31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon maksukyvyttömyysmenettelyistä 29. toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) (maksukyvyttömyysasetus),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 2. toukokuuta 2006 (2), 10. syyskuuta 2009 (3) ja 21. tammikuuta 2010 (4) antamat tuomiot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0355/2011),

A.

ottaa huomioon, että erot kansallisten maksukyvyttömyyslakien välillä aiheuttavat kilpailuetuja tai haittoja ja ongelmia yrityksille, joilla on rajatylittävää toimintaa, ja että nämä erot saattavat estää maksukyvyttömien yritysten onnistuneen tervehdyttämisen; katsoo, että erot kannustavat suotuisimman käsittelypaikan etsimiseen (forum shopping) ja että sisämarkkinat hyötyisivät yhtäläisistä toimintamahdollisuuksista;

B.

katsoo, että olisi toteutettava toimia, joilla estetään väärinkäytökset ja suotuisimman käsittelypaikan etsimisen (forum shopping) yleistyminen, ja että vältetään kilpailevia päämenettelyjä;

C.

ottaa huomioon, että vaikka ei ole mahdollista luoda todellista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä EU:n tasolla, tietyillä maksukyvyttömyyslainsäädännön aloilla yhdenmukaistaminen kannattaa ja on mahdollista;

D.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännöt ovat asteittain lähentymässä toisiaan;

E.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetus hyväksyttiin vuonna 2000 ja että se on ollut voimassa yli yhdeksän vuotta; ottaa huomioon, että komission olisi annettava 1. kesäkuuta 2012 mennessä kertomus asetuksen soveltamisesta;

F.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetus oli tulosta erittäin pitkästä neuvotteluprosessista, jonka seurauksena oli, että monet arkaluontoiset kysymykset jätettiin ulkopuolelle ja asetuksen lähestymistapa moniin kysymyksiin oli vanhentunut jo sen hyväksymishetkellä;

G.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetuksen voimaantulon jälkeen on tapahtunut monia muutoksia, unioniin on liittynyt 12 uutta jäsenvaltiota ja yritysryhmittymät ovat lisääntyneet valtavasti;

H.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyydestä koituu haitallisia seurauksia sekä asianomaisille yrityksille että jäsenvaltioiden talouksille, ja katsoo siksi, että on pyrittävä suojaamaan kaikki talouden sidosryhmät, veronmaksajat ja työnantajat maksukyvyttömyyden vaikutuksilta;

I.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysmenettelyitä koskeva lähestymistapa keskittyy nyt enemmän yrityksen pelastamiseen vaihtoehtona konkurssille;

J.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelylainsäädännön pitäisi olla unionin tason väline yritysten pelastamiseksi; katsoo, että tällaisen pelastamisen on mahdollisuuksien mukaan oltava edullista velalliselle, velkojille ja työntekijöille;

K.

katsoo, että on estettävä velkojia käyttämästä hyväksi maksukyvyttömyysmenettelyjä siinä tarkoituksessa, että estetään normaali menettely vaateiden läpiviemiseksi, ja että sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön asianmukaiset menettelylliset takeet;

L.

katsoo, että on luotava oikeudellinen kehys, joka on mukautettu paremmin tapauksiin, joissa yritysten maksukyvyttömyys on tilapäistä;

M.

ottaa huomioon, että 3. maaliskuuta 2010 antamassaan tiedonannossa "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM (2010)2020) komissio viittasi puuttuviin lenkkeihin ja pullonkauloihin, jotka estävät toteuttamasta sisämarkkinoita 21. vuosisadalla, ja totesi seuraavaa: "Pk-yritysten pääsyä sisämarkkinoille on parannettava. Yrittäjyyttä on kehitettävä konkreettisilla poliittisilla aloitteilla, joihin kuuluu yrityslainsäädännön yksinkertaistaminen (konkurssimenettelyt, yksityisen eurooppayhtiön säännöt jne.) ja aloitteet, jotka mahdollistavat yritystoiminnan aloittamisen uudelleen entisen yrityksen epäonnistuttua";

N.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyyslainsäädännössä olisi myös vahvistettava säännöt yrityksen likvidaatiolle tavalla, joka tuottaa vähiten haittaa ja eniten hyötyä kaikille osapuolille, kun on todettu, että yrityksen pelastaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan tai on epäonnistunut;

O.

katsoo, että kaikissa konkreettisissa tapauksissa on selvitettävä yrityksen maksukyvyttömyyden syyt eli määritettävä, ovatko yrityksen rahoitusvaikeudet vain tilapäisiä vai onko yritys täysin maksukyvytön; toteaa, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että määritellään velallisen kaikki omaisuus ja vastuut, jotta voidaan arvioida hänen maksukykyään tai -kyvyttömyyttään;

P.

ottaa huomioon, että konsernit ovat yleisiä, mutta niiden maksukyvyttömyyttä ei ole vielä käsitelty unionin tasolla; ottaa huomioon, että konsernien maksukyvyttömyys johtaa todennäköisesti monien sellaisten erillisten maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamiseen eri tuomioistuimissa, jotka koskevat kutakin maksukyvyttömän konsernin jäsentä; ottaa huomioon, että ellei näitä menettelyjä voida koordinoida, konsernia ei todennäköisesti voida järjestää uudelleen vaan se on pilkottava osiin, ja siten aiheutetaan menetyksiä velkojille, osakkeenomistajille ja työntekijöille;

Q.

katsoo, että konsernien maksukyvyttömyystilanteessa on nykyään vaikea toteuttaa tervehdyttämistä, koska EU:n jäsenvaltioilla on erilaiset säännökset, ja että näin vaarantuu tuhansia työpaikkoja;

R.

katsoo, että kansallisten maksukyvyttömyysrekisterien yhteen liittäminen ja siitä seuraava maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevan laajan julkisen Euroopan unionin tietokannan luominen antaisi velkojille, osakkeenomistajille, työtekijöille ja tuomioistuimille mahdollisuuden selvittää, onko maksukyvyttömyysmenettely aloitettu toisessa jäsenvaltiossa, ja varmistaa kanteiden esittämisen määräajat ja yksityiskohdat; katsoo, että se edistäisi hallinnon kustannustehokkuutta ja lisäisi avoimuutta samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa;

S.

katsoo, että rajatylittävien likvidaatiosuunnitelmien ("living wills") olisi oltava oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia rahoituslaitosten osalta ja että suunnitelmia olisi harkittava kaikille järjestelmän kannalta merkittäville yhtiöille, vaikka ne eivät ole rahoituslaitoksia, mikä olisi merkittävä askel kohti rahoitusalan asianmukaista rajatylittävää maksukyvyttömyysjärjestelmää;

T.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevissa säännöksissä olisi sallittava erityisjärjestelyt olennaisia palveluja tarjoavien toimintakykyisten yksiköiden erottamiseksi, kuten maksujärjestelmät tai muut likvidaatiosuunnitelmissa määritellyt mekanismit, ja että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden maksukyvyttömyyslainsäädännössä on asianmukaisia säännöksiä, jotka sallivat EU-tason erityisjärjestelyt maksukyvyttömien rajatylittävien konsernien erottamiseksi toimintakykyisiksi yksiköiksi;

U.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelyissä olisi otettava huomioon konsernin sisäiset siirrot, jotta omaisuus voidaan tarvittaessa saada takaisin yli rajojen tasapuolisen tuloksen saavuttamiseksi;

V.

toteaa, ettei tiettyjä sijoitusyhtiöitä eikä etenkään vakuutusyhtiöitä voida purkaa "noin vain", ja pitää välttämättömänä ratkaisua, jonka avulla omaisuus voidaan ajan mittaan osittaa tasapuolisesti; katsoo, että liiketoiminnan siirtämistä, alasajoa tai toiminnan jatkuvuutta ei saisi estää ja että tässä saatetaan tarvita priorisointia;

W.

päätös ottaa maksukyvyttömyysmenettelyyn pikemminkin kokonaisia konserneja kuin yksittäisiä yksiköitä olisi tehtävä ratkaisukeskeisesti ja siinä olisi otettava huomioon mahdolliset kerrannaisvaikutukset, kuten muiden ratkaisumallien soveltaminen tai vaikutus vakuusjärjestelmiin, jotka kattavat useita tuotemerkkejä konsernin sisällä;

X.

katsoo, että olisi asianmukaista tarkastella yhdenmukaisten bail-in-menettelyjen ja rajatylittäviä konserneja koskevien standardien määrittämistä ja erityisesti myös velan vaihtamista osakkeiksi;

Y.

painottaa, että vaikka työlainsäädäntö kuuluukin jäsenvaltioille, maksukyvyttömyyslainsäädännöllä voi olla vaikutuksia työlainsäädäntöön; katsoo, että lisääntyvä globalisaatio ja talouskriisi huomioon ottaen maksukyvyttömyyskysymystä on käsiteltävä työlainsäädännön näkökulmasta, koska jäsenvaltioissa olevien erilaisten "työlle" ja "työntekijälle" annettujen määritelmien ei pitäisi heikentää työntekijöiden oikeuksia maksukyvyttömyyden uhatessa; katsoo kuitenkin, että kaikkien maksukyvyttömyyttä koskevien keskustelujen ei automaattisesti pitäisi johtaa työlainsäädännön säätämiseen unionin tasolla;

Z.

katsoo, että työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22. lokakuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (5) tavoitteena on varmistaa työntekijöiden vähimmäissuoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa ja säilyttää samalla riittävä joustavuus jäsenvaltioiden näkökulmasta; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on täytäntöönpanoa koskevia eroja ja että ne olisi otettava huomioon;

AA.

ottaa huomioon, että direktiivin 2008/94/EY soveltamisalaan kuuluvat nimenomaisesti osa-aika-, määräaikais- sekä tilapäistyöntekijät; ottaa huomioon, että maksukyvyttömyystapauksissa olisi annettava parempaa suojelua myös epätyypillisissä työsuhteissa oleville työntekijöille;

AB.

ottaa huomioon, että velkojien tärkeysjärjestyksen puuttuva yhdenmukaistaminen vähentää oikeudenkäyntien tulosten ennakoitavuutta; pitää välttämättömänä lisätä työntekijöiden saatavien ensisijaisuutta muiden velkojien saataviin nähden;

AC.

katsoo, että direktiivin 2008/94/EY soveltamisala erityisesti "maksamatta olevia saatavia" koskevan määritelmän suhteen on liian laaja, sillä monet jäsenvaltiot soveltavat palkkaukseen kapeaa tulkintaa (esimerkiksi irtisanomisajan palkka, bonukset tai palkkiojärjestelyt eivät kuulu siihen), mikä saattaa johtaa huomattavien saatavien maksamatta jättämiseen;

AD.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia määrittelemään "palkkion" ja "palkan", kunhan ne noudattavat yleisiä työntekijöiden välisen tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita siten, että kaikissa työntekijöitä mahdollisesti haittaavissa maksukyvyttömyystilanteissa heille olisi voitava maksaa korvauksia direktiivin 2008/94/EY sosiaalisen tavoitteen mukaisesti ja siten, että korvausten alaraja määritellään myöhemmin;

AE.

katsoo, että koska työsopimuksia on monenlaisia paitsi EU:ssa myös jäsenvaltioiden sisällä, on nykyisin mahdotonta määritellä "työntekijää" EU:n tasolla;

AF.

katsoo, että poikkeuksia direktiivin 2008/94/EY soveltamisalaan olisi vältettävä mahdollisimman pitkälle;

AG.

katsoo, että tässä päätöslauselmassa pyydetyn säädöksen vaikutuksista olisi tehtävä yksityiskohtainen arviointi;

1.

pyytää komissiota tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan, 81 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan perusteella yhden tai useampia ehdotuksia säädökseksi EU:n yhtiöiden maksukyvyttömyysjärjestelmästä liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti, jotta voidaan varmistaa yhtäläiset toimintamahdollisuudet toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista tehtyjen perusteellisten selvitysten pohjalta;

2.

toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.

katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/9

—

ottaa huomioon aluepolitiikan pääosaston viidennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ja etenkin sen sivut 230–234,

—

ottaa huomioon taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät koheesiopolitiikan tulevaisuudesta (KOM(2010)0642) ja kertomukseen liittyvän asiakirjan päätelmät (SEC(2010)1348),

—

ottaa huomioon marraskuussa 2008 esitetyn aluepolitiikan pääosaston työasiakirjan "Regions 2020, An Assessment of Future Challenges for EU Regions" (valmisteluasiakirja komission yksiköiden työasiakirjaa SEC(2008)2868 varten),

—

ottaa huomioon 11 marraskuu 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (1),

—

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä (2),

—

ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2007 esittämän tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen" KOM(2007)0244),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman (3) väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta,

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin" (KOM(2006)0571),

—

ottaa huomioon komission 16. maaliskuuta 2005 esittämän vihreän kirjan "Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0350/2011),

A.

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos EU:ssa ja koko maailmassa on tosiasia ja että yksi tulevaisuuden tärkeimmistä kysymyksistä on, miten muutokseen vastataan, ja toteaa, että EU:n väestö on maailman vanhin;

B.

toteaa, että väestökehitystä leimaa väestön ikääntyminen ja se, että muuttovirrat EU:n ulkopuolisista maista ja EU:n sisällä suuntautuvat idästä länteen ja maaseudulta kaupunkeihin;

C.

ottaa huomioon, että väestökehitys tuo mukanaan uusia tehtäviä erityisesti tietyille alueille, mutta katsoo, että väestökehitystä olisi pidettävä yksinomaisen uhan sijasta myös mahdollisuutena;

D.

ottaa huomioon, että komission aluepolitiikan pääosaston laatimassa selvityksessä "Regions 2020" väestökehitystä luonnehditaan keskeiseksi haasteeksi;

E.

ottaa huomioon, että väestökehitys vaikuttaa yhtä lailla maaseutu- ja kaupunkialueisiin, millä on merkitystä muun muassa asianmukaisten infrastruktuurien ja palveluiden tarjoamisen kannalta;

F.

katsoo, että moninaisten demografisten haasteiden käsitteleminen on pääasiassa jäsenvaltioiden tehtävä, mutta että alueiden on toimittava aktiivisesti ja että ne tarvitsevat siinä Euroopan tason tukea;

G.

panee merkille, että jäsenvaltiot ovat vuosien 2007–2013 toimintaohjelman yhteydessä suunnitelleet käyttävänsä 30 miljardia euroa rakennevaroja väestörakenteen muutokseen liittyviin toimiin, ja katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat keskeisessä asemassa väestörakenteen muutokseen vastaamisessa ja että näin ollen siinä keskeinen EU:n toimintamuoto on aluepolitiikka;

1.

katsoo, että elinajanodotteen pidentymistä Euroopassa on pidettävä myönteisenä asiana; katsoo, että julkisessa keskustelussa huomioon otetaan usein vain väestörakenteen muutoksen vaarat mutta ei sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia;

2.

katsoo, että kaikkia mahdollisuuksia olisi tutkittava huolellisesta ja että ne olisi hyödynnettävä asianmukaisesti myös koheesiopolitiikan välineiden tarjoaman tuen turvin;

3.

katsoo, että väestörakenteen muutos vaikuttaa alueisiin hyvin erilaisilla tavoilla sen mukaan, onko se nopeaa vai hidasta ja onko kyseessä muuttovoittoalue vai väestökatoalue, ja että siksi tarvitaan erilaisia sopeutumisstrategioita ja kaikkien unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisten on toimittava asiassa koordinoidusti; toteaa, että elämänlaatu taantuvilla, enimmäkseen maaseudulla sijaitsevilla alueilla määritellään eri tavalla kuin alueilla, joissa väestö kasvaa, ja katsoo sen vuoksi, että erilaiset tukistrategiat ovat välttämättömiä; katsoo, että työvoiman muuttoliike korostaa väestörakenteen muutosten vaikutuksia ja että väestön ikääntyminen on vain osa kokonaiskuvaa;

4.

katsoo, että Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto voivat osaltaan vastata molempiin EU:n väestörakenteen muutoksen aiheuttamiin haasteisiin eli ikääntyneiden määrän lisääntymiseen ja nuorten vähenemiseen; kannattaa sitä, että Euroopan aluekehitysrahaston varoja käytetään tukemaan asuntojen mukauttamista ikääntyneille sopiviksi ikääntyvän yhteiskunnan hyvän elämänlaadun takaamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston käytettävissä olevia varoja nuorten perheiden tukemiseen;

5.

katsoo, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvä toimintapoliittinen kehys voi auttaa vastaamaan demografisiin haasteisiin; vaatii siksi, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon kaikkien demografisten kysymysten käsittelyn yhteydessä;

6.

katsoo, että nykyinen huonontuva väestörakenne ainakin joissain jäsenvaltioissa herättää keskustelua eläkejärjestelmien uudistamisesta lähitulevaisuudessa;

7.

vaatii, että jäsenvaltiot ja alueet ottavat huomioon myös alueiden erilaiset kehitystasot sekä esimerkiksi vanhushuoltosuhteen kaltaiset demografiset indikaattorit EU:n rakennevarojen osoittamisen ja jakamisen yhteydessä sekä vaikutusindikaattoreita asetettaessa; huomauttaa, että ikääntyneiden osuus väestöstä on EU:ssa suurin koko maailmassa; katsoo, että komission pitäisi myös ehdottaa keinoja väestökehitykseen puuttumiseksi koko Euroopan tasolla; katsoo, että sekä infrastruktuurin ja palveluiden käytettävyyden että ympäristönsuojelun näkökulmasta on välttämätöntä, että analysoidaan työvoiman liikkuvuuden ohella myös tarvetta varmistaa sellaiset olosuhteet, jotka saavat kansalaiset pysymään alueillaan, jotta vältetään väestön kasaantuminen tietyille kaupunkialueille;

8.

katsoo, että EU:n politiikkoja soveltamalla voidaan löytää yhteisiä ratkaisuja ja aikaansaada synergioita myös väestönmuutoksen suhteen; vaatii komissiota pitämään väestörakenteen muutosta tulevan koheesiopolitiikan horisontaalisena tavoitteena; pyytää lisäksi, että komissio vaatii ottamaan tämän asian huomioon, kun se tekee investointikumppanuuksia koskevia sopimuksia jäsenvaltioiden kanssa;

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueita ottamaan väestörakenteen muutokset ja sen vaikutukset entistä paremmin huomioon ja asettamaan sitä koskevat toimet horisontaaliseksi tavoitteeksi, kun ne laativat kansallisia strategisia puiteohjelmiaan (tai muita vastaavia asiakirjoja) samoin kuin toimintaohjelmissaan; katsoo tässä yhteydessä, että Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeet, muun muassa aktiivisen ja terveen ikääntymisen kumppanuus, voitaisiin yhdistää näissä ohjelmissa suoraan yhteistyökumppanien ensisijaisina pitämiin asioihin;

10.

kehottaa ryhtymään ennakoiviin toimenpiteisiin väestörakenteen muutoksen kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja antamaan enemmän teknistä apua poismuutosta ja ikääntymisestä eniten kärsiville alueille, jotta varmistetaan niiden vastaanottokyky ja mahdollisuus hyötyä rakennerahastoista;

11.

katsoo, että julkisilla ja yksityisillä toimijoilla Euroopassa on mahdollisuus toimia edelläkävijöinä väestönmuutoksen ja ikääntymisen tuomiin haasteisiin vastaamisessa sosiaalisten innovaatioiden keinoin ja muilla keinoin; huomauttaa, että ikääntymisen aiheuttamiin kustannuksiin panostetaan tulevaisuudessa sekä yksityisellä että julkisella puolella yhä enemmän; näkee, että alalla on yhä kasvavaa potentiaalia yritysmaailmalle ja innovaatioille;

12.

korostaa, että väestörakenteen muutos ja erityisesti väestön ikääntyminen vaikuttavat selvästi eläkejärjestelmien sekä hoiva- ja hoitopalveluiden ja muiden sosiaalipoliittisten rakenteiden järjestämiseen, kun alueviranomaisten on pystyttävä vastaamaan eri väestöryhmien muuttuviin tarpeisiin;

13.

vaatii, että sosiaalirahaston uusista säännöistä tehdään yksinkertaisempia niin, että ne sallivat pienten järjestöjen hyötyvän enemmän rahastosta sosiaalisten innovaatiohankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa; kehottaa komissiota lisäämään uuden sosiaalirahaston ylikansallisiin EU-tason sosiaali- ja työllisyysasioita koskeviin kokeiluhankkeisiin tarkoitettuja varoja, jotta helpotetaan innovoivan alueellisen, rajat ylittävän ja makroalueellisen yhteistyön lisäämistä väestörakenteen muutoksesta aiheutuviin yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi;

14.

kehottaa alueita käyttämän rakennerahastoja apuna demografisiin haasteisiin vastaamiseksi ja sosiaalisten ja hallintopalvelujen saatavuuden parantamiseksi myös pienissä ja syrjäisissä kaupungeissa ja kylissä tukemalla kunkin alueen erityispotentiaalia ja vahvistamalla asukkaita alueella pitäviä tekijöitä;

15.

kehottaa komissiota laatimaan joustavammat ehdot EAKR- ja ESR-varojen ristiinrahoituksen edistämiseksi yhdennettyjen kaupunkikehityssuunnitelmien/-strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

16.

