12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/1

1.1

Tämän ETSK:n valmistelevan lausunnon tarkoituksena on tarkastella julkisessa omistuksessa olevien yritysten mahdollista panosta EU:n kilpailukykyyn ja määrittää alaan liittyvät haasteet EU:n politiikalle ja toimielimille.

1.2

Lausunto liittyy perussopimuskehykseen, jonka mukaan jäsenvaltiot käyttävät laajaa harkintavaltaa yleistä etua koskevien palvelujensa määrittelemisessä, järjestämisessä ja rahoittamisessa. Perussopimusten mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta valita ne yritykset, joiden vastuulla on julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja määrittää niiden asema (yksityinen, julkinen tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus) (1).

1.3

Julkishallinto voi päättää tapauskohtaisesti toimialaa koskevan arvion sekä asetettujen tavoitteiden ja tehtävien ja pitkän aikavälin päämäärään tähtäävien suuntaviivojen perusteella, käytetäänkö yhtenä välineenä julkisessa omistuksessa olevaa yritystä.

1.4

Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta 25. kesäkuuta 1980 annetun komission direktiivin 80/723/ETY mukaan 'julkisella yrityksellä' tarkoitetaan "kaikkia yrityksiä, joiden suhteen julkiset viranomaiset käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yrityksen sääntöjen perusteella.

Julkisten viranomaisten oletetaan käyttävän määräysvaltaa yrityksen suhteen, jos niillä on suoraan tai välillisesti:

1.5

Kaikki Euroopan maat ovat historiansa aikana perustaneet julkisia yrityksiä joko suoraan taikka kansallistamalla tai kunnallistamalla yksityisiä yrityksiä. Näin on tehty monista eri syistä:

1.6

Julkisten yritysten tehokkuutta, tuloksellisuutta ja tarvittaessa uudistamisen tarvetta ei voida mitata ainoastaan tavanomaisilla taloudellisen toiminnan kannattavuusmittareilla, vaan siinä on otettava huomioon kaikki viranomaisten niille uskomat tavoitteet ja tehtävät.

1.7

Virallisen eurooppalaisen määritelmän mukaan kilpailukyvyllä tarkoitetaan kykyä parantaa pysyvästi asukkaiden elämänlaatua ja turvata korkea työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taso.

1.8

Euroopan unionin tuottavuus on joka vuosi hieman edellisvuotta heikompi. Tuottavuuden hidastuminen merkitsee kilpailukyvyn heikkenemistä. Merkkejä taantumasta ovat innovaatiotoiminnan riittämättömyys sekä infrastruktuuriin, teknologiaan ja inhimilliseen pääomaan suuntautuvien investointien niukkuus.

1.9

Euroopan unionin kilpailukyky ja houkuttelevuus riippuvat siis muun muassa infrastruktuuriin, koulutukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön, terveydenhoitoon ja sosiaaliseen suojeluun sekä ympäristönsuojeluun kohdistuvista investoinneista. Nämä kaikki ovat aloja, joilla viranomaiset voivat käyttää julkisia yrityksiä yhtenä toiminnan välineenä.

1.10

Valtion ja alue- ja paikallishallinnon toiminta ei kuitenkaan ole automaattisesti moitteetonta, vaan julkisissa yrityksissä voi ilmetä häiriöitä, jotka johtuvat

1.11

Julkinen yritys voi kuulua julkishallinnon ajaman puolustus- tai hyökkäysstrategian piiriin:

1.12

Tämä edellyttää, että julkishallinto ottaa vastuun strategisten suuntaviivojen asettamisesta mutta antaa yrityksen johdon huolehtia hallinnoinnista varsin itsenäisesti. Julkishallinnon on kuitenkin huolehdittava kunnollisen julkisen valvonnan järjestämisestä ja todellisesta julkisesta sääntelystä, ja sitä varten julkisia yrityksiä on hallinnoitava tavalla, jossa peruslähtökohtana on kaikkien asianomaisten osapuolten sekä yritysten työntekijöiden edustajien osallistuminen.

1.13

Kun jäsenvaltiot turvautuvat julkisiin yrityksiin yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamiseksi, yritykset harjoittavat teollista ja kaupallista toimintaa ja kilpailevat usein suoraan muiden yritysten kanssa.

1.14

Julkisia yrityksiä, jotka harjoittavat toimintaansa vapaasti kilpailluilla markkinoilla, on ensinnäkin verkkotoimialoilla (sähkö, kaasu, sähköinen viestintä, liikenne, posti), joilla palvelun saatavuus ja keskeytyksetön, korkealaatuinen ja kohtuuhintainen toimitus ovat välttämättömiä edellytyksiä paitsi kansalaisille myös monille yksityisille yrityksille. Niillä onkin perusluonteinen rooli kansallisessa taloudessa ja jäsenvaltion yleisessä kilpailukyvyssä. Tämä pätee myös muihin aloihin, kuten audiovisuaalialaan, asumiseen, terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin, joilla kaikkien kansalaisten perusoikeudet eivät markkinoiden puutteellisen toiminnan vuoksi tavalla tai toisella toteudu.

2.1

Tuleva puheenjohtajavaltio Liettua pyysi kirjeessään korostamaan erityisesti julkisten yritysten tehostamista ja niiden tärkeyttä kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Liettua toivoo tämänhetkistä tilannetta ja hyviä (tai huonoja) käytäntöjä koskevaa analyysia, jollaista ei kuitenkaan EU:n tasolla ole saatavilla, sekä rakenneuudistusta, jonka pohjana on arviointi tällaisen yritystyypin tehokkuudesta talouspolitiikan koordinoinnin näkökulmasta sekä julkisista yrityksistä sisämarkkinoihin kohdistuvista vaikutuksista.

2.2

Vaikka EU:n lainsäädäntö koskee vain muutamia erityisiä julkisten yritysten toimialoja (valtiontuet ja yleistä taloudellista etua koskeva palvelu), tuleva puheenjohtajavaltio Liettua ehdottaa, että julkisten yritysten uudistusta koskevat EU-tason aloitteet rajataan muihin kuin lainsäädäntötoimenpiteisiin ja että uutta lainsäädäntökehystä koskevia tavoitteita ei aseteta. Julkisten yritysten mahdollisen yksityistämisen tulisi myös jatkossa kuulua jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

2.3

Tuleva puheenjohtajavaltio Liettua pitää valitettavana, ettei Euroopan komission olemassa olevissa tai kaavailluissa aloitteissa ja asiakirjoissa ole tähän mennessä käyty yleistä keskustelua julkisten yritysten uudistamisesta, hallinnoinnista, tehostamisesta ja panoksesta kilpailukyvyn parantamisessa ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin pyrkimisessä. Komissio ja Euroopan parlamentti ovat tähän mennessä keskittyneet vain kahteen osa-alueeseen: valtiontukisääntöjen noudattamiseen ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tuottamiseen sovellettaviin sääntöihin.

3.1

ETSK yhtyy luonnollisesti tulevan puheenjohtajavaltion Liettuan toiveeseen saada arvio tämänhetkisestä tilanteesta ja hyvistä (tai huonoista) käytännöistä sekä toteuttaa rakenneuudistus, jonka pohjana on arviointi tällaisen yritystyypin tehokkuudesta talouspolitiikan koordinoinnin näkökulmasta sekä sen sisämarkkinoihin kohdistuvista vaikutuksista.

3.2

Unionilla ja jäsenvaltioilla on perussopimuksiin perustuva vahvistettu velvoite huolehtia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sujuvuudesta, mikä edellyttää erityisesti progressiivisen toiminnan kehittelemistä näiden palveluiden tuloksellisuuden arvioimiseksi. Niin kauan kuin tätä ei ole tehty, tulosarvioinnit eivät auta vastaamaan kansalaisten ja talouden tarpeisiin kansallisella ja unionin tasolla.

3.3

Arvioinnin tarkoituksena tulee olla yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantaminen ja niiden mukauttaminen kansalaisten ja yritysten muuttuviin tarpeisiin. Arvioinnin tulee myös tarjota viranomaisille tietoa, jonka perusteella ne voivat tehdä perusteltuja päätöksiä. Arvioinnilla on tärkeä rooli myös tasapainon löytämisessä markkinoiden ja yleisen edun sekä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden välille.

3.4

ETSK esitti lausunnossaan aiheesta "Yleishyödyllisten palveluiden riippumaton arviointi" (2) konkreettisia ehdotuksia keskinäisen vaihdannan, suhteuttamisen, vertailun ja koordinoinnin määrittelemiseksi unionin tasolla. Unionin tuleekin edistää tällaisen riippumattoman arvioinnin kehittämistä laatimalla asiaankuuluvia toimijoita edustavien tahojen kanssa keskustellen Euroopan tasolla yhdenmukaistettu arviointimenettely, joka perustuu yhteisiin indikaattoreihin ja arvioinnin toteutuskeinoihin. Näin toimiessaan unionin tulee noudattaa toissijaisuusperiaatetta ja uudistettuihin perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa esitettyjä periaatteita.

3.5

Pohtiessaan, miten julkiset yritykset voisivat tukea paremmin unionin talouden ja kilpailukyvyn elpymistä, ETSK on monissa lausunnoissaan käsitellyt yleistä eurooppalaista taloudellista etua koskevien palvelujen kysymystä.

3.6

Eurooppayhtiön säännöt vahvistettiin 8. lokakuuta 2001. Nämä säännöt, joita on voitu käyttää 8. päivästä lokakuuta 2004, tarjoavat useissa jäsenvaltioissa toimiville yrityksille mahdollisuuden perustaa yhteinen, unionin oikeuden mukainen yhtiö ja soveltaa näin samoja sääntöjä eli yhtä ainutta hallinnointiin ja taloudellisten tietojen ilmoittamiseen sovellettavaa järjestelmää. Sääntöjä noudattavien yhtiöiden ei siten tarvitse erikseen noudattaa jokaisen sellaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa niillä on tytäryhtiö, mikä vähentää niiden hallinnollisia kuluja.

3.7

Tässä yhteydessä olisi tutkittava mahdollisuutta vahvistaa nk. eurooppalaisen julkisen yrityksen säännöt. Euroopan komissio viittasi tähän vuonna 2011 käsitellessään Galileota (3), joka on tänä päivänä tosiasiallisesti eurooppalainen julkinen yritys.

3.8

Eurooppalaisia julkisia yrityksiä voitaisiin perustaa erityisesti Euroopan laajuisten suurten energia- ja liikenneinfrastruktuuriverkkojen alalla, sillä ne on määritelty perussopimuksissa yhteisiksi politiikan aloiksi. Nämä julkiset yritykset voisivat tehdä yhteistyötä kyseisillä aloilla toimivien kansallisten tai paikallisten yritysten kanssa Lissabonin sopimukseen sisältyvien uusien määräysten täytäntöönpanemiseksi ja uusien valtuuksien käyttämiseksi erityisesti unionin energiapolitiikan alalla (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla).

3.9

Vihreästä kirjasta "Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa" antamassaan lausunnossa (4) ETSK suositti sen selvittämistä, olisiko tarkoituksenmukaista ja mahdollista luoda kansalaisia palvelevat energia-alan eurooppalaiset yleishyödylliset palvelut, joiden yhteydessä linjattaisiin yhteinen hintapolitiikka, verotus sekä turvallisuutta ja jatkuvuutta koskevat rahoitussäännökset ja yhteiset talouskehitys- ja ilmastonsuojelutavoitteet.

3.10

Samassa vihreässä kirjassaan komissio vetosi sen puolesta, että kaasualalle perustettaisiin eurooppalainen siirtojärjestelmänhallinnoija luomalla vaiheittain itsenäinen yritys, joka hallitsee koko EU:n alueella toimivaa yhdistettyä kaasunsiirtoverkkoa.

3.11

Tällaiset unionin laajuiset palvelut – olipa palveluntarjoajan asema mikä tahansa (julkinen, yksityinen tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus) – voivat tuoda lisäarvoa keskeisille ja monikansallisille tai valtioidenvälisille aloille, joita ovat esimerkiksi energian toimitusvarmuus, vesivarojen turvaaminen, biologisen monimuotoisuuden suojelu, ilmanlaadun ylläpitäminen tai sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, sillä näiden palvelujen tarjonta on tehokkaampaa unionin tasolla kuin kansallisella tai paikallisella tasolla.

3.12

ETSK kannattaakin tässä yhteydessä julkisen sektorin (unioni ja jäsenvaltiot) ja yksityisen sektorin kumppanuuksia energian toimitusvarmuuden parantamiseksi ja yhteenliitettyjen energiaverkkojen (kaasu, sähkö, öljy) yhdistetyn kokeilun toteuttamiseksi. Komitea kehottaa myös kehittämään merituuliverkkoja ja kytkemään tuulipuistot mantereen verkkoon, sillä näin voitaisiin pienentää huomattavasti käyttö- ja investointikustannuksia ja kannustaa investoimaan yhä enemmän uusiin verkkohankkeisiin (5).

3.13

Jos ajatellaan esimerkiksi jäsenvaltioiden toimivaltuuksia energialähteiden yhdistelyn alalla, luonnonvarojen hallinnointiin ja käyttöön, ydinvoimaan, ilmastonmuutokseen ja kestävään hallinnointiin sekä turvallisuuteen liittyvät sosiaaliset ja yhteiskunnalliset kysymykset ylittävät valtioiden perinteiset rajat. Tyydyttävien vastausten löytäminen näihin kysymyksiin edellyttää eurooppalaista näkemystä yleisestä edusta ja tarkoituksenmukaisista palveluista.

3.14

Myös eurooppalaisten toimeenpanovirastojen taloudellista toimintaa voitaisiin pohtia.

3.15

Toimeenpanovirastoja on nykyisin kuusi (6), ja ne hallinnoivat kauden 2007–2013 ohjelmia, joiden määrärahat ovat noin 28 miljardia euroa. Useimmat ohjelmista kuuluvat aloihin, joilla EU:lla on toimivalta tukea jäsenvaltioiden toimintaa.

3.16

Toimeenpanovirastoja voidaan toisaalta pitää jonkinlaisina komission tiettyjen tehtävien alihankintarakenteina, ja siinä tapauksessa voidaan pohtia, missä määrin ne ovat todellisuudessa riippumattomia, mutta toisaalta ne harjoittavat suoraan taloudellista ja sosiaalista toimintaa tehtäviensä ja vastuualojensa mukaisesti. Olemmeko näin kaukana EU:n tuomioistuimen vahvistamista laajoista taloudellisen toiminnan ja yrityksen käsitteiden määritelmistä?

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/5

1.1

ETSK panee merkille Serbian hallituksen kymmenen viime vuoden aikana toteuttamat pyrkimykset uudistaa maan taloutta ja instituutioita. Se näkee Serbian EU:hun liittymistä koskevassa prosessissa mahdollisuuden vahvistaa käynnistetyt uudistukset ja panna ne täytäntöön. Komitea korostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen merkitystä Serbian lainsäädännön ja EU:n säännöstön yhdenmukaistamisprosessissa. Se kehottaa Serbian hallitusta ja EU:n toimielimiä tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja ottamaan ne aktiivisesti mukaan EU:hun liittymisen eri vaiheisiin.

1.2

ETSK pitää tervetulleena Eurooppa-neuvoston päätöstä käynnistää liittymisneuvottelut Serbian kanssa viimeistään tammikuussa 2014. ESTK onnittelee Belgradia ja Pristinaa näiden allekirjoitettua ensimmäisen sopimuksen suhteiden normalisoinnin periaatteista (First Agreement of Principles Governing the Normalization of Relations, Bryssel, 19. huhtikuuta 2013) sekä sen toukokuussa 2013 hyväksytyn toteuttamissuunnitelman. Se kehottaakin nyt molempia osapuolia panemaan tämän sopimuksen täytäntöön EU:n avustuksella. ETSK korostaa, että kansalaisjärjestöjen on oltava mukana täytäntöönpanovaiheessa, sillä ne pystyvät vaikuttamaan ratkaisevasti sovinnon syntymiseen.

1.3

ETSK rohkaisee Serbian viranomaisia järjestämään enemmän avoimia kuulemistilaisuuksia ja konsultoimaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita jo politiikan aikaisessa valmisteluvaiheessa sekä sen täytäntöönpanovaiheessa. ETSK painottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sitouttamisen merkitystä uudistusprosessin sellaisilla avainaloilla kuin oikeussäännöt, alueellinen yhteistyö ja sovittelu, sosiaalis-taloudellinen kehitys, ympäristö, maatalous, vähemmistöjen oikeudet ja syrjinnän torjuminen.

1.4

ETSK suosittaa, että hallitus kiinnittää erityistä huomiota ihmiskaupan ja korruption sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen. Lisäksi se korostaa, että hallituksen on hyväksyttävä ja taattava ihmisoikeuksien puolustajien ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan osallistuvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktivistien turvallisuus.

1.5

ETSK tähdentää, että vaikka osallistavamman yhteiskunnan edistämisessä on todettavissa merkittävää edistymistä, paljon on vielä tehtävänä sellaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, alkuperään ja uskontoon katsomatta. ETSK kehottaa hallitusta kiirehtimään kesäkuussa 2013 hyväksytyn syrjinnän vastaisen strategian täytäntöönpanoa. ETSK suosittelee, että Euroopan komissio valvoo tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa strategian täytäntöönpanoa vuotuisten edistymiskertomustensa avulla.

1.6

ETSK panee myönteisesti merkille, että virasto, joka vastaa yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, on otettu mukaan pääministerin EU:hun liittymistä koordinoivan elimen asiantuntijaryhmään. ETSK panee merkille myös sen, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, työmarkkinaosapuolten edustajat mukaan lukien, osallistuvat pääministerin kanslian EU:hun yhdentymistä käsittelevän neuvoston toimintaan. Tämä on hyvä käytäntö, jota tulisi kehittää ottamalla huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten edustajien osallistuminen Serbian EU:hun liittymistä käsittelevään ryhmään. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioita on kuitenkin kuultava säännöllisesti ja laaja-alaisesti yhteisten avainkysymysten ja suositusten kartoittamiseksi. On tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asiantuntijoita kutsutaan koordinoinnista vastaavan elimen asiantuntijaryhmän eri alaryhmiin.

1.7

ETSK kehottaa Euroopan komissiota käyttämään liittymistä valmistelevaa tukivälinettä IPA II:ta kansalaisjärjestöjen (työmarkkinaosapuolet mukaan lukien) valmiuksien kehittämiseen suunnatun tuen lisäämiseen ja keskittämään enemmän tukea kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisten sekä myös niiden ja viranomaisten välisten kumppanuuksien tukemiseen. Kansalaisyhteiskuntavälineestä saatavia varoja pitäisi lisätä ja kohdentaa enemmän myös työmarkkinaosapuolten toteuttamiin hankkeisiin. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kykyä osallistua merkittävästi Euroopan unioniin yhdentymistä koskevaan prosessiin on kehitettävä edelleen ensisijaisena toiminnanalana edistämällä yksinkertaistettuja menettelyjä hankkeiden valinnassa ja toteuttamisessa sekä toimielinkohtaisten avustusten ja uudelleenrahoituksen käyttöä. Toivottavaa ei ole ainoastaan taloudellinen tukeminen, vaan myös kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välisen dialogin parantamiseen tähtäävien mekanismien luominen.

1.8

ETSK kehottaa EU:n edustustoa Serbiassa jatkamaan avustusten myöntämistä edelleen pienemmille kansalaisjärjestöille isompien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kautta askeleena näiden varojen asettamiseksi laajemmin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen saataville.

1.9

Julkisen menotalouden avoimuuden parantamista on pidettävä edelleen kansalaisyhteiskunnan kehitysstrategian avaintoimintona samalla kun yhteisrahoituksen suunnittelu- ja maksatusmekanismeja EU-hankkeille, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, on tehostettava ja yhteisrahoitusta lisättävä.

1.10

ETSK kehottaa Serbian hallitusta tehostamaan toimia kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja kestokykyä edistävän institutionaalisen ja lainsäädännöllisen kehyksen toteuttamiseksi. ETSK suosittelee harkitsemaan ”prosenttilain” käyttöönottoa niin, että kansalaiset voisivat henkilökohtaisen hyväntekeväisyyden edistämiseksi osoittaa osan tuloverostaan kansalaisjärjestöille (Keski- ja Itä-Euroopan maissa jo nyt käytössä olevan mallin mukaan), ja että otettaisiin käyttöön verokannustimia, joilla yksilöitä ja yrityksiä kannustetaan hyväntekeväisyyteen.

1.11

ETSK suosittaa, että tarkistetaan julkisista hankinnoista äskettäin annettua lakia, joka asettaa esteitä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumiselle julkisiin tarjouskilpailuihin. Laissa edellytetään pakollisia rahoitusvakuuksia, joita kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla ei voi olla. Tämä saattaa estää niitä osallistumasta yhtä hyvin sosiaalipalveluita kuin terveys- ja koulutuspalveluitakin koskeviin julkisiin tarjouskilpailuihin.

1.12

ETSK kehottaa Serbian hallitusta laatimaan kattavan strategian harmaan talouden torjumiseksi ja vähentämiseksi. Näin parannettaisiin maan taloudellista tilannetta ja ehkäistäisiin epäreilua kilpailua, jolloin taloudellinen ympäristö paranisi ja varmistettaisiin, että työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia kunnioitetaan paremmin. Tämä auttaisi myös palauttamaan luottamuksen instittuutioihin ja edistämään käsitystä oikeusvaltiosta.

1.13

ETSK korostaa työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun tärkeyttä ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi nykyisiä instituutioita, erityisesti sosiaali- ja talousneuvostoa. Se kehottaa hallitusta hyödyntämään enemmän sosiaali- ja talousneuvostoa ja kuulemaan sitä systemaattisemmin kaikilla niillä politiikanaloilla, joilla työnantajilla ja työntekijöillä on oikeutettuja etuja. ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun olisi oltava säännöllistä ja järjestelmällistä, ei tapauskohtaista, ja että sen olisi oltava myös tehokkaampaa ja tuloksiin pyrkivää.

1.14

ETSK pyytää, että työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta tulisi yksi EU:n toimielinten Serbiaa koskevista ensisijaisista tavoitteista ja että se näin ollen otettaisiin huomioon kaikissa komission ohjelmissa, joita kyseiselle maalle on tarjolla. Tämä edellyttäisi sosiaali- ja talousneuvoston tiiviimpää osallistumista, ja sen olisi myös oltava virallisesti mukana ja kuultavana liittymisneuvottelujen jokaisessa vaiheessa sekä osallistuttava EU:n ja Serbian välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon seurantaan. Sosiaali- ja talousneuvoston olisi voitava esittää kommentteja ja lausuntoja EU:n toimielimille, kun ne arvioivat Serbian edistymistä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa.

1.15

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolia olisi rohkaistava käymään enemmän alueellista ja paikallista vuoropuhelua sosiaali- ja talousneuvoston alueellisten rakenteiden pohjalta. Myös alakohtaista vuoropuhelua olisi kehitettävä systemaattisemmin, erityisesti yksityissektorilla. Mahdollisimman monen toimialakohtaisen työehtosopimuksen allekirjoittaminen – ja täytäntöönpano – vakiinnuttaisi työelämän suhteita Serbiassa. Paikallisia ja kansallisia viranomaisia on jatkuvasti muistutettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun hyödyistä ja merkityksestä.

1.16

ETSK toteaa, että on perustettu kolmikantatyöryhmä, joka tarkistaa työlainsäädäntöä, mukaan luettuina lakkoja ja ammattiyhdistyksen jäsenyyttä koskevat lait ja työmarkkinaosapuolten edustuksellisuutta koskeva laki. ETSK kehottaa Kansainvälistä työjärjestöä (ILO) ja Euroopan komissiota tukemaan tätä meneillään olevaa työtä Serbian lainsäädännön ja käytäntöjen saattamiseksi kansainvälisten ja eurooppalaisten normien mukaisiksi.

1.17

ETSK katsoo, että EU:n avustusohjelmien ensisijaisiin tavoitteisiin olisi sisällytettävä työmarkkinaosapuolten toimintakyvyn vahvistaminen niin, että ne voivat osallistua aktiivisesti sosiaaliseen vuoropuheluun. Työmarkkinaosapuolet tarvitsevat apua voidakseen lisätä valmiuksiaan osallistua tehokkaasti kaikkiin taloutta, yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä koskeviin keskusteluihin, mukaan luettuna EU:n liittymisneuvottelut. Niiden organisaatiorakennetta, sisäistä tiedottamista ja kykyä palvella jäseniään on vahvistettava.

1.18

ETSK korostaa, että työntekijöiden perusoikeuksia rikotaan Serbiassa yhä yleisesti ja että mekanismit kyseisten rikkomusten estämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi eivät ole riittävän tehokkaita. ETSK kehottaa Serbian hallitusta tarkistamaan työriitojen sovitteluviraston toiminnan. ETSK ehdottaa harkitsemaan, onko mahdollista perustaa työriitoihin erikoistuneita tuomioistuimia. Lisäksi ETSK pyytää komissiota lisäämään vuosikertomuksiinsa ammattiyhdistysoikeuksia ja työntekijän perusoikeuksia käsittelevän luvun, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä kansallisten ja eurooppalaisten ammattiyhdistysten sekä ILO:n kanssa.

1.19

Serbialaiset naisyrittäjät ovat tärkeässä asemassa koko Balkanin alueella, ja heillä on tehokkaita verkostoja. Muotoutumassa oleva yhtenäinen alueellinen lähestymistapa lisää entisestään paikallista naisyrittäjyyttä. ETSK suosittelee, että EU:n tason sekä alueellisen ja paikallisen tason tukea lisättäisiin, jotta talous ja yhteiskunta hyötyisivät huomattavasti nopeammin. Lisäksi on tunnustettava, että naisyrittäjyyden tukeminen Serbiassa on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti välttämätöntä.

1.20

ETSK suosittelee, että ETSK:n ja serbialaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välille perustetaan EU:n ja Serbian välinen neuvoa-antava sekakomitea. Tämä yhteinen kansalaisyhteiskuntaelin olisi perustettava heti, kun neuvottelut Serbian liittymisestä EU:hun on virallisesti aloitettu. Neuvoa-antavan sekakomitean ansiosta kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat käydä syvällisempää vuoropuhelua ja antaa poliittisille päättäjille palautetta liittymisneuvottelujen luvuista.

2.1

Serbiassa on kymmenen viime vuoden aikana tehty valtavasti työtä instituutioiden, lainsäädännön ja taloudellisen sääntelyn muuttamiseksi kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien mukaisiksi sekä avoimen ja tehokkaan markkinatalouden edistämiseksi.

2.2

Serbian ja EU:n välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen vuonna 2008 osoitti selvästi, että Serbian hallitus oli valinnut päämääräkseen EU:hun liittymisen, ja antoi uudistusprosessille lisää pontta. Kauppaa ja kaupan liitännäistoimia koskeva väliaikainen sopimus, joka on osa vakautus- ja assosiaatiosopimusta, tuli voimaan vuonna 2010.

