminen, avustuksien tai teknisten tukien kehittäminen energiatehokkuutta edistäviä toimia varten (esimerkiksi unionin CEB-ELENA-hanke European Local Energy Assistance Facility) ja uusiutuvan energian mikrotuotannon edistämistä varten sekä haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien tarpeisiin mukautettujen talousjärjestelyjen toteuttaminen (esimerkiksi unionin FinSH-hanke – Financial and Support Instruments for Fuel Poverty in Social Housing).

8.1

ETSK muistuttaa, että unioni asetti vuonna 2007 itselleen kolme 20 prosentin tavoitetta vuodeksi 2020, mukaan lukien energiankulutuksen vähentäminen 20 prosentilla. Lokakuussa 2012 annetussa energiatehokkuusdirektiivissä määritetään pitkän aikavälin strategia (2050) investointien mobilisoimiseksi julkisten ja yksityisten rakennuksien sekä asuintalojen ja liikehuoneistojen uudistamista varten. Jäsenvaltioiden on tarkoitus esittää 30. huhtikuuta 2014 mennessä kansalliset toimintaohjelmansa strategian täytäntöön panemiseksi. ETSK muistuttaa, että energiatehokkuutta koskevien toimien toteuttaminen on tärkeää, jotta voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä, luoda työpaikkoja ja torjua tehokkaasti energiaköyhyyttä.

8.2

Energiaköyhyys johtuu erityisesti siitä, että haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille vuokrataan huonosti eristettyjä asuntoja usein ylihintaan. Hyvin eristetty asunto vähentää kulutusta ja siten myös kustannuksia (yhdistettynä asianmukaisiin energiankäyttötottumuksiin). Sekä vuokralla että omistusasunnossa asuvilla pienituloisilla kotitalouksilla ei ole varaa toteuttaa lämpöremonttia ja vaihtaa lämmityslaitteita johtuen säästövarojen puuttumisesta tai lainansaantiongelmista.

8.3

ETSK ehdottaa, että otetaan käyttöön mekanismi, jolla voidaan yhtäältä kannustaa voimakkaasti vuokra-asuntojen omistajia (esimerkiksi säätelemällä vuokrahintaa lämpöteknisten ominaisuuksien perusteella) toteuttamaan lämpöremontti ja antaa samanaikaisesti siihen liittyen tukea sekä toisaalta poistaa vaiheittain unionin vuokramarkkinoilta sellaiset asunnot, joiden lämpöeristys on epäasianmukainen eikä täytä lämpöeristystä koskevaa standardia. ETSK suosittelee, että jäsenvaltiot sisällyttävät energiatehokkuuden määritelmiin ja kriteereihin, jotka koskevat vuokra-asuntojen kuntoa, asianmukaisuutta tai soveltuvuutta.

8.4

ETSK toivoo, että Euroopan komissio tutkisi innovatiivisia rahoitusmenetelmiä ja -välineitä, jotta voitaisiin tukea jäsenvaltioiden energiatehokkuustoimia, jotka on suunnattu pienituloisille kotitalouksille ottaen huomioon niiden taloudelliset rajoitukset.

8.5

Haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien asuntojen lämpöeristyksen parantaminen on asetettava etusijalle kaikissa unionin toimissa ja ohjelmissa. Komission on varmistettava, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kotitalouksien asuntoihin tehtävät investoinnit asetetaan etusijalle energiatehokkuutta koskevissa kansallisissa suunnitelmissa.

8.6

ETSK suosittaa, että rakennerahastoissa otetaan ohjelmakaudella 2014–2020 entistä enemmän huomioon energiaköyhyyden torjunta ja energia-alan solidaarisuus ja että energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiamuotoja varten tarkoitetut määrärahat olisivat paremmin haasteiden tasalla.

8.7

ETSK suosittaa lisäksi tukemaan uusiutuvan energian tuotannon hajauttamista, koska siten on mahdollista taata erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten energiansaanti.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/27

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea panee merkille komission ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta. Tarkoituksena on korottaa kyseessä olevan ajanjakson ajaksi toimintalinjoille vahvistettuja osarahoitusosuuksia 10 prosenttiyksikköä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka kärsivät kriisistä ja saavat rahoitustukea Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (ERVM) tai maksutasemekanismin mukaisesta ohjelmasta. EU:n koheesiopolitiikankoheesiopolitiikan puitteissa näille maille ohjelmakaudeksi 2007–2013 myönnettävää kokonaisrahoitusta ei kuitenkaan lisätä, mutta sen teho säilyy yhteisrahoituksen ansiosta.

1.2

ETSK panee merkille komission ehdotuksen muuttaa asetusta (EY) N:o 1083/2006 niin, että Romanialle ja Slovakialle annetaan mahdollisuus toimittaa vuoden 2011 maksusitoumuksia koskevat maksupyynnöt vuoden 2014 loppuun mennessä eikä vuoden 2013 loppuun mennessä sekä vuoden 2012 sitoumuksia koskevat maksupyynnöt ohjelman päättämiseen mennessä eikä vuoden 2014 loppuun mennessä. EU:n koheesiopolitiikan puitteissa ohjelmakaudeksi 2007–2013 myönnettyä kokonaisrahoitusta ei kuitenkaan lisätä. Tämä vähentää riskiä vuosien 2011 ja 2012 maksusitoumusten vapauttamisesta ilman eri toimenpiteitä.

1.3

Aiempien lausuntojensa tapaan ETSK kannattaa käsiteltävänä olevaa ehdotusta sillä edellytyksellä, että talousarviomäärärahojen käytössä säilytetään johdonmukaisuus ja tehokkuus.

2.1

Komission ehdotuksen mukaan seitsemältä jäsenvaltiolta, jotka kuuluvat Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) tai maksutasemekanismin piiriin, vaadittaisiin pienempi osuus hankkeisiin, jotka kuuluvat yhteisrahoituksen piiriin EU:n koheesiopolitiikan puitteissa. Tämä merkitsisi, että kyseisten jäsenvaltioiden ei tarvitsisi etsiä tarvittavaa rahoitusta yksinomaan omista varoistaan. Aikana, jolloin niiden talousarviot ovat kovan paineen alla, tämä auttaisi merkittävästi saamaan maiden kriisin ravistelemat taloudet jälleen kasvuun. Yhteisrahoitus lisää myönnettyjen tukien tehokkuutta. Yhteisrahoituksen pienentämisen vaarana on, että tuen tehokkuus laskee. Tätä vaaraa tulisi kuitenkin pienentää mahdollisimman vähäiseksi kaikin käytettävissä olevin keinoin. ETSK kannattaa komission ehdotusta, joka on komitean aiemmin antamien lausuntojen (1) linjan mukainen.

2.2

Pidentämällä maksusitoumuksia koskevien maksupyyntöjen toimittamisen määräaikaa vuoden 2014 loppuun Slovakialle ja Romanialle annetaan joustovaraa EU:n koheesiopolitiikan puitteissa yhteisrahoitettavien hankkeiden parempaan toteuttamiseen. Maksusitoumusten automaattista vapauttamista koskevan määräajan pidentäminen on myös oikeasuhteinen, sillä se rajoitetaan koskemaan niitä jäsenvaltioita, joiden vuosien 2014–2020 määrärahojen enimmäismäärää rajattiin Eurooppa-neuvoston sopimuksella. Maksusitoumusten vapauttamista koskevan määräajan pidentäminen perustuu 8. helmikuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joissa Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tarkastelemaan Romanian ja Slovakian osalta käytännön ratkaisuja vuosien 2007–2013 kansallisiin määrärahoihin kuuluvien varojen ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan vapauttamisen riskin pienentämiseksi, mukaan lukien asetuksen (EY) n:o 1083/2006 muuttaminen.

2.3

ETSK katsoo myös, että on tärkeää tukea hyvinvointia ja kilpailukykyä niissä jäsenvaltioissa, joihin kriisi on vaikuttanut eniten, ja kannattaa sen vuoksi käsiteltävänä olevaa ehdotusta.

2.4

ETSK hyväksyy sen, että rahastoista kyseisille jäsenvaltioille ja ohjelmille myönnettävien maksumäärärahojen kokonaismäärä ei muutu kyseisellä ajanjaksolla.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/29

1.1

ETSK pitää EU:n avaruusteollisuuspolitiikkaa (1) erittäin tervetulleena. Komitea kannattaa myös Euroopan avaruusjärjestön ESAn 4 miljardin vuosibudjetin lisäksi Galileo- ja Kopernikus-ohjelmiin ja Horisontti 2020 -puiteohjelmassa aikavälillä 2014–2020 tutkimuksen ja kehittämiseen varattua 11 miljardin euron budjettia. Nämä päätökset vastaavat ETSK:n näkemyksiä (2).

1.2

Koko Euroopan poliittiseen sitoumukseen tukeutuvalla EU:n avaruuspolitiikalla tulisi varmistaa Euroopan riippumaton pääsy avaruuteen koko arvoketjun pituudelta, eli suunnitteluvaiheesta kehitykseen, käynnistämiseen ja hyödyntämiseen asti. Pitkäaikaiset ja riskialttiit toimet vaativat ennakoitavuutta, varmuutta ja jatkuvaa sitoutumista.

1.3

EU tarvitsee kriittistä massaa. Avaruuden sisämarkkinat edellyttävät – sekä sisäisistä että ulkoisista syistä – eurooppalaisten tasapuolisten toimintaedellytysten määrittelyä.

1.4

Tarvitaan ennakoivaa teollisuuspolitiikkaa vastauksena globaaleihin institutionaalisiin markkinoihin, joilla on yhä kasvava strateginen ja teknologinen vaikutus. Euroopan teollisuuden kilpailukykyä on parannettava. Edelleen olemassa olevia merkittäviä sisäisiä esteitä on poistettava.

1.5

EU:n teollisuuspolitiikassa tulisi yhdistää jäsenvaltioiden eri strategiat ja virtaviivaistaa kansalliset valinnat yksiin puitteisiin.

1.6

Kaikkien osapuolten on toimittava samansuuntaisesti. ESAlla on erityinen asema. Sen toiminta on hyvin menestyksekästä ja sen saavutukset ovat kiistattomat. Uudessa järjestelmässä ESAlla on perinteisen roolinsa lisäksi tehtävänä toimia EU:n sääntöjen mukaisten avaruushankkeiden sujuvoittajana. Käyttöön otetaan uusia menettelyitä ja yhteyksiä. Ne vaativat kaikkien toimijoiden – komission, ESAn ja jäsenvaltioiden – välistä pitkälle kehitettyä koordinointia ja hienosäätöä.

1.7

Teollisuuden ja erityisesti pk-yritysten kuulemista varten tarvitaan muodollisia järjestelyitä. Riittävä osa Kopernikus-ohjelman talousarviosta on varattava uusille palveluille ja sovelluksille.

1.8

Avaruusala tarvitsee myös erittäin korkeasti koulutettuja työntekijöitä, joille on tarjottava asianmukaisia työsopimuksia. Jatkuvaa huomiota on kiinnitettävä vaadittavaan osaamiseen, joka varmistetaan ajan tasalla olevalla koulutuksella ja liikkuvuuden helpottamisella.

1.9

Strategiset turvallisuus- ja puolustusnäkökohdat ovat avaruuspolitiikan pontimena kaikissa maissa. EU:n uudet avaruuspolitiikat ja -toimet nojaavat EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklaan ja erityisesti sen 189 artiklaan. Nämä politiikat ja toimet on sisällytettävä entistä tiiviimpään turvallisuutta ja puolustusta koskevaan jäsenvaltioiden väliseen yhteisymmärrykseen ja siis EU:n ulkopolitiikan laajempaan perspektiiviin. Toisaalta avaruuspolitiikan kokemukset voivat tietyillä tarkkaan määritellyillä aloilla palvella esimerkkeinä Euroopan puolustusajattelulle. Nämä tulisi ottaa huomioon tulevassa Euroopan puolustuskysymyksissä käytävässä keskustelussa.

1.10

EU:n avaruuspolitiikka voi todellakin antaa sysäyksen kilpailukykyisen, vakaan, toimivan ja tasapainoisen teollisuuspohjan rakentamiseen Euroopassa sekä hyödyttää paitsi viranomaistahoja myös yrityksiä ja kansalaisia. Ala on edelleen hauras. Talouskriisi on tuonut uusia epävarmuustekijöitä. Nyt on kyse politiikan täytäntöönpanosta!

1.11

Tätä taustaa vasten ETSK kannattaa varauksettomasti komission määrittelemiä viittä tavoitetta, jotka ovat yhdenmukainen ja vakaa sääntelykehys, vahva teollisuuspohja, johon lasketaan myös pk-yritykset, kilpailukyky ja kustannustehokkuus, markkinat sovelluksille ja palveluille sekä teknologinen riippumattomuus ja itsenäinen pääsy avaruuteen (3).

1.12

Euroopan asemaa maailmannäyttämöllä on vahvistettava parantamalla eurooppalaisen teollisuuden suoritus- ja kilpailukykyä, pysymällä muiden avaruusvaltioiden kunnianhimoisten pyrkimysten ja maailmanluokan teknologian vauhdissa, edistämällä arvoketjujen kustannustehokkuutta sekä kehittämällä markkinoita avaruussovelluksille ja -palveluille.

2.1

Turvallisuus- ja puolustusnäkökohtien vuoksi avaruuspolitiikkaa on kehitetty EU:n sopimuskehyksen ulkopuolella. Jäsenvaltioilla on ollut omat avaruusstrategiansa. Yhteiset eurooppalaiset intressit kanavoitiin tietyssä määrin ESAn tutkimus, kehittämis- ja teollisuushankkeisiin.

2.2

Vuonna 2003 tehdyllä ESAn ja EU:n puitesopimuksella käynnistettiin uusi vaihe. Seitsemäs puiteohjelma oli osallisena tutkimushankkeissa, ja EU:n alakohtainen teollisuuspolitiikka alkoi hahmottua. Arvoketjun alku- ja loppupään investoinnit kasvoivat, kilpailu lisääntyi ja erikoistuneet yksityisyritykset kehittivät uusia sovelluksia ja palveluita.

2.3

ETSK kannatti vahvasti EU:n strategiaa ESA-konseptin yhdistämiseksi EU:n toimielinten tiiviimpään osallistumiseen sekä tähän liittyviä konkreettisia ehdotuksia ja päätöksiä (4).

