30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/1

—

palauttaa mieliin vuonna 1993 Kyproksesta antamansa päätöslauselman,

—

palauttaa mieliin vuonna 2009 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta edistyskertomuksesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että Turkin miehitysjoukot valtasivat Kyproksen tasavallassa sijaitsevan Famagustan kaupungin elokuussa 1974,

B.

ottaa huomioon, että osa Famagustan kaupungista suljettiin tuolloin ja se on edelleen asumattomana ja Turkin armeijan suorassa valvonnassa,

C.

katsoo, että Famagustan suljetun osan palauttaminen sen laillisille asukkaille helpottaisi toimia, joilla pyritään saamaan aikaan kokonaisvaltainen ratkaisu Kyproksen ongelmaan,

D.

panee merkille vuoden 1979 korkean tason sopimuksen ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 550 (1984) ja 789 (1992),

E.

panee merkille vetoomusvaliokunnan vuoden 2008 mietinnön vetoomuksesta 733/2004,

1.

kehottaa Turkin hallitusta toiminaan edellä mainitun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja kertomuksen suositusten mukaisesti ja palauttamaan Famagustan suljetun osan sen laillisille asukkaille, joiden on asettauduttava takaisin turvallisuuden ja rauhan vallitessa;

2.

kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä koordinoimaan toimiaan parlamentin kanssa Turkin yhteistyön edistämiseksi;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet (1) komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille ja Turkin hallitukselle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/2

—

ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011 (1),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 päivätyn komission vihreän kirjan vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudesta,

—

ottaa huomioon varapuheenjohtaja Rehnin selvityksen talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 23. marraskuuta 2011 sekä 29. marraskuuta 2011 pidetyn keskustelun Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston (Sachverständigenrat zur Begutachtung der gesamtwirtschaftlichen Entwicklung) kanssa Euroopan lunastusrahastosta,

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2011 päivätyn puheenjohtaja Van Rompuyn väliraportin ”Kohti vahvempaa talousliittoa”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on pyytänyt komissiota toimittamaan kertomuksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön euroarvopapereita ja että se muodostaa olennaisen osan parlamentin ja neuvoston välistä sopimusta talouspolitiikan ohjauspaketista;

B.

ottaa huomioon, että euroalueen tilanne on ainutlaatuinen, sillä euroalueen jäsenvaltioilla on yhteinen raha mutta niillä ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa eikä yhteisiä joukkolainamarkkinoita;

C.

katsoo, että yhteisvastuullisten joukkolainojen liikkeeseenlasku edellyttäisi yhdentymisen syventämistä;

1.

on erittäin huolissaan jatkuvasta euroalueen valtion joukkolainamarkkinoihin kohdistuvasta rasituksesta, joka on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana näkynyt korkoerojen kasvuna, korkeana volatiliteettina sekä alttiutena keinotteluyrityksille;

2.

katsoo, että euroalue on maailman toiseksi tärkeimmän kansainvälisen valuutan liikkeeseenlaskijana osaltaan vastuussa kansainvälisen valuuttajärjestelmän vakaudesta;

3.

korostaa, että eurosta voi tulla maailman varantovaluutta ja on euroalueen ja sen jäsenvaltioiden pitkän aikavälin strategisen edun mukaista hyödyntää kaikki euron liikkeeseenlaskun mahdollisesti tarjoamat edut;

4.

panee erityisesti merkille, että euroalueen valtion joukkolainamarkkinat kokonaisuutena katsottuna ja Yhdysvaltojen vastaavat markkinat ovat kooltaan mutta eivät likviditeetin, monipuolisuuden ja hinnoittelun kannalta toisiinsa verrattavissa; huomauttaa, että voisi olla euroalueen edun mukaista kehittää yhteiset likvidit ja monipuoliset joukkolainamarkkinat ja että vakausjoukkolainojen markkinat tarjoaisivat kestävän vaihtoehdon Yhdysvaltain dollariin sidotuille joukkolainamarkkinoille ja tekisivät eurosta maailmanlaajuisen ”tuen ja turvan”;

5.

katsoo myös, että on euroalueen ja sen jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa euron pitkän aikavälin vakaus ottaen huomioon, että kyseessä on yli 330 miljoonan ihmisen sekä monien yritysten ja sijoittajien käyttämä valuutta, jonka vakaus vaikuttaa välillisesti muuhun maailmaan;

6.

huomauttaa, että vakausjoukkolainat poikkeaisivat liittovaltioiden, kuten Yhdysvaltojen ja Saksan, liikkeeseenlaskemista joukkolainoista eikä niitä siksi voi tarkkaan ottaen verrata Yhdysvaltojen valtiokonttorin joukkovelkakirjoihin eikä Saksan valtion joukkovelkakirjoihin;

7.

pitää myönteisenä vihreän kirjan esittämistä Euroopan parlamentin toistuvien pyyntöjen mukaisesti ja pitää sitä hyödyllisenä lähtökohtana jatkopohdinnoille; on halukas keskustelemaan aktiivisesti kaikista seikoista – sekä vahvuuksista että heikkouksista – jotka liittyvät vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuuteen ja eri vaihtoehtoihin; kannustaa komissiota syventämään edelleen analyysiaan laajan julkisen keskustelun jälkeen, johon myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien sekä halutessaan myös EKP:n olisi osallistuttava; katsoo, ettei yksikään komission esittämistä kolmesta vaihtoehdosta ole itsessään vastaus nykyiseen valtionvelkakriisiin;

8.

panee merkille komission vihreässä kirjassaan vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudesta esittämän arvion, että vakausjoukkolainat helpottaisivat euroalueen rahapolitiikan välittymistä ja niillä edistettäisiin joukkolainamarkkinoiden ja euroalueen laajemman rahoitusjärjestelmän tehokkuutta;

9.

toistaa kantansa, että joukkolainojen yhteisen liikkeeseenlaskun edellytyksenä on kestävä finanssipoliittinen kehys, jonka tavoitteena on sekä talouden ohjausjärjestelmän parantaminen että talouskasvun lisääminen euroalueella, ja että keskeistä on jaksottaminen, johon liittyy sitova etenemissuunnitelma, joka on samanlainen kuin yhtenäisvaluutan käyttöönoton yhteydessä sovelletut Maastrichtin kriteerit, joista saatuja kokemuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti;

10.

katsoo, että Eurooppa-neuvostossa 8.–9. joulukuuta 2011 tehtyjen päätösten perustana olevat julkisen talouden kestävyyden parantamistavoitteet auttavat myös luomaan tarvittavat edellytykset vakausjoukkolainojen mahdolliselle käyttöönotolle;

11.

katsoo, että vakausjoukkolainat voisivat olla lisäkannuste vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen, kunhan niissä otetaan huomioon moraalikatoon ja yhteisvastuuseen liittyvät kysymykset; toteaa, että vihreässä kirjassa esitetyt vaihtoehdot vaativat vielä muun muassa seuraavien seikkojen jatkokäsittelyä:

12.

katsoo, että vakausjoukkolainojen tulo näköpiiriin voi edistää euroalueen vakautta keskipitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota kuitenkin esittämään pikaisesti ehdotuksia, joilla pyritään päättäväisesti ratkaisemaan nykyinen valtionvelkakriisi, esimerkiksi Saksan talousasiantuntijoiden neuvoston ehdottamaa Euroopan lunastussopimusta ja/tai EVM-sopimuksen viimeistelyä ja ratifiointia ja/tai euroalueen yhteisiä velkasitoumuksia sekä valtion velkakirjojen liikkeeseenlaskun yhteistä hallinnointia;

13.

huomauttaa, että tämä päätöslauselma on alustava vastaus komission vihreään kirjaan ja sitä seuraa kattavampi päätöslauselma INI-mietinnön muodossa;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/4

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 145, 148 ja 152 artiklan sekä 153 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2012” (COM(2011)0815) ja sen liitteenä olevan luonnoksen yhteiseksi työllisyysraportiksi,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta (1),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EUROOPPA 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 antamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (2),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/707/EU (3) jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (COM(2010)0682),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” (4),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (5),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/867/EY työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (tiedoksiannettu numerolla (C(2008)5737) (6) ja siitä 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean lausunnon ja mietinnön Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta (SPC/2010/10/7),

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (8),

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Nuoret liikkeellä: Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa” (COM(2010)0477),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Nuoret liikkeellä -aloite – puitteet Euroopan yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien parantamiseksi” (9),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta (10),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (11),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta (12),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta (13),

—

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0021/2012),

A.

toteaa, että kriisin sosiaaliset seuraukset ovat kauaskantoisia, ja tällä hetkellä niitä pahentavat joissakin maissa valtionvelkakriisin vuoksi toteutetuista säästötoimenpiteistä, työpaikkojen vähentämisestä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla sekä sosiaaliturvaetuuksien ja julkisten palvelujen supistamisesta ja näin ollen huononevasta köyhyystilanteesta kaikkialla EU:ssa johtuvat vaikutukset;

B.

toteaa, että työttömyys on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2008 ja työttömien määrä on noussut EU:ssa 23 miljoonaan, mikä vastaa kymmentä prosenttia työikäisestä väestöstä; toteaa, että työllisyystavoitteensa saavuttamiseksi EU:n on lisättävä työpaikkojen määrää 17,6 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä;

C.

toteaa, että nuorten työmarkkinatilanne on erityisen vaikea heidän koulutustasostaan riippumatta, ja he päätyvät usein epävarmoihin työsuhteisiin ja palkattomaan harjoitteluun; toteaa, että nuorten vaikea tilanne johtuu osittain siitä, että heidän hankkimansa taidot eivät vastaa työmarkkinoiden tarpeita;

D.

toteaa, että kriisistä kärsivät eniten myös eläkeikää lähestyvät, pitkäaikaistyöttömät, kolmansien maiden työntekijät ja vähän koulutetut työntekijät;

E.

toteaa, että tasa-arvonäkökohtien huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa, koska naiset ovat suurin vielä käyttämätön työn voimavara ja suurin osa EU:ssa köyhyydessä elävistä on naisia; katsoo, että tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseen että naisia koskeviin toimiin koko eurooppalaisessa ohjausjaksossa;

F.

toteaa, että työssäkäyvien köyhyys ja epävarmuus lisääntyvät EU:ssa sen lisäksi, että työttömien määrä on korkea ja työttömyyden keskimääräinen kesto on pidentynyt; toteaa, että kriisin seurauksena köyhyys uhkaa uusia ihmisryhmiä; toteaa, että sosiaalisen suojelun komitea varoittaa tuloköyhyyden, lapsiköyhyyden, vakavan aineellisen puutteen ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaavan yhä useampia ihmisiä sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvien julkisen talouden vakauttamistoimenpiteiden – jos nämä kohdennetaan väärin ja ovat regressiivisiä – vaikutusten vuoksi ja katsoo, että yhdennettyjen aktiivisten osallistamisstrategioiden täytäntöönpanon olisi sen vuoksi oltava keskeinen tekijä EU:n ja jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisissa ohjelmissa;

G.

ottaa huomioon, että säästötoimenpiteillä ja julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävillä toimenpiteillä voi olla kohtuuttoman kielteinen vaikutus naisten asemaan työmarkkinoilla ja naisten köyhyyteen esimerkiksi naisiin vaikuttavien julkisen sektorin leikkausten tai lastenhoidon veroetuuksien rajoittamisen vuoksi;

H.

toteaa, että tilanteen kiireellisyydestä huolimatta Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttaminen edistyy jäsenvaltioissa odotettua heikommin; toteaa, että kansallisissa uudistusohjelmissa esitetyt sitoumukset ovat riittämättömiä useimpien EU:n tasolla asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

I.

toteaa, että sosiaali- ja työllisyysnäkökohdat on sisällytetty vuotuisen kasvuselvityksen viidestä painopistealueesta ainoastaan yhteen, vaikka ne liittyvät Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta kolmeen;

1.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että seuraavat viestit sisällytetään vuoden 2012 eurooppalaista ohjausjaksoa koskeviin toimintaohjeisiin, ja antaa puhemiehelle valtuudet puolustaa tätä kantaa kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa 1.–2. maaliskuuta 2012;

2.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että vuotuisen kasvuselvityksen perusteella määritetyt vuotuiset toimintaohjeet ovat kaikilta osin sellaiset, että niillä pyritään täyttämään kaikki Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat tavoitteet;

3.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan toimintaohjeissaan eri painopistealueiden johdonmukaisuuden, jotta julkisen talouden vakauttamista koskevat ohjeet perustuvat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen eivätkä lisää köyhyyttä tai vaikeuta työttömyyden torjumiseksi ja kriisin sosiaalisten seurausten lieventämiseksi toteutettavia toimia; uskoo vahvasti, että päähuomio on keskitettävä sellaisiin yhdennettyihin uudistustoimenpiteisiin, jotka edistävät kasvua niin lyhyellä kuin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; korostaa tämän vuoksi, että budjetti-, kasvu- ja työllisyystoimenpiteitä on tarkasteltava kokonaisuutena, sillä ne ovat kaikki toisistaan riippuvaisia ja muodostavat yhdessä edellytykset elpymiselle;

4.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan poliittisissa suuntaviivoissaan, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen varataan EU:n varoja;

5.

on syvästi huolissaan siitä, että tämänhetkiset kansalliset tavoitteet eivät ole riittäviä Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä, koulutusta ja köyhyyden vähentämistä koskevien yleistavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että jäsenvaltiot tiukentavat kansallisia tavoitteitaan ja että niitä täydennetään konkreettisilla ja realistisilla täytäntöönpanoa koskevilla etenemissuunnitelmilla ja arvioidaan selkeillä ja johdonmukaisilla indikaattoreilla sovitun yhteisen arviointikehyksen pohjalta, jotta EU pyrkii selkeän ja toteutuskelpoisen linjan mukaisesti saavuttamaan kaikki Eurooppa 2020 -tavoitteet ja jotta varmistetaan mahdollisuus mitata edistymistä avoimesti;

6.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa jättämään talousarvioon riittävästi liikkumavaraa ja kannustamaan investointeja kestävien ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen monilla eri aloilla sekä työntekijöiden koulutukseen, työttömien työntekijöiden koulutukseen ja köyhyyden vähentämiseen tehtäviin investointeihin;

7.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään toimintaohjeet, jotka koskevat verorasituksen siirtämistä työstä muihin kohteisiin kannustaen näistä poikkeuksista/vähennyksistä hyötyviä yrityksiä vastavuoroisesti tarjoamaan ihmisarvoisen elämän takaavan palkan; uskoo, että tämä tekisi työntekijöiden palkkaamisesta ja pitämisestä houkuttelevampaa ja parantaisi yleistä työmarkkinatilannetta ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tilannetta; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toimintaohjeet tulojen parantamisesta oikeudenmukaisen, progressiivisen, varoja uudelleen jakavan, tehokkaan ja vaikuttavan verotuksen avulla sekä parantamalla verotuksen koordinointia veropetosten torjumiseksi, jotta voidaan varmistaa järjestelmän oikeudenmukaisuus ja säilyttää sosiaalinen koheesio;

8.

pitää valitettavana, että työn houkuttelevuuden lisäämiseen tarkoitetuissa toimintaohjeissa ei puututa työpaikkojen laatuun ja että huomiota kiinnitetään liian vähän sellaisten edellytysten luomiseen, joita tarvitaan työmarkkinoiden, erityisesti naisten, vammaisten ja vähävaraisimpien, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien, osallistumisen lisäämiseksi; kehottaa Eurooppa-neuvostoa esittämään ihmisarvoista työtä koskevia ohjeita sekä toimia, joilla tuetaan työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista kohtuuhintaisten hoiva- ja lastenhoitopalvelujen, perhevapaiden ja joustavien työjärjestelyjen avulla;

9.

varoittaa, että säästötoimenpiteet ja hallinnollisen rasituksen vähentäminen eivät saisi vaarantaa sosiaaliturva-, terveys- ja turvallisuusvaatimuksia eivätkä johtaa väljempiin ehtoihin tai EU:n lainsäädännöstä tehtäviin poikkeuksiin;

10.

korostaa, että on tärkeää olla menettämättä nuoren sukupolven potentiaalia, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa sisällyttämään nuorisotyöttömyyden torjunnan painopistealueisiin; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kattavia strategioita niitä nuoria varten, joilla ei ole työ-, opiskelu- tai koulutuspaikkaa, mukaan lukien kohdennetut aktiiviset työmarkkinapoliittiset toimet, toimet, joilla puututaan osaamisen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaan, nuorten yrittäjyyden edistäminen sekä puitteet koulusta työelämään siirtymisen turvaamiseksi, mistä voidaan mainita esimerkkinä ns. kaksijakoinen ammattikoulutus; kehottaa jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ottamaan käyttöön nuorisotakuun, jolla varmistetaan, että EU:ssa kaikille nuorille tarjotaan työtä, oppisopimuskoulutusta, lisäkoulutusta tai työn ja koulutuksen yhdistelmää neljän kuukauden enimmäistyöttömyysjakson jälkeen; painottaa, että nuorten epävarmoja työsuhteita, kuten määräaikaisia työsopimuksia, osa-aikaisia työsuhteita ja palkatonta harjoittelua, on vähennettävä siellä, missä nämä ovat ei-toivottuja;

11.

pitää ilahduttavana, että vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyy ensimmäistä kertaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen alaa koskevia ohjeita, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään kyseiset ohjeet ensisijaisina varmistaen samalla, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta ei rajoitu toimenpiteisiin, joilla pyritään integroimaan ihmisiä työmarkkinoille, painottamalla sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien sosiaalista suojelua ja aktiivista osallistamista, joilla ei ole työmarkkinayhteyksiä tai joiden työmarkkinayhteydet ovat vähäisiä;

12.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 9 artikla on otettava huomioon eurooppalaisten ohjausjaksojen kaikissa vaiheissa, myös maakohtaisissa suosituksissa, joita olisi täydennettävä sosiaalisia vaikutuksia koskevilla ennakko- ja jälkiarvioinneilla;

13.

palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden talouspolitiikan eurooppalaisen ulottuvuuden merkitystä lisättäessä on samanaikaisesti varmistettava demokraattinen oikeutus ja asianmukainen tulosvastuu Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille; katsoo, että koska tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiselle vuotuiseen kasvuselvitykseen ei ole oikeusperustaa, Eurooppa-neuvostolla on erityinen vastuu ottaa toimintaohjeita hyväksyessään huomioon parlamentin huomautukset, jotta taataan ohjeiden demokraattinen oikeutus, ja että säästötoimien ja talouskurin täytäntöönpanon kiireellisyys ei missään tapauksessa voi mennä sen edelle, että päätöksentekomenettelyn on oltava demokraattinen;

14.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita sitoutumisen varmistamiseksi takaamaan, että kansalliset ja alueelliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, julkiset viranomaiset ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat tiiviisti toimintaohjeiden täytäntöönpanoon ja seurantaan Eurooppa 2020 -strategian ja talouspolitiikan ohjausprosessin yhteydessä;

15.

kehottaa komissiota muuttamaan vuotuisen kasvuselvityksen vuotuisiksi kestävän kasvun suuntaviivoiksi vuonna 2013 ja esittämään suuntaviivat sellaisessa muodossa, että parlamentti pystyy ehdottamaan niihin muutoksia, ja takaamaan, että avoimen toimielinten välisen päätöksentekomenettelyn tuloksena saavutetaan yhteisesti sovittuja toimintaohjeita;

16.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla helpotetaan työllisyyspotentiaaliltaan parhaiden alojen kehittämistä, erityisesti siirtymistä kestävään talouteen (vihreät työpaikat), terveys- ja sosiaalipalveluja (valkoiset työpaikat) ja digitaalitaloutta;

17.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan liiketoimintaympäristöä, erityisesti pk-yritysten osalta, ja erityisesti edistämään yritysten perustamista ja tukemaan olemassa olevia pk-yrityksiä niiden toimissa uusien työpaikkojen luomiseksi;

18.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa tehostamaan toimia sisämarkkinoiden parantamiseksi ja digitaalisen talouden laajentamiseksi ja kiinnittämään huomiota älykkääseen sääntelyyn, jotta voidaan vähentää turhaa byrokratiaa;

19.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään työvoimapalvelujen kattavuutta ja tehokkuutta sekä hyväksymään tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tehokkaita ja aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, joita tuetaan vastavuoroisesti työhyvinvointiohjelmien kaltaisilla aktivointikannustimilla, sekä asiaankuuluvia etujärjestelmiä, jotta voidaan ylläpitää työllistettävyyttä, tukea ihmisten työhön paluuta ja turvata ihmisarvoiset elinolot;

20.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja kehittämään entistä joustavampien työjärjestelyjen edellytyksiä, erityisesti ikääntyneille ja nuorille työntekijöille, ja edistämään työntekijöiden liikkuvuutta; korostaa työn tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämisen merkitystä kaikkialla EU:ssa Euroopan kilpailukyvyn palauttamiseksi;

21.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti rakennerahastoja työllistettävyyden tukemiseksi sekä rakenteellisen ja pitkäaikaisen työttömyyden torjumiseksi tehokkaasti; katsoo, että komission olisi autettava ja opastettava jäsenvaltioita entistä enemmän tässä pyrkimyksessä, erityisesti näinä taloudellisen taantuman ja sosiaalisten haasteiden aikoina;

22.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian työllisyysastetta koskeva yleistavoite voidaan saavuttaa vain, jos naisten osallistuminen työmarkkinoille lisääntyy merkittävästi; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot saavat vahvempaa ohjeistusta, jossa olisi pyrittävä luomaan tarpeelliset edellytykset naisten työllisyyden parantamiseksi, kuten tarjoamaan kohtuuhintaisia hoiva- ja lastenhoitopalveluja, asiaankuuluvia äitiys-, isyys- ja vanhempainlomajärjestelyjä sekä lisäämään työaika- ja työpaikkajärjestelyjen joustavuutta;

23.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa arvioimaan poliittisten suositustensa vaikuttavuutta kaikkien kotitalouden aikuisten työmarkkinoille osallistumisen tukemiseen, ihmisarvoisen elämän takaavan palkan tarjoamiseen ja matalapalkkaisiin tai epävarmoihin työpaikkoihin jääneiden työmarkkinoilla etenemisen helpottamiseen, sillä näillä kolmella keinolla voidaan vähentää työssäkäyvien köyhyyttä; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan työssäkäyvien köyhyyttä harjoittamalla sellaista työmarkkinapolitiikkaa, jolla pyritään varmistamaan elinkustannukset kattava palkka työssäkäyville;

24.

kehottaa komissiota käyttämään edistymisraporteissaan sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja;

25.

kehottaa jäsenvaltioita edelleen tunnustamaan sen todellisen lisäarvon, jota ikääntyvät työntekijät tuovat yrityksille, ja luomaan ikääntymistä tukevat työolosuhteet, joiden ansiosta iäkkäät työntekijät voivat halutessaan olla mukana ja pysyä työmarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita tätä varten torjumaan iästä johtuvaa syrjintää, korvaamaan iäkkäiden työntekijöiden työmarkkinoilta poistumista edistävät kannustimet osallistavia työmarkkinoita edistävillä kannustimilla ja muuttamaan työolosuhteita iäkkäiden työntekijöiden tarpeita vastaaviksi, esimerkiksi tarjoamaan oikeuden joustaviin työaika- ja työpaikkajärjestelyihin, koulutukseen sekä joustaviin eläkkeelle siirtymistä koskeviin järjestelyihin ja varmistamaan eläketurvan riittävyyden kaikille; katsoo, että työterveyden edistämisellä olisi varmistettava aktiivinen ikääntyminen työelämässä ja sen jälkeen;

26.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa olevilla työntekijöillä on yhtäläiset oikeudet, myös irtisanomisen ja palkan osalta EU:n primääri- ja sekundäärilainsäädännön mukaisesti, ja että kyseisillä työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on asiaankuuluva sosiaaliturva ja koulutusmahdollisuuksia sekä mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen ja että heille tarjotaan tarvittavat puitteet uran luomiseen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskevat puitesopimukset ja panemaan tehokkaasti täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin;

