23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Dublin Metropolitan District Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Denise McDonagh v. Ryanair Ltd

(Asia C-12/11) (1)

(Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Poikkeuksellisten olosuhteiden käsite - Huolenpitovelvollisuus matkustajiin nähden, kun lento on peruutettu poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi - Ilmatilan sulkemisen aiheuttanut tulivuorenpurkaus - Islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautuminen)

2013/C 86/02

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Dublin Metropolitan District Court

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Denise McDonagh

Vastaaja: Ryanair Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Dublin Metropolitan District Court — Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, s. 1) 5 ja 9 artiklan tulkinta ja pätevyys — Asetuksessa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden käsite — Ulottuvuus — Lennon peruuttaminen islantilaisen tulivuoren Eyjafjallajokullin purkautumisesta johtuvan Euroopan ilmatilan sulkemisen vuoksi

Tuomiolauselma

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklaa on tulkittava siten, että Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta johtuvan Euroopan ilmatilan osittaisen sulkemisen kaltaiset olosuhteet ovat kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita, jotka eivät vapauta lentoliikenteen harjoittajia kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 9 artiklassa niille säädetystä huolenpitovelvollisuudesta.

Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että poikkeuksellisista olosuhteista johtuvassa lennon peruuttamistapauksessa, joka on kestoltaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen, näissä säännöksissä säädetty velvollisuus pitää huolta lentomatkustajista on täytettävä ilman, että mainittujen säännösten pätevyys kyseenalaistuisi.

Lentomatkustaja voi kuitenkin saada korvauksena siitä, ettei lentoliikenteen harjoittaja ole noudattanut asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettua huolenpitovelvollisuutta, ainoastaan ne rahamäärät, jotka kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa ovat tarpeellisia, asianmukaisia ja kohtuullisia siltä kannalta, että lentoliikenteen harjoittajan puute mainitun matkustajan huolenpidossa voidaan korjata; tämän arvioiminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

(1) EUVL C 80, 12.3.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Grondwettelijk Hofin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Belgische Petroleum Unie VZW ym. v. Belgian valtio

(Asia C-26/11) (1)

(Direktiivi 98/70/EY - Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laatu - 3–5 artikla - Polttoaineiden ympäristöperusteiset laatuvaatimukset - Direktiivi 98/34/EY - Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely - 1 ja 8 artikla - Teknisen määräyksen käsite - Velvollisuus toimittaa komissiolle teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset - Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla öljy-yhtiöiden, jotka toimittavat bensiiniä ja/tai dieselpolttoaineita markkinoille, on saman kalenterivuoden kuluessa toimitettava markkinoille myös tietty määrä biopolttoaineita)

2013/C 86/03

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Belgische Petroleum Unie VZW, Continental Tanking Company NV, Belgische Olie Maatschappij NV, Octa NV, Van Der Sluijs Group Belgium NV, Belgomazout Liège NV, Martens Energie NV, Transcor Oil Services NV, Mabanaft BV, Belgomine NV, Van Raak Distributie NV, Bouts NV, Gabriels & Co NV, Joassin René NV, Orion Trading Group NV, Petrus NV ja Argosoil Belgium NV

Vastaaja: Belgian valtio

Muut osapuolet: Belgian Bioethanol Association VZW ja Belgian Biodiesel Board VZW

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Grondwettelijk Hof — SEU 4 artiklan 3 kohdan, SEUT 26 artiklan 2 kohdan, SEUT 28, SEUT 34, SEUT 35 ja SEUT 36 artiklan, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY (EYVL L 350, s. 58) 3, 4 ja 5 artiklan sekä teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37) 8 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla öljy-yhtiöiden, jotka toimittavat polttoaineita kulutukseen, on saman kalenterivuoden kuluessa saatettava kulutukseen myös tietty määrä bioetanolia, puhtaana tai bio-ETBE:n muodossa, ja rasvahapon metyyliesteriä (FAME)

Tuomiolauselma

Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/30/EY, 3–5 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasian kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään jäsenvaltioille liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/30/EY, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/28/EY ja direktiivillä 2009/30 asetetun, biopolttoaineiden käytön edistämistä liikenteessä koskevan tavoitteen mukaisesti, että öljy-yhtiöiden, jotka saattavat markkinoille bensiiniä ja/tai dieselpolttoaineita, on saatettava samana kalenterivuonna markkinoille myös tietty määrä biopolttoaineita sekoittamalla se näihin tuotteisiin, jos tämä määrä lasketaan prosenttiosuuksina niiden vuosittain kaupan pitämien/myymien kyseisten tuotteiden kokonaismäärästä ja jos nämä prosenttiosuudet ovat direktiivissä 98/70, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/30, vahvistettujen enimmäisraja-arvojen mukaisia.

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, 8 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan viimeisen luetelmakohdan kanssa, on tulkittava siten, että siinä ei velvoiteta ilmoittamaan ehdotusta kansalliseksi normiksi, jonka perusteella öljy-yhtiöiden, jotka saattavat markkinoille bensiiniä ja/tai dieselpolttoaineita, on saman kalenterivuoden kuluessa saatettava markkinoille myös tietyt prosenttiosuudet biopolttoaineita, jos tätä ehdotusta on, sen jälkeen kun se on ilmoitettu kyseisen 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, muutettu sitä koskevien Euroopan komission huomautusten huomioon ottamiseksi ja jos tällä tavoin muutettu ehdotus on tämän jälkeen annettu komissiolle tiedoksi.

(1) EUVL C 113, 9.4.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 31.1.2013 (High Court of Irelandin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — H.I.D. ja B.A. v. Refugee Applications Commissioner, Refugee Appeals Tribunal, Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General

(Asia C-175/11) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä - Kolmannen maan kansalaisen hakemus pakolaisaseman saamiseksi - Direktiivi 2005/85/EY - 23 artikla - Mahdollisuus käsitellä turvapaikkahakemukset etusijamenettelyssä - Kansallinen menettely, jossa tiettyyn kansalaisuutta tai alkuperämaata koskevan kriteerin perusteella määriteltyyn luokkaan kuuluvien henkilöiden hakemukset tutkitaan etusijamenettelyssä - Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa - Kyseisen direktiivin 39 artikla - Tässä artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen käsite)

2013/C 86/04

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Ireland

Pääasian asianosaiset

Kantajat: H.I.D. ja B.A.

Vastaajat: Refugee Applications Commissioner, Refugee Appeals Tribunal, Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Ireland — Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (EUVL L 326, s. 13) 23 ja 39 artiklan tulkinta — Kolmannen maan kansalaisen hakemus pakolaisaseman saamiseksi — Kansallisen menettelyn, jossa tiettyyn kansalaisuuden tai alkuperämaan perusteella määriteltyyn luokkaan kuuluvien henkilöiden turvapaikkahakemukset tutkitaan nopeutetussa menettelyssä tai etusijamenettelyssä, yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa — Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan — SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen käsite

Tuomiolauselma

Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 23 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio käsittelee saman direktiivin II luvussa tarkoitettuja perusperiaatteita ja takeita noudattaen tietyt hakijan kansalaisuutta tai alkuperämaata koskevan kriteerin perusteella määritellyt turvapaikkahakemusluokat etusijamenettelyssä tai nopeutetussa menettelyssä.

Direktiivin 2005/85 39 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla turvapaikanhakija voi joko hakea muutosta määrittävän viranomaisen päätökseen Refugee Appeals Tribunalin (Irlanti) kaltaiselta tuomioistuimelta ja hakea tämän tuomioistuimen päätökseen muutosta High Courtin (Irlanti) kaltaiselta ylemmältä tuomioistuimelta tai riitauttaa määrittävän viranomaisen päätöksen pätevyyden High Courtissa, jonka ratkaisuihin voidaan hakea muutosta Supreme Courtilta (Irlanti).

(1) EUVL C 204, 9.7.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 31.1.2013 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-301/11) (1)

(Verolainsäädäntö - Verotuksellisen kotipaikan siirto - Sijoittautumisvapaus - SEUT 49 artikla - Toteutumattomien voittojen verotus - Välitön poistumisvero)

2013/C 86/05

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Roels)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Wissels, J. Langer ja M. de Ree)

Väliintulijat, jotka tukeva vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja K. Petersen), Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Rubio González) ja Portugalin tasavalta (asiamies: L. Inez Fernandes)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — SEUT 49 artiklan tulkinta — Poistumisvero, joka kannetaan yrityksiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka lakkaa olemasta Alankomaissa — Yrityksen realisoitumattoman voiton verottaminen siinä tapauksessa, että yrityksen kotipaikka muuttuu tai sen kiinteä toimipaikka tai varat siirretään toiseen jäsenvaltioon

Tuomiolauselma

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on säätänyt ja pitänyt voimassa kansallisen lainsäädännön, jonka mukaan realisoitumattomia voittoja verotetaan, kun yritys siirretään tai kun yhtiön sääntömääräinen tai tosiasiallinen kotipaikka siirretään toiseen jäsenvaltioon.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Portugalin tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 252, 27.8.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 31.1.2013 (Komisia za zashtita ot diskriminatsian (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Valeri Hariev Belov v. CHEZ Elektro Balgaria AD ym.

(Asia C-394/11) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 267 artikla - Kansallisen tuomioistuimen käsite - Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen)

2013/C 86/06

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Komisia za zashtita ot diskriminatsia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Valeri Hariev Belov

Vastapuolet: CHEZ Elektro Balgaria AD, Lidia Georgieva Dimitrova, Roselina Dimitrova Kostova, Kremena Stoyanova Stoyanova, CHEZ Razpredelenie Balgaria AD, Ivan Kovarzhchik, Atanas Antonov Dandarov, Irzhi Postolka, Vladimir Marek ja Darzhavna Komisia po energiyno i vodno regulirane

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Komisia za zashtita ot diskriminatsia — Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (EYVL L 180, s. 22) 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 3 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan, energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY (EUVL L 114, s. 64) johdanto-osan 29 perustelukappaleen, 1 artiklan ja 13 artiklan 1 kohdan, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta — Käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia koskevat lausumat — 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (EUVL L 176, s. 37) 3 artiklan 5 kohdan ja sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (EUVL L 211, s. 55) 3 artiklan 7 kohdan tulkinta — Hallintokäytäntö, jossa sähkönjakeluyritys voi vapaasti sijoittaa sähkömittareita romanikaupunginosissa kaduille sähköpylväisiin sellaiselle korkeudelle, johon käyttäjät eivät ylety, minkä takia näiden kaupunginosien kuluttajat eivät pääse katsomaan mittariaan, kun taas romanikaupunginosien ulkopuolella sähkömittarit on sijoitettu sellaiselle korkeudelle, että niihin ylettyy — Sähkön loppukäyttäjän oikeus tai intressi tarkastaa säännöllisesti sähkömittarin lukemat — Todistustaakka syrjintäasioissa

Tuomiolauselma

Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan kysymyksiin, jotka Komisia za zashtita ot diskriminatsia on esittänyt 19.7.2011 päivätyssä ennakkoratkaisupyynnössään.

(1) EUVL C 298, 8.10.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.1.2013 (Curtea de Apel Constanțan (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ministerul Public, Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Constanța/eurooppalaisten pidätysmääräysten, joiden kohteena on Ciprian Vasile Radu, täytäntöönpano

(Asia C-396/11) (1)

(Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Puitepäätös 2002/584/YOS - Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt - Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu syytetoimenpiteitä varten - Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet)

2013/C 86/07

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Constanța

Pääasian asianosainen

Ciprian Vasile Radu

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Curtea de Apel Constanța — Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL L 190, s. 1), SEU 6 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 48 ja 52 artiklan tulkinta — Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu syytetoimenpiteitä varten — Pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion mahdollisuus hylätä etsittyä henkilöä koskeva luovuttamispyyntö sen vuoksi, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä yleissopimusta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ei ole noudatettu, sekä sen vuoksi, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio on jättänyt kokonaan tai osittain panematta puitepäätöksen 2002/584/YOS täytäntöön

Tuomiolauselma

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, on tulkittava siten, etteivät täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voi kieltäytyä syytetoimenpiteitä varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sillä perusteella, ettei etsittyä henkilöä ole kuultu pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ennen pidätysmääräyksen antamista.