2.3

Uusi, vuonna 2012 virassaan aloittanut hallitus on vahvistanut Serbian sitoutumisen EU:hun liittymiseen. Se on ryhtynyt käytännön toimiin jatkaakseen jo aloitettuja uudistuksia ja keskittyy erityisesti korruption torjuntaan, oikeusvaltion lujittamiseen, vähemmistöjen oikeuksien suojeluun ja talouden elvytykseen. Se on myös jatkanut pyrkimyksiä alueellisen yhteistyön parantamiseksi.

2.4

Neuvosto pyysi joulukuussa 2012 Euroopan komissiota laatimaan kevääseen 2013 mennessä raportin, jossa arvioidaan Belgradin edistymistä vuoropuhelussa Pristinan kanssa ja uudistuksissa, jotka tähtäävät Serbian liittymiseen EU:hun. Positiivisen suosituksen saaneen raportin perusteella Eurooppa-neuvosto päätti 28. kesäkuuta 2013, että edellytykset aloittaa liittymisneuvottelut Serbian kanssa ovat täyttyneet.

2.5

Belgrad ja Pristina pääsivät 19. huhtikuuta 2013, EU-johtoisten keskustelujen kymmenennellä kierroksella, lopulta yhteisymmärrykseen serbien johtaman Pohjois-Kosovon tulevaisuudesta ja allekirjoittivat ensimmäisen sopimuksen suhteiden normalisointia koskevista periaatteista (First agreement of principles governing the normalisation of relations). Molemmat osapuolet hyväksyivät toukokuussa 2013 sopimuksen toteuttamissuunnitelman. Kumpikin osapuoli on perustanut EU:n avustamana täytäntöönpanokomitean.

3.1

Serbia on yhä siirtymävaiheessa oleva maa. Yksityistämistä on tapahtunut jonkin verran, mutta suuri osa taloudesta koostuu yhä julkisista yhtiöistä, jotka vaativat saneerausta. Työttömyys on kasvanut merkittävästi (työttömiä 24 % työvoimasta vuonna 2012). Nuoret hakeutuvat pois maasta. Väestö vanhenee. Suuri osa väestöstä työskentelee vielä maataloudessa ja asuu maaseudulla, jonka tehokkaan kehittymisen esteenä on investointien puute. Epävirallinen talous on levinnyt laajalle ja horjuttaa koko talouselämää, heikentää julkista taloutta ja jättää työntekijät ilman sosiaaliturvaa. Korruptio, joka toisinaan on yhteydessä järjestyneeseen rikollisuuteen, haittaa taloudellisen kehittymisen lisäksi myös instituutioiden vakiintumista. Lisäksi myös oikeuslaitos kaipaa kipeästi uudistusta voidakseen taata yksilöiden ja organisaatioiden oikeuksien todellisen kunnioittamisen.

3.2

ETSK korosti näitä erilaisia ongelmia lausunnossaan EU:n ja Serbian suhteet: kansalaisyhteiskunnan rooli (29. toukokuuta 2008), mutta se on myös tuonut esiin viranomaisten ponnistelut tarvittavien uudistusten toteuttamiseksi. Monenlaista uutta sääntelyä on otettu käyttöön: on perustettu uusia instituutioita erityisesti vuoropuhelun aikaansaamiseksi työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, ja vähemmistöjen oikeudet on nyt tunnustettu virallisesti. Vaikka kyseistä prosessia ei ole vielä saatettu loppuun, suurin ongelma on, miten nämä kaikki institutionaaliset ja oikeudelliset muutokset toteutetaan käytännössä.

3.3

Serbia on ratifioinut 77 Euroopan neuvoston sopimusta ja yleissopimusta, mukaan luettuina keskeiset sopimukset, kuten yleissopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta, kansallisten vähemmistöjen suojelemisesta, kidutuksen estämisestä, lasten suojelemisesta ja korruption torjumisesta sekä Euroopan sosiaalinen peruskirja. Lisäksi on kahdeksan yleissopimusta, jotka on allekirjoitettu mutta jotka yhä odottavat ratifiointia, muun muassa yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan estämisestä ja torjumisesta. Kansainvälisellä tasolla Serbia on ratifioinut 75 ILO-yleissopimusta (voimassa olevia nyt 73).

3.4

Kuten Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on korostanut (1), monen yleissopimuksen asianmukainen täytäntöönpano edellyttää vielä lisätoimia. Ihmisoikeusvaltuutettu toi esiin ongelmia, jotka koskevat kateissa olevia ja kotiseudultaan siirtymään pakotettuja henkilöitä, romanien lisääntyvää syrjintää, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yleistä homofobiaa.

3.5

Vaikka hallitus hyväksyi tiedotusvälinestrategian lokakuussa 2011, toimittajat kokevat edelleen väkivaltaa, ja heitä uhkaillaan. Taloudellinen ja poliittinen vaikuttaminen tiedotusvälineisiin on myös tosiasia, joka on uhkana tiedotusvälineiden riippumattomuudelle ja toimittajien mahdollisuuksille tehdä työtään. Lisäksi ammattiyhdistysaktivisteja voidaan yhä ahdistella tai heidät saatetaan erottaa ammattijärjestön jäsenyyden vuoksi.

3.6

ETSK katsoo olevan selvää, että Serbian ensisijainen tehtävä on vahvistaa entisestään uudistusprosessia, oikeudellisen järjestelmän uudistusta sekä kansalaisoikeuksien, sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa. Suhteissaan Serbiaan EU:n olisi kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota kyseisiin seikkoihin. Tämä on tärkeää myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, ja sen vuoksi niitä olisi kaikin keinoin rohkaistava aktiiviseen osallistumiseen.

4.1

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus taataan perustuslaissa, ja yleensä sitä noudatetaan. Yhdistymisvapaus on kuitenkin vaarassa väkivaltaisten nationalististen ryhmien lisääntyvien uhkausten vuoksi.

4.2

Serbian kansalaisyhteiskunnan toiminta sijoittuu valtaosin kaupunkeihin ja on alueellisesti epätasaista. Kansalaisyhteiskuntatoimintaa on maaseudulla hyvin vähän, eivätkä valmiudet siihen ole kovin hyvin kehittyneitä. Maaseudulla tai pikkukaupungeissa toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnan lisäämiseen, valmiuksien kehittämiseen ja verkostoitumisen tukemiseen tarvitaan apua.

4.3

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maatalouteen, maatalouden eturyhmien kehittämiseen ja maatalouden ottamiseen mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun. Maatalous on yhä tärkeä tekijä Serbiassa – noin neljäsosa aktiiviväestöstä työskentelee maatiloilla – ja maataloussektori on myös talouselämän kannalta keskeinen. Maatalous ja maatalouspolitiikka ovat erittäin tärkeitä tulevassa EU:hun liittymiseen tähtäävässä prosessissa; samalla myös lainsäädännön mukauttaminen vastaamaan EU:n lainsäädäntöä on erityinen haaste Serbian maataloussektorille.

4.4

Hyvin organisoidut ja järjestäytyneet eturyhmät auttavat maatalouden etunäkökohtien edistämisessä, ja ennen kaikkea ne voivat olla suuresti hyödyksi tulevassa yhdentymisprosessissa, varsinkin suunniteltaessa ja toteutettaessa erityisiä tukiohjelmia, jotka koskevat maataloutta sekä maaseutua ja maaseudulla asuvia ihmisiä.

4.5

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kesken on solmittu useita aktiivisia kumppanuuksia ja yhteenliittymiä, mutta niiden voimavarat ja kannatus eivät riitä nykyistä enempään aktiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Jos otetaan huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja viranomaisten väliset kumppanuudet, perustetut SECO- (2) ja KOCDs-mekanismit (3) voivat olla esimerkkejä hyvistä käytännöistä, kunhan niiden panos otetaan huomioon ja turvataan niiden jatkuva ja järjestelmällinen rahoitus.

4.6

Kansalaistoiminnan jatkuvuuden merkittävimmät esteet ovat se, että valtion tuki ei ole riittävää eikä perustu tarkasti määriteltyihin ensisijaisiin tavoitteisiin, alikehittynyt sponsorointijärjestelmä, yksilöllisten lahjoitusten puuttuminen, kansainvälisten avunantajien vetäytyminen maasta, alikehittynyt yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa ja se, että päättäjät ovat yleisesti ottaen vain rajoitetusti vastuuvelvollisia. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukijoukkojen kehittämiseksi olisi ponnisteltava ja työlle olisi annettava tukea. Suppea jäsenkanta haittaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkisuuskuvaa ja niiden saamaa tunnustusta, kun taas julkista rahoitusta ei vieläkään säädellä asianmukaisesti kaikilla tasoilla. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kyky vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen asialistaan on yleisesti heikko, lukuun ottamatta kymmenkuntaa vahvaa järjestöä, joista suurin osa toimii Belgradissa.

4.7

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin parantaa yhdistysten ja säätiöiden oikeudellista kehystä muun muassa yhdistyslailla (lokakuu 2009), lahjoituksista ja säätiöistä annetulla lailla (marraskuu 2010), vapaaehtoistyöstä annetulla lailla (toukokuu 2010) ja pienten yhdistysten ja säätiöiden yksinkertaistetuista kirjanpitomenettelyistä annetulla lailla (ei vielä hyväksytty). Muita merkittäviä säädöksiä, kuten sosiaalihuoltolakia (2011), ei kuitenkaan hyväksymisen jälkeen ole vielä pantu täytäntöön. ETSK kannattaa sellaisen lakisääteisen kehyksen kehittämistä, joka takaisi kansalaisyhteiskunnan organisaatioille reilut mahdollisuudet saada sosiaalipalvelujen tarjonnan tukemiseen tarkoitettuja julkisia varoja.

4.8

ETSK suhtautuu myönteisesti hallituksen julkisia kuulemismenettelyjä koskevan työjärjestyksen 41 artiklaan tehtyihin muutoksiin, joissa vahvistetaan pakollisten julkisten kuulemisten kriteerit, muutetaan ne poikkeuksellisista säännönmukaisiksi ja asetetaan niiden kestolle kohtuulliset rajat. ETSK painottaa, että on tarpeen varmistaa mekanismin asianmukainen täytäntöönpano. Etusijalle olisi asetettava tiedottaminen viranomaisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön eduista sekä julkisten politiikkojen laatimisen alkuvaiheissa että myöhemmin, kun politiikkoja pannaan täytäntöön. Lisäksi olisi harkittava menettelyjä, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien nimittämistä erilaisiin julkisiin elimiin valtiollisella ja paikallistasolla, ottaen huomioon parhaita käytäntöjä naapurimaissa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ehdotukset.

4.9

Yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa vastaava virasto (OCCS) aloitti toimintansa vuonna 2011. Toimintasuunnitelma vuosiksi 2013–2014 sisältää keskeisiä tavoitteita, joihin on pyrittävä:

4.10

ETSK suhtautuu myönteisesti yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan kanssa vastaavan viraston pyrkimyksiin tehdä kansalaisyhteiskunnan organisaatioille valtion talousarviosta osoitettavasta rahoituksesta avoimempaa laatimalla Vuotuinen yhteenvetokertomus Serbian tasavallan talousarviosta yhdistyksille ja muille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille osoitetuista varoista. Virastolle olisi kuitenkin annettava laajemmat valtuudet kaikkien tasojen valtion elinten vastausprosentin nostamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että saadaan kerättyä kaikki tieto ja julkaistua se vuosittain. Näin ollen ETSK suhtautuu myönteisesti tukeen, jota EU:n edustusto antaa virastolle joulukuussa 2012 käynnistetyn kolmivuotisen teknisen avunannon ohjelman kautta (4).

4.11

Luvut vuodelta 2011 paljastavat, että ohjelmien/hankkeiden yhteisrahoitukseen osoitettiin ja tosiasiallisesti maksettiin vain vähän varoja, silloinkin kun avunantajan tuki oli varmistettu, siitä huolimatta, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tarvitsevat tällaista rahoitusta kipeästi.

5.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on olennaista taloudellisen kehityksen kannalta ja Serbian tarvitseman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Yleinen työehtosopimus allekirjoitettiin vuonna 2008. Huhtikuussa 2011 Serbian tasavallan sosiaali- ja talousneuvosto hyväksyi uuden yhteiskunnallis-taloudellisen sopimuksen, jonka allekirjoittivat työmarkkinaosapuolten johtajat ja pääministeri ja johon vaadittiin osapuolilta merkittäviä ponnistuksia. Sopimuksessa vahvistettiin, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on edellytys yhteisten kehitystavoitteiden saavuttamiselle, talouskriisiin liittyvistä ongelmista selviytymiselle ja taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen varmistamiselle Serbiassa. Vuonna 2012 sosiaali- ja talousneuvosto allekirjoitti sopimuksen minimipalkasta. Sektoritasolla allekirjoitettiin vuosina 2011 ja 2012 neljä toimialakohtaista työehtosopimusta: maatalous- ja rakennusalalla sekä kemikaali- ja metalliteollisuudessa. Työministeri ulotti näiden työehtosopimusten soveltamisalan koskemaan kaikkia valtion työntekijöitä. Työehtosopimuksia sovelletaan myös suurimpaan osaan julkista sektoria, ja ne kattavat terveysalan työntekijät, valtion ja paikallishallinnon, kulttuurin, koulutuksen ja poliisin.

5.2

Sosiaali- ja talousneuvosto perustettiin vuonna 2005, ja se on kolmikantaneuvottelujen institutionaalinen foorumi. Lisäksi paikallistasolla on nyt 18 sosiaali- ja talousneuvostoa, vaikkakin vain alle puolet niistä on täysin toimintakykyisiä, lähinnä alueviranomaisten sitoutumisen puutteen takia. Sosiaali- ja talousneuvosto joutuu vieläkin kamppailemaan toimintaansa haittaavien ongelmien kanssa; niistä merkittävin on varojen ja henkilöstön puute. Siitä huolimatta se on onnistunut perustamaan pysyviä työryhmiä, jotka keskittyvät taloudellisiin kysymyksiin, lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen. Työmarkkinaosapuolten edustajat osallistuvat nyt säännöllisesti sosiaali- ja talousneuvoston kokouksiin, toisin kuin hallitus, jota edustavat usein virkamiehet. Niiden osallistuminen on lisääntynyt sen jälkeen, kun neuvosto perustettiin uudelleen syyskuussa 2012. Jopa pääministeri on nyt sosiaali- ja talousneuvoston jäsen, mutta neuvostolla on edelleen ongelmia istuntojensa järjestämisessä.

5.3

Vaikka työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla onkin onnistuttu saamaan aikaan tuloksia, sitä on kuitenkin edelleen vahvistettava ja laajennettava. Työmarkkinaosapuolet ovat heikkoja, etenkin yksityisellä sektorilla. Allekirjoitettuja työehtosopimuksia ei välttämättä panna täytäntöön, ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ei yksinkertaisesti kata laajoja alueita. Kansallisella tasolla sosiaali- ja talousneuvostoa ei kuulla järjestelmällisesti kaikkien sen vastuualueeseen kuuluvien kysymysten osalta tai kuuleminen on puhtaasti muodollista, ja hallitus jättää liian usein sen suositukset huomiotta. Yksi myönteinen poikkeus on työministeriö, joka pyytää kaikista lakiluonnoksista ja strategioista neuvoston lausunnon. Lisäksi se ehdotti hiljattain työlainsäädäntöön muutoksia luonnostelevan kolmikantatyöryhmän perustamista. Myös koulutukseen liittyvässä lainsäädännössä tapahtui parannuksia, sillä koulutus- ja tiedeministeriö pyysi kolmesta laista neuvoston lausunnon. Näistä myönteisemmistä merkeistä huolimatta sosiaali- ja talousneuvosto jätetään edelleen pitkälti huomiotta sellaisten yleisten taloudellisten politiikkojen ja toimenpiteiden kohdalla, joilla kuitenkin on välitön vaikutus yritysten ja työntekijöiden toimintaan.

5.4

Vuonna 2005 perustettiin työriitojen sovitteluvirasto sovittelemaan sekä yksittäisiä että kollektiivisia työriitoja. Se keskittyy lähinnä yksittäisiin tapauksiin, joissa sovittelija voi tehdä sitovan päätöksen ja joissa hänellä on samat oikeudelliset keinot kuin tuomioistuimella. Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, ettei virasto ole onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa vaihtoehtona ja että useimmat konfliktit viedään edelleen käsiteltäviksi tuomioistuimiin, jotka ovat tunnetusti ylikuormitettuja. Kollektiivisessa riidanratkaisussa virasto omaksuu sovittelijan roolin eikä siten välttämättä pakota riiteleviä osapuolia ratkaisuun vaan pyrkii saamaan molemmat osapuolet hyväksymään vapaaehtoisesti sopuratkaisun.

5.5

Vuonna 2013 hallituksen on tarkoitus allekirjoittaa ILO:n kanssa ihmisarvoista työtä koskeva ohjelma. Ohjelman pitäisi auttaa tarkistamaan sosiaalilainsäädännön ja siihen liittyvien menettelyjen eri näkökohtia niiden mukauttamiseksi täysimääräisesti kansainvälisiin normeihin ja kehittää työmarkkinaosapuolten valmiuksia, jotta ne voivat osallistua tehokkaasti työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, EU:n rahoituksen ja ohjelmien tuella.

5.6

On erittäin tärkeää, että työmarkkinaosapuolet otetaan paremmin mukaan hallituksen taloudellisiin, sosiaalisiin ja työllisyyspolitiikkoihin, varsinkin EU:n jäsenyysneuvottelujen kannalta. Niiden pitäisi myös osallistua valmisteluihin, jotka koskevat Serbian kelpoisuutta Euroopan sosiaalirahaston ja muiden EU:n rahastojen edunsaajaksi. Vain näin Serbian työmarkkinaosapuolet voivat tehokkaasti hoitaa tulevan tehtävänsä osallistavan demokratian foorumeilla EU:n tasolla.

6.1

Serbian työnantajien yhdistys (SAE) on työnantajien tärkein kansallinen etujärjestö. Se edustaa Serbian yrittäjiä sosiaali- ja talousneuvostossa. Isoin osa Serbiassa toimivista suurimmista yrityksistä, samoin kuin monet muut pienten ja keskisuurten yritysten yhdistyksen (ASME) kaltaiset järjestöt, eivät kuitenkaan ole SAE:n jäseniä, mikä heikentää sen legitimiteettiä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osanottajana.

6.2

Serbian kauppa- ja teollisuuskamaria, joka on suurin yrittäjäjärjestö, ei ole tähän mennessä otettu mukaan sosiaali- ja talousneuvoston työhön pakollisen jäsenyysjärjestelmän takia. Serbiassa otettiin kuitenkin 1. tammikuuta 2013 käyttöön vapaaehtoinen jäsenyysjärjestelmä, ja kamari on vahvasti sitoutunut osallistumaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun erityisesti ammattikoulutuksen, ulkomaankaupan edistämisen ja aluekehityksen aloilla. Se kannattaa Serbian työnantajien yhdistyksen aseman vahvistamista sosiaali- ja talousneuvostossa, mikäli se voisi ilmaista mahdollisimman laajasti työnantajien intressejä sellaisen tehokkaan kuulemisprosessin kautta, johon osallistuvat kaikki työnantajajärjestöt.

6.3

Korkea työttömyysaste huomioon ottaen työnantajilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa enemmän hyvän liiketoimintaympäristön kehittämiseen. Sen pitäisi kannustaa yrittäjyyteen ja uusien yritysten nopeampaan perustamiseen, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, jotka ovat yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa. Paremman liiketoimintaympäristön merkittävimpiä esteitä ovat muun muassa lainsäädäntökehyksen puutteellinen avoimuus ja ennustettavuus, epämiellyttävä verojärjestelmä, joka sisältää joitakin veronluonteisia maksuja, rahoituksen saatavuus, yritysten rekisteröintimenettelyt ja ulkomaankauppaan liittyvä hallinto. Serbian liike-elämän edustajien yleisarvio on, että ne osallistuvat liian vähän lainsäädäntöprosessiin ja sen vaikutusten arviointiin etenkin pk-yrityksiä koskevien vaikutusten osalta.

6.4

Ammattiyhdistykset ovat hajanaisia ja heikkoja. Monet niistä ovat Serbian kahden suurimman liiton jäseniä: Serbian itsenäisten ammattiyhdistysten liiton (SSSS) ja ammattiyhdistysten liitto "Itsenäisyyden" ("Nezavisnost"). Serbiassa on myös kaksi muuta liittoa, Serbian vapaiden ja itsenäisten ammattiyhdistysten järjestö (ASNS) ja vapaiden ammattiyhdistysten liitto (KSSS), jotka pitävät itseään edustavina. Asia on tarkistettava parhaillaan käsiteltävän uuden edustavuutta koskevan lain nojalla. Lisäksi työministeriön mukaan yrityksissä on noin 2 000 ammattiyhdistystä, jotka eivät ole minkään kansallisen liiton jäseniä. Kaikkien merkityksellisten työntekijäjärjestöjen on osallistuttava tiiviimmin työmarkkinaosapuolten kumppanuuteen liittyvään päätöksentekoon työntekijäpuolella. Ammattiyhdistysten rooli Serbiassa on oleellinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseksi.

6.5

Siirtymäkauden ongelmat ja talouskriisi ovat kärjistäneet ammattijärjestöjen hajanaisuutta ja heikkenemistä. Ammattiyhdistysten raskas rekisteröintimenettely sekä vastustus ja häirintä joidenkin sellaisten yritysjohtajien taholta, jotka eivät ole valmiita hyväksymään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua yritystasolla, haittaavat työntekijöiden edustuksen normaalia kehittymistä ja heikentävät työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Tämä kaikki huomioon ottaen on kuitenkin suhtauduttava myönteisesti siihen tehokkaaseen yhteistyöhön, jota on syntynyt viime vuosina kahden edustavan liiton, SSSS:n ja Nezavisnostin, välillä.

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/11

1.1

Pitkäaikaisen ja kohtuuhintaisen rahoituksen riittävä tarjonta on yksi tärkeimmistä tekijöistä strategiassa, jonka tavoitteena on saada Eurooppa takaisin kestäväpohjaisen kasvun tielle. Aihetta koskeva komission kuulemisasiakirja on sekä tervetullut että oikea-aikainen.

1.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että vihreän kirjan painopiste on tuotannollisissa investoinneissa ja pitkäikäisen aineellisen ja aineettoman pääoman muodostumisessa, mutta kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota tarpeeseen rahoittaa enemmän "yhteiskunnallisesti hyödyllisiä" pääomainvestointeja.

1.3

Mikäli pankeilla on tulevaisuudessa, mikä on todennäköistä, vähemmän merkittävä rooli pitkäaikaisen rahoituksen tarjoajina, muille välikäsille, kuten kansallisille ja kansainvälisille kehityspankeille, yhteisösijoittajille, valtiollisille sijoitusrahastoille ja, mikä on ratkaisevan tärkeää, obligaatiomarkkinoille, voi avautua uusia mahdollisuuksia. On kuitenkin tärkeää, että vältetään luomasta haittatekijöitä, jotka estävät pankkeja hoitamasta tehtäväänsä tärkeimpinä pitkäaikaisen rahoituksen tarjoajina, ja että on olemassa oikeudellinen kehys, jonka avulla vältytään ajamasta rahoitusta ja pääomavirtoja säännellyn alan ulkopuolelle.

1.4

ETSK on tyytyväinen hiljattain toteutettuun Euroopan investointipankin (EIP) pääomapohjan vahvistamiseen, sillä se parantaa EIP:n kykyä mobilisoida uutta yksityisistä investoinneista saatavaa rahoitusta, ja sillä voi olla voimakkaampi suhdanteita tasaava rooli investointien rahoituksessa ja pk-yrityksille tarjottavassa luotonannossa. Vaikka 10 miljardin euron pääomasijoitukset ovat merkittävät, ETSK:n näkemyksen mukaan ne eivät ole riittävät nykyolosuhteissa.

1.5

Samoin Eurooppa 2020 -hankejoukkolainojen käyttöönotto, vaikka ne ovatkin kokeiluvaiheessa, on myönteistä kehitystä. Komissio ja EIP ovat kehittäneet yhdessä nämä hankejoukkolainat. Tulisi harkita myös samantapaisia valtiollisten sijoitusrahastojen yhteistoimia.

1.6

Jos hankejoukkolainojen kaltaiset aloitteet onnistuvat laajentamaan joukkolainamarkkinoita, niitä tulisi lisätä kokeiluvaiheen päätyttyä ja tultua arvioiduksi.

1.7

Vihreässä kirjassa tarkastellaan säästämisen roolia pitkäaikaisen sijoitusrahoituksen tarjonnassa. Vaikka eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erityisiä säästömuotoja kannustaakseen pitkäaikaiseen säästämiseen, joka kohdennetaan laajempiin sosiaalisiin investointeihin, saattaa olla syytä harkita EU:n tai euroalueen laajuisen säästövälineen luomista; se voisi ehkä tarjota korkopreemion.

1.8

Eräät jäsenvaltiot ovat onnistuneet melko hyvin kannustamaan eläke- ja muuta säästämistä hyödyntämällä verojärjestelmää järkevästi. Kansalaiset suhtautuvat yleensä vastahakoisesti ajatukseen, että heidän pitää ensin maksaa tuloveroa ja sitten vielä lisää veroa pitkäaikaisista säästöistä, jotka perustuvat tähän verojen jälkeen jäävään tuloon. Yhteiskuntavastuullisten sijoitusten puitteissa tulisi voida olla mahdollista suunnitella ja markkinoida sopivia kevyesti verovapaita tai verottomia henkilökohtaisia säästötuotteita, joissa olisi asianmukaiset vuotuiset rajat pitkän aikavälin rahoitussuunnitteluun kannustamiseksi.

1.9

Lyhytjänteisyys rahoitusjärjestelmässä on haitannut merkittävästi riittävien pitkäaikaisten investointien tekemistä, ja se liittyy läheisesti yritysten hallinnointiin ja ohjaukseen. Kannustimien muuttaminen siten, että saadaan pitkän aikavälin tuloksia, ei ole helppo haaste. ETSK on tyytyväinen komission ehdotuksiin myöntää enemmän äänioikeuksia tai osinkoa pitkäaikaisille sijoittajille ja muuttaa osakkeenomistajien oikeuksista annettua direktiiviä. Lisäksi voitaisiin harkita pääomatulojen verohelpotusten koordinoitua käyttöä, jotta sijoitusrahastojen hoitajia voidaan kannustaa pidempikestoiseen osakkeenomistamiseen.

1.10

Vihreässä kirjassa on riskipääoman osalta eräitä mielenkiintoisia ehdotuksia. ETSK on jo ehdottanut, että Euroopan investointirahaston (EIR) tehtäviä laajennettaisiin lainanantoa pidemmälle siten, että niihin sisältyisi riskipääoman tarjoaminen. Tätä sen perustajat kaavailivat alunperin vuonna 1994. Jos EIR:n, samoin kuin EIP:n, pääomapohjaa vahvistettaisiin riittävästi, siitä saattaisi tulla yksi pk-yritysten riskirahoituksen suurimmista tarjoajista.