27.

uskoo, että työmarkkinoiden tarvittavat uudistukset, joilla pyritään lisäämään tuottavuutta ja kilpailukykyä, on pantava täytäntöön siten, että varmistetaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja edistetään työpaikkojen laatua kunnioittaen työmarkkinavuoropuhelun kansallisia perinteitä;

28.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia parantaakseen liikkuvuutta työmarkkinoilla ja niiden välillä ja poistamaan kaikki nykyiset oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka haittaavat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa;

29.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ottamaan käyttöön finanssitransaktioveron edistääkseen kestävien työpaikkojen luomista;

30.

pahoittelee riittämättömiä ponnisteluja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi vuotuisen kasvuselvityksen painopistealoissa, vaikka ajanjaksolle 2011–2020 hyväksytyssä Euroopan tasa-arvosopimuksessa pyydetään komissiota sisällyttämään tasa-arvonäkökohdat vuotuiseen kasvuselvitykseen; kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että toimintaohjeissa tarkastellaan sukupuolten eriarvoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon kansallisten uudistusohjelmien valmistelussa; kehottaa komissiota tarkastelemaan maakohtaisia suosituksia, jos jäsenvaltiot eivät onnistu ottamaan huomioon sukupuoliulottuvuutta;

31.

kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan ja laajentamaan investointeja koulutukseen, yrittäjätaitojen edistämiseen ja kaikkien ikäryhmien elinikäiseen oppimiseen, ei pelkästään virallisen oppimisen kautta, vaan myös kehittämällä epävirallista ja koulutusjärjestelmän ulkopuolista oppimista, mikä lisää kasvupotentiaalia, sekä varoittaa koulutusmäärärahojen leikkaamisen sosiaalisista ja taloudellisista kustannuksista pitkällä aikavälillä;

32.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita korjaamaan osaamisen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa ja puutteita ja kehittämään laaja-alaisia strategioita synergioiden lisäämiseksi korkeakoulujen, koulutuslaitosten, nuorisojärjestöjen ja yritysten välillä tehostamalla osaamistarpeiden ennakointia, mukauttamalla koulutusjärjestelmiä vastaamaan työelämän tarpeita ja varustamalla työvoima uusilla taidoilla, jotta voidaan torjua rakenteellista työttömyyttä ja valmistella työvoimaa siirtymään älykkääseen, kestävään ja osallistavaan talouteen;

33.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että säästötoimenpiteet eivät vaaranna kasvuystävällistä politiikkaa, ja asettamaan etusijalle kasvuystävälliset menot, kuten menot koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, tutkimukseen ja innovointiin varmistamalla samalla menojen vaikuttavuuden;

34.

palauttaa mieliin, että komissio lupasi ”Nuoret liikkeellä” -aloitteessaan esittää ehdotuksen harjoittelujaksojen laatukehyksestä, ja kehottaa sitä viipymättä esittämään kyseistä kehystä;

35.

rohkaisee panemaan määrätietoisesti täytäntöön kansallisen tutkintojen viitekehyksen, sillä se on elinikäisen oppimisen kehittämistä edistävä väline;

36.

kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja työnantajia luomaan lisää mahdollisuuksia naistyöntekijöille uuden teknologian alalla, jotta voidaan vahvistaa korkean teknologian alaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti;

37.

korostaa, että marraskuussa 2011 teetetyn Eurobarometri-kyselyn mukaan 49 prosenttia Euroopan kansalaisista asetti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan ensisijaiseksi politiikaksi, jota he haluavat Euroopan parlamentin edistävän, ja se oli heidän ensisijainen huolenaiheensa ennen talous-, budjetti- ja veropolitiikan koordinointia;

38.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sosiaaliturvajärjestelmien asianmukaisuutta ja tehokkuutta, myös pääsyä eläkejärjestelmiin, joissa sukupuolten tasa-arvo otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon, sekä varmistamaan, että ne toimivat edelleen puskureina köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan;

39.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön aktiivisia osallistamisstrategioita sekä asianmukaisia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita palveluja, riittävän vähimmäistoimeentuloturvan ja työllistymispolkuun perustuvia lähestymistapoja laadukkaaseen työllisyyteen, jotta estetään pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien syrjäytyminen;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan sosiaalisen suojelun komitean kehotusta ottaa käyttöön osallistuvat kansalliset sosiaalialan raportit tukemaan kansallisia uudistusohjelmia sosiaalialan avoimen koordinointimenetelmän yhteisten tavoitteiden perusteella ja tarjoamaan moniulotteisia ratkaisuja köyhyyden poistamiseksi edistämällä oikeuksien, resurssien ja palvelujen saatavuutta;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiotta ottamaan käyttöön, panemaan täytäntöön ja valvomaan tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä; kehottaa komissiota tarkastelemaan edistymisen puutetta syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja valvonnassa maakohtaisissa suosituksissa;

42.

kehottaa jäsenvaltioita täsmentämään kansallisissa uudistusohjelmissaan, miten EU:n varoja käytetään tukemaan kansallisia köyhyyden poistamista koskevia tavoitteita ja muita sosiaalisia, työllisyys- ja koulutuspoliittisia tavoitteita, jotta voidaan varmistaa Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttaminen;

43.

varoittaa, että eläkeuudistuksissa, joihin vuotuisessa kasvuselvityksessä rohkaistaan, ei voida pelkästään korottaa eläkeikää puutteiden kattamiseksi, vaan niissä on sen sijaan otettava huomioon työvuosien määrä ja tarjottava asianmukainen yleinen kattavuus, jolla vähennetään ikääntyneiden köyhyyttä vaarantamatta julkisia eläkejärjestelmiä;

44.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että mahdollisissa terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksissa keskitytään laadun parantamiseen ja varmistetaan riittävyys, kohtuuhintaisuus ja yleinen saatavuus;

45.

on huolissaan kriisin sosiaalisista vaikutuksista naisten köyhyyteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisen talouden tasapainottaminen on yhdenmukaista Eurooppa 2020 -strategian ja työllisyyssuuntaviivojen kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan myös säästötoimenpiteiden vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja naisten työllisyyteen;

46.

kehottaa komissiota kehittämään sukupuolianalyysin, jossa kartoitetaan valtavirtaistamisen näkökulmasta eläkeuudistusten vaikutuksia EU:ssa naisten elämään pyrkien yksilöimään eläkeoikeuksia sekä sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevia oikeuksia;

47.

on huolissaan siitä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvä rooli on edelleen vähäinen; pahoittelee, että komission esittämissä vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyvissä toimintaohjeissa, jotka Eurooppa-neuvoston on hyväksyttävä, ei oteta riittävästi huomioon parlamentin osallistumista ja sen vuoksi demokraattista oikeutusta;

48.

panee merkille, että heinäkuussa 2011 ei esitetty minkäänlaisia maakohtaisia suosituksia niille viidelle jäsenvaltiolle, joilla on tällä hetkellä yhteisymmärryspöytäkirja komission, IMF:n ja EKP:n kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpano on täysin yhdenmukainen työllisyyden lisäämistä ja köyhyyden vähentämistä koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden kanssa; toistaa kantanaan, että Kansainvälinen työjärjestö (ILO) olisi otettava mukaan komission, IMF:n ja EKP:n avustusohjelmiin; kehottaa Eurooppa-neuvostoa kannustamaan asianomaisia jäsenvaltioita investoimaan kestävien työpaikkojen luomiseen, koulutukseen sekä köyhyyden vähentämiseen, jotta niiden olisi helpompi omalta osaltaan edesauttaa EU:n yleistavoitteiden saavuttamista näillä aloilla;

49.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön tarvittavat kansalliset uudistusohjelmat, koska Euroopan unionia koettelee sen historian pahin talouskriisi;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/12

—

ottaa huomioon komission 23. marraskuuta 2011 antaman tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2012 (COM(2011)0815),

—

ottaa huomioon 16. marraskuuta 2011 hyväksytyn talouden ohjausjärjestelmää koskevan lainsäädäntöpaketin ja erityisesti makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (1),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman tulostaulusta makrotalouden epätasapainon valvontaa varten: alustava suunnitelma (2),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta (3),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (4),

—

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0018/2012),

A.

ottaa huomioon, että viimeisimmissä tilastotiedoissa korostuu epätasa-arvon ja työttömyyden kasvu Euroopan unionissa;

B.

ottaa huomioon, että useimmat jäsenvaltiot eivät enää ole mukana Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa;

1.

panee tyytyväisenä merkille komission esittelemän vuotuisen kasvuselvityksen 2012 hyvänä pohjana tämän vuoden talouspolitiikan eurooppalaiselle ohjausjaksolle; korostaa, että vallitsevaa julkisen talouden velkakriisiä ja rahoituskriisiä koskevissa erityisratkaisuissa, joita kaikki toimielimet päivittäin työstävät, on huomioitava keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvua tukeviin toimiin sekä talouden yleisten rakenteiden uudistamiseen keskittyvä työ, jotta voidaan parantaa unionin talouden kestävyyttä ja kilpailukykyä ja varmistaa sen pitkäaikainen menestys;

2.

katsoo kuitenkin, että vuotuinen kasvuselvitys ei mene riittävän pitkälle, jotta palautettaisiin eurooppalaisten kotitalouksien ja yritysten sekä rahoitusmarkkinoiden luottamus, koska siinä jätetään huomiotta tarve ryhtyä kiireellisiin toimiin lyhyen aikavälin toiminnan ja työllisyyden tukemiseksi investoitaessa Eurooppa 2020 -tavoitteisiin;

3.

palauttaa mieliin, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2011 ja monissa muissa aloitteissa, jotka on pantava täytäntöön kansallisen ja unionin lainsäädännön kautta, mainittiin jo useimmat niistä tekijöistä, jotka ovat tarpeen luottamuksen palauttamisessa, kilpailukyvyn parantamisessa ja älykkään ja kestävän kasvun tuottamisessa ja työpaikkojen luomisessa;

4.

muistuttaa pyynnöistä, jotka parlamentti esitti neuvostolle ja komissiolle 1. joulukuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta, ja vaatii julkista vastausta tähän päätöslauselmaan sisältyneisiin osa-alueisiin;

5.

pahoittelee, että jäsenvaltiot eivät ole joko panneet lainkaan täytäntöön unionin tasolla hyväksyttyjä suuntaviivoja tai ovat tehneet sen keskenään eri tavalla, pitäen mielessä riittävän harkintavallan, joka jäsenvaltioilla on omien toimintamalliensa toteuttamiseksi, minkä takia hyväksyttyjen suuntaviivojen koko potentiaalia ei voida hyödyntää Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että tämänkertaisessa vuotuisessa kasvuselvityksessä painotetaan täytäntöönpanon merkitystä ja kasvua tukevia toimenpiteitä; korostaa, että jäsenvaltioiden sitoutumista demokraattiseen legitiimiyteen ja uuden talouden ohjausjärjestelmän yhteydessä hyväksyttyihin muutoksiin on vahvistettava huomattavasti;

6.

muistuttaa, että vuotuinen kasvuselvitys ja sitä koskevat Euroopan parlamentin ja muiden unionin toimielinten julkistamat viralliset kannat loivat perustan kansallisesti ja unionin tasolla toteutettaville ensisijaisille toimille seuraavien 12 kuukauden ajaksi myös Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että sen pitäisi myös vaikuttaa kansallisiin päätöksiin talouden ja talousarvion alalla EU:n maakohtaisten suositusten rinnalla;

7.

hyväksyy komission analyysin, jonka mukaan niin kansallisesti kuin unionin tasolla toteutettavissa toimissa pitäisi painottaa seuraavia viittä periaatetta:

8.

panee tyytyväisenä merkille Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteissa saavutetun edistymisen arvioinnin, mutta korostaa, että sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjunnan olisi säilyttävä kaikkien toimintalinjojen painopisteenä;

9.

katsoo, että peruspankkipalvelujen saatavuus vaikuttaa edelleen merkittävästi sosiaaliseen osallisuuteen, ja kannustaa näin ollen komissiota ryhtymään rohkeampiin toimiin niiden saatavuuden takaamiseksi;

10.

myöntää, että jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikat ovat toisistaan riippuvaisia ja aiheuttavat näin ollen toisilleen heijastusvaikutuksia; korostaa, että tapa, jolla velkakriisi ratkaistaan ja koordinoidun talouspolitiikan avulla varmistetaan tehokkaasti parempi keskittyminen kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen pyrkiviin investointeihin, vaikuttaa suuresti kaikkien jäsenvaltioiden kasvunäkymiin riippumatta siitä, kuuluuko jäsenvaltio euroalueeseen vai ei; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin korjatakseen liialliset alijäämänsä neuvoston asettamiin määräaikoihin mennessä ja vähentämään julkisen talouden velkaansa kestävälle tasolle;

11.

panee merkille talouden ohjausjärjestelmää koskevat uudet lainsäädäntöehdotukset; katsoo, että tällaisten ehdotusten olisi tarjottava mahdollisuus tehostaa Euroopan parlamentin asemaa määritettäessä ja pantaessa täytäntöön talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvät talouspolitiikan valvontamenettelyt SEUT-sopimuksen 121 ja 136 artiklan määräysten mukaisesti;

12.

muistuttaa, että nykytilanteessa, jossa useat jäsenvaltiot joutuvat tekemään julkisten resurssien jakamista koskevia tiukkoja ja vaikeita valintoja, on kiireellisesti varmistettava eri talouspoliittisten välineiden johdonmukaisuus ja erityisesti politiikat, jotka edistävät sekä Eurooppa 2020 -tavoitteiden että yleistavoitteiden saavuttamista;

13.

muistuttaa tässä yhteydessä, että on tarpeen erityisesti yksilöidä, arvioida ja käsitellä jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen heijastusvaikutuksia sekä arvioida eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvien talouspoliittisten välineiden sosiaalisia vaikutuksia;

14.

korostaa, että jäsenvaltioiden pitäisi jatkaa omien talousarviotilanteidensa mukaan eriytettyjen strategioiden toteuttamista, ja vaatii, että jäsenvaltiot pitävät julkisten menojen kasvun BKT:n keskimääräistä kasvusuuntausta pienempänä edellyttäen, että menojen kasvuun ei liity lisää harkinnanvaraisia tulopuolen toimenpiteitä; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan sekä talousarvion tulo- että menopuolella ensisijaisesti esimerkiksi sellaisten kasvua tukevien alojen menoja kuin koulutus, tutkimus, innovointi, infrastruktuuri ja energia sekä varmistamaan kyseisten menojen ja tulojen tehokkuuden; vaatii, että toteutetaan seuraavat tehokkaat, sosiaalisesti oikeudenmukaiset ja kestävät uudistukset:

15.

panee tyytyväisenä merkille, että tärkeä sääntelyn tarkistustyö sekä rahoitusalan valvonta on aloitettu; uskoo, että tarvitaan perusteellisempia ja kunnianhimoisempia toimia, jotta parannetaan EU:n talousjärjestelmän kestävyyttä; painottaa, että tämä lisäisi Euroopan unionin kilpailukykyä; korostaa, että tämä on toteutettava tavalla, jolla torjutaan sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä eikä kannusteta pääomapakoon tai siirtämään taloudellista toimintaa EU:n ulkopuolelle;

16.

korostaa, että sijoittajien luottamuksen palauttaminen vaatii pankkien pääomatilanteen vahvistamista sekä toimenpiteitä, joilla pankkeja tuetaan rahoituksen saamisessa siten, että mahdollisimman hyvin estetään lyhyelle aikavälille painottuvat palkka- ja palkkiojärjestelmät sekä puutteelliset liiketoimintamallit; uskoo, että sääntelyn uudistaminen ja rahoitusalan valvonta ovat jatkossa tarpeen, jotta vastataan kasvaneisiin riskeihin sekä valtionvelkakirjamarkkinoilla että yksityisillä velkamarkkinoilla, ja sama koskee myös järjestelmän kannalta tärkeiden pankkien pääomatilanteen vahvistamista, mutta tällä ei saa heikentää muiden kuin järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten kilpailuasemaa; korostaa, että pankkien pääoman asianmukaisen korottamisen jälkeen niiden ei pitäisi kohtuuttomasti rajoittaa lainanantoa reaalitaloudelle ja näin ollen sääntelytoimin olisi luotava perusta niiden luotonantokapasiteetin lisäämiselle; kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan finanssivalvojien järjestelmässä säilytetään pankkien luotonanto erityisesti niiden laitosten osalta, jotka hyötyivät kriisin vuoksi myönnetystä valtiontuesta ja EKP:n likviditeettijärjestelyistä; odottaa, että komissio tekee ehdotuksensa pankkikriisin hallinnasta ennen kesää 2012; pahoittelee yksityisten tappioiden siirtämistä yhteiskunnan vastuulle pumppaamalla pankkialalle likviditeettiä sekä luokituslaitosten ja kansainvälisten finanssikeskusten keinottelua ja vastaavanlaisia ilmiöitä;

17.

tukee sellaisten hankejoukkolainojen luomista, joiden tarkoituksena on edistää keskeisten infrastruktuurihankkeiden rahoittamista kestävän kasvun ja kestävien työpaikkojen luomiseksi;

18.

korostaa EIP-ryhmän tärkeää tehtävää reaalitalouden ja etenkin pk-yritysten tukemisessa sekä investointien varmistamisessa pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeisiin Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; uskoo, että EU:n olisi käytettävä olemassa olevia resursseja luodakseen innovatiivisia rahoitusvälineitä niille jäsenvaltioille, joilla ei juuri ole tilaa finanssipoliittisille elvytystoimille;

19.

on huolissaan makrotaloudellisesta epätasapainosta EU:ssa ja siitä, että monet jäsenvaltiot, erityisesti markkinapaineen alla olevat, ovat jäämässä tuottavuudessa muista jälkeen; korostaa talouspolitiikkojen tehostetun koordinoinnin ja rakenteellisten uudistusten merkitystä näiden ongelmien ratkaisemisessa riittävällä tavalla sekä alijäämän että ylijäämän maissa; on huolissaan siitä, että maailmantalouden kasvusta valtaosan odotetaan tulevan tulevina vuosina EU:n ulkopuolisista maista, minkä takia jäsenvaltioiden vientikapasiteettia on vahvistettava ja on tarjottava vakaa kehys suorille ulkomaisille investoinneille, jotka on tarkoitettu EU:n reaalitalouteen;

20.

uskoo, että rakenteellinen epätasapaino työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän välillä vaikeuttaa elpymistä ja pitkäaikaisen kasvun aikaansaamista, ja kehottaa näin ollen uudistamaan työmarkkinoiden rakenteita, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja varmistetaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus; kiinnittää huomiota työmarkkinaosapuolten asemaan ja vastuuseen rakenteellisten uudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa;

21.

palauttaa mieliin, että julkishallinnon laatu vaikuttaa ratkaisevasti kilpailukykyyn ja tuottavuuteen niin EU:n tasolla kuin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti; toteaa, että kilpailukyvyn palauttamisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat julkisen sektorin uudistukset; katsoo, että laadukas julkishallinto edellyttää riittävästi budjettivaroja ja uudistuksia samalla, kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, kuten todetaan yleistä etua koskevista palveluista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 26;

22.

panee merkille yleishyödyllisiä palveluja koskevat laatupuitteet, joilla lisätään selkeyttä ja oikeusvarmuutta sen suhteen, miten EU:n lainsäädäntöä sovelletaan yleishyödyllisiin palveluihin, varmistetaan tärkeimpien palvelujen saanti ja parannetaan laatua;

23.

pahoittelee unionin lainsäädännön hidasta täytäntöönpanoa joissakin jäsenvaltioissa ja kehottaa niitä täyttämään tilastoille hyväksytyt laatuvaatimukset; on vakuuttunut siitä, että luotettavien, tarkkojen ja ajantasaisten tietojen saatavuus on erittäin tärkeä osa poliittista päätöksentekoprosessia; panee tyytyväisenä merkille komission ponnistelut parantaa jäsenvaltioiden komissiolle (Eurostatille) toimittamien tietojen luotettavuutta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön äskettäin hyväksytyn neuvoston direktiivin jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista niin pian kuin mahdollista;

24.

kehottaa tehostamaan julkisia palveluja ja parantamaan julkishallinnon ja oikeuslaitoksen avoimuutta ja laatua sekä kannustaa lisäksi vähentämään tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa; korostaa, että on tärkeää seurata ja arvioida julkishallinnon toimintaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

25.

ottaa huomioon, että vuotuinen kasvuselvitys kattaa paljon muutakin kuin vain taloudellisia seikkoja, ja kannustaa komissiota näin ollen laatimaan ohjelmia tietyille politiikanaloille, kuten puolustukseen, joissa useiden jäsenvaltioiden yhteinen hallinto tai omistajuus toisi mittakaavaetua ja sen myötä lisäarvoa ja taloudellista säästöä kyseisille jäsenvaltioille;

26.

korostaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa EU:n rahoittamien ohjelmien yhä tärkeämpää asemaa ja kannustaa komissiota esittämään ehdotuksen Eurooppa 2020 -strategian toimien rahoittamisesta käyttämättömien maksumäärärahojen siirroin;

27.

pahoittelee, ettei Euroopan parlamentin osallistumisesta jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tai vuotuisen kasvuselvityksen laatimiseen määrätä muodollisesti SEUT-sopimuksessa, kun parlamentti kuitenkin osallistuu työllisyysasioihin kuulemismenettelyn kautta (SEUT-sopimuksen 148 artiklan 2 kohta); muistuttaa, että vuotuiseen kasvuselvitykseen olisi sovellettava yhteispäätösmenettelyä ja että tästä olisi päätettävä perussopimuksia seuraavan kerran muutettaessa; haluaa vahvistaa unionin ja kansallisten toimielinten, varsinkin parlamentaaristen elinten, välistä vuoropuhelua aina kun se on mahdollista ja keskinäisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen hengessä;

28.

palauttaa mieliin, että talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta säädetään nykyään Euroopan unionin johdetussa oikeudessa (katso asetuksen (EU) N:o 1175/2011 2 a artikla) (6);

29.

muistuttaa, että talouden hallinnan vahvistamisesta annetussa lainsäädäntöpaketissa (niin kutsuttu six pack) säädetään taloudellisen vuoropuhelun välineestä: ”unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan … tehdyistä päätöksistä. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällaiset päätökset koskevat, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon”; kehottaa hyödyntämään mahdollisimman paljon tätä välinettä, joka mahdollistaa taloudellisen yhteistyön ja keskinäisen yhteisymmärryksen;

30.

toteaa, että talouden hallinnan vahvistamisesta annetun lainsäädäntöpaketin (niin kutsuttu six pack) mukaista talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa aletaan toteuttaa vuonna 2012, mihin liittyy muun muassa vakaus- ja kasvupaketin sääntöjen ja kansallisten finanssipoliittisten sääntöjen vahvistaminen sekä uusien menettelyjen määrittäminen makrotalouden epätasapainon valvontaa ja korjaamista varten;

31.

kehottaa komissiota esittämään tulevat selvitykset nimellä ”vuotuiset kestävän kasvun suuntaviivat”;

32.

kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen arvion maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja julkaisemaan sen ennen kesäkuussa 2012 pidettävään Eurooppa-neuvoston kokousta;

33.

kehottaa komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä neuvoston kanssa, jotta kehitetään aito yhteinen talousarvio- ja tilinpäätösnimikkeistö;

34.

muistuttaa, että neuvoston olisi selitettävä kantansa julkisesti parlamentissa käytävän taloudellisen vuoropuhelun yhteydessä, jos neuvoston kanta poikkeaa huomattavasti komission suosituksista ja ehdotuksista;

35.

korostaa tässä yhteydessä, että komission suosituksissa ja ehdotuksissa on jätettävä jäsenvaltioille riittävästi poliittista harkintavaltaa täytäntöönpanoa varten toissijaisuusperiaatteen ja SEUT-sopimuksen 126 artiklan määräysten mukaisesti, koska suositellut tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa useiden eri keinojen avulla;

36.

kehottaa komissiota selittämään perusteellisesti, miksi se on kritisoinut kansallisia uudistusohjelmia tai kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmia ja muita asiakirjoja, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet osana talouden ohjausjärjestelmää; odottaa, että näin toimiessaan komissio toimittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kriittisen arvionsa taustalla olevan yksityiskohtaisen metodologian ja lähtöoletuksen;

37.

palauttaa mieliin, että uuden lainsäädäntökehyksen mukaisesti Euroopan parlamentin on voitava osallistua asianmukaisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toteuttamiseen päätöksenteon avoimuuden ja selontekovelvollisuuden lisäämiseksi erityisesti taloudellisen vuoropuhelun kautta, kuten asiaa koskevassa johdetussa oikeudessa säädetään;

38.

kiittää komissiota siitä, että se julkisti vuotuisen kasvuselvityksensä marraskuun loppuun mennessä, ja olettaa tämän aikataulun vakiintuvan, jotta parlamentilla olisi riittävästi aikaa kertoa näkemyksensä, ennen kuin kevään Eurooppa-neuvosto päättää vuotuisista suuntaviivoista;

39.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaisesti neuvoston puheenjohtajan ja komission sekä mahdollisesti euroryhmän puheenjohtajan on annettava Euroopan parlamentille ja Eurooppa-neuvostolle vuosittain kertomus monenvälisen valvonnan tuloksista;

40.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa sopimaan parlamentin kanssa rationalisoidusta aikataulusta talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toteuttamiselle, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta, avointa ja perusteltua;

41.

antaa puhemiehelle valtuudet puolustaa tätä kantaa kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa (1. ja 2. maaliskuuta 2012);

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Eurooppa-neuvostolle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/18

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (1),

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta ITER-hankkeen lisärahoitustarpeen kattamiseksi 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2012/5/EU (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2010 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 23 ja 79 artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0030/2012),

A.

ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 5 enimmäismäärä EU:n vuoden 2013 talousarviossa on 9 181 miljoonaa euroa käypiin hintoihin (4);

B.

ottaa huomioon, että Kroatian liittyminen vaikuttaa vuoden 2013 talousarvioon muun muassa siten, että uusia jäseniä varten on osoitetaan resursseja ja henkilöstöä otetaan palvelukseen eri toimielimissä;

C.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kaikkien toimielinten olisi osoitettava talousarviovastuuta ja maltillisuutta raskaan julkisen velkataakan vuoksi sekä jäsenvaltioissa parhaillaan käynnissä olevien julkisen talouden vakauttamispyrkimysten aikana; panee merkille komission jäsenen Lewandowskin 23. tammikuuta 2012 päivätyn kirjeen unionin toimielinten puheenjohtajille;

D.

toteaa, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2013 talousarvioksi;

1.

katsoo, että edelleen vallitsevissa haastavissa taloudellisissa olosuhteissa toimielinten olisi jäädytettävä hallintobudjettinsa; korostaa kuitenkin tarvetta noudattaa oikeudellisesti sitovia velvoitteita ja toteuttaa niistä mahdollisesti johtuvat lisäykset;

2.

kehottaa toimielimiä lisäämään keskinäistä yhteistyötään, jotta ne voivat jakaa hyviä käytäntöjä, hakea säästökohteita ja samalla uudistaa henkilöstö-, organisaatio-, teknologia- ja kiinteistöpolitiikkaansa;

3.

painottaa toimielinten yhteistyön merkitystä, jotta Kroatian liittyminen sujuisi mahdollisimman kitkattomasti;

4.

painottaa syrjinnän vastaisten politiikkojen lujittamisen merkitystä, sillä ne helpottavat vammaisten henkilöiden osallistumista, palvelukseen ottamista ja integroitumista;

5.

korostaa, että kaikissa toimielimissä tarvitaan tehokasta ympäristöpolitiikkaa;

6.

muistuttaa, että vuoden 2012 talousarviossa saatiin rakennemuutosten ja uudelleenjärjestelyjen ansiosta aikaan merkittäviä säästöjä; kannustaa jatkamaan rakenne- ja organisaatiouudistuksia ja tukee innovointia muilla aloilla; katsoo, että kartoittamalla eri budjettikohtien päällekkäisyyksiä ja tehottomuuksia voidaan saada aikaan todellisia säästöjä; pyytääkin pääsihteeriä antamaan budjettivaliokunnalle yksityiskohtaisen raportin, johon sisältyy selkeä katsaus niistä budjettikohdista, joiden toteuttaminen jäi vuonna 2011 alle tavoitteiden, sekä pyytää objektiivista analyysia tähän johtaneista syistä;

7.

katsoo, että eniten todellista säästöä saataisiin aikaan valitsemalla Euroopan parlamentille yksi ainoa toimipaikka; kehottaa siksi arvioimaan tilannetta viipymättä;

8.

katsoo, että merkittävien säästöjen toteuttamiseksi pitkällä aikavälillä olisi harkittava parlamentin talousarvion riippumatonta arviointia; katsoo, että olisi harkittava työryhmän perustamista; kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä esittämään konkreettisia ehdotuksia tällaisen ryhmän perustamisesta mahdollisimman pian ja ehdottamaan mahdollisia säästöjä vuoden 2012 loppuun mennessä; kehottaa myös panemaan ryhmän mahdollisesti tekemät johtopäätökset pikaisesti täytäntöön;

9.

pitää myönteisenä budjettivaliokunnan ja puhemiehistön tiiviimpää yhteistyötä vuotuisen talousarviomenettelyn aikana; kannustaa voimakkaasti lisäämään entisestään kautta vuoden pääsihteerin, puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välistä yhteistyötä, jotta varmistetaan talousarviomenettelyn sujuvuus ja talousarvion tehokas toteuttaminen; edellyttää puhemiehistön esittävän varovaisen, tarpeisiin perustuvan ennakkoarvioesityksen, jossa otetaan huomioon oikeudellisesti sitovista velvoitteista johtuvat mahdolliset myöhemmät lisäykset; katsoo, että olisi kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että kaikkien muiden kohdennettujen lisäysten vastapainoksi toteutetaan säästöjä muilla aloilla;

10.

kehottaa jäädyttämään kaikkeen matkustamiseen liittyvät budjettikohdat vuonna 2013 ja luopumaan jäsenten henkilökohtaisten korvausten indeksisidonnaisuudesta vaalikauden loppuun asti; odottaa mielenkiinnolla matkoja koskevaa pääsihteerin raporttia, joka on tarkoitus toimittaa puhemiehistölle ja budjettivaliokunnalle 31. maaliskuuta 2012 mennessä;

11.

katsoo, että säästöt eivät saisi vaarantaa parlamentin lainsäädäntötoimintaa; on vakuuttunut siitä, että jäsenten lainsäädäntötoimintaa voidaan parantaa saamalla tiedonhallintajärjestelmä valmiiksi; panee tyytyväisenä merkille hallinnon toimittamat tiedot, pyytää ajantasaisia tietoja hankkeen tilanteesta ja edellyttää järjestelmän olevan täysin toimiva ja EU:n kansalaisten käytettävissä; kehottaa toteuttamaan lisätoimia hankkeen toteutuksen nopeuttamiseksi; muistuttaa pyytäneensä tietoa siitä, miten tiedonhallintajärjestelmän toteuttamisen jälkeen voidaan saavuttaa säästöjä;

12.

palauttaa mieliin talousarviota koskevat päätöslauselmansa, muun muassa 26. lokakuuta 2011 antamansa viimeisimmän päätöslauselman (5), joissa edellytetään varhaista tiedottamista, vuoropuhelua ja avointa päätöksentekoa kiinteistöpolitiikan alalla; pyytää toimittamaan puolen vuoden välein tarkkoja tietoja kiinteistöhankkeiden edistymisestä ja niiden edistymisen rahoitusvaikutuksista; toteaa, ettei kuluvalla vaalikaudella pitäisi ryhtyä uusiin, ennakoimattomiin kiinteistöhankkeisiin;

13.

kannustaa kaikkia toimielimiä etsimään lisäsäästöjä talousarvion pitämiseksi kurissa sekä jäädyttämään talousarvionsa pitäen kuitenkin mielessä oikeudelliset velvoitteet ja uudet rahoitushaasteet, kuten Kroatian liittymisen;

14.

panee merkille unionin tuomioistuimen (pääluokka IV) pyynnön perussääntönsä muuttamisesta tavalla, joka vaikuttaa suoraan talousarvioon; katsoo, että tarvittava rahoitus on varmistettava, jotta taataan toimielimen sujuva toiminta ja siten myös EU:n kansalaisten asianmukainen oikeussuoja;

15.

ymmärtää haasteet, joita Euroopan ulkosuhdehallinto kohtasi laatiessaan ensimmäistä talousarviotaan vuodeksi 2011; edellyttää tältä uudelta toimielimeltä moitteetonta budjetointia ja pyytää ulkosuhdehallintoa tutkimaan mahdollisuuksia lisätä soveltuvin osin talousarvioon liittyvää synergiaa jäsenvaltioiden kanssa;

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/20

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2009)0189) ja EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0010/2009),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (COM(2009)0665),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. maaliskuuta 2010 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2011 antamiseksi piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta (2),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta vihreästä kirjasta (3),

—

ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2011 esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (COM(2011)0425),

—

ottaa huomioon suullisen kysymyksen komissiolle ja neuvostolle piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotista suunnitelmaa koskevan ehdotuksen nykytilanteesta (O-000308/2011 – B7-0023/2012, O-000309/2011 – B7-0024/2012),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksessa Johannesburgissa vuonna 2002 hyväksytyn täytäntöönpanosuunnitelman mukaisesti Euroopan unioni on sitoutunut säilyttämään kalakannat tasoilla, joilla päästään kestävään enimmäistuottoon, tai palauttamaan ne tällaisille tasoille, ja että pyrkimyksenä on saavuttaa nämä tavoitteet uhanalaisten kantojen osalta kiireellisesti ja viimeistään vuonna 2015;

B.

ottaa huomioon, että elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 2 artiklan mukaan yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) pyritään varmistamaan elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen niin, että luodaan talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden kannalta kestävät olosuhteet;

C.

ottaa huomioon, että piikkimakrillin läntinen kanta on unionin vesillä elävän piikkimakrillin taloudellisesti merkittävin kanta;

D.

ottaa huomioon, että huhtikuussa 2009 komissio ehdotti hoitosuunnitelmaa (COM(2009)0189), joka perustuu pelagisten lajien alueellisessa neuvoa-antavassa toimikunnassa tehtyyn valmistelutyöhön sekä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean antamaan asiantuntijalausuntoon;

E.

ottaa huomioon, että monivuotiset suunnitelmat ovat yhteisen kalastuspolitiikan kulmakivi ja tärkeä suojelun väline ja että niillä otetaan käyttöön yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia yleisiä säännöksiä, ja katsoo, että siksi monivuotiset suunnitelmat on hyväksyttävä noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

F.

katsoo, että biologiset tiedot piikkimakrillin läntisestä kannasta eivät riitä kannan täydelliseen arviointiin; panee kuitenkin merkille, että tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnossa osoitetaan, että mätituotannon runsauteen perustuva pyyntiä koskeva valvontasääntö antaisi mahdollisuuden kannan kestävään hoitamiseen; korostaa, että pyyntiä koskevan valvontasäännön olisi perustuttava tasapuolisesti sekä keskimääräisen rekrytoitumisen edellytyksiä koskeviin varovaisuusperiaatteen mukaisiin lausuntoihin että suurimpien sallittujen saaliiden viimeaikaisiin määriin, joihin sovelletaan kerrointa mätituotannon perusteella mitatun kannan runsauden suuntausten huomioon ottamiseksi;

G.

katsoo, että kalastusmahdollisuuksien vahvistamisella ja jakamisella yhteisessä kalastuspolitiikassa on suora vaikutus jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen, erityisesti pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien laivastojen, sosioekonomiseen tilanteeseen;

H.

katsoo, että neuvosto ei voi yksipuolisesti päättää ehdotuksessa määriteltyjä muuttujia suurimpien sallittujen saaliiden asettamiselle, koska kyseiset muuttujat ovat keskeisiä tekijöitä ehdotetussa pitkän aikavälin suunnitelmassa;

I.

ottaa huomioon, että parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamassaan kannassa, että neuvostolle annetaan tiettyä liikkumavaraa kokonaispoistuman laskemiseen tieteeseen perustuvien pyyntisääntöjen mukaisesti, jotta voidaan löytää kompromissiratkaisu ja edistää rakentavaa ja positiivista lähestymistapaa tähän lainsäädäntöehdotukseen;

J.

katsoo, että biologisten viitearvojen ja muuttujien, jotka ovat osa pyyntisääntöä, olisi oltava uusimpien tieteellisten lausuntojen mukaisia, ja katsoo myös, että komissiolle olisi annettava SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pyyntisääntöön perustuvien tiettyjen biologisten viitearvojen ja muuttujien muuttamista, koska muutoksiin on voitava reagoida nopeasti;

1.

korostaa, että suunnitelman tavoitteena on säilyttää läntisen piikkimakrillin biomassa tasolla, jolla turvataan sen kestävä hyödyntäminen ja mahdollisimman suuri pitkän aikavälin tuotto;

2.

katsoo, että pyyntiä koskevan valvontasäännön olisi perustuttava tasapuolisesti sekä varovaisuusperiaatteen mukaisiin lausuntoihin että suurimpien sallittujen saaliiden viimeaikaisiin määriin, joihin sovelletaan kerrointa mätituotannon perusteella mitatun kannan runsauden uusimpien suuntausten huomioon ottamiseksi;

3.

painottaa, että pyyntiä koskevat valvontasäännöt ovat keskeisiä osatekijöitä monivuotisissa suunnitelmissa ja että niistä on päätettävä noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä;

4.

korostaa, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien soveltaminen mahdollisimman moniin kalakantoihin on erittäin tärkeää kalakantojen säilyttämisen kannalta, kuten komissio korosti ehdotuksessaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta;

5.

painottaa, että nykyinen toimielinten välinen umpikujatilanne on ratkaistava kestävän kalakannan hyväksi ja annettava kalastusalan toimijoille mahdollisuus suunnitella toimintaansa paremmin etukäteen;

6.

kehottaa komissiota tekemään lisäaloitteita poliittisen vuoropuhelun kehittämiseksi kolmen toimielimen välillä, jotta voidaan selkiinnyttää niiden roolia päätöksenteossa ja käsitellä monivuotisten hoitosuunnitelmien tulevaa rakennetta;

7.

kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, kuten useaan otteeseen on pyydetty ja luvattu, jotta jatkossa voidaan estää pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia koskevat toimielinten väliset umpikujatilanteet;

8.

kehottaa neuvostoa esittämään kantansa ehdotuksesta piikkimakrillin läntisen kannan monivuotiseksi suunnitelmaksi, jotta parlamentti voi aloittaa toisen käsittelynsä ja edetä asiassa;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/22

—

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa” (COM(2011)0363),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon meristrategian puitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY) (2),

—

ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2011 esittämän yhteisen kalastuspolitiikan uudistuspaketin,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että kalastus on yksi vanhimmista ihmisen harjoittamista toiminnoista ja kala on ihmisravinnon tärkeä ja korvaamattoman arvokas osa, jonka saatavuus olisi taattava ja jonka merkitystä olisi painotettava yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP);

B.

ottaa huomioon, että kalastusalaan, joka kattaa sekä luonnonvaraisten kalojen pyynnin että vesiviljelyn, sisältyy toimintaa, joka edistää erittäin arvokkaiden julkisten hyödykkeiden tuottamista kolmen tärkeimmän osa-alueen eli kalastuksen, jalostamisen ja markkinoinnin kautta; katsoo, että terveet kalakannat ja meriekosysteemit sekä merten biologisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat tärkeitä julkisia hyödykkeitä, jotka on säilytettävä;

C.

katsoo, että kestävä vesiviljely – niin merissä, makeassa vedessä, rannikoilla kuin avomerelläkin – on tärkeä osa kalastusalaa;

D.

ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus vaikuttaa erityisen merkittävästi talouteen, yhteiskuntaan, ympäristöön ja kulttuuriin ja tämä merkitys on tunnustettava asianmukaisesti YKP:ssa; katsoo, että kalastusalan yleinen hiipuminen on koetellut rannikkoalueiden yhteisöjä ja on vaikuttanut rajusti pieniin kalastussatamiin kaikkialla EU:ssa;

E.

katsoo, että uudistetussa YKP:ssa olisi taattava kalastusalan ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys eri vesistöalueilla ja otettava käyttöön hajautettu hallintomalli, jossa päätöksentekokeskukset tuodaan lähemmäksi itse toiminta-alueita ja sidosryhmien vastuuta lisätään;

F.

katsoo, että kalastusala on riippuvainen toimivista ekosysteemeistä, sillä runsaat kalakannat ja hyvinvoivat meriekosysteemit ovat välttämättömät, jotta voidaan ylläpitää kestävää kalastustuotteiden pyynti-, jalostus- ja markkinointitoimintaa pitkällä aikavälillä;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan kalastusala edistää sosiaalista kehitystä luomalla suoraan ja epäsuorasti työpaikkoja ja Euroopan talouskasvua tuottamalla 6,4 miljoonaa tonnia kalaa vuosittain;

H.

ottaa huomioon, että kalastusalan monitoiminnallisuus näkyy eri aloilla, koska se vaikuttaa esimerkiksi sosiaalis-taloudellisiin, historiallisiin, kulttuurisiin, tieteellisiin ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin;

I.

ottaa huomioon, että kalastustoiminta vaikuttaa eniten rannikko- ja saarialueisiin edistäen niiden tehokasta hallintaa sekä sosiaalista ja taloudellista dynamiikkaa; katsoo, että tämä on erityisen tärkeää näiden alueiden usein epäsuotuisassa asemassa oleville yhteisöille, joilla on vähän työpaikkoja ja epävakaa paikallistalous;

J.

katsoo, että uudistettu YKP olisi sidottava tiiviisti EU:n meripolitiikan muihin tärkeimpiin aloitteisiin ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta annetun komission tiedonannon (COM(2007)0575), jossa todetaan, että Euroopan kalastusala voi myös käynnistää ja tehostaa lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka lisäävät tietoa valtamerien dynamiikasta, ekosysteemeistä ja kalastustoimintaan suoraan tai epäsuorasti liittyvien vesieläinten ja -kasvien biologiasta;

K.

katsoo, että dynaaminen ja hyvin hallinnoitu kalatalousala voisi vaikuttaa yhä enemmän eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja Euroopan talouteen ja näin ollen sillä voisi olla merkittävä osa Eurooppa 2020 -strategiassa;

1.

korostaa, että kalastusala on EU:n tärkeä toimiala, joka tuottaa eurooppalaisille kansalaisille laadukkaita elintarvikkeita ja luo Euroopan unionille taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa; katsoo näin ollen, että uudistetussa YKP:ssa on varmistettava kalavarojen kestävä hyödyntäminen ja kalakantojen säilyttäminen terveellä tasolla, jotta kalastustoiminta voi jatkua perinteisillä kalastusalueilla ja -yhteisöissä pitkällä aikavälillä;

2.

katsoo, että ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys on YKP:n tärkeä tavoite, ja korostaa, että YKP:n avulla olisi ensisijaisesti luotava kestävä kalastusala, jotta varmistetaan kalastuksen nykyiselle ja tuleville sukupolville tarjoama ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen hyöty;

3.

korostaa, että kalatalous voisi asianmukaisesti hallinnoituna vaikuttaa yhä enemmän eurooppalaiseen yhteiskuntaan elintarviketurvan, työllisyyden ja dynaamisten kalastusyhteisöjen ylläpitämisen kannalta sekä monilla muilla tavoin; korostaa, että terveet kalakannat ja meriekosysteemit sekä merten biologisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat itsessään tärkeitä julkisia hyödykkeitä, joita voidaan tuottaa ainoastaan, jos kalakantoja hoidetaan kestävällä tavalla ja minimoidaan vältettävissä olevat kielteiset ympäristövaikutukset;

4.

katsoo, että on välttämätöntä ymmärtää, että meret, jotka kattavat yli kaksi kolmasosaa planeettamme pinta-alasta, ovat luonnonvara, jonka merkitys muiden luonnonvarojen syntymiselle (esimerkiksi kalastus) on ratkaisevan tärkeä; katsoo, että on myös strategisesti erittäin tärkeää, että YKP:aan sisältyy selkeitä ja täsmällisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että se voi huolehtia strategisesta tehtävästään ekosysteemipainotteisen toimintatavan kautta;

5.

painottaa, että YKP:lla edistetään vuodeksi 2020 asetettujen biologista monimuotoisuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista ja EU:n pyrkimystä pysäyttää biologisen monimuotoisuuden hävikki ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen vuoteen 2020 mennessä hyväksymällä toimia, joilla turvataan kestävä kalastus, toteuttamalla ennalta varautumista koskevia toimia riistokalastuksen estämiseksi, varmistamalla liiaksi hyödynnettyjen kalakantojen toipuminen ja toteuttamalla toimia sellaisten lajien suojelemiseksi, joita ei ole tarkoitus kalastaa;

6.

muistuttaa, että talouden kannalta kalastusalan (vesiviljely mukaan luettuna) vuotuiseksi arvoksi arvioidaan 34,2 miljardia euroa ja että sosiaaliselta kannalta kalastusalalla on luotu yli 350 000 työpaikkaa tuotantoketjun alku- ja loppupäässä eli kalastuksessa, kalanjalostuksessa ja markkinoinnissa etenkin rannikkovyöhykkeillä, syrjäisillä alueilla ja saarialueilla;

7.

korostaa, että kalastusalalla on monitoiminnallinen ulottuvuus ja sillä on sen kolmen perinteisen toimintalohkon ja talouden, ympäristön ja yhteiskunnan tasolla selvästi havaittavien vaikutusten ohella huomattava vaikutus muihin aloihin, kuten ympäristöön, kulttuuriin, virkistystoimintaan ja matkailuun, tieteeseen, energia-asioihin ja koulutukseen, ja painottaa tässä yhteydessä etenkin pienkalastuksen merkitystä;

8.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että kalastusalan merkitys on suuri seuraavilla aloilla:

9.

painottaa, että monitoiminnallisen ulottuvuutensa ansiosta kalastusala tarjoaa yhteisöille julkisia hyödykkeitä, jotka hyödyttävät EU:n kansalaisia yleisesti eikä vain suoraan tai epäsuorasti kalastusalan kanssa tekemisissä olevia henkilöitä; katsoo, että tämä seikka olisi tunnustettava ja sitä olisi pidettävä arvossa; toteaa, että huomattava joukko erityisesti rannikkoalueilla asuvia EU:n kansalaisia hyötyy kalastustoiminnan monitoiminnallisuudesta; katsoo, että kalastusalan monitoiminnallisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon YKP:n rahoituksessa; korostaa, että näiden julkisten hyödykkeiden tuottamista ei saa käyttää tekosyynä, jonka varjolla voidaan viivästyttää YKP:n tarvittavaa uudistamista;

10.

kehottaa komissiota tukemaan pieniä kalastussatamia, joita liikakalastuksesta johtuva purettujen saaliiden väheneminen on koetellut pahasti;

11.

korostaa, että kalastusala, joka kattaa sekä luonnonvaraisten kalojen pyynnin että vesiviljelyn, on yksi Euroopan unionin elintarvikehuollon tukipylväitä ja sen kestävyys ja vakaus on näin ollen taattava YKP:n uudistuksessa, jotta varmistetaan tulevaisuudessa kalastustuotteiden riittävä laatu ja määrä siten, että voidaan vastata kysyntään yli puolen miljardin EU:n kansalaisen taholta;

12.

