10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/1

1.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissa ja niin sanotun 20-20-20-paketin valmisteluissa voimakkaasti tukenut uusiutuvia energialähteitä.

1.2

Edistämällä uusiutuvia energialähteitä EU:n tasolla pyritään alentamaan energiankäyttöön liittyviä hiilidioksidipäästöjä (ja osallistumaan Euroopan osalta ilmastonsuojeluun) sekä vähentämään tuontiriippuvuutta (ja parantamaan huoltovarmuutta).

1.3

Vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus on herättänyt vilkasta keskustelua tällaisen kasvun teknisistä ja taloudellisista vaikutuksista. EU:n puheenjohtajamaan Irlannin pyynnöstä ETSK pyrkii selventämään ja valottamaan aihetta.

1.4

Ylittäessään tietyn osuuden energialähteiden yhdistelmässä vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavat uusiutuvat energialähteet edellyttävät energiajärjestelmään lisäelementtejä: siirtoverkkojen laajentamista, varastoja, joustavan kulutuksen mahdollistavia järjestelyjä ja varakapasiteettia. Sen vuoksi komitea suosittaa, että näitä vielä puuttuvia elementtejä kehitetään ja rakennetaan määrätietoisesti.

1.5

Mikäli nämä elementit eivät ole vielä saatavilla, ei ajoittain joko ole mahdollista käyttää toimitettua energiaa tai verkot ja säätöjärjestelmät voivat ajoittain olla ylikuormitettuja. Näin ollen rakennettuja laitoksia käytettäisiin tehottomasti sekä vaarannettaisiin toimitusvarmuus ja Euroopan energiamarkkinoiden toimintakyky.

1.6

Uusiutuvia energiamuotoja koskevat syöttösäännöt on tämän vuoksi määriteltävä (uudelleen) huolellisesti, jotta huolehditaan jatkuvasta toimitusvarmuudesta ja varmistetaan, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla sähköntuotannolla voidaan vastata kysyntään.

1.7

Kun laajennetaan vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavia uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä tuotantolaitoksia, tarvitaan edelleen huomattavia investointeja kokonaisjärjestelmän puuttuvien elementtien kehittämiseksi ja käyttämiseksi. Etenkin riittävän kokonaisvarastointikapasiteetin kehittäminen ja rakentaminen on haaste, mahdollisuus ja ehdoton välttämättömyys.

1.8

Tästä seuraa, että vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoaviin uusiutuviin energialähteisiin perustuvien teknologioiden lisääntynyt käyttö saattaa hyvinkin kasvattaa merkittävästi sähköenergian tuottamiskustannuksia, jotka kuluttajille siirrettyinä voivat nostaa sähkön hintaa huomattavasti.

1.9

Kestäväpohjainen energiajärjestelmä, jossa uusiutuvaa energiaa hyödynnetään suuressa määrin, vaikka siitä aiheutuukin lisäkustannuksia nykyisiin fossiilipohjaisiin järjestelmiin verrattuna, on ainoa pitkän aikavälin energiaratkaisu tulevaisuudessa. Huomattakoon myös, että kustannusten nousu on väistämätön, mikä johtuu sopimuksesta sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin ja lopettaa fossiilipohjaiseen energiaan liittyvät tuet.

1.10

Sen vuoksi komitea suosittaa, että komissio teettää tämän lausunnon alalta asianmukaisen perusteellisen kansantaloudellisen tutkimuksen, jossa selvitetään avoimia kysymyksiä määrällisesti.

1.11

Tästä hinnannoususta johtuvia muita taloudellisia seurauksia voisivat olla (i) Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ja (ii) etenkin heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin kohdistuva lisärasitus.

1.12

Teollisuustuotanto uhkaa näin ollen siirtyä yhä enemmän EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa energia on huokeampaa. Näin ei edistettäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa (hiilivuoto, carbon leakage), vaan sen sijaan heikennettäisiin Euroopan taloutta ja hyvinvointia.

1.13

Koska tämän lisäksi Euroopasta saattaa syntyä lisäkustannuksia epätarkoituksenmukaisista ja maittain vaihtelevista tuista ja kannustimista, koko kustannuskysymyksestä, mukaan luettuina myös vaihtoehtoiset energiastrategiat, on keskusteltava avoimesti, ja tässä yhteydessä on tarkasteltava myös erilaisten energiajärjestelmien ulkoisia kustannuksia ja niiden keskinäisiä riippuvuussuhteita.

1.14

Tarvitaankin yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa ja eurooppalaisia energian sisämarkkinoita. Ne voisivat tarjota perustan luotettavalle lainsäädäntökehykselle, joka herättää luottamusta ja mahdollistaa energia-alan investoinnit ja Euroopan laajuiset energiajärjestelmät – tämä on Euroopan energiayhteisön luomiseen tähtäävien toimien päätavoite.

1.15

Tarvitaankin nykyistä tehokkaampaa ja enemmän markkinataloudellisesti suuntautunutta tukivälinettä, joka palvelee ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita, joka heijastaa mahdollisia ulkoisia kustannuksia, jota sovelletaan koko EU:ssa ja jonka ansiosta uusiutuvia energialähteitä hyödyntävistä teknologioista voi tulla kilpailukykyisiä vapailla markkinoilla.

1.16

Tällainen väline voisi olla hiilen asianmukainen hinta (esim. vero). Komitea suosittaa, että komissio tekee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa asianmukaiset poliittiset aloitteet tällaisen tukivälineen kehittämiseksi. Kaikki muut erilaisten energiamuotojen markkinoille tuontia tukevat välineet voitaisiin silloin poistaa.

1.17

Ilmastokysymyksen globaalin luonteen ja talouden kansainvälisen integraation vuoksi on keskityttävä entistä voimakkaammin kansainväliseen taloustilanteeseen ja globaaleihin hiilidioksidipäästöihin. Näin ollen globaalit ilmastonsuojelusopimukset ovat ratkaisevan tärkeitä.

1.18

Tärkeä elementti tulevassa menettelyssä on julkisen keskustelun – eurooppalaisen energiavuoropuhelun – käynnistäminen energiakysymyksistä kaikkialla Euroopassa komitean hiljattain antamassa lausunnossa tekemän ja komission tervetulleena pitämän ehdotuksen mukaisesti. Lisäksi on laadittava tutkimus energia-alan etenemissuunnitelman 2050 vaikutuksista EU:n talouteen ja sen globaaliin kilpailukykyyn ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä, joilla on pitkän aikavälin vaikutuksia

2.1

Komitea on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Irlannin lausuntopyyntöön, sillä siinä otetaan esiin vakava ongelma, joka on vielä ratkaistava energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tavoitteen saavuttamiseksi. ETSK on aiemmissa lausunnoissaan ja niin sanotun 20-20-20-paketin valmisteluissa tukenut voimakkaasti uusiutuvia energialähteitä.

2.2

Komitea on myös tarkastellut käsillä olevaan lausuntoon liittyviä kysymyksiä, viimeksi lausunnossaan "Uusiutuvan energian integrointi energiamarkkinoille" (CESE 1880/2012). Komitea on kannattanut sellaisten laitosten rakentamista, joissa uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva energia muunnetaan sähköenergiaksi, vaikkakin eri energialähteiden tasapainoisen yhdistelmän puitteissa. Se on suositellut taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien painottamista nykyistä enemmän sekä esittänyt kustannusten rajoittamista etenkin hiilen asianmukaisella hinnalla, jonka tulisi olla ainoa tukiväline. Tämä on myös tämän lausunnon perusperiaate.

2.3

Tämän lausunnon lähtökohtina ja taustana ovat lisäksi seuraavat seikat:

3.1

Kaiken energiahuollon keskeisenä taloudellisena näkökohtana ovat kokonaisjärjestelmän – energian tuottajalta kuluttajalle – kehittämisen ja toiminnan kustannukset ja niiden vaikutus taloudelliseen kapasiteettiin, kilpailukykyyn ja sosiaaliseen kestävyyteen.

3.2

Kustannukset ovat kaikilla energiahuollon aloilla nousseet huomattavasti viime vuosina. Tämä koskee fossiilisia energialähteitä, kuten öljyä ja kaasua (etenkin verojen ja maksujen vuoksi), uusia ydinvoimaloita turvajärjestelmien aiheuttamien huomattavien lisäkustannusten vuoksi ja etenkin uusiutuvia energialähteitä niiden markkinoille tuontia varten tarvittavien merkittävien tukien ja tukimekanismien vuoksi. Tämän lisäksi tulevat vielä kokonaisjärjestelmään sisältyvät välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat verkkojen kehittämisestä, säätösähkön käyttöön asettamisesta, varakapasiteetista sekä eri energiateknologioiden mukaan vaihtelevista ulkoisista kustannuksista.

3.3

Koska eri jäsenvaltioissa tuetaan ja/tai verotetaan eri tavoin eri energialähteitä, on erityisen vaikeaa ja monimutkaista saada koko EU:n kattava kokonaiskuva eri energialähteiden kustannuksista. Tätä kysymystä tarkastellaan vielä tekstijaksossa 4.

3.4

Tässä kohdassa tarkastellaan vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden kasvavasta osuudesta odotettavissa olevia kustannuksia ja seuraavassa kohdassa mahdollisia taloudellisia lisävaikutuksia sekä esitetään toimintasuosituksia. Vaikka myös muiden energialähteiden kustannukset saattavat nousta, vaikka ennusteisiin fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja kustannuksista vaikuttavat tällä hetkellä pääasiassa keskustelut liuskekaasun ja liuskeöljyn potentiaalista sekä EU:n jäsenvaltioiden ja esimerkiksi Yhdysvaltojen energiahintojen huomattavista eroista ja vaikka tämä saattaa olla tärkeä seikka arvioitaessa vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden rakentamisen lisäämisestä johtuvia taloudellisia etuja ja riskejä, tässä kohdassa keskitytään vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden lisääntyvästä käytöstä odotettavissa oleviin kustannuksiin.

3.5

Tässä yhteydessä voidaan ymmärrettävästi esittää vain alustavia pohdintoja, sillä tiedossa ei ole sellaista riippumatonta ja arvovaltaista analyysia, joka sisältäisi kattavan energiakustannusmallin, jossa otettaisiin huomioon sekä kaikki tunnetut ulkoiset vaikutukset että epätavallisten fossiilisten polttoaineiden hankkimiseen ja tuotantoon liittyvien äskettäisten kehityskulkujen merkittävä vaikutus. Lisäksi komission tulisi käynnistää tutkimus energia-alan etenemissuunnitelman 2050 vaikutuksista EU:n talouteen ja sen globaaliin kilpailukykyyn ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä, joilla on pitkän aikavälin vaikutuksia (ks. kohta 4.5). Olisi kuitenkin tutkittava myös uusiutuvien energialähteiden sosioekonomisia hyötyjä.

3.6

Erilaisista energialähteistä käytävässä keskustelussa niiden ulkoisilla kustannuksilla (etenkin ydinvoiman yhteydessä) on merkittävä rooli. Uusiutuvien energialähteiden käyttötekniikoihin saattaa myös liittyä riskejä (kuten padon murtuminen, myrkylliset materiaalit) ja ulkoisia kustannuksia (kuten merkittävä maankäyttö). Näiden tekijöiden ja niiden keskinäisten riippuvuussuhteiden (esimerkkinä fossiilisia polttoaineita käyttävät varavoimalat) määrällinen analyysi ylittäisi kuitenkin tämän lausunnon puitteet, mutta asiaa tulisi tarkastella tulevissa keskusteluissa.

3.7

Jos vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden kapasiteetin rakentamista lisätään, välilliset järjestelmäkustannukset ylittävät kulloistenkin "sähköntuotantolaitosten" välittömät kustannukset. Vaikka tällaisten "sähköntuotantolaitosten" välittömät kustannukset ovat tällä välin selvästi alentuneet, ne eivät ole vieläkään kilpailukykyisiä ilman tukia ja nostavat edelleen energiakustannuksia. Jäljempänä mainituilla energiahuollon kokonaisjärjestelmän lisäkustannuksilla on kuitenkin huomattavasti enemmän merkitystä vasta sitten, kun uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian suhteellinen osuus on nykyistä suurempi. Tätä tarkastellaan lähemmin seuraavassa.

3.8

Tarjonnan vaihtelut. Tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa tuotetaan vain silloin kun tuuli puhaltaa ja/tai aurinko paistaa. Näin ollen laitokset, jotka muuntavat uusiutuvien energialähteiden vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa sähköksi, toimivat vuosittain täydellä teholla vain rajallisen tuntimäärän, aurinkosähkön osalta asennetun tehon käyttöaika on noin 800–1 000 tuntia (Saksassa) ja noin 1 800–2 200 tuntia tuulivoiman osalta maalla ja noin puolet enemmän merellä. Niinpä vuonna 2011 esimerkiksi Saksassa aurinkosähkön vuosituotanto (lähde: Energia-alan tiedot 2011 – Saksan liittotasavallan talousministeriö) oli vain hieman yli 10 prosenttia ja tuuliturbiinien vain lähes 20 prosenttia jatkuvalla käytöllä teoreettisesti saavutettavasta vuosituotannosta. Fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat ja ydinvoimalat voivat sitä vastoin päästä huomattavasti korkeampiin vuosittaisiin tuotantoasteisiin (80–90 prosenttia eli yli 7 000 täyskuormitustuntiin). Tätä potentiaalia on tähän mennessä voitu hyödyntää myös peruskuormituskäyttöä varten.

3.9

Ylikapasiteetti. Jotta nykyisten "perinteisten" – fossiilisiin polttoaineisiin tai ydinenergiaan perustuvien – energialähteiden keskimääräinen vuosituotanto voidaan korvata uusiutuvien energialähteiden vaihtelevasti saatavilla olevalla sähköenergialla, tuotantokapasiteettia on lisättävä erilaisin tekijöin huomattavasti yli vuosittaisen huippukuorman. Tuotantolaitoksia ja ylikapasiteettia on rakennettava huomattavasti ja pidettävä toiminnassa, samoin kuin huomattavaa siirron ja jakelun ylikapasiteettia. Niiden määrä moninkertaistuu edelleen varastoinnista ja uudelleenkäytöstä johtuvan energiahävikin vuoksi.

3.10

Kaksi tyypillistä tapausta. Tilanteen seurauksia voidaan kuvata kahdella tyypillisellä tapauksella, yhtäältä siten, että tarkasteltavana ajanjaksona useimmat rakennetut "tuotantolaitokset" tuottavat sähköä ( ylitarjonta ), ja toisaalta siten, että vain muutamat laitoksista voivat tuottaa sähköä ( ylikysyntä ).

3.11

Ylitarjonta. Koska ylikapasiteettia syntyy, kun tuuli- tai aurinkovoimaloiden tuotanto ylittää verkkokapasiteetin ja nykyisin saavutettavissa olevien kuluttajien kulloisenkin tarpeen, joko tuotanto on keskeytettävä osittain (eli osa mahdollisesta energiasta jää käyttämättä) tai verkot ylikuormittuvat tai – jos tarvittavat laitokset ovat olemassa – energia varastoidaan ja se asetetaan kuluttajien käyttöön myöhemmin, kun tuulivoiman tai aurinkoenergian tarjonta on riittämätöntä. Tilanteeseen odotetaan helpotusta joustaville kuluttajille tarjoutuvien mahdollisuuksien myötä (vrt. kohta 3.16).

3.11.1

Verkon ylikuormitus ja huoltovarmuus. Saksan tuuli- ja/tai aurinkovoimaloiden energiantuotanto ylikuormittaa jo nyt ajoittain naapurimaihin (etenkin Puolaan, Tšekkiin, Slovakiaan ja Unkariin) ulottuvia siirtoverkkoja (EurActiv, 21. tammikuuta 2013), mikä aiheuttaa ärtymystä ja saattaa uhata verkon toimintaa ja aiheuttaa myös korjaustoimista johtuvia lisäkustannuksia ja tarvetta investoida suojajärjestelmiin (kuten vaihesäätimiin). On olemassa vaara, että säätötoleranssi ylitetään merkittävästi ja huoltovarmuus vaarantuu vakavasti.

3.11.2

Varastointi. Jotta (i) suojataan verkkojärjestelmää ylikuormitukselta sellaisen huomattavan ylikapasiteetin liikatarjonnan vuoksi, joka on luonnollinen seuraus vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden lisääntyvästä käytöstä, ja jotta (ii) varastoidaan tämä energia myöhempää käyttöä varten, on riittävän kokonaisvarastointikapasiteetin kehittäminen ja rakentaminen on haaste, mahdollisuus ja ehdoton välttämättömyys.

3.11.3

Varastointihävikki. Vesivoimaloiden hävikki on tunnusomaisesti pienin, ja niitä on jo vuosikymmeniä käytetty suurimittaisesti. Taloudellisista sekä ympäristöön ja yleiseen hyväksyntään liittyvistä syistä vesivarastojen käytön laajentamispotentiaali on Euroopassa kuitenkin tällä hetkellä hyvin rajallinen. Muut varastointijärjestelmät suurimittaista käyttöä varten ovat vielä kehitteillä. Ennusteiden mukaan Uudenlaisista varastoista tuleva sähkö maksaa vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin varastoimaton sähkö (Niels Ehlers, Strommarktdesign angesichts des Ausbaus fluktuierender Stromerzeugung [Sähkömarkkinoiden muotoilu kehitettäessä vaihtelevasti saatavilla olevaan energiaan perustuvaa sähköntuotantoa], 2011). Tämä tarkoittaa vähintään häviökerrointa kaksi. Juuri tällä alalla on erittäin suuri tutkimus- ja kehittämistarve.

3.11.4

Prioriteettina kokonaisjärjestelmä. Kun laajennetaan vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavia uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä tuotantolaitoksia, on siis aluksi rakennettava ja pidettävä valmiudessa ensi sijassa kokonaisjärjestelmän vielä puuttuvia elementtejä, etenkin asianmukaista siirtoinfrastruktuuria ja varastointijärjestelmiä sekä joustavan kulutuksen järjestelmiä.

3.11.5

Ennakkotoimet. Jos ensisijaista verkkoon syöttämistä pidetään edelleen aiheellisena, on meneteltävä siten, että ei ylitetä verkkojen säätötoleranssia, ja annetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle sähköntuotannolle mahdollisuus vastata kysyntään vaarantamatta huoltovarmuutta. Muutoin on tarkistettava syöttöä koskevaa ensisijaisuussääntelyä.

3.12

Ylikysyntä: Uusiutuvien energialähteiden vaihtelevan syöttökyvyn vuoksi niiden osuus niin sanotun vuosittaisen enimmäiskuorman varmasta kattamisesta eli kiinteästä tehosta on hyvin pieni. Saksan energiaviraston (Dena) laskelmien mukaan (Uusiutuvien energialähteiden integrointi, Dena, 2012) se on tuulienergian osalta 5–10 prosenttia ja aurinkosähkön osalta vain 1 prosentti (verrattuna ruskohiilivoimaloiden 92 prosenttiin). Maantieteellinen sijainti ja ilmastolliset olosuhteet eri maissa voivat vaikuttaa näihin suhdelukuihin.

3.13

Varavoimalat. Tämän vuoksi tarvitaan edelleen perinteisiä voimaloita (varavoimaloita), jotta tasoitetaan uusiutuvien energialähteiden puutteellista tarjontaa ja asetetaan käyttöön luotettava kapasiteetti, jota voidaan säädellä, eli täydentää kyseisiä voimaloita. Tämä on välttämätöntä niin kauan kuin uudenlaisia sähkövarastoja ei ole käytettävissä riittävästi. Jotkut tavanomaiset teknologiat eivät ole enää taloudellisesti kannattavia, vaikka ne ovat tarpeen verkon vakaan toiminnan varmistamiseksi. Mikäli tällaiset "varavoimalat" käyttävät fossiilisia polttoaineita (eivätkä esimerkiksi vetyä, joka on tuotettu elektrolyysimenetelmällä hyödyntäen uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä), ne vaikeuttavat myös energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tavoitteen saavuttamista.

3.13.1

Kapasiteetin ylläpitäminen. Varavoimaloita käytetään vuosittain "normaaleihin" peruskuorman tarjoaviin voimaloihin verrattuna vähemmän ja mahdollisesti heikommalla hyötyteholla ja korkeammin muuttuvin kustannuksin. Tämän vuoksi niiden kokonaiskustannukset ovat korkeammat kuin tavanomaisten voimaloiden. Parhaillaan keskustellaan tarvittavan varakapasiteetin luomisen edellyttämistä taloudellisista kannustimista (Böckers, V., Giessing, L., Haucap., J., Heimeshoff, U. & J. Rösch, Braucht Deutschland Kapazitätsmechanismen für Kraftwerke? Eine Analyse des deutschen Marktes für Stromerzeugung [Tarvitseeko Saksa kapasiteettimekanismeja voimaloita varten? Saksan sähköntuotantomarkkinoiden analyysi], Vierteljahrshefte zur Wirtschaftsforschung, 2012).

3.14

Alueellisten erojen tasaaminen. Varavoimaloiden ja varastointitekniikoiden ohella on myös mahdollista tasata alueellisia ylitarjonnan ja ylikysynnän eroja tiettyinä aikoina, esimerkiksi kun tuuli puhaltaa Luoteis-Euroopassa mutta ei Kaakkois-Euroopassa. Tämä vaihtoehto edellyttää kuitenkin, että tietyllä hetkellä hyvin tuulisilla alueilla on riittävästi ylikapasiteettia, jotta voidaan kattaa sillä hetkellä tuulettomien alueiden energiatarve. Tämä edellyttää että nämä alueet on liitetty yhteen tarvittavin siirtolinjoin.

3.15

Sähkönsiirtoverkkojen laajentaminen. Koska suurin osa uusiutuvan sähköenergiatuotantokapasiteetista syötetään pien- ja keskijänniteverkkoihin, on näitä kehitettävä ja vahvistettava. Muuntajat ja ohjausjärjestelmät (smart grids) on myös mukautettava jakeluverkkojen uusiin tehtäviin. Lisäksi tarvitaan pikaisesti investointeja suurjännitesiirtoverkkoihin, sillä riittämättömät yhteenliittymät (esimerkiksi Norjan ja Etelä-Saksan välillä) aiheuttavat suunnittelemattomia energiavirtoja, jotka vaarantavat siirtojärjestelmän toimintavarmuuden. Yhtäältä tämä johtuu siitä, että tuulivoimaloita ei yleensä rakenneta kulutuskeskusten tai varastojen lähelle, toisaalta lisäkapasiteetilla voitaisiin parantaa Euroopassa synkronointia, jolla voidaan osittain korvata sähkön varastointi ja varakapasiteetti.

3.15.1

Jotta uusiutuvien energialähteiden potentiaalia voidaan käyttää Euroopassa taloudellisesti järkevällä tavalla ja turvata samalla huoltovarmuus, olemassa olevia sähköverkkoja on paikallis- ja valtiotasolla sekä yleiseurooppalaisella tasolla laajennettava merkittävästi, jotta vaihtelevasti saatavilla olevan energian tarjonta voidaan hyödyntää optimaalisesti.

3.16

Sähkön kysyntäpuolen hallinta (demand-side management, DSM) ja sähkön käyttö liikkuvuudessa. Sähkön kysyntäjousto ("funktionaalinen energian varastointi"), mukaan luettuna sähkön käyttö liikkuvuudessa, on lisämahdollisuus, jolla voidaan lieventää vaihtelevan tarjonnan vaikutuksia. Eräät sähköiset sovellukset voivat soveltua tähän. Esimerkkeinä mainittakoon ilmastointilaitteet, jäähdytys- ja lämmityslaitteet, elektrolyysilaitteet ja sähkösulatusuunit. Voidaan ajatella myös sähkön käyttöä liikkuvuudessa sähköautoja hyödyntäen. Tässä yhteydessä on selvitettävä, minkälaisin rahoituskannustimin – yhdistettynä älykkääseen mittaukseen – sähkönkuluttajat saadaan asettamaan tämä energiakapasiteetti käyttöön.

3.17

Järjestelmän kokonaiskustannukset. Kansantalouden, eli pääasiassa kuluttajien (ja/tai veronmaksajien), on väistämättä vastattava kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Niihin sisältyvät vähintään kaksinkertaisen sähköhuoltojärjestelmän kaikki kustannukset: yhtäältä uusiutuviin energialähteisiin perustuvien voimaloiden ja niiden väistämättä suuren ja välttämättä tarvittavan ylikapasiteetin kustannukset ja toisaalta muiden voimaloiden sekä perinteisen varakapasiteetin, sähkövarastojen, uuden siirtokapasiteetin ja loppukäyttäjien keskuudessa tapahtuvan kysynnän hallinnan kustannukset. Niitä on luonnollisesti verrattava fossiilisten polttoaineiden käytön jatkumiseen liittyviin kustannuksiin (ks. kohta 3.3) sekä uudistumattomiin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon mahdollisiin tukiin.

3.18

Olisi pantava merkille, että – mikäli siihen ei ole muita syitä – maissa, jossa vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavia uusiutuvia energialähteitä tuetaan ennakoivasti, kuten Saksassa ja Tanskassa, kotitalouksien sähköstä maksama hinta on jo nyt noin 40–60 prosenttia EU:n keskiarvoa korkeampi (Eurostat, 2012). Tästä seuraa, että etenemissuunnitelman 2050 tavoitteiden mukainen, vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoaviin uusiutuviin energialähteisiin perustuvien teknologioiden lisääntynyt käyttö nostaa edelleen sähköenergian tuottamiskustannuksia, jotka kuluttajille siirrettyinä voivat alustavan karkean arvion mukaan nostaa sähkön hintaa huomattavasti. Kohdassa 3.5 on tähän liittyvä suositus.

3.19

Ensimmäinen vastaus puheenjohtajavaltio Irlannin kysymykseen kuuluu siis seuraavasti: vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoaviin uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon lisääminen etenemissuunnitelman 2050 tavoitteiden mukaan nostaa edelleen huomattavasti sähkönkuluttajien kustannuksia. Julkisessa keskustelussa ei tähän mennessä ole yleensä otettu riittävästi huomioon tarvittavan kokonaisjärjestelmän kustannuksia, vaan siinä on tarkasteltu ainoastaan tuotantolaitoksista verkkoon siirrettävän (vaihtelevasti saatavilla olevan) energian syöttökustannuksia, ja ne ovat arviolta puolet kokonaiskustannuksista.

4.1

Uusiutuvien energialähteiden kokonaisjärjestelmä. Rahoitusvarojen estettävissä olevan tuhlauksen ja vieläkin korkeampien energianhintojen välttämiseksi on kokonaisjärjestelmän kaikki tarvittavat osat – eli varastot, verkot ja varavoimalat – ensin suunniteltava ja kehitettävä sekä rakennettava riittävän kokoisina, jotta tasoitetaan tietä vaihtelevasti saatavilla olevaa energiaa tarjoavien uusiutuvien energialähteiden lisärakentamiselle. Saksan esimerkki ja naapurimaiden reaktio osoittavat, mitä tapahtuu, jos tätä periaatetta ei alun alkaen noudateta.

4.1.1

Ehdot toimittajille. Tämä tarkoittaa, että tällainen EU:n laajuinen uusiutuvien energialähteiden kokonaisjärjestelmä on toteutettava, jotta vältetään syöttösääntöjen tarkistaminen (ks. kohta 3.10.5). Esimerkiksi voitaisiin edellyttää, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvan, vaihtelevasti saatavilla olevan sähkön tarjoajien on noudatettava seuraavan vuorokauden tuotantosuunnitelmaa. Tehtävä voisi helpottua, mikäli huomiota kiinnitetään myös mahdollisiin synergioihin kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien sekä liikennejärjestelmien kanssa.

4.2

Tulevista toimista käytävässä keskustelussa olisi eroteltava eri ryhmiä, aikakehyksiä ja toimintakenttiä (vaikka ne ovatkin sidoksissa toisiinsa). Esimerkkejä:

4.3

Prioriteettiluettelo. Toimintavaihtoehtoja etsittäessä on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota globaaleihin suuntauksiin ja seikkoihin, laadittava selkeä prioriteettiluettelo tärkeimmistä tavoitteista ja torjuttava eri jäsenvaltioiden hallitusten lisääntyvät ja epäyhtenäiset sääntelytoimet (ks. kohta 4.7). Sen sijaan on rakennettava luottamusta ja edistettävä näin yksityissektorin mahdollista investointivalmiutta. Seuraavissa kohdissa tarkastellaan eräitä tähän liittyviä seikkoja.

4.4

Globaali ajattelu. Unionin energia- ja ilmastopolitiikan päätavoitteena olisi oltava sellaisten oikeiden toimien toteuttaminen ja sellaisten oikeiden signaalien antaminen, jotka ovat mahdollisimman lupaavia huolimatta tähänastisista epäonnistumisista (Kööpenhamina, Cancún, Durban, Doha jne.), jotta minimoidaan hiilidioksidipitoisuuden globaali nousu, vahvistetaan Euroopan talouden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja pidetään energia Euroopan markkinoilla mahdollisimman edullisina. Pelkästään eurooppakeskeinen maailmankuva on harhaanjohtava, koska ilmastokysymys on maailmanlaajuinen. Edelläkävijäroolin omaksuminen saattaa kyllä johtaa investointeihin ja työpaikkojen luomiseen mutta myös heikentää kansainvälistä neuvotteluasemaa ja käsitystä todellisuudesta.

