ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.CE2013.239.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 239E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

56. vuosikerta
20. elokuu 2013


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2012–2013
Istunto 2. helmikuuta 2012
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 114 E, 19.4.2012.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Torstai 2. helmikuuta 2012

2013/C 239E/01

BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva EU:n ulkopolitiikka
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevasta EU:n ulkopolitiikasta: tavoitteet ja strategiat (2011/2111(INI))

1

2013/C 239E/02

Johdonmukainen politiikka sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 2. helmikuuta 2012 johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä (2011/2187(INI))

11

2013/C 239E/03

Yhtiöiden kotipaikan rajatylittävät siirrot
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 suosituksista komissiolle yhtiöiden kotipaikan rajatylittäviä siirtoja koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä (2011/2046(INI))

18

LIITE

21

2013/C 239E/04

EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 ECHOn hallinnoiman EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonnasta (2011/2073(INI))

23

2013/C 239E/05

Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta (2011/2089(INI))

32

2013/C 239E/06

Ravitsemusväitteiden luettelo
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 luonnoksesta komission asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muuttamisesta ravitsemusväitteiden luettelon osalta

39

2013/C 239E/07

30. tammikuuta 2012 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen päätelmät
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 201230. tammikuuta 2012 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta

41

2013/C 239E/08

Iran ja sen ydinohjelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 Iranista ja sen ydinohjelmasta

43

2013/C 239E/09

Urheilun eurooppalainen ulottuvuus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta (2011/2087(INI))

46

2013/C 239E/10

Jätehuoltodirektiivin soveltaminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 vetoomuksen esittäjien esiin nostamista kysymyksistä jätehuoltodirektiivin ja siihen liittyvien direktiivien soveltamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (2011/2038(INI))

60

2013/C 239E/11

Daphne-ohjelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 Daphne-ohjelmasta: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät (2011/2273(INI))

69

2013/C 239E/12

Naisten tilanne sodissa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 naisten tilanteesta sodissa (2011/2198(INI))

74

2013/C 239E/13

EU:n kehitysyhteistyö energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 EU:n kehitysyhteistyöstä energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi (2011/2112(INI))

83

2013/C 239E/14

Verotusta käsittelevä vuotuinen kertomus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 verotusta käsittelevästä vuotuisesta kertomuksesta (2011/2271(INI))

89

2013/C 239E/15

EU:n kilpailupolitiikka
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010 (2011/2094(INI))

97

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

**I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

**II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

***I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

***II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

***III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2012–2013 Istunto 2. helmikuuta 2012 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 114 E, 19.4.2012. HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Torstai 2. helmikuuta 2012

20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/1


Torstai 2. helmikuuta 2012
BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva EU:n ulkopolitiikka

P7_TA(2012)0017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevasta EU:n ulkopolitiikasta: tavoitteet ja strategiat (2011/2111(INI))

2013/C 239 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja erityisesti sen h alakohdan, jonka mukaan unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa,

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU (1),

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008 (2),

ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n suhteista strategisiin kumppaneihin,

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman epävakauden aiheuttamista muuttovirroista: EU:n ulkopolitiikan soveltamisala ja tehtävä (3),

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 66. istunnosta (4),

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (5),

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (6),

ottaa huomioon rahoituskehystä 2014–2020 koskevan komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0010/2012),

A.

ottaa huomioon, että Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) kasvava poliittinen ja taloudellinen painoarvo lisää näiden maiden ulkopoliittista painoarvoa;

B.

katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien ulkopoliittinen painoarvo voisi lisääntyä huomattavasti maailmanlaajuisesti, jos niiden talouskasvu vakiintuu edelleen;

C.

katsoo, että seitsemän nousevan talouden maan (Brasilia, Venäjä, Kiina, Indonesia, Meksiko ja Turkki) talouksien odotetaan olevan suurempia kuin G7-maiden (Yhdysvallat, Japani, Kanada, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska ja Italia) taloudet yhteensä vuonna 2050; katsoo, että bruttokansantuotteena mitattuna Kiinan odotetaan olevan suurin talous ennen vuotta 2020; katsoo, että Intiasta voisi tulla maailman nopeimmin kasvava talous vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että vuonna 2050 Kiina, Yhdysvallat ja Intia voisivat yhdessä muodostaa 50 prosenttia maailman taloudesta; katsoo, että EU voisi olla samaa suuruusluokkaa kuin mikä tahansa näistä maista, jos se toimii yhtenäisenä ja vankkana poliittisena yksikkönä; katsoo, että vastaavan suuruusluokan ansiosta pystytään säilyttämään poliittinen vaikutusvalta ja edistämään jatkossakin yleismaailmallisia arvoja uudessa moninapaisessa globaalin hallinnan järjestelmässä, joka on muotoutumassa; katsoo, että tämä pitäisi toteuttaa sellaisen ulkopoliittisen lähestymistavan puitteissa, jolla pyritään edistämään kumppanuutta, yhteistyötä ja yhteisiin arvoihin perustuvaa yhteistä hallintaa;

D.

toteaa, että BRICS-maiden kaltaisten vahvojen taloudellisten ja ulkopoliittisten mahtien vakiintumisen myötä on syntynyt moninapainen järjestelmä, jossa globaali johtajuus jakaantuu yhä enenevässä määrin useiden maiden ja alueellisten maaryhmien kesken; toteaa, että tällaiseen moninapaiseen järjestelmään liittyy kansainvälisen taloudellisen vallan siirtyminen asteittain BRICS-maille ja muille nouseville talouksille ja tämä voi johtaa ulkopoliittisen johtajuuden ja selvän vaikutusvallan siirtymiseen nykyisiltä talousmahdeilta nouseville talousmahdeille; toteaa, että tämänhetkinen talouskriisi on jouduttanut moninapaiseen järjestelmään siirtymistä; katsoo, että uusien globaalien toimijoiden nousu saattaa osoittautua arvokkaaksi mahdollisuudeksi luoda rakentavia kumppanuuksia kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välille sekä globaaleja ongelmia ja haasteita koskevaa yhteistä toimintaa varten;

E.

katsoo, että kansainväliset haasteet – ilmastonmuutos, kansainväliset sääntelykysymykset, raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saanti, terrorismi, valtiosta riippumattomien radikaaliliikkeiden torjunta, kestävä kehitys, maailmanpolitiikan vakaus ja turvallisuus – edellyttävät sääntöihin perustuvaa, osallistavaa lähestymistapaa, jossa tukeudutaan kumppanuuteen, yhteisiin arvoihin, konsensukseen, tiiviiseen neuvonpitoon ja yhteistyöhön uusien nousevien talouksien kanssa; katsoo, että yhteistoiminnalla kansainvälisiin haasteisiin voidaan löytää tehokkaita ratkaisuja; katsoo, että EU voisi ja sen pitäisi olla asiassa aloitteellinen;

F.

katsoo, että ellei luoda uutta osallistavaa globaalin hallinnan järjestelmää, joka perustuu läheiseen neuvonpitoon ja yhteistyöhön BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa, ei ole erityistä kannustinta kansainväliseen yhteistyöhön eikä yhteiseen toimintaan tärkeissä globaaleissa kysymyksissä, jolloin mahdollisia vaaratekijöitä ovat (i) poliittinen ja taloudellinen pirstaloituminen ja kilpailevien kansainvälisten toimintaohjelmien ja erillisten alueellisten vyöhykkeiden syntyminen, (ii) globaalien taloudellisten rakenteiden ja investointivirtojen hajaantuminen ja (iii) sellaisten alueellisten voimablokkien syntyminen, joissa kansainvälinen koordinointi on vähäistä ja joiden avulla ei voida ratkaista yhdessä rajat ylittäviä ongelmia;

G.

katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien suuri väestö verrattuna länsimaiden pienenevään väestöön tarjoaa näille maille lisää vaikutusvaltaa kansainvälisillä foorumeilla, koska BRICS-maat ja muut nousevat taloudet voivat vaatia enemmän edustajia sen perusteella, että ne edustavat suurta enemmistöä maailman väestöstä; katsoo, että tämän vuoksi on uudistettava globaalin hallinnan järjestelmää ja kansainvälisten järjestöjen hallintorakennetta, jotta ne voivat vastata paremmin uutta taloudellista ja poliittista tilannetta ja säilyttävät keskeisen roolinsa globaalin yhteisymmärryksen muodostamisessa ja päätöksenteossa;

H.

ottaa huomioon, että tämänhetkisen talouskriisin sekä EU:n ja Yhdysvaltojen budjettirajoitusten vuoksi on tarve yhdistää kiireellisesti resursseja muiden nousevien talouksien kanssa, jotta varmistettaisiin yhtenäinen ja tehokas maailmanlaajuinen turvallisuus- ja vakausrakenne sekä toimiva väliintulo arkaluonteisille alueille yhteisten tavoitteiden sekä koordinoitujen strategioiden ja toimien pohjalta;

I.

katsoo, että onnistunut siirtyminen keskitulotason talouteen voi tietyin edellytyksin edistää maltillisempaa ja vakauteen pohjautuvaa ulkopolitiikkaa; toteaa kuitenkin, että joissakin BRICS-maissa ja muissa nousevissa talouksissa taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan vakiintuminen ei ole aina johtanut tällaiseen siirtymiseen;

J.

ottaa huomioon, että huolimatta useimpien BRICS-maiden viimeaikaisesta ilmiömäisestä talouskasvusta, nämä samat maat ovat myös niitä, joilla on maailman laajin yksittäinen köyhyyskeskittymä; katsoo, että tämä on osoitus siitä, että ilman köyhiä hyödyttävää kasvua ja turvaverkkojen käyttöönottoa nopea talouskasvu voi useimmiten johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen;

K.

ottaa huomioon, että BRICS-maat ja tämänhetkiset nousevat taloudet eivät muodosta tai sisällä virallista maiden ryhmittymää, jolla olisi erityisrooli kansainvälisissä asioissa, ja katsoo, että tästä syystä EU:n olisi kehitettävä suhteet jokaiseen näistä maista ja otettava huomioon niiden erikoispiirteet sekä erityiset ulkopoliittiset tavoitteet ja pyrkimykset; katsoo, että EU:n olisi investoitava strategisiin kumppanuuksiin kunkin BRICS-maan ja muiden nousevien talouksien kanssa, koska niiden merkitys kasvaa kansainvälisellä näyttämöllä, erityisesti kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:ssa, jotta voitaisiin edistää yhteisiä tavoitteita, nimittäin rauhaa ja globaalia turvallisuutta, oikeusvaltioperiaatetta kotimaassa tai kansainvälisesti sekä ihmisoikeuksia, demokratiaa, kestävää kehitystä ja globaalia rahoitusalan sääntelyä;

L.

katsoo, että BRICS-maat ja muut nousevat taloudet tarvitsevat vakaat ulkopoliittiset puitteet ja vakaan sääntely-ympäristön sekä yleisen järjestyksen kehyksen, joiden avulla voidaan vahvistaa mielenkiintoa ja investointeja niiden talouksiin ja yhteiskuntiin; katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien on panostettava demokraattisen, poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vakauden lujittamiseen ja niitä on tuettava siinä;

M.

katsoo, että EU:lla on oltava keskeinen rooli globaalissa vallan siirtymisessä kumppanuuden ja osallistavan hallinnan edistäjänä, mutta sen on toimittava nopeasti, jos se haluaa säilyttää vaikutusvaltansa (tai se voisi joutua strategisesti syrjään); katsoo, että tämä johtaa strategisiin muutoksiin sekä EU:ssa että sen ulkopolitiikassa, muun muassa selvästi johdonmukaisemman politiikan omaksumiseen;

N.

ottaa huomioon BRICS-maiden johtajien 14. huhtikuuta 2011 pidetyn kolmannen kokouksen päätteeksi antaman yhteisen julkilausuman, jossa kehotetaan lisäämään kansainvälistä yhteistyötä ja lujittamaan globaalia hallintaa ja ilmaistaan tuki YK:n ja G20-maiden kanssa harjoitettavalle monenväliselle diplomatialle; toteaa, että kaikki viisi BRICS-maata ovat olleet YK:n turvallisuusneuvostossa vuoden 2011 aikana; ottaa huomioon, että BRICS-maat ovat pyytäneet muutosta kansainvälisten rahoitusinstituutioiden ja YK:n hallintorakenteisiin, jotta niissä näkyisivät maailmantalouden muutokset ja jotta voitaisiin paremmin hallita nykyisiä globaaleja haasteita;

O.

ottaa huomioon, että BRICS-maiden poliittisissa järjestelmissä ja talousjärjestelmissä, väestösuuntauksissa ja yhteiskunnallisissa kehityssuunnissa sekä ulkopoliittisissa näkemyksissä on huomattavia eroja;

P.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 16. syyskuuta 2010 antamissa päätelmissä korostettiin, että Lissabonin sopimuksen ja Euroopan turvallisuusstrategian mukaan Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot tulevat toimimaan entistä strategisemmin, jotta Eurooppa saa todellista kansainvälistä painoarvoa, ja että Euroopan unionin strategiset kumppanuudet maailman keskeisten toimijoiden kanssa ovat hyödyllinen väline Euroopan tavoitteiden ja etujen ajamisessa;

Q.

ottaa huomioon, että nykyiset kauppasopimukset EU:n ja BRICS-maiden välillä ovat hyödyllisiä kummallekin osapuolelle paitsi taloudellisesti myös poliittisesti;

R.

katsoo, että EU:n olisi oltava aktiivisesti mukana luomassa osallistavaa ja edustavaa kumppanuuteen perustuvaa YK-järjestelmää, joka voi tehokkaasti myötävaikuttaa globaaliin hallintaan ja ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen; toteaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti EU on virallisesti sitoutunut toimivaan monenvälisyyteen, jonka ytimessä on vahva YK;

S.

ottaa huomioon, että EU on vuosien ajan kehittänyt BRICS-maiden kanssa kahdenvälisiä strategisia kumppanuuksia, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin ja intresseihin ja joiden avulla pyritään parantamaan suhteita ja vahvistamaan yhteistyötä kaikilla tasoilla; katsoo, että nämä strategiset kumppanuudet ovat usein osoittautuneet riittämättömiksi erityisesti demokratian edistämisessä, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisessa ja yhteisen lähestymistavan määrittämisessä konfliktien ratkaisemiseen;

T.

katsoo, että on etsittävä pikaisesti tapoja vahvistaa yhteistyötä YK-järjestelmässä ja johtavien maiden ryhmissä (G-7, G-20) ja parantaa niiden työn koordinointia;

U.

katsoo, että G-20-ryhmästä, jonka jäsenvaltioiden BKT muodostaa 88 % koko maailman BKT:stä ja väestö 65 % maailman väestöstä, on tullut tärkeä yhteistyöfoorumi maailmanlaajuisesti, mutta sen edustavuutta koskeva ongelma on ratkaistava ja sen tarkka asema monenvälisessä järjestelmässä on määritettävä;

1.

korostaa tämänhetkisen talouskriisin osoittaneen kehittyneiden talouksien sekä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien keskinäisen riippuvuuden; toteaa, että kehittyneiden talouksien vakaan talouskasvun ja nousevien talouksien vakaan talouskasvun välillä on vahva keskinäinen yhteys; painottaa tällaisen keskinäisen riippuvuuden myönteisyyttä sekä kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisten poliittisten ja taloudellisten siteiden molempia hyödyttäviä piirteitä; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään poliittista vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa, myös kunkin maan kanssa erikseen, kumppanuuden hengessä ja pitämällä yleistavoitteena uuden osallistavan hallinnan järjestelmän saavuttamista; katsoo lisäksi, että EU:n ja yksittäisten BRICS-maiden säännölliset korkean tason kokoukset tarjoaisivat arvokkaan tilaisuuden rakentaa luottamuksellisia suhteita, lähentää kantoja ja kannustaa BRICS-maita ottamaan enemmän vastuuta uudesta globaalin hallinnan järjestelmästä, joka perustuu jaettuun vastuuseen, yhteisiin lähestymistapoihin ja paremmin koordinoituihin toimiin; ilmaisee kantanaan, että strategisen kumppanuuden välineellä voitaisiin saada aikaan arvokkaita synergioita tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

katsoo, että kehittyneiden talouksien sekä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien väliset suhteet sisältävät jatkossakin tärkeän taloudellisen ulottuvuuden, mutta ovat perimmiltään poliittisia ja siksi niillä pitäisi olla poliittiset puitteet, sillä kaikkien näiden maiden etujen mukaista on varmistaa toimiva globaalin hallinnan järjestelmä ja ratkaista yhdessä yhteistyön ja neuvonpidon hengessä sekä poliittisia kantoja lähentämällä globaaliin vakauteen ja turvallisuuteen kohdistuvat ongelmat, jotka saattavat uhata kestävää globaalia kasvua ja sen tulevaisuutta; vaatii siksi tehostettua yhteistyötä EU:n ja BRICS-maiden välillä, yksittäisten BRICS-maiden kanssa solmitut kumppanuudet mukaan lukien, kaikissa kansainvälisesti huolestuttavissa asioissa;

3.

korostaa, että vaikka BRICS-mailla voi olla samanlaisia ulkopoliittisia kantoja, ne eroavat toisistaan suuresti poliittisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti; korostaa erityisesti, että niiden poliittiset järjestelmät vaihtelevat vahvoista autoritaarisista järjestelmistä vakuuttaviin ja vakaisiin demokratioihin; kehottaa EU:ta tässä suhteessa tiivistämään suhteita ja kehittämään synergioita erityisesti niiden BRICS-maiden kanssa, jotka aidosti jakavat ja ottavat huomioon demokraattiset arvot ja tavoittelevat sosiaalista markkinataloutta;

4.

katsoo, että uusien taloudellisten ja ulkopoliittisten mahtien nousun myötä EU:n vaikutusvalta ei vähene, vaan sillä on merkittävä asema poliittisia valintoja koskevan yhteisymmärryksen edistämisessä ja sen olisi otettava johtoasema globaaleihin haasteisiin vastattaessa; on sitä mieltä, että EU:n ja sen transatlanttisten kumppaneiden olisi keskityttävä saavuttamaan tarvittavat mittakaavaedut ja kehitettävä yhteisiä toimia, joiden avulla ne voivat olla rakentavassa ja toimivassa vuorovaikutuksessa nousevien talouksien kanssa kahden- ja monenvälisesti sekä todellisen kumppanuuden ja hyvän yhteistyön hengessä; korostaa, että tarvitaan osallistava globaalin hallinnan järjestelmä, joka perustuu tarvittaessa BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön ja koordinointiin kaikkien hyödyksi; korostaa lisäksi EU:n ja sen transatlanttisten kumppaneiden keskeistä asemaa osallistavan globaalin hallinnan järjestelmän edistämisessä; korostaa, että EU:n olisi toimittava strategisemmin, jotta Euroopan todellinen painoarvo tunnettaisiin kansainvälisesti, erityisesti hallitsemalla keskinäisen riippuvuuden vaikutukset, vauhdittamalla globaalin hallinnan uudistuksia ja käynnistämällä kollektiivisia toimia, jotka liittyvät oikeusvaltioperiaatteeseen, kestävään ympäristöön ja alueelliseen turvallisuuteen, rakentavassa vuorovaikutuksessa BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa;

5.

panee tyytyväisenä merkille kahdenvälisten strategisten kumppanuussopimusten konseptin ja kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään siitä toiminnallisen; katsoo, että strategiset kumppanuudet ovat lupaava ja mahdollisesti muutoksia mukanaan tuova väline järjestettäessä ja edistettäessä EU:n suhteita kansainvälisiin avaintekijöihin, BRICS-maat ja muut nousevat taloudet mukaan lukien; suosittaa, että EU käyttää tätä välinettä jatkaakseen sekä monenvälisiä että kahdenvälisiä toimintasuunnitelmiaan ja kehittääkseen merkityksellisiä kytköksiä niiden välille; korostaa, että sisäinen johdonmukaisuus on olennaisen tärkeä EU:lle, jotta se toimisi aitona strategisena keskustelukumppanina ja jotta se miellettäisiin sellaiseksi BRICS-maissa ja muissa nousevissa talouksissa;

6.

panee merkille, että BRICS-maat ovat aiemmin koordinoineet ulkopoliittisia kantojaan YK:n turvallisuusneuvostossa tietyissä tapauksissa, etenkin Libyan ja Syyrian kriisien puhjetessa, ja lisäksi lykkäämällä äänestystä EU:n roolista YK:n yleiskokouksessa ja hyväksymällä yhteneväisen kannan Norsunluurannikkoon ja Sudaniin; huomauttaa tässä yhteydessä, että BRICS-maat näyttävät ehkä haastavan nykyisen globaalin hallinnan järjestelmän, mutta demokraattinen vuoropuhelu, poliittinen sitoutuminen, myös yksittäisten maiden tasolla, ja todellinen kumppanuus saattavat tuoda etualalle positiivisia synergioita ja edistää uutta osallistavaa globaalin hallinnan järjestelmää; katsoo, että EU:n olisi otettava aiheellisesti huomioon BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien uusi poliittinen ja taloudellinen painoarvo, sillä tämä voi myötävaikuttaa globaalin hallinnan rauhalliseen uudistamiseen, joka perustuu lähentymiseen ilman että syntyy epävakautta;

7.

panee merkille, että BRICS-maat ovat osoittaneet alueellista integroitumisvalmiutta ja näin ollen valmiutta osallistua moninapaisiin hallintajärjestelmiin; katsoo, että tämä ilmentää edelleen BRICS-maiden mahdollista kiinnostusta globaalin hallinnan edistämiseen; katsoo tästä syystä, että BRICS-maat ja muut nousevat taloudet ovat määrittämässä ulkopolitiikkansa strategista suuntaa ja näin niistä tulee kehittyneiden talouksien kumppaneita ja yleismaailmallisiin arvoihin, kumppanuuteen ja osallisuuteen pohjautuvan globaalin hallinnan järjestelmän kannattajia;

8.

katsoo, että poliittisten ja taloudellisten etujen ja niiden laajuuden, alueellisen roolin ja pyrkimysten valossa BRICS-maat saattavat yrittää toimia ryhmänä ulkopolitiikan alalla, mutta tunnustaa, että yksilölliset ulottuvuudet ovat myös olennaisia; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n pitäisi sen lisäksi, että se keskittyy BRICS-maihin mahdollisena yhtenäisenä valtioryhmänä ulkopolitiikan alalla, keskittyä myös BRICS-maihin maakohtaisesti ja pitää samalla kiinni kokonaisuutta koskevasta ja koordinoidusta lähestymistavasta; on tässä suhteessa sitä mieltä, että tämän lähestymistavan myötä EU pystyy luomaan mittakaavaetuja yksittäisten BRICS-maiden kanssa solmittujen kumppanuuksien kautta, maksimoimaan intressinsä ja roolinsa eri alueilla ja edistämään moninapaisen järjestyksen vakiintumista kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisen poliittisen ja taloudellisen tasapainon avulla sellaisen osallistavan järjestelmän pohjalta, joka perustuu vuoropuheluun, kumppanuuteen ja kahden- tai monenvälisiin kumppanuuksiin;

9.

katsoo lisäksi, että BRICS-maiden poliittisiin ja taloudellisiin järjestelmiin, väestösuuntauksiin ja yhteiskunnallisiin kehityssuuntiin sekä ulkopoliittisiin näkemyksiin sisältyvien merkittävien eroavaisuuksien olisi vaikutettava ja heijastuttava näihin maihin sovellettavaan EU:n monivivahteiseen politiikkaan, jolla pyritään luomaan synergioita yksittäisten BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa ja rajoittamaan mahdollisten yhtenäisten vaihtoehtoisten valtioryhmien muodostumista tai vakiintumista ulkopolitiikan alalla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tässä yhteydessä rajoittamaan kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisten rintamien juurtumista ja niiden välistä strategista kilpailua; väittää, että kansainvälisen kollektiivisen toiminnan edistämiseksi ja globaalin hallinnan uudistamiseksi EU:n on lisättävä monenlaisia kahden- ja monenvälisiä sekä valtioista riippumattomia vuorovaikutustoimia ja valjastettava asiakohtaisia yhteenliittymiä, jotka ylittävät kehittyneiden ja nousevien talouksien välisen kuilun;

10.

katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kantansa suhteiden tiivistämiseen BRICS-maiden kanssa ottaen kuitenkin huomioon, että EU:n ja näiden maiden näkemykset tiukoista sitoumuksista ja institutionalisoiduista hallintojärjestelmistä eivät välttämättä aina kohtaa; katsoo myös, että BRICS-maiden tuki toimivalle monenvälisyydelle voitaisiin saada, jos niille tarjotaan vaihdossa vahvempaa edustusta asiaankuuluvissa kansainvälisissä instituutioissa; korostaa, että BRICS-maiden nousuun liittyvät haasteet olisi nähtävä pikemmin mahdollisuutena kuin ongelmana;

11.

on sitä mieltä, että suhteiden BRICS-maihin olisi perustuttava kahdenväliseen vuoropuheluun, jossa keskitytään demokratisoitumiseen ja sen edistämiseen edelleen sekä oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallinnon ja sääntelyn lähentämisen vahvistamiseen, yhteisten kantojen koordinointiin kansainvälisillä foorumeilla ja tehostettuihin EU-suhteisiin;

12.

korostaa Brasilian merkitystä johtavana voimana Mercosur-maiden alueellisessa yhdentymisessä; panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Brasilian uudistettuun strategiseen kumppanuuteen sisältyvän yhteisen toimintasuunnitelman 2012–2014 sekä demokratian edistämisestä ja monenvälisen hallintojärjestelmän uudistamisesta annetut molemminpuoliset sitoumukset; kehottaa molempia osapuolia pitämään kiinni sitoumuksistaan ja edistämään maailman rahoitusjärjestelmän uudistamista; palauttaa mieliin presidentti Rousseffin tarjouksen EU:n tukemisesta, jotta se selviäisi valtionvelkakriisistään, ja tunnustaa EU:n ja Brasilian väliset keskinäiset suhteet; ilmaisee tukensa tasapainoisen ja oikeudenmukaisen Dohan kehitysohjelman päätökseen saattamiselle sekä sellaisen EU:n ja Mercosur-maiden assosiaatiosopimuksen tekemiselle, joka tulee olemaan kaikkien aikojen tärkein EU:n allekirjoittama assosiaatiosopimus, sillä se kattaa 750 miljoonaa ihmistä ja sen kaupallinen arvo on 125 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuodessa; panee merkille Brasilian pyynnön saada täydellinen viisumivapaus ja pyytää komissiota esittämään asiasta ehdotuksen;

13.

korostaa EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden välttämätöntä roolia rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä Euroopassa, kaupan ja taloudellisen kehityksen vahvistamisessa, energiavarmuuden turvaamisessa ja kansainvälisiin haasteisiin vastaamisessa; katsoo, että pitkällä aikavälillä Aasian talousmahtien nousu tulee todennäköisesti helpottamaan intressien lähentämistä entisestään ja strategisen yhteistyön tiivistämistä EU:n ja Venäjän välillä; uskoo, että tällainen yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta edistyttäisiin globaalisti tärkeissä asioissa, kuten ydinaseiden leviäminen, terrorismi, ilmastonmuutos tai laiton muuttoliike;

14.

korostaa EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden tärkeyttä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia; katsoo, että tämänhetkisen globaalin talouskriisin aikana sosiaalisen kriisin, ilmastonmuutoksen, muuttovirtojen ja globaalin turvallisuuden kaltaisia ongelmia olisi käsiteltävä entistä kattavamman kumppanuuden puitteissa Intian ja EU:n välillä; panee myös merkille, että käynnissä olevat vapaakauppasopimusneuvottelut vahvistavat EU:n ja Intian suhteita; katsoo kuitenkin, että näitä suhteita ei pitäisi rajoittaa kauppa-asioihin; pitäisi tervetulleena suhteista Intiaan vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan uudelleenperustamista Intian parlamentissa ennen vuoden 2009 vaaleja toimineesta Intian ja Euroopan unionin välisestä ystävyysryhmästä saatujen kokemusten perusteella;

15.

korostaa Kiinan merkitystä merkittävänä talousmahtina ja tähdentää sen olennaisen tärkeää roolia globaalin talouden elvyttämisessä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Kiinan on täytettävä sovitut WTO-velvoitteensa kymmenen vuotta järjestöön liittymisensä jälkeen; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä Kiinaa tarttumaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskeviin yhteisiin haasteisiin ja uhkiin, erityisesti parantamalla yhteistyötä diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi Iranin ydinkriisiin; kehottaa kumpaakin osapuolta edistämään nykyistä tasapainoisempaa keskinäistä kauppaa, etenkin tehostamalla pyrkimyksiään saattaa päätökseen uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut, jotta nämä puitteet täyttäisivät EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden mahdollisuudet;

16.

korostaa EU:n ja Etelä-Afrikan suhteiden strategista luonnetta; panee tyytyväisenä merkille syyskuussa 2011 pidetyn EU:n ja Afrikan neljännen huippukokouksen myönteiset tulokset, erityisesti Libyan tilannetta koskevien näkemysten lähentymisen; kehottaa EU:ta ja Etelä-Afrikkaa saattamaan mahdollisimman pian päätökseen neuvottelut uudesta talous- ja kumppanuussopimuksesta; arvelee, että kun otetaan huomioon Etelä-Afrikan menestyksekäs ja rauhanomainen siirtyminen demokratiaan ja sen asema alueellisena mahtina, Etelä-Afrikka voi olla keskeinen voimatekijä demokratian ja hyvän hallinnon edistämisessä, alueellisen taloudellisen yhdentymisen vaalimisessa ja kansallisen sovinnon tukemisessa eri puolilla Afrikkaa sekä EU:n avainkumppani näissä pyrkimyksissä; korostaa ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä ja kansainvälisten järjestöjen uudistusta koskevan EU:n ja Etelä-Afrikan välisen tiiviin yhteistyön merkitystä;

17.

katsoo, että koska BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien merkitys kasvaa ja moninapainen globaalin hallinnan järjestelmä on muotoutumassa, G20-ryhmä voisi osoittautua hyödylliseksi ja erityisen sopivaksi foorumiksi yhteisymmärryksen luomiseen ja päätöksentekoon, joka on osallistavaa, joka perustuu kumppanuuteen ja jolla on mahdollista edistää lähentymistä, myös sääntelyn lähentymistä; katsoo, että G20-ryhmän merkityksen kasvusta huolimatta G7-ryhmä voisi olla avainasemassa kehittyneiden talouksien neuvoa-antavana, koordinoivana ja yhteisymmärrystä luovana foorumina, joka käy vuoropuhelua BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa ennen G20-kokouksia; katsoo, että myös G8-ryhmää on hyödynnettävä pyrkimyksissä lähentää kantoja Venäjän kanssa, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata koordinoidusti ja tehokkaasti; kannattaa G20-ryhmän parlamentaarista ulottuvuutta ja katsoo, että sitä olisi edelleen vahvistettava ja käytettävä päätöksenteossa, jotta voidaan varmistaa vankka demokraattinen vuoropuhelu ja valvonta; kannattaa myös sitä, että perustetaan rinnakkainen neuvoa-antava G20-ryhmän foorumi, johon kootaan valtioista riippumattomia järjestöjä ja G20-valtioiden kansalaisyhteiskunnan ja yritysten johtavia edustajia;

18.

katsoo, että tämänhetkinen valtionvelkakriisi on tärkeä testi G-20-ryhmälle strategisen poliittisen vuoropuhelun tehokkaana foorumina, joka voi edistää todella globaalia talous- ja rahoitusalan hallintojärjestelmää, jossa ilmenee kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien keskinäinen riippuvuus, luomalla perustan sellaisten järjestelmään kuuluvien epätasapainoisuuksien poistamiselle, jotka voivat olla erityisen haitallista sekä kehittyneille talouksille että pitkällä aikavälillä nouseville talouksille, ja edistämällä solidaarisuutta kansainvälisillä rahoitusfoorumeilla, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF);

19.

kehottaa EU:ta edistämään poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä BRICS-maiden kanssa edistääkseen entistä voimakkaammin rahoitus- ja talousalan hallintoelinten eli Bretton Woodsin instituutioiden uudistusta, jolla pyritään varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden laaja edustus ja ottamaan samalla huomioon taloudelliseen painoarvoon liittyvät muutokset;

20.

katsoo, että kehittyneiden talouksien olisi tuettava alueellisia järjestöjä, joihin kuuluvat BRICS-maat ja muut nousevat taloudet, kuten ASEAN- tai Mercosur-maat, sekä niiden instituutioiden ja valmiuksien kehittämistä ja varmistettava korkeatasoinen diplomaattinen läsnäolo tällaisten järjestöjen kokouksissa;

21.

toteaa, että sekä Yhdysvallat että EU saattavat Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien globaalin ja alueellisen painoarvon kasvaessa kääntää vähitellen päähuomionsa ja keskittää poliittiset investointinsa ja resurssinsa Tyynenmeren alueelle ja alkaa pitää Pohjois-Atlantin ulottuvuutta ja keskinäistä yhteistyötä strategisesti vähemmän tärkeänä; toteaa lisäksi, että Aasian olisi saatava keskeisempi rooli EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkopolitiikassa; kehottaa koordinoimaan tehokkaammin Yhdysvaltojen ja EU:n toimia Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien suhteen, jotta vältetään näiden toimien eriytymisen; uskoo vakaasti, että toimiaan koordinoimalla Yhdysvallat ja EU saavuttavat tarvittavat poliittiset synergiat, joilla voidaan aloittaa todellinen myönteinen ja rakentava vuoropuhelu BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa; katsoo, että G7-kokouksia sivuuttamatta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukset ovat tilaisuus määritellä yhteisiä tavoitteita ja koordinoida strategioita globaalisti merkittävissä asioissa, talouden hallinta mukaan lukien, jotta saavutetaan yhteinen lähestymistapa nousevia talouksia kohtaan; muistuttaa, että transatlanttiset suhteet ovat erittäin tärkeät sekä taloudellisesti että poliittisesti ja korostaa Yhdysvaltojen ja EU:n molemminpuolista vahvaa taloussuhdetta; katsoo, että transatlanttinen talousneuvosto ja transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu voisivat myös tarjota mahdollisuuden vuoropuheluun ja arviointiin ja siksi niihin olisi sisällytettävä EU:n ja Yhdysvaltojen pohdintaa BRICS-maiden ja muiden keskeisten nousevien talouksien strategisesta osallistumisesta ja siitä, miten näiden maiden kanssa edistetään sääntelyn lähentämistä; palauttaa mieliin tarpeen luoda transatlanttinen poliittinen neuvosto tilapäisenä elimenä, joka vastaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien asioiden järjestelmällisestä korkean tason neuvonpidosta ja koordinoinnista;

22.

korostaa, että maailmanlaajuisissa tai globaaliin hallintaan liittyvissä asioissa EU:n, eikä niinkään sen jäsenvaltioiden, olisi oltava kehittyneiden talouksien, BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien keskustelukumppani; katsoo, että pyrittäessä saavuttamaan BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva yhdenmukainen poliittinen kanta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot kehittävät kahdenvälisiä suhteitaan mahdollisimman avoimesti ja pitävät mielessä näiden suhteiden mahdollisen vaikutuksen EU:n politiikkaan ja kantoihin; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä lisäämään poliittista ja taloudellista koheesiota ja kasvua, jotta se säilyttäisi poliittisen vaikutusvallan ja avainroolin muotoutumassa olevassa moninapaisessa järjestelmässä ja jotta BRICS-maat ja uudet nousevat taloudet mieltäisivät EU:n välttämättömäksi ja arvokkaaksi vastapuoleksi;

23.

korostaa, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan olisi varmistettava BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevan EU:n ulkopolitiikan koordinointi SEU-sopimuksen 18 artiklan 4 kohdan ja 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä korkean edustajan koordinoimana kytkemään ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimet paremmin EU:n alakohtaisiin politiikkoihin, kuten kehitysyhteistyöhön, energiavarmuuteen, kauppaan, raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saantiin sekä ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen, jotta voidaan hyötyä synergioista ja varmistaa yhtenäinen ja järjestelmällinen ulkopoliittinen lähestymistapa, jonka tavoitteena on oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja demokraattisen hallinnan yleinen kunnioittaminen; katsoo, että näiden perustavoitteiden huomioon ottamiseksi EU:n "strategisia kumppaneita" koskevaa käsitettä olisi parannettava ja vahvistettava; viittaa ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimusta (UNFCCC) käsitelleen COP17-konferenssin päätelmiin ja korostaa jatkuvaa tarvetta johdonmukaiseen ja koordinoituun toimintaan BRICS-maiden kanssa, jotta saavutettaisiin asteittainen sopimus;

24.

on sitä mieltä, että yhtenäinen ulkopoliittinen lähestymistapa Euroopan tasolla edellyttää myös sellaisten Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, korkean edustajan, neuvoston, parlamentin ja komission toimien koordinointia, jotka koskevat G7-, G8- ja G20-ryhmien asialistoilla olevia asioita;

25.

toteaa, että EU:n olisi voitava mukauttaa ja uudistaa sisäisiä hallintorakenteitaan varmistaakseen EU:n moniarvoisuutta ilmentävän päätöksenteon ja luodakseen yhteisymmärrystä; pitää tärkeänä, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toiminta ilmentää Euroopan tasolla yhtenäistä ulkopoliittista lähestymistapaa suhteessa BRICS-maihin ja muihin nouseviin talouksiin; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi tarkistettava ja lujitettava strategisia kumppanuuksia yksittäisten BRICS-maiden kanssa tiiviissä neuvonpidossa parlamentin kanssa ja tarkasteltava niiden ominaispiirteitä ja mahdollisia synergioita ja yhteistyötä EU:n kanssa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa suunnittelemaan horisontaalisia ja vertikaalisia koordinointimekanismeja, joiden avulla EU:n ulkopolitiikassa voidaan saada hyötyä EU:n institutionaalisista synergioista ja jäsenvaltioiden lukuisista syvällisistä kahdenkeskisistä suhteista strategisiin kumppaneihin, BRICS-maat ja muut nousevat taloudet mukaan lukien; on sitä mieltä, että BRICS-maita varten Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi maantieteellisen ja temaattisen organisaationsa lisäksi luotava tilapäinen koordinointimekanismi, jolla varmistettaisiin, että kaikki yksittäiset BRICS-maihin sovellettavat politiikat ovat keskenään yhteensopivia kokonaisuuden kannalta ja että vahvistetut poliittiset linjaukset näkyvät EU:n ja kehittyneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin vuoropuhelussa; katsoo, että BRICS-maissa ja muissa keskeisissä nousevissa talouksissa olevien EU:n edustustojen olisi tehtävä keskenään tiiviimpää yhteistyötä varmistaakseen BRICS-maiden keskinäisten suhteiden ja keskeisten arkojen aiheiden jatkuvan seurannan ja analysoinnin, jotta saadaan järjestelmällisempi kuva asioista; katsoo tässä suhteessa, että BRICS-maissa olevissa EU:n edustustoissa olisi analysoitava BRICS-maiden kantoja hallintaan ja globaaleihin haasteisiin sekä suhteisiin muihin BRICS-maihin; katsoo, että EU:n olisi suunnattava uudistettuja toimia ja resursseja globaalin hallinnan järjestelmän ja kansainvälisten järjestöjen uudistamisen johtamiseen, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston ja maailmanlaajuisen monenvälisen rahoitusalan järjestelmän uudistamiseen, jotta saataisiin luotua osallistavampi järjestelmä yhteisymmärryksen luomista ja päätöksentekoa varten;

26.

katsoo, että "toimiva monenvälisyys" ja globaalin hallinnan kysymysten käsittelemiseen tähtäävien monenvälisten foorumien parempi koordinointi olisi säilytettävä EU:n ja BRICS-maiden "tehostetun kumppanuuden" ydintavoitteina; suosittaa erityisesti, että EU jatkaa toimiaan saadakseen nämä maat sitoutumaan näihin pyrkimyksiin;

27.

katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava Euroopan unionin ja sen strategisten kumppaneiden välisiin kahdenkeskisiin huippukokouksiin;

28.

katsoo, että BRICS-maissa olevien EU:n edustustojen henkilöstöön olisi kuuluttava parlamentin yhteyshenkilöitä, jotta voitaisiin lisätä ymmärtämystä kansallisesta parlamentaarisesta ulottuvuudesta kussakin näistä maista, edistää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tiiviimpää yhteistyötä ja vuoropuhelua kahdenväliseltä pohjalta ja lisätä päätöksenteon demokraattista vastuullisuutta kansainvälisillä foorumeilla, kuten G8- ja G20-ryhmissä; katsoo, että nykyisten parlamentin suhteista Venäjään, Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan vastaavien valtuuskuntien lisäksi voitaisiin myös tarkastella mahdollisuutta perustaa suhteista Brasiliaan vastaava valtuuskunta;

29.

katsoo, että BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevan EU:n politiikan tehokkaan demokraattisen valvonnan varmistamiseksi ja näiden maiden kanssa käytävän parlamenttien välisen vuoropuhelun tehostamiseksi parlamentin asiasta vastaavan henkilöstön olisi hankittava erityispätevyys, jolloin sillä olisi asianmukaisia analysointivälineitä ja seurantavalmiuksia ja se voisi avustaa parlamentin jäseniä toimivan vuoropuhelun edistämisessä; katsoo myös, että parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välille olisi perustettava henkilövaihtojärjestelmä synergioiden, toimielinten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön maksimoimiseksi ja asiantuntijavaihdon edistämiseksi;

30.

painottaa, että suhteiden syventämisen ja BRICS-maiden kanssa hallitusten tasolla tehtävän poliittisen yhteistyön vahvistamisen olisi edettävä kansalaisjärjestöjen kanssa käytävän kestävän vuoropuhelun mukaisesti; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja tässä yhteydessä luomaan puitteet, joilla helpotetaan ja lisätään henkilöiden välisiä yhteyksiä sekä olemassa oleviin ja tilapäisiin ohjelmiin perustuvaa kulttuurista ja akateemista vaihtoa, jonka tavoitteena on keskinäisen ymmärryksen parantaminen sekä yhteisten toimien ja aloitteiden kehittäminen;

31.

korostaa tarvetta tehostaa ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä sosiaalisten normien ja ympäristönormien noudattamista koskevaa poliittista vuoropuhelua BRICS-maiden kanssa; muistuttaa tässä yhteydessä, että perustyönormien ja ILOn ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman noudattaminen on olennaisen tärkeää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, sillä yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden takaaminen ja maan työvoiman osaamistason parantaminen vaikuttavat myönteisesti maan talouteen;

32.

pitää tervetulleena edellä mainittua komission tiedonantoa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio", jossa ehdotetaan rahoitusvälineitä ja ohjelmia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 perusteella; korostaa, että uuden kumppanuusvälineen, jonka tavoitteena on tukea EU:n poliittisia ja taloudellisia intressejä maailmalla ja johon kuuluu virallisen kehitysavun piiriin kuulumattomia toimia, olisi oltava ulkopolitiikan väline; katsoo, että tällainen kumppanuusväline voisi auttaa vakiinnuttamaan vahvempia poliittisia siteitä ja sitä kautta vahvempia taloudellisia siteitä sen piiriin valittujen maiden kanssa, ja pitää myönteisenä sen yhtenä tavoitteena olevaa sääntelyn lähentämisen edistämistä; katsoo myös, että kumppanuusvälineen olisi sisällettävä julkisen diplomatian rahoitusmahdollisuuksia, joiden avulla pyritään lujittamaan yksittäisten maiden suhteita EU:hun ja vahvistamaan vaikutusvaltaa, kumppanuutta ja uskollisuutta; katsoo kuitenkin, että olisi myös varattava lisärahoitusmahdollisuuksia, joiden avulla tuetaan demokratisoitumista, oikeusvaltioperiaatteen lujittamista, koulutuksen parantamista ja sosiaalisten erojen pienentämistä; katsoo, että uusien rahoitusvälineiden ja -ohjelmien suunnittelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tilapäisiin rahoitusmahdollisuuksiin, joilla autetaan nykyisiä nousevia talouksia ja mahdollisia uusia nousevia talouksia vakiinnuttamaan demokraattiset rakenteet ja edistämään hyvää hallintoa ja oikeusvaltioperiaatetta, kansalaisjärjestöjä, hyviä koulutusjärjestelmiä sekä sosiaalista osallisuutta; pitää myönteisenä komission ehdotusta ehdollisuuden periaatteen sisällyttämisestä kaikkiin EU:n ohjelmiin ja välineisiin ja katsoo, että näin saadaan enemmän pontta ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistämiseen yleismaailmallisina arvoina;

33.

pyytää, että BRICS-maat ottavat kansainvälisessä kehitysyhteistyöpolitiikassa roolin, joka vastaa paremmin niiden osuutta maailman BKT:stä;

34.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan etelä-etelä-yhteistyötä ja osallistumaan kolmenvälisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin, joihin BRICS-maat osallistuvat;

35.

pitää erittäin tärkeänä, että kannustetaan EU:n ja BRICS-maiden sekä muiden nousevien talouksien välisen yhteistyön lisäämistä globaalin hallinnan järjestelmässä ja kansainvälisissä järjestöissä; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi ryhdyttävä strategiseen vuoropuheluun BRICS-maiden kanssa kansainvälisten järjestöjen uudistamisvaihtoehdoista; katsoo, että Euroopan tasolla olisi harkittava, miten voidaan maksimoida EU:n asema, sananvalta ja äänivalta kansainvälisillä foorumeilla ja saavuttaa nykyistä selkeytetympi koordinointi EU:n jäsenvaltioiden kesken näillä foorumeilla ja tätä kautta yhtenäisempi näkemys myönteisestä vuoropuhelusta, kumppanuudesta ja yhteistyöstä BRICS-maiden kanssa;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, neuvoston puheenjohtajavaltiolle Puolalle, komissiolle ja Yhdysvaltojen ulkoministeriölle.


(1)  EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30.