1.11

Kun otetaan vielä huomioon, että kansalliset ja alueelliset hallitukset edistävät jo nyt alueellisten kehittämiselimiensä avulla pk-yritysten selviämistä ja pitkän aikavälin kasvua, näiden elinten tulisi omaksua rooli tällaisten pk-yritysten kaupankäyntijärjestelmien toiminnassa. Niiden tehtävä voisi ulottua asiakkaina olevien pk-yritysten luottokelpoisuuden arvioinnista rajallisten vakuuksien tarjoamiseen yhteisösijoittajille.

1.12

ETSK toivoo, että yhteiskuntavastuullista sijoittamista painotettaisiin enemmän, ja ehdottaa, että perustetaan pitkän aikavälin investointiedellytyksiä tarkasteleva seurantakeskus.

2.1

Euroopan komission tärkein peruste tarkasteltavana olevan vihreän kirjan laatimiselle on tarve saada Eurooppa takaisin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun uralle. Eurooppa tarvitsee pitkän aikavälin laajamittaisia investointeja kestäväpohjaisen kasvun perustaksi. Tämän saavuttaminen on erittäin monimutkaista nyt, kun kotitaloudet ja yritykset välttelevät riskiä ja monien hallitusten on vakautettava julkista taloutta. Nämä tekijät yhdessä rajoittavat pitkäaikaisen investointirahoituksen tarjontaa.

2.2

Puutteet perinteisissä rahoituksenvälityskanavissa aiheuttavat nykyään ongelmia. Pankit ovat olleet investointirahoituksen päälähde EU:ssa, mutta monet niistä keskittyvät nyt pääasiassa velkavivun purkamiseen eivätkä näin ollen pysty hoitamaan tavanomaista tehtäväänsä. Vihreässä kirjassa katsotaan nykyistä kriisiä ulommas ja etsitään ratkaisuja pitkäaikaisen investointirahoituksen tarjonnan tarpeeseen.

2.3

Komissio keskittyy tuotannollisiin investointeihin ja pitkäikäiseen aineelliseen ja aineettomaan pääomaan, joka on yleensä vähemmän myötäsyklistä kuin lyhytikäisempi pääoma. Komissio määrittelee pitkäaikaisen rahoituksen keinoksi, jolla rahoitusjärjestelmä maksaa investoinneista, joilla on pitkä elinkaari.

2.4

EU on käynnistänyt rahoitussektorin uudistusohjelman vakauden ja luottamuksen lisäämiseksi rahoitusmarkkinoilla. Rahoitusjärjestelmän vakaus on pitkäaikaisiin investointeihin kannustamisen välttämätön edellytys, mutta se ei ole riittävä. Komissio yksilöi joukon muita aloja, joilla tarvitaan toimia. Niihin kuuluvat

3.1.1

Liikepankit. Komission analyysi haasteista, jotka liittyvät riittävän pitkäaikaisen rahoituksen varmistamiseen Euroopassa, on lähtökohtaisesti paikkansapitävä. Pankkien perinteinen valta-asema pitkäaikaisen rahoituksen suurimpina tarjoajina on muuttumassa, ja pankeilla saattaa olla vähemmän merkittävä rooli tulevaisuudessa. Vihreässä kirjassa ei käsitellä lainkaan eräiden uusien pankkitoimintaa koskevien säännösten ja pitkäaikaisten investointien edistämistä koskevien, vihreään kirjaan sisältyvien tavoitteiden välistä mahdollista ristiriitaa. Siinä todetaan vain, että viimeaikaisten ja todennäköisesti tulevien rahoitusuudistusten vaikutukset saattavat vähentää pankkien toimintaa välitysketjussa. Basel III -sopimuksen vakautta koskevat vähimmäisvaatimukset ja pankeille tarjottavat kannustimet pitkäaikaisen sijoitusrahoituksen tarjonnan jatkamiseen tulisi tasapainottaa nykyistä paremmin keskenään. Joka tapauksessa uusia mahdollisuuksia tarjoutuu todennäköisesti muuntyyppisille välikäsille, kuten kansallisille ja kansainvälisille kehityspankeille, yhteisösijoittajille, obligaatiomarkkinoiden lisääntyvälle hyödyntämiselle ja valtiollisille sijoitusrahastoille.

3.1.2

Kansalliset ja kansainväliset kehityspankit. Näillä elimillä on tärkeä rooli riskin jakamisessa yksityisten investoijien ja toimijoiden kanssa toteutettaessa tärkeitä hankkeita ja ehkäistäessä näin markkinoiden toiminnan puutteita. Niillä on myös suhdanteita tasaava rooli pitkäjänteisten strategisten toimiensa ansiosta. EIP:lla ja EIR:llä on ollut koko ajan voimistuva rooli riskinjakamisessa, ja EIP:n hiljattain toteutettu, vaikkakin ETSK:n mielestä riittämätön, pääomapohjan vahvistaminen lujittaa epäilemättä EIP:n kykyä mobilisoida uutta yksityisistä investoinneista saatavaa rahoitusta. ETSK kannustaa EIP:tä toimimaan aktiivisemmin sellaisten suurten rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden edistämiseksi, joilla on erityisiä rahoitusvaikeuksia.

3.1.3

ETSK on tyytyväinen Eurooppa 2020 -hankejoukkolainojen luomiseen, ja niitä kokeillaan nyt monissa julkisen ja yksityisen sektorin infrastruktuuri-investointeja koskevissa kumppanuushankkeissa energian, liikenteen sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurien alalla (1). Komissio tarkastelee valtiollisten sijoitusrahastojen mahdollista roolia pidempiaikaisten investointien rahoituksessa. Hankejoukkolainojen tapaan, jotka Euroopan komissio ja EIP ovat kehittäneet yhdessä, saattaa olla syytä kehittää samantapaisia valtiollisten sijoitusrahastojen yhteistoimia, jolloin lisätään pidempiaikaisten investointien rahoitukseen käytettävissä olevaa varantoa.

3.1.4

Yhteisösijoittajien osalta vihreässä kirjassa pannaan merkille, että vakuutusyritysten omaisuuseriin liittyvien riskien tehokas sääntely ja tarve kannustaa niitä rahoittamaan pidempiaikaisia investointeja ovat mahdollisesti ristiriidassa keskenään. Komissio ja Euroopan vakuutusviranomaiset keskustelevat asiasta parhaillaan. Komissio aikoo tehdä pitkäaikaisia sijoitusrahastoja (LTIF) koskevia ehdotuksia. Tarkoituksena on edistää mekanismien luomista erityyppisten yhteisösijoittajien kohtaamien riskien yhdistämiseksi. Tämä ehdotus on erityisen kiitettävä. Eläkerahastot voisivat ottaa tärkeämmän roolin pitkäaikaisissa investoinneissa, mutta ne näkevät tiellä olevan useita institutionaalisia, lainsäädännöllisiä ja poliittisia esteitä. Erityisesti ne ovat huolissaan siitä, että poliittiset päättäjät pyrkivät määräämään ne rahoittamaan tietyntyyppisiä hankkeita, jotka eivät ole niiden jäsenten edun mukaisia. Eläkerahastoja tulisi kuulla siitä, miten nämä esteet voidaan minimoida tai voittaa. Pankkiunionin perustaminen saattaa olla tässä avuksi.

3.1.4.1

Pyrittäessä lisäämään yhteisösijoittajien osallistumista rahoituksen tarjoamiseen myös yhteisöverokannustimilla voisi olla oma roolinsa. Asteittaisten verohelpotusten järjestelmä laajamittaisten infrastruktuurihankeinvestointien tapauksessa voisi lisätä yhteisösijoittajien osallistumista niihin.

3.2.1

Vihreän kirjan mukaan pitkäaikaisen rahoituksen varantojen laajentaminen ja syventäminen edellyttää, että eräät pääomamarkkinat Euroopassa kehittyvät ja kypsyvät. EU:n obligaatiomarkkinat ovat vähemmän kehittyneet kuin USA:n, ja niiden katsotaan olevan useimpien markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten ja pk-yritysten ulottumattomissa. Luokituslaitokset ovat suhtautuneet varovaisesti jopa hankejoukkolainojen käyttöönottoon, mikä korostaa edessä olevaa suurta työsarkaa hankejoukkolainojen kapasiteetin kasvattamiseksi. Jos hankejoukkolainojen kaltaiset aloitteet, jotka voisivat mobilisoida jopa 4,6 miljardia euroa uusiin infrastruktuurihankkeisiin, onnistuvat laajentamaan joukkolainamarkkinoita, niitä tulisi vahvistaa kokeiluvaiheen päätyttyä ja tultua arvioiduksi.

3.3.1

Pitkäaikaiseen säästämiseen ja rahoitukseen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan perusteellisesti. Tarjontapuolella on vielä paljon tehtävää, vaikka eräät jäsenvaltiot ovat pyrkineet lisäämään pitkäaikaisten säästömahdollisuuksien tarjontaa. Vihreässä kirjassa puhutaan EU:n laajuisen säästövälineen mahdollisesta luomisesta, jotta voitaisiin kannustaa laajempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kytkeytyvään pitkäaikaiseen säästämiseen. Siitä saattaisi olla hyötyä rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden laajentamisen yhteydessä. Se saattaisi myös edistää työvoiman liikkuvuutta ja eläkesuunnittelua sisämarkkinoilla. Pitkäaikaiseen säästämiseen kannustamiseksi saattaa olla tarpeen tarjota uusia säästötuotteita, joissa on erityisen korkea tai porrastettu korko.

3.3.2

Verotus. Verotuksen, pitkäikäisen säästämisen ja pitkäikäisen investoinnin suhdetta tarkastellaan melko seikkaperäisesti. Investointien verottaminen yritysverotuksena johtaa helposti velan suosimiseen pääomarahoituksen kustannuksella. Etsittäessä sopivia uudistuksia pitkäaikaisten investointien pääomarahoituksen lisäämiseksi saattaa olla aihetta harkita asteittaisten helpotusten järjestelmän käyttöönottoa. Sellaisia järjestelmiä käytetään laajalti pääomatulojen verotuksessa, ja ne voitaisiin muotoilla siten, että ne tasapainottaisivat joitakin lainarahoituksen nykyisiä veroetuja.

3.3.3

Pitkäaikaisia säästöjä ja verotusjärjestelmää tarkastellessaan komissio toteaa olevan tärkeää taata säästövälineiden vakaa ja riittävä tarjonta sekä sen luomiseksi tarvittavat kannustimet. Eräät jäsenvaltiot ovat onnistuneet melko hyvin kannustamaan eläke- ja muuta säästämistä hyödyntämällä verojärjestelmää järkevästi. Kansalaiset suhtautuvat yleensä vastahakoisesti ajatukseen, että heidän pitää ensin maksaa tuloveroa ja sitten vielä lisää veroa pitkäaikaisista säästöistä, jotka perustuvat tähän verojen jälkeen jäävään tuloon. Tulisi voida olla mahdollista suunnitella ja markkinoida sopivia kevyesti verotettavia tai verovapaita henkilökohtaisia säästötuotteita, joissa olisi asianmukaiset vuotuiset rajat pitkän aikavälin rahoitussuunnitteluun kannustamiseksi.

3.3.4

Verokannustimien käyttö pitkäaikaisten investointien toivotun tuoton saamiseksi ei ole aivan ongelmatonta. Siihen liittyy vakavia kysymyksiä, kuten hukkavaikutukset ja katvealueet. Verokannustimien käyttö johdonmukaisessa ja vakaassa pitkäjänteisessä suunnittelussa on kuitenkin tarpeen toivotun investointitason edistämiseksi ja luomiseksi.

3.3.5

Yritysten hallinnointi ja ohjaus. Lyhytjänteisyys on ydinkysymys tarkasteltaessa pitkäaikaisten investointien tarjontaa, ja se liittyy läheisesti yritysten hallinnointiin ja ohjaukseen. Tähän asti monet kannustimet rahastojen hallinnoijille, investointipankkiireille ja yritysjohdolle ovat olleet pikemminkin lyhytaikaisia. Näiden kannustimien muuttaminen siten, että lisätään pitkän aikavälin tuloksia, ei ole helppo tehtävä. Vihreässä kirjassa on useita mielenkiintoisia ehdotuksia myöntää enemmän äänioikeuksia tai osinkoa pitkäaikaisille sijoittajille ja muuttaa osakkeenomistajien oikeuksista annettua direktiiviä. Ehkä pääomatulojen verohelpotusten ennakoivampi käyttö voisi olla yksi keino lisätä rahastojen hallinnoijien pidempikestoista osakkeenomistamista.

3.4.1

Vihreässä kirjassa pannaan merkille pk-yritysten kasvavat vaikeudet monissa jäsenmaissa saada rahoitusta selviytyäkseen ja kasvaakseen. Pankkien velkavivun purkamisen vaikutusten ohella pk-yrityksillä on käytettävissään hajanainen ja melko epäyhtenäinen vaihtoehtoisten rahoituslähteiden joukko. Paikalliset pankit ovat pitkälti kadottaneet yhteytensä omiin alueisiinsa, tai ainakin ne ovat heikentyneet. Pankkien ja pk-yritysten suhteet ovat heikentyneet, ja niitä tulee elvyttää ja vahvistaa. On toteutettu monia aloitteita pankkien ulkopuolisten vaihtoehtoisten rahoituslähteiden kehittämiseksi pk-yrityksiä varten; näihin kuuluvat pääsy joihinkin riskipääomarahastoihin, omaisuusrahoituksen käyttö (2), toimitusketjurahoitus ja joukkorahoitus. Hyvin paljon on vielä tekemättä. Vakuutusala ja eläkerahastot ovat halukkaita ottamaan tärkeämmän roolin mutta edellyttävät asianmukaisia kannustimia, ja komission tulisi nyt käsitellä niitä. Tulevissa pk-yritysten pitkäkestoisen rahoituksen saannin hyväksi suunnattavissa toimissa on varmistettava, että pk-yritykset voivat nauttia näistä toimista suunnitellulla tavalla ilman pankkien asettamia ylimääräisiä lisäehtoja, mikäli toimet on tarkoitus toteuttaa pankkien antolainauskanavien kautta.

3.4.2

Riskipääoma. Komissio ehdottaa "rahastojen rahastot" -lähestymistapaa riskipääomarahoituksen kriittisen massan saavuttamiseksi. Lisäksi ehdotettu yhteisösijoittajia palveleva takausrahasto voisi laajentaa markkinoita. ETSK on jo ehdottanut, että Euroopan investointirahaston (EIR) tehtäviä tulisi laajentaa lainanantoa pidemmälle siten, että siihen sisältyisi riskipääoman tarjoaminen. (3) Tätä sen perustajat kaavailivat alunperin vuonna 1994. Jos EIR:n, samoin kuin EIP:n, pääomapohjaa vahvistettaisiin, siitä saattaisi tulla yksi pk-yritysten riskirahoituksen suurimmista tarjoajista.

3.4.2.1

Olemassa olevien pk-yritysten pääomarahoituksen kaupankäyntijärjestelmien laajentaminen tai uusien perustaminen kulkee käsi kädessä pk-yritysten riskirahoituksen laajentamisen kanssa. Vihreässä kirjassa tehdään tämän osalta joukko hyödyllisiä ehdotuksia. Kun otetaan huomioon, että kansalliset ja alueelliset hallitukset edistävät jo nyt alueellisten kehittämiselimiensä avulla pk-yritysten selviämistä ja pitkän aikavälin kasvua, näiden elinten tulisi omaksua rooli tällaisten pk-yritysten kaupankäyntijärjestelmien toiminnassa. Niiden tehtävä voisi ulottua asiakkaina olevien pk-yritysten luottokelpoisuuden arvioinnista rajallisten vakuuksien tarjoamiseen yhteisösijoittajille.

3.4.3

ETSK:n mielestä vihreässä kirjassa tulisi tukea nykyistä enemmän investointeja yhteiskuntavastuullisiin rahastoihin sääntelemällä asianmukaisesti rahoitusta ja verotusta sekä itse julkisia hankintoja. Näin ollen on ehkä syytä perustaa pitkäaikaisten investointien eurooppalainen seurantakeskus. Tämä elin, jonka toimintaan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuisi aktiivisesti, voisi seurata kehitystä pitkäaikaisen investoimisen ja säästämisen sekä tarjonta- että kysyntäpuolella ja voisi auttaa varmistamaan riittävän tiedonsaannin taloudellisten toimijoiden pitkäaikaisia investointeja koskevan järkevän päätöksenteon tueksi.

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/15

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää perustavan tärkeänä tullialan riskienhallintaan ja toimitusketjun turvallisuuteen liittyvää yhteistä lähestymistapaa, jonka avulla voidaan varmistaa, että kaikki asianomaiset viranomaiset soveltavat EU:n lainsäädäntöä yhdenmukaisesti ja syrjimättömästi koko tulliliiton alueella. Tulliliitto kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan nojalla Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

1.2

ETSK kannattaa lämpimästi komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on, että riskejä ja tavaroiden liikkumista EU:n rajojen yli hallitaan tulevaisuudessa yhä tehokkaammin ja tuloksellisemmin yhteisen strategian avulla ja unionitason riskienhallinnan mahdollistavilla tietojärjestelmillä.

1.3

ETSK ilmaisee suuren huolensa siitä, että tulliliitossa, joka käynnistettiin Rooman sopimuksella vuonna 1957 ja jota ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 1968 siltä pohjalta, että yhteisen politiikan avulla luodaan yhtenäinen kauppa-alue, jossa henkilöt ja tavarat voivat liikkua vapaasti, sekä poikkeuksetta kaikille EU:n kaupallisille toimijoille tarkoitettuun keskitettyyn tullikäytäntöjen palvelupisteeseen perustuva järjestelmä, esiintyy edelleen toisistaan poikkeavia toiminta- ja soveltamistapoja, jotka estävät tullialan riskien tehokkaan ja tuloksekkaan hallinnan ja jarruttavat siten kauppaa ja tavaroiden vapaata liikkumista EU:ssa.

1.4

ETSK pitää perustavan tärkeänä parantaa tullien valmiuksia kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan varmistaa, että koko tulliliitossa harjoitetaan korkeatasoista riskienhallintaa, mitä tulee määritelmien yhtenäiseen soveltamiseen, luokituksiin sekä tietojen keruuseen ja toimittamiseen unionitason tietopankkiin, ja että tämä tapahtuu yhteisten ja yksiselitteisten kriteerien mukaisesti, yhteisessä laadunvalvontajärjestelmässä tehtäviä varmennuksia hyödyntäen ja toteutumista seuraten niin, että sääntöjen rikkojia rangaistaan.

1.5

ETSK suosittaa yhteisten teknis-normatiivisten standardien laatimista, jotta laatuun kohdistuvien riskien hallinta voidaan toteuttaa yhtenäisesti kaikilla unionin ulkorajoilla. Lisäksi unionissa tulee panostaa alan ammattilaisten korkeakoulutukseen ja ottaa tässä yhteydessä huomioon myös jäsenvaltioiden erilaisista tilanteista juontuvat erilaiset vaatimukset.

1.6

ETSK kehottaa painokkaasti varmistamaan Euroopan markkinavalvontajärjestelmässä sovellettavien eri tietopankkien täyden yhteentoimivuuden yhteisen strategian pohjalta ja tukien voimakkaasti tekniseen kehitykseen suunnattuja unionin ohjelmia, jotta voidaan varmistaa reaaliaikainen tiedonkulku eri hallintotasojen viranomaisten välillä sekä tehostaa mahdollisen terveys-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohtiin liittyvän polkumyynnin torjuntaa.

1.7

ETSK kehottaa vahvistamaan henkilöstön ammattitaidon kehittämiseen ja hallintovalmiuksien lisäämiseen liittyviä EU:n toimia. Tähän liittyen voitaisiin myös tasapainottaa valvontatehtävien jakautumista ja perustaa yhteinen tullitoimintaryhmä, joka voisi tarjota pyynnöstä nopeasti tukea vaikeissa tilanteissa.

1.8

ETSK katsoo, että tulliviranomaisten, liikenteenharjoittajien ja valtuutettujen talouden toimijoiden kumppanuutta on lujitettava sen aseman ja sen tuottamien etujen vahvistamiseksi. Tavoitteena on varmistaa yhteisen tiedonvälitysratkaisun avulla ja turhaa päällekkäisyyttä ja byrokratiaa välttäen mahdollisimman toimiva riskienhallintayhteistyö.

1.9

ETSK kehottaa luomaan uudistetun hallinnointijärjestelmän, joka kattaa kaikki jäsenvaltioiden ja unionin viranomaiset, virastot ja eurooppalaiset varoitus- ja tiedotusjärjestelmät, jotta tullien ja muiden sisämarkkinoilla toimivien viranomaisten yhteistyö olisi jäsennellympää ja järjestelmällisempää.

1.10

ETSK kehottaa toteuttamaan markkinavalvonnan monivuotiseen toimintasuunnitelmaan sisältyvän toimenpidepaketin johdonmukaisesti ja koordinoidusti, jotta ei tehtäisi päällekkäisiä tarkastuksia, sovellettavat kriteerit olisivat yhtenäiset, samoja tietoja ei kysyttäisi moneen kertaan, eri markkinavalvontaviranomaisilla olisi yhtenevät visiot ja yhteentoimivuus olisi varmaa.

2.1

Tulliliitto kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan nojalla Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

2.2

ETSK korosti jo vuonna 2004 pitävänsä tarpeellisena painopisteen siirtoa tullipolitiikkaa koskevassa strategisessa lähestymistavassa ja totesi seuraavaa: "Äskettäin ryhdyttiin aivan aiheellisesti painottamaan lisää yhteisen tullipolitiikan soveltamista uusilla unionin laajetessa syntyvillä ulkorajoilla. Komitea ottaa huomioon myös turvatoimia koskevien huolten muuttaman ympäristön, erityisesti Yhdysvaltojen kokemuksia ajatellen, kun tähdätään unionin kansalaisten suojelemiseen." (1)

2.3

Mitä tulee tulliliiton vakaviin toimintaongelmiin, jotka johtuvat unionin lainsäädännön epäyhtenäisestä soveltamisesta, joka uhkaa heikentää koko järjestelmän tehoa, sekä tuhlaamisesta ja tarpeiden ja käytettävissä olevien resurssien koordinoinnin puutteesta, ETSK on korostanut sen merkitystä, että "unionissa noudatettaisiin yhtenäisiin, ajantasaisiin, avoimiin, tehokkaisiin ja yksinkertaistettuihin menettelyihin perustuvaa yhteistä tullipolitiikkaa, jolla voitaisiin edistää EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisesti" (2).

2.4

Tulliliiton avulla toteutetaan suuri osa EU:n kauppapoliittisista toimenpiteistä ja pannaan täytäntöön lukuisia EU:n kansainvälisiä kauppasopimuksia. Jäsenvaltioiden hallinnoissa käynnistetään tämän johdosta laajoja horisontaalisia tietojen ja kaupallisten toimijoiden hallintaan liittyviä prosesseja sekä "riskienhallintaa, jonka puitteissa tunnistetaan, arvioidaan, analysoidaan ja vähennetään lukemattomia erityyppisiä ja -tasoisia kansainväliseen tavarakauppaan liittyviä riskejä" (3).

2.5

Saapumis- ja lähtöpaikoissa sovellettavaa yhdennettyä riskienhallintaa koskevan yhteisen lähestymistavan käyttöönotolla pyrittäisiin seuraaviin tavoitteisiin:

3.1

Kuten komissio toteaa vuoden 2012 lopulla antamassaan tiedonannossa tulliliiton tilasta, "tullilla on ainoana viranomaisena kokonaisnäkemys kaikista EU:n ulkorajojen yli tulevista tavaroista ja vastuu niiden valvonnasta. Kun tulli on luovuttanut tavarat vapaaseen liikkeeseen jossain EU:ssa, ne voivat liikkua vapaasti kaikkialla EU:n tullialueella." (4)

3.2

Ainutlaatuisen asemansa johdosta unionin tulliviranomaiset vastaavat ensisijaisesti EU:n kansainvälisen kaupan valvonnasta ja edistävät sisämarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden, yhteisen kauppapolitiikan ja muiden kauppaan liittyvien yhteisten politiikkojen täytäntöönpanoa sekä toimitusketjujen yleistä turvallisuutta.

3.3

ETSK on korostanut, että "tehokas tulliunioni on Euroopan yhdentymisprosessin ehdoton edellytys, jotta voidaan taata – – tavaroiden vapaa liikkuvuus sekä suojella mahdollisimman hyvin kuluttajia ja ympäristöä ja torjua petoksia ja väärennöksiä tehokkaasti – – koko unionin alueella" (5), ja suosittanut yhtenäisiin, ajantasaisiin, avoimiin, tehokkaisiin ja yksinkertaistettuihin menettelyihin perustuvaa yhteistä tullipolitiikkaa.

3.4

Vaikka tulliliiton operatiivinen toiminta pohjautuu yhteiseen lainsäädäntöön ja yhteiseen politiikkaan, se on monimutkaista ja sitä toteuttavat EU:ssa edelleen 27 eri hallintotahoa. Niin tullaus- ja valvontamenettelyissä kuin tietohallinnassa ja tietojen käsittelyssä yhdistyy erilaisia talouden toimijoihin ja eri riskitasojen hallintaan sekä kansainväliseen tavarakauppaan ja toimitusketjun turvallisuuteen liittyviä inhimillisiä, teknisiä ja taloudellisia tekijöitä eri tasoilta.

3.5

ETSK korostaa, että jäsenvaltioita ei tule pakottaa tiettyyn muottiin tullilainsäädännön soveltamisessa, vaan tulee varmistaa, että ne voivat jatkossakin ottaa huomioon kaupan kulloisenkin laajuuden. Tähän liittyen ETSK toteaa, että jäsenvaltiot ovat lisänneet huomattavasti järjestelyjä kaupan sujuvoittamiseksi ja esimerkiksi dematerialisoineet ja yksinkertaistaneet menettelyjä ja luoneet valtuutetun toimijan statuksen.

3.6

Yhdenmukaistamisen on aina perustuttava parhaisiin käytäntöihin eikä EU:n keskitasoon.

3.7

ETSK katsoo, että kustannusten järkeistämiseksi, työn tulossuuntautuneisuuden ja taloudellisessa mielessä myös tulojen lisäämiseksi sekä konkreettisen edistyksen saavuttamiseksi valvontatoimien lähtökohtana tulee olla yksittäisiin toimiin pohjautuvien menetelmien sijasta mieluummin järjestelmäperusteinen lähestymistapa (systems-based approach), jossa arvioidaan riskejä.

