15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-480/10) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Verotus - Direktiivi 2006/112/EY - 11 artikla - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan ainoastaan rahoitus- ja vakuutusalan yritykset voivat muodostaa henkilöryhmän, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena)

2013/C 171/02

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja K. Simonsson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja S. Johannesson)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL) ja Suomen tasavalta (asiamies: H. Leppo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 11 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa arvonlisäveroryhmiä koskevan säännöstön soveltaminen rajoitetaan ainoastaan rahoitusalalla toimiviin yrityksiin

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Irlanti ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 328, 4.12.2010.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-64/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Sijoittautumisvapaus - SEUT 49 artikla - Rajoitukset - Verolainsäädäntö - Piilevien arvonnousujen verottaminen välittömästi - Yhtiön kotipaikan siirtäminen, kiinteän toimipaikan toiminnan lakkaaminen tai kyseisen kiinteän toimipaikan varallisuuden siirtäminen)

2013/C 171/03

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Baquero Cruz ja R. Lyal)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: A. Rubio González ja M. Muñoz Pérez)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja K. Petersen), Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja N. Rouam), Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman, C. Wissels ja J. Langer), Portugalin tasavalta (asiamies: L. Inez Fernandes), Suomen tasavalta (asiamies: M. Pere), Ruotsin kuningaskunta (asiamies: A. Falk) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: L. Seeboruth)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — SEUT 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 artiklan rikkominen — Verosäännökset, joiden nojalla yhtiöiden, joilla ei ole enää verotuksellista kotipaikkaa Espanjassa tai jotka siirtävät varallisuutensa toiseen valtioon, on maksettava välittömästi maastapoistumisvero

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt yhteisöverotuksesta annetun lain konsolidoidun toisinnon, joka hyväksyttiin 5.3.2004 annetulla kuninkaan asetuksella 4/2004 (Real Decreto Legislativo 4/2004 por el que se aprueba el Texto Refundido de la Ley del Impuesto sobre Sociedades), 17 §:n 1 momentin a ja c kohdan, jonka mukaan on niin, että jos Espanjaan sijoittautuneen yhtiön kotipaikka ja Espanjassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan varallisuus siirretään toiseen jäsenvaltioon, realisoimattomat arvonnousut sisällytetään verovuoden veron perusteeseen, vaikka näillä arvonnousuilla ei ole välitöntä verotuksellista seurausta, jos kyseiset toimenpiteet on toteutettu Espanjassa.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4)	Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 113, 9.4.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-65/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Verotus - Direktiivi 2006/112/EY - 9 ja 11 artikla - Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena - Arvonlisäverokomitean kuuleminen)

2013/C 171/04

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Nijenhuis, R. Lyal ja D. Triantafyllou)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Wissels, M. de Ree ja M. Noort)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tšekin tasavalta (asiamies: M. Smolek), Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Vang, sitten V. Pasternak Jørgensen), Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL), Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: H. Walker, avustajanaan M. Hall, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 9 ja 11 artiklan rikkominen — Ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen arvonlisäveroryhmään — Arvonlisäverokomitealle ei ole ilmoitettu arvonlisäveron ryhmärekisteröintiä toteutettaessa tehdyistä muutoksist

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Irlanti, Suomen tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 130, 30.4.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Suomen tasavalta

(Asia C-74/11) (1)

2013/C 171/05

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Koskinen, D. Triantafyllou ja R. Lyal)

Vastaaja: Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo, J. Heliskoski ja S. Hartikainen)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek ja T. Müller), Tanskan kuningaskunta (asiamies: C. Vang), Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja S. Johannesson), sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: H. Walker, avustajanaan M. Hall, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 9 ja 11 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan muiden kuin arvonlisäverovelvollisten liittyminen arvonlisäveroryhmään ja rajoitetaan ryhmärekisteröintijärjestelmä koskemaan rahoitus- ja vakuutuspalvelujen tarjoajia

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Irlanti, Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 113, 9.4.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-86/11) (1)

2013/C 171/06

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: R. Lyal)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: S. Hathaway, avustajanaan M. Hall, QC)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek ja T. Müller, agents), Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Vang, sitten V. Pasternak Jørgensen), Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL) ja Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 9 ja 11 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen arvonlisäveroryhmään

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Irlanti ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 145, 14.5.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta

(Asia C-95/11) (1)

2013/C 171/07

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: R. Lyal, avustajanaan avocat H. Peytz)

Vastaaja: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: C. Vang ja V. Pasternak Jørgensen)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, J. Očková ja T. Müller), Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL), Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: S. Behzadi-Spencer, avustajanaan M. Hall, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 9 ja 11 artiklan rikkominen — Verovelvollisen käsite — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen arvonlisäveroryhmään

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Tšekin tasavalta, Irlanti, Suomen tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 186, 25.6.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-109/11) (1)

2013/C 171/08

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, D. Triantafyllou, K. Walkerová ja P. Němečková)

Vastaaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, T. Müller ja J. Očková)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Vang, sitten V. Pasternak Jørgensen), Irlanti (asiamies: D. O’Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL), Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: H. Walker, avustajanaan M. Hall, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 9 ja 11 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen arvonlisäveroryhmään

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Tanskan kuningaskunta, Irlanti, Suomen tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 160, 28.5.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Jyske Bank Gibraltar Ltd v. Espanjan valtio

(Asia C-212/11) (1)

(Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen - Direktiivi 2005/60/EY - 22 artiklan 2 kohta - Päätös 2000/642/YOS - Luottolaitosten velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista - Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan sääntelyn nojalla toimiva laitos - Tietojen keräämisestä vastuussa olevan kansallisen rahanpesun selvittelykeskuksen määrittäminen - SEUT 56 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen - Yleisen edun mukaiset pakottavat vaatimukset - Oikeasuhteisuus)

2013/C 171/09

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Jyske Bank Gibraltar Ltd

Vastaaja: Espanjan valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Supremo — Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (EUVL L 309, s. 15) 22 artiklan 2 kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään ehdottomasti ja suoraan, että valtion alueella toimintaansa ilman vakinaista toimipaikkaa harjoittavat luottolaitokset ilmoittavat toimivaltaisille kansallisille viranomaisille näiden pyytämät tiedot

Tuomiolauselma

Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY 22 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan luottolaitosten, jotka harjoittavat toimintaansa mainitun jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapautta käyttäen, on ilmoitettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumista varten pyydetyt tiedot suoraan kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, kunhan tällä lainsäädännöllä ei vaaranneta direktiivin eikä jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita noudatetaan tietojenvaihdossa, 17.10.2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/642/YOS tehokasta vaikutusta.

SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä tällaiselle lainsäädännölle, jos tämä lainsäädäntö voidaan oikeuttaa yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä, jos se on omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutumisen, jos sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi, ja jos sitä sovelletaan ilman syrjintää, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä ottaen huomioon, että

—

tällaisella lainsäädännöllä voidaan saavuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen tähtäävä tavoite, jos jäsenvaltio voi sen ansiosta valvoa alueellaan palvelujaan tarjoavien luottolaitosten toteuttamia epäilyttäviä liiketoimia ja keskeyttää ne tosiasiallisesti sekä tarvittaessa saattaa niistä vastuussa olevat rikosvastuuseen ja rangaista niistä

—

toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapautta käyttäen harjoittaville luottolaitoksille kyseisessä lainsäädännössä asetettu velvollisuus voi olla oikeasuhteinen toimenpide tähän tavoitteeseen nähden, koska pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan ei ollut käytössä tehokasta mekanismia, jolla olisi voitu varmistaa rahanpesun selvittelykeskusten täysimääräinen yhteistyö.

(1) EUVL C 226, 30.7.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta

(Asia C-331/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/31/EY - Kaatopaikat - 14 artikla - Käytössä oleva kaatopaikka - Kaatopaikan kunnostussuunnitelman puuttuminen - Toiminnan jatkaminen)

2013/C 171/10

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Marghelis ja A. Tokár)

Vastaaja: Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 14 artiklan a, b ja c alakohdan rikkominen — Žilina-Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan jatkaminen ilman kunnostussuunnitelmaa

Tuomiolauselma

Slovakian tasavalta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut Žilina-Považský Chlmecin kaatopaikan toiminnan ilman kunnostussuunnitelmaa ja ilman lopullista päätöstä siitä, voidaan toimintaa jatkaa hyväksytyn kunnostussuunnitelman mukaisesti.

2)	Slovakian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 282, 24.9.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Thomas Hogan ym. v. Minister for Social and Family Affairs ym.

(Asia C-398/11) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa - Direktiivi 2008/94/EY - Soveltamisala - Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät - Etuusperusteinen ja maksuperusteinen eläkejärjestelmä - Varojen riittämättömyys - Vähimmäissuoja - Talouskriisi - Tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys - Kyseisen jäsenvaltion velvoitteet varojen ollessa riittämättömiä - Jäsenvaltion vastuu asianmukaisen täytäntöönpanon puuttuessa)

2013/C 171/11

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Thomas Hogan, John Burns, John Dooley, Alfred Ryan, Michael Cunningham, Michael Dooley, Denis Hayes, Marion Walsh, Joan Power ja Walter Walsh

Vastaajat: Minister for Social and Family Affairs, Irlanti ja Attorney General

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Ireland — Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (kodifioitu toisinto) (EUVL L 283, s. 36) 1 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan tulkinta — Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät — Kyseisten järjestelmien varojen riittämättömyys — Kansallinen säännöstö, johon ei sisälly oikeudellista perustaa, jonka nojalla palkansaajat saisivat työnantajaltaan korvausta yrityksen maksukyvyttömyystilanteessa — Asianomaisen jäsenvaltion velvollisuus toteuttaa palkansaajien etujen suojaamisen edellyttämät toimenpiteet — Huomioon otettavat seikat kansallisen tuomioistuimen arvioidessa tämän velvollisuuden noudattamista

Tuomiolauselma

1)	Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/94/EY on tulkittava siten, että sitä sovelletaan entisten työntekijöiden oikeuksiin saada vanhuusetuuksia heidän työnantajansa perustamasta lisäeläkejärjestelmästä.

2)	Direktiivin 2008/94 8 artiklaa on tulkittava siten, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio noudattanut tässä artiklassa säädettyä velvoitettaan, lakisääteisiä eläke-etuuksia ei voida ottaa huomioon.

Direktiivin 2008/94 8 artiklaa on tulkittava siten, että sen soveltamiseksi riittää, että ammatillinen lisäeläkejärjestelmä on ollut alirahoitettu työnantajan maksukyvyttömyyden toteamisajankohdasta asti ja että työnantajalla ei ole maksukyvyttömyytensä vuoksi riittävästi varoja voidakseen maksaa eläkejärjestelmään riittävästi rahaa, jotta järjestelmästä voitaisiin maksaa edunsaajien eläke-etuudet täysimääräisinä. Ei ole tarpeen, että viimeksi mainitut näyttävät toteen, että heidän vanhuusetuuksia koskevien oikeuksiensa menetyksen syynä on muita tekijöitä.

Direktiiviä 2008/94 on tulkittava siten, että Irlannin asiassa C-278/05, Robins ym. 25.1.2007 annetun tuomion johdosta toteuttamat toimenpiteet eivät täytä tässä direktiivissä asetettuja velvoitteita, eikä kyseisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne ole sellainen poikkeuksellinen seikka, joka oikeuttaa työntekijöiden oikeuksia saada vanhuusetuuksia ammatillisesta lisäeläkejärjestelmästä koskevien etujen suojaamisen alemmalla tasolla.

Direktiiviä 2008/94 on tulkittava siten, että se, että pääasian kantajat eivät saa yli 49 prosentin osuutta ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä vanhuusetuuksista huolimatta toimenpiteistä, jotka Irlanti on toteuttanut asiassa Robins ym. annetun tuomion jälkeen, merkitsee itsessään tämän jäsenvaltion velvoitteiden ilmeistä rikkomista.

(1) EUVL C 290, 1.10.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.4.2013 — Valittajina Laurent Gbagbo (C-478/11 P), Katinan Justin Koné (C-479/11 P), Akissi Danièle Boni-Claverie (C-480/11 P), Alcide Djédjé (C-481/11 P) ja Affi Pascal N’Guessan (C-482/11 P) sekä muuna osapuolena Euroopan unionin neuvosto

(Yhdistetyt asiat C-478/11 P–C-482/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet - SEUT 263 artiklan kuudes alakohta - Kanteen nostamisen määräaika - Ylivoimainen este - Aseellinen konflikti)

2013/C 171/12

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Laurent Gbagbo (C-478/11 P), Katinan Justin Koné (C-479/11 P), Akissi Danièle Boni-Claverie (C-480/11 P), Alcide Djédjé (C-481/11 P) ja Affi Pascal N’Guessan (C-482/11 P) (edustaja: avocate L. Bourthoumieux)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja M.-M. Joséphidès)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitukset unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-348/11, Gbagbo v. neuvosto, asiassa T-349/11, Koné v. neuvosto, asiassa T-350/11, Boni-Claverie v. neuvosto, asiassa T-351/11, Djédjé v. neuvosto ja asiassa T-352/11, N’Guessan v. neuvosto, 13.7.2001 antamista määräyksistä, joilla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvästi puuttumisen vuoksi tutkimatta valittajien kanteet, joissa vaadittiin yhtäältä Norsunluurannikkoon kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta annetun päätöksen 2010/656/YUTP muuttamisesta 11.1.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/17/YUTP (EUVL L 11, s. 31), 14.1.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/18/YUTP (EUVL L 11, s. 36), ja 6.4.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/221/YUTP (EUVL L 93, s. 20) ja toisaalta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvien rajoittavien erityistoimenpiteiden toteuttamisesta Norsunluurannikon tilanteen vuoksi annetun asetuksen (EY) N:o 560/2005 muuttamisesta 14.1.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 25/2011 (EUVL L 11, s. 1) ja 6.4.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 330/2011 (EUVL L 93, s. 10) kumoamista siltä osin kuin ne koskevat valittajia — Päätöstä ei ole annettu tiedoksi erikseen — Ylivoimainen este

Tuomiolauselma

1)	Valitukset hylätään.