(1) EUVL C 282, 24.9.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Administrativen sad Varnan (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stroy trans EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-642/11) (1)

(Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Vähennysoikeus - Epääminen - 203 artikla - Arvonlisäveron mainitseminen laskussa - Verosaatavan syntyminen - Verollisen liiketoimen olemassaolo - Laskun antajan ja sen saajan arvioiminen samalla tavalla - Tarpeellisuus)

2013/C 86/08

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Varna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stroy trans EOOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Varna — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 203 artiklan tulkinta — Oikeus vähentää aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettu arvonlisävero — Vero, joka on maksettava sen vuoksi, että se on mainittu laskussa, vaikka laskun kohdetta ei ole luovutettu tai maksettu — Näyttö tavaroiden luovutuksen tosiasiallisesta tapahtumisesta — Verovelvollisen välitöntä tavarantoimittajaa koskeva jälkiverotus, jossa ei tehty veronoikaisua

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 203 artiklaa on tulkittava siten, että

—	henkilön on maksettava laskussa mainitsemansa arvonlisävero riippumatta siitä, onko verollista liiketoimea todella suoritettu

—	pelkästään siitä, ettei verohallinto ole kyseisen laskun antajalle osoitetussa veronoikaisupäätöksessä oikaissut tämän ilmoittamaa arvonlisäveroa, ei voida päätellä, että verohallinto on tunnustanut, että mainittu lasku liittyi todelliseen verolliseen liiketoimeen.

Verotuksen neutraalisuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että laskun saajalta evätään oikeus vähentää aikaisemman vaihdannan vaiheen arvonlisävero todellisen verollisen liiketoimen puuttumisen vuoksi, vaikka kyseisen laskun antajan ilmoittamaa arvonlisäveroa ei ole oikaistu sille osoitetussa veronoikaisupäätöksessä. Jos kuitenkin katsotaan, ettei kyseistä liiketoimea ole todella toteutettu, kun otetaan huomioon, että laskun antaja on syyllistynyt petokseen tai toiminut sääntöjenvastaisesti tai että näin on toimittu luovutusketjussa ennen sitä liiketoimea, johon on vedottu vähennysoikeuden perusteena, on osoitettava objektiivisesti ja edellyttämättä, että laskun saaja suorittaa sille kuulumattomia tarkastuksia, että laskun saaja tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää, että mainittu liiketoimi oli osa arvonlisäveropetosta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1) EUVL C 80, 17.3.2012.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Administrativen sad Varnan (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — LVK — 56 EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-643/11) (1)

2013/C 86/09

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Varna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LVK — 56 EOOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Varna — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) tulkinta — Oikeus ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen — Näyttö verotettavan tapahtuman olemassaolosta — Verohallinnon käytäntö, jossa evätään arvonlisäveron vähentämisoikeus verollisen tavaran luovutuksensaajalta, koska todisteet tosiasiallisesta luovutuksesta puuttuvat, vaikka on todettu, että tavarantoimittajalle on syntynyt verosaatava

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 203 artiklaa on tulkittava siten, että

—	henkilön on maksettava laskussa mainitsemansa arvonlisävero riippumatta siitä, onko verollista liiketoimea todella suoritettu

—	pelkästään siitä, ettei verohallinto ole kyseisen laskun antajalle osoitetussa veronoikaisupäätöksessä oikaissut tämän ilmoittamaa arvonlisäveroa, ei voida päätellä, että verohallinto on tunnustanut, että mainittu lasku liittyi todelliseen verolliseen liiketoimeen.

Unionin oikeutta on tulkittava siten, etteivät direktiivin 2006/112 167 artikla ja 168 artiklan a alakohta sekä verotuksen neutraalisuutta, oikeusvarmuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevat periaatteet ole esteenä sille, että laskun saajalta evätään oikeus vähentää aikaisemman vaihdannan vaiheen arvonlisävero todellisen verollisen liiketoimen puuttumisen vuoksi, vaikka kyseisen laskun antajan ilmoittamaa arvonlisäveroa ei ole oikaistu sille osoitetussa veronoikaisupäätöksessä. Jos kuitenkin katsotaan, ettei kyseistä liiketoimea ole todella toteutettu, kun otetaan huomioon, että laskun antaja on syyllistynyt petokseen tai toiminut sääntöjenvastaisesti tai että näin on toimittu luovutusketjussa ennen sitä liiketoimea, johon on vedottu vähennysoikeuden perusteena, on osoitettava objektiivisesti ja edellyttämättä, että laskun saaja suorittaa sille kuulumattomia tarkastuksia, että laskun saaja tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää, että mainittu liiketoimi oli osa arvonlisäveropetosta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1) EUVL C 80, 17.3.2012.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Prešove (Slovakia) on esittänyt 6.11.2012 — Spoločenstvo vlastníkov bytov MYJAVA v. Podtatranská vodárenská prevádzková spoločnosť, a.s.

(Asia C-496/12)

2013/C 86/10

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský súd v Prešove

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Spoločenstvo vlastníkov bytov MYJAVA

Vastapuoli: Podtatranská vodárenská prevádzková spoločnosť, a.s.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin direktiivejä, kuten kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/44/EY (1) ja tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/374/ETY (2) sekä muita kuluttajansuojaa koskevia direktiivejä, tulkittava siten, että oikeushenkilöt nauttivat samaa suojaa kuin kuluttajat, kun ne kyseisten direktiivien [soveltamisalaan kuuluvia] sopimuksia tehdessään toimivat muussa tarkoituksessa kuin elinkeinonsa harjoittamiseksi?

Onko Euroopan unionin direktiivejä, kuten kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/44/EY ja tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/374/ETY, tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, jossa oikeus vaatia korvausta eli perusteettoman maksun palauttamista, kun toimitetussa tavarassa on virhe, rajoitetaan ajanjaksoon, joka alkaa vasta viimeisestä ennen pyynnön esittämistä suoritetusta viallisen vesimittarin luennasta?

(1) EYVL L 171, s. 12.

(2) EYVL L 210, s. 29.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio (Italia) on esittänyt 19.12.2012 — Loredana Napoli v. Ministero della Giustizia — Dipartimento Amministrazione Penitenziaria

(Asia C-595/12)

2013/C 86/11

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Loredana Napoli

Vastaaja: Ministero della Giustizia — Dipartimento Amministrazione Penitenziaria

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko ensiksikin direktiivin 2006/54/EY (1) 15 artiklaa (äitiysvapaalta palaaminen) soveltaa työsuhteeseen liittyvään ammatillisen koulutuksen kurssiin ja onko sitä tulkittava niin, että äitiysvapaakauden päättyessä työntekijällä on oikeus päästä takaisin samalle vielä käynnissä olevalle kurssille, vai voidaanko sitä tulkita niin, että työntekijä saa ilmoittautua myöhemmälle kurssille, vaikka se onkin ainakin ajankohdaltaan epävarma?

Onko toiseksi direktiivin 2006/54/EY 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, jossa syrjinnäksi katsotaan kaikki äitiysvapaaseen liittyvä epäedullisempi kohtelu, tulkittava niin, että sillä varmistetaan naispuoliselle työntekijälle ehdoton suoja, jota ei voida sille ristiriitaisten etujen vuoksi rajoittaa, kaikkea todellista epätasa-arvoista kohtelua vastaan (asia C-136/95, Thibault, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30.4.1998), siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa edellyttämällä työntekijän poistamista ammatilliselta kurssilta ja takaamalla tälle samalla mahdollisuus ilmoittautua seuraavalle kurssille pyritään asianmukaisen koulutuksen varmistamista koskevaan tavoitteeseen, mutta evätään samalla kyseiseltä naispuoliselta työntekijältä mahdollisuus päästä aiemmin uuteen työtehtävään ja saada sitä vastaavaa palkkaa yhdessä saman kilpailun ja kurssin käyneiden miespuolisten työtovereidensa kanssa?

Onko kolmanneksi direktiivin 2006/54/EY 14 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos se perustuu ominaisuuteen, joka on ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltion viivästyttää työnsaantia sellaisen naispuolisen työntekijän vahingoksi, joka ei ole voinut saada täydellistä ammatillista koulutusta äitiysvapaan vuoksi?

Vaikka neljänneksi kyseisen 14 artiklan 2 kohdan katsottaisiinkin käsitteellisesti soveltuvan c kohdassa esitettyyn tapaukseen, onko kyseistä säännöstä yhdessä yleisen suhteellisuusperiaatteen kanssa kuitenkin tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että äitiysvapaan vuoksi poissa oleva työntekijä on poistettava kurssilta, sen sijaan, että järjestettäisiin rinnakkaisia kursseja, joilla koulutukseen jääneitä puutteita voisi täydentää, jolloin työtä tekevän äidin oikeudet ja yleinen etu yhdistyisivät mutta vaihtoehdosta seuraisi myös järjestämiseen ja rahoitukseen liittyviä kustannuksia?

5)	Jos lopuksi direktiiviä 2006/54/EY on tulkittava niin, että se on esteenä edellä mainitulle kansalliselle lainsäädännölle, ovatko sen säännökset tältä osin sellaisia, että kansallinen tuomioistuin voi suoraan soveltaa niitä (self executing)?

(1) Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto), EUVL L 204, s. 23.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/8

Valitus, jonka Isdin, SA on tehnyt 19.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-366/11, Bial-Portela & Ca, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 9.10.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-597/12 P)

2013/C 86/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Isdin, SA (edustajat: advocate H. L. Mosback, abogado G. Marín Raigal, abogado P. López Ronda ja abogado G. Macias Bonilla)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Bial-Portela & Ca, SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	pysyttää SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan päätöksen, jolla hylätään väite kokonaisuudessaan

—	velvoittaa Bial-Portela & Ca, SA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, koska se totesi valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa, että ”valituslautakunta teki virheen todetessaan, että merkit eivät ole lausuntavaltaan keskenään samankaltaisia”. Valituslautakunta ei kuitenkaan unionin yleisen tuomioistuimen toteaman tavoin tehnyt virhettä ja todennut, että kyseiset merkit eivät olleet lausuntavaltaan keskenään samankaltaisia, vaan sen sijaan analysoi aivan oikein merkkien lausuntatapaan perustuvaa samankaltaisuutta ja totesi, että lausuntatavan samankaltaisuuksista huolimatta merkit ovat kokonaisuutena lausuntatavaltaan erilaisia. Valittaja katsoo, että tämä valituslautakunnan näkemys, jonka unionin yleinen tuomioistuin sen mukaan otti huomioon vääristyneellä tavalla, on vahvistettava.

Lisäksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, koska se totesi valistuksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että ”luokkaan 3 kuuluvia tavaroita ja suurelta osin luokkaan 5 kuuluvia tavaroita — – tavallisesti myydään siten, että ne ovat supermarketeissa esillä, ja asiakkaat siten valitsevat ne tavaroiden pakkausten ulkonäköä tarkastelemalla”. Tätä tosiseikkoja koskevaa toteamusta ei tuettu millään todisteita ja näin ollen sillä vääristeltiin tosiseikkoja, joihin päätöksen olisi pitänyt perustua. Lisäksi osapuolet eivät olleet tuoneet esille tätä tosiseikkaa, minkä vuoksi se olisi valittajan mukaan pitänyt ottaa huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että se oli yleisesti tunnettu (ja kun otetaan huomioon perustelut tämän väitteen epäuskottavuuden tukemiseksi, mainitun seikan pitäminen yleisesti tunnettuna itsessään merkitsisi valittajan mukaan tosiseikkojen vääristelemistä). Näin ollen tätä tosiseikkaa ei voida käyttää perusteena sekaannusvaaran toteamiseksi.

Valittaja väittää myös, että yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 76 artiklan 1 kohdassa (entinen asetuksen N:o 40/94 (2) 74 artiklan 1 kohta) vahvistettua molempien osapuolten kuulemista koskevaa periaatetta on loukattu ja että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja relevanttia oikeuskäytäntöä virheellisesti ja rikkoi siten unionin oikeutta. Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei suorittanut kyseisiä merkkejä koskevaa kokonaisarviointia, jossa olisi otettu huomioon kaikki nyt käsiteltävän asian olosuhteissa merkitykselliset seikat.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

(2) Yhteisön tavaramerkistä 20.9.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/1994 (EYVL L 11, s. 1).