4.5

Avoimuus, kansalaisyhteiskunta ja kuluttajien intressit. Jotta kansalaisyhteiskunta voi osallistua rakentavasti näihin prosesseihin (asiakokonaisuus TEN/503) ja jotta kuluttajien intressit otetaan nykyistä enemmän huomioon energiapolitiikassa, on kansalaisten ja päätöksentekijöiden tutustuttava nykyistä paremmin ja avoimemmin määrällisiin seikkoihin ja yhteyksiin. Tätä vaikeuttaa usein sidosryhmien yksipuolinen argumentointi ja tiedotus omaa etuaan ajatellen ja omien näkökantojen varjopuolia peitellen. Komitea on tyytyväinen neuvoston aihetta koskeviin päätelmiin (neuvoston päätelmät uusiutuvasta energiasta, 3. joulukuuta 2012), mutta suosittaa samalla vieläkin pidemmälle menevää ja avoimempaa tiedotuspolitiikkaa.

4.6

Eurooppalainen energiavuoropuhelu. Tulevaa menettelyä varten olisi tärkeää käynnistää energia-asioita käsittelevä julkinen keskustelu koko Euroopassa, kuten komitea ehdotti hiljattain antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus TEN/503). Komissio on pitänyt komitean ehdotusta tervetulleena. Keskeisiä seikkoja ovat suuren yleisön osallistuminen sekä niiden erilaisten muutosten ymmärtäminen ja hyväksyminen, joita energiajärjestelmässämme on tehtävä tulevina vuosikymmeninä. Tässä yhteydessä ETSK:n eurooppalaista yhteiskuntaa heijastavalla jäsenistöllä sidosorganisaatioineen on hyvät edellytykset tavoittaa jäsenvaltioiden kansalaiset ja sidosryhmät ja laatia kokonaisvaltainen ohjelma, jossa konkretisoituvat osallistava demokratia ja käytännön toimet.

4.7

Euroopan energiayhteisö. Komitea vahvistaa sitoumuksensa Euroopan energiayhteisön toteuttamiseksi (CESE 154/2012). Vain energiayhteisön avulla voidaan edustaa tehokkaasti eurooppalaisia näkökantoja ja intressejä suhteissa kansainvälisiin kumppaneihin ja hyödyntää optimaalisesti kulloisiakin alueellisia ja ilmastollisia olosuhteita. Se on myös ainoa keino koordinoida ja optimoida keskenään usein ristiriitaisia kansallisia säännöstöjä ja tukivälineitä sekä suunnitella ja toteuttaa verkon kehittäminen Euroopassa optimaalisesti.

4.8

Energia-alan sisämarkkinat. Euroopan energiayhteisö edellyttää vapaita energia-alan sisämarkkinoita (CESE 2527/2012), jotka kattavat myös uusiutuvat energialähteet. Vapailla energia-alan sisämarkkinoilla voidaan varmistaa, että energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 kuvattua energiahuollon radikaalia muutosta ajatellen sähköntuotanto suunnataan aina mahdollisimman edullisesti kuluttajien tarpeiden mukaan ja että investoinnit kohdennetaan oikeaan paikkaan (esimerkiksi alueille, joissa on soveltuva ilmasto) ja oikeaan aikaan kulloinkin edullisimpiin sähköntuotantoteknologioihin. Näin ollen myös uusiutuva energia on integroitava vapaan markkinatalouden mukaisesti järjestetyille Euroopan energia-alan sisämarkkinoille.

4.8.1

Kilpailukykyinen uusiutuva energia. Jotta uusiutuva energia olisi kilpailukykyistä energiamarkkinoilla, fossiilisista polttoaineista peräisin olevista hiilidioksidipäästöistä on maksettava riittävästi asianmukaisen ja yhtenäisen hinta- tai markkinavälineen avulla. Näin ollen uusiutuvasta energiasta olisi keskipitkällä aikavälillä tehtävä "kilpailukykyistä". Tätä varten tarvittaisiin investointien kannustimena vain sääntelemätön sähkönhinta ja hiilen asianmukainen hinta (esim. verot). Tämä on asianmukaisten verkonkäyttömaksujen ohella edellytys ja takuu sille, että varavoimaloihin, varastoihin ja sähkön kysyntäpuolen hallintaan investoidaan riittävässä määrin oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Avustuksia ja tukia tulisi tällöin myöntää vain uusien teknologioiden tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoimiin.

4.9

Kustannusten harkittu jakaminen. Vaikka odotettavissa olevasta sähkön hinnannoususta on vasta merkkejä, toimenpiteistä keskustellaan tai niitä jopa toteutetaan jo nyt poikkeustapauksissa. Yhtäältä on – kuten myös komitea on muistuttanut (1) – suojeltava pienituloisia väestöryhmiä energiaköyhyydeltä. Toisaalta energiaintensiivisiä teollisuudenaloja on suojattava energiakustannusten nousulta, jottei vaaranneta niiden globaalia kilpailukykyä, sillä muutoin tuotantolaitokset siirretään Euroopan ulkopuolelle maihin, joissa energia on edullisempaa. Näin ei millään tavoin edistettäisi ilmastonsuojelua (hiilivuoto, carbon leakage) (asiakokonaisuus TEN/492).

4.9.1

Yksi tämän tilanteen seurauksista on kuitenkin se, että pk-yritykset ja keskituloiset väestöryhmät joutuvat lisäksi vastaamaan kustannuksista, joilta kyseiset teollisuudenalat ovat säästyneet.

4.10

Teollisuustuotannon vähentämisen välttäminen. Teollisuustuotannon vähentämistä EU:ssa olisi vältettävä. Teollisuustuotannon vähentämisellä luodaan kuva, että Euroopassa olisi onnistuttu alentamaan hiilidioksidipäästöjä. Tosiasiassa kyse on kuitenkin piilotetusta hiilivuodosta: kun tuotteet valmistetaan, toisin kuin aiemmin, muualla kuin Euroopassa, niiden hiilijalanjälki säilyy ennallaan tai jopa kasvaa.

4.11

Tutkimus- ja kehittämistoimien lisääminen hätiköidyn, ennenaikaisen ja suurimittaisen markkinoille tuonnin sijaan. Yhtäältä tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoimien ja toisaalta suurimittaisen markkinoille tuonnin ja sen tukemisen välistä rajaa ei saa häivyttää, sillä se voisi johtaa esimerkiksi innovointia estäviin markkinatilanteisiin. Aurinkosähkön markkinoille tuontia on (esimerkiksi Saksassa, Frondel et al., Economic Impacts from the Promotion of Renewable Energy Technologies. Energy Policy, 2010) pitkälti ylituettu, mikä ei ole auttanut kehittämään EU:ssa kilpailukykyisiä järjestelmiä (Hardo Bruhns ja Martin Keilhacker, Energiewende – wohin führt der Weg [Uusiin energiamuotoihin siirtyminen – mihin se johtaa?], Politik und Zeitgeschichte, 2011). Aurinkokennojen hinnat ovat laskeneet Kiinan, ei Euroopan ansiosta! Tämän vuoksi vähähiilisen energiahuollon varmistamiseksi on kehitettävä voimakkaasti kaikkia lupaavia vaihtoehtoja, etenkin energialähteitä, joilla voidaan taata peruskuormakapasiteetti, kuten maalämpö ja ydinfuusio. Energiaongelmaa ei vuoteen 2050 mennessä ole lopullisesti ratkaistu Euroopassa eikä globaalilla tasolla!

4.12

Investointikannustimien tarjonta. Nykyisen kriisin ja kokonaisjärjestelmän välttämättömän kehittämisen vuoksi tarvitaan ehdottomasti investointeja uusiin teknologioihin ja perusrakenteisiin. Investoinnit edistävät optimismia ja auttavat näin luomaan työpaikkoja ja luottamusta. Tämä koskee myös investointeja vähähiilisiin teknologioihin, kuten uusiutuviin energialähteisiin. On kuitenkin myös rajoituksia ja ehtoja, joista muutamia on jo mainittu edellä. Poliittisissa toimissa olisi etenkin vältettävä teknologiasidonnaisia sääntöjä, sillä ne voisivat johtaa rajallisten varojen väärinkohdentamiseen (ks. edellä).

4.13

Yleinen suositus. Yleisenä suosituksena on näin ollen, että on tarkistettava sääntelyn ja edellytysten puitteet ja varmistettava, että niiden avulla luodaan tutkimusta kannustava, investointeja edistävä, innovointimyönteinen ja sisämarkkinoita tukeva toimintaympäristö, joka ei vaaranna energiahuoltoa. Tuet on kohdennettava teknologioiden ja järjestelmien tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoimiin, kun taas uusiutuvien energialähteiden kilpailukyky olisi saavutettava siten, että se perustuu yksinomaan hiilidioksidipäästöjen torjuntakustannusten (carbon pricing) kriteeriin (CESE 271/2008). Samanaikaisesti tulee kaikenlaiset fossiilisten polttoaineiden käyttämistä hyödyttävät tuet poistaa.

4.14

Tasapuoliset globaalit kilpailuedellytykset. Jotta varmistetaan, ettei tästä lähestymistavasta koidu lisähaittaa Euroopan teollisuuden globaalille kilpailukyvylle ja että se edistää riittävästi maailmanlaajuisten ilmastohaasteiden ratkaisemista, myös maailman muiden maiden on pikaisesti toteutettava vastaavia toimia tai sovittava realistisista yhteisistä tavoitteista, jotta luodaan maailmanlaajuisesti oikeudenmukaiset ja vertailukelpoiset kilpailuedellytykset. Tähänastisista pettymyksistä huolimatta komitea tukee edelleen EU:n toimia tämän saavuttamiseksi.

4.15

EU:n yksipuoliset toimet. Jos edellä mainituissa pyrkimyksissä epäonnistutaan, herää kysymys, kuinka kauan EU voi jatkaa yksipuolisia toimia ja pyrkiä radikaaleihin tavoitteisiin vahingoittamatta vakavasti taloutensa suorituskykyä ja riistämättä itseltään samalla juuri niitä resursseja, joita se tarvitsee mukautuakseen tässä tapauksessa luultavasti väistämättömään ilmastonmuutokseen sekä kaikkiin sen taloudellisiin ja poliittisiin seurauksiin.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/9

1.1

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan loppuunsaattaminen on luontainen osa EU:n talouden kilpailukyvyn ja kasvun parantamisprosessia, sillä näin pyritään vahvistamaan Euroopan yhtenäismarkkinoita entisestään. Tavoitteena on tarjota Euroopan kansalaisille paremmat, tehokkaammat ja luotettavammat edellytykset lentomatkustamiseen.

1.2

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan kiireellinen toteuttaminen on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon EU:n ilmailualaa ja erityisesti lentoyhtiöitä edelleen koetteleva kriisi. Eurooppalaisten ilmaliikenteen hallintapalvelujen suorituskyvyn, taloudenpidon, laadun, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun nostaminen tehokkuustasolle, joka on vertailukelpoinen maailman parhaiden käytänteiden kanssa, on ratkaisevan tärkeää.

1.3

Aiempien lausuntojensa – asiakokonaisuudet TEN/451 (20. kesäkuuta 2011) ja TEN/354–355 (21. tammikuuta 2009) – mukaisesti ETSK kannattaa varauksetta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan sekä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) aloitteiden oikea-aikaista ja laaja-alaista toteuttamista alun perin vuosina 2004 ja 2009 sovituissa puitteissa. Euroopan komission EU:n asetusten myötä käyttöön asettamat lainsäädäntövälineet riittävät tähän tarkoitukseen. EU:n ilmailualalla ja erityisesti lentoliikennealalla edelleen jatkuvan kriisin vuoksi voitaisiin pohtia vuoteen 2025 asetettuja tavoitteita.

1.4

ETSK pahoittelee sitä, että useimmat jäsenvaltiot, joihin suorituskykyä koskevat tavoitteet kohdennettiin, eivät ole kyenneet saavuttamaan näitä tavoitteita mutta eivät ole joutuneet kohtaamaan tehokkaita oikeudellisia seuraamuksia. ETSK pahoittelee myös sitä, että toiminnallisen ilmatilan lohkoa koskevan aloitteen tavoitteet ovat suurelta osin jääneet saavuttamatta ja että sitovaa määräaikaa, 4. joulukuuta 2012, ei ole noudatettu.

1.5

ETSK suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suunnitelmaan vauhdittaa edelleen ajatusta yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta uudella niin sanotulla "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -aloitteella.

1.6

ETSK katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan nykyisen lainsäädäntökehyksen tarkistuksessa ei tulisi keskittyä vain institutionaaliseen kehitykseen ja oikeudellisen selkeyden parantamiseen vaan myös seuraavien tekijöiden vahvistamiseen:

1.7

Eurooppalaisten lentoyhtiöiden taloudellinen tilanne on erittäin vaikea, ja tuhansia työpaikkoja on jo menetetty. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen ja sen toiminnan tehostaminen on siten tärkeää myös työpaikkojen turvaamiseksi ilmailun arvoketjun tässä osassa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan viides pilari on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä, jotta pystytään vastaamaan asianmukaisesti haasteisiin, jotka liittyvät työllisyyteen, työntekijöiden liikkuvuuteen, henkilöstöhallinnossa tapahtuviin muutoksiin ja ammatilliseen koulutukseen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ei siksi pitäisi siksi vahvistaa eikä sen tulisi rajoittua pelkästään ilmaliikenteen hallintasektoriin, vaan myös muiden työmarkkinaosapuolten – muidenkin kuin vain lennonvarmistuspalvelun tarjoajien – tulisi voida osallistua siihen, ja vuoropuhelussa tulisi käsitellä myös lennonjohdossa, lentoyhtiöissä ja lentoasemilla työskenteleville aiheutuvia sosiaalisia seurauksia sekä sitä, miten työpaikat saadaan turvattua laajemmin EU:n ilmailualalla.

1.8

Jäsenvaltioiden, myös niiden, jotka edistyvät yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa hitaasti, olisi esitettävä strategiansa lentoliikenteen tulevaa kehittämistä varten.

1.9

ETSK katsoo, että EU:n ilmailualalla saavuttamaa turvallisuuden korkeaa tasoa tulee pitää jatkossakin äärimmäisen tärkeänä asiana. On ehdottomasti varmistettava, että tarvittavat toimet taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi tukevat lisäksi turvallisuuden tason kehittämistä.

2.1

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan hankkeen loppuunsaattaminen on luontainen osa EU:n talouden kilpailukyvyn ja kasvun parantamisprosessia, sillä näin vahvistetaan edelleen Euroopan yhtenäismarkkinoita. Yhtenäisellä eurooppalaisella ilmatilalla pyritään parantamaan Euroopan ilmatilan organisoinnin ja hallinnoinnin kokonaistehokkuutta. Tähän sisältyy kustannusten alentaminen, turvallisuuden parantaminen, kapasiteetin kasvattaminen sekä ympäristövaikutuksen rajoittaminen. Tavoitteena on tarjota Euroopan kansalaisille paremmat, tehokkaammat ja luotettavammat edellytykset lentomatkustamiseen.

2.2

Tuoreimpien Eurocontrolin raporttien mukaan (ACE-vertailuraportti 2010, luonnos ACE-vertailuraportiksi 2011 ja luonnos PRU-raportiksi 2011) olisi todettava, että vuosina 2007–2011 on tapahtunut useita muutoksia. Näin ollen kustannustehokkuuden kokonaisvaihtelua kuvaavissa analyyseissa olisi otettava huomioon tärkeimmät tapahtumat kyseisen ajanjakson.

2.3

Vuonna 2011 Euroopan ilmatilan pilkkoutuneisuuden kustannukset olivat 4 miljardia euroa. Tähän sisältyy ilmaliikenteen säätelyjärjestelmästä (ATFM) johtuvat yhteensä 19,4 miljoonan minuutin myöhästymiset. Lisäksi jokainen lento oli keskimäärin 49 km suoraa lentoreittiä pidempi. Euroopan tasolla taloudelliset kustannukset kokonaislentotuntia kohti nousivat hieman vuodesta 2006 vuoteen 2009 (vuosittain +1 prosentti reaalihinnoissa). Vuonna 2010 kustannukset nousivat huomattavasti (+4,6 prosenttia reaalihinnoissa) ja vuonna 2011 ne laskivat (-4,3 prosenttia) ennen "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -hankkeen ensimmäistä viitejaksoa. Vuonna 2010 ilmaliikenteen hallintapalvelujen / viestintä-, suunnistus- ja valvontapalvelujen kustannukset alenivat -4,8 prosenttia reaalihinnoissa. Tämä kompensoitui kuitenkin ilmaliikenteen säätelyjärjestelmästä johtuvien myöhästymisten yksikkökustannusten jyrkällä nousulla (+77,5 prosenttia). Vuonna 2011 nämä kustannukset kuitenkin alenivat 42 prosenttia.

2.4

Lennonvarmistuspalveluista lentoyhtiöille aiheutuneiden kokonaiskustannusten huomattava vaihtelu, joka vuonna 2010 ulottui 849 eurosta 179 euroon eli saattoi olla kooltaan yli viisinkertainen, on erityisen merkittävä. Lisäksi viiden suurimman lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan, jotka kaikki toimivat pitkälti samoissa taloudellisissa ja toiminnallisissa oloissa, yksikkökustannukset erosivat toisistaan huomattavasti ja vaihtelivat 720 eurosta 466 euroon. Tämä ero on selkeä merkki siitä, ettei ilmaliikenteen hallintapalveluja ole optimoitu Euroopassa.

2.5

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan I ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan II järjestelmien (jotka otettiin vastaavasti käyttöön vuosina 2004 ja 2009) tulokset osoittavat, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aloitteen periaatteet ja yleinen suunta ovat oikeanlaiset ja että ilmaliikenteen hallintapalvelujen sääntöjä on pyritty optimoimaan, mikä alkaa kantaa hedelmää. Kyseisissä järjestelmissä on kuitenkin ilmennyt myös useita heikkouksia, jotka johtuvat pitkälti jäsenvaltioiden kyvyttömyydestä linjata selkeästi ilmailun nykyisiä painopisteitä. Painopisteet vaihtelevat lisäarvon luomisesta ilmatilan käyttäjille niiden lentotoiminnasta saamien omien tulojen maksimoimiseen sekä ilmailun käyttämiseen alueellisen ja mikrotaloudellisen kehityksen välineenä. Näin ollen lennonvarmistuspalveluissa ilmenee Euroopassa edelleen huomattavia tehokkuuden ja laadun puutteita, vaikkakin tilannetta ei ole selvitetty selkeästi. Lisäksi nykyinen institutionaalinen kehys on kaikkea muuta kuin optimaalinen, sillä siihen sisältyy lukuisia päällekkäisyyksiä ja puutteita eikä eri sidosryhmillä ole yhteistä suuntaa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan institutionaalista kehystä onkin vahvistettava.

2.6

Eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishanke (SESAR) on yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknologinen elementti. SESAR-yhteisyrityksen tutkimuksen mukaan SESARin makrotaloudellinen vaikutus saattaa nostaa bkt:tä 419 miljardia euroa Euroopan talouden hyväksi ja luoda noin 320 000 työpaikkaa. SESAR-ohjelman loppuunsaattaminen edellyttää kaikilta ilmailualan arvoketjun osanottajilta huomattavia investointeja, joita on vaikea perustella muutoin kuin niin, että investoinneilla voidaan saada aikaan tuottoa, joka perustuu ilma- ja maakomponenttien eli muun muassa ilmatilan käyttäjien, lennonvarmistuspalvelun tarjoajien ja lentoasemien synkronoituun hyödyntämiseen. Institutionaalista kehystä on kehitettävä, jotta vahvistetaan SESARin tuloksekas hyödyntäminen. Samaan aikaan kaikkien yhteistyötä tekevien osapuolten on tehtävä perinpohjaisia kustannus-hyöty-tutkimuksia investointihankkeiden eri vaiheissa ilmailualan arvoketjun kaikissa osissa.

2.7

Euroopan komissio suunnitteleekin antavansa lainsäädäntöpaketin ("yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+"), joka perustuu yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa käsitteleviin nykyisiin aloitteisiin ja jossa pyritään parantamaan kustannustehokkuutta, kapasiteettia, turvallisuutta ja sääntelyn laatua.

2.8

Euroopan komissiolta saatujen tietojen perusteella "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -aloitteella pyritään

3.1

Aiempien lausuntojensa – asiakokonaisuudet TEN/451 (20. kesäkuuta 2011) ja TEN/354–355 (21. tammikuuta 2009) – mukaisesti ETSK varauksetta kannattaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan sekä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) aloitteiden ripeää ja laaja-alaista toteuttamista. Asia olisi käsitettävä paljon yksiselitteisemmin kiireelliseksi, sillä monien eurooppalaisten lentoyhtiöiden taloudellinen tilanne on nykyisin erittäin huono.

3.2

ETSK odottaa, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva paketti pannaan kokonaan täytäntöön alun perin vuosina 2004 ja 2009 sovituissa puitteissa. Euroopan komission EU:n asetusten myötä käyttöön asettamat lainsäädäntövälineet riittävät tähän.

3.3

ETSK suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suunnitelmaan vauhdittaa edelleen yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa aloitetta. Kaikille EU:n jäsenvaltioille on tärkeää, että niiden aiempia poliittisia sitoumuksia yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täysimittaiseksi ja oikea-aikaiseksi toteuttamiseksi kunnioitetaan. On myös keskeisen tärkeää, että Euroopan komissio säilyttää vahvan johtajaroolin ja vastuun koko toteutusprosessin ajan.

3.4

Kun otetaan huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta saadut suhteellisen heikot tulokset yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan I ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan II voimaantulon jälkeen huhtikuussa 2004 ja joulukuussa 2009, ETSK katsoo, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen tarkistuksessa tulisi keskittyä paitsi institutionaaliseen kehitykseen myös seuraavien tekijöiden vahvistamiseen:

4.1

ETSK pahoittelee sitä, että huomattavan monet jäsenvaltiot, joihin tavoitteet kohdennettiin, eivät ole kyenneet saavuttamaan suorituskykyä koskevia tavoitteita mutta eivät silti ole joutuneet kohtaamaan tehokkaita oikeudellisia seuraamuksia. Äskettäin esitetyt kansalliset suorituskykysuunnitelmat osoittavat, että kyseiset jäsenvaltiot ovat heikentäneet tavoitteitaan edelleen. Jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot luovat nykyistä suurempaa yhteisvaikutusta toiminnallisissa ilmatilan lohkoissaan ja lopulta myös niiden välillä, tarvitaan selvästi kunnianhimoisia suorituskykyä koskevia tavoitteita yhdistettynä tehokkaaseen seuraamusmekanismiin sekä yksiselitteisiin ja selkeisiin jäsenvaltioiden strategioihin, joita tuetaan tarvittavalla Euroopan laajuisella alan lainsäädännön yhdenmukaistamisella. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan olisi kannustettava tarvittavien yhteisten eurooppalaisten lainsäädäntövälineiden (eli yksityisoikeuden) kehittämiseen sekä yhteiseen lähestymistapaan kohti eurooppalaista ilmapuolustusalaa.

4.2

ETSK katsoo, että EU:n ja toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolle olisi annettava nykyistä enemmän valtuuksia, jotta edistetään ratkaisun löytämistä nykyiseen ongelmaan, jossa jäsenvaltiot keskittyvät kansallisiin lennonvarmistuspalveluihin tai käyttävät niitä kansallisena talouden välineenä sen sijaan, että luotaisiin lisäarvoa ilmatilan käyttäjille ja asiakkaille/matkustajille. EU:n laajuisten suorituskykyä koskevien tavoitteiden olisi autettava varmistamaan, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan korkean tason tavoitteet saavutetaan vuoteen 2020 mennessä (vuoteen 2005 verrattuna kapasiteettia lisättävä kolminkertaisesti, lentojen ympäristövaikutusta on vähennettävä 10 prosenttia ja ilmaliikenteen hallintapalvelujen kustannuksia on alennettava 50 prosenttia ilmatilan käyttäjien osalta) ja että kansallisten ilmatilojen pilkkoutuneisuutta vähennetään.

4.3

ETSK painottaa, että on varmistettava EU:n nimeämän tarkastuselimen riippumattomuus. Sen toiminta olisi irrotettava Eurocontrolin toiminnasta ja siirrettävä täysipainoiselle ja komission vastuulla toimivalle EU:n elimelle. EU:n olisi myös annettava tarkastuselimelle nykyistä suurempi rooli määriteltäessä EU:n laajuisia suorituskykytavoitteita ja kansallisia suorituskykysuunnitelmia. Lennonvarmistuspalvelujen yliedustavuudesta olisi luovuttava.

4.4

ETSK katsoo, että seuraamukset ja kannustimet olisi asetettava EU:n tasolla, jotta estetään se, ettei suorituskykytavoitteita saavuteta, ja jotta varmistetaan, että kyseiset tavoitteet pysyvät erillisinä kansallisista intresseistä. Etenkin olisi pyrittävä nivomaan lennonvarmistuspalvelujen tekemien investointien tuottoaste ja niiden osakkeenomistajien pääoma suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän saavutuksiin.

4.5

ETSK pahoittelee sitä, ettei toiminnallisen ilmatilan lohkoja koskevan aloitteen tavoitteisiin ole suurelta osin päästy ja ettei säädettyä määräaikaa, 4. joulukuuta 2012, ole noudatettu. Toiminnallisen ilmatilan lohkoa koskevia aloitteita olisi vauhditettava uudelleen entistä enemmän ylhäältä alaspäin suuntautuvalla EU-tason ohjauksella. Nykyistä enemmän ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan olisi varmistettava, että toiminnallisen ilmatilan lohkot tarjoavat todellisia etuja nykyistä kosmeettisten toimien sijaan. Tässä yhteydessä olisi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan verkon hallinnoijalle annettava valtuudet esittää ja toteuttaa erityishankkeita toiminnallisista ilmatilan lohkoista käsin, jotta optimoidaan toiminnallisten ilmatilan lohkojen hallintotapaa, ilmatilaa sekä teknisiä ja henkilöresursseja selkeiden määräaikojen pohjalta. Jos sääntöjä ei noudateta, olisi asetettava seuraamuksia. Verkon hallinnoijalle ja asianomaisille ilmatilan käyttäjille olisi myös tarkkailijan asema toiminnallisten ilmatilan lohkojen keskeisissä elimissä.

4.6

Jäsenvaltioiden osallistumista EU:n yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan komiteaan ovat EU:n tavoitteiden sijaan hallinneet kansalliset intressit. Kyseisen komitean viimeisin päätös vuosien 2015–2019 suorituskyvystä ja maksujärjestelyistä on uusi takaisku yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiselle. ETSK ehdottaa, että sekä ilmatilan käyttäjille että lennonvarmistuspalveluille olisi annettava tarkkailijan asema ja aloiteoikeus kaikessa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan komitean toiminnassa.

4.7

ETSK on jälleen kerran tyytyväinen komission aikomukseen tarkastella täydentävien ilmaliikenteen hallintapalvelujen eriyttämistä uudelleen keinona parantaa keskittymistä asiakkaisiin ja tehostaa toimintaa. EU:n sääntelyvälineitä olisi käytettävä eriyttämisprosessin nopeuttamiseksi. ETSK pahoittelee tässä yhteydessä, ettei komissio ole kyennyt noudattamaan säädettyä määräaikaa, 4. joulukuuta 2012, laatiakseen ja toimittaakseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tutkimuksen, jossa arvioidaan, minkälaisia oikeudellisia, turvallisuuteen liittyviä, teollisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia markkinaperiaatteiden soveltamisella on viestintä-, suunnistus-, valvonta- ja ilmailutiedotuspalvelujen tarjoamiseen ottaen huomioon toiminnallisten ilmatilan lohkojen ja saatavilla olevan teknologian kehittyminen.

4.8

ETSK katsoo, että "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -lainsäädännössä olisi puututtava keskeisten yhdeksi kytkettyjen lennonvarmistuspalvelujen ja täydentävien palvelujen, kuten viestintä-, suunnistus- ja valvontapalvelujen (CNS), ilmailutiedotuspalvelujen (MET) ja koulutuspalvelujen, eriyttämiseen siten, että avataan markkinat näille palveluille, mikä saattaa parantaa tehokkuutta ja laatua ja kaiken kaikkiaan alentaa kustannuksia. ETSK panee merkille, että täydentävien palvelujen liberalisoinnin jatkamisen merkitystä on painotettu myös "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -lainsäädännön vaikutuksenarvioinnissa sekä Limassolissa järjestetyssä, yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa käsitelleessä korkean tason konferenssissa. Vaikka nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa eriyttämisen kansallisella tasolla, jäsenvaltiot käyttävät kyseistä välinettä vielä melko pidättyvästi suorituskyvyn parantamiseksi. Viestintä-, suunnistus- ja valvontapalvelujen (CNS) ja sääpalvelujen (MET) olisi mahdollisuuksien mukaan oltava riippuvaisia markkinaolosuhteista ja tarjouskilpailuista. Markkinaolosuhteita ei myöskään tulisi yhdistää nimeämismekanismiin samoilla markkinoilla, sillä muutoin nimeämismekanismista tulee hallitseva. Kaikki paikalliset ja merkittävät ristikkäiset tuet olisi kiellettävä.

4.9

Eurocontrolin uutta keskitettyjen palvelujen käsitettä tulisi harkita asianmukaisesti, edellyttäen että palvelut pohjautuvat hyväksyttäviin, toiminnallisten sidosryhmien (lentoyhtiöt, lennonvarmistuspalvelun tarjoajat ja lentoasemat) vahvistamiin liiketoimintamalleihin ja perustuvat avoimiin tarjouspyyntöihin, joiden kautta tehdään määräaikaisia sopimuksia parhaan tarjouksen tehneiden yritysten kanssa.