(2)  EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 51.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0121.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0255.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0364.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0334.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/11


Torstai 2. helmikuuta 2012
Johdonmukainen politiikka sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä

P7_TA(2012)0018

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 2. helmikuuta 2012 johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä (2011/2187(INI))

2013/C 239 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Graham Watsonin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia autoritaarisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden suorittaessa niiden johtajien henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihin liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä (B7-0235/2011),

ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä sen VII lukuun sisältyvän 39 ja 41 artiklan,

ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 28. huhtikuuta 2006 antaman päätöslauselman 1674, jossa vahvistetaan vuoden 2005 maailmanlaajuisen huippukokouksen päätösasiakirjan määräykset, jotka koskevat velvollisuutta suojella väestöjä kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa",

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Afganistanin tilanteesta antaman päätöslauselman 1267(1999) ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tilanteesta antaman päätöslauselman 1371(2001),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan, 22 ja 36 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan,

ottaa huomioon omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/577/YOS (1),

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanon (RELEX/pakotteet) perustaminen" (5603/2004),

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2004 päivätyn neuvoston asiakirjan "Rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet" (10198/1/2004),

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion asiassa Ahmed Ali Yusuf ja Al Barakaat International Foundation vastaan Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio (ECR 11-3533 (2005)),

ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2006/783/YOS (2),

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2007 päivätyn neuvoston asiakirjan "EU:n parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten" (11679/2007),

ottaa huomioon 21. heinäkuuta 2007 päivätyn neuvoston asiakirjan yhteisen kannan 2001/931/YUTP täytäntöönpanosta (10826/1/2007),

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 päivätyn neuvoston asiakirjan "EU:n parhaiden käytänteiden ajantasaistettu versio rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten" (08666/1/2008),

ottaa huomioon erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP ajantasaistamisesta sekä yhteisen kannan 2008/586/YUTP kumoamisesta 26. tammikuuta 2009 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2009/67/YUTP (3),

ottaa huomioon neuvoston asiakirjan "Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla", sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna 15. joulukuuta 2009 (17464/2009),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa (4),

ottaa huomioon direktiivin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (5),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden ulkopoliittiset resurssit,

ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0007/2012),

Yleisiä havaintoja EU:n menettelytavasta autoritaarisia johtajia kohtaan

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 24 kohdassa esitetyssä SEU-sopimuksen uuden 21 artiklassa todetaan, että unionin toimintaa ohjaavat "demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen";

B.

ottaa huomioon, että pakotteita sovelletaan SEU-sopimuksen 21 artiklassa asetettujen YUTP:n tavoitteiden mukaisesti ja että niihin kuuluu muun muassa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, oikeusvaltion periaatteen, demokratian ja hyvien hallintotapojen edistäminen;

C.

ottaa huomioon, että YUTP:n yhteydessä pakotteet tai rajoittavat toimenpiteet katsotaan lieviksi pakkokeinoiksi, joita ovat muun muassa asevientikielto, kauppapakotteet, rahoitukselliset ja taloudelliset pakotteet, varojen jäädyttäminen, lentokiellot, maahantulon rajoittaminen, diplomaattiset pakotteet, urheilu- ja kulttuuritapahtumien boikotointi ja kolmannen maan kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttäminen;

D.

ottaa huomioon, että pakotteiden ja rajoittavien toimenpiteiden käyttöönottaminen on tehokasta ainoastaan, jos se on osa EU:n ja jäsenvaltioiden johdonmukaista ja kattavaa ihmisoikeusstrategiaa;

E.

ottaa huomioon, että "kohdennetut pakotteet" voivat olla henkilökohtaisia pakotteita, valikoituja taloudellisia toimenpiteitä ja diplomaattisia toimenpiteitä kuten viisumikieltoja, varojen jäädyttämisiä, tiettyjen tavaroiden viennin tai tuonnin estämistä, lentokieltoja, investointikieltoja tai virallisten kontaktien rajoittamista;

F.

ottaa huomioon, että erimielisyydet jäsenvaltioiden välillä johtavat usein rajoittavien toimenpiteiden epäjohdonmukaiseen soveltamiseen, mikä vie EU:lta uskottavuutta ja heikentää toimenpiteiden tehokkuutta;

G.

ottaa huomioon, että EU on usein soveltanut pakotepolitiikkaansa epäjohdonmukaisesti kohdellessaan eri tavoin kolmansia maita, joiden ihmisoikeus- ja demokratiatausta on samankaltainen, ja että se on siten saanut kritiikkiä kaksoisstandardeista;

H.

ottaa huomioon, että tietoteknologian edistys muuttaa kansalliset rajat yhä merkityksettömämmiksi ja että globalisoituvassa maailmassa maan tai sen eliitin eristäminen on siten vaikeampaa;

I.

ottaa huomioon, että useimmat maat, joihin on kohdistettu pakotteita, ovat myös kaikkein eristyneimpiä kansainvälisestä järjestelmästä ja niiden yhteiskunnat hyötyisivät muutosta ajatellen eniten, jos ne altistuisivat enemmän kansainvälisyydelle; ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa rajoittavilla toimenpiteillä erityisesti tiettyjä yksilöitä vastaan voi kuitenkin olla varoittavia ja psykologisia vaikutuksia;

J.

ottaa huomioon, että EU:n pakotteita koskevat päätökset olisi tehtävä vasta sitten, kun on arvioitu perusteellisesti, mikä on kaikkein tehokkain tapa saada aikaan demokraattinen muutos maassa; ottaa huomioon, että jokaiseen päätökseen olisi liitettävä tätä koskeva perustelu;

K.

toteaa, että Euroopan unioni houkuttelee monia autoritaarisia johtajia ja heidän liittolaisiaan investointi-, omaisuudenhoito-, pankki- ja terveydenhoitopalvelujen vuoksi sekä alueena, jolla he voivat vapaasti matkustella ja kuluttaa usein epäilyttävillä keinoilla hankkimaansa varallisuutta;

L.

toteaa, että mahdollisuus käyttää valtaa henkilökohtaisen varallisuuden lisäämiseen esimerkiksi kavaltamalla valtion varoja tai hankkimalla niihin henkilökohtainen valvontavalta tarjoaa autoritaarisille johtajille kannustimen ja vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan kaapata valta ja pysyä vallassa; toteaa, että on tutkittava enemmän sitä, miten voidaan heikentää mahdollista suhdetta kehitykseen tai muihin tarkoituksiin suunnatun ulkomaanavun ja autoritaaristen johtajien ja heidän lähipiirinsä rikastumisen välillä;

M.

ottaa huomioon, että ilman yhteisiä toimia on vaikea saada tarkkoja tietoja autoritaaristen johtajien EU:hun sijoittamista varoista ja että EU:n on sitkeästi pyrittävä saamaan näitä tietoja;

N.

katsoo, että johtajiin kohdistuvilla pakotteilla on vaikutusta, jos heitä painostetaan henkilökohtaisesti sellaisten rajoittavien toimenpiteiden muodossa, jotka koskevat heidän mahdollisuuksiaan siirtää rahaa, investoida ja käyttää taloudellisia varojaan, matkustaa, saada tiettyjä tuotteita ja palveluita tai diplomaattista edustusta;

O.

katsoo, että kansainvälisten ja alueellisten toimijoiden moninaisuus edellyttää vuoropuhelua ja toimijoiden välistä virallista ja epävirallista kuulemista;

P.

katsoo, että olennainen osa autoritaarisia hallintoja koskevaa vaikuttavaa politiikkaa on tasapaino pakkokeinoja käyttävän diplomatian, rajoittavat toimenpiteet mukaan luettuina, sekä selkeän viestinnän ja väkivallattomien rakentavien vaihtoehtojen välillä, ja ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden ulkopolitiikan keinovalikoimassa suositaan eristämisen sijasta kriittistä ja etenevää vuoropuhelua;

Q.

ottaa huomioon, että uudelleentarkastelumenettely, jossa pakotteita voidaan laajentaa, lieventää tai poistaa vastauksena muutoksiin pakotteiden kohteina olevien johtajien toiminnassa, on oleellisen tärkeä rajoittavien toimenpiteiden tehokkuuden kannalta, ja että menettelyä on käytettävä täsmällisesti ja strategisesti;

R.

katsoo, että kaikissa rajoittavissa toimenpiteissä on otettava huomioon ihmisoikeudet, kansainvälinen humanitaarinen oikeus, asianmukaiset menettelyt, suhteellisuusperiaate ja oikeus tehokkaaseen oikaisumenettelyyn, eikä niillä missään tapauksessa saa rankaista heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä maissa, joita kyseiset toimenpiteet koskevat;

1.

suosittaa neuvostolle seuraavaa:

Selkeämpien määritelmien laatiminen

a)

laaditaan Euroopan parlamenttia kuullen selkeät kriteerit sille, milloin pakotteita on sovellettava, toimenpiteiden tavoitteille, sovellettavien pakotteiden muodolle ja sovellettavalle uudelleentarkastelumenettelylle; laaditaan kriteerit niin, että ne lisäävät EU:n pakotteiden johdonmukaisuutta ja uskottavuutta mutta antavat riittävän joustovaran käytännön toimille ja antavat siten unionille mahdollisuuden käyttää välinettä tehokkaana keinona ulkoisissa toimissaan;

b)

määritetään selkeästi ja yksiselitteisesti, kehen pakotteet on kohdistettava, jos kyseessä ovat romahtaneet valtiot tai muut kuin valtiolliset toimijat, koska tiedetään, että rakenteet ovat usein epämääräisiä;

c)

sijoitetaan pakotteet laajempaan poliittiseen kontekstiin ja määritellään tietyt lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet kestävää demokratisoimisprosessia varten;

d)

pidetään mielessä, että pakotteista ei saa tulla itsetarkoitusta ja että niiden soveltamiseen on liityttävä selkeät ja saavutettavissa olevat pakotteiden poistamista koskevat viitearvot;

e)

tuetaan järjestelmällisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä ja varmistetaan, että tuomioistuimen menettelyt ja tuomiot otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n pakotepolitiikassa;

f)

kehotetaan EU:n jäsenvaltioita rankaisemattomuutta ja rikoksia ihmisyyttä vastaan käsitellessään soveltamaan yleisen tuomiovallan periaatetta, jotta voidaan parantaa kansainvälistä rikosoikeusjärjestelmää;

Toimivan pakotepolitiikan laatiminen

g)

sitoudutaan mahdollisimman laajaan yhteistyöhön ja synergiaan EU:n 27 jäsenvaltion kesken ja kehotetaan niitä puhumaan yhteisellä ja johdonmukaisella äänellä tuomittaessa EU:n yhteisen lähestymistavan mukaisesti autoritaarisia hallintoja;

h)

myönnetään, että pakotteet, joita ei koordinoida kansainvälisesti, voivat olla tehottomia ja haitata määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, heikentää unionin pakotepolitiikan avoimuutta, uskottavuutta ja johdonmukaisuutta sekä vahvistaa niiden kohteena olevaa autoritaarista hallintoa tai vähentää EU:n ja sen jäsenvaltioiden suhteellista liikkumavaraa ja uskottavuutta neuvotteluissa kyseisen valtion kanssa; varmistetaan parempi koordinointi ja tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä selkeitä menettelyjä noudattaen;

i)

sovelletaan olemassa olevia pakotteita tiukasti ja yhdenmukaisesti, pyritään välttämään kaksoisstandardien soveltaminen ja laajennetaan pakotteiden soveltamisalaa koskemaan perusoikeuksien ja erityisesti uskonnonvapauden ja ilmaisunvapauden rikkomista; varmistetaan, että myös Euroopan talousalueeseen kuuluvat maat ja Euroopan unionin jäseniksi ehdokkaina olevat maat soveltavat rajoittavia toimenpiteitä ja vaihtavat asiaankuuluvia tietoja unionin kanssa;

j)

käytetään kohdistettuja pakotteita tai rajoittavia toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa haluttuun tavoitteeseen ja joilla pyritään vaikuttamaan ainoastaan painostusta harjoittavan tai rikollisen hallinnon vastuulliseen eliittiin ja romahtaneiden valtioiden vastuussa oleviin, muihin kuin valtiollisiin toimijoihin ja minimoimaan siviiliväestöön ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat kielteiset vaikutukset;

k)

varmistetaan, että kehitykseen tai muihin tarkoituksiin suunnattu ulkomaanapu ei lopulta edistä autoritaaristen johtajien ja heidän sisäpiirinsä rikastumista;

l)

varmistetaan aina kun mahdollista, että pakotepolitiikkaan liittyy kyseisen maan kansalaisyhteiskunnan tukeminen; parannetaan raportointivaiheen laatua ja avoimuutta niin, että annettu apu voidaan mitata tarkasti ja sen osuus kansalaisyhteiskunnan tarpeiden saavuttamisesta arvioida täsmällisesti;

m)

varmistetaan, että ei käytetä kaksoisstandardeja päätettäessä rajoittavista toimenpiteistä tai pakotteista ja että niitä sovelletaan poliittisista, taloudellisista tai turvallisuuseduista riippumatta;

n)

varmistetaan, että rajoittavat toimenpiteet, jotka rajoittavat unionin yritysten toimintaa pakotteiden kohteina olevien maiden markkinoilla, eivät hyödytä kolmansien maiden kilpailijoita;

o)

varmistetaan, että jäsenvaltiot sekä EU:n edustustojen päälliköt otetaan tiiviisti mukaan rajoittavien toimenpiteiden ja niiden paikan päällä aiheuttamien seurausten suunnittelu-, soveltamis-, seuranta- ja arviointiprosessiin ja että he antavat panoksensa vaikutustenarviointiin, minkä vuoksi EU:n läsnäolo kentällä on oleellisen tärkeää; varmistetaan, että merkitykselliset tiedot toimitetaan nopeasti Euroopan parlamentille;

p)

varmistetaan, että maissa, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, keskeiset demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavat toimijat ovat tiiviisti mukana rajoittavien toimenpiteiden suunnittelu-, soveltamis- ja arviointiprosessissa;

q)

velvoitetaan Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission nykyiset rakenteet laatimaan perusteellisen tilanneanalyysin kyseisen maan talouden ja yhteiskunnan rakenteesta ennen pakotteiden hyväksymistä ja myös sen jälkeen ja tutkimaan kaikkien yksittäisten toimenpiteiden suorat ja epäsuorat vaikutukset yhteiskunnan poliittiseen ja sosioekonomiseen toimintaan ottaen huomioon myös liike-elämän eliittiin, kansalaisyhteiskunnan ryhmiin, poliittiseen oppositioon ja jopa hallituksen uudistusmyönteisiin elementteihin kohdistuvat vaikutukset;

r)

velvoitetaan RELEX/pakotteet hoitamaan tehtävänsä ja tutkimaan pakotteiden hyväksymistä, arvioimaan nykyisiä pakotteita ja kehittämään rajoittavien toimenpiteiden soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytänteitä sekä raportoimaan säännöllisesti neuvostolle ja Euroopan parlamentille tutkimustensa tuloksista;

s)

velvoitetaan EU:n oikeudelliset ja muut asianomaiset yksiköt antamaan neuvostolle neuvontaa tarvittavista varokeinoista, joilla estetään, että kyseiset henkilöt kiertävät pakotteita;

t)

sitoutetaan EUH ja komissio yhdennetympään toimintaan, jossa ne jakavat asiantuntemusta ja tietoa pakotteiden laatimisen, niiden täytäntöönpanon ja arvioinnin yhteydessä;

u)

velvoitetaan neuvosto ja komissio varaamaan riittävästi aikaa ja antamaan riittävät resurssit sekä ottamaan palvelukseen osaavia maa-asiantuntijoita ja ihmisoikeuksiin erikoistunutta henkilöstöä pakotteiden suunnittelua edeltävien analyysien laatimista ja pakotteiden tehokkuuden arviointia varten;

v)

velvoitetaan komissio ja jäsenvaltiot koordinoimaan asevientikieltoja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;

w)

velvoitetaan komissio ja jäsenvaltiot raportoimaan vuosittain pakotetoimien käyttöönottamisesta ja tehokkuudesta;

x)

kehotetaan Ranskaa ja Iso-Britanniaa sekä YK:n turvallisuusneuvoston väliaikaisina jäseninä toimivia EU-valtioita käyttämään riittävästi taivuttelua, jotta varmistetaan, että turvallisuusneuvoston päätöslauselmat pannaan tiukasti ja perusteellisesti täytäntöön;

y)

harkitaan, olisiko soveltuvissa tapauksissa aktivoitava kahdenvälisen kaupan "olennaisia osia koskevia lausekkeita", jotka antavat EU:lle mahdollisuuden asettaa pakotteita ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden rikkomisesta, ja sitoudutaan johdonmukaiseen unionin ulkopolitiikkaan autoritaarisiin hallintoihin kohdistettavien toimenpiteiden tukemiseksi;

Sitoutuminen johdonmukaiseen toimintaan EU:n rajojen sisällä

z)

velvoitetaan EU:n jäsenvaltiot ilmoittamaan, jos pakotelistalla olevilla henkilöillä on aineellista varallisuutta tai varoja niiden rajojen sisällä, sekä ilmoittamaan varallisuuden arvioidun arvon ja sijainnin; kehotetaan EU:n jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tärkeiden tietojen vaihtamisessa esimerkiksi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen sekä Camden Asset Recovery Inter-Agency Network -verkoston kanssa; tehostetaan EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kyseisen varallisuuden tunnistamisessa ja takavarikoimisessa;

aa)

velvoitetaan kaikki EU:n jäsenvaltiot varmistamaan, että noudatetaan tiukasti kohdistettuja rahoituksellisia pakotteita tai rajoittavia toimenpiteitä, joita ovat muun muassa

rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY soveltamisalan ulottaminen koskemaan pakollisena pakotteiden kohteen olevien diktaattorien sekä heihin kytköksissä olevien luonnollisten ja oikeushenkilöiden ja yritysten kaikkia yrityksiä avata tili tai tallettaa varoja, koska kyseiset varat on hankittu rikoksilla, anastamalla tai kavaltamalla, sekä sellaisten vaihtoehtoisten ennaltaehkäisevien mekanismien tutkiminen, joilla hillitään kavallettujen valtion varojen tai varallisuuden virtaamista EU:n rahoituslaitoksiin;

luottojen epääminen, lainojen takaisinmaksua koskevien toimien tiukentaminen ja talletusten jäädyttäminen, jotta voidaan varmistaa, että toimenpiteillä estetään käytännössä kyseisiltä henkilöiltä ja yhtiöiltä kaikkien rahoituspalvelujen saatavuus EU:n lainkäyttöalueella;

ab)

varmistetaan, että rajoittavia taloudellisia ja rahoituksellisia toimenpiteitä, kohdistetut rahoituspakotteet mukaan luettuina, soveltavat kaikki unionissa toimivat henkilöt ja yritykset, myös kolmansien maiden kansalaiset, sekä unionin rajojen ulkopuolella toimivat unionin kansalaiset tai yritykset, jotka on rekisteröity tai perustettu unionin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;

ac)

varmistetaan, että pakotteiden kohteena olevilta johtajilta sekä heihin selvästi kytköksissä olevilta luonnollisilta ja oikeushenkilöiltä ja yrityksiltä kielletään ehdottomasti varallisuuden ja omaisuuden omistaminen EU:ssa;

ad)

velvoitetaan EU:n jäsenvaltiot kieltämään kouluja ja yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja muita akateemisia laitoksia hyväksymästä rahoitusta, apurahoja tai lahjoituksia pakotteiden kohteena olevilta johtajilta ja heihin luonnollisesti tai oikeudellisesti kytköksissä olevilta henkilöitä ja esittämään avoimesti tiedot yksityisestä rahoituksestaan;

ae)

velvoitetaan EU:n jäsenvaltiot kieltämään urheilujärjestöjä (jalkapalloseurat mukaan luettuina) ja hyväntekeväisyysjärjestöjä hyväksymästä rahoitusta, apurahoja tai lahjoituksia pakotteiden kohteena olevilta johtajilta ja heihin luonnollisesti tai oikeudellisesti kytköksissä olevilta henkilöiltä;

af)

velvoitetaan EU ja sen jäsenvaltiot soveltamaan tiukasti matkustuskieltoja, joilla estetään pakotteiden kohteena olevia henkilöitä matkustamasta EU:ssa missään muussa kuin humanitaarisessa tarkoituksessa;

ag)

velvoitetaan EU:n jäsenvaltiot aktiivisesti tutkimaan ja tarvittaessa asettamaan syytteeseen Euroopassa olevat henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka ovat avustaneet pakotteiden kohteena olevia johtajia tai heihin kytköksissä olevia henkilöitä kiertämään tai välttämään heihin laillisesti kohdistettuja pakotteita;

Kolmansiin maihin liittyvät toimet

ah)

sitoutetaan EU hankkimaan toimilleen kansainvälistä tukea ja liittolaisia, erityisesti kyseisen alueen vaikutusvaltaisten toimijoiden piirissä ja kansainvälisissä järjestöissä, ja ottamaan Euroopan parlamentti täysimääräisesti mukaan tähän prosessiin;

ai)

sitoutetaan EU vahvistamaan toimiensa, rajoittavat toimenpiteet ja pakotteet mukaan luettuina, oikeutusta ja hankkimaan niille laajaa julkista ja poliittista tukea EU:ssa ja kansainvälisesti, erityisesti maissa, joiden hallintoihin pakotteet kohdistuvat, ja ottamaan Euroopan parlamentti kattavasti mukaan prosessiin;

aj)

kehotetaan EU:ta – jos YK:n turvallisuusneuvosto ei sovella pakotteita tai rajoittavia toimenpiteitä – toimimaan yhteistyössä pakotteita soveltavien valtioiden kanssa, jakamaan tietoja ja koordinoimaan toimenpiteitä, jotta saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus kansainvälisellä tasolla ja voidaan maksimoida yhteisön pakotteiden soveltamisen tehokkuus;

ak)

velvoitetaan korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja, edustustojen päälliköt ja EUH tiedottamaan selkeästi pakotteiden kohteena oleville johtajille, mitä heiltä odotetaan, ja asettamaan täsmällisiä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, jotta voidaan edistää positiivista muutosta ja tarjota asianmukaista teknistä tukea;

al)

velvoitetaan jäsenvaltiot jakamaan muiden valtioiden, asianomaisten EU:n elinten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tietoa luetteloiduista henkilöistä, sikäli kuin se on laillisesti mahdollisesti;

am)

velvoitetaan jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että yleisöllä on kohtuullinen oikeus saada tietoa sovellettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvistä kansallisista toimista;

an)

velvoitetaan neuvosto kuulemaan kattavasti Euroopan parlamenttia pakotteiden uudelleentarkasteluprosessissa sekä pyytämään sen panosta poliittisten suuntaviivojen ja laajemman EU:n pakotepolitiikan laatimiseen;

ao)

muistutetaan, että pakkokeinoja käyttävään diplomatiaan on liitettävä myös myönteisiä toimia, kuten kehitysapua, kestävää talousyhteistyötä ja tukea kansalaisyhteiskunnalle;

ap)

liitetään pakotteisiin ja niiden arviointiin kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja kansojen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vuoropuheluun perustuvia toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään ja vahvistamaan demokraattista ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa kulttuuria kyseisessä maassa;

aq)

pyritään vapauttamaan jäädytetyt ja takavarikoidut varat, jotta ne voidaan mahdollisimman pian palauttaa kyseisiin maihin väestön hyväksi;

*

* *

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä EUH:lle.


(1)  EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45.

(2)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 59.

(3)  EUVL L 23, 27.1.2009, s. 37.

(4)  EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 49.

(5)  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/18


Torstai 2. helmikuuta 2012
Yhtiöiden kotipaikan rajatylittävät siirrot

P7_TA(2012)0019

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 suosituksista komissiolle yhtiöiden kotipaikan rajatylittäviä siirtoja koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä (2011/2046(INI))

2013/C 239 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 ja 54 artiklan,

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 annetun komission tiedonannon "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma" (COM(2003)0284),

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksi" (COM(2010)0608),

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – 'Yhdessä uuteen kasvuun'"(COM(2011)0206),

ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (1),

ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (2),

ottaa huomioon pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY (3),

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa Daily Mail  (4), Centros  (5), Überseering  (6), Inspire Art  (7), SEVIC Systems  (8), Cadbury Schweppes  (9) ja Cartesio  (10),

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhtiöoikeuden viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä (11),

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman yksityisestä eurooppayhtiöstä ja yhtiön kotipaikan siirtoa koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä (12),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annetun direktiivin 2002/14/EY soveltamisesta (13),

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (14),

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Tukholman ohjelman toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman yksityis-, kauppa- ja perheoikeuteen sekä kansainväliseen yksityisoikeuteen liittyvistä näkökohdista (15),

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0008/2012),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 54 artikla takaavat sijoittautumisvapauden kaikille yrityksille; ottaa huomioon, että yritysten kotipaikan siirtäminen rajojen yli on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista; toteaa lainsäädännön epäyhtenäisyyden koskien kansallisen oikeuden mukaisesti perustetun yhtiön sääntömääräisen tai tosiasiallisen kotipaikan siirtämistä jäsenvaltiosta toiseen yhtenäismarkkinoiden piirissä sekä siihen liittyvät työllisyysriskit ja hallinnolliset vaikeudet, aiheutuvat kustannukset, sosiaaliset vaikutukset ja oikeusvarmuuden puutteen;

B.

ottaa huomioon, että valtaosa 15. huhtikuuta 2004 päättyneen julkisen kuulemisen osanottajista kannatti yhtiöiden kotipaikan rajatylittäviä siirtoja koskevan yhtiöoikeusdirektiivin hyväksymistä;

C.

toteaa, että pitäen mielessä jäsenvaltioiden väliset erot yritysten kotipaikan siirtämistä koskevissa vaatimuksissa unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa Cartesio vahvistaa tarpeen ottaa käyttöön yhtiöiden kotipaikan rajatylittäviä siirtoja koskeva yhdenmukainen järjestelmä;

D.

ottaa huomioon, että tuomioistuin ei asiassa Cartesio antamassaan tuomiossa esittänyt tarvittavaa selvennystä yhtiön kotipaikan siirrosta, kuten komissio oletti vaikutusarvioinnissaan vuodelta 2007 (16);

E.

katsoo, ettei ole tuomioistuimen vaan lainsäätäjän asia vahvistaa perussopimuksen pohjalta toimenpiteet, joiden avulla yhtiön kotipaikan siirtämisen vapaus toteutuu;

F.

ottaa huomioon, että yhtiöiden liikkuvuuteen liittyy edelleen suuria hallinnollisia rasitteita sekä korkeita veroja ja sosiaalikuluja, mikä johtuu komission vuoden 2007 vaikutustenarvioinnissa esittämästä toteamuksesta (17), jonka mukaan nollavaihtoehto vaikuttaa oikeasuhteisemmalta, sillä se ei edellytä EU:lta lisätoimia;

G.

katsoo, ettei komission vuoden 2007 vaikutustenarvioinnissa oteta huomioon muita sosiaali- ja työllisyyspolitiikkoihin kohdistuvia vaikutuksia kuin työntekijöiden osallistuminen;

H.

katsoo, että lakisääteisten, sosiaalisten ja verotukseen liittyvien vaatimusten kiertämiseksi perustettavien postilokeroyhtiöiden ja peiteyritysten väärinkäyttö olisi estettävä;

I.

katsoo, että yhtiön kotipaikan rajatylittävän siirron olisi oltava verotuksellisesti neutraali;

J.

katsoo, että kotipaikan siirrossa olisi säilytettävä asianomaisen yhtiön oikeushenkilöyden jatkuvuus, jotta yhtiö voisi jatkaa toimintaansa sujuvasti;

K.

katsoo, että siirron ei pitäisi vaikuttaa niihin sidosryhmien (vähemmistöosakkaat, työntekijät ja velkojat) oikeuksiin, jotka olivat olemassa jo ennen siirtoa;

L.

katsoo, että siirtomenettelyssä olisi noudatettava tiukkoja avoimuutta ja sidosryhmille tiedottamista koskevia sääntöjä jo ennen siirron toteuttamista;

M.

katsoo, että työntekijöiden oikeuksilla osallistua päätöksentekoon on suuri merkitys yhtiön kotipaikkaa siirrettäessä;

N.

katsoo, että työntekijöiden osallistumismenettelyiden yhdenmukaisuus olisi varmistettava yhtiöoikeusdirektiiveihin sisältyvien oikeudellisten säännösten välillä;

1.

pyytää komissiota antamaan pikaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan g alakohdan mukaisesti ehdotuksen yhtiöiden toimipaikan rajatylittävää siirtoa koskevaksi direktiiviksi liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.

vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole talousarviovaikutuksia;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.


(1)  EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

(3)  EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.

(4)  Asia 81/87 Daily Mail, Kok. 1988, s. 5483.

(5)  Asia C-212/97 Centros, Kok. 1999, s. I-1459.

(6)  Asia C-208/00 Überseering, Kok. 2002, s. I–9919.

(7)  Asia C-167/01 Inspire Art, Kok. 2003, s. I-10155.

(8)  Asia C-411/03 SEVIC Systems, Kok. 2005, s. I-10805.

(9)  Asia C-196/04 Cadbury Schweppes, Kok. 2006, s. I-7995.

(10)  Asia C-210/06 Cartesio, Kok. 2008, s I–9641.

(11)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 114.

(12)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 671.

(13)  EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 11.

(14)  EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 5.

(15)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0426.

(16)  Euroopan komissio, komission yksiköiden työasiakirja "Impact assessment on the Directive on the cross-border transfer of registered office", SEC(2007)1707, kohta 3.5.2., s. 24-25.

(17)  Euroopan komissio, komission yksiköiden työasiakirja "Impact assessment on the Directive on the cross-border transfer of registered office", SEC(2007)1707, kohta 6.2.4., s. 39.


Torstai 2. helmikuuta 2012
LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1 (hyväksyttävän direktiivin soveltamisala)

Direktiiviä olisi sovellettava direktiivin 2005/56/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin pääomayhtiöihin.

Sen soveltamisalan määrittämisellä olisi voitava ratkaista asianmukaisesti yhtiön sääntömääräisen kotipaikan erottamista sen hallinnollisesta toimipaikasta koskeva kysymys.

Suositus 2 (rajatylittävästä siirtämisestä aiheutuvat vaikutukset)

Direktiivissä olisi sallittava, että yhtiöt käyttävät sijoittautumisoikeuttaan siirtymällä vastaanottavaan jäsenvaltioon menettämättä oikeushenkilöyttään ja siten, että ne muutetaan yhtiöiksi, joihin sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä ilman, että ne on lakkautettava.

Siirtämisellä ei pitäisi kiertää oikeudellisia, yhteiskunnallisia tai verotusta koskevia ehtoja.

Siirtämisen pitäisi tulla voimaan päivänä, jona yhtiö rekisteröidään vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Yhtiöön olisi sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä siitä päivästä alkaen, jona se rekisteröidään vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Siirtämisen ei pitäisi vaikuttaa yhtiön oikeudellisiin suhteisiin kolmansien osapuolten kanssa.

Siirtämisen pitäisi olla verotuksellisesti neutraali direktiivin 90/434/ETY (1) säännösten mukaisesti.

Suositus 3 (avoimuutta ja tiedottamista ennen siirtopäätöstä koskevat säännöt)

Siirtoa kaavailevan yhtiön johdon tai hallituksen olisi laadittava raportti ja siirtosuunnitelma. Työntekijöiden edustajille, tai mikäli edustajia ei ole, työntekijöille olisi ilmoitettava ja heitä olisi kuultava suunnitellusta siirrosta direktiivin 2002/14/EY (2) 4 artiklan mukaisesti ennen kuin yhtiön johto tekee päätöksen raportista ja siirtosuunnitelmasta.

Raportti olisi toimitettava osakkeenomistajille sekä työntekijöiden edustajille, tai mikäli edustajia ei ole, työntekijöille suoraan.

Raportissa olisi kuvailtava siirtoon liittyvät taloudelliset, oikeudelliset ja sosiaaliset tekijät ja perusteltava ne sekä selitettävä, mitä vaikutuksia siirto aiheuttaa osakkeenomistajille, velkojille ja työntekijöille, jotka saavat tutkia raporttia vähintään yhden ja enintään kolmen kuukauden ajan ennen sitä osakkeenomistajien kokousta, jossa siirto hyväksytään.

Siirtosuunnitelmaan olisi sisällytettävä:

a)

yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka kotijäsenvaltiossa,

b)

yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

c)

yhtiön kaavailtu perustamiskirja ja yhtiöjärjestys vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

d)

siirtämisen kaavailtu aikataulu,

e)

päivä, josta lähtien kotipaikkansa siirtämään pyrkivän yhtiön katsotaan sijaitsevan kirjanpidon kannalta vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

f)

yksityiskohtaiset tiedot pääkonttorin tai päätoimipaikan siirtämisestä,

g)

yhtiön osakkeenomistajien, työntekijöiden ja velkojien taatut oikeudet tai asiaan liittyvät toimenpide-ehdotukset sekä osoite, josta kaikki tarvittavat tiedot ovat saatavilla veloituksetta,

h)

tiedot menettelyistä, joilla määritetään työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt, kun yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella ja vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säädetty tällaisesta järjestelmästä.

Raportti ja siirtosuunnitelma olisi toimitettava yhtiön osakkeenomistajien ja työntekijöiden edustajien tarkasteltavaksi riittävän hyvissä ajoin ennen yhtiön osakkeenomistajien yleiskokousta.

Siirtosuunnitelma olisi julkaistava direktiivin 2009/101/EY (3) säännösten mukaisesti.

Suositus 4 (osakkeenomistajien kokouksen päätös)

Osakkeenomistajien yleiskokouksessa olisi päätettävä siirtämisehdotuksen hyväksymisestä yhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen muuttamiseen sovellettavien järjestelyjen mukaisesti ja siihen vaadittavalla enemmistöllä yhtiöön sen kotijäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Jos yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella, osakkeenomistajien kokouksessa voidaan asettaa siirtämisen ehdoksi, että työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt hyväksytään erikseen osakkeenomistajien kokouksessa.

Jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan vähemmistöön jääneiden siirtämistä vastustavien osakkeenomistajien asianmukainen suojelu, esimerkiksi oikeus vetäytyä yhtiöstä yhtiön kotijäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Suositus 5 (siirron laillisuuden tarkistaminen)

Kotijäsenvaltion olisi varmennettava siirtomenettelyn laillisuus kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Kotijäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä todistus siitä, että kaikki tarvittavat asiakirjat ja muodollisuudet on täytetty ennen siirron toteuttamista.

Tämä todistus, jäljennös yhtiön kaavaillusta perustamiskirjasta ja yhtiöjärjestyksestä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sekä jäljennös siirtoehdotuksesta olisi esitettävä riittävän ajoissa elimelle, joka vastaa rekisteröinnistä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Näiden asiakirjojen olisi oltava riittävät yhtiön rekisteröimiseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Rekisteröinnistä vastaanottavassa jäsenvaltiossa vastaavan toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkistettava, että siirtämisen aineelliset ja muodolliset vaatimukset täyttyvät, mukaan lukien kyseisen yhtiön muodostamiselle vastaanottavassa jäsenvaltiossa asetetut vaatimukset.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava rekisteröinnistä viipymättä kotijäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle. Tämän jälkeen kotijäsenvaltion viranomaisen olisi poistettava yhtiö omasta rekisteristään.

Kolmansien osapuolten suojelemiseksi olisi rekisteröinti vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja kotijäsenvaltion rekisteristä poistaminen julkistettava asianmukaisesti.

Suositus 6 (suojatoimenpiteet)

Mikään yhtiö, jota vastaan on käynnistetty lakkauttamista, selvitystilaa, maksukyvyttömyyttä tai maksujen keskeyttämistä koskeva menettely tai muu vastaava menettely, ei saisi siirtää kotipaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen.

Jos yhtiöön sovelletaan ennen kotipaikan siirtämistä käynnistettyjä oikeudellisia tai hallinnollisia menettelyjä, niissä katsotaan yhtiön sääntömääräisen kotipaikan olevan kotijäsenvaltiossa. Yhtiön olemassa olevilla velkojilla olisi oltava oikeus vaatia takuutalletusta.

Suositus 7 (työntekijöiden oikeudet)

Työntekijöiden oikeudet osallistua päätöksentekoon olisi säilytettävä koko siirron ajan. Työntekijöiden osallistumiseen olisi periaatteessa sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.

Vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä ei kuitenkaan sovelleta, mikäli

a)

siinä ei säädetä vähintään samantasoisesta osallistumisesta kuin kotijäsenvaltiossa sovelletaan, tai

b)

se ei takaa yhtiön toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten työntekijöille samoja oikeuksia osallistua päätöksentekoon kuin mitä näillä oli ennen siirtoa.

Lisäksi olisi työntekijöiden osallistumisoikeutta koskevien oikeudellisten säännösten oltava yhteisön säännöstön mukaiset.


(1)  Neuvoston direktiivi 90/434/ETY, annettu 23. heinäkuuta 1990, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11. maaliskuuta 2002, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä (EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/101/EY, annettu 16. syyskuuta 2009, niiden takeitten yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi (EUVL L 258, 1.10.2009, s. 11).


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/23


Torstai 2. helmikuuta 2012
EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonta

P7_TA(2012)0020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 ECHOn hallinnoiman EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonnasta (2011/2073(INI))

2013/C 239 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen humanitaarista apua koskevan 214 artiklan,

ottaa huomioon varainhoitoasetuksen (1) ja sen soveltamissäännöt (2),

ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (3),

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 aiheesta "Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli" (4), 19. tammikuuta 2011 aiheesta "Haitin tilanne vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakentaminen" (5), 10. helmikuuta 2010 Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä (6), 29. marraskuuta 2007 humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen julistamisesta ja 18. tammikuuta 2011 aiheesta "Yhteisön humanitaarista apua koskevan konsensuksen täytäntöönpano: toimintasuunnitelman väliarviointi ja tulevat toimet" (7) antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008 (8) ja 10. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varainhoitovuodesta 2009 (9),

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008 (10) ja varainhoitovuonna 2009 (11) sekä toimielinten vastaukset,

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 3/2006 Euroopan komission humanitaarisesta avusta hyökyaallon uhrien auttamiseksi, nro 6/2008 Euroopan komission antamasta kunnostusavusta hyökyaallon ja Mitch-pyörremyrskyn jälkeen, nro 15/2009 aiheesta "Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta täytäntöönpantu EU:n apu: päätöksenteko ja seuranta" sekä nro 3/2011 Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta,

ottaa huomioon humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston ECHOn vuosikertomukset ja vuosittaiset toimintakertomukset varainhoitovuosilta 2009 ja 2010 sekä niiden liitteet,

ottaa huomioon vuotuisen kertomuksen humanitaarisen avun politiikasta ja sen täytäntöönpanosta vuonna 2009 (KOM(2010)0138) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0398),

ottaa huomioon vuotuisen kertomuksen Euroopan unionin humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan politiikoista ja niiden täytäntöönpanosta vuonna 2010 (KOM(2011)0343) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0709),

ottaa huomioon rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn Euroopan yhteisön ja Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen,

ottaa huomioon komission humanitaaristen järjestöjen kanssa tekemän puitesopimuksen kumppanuudesta,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0444/2011),

A.

ottaa huomioon, että humanitaaristen katastrofien lukumäärä, esiintymistiheys, laajuus ja vakavuus ovat lisääntyneet valtavasti ja että katastrofeja esiintyy nyt aiempaa useammissa maailman osissa;

B.

toteaa, että EU:n globaali johtoasema humanitaarisen avun antajana, avustustoimien lukumäärän ja taajuuden lisääntyminen unionissa ja sen ulkopuolella yhdessä tämänhetkisten talousarviorajoitteiden kanssa tuovat korostetusti esiin moitteettoman varainhoidon eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden merkityksen;

C.

toteaa, että Haitin ja Pakistanin suuren luokan katastrofit nostivat jälleen kerran esiin tarpeen parantaa niiden välineiden tehokkuutta, nopeutta ja koordinointia, joita EU käyttää avun toimittamiseen katastrofitilanteissa;

ECHOn valvonta- ja seurantajärjestelmän tehokkuus ja vaikuttavuus

1.

panee merkille ECHOn määrätietoisuuden ja toimet, joita on toteutettu EU:n humanitaarisen avun tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi;

2.

palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksissa esitetyn näkemyksen, että ennakkotarkastukset, seuranta- ja valvontajärjestelmä, jälkitarkastukset sekä ECHOn sisäinen tarkastus toimivat kaiken kaikkiaan yleensä tehokkaasti; painottaa, että kaikissa näissä osatekijöissä on kuitenkin parantamisen varaa;

Kumppanuudesta tehty puitesopimus ja yhteistyökumppanit: kansalaisjärjestöt

3.

toteaa, että ECHOn ja sen yhteistyökumppaneina olevien kansalaisjärjestöjen suhteita sääntelee kumppanuudesta tehty puitesopimus ja että talousarvion toteuttamisen menetelmänä on suora keskitetty hallinnointi;

4.

pitää myönteisenä kumppanuudesta vuonna 2008 tehdyn puitesopimuksen entistä suurempaa joustavuutta ja tehokkuutta verrattuna vuoden 2005 puitesopimukseen: toimintamalli on entistä tuloskeskeisempi, on otettu käyttöön A- ja P-valvontamekanismit ja ohjeistamalla on yksinkertaistettu ja selkeytetty menettelyitä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen toimia yhteistyön tehostamiseksi puitesopimuksen tehneiden kumppanien kanssa vuoden 2012 jälkeen tehtävässä uudessa puitesopimuksessa; painottaa, että on tärkeää tehostaa yhteistyötä ja keventää kumppanuuspuitesopimuksen tehneiden yhteistyökumppanien liiallista hallintotaakkaa siten, että samalla varmistetaan vastuullisuuden ja seurattavuuden korkea taso;

5.

kehottaa komissiota parantamaan menetelmiä ja käytäntöjä, joita sovelletaan arvioitaessa, täyttääkö mahdollinen yhteistyökumppani puitesopimuksen tekemisen edellytykset; muistuttaa, että kokemukset vuoden 2008 puitesopimusta edeltävältä ajalta osoittivat, että kumppaneille myönteinen P-valvontamekanismin mukainen ensivaiheen arviointi, joka perustui niiden sisäisten valvontajärjestelmien luotettavuuteen ja taloudelliseen vakauteen, oli liian optimistinen; toteaa, että kumppanien päästyä ensivaiheen arvioinnin perusteella P-valvontamekanismin piiriin niiden sisäiset valvontajärjestelmät tarkastetaan harvemmin, ne saavat käyttää omia hankintamenettelyjään ja niiden toimiin ei sovelleta sopimuksessa vahvistettuja rahoitusta koskevia rajoituksia; muistuttaa, että vuoden 2008 puitesopimuksen mukaisesti tehdyn arvioinnin johdosta monet kumppaneista jouduttiin laskemaan alempaan luokkaan A-kumppaneiksi eli A-valvontamekanismin piiriin;

6.

kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteistyökumppanit korjaavat ripeästi niiden järjestelmien säännöllisissä tarkastuksissa havaitut puutteet ja että tarvittaviin toimiin ryhdytään, jos puutteet jäävät korjaamatta; muistuttaa, että ulkoisten tarkastajien on pyrittävä parantamaan entisestään kumppaneille antamiensa suositusten laatua ja otettava huomioon näiden erityisrakenteet, sillä näin voidaan varmistaa suositusten hyväksyminen ja toteutettavuus; korostaa, että humanitaarisia avustustoimia koskevien ehdotusten arviointiin liittyvää dokumentointia on yleisten vertailujen mahdollistamiseksi edelleen yhtenäistettävä ja standardoitava;

7.

uskoo, että nykyisten tarkastus- ja seurantamekanismien ansiosta puitesopimuksen tehneiden kumppanien tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioinnissa vastuunotto on luotettavampaa kuin YK-kumppanien tapauksessa; huomauttaa kuitenkin, että kansainvälistä organisaatiota, kuten YK:ta, ei voi verrata puitesopimuksen tehneisiin kumppaneihin;

Kansainväliset järjestöt ja YK

8.

toteaa, että ECHOn ja sen YK-kumppanien suhteita sääntelee rahoituksesta ja hallinnosta tehty puitesopimus, kun taas suhteita Punaiseen Ristiin ja sen yhdistyksiin sekä Kansainväliseen siirtolaisuusjärjestöön sääntelee puitesopimus kumppanuudesta kansainvälisten järjestöjen kanssa; muistuttaa, että molemmissa tapauksissa talousarvion toteuttamisen menetelmänä on ollut yhteistyössä toteutettava hallinnointi;

9.

huomauttaa, että yhteistyössä hallinnoitujen EU:n varojen valvonnan ja seurannan ehdoissa ja toteutuksessa on havaittu vakavia puutteita; kehottaa painokkaasti komissiota sopimaan etenkin YK:n järjestöjen kanssa toimenpiteistä, joilla varmistetaan YK:n elinten toteuttamien tarkastusten luotettavuus ja lujitetaan ja lisätään nykyisistä, myös paikan päällä suoritettavista tarkastuksista saatavaa varmuutta;

10.

muistuttaa, että varainhoitoasetuksen meneillään olevan tarkistamisen perusteella esitetään, että YK:n ja kansainvälisten järjestöjen kautta ohjattuja EU:n varoja hallinnoidaan välillisesti;

11.

painottaa, että EU:n varojen välillistä hallinnointia koskevalle valvonnalle asetettavien vaatimusten on oltava yhtä tiukkoja kuin yhteisen hallinnoinnin valvontavaatimusten; vaatii, että ECHOn kumppaneilta edellytetään yhtä suurta vastuullisuutta, kun ne hallinnoivat välillisesti EU:n varoja, kuin varainhoitoasetusta koskevan komission ehdotuksen 57 artiklan 5 kohdassa; korostaa, että EU:n talousarviosta rahoitettujen toimien moitteettoman varainhoidon varmistaminen edellyttää ehdottomasti oikeutta tutustua ECHOn kumppanien tarkastuskertomuksiin;

12.

korostaa, että tarkastusten tulokset on toimitettava nopeasti vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle, mikä ei kuitenkaan saa estää Euroopan tilintarkastustuomioistuinta ja Euroopan petostentorjuntavirastoa harjoittamasta toimivaltaansa;

13.

pitää valitettavana YK:n kertomusten yleisluonteisuutta, sillä niissä ei kerrota riittävästi tuloksista; huomauttaa, että koska YK soveltaa yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta ja koska komission suorittaman valvonnan laajuus rajoittuu tarkastuksiin ja seurantaan, YK:n kertomukset ovat silti keskeinen tietolähde, kun pyritään varmistamaan vastuullisuus ja seurattavuus;

14.

kehottaa komissiota varmistamaan, että YK:n kertomuksissa on riittävästi tietoa hankkeiden tuotoksista ja tuloksista asianomaiselta raportointiajalta; painottaa, että raportointikriteereihin on aina sisällytettävä mitattavissa olevia tuotos- ja vaikutusindikaattoreita; pitää valitettavana, että ECHOn toimittaessa vastauksia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kyselyihin erityiskertomusta nro 15/2009 varten yli 70 prosentissa vastauksia ilmeni, että YK:n kertomukset annettiin myöhässä, ja pyytää komissiota kertomaan viimeisimmät tilannetiedot;

15.

huomauttaa, että komissio ja rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen allekirjoittajat tulkitsevat eri tavoin puitesopimuksen tarkastuslauseketta, etenkin tarkastusten toteuttamisen osalta; piti hyvänä sitä, että tarkastuksille laadittiin vakiomuotoinen toimeksianto, joka hyväksyttiin heinäkuussa 2009, sillä se ohjaa tarkastuslausekkeen käyttöä ja selkeyttää sitä; muistuttaa, että ECHOn ulkoisen tarkastuksen jaoksen (EAS) sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosittaisen tarkastuslausuman yhteydessä tekemien viimeisimpien havaintojen mukaan sovitussa toimeksiannossa ja tarkastuslausekkeessa on edelleen selkiyttämisen varaa;

16.

panee merkille, että ulkoisen tarkastuksen jaos ei juuri ole hyötynyt ECHOn päätoimipaikan henkilöstömäärän kasvusta vuonna 2010 (247:stä 289:ään);

17.

pahoittelee vaikeuksia, joihin Euroopan tilintarkastustuomioistuin on törmännyt arvioidessaan tietoja YK-kumppaneiden toteuttamista toimista; muistuttaa, että rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen tarkastuslausekkeen mukaan EU ja siten myös tilintarkastustuomioistuin voivat tehdä paikalla varainhoidon tarkastuksia ja että YK:n on annettava niiden käyttöön kaikki tarvittavat varainhoitoa koskevat tiedot; painottaa, että YK:n on huolehdittava tilintarkastustuomioistuimen tiedonsaannista ja pantava näin täytäntöön rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen tarkastuslauseke;

18.

iloitsee Maailman elintarvikeohjelman (WFP) sekä YK:n lastenavun rahaston (UNICEF) kanssa käytyjen keskustelujen myönteisistä tuloksista, joiden johdosta WFP ja UNICEF muuttivat sääntöjään siten, että ECHO saa käyttöönsä niiden sisäiset tarkastuskertomukset; kehottaa ECHOa käynnistämään viipymättä vastaavat neuvottelut muiden YK-järjestöjen kanssa, jotta niiden sisäisiin tarkastuskertomuksiin voidaan tutustua vaivatta ja ilman byrokratiaa; kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta vastaaville Euroopan parlamentin valiokunnille puolivuosittain neuvottelujen edistymisestä; painottaa, että kaikki sisäiset tarkastuskertomukset olisi asetettava komission saataville sähköisesti eikä vain asianomaisten YK-järjestöjen toimitiloissa;