2.4

Myöhemmissä lausunnoissaan ETSK korosti EU:n avaruuspolitiikkojen merkitystä julkisten palveluiden, yritysten ja erityisesti kansalaisten kannalta. Komitea kannatti edistysaskeleita useilla erityisaloilla: Euroopan maanhavainnointiohjelmassa (GMES), GMES:n avaruuskomponentissa sekä kansalaisia hyödyttävässä avaruusstrategiassa (5).

2.5

Vuonna 2012 ETSK suositti, että GMES:n rahoitus sisällytettäisiin vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen (6). Neuvosto päättikin 8. helmikuuta 2013 varata 3,78 miljoonaa euroa GMES:iin (jonka nimenä on nyt Kopernikus), 6,3 miljardia euroa Galileoon sekä 1,7 miljardia euroa tutkimukseen ja kehittämiseen Horisontti 2020 -puiteohjelmassa. Euroopan parlamentin on vielä hyväksyttävä päätös.

2.6

Komission vastikään julkaisema tiedonanto avaruusteollisuuspolitiikasta on seuraava askel, jota tarvitaan, koska Eurooppa on parhaillaan menettämässä jalansijaansa avaruudessa useimpiin, ellei kaikkiin muihin avaruusvaltioihin verrattuna (7).

3.1

Olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti. Uusien avaruusvaltioiden maailmanlaajuiset investoinnit kasvavat nopeasti. Yhdysvallat pysyy vahvimpana toimijana. Alan liikevaihto Yhdysvalloissa on noin kymmenkertainen Eurooppaan verrattuna. Kiinasta ja Intiasta on kehittymässä vahvoja kilpailijoita. Venäjä on vastikään ilmoittanut kasvattavansa avaruusbudjettiaan huomattavasti.

3.2

Keskeisiä strategisia johtoajatuksia ovat autonomia ja itsenäisyys. Kaikki markkinat Kiinassa, Intiassa, Japanissa ja melkein kaikki Venäjällä ovat täysin institutionaalisia. Yhdysvalloissa tämä luku on 70 prosenttia. Euroopassa tilanne on toisenlainen, sillä 50 prosenttia markkinoista tukeutuu yksityissektoriin. On todettava, että määrällisesti 20 prosenttia Yhdysvaltojen yksityissektorin markkinaosuudesta vastaa yli 50 prosentin markkinaosuutta Euroopassa.

3.3

Globaalit markkinat kasvavat samalla kun kilpailu tiukentuu uusien avaruusvaltioiden esiintulon myötä. Tämä uhkaa eurooppalaisen teollisuuden vaivalla hankittua asemaa, sillä esteitä syntyy samalla kun uudet toimijat toteuttavat aggressiivista vientipolitiikkaa. Puolustusbudjetin leikkausten vuoksi Yhdysvaltojen avaruusala on myös siirtämässä painopistettä maailmanlaajuiseen vientikauppaan.

3.4

Tätä taustaa vasten ETSK kannattaa varauksettomasti useissa neuvoston päätelmissä ja komission tiedonannoissa asetettua tavoitetta varmistaa Euroopan itsenäinen pääsy avaruuteen. Neuvosto ja komissio korostavat oikeutetusti entistä painokkaammin Euroopan autonomian tarvetta avaruussektorin strategisilla aloilla, jotta Euroopan itsenäistä pääsyä avaruuteen voidaan edistää ja varmistaa.

3.5

Nykyisin Eurooppa on vielä huomattavan riippuvainen Yhdysvaltojen teknologiasta. Pyrkimykset tämän riippuvuuden vähentämiseksi sekä osaamisen ja huipputeknologisen materiaalin katkeamattoman saannin takaamiseksi vaativat suurta panosta valtioilta, ESAlta ja EU:lta.

3.6

Pitkäaikaiset ja riskialttiit toimet vaativat vastapainona ennakoitavuutta, varmuutta ja jatkuvaa sitoutumista. Ennen täyttä kypsymistään ala on vielä haavoittuvainen erityisesti sovellusten kehityksessä tärkeiden pk-yritysten osalta. Nykyinen talouskriisi lisää haavoittuvuutta ennestään.

4.1

Näissä haastavissa olosuhteissa komissio on esittänyt ehdotuksensa EU:n aktiiviseksi teollisuuspolitiikaksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 ja 189 artiklaan nojautuen.

4.2

Komissio on ensimmäistä kertaa analysoinut perusteellisesti haasteet lukuisten eri julkisten ja yksityisten sidosryhmien konsultoinnin perusteella. Tämä laajasti hyväksytty analyysi on keskeinen peruste siirtyä kerralla nykyisestä noin 4 miljardin euron ESA-budjetista 11 miljardin lisäpanostukseen avaruusalalla aikavälillä 2014–2020. Muiden avaruusvaltioiden politiikan aggressiivisuus huomioon ottaen tämä on päättäväinen askel eteenpäin.

4.3

Lisärahoitus on myös hyvä lähtökohta alalla, joka tulee seuraavan vuosikymmenen aikana todennäköisesti kasvamaan merkittävästi kahdesta seuraavasta syystä:

4.4

Avaruuspalveluista hyötyvien alojen määrä kasvaa jatkuvasti. Niihin kuuluvat turvallisuus, maatalous, liikenne, aluekehitys, valtamerten tilan tarkkailu, meteorologia, televiestintä, radio- ja tv-lähetykset ja digitaalisten kuilujen umpeenkurominen.

4.5

Lisäksi avaruudella tulee olemaan vahva rooli useiden globaalien haasteiden – kuten ilmastonmuutoksen, ruokaturvan, kalastukseen liittyvien kysymysten, metsien häviämisen, luonnonvarojen hallinnoinnin ja katastrofien seurannan – ratkaisemisessa. Euroopan tulisi varustautua omalla globaalilla järjestelmällään ottaakseen taloudellista asemaansa vastaavan täysipainoisen roolin. Yleistä tietoisuutta on lisättävä.

4.6

ETSK kannattaa täysin päätöstä, jonka mukaan EU luo asianmukaiset toimintapuitteet ja hyödyntää aloitteellisen teollisuuspolitiikan mahdollisuuksia. Komitea ymmärtää päätöksen komission vuosina 2010 ja 2012 antamissa tiedonannoissa esitetyn EU:n teollisuuspolitiikan laajemman konseptin yksityiskohtaiseksi konkretisoinniksi.

4.7

Sillä tulisi varmistaa Euroopan riippumaton pääsy avaruuteen – ja Euroopan oma teknologia – suunnittelemalla ja kehittämällä avaruusjärjestelmiä sekä käynnistämällä kantoraketti- ja hyödyntämisohjelmia. Autonomia ja tiedon riippumaton tarkastaminen on välttämätöntä erityisesti Kiinan osalta, mutta myös ystävävaltioiden, kuten – Euroopan kanssa väistämättä kilpailevan – Yhdysvaltojen osalta.

4.8

Valtaosa teollisuuspolitiikoista perustuu kansallisiin strategioihin ja säilyy edelleen jäsenvaltioiden käsissä. Nämä strategiat ovat osa laajempaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mikä selittää myös tiiviit yhteydet hallitusten, kansallisen tutkimuksen ja elinkeinoelämän välillä. Tämä aiheuttaa sisäisiä esteitä ja johtaa siten pilkkoutumiseen ja hajanaisuuteen ja viime kädessä Euroopan putoamiseen muiden vauhdista.

4.9

Näin ollen on selvää, että tasapuoliset toimintaedellytykset ovat ehdottomasti tarpeen kaikkien EU:n teollisuuspolitiikkojen perustana. Komission tulisi laatia selkeät kriteerit, joilla "tasapuoliset toimintaedellytykset" voidaan määritellä tarkkaan. Täsmällinen käsitteenmäärittely on myös välttämätöntä kaikenlaisen "vastavuoroisuustoimien" osalta, kun kansainvälisiä markkinoita avataan kolmansien maiden kanssa.

4.10

ETSK korostaa, että lopullisena tavoitteena on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset ja jäsenvaltioiden avoin kilpailu EU:n sisällä. Se auttaa huomattavalla tavalla pysymään muun maailman vauhdissa.

4.11

Komission tutkimus- ja kehittämispolitiikkaan liittyen ETSK kiinnittää huomiota kahteen merkittävään huolenaiheeseen, joihin on reagoitava:

4.12

Nämä huolet ovat yhdistettävissä jäsenvaltioiden kutistuviin tutkimus- ja kehittämisbudjetteihin. Kokonaismenot pysyvät suurin piirtein samoina komission kompensoivan rahoitusosuuden ansiosta. Ainoa poikkeus on Saksa, joka on vastikään lisännyt avaruusalan tutkimus- ja kehittämisbudjettiaan 10 prosenttia.

4.13

Kuten ETSK on toistuvasti todennut, menestyksekäs teollisuuspolitiikka on monialaista: koordinointi on varmistettava komission eri pääosastojen välillä, jotta voidaan saavuttaa kaikki yritystoiminnan pääosaston asettamat tavoitteet, esimerkiksi "viestintäverkot, sisällöt ja teknologia" -pääosaston kanssa viestintäsatelliittien osalta ja kauppapolitiikan pääosaston kanssa markkinoiden avaamisen ja kriittisten komponenttien "toimitusvarmuuden" osalta.

5.1

Tiede ja teknologia ovat perusasioita. ETSK korostaa jälleen ESAn valtavaa merkitystä eurooppalaisen avaruuspolitiikan kannalta. Kaikissa hallitustenvälisissä puitteissa olevista, vielä voitettavista esteistä huolimatta ESAn aiemmat ja nykyiset saavutukset ovat kiistattomia. ESA on alusta alkaen antanut merkittävän panoksen erilaisiin eurooppalaisiin avaruushankkeisiin. ESAlla on ollut korvaamaton rooli avaruusalan tutkimuksessa ja kehittämisessä ja tietyssä määrin myös teollisuuden toimissa, mikä johtuu tuotteiden myönteisestä laatu-kustannus-suhteesta.

5.2

ESA on hyvin valmiuksin varustettu kumppani kansallisille hallituksille ja teollisuudelle. Vastaavasti sen saavutukset ovat huippukehittynyt osa ketjua, joka muodostaa ja vahvistaa eurooppalaisen teollisuuden pohjan. Lisäksi nykyinen "oikeudenmukaisen palautuman" järjestelmä on kannustanut valtiovaltaa pitämään silmällä tutkimuksen ja kehittämisen yleistä suorituskykyä ja jatkotoimia asianomaisissa maissa.

5.3

Vähitellen kävi kuitenkin ilmi, että oli lähdettävä uudelle tielle, mikäli EU todellakin haluaa olla kilpailukykyinen toimija maailmannäyttämöllä. Vuonna 2003 ESAn ja EU:n välillä solmitun puitesopimuksen myötä EU-politiikat ja taloudelliset resurssit alkoivat lisääntyä ja kilpailu ja kilpailukyky alkoivat kasvaa. ESAn ja EU:n menestyksekäs kumppanuus käynnistyi. ESAn jatkuva sitoutuminen tulee olemaan tukeva perusta EU:n avaruuspolitiikalle.

5.4

Nopeasti muuttuvat olosuhteet vaativat tästä huolimatta menettelyiden ja toimien tarkkaa arviointia sekä taloudellisten resurssien parasta mahdollista hyödyntämistä eurooppalaisten yritysten jatkuvan kilpailukyvyn ja muutoksensietokyvyn edistämiseksi.

5.5

ESAn rooli tukevan perustan luomisessa Euroopan omien avaruusjärjestelmien hyödyntämiseksi keskitettyjen ja yhdennettyjen sovellusten avulla tunnustetaan, mutta vielä ei ole saavutettu sen tuen todellista tasoa, jonka ESA voi antaa EU:n politiikoille. On odotettavissa, että EU:n ja ESAn yhteistyön tiivistäminen antaa tässä asiassa vahvan eteenpäinvievän sysäyksen.

5.6

Tarvitaan uusia lähestymistapoja ja mekanismeja avaruusjärjestelmien menestyksekkään käyttöönoton ja jatkuvan hyödyntämisen ylläpitämiseksi. Samoin on käynnistettävä tehokas resurssien eurooppalaistaminen seuraavan kolmen tavoitteen saavuttamiseksi:

5.7

Vastikään tehdyt päätökset ovat yhdenmukaisia ETSK:n vuonna 2008 antamassaan lausunnossa (8) toivoman uudenaikaistamisen kanssa. Kyseisessä lausunnossa (9) ETSK korosti, että avaruusmarkkinoiden enenevä kypsyminen vaatii lisää joustavuutta, mitä yhä nopeampien teknologisten syklien sekä lisääntyvien synergioiden ja sovellusten aikana ei yleensä voida taata ESAn soveltamasta "oikeudenmukaisen palautuman" periaatteesta johtuvilla kiinteiden suhteiden malleilla.

5.8

Yhtäkkisiä muutoksia on vältettävä. Näin ollen ETSK kannatti analyysia ja vuoropuhelua siitä, millä tasolla Euroopan suorituskyvyn halutaan kymmenen vuoden kuluttua olevan: "keskusteltava olisi ESAn rahoitustavasta, keskisuurten yritysten dynaamisesta panoksesta sekä korkeimman mahdollisen kilpailutason ylläpitämisestä" (10).

5.9

ETSK pitää neuvoston viime marraskuussa antamaa päätöslauselmaa (11) EU:n ja ESAn välisestä suhteesta yhdessä 8. helmikuuta hyväksytyn uuden rahoituskehyksen kanssa komitean vuonna 2008 esittämien suositusten konkreettisena soveltamisena. EU on siirtymässä uuteen vaiheeseen.

5.10

Päätösten täytäntöönpanon myötä ESAlle annetaan – sen pitkäaikaista kokemusta hyödyntäen – vastuu toimeenpanevasta johdosta, jossa sen on kuitenkin noudatettava EU:n sääntöjä. Mikäli tämä toteutetaan hyvin, voidaan saavuttaa optimaalinen tasapaino ESAn valmiuksien ja EU:n normaalien markkinamekanismien välillä.

5.11

Vielä ei voida ennakoida sovittujen työskentelymenetelmien toimivuutta etenkään ensimmäisen vaiheen osalta. Vaikka muutaman viime vuoden aikana (jolloin markkinoihin perustuvia lähestymistapoja on viety eteenpäin) on tapahtunut vähäisiä muutoksia, avaruustieteeseen ja -tutkimukseen on luotava uusi suhde. Komitea pitää siksi tervetulleena, että käytännössä vedetään rajoja ESAn soveltaman oikeudenmukaisen palautuman periaatteen (jonka tavoitteena on luoda Eurooppaan monitahoinen avaruusteollisuus ja hyödyntää sitä) ja komission kannalta sitovien EU:n sisämarkkinasääntöjen välille, jotta komission ja ESAn hedelmällistä yhteistyötä voidaan laajentaa ja eurooppalaista avaruusteollisuutta vahvistaa edelleen.