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brugge (Belgia) on esittänyt 20.12.2012 — Jetair NV ja BTW-eenheid BTWE Travel4you v. FOD Financiën

(Asia C-599/12)

2013/C 86/13

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Brugge

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Jetair NV ja BTW-eenheid BTWE Travel4you

Vastaaja: FOD Financiën

Ennakkoratkaisukysymykset

Saako Belgia muuttaa lainsäädäntöään siten, että se verottaa verosta vapautettua palvelua — tässä tapauksessa unionin ulkopuolella tehtyjä matkoja — ajankohtana (1.12.1977), joka on välittömästi ennen arvonlisäveroa koskevan kuudennen direktiivin (1) mukaisen sääntelyn käyttöönottoa (1.1.1978) kiertääkseen siten kuudennen direktiivin 28 artiklan 3 kohdassa (direktiivin 2006/112 (2) 370 artikla) olevaa stand still -säännöstä, jonka mukaan edellä mainittujen matkojen verottamista voidaan jatkaa ainoastaan silloin, jos niitä verotettiin jo ennen kuudennen direktiivin mukaisen sääntelyn käyttöönottoa?

2)	Onko Belgian täytynyt 13.6.1977 alkaen (direktiivin julkaisemispäivä) olla verottamatta unionin ulkopuolella tehtyjä matkoja?

3)	Rikkooko Belgia direktiivin 2006/112 309 artiklaa, kun se ei rinnasta matkatoimistoja matkatoimistojen yhteisön ulkopuolella suorittamien palveluiden osalta välittäjään ja jatkaa näiden palvelujen verottamista?

Loukataanko direktiivin 2006/112 309 artiklalla, 153 artiklalla, 370 artiklalla ja liitteellä X yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja rikotaanko niillä henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä — muun muassa EY:n perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklaa —, koska niissä annetaan jäsenvaltioille oikeus valita, verottavatko ne yhteisön ulkopuolella tehtäviä matkoja?

Loukataanko sillä, että Belgian valtio määräsi arvonlisäverosta 28.11.1999 tehdyllä kuninkaan päätöksellä, että ainoastaan matkatoimistojen on suoritettava unionin ulkopuolella tehdyistä matkoista arvonlisäveroa, mutta ei asettanut tällaista velvollisuutta välittäville henkilöille, yhteisön oikeuden periaatteita, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

(2) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EYVL L 347, s. 1).

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 27.12.2012 — HN v. Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General

(Asia C-604/12)

2013/C 86/14

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Valittaja: HN

Vastapuolet: Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General

Ennakkoratkaisukysymys

Voiko jäsenvaltio neuvoston direktiivin 2004/83/EY (1) nojalla, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvä ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätty hyvän hallinnon periaate huomioon ottaen, säätää kansallisessa lainsäädännössään, että toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi vain, jos hakija on hakenut pakolaisasemaa ja häneltä on evätty pakolaisasema kansallisen lainsäädännön mukaisesti?

(1) Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/83/EY (EUVL L 304, s. 2)

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) Patents Court (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 18.12.2012 — Astrazeneca AB v. Comptroller-General of Patents

(Asia C-617/12)

2013/C 86/15

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division) Patents Court

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Astrazeneca AB

Vastapuoli: Comptroller-General of Patents

Ennakkoratkaisukysymykset

Voiko sveitsiläinen markkinoille saattamista koskeva lupa, jota ei ole myönnetty direktiivissä 2001/83/EY (1) säädetyn hallinnollisen lupamenettelyn mukaisesti, mutta jonka Liechtenstein on automaattisesti tunnustanut, olla asetuksen N:o 469/2009/EY (2) 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ensimmäinen myyntilupa?

Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavalle vastaukselle merkitystä sillä, että

a)	Euroopan lääkevirasto katsoi, että kliiniset tiedot, joiden perusteella Sveitsin viranomaiset myönsivät luvan, eivät täyttäneet asetuksen N:o 726/2004/EY (3) mukaisia myyntiluvan myöntämisen edellytyksiä ja/tai

b)	sveitsiläinen lupa pidätettiin sen myöntämisen jälkeen ja se palautettiin vasta lisätietojen esittämisen jälkeen?

Vaikka asetuksen N:o 469/2009 13 artiklan 1 kohdassa viitataan ainoastaan direktiivin 2001/83/EY mukaisessa hallinnollisessa lupamenettelyssä myönnettyyn myyntilupaan, tekeekö se seikka, että lääke saatettiin ensiksi markkinoille ETAssa sveitsiläisen luvan nojalla, jonka Liechtenstein automaattisesti tunnusti ja jota ei ollut myönnetty direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, tuotteesta sellaisen, ettei sille voida myöntää asetuksen N:o 469/2009 2 artiklan mukaista lisäsuojatodistusta?

(1) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67)

(2) Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/2009 (EUVL L 152, s. 1).

(3) Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004 (EUVL L 136, s. 1)

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 14.1.2013 — Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH v. Ministero delle infrastrutture e dei trasporti — Capitaneria di Porto di Chioggia

(Asia C-17/13)

2013/C 86/17

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH

Vastapuoli: Ministero delle infrastrutture e dei trasporti — Capitaneria di Porto di Chioggia

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 7.12.1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3577/92 (1) tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaiseen risteilytoimintaan, jota harjoitetaan jäsenvaltion satamien välillä ilman, että näissä satamissa laivaan otetaan ja sieltä lasketaan maihin eri matkustajia, siten, että mainittu toiminta alkaa ja päättyy siten, että samat matkustajat otetaan laivaan ja lasketaan maihin jäsenvaltion samassa satamassa?

(1) Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92; EYVL L 364, s. 7.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 15.1.2013 — Ministero dell’Interno v. Fastweb SpA

(Asia C-19/13)

2013/C 86/18

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministero dell’Interno

Vastapuoli: Fastweb SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2007/66 (1) 2 d artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että kun hankintaviranomainen on, ennen kuin se on tehnyt sopimuksen suoraan sellaisen taloudellisen toimijan kanssa, joka on valittu hankintailmoitusta julkaisematta, julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä vapaaehtoista avoimuutta koskevan ilmoituksen ja on odottanut vähintään kymmenen päivää ennen sopimuksen tekemistä, kansallinen tuomioistuin ei voi — missään tapauksessa — julistaa sopimusta pätemättömäksi, vaikka tämä katsoisi, että säännöksiä, joiden nojalla on tietyin edellytyksin mahdollista tehdä sopimus tarjouskilpailua järjestämättä, on rikottu?

Toissijaisesti, onko direktiivin 2007/66 2 d artiklan 4 kohta — mikäli sitä tulkitaan siten, että siinä suljetaan pois mahdollisuus julistaa sopimus pätemättömäksi kansallisen oikeuden (hallintomenettelylain 122 §) nojalla, vaikka kansallinen tuomioistuin katsoo, että on rikottu säännöksiä, joiden nojalla on tietyin edellytyksin mahdollista tehdä sopimus tarjouskilpailua järjestämättä — yhteensopiva yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja kilpailun suojelun periaatteiden kanssa ja taataanko sillä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin?

(1) Neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/66/EY; EUVL L 335, s. 31.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 15.1.2013 — Daniel Unland v. Land Berlin

(Asia C-20/13)

2013/C 86/19

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Daniel Unland

Vastaaja: Land Berlin

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin primaarioikeudessa ja/tai johdetussa oikeudessa, tässä erityisesti direktiivissä 2000/78/EY, (1) tarkoitettua sellaista ikään perustuvaa syrjintää, joka ei ole oikeutettua, koskevaa kattavaa kieltoa tulkittava siten, että se koskee myös osavaltion palveluksessa olevien tuomarien palkkauksesta annettuja kansallisia säännöksiä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: seuraako kyseisen unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinnasta, että kansallisessa säännöksessä, jonka mukaan määrättäessä tuomari tehtäväänsä hänen peruspalkkansa määräytyy hänen ikänsä perusteella ja myös sitä myös korotetaan myöhemmin hänen ikänsä perusteella, on kyse ikään perustuvasta välittömästä tai välillisestä syrjinnästä?

3)	Jos myös toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko kyseisen unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä sille, että tällaisen kansallisen säännöksen oikeutuksena on lainsäätäjän tavoite palkita työkokemus ja/tai sosiaaliset kyvyt?

Jos myös kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Mahdollistaako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta — niin kauan kuin syrjimätöntä palkkauslainsäädäntöä ei ole otettu käytäntöön — jonkin muun oikeudellisen seurauksen kuin sen, että syrjityille maksetaan takautuvasti palkkaa heidän palkkaluokkansa korkeimman palkkatason mukaan?

Johtuuko syrjintäkiellon rikkomisen oikeudellinen seuraus tässä yhteydessä unionin primaarioikeudesta ja/tai johdetusta oikeudesta, tässä erityisesti direktiivistä 2000/78/EY, sinänsä, vai perustuuko kyseinen oikeus unionin oikeuteen sisältyvän valtion vastuun mukaisesti ainoastaan siihen, että unionin oikeudessa määritellyt vaatimukset on pantu täytäntöön puutteellisesti?

5)	Onko unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jonka mukaan maksu- tai vahingonkorvausvaade edellyttää, että tuomari on esittänyt vaateen viipymättä?

Jos ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: seuraako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinnasta, että siirtymäsäännökset, joiden nojalla vanhat tuomarit sijoitetaan uudessa järjestelmässä palkkatasolle pelkästään heidän vanhan (syrjivän) palkkauslainsäädännön nojalla siirtymäajankohtana saamansa peruspalkan määrän perusteella ja joissa ylemmille palkkatasoille etenemisessä ei oteta huomioon tuomarin kokemusaikaa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan tälle siirtymäsäännösten voimaantulon jälkeen kertynyt kokemusaika, merkitsevät ikään perustuvan syrjinnän jatkumista, kunnes tuomari saavuttaa korkeimman palkkatason?

Jos myös kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä tämän jatkuvan erilaisen kohtelun oikeuttamiselle lainsäätäjän tavoitteella, jonka mukaan siirtymäsäännöksillä ei ole tarkoitus suojata (ainoastaan) vanhan tuomarin siirtymäajankohtana saavuttamia etuja vaan (myös) vanhaan palkkauslainsäädäntöön perustuvaa olettamusta siitä, millaisiksi työuran aikaisten ansioiden odotetaan kussakin palkkaluokassa muodostuvan, ja maksaa uusille tuomareille parempaa palkkaa kuin vanhoille tuomareille?

Voidaanko vanhojen tuomareiden jatkuva syrjintä oikeuttaa sillä, että vaihtoehtoisesta sääntelystä (myös vanhojen tuomareiden sijoittamisesta palkkatasoille yksilöllisesti kokemusajan perusteella) aiheutuisi hallinnollisia lisäkustannuksia?

Jos seitsemännessä kysymyksessä tarkoitettua oikeutusta ei hyväksytä: Mahdollistaako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta — niin kauan kuin syrjimätöntä palkkauslainsäädäntöä ei ole otettu käytäntöön myös vanhojen tuomareiden kohdalla — jonkin muun oikeudellisen seuraamuksen kuin sen, että vanhoille tuomareille maksetaan takautuvasti ja jatkuvasti palkkaa heidän palkkaluokkansa korkeimman palkkatason mukaan?

Jos ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi ja kuudenteen kysymykseen kieltävästi: seuraako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinnasta, että siirtymäsäännökset, joiden nojalla vanhat tuomarit, jotka siirtymäajankohtana ovat saavuttaneet tietyn iän, saavat tietyltä palkkatasolta lähtien nopeammin palkankorotuksen kuin ne vanhat tuomarit, jotka olivat siirtymäajankohtana iältään nuorempia, merkitsevät ikään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää?

10)

Jos yhdeksänteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä tämän erilaisen kohtelun oikeuttamiselle lainsäätäjän tavoitteella, jonka mukaan siirtymäsäännöksillä ei ole tarkoitus suojata siirtymäajankohtana saavutettuja etuja vaan ainoastaan vanhaan palkkauslainsäädäntöön perustuvaa olettamusta siitä, millaisiksi työuran aikaisten ansioiden odotetaan kussakin palkkaluokassa muodostuvan?