19.

palauttaa mieliin, että WFP:n kanssa aloitettiin vuonna 2010 keskustelut yhteisistä menettelytavoista, joita WFP noudattaisi tarkastaessaan EU:n rahoittamia hankkeita; kehottaa komissiota viemään tämän työn päätökseen ja käymään vastaavia neuvotteluja muiden YK-kumppanien kanssa;

20.

pitää ansioituneena suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyviä tilivelvollisuuskysymyksiä ja tarkastuksia käsittelevää työryhmää, joka asetettiin ylimpien tarkastuselinten kansainvälisen järjestön (INTOSAI) yhteyteen ja jonka puheenjohtajana toimii Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen; palauttaa mieliin sen kaksi päätavoitetta: (i) ohjeiden ja hyvien käytäntöjen vahvistaminen ja niihin perustuvan yhtenäisen mallin laatiminen raportointia varten sekä (ii) ohjeiden ja hyvien käytäntöjen vahvistaminen suuronnettomuuksien yhteydessä annettavan avun tarkastuksia varten;

21.

pitää tätä tärkeänä edistysaskeleena prosessissa, jossa pyritään ratkaisemaan seurattavuuden ja vastuullisuuden haasteet yhteistyössä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa; kannustaa työryhmää suorittamaan tehtävänsä asetetussa määräajassa;

22.

huomauttaa, että Pohjois-Koreassa vuoden 2006 lopulla paljastunut humanitaariseen ja kehitysapuun osoitettujen YK:n varojen väärinkäyttö maan hallituksen toimesta antoi kimmokkeen laajaan kritiikkiin, joka kohdistui YK:n varainhoidon seurattavuuden, vastuullisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden puutteeseen; pahoittelee, että YK:n uudistuksessa ei ole vielä mainittavasti edistytty seurattavuuden ja vastuullisuuden alalla; painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden on osoitettava lujempaa poliittista tahtoa, määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta, jotta uudistus etenee ja vastuullisuus lisääntyy; pyytää unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa priorisoimaan tämän ongelman ja edistämään sen ratkaisemista;

ECHOn hallinnoiman EU:n humanitaarisen avun toteutuksen tehokkuus ja vaikuttavuus

23.

toteaa, että ECHOn kannattaa etsiä uusia rahoitusjärjestelyjä kumppaniensa kanssa; kehottaa pitämään mielessä eurooppalaisten humanitaaristen ohjelmien täytäntöönpanoon ja rahoittamiseen osallistuvien toimijoiden – kuten YK:n, Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen – moninaisuus, sillä katastrofit ylittävät usein valtioiden rajat ja edellyttävät monenvälisiä ja koordinoituja toimia; kannustaa parantamaan paikallisten toimijoiden toimintaedellytyksiä ja kykyä tilannearviointiin ja nopeaan toimintaan kentällä humanitaarisen avun pääosaston toimistojen ja kentällä toimivien asiantuntijoiden välityksellä;

24.

huomauttaa, että tarkka ja johdonmukainen tarvearviointi on välttämätön edellytys humanitaarisen avun tehokkaalle toteutukselle; tunnustaa, että kokonaistarvearvioinnin ja unohdettuja kriisejä koskevan arvioinnin ansiosta ECHOn hallinnoima humanitaarinen apu täyttää ratkaisevan kriteerin eli on ehdottoman tarveperusteista; painottaa, että komission on pyrittävä edelleen käymään keskustelua paremmin koordinoidun ja johdonmukaisemman tarvearvioinnin käyttöönotosta; pitää tervetulleena komission ja YK:n vuoropuhelua asiasta;

Kumppanuutta koskevan puitesopimuksen tehneet yhteistyökumppanit

25.

korostaa, että ECHOn yhteistyökumppanien työ on laadukasta, koska valintamenettely – erityisesti puitesopimus kumppanuudesta – on tehokas ja kumppanuudessa sovelletaan humanitaariselle alalle tarkoitettuja normeja ja käytäntöjä; korostaa lisäksi, että yksityisten tarkastusyritysten suorittama yhteistyökumppanien varojenkäytön tehokas valvonta tarkastusten avulla on tärkeää ja edistää humanitaarisen alan oikeutusta; haluaa kuitenkin säilyttää yhteistyökumppanien monimuotoisuuden ja taata varojen saatavuuden pienille ja keskisuurille kansalaisjärjestöille ja huomauttaa, että rahoituksen saamista koskevat hallinnolliset menettelyt ovat monimutkaisia ja hallintoon liittyvät maksut liian kalliita kansalaisjärjestöille ja tarkastuksissa on vaikeuksia henkilöstöresurssien puutteen takia; pyytääkin, että käytettyjä välineitä mukautettaisiin humanitaarisen alan toimintaan ja paikallisiin tarpeisiin, jotta humanitaarinen apu saadaan suunnatuksi asianmukaisesti ja monien apua toimittavien järjestöjen toiminnan koordinointi voidaan aloittaa varhaisessa vaiheessa;

26.

pitää myönteisinä ECHOn pyrkimyksiä edistää innovatiivisten toimintamallien käyttöä, kuten rahasuorituksiin perustuvaa mallia ("cash-based approach") ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja ehdottomia siirtoja; toteaa, että nämä paikallisia markkinoita hyödyntävät toimintamallit voivat olla kaikkein tehokkaimpia ja ne eivät välttämättä aiheuta suurempia fidusiaarisia riskejä kuin luontoissuoritukset; kannustaa ECHOa jatkamaan rahasuorituksiin perustuvien mallien kehittämistä ja kehottamaan sen yhteistyökumppaneita käyttämään niitä;

27.

palauttaa mieliin päätelmät päätoimipaikassa kolmessa erässä suoritetuista tarkastuksista, joissa ECHOn ulkoisen tarkastuksen jaos selvitti ECHOn ja sen yhteistyökumppanien rahoitussuhteiden luonnetta ja vakautta ja joista ilmeni, että varat, jotka komissio osoitti kumppaniensa käyttöön, oli käytetty yleisesti ottaen melko huolellisesti ja voimassa olevia sääntöjä ja määräyksiä noudattaen;

28.

panee merkille, että useimmissa suosituksissa, jotka ulkoisen tarkastuksen jaos antoi päätoimipaikassa suorittamiensa kumppanuutta koskevan puitesopimuksen tehneiden kumppanien tarkastusten perusteella, puututtiin yhteistyökumppanien soveltamiin hankintasääntöihin; nostaa esiin yhden päätoimipaikassa suoritettujen tarkastusten päähavainnoista, nimittäin että kaikki puitesopimuksen tehneet kumppanit (sekä A- että P-valvontamekanismissa) eivät soveltaneet menettelyjä, jotka olisivat olleet täysin vuoden 2008 puitesopimuksen liitteen IV periaatteiden mukaisia; panee merkille ongelmat täydellisten hankinta-asiakirjojen toimittamisessa ja paremmin dokumentoitujen ja luotettavien hankintamenettelyjen käyttöönotossa;

29.

panee merkille, että kumppanuuspuitesopimuksen tehneiden yhteistyökumppanien on ratkaistava seuraavat ongelmat: asianmukaisten sisäisten valvontamekanismien käyttöönotto, kustannusten kohdentamisjärjestelmien ja niiden seurattavuuden parantaminen, kirjanpitojärjestelmien puutteiden korjaaminen ja johdon sitoutuminen laatustandardeihin, riskinhallintamenettelyjen kehittäminen koko organisaatiolle sekä petoksiin ja lahjontaan liittyvistä riskeistä tiedottaminen;

30.

huomauttaa, että ECHOn yhteistyökumppanit voivat siirtää humanitaaristen avustustoimien tukitoimia alihankkijoina toimivien kumppanien täytäntöönpantaviksi; pahoittelee, ettei kumppanuuspuitesopimuksen tehneillä kumppaneilla ole täytäntöönpanosta vastaavia kumppaneitaan varten asianmukaisia menettelyjä, valvontaa ja hallinnointijärjestelmää; kehottaakin komissiota puuttumaan tähän ongelmaan, koska se voi petostapauksissa aiheuttaa riskin ja koska toimien perustana olevat asiakirjat eivät ole saatavilla ja ECHOlla ei ole keinoja tunnistaa alihankkijoina toimivia täytäntöönpanosta vastaavia kumppaneita;

31.

uskoo, että avunsaajien tehokas ja jatkuva mukanaolo avun suunnittelussa ja hallinnoinnissa kuuluu olennaisiin edellytyksiin humanitaaristen toimien laadukkaalle ja ripeälle toteutukselle etenkin pitkäkestoisissa kriiseissä; huomauttaa, että monestikaan ei ole käytössä virallisia järjestelyitä, joilla avunsaajan valitukset tai palaute saataisiin välitettyä asianomaiselle kumppanille, tai selkeitä sääntöjä ilmiantajien suojelemisesta; painottaa, että tämä on tärkeää, kun halutaan parantaa vaikuttavuutta ja vastuullisuutta sekä estää mahdollinen avustustarvikkeiden väärinkäyttö; vaatii ECHOa ottamaan viipymättä käyttöön mainitunkaltaiset järjestelyt;

32.

muistuttaa ulkoisen tarkastuksen jaoksen suosittaneen, että prosessin ulkopuolinen henkilöstö valvoisi paremmin toimintaa jakelun aikana ja sen jälkeen, jotta voidaan arvioida, onko tarvearvioinnissa huomattu kaikki tarpeet ja onko ne täytetty; kehottaa komissiota siirtämään käytäntöön tästä valvonnasta opitut asiat;

YK-kumppanit

33.

palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2009 esitetyn näkemyksen, että YK-kumppaneiden tapauksessa kumppanien objektiivisen ja avoimen valitsemisen strategisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia ei ole riittävästi muunnettu päätöksentekoa tukeviksi käytännön perusteiksi; kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti YK:n ja muiden kumppanien avuntoimitusmekanismien vertailevia muodollisia arviointeja sekä dokumentoimaan ne;

34.

huomauttaa, että sen ohella, että komissio osallistuu välillisiin kustannuksiin (jopa 7 prosentin osuudella tietyn toimen talousarviosta) eli kustannuksiin, jotka eivät suoraan liity tietyn hankkeen toteuttamiseen, se rahoittaa monia hankkeiden välittömiä kustannuksia, kuten paikallisia toimistoja, henkilöstöä ja kuljetuksia koskevia, toimintaan suoraan liittyviä tukitoimia; huomauttaa, että tukitoimien, kuten (esimerkiksi elintarvikeavun) kuljetusten, varastoinnin ja käsittelyn, taso vaihtelee suuresti; myöntää, että tämä voi johtua asianomaisesta maasta tai olosuhteista mutta huomauttaa, että syynä voi myös olla tarve tehostaa toimintoja niiden kustannusvaikuttavuuden parantamiseksi; ehdottaa, että komissio arvioisi tukitoimien kustannustasoa suhteessa normaalitasoon ja sen vaihteluihin tai kyseisen hanketyypin vertailuarvoon selvittääkseen, ovatko kustannukset kohtuulliset;

Muut ongelmakohteet

35.

painottaa, että kumppanien valinnassa myös kustannusvaikuttavuuden olisi oltava tärkeä peruste keskeisten kriteerien eli muun muassa kokemuksen ja asiantuntemuksen, aiempien tulosten, koordinoinnin, vuoropuhelun ja nopeuden rinnalla; pitää hyvänä sitä, että ECHO on kehittämässä kustannuksia koskevien tietojen vertailujärjestelmää (niin kutsuttu Cost Observed for Results -järjestelmä), joka perustuu vertailukelpoisiin yksikkökustannuksiin; korostaa, että tämän välineen tarjoamia tietoja on käytettävä hanke-ehdotusten kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa;

36.

kiinnittää huomiota siihen, että ECHOn määrärahoja on säännöllisesti lisätty joko käyttämällä hätäapuvarausta tai siirtämällä varoja muista EKR:n ulkoisen tuen otsakkeen budjettikohdista; pitää talousarvion kasvattamista rakenteellisena ongelmana; korostaa tarvetta laatia realistinen talousarvio, jossa luonnonkatastrofeihin tai humanitaarisiin toimiin osoitetaan määrärahoja määrärahojen käytöstä aikaisempina vuosina kertyneiden vahvistettujen kokemusten perusteella;

37.

korostaa, että EU:n on vahvistettava valmiuksiaan reagoida suuriin luonnonkatastrofeihin, sillä niiden määrä on kasvussa, ja muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti on vedonnut jo useita vuosia realistisemman humanitaarisen alan talousarvion puolesta, jotta vältettäisiin asianomaisten budjettikohtien jatkuvasti riittämätön rahoitus ja varmistettaisiin, että rahoituksessa on liikkumavaraa koko varainhoitovuoden ajan, sekä säilytettäisiin johdonmukainen tasapaino yhtäältä humanitaaristen katastrofien ehkäisytoimien ja toisaalta sellaisten toimien välillä, jotka mahdollistavat nopean vastaamisen ihmisen aiheuttamiin ja luonnonkatastrofeihin;

38.

panee tyytyväisenä merkille komission hiljattain monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 antaman tiedonannon, jossa suunnitellaan humanitaarisen avun välineelle tarkoitetun talousarvion korottamista 6,4 miljardiin euroon kyseiseksi ajaksi (tällöin vuosittainen talousarvio olisi keskimäärin 915 miljoonaa euroa, kun se vuosina 2007–2013 oli 813 miljoonaa euroa); panee myös tyytyväisenä merkille, että hätäapuvarauksen määrärahoja aiotaan korottaa samaksi ajaksi 2,5 miljardiin euroon ja että on ehdotettu varauksen käyttämättömien määrärahojen siirtämistä seuraavalle vuodelle, ja pyytää komissiota varmistamaan, että nämä varat osoitetaan edelleen pääasiassa kiireellisiin humanitaarisiin tarpeisiin;

39.

pyytää, että EU:n talousarviosta tuetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ennakoida katastrofeja, valmistautua niihin, ehkäistä niitä ja reagoida niihin nopeammin, sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan entistä joustavammat kriisitilanteiden ratkaisemiseen tarkoitetut kehitystoimet; pitää valitettavana, että konkreettiset edistysaskeleet hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen alalla ovat edelleen vähäisiä, vaikka poliittisia sitoumuksia onkin viime vuosina tehty useita;

40.

pyytää näin ollen, että varoja hallinnoitaisiin paremmin ja käytettäisiin enemmän jatkuvuuden varmistamiseen hätäavun ja kehitysyhteistyön välisten siirtymävaiheiden aikana ja että keskusteluissa käsiteltäisiin olemassa olevien rahoitusvälineiden joustavuuden ja täydentävyyden parantamista erityisesti Euroopan kehitysrahaston (EKR) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen puitteissa; pyytää huolehtimaan erityisesti lasten, raskaana olevien naisten ja pikkulasten äitien elintarvike- ja vaatehuollosta, evakuoinnista ja kuljetuksesta sekä terveydenhoidosta, jotta voidaan ehkäistä ei-toivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, ja katsoo, että nämä ovat ensisijaisia toimia nykyisissä rahoitusmekanismeissa;

41.

suosittaa, että kunnostukseen tähtäävässä, hätäavun ja kehitysyhteistyön välisessä siirtymävaiheessa keskitytään pääasiassa paikallisten instituutioiden valmiuksien kehittämiseen ja varmistetaan paikallisten kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten laaja osallistuminen toimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, sillä näin voidaan edistää ja pohjustaa laadukkaita ja tehokkaita inhimillisten voimavarojen kehittämisohjelmia;

42.

pitää ECHOn rahoittamien toimien näkyvyyttä tyydyttävänä; myöntää, että näkyvyyttä edistävät toimet ovat tärkeitä vastuullisuuden varmistamiseksi ja ne auttavat samalla vähentämään kahdenkertaisen rahoituksen riskiä; painottaa, ettei niistä pidä tulla humanitaarisille järjestöille keinoa mainostaa omaa toimintaansa ja että ne eivät saisi johtaa siihen, että näkyvyydestä kilpaillaan avunsaajien todellisten tarpeiden tyydyttämisen kustannuksella;

43.

katsoo, että yhteenliittymille suotu yhä merkittävämpi rooli saattaa vaikuttaa myönteisesti lisäämällä humanitaarista apua ja parantamalla koordinointia; kehottaa komissiota selkeyttämään ohjeistusta, jotta voidaan taata seurattavuus ja varmistaa, että yhteenliittymät eivät vaikuta kielteisesti kansalaisjärjestöjen ja eritoten pienten ja keskisuurten järjestöjen moninaisuuteen;

Kestävän, johdonmukaisen ja täydentävän toiminnan tarve

44.

korostaa hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen tärkeyttä, sillä näin voidaan lujittaa yhteyksiä hätäavun, jälleenrakentamisen ja kehitysyhteistyön välillä sekä varmistaa kitkaton siirtyminen humanitaarisesta avusta kehitysapuun; painottaa, että hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen koordinoinnin, tehokkuuden, vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden parantamisessa on vielä paljon tehtävää;

45.

pitää myönteisenä, että ECHO edistää katastrofiriskien vähentämistä DIPECHO-ohjelman avulla ja erottamattomana osana humanitaarisia toimia;

46.

kehottaa ECHOa kohdistamaan enemmän huomiota humanitaaristen toimien kestävyyteen; vaatii ECHOa ja muita asianomaisia komission yksiköitä painottamaan enemmän katastrofiriskien vähentämistä ja katastrofivalmiutta, lujittamaan riskiväestön katastrofikestävyyttä kehittämällä valmiuksia, tarjoamalla koulutusta ja järjestämällä yleisölle suunnattua tiedotusta sekä ottamaan käyttöön tehokkaat ennakkovaroitusjärjestelmät katastrofialttiissa kriisimaissa, jotta ne voivat reagoida asianmukaisesti;

47.

uskoo, että kulttuuritietoisuus ja kulttuurin tuntemus ovat avainasemassa humanitaarisen avun tehokkaassa toimittamisessa; painottaa esimerkiksi, että humanitaarisen avun yhteydessä toimitettujen tuotteiden on oltava paikallisväestön kannalta soveliaita ja hyväksyttäviä;

48.

kehottaa ECHOa selvittämään tarkkaan humanitaarisen avun mahdolliset kielteiset vaikutukset; huomauttaa esimerkiksi, että liiallinen elintarvikeapu voi tukahduttaa paikallisen elintarviketuotannon, vaikuttaa kielteisesti paikallisiin markkinoihin ja siten vaarantaa elintarviketurvan pitkällä aikavälillä;

49.

kehottaa komissiota parantamaan humanitaarisen avun ja kehitysavun yhtenäisyyttä ja keskinäistä täydentävyyttä sekä toimintalinjojen että käytännön tasolla;

50.

pitää Afrikan sarven alueella vallitsevaa vakavaa elintarvikekriisiä osaksi traagisena seurauksena kansainvälisen humanitaarisen ja kehitysavun johdonmukaisuuden ja täydentävyyden puutteesta; korostaa, että toisin kuin luonnonkatastrofit, tämä kriisi on käynnistynyt hitaasti ja kärjistynyt vähitellen humanitaariseksi katastrofiksi; palauttaa mieliin, että kuivuus ja elintarvikepula ovat valitettavasti muuttuneet luonteeltaan krooniseksi Afrikan sarven alueella; pahoittelee, että huolimatta tästä todellisuudesta ja suuresta määrästä kehitysapua, jota alueelle on virrannut viime vuosikymmeninä, paikallisten viljelijöiden omavaraisuuden lisääntymisestä ei ole näkyviä merkkejä eikä kestävää kehitystä ole saatu varmistettua;

Haiti ja Pakistan

51.

pitää valitettavana, että vuosi 2010 tullaan muistamaan kahdesta suuren luokan katastrofista: Haitin tuhoisa maanjäristys, jota seurasi koleraepidemia, ja Pakistanin ennennäkemättömän voimakkaat tulvat;

52.

panee merkille, että vuonna 2010 ECHO osoitti 122 miljoonaa euroa Haitin ja 150 miljoonaa euroa Pakistanin tukemiseen ja että ECHOn Pakistanille myöntämä humanitaarinen apu oli suurin yksittäisenä vuonna toteutettu tukitoimi;

53.

tunnustaa, että katastrofien laajuus ja luontaiset vaikeudet, muun muassa alueelle pääsyyn ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat, tekivät olosuhteista erittäin vaikeat; huomauttaa, että molemmissa katastrofeissa ilmeni samanlaisia ongelmia;

54.

korostaa, että humanitaarisen avun tehokkuus ja vaikuttavuus edellyttävät ehdottomasti tehokasta kansainvälistä koordinointia, ja tunnustaa, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) alaisuudessa toimiminen humanitaaristen avustustoimien aikana tuo lisäarvoa ja on välttämätöntä;

55.

panee merkille komission merkittävän tuen OCHAlle; pitää valitettavana, että Haitin ja Pakistanin kokemukset osoittivat korostetun selvästi, ettei OCHAlla nykyisellään ole riittävästi koordinointivalmiuksia; painottaa, että OCHAn kykyä selviytyä koordinointitehtävästään heikensivät alhainen kapasiteetti, riittämätön tarvearviointi ja vain osittain toimintakykyiset sähköiset laitteet, joita tarvittiin tietojen käsittelyyn;

56.

toteaa, että komissio on tukenut YK:ta merkittävästi klusterijärjestelmän kehitystyössä ja täytäntöönpanossa; korostaa, että Haitin ja Pakistanin katastrofit paljastivat, että sen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja koordinointia on vielä parannettava merkittävästi ja että sitoutumista ja vastuullisuutta on lisättävä;

57.

huomauttaa, että komissio kieltäytyi toimittamasta Euroopan parlamentin esittelijälle lopullista selontekoa ja ECHOn yhteistyökumppanien rahoituskertomuksia humanitaaristen toimien toteutuksesta Haitin ja Pakistanin vuoden 2010 katastrofien jälkeen vedoten siihen, että ne sisältävät arkaluonteisia tietoja ECHOn kumppaneista; painottaa, että Euroopan parlamentin on saatava tutustua mainitunkaltaisiin kertomuksiin tai vähintäänkin tärkeimpiin tietoihin, jotka kertovat toimien toteutuksen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, jotta se voi arvioida niiden varainhoidon moitteettomuutta;

58.

huomauttaa, että talousarvion valvontavaliokunta aikoo lähettää valtuuskunnan Haitiin maalle annettuun apuun liitettyjen ongelmien vuoksi;

59.

kehottaa komissiota ottamaan YK:hon liittyvät kysymykset puheeksi asiasta vastaavien YK:n elinten kanssa;

*

* *

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 357, 31.12.2002, s. 1.

(3)  EUVL L 163, 2.7.1996, s. 1.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0404.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0018.

(6)  EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 5.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0005.

(8)  EUVL L 252, 25.9.2010, s. 1.

(9)  EUVL L 250, 27.9.2011, s. 1.

(10)  EUVL C 269, 10.11.2009, s. 1.

(11)  EUVL C 303, 9.11.2010, s. 1.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/32


Torstai 2. helmikuuta 2012
Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa

P7_TA(2012)0021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta (2011/2089(INI))

2013/C 239 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2011 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Julkinen kuuleminen: Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa" (SEC(2011)0173),

ottaa huomioon komission kesäkuussa 2011 julkaiseman luonnoksen vahingonkorvauskanteita koskevaksi ohjausasiakirjaksi "Quantifying harm in actions for damages based on breaches of Article 101 or 102 of the Treaty on the Functioning of the European Union",

ottaa huomioon kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY (1),

ottaa huomioon komission vuonna 2009 julkaiseman tausta-asiakirjan kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista annetun vihreän kirjan seurannasta käytäviä keskusteluja varten,

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta (2),

ottaa huomioon komission 27. marraskuuta 2008 esittämän vihreän kirjan kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista (COM(2008)0794),

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2009 (3),

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 päivätyn komission valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (COM(2008)0165),

ottaa huomioon Mario Montin 9. toukokuuta 2010 laatiman raportin uudesta sisämarkkinastrategiasta,

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 annetun komission tiedonannon "EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013: Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen" (COM(2007)0099),

ottaa huomioon 25.lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa (4),

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman sovittelua koskevan direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, sen vaikutuksesta sovitteluun sekä sen hyödyntämisestä tuomioistuimissa (5),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajavaliokunnan lausunnot (A7-0012/2012),

A.

katsoo, että Euroopan oikeusalueella ei riitä, että kansalaisilla ja yrityksillä on oikeuksia, vaan näitä oikeuksia on myös voitava käyttää vaikuttavasti ja tehokkaasti;

B.

ottaa huomioon, että vastikään hyväksytyllä EU:n lainsäädännöllä pyritään antamaan rajat ylittävissä tilanteissa osapuolille mahdollisuus käyttää oikeuksiaan vaikuttavasti (6) tai hakea ratkaisua tuomioistuimen ulkopuolella sovittelun avulla (7);

C.

ottaa huomioon, että vaihtoehtoisen riidanratkaisun edut ovat kiistattomat ja että kaikilla EU:n kansalaisilla on vastedeskin oltava yhtäläinen oikeussuoja;

D.

ottaa huomioon, että kuluttajien asenteista rajat ylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan maaliskuussa 2011 tehdyn kyselyn (Flash Eurobarometer "Consumer attitudes towards cross-border trade and consumer protection") mukaan 79 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on samaa mieltä siitä, että he olisivat valmiimpia puolustamaan oikeuksiaan oikeudessa, jos he voisivat liittyä muihin kuluttajiin, jotka kantelevat samasta asiasta;

E.

ottaa huomioon, että oikeudellisen rikkomuksen kohteeksi joutuneet kuluttajat, jotka haluavat viedä asian oikeuteen yksittäisenä kanteena oikeussuojan saamiseksi, kohtaavat usein huomattavia esteitä, jotka liittyvät oikeussuojan saatavuuteen ja tehokkuuteen sekä toisinaan korkeista oikeudenkäyntikuluista johtuviin rahoitusvaikeuksiin, mahdollisiin psykologisiin kustannuksiin, monimutkaisiin ja pitkittyviin menettelyihin sekä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja koskevan tiedon puutteeseen;

F.

ottaa huomioon, että kun saman rikkomuksen uhreiksi on joutunut useita kansalaisia, yksittäiset kanteet eivät ehkä ole tehokas keino laittomien käytäntöjen lopettamiseksi tai korvauksen saamiseksi, erityisesti jos henkilökohtainen tappio on pieni suhteessa oikeudenkäyntikuluihin;

G.

ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa nykyisten Euroopan tasolla määriteltyjen kuluttajan oikeussuojakeinojen ja lainvalvonnan toimivuutta ei pidetä tyydyttävänä tai näitä mekanismeja ei tunneta riittävästi, joten niitä käytetään rajoitetusti;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan markkinoiden yhdentyminen ja sen seurauksena lisääntynyt rajat ylittävä toiminta korostavat johdonmukaisen EU:n laajuisen lähestymistavan merkitystä, jotta voidaan käsitellä tapauksia, joissa kuluttajat jäävät tyhjin käsin, kun kollektiivisena oikeussuojakeinona käytetty vahingonkorvausvaatimus, joka on otettu käyttöön muutamissa jäsenvaltioissa, ei tarjoa rajat ylittäviä ratkaisuja;

I.

katsoo, että kansallisilla ja eurooppalaisilla viranomaisilla on keskeinen asema EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja yksityisellä täytäntöönpanolla olisi ainoastaan täydennettävä, mutta ei korvattava julkista täytäntöönpanoa;

J.

ottaa huomioon, että lainsäädännön julkinen täytäntöönpano, jolla pyritään lopettamaan rikkomukset ja määräämään sakkoja, ei sinällään mahdollista kärsityn vahingon korvaamista kuluttajille;

K.

ottaa huomioon, että menettelyä voitaisiin yksinkertaistaa ja osapuolten kustannuksia vähentää, jos kanteet yhdistetään yhdeksi kollektiiviseksi oikeussuojakeinoksi tai kanteen nostaminen annetaan yleisen edun nimissä toimivan yhteisön tai elimen tehtäväksi;

L.

katsoo, että ryhmäkannejärjestelmä voi täydentää järkevästi yksilön oikeussuojaa, mutta ei korvata sitä;

M.

katsoo, että komission on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta kaikissa ehdotuksissa, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

1.

pitää myönteisenä edellä mainittua horisontaalista kuulemista ja korostaa, että laittomien käytäntöjen uhrien – niin kansalaisten kuin yritystenkin – on voitava vaatia korvausta kärsimästään henkilökohtaisesta tappiosta tai vahingosta, erityisesti tapauksissa, joissa vahinkoa on aiheutunut useille tai on kyse satunnaisvahingoista, jolloin kustannusriski saattaisi olla suhteeton kärsittyyn vahinkoon nähden;

2.

panee merkille Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden pyrkimykset rajoittaa perusteettomia oikeudenkäyntejä ja Yhdysvaltojen ryhmäkannejärjestelmän väärinkäyttöä (8), ja korostaa, että Euroopan on pidättäydyttävä ottamasta käyttöön amerikkalaistyylistä ryhmäkannejärjestelmää tai järjestelmää, jossa ei noudateta eurooppalaisia oikeusperinteitä;

3.

pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pyrkimyksiä lujittaa laittoman toiminnan uhrien oikeuksia siten, että ne ovat ottaneet käyttöön tai suunnittelevat ottavansa käyttöön lainsäädäntöä, jolla pyritään helpottamaan oikaisua samalla kun vältetään perusteettomia oikeudenkäyntejä, mutta tunnustaa myös, että kansalliset kollektiiviset oikeussuojajärjestelmät ovat hyvin erilaisia, erityisesti soveltamisalan ja menettelyjen erityispiirteiden osalta, mikä saattaa heikentää kansalaisten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan;

4.

panee tyytyväisenä merkille komission työn kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan yhtenäisen eurooppalaisen lähestymistavan edistämiseksi ja pyytää komissiota osoittamaan vaikutustenarvioinnissaan, että toissijaisuusperiaatteen mukaan tarvitaan Euroopan tason toimintaa nykyisen EU:n lainsäädännön tehostamiseksi, jotta EU:n lainsäädännön rikkomisen uhreille voidaan korvata heidän kärsimänsä vahinko ja siten myötävaikuttaa kuluttajien luottamukseen ja sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan;

5.

korostaa mahdollisia etuja, joita kollektiivisista oikeustoimista koituu kantajille, vastaajille ja oikeusjärjestelmälle, kun kustannukset alenevat, oikeusvarmuus paranee ja vältetään samanlaisia vaatimuksia koskevat päällekkäiset oikeudenkäynnit;

6.

katsoo, että lainsäädännön julkinen täytäntöönpano on välttämätöntä kilpailualalla perussopimusten määräysten täytäntöön panemiseksi, EU:n tavoitteiden täysimääräiseksi saavuttamiseksi sekä komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten suorittaman EU:n kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;

7.

muistuttaa, että tällä hetkellä vain jäsenvaltiot säätävät korvaussumman määrittämistä koskevista kansallisista säännöistä; toteaa lisäksi, että kansallisen lainsäädännön täytäntöönpano ei saa estää EU:n lainsäädännön yhtenäistä soveltamista;

8.

kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti asianmukaista oikeusperustaa toimenpiteille kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla;

9.

panee merkille, että tähän mennessä käytettävissä olevat tiedot, erityisesti komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (PO SANCO) vuonna 2008 tekemä kollektiivisten oikeussuojajärjestelmien tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointia koskeva tutkimus ("Evaluation of the effectiveness and efficiency of collective redress mechanisms in the EU"), osoittavat, että käytettävissä olevat EU:n nykyiset kollektiiviset oikeussuojajärjestelmät eivät ole aiheuttaneet kohtuuttomia taloudellisia seurauksia;

Nykyinen EU:n lainsäädäntö ja kieltovaatimukset

10.

panee merkille, että Euroopan tasolla on jo otettu käyttöön täytäntöönpanomekanismeja yksittäistapauksia varten, kuten tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu direktiivi 2008/52/EY ja riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta annettu asetus (EY) N:o 805/2004, ja katsoo, että erityisesti eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettu asetus (EY) N:o 861/2007 tarjoaa oikeussuojan yksinkertaistamalla rajat ylittäviä riita-asioita ja vähentämällä kustannuksia tapauksissa, joihin sisältyy alle 2 000 euron suuruinen vaatimus, mutta toteaa, että tätä lainsäädäntöä ei ole suunniteltu tarjoamaan toimivaa oikeussuojaa tapauksissa, joissa suuri määrä uhreja on kärsinyt saman vahingon;

11.

katsoo, että kieltovaatimuksilla on myös merkittävä asema niiden oikeuksien suojaamisessa, joita kansalaisilla ja yrityksillä on EU:n lainsäädännön nojalla, ja katsoo, että kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (9) sekä kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY perusteella käyttöönotettuja mekanismeja voidaan huomattavasti parantaa, jotta voidaan edistää yhteistyötä ja kieltovaatimuksia rajat ylittävissä tilanteissa;

12.

katsoo, että kieltovaatimusten käyttöä oikeuskeinona on parannettava erityisesti ympäristöalalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia laajentaa kieltovaatimusten käyttöä tällä alalla;

13.

katsoo, että kieltovaatimuksissa olisi keskityttävä sekä yksityisen että julkisen edun suojaamiseen, ja kehottaa noudattamaan varovaisuutta, kun laajennetaan organisaatioiden oikeussuojaa, sillä organisaatioilla ei pitäisi olla parempaa oikeussuojaa kuin yksityishenkilöillä;

14.

kehottaa siksi komissiota vahvistamaan ja tehostamaan nykyisiä välineitä, kuten kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annettua direktiiviä 98/27/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annettua asetusta (EY) N:o 2006/2004, jotta varmistetaan kuluttajien oikeuksien asianmukainen julkinen täytäntöönpano EU:ssa; korostaa kuitenkin, ettei direktiivi 98/27/EY eikä asetus (EY) N:o 2006/2004 mahdollista kärsityn vahingon korvaamista kuluttajille;

Laillisesti sitova horisontaalinen kehys ja suojatoimet

15.

katsoo, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta saatava oikeussuoja kuuluu prosessioikeuden alaan, ja on huolissaan siitä, että yhteensovittamattomat EU:n aloitteet kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla johtavat kansallisen prosessioikeuden ja vahingonkorvauslainsäädännön pirstaloitumiseen, mikä heikentää oikeussuojaa EU:ssa eikä vahvista sitä; vaatii siinä tapauksessa, että tarkan harkinnan jälkeen päätetään, että unionin kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmä on tarpeellinen ja toivottava ja että kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla tehdään ehdotus horisontaalisesta kehyksestä, johon sisältyy yhteisiä periaatteita ja joka tarjoaa yhtenäisen oikeussuojan kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta EU:ssa ja jota voidaan soveltaa erityisesti mutta ei ainoastaan kuluttajien oikeuksien loukkauksiin;

16.

korostaa tarvetta ottaa asianmukaisesti huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusperinteet ja oikeusjärjestykset ja edistää hyvien käytäntöjen koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja katsoo, että työ sellaisen EU:n järjestelmän laatimiseksi, jolla edistetään todellisia korvauksia sekä kuluttajille että pk-yrityksille, ei saisi viivästyttää horisontaalisen kehyksen hyväksymistä;

17.

korostaa, että laillisesti sitovan horisontaalisen kehyksen on katettava kollektiivisten vahingonkorvausten saamista koskevat tärkeimmät näkökohdat; korostaa lisäksi, että erityisesti prosessioikeutta ja kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia asioita on sovellettava ryhmäkanteisiin yleensä riippumatta kyseessä olevasta alasta, kun taas rajoitettu määrä kuluttajansuojan tai kilpailulainsäädännön kannalta merkittäviä sääntöjä, jotka koskevat kansallisten kilpailuviranomaisten tekemien päätösten mahdollista sitovaa vaikutusta, voitaisiin säätää esimerkiksi horisontaalisen välineen erillisissä artikloissa tai luvuissa tai erillisessä oikeudellisessa välineessä horisontaalisen välineen hyväksymisen kanssa samanaikaisesti tai sen jälkeen;

18.

katsoo, että kärsitty henkilökohtainen vahinko tai tappio on ratkaisevassa asemassa, kun päätetään nostaa kanne, koska vahingon tai tappion suuruutta verrataan väistämättä oikeustoimiin ryhtymisestä aiheutuviin mahdollisiin kustannuksiin; muistuttaa siksi komissiota siitä, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan horisontaalisen kehyksen on oltava toimiva ja kustannustehokas väline kaikille osapuolille, ja on sitä mieltä, että jäsenvaltiot voisivat käyttää kansallisissa menettelysäännöissään eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettua asetusta (EY) N:o 861/2007 lähtökohtana kollektiivisille oikeussuojakeinoille tapauksissa, joissa kanteen arvo ei ylitä tämän asetuksen soveltamisalaa;

19.

katsoo, että horisontaalisen kehyksen mukaisesta ryhmäkanteesta olisi eniten hyötyä tapauksissa, joissa vastaajan ja edustettuina olevien uhrien kotipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa (rajat ylittävä ulottuvuus) ja joissa loukatuiksi väitetyt oikeudet on myönnetty EU:n lainsäädännön nojalla (EU:n lainsäädännön rikkominen); vaatii tarkastelemaan lisää sitä, miten oikeussuojaa voidaan parantaa tapauksissa, joissa kansallista lainsäädäntöä on rikottu ja joilla voi olla laajoja, rajat ylittäviä vaikutuksia;

20.

toistaa, että horisontaalisessa välineessä on otettava käyttöön suojatoimia perusteettomien kanteiden ja kollektiivisten oikeussuojakeinojen väärinkäytön välttämiseksi, jotta voidaan taata oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, ja painottaa, että suojatoimien on katettava muun muassa seuraavat kohdat:

Oikeudellinen asema

jotta ryhmäkanne otettaisiin käsiteltäväksi, on oltava selkeästi nimetty ryhmä ja ryhmän jäsenten nimeämisen on täytynyt tapahtua ennen kanteen nostamista;

kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan eurooppalaisen lähestymistavan on perustuttava osallistumisperiaatteeseen, jonka mukaan uhrit nimetään selkeästi ja he osallistuvat menettelyyn vain, jos he ilmaisevat yksiselitteisesti halunsa osallistua, jotta vältetään mahdolliset väärinkäytökset; korostaa tarvetta kunnioittaa nykyisiä kansallisia järjestelmiä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota harkitsemaan järjestelmää, joka tarjoaa asianmukaista tietoa kaikille mahdollisesti asianosaisille uhreille, lisää ryhmäkanteiden edustavuutta, antaa suurimmalle määrälle uhreja mahdollisuuden hakea korvausta ja varmistaa yksinkertaisen, edullisen ja tehokkaan oikeussuojan EU:n kansalaisille, samalla kun vältetään kohtuuttomat oikeudenkäynnit ja samaa rikkomusta koskevat myöhemmät tarpeettomat yksittäiset kanteet tai ryhmäkanteet; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita mekanismeja, joilla varmistetaan, että mahdollisimman moni uhri saa tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, erityisesti jos he asuvat useammassa jäsenvaltiossa, ja samalla on vältettävä vahingoittamasta turhaan asianomaisen osapuolen mainetta, jotta noudatettaisiin syyttömyysolettaman periaatetta;

kollektiivinen oikeussuojajärjestelmä, jossa uhreja ei ole nimetty ennen tuomion antamista, on hylättävä sillä perusteella, että se on monien jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksen vastainen ja rikkoo sellaisten uhrien oikeuksia, jotka saattaisivat osallistua menettelyyn tietämättään ja joita kuitenkin sitoisi tuomioistuimen päätös;

jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tuomari tai vastaava elin voi edelleen oman harkintansa mukaan tarkistaa alustavasti potentiaalisen ryhmäkanteen hyväksyttävyyden, jotta vahvistetaan, että hyväksymiskriteerit täyttyvät ja että kanne voidaan nostaa;

jäsenvaltioiden olisi nimettävä organisaatioita, jotka ovat oikeutettuja nostamaan ryhmäkanteita, ja tarvittaisiin eurooppalaisia kriteerejä, joilla määritettäisiin selvästi oikeutetut yksiköt; nämä kriteerit voisivat perustua kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY 3 artiklaan, mutta niitä on täsmennettävä edelleen, jotta varmistetaan sekä perusteettomien oikeudenkäyntien välttäminen että oikeussuojan saaminen; näiden kriteerien olisi katettava muun muassa oikeutettujen organisaatioiden taloudelliset ja inhimilliset resurssit;

uhreilla on joka tapauksessa oltava oikeus hakea vaihtoehtoista henkilökohtaista vahingonkorvausta toimivaltaisessa tuomioistuimessa;

Täysi korvaus todellisesta vahingosta

horisontaalisen kehyksen olisi katettava ainoastaan todellisesta aiheutuneesta vahingosta maksettava korvaus ja rankaisevat vahingonkorvaukset on kiellettävä; korvausperiaatteen nojalla annetut vahingonkorvaukset on jaettava yksittäisille uhreille suhteessa heidän henkilökohtaisesti kärsimäänsä vahinkoon; yleisesti ottaen Euroopassa ei tunneta ehdollisia palkkioita, eikä niitä tulisi sisällyttää pakolliseen horisontaaliseen kehykseen;

Todistusaineiston saatavuus

ryhmäkanteen esittäjät eivät saa olla paremmassa asemassa kuin yksittäiset kantajat, kun on kyse mahdollisuudesta saada todisteaineistoa vastaajalta, ja jokaisen kantajan on toimitettava todisteet vaatimustaan varten; velvollisuus paljastaa asiakirjoja kantajille (asiakirjojen paljastaminen) on enimmäkseen tuntematon käsite Euroopassa, eikä sitä tulisi sisällyttää horisontaaliseen kehykseen;

Häviäjä maksaa -periaate

kannetta ei voi nostaa ilman taloudellista riskiä, ja jäsenvaltioiden on määriteltävä kustannusten jakautumista koskevat omat sääntönsä, joiden mukaisesti hävinneen osapuolen on vastattava toisen osapuolen kustannuksista, jotta estetään perusteettomien kanteiden yleistymisen EU:n laajuisessa kollektiivisessa oikeussuojajärjestelmässä;

Kolmannen osapuolen rahoituksen kieltäminen

komissio ei saa asettaa ehtoja vahingonkorvauskanteiden rahoittamiselle tai antaa siitä ohjeita, koska kolmannelta osapuolelta saadun rahoituksen käyttö esimerkiksi siten, että tarjotaan osuutta myönnetyistä vahingonkorvauksista, on tuntematon käytäntö useimpien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; tämä ei estä jäsenvaltioita vahvistamasta mahdollisia ehtoja tai suuntaviivoja vahingonkorvauskanteiden rahoittamiselle;

21.

ehdottaa, että jos komissio esittää ehdotuksen kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi horisontaaliseksi kehykseksi, tarvittaessa olisi hyväksyttävä seurantatoimen periaate, jonka mukaan yksityistä täytäntöönpanoa kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voidaan käyttää vain, jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on tehnyt aiemmin rikkomista koskevan päätöksen; toteaa, että seurantatoimen periaatteen käyttöön ottaminen ei tarkoita yleensä sitä, ettei voitaisi tarjota sekä itsenäisiä toimia että seurantatoimia;

22.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia lisätä kuluttajien tietoisuutta käytettävissä olevista kollektiivisista oikeussuojajärjestelmistä ja helpottaa ryhmäkanteiden ajamiseen valtuutettujen tahojen yhteistyötä; painottaa keskeistä asemaa, joka kuluttajajärjestöillä ja Euroopan kuluttajakeskusten verkostolla (ECC-verkosto) voi olla tiedon välittämisessä mahdollisimman monelle EU:n lainsäädännön rikkomisen uhrille;

23.

korostaa, että monet komission havaitsemat EU:n lainsäädännön rikkomiset EU:n kuluttajansuojatoimien alalla edellyttävät kieltovaatimusten lujittamista (10), ja on samalla tietoinen siitä, että kieltovaatimukset eivät riitä tapauksissa, joissa uhrit ovat kärsineet vahinkoa ja heillä on oikeus saada korvausta; kehottaa komissiota yksilöimään EU:n lainsäädännön, jonka yhteydessä on vaikea saada vahingonkorvausta;

24.

katsoo, että tämä olisi tehtävä niiden alueiden määrittämiseksi, joilla horisontaalisessa kehyksessä voitaisiin säätää kollektiivisesta vahingonkorvauksesta lainsäädännön rikkomisen sekä EU:n kilpailuoikeuden rikkomisen yhteydessä; kehottaa luetteloimaan asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön horisontaalisen välineen liitteessä;

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

25.

toteaa, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit ovat usein riippuvaisia elinkeinonharjoittajan yhteistyöhalukkuudesta, ja katsoo, että tehokkaan oikeussuojajärjestelmän saatavuus toimisi osapuolille vahvana kannustimena sopia asia tuomioistuimen ulkopuolella ja näin voitaisiin todennäköisesti välttää huomattava määrä oikeudenkäyntejä; kannustaa laatimaan vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä Euroopan tasolla, jotta riidat voidaan ratkaista nopeasti ja edullisesti oikeudenkäyntejä houkuttelevamman vaihtoehdon avulla, ja ehdottaa, että tuomareille, jotka alustavasti tarkastavat ryhmäkanteen hyväksyttävyyden, annettaisiin myös valtuudet kehottaa osapuolia etsimään ensin ratkaisua kollektiivisten sovittelumenettelyjen avulla ennen kollektiivisen oikeudenkäynnin aloittamista; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen kehittämiä kriteerejä (11) olisi pidettävä lähtökohtana näiden valtuuksien vahvistamiselle; korostaa kuitenkin, että näiden mekanismien olisi pysyttävä nimensäkin mukaisesti oikeussuojakeinojen vaihtoehtona eikä niiden ennakkoedellytyksenä;

Tuomiovalta ja sovellettava lainsäädäntö

26.

korostaa, että horisontaalisessa kehyksessä olisi itsessään säädettävä säännöt, joilla estetään ryntäys tuomioistuimiin (asianosaiselle edullisimman oikeuspaikan etsiminen) vaarantamatta kuitenkaan oikeussuojaa, ja että Bryssel I -asetus olisi otettava lähtökohdaksi toimivaltaisten tuomioistuinten määrittämiselle;

27.

vaatii tarkastelemaan lisää sitä, miten lainvalintasääntöjä voitaisiin muuttaa; katsoo, että yhtenä ratkaisuna voisi olla sen paikan lainsäädännön soveltaminen, jossa uhrien enemmistön kotipaikka sijaitsee, kun pidetään mielessä, että yksittäisillä uhreilla pitäisi olla oikeus olla antamatta suostumusta menettelyyn osallistumiseksi ryhmäkanteen yhteydessä, ja sen sijaan he voisivat hakea oikaisua henkilökohtaisesti Bryssel I-, Rooma I- ja Rooma II -asetuksissa säädettyjen kansainvälisen yksityisoikeuden yleisten sääntöjen mukaisesti;

28.

korostaa, että asiassa C-360/09, Pfleidener, annetun tuomion johdosta komission on varmistettava, että kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät vaaranna kilpailulainsäädäntöön liittyvän leniency-järjestelmän ja sovittelumenettelyn tehokkuutta;

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

29.

vaatii, että Euroopan parlamentin on osallistuttava tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puitteissa kaikkiin lainsäädäntöaloitteisiin kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla ja että jokaisen ehdotuksen on perustuttava yksityiskohtaiseen vaikutustenarviointiin;

*

* *

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan tason työmarkkinaosapuolille.


(1)  EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30.

(2)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 161.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0023.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0449.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0361.

(6)  Asetus (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1), asetus (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1) ja asetus (EY) N:o 805/2004 riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15).

