15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/1

1.1

ETSK katsoo, että Välimeren alueella tällä hetkellä vallitseva erittäin herkästä ja vielä selkiytymättömästä tilanteesta huolimatta on olemassa kaikki edellytykset (1) monitasoisen vuoropuhelun aloittamiseksi komission, jäsenvaltioiden, Euro–Välimeri-yhteistyöhön osallistuvien maiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan välillä sellaisen (kahteen osaan jaetun) Välimeren alueen makroaluestrategian kehittämiseksi, joka vastaa alueen tarpeisiin vahvistaen sen kansainvälistä kilpailukykyä.

1.2

ETSK myöntää Välimeren alueen olevan erityisen laaja alue, jolla on erilaisia taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia erityispiirteitä. Se koostuu rakenteeltaan ja infrastruktuuriltaan hyvin erilaisista maista (EU:n jäsenvaltiot; EU:n ulkopuoliset valtiot, joilla on ehdokasvaltion asema; EU:n ulkopuoliset maat, jotka osallistuvat Euro–Välimeri-yhteistyöhön). Siksi komitea ehdottaa, että luodaan kaksi osa-aluetason politiikkaa – toinen itäistä, toinen läntistä Välimeren aluetta varten –, jotka yhteistyön kautta limittyvät sekä keskenään että Joonian- ja Adrianmeren makroaluestrategian kanssa.

1.3

ETSK ottaa huomioon neuvoston päätökset ja parlamentin ilmaiseman samansuuntaisen kannan, jonka mukaan makroaluestrategian ei pidä edellyttää taloudellisia lisäresursseja, lainsäädäntöä tai uusia hallintoelimiä (kolmen ”ein” periaate). Komitea katsoo kuitenkin, että on tarpeen rahoittaa teknistä apua tiedonkeruuta ja välttämättömien rakenteellisten hankkeiden edistämistä varten.

1.4

ETSK katsoo, että EU:n jo hyväksymät merkittävät resurssit rakennerahastoista rahoitettaville toimenpiteille ja ohjelmille sekä EIP:n rahoitusvälineet muodostavat tyydyttävän välineistön, jota on käytettävä sekä avoimella että mahdollisimman joustavalla tavalla. Komitea kannattaa myös Euro–Välimeri-investointipankin perustamista EIP:n kautta sekä avointa politiikkaa eri rahoituslaitosten taholta – kuten Saksan jälleenrakennuksen luototuslaitos (KfW), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki ja Islamilainen kehityspankki – tulevaa rahoitusta kohtaan.

1.5

ETSK katsoo, että on viipymättä lujitettava alueita pienempien yksiköiden välistä yhteistyötä tiivistämällä Välimeren eteläpuolisten maiden kaupallisia, matkailuun liittyviä ja teollisia suhteita.

1.6

ETSK katsoo, että neuvoston on tehtävä vaadittavat poliittiset päätökset vielä avoinna olevien kysymysten ratkaisemiseksi, jotta Välimeren unionista voi tulla uuden makroaluepolitiikan strateginen suunnittelu- ja täytäntöönpanoelin.

1.7

ETSK uskoo, että Adrian- ja Joonianmeren strategian nopea hyväksyminen neuvostossa (neuvoston päätelmät 24. kesäkuuta 2011) avaa tien Välimeren makroaluestrategian perustamiselle.

1.8

ETSK katsoo Kyproksen ja Maltan, samoin kuin kaikkien muiden Välimeren saarten olevan erityisen tärkeässä asemassa EU:n suunnittelemassa uudessa strategiassa, sillä nämä saaret ovat hyvin vaikeassa tilanteessa sen vuoksi, että niiden liikenne- ja viestintäyhteydet manner-Euroopassa sijaitseviin EU:n muihin jäsenvaltioihin ovat puutteelliset.

1.9

ETSK korostaa, että maataloustuotannon edistäminen on erittäin tärkeä kysymys laajasti katsottuna koko Välimeren alueelle.

1.10

ETSK katsoo, että on välttämätöntä parantaa sekä Välimeren maiden keskinäisiä meri- ja lentoyhteyksiä että niiden yhteyksiä muuhun EU:hun.

1.11

ETSK katsoo, että nyt käsillä olevalla lausunnolla avataan keskustelu uudesta Välimeren makroaluestrategiasta ja tuodaan käsittelyyn strategian tärkeimmät kysymykset. Komitea tulee jatkamaan työtä tämän erityisen tärkeän kysymyksen parissa laatimalla uusia lausuntoja, joissa syvennetään ja käsitellään tarkemmin nyt käsillä olevassa lausunnossa kuvattuja kysymyksiä.

2.1

Kun Kypros aloitti vuoden 2012 jälkipuoliskolla EU:n neuvoston puheenjohtajakautensa, se asetti yhdeksi prioriteetikseen Välimeren alueen makroaluestrategiasta laadittavan lausunnon, jossa keskitytään erityisesti siihen, kuinka tällainen strategia voisi hyödyttää pieniä saarivaltioita.

2.2

ETSK:n valinta tutkimuksen tekijäksi johtuu komitean roolista sellaisten valmistelevien lausuntojen laatijana, joissa ilmaistaan ja edustetaan jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden näkemyksiä ja vahvistetaan näin osallistavaa demokratiaa EU:ssa.

2.3

Teeman valinta on seurausta Itämeren aluetta – ja sen jälkeen Tonavan ja sittemmin Adrian- ja Joonianmeren sekä Atlantin aluetta (2) – varten suunniteltujen makroalueellisten lähestymistapojen onnistumisesta, sillä myös Välimeren alueella on omat erityispiirteensä ja niistä johtuvia tarpeita.

2.4

Strategian tavoitteena on luoda koordinoituja toimintalinjoja, joilla autetaan Välimeren alueen maita vahvistamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia suhteitaan ja tekemään yhteistyötä yhteisten ongelmiensa ratkaisemiseksi antaen alueelleen mahdollisuuden tulla kansainvälisesti kilpailukykyiseksi, hyvinvoivaksi, turvalliseksi ja ympäristön kannalta kestäväksi. Tällaisen makroaluestrategian avulla pystytään myös koordinoimaan EU:n toimielinten kaikkia politiikkoja, tavoitteita ja toimenpiteitä jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisten talous- ja sosiaalineuvostojen sekä kaikkien Välimeren alueen sidosryhmien vastaavien toimien kanssa erityisesti alueen pienissä ja eristyneissä EU:n saarijäsenvaltioissa.

2.5

Strategian odotetaan myös tarjoavan ratkaisuja meneillään olevan kansainvälisen talouskriisin aiheuttamien ongelmiin, nopeuttavan kasvuvauhtia, luovan työllistymismahdollisuuksia sekä vähentävän työttömyyttä.

2.6

Tätä tarkoitusta varten lausunnossa käytetään komission (3) antamaa eurooppalaisen makroalueen määritelmää, jonka mukaan makroaluestrategialla tarkoitetaan sellaista aluetta varten laadittua strategiaa, johon sisältyy eri valtioihin kuuluvia alueita sekä alueita, joilla on yhteisiä piirteitä – esimerkiksi yhteinen meri- tai muu alue – tai joilla on samoja haasteita, kuten kehitysongelmat, ilmastonmuutos, rajallinen taloudellinen ja kulttuurinen vaihto jne. Makroaluestrategiat ovat lähestymistapoja, joissa hyödynnetään olemassa olevia välineitä, ohjelmia ja rahoitusta ja käytetään niitä makroaluetta varten määriteltyjen erityistavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on saada julkiset ja yksityiset resurssit mukaan niiden suunnitteluun, jotta käytettävissä oleva (EU:n, kansallisen tai alueellisen) rahoitus saataisiin palvelemaan laajempia politiikkoja. Lisäksi ne mahdollistavat alueiden ja eri jäsenvaltioiden resurssien lähentymisen koordinoidun ”yhteishallinnon” kautta sekä luo ”molemminpuolista hyötyä” kaikille osapuolille.

2.7

Välimeren eteläpuolisissa maissa tapahtuneiden viimeaikaisten vallankumousten vuoksi niissä tällä hetkellä vallitsevien hyvin vaihtelevien ja epävakaiden poliittisten ja yhteiskunnallisten olojen vuoksi EU on ottanut niitä varten käyttöön uuden lähestymistavan, jota kutsutaan ”demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtääväksi kumppanuudeksi” ja jossa palkitaan niitä maita, jotka edistyvät tarpeellisten uudistusten toteuttamisessa tarkkojen ja mitattavissa olevien tavoitteiden kautta (4).

3.1

On syytä huomata, että koska sekä yleisemmin Välimeren aluetta (Euro–Välimeri-kumppanuus, joka tunnetaan myös Barcelonan prosessina) että Välimeren erityisalueita, kuten Joonian- ja Adrianmerta (alueellinen yhteistyö Välimerellä Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kautta) koskevia ohjelmia ja aloitteita on jo ennestään paljon, uuden makroaluestrategian pitäisi koskea kaikkia alueen maita, joihin kuuluu sekä EU:n jäsenvaltioita (Portugali, Espanja, Ranska, Italia, Kreikka, Kypros, Slovenia ja Malta) että EU:n ulkopuolisia maita (Kroatia, Montenegro, Albania, Turkki, Libanon, Syyria, Palestiina, Jordania, Israel, Egypti, Libya, Algeria, Tunisia ja Marokko).

3.2

Ennen toimenpiteiden ja politiikkojen tavoitteiden linjaamista on kuitenkin tarpeen määritellä alueen haasteet.

3.2.1

Ensinnäkin Välimeren alue ja varsinkin itäinen Välimeri on historiallisesti erittäin tärkeä. Alueeseen kuuluu sekä EU:n jäsenvaltioita että EU:n ulkopuolisia maita, jotka ovat eri kehitysvaiheissa. Koska Välimeren alue on muinaisista ajoista lähtien ollut asuttu, vilkkaan liiketoiminnan, tavaroiden ja ihmisten liikkumisen ja merenkulun keskus, suuret kauppatavaroiden ja ihmisten virrat ovat sille luonteenomaisia. Alueen maiden väliset taloudelliset suhteet ovat kuitenkin edelleen erittäin rajalliset (esimerkiksi itäisen Välimeren maiden välillä ei ole suoria lento- tai meriyhteyksiä). Aivan perusteeton ei ole väite, jonka mukaan Euro–Välimeri-yhteistyö valitettavasti rajoittuu Välimeren eteläpuolisten maiden ja EU:n väliseen yhteistyöhön tai kahdenväliseen yhteistyöhön tiettyjen jäsenvaltioiden kanssa.

3.2.2

Lisäksi alueen taloudelliset sekä kehitystasojen ja hyvinvoinnin erot, mutta myös usein – ja erityisesti juuri tällä hetkellä – ilmenevät jännitteet ovat aiheuttaneet sen, että ihmisten liikkumisesta on tullut jatkuvaa (laillista tai laitonta) taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoliikettä (5) kielteisine seurauksineen sekä lähtö- että vastaanottaville maille. Poliittista turvapaikkaa etsivien henkilöiden liikkuminen muodostaa erityisen vakavan huolenaiheen tässä problematiikassa.

3.2.3

Kolmanneksi Välimeren alue on edelleen poliittisen epävakauden ja aseellisten konfliktien syntysija monine epätoivottavine seurauksineen (ihmishenkien menetykset, materiaaliset tuhot sekä liike-elämälle, kaupankäynnille ja ympäristölle aiheutuvat seuraukset). Lisäksi arabimaiden vallankumousten jälkeen on ollut entistä välttämättömämpää luoda strategia, jolla pyritään vahvistamaan alueen maiden välisiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia suhteita sellaisen EU:n aloitteen kautta, joka rakentuu demokraattiseen dialogiin näiden valtioiden, mutta myös kansalaisyhteiskunnan kanssa (6) ja joka osoittaa EU:n aidosti seisovan Välimeren eteläpuolisten maiden kansojen rinnalla (7).

3.2.4

Neljänneksi alueella on paljon arvokkaita raaka-aineita, ennen kaikkea energiavarantoja laajemman Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella. Tärkeä seikka on hiljattain tapahtunut uusien maakaasuvarantojen löytyminen. Niiden odotetaan tarjoavan EU:lle uusia, entistä vakaampia energialähteitä. On kuitenkin tarpeen varmistaa turvallinen ympäristö ja parantaa meri-, lento- ja muita yhteysreittejä sekä Välimeren maiden kesken että niiden ja muun maailman välillä, painottaen erityisesti kauppamerenkulkua, joka on alueella tärkeä taloudellisen toiminnan muoto.

3.2.5

Viidenneksi vuosia jatkunut resurssien käyttö ja maatalouden harjoittaminen, viimeaikaiset toistuneet kuivuuskaudet, ylikalastus ja myös vilkas meriliikenne ovat aiheuttaneet alueella saastumista, jolla on kielteisiä vaikutuksia meren eliöihin ja rannikkoalueisiin, mikä puolestaan haittaa matkailua. Maataloustoiminta tuottaa yhä vähemmän ja yhä huonompia tuotteita (8), samalla kun meren antimet on asteittain kulutettu loppuun ja kalastuksesta saatavat tulot pienentyneet.

3.2.6

Kuudenneksi kaikkien Välimeren maiden yhteinen piirre on matkailuelinkeinon tärkeä rooli työllisyyden ja kasvun luojana. Tämä on yksi syy siihen, miksi alueen maiden välisen yhteistyön edistämisen matkailualalla tulisi olla kehitysstrategian yksi avaintekijä vakavien ongelmien – erityisesti kausiluonteisuuden – ratkaisemiseksi.

3.2.7

Seitsemänneksi internetin tarjoamien teknisten välineiden ja viestintävälineiden käyttö on rajallista erityisesti Välimeren eteläpuolisissa maissa, ja niitä koskeva tutkimus- ja innovaatiotoiminta puuttuu, vaikka kyseessä on olennainen osa nykyaikaista taloutta. Lisäksi Välimeren maiden keskinäiset yhteydet ovat hyvin rajalliset.

3.3

On syytä huomata, että Pohjois-Afrikan maiden väliset taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset suhteet ovat erityisen kehittymättömät, minkä vuoksi se, mitä kutsutaan Euro–Välimeri-yhteistyöksi, on käytännössä rajoittunut EU:n yhteistyöksi ainoastaan muutamien maiden kanssa. Lisäksi EU:n Välimeren alueella toteuttamien politiikkojen ja ohjelmien menestys on ollut hyvin rajallista, mikä on johtunut kykenevien paikallisten kumppaneiden puutteesta, korruptiosta (9) sekä paikallisten tapojen, perinteiden ja sosiaalisten suhteiden puutteellisesta ymmärtämisestä. Vuonna 1995 käynnistetyn Barcelonan prosessin tulokset ovat olleet heikot, eikä sen enempää MEDA-ohjelma kuin Välimeren unionikaan ole tähän mennessä edistänyt odotetulla tavalla EU:n yhteistyötä Välimeren alueen maiden kanssa.

4.1

Edellä luetellut haasteet huomioon ottaen ehdotetaan, että makroaluestrategian pääasialliset tavoitteet olisivat seuraavat:

4.1.1

Kestävän kehityksen saavuttaminen vahvistamalla alueen maiden talouksien kilpailukykyä, jotta voidaan vastata meneillään olevan kansainväliseen talouskriisiin, luoda työllistymismahdollisuuksia ja vähentää työttömyyttä.

4.1.2

Välimeren maiden välisten suhteiden vahvistaminen sekä sillan tekeminen näistä maista EU:n, Lähi-idän ja Afrikan välille tavoitteena rauhan ja hyvinvoinnin edistäminen sekä alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen.

4.1.3

Sellaisen kunnianhimoisen energiapolitiikan hahmottelu, joka hyödyttää sekä alueen maita että EU:ta, kun otetaan huomioon, että EU:n on monipuolistettava energiatarjontaansa ja vähennettävä riippuvuuttaan Venäjästä.

4.1.4

EU:n ulkopuolisten Välimeren maiden välisen tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaan liikkuvuuden vahvistaminen.

4.1.5

Yhteysverkoston parantaminen tavaroiden, ihmisten ja palveluiden nopean ja esteettömän liikkuvuuden varmistamiseksi painottaen erityisesti energiakuljetusten turvallisuutta.

4.1.6

EU:n pienten Välimeren alueen saarijäsenvaltioiden – toisin sanoen Kyproksen ja Maltan – roolin vahvistaminen käynnistämällä aloitteita suhteiden parantamiseksi Välimeren alueen kumppaneihin erityisesti laajentamalla alueen maiden ja muun maailman välisiä sähköisiä yhteyksiä.

4.1.7

Työpaikkojen luomiseen tähtäävien ohjelmien edistäminen erityishuomiota tarvitsevia väestöryhmiä varten (esim. naiset, nuoret sekä henkilöt, joilla erityistarpeita) (10).

4.2

Välimeren makroaluestrategian (joka jaetaan osa-alueittain strategioihin itäistä ja läntistä Välimerta varten) tavoitteena on oltava se, että alueesta tehdään todellinen edelläkävijä kaupan, matkailun, kulttuurin, ideoiden, innovaatioiden, tutkimuksen ja koulutuksen aloilla. Se on muutettava rauhan alueeksi, jotta luodaan mahdollisuudet taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja hyvinvointiin.

5.1

Edellä esitettyä analyysia voidaan käyttää aluetta koskevan strategian tärkeimpien elementtien määrittelemiseen seuraavien kuuden, Eurooppa 2020 -strategian (11) kanssa yhteensopivan pilarin pohjalta:

5.1.1

Ensimmäinen pilari koskee taloudellista yhteistyötä ja kehitystä, jotka ovat yhteydessä kestävyyden tavoitteisiin, mukaan lukien laajat talouteen liittyvät toimet, kuten

5.1.2

Toinen pilari koskee ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, erityisesti

5.1.3

Kolmas pilari koskee kuljetuksia ja turvallisten meri- ja lentoyhteyksien varmistamista sekä tavaroiden että ihmisten kuljettamista varten. Tähän kuuluvat mm.

5.1.4

Neljäs pilari on yhteistyö energia-alalla  (12) sekä hiilivedyn ja maakaasun että uusiutuvan energian aloilla sekä turvallisten energiakuljetusten varmistaminen tuottajamaista EU:hun ja muualle maailmaan. Pitkän aikavälin tavoite EU:n ja eteläisen Välimeren energiayhteisön luomisesta on kunnianhimoinen, mutta tarpeellinen hanke. Tätä varten on laadittava monitasoinen energiapolitiikka Välimeren aluetta varten tavoitteena

5.1.5

Viides pilari koskee innovaatiota ja kilpailukykyä. Strategiassa on hyödynnettävä EU:n nykyisten aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia tutkimuksen ja innovoinnin aloilla, jotta voidaan parantaa kilpailukykyä ja edistää ihmisten ja maiden hyvinvointia laajemmin Välimeren alueella seuraavin keinoin:

5.1.6

Kuudes pilari koskee maahanmuuttoa ja liikkuvuutta (13), joiden osalta on pyrittävä edistämään laillista ja hyvin hallittua maahanmuuttoa, taattava kansainvälisen turvapaikkalainsäädännön noudattaminen, vähennettävä laitonta maahanmuuttoa, taisteltava ihmiskauppaa harjoittavia rikollisverkostoja vastaan sekä suojeltava ihmisoikeuksia rajavalvonnan yhteydessä.

6.1

Uuden, kahteen osa-alueeseen jaetun Välimeren makroaluestrategian täytäntöönpanon on tapahduttava Eurooppa 2020 -strategian sekä EU:n nykyisten ohjelmien ja rahoitustoimien puitteissa (14), ja siinä on hyödynnettävä Interactin kaltaisia ohjelmia, jotta voidaan tarjota teknistä apua ja koulutusta (15). On kuitenkin tarpeen luoda uusi hallinnointijärjestelmä ja parantaa hallinnon toimintaa. Makroaluestrategian tulee avata uusia lähestymistapoja, jotka hyödyttävät kyseisiä maita tarjoamalla käytännön toimia tai politiikkoja, joita voidaan toteuttaa tehokkaasti.

6.2

Välimeren aluetta koskevan strategiaan (itäinen ja läntinen Välimeri) suunnittelussa hyödynnetään kaikkia olemassa olevia toimenpiteitä, ja se nivotaan Välimeren aluetta koskevaan lähestymistapaan liittyviin, ulkosuhteita koskeviin näkökohtiin. Siinä keskitytään Euroopan komission, jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisviranomaisten ja muiden osapuolten välisen koordinoinnin tehostamiseen, jotta saavutetaan hyviä tuloksia.

6.3

Välimeren ratkaisevan tärkeän roolin tunnustaen EU päätti Pariisissa vuonna 2008 pidetyssä Välimeren huippukokouksessa vahvistaa yhteistyötään perustamalla pysyvän mekanismin, jota kutsutaan Välimeren unioniksi (16). Alkuperäiselle mekanismille, joka käynnistettiin Barcelonassa suurin odotuksin, annettiin tehtäväksi toteuttaa erityishankkeita, jotka liittyvät meren saastumiseen, meriturvallisuuteen, energiaan sekä taloudellisten yhteyksien kehittämiseen kaikkien Euro-Välimeri-kumppaneiden välille. Valitettavasti Välimeren unionin tuottamat tulokset ovat kuitenkin tähän asti olleet suuri pettymys.

6.4

Makroalueilla ei ole tarkoin määriteltyjä rajoja. Kysymysten, joita niiden kautta päätetään edistää, on keskityttävä yhteisesti sovittuihin haasteisiin ja yhteisiin tekijöihin, joiden avulla niitä voidaan ratkaista. Niiden on oltava yhteydessä EU:n määrittelemiin muihin makroaluestrategioihin ja niissä on toteutettava rajattua määrää osallistuvien maiden yhdessä valitsemia politiikkoja ja toimenpiteitä.

7.1

Edellä määritellyissä puitteissa Välimeren makroaluestrategian tulisi sisältää seuraavat erityistoimet:

7.1.1

Kehitetään sellainen sovelias koordinointi- ja hallintomekanismi makroaluestrategian täytäntöönpanoa varten, jonka avulla pystytään koordinoimaan suuri joukko EU:n toimielimiä ja paikallisia toimijoita. Tämän vuoksi komitea ehdottaa seuraavaa:

7.1.2

Toteutetaan EU:n ”hyvää naapuruuspolitiikkaa”. Makroaluestrategioihin tähän asti sovellettu lähestymistapa on rajoittunut EU:n sisäisten politiikkojen soveltamiseen. Strategian tehokkuus edellyttää kuitenkin Välimeren alueella, jossa osallistujina on monia EU:n ulkopuolisia maita, myös ulkopoliittisten elementtien soveltamista luonnollisestikin EU:n ”hyvää naapuruuspolitiikkaa” painottaen.

7.1.3

Suunnitellaan seuraavia seikkoja koskevia politiikkoja:

7.1.3.1

työvoiman koulutus ja ammattikoulutus

7.1.3.2

Internetyhteyksien ja sähköisten viestintäyhteyksien parantaminen sekä internetpalveluiden jatkuva parantaminen sähköisessä hallinnossa

7.1.3.3

tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen suunnittelu kestävän kehityksen ja ammatillisen koulutuksen edistämiseksi

7.1.3.4

vapaan merenkulun, tavaroiden ja ihmisten liikkumisen sekä energian kuljetusten varmistaminen harjoittamalla politiikkaa, jolla varmistetaan turvalliset ja edulliset kuljetukset ja luodaan uusia laivareittejä, sekä parantamalla kauppamerenkulkua

7.1.3.5

tehokkaat meri- ja lentoyhteydet Välimeren kaikkien alueiden ja muun maailman välillä

7.1.3.6

kaupallisten ja poliittisten suhteiden laajentaminen vapaakauppa-alueita, jotka pohjautuvat EU:n ja Välimeren alueen maiden nykyisiin sopimuksiin, sekä tuonnin esteiden poistaminen koordinoitujen toimien, kuten lainsäädännön lähentämisen kautta

7.1.3.7

toimenpiteet, jotka koskevat kilpailua, julkisia hankintoja, investointien suojaa sekä terveyttä ja kasvien terveyttä koskevia kysymyksiä.

7.1.4

Rajatylittäviä ja alueiden välisiä yhteistyöhankkeita voidaan rahoittaa olemassa olevista lähteistä (17): esim. EU:n rakennerahastot, jäsenvaltioiden antama rahoitus sekä muiden lahjoittajamaiden (esim. Norja ja Sveitsi) antama rahoitus, Euroopan investointipankki (EIP) (18), nykyisin Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) (19) kautta, kansainväliseen sopimukseen perustuva Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) käyttö sekä Välimeren unionille varatut määrärahat, joihin sisältyy paikallisviranomaisten, yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuus.

7.1.5

Uusi makroaluestrategia on toiminnallisesti yhdistettävä EU:n muihin politiikkoihin. Näitä ovat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategia, koheesiopolitiikka, uusi yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka, Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan laajuiset liikenne-, televiestintä- ja energiaverkot, Horisontti 2020 -ohjelma, digitaalistrategia, COSME-ohjelma ja erityisesti yhdennetty meripolitiikka sekä Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä (20).