4.10

ETSK painottaa, että lennonvarmistuspalvelujen yhdentäminen saattaa olla mahdollista yhdistyneiden keskusten käytön myötä. Niin sanottu "virtuaalinen keskus" voisi olla hyödyllinen lähtökohta. Tässä lähestymistavassa otetaan huomioon eri paikoista käsin toimivien sellaisten ilmaliikennepalveluyksiköiden täysin standardoitujen menetelmien hyödyntäminen, jotka käyttävät täysin standardoituja mutta mukautuvia toimintamenetelmiä, menettelyjä ja laitteistoja siten, että ilmatilan käyttäjät katsovat ne yhdeksi järjestelmäksi. Tämä vaikutus on myös selvästi nähtävissä nykyisissä yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvissä ohjelmissa, kuten SERA ja SESAR. Tällaiset järjestelyt tukevat täysin teknistä ja toiminnallista yhteentoimivuutta niihin osallistuvien lennonvarmistuspalvelujen kesken, ja ne puolestaan mahdollistavat sen, että tietylle yksikölle osoitetut sektorin voidaan väliaikaisesti siirtää toisen yksikön toiminnalliseen vastuualaan. Näin voitaisiinkin optimoida aluelennonjohtokeskusten (ACC) käyttöä öisin ja varmistaa optimaalinen suorituskyky milloin tahansa.

4.11

ETSK katsookin, että "Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II+" -lainsäädännön olisi tarjottava asianmukainen sääntelykehys, jonka avulla voidaan johtaa ja ohjata standardointitoimien toteuttamista johdonmukaisesti ja yhtenäisesti. Toiminnallisissa ilmatilan lohkoissa olisi perustettava yhteinen ohjauselin, jotta varmistetaan johdonmukainen ja koordinoitu käyttöönotto. Standardoidut toimet ovat realistinen ja tehokas keino saavuttaa EU:n laajuiset suorituskykytavoitteet.

4.12

ETSK suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin lisätä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan verkon hallinnoijan tehtäviä ja toimivaltuuksia. Tässä yhteydessä on tärkeää antaa ilmatilan käyttäjille mahdollisuus osallistua verkon suorituskykyä koskeviin strategisiin päätöksiin sekä antaa lennonvarmistuspalveluille rooli paikallista suorituskykyä käsittelevässä päätöksenteossa.

4.13

ETSK panee merkille, että komissio aikoo laajentaa Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimintaa siten, että virasto käsittelee kaikkia teknisiä säännöksiä ja valvoo myös aloja, jotka eivät liity turvallisuuteen. ETSK on samaa mieltä siitä, että tämä saattaa olla oikea lähestymistapa, mutta on huolissaan siitä, että riskiarviointiin perustuvien prioriteettien käsitteen soveltamisesta huolimatta EASAn ylikuormittaminen uusilla tehtävillä voisi tuottaa enemmän ongelmia kuin etuja ja kohdentaa EASAn huomion muualle kuin sen perustehtävään: turvallisuuteen. ETSK on sitä mieltä, ettei EASAn toiminnan laajentamisen tulisi olla painopiste juuri nyt. ETSK katsookin, että EASAn ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan kehysten mahdolliset päällekkäisyydet voitaisiin ratkaista asianmukaisella EASAn, Eurocontrolin ja komission välisellä koordinointimekanismilla siten, ettei institutionaalista kehystä välttämättä tarvitse muuttaa.

4.14

Eurocontrolin rooli toimivan yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa on hyvin tärkeä. Jotta varmistetaan keskitettyjen palvelujen, kuten verkon hallinnoijan tarjoamien palvelujen, suorituskyvyn tehokkuus, on tarkistettava nykyistä Eurocontrol-yleissopimusta.

4.15

SESARin osalta ETSK painottaa, että on tärkeää varmistaa riittävä julkinen rahoitus, jolla tuetaan maa- ja ilmakomponenttien synkronoitua käyttöä. Lisäksi toiminnallisille investoijille (ilmatilan käyttäjät, lennonvarmistuspalvelut ja lentoasemat) olisi annettava ensisijainen rooli SESARin käytön hallinnoinnissa, kun päätetään selkeisiin liiketoimintasuunnitelmiin perustuvista painopisteistä. ESTK painottaa SESARin toteuttamisen merkitystä keskeisenä eurooppalaisena infrastruktuurihankkeena. Komitea on erittäin huolestunut "Verkkojen Eurooppa" -välineen budjetin mahdollisista leikkauksista, jotka saattavat vaikuttaa kykyyn jatkaa hankkeen toteuttamista. On myös hyvin tärkeää laatia mahdollisia tulevia rahoitusmalleja sotilastarkoituksiin suunnattua SESARin käyttöä varten.

4.16

ETSK ei kannata komission ehdotusta ottaa käyttöön hintojen mukauttaminen ruuhkaisilla reiteillä. Se ei itse asiassa parantaisi lainkaan ilmatilan kapasiteetin käyttöä. Koska sen käyttöönotto voisi myös pakottaa ilma-alusten liikennöitsijät lentämään pidempiä reittejä, se olisi myös vastoin EU:n tavoitetta alentaa päästöjä keinona torjua ilmastonmuutosta. Lisäksi tällainen järjestelmä olisi epäoikeudenmukainen, sillä ilma-alusten liikennöitsijät maksavat jo ruuhkautumisesta myöhästymisistä johtuvien epäsuorien kustannusten kautta. Tällainen lähestymistapa johtaisi kaksinkertaiseen rankaisemiseen, joka ei olisi lainkaan hyväksyttävää etenkin, koska ilma-alusten liikennöitsijät hyödyntävät lentoreittimaksuja rahoittaakseen infrastruktuurin parantamista, jonka pitäisi viime kädessä vähentää ruuhkautumista.

4.17

Sen sijaan ETSK on sitä mieltä, että hintojen mukauttamisessa olisi keskityttävä ilma-alusten liikennöitsijöiden motivoimiseen ostamaan kalustoa, jota tarvitaan parantamaan ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kokonaissuorituskykyä. Tämä voitaisiin toteuttaa käyttämällä julkista rahoitusta käyttäjämaksujen alentamiseksi niiden ilma-alusten liikennöitsijöiden osalta, jotka investoivat aikaisessa vaiheessa SESAR-teknologioihin. Tätä lähestymistapaa voitaisiin sitten täydentää lisätoimilla, kuten "parhaiten varustautuneet, eniten hyötyvät" -malli, jota ETSK tukee täysin.

5.1

Eurooppalaisten lentoyhtiöiden taloudellinen tilanne on erittäin vaikea, ja tuhansia työpaikkoja on jo menetetty. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen ja sen toiminnan tehostaminen on siten tärkeää myös työpaikkojen turvaamiseksi ilmailun arvoketjun tässä osassa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan viides pilari on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä, jotta pystytään vastaamaan asianmukaisesti haasteisiin, jotka liittyvät työllisyyteen, työntekijöiden liikkuvuuteen, henkilöstöhallinnossa tapahtuviin muutoksiin ja ammatilliseen koulutukseen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ei siksi pitäisi siksi vahvistaa eikä sen tulisi rajoittua pelkästään ilmaliikenteen hallintasektoriin, vaan myös muiden työmarkkinaosapuolten – muidenkin kuin vain lennonvarmistuspalvelun tarjoajien – tulisi voida osallistua siihen, ja vuoropuhelussa tulisi käsitellä myös lennonjohdossa, lentoyhtiöissä ja lentoasemilla työskenteleville aiheutuvia sosiaalisia seurauksia sekä sitä, miten työpaikat saadaan turvattua laajemmin EU:n ilmailualalla.

5.2

ETSK on vahvasti vakuuttunut siitä, että tehokas ja jatkuva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeässä asemassa siirtymäprosessin helpottamiseksi. Jos henkilöstö ei osallistu täysimääräisesti siirtymäprosessiin, epäonnistumisen riski kasvaa merkittävästi. Etenkin uudet teknologiat ja SESARin kehittämät toiminnalliset mallit muuttavat lennonjohtajien perinteistä roolia, sillä he toimivat vastedes lentoliikenteen hallinnoijina.

5.3

On tärkeää, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan puitteissa käyty työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu heijastaa kaikkien täytäntöönpanoon osallistuvien tahojen huolenaiheita. Lennonvarmistuspalvelujen edustajien nykyinen vallitseva asema ei näin ollen ole perusteltu, ja se uhkaa edelleen syrjiä muita merkittäviä alan toimijoita.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/14

1.1

Teknisten tekstiilien ala, jolla taloudellinen ja työllisyyskehitys on ollut myönteistä EU:ssa, on esimerkki "perinteisestä alasta", joka on kyennyt toteuttamaan muodonmuutoksen uuden teollisen vallankumouksen (älykkäämpi, osallistavampi ja kestävämpi) tarpeet kaikilta osin täyttäväksi uudeksi liiketoimintamalliksi.

1.2

Tekstiilimateriaalit ja -teknologiat ovat keskeisiä innovaatioita, jotka voisivat tarjota ratkaisun mitä moninaisimpiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tekniset tekstiilit luovat mahdollisuuksia muilla teollisuudenaloilla tarjoamalla

1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kiinnittää Euroopan komission ja Euroopan parlamentin huomion tärkeimpiin menestystekijöihin, joita on edistettävä tämän lupaavan alan kasvun vahvistamiseksi:

—

kuitumateriaalit, joiden kasvuvauhti on ollut 60 prosenttia kymmenen viime vuoden aikana

—

komposiittimateriaalit, joiden kasvuvauhti on ollut 75 prosenttia kymmenen viime vuoden aikana.

—

kasvava osuus tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä innovoinnista yrityksissä niiden koosta riippumatta

—

tehokkaita yhteisiä välineitä innovoinnin tukemiseksi kansallisella tasolla (tekstiilialan klusterit, tutkimus- ja kehityskeskukset jne.) erityisesti Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Italiassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Puolassa

—

tehokkaat yhteiset välineet EU:n tasolla: tekstiili- ja vaatetusalan teknologiayhteisö monine yhteistyöhankkeineen, jotka ovat johtaneet tulokselliseen vuorovaikutukseen sovellusmarkkinoiden, tekstiilialan yritysten ja tutkijoiden välillä; eurooppalainen verkosto, joka käsittää tärkeimmät tekstiiliteknologian alan instituutit (Textranet), korkeakouluverkostot (AUTEX) sekä merkittävimmät tekstiiliteollisuusalueet käsittävä verkosto

—

johtavia eurooppalaisia yrityksiä kasvavilla markkinoilla (esimerkiksi Freudenberg tai Fiberweb kuitumateriaalien alalla)

—

EU:n johtava asema tekstiilikoneiden valmistuksessa ja 75 prosentin osuus maailmanmarkkinoista

—

peruskäyttäjien moninaisuus, joka on voimavara alhaisen kasvun kausina

—

vahva tuki henkilönsuojaimille, joita Euroopan komissio pitää yhtenä kuudesta ensisijaisesta markkinalohkosta

—

paremmat taloudelliset tunnusluvut kuin muilla tekstiili- ja vaatetusalan yrityksillä (suurempi lisäarvo työntekijää kohti, suurempi kassavirta, suurempi liikkumavara jne.)

—

maailman suurimmat toimialamessut (Techtextil).

—

peruskäyttäjien keskuudessa kasvava tekstiiliratkaisujen tarve: viihtyvyys- ja seurantaratkaisut aktiivista elämäntapaa varten, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen liikenteessä (painoa vähentämällä) ja rakentamisessa (lämpöeristyksen avulla), lääkintäteknologian kehittäminen (sairaalaperäisten tautien ehkäiseminen, implantit, terveyden seuranta) jne.

—

tiivis yhteistyö tuottajien ja asiakkaiden välillä hyvin erityisten tarpeiden (mitoitetut ratkaisut) ja kysyntälähtöisen innovoinnin huomioonottamiseksi

—

kasvava tarve parantaa kierrätettävyyttä, esimerkiksi vaahtomateriaalien korvaaminen kuitukankailla, komposiittimateriaalit ja ajoneuvojen matkustamon sisäilmansuodattimet

—

teknisten tekstiilien henkeä kohden lasketun kulutuksen nopea kasvu maailmanlaajuisesti ja erityisesti Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa.

—

pienillä ja keskisuurilla yrityksillä rajalliset investointivalmiudet

—

luotonsaanti vaikeampaa

—

tekstiiliteollisuuden vähäinen houkuttelevuus korkeakouluista valmistuneiden nuorten keskuudessa

—

luonnon- ja tekokuitujen tuotannon väheneminen EU:ssa, mikä johtaa vaikeuksiin innovointia ajatellen saatavilla olevien kuitutyyppien vähäisen lukumäärän ja kasvavan tuontiriippuvuusriskin johdosta

—

teknisten tekstiilien heikko kierrätettävyys nykyisin perinteisiin materiaaleihin verrattuna

—

erittäin energiaintensiivinen ala

—

erikoistuminen Mobiltechin (EU:n autonvalmistusteollisuuden kriittinen tila huomioon ottaen) tai Hometechin kaltaisilla kypsillä sovellusmarkkinoilla erityisesti mattoihin, sisustuskankaisiin ja patjoihin.

—

raaka-aineiden niukkuus ja nousevat hinnat (ennen kaikkea synteettiset, muunto- ja epäorgaaniset kuidut, polymeerit, kehrätyt langat ja filamenttilangat)

—

energiakustannusten (kaasu ja sähkö) nousu EU:ssa, mikä voisi johtaa siihen, että energiaintensiivisemmät valmistajat (tekokuidut, kuitumateriaalit, värjäys, viimeistely jne.) siirtävät tuotantolaitoksensa Yhdysvaltoihin tai Aasiaan

—

koveneva kilpailu kehittyvien maiden taholta sekä kyseisten maiden omille markkinoille pääsyn esteiden lisääntyminen; vuonna 2010 Aasia oli jo johtava tuotantoalue määrällisesti, ja se on moninkertaistanut tuotantoarvonsa 2,6-kertaiseksi.

—

kasvava hintapaine erityisesti kypsillä markkinoilla

—

väärentämisen ja kopioimisen kasvava riski.

—

teknologioiden siirtoa alalta toiselle koskevien parhaiden käytänteiden edistäminen (hedelmällinen vuorovaikutus)

—

tuotannon energiatehokkuuden lisäämiseen tähtäävien toimien toteuttaminen

—

kyky yhdistää teknologinen ja ei-teknologinen innovointi: lantiovyön tulisi olla tehokas mutta myös hyvin suunniteltu potilasta varten

—

kyky edistää luovuttaa, kun ajatellaan tuotteiden/materiaalien suunnittelua, käyttöä ja elinkaaren loppua

—

kokemus työntekijöiden osaamisen kehittämisestä uusien markkinoiden valtaamiseksi

—

tieto- ja viestintäteknologian levittäminen arkielämässä ympäristönsä kanssa kommunikoivien älykkäiden tekstiilien avulla: esimerkkinä mainittakoon ratkaisevan tärkeitä fysiologisia tietoja seuraavat ja niitä sairaaloihin välittävät "älykkäät vaatteet", jotka on tarkoitettu iäkkäille ja jotka auttavat heitä asumaan edelleen kotona.

—

kyky tuoda markkinoille tarkoituksenmukaisia ja innovatiivisia tuotteita ja palveluita vammaisille, sairaille ja iäkkäille: räätälöidyt vaatteet, erityisvälineet urheilua ja vapaa-aikaa varten

—

kyky mittatyön ansiosta vastata demografisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, joiden johdosta pitkälle kehitettyjen ja yksilöityjen tuotteiden ja palveluiden kysyntä lisääntyy (muutamia alan hankkeita esitellään internetosoitteessa Prosumer.net – European Consumer Goods Research Initiative).

—

vähentämällä hiilidioksidipäästöjä liikenteessä käytettävien entistä kevyempien materiaalien ansiosta (komposiitit ilmailualalla ja hiilikuidut ajoneuvoissa)

—

tarjoamalla konkreettisia tekstiiliratkaisuja esimerkiksi suodattamiseen, vahvistamiseen ja eristämiseen liittyen energiatehokkuuden parantamiseksi asunto- ja rakennusalalla

—

kierrättämällä muovipullojen polyetyleenitereftalaatin (PET) polyesterin valmistamiseksi.

—

ottamaan huomioon ekologinen suunnittelu tuotteita ja tuotantotapoja suunniteltaessa

—

laatimaan tuotteistaan elinkaarianalyyseja, joilla on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli, koska toistaiseksi perinteisten materiaalien, esimerkiksi metallien, kierrätys on usein edullisempaa.

—

ensinnäkin: kehitetään EU:ssa öljyaikakauden loppumista ennakoiden luonnonkuituihin perustuva kierrätettävä hiilikuitu (5)

—

toiseksi: kehitetään kierrätysmenetelmiä, jotka mahdollistavat sekoitekankaista (80–90 %) koostuvien tekstiilien täydellisen kierrätyksen

—

kolmanneksi (kunnianhimoisempi näkökohta): tuetaan teollisuutta ja tiedeyhteisöä sellaisten soveltuvien prosessien kehittämisessä, joissa hyödynnetään hiilidioksidin hiili resurssina, esimerkiksi muutosprosessissa nopeutetun fotosynteesin avulla tai muin tekniikoin; tutkimusta tehdään jo muiden sovellusten yhteydessä, mutta sitä tulisi tehostaa (kohti "hiilidioksidiin perustuvaa taloutta" (6)).

—

yhteiskunnalliset haasteet

—

johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa

—

tieteellinen huippuosaaminen.

—

teollisuuden ja pk-yritysten osallistumisen ja etujen lisääminen

—

enemmän pieniä hankkeita, joiden hallinnollinen taakka on vähäisempi (kahden vuoden enimmäiskesto, 3–6 kumppania)

—

selkeä sitoutuminen innovoinnin, myös ei-teknologisen innovoinnin, tukemiseen.

—

Kehitetään yksinkertainen, pk-yrityksille soveltuva viestintämuoto sellaisia t&k-ohjelmia varten, jotka liittyvät uusiin tuotteisiin ja uusiin materiaaleihin, sillä suurella osalla niistä on merkitystä tekstiilialan kannalta.

—

Tuetaan yritysten ja korkeakoulujen välistä tutkimusyhteistyötä sekä innovointirakenteita (tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuutta käsittelevä eurooppalainen teknologiayhteisö, kansallisen tason neuvostot ja verkostot, aluetason innovointiklusterit jne.).

—

Varmistetaan viestintä ja vuorovaikutus näiden rakenteiden välillä koko EU:ssa sekä vastaavien rakenteiden välillä muilla teollisuudenaloilla poikkialaisen innovoinnin edistämiseksi.

—

Ehdotetaan Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa uudenlaista, kunnianhimoista rahoitusta tekstiilien kierrätykseen (sekä tuotannon yhteydessä syntyvä jäte että lopputuotteet), jotta parannetaan tekstiilien kierrätysastetta suhteessa paperi- tai lasituotteiden kierrätysasteisiin. Jätteistä annetun direktiivin tarkistaminen on tilaisuus organisoida tekstiilien kierrätysala.

—

Tehostetaan hiilidioksidin käyttöä resurssina koskevien lähestymistapojen, nopeutettu fotosynteesi mukaan luettuna, tutkimusta.

—

kiinnittämällä nykyistä enemmän huomiota investointeihin (eikä yksinomaan vientiin)

—

kiinnittämällä nykyistä enemmän huomiota tullinimikkeisiin, joita ei ole nimenomaisesti sisällytetty ryhmiin 50–63 (tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat), esimerkiksi lasikuitukankaat (HS 70.19) ja kuitukankaiset hygieniatuotteet (HS 96.19)

—

tarkastelemalla lähemmin eurooppalaisten yritysten kohtaamia ongelmia niiden osallistuessa julkisiin hankintoihin ulkomailla aloilla, joista esimerkkeinä mainittakoon työvaatteet, sairaalat jne.

—

sisällyttämällä esimerkiksi tulevaan transatlanttiseen sopimukseen standardointia koskevia sitoumuksia.

—

ottamaan tarvittaessa huomioon teknisten tekstiilien kannalta kriittiset raaka-aineet "raaka-ainediplomatiassaan"

—

kannustamaan luonnonkuitujen – pellavan, hampun, villan, selluloosakuitujen – ja biopolymeerien tuotantoon, jotta varmistetaan, että tekstiiliteollisuudella on käytettävissä EU:ssa tuotettuja raaka-aineresursseja.

—

Täydentävä lausunto tiedonannosta "Tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuus laajentuneessa Euroopan unionissa" (asiakokonaisuus CCMI/009), hyväksytty 7. kesäkuuta 2004, esittelijä: Michel Nollet.

—

Lausunto tiedonannosta "Tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuus laajentuneessa Euroopan unionissa" (asiakokonaisuus INT/220), hyväksytty 1. heinäkuuta 2004, esittelijä: Antonello Pezzini.

—

CCMI:n tiedonanto aiheesta "Euroopan tekstiili- ja kenkäteollisuuden kehitys" (asiakokonaisuus CCMI/041), hyväksytty 4. helmikuuta 2008, esittelijä: Claudio Cappellini.

—

Lausunto aiheesta "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tekstiilien nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden merkinnöistä" (asiakokonaisuus INT/477), hyväksytty 16. joulukuuta 2009, esittelijä: Claudio Cappellini.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/26

1.1

Arktinen alue on merkittävässä murroksessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa poikkeuksellisesti ilmakehän lämpenemiseen ja jääpeiton supistumiseen alueella. Ne vaikuttavat osaltaan sääolosuhteisiin ja ympäristömuutoksiin globaalisesti. Samalla ne vaikuttavat maailmantalouteen, koska ne luovat uusia mahdollisuuksia taloudelliselle toiminnalle luonnonvaroiltaan rikkaalla alueella. Maailman katseet kohdistuvat arktiseen alueeseen, jonka hauras ekologia ja väestö tarvitsevat asianmukaista suojaa ja huomiota. Muutoksilla saattaa olla valtapoliittisia seurauksia.

1.2

ETSK peräänkuuluttaa EU:lta määrätietoista arktista strategiaa ja uskottavaa sitoutumista yhteistyöhön arktisten maiden kanssa. Arktisella alueella on suuri merkitys EU:lle ja EU:lla on paljon annettavaa arktisessa yhteistyössä. Peräänkuulutetaan panostamista vastuulliseen, kylmän ilmanalan osaamiseen perustuvaan taloudelliseen toimintaan sekä infrastruktuurin kehittämistä. Peräänkuulutetaan myös ilmastonmuutosta koskevan tutkimusyhteistyön jatkamista ja alueen herkän ympäristön määrätietoista suojelua.

1.3

Arktisen neuvoston asemaa sekä EU:n asemaa neuvostossa tulee vahvistaa. Kansalaisyhteiskunta tulee ottaa laajamittaisesti mukaan arktiseen yhteistyöhön. Arktisessa yhteistyössä tarvitaan lisää avoimuutta ja kommunikaation määrätietoista parantamista.

1.4

ETSK sai paljon hyötyä Lapin yliopiston Arktisen keskuksen (1) kanssa järjestämästään julkisesta kuulemistilaisuudesta Pohjois-Suomessa (Rovaniemi). Komitean tarkoituksena on kontribuoida arktiseen yhteistyöhön ja EU:n arktiseen politiikkaan sekä tiivistää yhteyksiään alueen kansalaisyhteiskuntaan.

2.1

Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut merkittävästi, ja maailmanlaajuisesti siihen kohdistuu lisääntyvästi kiinnostusta. Tämän vuoksi on tärkeätä, että EU vie mahdollisimman pian päätökseen arktisen politiikkansa, jotta se kykenisi osallistumaan uskottavana ja rakentavana osapuolena ja aloitteentekijänä arktista aluetta koskevaan yhteistyöhön. EU:n on osoitettava sitoumuksensa arktiseen alueeseen ja yhteistyöhön alueella. Ensisijaista huomiota tulee kohdistaa EU:n arktisten jäsenmaiden pohjoisosiin sekä yhteistyön kiinteyttämiseen arktisiin maihin, ennen kaikkea sen eurooppalaisiin naapurimaihin (ml. Grönlanti). Tilanne edellyttää EU:lta täysimittaista arktista strategiaa.

EU:n arktista aluetta koskevien valmisteluresurssien keskittämistä yhteen paikkaan tai niiden tehokasta koordinoimista sekä erillisen arktista aluetta koskevan momentin varaamista EU:n budjetissa tarvitaan, jotta EU:n arktista politiikkaa/strategiaa voidaan toteuttaa uskottavalla tavalla.

2.2

EU:n arktisen politiikan/strategian ja arktisten valtioiden ko. strategioiden tulee olla sopusoinnussa keskenään; arktisen alueen hallintoa tulee kehittää ja toteuttaa rakentavassa yhteistyössä ko. maiden ja keskeisten osapuolten kanssa. Arktisen yhteistyön ja -elon tulee tukeutua kansainvälisiin sopimuksiin ja yhteistyöhön kansainvälisissä järjestöissä (mm. YK, IMO, FAO, ILO), missä vain mahdollista. Yhteistyötä edesauttaa se, että osallistuvat maat olisivat ratifioineet keskeisimmät em. sopimukset, joilla on kantavuutta arktisella alueella.

2.3

Alkanut kilpajuoksu arktisella alueella ei saa eskaloitua kohti arktista konfliktia. EU:n tulisi edistää vuoropuhelua kansainvälisestä oikeudellisesta riitojenratkaisumekanismista, joka olisi sitova kaikille osallistuville tahoille. Myös tätä varten on syytä järjestää mahdollisimman pian, kuten jo vuonna 2010 on ehdotettu ja Euroopan parlamentti on tukenut (3), arktinen huippukokous arktisen neuvoston puitteissa, jossa alueesta ja yhteistyöstä kiinnostuneet keskeiset osapuolet voisivat yhdessä pohtia alueen tulevaisuutta ja pyrkiä yhteisymmärrykseen alueen yhteistoiminnan periaatteista. Huippukokouksia on myös jatkossa tarpeen järjestää säännöllisesti, ja toimiva yhteistyö arktisten osapuolten kesken kaipaa tehokkaita välineitä, kuten moderniin teknologiaan pohjautuvaa yhteistä kommunikointi- ja seurantaverkostoa.

2.4

ETSK yhtyy näkemykseen, että arktisen neuvoston asemaa tulee voimistaa ja sillä tulee olla mandaatti toimia kansainvälisenä foorumina, jossa sovitaan keskeisistä arktista aluetta koskevista asioista. Hyvä yhteistyö arktisessa neuvostossa edellyttää, että kaikkia arktisia valtioita kohdellaan tasavertaisesti.

EU:n asema tulee vahvistaa neuvostossa, koska se voi täten paremmin kontribuoida neuvoston työhön sekä osallistumisellaan vahvistaa neuvoston painoarvoa. EU:lla on paljon annettavaa yhteistyölle. EU:n asemaa voitaisiin vahvistaa esimerkiksi niin, että se ryhtyy tarkkailijaksi. Lisäksi arktisen alueen EU-valtioiden olisi otettava myös EU:n näkemykset huomioon neuvostossa.

EU:n tulee myös panostaa yhteistyön lujittamiseen Barentsin euroarktisessa neuvostossa (ja Barentsin alueneuvostossa), koska näillä on suuri merkitys rajoja ylittävälle kanssakäymiselle resurssirikkaan Barentsin alueen kolmentoista osa-alueen kesken (Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä). EU:n tulisi edistää yhteistyötä alueellisten yhteistyöfoorumien – kuten tekstijaksossa 4 mainittujen Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Itämerineuvoston tai Pohjoismaiden ja Baltian maiden NB8-ryhmän – välillä sekä hyödyntää niiden asiantuntemusta.

2.5

ETSK yhtyy näkemykseen, että tarvitaan lisää syvällistä ja uskottavaa tietoa ympäristömuutoksista, jotka tapahtuvat maailmanlaajuisesti ja arktisella alueella, jonka ympäristöolosuhteet ovat ainutlaatuisia ja ekologia on hauras. Panostamisen ilmastonmuutokseen, ekologiaan, ympäristöön ja meteorologiaan liittyvään tieteelliseen tutkimustoimintaan ja seurantaan tulee määrätietoisesti jatkua. "Arctic Climate Impact Assessment (ACIA)" -hanke, "Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA)" -hanke, "Ice to Sea (Ice2Sea)" -hanke, EU:n "Arctic Footprint and Policy Assessment" -hanke sekä osallistuminen "Sustaining Arctic Observing Networks (SAON)" -verkostoon voivat toimia arktisen tutkimusyhteistyön katalysaattoreina. EU:n etabloituja, jo toimivia tutkimus- ja seurantayhteistyöverkostoja tulee tehostaa tiedon ja pätevyyden syventämiseksi.

2.5.1

Tutkimustoiminnan painopiste on tähän asti keskittynyt pitkälti ilmastonmuutosten vaimentamiseen ja hallitsemiseen eri puolilla maailmaa, mutta näyttää siltä, että ilmastonmuutokset ja niiden seuraamukset ovat monelta osin jo yltäneet sellaiseen pisteeseen (nk. "tipping-point"), että niitä lienee mahdotonta enää estää (4). Tämän johdosta on syytä panostaa nykyistä enemmän tutkimukseen, joka koskee arktisen luonnon suojelua ja luonnonvarojen kestävää hallinnointia sekä sopeutumista ilmastonmuutosten aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Tutkimustoiminta ja -tulokset tulee julkistaa, tutkimuksissa tulee ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät näkökohdat, ja niiden tulee olla avoimia ja mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan edustajien ja tutkijoiden osallistuminen kaikista EU-maista (ks. myös kohta 2.9).