(7)  Direktiivi N:o 2008/52/EY tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3).

(8)  Wal-Mart Stores Inc. vastaan Dukes ym. 564 U.S. xxx (2011).

(9)  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(10)  Tutkimus kuluttajien vaikeuksista saada oikaisu kuluttajansuojalainsäädännön rikkomuksiin – "Study regarding the problems faced by consumers in obtaining redress for infringements of consumer protection legislation, and the economic consequences of such problems", 26.8.2008, Part I, Main report, s. 21 ja sitä seuraavat sivut.

(11)  Yhdistetyt asiat C-317/08, C-318/08, C-319/08 ja C-320/08, Alassini, tuomio 18. maaliskuuta 2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/39


Torstai 2. helmikuuta 2012
Ravitsemusväitteiden luettelo

P7_TA(2012)0022

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 luonnoksesta komission asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muuttamisesta ravitsemusväitteiden luettelon osalta

2013/C 239 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (1),

ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muuttamisesta ravitsemusväitteiden luettelon osalta,

ottaa huomioon asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 olevassa 25 artiklassa tarkoitetun komitean 13. lokakuuta 2011 antaman lausunnon,

ottaa huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean 14 päivänä joulukuuta 2007 hyväksymät komission suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1924/2006 täytäntöönpanosta (2),

ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (3),

ottaa huomioon neuvoston 28 päivänä kesäkuuta 1999 antaman päätöksen 1999/468/EY 5a artiklan 3 kohdan b alakohdan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan b alakohdan,

A.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan mukaisesti ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia;

B.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ravitsemus- ja terveysväitteet ovat sallittuja vain, mikäli keskivertokuluttajan voidaan olettaa ymmärtävän väitteessä esitetyt hyödyt;

C.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vertailevissa ravitsemusväitteissä on vertailtava kyseisen elintarvikkeen koostumusta useisiin samaan ryhmään kuuluviin elintarvikkeisiin, muiden valmistajien tuottamat elintarvikkeet mukaan luettuina;

D.

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 7 artiklan mukaisesti elintarviketiedot eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen luonteen, ominaisuuksien ja erityispiirteiden osalta;

E.

katsoo, että ottaen huomioon edellä mainitut elintarvikkeita koskevien sallittujen ravitsemusväitteiden valintaa ohjaavat periaatteet, uusi ravitsemusväite "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]", jota komissio on esittänyt sisällytettäväksi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 liitteeseen, on ristiriidassa perussäädöksen tavoitteen ja sisällön kanssa olemalla moniselitteinen, harhaanjohtava ja epäselvä keskivertokuluttajalle;

F.

ottaa huomioon, että uusi väite "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]" rikkoo asetuksen (EY) N:o 1924/2006 9 artiklan 2 kohdassa määriteltyä periaatetta vertailevista ravitsemusväitteistä; ottaa huomioon, että se mahdollistaa tuotteen ravintoarvojen vertaamisen tuotteen aiemman version kanssa, riippumatta kyseessä olevan ravintoaineen lähtötasosta, joka voisi olla kohtuuttoman korkea verrattuna muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin; ottaa huomioon, että tuotteissa, joiden koostumusta ei ole muutettu, mutta joissa on silti vähemmän tiettyä ravintoainetta kuin toisen valmistajan tuotteissa, joiden koostumusta on muutettu, ei voitaisi käyttää ravitsemusväitettä, mikä olisi väistämättä harhaanjohtavaa kuluttajille;

G.

ottaa huomioon, että väite "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]" voisi tuottaa epäoikeudenmukaista kilpailuetua olemassa oleviin väitteisiin kuten "vähennetty [ravintoaineen nimi]" ja "kevyt" nähden; ottaa huomioon, että viimeksi mainittuihin vaaditaan vähintään 10 %:n vähennys (mikroravintoaineet), vähintään 25 %:n vähennys (natrium) tai vähintään 30 %:n vähennys (sokerit ja rasvat) vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna; ottaa huomioon, että kuluttaja voisi olettaa, että määrällisesti ilmaistu väite "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]" tarkoittaa suurempaa vähennystä kuin väitteissä "vähennetty" tai "kevyt", vaikka vaatimukset näille väitteille ovat paljon tiukemmat kuin väitteelle "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]", johon vaaditaan ainoastaan vähintään 15 %:n vähennys;

H.

ottaa huomioon, että "sisältää nyt X % vähemmän [ravintoainetta]" ei kannustaisi tuottajia muuttamaan tuotteidensa koostumusta enemmän saavuttaakseen väitteille "vähennetty" tai "kevyt" asetetut vaatimukset, koska olisi helpompaa vähentää ravintoainetta 15 %:lla kuin 30 %:lla;

I.

ottaa huomioon, että komissio selvästi tunnustaa toimenpideluonnoksen johdanto-osan 4 kappaleessa, että "kun sokereita vähennetään, kuluttajat odottavat energiapitoisuuden vähenevän"; ottaa huomioon, että kun on kyse ehdotetusta tarkistuksesta väitteeseen 'vähennetty rasvoja/sokereita', joka on määritelty toimenpideluonnoksen liitteen 2 kohdassa, komissio sallii tällaisten väitteiden käytön siinäkin tapauksessa, että tuotteen, josta väitettä käytetään, energiamäärä on sama kuin vastaavassa tuotteessa;

1.

vastustaa luonnosta komission asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muuttamisesta ravitsemusväitteiden luettelon osalta;

2.

katsoo, että luonnos komission asetukseksi ei ole yhteensopiva perussäädöksen tavoitteen ja sisällön kanssa;

3.

kehottaa komissiota toimittamaan valiokunnalle tarkistetun toimenpideluonnoksen;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9.

(2)  http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/claims/guidance_claim_14-12-07.pdf

(3)  EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/41


Torstai 2. helmikuuta 2012
30. tammikuuta 2012 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen päätelmät

P7_TA(2012)0023

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 201230. tammikuuta 2012 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta

2013/C 239 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 30. tammikuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon 9. ja 10. joulukuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 9. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman,

ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kannan,

ottaa huomioon talouspolitiikan ohjauspaketin ja komission kaksi ehdotusta julkisen talouden kurinalaisuuden tiukentamiseksi (1),

ottaa huomioon komission puheenjohtajan 18. tammikuuta 2012 pidetyssä istunnossa antaman julkilausuman,

ottaa huomioon tilapäisessä euroryhmän työryhmässä ja euroryhmässä käytyjen neuvottelujen tuloksen,

ottaa huomioon tarpeen säilyttää sopu euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten sopimuspuolten välillä,

ottaa huomioon esityksen, jonka parlamentin edustajat tekivät sen puolesta tilapäiselle työryhmälle,

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman finanssivakausunionia koskevan kansainvälisen sopimuksen luonnosta käsitelleen Eurooppa-neuvoston kokouksen (8.–9. joulukuuta 2011) päätelmistä (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

1.

vahvistaa kannan, jonka se esitti 18. tammikuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, mutta panee merkille talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehtävän sopimuksen lopullisen tekstin ja toistaa, että olisi ollut parempi päästä sopimukseen unionin oikeuden puitteissa; pitää valitettavana, ettei kaikkien jäsenvaltioiden sopimus ollut mahdollinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin vastustuksen takia;

2.

panee kuitenkin merkille, että lähes kaikki uuteen sopimukseen sisältyvät osat voidaan toteuttaa ja on suurelta osin jo toteutettukin voimassa olevassa unionin oikeudessa ja johdetun oikeuden kautta lukuun ottamatta kultaista sääntöä, käänteistä määräenemmistöäänestystä ja unionin tuomioistuimen osallistumista;

3.

katsoo, että lopullisessa tekstissä on monin kohdin parannettu alkuperäistä tekstiä ja että siihen on sisällytetty useita parlamentin ehdottamia muutoksia, erityisesti

yhteisömenetelmän täysimääräistä soveltamista koskeva sitoumus;

vakauden, yhteensovittamisen sekä ohjauksen ja hallinnan toteuttaminen johdetun oikeuden kautta siten, että parlamentti osallistuu siihen täysimääräisesti;

talouspolitiikan ohjauspaketin ja uuden sopimuksen entistä parempi, joskaan ei täydellinen, johdonmukaisuus;

euroalueen ulkopuolisten sopimuspuolten oikeus osallistua eurohuippukokouksiin, joissa käsitellään kilpailukykyä, euroalueen yleistä rakennetta ja siihen tulevaisuudessa sovellettavia perusluonteisia sääntöjä;

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyö yhteisesti hyväksytyltä pohjalta ja perussopimusten mukaisesti;

kestävän kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita koskevan viittauksen lisääminen;

sitoumus, jonka mukaan sopimuksen sisältö liitetään osaksi unionin oikeutta viiden vuoden kuluessa;

4.

toteaa, että finanssivakaus on tärkeä osa tämänhetkisen kriisin ratkaisua; korostaa kuitenkin, että talouden elpyminen edellyttää toimia, joilla lujitetaan yhteisvastuullisuutta ja edistetään kestävää kasvua ja työllisyyttä; pitää myönteisenä, että tämä tunnustetaan nyt Eurooppa-neuvostossakin, mutta korostaa tarvetta konkreettisiin ja kauaskantoisiin toimiin;

5.

toistaa vaatimuksensa lunastusrahaston perustamisesta pikaisesti Saksan talouspoliittisen asiantuntijaneuvoston tekemän ehdotuksen mukaisesti; vaatii lunastusrahastoa varten tarvittavien säännösten sisällyttämistä mieluiten finanssipoliittista pakettia koskevaan nykyiseen lainsäädäntömenettelyyn; pitää valitettavana, ettei tähän ole vielä ryhdytty; pyytää komissiota ehdottamaan tehokkaita toimia kasvun ja työllisyyden edistämiseksi;

6.

vaatii nyt finanssivakauden takaamista koskevien toimien ohella ottamaan käyttöön hankejoukkolainat, laatimaan vakausjoukkolainoja koskevan etenemissuunnitelman ja toteuttamaan unionin tasolla finanssitransaktioveron, josta komissio on jo tehnyt ehdotuksen;

7.

huomauttaa kuitenkin, että uudesta sopimuksesta puuttuu joitakin tärkeitä osia:

sopimuksessa olisi vältettävä arvojärjestystä siihen ja toisaalta Lissabonin sopimukseen ja unionin oikeuteen sisältyvien vaatimusten välillä;

kaikilla sopimuspuolina olevilla euroalueen nykyisillä ja tulevilla jäsenvaltioilla olisi oltava sama oikeus osallistua täysimääräisesti kaikkiin eurohuippukokouksiin;

8.

pitää valitettavana, ettei lopullisessa tekstissä ole otettu huomioon parlamentin pyyntöä sen puhemiehen täysimääräisestä osallistumisesta epävirallisiin eurohuippukokouksiin; pyytää, että eurohuippukokouksen puheenjohtaja antaisi parlamentin puhemiehelle pysyvän kutsun osallistua eurohuippukokouksiin;

9.

edellyttää, että sopimuspuolet kunnioittavat täysin sitoumustaan liittää sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta viiden vuoden kuluessa osaksi unionin perussopimuksia, ja pyytää tässä yhteydessä korjaamaan Lissabonin sopimukseen jääneet puutteet;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman valtion- ja hallitusten päämiehille, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, euroryhmän puheenjohtajalle, kansallisille parlamenteille, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.


(1)  Asetus jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta (COM(2011)0819) ja asetus alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia koskevista yhteisistä säännöksistä (COM(2011)0821).

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0002.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/43


Torstai 2. helmikuuta 2012
Iran ja sen ydinohjelma

P7_TA(2012)0024

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 Iranista ja sen ydinohjelmasta

2013/C 239 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Iranista,

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2011 annetun julkilausuman, jonka EU:n komission varapuheenjohtaja / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antoi E3+3:n puolesta Iranin kanssa Istanbulissa 21.–22. tammikuuta 2011 käytyjen neuvottelujen jälkeen,

ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Iranin islamilaisen tasavallan ylimmän kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerille Saeed Jalilille 21. lokakuuta 2011 osoittaman kirjeen,

ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) pääjohtajan 8. marraskuuta 2011 laatiman raportin ydinsulkusopimuksen valvontasopimuksen ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien asiaa koskevien määräysten täytäntöönpanosta Iranin islamilaisessa tasavallassa,

ottaa huomioon IAEA:n hallintoneuvoston 18. marraskuuta 2011 antaman päätöslauselman,

ottaa huomioon EU:n korkean edustajan 18. marraskuuta 2011 IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmasta antaman lausunnon,

ottaa huomioon EU:n korkean edustajan 29. marraskuuta 2011 Ison-Britannian Teheranin-suurlähetystöön tehdystä iskusta ja lähetystön ryöstämisestä antaman lausunnon,

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2011, 1. joulukuuta 2011 ja 23. tammikuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät Iranista,

ottaa huomioon, että Iran on sitoutunut ydinsulkusopimukseen, että kaikkien sopimusosapuolten on noudatettava siitä aiheutuvia velvoitteitaan täysimääräisesti ja että jokaisella sopimuksen osapuolena olevalla valtiolla on oikeus kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa kyseisen sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa,

ottaa huomioon ulkoasianvaliokunnan suosituksen neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen ratifioinnin yhteydessä Iran on sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita ja että se on oikeudellisesti velvoitettu ilmoittamaan kaikista ydinalan toimistaan – ydinmateriaali mukaan luettuna – ja asettamaan ne IAEA:n valvontaan;

B.

ottaa huomioon, että Iran ei ole vieläkään noudattanut kaikkien asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien – joista viimeisin on päätöslauselma 1929 (2010) – mukaisia velvoitteitaan ja kaikkia IAEA:n hallintoneuvoston vaatimuksia, joiden mukaisesti IAEA:lla on oltava täysimääräinen ja ehdoton pääsy kaikkiin laitoksiin, laitteistoihin, ihmisten luo ja asiakirjoihin, mikä mahdollistaisi Iranin ydinohjelman asianmukaisen tarkastamisen ja IAEA:n asianmukaisen toiminnan ydinvoimaa valvovana viranomaisena;

C.

ottaa huomioon, että IAEA:n marraskuussa 2011 antamassa raportissa tuodaan esiin "vakava huoli siitä, että Iranin ydinohjelmalla saattaa olla sotilaallisia ulottuvuuksia" ja että Iran "saattaa jatkaa joitakin toimia", jotka "olennaisesti liittyvät ydinräjähteen kehittämiseen";

D.

ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2011 Iranin varapresidentti Reza Rahimi uhkasi käyttää sotilaallista voimaa Hormuzin salmen sulkemiseksi, jos Iranille asetetaan öljynvientiin kohdistuvia pakotteita; ottaa huomioon, että tätä uhkaa torjumaan on lähetetty lisää EU:n jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen laivastovoimia ja että sotilaallinen valmiustila on noussut korkeaksi koko alueella;

E.

ottaa huomioon, että Iran on ydinsulkusopimuksesta aiheutuvia velvoitteitaan rikkoen rakentanut salaisen rikastuslaitoksen Fordowiin lähelle Qumia ja että Iran ilmoitti siitä IAEA:lle vasta kauan sen jälkeen, kun rakennustyöt oli käynnistetty; ottaa huomioon, että tällainen salaileva toimintatapa heikentää edelleen luottamusta Iranin vakuutteluihin, joiden mukaan Iranin ydinohjelma on tarkoitettu puhtaasti siviilikäyttöön;

F.

ottaa huomioon, että Turkin ulkoministeri Ahmet Davutoğlu välitti 5. tammikuuta 2012 Iranille EU:n korkean edustajan pyynnön aloittaa uudelleen neuvottelut ydinohjelmasta E3+3-maiden kanssa; ottaa huomioon, että Turkin pääministerin vierailun aikana Iranin ulkoministeri Ali Akbar Salehi ilmoitti, että Iran on valmis aloittamaan neuvottelut uudelleen;

G.

ottaa huomioon, että EU:n ulkoministerit ovat sopineet uusista rajoittavista toimenpiteistä Irania vastaan energia-alalla, vaiheittain toteutettava kielto tuoda raakaöljyä Iranista EU:hun mukaan luettuna, rahoitusalalla, Iranin keskuspankkiin kohdistuvat toimenpiteet mukaan luettuna, ja liikenteen alalla, sekä muista erityisesti kultaan ja arkaluonteisiin kaksikäyttötuotteisiin ja -teknologioihin kohdistuvista vientirajoituksista, ja toimenpiteistä, joiden kohteeksi on nimetty lisää henkilöitä ja yhteisöjä, joista useat ovat islamilaisen vallankumouskaartin (IRCG) hallinnassa;

H.

ottaa huomioon, että neuvosto on vahvistanut uudelleen sitoumuksensa pyrkiä Iranin ydinkysymyksessä diplomaattiseen ratkaisuun kaksitahoista menettelytapaa noudattaen;

I.

ottaa huomioon, että neuvosto on vahvistanut uudelleen kantansa, jonka mukaan EU:n tavoitteena on päästä kattavaan ja pitkäaikaiseen ratkaisuun, jolla saavutettaisiin kansainvälisen yhteisön luottamus siihen, että Iranin ydinohjelma on täysin rauhanomainen, samalla kun kunnioitetaan Iranin laillisia oikeuksia ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ydinsulkusopimuksen mukaisesti;

1.

toistaa, että Iranin ydinohjelmaan liittyvä ydinaseiden leviämisen riski on edelleen EU:n vakava huolenaihe ja on syvästi huolestunut siitä, että IAEA:n raportissa todetaan, että uskottavat tiedot osoittavat, että Iran on toteuttanut toimia, jotka olennaisesti liittyvät ydinräjähteen kehittämiseen;

2.

pahoittelee syvästi, että Iran on kiihdyttänyt rikastustoimintaa vastoin kuutta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ja yhtätoista IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmaa, josta osoituksena on se, että Qomin lähellä Fordowissa maan alle sijoitetussa laitoksessa on äskettäin käynnistetty jopa 20-prosenttisen uraanin rikastaminen;

3.

kehottaa uudelleen Irania lopettamaan välittömästi rikastusteknologian kehittämisen, joka ylittää selvästi siviilitarkoituksiin tarvittavan polttoaineen turvaamisen ja jolla sivuutetaan kansainvälinen huoli laittomista sotilaallisista aikeista;

4.

kannattaa neuvoston hyväksymiä uusia rajoittavia toimenpiteitä Irania vastaan energia- ja rahoitusaloilla sekä lisäpakotteita, jotka on suunnattu henkilöihin ja yhteisöihin, joista useat ovat islamilaisen vallankumouskaartin (IRCG) hallinnassa; myöntää, että pakotteet ja diplomaattiset toimet saattavat saada Iranin hallituksen hyväksymään YK:n päätöslauselmat ja noudattamaan niitä, minkä myötä voitaisiin välttää tilanteen kiristyminen; panee merkille, että pakotteet eivät ole itsetarkoitus ja että tähän mennessä sovelletuilla Iraniin kohdistuvilla EU:n pakotteilla ei ole saavutettu EU:n määrittämiä tavoitteita;

5.

toistaa EU:n johdonmukaisen kannan, jonka mukaan Iranin ydinohjelmaa koskevat ratkaisemattomat kysymykset on ratkaistava rauhanomaisesti ja jonka mukaan konfliktia ei voida ratkaista sotilaallisesti;

6.

panee merkille, että Iranin raakaöljylle määrätään vaiheittainen vientikielto EU:hun ja että jo tehdyt sopimukset voidaan panna täytäntöön 1. heinäkuuta 2012 saakka; kehottaa neuvostoa päättämään tarvittavista toimista, joilla korvataan vientikiellon seuraukset EU:n eri jäsenvaltioille;

7.

pyytää, että käytetään kohdistettuja pakotteita tai rajoittavia toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa haluttuun tavoitteeseen ja joilla pyritään vaikuttamaan pääasiassa painostusta harjoittavan tai rikollisen hallinnon vastuulliseen eliittiin ja romahtaneiden valtioiden vastuussa oleviin muihin kuin valtiollisiin toimijoihin sekä minimoimaan siviiliväestöön ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat kielteiset vaikutukset;

8.

tukee neuvoston sitoumusta edistää Iranin ydinkysymystä koskevan diplomaattisen ratkaisun saavuttamista kaksitahoista menettelytapaa noudattaen ja tukee EU:n tavoitetta saavuttaa kattava ja pitkän aikavälin ratkaisu; kehottaa Iranin viranomaisia vastaamaan myöntävästi EU:n korkean edustajan 21. lokakuuta 2011 päivätyssä kirjeessä esitettyyn laajaan neuvottelutarjoukseen osoittamalla selkeästi, että se on valmis ryhtymään luottamusta lisääviin toimiin ja osallistumaan ilman ennakkoehtoja merkityksekkäisiin neuvotteluihin, joissa ydinkysymystä koskevia huolenaiheita käsitellään asiallisesti;

9.

kehottaa uudelleen Iranin viranomaisia täyttämään ydinsulkusopimuksen mukaiset velvoitteensa; kehottaa Iranin parlamenttia ja hallitusta ratifioimaan ja panemaan täytäntöön lisäpöytäkirjan ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön Iranin ja IAEA:n välisen turvavalvontasopimuksen määräykset;

10.

pitää myönteisenä sitä, että Iran suostui vastaanottamaan varapääjohtaja Herman Nackaertsin johtaman IAEA:n korkean tason tarkastusvaltuuskunnan Iranissa 29.–31. tammikuuta 2012;

11.

kehottaa painokkaasti Irania tekemään täyttä yhteistyötä IAEA:n kanssa kaikkien keskeneräisten kysymysten ratkaisemiseksi ja etenkin Iranin ydinohjelman mahdollista sotilaallista luonnetta koskevien huolenaiheiden poistamiseksi muun muassa huolehtimalla, että IAEA voi perehtyä esteettä laitoksiin, laitteistoihin ja pyytämiinsä asiakirjoihin ja tavata henkilökuntaa, sekä pidättymällä tarkastajien nimittämisen vastustamisesta; korostaa, että on varmistettava, että IAEA:lla on kaikki tarvittavat resurssit ja valtuudet tehtäviensä hoitamiseen Iranissa;

12.

tukee IAEA:n pyrkimyksiä seurata Iranin ydinohjelman kehitystä, jotta se voi esittää kansainväliselle yhteisölle tarkan tilanneselvityksen;

13.

myöntää, että vuoropuhelu ja yhteistyö Turkin kanssa saattaa olla tärkeä tekijä ratkaisun löytämisen kannalta;

14.

tuomitsee jyrkästi Iranin uhkauksen sulkea Hormuzin salmi; kehottaa Iranin viranomaisia pidättäytymään Hormuzin salmen sulkemisesta; katsoo, että tällainen teko voisi johtaa alueelliseen konfliktiin ja käynnistää kansainvälisen yhteisön vastatoimet;

15.

pitää valitettavana, että Kiina ja Venäjä kieltäytyvät edelleen tukemasta Iranin vastaisia pakotteita YK:n turvallisuusneuvostossa; kehottaa Venäjää keskeyttämään Iranin ydinohjelman kehittämisen avustamisen siihen saakka, kunnes Iran noudattaa täysin asiaa koskevien YK:n päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan;

16.

tuomitsee jyrkästi mielenosoittajien hyökkäyksen Ison-Britannian Teheranin-suurlähetystöön 29. marraskuuta 2011; kehottaa Iranin hallitusta noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan diplomaattien ja suurlähetystöjen suojelemiseksi, Wienin yleissopimuksen noudattaminen mukaan luettuna;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Turkin hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, IAEA:n pääjohtajalle, YK:n pääsihteerille, Iranin korkeimman hengellisen johtajan toimistolle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/46


Torstai 2. helmikuuta 2012
Urheilun eurooppalainen ulottuvuus

P7_TA(2012)0025

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta (2011/2087(INI))

2013/C 239 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 18. tammikuuta 2011 antaman tiedonannon "Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen" (KOM(2011)0012),

ottaa huomioon komission urheilua koskevan valkoisen kirjan (KOM(2007)0391),

ottaa huomioon komission tiedonannon "Korruption torjuminen EU:ssa" (KOM(2011)0308),

ottaa huomioon kaksi Euroopan neuvoston yleissopimusta: 19. elokuuta 1985 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen katsojien väkivallasta ja epäsopivasta käyttäytymisestä urheilutilaisuuksissa ja 19. elokuuta 1990 tehdyn dopingin vastaisen yleissopimuksen,

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman naisista ja urheilusta (1),

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman työelämän tärkeimpien normien noudattamisesta olympiakisojen urheiluvälinetuotannon yhteydessä (2);

ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman dopingin torjumisesta urheilussa (3),

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa kannanoton jalkapalloilun yhteydessä esiintyvän rasismin poistamisesta (4),

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakkoprostituutiosta kansainvälisten urheilutapahtumien yhteydessä (5);

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa (6),

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman urheilun asemasta koulutuksessa (7),

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta (8),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta (9),

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä (10),

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman komission viidennestä koheesiokertomuksesta ja koheesiopoliittisesta strategiasta vuoden 2013 jälkeen (11),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa kannanoton Euroopan unionin lisääntyvään tukeen ruohonjuuritason urheilulle (12),

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/37/EY aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011),

ottaa huomioon neuvoston 18. marraskuuta 2010 tekemät päätelmät urheilun asemasta aktiivisen sosiaalisen osallisuuden lähteenä ja edistäjänä (13),

ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2010 tekemät päätelmät uudesta työllisyys- ja kasvustrategiasta,

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmasta vuosiksi 2011–2014 (14),

ottaa huomioon joulukuussa 1999 annetun Punta del Esten julkilausuman ja UNESCO:n pyöreän pöydän kokouksen perinteisistä urheilulajeista ja peleistä (15), jossa käsiteltiin perinteisten urheilulajien ja pelien tunnustamista aineettoman kulttuuriperinnön osaksi ja kulttuurin moninaisuuden symboliksi,

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä urheilualaan liittyvät komission päätökset,

ottaa huomioon naisten oikeuksia urheilussa koskevan eurooppalaisen peruskirjan (Jump in Olympia – Strong(er) Women through Sport),

ottaa huomioon seksuaalivähemmistöjen syrjinnän torjumista urheilussa koskevan peruskirjan,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6, 19 ja 165 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon alueiden komitean 11.–12. lokakuuta 2011 antaman lausunnon (16) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26.–27. lokakuuta 2011 antaman lausunnon urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisestä (17),

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0385/2011),

A.

katsoo, että urheilu edistää osaltaan unionin strategisten tavoitteiden toteutumista, sillä se tuo esiin keskeisiä pedagogisia ja kulttuurisia arvoja ja edistää integraatiota, koska siihen voivat osallistua kaikki kansalaiset sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta, iästä, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta;

B.

katsoo, että urheilun erityisluonteen olisi oltava etusijalla urheiluasioita koskevissa unionin tuomioistuimen tuomioissa ja komission päätöksissä;

C.

katsoo, että kaikkien sidosryhmien, myös poliittisten päättäjien, on otettava huomioon urheilun erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset tehtävät;

D.

katsoo, että urheilun erityisluonteella ymmärretään kaikkia niitä ainutlaatuisia ja olennaisia piirteitä, jotka erottavat urheilun muista toiminnan aloista, muun muassa taloudellisista toiminnoista; katsoo, että urheiluun olisi kuitenkin soveltuvin osin ja tarvittaessa tapauskohtaisesti sovellettava Euroopan unionin oikeutta;

E.

katsoo, että EU:n urheilun alan toiminnassa olisi aina otettava huomioon urheilun erityisluonne sekä sen sosiaaliset, pedagogiset ja kulttuuriset ulottuvuudet;

F.

ottaa huomioon, että urheilu kuuluu Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n toimivaltaan ja EU:n tavoitteena on edistää urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä, suojella urheilijoiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta sekä lisätä urheilusta saatavaa terveydellistä, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista hyötyä, ja katsoo, että urheilulle on myönnettävä asianmukaista taloudellista ja poliittista tukea;

G.

katsoo, että urheilu edistää merkittävästi myönteisiä arvoja kuten reilua peliä, kunnioitusta ja sosiaalista osallisuutta;

H.

ottaa huomioon, että miljardit ihmiset maailmassa harjoittavat Euroopassa keksittyjä, kodifioituja ja levitettyjä urheilulajeja ja toteaa lisäksi, että paroni Pierre De Coubertin loi modernin olympialiikkeen Ranskassa;

I.

katsoo, että EU:n urheilupolitiikkaa on kehitettävä vastaamaan sekä ammattilais- että amatööriurheilun tavoitteisiin ja tukemaan niitä;

J.

katsoo, että fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten urheilun tukemisen olisi oltava EU:n ensisijainen painopiste, kun otetaan huomioon urheilun tärkeä asema sosiaalisen osallisuuden, kansanterveyden ja vapaaehtoisuuden edistämisessä yli valtiorajojen;

K.

ottaa huomioon, että vapaaehtoisuus on useimmiten amatööriurheilun kulmakivi Euroopassa;

L.

katsoo, että kuntourheilun kehitys ja urheiluihanteiden levitys on mahdollista 35 miljoonan vapaaehtoisen sekä voittoa tavoittelemattomien urheiluseurojen ansiosta;

M.

katsoo, että urheilu vaikuttaa merkittävästi terveyteen nyky-yhteiskunnassa ja että sillä on virallisessa ja muussa koulutuksessa oma tehtävänsä, joka tekee siitä keskeisen osan laadukasta koulutusta, ja se edistää ikääntyneiden hyvinvointia;

N.

ottaa huomioon, että liikunnan ja urheilun edistäminen tuo mukanaan merkittäviä säästöjä julkisiin terveydenhuoltomenoihin;

O.

ottaa huomioon, että kansalaisten tärkein motiivi urheilun ja liikunnan harrastamiseen on henkilökohtaisen terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen;

P.

katsoo, että dopingiin liittyvät käytännöt ovat urheilun arvojen vastaisia ja altistavat urheilijat vakaville vaaroille sekä aiheuttavat vakavia ja pysyviä terveyshaittoja;

Q.

ottaa huomioon, että huippu-urheilussa tuodaan esiin joitakin urheilun perusarvoja ja ulotetaan ne koskemaan koko yhteiskuntaa sekä edistetään urheilun harrastamista;

R.

ottaa huomioon monen huippu-urheilijan epävarman tilanteen urheilu-uran päättyessä;

S.

ottaa huomioon, että on erittäin tärkeää valmistaa urheilijat ammatilliseen uudelleensuuntautumiseen siten, että heille tarjotaan yleissivistävää tai ammatillista koulutusta samanaikaisesti urheiluvalmennuksen kanssa;

T.

katsoo, että urheilijoiden perusoikeudet on turvattava ja niitä on suojeltava;

U.

katsoo, että urheilukilpailuihin saattaa mahdollisesti liittyä sanallisia ja fyysisiä väkivallantekoja ja syrjivää käytöstä;

V.

katsoo, ettei naisten osallistumista urheiluun arvosteta riittävästi ja että naiset ovat aliedustettuina urheilujärjestöjen päättävissä elimissä;

W.

katsoo, että urheilutoiminta edellyttää erityisiä ja asianmukaisia tiloja, välineitä ja laitteita ja että myös kouluissa olisi oltava liikunnan edistämiseen sopivat tilat;

X.

katsoo, että urheilulla on tärkeä asema Euroopan taloudessa, sillä urheilu tarjoaa suoraan tai välillisesti noin 15 miljoonaa työpaikkaa eli työpaikan 5,4 prosentille työvoimasta ja tuottaa noin 407 miljardin euron vuotuisen lisäarvon, mikä vastaa 3,65 prosenttia EU:n BKT:stä, ja että taloudellisesti menestyvä urheiluala auttaa tällä tavoin osaltaan saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

Y.

ottaa huomioon, että urheilujärjestöjen teollis- ja tekijänoikeuksien rikkominen ja digitaalisen kopioinnin lisääntyminen, kuten urheilutapahtumien luvattomat suorat lähetykset, vaarantavat koko urheilualan talouden;

Z.

katsoo, että urheilu toimii eri tavoin kuin tyypilliset talouden alat, koska vastustajat ovat riippuvaisia toisistaan ja tarvitaan kilpailun tasapaino, jotta voidaan säilyttää tulosten ennustamattomuus;

AA.

ottaa huomioon, että urheiluala ei toimi kuin tyypillinen talouden ala, mikä johtuu sen erityispiirteistä ja organisaatiorakenteesta, joka pohjautuu urheiluliittoihin, jotka eivät toimi kuten kaupalliset yritykset, ja että urheilua koskevat intressit ja kaupalliset intressit on pidettävä erillään toisistaan;

AB.

katsoo, että Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voi olla merkittävä tehtävä ja sitä olisi tästä syystä edistettävä;

AC.

ottaa huomioon, että urheilulla on merkittävä asema ja se tuo iloa monille kansalaisille, olivatpa he osanottajia, kannattajia tai katsojia;

AD.

katsoo, että suuret urheilutapahtumat ja liikunnan harjoittaminen tarjoavat erinomaisia tilaisuuksia käyttää hyväksi Euroopan matkailun kehittämisen mahdollisuuksia, sillä sen avulla voidaan levittää urheiluun liittyviä arvoja ja periaatteita;

AE.

katsoo, että urheilun eurooppalainen malli perustuu yhden lajiliiton periaatteeseen ja että sille on ominaista urheilun ja rahoituksen yhteisvastuumekanismien itsenäinen, demokraattinen, alueellinen ja pyramidimainen organisoituminen, kuten ylemmälle tasolle nostamisen ja alemmalle tasolle pudottamisen periaate sekä avoimet kilpailut, joissa kilpailevat rinnakkain sekä seurat että maajoukkueet, ja tämä on seurausta pitkäaikaisesta demokraattisesta perinteestä;

AF.

katsoo, että urheiluseurojen avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta voidaan parantaa ottamalla kannattajat mukaan seurojen omistus- ja hallintorakenteisiin;

AG.

ottaa huomioon, että perinteiset ja ruohonjuuritason urheilujärjestöt ovat erittäin tärkeässä asemassa kulttuurin vahvistamisessa, sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja yhteisöjen lujittamisessa;

AH.

katsoo, että maajoukkueet ovat merkittäviä, kansainväliset kilpailut toimivat edelleen viitemallina ja on syytä torjua kansalaisuuden myöntämistä harhautustarkoituksessa;

AI.

katsoo, että maajoukkueiden välillä käytävien kilpailujen luonteesta johtuen liitot ja urheiluseurat voivat korostaa kansallisten urheilijoiden koulutuksen merkitystä;

AJ.

katsoo, että ammattilaisurheilu ja ruohonjuuritason urheilu kamppailevat ankarasti epävakaan rahoitustilanteen kanssa, ja kyseisten liittojen vastuulla on kannustaa seuroja kohti järkevää suunnittelu- ja investointikulttuuria;

AK.

katsoo, että kansainväliset siirrot voivat olla nuorille urheilijoille haitallisia, koska epäonnistunut urheilu-ura, perheiden hajoaminen ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat mahdollisia seurauksia siitä, että nuoret urheilijat muuttavat pois kotoa liian varhain;

AL.

katsoo, ettei urheiluliitoilla ole rakenteellisia eikä oikeudellisia keinoja torjua tehokkaasti ottelutulosten väärentämistä;

AM.

ottaa huomioon, että rahapelipalveluita ei ole niiden erityispiirteiden vuoksi sisällytetty direktiiviin palveluista sisämarkkinoilla (2006/123/EY) eikä kuluttajan oikeuksia koskevaan uuteen direktiiviin (2011/83/EU), jonka Euroopan parlamentti hyväksyi;

AN.

ottaa huomioon, että ruohonjuuritason urheilun rahoitus voidaan taata ainoastaan, jos välttämättömien kansallisten rahapelilupien haltijat, jotka maksavat veroja ja rahoittavat muita yleisen edun mukaisia tavoitteita jäsenvaltioissa, velvoitetaan oikeudellisesti maksamaan julkisen edun mukaisia maksuja ja niitä suojellaan tehokkaasti laittomalta kilpailulta;

AO.

katsoo, että pelaaja-agenttien valvonta edellyttää urheilun hallintoelinten ja viranomaisten yhteisiä toimia, jotta sääntöjä rikkoville agenteille ja/tai välittäjille voidaan määrätä tehokkaita seuraamuksia;

AP.

katsoo, että urheilulla voi olla merkitystä monilla unionin ulkosuhteiden aloilla esimerkiksi diplomatian keinona;

Urheilun yhteiskunnallinen rooli

1.

kehottaa komissiota ehdottamaan urheilupolitiikalle erillistä kunnianhimoista talousarviota osana tulevaa monivuotista rahoituskehystä, kun otetaan huomioon urheilun kansanterveydelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset hyödyt;

2.

vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että urheilu on osa kaikkien koulujen opetusohjelmaa, ja korostaa tarvetta edistää urheilua nuoresta iästä alkaen koulutuksen kaikilla tasoilla, muun muassa kouluissa, korkeakouluissa ja paikallisyhteisöissä, joita olisi kannustettava hankkimaan urheilutilat ja asianmukaiset välineet;

3.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan selkeät suuntaviivat urheilun ja liikunnan sisällyttämisestä kaikentasoiseen koulutukseen kaikissa jäsenvaltioissa;

4.

korostaa urheilun kautta annettavan kasvatuksen merkitystä ja urheilun mahdollisuuksia auttaa sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevia nuoria saamaan elämänsä takaisin oikeille raiteille ja pyytää jäsenvaltioita, kansallisia järjestöjä, liigoja ja seuroja laatimaan ja tukemaan tähän tähtääviä aloitteita;

5.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan koulujen ja urheiluseurojen yhteistyötä; katsoo, että komission olisi tässä yhteydessä hyödynnettävä koordinointitehtäväänsä urheilun alalla siten, että se kerää jäsenvaltioista esimerkkejä parhaista käytännöistä ja saattaa ne keskustietokannassa kaikkien osapuolten saataville koko Euroopassa;

6.

kehottaa komissiota kannustamaan ikääntyneitä henkilöitä urheilun pariin, sillä se edistää sosiaalista kanssakäymistä ja hyvää terveydentilaa;

7.

korostaa, että urheilu kaikkina ikäkausina on tärkeää ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia parantaa eurooppalaisten yleistä terveydentilaa, ja kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita helpottamaan osallistumista urheiluun ja edistämään terveellisiä elämäntapoja sekä käyttämään täysin hyväksi urheiluun liittyviä mahdollisuuksia ja siten vähentämään terveydenhuoltomenoja;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan nykyistä päättäväisemmin terveydenhoidon ammattihenkilöiden roolia liikuntaan kannustamisessa sekä tarkastelemaan, miten sairausvakuutusten tarjoajat voisivat tarjota kannustimia, joilla kansalaisia rohkaistaan aloittamaan liikuntaharrastus;

9.

korostaa, että on tärkeää saada urheilu kaikkien kansalaisten ulottuville eri ympäristöissä, esimerkiksi kouluissa, työpaikoilla, harrastustoimintana tai seurojen ja järjestöjen kautta;

10.

antaa tunnustusta urheilutoimintaa fyysisesti ja psyykkisesti vammaisille koko EU:ssa tarjoavien järjestöjen työlle; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja urheilujärjestöjä edistämään ja kehittämään vammaisurheilutoimintaa ja -kilpailuja, erityisesti tarjoamalla ja tuomalla vammaisten saataville yhtäläiset mahdollisuudet osallistua urheilutoimintaan ja käyttää ilmaisia urheilumahdollisuuksia, jotka on mukautettu heidän tarpeisiinsa, sekä tarjoamaan näille asianmukaista rahoitusta;

11.

korostaa urheilun valtavaa sosiaalisen integraation voimaa monilla aloilla, joihin sisältyvät kansalaistoiminta ja demokratiakäsite, hyvän terveyden edistäminen, kaupunkikehitys, sosiaalinen integraatio, työmarkkinat, työllisyys, ammatillinen ja muu koulutus;

12.

kannustaa jäsenvaltioita ja yhteisön elimiä lisäämään sellaisille järjestöille myönnettäviä avustuksia, jotka pyrkivät urheilun avulla integroimaan sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamia ihmisiä tai jotka edistävät liikuntavammaisten tai kehitysvammaisten urheiluharrastusta;

13.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään urheilun pysyvästi kaikkien sellaisten ryhmien, jotka ovat vaarassa joutua syrjinnän kohteiksi, todelliseen integrointiin tarkoitettuihin ohjelmiin ja palveluihin ja kehottaa urheilujärjestöjä ottamaan käyttöön asianmukaisia koulutusohjelmia ammattilaisille ja vapaaehtoisille syrjinnän ja rasismin ehkäisemiseksi ennakolta ja torjumiseksi kaikissa muodoissaan;

14.

korostaa urheilun esikuvia tarjoavaa tehtävää yhteiskunnassa ja kehottaa urheilun hallintoelimiä omaksumaan johtavan roolin institutionaalisen syrjinnän torjunnassa;

15.

muistuttaa, ettei urheilussa saisi esiintyä sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ja kehottaa ulottamaan Kansainvälisen olympiakomitean peruskirjan soveltamisen kaikkiin, erityisesti eurooppalaisiin, urheilutapahtumiin;

16.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sekä kansallisia urheilun hallintoelimiä sitoutumaan homo- ja transfobian torjumiseen sekä erityisesti seksuaalivähemmistöjen syrjinnän torjumista koskevan lainsäädännön ja politiikan asianmukaiseen täytäntöönpanoon;

17.

kehottaa jäsenvaltioita painottamaan tähänastista enemmän laadukkaan liikuntakasvatuksen merkitystä molemmille sukupuolille ja ehdottaa, että jäsenvaltiot kehittävät tätä varten tarvittavat strategiat;

18.

korostaa, että urheilujärjestöjen päätöksentekoelinten kokoonpanon on heijastettava niiden vuosikokousten kokoonpanoa sekä nais- ja miespuolisten lisensoitujen urheilijoiden suhteellista määrää, sillä kyse on miesten ja naisten yhtäläisestä pääsystä johtoelimiin jopa ylikansallisella tasolla;

19.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon urheilun merkityksen keinona edistää rauhaa, talouden kehitystä, kulttuurien välistä vuoropuhelua, kansanterveyttä, integraatiota ja naisten emansipaatiota;

20.

vaatii, että komissio ja jäsenvaltiot kehottavat Kansainvälistä olympiakomiteaa edellyttämään, että urheilutapahtumissa noudatetaan olympiakomitean peruskirjaan sisältyvää kieltoa järjestää mielenosoituksia tai harjoittaa poliittista, uskonnollista tai rasistista propagandaa urheilutapahtumien yhteydessä, ja samalla varmistamaan, ettei naisia painosteta rikkomaan tätä sääntöä tai ettei sääntöä kierretä siten, etteivät maat lähetä naisia kilpailuihin;

21.

kehottaa urheilujärjestöjä kannustamaan edelleen naisia urheiluun ja osallistumiseen urheilujärjestöjen hallintoelimiin takaamalla etenkin epäsuotuisassa asemassa oleville tytöille ja naisille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua urheiluun edistämällä naisten osallistumista urheiluun ja antamalla naisten ja miesten lajeille ja tuloksille yhtäläistä arvostusta ja näkyvyyttä; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että naisurheilijat voivat sovittaa perhe-elämän ja ammattilaisurheilun toisiinsa, sekä edistämään sukupuolten tasa-arvoa urheilua koskevassa valtiollisessa politiikassa; kehottaa komissiota kannustamaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien alalla urheilussa;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan eurooppalaisia järjestöjä naisten oikeuksia urheilussa koskevan eurooppalaisen peruskirjan suositusten edistämisessä ja täytäntöönpanossa;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon kaikkiin urheiluun liittyviin toimiinsa keskittyen erityisesti seuraaviin seikkoihin: maahanmuuttajanaisten ja etnisiä vähemmistöjä edustavien naisten mahdollisuudet harrastaa urheilua, naisten edustus urheilun päätöksentekoelimissä ja naisurheilusta raportointi tiedotusvälineissä; kehottaa varmistamaan, että urheilupolitiikka ja -lainsäädäntö perustuvat sukupuolten tasa-arvoon;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja rohkaisemaan eurooppalaisia tutkijoita, jotta he tutkisivat naisurheilun erityispiirteitä, naisten ja tyttöjen urheilun keskeyttämisen syitä sekä edelleen vallitsevaa epätasa-arvoa naisten urheilumahdollisuuksissa;

25.

kannustaa luomaan urheiluun liittyviä naisten verkostoja parhaiden käytänteiden ja tietojen vaihtamiseksi;

26.

korostaa, että vanhempien maahanmuuttajatytöille asettamaa kieltoa osallistua urheiluun ja uimiseen kouluissa ei voida hyväksyä tai oikeuttaa kulttuurin tai uskonnon varjolla;

27.

korostaa, että monet tytöt harrastavat urheilua nuorempina, mutta keskeyttävät sen murrosiässä; viittaa tässä yhteydessä tutkimuksiin, jotka osoittavat, että heidän ikätoverinsa tai perheensä painostavat heitä avoimesti tai vaivihkaa käyttäytymään naisellisemmin tai kantamaan vastuuta, joka estää heitä jatkamasta urheiluun osallistumista; kannustaa jäsenvaltioita ja kansallisia urheilun hallintoelimiä kehittämään strategioita sellaisia ohjelmia ja valmennusmenetelmiä varten, joilla tuetaan erityisesti urheilusta kiinnostuneita tyttöjä urheilijan identiteetin kehittämisessä;

28.

pitää ehdottoman tärkeänä torjua ehkäisy- ja tiedotuskampanjoiden avulla dopingia kunnioittaen samalla urheilijoiden perusvapauksia, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden kohdalla; kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan dopingaineiden kauppaan urheilun alalla samalla tavoin kuin laittomien huumeiden kauppaan ja mukauttamaan kansallista lainsäädäntöään tältä osin pyrkien tällä tavoin parantamaan alan eurooppalaista koordinointia; kehottaa Maailman antidopingtoimistoa luomaan helposti noudatettavan seurantajärjestelmän, joka on EU:n lainsäädännön mukainen, ja korostaa dopingin käyttöä sekä testeihin saapumatta jättämistä koskevan tilastoinnin tarvetta räätälöidyn lähestymistavan laatimiseksi dopingin torjumiseen;

29.

katsoo, että EU:n liittyminen Euroopan neuvoston dopingin vastaiseen yleissopimukseen on tarpeen, jotta koordinoidaan WADAn säännöstön yhtenäisempää soveltamista jäsenvaltioissa;

30.

kannattaa lainsäädännön laajempaa yhdenmukaistamista, jotta tehostetaan poliisin ja oikeuslaitoksen yhteistyötä dopingin ja muunlaisen urheilutapahtumien manipuloinnin torjunnassa;

31.

kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään uhkapeliriippuvuuden ongelmaa ja alaikäisten suojelua uhkapelin vaaroilta;

32.

kannattaa selkeiden sääntöjen laatimista alaikäisten suojelemiseksi kilpaurheilussa ja sitä, että kehitetään lisää keskeisiä suojelutoimia yhteistyössä liittojen kanssa;

33.

korostaa, että nuorten urheilijoiden kohdalla on erittäin tärkeää yhdistää urheilu- ja uravalmennus; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa suuntaviivat, jotta varmistetaan, että nuoret urheilijat voivat jatkaa normaalia koulunkäyntiä ja/tai ammatillisia opintoja urheiluvalmennuksen lisäksi, ottaen huomioon olemassa olevat parhaat käytännöt yksittäisissä jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tässä suhteessa huomioon entisten urheilijoiden asiaankuuluvan kokemuksen heidän halutessaan ryhtyä valmentajiksi sekä perustamaan sellaisille huippu-urheilijoille tarkoitettuja järjestelmiä, jotka ovat päättäneet jatkaa korkeakouluopintojaan, ja käyttämään heidän kokemustaan yleisesti urheilun hyväksi;