painottaa, että merivedessä ja makeassa vedessä harjoitettavan kestävän vesiviljelyn avulla voidaan täydentää kalastusalan tärkeää tehtävää EU:n elintarviketurvasta huolehtimisessa; korostaa, että tarvitaan erityisiä toimintalinjoja, jotta voidaan taata vesiviljelyalan ekologinen kestävyys; kehottaa komissiota laatimaan vesiviljelyä koskevia yleisiä laatukriteerejä, jotka on täytettävä koko EU:ssa ja joissa otetaan huomioon vesiviljelyn ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset; kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että EU:hun tuotavat vesiviljelytuotteet on tuotettu kestävyyttä ja laatua koskevien EU:n normien eli ympäristö- ja eläinsuojelunormien mukaisesti;

13.

toteaa, että virkistyskalastusta ei käsitelty komission 13. heinäkuuta 2011 esittämissä ehdotuksissa; korostaa, että sitä olisi käsiteltävä erikseen osana YKP:n uudistusta;

14.

painottaa, että monipuolistamalla edelleen kalastusalaan suoraan tai epäsuorasti sidoksissa olevaa toimintaa voitaisiin hidastaa työntekijöiden alalta poistumista, säilyttää alueelliset tavat ja perinteet ja pysäyttää joidenkin rannikkoalueiden väestökato;

15.

korostaa, että kalavarojen hallinta perustuu yhä enemmän tieteelliseen tietoon, joka luo alalle soveltavaa tutkimusta, lisää tietämystä ja suosii teknologian kehitystä ja innovointia älykästä kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

16.

korostaa, että kalastusala on riippuvainen terveistä kalakannoista ja tasapainoisista ekosysteemeistä, joten YKP:n uudistuksessa painopiste on siirrettävä takaisin alan tehtävään meriresurssien vartijana ja hoitajana, jotta taloudesta tulee tehokkaampi, ympäristöystävällisempi ja kilpailukykyisempi kestävää kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

17.

ottaa huomioon kalastustoiminnan kaikki ulottuvuudet (mukaan lukien kestävä vesiviljely), sen suorat ja epäsuorat vaikutukset ja sen tuottamat julkishyödykkeet ja korostaa, että kalastustoiminta turvaa sosiaalisen ja alueellisen koheesion ja edistää ammatillista koulutusta sekä dynaamisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

18.

korostaa, että kalastusalan on sekä yksinään että yhdennetyn meripolitiikan puitteissa edistettävä avointa taloutta koskevien Rio+20-tavoitteiden täytäntöönpanoa sekä työpaikkojen luomista ja köyhyyden poistamista;

19.

toteaa, että kalastustoiminnalla on merkittävä asema yhdennetyn meripolitiikan laajemmassa kontekstissa ja se on keskeinen tekijä merten aluesuunnittelupolitiikassa sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa;

20.

pyytää komissiota tunnustamaan kalastusalan monitoiminnallisuuden ja sen laajan ja monipuolisen julkisten hyödykkeiden tuotannon arvon;

21.

pyytää komissiota varmistamaan tulevissa toiminta-aloitteissaan ja päätöksissään, että YKP:lla edistetään yleisiä poliittisia tavoitteita kuten Eurooppa 2020 -strategiaa; katsoo, että YKP:n uudistus on ratkaisevan tärkeä prosessi, jossa YKP:aa on pidettävä kehityksen moottorina Euroopan kasvusuunnitelmassa ja jossa on luotava tarvittavat edellytykset sen täysimääräisten mahdollisuuksien kehittämiseksi; pyytää komissiota ottamaan kalastusalan ja rannikkoalueiden erityispiirteet huomioon laatiessaan näitä toimintalinjoja ja pannessaan niitä täytäntöön;

22.

pyytää komissiota sisällyttämään uudistettuun YKP:aan ”ehdollisuuden” käsitteen, jota käytetään jo yhteisessä maatalouspolitiikassa, ja varmistamaan ympäristöystävällisten kalastuskäytäntöjen positiivisen erityiskohtelun, kuten paremmat mahdollisuudet saada tukea;

23.

pyytää komissiota rinnakkaisten toimintojen kehittämistä edistääkseen pyrkimään oikeudelliseen ratkaisuun, jossa kalastajat voivat kehittää muita tulonlähteitä kalastukseen liittyvästä suuresta joukosta toimintoja ilman, että he joutuvat kärsimään taloudellisista seuraamuksista;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/27

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49, 56, 114, 167 ja 258 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR), jotka koskevat perusoikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja edistämistä,

—

ottaa huomioon Unkarin perustuslain, jonka Unkarin tasavallan kansalliskokous hyväksyi 18. huhtikuuta 2011 ja joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2012 (jäljempänä ’uusi perustuslaki’) sekä Unkarin perustuslain siirtymämääräykset, jotka kansalliskokous hyväksyi 30. joulukuuta 2011 (jäljempänä ’siirtymämääräykset’),

—

ottaa huomioon Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) lausunnot n:o CDL(2011)016 ja CDL(2011)001 Unkarin uudesta perustuslaista ja sen laatimisen yhteydessä esille nousseista kolmesta juridisesta kysymyksestä,

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (1) tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä sekä 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman (2) Unkarin perustuslain tarkistamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (COM(2003)0606),

—

ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja perusti lokakuussa 2011 tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän,

—

ottaa huomioon neuvoston ja komission lausumat Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä Euroopan parlamentin täysistunnossa 18. tammikuuta 2012 samoin kuin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 9. helmikuuta 2012 järjestämän kuulemistilaisuuden,

—

ottaa huomioon Euroopan komission 17. tammikuuta 2012 tekemän päätöksen käynnistää Unkaria vastaan nopeutetut rikkomusmenettelyt, jotka koskevat maan keskuspankin ja tietosuojaviranomaisen riippumattomuutta sekä oikeuslaitokseen vaikuttavia toimia,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että Euroopan unionin perustana ovat demokratian ja oikeusvaltion periaatteet, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määrätään, ja perusoikeuksien ja -vapauksien yksiselitteinen kunnioittaminen, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen on kirjattu, sekä näiden oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden oikeudellisen arvon tunnustaminen, mitä ilmentää EU:n tuleva liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

B.

ottaa huomioon, että sekä nykyisten että liittyvien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen sisältö ja menettelyt noudattavat EU:n lainsäädäntöä ja arvoja, jotka on vahvistettu erityisesti Kööpenhaminan kriteereissä, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ja että hyväksytyn lainsäädännön kirjain ja henki eivät ole vastoin näitä arvoja ja välineitä;

C.

ottaa huomioon, että Unkari hyväksyi uuden perustuslain 18. huhtikuuta 2011 ja Euroopan parlamentti arvosteli perustuslain hyväksymistä ja joitakin sen määräyksiä 5. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa, jossa kehotettiin Unkarin hallitusta käsittelemään Venetsian komission esiin nostamia kysymyksiä ja huolenaiheita ja kehotettiin komissiota teettämään perinpohjainen analyysi uudesta perustuslaista ja tulevista päälaeista tarkistaakseen, että ne ovat yhteisön säännöstön ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä perussopimusten kirjaimen ja hengen mukaisia;

D.

panee merkille, että päälakien hyväksyminen aiheuttaa huolta monissa kohdin, erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuden, keskuspankin riippumattomuden, tietosuojaviranomaisen riippumattomuuteen, poliittisen kilpailun ja poliittisen vaihtelun reilujen edellytysten yhteydessä sekä nk. vakautta koskevan lain yhteydessä, jonka mukaisesti tuloverojärjestelmä kuuluu kahden kolmasosan enemmistöä edellyttävän vaatimuksen piiriin, sekä päälakien yhteydessä, jotka antavat nykyisille hallituspuolueille yksinoikeuden nimittää virkamiehiä epätavallisen pitkiksi ajoiksi, mikä vaikuttaa tulevien hallitusten mahdollisuuksia hallita maata;

E.

panee merkille, että kansallisen oikeusviranomaisen johtajalla ja pääsyyttäjällä on nyt oikeus antaa asioita tuomioistuinten käsiteltäviksi, mikä loukkaa oikeutta nostaa kanne ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia periaatteita;

F.

ottaa huomioon, että uuden perustuslain ja sen siirtymämääräysten mukaisesti korkeimman oikeuden uusi nimi on ”Kúria” ja korkeimman oikeuden entisen puheenjohtajan kuuden vuoden toimikausi katkaistiin ennenaikaisesti kahden vuoden jälkeen;

G.

panee merkille, että uudessa perustuslaissa tuomareiden ja syyttäjien pakollinen eläkeikä on laskettu aikaisemmasta 70 vuodesta 62 vuoteen, lukuun ottamatta Unkarin korkeimman oikeuden presidenttiä ja pääsyyttäjää, ja katsoo, että määräykset voivat olla syrjiviä ja ne johtavat arviolta 300 tuomarin eläkkeelle siirtymiseen, mikä merkitsee oikeuslaitoksen riippumattoman toiminnan vakavaa häirintää;

H.

toteaa, että neljän oikeusasiamiehen järjestelmä on uudessa perustuslaissa vesitetty niin, että oikeusasiamiehiä nimitetään vain yksi, ja tietosuojasta ja tiedonvälityksen vapaudesta vastaavan oikeusasiamiehen kuuden vuoden pituinen toimikausi on katkaistu ennenaikaisesti, mikä merkitsee kyseisen oikeusasiamiehen riippumattomuuden vakavaa häirintää;

I.

panee merkille, että Unkarin parlamentti on hyväksynyt useita lakeja, joita sovelletaan taannehtivasti, mikä on vastoin yhtä EU:n oikeuden periaatetta eli sitä, että vaikutuksiltaan taannehtivia lakeja ei säädetä;

J.

ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytty kirkoista ja uskontokunnista annettu laki sisältää epätavallisen rajoittavia sääntöjä, jotka koskevat kirkkojen rekisteröintiä, ja rekisteröinnin edellytykseksi on asetettu kahden kolmasosan enemmistön hyväksyntä parlamentissa;

K.

ottaa huomioon, että Unkarin perustuslakituomioistuimen toimivaltaa tarkistaa talousarviota koskevia lakeja on kavennettu olennaisesti perustuslaissa;

L.

ottaa huomioon, että Venetsian komissiossa – kuten se totesi raportissaan – herättää huolta niiden asioiden huomattava määrä, jotka siirretään yksityiskohtaisen sääntelyn osalta päälakeihin, jotka edellyttävät kahden kolmasosan enemmistöä, mukaan luettuna asiat, jotka pitäisi jättää tavanomaiseen poliittiseen prosessiin ja joista yleensä päätetään yksinkertaisella enemmistöllä;

M.

ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding korosti, että Euroopan komissio aikoo varmistaa, vaikuttaako Unkarin oikeusjärjestelmän uudelleenjärjestely oikeuslaitoksen riippumattomuuteen; ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän johtaja Vaira Vike Freiberga ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta Unkarissa;

N.

ottaa huomioon, että Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso korosti 18. tammikuuta 2012, että oikeudellisten näkökohtien lisäksi huolta on ilmaistu myös demokratian laadusta Unkarissa, ja vetosi Unkarin viranomaisiin, jotta nämä kunnioittaisivat demokratian ja vapauden periaatteita ja panisivat ne täytäntöön paitsi periaatteessa myös käytännössä sekä Unkarin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä;

O.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyt 17. tammikuuta 2012 Unkaria vastaan seuraavista aiheista: Unkarin keskuspankin riippumattomuus, Unkarin perustuslaissa määrätty tuomareiden pakollisen eläkeiän alentaminen, tietosuojaviranomaisen riippumattomuus, ja lisäksi komissio pyysi Unkarin viranomaisilta lisätietoja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta;

P.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehotti perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen 15. joulukuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa (3)”jatkamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta vuonna 2003 annetussa tiedonannossa […] aloitettua työtä ja määrittämään avoimen ja johdonmukaisen tavan käsitellä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä käyttämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa asianmukaisesti uuden perusoikeuksia koskevan rakenteen pohjalta”;

Q.

ottaa huomioon, että Unkarin hallitus ja erityisesti Unkarin pääministeri ilmaisi komissiolle lähettämässään kirjeessä ja Euroopan parlamentille puhuessaan olevansa valmis puuttumaan rikkomusmenettelyihin johtaneisiin ongelmiin, tarkistamaan kyseessä olevaa lainsäädäntöä ja jatkamaan yhteistyötä EU:n toimielinten kanssa oikeudellisten menettelyjen ulkopuolella;

R.

ottaa huomioon, että EU:n säännöstön mukaisesti Euroopan parlamentin tehtävänä on seurata perusoikeuksien, vapauksien ja periaatteiden kunnioittamista kaikissa 27 jäsenvaltiossa;

1.

ilmaisee olevansa syvästi huolissaan Unkarin tilanteesta, kun tarkastellaan demokratian harjoittamista, oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamista ja suojelua, keskinäistä valvontajärjestelmää, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä;

2.

kehottaa Unkarin hallitusta – Unkarin kansalaisten ja Euroopan unionin yhteisen edun nimissä – noudattamaan suosituksia, joita Euroopan komissio, Euroopan neuvosto ja Venetsian komissio ovat antaneet edellä mainituista aiheista, ja muuttamaan lakeja vastaavasti Euroopan unionin perusarvojen ja standardien mukaisiksi;

3.

panee merkille, että Euroopan komissio, Euroopan neuvosto ja Venetsian komissio ovat sitoutuneet tutkimaan perinpohjaisesti, onko Unkarin lainsäädäntö paitsi EU:n lainsäädännön kirjaimen myös sen hengen mukainen;

4.

kehottaa Euroopan komissiota perussopimusten valvojana seuraamaan tiiviisti kyseisiin lakeihin tehtäviä mahdollisia tarkistuksia ja niiden täytäntöönpanoa sekä sitä, ovatko lait EU:n perussopimusten kirjaimen ja hengen mukaisia, ja tekemään perusteellisen tutkimuksen, jotta voidaan varmistaa, että

5.

kehottaa Euroopan komissiota pyytämään Venetsian komissiolta lausuntoa koko lainsäädäntöpaketista, joka koostuu uudesta perustuslaista, siirtymämääräyksistä sekä päälaeista, ja tekemään asiassa edelleen yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa;

6.

kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission kanssa seuraamaan sitä, onko tämän päätöslauselman 4 kohdassa vahvistetut komission ja Euroopan parlamentin suositukset pantu täytäntöön ja miten ne on pantu täytäntöön sekä esittämään tästä kertomuksen;

7.

kehottaa puheenjohtajakokousta 6 kohdassa kuvatun kertomuksen perusteella harkitsemaan, olisiko ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien parlamentin työjärjestyksen 74 artiklan e kohdan ja SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset toimenpiteet;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, perusoikeusvirastolle, Etyjille ja YK:n pääsihteerille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/30

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän federaation kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jota on jatkettu siihen asti, että se korvataan uudella sopimuksella,

—

ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka tarjoaa uudet kattavat puitteet EU:n ja Venäjän suhteille, sekä vuonna 2010 käynnistetyn nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden,

—

ottaa huomioon päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta 15. joulukuuta 2011 ja 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien tuloksesta (1) sekä 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman joulukuussa järjestettävien Venäjän duuman vaalien valmisteluista (2),

—

ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj)/demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 12. tammikuuta 2012 antaman lopullisen tarkkailuraportin Venäjällä 4. joulukuuta 2011 pidetyistä duuman vaaleista,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 23. tammikuuta 2012 esittämän lopullisen tarkkailuraportin Venäjän parlamenttivaaleista sekä sen julkilausuman vaalien jälkeistä tilannetta seuranneen valtuuskunnan vierailusta Venäjälle 21. tammikuuta 2012,

—

ottaa huomioon EU:n ja Venäjän väliset ihmisoikeuskeskustelut ja erityisesti viimeisimmän eli 29. marraskuuta 2011 pidetyn kokouksen,

—

ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin 6. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman Venäjän federaation duuman vaaleista sekä hänen 14. joulukuuta 2011 Strasbourgissa pitämänsä puheen EU:n ja Venäjän huippukokouksesta ja 1. helmikuuta 2012 pitämänsä puheen Venäjän poliittisesta tilanteesta,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn 15. joulukuuta 2011 EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että EU:n ja Venäjän tehostettu yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation välisen strategisen kumppanuuden kehittäminen voi perustua vain yhteisiin arvoihin;

B.

katsoo, että Venäjän federaation tilanne antaa edelleen syytä tuntea huolta ihmisoikeuksien noudattamisesta ja suojelemisesta sekä yhteisesti sovittujen demokraattisten periaatteiden, vaalisääntöjen ja menettelyjen noudattamisesta; toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Etyjin täysjäsen ja se on näin ollen sitoutunut vaalimaan demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita;

C.

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 12. huhtikuuta 2011 kielteisen tuomion Venäjän puolueiden hankalista rekisteröitymismenettelyistä, jotka eivät vastaa Euroopan neuvoston ja Etyjin asettamia vaalinormeja; toteaa, että poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden rekisteröitymisen rajoittaminen haittaa Venäjän poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

D.

toteaa, että huolimatta äskettäin toteutetuista vaatimattomista toimista vaalilakien parantamiseksi yleiset säännöt ovat edelleen liian monimutkaisia ja sääntöjen epäjohdonmukainen soveltaminen syrjii oppositiota;

E.

ottaa huomioon, että 22. joulukuuta 2011 duumalle pitämässään puheessa presidentti Medvedev ilmoitti joistakin poliittiseen järjestelmään tehtävistä muutoksista, muun muassa uuden riippumattoman julkisen palvelun televisioaseman perustamisesta, yksinkertaistetuista puolueita ja presidenttiehdokkaita koskevista menettelyistä, siirtymisestä takaisin välittömiin vaaleihin alueiden kuvernöörejä valittaessa sekä vaalivilppiä koskevasta tutkinnasta;

F.

toteaa, että Etyjin/ODIHR:n lopullisen tarkkailuraportin mukaan 4. joulukuuta 2011 pidetyt duuman vaalit eivät täysin täyttäneet vapaille ja rehellisille vaaleille asetettuja vaatimuksia ja että niille antoivat leimansa valtion ja hallitsevan puolueen liian läheiset suhteet, vaalihallinnon riippumattomuuden puute, tiedotusvälineiden puolueellisuus sekä valtion puuttuminen asioihin eri tasoilla; ottaa huomioon, että raportin mukaan duuman vaaleissa ilmeni erittäin paljon menettelyvirheitä, ilmeistä manipulointia sekä vakavia merkkejä vaaliuurnien täyttämisestä jälkikäteen;

G.

ottaa huomioon, että venäläinen Golos-vaalitarkkailujärjestö totesi loppuraportissaan, että vaalit eivät olleet vapaat eivätkä rehelliset ja että niissä ei noudatettu Venäjän vaalilain vaatimuksia eikä kansainvälisesti hyväksyttyjä vaalinormeja eikä vaalien perusperiaatteita, jotka koskevat todellista kilpailua, kaikkien osapuolten yhtäläisiä oikeuksia, puolueetonta hallintoa, riippumattomia vaalilautakuntia, lainmukaista äänestystä ja asianmukaista ääntenlaskentaa;

H.

toteaa, että 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien jälkeen venäläiset ja erityisesti valkoista nauhaa tunnuksenaan käyttävät mielenosoittajat ovat joukkomielenosoituksissa ilmaisseet haluavansa lisää demokratiaa ja muun muassa vapaat ja rehelliset vaalit ja vaalijärjestelmän kattavan uudistuksen;

I.

toteaa, että poliittinen moniarvoisuus on demokratian ja nykyaikaisen yhteiskunnan kulmakivi ja poliittisen legitimiteetin lähde; katsoo, että presidentinvaalien valmisteluissa on taattava vapaa ja rehellinen menettely, jossa kaikilla ehdokkailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet; ottaa huomioon, että rekisteröintimenettelyt ovat jälleen kerran estäneet tiettyjä ehdokkaita osallistumasta vaaleihin;

J.

toteaa, että EU:n ja Venäjän suhteet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet jatkuvasti, mikä on johtanut syvään ja kattavaan keskinäiseen riippuvuuteen, joka pakostakin vain lisääntyy tulevaisuudessa; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation strategisen kumppanuussopimuksen tekeminen on edelleen erittäin tärkeää näiden kumppaneiden yhteistyön kehittämisen ja tiivistämisen kannalta;

K.

ottaa huomioon, että Venäjä on kahdesti estänyt YK:n turvallisuusneuvostoa hyväksymästä Syyrian kriisiä koskevaa päätöslauselmaa, jossa on kehotettu tukemaan Arabiliiton suunnitelmaa, jolle myös EU on antanut tukensa;

1.

panee merkille Etyjin/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen raportit, joiden mukaan duuman vaalit eivät täyttäneet Etyjin määrittelemiä vaalinormeja ja että niille antoivat leimansa valtion ja hallitsevan puolueen liian läheiset suhteet, menettelyvirheet ja ilmeinen manipulointi eikä vaalihallinto ollut riippumaton;

2.

on huolissaan siitä, että vaalien tulos (duuman kokoonpano) ei anna mahdollisuutta duuman roolin parantamiseen ja vaikutusvallan lisäämiseen Venäjän poliittisessa järjestelmässä;

3.

kehottaa valtuuskuntaansa EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa tuomaan demokratiaan, perusoikeuksiin ja oikeusvaltioon liittyvät kysymykset jatkuvasti esiin keskusteluissa venäläisten vastapuolien kanssa; kehottaa lisäksi arvioimaan EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan toimintaa sekä tiivistämään vuoropuhelua parlamentin ulkopuolisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

4.

panee merkille viimeaikaiset vaatimukset duuman vaalien mitätöimisestä ja kehottaa Venäjän viranomaisia jatkamaan kaikkien vilppiä ja uhkailuja koskevien ilmoitusten kattavaa ja avointa tutkintaa, jotta syyllisiä voidaan rangaista, sekä uusimaan vaalit alueilla, joilla on todistetusti ilmennyt sääntöjenvastaisuuksia; korostaa, että Venäjän vaalilainsäädännössä säädetään muutoksenhausta ja oikaisemisesta; huomauttaa kuitenkin, että keskusvaalilautakunta ei ole toiminut valitusasioissa avoimesti eikä ole käsitellyt valituksia tehokkaasti ja nopeasti; pitää valitettavana, että toimivaltaiset tuomioistuimet ovat hylänneet lähes 3 000 väärinkäytöksiä, vaalivilppiä ja sääntöjen rikkomista koskevaa valitusta yksittäisissä vaalipiireissä ja että joidenkin tapausten käsittely on edelleen kesken;

5.

panee merkille presidentti Medvedevin ilmoituksen poliittisen järjestelmän kattavista muutoksista, esimerkiksi kipeästi kaivatusta poliittisten puolueiden rekisteröintisääntöjen yksinkertaistamisesta; edellyttää vakavaa sitoutumista myös tiedotusvälineiden vapautta, kokoontumisvapautta ja sananvapautta koskevien ongelmien ratkaisemiseen; toistaa EU:n olevan valmis tekemään Venäjän kanssa yhteistyötä muun muassa nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden puitteissa ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien noudattamisen sekä Venäjän riippumattoman oikeusvaltiojärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi;

6.

kehottaa Venäjän hallitusta esittämään Etyjin suositusten mukaisesti joukon lainsäädäntöehdotuksia, joilla kehitetään aidosti demokraattinen poliittinen järjestelmä ja jotka sisältävät uudistuksia, joilla helpotetaan sekä poliittisten puolueiden että presidenttiehdokkaiden rekisteröitymistä, sekä kehottaa puuttumaan rekisteröintisääntöjen tiukkaan soveltamiseen, niin että mahdollistetaan todella vapaat ja rehelliset vaalit mahdollisimman pian;

7.