11)

Jos kymmenennessä kysymyksessä tarkoitettua oikeutusta ei hyväksytä: Mahdollistaako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta — niin kauan kuin syrjimätöntä palkkauslainsäädäntöä ei ole otettu käytäntöön myös vanhojen tuomareiden kohdalla — jonkin muun oikeudellisen seuraamuksen kuin sen, että vanhat tuomarit saavat takautuvasti ja jatkuvasti saman palkankorotuksen kuin yhdeksännessä kysymyksessä mainitut etuoikeutetut tuomarit?

(1) Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16).

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 17.1.2013 — Mascolo v. Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca

(Asia C-22/13)

2013/C 86/20

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Napoli

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Raffaella Mascolo

Vastaaja: Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko [koululaitosta koskeva sääntelykehys, jonka mukaan saman opettajan kanssa voidaan tehdä määrittämätön määrä peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia työsuhteen katkeamatta, mikä koskee myös pysyvien henkilöstötarpeiden tyydyttämistä] direktiivin 1999/70/EY (1) liitteessä olevassa 5 lausekkeessa tarkoitettu vastaava toimenpide?

Milloin on katsottava, että työsuhteessa on kyse palvelussuhteesta ”valtioon” direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevassa 5 lausekkeessa ja etenkin sen maininnassa ”erityiset alat ja/tai työntekijäryhmät” tarkoitetulla tavalla niin, että tällä voidaan perustella yksityisistä työsuhteista poikkeavat seuraukset?

Kun otetaan huomioon direktiivin 2000/78/EY (2) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä direktiivin 2006/54/EY (3) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetyt selitykset, sisältyvätkö direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevassa 4 lausekkeessa tarkoitettujen työehtojen käsitteeseen myös työsuhteen laittoman päättämisen seuraukset? Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, onko kansallisessa lainsäädännössä toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsuhteen laittomasta päättämisestä tavallisesti säädettyjen seurausten välinen ero 4 lausekkeen mukaisesti perusteltavissa?

Kun otetaan huomioon vilpittömän yhteistyön periaate, onko jäsenvaltion kiellettyä esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisumenettelyssä tahallisesti todellisuutta vastaamaton kansallinen lainsäädäntökehys, ja onko tuomioistuin tällöin velvollinen sellaisen toisenlaisen kansallista lainsäädäntöä koskevan tulkinnan, joka myös vastaisi Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvia velvollisuuksia, puutteessa mahdollisuuksien mukaan tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä kyseisen valtion tarjoaman tulkinnan mukaisesti?

5)	Sisältyykö direktiivin 91/533/ETY, (4) etenkin sen 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan e alakohdan, mukaisiin työsopimukseen tai työsuhteeseen sovellettaviin ehtoihin maininta tilanteista, joissa määräaikainen työsopimus voi muuttua toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sellainen taannehtivasti vaikuttava lainsäädäntökehyksen muutos, joka ei takaa palkatulle työntekijälle mahdollisuutta vaatia direktiivistä johtuvia oikeuksiaan, toisin sanoen työhönottoasiakirjassa mainittujen työehtojen noudattamista, direktiivin 91/533/ETY 8 artiklan 1 kohdan sekä direktiivissä 91/533/ETY ja etenkin sen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa mainittujen tavoitteiden vastainen?

(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43).

(2) Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 303, s. 16).

(3) Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (uudelleenlaadittu toisinto) 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23).

(4) Työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14.10.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/533/ETY (EYVL L 288, s. 32).

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte Suprema di Cassazione (Italia) on esittänyt 24.1.2013 — ASS.I.CA. ja Kraft Foods Italia SpA v. Associazioni fra produttori per la tutela del ”Salame Felino” ym.

(Asia C-35/13)

2013/C 86/21

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte Suprema di Cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittajat: ASS.I.CA. — Associazione Industriali delle Carni ja Kraft Foods Italia SpA

Vastapuolet: Associazioni fra produttori per la tutela del ”Salame Felino” ym.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen N:o 2081/1992 (1) 2 artiklaa tulkittava siten, että siinä suljetaan pois tuottajien yhdistyksen mahdollisuus vedota yksinoikeuteen saada käyttää yhteisön alueella maantieteellistä alkuperänimitystä, jota käytetään jäsenvaltion alueella tietyntyyppisestä salami-makkarasta, jos sille ei ole ensin myönnetty tuossa jäsenvaltiossa oikeudellisesti sitovaa toimenpidettä, jossa vahvistetaan maantieteellisen tuotantoalueen rajat, tuotantoon sovellettavat säännöt ja mahdolliset edellytykset, jotka tuottajien on täytettävä voidakseen saada oikeuden käyttää kyseistä nimitystä?

2)	Mitä järjestelmää on asetuksen N:o 2081/1992 mukaan sovellettava [unionin] markkinoilla ja jäsenvaltion markkinoilla maantieteelliseen nimitykseen, jolle ei ole myönnetty kyseisessä asetuksessa tarkoitettua rekisteröintiä?

(1) Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92; EYVL L 208, s. 1.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/14

Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 31.1.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-270/08, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 21.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-54/13 P)

2013/C 86/22

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Saksan liittotasavalta (asiamies T. Henze, avustajinaan Rechtsanwalt C. von Donat ja Rechtsanwalt J. Lipinsky)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Espanjan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-270/08, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta (väliintulija), Ranskan tasavalta (väliintulija) ja Alankomaiden kuningaskunta (väliintulija) vastaan Euroopan komissio, 21.11.2012 antaman tuomion, joka koski komission 29.4.2008 tekemän päätöksen K(2008) 1615 lopullinen, jolla alennettiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tavoite 1 -alueeseen kuuluvaa Itä-Berliiniä (Saksa) koskevalle toimenpideohjelmalle (1994–1999) 5.8.1994 tehdyllä komission päätöksellä K(94) 1973 myönnettyä taloudellista tukea, kumoamista, ja kumoaa edellä mainitun päätöksen K(2008) 1615 lopullinen

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa neljään perusteeseen valituksensa tueksi.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä asetuksen N:o 2988/952 (2) 1 artiklan ja annetun toimivallan periaatteen (aiemmin EY 5 artikla, nyt SEU 5 artiklan 2 kohta, SEUT 7 artikla) kanssa, koska se teki valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisen virheen olettaessaan, että kansallisten viranomaisten pelkät hallinnolliset virheet ovat ”väärinkäytöksiä”, joiden vuoksi komissio voi tehdä rahoituskorjauksia asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä annetun toimivallan periaatteen (SEU 5 artiklan 2 kohta, SEUT 7 artikla) kanssa, koska se katsoi virheellisesti, että komissio voi tehdä rahoituskorjauksia ekstrapolointia käyttäen (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Vaikka asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdasta voitaisiin päätellä, että komissio voi tehdä leikkauksia ekstrapolointia käyttäen, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vahvisti tavan, jolla ekstrapolointi toteutettiin tässä tapauksessa. Ensinnäkään komission ei olisi pitänyt luokitella systemaattisiksi moitittuja virheitä koko toimenpideohjelman osalta eikä ekstrapoloida näin laskettua virheellistä määrää koko ohjelmaan. Toiseksi komission ei olisi pitänyt soveltaa otantatekniikkaa, johon se turvautui leikkausten tekemiseksi ekstrapolointia käyttäen koko ohjelman osalta (toisen valitusperusteen toinen osa). Lisäksi virheitä, jotka eivät olleet edustavia, ja kiinteämääräisiä korjauksia ekstrapoloimalla komissio teki suhteettomia leikkauksia toimenpideohjelman rahoitusosuuteen (toisen valitusperusteen kolmas osa).

Kolmas valitusperuste: Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä annetun toimivallan periaatteen kanssa, koska unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa olettaneen virheellisesti, että komissio voi tehdä kiinteämääräisiä korjauksia (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa). Vaikka komissio voisi tehdä kiinteämääräisiä korjauksia, unionin yleinen tuomioistuin teki kuitenkin virheen hyväksyessään komission suhteettomat kiinteämääräiset korjaukset tässä asiassa (kolmannen valitusperusteen toinen osa).

Neljäs valitusperuste: Valittaja väittää lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi päätöstensä perusteluvelvollisuutta, joka vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa yhdessä unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan 1 kohdan kanssa, koska valituksenalaisen tuomion perusteluista ei ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tarkastellut valittajan väitettä, joka koski sitä, että kiinteämääräiset rahoituskorjaukset ovat lainvastaisia (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa), tai syyt tämän väitteen hylkäämiseen eivät ole ilmeiset.

(1) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1)

(2) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1)

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/15

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Sagar v. komissio

(Asia T-269/00) (1)

(Kumoamiskanne - Valtiontuki - Venetsian ja Chioggian alueille sijoittautuneiden yritysten sosiaalikulujen alentaminen - Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla maksettu tuki määrätään perittäväksi takaisin - Kanne, joka on selvästi täysin perusteeton)

2013/C 86/23

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Sagar Srl (Segrate, Italia) (edustaja: asianajajat A. Vianello, M. Merola ja M. Pappalardo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: V. Di Bucci, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Italian tasavalta (asiamiehet: aluksi U. Leanza, sitten I. Braguglia, sitten R. Adam ja lopuksi I. Bruni, avustajinaan avvocato dello Stato G. Aiello ja avvocato dello Stato P. Gentili)

Oikeudenkäynnin kohde

Sosiaaliturvamaksujen alentamista koskevien lakien nro 30/1997 ja nro 206/1995 mukaisista Venetsian ja Chioggian alueella sijaitseviin yrityksiin kohdistuvista tukitoimenpiteistä 25.11.1999 tehdyn komission päätöksen 2000/394/EY (JO 2000, L 150, s. 50) kumoamista koskeva kanne

Määräysosa

1)	Euroopan komission esittämä oikeudenkäyntiväite käsitellään pääasian yhteydessä.

2)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

3)	Sagar Srl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 355, 9.12.2000.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/15

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Barbini ym. v. komissio

(Asia T-272/00) (1)

2013/C 86/24

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Alfredo Barbini Srl (Murano, Italia), Aureliano Toso Srl (Murano), AVMazzega Srl (Murano), Barovier & Toso vetrerie artistiche riunite Srl (Murano), Carlo Moretti Srl (Murano), Effetre SpA (Resana, Italia), Ferro & Lazzarini Srl (Murano), Formia Srl (Murano), Gino Cenedese & Figlio (Murano), La Murrina (Murano), Mazzuccato International Srl (Murano), Nason & Moretti Srl, (Murano), Tfz Internazionale Srl (Murano), V. Nason & C. Srl (Murano), Venini SpA (Murano), Vetreria de Majo Srl (Murano) ja Vetreria LAG Srl (Murano) (edustajat: asianajajat A. Vianello, M. Merola ja A. Sodano)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: V. Di Bucci, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Väliintulija, joka tukee kantajien vaatimuksia: Italian tasavalta (asiamiehet: aluksi U. Leanza, sitten I. Braguglia, sitten R. Adam ja lopuksi I. Bruni, avustajinaan avvocato dello Stato G. Aiello ja avvocato dello Stato P. Gentili)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Euroopan komission esittämä oikeudenkäyntiväite käsitellään pääasian yhteydessä.

2)	Kanne hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi täysin perusteeton.

Alfredo Barbini Srl, Aureliano Toso Srl, AVMazzega Srl, Barovier & Toso vetrerie artistiche riunite Srl, Carlo Moretti Srl, Effetre SpA, Ferro & Lazzarini Srl, Formia Srl, Gino Cenedese & Figlio, La Murrina, Mazzuccato International Srl, Nason & Moretti Srl, Tfz Internazionale Srl, V. Nason & C. Srl, Venini SpA, Vetreria de Majo Srl ja Vetreria LAG Srl vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 355, 9.12.2000.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/16

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Unindustria ym. v. komissio

(Asia T-273/00) (1)

2013/C 86/25

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Unione degli industriali della provincia di Venezia (Unindustria) (Venetsia, Italia), Comitato ”Venezia vuole vivere” (Venetsia), Siram SpA (Milano, Italia), Fiorital Srl (Venetsia), Jesurum di M. e A. Levi Morenos Sas (Venetsia), Grafiche Veneziane Srl (Venetsia), Cantiere navale De Poli SpA (Pellestrina, Italia), Aive Srl (Marcon, Italia), Bortoli Ettore Srl (Venetsia), Tessuti Artistici Fortuny SpA (Venetsia), Lorenzo Rubelli SpA (Venetsia), Tecnomare SpA (Venetsia) ja Arsenale Venezia SpA (Venetsia) (edustajat: asianajajat A. Vianello, M. Merola ja A. Sodano)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: V. Di Bucci, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Määräysosa

1)	Euroopan komission esittämä oikeudenkäyntiväite käsitellään pääasian yhteydessä.