8.1

On kiistämätön tosiseikka, että EU:n tasolla ei tähän saakka ole laadittu kokonaisvaltaista, pysyvää strategiaa EU:n saarijäsenvaltioiden (Kyproksen ja Maltan) erityistarpeiden huomioimiseksi. Näillä jäsenvaltioilla on ongelmia esimerkiksi liikenteen ja energian aloilla. Huonot yhteydet ovat este yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamiselle.

8.2

Välimeren uudessa makroaluestrategiassa määritellään tarkoin Kyproksen ja Maltan liitäntämahdollisuudet ja mahdollistetaan suotuisten olosuhteiden luominen EU:n rahoituksen asianmukaiselle käytölle.

8.3

Kypros (itäisellä Välimerellä) ja Malta (läntisellä Välimerellä) voivat olla hyvin konkreettisessa roolissa uuden makroaluestrategian täytäntöönpanossa ja hallinnoinnissa alueelle perustettavien tai siirrettävien hallintoelinten sijaintipaikkoina.

9.1

ETSK on päättänyt järjestää yhteistyössä Välimeren alueen EU-jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen sekä Pohjois-Afrikan maiden vastaavien elinten (silloin kun niitä on olemassa) sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa EU:n ja Välimeren alueen talous- ja sosiaalineuvostojen kokouksen, joka on määrä kutsua koolle lähiaikoina.

9.2

ETSK:lla on tarvittava kokemus ja asiantuntemus ollakseen mahdollisesti perustettavien Välimeren foorumien jäsen.

9.3

ETSK aikoo edelleen laatia erityislausuntoja, joissa tarkastellaan Välimeren makroaluestrategiaa lähemmin.

—

http://www.interact-eu.net/about_us/about_interact/22/2911

—

http://www.interact-eu.net/ipvalencia/ipvalencia/117/619 (joka koskee erityisesti Välimeren aluetta käsittelevää antennia Valenciassa).

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/9

1.1

Energiasaarekkeiden – laajassa merkityksessä ymmärrettynä – olemassaolo on niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristönkin kannalta vahingollista asianomaisille Euroopan maille ja alueille, sillä riippuvuus fossiilisen energian tuonnista on kyseisillä alueilla usein voimakasta. Se edistää hintojen huomattavaa vaihtelua, joka osaltaan johtaa eroihin solidaarisuuden suhteen ja eriyttää Euroopan alueiden kehitystä.

1.2

ETSK kannattaa Eurooppa-neuvoston helmikuussa 2011 asettamaa tavoitetta, jonka mukaan energiasaareke-ilmiöstä tulee päästä eroon. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi komitean mielestä toteutettava mm. aloitteita, joiden avulla voidaan vahvistaa prioriteettien mukaisesti unionin maiden energiaverkkojen yhteenliitäntöjä. Energiasaarekkeiden yhteyksien parantaminen unionin ulkopuolisiin maihin voi olla etusijalla, jos tämä vaihtoehto on tarkoituksenmukaisin kyseisten alueiden energiahuollon turvaamiseksi ja monipuolistamiseksi.

1.3

Kaikki jäsenvaltiot, joissa on energiasaarekkeita, eivät ole samassa tilanteessa energian tuotannon tai tuontimahdollisuuksien osalta. Yhteenliitäntöjen kehittäminen on välttämätöntä kaikille energiasaarekkeille mutta myös muille EU:n jäsenvaltioille, ja lisäksi on sovellettava kulloisenkin tilanteen mukaan paikallisia energiaratkaisuja.

1.4

Etenkin Baltian maiden ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden osalta ETSK kehottaa kuromaan umpeen energiamarkkinoiden ja energiahuollon periaatteiden tulkintaeroja Venäjän ja EU:n välillä ja kirjaamaan tämä kansainvälisiin sopimuksiin, joista yksi voisi olla uusi, erityisesti energia-asioita painottava kumppanuus- ja yhteistyösopimus (ks. Euroopan parlamentin 12. syyskuuta 2012 antama päätöslauselma neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12562/2011 – 2012/2050(INI)).

1.5

ETSK toivoo lämpimästi, että Kaakkois-Euroopan energiayhteisössä käydään neuvotteluja ja integroidutaan alueen ulkopuolisten tahojen kanssa ja otetaan huomioon uusi ”järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimien” ulottuvuus.

1.6

Eräät EU:n saarivaltiot tai -alueet ovat aivan ilmeisesti erikoislaatuisessa tilanteessa. Kyproksen tasavallasta voisi tulla maantieteellis-strategisen asemansa johdosta todellinen energia-alan solmukohta niin uusiutuvan energian kuin kaasukuljetustenkin osalta. Saarilla on yleisesti ottaen kehitettävä kotoperäistä energiantuotantoa. Ne voisivat toimia tähän liittyen ensisijaisina koeympäristöinä (test-beds), joissa voitaisiin esitellä ja validoida uusia energiatekniikoita. Myönnettäessä EU-rahoitusta kehittämis- ja esittelytoimintaan voitaisiin soveltaa arviointiperusteita, joissa otetaan huomioon saarten erityispiirteet. Tällaisilla kollektiivisilla toimilla voitaisiin edistää niiden haittojen korjaamista, joita saarilla on energia-asioissa, koska niillä ei ole riittäviä yhteyksiä muuhun Eurooppaan.

1.7

ETSK kehottaa edistämään samanaikaisesti yhteenliitäntöjen vahvistamista, kotoperäisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä sekä energiatehokkuustoimenpiteiden ja energian kysynnän optimoinnin toteutusta. Energiasaarekkeisuuden vähentämistä koskeva tavoite olisi otettava huomioon kyseisten alojen EU-ohjelmissa sovellettavissa arviointiperusteissa, etenkin yhteistä etua koskevien energiainfrastruktuurien valinnassa.

1.8

Ellei EU – yhteistuumin jäsenvaltioiden, teollisuuden ja kyseisten alueiden kansalaisyhteiskunnan kanssa – ryhdy nopeasti toimiin energiasaarekkeisuuden asteittaiseksi poistamiseksi, käy joka tapauksessa huomattavasti hankalammaksi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet kokonaisuudessaan ja saada kaikki hyöty kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi EU:ssa jo toteutetuista yhteisistä toimista.

1.9

ETSK katsoo, ettei energiaköyhyyttä voida tässä yhteydessä enää pitää puhtaasti kansallisena saati paikallisena ongelmana, joka kuuluisi yksinomaan sosiaalipolitiikan piiriin. Koska osa energiaköyhyyden keskeisistä syistä ei ole pelkästään maakohtaisia, ETSK toivoo, että EU:n energiapolitiikalla pyrittäisiin korjaamaan ilmiötä ruokkivaa suurta epätasapainoa. Konkreettisia poliittisia toimenpiteitä olisi vastedes arvioitava sen perusteella, miten niiden odotetaan vaikuttavan energiaköyhyyttä lisääviin tai vähentäviin tekijöihin.

1.10

ETSK katsoo energiasaarekkeiden olemassaolon aiheuttavan yhteisölle kustannuksia. Nämä kustannukset on arvioitava, ja niiden pienentämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja: EU:n energiapolitiikka tulee hioa valmiiksi, ja sen toteuttamiseksi tulee osoittaa riittävät resurssit ottaen huomioon sekä jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus että niiden edessä olevat ongelmat. Jotta saadaan käsitys ilmiön kokonaisvaikutuksista, ETSK toivoo, että Euroopan komissio laatii tyhjentävän selvityksen energia-alaan liittyvien EU:n toimien puuttumisen kustannuksista, jotka johtuvat energiasaarekkeiden olemassaolosta.

1.11

ETSK kehottaa arvioimaan avoimesti, kattavasti ja tarkasti fossiilisista polttoaineista aiheutuvat kustannukset – myös ulkoiset kustannukset – sekä uusiutuvista energiamuodoista aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuina verkon vahvistamisesta, varavoimakapasiteetista ja vihreän teknologian tukitarpeesta johtuvat välilliset kustannukset. Arviointi on välttämätöntä investointipäätösten ja poliittisten valintojen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan, etenkin kun ajatellaan uusiutuvan energian tuotannon voimakasta lisäämistä tietyissä energiasaarekkeissa, jotta sitä voidaan viedä Euroopan unionin maihin tai unionin ulkopuolisiin maihin.

2.1

Puheenjohtajavaltio Kyproksen pyyntö on sekin merkki tarpeesta toteuttaa energiapolitiikkaa EU:n tasolla ja luoda ETSK:n ehdottama ”Euroopan energiayhteisö” (1). Se edellyttää tiivistettyä alueellista yhteenkuuluvuutta ja yhtenäistä näkemystä EU:n alueiden kehittämisestä. Tavoite, jonka mukaan EU:n energiasaarekkeiden yhteyksiä tulee parantaa, on siten osa konkreettisia energia-alan yhteistyön parantamiseen tähtääviä suuntaviivoja, joita tammikuussa 2012 annetussa lausunnossa ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan tulevan energiayhteisön toteuttamiseen” (2) peräänkuulutetaan.

2.2

Energiasaarekkeella tarkoitetaan käsillä olevassa lausunnossa puheenjohtajavaltio Kyproksen lausuntopyynnön ja EU-tasolla käytävien keskustelujen tapaan (ks. esim. 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, EUCO 2/1/11 REV 1, kohta 5) saari- tai manneraluetta, jolla on vain vähän tai ei lainkaan kotoperäisiä energialähteitä, jolla ei ole riittävän hyviä yhteyksiä energiansiirtoverkkoihin ja joka on siten usein riippuvainen yhdestä ulkoisesta energialähteestä tai energiantoimittajasta. Jäsenvaltioiden energiataseiden erot paljastavat suuria maiden välisiä kuiluja. Energiasaarekkeen käsite on siis luonteeltaan sekä tekninen että (geo)poliittinen (riippuvuus yhdestä ainoasta toimittajasta).

2.3

Huomioonotettavia seikkoja ovat mm. yhteenliitäntöjen puute, riippuvuus yhdestä ainoasta energialähteestä tai energiantoimittajasta, suuri etäisyys energian tuotantopaikoista tai siirtolinjoista, investointikustannukset markkinoiden kokoon nähden, kansallisten energiapolitiikkojen suurten linjojen muuttamisen hankaluus sekä maantieteelliset ja ilmastolliset erityispiirteet.

2.4

Eurostatin määritelmän perusteella Euroopan unionissa on satoja erikokoisia ja tilanteeltaan erilaisia saaria. Neljän jäsenvaltion – Kyproksen, Irlannin tasavallan, Maltan ja Yhdistyneen kuningaskunnan – lisäksi Euroopassa on yli 286 asuttua saarta, missä elää yli 10 miljoonaa ihmistä: Pohjanmeren ja Itämeren saaret sekä kolmen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet (Espanjan Kanariansaaret, Portugalin Madeira ja Azorit sekä Ranskan Réunion, Mayotte, Guayana, Martinique, Guadeloupe ja Saint-Martin). Käsillä olevassa lausunnossa ei oteta yksittäin huomioon jäsenvaltioihin kuuluvia saaria ja syrjäisimpiä alueita.

2.5

Lisäksi on sellaisia ”energiasaarekkeita”, joiden taustalla on lähinnä 1900-luvun historiaan liittyviä syitä. Pyreneiden niemimaa on energian suhteen edelleen saaren kaltainen, sillä Francon ja Salazarin hallinnot suosivat omavaraisuutta useimpien verkkojen – liikenteen ja etenkin rautateiden sekä sähköverkkojen – osalta ja yhteyksiä muualle, etenkin Eurooppaan Ranskan kautta, oli hyvin vähän. Tilannetta ei ole onnistuttu korjaamaan viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana, koska erilaiset hankkeet Pyreneiden vuoriston ylittävän verkon vahvistamiseksi ovat törmänneet monenlaiseen paikalliseen vastarintaan. Ongelma on ratkeamassa, sillä uusi tasavirtalinja mahdollistaa piakkoin yhteyksien lisäämisen Välimeren alueen lounaisosaan. Lähivuosina tulee kuitenkin harkita Ranskan ja Espanjan sähköverkkojen yhteenliitäntöjen vahvistamisen lisäksi (vuonna 2014 siirtokapasiteetti nousee 1 400 megawatista 2 800 megawattiin) varmasti myös muiden energiansiirtolinjojen rakentamista Pyreneiden niemimaan ja muun Euroopan välille. Tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä pyritään saamaan käyttöön 4 000 megawatin siirtokapasiteetti mm. rakentamalla Atlanttiin rajoittuvalle alueelle uusi sähköverkkojen yhteenliitäntä, on tuettava. Hanke on kirjattava Euroopan laajuisen infrastruktuuriverkon suuntaviivoja koskevan asetuksen yhteydessä vahvistettavaan yhteistä etua koskevien eurooppalaisten hankkeiden luetteloon.

2.6

Myös Baltian maat (Liettua, Latvia ja Viro) ovat EU:n energiasaarekkeita, sillä niiden verkot ovat kokonaan riippuvaisia entisestä yksinomaisesta kumppanista Venäjästä (ja vähäisemmässä määrin Valko-Venäjästä). Tämä on yksi prioriteeteista Euroopan yhdentymisessä energiakysymyksissä, sillä on paradoksaalista, että kolme Baltian maata, jotka ovat kiinteä osa poliittista unionia, eivät vieläkään hyödy EU:n sisäisestä integraatiosta ja solidaarisuudesta energia-asioissa. Miten voidaan hyväksyä, että ne ovat riippuvaisia ulkopuolisesta maasta, joka on tätä nykyä WTO:n jäsen mutta ei noudata verkkojen käyttöoikeutta koskevia eurooppalaisia normeja, ei ole allekirjoittanut Euroopan energiaperuskirjaa eikä suhtaudu suopeasti yhteenliitäntöjen parantamiseen Keski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-maiden) kanssa? ETSK toivookin hartaasti, että Venäjän ja EU:n energiamarkkinoiden eroja kurotaan umpeen ja että solmitaan uusi, kunnianhimoinen ja kattava kumppanuus- ja yhteistyösopimus, johon sisältyy erityisesti energia-alan yhteistyötä käsittelevä osio (ks. Euroopan parlamentin 12. syyskuuta 2012 antama päätöslauselma neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12562/2011 – 2012/2050(INI)).

2.7

Kaakkois-Eurooppa (Balkanin alue) on kauttakulkualue, ja eräiden valtioiden EU-jäsenyyshankkeen eteneminen (Kroatia, mutta myös Serbia, Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia jne.) edellyttää yhteyksien kehittämistä ympäröiviin EU-maihin (mm. Romania, Bulgaria, Kreikka, Slovenia, Itävalta ja piakkoin Kroatia). Energiayhteisön perustaminen tälle alueelle on merkki asian tiedostamisesta, ja tätä kehitystä tulee edistää ja laajentaa mm. huolehtimalla alueen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokkaasta ja avoimesta kuulemisesta energiastrategiaan liittyvissä kysymyksissä.

2.8

Yleisesti ottaen kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat erittäin tiiviisti riippuvaisia toisistaan. Eräät maat etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa (erityisesti Unkari) ovat äärimmäisen riippuvaisia naapurimaista olematta kuitenkaan tiukasti ottaen ”energiasaarekkeita”. ETSK pitääkin välttämättömänä harjoittaa yhteistä energiapolitiikkaa, jossa tämä asiaintila otetaan huomioon. Tässä yhteydessä on pohdittava yleisesti unionin sisäisen solidaarisuuden edistämistä. Tähän seikkaan viitataan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa.

3.1

Energiasaarekkeita on hyvin monenlaisia, mutta saarekkeisuuden seuraukset ovat kaikissa tilanteissa lähes samanlaisia. Se johtaa lähes aina

3.2

Energian kysyntä on suurta ja kasvaa alati sekä energiasaarekkeissa että muilla EU:n alueilla. Näissä oloissa energiahuollon luotettavuuden mahdollinen heikkeneminen ja joka tapauksessa nousevat energianhinnat vaikuttavat erittäin haitallisesti energiasaarekkeiden taloudelliseen kilpailukykyyn. Eräät teollisuudenalat ja siten myös työpaikat voivat olla uhattuina, koska toiminta ei ole enää riittävän kannattavaa.

3.3

Korkeat energianhinnat rasittavat myös kotitalouksien budjettia. Energiaköyhyyttä on pitkään pidetty puhtaasti valtiollisena tai peräti paikallisena ongelmana, ja suoria toimia yksittäisten ihmisten auttamiseksi toteutetaankin juuri näillä tasoilla. Osa energiaköyhyyden keskeisistä syistä ei kuitenkaan ole pelkästään maakohtaisia, ja myös EU:n energiapolitiikalla on pyrittävä suitsimaan tätä ilmiötä yrittämällä vaikuttaa vallitsevaan suureen epätasapainoon.

3.4

Usein hyvin vahva riippuvuus fossiilista polttoaineista, kuten öljystä, pitää lisäksi hiilidioksidipäästöt suurina. Kun otetaan huomioon ympäristösäännökset (direktiivi teollisuuden päästöistä) ja yleinen pyrkimys suojella ihmisten terveyttä, näiden päästöjen vähentämiseksi tulee tehdä mittavia investointeja. Myös nämä kustannukset on sisällytettävä energiasaarekkeiden energialaskuun.

3.5

Energiasaarekkeisuuden seurauksia olisi arvioitava tarkemmin niin kyseisten alueiden talouskasvun, kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta kuin myös solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sen seikan kannalta, että muulta EU:lta jää saamatta tuloja, kun energiamarkkinat ja niiden toiminta ovat puutteellisia eivätkä kata koko unionia. ETSK katsoo energiasaarekkeiden olemassaolon aiheuttavan yhteisölle kustannuksia. Nämä kustannukset on arvioitava, ja niiden pienentämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja: EU:n energiapolitiikka tulee hioa valmiiksi, ja sen toteuttamiseksi tulee osoittaa riittävät resurssit ottaen huomioon sekä jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus että niiden edessä olevat ongelmat.

3.6

Tavoitteena on paitsi osoittaa Euroopan vahvemman yhdentymisen hyödyllisyys myös edistää teollisuuden ja siten työllisyyden kehitystä. Euroopan teollisuuden kilpailukyky on riippuvainen useista osatekijöistä, joihin julkinen valta voi vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan. Haasteena on siis välttää se, että energiapolitiikasta – johon liittyen EU voi ja sen täytyy toimia – tulisi kasvua ja työllisyyttä rajoittava tekijä. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota toteuttamaan viipymättä jo määritetyt toimenpiteet, joiden avulla voidaan pienentää energiakustannuksia ja parantaa huoltovarmuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi kansallisten energiapäätösten koordinoinnin parantaminen sekä perusrakenteiden ja verkkojen suunnitteleminen yhdessä, eurooppalaisten ryhmittymien perustaminen fossiilisen energian ostoja varten ja soveltuvin osin EU-tason valtuuksien käyttäminen neuvotteluissa unionin ulkopuolisten kumppanien kanssa.

4.1

Tässä vaiheessa kaksi ensisijaista ratkaisua näyttävät olevan yhtäältä energiasaarekkeiden parempi liittäminen energian sisämarkkinoihin (infrastruktuuri ja markkinajärjestelyt), jotta voidaan lisätä yhteisvastuuta käytännössä ja varmistaa Euroopan verkon teknisten järjestelyjen yhteensopivuus EU:n poliittisten ja lainsäädännöllisten tavoitteiden kanssa, ja toisaalta vaihtoehtoisten energialähteiden – käytännössä uusiutuvan energian paikallisen tuotannon – edistäminen. Edellytyksenä on, että tuodaan esille näihin ratkaisuihin mahdollisesti liittyvä potentiaali ja ehdotetaan toimia, joiden avulla koko potentiaali voidaan hyödyntää järkevästi. Lisäksi voidaan edistää energian kysynnän optimointia kannustamalla toimijoita energiatehokkuuteen ja kysynnän hallintaan älykkäiden verkkojen avulla.

4.2

Euroopan komissio on jo käynnistänyt energiainfrastruktuurin tukemista koskevan EU-politiikan merkittävän uudistamisen erityisesti yhteenliitäntöjen osalta (vrt. Verkkojen Eurooppa -väline). ETSK on ilmaissut kannattavansa uudistusta. (3) Näin ollen kannattaisi ehkä edetä yhteisessä infrastruktuurin suunnittelussa vielä pidemmälle, kuten ETSK suosittaa lausunnossaan Euroopan energiayhteisöstä (4). Eurooppa-neuvosto asetti vuonna 2002 tavoitteeksi, että jäsenvaltioiden pitäisi saavuttaa yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia niiden kokonaistuotantokapasiteetista. Tästä osuudesta ollaan vielä kaukana eräillä EU:n sähköverkkojen raja-alueilla, jotka ovat edelleen ruuhkaisia.

4.3

Uusiutuvien energiamuotojen huomattava kasvu Pohjanmerellä ja aurinko- ja tuulienergian lisääntyminen Etelä-Euroopassa edellyttävät toisaalta uutta, ”älykkäämpää” infrastruktuuria, jotta nämä energiamuodot voidaan integroida mahdollisimman hyvin Euroopan laajuiseen verkkoon. Tällainen älykkäiden verkkojen kehittäminen voisi mahdollistaa 9 prosentin vähennyksen kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 9–15 prosenttia. Älykkäiden verkkojen ja kysynnänhallintalaitteiden käyttöönotto voi olla helpompaa pienemmillä markkinoilla ja tuottaa nopeammin ja parempia tuloksia. Yhdistettynä vahvoihin energiatehokkuustoimenpiteisiin se voi edistää merkittävästi energian kysynnän optimointia. Tarvittavat mittavat investoinnit tulee suhteuttaa siihen, että alan toimia pystytään vastaisuudessa hallitsemaan kokonaisuudessaan, käytettävän energian määrä pienenee tilanteessa, jossa hinnat nousevat, ja tarve investoida perinteiseen energiantuotantokapasiteettiin (pienemmät käyttökatteet) tai uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiin vähenee.

4.4

Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (ENTSO-E) arvioi, että Euroopassa on rakennettava seuraavien kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 52 300 kilometriä uusia suurjännitelinjoja, joihin on investoitava yhteensä 104 miljardia euroa. Ensisijaisia hankkeita on satakunta, ja 80 prosenttia niistä liittyy uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Verkon mahdollinen pienuus tekee uusiutuvien energiamuotojen integroinnista mittakaavasyistä vielä hankalampaa sellaisissa energiasaarekkeissa, joilla on näihin energiamuotoihin liittyvää potentiaalia. Uusiutuvan energian teollisten tuotantolaitosten (ei siis hajautetun tuotannon) kapasiteetti voi muodostaa varsin suuren osuuden tuotannosta tai kulutuksesta, ja tämän vaikutuksia – mm. epäsäännöllisyyttä – on vaikeampi hallita.

4.5

On siis oleellisen tärkeää vahvistaa yhteenliitäntöjä huoltovarmuuden parantamiseksi sekä sen mahdollistamiseksi, että energiantuotanto ja -kulutus voidaan tasapainottaa paremmin laajassa verkossa, kun uusiutuvia energiamuotoja kehitetään voimakkaasti. Sama pätee perinteiseen kapasiteettiin, jota käytetään, jos uusiutuvan energian tuotanto katkeaa tai hidastuu huomattavasti.

4.6

Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen edellyttää joustavaa ja tarkoituksenmukaista varavoimaa, jota voidaan tuottaa matalalla peruskuormalla (low baseload). Nesteytetty maakaasu (liquefied natural gas, LNG) on yksi mahdollinen ratkaisu, kun ollaan riippuvaisia yhdestä ainoasta kaasuntoimittajasta, jonka hintataso on korkea. Se on öljyyn verrattuna joustavampi ja edullisempi vaihtoehto, jota voidaan käyttää uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen rinnalla. LNG:n käyttö vaatii kuitenkin huomattavia investointeja satama- ja varastoinfrastruktuuriin.

4.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan tuleva energiajärjestelmä edellyttää varsinkin yhteenliitäntöjen parantamista ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä nimenomaan energiasaarekkeissa huoltovarmuuden parantamiseksi. Fossiilisia polttoaineita käytettäneen jatkossakin runsaasti, mutta uusiutuvan energian tuotannon kasvun vuoksi on verkkoa välttämätöntä vahvistaa erittäin voimakkaasti kansallisella ja EU:n tasolla (ks. ETSK:n lausunto energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 ja nk. no-regret-vaihtoehto eli joka tapauksessa toteuttamisen arvoinen vaihtoehto) (5).

4.8

Tähän tarpeeseen ei kuitenkaan voida vastata käytännössä tehokkaasti ilman avointa, kattavaa ja tarkkaa kustannusarviota. Investointipäätösten ja poliittisten valintojen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan on saatava mahdollisimman puolueetonta tietoa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista kustannuksista – myös ulkoisista kustannuksista – sekä uusiutuvien energialähteiden aiheuttamista lisäkustannuksista. Tiedon tarvetta korostaa se, että tällaisista välillisistä kustannuksista tehtyjen tutkimusten tulokset ovat suurelta osin ristiriitaisia.