2)	Laurent Gbagbo, Katinan Justin Koné, Akissi Danièle Boni-Claverie, Alcide Djédjé ja Affi Pascal N’Guessan velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 6, 7.1.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-55/12) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/96/EY - Energiatuotteiden ja sähkön verotus - Vammaisten henkilöiden käyttämiin moottoriajoneuvoihin tarkoitetun moottoripolttoaineen vapauttaminen valmisteverosta - Verovapautuksen pitäminen voimassa siirtymäkauden päättymisen jälkeen - Rikkominen)

2013/C 171/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Mölls)

Vastaaja: Irlanti (asiamies: E. Creedon)

Oikeudenkäynnin kohde

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (EUVL L 283, s. 51) rikkominen — Vammaisten henkilöiden käyttämiin moottoriajoneuvoihin tarkoitetun moottoripolttoaineen vapauttaminen valmisteverosta — Verovapautuksen pitäminen voimassa siirtymäkauden päättymisen jälkeen

Tuomiolauselma

Irlanti ei ole noudattanut energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.4.2004 annetulla neuvoston direktiivillä 2004/74/EY, 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja sen liitteessä II tarkoitetun 31.12.2006 päättyneen siirtymäkauden jälkeen vammaisten henkilöiden käyttämiin moottoriajoneuvoihin tarkoitettuun moottoripolttoaineeseen sovellettavan valmisteveron vapautuksen voimassaolon.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 89, 24.3.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (Curtea de Apel Bucureștin (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Asociația ACCEPT v. Consiliul Național pentru Combaterea Discriminării

(Asia C-81/12) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa - Direktiivi 2000/78/EY - 2 artiklan 2 kohdan a alakohta, 10 artiklan 1 kohta ja 17 artikla - Sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto - Käsite ”tosiseikat, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää” - Todistustaakan jakautuminen - Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset - Henkilö, joka esiintyy ja jota yleisö pitää ammattijalkapalloseuran johtajana - Julkiset lausunnot, joiden mukaan homoseksuaalina pidetyn pelaajan ottaminen palvelukseen on mahdotonta)

2013/C 171/14

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel București

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Asociația ACCEPT

Vastaaja: Consiliul Național pentru Combaterea Discriminării

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Curtea de Apel București — Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) 2 artiklan a kohdan, 10 artiklan 1 kohdan ja 17 kohdan tulkinta — Seksuaaliseen suuntautumiseen sidoksissa olevat jalkapalloseuran henkilöstön syrjivät valintaperusteet — Direktiivin sovellettavuus, kun syrjivät lausunnot on annettu lehdistössä eikä tosiasiallista työhönottomenettelyä ole käyty — Seikat, joiden nojalla voidaan olettaa, että välitön tai välillinen syrjintä on olemassa — Todistustaakka — Seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan, jollei säännöksiä noudateta — Kansallisen lainsäädännön, jonka mukaan rikkomuksesta säädettyä seuraamusta ei voida soveltaa kuuden kuukauden pituisen vanhentumisajan jälkeen — Velvollisuus määrätä tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava seuraamus

Tuomiolauselma

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 2 kohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia tosiseikkoja voidaan pitää tosiseikkoina, ”joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää”, kun kyse on ammattijalkapalloseurasta ja kun kyseiset lausunnot on esittänyt henkilö, joka esiintyy ja jota tiedotusvälineet ja yleisö pitävät kyseisen seuran pääasiallisena johtajana, vaikka hänellä ei välttämättä olisikaan oikeutta toteuttaa sen puolesta sitovia toimia tai edustaa sitä työhönoton alalla.

Direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jos pääasian taustalla olevan kaltaisia tosiseikkoja pidettäisiin tosiseikkoina, joiden nojalla voidaan olettaa, että ammattijalkapalloseura on pelaajia töihin ottaessaan harjoittanut sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, direktiivin 2000/78 10 artiklan 1 kohdassa säädetyn todistustaakan jakautumisen perusteella ei voida vaatia sellaista näyttöä, jonka esittäminen on mahdotonta loukkaamatta oikeutta yksityiselämän suojaan.

Direktiivin 2000/78 17 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella tilanteessa, jossa kyseisessä direktiivissä tarkoitettu sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on todettu, on mahdollista määrätä vain pääasiassa kyseessä olevan kaltainen varoitus, kun tämä määrääminen tapahtuu kuuden kuukauden pituisen määräajan kuluttua tosiseikkojen tapahtuma-ajankohdasta, jollei kyseisessä lainsäädännössä tällaisesta syrjinnästä säädettyä seuraamusta määrätä sellaisissa aineellisissa ja menettelyyn liittyvissä olosuhteissa, joilla taataan mainitun seuraamuksen tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, koskeeko tämä pääasiassa kyseessä olevaa lainsäädäntöä, ja sen on tarvittaessa tulkittava kansallista oikeutta sen kaikilta mahdollisilta osilta kyseisen direktiivin tekstin ja tavoitteen valossa, jotta se saavuttaisi sillä tavoitellun lopputuloksen.

(1) EUVL C 126, 28.4.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 (Hof van Cassatie van Belgiën (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rose Marie Bark v. Galileo Joint Undertaking, selvitystilassa

(Asia C-89/12) (1)

(Yhteisyritykset - Henkilöstön kanssa tehtävät sopimukset - Sovellettavat palvelussuhteen ehdot - Asetus (EY) N:o 876/2002)

2013/C 171/15

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Rose Marie Bark

Vastaaja: Galileo Joint Undertaking, selvitystilassa

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van Cassatie van België — Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta 21.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 (EYVL L 138, s. 1) liitteenä olevan Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 11 artiklan 2 kohdan tulkinta — Henkilöstön kanssa tehdyt määräaikaiset työsopimukset — Sopimusten tulee perustua Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin — Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen palkkausta koskevien määräysten pakollinen soveltaminen

Tuomiolauselma

Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta 21.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002, sellaisena kuin se on muutettuna 12.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1943/2006, liitteessä olevan Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja erityisesti niihin sisältyviä palkkausta koskevia ehtoja ei sovelleta Galileon henkilöstöön, jonka kanssa tehdään määräaikaiset työsopimukset.

(1) EUVL C 133, 5.5.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Schleswig-Holsteinisches Oberlandesgericht (Saksa) on esittänyt 21.1.2013 — Flughafen Lübeck GmbH v. Air Berlin PLC & Co. Luftverkehrs-KG

(Asia C-27/13)

2013/C 171/17

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Schleswig-Holsteinisches Oberlandesgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja muutoksenhakijan vastapuoli: Air Berlin PLC & Co. Luftverkehrs-KG

Vastaaja ja muutoksenhakija: Flughafen Lübeck GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallisen tuomioistuimen, jonka on annettava ratkaisu etuuksien takaisinperintää ja vastaisten etuuksien lopettamista koskevasta kanteesta, lähdettävä siitä, että kyseiset etuudet ovat toimenpiteitä, joita ei SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen mukaan saada toteuttaa ennen Euroopan komission (jäljempänä komissio) tekemää lopullista päätöstä, jos komissio on aloittanut kyseisten etuuksien johdosta päätöksellä, jota ei ole riitautettu, SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla muodollisen tutkintamenettelyn ja todennut kyseisen päätöksen perusteluissa asiallisesti muun muassa, että etuudet ovat todennäköisesti valtiontukea?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus: Onko näin myös silloin, kun komissio on lisäksi todennut päätöksensä perusteluissa asiallisesti, ettei se pysty selvittämään, onko etuuksien antaja toiminut etuuksiin sitoutuessaan yksityisen markkinataloussijoittajan tavoin?

3)	Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus: Saako kansallinen tuomioistuin lykätä tässä tilanteessa asian käsittelyä siihen asti kunnes muodollinen tutkintamenettely on päättynyt?

4)	Jos kolmanteen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus: Onko kansallisen tuomioistuimen lykättävä tässä tilanteessa asian käsittelyä siihen asti kunnes muodollinen tutkintamenettely on päättynyt?

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca (Espanja) on esittänyt 11.3.2013 — Banco de Valencia SA v. Joaquín Valldeperas Tortosa ja María Ángeles Miret Jaume

(Asia C-116/13)

2013/C 171/18

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca

Pääasian asianosaiset

Hakija: Banco de Valencia SA

Vastapuolet: Joaquín Valldeperas Tortosa ja María Ángeles Miret Jaume

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko direktiivin 93/13/ETY (1) 7 artiklan mukaisena pitää sellaista Espanjassa sovellettavaa ulosmittausmenettelyä, jossa ulosmittauksen aloittamista koskevan päätöksen tekeminen ei edellytä, että tuomioistuimella on mahdollisuus kohdistaa viran puolesta tuomioistuinvalvontaa pankin yksipuolisella päätöksellä sovellettavaan lainan ennenaikaista irtisanomista koskevaan sopimusehtoon, kun kyseistä ehtoa voidaan jo sellaisenaan ja nyt tarkasteltavaan yksittäistapaukseen sovellettuna pitää kohtuuttomana ja kun ammattimainen luotonantaja ei ilman sitä pystyisi käynnistämään mainittua etuoikeutettua ulosmittausmenettelyä?

2)	Miten laajat valtuudet tuomioistuimella on direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan perusteella puuttua edellä mainitun kaltaiseen ehtoon silloin, kun sen on tehtävä päätös ulosmittauksen aloittamisesta kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyssä?

Voidaanko direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 ja 3 kohdan ja sen liitteen 1 kohdan e ja g alakohdan ja 2 kohdan a alakohdan kannalta pitää jo sellaisenaan ja nyt tarkasteltavaan yksittäistapaukseen sovellettuna kohtuuttomana sellaista sopimusehtoa, jonka nojalla rahoituslaitos voi yksipuolisella päätöksellään irtisanoa lainan ennenaikaisesti täysin objektiivisista ja eräin osin itse sopimukseen liittymättömistä syistä ja nyt tarkasteltavassa asiassa sillä perusteella, että neljä lainan kuukausierää on jätetty maksamatta?

(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 14.3.2013 — Technische Universität Darmstadt v. Eugen Ulmer KG

(Asia C-117/13)

2013/C 171/19

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Technische Universität Darmstadt

Vastapuoli: Eugen Ulmer KG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Kuuluuko teos direktiivin 2001/29/EY (1) 5 artiklan 3 kohdan n alakohdassa tarkoitetulla tavalla hankinta- tai lisensointiehtojen piiriin, jos oikeudenhaltija tarjoaa kyseisessä säännöksessä mainituille laitoksille teoksen käyttöä koskevan lisenssisopimusten tekemistä kohtuullisin ehdoin?

2)	Oikeuttaako direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan n alakohta jäsenvaltiot myöntämään laitoksille oikeuden digitalisoida niiden kokoelmiin sisältyviä teoksia, jos tämä on välttämätöntä kyseisen teoksen saattamiseksi yleisön saataviin päätteellä?

3)	Saavatko jäsenvaltioiden direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan n alakohdan perusteella säätämät oikeudet ulottua niin pitkälle, että päätteen käyttäjä voi tulostaa paperille yleisön saataviin päätteellä saatettuja teoksia tai tallentaa ne USB-muistitikulle?

(1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesarbeitsgericht Hamm (Saksa) on esittänyt 14.3.2013 — Gülay Bollacke v. K + K Klaas & Kock B.V. & Co. KG

(Asia C-118/13)

2013/C 171/20

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesarbeitsgericht Hamm

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gülay Bollacke

Vastaaja: K + K Klaas & Kock B.V. & Co. KG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se estää kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä noudatettavat säännöt, joiden mukaan työntekijän kuollessa oikeus palkalliseen vähimmäisvuosilomaan lakkaa kokonaan sillä tavoin, että työvelvollisuudesta vapauttamista koskevan toteuttamiskelvottoman oikeuden lisäksi lakkaa myös oikeus lomakorvauksen maksamiseen?

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että oikeus palkallisen vähimmäisvuosiloman rahalliseen korvaamiseen työsuhteen päättyessä on sillä tavalla sidottu työntekijän henkilöön, että vain hänellä on tämä oikeus, jotta hän voisi toteuttaa palkallisen vuosiloman myöntämiseen liittyviä levon ja vapaa-ajan tavoitteita myös myöhempänä ajankohtana?

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että työnantaja on velvoitettu tosiasiallisesti myöntämään työntekijälle, kun otetaan huomioon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeleminen työajan järjestämisessä, lomaa kalenterivuoden loppuun mennessä tai viimeistään ennen työsuhteen mukaisen loman siirtämiselle varatun ajanjakson päättymistä riippumatta siitä, onko työntekijä hakenut lomaa?

(1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal da Relação de Lisboa (Portugali) on esittänyt 18.3.2013 — Cruz & Companhia Lda v. IFAP — Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP ym.

(Asia C-128/13)

2013/C 171/21

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal da Relação de Lisboa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Cruz & Companhia Lda

Vastaajat: IFAP — Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP ja Caixa Central — Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo, CRL

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan unionin tuomioistuinta pyydetään antamaan ennakkoratkaisu 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (1) 4 artiklan 1 kohdan ja 22.7.1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (2) 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnasta ensiksi mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan puitteissa annetun vakuuden ”vapauttamisen” osalta, kun otetaan huomioon vastakkaiset kannat.

(1) Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annettu komission asetus (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1, Suomenk. erityispainos Alue 3, Nide 24, s. 216).

(2) Maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22.7.1985 annettu komission asetus (ETY) N:o 2220/85 (EYVL L 205, s. 5, Suomenk. erityispainos Alue 3, Nide 19, s. 55).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Kamino International Logistics BV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-129/13)

2013/C 171/22

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Kamino International Logistics BV

Vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Voiko kansallinen tuomioistuin soveltaa suoraan unionin oikeuden periaatetta, jonka mukaan hallinnon on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia?

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi:

Onko unionin oikeuden periaatetta, jonka mukaan hallinnon on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia, tulkittava siten, että periaatetta on loukattu, jos hallinto toteuttaessaan adressaatille vastaisen toimenpiteen ei tosin kuullut kyseistä adressaattia ennen päätöksen tekoa, mutta tällä oli kuitenkin tilaisuus tulla kuulluksi myöhemmässä hallinnollisessa (oikaisuvaatimus) vaiheessa, joka edeltää kanteen nostamista kansallisessa tuomioistuimessa?

b)	Jos hallinto loukkaa unionin oikeuden mukaista puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, määritelläänkö loukkaamisen oikeudelliset seuraamukset kansallisessa oikeudessa?

Jos kysymykseen 2b vastataan kieltävästi: mitä seikkoja kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon oikeudellisten seuraamusten määräämisessä ja voiko se erityisesti ottaa huomioon sen, onko käynyt ilmeiseksi, että menettely olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen, jos hallinto ei olisi loukannut unionin oikeuden puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta?

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Datema Hellman Worldwide Logistics BV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-130/13)

2013/C 171/23

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Datema Hellman Worldwide Logistics BV

Vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Voiko kansallinen tuomioistuin soveltaa suoraan unionin oikeuden periaatetta, jonka mukaan hallinnon on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia?

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi:

b)	Jos hallinto loukkaa unionin oikeuden mukaista puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, määritelläänkö loukkaamisen oikeudelliset seuraamukset kansallisessa oikeudessa?

Jos kysymykseen 2b vastataan kieltävästi: mitä seikkoja kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon oikeudellisten seuraamusten määräämisessä ja voiko se erityisesti ottaa huomioon sen, että menettely olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen, jos hallinto ei olisi loukannut unionin oikeuden puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta?