2)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

Unione degli industriali della provincia di Venezia (Unindustria), Comitato ”Venezia vuole vivere”, Siram SpA, Fiorital Srl, Jesurum di M. e A. Levi Morenos Sas, Grafiche Veneziane Srl, Cantiere navale De Poli SpA, Aive Srl, Bortoli Ettore Srl, Tessuti Artistici Fortuny SpA, Lorenzo Rubelli SpA, Tecnomare SpA ja Arsenale Venezia SpA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 355, 9.12.2000.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/16

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 1.2.2013 — Travetanche Injection v. komissio

(Asia T-368/11 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Pääasian kanteen hylkääminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2013/C 86/26

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Travetanche Injection SPRL (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja R. Cana)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Oliver ja E. Manhaeve, avustajanaan asianajaja K. Sawyer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta (akryyliamidi) 14.4.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 366/2011 (EUVL 2011, L 101, s. 12) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus

Määräysosa

Lausunnon antaminen välitoimihakemuksesta raukeaa.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/17

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.2.2013 — BSI v. neuvosto

(Asia T-551/11) (1)

(Kumoamiskanne - Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa käyttöön otetun polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Malesiasta lähetettyjen näiden tavaroiden tuontia - Itsenäinen tuoja - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Toimi ei koske kantajaa erikseen - Täytäntöönpanotoimia sisältävä säännös - Tutkimatta jättäminen)

2013/C 86/27

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Brugola Service International Srl (BSI) (Cassano Magnago, Italia) (edustajat: asianajajat S. Bariatti ja M. Farneti)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix ja P. Mahnič Bruni, avustajinaan aluksi asianajajat G. Berrisch ja M. de Morpurgo, sitten G. Berrisch)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: M. França ja D. Grespan)

Oikeudenkäynnin kohde

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa asetuksella (EY) N:o 91/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, 18.7.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 723/2011 (EUVL L 194, s. 6) kumoaminen

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Brugola Service International Srl (BSI) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 370, 17.12.2011.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/17

Valitus, jonka Dana Mocová on tehnyt 8.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-41/11, Mocová v. komissio, 13.6.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-347/12 P)

2013/C 86/28

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Dana Mocová (Praha, Tšekin tasavalta) (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, S. Orlandi, A. Coolen, J.-N.Louis ja É. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-41/11, Dana Mocová vastaan Euroopan komissio, 13.6.2012 antaman tuomion

—	kumoamaan päätöksen, jolla hylättiin vaatimus valittajan työsopimuksen jatkamisesta

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan on tehty oikeudellinen virhe siltä osin kuin kyse on laillisuusperiaatteen ulottuvuudesta, koska virkamiestuomioistuin katsoi yhtäältä, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen valituksen hylkäämisvaiheessa esittämät perustelut voitiin korvata ja niitä voitiin muuttaa hylättäessä kantajan vaatimus väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen jatkamisesta, ja toisaalta, koska virkamiestuomioistuin katsoi, että perustelut olivat pätevät, vaikka ne perustuivat seikkoihin, jotka vahvistettiin vasta valituksenalaisen toimen antamisen jälkeen. Valittaja väittää, että

—

jos valittajan työsopimusta ei käsiteltävässä asiassa jatkettu kahdeksan vuoden kertymisen kieltoa koskevan säännön vuoksi, työsopimuksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei olisi voinut tämän jälkeen valitukseen antamassaan vastauksessa todeta, että sopimusta ei jatkettu budjetin asettamien rajoitusten, valittajan ansioiden ja yksikön edun vuoksi, ja tämän jälkeen tuomioistuimessa rajoittaa perustelut vain budjetin asettamiin rajoituksiin

—	virkamiestuomioistuimen on, toisin kuin valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa todetaan, tutkittava kahdeksan vuoden sääntöä vastaan esitetty lainvastaisuusväite; kyseinen sääntö esitettiin perusteema hylättäessä vaatimus väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen jatkamisesta.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan on tehty oikeudellinen virhe, koska virkamiestuomioistuin katsoi, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen oli tehnyt valituksenalaisen päätöksen yksikön edun mukaisesti, vaikka virkamiestuomioistuin oli todennut, että komissio oli myöntänyt istunnossa, että valituksenalaisen toimen perusteeksi olisi ensimmäisessä asteessa voitu vedota vain budjetin asettamiin rajoituksiin. Valittaja toteaa lisäksi, että virkamiestuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa ja velvollisuutensa tutkia kaikki sille esitetyt väitetyt oikeudenloukkaukset, kun se ei lainkaan viitannut valittajan väitteisiin, jotka koskivat ristiriitaa, joka vallitsee budjetin asettamista rajoituksista johtuvaa työpaikkojen vähentämistä koskevien perustelujen ja uusien, palkkaluokkaan AD9 kuuluvien väliaikaisten toimihenkilöiden tehtävien avaamisen välillä.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/18

Kanne 4.1.2013 — Advance Magazine Publishers v. SMHV — Montres Tudor (GLAMOUR)

(Asia T-1/13)

2013/C 86/29

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Advance Magazine Publishers, Inc. (New York, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat T. Raab, H. Lauf ja V. Ahmann)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Montres Tudor SA (Geneve, Sveitsi)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 10.10.2012 tekemän päätöksen kokonaisuudessaan (valitus nro R 0231/2012-2)

—	velvoittamaan vastaajan ja vastapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”GLAMOUR”, yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 380 916

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisössä voimassa oleva kansainvälinen rekisteröinti ”TUDOR GLAMOUR” luokkaan 14 kuuluville tavaroille

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen kaikkien riitautettujen tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/18

Kanne 4.1.2013 — Sherwin Williams Sweden v. SMHV — Akzo Nobel Coatings International (ARTI)

(Asia T-12/13)

2013/C 86/30

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sherwin-Williams Sweden AB (Märsta, Ruotsi) (edustaja: lakimies L. Ström)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Akzo Nobel Coatings International BV (Arnheim, Alankomaat)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 18.10.2012 tekemän päätöksen R 2085/2011-1 (jolla vahvistetaan väiteosaston 9.8.2011 tekemä päätös B 1 717 142)

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”ARTI” luokkaan 2 kuuluville tavaroille — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 017 427

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Benelux-maissa numerolla 753 216 ja kansainvälisesti numerolla 872 478 rekisteröity sanamerkki ”ARTITUDE” luokkaan 2 kuuluville tavaroille

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/19

Kanne 3.1.2013 — MasterCard International v. SMHV — Nehra (surfpin)

(Asia T-13/13)

2013/C 86/31

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: MasterCard International, Inc. (New York, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor N. Bolter ja solicitor C. Sawdy,)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Sheetal Nehra (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 4 kohdan ja 5 kohdan nojalla

—	hyväksymään vastapuolen merkin rekisteröintiä vastaan esitetyn kantajan väitteen kokonaisuudessaan

—

toissijaisesti hyväksymään kantajan väitteen niiden palvelujen osalta, joiden osalta todetaan, että sekaannusvaara on olemassa ja/tai niiden palvelujen osalta, joiden osalta todetaan, että on olemassa vaara siitä, että haetun merkin käyttäminen merkitsisi kantajan tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki, jossa on sinistä, mustaa ja valkoista ja johon sisältyy sanaosa ”surfpin” sekä kolmesta ympyrästä, joiden reunat menevät toistensa päälle, muodostuva kuva, luokkaan 36 kuuluvia palveluja varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 8 368 862

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Eriväriset kuviomerkit, jotka sisältävät kolmesta ympyrästä, joiden reunat menevät toistensa päälle, muodostuvan kuvan ja joista joissakin on sanaosa ”MasterCard Worldwide” tai ”MasterCard” — yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 5 198 585, yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 5 198 494, Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity tavaramerkki numero 2 425 471, Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity tavaramerkki numero 2 429 669, yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 5 646 261, yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 761 221, yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 5 646 492 ja yhteisön tavaramerkki rekisteröintinumero 5 646 609 luokkiin 3, 5, 6, 9, 12, 14, 16, 18, 20, 21, 24, 25, 27, 28, 35, 36, 38, 39, 41, 42, 43, 44 ja 45 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 4 kohdan ja 5 kohdan rikkominen.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/19

Kanne 3.1.2013 — Seal Trademarks v. SMHV — Exel Composites (XCEL)

(Asia T-14/13)

2013/C 86/32

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Seal Trademarks Pty Ltd (Queensland, Australia) (edustaja: asianajaja E. Armijo Chávarri)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Exel Composites Oyj (Mäntyharju, Suomi)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan toisen valituslautakunnan 11.10.2012 tekemän päätöksen tai

—	toissijaisesti muuttamaan sitä, koska se on ristiriidassa yhteisön tavaramerkkiasetuksen 42 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa (ja nimenomaisesti velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”XCEL” luokkiin 18, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 3 809 571

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 2 996 891, itävaltalaisen tavaramerkin rekisteröinti nro 149 726 ja ruotsalaisen tavaramerkin rekisteröinti nro 324 307, jotka koskevat luokkiin 18 ja 28 kuuluvia tavaroita varten rekisteröityä sanamerkkiä ”EXEL”

Väiteosaston ratkaisu: väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/20

Kanne 18.1.2013 — dm-drogerie markt v. SMHV — Semtee (CALDEA)

(Asia T-26/13)

2013/C 86/33

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: dm-drogerie markt GmbH & Co. KG (Karlsruhe, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Bludovsky ja B. Beinert)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Semtee (Escaldes Engornay, Andorra)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 10.10.2012 tekemän päätöksen (väitemenettelyä koskeva valitus, asia R 2432/2011-1) ja poistamaan kantajan tavaramerkin oikaisuna

—	toissijaisesti kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 10.10.2012 tekemän päätöksen (väitemenettelyä koskeva valitus, asia R 2432/2011-1) ja palauttamaan asian harmonisointivirastoon

—	vielä toissijaisemmin kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 10.10.2012 tekemän päätöksen (väitemenettelyä koskeva valitus, asia R 2432/2011-1).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki CALDEA luokkiin 3, 35, 37, 42, 44 ja 45 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 264 433

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansainvälinen rekisteröinti nro 894 004, joka on voimassa muun muassa Euroopan unionissa, luokkiin 3, 5 ja 8 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/20

Kanne 23.1.2013 — Elan v. Euroopan komissio

(Asia T-27/13)

2013/C 86/34

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Asianosaiset

Kantaja: Elan proizvodnja športnih izdelkov d.o.o. (Begunje na Gorenjskem) (edustaja: asianajaja P. Pensa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Elan d.o.o. -yrityksen hyväksi toteutetuista toimenpiteistä 19.9.2012 tehdyn komission päätöksen SA.26379 (C-13/2010) 2–5 artiklan

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: perusteluvelvollisuuden rikkominen (SEUT 296 artiklan 2 kohta) ja olennaisten menettelymääräysten rikkominen perustelujen puuttumisen vuoksi (SEUT 263 artiklan 2 kohta).

Komissio ei ole perustellut riittävästi, miksi se on katsonut, että valtio on vastuussa Zavarovalnica Triglav- ja Triglav Naložbe- yhtiöiden pääomasijoituksista. Se ei ole myöskään perustellut, miksi se ei ole hyväksynyt sitä, että Elan-yhtiön meriyksikön luovutukset ovat asianmukaisia korvaavia toimenpiteitä.

Toinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen tosiseikkojen arviointia koskevien ilmeisten virheiden vuoksi siltä osin kuin kyseessä ovat julkiset varat ja toteamus, että valtio on vastuussa Zavarovalnica Triglav-, Triglav Naložbe- ja KAD-PPS- yhtiöiden toiminnasta.