korostaa, että Venäjän rauhanomaiset mielenosoitukset kertovat Venäjän kansan halusta vapaisiin ja rehellisiin vaaleihin; kehottaa Venäjän viranomaisia käyttämään viimeaikaisia mielenosoituksia tilaisuutena ryhtyä toteuttamaan tarvittavia uudistuksia demokratian, poliittisen osallistumisen ja oikeusvaltion edistämiseksi sekä vaalilakien uudistamiseksi Euroopan neuvoston ja Etyjin normien mukaisesti; kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan näitä normeja käytännössä, jotta maaliskuussa voidaan taata vapaat ja demokraattiset presidentinvaalit, joissa kaikilla ehdokkailla on yhtäläiset mahdollisuudet;

8.

tuomitsee voimatoimet, joita poliisi kohdisti rauhanomaisiin mielenosoittajiin, jotka vastustivat vaaleissa ilmenneitä sääntöjenvastaisuuksia ja vilppiä, joista kansainväliset tarkkailijat olivat raportoineet ja joita tavalliset kansalaiset olivat tallentaneet videolle; kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan kaikilta osin sanan- ja kokoontumisvapautta Venäjän federaation perustuslain mukaisesti;

9.

muistuttaa, että poliittisen moniarvoisuuden rajoittaminen duuman vaaleihin valmistauduttaessa oli yksi näiden vaalien keskeisistä puutteista; on huolissaan siitä, että opposition edustajia on estetty asettumasta ehdolle 4. maaliskuuta 2012 järjestettävissä presidentinvaaleissa, mikä heikentää jälleen poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

10.

kehottaa Venäjän viranomaisia ryhtymään vuoropuheluun opposition kanssa ja pitää valitettavana päätöstä kieltäytyä rekisteröimästä oppositiojohtaja Grigori Javlinskia ehdokkaaksi presidentinvaaleissa, mikä myös estää tämän puoluetta asettamasta tarkkailijoita;

11.

kehottaa Etyjiä, Euroopan neuvostoa ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan sääntöjenvastaisuuksien tutkintaa sekä tarkkailemaan tiiviisti presidentinvaalien valmistelua ja vaalisääntöjen noudattamista, kuten on jo sovittu Venäjän viranomaisten kanssa;

12.

panee merkille, että Venäjän presidentinvaaleja seuraamaan odotetaan noin 600:aa kansainvälistä tarkkailijaa (tarkkailijoita lähettävät Etyj/ODIHR, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Shanghain yhteistyöjärjestö ja IVY); korostaa, että kansainvälistä ja kansallista vaalitarkkailutoimintaa olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta varmistetaan vaalien tehokas tarkkailu Etyjin/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti; kehottaa Venäjän viranomaisia välttämään puuttumista vaaleihin ja niiden kulun haittaamista, mistä raportoitiin duuman vaalien yhteydessä;

13.

kehottaa jälleen tutkintakomiteaa suorittamaan Sergei Magnitskin kuolemasta kattavan ja perinpohjaisen tutkinnan ilman kiellettyjä aiheita, esittämään nopeasti konkreettisia johtopäätöksiä ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin syyllisten saamiseksi oikeuden tuomittaviksi; kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että Venäjän viranomaiset eivät edelleenkään ryhdy toimiin, harkitsemaan esimerkiksi sellaisiin henkilöihin kohdistuvaa EU:n laajuista matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, jotka on todettu syyllisiksi Sergei Magnitskin kidutukseen ja kuolemaan sekä tapauksen peittelyyn;

14.

on erittäin huolissaan ääriryhmien vastaisen lainsäädännön väärinkäytöstä, sillä sen nojalla on laittomasti pantu täytäntöön rikoslakeja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kuten Memorial-järjestöä, ja Jehovan todistajien ja Falun Dafan kaltaisia uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ja kielletty epäasianmukaisesti näiden aineistot sillä perusteella, että ne edustavat ääriryhmiä;

15.

tuomitsee jyrkästi sen, että Pietarin lakiasäätävä kokous on hyväksynyt seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän propagandan vastaisen lain; tuomitsee yhtä lailla Ryazanin, Arkangelin ja Kostroman alueilla hyväksytyt vastaavat lait; kehottaa Venäjän viranomaisia tekemään lopun seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvästä sananvapauden rajoittamisesta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa välittämään näihin lakeihin kohdistuvan Euroopan unionin vastalauseen;

16.

kehottaa painokkaasti Venäjää yhtymään kansainväliseen konsensukseen ja antamaan YK:n turvallisuusneuvoston toimia Arabiliiton ehdotusten mukaisesti Syyrian kriisin ratkaisemiseksi; korostaa, että Venäjän on turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä otettava vakavasti vastuunsa maailman rauhasta ja turvallisuudesta; kehottaa Venäjää keskeyttämään välittömästi aseiden ja puolustustarvikkeiden myynnin Syyrian hallitukselle;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/34

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin ja eteläisen Välimeren maiden välinen kumppanuus,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen,

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen valtuutuksen antamisesta neuvottelujen aloittamiseksi Marokon kanssa maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista kaupan vapauttamistoimenpiteistä,

—

ottaa huomioon neuvoston 14. joulukuuta 2011 antaman päätöksen neuvotteluista Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa ”pitkälle menevien ja laaja-alaisten” vapaakauppa-alueiden perustamisesta osana kyseisten maiden kanssa tehtyjä voimassa olevia Euro–Välimeri-sopimuksia,

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten 25. toukokuuta 2011 annetun komission yhteisen tiedonannon (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 hyväksymänsä päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisen hyväksyntämenettelyn, joka liittyy luonnokseen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevia vastavuoroisia vapauttamistoimenpiteitä ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1, N:o 2 ja N:o 3 sekä niiden liitteiden korvaamisesta ja mainitun assosiaatiosopimuksen muuttamisesta kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi (15974/2010),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että eteläisen Välimeren maiden muuttuva poliittinen tilanne arabikevään tapahtumien jälkeen on edellyttänyt EU:lta vahvaa, tehokasta ja nopeaa toimintaa;

B.

katsoo, että kauppasuhteiden vahvistaminen sekä tasapainoinen ja asteittainen kaupan vapauttaminen näiden maiden kanssa ovat tärkeitä tekijöitä tässä toiminnassa;

C.

katsoo, että kauppa ja investoinnit ovat kasvun moottoreita ja helpottavat köyhyyden vähentämistä yhdistämällä ihmisiä, vakiinnuttamalla kansojen välisiä siteitä ja myötävaikuttamalla poliittiseen vakauteen;

D.

ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleen EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen 16 artiklassa määrätään, että Euroopan yhteisö ja Marokko vapauttavat asteittain kasvavassa määrin maataloustuotteiden ja jalostettujen maataloustuotteiden sekä kalojen ja kalastustuotteiden keskinäisen kaupankäyntinsä;

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 EU:n ja Marokon välisen tavarakaupan ylijäämä EU:n hyväksi oli huomattava, eli sen arvo oli 5,4 miljardia euroa;

F.

ottaa huomioon, että eteläisen Välimeren maiden kanssa käydyn maatalous- ja kalastustuotteiden kaupan ylijäämä EU:n hyväksi on huomattava, eli sen arvo on yli neljä miljardia euroa, mutta Marokon kanssa käyty kahdenvälinen maatalous- ja kalastustuotteiden sekä jalostettujen elintarvikkeiden kauppa oli 871 miljoonaa euroa alijäämäinen vuonna 2010; ottaa huomioon, että maatalous- ja kalastustuotteet muodostavat noin 18 prosenttia Marokon viennistä;

G.

ottaa huomioon, että maatalouden osuus Marokon BKT:sta on 15–20 prosenttia ja 12 prosenttia Marokon viennistä ja se työllistää 38 prosenttia Marokon työvoimasta, maaseutualueilla jopa 75 prosenttia; katsoo tämän osoittavan, että maatalousalan vakaus ja kasvu ovat erittäin tärkeitä maan poliittiselle vakaudelle;

H.

ottaa huomioon, että ehdotetussa sopimuksessa vapautetaan välittömästi 55 prosenttia Marokon maatalous- ja kalastustuotteiden tulleista (aiemmin 33 prosenttia) ja 70 prosenttia EU:n maatalous- ja kalastustuotteiden tulleista (aiemmin 1 prosentti) 10 vuoden kuluessa;

I.

ottaa huomioon, että arkojen tuotteiden seuranta sekä kiintiöiden tarkka soveltaminen muodostavat perustan sopimuksen tasapainoiselle toiminnalle;

J.

ottaa huomioon, että kaikkien kolmansista maista EU:hun tuotavien maataloustuotteiden on täytettävä hygieniaa ja kasvinsuojelua koskevat unionin määräykset;

K.

ottaa huomioon, että Marokko on yksi niistä neljästä eteläisen Välimeren maasta, joita varten neuvosto on myöntänyt valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta; ottaa huomioon, että kyseiset neuvottelut koskevat myös maataloustuotteiden kauppaa;

1.

katsoo, että markkinoiden avaaminen ja asteittainen integrointi EU:n sisämarkkinoihin voivat olla tehokkaita eteläisen Välimeren maiden kehityksen välineitä ja niiden avulla voidaan lievittää laaja-alaista köyhyyttä ja työttömyyttä, jotka ovat alueen taloudellisten ja siirtolaisuutta koskevien ongelmien sekä turvallisuusongelmien perimmäisiä syitä; katsoo, että näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi EU:n on valmistauduttava tekemään riittäviä kauppaa koskevia myönnytyksiä;

2.

palauttaa mieliin EU:n arabikevään jälkeen antamat sitoumukset avustaa eteläisiä Välimeren maita demokratiaan siirtymisessä käyttämällä kauppa- ja talousvälineitä vapauden ja taloudellisten mahdollisuuksien lisäämiseksi; katsoo, että Marokko on edistynyt huomattavasti demokratian lujittamisessa uudistamalla perustuslakia ja pitämällä oikeudenmukaiset vaalit; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille sopimuksen, joka on myönteinen askel kohti poliittisen vakautumisen ja molemminpuolisen kestävän talouskehityksen tukemista;

3.

katsoo, että kauppa- ja investointialoitteilla olisi pyrittävä tuomaan hyötyä kaikille yhteiskunnan osa-alueille ja ne olisi suunnattava kohdennetummin pk-yrityksille ja pienviljelijöille; toteaa tässä yhteydessä, että yli 80 prosentilla Marokon viljelijöistä on alle viisi hehtaaria maata, ja panee tyytyväisenä merkille, että maan maatalouden ja maaseudun kehittämisen keskusjärjestö Comader tukee sopimusta; muistuttaa, että elintarviketurva on taloudellisten seikkojen lisäksi tärkeä sosiaalisesti, ympäristön kannalta ja kulttuurisesti;

4.

korostaa, että maatalousalalla on suuri merkitys ja painoarvo Marokossa erityisesti merkittävänä työllistäjänä ja että sopimus on sen vuoksi Marokon talouskehityksen ja poliittisen vakauttamisen kannalta keskeisessä asemassa, koska se tarjoaa uusia vientimahdollisuuksia Euroopan unioniin, joka on Marokon tuotteiden suurin markkina-alue; katsoo, että sopimus tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia EU:n maatalousalalle ja etenkin jalostettujen elintarvikkeiden alalle; huomauttaa, että EU:n vientiyritykset hyötyvät vastaisuudessa siitä, että Marokossa tuontitullit poistuvat 70 prosentilta maatalous- ja kalastustuotteista, koska näin saadaan vuosittain arviolta 100 miljoonan euron säästöt tullimaksuina sopimuksen tultua täysimääräisesti voimaan;

5.

panee tyytyväisenä merkille sopimukseen sisältyvät, muita kuin tulleja koskevat toimenpiteet, kuten tulevat neuvottelut eurooppalaisten maantieteellisten merkintöjen erityisestä suojelusta, tehostetuista turvamekanismeista ja terveys- ja kasvinsuojelutoimista; muistuttaa lisäksi, että EU ja Marokko ovat sopineet riitojenratkaisumekanismista, jonka avulla osapuoli voivat saada hyvitystä, jos toinen osapuoli ei noudata sopimuksen ehtoja;

6.

korostaa tiettyjen EU:n alojen ilmaisemia huolenaiheita tiettyjen arkojen hedelmien ja vihannesten tuontia koskevista laajennetuista tullittomuuskiintiöistä; kehottaa siksi komissiota tekemään arvion eurooppalaisiin tuottajiin ja erityisesti maataloustuottajien tuloihin kohdistuvista vaikutuksista ja tiedottamaan parlamentille säännöllisesti asiasta;

7.

on huolissaan, koska EU:n toimialaryhmittymät esittävät toistuvasti valituksia tulohintajärjestelmään liittyvistä petoksista, ja pyytää takeita siitä, että EU sääntelee asianmukaisesti sopimuksessa vahvistettuja tulevia tullikiintiöitä eikä tulohintamekanismin täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä tulkita enää virheellisesti; korostaa, että eurooppalaiset toimijat ovat esittäneet valituksia OLAFille ja parlamentin vetoomusvaliokunnalle, joka on pyytänyt komissiota muuttamaan tulohintajärjestelmää, jotta petokset saadaan loppumaan; panee tässä yhteydessä merkille ehdotukset tulohintajärjestelmän täytäntöönpanojärjestelyjen mukauttamisesta yhteisön tullikoodeksiin yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen yhteydessä; katsoo, että samalla on muutettava maatalousalan yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpanoasetusta tehokkaiden valvontatoimien käyttöön ottamiseksi;

8.

ottaa huomioon, että sopimus sisältää erityisiä institutionaalisia järjestelyitä ja mekanismeja, kuten yhteistyö markkinahäiriöiden välttämiseksi, komission kolmansien maiden kuten Marokon kanssa ylläpitämät asiantuntijaryhmät, assosiaatiosopimuksen hallinnointiin kuuluva maataloustuotteiden kaupan alakomitea, toimintapolitiikkaa ja tuotantoa koskevien tietojen vaihtaminen sekä pöytäkirjan 7 artiklan mukainen suojalauseke; kehottaa komissiota turvautumaan näihin mekanismeihin tarvittaessa;

9.

korostaa, että ehtona pääsylle EU:n sisämarkkinoille olisi oltava hygienia-, kasvinsuojelu- ja ympäristönormien noudattaminen, ja panee tyytyväisenä merkille elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston myönteisen raportin vuonna 2011; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että sopimuksessa painotetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia, ja kehottaa asettamaan teknisen tuen keskeiselle sijalle neuvotteluissa pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta; pyytää komissiota edistämään Marokon ja EU:n välisiä vastaavia toimenpiteitä ja ympäristönormien ja elintarvikkeiden turvallisuusnormien valvontaa reilun kilpailun varmistamiseksi markkina-alueiden välillä;

10.

panee tyytyväisenä merkille Marokon maatalousalan uudistukset ja etenkin ympäristöystävällisyyttä korostavan Plan Vert -suunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea pienviljelijöitä antamalla heille mahdollisuus modernin teknologian käyttöön ja investointeihin; kehottaa EU:ta edelleen tukemaan tuotantomenetelmiä parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja auttamaan Marokkoa sen vesiensuojelupyrkimyksissä;

11.

toteaa, että Marokko on ratifioinut useimmat tärkeistä ILO:n yleissopimuksista ja hyväksynyt hiljattain lapsityövoiman käytön kieltävää lainsäädäntöä; korostaa kuitenkin, että parantamisen varaa on edelleen yhdistymisvapauden ja lapsityön osalta; katsoo, että pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen olisi sisällytettävä avustaminen ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanossa, allekirjoittamattomien tärkeimpien yleissopimusten ratifiointi (esimerkiksi sopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87)) ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat aloitteet osana kestävää kehitystä käsittelevää lukua;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevassa sopimuksessa noudatetaan kaikilta osin kansainvälistä oikeutta ja että se hyödyttää kaikkia asianomaisia paikallisia väestöryhmiä;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, suhteista Maghreb-maihin vastaavalle Euroopan parlamentin valtuuskunnalle, Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistölle sekä Marokon hallitukselle ja parlamentille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/37

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 10. lokakuuta, 14. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2011 sekä 23. tammikuuta 2012 sekä Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta ja 9. joulukuuta 2011 hyväksymät päätelmät Syyriasta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. lokakuuta 2011, 3. ja 28. marraskuuta ja 2. joulukuuta 2011 sekä 1. ja 4. helmikuuta 2012 antamat julkilausumat Syyriasta,

—

ottaa huomioon Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1. joulukuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP (1) ja 23. tammikuuta 2012 pidetyn ulkoasiainneuvoston kokouksen jälkeen annetun neuvoston päätöksen, jolla tehostetaan Syyrian johtoon kohdistettavia EU:n rajoittavia toimenpiteitä,

—

ottaa huomioon Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18. tammikuuta 2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 (2),

—

ottaa huomioon Arabiliiton lausunnot Syyrian tilanteesta 27. elokuuta, 16. lokakuuta sekä 12., 16. ja 24. marraskuuta 2011 sekä 22. tammikuuta ja 12. helmikuuta 2012, Arabiliiton toimintasuunnitelman 2. marraskuuta 2011 sekä Arabiliiton 27. marraskuuta 2011 Syyriaa vastaan hyväksymät pakotteet,

—

ottaa huomioon 3. elokuuta 2011 annetun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausuman,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean 22. marraskuuta 2011 antaman päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antaman päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Syyria on,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että rauhallisiin mielenosoittajiin kohdistuvien väkivaltaisuuksien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 järjestelmällinen surmaaminen, väkivalta ja kidutus ovat yleistyneet dramaattisesti ja Syyrian armeija ja turvallisuusjoukot syyllistyvät edelleen surmatöihin, kidutukseen ja joukkopidätyksiin; ottaa huomioon, että koko Syyrian alueella hallituksen johtamat joukot piirittävät ja pommittavat kaupunkeja; toteaa, että elintarvikkeiden ja lääkkeiden saaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa; ottaa huomioon, että monen syyrialaisen humanitaarinen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi;

B.

ottaa huomioon, että YK:n arvion mukaan Syyrian 11 kuukautta kestäneen kansannousun aikana kuolonuhreja on ollut yli 5 400, vaikka ajantasaisia lukuja on hyvin vaikea saada, koska tietyt alueet, kuten Homsin jotkut osat, ovat täysin eristettyjä; ottaa huomioon, että tuhansia muita on loukkaantunut, että vähintään 69 000 on pidätetty ja heistä noin 32 000 on sittemmin vapautettu ja että noin 12 400 on paennut naapurimaihin; ottaa huomioon, että UNICEFin mukaan satoja lapsia on tapettu ja satoja muita pidätetty mielivaltaisesti ja kidutettu ja käytetty seksuaalisesti hyväksi vankeudessa;

C.

ottaa huomioon, että piiritetyn Homsin kaupungin asukkaita pommitetaan jatkuvasti ankarasti ja he pelkäävät, että hallinto valmistautuu tekemään lopullisen tuhoavan maahyökkäyksen; ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2012 arabitiedotusvälineissä raportoitiin, että Syyrian tankit ja tykistö pommittavat raskaasti Haman kaupunkia ja että hyökkäys Homsiin jatkuu; ottaa huomioon, että samaan aikaan Syyrian viranomaiset väittävät taistelevansa ”terroristiryhmiä” vastaan ja jatkavansa kunnes ”järjestys” on palautettu;

D.

ottaa huomioon, että presidentti Bashar al-Assadin lupaamia lukuisia uudistuksia ja pidätettyjen vapauttamista ei ole toteutettu ja maan johto on menettänyt kaiken uskottavuutensa ja legitimiteettinsä, minkä vuoksi kansainvälisen yhteisön vaatimukset presidentin erosta ovat levinneet laajalle;

E.

ottaa huomioon, että ranskalainen toimittaja sai surmansa ja alankomaalainen toimittaja haavoittui suorittaessaan ratkaisevan tärkeää tehtävää eli antaessaan riippumatonta tietoa Syyrian tapahtumista; ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset eivät enää päästä kansainvälisiä toimittajia maahan; toteaa, että syyrialaisten pakolaisten lausunnot, Syyriasta saadut kansalaisten raportit ja matkapuhelimista satelliittiyhteyksien kautta ladatut kuvat ovat edelleen pääasiallinen maasta tulevan tiedon lähde;

F.

ottaa huomioon, että Arabiliitto päätti pyytää YK:n turvallisuusneuvoston tukea poliittisen ratkaisun löytämiseksi Syyriassa; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ja Kiina estivät 4. helmikuuta 2012 veto-oikeuttaan käyttämällä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jolla tuettiin Arabiliiton kehotusta kriisin ratkaisemiseksi osallistavan ja rauhanomaisen Syyrian johtaman poliittisen prosessin kautta; ottaa huomioon, että Arabiliiton Syyrian tarkkailuoperaatio keskeytettiin 28. tammikuuta 2012, koska tilanne oli heikentynyt ratkaisevasti;

G.

ottaa huomioon, että 18. tammikuuta 2012 otettiin käyttöön uusia Syyrian hallintoa vastaan kohdistuvia EU:n rajoittavia toimenpiteitä, mukaan luettuna kieltoja, jotka koskevat televiestinnän valvontalaitteiden vientiä Syyrian hallinnon käyttöön, osallistumista tiettyihin infrastruktuurihankkeisiin ja investointeja tällaisiin hankkeisiin, sekä lisärajoituksia, jotka koskevat varainsiirtoja ja rahoituspalvelujen tarjontaa;

H.

ottaa huomioon, että luetteloa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin EU:n rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat, täydennettiin 23. tammikuuta 2012 lisäämällä siihen 22 henkilöä, jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin, sekä kahdeksan yhteisöä, jotka tukevat hallintoa taloudellisesti;

I.

ottaa huomioon, että vastauksena kasvavaan väkivaltaan ja vakaviin turvallisuusongelmiin Yhdysvallat on sulkenut Syyrian suurlähetystönsä; ottaa huomioon, että Ranska, Italia, Alankomaat, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Belgia ovat kutsuneet kotiin suurlähettiläänsä; ottaa huomioon, että Persianlahden yhteistyöneuvosto ja Tunisia ovat kutsuneet kotiin suurlähettiläänsä ja päättäneet karkottaa Syyrian suurlähettiläät pääkaupungeistaan;

J.

panee merkille, että kymmenet tuhannet syyrialaiset pakolaiset ovat paenneet Turkkiin maaliskuun 2011 jälkeen; ottaa huomioon, että Turkilla on yhä merkittävämpi kansainvälinen rooli Syyrian väkivallan vastustamisessa;

K.

katsoo, että Syyrian vaikealla tilanteella on jo nyt kielteisiä vaikutuksia Libanonin tilanteeseen, koska sen pelätään heijastuvan yli rajojen ja tämän vuoksi sillä on koko alueeseen kohdistuvia ennalta arvaamattomia vaikutuksia ja seurauksia;

L.

ottaa huomioon, että Venäjä myy edelleen aseita Syyrian johdolle ja sillä on laivastotukikohta Syyriassa; ottaa huomioon, että EU on julistanut Syyrian sotilastarvikkeiden vientisaartoon ja toteaa, että venäläinen laiva pysäytettiin Kyproksella ja jatkoi sitten kyproslaisten viranomaisten mukaan väärin perustein matkaansa Syyriaan; ottaa huomioon, että korkean edustajan toimisto ei ole koskaan virallisesti ja julkisesti selvittänyt tämän tapauksen yksityiskohtia;

M.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu vaati, että väitteet Syyriassa tapahtuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan on siirrettävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi sen jälkeen kun Syyrian tilannetta oli käsitelty YK:n turvallisuusneuvoston joulukuun erityisistunnossa YK:n riippumattoman tutkintakomission raportin havaintojen perusteella, ja panee merkille, että YK:n pääsihteeri totesi 15. tammikuuta 2012 sorron tien vievän umpikujaan;

1.

pitää valitettavana, että Venäjä ja Kiina käyttivät veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa estääkseen Syyriaa koskevan päätöslauselmaesityksen hyväksymisen ja äänestivät siten Arabiliiton esittämää rauhanomaista siirtymää koskevaa ehdotusta vastaan, mitä Assadin hallinto piti lupana tiukentaa sortotoimia ja käyttää raskaita aseita ja summittaista voimaa aseettomia siviilejä vastaan; toistaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenille ja erityisesti Venäjälle ja Kiinalle kohdistamansa pyynnön pitää kiinni velvollisuudestaan varmistaa, että Syyrian kansan väkivaltainen sortaminen lakkaa välittömästi; tukee edelleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnistuksia tällä alalla;

2.

kehottaa varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksymiseksi työskennellen sekä Venäjän että Kiinan kanssa;

3.

kehottaa Venäjää, joka on Syyrian hallituksen suurin ulkomaalainen asetoimittaja, lopettamaan välittömästi asetoimituksensa Syyriaan, ja kehottaa EU:ta laatimaan mustan listan Syyriaan aseita toimittavista yhtiöistä; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia EU:n toimijoita noudattamaan kaikilta osin aseiden vientiä koskevia Euroopan unionin käytännesääntöjä, joilla pyritään estämään sellaisten tarvikkeiden vienti, joita saatetaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin tai jotka voisivat lisätä alueellista epävakautta;

4.

tuomitsee jälleen mitä jyrkimmin raa'an sorron, jota Syyrian hallitus kohdistaa kansaansa erityisesti Homsin kaupungissa; on hyvin huolissaan vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista, joihin Syyrian viranomaiset ovat syyllistyneet, kuten joukkopidätykset, ilman oikeudenkäyntiä suoritetut teloitukset, mielivaltaiset pidätykset, tahdonvastaiset katoamiset, kidutus sekä vankien ja myös lasten huono kohtelu; painottaa, että väkivaltaisuuksissa haavoittuneilta ei saa evätä hoitoa;

5.

on huolissaan siitä, että UNICEFin 7. helmikuuta 2012 esittämän vetoomuksen ja Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin mukaan lähes 400 lasta on kuollut väkivaltaisuuksien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 ja lähes 380 lasta, jotkut heistä alle 14-vuotiaita, on pidätetty mielivaltaisesti ja joutunut kidutuksen ja seksuaalisen väkivallan kohteiksi vankeudessa; tuomitsee jyrkästi kaikki Syyrian asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien rikkomukset ja kehottaa Syyrian hallitusta tekemään lopun kaikista lasten oikeuksien ja muiden ihmisoikeuksien rikkomuksista;

6.

ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; antaa tunnustusta Syyrian kansan rohkeudelle ja päättäväisyydelle ja tukee voimakkaasti sen pyrkimyksiä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen toteutumiseen kaikilta osin sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen paranemiseen;

7.

kehottaa jälleen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan siirtymään välittömästi syrjään, jotta rauhanomainen ja demokraattinen siirtymäkehitys Syyriassa voi alkaa;

8.

kehottaa Assadin hallintoa lopettamaan Syyrian kansaan kohdistuvat väkivaltaisuudet, vetämään joukot ja panssarivaunut pois kaupungeista ja vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat mielenosoittajat, poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat, bloginpitäjät ja toimittajat; kehottaa lisäksi takaamaan kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille vapaan pääsyn maahan;

9.

kehottaa jälleen tutkimaan nopeasti, riippumattomasti ja avoimesti Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, jotka voivat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan, jotta voidaan varmistaa, että kaikki syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan kansainväliselle yhteisölle; katsoo, että selkeät vastuumekanismit on asetettava etusijalle YK:n turvallisuusneuvoston pyrkimyksissä Syyrian kriisin lopettamiseksi, ja tukee jälleen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimusta Syyrian viemisestä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

10.

muistuttaa tukevansa Arabiliiton toimia väkivallan lopettamiseksi ja poliittisen ratkaisun edistämiseksi Syyriassa; suhtautuu myönteisesti Arabiliiton päätökseen lisätä yhteistyötä YK:n kanssa; panee merkille Arabiliiton päätöksen keskeyttää Syyrian tarkkailuoperaationsa vastauksena viranomaisten harjoittaman väkivallan pahenemiseen;

11.

pitää tervetulleena, että varapuheenjohtaja/korkea edustaja tukee aikomusta perustaa ”Syyrian kansan ystävien” yhteysryhmä edistämään demokraattista muutosta Syyriassa ja että Turkki ja Arabiliiton jäsenet voivat osallistua siihen; pitää tervetulleena varapuheenjohtajan/korkean edustajan ilmoitusta siitä, että hän aikoo osallistua yhteysryhmän ensimmäiseen kokoukseen Tunisiassa 24. helmikuuta 2012;

12.

kehottaa neuvostoa tekemään yhteisen päätöksen kaikkien suurlähettiläiden kutsumisesta pois Syyriasta ja diplomaattisten yhteyksien jäädyttämisestä EU:n jäsenvaltioissa olevien Syyrian suurlähettiläiden kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa/varapuheenjohtajaa vahvistamaan humanitaarista kapasiteettia EU:n Damaskoksen edustustossa ja kaikkialla muualla tarpeen mukaan;

13.

on tyytyväinen EU:n sitoumukseen pyrkiä lisäämään Syyrian johtoon kohdistuvaa kansainvälistä painostusta; tukee ulkoasiainneuvoston 23. tammikuuta 2012 tekemää päätöstä asettaa uusia rajoittavia toimenpiteitä Syyrian johtoa vastaan ja pyytää kohdennettuja lisäpakotteita;

14.

pitää tervetulleena 3. helmikuuta 2012 tehtyä komission päätöstä antaa humanitaarista apua (3 miljoonaa euroa) lievittämään ihmisten kärsimyksiä sekä Syyriassa että sen naapurimaissa;

15.

pitää myönteisinä ja tukee Syyrian opposition jatkuvia pyrkimyksiä yhdistyä maan ulkopuolella ja sen sisällä, jatkaa yhteydenpitoa kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Arabiliiton kanssa ja työskennellä yhteisen vision muodostamiseksi Syyrian tulevaisuudesta ja demokraattiseen järjestelmään siirtymisestä; kehottaa EU:ta tehostamaan poliittista, teknistä ja humanitaarista tukeaan sekä viestinnän alan tukeaan oppositiolle;

16.

kehottaa rauhanomaiseen ja aitoon siirtymiseen kohti demokratiaa, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja tarpeita ja pohjautuu osallistavaan vuoropuheluun, jossa ovat mukana kaikki Syyrian yhteiskunnan demokraattiset voimat ja ryhmittymät, jotta voidaan käynnistää perusteellisten demokraattisten uudistusten prosessi, jossa otetaan huomioon tarve turvata kansallinen sovinto ja sitoudutaan siten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen; kehottaa EU:ta tukemaan kaikkia Syyrian opposition yhdistymisponnisteluja ja pyrkimyksiä perustaa demokraattiselle Syyrialle selvä toimintasuunnitelma;

17.

ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Syyrian viranomaiset saattavat ulottaa pelottelunsa koskemaan myös maanpaossa olevia oppositioaktivisteja;

18.

pitää myönteisenä Turkin vankkaa tukea Syyrian kansalle ja muun muassa sitä, että se ottaa vastaan pakolaisia Turkin ja Syyrian rajalla ja sallii Syyrian opposition järjestäytymisen; kehottaa varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa aloittaakseen keskustelut Turkin, Arabiliiton ja Syyrian opposition kanssa humanitaaristen käytävien perustamisesta Syyrian ja Turkin rajalle;

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle/EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Turkin hallitukselle ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/41

—

ottaa huomioon kaikki YK:n ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat (1),

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeusneuvostosta (UNHRC), erityisesti 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon ensisijaisista tavoitteista ja vuoden 2011 arvioinnista (2),

—

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen ihmisoikeusneuvoston kolmanteentoista istuntoon ja valtuuskunnan kertomuksen alivaliokunnalle, sekä ulkoasiainvaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteisen valtuuskunnan, joka osallistui YK:n yleiskokouksen 66. istuntoon,

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (3),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. maaliskuuta 2011 antaman päätöslauselman 16/21 ihmisoikeusneuvoston työn ja toiminnan arvioinnista,

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:sta maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä (4),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 7. kierroksen, erityisesti 27. helmikuuta – 23. maaliskuuta 2012 pidettävän 19. jakson, sekä vuoden 2012 aikana järjestettävät yleisen määräaikaisarvioinnin 13. ja 14 istunnot,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston aikaisemmat sääntömääräiset ja erityisistunnot sekä joulukuussa 2011 loppuunsaatetun yleisen määräaikaisarvioinnin ensimmäisen jakson,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 artiklan 5 kohdan, 18, 21, 27 ja 47 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä (5);

B.

ottaa huomioon, että käynnissä olevalla EU:n ihmisoikeuspolitiikan tarkistamisella olisi edistettävä EU:n ulkopolitiikan muuttamista siten, että se toimii aktiivisempana, yhtenäisempänä ja tehokkaana voimana maailmassa;

C.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi taattava ihmisoikeuksien kunnioittaminen omissa toimissaan, jotta voidaan tehostaa sisäisten ja ulkoisten toimien yhtenäisyyttä ja siten parantaa EU:n uskottavuutta YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

D.

katsoo, että kaikkien kansainvälisten toimijoiden on edistettävä kaksinaismoraalista eroon pääsemistä ja vältettävä valikoivuutta ja politisoimista ihmisoikeuskysymyksiä käsitellessään;

E.

toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvosto on ainutlaatuinen yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin erikoistunut foorumi, joka käsittelee ihmisoikeuksia YK:n järjestelmässä; ottaa huomioon, että sille on uskottu tärkeä tehtävä huolehtia, että ihmisoikeuksien edistämistä, suojelua ja kunnioittamista tehostetaan kaikkialla maailmassa;

F.

katsoo, että yleiskokouksen kolmannen valiokunnan ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimien vaikutukset YK:n turvallisuusneuvostossa käytäviin keskusteluihin olisi otettava huomioon;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istuntoon samoin kuin aikaisempina vuosina YK:n ihmisoikeusneuvoston istuntoihin;

1.

ottaa huomioon käynnissä olevan prosessin, joka koskee EU:n ensisijaisten tavoitteiden vahvistamista YK:n ihmisoikeusneuvoston 19 istuntoa varten, ja pitää myönteisenä Burman/Myanmarin, Korean demokraattisen kansantasavallan, Syyrian, Libyan, ja Iranin määrittämistä tärkeimmiksi kysymyksiksi;

2.

pitää myönteisenä sitä, että sääntömääräisen 19. kokouksen esityslistalla ovat paneelikeskustelut muun muassa seuraavista aiheista: ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen, sananvapaus internetissä, uskonnon, uskon ja omantunnon vapaus, sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja väkivalta, ihmisoikeudet ja HIV/AIDS, vähemmistöjen oikeuksien julistus sekä lukuisat kokoukset, joiden aiheina lasten oikeudet, kidutus, ihmisoikeudet ja terrorismin torjunta, katoamiset sekä mielivaltainen pidättäminen; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti mainittuihin kokouksiin ja varmistamaan, että yleismaailmalliset ja jakamattomat ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään riippumatta;

3.

pitää myönteisenä sitä, että tässä istunnossa nimitetään demokraattisen ja tasa-arvoisen kansainvälisen järjestyksen edistämisen riippumaton asiantuntija, totuuden, oikeuden, korvausten ja uusiutumattomuuden takaamisen erityisraportoija, Syyrian ihmisoikeustilanteen erityisraportoija sekä Sudanin ihmisoikeustilanteen erityisraportoija; panee merkille, että raportoijat esittävät kertomuksen muun muassa Korean demokraattisen kansantasavallan, Iranin ja Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteesta sekä kidutuksesta ja muusta julmasta, ihmisarvoa rikkovasta ja alentavasta kohtelusta tai rankaisemisesta, ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja uskonnon- ja uskonvapaudesta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti mainittuihin keskusteluihin;

4.

pitää myönteisenä ihmisoikeuksien enenevää sisällyttämistä YK:n toimintaan, mistä esimerkkeinä ovat muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun huomattavasti tiheämpi esiintyminen turvallisuusneuvoton kokouksissa – ihmisoikeusneuvoston hyvin taitavasti johdettu edustus apulaispääsihteerin tasolla – sekä ihmisoikeusneuvoston vuosittain järjestämä paneelikeskustelu, johon osallistuvat YK:n järjestöjen ja rahastojen hallintoelimet ja sihteeristöt kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltioita pyytämään ihmisoikeusvaltuutettua antamaan nykyistä useammin tilannekatsauksia, jotta voidaan tehokkaasti puuttua ihmisoikeuksien loukkauksiin, jotka ovat useiden YK:n turvallisuusneuvoston käsittelemien konfliktien aiheuttajia;

5.

kehottaa uudelleen EU:n jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden vesittämiseksi ja kannustamaan aktiivisesti sitä, että ihmisoikeusneuvoston olisi puututtava tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaan syrjintään, esimerkiksi sukupuolen, rodun, iän, seksuaalisen suuntautumisen ja uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvaan syrjintään; katsoo, että 17. kesäkuuta 2011 annettua ihmisoikeuksia, sukupuolista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevan ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 17/19 seuranta olisi varmistettava konkreettisesti ja kestävästi;

6.

toistaa jälleen kerran EU:n jäsenvaltiolle antamansa kehotuksen toimia johtavana esimerkkinä esimerkiksi tukemalla ihmisoikeusneuvoston työn yleismaailmallisuutta erityisesti ratifioimalla kaikki ihmisoikeusneuvoston vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat; pitää erityisen valitettavana sitä, että yksikään EU:n jäsenvaltio ei ole ratifioinut siirtotyöläisten ja heidän perheidensä suojelua koskevaa kansainvälistä yleissopimusta ja sitä, että useat jäsenvaltiot eivät ole vielä hyväksyneet ja/tai ratifioineet kaikkien ihmisten suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, ja että vain yksi jäsenvaltio on ratifioinut taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan edellä mainitut yleissopimukset;

7.

tunnustaa vaatimattoman edistymisen, mutta on edelleen huolissaan ”blokkipolitiikan” jatkumisesta, koska se hallitsee jossain määrin asioiden käsittelyä, vaikuttaa YK:n ihmisoikeusneuvoston toimien kohteeksi otettavien maiden ja tilanteiden valintaan, mikä vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeusneuvoston auktoriteettiin ja uskottavuuteen;

8.

pitää valitettavana sitä, että arviointiprosessi ei ole johtanut pitemmälle menevään jäsenyysvaatimuksien kehittämiseen sitoumusten ja ihmisoikeusnormien noudattamisen osalta; toistaa vaatimuksensa, joka koskee kaikkien kilpailuun perustuvia vaaleja alueellisten ryhmien yhteydessä, ja suosittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot ilmaisevat selkeästi vastustavansa alueellisten ryhmien esittämiä etukäteen sovittujen ehdokaslistoja, ja toimimaan tässä yhteydessä esimerkkinä;

9.

panee merkille, että Libya on hyväksytty uudelleen YK:n ihmisoikeuskomitean jäseneksi ja kehottaa edistämään Libyan uudelleen integrointia; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tilaisuutta ei ole käytetty hyväksi siten, että erotettujen jäsenmaiden uudelleen hyväksymisen yhteydessä sovellettaisiin tehokkaita ja läpinäkyviä vaatimuksia, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan perustua alkuperäisen hyväksymisen yhteydessä sovellettuihin vaatimuksiin; kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa viipymättä määrittämään mainitut vaatimukset tulevaa tarvetta varten ja sitä silmällä pitäen, että valtion osallistumista YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan arvioidaan pysyvästi asianomaisen valtion ihmisoikeuskäytännön perusteella;

10.

pitää myönteisenä, että Libyan tilannetta tutkiva riippumaton kansainvälinen tutkimuskomissio esitti 15. erityisistuntoon perustuvan ensimmäisen kertomuksensa YK:n ihmisoikeusneuvostolle syyskuussa 2011; tukee tutkimuskomission toimivaltuuksien laajentamista ja odottaa mielenkiinnolla 19. istunnossa esitettävää loppuraporttia; kannattaa tutkimuskomission suositusten täytäntöönpanoa ja antaa vahvan tukensa sen vaatimukselle, joka koskee perusteellisten, puolueettomien ja julkisten tutkimusten laatimista kaikissa väitetyissä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön loukkausten tapauksissa riippumatta siitä, ketä niistä syytetään, ja oikeudelliset takeet tehokkaasti varmistaen; katsoo, että Libyan ihmisoikeustilanne antaa edelleen syytä huoleen erityisesti pidätysolosuhteiden ja sen osalta, kuinka erilaiset aseelliset ryhmät, jotka ovat väliaikaisen hallituksen valvonnan ulottumattomissa, kohtelevat pidätettyjä, ja vaatii kansainvälistä yhteisöä tiukentamaan valvontaa ja antamaan kestävää tukea, mitä myös ihmisoikeusvaltuutettu vaati YK:n turvallisuusneuvostossa 25. tammikuuta 2012;

11.

tuomitsee mitä jyrkimmin laajalle levinneen brutaalin sorron ja ihmisoikeuksien järjestelmällisen rikkomisen, mihin Syyrian hallitus on syyllistynyt oma väestöään vastaan, lapset mukaan luettuna, ja kehottaa Syyrian viranomaisia noudattamaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia velvoitteitaan ja sallimaan rauhanomaisen siirtymisen demokratiaan;

12.

pitää myönteisinä Yhdysvaltain, Puolan ja EU:n aloitteista järjestettyjä 16., 17. ja 18 erityisistuntoa, joissa käsiteltiin Syyrian ihmisoikeustilannetta; tukee marraskuussa esitetyn kertomuksen suosituksia ja odottaa, että päivitetty versio esitetään 19. istunnossa, missä käydään myös vuorovaikutteinen vuoropuhelu;

13.

pitää myönteisenä nimittää Syyrian ihmisoikeustilannetta tutkiva erityisraportoija sen jälkeen, kun tutkimuskomission toimikausi on päättynyt; ilmaisee vahvan tukensa erityisesti tutkimuskomission, ihmisoikeusvaltuutetun ja kaikkien erityismenettelyihin liittyvien mandaattien haltijoiden Syyrian viranomaisille osoittamaa kehotusta toimia täydellisessä yhteistyössä tutkijoiden kanssa täydellisen noudattamisen varmistamiseksi ja rankaisemattomuuden välttämiseksi; pitää myönteisinä kaikkia komission varapuheenjohtajan/EU:n korkean edustajan Baroness Ashtonin ja EU:n jäsenvaltioiden Kiinaa ja Venäjää koskevia pyrkimyksiä YK:n turvallisuusneuvostossa, joiden tarkoituksena oli Syyrian kokevan päätöslauselman esittäminen välittömästi; pitää syvästi valitettavana sitä, että koska Venäjän federaatio ja Kiina käyttivät jälleen veto-oikeuttaan, turvallisuusneuvosto ei pystynyt kutsumaan Arabiliittoa koolle tarkoituksena käynnistää Syyrian johtama prosessi, joka oli tarkoitus toteuttaa ilman väkivaltaa;

14.

toistaa olevansa huolissaan Bahrainin ihmisoikeustilanteesta ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselman esittämistä YK:n ihmisoikeuskomissiossa; korostaa, että YK:n ihmisoikeuskomission on jatkettava rankaisemattomuuden torjuntaa Jemenissä sen osalta, mikä koskee hallituksen vastaisia mielenosoituksia vuonna 2011, ja katsoo, että armahdukset rikkovat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä tapauksissa, joissa armahdus estää niiden henkilöiden syytteeseen asettamisen, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kansanmurhaan, sotarikoksiin ja vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin;

15.

pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn vuonna 2011 antamia lausuntoja, joissa Egyptin viranomaisia on kehotettu lopettamaan liiallinen ja brutaali voimankäyttö Tahririn aukion mielenosoittajia vastaan, kyynelkaasun ilmeinen sääntöjenvastainen käyttäminen, kumiluodit ja kovapanokset mukaan luettuina, sekä ihmisoikeusvaltuutetun vaatimuksia, jotka koskevat mielenosoituksia ja tapahtumia koskevien riippumattomien tutkimusten käynnistämistä;

16.

kehottaa EU:ta ja EU:n jäsenvaltioita keskittymään Algeriaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin toisen kierroksen yhteydessä tahdonvastaisen katoamisen ongelmaan ja korostamaan, että Algeria ei ole noudattanut ihmisoikeussopimuksista vastaavien elinten tässä asiassa antamia suosituksia; kehottaa ottamaan käyttöön edellä mainittua koskevan erityisen seurantamekanismin; vaatii samassa yhteydessä EU:ta ja EU:n jäsenvaltioita ilmaisemaan vakavan huolensa viidestä äskettäin hyväksytystä laista, sortopolitiikkaa edustava yhdistyslaki ja syrjivä naisten asemaa koskeva laki mukaan luettuina;

17.

korostaa Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteen kansainvälisen tarkkailun tarvetta erityisesti siten, että asiassa turvaudutaan ihmisoikeuskomission erityisraportoijien toimintaan;

18.

pitää myönteisenä päätöstä nimittää Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta tutkiva erityisraportoija; pitää myönteisenä erityisraportoijan YK:n yleiskokouksen kolmannelle komitealle esittämää väliaikaista kertomusta ja odottaa mielenkiinnolla mainitun raportin käsittelyä 19. istunnossa; kehottaa Iranin viranomaisia harjoittamaan yhteistyössä erityisraportoijan kanssa ja edistämään erityisraportoijan tutkimuksia muun muassa sallimalla maahan pääsyn; kehottaa pidentämään eritysraportoijan toimikautta Iranin epätoivoisen ihmisoikeustilanteen perusteella;

19.

kiittää Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteen ja Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteen erityisraportoijia jatkuneesta toiminnasta toimivaltansa puitteissa ja vaatii toimivaltuuksien voimassaolon jatkamista; pitää tervetulleina alustavia myönteisiä muutoksia Burman/Myanmarin viranomaisten suhtautumisessa yhteistyöhän erityistoimenpiteiden puitteissa ja toistaa vaatimuksensa, joka koskee kaikkien jäljellä olevien vankien vapauttamista sekä konkreettisiin toimiin ryhtymistä rankaisemattomuuden torjumiseksi Burmassa/Myanmarissa, mikä koskee erityisesti heimoalueilla tapahtuneita rikoksia ihmisyyttä vastaan;

20.

toistaa varapuheenjohtajalle/korkealle edustajalle ja EU:n jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen valmistella EU:n vahvaa yhteistä kantaa, joka koskee Gazan konfliktin tiedonkeruumatkan seurantaa siten että, suositusten täytäntöönpanoa ja kaikkien kansanvälisen oikeuden rikkomisten seuraamuksia vaaditaan julkisesti riippumattomilla, puolueettomilla, läpinäkyvillä ja tehokkailla tutkimuksilla riippumatta siitä, ketä rikkomuksista syytetään; katsoo, että tehokasta Lähi-idän rauhanprosessia ei voi olla ilman tilintekovelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta;

21.

ilmaisee tukensa sille, että äskettäin on nimitetty Norsunluurannikon ihmisoikeustilannetta tutkiva riippumattoman asiantuntija, jonka tehtävänä on seurata tutkimuskomission suositusten täytäntöönpanoa, ja odottaa mielenkiinnolla mainitun asiantuntijan kertomuksen käsittelyä 19. istunnossa;

22.

korostaa tarvetta tukea edelleen pyrkimyksiä vahvistaa Sri Lankan vastuunkantoprosessia ja tukee edelleen YK:n tutkimuskomission asettamista tutkimaan kaikkia rikoksia Sri Lankaa koskevan YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän suosituksen mukaisesti; pyytää, että Sri Lankan hallitus lähettää kutsun YK:n erityisraportoijalle, jonka tehtävänä on edistää ja suojella mielipiteenvapautta ja ilmaisuvapautta;

23.