2.5.2

Arktista aluetta koskeva tutkimus tulee ottaa korostetummin esille EU:n tutkimusohjelmissa, ja sille tulee varata erillinen määräraha EU:n budjettikehyksessä vuosille 2014–2020.

2.6

Arktisella alueella on suuri taloudellinen merkitys paikalliselle väestölle, koko Euroopalle ja laajemminkin. Yrittäjyyttä, myös jalostavaa teollisuutta ja maaseutuyrittäjyyttä alueella tulee kannustaa eri keinoin, esimerkiksi Arctic-Start-Up-tyyppisillä hankkeilla sekä koulutuksella. Investointeja tulee edistää. Luonnonvarojen hyödyntämisessä ja muussa taloudellisessa toiminnassa EU:n tulee panostaa arktisiin olosuhteisiin soveltuvaan teknologiaan ja siihen liittyvän (kylmä)osaamisen kehittämiseen ja käyttöön ottoon. Tämä koskee mm. off-shore-syvämerenporaus-, kaivannais- ja meriteollisuutta, laivojen ja koneiden suunnittelua ja rakentamista sekä satama-, telakka- ja kuljetusteknologiaa.

2.6.1

Infrastruktuurin, erityisesti raide-, maantie-, lento- ja meriliikenteen sekä energian kuljetusverkostojen rakentamisen tulee myös perustua koviin arktisiin ympäristöolosuhteisiin soveltuvaan teknologiaan ja tietotaitoon. Toimivan infrastruktuurin/logistiikan aikaansaamisella (sekä pohjois-etelä että länsi-itä) onkin perustavaa laatua oleva merkitys kehitykselle arktisella alueella.

2.6.2

Asutuskeskusten rakentaminen ja IT-teknologian hyödyntäminen harvaan asutuilla alueilla (esimerkiksi etäkoulutus, etäterveydenhuolto) sekä matkailu ovat myös tärkeitä, resursseja kaipaavia kehittämiskohteita alueella.

2.6.3

Kehittäessään Koillisväylää, joka tarjoaa kustannustehokkaan ja eräissä suhteissa turvallisemman kuljetusreittivaihtoehdon Suezin kanavan kautta kulkevalle eteläiselle reitille, EU:n tulee ottaa asianmukaisesti huomioon ympäristönäkökohdat. EU:n tulee toimia sen puolesta, että uudet meriliikenneväylät arktisella alueella ovat käytettävissä "viattomalle kauttakululle" kansainvälisten sopimusten (UNCLOS) mukaisesti, myös kun väylät kulkevat eri maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kautta. Tällä on keskeinen merkitys sekä rahti- että matkustajaliikenteen kehittämiseen arktisella alueella.

2.6.4

EU:n tulee nykyistä pontevammin sisällyttää edellä esitetty 2020-kasvustrategiaansa ja muihin ohjelmiinsa, kuten "Innovaatiounioni" ja "Horisontti 2020". EU:n alue- ja koheesiopolitiikalla sekä mm. Interreg- ja ENPI-ohjelmilla on suuri merkitys EU:n uloimmilla alueilla (outermost regions) pohjoisessa, ja onkin keskeisen tärkeätä, että ne jatkossa saavuttavat tehokkaasti näitä alueita ja niiden naapurialueita, tukien taloutta ja yhteiskunnallista toimintaa sekä edistäen rajoja ylittävää yhteistyötä.

2.6.5

On myös tarve panostaa EU:n osapuolten kanssa sovittuihin yhteistyöohjelmiin alueella. Pohjoisen ulottuvuuden liikennekumppanuushanke kaipaa erityishuomiota ja riittävästi resursseja, koska sillä voidaan edistää kuljetusväylien kehittämistä luonnonvaroiltaan rikkaalta Barentsin alueelta mm. Euroopan markkinoille. Esimerkiksi nopea maayhteyksien rakentaminen EU:n ja merkittävien Jäämeren satamien, kuten Murmanskin ja Narvikin, välille on välttämätöntä. Näitä hankkeita on pidettävä hyvin kiireellisenä (ks. myös kohdat 2.6.1 ja 2.6.3).

Resurssien ohjaamisella taloudellisen toiminnan edistämiseen alueella voidaan vaikuttaa myönteisesti alueen työllisyyteen, taloudelliseen kasvuun ja väestön hyvinvointiin.

2.7

On oleellista, että arktisella alueella turvataan kestävä tasapaino ympäristön suojelun ja taloudellisen toiminnan välillä. EU:n tulee päättäväisesti avustaa arktisia maita saavuttamaan tämä tasapaino, koska alueen ekologia on erittäin hauras. Arktisella alueella tulee noudattaa sen olosuhteiden vaatimia korkeimpia kansainvälisiä kestävän kehityksen standardeja. Yritysten yhteiskunnallisella vastuulla on keskeinen merkitys samoin kuin OECD:n monikansallista yritystoimintaa koskevalla koodilla. Yritysten on syytä osoittaa toiminnassaan vastuullista varovaisuutta erityisesti kohteissa, joilla on erityinen luonnonarvo tai jotka ovat pyhiä alkuperäiskansalle. Myös kalastuksessa tulee noudattaa vastuullista varovaisuutta, huolehtia syvämerikalakantojen kestävästä käyttämisestä EU:n avomerikalastusta koskevien sääntöjen, FAO:n ko. suuntaviivojen, yhteisen tiedonannon JOIN(2012) 19 final ja siihen liittyvän yhteisen valmisteluasiakirjan SWD(2012) 182 final ja mahdollisesti myös Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC/CPANE) sopimuksen pohjalta (5). Edellä mainittu on tärkeää arktisen alueen elinvoimaisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

2.7.1

EU:n linjauksia ja kokemuksia ympäristövaikutusarvioinnista (Environmental Impact Assessment) ja EU:n meripolitiikasta tulee painokkaasti tarjota arktiseen yhteistyöhön. Taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi tulee aina toteuttaa myös niistä aiheutuvien taloudellisten vaikutusten arviointi.

2.7.2

EU:n tulee toimia sen eteen, että arktisen neuvoston tuore, öljyvuotojen torjumista koskeva sopimus saatetaan määrätietoisesti käytäntöön ja että neuvottelut poraukseen liittyvistä periaatteista aloitetaan.

2.7.3

On myös tärkeätä, että neuvottelut napa-alueiden meriliikennettä koskevasta IMO:n säädöksestä (nk. Polar Code) saadaan onnistuneesti päätökseen. Arktisten meriliikenneväylien osalta tulee EU:n myös tarjota Galileo-satelliittijärjestelmänsä palveluja navigoinnin ja turvallisuuden parantamiseksi, yhdistäen, jos mahdollista, järjestelmä muihin vastaaviin järjestelmiin.

2.8

ETSK tukee voimakkaasti EU:n aloittamaa vuoropuhelua arktisen alueen saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen sekä alueen eturyhmien kanssa. Tätä tulee päättäväisesti jatkaa ja voimistaa. Alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä ja perinteisiä toimeentulomuotoja (mm. porotaloutta) on kunnioitettava. Alueella asuvat ihmiset ovat kuitenkin pääosiltaan (n. 90 %) muita kuin alkuperäiskansoihin kuuluvia, minkä vuoksi vuoropuhelun tulee samalla laajentua koskemaan koko ko. väestöä. ETSK yhtyy myös kesäkuun 2012 tiedonannon toteamukseen, että "arktinen alue tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi tulevien sukupolvien eurooppalaisten elämään". Muutokset arktisella alueella vaikuttavat ihmisten elinolosuhteisiin paitsi arktisella ja sen lähialueilla myös osaltaan muualla maailmassa (ks. taloudellinen potentiaali, ilmastonmuutosten aiheuttamat sään lisääntyvät ääri-ilmiöt, merivirtojen muutokset, merenpinnan nousu, kuivuus, rajut vesi- ja lumisateet tms.).

2.8.1

On tarpeellista kutsua kansalaisyhteiskuntaa laajasti ja säännöllisesti arktiseen toimintaan – alkuperäiskansojen lisäksi. Yhteiskunnan eri vaikuttajat, mm. elinkeinoelämä, palkansaajat, ympäristönsuojelijat, tulee saada mukaan sekä monenkeskiseen että EU:n arktiseen toimintaan. Vuoropuhelua, Round-Table-tapaamisia ja kuulemistilaisuuksia tulee järjestää eri kansalaisyhteiskunnan ryhmien kanssa.

2.8.2

ETSK esittää, että EU vaikuttaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tehostamiseen usealla tasolla:

2.8.3

ETSK:n aikomuksena on osallistua tähän toimintaan, esittäen vuoropuhelussa EU:n järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä ja ehdotuksia. ETSK aikoo myös tiivistää yhteyksiään arktisen alueen kansalaisyhteiskuntaan sekä EU:n rajojen sisä- että ulkopuolella. Tarkoituksena on tukea arktisten maiden kansalaisyhteiskunnan ääntä ja yhteisesiintymistä. On tarpeellista myös varmistaa, että ala-alueellisille ja paikallisille toimijoille luodaan mahdollisuuksia esittää näkemyksiään EU-tasolla.

2.9

ETSK yhtyy esitettyyn näkemykseen, että tarvitaan merkittävästi lisää avoimuutta ja julkista tietoa arktisesta alueesta ja siellä harjoitettavasta yhteistyöstä. EU:n tulee tätä varten peräänkuuluttaa hyvin toimivaa kommunikointistrategiaa arktisessa yhteistyössä. ETSK tukee tähän liittyen täysin komission vuonna 2008 esittämää (6) ja ministerineuvoston vuonna 2009 (7) sekä Euroopan parlamentin tiedostamaa (8) ehdotusta perustaa EU:n arktinen informaatiokeskus. Sen tehtävänä olisi vastata lähinnä arktiseen yhteistyöhön liittyvien tutkimus- ym. toimintojen tulosten informoinnista. Tämä aloite on tärkeä nimenomaisesti avoimuuden lisäämiseksi. On myönteistä, että Euroopan komissio on antanut Lapin yliopiston Arktiselle keskukselle tehtäväksi suorittaa informaatiokeskuksen valmisteleva selvityshanke. Informaatiokeskus voisi toimia verkostokonseptilla, johon osallistuisi mm. arktista tutkimusta ja viestintää harjoittavia laitoksia EU:ssa ja sen ulkopuolella. Myös kansalaisyhteiskunnalla tulee olla rooli tässä asiassa.

3.1.1

Jään suurimmilta osin peittämä Jäämeri kattaa suurimman osan tätä aluetta – pohjoisnapa sijaitsee keskellä merta. Barentsinmeri, Karanmeri, Grönlannin meri, Norjanmeri, Beaufortinmeri, Laptevinmeri ja eräät muut nimetyt merialueet ovat Jäämeren osia. Jäämeri on mannerjalustojen ympäröimä. Kahdeksan arktista maata – Kanada, Tanska ml. Grönlanti, Suomi, Norja ml. Huippuvuoret, Venäjä, Ruotsi ja Yhdysvallat ml. Alaska – ovat osittain napapiirin pohjoispuolella, ja niillä on laajoja arktisia maa-alueita. Islanti on napapiirin tuntumassa. Näistä ainakin viisi maata – Norja, Venäjä, Kanada, Tanska/Grönlanti ja Yhdysvallat – on Jäämeren rannikkovaltioita ("nk. Arctic Five"). Kolme EU-jäsenmaata – Suomi, Ruotsi, Tanska – kuuluu arktisiin maihin. Norja ja Islanti ovat EU:n ulkopuolisia ETA-sopimuksen osapuolia, ja Islanti on anonut EU-jäsenyyttä. Yhdysvallat, Venäjä ja Kanada ovat EU:n strategisia osapuolia. Grönlanti kuuluu Tanskaan, mutta sillä on vuodesta 2009 pitkälle menevä itsehallinto ("Self-Rule"); se ei kuulu EU:hun mutta sillä on kumppanuussopimus EU:n kanssa.

3.1.2

Arktisen alueen pinta-ala on 14,5 miljoonaa km2, ja sillä asuu noin 4 miljoonaa ihmistä, joista suuri osa Venäjällä. Noin 10 % väestöstä kuuluu alkuperäiskansoihin (saamelaiset, inuiitit, nenetsit, aleutit, athabascat, gwich'init jne.). Suomen ja Ruotsin saamelaiset ovat ainoa EU:n alueella asuva alkuperäiskansa. Venäjän luoteisosassa sijaitseva Murmansk on suurin satamakaupunki arktisella alueella. (9) Alueella on toimivia yhteiskuntia ja yhteiskuntasuunnittelua, esimerkkinä Suomen Lapin liiton maaseutuohjelma 2014–2020 (10). Myös kovaan ilmastoon sopivaa maa- ja metsätaloutta, turkistarhausta ja erimuotoista elinkeinoelämää harjoitetaan arktisella alueella (11).

3.2.1

Arktinen alue on perinteisesti ollut vakaa, ja arktisten valtioiden yhteiselo perustuu rakentavaan yhteistyöhön ja luottamukseen. Alueella on tärkeä geopoliittinen asema, ja kiinnostus arktista aluetta kohtaan on viime vuosikymmeninä kasvanut merkittävästi sekä arktisten maiden kesken, Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Alue on eri perustein huomattavassa murroksessa.

3.2.2

Ihmisten maailmanlaajuisesti aiheuttama ilmastonmuutos, lähinnä ilmakehän lämpeneminen, on poikkeuksellisen merkittävä ja nopea arktisella alueella. Se johtaa jääpeiton ja ikiroudan sulamiseen, joka on osaltaan vaikuttamassa kasvihuoneilmiön voimistumiseen maailmanlaajuisesti (johtuen mm. metaanikaasun vapautumisesta). Kasvihuoneilmiö vaikuttaa osaltaan eri puolilla maailmaa sään lisääntyviin ääri-ilmiöihin, tuulen ja merivirtojen muutoksiin, merenpinnan nousuun, lisääntyvään pitkäaikaiseen kuivuuteen, runsaisiin vesi- ja lumisateisiin. Jään sulaminen erityisesti Antarktiksella ja Grönlannissa saattaa nostattaa meriveden pintaa 1–2 metrillä. Jääpeitto oli syyskuussa 2012 ennätyksellisen pieni (3,41 miljoonaa km2). Erityisesti kiinteä ikijää sulaa merkittävän nopeasti (vuodesta 1980 n. 70 % on sulanut) ja tilalle tulee ohut vuoden kestävä jää. Jäämeri oli 2008 kesäaikana 65-prosenttisesti jäätön ja sen merkittävät osat saattavat jo lähivuosikymmenien aikana tulla suurelta osin jäättömiksi (12).

3.2.3

Alueella on valtavia, vielä käyttämättömiä luonnonvaroja sekä meressä että maalla. Ilmakehän lämpenemisen aiheuttama jääpeiton oheneminen ja supistuminen yhdistettynä uuden teknologian kehittämiseen ja käyttöönottamiseen moninkertaistavat mahdollisuuksia etsiä ja hyödyntää uusia hydrokarbonaatti- (öljy, kaasu) ja muita raaka-aine-esiintymiä syvällä meressä. Esimerkiksi neljäsosa maailman kaasulöydöksistä ja 80 % Venäjän maakaasulöydöksistä sijaitsee arktisella alueella. Arvioidaan, että alueella olisi 13 % vielä löytämättömistä öljyesiintymistä maailmassa, 30 % löytämättömistä kaasuesiintymistä ja 20 % nestekaasuesiintymistä.

3.2.4

Useimmat maailman suurimmista öljy- ja kaasualan yrityksistä toimivat arktisella alueella, off-shore-öljynporauskohteita on jo lukemattomia, ja uusia, yhä pohjoisempia kohteita etsitään ja tutkitaan (esimerkiksi Norjalla on 89 kohdetta Barentsinmerellä, ja se aloittaa porauksen lähiaikoina yhdeksässä uudessa kohdassa). Liuske-energian lisääntyvä merkitys ei vähennä näiden lähteiden houkuttelevuutta.

3.2.5

Metallien ja mineraalien mittavaa kaivannaistoimintaa on harjoitettu vuosikymmeniä eri puolilla arktista aluetta, jolla on suuria, vielä hyödyntämättömiä esiintymiä. Esimerkiksi 90 % EU:n rautamalmituotannosta ja noin 20 % maailman nikkelituotannosta on peräisin tältä alueelta, lähinnä Barentsin alueelta. Arktisella alueella on myös merkittäviä metsävarantoja, jotka ovat keskeinen uusiutuva luonnonvara.

3.2.6

Arktisella alueella on noin neljäsosa merten kalakannasta. Veden lämpeneminen vaikuttaa kalakannan liikkumiseen, vaikuttaen siten kalastukseen. Kalastus on siirtymässä yhä pohjoisempaan, tähän asti koskemattomiin alueisiin.

3.2.7

Jääpeiton heikkenemisen ja ilmakehän lämpenemisen johdosta kasvavat myös mahdollisuudet avata/kehittää Jäämerellä uusia merikuljetusreittejä – Luoteis- ja Koillisväylät – Itä-Aasiaan/-sta, liikenneväyliä jotka ovat noin 40 % nykyisiä merireittejä lyhyempiä Atlantin ja Aasian rannikkovaltioille. Tämä mahdollistaa sekä merkittäviä kustannussäästöjä kauttakulkuliikenteessä että tämän kuljetusmuodon hiilidioksidipäästöjen vähennyksen. Merkittävä osa maailman merirahdista tapahtuu EU-maiden laivastoilla, ja n. 90 % maailman merirahdista tapahtuu tällä hetkellä eteläistä, perinteistä väylää pitkin. Vuonna 2012 liikennöi 46 alusta Koillisväylällä Barentsinmereltä Beringinsalmeen. Rahtiliikenne on lisääntymässä, vaikkakin on vielä olemassa suuria väylän käyttämiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, lähinnä navigointisääntöjen, kustannusten ja turvallisuuden osalta ja ottaen huomioon rajut sääolosuhteet alueella.

3.2.8

Taloudelliset mahdollisuudet ovat erittäin suuret, ja arktinen alue voi kehittyä maailmantalouden kannalta keskeiseksi alueeksi energia- ja raaka-ainevarantojensa sekä uusien meriliikenneväyliensä ansiosta.

3.2.9

Arktisen alueen ympäristöolosuhteet ovat ainutlaatuisia, ja ekologia on hauras ja haavoittuva. Ympäristömuutosten hallinnan parantaminen sekä taloudelliseen toimintaan liittyvien, ihmisten aiheuttamien ympäristökatastrofien (öljyvuotojen jne.) välttäminen ovat keskeisen tärkeitä tavoitteita alueellisessa yhteistyössä.

3.2.10

Edellä mainitut muutokset vaikuttavat arktisella ja sen lähialueilla asuvien alkuperäiskansojen ja muun väestön elinolosuhteisiin. Muuttuvat sää- ja ympäristöolosuhteet, näkyvissä olevat taloudelliset mahdollisuudet sekä kasvavat valta-/turvallisuuspoliittiset intressit ovat vaikuttamassa väestön elämään myös muualla Euroopassa ja maailmassa.

3.2.11

Strategisen tasapainon hakemista uhkien ja mahdollisuuksien välillä arktisella alueella voidaan pitää maailmanlaajuisena kohtalonkysymyksenä.

4.1

Kaikilla kahdeksalla arktisella valtiolla on oma arktisen alueen strategiansa (13). Ne keskittyvät monelta osin samantyyppisiin painopisteisiin: arktisen alueen poliittiseen ja taloudelliseen merkitykseen ko. maalle, maan erityisasemaan alueella, luonnonolosuhteisiin ja ekologiaan, tarpeeseen kehittää yhteistyössä arktisen alueen hallinnointia kestävällä tavalla. Arktisen alueen potentiaali energian, raaka-aineiden ja kulkuväylien kehittämisen ja hyödyntämisen osalta on kaikissa strategioissa keskeisenä lähtökohtana. Valtiot ovat myös luoneet kahdenvälisiä suhteita keskenään arktisten yhteisintressiensä varjelemiseksi ja edistämiseksi. NATOn parlamentaarinen kokous on osaltaan esittänyt lokakuussa 2012 arktista aluetta koskevan resoluutionsa (14).

4.2

Pohjoisessa on neljä alueellista yhteistyöfoorumia:

Arktinen neuvosto  (15) on keskeisin alueellinen yhteistyöelin, jolla on kahdeksan jäsentä (arktiset valtiot, myös Färsaaret ja Grönlanti Tanskan osina), kuusi pysyvää osallistujaa (arktisten maiden alkuperäiskansojen yhteistyöfoorumit) (16) sekä suuri määrä tarkkailijoita (Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Puola, Ranska, Saksa sekä 18 hallitustenvälistä järjestöä ja kansalaisjärjestöä). EU, Italia, Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Singapore ovat anoneet oikeutta tulla pysyviksi tarkkailijoiksi. Kiina on viime vuosina lisännyt huomattavasti arktista aluetta ja arktisia maita koskevaa toimintaansa. Arktisen neuvoston jäsenmaat ovat mm. allekirjoittaneet meripelastussopimuksen ("Search and Rescue"). Neuvostolle pyritään antamaan merkittävämpi rooli, lisää toimivaltaa ja suurempi painoarvo kansainvälisenä yhteistyöelimenä.

4.3

Barentsin euroarktinen neuvosto  (17) kattaa eurooppalaisia arktisia ja sub-arktisia alueita. Se edistää yhteistyötä luonnonvaroiltaan rikkaalla Barentsin alueella, josta mm. tarvitaan tehokkaampia kuljetusväyliä mm. Euroopan markkinoille. Sillä on seitsemän jäsentä: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska, Islanti, Venäjä, EU-komissio. Neuvoston puitteissa toimii pragmaattiseen yhteistyöhön tähtäävä Barentsin alueneuvosto, BRC (18), johon osallistuu alueen 13 ala-aluetta.

4.4

Pohjoismaiden ministerineuvostolla  (19) (ja Pohjoismaiden neuvostolla) on oma arktinen strategiansa. Viidellä pohjoismaalla on perinteisesti läheistä ja laajaa yhteistyötä keskenään sekä pätevyyttä ja erityistuntemusta pohjoisista olosuhteista. Grönlanti osallistuu yhteistyöhön täysipainoisena jäsenenä.

4.5

Itämerineuvosto (Council of Baltic Sea States, CBSS) (20) ylläpitää yhteistyötä kahdeksan Itämeren alueen valtion kesken. EU:lla on oma Itämeren alueen makroalueellinen strategiansa (EUSBSR).

4.6

EU:n, Islannin, Norjan ja Venäjän yhteinen Pohjoisen ulottuvuuden politiikka  (21) kattaa laajan maantieteellisen alueen, joka sisältää Euroopan arktisia ja sub-arktisia alueita Luoteis-Venäjältä idässä Islantiin ja Grönlantiin lännessä. Yhteistyö rakentuu neljästä aiheperusteisesta kumppanuudesta (NDEP, NDPHS, NDPTL ja NDPC) sekä erillisestä arktisesta osasta ("Arctic Window"). Arktisen yhteistyön kannalta on liikenne- ja logistiikkakumppanuus (NDPTL) tärkeä. Sen puitteissa ollaan mm. valmistamassa ehdotusta alueellisesta kuljetusverkostosta. Myös PU:n ympäristökumppanuudella (NDEP) on merkittävä rooli arktisella alueella kun sen puitteissa on mm. onnistuttu siivoamaan ydinsäteilyjätteitä Kuolan niemimaalla. Kolmas Pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikokous pidettiin helmikuussa 2013 Brysselissä (22). Elinkeinoelämän pohjoisen ulottuvuuden elinkeinoelämäneuvosto (23) pyrkii lähinnä parantamaan investointiolosuhteita alueella sekä edistämään sen kilpailukykyä. Yhdysvallat ja Kanada ovat tarkkailijoina PU:n kokouksissa.

4.7

Arktisen alueen maiden parlamentaarikot osallistuvat kaikkiin edellä mainittuihin yhteistyöfoorumeihin, joiden ohella on säännöllistä yhteistyötä CPAR:n (Conference of Parliamentarians of the Arctic Region) puitteissa.

4.8

Alueen kuusi alkuperäiskansojen yhteistyöfoorumia ylläpitää säännöllistä yhteistyötä.

4.9

International Polar Foundation (IPF) ylläpitää kansainvälistä yhteistoimintaa arktisista asioista kiinnostuneiden osapuolten kesken. Se järjesti mm. syyskuussa 2012 "Arctic Future Symposium 2012" -tapahtuman alueiden komitean tiloissa.

5.1

Yhteistyö arktista aluetta koskevissa kysymyksissä pyritään rakentamaan mahdollisimman pitkälle kansainvälisten sopimusten pohjalta ja kansainvälisten foorumien puitteissa.

5.2

Keskeisin arktista aluetta koskeva kansainvälinen sopimus on merioikeusyleissopimus, "UN Convention on the Law of Seas, UNCLOS, 1982" (24), jossa käsitellään itsenäisten valtioiden välisiä merialueita ja jonka puitteissa mannerjalustatoimikunta ("Commission on the Limits of the Continental Shelf, CLCS") on perustettu.

5.3

Jäämeren rannikkovaltiot ovat tämän pohjalta pyrkineet yhteisymmärrykseen aluevesiensä ja yksinomaisten talousvyöhykkeidensä (myös 200 mpk mannerjalustan ulkopuolella) rajoista. Alueellisia kiistoja (territorial disputes) pyritään välttämään, mutta moni maantieteellinen kiistakohde on kuitenkin ratkaisematta. Kiistojen eskaloitumisen riski on olemassa. Rannikkovaltiot sopivat 2008 Ilulissatissa Grönlannissa yhteisestä kannanotosta, jossa ne alleviivasivat jokaisen osallistuvan maan täydellistä suvereenisuutta säädellä toimintaa omalla yksinomaisella talousvyöhykkeellään.

5.4

Jäämeren potentiaalisten merenkulkuväylien – Luoteisväylän (joka kulkee Kanadan yksinomaisen talousvyöhykkeen kautta) ja Koillisväylän (joka kulkee Venäjän yksinomaisen talousvyöhykkeen kautta) – kehittämistä, niiden käyttämiseen liittyviä valmiuksia, ehtoja ja turvallisuutta tutkitaan ja käsitellään laajasti eri yhteistyöfoorumeissa tavoitteena saavuttaa mahdollisimman pitkälle menevä yhteisymmärrys käyttöperiaatteista sekä hallinnasta osapuolten kesken. Asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia on olemassa, mm. UNCLOS ja kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organisation, IMO)  (25) viatonta kauttakulkua koskeva sopimus. Valmisteilla on mm. IMO:n Polar Code.

5.5

Ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä koskevilla kysymyksillä on erityinen painoarvo arktisella alueella. "UN Framework Convention on Climate Change, UNFCCC" (26) muodostaa edelleenkin kansainvälisessä kanssakäymisessä keskeisen lähtökohdan. Tällä olisi erityisen suuri merkitys myös arktisella alueella.

YK:n ympäristöelin, United Nations Environmental Programme, UNEP  (27) on osaltaan aloittanut arktista aluetta koskevan seurantaohjelman.

5.6

Ympäristönsuojelujärjestöt osallistuvat aktiivisesti em. toimintaan. Greenpeace on esittänyt, ettei arktisella alueella saisi ehdotta harjoittaa taloudellista toimintaa ennen kuin on sovittu alueen suojelemisen periaatteista.

6.1

EU:lla on mittavia, jatkuvasti voimistuvia geo-, ympäristö- ja talouspoliittisia intressejä arktisella alueella. EU kuuluu osapuolena alueellisen yhteistyön piiriin mm. sen johdosta, että sillä on arktisia jäsenmaita.

6.2

EU:n arktinen politiikka on vielä muotoutumassa. Se voimistui 2008 lähinnä Euroopan parlamentin aloitteesta (28). Komissio on esittänyt asiassa kaksi tiedonantoa (2008 ja 2012) (ks. alaviitteet 2 ja 7). Ministerineuvosto on esittänyt kaksi päätöslauselmaa (2008 ja 2009) (29). Neuvosto käsitteli ajankohtaista tilannetta kokouksessaan 31.1.2013.

6.3

EU pyrkii vuonna 2008 ja kesäkuussa 2012 annettujen tiedonantojen mukaan arktisessa politiikassaan kokonaisvaltaiseen lähestymiseen. Politiikalla on kolme keskeistä tavoitetta:

Nykyinen politiikka pohjautuu kolmeen keskeiseen osa-alueeseen: osaamiseen, vastuuseen ja sitoutumiseen.

6.4

EU:n kahdenkeskisissä suhteissa arktisten maiden kanssa käsitellään myös arktista yhteistyötä. EU:lla on erillissopimus Grönlannin kanssa. Monenkeskisellä Pohjoisen ulottuvuuden politiikalla on myös tärkeä rooli arktisella alueella.