5.12

Tämä näkökohta on nostettu esiin myös neuvoa-antavan valiokunnan (CCMI) kyseisestä aiheesta laatimassa täydentävässä lausunnossa. Eräisiin siinä esitettyihin kriittisiin kysymyksiin on tällä välin saatu tyydyttävä vastaus.

6.1

Kun avaruuspolitiikkaa laaditaan 189 artiklaan nojautuen, komission ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa tulisi soveltaa niin paljon kuin mahdollista. Jäsenvaltioiden tulisi myös itse pyrkiä tekemään keskenään yhteistyötä tietyissä asioissa. Komissio voisi seurata tällaisia prosesseja.

6.2

Oikeanlaiset toimintaedellytykset on määriteltävä muuttuvassa ja dynaamisessa ympäristössä EU:n teollisuuden vakaan ja kilpailukykyisen perustan tukemiseksi. Näin ollen ETSK vaatii, että tästä lähtien teollisuudelle annetaan virallinen asema neuvoa-antavissa elimissä erityisesti aloilla, joilla toimii pienempiä yrityksiä. Vaatimukset on määriteltävä avoimesti.

6.3

Keskusteltava on mm. avoimen datan politiikasta, laadusta, standardeista ja sertifioinnista. Palveluita tarjoavat sekä julkisen sektorin elimet että yksityiset toimijat, mikä vaatii tehokasta seurantaa.

6.4

Vakiintuneet kuulemisjärjestelyt pitävät yllä pk-yritysten suurta potentiaalia. Riittävä osa Kopernikus- ja Galileo-hankkeisiin varatusta budjetista on käytettävä uusien palveluiden ja sovellusten kehittämiseen.

6.5

Teknologian suuren roolin vuoksi työntekijät ovat keskimäärin korkeasti koulutettuja. Maailmanlaajuisesti avaruusalalla työskentelee 800 000 ihmistä, joista 25 prosenttia Yhdysvalloissa ja 4 prosenttia (!) Euroopassa. Korkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä tarvitaan yhä enemmän Euroopan potentiaalin edistämiseksi ja hyödyllisen synergian luomiseksi. Asianmukaisten työsopimusten tulisi olla sääntönä alan vetovoiman lisäämiseksi.

6.6

Avaruus ruokkii nuorten mielikuvitusta. ETSK vaatii aktiivista työllisyyspolitiikkaa, joka pohjautuu ajanmukaiseen koulutukseen ja edistää teknisen alan korkeakoulutusta sekä sen tiivistä suhdetta tutkimukseen ja innovointiin. Tämä edistää myös toivottavaa ja asiaankuuluvaa liikkuvuutta.

6.7

Institutionaalisten markkinoiden valtava merkitys huomioon ottaen avaruusalan teollisuuspolitiikka liittyy tiiviisti hankintapolitiikkoihin. Niiden tulisi olla korkeiden laatu- ja avoimuusvaatimusten mukaisia. ETSK korostaa, että teollisuus pitäisi erittäin tervetulleena erityisen avaruusalan hankintapolitiikan valmistelua niiltä osin, joissa EU on suoraan osallisena, sen jälkeen kun komissio ja jäsenvaltiot ovat määritelleet sen soveltamisalan.

6.8

Tällainen politiikka toisi EU:lle mahdollisuuden asettua rooliinsa eurooppalaisten avaruusinfrastruktuurien omistajana sekä avaruuspohjaisten palveluiden käyttäjänä moninaisen julkispolitiikan toteutuksessa.

6.9

ETSK korostaa alueiden ja alueellisen panoksen merkittävää roolia avaruusteollisuuden kehittyvien toimien edistämisessä. Alueiden roolia on aliarvioitu ja niin tapahtuu edelleen. Niiden on saatava riittävästi tietoa ja resursseja, jotta ne voivat hyötyä avaruuspalveluiden tehokkaan käytön mahdollisista myönteisistä vaikutuksista.

6.10

Tällä hetkellä ei ole olemassa tyydyttäviä määrällisiä markkinamittaustoimia, ja seurauksena on avaruustutkimuksen lopullista vaikutusta loppupään sovelluksiin koskevan luotettavan tiedon puute. Arvoketjun alku- ja loppupään osalta analyyttistä tietoa on seikkaperäistettävä.

6.11

Euroconsultin analyysi (12), missä mm. todetaan, että Yhdysvalloissa arvoketjun alkupään investoinnit tuottavat kaksi kertaa niin paljon kannattavia loppupään toimia kuin Euroopassa, asetetaan kyseenalaiseksi, mutta sitä ei kumota analyyttisesti. EU:lle toisen kiinnostavan ja ainutlaatuisen mallin tarjoaa uudistettu analyysi Yhdistyneen kuningaskunnan avaruusteollisuuden eri osien taloudellisista vaikutuksista (13).

6.12

ETSK kannustaa komissiota, ESAa ja jäsenvaltioita analysoimaan yhdessä sektorin eri osa-alueita ja asettamaan ne globaaliin perspektiiviin. Vahvistetut luvut (uusista) työpaikoista, kasvuasteista ja sovelluksista edistäisivät alan merkitystä ja varmistaisivat osaltaan yleisön tuen jatkumisen.

7.1

Kilpailijoiden avaruuspolitiikkojen tapaan EU:n avaruuspolitiikka olisi ETSK:n mielestä hedelmällisempää, jos se sisällytettäisiin jäsenvaltioiden välillä kasvavaan yhteisymmärrykseen puolustus- ja turvallisuusalan strategisista kysymyksistä ja näin ollen EU:n ulkopolitiikan laajempaan näkökulmaan. Tämä yhteys tulisi soveltuvin osin sisällyttää myös tulevaan Euroopan puolustuskysymyksistä käytävään keskusteluun.

7.2

Eurooppalainen avaruusalan yhteistyö on huomattavasti pitemmälle kehittynyttä kuin yhdelläkään puolustusalalla. Puolustukseen liittyvät avaruustoiminnot voivat myös toimia EU:n puolustuspolitiikan laatimisessa pilottihankkeina tai esimerkkeinä yhteisille puolustushankkeille. ETSK toteaa, että tällainen ehdotus esitettiin jo vuonna 1987! Jatkotoimiin ei ole kuitenkaan ryhdytty.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/35

1.1

ETSK on tyytyväinen komission päätökseen julkaista toisena vuonna peräkkäin kertomus innovaatiounionin tilasta. Komissio toteaa kertomuksessaan, että asiassa on edistytty huomattavasti, sillä yli 80 prosenttia lippulaiva-aloitteen sitoumuksista on toteutettu suunnitelmien mukaisesti. ETSK on samaa mieltä siitä, että edistystä on tapahtunut etenkin politiikkakehyksessä, joka liittyy konkreettisten sitoumusten toteuttamiseen. Se odottaa näin ollen, että vuoden 2014 loppuun mennessä kaikki 34 sitoumusta on toteutettu.

1.2

Vaikka vuonna 2012 saavutettiin edistystä eräillä tärkeillä aloilla, kuten yhtenäinen patentti ja riskipääomarahastoja koskevat uudet säännöt, ei ole syytä tyytyväisyyteen. Innovaatiounioni ei ole vielä tuottanut tuloksia, jotka näkyisivät talouskasvussa ja työpaikkojen luomisessa. Myöskään eurooppalaisen tutkimusalueen globaalissa kilpailukyvyssä ei ole nähtävissä huomattavaa edistystä.

1.3

ETSK on erityisen huolissaan useimpien jäsenvaltioiden suuntauksesta vähentää talousarviossaan toisena vuotena peräkkäin t&k-menoja. Yhtä huolestuttavaa on jäsenvaltioiden ja yksittäisten alueiden välinen laajeneva innovaatiokuilu. On ajateltava uudelleen alueellisen koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen tehokkuutta suhteessa innovaatiounioniin etenkin, kun otetaan huomioon aivovuoto heikossa asemassa olevilta Euroopan alueilta vakiintuneisiin tutkimuskeskuksiin.

1.4

Kriisi on jo pakottanut Euroopan syventämään integraatiota makrotaloudellisen vakauden ja rahaliiton toiminnan varmistamiseksi. ETSK on vakuuttunut siitä, että myös tutkimuksen ja innovoinnin alalla tarvitaan syvempää ja perusteellisempaa integraatiota, jos innovaatiounionin on määrä johtaa eurooppalaisen osaamisen kilpailukyvyn paranemiseen, talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen. ETSK kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan innovaatiounionin syventämistä lokakuun huippukokouksen päätelmissään.

1.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että innovaatiounionia on syvennettävä myös siinä tapauksessa, että kaikki 34 sitoumusta täytetään, ja kannattaa tässä yhteydessä eurooppalaisen tutkimus- ja innovointialueen komitean (1) suosituksia ja komission vastausta niihin. Samalla komitea kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian luettelon toimenpiteistä ja aloista, joilla syventäminen on mahdollista ja kiireellistä. Komitea näkee syventämismahdollisuuksia etenkin nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten toimintaympäristön parantamisessa, innovoinnissa julkissektorilla, sosiaalisessa innovoinnissa sekä uudessa innovatiivisessa liiketoimintamallissa, joka saattaa muuttaa perusteellisesti asennoitumista ja nykyisiä lähestymistapoja innovatiivisiin ratkaisuihin.

1.6

Toimiva eurooppalainen tutkimusalue on innovaatiounionin välttämätön osatekijä. Eurooppa-neuvoston täydestä tuesta huolimatta ETSK epäilee, saadaanko se päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä, sillä komitea ei näe riittävää edistystä keskeisillä aloilla: mm. tutkijoiden liikkuvuus, kansallisten tutkimusjärjestelmien tehokkuus, tutkimusinfrastruktuurin käytön optimointi, kansallisen tutkimusrahoituksen kilpailukykyyn suuntautunut käyttö, teollis- ja tekijänoikeuksien markkinoiden loppuunsaattaminen. Tämän vuoksi ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan mahdollisimman pian, että kaikki edellytykset eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämiseksi toteutetaan, kuten komissio esittää tiedonannossaan (2).

1.7

ETSK on tyytyväinen edistykseen rakennettaessa laadukasta tutkimusinfrastruktuuria yleiseurooppalaisella tasolla sekä eurooppalaisista innovaatiokumppanuuksista saatuihin rohkaiseviin ensimmäisiin tuloksiin. Komitea katsoo, että eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet ovat eräissä tapauksissa vielä vahvistamattomia ja keskeneräisiä malleja, ja kehottaa komissiota laatimaan tähänastisten kokemusten perusteella kattavan analyysin niiden tehokkuudesta sekä luomaan yhtenäiset ehdot niiden toimintaa ja rahoitusta varten.

1.8

Tutkimuksen ja innovoinnin tukijärjestelmä on Euroopassa edelleen liian monimutkainen, minkä vuoksi etenkään mikro- ja pienyritykset eivät osallistu EU:n tutkimushankkeisiin. Monimutkaisten ja aikaa vievien hallinnollisten vaatimusten lisäksi alue-, valtio- ja unionitasolla toteutettavien ohjelmien välillä on huomattavia menettelyeroja.

1.9

Komitea katsoo, että innovaatiota voidaan edistää huomattavasti kohdentamalla julkisia hankintoja entistä innovatiivisemmin. Se kehottaakin jäsenvaltioita lisäämään esikaupallista hankintaa ja jakamaan kokemuksia ja malleja innovaatiomyönteisestä hankinnasta. Tätä olisi sovellettava myös rakennerahastoista rahoitettaviin julkisiin hankintoihin.

1.10

Koulutusjärjestelmän uudistuksen olisi muun muassa johdettava siihen, että Eurooppaan saadaan huomattavasti enemmän korkeasti koulutettuja tutkijoita ja insinöörejä (3). ETSK katsoo, että olisi hyvä sisällyttää kyseisiin opinto-ohjelmiin yrittäjä- ja johtamiskoulutusta, sillä se on tärkeää, jotta hyvät ideat voidaan muuntaa tehokkaasti onnistuneiksi hankkeiksi. Komitea kehottaa yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia osallistumaan opinto-ohjelmien valmisteluun ja tohtorinkoulutusohjelmien toteuttamiseen.

1.11

ETSK korostaa jälleen kerran sosiaalisen innovaation erityisroolia. Sillä saattaa olla tärkeä rooli pyrittäessä ratkaisemaan kriisiä ja muita modernin yhteiskunnan haasteita. Näin ollen olisi kehitettävä tukimekanismeja, jotka olisivat myös kansalaisyhteiskunnan mahdollisten sosiaalisten innovoijien ja yhteisötalouden ulottuvilla. ETSK kehottaa komissiota ottamaan mahdollisimman pian käyttöön tuen, jota annetaan innovatiivisia sosiaalisia hankkeita varten perustettaville hautomoille.

2.1

Innovaatiounioni on yksi Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaiva-aloitteesta. Sen tavoitteena on luoda innovaatiomyönteisempi toimintaympäristö Eurooppaan ja näin varmistaa, että innovatiiviset ideat muunnetaan tuotteiksi ja palveluiksi, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja. Analyysit osoittavat, että maat, jotka ovat aiemmin investoineet muita enemmän tutkimukseen ja innovointiin, elpyvät huomattavasti nopeammin, ja niillä on muita korkeampi työllisyysaste (4).

2.2

Tiedonannossaan innovaatiounionin tilasta vuonna 2012 (5) Euroopan komissio kokoaa yhteen toisena vuonna peräkkäin jäsenvaltio- ja unionitason saavutukset toteutettaessa innovaatiounionia, joka on yksi tärkeimmistä Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteista.

2.3

Yleisesti ottaen komissio toteaa, että innovaatiounionin toteuttamisessa on edistytty huomattavasti. Yli 80 prosenttia hankkeista on käynnistetty. Jäsenvaltiot keskittyvät yhä enemmän innovointimyönteisen liiketoimintaympäristön luomiseen: ne muun muassa alentavat tutkimusinvestointeihin ja patenttien perusteella saatuihin voittoihin sovellettavaa verotusta ja helpottavat riskipääoman saatavuutta.

2.4

Tiedonannossa viitataan kuitenkin useisiin huolestuttaviin suuntauksiin, joista useimmat johtuvat talouskriisistä ja suurista budjettivajeista:

2.5

Tiedonannon keskeinen päätelmä on, että Euroopan on vahvistettava sitoumustaan toteuttaa innovointiin perustuva kasvu. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi innovaatiounionia on kehitettävä edelleen kiireellisesti. Tällä hetkellä ei ole vielä selvää, millä aloilla, minkälaisin toimin ja minkälaisin keinoin kehitys ja syventäminen tapahtuvat.