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Staatssecretaris van Financiën v. Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti

(Asia C-131/13)

2013/C 171/24

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastaaja: Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten kieltäydyttävä unionin oikeuden perusteella vapauttamasta yhteisöluovutusta arvonlisäverosta, evättävä tavaroiden ostamisen jälkeen toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen tavaroiden ostoihin sisältyvä arvonlisäveron vähennys tai evättävä kuudennen direktiivin (1) 28 c artiklan A kohdan 2 alakohdan toisen virkkeen soveltamisesta seuraava arvonlisäveron palautus, kun objektiivisten seikkojen perustella on selvää, että kyseessä on arvonlisäveropetos kyseisten tavaroiden osalta ja asianomainen verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hän oli ottanut osaa siihen, jos kansallisessa laissa ei säädetä sellaisissa olosuhteissa verovapautuksen, vähennyksen tai palautuksen epäämisestä?

Onko siinä tapauksessa, että edellä olevaan kysymykseen annetaan myöntävä vastaus, edellä tarkoitettu verovapautus, vähennys tai palautus evättävä myös silloin, jos arvonlisäveroa kierrettiin toisessa jäsenvaltiossa (eri jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetysjäsenvaltiossa) ja verovelvollinen tiesi arvonlisäveropetoksesta tai hänen olisi pitänyt tietää siitä, vaikka verovelvollinen on täyttänyt lähetysjäsenvaltiossa kaikki kansallisissa säännöksissä verovapautukselle, vähennykselle tai palautukselle asetetut (muodolliset) edellytykset ja on antanut aina kyseisen jäsenvaltion veroviranomaisille kaikki tarvittavat tiedot tavaroista, lähettämisestä ja saapumisjäsenvaltiossa olevista tavaroiden ostajista?

Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus, miten kuudennen direktiivin 28 c artiklan A kohdan 2 alakohdan ensimmäisen virkkeen (lopussa) olevaa käsitettä ”kannettu” on tulkittava: Tarkoitetaanko sillä yhteisöhankinnasta saapumisjäsenvaltiossa maksettavaksi tulevan arvonlisäveron kirjaamista laissa säädetyssä arvonlisäveroilmoituksessa vai myös — jos sellaista kirjaamista ei ole tehty — saapumisjäsenvaltion veroviranomaisten tilanteen sääntöjenmukaiseksi saattamiseksi toteuttamia toimia? Onko tähän kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, muodostaako kyseinen liiketoimi osan liiketoimien ketjusta, jonka tarkoituksena oli arvonlisäveropetoksen suorittaminen saapumismaassa ja verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää tästä?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Staatssecretaris van Economische Zaken ja Staatssecretaris van Financië v. Q

(Asia C-133/13)

2013/C 171/25

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Staatssecretaris van Economische Zaken ja Staatssecretaris van Financië

Vastapuoli: Q

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tarve säilyttää kotimainen luonnonperintö ja kulttuurihistoriallinen perintö, mistä on kyse vuoden 1928 luonnonperintölaissa (Natuurschoonwet 1928), sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla voidaan perustella lainsäädäntö, jolla rajoitetaan lahjaverovapauden (perintäjärjestelmä) soveltaminen Alankomaissa sijaitseviin suojelualueisiin?

Kun kyse on sen tutkimisesta, voidaanko toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus luokitella vuoden 1928 luonnonperintölain (Natuurschoonwet 1928) mukaiseksi suojelualueeksi, voivatko jäsenvaltion viranomaiset vedota keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 16.3.2010 annettuun neuvoston direktiiviin 2010/24/EU (1) virka-avun saamiseksi siinä maassa, jossa suojelualue sijaitsee, kun kiinteän omaisuuden luokituksesta kyseisen lain perusteella suojelualueeksi seuraa vapautus sellaisen lahjaveron perinnästä, joka kiinteästä omaisuudesta on lahjoittamishetkellä maksettava?

Jos kysymykseen 2 a vastataan myöntävästi, tulkitaanko hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU (2) 3 artiklan 7 kohdan käsitettä ”hallinnollinen tutkimus” niin, että siihen sisältyy myös paikan päällä tehtävä tutkimus?

Jos kysymykseen 2 b vastataan myöntävästi, voidaanko keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 16.3.2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/24/EU 5 artiklan 1 kohdassa käytetyn käsitteen ”hallinnolliset tutkimukset” määrittelyssä nojautua hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU 3 artiklan 7 kohtaan sisältyvään käsitteen ”hallinnollinen tutkimus” määritelmään?

Jos kysymyksiin 2 a, 2 b tai 2 c vastataan kieltävästi, tulkitaanko SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen, luettuna yhdessä SEUT 167 artiklan 2 kohdan kanssa, merkitsevän sitä, että kun yksi jäsenvaltio pyytää toiselta jäsenvaltiolta avunantoa sen tutkimiseen, voidaanko kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus luokitella sellaisessa laissa, jolla tavoitellaan kotimaisen luonnonperinnön ja kulttuurihistoriallisen perinnön säilyttämistä ja suojelemista, tarkoitetuksi suojelualueeksi, pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on velvollinen tällaiseen avunantoon?

Voidaanko pääoman vapaan liikkuvuuden rajoitus perustella tarpeella taata tehokkaat verotarkastukset, jos verotarkastusten tehokkuus voi vaarantua sen johdosta, että kansallisten viranomaisten on matkustettava vuoden 1928 luonnonperintölain (Natuurschoonwet 1928) 7 §:n 1 momentissa säädetyn 25 vuoden ajan toiseen jäsenvaltioon tarvittavien tarkastusten tekemiseksi?

(1) EUVL L 84, s. 1.

(2) EUVL L 64, s. 1.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 18.3.2013 — Szatmári Malom Kft. v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

(Asia C-135/13)

2013/C 171/26

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Szatmári Malom Kft.

Vastapuoli: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko (maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna maatalousyritysten kokonaistehokkuuden parantamisena pitää sitä, että maatalousyrittäjä haluaa olemassa olevaa tuotantokapasiteettia laajentamatta ja lopettamalla aiempien yritysten toiminnan perustaa uuden yrityksen?

2)	Voidaanko investointia, jonka valittaja aikoo toteuttaa, pitää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (1) 20 artiklan b alakohdan iii luetelmakohdassa ja 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna investointina yrityksen kokonaistehokkuuden parantamiseen?

Voidaanko neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisena pitää 17.4.2008 annetun maatalousministeriön (FVM) asetuksen 47/2008 6 §:n 3 momenttia, jossa säädetään, että tukia myönnetään myllyjen osalta ainoastaan olemassa olevan tuotantokapasiteetin nykyaikaistamiseen tähtääville toimenpiteille? Antaako neuvoston asetus jäsenvaltion lainsäätäjälle valtuuden säätää tiettyjen kehittämismuotojen jättämisestä tukien ulkopuolelle taloudellisista syistä?

(1) Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, s. 1).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bayerisches Verwaltungsgericht München (Saksa) on esittänyt 18.3.2013 — Herbaria Kräuterparadies GmbH v. Freistaat Bayern

(Asia C-137/13)

2013/C 171/27

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bayerisches Verwaltungsgericht München

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Herbaria Kräuterparadies GmbH

Vastapuoli: Freistaat Bayern

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EY) N:o 889/2008 (1) 27 artiklan 1 kohdan f alakohta ymmärrettävä siten, että siinä mainittujen aineiden käyttö on lakisääteistä ainoastaan silloin, kun sitä elintarviketta koskevassa unionin oikeuden tai sen mukaisen kansallisen oikeuden säännöksessä, johon kyseisiä aineita olisi lisättävä, säädetään, että kyseiset aineet on lisättävä tai että ainakin kyseisiä lisättäviä aineita on oltava tietty vähimmäismäärä?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen (EY) N:o 889/2008 27 artiklan 1 kohdan f alakohta ymmärrettävä siten, että siinä mainittujen aineiden käyttö on lakisääteistä myös silloin, kun elintarvikkeen markkinoille saattaminen ravintolisänä tai esittämällä terveysväitteitä, vaikka elintarvikkeeseen ei olisikaan lisätty vähintään yhtä kyseisistä aineista, olisi harhaanjohtavaa ja kuluttajia harhauttavaa, koska elintarvike ei sen vuoksi, että siinä on liian vähän jotakin mainituista aineista, voi täyttää sille ominaista tarkoitustaan elintarvikkeena tai terveysväitteessä ilmaistua tarkoitustaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen (EY) N:o 889/2008 27 artiklan 1 kohdan f alakohta ymmärrettävä siten, että siinä mainittujen aineiden käyttö on lakisääteistä myös silloin, kun määrätty terveysväite saadaan esittää vain sellaisista elintarvikkeista, jotka sisältävät — vaikka vähäisenkin määrän — jostakin kyseisistä aineista?

(1) Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta 5.9.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 889/2008 (EUVL L 250, s. 1).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 19.3.2013 — Naime Dogan v. Saksan valtio

(Asia C-138/13)

2013/C 171/28

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Naime Dogan

Vastaaja: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 12.9.1963 tehtyyn Euroopan talousyhteisön ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen liitetyn, 23.11.1970 tehdyn assosiaation siirtymävaihetta koskevan lisäpöytäkirjan (jäljempänä lisäpöytäkirja) 41 artiklan 1 kohta esteenä sen voimaantulon jälkeen ensimmäisen kerran käyttöön otetulle kansallisen oikeuden säännökselle, jossa lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa oikeudellisessa asemassa olevan Turkin kansalaisen perheenjäsenen ensimmäisen maahantulon edellytykseksi asetetaan, että perheenjäsen ennen maahantuloaan osoittaa voivansa ilmaista itseään yksinkertaisella tavalla saksan kielellä?

2)	Onko oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (1) (jäljempänä perheenyhdistämisdirektiivi) 7 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta esteenä ensimmäisessä kysymyksessä mainitulle kansallisen oikeuden säännökselle?

(1) EUVL L 251, s. 12.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Cluj (Romania) on esittänyt 20.3.2013 — Bogdan Matei ja Ioana Ofelia Matei v. SC Volksbank România SA

(Asia C-143/13)

2013/C 171/29

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Specializat Cluj

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Bogdan Matei ja Ioana Ofelia Matei

Vastapuoli: SC Volksbank România SA

Ennakkoratkaisukysymys

Kun otetaan huomioon, että direktiivin 93/13/ETY (1) 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea yhtäältä sopimuksen pääkohteen määrittelyä eikä hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin ja tavaroihin, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi;

että direktiivin 2008/48/EY (2) 2 artiklan (2) kohdan a alakohdan mukaan direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g alakohdassa olevaa määritelmää, jonka mukaan kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, ei voida soveltaa määritettäessä sellaisen luottosopimuksen pääkohdetta, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen,

on kysyttävä,

voidaanko direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdassa olevia käsitteitä ”pääkohde” ja ”hinta” tulkita siten, että nämä käsitteet — sellaisen luottosopimuksen ”pääkohde” ja ”hinta”, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen — kattavat luottolaitokselle tehtävinä vastasuorituksina myös tämän kiinnitysluottosopimuksen perusteella maksettavan todellisen vuosikoron, joka muodostuu kiinteästä tai vaihtuvasta korosta, pankin palkkioista ja muista luottosopimukseen sisältyvistä ja siinä määritellyistä kuluista?

(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 95, s. 29).

(2) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 133, s. 66).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/15

Kanne 22.3.2013 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-146/13)

2013/C 171/30

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: E. Chamizo Llatas ja S. Centeno Huerta)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	On todettava, että yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä 17.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012 (1) on pätemätön, ja — toissijaisesti — se on kumottava kokonaisuudessaan

—

Toissijaisesti on kumottava

a)	9 artiklan 1 kohta kokonaisuudessaan samoin kuin 9 artiklan 2 kohta siten kuin tämän kanteen viidennessä perusteessa esitetään

b)	18 artiklan 2 kohta kokonaisuudessaan samoin kuin kaikki viittaukset, jotka asetuksessa tehdään yhdistettyyn patenttituomioistuimeen vaikutukseltaan yhtenäisten eurooppapatenttien oikeusjärjestelmänä ja vaikutukseltaan yhtenäisten eurooppapatenttien oikeuslähteenä

—	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)	Oikeusvaltion arvojen loukkaaminen ottamalla käyttöön sääntely, joka perustuu Euroopan patenttiviraston, jonka toimet eivät ole tuomioistuinvalvonnan alaisia, antamaan oikeuteen.

2)	Unionin toimen puuttuminen ja toissijaisesti asetuksen oikeudellisen perustan puuttuminen, koska ei oteta käyttöön keinoja, joilla taataan SEUT 118 artiklassa määrätty yhdenmukainen suoja

3)	Harkintavallan väärinkäyttö, koska tiiviimpää yhteistyötä on käytetty muihin kuin perussopimuksessa määrättyihin tarkoituksiin.

4)	SEUT 291 artiklan 2 kohdan rikkominen ja toissijaisesti asiassa Meroni annettuun tuomioon perustuvan oikeuskäytännön huomiotta jättäminen säätämällä järjestelmästä, joka koskee vuosimaksujen vahvistamista ja niiden jakoperusteiden määrittämistä.

5)	Asiassa Meroni annettuun tuomioon perustuvan oikeuskäytännön huomiotta jättäminen antamalla Euroopan patenttivirastolle tiettyjä hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyvät yhtenäiseen eurooppapatenttiin.

6)	Unionin oikeuden erillisyyden periaatteen ja yhdenmukaisen soveltamisen periaatteen loukkaaminen asetuksen voimaantulojärjestelmän vuoksi.

(1) EUVL L 361, s. 1

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/16

Kanne 22.3.2013 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-147/13)

2013/C 171/31

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: S. Centeno Huerta ja E. Chamizo Llatas)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä 17.12.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2012 (1) on kumottava ja neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

toissijaisesti yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä 17.12.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2012 4 artikla, 5 artikla, 6 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 2 kohta on kumottava ja neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)	Syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen, koska on otettu käyttöön järjestelmä, joka on epäedullinen henkilöille, joiden äidinkieli ei ole englanti, ranska tai saksa, koska järjestelmä ei ole oikeassa suhteessa tavoitteeseensa nähden.

2)	Asetuksen 4 artiklalta puuttuu oikeudellinen perusta, kun siinä säädellään kääntämistä riita-asiassa, joka ei vaikuta suoraan SEUT 118 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuihin teollis- ja tekijänoikeuden suojaa koskeviin kielijärjestelyihin.

3)	Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen.

4)	Asiassa Meroni annettuun tuomioon perustuvan oikeuskäytännön huomiotta jättäminen delegoimalla Euroopan patenttivirastolle korvausjärjestelmän hallinnointi (5 artikla) ja käännösten julkaiseminen (6 artiklan 2 kohta).

5)	Unionin oikeuden erillisyyden periaatteen loukkaaminen, koska asetuksen soveltaminen riippuu yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtävän sopimuksen voimaantulosta.