6.5

Useat EU:n olemassa olevat ohjelmat soveltuvat myös arktiseen alueeseen. EU on investoinut 2007–2013 n. 1,4 miljardia euroa kestävän kehityksen edistämiseen arktisella ja sen lähellä olevilla alueilla. Tieteellinen tutkimusyhteistyö on ollut ensisijaisessa asemassa: Vuonna 2002 alkanut kuudes tutkimuspuitesopimus sisälsi myös arktista aluetta koskevia hankkeita. EU on panostanut viime vuosina yli 200 miljoonaa euroa arktiseen alueeseen liittyvään tutkimukseen, ja se osallistuu moniin yhteishankkeisiin lähinnä seitsemännen tutkimuspuiteohjelmansa  (30) puitteissa. Toimiva yhteistyöverkosto eri tutkimuslaitosten kesken (sekä EU:ssa että sen ulkopuolella) on olemassa. Keskeisiä tutkimushankkeita 2008–2012 ja alueelliseen yhteistyöhön liittyviä rahoitusohjelmia 2007–2013 on rekisteröity (31). Arktisella alueella on toteutettu useita hankkeita mm. EU:n aluepolitiikan, Interreg-, ETC-, Regional Aid Guidelines (RAG)- ja European Neighbourhood Partnership Instrument (ENPI) -ohjelmien puitteissa. "Connecting Europe" -ohjelma ja TEN-T eivät ulotu arktiselle alueelle.

6.6

Euroopan komissio on äsken päättänyt selvittää miten arktista tutkimustoimintaa koskevaa informaatiota järjestettäisiin EU:ssa. Harkitaan EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustamista.

6.7

EU on osapuolena Pohjoinen ulottuvuus -politiikassa sekä jäsen Barentsin Euroarktisessa neuvostossa. Se on ad-hoc-tarkkailija arktisessa neuvostossa ja on anonut pysyvän tarkkailijan asemaa. EU on vuosikausia osallistunut täysimittaisesti neuvoston eri työryhmien toimintaan.

6.8

Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat arktisen alueen parlamentaarikkojen konferenssiin (CPAR, ks. kohtaa 3.3.7) sekä Pohjoisen neljän alueellisen neuvoston ja PU:n parlamentaarikkoyhteistyöhön. Euroopan parlamentti on antanut kaksi arktista aluetta koskevaa päätöslauselmaa (2008 ja 2011) (ks. alaviite 9 ja P6_TA(2008)0474).

6.9

EU on aloittanut säännöllisen vuoropuhelun alueella toimivien alkuperäiskansoja edustavien ja muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa sekä osallistuu International Polar Foundationin IPF:n toimintaan.

6.10

ETSK on esittänyt arktisen yhteistyön kannalta merkityksellisiä lausuntoja mm. Pohjoisesta ulottuvuudesta, alue- ja meripolitiikasta, kestävästä kehityksestä ja suhteista naapurimaihin. ETSK:lla on institutionaalinen yhteys Norjan, Islannin ja Venäjän kansalaisyhteiskuntiin (EEA-CC, Islanti JCC, CCRF), ja se on järjestänyt kaksi kansalaisyhteiskunnan PU-foorumia (2002 ja 2006) sekä sidosryhmäkokouksen PU-ministerikokouksen yhteydessä helmikuussa 2013.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/34

1.1

ETSK kannattaa komission toimintasuunnitelmaa ja tukee sen pyrkimyksiä löytää konkreettisia ratkaisuja veropetosten ja veronkierron vähentämiseen. Todellinen edistys on mahdollista vain, jos jäsenvaltiot kiinnittävät nykyistä enemmän huomiota veroviranomaisten toiminnan tehostamiseen myöntämällä siihen riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit sekä parantavat niiden välistä koordinaatiota.

1.2

ETSK suosittaa, että komissio ja neuvosto sisällyttävät vuotuisessa kasvuselvityksessä ja eurooppalaisessa ohjausjaksossa käsiteltäviin aiheisiin paitsi veropetokset ja veron kiertämisen myös aggressiivisen verosuunnittelun sekä ottavat käyttöön erityistoimia näiden ilmiöiden torjumiseksi, jotta voidaan taata edistyminen verojen maksamisen ja perimisen alalla, tehdä verotuksesta oikeudenmukaisempaa, parantaa kohdentamista ja tehostaa köyhyyden torjuntaa.

1.3

ETSK on tyytyväinen komission ehdotuksiin viedä mustalle listalle valtiot, jotka toimivat veroparatiiseina verotusalan hyvän hallintotavan periaatteista välittämättä. Komitea ehdottaa, että Euroopan tasolla määritettäisiin yhteiset kriteerit, joiden avulla voidaan yksilöidä tällaiset valtiot ja alueet, ja estetään kriteerien soveltaminen eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Mustalle listalle viemistä ei tule rajoittaa unionin ulkopuolisiin maihin, vaan sen tulee koskea myös jäsenvaltioihin kuuluvia alueita ja oikeudenkäyttöalueita sekä näillä alueilla toimivia yrityksiä.

1.4

ETSK katsoo, että komissio voisi täydentää mustalle listalle viemistä koskevia ehdotuksiaan yrityksille langetettavilla seuraamuksilla, jotka sisältäisivät esimerkiksi niiden jättämisen julkisten hankintojen tai EU:n rahoituksen tai valtiontukien ulkopuolelle.

1.5

ETSK katsoo, että aggressiivinen verosuunnittelu on itsessään epäeettinen käytänne, sillä se kaventaa jäsenvaltioiden veropohjia ja pakottaa näin jäsenvaltiot kiristämään verotusta. Käytänteellä on vakavia seurauksia sisämarkkinoiden toiminnalle, ja se luo vääristymiä verojärjestelmiin veronmaksajien yhdenvertaisuutta heikentäen. Kun otetaan huomioon ilmiön monisäikeisyys, väärinkäyttöä koskeva yleissääntö ja keinotekoisia kahdenvälisiä sopimuksia koskevat komission ehdotukset tulee tehdä tarpeeksi selkeiksi, jotta kaikkien jäsenvaltioiden on helppo soveltaa niitä.

1.6

ETSK pitää tärkeinä komission pyrkimyksiä neuvotella verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia sopimuksia EU:n naapurivaltioiden kanssa. Komitea suosittaa, että neuvosto valtuuttaa komission käymään näitä neuvotteluja, sillä nämä välineet voivat osoittautua äärimmäisen hyödyllisiksi veropetosten ja veron kiertämisen torjunnassa.

1.7

ETSK suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot jatkavat olemassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamista ja yhtenäistämistä sekä EU- että jäsenvaltiotasolla. Yksinkertaistettu ja yhtenäistetty verotusalan lainsäädäntö, jonka avulla voidaan taata yhdenvertainen verotuskohtelu ja jota täydennetään nykyaikaisilla tietoteknisillä tarkastamis-, valvonta- ja tietojenvaihtovälineillä, vähentäisi huomattavasti veropetosten ja veron kiertämisen mahdollisuuksia.

1.8

ETSK suosittaa, että komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti kehottavat jäsenvaltioita pienentämään niiden välisiä suuria eroja välillisen ja välittömän verotuksen aloilla, sillä tällaiset erot suosivat verokilpailua.

1.9

ETSK on tyytyväinen komission päätökseen tutkia mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalainen verotunnistejärjestelmä (tax identification number, TIN). ETSK toistaa kehotuksensa, jonka se on jo esittänyt jäsenvaltioille useissa lausunnoissaan, yhtenäistää niiden välillisen verotuksen järjestelmät. Se kannustaa komissiota tekemään asiaa koskevia ehdotuksia. Tällainen yhtenäistäminen samanaikaisesti eurooppalaisen verotunnistejärjestelmän käyttöön ottamisen kanssa mahdollistaisi "karusellipetosten" erittäin huomattavan vähentämisen.

2.1

Veropetokset ja veronkierto, mutta myös verojen maksamisen välttäminen aggressiivisen verosuunnittelun avulla pitävät yllä talouskriisistä ja säästöohjelmista johtuvaa lisääntyvää eriarvoisuutta. Ne aiheuttavat näin EU:n jäsenvaltioille suuren vaaran niiden pyrkiessä takaamaan verojärjestelmien tehokkaan toiminnan voidakseen turvata julkisten palvelujen rahoituksen, hyvinvoinnin tasaisen jakautumisen ja köyhyyden torjunnan sekä välttämään sen, että jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välille syntyy verokilpailua. Arvioidaan, että jäsenvaltioiden kärsimien menetysten rahallinen arvo ylittää tuhat miljardia euroa vuosittain (1).

2.2

Eurooppa-neuvosto kehotti 2. maaliskuuta 2012 neuvostoa ja Euroopan komissiota valmistelemaan konkreettisia keinoja tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa.

2.3

Komissio antoi vuoden 2012 kesäkuussa tiedonannon (2), jossa käsitellään tapoja parantaa verovelvoitteiden noudattamista ja vähentää veropetoksia ja veronkiertoa. Kyseisessä tiedonannossa komissio ilmoittaa esittävänsä toimintasuunnitelman, jolla pyritään lujittamaan veropetosten ja veronkierron torjuntaa.

2.4

Vuoden 2012 joulukuussa komissio esitti mainitun toimintasuunnitelman, joka kattaa sekä tuoreet aloitteet että uudet toimet, joita voidaan toteuttaa piakkoin tai pitkällä aikavälillä. Suunnitelmaan liittyy komission suositus toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, (3) sekä aggressiivista verosuunnittelua koskeva komission suositus (4).

3.1

ETSK kannattaa komission toimintasuunnitelmaa ja tukee sen pyrkimyksiä löytää konkreettisia ratkaisuja veropetosten ja veronkierron vähentämiseen (5). Komitea suhtautuu kuitenkin epäilevästi tiettyjen ehdotettujen toimien täytäntöönpanoon, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset lukuisat erot, jotka hidastavat päätöksentekoa neuvostossa. Samoin veroviranomaisille osoitettavien taloudellisten ja henkilöresurssien vähentäminen (6) valtaosassa jäsenvaltioita viime vuosina toteutettujen säästötoimien vuoksi on uusien toimien toteuttamisen suuri este. Todellinen edistys on mahdollista vain, jos jäsenvaltiot kiinnittävät nykyistä enemmän huomiota veroviranomaisten toiminnan tehostamiseen hyödyntämällä riittäviä henkilö- ja taloudellisia resursseja sekä parantavat niiden välistä koordinaatiota.

3.2

Suuri osa harmaan talouden verotusjärjestelmille tuottamista menetyksistä johtuu aggressiivisesta verosuunnittelusta. Komissio toteaa, että tämä käytänne hyödyntää kahden tai useamman jäsenvaltion verotusjärjestelmien eroja; vaikka tällaista käytännettä pidetään maailmanlaajuisesti hyväksyttävänä, se polkee kuitenkin jalkoihinsa yritysten yhteiskuntavastuun. ETSK katsoo, että aggressiivinen verosuunnittelu on itsessään epäeettinen käytänne, sillä se kaventaa jäsenvaltioiden veropohjia ja pakottaa näin jäsenvaltiot kiristämään verotusta. Käytänteellä on vakavia seurauksia sisämarkkinoiden toiminnalle, sillä se heikentää yleisesti yritysten, erityisesti pk-yritysten, välistä tosiasiallista kilpailua ja luo vääristymiä verojärjestelmiin veronmaksajien yhdenvertaisuutta heikentäen.

3.3

ESTK on tyytyväinen aggressiivista verosuunnittelua koskevaan komission suositukseen, mutta katsoo, että tämän käytänteen torjumiseen ehdotetut toimet ovat riittämättömiä. Kun otetaan huomioon ilmiön (aggressiivisen verosuunnittelun) monisäikeisyys, saattaa osoittautua vaikeaksi soveltaa jäsenvaltioiden välisissä sopimuksissa väärinkäyttöä koskevaa yleissääntöä ja määritellä keinotekoiset kahdenväliset sopimukset. Samoin ETSK katsoo, että nämä toimet aiheuttavat enemmän täytäntöönpano-ongelmia jäsenvaltioille kuin kävisi tilanteessa, jossa nämä lakkauttavat heti tällaiset sopimukset ja etenkin ne, joihin osallistuvat yleisesti veroparatiiseina pidetyt oikeudenkäyttöalueet ja joissa ei noudateta verotusalan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia.

3.4

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kriteerit sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden yksilöimiseksi, jotka eivät täytä verotusalan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia, ja vievät nämä maat mustalle listalle. ESTK kiinnittää huomiota siihen, että tämän toimen tulee kattaa myös jäsenvaltioihin kuuluvat oikeudenkäyttöalueet sekä yritykset, jotka tekevät edelleen liiketoimia, joihin osallistuu tällaisiin alueisiin kuuluvia kokonaisuuksia.

3.5

Komissio on ehdottanut tiettyjen direktiivien (7) muuttamista korjatakseen puutteet, jotka ovat omiaan suosimaan veropetoksia ja veron kiertämistä. Samoin komissio on pyytänyt neuvostolta valtuutusta neuvotella veroyhteistyötä ja veropetostentorjuntaa koskevia sopimuksia neljän naapurimaan kanssa sekä allekirjoittaa sopimusluonnos, jonka osapuolia ovat yhtäältä Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ja toisaalta Liechtenstein. Komitea suosittaa, että neuvosto ottaa viipymättä huomioon nämä ehdotukset, sillä nämä välineet voivat osoittautua äärimmäisen hyödyllisiksi veropetosten ja veron kiertämisen torjunnassa.

3.6

ETSK katsoo, että pantaessa toimintasuunnitelmaa täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden tulee jatkaa olemassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamista ja yhtenäistämistä sekä EU- että jäsenvaltiotasolla. Yksinkertaistettu ja yhtenäistetty verotusalan lainsäädäntö, jonka avulla voidaan taata yhdenvertainen verotuskohtelu ja jota täydennetään nykyaikaisilla tietoteknisillä tarkastamis-, valvonta- ja tietojenvaihtovälineillä samalla kun käytössä on hyvin valmistautunut henkilöstö, vähentäisi huomattavasti veropetosten ja veron kiertämisen mahdollisuuksia. Se antaisi mahdollisuuden keventää yrityksiin ja kansalaisiin kohdistuvia hallinnollisia ja verorasitteita, ja siitä olisi suoraa hyötyä julkiselle taloudelle.

3.7

ETSK suosittaa, että komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti kehottavat jäsenvaltioita pienentämään niiden välisiä suuria eroja välillisen ja välittömän verotuksen aloilla, sillä tällaiset erot suosivat verokilpailua. Samoin ETSK kiinnittää huomiota verotuksen korkeuden ja veronkierron määrän suoraan yhteyteen. Veropetosten ja veronkierron sekä aggressiivisen verosuunnittelun tehokas torjunta voi johtaa verotuksen yleisen tason alentamiseen kaikkien veronmaksajien hyväksi.

4.1

Komissio toteaa, että kun otetaan huomioon yritysten vapaudet niiden toimiessa sisämarkkinoilla, ne voivat tehdä sopimuksia veroparatiiseina pidettävien oikeudenkäyttöalueiden kanssa heikoimmin reagoivan jäsenvaltion välityksellä. Tämä ilmiö kaventaa jäsenvaltioiden veropohjia ja vaarantaa tosiasiallisen kilpailun edellytykset yritysten välillä yleisesti ja erityisesti pk-yritysten välillä ja vääristää näin sisämarkkinoiden toimintaa. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita viemään mustalle listalle yritykset, jotka edistävät tämän kaltaisia käytänteitä. Valtiotasolla toteutettavien muiden toimien ohella jäsenvaltioiden tulisi säätää, että näiltä yrityksiltä pidätetään oikeus osallistua julkisiin hankintamenettelyihin tai tarpeen mukaan kieltäytyä myöntämästä niille pyydettyjä valtiontukia.

4.2

Komission arvion mukaan puolet jäsenvaltioiden kirjaamista, harmaan talouden käytänteisiin pohjautuvista menetyksistä johtuu aggressiivisesta verosuunnittelusta. ETSK pitää komission näiden käytänteiden torjumiseen ehdottamia toimia (8) riittämättöminä ja suosittaa, että täsmennetään nykyistä konkreettisemmin väärinkäyttöä koskevaa yleissääntöä ja keinotekoisten kahdenvälisten sopimusten määritelmää, jotta jäsenvaltiot voivat ryhtyä panemaan niitä ripeästi täytäntöön ilman että oikeudenkäyttöalueilla syntyy monimutkaisia tilanteita silloin kun oikeustapaukset liittyvät aggressiiviseen verosuunnitteluun.

4.3

ETSK pitää hyödyllisenä komission ehdotusta perustaa verotusalan hyvän hallintotavan foorumi. Se suosittaa, että komissio kehottaa myös työmarkkinaosapuolia osallistumaan siihen ja etenkin niitä, joiden jäseniin kuuluu taloushallinnon työntekijöitä, sillä heillä on paljon kokemusta veropetosten ja veron kiertämisen ilmiöiden torjunnan alalta. On tarpeen myös täsmentää, millaista vuorovaikutusta foorumilla olisi muiden Euroopan tasolla verotusalalla toimivien rakenteiden kanssa.

4.4

Komissio ehdottaa, että OECD:n koordinoimissa, yritysverotukseen sovellettavia käytännesääntöjä koskevissa neuvotteluissa pyritään poistamaan olemassa olevista direktiiveistä säännökset, joissa jätetään mahdollisuuksia aggressiiviseen verosuunnitteluun tietyissä tilanteissa tai estetään tarkoituksenmukaiset ratkaisut sallimalla kaksinkertainen verottamatta jättäminen. ETSK on tyytyväinen tähän komission aloitteeseen ja suosittaa, että nämä toimet toteutetaan mahdollisimman pian.

4.5

Komissio ehdottaa toimien tehostamista sellaisten ulkomailla asuville ja varakkaille yksityishenkilöille suunnattujen erityisten verojärjestelyjen osalta, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa ja vähentävät kokonaisverotuloja. ETSK kannustaa jäsenvaltioita poistamaan tällaiset erityiset verojärjestelyt. Samoin ETSK toistaa kehotuksensa (jotka se on esittänyt EU:n toimielimille jo aiemmissa lausunnoissa (9)) toteuttaa toimenpiteitä, joilla estetään "asuinpaikkaperiaatteen" väärinkäyttö sellaisten keinotekoisten kotipaikka- ja omistajuusjärjestelyjen avulla, joilla toimintaa harjoittamattomat sijoitusyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt voivat suojata taloudellisia edunsaajiaan veronmaksulta näiden kotimaassa.

4.6

ETSK on tyytyväinen "TIN on Europa" -portaalin käyttöönottoon. Tämä väline antaa kolmansille osapuolille ja erityisesti rahoituslaitoksille mahdollisuuden tunnistaa ja rekisteröidä nopeasti, helposti ja asianmukaisesti kansallisia verotunnisteita (tax identification number, TIN). Lisäksi välinettä voidaan käyttää automaattisen tietojenvaihdon tehostamiseen. Kun otetaan huomioon komission päätös tutkia mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalainen verotunnistejärjestelmä, ETSK toistaa jäsenvaltioille jo monessa lausunnossaan esittämänsä kehotuksen yhtenäistää niiden välillisen verotuksen järjestelmät. ETSK kannustaa komissiota tekemään asiaa koskevia ehdotuksia. Tällainen yhtenäistäminen samanaikaisesti eurooppalaisen verotunnistejärjestelmän käyttöön ottamisen kanssa mahdollistaisi "karusellipetosten" erittäin huomattavan vähentämisen, ja tulevaisuudessa TIN-tunnisteesta voisi tulla veronmaksajien yksilöllinen tunniste kaikentyyppisiä veroja varten.

4.7

Komissio on aloittanut verotusalan tiedonvaihtoon tarkoitettujen lomakkeiden standardointityön. Komissio on kehittänyt näille vakiolomakkeille kaikilla EU-kielillä toimivan tietoteknisen sovelluksen, joka on ollut kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla 1. tammikuuta 2013 lähtien. ETSK on mielissään siitä, että näillä uusilla järjestelyillä voi olla tärkeä rooli jäsenvaltioiden verotusalan hallinnollisessa yhteistyössä ennen kaikkea siksi, että tietotekninen sovellus mahdollistaa automaattisen tietojenvaihdon.

4.8

ETSK on erityisen hyvillään komission päätöksestä tarkistaa emo-tytäryhtiödirektiiviä ja tarkastella uudelleen muihin direktiiveihin sisältyviä väärinkäytön vastaisia säännöksiä. Tämä tarkistus on tarpeen, jotta voidaan taata aggressiivista verosuunnittelua koskevan komission suosituksen noudattaminen. ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot tukevat komission pyrkimyksiä, jotta tämä tarkistus voidaan toteuttaa kohtuullisessa ajassa. Tämän tarkistuksen yhteydessä on tärkeää velvoittaa monikansalliset yritykset pitämään kirjanpitoa erikseen kaikkien niiden maiden osalta, joissa niillä on toimintaa, ja täsmentää kunkin kohdalla tuotantomäärä ja saatu tuotto. Kirjanpitotietojen esittäminen tässä muodossa auttaisi yksilöimään siirtohinnoittelun väärinkäyttöä harjoittavat tai aggressiivista verosuunnittelua edistävät yritykset. Samoin ETSK suosittaa, että laaditaan yritysten voiton verottamista koskeva säännöstö yhteisten sääntöjen kokonaisuuden pohjalta.

4.9

ESTK on tyytyväinen komission pyrkimyksiin tukea tietoteknisiä välineitä, joita EU on kehittänyt OECD:n puitteissa. OECD:n tulisi vahvistaa sähköiset lomakkeet, jotka komissio on kehittänyt välittömän verotuksen alalla pyynnöstä tapahtuvaa ja oma-aloitteista tietojenvaihtoa sekä palautetta varten, sillä nämä välineet voivat osoittautua äärimmäisen hyödyllisiksi veropetosten ja veron kiertämisen vakavien tapausten torjunnassa.

4.10

Komissio ehdottaa, että laaditaan verovelvollisten eurooppalaiset käytännesäännöt, joihin kootaan jäsenvaltioissa hyviksi havaitut käytänteet, jotta voidaan lisätä veroviranomaisten ja veronmaksajien välistä luottamusta. Tällä varmistetaan avoimuuden lisääntyminen verovelvollisten oikeuksissa ja velvollisuuksissa ja kannustetaan noudattamaan palvelukeskeistä lähestymistapaa. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että verotusjärjestelmien yksinkertaistaminen vähentäisi verovelvollisiin ja yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa ja lujittaisi heidän luottamustaan. Jäsenvaltioiden tulisi vähentää rehellisten verovelvollisten, niin fyysisten henkilöiden kuin yritystenkin, hallinnollista taakkaa ja nostaa niiden kustannuksia, jotka rikkovat sääntöjä. On hyvin tiedossa, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset ovat yleensä suuria monikansallisia yhtiöitä.

4.11

Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot edistäisivät "keskitettyjen asiointipisteiden" lähestymistapaa, jotta verovelvolliset, myös ulkomailla asuvat, voisivat saada niistä kaikenlaista verotietoa. ETSK kannattaa komission ehdotusta ja katsoo, että tällainen lähestymistapa auttaa poistamaan esteitä, joita rajat ylittävää toimintaa harjoittavat verovelvolliset kohtaavat. Lisäksi kun olemassa olevat tiedot kerätään kunkin jäsenvaltion keskitettyihin asioimispisteisiin, komissio pystyy kehittämään Euroopan tasoisen veroportaalin sähköisen oikeusportaalin mallin mukaisesti.

4.12

Komissio ehdottaa, että Eurofisc-verkostoa laajennettaisiin tulevaisuudessa välittömään verotukseen arvonlisäveroon liittyvistä veropetoksista nopean tietojenvaihdon ansiosta kertyvien kokemusten perusteella. ETSK katsoo, että Eurofisc-verkoston laajentaminen välittömään verotukseen antaa mahdollisuuden täydentää EU-tasolla jo olemassa olevien veropetosten, veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan välineiden kokonaisuutta.

4.13

ETSK kannattaa ajatusta yhdenmukaistaa kaikkien verolajien osalta tietyntyyppisten verorikosten määritelmät, mukaan luettuina hallinnolliset ja rikosoikeudelliset seuraamukset. Jos ne yhdenmukaistetaan, on mahdollista estää yrityksiä käyttämästä hyödykseen heikoimmin reagoivia jäsenvaltioita harjoittaakseen siellä liiketoimintaansa. Komissio ehdottaa, että tutkitaan, onko tällainen yhdenmukaistaminen tarkoituksenmukaista.

4.14

Komissio esitti vuoden 2012 kesäkuussa antamassaan tiedonannossa mahdollisia toimia, joita neuvosto piti vähemmän tärkeinä. ESTK katsoo, että suoran pääsyn takaaminen kansallisiin välittömän verotuksen alan tietokantoihin – mikä on yksi komission ehdotuksista – olisi yksi tehokkaimmista välineistä, joita jäsenvaltiot voivat hyödyntää veropetosten ja veron kiertämisen torjunnassa. Lisäksi komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön yksi yhteinen kaikki verolajit käsittävää hallinnollista yhteistyötä koskeva säädös. ESTK kannattaa näitä komission ehdotuksia, sillä niiden avulla voidaan tehostaa veropetosten ja veron kiertämisen torjuntaa.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/39

1.1

Komitea on vakuuttunut siitä, että kulttuuriala ja luovat toimialat ovat Euroopalle

1.2

ETSK katsoo, että kun otetaan huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen kasvava rooli Euroopan talouskehityksessä ja kansainvälisessä toiminnassa, tarvitaan keskipitkän aikavälin strategia, jonka avulla varmistetaan

1.3

ETSK pyytää komissiota valvomaan tarkasti unionin säännöstön ja ennen kaikkea kilpailupolitiikkaan, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja työoikeuteen liittyvien sääntöjen soveltamista sekä EU:n ja kolmansien maiden tekemien kansainvälisten sopimusten mukaisen suojan noudattamista kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla.

1.4

Komitea ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuutta ja tapaa järjestää laajennettu kulttuurialan ja luovien toimialojen sidosryhmien foorumi, jotta voidaan yksilöidä paremmin – myös osallistavien ennakoivien analyysien avulla – kaikki alan toimijat ja määrittää kasvun elvyttämiseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen tähtäävän keskipitkän aikavälin strategisen toimintasuunnitelman pääkohdat. Toimintasuunnitelman tulee perustua monialaiseen paikallis-, alue- ja EU-tason strategiaan, johon osallistuvat aktiivisesti jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta.

1.5

Komitea kehottaa käynnistämään viipymättä kohdennettuja aloitteita kulttuurialan ja luovien toimialojen epävarmojen työsuhteiden torjumiseksi ja tasa-arvoisten työolojen varmistamiseksi kaikille alan työntekijöille, erityisesti niille, jotka harjoittavat itsenäistä tai epätavallista työtä, alihankintana järjestettyä työtä ja etenkin kausiluonteista työtä, sekä varmistamaan, että kaikilla on mahdollisuus käyttää digitaalisia verkkoja turvallisesti ja tasa-arvoisesti.

1.6

ETSK pyytää komissiota kiinnittämään huomiota tarpeeseen mukauttaa sääntelykehys sellaiseksi, että siinä otetaan huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen erityispiirteet, etenkin teollis- ja tekijänoikeuksien, hallinnollisen ja rahoituksellisen yksinkertaistamisen ja painetun ja digitaalisen viestinnän yhdenvertaisen alv-kohtelun alalla erityisesti alan pienissä yrityksissä.

1.7

ETSK:n mielestä olisi pohdittava mahdollisuutta luoda kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävälle vuoropuhelulle kehys, jossa keskitytään kansalaisiin, ja hyödyntää näin Euroopan kansalaisten teemavuotta.

2.1

Kulttuuriala ja luovat alat ovat Euroopalle välttämätön strateginen voimavara. Euroopan huippuosaaminen ja kilpailukyky kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla ovat tulosta taiteilijoiden, kirjailijoiden, suunnittelijoiden, ammattilaisten ja yrittäjien työstä, jossa he ovat käyttäneet perinteisiä ja innovatiivisia taitojaan sekä muodollista ja epämuodollista osaamistaan, jota olisi vaalittava, tuettava ja kehitettävä.

2.2

Komitea on jo aiemmin korostanut seuraavaa: "Kuten EU2020-strategiassa todetaan, Euroopan kulttuuriteollisuudella ja luovilla toimialoilla on keskeinen merkitys kasvun, kilpailukyvyn sekä Euroopan unionin ja sen kansalaisten tulevaisuuden kannalta. […] Ne tarjoavat lisäksi vertailuedun, jota ei voida tuottaa muualla, ja ajavat paikallista kehitystä ja teollisuuden muutosta." (1)

2.3

Vuonna 2010 annetun vihreän kirjan (2) määritelmien mukaan ‧kulttuuriteollisuudella‧ tarkoitetaan "tuotannonaloja, jotka tuottavat ja levittävät sellaisia hyödykkeitä ja palveluja, joiden katsotaan kehittämishetkellään erityisen laatunsa, käyttönsä tai tarkoituksensa kannalta ilmentävän tai välittävän kulttuuri-ilmaisuja niiden mahdollisesta kaupallisesta arvosta riippumatta", kuten Unescon vuoden 2005 yleissopimuksessa (3) on määritelty. ‧Luovalla teollisuudella‧ tarkoitetaan puolestaan "tuotannonaloja, jotka käyttävät kulttuuria tuotantopanoksena ja joilla on kulttuurinen ulottuvuus, vaikka niiden tuotos on pääasiassa toiminnallinen" ja joihin kuuluu muun muassa "arkkitehtuuri ja muotoilu, joissa luovia elementtejä nivelletään laajempiin prosesseihin, sekä tietyt eri alojen osa-alat, kuten graafinen suunnittelu, muotisuunnittelu ja mainonta".

2.4

Kulttuurialaan ja/tai luoviin toimialoihin luettavia aloja ei kuitenkaan ole vieläkään rajattu tarkasti (4), ja tästä syystä on vaikea määrittää, mikä on niiden todellinen vaikutus bruttokansantuotteen ja työllisyyden kehitykseen.