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission päätökseen laatia vuosittain analyysi innovaatiounionin tilasta. Innovaatiounioni on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteista. Tulosten oikea-aikainen analyysi helpottaa korjaustoimia aloilla, joilla kehitys ei etene oikeaan suuntaan.

3.2

Kun ajatellaan yleistä käytäntöä uuden EU:n lainsäädännön soveltamisen suhteen, kahden vuoden jakso on liian lyhyt saavutettujen tulosten todellista arviointia varten (6). ETSK on kuitenkin tyytyväinen siihen, että innovaatiounionin politiikkakehys on suurin piirtein valmis, vaikka tulokset talouskasvun ja uusien työpaikkojen suhteen eivät vielä olekaan nähtävissä.

3.3

Nyt kun käynnissä on perusteellinen ja laajaa keskustelu julkistalouksien vajeesta, epäsuosituista säästötoimista ja yleisestä luottamuksen vähenemisestä Eurooppa-hanketta kohtaan, innovaatiounioni on yksi myönteisemmistä menestyskertomuksista. Useimmat innovaatiounionin puitteissa tehdyt sitoumukset on jossain määrin toteutettu. ETSK odottaakin perustellusti, että kaikki 34 sitoumusta toteutetaan vuoden 2014 loppuun mennessä.

3.4

ETSK on tyytyväinen edistymiseen yleiseurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin rakentamisessa, jossa Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumilla (ESFRI) (7) on ollut tehokas ja aktiivinen rooli. ESFRI:n luettelossa olevista kaikkiaan 48 hankkeesta 27 on jo toteutusvaiheessa, mikä kertoo siitä, että ollaan saavuttamassa tavoite rakentaa 60 prosenttia ensisijaisesta eurooppalaisesta tutkimusinfrastruktuurista vuoteen 2015 mennessä (8). Komitean mielestä Eurooppa tekee edelleen liian vähän tutkimusinfrastruktuurinsa käytön koordinoimiseksi ja optimoimiseksi.

3.5

Uudet eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet – eli ensimmäiset kokeiluhankkeet, jotka on suunnattu keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden käsittelyyn (9) – ovat tähän mennessä olleet rohkaisevia. Niiden tarkoituksena on tuoda yhteen kaikkien tasojen sidosryhmät, päästä eroon pirstaleisuudesta ja luoda kriittinen massa. Näistä myönteisistä merkeistä huolimatta eurooppalaiset kumppanuudet ovat eräissä tapauksissa edelleen vahvistamattomia ja keskeneräisiä malleja. Tämän vuoksi ETSK kehottaa komissiota laatimaan tähänastisten kokemusten perusteella mahdollisimman pian kattavan analyysin niiden tehokkuudesta sekä luomaan yhtenäiset ehdot niiden tulevaa toimintaa ja rahoitusta varten.

3.6

Vaikka eräillä aloilla on saavutettu selvästi edistystä, ei ole aihetta tyytyväisyyteen. ETSK esittää seuraavassa aloja, joilla parannukset eivät vielä ole olleet riittäviä ja joilla tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia.

3.7

Tutkimuksen ja kehittämisen tukijärjestelmä on edelleen liian monimutkainen Euroopassa. Mahdollisilla edunsaajilla on valittavanaan valtavasti erilaisia välineitä (kansallisia ja alueellisia ohjelmia, valtioidenvälisiä aloitteita ja EU:n rahoitusta). Myöskään byrokratiaa ei ole vähennetty huomattavasti. Tämä haittaa rajatylittävää yhteistyötä ja estää etenkin pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä osallistumasta EU:n tutkimushankkeisiin. Hallinnollisen taakan ohella myös menettelyt eroavat toisistaan huomattavasti.

3.8

Innovaatiounionin lähtökohtana on oltava laadukkaan ja ajanmukaisen koulutusjärjestelmän luominen kaikissa jäsenvaltioissa, mukaan luettuna korkeakoulutuksen uudistaminen. Yritykset osallistuvat vielä hyvin vähän opinto-ohjelmien valmisteluun ja tohtorinkoulutusohjelmien toteuttamiseen. ETSK kehottaakin jälleen kerran antamaan työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti tulevien koulutusjärjestelmien suunnitteluun.

ESTK kehottaa myös sisällyttämään johtamis- ja yrittäjätaidot tulevien insinöörien ja tutkijoiden koulutukseen, jotta helpotetaan ja edistetään hyvien ideoiden muuntamista onnistuneiksi markkinakelpoisiksi hankkeiksi.

3.9

ETSK kannattaa innovaation laajaa määritelmää, sillä innovointi voi ulottua lukuisille aloille. Se on aiemmissa lausunnoissaan korostanut useaan otteeseen sosiaalisen innovoinnin  (10) erityisroolia. Sosiaalinen innovointi on usein lähtöisin suoraan kansalaisyhteiskunnan organisaatioista. Monet eurooppalaisten hyvinvointijärjestelmien näkökohdat perustuvat kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötalouden toimijoiden innovatiivisiin ideoihin. Tämän vuoksi kaikkien yhteiskunnan alojen on kuuluttava innovaatiotuen piiriin, ja rahoitusmekanismien on heijastettava innovoinnin erityistä monimuotoisuutta.

3.10

Emme edelleenkään ole tehokkaita kaupallistamaan innovatiivisia ideoita: rahoituksen saatavuus on edelleen vaikeaa etenkin pienille innovatiivisille yrityksille (rahoituskriisistä johtuva riskipääomarahastojen puute). Yrittäjyys ja innovointi kulkevat usein käsi kädessä. Euroopassa suhtaudutaan perinteisesti vähemmän suvaitsevasti yrityksen epäonnistumisen mahdollisuuteen. Vieläkin varauksellisemmin suhtaudutaan riskialttiisiin innovatiivisiin hankkeisiin. Pääoman (etenkin riskipääoman) sisämarkkinat eivät edelleenkään toimi. Uusia innovatiivisten yritysten rahoitusmuotoja, kuten joukkorahoitus ja bisnesenkelit, syntyy liian hitaasti. Riskinjakorahoitusväline on ollut erittäin hyvä kokemus, mutta valitettavasti se ei riitä kattamaan kysyntää.

3.11

Innovoinnin sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen riippuu pitkälti Euroopan sisämarkkinoiden asianmukaisesta toiminnasta. Siinä on edelleen lukuisia esteitä ja puutteita etenkin palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden alalla (11). ETSK ehdottaa jälleen kerran komissiolle, että se harkitsisi sellaisen Euroopan laajuisen sähköisen tietokannan luomista (hakukoneen muodossa), johon koottaisiin yksittäisissä yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa olevaa erityistietoa ja helpotettaisiin näin yritysten ja muiden organisaatioiden nopeampaa verkottumista innovatiivisiin hankkeisiin (mahdollisesti nykyisen Yritys-Eurooppa-verkoston yhteydessä) (12).

3.11.1

Tekijänoikeuksien sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen esteet kuuluvat samaan luokkaan. Yhteinen eurooppapatentti on viimein otettu käyttöön, ja tämä on merkittävä saavutus, mutta menettelyt eivät ole vielä toiminnassa.

3.12

Eurooppa on jäljessä myös innovatiivisten hankintamarkkinoiden loppuunsaattamisessa etenkin kun ajatellaan julkisten hankintojen mekanismeja (13). EU:ssa on aivan liian vähän julkisia tarjouskilpailuja, joiden tarkoituksena on edistää innovointia. Näin ollen ETSK kehottaa jäsenvaltioita lisäämään oleellisesti esikaupallista hankintaa, joka komission arvioiden mukaan mahdollistaisi hankintamarkkinoiden kasvun 10 miljardilla eurolla. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös Euroopan parlamentin ehdotuksiin julkisten hankintojen ajanmukaistamisesta (14). Olisi myös käytettävä nykyistä enemmän sellaisia julkisia hankintoja, joita osarahoitetaan rakennerahastoista, jotta lisätään innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kysyntää.

3.13

Tutkimuksen ja innovoinnin sisämarkkinoita vastaavan eurooppalaisen tutkimusalueen toiminta on yksi perusedellytyksistä innovaatiounionin käsitteen täysimääräiseksi toteuttamiseksi käytännössä. Eurooppa-neuvosto on asettanut sen loppuunsaattamisen määräajaksi vuoden 2014 (15). Tämä tarkoittaa, että siihen mennessä kaikki liikkuvuuden ja rajatylittävän yhteistyön keskeiset esteet olisi poistettava. Se tarkoittaa siis myös tutkijoiden avoimia työmarkkinoita, lisäeläkerahastojen perustamista, osaamisen ja tutkimustulosten optimaalista virtaa sekä kansallisten tutkimusresurssien kilpailukykyyn suuntautuvaa käyttöä. ETSK on esittänyt kantansa eurooppalaisen tutkimusalueen loppuunsaattamisesta yksityiskohtaisemmin aiemmassa lausunnossaan (16), jossa se oli huolissaan siitä, että vuosi 2014 on liian kunnianhimoinen määräaika.

3.14

Innovoinnin rahoituksen ja edistämisen painopisteen olisi heijastuttava kaikissa EU:n rahoitusohjelmissa, mukaan luettuina koheesiorahastot, eikä vain kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmassa. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita hyödyntämään uuden rakennerahastoasetuksen tarjoamia mahdollisuuksia (17).

3.15

Jotta innovaatiounioni voi toimia asianmukaisesti, tarvitaan kestäväpohjaisia toimia ja tehokasta yhteistyötä kaikilla tasoilla – unioni-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla. On keskityttävä entistä enemmän alueellisen innovaatiopolitiikan rooliin, sillä se voi antaa merkittävän panoksen estettäessä vakiintuneisiin eurooppalaisiin tutkimuskeskuksiin suuntautuvaa aivovuotoa alueilta, joiden kapasiteetti on rajallinen.

4.1

ETSK katsoo, että 34 sitoumuksen toteuttaminen lippulaiva-aloitteessa on vain ensimmäinen askel luotaessa todellista innovaatiounionia. Jos halutaan antaa merkittävä panos älykkään, kestäväpohjaisen ja osallistavan kasvun edistämiseen, tarvitaan seuraavassa vaiheessa syventämistä, joka tarkoittaa, että kansallisia tutkimus- ja innovointitoimia on integroitava ja koordinoitava huomattavasti nykyistä enemmän EU:n politiikkojen ja toimien kanssa. ETSK kehottaa komissiota laatimaan viipymättä luettelon erityistoimista ja -aloista, joilla syventäminen ei ole vain mahdollista vaan välttämätöntä.

4.2

ETSK katsoo, että syventäminen on mahdollista lukuisilla aloilla, joista seuraavassa luetellaan vain muutamia:

4.3

ETSK kannattaa eurooppalaisen tutkimusalueen ja innovoinnin komitean päätelmiä ja suosituksia. Kyseinen komitea on tehnyt innovaatiounionin ensimmäisen stressitestin (18). Se toteaa kertomuksessaan, että Euroopan tulevaa kasvustrategiaa on uudistettava perusteellisesti niin, että se perustuisi entistä enemmän osaamiseen ja innovaatioon. Keskeisistä haasteista mainitaan seuraavat:

4.4

ETSK ehdottaa komissiolle, että se harkitsisi erityisvälineitä, joiden avulla edistetään uusien ja innovatiivisten liiketoimintamallien kehittämistä. Yhtenä mahdollisuutena voisi olla niin sanottujen innovaatiosetelien käyttö.

4.5

ETSK:ta kehotettiin lippulaiva-aloitteissa kannustamaan edustamiaan liike-elämän toimijoita, työmarkkinaosapuolia ja valtiovallasta riippumattomia organisaatioita tukemaan innovaatiounionia ja auttamaan parhaiden käytänteiden levittämisessä. Ehdotamme, että komitea laatii etenkin Eurooppa 2020 -ohjauskomiteansa avulla konkreettisen luettelon aloitteista ja toimista, joilla se voisi työmarkkinaosapuolten, talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kautta antaa entistä suuremman panoksen luottamuksen lisäämiseen innovaatiounionia kohtaan.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/40

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka tarkoituksena on taata kaikille EU:n kansalaisille oikeus perusmaksutiliin sekä parantaa maksujen vertailukelpoisuutta ja lisätä liikkuvuutta, jotta voidaan torjua taloudellista syrjäytymistä ja helpottaa kuluttajien osallistumista sisämarkkinoille.

1.2

Komitea katsoo, että direktiivin antaminen on soveltuvin keino varmistaa näiden niin kuluttajille kuin maksupalveluntarjoajillekin hyödyllisten toimenpiteiden toteuttaminen. Ne edistävät rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden valmiiksi saattamista ja auttavat poistamaan henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä. Tätä oikeutta harjoitettaessa on kuitenkin noudatettava unionin sääntöjä rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta, eikä se saa edistää veronkiertoa. Lisäksi komitea katsoo, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

1.3

Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että eräiden toimenpiteiden soveltamisalaa on rajattu. Komitea toivoisi, että terminologian yhdenmukaistaminen koskisi kaikkia maksuja ja että tietoasiakirja käsittäisi muutakin kuin luettelon kaikkein edustavimmista tilitapahtumista. Komitea katsoo, että tietoisia valintoja voidaan tehdä vain, jos pystytään vertailemaan kaikista yleisistä tapahtumista veloitettavia maksuja, sillä jokaisella kuluttajalla on erilaiset tarpeet.

1.4

Komitea kannattaa avoimuuden parantamiseen tähtääviä säännöksiä, kuten säännöksiä paketoiduista tarjouksista, sillä kuluttajan on pystyttävä vertailemaan maksupalveluntarjoajien ehdottamia erilaisia tuotepaketteja ja määrittämään, mikä niistä on edullisin ja hänen tilanteeseensa parhaiten sopiva.

1.5

Komitea kannattaa maksuerittelyn antovelvoitteen asettamista ja toivoo, että säännöstä täydennetään velvollisuudella ilmoittaa kuluttajille etukäteen tavallisesta poikkeavien maksujen veloittamisesta tililtä, jotta kuluttajat voivat ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tai kiistää maksujen oikeutuksen.

1.6

Avoimuuden takaamiseksi komitea kannattaa myös riippumattomien vertailusivustojen käyttöönottoa ja suosittaa, että kuluttajille annetaan mahdollisuus hakea olemassa olevista sivustoista kootun rekisterin kautta tietoa kaikissa jäsenvaltioissa sijaitsevista laitoksista.