katsoo, että poismuuton estämiseksi on kehitettävä lapsi- ja perheystävällisiä kaupunkeja ja mukautettava niitä vastaamaan vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeita; katsoo, että yksi tällaisen suunnittelun piirteistä on työpaikkojen sekä asuin- ja vapaa-ajanviettoalueiden välisten välimatkojen pitäminen kohtuullisina; vaatii alueita varmistamaan, että kaupunkisuunnittelussa asuinalueet, kaupalliset ja vihreät alueet sijoitetaan vaihtelevasti ja että niitä kehitetään tasapainoisesti ja sopusuhtaisesti ja että yhteyksiä uusiksi asuinalueiksi kaavailtuihin lähiöihin parannetaan; kannustaa kehittämään edelleen myös etätyömahdollisuuksia;

17.

panee merkille, että ennen kaikkea muuttotappioalueiden pienillä kaupungeilla on tärkeä tehtävä palvelukeskuksina; vaatii ottamaan tämän ankkuritehtävän paremmin huomioon tulevissa rakennerahastoissa erityisesti parantamalla maaseuturahaston koordinointia aluekehitysrahaston ja sosiaalirahaston kanssa; huomauttaa, että maaseutualueiden väestökadolla on kielteisiä seurannaisvaikutuksia kaupunkialueisiin ja että taloudellisesti ja sosiaalisesti elinvoimaiset maaseutualueet ovat julkinen hyödyke, mikä pitäisi tunnustaa ohjaamalla asianmukaisesti varoja maaseudun kehittämisohjelmaan; kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja kuntia tarjoamaan kaikenikäisille asukkailleen kattavan ja toimivan palveluverkoston maaseudun autioitumisen ja poismuuton estämiseksi;

18.

toteaa, että Euroopan aluekehitysrahaston varoja voidaan myös käyttää ikääntyneiden sosiaalisen syrjäytymisen estämiseen esimerkiksi luomalla ikääntyneille erityisinfrastruktuuria ja palveluita ja huolehtimalla, että kaikki voivat hyödyntää niitä;

19.

katsoo, että väestökatoalueilla pitäisi tukea rahallisesti sopeuttamisstrategioita; katsoo, että kaupunki- ja aluesuunnittelussa on varauduttava entistä paremmin infrastruktuurin käytön muuttumiseen myös kaupunkikeskustojen elävöittämisen ja uudelleensuunnittelun avulla, ja katsoo, että tässä yhteistyö yksityisten tahojen kanssa on myös tärkeää; toteaa, että kaupunkipolitiikassa tulisi keskittyä muun muassa ikäystävällisten kaupunkien kehittämiseen; kehottaa tunnustamaan kaupunkien matkailupotentiaalin ja perintökohteiden arvon ja kehittämään niitä mahdollisuuksina houkutella uusia asukkaita alueille, joita uhkaa väestökato;

20.

vaatii alueita kehittämään uusia julkisen lähiliikenteen malleja muun muassa vähenevien matkustajamäärien haasteisiin vastaamiseksi erityisesti maaseudulla; kehottaa komissiota tarjoamaan rahoitustukea tällaisten hankkeiden edistämiseksi;

21.

kannattaa sitä, että EAKR-varoja käytetään ensisijaisesti halpakorkoisiin lainoihin, joiden avulla voidaan tukea asuntojen rakentamista ikääntyneille sopiviksi; ehdottaa mahdollisuutta osoittaa tietyin edellytyksin varoja palvelutaloille ja monen sukupolven taloille, jotta vältetään eläkeikäisten eristyminen ja jotta hyödynnetään senioreiden luovaa potentiaalia ja jotta varmistetaan ikääntyvän yhteiskunnan korkea elämänlaatu;

22.

kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kaikkien, etenkin perheiden ja lasten, tarpeiden mukaisesti ja osoittamaan tukivaroja siihen, että ikääntyneet henkilöt saisivat edelleen kotihoitoa ja kattavaa terveydenhoitoa riippumatta heidän tuloistaan, iästään ja sosiaalisesta asemastaan, jotta ei syntyisi poismuuttoa maaseutualueilta ja syrjäisiltä alueilta;

23.

katsoo, että terveys- ja hoitopalveluihin tehtävät julkiset investoinnit ovat tärkeitä unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta; vaatii jäsenvaltioita turvaamaan hyvän terveydenhoidon myös maaseudulla esimerkiksi terveyspalvelujen katoamista estävien liikkuvien alueellisten terveysklinikoiden ja terveyspalveluiden sekä raja-alueilla rajat ylittävän, klinikoiden ja toimijoiden välisen yhteistyön lisäämisen avulla ja harkitsemaan rakennevarojen käyttämistä täydentäviin telelääketieteen ja hoivan toimiin sekä ikääntyneiden aktivoimiseksi; kehottaa komissiota etsimään innovatiivisia rahoitusapuratkaisuja tällaisia toimia varten;

24.

varoittaa aluekohtaisista ongelmista yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisessa, etenkin hoitoammattien henkilöstöpulasta eräillä alueilla; katsoo, että tällaisten alueiden pitäisi kehittää aluekohtaisia vastauksia palvelutarjonnan tarpeisiin ja ongelmiin ja käyttää Euroopan sosiaalirahaston varoja hoitohenkilökunnan koulutukseen korkealaatuisen hoidon takaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi muun muassa työttömien uudelleenkoulutusohjelmien avulla; korostaa, että näin edistetään suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta luoda lisää työpaikkoja;

25.

korostaa, että on tärkeää luoda edellytykset työn ja perhe- ja yksityiselämän yhdistämiselle ja esimerkiksi tarjota poismuuton estämiseksi mahdollisuuksien mukaan kaikenikäisille lapsille kaikkialla luotettava, maksuton ja laadukas kokopäivähoito, tilat ja mahdollisuudet esikouluopetukseen mukaan luettuina; tunnustaa samalla, että ydinperhettä laajemmalla perheyhteisöllä on tärkeä rooli lastenhoitojärjestelyissä;

26.

katsoo, että on tärkeää tarjota perheille riittävästi kohtuuhintaista asuintilaa, jotta perheen ja työn yhteensovittamista voidaan parantaa, koska nuorten perheiden tukeminen voi auttaa lisäämään syntyvyyttä jäsenvaltioissa;

27.

painottaa, että muuttoliike saattaa aiheuttaa tiettyjä kotoutumisongelmia;

28.

huomauttaa, että koulutetun työvoiman muuttoliike uusista jäsenvaltioista vanhoihin jäsenvaltioihin on yksi uusien jäsenvaltioiden suurimmista väestörakenteen ongelmista ja vaikuttaa kielteisesti niiden väestön ikärakenteeseen; korostaa myös, että muuttoliike koskee osaa terveydenhuoltohenkilöstöstä ja vaarantaa siten vähemmän kehittyneiden alueiden terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden;

29.

toteaa kuitenkin, että muuttoliike antaa erityisesti muuttotappioalueille mahdollisuuden estää väestörakenteen muutoksen kielteiset vaikutukset, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tunnustamaan maahanmuuttajien kotouttamisen strategisen merkityksen;

30.

vaatii jäsenvaltioita sopimaan yhteisestä laillista muuttoliikettä koskevasta strategiasta, muun muassa siksi, että Eurooppa on väestörakenteen muutoksen vuoksi erityisesti tietyillä aloilla riippuvainen maahanmuutosta (sekä jäsenvaltioiden välisestä muutosta että kolmansista maista ja erityisesti EU:n naapurimaista EU:hun tulevista työntekijöistä); on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että koulutettu työvoima pysyy maassa, millä voidaan myötävaikuttaa alueiden tasapainoiseen kehitykseen ja lieventää väestörakenteen muutoksen vaikutuksia;

31.

ehdottaa, että maahanmuuttajien kotouttamiseen varataan entistä enemmän määrärahoja, joilla voidaan tukea koulutusta ja yhteisiä vaihto-ohjelmia;

32.

vaatii komissiota suuntaamaan Euroopan sosiaalirahaston entistä selvemmin niin, että sillä autetaan ihmisiä kaikissa heidän elämänvaiheissaan, ja varmistamaan, että väestörakenteen muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan sekä ammatillisen yhteistyön että vapaaehtoistyön avulla; toteaa, että ikääntyneiden kokemusta ja tietämystä olisi hyödynnettävä esimerkiksi coaching-hankkeiden avulla sukupolvien välisen vaihdon helpottamiseksi ja että tähän tarvitaan asianmukaisia ratkaisuja; katsoo, että sukupolvien välinen vuoropuhelu tarjoaa tilaisuuden, joka kannattaa hyödyntää;

33.

katsoo, että alueiden olisi käytettävä Euroopan rakennerahaston varoja päättäväisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseen, jotta varmistetaan nuorten sosiaalinen osallisuus ja jotta he voisivat päästä haluamaansa ammattiin; huomauttaa, että tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi tukemalla nuorten koulutusta ja yrittäjyyttä koskevia toimia;

34.

katsoo, että työssäkäyvien naisten osuuden kasvattamista on edelleen tuettava; vaatii siksi, että entistä useammat naiset pääsevät ammattitaitoa vaativaan työhön ja elinikäistä oppimista koskeviin ohjelmiin edellyttäen kuitenkin, että hankittu koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeita; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään järjestelmiä, joilla rohkaistaan työntekijöitä osallistumaan erityishankkeisiin, jotka on tarkoitettu työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen;

35.

painottaa, että Euroopan alueille, jotka joutuvat kohtaamaan demografisia haasteita, kilpailukykyistä ja innovatiivista yksityissektoria edistävän toimintaympäristön luominen on keskeinen tekijä uusien työllistymismahdollisuuksien luomiseksi kaikille sukupolville;

36.

katsoo, että tarvitaan tilastotietoja alueiden väestörakenteen muuttumisesta; pyytää komissiota valmistelemaan ehdotuksia väestörakenteen muutosta koskevien paikallisten, alueellisten ja kansallisten tietopankkien vertailun mahdollistamiseksi, jotta tietoja voidaan arvioida koko unionissa ja jotta parhaiden käytäntöjen vaihtoa valtioiden, alueiden ja kuntien välillä voidaan tukea;

37.

pyytää komissiota hiomaan "demografista haavoittuvuutta koskevaa indeksiä" ja esittämään sen viiden vuoden välein sen selvittämiseksi, mihin Euroopan alueisiin väestörakenteen muutos erityisesti vaikuttaa; kehottaa komissiota luomaan pilottikäytänteitä haasteellisimmilla alueilla sovellettujen käytänteiden kartoittamiseksi;

38.

vaatii jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia parantamaan yhteistyötä paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa demografiseen muutokseen liittyvissä kysymyksissä; on sitä mieltä, että raja-alueilla tehtävässä yhteistyössä on otettava huomioon myös toiveet ja mahdollisuudet osallistua rajat ylittäviin aloitteisiin; ehdottaa alan opetusohjelmien kehittämistä ongelmien tuntemiseksi ja tiedostamiseksi paremmin; kehottaa alueita vaihtamaan parhaita käytänteitä ikääntymiseen liittyvissä haasteissa;

39.

ehdottaa komissiolle, että se tukisi osana alueellista yhteistyötä Euroopan laajuisia verkkoja, joissa alue- ja paikallisviranomaiset ja kansalaistoimijat voivat ottaa oppia toisiltaan väestönmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisemisessa;

40.

kehottaa komissiota etsimään keinoja "paikallisten ja alueellisten luottamushenkilöiden Erasmus-ohjelman" ajatuksen esittämiseksi uudelleen sopivassa muodossa ja tutkimaan lähemmin sen esittämää ideaa "kesä- tai talviyliopistosta", jotta Euroopan alueiden edustajat voivat vaihtaa demografisiin kysymyksiin liittyviä hyviä kokemuksia ja ratkaisumalleja;

41.

kehottaa komissiota keräämään hyväksi todettuja menettelyjä, analysoimaan niitä ja soveltamaan niitä yhdessä kulloisenkin jäsenvaltion ja sen alueiden kanssa, jotta ne toimenpiteitä toteuttamalla voivat esikuvallisesti vastata demografisiin haasteisiin;

42.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueita vaihtamaan kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja uusia lähestymistapoja väestörakenteen muutoksen kielteisten seurausten ehkäisemiseksi;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/15

—

ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (1),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman palveluntarjoajien eurooppalaisen ammattikortin luomisesta (2),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 19. tammikuuta 2006 antaman tuomion asiassa C-330/03, Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos (kokoelma 2006),

—

ottaa huomioon asiakirjan "Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen" (KOM(2010)0603),

—

ottaa huomioon komission maaliskuussa 2011 käynnistämän julkisen kuulemisen direktiivistä 2005/36/EY,

—

ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 9. toukokuuta 2010 julkaistun Mario Montin raportin komissiolle uudesta sisämarkkinastrategiasta,

—

ottaa huomioon kansallisten parlamenttien kuulemistilaisuuden, jonka se piti 26. lokakuuta 2010 direktiivin 2005/36/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta,

—

ottaa huomioon teettämänsä tutkimuksen ammattipätevyyden tunnustamisesta (PE447.514),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta" (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon SOLVITin vuosikertomuksen vuodelta 2010 SOLVIT-verkoston kehittämisestä ja toiminnasta vuonna 2010,

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman (3) sisämarkkinoista eurooppalaisia varten,

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimintapaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun" (KOM(2011)0206),

—

ottaa huomioon komission 22. kesäkuuta 2011 julkaiseman vihreän kirjan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin uudistamisesta (KOM(2011)0367),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 julkaistun komission työasiakirjan (4) yhteenvedosta julkisessa kuulemistilaisuudessa saaduista vastauksista ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin uudenaikaistamista koskeviin kysymyksiin,

—

ottaa huomioon komission 5. heinäkuuta 2011 julkaiseman työasiakirjan (5) ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin arvioinnista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0373/2011),

A.

katsoo, että väestörakenteen muutoksen seurauksena ammattihenkilöiden liikkuvuus Euroopan unionissa lisääntyy huomattavasti;

B.

katsoo, että muuttuvat työmarkkinat edellyttävät ammattipätevyyden tunnustamista koskevilta säännöiltä lisää avoimuutta, yksinkertaisuutta ja joustavuutta;

C.

katsoo, että ammattihenkilöiden liikkuvuus on taloudellisen kehityksen ja talouden kestävän elpymisen kannalta keskeisessä asemassa;

D.

ottaa huomioon, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefopin) mukaan korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän odotetaan kasvavan yli 16 miljoonalla työpaikalla Euroopan unionissa vuoteen 2020 mennessä;

E.

toteaa, että oikeus hankkia töitä ja tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa on perussopimuksissa määrätty perusoikeus ja konkreettinen esimerkki siitä, mitä hyötyä sisämarkkinoista on kansalaisille;

F.

ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus EU:ssa ja oikeus ansioiden ja ammatillisen osaamisen tunnustamiseen toteutuvat vasta, kun nykyiset näkymättömät esteet on minimoitu ja kun on poistettu kansalliset säännöt, joilla rajoitetaan kohtuuttomalla tavalla mahdollisuutta käyttää oikeutta päästä ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin;

G.

pitää sen varmistamista, että ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä on suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla, edellytyksenä sille, että jokaisen on mahdollista nauttia kaikilta osin vapaan liikkuvuuden eduista;

H.

toteaa, että sisämarkkinoiden toimintapaketissa korostettiin, että ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän nykyaikaistaminen on avainasemassa talouden kasvun parantamisessa ja ammattihenkilöiden ja kansalaisten luottamuksen lisäämisessä;

I.

ottaa huomioon, että merkittävimpiä akateemisten tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamista vaikeuttavia tekijöitä ovat puuttuva luottamus hyväksymisperusteisiin ja alkuperävaltion akateemisiin tutkintotodistuksiin, minkä vuoksi on kiireesti edistettävä automaattista tunnustamista kitkemällä ennakkoluuloja ja poistamalla tunnustamisen muodollisia kansallisia esteitä;

J.

ottaa huomioon, että direktiivin mukaisesti on tehty noin 100 000 tunnustamispäätöstä vuoden 2007 jälkeen, mikä on mahdollistanut 85 000 ammattihenkilön liikkuvuuden (6);

K.

ottaa huomioon, että terveydenhoitoalan ammattihenkilöt ovat EU:n liikkuvaisimpia säänneltyjen ammattien edustajia, sillä arviolta 57 200 lääkärin, sairaanhoitajan, hammaslääkärin, proviisorin, kätilön ja eläinlääkärin ammattipätevyys tunnustettiin vuosien 2007 ja 2010 välillä;

L.

toteaa, että kansalaisten odotukset ja todellisuus poikkeavat vieläkin toisistaan ja että 16 prosenttia vuoden 2010 SOLVIT-tapauksista koski ammattipätevyyden tunnustamista (7);

M.

katsoo, että on vaikea tietää, mikä viranomainen on vastuussa ammattipätevyyden tunnustamisesta, ja että tunnustamista koskevat menettelyt ovat monimutkaisia;

N.

ottaa huomioon, että direktiivissä potilaiden oikeuksista rajatylittävässä terveydenhoidossa edellytetään, että hoitojäsenvaltiot varmistavat, että muiden jäsenvaltioiden viranomaiset saavat tiedon hoitovaltioiden alueella pidettävään kansalliseen tai paikalliseen rekisteriin kirjattujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta ammatinharjoittamiseen ja että tietojen vaihtaminen tapahtuu sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä;

O.

ottaa huomioon, että ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyviä SOLVIT-tapauksia oli 220 vuonna 2010 ja näistä yli kaksi kolmasosaa keskittyi ainoastaan neljään jäsenvaltioon;

P.

toteaa, että direktiivissä 2005/36/EY on koottu yhteen säännöt, jotka on säädetty aiemmissa, 1960-luvulta alkaen hyväksytyissä 15 direktiivissä;

Q.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät saattaneet direktiiviä 2005/36/EY ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan sitä sovellettiin täysimääräisesti vasta kolme vuotta alkuperäisen määräajan jälkeen;

R.

katsoo, että tämän direktiivin asianmukaisella soveltamisella vahvistetaan sisämarkkinoiden inhimillistä ulottuvuutta;

S.

ottaa huomioon, että eurooppalaisen ammattikortin käyttöön ottamisella voitaisiin helpottaa ja nopeuttaa ammattipätevyyden tunnustamista;

1.

katsoo, että korkeasti koulutettujen henkilöiden ja työntekijöiden lisääntyvä vapaa liikkuvuus on yksi eurooppalaisen yhteistyön ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden keskeisistä hyödyistä ja että se on tärkeää Euroopan talouksien kehityksen kannalta ja kaikkien Euroopan kansalaisten oikeus; on vahvasti sitä mieltä, että eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuutta olisi edistettävä ja että liikkuvuudelta olisi poistettava epäsuorat esteet edellyttäen, että liikkuvuuden ja ammattipätevyyden tason välille löydetään tasapaino;

2.

kannattaa kaikkia sellaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää liikkuvuutta, joka edistää työmarkkinoiden tehokasta toimintaa ja vahvistaa talouskasvua ja kilpailukykyä Euroopan unionissa; myöntää, että direktiiviä 2005/36/EY on ajanmukaistettava, jotta taataan selkeä ja vahva oikeudellinen kehys;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan ammattihenkilöitä suurempaan liikkuvuuteen; katsoo, että liikkuvien ammattihenkilöiden suhteellisen alhaisesta määrästä on syytä huolestua, ja ehdottaa, että tämän ongelman ratkaisemiseksi kehitettäisiin strategioita; korostaa tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan yli 50 prosenttia Euroopan nuorista on halukkaita työskentelemään ulkomailla tai ulkomailla työskentely kiinnostaa heitä (8);

4.

kehottaa jäsenvaltioita tuomaan esille direktiivin kansalaisille ja ammattihenkilöille mukanaan tuomia etuja;

5.

katsoo, että sidosryhmien välisellä vuoropuhelulla, jolla pyritään ajantasaistamaan säännöllisesti peruskoulutuksen vaatimuksia, kokemuksen tunnustamista ja jatkuvaa ammatillista kehitystä, on erittäin tärkeä rooli koulutuksen yhdenmukaistamisessa; katsoo myös, että kansallisten järjestelmien kuormittaminen "28. järjestelmällä" ei ole keino, jonka avulla voitaisiin selkeällä ja tyydyttävällä tavalla ratkaista koulutuserot;

6.

huomauttaa, että suurin osa komission julkiseen kuulemiseen vastanneista ei kannata periaatetta osittaisesta oikeudesta harjoittaa ammattia ja että sitä olisi vaikea valvoa käytännössä ja sitä on selkiytettävä; katsoo, että periaate osittaisesta oikeudesta harjoittaa ammattia voisi hyödyttää ainoastaan niitä ammatteja, joissa tehtävät on selkeästi eroteltuja; pyytää arvioimaan tämän periaatteen perinpohjaisesti ja kehottaa soveltamaan sitä tapauskohtaisesti mutta jättämään soveltamisen ulkopuolelle säännellyt ammatit, joilla on vaikutuksia terveyteen ja turvallisuuteen;

7.

on tyytyväinen siihen, että automaattisen tunnustamisen menettely on kaiken kaikkiaan onnistunut; tähdentää kuitenkin, että ammattikokemukseen perustuvan yleisen järjestelmän mukainen tunnustamisprosessi on liian hankala ja aikaavievä sekä toimivaltaisille viranomaisille että tiettyjä ammatteja harjoittaville;

8.

ymmärtää etukäteisilmoitusjärjestelmän merkityksen mutta toteaa, että komission julkisessa kuulemisessa vuonna 2011 esitettiin lukuisia huolen aiheita, ja katsoo, että ammattihenkilöiden väliaikaisen liikkuvuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden olisi kuuluttava keskeisenä osana ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamiseen; vaatii selvittämään paremmin väliaikaisen ja satunnaisen palvelujen tarjoamisen käsitettä ottaen huomioon, että yksi ainoa, kaikki ammatit kattava määritelmä olisi mahdoton laatia ja se vaarantaisi toissijaisuusperiaatteen;