4.9

Uusiutuvien energiamuotojen osalta tulee ottaa huomioon sekä uuden tuotantokapasiteetin vaatimat investoinnit että verkon vahvistamisesta ja mahdollisista tuista aiheutuvat kustannukset. Energia-asioissa kaikkein riippuvaisimpia ja uusiutuvien energiamuotojen osalta kehittymättömimpiä alueita olisi ehkä tuettava nykyistä enemmän. Ympäristömyönteisen energian tuotannon lisäämisen tahti tulee kuitenkin mukauttaa siihen, miten nopeasti verkon vahvistaminen etenee. On myös tärkeää määrittää kunkin uuden uusiutuvan energian tuotantoyksikön edellyttämä varavoimakapasiteetti. Varavoima voidaan tuoda, mutta tuonti edellyttää yhteenliitäntöjä sekä tehokasta alueellista ja EU-tason yhteistyötä. Tämä näkökohta on otettava huomioon uusiutuvia energiamuotoja edistettäessä, jotta voidaan optimoida niiden kehittämistahti ja verovaroin maksettavista tuista aiheutuvat kustannukset.

4.10

Kun kaikki nämä kustannukset on arvioitu tarkasti, ne tulee suhteuttaa fossiilisten polttoaineiden tuonnista aiheutuvaan energialaskuun, joka sisältää kaikki kustannukset – myös poliittisen ja ympäristöön kohdistuvan taakan. Tämä on välttämätöntä alueen kilpailukykyyn kohdistuvien myönteisten tai kielteisten seurausten arvioimiseksi. Tähän voi nivoutua myös uusiutuvan energian tuotannon voimakas lisääminen tietyissä energiasaarekkeissa, jotta sitä voidaan viedä muihin Euroopan unionin maihin tai unionin ulkopuolisiin maihin.

4.11

ETSK toivoo, että infrastruktuurin parantamispyrkimykset kohdistetaan ensisijaisesti niihin valtioihin ja alueisiin, jotka ovat energian suhteen eristyksissä. Komitea katsoo, että niiden kasvava riippuvuus tulee ottaa huomioon määritettäessä keskeisiä toimintalinjoja. Esimerkiksi Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (Baltic Energy Market Interconnection Plan, BEMIP) voisi olla ensiaskel kohti energiapolitiikan ja energialähteiden yhdistelmän parempaa koordinointia kyseisellä alueella. Näin voitaisiin purkaa etenkin Liettuan, Latvian ja Viron energiaverkkojen eristyneisyys.

4.12

Liettuan ja Latvian yhteistyössä on tapahtunut edistystä viime aikoina. Tämän alan lippulaivahanke on Liettuan Klaipėdaan rakennettava nesteytetyn maakaasun terminaali, josta toimitetaan kaasua Latvian Inčukalnsissa sijaitsevaan varastosäiliöön. Liettuan mukaan säiliötä voitaisiin käyttää ”alueellisena kaasuvarastona”. ETSK viittaa tältä osin ehdotukseensa fossiilisten energiavarantojen yhdistämisestä ja kaasuostojen ryhmittämisestä. (6) Liettua, Latvia ja Viro kehittävät ja toteuttavat muiden EU-maiden, etenkin Puolan, kanssa sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeita (LitPol, Link NordBalt ja Estlink 2). Samanaikaisesti kolme Baltian maata pyrkivät integroitumaan täysimittaisesti eurooppalaiseen energiajärjestelmään ja yhdistämään sähköenergiajärjestelmät Manner-Euroopan sähköverkkoihin niiden synkronoimiseksi (toteutettavuustutkimusta tehdään parhaillaan). Baltian maat toteuttavat yhdessä myös Visaginasin ydinvoimalahanketta, joka voisi edistää näiden maiden energiavarmuutta ja edesauttaa merkittävästi integroitumista eurooppalaiseen sähköjärjestelmään.

4.12.1

Kypros voi nousta uuden energiataloudellisen merkityksensä johdosta (merkittävät kaasulöydöt sen aluevesillä) tärkeäksi alueelliseksi toimijaksi. Uusiutuvan energian tuotantokyvyn huomattava kasvu ja Kyproksen voimakas osallistuminen edellä mainittuihin hankkeisiin voisivat tehdä siitä energia-alan solmukohdan, joka pyrkii yhä parempaan alueelliseen integraatioon, sekä energia-alan naapuruuspolitiikan toimijan. Kyproksen kaasulähteiden tulevassa hyödyntämisessä käytettävien toimijoiden hiljattain tehdyn valinnan tulee mahdollistaa yhä parempi integroituminen unioniin sekä aktiivinen naapuruuspolitiikka.

4.13

Lisäksi voitaisiin vähentää riippuvuutta yhdestä ainoasta energiantoimittajasta toteuttamalla kolmas energia-alan paketti. Myös kysymys markkinoiden alueellisesta järjestämisestä on oleellinen: Liettua ja Viro ovat jo mukana Nord Pool Spotissa eli Baltian maiden ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla, ja Latvia aikoo liittyä niihin ensi vuonna. ETSK kehottaa Baltian maita etsimään edellä mainitun esimerkin lisäksi yhteisiä vastauksia tarpeisiinsa ja kehittämään alueellista vuoropuhelua energia-asioissa.

4.14

Yhteenliitäntöjä sellaisten EU:n naapurivaltioiden kanssa, jotka voisivat tuottaa ja viedä energiaa EU:hun tai joiden kautta energiaa voitaisiin tuoda EU:hun muilta tuotantoalueilta, tulee parantaa. Tämä koskee etenkin Välimeren ympäristön energiahankkeita (Välimeren aurinkosuunnitelma, Medgrid, Välimeren unionin energiahankkeet, Desertec jne.), joihin asianomaiset maat (Kypros, Malta) tai alueet (Kreeta, Sardinia, Korsika, Sisilia, Baleaarit jne.) tulisi nivoa.

4.15

[Kaakkois-Euroopan] energiayhteisössä on käytävä neuvotteluja ja integroiduttava alueen ulkopuolisten tahojen kanssa sekä otettava huomioon uusi ”järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimien” ulottuvuus. ETSK:n (ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron ja Kroatian välisten) neuvoa-antavien sekakomiteoiden sekä kyseisten maiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten tulee voida osallistua kyseiseen toimintaan.

4.16

Lisäksi voitaisiin entistä enemmän korostaa uusiutuvien energiamuotojen esittelyä ja kehittämistä mm. energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050 ja uusiutuvan energian integroimisesta sisämarkkinoihin hiljattain annettuun tiedonantoon (COM(2012) 271 final) liittyen.

4.17

Tarvitaan EU-tasolla sovittuja ja unionin syrjäalueet huomioivia ratkaisuja ja ehdotuksia, joiden takana ovat

4.18

Vain valtioiden välillä ja operaattorien välillä sovitut ratkaisu ovat toteuttamiskelpoisia. Energiapolitiikat – liittyvätpä ne energiahuoltoon, verkkojen rakentamiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen tms. – eivät saa kuulua vain muutamille jäsenvaltioille, jotka voivat harjoittaa ”autonomista” energiapolitiikkaa, sillä tästä koituisi merkittäviä seurauksia muille jäsenvaltioille. Energialähteiden yhdistelmää on koordinoitava entistä tehokkaammin esimerkiksi jäsenvaltioiden sekä energiasaarekkeisuudesta kärsivien, energiapolitiikan alalla vain hyvin rajallisesti toimimaan pystyvien alueiden välillä. Kyseiset jäsenvaltiot ja alueet voisivat jopa näyttää tässä yhteydessä mallia sellaisesta tehostetusta Euroopan tason yhteistyöstä, jossa ei kanneta huolta ainoastaan ”energiaomavaraisuudesta”.

4.19

Näiden ratkaisujen – infrastruktuurin, uusiutuvan energian tuottamisen, jäsenvaltioiden ja alueiden energiapolitiikkojen yhä tehokkaamman koordinoinnin – lisäksi on kuitenkin myös lisättävä kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia, kun otetaan huomioon toimien vaikutukset energialähteiden yhdistelmään, markkinoiden järjestämiseen, hintoihin, kilpailukykyyn, ympäristönäkökohtiin tai yhteiskunnalliseen hyväksyntään. Tältä osin ETSK viittaa energia-asioita seuraavaa kansalaisyhteiskuntafoorumia koskevaan ehdotukseen, jonka se esitti lausunnossaan Euroopan energiayhteisöstä (7).

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/16

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että henkilökohtaiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat Euroopan sosiaalisen mallin tärkeä kulmakivi. Kyseiset palvelut riippuvat toisistaan, vahvistavat toistensa tehokkuutta ja muodostavat ”kultaisen kolmion”, joka on keskeinen yhteiskunnan kitkattoman toiminnan ja laadun kannalta.

1.2

ETSK katsoo, että kyseisillä palveluilla on yhtäältä avainrooli integroitaessa yksilö yhteiskuntaan ja säilytettäessä samalla sosiaalinen koheesio. Näin varmistetaan todellinen demokraattinen osallistuminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Toisaalta niillä on erittäin suuri merkitys pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet kestävän kehityksen, älykkään työpaikkojen luomisen sekä Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen koheesion vahvistamisen osalta.

1.3

ETSK mukaan tarvitaan nykyistä laajempaa tietoisuutta siitä, että väestön ikääntyessä ja hoivan kysynnän lisääntyessä – mikä johtuu siitä, että perheenjäsenet kykenevät yhä vähemmän tarjoamaan tällaista hoivaa, muun muassa koska naiset ovat yhä useammin mukana työelämässä – on tärkeää suunnitella entistä paremmin yhtäältä alan toimijoilta vaadittavat edellytykset ja heidän koulutuksensa ja toisaalta talousarviomäärärahojen painopisteet.

1.4

ETSK on tietoinen jäsenvaltioiden toimivallasta alalla sekä jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisten harkintavallasta kyseisten palvelujen tarjonnassa. ETSK kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni jakavat edelleen merkittävää vastuuta alalla. Kun kuitenkin muistetaan, että Lissabonin sopimuksessa on otettu käyttöön merkittäviä uudistuksia sopimukseen liitetyn, yleistä etua koskevista palveluista annetun pöytäkirjan myötä, komitea katsoo, että tarvitaan jäsenvaltioiden välistä yhdenmukaistamista, jotta päästään eroon nykyisistä eriarvoisuuksista ja varmistetaan sijoittautumisen vapaus (vastaanottavan maan lakisääteisiä sosiaalialan vähimmäisvaatimuksia ja sopimuksia noudattaen) sekä palvelujen tarjoamisen perusvapaus.

1.5

Kun ajatellaan alan antamaa panosta EU:n bruttokansantuotteeseen, alan tarjoamia merkittäviä työllisyysnäkymiä uusien työpaikkojen ja uusien yritysten perustamisen ansiosta sekä alan kykyä antaa laadukkaita innovatiivisia vastauksia eurooppalaisen yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin ja tarpeisiin sekä alaa koskeviin Lissabonin strategian tavoitteisiin, ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia

1.6

ETSK katsoo, että EU:n tasolla olisi paikallaan kohdentaa koordinoidusti eri rakennerahastovaroista osa sosiaali- ja terveydenhuoltoinfrastruktuurien kehittämiseen siellä, missä ne ovat puutteellisia, sekä alan paikallisiin työllisyysaloitteisiin. Etenkin olisi varmistettava budjettikohta maaseutualueita varten. Tämä pätee myös Horisontti 2020- ja Kulttuuri-ohjelmiin sekä täydennyskoulutustoimiin, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sovellettavia uusia teknologioita. Lisäksi olisi tuettava tutkimusta, jolla pyritään optimoimaan palvelujen tuloksia, sekä onnistuneiden esimerkkien dokumentointia ja keskinäistä vaihdantaa.

1.7

ETSK katsoo, että henkilökohtaisten palvelujen alalla olisi tärkeää käynnistää kaikkien hallintotasojen (paikallis-, jäsenvaltio- ja EU-tason) välinen kattava rakentava ja järjestelmällinen sosiaalinen vuoropuhelu. Tällaisella sosiaalisella vuoropuhelulla olisi oltava keskeinen asema, kun

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä konkreettisesti ja aktiivisesti tällaisen sosiaalisen vuoropuhelun käynnistämistä ja kehittämistä sekä siihen liittyvän työskentelyn järjestämistä. Ensi alkuun vuoropuhelua voitaisiin edistää laatimalla selvityksiä kyseisistä aloista ja järjestämällä alan työmarkkinaosapuolille EU-tason konferensseja.

2.1

Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on kartoittaa nykysuuntausten muutoksia ja tulevia kehityskulkuja henkilökohtaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja niihin liittyvien koulutuspalvelujen alalla sekä laadukkaiden työpaikkojen luomisen näkymiä alalla.

2.2

Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdistuvat yksilön perustarpeisiin. Ala on monimuotoinen ja ulottuu sairaanhoito- ja psykososiaalisia palveluja tarjoavista laitoksista sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tarjoaviin laitoksiin sekä asumistukeen, hoitokoteihin, mielenterveyspalveluihin ja lastenhoito-, vanhus- ja vammaispalveluihin.

2.3

Alalle ovat myös tyypillisiä merkittävät muuttovirrat Euroopan unionin ulkopuolelta sekä voimakas suuntaus hyödyntää pimeän työn markkinoita kaikkine siihen liittyvine haittavaikutuksineen niin yksilön kuin yleensä yhteiskunnan kannalta.

2.4

ETSK haluaa käsillä olevalla lausunnolla tuoda panoksensa sen lisäarvon määrittelyyn, jonka henkilökohtaiset palvelut voivat antaa Eurooppa 2020 -strategialle, jotta voidaan kartoittaa tarpeet ammattitaitoisten henkilöresurssien ja uusien ammatinkuvien osalta, kun ajatellaan innovatiivisia sosiaalisia näkymiä, uusia ja entistä parempia työpaikkoja sekä kaikkien ihmisen hyvinvoinnin parantamista yhteiskunnan vahvistuneeseen koheesioon perustuvan integraation edistymisen ansiosta.

2.5

Euroopassa henkilökohtaiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat Euroopan sosiaalisen mallin tärkeä kulmakivi. Kyseiset palvelut riippuvat toisistaan, vahvistavat toistensa tehokkuutta ja muodostavat ”kultaisen kolmion”, joka on keskeinen yhteiskunnan kitkattoman toiminnan ja laadun kannalta.

2.6

ETSK kannattaa tätä integroitujen palvelujen ”kultaisen kolmion” käsitettä, jolla tarkoitetaan laadukasta koulutusta, tehokasta terveydenhuoltoa ja täydellistä sosiaalista integrointia ja jonka avulla pyritään varmistamaan kaikkien kolmen palvelulajin mahdollisimman suuri tehokkuus seuraavien kriteerien osalta: saatavuus, yleiset hyödyntämismahdollisuudet, henkilökeskeisyys, kattavuus, jatkuvuus, laadukkuus, selkeä tulossuuntautuneisuus, perusoikeuksien kunnioittaminen, osallistuminen ja kumppanuus, integroitu hallintotapa, investoinnit henkilöresursseihin ja sosiaalisiin perusrakenteisiin, korkea suorituskyky sekä ammattitaitoa edellyttävät työpaikat ja hyvät työolot, joissa on otettu huomioon uranäkymät, yhteisvastuullisuus ja sosiaalinen koheesio.

2.7

ETSK katsoo, että juuri näiden ominaispiirteiden vuoksi henkilökohtaisten asiantuntijapalvelujen ”kultaiseen kolmioon” on kiinnitettävä ensisijaista huomiota pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet kestävän kehityksen, talous- ja työllisyyskehityksen sekä Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen koheesion osalta.

2.8

Lausunto perustuu useisiin tietolähteisiin, jotka ulottuvat yleisluonteisista analyyseista konkreettisiin tapaustutkimuksiin liike-elämän alalla. On tuotava esiin, että väestökehityksen suuntaukset ja aktiivisena ikääntyminen sekä väestön ikääntymisen vaikutukset terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin ovat kaikki aiheita, joita ETSK on jo tarkastellut aiemmissa lausunnoissaan (1). ETSK on osaltaan sitoutunut määrittelemään tutkimuksen ja kehityksen kahdeksannen puiteohjelman yhteydessä etenemissuunnitelman sellaisia aloitteita varten, jotka käsittelevät eurooppalaisen yhteiskunnan ikääntymisen ongelmia sekä iäkkäiden osallistumista yhteiskuntaan (2).

2.9

Henkilökohtaisia koulutuspalveluja tarkastellaan käsillä olevassa lausunnossa vain siinä määrin kuin ne ovat merkittäviä laadukkaiden ja ajantasaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonnan kannalta. Koulutus- ja täydennyskoulutuspalveluista on saatavilla lisätietoa ETSK:n aiheesta jo laatimissa useissa lausunnoissa (3).

3.1

Eurostatin tilastojen mukaan EU:n 27 jäsenvaltiossa sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä niihin liittyvien koulutuspalvelujen parista löysi EU:ssa vuonna 2009 työpaikan yli 21,5 miljoonaa henkeä (4). Työpaikat keskittyivät pikemminkin EU:n vanhoihin kuin uusiin jäsenvaltioihin, ja ne ovat naisvaltaisia, sillä alan työntekijöistä 78 prosenttia on naisia, ja työntekijät ovat hyvin nuoria (yli 43 prosenttia on alle 40-vuotiaita). Alalla luotiin vuosina 2000–2010 sosiaali- ja terveyspalveluissa ja avopalveluissa yli neljä miljoonaa uutta työpaikkaa. Tämä poikkeaa selvästi talouskriisistä johtuvasta työttömyyden lisääntymisestä unionissa, ja vuosina 2008–2010 alan työllisyys kasvoi jatkuvasti noin 770 miljoonalla uudella työpaikalla (5).

3.2

Unionissa terveydenhuolto on yksi tärkeimmistä aloista, sillä sen osuus bkt:stä on noin kymmenen prosenttia ja se työllistää työntekijöistä joka kymmenennen. Terveydenhuollon työntekijöistä keskimääräistä suuremmalla osalla on palvelualojen muihin työntekijöihin verrattuna korkea-asteen koulutus (6). Alan työllisyys on kasvussa, koska väestö ikääntyy (7), naiset ovat yhä useammin mukana työelämässä ja koska terveydenhuoltopalvelujen kysyntä kasvaa. Unionitason yhdenmukaistettuja määritelmiä ja koulutusstandardeja tarvitaankin yhä enemmän, jotta varmistetaan maantieteellinen liikkuvuus ja ammatillinen dynamiikka laadukkaiden, tehokkaiden ja kestäväpohjaisten palvelujen tarjoamiseksi koko Euroopassa.

3.3

Määritettyjä ammatteja ovat muun muassa terveydenhuollon avustajat, sairaanhoitajat, nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät ja lääkärit. Tuoreiden tutkimusten mukaan (8) terveydenhuoltoalan toimijat ovat kaikilla lääketieteen aloilla alhaisesta palkkatasosta ja hyvin alhaisesta työn arvostuksesta huolimatta erittäin motivoituneita ja vastuuntuntoisia. Tutkimuksista ilmenee myös suuri työvoimapula sekä lisääntyvät vaikeudet löytää soveltuvaa ja ammattitaitoista johtohenkilöstöä, joka on valmis jäämään työhönsä.

3.4

Eurooppa 2020 -strategian sisällä tarvitaan eurooppalaista strategiaa (9), jotta varmistetaan korkeatasoinen tekninen ja rakenteellinen innovointi, vähennetään kustannuksia ja edistetään laadukkaita työpaikkoja sekä parannetaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta etenkin epäsuotuisilla alueilla sekä tietyillä lääketieteen aloilla, joilla on jäsenvaltioissa puutetta työvoimasta, luomalla sellaisten korkeatasoisten eurooppalaisten lääkärikeskusten verkostoja, jotka voivat asettaa ammattitaitoista ja erittäin motivoitunutta henkilökuntaa kaikkien EU:n kansalaisten käyttöön.

3.5

Alan palkkataso on yleensä kansallista keskitasoa alhaisempi vastaavankaltaisissa työtehtävissä. Naiset, jotka edustavat ehdottomasti suurinta osaa työntekijöistä ja ovat usein maahanmuuttajia, ovat yleensä alipalkattuja (10), saavat vain vähän arvonantoa, ja heidän työsuhteensa ovat epävarmoja, vaikka he ovat ammattitaitoisia, kuten ilmenee seuraavilla alasektoreilla tehdyistä tuoreista tutkimuksista (11): terveydenhuolto, lastenhoito, vanhusten hoiva ja muille huollettaville tarjotun avun muodot.

3.6

Alalla on muitakin erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista (12):

3.7

Kuten on jo tuotu esiin henkilökohtaisten palvelujen osalta, on työmarkkinaosapuolten ja yleensä kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävässä sosiaalisessa vuoropuhelussa ”otettava lukuun niiden pienten toimijoiden erityispiirteet, jotka tuottavat yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja, sosiaalipalveluja ja voittoa tuottamattomia palveluja, joiden ominaisuuksiin ja panokseen yleisen edun hyväksi on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota” (13).

3.8

Tilanne on erityisen huolestuttava maaseudulla ja muilla epäsuotuisilla alueilla, joilla sosiaalisten sekä terveydenhuollon ja koulutuksen perusrakenteiden puuttuminen johtaa usein ammattitaitoisen työvoiman poismuuttoon, joka vaikuttaa yritysten perustamiseen ja yritysten sijoittautumiseen sekä kyseisten alueiden kehitykseen. Onkin varmistettava nykyistä tasapainoisempi aluekehitys ja edistettävä entistä enemmän alueellista koheesiota etenkin lastenhoitoon ja päiväkoteihin liittyvien henkilökohtaisten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen osalta (14).

3.9

Siirtotyöläisten entistä paremman integraation edistämiseksi on laadittava rahoituksellisia ja organisatorisia tukitoimia, joihin sisältyy kielikursseja, heidän työnkuvastaan vallitsevien käsitysten parantamiseen tähtääviä toimia, vastaanottoa ja asumista tukevia toimia sekä ammattikoulutusta hoitokäytänteissä, ja otettava huomioon uudelleenkotouttaminen alkuperämaassa, jotta vältetään aivovuoto terveydenhuoltoalalla (15).

3.10

Alan investointikustannukset ovat näin ollen melko korkeat ja usein ristiriitaiset kestäväpohjaisuuden kannalta, sillä rahoituskriisi on tuonut esiin tarpeen parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannus-hyöty-suhdetta, ja jäsenvaltiot ovat paineen alaisia, sillä niiden on löydettävä kaikille tarjottavien terveydenhuoltopalvelujen ja budjettirajoitusten välinen oikea tasapaino. Saavutetuista tuloksista ilmenee kuitenkin selvästi, että kyseisiin palvelualoihin tehdyt investoinnit ovat erittäin tuottoisia ja kannattavia: työntekijöiden terveys on parempi ja työvoima on integroidumpaa, ammattitaitoisempaa, motivoidumpaa ja myös pysyvämpää.

3.11

Lissabonin sopimuksessa on lisäksi otettu käyttöön merkittäviä uudistuksia alalla sopimuksen liitteenä olevan, yleistä etua koskevista palveluista annetun pöytäkirjan myötä, ”sillä se kattaa kaikki kyseisenlaiset palvelut ja on ensimmäinen perussopimusteksti, jossa käytetään ilmaisua ”yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut” vastakohtana ilmaisulle ”yleistä taloudellista etua koskevat palvelut”” (16). On selvää, että henkilökohtaiset palvelut ovat luonteeltaan sekä taloudellisia että muita kuin taloudellisia. Yleisen taloudellisen edun ulottuvuus liittyy kyseisten palvelujen merkitykseen kaikkien alojen – tuotantoteollisuuden ja palvelualojen – kitkattoman toiminnan varmistamiseksi, kun taas muu kuin taloudellisen edun ulottuvuus liittyy niiden merkitykseen varmistettaessa kaikkien yksilöiden integrointi ja yhteiskunnan koheesio.

3.12

ETSK:n mielestä ”pöytäkirja ei ole pelkkä perussopimuksia ja unionin yhteisiä arvoja yleishyödyllisten palvelujen osalta tulkitseva julkilausuma vaan unionille ja jäsenvaltioille suunnattu ”käyttöohje”. Siinä asetetaan keskeiselle sijalle käyttäjä, hänen tarpeisiinsa vastaaminen, hänen mieltymyksensä ja hänen oikeutensa sekä muistutetaan laadun ja turvallisuuden korkean tason, kohtuuhintaisuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja yleisen saatavuuden edistämisen yleisperiaatteista” (17).

3.13

On siis ennen kaikkea varmistettava alan vahva eurooppalainen ulottuvuus yhdenmukaistetulla EU:n kehyksellä, jota tuetaan rakennetukia käsittelevällä eurooppalaisella strategialla, vaikka komitea onkin korostanut seuraavaa: ”kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita” (18).

4.1

Eurooppalaisen strategian käyttöönotto on komitean mielestä erittäin tärkeää, jotta voidaan ennakoida ja hallita eurooppalaisen yhteiskunnan ja sen sosioekonomisen mallin nykyisiä muutoksia, jotka edellyttävät strategisten painopisteiden määrittelyä henkilökohtaisille sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluille Euroopassa seuraavilta osin:

4.2

Henkilöresurssit ovat henkilökohtaisten palvelujen ensimmäinen peruspilari, kuten ilmenee Eurooppa 2020 -strategian määrärahoista ja tavoitteesta ylläpitää EU:n kansalaisten aktiivisuutta, sosiaalista integraatiota ja terveyttä entistä pidempään, mikä vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Ala on mainittu ensimmäisten joukossa aloitteessa Euroopan edelläkävijämarkkinoiksi, ja se kuuluu kiinteänä osana lippulaivahankkeeseen ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”.