1.7

ETSK kannattaa myös ehdotuksia, jotka koskevat liikkuvuutta pankkipalvelualalla. Komitea katsoo kuitenkin, että ”siirrettävän” tilinumeron toteutettavuutta olisi tutkittava ja että tilitapahtumien automaattinen uudelleenohjausjärjestelmä olisi otettava systemaattisesti käyttöön (1). Ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista olisi tehtävä riippumaton selvitys.

1.8

Komitea kehottaa myös kiinnittämään huomiota maksupalveluntarjoajien henkilöstön koulutukseen: tiedottaminen on välttämätöntä muttei riittävää. Rahoitusalan valistukselle, jota tarjoavat muun muassa riippumattomat kuluttajayhdistykset, on myös komitean mielestä tarvetta (2).

1.9

ETSK tukee säännöksiä, joiden nojalla jokainen EU:n kansalainen voi saada peruspankkitilin, sillä mahdollisuus käyttää pankkipalveluja on nykymaailmassa välttämättömyys.

1.10

Komitea suhtautuu varauksellisesti rajoitukseen, jonka mukaan jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava ”vähintään yksi maksupalveluntarjoaja”, sillä tämä voi todellisuudessa viedä kuluttajalta kokonaan valinnanvapauden, jos kilpailevia tarjouksia ei ole.

1.11

Komitea katsoo, että tilinpidosta ja tilinhoidosta aiheutuvien maksujen ”kohtuullisuuden” määrittämisessä on otettava huomioon todelliset kustannukset, jos tarjous ei ole ilmainen, ja korostaa tarvetta rajoittaa maksuhäiriöistä veloitettavia maksuja.

1.12

ETSK yhtyy komission näkemykseen siitä, että valvonta ja varoittavat seuraamukset ovat tarpeen tapauksissa, joissa direktiivin säännöksiä ei noudateta. Komitea painottaa, että valvonnan tehokkuus edellyttää tehtävien tasalla olevien resurssien antamista käyttöön.

1.13

Komitea muistuttaa, että se kannattaa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä edellyttäen, että ne ovat riippumattomia.

2.1

Komissio esitti 8. toukokuuta 2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä.

2.2

Ehdotus on jatkoa viime vuosina tehdyille aloitteille, joilla rakennetaan Euroopan kasvulle ja kilpailukyvylle ratkaisevan tärkeitä maksupalvelujen sisämarkkinoita.

2.3

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan, jonka tavoitteena on poistaa henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteet.

2.4

Komissio ilmoittaa, että Maailmanpankin arvion mukaan Euroopan unionissa on noin 58 miljoonaa kuluttajaa, joilla ei ole pankkitiliä, vaikka noin 25 miljoonaa heistä haluaisi sellaisen.

2.5

Komissio toteaa, että taloudessa on siirrytty kohti ilman käteisrahaa suoritettavien, aineettomien maksutapahtumien yleistymistä, ja tämä koskee yrityksiä, kuluttajia ja hallintoa, mutta ei ehdota mitään toimenpiteitä, jolla edistettäisiin ei-monetaaristen operaatioiden käyttöä.

2.6

Tässä tilanteessa komissio katsoo, että pankkitili ja rahoituspalvelujen saanti ovat välttämättömiä, jos kuluttajille halutaan antaa mahdollisuus sisämarkkinoiden täysipainoiseen hyödyntämiseen ja halutaan varmistaa taloudellinen ja sosiaalinen osallisuus.

2.7

Komissio toteaa myös, että sisämarkkinoiden nykyiset olosuhteet saattavat saada jotkin maksupalveluntarjoajat luopumaan mahdollisuudesta investoida uusiin markkinoihin.

2.8

Komissio haluaa poistaa nämä esteet ja ehdottaa tavoitteen saavuttamiseksi seuraavia toimenpiteitä:

2.9

Nämä toimenpiteet auttavat komission mukaan tekemään rahoituspalvelujen sisämarkkinoista täysin toimintakykyiset ja kehittämään niitä. Kuluttajat voivat helpommin vertailla tarjouksia unionin sisällä ja liikkua unionin alueella. Maksupalveluntarjoajat asetetaan tasavertaiseen asemaan, ja ne hyötyvät menettelyjen yksinkertaistamisesta ja sääntöjen yhdenmukaistamisesta tullessaan uusille markkinoille.

3.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä esteiden poistamisesta ja tarpeesta saattaa rahoituspalvelujen sisämarkkinat valmiiksi. Komitea katsoo, että kaikilla kuluttajille tulee olla mahdollisuus avata pankkitili ja käyttää sitä, sillä pankkipalvelujen saatavuus on välttämätöntä halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

3.2

Komitea kannattaa myös ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan pankkimaksujen läpinäkyvyyttä ja lisäämään liikkuvuutta. Komitea katsoo, että ehdotukset auttavat lisäämään kilpailua, mistä hyötyvät niin kuluttajat kuin maksupalveluntarjoajatkin.

3.3

Komitea katsoo, että direktiivi on soveltuvin keino ja että komission on oikeassa todetessaan, että suositus ei ole johtanut toivottuun tulokseen, vaan vapaaehtoiset toimenpiteet ovat jääneet täysin riittämättömiksi.

4.1.1

Termien käyttö: ETSK kannattaa täysin komission ehdotusta yhdenmukaistaa maksuista käytetty terminologia. Yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan parantaa kuluttajien hahmotuskykyä sekä vertailukelpoisuutta. Komitea suhtautuu kuitenkin epäilevästi toimenpiteen soveltamisalan rajaamiseen ja suosittaa, että terminologian yhdenmukaistaminen ulotetaan kaikkiin maksuihin.

4.1.1.1

Komitea toteaa, että kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi annetaan laatia alustavat luettelot, jotka toimitetaan komissiolle. Komitea katsoo, että kuluttajayhdistykset ja maksupalveluntarjoajat sekä myös kuluttajat tulee ottaa mukaan laatimaan luetteloja, jotta samalla varmistetaan, että kaikki todella ymmärtävät valitut termit.

4.1.1.2

Komitea kehottaa ottamaan huomioon, että käytetyn termin tulee kattaa täsmälleen samat palvelut kussakin rahoitusalan laitoksessa.

4.1.2

Maksuja koskeva tietoasiakirja ja sanasto: ETSK suhtautuu myönteisesti maksupalveluntarjoajille asetettuun velvoitteeseen antaa ennen sopimuksen tekoa maksuja koskeva tietoasiakirja, joka sisältää luettelon edustavimmista palveluista, ja kannattaa säännöstä, jonka mukaan tietoasiakirjan on oltava saatavilla jatkuvasti maksutta muun muassa laitosten verkkosivuilla. Komitea toivoo, että luettelon esitystapa yhdenmukaistettaisiin. Komitea ehdottaa, että tiedotusjärjestelmää täydennetään velvoitteella antaa kuluttajille uusi tietoasiakirja aina, kun hinnat muuttuvat.

4.1.2.1

Komitea katsoo kuitenkin, että tietoasiakirjan tulisi sisältää kaikki maksut. Komitean mielestä tietojen rajaaminen vain edustavimpiin maksuihin heikentää kuluttajien mahdollisuutta vertailla asianmukaisesti eri laitosten tarjouksia, sillä vertailun olisi lähdettävä kuluttajien tarpeista. Jokaisella kuluttajalla on erilaiset tarpeet, ja ne eivät automaattisesti ole niitä, jotka on mainittu luettelossa.

4.1.2.2

Komitea suosittelee, että jos tietoasiakirjassa esitettäisiin kaikki maksut, sen eri otsakkeiden esitystapa yhdenmukaistettaisiin. Lisäksi komitea suosittelee tietojen esittämistavan yhdenmukaistamista eri tilitapahtumaluokissa (kuukausittain, vuosittain, tapahtumittain) vertailun helpottamiseksi.

4.1.2.3

Komitea, joka haluaa varmistaa avoimuuden ja joka katsoo, että kuluttajan tulee voida arvioida omien tarpeidensa perusteella, onko palvelupakettitarjous hänelle edullinen vai ei, on tyytyväinen vaatimukseen, jonka mukaan tällaiset tarjoukset tulee eritellä tietoasiakirjassa.

4.1.2.4

Komitea on myös tyytyväinen velvoitteeseen käyttää yhdenmukaistettua terminologiaa tietoasiakirjassa ja tiliotteissa ymmärtämisen helpottamiseksi.

4.1.2.5

ETSK panee merkille myös sanastojen käyttöön antamisen. Komitea katsoo kuitenkin, että ensisijaisena tavoitteena tulee pitää selkeiden ja ymmärrettävien termien käyttämistä tietoasiakirjassa.

4.1.3

Maksuerittely: ETSK kannattaa velvollisuutta antaa kuluttajille erittely kaikista veloitetuista maksuista vähintään kerran vuodessa. Tämän tiedon ansiosta kuluttajat voivat arvioida heille myytyjen palvelujen hintaa ja valita heille soveltuvat tuotteet. Komitea katsoo, että tämä on vähimmäisvaatimus ja että erittelyn on oltava ilmainen.

4.1.3.1

Komitea korostaa kuitenkin, että olisi kiinnostavaa täydentää tätä toimenpidettä velvollisuudella ilmoittaa maksuista etukäteen silloin kun maksupalveluntarjoaja veloittaa tililtä tavanomaisesta poikkeavia maksuja, jotta kuluttajat voisivat ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ennen maksun veloitusta, panna tilille rahaa ja tarvittaessa kiistää maksujen oikeutuksen.

4.1.4

Vertailusivusto: ETSK kannattaa pankkimaksuja koskevien tietojen asettamista saataville valtuutettuihin tai julkisiin kansallisiin verkkosivustoihin. Näin parannetaan kuluttajille suunnattua tiedotusta, edellyttäen kuitenkin, että vertailusivuston riippumattomuus ja kattavuus on taattu. Komitea katsoo, että sivustojen rahoittamistapaan on kiinnitettävä huomiota. Komitea pohtii myös näiden välineiden täytäntöönpanotapoja ja erityisesti annettavien tietojen luonnetta, ainoastaan tapahtumia ja palveluja koskevien yksikköhintojen ilmoittamista ja mahdollisuutta tehdä laskelmia yksilöllisen profiilin pohjalta.

4.1.4.1

Komitea pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että yksityisille toimijoille annettavien valtuutusten myöntämisperusteisiin on suhtauduttava erityisen tarkasti. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulee myöntää tällaiset valtuutukset.

4.1.4.2

Komitea katsoo lisäksi, että vertailusivustossa käytetyn terminologian tulee olla yhdenmukaistetun terminologian mukaista.

4.1.4.3

Komitea suosittaa lisäksi, että rekisterissä luetellaan muiden jäsenvaltioiden rekisterit tai siihen sisältyy linkki niiden sivuille, jotta kuluttajat voivat helposti tutustua kaikkien unionissa toimivien rahoitusalan laitosten hintoihin. Tämä on erityisen hyödyllistä maasta toiseen siirtyvälle väestölle.

4.2.1

ETSK kannattaa komission ehdotuksia, jotka auttavat lisäämään liikkuvuutta pankkipalvelujen alalla. Tämä on välttämätöntä liikkuvuutta rajoittavien psykologisten ja teknisten hidasteiden poistamiseksi.

4.2.2

Komitea katsoo kuitenkin, että olisi tehtävä riippumaton tutkimus mahdollisuudesta ottaa käyttöön siirrettävä tilinumero. Tämä olisi tehokkain ratkaisu liikkuvuuden toteuttamiseksi täysimittaisesti.

4.2.3

Komitea katsoo, että kaikkien maksulaitosten olisi vähintäänkin otettava käyttöön 15 kuukauden pituinen automaattinen uudelleenohjausjärjestely, joka kattaisi näin myös vuosittain suoritettavat maksut.

4.2.4

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio vahvistaa siirtopalveluihin liittyvien maksujen veloitussäännöt, jotta maksut eivät estäisi tilin siirtämistä.

4.2.5

Komitea painottaa, että muitakin esteitä on, kuten joidenkin säästämistuotteiden siirtohinnat tai asuntolaina.

4.2.6

Komitea toteaa, että tiedotus tällaisten liikkuvuutta edistävien järjestelyjen olemassaolosta on ratkaisevan tärkeää. Komitean mielestä kuluttajan valitseman pankin on oltava ainoa taho, johon kuluttajan tarvitsee olla yhteydessä.

4.2.7

Komitea katsoo, että maksupalveluntarjoajien henkilöstön ja erityisesti konttorien asiakaspalveluhenkilöstön on saatava pankkipalvelualan liikkuvuuden edistämiseen tarkoitettua koulutusta ja että muun muassa kuluttajayhdistysten tulee antaa rahoitusalan valistusta.

4.3.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta. Komitea katsoo, että jokaisella kuluttajalla tulee olla oikeus peruspankkitiliin, jotta hän voi käyttää kaikkia tarvittavia pankkipalveluja päivittäisessä elämässään, jossa ilman käteistä toimiminen on yhä hallitsevammassa asemassa. Komitea painottaa erityisen tärkeänä asiana sitä, että pankit tiedottavat palvelun olemassaolosta.

4.3.2

Komitea suhtautuu sen sijaan varauksellisesti siihen, että tarjonta rajataan ”vähintään yhteen maksupalveluntarjoajaan” kussakin jäsenvaltiossa. Jos palvelua tarjoaisi vain yksi laitos, siihen kohdistuisi suuri rasitus ja niin se että sen asiakkaina olevat kuluttajat saisivat tästä leiman. Kilpailun puuttuminen riistäisi lisäksi kuluttajilta valinnan mahdollisuuden ja merkitsisi velvoitetta hyväksyä asetetut ehdot, kuten hinnan.

4.3.3

Komitea katsoo, että 16 artiklassa olevaa peruspalvelujen luetteloa on pidettävä vähimmäisvaatimuksena ja että jokainen jäsenvaltio voi vapaasti lisätä muita palveluja esimerkiksi kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

4.3.4

Komitea katsoo, että on pankin asia päättää, myöntääkö se tilinylitysoikeuden.

4.3.5

Komitea kannattaa peruspalvelun ilmaista hintaa tai ainakin siitä veloitettavien maksujen rajoittamista.

4.4.1

ETSK on samaa mieltä komission kanssa valvonnan ja varoittavien seuraamusten tarpeesta tapauksissa, joissa direktiivin säännöksiä ei noudateta, ja korostaa, että valvonnan tehokkuus edellyttää tehtävien vaatimien resurssien antamista kansallisten viranomaisten käyttöön.