4.1

Koska kauppavirrat kasvavat jatkuvasti ja käyttöön tulee yhä tiuhempaan entistä monimutkaisempia uusia malleja, tulliliiton operatiiviseen toimintaan kohdistuu yhä suurempia paineita ja tehtäväkenttä ja asiaan liittyvien tahojen odotukset kasvavat nopeasti. Tullin toiminnan uudistaminen sähköisessä toimintaympäristössä edellyttää

4.2

Tehokkaisiin yhteisiin analysointi-, valvonta- ja riskienhallintastrategioihin pääsemiseksi kaikilla asiaan liittyvillä viranomaistahoilla tulee muuttaa toimintakulttuuria niin, että pyritään yhteisiin strategisiin ja metodologisiin tavoitteisiin ja hallitaan etenkin turvallisuus-, terveys- ja ympäristöriskejä yhdessä muiden virastojen ja kansainvälisten kumppanien kanssa.

4.3

Tehokas riskienhallinta edellyttää erityisesti yhä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltio- ja EU-tason tulliviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten välillä. Ilman tätä on erittäin vaikea laatia yhteisiä riskikriteereitä ja erityisiä riskiprofiileja.

4.4

Otettaessa käyttöön yhteistä lähestymistapaa saapumis- ja lähtöpaikoissa sovellettavaan riskienhallintaan on otettava huomioon, että tullille siirretty valvontavastuu perustuu tätä nykyä yli 60 säädökseen (6). Valvontaviranomaisille on puolestaan osoitettu joukko toisistaan riippuvaisia menettelyjä pistotarkastuksista, laboratoriotutkimuksista ja tulosten tulkinnasta aina riskien arviointiin sekä korjaaviin ja seuraamustoimenpiteisiin, joiden tavoitteena on parantaa markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuutta ensimmäisessä (7) ja toisessa (8) sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa tarkoitetulla tavalla.

4.5

Eri hallintotasojen tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten olisi löydettävä riskienarviointimenetelmille yhteinen järjestelmäperusta mm. hallinnollisen yhteistyön ryhmien avulla, ja tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä eri alojen tietopankkeihin kerättyjä kokemuksia.

4.6

Tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten tulisi yhdistää voimavarojaan ja asiantuntemustaan ja "soveltaa pk-yritysystävällisiä menetelmiä" (9) mm. niin, että molemmat viranomaistahot laativat suuntaviivat koordinoinnin ja yhteistyön sekä tiedonvaihdon ja yhteisten toimien tehostamiseksi, jotta käsittelyssä voidaan kiinnittää erityistä huomiota kuljetuksiin, joihin liittyy suuria turvallisuusriskejä.

5.1

Tulliviranomaisten, kaupallisten toimijoiden ja liikenteenharjoittajien kumppanuudella on perustava merkitys pyrittäessä varmistamaan toimitusketjun eheys kansalaisten, yritysten ja julkishallinnon etujen mukaisesti.

5.2

Kumppanuuden olisi pohjauduttava vakaisiin, keskinäistä luottamusta edistäviin mekanismeihin, joiden yhteydessä

5.3

Jo Maailman tullijärjestön (WCO) tekemässä tullitarkastusten yksinkertaistamista koskevassa (tarkistetussa) Kioton yleissopimuksessa (10) rajoitettiin liian pitkälle meneviä tarkastuksia, samoin kuin kaupankäynnin helpottamisesta WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa (11). Järjestelmällisiä tarkastuksia on kuitenkin pyritty lisäämään etenkin vuoden 2011 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen.

5.4

Tulee torjua tietovirtojen hajautumista ja pyrkiä ratkaisemaan jäsenvaltioiden välisistä riskienhallintavalmiuksien eroista johtuvat ongelmat, jotta voidaan taata tasoltaan yhtenäinen hallinnointi ja sähköinen riskianalyysi. Perustana on ja pysyy yhteisen eurooppalaisen riskienhallintaa ja toimitusketjun turvallisuutta koskevan kulttuurin kehittäminen.

6.1

Euroopan unionin monivuotisilla t&k-ohjelmilla – etenkin seitsemännellä puiteohjelmalla, mutta myös eurooppalaisten julkishallintojen yhteentoimivuutta koskevilla HVTYK:lla (12) ja ISA:lla (13) – on luotu pohja erilaisten yhteisten riskienhallintahankkeiden kehittämiselle sekä uusille välineille, joiden avulla voidaan välttää se, että tietoteknisiin infrastruktuureihin ja sovelluksiin liittyvät prosessit ja alueet ovat kansallisia ja vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen.

6.2

Teknologian nopean leviämisen ja markkinoille saattamisen varmistamiseksi on oleellista, että EU koordinoi riskienhallintaan ja toimitusketjun turvallisuuteen liittyviä innovointi- ja t&k-toimia. Etenkin konseptin toimivuuden osoittamiseen (proof-of-concept) keskittyvät demonstrointihankkeet sekä pilottituotantolinjat ovat ehdottoman välttämättömiä teknologian levittämiseksi laajalti. Tällaisia hankkeita voidaan rahoittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla rakennerahastoista tai Horisontti 2020 -ohjelmasta ja muista EU:n ohjelmista.

7.1

ETSK on korostanut vielä äskettäinkin, että "tulliviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten, komission yksiköiden ja eurooppalaisten virastojen tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta maasta toiseen kuljetettavien tavaroiden laatua voidaan valvoa nykyistä paremmin" (14), ja että tulee tarjota asianmukaista tietoa ja yhteistä koulutusta.

7.2

Komission mukaan "EU:n tasolla tarvitaan jäsenvaltioiden kapasiteetin ja resurssien parempaa yhdistämistä, jotta EU:n riskienhallintatavoitteet voidaan entistä tehokkaammin saavuttaa ulkorajojen jokaisessa tullitoimipaikassa". Tähän voisi sisältyä "ajantasaisen sähköisen riskiohjelman käyttöönotto", jolla täydennettäisiin kansallista teknistä kapasiteettia.

7.3

ETSK pitää kysymystä riskienhallintaa koskevasta yhteistyöstä ja koordinoinnista yhtenä komission ehdotuksen ratkaisevista tekijöistä paitsi jäsenvaltioiden viranomaisten järjestelmälliseen koordinointiin liittyen myös unionin tasolla eri pääosastojen ja toimeenpanovirastojen välillä tapahtuvan koordinoinnin osalta.

8.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti komission aloitteeseen, jonka tavoitteena on varmistaa, että riskejä ja tavaroiden liikkumista EU:n rajojen yli hallitaan tehokkaasti ja tuloksellisesti eri tasojen yhteisen strategian avulla, jotta voidaan yksilöidä riskin tyyppi ja taso sekä mahdollisten reagointitapojen valikoima eri elinten välisen eurooppalaisen koordinoinnin avulla ja yhtenäisen lähestymistavan ja etukäteen yhdessä määriteltyjen kriteerien pohjalta.

8.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköiset tulliselvitykset tulee hoitaa keskitetysti niin, että komissioon luodaan unionitason riskienhallintaa varten tarvittavat tietojärjestelmät, joiden perustana on yhteentoimivien tietopankkien verkko ja joiden yhteydessä noudatetaan säännönmukaisesti tiettyjä vakioituja työskentelymenetelmiä. Näin edistetään työntekijöiden, kuluttajien ja yrittäjien suojelua terveys-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohtiin liittyvältä polkumyynniltä.

8.3

ETSK pitää perustavan tärkeänä vahvistaa tullien valmiuksia, jotta kaikkialla EU:n alueella voidaan taata yhtäläinen riskienhallinnan taso, joka toteutuu yhteisten ja yksiselitteisten kriteerien mukaisesti, yhteisessä laadunvalvontajärjestelmässä tehtäviä varmennuksia hyödyntäen ja toteutumista seuraten niin, että sääntöjen rikkojia rangaistaan.

8.4

ETSK katsoo, että tämä kysymys tulee nivoa asianmukaisesti kaksikymmentä konkreettista, vuoteen 2015 mennessä toteutettavaksi kaavailtua toimea sisältävään markkinavalvonnan monivuotiseen toimintasuunnitelmaan  (15) erityisesti seuraavien näkökohtien osalta:

8.5

ETSK katsoo, että tullitarkastusten ja markkinavalvonnan hallinnointia ei voida tarkastella erillään toisistaan ja että eri viranomaisten tulee yhdessä kehittää yhtenäistä EU-tason lähestymistapaa. Samalla tulee varmistaa, että verkossa välitettävien tietojen analysoinnissa, keruussa ja laadinnassa käytetään täysin yhteentoimivia välineitä.

8.6

ETSK suhtautuu myönteisesti tukijärjestelmään jäsenvaltioiden riskienhallintavalmiuksien vahvistamiseksi, jotta voidaan taata yhdenmukaisten laatuvaatimusten soveltaminen. Tähän liittyen tulee luoda unioninlaajuinen varmennus-, valvonta-, seuranta- ja seuraamusmekanismi ja lisätä unionitasolla alan henkilöstön korkeakoulutusta. Korkeasti koulutettua henkilöstöä tarvitaan etenkin siellä, missä velvoitteet ovat tiukimmat ja kustannukset korkeimmat, eli esimerkiksi Schengen-alueen rajoilla.

8.7

ETSK kehottaa näin ollen tehostamaan henkilöstön ammattitaidon kehittämiseen ja hallintovalmiuksien lisäämiseen liittyviä unionin toimia. Tähän liittyen voitaisiin myös perustaa yhteinen tullitoimintaryhmä, joka voisi tarjota nopeasti tukea vaikeissa tilanteissa.

8.8

ETSK kehottaa painokkaasti tehostamaan tulliviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten, komission yksiköiden ja eurooppalaisten virastojen yhteistyötä ja tietojenvaihtoa korkeatasoisten yhteisten standardien pohjalta, jotta maasta toiseen kuljetettavien tavaroiden laatua voidaan valvoa nykyistä paremmin. Näin voitaisiin varmistaa, että koko sisämarkkina-alueella sovelletaan selkeitä ja yhtenäisiä yhteisiä normeja yhtäläisen turvallisuustason saavuttamiseksi.

8.9

ETSK yhtyy neuvoston päätelmiin tulliliiton kehittämisstrategian edistymisestä (16), mitä tulee tulliliiton hallinnon parantamiseen sekä tulliliiton kykyyn arvioida vaikutustaan, edistää tullilainsäädännön yhdenmukaista soveltamista, tehostaa virastojen välistä yhteistyötä ja ennen muuta "tarkastella kansainvälistä toimitusketjua kokonaisvaltaisemmin", jotta kauppa helpottuisi ja "valtuutetut talouden toimijat saisivat todellista ja tuntuvaa hyötyä".

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/20

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa toimintasuunnitelman kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja on jo esittänyt kantansa monesta 11 ehdotetusta toimenpiteestä, joiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin aikaa ja erilaisia – myös taloudellisia – tukitoimia.

1.2

ETSK katsoo, että eräät toimet ovat vaarassa jäädä huomiotta tai tulla vain osittain toteutetuiksi, sillä niissä ei oteta huomioon talouskriisin vaikutuksia alaan etenkin maissa, joihin säästötoimet ovat kohdistuneet eniten.

1.3

Komitea suosittaa, että toimintasuunnitelmaa toteutettaessa otetaan huomioon erot, jotka usein tulevat esiin pk-yritysten ja mikroyritysten muodossa, ja hyödynnetään niitä.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen perustaa vähittäiskaupan kilpailukykyä käsittelevä pysyvä ryhmä ja toivoo, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet sekä kuluttajajärjestöjen ja pk-yritysten edustajat voivat olla siinä mukana.

1.5

ETSK suosittaa, että kuluttajien käyttöön asetetaan oleelliset ja totuudenmukaiset tiedot ja huolehditaan siitä, että kuluttajat myös ovat tietoisia niistä. Tätä varten tiedot on esitettävä tiivistetysti ja helposti ymmärrettävällä tavalla (ilman teknisiä tai lakitermejä).

1.6

Komitea suosittaa, että jäsenvaltioita kannustetaan määrittelemään, minkälaiset vähittäiskaupan muodot voivat kuulua (sosiaalisiin ja kulttuurisiin) yleisiin etuihin palveludirektiivin mukaisesti.

1.7

ETSK kehottaa kannustamaan yrityksiä integroimaan verkossa ja sen ulkopuolella käytävän kaupan, sillä kyseiset palvelut ovat nykyään usein vielä vaihtoehtoisia, ja niiden avulla voidaan päästä eroon liikkeiden aukioloaikoihin ja -päiviin liittyvistä ongelmista.

1.8

Kaupallisen jakelun liiallinen keskittyminen aiheuttaa erilaisia ongelmia, joista mainittakoon objektiivinen vaikeus huolehtia todellisesta kilpailusta.

1.9

ETSK ehdottaa aiemmin antamansa lausunnon (1) mukaisesti, että Euroopan tasolla puututtaisiin transfer pricing -järjestelmän väärinkäytön ongelmaan, jossa yritysryhmän sisäisten liiketoimien hinnat vahvistetaan sellaisten arviointiparametrien perusteella, jotka ankkuroidaan yhtymän verovaatimuksiin sen sijaan, että sovelletaan tavanomaisia markkinaehtoja.

1.10

ETSK suosittaa, että kaupan kestäväpohjaisuuden vahvistamiseksi ja tuhlauksen vähentämiseksi tulisi myös edistää irtomyyntiä, jolla vähennetään ympäristölle vahingollisten pakkausten käyttöä.

1.11

Komission on jatkettava aktiivisesti innovointia ja muutoksia kaikin käytössään olevin välinein, sillä kilpailu on muutoksen edellytys, ei sen käynnistäjä.

1.12

ETSK katsoo, että tarvittavan ammattitaidon ja työntekijöiden pätevyyksien yhteensovittaminen on keskeinen seikka, ja on vakuuttunut siitä, ettei yritysten osallistumista voida rajoittaa vain koulutussisältöön vaan sen olisi ulotuttava myös kohdennettuihin investointeihin.

1.13

Kaupan alan eurooppalaisesta osaamisneuvostosta (European Skills Council for Commerce) saatujen kokemusten perusteella ETSK kehottaa jäsenvaltioita perustamaan työmarkkinaosapuolten kahdenvälisiä elimiä ammatillisen koulutuksen kehittämistä varten (yhteensovittaminen, koulutussuunnitelmat, rahoitus, koulutustarpeen kartoittaminen, koulutuksen toteuttaminen ja siitä saatu palaute).

1.14

ETSK kannattaa komission aloitetta käynnistää kaikkien sidosryhmien välinen vuoropuhelu, jotta EU:n tasolla määritellään tehokkaita toimia epävirallisen talouden sekä pimeän ja laittoman työnteon torjumiseksi. Komitea toivoo, että jäsenvaltiot osoittavat vahvaa poliittista tahtoa, jota komissio voisi koordinoida vahvistetun kumppanuuden avulla.

2.1

Kaupallisen jakelun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä toimintasuunnitelmassa ehdotetaan etenemissuunnitelmaa, johon sisältyy 5 prioriteettia ja 11 toimenpidettä, jotka on toteutettava vuoden 2014 aikana. Komissio huolehtii seurannasta ja laatii vuonna 2015 raportin saavutetusta edistyksestä.

2.2

Kaupallisella jakelulla on EU:ssa keskeinen rooli kasvun edistäjänä sekä uusien työpaikkojen ja innovatiivisten ja kestäväpohjaisempien kulutusmallien luojana. Alan osuus bkt:stä on 11 prosenttia ja työllisyydestä lähes 15 prosenttia, mikä vastaa noin 36 miljoonaa työntekijää yli 6 miljoonassa yrityksessä. Tämä on 29 prosenttia kaikista yrityksistä, joista hyvin suuri osuus on pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä.

2.3

Toimintasuunnitelmasta ilmenee, että kaupallinen jakelu nivoutuu yhä enemmän muihin talouden aloihin ja että niiden välinen ero on yhä epäselvempi. Komitea katsoo, että kaupallisen jakelun tehokkaiden, kilpailukykyisten ja integroitujen sisämarkkinoiden luomiselle on edelleen esteitä. Tämän vuoksi on parannettava alan kilpailukykyä ja tuottavuutta ja vahvistettava sen taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia tuloksia ottaen huomioon yleisesti eroavuudet ja erityisesti pk-yritysten ja mikroyritysten tilanne.

2.4

ETSK toteaa, että huolimatta alan ajanmukaistamisprosessista viimeisen 20 vuoden aikana monet kaupan alan pk-yritykset ovat lopettamassa toimintaansa paitsi suuremman hintakilpailun ja voittomarginaalien kaventumisen myös talouskriisin johdosta, sillä se on johtanut kulutuksen huomattavaan vähenemiseen ja ostohalukkuuden alenemiseen.

2.5

Rahoituskriisi, raaka-aineiden hinnannousu, väestön ikääntyminen, kestävyyden lisäämisen tarve ja teknologinen innovointi (esimerkiksi sähköiset maksut, itsepalvelukassat) ovat muuttamassa perinpohjaisesti liiketoimintaprosesseja ja -malleja niin suurissa myymäläketjuissa kuin pk-yrityksissä.

2.6

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen perustaa vähittäiskaupan kilpailukykyä käsittelevä pysyvä ryhmä (jäsenvaltiot, sidosryhmät, pk-yritykset), jonka tavoitteena on tuoda eurooppalaiseen poliittiseen keskusteluun alan ongelmat, kartoittaa kehittämismahdollisuuksia, seurata saavutettua edistystä ja antaa suosituksia. ETSK kehottaa ottamaan alalla toimivat eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet (UNI-Europa Commerce ja EuroCommerce), jotka ovat 1980-luvulta lopulta lähtien käyneet työmarkkinaosapuolten välistä rakenteellista vuoropuhelua, mukaan tähän ryhmään, samoin kuin kansalaisyhteiskunnan – etenkin kuluttajajärjestöjen ja pk-yritysten – edustajia.

2.7

ETSK suosittaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että ne kannustavat ja edistävät kaikkia itsenäisten kaupallisten toimijoiden välisiä sekä suurten jakeluyritysten ja itsenäisten yritysten välisiä oikeudenmukaisia ja tasapuolisia yhteistyön ja kaupallisten yhteenliittymien muotoja, jotka perustuvat selkeitä ja tasapainoisia vakuuksia tarjoaviin sopimuksiin.

3.1

Oikeudet ovat olemassa kun niitä harjoitetaan, ja tämä edellyttää niiden tunnustamista. Tieto ei ole yhtä kuin tietoisuus, joka on kuluttajien tärkein oikeus, jotta he voivat tehdä sellaisia vapaita kulutusvalintoja, jotka johtavat hyvinvointiin sekä henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen hyötyyn. Nykyisin moniin ostopäätöksiin liittyy objektiivisesti huomattava määrä käytettävissä olevaa tietoa.

3.2

Yksi alan suurimmista ongelmista on nykyisin suurten myymäläketjujen markkinointi, jossa keskitytään lähes yksinomaan kuluttajahintoihin ja laiminlyödään hinta-laatusuhde. Tämä on monissa jäsenvaltioissa johtanut elintarvikkeiden laadun heikkenemiseen, joka johtuu myös luonnollisten ainesosien korvaamisesta korvaavilla aineilla. Näin vähennetään kuluttajien valinnanvapautta, sillä kuluttajat olisivat usein valmiita maksamaan enemmän laadukkaasta tuotteesta, mutta he eivät löydä sitä tarjonnasta.

3.3

Kun ihmiset tuntevat tuotteiden ominaispiirteet, he voivat tehdä tietoisia ostopäätöksiä ja vaikuttaa näin siihen, että tarjonta on laadukasta, monipuolista ja palvelusuuntautunutta. Käytettävissä olevien tietojen lisääminen ei kuitenkaan lisää tietoisuutta, vaan asia on usein päinvastoin: kuluttaja ei tietotulvassa halua lukea tietoja ajanpuutteen ja liian teknisen ja vaikeaselkoisen kielen vuoksi.

3.4

Hyviä toimintatapoja koskevien ohjeiden ja käytännesääntöjen (toimi 1) (2) ohella komission olisi laadittava tehokkaita ja velvoittavia välineitä, jotta tuottajat ja jakelijat kertovat kuluttajille helposti havaittavalla tavalla kaikista tuotteidensa, palveluidensa ja hintojensa ominaisuuksista, jotka ovat merkittäviä sosiaalisista, ekologisista, alueellisista ja taloudellisista syistä. Lisäksi kaikki tarvittavat tiedot olisi asetettava käyttöön lyhyissä ja helposti ymmärrettävissä merkinnöissä. Näin kuluttajat voivat vapaasti päättää, minkälaisen ominaispiirteen he asettavat etusijalle, eikä heidän tarvitse tukeutua pelkästään markkinointiin.

3.5

Tarjontajärjestelmä antaa kuluttajalle paljon tärkeää tietoa valintojen tekemiseksi, mutta siinä keskitytään enimmäkseen tuotenäkökohtiin, jotka liittyvät ostoon ja käyttöön alussa, eli siinä asetetaan etusijalle tyytyväisyys alussa eikä niinkään puututa tuotteen elinkaareen jatkossa (pakkauksen kierrätettävyys, tuotteen käyttöikä, neuvonta- ja vaihtomahdollisuus, arvo mahdollisessa jälleenmyynnissä käytettynä, myynnin jälkeiset palvelut).

3.6

Sen lisäksi, että komissio ehdottaa menetelmiä tuotteiden ja organisaatioiden kokonaisvaikutuksen mittaamiseksi ja siitä tiedottamiseksi (toimi 2) (3), olisi sen otettava tehtäväkseen täydentää tietoja, joihin kuluttajien ostopäätökset perustuvat (4). Toimen täytäntöönpanon yhteydessä olisi annettava selkeät tiedot seuraavista seikoista:

3.7

Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että kyseinen toimi toteutetaan tehokkaasti ja realistisesti niin kuluttajien kuin etenkin pk-yritysten entistä paremman suojan varmistamiseksi, jotta ne voivat soveltaa sitä käytännössä.

4.1

Palveludirektiivissä, jossa poistetaan velvoite noudattaa tiettyjä ehtoja, säädetään, ettei tämä koske "suunnitteluvaatimuksia, jotka koskevat yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä", eikä direktiivi "vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen yhteisön oikeuden mukaisesti määritellä, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina". Direktiivissä todetaan nimenomaan, että "yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä" tarkoitetaan seuraavaa: "kansallisen historiallisen ja taideperinnön säilyttäminen sekä sosiaali- ja kulttuuripolitiikan tavoitteet".

4.2

Paikallinen kulttuuri ja alueen elintavat ovat lyöneet leimansa eräisiin vähittäiskaupan muotoihin. Kyseisten muotojen – ja vain niiden – on voitava kilpailla samanlaisten yritysten järjestelmässä, jossa pyritään jatkuvasti parantamaan laatua ja tehokkuutta kuluttajien eduksi. Jos tällaiset yritykset asetetaan alttiiksi suurten organisaatioiden alistaville menettelyille, noudatetaan kylläkin lyhyellä aikavälillä vapaiden markkinoiden periaatteita, mutta näin menetettäisiin vaikeasti palautettavissa oleva kulttuuriperintö ja elintavat ja heikennettäisiin myös taloudellisesti kyseistä yhteisöä ja aluetta.

4.3

Kilpailu on pakottanut vähittäiskauppoja parantamaan palveluidensa laatua ja tuotantonsa tehokkuutta. On oleellista, että komissio erottaa samankaltaisten yritysten välisen terveen kilpailun, jossa pyritään jatkuvasti parantamaan laatua ja tehokkuutta kuluttajien eduksi, sekä muut yritysten väliset taloudellis-kaupalliset konfliktin muodot.

4.4

On siis tärkeää, että alueella vallitsee alan yritysten välinen terve kilpailu riippumatta yritysten koosta. Tavoitteena eivät ole alistavat menettelyt vaan kyky toimia muiden kannustajana positiivisessa syklissä. Tämä tarkoittaa parempia palveluja, laajempaa valikoimaa, kuluttajaystävällisempiä rakenteita, edullisempia hintoja sekä paikallisyhteisön identiteettiä.

4.5

Siellä, missä suuri ketju hävittää perinteiset kaupat taloudellisen vahvuuden vuoksi, tämä on tunnustettava vahingoksi, sillä näin tuhotaan kyseiselle alueelle ja yhteisölle tyypillistä kulttuuriperintöä, elintapaa sekä paikallista ja alueellista talous- ja yhteiskuntarakennetta. Niiden arvo on suurempi kuin pelkkä valikoiman ja hintojen sopivuus kuluttajalle.

4.6

Toimien 3 ja 4 osalta komission on palveludirektiivin mukaisesti kannustettava jäsenvaltioita arvioimaan, voivatko vähittäiskaupan muodot toteuttaa kyseisiä sosiaalipoliittisia ja kulttuurisia tavoitteita ja mitkä niistä pystyvät tähän. On siis edistettävä itsenäisten ja perinteisten paikallisten vähittäiskauppojen sisällyttämistä yleisen edun mukaisiin palveluihin siellä, missä ne heijastavat aluetta ja sen ominaispiirteitä. On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei alueellisia intressejä naamioida yhteisön yleiseksi eduksi, esimerkkeinä ympäristö ja kaupunkisuunnittelu. Tätä varten komission on todettava erittäin selkeästi, mitkä ovat alueella hyväksyttävissä olevat yleiset edut, ja jopa pyydettävä kutakin aluetta laatimaan luettelo kolmesta ensisijaisesta edusta, joita painotetaan arvioitaessa uusia kauppaliikkeitä.

4.7

Sähköinen vähittäiskauppa ei voi korvata fyysistä kauppaa, mutta kyseisten kahden mallin on löydettävä keinoja integroitua, etenkin siksi, että vähittäiskaupalla on tärkeä sosiaalinen tehtävä, joka ulottuu pelkkää tavaroiden ja palvelujen edullista toimittamista pidemmälle.

4.8

ETSK kehottaa komissiota edistämään yhdessä jäsenvaltioiden ja yhteistyössä pk-yritysten organisaatioiden kanssa pk-yrityksille suunnattua koulutusta perinteistä myyntiä täydentävistä erilaisista myyntimuodoista.

4.9

Sähköisen kaupan kehittämismahdollisuudet ovat ennakoimattomia, sillä ne riippuvat siitä, miten markkinat ja instituutiot sääntelevät niitä. Komission olisi käynnistettävä ja helpotettava toimia, joilla parannetaan muita kuin myyntiin liittyviä palveluja – eli palveluja, jotka eivät suoraan liity tiettyyn ostoon ja jotka vähittäiskauppa suorittaa muutoin kuin sähköisesti.

4.10

Nykyisin kaupat tarjoavat asiakkaille ilmaiseksi monia palveluja (esimerkkinä näyteikkunat – ikkunaostokset), joiden kustannukset maksetaan myyntimarginaalista. Tämän vuoksi tuottajat usein estävät nettiostot ja velvoittavat kuluttajat ostamaan muutoin kuin netistä. Yhä useammat kuluttajat kuitenkin yhdistävät nykyään kaksi ostotapaa, sähköisen (tuotteiden ja hintojen vertailu) sekä perinteisen (käsin koskettelu, kokeilu). ETSK suosittaa, että päästään eroon sähköisen ja muun kuin sähköisen kaupan välisestä kilpailusta ja edistetään perinteisten kauppojen tarjoamien palvelujen integrointia ja hyödyntämistä, sillä ostosten tekeminen paikan päällä luo todellisia sosiaalisia yhteyksiä, joita ei voida muuntaa digitaalisiksi yhteyksiksi. Tarvitaan integrointia, ei korvaamista.