(1) EUVL L 361, s. 89

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative d'appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 25.3.2013 — Le Rayon d'Or SARL v. Ministre de l'Économie et des Finances

(Asia C-151/13)

2013/C 171/35

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative d'appel de Versailles

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Le Rayon d'Or SARL

Vastapuoli: Ministre de l'Économie et des Finances

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kuudennen direktiivin (1) 11 artiklan A kohdan 1 kohdan a alakohtaa, joka on otettu direktiivin 2006/112/EY (2) 73 artiklaan, tulkittava siten, että hoitotuki, jonka sairausvakuutuskassat maksavat ulkopuolisen hoidon varassa elävien vanhusten asumispalveluja tarjoaville yrityksille sosiaaliturvaa koskevien säännösten koodeksin (code de la sécurité sociale) L. 174-7 §:n mukaisesti ja joka on vapautettu arvonlisäverosta yleisen verokoodeksin (code général des impôts) 261 §:n 4 momentin 1o ter kohdan mukaisesti, on katsottava tueksi, joka liittyy suoraan asukkaalle suoritetun hoitopalvelun hintaan ja joka kuuluu tällä perusteella arvonlisäveron soveltamisalaan?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.51977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/338/ETY (EYVL L 145, s. 1.).

(2) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1.).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/18

Valitus, jonka Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda on tehnyt 28.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-474/09, Fercal v. SMHV — Jacson of Scandinavia (Jackson Shoes), 24.1.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-159/13 P)

2013/C 171/36

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda (edustaja: advogado’ A. J. Rodrigues)

Muu osapuoli: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen

—

on kumottava unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-474/09 24.1.2013 antama tuomio, joka annettiin tiedoksi 25.1.2013, ja tämän seurauksena on kumottava sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä SMHV) toisen valituslautakunnan asiassa R 1253/2008-2 mitättömyysmenettelyssä nro 2004 C (yhteisön tavaramerkkihakemus nro 1 077 858, JACKSON SHOES) 18.8.2009 tekemä päätös, joka annettiin kantajalle tiedoksi 30.9.2009, yhteisön oikeuden säännösten mukaisesti

—	on todettava, että näin ollen kantajan tavaramerkki on pätevä ja voimassa

—	on velvoitettava vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaikka on totta, että nimet JACKSON ja JACSON ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaiset, vastakkain olevia merkkejä on vertailtava kokonaisuutena: JACKSON SHOES/JACSON OF SCANDINAVIA AB.

Neuvoston direktiivin 89/104/ETY (1) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdasta seuraa, että sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa merkityksellistä on se, miten keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit.

Keskivertokuluttaja, joka arvioi kyseessä olevia merkkejä kokonaisuutena, havaitsee helposti, että kyseessä on kaksi erilaista ja erityyppistä merkkiä: yksi on tavaramerkki ja toinen on toiminimi — minkä osoittaa tavu ”AB”, jonka avulla poistuu sellainen mahdollisuus, että merkki ”JACKSON SHOES” aiheuttaisi sekaannusta keskivertokuluttajalle.

Tämä seikka on kantajan mukaan merkityksellinen, sillä direktiivin 89/104/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa merkityksellistä on se, miten keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit.

Kyseisten merkkien tehtävät ovat selvästi määritellyt ja erilaiset: tavaramerkillä erotetaan yhden yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista (yhteisön tavaramerkkiasetuksen 4 artiklan loppuosa), kun taas toiminimi yksilöi yrityksen ja erottaa sen muista yrityksistä.

Toisaalta samankaltaisten nimien — joita käytetään yleisesti useissa maissa — käyttäminen ei ole omiaan luomaan sekaannusvaaraa, kun ne yhdistetään muihin osiin, minkä vuoksi ne eivät aiheuta sekaannusta keskivertokuluttajassa eivätkä siis merkitse vilpillistä kilpailua aiheuttamalla sekaannusta valittajan ja vastaajan tavaroiden välillä.

Ei ole mahdollista tunnustaa (pelkän ruotsalaisen toiminimen perusteella) yksinoikeudellista käyttöoikeutta (kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa!) sellaiseen nimeen, jota tuhannet ihmiset ja myös muut yritykset käyttävät yleisesti monissa muissa EU-maissa.

Vastaajalle ei voida myöntää oikeutta estää valittajaa rekisteröimästä luokan 25 tavaroiden osalta tavaramerkkiä JACKSON SHOES, kun luokan 25 tavaroiden osalta on tosiasiallisesti jo rekisteröity muita yhteisön tavaramerkkejä, jotka sisältävät tämän nimen.

Lisäksi vastaaja myönsi, että markkinoilla esiintyy valittajan mainitsemia ja kuvaamia eri tavaramerkkejä eikä se ole milloinkaan kyseenalaistanut niitä eikä väittänyt, että jokin niistä saattoi aiheuttaa sekaannusta keskivertokuluttajassa tai että ne olisivat konfliktissa keskenään.

Yritys, joka käyttää tunnusmerkkinä elementtiä, jolla on heikko erottamiskyky ja joka esiintyy myös monissa muissa kolmansien tunnusmerkeissä, ei voi estää sitä, että kolmannet käyttävät tämä samaa (tai samankaltaista) merkkiä uudelleen yhdessä muiden elementtien kanssa.

Mikään ei estä samankaltaisia erisnimiä sisältävien tunnusmerkkien — jo olemassa olevaa — samanaikaista olemassaoloa, kunhan kokonaisuutena tarkasteltuina ne erottuvat toisistaan.

Valittaja — toisin kuin vastaaja väittää — esitti riittävät todisteet olemassaolostaan ja liiketoiminnasta paitsi koko yhteisön alueella myös Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Afrikan maissa, tosin ei katalogien muodossa vastaajan tapaan, koska katalogi on laadittu yksinomaan äidinkielellä, joka rajoittaa maantieteellistä aluetta, vaan monikielisellä esiintymisellä maailman merkittävimmillä kenkämessuilla.

Yhteisön tavaramerkkiä JACKSON SHOES ei voida sekoittaa toiminimeen JACSON OF SCANDINAVIA AB, varsinkin kun ne molemmat ovat olleet olemassa jo melko pitkän ajan eikä kumpikaan asianosaisista vedonnut tästä aiheutuneisiin vahinkoihin eikä kyseenalaistanut tavaroiden kilpailua, kun on myös selvää, että kuluttaja, joka arvioi kyseessä olevia merkkejä, havaitsee helposti, että kyseessä on tavaramerkki ja toiminimi eli kiistatta kaksi erilaista ja erityyppistä merkkiä.

Lisäksi kuten tuomiossa todetaan ja mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet, kun keskivertokuluttaja tarkastelee näitä merkkejä, niiden välillä ei ole sekaannusta eikä niitä siis voida sekoittaa toisiinsa, ja ”tavaramerkkien samankaltaisuuden tutkimisen on perustuttava tavaramerkkien synnyttämään kokonaisvaikutelmaan” (ks. asia T-438/07, Spa Monopole v. SMHV — De Francesco Import (SpagO), tuomio 12.11.2009, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Mikä on erittäin merkityksellistä tämän asian ratkaisemiseksi, vastaaja eli SMHV hyväksyi useiden sellaisten tavaramerkkien, jotka sisältävät ilmaisun ”JAKSON”, rekisteröimisen kengille, minkä vuoksi tätä tosiseikkaa ei voida kokonaan unohtaa, kun ratkaistaan hakemusta uuden tavaramerkin, joka sisältää saman (yleisen) nimen ”JAKSON”, rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Tämän tosiseikan huomiotta jättäminen on syrjivää ja loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta.

Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (2) 8 artiklan 4 kohtaa ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

(1) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1).

(2) EUVL L 78, s. 1.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/19

Kanne 5.4.2013 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-169/13)

2013/C 171/39

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja J. Hottiaux)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (1) 2 artiklan 1 kohdan sekä 3–7 artiklan ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut itsenäisten kuljettajien osalta tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

—	Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiiviä 2002/15/EY sovelletaan 23.3.2009 alkaen itsenäisiin kuljettajiin.

(1) EYVL L 80, s. 35.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative d'appel de Lyon (Ranska) on esittänyt 9.4.2013 — Maurice Leone ja Blandine Leone v. Garde des Sceaux, Ministre de la Justice ja Caisse nationale de retraite des agents des collectivités locales

(Asia C-173/13)

2013/C 171/40

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative d'appel de Lyon

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Maurice Leone ja Blandine Leone

Vastapuolet: Garde des Sceaux, Ministre de la Justice ja Caisse nationale de retraite des agents des collectivités locales

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko siviili- ja sotilasvirkamiesten eläkkeistä annetun lain L. 24 §:n ja R. 37 §:n, sellaisina kuin niitä sovelletaan vuoden 2004 lisäbudjetista 30.12.2004 annetulla lailla nro 2004-1485 ja 10.5.2005 annetulla asetuksella nro 2005-449 muutettuina, katsoa merkitsevän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklassa tarkoitettua välillistä syrjintää miesten ja naisten välillä?

Voidaanko paikallisten julkisyhteisöjen henkilöstön eläkekassaan kuuluvien virkamiesten eläkejärjestelmästä 26.12.2003 annetun asetuksen nro 2003-1306 15 §:n säännösten katsoa merkitsevän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklassa tarkoitettua välillistä syrjintää miesten ja naisten välillä?

3)	Jos jompaankumpaan edellä esitetyistä kysymyksistä vastataan myöntävästi, voidaanko tällainen välillinen syrjintä oikeuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 157 artiklan 4 kohdan määräyksillä?

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/20

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 9.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-496/10, Bank Mellat v. neuvosto, 29.1.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-176/13 P)

2013/C 171/41

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Boelaert ja M. Bishop)

Muut osapuolet: Bank Mellat ja Euroopan komissio

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-496/10, Bank Mellat vastaan neuvosto, 29.1.2013 antama tuomio on kumottava

—	asiassa on annettava lopullinen ratkaisu ja Bank Mellatin riidanalaisista toimenpiteistä nostama kanne on hylättävä

—	Bank Mellat on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valitusvaiheessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvosto katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-496/10, Bank Mellat vastaan neuvosto, 29.1.2013 antama tuomio on oikeudellisesti virheellinen seuraavilta osin:

1)	Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tutkittavaksi ottamista arvioidessaan virheellisesti, että Bank Mellatilla oli oikeus vedota perusoikeuksien suojeluun ja niitä koskeviin takuisiin riippumatta siitä, saatettiinko sitä pitää Iranin valtion ilmentymänä

2)	Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että eräät Bank Mellatin suhteen toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä eivät olleet riittävän täsmällisiä

3)	Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka koskee tietojen antamista neuvoston toimista

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että Bank Mellatin suhteen toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi esitetyt perustelut eivät täyttäneet merkityksellisissä säännöksissä olevia nimeämistä koskevia edellytyksiä eivätkä perustuneet asianmukaiseen näyttöön siltä osin kuin

—	unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston toteamusta, joka koskee Bank Mellatin myötävaikutusta Iranin ydinase-, ohjus- ja puolustusyksiköiden hankintoihin,

—	unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että näyttö Bank Mellatin myötävaikutuksesta Iranin ydinohjelmaan oli peräisin luottamuksellisista lähteistä,

—

unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei se seikka, että Bank Mellat oli tarjonnut pankkipalveluita yksikölle, joka osallistui Iranin ydinaseiden levittämiseen, ennen kuin YK:n turvallisuusneuvosto oli nimennyt kyseisen yksikön, riittänyt oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista Bank Mellatin suhteen.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/21

Valitus, jonka Polyelectrolyte Producers Group, SNF SAS ja Travetanche Injection SPRL ovat tehneet 16.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-368/11, Polyelectrolyte Producers Group, SNF SAS ja Travetanche Injection SPRL v. Euroopan komissio, 1.2.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-199/13 P)

2013/C 171/42

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Polyelectrolyte Producers Group, SNF SAS ja Travetanche Injection SPRL (edustajat: avocat K. Van Maldegem ja avocat R. Cana)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-368/11 antaman tuomion ja

—	kumoaa kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta (akryyliamidi) annetun komission asetuksen (EU) N:o 366/2011 (1) (jäljempänä valituksenalainen asetus) tai

—	vaihtoehtoisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä voi ratkaista valittajan kumoamiskanteen ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut (mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin oikeutta, kun se hylkäsi valittajien valituksenalaista asetusta koskevan kumoamiskanteen. Valittajat väittävät erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita virheitä, kun se tulkitsi tosiseikkoja ja säännöstöä, sellaisena kuin sitä sovelletaan valittajien tilanteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin teki tämän seurauksena useita virheitä erityisesti, kun se

—	tulkitsi virheellisesti asetusta 1488/94 (2), kun se totesi, ettei komissio tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se ei ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita

—	tulkitsi virheellisesti asetusta 1488/94, kun se totesi, ettei komissio tehnyt ilmeistä arviointivirhettä huomioon otettujen altistumista koskevien tietojen arvioinnin osalta

—

teki oikeudellisen virheen ja tulkitsi REACH-asetusta virheellisesti, kun se totesi, ettei komissio tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se hyväksyi valituksenalaisen asetuksen sellaisten tietojen perusteella, jotka liittyivät muuhun kuin siihen tuotteeseen, jolle valituksenalaisessa asetuksessa asetettiin rajoituksia

—	teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei komissio loukannut suhteellisuusperiaatetta

—	teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei komissio loukannut perusteluvelvollisuuttaan ja

—	tulkitsi valituksenalaista asetusta virheellisesti, kun se totesi, että asetus kattaa myös akryyliamidia sisältävät N-metyloliakryyliamidista koostuvat saumaus- ja tiivistyslaastit.

Valittajat väittävät näillä perusteilla, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-368/11 antama tuomio ja valituksenalainen asetus on kumottava.

(1) EUVL L 101, s. 12.

(2) Olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskien arviointia koskevien periaatteiden vahvistamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti 28.6.1994 annettu komission asetus (EY) N:o 1488/94 (EYVL L 161, s. 3).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/22

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 16.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-494/10, Bank Saderat Iran v. Euroopan unionin neuvosto, 5.2.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-200/13 P)

2013/C 171/43

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja S. Boelaert)

Muut osapuolet: Bank Saderat Iran, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-494/10 5.2.2013 antaman tuomion

—	ratkaisee asian lopullisesti ja hylkää kanteen, jonka Bank Saderat nosti riidanalaisia toimenpiteitä vastaan

—	velvoittaa Bank Saderatin korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja tässä muutoksenhaussa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvosto katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-494/10, Bank Saderat Iran vastaan neuvosto, 5.2.2013 antamassa tuomiossa on seuraavat oikeudelliset virheet:

1)	Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta, että Bank Saderat saattoi vedota perusoikeussuojaan ja perusoikeuksiin liittyviin takeisiin siitä riippumatta, voitiinko sen katsoa olevan Iranin valtion ilmentymä.

2)	Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei yksi annetuista syistä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi Bank Saderatin vastaan ollut riittävän täsmällinen.