9.

katsoo, että toimivaltaisilla viranomaisilla on vaikeuksia soveltaa etukäteisilmoitusjärjestelmää, koska käytössä ei ole johdonmukaista linjausta sen arvioimiseksi, onko jokin palvelu luonteeltaan väliaikainen ja satunnainen, ja että palveluntarjoajan toimintaa on erittäin hankalaa valvoa paikalla; kehottaa komissiota arvioimaan direktiivin 7 artiklan nykyisiä säännöksiä ja antamaan lisäselvityksiä käytössä olevasta oikeuskäytännöstä erityisesti sellaisten ammattien osalta, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen; kehottaa komissiota esittämään päätelmänsä parlamentille;

10.

tähdentää, että suurin osa sidosryhmistä pitää olennaisena direktiivin 7 artiklan 4 kohtaa, jossa jäsenvaltioille annetaan lupa toteuttaa pätevyyttä koskevia etukäteistarkastuksia sellaisten ammattien osalta, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen ja jotka eivät kuulu automaattisen tunnustamisen piiriin; katsoo kuitenkin, että avoimuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi tarkennettava, millä ammateilla ne katsovat olevan vaikutuksia terveyteen ja turvallisuuteen;

11.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että määritelmä "säännelty ammatillinen koulutus" on liian rajoittava ja voi vaikuttaa kohtuuttomasti ammattihenkilöiden väliaikaiseen liikkuvuuteen; katsoo, että määritelmän olisi katettava kaikki koulutukset, joiden perusteella henkilö voi harjoittaa ammattia alkuperäjäsenvaltiossa;

12.

kehottaa komissiota tekemään selväksi, että väliaikaista liikkuvuutta koskevan ilmoituksen olisi oltava periaatteessa voimassa kaikkialla jäsenvaltion alueella, ja arvioimaan, onko tarpeen vaatia ilmoitus vuosittain;

13.

kehottaa vapauttamaan 7 artiklan mukaisesta etukäteisilmoitusvaatimuksesta palveluntarjoajat (kuten matkanjohtajat, valmentajat ja urheilijoiden kanssa matkustavan lääketieteellisen henkilöstön), jotka tarjoavat palveluitaan yksinomaan kuluttajille, joita he saattavat toisiin jäsenvaltioihin, ja joilla ei näin ollen ole yhteyttä paikallisiin kuluttajiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa; kannattaa tätä kaikkien sellaisten palveluiden osalta, jotka eivät liity kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen;

14.

kehottaa komissiota koordinoimaan ja vakiinnuttamaan nykyisin saatavilla olevat ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvät eri tietolähteet, kuten kansalliset yhteyspisteet ja ammatilliset elimet, "Sinun Eurooppasi -portaalin" kanssa, koska se sisältää maininnan palveludirektiivin mukaisesti tällä hetkellä käytettävissä olevista yksittäisistä yhteyspisteistä; katsoo, että näin voidaan tarjota ammattihenkilöille heidän omalla kielellään julkinen käyttöliittymä, josta he voivat tallentaa asiakirjoja, hankkia ja tulostaa ammattikorttinsa ja saada ajantasaista tietoa tunnustamisprosessista sekä hallinnollista tietoa toimivaltaisista viranomaisista, ammatillisista elimistä ja tarvittavista asiakirjoista;

15.

katsoo, että kunkin yksittäisen ammatin keskinäistä vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa on lisättävä ja toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten yhteyspisteiden välistä yhteistyötä parannettava sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä; kehottaa komissiota helpottamaan toimivaltaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten verkostojen luomista liikkuvaisimpien ammattien osalta, vaihtamaan yleistä tietoa kansallisista menettelyistä ja koulutusvaatimuksista, levittämään tietoa parhaista käytänteistä ja tutkimaan mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä esimerkiksi vähimmäisvaatimuksien alalla; katsoo, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten on käytävä jäsenneltyä keskustelua siitä, kuinka voidaan auttaa nuorten siirtymistä työelämään;

16.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tehokkuutta, jolla viranomaiset tiedottavat työntekijöiden oikeuksista ja ammattipätevyyden tunnustamismenettelystä, ja vähentämään siten lannistavaa byrokratiaa osana liikkuvuutta edistäviä toimia;

17.

kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita käyttämään nykyaikaista viestintäteknologiaa, tietokannat ja sähköiset rekisteröintimenettelyt mukaan luettuina, jotta voidaan noudattaa yleisen tunnustamisjärjestelmän määräaikoja ja parantaa huomattavasti ammattihenkilöiden tietojensaantia ja menettelyjen tuntemusta;

18.

kehottaa asettamaan toimivaltaisille viranomaisille pakollisen velvoitteen, jonka mukaisesti niiden on toimitettava ajantasaiset yhteystiedot kaikille muille tietyssä ammatissa toimiville toimivaltaisille viranomaisille;

19.

kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja ajanjaksosta, jonka kuluttua henkilön, joka on jättänyt kaikki todistusasiakirjat, pitäisi voida odottaa päätöstä toimivaltaiselta viranomaiselta; katsoo, että tämän ajanjakson lyhentäminen lisäämällä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän käyttöä ja optimoimalla menettelyjä helpottaisi myös liikkuvuutta; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävästi voimavaroja, jotta voidaan varmistaa ammatillinen tunnustaminen järkevän aikajakson kuluessa;

20.

kehottaa jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota lisäämään avoimuutta, jotta hakija tai asianomainen henkilö voi saada kattavasti tietoonsa syyn, jonka vuoksi hänen tutkintotodistuksena tai ammattipätevyytensä on hänen tapauksessaan hylätty;

21.

katsoo, että nykyinen uusia tutkintoja koskeva ilmoitusmenettely on liian monimutkainen; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ilmoittamista uusista tutkinnoista ja ajantasaistamaan ajoissa direktiivin liitettä V;

22.

kehottaa jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota varmistamaan, että tutkintojen ja todistusten tunnustaminen vastaa ammattipätevyyksien tunnustamista, jotta voidaan luoda aidot EU:n ja kansainvälisen tason sisämarkkinat ja välttää säätelemästä sitä, mitä on jo säädelty;

23.

painottaa, että korvaavilla toimenpiteillä mahdollistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä kelpoisuuskokeen tai enintään kolmen vuoden sopeutumisajan, ja niillä on korvaamaton rooli kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden takaamisessa ja niitä on tarkistettava, jotta voidaan arvioida niiden soveltuvuutta ja ratkaista nykyiset ongelmat; vaatii selittämään paremmin ja arvioimaan toimivaltaisten viranomaisten avuksi laadittuja käytännesääntöjä;

24.

kehottaa kehittämään yhdessä toimivaltaisten viranomaisten, ammatillisten elinten, jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa ohjeellisia EU:n toimintalinjoja korvaavien toimenpiteiden soveltamisesta;

25.

tähdentää, että pätevyystasojen selvittäminen 11 artiklan mukaisesti on viranomaisten kannalta erittäin monimutkaista ja kallista ja kansalaisten kannalta vaikea ymmärtää; katsoo, että 11 artiklan mukaiset viisi pätevyystasoa aiheuttavat usein sekaannusta eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kahdeksan tason kanssa; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että 11 artiklan sekä liitteen II ja III poistaminen merkitsisi sitä, että viranomaisten ei enää tarvitsisi määritellä hakijan soveltuvuutta ennalta määriteltyjen pätevyystasojen mukaisesti vaan he voisivat keskittyä siihen, onko koulutuksessa huomattavia eroja, jotta voidaan päättää, tarvitaanko korvaavia toimenpiteitä; huomauttaa siksi, että pätevyystasojen, myös liitteen II ja III, poistamisella, helpotettaisiin huomattavasti tunnustamisprosessia;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien välillä on yhä suuria eroja; toteaa siksi, että tiettyihin ammatteihin vaadittavan opiskelun vähimmäiskeston kohdalla on lisäksi otettava huomioon jaksot, jotka suoritetaan yleisesti ammattikouluissa vuorottelukoulutusjärjestelmissä;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia tekemään komission tuella selvityksiä, joiden avulla pyritään luomaan valmiuksia, pätevyyksiä ja ammatteja koskeva eurooppalainen luokitus, jotta voidaan selvittää, vastaavatko muodolliset pätevyydet ja ammatit samoja taitoja ja pätevyyksiä eri jäsenvaltioissa, ja kehittää analyyttinen eurooppalainen väline;

28.

katsoo, että käytännesääntöjä koskevia tietoja olisi levitettävä laajemmin, jotta voidaan varmistaa direktiivin tehokkaampi täytäntöönpano, koska siten edistetään sen säännösten yhdenmukaista tulkintaa;

29.

kehottaa komissiota ottamaan uudestaan käyttöön jäsenvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten väliset vuoropuhelujärjestelmät, joiden avulla pyritään päivittämään mahdollisimman säännöllisesti ja tieteellisen ja teknisen kehityksen mukaisesti alakohtaisiin ammatteihin valmistavaa koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotta niissä otettaisiin huomioon nykyiset ammatilliset käytännöt, sekä päivittämään taloudellisten toimintojen nykyistä, ammattikokemukseen perustuvaa luokittelua ja ottamaan käyttöön yksinkertaisen järjestelmän, jonka avulla voidaan jatkuvasti ajantasaistaa koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia; ottaa huomioon Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien tulevat vaiheet ja kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön taitoihin perustuvan linjauksen siten, että se määrittelee koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset keston lisäksi myös oppimistulosten osalta;

30.

pyytää, ettei komissio hajota osiin automaattisen tunnustamisen uudistamisprosessia, kuten vihreässä kirjassa on ehdotettu, ja että se varmistaa, että parlamentille annetaan kattavat tiedot direktiiviin tehtävistä merkittävistä muutoksista;

31.

suhtautuu myönteisesti osana Bolognan prosessia äskettäin toteutettuihin uudistuksiin ja etuihin, joita tämä prosessi tarjoaa eurooppalaisille opiskelijoille liikkuvuuden ja työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta; kannustaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän avoimuuden ja vertailtavuuden lisäämisessä, jotta tästä järjestelmästä tulisi keskeinen väline, jolla voidaan helpottaa ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista ja viime kädessä liikkuvuutta;

32.

kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdenmukaistettujen oppimistulosten ja hoitotyössä vaadittujen taitojen merkitystä, kun määritellään koulutuksen vähimmäisvaatimuksia;

33.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta laajentaa entisestään automaattisen tunnustamisen soveltamisalaa tulevaisuudessa;

34.

pyytää lisäselvitystä ehdotetusta yleissivistävän koulutuksen pidentämisestä pääsyvaatimuksena sairaanhoitaja- ja kätilökoulutukseen pääsemiselle;

35.

pyytää lisäselvitystä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 21 artiklan 4 kohdan ehdotetusta poistamisesta;

36.

kehottaa jäsenvaltioita vertailemaan koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ja järjestämään säännöllisemmin keskinäistä ja toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, jotta koulutuksen vähimmäisvaatimukset saadaan vastaamaan paremmin toisiaan;

37.

korostaa, että direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanon arviointi edellyttää, että laaditaan luettelo todistuksista tai muista muodollisen pätevyyden osoittavista asiakirjoista, jotka tunnustetaan yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa mutta ei kaikissa; toteaa, että luetteloon olisi lisäksi sisällytettävä tapaukset, joissa kansalaiset ovat suorittaneet tutkinnon toisen jäsenvaltion yliopistossa mutta sitä ei ole tunnustettu heidän kotimaassaan, kun he palaavat sinne;

38.

painottaa säänneltyjen ammattien suurta määrää Euroopan unionissa ja kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudestaan tiettyjä ammatteja koskevan luokituksen perusteita, jotta voidaan varmistaa, vastaavatko muodolliset pätevyydet ja ammatit samoja taitoja ja pätevyyksiä eri jäsenvaltioissa; katsoo, että vähentämällä EU:n säänneltyjen ammattien kokonaismäärää helpotettaisiin liikkuvuutta; toteaa, että tämä luokitus saattaa kuitenkin olla perusteltu kuluttajansuojan nojalla, etenkin lääketieteen, oikeuden ja teknisen alan ammattien osalta;

39.

katsoo, että säänneltyjen ammattien lukumäärän vähentäminen EU:ssa olisi tehokkain tapa tukea ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta; kehottaa komissiota sisällyttämään tarkistettuun direktiiviin järjestelmän, jonka kautta jäsenvaltiot voivat tarkistaa muita kuin terveydenhoitoalan ammatteja koskevia säännöksiään ja poistaa niitä, mikäli ne eivät ole kohtuullisia;

40.

katsoo, että kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden suojelu on olennaisen tärkeä tavoite direktiiviä tarkistettaessa ja että direktiivin onnistuminen riippuu pitkälti siitä, että kyetään varmistamaan liikkuvuus ja samalla huolehtimaan turvallisuudesta; kiinnittää huomiota terveydenhoitoalan ammattilaisten erityisasemaan;

41.

toteaa, että vakavia ongelmia on liittynyt ammattihenkilöihin, jotka ovat jatkaneet ammattinsa harjoittamista EU:ssa siitä huolimatta, että heidät on erotettu työstään tai heidän ammatti-oikeutensa on peruttu toistaiseksi tai pysyvästi;

42.

kehottaa perustamaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän puitteissa ennaltaehkäisevän varoitusjärjestelmän niitä ammatteja varten, joita palveludirektiivi ei vielä kata, ja toteaa, että tällä varoitusjärjestelmällä tehtäisiin pakolliseksi kaikkien jäsenvaltioiden varoittaminen, kun ammattihenkilöiden rekisteröitymiseen tai palveluntarjoamisoikeuteen kohdistetaan sääntelytoimia; pitää järjestelmän edellytyksenä sitä, että siihen ei sisällytetä muita tietoja ja siinä noudatetaan syyttömyysolettamaa ja nykyisiä tietosuojasääntöjä;

43.

huomauttaa, että potilailla ja yleisöllä on oltava paremmat takeet siitä, että terveydenhoitoalan ammattihenkiöiden, joiden ammattipätevyys on tunnustettu, taidot ja tiedot ovat ajan tasalla;

44.

korostaa sidosryhmien vaatimusta antaa enemmän painoarvoa jatkuvalle ammatilliselle kehitykselle, johon sisältyy myös (elinikäinen) virallinen ja epävirallinen oppiminen sekä arkioppiminen, ja tarpeelle arvioida sitä; toteaa, että maailmanlaajuinen kilpailu sekä suuntautuminen kohti tietopohjaista taloutta luovat taitojen kehittämiseen ja koulutukseen liittyviä uusia haasteita; pyytää sen vuoksi komissiota selvittämään menetelmiä kaiken oppimisen kirjaamiseen esimerkiksi eurooppalaisen osaamispassin ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen sekä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä sekä laatimaan vertailutaulukon eri jäsenvaltioissa käytössä olevista jatkuvan ammatillisen kehityksen järjestelmistä; kehottaa komissiota myös arvioimaan, olisivatko korvaavat toimenpiteet tarkoituksenmukainen ratkaisu kysymykseen terveydenhoitoalan ammattihenkilöiden jatkuvan ammatillisen kehityksen tasoeroista; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia tarjoamaan tunnustamisprosessissa tietoa jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä ja vaihtamaan alan parhaita käytänteitä sekä vaihtamaan myös tietoa jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä erityisesti niillä aloilla ja niissä jäsenvaltioissa, joissa se on pakollista;

45.

korostaa, että jatkuvassa koulutuksessa on keskityttävä kunkin jäsenvaltion työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta varmistetaan, että työelämässä olevat voivat hyödyntää paremmin koulutukseen suunnattuja varoja;

46.

tähdentää, että tunnustamismenettelyn laajentaminen siten, että sen piiriin kuuluisi myös kolmansien maiden ammattipätevyyksien tunnustaminen, saattaisi mahdollistaa järjestelmän väärinkäytön suotuisimman käsittelypaikan valitsemisen muodossa ("forum shopping") ja olisi erittäin vaarallista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;

47.

painottaa, että terveydenhoitoalan ammattihenkilöiden kyky viestiä työtovereiden ja potilaiden kanssa on olennaisen tärkeää vaarallisten tai mahdollisesti hengenvaarallisten tilanteiden välttämiseksi;

48.

katsoo, että direktiivin 2005/36/EY kielitaitoa koskevaa 53 artiklaa on selkiytettävä, sillä komissio, unionin tuomioistuin sekä jäsenvaltiot käyvät parhaillaan kiistaa tämän säännöksen tulkinnasta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan terveydenhoitoalan ammattien kielivaatimuksia suomalla toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat joustomahdollisuudet varmistaa ja tarvittaessa testata ammattihenkilöiden tekninen kielitaito ja keskusteluvalmiudet osana tunnustamisprosessia; katsoo, ettei pidä rajoittaa työnantajien mahdollisuutta varmistua ammattihenkilöiden kielitaidosta, kun he rekrytoivat henkilön tiettyyn virkaan, mutta tässä yhteydessä olisi noudatettava tiukasti suhteellisuusperiaatetta, jotta tällaisista testeistä ei muodostu uutta estettä;

49.

katsoo, että kielitaito on olennaisen tärkeää ammattihenkilön sopeutumisessa toiseen maahan ja se varmistaa tarjotun palvelun laadun ja kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden suojelun;

50.

korostaa, että potilaiden suojelemiseksi sähköisiä terveyspalveluja tarjoavien lääkäreiden olisi noudatettava muita kuin sähköisiä terveyspalveluja vastaavia laatu- ja turvallisuusstandardeja; katsoo, että tästä syystä olisi tehtävä selväksi, että tämän direktiivin vaatimuksia ja tarvittaessa lisävaatimuksia sovelletaan myös sähköisiä terveyspalveluja tarjoaviin toimijoihin;

51.

toteaa, että sähköisten terveyspalvelujen ja etäterveydenhuoltojärjestelmän kehittyminen edellyttää, että koulutuksen jälkeen sairaanhoitajat ja lääkärit kykenevät hoitamaan eri kansalaisuuksia edustavia potilaita ja että siksi on edistettävä eri maiden koulutuskeskusten, sairaaloiden ja yliopistojen välistä yhteistyötä niiden ammattihenkilöiden ja loppututkinnon suorittaneiden osalta, joiden on hoidettava potilaita näiden välineiden avulla;

52.

ilmaisee tyytyväisyytensä tuloksiin, joita on saatu ammattikortteja koskevista pilottihankkeista, joista ilmoitettiin Krakovassa pidetyssä sisämarkkinafoorumissa; katsoo, että kaikkien ammattikorttien on oltava vapaaehtoisia, niiden on osoitettava hankittu akateeminen ja ammatillinen pätevyys ja oltava yhteydessä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään; katsoo, että ammattikortti voisi olla hyödyllinen väline pyrittäessä helpottamaan tiettyjen ammattien liikkuvuutta, yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja lisäämään turvallisuutta; kehottaa komissiota ennen kortin käyttöönottoa osoittamaan, että tunnustamisprosessille koituu mahdollista lisäarvoa; painottaa, että kaikkien korttien käyttöönoton on täytettävä erityiset turvallisuus- ja tietosuojaedellytykset, ja painottaa, että on luotava tarvittavat suojatoimet väärinkäytösten ja petosten varalta;

53.

toistaa, että jos EU on aikeissa vähentää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin 2005/36/EY epätasaista täytäntöönpanoa ja voimaansaattamista koko 27 jäsenvaltion EU:ssa, kaikilla jäsenvaltioilla on oltava enemmän luottamusta ja uskoa toistensa järjestelmiin;

54.

kannattaa ajatusta sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän laajentamisesta kattamaan ammatit, jotka eivät vielä kuulu tähän tietojenvaihtojärjestelmään siten, kuin se on esitetty ehdotuksessa asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (9) (IMI-asetus), ja ammatit, jotka eivät kuulu direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan;

55.

vaatii, että toimivaltaisten viranomaisten on otettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä käyttöön ennakoivan hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi ja tunnustamismenettelyjen yksinkertaistamiseksi; katsoo, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää voitaisiin tehostaa entisestään laajentamalla käytössä olevia toimintoja, joiden avulla voitaisiin helpottaa kansallisten viranomaisten työtä; pyytää komissiota ottamaan käyttöön koulutuksen ja teknisen tuen täydentäviä toimia, jotta varmistetaan, että järjestelmän tarjoamat tehokkuusedut saadaan kaikilta osin hyödynnetyksi;

56.

kehottaa lisäämään tutkinnon suorittaneiden liikkuvuutta ja noudattamaan Morgenbesser-asiassa (10) annettua tuomiota; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava toisista jäsenvaltioista tulevia tutkinnon suorittaneita pyrkimään palkalliseen valvottuun harjoitteluun, jos ne tarjoavat tämän mahdollisuuden myös omille kansalaisilleen; korostaa myös, että valvotun harjoittelun aikana saatu ammattikokemus olisi tunnustettava kotijäsenvaltiossa;

57.

painottaa, että direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu yhteisten vähimmäisvaatimusten käsite ei ole toiminut, sillä näitä vähimmäisvaatimuksia ei tällä hetkellä ole; katsoo, että niistä voi kehittyä hyödyllisiä välineitä, joilla helpotetaan liikkuvuutta, ja että ammattihenkilöiden itsensä olisi määriteltävä ne ja valvottava niitä; pitää myönteisenä komission aikomusta parantaa kyseistä käsitettä tarkistamalla artiklaa; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille tarvittavaa joustoa, jotta ne voivat valita, osallistuvatko ne yhteisten vähimmäisvaatimusten soveltamiseen vai eivät, ja alentamaan jäsenvaltioiden osallistumiskynnystä;