4.11

ETSK toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on eroja liikkeiden aukioloaikojen sekä sunnuntai- ja yötyön osalta. Kyseisestä lainsäädännöstä keskustellaan monissa jäsenvaltioissa, ja keskusteluissa on tuotu esiin itsenäisten liikkeiden, pk-yritysten ja mikroyritysten välinen kilpailu sekä henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset. ETSK kehottaa komissiota pääsemään eroon tästä sisämarkkinoiden ja Euroopan sosiaalisen mallin toteuttamisen esteestä myös integroimalla verkossa ja sen ulkopuolella käytävä kauppa.

5.1

ETSK katsoo, että kaupallinen jakelu on yksi keskittyneimmistä aloista. Jokaisessa jäsenvaltiossa markkinoita hallitsee kolmesta viiteen yritystä, jotka ovat usein monikansallisia. Tästä aiheutuu suuria kilpailuun liittyviä ongelmia, sillä alalla on liian paljon valtaa toimittajiin nähden, joita on paljon enemmän.

6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti toimeen 6, jolla pyritään tukemaan vähittäiskauppiaita, jotta he toteuttaisivat toimia elintarvikejätteiden vähentämiseksi (6). Komitea on tyytyväinen päätökseen antaa vuonna 2013 tiedonanto kestäväpohjaisesta ravinnosta.

6.2

ETSK on tyytyväinen komission toimeen 7 "toimitusketjujen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi ja kestävämmiksi" hyödyntämällä kaikkia keinoja, joilla voidaan vähentää energiankäyttöä ja saastuttavien materiaalien tuotantoa. Saastuttavien materiaalien osalta ETSK ehdottaa, että edistetään paljon käytettävien kulutustavaroiden jakelussa irtomyyntiä pakattujen tuotteiden sijaan. Jotta toteutetaan käytännössä kyseinen toimi, jonka tarkoituksena on vähentää hävitettävän pakkausjätteen tuottamista, ETSK kehottaa komissiota kuulemaan kaikkia sidosryhmiä.

6.3

Kyseistä käytäntöä sovelletaan nykyisin muutamissa tilanteissa ja hyvin harvoihin tuotteisiin, mutta sitä voitaisiin käyttää laajemminkin:

6.4

Tätä mallia käytetään nykyisin pienimuotoisissa tilanteissa, kuten tuoremaidon myynnissä, kun taas esimerkiksi ajoneuvojen polttoaine on tuote, jota myydään jo nyt hyvin suuressa määrin irtomyyntinä. Tuote sinällään ei ole ympäristöystävällinen, mutta sen jakelu ei tuota grammaakaan muovia eikä tuotetta tuhlata.

6.5

Tämä malli muuttaa myyntipisteiden järjestelyjä, sillä niiden olisi hankittava myymälän ja varaston välisiä toimituskanavia tai ainakin jakelulaitteiden täyttöjärjestelmiä. Joka tapauksessa kauppojen hyllyt eivät enää olisi staattisia eivätkä yhtenäisiä.

6.6

Jotta kyseisellä jakelumallin muutoksella olisi konkreettisia yleistymismahdollisuuksia, useimpien kulutustuotteiden jakelusta vastaavien suurten jakelijoiden olisi edistettävä sitä, sillä niillä olisi kapasiteetti ja tarvittavat resurssit tällaisen suuren muutosprosessin käynnistämiseksi. Tässä yhteydessä myös pk-yrityksillä olisi oltava avainrooli.

6.7

Komissio voisi auttaa muutoksen käynnistämisessä valveuttamalla sen sosiaalisista ja ekologisista arvoista ja hyödyntämällä kaikkia käytössään olevia – myös taloudellisia ja rahoituksellisia – välineitä konkreettisten aloitteiden ja hankkeiden edistämiseksi ja helpottamiseksi.

7.1

Reaalitalouden elpyminen riippuu myös alalla tapahtuvasta innovoinnista (toimi 8), ja on erittäin tärkeää, että lainat ovat pk-yritysten ulottuvilla entistä paremmin ja helpommin innovatiivisten hankkeiden ja toimien käynnistämiseksi.

7.2

Toisin kuin Yhdysvalloissa on tehty, yritysten investoinnit innovointiin on yhdistettävä työntekijöiden suojeluun ja laadukkaisiin työpaikkoihin.

7.3

Komissio vaikuttaa odottavan, että nämä muutokset seuraavat "vähittäiskaupan kilpailukyvyn" lisääntymistä, jonka edistäminen näyttää olevan tiedonannossa ehdotettujen toimien ainoa tarkoitus. Vaikka kilpailun puuttuminen estää muutoksen, kilpailu sinällään ei takaa muutosta.

7.4

Komissio mainitsee vähittäiskaupat "innovaatiotoiminnan tehostajina" ja toteaa, että vähittäiskaupan alalla toimivilla pk-yrityksillä, joilla on suorempi yhteys kuluttajiin, on parempi käsitys uusista tarpeista ja näin ollen – myös koska ne ovat suuria yrityksiä joustavampia – ne kykenevät paremmin mukauttamaan tarjontaa vaihtelevan ja moninaisen kysynnän mukaiseksi.

7.5

Eräät järjestelmän tai mallin muutokset edellyttävät kuitenkin suunnittelukapasiteettia ja ennen kaikkea neuvotteluvoimaa, minkä vuoksi suuret yritykset ovat välttämättömiä toimijoita. Komission on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin ottamaan innovointi- ja muutosprosesseihin mukaan kaikki – pienet, keskisuuret ja suuret – yritykset.

7.6

ETSK kannattaa sellaisen tietokannan perustamista, johon kootaan yhteen unionin ja jäsenvaltioiden säännöt elintarvikemerkinnöistä (toimi 9) (7).

7.7

ETSK kannattaa komission toimia, joilla varmistetaan kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen markkinoiden integroinnin paraneminen (toimi 10) (8), ja toivoo näiden maksujen nopeampaa käyttöönottoa.

8.1

Pätevyyksien yhteensovittaminen on keskeinen seikka työpaikkojen laadun parantamiseksi (9) alalla, joka on usein ensimmäinen tilaisuus päästä tai palata työmarkkinoille, eikä sitä usein nähdä houkuttelevana ja mielenkiintoisena alana, jolla vietetään koko työelämä.

8.2

Vähittäiskaupan kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi on vaaditun ammattitaidon ja työntekijöiden pätevyyksien vastattava entistä paremmin toisiaan (toimi 11). Työntekijöille on annettava mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan myös automaation lisääntymistä ajatellen.

8.3

Komissio aikoo vahvistaa työmarkkinaosapuolten yhteistyötä koulutus- ja uudelleenkoulutuspolitiikkojen parantamiseksi myös EU:n alakohtaisen osaamisneuvoston kautta.

8.4

Teknologisesta innovoinnista huolimatta alan tuottavuus on melko alhainen, ja pk-yritysten on vaikea investoida uusiin teknologioihin, innovointiin ja työntekijöiden ammattikoulutukseen.

8.5

Toimintasuunnitelmassa on kuitenkin otettava huomioon, että sisämarkkinoilla ala kärsii sosiaalisesta polkumyynnistä ja epärehdistä kilpailusta yritysten välillä koosta riippumatta. Tämä johtuu siitä, että työmarkkinasuhteet ja työehtosopimusjärjestelmät vaihtelevat maittain, mikä johtaa erilaisiin kehitysmalleihin ja investointipolitiikkoihin.

8.6

Analyysia rajoittaa se, että siinä viitataan vain vaaditun ammattitaidon ja työntekijöiden pätevyyksien yhteensovittamiseen eikä siinä oteta huomioon myös kaikkia niitä ongelmia, jotka nykyään estävät alan integroitujen ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden todellisen luomisen ja jotka liittyvät työolosuhteisiin, työn organisointiin, mataliin palkkoihin, joustavuuteen, epävarmoihin työsuhteisiin ja näennäisesti itsenäisten ammatinharjoittajien korkeaan osuuteen.

8.7

Tiedonannossa ehdotetaan investointeja koulutukseen, josta vastuun kantaisivat hallitukset, yksittäiset henkilöt ja koulutusjärjestelmä, ja kehotetaan yrityksiä ottamaan tärkeä rooli laadittaessa uusia opiskelu- ja koulutusohjelmia sekä oppisopimusohjelmia. ETSK katsoo, ettei yritysten osallistumista olisi rajoitettava vain koulutustarpeiden kartoittamiseen vaan että niiden olisi osallistuttava ennakoivasti kohdennetuin investoinnein kysyttyjen pätevyyksien hankintaan (10).

8.8

Tällaiset julkiset ja yksityiset investoinnit, jotka on integroitu keskenään, auttaisivat nuoria pääsemään työmarkkinoille ja helpottaisivat niiden ryhmien tilannetta joiden on muita vaikeampi palata työmarkkinoille (pitkäaikaistyöttömät, iäkkäät työntekijät, maahanmuuttajat ja vammaiset). Erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten työllisyyteen, sillä naiset ovat suuremmassa vaarassa menettää työpaikkansa uudelleenorganisoinnin vuoksi, ja heidän on vaikeampi yhdistää työ- ja perhe-elämä.

8.9

Pätevyyksien yhteensovittamisella ja oppilaitosten ja yritysten kumppanuuksien sekä harjoitteluun sidotun koulutuksen vahvistamisella voidaan saada aikaan toivottuja tuloksia työntekijöiden liikkuvuuden ja alan korkeamman tuottavuuden osalta vain, jos samalla tunnustetaan EU:n laajuisesti tutkinnot, oppisopimuskoulutus, harjoittelujaksot ja hankitut pätevyydet.

8.10

Huolimatta kansallisella tasolla tehdyistä toimista pimeä ja laiton työ on edelleen vakava ongelma, joka asettaa yritykset keskenään epärehtiin kilpailuun työvoimakustannusten osalta. Epävirallisessa taloudessa mukana olevilla työntekijöillä ei ole terveydenhuoltoa eikä sosiaaliturvaa, eivätkä he voi osallistua koulutukseen tai oppisopimusohjelmiin, mikä luonnollisesti haittaa heidän mahdollisuuksiaan hankkia pätevyyttä ja ammattitaitoa.

8.11

Komission aloite, jonka myötä käynnistetään kaikkien sidosryhmien välinen vuoropuhelu tarkoituksena arvioida epävirallisen talouden vaikutusta työoloihin ja määritellä EU:n tasolla tehokkaat toimet sen torjumiseksi, onkin myönteinen. ETSK katsoo, että aloite on sitä tehokkaampi, mitä enemmän jäsenvaltiot osoittavat vahvaa poliittista tahtoa, jota komissio voisi koordinoida vahvistetun kumppanuuden kautta.

8.12

ETSK:n mielestä on tärkeää, että toimista pimeän ja laittoman työn torjumiseksi muodostuu kiinteä osa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten keskustelua eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun yhteydessä (11).

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/26

1.1

ETSK panee merkille komission julkaiseman vihreän kirjan ja katsoo, että se kuvastaa myönteistä ja merkittävää muutosta komission lähestymistavassa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin nähden.

1.2

ETSK katsoo, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen soveltaminen on paitsi "hyvän tavan vastaista" ja "epäeettistä", myös perustavanlaatuisten oikeudellisten periaatteiden sekä tarjonta- ja kysyntäpuolen edun vastaista. Koska ne tarkoittavat itse asiassa merkittävästi vahvemman markkina-aseman väärinkäyttöä, komitea suosittaa, että käytetään termiä abusive trade practices, joka on yleisesti käytössä esimerkiksi ranskassa ja englannissa.

1.3

Komitea katsoo nykyään laajalle ja syvälle levinneiden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen olevan pääasiassa tulosta viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista fuusioista ja yrityskaupoista.

1.4

Komitea katsoo, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin tähänastiset tulokset ovat liian epäselviä ja ehdotetut lähestymistavat riittämättömiä ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ongelman. Komitea kehottaa komissiota siksi laatimaan lisäaloitteita.

1.5

Vaikka ETSK:n mielestä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä voitaisi hyödyntää missä tahansa sopimussuhteissa, komitea on vakuuttunut siitä, että ongelma on erityisen vakava suurten valintamyymälöiden sekä maatalous- ja elintarvikealalla toimivien pk-yritysten välisissä kauppasuhteissa. Niissä ilmenevien väärinkäytösten muotoja ja tapausten kaltaisia vakavuusasteita ei muualta löydy.

1.6

ETSK on erityisen mielissään siitä, että komissio epäilee vihreässä kirjassaan sitä, onko aito sopimusvapaus mahdollista silloin, kun suhteet ovat hyvin epätasa-arvoiset. ETSK on tästä samaa mieltä.

1.7

Komitea katsoo, että komissio kuvaa vihreässä kirjassaan varsin onnistuneesti hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusluonnetta ja niiden päätyyppejä. Komitea on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että komission tulisi laatia yhtenäinen määritelmä hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille samaan tapaan, kuin jo tehdään direktiivissä 2005/29/EY, sillä käytännöt, joihin vihreässä kirjassa viitataan, muistuttavat jossain määrin "harhaanjohtavia markkinointikäytänteitä" (1).

1.8

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat entistäkin merkityksellisempiä "pelon ilmapiirissä", jossa heikompi sopimusosapuoli pelkää menettävänsä vahvemman osapuolen asiakkaana. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun suuret jälleenmyyjät asettavat toimittajansa luvattoman paineen alaisiksi ja/tai siirtävät liian korkeat hinnat vähittäiskauppiaille ja siten kuluttajille.

1.9

ETSK:n mielestä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen seuraukset eivät rajoitu vain yritysten välisiin kauppoihin, eivätkä ne vaikuta vain heikompiin sopimusosapuoliin. Myös kuluttajat ovat uhreja, samoin kuin kansalliset taloudelliset intressit. Tätä tosiseikkaa ei vihreässä kirjassa tuoda riittävästi esiin.

1.10

ETSK katsoo, että useissa jäsenvaltioissa käyttöön otettu lainsäädäntö, jolla pyritään estämään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, on osoitus siitä, että asioiden nykytilaa ei voida hyväksyä. Vaikka nämä lait eivät eri syistä ole tuottaneet tyydyttäviä tuloksia, olisi väärin sanoa, että mitään ei ole saavutettu. Esimerkkejä onnistumisista ovat etujen jakautumista koskevan avoimuuden lisääntyminen sekä kaikkein räikeimpien kiristyskäytäntöjen lakkauttaminen.

1.11

Vaikka ETSK:lla ei ole syytä uskoa, että se, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kyseistä lainsäädäntöä, estäisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n alueella, joitain rajoitteita saattaa ilmetä. Yksikään näistä laeista ei kuitenkaan ole protektionistinen luonteeltaan, ja niitä sovelletaan samalla tavoin sekä kotimaisiin että toisista jäsenvaltioista peräisin oleviin yrityksiin.

1.12

ETSK suosittaa, että kun pohditaan, kuinka hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ongelmaan voitaisiin etsiä lisäratkaisuja, pohdinnat aloitetaan sopimusvapauden puutteesta eräissä suhteissa.

1.13

ETSK suosittaa, että tulevissa ehdotuksissa, joilla pyritään puuttumaan epätasa-arvoisiin kauppasuhteisiin, otetaan huomioon "pelkotekijän" olemassaolo. On tarpeen taata sopimuspuolten välttämätön tasa-arvo, jotta niiden suhteissa vallitsisi tasapuolisuus. Tästä syystä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön päätavoitteena ei voi yksinomaan ja ensisijaisesti olla heikomman sopimusosapuolen, vaan pikemminkin kansallisen taloudellisen edun suojelu. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että elintarvikkeiden toimittajien, joita asia koskee, ei tarvitsisi aktiivisesti osallistua hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin.

1.14

ETSK kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kieltämiseksi. Lainsäädännön tulisi pohjautua ohjeelliseen luetteloon tyypillisimmistä käytännöistä, joita vahvemmat sopimusosapuolet käyttävät siirtääkseen omat normaalit kustannuksensa ja riskinsä heikomman osapuolen kannettavaksi.

1.15

ETSK kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa uudistamaan viime vuosikymmenten aikana kertyneen konkreettisen kokemuksen pohjalta radikaalisti nykyisiä – ilmeisen vanhentuneita – kilpailusääntöjä niin, että niiden avulla edistetään reilua kilpailua myös vaihtamalla alaa koskevia asiaankuuluvia tietoja tasapuolisesti siten, että kyetään havaitsemaan kaikki tosiasiallisesti määräävässä asemassa olevat.

2.1

Vihreässä kirjassa erotellaan toisistaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tarjonta- ja jakeluketjut, mikä on aivan perusteltua, sillä ensin mainituilla on omat erityispiirteensä muihin tuotteisiin verrattuna.

2.2

Tarjonta- ja jakeluketjuun kuuluvien yritysten asema on vakiintunut huomattavasti kahden viime vuosikymmenen aikana, mikä on todellisuudessa johtanut oligopolien syntyyn. Elintarvikkeiden tarjonta- ja jakeluketjussa tämä koskee erityisesti vähittäiskauppaa, jonkin verran vähemmän jalostusteollisuutta ja kaikkein vähiten maataloustuotteiden alkutuotantoa. Tämä on johtanut huomattavaan epätasapainoon elintarvikeketjussa, sillä oligopoleilla on valtava neuvotteluvoima verrattuna kauppakumppaneihinsa, joiden rakenne on paljon hajanaisempi.

2.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että tästä aiheutunut rakenteellinen epätasapaino on jossain tapauksissa johtanut hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin ja että nämä käytännöt eivät usein ole pelkästään epärehellisiä, vilpillisiä ja eettisesti kyseenalaisia, vaan myös yleisten oikeusperiaatteiden vastaisia.

2.4

Vihreässä kirjassa väitetään virheellisesti, että hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä keskusteltiin EU:n tasolla ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009. Tällöin ne olivat ensimmäistä kertaa mukana Euroopan komission virallisessa työohjelmassa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi kuitenkin jo vuonna 2005 – jolloin hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt olivat vielä arka aihe – tärkeän lausunnon (2), jossa korostettiin ja kritisoitiin monia kielteisiä näkökohtia vähittäismyyntiketjujen toiminnassa. Olisi mainittava myös vuonna 2007 esitetyn kirjallisen kannanoton "Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen" (3) merkittävä rooli. Siinä kehotettiin suoraan Euroopan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi.

2.5

ETSK katsoo, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin tähänastiset tulokset ovat jossain määrin epävarmoja, sillä ehdotetussa hyvien käytänteiden soveltamista koskevassa kehyksessä ei ole päästy sopimukseen hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin puuttumisesta. Tätä on pahoitellut muun muassa kolme Euroopan komission jäsentä (4).

2.6

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston raportti vahvistaa, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy yleisesti etenkin elintarvikealalla. Tämä on linjassa ETSK:n näkemyksen kanssa, jonka mukaan suurten valintamyymälöiden vahvemman markkina-aseman väärinkäyttö elintarvikkeita tuottaviin ja jalostaviin pk-yrityksiin nähden on astetta vakavampi ongelma kuin muissa sopimussuhteissa. Tästä kertoo myös se, että vuosien ajan ainoastaan nämä elintarvikkeita suurille vähittäismyyntiketjuille toimittavat tahot ovat valittaneet asiasta.

2.7

ETSK panee merkille komission toteamuksen, jonka mukaan hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vahingollisia koko EU:n taloudelle eivätkä pelkästään kahden yrityksen välisille sopimussuhteille.

3.1.1

Tähän mennessä ei ole virallisesti kyseenalaistettu sopimusvapauden olemassaoloa kauppasuhteissa – ei edes suurten valintamyymälöiden ja elintarvikkeita tuottavien pk-yritysten välillä. Tämä sopimusvapaus on ollut yksi tärkeimmistä perusteluista, joita sekä suuret valintamyymälät että viranomaiset ovat esittäneet hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen sääntelyä vastaan, sillä sen on väitetty rajoittavan kyseistä vapautta. ETSK:n mielestä on hyvin merkittävää, että vihreässä kirjassa on hylätty tämä näkemys. Siinä tunnustetaan selkeästi, että aito sopimusvapaus puuttuu silloin, kun kahden sopimuskumppanin taloudellisten voimavarojen välillä vallitsee suuri epätasapaino.

3.1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä sopimusvapauden puuttumisen tunnustaminen on ehdoton edellytys sille, että tarjonta- ja jakeluverkon epätasapainoisuuksista johtuviin ongelmiin voidaan löytää kattavia ratkaisuja ennen kaikkea elintarvikkeiden kohdalla.

3.1.3

Tässä vihreän kirjan osiossa Euroopan komissio kuvaa varsin onnistuneesti hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusluonnetta ja niiden päätyyppejä. Varsinkin suurten valintamyymälöiden ja elintarvikkeiden toimittajien välisissä suhteissa heikommalla osapuolella ei ole todellisia vaihtoehtoja, koska markkinoilla on vain vähän merkittäviä asiakkaita ja ennen kaikkea ne kaikki kohtelevat toimittajia hyvin samalla tavalla.

3.1.4

Useat vihreässä kirjassa mainitut esimerkit hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä paljastavat, että jotkut ostajat ovat valmiita turvautumaan mihin tahansa keinoihin saavuttaakseen ylimääräisiä ja täysin epäoikeutettuja etuja toisen osapuolen kustannuksella. Yksi tapa on maksujen periminen fiktiivisistä palveluista tai palveluista, joita toinen osapuoli ei ole pyytänyt ja jotka ovat sille arvottomia.

3.1.5

ETSK vastaa seuraavalla tavalla tässä vihreän kirjan osiossa esitettyihin kysymyksiin:

3.2.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio hyödyntää tässä yhteydessä kansallisten kilpailuviranomaisten antamia tietoja. Mainittujen esimerkkien lisäksi komitea suosittaa yhteistyötä Ranskan ja Tšekin viranomaisten kanssa, sillä niillä on välitöntä kokemusta kansallisen, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta. Monopolien torjunnasta vastaavilla viranomaisilla on tutkimustensa yhteydessä oikeus perehtyä kirjanpitoaineistoon (sopimukset, laskut, tiliotteet jne.), joka voi suoraan osoittaa hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt.

3.2.2

Nämä Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan ja Irlannin kilpailuviranomaisten tarjoamat esimerkit osoittavat, että on harhaanjohtavaa pitää monia käytettyjä keinoja ainoastaan "epäeettisinä", sillä ne ovat räikeästi lain ulkopuolella (etenkin silloin, kun kyseessä on "kiusaaminen ja pelottelu").

3.3.1

Vahvemman osapuolen käyttämistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä heikompaa osapuolta kohtaan aiheutuu kiistattomia haittoja, joiden looginen seuraus on tuotantoon kohdistuvien investointien ja innovoinnin tukahtuminen. Vaikutusta kuluttajiin ei kuitenkaan ETSK:n mielestä ole tuotu riittävästi esille, sillä seuraukset eivät rajoitu pelkästään innovoinnin estymiseen. Tässä osiossa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan kansallisiin taloudellisiin etuihin kohdistuvaa uhkaa, joka mainitaan aiemmin vihreässä kirjassa. Uhka on selkein Keski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa suuret valintamyymälät ovat kokonaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten omistuksessa. Koska kotimaiset tuottajat – joista valtaosa on pk-yrityksiä – eivät pysty täyttämään ehtoja, jotka ovat usein kohtuuttomia, koko maatalous- ja elintarvikeala näillä alueilla on vaarassa romahtaa, ja perinteisesti elintarviketuotannon osalta omavaraiset maat ovat suurelta osin menettäneet elintarviketurvansa. Kotimainen tuotanto on korvattu tuontituotteilla, jotka ovat laadultaan usein hyvin arveluttavia.

3.3.2

ETSK vastaa seuraavalla tavalla tässä vihreän kirjan osiossa esitettyihin kysymyksiin:

4.1

Jäsenvaltioiden ja EU:n nykyisen lainsäädännön analyysistä ilmenee kaksi seikkaa. Ensinnäkin nykyisin on yleisesti tunnettu ja kiistämätön tosiasia, että eräät vahvat talouden toimijat soveltavat hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Useiden jäsenvaltioiden asianomaiset viranomaiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että nykytilanne edellyttää sääntelytoimia.

4.2

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen nykyinen levinneisyys etenkin suurten vähittäismyyntiketjujen ja elintarvikkeiden tuottajien välillä osoittaa ennen kaikkea, miten vanhentunutta kilpailulainsäädäntö on. Tietyt tällaiset käytännöt korostavat kilpailuympäristön vakavaa väärentyneisyyttä ja sellaisten todellisten määräävien markkina-asemien olemassaoloa, joihin monopoleja koskevalla nykyisellä lainsäädännöllä ei pystytä puuttumaan.

4.3

Kilpailulainsäädännön tarkistamisen lisäksi ETSK pitää täysin oikeutettuna tiettyjen erikseen määriteltyjen käytäntöjen kieltämistä EU:ssa, jotta siten voidaan toteuttaa hajanaisen oikeudellisen ympäristön tarpeellinen yhdenmukaistaminen. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen sääntelyn ja monopoleja koskevan lainsäädännön tarkistuksen välillä on kuitenkin oltava looginen yhteys, jotta voidaan varmistaa, että seuraamuksia langetetaan ainoastaan niille, jotka ovat kyseisiä käytäntöjä sisältävien sopimusten loogisia alkuunpanijoita, eli määräävässä markkina-asemassa oleville.

4.4

Jotta kyseinen yhdenmukainen sääntely olisi tuloksekasta, siinä on otettava huomioon listalta poistamisen uhka ja siitä johtuva heikompien sopimusosapuolien, etenkin suurille valintamyymälöille tavaraa toimittavien pk-yritysten, heikot valitusmahdollisuudet. Sääntelyn on oltava sellaista, että sillä voidaan puuttua muuhunkin kuin pelkästään yritysten välisiin suhteisiin.

4.5

Vielä vastausta vailla oleviin vihreän kirjan asianomaisessa osiossa esitettyihin kysymyksiin ETSK vastaa seuraavalla tavalla:

5.1.1

ETSK jakaa Euroopan komission näkemyksen, jonka mukaan nykyiset kansallisella tasolla toteutetut mekanismit hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi ovat yleisesti riittämättömiä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että niissä ei oteta huomioon tietynlaista pelon ilmapiiriä, joka johtuu todellisen sopimusvapauden puuttumisesta ja listalta poistamisen uhasta. Näihin ongelmiin on toistaiseksi puututtu parhaiten Ranskassa, missä valvontaviranomainen voi toimia epävirallisten tietojen perusteella ja oma-aloitteisesti. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistaminen perustuu myös kansallisen taloudellisen edun suojeluun eikä ainoastaan heikomman osapuolen suojeluun.

5.1.2

Vain osassa jäsenvaltioita torjutaan epäreiluja sopimuskäytäntöjä lainsäädännöllisin toimin. Lisäksi yksittäisten lakien välillä on varsin huomattavia eroja. Molemmat seikat muodostavat epäilemättä eräänlaisen esteen rajatylittävälle kaupalle (kysymys 16).