3)	Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka koskee neuvoston asiakirja-aineistossa olevien tietojen toimittamista.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei konkreettisia syitä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi Bank Saderatia vastaan ollut annettu sikäli kuin

—	se ei ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että todisteet siitä, että Bank Saderat tukee Iranin ydinaseiden levittämistoimintaa, ovat peräisin luottamuksellisista lähteistä

—	se ei ottanut asianmukaisesti huomioon viittausta Bank Saderatiin Iranin ydinaseiden leviämistoiminnan yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1803 (2008)

—	se erehtyi katsoessaan, että neuvoston oli esitettävä yksityiskohtaisia tietoja siitä, että Bank Sedarat käsitteli kahden nimetyn yhteisön, jotka olivat mukana Iranin ydinaseiden levittämistoiminnassa, rembursseja.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/22

Kanne 18.4.2013 — Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-209/13)

2013/C 171/44

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson ja S. Behzadi-Spencer, avustajinaan M. Hoskins, QC, P. Baker, QC ja barrister V. Wakefield)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön finanssitransaktioveron alalla annettu neuvoston päätös 2013/52/EU (1) on kumottava

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on SEUT 327 artiklan vastainen, koska siinä annetaan lupa ottaa käyttöön finanssitransaktiovero, jonka ekstraterritoriaaliset vaikutukset loukkaavat niiden valtioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu yhteistyöhön.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on lainvastainen, koska siinä annetaan lupa ottaa käyttöön finanssitransaktiovero, jonka ekstraterritoriaalisille vaikutuksille ei ole perustetta kansainvälisessä tapaoikeudessa.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on SEUT 332 artiklan vastainen, koska siinä annetaan lupa tiiviimpään yhteistyöhön sellaista finanssitransaktioveroa varten, jonka täytäntöönpanosta väistämättä aiheutuu kustannuksia valtioille, jotka eivät osallistu yhteistyöhön.

(1) EUVL L 22, s. 11.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/23

Kanne 19.4.2013 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-211/13)

2013/C 171/45

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: W. Mölls ja W. Roels)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

toteaa, ettei Saksan liittotasavalta ole noudattanut SEUT 63 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa sellaisia säännöksiä, joiden mukaan sovellettaessa perintö- ja lahjaveroa Saksassa sijaitsevaan kiinteistöön myönnetään vain pieni verovapaa määrä silloin, kun lahjoittaja tai perinnönjättäjä ja luovutuksensaaja asuivat perinnön tai lahjan saamisen ajankohtana toisessa jäsenvaltiossa, kun taas myönnettävä verovapaa määrä on huomattavasti suurempi silloin, kun ainakin toinen asianosaisista asui tuona ajankohtana Saksassa, ja

2)	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Perintö- ja lahjaverotusta lievennetään Saksan lainsäädännössä suhteellisen suurilla verovapailla määrillä erityisesti aviopuolisoiden, vanhempien ja lasten sekä tiettyjen sukulaisten välisissä perinnöissä ja lahjoituksissa. Näitä suuria verovapaita määriä sovelletaan kuitenkin vain silloin, kun Saksalla on rajoittamaton verotusvalta, kun taas rajoitetun verotusvallan kyseessä ollessa sovelletaan vain pientä kiinteää verovapaata määrää. Asiassa Mattner (1) annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa asetettujen kriteerien mukaan tällainen säännöstö ei ole yhteensoveltuva SEUT 63 artiklan kanssa.

(1) Asia C-510/08, Mattner, tuomio 22.4.2010 (Kok., s. I-3553).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/23

Valitus, jonka Acron OAO, Dorogobuzh OAO on tehnyt 23.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-235/08, Acron OAO, Dorogobuzh OAO v. Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-215/13 P)

2013/C 171/46

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Acron OAO, Dorogobuzh OAO (edustajat: avocat B. Evtimov, avocat E. Borovikov, solicitor D. O’Keeffe)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Fertilizers Europe

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-235/08, Acron OAO ja Dorogobuzh OAO vastaan Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antaman tuomion

—

ratkaisemaan asian lopullisesti ja kumoamaan Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia koskevan, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä 10.3.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 236/2008 (1) siltä osin kuin se koskee valittajia

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimessa sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa, mukaan lukien valittajien kulut kummassakin oikeusasteessa

—	velvoittamaan väliintulijan Fertilizers Europen vastaamaan omista kuluistaan unionin yleisessä tuomioistuimessa sekä omista kuluistaan siinä tapauksessa, että se mahdollisesti tulee väliin unionin tuomioistuimessa, ja korvaamaan kaikki valittajille sen väliintulo(i)sta aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin

—

tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäistä virkettä, ja näin ollen myös Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä polkumyyntisopimus) 2.2.1.1 artiklan ensimmäisessä alakohdassa olevaa vastaavaa määräystä

—	teki virheellisen oikeudellisen tulkinnan ja hyväksyi perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja siis polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa olevan vastaavan määräyksen rikkomisen

—

ei arvioinut oikeudelliselta kannalta oikein yhtäältä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen ja toisaalta 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan välistä suhdetta ja tulkitsi tämän vuoksi oikeudelliselta kannalta virheellisesti asetuksen (EY) 1972/2002 johdanto-osan kolmatta ja neljättä perustelukappaletta ja näin ollen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toista virkettä, eikä varmistunut siitä, että viimeksi mainittu tulkinta/määräys on sopusoinnussa polkumyyntisopimuksen kanssa.

(1) EUVL L 75, s. 1.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/24

Valitus, jonka Acron OAO on tehnyt 23.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-118/10, Acron OAO v. Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-216/13 P)

2013/C 171/47

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Acron OAO (edustajat: avocat B. Evtimov, avocat E. Borovikov ja solicitor D. O'Keeffe)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Fertilizers Europe

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-118/10, Acron OAO vastaan Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antama tuomio on kumottava

—

asiakysymys on ratkaistava lopullisesti ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Venäjältä peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin liuosseoksen tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1911/2006 muuttamisesta 18.12.2009 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1251/2009 (1) on kumottava valittajaa koskevilta osin

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimessa ja oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa valittajalle näissä kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet kulut mukaan lukien

—

väliintulija Fertilizers Europe on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja omista kuluistaan siinä tapauksessa, että se mahdollisesti esiintyy väliintulijana unionin tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, ja korvaamaan kaikki valittajalle sen väliintulosta tai väliintuloista aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin:

—

tulkitsi virheellisesti peruspolkumyyntiasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäistä virkettä ja näin ollen Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen 1 A liitteessä olevan tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 2.2.1.1 artiklan ensimmäisen alakohdan vastaavaa määräystä

—	hyväksyi virheellisen oikeudellisen tulkinnan ja peruspolkumyyntiasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja näin ollen polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.2 artiklan vastaavan määräyksen rikkomisen

—

ei arvioinut oikeudellisesti asianmukaisella tavalla yhtäältä peruspolkumyyntiasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen ja toisaalta sen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan välistä suhdetta ja tämän johdosta omaksui virheellisen oikeudellisen tulkinnan asetuksen (EY) N:o 1972/2002 (2) johdanto-osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ja näin ollen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toisesta virkkeestä eikä varmistanut mainitun tulkinnan tai säännöksen yhtäpitävyyttä polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa

—	hyväksyi peruspolkumyyntiasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan rikkomisen ja ilmeisen arviointivirheen.

(1) EUVL L 388, s. 5.

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 384/96 muuttamisesta 5.11.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1972/2002 (EYVL L 305, s. 1).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/25

Kanne 6.5.2013 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-248/13)

2013/C 171/48

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, J.-P. Keppenne ja D. Martin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

On todettava, ettei neuvosto ole noudattanut henkilöstösääntöjen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole hyväksynyt komission ehdotusta Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2012 annettavaksi neuvoston asetukseksi

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää esillä olevassa kanteessa, että neuvosto on sääntöjenvastaisesti jättänyt hyväksymättä komission ehdotusta virkamiesten palkkojen ja eläkkeiden mukauttamisesta annettavaksi asetukseksi henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan nojalla, vaikka kyseisen artiklan velvoittavista ilmauksista käy ilmi, että kyseisten palkkojen ja eläkkeiden vuosittaista mukauttamista koskeva menettely on automaattinen eikä neuvostolla ole harkintavaltaa sen osalta. Edellä mainitussa artiklassa nimittäin velvoitetaan neuvosto hyväksymään komission ehdotus ennen 31. joulukuuta kuluvaa vuotta. Komissio moittii neuvostoa siitä, että se totesi ainoastaan, ettei sillä ollut määräenemmistöä sen komission ehdotuksen hyväksymiseksi, joka koskee yhtäältä palkkojen mukauttamista ja toisaalta henkilöstösääntöjen liitteessä XI säädettyjen korjauskertoimien mukauttamista. Kantajan mukaan neuvosto sovelsi itse asiassa liitteessä XI olevaa 10 artiklaa ilman perusteita ja jätti komission ja parlamentin etuoikeudet huomiotta. Komissio ei täten ainoastaan rikkonut edellä mainittuja säännöksiä vaan myös loukkasi toimielinten välisen tasapainon periaatetta, kun se käytti harkintavaltaansa väärin.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.4.2013 — Bell & Ross v. SMHV — KIN (Rannekellon kehys)

(Asia T-80/10) (1)

(Yhteisömalli - Mitättömyysmenettely - Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää rannekellon kehystä - Aikaisempi malli - Mitättömyysperuste - Yksilöllisen luonteen puuttuminen - Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen - Asiantunteva käyttäjä - Mallin luoneen vapaus - Asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 ja 6 artikla sekä 25 artiklan 1 kohdan b alakohta - Yhteys vastakanteella esitettyyn mitättömyysväitteeseen - Yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin - Asetuksen N:o 6/2002 91 artikla)

2013/C 171/49

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bell & Ross BV (Zoetermeer, Alankomaat) (edustaja: asianajaja S. Guerlain)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: KIN AB (Upplands Väsby, Ruotsi) (edustajat: asianajajat M. Nielsen ja C. Galichet)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n kolmannen valituslautakunnan 9.12.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 1285/200-3), joka koskee Klockgrossisten i Norden AB:n ja Bell & Ross BV:n välistä mitättömyysmenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bell & Ross BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien KIN AB:lle valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 113, 1.5.2010.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.5.2013 — Kieffer Omnitec v. komissio

(Asia T-288/11) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden, sprinklereiden sekä vesi- ja saniteettilaitteiden huolto Joseph Bech -rakennuksessa Luxemburgissa - Tarjouksen tekijän tarjouksen hylkääminen - Yhdenvertainen kohtelu - Avoimuus - Oikeasuhteisuus - Ilmeinen arviointivirhe - Perusteluvelvollisuus)

2013/C 171/50

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: A+P Kieffer Omnitec Sàrl (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat A. Delvaux, V. Bertrand ja M. Devos)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A.-M. Rouchaud-Joët ja S. Delaude, avustajanaan asianajaja V. Vanden Acker)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne komission 1.4.2011 tekemästä päätöksestä, jolla hylättiin kantajan tarjous tarjouskilpailussa, joka koski lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden, sprinklereiden sekä vesi- ja saniteettilaitteiden huoltoa Joseph Bech -rakennuksessa Luxemburgissa (EUVL 2010/S 241-367523) ja jolla ratkaistiin tarjouskilpailu toisen tarjoajan hyväksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	A+P Kieffer Omnitec Sàrl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 252, 27.8.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — Alumina v. neuvosto

(Asia T-304/11) (1)

(Polkumyynti - Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonti - Normaaliarvo - Kotimarkkinamyynnin edustavuus - Voittomarginaali - Tavanomainen kaupankäynti)

2013/C 171/51

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alumina d.o.o. (Zvornik, Bosnia ja Hertsegovina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja B. Servais)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajinaan asianajajat G. Berrisch ja A. Polcyn)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Gippini Fournier ja H. van Vliet)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 11.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 464/2011 (EUVL L 125, s. 1) kantajaa koskevilta osin

Tuomiolauselma

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 11.5.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 464/2011 kumotaan Alumina d.o.o:ta koskevilta osin.

2)	Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Aluminan oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 226, 30.7.2011.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — Boehringer Ingelheim International v. SMHV (RELY-ABLE)

(Asia T-640/11) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Kansainvälinen rekisteröinti, jossa on nimetty Euroopan yhteisö - Sanamerkki RELY-ABLE - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Ylimääräinen perustelu)

2013/C 171/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Boehringer Ingelheim International GmbH (Ingelheim am Rhein, Saksa) (edustajat: asianajajat V. von Bomhard, A. Renck ja C. Steudtner)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 30.9.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 756/2011-4), joka koskee Euroopan yhteisön nimeävän sanamerkin RELY-ABLE kansainvälistä rekisteröintiä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Boehringer Ingelheim International GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 58, 25.2.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — ABC-One v. SMHV (SLIM BELLY)

(Asia T-61/12) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin SLIM BELLY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2013/C 171/53

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ABC-One Produktions- und Vertriebs GmbH (Villach St. Magdalen, Itävalta) (edustaja: asianajaja S. Merz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 17.11.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 1077/2011-1), joka koskee hakemusta sanamerkin SLIM BELLY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	ABC-One Produktions- und Vertriebs GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 98, 31.3.2012.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/28

Kanne 28.3.2013 — Skype v. SMHV — British Broadcasting and Sky IP International (SKYPE)

(Asia T-183/13)

2013/C 171/54

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Skype (Dublin, Irlanti) (edustajat: Solicitor I. Fowler, asianajaja J. Schmitt ja J. Mellor, QC)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuolet valituslautakunnassa: British Sky Broadcasting Group plc (Isleworth, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Sky IP International Ltd (Isleworth)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SMHV:n neljännen valituslautakunnan 30.1.2013 asiassa R 2398/2010-4 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”SKYPE” — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 3 660 065 luokkaan 38 kuuluville palveluille

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuolet valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”SKY” luokkiin 9, 38 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille — yhteisön tavaramerkki nro 3 203 411

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien kyseessä olevien palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/28

Kanne 28.3.2013 — Skype v. SMHV — British Sky Broadcasting and Sky IP International (SKYPE)

(Asia T-184/13)

2013/C 171/55

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Skype (Dublin, Irlanti) (edustajat: Solicitor I. Fowler, asianajaja J. Schmitt ja J. Mellor, QC)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuolet valituslautakunnassa: British Sky Broadcasting Group plc (Isleworth, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Sky IP International Ltd (Isleworth)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SMHV:n neljännen valituslautakunnan 30.1.2013 asiassa R 121/2011-4 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”SKYPE” — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 4 521 084 luokkiin 9, 38 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuolet valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”SKY” luokkiin 9, 38, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille — yhteisön tavaramerkki nro 3 203 411

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/29

Kanne 2.4.2013 — Jannatian v. neuvosto

(Asia T-187/13)

2013/C 171/56

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mahmoud Jannatian (Teheran, Iran) (edustajat: asianajajat E. Rosenfeld ja S. Monnerville)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan kantajaa koskevilta osin seuraavat toimet: i) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP muuttamisesta 23.6.2008 hyväksytty neuvoston yhteinen kanta 2008/479/YUTP (1) ii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehty neuvoston päätös 2008/475/EY (2) iii) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP muuttamisesta 7.8.2008 hyväksytty yhteinen kanta 2008/652/YUTP (3) iv) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP täytäntöönpanosta 17.11.2009 tehty neuvoston päätös 2009/840/YUTP (4) v) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (5) vi) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP (6) vii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2008/475/EY kumoamisesta 17.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2009 (7) viii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (8) ja ix) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (9)

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu neuvoston toimivallan puuttumiseen

—

Kantaja toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan komission ja korkean edustajan yhteisestä aloitteesta. Neuvosto toimi yksin antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset. Niiden tekemiseen tarvittava toimivalta on näin ollen puuttunut.