4.2.1

Kyseisten palvelujen merkityksen vuoksi henkilöresursseja koskeva EU:n strateginen toiminta olisi kohdennettava

Kyseisten, luonteeltaan eurooppalaisten toimenpiteiden ohella olisi toteutettava jatkuvia seurantatoimia, jotka perustuvat tieteelliseen ja tiukkaan arviointiin.

4.3

Asianmukaisten teknologioiden käyttöönotto alalla sekä palvelujen vastaanottajien että niiden tarjoajien tukemiseksi on kyseisen strategian toinen pilari. Henkilökohtaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin sovelletut rakenteelliset, metodologiset ja tekniset innovoinnit voivat osaltaan auttaa vastaamaan kestäväpohjaisuuden haasteeseen käynnissä olevien muutosten ja osallistavan kasvun toteuttamisen yhteydessä.

4.3.1

On hyödynnettävä tieto- ja viestintäteknologioita, jotta edistetään riippumattomuutta, suurempaa vastuunottoa ja henkilökohtaisen terveyden kulttuuria sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen koordinointia. Näin luodaan yhä integroidumpia palveluja, joissa yksilö asetetaan laadukkaiden palvelujen koordinoidun kokonaisuuden keskiöön.

4.3.2

Sähköiset terveydenhuoltopalvelut, tietotekniikan perustaitojen oppiminen ja etälääketiede ovat hoito- ja kuntoutusprosessien innovoinnin peruspilari, sillä niiden ansiosta ihminen voi olinpaikastaan riippumatta pitää mukanaan sairauskertomustaan ja hyötyä näin ollen mahdollisimman räätälöidystä terveydenhuollosta (19).

4.3.3

Ollakseen tehokkaita henkilökohtaiset palvelujärjestelmät tarvitsevat edistynyttä teknologista alustaa, jotta voidaan jakaa sekä pitkäaikaishoidon käyttäjien ja tarjoajien välisiä onnistuneita käytänteitä että suuntaviivoja, joilla on määrä ohjata päätöksentekoa ja laadun arviointia paikallistasolla, ja hioa hoitoalan suunnitteluprosessien käyttöä tavoitteena parantaa sosiaalipalvelujen sekä sairaanhoitopalvelujen kustannusten jakamista palvelutarjonnassa (20).

4.3.4

On kyettävä maksimoimaan henkilökohtaisiin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluihin sovellettavien tietotekniikoiden hyöty kansallisten ja EU:n T&K-toimien avulla, jotta voidaan hyödyntää uusia ammatinkuvia, jotka on sovitettu lasten, vammaisten ja iäkkäiden sekä fyysisesti ja psyykkisesti sairaiden erilaisten tarpeiden mukaisiksi.

4.4

Kolmas pilari: integroitujen palvelujen eurooppalaisen alueen luomista on harkittava erittäin huolellisesti, jotta voitaisiin varmistaa tosiasiallisesti nykyisten eriarvoisuuksien poistaminen ja sijoittautumisen vapaus (vastaanottavan maan lakisääteisiä sosiaalialan vähimmäisvaatimuksia ja sopimuksia noudattaen) sekä palvelujen tarjoamisen perusvapaus (etenkin tällä alalla on tärkeää varmistaa palvelujen vapaa liikkuvuus) vastavuoroisen tunnustamisen, hallinnollisen yhteistyön ja tarvittaessa yhdenmukaistamisen avulla. Näin taataan henkilökeskeisten vastuullisten palvelujen tarjonta koko unionissa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on vastattava yhteisistä velvoitteistaan.

4.4.1

Jos vastataan haasteeseen muodostaa Euroopan taloudesta innovatiivinen ja ajanmukainen talous, joka perustuu neljännen vapauden (palvelujen vapaa liikkuvuus) täysimääräiseen toteuttamiseen sekä ”viidennen vapauden” eli osaamisen täysimääräisen ja vapaan liikkuvuuden kehittämiseen, Eurooppa voisi hyödyntää täysin luovaa potentiaaliaan. Tässä yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelujen innovointien soveltamisesta saatuja tuloksia olisi seurattava tarkasti tätä varten kehitettävän eurooppalaisen arviointijärjestelmän pohjalta.

4.4.2

Tarvitaan yhteisvastuullista eurooppalaista aluetta, jonka avulla varmistetaan laadukkaiden ja perusluonteisten henkilökohtaisten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen saatavuus koko EU:ssa, mukaan luettuna ”vapaaehtoisen eurooppalaisen sosiaalipalvelujen laatukehyksen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa ja eri aloilla” (21), jonka yhteydessä käyttäjät osallistuvat laadun määrittelyyn ja arviointiin.

4.4.3

Yhteistyön tiivistämiseksi integroitujen palvelujen järjestelmä edellyttää yhtenäisten laatuperiaatteiden ohella pätevyyksien vastavuoroista tunnustamista, palvelun laadun seurantaa sekä sellaisen eri tasolla käytävän ja kansalaisläheisen sosiaalisen vuoropuhelun käynnistämistä, johon kaikki asianosaiset osallistuvat.

4.5

Tukipolitiikka, rakenteet ja infrastruktuuri ovat neljäs pilari, jonka varaan henkilökohtaisten palvelujen eurooppalainen strategia on rakennettava.

4.5.1

Kyseisen pilarin keskeinen tekijä on – Eurooppa 2020 -strategiassa suunniteltujen toimien ohella – EU:n rakenneohjelmien ja -toimien kohdennettu toteuttaminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä Euroopan sosiaalirahastoon, Euroopan aluekehitysrahastoon ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon sekä EU:n Kulttuuri- ja Horisontti-ohjelmiin 2014–2020.

4.5.2

EU:n tasolla olisi myös laadittava toimia, joiden avulla määritellään eurooppalainen kehys, jolla ammattipätevyyksiä ja palvelujen laatua ajatellen helpotetaan ja edistetään hyviä suorituksia, myönteisten kokemusten dokumentointia ja vaihtoa sekä standardoituja järjestelmiä, joiden avulla voidaan seurata laatua, asiakastyytyväisyyden astetta ja vastikkeen saamista rahalle kyseisellä alalla. Tässä yhteydessä on otettava huomioon niin ammattimaisuus ja palvelun tarjoajan työolot ja uranäkymät kuin julkis- ja yksityissektorin yritykset ja alalla toimivat yhteisötalouden yritykset sekä lopuksi palvelujen vastaanottajat ja heidän perheensä, kuten myös yhteisötalous.

4.5.2.1

Vapaaehtoissektorin osuus on tässä yhteydessä merkittävä, ja vapaaehtoistoimintaa ja ennen kaikkea sen laadukasta antia humaanin, sosiaalisen ja tunnepitoisen profiilin luomisessa on tuettava ja kannustettava. Erityistä huomiota tulee kiinnittää unionin toimenpiteisiin, joilla tuetaan henkilökohtaisiin erityispalveluihin liittyvistä parhaista vapaaehtoiskäytänteistä saatujen kokemusten vaihtoa.

4.5.3

On otettava huomioon investointivelvoitteen merkitys ja etenkin tarve monipuolistaa rahoitusta (verot, sosiaaliturvamaksujen eri muodot, vakuutukset, sukupolvien välinen solidaarisuus, julkis- ja yksityissektorin kumppanuudet), sillä pitkäaikaishoidon ja -hoivan kustannukset eivät ole suurimmalle osalle väestöstä kestokyvyn mukaisia.

4.5.4

EU:n tasolla olisi paikallaan kohdentaa osa rakennerahastovaroista sosiaali-infrastruktuurin ja terveydenhuolto- ja hoivapalvelujen kehittämiseen siellä, missä ne ovat puutteellisia, sekä alan paikallisiin työllisyysaloitteisiin. Etenkin olisi varmistettava budjettikohta maaseutualueita ja muita epäsuotuisia alueita varten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Leader-aloitteen kautta.

4.5.5

EU:n tasolla on myös tarkistettava perhepolitiikan tukivälineitä, joilla pyritään varmistamaan entistä joustavampia työjärjestelyjä niille, jotka tekevät hoivatyötä perheessään.

5.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että ”nämä palvelut tarjoavat tärkeän turvaverkon kansalaisille ja edistävät omalta osaltaan sosiaalista koheesiota muun muassa terveydenhuollon, lasten- ja vanhustenhoidon, vammaisten henkilöiden avustamisen ja sosiaalisen asuntotarjonnan alalla” (22).

5.2

Komitea korostaa, että henkilökohtaiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat yleishyödyllisiä – taloudellisessa ja muussa kuin taloudellisessa mielessä – ja että niillä on tärkeä rooli eurooppalaisen yhteiskunnan laadun ja toiminnan kannalta, sillä ne edistävät osaltaan sosiaaliturvaa ja sosiaalista osallistamista ja lisäävät merkittävästi talouden tehokkuutta ja kilpailukykyä. Kyseisten palvelujen kysyntä kasvaa, ja kyky rahoittaa niitä on yhä rajallisempi talouskriisin vuoksi ja pidemmällä aikavälillä väestökehityksen muutosten johdosta.

5.3

Komitea korostaa voimakkaasti Lissabonin sopimuksen tavoitteita koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon osalta, sillä ne heijastavat yhteistä sosiaalista omatuntoa sekä halua tarjota ihmisille entistäkin korkeampi elintaso, joka voidaan sovittaa yhteen kaikkien jäsenvaltioiden taloudellisen potentiaalin kanssa.

5.4

ETSK katsoo näin ollen, että kyseisten alojen kehittäminen nykytilanteessa edellyttää

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/23

1.1

ETSK on vakuuttunut, että aito kumppanuus, jossa kaikki kumppanitahot ja sidosryhmät järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan (1) piirissä osallistuvat EU:n koheesiopolitiikan ohjelmien ja hankkeiden valmisteluun, toteutukseen ja jälkiarviointiin, myötävaikuttaa suoraan niiden laatuun ja tehokkaaseen toteutukseen. Kumppanuusperiaate on erinomainen esimerkki siitä, kuinka hyvää hallintotapaa voidaan soveltaa muihin EU:n politiikkoihin ja panna tällä tavoin Eurooppa 2020 -strategiaa tehokkaasti täytäntöön.

1.2

ETSK, joka on kehottanut laatimaan hyvän kumppanuuden säännöt, tukee vahvasti komission aloitetta ja on suurelta osin yhtä mieltä siinä esitetyistä ehdotuksista. ETSK on tyytyväinen Euroopan parlamentin ja alueiden komitean hyvän kumppanuuden säännöille antamaan tukeen, mutta muistuttaa, että kumppanuuden on oltava tasapuolinen kaikkien julkisten ja yksityisten kumppanitahojen kannalta.

1.3

ETSK pitää kuitenkin erittäin valitettavana, että neuvosto on toistaiseksi poistanut ehdotetut hyvän kumppanuuden säännöt komission ehdotuksesta. ETSK ehdottaa yhteisiä toimia AK:n kanssa näiden käytännesääntöjen puolustamiseksi.

1.4

ETSK on hyvin huolissaan siitä, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa esiintyy yhä enemmän huolta kumppanuusperiaatteen toteutumiseen liittyen. Eräistä jäsenvaltioista saadut raportit viittaavat siihen, että kumppanuusperiaatteen merkitys on ohenemassa ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen vähenemässä. Hyvän kumppanuuden sääntöjen poistaminen komission ehdotuksista on myös keskeisesti huolestuttava seikka. Kriisiaikana tarvitaan entistä vahvempaa sitoutumista työmarkkinaosapuolilta ja muilta kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta.

1.5

Vaikka kyseessä on vasta komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD), sen ajoitus on osuva, sillä useissa jäsenvaltioissa ja useilla alueilla on jo aloitettu rakennerahastojen ohjelmatyö kaudeksi 2014–2020. Komission olisi levitettävä asiakirjaa aktiivisesti, jotta asianomaiset kumppanit voivat hyödyntää sitä. ETSK kehottaa jäseniään ottamaan omat organisaationsa aktiivisesti mukaan EU:n koheesiopolitiikan ohjelmiin ja hankkeisiin hyvän kumppanuuden sääntöjen pohjalta.

1.6

ETSK painottaa, että toimenpideohjelmissa olisi keskityttävä kumppanuutta tukeviin toimiin ja toimenpiteisiin. Tasavertainen kohtelu ja monimuotoisuus kumppanuuksissa, kohdennetut kumppanuudet kohdennetuissa ohjelmissa sekä valmiuksien vahvempi kehittäminen olisi otettava keskeisiksi suuntaviivoiksi.

1.7

ETSK katsoo, että seurantakomiteoita tulisi täydentää muilla kumppanuusvälineillä. Tähän liittyen ETSK toteaa, että Euroopan parlamentin tekemät yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan kohdistuvat tarkistukset on muutettava muodosta ”tehdä yhteistyötä kumppanien kanssa” muotoon ”ottaa kumppanit mukaan”.

1.8

ETSK ehdottaa ”kumppanuustarkistusta”, josta vastaavat kumppanit itse. Tällaisen eurooppalaisen valvontajärjestelmän tulisi perustua yksinkertaiseen tarkistuslistaan ja vertaisarviointeihin, jotka komissio toteuttaa yhdessä eurooppalaisten sidosryhmäorganisaatioiden kanssa. ETSK on erittäin halukas osallistumaan aktiivisesti tähän menettelyyn.

1.9

Kumppanuusperiaatteen asianmukaisen täytäntöönpanon käytännesäännöissä määritellyllä tavalla tulisi olla edellytyksenä sille, että komissio allekirjoittaa kumppanuussopimukset eri jäsenvaltioiden kanssa. Tässä yhteydessä toimenpideohjelmien määrärahoja voitaisiin lisätä kannusteeksi ehdon täyttämiselle.

2.1

Vuonna 1988 käynnistetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpano on ollut hajanaista ja hidasta. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta otettiin prosessiin mukaan, etenkin työmarkkinaosapuolet. Periaate omaksuttiin helpommin maissa, joissa kumppanuus on olennainen osa poliittista päätöksentekoa. Periaatetta vahvistettiin, kun komissio sai suoremman vastuun koheesiopolitiikasta ja kun Equalin ja Leaderin kaltaiset unionin aloitteet käynnistettiin.

2.2

Monissa tapauksissa kumppanuus oli kuitenkin vain muodollista. Ohjelmakaudella 2006–2013 kumppanuutta ei aktiivisesti pyritty edistämään, vaikka samaan aikaan sidosryhmien osallistumisesta tuli yksi Lissabonin strategian täytäntöönpanon kulmakivistä. EU:n koheesiopolitiikka kohtasi uusia haasteita, kun 10 maata liittyi EU:hun vuonna 2004 ja Bulgaria ja Romania vuonna 2007.

2.3

Komissio havaitsi puutteita, ja kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat kumppanitahot arvostelivat taantumista. Kun jäsenvaltioiden ja komission välinen suhde EU:n koheesiopolitiikan hallinnoinnissa muuttui, hyvien käytänteiden yleistämisestä tuli keskeistä.

2.4

Vuonna 2009 komissio pyysi ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siitä, miten kumppanuutta voitaisiin edistää rakennerahastotoimissa hyvien käytänteiden pohjalta. ETSK:n tuolloin antamaa lausuntoa täydensi julkaisu ”It takes two to tango”, jossa esiteltiin valikoima hyviä käytänteitä jäsenvaltioista. Komissio otti sittemmin käsiteltäväkseen ETSK:n ehdotuksen hyvän kumppanuuden säännöistä.

2.5

Tällä hetkellä tilanne on se, että kumppanuus järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa kehittyy useimmissa jäsenvaltioissa. Puola voi monissa tapauksissa toimia mallina hyvien käytänteiden kehittymisestä. Kumppanuuden toteuttaminen on luonnollisesti haaste uusimmille tulokkaille, kuten Bulgarialle ja Romanialle, sekä pian Kroatialle. Tämä pätee myös eräisiin vuonna 2004 liittyneisiin jäsenvaltioihin sekä joihinkin niistä, jotka ovat olleet jäseniä jo pitkään, kuten Portugali ja Kreikka.

2.6

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa esiintyykin yhä enemmän huolta kumppanuusperiaatteen toteutumiseen liittyen. Odotukset eivät ole täyttyneet. Eräistä jäsenvaltioista saadut raportit viittaavat siihen, että kumppanuusperiaatteen merkitys on heikkenemässä ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen vähenemässä. Lisäksi neuvosto on poistanut hyvän kumppanuuden säännöt. Eräissä maissa ohjelmasuunnittelu kaudelle 2014–2020 on käynnistynyt ilman, että yksityisiä sidosryhmiä on tosiasiallisesti otettu siihen mukaan. Tällaista poliittista vastahakoisuutta on vähennettävä, jotta eurooppalaiset hyvän kumppanuuden säännöt voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön.

3.1

Komission ehdotukset yhteiseen strategiakehykseen kuuluvista rahastoista kaudella 2014–2020 edellyttävät jäsenvaltioilta selkeästi kumppanuuden järjestämistä. Tätä tukevat eurooppalaiset hyvän kumppanuuden säännöt, joissa asetetaan tavoitteet ja kriteerit kumppanuuden toteuttamiselle sekä helpotetaan tietojen, kokemusten, tulosten ja hyvien käytänteiden jakamista jäsenvaltioiden välillä. Komission on määrä hyväksyä eurooppalaiset hyvän kumppanuuden säännöt delegoituna säädöksenä kolmen kuukauden sisällä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen hyväksymisestä.

3.2

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja on ensimmäinen askel kumppanuusperiaatteen toteuttamiseksi. Kuuden otsakkeen alla määritellään yksityiskohtaisesti 18 suuntaviivaa. Nämä kuusi otsaketta ovat:

3.3

Todettakoon, että ehdotetut eurooppalaiset hyvän kumppanuuden säännöt on käännetty kaikille EU:n virallisille kielille, mikä helpottaa niiden tunnetuksi tekemistä ja hyödyntämistä.

4.1

ETSK käsitteli Euroopan komission erityisestä pyynnöstä kumppanuusperiaatetta vuonna 2010 (asiakokonaisuus ECO/258, esittelijä OLSSON (2)) ja on laajalti arvioinut komission esittämiä kumppanuutta koskevia ehdotuksia lausunnossaan yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta (asiakokonaisuus ECO/314, esittelijä VARDAKASTANIS).

4.2

ETSK ehdotti, että käytäntösääntöjen tulisi perustua seuraaviin suuntaviivoihin, joista lähes kaikki on otettu huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa:

4.3

ETSK on vakuuttunut, että kumppanuus, jossa EU:n koheesiopolitiikan puitteissa toteutettujen hankkeiden valmisteluun, toteutukseen ja jälkiarviointiin osallistuvat kaikki kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, myötävaikuttaa suoraan politiikan menestymiseen. Komitea pitää myönteisenä Euroopan komission säädösehdotuksen 5 artiklan – jonka perusteella kumppanuudesta tulee pakollista – osalta saavutettua edistystä, ja se muistuttaa, että osallistumisen olisi oltava tosiasiallista rahoitusvälineiden täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa myös, kun on kyse yhteistyökumppaneista, joilla on äänioikeus seurantakomiteoissa.

4.4

ETSK ehdottaa yhteisiä toimia AK:n kanssa eurooppalaisten hyvän kumppanuuden sääntöjen puolustamiseksi ja kehottaa Euroopan komissiota ja parlamenttia kumoamaan neuvoston päätöksen sääntöjen poistamisesta. ETSK toi näkemyksensä vahvasti esille epävirallisessa ministerikokouksessa Nikosiassa 6. marraskuuta 2012.

5.1

Neuvosto on hylännyt komission ehdotuksen hyvän kumppanuuden säännöistä, mikä heikentää varmasti käytännössä kumppanuusperiaatteen toteutumista.

5.2

Euroopan parlamentti on ehdottanut yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan laajaa tarkistusta hyvän kumppanuuden sääntöjen osalta. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa. Kyseinen, yhdeksän kohtaa sisältävä tarkistus esitetään jäljempänä (3). ETSK on kuitenkin huolissaan Euroopan parlamentin tekemästä erosta yksityisten ja julkisten kumppanitahojen välille, sillä tämä voi johtaa kumppaneiden eriarvoiseen kohteluun.

5.3

AK kannattaa eurooppalaisia kumppanuutta koskevia sääntöjä ja kehottaa asianomaisia alueellisia tahoja järjestämään kumppanuuksia. AK korostaa muun muassa, että olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erityiset olosuhteet sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden merkitys ja että kumppaneiden valintamenettelyn on tuettava monimuotoisuutta, jotta myös marginaaliryhmät otetaan mukaan. AK pohtii kumppaneiden oikeuksia ja vastuualueita tehden niin ikään eron yksityisten ja julkisten kumppanitahojen välille.

6.1

Eurooppalainen järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta katsoo, että kumppanuuden puuttuminen oli yksi tärkeimmistä syistä rakennerahastojen vaikutuksen pienentymiseen useissa jäsenvaltioissa kaudella 2007–2013.

6.2

Olisi todettava selkeämmin, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta edustaa yleistä etua viranomaisten rinnalla.

6.3

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta jätetään useissa tapauksissa todellisen ja aidon kumppanuuden ulkopuolelle, mihin syynä ovat osarahoitusta koskevien sääntöjen aiheuttamat esteet, hallinnolliset rasitteet, kansallisten toimintaohjelmien epäasianmukaiset tavoitteet sekä jääminen syrjään rahastotoimien seurannasta.

6.4

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta antaa arvoa komission pyrkimyksille yksinkertaistaa menettelyjä, mutta katsoo niiden olevan edelleen riittämättömiä, jotta koko yksityinen sektori voisi hyödyntää rahastoja oikea-aikaisesti ja helposti. Menettelyt ovat edelleen liian monimutkaisia ja hallinnollisia rasitteita on liikaa. Byrokratiaa olisi vähennettävä. Seuraavat seikat on otettava huomioon:

6.5

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta korostaa kumppaneiden valmiuksien kehittämisen merkitystä sekä kehottaa määrittelemään valmiuksien kehittämisen. Valmiuksien kehittäminen tulisi määritellä siten, että vahvistetaan kumppanien osallistumista rakennerahastotoimien valmisteluun, täytäntöönpanoon ja valvontaan kaikissa eri vaiheissa.

6.6

ETSK korostaa tarvetta luoda laaja kumppanuus, jonka pitää edustaa hyvin monenlaisia intressejä. Olisi otettava käyttöön selkeitä keinoja järjestää eri kumppanitahojen vastuualat ja toimet.

7.1

Kumppanuusperiaatteen tehokas täytäntöönpano on jatkuva prosessi. Komission ehdotus on ensimmäinen askel kumppanuusperiaatteen virallistamiseksi ja määrittelemiseksi EU:n tasolla. ETSK on tyytyväinen siihen, että sekä Euroopan parlamentti että alueiden komitea tukevat tehokasta kumppanuusperiaatetta. Kumppanuusperiaate onkin erinomainen esimerkki siitä, kuinka hyvää hallintotapaa voidaan soveltaa muihin EU:n politiikkoihin ja panna tällä tavoin tehokkaasti täytäntöön Eurooppa 2020 -strategia.

7.2

ETSK pitää erittäin valitettavana, että neuvosto haluaa rajoittaa kumppanuusperiaatetta ja palata nykyisiin, ohjelmakaudella 2006–2013 sovellettuihin tiukempiin sääntöihin. Komitea kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia puuttumaan tällaiseen kehitykseen.

8.1

Koska rakennerahastojen ohjelmatyö kaudeksi 2014–2020 on jo aloitettu useissa jäsenvaltioissa, sekä viranomaisten että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on tärkeää pystyä hyödyntämään komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa. ETSK on tyytyväinen siihen, että hyvän kumppanuuden säännöt on käännetty kaikille EU:n virallisille kielille. Komission olisi aktiivisesti tehtävä tunnetuksi ehdotuksiaan jäsenvaltioissa yhteistyössä sekä viranomaisten että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

8.2

ETSK:n mielestä valvontaa ei ole otettu riittävästi huomioon komission ehdotuksissa. Olisi perustettava yhdessä eurooppalaisten sidosryhmäorganisaatioiden kanssa eurooppalainen valvontajärjestelmä, joka perustuu yksinkertaiseen tarkistuslistaan ja vertaisarviointeihin. ETSK on halukas osallistumaan tähän menettelyyn.

8.3

Tarkistuslistan tulisi pohjautua vähimmäisvaatimuksiin, jotka koskevat erityisesti kumppanien valintaa ja osallistumista eri vaiheisiin sekä niiden valmiuksien kehittämistä. Samaten olisi arvioitava eturistiriitojen ratkaisemista. Vaatimuksia voitaisiin tukea ja pyrkiä kehittämään vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin painottuvan SWOT-analyysin (Strengths - Weaknesses - Opportunities – Threats) avulla.

8.4

Osana järjestelmää yksityisten sidosryhmien/kumppaneiden olisi tehtävä edellä ehdotettuun tarkistuslistaan pohjautuva ”kumppanuustarkistus”. ETSK ehdottaa yksinkertaista arviointijärjestelmää, jossa on kolme tasoa: riittämätön/riittävä/erinomainen. Tällainen tarkistus vahvistaisi kumppaneiden osallistumista arviointiin, kuten komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa toivotaan.