4.4.2

Komitea muistuttaa, että se kannattaa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä edellyttäen, että ne ovat riippumattomia.

4.5.1

ETSK kannattaa toimivallan siirtoa komissiolle sillä edellytyksellä, että täytäntöönpanosäännöt on tarkasti määritelty ja avoimuus varmistettu.

4.5.2

Komitea kannattaa komission ehdottamaa arviointikäytäntöä.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/44

1.1

Euroopan komission ehdotuksessa parannetaan huomattavasti uuden biosidivalmisteasetuksen käytännön soveltamista 1. syyskuuta 2013 alkaen, selvennetään siirtymäsääntöjen toimintaa ja lisätään toimijoiden oikeusturvaa.

1.2

ETSK pitää valitettavana, että biosidivalmisteita koskevan, unionin uuden lainsäädännön monimutkaisen ja pitkään kestäneen hyväksymismenettelyn aikana komissio, neuvosto ja parlamentti eivät ole ennakoivasti pohtineet, minkälaisia vääristymiä sekavat ja epäselvät siirtymäsäännöt voivat aiheuttaa.

1.3

ETSK on yhtä mieltä siitä, että biosidivalmisteasetukseen on tehtävä muutoksia ennen sen voimaantuloa (1), jotta helpotetaan siirtymää direktiivistä 98/8/EY edellä mainittuun asetukseen. Järjestelmän asianmukaisen toiminnan takaamiseksi on välttämätöntä, että johdonmukainen kehys siirtymätoimenpiteineen tekee järjestelmän asteittaisen muuttamisen toimijoille ja jäsenvaltioille mahdolliseksi.

1.4

ETSK pitää positiivisina siirtymätoimenpiteisiin tehtyjä muutoksia, jotka koskevat käsiteltyjä esineitä ja olemassa olevan tehoaineen ja biosidivalmisteiden arviointia. Näillä muutoksilla estetään monien uusien käsiteltyjen esineiden markkinoille saattamisen tosiasiallinen jäädyttäminen, sillä ne päästetään markkinoille sillä edellytyksellä, että täydellinen asiakirja-aineisto näiden käsiteltyjen esineiden sisältämästä tehoaineesta (sisältämistä tehoaineista) on toimitettu 1. syyskuuta 2016 mennessä (2). Nämä muutokset mahdollistavat myös sujuvamman siirtymisen yhdenmukaiseen lupajärjestelmään nykyisten biosidivalmisteiden kohdalla (3).

1.5

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että uusi säännös asetuksen (EY) N:o 1451/2007 liitteeseen II liittyvien, jakaantumista ja käyttäytymistä ympäristössä käsittelevien tutkimusten pakollisesta jakamisesta ei vääristä kilpailua eikä vaikuta kielteisesti joidenkin yritysten innovointikykyyn.

1.6

ETSK:n mielestä säädöksen muuttamisen yhteydessä voitaisiin käsitellä myös muita tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa tietojen saatavuuteen, biosidivalmisteisiin kuuluvien tuotteiden määrittelyyn sekä tietojen jakamista koskevaan velvollisuuteen.

2.1

Biosidivalmisteilla tarkoitetaan käyttäjälle toimitettavassa muodossa olevia tehoaineita taikka yhtä tai useampaa tehoainetta sisältäviä seoksia, jotka on tarkoitettu kemiallisesti tai biologisesti tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai rajoittamaan muulla tavoin niiden esiintymistä. Kaikki aineet, seokset ja tuotteet, jotka saatetaan markkinoille tehoaineiden tuottamiseksi, katsotaan myös biosidivalmisteiksi (4). Käytännön elämässä biosidivalmisteiden avulla estetään sairauksien leviämistä ja edistetään korkeatasoista hygieniaa ympäristössä, jossa väestötiheys on suuri.

2.2

Säännöt, jotka koskevat biosidivalmisteiden asettamista saataville markkinoilla unionissa, vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/8/EY (5). Direktiivissä yhtenäistetään eurooppalaisella tasolla näitä tuotteita koskeva lainsäädäntö määrittelemällä yhteisiä periaatteita biosidivalmisteiden arviointia ja hyväksymistä varten, jotta vältetään taloudelliset ja hallinnolliset esteet.

2.3

Euroopan komissio esitteli 16. toukokuuta 2013 uuden ehdotuksen biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 528/2012 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä markkinoillepääsyn edellytyksistä (6). Kyseinen niin sanottu biosidivalmisteasetus hyväksyttiin 22. toukokuuta 2012 (7) ja sen on määrä tulla voimaan 1. syyskuuta 2013. Uusi säädös kumoaa direktiivin 98/8/EY, ja sen pohjana on ollut laaja julkinen kuuleminen sekä Euroopan komission laatima yksityiskohtainen vaikutustenarviointi (8).

2.4

Asetuksen tarkoituksena on parantaa biosidivalmisteiden vapaata liikkuvuutta unionissa samalla kun varmistetaan sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön suojelun korkea taso. Asetus, joka säilyttää direktiivin 98/8/EY rakenteen, perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen sen varmistamiseksi, että tehoaineiden ja biosidivalmisteiden valmistuksesta ja asettamisesta saataville markkinoilla ei aiheudu haitallisia vaikutuksia terveyteen tai ympäristöön.

2.5

Kyseisen säädöksen tavoitteena on korjata aiemmassa lainsäädäntökehyksessä havaittuja puutteita ja tehostaa hyväksymisjärjestelmän toimintaa yksinkertaistamisen kautta, poistamalla biosidivalmisteiden kauppaa haittaavia esteitä sekä yhdenmukaistamalla tiettyjä säännöksiä.

2.6

Ennen biosidivalmisteasetuksen 528/2012 voimaantuloa komissio päätti esittää siihen virallista muutosta havaittuaan siinä tiettyjä säännöksiä, jotka saattaisivat haitata sen toimintaa. Kyseisellä muutoksella on seuraavat perusteet:

3.1

ETSK antoi vuonna 2010 lausunnon (9) ehdotuksesta asetukseksi biosidivalmisteiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä. Komitea piti asianmukaisena direktiivin korvaamista biosidivalmisteasetuksella pyrittäessä lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen.

3.2

Vaikka biosidiasetuksen hyväksymisen yhteydessä laadittiin vaikutustenarviointi ja erilaisia raportteja sekä suoritettiin julkinen kuuleminen, erityisesti pienet ja keskisuuret tuottajat ovat sittemmin ilmaisseet huolensa siitä, että asetuksen soveltaminen saattaa aiheuttaa markkinoilla huomattavia rajoituksia ja toimintahäiriöitä. Näin ollen on perusteltua, että Euroopan komissio on reagoinut nopeasti ehdottamalla useita muutoksia, joilla poistetaan markkinaesteiden haitalliset vaikutukset, joita saattaisi aiheutua biosidivalmisteita koskevasta unionin lainsäädännöstä, varsinkin sen siirtymäsäännöksistä.

3.3

ETSK pitää myönteisenä, että komissio on päättänyt muuttaa eräitä artikloja, jotta biosidivalmisteita koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan tarkoituksenmukaisemmin. ETSK kuitenkin katsoo, että asetuksen tarkistuksen yhteydessä olisi pitänyt käsitellä laajemmin ja järjestelmällisemmin eräitä alkuperäisen säädöksen puutteita, jotka liittyvät tietojen saatavuuteen, tietojen jakamista koskevaan velvollisuuteen sekä biosidivalmisteisiin kuuluvien tuotteiden määritelmään.

3.4

Siirtymäsäännöksiin tehdyillä muutoksilla, jotka koskevat etenkin asetuksen N:o 528/2012 86, 89 ja 94 artiklaa, estetään tiettyjen jo olemassa olevien tehoaineiden markkinoiden lamaantuminen tai käsiteltyjä uusia esineitä koskeva tosiasiallinen kielto, joka kestäisi syyskuun 1. päivästä 2013 siihen asti, että esineisiin sisältyvä viimeinen tehoaine on hyväksytty. ETSK katsoo, että näillä siirtymäsäännöksiin tehdyillä muutoksilla estetään huomattavat haitat ja oheisvahingot, joita olisi aiheutunut mainittujen artiklojen soveltamisesta alkuperäisessä muodossaan.

4.1

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 89 artiklan 4 kohdassa ja 93 artiklan 2 kohdassa säädetään siirtymäajoista niiden biosidivalmisteiden poistamiseksi, joille ei myönnetä lupaa. Uudessa ehdotuksessa esitetään samojen aikojen soveltamista jo markkinoilla oleviin valmisteisiin silloin, kun lupa on myönnetty mutta lupaehdoissa edellytetään valmisteen muuttamista. ETSK katsoo, että viimeksi mainitussa tapauksessa olisi luovuttava määräajoista, joita yleisesti sovelletaan hylättyihin hakemuksiin. ETSK ehdottaa, että mikäli tuotteen hyväksyminen edellyttää muutoksia, määräaikaa pidennetään siten, että valmisteita voidaan käyttää ja saattaa markkinoille niin kauan, kuin niitä on jäljellä.

4.2

Euroopan kemikaaliviraston on pidettävä huolta siitä, että sen julkistamassa luettelossa (95 artikla) esiintyy tietoa ainoastaan toimittajista, jotka tukevat tietyn tehoaineen uudistamista.

4.3

Tietojen saatavuutta koskevan 66 artiklan 3 kohdan osalta ETSK katsoo, että on pyrittävä löytämään oikea tasapaino yleisen edun ja perusteltujen yksityisten etujen välillä. Tehoaineen valmistajan nimi- ja osoitetietojen automaattinen ja järjestelmällinen luovuttaminen kenelle tahansa niitä pyytävälle kolmannelle osapuolelle saattaa olla luvanhaltijan kaupallisten etujen suojelun vastaista.

4.4

Biosidivalmisteasetusta käsitelleessä lausunnossaan ETSK suhtautui myönteisesti velvoitteeseen antaa eläimillä tehdyistä kokeista saadut tiedot muiden käyttöön. Yksi uuden asetuksen positiivisimmista seikoista onkin se, että vältetään toistuvista toksikologisista tutkimuksista selkärankaisille eläimille aiheutuvat tarpeettomat kärsimykset. Joka tapauksessa komission olisi arvioitava, onko kaikkien asetuksen (EY) N:o 1451/2007 liitteessä II lueteltuihin aineisiin liittyvien, jakaantumista ja käyttäytymistä ympäristössä koskevien – muidenkin kuin toksikologisten ja ekotoksikologisten – tutkimusten tietojen jakamista koskeva velvoite tasapainoinen ja edistääkö se uusien tehoaineiden kehittämistä. Asianmukainen korvaus ja tietojen suojelu vuoteen 2025 saakka ovat välttämättömiä, jotta vältetään sopimaton hyötyminen muiden tekemästä työstä.

4.5

ETSK pitää loogisena, että pidennetään kahdesta kolmeen vuoteen jäsenvaltioille asetettua määräaikaa tehdä päätös biosidivalmisteen hyväksymisestä sen jälkeen, kun on tehty päätös tietyn tehoaineen hyväksymisestä tietyn valmisteryhmän osalta (89 artikla, asetus 528/2012). Jos muutosta ei olisi tehty, hyväksymismenettelyn eri vaiheet olisivat saattaneet johtaa määräaikojen järjestelmälliseen noudattamatta jättämiseen ja tämän myötä menettelyn pysähtymiseen.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/47

1.1

Komitea panee merkille, että vuonna 2012 EU:n maanteillä kuoli 28 000 ja loukkaantui 1,5 miljoonaa ihmistä. Komitea on vahvasti sitä mieltä, että maantieliikenteessä loukkaantuvien lukumäärän vähentäminen on yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeä asia, ja se kannattaa komission kunnianhimoista suunnitelmaa määrän vähentämisestä vuosien 2011–2020 aikana puolella vuoteen 2010 verrattuna.

1.2

Komitea pitää tervetulleena komission ehdottamaa päätöstä ja asetusta eCall-järjestelmän käyttöönotosta, jolla varmistetaan, että lokakuusta 2015 alkaen kaikki henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen uudet mallit varustetaan hätänumeroon 112 perustuvalla eCall-laitteistolla ja että luodaan eCall-puhelujen asianomaiseen vastaanottamiseen ja käsittelemiseen hätäkeskuksissa (Public Safety Answering Point, PSAP) tarvittava infrastruktuuri EU:n laajuisen eCall-palvelun yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi.

1.3

ETSK yhtyy eCall-vaikutustenarvioinnin päätelmiin, joiden mukaan eCall-järjestelmän pakollinen käyttöönotto on ainoa tapa tuoda sen hyödyt kansalaisten ulottuville. Komitea on lukuisissa lausunnoissa todennut komissiolle, ettei vapaaehtoinen lähestymistapa tule toimimaan.

1.4

ETSK panee merkille, että ehdotuksia sovelletaan vain uusiin ajoneuvomalleihin, jotka rekisteröiden 1. lokakuuta 2015 alkaen, ja että olemassa olevia malleja voidaan valmistaa ja markkinoida edelleen ilman eCall-järjestelmää kyseisen ajankohdan jälkeenkin. Komitea ymmärtää, että ajoneuvojen valmistajille saattaa koitua asiasta kustannuksia, mutta toivoo, että ne asentaisivat kuitenkin eCall-teknologiaa mahdollisimman pian myös lokakuun 2015 jälkeen valmistettaviin, olemassa olevaa mallia oleviin ajoneuvoihin.

1.5

Komitea toteaa, ettei ehdotetuissa säännöksissä määrätä eCall-teknologian asentamisesta moottoripyöriin ja muihin kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin. Ottaen huomioon, että kyseisten ajoneuvojen kuljettajiin ja matkustajiin kohdistuva kuoleman ja loukkaantumisen riski muodostaa merkittävän ongelman, ETSK kehottaa painokkaasti valmistajia ja jäsenvaltioita laajentamaan eCall-järjestelmän käytön niin pian kuin suinkin myös kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin.

1.6

Komitea kehottaa uudelleen komissiota tekemään mahdollisimman pikaisesti ehdotuksia nimenomaan kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen aktiivisen ja passiivisen turvallisuuden parantamiseksi.