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

—

Kantaja toteaa, että ilmoitettu syy sille, että Jannatian on sisällytetty liitteeseen II, on liian epätäsmällinen täyttääkseen perusteluvelvollisuutta koskevassa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset. Perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi neuvoston olisi pitänyt näyttää toteen sellaiset konkreettiset ja nimenomaiset seikat, joilla olisi voitu osoittaa, että kantaja tosiasiallisesti tuki Iranin hallitusta tai Iranin sellaista ydinvoimaan liittyvää toimintaa, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan perusoikeuksien loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin seuraavaa: koska kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa ei esitetä perusteluja, niillä loukataan kantajan puolustautumisoikeuksia; toiseksi kanteen kohteena olevien päätösten ja asetusten lainvastaisuus haittaa tätä oikeudenkäyntiä, koska yhtäältä se estää kantajaa puolustautumasta ja toisaalta unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten päätösten ja asetusten laillisuus heikennetään. Tästä seuraa, että kantajan oikeuksia tehokkaaseen oikeussuojaan loukataan. Lopuksi, koska kantajalta on evätty puolustautumisoikeudet ja koska unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten varojen jäädyttämistä koskeviin toimenpiteisiin – jotka jo luonteeltaan ovat ”erityisen rajoittavia” – liittyvien päätösten ja asetusten laillisuus, kantajan omaisuudensuojaa on rajoitettu perusteettomasti.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantajaa vastaan ole olemassa näyttöä

—	Kantaja väittää, ettei neuvosto ole esittänyt sellaisia todisteita ja tietoja, joihin se tukeutui antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset.

Viides kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheellisyyteen

—

Kantaja väittää, että toisin kuin kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa esitetään, kantaja ei enää ollut atomienergiajärjestön varajohtaja niinä ajankohtina, kun hänen nimensä sisällytettiin luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan. Neuvosto teki näin ollen tosiseikkoja koskevan virheen, kun se sisällytti kantajan luetteloon yksinomaan sillä perusteella, että hän kanteen kohteena olevien eri päätösten ja asetusten antamisajankohtana olisi ollut atomienergiajärjestön varajohtaja.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen

—

Kantaja väittää, ettei 20 artiklan b alakohtaa ole sellaisenaan tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, jotka ovat johtavassa asemassa liitteessä VIII luetellussa yhteisössä. Mainitussa 20 artiklan b alakohdassa säädetään sellaisten henkilöiden sisällyttämisestä luetteloon, ”jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle”. Neuvosto teki oikeudellisen virheen sisällyttämällä kantajan liitteeseen II esittämättä kuitenkaan mitään todisteita siitä, että kantaja tosiasiallisesti aktiivisesti tuki Iranin ydinasejärjestelmien kehittämistä ajankohtana, jona hänet sisällytettiin kyseiseen liitteeseen.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen koskevaan ilmeiseen arviointivirheeseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

—

Kantaja toteaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole olemassa mitään objektiivista yleiseen etuun liittyvää syytä, minkä takia niin tiukkoja toimenpiteitä olisi kohdistettava henkilöihin, jotka ovat, vaikka vain lyhyenkin ajan, olleet johtavassa asemassa Iranin atomienergiajärjestössä. Vaikka katsottaisiinkin, että kyseiset toimenpiteet voidaan perustella yleistä etua koskevalla objektiivisella syyllä, niitä voitaisiin silti arvostella sillä perusteella, etteivät ne täytä oikeasuhteisuutta koskevaa edellytystä, joka liittyy käytettyjen toimenpiteiden ja niillä tavoitellun päämäärään väliseen suhteeseen.

(1) EUVL L 163, s. 43.

(2) EUVL L 163, s. 29.

(3) EUVL L 213, s. 58.

(4) EUVL L 303, s. 64.

(5) EUVL L 195, s. 39.

(6) EUVL L 281, s. 81.

(7) EUVL L 303, s. 31.

(8) EUVL L 281, s. 1.

(9) EUVL L 88, s. 1.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/30

Kanne 2.4.2013 — Transworld Oil Computer Centrum ym. v. Eurojust

(Asia T-192/13)

2013/C 171/57

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Transworld Oil Computer Centrum BV (Berg en Dal, Alankomaat), Transworld Payment Solutions Ltd (Bermuda), Transworld ICT Solutions Ltd (Bangalore, Intia), Transworld Oil USA, Inc. (Houston, Texas, Yhdysvallat), Bermuda First Curaçao Ltd (Bermuda) ja Johannes Christiaan Marinus Augustinus Maria Deuss (Bermuda) (edustaja: asianajaja T. Barkhuysen)

Vastaaja: Eurojust

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Eurojustin 2.2.2013 tekemän vahvistamispäätöksen

—	kehottamaan Eurojustia ratkaisemaan 31.12.2012 tehdyn uudistetun pyynnön ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun

—	velvoittamaan Eurojustin korvaamaan tämän kannekirjelmän käsittelystä aiheutuneet kulut ja uudistetun hakemuksen yhteydessä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Eurojust on laiminlyönyt tutkia kaikki ne oikeudelliset perusteet, joihin kantajat nojautuvat.

Tietojensaantipyyntö, joka on esitetty 4.10.2012, ja 31.12.2013 esitetty uudistettu tietojensaantipyyntö perustuvat useisiin eri perusteisiin, joita ovat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EUVL 2010, C 83, s. 389) 8 artiklan 2 kohta, 41 artiklan 2 kohta ja 42 artikla. Eurojust on tästä huolimatta tehnyt riidanalaiseen päätökseen sisältyvän ratkaisunsa pelkästään oikeutta tutustua Eurojustin asiakirjoihin koskevien oikeussääntöjen perusteella. Eurojust on oikeudenvastaisesti jättänyt tarkastelunsa ulkopuolelle ne muut perusteet, joihin kantajat ovat vedonneet.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahvistuspäätös on tehty huolellisuusvaatimusta noudattamatta ja sen perustelut ovat puutteelliset.

Eurojust kieltäytyy pyydettyjen tietojen antamisesta vetoamalla poikkeamisperusteisiin, joista säädetään oikeutta tutustua Eurojustin asiakirjoihin koskevien sääntöjen 4 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdassa. Riidanalaisessa päätöksessä Eurojust ei kuitenkaan perustele ainakaan riittävästi, minkä vuoksi ja missä määrin näitä poikkeuksia olisi sovellettava nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeutta tutustua Eurojustin asiakirjoihin koskevien sääntöjen 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädettyjen poikkeamisperusteiden ”meneillään oleva kansallinen tutkinta” ja ”vakavan rikollisuuden torjunta” virheelliseen soveltamiseen.

Kantajilla on järkevä ja perusteltu epäily siitä, että yksi tai useampi lainvalvontaviranomainen on menetellyt lainvastaisella tavalla rikoksen esitutkinnassa. Voidakseen tarkemmin perustella nämä epäilyt kantajat ovat muun muassa esittäneet Eurojustille tietojensaantipyynnön. Eurojust väittää, ettei pyydettyjä tietoja voida antaa, koska esitutkinta on vielä meneillään. Kantajien mielestä Eurojust vetoaa näihin poikkeamisperusteisiin oikeudenvastaisesti ja ilman riittäviä perusteita.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeutta tutustua Eurojustin asiakirjoihin koskevien sääntöjen 4 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeamisperusteen ”henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suoja” virheelliseen soveltamiseen.

Eurojust ei ole väittänyt eikä perustellut, että pyydettyihin asiakirjoihin sisältyisi kolmansia osapuolia koskevia henkilötietoja. Pelkästään se seikka, että asiakirjaan sisältyy henkilötietoja, ei myöskään välttämättä merkitse yksityiselämään tai koskemattomuuteen puuttumista. Mahdolliset virkamiesten lausumat, joita ei ole annettu yksityishenkilön asemassa, eivät voi olla peruste kieltäytyä pyydettyjen tietojen antamisesta.

Siinä tapauksessa, että asiassa on kyse henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojasta, Eurojustin olisi pitänyt tutkia, voidaanko pyydetyt asiakirjat kuitenkin antaa ja jos niin miltä osin — tarvittaessa anonymisoituina tai osittain. Eurojust on menetellyt virheellisesti jättäessään tämänkin tekemättä.

Viides kanneperuste, joka perustuu Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeutta tutustua Eurojustin asiakirjoihin koskevien sääntöjen 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeamisperusteen ”ammatillista salassapitovelvollisuutta koskevien voimassa olevien sääntöjen vaikutukset” virheelliseen soveltamiseen.

Tähän poikkeamisperusteeseen vetoamista ei ole perusteltu. Kantajien ei ole mahdollista tietää, minkä salassapitosääntöjen soveltamisesta tässä voi olla kysymys, ja epäilevät, ettei sellaisia salassapitosääntöjä ole, jotka estäisivät pyydettyjen asiakirjojen antamisen.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/31

Kanne 3.4.2013 — dm-drogerie markt v. SMHV — V-Contact (CAMEA)

(Asia T-195/13)

2013/C 171/58

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: dm-drogerie markt GmbH & Co. KG (Karlsruhe, Saksa) (edustajat: asianajajat B. Beinert ja O. Bludovsky)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: V-Contact Kft (Szada, Unkari)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 17.1.2013 tekemän päätöksen (väitemenettelyyn nro R 452/2012-1 liittyvä valitus) ja korjaavana toimenpiteenä peruuttamaan hakijan tavaramerkin

—	toissijaisesti kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 17.1.2013 tekemän päätöksen (väitemenettelyyn nro R 452/2012-1 liittyvä valitus) ja palauttamaan asian harmonisointiviraston käsiteltäväksi

—	toissijaisesti kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 17.1.2013 tekemän päätöksen (väitemenettelyyn nro R 452/2012-1 liittyvä valitus).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki CAMEA mm. luokkiin 3, 5 ja 16 kuuluville tavaroille — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 279 928

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee mm. Euroopan unionia ja kattaa luokkiin 3, 5 ja 8 kuuluvat tavarat

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylätään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/31

Kanne 5.4.2013 — Nanu-Nana Joachim Hoepp v. SMHV — Stal-Florez Botero (la nana)

(Asia T-196/13)

2013/C 171/59

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nanu-Nana Joachim Hoepp GmbH & Co. KG (Bremen, Saksa) (edustaja asianajaja T. Boddien)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Lina M. Stal-Florez Botero (Maarssen, Alankomaat)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 29.1.2013 asiassa R 300/2012-1 tekemän päätöksen, joka liittyy Nanu-Nana Joachim Hoepp GmbH & Co. KG:n ja Lina M. Stal-Florez Botero h.o.d.n. La Nanan väliseen mitättömyysmenettelyyn nro 000005025 C (yhteisön tavaramerkki nro 005205125)

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki ”la nana” luokkaan 16, 20 ja 24 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 5 205 125

Yhteisön tavaramerkin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Mitättömyysvaatimuksen perusteluina ovat neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, kun sitä luetaan yhdessä 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, olevat perustelut

Mitättömyysosaston ratkaisu: Vaatimuksen hylkääminen kokonaisuudessaan asetuksen N:o 207/2009 57 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan, kun sitä luetaan yhdessä 57 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 78 artiklan 1 kohdan f alakohdan kanssa, rikkominen

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/32

Kanne 8.4.2013 — Imax v. SMHV — Himax Technologies (IMAX)

(Asia T-198/13)

2013/C 171/60

Kannekirjelmän kieli:englanti

Asianosaiset

Kantaja: Imax Corporation (Mississauga, Kanada) (edustajat: asianajaja V. von Bomhard ja Solicitor K. Hughes)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Himax Technologies, Inc. (Tainan County, Taiwan)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 23.1.2013 tehdyn SMHV:n viidennen valituslautakunnan päätöksen asiassa R 740/2012-5 ja

—	velvoittamaan vastaajan — ja väliintulijan, jos valituslautakunnassa esiintynyt vastapuoli osallistuu asiaan väliintulijana — korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki:sanamerkki ”IMAX” luokkiin 9, 41 ja 45 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus nro 9 392 556

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tavaramerkeiksi numeroilla 4 411 658 ja 4 411 641 rekisteröity kuviomerkki ”Himax” luokkiin 9 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/32

Valitus, jonka Patrizia De Luca on tehnyt 9.4.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-20/06 RENV, De Luca v. komissio, 30.1.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-200/13 P)

2013/C 171/61

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Patrizia De Luca (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja J. N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan ja määräämään, että

—	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-20/06 RENV, De Luca v. komissio, 30.1.2013 antama tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumotaan

—	ratkaisemaan asian uusien säännösten perusteella

—

toteamaan ja määräämään, että

—	Euroopan komission 23.2.2006 tekemä päätös nimittää valittaja hallintovirkamieheksi kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan valittajan palkkaluokaksi palkkaluokan A*9 palkkataso 2

—	komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa useaan valitusperusteeseen, joiden mukaan virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska

—

virkamiestuomioistuin tulkitsi unionin tuomioistuimen asiassa T-563/10 P, De Luca v. komissio, 14.12.2011 antamaa tuomiota niin, että riidanalaisen päätöksen laillisuuden arviointi rajoittui ensimmäisessä oikeusasteessa ainoastaan palvelukseenottoa koskevien sääntöjen analogisen soveltamisen vaikutuksiin ilman, että huomioon otettiin tavanomaiseen urakehityksen sovellettavien säännösten ensisijaisuutta

—

virkamiestuomioistuin päätteli, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta voi lainmukaisesti tulla sovellettavaksi analogisesti, mutta totesi samalla kuitenkin, ettei tästä olisi valittajalle etua uran kannalta ja että pieni palkan kannalta saavutettava etu tasoittuisi ajan myötä

—	virkamiestuomioistuin ei tutkinut henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan ja kyseisen säännöksen analogisen valittajaan soveltamisen laillisuutta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja urakehitysmahdollisuuksien huomioon ottaen

—	virkamiestuomioistuimen — eikä siis kantajan — tehtävä on valittajan mukaan tutkia, onko henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan soveltaminen selvästi epäasianmukaista