58.

katsoo, että yhteisten vähimmäisvaatimusten käyttöönoton olisi perustuttava sisämarkkinatestiin ja se olisi toteutettava parlamentin valvonnassa;

59.

korostaa, että tähän direktiiviin olisi sisällytettävä tietosuoja direktiivin 95/46/EY mukaisesti ja tätä direktiiviä tarkistettaessa siihen olisi sisällytettävä tietosuojasäännösten alalla tapahtunut kehitys; katsoo, että tietojenhallinnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava ajantasaiset yhteystiedot, ja katsoo, että ammattihenkilöitä koskevien tietojen tallennuksesta ja käytöstä olisi oltava selkeät periaatteet sekä niin ikään suuntaviivat virheellisten tietojen korjaamista varten;

60.

toteaa, että EU:n ja Sveitsin väliset neuvottelut ovat johtaneet Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen liitteen III tarkistamiseen siten, että siihen sisällytetään direktiivi 2005/36/EY; toteaa, että sopimuksessa määrätään lähes koko direktiivin väliaikaisesta soveltamisesta lukuun ottamatta sen II osastoa, jossa edellytetään Sveitsin osalta mukautuksia, ja että neuvoston päätös edellä mainitusta sopimuksesta raukeaa, jos Sveitsi ei ilmoita päätöksen soveltamista koskevien sisäisten menettelyjen loppuun saattamisesta 24 kuukauden kuluessa päätöksen hyväksymisestä; on sitoutunut seuraamaan tiiviisti tämän asian edistymistä;

61.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tarkistettu direktiivi saatetaan asetetussa määräajassa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä; vaatii jäsenvaltioita antamaan direktiiville asianmukaisen etusijan;

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/25

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka on sisällytetty perussopimuksiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklalla,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan, jossa määrätään, että "sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti",

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan unionin pyrkimyksenä on "täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen",

—

ottaa huomioon SEUT:n 9 artiklan, jossa määrätään, että "unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset",

—

ottaa huomioon SEUT:n 11 artiklan, jossa määrätään, että "ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi",

—

ottaa huomioon SEUT:n 12 artiklan, jossa määrätään, että "kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa",

—

ottaa huomioon SEUT:n 14 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26 yleistä (taloudellista) etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle antaman tiedonannon aiheesta "Eurooppa 2020, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä direktiivien 87/250/ETY, 90/496/ETY, 1999/10/EY, 2000/13/EY, 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (2),

—

ottaa huomioon EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkon vuotuisen kertomuksen 2010 (Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimisto, 2011),

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 hyväksytyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista (SEC(2011)0469),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2011 julkaistun kuluttajien sopeutumista sisämarkkinoihin käsittelevän komission tiedonannon "Consumers at home in the single market", viides kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (SEC(2011)0299),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2010 julkaistun markkinoiden toimintaa kuluttajia hyödyttävällä tavalla käsittelevän komission tiedonannon "Making Markets Work For Consumers", neljäs kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (SEC(2010)1257),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö)" (3),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (4),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä (5),

—

ottaa huomioon professori Mario Montin komission puheenjohtajalle 9. toukokuuta 2010 antaman selonteon uudesta sisämarkkinastrategiasta "A New Strategy For The Single Market",

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (6),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta (7),

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä") soveltamisesta (KOM(2009)0336),

—

ottaa huomioon tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisestä rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa (KOM(2009)0557),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten (KOM(2009)0346) ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon (KOM(2009)0330),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen yhtenäismarkkinoiden toiminnan parannustoimista (8) ja 12. heinäkuuta 2004 annetun komission suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (9),

—

ottaa huomioon lelujen turvallisuudesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/48/EY (leluturvallisuusdirektiivi) (10),

—

ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (11), jossa pyritään vahvistamaan yhteiset puitteet akkreditointia ja valvontaa koskevia sääntöjä varten,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle aiheesta "EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen" (COM(2007)0099) sekä 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (12),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean erityisjaoston "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" sisämarkkinoiden esteitä käsittelevän kertomuksen "Obstacles to the European Single Market 2008" (13),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä") (14),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) (15),

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (16),

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (17),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0369/2011),

A.

ottaa huomioon, että EU:n kansalaisilla on kuluttajina tärkeä tehtävä Eurooppa 2020 -strategian älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, sillä kuluttajien menot muodostavat yli puolet EU:n BKT:stä;

B.

ottaa huomioon, että aineellista puutetta kuvaavan indeksin mukaan köyhyysriski koskettaa 16,3 prosenttia EU:n väestöstä ja naisilla tämä osuus on 17,1 prosenttia;

C.

ottaa huomioon, kuten huhtikuussa 2011 julkaistu kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia käsittelevä Erityiseurobarometri 342 osoitti, että suurin osa kuluttajista tuntee luottamusta ja kokee olevansa asioista perillä mutta samanaikaisesti huomattavalla osalla on puutteita kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevissa tiedoissaan;

D.

ottaa huomioon, että kuluttajat eivät muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää, vaan heidän asiantuntemuksessaan, lainsäädännön tuntemuksessaan, itsevarmuudessaan ja halukkuudessaan hakea oikaisua on huomattavia eroja;

E.

ottaa huomioon, että huhtikuussa 2011 julkaistun kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia käsittelevän Erityiseurobarometri 342:n mukaan naiset kuluttavat enemmän aikaa (3,7 tuntia viikossa) ostoksilla käyntiin kuin miehet (2,8 tuntia);

F.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2011 julkaistun viidennen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun mukaan kuluttajat ovat edelleen hyvin eri asemassa eri jäsenvaltioissa;

G.

toteaa, että kuluttajien tyytymättömyys rahoituspalveluiden toimintaan johtuu osittain kuluttajien saamista huonoista neuvoista ja että kuluttajamarkkinoiden tulostaulun mukaan suurin osa kuluttajista ei tunne rahoituspalveluja koskevia oikeuksiaan ja 98 prosenttia ei kykene valitsemaan heille sopivinta sijoitusvaihtoehtoa, mistä aiheutuvat kustannukset ovat 0,4 prosenttia EU:n BKT:stä;

H.

toteaa, että tietojen antaminen kuluttajille on sekä tarpeen että tärkeää kaikilla rahoituspalvelujen aloilla; katsoo, että strategiassa on tunnustettava, että kilpailukykyisten markkinoiden luominen ei yksinään riitä, jotta kuluttajat voisivat tehdä etujensa mukaisia päätöksiä; toteaa, että mikäli tietojen antamista on tarkoitus tehostaa, on tärkeää, että tiedot toimitetaan EU:n ja alueiden virallisilla kielillä;

I.

katsoo, että erityisesti on suojeltava henkilöitä, jotka ovat psyykkisen tai fyysisen vamman, iän tai herkkäuskoisuuden takia muita haavoittuvampia, esimerkiksi lapsia, nuoria ja ikääntyneitä henkilöitä, tai jotka ovat muita heikommassa asemassa sosiaalisen ja taloudellisen tilanteensa vuoksi (esimerkiksi ylivelkaantuneet);

J.

ottaa huomioon, että EU on asettanut hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita ja kehottanut omaksumaan kestävämpiä kulutustottumuksia;

K.

katsoo, että hyvin toimivilla sisämarkkinoilla olisi tarjottava kuluttajille laajempaa ja laadukkaampaa tuote- ja palveluvalikoimaa kilpailukykyisin hinnoin ja huolehdittava samalla korkeatasoisesta kuluttajan- ja ympäristönsuojelusta;

L.

toteaa, että sisämarkkinoiden kasvun on oltava sellaista, että se ei vaaranna kuluttajansuojaa ja että samalla taataan palvelujen vapaa liikkuvuus ja varmistetaan, että työntekijöiden suojeluun kiinnitetään asianmukaista huomiota;

M.

ottaa huomioon, että kuluttajat, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa, tunnistavat paremmin edullisimmat hinnat sekä parhaat myyntiehdot ja parhaan laadun ja edistävät näin kilpailua ja innovointia;

N.

muistuttaa, että täysin yhdentyneistä sisämarkkinoista koituu EU:n kuluttajille moninkertaisia suotuisia vaikutuksia, kuten edullisemmat hinnat ja suurempi tuote- ja palveluvalikoima;

O.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2011 julkaistu kuluttajamarkkinoiden tulostaulu osoitti, että vähittäiskauppiailla on huomattavia puutteita tiedoissaan EU:n kuluttajien perusoikeuksista, mikä voi vaikuttaa haitallisesti kuluttajien asemaan mutta myös vähittäiskauppiaiden halukkuuteen käydä kauppaa yli valtioiden rajojen;

P.

katsoo, että kaikkien sidosryhmien (myös komission, kansallisten lainvalvontaviranomaisten, kuluttajajärjestöjen ja yksityisen sektorin) on tehostettava toimiaan, jotta saavutetaan kuluttajansuojan korkean tason ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen tavoite, sillä julkisen markkinavalvonnan tehokkuus ja toteuttaminen ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta laittomat ja vaaralliset tuotteet eivät pääse EU:n markkinoille tai jotta ne voidaan poistaa markkinoilta;

Q.

katsoo, että meneillään oleva taloustaantuma on tehnyt vahvasta ja johdonmukaisesta täytäntöönpanon valvonnasta entistä tärkeämpää, sillä kriisi vaikuttaa kuluttajien valintoihin;

R.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on edistettävä kuluttajansuojalainsäädännön tehokasta saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa jatkamalla tiivistä keskinäistä yhteistyötään;

S.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi suojeltava EU:n kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia;

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää kuluttaja-asioita koskeva toimintaohjelma ja korostaa, että komission on ehdotettava ennakoivaa politiikkaa, jolla määriteltäisiin järkevää sääntelyä, jonka tavoitteena olisi johdonmukaisen säädöskehyksen aikaansaaminen; vaatii myös, että kaikkien tulevien kuluttajapoliittisten toimenpiteiden on perustuttava kokonaisvaltaiseen linjaukseen, jossa kuluttajat on asetettu sisämarkkinoiden keskiöön;

2.

korostaa, että ensisijaiset toimintalinjat olisi kytkettävä kuluttajamarkkinoiden tulostaulun tilastoihin ja niiden laadinnassa olisi tukeuduttava näihin tilastoihin; kehottaa komissiota ottamaan kuluttajapoliittisessa strategiassaan huomioon kansalaisten ja yritysten 20 suurinta sisämarkkinoihin liittyvää huolenaihetta, jotka julkaistiin äskettäin;

3.

panee tyytyväisenä merkille komission vuoden 2012 työohjelmassa esittämät ehdotukset tarkistaa kuluttajapolitiikkaa ja lainsäädännöllistä strategiaansa yhdistämällä kaikkien asiasta vastaavien yksiköidensä aloitteet; panee erityisesti merkille, että on varmistettava, että kuluttajat kaikkialla EU:ssa voivat hyödyntää täysimääräisesti lainsäädännön keskeisten osien – kuten sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ja kuluttajaluottodirektiivin – tarjoaman turvan;

4.

on tyytyväinen kuluttajansuojakysymyksissä omaksuttuun strategiseen lähestymistapaan, jossa hyödynnetään vuosien 2007–2013 strategiasta saatuja kokemuksia; korostaa, että osana Eurooppa 2020 -strategiaa tarvitaan kuluttajapolitiikan sekä sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden välistä parempaa koordinaatiota;

5.

tähdentää nykyisen lainsäädännön ja etenkin viimeisimmän kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin asianmukaisen voimaansaattamisen ja täytäntöönpanon tärkeyttä yhdistettynä asianmukaiseen tiedottamiseen kaikkia osapuolia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista; tähdentää lisäksi, että nykyistä säännöstöä on käsiteltävä kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin hyväksymisen jälkeen ja suunniteltuja uusia aloitteita silmälläpitäen;

6.

korostaa, että kuluttajansuojapolitiikan täytäntöönpanon on oltava yhdenmukaista, ja ehdottaa tässä yhteydessä, että ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudestaan tämän salkun jakoa komissiossa;

7.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen toimintapolitiikat, joilla on vaikutusta kuluttajiin, sovitetaan paremmin yhteen;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kuluttajansuojan alalla kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

9.

korostaa toimintaohjelmaan liittyviä lukuisia haasteita, joita ovat kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja kuluttajien keskinäisen epätasa-arvon vähentäminen, kestävän kulutuksen edistäminen, kuluttajien vaarallisille tuotteille altistumisen vähentäminen sekä kuluttajien ja etenkin lapsien suojeleminen harhaanjohtavalta mainonnalta; kehottaa poliittisia päätöksentekijöitä pohtimaan perusteellisesti keinoja suunnitella järkevämpiä toimintalinjoja, joilla voidaan tarjota kuluttajille tiedot, joita he tarvitsevat ja joita he voivat hyödyntää käytännössä, ja välttää samalla ylimääräisten rasitteiden luominen yrityksille;

10.

kehottaa komissiota takaamaan sellaisten kuluttajaryhmien erityisen suojelun, jotka ovat psyykkisen tai fyysisen vamman, iän tai herkkäuskoisuuden takia erityisen haavoittuvaisia; tukee komission behavioristista taloustiedettä koskevaa työtä, sillä se on oleellista sen varmistamiseksi, että kuluttajansuojatoimet ovat tehokkaita käytännössä;

11.

kehottaa komissiota parantamaan kriteereitä ja järjestelyjä nykyistä useampien vaikutustenarviointien toteuttamiseksi ja tarvittaessa tarkistamaan sellaista EU:n lainsäädäntöä, jolla on vaikutusta kuluttajapolitiikkaan, sekä määrittämään parhaita käytäntöjä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat panna nykyisen lainsäädännön asianmukaisesti täytäntöön;

12.

panee merkille huomattavan kasvun sähköisessä kaupankäynnissä, jolla on nyt kuluttajien kannalta suuri merkitys, sillä 40 prosenttia EU:n kansalaisista tekee ostoksia sähköisesti; korostaa, että kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden luottamusta erityisesti rajatylittävään sähköiseen kaupankäyntiin on kasvatettava takaamalla heidän oikeutensa ja velvollisuutensa internetissä;

13.

pitää valitettavana kotimaisen ja rajatylittävän verkkovähittäiskaupan välistä suurta eroa; huomauttaa, että kuluttajamarkkinoiden tulostaulun mukaan 44 prosenttia kuluttajista katsoo, että epävarmuus heille kuuluvista oikeuksista vähentää heidän kiinnostustaan ostaa tavaroita muista jäsenvaltioista ja että myöhästyneet tai saamatta jääneet tavarantoimitukset sekä petokset ovat suurimpia syitä, jotka estävät rajatylittävää kauppaa pääsemästä vauhtiin; kehottaa sen vuoksi tukemaan EU:n kuluttajapoliittisessa strategiassa vähittäiskaupan alan kasvua ja innovointia ja etenkin digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamista, jotta EU:n kuluttajia voidaan auttaa tekemään rajatylittäviä ostoksia;

14.

muistuttaa, että kuluttajien luottamus on taloutta edistävä voima sekä kotimaisessa että rajatylittävässä sähköisessä ja muussa kaupassa;

15.

painottaa, että kuluttajille on kerrottava heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja varmistettava, että kuluttajien internetin käyttöön ja henkisen omaisuuden suojelemiseen liittyviä oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja että samalla on varmistettava henkilötietojen ja yksityisyyden suoja;

16.

painottaa, että kuluttajien henkilötiedoilla, kuten tietopankkeihin sisältyvillä kohdistetun mainonnan yhteydessä hyödynnettävillä henkilöprofiileilla, on huomattava taloudellinen merkitys; toteaa, että käyttäjät eivät useimmiten ole tietoisia yrityksille vapaaehtoisesti luovuttamiensa tietojen arvosta; pyytää komissiota varmistamaan, että verkkomainonnan ja hakukoneiden markkinoilla on riittävästi kilpailua, sekä valvomaan sitä, miten asianomaiset yritykset käyttävät tietoja ja noudattavatko ne tässä tietosuojavaatimuksia;

17.

tähdentää, että kuluttajille ja kauppiaille on annettava selkeämpää ja verrattavissa olevaa tietoa esimerkiksi yksikköhintojen ilmoittamisen sekä internetissä olevien selkeiden hintavertailusivustojen avulla ja että tuotemerkintöjen on oltava mielekkäämpiä ja tehokkaampia;

18.

korostaa pakkausmerkintöjen tärkeyttä ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan huomioon kuluttajien kasvavat erityisvaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi reilua kauppaa, hiilijalanjälkeä, kierrätysmahdollisuuksia ja -tyyppiä sekä alkuperämerkintää;

19.

korostaa, että on taattava mahdollisuus laajakaista- ja televiestintäverkon käyttöön sekä tavaroiden ja palvelujen laaja sähköinen saatavuus myös siten, että poistetaan jakelua koskevia rajoitteita, torjutaan maantieteellistä segmentoitumista ja kehitetään sähköisiä maksupalveluja;

20.

korostaa, että kuluttaja-asioita koskevassa toimintaohjelmassa on selvitettävä digitaalisten tuotteiden, kuten sähköisten kirjojen, sisältöä koskevia markkinoita;

21.

korostaa, että kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä tarjoamalla heille hyödyllistä, kohdennettua ja helppotajuista tietoa; korostaa, että EU:n ja kansallisten viranomaisten sekä kuluttajajärjestöjen ja yritysten on tehostettava toimiaan kuluttajavalistuksen parantamiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan kuluttajaystävällistä sisämarkkinalainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että kuluttajan edut otetaan täysimääräisesti huomioon sisämarkkinoiden toiminnassa;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan riittävää tukea ja valmiuksia kunkin jäsenvaltion kuluttajajärjestöille niiden aseman ja resurssien vahvistamiseksi ja parantamaan tällä tavoin kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia;

23.

korostaa, että kuluttajia on varhaisesta iästä alkaen valistettava, jotta he pystyvät ymmärtämään ja hyödyntämään tuotteissa esiintyvää tietoa; kehottaa komissiota parantamaan eurooppalaisten logojen tunnistettavuutta ja välitöntä oivallettavuutta, sillä niiden tunnistaminen ei ole edelleenkään tyydyttävää (erityisesti sellaiset logot kuin CE-vaatimustenmukaisuusmerkintä, EU:n ympäristömerkintä, Möbius-kierrätysmerkintä tai aineiden vaarallisuutta koskevat merkinnät);

24.

kehottaa komissiota toteuttamaan kaikissa jäsenvaltioissa tiedotuskampanjoita yhteisön CE-merkinnästä ja sen merkityksestä ja antamaan kuluttajille selkeän kuvan siitä, mitä kyseinen merkintä tarkoittaa (tai ei tarkoita), ja tarjoamaan kuluttajille perusteellisempaa tietoa ja pyrkimään samalla lisäämään ammattilaisten tuoteturvallisuuden tuntemusta;

25.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan yhdessä kuluttajajärjestöjen ja yritysten kanssa olisi käytettävä entistä enemmän innovatiivisia ratkaisuja sisämarkkinoita koskevan tiedon levittämiseen, jotta ihmiset voivat hyödyntää tarjolla olevia mahdollisuuksia kaikilta osin; tähdentää kansalaisyhteiskunnan tärkeää merkitystä pk-yritysten ja kuluttajien ja etenkin niiden auttamisessa, jotka ovat heikoimmassa asemassa, kuten nuoret tai ne, joilla ei ole verkkoyhteyttä, jotta nämä voisivat ylittää nykyiset kielelliset, tekniset ja hallinnolliset esteet ja rajoitteet jäsenvaltioissa;

26.

pitää valitettavana, että palveluntarjoajan tai tariffien vaihtaminen on edelleen vaikeaa joillakin aloilla, mikä rajoittaa kuluttajien valinnanvapautta ja vahingoittaa kilpailua; kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin tätä asiaa, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat voivat hyödyntää kaikki sisämarkkinoiden tarjoamat edut;

27.

kehottaa komissiota tarkastelemaan esteitä, jotka edelleen hankaloittavat sitä, että kuluttajat voisivat halutessaan vaihtaa pankkiaan, ja pohtimaan näiden esteiden poistamiskeinoja, kuten EU:n laajuisen tilinumeroiden siirtojärjestelmän käyttöön ottamista;

28.

toteaa, että pankkitileihin liittyvien pankkimaksujen avoimuus, nopeammat siirtotapahtumat sekä yksinkertaisemmat pankkitilin vaihtamismenettelyt ovat kuluttajien kannalta tärkeitä;

29.

panee merkille, että arviolta 30 miljoonalla EU:n kansalaisella ei ole mahdollisuutta käyttää peruspankkipalveluja, ja kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen, kuten se ilmoitti tekevänsä osana sisämarkkinoiden toimenpidepakettia sekä vuoden 2011 työohjelmaansa;

30.

painottaa, että on suunniteltava kuluttajapolitiikkaa, jossa otetaan huomioon muita heikommassa asemassa olevien kuluttajaryhmien erityispiirteet;

31.

kehottaa luomaan selvät yhteydet strategian ja kilpailupolitiikan ohjelman välille yhteisten toimien avulla, jotta kuluttajat voivat hyötyä palveluista, jotka on paremmin sovitettu heidän tarpeisiinsa ja toimitetaan paremmin ehdoin;

32.