5.1.3

ETSK:n mielestä ainoa järkevä yhteinen lähestymistapa, jolla puututaan sovellettavan lainsäädännön eroista johtuviin haittavaikutuksiin, olisi hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen.

5.2.1

ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole erityistä mekanismia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Komitea on myös vakuuttunut siitä, että pelkotekijän voittamiseksi kansallisille viranomaisille olisi annettava valtuudet toimia tällä alalla oma-aloitteisesti, vastaanottaa nimettömiä tai epävirallisia valituksia sekä määrätä sanktioita (kysymys 18).

6.1

ETSK on yhtä mieltä siitä, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy sekä elintarvike- että non-food-toimitusketjussa, mutta komitea katsoo edellä esitetyn mukaisesti, että tilanne on pahin suurvalintamyymälöiden ja tuotannosta vastaavien pk-yritysten välisissä suhteissa.

6.2

Kun kyse on tuotteiden ottamisesta valikoimiin, ei ole lainkaan selvää, minkälaisen vastineen mahdollinen toimittaja saa maksamalleen summalle. Useimmissa tapauksissa tämä maksu – joka on kaikkien kauppasuhteiden välttämätön perusedellytys – ei takaa toimittajalle, että ostaja todella ottaa vastaan kyseiset hyödykkeet eikä pudota niitä valikoimasta ilman syytä.

6.3

Ns. ostokatteet kuuluvat nykyään suurten vähittäismyyntiketjujen vakiintuneisiin käytäntöihin. ETSK:n mielestä niiden yleinen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Ensinnäkin ostokatteet kuvastavat sen hetkisen hallitsevan aseman väärinkäyttöä, sillä niiden taakse kätkeytyy usein pyytämättömiä ja fiktiivisiä palveluita. Toiseksi ne aiheuttavat huomattavaa avoimuuden puutetta edun jakautumisen osalta. Ostokatteiden olemassaolo merkitsee sitä, että toimittajien (ja ulkopuolisten tarkkailijoiden) on hyvin vaikeaa arvioida, kuinka paljon ne ovat todella maksaneet toimitetuista hyödykkeistä. Todellisuudessa hyödykkeiden toimittamisen ehtona on, että toimittaja hyväksyy myyjän tarjoamat palvelut. ETSK:n mielestä maksut myyjän tarjoamista todellisista ja oikeutetuista palveluista olisi sisällytettävä elintarvikkeiden ostohintaan.

6.4

Vielä vastausta vailla oleviin vihreän kirjan asianomaisessa osiossa esitettyihin kysymyksiin ETSK vastaa seuraavalla tavalla:

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/33

1.1

ETSK kannattaa komission tavoitetta asettaa järkevä sääntely asialistansa kärkeen. Sääntely on välttämätöntä, mutta se tulee suunnitella hyvin, jotta EU:n poliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa mahdollisimman pienin kustannuksin. ETSK on tyytyväinen Euroopan komission pyrkimyksiin viime vuoden aikana edistää paremman lainsäädännön suunnittelua ja toteuttamista, muun muassa vaikutustenarviointeja ja sidosryhmien osallistumista.

1.2

Sen vuoksi komitea

2.1

Komissio julkaisi vuoden 2011 marraskuussa kertomuksen aiheesta "Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin" (1), jossa määritetään erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvia toimia. Sen lähtökohtana on Small Business Act -aloitteessa (2) vahvistettu "pienet ensin" -periaate, jonka mukaan lainsäädäntöä laadittaessa on otettava huomioon sen vaikutus pk-yrityksiin ja nykyistä sääntely-ympäristöä on yksinkertaistettava. Komissio ilmaisee siinä halukkuutensa puuttua pk-yritysten rasitteisiin uuden sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-ohjelman (3) avulla, joka niin ikään käynnistettiin vuoden 2012 joulukuussa.

2.2

Komission 7. maaliskuuta 2013 aiheesta "Järkevä sääntely – Pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet" (4) antamassa tiedonannossa keväällä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle tehdään tilannekatsaus kaikista pk-yritysten taakkaa koskevista toimista, jotka komissio on toteuttanut vuodesta 2011 lähtien. Tiedonannossa tarkastellaan edistystä, jota on tapahtunut

3.1.1

ETSK on aina kannattanut ja edistänyt sääntelyn parantamiseen tähtääviä aloitteita, kuten sen useista lausunnoista selvästi ilmenee (5). Komitea toteaa, että vaikka kaiken kokoiset yritykset tarvitsevat järkevää sääntelyä, byrokratia vaikuttaa suhteettoman paljon yrityksiin ja varsinkin mikroyrityksiin. Sen vuoksi "pienet ensin" -periaatteen noudattamisen tulee olla ensisijainen suuntaviiva laadittaessa uutta lainsäädäntöä ja koko päätöksentekoprosessissa.

3.1.2

Pk-yritysten koko, toiminta-ala, tavoitteet, rahoitus, hallinnointi, maantieteellinen sijainti ja oikeudellinen asema vaihtelevat (6). Sen vuoksi poliittisten päättäjien tulee ottaa huomioon nämä erot laatiessaan pk-yrityksiä koskevaa sääntelyä. Niiden tulee pitää mielessä, että yksittäiset säädökset eivät ehkä vaikuta erityistä rasitusta aiheuttavilta, mutta erityisesti sääntöjen ja säädösten kumuloituminen heikentää mikro- ja pienyritysten halukkuutta kehittää uusia ideoita, laajentaa olemassa olevia markkinoita tai työllistää lisää ihmisiä.

3.1.3

Sen vuoksi monien pk-yritysten ja erityisesti mikro- ja pienyritysten mielestä lainsäädäntö on keino estää yritystoiminnan kehittämistä pikemminkin kuin edistää kasvua. ETSK katsoo, että EU-tason järkevä sääntely ei auta, ellei lainsäädännössä selkeästi yksilöidä, mitä yrityksiä sillä pyritään auttamaan ja mitä (jos mitään) poikkeuksia näille yrityksille myönnetään tai niillä on lupa vaatia. Sen vuoksi ETSK kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan täysimääräisesti pk-yritystestit kaikissa vaikutustenarvioinneissa, joita tehdään eri pääosastoissa. Komitea katsoo, että pk-yritystestiin tulee sisällyttää ehdotusten mahdolliset kustannukset ja hyödyt ottaen huomioon yrityksen koon ja erottaen selvästi toisistaan mikro-, pien- ja keskisuuret yritykset. Jos pk-yritystestiä ei tehtäisi asianmukaisesti, se saisi kielteisen lausunnon vaikutustenarviointilautakunnalta.

3.2.1

Näin ollen ETSK tunnustaa vaikutustenarviointien (7) roolin EU-tason pk-yrityspolitiikan keskeisenä osatekijänä. Komitea kehottaa painokkaasti komissiota valmistelemaan vankkoja vaikutustenarviointeja, jotka ovat tarkoitustaan vastaavia ja loogisia. ETSK muistuttaa komissiota, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita tulee noudattaa. Vaikutustenarvioinneissa on keskityttävä myös kustannusten arviointiin. Sääntelystä johtuvien, yritysten maksamien kustannusten lisääntyminen tekee epätaloudellisia joistakin toiminnoista, jotka olisivat tuottoisia ilman sääntelyä. Sen vuoksi eräät pienet yritykset joutuvat poistumaan markkinoilta, mikä heikentää yksityissektorin mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan. ETSK kehottaa komissiota laatimaan vuosittain riippumattomasti todennetun selvityksen lainsäädäntöehdotuksista yrityksille aiheutuvista kokonaisnettokustannuksista. Selvitykseen tulisi myös kirjata poliittisiin ehdotuksiin vaikutustenarvioinnin tuloksena sisällytetyt keskeiset muutokset.

3.2.2

ETSK toteaa, että vaikutustenarvioinnit ovat teknisiä asiakirjoja, mutta niiden pituus ja kielenkäyttö voivat tehdä niistä erittäin vaikeasti ymmärrettäviä, varsinkin silloin kun pienyritykset haluavat osallistua. Komitea suosittaa niiden tekemistä käyttäjäystävällisemmiksi (8) käyttämällä vakiomallia ja selkeää tiivistelmää, jossa tuodaan esiin tärkeimmät käsitellyt kysymykset ja tarkastellaan erikseen kutakin pk-yritysten alaryhmää.

3.2.3

ETSK kehottaa antamaan sidosryhmille, myös mikro- ja pk-yrityksiä edustaville työnantajaorganisaatioille, mahdollisuuden tarkastella vaikutustenarviointiluonnoksia riippumattomasti ja avoimuuden periaatteen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa niiden laadukkuus ja laatiminen suuntaviivojen mukaisesti (9).

3.2.4

Vaikutustenarvioinneissa tulee arvioida yksityiskohtaisesti, miten ja missä määrin erityistoimia ja malleja (kuten poikkeuksia, yksinkertaistamisia jne.) tulisi käyttää pk-yritysten sääntelytaakan pienentämiseksi. ETSK on tyytyväinen pk-yritystestin käytön lisäämiseen, mutta muistuttaa tarpeesta tarkastella perusteellisesti ja yksittäin lainsäädännön vaikutuksia pk-yritysten kolmeen eri alaryhmään ja tutkia sen jälkeen mahdollisuuksia myöntää mikroyrityksille poikkeus uusien säädösten noudattamisesta tai keventää menettelyjä.

3.2.5

ETSK panee merkille, että komissio vaikuttaa olevan luopumassa suunnitelmistaan myöntää mikroyrityksille yleinen vapautus EU:n sääntöjen noudattamisesta vaikutustenarviointeja tehtäessä. ETSK on tyytyväinen tähän ja korostaa, että järkevää sääntelyä tulisi mukauttaa yritysten koon mukaan eikä se saisi olla liian monimutkaista. Mikäli nämä edellytykset täyttyvät, yritysten omistajien on helppo toimia niiden mukaisesti kehittämällä tarkoituksenmukaisia sisäisiä menettelyjä, jotka vastaavat järkevän sääntelyn tavoitteita.

3.2.6

Mikro- ja pienyritykset ovat tietoisia siitä, että ne ovat lähempänä asiakkaitaan kuin suuret monikansalliset yritykset. Ne tietävät myös, että asiakkaat haluavat yhä enemmän käyttää sellaisten paikallisten yritysten palveluja, jotka ovat eettisiä ja huolehtivat paikallisympäristöstä. ETSK muistuttaa komissiolle olevan sen vuoksi olennaisen tärkeää, että yritykset noudattavat yritysten, niiden tuotteiden ja palvelujen laatua koskevia normeja ja säädöksiä, jotta ne voivat menestyä ja säilyttää kilpailukykynsä erilaisilla markkinoilla. Poikkeusten antaminen mikroyrityksille esimerkiksi kuluttajansuoja- ja ympäristönsuojelulainsäädännön noudattamisesta saattaa lopulta olla haitaksi näille yrityksille (10).

3.2.7

Komitea katsoo, että vaikutustenarvioinneissa tulee pyrkiä edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös mittaamaan täsmällisesti dominovaikutuksia, joita hallintokulujen vähentämiseen tähtäävällä, pk-yrityksiä koskevalla sääntömuutoksella saattaisi olla. Mahdolliset oheisvaikutukset voivat muuttaa sosiaalista tasapainoa ja yhteyttä valtionhallintoon (pimeä työ, verotustietojen tuntemus, sosiaaliturvamaksut, työsopimuksen tyyppi ja laatu jne.).

Pk-yrityksiä koskeva järkevä sääntely edellyttää ulkopuolisten vaikutusten minimoimista ja vähintäänkin kielteisten vaikutusten estämistä. Näin ollen ETSK muistuttaa komissiolle, että järkevän sääntelyn ei tulisi heikentää työntekijöiden oikeuksia (11) eikä alentaa heidän suojelunsa perustasoa etenkään työterveyden ja -turvallisuuden alalla.

3.3.1

ETSK on tyytyväinen vuotuisen pk-yritysten tulostaulukon käyttöönottoon, minkä ansiosta voidaan kartoittaa erityistoimia koko päätöksentekosyklin ajan. Komitea odottaa sen täytäntöönpanoa ja tuloksia.

3.3.2

ETSK katsoo, että Euroopan komission tulisi seurata jatkuvasti pk-yritysten tulostaulukkoa keskitetyn koordinointiyksikön avulla tiiviissä yhteistyössä EU:n eri toimielinten ja elinten kanssa. Komitea kehottaa myös jäsenvaltioita ja pk-yrityksiä edustavia järjestöjä osallistumaan tähän toimintaan.

3.4.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että etenemissuunnitelmat, joilla sidosryhmiä informoidaan mahdollisista komission aloitteista, ovat niiden saatavilla suunnitellussa valmistelevassa ja neuvoa-antavassa työskentelyssä. Sidosryhmäkuulemisia tulisi mainostaa laajasti, jotta sidosryhmät voivat toimia hyvissä ajoin. Niiden ei kuitenkaan tulisi perustua määrään vaan laatuun, ja niiden tukena tulisi olla todellisten yrittäjien ja yritysten työntekijöiden sekä työnantajaorganisaatioiden haastatteluista sekä mikro- ja pienyrityksissä tehdyistä käynneistä ja niiden havainnoimisesta saatua empiiristä näyttöä. ETSK muistuttaa komissiolle, että etenemissuunnitelmiin tulisi aina sisältyä alustava karkea kustannusarvio, jotta sidosryhmät voivat tehdä mahdollisten vaikutusten laatutarkastuksen. Komitea muistuttaa komissiolle, että kattava sidosryhmäkuuleminen on ratkaisevan tärkeä laadukkaan tiedon keräämiseksi sekä järkevän sääntelyn ehdotusten laatimiseksi.

3.4.2

Kuulemismenettelyn jälkeen monet liike-elämän järjestöt ja niiden jäsenet jätetään ihmettelemään, ovatko niiden pyrkimykset auttaa kartoittamaan mahdollisia ongelmia ja ratkaisuja olleet hyödyllisiä. ETSK kannattaa sitä, että osa niistä osallistuu virallisen menettelyn mukaisesti vaikutustenarviointiin ulkopuolisina asiantuntijoina, jotta komission ehdotuksiin saataisiin lisäselvityksiä ja voitaisiin varmistaa, että eri näkökohdat on ymmärretty asianmukaisesti.

3.4.3

ETSK on pannut merkille, että lainsäätäjien antamien delegoitujen säädösten määrä on noussut suhteellisesti viime vuosina. Monet delegoituihin säädöksiin perustuvat päätökset vaikuttavat merkittävästi pk-yrityksiin. Komitea katsoo sen vuoksi, että myös kuulemismenettelyjen alaa tulisi laajentaa kattamaan tietyt keskeiset delegoidut säädökset, joilla saattaa olla merkittäviä taloudellisia, ympäristöön kohdistuvia ja/tai yhteiskunnallisia vaikutuksia tiettyyn alaan tai suuriin sidosryhmiin.

3.4.4

ETSK kehottaa käymään lainsäädäntöä laadittaessa aitoa ja järjestelmällistä pk-yritysten vuoropuhelua eri osapuolten kanssa. Tämän kumppanuuden tulisi varmistaa kaikkien pk-yritysten ja niiden järjestöjen osallistuminen tehokkuustavoitteiden edistämiseksi; tämä pätee erityisesti pienyritysten järjestöihin, jotka puolustavat Small Business Act -aloitteen (12) "pienet ensin" ja kertaluonteisuuden periaatteita.

3.4.5

ETSK kannattaa lähtökohtaisesti Enterprise Europe Network -verkostoa. Komitea pahoittelee, että sen potentiaalia ei ole vielä ymmärretty, koska monet eurooppalaiset pk-yritykset vaikuttavat olevan tietämättömiä sen olemassaolosta. Verkoston tarjoamien palvelujen tulisi perustua pk-yritysten todellisiin vaatimuksiin ja tarpeisiin, ja pk-yritysten järjestöjen kanssa tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä.

Komitean näkemyksen mukaan Enterprise Europe Network -verkoston isäntäorganisaatioille tulisi myöntää tukea, jotta ne voivat käyttää enemmän resursseja pk-yritysten tarpeiden täyttämiseen julkishallinnon kanssa toimittaessa. ETSK katsoo, että tämän tuen tulisi kohdistua erityisesti pienimpiin yrityksiin, joita niiden paikallisen Enterprise Europe Network -keskuksen tulisi kuulla suoraan sääntelykysymysten tapauksessa. "Pienet ensin" -periaatteen noudattamiseksi kaikkien komission yksikköjen tulisi ottaa huomioon yrittäjien henkilökohtaisissa tapaamisissa tehdyt havainnot ja pk-yritysten järjestöjen panos.

3.4.6

ETSK on tyytyväinen, että hallintorasitetta tarkastelevien riippumattomien asiantuntijoiden korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmä) (13) toimeksiantoa on jatkettu. Erityisesti ETSK toivoo, että ryhmälle annetaan uusi rooli komission avustamisessa mikro- ja pienyrityksiä koskevien toimintalinjojen valmistelussa, seurannassa ja toimeenpanossa tiiviissä yhteistyössä pk-yritysten järjestöjen ja ammattijärjestöjen kanssa.

3.4.7

ETSK panee merkille kymmenen pk-yrityksille eniten rasitusta aiheuttavan säädöksen määrittämistä koskeneen kuulemismenettelyn (14) tulokset. Komitea kehottaa komissiota reagoimaan kuulemismenettelyssä tehtyihin havaintoihin mahdollisimman pian tekemällä yksinkertaistamista koskevia erityisehdotuksia.

3.5.1

ETSK kannattaa säännöllistä sääntelyn toimivuuden testaamista pk-yrityspoliittisessa päätöksenteossa (15) (nk. REFIT-ohjelma). ETSK odottaa kokeiluarviointien (16) tuloksia ja kannustaa komissiota käynnistämään lisää sääntelyn toimivuuden testauksia vuoden 2014 ohjelmassaan keskeisillä aloilla, jotka ovat komitean mielestä keskeisen tärkeitä kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta. Komitea kehottaa komissiota julkaisemaan internetsivuillaan kaikki toteutetut ja suunnitellut testaukset.

3.5.2

ETSK ehdottaa myös, että tehdään kattava sääntelyn toimivuuden testaaminen sille EU:n lainsäädännölle, jonka kanssa yritykset joutuvat tekemisiin käydessään kauppaa EU:n ulkorajojen yli. ETSK katsoo, että tällaisen lainsäädännön aiheuttama sääntelytaakka on suuri ja että tällainen testaaminen antaisi merkittävän panoksen EU:n toteuttamiin järkevän sääntelyn, kasvun ja kaupankäynnin alan ohjelmiin.

3.5.3

ETSK kehottaa komissiota hyödyntämään REFIT-ohjelmaa kartoittamaan mahdollisimman pian voimassa olevia säädöksiä ja tekeillä olevia ehdotuksia, jotka eivät ole enää tarkoituksenmukaisia, ja ehdottamaan niiden poistamista sekä jatkamaan voimassa olevan lainsäädännön konsolidointia osana lainsäädännön yksinkertaistamispyrkimyksiään. Se suosittaa, että kaikkien vähennystavoitteiden tulee olla mitattavissa ja tähdätä konkreettiseen ja yritysten kannalta myönteiseen muutokseen.

3.5.4

ETSK katsoo, että tulee valita entistä paremmin oikeudelliset välineet, itse- ja yhteissääntelymekanismit mukaan luettuina (17).

3.6.1

ETSK toteaa, että järkevä sääntely on kaikkien EU-politiikkojen laatimiseen sekä EU- että jäsenvaltiotasolla osallistuvien yhteisellä vastuulla.

3.6.2

EU-tasolla:

3.6.3

Jäsenvaltiotasolla:

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/38

1.1

ETSK toteaa, että on tärkeää, että Euroopalla on itsenäinen avaruudenvalvontajärjestelmä, jonka avulla suojellaan sen avaruusinfrastruktuureja ja laukaisuja. Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, jossa käsitellään aihetta ensimmäistä kertaa ja ehdotetaan ratkaisuja alan yhteistyö- ja integrointiprosessin käynnistämiseksi Euroopan unionissa.

1.2

ETSK kannattaa komission ajatusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi esitettävä toimintaehdotuksia komission hyväksyttäviksi tapauksissa, joissa se on unionin ilmeisen intressin mukaista tarkasteltavien tietojen laadun ja määrän osalta sekä myös menetelmiä ja datan analyysivalmiutta koskevien tietojen yhteistä käyttöä varten.

1.3

ETSK on tietoinen vaikeudesta löytää ratkaisuja, joista jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä, ja pitää komission ehdotusta ensimmäisenä ja tärkeänä askeleena kohti kunnianhimoisempia yhteistyötavoitteita. Ohjelman vahvojen sotilasintressien vuoksi on hyvin vaikeaa luoda yhteisiä infrastruktuureja, ja ETSK toivoo, että ne voidaan toteuttaa mahdollisimman pian juuri tämän aloitteen pohjalta. On kuitenkin myönteistä, että luodaan perusta siviili- ja sotilasyhteistyötä varten, ja myös Euroopan avaruusjärjestön (ESA), Euroopan puolustusviraston sekä neuvoston pääsihteeristön kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan tulisi olla niissä mukana.

1.4

ETSK:n mielestä on ensisijaista, että avaruusvalvonnan ja -seurannan (SST) toimiin varattu rahoitus käytetään niinä seitsemänä vuotena, jolloin palvelu toteutetaan, sellaisen riippumattoman eurooppalaisen resurssin alkuvaiheen luomiseen, johon voidaan siirtää osa jäsenvaltioiden puolustusministeriöiden nykyisistä resursseista. Tämä olisi toteutettava hyödyntämällä Euroopassa (Kanariansaarilla) jo käytössä olevia optisia teleskooppeja ja rakentamalla vähintään yksi eurooppalainen tutka, joka vastaa puolustusministeriöiden käytössä olevia tutkia. Näin luotaisiin kestävä investointi, johon voidaan siirtää siviilialalla uusia resursseja ja uutta osaamista Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi.

1.5

ETSK katsoo, että ohjelman toteuttamiseen suunniteltuina seitsemänä vuotena on laadittava erityisennusteita, jotta selvennetään kansallisilta kumppaneilta odotettava palvelutaso toimitettavan datan määrän, tyypin, määräaikojen, laadun ja saatavuuden osalta. Näin saadaan käyttöön tarvittavat välineet palvelun arvioimiseksi, kuten tehdään seitsemännen puiteohjelman tutkimusohjelmissa, joissa kyseiset parametrit ovat selkeät ja niistä on sovittu.

1.6

ETSK suosittaa, että ohjelman osallistumiskriteerit säilytetään avoimina ja että niitä selvennetään 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa. On tärkeää, että ohjelmaan voivat osallistua paitsi maat, joilla on jo itsenäisiä valmiuksia (kuten Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta), myös kaikki ne maat, jotka voivat asettaa käyttöön datan analysoinnin osaamista. Ehdotettua tekstiä olisi tarkistettava.

1.7

ETSK tuo esiin, että valvontatoimien kokonaisuuteen, joka tunnetaan nimellä avaruustilannetietoisuus (Space Situational Awareness), kuuluvat paitsi avaruuden valvonta- ja jäljityspalvelut (Space Surveillance and Tracking) myös avaruussää (Space Weather) (liittyen auringon magneettiseen toimintaan) ja lähelle maapalloa tulevien kappaleiden (Near Earth Objects, NEO) seuranta.

1.8

Koska on yleisesti tunnettua, että auringon toiminnasta avaruusinfrastruktuuriin kohdistuva vaara on vähintään yhtä suuri jollei suurempi kuin erityisen intensiivisten tapahtumien vaikutukset, ETSK katsoo, että kahta näkökohtaa, jotka on alun perin liitetty avaruustilannetietoisuuden määritelmään, on seurattava samanaikaisesti. Komitea kehottaakin komissiota määrittelemään kattavan ja integroidun kehyksen avaruusinfrastruktuurin moninaisia puolustusnäkökohtia varten etenkin ESAn kanssa, joka toimii jo aktiivisesti auringonsäteilysuojaa käsittelevän ohjelman parissa. Madridissa 10.–11. maaliskuuta 2011 pidetyn, avaruutta ja turvallisuutta käsitelleen konferenssin päätelmissä (joihin viitataan vaikutuksenarvioinnissa) tuodaan selvästi esiin, että kaikkien sidosryhmien, etenkin EU:n, ESAn ja jäsenvaltioiden, välistä yhteistyötä voidaan vahvistaa kyseisellä alalla.

1.9

ETSK kannattaa komission ehdotusta vahvistaa yhteistyötä Yhdysvaltojen ja muiden sellaisten valtioiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avaruusinfrastruktuurin yhteisestä suojeluhankkeesta, jotta vältetään vaaralliset ja toisinaan katastrofaaliset myös pienten osasten törmäykset, jotka voivat saattaa käyttökelvottomiksi kalliin ja ihmisen toiminnalle välttämättömän satelliitin.

2.1

Tiedonannossa ehdotetaan, että perustetaan uusi eurooppalainen avaruusvalvonnan ja -seurannan ohjelma kiertoradalla olevia esineitä varten (Space Surveillance and Tracking, SST).

2.2

Ohjelma on laadittu vastauksena tarpeeseen suojella eurooppalaista avaruusinfrastruktuuria, joka sisältyy etenkin Galileo- ja Copernicus/GMES-ohjelmiin, mutta myös eurooppalaisia laukaisuja, sillä niissä on avaruusromuun törmäämiseen liittyviä riskejä.

2.3

Tiedonannossa määritellään myös ohjelman lainsäädäntökehys ja rahoitusjärjestelyt ajalle 2014–2020.

2.4

Tiedonantoon liittyy raportti (1), jossa käsitellään etenkin viittä rahoitus- ja hallinnointisuunnitelmaa ohjelmaa varten, ja esitetään niiden ominaispiirteet, kustannukset ja edut.

2.5

Itse lainsäädäntötekstiä edeltävät perustelut, joissa kuvataan ehdotuksen taustaa.

2.6

Alustava unionin kokonaisrahoitusosuus SST:n täytäntöön panemiseksi on 70 miljoonaa euroa ajanjaksolla 2014–2020.

2.7

Kustannukset kattaisivat niiden tunnistimien käyttökustannukset, jotka osallistuvilla jäsenvaltioilla – yleensä niiden sotilasrakenteilla – jo on, sekä sellaisen varoitusjärjestelmän kustannukset, joka perustuu osallistuvien jäsenvaltioiden antamaan dataan ja jonka käyttöön asettamisesta huolehtii Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK).

2.8

Ohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista ja edellyttää, että osallistuvilla mailla on jo käytössä olevat tunnistimet (teleskoopit, tutkat) sekä tarvittavat tekniset ja henkilöresurssit tai asianmukaiset tiedot datan analysoinnista.