—

virkamiestuomioistuin hylkäsi suoraan ilman perusteellista tutkimista valittajan väitteen, joka perustui yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, joka johtui siitä, että vaikka henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaiset virkamiehen urakehitysmahdollisuudet on valittajan mukaan säilytetty henkilöstösääntöjen muutoksista huolimatta, yhdenvertaista kohtelua ei valittajan tapauksessa noudatettu sen vuoksi, että sovellettiin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohtaa.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/33

Kanne 9.4.2013 — Group’Hygiène v. komissio

(Asia T-202/13)

2013/C 171/62

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Group’Hygiène (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla välittömin vaikutuksin pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY liitteen I muuttamisesta 7.2.2013 annetun komission direktiivin 2013/2/EU siltä osin kuin siinä lisätään hylsyt, teolliseen käyttöön tarkoitettuja hylsyjä lukuun ottamatta, pakkauksia koskevaan esimerkkiluetteloon

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu komission toimivallan puuttumiseen, koska komissio ei voinut täytäntöönpanovaltansa perusteella muuttaa perussäännöstön keskeisiä osia. Koska direktiivillä 2013/2/EU (1) laajennettiin pakkausten määritelmää koskemaan tuotteita, joita direktiivi 94/62/EY (2) ei koske, direktiivi 2013/2/EU annettiin ilman toimivaltaa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan ja perusteluvelvollisuutta koskevien unionin oikeuden yleisien periaatteiden noudattamatta jättämiseen, koska direktiivissä 2013/2/EU ei esitetä syitä, joiden vuoksi vain tietyt hylsyt ovat pakkauksia. Kantaja väittää, että toimen perustelut olivat erityisen tarpeellisia sen vuoksi, että riidanalainen toimi merkitsee kannan muuttamista Euroopan unionin elinten aikaisempiin asiaa koskeviin kantoihin nähden.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu direktiivin 94/62/EY noudattamatta jättämiseen, koska on selvää, että hylsyjä ei voida luokitella pakkauksiksi, sillä hylsy on pelkästään tuotteen sisäinen osa eikä se vastaa direktiivissä 94/62/EY hyväksyttyä pakkauksen oikeudellista määritelmää.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamatta jättämiseen, koska direktiivissä 2013/2/EU kohdellaan toisiinsa rinnastettavia tapauksia eri tavalla, sillä direktiivissä ei luokitella teolliseen käyttöön tarkoitettuja hylsyjä pakkauksiksi, vaikka teolliseen käyttöön tarkoitetut hylsyt ja hylsyt, joita ei ole tarkoitettu teolliseen käyttöön, ovat objektiivisesti arvioituna rinnastettavissa toisiinsa, ja koska tuotteet, joiden ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin hylsyjen ominaisuudet, on jätetty pakkausten ryhmän ulkopuolelle.

Viides kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen noudattamatta jättämiseen, koska direktiivissä 2013/2/EU kyseenalaistetaan äkillisesti unionin lainsäätäjän ratkaisu, jonka mukaan hylsyt eivät ole direktiivissä 94/62/EY tarkoitettuja pakkauksia, eikä määrätä siirtymätoimenpiteistä.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämiseen, koska riidanalaisesta toimesta aiheutuu alan taloudellisille toimijoille suhteettomia taloudellisia seuraamuksia, sillä toisin kuin muut teollisuusyritykset, joita pakkauksia koskeva sääntely koskee, hylsyjen valmistajat eivät voi vähentää tuotettujen hylsyjen määrää, koska hylsyt ovat ehdottoman välttämättömiä ja ne on integroitu tuotteisiin.

(1) EUVL 2013, L 37, s. 10.

(2) Pakkauksista ja pakkausjätteistä 20.12.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY (EYVL L 365, s. 10).

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/34

Kanne 8.4.2013 — Stance v. SMHV — Pokarna (STANCE)

(Asia T-206/13)

2013/C 171/63

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Stance, Inc. (San Clemente, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat R. Kunze ja G. Würtenberger)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Pokarna Ltd (Secundrabad, Intia)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan viidennen valituslautakunnan 1.12.2013 tekemän päätöksen asiassa R 885/2012-5, joka koskee yhteisön tavaramerkkihakemusta N:o 8 957 516”STANCE” vastaan tehtyä yhteisön tavaramerkin rekisteröintiin N:o 5 491 329 perustuvaa väitettä,

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”STANCE” luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten — Yhteisön tavaramerkkihakemus 8 957 516

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity mustavalkoinen kuviomerkki ”STANZA” luokkiin 25 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien riidanalaisten tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan, 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 75 artiklan, 76 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 83 artiklan rikkominen

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/34

Kanne 10.4.2013 — 1872 Holdings v. SMHV — Havana Club International (THE SPIRIT OF CUBA)

(Asia T-207/13)

2013/C 171/64

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: 1872 Holdings vof (Amsterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Antoine-Lalance)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli: Havana Club International, SA (Havana Club)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 31.1.2013 tekemän päätöksen (asia R 684/2012-1)

—	velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki THE SPIRIT OF CUBA luokkiin 33, 35 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille — Rekisteröity yhteisön tavaramerkki nro 2 109 106

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Havana Club International, SA

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Vaatimus perustui neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja 7 artiklan 1 kohdan b, c ja g alakohtaan

Mitättömyysosaston ratkaisu: Kyseinen yhteisön tavaramerkki julistettiin mitättömäksi

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/35

Kanne 15.4.2013 — Typke v. komissio

(Asia T-214/13)

2013/C 171/65

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Rainer Typke (Hasbergen, Saksa) (edustajat asianajajat B. Cortese ja A. Salerno)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan komission 5.2.2013 antaman päätöksen hylätä kantajan uudistettu hakemus saada tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) mukaisesti menettelyssä GESTDEM 2012/3258

—	kumoamaan Euroopan komission 13.3.2013 antaman implisiittisen päätöksen hylätä kantajan uudistettu hakemus saada tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti menettelyssä GESTDEM 2013/0068

—	velvoittamaan vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 2 ja 4 artiklaa sekä kyseisen asetuksen muita säännöksiä on rikottu, koska

—	komission olettamus siitä, että kantajan hakemus ei kuulu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisalaan, koska se edellyttää uusien asiakirjojen laatimista olemassa oleviin tutustumisen sijaan, on perusteeton

—	komission olettamus siitä, että kantajan hakemukset ovat suhteettomia, minkä vuoksi ne on jätettävä tutkimatta, vaikka otettaisiin huomioon mahdollisuus myöntää osittainen tutustumisoikeus, on perusteeton

—	komission olettamus siitä, että kantajan hakemusten esteenä olisi tarve olla ilmoittamatta kolmansien henkilökohtaisia tietoja, on perusteeton, ja

—	komission olettamus siitä, että kantajan hakemusten esteenä olisi tarve pysyttää valintalautakunnan menettelyjen luottamuksellisuus ja suojata sen päätöksentekomenettelyä, on perusteeton.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43)

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/35

Kanne 22.4.2013 — Cofresco Frischhalteprodukte v. komissio

(Asia T-223/13)

2013/C 171/67

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Cofresco Frischhalteprodukte GmbH & Co. KG (Minden, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Weil)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla välittömin vaikutuksin pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY liitteen I muuttamisesta 7.2.2013 annetun komission direktiivin 2013/2/EU siltä osin kuin siinä lisätään ”rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia (esim. muovikelmua, alumiinifoliota tai paperia),” tuotteita, jotka ovat pakkauksia, koskeviin esimerkkeihin

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne viisi ensimmäistä kanneperustetta, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/36

Kanne 22.4.2013 — Melitta France v. komissio

(Asia T-224/13)

2013/C 171/68

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Melitta France (Chezy-sur-marne, Ranska) (edustaja: asianajaja H. Weil)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla välittömin vaikutuksin pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY liitteen I muuttamisesta 7.2.2013 annetun komission direktiivin 2013/2/EU siltä osin kuin siinä lisätään ”rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia (esim. muovikelmua, alumiinifoliota tai paperia),” tuotteita, jotka ovat pakkauksia, koskeviin esimerkkeihin

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/36

Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 14.4.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-67/12, Marcuccio v. komissio, 6.2.2013 antamasta määräyksestä

(Asia T-226/13 P)

2013/C 171/69

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: avvocato G. Cipressa)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kaikki vaatimukset, jotka valittaja oli esittänyt virkamiestuomioistuimessa

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan valittajalle asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja on riitauttanut virkamiestuomioistuimen 6.2.2013 antaman tuomion, jolla on hylätty ilmeisen perusteettomana kanne, jossa oli vaadittu yhtäältä, että virkamiestuomioistuin kumoaa päätöksen, jolla Euroopan komissio oli hylännyt valittajan vaatimuksen saada korvaus vahingosta, jonka hän oli väittänyt aiheutuneen asiassa F-41/06, Marcuccio v. komissio, 4.11.2008 annetun tuomion täytäntöönpanon yksityiskohtia koskevan kirjeen lähettämisestä asianajajalle, joka edusti häntä mainitusta tuomioista tehdyssä muutoksenhaussa, ja toisaalta, että komissio velvoitetaan korvaamaan tästä aiheutunut vahinko.

Valituksensa perusteluissa valittaja esittää, että vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä ei ole millään tavoin perusteltu, että asian selvittämisessä on syyllistytty laiminlyönteihin, että tosiseikat on otettu huomioon virheellisesti ja ymmärretty väärin, että ratkaisu on mielivaltainen, ja että

—	Euroopan unionin toimielimille kuuluvan vahingonkorvausvastuun syntymistä koskevia oikeussääntöjä

—	Euroopan unionin toimielimiä ja unionin tuomioistuimia koskevan perusteluvelvollisuuden käsitettä

—	Euroopan unionin toimielimen lainvastaisen menettelyn käsitettä

on tulkittu ja sovellettu väärin ja epäjohdonmukaisesti.

Valittaja vetoaa lisäksi siihen, että virkamiestuomioistuimen tekemät oikeudenkäyntikuluja koskevat toteamukset ovat lainvastaisia.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/37

Kanne 23.4.2013 — Wepa Lille v. komissio

(Asia T-231/13)

2013/C 171/71

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Wepa Lille (Bousbecque, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/37

Kanne 23.4.2013 — SCA Hygiène Products v. komissio

(Asia T-232/13)

2013/C 171/72

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: SCA Hygiène Products (Tremblay en France, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/38

Kanne 23.4.2013 — Hartmann v. komissio

(Asia T-233/13)

2013/C 171/73

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Paul Hartmann SA (Châtenois, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/38

Kanne 23.4.2013 — Lucart France v. komissio

(Asia T-234/13)

2013/C 171/74

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Lucart France (Torvilliers, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/38

Kanne 23.4.2013 — Gopack v. komissio

(Asia T-235/13)

2013/C 171/75

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Gopack (Manosque, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/38

Kanne 23.4.2013 — CMC France v. komissio

(Asia T-236/13)

2013/C 171/76

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CMC France (Châtenois, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/39

Kanne 23.4.2013 — SCA Tissue France v. komissio

(Asia T-237/13)

2013/C 171/77

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: SCA Tissue France (Bois Colombes, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/39

Kanne 24.4.2013 — Delipapier v. komissio

(Asia T-238/13)

2013/C 171/78

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Delipapier (Frouard, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/39

Kanne 30.4.2013 — ICT v. komissio

(Asia T-243/13)

2013/C 171/79

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Industrie Cartarie Tronchetti SpA (ICT) (Borgo a Mozzano, Italia) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/40

Kanne 2.5.2013 — Industrie Cartarie Tronchetti Ibérica v. komissio

(Asia T-244/13)

2013/C 171/80

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Industrie Cartarie Tronchetti Ibérica, SL (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J.-M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-202/13, Group’Hygiène vastaan komissio.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/41

Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.4.2013 — CB v. komissio

(Asia F-73/11) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Avoin kilpailu - Kilpailuilmoitus EPSO/AD/181/10 - Päätös olla hyväksymättä hakijaa arviointivaiheeseen)

2013/C 171/84

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: CB (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, C. Bernard-Glanz ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: J. Currall, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne päätöksestä olla hyväksymättä kantajaa avoimen kilpailun EPSO/AD/181/10 arviointivaiheeseen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet CB:n oikeudenkäyntikuluista.

3)	CB vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

(1) EUVL C 282, 24.9.2011, s. 53.

15.6.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/41

Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.4.2013 — Demeneix v. komissio

(Asia F-96/12) (1)

(Henkilöstö - Avoin kilpailu - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Työkokemusta koskeva edellytys - Harkintavallan laajuus)

2013/C 171/85

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Laurent Demeneix, (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Eggers ja G. Gattinara)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kilpailun EPSO/AD/207/11 valintalautakunnan sen päätöksen kumoamiseksi, jolla kantajan nimi jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon, koska hän ei täyttänyt tiettyjä kyseisen kilpailun erityisiä osallistumisedellytyksiä sekä vahingonkorvausvaatimus.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Laurent Demeneix vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 343, 10.11.2012, s. 23.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2013.171.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 171

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	56. vuosikerta 15. kesäkuu 2013

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2013/C 171/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 164, 8.6.2013	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2013/C 171/02	Asia C-480/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Ruotsin kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan ainoastaan rahoitus- ja vakuutusalan yritykset voivat muodostaa henkilöryhmän, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena)	2

2013/C 171/03	Asia C-64/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Rajoitukset — Verolainsäädäntö — Piilevien arvonnousujen verottaminen välittömästi — Yhtiön kotipaikan siirtäminen, kiinteän toimipaikan toiminnan lakkaaminen tai kyseisen kiinteän toimipaikan varallisuuden siirtäminen)	2

2013/C 171/04	Asia C-65/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 9 ja 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena — Arvonlisäverokomitean kuuleminen)	3

2013/C 171/05	Asia C-74/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Suomen tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 9 ja 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena, ja jossa rajoitetaan mahdollisuus muodostaa arvonlisäveroryhmä ainoastaan rahoitus- ja vakuutuspalvelujen tarjoajiin)	3

2013/C 171/06	Asia C-86/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 9 ja 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena)	4

2013/C 171/07	Asia C-95/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 9 ja 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena)	4

2013/C 171/08	Asia C-109/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Direktiivi 2006/112/EY — 9 ja 11 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan ei-verovelvollisten henkilöiden kuuluminen sellaisten henkilöiden ryhmään, jota voidaan pitää yhtenä arvonlisäverovelvollisena)	5

2013/C 171/09	Asia C-212/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Jyske Bank Gibraltar Ltd v. Espanjan valtio (Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen — Direktiivi 2005/60/EY — 22 artiklan 2 kohta — Päätös 2000/642/YOS — Luottolaitosten velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista — Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan sääntelyn nojalla toimiva laitos — Tietojen keräämisestä vastuussa olevan kansallisen rahanpesun selvittelykeskuksen määrittäminen — SEUT 56 artikla — Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen — Yleisen edun mukaiset pakottavat vaatimukset — Oikeasuhteisuus)	5