painottaa, että kulutustavaroiden yleistä turvallisuustasoa on parannettava kiireellisesti EU:ssa, etenkin yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä; kehottaa komissiota yhteistyössä asiasta vastaavien EU:n virastojen kanssa tarkastelemaan lähemmin kemikaalien vaikutuksia kuluttajien terveyteen sekä antibioottiresistenssiin ja nanoteknologiaan liittyviä kysymyksiä EU:n kyseisiä asioita koskevan lainsäädännön pohjalta;

33.

korostaa myös, että lelujen turvallisuusvaatimuksia on tiukennettava, ja kehottaa jäsenvaltioita kiireesti saattamaan uuden leluturvallisuusdirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen kaikilta osin täytäntöön;

34.

kehottaa komissiota kehittämään tuotteen koko elinkaareen perustuvan yhteisen arviointi- ja merkintäjärjestelmän, kuten parlamentti vaati yrityksiä ja kasvua koskevista yhtenäismarkkinoista antamassaan päätöslauselmassa, ja katsoo, että tämä on tarpeen etenkin järjestelmien yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi, pirstoutumisesta yrityksille ja kuluttajille aiheutuvien kulujen poistamiseksi sekä harhaanjohtavan mainonnan estämiseksi;

35.

kehottaa parantamaan tuoteturvallisuustakeita erityisesti sisämarkkinoiden sähköisessä kaupankäynnissä;

36.

kehottaa vahvistamaan tuoteturvallisuuden nopeaa hälytysjärjestelmää ja tekemään siitä kuluttajien kannalta tehokkaamman ja selkeämmän, jotta voidaan parantaa yleistä tietämystä tiettyihin kulutustavaroihin liittyvistä riskeistä ja jotta yritykset ja tulliviranomaiset voivat ryhtyä nopeasti asianmukaisiin toimiin;

37.

korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää luoda avoimet ja luotettavat markkinat, parantaa ammattistandardeja ja välttää eturistiriitoja rahoituspalvelujen tarjoamisessa kuluttajille, sekä korostaa talousvalistuksen ratkaisevaa merkitystä;

38.

korostaa, että on tärkeää varmistaa rahoitusalan koulutuksen ja neuvonnan saatavuus, ja kehottaa sääntelemään rahoitusneuvontapalveluja paremmin;

39.

korostaa, että uusilla Euroopan valvontaviranomaisilla on selkeät kuluttajansuojaan liittyvät toimivaltuudet ja velvollisuudet rahoituspalvelujen alalla, ja odottaa, että strategiassa tuodaan ne esiin ja tehostetaan Euroopan valvontaviranomaisten kuluttajasuojaa koskevia valmiuksia siten, että hyödynnetään kansallisten viranomaisten jo käytössä olevia parhaita käytänteitä ja varmistetaan eri osapuolten, erityisesti kuluttajien edustajien, riittävä osallistuminen;

40.

kehottaa takaamaan korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla EU:ssa, jotta rahoituspalvelujen sisämarkkinoita voidaan vahvistaa edelleen ja torjua protektionistisia toimia;

41.

kehottaa antamaan kohdennettua rahoitusta kuluttajia ja erityisesti kuluttajakäyttäytymistä ja tietojen keräämistä koskeviin tutkimushankkeisiin, joiden avulla voidaan laatia kuluttajien tarpeisiin vastaavaa politiikkaa;

42.

ehdottaa, että olisi lisättävä unionin tukea ympäristöystävällisen ja eettisen kuluttamisen ja muiden tulevaisuuden alojen tutkimukselle sekä peruskulutushyödykkeiden (autojen, polkupyörien, kodinkoneiden jne.) yhteiskäytön edistämiselle;

43.

kehottaa komissiota jatkamaan tavaroiden myyntiin sekä kohtuuttomiin sopimusehtoihin liittyvää työtään, tarkastelemaan uudelleen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevia määräyksiä, kulutusluottodirektiiviä, harhaanjohtavaa mainontaa koskevaa direktiiviä sekä laajempaa kysymystä siitä, onko sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettuja säädöksiä sovellettava yritysten välisiin suhteisiin; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin ja moitteettomasti täytäntöön sisämarkkinoita koskevat säännöt ja lainsäädännön, erityisesti kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin, sähköistä kauppaa koskevan direktiivin sekä elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen;

44.

kehottaa komissiota selvittämään kuluttaja-asioita koskevassa toimintaohjelmassa standardisoinnin merkitystä esimerkiksi palveluiden alan monimutkaisten prosessien ja kuluttajille tarjottavan monimutkaisen tiedon yksinkertaistamisessa ja varmistamaan, että sekä kuluttajajärjestöt että kansalliset viranomaiset voivat osallistua tähän tärkeään työhön;

45.

kehottaa komissiota sisällyttämään kuluttajia koskevaan toimintaohjelmaan kohdan, jossa käsitellään saavutettavuutta kuluttajien kannalta, jotta muita heikommassa asemassa olevilla väestöryhmillä on mahdollisuus saada tarvitsemiaan keskeisiä tuotteita ja palveluja; huomauttaa, että tämä osoittaa selkeästi kuluttajapolitiikan yhteiskunnallisen ulottuvuuden;

46.

huomauttaa, että iäkkäät ja vammaiset henkilöt joutuvat edelleen kohtaamaan kaikille tarkoitettuihin tuotteisiin ja palveluihin liittyviä turvallisuus- ja saavutettavuusongelmia; huomauttaa, että tässä standardeja voidaan käyttää menestyksekkäästi siihen, että mahdollisimman monet kuluttajat iästä tai fyysisestä toimintakyvystä riippumatta pystyisivät käyttämään tuotteita ja palveluja;

47.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon tasa-arvonäkökohdan kuluttaja-asioita koskevassa toimintaohjelmassa ja noudattamaan sitoumustaan, jonka mukaan tasa-arvoperiaatteen toteuttaminen kuuluu erottamattomasti sen politiikantekoon; kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttaja-asioita koskevalla toimintaohjelmalla pyritään torjumaan kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää tavaroiden ja palvelujen käytössä ja toimittamisessa;

48.

kehottaa komissiota tarkastelemaan sitä, miten yksityisestä kuluttamisesta voidaan tehdä kestävämpää innovoinnin, talouskasvun ja vähähiilisen talouden edistämiseksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen mukaisesti; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä älykkäisiin energiajärjestelmiin; katsoo, että uusien tekniikoiden avulla kaikilla verkon käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus osallistua energian sisämarkkinoihin, jotta energiaa voidaan säästää ja vähentää energiakustannuksia siten, että samalla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien energiansaanti;

49.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä koordinoimaan toimiaan, joiden avulla ne voivat paremmin valistaa kuluttajia tehokkaammista elintarvikkeiden osto- ja kulutustavoista elintarvikkeiden haaskauksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

50.

korostaa, että olisi arvioitava tämän alan vapauttamisen vaikutuksia kuluttajatyytyväisyyteen, ja kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan energiamarkkinoiden toimintaa;

51.

kannustaa komissiota entistä enemmän tukemaan Euroopan kuluttajakeskusten verkoston (ECC-Net) tehtäviä ja tuomaan niitä esille, sillä verkostolla olisi oltava keskeinen asema kuluttajien oikeuksista tiedottamisessa ja kuluttajien tukemisessa valitustapauksissa; korostaa, että rajatylittävällä täytäntöönpanolla sekä kuluttajansuojaa koskevalla yhteistyöverkostolla on tärkeä rooli kuluttajansuojalakien moitteettomassa voimaan saattamisessa ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön vaalimisessa;

52.

kehottaa komissiota käyttämään kaikkia perussopimusten mukaisia toimivaltuuksiaan parantaakseen kaiken kuluttajia koskevan EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen soveltamista ja toteuttamista; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tämän lainsäädännön täysimääräiseksi ja asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi;

53.

kehottaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ottamaan käyttöön koko EU:n alueella helposti hyödynnettäviä ja tehokkaita muutoksenhakujärjestelmiä, kuten vaihtoehtoinen riidanratkaisumenetelmä, ryhmäkanne ja verkkovälitteinen riidanratkaisu; panee huolestuneena merkille, että nykyinen korvauksetta jääminen on huomattava aukko oikeusjärjestelmässä, sillä se antaa vähittäismyyjille mahdollisuuden pitää itsellään laittomasti saamansa voiton;

54.

kehottaa luomaan EU:n kuluttajille suunnattuja helposti hyödynnettäviä ja tehokkaita muutoksenhakujärjestelmiä sisämarkkinoiden ja erityisesti verkkokaupan esteiden poistamiseksi ja kehottaa komissiota esittämään yhden tai useamman ehdotuksen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja tällä tavalla parlamentin asianmukaisen osallistumisen varmistaen;

55.

suhtautuu myönteisesti meneillään oleviin toimiin, joilla pyritään kehittämään eurooppalainen vaihtoehtoinen riidanratkaisujärjestelmä siten, että voimassa olevien kansallisten ja liiketoiminnan järjestelmien avulla yhdistetään toisiinsa korkeatasoinen kuluttajansuoja ja yrittäjien kannalta oikeudenmukaiset kaupankäyntiedellytykset;

56.

kehottaa komissiota hyödyntämään jäsenvaltioiden parhaita käytänteitä, kuten pohjoismaista kuluttaja-asiamiesmallia, ja harkitsemaan mahdollisuutta antaa Euroopan kuluttajakeskuksen verkostolle oikeudellinen toimivalta kuluttajien riita-asioiden ratkaisemiseen;

57.

katsoo, että tällaisella järjestelmällä vahvistetaan sisämarkkinoita ja tarjotaan kuluttajille oikeudenmukainen muutoksenhakujärjestelmä rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemiseksi ja luodaan näin luottamusta kuluttajan ja yritysten välille, minkä lisäksi sekä yritykset että kuluttajat välttyvät kalliilta oikeusmenettelyiltä;

58.

kehottaa komissiota käynnistämään toimielintenvälisen keskustelun siitä, miten on edettävä, jotta kuluttajien liiketoimien oikeussuojaa voidaan parantaa asianmukaisella tavalla siten, että otetaan huomioon kuluttajien oikeuksia koskevassa direktiivissä vahvistettu linjaus;

59.

korostaa, että tulevaan vuoden 2013 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen on sisällytettävä asianmukaiset varat tässä mietinnössä asetettujen ja tulevassa kuluttaja-asioita koskevassa toimintaohjelmassa asetettavien tavoitteiden toteuttamiseksi; katsoo, että tarvitaan riittävää ja turvattua EU:n rahoitusta, jotta kuluttajajärjestöt pystyvät huolehtimaan kuluttajien eduista EU:n kaikissa jäsenvaltioissa;

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/35

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla" (KOM(2011)0128),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51, 52 ja 56 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön (1),

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Ruotsin, Espanjan ja Unkarin edistymiskertomukset uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä (2),

—

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta (3),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (4),

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (5),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20. toukokuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY (6),

—

ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (7),

—

ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Korruption torjunta EU:ssa" (KOM(2011)0308),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (8),

—

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (9),

—

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen" (KOM(2011)0012),

—

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (10),

—

ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (11),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0342/2011),

A.

ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien ala on jatkuvassa kasvussa ja osittain niiden kansallisten hallituksien valvonnan ulkopuolella, joiden kansalaisille pelejä tarjotaan, ja että ala ei muodosta muiden alojen kaltaisia markkinoita, mikä johtuu kuluttajien suojelemiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä riskeistä;

B.

ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelylle ei Euroopan unionissa ole toissijaisuusperiaatteen mukaisesti olemassa erityisiä säädöksiä;

C.

ottaa huomioon, että pelipalveluja säännellään useissa EU:n säädöksissä, kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä, etämyyntidirektiivissä, rahanpesun torjuntaa koskevassa direktiivissä, tietosuojadirektiivissä, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä ja yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevassa direktiivissä;

D.

toteaa, että rahapelialaa säännellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa, mikä vaikeuttaa paitsi säänneltyjen rahapelioperaattoreiden laillista rahapelitarjontaa yli rajojen myös lainsäätäjien toimia kuluttajien suojelemiseksi sekä laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien ja laittomiin rahapeleihin mahdollisesti liittyvän rikollisuuden torjumiseksi;

E.

toteaa, että unionin laajuinen lähestymistapa tuo huomattavaa lisäarvoa torjuttaessa rikollisuutta ja petoksia erityisesti urheilun rehellisyyden sekä pelaajien ja kuluttajien suojelemiseksi;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artikla takaa palvelujen tarjoamisen vapauden mutta sähköisesti välitettävät rahapelit jätettiin niiden erityisluonteen vuoksi sähköistä kaupankäyntiä, palveluja ja kuluttajien oikeuksia koskevien direktiivien ulkopuolelle;

G.

katsoo, että vaikka Euroopan unionin tuomioistuin on selvittänyt useita tärkeitä oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat sähköisesti välitettäviä rahapelejä EU:ssa, oikeudellista epävarmuutta liittyy yhä useisiin muihin kysymyksiin, jotka voidaan ratkaista vain poliittisesti; ottaa huomioon, että oikeudellinen epävarmuus on lisännyt merkittävästi rahapelien laitonta tarjontaa ja niihin liittyviä suuria riskejä;

H.

ottaa huomioon, että jollei sähköisesti välitettäviä rahapelejä säännellä asianmukaisesti, niihin voi liittyä muun muassa niiden käytön helppouden ja sosiaalisen kontrollin puuttumisen vuoksi suurempi riippuvuusriski kuin perinteisiin reaaliympäristössä pelattaviin rahapeleihin;

I.

katsoo, että kuluttajia on valistettava sähköisesti välitettävien rahapelien mahdollisista haitoista ja suojeltava alaan liittyviltä vaaroilta, erityisesti riippuvuudelta, petoksilta ja huijauksilta, sekä estettävä alaikäisten pelaaminen;

J.

ottaa huomioon, että rahapelit ovat huomattavia tulolähteitä, joista saatavia tuloja jäsenvaltiot voivat kohdistaa urheilun kaltaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin tai hyväntekeväisyystarkoituksiin;

K.

ottaa huomioon, että urheilun rehellisyys on ehdottomasti turvattava vahvistamalla lahjonnan ja sopupeli-ilmiön torjuntaa;

L.

katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä ottaa käyttöön urheilukilpailujen ja rahavirtojen valvontamekanismeja sekä Euroopan unionissa käytettäviä yhteisiä valvontamekanismeja;

M.

katsoo, että kansainvälinen yhteistyö, johon osallistuvat kaikki osapuolet (instituutiot, urheiluseurat, vedonlyöntioperaattorit), on myös ensisijaisen tärkeässä asemassa hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi;

1.

pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt aloitteen sähköisesti välitettävistä rahapeleistä annettua vihreää kirjaa koskevan julkisen kuulemisen käynnistämiseksi, sillä näin on mahdollista tarkastella alan tulevaisuutta unionissa käytännönläheisesti ja realistisesti;

2.

pitää myönteisenä komission selvennystä, että vihreän kirjan myötä käynnistetyn poliittisen prosessin tavoitteena ei ole purkaa sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevaa sääntelyä tai vapauttaa niitä;

3.

muistuttaa sähköisesti välitettävien rahapelien alan kasvavasta taloudellisesta merkityksestä, sillä vuonna 2008 sen vuosituotto oli yli kuusi miljardia euroa, mikä on 45 prosenttia maailmanmarkkinoista; katsoo Euroopan unionin tuomioistuimen tavoin, että kyse on erityisluonteisesta taloudellisesta toiminnasta; muistuttaa, että taloudellisen merkityksen kasvu tuo mukanaan myös suuremmat sosiaaliset kustannukset, jotka johtuvat ongelmapelaamisesta ja laittomista käytännöistä;

4.

katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien tehokkaalla sääntelyllä olisi

5.

katsoo, että sääntelyn avulla olisi mahdollista varmistaa, että urheilukilpailut ovat kuluttajien ja yleisön kannalta houkuttelevia, ja taata jatkossa urheilutulosten luotettavuus ja urheilukilpailujen arvovaltaisuus;

6.

korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen näkemystä (13), että internet on vain väylä rahapelien tarjoamiselle ja että siihen liittyvää edistyksellistä tekniikkaa voidaan hyödyntää kuluttajien suojelemiseksi ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, vaikka tällä ei olekaan vaikutusta siihen, että jäsenvaltiot voivat päättää, miten ne sääntelevät sähköisesti välitettäviä rahapelejä, ja rajoittaa tiettyjä kuluttajille tarjottavia palveluja tai estää niiden tarjoamisen;

7.

korostaa, että jäsenvaltioiden erilaisten perinteiden ja kulttuurien vuoksi rahapelialalla on sovellettava toissijaisuusperiaatetta ja että toissijaisuusperiaatteen on oltava kaiken alaa koskevan sääntelyn perustana, ja korostaa myös, että kyseessä on "aktiivinen toissijaisuus", jonka puitteissa kansalliset hallinnot voivat tehdä yhteistyötä; katsoo kuitenkin, että periaatteen soveltaminen edellyttää sisämarkkinasääntöjen noudattamista siltä osin kuin ne ovat sovellettavissa Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti;

8.

katsoo, että sekä internetin että perinteisten fyysisten jakelukanavien välityksellä pelattavien rahapelien houkuttelevalla ja laillisella luvanvaraisella tarjonnalla varmistetaan, että kuluttajat eivät käytä sellaisten operaattoreiden palveluja, jotka eivät täytä kansallisia lupavaatimuksia;

9.

vastustaa siksi sellaisia unionin säädöksiä, joilla säännellään yhtenäisesti koko rahapelialaa, mutta katsoo kuitenkin, että sähköisesti välitettävien rahapelien rajatylittävän luonteen vuoksi koordinoitu eurooppalainen lähestymistapa kansallisen sääntelyn ohella toisi monilla aloilla selvää lisäarvoa;

10.

tunnustaa jäsenvaltioiden oikeuden organisoida rahapelien ja vedonlyöntipelien pelaamisen haluamallaan tavalla, mutta niin, että ne noudattavat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisia syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita; kunnioittaa joidenkin jäsenvaltioiden Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista päätöstä kaikkien tai tietyntyyppisten sähköisesti välitettävien rahapelien kieltämisestä tai monopolin ylläpitämisestä alalla, kunhan ne omaksuvat tässä johdonmukaisen lähestymistavan;

11.

muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on todennut useasti, että myöntämällä yksinoikeudet toimijalle, jota julkinen valta valvoo tiiviisti, on mahdollista tehostaa kuluttajien suojelemista petoksia vastaan ja sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyvän rikollisuuden torjumista;

12.

huomauttaa, että sähköisesti välitettävissä rahapeleissä on kyse erityislaatuisesta taloudellisesta toiminnasta, johon voidaan soveltaa vain rajoitetusti sisämarkkinasääntöjä, kuten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta; tunnustaa kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimen johdonmukaisen oikeuskäytännön, jossa korostetaan, että kansallista valvontaa olisi toteutettava yhdenmukaisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi;

13.

korostaa, että yhtäältä sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien on aina noudatettava niiden maiden kansallista lainsäädäntöä, joissa kyseiset pelit toimivat, ja toisaalta kyseisillä jäsenvaltioilla on oikeus määrätä toimenpiteistä sähköisesti välitettävien laittomien rahapelien torjumiseksi, jotta kansallinen lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön ja estää laittomien palveluntarjoajien pääsy markkinoille;

14.

katsoo, että lupien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ei voida soveltaa rahapelimarkkinoilla mutta että sähköisten rahapelien markkinat kaikenlaisille tai tietyntyyppisille sähköisille rahapeleille avaavien jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisesti varmistettava avoimuus ja mahdollistettava ilman syrjintää tapahtuva kilpailu; kehottaa tässä tapauksessa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lupamallin, jonka ansiosta kulloisenkin vastaanottavan jäsenvaltion asettamat ehdot täyttävät eurooppalaiset rahapelien tarjoajat voivat anoa lupaa; katsoo, että luvanhakumenetelmiä, joilla vähennetään hallinnollista rasitetta välttämällä tarpeetonta päällekkäisyyttä eri jäsenvaltioiden vaatimusten ja valvonnan välillä, voitaisiin luoda sellaisiin jäsenvaltioihin, joilla on lupajärjestelmä käytössä, ja taata sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisten ensisijainen asema, jossa lupaa on haettu; katsoo näin ollen, että on tarpeen vahvistaa kansallisten sääntelyviranomaisten keskinäistä luottamusta tehostamalla hallinnollista yhteistyötä; kunnioittaa lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden päätöstä määrätä operaattoreiden määrästä, tarjolla olevista pelityypeistä ja niiden määrästä kuluttajien suojelemiseksi ja rikoksien ehkäisemiseksi sillä edellytyksellä, että rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja että niillä pyritään rajoittamaan toimia rahapelialalla johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla;

15.

kehottaa komissiota tarkastelemaan "aktiivisen toissijaisuuden" periaatteen puitteissa kaikkia mahdollisia EU:n tason välineitä tai toimia, joiden avulla rahapelialalla suojellaan pelaamiselle alttiita kuluttajia, ehkäistään peliriippuvuutta ja torjutaan laittomia operaattoreita muun muassa kansallisten sääntelijöiden virallisen yhteistyön, operaattoreille asetettavien yhteisten normien tai puitedirektiivin avulla; katsoo, että sääntelijöiden ja operaattoreiden yhdessä sopima Euroopan laajuinen menettelysäännöstö sähköisesti välitettäville rahapeleille voisi olla hyvä alku;

16.