2.9

Ehdotukseen liitetyn vaikutuksenarvioinnin tiivistelmän mukaan avaruusromun ja käytössä olevien eurooppalaisten satelliittien törmäykseen liittyvät vähimmäiskustannukset olisivat Euroopassa vuosittain 140 miljoonaa euroa, ja niiden arvioidaan nousevan jopa 210 miljoonaan euroon, kun otetaan huomioon satelliittialaan liittyvien palvelujen arvioitu 50 prosentin kasvu tulevina vuosina. Kyseiset luvut ovat erittäin varovaisia arvioita, eivätkä ne sisällä "maanpäällisiä" menetyksiä, eli taloudellisia tappioita, jotka johtuvat satelliittidatasta riippuvaisten palvelujen katkoksesta.

2.10

On tärkeää panna merkille, että lähes kaikki näistä tappioista eivät niinkään johdu satelliittien fyysisestä menetyksestä vaan niiden operatiivisen käyttöiän alenemisesta, joka johtuu törmäysten välttämiseksi toteutetuista toimista.

2.11

Vaikka monilla jäsenvaltioilla on nykyään oma valvontajärjestelmä, komissio katsoo, että EU:n osallistuminen olisi välttämätöntä, jotta voitaisiin koota hankkeiden rahoitukseen tarvittavat investoinnit, ottaa käyttöön hallinnointijärjestelyt, määritellä tietopolitiikka ja varmistua, että olemassa olevia ja tulevia resursseja hyödynnetään koordinoidusti.

2.12

Nykyisin Yhdysvaltain avaruusvalvontaverkko (Space Surveillance Network, SSN), jota hallinnoi Yhdysvaltain puolustusministeriö, toimii kaikkien hälytysjärjestelmien viitekehyksenä. Komitea katsoo tässä yhteydessä, että EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö, jossa Yhdysvallat antaa dataansa käyttöön ilmaiseksi, on riittämätöntä, sillä data ei ole riittävän tarkkaa eikä EU voi valvoa sen hallinnointia.

2.13

Tällaisen palvelun perustaminen vastaisi näin ollen hyvin Euroopan strategiaa, jonka mukaan sen olisi oltava riippumaton tärkeinä pidetyillä aloilla ja etenkin avaruuden hyödyntämismahdollisuuksissa.

2.14

Nykyisten arvioiden mukaan puolustusalan instituutiot hallinnoivat Euroopassa kokonaan tai osittain 65 prosenttia matalalla kiertävistä satelliiteista (LEO) (2).

2.15

Komitea katsoo, ettei Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ole asianmukainen elin panemaan täytäntöön tämänkaltaista ohjelmaa, koska sillä ei ole valmiuksia käsitellä luottamuksellista dataa, kuten sotilasrakenteiden hallinnoimista tunnistimista peräisin oleva data.

2.16

Eurooppalainen elin, joka voisi vastata SST-palvelujen operatiivisen toiminnan koordinoinnista, on Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK). Se on 20. heinäkuuta 2001 annetulla neuvoston yhteisellä toiminnalla perustettu unionin virasto, joka tarjoaa eritasoisiksi luokiteltuja geospatiaalisia kuvatietopalveluja ja -tuotteita siviili- ja sotilaskäyttäjille. EUSK voisi helpottaa SST-palvelujen tarjoamista ja osallistua (yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa) näiden palvelujen perustamiseen ja toimintaan, joka on yksi SST-tukiohjelman tavoitteista. Keskuksen perussääntöön ei kuitenkaan nykyisin sisälly minkäänlaisia toimia SST:n alalla.

2.17

Ohjelman hallinnoinnin edellyttämän henkilöstön määrä on 50 (mukaan luettuina osallistuvien jäsenvaltioiden, EUSKin ja komission käyttöön asettama henkilöstö).

3.1

ETSK katsoo, ettei ehdotukseen sisälly unionitasolla riittävien välineiden ja osaamisen luomista datan keräämistä ja analysointia varten, minkä vuoksi Eurooppa olisi ohjelman 5-vuotisen rahoituskauden päätyttyä samassa tilanteessa kuin 5 vuotta aiemmin, ja sen olisi luultavasti uudistettava tämä sopimus, jotta varmistetaan, että osallistuvien jäsenvaltioiden puolustusrakenteilta saadaan edelleen dataa.

3.2

Ehdotetun 70 miljoonan euron rahoituksen osalta ei tarkenneta vaatimuksia, jotka koskevat kansallisten rakenteiden toimittaman datan saatavuutta, laatua ja ajankohtaisuutta. Tämän vuoksi on vaikea määritellä suoritetun palvelun arviointikriteereitä. Se on mahdollista vasta sitten kun komissio on antanut täytäntöönpanomääräykset, jotka on ensin laadittava.

3.3

Jäsenvaltiot katsovat, ettei ESA anna riittävästi takuita luottamuksellisen datan käsittelyä varten, minkä vuoksi EUSKin olisi huolehdittava kyseisen datan käsittelystä. Yksittäisten valtioiden tasolla maat, joilla on valvonta- ja seurantapalvelu (kuten Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa), huolehtivat siitä avaruus- ja puolustusvirastojen välisessä yhteistyössä. Onkin tehtävä johtopäätös, että avaruus- ja puolustusvirastojen yhteistyömalli on käytännössä tehokas. Tämän vuoksi ei ole selvää, miksi ESA on jätetty tämänkaltaisen palvelun ulkopuolelle, kun ajatellaan, että ESA osallistuu jo kansainväliseen katastrofien hälytys- ja hallintapalveluun (International Charter on Space and Major Disasters).

3.4

SST-ohjelma on yksi kolmesta avaruustilannetietoisuuden (Space Situational Awareness, SSA) valmistavan ohjelman elementistä. ESA on vuodesta 2009 johtanut sen esioperatiivista vaihetta, muut kaksi elementtiä ovat avaruussää (Space Weather) ja lähelle maapalloa tulevat kappaleet (Near Earth Objects).

3.5

ESAn avaruustilannetietoisuuden alustavaa ohjelmaa on rahoitettu 55 miljoonalla eurolla. On epäselvää, mikä on näiden kahden ohjelman välinen suhde. Etenkään ei ole ymmärrettävää, miten SST-palvelua on tarkoitus tukea vastaavalla ohjelmalla, jossa tuotetaan ja hallinnoidaan auringon toiminnasta johtuviin riskeihin liittyviä hälytyksiä.

3.6

On hyödyllistä verrata avaruusromuun törmäyksistä ja auringon geomagneettisesta toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen vakavuutta. Yhdysvaltalaisen NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) tutkimuksen mukaan (3) aurinkomyrskyjen vaikutus satelliitti-infrastruktuuriin aiheuttaa huomattavat taloudelliset menetykset. Vuonna 2003 auringon intensiivinen toiminta tuhosi japanilaisen ADEOS-2-satelliitin, jonka arvo oli 640 miljoonaa dollaria. Vuonna 1997 magneettimyrsky aiheutti 270 miljoonan dollarin arvoisen Telstar-televiestintäsatelliitin menetyksen, ja toinen magneettimyrsky aiheutti Kanadassa yhdeksän tunnin sähkökatkoksen, joka aiheutti 6 miljardin dollarin vahingot.

3.7

Arvioiden mukaan superaurinkomyrsky (solar superstorm), jollainen havaittiin vuonna 1859, aiheuttaisi nyt pelkästään geostationaaristen satelliittien osalta 30 miljardin dollarin vahingot, kun taas sähköverkkoon kohdistuvat vahingot olisivat 1–2 triljoonaa dollaria, ja niiden saattaminen täyteen toimintakuntoon vaatisi 4–10 vuotta (4).

3.8

Auringon toiminnasta johtuvat riskit ovat vähintään yhtä suuria kuin avaruusromusta johtuvat riskit. Komitea katsookin, että näitä kahta tekijää olisi tarkasteltava yhdessä, kuten Madridissa maaliskuussa 2011 pidetyssä konferenssissa suunniteltiin. Tiedonannossa ei kuitenkaan selvennetä, kuka vastaa auringon toimintaan liittyviä hälytyksiä koskevasta operatiivisesta palvelusta.

3.9

ETSK katsoo, että ehdotuksessa olisi otettava huomioon eurooppalaisen avaruusinfrastruktuurin suojelu, mukaan luettuna täydentävä toiminta avaruussään valvomiseksi, sekä kahden järjestelmän toteutuksen ja niiden välisen integroinnin määräajat.

4.1

Ehdotuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, ettei uusia resursseja rakenneta, vaan rajoitutaan käyttämään jäsenvaltioissa jo olemassa olevia resursseja. Perustelujen 2 kohdassa todetaan kuitenkin nimenomaan, että olemassa olevat resurssit ovat riittämättömät. Ei ole lainkaan selvää, minkälainen järjestelmä on tarkkaan ottaen tarkoitus toteuttaa, kun otetaan huomioon myös liitteenä olevassa vaikutuksenarvioinnissa luetellut viisi mallia.

4.2

Kyseisen järjestelmän teknisiä ominaispiirteitä ei ole määritelty nimenomaisesti. Järjestelmän tavoitteet on määritelty, mutta jäsenvaltioiden välisessä tulevassa keskustelussa on määriteltävä, mistä järjestelmä koostuu.

4.3

Sotilas- ja siviilikäytön välinen suhde. Järjestelmä on suunniteltu siviilijärjestelmäksi mutta suurin osa datasta on kuitenkin peräisin sotilaslähteistä. Ei ole olemassa nimenomaisia vaatimuksia tai pöytäkirjoja, joissa velvoitetaan sotilastahoa luovuttamaan kyseinen data siviilitaholle. Ehdotuksessa todetaan tässäkin kohden, että asia määritellään tulevaisuudessa.

4.4

Jäsenvaltioiden ja EU:n suhde. Ehdotuksessa todetaan, että kaikki tunnistimet ovat ja niiden on säilyttävä yksittäisillä jäsenvaltioilla. Ehdotuksessa ei vaikuta olevan nimenomaisia vaatimuksia, joilla varmistetaan data- ja tietovirran vähimmäismäärä.

4.5

Palvelun määritelmä. Ehdotuksessa palvelua ei määritellä nimenomaisesti. Ei siis ole mahdollista arvioida, onko se riittävä ohjelmassa määriteltyjä hankkeita varten.

4.6

Neuvoston 26. syyskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa Euroopan avaruuspolitiikan edistämisestä neuvosto toteaa, että "on luotava koordinoidusti valmiudet, jotka vastaavat eurooppalaisten käyttäjien tarpeita avaruusympäristön kattavan tilannetietoisuuden osalta".

4.7

On tärkeää, että tulevaa SST-ohjelmaa ja nykyistä SSA-ohjelmaa kehitetään aktiivisesti.

4.8

Kohdassa 1.4.4 esitetyt "tulos- ja vaikutusindikaattorit" ovat tautologisia ja tarjoavat operatiiviselta kannalta vähän tietoa ohjelman tehokkuuden arvioimiseksi jälkikäteen.

4.9

Hallintotavan määritelmää lukuun ottamatta järjestelmän operatiivista mallia ei ole määritelty riittävästi.

Jäsenvaltioiden osallistuminen ei ole pakollista. Mikä on minimiperusta, jolla palvelu voi toimia?

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/42

1.1

Kun otetaan huomioon tavaramerkkien kiistämätön taloudellinen arvo ja niiden myönteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, voimassa oleva ylikansallisen suojelun sääntelykehys on selvästi riittämätön. Ehdotettu direktiivi merkitsee kuitenkin edistysaskelta verrattuna nykytilanteeseen, jota leimaavat unionin lainsäädännön ja kansallisten sääntelykehysten erot.

1.2

Näin ollen komitea kannattaa tavaramerkkien lailliseen käyttöön liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun vahvistamista edistämällä mahdollisuuksien mukaan unionin tavaramerkkirekisteriä sekä kehottaa Euroopan komissiota tukemaan sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (OHIM), joka valvoo kyseisten oikeuksien noudattamista.

1.3

Tässä mielessä unionin lainsäädännössä myönnetään tavaramerkin haltijalle sekä sen yksinomainen käyttöoikeus taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ("ius utendi") että mahdollisuus estää se, että kolmannet osapuolet heikentävät tavaramerkin hyödyntämismahdollisuuksia imitoimalla tai käyttämällä väärin sen tunnusomaisia piirteitä ("ius prohibendi"). Komitea kehottaa hyväksymään ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä heikentävää väärentämistä vastaan.

1.4

Voimassa olevassa unionin lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä tarkasti niitä edellytyksiä, joilla tavaramerkin haltija voi toteuttaa tällaisen toiminnan estämiseksi tarvittavat toimet.

1.5

Yleisesti ottaen koko tämän yhdenmukaistamisprosessin olisi johdettava lähivuosina tavaramerkkilainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja tavaramerkkejä koskevien unionin käytännesääntöjen hyväksymiseen. Niissä olisi määrättävä muun muassa sellaisen joustavan, yhdenmukaisen ja edullisen menettelyn luomisesta, jonka avulla asianomaiset voivat vapaaehtoisesti rekisteröidä tavaramerkin ja joka tekee lopun nykyisestä oikeudellisesta kirjavuudesta.

1.6

ETSK:lla tulisi olla aktiivinen rooli kaikkien henkiseen omaisuuteen liittyvien säädösten hyväksymismenettelyssä. Niinpä komitea pahoittelee, ettei sitä ole kuultu unionin tavaramerkkiasetuksen muuttamista koskevasta ehdotuksesta.

1.7

ETSK toivoo, että tulevaisuudessa järjestelmä takaa yhtenäisen tavaramerkkisuojan yrityksille ja kuluttajille.

2.1

Kansainvälisesti tavaramerkkioikeutta sääntelee teollisoikeuden suojelemista koskeva yleissopimus, joka on allekirjoitettu Pariisissa 20. maaliskuuta 1883 ja jota on viimeksi tarkistettu Tukholmassa 14. heinäkuuta 1967 ja muutettu 28. syyskuuta 1979 (1) (jäljempänä "Pariisin yleissopimus").

2.2

Pariisin yleissopimuksen 19 artiklan nojalla valtioilla, joihin yleissopimusta sovelletaan, on oikeus tehdä erikseen keskenään erityisiä sopimuksia teollisoikeuden suojelemiseksi.

2.3

Tämä määräys on ollut perustana tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevalle, Nizzan diplomaattikonferenssissa 15. kesäkuuta 1957 tehdylle sopimukselle, sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna Genevessä 13. toukokuuta 1977 ja muutettuna 28. syyskuuta 1979 (2). Asiantuntijakomitea tarkistaa Nizzan luokitusta viiden vuoden välein.

2.4

Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tietokannan mukaan unionin jäsenvaltioista vain Kyproksen tasavalta ja Maltan tasavalta eivät ole Nizzan sopimuksen sopijapuolia, mutta molemmat käyttävät Nizzan luokitusta.

2.5

Tavaramerkkisuoja on pohjimmiltaan alueellista. Tämä johtuu siitä, että tavaramerkki on immateriaalioikeus, jolla suojataan merkkiä määritellyllä alueella.

2.5.1

Unionin primaarioikeuden tasolla henkisen omaisuuden suojaa käsitellään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa.

2.5.2

Myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 118 artiklassa määrätään, että sisämarkkinoiden toteuttamisen tai toiminnan yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla.

2.6

Euroopan unionissa kansallinen ja yhteisön tavaramerkkisuoja ovat rinnakkaisia. Kansallisen tavaramerkin haltija voi käyttää tähän tavaramerkkiin liittyviä oikeuksia sen jäsenvaltion alueella, jonka kansallisen lain mukaan tavaramerkki saa suojaa. Unionin tavaramerkin haltija voi tehdä samoin 28 jäsenvaltion alueella, koska merkki on voimassa koko tällä alueella.

2.7

Jäsenvaltioiden tavaramerkkejä koskeva lainsäädäntö yhdenmukaistettiin osittain 21. joulukuuta 1988 annetulla direktiivillä 89/104/ETY, joka kodifioitiin myöhemmin direktiiviin 2008/95/EY.

2.8

Kansallisten tavaramerkkijärjestelmien lisäksi ja yhteydessä yhteisön tavaramerkistä 20. joulukuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 40/94, joka on kodifioitu asetukseen (EY) N:o 207/2009, perustettiin erillinen järjestelmä sellaisten yhtenäisten oikeuksien rekisteröintiä varten, joiden vaikutukset ovat samat kaikkialla EU:ssa. Samassa yhteydessä perustettiin sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM), joka on vastuussa yhteisön tavaramerkkien rekisteröinnistä ja hallinnoinnista.

2.9

Viime vuosina komissio on käynnistänyt henkistä omaisuutta koskevia julkisia keskusteluja, joihin ETSK on osallistunut, ja vuonna 2011 se ilmoitti Euroopan tavaramerkkijärjestelmän uudelleentarkastelusta sen nykyaikaistamiseksi sekä EU:n että kansallisella tasolla siten, että siitä tehdään kokonaisuudessaan vaikuttavampi, tehokkaampi ja johdonmukaisempi.

2.10

Neuvosto pyysi kattavasta eurooppalaisesta suunnitelmasta väärentämisen ja piratismin torjumiseksi 25. syyskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa, että tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22. heinäkuuta 2003 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1383/2003 (3) tarkasteltaisiin uudelleen. ETSK toivoo, että lainsäädäntökehystä parannettaisiin siten, että tehostetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista tulliviranomaisten toimesta ja taataan riittävä oikeusvarmuus.

2.11

Eurooppalaisen tavaramerkkijärjestelmän perusperiaatteena on kansallisen ja unioninlaajuisen tavaramerkkisuojan rinnakkaisuus ja keskinäinen täydentävyys.

2.12

Eurooppalaisesta tavaramerkistä annetussa asetuksessa säädetään kattavasta järjestelmästä, joka pitää sisällään kaikki aineellis- ja menettelyoikeudelliset kysymykset, kun taas direktiivin mukainen lainsäädännön lähentämistaso rajoittuu vain tiettyihin aineellisoikeudellisiin säännöksiin. Siksi ehdotuksessa pyritään siihen, että aineelliset säännöt ovat pitkälti samanlaiset ja ainakin tärkeimmät menettelysäännökset ovat linjassa keskenään.

2.13

Ehdotuksen päätavoite on edistää innovaatiotoimintaa ja talouskasvua parantamalla tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmien saatavuutta ja tehokkuutta kaikkialla EU:ssa siten, että yritykset hyötyisivät kustannusten alenemisesta, järjestelmien yksinkertaistumisesta, nopeutumisesta ja muuttumisesta ennakoitavimmiksi sekä oikeusvarmuuden lisääntymisestä.

2.14

Tämän direktiivin uudelleenlaadintaa koskevan ehdotuksen tavoitteet ovat seuraavat:

2.15

Ehdotus direktiiviksi tulee toisaalta nykyaikaistamaan ja parantamaan seuraavia nykyisistä säännöksistä:

2.16

Toisaalta ehdotuksella taas pyritään edistymään aineellisen oikeuden lähentämisessä suojaamalla maantieteelliset ja perinteiset merkinnät; suojaamalla tunnettuja tavaramerkkejä; korostamalla tavaramerkkioikeutta liittyen tavaramerkkeihin omistusoikeuden kohteena, johon voivat kuulua luovutukset tai esineoikeus; sääntelemällä yhteisömerkkejä.

2.17

Keskeisten menettelysääntöjen yhdenmukaistaminen kattaa tavaroiden ja palvelujen nimikkeet ja luokituksen, viran puolesta tapahtuvan tarkastelun, maksut, väitemenettelyn, käyttämättä jättämisen kiistämisperusteena väitemenettelyissä, menettämis- tai mitättömyysvaatimusmenettelyn ja käyttämättä jättämisen kiistämisperusteena mitättömyysvaatimusmenettelyissä.

2.18

Ehdotuksessa pyritään myös helpottamaan virastojen välistä yhteistyötä täydentämällä asetuksen tarkistamisen yhteydessä yhteistyötä koskevaa oikeudellista kehystä: 52 artiklassa säädetään oikeusperustasta, jolla helpotetaan OHIM:n ja jäsenvaltioiden teollis- ja tekijänoikeusvirastojen yhteistyötä.

3.1

ETSK pitää myönteisenä Euroopan komission ehdotusta direktiiviksi, sillä se on erityisen tarpeellinen maailmanlaajuisessa taloudellisessa toimintaympäristössä, jolle on ominaista kova kilpailu ja talouden taantuminen Euroopassa.

3.1.1

Tässä mielessä tavaramerkki auttaa yhtäältä tuottamaan yritykselle arvoa ja kasvattamaan asiakasuskollisuutta sekä toisaalta suojelemaan kuluttajia.

3.1.2

Viimeksi mainitulla näkökohdalla on seuraavista syistä erittäin suuri merkitys:

3.2

Ehdotuksessa direktiiviksi parannetaan erittäin merkittävästi jäsenvaltioiden lainsäädännön nykyistä oikeudellista kehystä seuraavalla kolmella tavalla:

3.3

Ehdotukseen sisältyy myös taloudellisen, kaupallisen ja oikeudellisen kehityksen huomioon ottavia merkittäviä muutoksia, kuten tavaramerkin määritelmän muuttaminen, mikä mahdollistaa muun kuin graafisen esitystavan tunnistamisen sekä tavaramerkin täsmällisemmän tunnistamisen ja antaa näin mahdollisuuden sellaisen merkin rekisteröintiin, jonka tekninen esitystapa tarjoaa tyydyttävät takeet.

3.4

Ehdotuksessa on myönteistä pyrkimys edistyä aineellisen oikeuden lähentämisessä siten, että lisätään maantieteellisten ja perinteisten merkintöjen suojaamista, tunnettujen tavaramerkkien suojaamista ja tavaramerkkien käsittelyä omistusoikeuden kohteena, kuten niiden luovutusta ja kaupalliseen hyödyntämiseen liittyviä keskeisiä näkökohtia. Yhteisö- ja takuumerkkien kuvien sisällyttäminen direktiiviehdotukseen on hyvin tärkeää sekä yrityksille että kuluttajille.

3.5

ETSK panee lopuksi tyytyväisenä merkille keskeisten menettelysääntöjen yhdistämisen, sillä tavaroiden ja palvelujen nimikkeille ja luokitukselle määritellään yhteiset säännöt noudattamalla Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamia periaatteita, samoin kuin viran puolesta tapahtuvalle tarkastelulle ja väite-, menettämis- tai mitättömyysvaatimusmenettelyille.

3.6

ETSK pitää lisäksi myönteisenä sitä, että direktiiviehdotuksen laadintamenettely on ollut varsin julkinen ja että siihen on osallistunut asiasta kiinnostuneita kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

3.7

On kuitenkin aiheellista suhtautua joiltain osin varauksellisesti ehdotuksen aiheeseen ja sisältöön, sanotun rajoittamatta voimassa olevan asetuksen (EY) N:o 207/2009 muuttamisesta annettua ehdotusta, joka muodostaa yhdessä direktiiviehdotuksen kanssa lainsäädäntöpaketin; kyseisellä asetuksella perustettiin erillinen järjestelmä yhtenäisten oikeuksien rekisteröintiä varten.

3.8

ETSK pitää tältä osin hämmästyttävänä, ettei siltä ole pyydetty neuvoa-antavaa lausuntoa 27. maaliskuuta 2013 annetusta ehdotuksesta COM(2013) 161 final, joka koskee kyseisen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen muuttamista.

3.9

Koska kyse on säädöksestä, joka vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan (SEUTin 118 artikla) ja kuluttajansuojan tasoon (SEUTin 169 artikla), ETSK:n pitäisi vääjäämättä osallistua sen hyväksymiseen johtavaan lainsäädäntömenettelyyn, jos perussopimusten määräyksiä, joiden nojalla ETSK:lla on nimenomaan toimivalta antaa lausunto näillä aloilla, tulkitaan kontekstuaalisesti ja johdonmukaisesti.

3.10

Tässä mielessä unionin lainsäädännössä myönnetään tavaramerkin haltijalle sekä sen yksinomainen käyttöoikeus taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ("ius utendi") että mahdollisuus estää se, että kolmannet osapuolet heikentävät tavaramerkin hyödyntämistä imitoimalla tai käyttämällä väärin sen tunnusomaisia piirteitä ("ius prohibendi") (asetuksen (EY) N:o 207/2009 9 artikla).

3.11

Voimassa olevassa unionin lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä tarkasti niitä edellytyksiä, joilla tavaramerkin haltija voi toteuttaa tällaisen toiminnan estämiseksi tarvittavat toimet.

3.11.1

Vaikka direktiiviehdotuksella lisätäänkin huomattavasti ehtoja, joiden nojalla tavaramerkin haltija voi kieltää kolmansia osapuolia käyttämästä merkkiä (10 artikla), ja siinä vahvistetaan myös uusia asiaa koskevia säännöksiä – haltijan oikeuksien rikkominen käyttämällä ulkoasua, päällyksiä tai muita tapoja (11 artikla) ja kielto käyttää asianmiehen tai edustajan nimissä olevaa tavaramerkkiä (13 artikla) – oikeuden laajuuden tarkka määritelmä jää toimivaltaisen tuomarin harkittavaksi, jos asianosainen käynnistää oikeusprosessin.

3.11.2

Täten kukin tuomioistuin arvioi, onko olemassa sekaantumisen vaara tai sellainen vaara, että kolmas osapuoli käyttää suojattua tavaramerkkiä väärin, ja jos on, se määrittää myös tavaramerkin haltijalle kuuluvan korvauksen esitetyn vaateen perusteella.

3.11.3

Näin ollen direktiiviehdotus ei suojaa yhtenäisellä tavalla tavaramerkin haltijan käyttöoikeuksia eikä kuluttajien oikeuksia tilanteissa, joissa tavaramerkin väärinkäyttö tai vilpillinen käyttö saattaa vaikuttaa niihin.

3.12

Ylikansallisen järjestelmän ja tavaramerkin haltijoiden oikeuksien sisäisten suojelujärjestelmien täydentävä luonne aiheuttaa näin ollen selvästi sen vaaran, ettei kyseinen suojelu ole direktiiviehdotuksen tavoitteiden mukaisesti mahdollisimman tehokasta ja nopeaa.

3.12.1

Näin ei esimerkiksi onnistuta varmuudella korjaamaan sisäisiä eroja, jotka johtuvat (teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun) direktiivin 2004/48/EY säännösten virheellisestä siirtämisestä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseiset säännökset koskevat toimenpiteitä, joilla varmistetaan seuraavat toimet:

3.12.2

Oikeudellinen epävarmuus pahenee entisestään, jos tavaramerkin haltijan oikeuksien oletetut rikkomukset ovat tapahtuneet useissa eri jäsenvaltioissa.

3.13

Tämä on tärkeä seikka jo siksikin, että itse direktiiviehdotuksessa säädetään seikoista, jotka lisäävät kyseisen suojan monimutkaisuutta.

3.13.1

Esimerkiksi 4 artiklan 3 kohdassa (epäämis- ja mitätöintiperusteet) säädetään, että "tavaramerkki on julistettava mitättömäksi, jos hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä" ja että "mikä tahansa jäsenvaltio voi myös säätää, että tällaista tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä".