34.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan koulutusohjelmia, jotka on jäsennelty siten, että ammattiurheilijoiden on helpompi yhdistää oppiminen ja harjoittelu;

35.

ehdottaa, että perustetaan valmentajien ja valmentajakoulutuksen opinto- ja tutkintojärjestelmä, joka sisällytetään eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin, jotta edistetään tietoyhteiskunnan ja valmennuksen huippuosaamisen kehitystä sekä amatööri- että ammattilaistasolla;

36.

korostaa valmentajien merkitystä nuorten kehitykselle ja oppimiselle urheilutaitojen lisäksi elämäntaidoissa; toteaa, että valmentajat voivat tarjota nuorille ohjausta terveellisten elämäntapojen omaksumiseen;

37.

kehottaa jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä asiasta vastaavien urheiluliittojen kanssa kieltämään pääsyn stadionille kannattajilta, jotka ovat syyllistyneet väkivaltaiseen ja syrjivään käytökseen, ja luomaan koordinoidun lähestymistavan heihin kohdistuvien seuraamusten määräämiseksi ja voimaan saattamiseksi, tekemään tiivistä yhteistyötä säilyttääkseen nämä kiellot myös muissa jäsenvaltioissa järjestettävissä kansainvälisissä tapahtumissa sekä perustamaan urheilijoiden yksilönvapautta kunnioittaen eurooppalaisen tietokannan tiedon jakamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi tehokkaamman varoitusjärjestelmän avulla riskialttiita otteluita varten;

38.

suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot laativat yhteistyössä Euroopan urheiluliittojen kanssa stadionien turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia ja ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen urheilijoiden ja kannattajien parhaan mahdollisen turvallisuuden;

39.

huomauttaa, että kun urheilua harrastetaan luonnossa, on varmistettava tasapaino urheilun yhteiskunnallisen hyödyn ja sen ympäristön hyvinvoinnin välillä, jossa urheilua harrastetaan;

40.

korostaa urheilutapahtumien tarjoamia mahdollisuuksia matkailulle paikallistasolla ja kansallisella tasolla ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tämän alan taloudellisen ja kaupallisen toiminnan kehitystä;

Urheilun taloudellinen ulottuvuus

41.

kannattaa sitä, että sisämarkkinoilla ja kilpailuoikeudessa olisi tunnustettava urheilun erityisluonne, ja kehottaa tästä syystä jälleen komissiota hyväksymään EU:n oikeuden soveltamista urheiluun koskevat suuntaviivat monilla aloilla esiintyvän oikeudellisen epävarmuuden poistamiseksi;

42.

toteaa, että sponsorien käyttö tarjoaa elintärkeän rahoituslähteen ja runsaasti mahdollisuuksia urheilulle, kuitenkin siten, että noudatetaan rahoituskysymysten reilun hoitamisen periaatteita;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan suuren arvon vapaaehtoistyölle urheilussa; toteaa jälleen kerran vapaaehtoistyön suuren merkityksen urheilussa ja korostaa tarvetta luoda yhteiskunnallisen tunnustuksen puitteet sekä tarjota vapaaehtoisille riittävä koulutus; kannattaa tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä vapaaehtoistyön edistämiseksi urheilussa ja sitä, että tarkastellaan mahdollisuutta laatia urheiluseurojen toimintaan soveltuva oikeudellinen ja verotusta koskeva kehys;

44.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan järjestelmän vapaaehtoistyön kautta hankitun pätevyyden tunnustamista ja säänneltyjen, urheiluun liittyvien ammattien tutkintovaatimuksia varten;

45.

korostaa, että kurssien ja erityiskoulutuksen vastavuoroinen tunnustaminen urheilun parissa asiantuntijoina työskenteleviin ammattilaisiin (tuomarit, valmentajat) sovellettavien yhteisten eurooppalaisten sääntöjen mukaisesti on erityisen tärkeää, koska se edistää pitkällä aikavälillä kilpailukykyä, mikä puolestaan auttaa välttämään tulojen menetystä;

46.

kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että urheilijoille tarjotaan korkeakoulutusta ja heidän urheilualan ja koulutuksellinen pätevyytensä tunnustetaan yhdenmukaisesti, jotta lisätään ammatillista liikkuvuutta;

47.

kehottaa lisäksi jäsenvaltioita parantamaan työmarkkinoille palaaville entisille urheilijoille tarkoitettuja järjestelyjä ja heidän integroitumistaan työelämään ammattilaisuran jälkeen;

48.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan keinoja keventää kaikkein vähiten ansaitsevien ammattilaisurheilijoiden, joilla on lyhytkestoinen ja vaihteleva urheilu-ura, taloudellista taakkaa; toistaa, että ammattilaisurheilijoilla, jotka luokitellaan urheilijoiksi ja joiden tuloista suurin osa tulee urheilusta, olisi oltava samat oikeudet sosiaaliturvaan kuin työntekijöillä;

49.

katsoo, että urheilualan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on asianmukainen keino tasapainon löytämiseksi urheilijoiden perusoikeuksien ja työhön liittyvien oikeuksien sekä urheilun erityisluonteen välillä;

50.

katsoo, että urheilualan taloudellisen ulottuvuuden jatkuvasti kehittyessä tarvitaan välittömästi parannuksia urheiluun liittyvissä kysymyksissä sellaisilla tärkeillä aloilla kuin työntekijöiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus, ammattipätevyyden tunnustaminen, teollis- ja tekijänoikeudet sekä valtiontukea koskevat säännöt, jotta voidaan varmistaa, että urheiluala hyötyy kattavasti sisämarkkinoista;

51.

korostaa, että on oleellisen tärkeää, että urheilukilpailujen mediaoikeuksien kaupallinen hyväksikäyttö perustuu oikeuksien yhteismyyntiin, yksinoikeuteen ja alueellisuuteen, jotta varmistetaan tulojen jakautuminen oikeudenmukaisesti huippu-urheilun ja massaurheilun välillä;

52.

katsoo, että yhteiskunnallisesti merkittävien suurten urheilutapahtumien olisi oltava mahdollisimman suuren yleisön saatavilla; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä varmistaneet, että niiden toimivaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä tällaisia tapahtumia vain rajalliselle yleisölle, ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

53.

tunnustaa toimittajien oikeuden saada osallistua yleisesti kiinnostaviin urheilutapahtumiin ja uutisoida niistä, jotta turvataan yleisön oikeus hankkia ja vastaanottaa riippumattomia uutisia ja tietoa urheilutapahtumista;

54.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan urheilusisältöä koskevia teollis- ja tekijänoikeuksia siten, että noudatetaan yleisön tiedonsaantioikeutta;

55.

katsoo, että urheiluvedonlyönnit ovat eräs muoto käyttää kaupallisesti hyväksi kilpailuja, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan kilpailuja luvattomalta hyväksikäytöltä, luvattomilta vedonlyönnin harjoittajilta ja sopupeliepäilyiltä erityisesti tunnustamalla järjestäjien tekijänoikeudet järjestämiinsä kilpailuihin, varmistamalla, että urheiluvedonlyöntien järjestäjät tukevat huomattavalla summalla kuntourheilua ja ruohonjuuritason urheilua, ja suojelemalla kilpailujen vilpittömyyttä painottaen urheilijoiden koulutusta; katsoo kuitenkin, että tällaiset tekijänoikeudet eivät saisi kuitenkaan vaikuttaa direktiivissä 2007/65/EY (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) säädettyyn lyhyiden otteiden raportointioikeuteen;

56.

toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön siitä, että se määrittelisi valtiontukia koskevat suuntaviivat ja tarkentaisi, millainen julkinen tuki on oikeutettua urheilun sosiaalisten, kulttuuristen ja kasvatuksellisten tehtävien toteuttamiseksi;

57.

kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti korruptiota ja valvomaan urheiluetiikkaa; pitää näin ollen välttämättömänä, että kaikissa maissa pannaan täytäntöön seurojen varainvalvontaa koskevat tiukat säännöt;

58.

kannustaa urheilujärjestöjä toimimaan yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten kanssa esimerkiksi jakamalla tietoa, jotta noudatetaan riittävän tehokasta toimintatapaa ottelujen tuloksista sopimisen ja muiden urheilussa ilmenevien petosten torjunnassa;

59.

kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia arpajaisten avulla tuotetun urheilurahoituksen turvaamiseksi;

60.

toteaa, että komission toteuttama satelliittitilinpidon käyttöönotto urheilun alalla on erittäin hyvin ajoitettu, koska se mahdollistaa urheiluun liittyvän toiminnan arvioinnin jäsenvaltioissa yhtenäisten normien mukaisesti, mikä mahdollistaa sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen ja tuottaa lisäarvoa EU:n taloudelle ja sisämarkkinoille;

61.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään konkreettisesti hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä suoraa yhteistyötä urheilun teknisellä ja tieteellisellä saralla;

62.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeä, sillä niiden toimenkuvaan kuuluu liikuntapalveluiden tarjoaminen yleisölle ja rahoituksen myöntäminen urheilutoimintaan ja sen vaatimiin tiloihin ja välineisiin;

63.

vaatii, että ruohonjuuritason urheilun olisi saatava hyötyä Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta, joiden olisi mahdollistettava urheiluinfrastruktuuriin tehtävät investoinnit, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan unionille erityisen talousarvio-ohjelman urheilun alalle, mikä on nykyisin mahdollista SEUT-sopimuksen 165 artiklan mukaisesti;

Järjestetty urheilutoiminta

64.

huomauttaa, että Euroopan urheilurakenteet perustuvat kansallisuuteen ja alueellisuuteen;

65.

vakuuttaa pitävänsä kiinni urheilun eurooppalaisesta mallista, jossa keskeisen tärkeitä toimijoita ovat urheiluliitot ja jonka perustana ovat eri toimijat, mukaan lukien kannattajat, pelaajat, urheiluseurat, liigat, järjestöt ja vapaaehtoiset, joiden tehtävä on erittäin tärkeä koko urheilurakenteen tukijoina;

66.

kehottaa poistamaan esteitä vapaaehtoisten osallistumiselta urheiluun koko EU:ssa;

67.

korostaa paikalliselinten merkittävää tehtävää kaikille kuuluvan urheilun edistämisessä yhteiskunnassa ja kehottaa kyseisiä elimiä osallistumaan aktiivisesti urheilua käsitteleviin foorumeihin ja siitä käytävään vuoropuheluun;

68.

muistuttaa, että hyvä hallintatapa on edellytys urheilujärjestöjen itsenäisyydelle ja itsesääntelylle avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja demokratian periaatteiden mukaisesti, ja korostaa, että urheilussa esiintyvän korruption suhteen on noudatettava nollatoleranssia; painottaa tarvetta siihen, että kaikki sidosryhmät ovat asianmukaisesti edustettuina päätöksentekoprosessissa;

69.

kehottaa jäsenvaltioita ja urheilun hallintoelimiä aktiivisesti innostamaan reilua peliä kannattavia urheiluharrastajia toimimaan sosiaalisessa ja demokraattisessa tehtävässä siten, että edistetään heidän osallistumistaan urheiluseurojensa omistus- ja hallintorakenteisiin ja urheilun hallintoelimiin tärkeinä sidosryhminä;

70.

toteaa, että urheiluseurojen olisi vapautettava maajoukkueeseen kutsutut urheilijansa ja tunnustettava heidän myötävaikutuksensa tärkeiden maajoukkueturnausten menestykseen, mihin voisi sisältyä vakuutusmekanismeja, ja korostaa, että kaikkeen urheiluun ei voida soveltaa yleispätevää toimintamallia;

71.

korostaa, että pelaajien paikallinen koulutus ja sijoitukset urheilukasvatukseen ovat välttämättömiä Euroopan urheiluliikkeen kestävälle kehitykselle ja sen yksilöihin ja yhteiskuntaan kohdistuvan myönteisen vaikutuksen levittämiselle; katsoo näin ollen, että on tarpeen varmistaa, että huippu-urheilu ei haittaa nuorten urheilijoiden kehitystä, amatööriurheilua ja ruohonjuuritason urheilujärjestöjen olennaista tehtävää, painottaa, että olisi määritettävä urheilualan tutkintojen ja pätevyyksien vastaavuudet ja vastavuoroinen tunnustaminen;

72.

toistaa olevansa sitoutunut "omiin kasvatteihin" liittyvän säännön kannattamiseen ja katsoo, että se voisi toimia mallina muille Euroopan ammattilaisliigoille; tukee urheilun hallintoelinten lisäponnisteluja, joilla kannustetaan paikallisten nuorten pelaajien valmennusta EU:n lainsäädännön rajoissa ja siten vahvistetaan kilpailutasapainoa urheilukilpailuissa ja eurooppalaisen urheilumallin tervettä kehitystä;

73.

katsoo, että uusien kykyjen kehittyminen on yksi urheiluseurojen toiminnan tärkeimmistä osa-alueista ja liiallinen riippuvuus pelaajasiirroista voi heikentää urheilun arvoja;

74.

korostaa koulutuksesta maksettavan korvauksen tärkeyttä, koska se on tehokas väline koulutuskeskusten suojelemiseksi ja takaa oikeudenmukaisen tuoton sijoitukselle;

75.

katsoo, että agentin ammatin olisi oltava säädeltyä ammattitoimintaa, että agenteilta olisi vaadittava riittävä muodollinen pätevyys ja että agenttien olisi avoimuuden vuoksi maksettava veronsa unionin alueella; kehottaa komissiota laatimaan ja panemaan yhteistyössä urheiluliittojen, pelaajajärjestöjen ja agenttiliittojen kanssa täytäntöön agenttien eurooppalaisen lisenssi- ja rekisteröintijärjestelmän sekä käytännesäännöt ja seuraamusjärjestelmän;

76.

ehdottaa, että urheiluliitot perustavat eurooppalaisen pelaaja-agenttirekisterin, joka ei ole julkinen ja joka sisältää agenttien laatiman nimiluettelon niistä pelaajista, joiden puolesta he ovat saaneet valtuudet toimia, jotta suojellaan urheilijoita, erityisesti alle 18-vuotiaita, ja rajoitetaan eturistiriitojen riskiä; katsoo, että agenttien pelaajasiirroista saaman palkkiosumman maksaminen olisi suoritettava useissa erissä sen sopimuksen keston aikana, jonka urheilija tekee siirron seurauksena, siten, että maksun täysimääräisyys riippuu sopimuksen toteutumisesta;

77.

kehottaa jäsenvaltioita täydentämään olemassa olevaa pelaaja-agentteja / välittäjiä koskevaa sääntelyä varoittavilla seuraamuksilla ja panemaan nämä seuraamukset tiukasti täytäntöön;

78.

kehottaa urheilun hallintoelimiä parantamaan pelaaja-agenttien toiminnan avoimuutta ja toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa lahjonnan kitkemiseksi;

79.

pitää myönteisenä komission tilaamaa tutkimusta pelaajasiirtojen taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista; katsoo lisäksi, että on tuettava urheiluliittojen aloitteita, joilla pyritään lisäämään kansainvälisten siirtojen avoimuutta;

80.

katsoo, että urheilun hallintoelinten käyttöön ottamat järjestelmät kansainvälisten pelaajasiirtojen avoimuuden lisäämiseksi ovat askel oikeaan suuntaan, koska ne ovat hyvän hallintotavan periaatteen mukaisia ja tähtäävät vilpittömyyden varmistamiseen urheilukilpailuissa;

81.

tuo selvästi julki tukensa lisenssijärjestelmille ja taloudelliselle oikeudenmukaisuudelle, koska ne kannustavat urheiluseuroja kilpailemaan todellisten taloudellisten valmiuksiensa mukaisesti;

82.

katsoo, että näiden toimien avulla parannetaan hallintotapaa, palautetaan seurojen pitkän aikavälin taloudellinen vakaus ja kestävyys sekä edistetään eurooppalaisten kilpailujen reilua rahoitusta; pyytää näin ollen komissiota tunnustamaan, että tällaiset säännöt ovat EU:n lainsäädännön mukaisia;

83.

pitää myönteisinä urheiluliittojen ponnisteluja, joilla pyritään kieltämään samaan kilpailuun osallistuvien urheiluseurojen yhtäaikainen omistussuhde; katsoo, että kaikilta urheiluvedonlyöntien järjestäjiltä on kiellettävä kilpailujen järjestäjien valvominen tai osallistuminen kilpailuihin, samoin kuin on kiellettävä kaikilta kilpailujen järjestäjiltä tai niihin osallistuvilta, että ne valvovat urheiluvedonlyöntien järjestäjiä tapahtumissa, joita ne järjestävät tai joihin ne osallistuvat;

84.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin urheilun vilpittömyyttä loukkaavan laittoman toiminnan estämiseksi ja rankaisemiseksi ja määrittelemään sellaisen toiminnan rikokseksi, erityisesti sellaiset teot, jotka liittyvät vedonlyöntiin, jolloin kyse on urheilukilpailun tuloksen tai sen vaiheen tarkoituksellisesta ja petollisesta manipuloinnista, jonka tarkoituksena on hyötyä tilanteesta tavalla, joka ei perustu ainoastaan tavanomaiseen urheilutoimintaan tai siihen liittyvään epävarmuuteen;

85.

kehottaa urheiluliittoja toimimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa urheilun vilpittömyyden suojelemiseksi;

86.

kehottaa komissiota puuttumaan siirtojen avoimuuden ja sopupelien kysymyksiin julkistamansa EU:n lahjonnanvastaisen strategian mukaisesti laatimalla tämän alan rikoksien tunnusmerkistöä koskevat vähimmäissäännöt;

87.

on erittäin huolissaan urheilussa esiintyvistä vakavista lainvastaisuuksista, kuten rahanpesusta, ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään näihin asioihin puuttumiseksi ja varmistamaan suuremman avoimuuden pelaajasiirtoihin ja agenttien toimintaan liittyvissä rahoitustoimissa;

88.

vakuuttaa, että on erittäin tärkeää kehittää välineitä, joilla on tarkoitus edistää julkisten viranomaisten, urheiluviranomaisten ja rahapelioperaattoreiden välistä yhteistyötä urheilupetostapauksissa, ja että voitaisiin harkita yhteistyötä Europolin ja Eurojustin kanssa;

89.

tunnustaa urheilualan tuomioistuinten legitimiteetin urheilualan riitojen ratkaisussa edellyttäen, että ne kunnioittavat kansalaisten perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; kehottaa urheilun välimiesoikeutta (CAS) ottamaan huomioon EU:n lainsäädännön, kun kyse on EU:ssa syntyneiden urheilualan riitojen ratkaisemisesta;

90.

kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2012 mennessä ehdotuksen, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää urheilualan erityistarpeita ja toteuttaa käytännön toimia niihin puuttumiseksi ottaen täysimääräisesti huomioon SEUT-sopimuksen 165 artiklan määräykset;

Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

91.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa sellaisissa kysymyksissä kuin kansainväliset pelaajasiirrot, alaikäisten pelaajien hyväksikäyttö, ottelujen tuloksista sopiminen, piratismi ja laiton vedonlyönti; korostaa myös tarvetta tehostaa kansainvälistä yhteistyötä urheilun edistämiseksi kehitysmaissa;

92.

odottaa mielenkiinnolla niiden järjestelmien tuloksia, jotka on otettu käyttöön avoimuuden ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden valvomiseksi sekä korruption ja ihmiskaupan torjumiseksi; korostaa, että järjestelmän on oltava EU:n lainsäädännön ja tietosuojasäännösten mukainen; kehottaa urheilun hallintoelimiä yhdistämään rekisteröintijärjestelmän tiedot muihin korruption vastaisiin järjestelmiin, jotta voidaan tehostaa valvontaa ja torjua sopupelejä;

93.

korostaa tarvetta puuttua myös ongelmaan, jonka aiheuttavat rekisteröitymättömät EU:ssa toimivat ja muualla kuin EU:ssa toimipaikkaansa pitävät rahapelioperaattorit, jotka pystyvät välttelemään urheilupetosten seurantajärjestelmiä;

94.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kaikessa yhteistyössään kolmansien maiden kanssa olympialiikkeen sääntöjen ja säännösten kattavaa noudattamista;

95.

kehottaa urheiluseuroja valvomaan, että maahanmuuttolainsäädäntöä noudatetaan rekrytoitaessa nuoria urheilijoita kolmansista maista, ja varmistamaan, että heidän sopimuksensa on voimassa olevan lainsäädännön mukainen; vaatii, että nuoret urheilijat voivat halutessaan palata tyydyttävin edellytyksin alkuperämaahansa etenkin, jos uran luominen ei onnistu; korostaa tähän liittyen, että lainsäädännön tehokas täytäntöönpano on erittäin tärkeää;

96.

korostaa, että on välttämätöntä lisätä alaikäisten suojelua kansainvälisissä siirroissa; arvioi, että kansainväliset siirrot voivat olla vaarallisia nuorille urheilijoille, jotka jättävät perheensä ja lähtevät maastaan varhain ja ovat erityisen haavoittuvaisia ja joihin urheilujärjestöjen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota;

97.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa korostamaan naisille kulttuurisista, perinteisistä, historiallisista tai uskonnollisista syistä asetetuista säännöistä tai velvoitteista huolimatta niin naisille kuin miehillekin kuuluvaa, kaikkien urheilulajien harrastamista koskevaa täydellistä vapautta;

Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen urheilun kautta

98.

kehottaa komissiota laajentamaan jo käynnistettyjä ohjelmia, jotka edistävät urheilua kehityspolitiikan välineenä, ja tekemään uusia tämän alan aloitteita;

99.

kehottaa komissiota:

järjestämään vuosittain Euroopan urheilupäivän, jolla edistetään amatööri- ja ammattilaisurheilun sosiaalista ja kulttuurista tehtävää sekä urheilun kansanterveyttä parantavia vaikutuksia;

tukemaan vuosittain Euroopan urheilupääkaupunkien liiton johtamaa urheilupääkaupungin nimittämistä takaamalla tarvittavan rahoitustuen ja valvonnan;

tukemaan paikallisia, perinteisiä ja kotimaisia urheilulajeja, jotka ovat osa EU:n rikasta kulttuurista ja historiallista monimuotoisuutta ja edustavat tunnuslausetta "moninaisuudessaan yhtenäinen", lisäämällä tietoisuutta näistä lajeista esimerkiksi mainostamalla Euroopan karttaa ja eurooppalaisia festivaaleja;

perustamaan liikkuvuutta koskevan ohjelman ja asiaankuuluvia toimenpiteitä nuorille amatööriurheilijoille ja valmentajille, jotta heillä olisi mahdollisuus oppia uusia harjoittelumenetelmiä, laatia parhaita käytäntöjä ja kehittää urheilun avulla sellaisia eurooppalaisia arvoja kuten reilua peliä, kunnioitusta ja sosiaalista osallisuutta sekä edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua;

avustamaan urheiluvalmentajien liikkuvuutta lisäävän vaihto-ohjelman luomisessa;

toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja urheilujärjestöjen kanssa, jotta suojellaan ruohonjuuritason urheilun perusluonteeseen kuuluvaa vilpittömyyttä;

tukemaan jäsenvaltioiden tietojenkeruu- ja tutkimustoimia parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

100.

ehdottaa, että EU:n lippu liehuisi unionin alueella järjestettävissä suurissa kansainvälisissä urheilutapahtumissa, ja ehdottaa Euroopan urheiluliitoille, että ne harkitsisivat lipun käyttämistä myös jäsenvaltioiden urheilijoiden paidoissa kansallisten lippujen rinnalla; korostaa, että tämän mahdollisuuden käyttämisen olisi oltava täysin vapaaehtoista ja jäsenvaltioiden sekä urheilujärjestöjen päätettävissä;

*

* *

101.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille, kansainvälisille ja kansallisille urheiluliitoille.


(1)  EUVL C 68 E, 18.3.2004, s. 605.

(2)  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1067.

(3)  EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 590.

(4)  EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 143.

(5)  EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 292.

(6)  EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 232.

(7)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 131.

(8)  EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 51.

(9)  EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 16.

(10)  EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 30.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0316.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0498.

(13)  EUVL C 326 E, 3.12.2010, s. 5.

(14)  EUVL C 162, 1.6.2011, s. 1.

(15)  Almaty, Kazakstan, 5.–6. marraskuuta 2006.

(16)  CdR 66/2011 fin.

(17)  CESE 1594/2011 – SOC / 413.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/60


Torstai 2. helmikuuta 2012
Jätehuoltodirektiivin soveltaminen

P7_TA(2012)0026

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 vetoomuksen esittäjien esiin nostamista kysymyksistä jätehuoltodirektiivin ja siihen liittyvien direktiivien soveltamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (2011/2038(INI))

2013/C 239 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklassa vahvistetun oikeuden esittää vetoomus,

ottaa huomioon vastaanotetut vetoomukset, jotka mainitaan vetoomusvaliokunnan mietinnön liitteessä (A7-0335/2011),

ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (1),

ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (2),

ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (3),

ottaa huomioon jätteenpoltosta 4. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (4),

ottaa huomioon tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (5),

ottaa huomioon ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (6),

ottaa huomioon yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta 26. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (7),

ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (25. kesäkuuta 1998 tehty Århusin yleissopimus),

ottaa huomioon heinäkuussa 2011 julkaistun asiantuntijatutkimuksen "Waste management in Europe: main problems and best practices",

ottaa huomioon työjärjestyksen 202 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0335/2011),

A.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on vuosina 2004–2010 saanut ja ottanut käsiteltäväksi 114 vetoomusta, jotka koskevat edellä mainittujen säädösten vastaisia menettelyjä ja jotka ovat tulleet seuraavista jäsenvaltioista: Italia, Kreikka, Ranska, Espanja, Irlanti (kustakin yli 10 vetoomusta), Bulgaria, Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Romania, Saksa (kustakin 3–10 vetoomusta), Itävalta, Unkari, Liettua, Malta, Portugali, Slovakia (kustakin 1 vetoomus);

B.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on laatinut viisi raporttia jäteasioissa tehtyjä vetoomuksia koskevista tiedonhankintamatkoista seuraaviin kohteisiin: Irlanti (8), Fos-sur-Mer (Ranska) (9), Path Headin kaatopaikka (Yhdistynyt kuningaskunta) (10), Campania (Italia) (11) ja Huelva (Espanja) (12);

C.

ottaa huomioon, että eniten vetoomuksia esitetään jatkuvasti ympäristöasioissa ja että näistä vetoomuksista monet koskevat jätteitä; toteaa, että jäteasiat koskevat kansalaisia hyvin suoraan kaikkialla EU:ssa erityisesti uusien jätehuoltolaitosten tai nykyisten laitosten lupamenettelyjen osalta ja yleisesti jätehuollon osalta;

D.

ottaa huomioon, että suurin osa jäteasioissa esitetyistä vetoomuksista koskee jätehuoltolaitoksia (noin 40 prosenttia uusien laitosten lupamenettelyjä ja toiset 40 prosenttia olemassa olevien laitosten toimintaa, näistä 75 prosenttia koskee kaatopaikkoja ja 25 prosenttia jätteenpolttolaitoksia) ja loput vetoomukset koskevat jätehuoltoa yleisesti;

E.

toteaa Eurostatin tuoreimpien tilastojen vuodelta 2009 osoittavan, että EU-kansalainen tuottaa keskimäärin 513 kiloa jätettä vuodessa, että monissa uusissa jäsenvaltioissa tämä luku on keskiarvon alapuolella ja että eniten jätettä syntyy pisimmälle teollistuneissa maissa;

F.

ottaa huomioon, että eniten jätettä tuottavissa maissa kierrätetään, kompostoidaan ja poltetaan jätettä energiaksi eniten ja että niissä jätteen sijoittaminen kaatopaikoille on loppumassa tai jo loppunut, kun taas keskiarvoa vähemmän jätteitä tuottavissa jäsenvaltioissa suurin osa jätteistä sijoitetaan kaatopaikoille ja niissä kierrätys ja jopa jätteenpoltto on vähäisempää;

G.

ottaa huomioon, että joissakin jätteenpolttolaitoksissa on puutteellinen infrastruktuuri jätteen erottelua ja käsittelyä varten; ottaa huomioon, että sille, millaista jätettä voidaan polttaa, ei tunnu olevan selkeitä rajoja ja että polttamisesta syntyvän myrkyllisen tuhkan käsittelyssä on edelleen ongelmia;

H.

ottaa huomioon, että jätteistä annetussa direktiivissä 2008/98/EY (jätehuollon puitedirektiivi) säädetään toimenpiteistä, joilla suojellaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia sekä vähentämällä materiaalien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantamalla tällaisen käytön tehokkuutta, edistetään EU-kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja luodaan ympäristön kannalta kestävä jätteenkäsittelymenetelmä;

I.

ottaa huomioon, että ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetussa direktiivissä 2008/99/EY määritetään vakavien ympäristörikosten vähimmäismäärä ja vaaditaan jäsenvaltioita säätämään varoitusvaikutukseltaan tehokkaammista seuraamuksista tämän tyyppisistä rikoksista silloin, kun ne ovat tahallisia tai tapahtuvat törkeästä tuottamuksesta;

J.

toteaa, että jätehuollon puitedirektiivin mukaisella jätehuoltostrategialla halutaan varmistaa, että kaikki jäte kerätään ja toimitetaan asianmukaisiin jätteenkäsittelylaitoksiin hyödynnettäväksi ja lopulta loppukäsittelyyn ja että strategiaan on sisällytettävä toimia jätteen syntymisen ehkäisemiseksi;

K.

ottaa huomioon, että joillakin alueilla, esimerkiksi Fos-sur-Merissä (Ranska – 2008), Path Headissä (Yhdistynyt kuningaskunta – 2009), Huelvassa (Espanja – 2009) ja Campanian maakunnassa (Italia – 2011), edistyminen jätteiden vähentämisessä ja kotitalousjätteen kierrättämisessä on ollut minimaalista ja että lajittelematonta kotitalousjätettä ja muuta jätettä on edelleen tuotu kaatopaikoille ja joissakin tapauksissa erityyppisiin teollisuusjätteisiin sekoitettuna;

L.

ottaa huomioon, että määräaika jätehuollon puitedirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutui joulukuussa 2010, ja toteaa, että vain kuusi jäsenvaltiota on noudattanut määräaikaa; toteaa lisäksi, että komissio on ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että loputkin jäsenvaltiot toteuttavat kansalliset toimet ja aloittavat täytäntöönpanon pikaisesti;

M.

toteaa, että kotitalousjätehuollossa olisi noudatettava jätehuollon puitedirektiivin 4 artiklan mukaista jätehierarkiaa: ehkäiseminen, vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen (esimerkiksi energiana) sekä loppukäsittely;

N.

ottaa huomioon, että resurssitehokas Eurooppa on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista ja että jätehuollon puitedirektiivissä on asetettu kaikkien jäsenvaltioiden tavoitteeksi kierrättää vuoteen 2020 mennessä 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä, sekä toteaa, että EU:n kehittäminen vihreäksi kierrätystaloudeksi, joka hyödyntää jätettä, on tärkeä osa resurssitehokkuustavoitetta;

O.

katsoo, että on olemassa useita syitä siihen, ettei ole otettu käyttöön jätehuollon puitedirektiivin mukaisia jätehuoltosuunnitelmia, muun muassa täytäntöönpanon ja sen valvonnan puute, asianmukaisesti koulutetun henkilöstön puute paikallis- ja aluetasolla, koordinoinnin puute kansallisella tasolla, riittämätön valvonta EU:n tasolla, epäonnistuminen riittävien resurssien myöntämisessä ja sakkojärjestelmän puuttuminen, ja katsoo, että siten on jätetty käyttämättä hyvän jätehuollon tarjoamat mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia sekä vähentää Euroopan riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista;

P.

toteaa, että usein jää vaille huomiota se tärkeä seikka, että jätteiden kierrätysalalla voidaan luoda jopa puoli miljoonaa työpaikkaa, sillä tietyntyyppinen jäte on tuottava resurssi, jonka avulla voidaan lisätä ekologista kestävyyttä ja edesauttaa siirtymistä kohti vihreää taloutta;

Q.

toteaa, että biojätehuolto on EU:ssa vielä lapsen kengissä ja että on kehitettävä edelleen nykyisiä säädösvälineitä ja tehostettava tekniikoita;

R.

katsoo, että ensisijaisesti on pyrittävä saavuttamaan EU:n tavoitteet, jotka koskevat jätteen keräystä ja kierrätystä ja kaatopaikkojen korvaamista;

S.

katsoo, että jäsenvaltioilla on kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla päävastuu unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta ja että kansalaisten mielestä EU on vastuussa jätepolitiikan täytäntöönpanon varmistamisesta mutta sillä ei ole asianmukaisia keinoja panna lainsäädäntöä täytäntöön;

T.

ottaa huomioon, että Århusin yleissopimuksen mukaisesti kansalaisilla on oikeus saada tietoa oman alueensa tilanteesta ja viranomaiset ovat velvoitettuja antamaan tietoja ja motivoimaan kansalaisia omaksumaan vastuullisen asenteen ja käyttäytymään vastuullisesti; ottaa huomioon, että direktiivin 2003/35/EY mukaisesti jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että kansalaiset voivat varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti osallistua laadittavien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen;

U.

katsoo vetoomusmenettelyn kertovan siitä, että kansalaisten mielestä viranomaiset eivät hallitse asiaansa eivätkä ole aina valmiita pyrkimään ongelmien ratkaisemiseen, että luottamussuhde on vaurioitunut ja että asiat luisuvat kohti avointa selkkausta ja lamaantumista, jotka estävät toimimisen;

V.

toteaa, että komission äskettäin teettämä tutkimus (13) EU:n jätehuoltoviraston perustamisen toteuttamiskelpoisuudesta osoitti, että monet jäsenvaltiot eivät kykene laatimaan jätehuoltosuunnitelmia eivätkä toteuttamaan tarkastuksia, valvontaa ja muita toimia jätelainsäädännön panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön;

W.

panee merkille, että tutkimuksessa havaittiin myös suuria puutteita lainsäädännön noudattamisessa, laitonta jätteen hävittämistä ja laittomia jätekuljetuksia, lukuisia kansalaisten tekemiä valituksia ja unionin tuomioistuimeen vietyjä rikkomistapauksia, mikä osoittaa, että ei ole kyetty toteuttamaan EU:n jätelainsäädännön päätavoitteena olevaa kansanterveyden ja ympäristön suojelua;

X.

ottaa huomioon, että jätteen laittomasta käsittelystä on tullut osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, mikä herättää kysymyksiä asiasta vastaavien viranomaisten roolista ja teollisuusjätteen osalta salaisista sopimuksista teollisuuden piirissä;

Y.

toteaa, että menetelmät, joilla valvotaan, ettei kotitalousjätteessä ole myrkyllistä jätettä, ovat joskus tehottomia tai niitä ei ole lainkaan, minkä vuoksi myrkkyjä joutuu kaatopaikoille ja jätteenpolttolaitoksiin; katsoo, että on korostettava, että myrkyllisen jätteen vieminen jätteenpolttolaitoksiin, jotka on tarkoitettu kotitalousjätteen polttamiseen, on ehdottomasti kiellettyä;

Z.

toteaa vetoomusten perusteellisen tarkastelun osoittaneen, että toimivista ja ympäristöystävällisistä jätehuoltojärjestelmistä on pääosin riittävästi säädöksiä, että suurimmat puutteet ovat säädösten täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa ja että 95 prosenttia vetoomuksista koskee laiminlyöntejä paikallis- tai aluehallinnon tasolla;

AA.

katsoo, että tärkeimpiä syitä tähän ovat tiedotuksen ja tiedon puute sekä paikallistason hallinnollisten, taloudellisten ja muiden resurssien puute;

AB.

panee merkille, että komissio on tehostanut EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa tukevia toimia muun muassa myöntämällä siihen 4,1 miljardia euroa vuosiksi 2005 ja 2006; toteaa, että siitä huolimatta vuoden 2009 lopussa 20 prosenttia kaikista ympäristöalan rikkomistapauksista koski jäteasioita;

AC.

toteaa, että huonosta jätehuollosta aiheutuu suuria kustannuksia ja että alueellinen järjestelmä, jonka avulla voidaan huolehtia jätehuollosta kokonaisuudessaan, saa aikaan suuria säästöjä;

AD.

toteaa, että vaikka jätelainsäädännön täytäntöönpano EU:ssa on julkishallinnon vastuulla, yksityiset ja monikansalliset yritykset hoitavat 60 prosenttia kotitalousjätteestä ja 75 prosenttia yritysten jätteistä ja niiden vuotuinen liikevaihto on 75 miljardia euroa (14),

AE.

toteaa, että uusien kaatopaikkojen ja polttolaitosten perustaminen kuuluu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (YVA-direktiivi) (15) liitteen I 9 kohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin ja sitä varten tarvitaan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi tai ainakin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu arviointi siitä, kuuluuko kaatopaikka liitteen II 11 b kohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin;

AF.

toteaa, että kaatopaikkaluvat kuuluvat YVA-direktiivin liitteen II soveltamisalaan, jos kaatopaikalla "todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia" ja kaatopaikkoihin sovelletaan jäsenvaltioiden vahvistamia raja-arvoja;

AG.

ottaa huomioon YVA-direktiivin 6 artiklan 4 kohdan, jonka mukaan "yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna";

AH.

ottaa huomioon, että EU-direktiiveissä ja Århusin yleissopimuksessa vahvistetaan yleisön oikeus saada tietoa ympäristöasioiden päätöksenteosta ja oikeus osallistua siihen;

AI.

panee merkille, että monien vetoomusten mukaan jätehuoltolaitosten lupamenettelyissä ei ole noudatettu täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä, ei varsinkaan ympäristövaikutusten arvioinnissa eikä asianosaisten kuulemisessa;

AJ.

toteaa, että jos luvat ovat direktiivin säännösten mukaisia ja ympäristövaikutusten arviointi on tehty, komissiolla ei ole valtuuksia puuttua kansallisten viranomaisten päätöksiin; katsoo kuitenkin, että eräät jäsenvaltiot eivät ole tehneet perusteellista ympäristövaikutusten arviointia ennen kuin ovat myöntäneet lupia kaatopaikkojen perustamiseen tai laajentamiseen tai polttolaitosten rakentamiseen;

AK.

toteaa, että oikeustoimiin voidaan ryhtyä vasta kun jäsenvaltio on hyväksynyt hankkeen; toteaa, että kansalaisten on vaikea ymmärtää, että EU voi tosiasiallisesti puuttua asiaan vasta sitten, kun koko menettely on päättynyt ja jäsenvaltio on hyväksynyt hankkeen;

AL.

panee merkille, että usein kansalaisten yhteydenotot suunniteltujen uusien kaatopaikkojen sijoittamista koskevan julkisen kuulemismenettelyn ja ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä liittyvät suojeltujen alueiden oletettuihin loukkauksiin, kuten Vesuviuksen luonnonpuistoon sijoitettavan kaatopaikan tapauksessa, tai pelkoon kielteisistä vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin;

AM.

toteaa, että uusien kaatopaikkojen suunniteltu sijoitus aiheuttaa usein vastustusta, koska vetoomusten esittäjien mielestä kaatopaikat tuodaan suojelluille ympäristö- tai kulttuurialueille, kuten osoittaa vetoomuksissa kuvattu suunnitelma uuden kaatopaikan perustamisesta Vesuviuksen luonnonpuistoon, ja katsoo, että kaatopaikkojen sijoittamista Natura 2000 -verkostoon kuuluville alueille olisi pidettävä EU:n ympäristölainsäädännön vastaisena;

AN.

toteaa, että kaatopaikkadirektiivissä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimilupien myöntämistä sekä kaatopaikan toiminnan ja jälkihoidon aikana sovellettavia yhteisiä valvontamenettelyjä, ja että ennen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä suljettuihin kaatopaikkoihin ei sovelleta direktiivin säännöksiä; toteaa, että direktiivissä esitetyt vaatimukset koskevat sijaintia, vesien hallintaa ja suotoveden käsittelyä, maaperän ja vesien suojelua, kaasujen hallintaa, haittoja ja vaaroja sekä vakautta ja esteitä;

AO.

toteaa vetoomusvaliokunnan saaneen useita vetoomuksia – esimerkkinä Ison-Britannian Path Headiin tehdyn tiedonhankintamatkan takana ollut vetoomus –, joissa on ollut kyse lähellä asutusta sijaitsevista kaatopaikoista, joiden takia lähiseudun asukkaat kärsivät hajuhaitoista, lisääntyneestä ilman pilaantumisesta ja tuhoeläinten leviämisestä asutuksen läheisyydessä; katsoo kuitenkin, että koska EU-säädöksissä ei ole tarkkoja määräyksiä kaatopaikkojen etäisyydestä asuintaloista, kouluista ja sairaaloista, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun varmistamiseksi tarvittavien tarkkojen määräysten antaminen kuuluu perussopimuksissa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen piiriin;

AP.

toteaa, että kaatopaikkoja koskevissa vetoomuksissa esitetään usein huoli pohjaveden pilaantumisesta, koska vanhoilla kaatopaikoilla ei aina ole tiivistyksiä, jotka estävät valumat pohjavettä johtaviin kerroksiin, tai tiivistykset saattavat näyttää vaurioituneilta ja herättää epäilyksiä valumista taikka kaatopaikat voivat olla geologisesti epävakaalla perustalla ja liian lähellä pohja- ja juomavesivarastoja;

AQ.

toteaa komission raportoineen, että vuodesta 2001 lähtien on käynnistetty 177 rikkomismenettelyä kaatopaikkadirektiivin tapauksessa ja että uusimmassa tarkastelussa on havaittu vähintään 619 laitonta kaatopaikkaa eri EU-maissa;

AR.

katsoo komissiolle osoitettujen vetoomusten ja valitusten osoittavan, että ilman lupaa toimivia laittomia kaatopaikkoja on paljon, mutta tarkkaa määrää ei tiedetä, koska ei ole asianmukaista valvontaa;

AS.

muistuttaa vaatineensa, että kaatopaikkojen olisi oltava viimeinen vaihtoehto; toteaa, että jätteen ehkäisemisessä, kierrätyksessä ja hyödyntämisessä vähemmän edistyneiden jäsenvaltioiden viranomaiset saattavat tuntea paineita laajentaa nykyisiä, jopa määräysten vastaisia kaatopaikkoja tai avata lyhyellä aikavälillä uusia kaatopaikkoja ongelmien ratkaisemiseksi;

AT.

toteaa, että jätehierarkiassa matalalla oleva polttolaitosten käyttö on yleistä ja kansalaisten hyväksymää joissakin maissa, jotka noudattavat hyvin jätehuollon puitedirektiivin säännöksiä, ja että maissa, joissa ei vielä ole turvauduttu jätteenpolttoon, saatetaan päättää tehdä niin kertyneen jätemäärän hoitamiseksi;

AU.

katsoo, että näin voidaan toimia vain sillä ehdolla, että valvonta on tiukkaa ja että noudatetaan EU:n lainsäädäntöä, ja pitäen mielessä, että toiminta saattaa aiheuttaa ymmärrettävää vastustusta lähiseudun asukkaiden keskuudessa, koska heille saattaa koitua terveyshaittoja;

AV.

tunnustaa, että jätteenpolttolaitosten päästöt ovat vähentyneet huomattavasti uuden teknologian ansiosta; toteaa, että paikalliset asukkaat näyttävät hyväksyvän jätteenpolton tavallista paremmin etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa jätteenpolton osuus on suuri, mitä saattaa edesauttaa se, että jätteenpolttolaitokset tuottavat lämpöä tai sähköä, sekä avoin tiedotus laitosten toiminnasta;

AW.

toteaa, että jätteenpolttolaitosten perustamista koskevia lupia vastustetaan samalla tavalla ja samoista syistä kuin kaatopaikkalupia, koska kansalaiset pelkäävät erityisesti ilman pilaantumista sekä kansanterveydelle ja/tai luonnonsuojelualueille aiheutuvia haittoja;

AX.

toteaa, että viranomaiset sijoittavat laitokset usein alueille, joilla ilmansaasteita on jo paljon, mutta ei pidä unohtaa alueen asukkaille koituvia kasaantuvia terveyshaittoja; toteaa, että usein jätetään tutkimatta vaihtoehtoiset jätehuoltomenetelmät ja energian tuotanto metanoinnin avulla;

AY.

ottaa huomioon, että keskittyminen jätteiden polttoon energian tuotantoa varten ensimmäisenä vaihtoehtona on kuitenkin tuhlaavaisempi tapa käsitellä jätettä kuin jätteen syntymisen ehkäisy, kierrätys ja uudelleenkäyttö, minkä vuoksi ne olisi asetettava etusijalle jätehuoltodirektiivin jätehierarkian mukaisesti;

AZ.

katsoo, että lainsäädännössä vahvistettujen kierrätys- ja ehkäisytavoitteiden saavuttaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista, sidosryhmien entistä tiiviimpää osallistumista ja yleisen valistuksen lisäämistä joukkoviestimiä hyödyntävän valistuskampanjan avulla;

BA.

toteaa, että kaikissa vetoomusvaliokunnan jätekysymyksiin liittyvissä tiedonhankintamatkoista laadituissa raporteissa mainitaan kuitenkin, että kansalaisten ja viranomaisten välinen yhteydenpito on vähäistä tai olematonta, mikä saattaa joissain tapauksissa johtaa tilanteen kiristymiseen ja myös tiedotusvälineiden usein raportoimiin kansalaisten mielenilmauksiin;

BB.

ottaa huomioon, että maailman väestömäärä lisääntyy ja näin ollen kokonaiskulutuksen odotetaan kasvavan huomattavasti, mikä asettaa lisää paineita jätehuollolle; katsoo, että tämän ongelman ratkaiseminen vaatisi muun muassa lisääntynyttä tiedostamista ja jätehierarkiaperiaatteen soveltamista;

BC.

toteaa, että vetoomusvaliokunnalla ei ole estävää tai oikeudellista toimivaltaa, mutta se voi ajaa kansalaisten etuja – erityisesti silloin kun ongelmat liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen – tekemällä yhteistyötä eri asioista vastaavien viranomaisten kanssa ja löytää näin ratkaisuja ja saada selityksiä vetoomuksissa esitettyihin ongelmiin;

1.

kehottaa jäsenvaltioita saattamaan jätehuollon puitedirektiivin viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja huolehtimaan siitä, että kaikkia sen säännöksiä todella noudatetaan ja että laaditaan kattavat jätehuoltosuunnitelmat ja pannaan ne täytäntöön, mukaan lukien kaikkiin unionin lainsäädännön puitteissa asetettuihin tavoitteisiin pyrkiminen aikataulussa;

2.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja varmistamaan, että se tapahtuu tosiasiallisesti ja ajoissa; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, mikä on järjestäytyneen rikollisuuden muotojen rooli ympäristörikkomuksissa;

3.

ottaen huomioon, että jätteet ja saasteet ovat vakava uhka ihmisten terveydelle ja ympäristölle, kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan edistyksellisen jätehuoltostrategian käyttöönottoa jätehuollon puitedirektiivin säännösten mukaisesti;

4.

kehottaa viranomaisia myöntämään, että useimmissa jäsenvaltioissa tarvitaan suuria investointeja asianmukaisten jätehuoltostrategioiden laatimiseksi ja infrastruktuurien ja laitosten perustamiseksi; katsoo, että olisi harkittava koheesiorahastovarojen asianmukaisen osuuden korvamerkitsemistä tähän tarkoitukseen tai suoran rahoituksen anomista Euroopan investointipankilta;

5.

katsoo, että niin jäsenvaltioissa kuin unionin tasolla on tehostettava paikan päällä tehtäviä tarkastuksia ja lisättävä valmiuksia valvoa säännösten täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa jätelainsäädännön noudattaminen; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan tarkastuksia, seurantaa ja muita toimia koko jätehuoltoketjussa, jotta jätelainsäädännön noudattamisen valvonta tehostuisi, ja kehottaa komissiota määräämään erityisestä menettelystä toissijaisuusperiaatteen täysimääräistä ja tosiasiallista soveltamista varten jäsenvaltion vakavan laiminlyönnin tapauksessa;