2.5

Luova Eurooppa -ohjelmaa koskevassa ehdotuksessa (5), josta komitea on antanut lausuntonsa (6), kulttuurialan ja luovien toimialojen katsotaan tarkoittavan "kaikkia aloja, joiden toiminta perustuu kulttuuriarvoihin ja/tai taiteelliseen ja luovaan ilmaisuun riippumatta siitä, onko toiminta markkinasuuntautunutta vai ei tai mikä on toimijan järjestäytymismuoto" (2 artikla). Niihin tulisi erikseen sisällyttää kustannusala, graafinen ala sekä painotekninen ja digitaalinen julkaisuala.

2.6

Näiden alojen osuus koko Euroopan bruttokansantuotteesta oli 4,5 prosenttia vuonna 2008 ja osuus työvoimasta noin 3,8 prosenttia, eli aloilla työskenteli yli 8,5 miljoonaa ihmistä (7).

2.7

Euroopan parlamentti kannattaa edellä esitettyä määritelmää ja on pyytänyt lisäämään siihen erikseen museot ja muodin.

2.8

Vaikka kulttuurialan ja luovien toimialojen painoarvo Euroopan taloudellisessa tuotannossa on hyvin merkittävä ja kasvussa ja niiden työllisyysvaikutus huomattava (8), käytettyjen määritelmien moninaisuuden vuoksi – muun muassa WIPOn, OECD:n, UNCTAD:n, Unescon ja Euroopan neuvoston määritelmät – tilannetta ei voida tarkastella varmuudella ja kansainvälisesti vertailukelpoisten tilastojen pohjalta. EU:ssa näiden alojen painoarvo vaihtelee bruttokansantuotteen prosenttiosuutena ilmaistuna 2,6 prosentista (vihreä kirja) 3,3 prosentin (Luova Eurooppa -ohjelma) ja 4,5 prosentin (9) kautta 6,5 prosenttiin (Euroopan neuvosto) ja työntekijöiden määränä ilmaistuna yli 5 miljoonasta 8,5 miljoonan (10) kautta lähes 18 miljoonaan (11).

2.9

Kulttuurialan ja luovien toimialojen moninaisuus heijastuu alan rakenteellisiin erityispiirteisiin: alalla on paljon pieniä, keskisuuria ja mikroyrityksiä, joiden osuus koko tuotannonalasta on noin 80 prosenttia. Suuryrityksiä on vain alle 1 prosentti, mutta ne tarjoavat yli 40 prosenttia työpaikoista (12).

2.10

Tällainen kulttuurialan ja luovien toimialojen rakenne Euroopassa aiheuttaa ongelmia moneltakin näkökannalta: taitojen kehittämisestä rahoituksen saatavuuteen, uusien liiketoimintamallien edistämisestä teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, vaikeudesta päästä kansainvälisille markkinoille yhteyksien parantamiseen muiden alojen kanssa, puhumattakaan pätevyyksien (muodollinen ja epämuodollinen jne.) vastavuoroisen tunnustamisen hankaluudesta (13).

2.11

Euroopassa niillä keskeisillä aloilla, jotka eivät edusta teollisuustoimintaa, eli kuva- ja esittävillä taiteilla sekä kulttuuriperinnöllä, on usein edelleen suuri strateginen arvo, kun taas Yhdysvalloissa strateginen arvo on keskittynyt ensisijaisesti teollisuusaloille, jotka ovat voimakkaasti markkinasuuntautuneita.

2.12

Amerikkalaista mallia pidetään luonnollisena vertailukohtana maille, joiden keskeisenä tavoitteena on rakentaa kulttuurituotannon järjestelmä, joka tarvitsee vain vähän julkista rahoitusta ja joka on suuntautunut voimakkaasti voitontavoitteluun.

2.13

Japani on esimerkillinen maa – eikä ainoastaan aasialaisessa yhteydessä – sikäli, että se on kehittänyt ajan kuluessa ikiaikaisia, erittäin pitkälle erikoistuneita tuotantomalleja, joihin liittyy uusia ja omaperäisiä kulttuuriteollisuuden muotoja, jotka on suunnattu suurelle yleisölle ja markkinoille.

2.14

Kiinassa panostetaan mittaviin infrastruktuuri-investointeihin kulttuurialalla: Kiina on tehnyt strategisen päätöksen rajoittaa amerikkalaisen kulttuurisisällön levitystä ja on kiinnostunut selkeästi eurooppalaisista organisointimalleista ja julkisen toiminnan roolista paikallisten kulttuurijärjestelmien toteuttamisessa ja tukemisessa.

2.15

Intiassa nopeimmin kehittynyt kulttuuriteollisuuden ala on elokuva: alan liikevaihto on kasvanut huimasti, vaikka tuotanto on vahvasti juurtunut perinteiseen intialaiseen kulttuuriin eikä siksi juuri kiinnosta yleisöä, joka ei tunne tätä kulttuuria.

2.16

Latinalaisessa Amerikassa on käynnissä mittava oman kulttuuriteollisuuden kasvuprosessi, joka on osaltaan Yhdysvaltain espanjankielisen kulttuurin vaikutuksen sekä Meksikon nopean talous- ja väestönkasvun ansiota. Brasiliassa kulttuuri kukoistaa parhaillaan myös muilla aloilla kuin musiikissa. Afrikassa puolestaan on kehittymässä vireä, omaperäinen kulttuuri, joka juontaa osaltaan juurensa moninaisista yhteyksistä yleiseurooppalaiseen kulttuuriin: maanosien välinen vuorovaikutus ja taidekasvatus voivat kertoa paljon tietyn alueen arkielämästä ja yleisestä kulttuurista sekä kaataa yhteistyön esteitä.

2.17

ETSK on aina korostanut, että olisi tärkeää panna alulle kokonaisstrategia, joka vapauttaa EU:n kulttuurialan ja luovien ammattien koko potentiaalin, jotta voitaisiin piristää työllisyyttä ja kasvua: Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen ongelmia tuotiin esiin jo vuonna 2004 komission jäsenen Viviane Redingin pyynnöstä laaditussa lausunnossa (14). Näkemykset on toistettu ja niitä on täsmennetty monissa myöhemmissä lausunnoissa (15).

2.18

Eurooppa on luovien alojen tuotteiden viennin ylivoimainen maailmanjohtaja. Tämän aseman säilyttämiseksi on investoitava kyseisten alojen kapasiteettiin toimia yli kansallisten rajojen. Neuvosto esitti tämänsuuntaisen kannan 12. toukokuuta 2009 ja parlamentti päätöslauselmassaan 12. toukokuuta 2011.

3.1

Komitea on tietoinen siitä, että Euroopan huippuosaaminen ja kilpailukyky kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla ovat tulosta taiteilijoiden, suunnittelijoiden, kirjailijoiden, ammattilaisten ja yrittäjien työstä, jossa he ovat käyttäneet perinteisiä ja innovatiivisia taitojaan sekä muodollista ja epämuodollista osaamistaan, jota olisi vaalittava, tuettava ja kehitettävä.

3.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että kulttuuri ja luovuus kaikessa moninaisuudessaan ovat ratkaiseva osa unionin identiteettiä ja oikeutusta: EU on yhtenäinen luovien ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuudessa, ja tästä lähtökohdasta tulisi rakentaa osaamispohjaisen eurooppalaisen talouden kehitystä.

3.3

Euroopan kulttuuri-identiteetin kunnioittamiseksi ja edistämiseksi sekä kulttuurialan ja luovien toimialojen pohjan kestävyyden varmistamiseksi unionin tukitoimenpiteet on toteutettava kunnioittaen eurooppalaista sosiaalista mallia, demokraattisia periaatteita ja ympäristönsuojeluvaatimuksia.

3.4

Useiden Euroopan ja kansallisen tason analyysien perusteella vaikuttaa selkeästi siltä, että kulttuuriala ja luovat toimialat joutuvat vastaamaan yhteisiin haasteisiin, joita ovat

3.5

ETSK:n mukaan kulttuurialan ja luovien toimialojen tärkeys ja monitahoisuus edellyttävät unionilta johdonmukaista strategista suunnitelmaa, jota toteutetaan pidemmällä aikavälillä ja johon liittyy yksityiskohtaisia kansallisia ja alueellisia toimintaohjelmia sekä määrällisiä tavoitteita, joiden toteutumista voidaan arvioida komission ja parlamentin seuraaman etenemissuunnitelman avulla. Suunnitelmassa vahvistetaan eri toimintatasojen (paikallis-, alue-, valtio- ja EU-taso) tehtävät ja vastuut.

3.6

Komitea pyytääkin komissiota laatimaan uuden, koordinoidun, keskipitkän aikavälin strategian, joka perustuu vuoteen 2020 ulottuvaan, osallistavaan, yhteiseen näkemykseen ja jossa otetaan täysin huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen erityispiirteet ja luodaan varma kehys, joka on välttämätön kyseisten alojen innovaatioinvestoinneille sekä pätevien henkilöresurssien kehittämiselle.

3.7

Lisäksi strategiassa on ehdottomasti otettava huomioon, että kulttuurialalle ja luoville toimialoille on ominaista epätyypillisten työsuhteiden, erityisesti kausiluonteisen työn, varsin suuri prosenttiosuus: aloilla on runsaasti väliaikaisia freelance-työsuhteita, itsenäisiä ammatinharjoittajia ja mikroyrityksiä, joissa työskentelee usein vain yksi ihminen, sekä huomattava määrä pk-yrityksiä, joissa on alle 10 työntekijää (16). Alan työntekijöiden palkkaus on siten usein epäsäännöllistä ja toisinaan lähellä köyhyysrajaa tai sen alapuolella.

3.8

Monet työntekijät joutuvat työskentelemään vaikeissa oloissa ja ilman oikeutta perussosiaaliturvaan. Erityisesti naispuoliset työntekijät, jotka muodostavat suuren prosenttiosuuden alan työvoimasta, kärsivät syrjinnästä etenkin työehtojen ja työolojen osalta, sillä palkka ja tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti.

3.9

Alalla on suhteellisen paljon itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tämä ryhmä on usein jakautunut kahteen äärilaitaan: toisessa päässä ovat korkeasti koulutetut ja kokeneet ammattilaiset, joilla on vahva markkina-asema, ja toisessa päässä itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden aseman ainoana tarkoituksena on pitää työn kulut alhaisina eli vähentää asiakkaalle aiheutuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta. ILO on jo kauan sitten varoittanut mahdollisista väärinkäytöksistä tällä alalla (17).

3.9.1

On myös totta, että talouskriisi koettelee koko kulttuuri- ja luovan toiminnan alaa, sillä ennennäkemättömät säästötoimenpiteet ja leikkaukset ovat kohdistuneet kulttuurin julkiseen tukeen kaikkialla Euroopassa.

3.10

Rakenneuudistusprosessien ennakoinnista annetuissa ETSK:n lausunnoissa (18) ehdotettuja toimenpiteitä tulisi komitean mielestä soveltaa myös kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin. Kulttuurialan ja luovien toimialojen käyttämät teknologiat ja liiketoimintamallit muuttuvat nopeasti, ja monet suuret yritykset tekevät parhaillaan tuotanto-organisaatiouudistuksia painetun viestinnän digitalisoitumisen, julkisten tukien vähennysten, yrityssulautumien ja fuusioiden seurauksena.

3.11

Nämä muutokset ovat vaikuttaneet suoraan kulttuurialan ja luovien toimialojen työntekijöihin, sillä ne ovat usein konkretisoituneet irtisanomisina, palkanalennuspaineina, varhaiseläkesuunnitelmina, väliaikaisen työvoiman käytön lisääntymisenä, työolojen heikentymisenä ja stressin lisääntymisenä, työsopimusten keston lyhentymisenä ja työntekijöille tiedottamisessa ja heidän konsultoinnissaan ilmenevinä puutteina.

3.12

Unionin kulttuurisen monimuotoisuuden ja rikkauden turvaamiseksi komitea katsoo tarpeelliseksi välttää liiallista keskittymistä niin tuotannossa kuin jakelussakin. ETSK ehdottaa, että suositaan sellaisia digitaaliverkkoja ja meta-alueita, jotka pystyvät keräämään investointien edellyttämän kriittisen massan, lisäämään tutkimusta ja edistämään kansainvälistä levitystä sekä turvaamaan näin työpaikat.

3.13

Vastaavasti ETSK:n mukaan tarvitaan sekä EU:n tasolla että kansallisesti yhteisiä ponnisteluja, joilla tuetaan uusia, ajan tasalla olevia ammattiprofiileja koskevia koulutus- ja pätevöitymisohjelmia elinikäisen oppimisen kautta, jotta voidaan ottaa huomioon alalla tapahtuvat muutokset ja kehittää ammattitaitoa ja asiantuntemusta siten, että se vastaa kulloisiinkin tarpeisiin. Taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja kulttuurialan ja luovien toimialojen työntekijöiden koulutusjärjestelmien uudenaikaistamiseen suunnattuja investointeja on vauhditettava, jotta pystytään säilyttämään EU:n nykyinen johtoasema ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

3.13.1

Tällaiset toimet ovat sitäkin kiireellisempiä maailmanmarkkinoiden kilpailutilanteen kehityksestä seuraavien perinpohjaisten muutosten vuoksi. Ne näkyvät myös henkisen työn ammateissa, joissa on jouduttu luomaan jatkuvasti eurooppalaisen tieto-osuuskunnan kaltaisia uusia käsitteitä ja tapoja hoitaa korkeaa osaamista edellyttäviä työtehtäviä.

3.14

Kuten komissio itsekin toteaa, "rahoituslaitosten olisi hankittava paremmat tiedot näiden alojen taloudellisesta potentiaalista ja kehitettävä valmiuksiaan arvioida yrityksiä, jotka nojaavat aineettoman omaisuuden varaan". Tämän tulisi näkyä ensisijaisesti unionin vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä: olisi päästävä eroon tämänhetkisestä epävarmuudesta – muun muassa Erasmus-ohjelman yhteydessä – ja muokattava uudelleen unionin ohjelmat ja tukivälineet (rakennerahastot, EIP, EIR jne.) siten, että niihin sisällytetään ja niissä suositaan muita kuin teknologisia innovaatioita sekä kulttuurialan ja luovien toimialojen kilpailukykyistä kansainvälistä toimintaa.

3.15

Tulevan, vuodesta 2014 alkavan koheesiopolitiikan valmistelussa olisi otettava opiksi hankkeista ja tutkimuksista, joiden aiheena on luovien toimialojen koko potentiaalin vapauttamiseen tarkoitettujen välineiden käyttö. ETSK:n mielestä kulttuuriala ja luovat toimialat on sisällytettävä yhdennettyihin alue- tai paikalliskehitysstrategioihin, joita toteutetaan yhteistyössä viranomaisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

3.16

On laadittava taiteilijoiden ja suunnittelijoiden, heidän teostensa, palvelujen ja jakelujärjestelmien liikkuvuutta helpottava unionin kehys, johon kuuluu pätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen sekä edistykselliset koulutusvälineet Euroopan kulttuurin ja luovan toiminnan alueen sisä- ja ulkopuolella. Näin toteutetaan käytännössä taiteilijoiden liikkuvuutta käsittelevän komission asiantuntijaryhmän asiasta antamat suositukset (19).

3.17

ETSK korostaa, että kulttuuriala ja luovat toimialat edistävät osaltaan paikallistalouden uudelleensuuntausta, jossa suositaan uusien taloudellisten toimintojen syntymistä, luodaan uusia ja pysyviä työpaikkoja (20) ja parannetaan Euroopan alueiden ja kaupunkien vetovoimaa, kuten tutkimuksessa The rise of the creative class  (21) on kuvattu.

3.18

Kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevan todellisen uuden strategian keskeisenä tekijänä on ETSK:n näkemyksen mukaan oltava unionin toimintasuunnitelma "Maailmalle avoin luova Eurooppa" (Creative Europe Open to the World, CEOW), jolla varmistetaan taiteilijoiden ja kulttuuri- ja luovan alan yritysten, erityisesti pk-yritysten, mukanaolo keskeisillä kansainvälisillä markkinoilla. Sitä varten olisi otettava käyttöön erityisjärjestelyjä ja helpotettava vaihtoa kolmansien maiden kanssa ja sovittava unionin kahden- ja monenvälisiin sopimuksiin sisällytettävistä täsmällisistä, sitovista lausekkeista.

4.1.1

Jäsenvaltioiden ja komission tulisi hyväksyä – siten, että työmarkkinaosapuolet tuovat oman panoksensa ja osallistuvat aktiivisesti – erityisiä sääntelytoimenpiteitä, joissa otetaan huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen erityispiirteet ja joihin sisältyy tarkoituksenmukaisia kilpailusääntöjä, jotta vältetään markkinoiden liiallinen keskittyminen ja vaalitaan kulttuurista monimuotoisuutta, kuluttajien valinnanvapautta ja erilaisia yrittäjyyden muotoja.

4.1.2

Jäsenvaltioiden tulisi vähentää hallinnollista ja byrokraattista taakkaa, joka rasittaa erityisesti kulttuurialan ja luovien toimialojen pk-yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, yksinkertaistamalla palveluntarjontamenettelyjä ja helpottamalla palvelujen, taiteilijoiden ja kulttuurialan toimijoiden liikkuvuutta.

4.2.1

Silloinkin kun kulttuuriala ja luovat toimialat ovat pääasiassa markkinasuuntautuneita, ne ovat aina tulosta yksittäisten suunnittelijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden, näyttelijöiden ja esiintyjien työstä, jonka suorittamiseksi tarvitaan yksinkertaisia keinoja saada rahoitusta ja lainaa. Kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoitustuki olisikin tärkeää kytkeä kunnollisten työolojen luomiseen ja ylläpitämiseen kaikissa työntekijäryhmissä, myös taloudellisesta näkökulmasta.

4.2.2

Onkin tärkeää, että luodaan pk-yritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien kehitystä tukeva verotusympäristö, jossa estetään kaksinkertainen verotus rajat ylittävän ja valtioiden välisen liikkuvuuden yhteydessä, sekä tarkoituksenmukaiset sosiaaliturvajärjestelmät.

4.2.3

EU:n ja jäsenvaltioiden tulee kannustaa julkisen ja yksityisen sektorin väliseen yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa kulttuurialan ja luovien toimialojen pohjan kestävyys ja edistää tuotteiden ja palvelujen kulttuurista monimuotoisuutta.

4.2.4

EU:n ja jäsenvaltioiden tulee tukea vertailukehittämismekanismeja, jotka koskevat takuu- ja lainajärjestelyjä, investointeja ja vientikannustimia, jotta kulttuuri- ja luovan alan hankkeet voisivat nykyistä helpommin hyötyä yksityisistä rahoitusmekanismeista ja jotta edistettäisiin usein julkista tukea saavien ei-kaupallisten alojen ja markkinasuuntautuneempien alojen, kuten muotoilun, muodin ja mainosalan, välisiä kytköksiä.

4.2.4.1

ETSK kehottaa laatimaan

4.3.1

Uusien liiketoimintamallien kehittäminen edellyttää uusien digitalisointi-, uudelleenmiksaus-, mashing- ja näytteytystapojen omaksumista eli kykyä käyttää olemassa olevista lähteistä peräisin olevista teksti-, grafiikka-, ääni-, video- ja animaatio-osioista tai -kokonaisuudesta muodostuvaa digitaalista multimediatiedostoa ja luoda siitä uudenlainen johdettu teos tai otos.

4.3.2

Mallissa, jossa pyritään luovuuteen sosiaalisen laadun hyväksi (creativity for social quality), viitataan käytännössä nk. luoviin alueisiin eli kulttuuriin, alueulottuvuuteen ja yhteiskuntaan, ja siinä yhdistyvät toimenpiteet, joilla levitetään osaamista ja hyödynnetään suunnittelijaa kehityksen, teknologian ja tuotannon välisen rajapinnan välikätenä.

4.3.3

ETSK:n mielestä on välttämätöntä nostaa arvoon uusia liiketoimintamalleja, joissa design on osa arvoketjua ja joissa kaikki toimijat korottavat osaltaan eurooppalaista huippuosaamista maailmanmarkkinoilla edustavien tuotteiden ja prosessien lisäarvoa.

4.3.4

ETSK:n mielestä on lisäksi tärkeää tukea rajat ylittävää ja valtioiden välistä liikkuvuutta sekä kykyä houkutella ammattilaisia ja lahjakkuuksia. Lisäksi olisi edistettävä osaamisen siirtoa, kokemusten ja yrittäjyystaitojen vaihtoa ja EU:n eri toimijoiden ja talouden alojen välisten verkkojen ja klustereiden muodostamista EU:n alueella.

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/45

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission heinäkuussa 2012 julkaisemaan kestävyysajattelun mukaista rakennusalan kilpailukykyä koskevaan toimintasuunnitelmaan.

1.2

ETSK tunnustaa rakennusalan strategisen merkityksen Euroopan taloudelle, kun otetaan huomioon sen osuus bkt:stä sekä sen rooli työllistäjänä ja myös talouskasvun merkittävänä osatekijänä.

1.3

Rakennusala on ETSK:n mielestä ratkaisevan tärkeä toimija pyrittäessä vähentämään EU:n energiankysyntää, pienentämään ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä sekä edistämään ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemistä ja niihin sopeutumista. ETSK odottaa toimintasuunnitelman parantavan alan mahdollisuuksia vastata näihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

1.4

Rakennusalan osuus EU:n bkt:stä on lähes 10 prosenttia, joten sillä on keskeinen merkitys koko taloudelle. Pyrkiessään edistämään kasvua valtiotason päättäjien tulee kiinnittää huomiota rakennusalaan – kuten komissio tekee tiedonannollaan – ja tiedostaa, että oikeiden taloudellisten ja sääntelyedellytysten toteutuessa se voi luoda kasvua ja työpaikkoja ja edistää ympäristönsuojelua, minkä EU:n kansalaiset täysin ansaitsevat.

ETSK katsoo, ettei rakennusala tarvitse suoraa taloudellista tukea, kuten subventioita, vaan että toimintasuunnitelman avulla olisi pyrittävä luomaan poliittinen ja sääntelykehys, jonka ansiosta ala voi täyttää mahdollisimman hyvin tehtävänsä talouskasvun, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun edistäjänä. Tähän sisältyy myös sen varmistaminen, että toteuttamiskelpoisiin hankkeisiin saadaan riittävästi julkisia investointeja ja yksityistä rahoitusta. On myös varmistettava jäsenvaltioiden talouden rahoitus pääasiassa pankkilainoin määräämällä välittömistä ja tehokkaista toimenpiteistä pk-yritysten lainansaannin parantamiseksi ja muun muassa ottamalla käyttöön takauksia ja vastatakauksia koskevia erityisiä toimenpiteitä.

1.5

EU:n sääntely- ja standardointikehyksen yksinkertaisuus, vakaus ja johdonmukaisuus ovat niin ikään ratkaisevan tärkeitä tekijöitä rakennusalan sisäisen ja ulkoisen kilpailukyvyn kannalta Euroopassa.

1.6

ETSK on täysin tietoinen siitä, että vaikka tiukoilla säästötoimilla korjataan rakenteellisia eroja, ne eivät luo uutta kasvua vaan pikemminkin kärjistävät talouskriisiä monissa maissa. Euroopan tulevan talouskasvun ja hyvien työllisyysnäkymien varmistamiseksi tarvitaan investointeja kestävyysperiaatteiden mukaisiin rakennuksiin ja infrastruktuuriin.

1.7

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta kehottaa komissiota, Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja jäsenvaltioiden hallituksia näkemään kestävyysperiaatteiden mukaiset rakennukset ja keskeisen infrastruktuurin tulevan talouskasvun ja työllisyyden strategisena osatekijänä eikä vain yhtenä julkisten menojen kohteena. Lisäksi ETSK suosittaa, ettei tällaisia investointeja lasketa mukaan määritettäessä, miten hyvin eri maat ovat noudattaneet vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

1.8

EU:n vanhenevan rakennuskannan kunnostaminen tarjoaa valtavia mahdollisuuksia vähentää energiankysyntää, jotta saavutettaisiin EU:n asettamat tavoitteet pienentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia ja energiankysyntää samoin 20 prosenttia. Tällaisten toimien avulla voitaisiin myös vähentää fossiilisen energian tuontia ja auttaa varmistamaan, että suurempi osa EU:n varallisuudesta pysyy Euroopassa, mikä auttaa pitämään yllä ja luomaan työpaikkoja finanssi- ja talouskriisin jatkuessa. Jotta nämä mahdollisuudet voidaan hyödyntää, maiden on varmistettava, että markkinoiden ohjaamiseksi kohti yhä suurempaa energiansäästöä sekä osaamisvajeen pienentämiseksi on käytössä riittävät taloudelliset ja verotukselliset kannustimet.

1.9

Lisäksi valtavana haasteena on Euroopan liikenne-, energia- ja laajakaistainfrastruktuurin uudenaikaistaminen, jotta ne saadaan vastaamaan tulevien sukupolvien tarpeita ja jotta voidaan varmistaa Euroopan kansainvälinen kilpailukyky ja vetovoima suorien ulkomaisten investointien (Foreign Direct Investment, FDI) kohteena. Jos hallitukset eivät ymmärrä tällaisten investointien merkitystä, Eurooppa saattaa jäädä jälkeen muusta maailmasta sekä talouden että sosiaalisen hyvinvoinnin aloilla.

1.10

Väestörakenteen muuttuminen asettaa rakennetulle ympäristölle uusia haasteita, joihin rakennusalan tulee vastata. Niihin kuuluu se, miten väestön ikääntyminen vaikuttaa mahdollisuuksiin liikkua rakennetussa ympäristössä. ETSK panee merkille Euroopan standardointikomiteassa (CEN) Euroopan komission toimeksiannosta tehtävän työn asiaankuuluvien standardien mukauttamiseksi kaikille suunnittelun (Design for All) periaatteisiin. Rakennusalan haasteena on myös työvoiman ikääntyminen. ETSK muistuttaa tähän liittyen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevasta Eurooppa 2020 -strategiasta (1) ja koko taloutta koskevasta haasteesta.

1.11

Sen lisäksi, että rakennusala osallistuu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, alan tulee vastata uusiin haasteisiin, joita ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta aiheutuu rakennetulle ympäristölle. Niitä ovat mm. äärimmäisten sääilmiöiden vaikutukset, joiden takia on parannettava rakennetun ympäristön häiriönsietokykyä ja luotava asianmukaiset suojarakenteet. ETSK korostaa, että tämä tulee ottaa huomioon jo nykyisissä standardoiduissa teknisissä menetelmissä, kuten eurokoodeissa.

1.12

Rakennusala voi edistää ratkaisevasti näihin haasteisiin vastaamista, kunhan tehdään vaadittavat investoinnit. Hankejoukkolainat ovat yksi tapa edistää lisärahoituksen saamista hankkeisiin yksityiseltä sektorilta, mutta ne eivät voi korvata julkisia investointeja.

1.13

Monilla rakennusalan yrityksillä, etenkin pk-yrityksillä, on suuria paineita julkisen ja yksityisen sektorin asiakkaiden maksuviivästysten takia. Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annettua direktiiviä 2011/7/EU on sovellettava asianmukaisesti alan yritysten selviytymisen varmistamiseksi. ETSK korostaa direktiivin 2011/7/EU säännösten täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti sitä, että on tärkeää lyhentää maksuaikaa/vastaanottoaikaa julkisissa hankinnoissa korkeintaan 30 päivään ja varmistaa määräaikojen noudattaminen siten, että laskut todella maksetaan. Tätä varten on hyväksyttävä asianmukaisia budjetti- ja hallintotoimenpiteitä (erityisesti liittyen pankkiluottoihin erääntyneiden maksujen suorittamiseksi). ETSK pitää tärkeänä, että ensisijaisesti ratkaistaan niiden maksujen ongelma, jotka ovat erääntyneet ennen direktiivin 2011/7/EU saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Hyvin suuret maksuviivästykset julkisissa hankinnoissa haittaavat vakavasti yritysten kilpailukykyä, kannattavuutta ja kestävyyttä. Olisi huolehdittava siitä, etteivät maat, joissa maksuajat ovat tähän saakka olleet lyhyempiä, käytä direktiivin tarjoamia poikkeamismahdollisuuksia pidentääkseen maksuaikoja. ETSK suosittaa tässä yhteydessä, että pisin sallittu laskujen maksuaika olisi 30 päivää (mukaan luettuna hyväksyminen ja tarkastus).

1.14

ETSK korostaa tarvetta elvyttää ja vahvistaa pankkien luotanantoa investoijille ja reaalitaloudelle, jotta ei vaarannettaisi tai vähennettäisi huomattavasti talouden elvytysmahdollisuuksia. Komitea suosittaa välttämään liiallista vakavaraisuusvalvontaa lainoja myönnettäessä ja luopumaan arvopaperisijoitusten suosimisesta kriisistä selviytyneille yrityksille annettavien luottojen kustannuksella. Siltarahoitusjärjestelyt ovat elintärkeitä monien yritysten, etenkin pk-yritysten, arkisen selviytymisen kannalta. Tällä hetkellä niukka pankkien antolainaus on siksi todellinen uhka tällaisten yritysten toimintakyvylle. Jotta tilannetta ei heikennettäisi entisestään, esimerkiksi Basel III -sopimuksella asetettujen taloudellista vakavaraisuutta koskevien sääntöjen ei tulisi johtaa siihen, että reaalitalouteen suuntautuva pankkien antolainaus edelleen supistuu. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi asetettava halvan rahan EKP:ltä lainaamisen ehdoksi, että merkittävän osan on hyödytettävä reaalitaloutta.