on huolestunut Kazakstanin heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta; katsoo, että raportissa, jonka ylimmän syyttäjän virasto laati Länsi-Kazakstanissa sijaitsevien Żanaozenin ja Shetpen tapahtumista, ei käsitellä riittävästi Kazakstanin valtion joukkojen roolia niiden mielenosoitusten kovakätisessä lopettamisessa, joihin osallistuivat lakossa olleet öljy-yhtiöiden työntekijät ja heidän tukijansa 16.–18. joulukuuta 2011 ja joissa kuoli ainakin 17 ihmistä; on järkyttynyt tätä seuranneista oppositiopuolueiden johtohenkilöiden, ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien pidätyksistä; vaatii riippumatonta kansainvälistä tutkimusta näistä tapahtumista ja vaatii välittömästi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, mukaan lukien öljy-yhtiöiden työntekijöiden asianajajan Natalia Sokolowan; painottaa, että Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta on keskusteltava seuraavassa YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnossa;

24.

kiittää YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimia Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi ja korostaa tarvetta nimittää uusi riippumaton asiantuntija, joka seuraa Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilannetta ja neuvottelee viranomaisten kanssa kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien suositusten täytäntöönpanosta;

25.

pyytää, että EU:n valtuuskunta ja EU:n jäsenvaltiot pyrkivät siihen, että ihmisoikeuskomissio antaa päätöslauselman Eritrean tilanteesta maan valitettavasta ja huonontuvasta tilanteesta, joka johtuu ilmaisunvapauden ja uskonnon, uskon ja omantunnon vapauden puuttumisesta;

26.

pitää myönteisenä Afganistanin ihmisoikeustilannetta koskevaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomusta, joka perustuu ihmisoikeusvaltuutetun viraston toimintaan YK:n siviilikriisinhallintaoperaation puitteissa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan mainittua kertomusta julkisesti ja osallistumaan mainittua kertomusta koskevaan keskusteluun, jotta voidaan tukea kertomuksen suosituksia, jotka koskevat oikeusvaltion vahvistamista, rankaisemattomuuden torjumista, naisten oikeuksia ja Afganistanin ihmisoikeuskomission toimintaa; kannattaa erityisraportoijan nimittämistä tutkimaan Afganistanin ihmisoikeustilannetta;

27.

toteaa, että suojeluvastuun hyväksyminen on edennyt hyvin YK:n turvallisuusneuvoston, YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston käsittelyssä; korostaa, että suojeluvastuu on kattava käsite, joka ei rajoitu sotilaalliseen väliintuloon; panee merkille, että esiin on nousemassa myös uusi tulkinta (suojeluun liittyvä vastuu), jota Libyan kriisin seurauksena kannattavat ensisijaisesti jotkut BRICS-maat, erityisesti Brasilia; Kehottaa käymään jatkokeskusteluja siitä, kuinka Yhdistyneiden kansakuntien elimet ja erityisesti turvallisuusneuvosto voisivat mahdollisesti hyödyntää mainittua käsitettä, jotta voidaan varmistaa yhteistyön tehostaminen jäsenvaltioiden välisten kriisien yhteydessä; korostaa erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja etenkin sen syyttäjänviraston ehkäisevää roolia ja sen merkitystä, että YK:n turvallisuusneuvosto siirtää tietyt tapaukset Kansainväliselle rikostuomioistuimelle;

28.

korostaa kansainvälisen yhteistyön tarvetta Kiinan ihmisoikeustilanteen seurannassa ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti mainittuun seurantaa, koska ihmisoikeuksia koskeva EU:n ja Kiinan vuoropuhelu ei ole johtanut merkittäviin ja konkreettisiin tuloksiin;

29.

toistaa kantanaan, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, mukaan luettuna oikeus vaihtaa uskontoa ja luopua uskonnosta, on perusluonteinen ihmisoikeus; antaa tunnustuksen uskonnonvapauden ja uskonvapauden erityisraportoijan toimille ja pitää valitettavana sitä, että mainitut oikeudet on kielletty monilta ihmisiltä ja yhteisöiltä; pahoittelee, että uskonnonvapautta ja ilmaisunvapautta rikotaan jatkuvasti historiallisella Tiibetin alueella ja sen seurauksena yhä kasvava joukko tiibetiläisiä on viime aikoina tehnyt polttoitsemurhan äärimmäisenä protestina oikeuksiensa ja vapauksiensa loukkaamiselle;

30.

tuomitsee Japanin oikeusministeriö äskettäisen lausunnon, jonka mukaan kuolemanrangaistus saatetaan palauttaa voimaan Japanissa; pitää myönteisenä sitä, että Mongolia teki 5. tammikuuta 2012 kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskevan päätöksen sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus oli lakkautettu väliaikaisesti tammikuussa 2010, ja kehottaa YK:n ihmisoikeusvaltuutettua ja YK:n yleiskokousta jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on kuolemanrangaistuksen väliaikainen kieltäminen ja lopullinen lakkauttaminen koko maailmassa;

31.

pitää myönteisenä, että Guatemalan parlamentti on ratifioinut Rooman perussäännön;

32.

pitää myönteisenä YK:n tasa-arvoyksikön (UN Women) työtä, joka oletettavasti edistää Beijingin perussäännön täytäntöönpanoa ja sen puolustamista, seksuaalisuutta ja lisääntymistä koskevat oikeudet mukaan luettuina, sekä naisten roolia rauhan ja turvallisuuden edistämisessä koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa, koska kaikki edellä mainitut tavoitteet ovat EU:n kannalta ratkaisevan tärkeitä tavoitteita;

33.

pitää myönteisenä sen vahvistamista, että YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisessä määräaikaisarvioinnissa olisi keskityttävä muun muassa ensimmäisen jakson aikana hyväksyttyjen suositusten täytäntöönpanoon, mutta korostaa, että suosituksia, joita arvioinnin kohteena oleva valtio ei ole hyväksynyt, ei pitäisi sulkea prosessin ulkopuolelle; kehottaa yleiseen määräaikaisarviointiin osallistuvia valtioita keskittymään kolmansien maiden arvioinnissa erityisesti siihen, miten viimeksi mainitut noudattavat ja panevat täytäntöön YK:n sopimuselinten suositukset ja erityistoimenpiteet, koska mainitut asiantuntijapohjaiset toimet edellyttävät merkittävää poliittista tukea;

34.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita antamaan teknistä apua määräaikaisarviointien suositusten täytäntöönpanoon ihmisoikeusneuvostoa voitaisiin vahvistaa rakenteiden perustamisesta tehtyä sopimuspakettia ja arviointiprosessin tulosta koskevien sitoumusten mukaisesti, korostaa määräaikaisten arviointien täytäntöönpanon rahoitusavun ja teknisen avun vapaaehtoisen rahaston merkitystä hyödyllisenä välineenä mainitussa yhteydessä ja kehottaa muita jäsenvaltioita noudattamaan Ison-Britannian ja Saksan antamaa esimerkkiä rahaston avustamiseksi;

35.

katsoo, että EU:n olisi pyrittävä tehostamaan määräaikaisen arviointiprosessin merkitystä sisällyttämällä kahdenvälistä ja monenvälistä vuoropuhelua koskevat suositukset YK:n jäsenvaltioiden kanssa käytävään vuotopuheluun;

36.

pitää myönteisenä kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden roolin tehostamista Pariisin periaatteiden mukaisesti, koska ensiksi mainitut voivat puuttua asioihin välittömästi se jälkeen, kun arvioinnin kohteena oleva jäsenvaltiota koskeva päätös on tehty täysistunnossa määräaikaisen arviointiprosessin perusteella; toistaa tukevansa ihmisoikeusjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ja asiantuntijoiden enenevää osallistumista määräaikaiseen arviointiprosessiin;

37.

pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisessä määräaikaisarvioinnissa voidaan antaa vapaaehtoinen keskivälin kertomus hyväksyttyjen suositusten seurannasta, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan johtavana esimerkkinä;

38.

vahvistaa, että erityismenettelyt muodostavat YK:n ihmisoikeusjärjestelmän ytimen ja että YK:n ihmisoikeusneuvoston uskottavuus ja tehokkuus perustuvat menettelyjen täydelliseen täytäntöönpanoon ja ihmisoikeusneuvoston täydelliseen yhteistyöhön mandaattien haltijoiden kanssa;

39.

pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvoston arviointiprosessi on vahvistanut mandaattien haltijoiden koskemattomuuden ja riippumattomuuden menettelyjen perusominaisuuksina;

40.

pitää myönteisinä toimia, joihin YK:n ihmisoikeusneuvoston arvioinnin perusteella on ryhdytty valintaprosessin ja mandaattien haltijoiden nimittämisen avoimuuden lisäämiseksi; pitää myönteisenä myös sitä, että Pariisin periaatteita noudattavat kansalliset ihmisoikeusjärjestöt ovat johtavassa roolissa mainitussa valintaprosessissa;

41.

pitää valitettavana sitä, että erityismenettelyihin sisältyvää varhaisvaroitusjärjestelmää ei vahvistettu entisestään mekanismilla, jonka puitteissa edellä mainitut järjestöt voisivat automaattisesti käynnistää tilanteen käsittelyn YK:n ihmisoikeusneuvostossa; pitää valitettavana sitä, että käytössä ei ole mitään mekanismia, joka koskisi erityismenettelyjä koskevien suositusten täytäntöönpanon seurantaa;

42.

pitää myönteisenä ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) varojen ilmoitettua lisäämistä ja korostaa, että mainittuja lisämäärärahoja olisi käytettävä myös YK:n ihmisoikeusneuvoston tukemisen tehostamiseen; pitää myönteisinä rahoitusosuutta, joka on välitetty YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kautta vuodesta 2007 lähtien; odottaa viimeaikaisten uusien haasteiden laajuus perusteella, että komissio saattaisi olla halukas korottamaan vuosittaista rahoitusosuuttaan;

43.

vahvistaa vahvan tukensa EU:n aktiiviselle osallistumiselle YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön, mikä tarkoittaa päätöslauselmien tukemista, lausuntojen antamista sekä osallistumista vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja keskusteluihin;

44.

toistaa EU:lla ja sen jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen varmistaa ihmisoikeuksien täydellinen kunnioittaminen sisäisissä toimissaan, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat välttää kaksinaismoraalia ja lisätä sisäisten ja ulkoisten toimiensa yhdenmukaisuutta ja kansainvälisellä näyttämöllä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa Baroness Ahstonia puuttumaan EU:ssa toimivien yritysten osallistumista ihmisoikeusrikkomuksiin EU:n ulkopuolella ja panemaan täytäntöön mainittuja yrityksiä koskevan seuraamusjärjestelmän tai vähintään pitämään kirjaa mainituista tapauksista ja varmistamaan, että mainitut yritykset eivät saa mitään EU:n tukea, EU:n ulkosuhdehallinnon antama apu mukaan luettuna;

45.

korostaa jälleen kerran EU:n vahvan yhteisen kannan muodostamisen ensisijaisen tärkeää merkitystä, jotta EU voi hyödyntää itsensä ja jäsenvaltioidensa yhteistä painoarvoa; panee tässä yhteydessä merkille neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kapasiteetin kehittämisen ja pyrkimykset tunnistaa tärkeimmät ensisijaiset tavoitteet sekä pyrkimykset selventää työnjakoa, mikä auttaa kehittämään alueiden välistä ulottuvuutta ja kaikkien maltillisten valtioiden välistä yhteistyötä ja vaikuttamista, Geneven ja New Yorkin toimipaikat mukaan luettuina; pitää myönteisenä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän toimintaa Brysselissä ja ehdotusta, jonka mukaan sen pitäisi järjestää yhteinen kokous Genevessä toimiva nimisoikeustyöryhmän kanssa; tukee pyrkimyksiä esittäjä ”yksi sanoma moniäänisesti”, mutta pitää valitettavana sitä, että yhteisen kannan tavoittelu johtaa liian monessa tapauksessa pienimmän yhteisen nimittäjän hyväksymiseen erityisesti neuvoston päätelmissä, ja vaatii rohkeampaa ja kunnianhimoisempaa toimintaa; kehottaa tässä yhteydessä ulkosuhdehallintoa ja erityisesti Genevessä ja New Yorkissa toimivia EU:n valtuuskuntia parantamaan toimiensa yhtenäisyyttä oikea-aikaisten ja sisältöä koskevien neuvottelujen avulla, ja parantamaan EU:n toimien näkyvyyttä EU:n uskottavuuden tehostamiseksi;

46.

pitää myönteisenä varapuheenjohtajan/korkean edustajan sitoutumista kehittämään vuosittainen menettely, joka koskee ensisijaisten tavoitteiden määrittämistä ihmisoikeuksia koskevissa tapaamisissa Genevessä ja New Yorkissa, ja korostaa varapuheenjohtajan/korkean edustajan ja humanitaarisesta avusta ja pelastuspalveluasioista vastaavan komissaarin läheisen yhteistyön tarvetta, koska heidän ihmisoikeuksiin liittyvät toimivaltuutensa ovat vahvasti toisiinsa liittyviä;

47.

pitää myönteisenä sitä, että YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 65/276 EU:n osallistumisesta YK:n työhön, ja pitää sitä vaatimattomana alkuna suuremmille ponnisteluille, joilla pyritään parantamaan unionin asemaa järjestössä; katsoo, että tästä lähtien EU:n on pidettävä kiinni oikeuksiensa soveltamista ja noudattaa kunnianhimoista strategiaa asemansa tehostamiseksi YK:n puitteissa;

48.

pitää myönteisenä EU:n ja sen jäsenvaltioiden rakentavaa roolia YK:n ihmisoikeusneuvoston toiminnan arvioinnissa, ja että EU:n on puolustettava YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja kannatettava erityismenettelyjä ja maakohtaisia toimeksiantoja; muistuttaa tarpeesta varmistaa riittävä rahoitus YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston alueellisten toimipisteiden auki pitämiseksi;

49.

korostaa, että EU:n toimintakykyä on parannettava kiireellisesti, mukaan luettuna vahvojen liittoutumien muodostaminen tärkeiden alueellisten toimijoiden kanssa ja kaikkien maltillisten maiden kanssa, sekä mekanismilla, jonka avulla varapuheenjohtaja/korkea edustaja voi vaikuttaa kolmansiin maihin;

50.

pitää erityisen myönteisenä korkean edustajan/komission varapuheenjohtajan Euroopan parlamentille 13. joulukuuta 2011 antamaa lausuntoa, joka koski Euroopan parlamentin pitkäaikaista pyyntöä ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erikoisedustajan toimen perustamiseksi; painottaa, että näiden erityisedustajien tulisi olla asiantuntijoita, joilla on todistetusti kokemusta ihmisoikeuksien alalta; vaatii, että mainitut nimitykset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja että riittävien resurssien takaamisella olisi varmistettava toimien täyttäminen;

51.

valtuuttaa valtuuskuntansa YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunnossa tuomaan esille tässä päätöslauselmassa ilmaistut huolenaiheet; kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan vierailustaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle; pitää välttämättömänä sen käytännön jatkamista, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti lähettää valtuuskunnan asianomaisiin YK:n ihmisoikeusneuvoston istuntoihin ja YK:n yleiskokoukseen;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle komission varapuheenjohtajalle/korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 66. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/49

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 227 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle 13. tammikuuta 2012 esitetyt kirjalliset kysymykset (O-000005/2012 – B7-0029/2012 ja O-000006/2012 – B7-0030/2012 Britannian kansalaisen Dan Pescodin Euroopan sokeain unionin (EBU) ja Royal National Institute of Blind Peoplen (RNIB) puolesta esittämästä vetoomuksesta nro 0924/2011, joka koskee näkövammaisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten mahdollisuudet saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita Euroopan unionissa ovat hyvin rajalliset, sillä 95:tä prosenttia kaikista julkaistuista teoksista ei koskaan tuoda saataville heille soveltuvissa muodoissa, kuten sokeainkirjoituksena, suurempikokoisena tekstinä tai äänitteenä;

B.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole minkäänlaista kansainvälistä oikeusnormia lukemisongelmaisille henkilöille tarkoitettujen formaattien tekijänoikeussääntöjä koskevalle poikkeukselle rajat ylittävässä jakelussa;

C.

ottaa huomioon, että Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeuskomitea suunnittelee kansainvälistä sopimusta, jolla parannetaan sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja;

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin edustajat ovat johdonmukaisesti vastustaneet oikeudellisesti sitovaa sopimusta ja kannattaneet vapaaehtoisia suosituksia;

E.

ottaa huomioon, että 12. toukokuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön” (1) parlamentti kehotti unionia antamaan tukensa sitovalle WIPO-sopimukselle;

F.

ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa, erityisesti sen 21 ja 30 artiklassa, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan vammaisten henkilöiden syrjinnän kieltämisen periaatteet;

1.

kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan tukensa sitovalle WIPO-sopimukselle, joka koskee sokeille ja heikkonäköisille ihmisille tarkoitettujen kirjojen ja muiden painotuotteiden tekijänoikeuksia;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/50

—

ottaa huomioon 27 lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman tarkistetusta Barcelonan prosessista (1) ja 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä (2),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin (EU) ja Välimeren eteläisten ja itäisten maiden välinen kumppanuus, sekä kyseisessä kokouksessa hyväksytyn työohjelman,

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

—

ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen kaupan etenemissuunnitelman vuoteen 2010 ja sen jälkeen, joka hyväksyttiin Välimeren unionin kauppaministerien 8. kokouksessa vuonna 2009,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten 25. toukokuuta 2011 annetun komission yhteisen tiedonannon (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian (3), Israelin (4), Marokon (5), Jordanian (6), Egyptin (7), Libanonin (8) ja Algerian (9) väliset Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukset sekä Euroopan yhteisöjen sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön väliaikaisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä (10),

—

ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (96/142/EY),

—

ottaa huomioon Manchesterin yliopiston kehityspolitiikan ja -hallinnon instituutissa tehdyn Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin,

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisesta (11) ja siihen sisältyvät asiaa koskevat näkökohdat,

—

ottaa huomioon Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen pidettyjen Euro–Välimeri-ministerikokousten ja alakohtaisten ministerikokousten päätelmät, erityisesti Marseillessa 11. marraskuuta 2010 pidetyn Välimeren unionin kauppaministereiden yhdeksännen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 25. helmikuuta 2010 antaman tuomion asiassa C-386/08, Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen,

—

ottaa huomioon julistuksen, jonka EU antoi EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston neljännessä kokouksessa Brysselissä 17.–18. marraskuuta 2003,

—

ottaa huomioon EU:n ja Israelin väliset tekniset järjestelyt, jotka koskevat EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen neljättä pöytäkirjaa, ja komission ilmoituksen maahantuojille ”Tuonti Israelista yhteisöön” (12),

—

ottaa huomioon neuvoston Lähi-idän rauhanprosessista ulkoasiainministerien neuvoston 2985. kokouksessa Brysselissä 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät,

—

ottaa huomioon komission ilmoituksen Euroopan unionin, Algerian, Egyptin, Färsaarten, Islannin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Länsirannan ja Gazan alueen, Marokon, Norjan, Sveitsin (Liechtenstein mukaan luettuna), Syyrian, Tunisian ja Turkin välisten alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen, joihin sisältyy diagonaalinen kumulaatio, soveltamisen alkamispäivästä (13),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välisen sopimuksen (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Paneurooppa–Välimeri-alueen diagonaalisen alkuperäkumulaation alue perustuu moniin alkuperäsäännöistä tehtyihin kahdenvälisiin pöytäkirjoihin, jotka ovat liian monimutkaisia, jotta yritykset ja valtiot, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset voisivat hyödyntää mainittua käytäntöä;

B.

ottaa huomioon, että lokakuussa 2007 Lissabonissa kokoontunut Euro–Välimeri-kumppanuusmaiden kauppaministerikokous hyväksyi suunnitelman yleissopimukseksi, joka yhdistää Euroopan ja Välimeren alueella sovellettavat pöytäkirjat yhtenäiseksi ja yksinkertaistetuksi välineeksi, mikä edistää Euroopan ja Välimeren alueen kattavan alkuperäkumulaatiojärjestelmän käyttöä; ottaa huomioon, että 11. marraskuuta 2010 kokoontunut Välimeren unionin kauppaministereiden yhdeksäs kokous asettui kannattamaan mainitun yleissopimuksen tekemistä;

C.

ottaa huomioon, että mainitun yleissopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa on laajennettu siten, että se sisältää myös vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat valtiot, mikä moninkertaistaa Euroopan ja Välimeren alueen kattavasta alkuperäkumulaatiojärjestelmästä saatavan hyödyn;

D.

katsoo, että vaikka tämä kehitys on hyvin myönteistä, sen seurauksena myös alkuperäsääntöjen rikkominen ja kiertäminen vaikuttaa entistä laajemmalla alueella;

E.

ottaa huomioon, että EU on tehnyt sekä Israelin että Palestiinan kanssa assosiaatiosopimuksen, joista kumpaankin sisältyy vapaakauppasopimus, joka sisältää erilliset ja selvät suosituimmuuskohtelua koskevat määräykset;

F.

ottaa huomioon, että neuvosto totesi toistamiseen Lähi-idän rauhanprosessista 8. joulukuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että ”siirtokunnat […] ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia, merkitsevät estettä rauhalle ja uhkaavat tehdä kahden valtion ratkaisusta mahdottoman”;

G.

ottaa huomioon, että EU:n kannan mukaisesti Israelin vuodesta 1967 lähtien hallitsemilta alueilta peräisin olevat tuotteet eivät ole oikeutettuja EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaiseen suosituimmuuskohteluun;

H.

ottaa huomioon että se, että Israel soveltaa EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaista suosituimmuusperiaatetta miehitettyihin alueisiin, rikkoo EU:n lainsäädäntöä, minkä myös unionin tuomioistuin on vahvistanut asiassa Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen antamallaan tuomiolla, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulliviranomaiset eivät voi myöntää EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaista suosituimmuuskohtelua Israelin miehittämiltä alueilta peräisin oleville tuotteille;

I.

katsoo EU:n kansalaisten ilmaisseen selvästi tahtonsa miehitetyiltä palestiinalaisalueilta tulevien tuotteiden suhteen;

J.

ottaa huomioon, että EU on kohdannut lukuisia ongelmia soveltaessaan alkuperäsääntöjä miehitettyjen alueiden siirtokunnista peräisin oleviin tuotteisiin; ottaa huomioon, että julistuksessa, jonka EU antoi EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston neljännessä kokouksessa vuonna 2003, EU korosti että ”on tärkeää ratkaista kahdenvälinen alkuperäsääntöjä koskeva kysymys ennen kuin alkuperäpöytäkirjaa muutetaan”, jotta Euroopan ja Välimeren alueen alkuperäkumulaatiota voidaan soveltaa; ottaa huomioon, että mainitun ratkaisun puuttuessa Euroopan komissio on pyrkinyt ratkaisemaan mainitut ongelmat tekemällä Israelin kanssa oikeudellisesti sitomattoman kahdenvälisen teknisen sopimuksen, jonka mukaisesti Israel merkitsee jokaiseen alkuperäselvitykseen asianomaisen tuotteen tuotantoalueen postinumeron, jonka perusteella EU:n tulliviranomaiset voivat suoralta kädeltä periä Israelin siirtokuntien tuotteista tullimaksut, jotka peritään muista kuin suosituimmuuskohtelun piiriin kuuluvista tuotteista;

K.

ottaa huomioon, että tätä teknistä järjestelyä sovelletaan toisaalta EU:n ja Israelin välillä ja toisaalta EFTA-maiden ja Israelin välillä, ja että ehdotettu yleissopimus ei missään muodossa ulota mainittua järjestelyä koskemaan yleissopimuksen soveltamisaluetta kokonaisuudessa tai sido muita osapuolia;

L.

ottaa huomioon, että voimassa olevan teknisen sopimuksen menettelyjen perusteella Israelin viranomaiset ja vientiyritykset soveltavat jo nykyisellään Israelin vuodesta 1967 lähtien hallinnoimien alueiden ja kansainvälisesti tunnustetun Israelin valtion alueen tuotantotoimien erottamista toisistaan;

M.

ottaa huomioon, että yleissopimus ei tarjoa EU:lle eikä muille sopimuspuolille oikeudellisia keinoja tapauksissa, joissa katsotaan, että alkuperäkumulaatiosääntöjä koskevia määräyksiä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön;