1.7

ETSK on vaikuttunut eräissä jäsenvaltioissa perustettujen tieliikenneturvallisuusviranomaisten menestyksestä. Kyseisten viranomaisten tehtävänä on valvoa kansallisen tieliikenneturvallisuusstrategian täytäntöönpanoa, neuvoa tieliikenneturvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa sekä edistää alan parhaita käytänteitä. Komitea pitää tarpeellisena perustaa Euroopan tieturvallisuusvirasto, jonka tehtävänä olisi auttaa tieliikenneturvallisuuden – mukaan lukien eCall-järjestelmän – täytäntöönpanon yhdenmukaistamisessa ja eteenpäin viemisessä koko EU:ssa. Elimeen kuuluisi jäsenvaltioiden nimittämiä tieliikenneturvallisuusalan asiantuntijoita.

1.8

Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota komitean aiempiin lausuntoihin, joissa käsitellään tieliikenneturvallisuutta ja otetaan kantaa eCall-järjestelmän pakollisen käyttöönoton tarpeeseen. (1)

2.5.1

Henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen valmistajien on varmistettava, että lokakuusta 2015 alkaen kyseisten ajoneuvojen uudet mallit valmistetaan ja hyväksytään vaatimustenmukaisten eCall-järjestelmien kera.

2.5.2

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1. lokakuuta 2015 alkaen ehdotetun asetuksen soveltamisalaan kuuluville uusille ajoneuvomalleille myönnetään koko ajoneuvoa koskeva Euroopan yhteisön tyyppihyväksyntä.

2.5.3

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on ennen tyyppihyväksyntätodistuksen myöntämistä varmistettava, että kyseiset ajoneuvot täyttävät asetetut normit.

2.5.4

Valmistajien on varmistettava, ettei eCall-teknologia mahdollista ajoneuvojen jatkuvaa seurantaa.

2.5.5

Tarvitaan riittävä suoja elektronista valvontaa vastaan, ja käyttäjille on tiedotettava siitä, miten järjestelmän käyttämiä tietoja käsitellään.

2.5.6

Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan ajoneuvon sisäisten eCall-järjestelmien teknisiä vaatimuksia sekä delegoituja säädöksiä, joissa määritellään käyttäjien yksityisyyttä koskevat vaatimukset. Lisäksi komissio voi kustannus-hyötyanalyysin perusteella myöntää tiettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen luokkien osalta luvan poiketa järjestelmän asentamisvelvoitteesta.

3.1

Komitea panee merkille, että viime vuonna EU:n maanteillä kuoli 28 000 ja loukkaantui 1,5 miljoonaa ihmistä. Kun hätäpalvelut hälytetään liikenneonnettomuuspaikalle, jokainen minuutti on kriittisen tärkeä ihmishenkien pelastamisen ja vammojen vakavuuden lieventämisen kannalta. Onnettomuudessa loukkaantuneet ihmiset eivät kuitenkaan aina pysty soittamaan hätäpuhelua.

3.2

eCall-teknologia ratkaisee tämän ongelman hälyttämällä hätäpalvelut välittömästi, vaikka kuljettaja tai matkustaja olisi tajuton tai ei muusta syystä pysty soittamaan hätäpuhelua. ETSK panee myös merkille, että arvioiden mukaan eCall-teknologian ansiosta pelastusyksiköt saapuvat onnettomuuspaikalle taajama-alueella 40 prosenttia ja maaseudulla 50 prosenttia nopeammin ja että yleistyttyään järjestelmä pelastaa Euroopassa vuosittain useita satoja henkiä sekä lieventää loukkaantumisten ja vammojen ja vakavuutta kymmenissä tuhansissa tapauksissa.

3.3

Osa jäsenvaltioista on perustanut tieliikenneviranomaistahoja, joille on valtakunnallisella tasolla annettu tehtäväksi arvioida tieliikenneturvallisuusstrategiaa ja antaa valtiovallalle neuvoja ensisijaisista toimista. Euroopan tieturvallisuusvirasto, jolla olisi selkeä toimivalta kaikilla tieliikenneturvallisuuteen liittyvillä aloilla (infrastruktuuri, ajoneuvot ja tienkäyttäjät) koko EU:ssa, voisi edistää osaltaan EU:n yhdenmukaisen tieliikenneturvallisuusstrategian täytäntöönpanoa. Tällaisen viraston erityistehtäviin voisi kuulua parhaiden käytänteiden kartoittaminen, määrittely, luominen ja edistäminen sekä rajatylittävän tiedonvaihdon ja yhteistyön lisääminen.

4.1

Ehdotusta sovelletaan vain uusien henkilöajoneuvojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntään, eikä se sisällä vaatimusta eCall-järjestelmän asennuksen varmistamisesta ennen ensirekisteröintiä, mikä tarkoittaa, että ajoneuvojen olemassa olevia malleja voidaan edelleen valmistaa ja markkinoida ilman eCall-järjestelmää. Komitea toteaa, että tämän politiikan vuoksi eCall-palvelun täysi kattavuus saavutetaan vasta vuonna 2033. Komitea ymmärtää tarpeen ottaa huomioon ajoneuvojen valmistajille mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset seuraukset ja suunnitteluongelmat, mutta toivoo kuitenkin, että ne asentaisivat eCall-teknologiaa mahdollisimman pian myös lokakuun 2015 jälkeen valmistettaviin olemassa olevaa mallia oleviin ajoneuvoihin.

4.2

Asetusta ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ei sovelleta kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin (moottoripyöriin jne.). Kyseisten ajoneuvojen kuljettajien todennäköisyys loukkaantua vakavasti maantieliikenteessä on 18–20-kertainen henkilöauton kuljettajiin verrattuna. Tämän riskialttiin ajoneuvoluokan tieliikenneturvallisuuskysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. eCall-teknologian käyttöönoton lisäksi tarvitaan mahdollisimman pian myös ehdotuksia kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen aktiivisen ja passiivisen turvallisuuden parantamiseksi.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/50

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen ja katsoo, että kyseisten kahden direktiivin uudelleen laatiminen on välttämätöntä väestönkehitykseen liittyviin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamiseksi.

1.2

Euroopan unioni tarvitsee Eurooppa 2020 -strategiassa ja muissa laajoissa ohjelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kiireellisesti järkevää ja vakaata maahanmuuttopolitiikkaa. Jos EU haluaa jatkossakin olla innovoinnin terävin kärki ja elinvoimainen teollisuuskeskus, se on pystyttävä houkuttelemaan kykyjä ja varmistamaan "aivokierron" toteutuminen.

1.3

Komitea katsoo, että muuttoliikkeen ja liikkuvuuden edistämisen on perustuttava perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Perusoikeuskirjan periaatteita on sovellettava kaikilla tasoilla.

1.4

Komitea kannustaa Euroopan komissiota ja EU:n perusoikeusvirastoa tekemään arvion kolmansien maiden kansalaisten suojelussa ilmenevistä puutteista ja ehdottamaan jäsenvaltioille toimenpiteitä niiden paikkaamiseksi. Syrjintää on torjuttava määrätietoisesti kaikilla tasoilla.

1.5

Komitea tukee varauksetta Euroopan komission pyrkimyksiä kehittää kahdenvälisiä liikkuvuuskumppanuuksia, joilla luodaan kehys Euroopan unionin ja sen ulkopuolisten maiden, erityisesti naapurimaiden, väliselle yhteistyölle.

1.6

Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon sukupuoliulottuvuuden ja laatimaan ohjelmia, joilla kannustetaan erityisesti naisia osallistumaan.

1.7

On aiheellista tarkastella huolellisesti kaikkia viisumien myöntämismenettelyjä hankaloittavia esteitä ja määrittää toimenpiteet, joiden avulla ne voidaan poistaa. Viisumien myöntämisprosessin tulee olla yksinkertainen, tarkoituksenmukainen, kaikille avoin ja syrjimätön.

1.8

Komitea muistuttaa kolmansien maiden kansalaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tärkeydestä hyödykkeiden ja palvelujen saannissa.

1.9

Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota tarpeeseen taata opiskelijoille, tutkijoille, vapaaehtoistyöntekijöille ja au paireille vastaava suoja, kun he tekevät työtä maksua vastaan tai ovat aktiivisia työmarkkinoilla. Maksua vastaan tehtävän työn taustalla on usein työsuhde, ja tällaisen tilanteen mahdollistamia väärinkäytöksiä on torjuttava varmistamalla kaikkien ryhmien yhdenvertainen kohtelu. Erityistä huomiota tulee kiinnittää henkilöihin (erityisesti naisiin), jotka tekevät kotitaloustyötä au paireina.

1.10

Komitea on tyytyväinen 24 artiklaan, jonka mukaan kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus tutkimustyön tai opintojen päätyttyä etsiä työtä 12 kuukauden ajan. Direktiivissä 2011/98/EU vahvistettuihin yhdenvertaista kohtelua koskeviin säännöksiin on kuitenkin tehty poikkeuksia, jotka eivät vaikuta tarkoituksenmukaisilta direktiivien uudelleenlaadintaehdotuksen tavoitteisiin nähden.

1.11

Komitea katsoo, että tiedonanto on olennainen osatekijä politiikan onnistumisen varmistamisessa. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on viestittävä kolmansien maiden kansalaisten kanssa ja taattava heille oikeus saada laadukasta tietoa.

2.1

EU:lla on edessään merkittäviä rakenteellisia haasteita, jotka liittyvät väestönkehitykseen ja talouteen. Työikäinen väestö vähenee, ja yrityksillä on vaikeuksia löytää pätevää työvoimaa.

2.2

EU:n maahanmuuttopolitiikan yleinen kehys määräytyy sen mukaan, mikä on sen kokonaisvaltainen suhtautuminen muuttoliikkeisiin ja liikkuvuuteen. Tähän lähestymistapaan perustuu myös unionin vuoropuhelu ja yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

2.3

EU:n on kiireellisesti ryhdyttävä toimiin myös innovoinnin suhteen. Yksi Eurooppa 2020 -strategiassa ja sen innovaatiounioniin tähtäävässä lippulaivahankkeessa asetetuista tavoitteista on, että investointeja tutkimukseen ja innovointiin lisätään, minkä seurauksena syntyy arviolta miljoonaa uutta tutkimustyöpaikkaa. Muuttoliike EU:n ulkopuolisista maista voi tuoda pitkälle koulutettua työvoimaa ja kykyjä, joita jokainen jäsenvaltio voi ja niiden tulee houkutella.

2.4

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklassa unionille annetaan tehtäväksi kehittää yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jonka tavoitteena on varmistaa muuttovirtojen tehokas hallinta ja jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu.

2.5

Direktiivissä 2004/114/EY asetetaan kolmansien maiden opiskelijoiden maahanpääsyä koskevat pakottavat säännöt. Sen soveltaminen vaihto-oppilaisiin, vapaaehtoistyöntekijöihin ja palkattomiin harjoittelijoihin on jätetty jäsenvaltioiden harkinnan varaan. Direktiivissä 2005/71/EY säädetään nopeasta maahanpääsymenettelystä, jota sovelletaan sellaisiin kolmansien maiden tutkijoihin, jotka ovat tehneet vastaanottosopimuksen asianomaisen jäsenvaltion hyväksymän tutkimusorganisaation kanssa.

2.6

Komissio esitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2011 näiden kahden direktiivin täytäntöönpanoa käsittelevät kertomukset, joiden mukaan direktiiveissä on puutteita.

2.7

Suurin direktiiveihin liittyvä ongelma koskee kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja oleskeluoikeutta EU:ssa (pitkäaikaiset viisumit, oleskeluluvat). Asiaa koskevat oikeudelliset säännökset ovat usein monimutkaisia ja epäselviä, ja menettelyt ovat liian pitkiä eikä niitä sovelleta aina oikeudenmukaisesti tai johdonmukaisesti. Nykyisillä maahanmuuttosäännöillä ei edistetä riittävästi liikkuvuustoimenpiteitä sisältäviä EU:n ohjelmia, joita ovat muun muassa Erasmus Mundus ja Marie Curie.

2.8

Työmarkkinoihin liittyvä ongelma on se, että tutkinnon suorittaneille kolmansien maiden kansalaisille ei anneta opintojen suorittamisen jälkeen riittävästi mahdollisuuksia löytää työtä, ja sama koskee myös tutkijoita tutkimustyön päätyttyä. Tietyissä tapauksissa kolmansien maiden kansalaisia ei voida rekrytoida yliopistoihin, koska ne kuuluvat julkiseen sektoriin. Ensisijaista olisi helpottaa naisten pääsyä tiedeammatteihin poistamalla kaikenlaiset suoran tai epäsuoran syrjinnän muodot ja muut esteet, joiden vuoksi naisia ei oteta korkean koulutustason työtehtäviin tiedealalla.

3.1

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen ja katsoo, että kyseisten kahden direktiivin uudelleen laatiminen on välttämätöntä.

3.2

Avautuminen ulkomaailmalle on ensisijaisen tärkeää Euroopan unionille, vaikka tämä onkin vaikeaa toteuttaa konkreettisesti nykytilanteessa. EU:n on helpotettava liikkumista ja hyödynnettävä kaikki käytössään olevat keinot, jotta kolmansien maiden kansalaiset pääsevät helpommin koulutukseen ja tutkimustyöhön sekä työmarkkinoille EU:hun.

3.3

Euroopan unioni tarvitsee uudenlaisen lähestymistavan taloudelliseen muuttoliikkeeseen. Sen mukaisesti kolmansien maiden kansalaisille on annettava mahdollisuus hankkia tietoa ja osaamista. EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä on edistettävä "aivokiertoa", joka hyödyttää sekä vastaanottaja- että lähettäjämaita.

3.4

Euroopan komissio esitti lokakuussa 2010 aloitteen, jossa ehdotetaan erilaisia rohkeita ja välttämättömiä toimia ja poliittisia linjauksia Euroopan unionin muuttamiseksi "innovaatiounioniksi". Sitä varten EU:n on joustavoitettava kolmansien maiden kansalaisten maahantuloon ja oleskeluun sovellettavia sääntöjä.

3.5

Kolmansien maiden kansalaiset voivat lisätä Euroopan koulutus-, tiede-, kulttuuri- ja talousalan dynaamisuutta ja monimuotoisuutta. Komitea katsoo, että kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuuden helpottaminen on yksi ratkaisu Euroopan unionin väestönkehitystä ja talouskasvua koskeviin haasteisiin. Komitea katsoo myös, että tämän alan politiikan tulee perustua perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

3.6

Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin alueelle pääsyn edellyttämiä menettelyjä on päätetty yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa. Tämänhetkisissä taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa on vaarana syntyä tilanne, jossa kolmansien maiden kansalaisiin sovelletaan kansallisella tasolla eriytettyjä järjestelmiä, poliittisia linjauksia ja säännöksiä.