1.15

Olennainen osa kestävän ja kilpailukykyisen rakennusalan luomista on alan hyvien työolojen varmistaminen. Aikoinaan vuonna 1993 julkaistussa Atkinsin raportissa (2) todettiin, että rakennusalan riippuvuus epävarmoista työsuhteista, kuten näennäisesti itsenäisestä ammatinharjoittamisesta, heikentää tuottavuutta. Toimintasuunnitelmaan olisi siis sisällyttävä myös strategioita työpaikkojen vakiinnuttamiseksi ja laittomien käytäntöjen, kuten näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen, torjumiseksi rakennusalalla.

1.16

Työsuhteen muotoon katsomatta olisi luotava kannustimia työvoiman osaamisen parantamiseksi ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien tarjoamiseksi.

1.17

Sääntöjen ja sosiaalisten velvoitteiden kiertäminen vääristää rakennusalan markkinoita, joten on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset vastaanottajavaltiossa voimassa olevien sääntöjen ja sosiaalisten vaatimusten perusteella. Jotta tähän päästään, vastaanottajamaan olosuhteet tulee varmistaa asianmukaisia valvontamekanismeja soveltamalla.

1.18

ETSK kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimintalinjoja ja toteuttamaan konkreettisia toimia sen torjumiseksi, että korruptio ja rikollisjärjestöt pääsevät vaikuttamaan julkisiin hankintamenettelyihin – lähinnä suurten infrastruktuurihankkeiden yhteydessä. Tätä ei voida hyväksyä, sillä tuloksena on epäreilu kilpailu, jossa käytetään uhkailua ja väkivaltaa, sekä vapauden ja demokratian kaventuminen.

1.19

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa nykyisiä sekä lisäksi tehokkaaksi ja tarpeellisiksi katsottavia valvontatoimenpiteitä tai hallinnollisia menettelyjä. Tähän sisältyy velvollisuus varmistaa, että kyseisenlaiset tarkastukset, seuranta ja valvontamekanismit sekä tehokkaat ja riittävät tarkastukset todella suoritetaan, jotta varmistetaan kansallisen lainsäädännön ja työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin 96/71/EY noudattaminen.

1.20

Siirtotyöläisillä olisi oltava oikeus vastaanottajamaan vaatimusten ja sääntöjen mukaiseen vähimmäissosiaaliturvaan ja/tai yhtäläiseen kohteluun. Sosiaalisen polkumyynnin ja siirtotyöläisten eriarvoisen oikeudellisen kohtelun torjumiseksi olisi otettava käyttöön asianmukaiset valvontamekanismit.

1.21

T&k-toimien osuutta tulee lisätä rakennusalalla tuottavuuden parantamiseksi. Tarvitaan politiikkaa, jonka avulla edistetään jatkuvaa innovointia, tuottavuuden parantamista työvoiman osaamisen avulla, älykkäitä uusia tuotteita ja työn organisointia sekä työpaikkojen laatua. Ympäristöteknologia voi olla yksi tähän liittyvää uutta kehitystä edistävä tekijä.

1.22

ETSK kannattaa oikeudenmukaisia ja tasapuolisia sopimusehtoja, joita tulee soveltaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja myös EU:n rakennusalan markkinoilla toimivissa EU:n ulkopuolisissa yrityksissä. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valitseminen (hinnaltaan halvimman sijasta) ja johdonmukainen ote poikkeuksellisen alhaisten tarjousten hylkäämiseen ovat tehokkaan ja reilun kilpailun kulmakiviä.

1.23

Jotta rakennusala voi paremmin edistää kestävää kehitystä, ETSK suosittaa, että omaisuus arvioitaisiin ja hinnoiteltaisiin sen koko elinkaaren perusteella. Mikäli mahdollista, tällaisten arviointien olisi perustuttava CENin laatimiin tai hyväksymiin standardeihin.

1.24

ETSK suhtautuu myönteisesti rakennusalaa käsittelevän korkean tason EU-foorumin perustamiseen ja haluaa olla siinä mukana, jotta voidaan parantaa rakennusalaan vaikuttavien EU:n toimintalinjojen johdonmukaisuutta.

2.1

Vuonna 2008 puhjennut finanssikriisi ja sitä seurannut rakentamisen taloudellinen taantuma on vaikuttanut vakavasti rakennusalaan EU:n 27 jäsenvaltiossa. Paluuta kasvu-uralle ovat viivästyttäneet euroalueen valtionvelkakriisi ja monissa jäsenvaltioissa toteutetut ankarat säästöohjelmat.

2.2

Rakennusalan liikevaihto ylsi vuonna 2011 kuitenkin 1 208 miljardiin euroon, joka on 9,6 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n bkt:stä ja 51,5 prosenttia kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta (3).

2.3

Rakennusalalla on 3,1 miljoonaa yritystä, joista 95 prosenttia on alle 20 työntekijän pk-yrityksiä ja 93 prosentissa on alle 10 työntekijää.

2.4

Rakennusala on Euroopan teollisuuden suurin työllistäjä: vuonna 2011 työntekijöitä oli 14,6 miljoonaa, mikä on 7 prosenttia kaikista työpaikoista ja 30,7 prosenttia teollisuuden työpaikoista. Työllisyys on heikentynyt jatkuvasti vuodesta 2008 lähtien.

2.5

Kerrannaisvaikutus huomioon ottaen (yksi rakennusalalla työskentelevä henkilö tuottaa työtä kahdelle muulle henkilölle muilla aloilla) EU:ssa on 43,8 miljoonaa työntekijää, joiden työpaikka on suoraan tai välillisesti riippuvainen rakennusalasta.

2.6

Rakennusalan tilannetta ovat eri jäsenvaltioissa heikentäneet samantyyppiset taloudelliset tekijät, joista tärkeimmät ovat

2.7

Kansallisilta toimilta ovat vieneet pohjaa talousarvion ja julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet sekä investointeihin tehdyt suuret leikkaukset, joiden avulla on pyritty ratkaisemaan valtionvelkakriisi.

2.8

Tämä on murentanut entisestään yritysten ja kuluttajien luottamusta, joka on edelleen heikoissa kantimissa.

2.9

Rakentamisen kokonaismäärän arvioidaan vähentyneen yli 2 prosenttia vuonna 2012, koska tuotanto supistui rakennusalan kaikilla lohkoilla.

2.10

Maailmanpankin tekemässä analyysissä rakennusala luetaan niihin sektoreihin, joilla esiintyy korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta seuraavissa yhteyksissä:

EU:n jäsenvaltioiden mukaan korruptiota esiintyy seuraavissa yhteyksissä:

3.1

Ehdotetun strategian tavoitteena on

3.2

Ehdotuksessa käsitellään seuraavia seikkoja:

3.3

Ehdotetulla toimintasuunnitelmalla on seuraavat viisi päätavoitetta:

3.4

Hallinnointiin liittyen ehdotetaan, että perustetaan kolmikantainen (komissio, jäsenvaltiot, sidosryhmät) strategiafoorumi, joka valvoo strategian täytäntöönpanon etenemistä.

4.1.1

Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitseminen ja niihin sopeutuminen sekä ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen pienentäminen

Rakentaminen on paikallista liiketoimintaa ja erittäin työvoimavaltaista, minkä johdosta tuotantoa ei voida siirtää pois Euroopasta. Työpaikat pysyvät siis varmasti EU:ssa.

EU:n 27 jäsenvaltiossa 43,8 miljoonaa työpaikkaa on edelleen suoraan tai välillisesti riippuvaisia rakennusalasta.

Koska rakennusalalla on paljon mikro- ja pk-yrityksiä, alan toiminta on juurtunut syvälle paikallisyhteisöihin ja heijastaa paikallisten tapojen ja kulttuurien monipuolista kirjoa.

Rakennusalalla on monissa jäsenvaltioissa ammatillisten oppilaitosten kanssa keskeinen rooli oppisopimuskoulutuksen tarjoamisessa nuorille työntekijöille ja siten sosiaalisen liikkuvuuden varmistamisessa.

4.2.1

Rakennusala kärsii monissa maissa säännöistä, jotka vaikeuttavat yritysten yhteistyösuhteita (esim. vastuuvelvollisuutta koskevat säännöt), arvoketjut ovat monimutkaisia, ja ristiriitoja ja tehottomuutta esiintyy paljon. Tämä haittaa kilpailukyvyn parantamista.

4.2.2

Rakennusalalla on viime aikoina tapahtunut edistystä – epävirallinen yhteistyöfoorumi European Construction Forum esimerkiksi julkaisi ensimmäisen kerran marraskuussa 2010 ja uudelleen erityisesti komission tiedonannon johdosta 28. tammikuuta 2013 ohjelmajulistuksen nimeltä Building Prosperity for the Future of Europe –, mutta ala koostuu niin monista eri sidosryhmistä, että on vaikea koordinoida kaikkia eri näkemyksiä ja puhua yhdellä ja samalla äänellä kansallisella tai EU:n tasolla.

4.2.3

Joissain tapauksissa ala on altis keinotteluun pohjautuville kiinteistökuplille, jollaisia esiintyi useissa jäsenvaltioissa viime vuosikymmenellä, koska kiinteistöjen rakennuttamiseen oli saatavilla matalakorkoista luottoa.

4.2.4

Tietyntyyppisen rakentamisen edistämiseksi toteutettavia poliittisia toimenpiteitä, kuten verokannustimia energiatehokkaan kunnostamisen tai muutosrakentamisen tukemiseksi tai syöttötariffeja uusiutuvan energian mikrotuotannon tukemiseksi, on usein mahdoton ennakoida. Lisäksi ne ovat lyhytkestoisia ja niitä supistetaan ennen kuin niistä saatava hyöty on tullut kunnolla esille.

4.2.5

Julkiset hankinnat on perinteisesti tehty halvimman hinnan perusteella. Tällainen tarjottavien hintojen alentamispaine vie yrityksiltä mahdollisuudet tehdä prosessi-innovaatioita ja investoida uusiin ja innovatiivisiin materiaaleihin. Lisäksi julkisissa tarjousmenettelyissä ei useinkaan saa esittää useita vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen ehdottamismahdollisuuden puuttuminen ja rajoittavat vakuutusjärjestelyt ovat lisäesteitä innovoinnin lisäämisen tiellä.

4.2.6

Rakennusalan t&k-investoinnit ovat muihin toimialoihin verrattuna vähäisiä. Tämä johtuu alan pilkkoutuneisuudesta, rakentamisen tiukasta sääntelystä ja ennalta määritellystä luonteesta sekä rakennusalan perinteisesti kireistä voittomarginaaleista. ETSK panee kuitenkin merkille energiatehokkuuden edistämiseen liittyvän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden (EeB), jossa on yhdistetty Euroopan unionilta saatava t&k-tuki ja yksityiseltä sektorilta saatava osarahoitus.

4.2.7

Viime vuosien suurista edistysaskelista huolimatta rakennusalalla on edelleen imago-ongelma, ja etusijalla on vieläkin terveys- ja turvallisuusasioissa saavutettujen tulosten parantaminen. Yleisesti ottaen ala ei edelleenkään – taantumasta huolimatta – kykene vetämään puoleensa riittävää määrää ammattitaitoisia diplomi-insinöörejä. Tämä ongelma pahenee väestörakenteen muuttuessa. Alan on itse puututtava imago-ongelmaansa ja kyettävä houkuttamaan ammattitaitoisia nuoria työntekijöitä.

4.3.1

Alalla on rakennuskannan energiatehokkuuteen liittyen valtavat mahdollisuudet lisätä toimintaa olemassa olevan tekniikan pohjalta. Kansallisten hallitusten tulee kuitenkin tunnustaa potentiaalin olemassaolo ja tarjota riittävää taloudellista tukea ja verokannustimia.

4.3.2

Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi koordinoitava laajamittaisia ohjelmia, joiden avulla edistetään investointien tekemistä keskeisiin perusrakenteisiin ja rakennuksiin. Investointimäärien tulisi olla suurempia kuin mitä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on ehdotettu Verkkojen Eurooppa -välineen yhteydessä.

4.3.3

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ala pystyy edistämään kestäväpohjaista vähähiilistä taloutta, kunhan tarvittavat taloudelliset ja sääntelykannustimet luodaan.

4.3.4

Rakennusalalla on eturivin asema pyrittäessä vastaamaan ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskeviin haasteisiin.

4.3.5

Uusien tietotekniikkaan pohjautuvien tekniikoiden, kuten rakennuksen tietomallinnuksen (Building Information Modeling, BIM), kehittyminen auttaa edistämään innovointia ja parantamaan alan tehokkuutta.

4.4.1

Rakennusalan pääasiallinen uhka on julkisten ja yksityisten investointien puute, joka on jo johtanut kannattavien yritysten konkursseihin ja heikentänyt työllisyyttä tavattomasti vuodesta 2008. Rakennusalalla pitkään jatkuneen taantuman takia menetetään pysyvästi arkkitehtejä, suunnittelijoita, insinöörejä ja käsityöläisiä.

4.4.2

Edellä sanottuun liittyvä alan toinen uhka on työvoiman ikääntyminen ja se, ettei ikääntyvien tilalle saada riittävästi ammattitaitoisia nuoria työntekijöitä. Saksassa työvoimasta oli vuonna 2011 yli 45-vuotiaita 44 prosenttia.

4.4.3

Uhkaa aiheuttaa myös unionin ulkopuolisten maiden toimijoiden tulo EU:n hankintamarkkinoille. Kyseiset yritykset ovat usein valtion omistuksessa, ja ne ovat käyttäneet reilun kilpailun sääntöjen vastaisesti kotimaastaan saatavaa rahoitusta voidakseen tehdä halvempia tarjouksia. Tästä voidaan mainita esimerkkinä Kiinan valtion omistaman yrityksen osallistuminen A2-moottoritien rakentamiseen Puolassa vuonna 2009. Tällainen vilpillinen kilpailu heikentää rakentamisen laatua ja polkee paikallisten rakennusalan työntekijöiden palkkoja.

4.4.4

Viranomaisten taholta tuleva paine säästää rahaa julkisissa hankintamenettelyissä on johtamassa siihen, että poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia tehdään usein. Tällaiset tarjoukset heikentävät rakennetun ympäristön laatua, vaarantavat työntekijöiden sosiaalisen hyvinvoinnin ja lisäävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

4.4.5

Rakentaminen on jo nykyisellään – syystäkin – tiukasti säänneltyä toimintaa, mutta ellei rakennusalaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä koordinoida, se saattaa kääntyä tarkoitustaan vastaan.

4.4.6

Työn suuri liikkuvuus on yksi EU:n rakennusalalle leimallinen ominaispiirre. Ulkomaisen työvoiman ja etenkään itsenäisten ammatinharjoittajien ja lähetettyjen työntekijöiden käytön ei tulisi olla yksi sosiaalisen polkumyynnin muoto, jonka avulla vältellään sosiaaliturvamaksujen maksamista ja kierretään vastaanottajamaassa voimassa olevia sosiaalisia velvoitteita.

4.4.7

Rakennusmateriaaliteollisuuden mittavana haasteena ovat raaka-aineiden saatavuus tulevaisuudessa ja resurssitehokkuus.

5.1

Neuvoa-antavan valiokunnan 19. joulukuuta 2012 järjestämässä kuulemistilaisuudessa korostettiin seuraavia keskeisiä näkökohtia:

6.1

Rakennusalalle ennustettua kehitystä luonnehtivat seuraavat seikat:

6.2

Rakennusalalla tarvitaan eri toimijoiden välistä "ravintoketjua": rakennusyhtiöiden, suunnittelijoiden, arkkitehtien, rakennuttajien jne. olisi oltava mukana esimerkiksi sellaisilla osaamisalueilla kuin rahoitus, vakuutukset, hankinnat, markkinointi ja koulutus.

6.3

Rakennusyhtiöt ovat toteuttamassa monenlaisia toimia ja rakenteellisia uudistuksia korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöiden torjumiseksi. Näistä mainittakoon seuraavat:

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/51

1.1

Komitea on tyytyväinen komission tiedonantoon EU:n ulkoisesta ilmailupolitiikasta. ETSK kannattaa täysin kunnianhimoista ilmailualan toimintaohjelmaa ottaen huomioon, että Eurooppa on yhä riippuvaisempi ulkomaankaupasta ja että lentoasemien rooli Euroopan ja muun maailman välisten yhteyksien luomisessa on keskeinen.

1.2

ETSK toivoo erityisesti, että edistyttäisiin ripeästi kohti laajempaa yhteistä ilmailualuetta, joka ulottuu naapurialueille niin Lähi-idässä, Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Turkissa kuin Välimeren toisella puolella Pohjois-Afrikassakin. Tämä tarjoaisi kehitysnäkymiä sellaisille sivu- ja alueellisille lentoasemille, jotka sijaitsevat lähellä näitä markkinoita, sillä talouskasvu on monilla näillä alueilla merkittävää.

1.3

ETSK tukee voimakkaasti myös kunnianhimoista ohjelmaa markkinoiden vapauttamiseksi BRIC- ja ASEAN-maiden kanssa, jotta eurooppalaiset lentoyhtiöt saavat uusia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä muiden lentoyhtiöiden kanssa ja lisätä Euroopan lentoasemien kautta kulkevaa liikennettä.

1.4

Komissio korostaa perustellusti tarvetta luoda ilmailualalle tasavertaiset toimintaedellytykset. Tiedonannossa mainitaan paikkansapitävästi ilmailuverot, epäasianmukaiset valtiontuet, lentoasemien ja ilmatilan ruuhkautuminen, kuluttajansuojavelvollisuudet ja hiilipäästöjen kustannukset vääristävinä tekijöinä, joihin tulisi puuttua.

1.5

ETSK yhtyy komission huoleen siitä, että lentoasemien kapasiteettiin ei investoida tarpeeksi. Euroopan unionin lentoasemien kapasiteetti on taattava kiireellisesti, jotta unionin kilpailukyky ei kärsi muihin kasvaviin alueisiin nähden ja jotta voidaan estää liikenteen siirtyminen naapurialueille.

2.1

Komitea on tyytyväinen komission tiedonantoon EU:n ulkoisesta ilmailupolitiikasta.

2.2

Komitea on vahvasti samaa mieltä siitä, että ilmailulla on EU:n talouselämässä keskeinen asema sekä kansalaisten että tuotannonalan kannalta. Ala työllistää 5,1 miljoonaa ihmistä, ja sen osuus Euroopan BKT:stä on 2,4 prosenttia (365 miljardia euroa). Se edistää näin ratkaisevalla tavalla talouskasvua ja työllisyyttä EU:ssa.

2.3

Euroopan komission ja EU:n työn tuloksena on tehty tuhat kahdenvälistä lentoliikennesopimusta 117:n EU:n ulkopuolisen maan kanssa. Yhteisen ilmailualueen perustaminen naapurimaiden kanssa on edennyt, sillä sopimukset on jo allekirjoitettu Länsi-Balkanin maiden, Marokon, Jordanian, Georgian ja Moldovan kanssa.

2.4

Aiemmin ilmailualan suhteet hoidettiin kahdenvälisesti EU:n jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välillä. Nyt kun on siirrytty kahdenvälisten suhteiden ja EU-tason suhteiden yhdistelmään, kumppanimaiden keskuudessa on kuitenkin toisinaan vallinnut epätietoisuutta eikä EU:n etuja ole aina määritelty ja puolustettu parhaalla mahdollisella tavalla.

2.5

Lisäksi jäsenvaltioiden välinen hajanaisuus merkitsee sitä, että kansalliset edut ovat edelleen liian usein etusijalla ilmailualalla ja markkinoillepääsyn ja kasvun edellytysten luomisessa luotetaan liikaa tilapäisiin aloitteisiin, jotka pohjautuvat yksittäisiin neuvotteluvaltuutuksiin. Koska markkinoiden koordinoimaton vapauttaminen EU:n jäsenvaltioiden ja tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden välillä on niin nopeaa ja koska eräät jäsenvaltiot haluavat ilmeisesti jatkossakin myöntää kahdenvälisiä lentoliikenneoikeuksia kolmansille maille ilman oikeasuhteista vastavuoroisuutta tai ottamatta huomioon EU:n tasolla ilmeneviä vaikutuksia, vaarana on, että jos emme tässä vaiheessa ala harjoittaa kunnianhimoista ja vaikuttavaa EU:n ulkopolitiikkaa, muutaman vuoden kuluttua voi olla liian myöhäistä.

2.6

Neuvosto on myös myöntänyt komissiolle valtuudet käynnistää neuvottelut kattavista lentoliikennesopimuksista Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. Neuvotteluja ei ole vielä saatu päätökseen näiden maiden kanssa. Tällä hetkellä vain kaksi eurooppalaista lentoyhtiötä liikennöi Australiaan: British Airways ja Virgin Atlantic. Aiemmin eurooppalaisia lentoyhtiöitä oli paljon enemmän.

2.7

ETSK suhtautuu myönteisesti neuvoston kattaviin päätelmiin komission ehdotuksesta (1), mutta katsoo, että jäsenvaltiot voisivat ilmaista selkeämmin tukensa eräille keskeisille EU:n neuvotteluille esimerkiksi antamalla komissiolle vahvat valtuudet normalisoida jännittyneet ilmailusuhteet Venäjän kanssa.

2.8

Latinalainen Amerikka on nopeasti kasvava markkina-alue. LANin ja TAMin yhdistyminen onkin todellinen kaupallinen uhka Iberialle, Tapille ja muille Latinalaiseen Amerikkaan liikennöiville eurooppalaisille lentoyhtiöille. Brasilian kanssa olisi tehtävä sopimus kiireellisesti.

3.1

Euroopan solmukohdat ovat tärkeitä globaalissa ilmailussa ja ulkosuhteissa, sillä liikennesopimuksissa keskitytään usein niihin, vaikka muita kuin keskuslentoasemia käyttävät halpalentoyhtiöt ovatkin kasvussa.

3.2

Suurten solmukohtien kasvu muun muassa Abu Dhabissa ja Dubaissa on merkittävä kaupallinen uhka EU:n kaukolentopalveluille. Esimerkiksi Quantasin ja Emiratesin äskettäinen sopimus on vakava uhka Euroopan ilmailualalle.

3.3

Solmukohtien menestys edellyttää suurta paikallista kysyntää ja laajaa syöttöliikenneverkkoa, minkä vuoksi kaikkein parhaiten pärjäävät solmukohdat ovat tavallisesti suurkaupunkien lentoasemia. Ne ovat kuitenkin yhä ruuhkaisempia, eikä niitä voida laajentaa useimmiten ympäristösyiden takia.

3.4

Eräät Euroopan lentoliikenteen solmukohdat rajoittavat jo nyt kapasiteettipulan vuoksi syöttölentojen määrää. Tämä ongelma on ratkaistava, sillä muuten Euroopan ilmailualan kilpailukyky on vaarassa.

4.1

Monet EU:n lentoyhtiöt elävät taloudellisesti vaikeita aikoja. Niiden kilpailukyky heikkenee, jos tuotannon korkeampiin yksikkökustannuksiin johtavat taloudelliset rasitteet ovat suuremmat kuin muualla maailmassa.

4.2

EU:n ilmailualan ja erityisesti EU:n lentoyhtiöiden kansainvälistä kilpailukykyä arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon koko ilmailun arvoketju (lentoasemat, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat, valmistajat, tietokonevarausjärjestelmät, maahuolintapalvelujen tarjoajat jne.), kustannusrakenteet, kilpailulle altistuminen muissa arvoketjun osissa ja infrastruktuurin rahoitusmekanismit muilla tärkeimmillä markkinoilla.

4.3

EU:ssa ei ole onnistuttu luomaan tasavertaisia toimintaedellytyksiä jäsenvaltioiden tasolle eikä paikallis-/aluetasolle, sillä esimerkiksi monissa tapauksissa pienet lentoasemat tarjoavat lentoyhtiöille ei-kaupallisia hintoja markkinataloussijoittajaperiaatteen vastaisesti. Hiljattain käynnistetyt perusteelliset tutkimukset useissa EU:n jäsenvaltioissa havaitusta tapauksista, joissa alueellisilta lentoasemilta liikennöiville lentoyhtiöille on saatettu myöntää valtiontukea, muistuttavat tarpeesta viimeistellä kiireellisesti lentoasemille myönnettävää valtiontukea koskevat komission suuntaviivat, joiden antaminen on toistuvasti viivästynyt. Myös äskettäin hyväksytyt liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden (kuten lentomiehistön) sosiaaliturvaa EU:ssa koskevat EU-säännöt parantavat sisämarkkinoiden toimintaa. Komissio on ryhtynyt monissa tapauksissa toimiin epäterveen kilpailun kitkemiseksi.

5.1

Komission toimeksiannosta tehdyn riippumattoman tutkimuksen mukaan EU saisi huomattavat taloudelliset hyödyt (yli 12 miljardia euroa vuodessa), jos se tekisi naapurimaittensa ja erityisesti nopeasti kasvavilla ja/tai rajoitetuilla markkinoilla sijaitsevien tärkeimpien kumppaneittensa kanssa kattavat lentoliikennesopimukset.

5.2

On strategisesti tärkeää varmistaa, että Euroopassa säilyy vahva ja kilpailukykyinen ilmailuala, joka yhdistää EU:n muuhun maailmaan. Nopeimmin kasvavat ilmailumarkkinat sijaitsevat nyt Euroopan ulkopuolella. Sen vuoksi Euroopan ilmailualan on ehdottomasti päästävä laajentumaan myös näille markkinoille.

5.3

On tärkeää varmistaa, että ajan mittaan tämän prosessin tuloksena saavutetaan tosiasiallisesti yhtenäistetty yhteinen ilmailualue, jolla myös naapurimaiden keskinäiset suhteet ovat avoimet ja yhtenäistetyt. Neuvoston ei enää ole järkevää myöntää yksittäisiä valtuutuksia maakohtaisten neuvottelujen aloittamiseksi. Olisi huomattavasti tehokkaampaa myöntää komissiolle yksi valtuutus aloittaa neuvottelut jäljellä olevien naapurimaiden kanssa, vaikka neuvottelut tapahtuisivatkin edelleen maakohtaisesti.

5.4

Kolmanteen pilariin (kattavat sopimukset tärkeimpien kumppanien kanssa) liittyen on neuvoteltu useita tärkeitä sopimuksia. Tämä on kuitenkin myös ala, jolla eräät keskeiset tavoitteet on vielä saavutettava ennen kaikkea EU:n ja Yhdysvaltojen sekä EU:n ja Kanadan välisissä sopimuksissa lentoyhtiöiden omistajuuden ja määräysvallan vapauttamisen osalta.

5.5

Useimmissa maissa on edelleen sääntöjä, joiden mukaan lentoyhtiöiden enemmistöomistuksen ja määräysvallan on oltava maan kansalaisten käsissä. Tämä estää lentoyhtiöitä laajentamasta sijoittajakantaansa ja laajentumasta uusille pääomamarkkinoille. Tuloksena on ollut ilmailualan keinotekoinen rakenne, jota ei esiinny muilla aloilla. Esim. Yhdysvalloissa ulkomaiden kansalaisten omistusosuus saa olla enintään 25 prosenttia lentoyhtiön äänivallasta. Maailman kolme tärkeintä liittoutumaa (Star Alliance, SkyTeam ja Oneworld) ja tarkemmin sanottuna niiden jäsenten välillä tietyille reiteille perustetut yhteisyritykset saivat alkunsa juuri tällaisten kansallisten omistajuus- ja määräysvaltarajoitteiden vuoksi. Ne ovat lähestulkoon maailmanlaajuisia lentoyhtiöitä.

5.6

Voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaan EU:n lentoyhtiöihin ei kuitenkaan sovelleta kansallisia omistajuus- ja määräysvaltarajoituksia.

5.7

Euroopassa tapahtuva yhdistymiskehitys on ainutlaatuinen ilmiö, sillä sulautuminen ja hankinnat rajojen yli ovat sallittuja ainoastaan EU:ssa, kun taas omistajuus- ja määräysvaltajärjestelmät ovat pysyneet jokseenkin muuttumattomina vuonna 1944 neuvotellusta Chicagon yleissopimuksesta lähtien. Nykyiset omistajuus- ja määräysvaltasäännöt aiheuttavat suuria vaikeuksia, joiden ratkaiseminen edellyttää kumppanimaiden kanssa käytäviä neuvotteluja ja erittäin monimutkaisia hallintorakenteita. Lentoyhtiöiden liittoutumien jäsenet tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä tarjotakseen asiakkailleen saumattomasti yhtenäistetyt maailmanlaajuiset verkostopalvelut useista solmukohdista käsin.

5.8

Aika on nyt kypsä toteuttaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä lentoliikennesopimuksessa määrätyt lisätoimet lentoyhtiöiden omistajuuden ja määräysvallan vapauttamiseksi, jolloin lentoyhtiöt voivat houkutella investointeja sijoittajan kansallisuudesta riippumatta.

6.1

EU:n olisi edelleen pyrittävä päättäväisesti edistämään ilmailun avoimuutta ja vapauttamista ja varmistettava samalla sääntelyn yhdenmukaistamisen tyydyttävä taso. Kumppanimaiden kanssa käytävissä neuvotteluissa olisi myös kiinnitettävä asianmukaisella tavalla huomiota työelämän normeihin ja ympäristönormeihin sekä näillä aloilla tehtyjen kansainvälisten sopimusten noudattamiseen, jotta markkinoiden vääristyminen sekä kilpaileminen alhaisimmalla sääntelytasolla estettäisiin. On tärkeää, että Eurooppaan liikennöivät lentoyhtiöt noudattavat ILO:n sääntöjä ja määräyksiä.