6.

kehottaa komissiota tarjoamaan toimivaltaisille viranomaisille tarkempaa ohjausta ja auttamaan niitä selviytymään mittavan jätealaa koskevan säännöstön täytäntöönpanossa, mutta huomauttaa, että unionin nykyisin käytettävissä olevat resurssit ovat riittämättömiä; katsoo siksi, että tarvitaan täydentäviä taloudellisia ja hallinnollisia toimia jätealalla toimivien virkamiesten ohjaus- ja koulutustoiminnan tehostamiseksi;

7.

kehottaa komissiota selvittämään, millaisia systeemisiä puutteita, kuten jätehuoltolaitosten riittämätön verkosto, liiallinen turvautuminen kaatopaikkojen käyttöön, jätteiden määrän lisääntyminen henkilöä kohti tai alhainen kierrätysaste, jäsenvaltioissa on jätealan direktiivien täytäntöönpanossa ja keskittymään niihin;

8.

katsoo, että ei tarvita unionin jätehuoltovirastoa ja että unionin nykyinen toimielinrakenne, jossa komission ympäristöasioiden pääosasto ja Euroopan ympäristökeskus muodostavat asiantuntija- ja osaamiskeskuksen, on uutta virastoa kustannustehokkaampi, vaikkakin näitä kahta on vahvistettava edelleen, jotta valvonnasta saadaan tehokkaampaa;

9.

katsoo, että nykyinen Euroopan ympäristökeskus voisi antaa apuaan tässä prosessissa ja ottaa rakentavan roolin jäsenvaltioiden jätehuoltostrategioiden raportoinnissa sekä tunnistaa heikkouksia arvioimalla sitä, ovatko jäsenvaltioiden laatimat jätehuoltosuunnitelmat sopusoinnussa EU-säädösten kanssa;

10.

katsoo, että alue-, paikallis- ja kansallisten viranomaisten toimien paremman koordinoinnin avulla voidaan saada hyviä tuloksia parhaiden käytäntöjen tunnistamisessa; katsoo, että alueiden komitea, Europol, Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL), Municipal Waste Europe ja Euroopan jätehuoltoalaa edustava FEAD voisivat auttaa organisoimaan tällaista tiedonvaihtoa ja lisäämään näin luottamusta niiden kansalaisten keskuudessa, joita jätepolitiikan täytäntöönpano likeisimmin koskee;

11.

kehottaa jäteongelmien kanssa kamppailevia jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että toimivat jätehuoltostrategiat auttavat luomaan työpaikkoja ja lisäämään tuloja sekä varmistavat samalla ympäristön kestävyyden, kun jätteitä hyödynnetään, kierrätetään ja muunnetaan energiaksi;

12.

palauttaa mieliin, että jätehierarkia on direktiivin 2008/98/EY avainelementti ja että direktiivin mukaan sen olisi oltava kaiken jätehuollon perusta; toteaa myös, että taloudelliset seikat puhuvat jätehierarkian soveltamisen puolesta niin, että pyritään ensin ehkäisyyn, sitten uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen ennen jätteenpolttoa energiantuotantoa varten, ja että olisi vältettävä niin pitkälle kuin mahdollista tuhlaavia ja kestämättömiä kaatopaikkoja;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansalaisten tietoisuutta tehokkaan jätehuollon eduista, muun muassa tiedottamalla jätteiden lajittelun hyödyllisyydestä, kotitalousjätteiden keruun todellisista kustannuksista ja toisaalta näiden jätteiden hyödyntämisestä koituvista tuloista;

14.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja vetoomusvaliokunnan tiiviimpi yhteistyö, kun vetoomusvaliokunta käsittelee kansalaisten välittömiä huolenaiheita, olisi erinomainen tilaisuus helpottaa viranomaisten ja paikallisyhteisöjen vuoropuhelua jätehuoltostrategioiden ensisijaisista toimista ja voisi tietyissä tapauksissa toimia jopa tehokkaana keinona ratkoa paikallisia kiistoja;

15.

ehdottaa, että luodaan yhteinen EU-normi lajiteltavan ja kierrätettävän jätteen värikoodeille, jotta voidaan lisätä kansalaisten osallistumista jäteprosessiin ja ymmärrystä siitä; katsoo, että tällä voidaan tukea jäsenvaltioiden toimia, joiden tavoitteena on lisätä kierrätystä nopeasti ja merkittävästi;

16.

kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia käymään tehokasta vuoropuhelua paikallisen väestön kanssa jo suunnittelun alkuvaiheessa ennen kuin tehdään päätöksiä jätteenkäsittelylaitosten rakentamisesta mutta ymmärtää, että NIMBY-asenne ("ei minun takapihalleni") on suuri haaste tässä suhteessa;

17.

pitää erittäin tärkeänä, että YVA-direktiivi pannaan asianmukaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön ja että ympäristölainsäädännön mukaisia lupamenettelyjä koordinoidaan asianmukaisesti;

18.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tehdään täydellinen ympäristövaikutusten arviointi ennen kuin päätetään uusien jätteenkäsittelylaitosten, erityisesti poltto- tai metanointilaitosten tai viimeisenä vaihtoehtona uusien kaatopaikkojen, perustamisesta; katsoo, että arvioinnin olisi oltava pakollista;

19.

ymmärtää, että joskus tarvitaan kiireellisiä päätöksiä äkillisten jätekriisien ratkaisemiseksi tai tällaisten kriisien estämiseksi, mutta korostaa, että myös näissä tapauksissa on huolehdittava siitä, että noudatetaan täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä, sillä pitkällä aikavälillä kyse on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisesta paikallisyhteisöissä;

20.

katsoo, että on ehdottomasti tehostettava viranomaisten, yksityisen sektorin ja asianomaisten kansalaisten välistä vuoropuhelua, että kansalaisten on saatava helposti puolueetonta tietoa ja että tarvittaessa käytettävissä on oltava myös tehokkaita hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä;

21.

kehottaa komissiota tukemaan ja tehostamaan valistuskampanjahankkeiden julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien verkostoa; kehottaa kannattamaan "siivotaan maailma" -kampanjaa, jota tukevan kirjallisen kannanoton allekirjoitti yli 400 Euroopan parlamentin jäsentä ja jota miljoonien vapaaehtoisten odotetaan tukevan ensi vuonna;

22.

katsoo, että vetoomuksen esittäjiä voitaisiin kannustaa hyödyntämään – silloin kuin mahdollista – näitä menettelyjä täysimääräisesti, mikä saattaa varsinkin yksittäisten laitosten tapauksessa olla tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin EU:n tason toiminta;

23.

kehottaa komissiota ehdottamaan selkeämpiä ja täsmällisempiä ehtoja sille, miten lähelle asutusta, kouluja tai sairaaloita kaatopaikkoja saa sijoittaa; katsoo, että näin voidaan eliminoida varmemmin ihmisten terveydelle ja ympäristölle mahdollisesti aiheutuvat riskit pitäen mielessä, että asiassa on otettava huomioon useita muuttujia ja paikalliset olosuhteet sekä noudatettava toissijaisuusperiaatetta;

24.

suosittaa jäsenvaltioiden viranomaisille yhteistyötä etenkin tapauksissa, joissa jätteenkäsittelylaitoksia suunnitellaan sijoitettavaksi raja-alueille, ja kehottaa niitä varmistamaan, että tehdään rajatylittävä vaikutustenarviointi, jossa huomioidaan kaikkien kansalaisten ja sidosryhmien kannalta tärkeät tiedot;

25.

kannustaa komissiota huomioimaan perintökohteita ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan ympäristölainsäädännön – esimerkkeinä vesipuitedirektiivi ja lintu- ja luontotyyppidirektiivi – sekä YVA-direktiivin ja strategisesta ympäristöarvioinnista annetun direktiivin välisen yhteyden;

26.

kehottaa komissiota toimivaltansa puitteissa varmistamaan, että noudatetaan EU-lainsäädännössä vahvistettuja menettelyvaatimuksia (YVA, julkiset kuulemiset), myös luonnonsuojelusta ja perintökohteiden suojelusta annettuihin direktiiveihin sisältyviä vaatimuksia;

27.

katsoo, että käyttää saisi vain virallisen luvan saaneita ja EU:n kaatopaikkadirektiivin säännösten mukaisia kaatopaikkoja ja että niiden sijainti olisi ilmoitettava selvästi ja rekisteröitävä; katsoo, että kaikki muut kaatopaikat ja jätteensäilytyspaikat olisi julistettava laittomiksi, suljettava, niiden turvallisuus taattava ja ne olisi ennallistettava ja että niiden ympäristöä olisi tarkkailtava tehokkaasti mahdollisten haittojen varalta;

28.

katsoo, että tarvitaan yleinen selkeä määritelmä jätteen kelpoisuuskriteereistä sekä tehokas jäljitysjärjestelmä erityisesti vaarallisille jätteille, jotta voidaan varmistaa, että kaatopaikoille ja polttolaitoksiin päätyy vain kelpoisuusehdot täyttävää jätettä; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tehtävä säännöllisesti yllätystarkastuksia ja sovellettava näytteenotto- ja testausmenettelyjä;

29.

katsoo, että on painotettava enemmän orgaanisen jätteen hyödyntämistä, eritoten laajalti maatalousvoittoisilla alueilla, sillä tähän mennessä siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota;

30.

vaatii vahvistamaan yhteiset kriteerit polttolaitoksista tulevien päästöjen mittaukselle ja asettamaan mittaustulokset yleisön saataville verkkoon reaaliaikaisesti, jotta voidaan saavuttaa paikallisyhteisöjen luottamus ja saadaan samalla tehokas varoitusjärjestelmä häiriötilanteiden varalta;

31.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden vastuusta seurata ja valvoa kaikkien EU-vaatimusten ja -lupien noudattamista silloinkin, kun ongelmia esiintyy hallinnon paikallis- tai aluetasolla, ja kannustaa niitä huolehtimaan siitä, että niillä on riittävästi pätevää henkilöstöä tämän ja erityisesti säännöllisten laitostarkastusten suorittamiseksi;

32.

toteaa, että olisi kiireesti kiinnitettävä huomiota sekajätteen ja tunnistamattoman jätteen avoimeen ja laittomaan hävittämiseen, ja kehottaa ottamaan käyttöön tiukat jätehuollon valvontatoimet; muistuttaa toimivaltaisia viranomaisia, että ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (2008/1/EY, muutettu direktiivillä 2010/75/EU) noudattamiseksi täysimääräisesti viranomaisten on otettava käyttöön tietyn tyyppisten teollisuusjätteiden käsittelyn tiukka valvonta jätteen alkuperästä riippumatta, ja kehottaa komissiota tekemään toimivaltansa puitteissa kaikkensa sen valvomiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset todellakin varmistavat, että jäte kerätään, lajitellaan ja käsitellään asianmukaisesti, esimerkiksi järjestelmällisten tarkastusten avulla, ja että alueviranomaiset esittävät uskottavan suunnitelman;

33.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla voidaan saada nykyisten tai suunnitteilla olevien jätteenkäsittelylaitosten lähialueiden asukkaat hyväksymään laitokset, ja osoittamaan tätä varten, että lupa- ja käyttöviranomaiset noudattavat sääntöjä ja toimivat avoimesti;

34.

suosittaa, että jätteen ja varsinkin myrkyllisen ja vaarallisen jätteen laittomasta käsittelystä ryhdytään määräämään asianmukaisia ja ennaltaehkäiseviä sakkoja ja seuraamuksia, joilla voidaan osittain korjata ympäristövahinkoja aiheuttamisperiaatteen hengessä; toivoo, että erittäin vaarallisten kemiallisten ja radioaktiivisten jätteiden laittomasta ja tahallisesta levittämisestä luontoon langetettaisiin hyvin ankaria rangaistuksia, jotka vastaavat ihmisille ja ympäristölle aiheutettuja vaaroja;

35.

vaatii tehokkaita toimia, joilla estetään järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen jätehuoltoon sekä yhteydet järjestäytyneen rikollisuuden ja alan laillisen toiminnan tai viranomaisten välillä;

36.

suosittaa, että jos yksityisille yrityksille myönnetään julkisia varoja jätteenkäsittelyn hallinnointia varten, paikallisten ja/tai kansallisten viranomaisten olisi valvottava tehokkaasti näiden varojen käyttöjä, jotta taataan EU:n säännösten noudattaminen;

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(2)  EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.

(3)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.

(4)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(5)  EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30.

(6)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(7)  EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

(8)  DT 682330.

(9)  DT 745784.

(10)  DT 778722.

(11)  DT 833560 + B7-0073/2011.

(12)  DT 820406.

(13)  Study on the feasibility on the establishment of a Waste Implementation Agency, tarkistettu lopullinen raportti, 7.12.2009.

(14)  FEAD 'Brussels Declaration', 15. helmikuuta 2011.

(15)  85/337/ETY.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/69


Torstai 2. helmikuuta 2012
Daphne-ohjelma

P7_TA(2012)0027

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 Daphne-ohjelmasta: saavutukset ja tulevaisuudennäkymät (2011/2273(INI))

2013/C 239 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (EPSCO) 8. maaliskuuta 2010 esittämät väkivaltaa koskevat päätelmät,

ottaa huomioon komission 21. syyskuuta 2010 esittelemän naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491),

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2010 esitellyn toimintasuunnitelman Tukholman ohjelmassa vahvistettujen painopisteiden toteuttamiseksi oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aloilla vuosina 2010–2014 (COM(2010)0171),

ottaa huomion 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä (1),

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 779/2007/EY lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan erityisohjelman (Daphne III -ohjelma) perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (2),

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 803/2004/EY lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä (vuosiksi 2004–2008) (Daphne II -ohjelma) (3),

ottaa huomioon 24. tammikuuta 2000 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 293/2000/EY lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne-ohjelma) (vuosiksi 2000–2003) (4),

ottaa huomioon komission 11. toukokuuta 2011 antaman kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Daphne III -ohjelman (2007–2013) väliarvioinnista (COM(2011)0254),

ottaa huomioon komission päätökset, jotka koskevat Daphne III -ohjelman vuotuisten työohjelmien hyväksymistä,

ottaa huomioon komission tiedonannon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (COM(2011)0758),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0006/2012),

A.

ottaa huomioon, että siitä lähtien kun Daphne-ohjelma käynnistettiin vuonna 1997, se on ollut suuri menestys niin asianomaisten henkilöiden (edunsaajat, viranomaiset ja yliopistot, kansalaisjärjestöt) mielestä kuin ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden tehokkuuden perusteella;

B.

ottaa huomioon, että Daphne on ainoa ohjelma, jonka tavoitteena on torjua naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopan unionin tasolla; katsoo tästä syystä, että Daphne-ohjelman rahoituksen jatkaminen on elintärkeää, jotta voidaan säilyttää tällä hetkellä voimassa olevat välineet ja ottaa käyttöön uusia välineitä, joilla torjutaan tehokkaasti kaikenlaista lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

C.

ottaa huomioon, että naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta on edelleen yhtä kiireellinen huolenaihe tänä päivänä kuin vuonna 1997, jolloin Daphne-hanke käynnistettiin; huomauttaa, että perustamisestaan lähtien ohjelma on tuonut esiin uudenlaisia väkivallan muotoja, kuten päiväkotien väkivalta, vanhusten huono kohtelu sekä teini-ikäisten välinen seksuaaliväkivalta;

D.

ottaa huomioon, että parlamentti on huomauttanut useissa päätöslauselmissa, että tähän asti Daphne-ohjelma on ollut alirahoitettu, ja ilmoittanut aikeestaan varmistaa, että ohjelma saa riittävän rahoituksen, jotta se voi puuttua todellisiin tarpeisiin, joita naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan torjuntaan sisältyy;

E.

katsoo, että Daphne on erittäin tärkeä väline, kun pyritään lisäämään naisiin kohdistuvan väkivallan näkyvyyttä ja tarjoamaan naisjärjestöille ja muille asianosaisille mahdollisuus kehittää työtään ja ryhtyä konkreettisiin toimiin alalla;

F.

ottaa huomioon, että internetin sosiaalisten verkostojen lisääntyvä käyttö on tuonut esiin uudenlaisia väkivallan muotoja;

G.

ottaa huomioon, että nykyisen talouskriisin ja budjettikurin aikana naisilla on vähemmän resursseja suojella itseään ja lapsiaan väkivallalta, ja katsoo, että on entistä tärkeämpää välttää naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan välittömät taloudelliset vaikutukset oikeusjärjestelmään sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin; ottaa lisäksi huomioon, että kansallisten ohjelmien ja väkivallan uhrien tarpeista huolehtivien kansalaisjärjestöjen rahoitus saattaa vähentyä;

H.

ottaa huomioon, että komissio painottaa sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmassaan (2010-2015), että sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi keskeisistä ongelmista, jotka on ratkaistava todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi;

I.

katsoo, että on tärkeää lähentää naisten oikeuksien tasoa ehdokasmaissa EU:n normeihin, jotta ne voidaan sisällyttää Daphne III -ohjelman soveltamisalaan;

J.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta johtuu sitkeästä sukupuoleen perustuvasta epätasa-arvosta ja että se on naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoiseen vallanjakoon yhteiskunnassamme liittyvä rakenteellinen ilmiö; katsoo kuitenkin, että sitä voidaan vähentää huomattavasti yhdistämällä sukupuolistereotypioiden vastaisia kohdennettuja toimia koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon sekä tiedotusvälineiden aloilla ja että tätä väkivaltaa voidaan torjua ilmiöstä tiedottamisen avulla terveyden, poliisiasioiden ja oikeusjärjestelmän aloilla;

K.

toteaa, että naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan väkivaltaan sisältyy monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia, joita ovat muun muassa seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja häirintä, prostituutio, ihmiskauppa, seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisoikeuksien loukkaukset, naisiin ja nuoriin työelämässä kohdistuva väkivalta, naisiin, lapsiin ja nuoriin konflikteissa kohdistuva väkivalta, naisiin, lapsiin ja nuoriin vankilassa tai hoitolaitoksissa kohdistuva väkivalta sekä monet vahingolliset perinteiset käytännöt, kuten sukupuolielinten silpominen; ottaa huomioon, että kaikista näistä väärinkäytöksistä voi jäädä syviä henkisiä arpia, että ne voivat vahingoittaa naisten, lasten ja nuorten fyysistä ja henkistä koskemattomuutta ja että ne joissakin tapauksissa voivat johtaa heidän kuolemaansa;

L.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei mainita tavoitteiden joukossa komission ehdotuksessa uudeksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaksi kaudella 2014–2020, joka yhdistää toisiinsa Daphne III -ohjelman, Progress-ohjelman sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän torjuntaa koskevat osa-alueet sekä perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman; katsoo, että tämä voi tehdä tyhjäksi Daphne-ohjelman saaman huomion ja sen yhtenäisyyden sekä vaarantaa sen onnistumisen; ottaa huomioon, että uuden ohjelman ehdotettu talousarvio on pienempi kuin nykyisten ohjelmien talousarviot; toteaa, ettei ehdotuksessa taata ennakolta rahoituksen suuntaamista ohjelman tavoitteisiin;

M.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia vertailukelpoisia tietoja ei kerätä EU:ssa säännöllisesti, minkä vuoksi on vaikeaa arvioida ilmiön todellista laajuutta ja löytää sopivia ratkaisuja tähän ongelmaan; toteaa, että tietojen luotettava kerääminen on vaikeaa, koska naiset ja miehet ovat pelon tai häpeän takia haluttomia ilmoittamaan kokemuksistaan asianomaisille tahoille;

N.

ottaa huomioon, että perheväkivallasta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat hyvin suuria, ja toteaa, että Daphne-ohjelman yhteydessä on arvioitu, että pelkästään perheväkivalta aiheuttaa EU:lle vuodessa 16 miljardin euron kustannukset, joihin sisältyvät välittömät sairaanhoitokustannukset (ensiapu, sairaalahoito, avohoito, lääkkeet), oikeuslaitoksen ja poliisin toimintakustannukset, sosiaalikustannukset (asuminen ja eri tuet) ja taloudelliset kustannukset (tuotantotappiot) (5);

O.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien eri tutkimusten mukaan yksi viidestä tai neljästä naisesta Euroopassa on aikuisena kokenut fyysistä väkivaltaa ainakin kerran ja yli kymmenesosa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, johon on liittynyt voimankäyttöä; ottaa huomioon, että tutkimuksista käy myös ilmi, että 26 prosenttia lapsista ja nuorista on ilmoittanut kokeneensa fyysistä väkivaltaa lapsena;

P.

ottaa huomioon, että sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuen romaninaiset ja -lapset ovat erittäin haavoittuvaisia väkivallalle, ja katsoo, että viime vuosina Daphne-ohjelmasta on onnistuneesti tuettu monia hankkeita, joilla on pyritty tuomaan esiin sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja väkivallan välinen yhteys;

Q.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa sekä ilmiö, joka vaikuttaa uhreihin ja tekijöihin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tuloistaan tai sosiaalisesta asemastaan ja joka johtuu vallan jakautumisesta eriarvoisesti naisille ja miehille yhteiskunnassamme;

R.

ottaa huomioon, että naiset Euroopan unionissa eivät ole tasaveroisesti suojattuja miesten väkivallalta, koska jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan;

S.

ottaa huomioon, että Daphne-ohjelman oikeusperusta on kansanterveyttä koskeva SEUT-sopimuksen 168 artikla mutta Lissabonin sopimus antaa EU:lle entistä suuremman toimivallan;

1.

panee kiinnostuneena merkille Daphne-ohjelman tulokset ja suosion sekä muutamat vaikeudet, jotka esiteltiin Daphne III -ohjelman (2007–2013) väliarvioinnissa ja sen laadinnassa hyödynnetyissä alustavissa tutkimuksissa (6) ja joista Daphne-avustusten saajat ovat raportoineet;

2.

pitää erittäin tärkeänä, että ohjelman tavoitteet vuosille 2014–2020, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta, säilytetään uuden perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman tavoitteiden joukossa, kun otetaan huomioon, että Daphne-ohjelma sisällytetään vuodesta 2014 alkaen perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaan, ja pitää kiinni siitä, että rahoitus on säilytettävä aiemman ohjelman tasolla ja että sen näkyvyys on säilytettävä hyvänä uuden sukupolven ohjelmien joukossa, kun otetaan huomioon ohjelman tulokset, sen tehokkuus ja suosio;

3.

pitää valitettavana, ettei lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa mainita selvästi komission tiedonantoon (COM(2011)0758) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 sisältyvän 4 artiklan ("Erityistavoitteet") tekstissä;

4.

pitää myönteisenä, että kaikki koko perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaan tarkoitetut määrärahat on säilytetty lähes koskemattomina; katsoo, että rahoituksen oikeudenmukainen vuosijako mahdollistaisi tavoitteiden ja toimien jatkuvuuden;

5.

pyytää myös jäsenvaltioita ja komission kanssa toimivia asianomaisia kumppaneita edistämään tiedonlevitystä Euroopan unionin ohjelmista ja niiden erityisesti kansalaisjärjestöille tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista paikallistasolla sekä jäsenvaltioissa, joissa osallistuminen ohjelmaan on vähäistä;

6.

kehottaa komissiota kehittämään ratkaisuja aiemmin mainittuihin väliarvioinnissa havaittuihin vähäisiin ongelmiin erityisesti seuraavilla aloilla:

päällekkäisyyden välttäminen muiden EU:n ohjelmien kanssa, jotta Daphne-ohjelmaan sisältyvien aiheiden ensisijainen asema ei vaarannu

hankkeiden tulosten levittämisen ja avoimuuden parantaminen

jäsenvaltioiden tasapuolisen hankkeisiin osallistumisen edistäminen

hallinnollisen taakan keventäminen, tukihakemusmenettelyjen yksinkertaistaminen ja hankkeita koskevien ehdotuspyyntöjen julkaisemisen ja sopimusten teon välisen viiveen lyhentäminen, joka on estänyt monia pieniä kansalaisjärjestöjä ehdottamasta Daphne-hankkeita

sellaisille Euroopan tason järjestöille myönnettävien toiminta-avustusten tehostaminen, jotka kykenevät lujittamaan tukitarkoituksessa perustettuja monitieteellisiä Euroopan laajuisia kumppanuuksia; kansalaisjärjestöjen kapasiteetin lujittaminen, jotta ne voivat määritellä kansallista ja Euroopan laajuista politiikkaa ja vaikuttaa siihen erityisesti, kun kyse on pienemmistä kansalaisjärjestöistä Keski- ja Itä-Euroopan maissa;

7.

kehottaa komissiota ohjelman vaikutuksen tehostamiseksi kiinnittämään edelleen erityistä huomiota naisiin, lapsiin ja nuoriin, jotka sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi ovat erityisen alttiita väkivallan uhalle;

8.

kehottaa komissiota sisällyttämään ehdokasmaat Daphne III -ohjelman tukikelpoisuuden soveltamisalaan;

9.

pyytää myös jäsenvaltioita ja asianomaisia kumppaneita edistämään tämän tavoitteen mukaisesti jäsenvaltioiden tasapuolisempaa osallistumista hankkeisiin;

10.

kehottaa komissiota kanavoimaan enemmän rahoitusta hankkeisiin, joilla pyritään varoittamaan erityisesti nuoria uusista väkivallan muodoista, jotka liittyvät sosiaalisten internet-verkostojen lisääntyvään käyttöön (uhkaukset, psykologinen painostus, kiusaaminen, internetin lapsiporno) ja jotka ovat salakavalampia kuin muut väkivallan muodot mutta aivan yhtä vaarallisia fyysiselle ja henkiselle koskemattomuudelle;

11.

pyytää jäsenvaltioita keräämään säännöllisesti tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jotta voidaan selventää ongelman laajuutta;

12.

korostaa Daphne-ohjelman EU:lle tuomaa lisäarvoa, sillä sen avulla useat järjestöt jäsenvaltioissa voivat tehdä yhteistyötä ehkäistäkseen ja vähentääkseen väkivaltaa ja hyötyäkseen tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta; huomauttaa lisäksi, että Daphne III -ohjelmasta rahoitetut hankkeet ovat synnyttäneet yhdistyksiä ja vakaita rakenteita, jotka tukevat edelleen kohderyhmiä pitkällä aikavälillä ja jotka ovat johtaneet poliittisiin muutoksiin kansallisella tasolla ja EU:n tasolla;

13.

korostaa tarvetta kiinnittää erityistä huomiota hankkeisiin, joilla pyritään tekemään loppu kunniarikoksista ja naisten sukupuolielinten silpomisesta;

14.

kehottaa komissiota sallimaan sellaisten kansallisten hankkeiden rahoituksen, joissa on mukana pieniä voittoa tuottamattomia järjestöjä, ja vaatii, että pienet kansalaisjärjestöt voivat jatkossakin osallistua mittavasti yhteistyökumppanuuksiin ja saada tukea, sillä niiden työ on erittäin tärkeää, kun pyritään havaitsemaan vähän tunnettuja tai uusia ongelmia tai tabuja ja käsittelemään niitä innovatiivisesti sekä suojelemaan ja tukemaan uhreja;

15.

myöntää Daphne III -ohjelman mukaisten toimien merkityksen naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan pyrkimisessä mutta toistaa kuitenkin lainsäädäntötoimien tarpeen Euroopan tasolla, jotta voidaan hävittää lopullisesti sukupuoleen perustuva väkivalta;

16.

kehottaa komissiota kääntämään Toolkit-verkkosivuston kaikille EU:n kielille, päivittämään sitä ja korostamaan tuloksia ja suosituksia, jotka ovat peräisin Daphne-ohjelman hankkeiden tuloksista, jotta kaikki osapuolet voivat käyttää sitä tietokantana; kehottaa komissiota kehittämään omalle internetsivustolleen käyttäjäystävälliset erityissivut, joissa omistaudutaan yksinomaan Daphne-ohjelmalle ja vuodesta 2014 alkaen perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman hankkeille, joilla pyritään torjumaan naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa;

17.

muistuttaa komission Tukholman ohjelman toteuttamista koskevassa toimintasuunnitelmassa antamasta lupauksesta esittää vuosien 2011–2012 aikana naisiin kohdistuvan väkivallan, perheväkivallan ja naisten sukupuolielinten silpomisen vastaista strategiaa koskeva tiedonanto, jota seuraa EU:n toimintasuunnitelma (7);

18.

kehottaa komissiota perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa mainostaessaan mahdollistamaan jatkossakin laajalti tunnetun Daphne-ohjelman tavoitteiden mukaisten hankkeiden tunnistamisen, jotta ohjelman profiili pysyy mahdollisimman korkeana;

19.

ehdottaa, että komissio laajentaa oikeusasioiden pääosaston Daphne-ryhmän asemaa hallinnon ja varainhoidon valvontatehtävästä myös erityisten viestintätehtävien suuntaan;

20.

ehdottaa, että komissio käyttää hankkeiden tuloksia hyväksi vaikuttaakseen Euroopan laajuisiin ja kansallisiin toimintalinjoihin, joilla pyritään ennaltaehkäisemään ja torjumaan naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa;

21.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sellaisia hankkeita koskeviin hakemuksiin, joilla pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja joissa keskitytään ennaltaehkäisyyn ja koulutukseen asenteiden muuttamiseksi ja stereotypioiden hävittämiseksi;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0127.

(2)  EUVL L 173, 3.7.2007, s. 19.

(3)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 34, 9.2.2000, s. 1.

(5)  Daphne-hanke 2006 "IPV EU Cost" JLS/DAP/06-1/073/WY "Estimation du coût des violences conjugales en Europe" (Arvio perheväkivallan kustannuksista Euroopassa) Maïté Albagly, Sandrine Baffert, Claude Mugnier, Marc Nectoux, Bertrand Thellot.

(6)  COM(2011)0254, Daphne III -ohjelman (2007–2013) väliarviointia koskeva kertomus.

(7)  "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi" (COM(2010)0171), s. 13.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/74


Torstai 2. helmikuuta 2012
Naisten tilanne sodissa

P7_TA(2012)0028

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 naisten tilanteesta sodissa (2011/2198(INI))

2013/C 239 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, etenkin sen I osan 28 ja 29 kohdan sekä II osan 38 kohdan järjestelmällisistä raiskauksista, seksuaalisesta orjuudesta ja pakkoraskauksista aseellisissa selkkauksissa,

ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja 20. joulukuuta 1993 annetun naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan YK:n julistuksen (1),

ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008), naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n päätöslauselman 1888 (2009), YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1889 (2009), jolla pyritään tiukentamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa ja valvontaa, sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1960 (2010), jolla luotiin mekanismi tiedon keräämiseen seksuaaliseen väkivaltaan aseellisessa selkkauksessa syyllistyneistä sekä heidän luetteloimiseensa,

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2010 nimitettiin YK:n pääsihteerin erityisedustaja, jonka tehtävänä on pyrkiä ehkäisemään aseellisissa konflikteissa esiintyvää seksuaalista väkivaltaa,

ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2000 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 54/134, jolla marraskuun 25. päivä julistettiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan kansainväliseksi teemapäiväksi,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020) (2),

ottaa huomioon komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (KOM(2010)0491),

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta kehitysyhteistyössä laaditun EU:n neuvoston toimintasuunnitelman (SEC(2010)0265), jolla on määrä varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan EU:n kumppanimaiden kanssa tekemässä työssä kaikilla tasoilla,

ottaa huomioon vuonna 2011 annetun kertomuksen EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa (3),

ottaa huomioon vuoden 2010 indikaattorit kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon Euroopan unionissa,

ottaa huomioon kokonaisvaltaisen lähestymistavan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon Euroopan unionissa (4) sekä operatiivisen asiakirjan turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sitä täydentävän päätöslauselman 1820 täytäntöönpanosta ETPP:n puitteissa, jotka molemmat on hyväksytty joulukuussa 2008,

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän ehkäisemisestä,

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen edistämisestä kriisinhallinnassa 13. marraskuuta 2006 annetut neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon neuvoston vuonna 2005 hyväksymät yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yleiset käyttäytymisnormit (5),

ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta 17. heinäkuuta 1998 annetun Rooman perussäännön ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan, joissa raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu seksuaalisen väkivallan muoto luokitellaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi,

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä (6),

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä (7),

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten asemasta aseellisissa selkkauksissa sekä heidän roolistaan maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä (8),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0429/2011),

A.

toteaa, että edistys viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 hyväksymisen jälkeen on ollut vähäistä; ottaa huomioon, että eräiden maiden hallituksissa naisille on varattu kiintiö ja että naisten määrä edustuksellisissa instituutioissa on kasvanut; ottaa huomioon, että tietoisuus sukupuolisidonnaisista eroista selkkauksissa on lisääntynyt sitten päätöslauselman hyväksymisen mutta että kaikista ponnisteluista huolimatta naisten osuus rauhanneuvotteluissa on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta edelleen alle 10 prosenttia neuvotteluiden virallisista osallistujista; (9)

B.

ottaa huomioon, että on perustettu seksuaalista väkivaltaa aseellisten konfliktien yhteydessä torjuvan YK:n erityisedustajan virka, jossa tällä hetkellä toimii Margot Wallström;

C.

korostaa, että ei voida hyväksyä, että seksuaalista väkivaltaa käytetään edelleen sodankäyntitaktiikkana joukkoraiskauksien, ihmiskaupan ja muunlaisen naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön muodossa konfliktialueilla ympäri maailmaa; toteaa, että alueilla konfliktin jälkeen syntyvä valtatyhjiö saattaa johtaa naisten ja tyttöjen oikeuksien heikkenemiseen, kuten Libyassa ja Egyptissä on nähtävissä;

D.

ottaa huomioon, että sodan aikana harjoitetun seksuaalisen väkivallan uhreille aiheuttamat sekä fyysiset seuraukset (kuten hedelmättömyysvaara, inkontinenssi, sukupuolitaudit) että psyykkiset seuraukset ovat tuhoisia, koska uhrit joutuvat usein leimatuiksi ja hylätyiksi ja heitä kohdellaan huonosti, heidän katsotaan menettäneen kunniansa ja monissa tapauksissa heidät suljetaan yhteisöjensä ulkopuolelle ja joskus jopa murhataan;

E.

ottaa huomioon, että seksuaalinen väkivalta koskettaa erityisen ankarasti myös uhrien perheitä, jotka kokevat sen nöyryytyksenä; ottaa huomioon, että raiskauksen seurauksena syntyneet lapset saatetaan hylätä ja että hylkääminen voi olla säälimätöntä ja lapsi saatetaan jättää heitteille heti syntymän jälkeen tai jopa surmata;

F.

toteaa, että ihmisoikeuksia käsitelleessä YK:n maailmankokouksessa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, luovuttamaton ja jakamaton osa yleisiä ihmisoikeuksia;

G.

on äärimäisen huolestunut siitä, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet jäävät useimmissa tapauksissa rangaistuksetta, kuten esimerkiksi Kolumbiassa, jossa aseellisen konfliktin yhteydessä naisiin kohdistettu väkivalta on järjestelmällinen ja kätketty käytäntö, josta ei rangaista lähes koskaan; katsoo, että tällaista väkivallan muotoa olisi pidettävä sotarikoksena;

H.

toteaa, että armeijassa ja/tai rauhanturvaamiseen osallistuvissa siviiliorganisaatioissa työskentelevillä naisilla on tärkeä merkitys roolimalleina, kulttuurien välisinä sovittelijoina ja kannustavina esimerkkeinä paikallisille naisille sekä paikallisten miesten stereotyyppisten käsitysten hälventäjinä ja että naiset myös saavat paremmin keskusteluyhteyden paikallisiin naisiin;

I.

ottaa huomioon, että useimmissa maissa sukupuolisidonnaisia toimia ei pidetä ensiarvoisen tärkeinä, vaan sukupuolta pidetään toisarvoisena asiana ja kulttuurisia, uskonnollisia ja sosioekonomisia käytäntöjä käytetään tekosyinä, kun halutaan estää edistyminen sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa asioissa;

J.

toteaa, että sukupuoleen liittyviä asioita on painotettava heti siviili- ja rauhanturvaoperaatioiden suunnittelusta alkaen; toteaa, että rauhanturvaoperaatiot ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi sukupuolinäkökulman tuomisessa konfliktien estoon, kotiuttamiseen ja jälleenrakentamiseen konfliktin jälkeen;

K.

toteaa historian osoittaneen, että sodankäyntiin ryhtyvät pääasiassa miehet ja että näin ollen vuoropuheluun ja väkivallattomiin keinoihin liittyvät naisten erityistaidot voisivat auttaa varsin tehokkaasti ehkäisemään konflikteja ja ratkaisemaan niitä rauhanomaisesti;

L.

katsoo, että naisten osallistumisen ja sukupuolinäkökulman merkitystä korostaa se, että kun enemmän naisia osallistuu konfliktien ratkaisuun ja rauhanprosesseihin, käsitellään useampia jälleenrakentamisen ja rauhan lujittamisen aloja, kuten markkinainfrastruktuuria, maaseudun teitä, terveyspalveluita tarjoavia klinikoita sekä saatavilla olevia kouluja ja lastentarhoja;

M.

ottaa huomioon, että 17 indikaattoria kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle (10) hyväksyttiin vuonna 2010 ja että menestyksekkäitä valmisteluja on tehty ensimmäisen näihin indikaattoreihin perustuvan seurantaraportin esittämiseksi vuonna 2011 (11); katsoo, että tarvitaan kattavia EU:n seurantaraportteja, jotka perustuvat selkeisiin menetelmiin ja asianmukaisiin indikaattoreihin;

N.

katsoo, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät kansalliset toimintaohjelmat ovat oleellisia ja että niiden olisi perustuttava ohjelmien tavoitteita, täytäntöönpanoa ja seurantaa koko EU:ssa koskeviin yhdenmukaisiin eurooppalaisiin vähimmäisstandardeihin;

O.

ottaa huomioon, että komissio päätti 31. elokuuta 2011 myöntää 300 miljoonaa euroa lisää rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Afrikassa; ottaa huomioon, että ainakin 12 Afrikan maata, joiden yhteenlasketun väkiluvun on arvioitu olevan 386,6 miljoonaa, lasketaan tällä hetkellä konfliktialueiksi;

P.

toteaa, että konfliktien jälkeisissä tilanteissa jälleenrakennus ja uudelleenintegroituminen, institutionaaliset mekanismit ja sitoumukset sukupuolten tasa-arvoon ovat tehokkaita ensi askeleita kohti naisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että hallitusten ja poliittisten edustajien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisöjen kaltaisten keskeisten toimijoiden osallistuminen sekä naisten järjestöjen, ryhmien ja verkostojen suora osallistuminen on keskeinen edellytys rauhanrakentamiselle, kestävän kehityksen saavuttamiselle ja sellaisen demokraattisen yhteiskunnan luomiselle, jossa naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan; katsoo, että niiden olisi saatava poliittista, rahallista ja oikeudellista tukea ohjelmien kehittämiseen myös väestön haavoittuvimpia osia, kuten siirtolaisnaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita naisia, pakolaisnaisia sekä palaavia naisia, varten;

Q.

katsoo, että naisten haavoittuvuus konfliktitilanteessa johtuu perimmiltään usein siitä, että naisten mahdollisuudet saada koulutusta ja työtä ovat rajalliset, minkä vuoksi sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen aseellisissa konflikteissa edellyttää ehdottomasti naisten tasavertaista taloudellista osallistumista; toteaa, että naisten osallistuminen hallintoon sekä neuvottelupöydässä että rauhanomaiseen siirtymään liittyvissä aktiivisissa toimissa on edelleen vähäistä, mutta se on edelleen yksi tärkeimmistä tavoitteista ja keskeinen tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa;

Naiset rauhaa ja turvallisuutta koskevien toimien johdossa

1.

kehottaa EU:ta tukemaan sitä, että rauhanprosessien edellytykseksi asetetaan naisten osallistuminen rauhanneuvotteluja vetäviin kansainvälisiin ryhmiin; kehottaa edistymään naisjohtajien, paikallisten naisyhdistysten ja/tai kansalaisyhteiskunnan naisryhmien tuomisessa pysyvästi neuvottelupöydän ääreen koko rauhanprosessin ajaksi;

2.

painottaa poliittisen vuoropuhelun merkitystä naisten vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi ja kehottaa EU:n valtuuskuntia sisällyttämään nais-, rauhan- ja turvallisuusasiat isäntävaltion kanssa käytävään ihmisoikeusvuoropuheluun; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään ja tukemaan naisten tehokkaampaa osallistumista niiden suhteisiin EU:n ulkopuolisten maiden ja järjestöjen kanssa;

3.

pitää tervetulleena sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa ja pyytää unionin korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta EU:n edustustojen henkilöstö saa riittävästi tehokasta koulutusta sukupuoleen liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta rauhanturvaamisessa, konfliktinestossa ja rauhanrakentamisessa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän teknisen ja taloudellisen tuen ohjelmille, joiden avulla mahdollistetaan naisten täysipainoinen osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja naisten vaikutusvallan lisääminen kansalaisyhteiskunnassa yleensä;

4.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään naisten määrän kasvattamista siviili- ja sotilasrauhanturvaoperaatioissa, etenkin johtotason tehtävissä, ja tämän saavuttamiseksi kehottaa

laatimaan kansallisia kampanjoita, joiden tavoitteena on poistaa mahdollisia stereotypioita ja tuoda esiin, että naiset voivat toimia puolustus- ja poliisivoimien eri tehtävissä siinä missä miehetkin; näiden kampanjoiden täytyy käsittää tiedotustapahtumia ja avointen ovien päiviä, joissa annetaan asiatietoa koulutus- ja työllistymismahdollisuuksista puolustusvoimissa;

tarkastelemaan puolustusvoimien ylennysmenettelyjä sen selvittämiseksi, onko naisia syrjitty ylennyksissä heidän sukupuolensa perusteella, vaikka he muutoin olisivat tasa-arvoisia mieskollegoidensa kanssa;

sisällyttämään sotilastoimintaan naisystävällisiä menettelyjä, kuten mahdollisuuden äitiysvapaaseen;

tuomaan esiin roolimalleja – naisia, jotka ovat olleet rohkeita ja jotka ovat ryhtyneet toimiin muutosten aikaansaamiseksi;

palkkaamaan naisia nykyistä enemmän etenkin siviilioperaatioissa johtotehtäviin sekä ottamaan naisia mukaan vuorovaikutukseen paikallisyhteisön kanssa;

tarjoamaan siviiliväestön kanssa vuorovaikutuksessa oleville miehille ja naisille koulutusta sukupuoleen liittyvistä näkökulmista, naisten ja lasten suojelusta, heidän erityistarpeistaan ja ihmisoikeuksistaan konfliktitilanteissa sekä isäntävaltioiden kulttuurista ja perinteistä, jotta voidaan parantaa osallistujien suojelua ja varmistaa, ettei naisten ja miesten koulutuksessa ole eroja;

5.

kehottaa myöntämään asianmukaista EU-rahoitusta muun muassa vakautusvälineestä ja tukemaan naisten tehokasta osallistumista kansallisen ja paikallisen tason edustuksellisiin instituutioihin sekä konfliktinratkaisuun, rauhanneuvotteluihin, rauhanrakentamiseen ja konfliktin jälkeiseen suunnitteluun kaikilla päätöksenteon tasoilla;

6.

toteaa, että on tarpeen laatia siviili- ja sotilasoperaatioissa toimivalle EU:n henkilöstölle menettelysäännöt, joissa todetaan selvästi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on rikollista käytöstä, joka ei ole perusteltavissa; vaatii ankaria hallinnollisia ja rikosoikeudellisia rangaistuksia humanitaarista työtä tekevälle henkilöstölle, kansainvälisten elinten edustajille, rauhanturvajoukoille ja diplomaateille, jotka ovat syyllistyneet seksuaaliseen väkivaltaan; kehottaa soveltamaan lasten ja naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön aseellisissa selkkauksissa ja pakolaisleireillä nollatoleranssia; pitää tähän liittyen myönteisenä YK:n suorittamia tutkimuksia väitteistä, joiden mukaan YK:n rauhanturvajoukot olisivat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön Norsunluurannikolla toteutetun YK-tehtävän yhteydessä;

Aseellisen selkkauksen vaikutukset naisiin

7.

tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan sodankäyntitaktiikkana, jota edelleen harjoitetaan ja joka voidaan rinnastaa sotarikokseen; toteaa, että tällainen hyväksikäyttö aiheuttaa uhreille syvät fyysiset ja psyykkiset haavat ja kohtalokkaita seurauksia heidän perheilleen; korostaa, että tähän ilmiöön on puututtava uhrien tukiohjelmien avulla, ja kehottaa käyttämään poliittista johtajuutta, jotta saataisiin aikaan koordinoitu toimenpidejoukko seksuaalisen väkivallan käytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi; viittaa tässä yhteydessä Kongon edelleen jatkuvaan kauhistuttavaan tilanteeseen; muistuttaa Itä-Kongon kaivosalueella 30. heinäkuuta–4. elokuuta 2010 tehdystä joukkoraiskauksesta sekä siitä, että vuonna 2009 Itä-Kongossa raportoitiin vähintään 8 300 raiskauksesta ja vuoden 2010 alkuneljänneksellä ainakin 1 244 naisen raiskauksesta, mikä tarkoittaa keskimäärin 14:ää raiskausta päivässä; korostaa, että vuonna 2011 tilanne on edelleen sama; kehottaa kumpaankin Kongon demokraattisessa tasavallassa toteutettavaan EU:n operaatioon – EUPOL RD Congoon ja EUSEC RD Congoon – osallistuvia ottamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan ja naisten osallistumisen keskeiseksi painopisteeksi pyrittäessä Kongon turvallisuustilanteen uudistamiseen;

8.

korostaa, että koska seksuaalista väkivaltaa, jonka uhrit ovat etupäässä naisia ja lapsia, pahentavat muun muassa sukupuolierot, väkivallan leviäminen sekä yleisesti että yhteiskunnan militarisoitumisen kautta ja yhteiskunnan rakenteiden murtuminen, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tällaisten sotarikosten estämiseen ja siihen käytettäviin resursseihin;

9.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten toimien käyttöönottoa, joilla pyritään rajoittamaan aseellisten konfliktien kielteisiä vaikutuksia perhe-elämään;

10.

kehottaa tekemään tiiviimpää yhteistyötä paikallisten naisjärjestöjen kanssa varhaisvaroitusjärjestelmän luomiseksi, jotta naiset mahdollisesti itse kykenevät näin estämään hyväksikäyttötapauksia tai vähentämään niitä;

11.

pyytää komissiota tukemaan kansalaisyhteiskunnan paikallisia ryhmittymiä, erityisesti naisryhmiä ja niitä, joilla on sukupuolten tasa-arvon näkökulmaan liittyvä ohjelma, tarjoamalla näille ryhmille helposti käytettävissä olevaa rahoitusta ja valmiuksien kehittämistä, jotta ne voivat täyttää "vahtikoiran" tehtävänsä erityisesti romahtaneissa valtioissa;

12.

on järkyttynyt siitä, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet selviävät edelleen rangaistuksetta; vaatii, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneiden rankaisematta jääminen on saatava loppumaan; kehottaa kansallisia viranomaisia varmistamaan, että rankaisematta jättämistä koskevia lakeja noudatetaan, ja kehottaa vahvistamaan oikeusjärjestelmää antamalla tuomareille ja syyttäjille koulutusta seksuaalisen väkivallan tutkinnassa ja rankaisemisessa; kehottaa siksi antamaan oikeudenkäynneille paljon näkyvyyttä ja julkisuutta sellaisen viestin välittämiseksi, että tällaisia käytäntöjä ei suvaita;