8.5

ETSK toteaa, että Euroopan parlamentin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan tekemä tarkistus on muutettava muodosta ”tehdä yhteistyötä kumppanien kanssa” muotoon ”ottaa kumppanit mukaan”.

8.6

ETSK toistaa aiemmin esittämänsä ehdotuksen, että alueet, jotka haluavat jakaa hyväksi osoittautuneita kokemuksiaan ja tehdä tunnetuksi hyviä käytänteitä, perustaisivat ”huippukumppanuusalueiden” verkoston.

8.7

ETSK:n esitteessä ”It takes two to tango” esitellyt hyvät käytänteet otettiin laajalti myönteisesti vastaan. Näiden esimerkkitapausten kokeileminen muissa maissa voisi olla erittäin hyödyllistä (vaikka kumppanuus onkin mukautettava maakohtaisiin olosuhteisiin). ETSK ehdottaa, että esitteestä julkaistaisiin ajantasaistettu painos, jossa olisi myös opettavia kokemuksia huonoista käytänteistä.

8.8

ETSK korostaa, että on tärkeää saada kumppanit varhaisimmasta vaiheesta lähtien mukaan vuoropuheluun työohjelman (tiedotus-/kuulemis-/osallistumissuunnitelma) sekä tarkan etenemissuunnitelman puitteissa. Komissio on tukenut tätä ETSK:n ehdotusta. Prosessi on myös määriteltävä kumppanuussopimuksessa. Kumppanuusperiaatteen asianmukaisen täytäntöönpanon eurooppalaisen hyvän kumppanuuden säännöissä määritellyllä tavalla tulisi olla edellytyksenä sille, että komissio allekirjoittaa kumppanuussopimukset eri jäsenvaltioiden kanssa. ETSK ehdottaa, että toimenpideohjelmien määrärahoja voitaisiin käyttää kumppaneiden valmiuksien kehittämiseen, mikä toimisi kannustimena tämän ehdon täyttämiseen.

8.9

Kumppaneiden valinnan tulisi tapahtua ”monimuotoisen kumppanuuden” puitteissa. Talouselämän osapuolten, työmarkkinaosapuolten sekä asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan tahojen lisäksi mukaan on otettava muita toimijoita esimerkiksi innovatiivisilta, kehittyviltä ja marginalisoituneilta yhteiskunnan aloilta, joiden on kyettävä hyötymään kumppanuudesta ja vaikuttamaan siihen. Näiden alojen kannalta koordinointifoorumeihin perustuva malli on erittäin hyödyllinen. Myös pienimpien mikroyritysten (joilla on suuri työllistämispotentiaali) ja yhteisötalouden toimijoiden (sosiaalista yritystoimintaa koskevaan aloitteeseen viitaten) on oltava kumppanuudessa mukana taloudellisina kumppaneina.

8.10

Ohjelmien ehdotettu temaattinen keskittäminen sekä muut kohdennetut toimet (maantieteellisesti, ryhmä- tai alakohtaisesti jne.) edistävät tarkasti kohdennettua ja nykyistä tehokkaampaa kumppanuutta.

8.11

Työskentely seurantakomiteoissa on usein hyvin muodollista, eikä täytä aidon kumppanuuden vaatimusta. Kumppanuusmenettelyn vahvistamiseksi sitä tulisi täydentää neuvoa-antavilla elimillä, työryhmillä ja muilla kumppanuusvälineillä.

8.12

Kumppaneiden valmiuksien kehittäminen on välttämätöntä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta ne voivat antaa merkittävän panoksen prosessiin. Tähän tarvitaan sekä teknistä apua että jäsenvaltioiden omia varoja.

3a.

Eurooppalaisissa käytännesäännöissä olisi esitettävä muun muassa seuraavat seikat:

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/28

1.1

ETSK kehottaa neuvostoa käynnistämään uudelleen neuvottelut YK:n vammaisyleissopimuksen valinnaisesta pöytäkirjasta, jotta eurooppalaiset vammaiset voisivat hyötyä sitä täysimääräisesti.

1.2

ETSK kehottaa Eurooppa-neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin puheenjohtajia järjestämään yhdessä Euroopan vammaisfoorumin kanssa joulukuussa 2013 toisen unionin vammaisstrategiaa käsittelevän kokouksen, jossa tarkasteltaisiin YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa.

1.3

ETSK korostaa, että YK:n vammaisyleissopimukseen sisältyy velvoitteita, jotka edellyttävät EU:lta ja jäsenvaltioilta lainsäädännöllisiä ja poliittisia muutoksia, ja että taloudellista tilannetta ei voida käyttää tekosyynä vammaisten oikeuksia koskevien toimien viivyttämiseen.

1.4

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan perinpohjaisesti ja osallistavasti vammaisstrategian täytäntöönpanoa. Vammaisstrategia on kiinteä osa EU:n tulevaa kokonaisstrategiaa, johon kuuluu nykyisen lainsäädännön, politiikkojen ja ohjelmien tarkistaminen sekä uusien ehdotusten laatiminen.

1.5

Näin ollen ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan pääsihteeristönsä avustuksella vaikutustenarviointivälineen YK:n vammaissyleissopimusta varten.

1.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että neuvosto on laatinut itsenäiset puitteet YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi, suojelemiseksi ja valvomiseksi sekä kehottaa osoittamaan tähän tarkoitukseen määrärahat, jotka antavat puitteisiin osallistuville mahdollisuuden hoitaa tehtäviään täysin riippumatta yhteysyksiköstä.

1.7

ETSK odottaa, että Euroopan komissio kuulee sitä kunnianhimoisesta lainsäädäntöehdotuksesta eurooppalaiseksi esteettömyyssäädökseksi, jonka soveltamisala olisi mahdollisimman laaja. Esteettömyyssäädös sisältää julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia sekä valmistajia koskevia vaatimuksia, joiden mukaan vammaisille on varmistettava esteetön pääsy palveluihin, sekä selkeän ja laaja-alaisen esteettömyyden määrittelyn.

1.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että digitaalistrategiaan sisällytetään julkisten internetsivustojen ja peruspalveluja kansalaisille tuottavien sivustojen esteettömyyttä koskevia säännöksiä, ja odottaa, että vuonna 2012 esitetään tähän liittyviä ehdotuksia säädöksiksi.

1.9

ETSK kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia vahvistamaan tai säilyttämään vammaisten oikeuksiin liittyvät määräykset rakennerahastoja, Verkkojen Eurooppa -välinettä (1) ja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevissa asetuksissa sekä Horisontti 2020 - (2), oikeus- ja kansalaisuusohjelmassa samoin kuin kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevissa ohjelmissa sisällyttämällä niihin rahoituksen ja valmiuksien parantamisen kaltaisia toimia, joilla varmistetaan vammaisten osallistuminen.

1.10

ETSK kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, Euroopan komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että YK:n vammaisyleissopimus otetaan huomioon ulkosuhteissa ja kansainvälisessä yhteistyössä sekä kansainvälisissä kauppasopimuksissa muun muassa varmistamalla vammaisten oikeuksia koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden näkemysten koordinointi YK:n eri elimissä.

1.11

ETSK kehottaa unionin toimielimiä ryhtymään asianmukaisiin toimiin soveltaakseen YK:n vammaisyleissopimusta sisäisesti tarkistamalla työllistämistä, työskentelyehtoja, rekrytointia, koulutusta, tilojen esteettömyyttä, työskentely-ympäristöä ja viestintävälineitä koskevia käytäntöjään sekä EU:n rahoittamien virastojen vaatimuksia.

1.12

ETSK panee merkille puheenjohtaja Barroson joulukuussa 2011 antaman sitoumuksen keskustella YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta komission kollegion ja pääjohtajien kokouksessa ja kehottaa, että tätä aihetta käsitellään siinä vuosittain.

1.13

ETSK suhtautuu myönteisesti hallitusten yhteyspisteiden, koordinointimekanismien sekä YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta vastaavien itsenäisten EU:n ja jäsenvaltioiden järjestelmien sekä kansalaisyhteiskunnan yhteisen työskentelyfoorumin perustamiseen ja ilmaisee kiinnostuksensa osallistua sen tuleviin kokouksiin.

1.14

ETSK odottaa, että siltä pyydetään lausuntoa YK:n alaiselle vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle vuonna 2013 annettavaan EU:n kertomukseen.

1.15

ETSK katsoo, että sen tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin YK:n vammaisyleissopimuksen toteuttamiseksi komiteassa ja noudatettava velvoitteitaan edistämällä vammaisten työllistämistä ja syrjimätöntä rekrytointiprosessia ETSK:ssa, parantamalla rakennusten, internetsivustojen, tieto- ja viestintäteknologian välineiden ja asiakirjojen esteettömyyttä, tarjoamalla asianmukaiset tilat työntekijöille, jäsenille ja asiantuntijoille, järjestämällä koulutusta henkilökunnalle, tuottamalla YK:n vammaisyleissopimusta käsittelevän lehtisen ja ottamalla vammaisuuden huomioon kaikessa toiminnassaan.

1.16

ETSK korostaa, että EU:n toimielimien on valvottava YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa järjestelmällisesti ja sitouduttava näin ollen perustamaan ohjauskomitea vastaamaan sopimuksen täytäntöönpanosta ja seurannasta. Ohjauskomitea kehottaisi EU:n toimielimiä raportoimaan työskentelystään ja kokoaisi vammaisia edustavien organisaatioiden ja kansalaisyhteiskunnan mielipiteitä luodakseen riippumattoman näkemyksen YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä.

1.17

ETSK ehdottaa, että se järjestäisi kokouksen, jossa kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja kansalliset ihmisoikeusjärjestöt käsittelevät YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa.

1.18

ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon huomioon työehtosopimusneuvotteluissa sovittujen suuntaviivojen mukaisesti.

2.1

Vammaisiin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka yhdessä erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

2.2

Euroopassa on noin 80 miljoonaa vammaista, ja Eurostatin tilastojen mukaan heidän riskinsä jäädä ilman työtä on kaksin-kolminkertainen muihin verrattuna. Vain 20 prosentilla vaikeasti vammaisista on työpaikka, kun terveistä työssä olevien osuus on 68 prosenttia. Vammaisten todennäköisyys saavuttaa korkeakoulututkinto on yli 50 prosenttia alempi kuin muiden. Vain 38 prosenttia 16–34-vuotiaista vammaisista saa ansiotuloa; terveistä sitä saa 64 prosenttia.

2.3

ETSK muistuttaa aiemmin antamista lausunnoistaan ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (3) ja ”Nuorten vammaisten työllistyminen, osallisuus ja osallistuminen yhteiskuntaan” (4).

2.4

ETSK toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten oikeuksista ja sen valinnainen pöytäkirja hyväksyttiin YK:n päämajassa New Yorkissa 13. joulukuuta 2006. Ne avattiin allekirjoittamista varten 30. maaliskuuta 2007 ja ne tulivat voimaan 3. toukokuuta 2008.

2.5

ETSK korostaa, että YK:n vammaisyleissopimus on saanut laajaa kansainvälistä tukea, ja sen on jo allekirjoittanut 154 maata ja ratifioinut 126 maata. Valinnaisen pöytäkirjan on tähän mennessä allekirjoittanut 90 maata ja ratifioinut 76 maata. Kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen ja 24 niistä on jo ratifioinut sen.

2.6

ETSK korostaa, että YK:n vammaisyleissopimus on olennainen ihmisoikeusväline, joka kattaa kansalais-, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. Se painottaa, että kaikilla vammaisilla tulee olla täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet.

2.7

ETSK painottaa, että YK:n vammaisyleissopimus koskee kaikkia vammaisia ja siinä tuodaan nimenomaisesti esiin, että vammaisuuteen ja muihin etnisen alkuperän, sukupuolen tai taloudellisen aseman kaltaisiin tekijöihin perustuva moninkertainen syrjintä on merkittävä ongelma, jota voidaan torjua ainoastaan soveltamalla monialaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon tämän monitahoisen syrjintämuodon eri alkuperät.

2.8

ETSK korostaa, että YK:n vammaisyleissopimus sisältää määräyksiä, jotka koskevat muun muassa tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, esteettömyyttä, vapaata liikkuvuutta, kansalaisuutta, oikeussuojaa, väkivallattomuutta, itsenäistä elämää ja elämää yhteisössä, oikeutta perhe-elämään, henkilöiden liikkuvuutta, koulutusta, työllisyyttä, terveyttä, sosiaalista suojelua, kansainvälistä yhteistyötä, pelastuspalvelua, vammaisten osallistumista päätöksentekoprosessiin heitä edustavien järjestöjen välityksellä sekä vammaisten naisten ja lasten huomioon ottamista.

2.9

ETSK korostaa, että YK:n yleissopimus merkitsee ajattelutavan muutosta, koska vammaisia ei pidetä siinä hyväntekeväisyyden ja lääketieteellisen hoidon kohteina, vaan heidät nähdään pikemminkin subjekteina, joilla on oikeuksia ja jotka pystyvät vaatimaan niitä ja tekemään päätöksiä elämästään vapaaehtoisen ja tietoon perustuvan suostumuksen perusteella. YK:n vammaisyleissopimuksen keskeisiä teemoja ovat vammaisten kuuleminen sekä vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien laajentaminen.

2.10

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että yleissopimus selkiyttää ja määrittelee, kuinka kaikenlaisia ihmisoikeuksia sovelletaan myös vammaisiin riippumatta heidän tarvitsemansa tuen määrästä. Lisäksi siinä eritellään aloja, joilla on tehtävä muutoksia, jotta vammaisten oikeuksia voidaan harjoittaa ja suojella tehokkaasti.

2.11

ETSK toteaa, että YK:n vammaisyleissopimus on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka EU:n kaltaiset alueelliset yhdentymisen organisaatiot voivat ratifioida. Samalla se viittaa neuvoston 26. marraskuuta 2009 antamaan päätökseen, jolla Euroopan yhteisö solmi YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista (5) ja jolla komissio nimetään yhteystahoksi yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevissa asioissa.

2.12

ETSK korostaa, että päätös sisältää luettelon osa-alueista, jotka kuuluvat joko unionin yksinomaiseen tai jaettuun toimivaltaan. Luettelo on luonteeltaan muuttuva ja on todennäköistä, että se pitenee ajan kuluessa. Yhteisölle kuuluu yksinomainen toimivalta valtiontuen yhteismarkkinoille soveltuvuutta ja yhteistä tullitariffia koskevissa kysymyksissä. Yhteisö käyttää jaettua toimivaltaa jäsenvaltioiden kanssa vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjumista koskevissa toimissa, tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaassa liikkuvuudessa, maataloudessa, rautatie-, maantie-, meri- ja lentoliikenteessä, verotuksessa, sisämarkkinoissa, miesten ja naisten samapalkkaisuudessa (sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä), Euroopan laajuisia verkkoja koskevassa politiikassa ja tilastoissa.

2.13

ETSK panee merkille neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission käytännesäännöt (6), joissa sovitaan yleissopimuksen täytäntöönpanon eri näkökohtiin liittyvistä järjestelyistä. Ne koskevat edustusta sopimuksen perusteella perustetuissa elimissä, EU:n kertomuksen toimittamista YK:n alaiselle vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle ja menettelyä seurantapuitteiden perustamiseksi yhdelle tai useammalle riippumattomalle mekanismille, joihin kansalaisyhteiskunta osallistuu.

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unioni liittyi ensimmäistä kertaa historiassaan kansainväliseen ihmisoikeuksia koskevaan sopimukseen solmimalla YK:n vammaisyleissopimuksen 23. joulukuuta 2010. Samalla se tunnustaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan vammaisliikkeen ja Euroopan vammaisfoorumin johtavan roolin yleissopimuksen laatimisessa. Komitea katsoo, että EU:lla on erityinen vastuu sopimuksen täytäntöönpanon ja seurannan tehostamisessa ja että sen tulee toimia esimerkkinä muille.

3.2

ETSK kehottaa neuvostoa käynnistämään uudelleen neuvottelut YK:n vammaisyleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan solmimiseksi. Euroopan komission vuonna 2008 tekemän ehdotuksen mukaisesti se antaisi yksilöille tai ryhmille mahdollisuuden tehdä valituksen YK:n alaiselle vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle, mikäli kaikki muut EU:n oikeussuojakeinot on jo käytetty, ja siten se estäisi vammaisten oikeussuojan loukkauksia ja poistaisi sen olemassaolevia aukkoja EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

3.3

ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan muiden ihmisoikeussopimusten, kuten lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen sekä niihin liittyvien valinnaisten pöytäkirjojen ratifioimista. Se kehottaa EU:ta myös osallistumaan YK:n toistaiseksi voimassa olevassa työryhmässä käytävään keskusteluun, jossa harkitaan uuden aihekohtaisen, ikääntyneiden oikeuksia koskevan YK:n ihmisoikeussopimuksen laatimista, ja varmistamaan, että valmisteilla oleva sopimus on johdonmukainen YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa.

3.4

ETSK toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen osapuolena Euroopan unionin on noudatettava kaikkia sopimukseen sisältyviä velvoitteita toimivaltansa puitteissa. Tähän kuuluu velvollisuus raportoida säännöllisesti YK:n alaiselle vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle.

3.5

ETSK tähdentää, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 ja 19 artikloissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artikloissa viitataan selkeästi vammaisten oikeuksien suojeluun. (7)

3.6

ETSK kehottaa unionin toimielimiä antamaan lainsäädäntöä sekä laatimaan politiikkoja ja ohjelmia, joissa toteutetaan täysipainoisesti YK:n vammaisyleissopimusta unionin yksinomaiseen ja jaettuun toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä, sekä tarkistamaan olemassaolevaa lainsäädäntöä ja politiikkoja kaikkien vammaisten suojelun varmistamiseksi Euroopan unionissa.

3.7

ETSK kehottaa Eurooppa-neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin puheenjohtajia järjestämään yhdessä Euroopan vammaisfoorumin kanssa joulukuussa 2013 toisen unionin vammaisstrategiaa käsittelevän kokouksen, jossa tarkasteltaisiin YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa. (8)

3.8

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin ja Euroopan vammaisfoorumin aikeeseen järjestää Euroopan vammaisparlamentti joulukuussa 2012 ja odottaa sen panosta YK:n yleissopimusta valvovalle komitealle laadittavaan EU:n raporttiin.

3.9

ETSK kehottaa unionin toimielimiä ryhtymään asianmukaisiin toimiin YK:n vammaisyleissopimuksen sisäistä täytäntöönpanoa varten. Näihin kuuluvat seuraavat toimet:

4.1

ETSK suhtautui 21. syyskuuta 2011 annetussa päätöslauselmassaan myönteisesti Euroopan vammaisstrategiaan vuosiksi 2010–2020, koska se on keskeinen poliittinen väline vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen toteuttamiseksi. Samalla se kehotti Euroopan komissiota varmistamaan, että nykyisessä ja tulevassa johdetussa oikeudessa kunnioitetaan YK:n vammaisyleissopimusta ja edistetään vammaisten osallistumista ja osallisuutta. (9)

4.2

ETSK kehottaa tarkistamaan vammaisstrategian täytäntöönpanoa perinpohjaisesti ja osallistavasti muun muassa asettamalla uusia tavoitteita.

4.3

ETSK kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia ottamaan huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä varmistamalla, että muihin kuin esteettömyysperiaatteita noudattaviin hankkeisiin tai infrastruktuureihin ei käytetä senttiäkään.

4.4

ETSK kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia

4.5

ETSK kehottaa Euroopan komissiota luomaan mekanismin, jolla palkitaan edistymistä YK:n vammaisyleissopimuksen noudattamisessa esteettömien ratkaisujen kehittämisen ja vammaisten osallistamisen avulla EU:n rahoittamissa hankkeissa.

4.6

ETSK muistuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan sisällytetyistä vammaisia koskevista säännöksistä etenkin sosiaalista osallisuutta käsittelevän kolmannen pilarin ja digitaalistrategian osalta, ja kehottaa ottamaan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon huomioon kaikissa lippulaiva-aloitteissa.

4.7

ETSK on huolestunut siitä, että monissa EU:n jäsenvaltioissa toteutetut säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet kielteisiä vaikutuksia vammaisille ja heidän perheilleen ja johtaneet sosiaalisen syrjäytymisen, syrjinnän, epätasa-arvon ja työttömyyden lisääntymiseen. Komitea korostaa, että kriisiä ei voida käyttää syynä YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon lykkäämiseen.

4.8

ETSK kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään todellisen kasvustrategian, joka sisältää vammaisten kaltaisten heikossa asemassa olevien ryhmien olosuhteita parantavia toimenpiteitä. Niihin kuuluvat esimerkiksi työllistymismahdollisuuksia, itsenäistä asumista ja yhteiskuntaelämään osallistumista edistävät toimet, joissa otetaan huomioon myös iäkkäinä vammautuneiden tilanne, sekä esteettömän infrastruktuurin kehittäminen.

4.9

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen, että vammaisilla on pääsy työmarkkinoille yrityksille suunnattujen verokannustimien, yrittäjyyttä edistävien toimenpiteiden sekä työhön ja siitä pois siirtymismahdollisuuden avulla sekä yhtäläinen mahdollisuus sosiaaliturvaan ja työntekijän oikeuksiin.

4.10

ETSK odottaa, että Euroopan komissio kuulee sitä kunnianhimoisesta lainsäädäntöehdotuksesta eurooppalaiseksi esteettömyyssäädökseksi, jonka soveltamisala olisi mahdollisimman laaja. Esteettömyyssäädös sisältää julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia sekä valmistajia koskevia vaatimuksia, joiden mukaan vammaisille on varmistettava esteetön pääsy palveluihin, sekä selkeän ja laaja-alaisen esteettömyyden määrittelyn, joka kattaa sekä verkko- että rakennetun ympäristön, mahdollistaa yhteentoimivuuden apuvälineteknologioiden kanssa ja on liitetty eurooppalaisiin normeihin.

4.11

ETSK kehottaa neuvostoa jatkamaan työskentelyä laatiakseen ehdotuksen direktiiviksi sukupuolesta, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, ja yhdenmukaistamaan ehdotuksen YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa. Tämä tapahtuisi sisällyttämällä siihen vammaisuuden sekä kanssakäymiseen perustuvan syrjinnän määrittely, kieltämällä syrjintä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen tarjonnassa, lisäämällä koulutusmahdollisuuksia ja erottamalla kohtuullinen mukauttaminen yksittäisen henkilön mahdollisuuksien varmistamiseksi esteettömyyden käsitteestä, joka sisältää ennakointi- ja kohderyhmäperusteisen velvollisuuden.

4.12

ETSK korostaa, että vammaisten tarpeet on otettava huomioon kaikissa EU-tason ohjelmissa, strategioissa ja politiikoissa, joiden kohteena ovat naiset, lapset tai etnisten tai uskonnollisten ryhmien, homoseksuaalien ja ikääntyneiden kaltaiset syrjintää kohtaavat ryhmät.

4.13

ETSK painottaa, että on pyrittävä varmistamaan EU:n sisäisen lainsäädännön ja politiikkojen mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa ottamalla se huomioon ulkosuhteissa sekä kehitys- ja humanitaarisessa avussa muun muassa väliaikaisia suuntaviivoja kehittämällä.

4.14

ETSK kehottaa EU:ta erityisesti sovittamaan kantansa yhteen jäsenvaltioiden näkemysten kanssa YK:n keskusteluissa, joilla on vaikutusta vammaisten oikeuksiin, esimerkiksi varmistamalla, että vuosituhannen kehitystavoitteiden jälkeisiä puitteita koskevassa EU:n kannassa otetaan huomioon vammaisten oikeudet ja että vammaiset mainitaan neljän vuoden välein tehtävässä kattavassa politiikan uudelleentarkastelussa.

4.15

ETSK kehottaa EU:ta myös jatkamaan sitoutumistaan YK:n vammaisyleissopimuksen noudattamiseen muilla olemassaolevilla monenvälisillä foorumeilla, kuten Maailman henkisen omaisuuden järjestössä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa tekijänoikeuksien uudistamiseksi ja vapauttamiseksi.

4.16

ETSK on tyytyväinen Yhdysvaltojen ja EU:n välisen uuden transatlanttisen ohjelman puitteissa tähän mennessä käytyyn poliittiseen vuoropuheluun vammaisten oikeuksien uudistamisesta. Yhdysvaltojen odotettavissa olevan ratifioinnin huomioon ottaen komitea kehottaa vahvistamaan vammaispolitiikkaa koskevaa transatlanttista vuoropuhelua edelleen, jotta voitaisiin yhä edistää maailmanlaajuisen uudistusprosessin jatkumista.

4.17

ETSK kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että kussakin pääosastossa asianomaiset yksiköt saavat tehtäväkseen YK:n vammaisyleissopimuksen valtavirtaistamisen politiikkojen ja lainsäädännön valmistelussa.

4.18

ETSK kehottaa komission pääsihteeristöä kehittämään vammaisten oikeuksia koskevan vaikutustenarviointivälineen kaikkia uusia lainsäädäntöehdotuksia varten ja sisällyttämään YK:n vammaisyleissopimusta koskevan kokonaisuuden uuden henkilöstön koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen.