Ensinnäkin komissio on tehnyt tosiseikkojen arviointia koskevan ilmeisen virheen arvioidessaan valtion määräysvaltaa ja vaikutusta Zavod za pokojninsko in invalidsko zavarovanje- yhtiössä (ZPIZ) ja näin ollen Zavarovalnica Triglav- ja Triglav Naložbe- yhtiöissä. Toiseksi komissio ei esitä mitään asiassa Stardust Marine vahvistetussa oikeuskäytännössä edellytettyä seikkaa, jonka perusteella valtion voitaisiin katsoa olevan vastuussa KAD-PPS-, Zavarovalnica Triglav- ja Triglav Naložbe- yhtiöistä, ja se on jättänyt tässä yhteydessä kokonaan huomiotta sen, että yksityisillä yhdistyksillä eli Zavarovalnica Triglavilla ja Triglav Naložbella oli negatiivinen vaikutus Elan-yhtiöön.

Kolmas kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen arvioitaessa yhtiökumppanien toiminnan yhteensopivuutta markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen kanssa, koska tosiseikkoja on arvioitu ilmeisen virheellisesti ennen pääomapohjan vahvistamista tehdyn yhtiökumppanien päätöksen ja toimenpiteen 2 (Elanin pääomapohjan vahvistaminen vuonna 2008) toteuttamisen osalta.

On ilmeistä, että komissio on valinnut virheellisesti kuusi ratkaisevaa tosiseikkaa, joiden perusteella se on katsonut, että toimenpide 2 ei ollut markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukainen

—	ensinnäkin komissio on virheellisesti valinnut kaikkein huonoimman arvion Elan-yhtiön oman pääoman arvosta, vaikka arvoa koskevassa pika-arviossa mainittiin neljä arviointia

—	toiseksi komissio on katsonut mielivaltaisesti ja ilman asiantuntemusta, että Audit-IN-yhtiön pääoman arvosta laatima arvio oli vanhentunut ja merkityksetön, ja se on perusteettomasti antanut etusijan pääoman arvoa koskevalle pika-arviolle

—	kolmanneksi komissio on katsonut virheellisesti, että yksikään yksityinen sijoittaja ei ollut osallistunut pääomapohjan vahvistamiseen, vaikka yksityisen pääoman osuus oli vähintään 35,05 %;

—

neljänneksi komissio on katsonut virheellisesti, että Elan oli itse laatinut pitkää aikaväliä 2008–2012 koskevan hankkeen ja tervehdyttämissuunnitelman, koska se on jättänyt täysin huomioimatta sen, että Elanin tervehdyttämissuunnitelman valmistelun perustana oli ulkopuolisen neuvonantajan Elanille laatima uudelleenjärjestelyä koskeva strategia

—

viidenneksi komissio on todennut virheellisesti, että pankkien kanssa ei ollut päästy sopimukseen olemassa olevien varojen vakauttamisesta ennen pääomapohjan vahvistamista, koska komissio on selvästi jättänyt täysin huomiotta näytön, jonka mukaan pankit takaavat Elanille, että ne vakauttavat varat, jos yhtiökumppanit sijoittavat pääomaa Elan-yhtiöön;

—	kuudenneksi komission väite, että Elan-yhtiön pääomapohjan vahvistaminen vuonna 2007 ei ollut menestyksekäs ja että näin ollen yksityiset sijoittajat eivät enää sijoita Elan-yhtiöön, on virheellinen.

Neljäs kanneperuste: tosiseikkojen ilmeisen virheellinen arviointi valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 38–40 kohdassa tarkoitettujen korvaavien toimenpiteiden osalta ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkominen.

Komissio on katsonut ilmeisen virheellisesti, että Elan-yhtiö ei ole toteuttanut riittäviä korvaavia toimenpiteitä ja se on tämän seurauksena soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa yhdessä valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen kanssa:

—	ensinnäkin komissio on jättänyt huomiotta, että uudelleenjärjestelyä koskevassa strategiassa todetaan nimenomaisesti, että äärimmäisessä tapauksessa Amerikan yhdysvalloissa oleva jakeluyhtiö myydään pois

—	toiseksi komissio on todennut virheellisesti, että yhteistyön lakkaaminen yhteisessä jakeluyhtiössä on tapahtunut Dal Bello -yrityksen aloitteesta

—	kolmanneksi komissio on perusteettomasti jättänyt ottamasta huomioon suksien jälleenmyyntimarkkinoilla toteutettujen korvaavien toimenpiteiden vaikutuksen Elan-yhtiön pääasiallisiin markkinoihin eli suksienvalmistusmarkkinoihin.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/22

Valitus, jonka Vincent Bouillez on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-75/11, Bouillez v. neuvosto, 14.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-31/13 P)

2013/C 86/35

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Vincent Bouillez (Overijse, Belgia) (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-75/11, Vincent Bouillez vastaan neuvosto, 14.11.2012 antaman tuomion

—	kumoamaan päätöksen, jolla valittaja jätettiin ylentämättä

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, sillä virkamiestuomioistuin katsoi — suorittamatta todellista tutkintaa —, että ensimmäisessä oikeusasteessa riitautettu päätös oli perusteluvelvollisuutta koskevan periaatteen mukainen, vaikka virkamiestuomioistuin ei ollut pyytänyt neuvostolta todisteita Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 45 artiklaan sisältyvien kriteerien konkreettisesta soveltamisesta valittajan ja muiden ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, sillä virkamiestuomioistuin katsoi pelkkien neuvoston sellaisten väitteiden perusteella, joiden mukaan vastuullisten tehtävien taso oli otettu huomioon ansioiden vertailussa, ettei valittaja ollut osoittanut asian olevan päinvastoin, valittajan prosessinjohtotoimien puitteissa esittämistä sellaisista tiedoista huolimatta, joista ilmeni, että useiden ylennettyjen virkamiesten vastuullisten tehtävien taso ei ollut niin korkea ja yhdenmukainen arvio ei ollut niin hyvä kuin valittajan eikä heidän käyttämiensä kielien määrä ollut suurempi kuin valittajan (koskee valituksenalaisen tuomion 45 ja 46 kohtaa).

Kolmas valitusperuste, joka perustuu ristiriitaiseen päättelyyn, sillä virkamiestuomioistuin ei voinut katsoa yhtäältä, että neuvosto päätti perustellusti suorittaa uuden kaikkien palkkaluokkaan AST 6 kuuluvien virkamiesten, jotka olivat ylennyskelpoisia vuoden 2007 ylennyskierroksella, ansioiden vertailun, mutta toisaalta, että neuvosto ei ollut velvollinen ottamaan huomioon tietyn virkamiehen, joka oli jo ylennetty kyseisellä kierroksella ja jonka ylennys oli tullut lainvoimaiseksi, ansioita (koskee valituksenalaisen tuomion 69 ja 70 kohtaa).

Valittaja väittää myös, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella, että tosiseikat merkitsivät ilmeistä arviointivirhettä.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/22

Valitus, jonka Mario Paulo da Silva Tenreiro on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-120/11, da Silva Tenreiro v. komissio, 14.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-32/13 P)

2013/C 86/36

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Mario Paulo da Silva Tenreiro (Kraainem, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, J.-N. Louis ja D. Abreu Caldas)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että

—	virkamiestuomioistuimen (asiassa F-120/11, da Silva Tenreiro v. komissio) 14.11.2012 antama tuomio, jolla se hylkäsi valittajan kanteen, kumotaan

—	antamaan asiassa uuden ratkaisun

—

toteamaan, että

—	Euroopan komission päätös, jolla valittajan hakemus oikeusasioiden pääosaston (DG) osaston A ”yksityisoikeus” avoinna olleeseen johtajan virkaan, hylättiin, ja päätös, jolla tähän virkaan nimitettiin Y, kumotaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeudenkäyntiasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen huomioonottamiseen vääristyneellä tavalla:

—

yhtäältä virkamiestuomioistuin on katsonut, että riidanalaisen menettelyn avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olleella käsitteellä ”background” viitattiin kokemukseen eikä koulutukseen. Valittaja katsoo, että erityisesti komission julkaisemista avoimia virkoja koskevista ilmoituksista käy ilmi, että jos vaaditaan ammattikokemusta, käytetään käsitettä ”kokemus” eikä käsitettä ”background”

—	toisaalta siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut, että käsitteellä ”sääntely” ei viitattu sääntelymekanismeihin vaan lainsäädäntöprosessiin.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka virkamiestuomioistuin on tehnyt tutkiessaan harkintavallan väärinkäyttöä koskevat indisiot erillään eikä kokonaisvaltaisesti yrittämättä selvittää, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa riitautettujen päätösten laillisuusolettama mahdollista asettaa kyseenalaiseksi silloin, kun indisioita käsitellään yhdessä ja otetaan huomioon niiden lukumäärä.

Valittaja esittää lisäksi, että virkamiestuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon siihen nähden, ettei asianosaisten välillä ole prosessuaalista yhdenmukaisuutta, oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kieltäytyessään toteuttamasta prosessijohtotoimia, jotka olisivat vahvistaneet harkintavallan väärinkäyttöä koskevia indisioita ja joilla olisi saatu näyttö sellaisesta seikasta, joka olisi voitu näyttää ainoastaan tällaisella keinolla.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/23

Kanne 24.1.2013 — Türkiye Garanti Bankasi v. SMHV — Card & Finance Consulting (bonus&more)

(Asia T-33/13)

2013/C 86/37

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Türkiye Garanti Bankasi AS (Istanbul, Turkki) (edustaja: lawyer J. Güell Serra)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Card & Finance Consulting GmbH (Nürnberg, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”bonus&more” luokkiin 35, 36, 38, 41 ja 42 kuuluvia palveluja varten — Yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 037 251

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: kuviomerkin ”bonusnet” kansainvälinen rekisteröinti luokkiin 9, 35, 36, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — kansainvälinen rekisteröinti nro 931 921

Väiteosaston ratkaisu: väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hyväksyminen ja väitteen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/23

Kanne 22.1.2013 — Exakt Advanced Technologies v. SMHV — Exakt Precision Tools (EXAKT)

(Asia T-37/13)

2013/C 86/38

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Exakt Advanced Technologies GmbH (Norderstedt, Saksa) (edustaja: asianajaja A. von Bismarck)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Exakt Precision Tools Ltd (Aberdeen, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 29.10.2012 asiassa R 1764/2011-1 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valitusmenettelyssä syntyneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Kuviomerkki, joka sisältää sanan EXAKT, luokkiin 7, 9, 37 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — yhteisön tavaramerkki nro 3 996 592

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Exakt Precision Tools Ltd

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Kuviomerkki, joka sisältää sanan EXAKT, luokkiin 7, 8 ja 9 kuuluvia tavaroita varten

Mitättömyysosaston ratkaisu: Vaatimuksen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/24

Kanne 29.1.2013 — Roy v. neuvosto ja komissio

(Asia T-41/13)

2013/C 86/39

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: René Roy (Juillac-le-Coq, Ranska) (edustaja: asianajaja C.-E. Gudin)

Vastaaja: Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	velvoittamaan korvaamaan täysimääräisesti rahamääräisistä seuraamuksista aiheutuneen vahingon eli 87 400 euron määrän

—	velvoittamaan korvaamaan täysimääräisesti aineettoman vahingon eli 100 000 euron määrän

—	velvoittamaan neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kanneperusteisiin, jotka ovat olennaisilta osin samat kuin kanneperusteet, joihin vedotaan asiassa T-195/11, Cahier ym. v. neuvosto (1) ja komissio, ja asiassa T-458/11, Riche v. neuvosto ja komissio (2).

(1) EUVL 2011, C 173, s. 14.