2013/C 171/10	Asia C-331/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 1999/31/EY — Kaatopaikat — 14 artikla — Käytössä oleva kaatopaikka — Kaatopaikan kunnostussuunnitelman puuttuminen — Toiminnan jatkaminen)	6

2013/C 171/11	Asia C-398/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Thomas Hogan ym. v. Minister for Social and Family Affairs ym. (Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa — Direktiivi 2008/94/EY — Soveltamisala — Ammatilliset lisäeläkejärjestelmät — Etuusperusteinen ja maksuperusteinen eläkejärjestelmä — Varojen riittämättömyys — Vähimmäissuoja — Talouskriisi — Tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys — Kyseisen jäsenvaltion velvoitteet varojen ollessa riittämättömiä — Jäsenvaltion vastuu asianmukaisen täytäntöönpanon puuttuessa)	6

2013/C 171/12	Yhdistetyt asiat C-478/11 P–C-482/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.4.2013 — Valittajina Laurent Gbagbo (C-478/11 P), Katinan Justin Koné (C-479/11 P), Akissi Danièle Boni-Claverie (C-480/11 P), Alcide Djédjé (C-481/11 P) ja Affi Pascal N’Guessan (C-482/11 P) sekä muuna osapuolena Euroopan unionin neuvosto (Muutoksenhaku — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet — SEUT 263 artiklan kuudes alakohta — Kanteen nostamisen määräaika — Ylivoimainen este — Aseellinen konflikti)	7

2013/C 171/13	Asia C-55/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 25.4.2013 — Euroopan komissio v. Irlanti (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2003/96/EY — Energiatuotteiden ja sähkön verotus — Vammaisten henkilöiden käyttämiin moottoriajoneuvoihin tarkoitetun moottoripolttoaineen vapauttaminen valmisteverosta — Verovapautuksen pitäminen voimassa siirtymäkauden päättymisen jälkeen — Rikkominen)	7

2013/C 171/14	Asia C-81/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.4.2013 (Curtea de Apel Bucureștin (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Asociația ACCEPT v. Consiliul Național pentru Combaterea Discriminării (Sosiaalipolitiikka — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — Direktiivi 2000/78/EY — 2 artiklan 2 kohdan a alakohta, 10 artiklan 1 kohta ja 17 artikla — Sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto — Käsite tosiseikat, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen syrjintää — Todistustaakan jakautuminen — Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset — Henkilö, joka esiintyy ja jota yleisö pitää ammattijalkapalloseuran johtajana — Julkiset lausunnot, joiden mukaan homoseksuaalina pidetyn pelaajan ottaminen palvelukseen on mahdotonta)	8

2013/C 171/15	Asia C-89/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.4.2013 (Hof van Cassatie van Belgiën (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rose Marie Bark v. Galileo Joint Undertaking, selvitystilassa (Yhteisyritykset — Henkilöstön kanssa tehtävät sopimukset — Sovellettavat palvelussuhteen ehdot — Asetus (EY) N:o 876/2002)	9

2013/C 171/16	Asia C-389/12 P: Valitus, jonka Tibor Szarvas on tehnyt 20.8.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-129/12, Szarvas v. Unkari, 26.6.2012 antamasta tuomiosta	9

2013/C 171/17	Asia C-27/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Schleswig-Holsteinisches Oberlandesgericht (Saksa) on esittänyt 21.1.2013 — Flughafen Lübeck GmbH v. Air Berlin PLC & Co. Luftverkehrs-KG	9

2013/C 171/18	Asia C-116/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 17 de Palma de Mallorca (Espanja) on esittänyt 11.3.2013 — Banco de Valencia SA v. Joaquín Valldeperas Tortosa ja María Ángeles Miret Jaume	10

2013/C 171/19	Asia C-117/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 14.3.2013 — Technische Universität Darmstadt v. Eugen Ulmer KG	10

2013/C 171/20	Asia C-118/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesarbeitsgericht Hamm (Saksa) on esittänyt 14.3.2013 — Gülay Bollacke v. K + K Klaas & Kock B.V. & Co. KG	10

2013/C 171/21	Asia C-128/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal da Relação de Lisboa (Portugali) on esittänyt 18.3.2013 — Cruz & Companhia Lda v. IFAP — Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP ym.	11

2013/C 171/22	Asia C-129/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Kamino International Logistics BV v. Staatssecretaris van Financiën	11

2013/C 171/23	Asia C-130/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Datema Hellman Worldwide Logistics BV v. Staatssecretaris van Financiën	12

2013/C 171/24	Asia C-131/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Staatssecretaris van Financiën v. Schoenimport Italmoda Mariano Previti	12

2013/C 171/25	Asia C-133/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 18.3.2013 — Staatssecretaris van Economische Zaken ja Staatssecretaris van Financië v. Q	13

2013/C 171/26	Asia C-135/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 18.3.2013 — Szatmári Malom Kft. v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve	13

2013/C 171/27	Asia C-137/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bayerisches Verwaltungsgericht München (Saksa) on esittänyt 18.3.2013 — Herbaria Kräuterparadies GmbH v. Freistaat Bayern	14

2013/C 171/28	Asia C-138/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 19.3.2013 — Naime Dogan v. Saksan valtio	14

2013/C 171/29	Asia C-143/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Cluj (Romania) on esittänyt 20.3.2013 — Bogdan Matei ja Ioana Ofelia Matei v. SC Volksbank România SA	15

2013/C 171/30	Asia C-146/13: Kanne 22.3.2013 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto	15

2013/C 171/31	Asia C-147/13: Kanne 22.3.2013 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto	16

2013/C 171/32	Asia C-148/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 25.3.2013 — A v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie	16

2013/C 171/33	Asia C-149/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 25.3.2013 — B v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie	17

2013/C 171/34	Asia C-150/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 25.3.2013 — C v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie	17

2013/C 171/35	Asia C-151/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative d'appel de Versailles (Ranska) on esittänyt 25.3.2013 — Le Rayon d'Or SARL v. Ministre de l'Économie et des Finances	17

2013/C 171/36	Asia C-159/13 P: Valitus, jonka Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda on tehnyt 28.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-474/09, Fercal v. SMHV — Jacson of Scandinavia (Jackson Shoes), 24.1.2013 antamasta tuomiosta	18

2013/C 171/37	Asia C-163/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 2.4.2013 — Turbu.com BV v. Staatssecretaris van Financiën	19

2013/C 171/38	Asia C-164/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 2.4.2013 — Turbu.com Mobile Phone’s BV v. Staatssecretaris van Financiën	19

2013/C 171/39	Asia C-169/13: Kanne 5.4.2013 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta	19

2013/C 171/40	Asia C-173/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative d'appel de Lyon (Ranska) on esittänyt 9.4.2013 — Maurice Leone ja Blandine Leone v. Garde des Sceaux, Ministre de la Justice ja Caisse nationale de retraite des agents des collectivités locales	20

2013/C 171/41	Asia C-176/13 P: Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 9.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-496/10, Bank Mellat v. neuvosto, 29.1.2013 antamasta tuomiosta	20

2013/C 171/42	Asia C-199/13 P: Valitus, jonka Polyelectrolyte Producers Group, SNF SAS ja Travetanche Injection SPRL ovat tehneet 16.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-368/11, Polyelectrolyte Producers Group, SNF SAS ja Travetanche Injection SPRL v. Euroopan komissio, 1.2.2013 antamasta tuomiosta	21

2013/C 171/43	Asia C-200/13 P: Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 16.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-494/10, Bank Saderat Iran v. Euroopan unionin neuvosto, 5.2.2013 antamasta tuomiosta	22

2013/C 171/44	Asia C-209/13: Kanne 18.4.2013 — Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto	22

2013/C 171/45	Asia C-211/13: Kanne 19.4.2013 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta	23

2013/C 171/46	Asia C-215/13 P: Valitus, jonka Acron OAO, Dorogobuzh OAO on tehnyt 23.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-235/08, Acron OAO, Dorogobuzh OAO v. Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antamasta tuomiosta	23

2013/C 171/47	Asia C-216/13 P: Valitus, jonka Acron OAO on tehnyt 23.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-118/10, Acron OAO v. Euroopan unionin neuvosto, 7.2.2013 antamasta tuomiosta	24

2013/C 171/48	Asia C-248/13: Kanne 6.5.2013 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto	25

	Unionin yleinen tuomioistuin
2013/C 171/49	Asia T-80/10: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.4.2013 — Bell & Ross v. SMHV — KIN (Rannekellon kehys) (Yhteisömalli — Mitättömyysmenettely — Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää rannekellon kehystä — Aikaisempi malli — Mitättömyysperuste — Yksilöllisen luonteen puuttuminen — Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen — Asiantunteva käyttäjä — Mallin luoneen vapaus — Asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 ja 6 artikla sekä 25 artiklan 1 kohdan b alakohta — Yhteys vastakanteella esitettyyn mitättömyysväitteeseen — Yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin — Asetuksen N:o 6/2002 91 artikla)	26

2013/C 171/50	Asia T-288/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.5.2013 — Kieffer Omnitec v. komissio (Julkiset palveluhankinnat — Tarjouspyyntömenettely — Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden, sprinklereiden sekä vesi- ja saniteettilaitteiden huolto Joseph Bech -rakennuksessa Luxemburgissa — Tarjouksen tekijän tarjouksen hylkääminen — Yhdenvertainen kohtelu — Avoimuus — Oikeasuhteisuus — Ilmeinen arviointivirhe — Perusteluvelvollisuus)	26

2013/C 171/51	Asia T-304/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — Alumina v. neuvosto (Polkumyynti — Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonti — Normaaliarvo — Kotimarkkinamyynnin edustavuus — Voittomarginaali — Tavanomainen kaupankäynti)	26

2013/C 171/52	Asia T-640/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — Boehringer Ingelheim International v. SMHV (RELY-ABLE) (Yhteisön tavaramerkki — Kansainvälinen rekisteröinti, jossa on nimetty Euroopan yhteisö — Sanamerkki RELY-ABLE — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta — Ylimääräinen perustelu)	27

2013/C 171/53	Asia T-61/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2013 — ABC-One v. SMHV (SLIM BELLY) (Yhteisön tavaramerkki — Hakemus sanamerkin SLIM BELLY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)	27

2013/C 171/54	Asia T-183/13: Kanne 28.3.2013 — Skype v. SMHV — British Broadcasting and Sky IP International (SKYPE)	28

2013/C 171/55	Asia T-184/13: Kanne 28.3.2013 — Skype v. SMHV — British Sky Broadcasting and Sky IP International (SKYPE)	28

2013/C 171/56	Asia T-187/13: Kanne 2.4.2013 — Jannatian v. neuvosto	29

2013/C 171/57	Asia T-192/13: Kanne 2.4.2013 — Transworld Oil Computer Centrum ym. v. Eurojust	30

2013/C 171/58	Asia T-195/13: Kanne 3.4.2013 — dm-drogerie markt v. SMHV — V-Contact (CAMEA)	31

2013/C 171/59	Asia T-196/13: Kanne 5.4.2013 — Nanu-Nana Joachim Hoepp v. SMHV — Stal-Florez Botero (la nana)	31

2013/C 171/60	Asia T-198/13: Kanne 8.4.2013 — Imax v. SMHV — Himax Technologies (IMAX)	32

2013/C 171/61	Asia T-200/13 P: Valitus, jonka Patrizia De Luca on tehnyt 9.4.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-20/06 RENV, De Luca v. komissio, 30.1.2013 antamasta tuomiosta	32

2013/C 171/62	Asia T-202/13: Kanne 9.4.2013 — Group’Hygiène v. komissio	33

2013/C 171/63	Asia T-206/13: Kanne 8.4.2013 — Stance v. SMHV — Pokarna (STANCE)	34

2013/C 171/64	Asia T-207/13: Kanne 10.4.2013 — 1872 Holdings v. SMHV — Havana Club International (THE SPIRIT OF CUBA)	34

2013/C 171/65	Asia T-214/13: Kanne 15.4.2013 — Typke v. komissio	35

2013/C 171/66	Asia T-220/13: Kanne 16.4.2013 — Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio	35

2013/C 171/67	Asia T-223/13: Kanne 22.4.2013 — Cofresco Frischhalteprodukte v. komissio	35

2013/C 171/68	Asia T-224/13: Kanne 22.4.2013 — Melitta France v. komissio	36

2013/C 171/69	Asia T-226/13 P: Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 14.4.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-67/12, Marcuccio v. komissio, 6.2.2013 antamasta määräyksestä	36

2013/C 171/70	Asia T-229/13 P: Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 14.4.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-113/11, Marcuccio v. komissio, 21.2.2013 antamasta määräyksestä	37

2013/C 171/71	Asia T-231/13: Kanne 23.4.2013 — Wepa Lille v. komissio	37

2013/C 171/72	Asia T-232/13: Kanne 23.4.2013 — SCA Hygiène Products v. komissio	37

2013/C 171/73	Asia T-233/13: Kanne 23.4.2013 — Hartmann v. komissio	38

2013/C 171/74	Asia T-234/13: Kanne 23.4.2013 — Lucart France v. komissio	38

2013/C 171/75	Asia T-235/13: Kanne 23.4.2013 — Gopack v. komissio	38

2013/C 171/76	Asia T-236/13: Kanne 23.4.2013 — CMC France v. komissio	38

2013/C 171/77	Asia T-237/13: Kanne 23.4.2013 — SCA Tissue France v. komissio	39

2013/C 171/78	Asia T-238/13: Kanne 24.4.2013 — Delipapier v. komissio	39

2013/C 171/79	Asia T-243/13: Kanne 30.4.2013 — ICT v. komissio	39

2013/C 171/80	Asia T-244/13: Kanne 2.5.2013 — Industrie Cartarie Tronchetti Ibérica v. komissio	40

2013/C 171/81	Asia T-194/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 26.4.2013 — Tšekin tasavalta v. komissio	40

2013/C 171/82	Asia T-221/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.4.2013 — Unkari v. komissio	40

2013/C 171/83	Asia T-143/13: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.4.2013 — Zhejiang Heda Solar Technology v. komissio	40

	Virkamiestuomioistuin
2013/C 171/84	Asia F-73/11: Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.4.2013 — CB v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Avoin kilpailu — Kilpailuilmoitus EPSO/AD/181/10 — Päätös olla hyväksymättä hakijaa arviointivaiheeseen)	41

2013/C 171/85	Asia F-96/12: Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.4.2013 — Demeneix v. komissio (Henkilöstö — Avoin kilpailu — Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen — Työkokemusta koskeva edellytys — Harkintavallan laajuus)	41

2013/C 171/86	Asia F-126/12: Virkamiestuomioistuimen määräys 9.4.2013 — de Brito Sequeira Carvalho v. komissio	41

2013/C 171/87	Asia F-6/13: Virkamiestuomioistuimen määräys 18.4.2013 — Rosenbaum v. komissio	41