4.19

ETSK korostaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen johdanto-osan o kappaleen ja 4 artiklan 3 kohdan mukaan vammaiset on otettava mukaan kaikkiin heitä koskeviin politiikanmuotoilu- ja päätöksentekoprosesseihin, strategioihin ja ohjelmiin, ja kehottaa EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan käyttöön asianmukaiset prosessit.

5.1

ETSK panee merkille, että YK:n vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 kohta velvoittaa sopimuspuolina olevat valtiot nimeämään tai perustamaan puitteet, joihin kuuluu yksi tai useampi riippumaton järjestelmä ja joiden tavoitteena on ”edistää, turvata ja seurata” YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

5.2

ETSK kehottaa neuvostoa nimeämään virallisesti tällaiset puitteet päätöksellään.

5.3

ETSK huomauttaa, että mainittua mekanismia nimettäessä tai perustettaessa sopimuspuolina olevien valtioiden on otettava huomioon ihmisoikeuksia suojelevien ja edistävien kansallisten instituutioiden asemaa ja toimintaa koskeva Pariisin periaate.

5.4

ETSK painottaa erityisesti, että kehyksen on oltava riippumaton EU:ssa nimetystä yhteysyksiköstä ja koordinointimekanismista ja että kunkin kehykseen osallistuvan tahon tehtävä on määriteltävä ja sille on myönnettävä määrärahat tehtävien suorittamiseen.

5.5

ETSK korostaa, että on luotava selkeät säännöt mekanismiin osallistuvien tahojen järjestelmällisestä kuulemisesta etenkin lainsäädännön valmistelussa.

5.6

ETSK toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaan kansalaisyhteiskunta ja etenkin vammaiset ja heitä edustavat organisaatiot on otettava täysipainoisesti mukaan seurantaprosessiin sekä yhteysyksikköön ja koordinointimekanismiin, jotka neuvoston on nimennyt yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten.

5.7

ETSK katsoo, että Euroopan vammaisfoorumin, joka on noin 80 miljoonaa vammaista edustava eurooppalainen kattojärjestö, olisi osallistuttava YK:n vammaisyleissopimuksen Euroopan tason seurantaan ja kaikkiin EU-tason politiikanmuotoilu- ja päätöksentekoprosesseihin, jotka liittyvät vammaisten elämään.

5.8

ETSK uskoo vahvasti, että kumppanuus on kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä tukeva väline, sen tulee perustua kansalaisyhteiskunnan todelliseen osallistumiseen pitkällä aikavälillä ja sen yhteydessä tulee varmistaa myös kaikkien kumppaneiden valmiuksien jatkuva kehittäminen sekä riittävät mahdollisuudet osallistumiseen. (13)

5.9

ETSK kehottaa EU:ta sisällyttämään tulevaan perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaan rahoitusta YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon tukemiseen. Tähän tulisi sisällyttää myös vammaisia edustavien järjestöjen valmiuksien kehittäminen ja riittävä rahoitus.

5.10

ETSK toteaa, että on tärkeää perustaa vammaisyleissopimuksen vaatimukset täyttävä EU-tason kehys, jotta EU:n ulkopuoliset ja etenkin alueellisiin organisaatioihin kuuluvat maat voivat pitää EU:n puitteita esimerkkinä.

5.11

ETSK korostaa, että EU:n on esitettävä ensimmäinen määräaikaiskertomuksensa YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovalle komitealle vuoden 2013 alussa, ja se odottaa, että Euroopan komissio kuulee kertomuksen valmistelussa ETSK:ta sekä laajaa sidosryhmien joukkoa kansalaisyhteiskunta ja etenkin vammaisliike mukaan lukien.

5.12

ETSK suhtautuu myönteisesti kaikkiin Euroopan komission ja Eurostatin esittämiin toimenpiteisiin vammaisia koskevan tiedonkeruun ja yksityiskohtaisten tilastojen ja indikaattoreiden parantamiseksi ja lisäämiseksi, jotta voitaisiin kehittää tehokkaampia strategioita ja seurata aiempaa paremmin niiden täytäntöönpanoa. ETSK odottaa Euroopan työvoimatutkimukseen 2011 sisältyneiden, vammaisten työllisyyttä koskeneiden lisäkysymysten tulosten julkaisemista ja kannustaa komissiota, Eurostatia, perusoikeusvirastoa ja jäsenvaltioita sisällyttämään vammaisia koskevat kysymykset järjestelmällisesti kaikkiin tärkeimpiin tutkimuksiin sekä kehittämään erityisiä tutkimuksia ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata vammaisten välistä vuorovaikutusta ja heidän päivittäisessä elämässä kohtaamiaan esteitä sekä tällaisten esteiden poistamiseen suunniteltujen poliittisten välineiden vaikutusta.

5.13

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan vammaisyleissopimuksessa vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita käsitteleviä tiedotuskampanjoita, joiden kohteena ovat viranomaiset kaikilla tasoilla, yksityiset yritykset, tiedotusvälineet, yliopistot ja tutkimuskeskukset, koulut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.

5.14

ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon päätöksenteon eri tasoilla ottamalla sen määräykset huomioon lainsäädönnössä, politiikoissa, ja hallinnollisissa päätöksissä ja kehittämällä vammaisyleissopimuksen vaatimukset täyttäviä vammaistoimintasuunnitelmia.

5.15

ETSK suhtautuu myönteisesti ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen, osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden sekä vammaisjärjestöjen välisiin kumppanuuksiin vammaisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti.

6.1

ETSK katsoo, että sen tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin YK:n vammaisyleissopimuksen toteuttamiseksi ja sen velvoitteiden noudattamiseksi komiteassa. Tähän kuuluvat erityisesti seuraavat asiat:

6.2

ETSK korostaa, että vammaisten oikeuksien tulisi olla monialainen aihe, jota käsitellään kaikissa komitean lausunnoissa, joilla on vaikutusta vammaisten elämään.

6.3

ETSK painottaa, että YK:n vammaisyleissopimuksessa vahvistetut oikeudet on otettava huomioon kaikkien erityisjaostojen työskentelyssä, koska ne kattavat kaikki sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen toiminnan osa-alueet.

6.4

ETSK korostaa, että on perustettava ohjauskomitea valvomaan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa ja vastaamaan sen seurannasta. Ohjauskomitea kehottaisi EU:n toimielimiä raportoimaan työskentelystään ja kokoaisi kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti Euroopan vammaisfoorumin – vammaisia edustavan organisaation – näkemyksiä antaakseen panoksensa YK:n vammaisyleissopimusta valvovalle komitealle annettavan raportin valmisteluun ja esittelyyn. Näiden eri toimijoiden osallistumisen perusteella ohjauskomitea voisi luoda riippumattoman näkemyksen YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä.

6.5

ETSK muistuttaa roolista, joka sillä on EU:n demokraattisen oikeutuksen lujittamisessa vahvistamalla osallistavaa demokratiaa sekä kansalaisyhteiskunnan organisatioiden roolia.

6.6

ETSK kehottaa luomaan elimen, joka vauhdittaa ja koordinoi EU:n toimieliemien ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuoropuhelua YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta EU-tasolla.

6.7

ETSK suosittaa, että se antaa panoksensa YK:n alaiselle vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle annettavaan raporttiin lausunnon muodossa.

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/36

1.1

Mielenterveys on olennainen osa kaikkien EU:n kansalaisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee mielenterveyden ”hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö voi käyttää kykyjään, pystyy toimimaan elämän normaalistressissä, pystyy työskentelemään tuottavasti ja tuloksellisesti ja pystyy toimimaan yhteisönsä jäsenenä” (1). Talousluvut, kuten BKT, kattavat tämän vain vajavaisesti. Tämänhetkinen kriisi on syössyt monta miljoonaa ihmistä ahdistuksen ja tarkoituksettomuuden tilaan ja työttömyyteen ja lisännyt itsemurhariskiä. Psyykkisen vakauden varmistaminen on tästä syystä paljon tärkeämpää hyvin monien ihmisten elämänonnen kannalta kuin abstraktit talousasiat. Yksilötasolla psyykkinen terveys muodostaa edellytyksen sille, että yksilö voi toteuttaa älyllistä ja tunnepotentiaaliaan. Yhteiskunnan tasolla psyykkinen terveys on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä paremman sosiaalisen että sen ohella taloudellisen hyvinvoinnin voimavara.

1.2

Aloitteen tarkoituksena on parantaa mielenterveyttä ja lisätä yleisön tietoisuutta laajassa merkityksessä. Aloite kattaa kroonisten ja akuuttien mielisairauksien tai mielenterveyden häiriöiden ohella myös haitalliset stressitilat, joita ei luokitella sairauksiksi ja joilla saattaa olla myös fyysisiä syitä tai vaikutuksia. Mielenterveys käsittää lukuisia erilaisia ulottuvuuksia, joihin vaikuttavat lääketieteellisten ja sosiaalipoliittisten seikkojen lisäksi myös elämäntilanteet, kuten esimerkiksi työympäristö, nuoruus, ikä ja köyhyys.

1.3

Rajoitteilla voi olla erilaisia syitä ja seurauksia, joista esimerkkeinä mainittakoon traumat, raskaat lapsuudenkokemukset, huumeidenkäyttö, liikarasitus, työttömyys, asunnottomuus, syrjäytyminen – myös yhdistyneenä geneettisiin taipumuksiin. Näin ollen ongelmien ratkaisukeinojen ja asiaan liittyvien politiikanolojen kirjo on suuri. Syihin voidaan usein vaikuttaa ja ne olisi sen vuoksi otettava asianmukaisesti huomioon osallistavassa politiikassa ja talouselämässä. Yhteisötaloudella, kansalaisyhteiskunnalla ja sosiaalisen yrittäjyyden uusilla lähestymistavoilla voi olla tässä yhteydessä merkittävä asema. Psyykkisten sairauksien ennaltaehkäisy, varhainen toteaminen ja hoito on suunniteltava moniulotteisesti (psykoterapeuttiset, lääketieteelliset ja sosioekonomiset lähestymistavat). Psyykkiset rajoitteet ja sairaudet on sisällytettävä paremmin terveydenhuollon ja kasvatusalan työntekijöiden, opettajien ja näiden alojen esimiesten koulutukseen. Julkisesti tuettu työterveyshuolto ja nykyaikainen yrityskulttuuri voivat tukea rajoitteista kärsiviä ja estää työelämään liittyvien ongelmien syntymistä.

1.4

Hyvin tärkeää on vahvistaa kansalaisyhteiskunnan, vapaaehtoistoiminnan, omaisten ja ammattilaisten verkostoja ja lisätä asianosaisten ja heidän yhdistystensä osallistumista. Koko yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia ennaltaehkäisystä ja tietoisuuden lisäämisestä. Henkilökohtaisen vapauden rajoittamista ja laitoshoitoa voidaan usein välttää turvautumalla asuinpaikan läheltä saataviin avohoidon tukipalveluihin ja tukiasumiseen. Tässä yhteydessä ovat erityisen tärkeitä eurooppalaiset suositukset ja hyvät käytännöt, jotka koskevat muun muassa psykiatrian laitoshoidon ja lääkkeiden käytön asianmukaista vähentämistä tarkoituksena edistää yhteisöllisten tukipalvelujen ja muiden vaihtoehtoisten tukimuotojen luomista. Näin tieteeseen ja tutkimukseen saatuja varoja voitaisiin kohdentaa ennemminkin mielenterveyden säilyttämiseen. Myös rahoitusvalmiuksiltaan heikommassa asemassa olevat jäsenvaltiot voivat toteuttaa rakenneuudistuksia ja asettaa uusia painopisteitä.

1.5

Olisi edistettävä EU:n laajuisesti yleisön tietämystä tästä aiheesta myös esim. päiväkodeissa, kouluissa, yrityksissä, lääkäreiden keskuudessa ja hoitolaitoksissa. Leimautumisen vastaiset kampanjat ja viestimissä käytettävä syrjimätön kielenkäyttö voivat vähentää psyykkisesti sairaiden syrjintää. Terveydentilalla on myös merkittäviä kansantaloudellisia seurauksia. Ne ovat vakavampiin henkilökohtaisiin seurauksiin verrattuna pikemminkin merkityksettömiä. (2). On entistä enemmän pohdittava sitä, mitkä sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset intressit ja rakenteet vahvistavat ongelmanasettelua ja miten voidaan aktiivisesti edistää osallisuutta ihmiskeskeisiä hoitorakenteita tehokkaasti edelleen kehittämällä ja tukemalla koteja ihmiselämän ensimmäisinä oppimisympäristöinä. Lääketieteen sekä ammatillisen ja vapaaehtoistyön tukitoimien sekä ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon liittyvien liiketoimintamallien osalta tapahtunut selkeä edistyminen on otettava paremmin huomioon ja sitä on tuettava.

2.1

Euroopan laajimmalle levinneisiin sairauksiin kuuluvat ahdistusneuroosit, masennukset ja riippuvuudet. Vuodelta 2010 peräisin olevien tutkimusten mukaan 38 prosenttia eurooppalaisista kärsii psyykkisistä sairauksista (3). Vuonna 2005 heitä oli jo 27 prosenttia (4). Itsemurhan kautta kuolee vuosittain 58 000 henkeä. Vuoteen 2020 mennessä masennuksesta tulee teollisuusmaiden toiseksi yleisin sairaus (5). Niinpä yhdessä suuressa saksalaisessa sairausvakuutuskassassa vakuutettujen psyykkisistä sairauksista johtuvat poissaolot (6) lisääntyivät vuodesta 2006 vuoteen 2009 työssä käyvien keskuudessa 38 prosentilla ja työttömien keskuudessa 44 prosentilla. Tänä aikana hermoston hoitoon kirjoitettujen lääkkeiden määrä nousi 33 prosentilla; näihin lääkkeisiin kuuluvat esimerkiksi masennuslääkkeet (7). Myös Isossa-Britanniassa on 44 prosenttia työantajista pannut merkille mielenterveysongelmien kasvun ja 40 prosenttia stressin aiheuttamien sairauspoissaolojen kasvun (8).

2.2

Mielenterveys ja henkinen hyvinvointi eivät ole tähän mennessä olleet eurooppalaisen teemavuoden kohteena. Kuitenkin mielenterveysongelmia ja psykososiaalisia toimintarajoitteita koskevat ennakkoluulot ja esimerkiksi yhteiskunnassa tai työympäristössä leimaaminen ovat vielä nykyäänkin ajankohtaisia ongelmia. Eurooppa 2020 -strategiassa edellytetään osallistavana ja kestävänä kasvuna sitä, että on myös lisättävä tämän ryhmän sosiaalista osallisuutta ja laadittava vastaavasti EU:n terveysalan ohjelmia. Lisäksi vammaisten oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, joka on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeusväline, jossa EU on sopimuspuolena, määritetään psykososiaalisesti vammaisten oikeudet selkeästi. Yleissopimukseen kirjattuja oikeuksia tulee kunnioittaa ja toteuttaa kaikkien asiaankuuluvien EU:n politiikkojen ja toimenpiteiden avulla. Niinpä eurooppalaisen teemavuoden omistaminen mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille olisi keino kohdistaa näihin vaatimuksiin asianmukaista huomiota.

2.3

Mielenterveys on ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien muutamien EU:n terveyspolitiikan alalla toteuttamien erityishankkeiden kohteena ja se esitetään tällä alalla keskeisenä arvona (9). Komissio käynnisti vuonna 2005 kuulemismenettelyn mielenterveyttä koskevan vihreän kirjan pohjalta (10).

2.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) vahvistaa vihreää kirjaa koskevan lausuntonsa  (11) ja korostaa mielenterveyden yhteiskunnallista ja henkilökohtaista merkitystä terveyskäsitteen olennaisena osana. Arvoyhteisönä itseään pitävän Euroopan unionin kannalta mielenterveys on tärkeä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kaikkien osallistumista edistävä tekijä. Tätä edellytetään vammaisten oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessakin, jolla halutaan sen ihmisoikeuksia koskevasta sisällöstä lähtien saada aikaan osallistumista ja luoda kokonaisvaltainen ihmiskuva.

2.5

Komissio käsittelee tätä aihetta myös talousasioiden sekä työllisyys- ja terveyspolitiikan yhteydessä (kansanterveys). Tällöin EU:n horisontaalisiin tehtäviin kuuluu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan nojalla terveyden korkeatasoinen suojelu. Eurooppalaisen mielenterveyden teemavuoden myötä EU toteuttaisi lisäksi SEUTiin 6 artiklaan sisältyvän tehtävänsä jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi Euroopan tasolla toimia, jotka koskevat ihmisten terveyden suojelua ja kohentamista.

2.6

Mielenterveyttä koskevalla EU:n strategialla on edistetty muun muassa vuonna 2008 tehdyn mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia koskevan eurooppalaisen sopimuksen soveltamista (12). Neuvoston kesäkuussa 2011 antamissa päätelmissä viitataan niin ikään edellä mainittuun eurooppalaiseen sopimukseen (13).

2.7

EU:n strategian puitteissa järjestetyt aihekohtaiset konferenssit eivät olleet riittävän omiaan lisäämään yleistä tietoisuutta ja viemään aiheita EU:n kansalaisten arkipäivään. Tämä olisi toteutettava järjestämällä asiaa koskeva eurooppalainen teemavuosi. Silloin aihetta käsittelisivät kaikkien tasojen viranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat moninkertaisessa roolissa asiantuntijoina, tiedonlevittäjinä ja sosiaaliyrityksinä. Eurooppalainen mielenterveyden teemavuosi on järjestettävä ennen kaikkea sopusoinnussa vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen kanssa. Psyykkisesti sairaat tai vammaiset on tunnustettava yhdenvertaisiksi oikeussubjekteiksi ja heidän on voitava olla täysin oikeustoimikelpoisia kaikilla elämänaloilla (vrt. vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen 12 artikla).

2.8

Asialliselta ja eettiseltä kannalta tarvittavat hoito-, kuntoutus- ja sosiaalisen osallisuuden tukimuodot eivät usein ole monien mielenterveyden häiriöistä kärsivien ulottuvilla, vaikka lääketiede ja sosiaalipalvelut ovat suuresti edistyneet tällä alalla. Mielenterveys ei useinkaan ole terveyspolitiikan painopiste. Apua tarjoavien rakenteiden luomisen asemesta päädytään varsinkin taloudellisesti vaikeissa budjetti- ja kriisitilanteissa usein supistamaan tarpeellisia palveluja ja hoitomahdollisuuksia tai nostamaan niiden hintoja. Sen sijaan olisi juuri talouskriisin aikana tarpeen investoida osallisuuteen ja koulutukseen sekä yhteisötalouteen. Valtio ei saa vetäytyä hyvinvointisektorilta etenkään kriisiaikoina.

Jonotuslistat ja pitkät matkat vaikuttavat haitallisesti varsinkin akuuteissa ongelmatilanteissa. Laitoshoitoa ja henkilökohtaisen vapauden rajoittamista olisi vähennettävä mahdollisimman pieneen määrään asuinpaikan lähellä saatavilla olevien avohoidon tukipalvelujen, kohtauspaikkojen, neuvontapisteiden ja lääketieteellisten hoitomahdollisuuksien avulla. Asianosaisten riippumattomuutta on vahvistettava laillisilla oikeuksilla etuuksiin ja lähestymistavoilla, jotka eivät korvaa omia päätöksiä, vaan tukevat heitä myös avuntarvetta ja terapiaa koskevien päätösten tekemisessä, jotta ei viime kädessä jouduttaisi rajoittamaan oikeustoimikelpoisuutta. Tautiryhmiin jakamista, yksipuolisesti tapahtuvaa ohjaamista psykiatristen hoitojärjestelmien piiriin, psyykenlääkkeiden antamista ja pakkotoimien käyttöä on tarkasteltava järjestelmällisesti ja kriittisesti ja niihin on sovellettava oikeusvaltion mittapuita ja ihmisoikeusnormeja. Yhteiskuntaan osallistumisen, mielekkään toiminnan ja päiväjärjestyksen on kuuluttava lähestymistapaan kaikenlaisissa laitoksissa ja asumismuodoissa. On tutkittava tarkemmin psyykenlääkkeiden vaikutuksia osallistumiskykyyn ja kuolleisuuteen. Tukipalvelujen saatavuutta ei saa rajoittaa pilkkomalla apua tarjoavia rakenteita ja byrokraattisilla ja aikaa vievillä hakumenettelyillä. Kriiseihin puuttumisen ja itsemurhien ennaltaehkäisyn yhteydessä tarvitaan helpostisaatavia ja kelvollisia asiantuntijapalveluja. Valtakunnalliset hätänumerot ja muut asianmukaiset asiantuntijoiden väliintulomahdollisuudet on otettava käyttöön koko Euroopassa.

2.9

Samalla on aina otettava huomioon, että sosioekonomiset elämäntilanteet, työttömyys ja sairaudesta johtuvat taloudelliset kustannukset vahvistavat vastavuoroisesti toisiaan. Lisäksi on niitä, jotka tarvitsevat voimavaroja ja tukea pystyäkseen elämään hyvää elämää psyykkisesti sairaina. Tämä merkitsee sitä, että eurooppalaisen teemavuoden ongelmanasettelussa olisi otettava huomioon kroonisesta psyykkisestä sairaudesta ja mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden osallistumismahdollisuuksien edistäminen ja heidän oikeudellisen asemansa vahvistaminen.

2.10

Mielenterveyden häiriöistä kärsivien tukipalveluissa tulisi ottaa huomioon maailmankatsomukseen liittyvät, uskonnolliset, sielunhoitoon liittyvät ja henkiset tarpeet ja piirteet.

2.11

Sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi mielenterveyden säilymiseen. Kelvollinen työ, joka tuo merkitystä elämään ja rakentaa identiteettiä, on tässä yhteydessä keskeisellä sijalla. Luotettavat kulttuuriperinteet, kunnalliset ja demokraattiset päätökset eivät kuitenkaan enää aina määrää päivittäisiä elin- ja työoloja, vaan ne riippuvat keskitetyistä taloudellisista valinnoista ja rakenteista. Talous- ja rakennepolitiikassa tulisi tästä syystä ottaa huomioon myös ihmisten mielenterveys ja asumiskelpoisia ja osallisuutta edistäviä kaupunginosia ja työoloja koskevat tavoitteet.

2.12

Nykyihminen kohtaa kuitenkin monivalinta-, media- ja kulutusyhteiskunnassa uusien mahdollisuuksien lisäksi myös uusia stressitekijöitä. Tällöin eivät esim. koulutusjärjestelmät useinkaan pysty täyttämään laadukkaan eettisen, kognitiivisen ja yhteiskunnallisen koulutuksen kipeää tarvetta. Tällainen koulutus voisi kuitenkin edistää tarvittavaa itsenäisyyttä ja mielen tasapainoa. Sosiaaliset suhteet rikkoutuvat entistä useammin ja sen seurauksena menetetään ystävien, perheen ja työtovereiden kaltaisia ulkoisia voimavaroja. Usein tapahtuva työ- ja sen myötä myös asuinpaikan vaihto, työttömyys, sekä vähäisempi sitoutuminen henkilökohtaisiin suhteisiin eivät edistä sosiaalisten verkostojen luomista välittömässä asuinympäristössä. Sitä tärkeämpää on se, että asianosaiset ja heidän yhdistyksensä osallistuvat sitoutuneesti tuki- ja verkostorakenteiden suunnitteluun.

2.13

Siellä missä omavastuullisuuden ja sosiaaliturvan välinen tasapaino järkkyy, riski sairastua psyykkisesti kasvaa. Tämä koskee esim. niin kutsuttuja aktivointikannustimia, jotka saattavat osoittautua tehottomiksi työpaikkojen puuttumisen tai sen vuoksi, että uusia yrityksiä perustavat henkilöt ovat rakenteellisista syistä jääneet vaille mahdollisuuksia. Koska myös asunnottomuus ja mielenterveyden häiriöt liittyvät usein kiinteästi toisiinsa, tukipalvelut on käynnistettävä molemmissa ongelmatilanteissa. Epävarmoissa työsuhteissa oleviin vanhempiin ja heidän lapsiinsa kohdistuu epävarmuudesta, köyhyydestä, kasvatusvaatimuksista ja ajanpuutteesta johtuva moninkertainen rasitus ja perhe-elämän stressi. Vastaavasti tarvitaan monenlaisia tukipalveluja, joihin on sisällyttävä myös julkisin varoin tuettuja vanhemmille tarkoitettuja tukipalveluja ja perheille tarkoitettuja virkistyspalveluja. Suuri julkinen velka ja suuret taloudelliset vaikeudet sekä lisäksi sosiaaliturvan supistaminen ja korkea työttömyys lisäävät selvästi masennusten, ahdistustilojen ja pakko-oireisten häiriöiden riskiä. Itsemurhien määrä on lisääntynyt yhdessätoista EU:n jäsenvaltiossa yli 10 prosenttia vuoden 2011 alkupuoliskolla. Asianmukaiset investoinnit sosiaaliturvaan ja sosiaalipalveluihin korjaisivat asiantilaa tuntuvasti (14).