(2) EUVL 2011, C 298, s. 28.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/24

Kanne 28.1.2013 — Sabores de Navarra, AIE v. SMHV — Frutas Solano (KIT, EL SABOR DE NAVARRA)

(Asia T-46/13)

2013/C 86/40

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Sabores de Navarra, AIE (Pamplona, Espanja) (edustajat: asianajaja J. Calderón Chavero ja asianajaja O. González Fernández)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Frutas Solana, SA (Calahorra, Espanja)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 7.11.2012 asioissa R 2542/2011-2 ja R 2550/2011-2 tekemän päätöksen

—

soveltamaan sen seurauksena SMHV:n mitättömyysosaston mitättömyysmenettelyssä nro 4633 C 11.10.2011 antamaa päätöstä, jolla yhteisön tavaramerkki (sanamerkki) nro 5042346 ”KIT, EL SABOR DE NAVARRA” julistettiin osittain mitättömäksi luokkaan 29 kuuluvien ”sellaisten säilöttyjen, kuivattujen ja umpioitujen hedelmien ja vihannesten, hillojen, hyytelöiden, hedelmähillokkeiden, jotka kaikki ovat peräisin Navarrasta” ja luokkaan 30 kuuluvien ”leivonnaisten ja makeisten, hunajan, siirapin, kastikkeiden (mauste-), mausteiden” osalta

—	hyväksymään kantajan vaatimukset ja määräämään SMHV:n kyseisen mitättömyysosaston julistamaan tavaramerkin uudelleen mitättömäksi edellisessä kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta

—	velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Yhteisön sanamerkki ”KIT, EL SABOR DE NAVARRA” luokkiin 29, 30 ja 33 kuuluvia tavaroita varten — Rekisteröity yhteisön tavaramerkki N:o 5 042 346

Yhteisön tavaramerkin haltija: Frutas Solano, SA

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Kuviomerkki, johon sisältyy sanaosan ”Sabores de Navarra La Sabiduría del Sabor” luokkiin 29, 30, 33, 39 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Mitättömyysosaston ratkaisu: Vaatimuksen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Frutas Solano, SA:n valituksen osittainen hyväksyminen ja mitättömyysosaston päätöksen osittainen kumoaminen, kantajan kanteen hylkääminen

Kanneperusteet:

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, rikkominen

—	asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/25

Kanne 30.1.2013 — Goldsteig Käsereien Bayerwald v. SMHV — Vieweg (goldstück)

(Asia T-47/13)

2013/C 86/41

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Goldsteig Käsereien Bayerwald GmbH (Cham. Saksa) (edustaja: asianajaja S. Biagosch)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Christin Vieweg (Sonneberg, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 14.11.2012 asiassa R 2589/2011-1 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Christin Vieweg

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki, joka sisältää sanan ”goldstück”, luokkaan 29 ja 30 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 153 677

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki GOLDSTEIG luokkiin 29 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisun kumoaminen ja kantajan väitteen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/25

Kanne 30.1.2013 — Out of the blue v. SMHV — Mombauer (REFLEXX)

(Asia T-48/13)

2013/C 86/42

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Out of the blue KG (Lilienthal, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Hasselblatt ja I. George)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Meinhard Mombauer (Köln, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 19.11.2012 asiassa R 1656/2011-4 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut

—	siinä tapauksessa, että Meinhard Mombauer osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana, velvoittamaan tämän vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki REFLEXX luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 7 239 511

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Meinhard Mombauer

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kuviomerkki, joka sisältää sanan REFLECTS, luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/26

Kanne 25.1.2013 — Think Schuhwerk v. SMHV — Müller (VOODOO)

(Asia T-50/13)

2013/C 86/43

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Think Schuhwerk GmbH (Kopfing, Itävalta) (edustaja: Rechtsanwalt M. Gail)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Andreas Müller (Ulm, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 14.11.2012 asiassa R 474/2012-4 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: sanamerkki ”VOODOO” luokkaan 25 kuuluville tavaroille — yhteisön tavaramerkki nro 5 832 464

Yhteisön tavaramerkin haltija: Andreas Müller

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan kanssa, rikkominen sekä asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

Mitättömyysosaston ratkaisu: vaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan kanssa, rikkominen sekä asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/26

Kanne 30.1.2013 — Evropaïki Dynamiki v. EIP

(Asia T-51/13)

2013/C 86/44

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Christanos)

Vastaaja: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

velvoittamaan EIP:n maksamaan kantajalle 536 610,22 euroa korvaukseksi vahingosta, joka sille aiheutui siitä, että se menetti mahdollisuuden tehdä puitesopimus, ja tälle summalle hyvitysluonteista korkoa 31.1.2008 alkaen siihen saakka, kunnes tässä asiassa annetaan ratkaisu, ja viivästyskorkoa siitä alkaen, kun tässä asiassa annetaan ratkaisu, täysimääräiseen maksuun asti

—

velvoittamaan EIP:n maksamaan kantajalle 150 000 euroa rangaistusluonteisena korvauksena, ja tälle summalle hyvitysluonteista korkoa 31.1.2008 alkaen siihen saakka, kun tässä asiassa annetaan ratkaisu, ja viivästyskorkoa siitä alkaen, kun tässä asiassa annetaan ratkaisu, täysimääräiseen maksuun asti

—	tuomitsemaan EIP:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteellaan kantaja vaatii SEUT 340 artiklan toisen kohdan, luettuna yhdessä SEUT 266 artiklan kanssa, nojalla Euroopan unionin yleistä tuomioistuinta määräämään sen vahingon korvaamisesta, joka sille on aiheutunut Euroopan investointipankin (jäljempänä EIP) lainvastaisen toiminnan johdosta.

Tämä vahinko syntyi, kun, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa T-461/08, Evropaïki Dynamiki vastaan EIP, 20.9.2011 antamassaan tuomiossa, EIP lainvastaisesti hylkäsi kantajan tarjouksen tarjouskilpailussa, joka koski palvelujen tarjoamista koskevan puitesopimuksen tekemistä.

Tässä yhteydessä kantaja vaatii ensinnäkin korvausta siitä vahingosta, joka sille aiheutui siitä, että se menetti mahdollisuuden tehdä puitesopimus, keinona palauttaa aiempi tilanne, ja toiseksi rangaistusluonteista korvausta EIP:n kantajaa kohtaan osoittamasta lainvastaisesta ja väärinkäytösluonteisesta toiminnasta.

Kantaja väittää, että EIP:n sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymistä koskevat edellytykset, sellaisina kuin ne on oikeuskäytännössä vahvistettu, täyttyvät.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/27

Kanne 6.2.2013 — GOLAM v. SMHV — Glaxo Group (METABIOMAX)

(Asia T-62/13)

2013/C 86/45

Kannekirjelmän kieli: kreikka.

Asianosaiset

Kantaja: Sofia Golam (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja N. Trovas)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Glaxo roup Ltd (Greenford, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	hyväksymään kantajan kanteen, jossa vaaditaan kumottavaksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 30.10.2013 asiassa R 2089/2001-2 tekemä päätös

—	hylkäämään vastapuolen väitteen ja hyväksymään kokonaisuudessaan kantajan vaatimuksen ja

—	velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kantajalle tämän oikeudenkäynnin kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki METABIOMAX luokkiin 5, 16 ja 30 kuuluvia tuotteita varten — rekisteröintihakemus nro 8885261

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki BIOMAX, joka on rekisteröity numerolla 2661858 luokkiin 5, 30 ja 32 kuuluvia tuotteita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisun osittainen kumoaminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/27

Kanne 4.2.2013 — ANKO v. komissio

(Asia T-64/13)

2013/C 86/46

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: ANKO AE Antiprosopeion, Emporiou kai Biomichanias (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja B. Christianos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että sen ei tarvitse palauttaa perusteettomasti saatuna summaa, jonka komissio maksoi sille DOC@HAND-hankkeesta

—	toteamaan, että sen ei tarvitse maksaa komissiolle kiinteämääräistä vahingonkorvausta DOC@HAND-hankkeesta

—	velvoittamaan komission korvaamaan kantajat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee SEUT 272 artiklaan perustuvaa komission vastuuta sopimuksesta nro 508015, joka koskee hankkeen Knowledge Sharing and Decision Support for Healthcare Professionals –hankkeen (DOC@HAND) toteuttamista. Tarkemmin ottaen kantaja väittää, että vaikka se on täyttänyt sopimusvelvoitteensa, komissio edellä mainitun sopimuksen, vilpittömän mielen periaatteen, oikeuksien väärinkäyttöä koskevan kiellon ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti on vaatinut ANKOlle maksettujen summien palauttamista.

Tästä syystä kantaja väittää ensinnäkin, että sen ei tarvitse palauttaa perusteettomasti saatuna koko sitä summaa, jonka komissio sille maksoi DOC@HAND-hankkeesta, ja toiseksi, että sen ei tarvitse maksaa komissiolle kiinteämääräistä vahingonkorvausta (liquidated damages) DOC@HAND-hankkkeesta.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/28

Kanne 7.2.2013 — Al-Tabbaa v. neuvosto

(Asia T-74/13)

2013/C 86/47

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mazen Al-Tabbaa (Beirut, Libanon) (edustajat: barrister M. Lester ja solicitor G. Martin)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782/YUTP kumoamisesta 29.11.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoaa Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 29.11.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1117/2012 (EUVL L 330, s. 9) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja arvioi tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti ja teki ilmeisen arviointivirheen päättäessään soveltaa rajoittavia toimenpiteitä kantajaan ja katsoessaan, että joku merkitsemisperusteista täyttyi.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei esittänyt kantajalle riittäviä tai asianmukaisia perusteluja riidanalaisten toimenpiteiden soveltamiseksi häneen.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaaja loukkasi puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan vastaaja loukkasi perusteetta ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia ja erityisesti hänen omaisuudensuojaa, elinkeinonharjoittamisen vapautta, mainetta ja oikeutta yksityis- ja perhe-elämään.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/28

Kanne 13.2.2013 — Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto

(Asia T-80/13)

2013/C 86/48

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Syrian Lebanese Commercial Bank S.A.L. (Beirut, Libanon) (edustajat: asianajajat P. Vanderveeren, L. Defalque ja T. Bontinck)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 29.11.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/739/YUTP 25 artiklan ja sen I.b liitteen siltä osin kuin kantaja mainitaan kyseisen liitteen 34 kohdassa

—

kumoaa 29.11.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1117/2012 siltä osin kuin sen johdosta pidettiin voimassa kantajan merkitseminen neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 liitteeseen II 23.1.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen N:o 55/2012 1 artiklan ja liitteessä olevan 27 kohdan mukaisesti

—	kumoaa siltä osin kuin se on tarpeen neuvoston 30.11.2012 päivätyn kirjeen

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu riittävien ja täsmällisten perustelujen puuttumiseen, koska neuvosto on esittänyt ainoastaan ylimalkaisia ja yleisluontoisia perusteita mainitsematta niitä erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden johdosta se katsoi, että kantajaan on kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska riidanalaisten toimien antamismenettely ei ole ollut kontradiktorinen ja koska neuvosto on implisiittisesti kieltäytynyt esittämästä todisteita, joilla oikeutettaisiin seuraamusten luonne ja laajuus.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin kyse on kantajan osallistumisesta Syyrian hallituksen rahoittamiseen, koska neuvosto ei ole ennen riidanalaisten toimien antamista eikä myöskään sen jälkeen esittänyt näyttöä siitä, että kantaja olisi osallistunut Syyrian hallituksen rahoittamiseen.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu neuvoston tutkintamenettelyssä tapahtuneisiin virheisiin, joiden johdosta neuvoston toteuttamat rajoittavat toimenpiteet ovat lainvastaisia, koska neuvosto ei ole tutkinut rajoittavan toimenpiteen perustana mahdollisesti olevien tietojen ja todisteiden merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä ennen toimenpiteen toteuttamista.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/30

Kanne 24.12.2012 — ZZ v. komissio

(Asia F-158/12)

2013/C 86/50

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat A. Salero ja B. Cortese)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vaatimus sen päätöksen kumoamiseksi, jolla hylättiin Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston tekemä pyyntö ottaa kantaja palvelukseen tehtäväryhmän III sopimussuhteisena toimihenkilönä sekä vahingonkorvausvaatimus

Vaatimukset

—	Euroopan komission ”rekrytoinnin ja palvelussuhteen päättymisen” yksikön (DG HR.B.2) päällikön 6.3.2012 tekemä päätös, jolla hylättiin Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston tekemä pyyntö ottaa kantaja palvelukseen tehtäväryhmän III sopimussuhteisena toimihenkilönä, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle riidanalaisesta päätöksestä aiheutunut aineellinen vahinko, jonka määräksi on arvioitava summa, joka vastaa tehtäväryhmän III palkkauksen, laskettuna vuoden 2011 lokakuusta alkaen, ja kantajalle maksettavan tehtäväryhmän I sopimussuhteisen toimihenkilön palkkauksen välistä eroa, korotettuna viivästyskorolla, joka on laskettava jokaisen kuukausipalkan maksamispäivästä siihen päivään asti, jona ne tosiasiallisesti maksetaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

23.3.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/30

Kanne 28.12.2012 — ZZ v. EEA

(Asia F-162/12)

2013/C 86/51

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Orlandi, J.-N. Louis ja D. Abreu Caldas)

Vastaaja: Euroopan ympäristökeskus

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja palautetaan tehtäväänsä sairasloman jälkeen sen ajankohdan jälkeen, jolloin hän lääkärinlausuntojen mukaan kykeni työskentelemään.