N.

ottaa huomioon, että yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaisten vastuulla on tarkistaa, että ilmoitukset EU:hun tuotujen tuotteiden etuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä pitävät paikkansa; ottaa huomioon, että tulliviranomaiset eivät kaikista yrityksistään huolimatta pysty valvomaan ja tarkastamaan jokaista alkuperämerkintää ja jokaista lähetystä, joka on tuotu Israelista EU:n alueelle suosituimmuusmenettelyn mukaisesti; ottaa huomioon, että yleissopimus saattaa lisätä mainittua logistista haastetta kasvattamalla niiden kumppanuusmaiden määrää, jotka soveltavat kumulaatiota Israelin viemien materiaalien työstöön tai jalostukseen niiden viedessä tuotteita EU:n kanssa tekemiensä sopimustensa nojalla;

O.

katsoo, että vaikka Israelin viemien tuotteiden todellisen alkuperän määrittämistä koskevaan ongelmaan onkin puututtava paremmin, se ei saa estää koko alueen sosiaalista ja taloudellista integrointia;

P.

ottaa huomioon, että arabikevät on tuonut esille tarpeen laatia oikeudenmukaiset säännöt, joiden myötä kaikki Välimeren alueen valtiot ja maat saavat täyden hyödyn omista taloudellisista pyrkimyksistään, ja katsoo, että EU:n on tuettava selkeästi mainittuja pyrkimyksiä; ottaa huomioon, että arabikevään jälkeen EU on toistanut sitoumuksensa tehostaa EU:n ja arabimaiden välisiä kaupallisia yhteyksiä;

Q.

ottaa huomioon, että 8. maaliskuuta 2011 annetussa komission yhteisessä tiedonannossa demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa mainitaan yleissopimuksen hyväksyminen keinona, jolla maksimoidaan Välimeren alueen kanssa käytävän kaupan ja alueelle tehtävien investointien tehokkuus;

R.

ottaa huomioon, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-aluetta ei saatu perustettua vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että mainitun epäonnistumisen tärkeimpiä syitä on ollut Välimeren eteläisten maiden välisen kauppayhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen täydellinen puuttuminen;

S.

katsoo, että sopimuksen vaikutukset maille ja alueille voisivat olla merkittävät;

1.

katsoo, että kansainvälinen kauppa voi edistää talouskasvua, talouden monipuolistamista ja köyhyyden vähentämistä, jotka kaikki ovat Välimeren alueen demokratisoinnin välttämättömiä osatekijöitä; tukee komission pyrkimyksiä myöntää Välimeren alueella tuotetuille ja kumuloiduille tuotteille suosituimmuuskohteluun perustuva pääsy unionin sisämarkkinoille;

2.

pitää myönteisenä Paneurooppa–Välimeri-alueella sovellettavien alkuperäkumulaatiosääntöjen järjestelmän käytön yksinkertaistamista koskevaa aloitetta; katsoo, että etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus on merkittävä askel kohti kaupan helpottamista ja sosiaalista ja taloudellista yhdentymistä eteläisellä naapurialueella;

3.

on huolestunut Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisen nykytilanteesta, koska tarkoituksena oli, että vapaakauppa-alue perustettaisiin vuoteen 2010 mennessä, mikä ei ole toteutunut; pahoittelee, että eri toimijat eivät ole saaneet aikaan todellista edistystä tarvittavien edellytysten luomiseksi; puoltaa myös kahden- ja monenvälisen taloudellisen etelä-etelä-yhteistyön kehittämistä, joka toisi konkreettisia etuja osallistuvien maiden kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä; toteaa, että Välimeren eteläisten maiden välisen kaupankäynnin puuttuminen on toiminut merkittävänä esteenä hankkeen toteuttamiselle; vaatii, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen olisi säilytettävä EU:n ja sen eteläisten naapurien tavoitteena; katsoo, että yleissopimus edistää merkittävällä tavalla vapaakauppa-alueen toteuttamista ja toimii mahdollisena etelä-etelä-kaupan kannustimena;

4.

toivoo, että alueella arabikevään seurauksena nousevat uudet demokratiat edistävät ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia ja syventävät poliittista vuoropuhelua, joka johtaisi alueen sisäistä kaupankäyntiä suosivan toimintaympäristön luomiseen, koska aikaisempien diktatuurien harjoittama politiikka oli yhtenä syynä kaupankäynnin puuttumiseen; kehottaa uusia demokratioita toimimaan läheisessä yhteistyössä Agadirin ryhmän kanssa ja käyttämään tätä yleissopimusta täysimääräisesti hyväkseen; pyytää komissiota antamaan mainituille uusille demokratioille teknistä apua, jonka myötä ne voivat käyttää täysimääräisesti hyväkseen käytettävissään olevia kaupallisia välineitä, tämä yleissopimus mukaan luettuna;

5.

pitää myönteisenä sitä, että yleissopimus on väline, jolla luodaan kaikkia Välimeren eteläpuolen kumppanuusmaita koskeva oikeusperusta diagonaaliselle alkuperäkumulaatiolle ja joka toisaalta kattaa vakautus- ja assosiaatioprosessin osapuolet ja EFTA-maat, mikä laajentaa alkuperäkumulaation maantieteellistä soveltamisalaa ja kumulaatioviennin markkinoita;

6.

pitää valitettavana, että yleissopimusta ei ole täydennetty alkuperäselvityksen jälkitarkastusta koskevalla riitojenratkaisumenettelyllä; katsoo, että yleissopimuksen mukainen sekakomitea ei ole toimiva väline mainittujen asioiden ratkaisemiseen; panee merkille, että edellä mainitun vuoksi asiat on ratkaistava mahdollisten kahdenvälisten riitojenratkaisumenettelyjen avulla;

7.

katsoo, että yleissopimuksen tehoa voitaisiin parantaa merkittävästi yhtenäisellä tehokkaalla riitojenratkaisumenettelyllä, joka mahdollistaisi tuotteiden alkuperää ja kumulaatiota koskevien kiistojen nopean ja osapuolia tyydyttävän ratkaisemisen; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko mainittu mekanismi sisällyttää yleissopimukseen sen tulevien tarkistamisten yhteydessä;

8.

pitää valitettavana, että yleissopimus ei sisällä tulevaisuudessa toteutettavaa uudelleentarkastelua ja uudelleenarviointia; katsoo, että yleissopimuksen kaltaisen monimutkaisen ja laaja-alaisen välineen kannalta olisi hyödyllistä, että sitä tarkistettaisiin myöhemmin; pyytää näin ollen, että komissio muotoilee yleissopimuksen uudelleentarkastelulausekkeen;

9.

korostaa, että yleissopimuksen tekemistä olisi täydennettävä mahdollisimman pian tarkistamalla sen osapuoliin sovellettavia alkuperäsääntöjä ja että tässä tarkistuksessa on hyvin tärkeää saattaa eteläisen Välimeren maihin sovellettavat alkuperäsäännöt vastaamaan yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan uuden asetusehdotuksen sääntöjä; katsoo, että epäedullisemmat alkuperäsäännöt estäisivät hyödyntämästä yleissopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia täysipainoisesti ja asettaisivat eteläisen naapurialueen muita epäedullisempaan asemaan;

10.

ilmaisee vakavan huolensa niiden tiettyjen yritysten käytännöstä, jotka haluavat edelleen välttämättä viedä EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen piiriin kuuluvia miehitettyjen alueiden tuotteita; pitää mainittua käytäntöä valitettavana ja katsoo, että se on ristiriidassa EU:n kansainvälisten toimintaperiaatteiden kanssa ja että sen yhteydessä käytetään väärin laajoja mahdollisuuksia lailliseen suosituimmuuskohteluun perustuvaan pääsyyn unionin sisämarkkinoille; kehottaa siksi komissiota laatimaan mustan listan näitä käytäntöjä noudattavista yrityksistä ja tiedottamaan siitä jäsenvaltioille;

11.

muistuttaa, että EU:n tuomioistuin on vahvistanut asiassa Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen antamallaan tuomiolla, että tuontijäsenvaltioiden tulliviranomaisten on kiellettävä EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaisen suosituimmuuskohtelun myöntäminen Israelin miehittämiltä alueilta peräisin oleville tuotteille sekä tuotteille, joista Israelin viranomaiset eivät toimita riittäviä tietoja, joiden perusteella todellinen alkuperä voitaisiin määrittää;

12.

katsoo, että yleissopimuksen täytäntöönpanolla ei pitäisi jatkaa eikä luoda käytäntöä, joka helpottaa tai edistää yleissopimuksen rikkomista mainitulla tavalla; korostaa, että yleissopimus ei, kuten sen johdannossa todetaan, saisi yleisesti huonontaa tilannetta verrattuna aikaisempaan vapaakauppakumppanuuteen, jossa sovellettiin diagonaalista alkuperäkumulaatiota; pyytää komissiota työskentelemään yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, jotta nämä toimielimet voivat hyödyntää poliittista tahtoaan ja painoarvoaan, jotta mainittu sisämarkkinoiden väärinkäyttö voidaan lopettaa; pyytää komissiota esittämään uusia ehdotuksia, jotta tähän ongelmaan löydettäisiin aukoton ratkaisu;

13.

panee merkille, että EU ja EFTA-maat soveltavat Israelia koskevia teknisiä järjestelyjä, jotka koskevat alueellista ongelmaa ja sisältävät joitakin rajallisia ratkaisukeinoja; katsoo, että näiden teknisten järjestelyjen tarjoamat ratkaisut eivät ole tyydyttäviä; huomauttaa lisäksi, että tekniset järjestelyt eivät sido alueellisen yleissopimuksen muita osapuolia; ilmaisee näin ollen huolensa siitä, että alueellinen yleissopimus saattaa edistää sellaisten tilanteiden yleistymistä, joissa muut sopimuspuolet kohtaavat oman asianmukaisen alkuperäkumulaationsa varmistamista koskevia ongelmia EU:n kanssa tekemiensä sopimusten yhteydessä, kun ne käsittelevät ja jalostavat omalla alueellaan tuotteita, jotka on tuotu asianomaiseen valtioon sen ja Israelin välisten sopimusten perusteella;

14.

kehottaa komissiota tarkistamaan teknistä järjestelyä ja tarvittaessa neuvottelemaan siitä uudelleen, jotta sitä voidaan tehostaa ja yksinkertaistaa; pyytää komissiota etsimään ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa myös sellaisilta kolmansilta osapuolilta tuotaviin tuotteisiin, jotka ovat soveltaneet kumulaatiota Israelin kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tuotujen materiaalien työstöön tai jalostamiseen omalla alueellaan; pyytää komissiota edistämään sitä, että alueellisen yleissopimuksen mahdolliseen tulevaan tarkistamiseen sisällytetään määräyksiä, jotka saavat kaikki sopimuspuolet soveltamaan yhdenmukaisesti alueperiaatetta;

15.

panee merkille, että yhtäältä EU:n ja Israelin ja toisaalta EFTAn ja Israelin välisen voimassa olevan teknisen sopimuksen menettelyjen perusteella Israelin tulliviranomaiset ja viejät soveltavat jo nykyisellään miehitetyillä alueilla olevien Israelin siirtokuntien ja kansainvälisesti tunnustetun Israelin alueen tuotannon erottamista toisistaan; ottaa huomioon, että nämä menettelyt eivät sisällä tietoja Israelin viranomaisten ja vientiyritysten tekemien mainittujen alueiden toisistaan erottamista koskevien päätösten tuloksista, joiden avulla EU:n tulliviranomaiset voisivat soveltaa samaa erottamista asianmukaisesti, yksinkertaisesti ja tehokkaasti; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa yhteistyötä löytääkseen ratkaisun, jolla tästä teknisestä järjestelystä tehdään yksinkertainen, tehokas ja luotettava;

16.

katsoo, että Israelin kanssa olisi sovittava yksinkertaisesta, tehokkaasta ja luotettavasta mekanismista, joka korvaa nykyiset tekniset järjestelyt ja jonka mukaisesti israelilaiset viejät ja tulliviranomaiset soveltavat selkeästi samaa erottelua ja osoittavat asianmukaisesti, missä tapauksissa ne ovat myöntäneet alkuperämerkinnän tuotteille, jotka on tuotettu Israelin vuonna 1967 miehittämillä ja Israelin siitä lähtien hallinnoimilla alueilla;

17.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tulliviranomaiset soveltavat tehokkaasti teknistä järjestelyä ja noudattavat sen EU:n tuomioistuimen tuomion henkeä, joka koskee Israelissa kumuloitujen tuotteiden tuontia EU:n alueelle alueellisen yleissopimuksen mukaisen diagonaalisen alkuperäkumulaation perusteella; katsoo, että komission olisi johdettava mainittujen EU:n laajuisten toimien koordinointia ja ryhdyttävä toimiin yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tietoisuuden herättämiseksi siitä, kuinka teknistä järjestelyä olisi sovellettava Israelissa kumuloituihin tuotteisiin; katsoo, että EU:n tulliviranomaisten olisi valvottava teknisen järjestelyn soveltamista tiukemmin estääkseen tullietuusjärjestelmän väärinkäytön;

18.

ottaa huomioon, että tällainen määräys ei sisälly yleissopimuksen tekstiin, ja pyytää siksi, että komissio laatii kolmen vuoden kuluttua vaikutustenarvioinnin, jossa arvioidaan muun muassa yleissopimuksen hyväksymisestä saatua hyötyä ja tapaa, jolla sopimuksen mukainen alkuperäkumulaatio vaikuttaa tiettyjen edellä mainittujen yritysten käytäntöihin;

19.

korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta mahdollisuuksista, joita alkuperäkumulaatio tarjoaa yksinkertaistetussa muodossaan uudessa Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa erityisesti Välimeren eteläpuolisten maiden liike-elämän kannalta; tukee tämän tietoisuuden luomista koskevia komission aloitteita;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen osapuolten hallituksille ja parlamenteille ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehelle.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/56

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2011 julkaistun komission tiedonannon Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen toiminnasta (vuodesta 2014 eteenpäin) (COM(2011)0831),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (COM(2011)0500),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta (1),

—

ottaa huomioon 31. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta,

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen Euroopan maanseurantaohjelman tulevaisuudesta (O-000325/2011 – B7-0027/2012),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan maanseurantaohjelma (GMES) on toinen EU:n kahdesta avaruusalan lippulaivahankkeesta, ja katsoo, että sillä on merkittävä rooli maan havainnoinnissa, se on tärkeä ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjunnassa, pelastuspalvelussa ja yleisessä turvallisuudessa, kestävässä kehityksessä, liikkuvuudessa ja kriisinhallinnassa ja se luo merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, kun se tuottaa loppukäyttäjille tarkoitettuja palveluja ja edistää innovointia;

B.

ottaa huomioon, että GMES on Euroopalle poliittisesti, strategisesti ja teknisesti erittäin tärkeä hanke ja että se on taloudellisia, sosiaalisia ja teknisiä etuja ajatellen erittäin kustannustehokas;

C.

toteaa, että GMES on unionin ohjelma, jota rahoitetaan unionin talousarviosta yhteensä noin 3,2 miljardilla eurolla vuoteen 2013 saakka ja jonka hallinnoinnista unioni vastaa;

D.

katsoo, että ellei huolehdita pitkän aikavälin vakaan rahoitustuen varmistavasta uskottavasta rahoitussuunnitelmasta, pitkällä aikavälillä syntyy todennäköisesti lisäkustannuksia, aiheutuu eriarvoisuutta tietojen saannissa ja unionin kansalaisten hyötymisessä ohjelmasta ja ohjelma tiedon tuottamisineen voidaan joutua keskeyttämään tai jopa lopettamaan, mikä voisi lopulta tarkoittaa, että jo tehdyt investoinnit menevät hukkaan ja että Eurooppa menettää riippumattomuutensa ja teknisen etumatkansa tässä tärkeässä avaruusinfrastruktuurissa;

E.

ottaa huomioon, että neuvosto pyysi 31. toukokuuta 2011 GMES-ohjelman rahoittamista jatkossakin EU:n talousarviosta EU:n vastuiden mukaisesti, ja toteaa että monet jäsenvaltiot ovat jo ilmaisseet vastustavansa GMES-ohjelman rahoituksen hallinnointia hallitusten välisellä sopimuksella ja että ehdotettu GMES-rahasto ei siksi pysty todennäköisesti tuottamaan tarvittavaa rahoitusta;

1.

pitää valitettavana, että komissio julkisti 30. marraskuuta 2011 pelkästään tiedonannon eikä esittänyt GMES-säädösehdotuksia, vaikka nykyinen asetus (EU) N:o 911/2010 kattaa vain alustavat toimet ja raukeaa vuoden 2013 lopussa;

2.

ei yhdy komission tiedonannossaan esittämään kantaan GMES-ohjelman tulevasta rahoituksesta ja hallinnoinnista hallitusten välisen rahoituksen pohjalta; epäilee, että tällainen malli haittaisi suuresti ohjelman kehitystä, veisi hankkeelta sen eurooppalaisen ulottuvuuden, olisi ristiriidassa avoimuuden ja kaikille täysimääräisen, avoimen ja yhdenmukaisen saatavuuden periaatteiden kanssa ja voitaisiin tulkita merkiksi EU:n luopumisesta tästä lippulaivahankkeesta;

3.

katsoo, että GMES-ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisista lähteistä komission tiedonannossaan esittämän rahoitus- ja hallintorakenteen avulla ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto;

4.

korostaa, että epävarmuus GMES-ohjelman ja sen rahoituksen tulevaisuudesta haittaa suuresti niiden GMES-palvelujen ja -sovellusten kehittämistä ja käyttöönottoa, joiden on odotettu synnyttävän talouskasvua ja lisäävän unionin kansalaisten hyvinvointia;

5.

kehottaa siksi komissiota esittämään pikaisesti säädösehdotuksen GMES-ohjelman pitkän aikavälin hallinnoinnista, rahoituksesta ja käytöstä monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa, jotta voidaan varmistaa ohjelman asianmukainen hyödyntäminen ja käyttö sekä saavuttaa tavoitteena oleva ohjelman saaminen täysimääräisesti toimintaan vuodesta 2014 alkaen;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

30.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 249/57

—

ottaa huomioon Valko-Venäjästä 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman (1) ja muut tästä aiheesta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 15. syyskuuta 2011 (2), 12. toukokuuta 2011 (3), 10. maaliskuuta 2011 (4) ja 20. tammikuuta 2011 (5) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman (6) sekä aikaisemmat kuolemantuomion poistamisesta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti (7),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 hyväksymän päätöslauselman 65/206, jossa vaaditaan moratorion asettamista kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanolle, sekä kuolemanrangaistuksesta vuonna 2007 ja vuonna 2008 antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 6.–10. heinäkuuta 2010 pidetyn Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymän päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 25. tammikuuta 2012 antaman päätöslauselman 1857 (2012) Valko-Venäjän tilanteesta,

—

ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin 1. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman kuolemanrangaistuksista Valko-Venäjällä,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin 24. tammikuuta 2012 antaman lausunnon, jossa tämä tuomitsi Dmitri Konovaloville ja Vladislav Kovaljoville määrätyt kuolemanrangaistukset,

—

ottaa huomioon EU:n ulkoasianneuvoston 23. tammikuuta 2011 tekemän päätöksen rajoittavista toimenpiteistä Valko-Venäjää vastaan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan,

—

ottaa huomioon Prahassa 7.–9. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen julkilausuman sekä Valko-Venäjän tilannetta koskevan julkilausuman, joka hyväksyttiin Varsovassa 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen yhteydessä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa edelleen määrätään ja pannaan edelleen täytäntöön kuolemanrangaistuksia;

B.

ottaa huomioon, että Aleh Hryshkautsou ja Andrei Burdyka teloitettiin heinäkuussa 2011, vaikka heidän tapauksiensa käsittely oli edelleen kesken YK:n ihmisoikeuskomiteassa ja että ihmisoikeusaktivistien mukaan arviolta 400 ihmistä on teloitettu Valko-Venäjällä vuoden 1991 jälkeen;

C.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän tasavallan korkein tuomioistuin määräsi viimeisimmät kuolemanrangaistukset 30. marraskuuta 2011 Dmitri Konovaloville ja Vladislav Kovaljoville siitä, että he olivat väitteiden mukaan toteuttaneet terrori-iskuja Vitebskissä vuonna 2005, Minskissä vuonna 2008 ja Minskin metrossa huhtikuussa 2011;

D.

ottaa huomioon, että luotettavien tietolähteiden (Kansainvälinen ihmisoikeusliitto FIDH ja Human Rights Watch -järjestö) mukaan on näyttöä siitä, että syyttäjät ja Valko-Venäjän korkein tuomioistuin järjestivät epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jota varjostivat vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja sellaisten merkittävien todisteiden tarkoituksellinen huomiotta jättäminen, joista olisi käynyt ilmi näiden kahden syytetyn syyttömyys, ja että oikeudenkäyntiä seuranneiden mukaan tapauksen esitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn liittyi vakavia menettelyvirheitä;

E.

ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovilta ja Vladislav Kovaljovilta evättiin mahdollisuus käyttää asianajajaa ja luotettavista tiedoista ilmenee, että syytettyjä kidutettiin kuulustelujen aikana tunnustuksien saamiseksi, ja toteaa, että sellaisia rikosteknisiä todisteita ei ole, joiden perusteella voitaisiin osoittaa kummankaan miehen olevan kytköksissä räjähdykseen, eikä miesten vaatteista tai vartaloista ole löytynyt jälkiä räjähteistä;

F.

ottaa huomioon, että kaikki merkittävät todisteet, joihin syytetoimien yhteydessä viitattiin oikeudenkäynnin aikana, tuhottiin välittömästi sen jälkeen, kun korkein tuomioistuin oli ilmoittanut päätöksestään;

G.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä”;

H.

ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovin vanhempia on uhkailtu, heidät on pantu salaisen palvelun viranomaisten valvontaan ja siviiliasuisia miehiä on jatkuvasti liikkunut heidän talonsa lähettyvillä, minkä johdosta perheellä ei ole enää kuukausiin ollut mahdollisuutta olla yhteydessä ulkomaailmaan;

I.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on edelleen ”valtion salaisuus” Valko-Venäjällä ja maan rikoslain mukaan kuolemaan tuomituilla vangeille, heidän perheilleen eikä laajemmalle yleisölle anneta tietoa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanopäivistä; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus pannaan yksityisesti täytäntöön ampumalla, teloitetun ruumista ei luovuteta omaisille haudattavaksi eikä hautauspaikkaa ilmoiteta;

J.

ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovaljovin teloittaminen voidaan panna täytäntöön minä hetkenä hyvänsä;

K.

ottaa huomioon, että korkeimman tuomioistuimen päätös on lopullinen eikä siihen voida hakea muutosta ja että Valko-Venäjän lainsäädännön mukaisesti maan presidentti voi ottaa harkittavakseen armahdusvetoomuksen; ottaa huomioon, että Vladislav Kovaljov pyysi Aljaksandr Lukašenkalta armahdusta ja kielsi kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet pyytäen, että hänet vapautettaisiin rikosoikeudellisesta vastuusta, mutta hän ei ole toistaiseksi saanut vastausta;

L.

toteaa, että Valko-Venäjän viranomaiset allekirjoittivat itäistä kumppanuutta koskevan Prahan huippukokouksen julkilausuman, jossa ne sitoutuivat kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, kuten demokratian, oikeusvaltion periaatteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen;

1.

palauttaa mieliin, että Euroopan unioni ja muut kansainväliset elimet ovat toistuvasti kehottaneet Valko-Venäjän viranomaisia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

2.

korostaa, että tällaista peruuttamatonta, raakaa, epäinhimillistä ja halventavaa rangaistusta, jolla loukataan oikeutta elämään, ei voida hyväksyä; pitää valitettavana, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät ole edelleenkään toteuttaneet konkreettisia toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi tai moratorion asettamiseksi välittömästi sen täytäntöönpanolle;