3.1.1

Työsuhteiden keskeytykset, tiheät rakenneuudistukset, yleinen tavoitettavuus, tiukka aikapaine, ylikuormitus, lisääntyvät joustavuus- ja liikkuvuusvaatimukset aiheuttavat usein seurauksia mielenterveydelle (15). Alankomaiden työkyvyttömyystilastot osoittavat, että mielenterveyden ongelmat olivat vuonna 2010 pääperuste pitkille sairauslomille (noin 55 päivää). Isossa-Britanniassa Health and Safety Executive (HSE) (16) arvioi, että vuosina 2009–2010 menetettiin noin 9,8 miljoonaa työpäivää työperäisen stressin vuoksi ja että jokaiselle työperäisestä stressistä kärsivälle henkilölle myönnetään keskimäärin 22,6 sairauslomapäivää. Vuosina 2010–2011 menetettiin 10,8 miljoonaa työpäivää (17). Jos perhettä, omaisten hoitoa ja kulttuurin ja liikunnan parissa tarjoutuvia ja henkisiä virkistysmahdollisuuksia ei kyetä sovittamaan yhteen työelämän kanssa, syntyy lisäriskejä. Monissa maissa on otettu käyttöön omaisia koskevat hoitoajat ja oikeudet työstä poissaoloon. Yritykset joutuvat usein tekemisiin myös sellaisten ongelmatilanteiden kanssa, jotka eivät ole syntyneet yritystoiminnan yhteydessä. Ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon, osallisuuteen, asianmukaisiin osa-aikatyöratkaisuihin, työssä annettavaan tukeen sekä johdon ja työntekijöiden jatkokoulutukseen liittyville esimerkillisille liiketoimintamalleille olisikin annettava enemmän julkista tukea. Innovatiiviset yrityskulttuurit voivat parantaa myös työn ja tuotteiden laatua. Stressitekijöiden tutkimukseen, poistamiseen tai vähentämiseen perustuvan ennakoivan stressinhallinnan tulisi kuulua johdonmukaiseen ennaltaehkäisystrategiaan perustamissopimuksen määräysten, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetun puitedirektiivin 89/391/ETY sekä työmarkkinaosapuolten välillä vuonna 2004 tehdyn työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen mukaisesti.

Epävarmuus työhön ja olemassaoloon liittyvissä kysymyksissä ja työmarkkinoilla esiintyvä valtava rakenteellinen väkivalta aiheuttavat lisää riskejä. Kilpailulla, jonka puitteissa tarjotaan suurempi työpanos ja heikommat työehdot, on asetettava selkeät rajat. Työmarkkinoiden häviäjille sysätään usein henkilökohtainen vastuu asiasta myös silloin, kun heillä ei sitä ole. Työnantajien vaatimus siitä, että työntekijän on oltava kohtuullisen joustava, on yhtä oikeutettu kuin tämän vaatimus työnantajan joustavasta suhtautumisesta perhe- ja hoito-ongelmiin sekä henkilökohtaisiin ongelmatilanteisiin (työantajan huolenpito ja henkilökeskeisyys). Lisäksi mielenterveysongelmista kärsivillä on suurempi riski menettää työnsä tai tulla sairautensa vuoksi työkyvyttömiksi. Myös yhteiskunnassa ilmenevät ennakkoluulot ovat keskeisellä sijalla tässä yhteydessä. Näin menetetään työvoimaa, yleisiä resursseja ja lisäarvoa.

3.1.1.1

Eräiden maiden nykyiset esim. vammaisia suosivat kiintiöjärjestelyt eivät ole lainkaan riittäviä välineitä. Pikemminkin tarvitaan aloitteellista työelämään pääsyä koskevaa politiikkaa, joka on monen tähän mennessä syrjäytyneen ja koko yhteiskunnan eduksi.

3.1.2

Pariteettisesti kootut ja julkista tukea saavat, neuvonta- ja sovittelupisteet voivat lisätä aihetta koskevan lähestymistavan avoimuutta. Yrityksessä tai sen ulkopuolella olisi oltava tahoja, jotka edustavat vammaisten ja mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden etuja työelämässä. Sitä paitsi uhkia tulisi vähentää myös asianmukaisella irtisanomissuojalla, lakisääteisellä työsuojelulla, työttömyyskorvauksilla, julkisin varoin tuetulla työterveyshuollolla, työhön paluuta koskevilla suunnitelmilla sekä aktiivisella työmarkkina- ja perhepolitiikalla tulisi vähentää uhkia. Työantajien, ennen kaikkea myös pk-yritysten, hyväksi on tällöin varmistettava, että kilpailukyky säilyy, byrokratiaa vältetään ja että julkiset tukirakenteet ovat luotettavia. Hyväntekeväisyyden piiriin kuuluvat yleishyödylliset palvelut ja yhdistykset sekä muut kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat olla tärkeässä asemassa tarjotessaan poliittista ja käytännön tukea asianosaisille, yrityksille ja työvoimaviranomaisille (18).

3.2.1

Lapsuus- ja nuoruusiän psyykkisten sairauksien tarkka tilastoiminen on tuskin mahdollista. Tämä johtuu mm. siitä, että usein on vaikeaa tehdä eroa sairaiden ja huomiota herättävästi käyttäytyvien sekä psykologisen neuvonnan, kasvatuksen ja hoidon tarpeessa olevien välille. Toisin sanoen edellä mainittuja tarpeita voidaan yleensä hädin tuskin erottaa toisistaan; niiden väliset rajat ovat pikemminkin häilyviä. Esimerkiksi Saksan psykoterapeuttikamarin (Psychotherapeutenkammer) mukaan vuotuinen sairastuvuus on 9,7 prosenttia (psyykkisesti sairaat) ja 21,9 prosenttia (huomiota herättävästi käyttäytyvät) (19). Masennusten osalta on todettava kasvava ensisairastumisriski ja aleneva ensisairastumisikä. Asiantuntijat ovat havainneet, että lasten ja nuorten ahdistusneuroosien ja käyttäytymishäiriöiden määrä on kasvanut ja psyykenlääkkeiden käyttö on selvästi lisääntynyt.

3.2.2

Samalla päiväkodeissa ja koulussa on pantu merkille, että kasvava osuus lapsista ja nuorista esimerkiksi keskeyttää koulun (14,4 prosenttia EU:n laajuisesti), oirehtii käyttäytymällä huomiota herättävästi, kärsii keskittymisvaikeuksista ja käyttäytyy väkivaltaisesti. Tällöin esiintyy usein sekalaisia ongelmatilanteita, jotka liittyvät mm. psyykkisiin rajoitteisiin, kyvyttömyyteen vastustaa kuluttamiseen houkuttelevia tarjouksia (20) ja media- tai tietokoneriippuvuuteen tai muihin riippuvuusongelmiin ja yleisiin kehitysvajeisiin. Hälyttävää on masennuslääkkeiden, metyylifenidaattien ja vastaavien lääketuotteiden kasvava kulutus jo lapsuus- tai nuoruusiässä. Tässä yhteydessä on viipymättä laadittava Euroopan laajuisia tilastoja ja kehitettävä vaihtoehtoja.

3.2.3

Lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa lisääntyvä epävarmuus on ongelma, jota lasten ja nuorten psykiatria ei voi – varsinkaan yksin – ratkaista. Varhaislapsuudessa saatavat ja perheille niiden keskeisessä roolissa annettava tukipalvelut ovat yhtä tärkeitä kuin se, että päiväkodeissa, lastenlääkäreiden vastaanotoilla ja kouluissa saatavilla oleva asiantuntemus. Tällöin ei ole hyödyllistä, jos kaikenlainen huomiota herättävä käyttäytyminen määritellään psyykkisesti huomiota herättäväksi käyttäytymiseksi tai psyykkiseksi sairaudeksi ja mutkikkaista henkilökohtaisista tai yhteiskunnallisista ongelmista tehdään yksitulkintaisesti lääkäriammattikunnan ongelmia (21). Yksilöllistäminen, koulutukseen pääsyssä ilmenevät erot, työttömyys, köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, henkilökohtainen häpeä ja vanhempien kohtuuttomat vaatimukset sekä koulutusjärjestelmät, jotka perustuvat lapsuudesta alkaen lisääntyvään kilpailuun ja niiden mahdollisuuksien rajoittamiseen, jotka eivät tässä kilpailussa menesty, voivat olla tekijöitä, jotka on otettava huomioon ennaltaehkäisevässä lähestymistavassa. Tässä yhteydessä tarvitaan kaikkien yhteiskunnan toimijoiden yhteisvastuuta eli vireää asuinympäristöä, nuorten koulutusta koskevia asianmukaisia lähestymistapoja, hyvin varustettuja kouluja ja päiväkoteja, ei-kaupallisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien järjestelmällistä tarjontaa nuorisoryhmien ja -yhdistysten ja kulttuuritoiminnan puitteissa sekä tiheää verkostoa, josta eri alojen ammattilaiset tarjoavat tukipalveluja, kuten kasvatusneuvontaa ja epävirallisia koulutuspalveluja. Huumeiden väärinkäyttöön on johdonmukaisesti puututtava ongelman varhaisen tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn sekä neuvonnan ja terapioiden avulla ja huumeiden hankintaväyliin kohdistuvalla tiukalla valvonnalla. Tähän alaan suunnattavilla investoinneilla vältetään hyvin suuria henkilökohtaisia ja sosiaalisia haittoja. Nuorille ja nuorille aikuisille on taattava lailla pääsy koulutukseen, työhön ja muun mielekkään toiminnan pariin. Hyväntekeväisyyden piiriin kuuluvilla ja yleishyödyllisillä palveluilla ja yhdistyksillä sekä kansalaisyhteiskunnalla on erityinen poliittinen ja käytännön tehtävä kaikilla edellä mainituilla aloilla.

3.3.1

Noussutta ja edelleen nousevaa elinajanodotetta pidetään yhtenä monista keskeistä selityksistä psyykkisten sairauksien määrän kasvuun yleensä. Vanhemmalla iällä lisääntyy somaattisten sairauksien yhteisesiintyminen, joka liittyy masennusriskin kasvuun. Yhtä lailla tietyt ikääntymiseen liittyvät sairaudet, kuten esim. Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti, aiheuttavat usein liitännäissairautena masennuksen. Vireä ja osallistumista edistävä asuinympäristö, sosiaalisten avopalvelujen saatavuus, vapaaehtoisuuteen perustuvat osallistumismahdollisuudet, mahdollisesti sopiva osallistuminen työ- ja liike-elämään ja hoitolaitoksiin liittyvät vastaavat järjestelyt ovat olennaisia tekijöitä eristyneisyyden torjunnan ja ennalta ehkäisevän terveydenhoidon kannalta. Sosiaali- ja hoitopalvelujen alalla sekä lääkäreillä tulisi olla käytettävissä vanhuspsykiatrian osaamista. Euroopan unionin kannattaa kiinnittää enemmän huomiota erityisesti dementoituneita koskeviin parhaisiin käytänteisiin.

3.3.2

Vanhuksia hoitavat yleensä yleislääketieteen koulutuksen suorittaneet perhelääkärit, jotka eivät riittävässä määrin anna lähetteitä neuropsykiatrian erikoislääkäreille. Kuitenkin juuri dementiasairauksien ja masennuksen varhainen toteaminen on tärkeää, mikä tuo julki monialaisen hoidon systemaattisen tarpeen: useimmat yleiset vanhustenhoitolaitokset ovat vailla säännöllistä psykiatrista asiantuntijahoitoa. Tämä pätee myös muihin vanhuslaitoksiin, kuten esim. neuvontapisteisiin. Lääketieteen ja erityisesti gerontologian kehityksen ja teknisten apuvälineiden parantumisen tulee koitua tarkoituksenmukaisesti kaikkien asianosaisten hyväksi.

3.3.3

Kaiken kaikkiaan nämä lasten ja nuorten sekä vanhuspsykiatrian erityispiirteet olisi sisällytettävä paremmin kulloisenkin koulutuksen yleislääketieteen ja -psykiatrian ja -psykoterapian alan kaanoniin.

4.1

Ihmisoikeuksia koskevalla lähestymistavalla olisi keskeinen merkitys eurooppalaisen mielenterveyden teemavuoden yhteydessä. Lääketieteellisten ja psykososiaalisten palvelujen tulee tukea asianosaisia sekä vahvistaa ja voimaannuttaa heitä ja heidän itseapupotentiaaliaan. Tällöin on huomion kiinnityttävä yksilön arvoon ja hänen asemaansa oikeussubjektina, jonka tarpeisiin yksilöä hänen kriisissään seuraavat henkilöt mukautuvat. Lisäksi eri palvelualojen ammattilaisten valmiuksia on kehitettävä, jotta he voisivat ymmärtää paremmin mielenterveysongelmia ja psykososiaalisia vammoja.

4.2

Mielenterveyskriiseissä elävät henkilöt eivät usein kohtaa sairauttaan, koska sillä on leima yhteiskunnassa. Myös viestimet ovat vaikuttaneet tähän olennaisesti. Tavallisten kansalaisten keskuudessa sairaudesta välittyvä kuva on usein omiaan herättämään pelkoa ja torjuntaa sekä luomaan epäluottamusta mielekkäitä hoitopalveluja kohtaan. On järjestettävä pikaisesti Euroopan laajuisia leimaamisen vastaisia kampanjoita. Ne on suunniteltava pitkän aikavälin hankkeiksi, ja niissä on keskityttävä ennaltaehkäisyyn. Näihin kampanjoihin on otettava mukaan myös kaikkien oikeudellisesti merkittävien elämänalojen (oikeuslaitos, poliisi ja julkiset virastot jne.) työntekijät, jotta heidän asiantuntemuksensa ja ammatilliset edellytyksensä voidaan optimoida kanssakäymiseen psyykkisesti sairaiden kanssa. Myös tukipalveluihin liittyvien järjestelyjen ja niiden rahoittamisen yhteydessä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää leimaamista. Koko väestölle olisi tarjottava ennen kaikkea parempia elämänhallintavalmiuksia. Tämän politiikan keskeisenä tekijänä olisi tuettava asianosaisten ja psykiatriasta hoitotyökokemusta vailla olevien keskinäistä kohtaamista ja ajatusten vaihtoa.

4.3

Myöskään työllisyyden alalla ei mahdollisuuksien mukaan saisi luoda omia erillisiä maailmoja, joihin asianomaiset sijoitetaan ottamatta huomioon heidän oikeuttaan esittää toiveita ja tehdä valintoja. Asianosaisten on ennen kaikkea voitava itse päättää, tekevätkö he tuettua työtä erikoistuneessa laitoksessa vai normaalissa työelämässä. Tukipalveluilla, joilla myötävaikutetaan työhön integroitumiseen ja edistetään osallistumista työelämään, voidaan monissa tapauksissa lisätä työkyvyn palauttamismahdollisuuksia (työllistäminen tukitoimien avulla) (23). Työsuorituksesta on maksettava yleensä taulukkopalkka, joka työmarkkinaosapuolten on neuvoteltava. Toimeentulon turvaava taskuraha ei ole asianmukainen korvaus psyykkisesti sairaille tai vammaisille. Verrattain onnistunut malli vaiheittaisessa integroimisessa takaisin työelämään on niin kutsuttu Hampurin malli (24).

4.4

Käytännössä EU:ssa tehdään seuraavia psyykkisistä rajoitteista kärsiviin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia: rajoitetaan suhteettomasti henkilökohtaista vapautta ja turvaudutaan pakkohoitoon, joista viimeksi mainittuun ei ole saatu asianosaisen asianmukaista suostumusta eikä monissa tapauksissa ole lisäksi käytettävissä oikeudellisia muutoksenhakumahdollisuuksia. Tärkeitä ovat laitoshoidon purkamisohjelmat, asuinpaikan läheltä saatavat avohoitopalvelut, tukipalvelujen saatavuus ilman byrokratiaa, ihmisoikeuksien mukaisten hoitosopimusten tekeminen ja sellainen leimaamisen vastainen politiikka, jonka puitteissa asianosaiset myös otetaan huomioon oman elämäntilanteensa asiantuntijoina.

4.5

On tarkistettava EU:n mielenterveysstrategiaa. ETSK katsoo, että on ennen kaikkea tutkittava, miten ilmeistä on psyykkisesti sairaiden syrjäytyminen yhteiskunnallisesta osallistumisesta yleensä ja työmarkkinoilta erityisesti. Tällöin on lisäksi tutkittava, miten ennaltaehkäisyn tai hyvän hoidon avulla voidaan välttää työkyvyttömyys tai työkyvyn aleneminen. Lisäksi on kysyttävä, miten esim. lääketieteessä, tiedotusvälineissä ja yhteiskunnassa käytettävä kieli vaikeuttaa osallisuutta tai estää sen.

4.6

Tämä aloite lisää mahdollisuuksia edistää yleistä tietoisuutta aihealueesta ”mielenterveys”. Sillä vaikutetaan poliittisen asialistan aihealueiden arvojärjestykseen ja luodaan hyvä ilmapiiri kaikkien eduksi olevien innovatiivisten ajatusten tukemiseksi.

4.7

Eurooppalaisen mielenterveyden teemavuoden tukemiseen on otettava ETSK:n ohella mukaan ennen kaikkea relevantit kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten psykiatrian alalla kokemusta hankkineet ryhmät ja yhdistykset sekä terveydenhoitoalan muut toimijat ja lisäksi komission asianomaiset pääosastot, Euroopan parlamentin jäsenet ja alueiden komitea. Aloitteeseen on otettava mukaan jäsenvaltioiden asianomaiset ministeriöt sekä kansallisten parlamenttien jäsenet. Kaiken kaikkiaan asianosaiset on otettava paremmin mukaan alakohtaisten politiikkojen suunnitteluun.

4.8

Jotta aloite vaikuttaisi näkyvästi myös jäsenvaltiotasolla, olisi samanaikaisesti hyödynnettävä mielenterveyden puiteohjelmaa ja laadittava yhteinen viitekehys toimille, joita toteutetaan mielenterveyden edistämiseksi terveydenhuoltojärjestelmissä, sosiaalipolitiikan alalla sekä koulun ja työpaikan kaltaisissa tärkeissä elinympäristöissä. Vastavuoroisen oppimisen välineenä tulisi ottaa käyttöön avoimen koordinointimenetelmän kaltaiset vertaisarvioinnit. Toimenpiteiden on vaikutettava lainsäädäntöön, rahoitussääntelyyn sekä myös Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimintaan ja mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden ja yritysten tarpeisiin. On tutkittava, voidaanko ylläpitää aiheen edelleen työstämistä varten tarkoitettua pysyvää seurantakeskusta. EU:ssa tapahtuvaan terveystilanteen seurantaan tulisi lisätä Eurooppaa koskevat tiedot mielenterveyden häiriöistä ja ennen kaikkea myös tuen laadusta sekä psykiatrian laitoshoitotapausten lukumääristä ja psyykenlääkkeiden käyttömääristä. Yhteiskunnan eri aloja edustavat mahdolliset kumppanit olisi ajan kuluessa saatava suostumaan pitkäaikaisiksi tukijoiksi. Aloitteella ja eurooppalaisella mielenterveyden teemavuodella ei saisi olla väliaikaisia vaikutuksia. Niistä olisi pikemminkin kehkeydyttävä jatkuva ja pysyvä herkkyys aihetta kohtaan ja synnyttävä tuntuvia vaikutuksia asianomaisten yksilöiden kannalta.

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/44

1.1

Sosiaalinen maatalous on innovoiva lähestymistapa, joka yhdistää toisiinsa kaksi käsitettä: monitoimisen maatalouden ja paikallistason sosiaalipalvelut/terveydenhoidon. Osana maataloustuotantoa se edistää erityistarpeita omaavien ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista osallisuutta. Sosiaalisen maatalouden kasvava merkitys on innostanut ETSK:n laatimaan aiheesta oma-aloitteisen lausunnon.

1.2

Sosiaalista maataloutta harjoitetaan kaikkialla Euroopassa. Sen eri ilmenemismuodoilla on yhteisiä tunnuspiirteitä, mutta myös lukuisia eroja, jotka koskevat lähestymistapaa, suhdetta muihin aloihin ja rahoitusta.

1.3

Sosiaalisen maatalouden käsite on tarpeen määritellä EU:n tasolla, jotta voidaan päättää, mitkä toimet kuuluvat sen piiriin ja mitkä kriteerit, laatukriteerit mukaan lukien, toimien tulee täyttää ollakseen eri politiikkojen perusteella tukikelpoisia. Määritelmällä ei kuitenkaan saa sitoa jatkuvasti kehittyvää ilmiötä liikaa.

1.4

Sosiaaliselle maataloudelle ei ole sääntelykehystä unionin eikä jäsenvaltioiden tasolla, minkä vuoksi asiaa käsittelevien politiikkojen ja/tai toimielinten välinen koordinaatio puuttuu. ETSK:n mielestä sekä EU:n toimielinten että kansallisten ja alueellisten viranomaisten ja toimielinten tulisi kannustaa ja tukea sosiaalista maataloutta laatimalla sitä varten tarkoituksenmukainen ja suotuisa sääntelykehys ja ottamalla käyttöön tuonnempana kuvatut toimenpiteet.

1.5

Sosiaalisen maatalouden alalta on vain vähän hajanaisia tilastoja. ETSK:n näkemyksen mukaan olisi hyödyllistä perustaa tilastollinen tutkimusohjelma, jonka avulla määritettäisiin ja eriteltäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin sosiaalisen maatalouden erilaiset ilmenemismuodot jäsenvaltioissa. Tietokantaa voitaisiin laajentaa tutkimusohjelmien edistämiseksi kussakin jäsenvaltiossa.

1.6

Sosiaalista maataloutta on tuettava poikkitieteellisellä tutkimuksella eri aloilla, jotta saadaan vahvistusta empiirisille tuloksille, voidaan analysoida sosiaalisen maatalouden vaikutusta ja siitä saatavaa hyötyä eri näkökulmista (sosiaalinen, taloudellinen, terveydellinen, henkilökohtainen jne.) ja taataan kentältä saadun tiedon levittäminen. Vastaavasti on syytä edistää ja kehittää SoFar- ja COST Action -hankkeilla Euroopan tasolla aloitettua yhteistyötä seuraavassa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa kaudelle 2014–2020.

1.7

ETSK katsoo, että on myös erittäin tärkeää perustaa ja tiivistää sosiaalisen maatalouden verkostoja opittujen asioiden jakamista, kokemusten vaihtamista ja tiedon levittämistä varten. Lisäksi on toivottavaa, että perustetaan sosiaalisen maatalouden etuja politiikassa ajava edustajisto ja EU:n tason kattojärjestö. Niiden avulla vahvistettaisiin asianomaisten toimijoiden välistä tiedonvaihtoa ja alan kansalaisjärjestöjen asemaa.

1.8

Sosiaalisen maataloustoiminnan laadun ja asiantuntemuksen korkeatasoisuuden varmistamiseksi on lisäksi syytä kiinnittää erityishuomiota toimijoiden koulutukseen – tämä koskee sekä palvelujen tarjoajia että erityistarpeita omaavia palveluiden käyttäjiä.

1.9

Kehittyäkseen kaikkialle Eurooppaan sosiaalinen maatalous tarvitsee suotuisaa ympäristöä, kansalaisyhteiskunnan aiempaa runsaampaa osallisuutta ja eri politiikanalojen ja hallintotahojen (terveydenhoito/sosiaaliala/maatalous/työllisyys) hedelmällistä yhteistyötä sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla että alueellisesti ja paikallisesti. Tämä merkitsee, että viranomaisten olisi tunnustettava sosiaalinen maatalous ja tuettava sitä tavoitteellisesti mahdollistamalla kestävä rahoitus tämäntyyppisen maatalouden erilaisia harjoittamismuotoja varten.

1.10

Samoin voisi olla hyödyllistä, että Euroopan komissio luo pysyvän rakenteen, joka liittää yhteen kaikki asianomaiset pääosastot. Samankaltaisia järjestelyjä voitaisiin toteuttaa jäsenvaltioissa. Komission täytyisi myös kannustaa toteuttamaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä ja niiden kustannuksia vertaileva tutkimus, jotta edistettäisiin sosiaalisen maatalouden hankkeiden kautta mahdollisesti saavutettavia säästöjä.

1.11

ETSK on tyytyväinen pannessaan merkille, että komission ehdotukset kaudelle 2014–2020 avaavat uusia mahdollisuuksia sosiaaliselle maataloudelle. Vaikuttaa kuitenkin tarpeelliselta tukea alaa aiempaa enemmän tulevalla ohjelmakaudella. Siksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden pitäisi sovittaa yhteen erilaiset sosiaalista maataloutta koskevat politiikat. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n rahastojen hallinnoinnista vastaavien eri (kansallisten ja EU:n) viranomaisten olisi tiivistettävä yhteistyötään poistaakseen esteitä, jotka haittaavat pääsyä osalliseksi rakennerahastoista, ja helpottaakseen kentän toimijoiden turvautumista rakennerahastoihin.

1.12

Yhteinen strateginen kehys tarjoaa mahdollisuuden yhdistellä eri rahastoja monimuotoisessa rahoitusstrategiassa. Tässä yhteydessä komission tulisi kehottaa jäsenvaltioita mainitsemaan sosiaalinen maatalous suunnitelmissaan ja soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa muotoillessaan erityisohjelmia, joilla mahdollistetaan tämän alan hyötyminen aiempaa enemmän eri rakennerahastoista. Voitaisiin myös suunnitella aihekohtaisia, sosiaaliseen maatalouteen keskitettyjä alaohjelmia tai jatkaa alalla toimeenpantavien Leader-hankkeiden tukemista.