katsoo, että laadittaessa Euroopan laajuista menettelysäännöstöä sähköisesti välitettäville rahapeleille olisi otettava huomioon sekä palvelun tuottajan että kuluttajan oikeudet ja velvoitteet; katsoo, että menettelysäännöstön avulla olisi varmistettava vastuullinen pelaaminen, erityisesti alaikäisten ja muiden alttiissa asemassa olevien pelaajien korkeatasoinen suojelu, tukimekanismien käyttöönotto niin EU:ssa kuin jäsenvaltioissa tietoverkkorikollisuuden, petosten ja harhaanjohtavan mainonnan torjumiseksi sekä viime kädessä laadittava sellainen periaate- ja sääntökehys, jolla taataan kuluttajien samantasoinen suojelu kaikkialla EU:ssa;

17.

painottaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia, jotta estetään laittomien rahapelien tarjoajia tarjoamasta palvelujaan sähköisesti, esimerkiksi siten, että laaditaan musta lista laittomista rahapelien tarjoajista; kehottaa komissiota tarkastelemaan, olisiko mahdollista ehdottaa oikeudellisesti sitovia välineitä, joilla EU:ssa olevat pankit, luottokorttiyhtiöt ja muut maksujärjestelmän toimijat velvoitetaan estämään kansallisten mustien listojen perusteella tilisiirrot asiakkaidensa ja sellaisten rahapelioperaattoreiden välillä, joilla ei ole rahapelilupaa lainkäyttöalueella, jolla ne toimivat, mutta niin, että laillisia siirtoja ei estetä;

18.

kunnioittaa jäsenvaltioiden oikeutta turvautua useisiin erilaisiin rajoittaviin toimiin sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumiseksi; kannattaa sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumisen tehostamiseksi sellaisen sääntelyperiaatteen käyttöönottoa, jonka myötä rahapeliyritys voi toimia (tai hakea vaadittua kansallista toimilupaa) yhdessä jäsenvaltiossa, vain siinä tapauksessa, että se ei riko toiminnallaan minkään muun EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä;

19.

kehottaa komissiota perussopimuksien vartijana sekä jäsenvaltioita valvomaan edelleen tehokkaasti EU:n lainsäädännön noudattamista;

20.

toteaa, että vireillä olevissa rikkomustapauksissa ei ole edistytty sitten vuoden 2008 ja ettei yhtäkään jäsenvaltiota vastaan ole nostettu kannetta Euroopan unionin tuomioistuimessa; kehottaa komissiota jatkamaan tutkimuksiaan, joissa tarkastellaan jäsenvaltioiden (sekä sähköisessä että reaaliympäristössä pelattavia rahapelejä koskevien) rahapelilainsäädäntöjen mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen nähden ja tarvittaessa johdonmukaisuuden varmistamiseksi jatkamaan rikkomismenettelyjä, jotka ovat olleet vireillä vuodesta 2008 lähtien; muistuttaa komissiota, että se on perussopimusten valvojana velvollinen toimimaan nopeasti, kun se vastaanottaa valituksia perussopimuksissa vahvistettujen vapauksien loukkauksista;

21.

kehottaa lisäämään huomattavasti yhteistyötä kansallisten sääntelyelinten välillä ja antamaan niille tarpeeksi toimivaltuuksia, komission toimiessa koordinaattorina, kehittää yhteisiä vaatimuksia ja ryhtymään yhteisiin toimiin sähköisessä ympäristössä ilman vaadittavaa kansallista toimilupaa toimivia rahapelioperaattoreita vastaan; katsoo, että jäsenvaltioiden yksittäiset ratkaisut eivät tuota tulosta varsinkaan silloin, kun halutaan tunnistaa mustalla listalla olevia pelaajat, torjua rahanpesua ja vedonlyöntipetoksia ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta; tässä yhteydessä katsoo, että sääntelyalan yhteistyön parantamiseksi kuhunkin jäsenvaltioon on tarpeen perustaa sääntelyviranomainen, jolle annetaan riittävät toimivaltuudet; toteaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä voisi toimia kansallisten sääntelyelimien tehokkaamman yhteistyön perustana; panee merkille kansallisten sääntelyviranomaisten, kuten European Regulatory Platform (ERP) -pohdintaryhmän ja GREF-verkoston, aloitteet tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä; vaatii tiiviimpää yhteistyötä ja koordinaation parantamista EU:n jäsenvaltioiden, Europolin ja Eurojustin välillä torjuttaessa laittomia rahapelejä, petoksia, rahanpesua ja muita talousrikoksia sähköisesti välitettävien rahapelien alalla;

22.

katsoo, että online-pelaamisen eri muodot, kuten nopeat, sekuntien tapahtumavälillä pelattavat vuorovaikutteiset uhkapelit, vedonlyönti tai viikoittain arvottavat lottopelit, ovat erilaisia ja vaativat siksi erilaisia ratkaisuja, sillä joissakin pelimuodoissa väärinkäytösten mahdollisuus on suurempi kuin toisissa; huomauttaa erityisesti, että rahanpesun mahdollisuus riippuu tunnistamisen luotettavuudesta, pelimuodosta ja käytetyistä maksuvälineistä, mikä vaatii toisissa pelimuodoissa pelitapahtumien seurantaa reaaliajassa ja tiukempaa kontrollia kuin toisissa;

23.

korostaa, että rahapelien yhteydessä avattuja kuluttajien tilejä on suojeltava palveluntarjoajan maksukyvyttömyystapauksissa; ehdottaa siksi, että lainsäädännöllä pyrittäisiin jatkossa turvaamaan tileille siirretyt rahasummat silloin, kun sivustoille langetetaan sakkoja tai niitä vastaan käynnistetään oikeustoimia;

24.

pyytää komissiota auttamaan kuluttajia, jotka ovat joutuneet laittomien käytäntöjen uhreiksi, ja tarjoamaan heille oikeusapua;

25.

kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan laajuiset yhtenäiset vähimmäisvaatimukset sähköiselle tunnistamiselle; katsoo, että rekisteröitymisessä pelaajan henkilöllisyys on tunnistettava ja varmistettava samalla, että pelaajalla on käytössään enintään yksi pelitili peliyhtiötä kohden; korostaa, että luotettavat rekisteröinti- ja todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua;

26.

katsoo, että kuluttajien, etenkin nuorten ja muita alttiimmassa asemassa olevien pelaajien tehokkaaksi suojelemiseksi sähköisesti välitettävien rahapelien kielteisiltä vaikutuksilta EU:n on hyväksyttävä yhteiset kuluttajansuojanormit; korostaa tässä yhteydessä, että valvonnan ja suojelun on oltava valmiina ennen rahapelitoiminnan alkamista ja että ne voisivat pitää sisällään muun muassa iän tarkastamisen, sähköisten maksujen ja rahapelitilien välisten varojen siirtojen rajoituksia ja operaattoreille asetettavan vaatimuksen ilmoittaa sähköisillä rahapelisivustoilla pelaamiseen lakisääteisesti vaadittavan ikärajan sekä välittämään tietoa riskialttiista käyttäytymisestä ja peliriippuvuudesta sekä kansallisista yhteyspisteistä;

27.

vaatii puuttumaan ongelmapelaamiseen tehokkain keinoin muun muassa pelikielloin sekä pakollisten, mutta asiakkaan itsensä määrittelemien, tiettyyn aikaväliin sidottujen kulutusrajojen avulla; painottaa, että mahdolliseen kulutusrajan nostamiseen on lisäksi asetettava aikamääräinen viive;

28.

korostaa, että pakonomainen pelaaminen on tosiasiassa käyttäytymishäiriö, joka eräissä maissa voi koskettaa jopa 2:ta prosenttia väestöstä; kehottaa siksi kartoittamaan ongelman laajuutta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tehtävällä tutkimuksella, joka toimisi perustana yhtenäiselle strategialle, jolla pyritään suojaamaan kuluttajia tältä riippuvuuden muodolta; katsoo, että heti pelitilin luomisen yhteydessä on oltava tarjolla kattavaa ja totuudenmukaista informaatiota peleistä, vastuullisesta pelaamisesta ja peliriippuvuuden hoitomahdollisuuksista;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon alalla jo tehdyt tutkimukset, keskittymään tutkimuksiin, joissa tutkitaan peliriippuvuuden esiintyvyyttä, syntyä ja hoitoa, sekä keräämään tilastotietoja rahapelialan kaikista kanavista (sähköinen ja reaaliympäristö) ja peliriippuvuudesta ja julkaisemaan tiedot, jotta saadaan kattavaa tietoa rahapelialasta EU:ssa; painottaa tarvetta kerätä riippumattomista lähteistä erityisesti peliriippuvuutta koskevia tilastotietoja;

30.

kehottaa komissiota antamaan alkusysäyksen verkoston muodostamiseksi kansallisille peliriippuvaisia hoitaville järjestöille, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviksi havaittuja käytäntöjä;

31.

toteaa, että hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan (14) rahapelisektorilta puuttuu erittäin usein vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely; ehdottaa siksi, että kansalliset sääntelyelimet voisivat perustaa vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä sähköisesti välitettävien rahapelien alalle;

32.

toteaa, että vaikka urheilukilpailuihin on aina liittynyt petoksien riski, se on kasvanut sen jälkeen, kun sähköinen urheiluvedonlyönti aloitettiin, ja että tämä vaarantaa urheilun rehellisyyden; katsoo siksi, että olisi laadittava urheilupetoksia ja -huijauksia koskeva yhteinen määritelmä ja että vedonlyöntipetoksien olisi oltava rikosoikeudellisesti rangaistavia koko Euroopassa;

33.

kehottaa luomaan välineitä, joilla lisätään poliisi- ja oikeusalan sellaista rajat ylittävää yhteistyötä, johon osallistuvat kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset urheiluvedonlyöntiin liittyvien sopupelien estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin harkitsemaan sellaisten syyttäjäviranomaisten perustamista, joiden ensisijaisena tehtävänä olisi tutkia sopupelitapauksia; kehottaa harkitsemaan puitteiden luomista urheilukilpailujen järjestäjien kanssa tehtävälle yhteistyölle, jotta helpotetaan tietojenvaihtoa urheilualan ja julkisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten kanssa, esimerkiksi siten, että perustetaan verkostoja ja kansallisia yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on tarkastella erityisesti sopupeliepäilyjä; katsoo, että tämä olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä yhteistyössä rahapelioperaattoreiden kanssa;

34.

katsoo näin ollen, että urheilupetokset on määriteltävä unionissa yhteisesti ja sisällytettävä kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeuteen;

35.

on huolestunut siitä, että rikollisjärjestöjen ja sopupelien järjestämisen välillä on yhteyksiä sähköisen vedonlyönnin alalla ja että tästä saatavalla tuotolla edistetään muuta rikollista toimintaa;

36.

panee merkille, että useissa Euroopan maissa on jo hyväksytty tiukkaa lainsäädäntöä urheiluvedonlyönnin välityksellä tapahtuvaa rahanpesua ja urheilupetoksia (jotka luokitellaan erityiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi) vastaan ja että niissä säännellään ankarasti vedonlyöntioperaattoreiden ja urheiluseurojen ja -joukkueiden tai yleisurheilijoiden välisiä eturistiriitoja;

37.

panee merkille, että EU:ssa toimiluvan saaneet verkossa toimivat operaattorit osallistuvat jo nyt urheiluun liittyvien mahdollisten lahjontatapauksien tunnistamiseen;

38.

korostaa valistuksen merkitystä urheilun rehellisyyden suojelussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja urheiluseuroja tarjoamaan urheilijoille ja kuluttajille asianmukaista tietoa ja valistusta jo varhaisesta iästä lähtien ja kaikilla tasoilla (sekä amatööri- että ammattilaistasolla);

39.

on tietoinen, että rahapelituloista saatava tuki on merkittävässä asemassa jäsenvaltioiden ammattilais- ja amatööriurheilun rahoittamisessa kaikilla tasoilla, mukaan lukien urheilukilpailujen rehellisyyden suojeleminen vedonlyöntimanipulaatioilta; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden käytäntöjä kunnioittaen vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla urheiluvedonlyönnistä saatavia tuloja voitaisiin rutiininomaisesti hyödyntää urheilukilpailujen rehellisyyden suojelemiseksi vedonlyöntimanipulaatioilta, ja huolehtimaan, että rahoitusjärjestelyt eivät johda tilanteeseen, joka hyödyttäisi vain harvoja runsaasti televisioaikaa saavia ammattilaistason urheilulajeja, kun taas muiden lajien ja erityisesti ruohonjuuritason urheilun kohdalla urheiluvedonlyönnistä saatava rahoitus vähenisi;

40.

toistaa kantansa siitä, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittaa, että urheilukilpailuja suojataan kaikelta luvattomalta kaupalliselta käytöltä erityisesti tunnustamalla urheilutapahtumien järjestäjien omistusoikeudet paitsi kaikentasoista ammatti- ja amatööriurheilua hyödyttävän kohtuullisen tuoton turvaamiseksi myös urheilupetoksien ja erityisesti sopupelien torjumiseksi;

41.

korostaa, että oikeudellisesti velvoittavien sopimuksien tekeminen urheilukilpailujen järjestäjien ja sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden välillä takaisi kyseisten osapuolien välisen tasapainoisemman suhteen;

42.

korostaa, että sähköisen rahapelialan avoimuus on tärkeää; kiinnittää erityisesti huomiota velvoitteeseen laatia vuosiraportti, jonka avulla saataisiin muun muassa tietää, mitä yleisen edun mukaista toimintaa ja urheilutapahtumia rahoitetaan tai tuetaan rahapelien tuotolla; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta velvoittaa laatimaan vuosiraportti;

43.

korostaa, että laittomalle rahapelitarjonnalle on tarjottava luotettava vaihtoehto; painottaa käytännöllisten ratkaisujen tarpeellisuutta sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden toteuttamassa urheilutapahtumien mainonnassa ja sponsoroinnissa; katsoo, että on löydettävä yhteisiä mainonnan normeja, jotka suojelevat alttiissa asemassa olevia kuluttajia tarpeeksi mutta jotka samalla mahdollistavat kansainvälisten urheilutapahtumien sponsoroinnin;

44.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien urheilualan sidosryhmien kanssa määritelläkseen asianmukaiset mekanismit, joiden avulla urheilun rehellisyys ja ruohonjuuritason urheilun rahoitus voidaan turvata;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/43

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman mehiläishoitoalan tilanteesta (1),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon mehiläisten terveydestä (KOM(2010)0714),

—

ottaa huomioon neuvoston 17. toukokuuta 2011 antamat päätelmät mehiläisten terveydestä,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Luonnonpääoma elämämme turvaajana: Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020" (KOM(2011)0244),

—

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (2), jossa on Euroopan unionin mehiläishoitoa koskevia erityissäännöksiä,

—

ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 11. elokuuta 2008 julkaiseman tieteellisen raportin sekä sen teettämän ja 3. joulukuuta 2009 hyväksymän tieteellisen raportin Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-442/09 (3) antaman tuomion muuntogeenisiä ainesosia sisältävän hunajan merkinnöistä,

—

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (4),

—

ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2009/128/EY (5),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan? (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0359/2011),

A.

ottaa huomioon, että mehiläishoidolla on taloudellisena ja sosiaalisena toimintana tärkeä osa maaseudun kestävässä kehityksessä, että se luo työpaikkoja ja että pölytys on tärkeä ekosysteemipalvelu, sillä se myötävaikuttaa luonnon monimuotoisuuden parantamiseen säilyttämällä kasvien geneettisen monimuotoisuuden;

B.

ottaa huomioon, että mehiläishoito ja biologinen monimuotoisuus ovat riippuvaisia toisistaan; ottaa huomioon, että pölytyksen kautta mehiläisyhdyskunnat tuottavat merkittäviä ympäristöllisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia julkishyödykkeitä ja varmistavat siten elintarviketurvan ja pitävät yllä biologista monimuotoisuutta, ja että mehiläishoitajat mehiläisyhdyskuntiaan hoitaessaan tekevät ensiarvoisen tärkeän palveluksen ympäristölle ja samalla säilyttävät kestävän tuotannon mallin maaseutualueilla; ottaa huomioon, että "mehiläisniityiltä" ja monilta muilta ruuanhankinta-alueilta sekä tietystä sadosta (rypsi, auringonkukka jne.) mehiläiset saavat arvokasta ravintoa, joka vahvistaa niiden immuunipuolustusta ja pitää ne terveinä;

C.

ottaa huomioon, että on ilmaistu huoli siitä, että entistä harvemmat ryhtyvät harjoittamaan mehiläishoitoa, koska alan yrityksen perustaminen on varsin kallista, minkä seurauksena elintärkeiden viljelykasvien pölyttämiseen tarvittavista mehiläispesistä on pulaa;

D.

ottaa huomioon, että EU:ssa ja muualla maailmassa on raportoitu mehiläisyhdyskuntien määrän pienentyneen; ottaa huomioon, että pölyttäjälajit, jotka myötävaikuttavat maatalouden tuottavuuteen, ovat hupenemassa; ottaa huomioon, että jos tämä suuntaus jatkuu, viljelijät EU:ssa ja muualla maailmassa saattavat joutua turvautumaan ihmisavusteiseen pölyttämiseen, mikä merkitsisi pölyttämisen kustannusten kaksinkertaistumista; ottaa huomioon, että tiede ja eläinlääketieteen menetelmät eivät nykyisin juurikaan kykene tehokkaalla tavalla estämään tai torjumaan tiettyjä tuholaisia ja tauteja, koska uusia mehiläisille tarkoitettuja lääkkeitä ei ole tutkittu ja kehitetty riittävästi viime vuosikymmeninä, mikä johtuu markkinoiden pienestä koosta ja siitä johtuvasta lääkeyhtiöiden vähäisestä mielenkiinnosta; ottaa huomioon, että varroapunkin torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa;

E.

ottaa huomioon, että yksittäisten mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyttä uhkaavat monet tappavat ja subletaalit tekijät, joista monet liittyvät toisiinsa; ottaa huomioon, että varroapunkin (Varroa destructor) torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa riittävän hyvin resistenssin kehittymisen vuoksi; ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käyttö, muuttuvat ilmasto- ja ympäristöolot, kasvien biologisen monimuotoisuuden väheneminen, maankäytön muuttuminen, huonosti hoidetut mehiläishoidon käytännöt ja haitallisten tulokaslajien esiintyminen voivat heikentää yhdyskuntien immuunijärjestelmiä ja lisätä mahdollisuuksia tautien leviämiseen; ottaa huomioon, että mehiläiset voivat altistua kasvinsuojeluaineille suoraan tai välillisesti esimerkiksi tuulen, pintaveden, pisaroinnin, meden ja siitepölyn kautta;

F.

ottaa huomioon, että mehiläishoitajat voivat osaltaan edistää mehiläistensä terveyttä ja hyvinvointia ja niiden ylläpitämistä, vaikkakin ympäristön laadulla on suuri merkitys tässä onnistumiselle,

G.

ottaa huomioon, että eläinlääkintätuotteiden ja aktiivisten ainesosien mahdollisimman vähäistä käyttöä ja mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmien ylläpitämistä suositellaan, mutta että resistenssiongelmia on edelleen olemassa; ottaa niin ikään huomioon, että tehoaineet ja lääkkeet eivät hajoa mehiläisen aineenvaihdunnassa ja että Euroopan tuottajat luottavat siihen, että hunaja on puhdasta, jäänteetöntä ja korkealaatuista;

H.

ottaa huomioon, että suuri osa EU:n mehiläishoitajista on harrastelijoita eikä ammattilaisia;

1.

kehottaa komissiota lisäämään uudessa rahoituskehyksessä (FP8) tukea mehiläisten terveyteen liittyvään tutkimukseen ja keskittymään teknologisen kehityksen sekä tautien estämisen ja valvonnan tutkimiseen, erityisesti ympäristötekijöiden vaikutuksia mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmiin sekä niiden ja taudinaiheuttajien vuorovaikutusta koskevaan tutkimukseen, määrittelemään kestäviä maatalouden toimintatapoja, edistämään muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja (ts. ennalta ehkäiseviä maatalouskäytäntöjä, kuten viljelykierto ja biologinen valvonta) ja kannustamaan integroidun tuholaistorjunnan tekniikoiden käyttöön ja kehittämään eläinlääkintätuotteita, joilla voidaan torjua nykyisiä EU:n mehiläisille tauteja aiheuttavia tekijöitä ja erityisesti varroapunkkia, sillä se on merkittävin taudinaiheuttaja, jonka torjumiseen sen suuren vastustuskyvyn vuoksi tarvitaan useita eri tehoaineita, sekä sisäloisia ja muita opportunistisia tauteja vastaan;

2.

katsoo, että on tärkeää ryhtyä kiireesti toimiin mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja ottaa tässä yhteydessä huomioon mehiläishoidon erityispiirteet, mukana olevien toimijoiden moninaisuus sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet;

3.

toistaa olevansa huolissaan siitä, että mehiläisten ja luonnonvaraisten pölyttäjien lisääntynyt kuolleisuus Euroopassa saattaa vaikuttaa erittäin kielteisesti maatalouteen, elintarviketuotantoon ja -turvaan, luonnon monimuotoisuuteen, ekologisesti kestävään kehitykseen ja ekosysteemeihin, jos siihen ei puututa;

4.

kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa edistämään asianmukaisten kansallisten valvontajärjestelmien perustamista ja kehittämään EU:n tasolla yhdenmukaisia normeja, jotka auttavat tekemään vertailuja; korostaa, että mehiläispesät olisi voitava tunnistaa ja rekisteröidä yhtenäisellä tavalla kansallisella tasolla ja että tiedot olisi tarkistettava ja ajantasaistettava vuosittain; vaatii, ettei tunnistamista ja rekisteröimistä rahoiteta hunajan tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseen (neuvoston asetus (EY) N:o 1221/97 (7)) tarkoitetuista nykyisistä ohjelmista;