6.2

ETSK kannattaa täysin kunnianhimoista ilmailun vapauttamisohjelmaa ottaen huomioon, että Eurooppa on yhä riippuvaisempi ulkomaankaupasta ja että lentoasemien rooli Euroopan ja muun maailman välisten yhteyksien luomisessa on keskeinen.

6.3

Hyödyn maksimoimiseksi on tärkeää, että EU etenee nopeasti (ennen kuin kaupan vapauttamistoimet nopeasti kasvavilla markkinoilla pääsevät vauhtiin) edelläkävijäasemansa hyödyntämiseksi. Tämä sekä suojaisi että vahvistaisi Euroopan ilmailumarkkinoiden asemaa maailmanlaajuisesti. Muussa tapauksessa on vaarana, että EU jää täysin tulevien globaalien lentoliikennevirtojen katveeseen.

6.4

Edelläkävijän asema ilmailun vapauttamisessa olisi tärkeä myös eurooppalaisten teknisten standardien levittämiseksi. Euroopan avaruus- ja ilmailuteollisuus voisi saada tästä mahdollisesti merkittäviäkin etuja.

6.5

ETSK on pitkään kannattanut omistajuus- ja määräysvaltarajoitusten poistamista (2), jotta lentoyhtiöt voisivat laajentaa sijoittajakantaansa ja laajentua uusille pääomamarkkinoille. Tässä politiikassa tulisi aluksi keskittyä vahvasti EU:n ja Yhdysvaltojen sopimusten muuttamiseen kumpienkin markkinoiden suuren painoarvon vuoksi. Tämä voisi näyttää tietä Chicagon yleissopimuksen jälkeiseen uuteen ilmailun aikakauteen.

6.6

Komission tulee osoittaa, että koordinoitu neuvottelulähestymistapa johtaa tuloksiin kahdenvälisiä sopimuksia nopeammin siten, ettei tilaisuuksien ilmaantuessa aiheudu tarpeettomia viivästyksiä. Kahdenvälisen sopimuksen teko Brasilian kanssa on tällä hetkellä viivästynyt, mikä on valitettavaa. Lisäksi on mainittava, että jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa Euroopan ulkoisen ilmailupolitiikan vahvistamisesta ja että komissio tarvitsee vahvat neuvotteluvaltuudet erityisesti kun halutaan puolustaa EU:n markkinasääntöjä sellaisia valtioita ja alueita vastaan, joissa ilmailun standardit ovat hyvin erilaiset.

6.7

Euroopan ilmailualan asema heikentyy entisestään, jos jokin Lähi-idän lentoyhtiöistä ottaa haltuunsa jonkin taloudellisissa vaikeuksissa olevista intialaisista lentoyhtiöistä.

7.1

Euroopan rahti- ja pikarahtiala kärsii erityispiirteidensä vuoksi maailmanlaajuisessa toiminnassaan erityisen paljon rajoittavista kahdenvälisistä lentoliikennesopimuksista. Sen edut olisikin asetettava etusijalle markkinoillepääsyn esteitä poistettaessa.

7.2

ETSK toivoo erityisesti, että edistyttäisiin ripeästi kohti laajempaa yhteistä ilmailualuetta, joka kattaa naapurialueet niin Lähi-idässä, Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Turkissa kuin Välimeren toisella puolella Pohjois-Afrikassakin. Tämä tarjoaisi kehitysnäkymiä sellaisille sivu- ja alueellisille lentoasemille, jotka sijaitsevat lähellä näitä markkinoita, sillä talouskasvu on monilla näillä alueilla merkittävää. Turkin kanssa kehitettävä myönteinen ja käytännönläheinen toimintasuunnitelma mahdollistaisi konkreettisten ongelmien ratkaisemisen tällä alueella molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Erityisesti olisi pyrittävä tekemään kahdenvälinen lentoturvallisuussopimus.

7.3

ETSK kannattaa myös voimakkaasti kunnianhimoista ohjelmaa markkinoiden vapauttamiseksi BRIC- ja ASEAN-maiden kanssa. Näistä maista on nopeasti tulossa johtavia tekijöitä niin raaka-aineiden kuin teollisuustuotteiden maailmanlaajuisina toimittajina, ja niiden väestö matkustaa yhä enemmän. On osoitettu, että Kiinan, Intian, Japanin ja Latinalaisen Amerikan kanssa tehtävistä kattavista lentoliikennesopimuksista voidaan saada huomattavat taloudelliset hyödyt, minkä vuoksi tällaiset sopimukset olisi pyrittävä tekemään. Lentoliikenteen vapauttaminen antaisi eurooppalaisille lentoyhtiöille uusia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä kyseisten alueiden lentoyhtiöiden kanssa ja lisätä Euroopan lentoasemien kautta kulkevaa liikennettä.

7.4

On myös tärkeää, että kaikki sopimukset ovat luonteeltaan vastavuoroisia eli hyödyttävät yhtä lailla EU:ta kuin kolmansia maita. Venäjän on tässä yhteydessä kiireisesti osoitettava olevansa sitoutunut vuonna 2011 sovittujen "Siperian ylilentojen nykyaikaistamista koskevien periaatteiden" täytäntöönpanoon. Komissio tulisi jäsenvaltioiden tukemana ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jos sitoumuksia ei noudateta.

7.5

Suhteissa Persianlahden maihin on viime vuosina keskitytty suurelta osin vain avaamaan EU:n markkinoita Persianlahden maiden lentoyhtiöille, mikä on vääristänyt toimintamahdollisuuksia huomattavalla tavalla. Koska on edelleen mahdollista, että liikennöinti vuotaa muualle, ei ole suositeltavaa, että Persianlahden maat otettaisiin tulevien neuvottelujen välittömäksi kohderyhmäksi.

8.1

ETSK yhtyy komission huoleen siitä, että lentoasemien kapasiteettiin ei investoida tarpeeksi. Ehdotuksen tätä osaa on kuitenkin vielä täsmennettävä, sillä ei ole selvää, mitä toimia ehdotetaan tavoitteiden saavuttamiseksi ja mikä on yhteys komission aiempaan lentoasemapakettiehdotukseen (3).

8.2

Euroopan unionin lentoasemien kapasiteetti on taattava kiireellisesti, jotta unionin kilpailukyky ei kärsi muihin kasvaviin alueisiin nähden ja jotta voidaan estää liikenteen painopisteen siirtyminen kohti naapurialueita.

8.3

Euroopan taloudelle aiheutuu vahinkoa jo ennen kuin kysyntä ylittää tarjonnan. Eurocontrolin mukaan keskuslentoasemien valmiudet toimia tehokkaasti huonoissa sääolosuhteissa, käsitellä operationaalisia viivästyksiä ja varmistaa luotettavat lentoyhteydet heikkenevät nopeasti, kun niiden käytössä on enemmän kuin 75 prosenttia teoreettisesta enimmäiskapasiteetista.

8.4

Ruuhka-aikoina matkustajat myös maksavat enemmän kuin silloin, jos kapasiteettia olisi enemmän. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen liikennevaliokunta sai äskettäin tietää, että vuoteen 2030 mennessä matkustajilta saatetaan periä lentohintoja jopa 1,2 miljardia Englannin puntaa, jos Kaakkois-Englannin lentoasemia ei laajenneta.

8.5

Lentoasemien kapasiteettia on seurattava EU:n tasolla, ja EU:n on annettava suuntaviivat, joihin perustuva kattava yhteinen kehys ohjaa paikallisviranomaisten päätöksentekoa lentoasemien laajennussuunnitelmia käsiteltäessä.

8.6

Kapasiteetin kasvattaminen tärkeillä lentoasemilla on ehdottoman välttämätöntä pitkällä aikavälillä, mutta tällä välin on tarpeen hyödyntää nykyistä kapasiteettia ja erityisesti lähtö- ja saapumisaikojen jakoa parhaalla mahdollisella tavalla. Lentoasemille on annettava edellytykset reagoida tarjonnan ja kysynnän muutoksiin ja valmiudet ohjata lähtö- ja saapumisaikojen käyttöä siten, että tulos on taloudellisesti optimaalinen. Tässä yhteydessä on tärkeää, että nykyisen lentoasemapaketin lähtö- ja saapumisaikojen jakoa käsittelevässä osiossa (4) pyritään edelleen helpottamaan lentoasemakapasiteetin parempaa hyödyntämistä ottamalla paikalliset olosuhteet huomioon lähtö- ja saapumisaikojen jaossa, sillä tämä on käytännössä ainoa tapa mahdollistaa eräiden lentoasemien kasvu tulevaisuudessa. Monien tärkeiden lentoasemien kiitoratoja käytetään täydellä kapasiteetilla, vaikka läheisillä alueellisilla lentoasemilla olisi runsaasti vapaata kapasiteettia.

8.7

Muilla kuin keskuslentoasemilla voi myös olla tärkeä rooli Euroopan suurimpien solmukohtien ruuhkautumisen vähentämisessä, jotta Euroopan lentoasemat voisivat säilyttää johtoasemansa. Kapasiteettiongelmia voitaisiin lievittää välittömästi hyödyntämällä muita kuin keskuslentoasemia nykyistä enemmän ja investoimalla niihin riittävästi, kun otetaan huomioon suurten lentoasemien kiitoratojen tai terminaalien mahdollisten laajennustöiden pitkät toimitusajat. Kehittynyt tällaisten muiden kuin keskuslentoasemien ja alueellisten lentoasemien verkosto parantaa myös matkustajien turvallisuutta muun muassa takaamalla sään huonontumisen tai muiden syiden varalta hätälasku- ja varakenttien verkoston.

8.8

ETSK kehottaa jälleen myös ottamaan käyttöön yhden turvatarkastuksen periaatteen viipymättä, sillä se merkitsisi suuria kustannussäästöjä lentoyhtiöille ja säästäisi matkustajien aikaa. Aihetta olisikin käsiteltävä ensisijaisena keskeisten kumppaneiden kanssa.

9.1

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan kehittäminen ei onnistu ilman toiminnallisia ilmatilan lohkoja. Kaikkien toiminnallisten ilmatilan lohkojen piti olla perustettuna ja toiminnassa 4. joulukuuta 2012. Koska asia on niin tärkeä lennonvarmistuspalvelujen tarjonnan optimoimiseksi ja lentoliikenteen määrän hallinnoimiseksi tehokkaasti, komission on ehdottomasti pantava vireille Euroopan unionin tuomioistuimessa kanne niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet velvoitteitaan.

9.2

Komission ehdotusten ripeä ja johdonmukainen toteuttaminen voi auttaa ilmailualaa kasvamaan kestävällä pohjalla ja edistämään siten kaikin mahdollisin tavoin Euroopan talouden elpymistä.

10.1

Naapurimaiden sekä tärkeimpien ja samanmielisten kumppanien kanssa tehtävissä kattavissa lentoliikennesopimuksissa olisi käsiteltävä ja koordinoitava tasapuolisen kilpailun ja kestävällä pohjalla olevan ilmailualan sääntelyedellytyksiä, joihin kuuluvat mm. lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ympäristön ja taloudellisen sääntelyn kaltaiset olennaiset tekijät.

10.2

Vielä ei ole täysin selvää, millainen tarkalleen ottaen olisi ehdotettu uusi väline, jolla Euroopan etuja suojataan epäreiluilta käytännöiltä, mutta sen tulisi muistuttaa nykyistä laajempaa valitusmenettelyä, jossa puututaan hintoihin heijastuviin "piilotukiin". Oletettavasti se saisi lisää painoarvoa, jos komissio allekirjoittaisi aikomuksensa mukaisesti tasapuolista kilpailua koskevat lausekkeet ulkopuolisten valtioiden kanssa.

10.3

Komissio toteaa perustellusti, että tasapuolisiin toimintaedellytyksiin pyrkiminen maailmanlaajuisesti edellyttää samoja toimia myös Euroopan sisällä. Euroopan ilmailuala kärsii yhä suuremmasta sääntelytaakasta ja epäjohdonmukaisuuksista. Tiedonannossa mainitaan paikkansapitävästi ilmailuverot, epäasianmukaiset valtiontuet, lentoasemien ja ilmatilan ruuhkautuminen, kuluttajansuojavelvollisuudet ja hiilipäästöjen kustannukset vääristävinä tekijöinä, joihin tulisi puuttua.

10.4

Erityisen huomionarvoinen asia on EU:n päästökauppajärjestelmä. Se on osoittautunut erittäin kiistanalaiseksi aiheeksi keskusteltaessa ulkoisesta ilmailupolitiikasta. Kiina ja Intia ovat kieltäytyneet noudattamasta sitä, ja Yhdysvaltain kongressi on säätänyt lakeja, joiden mukaan yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt rikkovat lakia, jos ne noudattavat EU:n sääntöjä. Ympäristön kannalta kestävä kehitys on ratkaisevan tärkeää, mutta EU:n on annettava ICAOlle mahdollisuus esittää ehdotus maailmanlaajuiseksi ratkaisuksi, johon kaikki kumppanivaltiot voivat sitoutua ICAOn yleiskokouksessa syksyllä 2013 sen sijaan, että EU:n ilmailuala joutuu epäedulliseen kilpailuasemaan (5).

10.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 198/56

1.1

ETSK on aina kannattanut uusiutuvien energiamuotojen – ja myös bioenergian – käytön lisäämistä. Komitea suhtautui kuitenkin jo uusiutuvia energiamuotoja koskevasta direktiivistä antamassaan lausunnossa kriittisesti agropolttoaineiden käyttöön liikenteessä. Näin ollen komitea pitää komission nyt suunnittelemaa "perinteisten biopolttoaineiden" rajoittamista 5 prosenttiin tervetulleena.

1.2

Komissio haluaa nyt kannustaa entistä vahvemmin polttoainetuotannon jäännös- ja sivutuotteiden sekä jätteiden hyödyntämistä energiatarkoituksiin. ETSK pitää tätä tavoitetta lähtökohtaisesti myönteisenä, mutta katsoo, että sen yhteydessä on huolehdittava tarkkaan siitä, että politiikka on johdonmukaista ja ettei se aiheuta uusia ongelmia. Juuri tähän liittyen ETSK tunnistaa kuitenkin komission ehdotuksessa vaaroja.

1.3

Vaikka biomassa onkin uusiutuvaa, on ala, jolla sitä viljellään kuitenkin rajallinen. Siksi on ymmärrettävissä, että poliittis-strategisiin pohdintoihin sisällytetään myös epäsuorat maankäytön muutokset (indirect land use change, ILUC), siltä osin, kuin niillä tarkoitetaan maankäytöstä syntyvää kilpailua. Tällaisia muutoksia tai kilpailua syntyy kuitenkin vain, jos tähänastista elintarvike- tai rehutuotantoa korvataan esimerkiksi bioenergiatuotannolla, eikä silloin, jos kyse on ainoastaan viljelyn alueellisista siirtymistä.

1.4

Komission valitsema ILUC-lähestymistapa on osa fossiilisten ja biopohjaisten energiamuotojen vertailevaa arviointia, joka on kohdistettu yksipuolisesti kasvihuonekaasuihin liittyvään suorituskykyyn. Energiahuoltoon tai fossiilisten raaka-aineiden rajallisuuteen liittyvät kysymykset eivät sovi tähän matemaattiseen kaavaan, ja ne jätetään sen ulkopuolelle. Näin ollen ILUC-lähestymistapa ei ole kestävyyspolitiikan mukainen.

1.5

Komission valitsema ILUC-lähestymistapa on kyseenalainen myös siinä mielessä, että sitä on tarkoitus soveltaa nestemäisiin muttei kaasumaisiin tai kiinteisiin polttoaineisiin. ETSK vastustaa tätä.

1.6

Komission ehdotuksessa eurooppalainen valkuaistuotanto ja näin ollen tietyillä aloilla hyvinkin järkevä kasviöljyjen suora energiakäyttö asetetaan kyseenalaiseksi, kun komissio aikoo määritellä kasviöljyille ILUC-tekijän ja näin rajoittaa niiden käyttöä. Tämä ei ole perusteltua. Kasviöljyt eivät ole tuotannon varsinaisia kohteita, vaan ne syntyvät sivutuotteina Euroopassa toivottavassa valkuaiskasvien viljelyssä. Kestävien viljelytapojen puitteissa tulisi edistää eikä rajoittaa öljykasvien viljelyä Euroopassa, sillä ne tarjoavat samalla sekä valkuaisrehua että kasviöljyjä (ja korvaavat näin tuontisoijaa).

1.7

"Kehittyneiksi" kuvailtujen biopolttoaineiden kohdalla, joita komissio nyt aikoo edistää, ETSK pitää vaarana, että arvokkaita mahdollisia hiilinieluja (kuten puuta, olkia ja lehtiä) käytetään polttoaineiden lähteenä, mikä johtaisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun (vrt. kohta 4).

1.8

Ehdotetussa, uusiutuvia energiamuotoja koskevan direktiivin muutoksessa ETSK ei näe lupaavaa perustaa strategialle, jolla voitaisiin todellakin minimoida fossiilisten polttoaineiden käyttö, parantaa Euroopan energiahuoltoa sekä edistää ilmastonsuojelua.

1.9

Mitkään biopolttoaineet eivät tarjoa kestävää keinoa yleisen liiallisen energiankulutuksen vähentämiseksi. Jo pelkästään saatavuutta ajatellen niillä ei voida korvata fossiilisia polttoaineita. Näin ollen tässä on kyse – erityisesti henkilöautoliikenteen osalta, jossa on havaittavissa vaihtoehtoja nestemäisille polttoaineille – korkeintaan siirtymäratkaisusta, johon saattaa lisäksi liittyä huomattavia epätoivottavia sivuvaikutuksia. Se ei saa myöskään viedä huomiota siltä tosiasialta, että yksittäisistä energialähteistä riippumatta meidän on välttämättä vähennettävä energiankulutustamme.

1.10

ETSK on tietoinen siitä, että ettei eräillä liikenteen osa-alueilla eikä maa- ja metsätaloudessa ole vielä olemassa käytännössä toimivia vaihtoehtoja nestemäisille polttoaineille. Puhtaat kasviöljyt eivät tässä yhteydessä voi tarjota käytännössä toimivaa vaihtoehtoa, ja lisäksi niiden tuotantovolyymi on rajallinen, minkä vuoksi niiden käyttöalaa on suunniteltava hyvin strategisesti.

1.11

Myöskään biopolttoainepolitiikkaan strategisesti liittyvä komission tiedonanto aiheesta "Puhdasta energiaa liikenteen alalla: eurooppalainen vaihtoehtoisten polttoaineiden strategia" (1) ei tarjoa riittävää lähestymistapaa (2).

1.12

Kaiken kaikkiaan ETSK toteaa, että komission eri politiikkojen välillä vallitsee huomattavia ristiriitoja, jotka on pikaisesti poistettava. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen koko bioenergiapolitiikkaansa erityisesti liikennealalla. Siinä on otettava huomioon käytettävissä olevan maan (ja näin ollen biomassan) rajallisuus, eri bioenergioiden energiatase- ja tehokkuus (ja näin ollen niiden erilaiset kasvihuonekaasujen vähentämispotentiaalit) sekä taloudellisuus. Muuntoprosessien energiahukkaan tulisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota, liikennealalla tulisi kehittää ja edistää polttomoottorin vaihtoehtoja (esim. sähkövoimaan perustuvaa liikkuvuus, vetyteknologia), ja valkuaisen ja kasviöljyjen tuotannolle ja käytölle tulisi laatia itsenäinen eurooppalainen strategia.

2.1

Uusiutuvia energialähteitä koskevalla direktiivillä 2009/28/EY asetettiin sitovat tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Vuoteen 2020 mennessä niiden osuus energiankulutuksesta on tarkoitus nostaa 20 prosenttiin. Jäsenvaltioille jätettiin direktiivin kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisessä paljon liikkumavaraa, sillä ne pystyivät itse päättämään, millä alalla (sähkö, lämpö/jäähdytys tai liikenne) ne haluavat ensisijaisesti toteuttaa toimia.

2.2

Joustavuutta rajoitettiin kuitenkin liikennealan osalta, jolla uusiutuvien energiamuotojen vähimmäisosuudeksi määrättiin 10 prosenttia. Aluksi suunniteltiin, että pakollinen osuus on saavutettava biopolttoaineilla (3), mutta ETSK:n ja Euroopan parlamentin esittämän kritiikin jälkeen sovittiin, että siihen hyväksytään myös muita uusiutuvan energian muotoja (esimerkiksi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttö henkilöautoissa ja junissa, biokaasu jne.).

2.3

Nyt esitetyt muutosehdotukset pohjautuvat komission vuonna 2010 julkaisemaan kertomukseen biopolttoaineisiin ja bionesteisiin liittyvistä epäsuorista maankäytön muutoksista (4), jossa päädyttiin siihen tulokseen, että "on tärkeää puuttua biopolttoaineista aiheutuviin epäsuoriin maankäytön muutoksiin".

2.4

ETSK:n kritisoima kasviperäisten polttoaineiden käyttö liikennealalla on lähtökohtaisesti tarkoitus säilyttää, mutta nyt pyritään rajoittamaan "perinteisten agropolttoaineiden" käyttöä ja käynnistää siirtyminen niin kutsuttuihin "kehittyneisiin" biopolttoaineisiin, joiden yhteydessä ei pitäisi esiintyä epäsuorien maankäytön muutosten vaaraa. Nämä komission "kehittyneiksi" määrittelemät biopolttoaineet ovat nestemäisiä polttoaineita, jotka valmistetaan esimerkiksi biopohjaisista jätteistä/jäämistä tai levistä. Komission mukaan niiden tuotantoa tulisi edistää, koska niitä ei tällä hetkellä ole suurina määrinä kaupallisesti saatavilla. "Kehittyneille biopolttoaineille" on tarkoitus tarjota kannustimia kasvattamalla niiden painotusta perinteisiin agropolttoaineisiin verrattuna, kun arvioidaan direktiivissä 2009/28/EY liikenteelle asetetun 10 prosentin tavoitteen saavuttamista.

2.5

Komission ehdotuksella on tiivistetysti seuraavat tavoitteet:

3.1

Lausunnossaan (5) uusiutuvia energialähteitä koskevasta direktiivistä ETSK piti direktiivin yleistä tavoiteasettelua tervetulleena ja kannatti sitä, mutta suhtautui kriittisesti bioenergioiden käyttöön liikennealalla.

3.2

Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä on Euroopassa lisättävä johdonmukaisesti, mutta samalla myös johdonmukaista energian säästämistä, tehokkaita ja kattavia parannuksia energiatehokkuuden alalla sekä rakenteellisia muutoksia eri aloilla (esimerkiksi liikennepolitiikassa).

3.3

ETSK on kuitenkin vastustanut liikennealan erityiskohtelua ja keskittymistä siellä agropolttoaineisiin mm. sillä perusteella, että strategia, jonka mukaan osa dieselistä tai bensiinistä korvataan agropolttoaineilla, on yksi tehottomimmista ja kalleimmista ilmastonsuojelutoimista ja merkitsee tätä nykyä huomattavaa varojen väärinkohdentamista. Komitea ei ymmärrä, miksi juuri kalleimpia toimia tulisi edistää poliittisesti intensiivisimmin, etenkin kun taloudellisten seikkojen ohella lukuisat ekologiset ja sosiaaliset kysymyksetkin ovat vielä täysin vailla vastausta. Siksi komitea vastustaa agropolttoaineiden käytölle asetettavaa erillistä 10 prosentin tavoitetta." (6) Komitean kanta ei ole muuttunut.

3.4

Komission ei tulisi kuitenkaan keskittyä poliittisesti asetettuun 10 prosentin tavoitteeseen, vaan sen tulisi ennemminkin pyrkiä kehittämään johdonmukainen politiikka, jonka tavoitteena on pystyä korvaamaan pitkällä aikavälillä mahdollisuuksien mukaan 100 prosenttia nykyisin käytetyistä fossiilisista polttoaineista.

3.5

Nykyiset liikennemäärät huomioon ottaen tämä voi tapahtua vain hyvin pieniltä osin agropolttoaineilla. FAO on laskenut, että agropolttoaineiden tuotantoon pitäisi käyttää kaksi kolmasosaa nykyisin maailmanlaajuisesti käytettävissä olevasta viljelyalasta, mikäli liikenteen nykyinen maailmanlaajuinen energiantarve haluttaisiin kattaa agropolttoaineilla.

3.6

Tällaisella politiikalla on ilmeiset vaikutukset epäsuoriin maankäytön muutoksiin.

3.7

Mitkään biopolttoaineet eivät siis tarjoa kestävää keinoa yleisen liiallisen energiankulutuksen vähentämiseksi. Jo pelkästään saatavuuden puolesta niillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita vain hyvin suppeassa mitassa. Näin ollen tässä on kyse – erityisesti henkilöautoliikenteen osalta, jossa on havaittavissa vaihtoehtoja nestemäisille polttoaineille – korkeintaan siirtymäratkaisusta, johon saattaa lisäksi liittyä huomattavia epätoivottavia sivuvaikutuksia. Se ei saa myöskään viedä huomiota siltä tosiasialta, että yksittäisistä energialähteistä riippumatta meidän on välttämättä vähennettävä energiankulutustamme.

3.8

Yksi perusta ETSK:n kriittiselle ja varautuneelle suhtautumiselle komission vuoden 2008 ehdotukseen oli kysymys epäsuorista maankäytön muutoksista. Komitea pitää siksi tervetulleena käsillä olevaa lähestymistapaa, jonka tavoitteena on rajoittaa perinteisten agropolttoaineiden käyttöä.

ILUC-lähestymistapa on ymmärrettävä, mutta siinä on merkittäviä puutteita

3.9

Komission lähestymistapa epäsuoriin maankäytön muutoksiin on ymmärrettävissä: aina kun elintarvike- tai rehuntuotantoon käytetyn viljelyalan käyttötarkoitus vaihtuu (esimerkiksi agropolttoaineet, mutta myös kasvimateriaali), aiempi elintarvike- tai rehuntuotanto on toteutettava muilla aloilla, mikä voi aiheuttaa kielteisiä ympäristöön liittyviä tai sosiaalisia seurauksia.

3.10

Siksi on ymmärrettävää, että poliittis-strategisiin pohdintoihin sisällytetään myös epäsuorat maankäytön muutokset.

3.11

Komission tilaaman tutkimuksen mukaan kyseiset epäsuorat maankäytön muutokset koskisivat 1,4 miljoonan hehtaarin viljelyalaa pelkästään sen seurauksena, että agropolttoaineiden käyttö EU:ssa nousisi nykyisestä alle 5 prosentista 10 prosenttiin.

3.12

Komitea muistuttaa komissiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa siitä, ettei epäsuoria maankäytön muutoksia aiheudu pelkästään nestemäisten polttoaineiden käytöstä. Nämä muutokset ovat sen sijaan järjestelmälle ominaisia biomassan käytössä – mikäli kyse ei ole jäämistä.

3.13

Tämä tarkoittaisi, että nyt nestemäisiin polttoaineisiin sovellettava lähestymistapa olisi johdonmukaisesti otettava käyttöön myös kaasumaisten ja kiinteiden polttoaineiden kohdalla. Saksassa esimerkiksi viljeltiin vuonna 2011 jo noin 1 miljoonalla hehtaarilla biokaasun tuotantoon käytettyjä kasveja (lähinnä maissia) 1,2 miljoonalla hehtaarilla viljeltyjen perinteisten agropolttoaineiden tuotantoon käytettyjen kasvien lisäksi. ILUC-tekijää on tarkoitus soveltaa, jos kasveja käytetään polttoaineiden tuotantoon, mutta ei silloin, jos niitä käytetään sähköntuotantoon. Tämä on epäloogista ja epäjohdonmukaista.

3.14

ETSK pitää hyvin järkevänä, että liikennealalla hyödynnetään erillisiä viljelyaloja tarvitsevia energiamuotoja, kuten biomassaa, vain siinä tapauksessa, että muita toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei ole käytettävissä. Vaikka biomassa onkin uusiutuvaa, sen saatavuus on rajallista viljelyalan tarpeen vuoksi.

3.15

Usein käytettävissä on vaihtoehtoisia ratkaisuja tai niitä voidaan kehittää esimerkiksi sähköenergiaan perustuvan liikkuvuuden puitteissa, jossa tuuli- ja aurinkoenergia mahdollistaa vähemmän alaa vaativan energiantuotannon: esimerkiksi vuosittaiseen 10 gigawattitunnin sähköntuotantoon tarvitaan 400 hehtaaria maissipeltoja mutta vain 8 hehtaaria aurinkokennoin varusteltua kattopinta-alaa tai 0,3 hehtaaria maata tuulivoimaloille. Toisin sanoen: jos sähköenergiaan perustuva liikkuvuus on mahdollista ja myös taloudellisesti järkevää tai toteutettavissa käytännössä, sitä tulisi kehittää ja hyödyntää edelleen, jotta maankäytöstä syntyvää kilpailua voidaan välttää tai pitää mahdollisimman pienenä.

3.16

ETSK ei näe komission esittämässä ehdotuksessa johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa bioenergiakysymysten eikä myöskään seuraavien komission toistuvasti liikennealalla osoittamien ongelmien ratkaisemiseksi:

Uudella lähestymistavalla ei paranneta oleellisesti ilmastonsuojelua eikä energiahuoltoa