13.

pyytää, että rankaisematta jättämisen kysymyksestä tehdään rauhanneuvottelujen keskeinen kysymys, sillä rauhaan pitää kuulua erottamattomasti oikeudenmukaisuus ja rikokseen syyllistyneet pitää tuoda oikeuden eteen vastaamaan tekojensa rikosoikeudellisista seurauksista; korostaa, että rankaisematta jättämisestä ei voida neuvotella; pitää valitettavana, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sodissa syyllistyneiden oikeudenkäynnit kestävät usein liian kauan, mikä lisää uhrien kärsimystä; vaatii siksi kohtuullisessa ajassa käytäviä, luotettavia ja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä, joissa kunnioitetaan sodan uhreiksi joutuneiden naisten ihmisarvoa;

14.

muistuttaa koulutuksen keskeisestä asemasta naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa mutta myös stereotypioiden torjumisessa ja ajatustapojen kehittämisessä; kehottaa liittämään koulutusohjelmiin sellaisia valistuskampanjoita ja/tai vahvistamaan sellaisia nykyisiä kampanjoita, joissa etusijalle asetetaan naisten ihmisarvon kunnioittaminen;

15.

kehottaa sotilaallisia joukkoja ylläpitämään naisille tarkoitettuja klinikoita seksuaalisen ja psykologisen väkivallan käsittelemiseksi sota-alueilla;

16.

vaatii, että konfliktien aikana pahoinpitelyjen ja väkivallan uhreiksi joutuneet naiset voivat valittaa kansainvälisiin tuomioistuimiin siten, että he voivat säilyttää ihmisarvonsa ja nauttia kyseisten tuomioistuinten suojelua pahoinpitelyiltä ja traumaattisilta kokemuksilta, jotka aiheutuvat siitä, ettei kuulusteluissa oteta lainkaan huomioon tilanteen traumaattisuutta; vaatii, että he saavat hyvitystä sekä siviilielämässä että rikosoikeudellisesti ja että toteutetaan tukiohjelmia, joilla heitä autetaan sopeutumaan taas yhteiskuntaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti;

17.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehokkaasti tukemaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan estämistä koskevien EU:n suuntaviivojen toteuttamista erityistoimin, kuten

luomalla tehokkaan järjestelmän kaikkien seksuaalisiin väkivaltarikoksiin liittyvien oikeuskäsittelyjen ja niiden jatkotoimien valvomiseksi;

hyväksymällä toimia, strategioita ja ohjelmia, joissa keskitytään paitsi suojeluun ja syytetoimiin myös ehkäisyyn;

perustamalla ohjelmia, joiden avulla väkivallan uhreille tarjotaan ilmaista terveysneuvontaa ja psykologista apua heidän omalla äidinkielellään, heidän kulttuuriensa ja tapojensa mukaisesti, ja joissa käytetään mahdollisuuksien mukaan naislääkäreitä;

perustamalla ohjelmia, joiden avulla tarjotaan terveystiedon kursseja sekä naisille ja miehille suunnattua helppolukuista, etenkin lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevaa kirjallisuutta, sekä sellaiseen kulttuuriin mukautettuja valistuskampanjoita, johon kuuluville ihmisille ne on suunnattu;

ryhtymällä erityistoimiin sen varmistamiseksi, että naisilla on yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää julkisia terveydenhoitojärjestelmiä (12) ja erityisesti perusterveydenhoitoa, Maailman terveysjärjestön määrittelemä äidin ja lapsen erityissuojelu (13) mukaan luettuna, sekä naistentautien ja synnytysten alan terveydenhoitoa;

kehittämällä todistajansuojeluohjelmia, joiden tarkoitus on suojella uhreja ja rohkaista heitä siten, että heidän suojelunsa taataan, tulemaan esiin ja todistamaan tekijöitä vastaan;

18.

korostaa, että on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että naiset osallistuvat tasa-arvoisesti oikeudellisten uudistusten toteuttamiseen tai kansainväliseen oikeuteen, jotta he voivat ajaa tehokkaasti yhtäläisten oikeuksien täytäntöönpanoa kansallisissa oikeusjärjestelmissä;

19.

kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja parlamentin valtuuskuntia pyrkimään kaikin tavoin saamaan kehitysmaat, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet, ratifioineet eivätkä panneet täytäntöön Rooman perussääntöä vuodelta 1998 (joka koskee kansainvälistä rikostuomioistuinta), tekemään sen, koska se on tärkeä toimenpide naisten seksuaalisten oikeuksien suojelemiseksi sodan aikana ja rikollisten rankaisematta jättämisen estämiseksi;

20.

tuomitsee panttivankien ottamisen ja vaatii kovempia rangaistuksia ihmiskilpien käytölle konflikteissa;

21.

pyytää huolehtimaan siitä, että naisvangit pidetään erillään miesvangeista erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi;

22.

painottaa, että kadonneiden henkilöiden omaisilla on oikeus saada tietää omaistensa kohtalosta, ja kehottaa aseellisten selkkausten osapuolia toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden kohtalon selvittämiseksi;

23.

kehottaa toteuttamaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelmakauden 2014–2020 puitteissa erityisiä toimia, joilla parannetaan naisten suojelua raiskauksilta, pakkoprostituutiolta ja muulta väkivallalta ja joilla tuetaan erityisesti tulevia äitejä ja pienten lasten äitejä tarjoamalla heille elintarvikkeita, vaatteita, evakuointi- ja kuljetusmahdollisuuksia sekä lääkinnällistä apua ei-toivottujen raskauksien ja sukupuolitautien välttämiseksi;

24.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa nopean toiminnan yksiköitä, jotka koostuisivat koulutetusta henkilöstöstä (muun muassa lääkärit, psykologit, sosiologit, oikeudelliset neuvonantajat) ja jotka voisivat tarjota välitöntä tukea paikalla seksuaalirikosten uhreille;

25.

on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1960, jossa vaaditaan, että henkilöistä, joiden epäillään aseellisen selkkauksen aikana syyllistyneen seksuaaliseen väkivaltaan, on saatava yksityiskohtaista tietoa; kehottaa jäsenvaltioita nykyistä päättäväisemmin panemaan päätöslauselman 1960 täytäntöön;

26.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta myöntää uhreille asianmukainen korvaus – myös uhrien perheille ja lapsille aiheutuvat psyykkiset seuraukset huomioon ottaen – sovellettavan kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan naisten maanomistus- ja maankäyttöoikeuksia, perintöoikeutta ja lainansaanti- ja säästämismahdollisuuksia konfliktin jälkeisissä tilanteissa etenkin sellaisissa maissa, joissa naisten omistusoikeutta ei voida panna oikeudellisesti täytäntöön ja joissa se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä;

28.

korostaa tarvetta täydentää kuvaa naisista haavoittuvina uhreina kuvalla naisista hyvin monimuotoisena sosiaalisten toimijoiden ryhmänä, jolla on arvokkaita voimavaroja, kapasiteettia ja omat päämääränsä; toteaa, että naiset vaikuttavat tapahtumien kulkuun ja että heidän on vaikutettava kehitysprosessiin; katsoo, että naisia, jotka ovat joutuneet kärsimään sodista, ei pitäisi enää nähdä vain sotien uhreina vaan pikemminkin vakauteen ja konfliktien ratkaisuun pyrkivinä toimijoina; korostaa, että naiset ylipäätään voivat toimia tässä roolissa vasta, kun he ovat samanarvoisesti edustettuina poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa;

29.

toteaa, että naisten roolia sodan jälkeisissä yhteiskunnissa ja heidän panostaan sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ei tule pitää vain yleisenä kertomuksena naisten sotakokemuksista, vaan on tunnustettava naisten kokemusten erityisluonne ja monimuotoisuus;

Suositukset

30.

kehottaa luomaan Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen naisten, rauhan ja turvallisuuden EU:n erityisedustajan viran tasa-arvonäkökohtien valtavirtaistamiseksi ja yhteistyön tehostamiseksi YK:n vastaavan edustajan kanssa; pyytää, että sukupuolikysymyksiä ja turvallisuutta käsittelevät asianmukaiset EU:n politiikat, työryhmät ja yksiköt/yhteyshenkilöt olisivat EU:n erityisedustajan koordinoinnin alaisuudessa ja yhteydessä häneen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden samoin kuin hyväksyttävien strategioiden ja toteutettavien toimien järjestelmällisen, johdonmukaisen ja perusteellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

31.

kehottaa tunnustamaan epävirallisen naisten, rauhan ja turvallisuuden kysymystä käsittelevän työryhmän ja tukemaan sitä;

32.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon näkökulman sisällyttämiseen rauhantutkimukseen, konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamiseen ja jälleenrakentamiseen ja kehottaa ottamaan sukupuolten tasa-arvon näkökulman huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa;

33.

kannustaa voimakkaasti ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään konfliktialueiden naisiin kohdistuviin toimiinsa kehitykseen liittyvät seikat ja etenkin äitien oikeuden saada suojelua ja tukea sekä lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä naisten terveyteen ja taloudelliseen turvaan liittyvien oikeuksien tunnustamisen ja kiinnittämään erityistä huomiota omistusoikeuksiin ja erityisesti maanomistus- ja maanviljelyoikeuksiin;

34.

pitää myönteisenä EU:n päätöstä ottaa käyttöön 17:n täytäntöönpanoa mittaavan indikaattorin luettelo, jotta voidaan arvioida, miten hyvin EU on onnistunut ottamaan huomioon sukupuoleen liittyvät näkökohdat keskellä konfliktia ja konfliktin jälkeisessä tilanteessa olevissa epävakaissa maissa; korostaa, että indikaattoreita on vielä parannettava ja että niihin on sisällytettävä myös laadullisia mittareita; pyytää komissiota ja ulkosuhdehallintoa ottamaan huomioon tämän arviointiprosessin lopputulokset ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheissa.

35.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa 26. heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/427/EU 9 artiklan mukaisesti varmistamaan, että sukupuolinäkökulman edistämistä selkkauksia edeltävässä sekä niiden aikaisessa ja jälkeisessä tilanteessa koskevien maakohtaisten aloitteiden ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja seurantaa hallitaan edustustotasolla, jotta pystytään paremmin paneutumaan kunkin tilanteen erityispiirteisiin ja mahdollisesti jo olemassa olevaan alueelliseen ulottuvuuteen;

36.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät kansalliset toimintaohjelmat, toteuttamaan ne ja valvomaan niitä; kehottaa toistamiseen EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan toimintaohjelmissaan ja strategioissaan vähimmäisstandardit, jotka sisältävät realistisia tavoitteita, joita varten esitetään erityiset indikaattorit, viitearvot, määräajat, määrärahat ja tehokas valvontamekanismi; korostaa, että on tärkeää, että kansalaisjärjestöt osallistuvat toimintaohjelmien kehittämiseen, toteuttamiseen ja valvomiseen;

37.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että tehtäviin ja operaatioihin rekrytoidaan tasapuolisesti sekä miehiä että naisia, sekä edistämään sitä, että naisia olisi nykyistä enemmän johtotason tehtävissä, esimerkiksi EU:n edustustojen päällikköinä EU:n ulkopuolisissa maissa ja jäsenvaltioissa;

38.

korostaa komission jäsenvaltioille antamaa kehotusta panna täytäntöön kansainväliset velvoitteet, kuten kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehty yleissopimus, Kairon toimintaohjelma, Pekingin toimintaohjelma ja YK:n vuosituhatjulistus, sekä noudattaa niitä;

39.

kannattaa vahvasti sukupuolinäkökohtien alan neuvonantajien tai sukupuolinäkökohtia käsittelevien yhteyshenkilöiden nimittämistä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) alaan kuuluviin operaatioihin ja EU:n edustustoihin sekä kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa huolehtimaan, että näiden tehtävät eivät ole päällekkäisiä ja että niillä on tarvittavat resurssit ja auktoriteetti;

40.

korostaa tietoisuuden lisäämiseksi tehtävää työtä stereotypioiden, syrjinnän (sukupuoleen, kulttuuriin tai uskontoon perustuvan syrjinnän) ja perheväkivallan vastustamiseksi ja pitää sitä tärkeänä yleisen tasa-arvon edistämiseksi; toteaa, että näiden toimien lisäksi pitäisi edistää myönteistä naiskuvaa tiedotusvälineiden ja mainonnan antamien kuvien sekä opetusmateriaalin ja internetin kautta;

41.

vaatii ottamaan YTPP:n yhteydessä käyttöön asianmukaisia julkisia kantelumenettelyjä, joilla helpotettaisiin erityisesti seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ilmoittamista; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sisällyttämään puolen vuoden välein annettaviin YTPP-operaatioiden arviointeihin yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta; muistuttaa, että YTPP-operaatiot ovat tärkeimpiä välineitä, joilla EU voi osoittaa sitoutuneensa turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1820 ja 1325 tavoitteisiin kriisimaissa ja -alueilla;

42.

pyytää, että EU:n tasolla kehitettyjen indikaattoreiden pohjalta kerättyjen tietojen arviointiin ja seurantaan osoitetaan omat määrärahat; kehottaa luomaan YTPP-operaatioissa erityisen budjettikohdan sukupuolinäkökohtia koskevaa asiantuntemusta sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevia hankkeita ja toimia varten;

43.

pyytää unionin budjettivallan käyttäjää lisäämään tulevista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä kaudella 2014–2020 sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen myönnettäviä rahoitusvaroja;

44.

pyytää unionin korkeaa edustajaa ja komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla parannetaan EU:n ulkoisten toimien rahoitusvälineiden (Euroopan kehitysrahasto, kehitysyhteistyön rahoitusväline, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline, liittymistä valmisteleva tukiväline, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline ja vakautusväline) täydentävyyttä ja oikea-aikaista käyttöönottoa, jotta naisten tilannetta sodissa koskevat EU:n toimet eivät olisi hajanaisia;

45.

pyytää Euroopan tasa-arvoinstituutin erityistukea tehokkaiden tasa-arvon valtavirtaistamiskäytäntöjen keräämisessä, käsittelemisessä ja levittämisessä pantaessa täytäntöön naisia ja aseellisia selkkauksia koskevia Pekingin indikaattoreita;

46.

korostaa sukupuolten tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi tehdyn EU:n ja YK:n kumppanuusaloitteen tärkeää roolia; toteaa, että aloitteella pyritään kartoittamaan tapoja sisällyttää sukupuolten tasa-arvo ja naisten ihmisoikeudet uusiin avustusmuotoihin sekä tukemaan kansallisten kumppaneiden pyrkimyksiä täyttää sukupuolten tasa-arvoa koskevat kansainväliset velvoitteet ja täydentää niiden sitoumuksia asianmukaisilla kansallisiin kehitysohjelmiin ja budjetteihin osoitetuilla määrärahoilla; korostaa, että kyseisessä hankkeessa keskitytään erityisesti naisten asemaan konfliktitilanteissa ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa ja etenkin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 asianmukaiseen täytäntöönpanoon;

47.

kehottaa unionia keskittymään koulujen perustamiseen poikien ja tyttöjen koulutuksen parantamiseksi, kun se tarjoaa konfliktin jälkeisessä jälleenrakentamisessa apuaan;

48.

pitää tervetulleina sukupuolten erityispiirteet huomioon ottavien varhaisvaroitus- ja konfliktinseurantaindikaattoreiden luomiseen tähtääviä aloitteita, jollaisia ovat tehneet muun muassa UN Women, Euroopan neuvosto, Swiss Foundation for Peace, International Alert sekä Forum on Early Warning and Early Response;

49.

pitää hyvin tärkeänä, että naiset otetaan keskeisesti huomioon vesihuoltoa, viemäröintiä ja hygieniaa koskevassa toiminnassa konfliktialueilla ja konfliktista toipuvilla alueilla, ja korostaa siksi puhtaan juomaveden, riittävän viemäröinnin ja tuottavaan käyttöön tarkoitetun veden saannin parantamista;

*

* *

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.


(1)  A/RES/48/104.

(2)  Neuvoston 7. maaliskuuta 2011 esittämien päätelmien liite.

(3)  Neuvoston asiakirja 09990/2011, 11. toukokuuta 2011.

(4)  Neuvoston asiakirja 15671/1/2008, 1. joulukuuta 2008.

(5)  Neuvoston asiakirja 08373/3/2005, 18. toukokuuta 2005.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0439.

(7)  EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 32.

(8)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 287.

(9)  Naisia, rauhaa ja turvallisuutta rauhanturvaamisessa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa kymmenen vuoden ajanjaksolla tutkiva vaikutustenarviointi, lopullinen kertomus YK:n rauhanturvaosastolle, YK:n kenttätuen osasto, 2010.

(10)  Neuvoston asiakirja 11948/2010, 14. heinäkuuta 2010.

(11)  Neuvoston asiakirja 09990/2011, 11. toukokuuta 2011.

(12)  Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan ja Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisen peruskirjan (tarkistettu) I osan periaatteen 11 mukaisesti.

(13)  Maailman terveysjärjestön 56. yleiskokous A56/27, esityslistan kohdat 14, 18 ja 24, maaliskuu 2003; perusterveydenhoidon kansainvälinen konferenssi Alma-Atassa: 25. vuosipäivä, sihteeristön kertomus.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/83


Torstai 2. helmikuuta 2012
EU:n kehitysyhteistyö energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi

P7_TA(2012)0029

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 EU:n kehitysyhteistyöstä energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi (2011/2112(INI))

2013/C 239 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon vuoden 2012 nimeämisen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa kansainväliseksi kestävän energian vuodeksi tunnustaen energian saannin merkityksen kestävän taloudellisen kehityksen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta (1),

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin on käynnistämän Sustainable Energy for All Initiative -aloitteen (2),

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin perustaman energiaa ja ilmastonmuutosta käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän ja 28. huhtikuuta 2010 antamat suositukset, joissa se määritteli painopisteeksi kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan kaikilla on oltava mahdollisuus käyttää nykyaikaisia energiapalveluja vuoteen 2030 mennessä, ja yleistä energiaintensiteetin vähentämisen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (3),

ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) katsauksen World Energy Outlook 2011, jossa korostetaan, että maailmanlaajuisesti noin 1,3 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja lisäksi noin 2,7 miljardia ihmistä on vailla puhtaita ruoanlaittomahdollisuuksia,

ottaa huomioon Oslossa, Norjassa 10. ja 11. lokakuuta 2011 järjestetyn korkean tason kansainvälisen konferenssin "Energy for All – Financing Access for the Poor" ja "International Energy and Climate Partnership – Energy+ Initiative" -aloitteen käynnistämisen,

ottaa huomioon kestävien energialähteiden saatavuudesta paikallisesti kehitysmaissa 19. toukokuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät, joissa muistutetaan, että "kestävien energialähteiden ja nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuus on ennakkoehto talouskasvulle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle" ja että "keskittymällä kestävään energiaan edistetään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, ja sillä vaikutetaan yleismaailmallisen kriisin ratkaisemiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen",

ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2002 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa (KOM(2002)0408),

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin energia-aloitteen tulevasta kehityksestä ja energia-alan AKT–EU-välineen perustamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (KOM(2004)0711),

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (KOM(2011)0637),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0442/2011),

A.

ottaa huomioon, että maailmassa noin 1,3 miljardia ihmistä – joista 84 prosenttia asuu maaseutualueilla – elää ilman sähköä; ottaa huomioon, että lisäksi 2,7 miljardia ihmistä on vailla puhtaita ruoanlaittomahdollisuuksia (4) ja että tällaisessa tilanteessa sisätiloissa muodostuu savua, joka aiheuttaa vuosittain yli 1,4 miljoonan ihmisen ennenaikaisen kuoleman ja joka on HIV:n/aidsin jälkeen toiseksi yleisin ennenaikaisen kuoleman syy maailmanlaajuisesti (5); toteaa, että vallitseva nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuuden puute monissa köyhissä maissa on johtanut sukupuolten epätasa-arvoon ja saattanut erityisesti naiset ja lapset heikompaan asemaan;

B.

toteaa, että energian saatavuus on olennainen edellytys useiden sellaisten oikeuksien toteutumiselle, jotka sisältyvät vuonna 1966 tehtyyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita koskeviin oikeudellisiin välineisiin;

C.

ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteita ei saavuteta, ellei energian saannin parantamisessa edistytä merkittävästi, mikä edellyttää vuoteen 2030 mennessä arviolta 48 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuista investointia, joka vastaa noin kolmea prosenttia yleisistä vuoteen 2030 ulottuvalle kaudelle suunnitelluista energia-alan infrastruktuurin investoinneista ja jonka seurauksena hiilidioksidipäästöihin tulisi vaatimaton 0,7 prosentin lisäys vuoteen 2030 mennessä (6);

D.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti pienten hajautettujen ratkaisujen avulla voidaan tuottaa runsaasti luotettavia, kestäviä ja kohtuuhintaisia energiapalveluita etenkin kehitysmaiden maaseutualueiden köyhille; toteaa, että kehitysmaiden sijaintialueilla on valtavat mahdollisuudet käyttää uusiutuvia energialähteitä, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergiaa; katsoo, että niiden laajan käyttöönoton tiellä kehitysmaissa on edelleen monia muun muassa rahoitukseen, valmiuksien kehittämiseen, teknologian siirtoon ja hallinnon uudistamiseen liittyviä haasteita;

E.

katsoo, että kehitysmaat tarvitsevat kipeästi uusiutuvan energian teknologiaa vähentääkseen riippuvuuttaan fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja siihen liittyvästä hintojen vaihtelusta; katsoo, että laajoilla uusiutuvan energian hankkeilla (esimerkiksi vesivoima ja energiakasvien viljely) voi myös olla vakavia, esimerkiksi veden tai ruoansaannin varmistamiseen liittyviä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia paikalliselle väestölle; katsoo, että uusiutuvan energian teknologian ympäristövaikutusten huolellinen arviointi on siksi tärkeä edellytys avunantajien rahoitukselle;

F.

katsoo, että kaikkia koskeva nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuus merkitsee, että kaikkia tarpeellisia ja kysyttyjä energiapalveluja (eikä ainoastaan sähköä) on saatavilla esimerkiksi valaistukseen, ruoanlaittoon ja veden lämmittämiseen, tilojen lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen ja että saatavilla on tiedonvälitys- ja televiestintäpalveluja ja energiaa tuotantokäyttöön ja tulonhankintaan;

G.

ottaa huomioon, että ainoastaan kahdeksan prosenttia vuonna 2010 kehitysmaiden fossiilisten polttoaineiden tukemiseen myönnetyistä 409 miljardista Yhdysvaltain dollarista on mennyt väestön pienituloisimmalle viidennekselle (7);

H.

ottaa huomioon, että energiakehitysindeksin tulokset korreloivat voimakkaasti inhimillisen kehityksen indeksin tulosten kanssa elinajanodotteen, koulutuksen, henkeä kohti lasketun BKT:n ja muiden elintasoindikaattoreiden osalta;

I.

toteaa, että Saharan etelänpuolisessa Afrikassa lähes 70 prosenttia koko väestöstä elää ilman sähköä; ottaa huomioon, että väestönkasvu on ollut nopeampaa kuin sähköistäminen ja että sähkönjakeluverkkojen ulkopuolelle jääneiden ihmisten määrä on lisääntynyt;

J.

ottaa huomioon, että erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ainoastaan väestön pienellä vähemmistöllä on mahdollisuus käyttää sähköverkkoa; ottaa huomioon, että koko väestö ei pääse käyttämään verkkoa lähitulevaisuudessa, minkä vuoksi hajautetut ratkaisut, kuten pienimuotoisiin kantaverkon ulkopuolisiin verkkoihin ja miniverkkoihin perustuvat ratkaisut, ovat ainoa toimiva tapa tehdä energian yleinen saatavuus mahdolliseksi tulevina vuosina;

K.

katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja vahvat hallintorakenteet ovat erittäin tärkeitä ja että niitä olisi edistettävä, jotta voidaan houkutella yksityisiä investointeja, joita tarvitaan, jotta voidaan saavuttaa energian yleistä saatavuutta koskeva tavoite;

L.

ottaa huomioon, että viimeisimmät komission tiedonannot energiasta kehitysyhteistyössä julkaistiin vuosina 2002 ja 2004;

1.

korostaa, että vaikka nimenomaan energiaan liittyviä vuosituhattavoitteita ei ole, kaikkia koskevien nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuus (jäljempänä "energian yleinen saatavuus") on edellytys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle; katsoo siksi, että energiakysymykset olisi asetettava kärkisijalle köyhyyden poistamista koskevassa keskustelussa ja huolehdittava samalla siitä, että nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuuden parantaminen on kestävän kehityksen tavoitteen mukaista; kehottaa komissiota antamaan tiedonannon kehitysyhteistyöstä energian yleisen saatavuuden tukena vuonna 2012, jonka YK on omistanut tälle aiheelle;

2.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään (YK:n asettaman) energian yleisen saatavuuden toteuttamista vuoteen 2030 mennessä koskevan kansainvälisen tavoitteen ja sitoutumaan sen tukemiseen sekä yhdenmukaistamaan politiikkansa ja kehitysyhteistyönsä tämän tavoitteen kanssa;

3.

painottaa, että uusiutuvien energialähteiden mahdollisimman laaja käyttö on ihanteellinen väylä kansainväliselle yhteisölle nykyaikaisten energiapalvelujen yleisen saatavuuden toteuttamiseen ja samalla ilmastonmuutoksen torjuntaan; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman energian yleisen saatavuuden sisällyttämisestä kaikkiin olennaisin EU:n politiikkoihin ja kaikkiin kehitysyhteistyöpolitiikan aloihin, kuten maatalous, teollisuus, kauppa, terveys ja vesi, sekä varmistamaan politiikkojen ja alojen välillä energian yleistä saatavuutta koskevan tavoitteen johdonmukaisuuden;

4.

on tyytyväinen siihen, että energia mainitaan yhtenä painopistealueena muutossuunnitelmassa, ja edellyttää komission toimivan sen mukaisesti; pyytää, ettei komissio aseta energian saatavuutta toisarvoiseen asemaan suunnitelmassa yhtälailla mainittuihin energiavarmuutta koskeviin muihin painopisteisiin ja ilmastonmuutokseen nähden eikä myöskään sekoita niitä;

5.

kannustaa laatimaan erityisen "energia ja kehitys" -ohjelman, jossa keskitytään energian yleiseen saatavuuteen EU:n kehitysyhteistyön puitteissa;

6.

toteaa kokemusten osoittaneen, että energiantuotantokapasiteetin keskittämistä ja sähköverkkojen rakentamista koskevilla tavoitteilla ei ole usein pystytty parantamaan köyhien energiapalveluita; pitää sen vuoksi tärkeänä tukea uusiutuvia ja hajautettuja ratkaisuja, kuten pienimuotoisia kantaverkon ulkopuolisia ja miniverkkoihin perustuvia ratkaisuja, jotta saavutetaan kehitysmaiden kaikki väestönosat, erityisesti köyhä väestö ja maaseutuväestö; kehottaa EU:ta kohdistamaan ponnistelunsa taloudellisesti ja teknisesti näihin syrjäisten alueiden energiaköyhyyttä koskeviin pienimuotoisiin ratkaisuihin;

7.

toteaa, että uusiutuvan energian käyttö tarjoaa useissa kehitysmaissa erittäin suuret mahdollisuudet kestävän energiansaannin varmistamiseen ja riippuvuuden vähentämiseen fossiilisista polttoaineista ja siten myös energian hintavaihteluista johtuvan haavoittuvuuden vähentämiseen;

8.

korostaa, että energia-alan väline on kansainvälisesti yksi harvoista rahoitusvälineistä, joilla rahoitetaan pienimuotoisia uusiutuvia energiaratkaisuja, ja kehottaa komissiota jatkamaan ja laajentamaan tämäntyyppisten hankkeiden rahoittamista vuonna 2014 alkavalla seuraavalla rahoituskaudella;

9.

kehottaa komissiota arvioimaan energia-alan välineestä tuettujen investointien vaikutusta köyhyydessä elävien ihmisten perusenergiapalvelujen saatavuuden paranemiseen ja parantamaan sen mukaisesti energia-alan välineen seuraajan tehokkuutta ja vaikuttavuutta vuoden 2013 jälkeisellä uudella rahoituskaudella;

10.

painottaa, että uusiutuvien energialähteiden asianmukainen käyttö energiapalvelujen tuottamiseen voi oikein toteutettuna tarjota kehitysmaissa terveyttä, ympäristöä ja paikallista kehitystä tukevan taloudellisen ratkaisun; pitää kuitenkin tarpeellisena ottaa huomioon uusiutuvan energian, varsinkin vesivoiman, biomassan ja biopolttoaineiden, käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset pyrittäessä parantamaan energian yleistä saatavuutta;

11.

kehottaa EU:ta laatimaan selkeät suuntaviivat uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden rahoitusta koskeville ympäristökestävyyden kriteereille; kehottaa komissiota pitämään hajautetun uusiutuvan energian käyttöä tai kestävää vähähiilistä ja korkeaa energiatehokkuutta tärkeimpänä uusien energiahankkeiden tukemisen ehtona;

12.

painottaa yksityisten yritysten roolia sen mahdollistamisessa, että kehitysmaat saavuttavat vuosituhattavoitteet, kiinnittäen erityistä huomiota energian yleiseen saatavuuteen; katsoo, että on myös tärkeää tukea alhaisen tulotason markkinoille mukautettujen rahoitusresurssien ja teknisten valmiuksien kehittämistä erityisesti tehostamalla yksityisten yritysten osallistumista kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden kumppanuuksiin;

13.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kehitysyhteistyön ja energia-alan välineen kautta sekä köyhille ihmisille tarjottavien nykyaikaisten energiapalvelujen kannalta tarkoituksenmukaisten teknologioiden, teknisen tietämyksen, tietojen ja hyvien käytäntöjen siirtämistä etelän kumppanimaiden välillä sekä Euroopan ja etelän välillä, millä pyritään valmiuksien kehittämiseen, mukaan luettuina kumppanuus, henkilövaihto ja käytännön koulutus, jotta voidaan arvioida ja ottaa käyttöön teknisiä vaihtoehtoja; rohkaisee tässä yhteydessä myös energiatehokkaan teknologian siirtoon, jotta energiaa voidaan käyttää kaikkein tuottoisimmalla tavalla niin, että tietystä energiamäärästä saadaan suurin mahdollinen määrä energiapalveluja;

14.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota energian tuottavaan käyttöön hankkeiden/ohjelmien kehittämisessä ja rahoittamisessa, koska se on olennaista sosioekonomisen edistyksen ja tulolähteiden luomisen kannalta;

15.

painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin, yhteisöjen ja paikallishallintojen tehokas kumppanuus on välttämätön edellytys kestävien energiapalvelujen saatavuuden edistämiselle; kehottaa komissiota soveltamaan markkinapohjaista lähestymistapaa uusiin innovatiivisiin energiaratkaisuihin esimerkiksi muun muassa edistämällä paikallista tuotantoa, helpottamalla ratkaisujen viemistä markkinoille tai antamalla markkinoita koskevaa tietoa paikallisen vastuun ja kestävyyden varmistamiseksi; kehottaa erityisesti komissiota edistämään hallinnollisten valmiuksien kehittämistä, jotta voidaan toisintaa pieniä energiapalveluhankkeita pk-yritysten toiminnan edistämisen avulla;

16.

katsoo, että yksityiset investoinnit ja yksityinen osallistuminen ovat äärimmäisen tärkeitä energian yleisen saatavuuden täysimääräisen varmistamisen kannalta; kehottaa siksi komissiota edistämään oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista kaikissa avustustoimissaan erityisesti vähiten kehittyneissä maissa;

17.

kehottaa EU:n edustustoja antamaan tietoja kehitysmaiden veroista, kannustimista ja lakisääteisistä vaatimuksista niille EU:n yrityksille, jotka haluavat investoida energia-alaan;

18.

kehottaa komissiota edistämään energiainfrastruktuurin laajentamisen helpottamiseen tarkoitettuja tehokkaimpia kannustimia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa kehitysmaissa;

19.

kannustaa tukemaan sellaisten terveiden poliittisten ja lainsäädännöllisten puitteiden sekä teknisten standardien kehittämistä, joilla vahvistetaan paikallisia valmiuksia ja saadaan aikaan luottamusta yksityisen sektorin sijoittajien keskuudessa, paikallisten investointilähteiden käyttöönotto mukaan luettuna;

20.

korostaa kumppanimaiden hallituksilta, kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja julkisesta kehitysavusta peräisin olevien julkisten varojen keskeistä merkitystä lisättäessä tarvittavia yksityisiä investointeja; korostaa myös, että energiansaannin parantamiseen tarkoitetulla EU:n avulla olisi tuettava paikallista talouskehitystä, vihreitä työpaikkoja ja köyhyyden vähentämistä ja ettei sitä saa käyttää tai sitoa EU:n alueen yritysten tukemiseen;

21.

myöntää, ettei julkinen sektori kykene yksin kattamaan kaikkia energian saatavuuden parantamista koskevia rahoitustarpeita; painottaa tässä yhteydessä yksityisten sijoittajien ja markkinasuuntautuneiden uudistusten merkitystä energia-alalla; painottaa kuitenkin, että jos keskitytään julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien hyödyntämiseen ja houkutellaan yksityisen sijoittajien varoja, paikalliset kestävät energiahankkeet saattavat menettää rahoittajien kiinnostuksen, koska tällaiset hankkeet eivät ole yhtä "luottokelpoisia" kuin sähköverkkoihin liittyvät, usein suurteollisuutta palvelevat suurhankkeet; korostaa sen vuoksi, että viime kädessä vastuu yleispalvelujen saatavuuden sekä köyhien ja syrjäisten alueiden väestön kohtuuhintaisen energian varmistamisesta kuuluu valtiolle;

22.

korostaa, että on useita tapoja, joilla kumppanimaiden hallitukset voivat edistää energian yleistä saatavuutta maan tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottavien yleispalveluvelvoitteita määräävien lainsäädännön, sääntelyn, sopimusten tai lupamenettelyjen avulla, kuten

toimilupa- tai lisenssisopimusten kattavuustavoitteiden avulla

taloudellisiin valmiuksiin perustuvien kuluttajan erilliskohtelun avulla

tiettyihin kuluttajaryhmiin ja syrjäisiin maaseutualueisiin kohdistetuilla tuilla tai varoilla

haitallisia vaikutuksia aiheuttavien tukien, verojen ja tullimaksujen tarkistamisen avulla esimerkiksi siirtymällä energian saatavuuden ja energiatehokkuuden parantamiseksi fossiilisen energian suosimisesta hajautetun ja uusiutuvan energian suosimiseen

päästämällä toimijat vapaasti alueille, joilla palvelua ei ole

verokannustimilla, joilla helpotetaan infrastruktuurin laajentamista

toimilla, joilla varmistetaan, että saatavissa olevaa energiaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti;

23.

kehottaa kehitysmaita sitoutumaan vakavasti energian yleistä saatavuutta koskevaan tavoitteeseen ja suosittelee lisäämään tukea kehitysmaiden energiaministeriöille, jotta niiden on mahdollista toimia uudella rahoituskaudella energian yleisen saatavuuden tukemisen puolesta, mukaan luettuina pitkän aikavälin kestävien energiastrategioiden laatiminen ja energia-asioita koskevan alueellisen yhteistyön tehostaminen;

24.

korostaa, että kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja energia-alan sääntelyviranomaisten avoin ja demokraattinen osallistuminen on tärkeää, jotta niiden on mahdollista valvoa energian yleiseen saatavuuteen liittyvää tarjontaa ja jotta ne voivat myös varmistaa hyvän hallintotavan ja oikeudenmukaisen kilpailun ja hillitä korruptiota;

25.

kehottaa kehitysmaiden kansallisia parlamentteja ja kansalaisjärjestöjä täyttämään avoimuuden, demokraattisten prosessien ja vakaan oikeudellisen ympäristön varmistamiseen ja seurantaan liittyvän oman tehtävänsä;

26.

panee huolestuneena merkille, että Afrikka–EU-energiakumppanuudessa ja siihen liittyvässä uusiutuvaa energiaa koskevassa alaohjelmassa näytetään keskittyvän ensisijaisesti suuriin hankkeisiin ja yhteenliitäntöihin, joissa annetaan vähemmän painoa paikallisille energiaratkaisuille; vaatii, ettei EU käytä ylhäältä alas -lähestymistapaa energiainfrastruktuurin kehittämisessä, ottaen huomioon, että laajat infrastruktuurit eivät välttämättä sovi asianomaisen maan taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin ja että niillä ei varmisteta köyhien energiansaantia, johon pienet paikalliset energialähteet soveltuvat tavallisesti paremmin;

27.

kannustaa EU:ta käymään kehitysmaissa kumppanimaiden hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa vuoropuhelua, jotta varmistetaan, että sekä kansallisissa energiapolitiikoissa että köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä strategioissa otetaan huomioon energian yleinen saatavuus;

28.

pyytää, että kumppanimaiden ja alueellisten elinten kanssa käytävässä vuoropuhelussa pohditaan erityisesti hyötyjä, joita saadaan ruoanlaittoon tarkoitettujen energiapalvelujen kehittämisestä kansallisten ja alueellisten kehittämissuunnitelmien puitteissa, ja pyytää kannustamaan kumppanimaita ja alueellisia elimiä aloittamaan vuoropuhelun kotitalouksien energian (ruoanlaiton) alalla toimivien paikallisviranomaisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden kanssa, jotta määriteltäisiin, miten voidaan parhaiten varmistaa merkittävät parannukset ja vähentää hengityselinsairauksiin kuolleiden lukumäärää; kehottaa käyttämään ruoanvalmistuksessa tehokkaampia välineitä, koska perinteisellä laajamittaisella biomassan avotulella polttamisella on tuhoisia vaikutuksia erityisesti naisten ja lasten terveyteen sekä kielteisiä, metsäkatoa kiihdyttäviä vaikutuksia;

29.

pyytää komissiota luotettavien indikaattoreiden määrittämisen jälkeen raportoimaan vuosittain energian yleistä saatavuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistyksestä ja merkityksestä, joka EU:n kehitysyhteistyöllä on tässä suhteessa;

30.

kannattaa ajatusta, että energiapalvelujen kehittämistä koskevan komission ja jäsenvaltioiden tuen olisi perustuttava suhteellisten taloudellisten kustannusten ja kaikkien vaihtoehtojen suorituskyvyn arviointiin, jossa otetaan huomioon vuosituhattavoitteisiin ja kansallisiin kehitystavoitteisiin osallistuminen sekä hajautettujen ja keskitettyjen energiajärjestelmien suhteelliset kustannukset ja hyödyt;

31.

pitää tärkeänä erityisesti köyhyyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden sisällyttämistä kehitysmaiden kansallisiin energiastrategioihin, koska kohtuuhintaisten energiapalvelujen saatavuus on mahdollista ainoastaan vähentämällä alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä elävien ihmisten lukumäärää vuoteen 2015 mennessä;

32.

pyytää komissiota tarkistamaan ja käyttämään sen mukaisesti ilmastonmuutokseen ja hiilidioksidimarkkinoihin liittyviä mahdollisia rahoituslähteitä, kun investoidaan köyhiä varten tarkoitettuun ja vähähiilisen energian yleiseen kestävään saatavuuteen;

33.

kehottaa komissiota tukemaan uusia tuloksiin perustuvia energia-alan menettelytapoja, kuten tulosperusteista rahoitusta ja käteismaksuperusteista tai tuottoon perustuvaa tukea, joita tällä hetkellä muut rahoittajat myös testaavat, ja näin korostamaan kysyntään perustuvan tuen ("kumppanimaa pyytää") merkitystä tarjontaperusteisen tuen ("rahoittajalla on asiantuntija käytettävissä") sijaan;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään, että kehitysmaiden köyhien energiankulutus ei vaikuta nyt eikä lähitulevaisuudessa merkittävästi maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin (1,3 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä vuoteen 2030 mennessä IEA:n mukaan) ja että alimman hyväksyttävän elintason saavuttamiseksi heidän olisi lisättävä nykyaikaisten energiapalvelujen käyttöä henkeä kohti ilman, että sitä rajoitetaan liian tiukoilla ilmastonmuutoksen lieventämistoimilla;

35.

panee huolestuneena merkille, että Maailmanpankki ja Euroopan investointipankki keskittyvät edelleen suuriin vesivoimainfrastruktuureihin; muistuttaa kokemusten osoittaneen, että tällaisilla hankkeilla ei välttämättä paranneta köyhien energiansaantia vaan että tämä tavoite saavutetaan paremmin paikalliseen kysyntään perustuvien pienten tai erittäin pienten vesivoimaloiden avulla, jolloin vältytään suurten hankkeiden aiheuttamilta sosiaalisilta haitoilta ja ympäristöhaitoilta;

36.

pitää valitettavana, että EIP:ltä, Euroopan kehitysrahoituslaitoksilta ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta puuttuu pienimuotoisten energiahankkeiden rahoittamiseen liittyvää herkkyyttä ja pankkikapasiteettia, ja vaatii niitä asettamaan energian yleisen saatavuuden keskeiseen asemaan niiden toiminnassa energia-alalla ja tukemaan myös pienimuotoisia ja kantaverkon ulkopuolisia hankkeita erityisesti maaseutualueilla sekä sisällyttämään energian yleisen saatavuuden toteuttamiseen liittyvän yleispalveluvelvoitteen niiden energiahankkeisiin ja avustuksiin;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan rahoittamatta ja muulla tavoin kannustamatta ydinvoiman käyttöä kehitysmaissa turvallisuutta ja kestävyyttä koskevien vakavien huolten vuoksi;

38.

antaa tunnustusta Euroopan unionin energia-aloitteen (EUEI), EUEI:n kumppanimaiden vuoropuhelun (EUEI-PDF) sekä Afrikan ja EU:n energiakumppanuuden puitteissa tehdylle työlle, suhtautuu myönteisesti Energy+-aloitteeseen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan näihin aloitteisiin osallistumista ja sitoutumista ja edistämään näin kansainvälisen tuen koordinointia energia-alalla;

39.

katsoo, että kesäkuussa 2012 järjestettävä Rio+20-huippukokous tarjoaa tilaisuuden esittää konkreettisia tavoitteita, jotka koskevat energiaköyhyyden poistamista ja etenemissuunnitelmaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi osana talouden viherryttämistä koskevaa maailmanlaajuista strategiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään energian yleisen saatavuuden Rio+20-prosessiin;

40.

kehottaa sisällyttämään energian yleisen saatavuuden vuoden 2015 jälkeisiin vuosituhattavoitteisiin, jotka on vielä muotoiltava;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle.


(1)  Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen kuudeskymmenesviides istunto, yleiskokouksen hyväksymä päätöslauselma 65/151, kansainvälinen kestävän energian vuosi, New York 21. tammikuuta 2011.

(2)  YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, My priorities as Secretary-General.

(3)  YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, My priorities as Secretary-General.

(4)  Energy for All, Financing Access for the Poor, erityinen ennakko-ote maailman energiakatsauksesta 2011, joka esiteltiin ensimmäisenä Energy for All -konferenssissa Oslossa, Norjassa lokakuussa 2011, OECD/IEA, lokakuu 2011 (http://www.iea.org/papers/2011/weo2011_energy_for_all.pdf), sivu 3.

(5)  Edellä mainittu teos, sivu 28.

(6)  Edellä mainittu teos, sivu 27.

(7)  Edellä mainittu teos, sivu 40.