5.

kehottaa komissiota tukemaan "vertailumehiläispesien" eurooppalaisen verkoston perustamista, jonka avulla voidaan seurata ympäristöolojen sekä mehiläishoito- ja maatalouskäytäntöjen vaikutusta mehiläisten terveyteen;

6.

kehottaa komissiota laatimaan kolmivuotisia ohjelmia, jotka perustuvat arviointien sijasta kaikkien jäsenvaltioiden tekemään ilmoitukseen tosiasiassa rekisteröityjen mehiläispesien lukumäärästä;

7.

pitää ilahduttavana, että on perustettu mehiläisten terveyttä käsittelevä EU:n vertailulaboratorio, jonka olisi keskitettävä huomionsa toimiin, joita nykyiset asiantuntijaverkostot ja kansalliset laboratoriot eivät kata, ja koottava yhteen niiden tutkimustieto;

8.

korostaa, että olisi tuettava taudinmäärityslaboratorioita ja kenttäkokeita kansallisella tasolla ja korostaa, että olisi vältettävä rahoituksen päällekkäisyyttä;

9.

kehottaa komissiota perustamaan yhdessä mehiläishoitoalan edustajien kanssa ohjauskomitean, joka avustaa komissiota EU:n vertailulaboratorion vuotuisen työohjelman laatimisessa; pitää valitettavana, että EU:n vertailulaboratorion ensimmäinen vuosittainen työohjelma esiteltiin ilman, että eri osapuolia oli kuultu;

10.

kehottaa komissiota vastedeskin tukemaan mehiläisten terveyttä koskevaa tutkimusta, hyödyntämään tässä yhteydessä COLOSS COST -toimesta sekä BeeDoc- ja STEP-aloitteista kertyneitä hyviä kokemuksia ja kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan tieteellistä tutkimusta tällä alalla; korostaa kuitenkin, että on vahvistettava suhteita mehiläishoitajiin ja mehiläishoitajien järjestöihin;

11.

kehottaa komissiota estämään päällekkäisyydet varojen käytössä, jotta niiden käyttöä voidaan tehostaa ja siten taata taloudellisen ja ekologisen lisäarvon syntyminen sekä mehiläishoitajille että viljelijöille; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tutkimusmäärärahoja;

12.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten hunajakasvien fenologian seurantaverkostojen perustamiseen ja valvomaan sitä;

13.

kehottaa komissiota aktiivisesti kannustamaan lisäämään mehiläisten terveyteen vaikuttavien ekotoksisia tutkimuksia koskevien tietojen jakamista jäsenvaltioiden, laboratorioiden, mehiläishoitajien, viljelijöiden, teollisuuden ja tutkijoiden kesken, jotta tietoon perustuva ja riippumaton tieteellinen valvonta olisi mahdollista; kehottaa komissiota tukemaan tätä prosessia siten, että se asettaa saataville asiaa koskevan verkkosivuston kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden virallisilla kielillä;

14.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen "Koulutuksen parantaminen elintarviketurvallisuuden lisäämiseksi", mutta kehottaa jatkamaan toimia vuoden 2011 jälkeen ja lisäämään kansallisten viranomaisten osallistujamäärää;

15.

kehottaa tukemaan mehiläishoitajille tarkoitettuja tautien ehkäisyä ja valvontaa koskevia koulutusohjelmia sekä viljelijöille ja metsänhoitajille tarkoitettuja kasvitieteellistä tietoa, mehiläisiä vahingoittamatonta kasvinsuojeluaineiden käyttöä, torjunta-aineiden vaikutuksia ja rikkakasvien torjumiseen tarkoitettuja muita kuin kemiallisia maatalouskäytänteitä koskevia koulutusohjelmia; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa suuntaviivoja mehiläispesien eläinlääkinnälliselle hoidolle;

16.

kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja alaa edustavia järjestöjä tukemaan mehiläisten terveyttä koskevan tieteellisen ja teknisen tiedon levittämistä mehiläishoitajille; korostaa, että mehiläishoitajien, viljelijöiden ja asianomaisten viranomaisten on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua;

17.

korostaa, että olisi turvattava eläinlääkärien riittävä koulutus sekä annettava mehiläishoitajille mahdollisuus konsultoida eläinlääkäreitä ja osallistettava mehiläishoidon asiantuntijat kansallisten eläinlääkintäviranomaisten työhön;

18.

toteaa, että on erittäin tärkeää kehittää innovatiivisia ja tehokkaita varroapunkin torjuntamenetelmiä, sillä se aiheuttaa vuosittain noin 10 prosentin tappiot; katsoo, että virallistettuun eläinlääkinnälliseen hoitoon annettavaa tukea on lisättävä, jotta tautien ja tuholaisten kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää; pyytää komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä suuntaviivoja alalla toteutettavaa eläinlääkinnällistä hoitoa varten ja korostamaan tässä yhteydessä hoidon asianmukaista käyttöä; kehottaa ottamaan käyttöön suuntaviivoja molekyylien ja/tai orgaanisiin happoihin ja eteerisiin öljyihin perustuvien ainesekoitusten sekä muiden biologisessa tuholaistorjunnassa sallittujen aineiden käytöstä;

19.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea mehiläisten terveyttä koskevien uusien lääketuotteiden tutkimukseen, kehittämiseen ja kenttäkokeisiin erityisesti pk-yrityksissä, kun otetaan huomioon mehiläishoitoalan panos biologiseen monimuotoisuuteen ja sen merkitys julkisena hyödykkeenä, jollainen pölyttäminen on, ja mehiläishoitajien eläinlääkinnällisestä hoidosta nykyisin maksamat kulut, jotka ovat suuret muiden kotieläintuotannon alojen terveydenhuoltokuluihin verrattuina;

20.

korostaa, että lääketeollisuudelle on tarjottava kannustimia kehittää uusia lääkkeitä mehiläisten sairauksien torjumiseksi;

21.

kehottaa komissiota laatimaan joustavampia sääntöjä mehiläisille tarkoitettujen eläinlääketuotteiden, luonnosta peräisin olevat lääkkeet mukaan luettuina, ja sellaisten lääkkeiden hyväksymiselle ja saatavuudelle, jotka eivät vahingoita hyönteisiä; pitää ilahduttavana komission esitystä eläinlääkintätuotedirektiivin tarkistamisesta, mutta toteaa, ettei tällaisten tuotteiden nykyistä rajallista saatavuutta pitäisi käyttää perusteluna antibioottien rekisteröinnille ja/tai markkinoinnille ja niiden käyttämiselle mehiläisyhdyskunnissa esiintyvien muiden opportunististen tautien hoitamiseen, koska niiden käyttö vaikuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden laatuun sekä vastustuskykyyn;

22.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön lääkejäämien enimmäismäärät niin sanotun cascade-menettelyn avulla, jotta saadaan poistettua nykyinen oikeudellinen epävarmuus, joka estää sairaiden mehiläisten hoitamisen;

23.

kehottaa muuttamaan sääntely-ympäristöä niin, että Euroopan lääkevirasto voi tekijänoikeuksien suojelun nojalla varmistaa innovatiivisiin mehiläisille tarkoitettuihin eläinlääkintätuotteisiin sisältyvien uusien tehoaineiden valmistamisen ja markkinoinnin yksinoikeuksilla tietyn siirtymäkauden ajan;

24.

pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa Euroopan unionin eläinlääkintärahastoa kattamaan myös mehiläisten sairaudet, kun rahastoa seuraavan kerran tarkistetaan;

25.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää kattavan eläinten terveyttä koskevan säädöksen; kehottaa komissiota mukauttamaan eurooppalaisen eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaa ja rahoitusta mehiläisten ja mehiläishoidon erityisluonteen huomioonottamiseksi, jotta mehiläistauteja voidaan torjua tehokkaammin kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi saatavilla olevin yhdenmukaisin ja tehokkain lääkkein sekä rahoittamalla mehiläisten terveyttä edistäviä toimia Euroopan eläinlääkintäpolitiikan puitteissa; kehottaa komissiota varmistamaan säännösten laajemman yhdenmukaistamisen jäsenvaltioissa ja keskittymään varroapunkin aiheuttamien tautien torjuntaan ja seurantaan EU:ssa;

26.

kannattaa jalostusohjelmia, joissa keskitytään mehiläisten kykyyn vastustaa sairauksia ja loisia, erityisesti varroapunkkia;

27.

korostaa, että Euroopan unioni on vasta nyt, parlamentin aktiivisen osallistumisen tuella, vahvistanut uudet, tiukemmat kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä ja niiden kestävää käyttöä koskevat säännöt, joilla pyritään varmistamaan niiden turvallisuus ihmisille ja ympäristölle; toteaa, että näihin sääntöihin sisältyy uusia mehiläisten turvallisuutta koskevia kriteerejä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille uusien sääntöjen onnistuneesta täytäntöönpanosta;

28.

kehottaa komissiota parantamaan torjunta-aineiden riskien arviointimenetelmiä mehiläisyhdyskuntien terveyden ja mehiläiskannan kehittymisen suojelemiseksi sekä varmistamaan mahdollisuuden saada tietoa lupa-asiakirjoihin sisältyvien ekotoksisuutta koskevien tutkimusten tuloksista ja menetelmistä;

29.

korostaa kestävän viljelyn tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltiota saattamaan torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin 2009/128/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman pian ja panemaan sen täytäntöön kaikilta osin, erityisesti 14 artiklan, jossa korostetaan, että kaikki viljelijät velvoitetaan käyttämään integroitua tuholaistorjuntaa vuodesta 2014 alkaen ja kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen;

30.

kehottaa komissiota todellisissa käytännön olosuhteissa tehtyjen luotettavien ja toimivien kokeiden ja niistä laadittujen harmonisoitujen pöytäkirjojen pohjalta ottamaan huomioon kroonisen, toukkien aiheuttaman ja subletaalisen toksisuuden torjunta-aineiden riskien arvioinnissa 14. kesäkuuta 2011 lähtien sovelletun kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti; kehottaa lisäksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla on tietyissä olosuhteissa ollut haitallisia vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen; kehottaa komissiota myös lisäämään toisaalta aineiden ja taudinaiheuttajien ja toisaalta eri aineiden keskinäisiä vaikutuksia koskevaa tutkimusta; katsoo, että olisi tarkasteltava myös kaikkia käyttömenetelmiä;

31.

panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen asiantuntijat tekevät riippumattoman arvion teollisuudelle asetettavista, torjunta-aineita koskevien tietojen ilmoittamista koskevista vaatimuksista;

32.

kehottaa luomaan mehiläishoitajien ja maatalouden eturyhmien kanssa vuoropuhelua käyden järjestelmän, jossa mehiläishoitajia kaikissa jäsenvaltioissa kannustetaan ilmoittamaan etukäteen torjunta-aineiden levittämisestä ja varsinkin ilmasta käsin tapahtuvasta hyönteistentorjunta-aineiden levittämisestä (esimerkiksi hyttysten torjunta), ja järjestelmän, josta pyynnöstä saataisiin tietoja pesien sijainnista tällaisia toimia toteutettaessa; kehottaa lisäksi parantamaan Internet-pohjaisen tietokannan avulla tietojen välittämistä mehiläishoitajien ja viljelijöiden välillä, kun on kyse esimerkiksi pesien sijoittamisesta peltojen läheisyyteen;

33.

pyytää jäsenvaltioita tutkimaan, onko tarkoituksenmukaista sisällyttää mehiläishoito ja mehiläisten terveys maanviljelijöiden koulutukseen;

34.

ottaa erityisesti huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2009 teettämän tutkimuksen Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta ja kehottaa komissiota tekemään objektiivisen tutkimuksen muuntogeenisten viljelykasvien ja monokulttuurien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista mehiläisten terveyteen;

35.

kehottaa komissiota jatkuvasti seuraamaan eläinten terveystilannetta lähdemaissa, soveltamaan erittäin tiukkoja eläinten turvallisuutta koskevia vaatimuksia ja luomaan asianmukaisen seurantajärjestelmän kolmansista maista tulevaa lisäysaineistoa varten, jotta voidaan välttää eksoottisten mehiläistautien/loisten, kuten Aethina tumida -kuoriaisten ja Tropilaelaps -punkkien saapuminen Euroopan unionin alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa parantamaan tiedonsaantia rajoilla tehtävien turvatarkastusten tiheydestä, lukumäärästä, yksityiskohdista ja etenkin niiden tuloksista;

36.

kehottaa vahvistamaan Euroopan unionissa sallittujen eläinlääkintätuotteiden väliaikaiseksi kynnysarvoksi (toiminnan viitearvoksi) 10 ppb:tä, koska eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia analysointimenetelmiä;

37.

kehottaa komissiota sisällyttämään hunajassa ja mehiläishoitolan tuotteissa käytetyille aineille, joita ei voida hyväksyä Euroopan mehiläishoitolalla, toimia edellyttämättömät tasot, toiminnan viitearvot ja jäämien enimmäispitoisuudet, sekä yhdenmukaistamaan eläinlääketieteelliset rajatarkastukset ja tarkastukset sisämarkkinoilla, sillä huonolaatuiset tuontituotteet, hunajan väärennökset ja korvikkeet vääristävät markkinoita ja aiheuttavat hintojen nousupainetta ja vaikuttavat tuotteen lopulliseen laatuun EU:n sisämarkkinoilla, ja koska EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden tuotteilla ja tuottajilla on oltava yhtäläiset kilpailuedellytykset; toteaa, että jäämien enimmäismäärissä on otettava huomioon jäämät hyvistä eläinlääketieteen toimintatavoista;

38.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön neuvoston direktiivin 2001/110/EY (8) (hunajadirektiivi) liitteet tai muuttamaan niitä, jotta voidaan parantaa EU:n tuotannon standardeja, ja vahvistamaan selkeät oikeudelliset määritelmät mehiläishoitoalan tuotteille, mukaan luettuina hunajatyypit, ja määrittelemään keskeiset hunajan laatua koskevat parametrit, kuten proliinin ja sakkaroosin määrän, alhaisen hydroksymetyyli-furfuraalin (HMF) ja kosteuden tason, hunajan siitepölyspektrin ja aromin sekä sokeripitoisuuden; kehottaa tukemaan tutkimusta hunajaväärennösten tunnistamiseen tarkoitettujen tehokkaiden menetelmien kehittämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisten tuotteiden hunajan luontaisia ominaisuuksia koskevia tarkastuksia sovelletaan myös EU:n ulkopuolisten maiden tuotteisiin;

39.

kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan merkintöjä koskevat säännöt maatalouden laatujärjestelmiä koskevan asetuksen mukaisesti ja ottamaan käyttöön pakollisen alkuperämaan merkinnän tuoduille ja EU:ssa tuotetuille mehiläishoitoalan tuotteille, ja jos on kyse eri alkuperästä tulevien tuotteiden sekoituksesta, kaikkien alkuperämaiden pakollisen merkinnän;

40.

kehottaa EU:n uuden laatupolitiikan mukaisesti mehiläishoitajia, heitä edustavia järjestöjä ja kaupallisia yrityksiä käyttämään paremmin hyväksi EU:n alkuperämerkintäjärjestelmiä (PDO ja PGI) mehiläishoitoalan tuotteissa; katsoo, että se voisi auttaa parantamaan mehiläishoidon kannattavuutta, ja kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien yhdistysten kanssa ehdottamaan mehiläistuotteille laatunimityksiä ja edistämään niiden suoraa myyntiä paikallisilla markkinoilla;

41.

kehottaa toimiin eurooppalaisen hunajan ja mehiläistuotteiden kulutuksen lisäämiseksi muun muassa edistämällä sellaisen hunajan menekkiä, jolla on erityisiä tietylle lajille ja maantieteelliselle alueelle tyypillisiä ominaisuuksia;

42.

korostaa, että EU:n ja kansallisten viranomaisten on kuultava mehiläishoitajia laatiessaan mehiläishoito-ohjelmia ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä näiden ohjelmien tehokkuuden ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa komissiota lisäämään huomattavasti lisäämään taloudellisia resursseja kasvattamalla mehiläishoitoalalle kohdistettuja tukia vuoden 2013 jälkeisessä maatalouspolitiikassa ja takaamalla mehiläishoitoalan säilymisen ja sitä koskevien nykyisten tukiohjelmien (asetus (EY) N:o 1221/97) parantamisen ja kannustamaan kehittämään yhteisiä hankkeita, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan teknistä apua mehiläishoitoalalle; kehottaa komissioita varmistamaan, että yhteisrahoitusjärjestelmä ei ole ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin suorien tukien (yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen 68 artiklan vapaa-ehtoinen täytäntöönpano) kanssa, jotka jotkut valtiot voivat katsoa tarpeelliseksi ottaa käyttöön; korostaa myös, että nuoria mehiläishoitajia on kannustettava ryhtymään harjoittamaan mehiläishoitoa; kehottaa komissiota tarjoamaan turvaverkoston tai yhteisen vakuutusjärjestelmän mehiläishoitoa varten, jotta voidaan lieventää kriisitilanteiden vaikutusta mehiläishoitajiin;

43.

kehottaa komissiota asettamaan EU:n uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ensisijaiseksi ja/tai korkeammalle sijalle rahoitusvarojen osoittamisen mehiläishoidolle kaikissa yhteisen maatalouspolitiikan hankkeissa ja toimissa, joissa käsitellään ainoastaan kulloisenkin alueen mehiläisten (Apis mellifera) paikallisia alalajeja ja ekotyyppejä;

44.

kehottaa komissiota selventämään tulevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa Euroopan mehiläishoitoalalle osoitettavia tukitoimia ja tukea ja ottamaan huomioon mehiläisyhdyskuntien pölytyksen kautta tuottaman yhteisen hyvän ympäristölle ja yhteiskunnalle sekä mehiläishoitajien mehiläisyhdyskuntiensa hoidolla ympäristölle tekemän palveluksen;

45.

toteaa, että 28. toukokuuta 2010 julkaistun komission kertomuksen mukaan EU:n mehiläishoitajien määrä on hieman kasvanut verrattuna vuoteen 2004; huomauttaa, että kertomuksen mukaan mehiläishoitajien määrän lisääntyminen johtuu ainoastaan siitä, että Bulgaria ja Romania ovat liittyneet EU:hun, ja mikäli näiden maiden mehiläishoitajia ei olisi otettu lukuun, EU:n mehiläishoitajien lukumäärän olisi havaittu vähentyneen huomattavasti; pitää tätä osoituksena EU:n mehiläishoitoalan tilanteen vakavuudesta ja siitä, että alaa on tuettava ja että on toteutettava konkreettisia toimia, jotta mehiläishoitajat pysyisivät alalla;

46.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta luoda suoran tuen järjestelmän yhteyteen esimerkiksi mehiläisyhdyskuntamaksujen avulla mehiläishoitajien tukemiseen tarkoitettu erityisjärjestelmä, jolla turvataan EU:n mehiläishoitoalan säilyminen, pidetään mehiläishoitajat alalla, rohkaistaan nuoria ryhtymään mehiläishoitajiksi ja varmistetaan, että mehiläiset jatkavat pölyttämistä;

47.

kehottaa komissiota edistämään yhteisessä maatalouspolitiikassa kestäviä maatalouden toimintatapoja, kannustamaan kaikkia viljelijöitä soveltamaan yksinkertaisia maatalouskäytäntöjä direktiivin 2009/128/EY mukaisesti ja tehostamaan erityisesti mehiläishoitoalaa koskevia maatalouden ympäristötoimia biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään maaseudun kehittämisohjelmiinsa mehiläishoitoalaa koskevia ympäristötoimia ja kannustamaan viljelijöitä osallistumaan ympäristötoimiin, joilla tuetaan mehiläisille suotuisan kasvuston kasvattamista peltojen reunoilla, ja soveltamaan suuremaassa määrin yhdennettyä tuotantoa ja harjoittamaan viljelyä kokonaisvaltaisesti sekä käyttämään mahdollisuuksien mukaan biologista torjuntaa;

48.

vahvistaa, että komissio katsoo mehiläisen kuuluvan kesyihin lajeihin ja näin myös mehiläistenhoidon kuuluvan kotieläintuotannon alaan, mikä helpottaa mehiläisten terveyteen, hyvinvointiin ja suojeluun (9) tähtääviä toimenpiteitä ja edistää luonnonvaraisten pölyttäjien suojelua koskevan tiedon levittämistä; pyytää siksi luomaan strategian mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja sisällyttämään mehiläishoitoalan maatalous- ja eläinlääkintäalan lainsäädäntöön siten, että otetaan huomioon sen erityispiirteet, varsinkin kun on kyse mehiläiskannan menettämisen korvaamisesta mehiläishoitajille;

49.

kehottaa kaikkia mehiläishoitoalan eturyhmiä hyödyntämään nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan ja sen tulevan tarkistuksen tarjoamia mahdollisuuksia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tuottajajärjestöt kaikilla maatalouden sektoreilla;

50.

vaatii komissiota määrittelemään neuvoston direktiivin 92/43/ETY (10) (elinympäristödirektiivi) rajoissa Apis mellifera -lajin suojelun tason ja tarvittaessa sisällyttämään sen direktiivin liitteisiin; koska tarvitaan pikaisia toimia Apis mellifera -lajin ja sen Euroopan unionissa esiintyvien eri alalajien säilyttämiseksi, kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuudet laatia Life+ -rahoitusvälineen yhteydessä erityisen ohjelman tai säännöt, jotka mahdollistavat yleiseurooppalaisen hankkeen toteuttamisen tämän lajin luonnonvaraisten kantojen säilyttämiseksi;