3.14

Kun otetaan huomioon, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) mukaan vilpillisen mielen käsitteessä ei oteta huomioon käyttöä koskevan aikomuksen puuttumista, herää kysymys siitä, mikä viranomainen määrittää yhtenäiset perusteet, joiden mukaan toimivaltaiset arvioitsijat voivat punnita, onko olemassa muita syitä, joiden perusteella toiminnan voidaan katsoa tapahtuneen vilpillisessä mielessä.

3.15

Tämä lainsäädännön aukko on järjenvastainen, jos sitä verrataan direktiiviehdotuksen 10 artiklan 5 kohdan uuteen säännökseen, jolla tuetaan rekisteröidyn tavaramerkin haltijaa niin, että vältetään se, että kolmannet osapuolet tuovat tuotteita, jotka ovat peräisin tulliliittoon kuulumattomilta alueilta, vaikka niitä ei luovutettaisikaan vapaaseen liikkeeseen siellä. Siten ehdotus ei vastaa tältä osin kauttakulkuliikenteessä olevaa tavaraa koskevaa unionin tuomioistuimen voimassa olevaa oikeuskäytäntöä (asiat C-446/09 ja C-495/09, Philips/Nokia), vaan mitätöi kaikenlaiset vilpittömään mieleen liittyvät oletukset tai todisteet, joita kyseiset kolmannet osapuolet voivat esittää (4).

3.16

Toisaalta tällaisten laittomien kauppatapojen ehkäisyä ja torjumista tehostaisi selvästi se, jos direktiiviehdotuksessa vahvistettaisiin erityinen oikeusperusta, jonka turvin Euroopan komissio voisi tehostaa toimiaan yhteistyössä sellaisten unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa, joiden yritykset käyttävät näitä kauppatapoja yleisesti ja järjestelmällisesti.

3.17

Ei myöskään riitä, että direktiiviehdotuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisesti, että jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä keskusvirastoilleen väitteiden esittämiseksi tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiä vastaan 5 artiklassa säädetyin perustein. Kyseisen menettelyn luonne olisi esitettävä konkreettisemmin, ja lisäksi säädöksessä olisi rajattava järkevä aikaväli, jonka sisällä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on toimittava, jotta käytäntö olisi yhdenmukainen EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan (oikeus hyvään hallintoon) kanssa.

3.18

Lisäksi direktiiviehdotuksen muiden säännösten, kuten 44 artiklan ja 52 artiklan, sisältöä on tarkistettava tavaramerkin haltijoiden ylikansallisen suojan kannalta olennaisen tehokkuuden ja ennakoitavuuden vuoksi. Direktiiviehdotuksen 44 artiklassa, jossa säädetään tavaramerkin ensirekisteröinnistä suoritettavasta lisämaksusta kutakin ensimmäisen luokan jälkeistä tavara- ja palveluluokkaa kohden, olisi vahvistettava kyseisten lisämaksujen enimmäistyyppi.

3.19

Toisaalta 52 artiklassa, jossa säädetään jäsenvaltioiden ja OHIM:n välisestä yhteistyöstä, jolla pyritään edistämään käytäntöjen ja välineiden lähentämistä ja saavuttamaan yhdenmukaisia tuloksia tavaramerkkien tutkinnassa ja rekisteröinnissä, pitäisi säätää erityisesti, että SEUTin 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle annettaisiin täytäntöönpanovaltaa sitovien "käytännesääntöjen" hyväksymistä varten.

3.20

OHIM:n ja asianomaisten kansallisten toimistojen välistä hallinnollista yhteistyötä on pidettävä yhteisen edun mukaisena asiana SEUTin 197 artiklan mukaisesti. Tältä osin olisi erityisen kiinnostavaa edistää tiedonvaihtoa ja virkamiesten keskinäistä vaihtoa ja tukea koulutusohjelmia myöntämällä niille talousarviosta yleisiä määrärahoja.

3.21

Yleisesti ottaen koko tämän yhdenmukaistamisprosessin olisi johdettava lähivuosina tavaramerkkilainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja tavaramerkkejä koskevien unionin käytännesääntöjen hyväksymiseen. Niissä olisi määrättävä muun muassa sellaisen joustavan, yhdenmukaisen ja edullisen menettelyn luomisesta, jonka avulla asianomaiset voivat vapaaehtoisesti rekisteröidä tavaramerkin.

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/47

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti tilinpäätösdirektiivien muuttamista koskeviin komission ehdotuksiin, jotka liittyvät sekä muiden kuin taloudellisten tietojen että hallintoelinten monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamiseen. Näillä rajallisilla muutoksilla pyritään parantamaan EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaa kehystä (1).

1.2

Komitea suosittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, että ne ottaisivat huomioon näillä muutoksilla saavutettavan tasapainon pyrittäessä lisäämään avoimuutta ympäristöön liittyvissä, sosiaalisissa, yhteiskunnallisissa ja hallinnollisissa asioissa. Komission ehdottamat säännöt ovat joustavat ja asianmukaiset osakkeenomistajille, investoijille, työntekijöille ja muille sidosryhmille tarkoitetun viestinnän parantamiseksi. Ehdotus koskee ainoastaan suuria yrityksiä, jotta pienemmille yrityksille ei aseteta ylimääräisiä vaatimuksia.

2.1

Komitea toteaa, että seuraavien seikkojen yhdistäminen tasapainoisella tavalla mahdollistaa muiden kuin taloudellisten tietojen toimittamisen osakkeenomistajille sekä suurten yritysten sidosryhmien informoimisen. Kokonaisuus vastaa asetettuihin tavoitteisiin avoimuudesta ja johdonmukaisuudesta.

2.2

Komitea siis pitää tilinpäätösdirektiivien muuttamisesta tehtyä direktiiviehdotusta tasapainoisena ja katsoo, että nyt olisi otollinen ajankohta sen hyväksymiseen:

2.3

Komitea on tyytyväinen tilinpäätösdirektiiveihin tehtävien muutosten tarjoamiin mahdollisuuksiin, koska niissä

2.4

Komitea kiinnittää Euroopan parlamentin ja neuvoston huomion seuraaviin suosituksiin:

2.5

Komitea tukee neljänteen direktiiviin ehdotettua muutosta, joka liittyy velvoitteeseen toimittaa tietoja yritysten hallintoelinten monimuotoisuutta koskevista toimintalinjoista.

2.6

Komitea painottaa, että asia ei koske ainoastaan yritysten hallituksia tai hallintoneuvostoja, vaan voisi olla hyödyllistä laajentaa monimuotoisuutta koskevat toimet hallitusten komiteoihin ja varsinkin tilintarkastuskomiteaan.

2.7

Komitea muistuttaa, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole saavutettu tavoitteita, jotka koskevat naisten asemaa hallituksissa (5).

2.8

Komitean mielestä monimuotoisuutta koskeviin kriteereihin olisi sisällytettävä ammattijärjestöjen nimeämien, työntekijöitä edustavien jäsenten osallistuminen hallitukseen, erityisesti eurooppalaisen yritysneuvoston kautta.

2.9

Komitea suosittaa lisäksi, että komissio asettaa tarkistuksen yhteydessä säännöksen, jolla estetään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisen tason heikentäminen, ja arvioi tilinpäätösdirektiiveihin tehtyjen muutosten vaikutuksia muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamiskäytänteisiin yrityksissä viiden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun direktiivi on tullut voimaan.

3.1

Ehdotus tilinpäätösdirektiivien muuttamisesta on jatkoa toimille, jotka käynnistettiin vuonna 2001 yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevässä vihreässä kirjassa (6) ja joita täydennettiin vuoden 2006 tiedonannossa (7), ja se vastaa vuoden 2011 tiedonannon (8) toimintasuunnitelmassa annettuihin sitoumuksiin. Vaikutustenarvioinnin tulokset osoittavat muutosten välttämättömyyden, sillä muiden kuin taloudellisten tietojen julkaiseminen yritysten toimesta on osoittautunut rajalliseksi. Julkisen kuulemisen tulokset vahvistavat tämän laajalti. Tiedot ovat olleet laadultaan vaihtelevia. Lisäksi asianomaisten yritysten määrä on ollut riittämätön.

3.2

Yritysten avoimuuden lisäämisestä sosiaali- ja ympäristöasioissa ilmoitettiin huhtikuussa 2011 sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevassa komission tiedonannossa.

3.3

Yritysten sosiaalisen vastuun arviointimenetelmistä ja asiasta tiedottamisesta vuonna 2005 antamassaan lausunnossa (9) komitea otti huomioon neljännen tilinpäätösdirektiivin, johon sisältyy muita kuin taloudellisia tietoja koskeva säännös, joka antaa yrityksille mahdollisuuden julkistaa tiettyjä tietoja toimintaansa liittyvistä sosiaalisista ja ympäristönäkökohdista. Vuonna 2012 komitea tuki komission tavoitetta lisätä monimuotoisuutta yritysten johtokunnissa. Yritysten sosiaalista vastuuta koskevasta tiedonannosta vuonna 2012 antamassaan lausunnossa (10) komitea muistutti kannattavansa muita kuin taloudellisia tietoja koskevan selvityksen pakollisuutta.

3.4

Yhdistynyt kuningaskunta sisällytti jo vuonna 1992 ensimmäisenä jäsenvaltiona yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään säännöt (ns. Cadbury-säännöt (11)), joissa otettiin käyttöön "noudata tai selitä" -menetelmä. Vastaava menetelmä on otettu eri muodoissa käyttöön muissa valtioissa, muun muassa Saksassa ja Tanskassa. Menetelmän joustavuus mahdollistaa sen, että yrityksillä on mahdollisuus pidättyä antamasta tietoja tietyistä arkaluonteisista asioista, kuten korruption vastaisista toimista, joiden tehokkuus voi edellyttää eräänlaista pidättyvyyttä tai jopa luottamuksellisuutta.

3.5

Useat jäsenvaltiot, kuten Ranska, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi ja Espanja, ovat viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana hyväksyneet lakeja, joiden tavoitteena on luoda kansallinen raportointikehys eurooppalaisten standardien yhdenmukaistamiseksi.

3.6

Irlannin puheenjohtajakaudella on hyväksytty kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva eurooppalainen sopimus, jolla tarkistetaan tilinpäätösdirektiivi. Vastedes direktiivi velvoittaa avoimuuteen (maittain ja hankkeittain) kaikissa eurooppalaisten kaivos-, kaivannais- ja metsäteollisuuden yritysten maksuissa valtioille, joissa ne toimivat.

3.7

Euroopan parlamentti totesi helmikuussa 2013 antamassaan päätöslauselmassa (12), kuinka tärkeänä se pitää sitä, että yritykset antavat kestävään kehitykseen, kuten sosiaalisiin ja ympäristönäkökohtiin, liittyviä tietoja kestävää kehitystä uhkaavien riskien tunnistamiseksi sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi. Parlamentti kehotti komissiota antamaan ehdotuksen yritysten velvollisuudesta julkistaa muita kuin taloudellista tilannetta koskevia tietoja.

3.8

Kriisin aikana Euroopan kansalaisten keskuudessa vaaditaan yrityksiltä vahvempaa eettisyyttä, ja yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvät käytännöt katsotaan tekijöiksi, jotka voivat edistää Euroopan unionin kauppa- ja kehityspolitiikkoja sekä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa. Tämä tukee sosiaalidialogia ja kansalaisvuoropuhelua (yhteiskunnallista vuoropuhelua). Näin on voitava myös ottaa paremmin huomioon olosuhteet koko alihankintaketjun aikana. Rana Plaza -rakennuksessa Bangladeshissa tapahtunut katastrofi ja muut vastaavat tapahtumat muistuttavat siitä, että toimeksiantajien vastuuseen on kiinnitettävä huomiota.

12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/52

1.1

Kansalaiset ovat Euroopan integraation keskipiste. Katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen korostetaan, että EU:n kansalaisuus tarjoaa ihmisille uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Katsauksessa kiinnitetään huomiota siihen, että se oikeus, jonka jäsenvaltioissa asuvat ihmiset liittävät tiiviimmin unionin kansalaisuuteen, on oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:ssa, eli mahdollisuus liikkua jäsenvaltiosta toiseen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa työntekoa, opiskelua, harjoittelua, liikematkoja tai ostosten tekoa varten (1).

1.2

Euroopan unionin kansalaisuutta koskevassa vuoden 2013 katsauksessa esitetään 12 uutta toimenpidettä seuraavassa esitetyillä kuudella alalla. Toimenpiteillä pyritään poistamaan esteet, joiden vuoksi kansalaiset eivät voi nauttia oikeuksistaan EU:ssa, mukaan luettuna oikeus liikkua EU:ssa vapaasti rajojen yli. Kyseiset toimenpiteet ovat seuraavat (2):

1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisten ja yritysten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen julkisten asiakirjojen hyväksymistä Euroopan unionissa sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta, COM(2013) 228 final – 2013/199 (COD).

1.4

Ehdotus on yhdenmukainen Euroopan unionin kansalaisuutta koskevan katsauksen kanssa, sillä siinä otetaan käyttöön toimia, joilla helpotetaan EU:n kansalaisten mahdollisuuksia nauttia täysimääräisesti heille EU:n kansalaisuuden myötä kuuluvista oikeuksista.

1.5

Vaikka Lissabonin sopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetaan Maastrichtin sopimuksessa määriteltyjä EU:n kansalaisten oikeuksia, mukaan luettuna oikeus liikkua ja oleskella vapaasti EU:ssa, kyseisen oikeuden harjoittamista tukevaa hallintomenettelyä ei ole uudistettu vastaavasti. Apostille-todistuksen esittäminen – muodollisuus, joka perustuu vuoden 1961 yleissopimukseen ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta (Haagin yleissopimus) tavoitteena helpottaa valtioiden rajat ylittävää liikkumista ympäristössä, jossa ei sovelleta teknologiaa – ei heijasta rajatonta EU:ta ja näin ollen helpottamisen sijaan pikemminkin estää EU:n kansalaisten oikeuksiin kuuluvan vapaan EU:n sisäisen liikkuvuuden.

1.6

Ehdotuksessa lueteltujen seuraavien julkisten asiakirjojen yksinkertaistaminen EU:ssa on tärkeä toimenpide, jolla edistetään yhtenäistä lainsäädäntökehystä ja helpotetaan vapaata EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevan oikeuden harjoittamista.

Näiden julkisten asiakirjojen yksinkertaistamisella edistetään epäilemättä kansalaisten ja yritysten vapaata liikkuvuutta, lisätään entisestään kauppaa sisämarkkinoilla sekä helpotetaan kyseisten asiakirjojen kokoamista kunkin jäsenvaltion kansalaisten kannalta.

1.7

Tiettyjen julkisten asiakirjojen hyväksymistä koskevien yksinkertaistettujen puitteiden käyttöönotto paikallisten julkishallinnon tasolla on katsottava tärkeäksi poliittiseksi välineeksi, sillä näin myös

1.8

ETSK pahoittelee, että ehdotetun asetuksen uudistukset, joiden tarkoituksena on auttaa kansalaisia ja yrityksiä harjoittamaan oikeuttaan liikkua EU:ssa, esitetään 20 vuotta EU:n kansalaisuuden käyttöönoton jälkeen ja 42 vuotta Haagin yleissopimuksen jälkeen. EU ei todellakaan ole edennyt teknologisen kehityksen rinnalla, vaikka teknologiaa olisi voitu hyödyntää vähentämään tai poistamaan kansalaisten ja yritysten taakkaa vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta harjoitettaessa. ETSK korostaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä on tärkeä väline, jota olisi hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin, jotta EU:n kansalaiset voivat harjoittaa perusoikeuksiaan.

1.9

ETSK katsoo näin ollen, että Euroopan komission esittämä poliittinen suositus, johon sisältyy

1.10

ETSK suosittaa seuraavaa:

2.1

Vuonna 2009 hyväksytyssä Tukholman ohjelmassa "Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten" (6) tuotiin esiin, miten tärkeää on, että Euroopan unionin kansalaisuus toteutuu ja kansalainen asetetaan EU:n politiikkojen keskiöön. Ohjelmaan liittyvässä toimintasuunnitelmassa (7) vahvistettiin tämä toimeksianto ja todettiin, että "kansalaisten ja yritysten olisi voitava saada hyötyä hyvin toimivasta Euroopan oikeudenkäyttöalueesta". Euroopan komissio vastasi vahvistamalla vuonna 2010 laatimassaan katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen olevansa sitoutunut helpottamaan julkisten asiakirjojen vapaata liikkumista. Se esitti kansalaisille konkreettisen näkemyksensä joulukuussa 2010 antamassaan vihreässä kirjassa "Hallintoa helpommaksi kansalaisille: parannetaan virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista" (8).

2.2

Samaan aikaan otettiin käyttöön sisämarkkinoiden toimenpidepaketti (9), jolla pyrittiin vahvistamaan kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin ja maksimoimaan niiden potentiaalia todellisena EU:n talouden kasvumoottorina. Tämä edellytti muun muassa sellaisten suhteettomien esteiden purkamista, jotka haittaavat kansalaisten ja yritysten sisämarkkinavapauksien hyödyntämistä. Kansalaisten ja yritysten liikkuvuuden edistäminen EU:ssa on yksi toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin kulmakivistä (10).

2.3

Yhtiöoikeutta sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää käsittelevässä Euroopan komission toimintasuunnitelmassa (11) keskitytään Euroopan yritysten tukemiseen ja erityisesti niiden rajatylittävien toimien oikeusvarmuuden lisäämiseen. Euroopan digitaalistrategiassa (12) viitataan sähköiseen tunnistamiseen ja sähköisiin allekirjoituksiin liittyviin lainsäädäntöehdotuksiin (13), joihin sisältyy kansalaisten ja yritysten sähköiseen tunnistamiseen liittyviä yhteisiä hallinnollisia palveluja koskevan sääntelykehyksen käyttöönotto.

2.4

Äskettäisessä Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelmassa (14) korostetaan, että kohtuuttoman hallintotaakan vähentäminen on edelleen komission poliittisen asialistan kärjessä. Toimintasuunnitelmassa kehotetaan poistamaan tai vähentämään byrokratiaa aina kun mahdollista kaikilta yrityksiltä ja etenkin mikroyrityksiltä. Vähentämällä byrokratiaa siten, että yksinkertaistetaan julkisten asiakirjojen rajatylittävän käytön ja hyväksymisen menettelyjä jäsenvaltioiden välillä sekä yhdenmukaistetaan niihin liittyviä sääntöjä, edistetään toimintaa kansalaisten Euroopan ja EU:n yrityksiä hyödyttävien toimivien sisämarkkinoiden luomiseksi.

2.5

Katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen korostetaan, että EU:n kansalaisuus tarjoaa ihmisille uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Katsauksessa kiinnitetään huomiota siihen, että se oikeus, jonka jäsenvaltioissa asuvat ihmiset liittävät tiiviimmin unionin kansalaisuuteen, on oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:ssa, eli mahdollisuus liikkua jäsenvaltiosta toiseen lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa työntekoa, opiskelua, harjoittelua, liikematkoja tai ostosten tekoa varten. Euroopan unionin kansalaisuutta koskevassa vuoden 2013 katsauksessa esitetään 12 uutta toimenpidettä seuraavassa esitetyillä kuudella alalla. Toimenpiteillä pyritään poistamaan esteet, joiden vuoksi kansalaiset eivät voi nauttia oikeuksistaan EU:ssa, mukaan luettuna oikeus liikkua ja ryhtyä harjoittamaan liiketoimintaa EU:ssa vapaasti rajojen yli. Kyseiset toimenpiteet ovat seuraavat (15):

2.6

Vaikka Lissabonin sopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetaan Maastrichtin sopimuksessa määriteltyjä EU:n kansalaisten oikeuksia, mukaan luettuna oikeus liikkua ja oleskella vapaasti EU:ssa, kyseisen oikeuden harjoittamista tukevaa hallintomenettelyä ei ole uudistettu vastaavasti. EU:ssa on edelleen pilkkoutunut oikeudellinen kehys, sillä jäsenvaltiot soveltavat edelleen hallinnollisia muodollisuuksia, kuten apostille-todistuksen esittämistä jäljennösten ja käännösten oikeaksi todistamiseksi. Tämä muodollisuus perustuu vuoden 1961 Haagin yleissopimukseen, jonka tarkoituksena oli helpottaa liikkumista valtioiden rajojen yli. Kyseisessä muodollisuudessa ei oteta huomioon sitä seikkaa, ettei EU:lla ole sisärajoja ja että se helpottamisen sijaan estää EU:n kansalaisia harjoittamasta oikeuttaan liikkua vapaasti EU:ssa.

2.7

Tällä hetkellä esimerkiksi toiseen jäsenvaltioon muuttavien kansalaisten on käytettävä paljon aikaa ja rahaa varmistaakseen, että alkuperäjäsenvaltiossa annetut asiakirjat ovat aitoja. On selvää, että yritykset ja kansalaiset epäilemättä hyötyvät johdonmukaisesta ja avoimesta sääntökehyksestä, joka koskee tiettyjä julkisia asiakirjoja, jotka ovat keskeisen tärkeitä tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkumiselle EU:ssa ja yhtenäismarkkinoilla.

2.8

EU ei ole edennyt teknologisen kehityksen rinnalla, vaikka teknologiaa voidaan hyödyntää vähentämään tai poistamaan kansalaisten ja yritysten taakkaa vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta harjoitettaessa. ETSK katsoo, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, joka on internetpohjainen sovellus ja jonka avulla valtio-, alue- ja paikallistason viranomaiset voivat olla nopeasti ja helposti yhteydessä muiden maiden viranomaisiin, on asianmukainen tieto- ja viestintätekniikkafoorumi, joka helpottaa hallinnollista yhteistyötä sitten kun ehdotusta sovelletaan. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä on myös merkittävä useimmiten käytettyjen kansallisten julkisten asiakirjojen mallien rekisteri EU:ssa, ja se sisältää myös asiakirjamallien käännökset kaikille unionin virallisille kielille. Näin autetaan niitä viranomaisia, joilla ei ole riittävää kielitaitoa, jotta he voisivat arvioida heille esitettyjen julkisten asiakirjojen käännösten oikeellisuutta tai laatua (16).

2.9

ETSK pahoittelee, että ehdotetun asetuksen uudistukset, joiden tarkoituksena on auttaa kansalaisia ja yrityksiä harjoittamaan oikeuttaan liikkua EU:ssa, esitetään 20 vuotta EU:n kansalaisuuden käyttöönoton jälkeen ja 42 vuotta Haagin yleissopimuksen jälkeen.

3.1.1

ETSK on samaa mieltä siitä, että ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdassa esitetyn määritelmän "julkiset asiakirjat" piiriin kuuluvat kansalaisten ja yritysten EU-oikeuksiin liittyvät tärkeät julkiset asiakirjat.

3.1.2

ETSK korostaa kuitenkin, että ehdotuksessa mainittujen julkisten asiakirjojen olisi oltava ensimmäisiä monista asiakirjoista, joita olisi yksinkertaistettava EU:n sisäisen liikkuvuuden, rajatylittävien toimien ja EU:n yhtenäismarkkinoiden toiminnan edistämiseksi.

3.1.3

ETSK korostaa, että julkisia asiakirjoja koskevat tulevat yksinkertaistamistoimet olisi kohdennettava tärkeisiin julkisiin asiakirjoihin, jotka koskevat esimerkiksi työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa (perusluonteinen tekijä rajatylittävien yritysten ja rajatylittävän kaupan kehittämiselle) tai vammaisia, sikäli kun kyseisiin julkisiin asiakirjoihin ei sovelleta muita EU:n direktiivejä. Tällaisia asiakirjoja voivat olla esimerkiksi kansallisten tutkintojen viitekehyksessä myönnetyt hyväksymistodistukset ja sosiaaliturvaan liittyvät julkiset asiakirjat.

3.2.1

ETSK korostaa, että nykyiset apostille-todistuksen esittämistä koskevat vaatimukset heijastavat kansainvälisiä menettelyjä, eivätkä kuvasta EU:n kehittymistä yhtenäismarkkinoina. Noin 12,5 miljoonaa EU:n kansalaista asuu muussa kuin kotijäsenvaltiossaan, ja yli 380 000 EU:n mikroyritystä sekä pientä ja keskisuurta yritystä (pk-yritystä) osallistuu rajatylittäviin alihankintamenettelyihin. Nämä kansalaiset ja yritykset kohtaavat jatkuvasti byrokratiaa ja tarpeettomia hallinnollisia toimia muuttaessaan jäsenvaltiosta toiseen tai harjoittaessaan rajatylittävää liiketoimintaa. Tällainen tilanne ei heijasta rajatonta EU:ta.

3.2.2

ETSK kannattaakin Euroopan komission ehdotuksen tavoitetta vapauttaa julkiset asiakirjat jäsenvaltioissa voimassa olevista lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista vaatimuksista. ETSK katsoo, että tämä on julkisten asiakirjojen yksinkertaistamista koskevan jatkuvan ohjelman ensimmäinen vaihe.

3.2.3

ETSK on samaa mieltä siitä, että olisi otettava käyttöön säännöksiä, joilla varmistetaan riittävä tarkistus perustelluissa epäilytapauksissa. ETSK toteaa, että eräissä tapauksissa tarvitaan jäsenvaltioiden välistä hallinnollista koordinointia, jotta varmistetaan julkisen asiakirjan tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen aitous.

3.2.4

ETSK kannattaa voimakkaasti periaatetta, että kansalaisella tai yrityksellä olisi oltava mahdollisimman suuri varmuus siitä, missä määrin esitetyt julkiset asiakirjat ovat vapautettuja kaikista laillistamisen tai vastaavan muodollisuuden muodoista. Tällaisen varmuuden ansiosta kansalainen tai yritys voi suunnitella ennakolta toimintaansa ja näin tehdessään varmistaa, että komission vaikuksenarvioinnissa mainitut aineelliset ja aineettomat edut ja hyödyt toteutuvat käytännössä (17).

3.2.5

ETSK panee merkille, että nykyisessä järjestelmässä vuosittain EU:n sisäistä toimintaa varten esitetyistä noin 1,4 miljoonasta apostilletodistuksesta 99 prosenttiin ei liity minkäänlaisia ongelmia. ETSK on näin ollen sitä mieltä, että hallinnollista yhteistyötä koskevan Euroopan komission esittämän poliittisen vaihtoehdon (sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän hyödyntäminen tapauksissa, joissa voidaan perustellusti epäillä monikielisiin lomakkeisiin perustuvien julkisten asiakirjojen aitoutta) olisi johdettava parempiin tuloksiin.

3.2.6

ETSK suosittaa, että Euroopan komission ehdotuksen määritelmä "perusteltu epäily" olisi esitettävä yksiselitteisesti, jotta poistetaan epävarmuus. ETSK ehdottaa tässä yhteydessä seuraavaa muutosta:

3.2.7

Mikäli jäsenvaltio esittää virallisen pyynnön uuteen määritelmään pohjautuvan perustellun epäilyn vuoksi sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa asiakirja on annettu, sen on nimenomaan ilmoitettava asianomaiselle henkilölle pyynnön perusteina olevista syistä.