3.7

Euroopan unionin tehtävänä on toimia neuvottelujen keskipisteenä, löytää yhteisiä ratkaisuja, kannustaa soveltamaan hyviä käytänteitä ja tukea jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden ja niiden kansalaisten työtä.

3.8

Komitea pitää otollisena myös pyrkimystä täsmentää, mitkä kolmansien maiden kansalaisten ryhmät pääsevät unionin alueelle helpotetusti. Tilanne on näin selkeämpi ja paremmin ennakoitavissa sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden kansalaisten näkökulmasta. Vaikka maahanpääsyn ja oleskelun edellytykset ovat erilaisia, niiden sisällyttäminen yleisesti uuteen direktiiviin edistää olennaisen tärkeiden monialaisten ulottuvuuksien huomioon ottamista, kuten perusoikeuksien kunnioittamista.

3.9

Kolmansien maiden kansalaisilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, ja heidän on tunnettava ne ja noudatettava niitä.

3.10

Komitea arvostaa pyrkimystä sovittaa paremmin yhteen kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyyn liittyvä tilanne tärkeimpien muuttoliikkeitä, koulutusta ja tutkimusta koskevien toiminta-alojen eli muun muassa tunnustusta saaneiden ohjelmien (kuten Erasmus Mundus ja Marie Curie) kanssa.

3.11

Komitea on myös tyytyväinen kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksien esillä pitämiseen. Olisi kuitenkin aiheellista kiinnittää enemmän huomiota käytännön toimenpiteisiin, joiden avulla taataan yhdenvertaisen kohtelun toteutuminen. Kolmansien maiden kansalaiset ovat käytännössä usein haavoittuvassa asemassa, erityisesti kun on kyse opiskelijoista ja au paireista. Komitea kannustaa Euroopan komissiota ja EU:n perusoikeusvirastoa tekemään arvion näistä suojelussa ilmenevistä puutteista ja ehdottamaan jäsenvaltioille toimenpiteitä niiden paikkaamiseksi.

3.12

Komitea on huolissaan kolmansien maiden kansalaisten kohtaamien rasististen ja muukalaisvihamielisten asenteiden yleistymisestä. Jos liikkuvuutta helpotetaan mutta tällaisten asenteiden leviämistä ei onnistuta pysäyttämään, kaikki poliittiset tavoitteet ovat uhattuina.

3.13

Komitea toteaa ehdotuksen sisältävän konkreettisia säännöksiä, joilla helpotetaan kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista eurooppalaiselle tutkimus- ja koulutusalueelle ja työmarkkinoille.

3.14

Kolmansien maiden kansalaisten mahdollisuuksia tehdä työtä koulutukseen yhdistettynä on tuettava. On tärkeää vahvistaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sellaisten henkilöiden työhönotossa ja työehdoissa, joiden tilanteeseen sovelletaan tarkasteltavana olevia direktiivejä.

3.15

Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon sukupuoliulottuvuuden ja laatimaan ohjelmia, joilla kannustetaan erityisesti naisia osallistumaan. Tämän tavoitteen yhteydessä on asetettava etusijalle opiskelijoiden ja erityisesti tutkijoiden liikkuvuus.

3.16

Komitea haluaa kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä harkitsemaan vieläkin laajemmin mahdollisia vuorovaikutteisia toimenpiteitä, myös tutkimuksen, koulutuksen ja työllisyyden aloilla. Taiteellinen tuotanto ja luovat toimialat ovat Euroopassa yksi kotouttamista ja sosiaalista nousua edistävä tekijä siinä missä talouskehityskin.

3.17

Komitea kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan parlamenttia vahvistamaan suojelua, jonka kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat tulleet opiskelemaan, tekemään tutkimustyötä tai au paireiksi, saavat työpaikalla ja myös osallistuessaan työmarkkinoille. Komitea katsoo erityisesti, että opiskelijoihin, tutkijoihin ja au paireihin sovellettavat poikkeukset yhdenvertaista kohtelua käsittelevän direktiivin 2011/98/EU säännöksistä olisi poistettava.

4.1

Komitea pitää perusteltuna direktiivin yleisen soveltamisalan laajentamista siten, että se kattaa myös palkalliset harjoittelijat ja au pair -työntekijät.

4.2

Komitea katsoo, että liikkuvuuden tiellä on käytännössä edelleen monia menettelyyn liittyviä ja institutionaalisia esteitä. Ne koskevat pääasiassa viisumien myöntämismenettelyjä, jotka ovat pitkällisiä, ennakoimattomia ja jopa mielivaltaisia. Menettelyt ovat hakijoille hyvin kalliita eli monille lähes mahdottomia. Mahdollisuudet asioida lähetystöissä tai konsulinvirastoissa ovat usein rajalliset. On aiheellista tarkastella huolellisesti kaikkia näitä esteitä ja määrittää toimenpiteet, joiden avulla ne voidaan poistaa. Viisumien myöntämismenettelyn tulee olla yksinkertainen, tarkoituksenmukainen, kaikille avoin ja syrjimätön.

4.3

Yksityissektorilla on erittäin tärkeä rooli tutkimuksen rahoitukseen ja kehittämiseen liittyvien tavoitteiden alalla. Yrityksiä olisi kannustettava houkuttelemaan aktiivisesti tutkijoita. Jäsenvaltioiden viranomaisten tulisi myös suunnitella yhteistyössä toimielinten ja yksityisten yritysten kanssa erityistoimia, joiden avulla voidaan poistaa käytännön esteet kolmansien maiden kansalaisten kotoutumisen tieltä. Esimerkiksi pankkitilin avaaminen voi osoittautua pitkälliseksi ja hankalaksi prosessiksi.

4.4

Komitea toteaa, että viisumin saanti on menettelyllisesti vaikeaa vapaaehtoistyöntekijöille, sillä kyseessä on erityinen toiminta, jota ei katsota työksi eikä opiskeluksi vaan joka rinnastuu tietyllä tavalla niihin molempiin. Se tulisi hyväksyä muodollisesti toiminnaksi, joka oikeuttaa saamaan viisumin.

4.5

ETSK katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset kannattaisi ottaa mukaan tämän alan työhön.

4.6

Lisäksi säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää suotuisampia edellytyksiä henkilöille, joihin direktiiviehdotusta sovelletaan, on komitean mielestä tervetullut, sillä näin maat voivat laatia erityisiä poliittisia linjauksia kolmansien maiden kansalaisten houkuttelemiseksi. Vaikka direktiivin soveltamisalaa ei ole muutettu, olisi huolehdittava siitä, ettei jäsenvaltioiden poliittisilla valinnoilla syrjitä tiettyjä kolmansien maiden kansalaisten ryhmiä tai tiettyjä kansalaisuuksia.

4.7

Komitea tukee tämän alan liikkuvuuskumppanuuksien kehittämistä ja korostaa tarvetta tehostaa EU:n ja kolmansien maiden yhteistyötä "aivokierron" toteutumisen varmistamiseksi. Sitä ei voida hyväksyä, että koulutuksen ja tutkimuksen kukoistus Euroopan unionissa perustuu siihen, että kolmannet maat eivät pysty hyödyntämään omien kansalaistensa osaamista. Komission ehdotuksessa ei esitetä konkreettisia toimia tämän varmistamiseksi.

4.8

Komitea kannattaa opiskelijoiden ja vasta äskettäin muodostetun ryhmän eli palkallisten harjoittelijoiden tilannetta koskevaa ehdotusta, jonka mukaan he saavat oleskella toisessa jäsenvaltiossa kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen kestäviä jaksoja edellyttäen, että he täyttävät direktiivissä säädetyt yleiset edellytykset.

4.9

Komitea kannattaa sitä, että opiskelijoiden pääsyä työmarkkinoille helpotetaan direktiivissä asetettujen edellytysten mukaisesti siten, että heille annetaan mahdollisuus työskennellä vähintään 20 tuntia viikossa: kukin jäsenvaltio vahvistaa työntekoon sallitun enimmäisajan työmarkkinaosapuolten neuvottelujen yhteydessä joko tunteina viikossa taikka päivinä tai kuukausina vuodessa. Koska heidän tärkeimpänä tavoitteenaan on kuitenkin opintojen saattaminen päätökseen, työntekoon sallittu aika on rajattava sen pituiseksi, että opiskeluvelvollisuuden hoitaminen on mahdollista. Opintojen edistyminen olisi todistettava säännöllisin väliajoin.

4.10

Komitea muistuttaa kolmansien maiden kansalaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tärkeydestä hyödykkeiden ja palvelujen saannissa.

4.11

Komitea on taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa käsittelevää, vuonna 2006 annettua vihreää kirjaa koskevassa lausunnossa (1) ja vuonna 2008 käyttöön otettua yhdistelmälupaa koskevassa lausunnossa (2) vaatinut yhdenvertaisempaa kohtelua työssä, olipa kyse työehdoista, palkasta, irtisanomisesta, työpaikan terveys- ja turvallisuusvaatimuksista tai yhdistymisvapaudesta mutta myös laillisten muuttajien yhtäläisestä oikeudesta saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta.

4.12

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia kunnioitetaan käytännössä.

4.13

Komitea katsoo, että tiedonanto on olennainen osatekijä politiikan onnistumisen varmistamisessa. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on viestittävä kolmansien maiden kansalaisten kanssa ja taattava heille oikeus saada laadukasta tietoa.

4.14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea jatkaa työtään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välisenä yhteystahona ja aikoo jatkuvasti edistää maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä hyviä käytänteitä.

21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/54

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa, että neljästä perussopimuksessa vahvistetusta vapaudesta työntekijöiden vapaalla liikkuvuudella on edelleen suurimmat esteet.

1.2

ETSK katsoo, että työntekijöiden esteetön ja syrjimätön vapaa liikkuminen edistää perusoikeuksien suojelua, kohentaa EU:n kilpailukykyä, lisää yritysten tuottavuutta ja parantaa työn laatua ja on näin yksi Eurooppa 2020 -strategian peruspilareista.

1.3

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden Euroopassa tulisi jatkossakin kuulua EU:n politiikan painopisteisiin. Komitea katsoo direktiivin edesauttavan oikeudenmukaista ja tasapainoista liikkuvuutta.

1.4

ETSK kannattaa komission direktiiviehdotusta, joka edistää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävien eurooppalaisten työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän torjumista. Liikkuvuudella on kuitenkin edelleen muita esteitä, kuten komitea on huomauttanut muissa lausunnoissaan.

1.5

Liikkuvuuden nykyisten esteiden poistamisen jatkamiseksi olisi toteutettava lisätoimia, joiden avulla liikkuvien työntekijöiden käyttöön pyritään asettamaan helposti ymmärrettävää tietoa työ- ja sosiaalilainsäädännöstä omalla kielellä. Työntekijöillä olisi myös oltava itsenäinen oikeus neuvontaan. Asianomaisten neuvontarakenteiden olisi toimittava tiiviissä verkottuneessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja Euresin kanssa ja varmistettava, että liikkuvat työntekijät saavat jo lähtömaissa tietoa kohdemaiden sosiaalisista ja oikeudellisista olosuhteista.

1.6

ETSK tukee tavoitteita, jotka komissio pyrkii saavuttamaan direktiivin avulla. Niitä ovat muun muassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen perustuvien, työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä työntekoon ja eri sosiaalisiin oikeuksiin liittyvien oikeuksien puolustaminen hallinnollisin ja oikeudellisin menettelyin; järjestöjen, organisaatioiden ja muiden oikeushenkilöiden toiminta; tuki- ja seurantarakenteiden nimeäminen jäsenvaltiotasolla; työmarkkinavuoropuhelu sekä yrityksille ja työntekijöille suunnatun tiedotuksen parantaminen. Komitea arvostaa sitä, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä toteutetaan kansallisia menettelyjä ja oikeuskäytänteitä noudattaen.

1.7

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että työntekijöiden tueksi käynnistetään vapaata liikkumista ja liikkuvuutta käsitteleviä tieto- ja neuvontapalveluja. Myös työnantajille olisi annettava asianmukaista tietoa.

1.8

ETSK tukee Euroopan komission ponnisteluja muuttaa ja laajentaa Euresin roolia liikkuvuuden helpottamiseksi sekä osaamisen ja työmarkkinoiden tarpeiden vastaavuuden parantamiseksi.

2.1

Mario Montin toukokuussa 2010 esittämässä raportissa uudesta sisämarkkinastrategiasta korostetaan, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on onnistunut oikeudelliselta kannalta, mutta sitä käytetään sisämarkkinoiden neljästä vapaudesta vähiten. Teorian ja käytännön välinen kuilu tulee esille myös Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson esittämissä poliittisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2010–2014.

2.2

Komissio ehdottaa direktiiviä, jonka tavoitteena on parantaa EU:n lainsäädännön soveltamista ja helpottaa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien harjoittamista vapaan liikkuvuuden yhteydessä. Perussopimuksessa ja unionin täytäntöönpanolainsäädännössä jokaiselle Euroopan kansalaiselle myönnetään oikeus muuttaa vapaasti toiseen jäsenvaltioon työskennelläkseen ja asuakseen siellä. Kansalaista suojellaan kansalaisuuteen perustuvalta syrjinnältä työelämässä ja hänelle taataan yhdenvertainen kohtelu.

2.3

Vuosina 1997, 2002 ja 2007 on käynnistetty kolme työntekijöiden liikkuvuutta koskevaa toimintaohjelmaa (1). Liikkuvuutta EU:n alueella hyödyntäviä eurooppalaisia työntekijöitä on kuitenkin vain kolme prosenttia. Komissio, Euroopan parlamentti, alueiden komitea, ETSK ja työmarkkinaosapuolet ovat eritelleet esteet, jotka vaikeuttavat kyseisen oikeuden harjoittamista käytännössä:

2.4

Näiden ongelmien seurauksena kansalaisuuteen perustuva syrjintä on edelleen monissa tapauksissa erittäin suuri este EU:n siirtotyöntekijöille.

2.5

Komissio on kuullut laajasti jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja erityisvirastoja. Se on tehnyt päätelmän, että soveltuvin oikeudellinen väline helpottamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien harjoittamista on direktiivi. Sen avulla EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 492/2011 1 ja 10 artiklan mukaisia oikeuksia voidaan noudattaa yhdenmukaisesti.

2.6

Direktiivin soveltamisala kattaa seikat, jotka sisältyvät työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta annettuun asetukseen (EU) N:o 492/2011, joka takaa yhdenvertaisen kohtelun ja kieltää syrjinnän seuraavissa asioissa:

2.7

Direktiivillä jäsenvaltiot velvoitetaan