51.

vaatii komissiota neuvoston direktiivin 92/65/ETY (11) rajoissa ainakin tilapäisesti kieltämään elävien mehiläisten ja kimalaisten tuonnin kolmansista maista erityisesti eksoottisten mehiläistautien EU:hun kulkeutumisen välttämiseksi, ottaen erityisesti huomioon, että EU:sta ei puutu geenivaroja mehiläishoitoa varten ja pitäen mielessä pääasialliset alalajit, joista nykyisin käytettävät lajit ja alalajit on jalostettu;

52.

muistuttaa, että toimet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat maatalouden lisäksi välttämättömiä myös muilla aloilla; katsoo, että maanteiden ja rautateiden piennarkasvillisuus, energian siirtoverkkojen raivatut metsäaukeat sekä julkiset ja yksityiset puutarhat muodostavat huomattavan pinta-alan, jonka mehiläisten tai muiden pölyttävien hyönteisten hyödynnettäväksi tarjoamia siitepöly- ja mesiresursseja voidaan huomattavasti kasvattaa harkituilla hoitokäytännöillä; katsoo, että tämä on tehtävä tasapainoisen maankäytön yhteydessä ja etenkin niin, että taataan liikenneturvallisuus;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (KOM(2011)0146),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisesta vuodesta 2005 ja julkisen kuulemisen tuloksista (SEC(2011)0397),

—

ottaa huomioon komission vuonna 2010 järjestämän julkisen kuulemisen yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevista valtiontukisäännöistä,

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2010 julkaistun oppaan valtiontukea, julkisia hankintoja ja sisämarkkinoita koskevien Euroopan unionin sääntöjen soveltamiseksi yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin, erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin (SEC(2010)1545),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16. marraskuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/111/EY (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28. marraskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 2005/842/EY (2),

—

ottaa huomioon julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat yhteisön puitteet (3),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2001 annetun komission tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (4),

—

ottaa huomioon 26. syyskuuta 1996 annetun komission tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (5),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 1. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon aiheesta "Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (6),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. kesäkuuta 2011 antaman lausunnon aiheesta "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (7),

—

ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 24. heinäkuuta 2003 antaman tuomion asiassa Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg vastaan Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH (8),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta (9), 14. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista Euroopan unionissa (10), 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta (11), 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yleishyödyllisistä palveluista (12), 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (13) ja 17. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0371/2011),

A.

katsoo, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut kuuluvat unionin tärkeimpiin yhteisiin arvoihin ja ne edistävät perusoikeuksia sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja ovat näin ratkaisevan tärkeitä yhteiskunnallisen epätasa-arvon torjumisessa ja yhä tärkeämpiä myös kestävän kehityksen edistämisessä;

B.

katsoo, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut vaikuttavat merkittävästi jäsenvaltioiden talouden suorituskykyyn ja kilpailukykyyn ja auttavat siten estämään talouskriisejä ja selviämään niistä sekä edistävät yleistä taloudellista hyvinvointia;

C.

ottaa huomioon, että yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla tuetaan Eurooppa 2020 -strategian menestyksekästä täytäntöönpanoa ja että näillä palveluilla voidaan edesauttaa erityisesti työllisyyteen, koulutukseen ja sosiaaliseen integraatioon liittyvien kasvutavoitteiden saavuttamista siten, että tuottavuuden, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkealle asetettu tavoitetaso voidaan lopulta saavuttaa;

D.

katsoo, että kilpailevien yksityisten yritysten kustannustehokkaat ratkaisut ovat tarpeellisia kansalaisten edun vuoksi ja välttämättömiä talousarviotilanteen vuoksi;

E.

toteaa, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut ovat palveluja, joita ei aina voida tarjota tai joita ei voida tarjota riittävässä määrin ilman valtion toimia;

F.

katsoo, että yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on tärkeä asema perusoikeuksien turvaamisessa ja että niillä edistetään merkittävästi yhdenvertaisia mahdollisuuksia;

G.

ottaa huomioon, että sairaalat ja sosiaalinen asuntotarjonta eli sosiaalisiin perustarpeisiin vastaavat yleishyödylliset taloudelliset palvelut on voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä vapautettu ilmoittamisvelvollisuudesta;

H.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 106 ja 107 artikla muodostavat oikeusperustan yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien valtiontukisääntöjen uudistukselle ja että SEUT-sopimuksen 14 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat määritellä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen toimintaa koskevat periaatteet ja edellytykset, etenkin taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa;

I.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 26 edellytetään yleishyödyllisiltä taloudellisilta palveluilta korkeaa laadun ja turvallisuuden tasoa sekä kohtuuhintaisuutta, yhdenvertaista kohtelua sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämistä ja että siinä nimenomaisesti tunnustetaan niiden keskeinen asema;

J.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla ja niiden viranomaisilla on parhaat edellytykset palvella kansalaisia asianmukaisesti ja ne ovat siten vastuussa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarkan laajuuden ja niiden tarjoamistavan määrittämisestä ja että Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 1 artiklassa nimenomaisesti tunnustetaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää näitä palveluja;

K.

ottaa huomioon, että korvauksiin sisältyvät kaikki valtion myöntämät tai valtion varoista missä muodossa tahansa myönnetyt edut;

1.

panee merkille, että komissio pyrkii ehdottamallaan uudistuksella selkeyttämään yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tukisääntöjen soveltamista ottaen huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen moninaisuuden;

2.

vaatii komissiota selventämään sisämarkkinasääntöjen ja julkisten palvelujen tuottamisen välistä suhdetta ja varmistamaan toissijaisuusperiaatteen soveltamisen julkisten palvelujen määrittämisessä, järjestämisessä ja rahoittamisessa;

3.

korostaa soveltamisen ja ymmärrettävyyden osalta tehtyjä parannuksia, jotka on ollut mahdollista toteuttaa vuonna 2005 toteutettujen Altmark-pakettina tunnettujen toimenpiteiden ansiosta; huomauttaa, että julkisten kuulemisten perusteella on kuitenkin käynyt ilmi, että oikeudellisten välineiden on oltava vielä selkeämpiä, yksinkertaisempia, oikeasuhteisempia ja tehokkaampia;

4.

korostaa, että julkisen kuulemisen tulokset viittaavat myös siihen, että hallinnollisen rasituksen ohella yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien valtiontukisääntöjen soveltamatta jättämiseen ovat saattaneet vaikuttaa myös epävarmuus ja väärinkäsitykset etenkin sääntöjä koskevien avainkäsitteiden suhteen (kuten toimeksiantoasiakirja, kohtuullinen tuotto, yritys, taloudellinen ja muu kuin taloudellinen palvelu tai merkitys sisämarkkinoiden kannalta);

5.

pitää myönteisenä komission aikomusta selkeyttää vielä taloudellisen ja muun kuin taloudellisen toiminnan eroa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen yhteydessä, jotta lisättäisiin yleistä oikeusvarmuutta ja voitaisiin välttää kanteet unionin tuomioistuimessa ja komission käynnistämät rikkomismenettelyt; kehottaa komissiota selventämään vielä unionin tuomioistuimen Altmark-tuomiossa esittämää neljättä kriteeriä ja varmistamaan, että kohtuullisen tuoton laskentamenetelmä on riittävän selkeä ja siinä otetaan huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen moninaisuus; kehottaa komissiota siksi välttämään tyhjentävää luetteloa; ehdottaa, että komissio ei tällöin tyytyisi vain toistamaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vaan että se esittäisi määrittämisperusteita, jotka helpottavat käytettyjen käsitteiden ymmärtämistä ja soveltamista; pyytää komissiota selittämään tarkemmin, mitä se ymmärtää aidolla yleishyödyllisellä taloudellisella palvelulla;

6.

on huolissaan lisävaatimuksista, jotka komissio haluaa ottaa käyttöön varmistaakseen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa, ja katsoo tämän johtavan oikeudelliseen epävarmuuteen;

7.

painottaa, että "toimeksiantoasiakirja" on avoimuuden tae, joka on säilytettävä, jotta voidaan lisätä näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa, mutta toimeksiannon soveltamisalaa on laajennettava etenkin siten, että sääntöjen soveltamisesta tehdään joustavampaa; katsoo, että hanketta, jota varten on laadittu "tavoitesopimus", olisi pidettävä hyväksyttävänä toimeksiantoasiakirjana;

8.

korostaa, että EU:n valtiontukisääntöjen uudistus voidaan toteuttaa ainoastaan ottamalla huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityistehtävä ja noudattamalla tiukasti toissijaisuusperiaatetta, koska näiden palvelujen tilaamisesta, tarjoamisesta, rahoittamisesta ja järjestämisestä ovat Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti ensisijaisesti vastuussa jäsenvaltiot ja niiden kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, joilla on laaja harkintavalta ja valinnanvapaus;

9.

korostaa, että sääntöjä tarkistettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että käytettävät yhteisön käsitteet ja termit sovitetaan selkeästi julkisten palvelujen luonteeseen ja mukana olevien organisaatiomuotojen ja sidosryhmien moninaisuuteen ja että säännöissä otetaan asianmukaisesti huomioon, että niillä saattaa olla todellisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;

10.

kiinnittää huomiota alueellisten ja paikallisten yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityisluonteeseen ja siihen, etteivät ne vaikuta kilpailuun sisämarkkinoilla; katsoo, että niihin olisi näin ollen voitava soveltaa yksinkertaistettua ja avointa menettelyä, joka edistäisi innovointia ja kannustaisi pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) osallistumaan;

11.

tukee ajatusta, että otettaisiin käyttöön kynnysarvot, joiden nojalla voidaan myöntää vapautus valtion yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden tarjoamisesta maksamien korvausten ilmoittamisvelvollisuudesta, mikä puolestaan vähentäisi hallinnollista rasitusta; ehdottaa toteutettujen kuulemisten tulosten perusteella, että nostetaan kynnysarvoja, joiden perusteella yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevan päätöksen soveltaminen määräytyy;

12.

korostaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityisluonne tunnustetaan SEUT-sopimuksen 14 artiklassa sekä Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26, ja tunnustaa tässä yhteydessä kansallisten, alueellista ja paikallisten viranomaisten erityisaseman; korostaa, että yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus on vain osa kyseisiin palveluihin sovellettavien säännösten tarpeellisesta selkeyttämisestä johdonmukaisen unionin säädöskehyksen avulla; toteaa, että kaikkien oikeudellisten välineiden on taattava tyydyttävä oikeusvarmuus; kehottaa komissiota noudattamaan sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa antamaansa sitoumusta ja esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä tiedonannon, joka sisältää toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla ja yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on kehys, jonka avulla ne voivat täyttää tehtävänsä;

13.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin sovelletaan valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevia sääntöjä ainoastaan siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten niille uskomia erityistehtäviä; korostaa tässä yhteydessä, että SEUT-sopimuksen 14 artiklassa määrätään yksiselitteisesti, että unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja SEUT-sopimuksen soveltamisalalla siitä, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä; edellyttää siksi, että kumpikin artikla otetaan huomioon EU:n valtiontukisääntöjä uudistettaessa ja että varmistetaan, että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista myönnettävä korvaus ei aiheuta kohtuutonta rasitusta julkiselle taloudelle eikä merkitse tuotettujen palvelujen heikkoa laatua;

14.

katsoo, että komission tuleva ehdotus Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoista voisi ja sen pitäisi edistää merkittävällä tavalla yleishyödyllisten palvelujen kehittämistä sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla; korostaa, että tätä tarkoitusta varten käyttöön otettavista menettelyistä pitäisi säätää nimenomaisesti tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä vahvistettavassa hankkeiden tukikelpoisuutta koskevassa kehyksessä;

15.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista maksettavilla korvauksilla ei vääristetä kilpailua tai aiheuteta haittaa muille samoilla aloilla tai markkinoilla toimiville yrityksille, jotka eivät saa tukea;

16.

toteaa, että korvauksen saaminen julkisten palvelujen tuottamisesta aiheutuneista nettokustannuksista on yksi taloudellinen ja rahoituksellinen edellytys sille, että yritykset voivat hoitaa asianmukaisesti viranomaisten niille uskomat erityistehtävät etenkin meneillään olevan kriisin aikana, kun julkisten palvelujen tärkeänä tehtävänä on automaattinen vakauttaminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien suojeleminen ja näin kriisin sosiaalisten vaikutusten vähentäminen;

17.

haluaa tässä yhteydessä korostaa, että resurssien yhdistämiseen perustuvan julkisyhteisöjen yhteistyön kehittämisellä luodaan hyvät mahdollisuudet tehostaa julkisten varojen käyttöä ja uudistaa julkisia palveluja vastauksena tietyllä alueella asuvien kansalaisten uusiin tarpeisiin; korostaa myös rajatylittävän yhteistyön merkitystä;

18.

painottaa, että julkisten palvelujen on oltava laadukkaita ja kaikkien väestöryhmien saatavilla; pitääkin huolestuttavana komission tiukkaa suhtautumista sosiaalisten asunto-osuuskuntien valtiontukiin, sillä se luokittelee niiden tarjoamat palvelut yleishyödyllisiksi sosiaalipalveluiksi ainoastaan siinä tapauksessa, että etuudet varataan pelkästään yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleville kansalaisille tai ryhmille, ja katsoo, että tällainen suppea tulkinta on ristiriidassa ensisijaiseksi katsottavan tavoitteen eli yhteiskuntaryhmien sekoittumisen ja palvelujen yleisen saatavuuden kanssa;

19.

katsoo, että laadukkaat palvelut perustuvat EU:n kansalaisten ihmisoikeuksiin ja että tätä oikeuksiin perustuvaa linjausta olisi vahvistettava;

20.

palauttaa mieliin, että infrastruktuurien parantaminen edellyttää huomattavia investointeja etenkin alueilla, joilla niissä on eniten puutteita, ja erityisesti energian, televiestinnän ja julkisen liikenteen aloilla, jotta tulevaisuudessa voidaan tarjota älykkäitä energia- tai laajakaistapalveluja;

21.

kehottaa komissiota ottamaan korvattavina kustannuksina huomioon myös infrastruktuuriin tehtävät investoinnit, jotka ovat välttämättömiä yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen toimivuuden kannalta; muistuttaa komissiota siitä, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoaminen perustuu joskus vuotuisten korvausten sijaan pitkäaikaiseen julkiseen investointitukeen;

22.

kehottaa komissiota hyväksymään julkisen sektorin tuottamat yleishyödylliset taloudelliset palvelut ja yleishyödylliset sosiaalipalvelut kumppanimaissa, kun se neuvottelee kahdenvälisistä kauppasopimuksista;

23.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo siirtyä valtiontukisääntöjen monipuolisempaan soveltamiseen varmistaakseen, että viranomaisten ja palveluntarjoajien hallinnollinen rasitus on sopivassa suhteessa siihen, miten toimenpide saattaa vaikuttaa sisämarkkinoilla käytävään kilpailuun;

24.

kehottaa siksi muotoilemaan säännökset siten, että kyetään varmistamaan niiden asianmukainen soveltaminen ja se, että ne eivät aiheuta tarpeetonta rasitusta viranomaisille ja yrityksille, joille on uskottu yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen, jotta ne kykenevät suoriutumaan kaikista niille siirretyistä erityistehtävistä; pyytää komissiota parantamaan viranomaisten ja palveluntarjoajien oikeusvarmuutta tekemällä säännöistä ymmärrettävämpiä ja määräämällä yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoamisesta maksettavia julkisia korvauksia koskevista velvoitteista;

25.

kehottaa komissiota tekemään suunnitelmissa olevan valtiontukisääntöjen yksinkertaistamisen yhteydessä liian suurten korvausten valvonnasta joustavampaa ja avoimempaa ja erityisesti parantamaan liian suurten korvausten estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä; ehdottaa siksi, että liian suuria korvauksia koskevat tarkastukset tehtäisiin monivuotisten sopimusten yhteydessä vasta sopimuskauden päättyessä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden välein ja että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista maksettaville korvauksille olisi vahvistettava avoimet laskentaperusteet, sillä tämä säästäisi merkittävästi sekä palveluntarjoajien että viranomaisten aikaa ja kustannuksia;

26.

kehottaa komissiota varmistamaan viranomaisilta ja toimijoilta, vastaako 7. joulukuuta 2010 julkaistu "Opas valtiontukea, julkisia hankintoja ja sisämarkkinoita koskevien Euroopan unionin sääntöjen soveltamiseksi yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin, erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin" todella tarkoitustaan; pyytää komissiota antamaan viranomaisille ja toimijoille tarvittaessa ohjeistusta, jonka avulla ne voivat soveltaa näitä sääntöjä asianmukaisesti;

27.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan toimeksiantoihin liittyviä sääntöjä; kehottaa pitämään toimeksiantona ehdotuspyyntöä, jonka liitteenä on tavoitepohjainen sopimus;

28.

kehottaa komissiota kehittämään vähämerkityksistä tukea koskevat erityissäännöt yleishyödyllisille sosiaalipalveluille, joiden ei oleteta haittaavan merkittävästi jäsenvaltioiden välistä kauppaa; ehdottaa siksi, että tällaisille sosiaalipalveluille määritellään soveltuvat suuremmat kynnysarvot;

29.

tukee sairaaloihin ja sosiaaliseen asuntotarjontaan ilman kynnysarvoja sovellettavan nykyisen vapautuksen säilyttämistä; pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut haluavansa poistaa lisää yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen aloja ilmoittamisvelvollisuuden piiristä; kehottaa komissiota varmistamaan, että korvaukset kaikista yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista, jotka vastaavat jäsenvaltioiden määrittelemiin sosiaalisiin perustarpeisiin, kuten vanhustenhuolto, vammaishuolto, heikossa asemassa olevista ryhmistä huolehtiminen ja niiden sosiaalinen osallisuus, lasten ja nuorten hyvinvointipalvelut, terveydenhuolto ja työmarkkinoille pääsy, jäävät ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle;

30.

katsoo, että yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen erityistehtävää ja luonnetta olisi suojeltava ja että ne olisi määriteltävä selvästi; kehottaa sen vuoksi komissiota arvioimaan, mikä olisi tehokkain keino tämän tavoitteen saavuttamiseen, ottaen huomioon alakohtaisten sääntöjen mahdollisuuden;

31.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo soveltaa yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja tuottaville yrityksille maksettaviin valtiontukiin vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä, jos paikallisesti rajatun toiminta-alan perusteella näyttää siltä, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvat vaikutukset jäävät vähäisiksi, ja jos varmistetaan, että korvausta käytetään yksinomaan kyseisen yleishyödyllisen taloudellisen palvelun toimintaan; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko myös kulttuuri- ja koulutusalan yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettava alakohtaisia sääntöjä;

32.

kehottaa komissiota esittämään yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja tuottaville yrityksille maksettaviin korvauksiin sovellettavaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä varten asianmukaisia kynnysarvoja, jotta näitä palveluja voitaisiin hallinnoida yksinkertaistetulla menettelyllä ja keventää huomattavasti palveluntarjoajien hallinnollista rasitusta ilman kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin; ehdottaa mahdolliseksi viitearvoksi yhteenlaskettua indeksiä, joka perustuu korvauksen suuruuteen ja yleishyödyllisen taloudellisen palvelun tuottamisen paikallisviranomaiselta tehtäväkseen saaneen yrityksen liikevaihtoon; katsoo lisäksi, että kolme tilivuotta kattava kynnysarvo saattaisi olla asianmukaisempi tarvittavan joustavuuden varmistamiseksi;

33.

muistuttaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoajien oikeudellinen asema vaihtelee ja ne voivat olla muun muassa yhdistyksiä, säätiöitä, vapaaehtois- ja yhteisöjärjestöjä, voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä ja sosiaalisia yrityksiä; muistuttaa, että jotkut niistä toimivat yksinomaan paikallisesti, ne eivät harjoita kaupallista toimintaa ja ne investoivat paikallisesti kaikki yleishyödyllisistä palveluista saadut voitot;

34.

korostaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen on oltava laadukkaita ja niiden täytyy olla yleisesti saatavilla; huomauttaa tässä yhteydessä, että komission vastuu rajoittuu SEUT-sopimuksen kilpailusääntöjen nojalla pelkästään yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tuottamista varten maksettavien valtiontukien valvontaan ja että nämä säännöt eivät tarjoa oikeusperustaa unionin tason laatu- ja tehokkuusperusteiden vahvistamiselle; katsoo, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen laadun ja tehokkuuden määritelmää vahvistettaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaate;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/57

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 9, 148, 160 ja 168 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 16, 21, 23, 24, 25, 30, 31 ja 34 artiklan,

—

ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan, erityisesti sen 30 artiklan (suojelu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan), 31 artiklan (oikeus asuntoon) ja 16 artiklan (perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (2),

—

ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010) 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY (3),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2010 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät aiheesta "Oikeudenmukaisuus ja terveys kaikissa politiikoissa: solidaarinen terveydenhuolto" (4),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun neuvoston julkilausuman Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta: Yhteistyö köyhyyden torjunnassa vuonna 2010 ja sen jälkeen (5),

—

ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät (6),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke (7),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean selvityksen "Sosiaalisen suojelun komitean arviointi Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta" (8),

—

ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean lausunnon "Solidaarinen terveydenhuolto: Terveyserojen vähentäminen EU:ssa" (9),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (10),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (11),

—

ottaa huomioon työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen (12),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa" (KOM(2009)0567),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön" (KOM(2010)0573),

—

ottaa huomioon Euroopan vammaisstrategian 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan (KOM(2010)0636,