Vaatimukset

—	On kumottava työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 20.9.2012 tekemä päätös, jolla hylättiin 21.5.2012 tehty valitus, jossa vaadittiin sen 21.2.2012 tehdyn päätöksen peruuttamista, jolla kantaja palautettiin tehtäväänsä 24.1.2012 sairasloman jälkeen.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2013.086.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 86

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	56. vuosikerta 23. maaliskuu 2013

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2013/C 086/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 79, 16.3.2013	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2013/C 086/02	Asia C-12/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Dublin Metropolitan District Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Denise McDonagh v. Ryanair Ltd (Lentoliikenne — Asetus (EY) N:o 261/2004 — Poikkeuksellisten olosuhteiden käsite — Huolenpitovelvollisuus matkustajiin nähden, kun lento on peruutettu poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi — Ilmatilan sulkemisen aiheuttanut tulivuorenpurkaus — Islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautuminen)	2

2013/C 086/03	Asia C-26/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Grondwettelijk Hofin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Belgische Petroleum Unie VZW ym. v. Belgian valtio (Direktiivi 98/70/EY — Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laatu — 3–5 artikla — Polttoaineiden ympäristöperusteiset laatuvaatimukset — Direktiivi 98/34/EY — Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely — 1 ja 8 artikla — Teknisen määräyksen käsite — Velvollisuus toimittaa komissiolle teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset — Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla öljy-yhtiöiden, jotka toimittavat bensiiniä ja/tai dieselpolttoaineita markkinoille, on saman kalenterivuoden kuluessa toimitettava markkinoille myös tietty määrä biopolttoaineita)	2

2013/C 086/04	Asia C-175/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 31.1.2013 (High Court of Irelandin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — H.I.D. ja B.A. v. Refugee Applications Commissioner, Refugee Appeals Tribunal, Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä — Kolmannen maan kansalaisen hakemus pakolaisaseman saamiseksi — Direktiivi 2005/85/EY — 23 artikla — Mahdollisuus käsitellä turvapaikkahakemukset etusijamenettelyssä — Kansallinen menettely, jossa tiettyyn kansalaisuutta tai alkuperämaata koskevan kriteerin perusteella määriteltyyn luokkaan kuuluvien henkilöiden hakemukset tutkitaan etusijamenettelyssä — Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa — Kyseisen direktiivin 39 artikla — Tässä artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen käsite)	3

2013/C 086/05	Asia C-301/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 31.1.2013 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta (Verolainsäädäntö — Verotuksellisen kotipaikan siirto — Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Toteutumattomien voittojen verotus — Välitön poistumisvero)	4

2013/C 086/06	Asia C-394/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 31.1.2013 (Komisia za zashtita ot diskriminatsian (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Valeri Hariev Belov v. CHEZ Elektro Balgaria AD ym. (Ennakkoratkaisupyyntö — SEUT 267 artikla — Kansallisen tuomioistuimen käsite — Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen)	4

2013/C 086/07	Asia C-396/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.1.2013 (Curtea de Apel Constanțan (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Ministerul Public, Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Constanța/eurooppalaisten pidätysmääräysten, joiden kohteena on Ciprian Vasile Radu, täytäntöönpano (Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2002/584/YOS — Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt — Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu syytetoimenpiteitä varten — Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet)	5

2013/C 086/08	Asia C-642/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Administrativen sad Varnan (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stroy trans EOOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Verotuksen neutraalisuuden periaate — Vähennysoikeus — Epääminen — 203 artikla — Arvonlisäveron mainitseminen laskussa — Verosaatavan syntyminen — Verollisen liiketoimen olemassaolo — Laskun antajan ja sen saajan arvioiminen samalla tavalla — Tarpeellisuus)	5

2013/C 086/09	Asia C-643/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 31.1.2013 (Administrativen sad Varnan (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — LVK — 56 EOOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Verotuksen neutraalisuuden periaate — Vähennysoikeus — Epääminen — 203 artikla — Arvonlisäveron mainitseminen laskussa — Verosaatavan syntyminen — Verollisen liiketoimen olemassaolo — Laskun antajan ja sen saajan arvioiminen samalla tavalla — Tarpeellisuus)	6

2013/C 086/10	Asia C-496/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Prešove (Slovakia) on esittänyt 6.11.2012 — Spoločenstvo vlastníkov bytov MYJAVA v. Podtatranská vodárenská prevádzková spoločnosť, a.s.	7

2013/C 086/11	Asia C-595/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio (Italia) on esittänyt 19.12.2012 — Loredana Napoli v. Ministero della Giustizia — Dipartimento Amministrazione Penitenziaria	7

2013/C 086/12	Asia C-597/12 P: Valitus, jonka Isdin, SA on tehnyt 19.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-366/11, Bial-Portela & Ca, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 9.10.2012 antamasta tuomiosta	8

2013/C 086/13	Asia C-599/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brugge (Belgia) on esittänyt 20.12.2012 — Jetair NV ja BTW-eenheid BTWE Travel4you v. FOD Financiën	9

2013/C 086/14	Asia C-604/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 27.12.2012 — HN v. Minister for Justice, Equality and Law Reform, Irlanti ja Attorney General	9

2013/C 086/15	Asia C-617/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) Patents Court (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 18.12.2012 — Astrazeneca AB v. Comptroller-General of Patents	10

2013/C 086/16	Asia C-11/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundespatentgericht (Saksa) on esittänyt 10.1.2013 — Bayer CropScience	10

2013/C 086/17	Asia C-17/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 14.1.2013 — Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH v. Ministero delle infrastrutture e dei trasporti — Capitaneria di Porto di Chioggia	10

2013/C 086/18	Asia C-19/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 15.1.2013 — Ministero dell’Interno v. Fastweb SpA	11

2013/C 086/19	Asia C-20/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 15.1.2013 — Daniel Unland v. Land Berlin	11

2013/C 086/20	Asia C-22/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 17.1.2013 — Mascolo v. Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca	12

2013/C 086/21	Asia C-35/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte Suprema di Cassazione (Italia) on esittänyt 24.1.2013 — ASS.I.CA. ja Kraft Foods Italia SpA v. Associazioni fra produttori per la tutela del Salame Felino ym.	13

2013/C 086/22	Asia C-54/13 P: Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 31.1.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-270/08, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 21.11.2012 antamasta tuomiosta	14

	Unionin yleinen tuomioistuin
2013/C 086/23	Asia T-269/00: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Sagar v. komissio (Kumoamiskanne — Valtiontuki — Venetsian ja Chioggian alueille sijoittautuneiden yritysten sosiaalikulujen alentaminen — Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla maksettu tuki määrätään perittäväksi takaisin — Kanne, joka on selvästi täysin perusteeton)	15

2013/C 086/24	Asia T-272/00: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Barbini ym. v. komissio (Kumoamiskanne — Valtiontuki — Venetsian ja Chioggian alueille sijoittautuneiden yritysten sosiaalikulujen alentaminen — Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla maksettu tuki määrätään perittäväksi takaisin — Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi täysin perusteeton)	15

2013/C 086/25	Asia T-273/00: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Unindustria ym. v. komissio (Kumoamiskanne — Valtiontuki — Venetsian ja Chioggian alueille sijoittautuneiden yritysten sosiaalikulujen alentaminen — Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla maksettu tuki määrätään perittäväksi takaisin — Kanne, joka on selvästi täysin perusteeton)	16

2013/C 086/26	Asia T-368/11 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 1.2.2013 — Travetanche Injection v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Pääasian kanteen hylkääminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)	16

2013/C 086/27	Asia T-551/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.2.2013 — BSI v. neuvosto (Kumoamiskanne — Polkumyynti — Kiinasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa käyttöön otetun polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Malesiasta lähetettyjen näiden tavaroiden tuontia — Itsenäinen tuoja — SEUT 263 artiklan neljäs kohta — Toimi ei koske kantajaa erikseen — Täytäntöönpanotoimia sisältävä säännös — Tutkimatta jättäminen)	17

2013/C 086/28	Asia T-347/12 P: Valitus, jonka Dana Mocová on tehnyt 8.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-41/11, Mocová v. komissio, 13.6.2012 antamasta tuomiosta	17

2013/C 086/29	Asia T-1/13: Kanne 4.1.2013 — Advance Magazine Publishers v. SMHV — Montres Tudor (GLAMOUR)	18

2013/C 086/30	Asia T-12/13: Kanne 4.1.2013 — Sherwin Williams Sweden v. SMHV — Akzo Nobel Coatings International (ARTI)	18

2013/C 086/31	Asia T-13/13: Kanne 3.1.2013 — MasterCard International v. SMHV — Nehra (surfpin)	19

2013/C 086/32	Asia T-14/13: Kanne 3.1.2013 — Seal Trademarks v. SMHV — Exel Composites (XCEL)	19

2013/C 086/33	Asia T-26/13: Kanne 18.1.2013 — dm-drogerie markt v. SMHV — Semtee (CALDEA)	20

2013/C 086/34	Asia T-27/13: Kanne 23.1.2013 — Elan v. Euroopan komissio	20

2013/C 086/35	Asia T-31/13 P: Valitus, jonka Vincent Bouillez on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-75/11, Bouillez v. neuvosto, 14.11.2012 antamasta tuomiosta	22

2013/C 086/36	Asia T-32/13 P: Valitus, jonka Mario Paulo da Silva Tenreiro on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-120/11, da Silva Tenreiro v. komissio, 14.11.2012 antamasta tuomiosta	22

2013/C 086/37	Asia T-33/13: Kanne 24.1.2013 — Türkiye Garanti Bankasi v. SMHV — Card & Finance Consulting (bonus&more)	23

2013/C 086/38	Asia T-37/13: Kanne 22.1.2013 — Exakt Advanced Technologies v. SMHV — Exakt Precision Tools (EXAKT)	23

2013/C 086/39	Asia T-41/13: Kanne 29.1.2013 — Roy v. neuvosto ja komissio	24

2013/C 086/40	Asia T-46/13: Kanne 28.1.2013 — Sabores de Navarra, AIE v. SMHV — Frutas Solano (KIT, EL SABOR DE NAVARRA)	24

2013/C 086/41	Asia T-47/13: Kanne 30.1.2013 — Goldsteig Käsereien Bayerwald v. SMHV — Vieweg (goldstück)	25

2013/C 086/42	Asia T-48/13: Kanne 30.1.2013 — Out of the blue v. SMHV — Mombauer (REFLEXX)	25

2013/C 086/43	Asia T-50/13: Kanne 25.1.2013 — Think Schuhwerk v. SMHV — Müller (VOODOO)	26

2013/C 086/44	Asia T-51/13: Kanne 30.1.2013 — Evropaïki Dynamiki v. EIP	26

2013/C 086/45	Asia T-62/13: Kanne 6.2.2013 — GOLAM v. SMHV — Glaxo Group (METABIOMAX)	27

2013/C 086/46	Asia T-64/13: Kanne 4.2.2013 — ANKO v. komissio	27

2013/C 086/47	Asia T-74/13: Kanne 7.2.2013 — Al-Tabbaa v. neuvosto	28

2013/C 086/48	Asia T-80/13: Kanne 13.2.2013 — Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto	28

2013/C 086/49	Asia T-650/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2013 — Dimension Data Belgium v. parlamentti	29

	Virkamiestuomioistuin
2013/C 086/50	Asia F-158/12: Kanne 24.12.2012 — ZZ v. komissio	30

2013/C 086/51	Asia F-162/12: Kanne 28.12.2012 — ZZ v. EEA	30