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/89


Torstai 2. helmikuuta 2012
Verotusta käsittelevä vuotuinen kertomus

P7_TA(2012)0030

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 verotusta käsittelevästä vuotuisesta kertomuksesta (2011/2271(INI))

2013/C 239 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kaksinkertainen verotus sisämarkkinoilla" (COM(2011)0712), ja ehdotuksen (uudelleenlaadittu) neuvoston direktiiviksi korko- ja rojaltimaksuista (COM(2011)0714),

ottaa huomioon komission tiedonannon veroesteiden poistamisesta unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta (COM(2010)0769),

ottaa huomioon veroesteiden poistamisesta unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta annettuun komission tiedonantoon liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)1576),

ottaa huomioon komission asiakirjan vastauksista, jotka saatiin komission kuulemiseen kaksinkertaista verotusta koskevista sopimuksista ja sisämarkkinoista: konkreettisia esimerkkejä kaksinkertaisesta verotuksesta (1),

ottaa huomioon komission tiedonannon "Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten" (COM(2011)0400),

ottaa huomioon Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin 17. elokuuta 2011 päivätyn yhteisen kirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Herman Van Rompuylle,

ottaa huomioon OECD:n julkaisun "Corporate Loss Utilisation through Aggressive Tax Planning" (2) vuodelta 2011,

ottaa huomioon muistion "How effective and legitimate is the European Semester? Increasing the role of the European Parliament" (3),

ottaa huomioon komission julkaisun "Taxation Trends in the EU" (2011 Edition) (4),

ottaa huomioon OECD:n julkaisun "Consumption Tax Trends 2010" (5),

ottaa huomioon Mario Montin raportin uudesta sisämarkkinastrategiasta vuodelta 2010,

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Lähdeveron alentamiseen sovellettavista menettelyistä annetun komission suosituksen ja Fisco-ehdotusten taloudelliset vaikutukset" (SEC(2009)1371),

ottaa huomioon komission suosituksen 2009/784/EY lähdeveron alentamiseen sovellettavista menettelyistä,

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2008 laaditun Alain Lamassouren raportin "Report on the Citizen and application of Community law" (6),

ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi (7),

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltamisesta välittömässä verotuksessa EU:ssa sekä kolmansien maiden osalta (COM(2007)0785),

ottaa huomioon 31. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi (COM(2006)0254),

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2006 annetun komission tiedonannon maastapoistumisverotuksesta (exit taxation) ja tarpeesta koordinoida jäsenvaltioiden veropolitiikkoja (COM(2006)0825),

ottaa huomioon Eures-neuvojien raportin "Report on several obstacles to mobility of EU citizens in cross-border regions" (8) vuodelta 2002,

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2001 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista tulevina vuosina (COM(2001)0260),

ottaa huomioon Cristina Muscardinin ja muiden työjärjestyksen 120 artiklan mukaisesti tekemän päätöslauselmaehdotuksen B7-0531/2011,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0014/2012),

A.

katsoo, että henkilöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuteen perustuvat EU:n sisämarkkinat eivät toimi täydellisesti ja monilla alueilla riittää parannettavaa;

B.

katsoo, että rajojen yli toimivat EU:n kansalaiset ja yritykset kokevat verotuksellisia esteitä, jotka ovat johtamassa huomattaviin kasvun ja työllisyyden esteisiin EU:n sisämarkkinoilla, ja katsoo, että nämä esteet on poistettava entistä kilpailukykyisemmän, kasvua ja työllisyyttä luovan Euroopan varmistamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että verojärjestelmien aiheuttama hallinnollinen rasite keskikokoisille yrityksille on eräissä jäsenvaltioissa tarpeettoman raskas ja kallis;

D.

ottaa huomioon, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi on johtanut huomattavaan julkisen velan kasvuun Euroopassa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden julkisen ja yksityisen sektorin liiallinen velkaantuminen laukaisi nykyisen finanssikriisin; tähän liittyen katsoo, että hyvinvointivaltion automaattiset vakauttajat ovat entistäkin tärkeämpiä kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi;

E.

ottaa huomioon, että tehokas verotus on olennaisen tärkeää erityisesti Euroopan julkisille viranomaisille, jotta ne voivat suoriutua tehtävistään ja velvoitteistaan sekä vastata kansalaisten odotuksiin; katsoo, että vaikka suurimman vajeen omaavat valtiot joutuvat korottamaan veroja, se ei kuitenkaan saa haitata kasvua;

F.

katsoo, että verotuksen vakaa konsolidointi ja verotaakan oikeudenmukaisempi ja kohdistetumpi jakaminen ovat tarpeen rahapolitiikan uskottavuuden palauttamiseksi ja että velan vähentäminen edellyttää sekä menojen hillitsemistä ja veronkorotuksia samalla kun kasvuun tähtäävät muutokset verotuksessa on asetettava etusijalle; katsoo, että tämä vahvistaa kasvun perusteita pitkän aikavälillä;

Yleistä

Kaksinkertaisen verottamattomuuden sekä veropetosten ja verokeitaiden välttäminen ja avoimuuden lisääminen

1.

toteaa, että verojärjestelmien ydintoimintoja ovat koulutuksen, terveydenhoidon, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin kaltaisten julkisten palvelujen rahoitus, julkisen omaisuuden suojelu esimerkiksi tarjoamalla kannustimia ympäristöystävällisten tuotteiden valmistamiseksi ja kuluttamiseksi sekä sosiaalisen epätasa-arvon vähentäminen varmistamalla tulojen ja vaurauden tasaisempi jakautuminen;

2.

toteaa, että verotus on edelleen kansalliseen ja eräissä tapauksissa paikalliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluva asia ja että jäsenvaltioiden erilaisia verojärjestelmien rakenteita olisi siksi kunnioitettava; toteaa, että perussopimuksen muutokset olisivat tarpeen, jotta veropolitiikkaa koskeva päätöksenteko voitaisiin siirtää kansalliselta tasolta EU:lle; toteaa siksi, että jos komissio saa lisää oikeuksia tarkastella talousarviomenettelyjä, Euroopan parlamentille olisi vastaavasti annettava lisää mahdollisuuksia demokraattiseen valvontaan;

3.

panee merkille, että yhtenäismarkkinoiden parantaminen ja mahdollisesti verotuksen yhtenäistäminen jonkin verran voisivat olla tärkeimpiä kasvua ja työllisyyttä lisääviä tekijöitä; toteaa, että veropolitiikan päämääränä on oltava eurooppalaisen kilpailukyvyn edistäminen ja eurooppalaisten yritysten kustannusten vähentäminen etenkin pienten ja keskisuurten yritysten osalta;

4.

toteaa, että veropolitiikkojen puutteellinen koordinointi EU:ssa voi aiheuttaa huomattavia kansalaisiin ja EU:n sisällä yli rajojen toimiviin yrityksiin kohdistuvia kustannuksia sekä hallinnollisia rasitteita;

5.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään verojärjestelmistään kasvuystävällisempiä parantamalla verosuunnittelua ja panemalla täytäntöön vähemmän vääristäviä veroja samalla kun sosiaalisten markkinoiden tavoitteet turvataan;

6.

korostaa, että kaikki voivat ottaa opiksi niistä jäsenvaltioista, joissa verotuksella ja verojen keräämisellä on pitkä ja hyväksi tunnustettu historia;

7.

painottaa, että arvonlisäverojärjestelmiä on yksinkertaistettava päällekkäisten verojen ja työnantajille aiheutuvan byrokratian poistamiseksi;

8.

korostaa, että alhainen veroaste on oleellisen tärkeä perheiden ja kotitalouksien sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, mutta myös kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen kannalta; tähdentää, että julkisten menojen on oltava valvottuja ja tehokkaita, ja julkisen talouden on oltava vakaa;

9.

korostaa, että verotusta koskevissa komission ehdotuksilla on parannettava Euroopan kilpailukykyä poistamalla kilpailun vääristymiä, jotka aiheutuvat monista voimassa olevista verotusjärjestelmistä; korostaa myös, että komission ehdotukset eivät saa johtaa verotuksen lisäämiseen;

10.

toteaa, että merkittävästä alijäämästä tai bkt:n kasvun jyrkimmästä alamäestä kärsivien jäsenvaltioiden on tarkasteltava huolellisesti alijäämän syitä ja kasvatettava verotulojaan entistä tehokkaammilla ja oikeudenmukaisemmilla veroilla, pyrittävä menojen tehokkaisiin vähennyksiin, torjuttava veropetoksia ja lisättävä julkista säästämistä; korostaa, että verouudistusten ensisijaisena tarkoituksena olisi oltava porsaanreikien sulkeminen ja veropohjan laajentaminen ilman, että jäsenvaltioiden kyky kerätä veroja heikkenee;

11.

katsoo, että verofederalismi saattaisi olla käyttökelpoinen väline alueellisen tason verohallinnon omavastuun saavuttamiseksi, mikä tarkoittaa taloudellisen tehokkuuden parantamista;

12.

panee merkille komission verotuksen alalla tekemät äskettäiset aloitteet, kuten yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, finanssitransaktiovero, EU:n tuleva arvonlisäverojärjestelmä sekä energia-alan verotus;

13.

pitää myönteisenä eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönottoa, jolla jäsenvaltiot voivat mahdollisesti saada tuloja parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta saatavan koordinoidumman ja kestävän verotuksen muodossa;

14.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä oman veropolitiikkansa puolesta kaksinkertaisen verotuksen, veropetosten ja veronkierron torjumiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi sekä lainsäädännön aukkojen ja yrityksiä ja kansalaisia koskevien epävarmuustekijöiden vähentämiseksi verojen keräämisen alalla, erityisesti silloin kun kyse on veroilmoitusten täyttämiseen liittyvistä hallintomenettelyistä; katsoo, että komission ja neuvoston olisi yhdessä hyväksyttävä tietoja salaavista oikeudenkäyttöalueista määrätietoinen yhteisaloite, joka olisi parempi kuin kahdenväliset sopimukset yksittäisen jäsenvaltion ja tietoja salaavan oikeudenkäyttöalueen välillä;

15.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan vähentämään pk-yritysten verotukseen liittyviä kustannuksia virtaviivaistamalla menettelyjä ja vähentämällä byrokratian kustannuksia; toteaa, että jäsenvaltioilla on erilaisia veropohjia, jotka käytännössä voivat toimia kasvua ja työllisyyttä haittaavina kaupan esteinä rajojen yli; kannattaa komission ehdotusta EU:n laajuisen vapaaehtoisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotosta;

16.

korostaa, että yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöön ottaminen lisäisi kasvua ja työpaikkoja Euroopassa karsimalla yhtiöiden ja etenkin useissa EU-maissa toimivien pienyritysten hallinnollisia kuluja ja byrokratiaa;

17.

kehottaa jäsenvaltiota hyväksymään pikaisesti käsiteltävänä olevat ehdotukset ja komissiota tekemään Euroopan parlamentin ehdotusten kanssa sopusoinnussa olevia ehdotuksia säästöjen verotuksesta, vihreästä verotuksesta ja kulutuksen verottamisesta, veropetosten torjunnasta, hyvästä hallintotavasta ja kaksinkertaisesta verotuksesta

18.

toteaa, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi on johtanut huomattavaan julkisen velan kasvuun Euroopassa ja että tämän valtaisan julkisen velan vähentämiseen tarvitaan sekä menojen hallintaa että veronkorotuksia;

19.

huomauttaa, että bkt:n kasvun jyrkimmästä alamäestä kärsivät jäsenvaltiot olivat niitä, joiden piti korottaa verojaan eniten, kun taas verojen alentamiseen pystyneet jäsenvaltiot olivat yleensä niitä, jotka pystyivät rajoittamaan todellisen bkt:n negatiivisen kasvun alle 4 prosenttiin (9);

20.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään verojärjestelmistään kasvuystävällisempiä parantamalla verosuunnittelua ja panemalla täytäntöön vähemmän vääristäviä veroja samalla kun sosiaalisen pääoman tavoitteet turvataan;

21.

toteaa, että veropolitiikan koordinointi voisi olla tärkeä osatekijä EU:n tason verotuksen konsolidointistrategiassa ja parantaa jäsenvaltioiden uuden veropolitiikan tehokkuutta;

Veroesteiden poistaminen unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta

22.

toteaa, että veroesteiden poistamisella voi olla merkittävä rooli, kun on kyse kansalaisten työtä, eläkkeelle jäämistä, ostosten tekemistä ja yhdessä yritysten kanssa EU:ssa toteutettavien investointien tekemistä;

23.

suhtautuu myönteisesti siihen, että tiedonannossa veroesteiden poistamisesta unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta yksilöidään tärkeimmät valitukset, joita unionin kansalaiset ovat tehneet rajatylittävän toiminnan veroesteistä, ja odottaa saavansa tutustua asiaa koskeviin komission ehdotuksiin;

24.

pitää myönteisenä, että komissio haluaa tehostaa pyrkimyksiään, jotta kaikki EU:n kansalaiset voivat saada tietoa ja neuvontaa EU:n alueen verosäännöksistä;

25.

panee merkille, että jäsenvaltiot ovat sopineet, että kansalaisten tiedonsaanti veroasioista olisi turvattava;

26.

pitää erityisen tärkeänä varmistaa, että kansalaiset eivät joudu kohtaamaan verotukseen liittyviä esteitä sisämarkkinoiden vapauksia käyttäessään;

27.

kehottaa komissiota jakamaan tietoa EU:n jäsenvaltioissa ja muissa OECD-maissa sovellettavista parhaista käytännöistä, jotka koskevat verotusta koskevien tietojen jakamista kansalaisille ja yrityksille, ja pyytää komissiota kehittämään tehokkaita välineitä helpottamaan tiedonvaihtoa ja verotusta koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa muun muassa pilottihankkeiden suhteen, jotta Euroopan kilpailukykyä edistettäisiin pitkällä aikavälillä; korostaa edelleen, että komission olisi varmistettava, että Eurostat kerää ja todentaa veropetoksia ja veronkiertoa koskevia tilastoja kaikkialla EU:ssa;

28.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet kaksinkertaista verotusta koskevien sopimustensa perusteella käyttöön veronpalautuksen hakemista koskevan yksinkertaistetun menettelyn ja että jotkut ovat perustaneet muita kuin vakituisia asukkaita tai ulkomaisia veronmaksajia varten verkkosivuja, joilla on tietoja ja lomakkeita useilla kielillä;

29.

pyytää jäsenvaltioita tukemaan komission suunnitelmia, joiden mukaisesti koordinointia ja yhteistyötä jäsenvaltioiden veroviranomaisten kanssa ja niiden välillä tehostetaan asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi kaksinkertaisen verotuksen ja muiden rajatylittävien veroesteiden välttämiseksi;

30.

toteaa, että kaksoisverotus on este rajatylittäville toimille ja investoinneille ja että ongelman selvittämiseksi tarvitaan koordinoituja ratkaisumalleja;

31.

kehottaa komissiota ehdottamaan menetelmiä, joilla yksinkertaistetaan verovelvoitteiden noudattamista rajatylittävissä tilanteissa;

32.

suhtautuu myönteisesti EU:ssa portfoliosijoittajille ja yksittäisille sijoittajille maksettavien rajatylittävien osinkomaksujen veroja koskevaan komission julkiseen kuulemiseen, jossa käsitellään rajatylittäviä perintöveroesteitä, ja odottaa innolla asiaa koskevia komission tulevia ehdotuksia;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etsimään keinoja veroesteiden poistamiseksi rajatylittävältä työltä ja kansainväliseltä liikkuvuudelta mahdollisimman pikaisesti siten, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet – lähinnä talouden ja työllisyyden kasvu – voidaan saavuttaa mahdollisimman pian;

34.

kehottaa komissiota tutkimaan entistä aktiivisemmin kanteluita ja varmistamaan, että jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä ja verotuksen alan rikkomismenettelyitä koskevien kanteluiden tulokset, niiden seuranta ja niistä tiedottaminen kansalaisille ovat entistä avoimempia;

35.

kehottaa komissiota jatkamaan työtään kansalaisneuvontapalvelujen Europe Direct ja Sinun Eurooppasi osalta ja kehittämään edelleen Europe Direct -verkkoportaalia, jotta EU:n kansalaiset voivat saada tietoja EU:n 27 jäsenvaltion veroviranomaisista; korostaa, että nämä tiedot on annettava käyttäjäystävällisessä muodossa;

36.

kehottaa komissiota lujittamaan jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä kaksoisverotuksen alalla keskittämällä myös lisää hankkeita ja resursseja Fiscalis-ohjelmaan veronmaksajien konkreettisten ongelmien ratkaisemiseksi;

Syrjinnän sekä EU:n kansalaisia ja yrityksiä koskevan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

37.

korostaa, että on tärkeää ratkaista sellaiset ongelmat kuten yritysten ja yksityishenkilöiden kaksinkertainen verotus, eri verojärjestelmien yhteensopimattomuudet ja kansallisia verosääntöjä koskevien tietojen vaikea saanti;

38.

korostaa, että on yritysten ja kansalaisten edun mukaista luoda selkeä, avoin ja vakaa veroympäristö sisämarkkinoiden yhteyteen, sillä verosäännösten avoimuuden puute haittaa rajatylittäviä toimintoja ja sijoituksia EU:ssa;

39.

tähdentää, että kaksoisverotuksella vähennetään kyseisten yritysten kilpailukykyä ja haitataan koko yhtenäismarkkinoiden toimintaa;

40.

suhtautuu myönteisesti kaksoisverotusta sisämarkkinoilla koskevaan komission tiedonantoon EU:n strategiaksi ja ratkaisuiksi rajatylittävää kaksinkertaista verotusta koskeviin ongelmiin;

41.

katsoo, että SEU-sopimus velvoittaa jäsenvaltioita ratkaisemaan kaksinkertaista verotusta koskevan kysymyksen SEUT-sopimuksen sisämarkkinoita koskevan 4 artiklan 3 kohdan ja 26 artiklan mukaisesti;

42.

toteaa, että kahdenväliset verosopimukset jäsenvaltioiden välillä eivät ratkaise kaikkia syrjintään sekä kansalaisia ja yrityksiä koskevaan kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä ongelmia;

43.

pyytää komissiota perustamaan kaksinkertaista verotusta koskevia ongelmia käsittelevän työryhmän, johon kuuluisi jäsenvaltioiden veroviranomaisia ja tarvittaessa kuluttajajärjestöjä; kehottaa komissiota vahvistamaan yritysverotusta käsittelevää EU:n työryhmää eli yhteistä siirtohinnoittelufoorumia ja ottamaan mukaan elinkeinoelämän ja kuluttajajärjestöt;

44.

pyytää komissiota käynnistämään uuden alv-foorumin, joka vastaa yhteistä siirtohinnoittelufoorumia ja jonka puitteissa yritykset voivat ottaa esille alv-kysymyksiä ja jäsenvaltioiden välisiä kiistoja;

45.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan menettelyjä, joilla mahdollistetaan pk-yrityksille alv-palautusten nopeampi takaisinmaksu;

46.

kehottaa komissiota ehdottamaan Montin raportissa ehdotettua sitovaa riitojenratkaisumekanismia, jota sovelletaan yksityishenkilöiden ja yritysten kohtaamaan kaksinkertaiseen verotukseen;

47.

toteaa, että hallinnollisten esteiden ja oikeudellisen epävarmuuden vuoksi EU:n kansalaisten on vaikea liikkua vapaasti autoillaan sisämarkkinoilla; kehottaa siksi jäsenvaltioita kumoamaan autojen rekisteröintiä koskevan kaksinkertaisen verotuksen;

48.

kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan ja saattamaan ajan tasalle yritysten rajatylittäviä tappiovähennyksiä koskevat säännöt ja uudenaikaistamaan sähköistä laskutusta koskevat säännöt, jolloin tavoitteena on laatia eurooppalaiselle sähköiselle laskutukselle yhtenäinen malli;

Kaksinkertaisen verottamattomuuden sekä veropetosten välttäminen ja avoimuuden lisääminen

49.

toteaa, että veronkierto ja verotuksen avoimuuden puute uhkaavat valtion tuloja ja maksavat miljardeja euroja;

50.

toteaa, että on saatava aikaan asianmukainen tasapaino väärinkäytön torjumista koskevan yleisen edun, EU:n sisäisten rajatylittävien toimien suhteettomien rajoitusten välttämisen ja kolmansia maita koskevien väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltamisen entistä paremman koordinoinnin välille; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot ovat tehneet kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joilla sallitaan veronkierron ja verosalaisuuden jatkuminen;

51.

pyytää jäsenvaltioita

laatimaan ja panemaan täytäntöön tehokkaita verojärjestelmiä, joilla ne voivat estää veropohjiensa tarpeettoman heikkenemisen, joka johtuu tahattomasta verottamatta jättämisestä tai väärinkäytöstä;

soveltamaan väärinkäytön vastaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat keinotekoisiin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on kiertää kansallista lainsäädäntöä tai kansalliseen lainsäädäntöön siirrettyjä unionin sääntöjä;

jatkamaan tietojen jakamista yritysten tappioita koskevasta aggressiivisista verosuunnittelujärjestelmistä, niiden havaitsemisesta ja vastatoimista sekä käytettyjen strategioiden tehokkuuden mittaamisesta ja tietojen julkistamisesta jälkeenpäin;

harkitsemaan yhteistoiminnallisten noudattamisohjelmien käyttöönottoa tai aggressiivisista verosuunnittelujärjestelmistä ilmoittamista koskevien aloitteiden käyttöönottoa tai tarkistamista;

automaattisen tietojen vaihdon toimeenpanemiseksi saattamaan lopuksi päätökseen jo joksikin aikaa neuvostoon juuttuneen säästöjen verotusta koskevan direktiivin uudistamisen, jotta varmistetaan säästöjen oikeudenmukainen ja kohtuullinen verotus EU:ssa; korostaa, että kaikkien asianomaisten lainkäyttöalueiden olisi tehtävä hallinnollista yhteistyötä, jolla ei rikota veronmaksajien prosessuaalisia oikeuksia tai yksityisyyden suojaa, tarjoamalla tietojen automaattista vaihtoa myös yrityksille ja säätiöille, eikä ainoastaan yksityishenkilöille;

ilmoittamaan ja julkistamaan kansallisten viranomaisten veropäätökset rajojen yli toimivien yritysten osalta;

myöntämään pk-yrityksille verokannustimia, kuten verovapautuksia ja veronalennuksia yrittäjyyden, innovoinnin ja työpaikkojen luomisen kannustamiseksi;

edistämään veronkierron mahdollisuuksia rajoittavia uudistuksia perustamalla sellaisia tehokkaita veronkeräysmekanismeja, joissa veronmaksajalla ja veroviranomaisilla on mahdollisimman vähän yhteyksiä ja joissa käytetään mahdollisimman paljon modernia tekniikkaa ja keskitytään sähköiseen hallintoon taloudellisen toiminnan rekisteröinnissä ja valvonnassa;

52.

kehottaa komissiota

tunnistamaan alueet, joilla voidaan tehdä veropetosten vähentämiseksi parannuksia sekä EU:n lainsäädäntöön että jäsenvaltioiden väliseen hallinnolliseen yhteistyöhön;

myöntämään lisää budjettivaroja ja henkilökuntaa verotuksesta ja tulliliitosta vastaavalle pääosastolle EU:n toimien kehittämiseksi ja kaksinkertaista verottamattomuutta, veronkiertoa ja veropetoksia koskevien ehdotusten tekemiseksi;

torjumaan vahingollista verokilpailua ja suuryritysten kaksinkertaista verottamattomuutta niiden siirtäessä voittojaan keinotekoisesti todellisen veroasteen minimoimiseksi; ilmoittamaan ja julkistamaan kansallisten viranomaisten veropäätökset rajojen yli toimivien yritysten osalta;

puuttumaan ankarammin veropetoksiin nostamalla rikosoikeuden mukaisia syytteitä;

53.

kehottaa jäsenvaltioita ensisijaisesti torjumaan verokeitaiden käyttämistä laittomiin tarkoituksiin ja kehottaa komissiota ensimmäisessä vaiheessa laatimaan EU:n määritelmän ja luettelon verokeitaista yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ja ottamaan laatimisessa huomioon OECD:n määritelmän ja luettelon; kehottaa sopimaan EU:n yhteisestä määritelmästä odoteltaessa yleismaailmallisesta määritelmästä sopimista;

54.

myöntää, että verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevä OECD:n maailmanlaajuinen foorumi on johtava veronkiertoa torjuva kansainvälinen foorumi, ja tukee voimakkaasti sen työtä; panee merkille sen puutteet pienimpien yhteisten tekijöiden foorumina; tukee myös sen kansallisen, Euroopan ja maailmanlaajuisen tason järkeviä aloitteita käytännöllisen ratkaisun löytämiseksi tähän sitkeään kysymykseen;

55.

pyytää komissiolta lisää nopeita toimia veronkierron ja veropetosten torjumiseksi;

56.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään petosten torjuntaa ja verotietojen vaihtoa koskevat sopimukset Andorran, Monacon ja San Marinon kanssa sekä uuden sopimuksen Sveitsin kanssa, ja pitämään ne vastaisuudessa säännöllisesti ajan tasalla;

57.

toteaa, että jäsenvaltioiden verojärjestelmien yhteistyön ja koordinoinnin puute saattaa aiheuttaa odottamatonta verotuksen toteutumatta jäämistä ja johtaa veronkiertoon, väärinkäytöksiin ja petoksiin;

58.

kehottaa komissiota analysoimaan EU-ohjausjakson täytäntöönpanon vaikutuksia verotukseen ja julkaisemaan kertomuksen vuoden 2012 aikana;

59.

vaatii riittävien budjettivarojen ja henkilöstön myöntämistä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) tehokkaiden valvontamekanismien ja EU:n tasolla budjettimenettelyjen seurannan kehittämiseksi;

60.

kehottaa komissiota yksilöimään ja asettamaan etusijalle sellaiset toimet, joilla on verotukseen liittyviä seurauksia jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmiin tai kansallisiin uudistusohjelmiin;

*

* *

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja kansallisille parlamenteille.


(1)  http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/common/consultations/tax/summary_report_consultation_double_tax_conventions_en.pdf.

(2)  http://www.oecd.org/document/61/0,3746,en_2649_33767_48570813_1_1_1_1,00.html

(3)  http://www.bruegel.org/publications/publication-detail/publication/599-how-effective-and-legitimate-is-the-european-semester-increasing-the-role-of-the-european-parliament/

(4)  http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_structures/index_en.htm

(5)  http://www.oecd-ilibrary.org/taxation/consumption-tax-trends-2010_ctt-2010-en

(6)  http://www.alainlamassoure.eu/liens/817.pdf

(7)  EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 13.

(8)  http://www.eureschannel.org/en/dossiers/WEBrapport_obst_E.pdf

(9)  Komission julkaisu "Taxation Trends in the EU" (vuoden 2011 painos).


20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/97


Torstai 2. helmikuuta 2012
EU:n kilpailupolitiikka

P7_TA(2012)0031

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010 (2011/2094(INI))

2013/C 239 E/15

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission vuoden 2010 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2011)0328) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0690),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1),

ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (2) (EY:n sulautuma-asetus),

ottaa huomioon komission suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 (3) 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (sakotusta koskevat suuntaviivat),

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin" (4) (pankkitiedonanto),

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi" (5) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittely yhteisön pankkisektorilla" (6) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Elinkelpoisuuden palauttaminen ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arviointi valtiontukisääntöjen perusteella" (7) (rakenneuudistustiedonanto),

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä" (8) (alkuperäiset väliaikaiset puitteet),

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä" (9) (uudet väliaikaiset puitteet, jotka korvasivat 31. joulukuuta 2010 päättyneet puitteet),

ottaa huomioon parlamentin teettämän kesäkuussa 2011 valmistuneen tutkimuksen "State Aid – Crisis Rules for the Financial Sector and the Real Economy" (10),

ottaa huomioon komission yksiköiden 5. lokakuuta 2011 antaman valmisteluasiakirjan "The effects of temporary State aid rules adopted in the context of the financial and economic crisis" (SEC(2011)1126),

ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamisen osalta,

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Public Consultation: Towards a Coherent European Approach to Collective Redress" (SEC(2011)0173),

ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Best Practices on the conduct of proceedings concerning Articles 101 and 102 TFEU" (11),

ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Guidance on procedures of the Hearing Officers in proceedings relating to Articles 101 and 102 TFEU" (12),

ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Best practices for the submission of economic evidence and data collection in cases concerning the application of Articles 101 and 102 TFEU and in merger cases" (13),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen (14) ("puitesopimus"’) ja erityisesti sen 12 kohdan (15) ja 16 kohdan (16),

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (17) ja 26. maaliskuuta 2009 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta (18) antamansa päätöslauselmat sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan 20. lokakuuta 2011 antaman lausunnon kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta,

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistuksesta (19),

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 komission XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2003 (20), 4. huhtikuuta 2006 kilpailupolitiikkaa vuonna 2004 koskevasta komission kertomuksesta (21), 19. kesäkuuta 2007 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2005 (22), 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (23), 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2008 (24) ja 20. tammikuuta 2011 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2009 (25) antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2010 (INT/594 - CESE 1461/2011),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0424/2011),

A.

ottaa huomioon, että syksyllä 2008 alkanutta talous- ja rahoituskriisiä ei ole vielä voitettu ja että rahoitusalan kuohunta ja pelko lamasta ovat jälleen kerran tulleet ajankohtaisiksi viime kuukausien aikana;

B.

katsoo, että komissio reagoi kriisin puhkeamiseen nopeasti ja asianmukaisesti hyväksymällä erityiset valtiontukisäännöt ja käyttämällä kilpailupolitiikkaa kriisinhallintakeinona; katsoo, että tämä tarkoitettiin väliaikaiseksi järjestelyksi, vaikka se onkin kestänyt pidempään kuin alun perin odotettiin;

C.

ottaa huomioon, että komissio teki 1. lokakuuta 2008 ja 1. lokakuuta 2010 välisenä aikana yli 200 päätöstä rahoitusalan valtiontuista; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden rahoitusalalle myöntämän tuen nimellinen määrä vuonna 2009 oli 1 107 miljardia euroa (9,3 prosenttia EU:n BKT:stä); ottaa huomioon, että komission hyväksymien toimenpiteiden enimmäismäärä kriisin alusta 1. lokakuuta 2010 asti (sekä tukiohjelmat että tapauskohtaiset tukitoimenpiteet) on 4 588,9 miljardia euroa;

D.

ottaa huomioon, että komissio alkoi soveltaa 1. tammikuuta 2011 vaatimusta, jonka mukaan jokaisen pääomapohjan vahvistamisesta tai arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelytoimenpiteestä hyötyneen pankin oli toimitettava rakenneuudistussuunnitelma riippumatta siitä, katsotaanko pankki perustaltaan vakaaksi vai ongelmalliseksi;

E.

katsoo, että julkisen talouden vakavaa epätasapainoa on lisännyt huomattava valtiontuki, jota on myönnetty kriisin aikana muun muassa takausjärjestelminä, pääomapohjan vahvistamisohjelmina ja pankkien rahoituksen maksuvalmiustuen täydentävinä muotoina; ottaa huomioon, ettei vielä ole tiedossa, kuinka pitkälle tulevaisuuteen kyseisen valtiontuen ja erityisesti pankeille myönnettyjen takausten vaikutus kestää, mikäli takauksia vaaditaan maksettaviksi;

F.

toteaa, että protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisivät ja pidentäisivät kriisiä; toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, jolla mahdollistetaan unionille dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat sekä maailmanlaajuinen kilpailukyky;

G.

katsoo, että huolimatta kaikista toimista talouskriisistä selviämiseksi kartellit ovat edelleen suurin uhka kilpailulle, kuluttajien hyvinvoinnille ja markkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, eikä niitä siksi voida hyväksyä edes talouskriisin aikana;

Kilpailupolitiikkaa koskeva komission kertomus 2010

1.

pitää myönteisenä kilpailupolitiikkaa koskevaa komission kertomusta 2010; korostaa kyseisen kertomuksen 40-vuotispäivän johdosta, että unionin kilpailupolitiikasta on ollut paljon hyötyä kuluttajien hyvinvoinnin kannalta ja se on ollut merkittävä työkalu, jonka avulla on poistettu tavaroiden, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä; huomauttaa, että kilpailupolitiikka on edelleen merkittävä työkalu sisämarkkinoiden säilyttämisessä ja kuluttajien etujen turvaamisessa; korostaa, että joitakin sääntöjä on päivitettävä uusiin haasteisiin vastaamiseksi;

2.

toteaa, että tiukkojen periaatteiden ja joustavien menetelmien yhteisvaikutus on mahdollistanut sen, että kilpailupolitiikka toimii rakentavana ja vakauttavana tekijänä unionin rahoitusjärjestelmässä ja reaalitaloudessa yleensä;

Kilpailupolitiikkaa koskevat suositukset

3.

katsoo, että hintojen suurempi avoimuus on tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan edistää kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota kuluttajille todellista valinnanvaraa;

4.

pitää myönteisenä nykyistä vuorovaikutusta komission ja kuluttajajärjestöjen välillä unionin kilpailulainsäädännön alalla ja kannustaa komissiota edelleen kehittämään tätä vuorovaikutusta, myös ottamalla tarvittaessa mukaan muita sidosryhmiä;

Valtiontuen valvonta

5.

pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, jonka tarkoituksena on arvioida talous- ja rahoituskriisin puitteissa hyväksyttyjen väliaikaisten valtiontukisääntöjen vaikutuksia; panee merkille, että komission mukaan valtiontuki on yleisesti ottaen auttanut tehokkaasti vähentämään rahoitusalan epävakautta, parantamaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja lieventämään kriisin vaikutuksia reaalitalouteen; epäilee kuitenkin, voidaanko näin optimistinen analyysi säilyttää;

6.

korostaa, että nykyinen valtiontukeen sovellettava väliaikainen järjestely on ollut toimiva ensireaktiona kriisiin, mutta sitä ei voida pitkittää aiheettomasti; korostaa, että väliaikaiset toimet ja poikkeusjärjestelyt on lakkautettava mahdollisimman pian ja heti kun se on taloustilanteen perusteella mahdollista;

7.

toteaa, että uusi, pysyvä sääntelyjärjestelmä valtiontukisääntöjen soveltamiseen on välttämätön kriisiä edeltävän oikeusjärjestelmän virheiden korjaamiseksi etenkin rahoitusalalla sekä talous- ja rahoituskriisin aikana syntyneiden vinoutumien oikaisemiseksi;

8.

panee merkille rahoitusalan pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen julkistamisen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon keskuspankkien pelastusvaiheen aikana myöntämän maksuvalmiustuen vaikutukset kilpailun vääristymien osalta ja toteuttamaan hallitun pankkien uudelleenjärjestelyn, jossa myös osakkeenomistajat ja joukkovelkakirjojen haltijat ovat osallisina, ennen julkisen pääoman lisäystä;

9.

vaatii komissiota liittämään väliaikaisten pankkialan valtiontukien jatkamisen vuoden 2011 jälkeen tehostettuihin ja tiukempiin ehtoihin, jotka koskevat taseiden sisällön ja koon vähentämistä ja joissa keskitytään asianmukaisesti vähittäislainoihin sekä rajoitetaan tiukemmin bonuksia, osinkojen jakoa ja muita tärkeitä tekijöitä; katsoo, että näiden ehtojen tulisi olla yksiselitteisiä ja komission olisi arvioitava niitä ja tehtävä niistä yhteenvetoja jälkikäteen;

10.

panee merkille komission tähän mennessä hyväksymät toimenpiteet, joilla pyritään pienentämään sellaisten kriisin aikana valtiontukea saaneiden laitosten taseita, jotka ovat niin suuria tai joiden sisäiset yhteydet ovat niin tiiviitä, että niitä ei voida päästää konkurssiin; katsoo, että tämänsuuntaisia toimenpiteitä tarvitaan lisää;

11.

korostaa kuitenkin, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy, ja määräämään myös rakenneuudistussuunnitelmia, joissa edellytetään pankkitoimintojen erottamista toisistaan, jos vähittäistalletukset mahdollistavat näille laitoksille korkeamman riskin pankkitoimintojen rahoittamisen;

12.

panee merkille, että EKP myönsi kriisin aikana useasti maksuvalmiutta parantavaa poikkeuksellista rahoitusta; panee merkille, että komissio arvioi tutkimuksessaan, että tämäntyyppinen toimenpide ei ole varsinaisesti valtiontuki; korostaa kuitenkin, että unionin tason toiminnan on oltava koordinoitua ja että komission olisi otettava huomioon EKP:n tai muiden keskuspankkien tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutukset, kun se arvioi valtiontukea, jota myönnetään sellaisille pankeille, jotka saavat tukea myös EKP:ltä tai muilta keskuspankeilta;

13.

toteaa, että komission soveltuvuusarviointiin ei ole sisällytetty pankkien kriisin aikana saaman EKP:n tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutuksia; pyytää komissiota arvioimaan jälkikäteen tällaisia toimintoja;

14.

kehottaa komissiota esittämään pikaisesti suunnitellun lainsäädäntöehdotuksen, jossa käsiteltäisiin aidosti eurooppalaisissa puitteissa vaikeuksiin joutuneiden pankkien ongelmanratkaisua, jolla taattaisiin yhteiset säännöt ja yhteiset toimintakeinot ja käynnistimet ja jolla rajataan minimiin veronmaksajien osuus perustamalla yhdenmukaistettu omarahoitteinen (riskilähtöisen lähestymistavan mukainen) alan kriisinratkaisurahasto;

15.

korostaa, että valtiontuet on myönnettävä siten, että ne eivät vääristä kilpailua tai suosi jo olemassa olevassa yrityksiä uusien kustannuksella;

16.

katsoo, että valtiontuilla olisi tuettava innovointi- ja tutkimusklustereita ja näin ollen yrittäjyyttä;

17.

kehottaa komissiota varmistamaan, että suunniteltu yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukisääntöjen yksinkertaistaminen ei johda liiallisten korvausten valvonnan heikkenemiseen;

18.

panee merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön minimijärjestely yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukien suhteen; korostaa, että selkeät ja yksiselitteiset kriteerit ovat tarpeen sen määrittelemiseksi, mitkä palvelut se kattaisi;

19.

vaatii, että kaikkien ehdotusten, joiden tarkoituksena on poistaa periaatteellisesti entistä useampien yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen luokkia ilmoitusvelvollisuuden piiristä, on perustuttava näyttöön, jonka mukaan tällainen poikkeus säännöistä on perusteltu ja tarpeellinen eikä vääristä kilpailua aiheettomasti;

20.

tähdentää kilpailun vaalimisen merkitystä kaikilla aloilla eikä vähiten palvelualalla, joka muodostaa 70 prosenttia unionin taloudesta; tähdentää myös oikeutta perustaa uusia yhtiöitä ja palveluja;

Kilpailuoikeus

21.

ehdottaa, että jos komissio esittää ehdotuksen kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi horisontaaliseksi kehykseksi, tarvittaessa olisi hyväksyttävä seurantatoimen periaate, jonka mukaan yksityistä täytäntöönpanoa kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voidaan käyttää, jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on tehnyt aiemmin rikkomista koskevan päätöksen; toteaa, että seurantatoimen periaatteen käyttöön ottaminen ei tarkoita yleensä sitä, ettei voitaisi tarjota sekä itsenäisiä toimia että seurantatoimia;

22.

toteaa, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit ovat usein riippuvaisia elinkeinonharjoittajan yhteistyöhalukkuudesta, ja katsoo, että tehokkaan oikeussuojajärjestelmän saatavuus toimisi osapuolille vahvana kannustimena sopia asia tuomioistuimen ulkopuolella ja että näin voitaisiin todennäköisesti välttää huomattava määrä tapauksia, jolloin voitaisiin myös vähentää oikeudenkäyntimenettelyjen määrää; kannustaa vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevien järjestelmien perustamiseen unionin tasolla, niin että tehdään nopeasta ja edullisesta riidanratkaisusta houkuttelevampi vaihtoehtona kuin oikeusmenettelyt; korostaa kuitenkin, että näiden mekanismien olisi pysyttävä nimensäkin mukaisesti oikeussuojakeinojen vaihtoehtona eikä niiden ennakkoedellytyksenä;

23.

korostaa, että asiassa C-360/09, Pfleidener, ja asiassa T-437/08, CDC Hydrogen Peroxide, annettujen tuomioiden johdosta komission on varmistettava, että kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät vaaranna kilpailulainsäädäntöön liittyvän leniency-järjestelmän ja sovittelumenettelyn tehokkuutta;

24.

katsoo, että kilpailualasta johtuvat erityisasiat olisi otettava huomioon asianmukaisesti ja että kaikissa kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavissa välineissä on otettava täysin ja asianmukaisesti huomioon kilpailualan erityisluonne;

25.

toistaa, että kilpailupolitiikkaa koskevia kollektiivisia oikeussuojakeinoja varten on otettava käyttöön suojatoimia, jotta estetään sellaisen ryhmäkannejärjestelmän kehittyminen, joka johtaa perusteettomiin kanteisiin ja kohtuuttomiin oikeudenkäyntimenettelyihin, ja jotta voidaan taata tasavertaisuus oikeudenkäynneissä; painottaa, että suojatoimien on katettava muun muassa seuraavat kohdat:

kantajaryhmä on nimettävä selkeästi ennen kanteen nostamista (suostumuksen antaminen menettelyyn osallistumiseksi);

julkiset viranomaiset, kuten oikeusasiamies tai syyttäjä sekä asianosaisten edustajana toimiva elin, saavat nostaa kanteen selkeästi nimetyn kantajaryhmän puolesta;

unionin tasolla on määriteltävä kriteerit sellaisten asianosaisten edustajana toimivien elinten määrittelemiseksi, jotka ovat oikeutettuja nostamaan kollektiivisia kanteita;

ryhmäkannejärjestelmä on hylättävä, koska se saattaisi johtaa kohtuuttomiin oikeudenkäyntimenettelyihin, se on joidenkin jäsenvaltioiden perustuslakien vastainen ja se saattaa vaikuttaa sellaisen uhrin oikeuksiin, joka saattaisi osallistua menettelyyn tietämättään mutta jota kuitenkin sitoisi tuomioistuimen päätös;

(a)

yksittäisten kanteiden salliminen:

kantajilla on joka tapauksessa oltava oikeus hakea vaihtoehtoista henkilökohtaista vahingonkorvausta toimivaltaisessa tuomioistuimessa;

kollektiiviset kantajat eivät saa olla paremmassa asemassa kuin yksittäiset kantajat;

(b)

vähäisten ja hajanaisten vahinkojen korvaaminen:

vähäisten ja hajanaisten vahinkojen kantajilla olisi oltava asianmukaiset oikeussuojakeinot kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta ja mahdollisuus oikeudenmukaiseen korvaukseen;

(c)

ainoastaan todellisen vahingon korvaaminen:

korvauksia myönnetään ainoastaan todellisesta kärsitystä vahingosta: rankaisevat vahingonkorvaukset ja aiheeton rikastuminen on kiellettävä;

kunkin kantajan on esitettävä kannetta koskevat todisteet;

myönnetyt vahingonkorvaukset on jaettava yksittäisille kantajille suhteessa heidän henkilökohtaisesti kärsimäänsä vahinkoon;

yleisesti ottaen Euroopassa ei tunneta provisioon perustuvia palkkioita ja ne on hylättävä;

(d)

häviäjä maksaa -periaate:

kannetta ei voi nostaa, jos kantajalla ei ole puolustautumismahdollisuutta varojen puutteen vuoksi; lisäksi oikeudenkäyntikulut ja näin ollen oikeudenkäyntiin liittyvä riski kuuluu hävinneelle osapuolelle; on jäsenvaltioiden vastuulla vahvistaa säännöt kulujen jakautumisesta tältä osin;

(e)

kolmannen osapuolen rahoituksen kieltäminen:

kolmas osapuoli ei saa kustantaa oikeudenkäyntimenettelyjä ennalta esimerkiksi siten, että kantajat suostuvat vastineeksi luovuttamaan kolmansille osapuolille mahdollisesti saamiansa korvauksia;

26.

korostaa, että horisontaalisen kehyksen on varmistettava, että noudatetaan kahta peruslähtökohtaa:

jäsenvaltiot eivät sovella rajoittavampia ehtoja unionin lainsäädännön rikkomisesta aiheutuviin, kollektiivisia suojakeinoja koskeviin tapauksiin, kuin ne ehdot, joita sovelletaan tapauksiin, jotka koskevat kansallisen lainsäädännön rikkomista;

horisontaalisessa kehyksessä vahvistetut periaatteet eivät saa estää lisätoimien hyväksymistä unionin lainsäädännön täysimääräisen tehokkuuden varmistamiseksi;

27.

panee tyytyväisenä merkille komission vuoden 2012 työohjelmassaan ehdottaman säädösvälineen, joka kattaa kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet; korostaa, että siinä olisi otettava huomioon aiemmat parlamentin päätöslauselmat aiheesta ja että se olisi hyväksyttävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

28.

katsoo, että sakkopolitiikka on merkittävä valvontaväline ja pelotekeino;

29.

toteaa, että toimintaan vaikuttavat rangaistukset mutta myös kannustaminen sääntöjen noudattamiseen, ja kannattaa strategiaa, joka sisältää tehokkaita pelotteita ja jolla kannustetaan noudattamaan sääntöjä;

30.

korostaa, että korkeiden sakkojen määrääminen ei ole vaihtoehtoinen unionin talousarvion rahoituskeino eikä sitä pidä käyttää sellaisena;

31.

panee merkille, että sakkojen määräytymismenetelmä sisältyy vuoden 2006 sakotusta koskeviin suuntaviivoihin ja että ne eivät ole lainsäädännöllinen väline; kehottaa jälleen komissiota sisällyttämään yksityiskohtaisen sakkojen laskentaperusteen ja uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

32.

kannustaa komissiota tarkistamaan sakotusta koskevia suuntaviivojaan ja ehdottaa, että se tarkastelisi muun muassa seuraavien periaatteiden käyttöönottoa:

tiukoilla sääntöjen noudattamisohjelmilla ei pitäisi olla kielteisiä seurauksia sääntöjä rikkoville sen lisäksi, mikä on kohtuullista rikkomukseen nähden;

yritysten sakkotasojen erottelu sen mukaan, ovatko ne toimineet tahallisesti vai tuottamuksellisesti;

unionin kilpailulainsäädäntöön kuuluvien julkisten ja yksityisten sitoumusten vuorovaikutus; komission olisi varmistettava, että sakoissa huomioidaan kolmansille osapuolille mahdollisesti jo maksetut korvaukset; tätä periaatetta olisi sovellettava myös yrityksiin, jotka hyödyntävät leniency-järjestelmää; sääntöjä rikkovaa osapuolta voitaisiin lisäksi kannustaa korvaamaan vahingot tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa ennen lopullista sakkopäätöstä;

sellaisten ehtojen määrittely, joiden perusteella sellaiset emoyhtiöt, joilla on huomattavaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössä mutta jotka eivät ole suoraan osallisina rikkomuksessa, olisi saatettava yhdessä ja yhteisvastuullisesti vastaamaan tapauksista, joissa tytäryhtiöt ovat rikkoneet kilpailuoikeutta;

rikkomusten uusimistapauksissa olisi todettava selkeä yhteys tutkinnan kohteena olevan rikkomuksen ja aiempien rikkomusten sekä kyseisen yrityksen välillä; olisi otettava huomioon enimmäismääräaika;

33.

panee merkille, että maksukyvyttömyyteen perustuvien sakonalennuspyyntöjen lukumäärä on lisääntynyt, etenkin vain yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten osalta; katsoo, että sakonalennusten vaihtoehtona voitaisiin harkita järjestelmää, jossa maksut voidaan suorittaa myöhemmin ja/tai erissä, jotta vältetään yritysten ajautuminen konkurssiin;

34.

odottaa yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten sakottamista koskevien suuntaviivojen mukauttamista, kuten komission varapuheenjohtaja Joaquín Almunia on ilmoittanut;

35.

pitää myönteisenä kartelliasioiden sovintomenettelyä, jonka on tarkoitus tehostaa oikeusmenettelyä;

36.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin taloudellisia seurannaisvaikutuksia sen arvioidessa mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se havaitsee, että määräävää markkina-asemaa ei ole käytetty väärin;

Yrityskeskittymien valvonta

37.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisi ei oikeuta höllentämään yrityskeskittymien valvontaa koskevaa unionin toimintaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että sulautumiset ja erityisesti epävakaiden pankkien pelastamista tai uudelleenjärjestelyä varten suoritetut sulautumiset eivät luo uusia laitoksia, jotka ovat niin suuria, ettei niitä voida päästää konkurssiin, ja yleisesti ottaen järjestelmän kannalta merkittäviä;

38.

korostaa, että kilpailusääntöjen soveltamista yrityssulautumiin on arvioitava koko sisämarkkinoiden kannalta;

Kansainvälinen yhteistyö

39.

korostaa, että on tärkeää edistää kilpailulainsäädännön lähentämistä maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon toimintaan;

40.

rohkaisee komissiota tekemään kilpailun valvontaa koskevia kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia; pitää myönteisenä Sveitsin kanssa käytäviä neuvotteluja vastaavan sopimuksen tekemiseksi ja rohkaisee komissiota toimintapolitiikan ja täytäntöönpanotoimien laajempaan koordinointiin;

Erityisalat

41.

panee merkille komission Energia 2020 -aloitteen; kehottaa komissiota panemaan energia-alan sisämarkkinapaketin kaikilta osin täytäntöön; rohkaisee komissiota valvomaan aktiivisesti kilpailua energiamarkkinoilla erityisesti silloin, kun julkisten palvelujen yksityistäminen saa aikaan monopolistiset ja oligopolistiset markkinat, sillä avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet;

42.

kehottaa jälleen komissiota seuraamaan tarkoin kilpailun tasoa kolmannen energiapaketin täytäntöönpanon varhaisvaiheessa, koska kolme suurinta toimijaa edelleen vastaa noin 75 prosentista sähkömarkkinoista ja yli 60 prosentista kaasumarkkinoista, vaikka markkinoita avattiin asteittain 1990-luvun puolivälissä; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat, joiden avulla parannetaan uusiutuvien energialähteiden pääsyä energiaverkkoihin;

43.

kehottaa jälleen komissiota tutkimaan seuraavassa vuosikertomuksessaan, missä määrin ratkaisevan tärkeiden raaka-aineiden toimittajien yhteenliittymä voi vahingoittaa asiakastoimialojen toimintaa tai ekotehokkaampaa taloutta, kun otetaan huomioon, että jotkut näistä raaka-aineista ovat huomattavan tärkeitä ekotehokkaiden teknologioiden kuten aurinkopaneelien ja litiumioniakkujen kehittämisen kannalta;

44.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan kilpailun avaamiseksi luottoluokituslaitosten alalla erityisesti mitä tulee markkinoillepääsyn esteisiin, väitettyihin vilpillisiin menettelyihin ja määräävän aseman väärinkäyttöön; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki luokituslaitokset noudattavat tiukkoja riippumattomuuden, tietojen julkistamisen ja avoimuuden sekä eturistiriitojen hallinnan normeja luottoluokituslaitoksista 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (26) vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan taata luokitusten laatu;

45.

kehottaa komissiota seuraamaan aktiivisesti kehitystä perushyödykkeisiin liittyvillä markkinoilla Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2008 antamien päätelmien mukaisesti (40 kohta) ja jatkamaan kunnianhimoisten lainsäädäntöehdotusten esittämistä rahoitusmarkkinadirektiivin ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä, jotta voidaan torjua keinottelukäytäntöjä, jotka vaikuttavat haitallisesti unionin teollisuuteen ja aiheuttavat vääristymiä sisämarkkinoilla;

46.

painottaa, että Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Japanin sääntelyviranomaisten viimeaikaisten tutkimusten mukaan kriisin aikana on saatu todisteita siitä, että yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset pankit ovat manipuloineet LIBOR-korkoja; on täten huolissaan tällaisten käytäntöjen mahdollisesti aiheuttamista markkinahäiriöistä;