2.1

Sosiaalista maataloutta on kehittynyt lähes kaikille Euroopan maaseutualueille 1900-luvun lopulta alkaen. Se on uusi, taloudellisesti kestävä käytäntö, josta saadaan jatkuvasti lisää kokemusta. Kaikki alan toimet voidaan kattaa käsitteellä ”sosiaalinen maatalous”. Muita termejä näiden toimien kuvaamiseen ovat ”terveysvaikutteinen maatalous” (farming for health), ”hoivamaatalous” (care farming), ”vihreä hoiva” (green care) ja ”vihreät terapiat” (green therapies). Kaikilla näillä termeillä viitataan erilaisiin heikossa asemassa olevien henkilöiden hoito-, yhteiskuntaan sopeuttamis-, koulutus- tai kuntoutuskäytänteisiin tai erityistarpeita omaavien henkilöiden koulutukseen. Alan toimet mahdollistavat vaikeuksista kärsivien henkilöiden pääsyn kosketuksiin maataloustuotannon ja luonnon kanssa. Ne auttavat parantamaan heidän hyvinvointiaan, terveydentilaansa ja sosiaalista osallisuuttaan; ne helpottavat heidän oppimistaan ja kohottavat heidän itsetuntoaan ja siten heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan.

Tässä mielessä sosiaalinen maatalous on innovoiva lähestymistapa, joka liittää toisiinsa kaksi käsitettä: monitoimisen maatalouden ja paikallistason sosiaali-/terveyspalvelut. Yhtäältä se liittyy läheisesti maatalouden monitoimisuuteen ja kuuluu kokonaisuudessaan maaseudun kehittämiseen tarjoten maanviljelijöille mahdollisuuden monipuolistaa tulolähteitään. Toisaalta se hyödyttää yhteiskuntaa tuottaessaan sosiaalipalveluja ja parantaessaan nykyisiä palveluja hyödyttäen maaseudun asukkaita, sillä sosiaalinen maatalous hyödyntää maatalouden ja maaseudun resursseja käsitteen laajassa merkityksessä.

2.2

Vaikka sosiaalisen maatalouden käytänteet ovat Euroopassa monilta osin samanlaisia, koska ne liittyvät läheisesti maaseudun perinteiseen liiketoimintaan ja niitä toteutetaan maatalousyrityksissä (luomutilat, suuri työvoimasidonnaisuus, monitoimisuus, alueellinen suuntautuminen, monipuolisuus ja joustavuus), maiden välillä on myös lukuisia eroja, jotka johtuvat niiden historiasta, lähestymistavoista ja pyrkimyksistä. Monenlaisista lähestymistavoista voidaan pelkistäen erottaa kolme pääasiallista lähestymistapaa:

2.3

Myös niiden suuntautumisessa on eroja. Italiassa ja Ranskassa sosiaalinen maatalous liittyy pääasiassa sosiaali- ja hoiva-alaan, Alankomaissa se on lähempänä terveydenhuoltojärjestelmää ja Flanderissa maataloutta. Saksassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Sloveniassa suuntaus on sosiaali- ja terveydenhoitoalan välimaastossa.

2.4

Rahoituksen järjestäminenkin vaihtelee maittain:

Todellisuudessa rahoitustavat ovat usein kuitenkin edellä esitettyä monipuolisempia ja sekamuotoisia.

2.5

Sosiaalista maataloutta harjoitetaan monin eri tavoin. Sitä voivat harjoittaa yksityisen yrittäjän johtamat maatalousyritykset, joiden tulolähteitä sosiaalinen maatalous monipuolistaa, vaikka niiden tuotanto onkin tarkoitettu markkinoille tavanomaiseen tapaan. Kyseessä voivat olla myös sosiaaliset yritykset tai osuuskunnat, yhdistykset ja säätiöt eli voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. Muissa tapauksissa maatiloilla harjoitettavasta sosiaalisesta maataloudesta vastaavat julkiset elimet tai terveydenhoitoalan toimijat.

3.1

Sosiaalista maataloutta on vaikea määritellä, koska sitä harjoitetaan niin monin eri tavoin. Sosiaalisen maatalouden määritelmä on kuitenkin tarpeen EU:n tasolla, jotta voidaan päättää, mitkä toimet lasketaan siihen kuuluviksi, sekä määritellä kehys ja kriteerit – laatukriteerit mukaan lukien –, jotka toimien tulee täyttää voidakseen olla eri politiikkojen nojalla tukikelpoisia. Määritelmä ei kuitenkaan saa olla liian rajoittava, jottei jatkuvasti kehittyvää ilmiötä sidota liikaa. Sen täytyy tarjota kehys, joka on tarvittavan joustava kattaakseen sosiaalisen maataloustoiminnan monipuolisuuden ja alhaalta ylöspäin etenevän lähestymistavan.

3.2

Vaikka sosiaalisen maatalouden toimet ovat erittäin monipuolisia, niillä on aina kaksi yhteistä elementtiä: a) toimintaa harjoitetaan maatilalla ja b) se kohdistetaan henkilöihin, joilla on ajoittaisia tai pysyviä erityistarpeita. Tarpeet voivat olla myös kasvatuksellisia. Näin ollen sosiaalinen maatalous edistää ihmisten hyvinvointia ja kehittymistä. Se edistää myös maaseudun kehittämistä ja lähentää kaupunkeja ja maaseutua toisiinsa.

3.3

Sosiaalinen maatalous voitaisiin ensivaiheessa määritellä toiminnaksi, jossa hyödynnetään – sekä kasvien viljelyyn että eläinten kasvatukseen liittyviä – maatalousresursseja sosiaalisten palvelujen perustamisessa maaseudulle tai kaupunkien läheisyyteen. Kyseessä voi olla esimerkiksi kuntoutus, terapia, suojatyö tai elinikäistä koulutusta ja sosiaalista integroitumista edistävä muu toiminta (Euroopan tieteellis-teknistä tutkimusyhteistyötä koskevan Cost Action 866 – Green Care -aloitteen määritelmän mukaan). Tässä tarkoituksessa maatilalle luodaan olot, jotka mahdollistavat erityistarpeita omaavien henkilöiden osallistumisen maatilan arkitoimiin, tavoitteena edistää heidän kehitystään, parantaa heidän asemaansa ja edesauttaa heidän hyvinvointiaan.

3.4

Sosiaalinen maatalous voidaan nykyisin jakaa neljään pääalaan:

4.1

Sosiaalinen maatalous tuottaa kiistämättä arvokkaita julkisia palveluja ja edistää kestävää kehitystä terapiatoimien ansiosta, edistämällä työelämään tai yhteiskuntaan sopeutumista sekä kasvatukseen liittyvillä toimillaan. Luomalla monipuolista, elinvoimaista toimintaa se voi lisäksi vaikuttaa merkittävästi paikalliseen kehitykseen.

4.2

Alalla on toteutettu monia uusia kokeiluja ruohonjuuritasolta ylöspäin edeten. Niistä on muodostunut paikallisia verkostoja, joiden avulla alueita on kehitetty kokonaisvaltaisesti. Näistä syistä sosiaalinen maatalous on yhdenpitävää OECD:n julkaisun ”The New Rural Paradigm” (2006) kanssa ja se on nimenomaisesti mainittu OECD-maita (esimerkiksi Italiaa) koskevissa maaseutupoliittisissa tutkimuksissa. Sosiaalista maataloutta on myös käsitelty maaseudun kehittämistä koskeneessa OECD-konferenssissa Quebecissä (2009). Eräitä sosiaalisen maatalouden aloitteita rahoitetaan maaseudun kehittämispolitiikkoihin vuosiksi 2007–2013 varatuista määrärahoista (Leader-aloitteen toimintalinjoista III ja IV) ja sosiaalista osallisuutta edistävistä sosiaalirahaston toimista.

4.3

Sosiaalisen maatalouden potentiaalin tiedostaminen on kuitenkin yhä merkittävämpää kaikilla tasoilla. Maatalousjärjestöt, paikallisyhteisöt ja sosiaali- ja terveysalan instituutiot ovat uudistaneet näkemystään sosiaalisesta maataloudesta. Kuitenkin vain muutamissa maissa (Ranska, Italia, Alankomaat) alalla on otettu käyttöön joko valtakunnallisia tai alueellisia säännöksiä. Lisäksi voidaan todeta, että sosiaalista maataloutta sivuavien politiikkojen ja/tai instituutioiden väliltä puuttuu kaikkialla yhteyksiä.

Sosiaalisen maatalouden toimijat ovat kuitenkin järjestäytymässä jakaakseen kokemuksiaan ja on syytä myöntää, että sosiaalisen maatalouden harjoittajien vapaaehtoisverkostoilla on tärkeä rooli.

4.4

Viime vuosina Euroopan komissio on toteuttanut eräitä aloitteita tällaisen toiminnan tukemiseksi. Niitä ovat etenkin Cost Action 866 – Green Care- sekä SoFar-hankkeet (Euroopan komission kuudennessa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa rahoittama aloite). Euroopan maaseudun kehittämisverkostossa pantiin joulukuussa 2009 alulle aihetta käsittelevä seitsemän jäsenvaltion aloite, jonka avulla on määrä analysoida Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahastosta osarahoitetuissa kansallisissa tai alueellisissa kehittämissuunnitelmissa olevia mahdollisuuksia ja rajoitteita. SoFar-hankkeen yhteydessä Saksa (prof. Thomas VAN ELSEN) esitti vuonna 2008 synteesin sosiaalisesta maataloudesta. Se päivitettiin vuonna 2009.

5.1.1

Koska sosiaalinen maatalous tuottaa yleistä hyötyä ja edistää kestävää kehitystä, EU:n ja sen jäsenmaiden hallitusten pitäisi kannustaa siihen ja tukea sitä. Tämä edellyttää, että alalle säädetään eri tasoille tarkoituksenmukainen ja suotuisa sääntelykehys, että sosiaalisen maatalouden tuottama lisäarvo tunnustetaan ja että sosiaalisen maatalouden hallinnointia parannetaan. Edellytyksinä ovat myös suotuisa ympäristö ja hedelmällinen yhteistyö eri alojen politiikkojen ja hallinnonalojen (terveydenhuolto/sosiaaliala/maatalous/työllisyys) välillä niin Euroopan, jäsenvaltioiden, alueiden kuin paikkakuntienkin tasolla. Lisäksi olisi toivottavaa, että viranomaiset kohdistaisivat alalle tukea, ja että perustettaisiin sosiaalista maataloutta integroidusti tukevia rakennerahastoja, sekä edistettäisiin ja tuettaisiin poikkitieteellistä tutkimusta ja tehostettaisiin viestintää ja kokemustenvaihtoa.

5.1.2

Sääntelykehystä perustettaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota sosiaalisen maatalouden laatua koskeviin kysymyksiin ja määritettävä toimilta edellytettävät yleiskriteerit, laatukriteerit mukaan lukien. Samoin tulisi käynnistää tarvittavat toimet sosiaalisen maataloustoiminnan tarkoituksenmukaista seurantaa varten.

5.1.3

Lisäksi pysyvä rakenne, jonka Euroopan komission perustaisi yhdessä kaikkien asianomaisten pääosastojensa kanssa, voisi hyödyttää sosiaalisen maatalouden edistämistä, seurantaa ja koordinointia Euroopassa. Vastaavia rakenteita voitaisiin perustaa jäsenvaltioihin.

5.3.1

On syytä edistää ja kehittää SoFar- ja Cost Action 866 – Green Care -hankkeiden avulla alulle pantua maatalousalan EU:n laajuista yhteistyötä. On erittäin tärkeää hankkia ja vaihtaa tieteellistä, ammatillista ja käytännön tietoa koko Euroopan laajuisesti.

Sosiaalinen maatalous tarvitsee tutkimusta tuekseen terapian ja lääketieteen alalla, maataloudessa tehtävän sosiaalityön alalla sekä maatalouden ja koulutuksen alalla. Tätä tutkimusta on tehtävä läheisessä yhteistyössä kenttätyön kanssa. Kasvien ja eläinten avulla toteutetuista terapioista empiirisesti saadut positiiviset tutkimustulokset on vahvistettava seikkaperäisin tieteellisin analyysein, jotta lääketiede voi ne tunnustaa. Maatilan päivittäiseen ja vuotuiseen työrytmiin integroimisen vaikutuksista saatava tieto on dokumentoitava ja sitä on hyödynnettävä sosiaalisen maatalouden kehittämisessä tuonnempana.

5.3.2

Poikkitieteellinen tutkimus, jossa analysoidaan sosiaalisen maatalouden vaikutusta ja siitä saatavaa hyötyä eri näkökulmista (sosiaalinen, taloudellinen, terveydellinen, henkilökohtainen), varmistaa empiirisen tiedon välittymisen ja sitouttaa kentän toimijat. Se voi myös herättää innovatiivisia ajatuksia ja lujittaa osallisuutta sosiaaliseen maatalouteen. Kokeiluhankkeiden tieteellinen tukeminen voi auttaa kehittämään yksittäisiin yrityksiin tai osuuskuntiin pohjautuvia malleja kokonaiselle alueelle. Olisi toimeenpantava yksittäisiä ja poikkitieteellisiä tutkimuksia sosiaalisen maatalouden vaikutuksen analysoimiseksi, näkökulmana yhtäältä sairausvakuutusjärjestelmiä koskevat mahdolliset säästöt ja toisaalta sosiaalisen maatalouden palveluja hyödyntävien henkilöiden terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen. Näitä näkökulmia on jo analysoitu ja tutkittu joissakin maissa, varsinkin Alankomaissa.

5.3.3

Tutkimuksia voitaisiin tehdä tulevan puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) yhteydessä, koska siinä otetaan huomioon tutkimusta ja innovaatiota koskevat sosiaaliset näkökulmat. On erittäin toivottavaa, että ”Horisontti 2020” -puiteohjelmassa koordinoidaan ja tuetaan sosiaalista maataloutta, sillä kyseisellä ohjelmalla voitaisiin helpottaa tämäntyyppistä maataloutta sivuavien eri tieteenalojen tutkijoiden tapaamisia ja tiedonvaihtoa.

5.5.1

Sosiaalisen maatalouden innovatiiviset hankkeet kehittyvät usein eristyksissä, ilman että vastaavia hankkeita olisi tiedossa tai että niiden välillä vaihdettaisiin kokemuksia. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää perustaa ja lujittaa sosiaalisen maatalouden verkostoja, joissa vaihdetaan kokemuksia, välitetään tietoa eri hankkeista ja hyödynnetään parhaita käytänteitä. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on otettu eurooppalaisessa maaseudun kehittämisverkostossa. Tämäntyyppistä verkostoa pitäisi tiivistää.

5.5.2

Yhteistyön tavoin olisi edistettävä yhteisjulkaisuja ja Internet-näkyvyyttä.

5.5.3

Lisäksi olisi otollista pyrkiä kohti sosiaalisen maatalouden yhteisten etujen edustamista politiikan kentällä ja kannustaa perustamaan alan eurooppalainen kattojärjestö. Sellainen järjestö, johon kansalaisyhteiskunta otettaisiin mukaan, voisi helpottaa sosiaalisen maatalouden toimijoiden välistä tiedonvaihtoa ja tarjota teknistä ja hallinnollista apua huolehtien samalla sosiaalisen maatalouden etujen ajamisesta politiikassa. Tässä asiassa tärkeässä asemassa ovat maatalousjärjestöt.

5.5.4

Kaikki nämä toimet voitaisiin suunnitella ja toteuttaa uudessa maatalouden kehittämispolitiikassa vuosiksi 2014–2020. Ne perustuisivat etenkin eurooppalaiseen maaseudun kehittämisverkostoon ja jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisverkostoihin ulottaen näin edellä mainittua sosiaalista maataloutta käsittelevän aloitteen muihinkin jäsenvaltioihin.

5.6.1

Nykyisessä maaseudun kehittämispolitiikassa sosiaalinen maatalous on saanut tukea erityisesti Leader-aloitteen toimintalinjoista III (monipuolistaminen) ja IV sekä Euroopan sosiaalirahaston sosiaalista osallisuutta koskevasta toimintalinjasta. Sosiaalisen maatalouden tunnustamisen maaseutujen taloutta kehittäväksi tekijäksi pitäisi kuitenkin mahdollistaa alan pääsy kaikkien Euroopan rakennerahastoista (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, ESR, EAKR) edistettyjen ja rahoitettujen toimien piiriin ja siten pääsy osalliseksi uusista rahoituslähteistä.

5.6.2

Vaikka komission ehdotukset seuraavalle rakennerahastojen ohjelmakaudelle avaavatkin uusia näkymiä – kun köyhyyden torjuminen, sosiaalinen osallisuus sekä maataloustoiminnan monipuolistaminen mainitaan kyseisen politiikan nimenomaisina tavoitteina (ja jotka voidaan ihanteellisesti yhdistää sosiaaliseen maatalouteen) –, vaikuttaa tarpeelliselta korostaa entisestään sosiaalisen maatalouden roolia tulevassa suunnittelussa ja kumppanuussopimuksessa sosiaalisen maatalouden tukemiseksi vielä aiempaa enemmän. Tässä suhteessa EU:n ja jäsenvaltioiden olisi syytä sovittaa yhteen politiikkansa, jotka koskevat sosiaalista maataloutta. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n rahastojen hallinnoinnista vastaavien eri (kansallisten ja EU:n) viranomaisten olisi tiivistettävä yhteistyötään poistaakseen esteitä, jotka haittaavat pääsyä osalliseksi rakennerahastoista, ja helpottaakseen kentän toimijoiden turvautumista rakennerahastoihin.

5.6.3

Uusi suunnittelukehys tarjoaa sosiaaliselle maataloudelle mahdollisuuden saada rahoitusta useista rahastoista useina vuosina. Yhteinen strategiakehys mahdollistaa eri rahastojen yhdistämisen monirahoitteisessa strategiassa. Jäsenvaltioita tulisi kehottaa mainitsemaan sosiaalinen maatalous ohjelmoinnissaan ja laatimaan erityisohjelmia, jotka mahdollistavat sosiaalisen maatalouden hyötymisen aiempaa enemmän eri rakennerahastoista. On äärimmäisen tärkeää saada jäsenvaltioiden valtakunnalliset viranomaiset ja paikallisviranomaiset vakuuttuneiksi tällaisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämisestä.

Koska sosiaalinen maatalous on luonteeltaan moniulotteista ja -toimista, ala toimijoineen voisi hyötyä merkittävästi todella yhtenäisestä lähestymistavasta, jolla helpotetaan ja koordinoidaan aiempaa paremmin eri rahastojen käyttää ja siihen liittyviä menettelyitä ja toimintatapoja.

5.6.4

Tätä tarkoitusta varten voisi olla erittäin hyödyllistä perustaa maaseudun kehittämiseen liittyen jäsenvaltioille suunnattu viestintäpolitiikka, joka kattaisi myös seurantaan ja selontekojen laatimiseen liittyvät toimet. Toinen mahdollisuus olisi suunnitella aihepiiriä varten oma alaohjelmansa 8 artiklan perusteella tai lujittaa sellaisia Leader-hankkeita, joiden piiriin sosiaalinen maatalous kuuluu.

5.6.5

Eri pääosastojen olisi syytä lisätä yhteistyötään helpottaakseen sosiaalisen maatalouden pääsyä hyötymään kaikista rakennerahastoista. Tämä voitaisiin tehdä poistamalla epäkohdat, jotka ovat tähän asti estäneet maataloustuottajien pääsyn aluepoliittisten toimintalinjojen piiriin.

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/49

1.1

Tämä lausunto käsittelee rautateiden henkilöliikennettä. Se on laadittu ja sitä tulee tarkastella Lissabonin sopimuksen 14 artiklassa ja sopimukseen kuuluvassa pöytäkirjassa N:o 26 yleistä etua koskevien palvelujen osalta asetettujen tavoitteiden valossa. Lausunnossa kannatetaan liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa esitettyjä suosituksia. Valkoisessa kirjassa todetaan jälleen, että on välttämätöntä saavuttaa päästövähennystavoite ja mahdollistaa kestäväpohjainen ja ympäristöystävällinen liikennejärjestelmä.

1.2

Alan toimijoille asetettujen liikkuvuustavoitteiden saavuttamisen valvonnan ja asianomaisten osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi tässä lausunnossa käsitellään unionin kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää yleisen edun mukaisia Euroopan unionin rautateiden liikennepalveluja sekä niiden laatua.

1.3

Koska rautateiden liikennepalveluiden laatu on välttämätön, mutta sinällään riittämätön kyseisen liikennemuodon kehittämisedellytys, ETSK katsoo, että on syytä parantaa tuloksia tällä saralla rautateiden kiinnostavuuden lisäämiseksi. Tämä voidaan toteuttaa tarkastelemalla asiaan vaikuttavia eri tekijöitä koskevia seikkoja.

1.4

ETSK kehottaa tuomaan perusrakenneinvestointeihin ja perusrakenteiden ylläpitoon varatut määrärahat monivuotisen suunnittelun piiriin ja vakiinnuttamaan ne. Aluesuunnittelua, perusrakenteiden ylläpitoa ja käytössä olevia tai lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä käyttöön tulevia varoja koskevat haasteet on myös otettava huomioon.

1.5

ETSK kannustaa lisäksi unionin, jäsenvaltiotason ja alueiden viranomaisia määrittämään eri perusrakenneosuuksien rahoitusehdot uudelleen siten, että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan ja alueidenvälinen yhteenkuuluvuus lujittuu. Siksi komitea suosittelee voimakkaasti että rahastoista liikennetarkoituksiin aluepoliittisin perustein myönnettävät varat kohdennetaan uudelleen, koska siten toimilla on vipuvaikutus aluesuunnittelua ajatellen suuri.

1.6

ETSK ehdottaa, että riippumaton taho toimeenpanee EU:n tasoisen asiakastyytyväisyystutkimuksen, joka perustuu tosiasiallisiin kokemuksiin (täsmällisyys, säännöllisyys, hinnoittelu, puhtaus, saavutettavuus jne.). Arviointi on toteutettava kaikista osapuolista (matkustajat, asianosaiset viranomaiset, operaattorit, työntekijät, …) koostuvan ja valvontavaltuuksin varustetun ohjauskomitean määrittämien menetelmien mukaisesti.

1.7

ETSK on huolissaan Euroopan komission pyrkimyksestä tarkistaa asetusta EY N:o 1370/2007 (rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista), jonka taustalla on vaikeasti saavutettu toimielintason kompromissi. Komitea täsmentää, että asetus tarjoaa jäsenvaltioille runsaasti organisointimahdollisuuksia, suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laiminlyömättä, ja että asetuksella saavutettua tasapainoa on syytä arvioida kokemuksen valossa, kuten kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa mainitaan.

1.8

Ottaen huomioon asetuksen EY N:o 1371/2007 säännökset ja mahdollinen tuleva kehitys, ETSK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan seuraavia parannuskohteita:

1.9

Lisäksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan yhdessä seuraavia mahdollisia parannuskohteita:

1.10

ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista silmällä pitäen seuraavia mahdollisia parannuskohteita:

2.1.1

Arviota Matkustajien tyytyväisyydestä on vaikea määrittää ja koota toimijoiden yhteiseksi näkemykseksi erityisesti siksi, koska yritykset pitävät itse hallussaan analyysien lähdemateriaalin, määrittelevät yksipuolisesti palveluja koskevat laatuvaatimukset ja arvioivat omia toimintojaan niiden avulla (asetuksen EY N:o 1371/2007 28 artikla). Esimerkkeinä tästä mainittakoon aikataulujen noudattaminen sekä liikenteen säännöllisyys, puhtaustaso, palvelualttius, tiedottaminen, hinnoittelu, jne.

2.1.2

Suuri osa rautatiepalveluihin tyytymättömistä matkustajista mainitsee häiriötapausten lisääntymisen, ennakoimattomat muutokset liikennöinnissä, joita ei voi tarkistaa reaaliajassa, ja puutteellisen tiedotuksen häiriötilanteissa. Heidän mielestään kehitys käy eräissä jäsenvaltioissa taukoamatta huonompaan suuntaan. Rautatieyritykset, jotka myöntävät oikeuksia korvaukseen asetuksen EY N:o 1371/2007 nojalla, eivät kuitenkaan tee matkustajille helpoksi hyödyntää näitä säännöksiä.

2.1.3

Julkisen palvelun velvoitteen alaisissa rautatiepalveluissa, jotka vastaavat suurimmasta osasta päivittäisestä liikenteestä, on monessa tapauksessa tarvittu liikennepalveluja järjestävien viranomaistahojen tai toimivaltaisten viranomaisten asiaanpuuttumista palvelujen laadun säilyttämiseksi.

2.1.4

Organisaatioympäristön rakenteet ovat muuttuneet voimakkaasti ja se on epävakaa ja epäselvä, koska toisistaan riippumattomien ja vailla keskinäistä johdonmukaisuutta olevien yhä monilukuisampien toimijoiden tuottamien palvelujen tarjonta on lisääntynyt. Tällöin junaliikenteen jatkuvuus perustuu reaaliaikaisesta tiedonkulusta usein eristyksissä olevien paikallistoimijoiden reagointikykyyn. Tästä aiheutuvien häiriöiden seurauksena matkustajat ovat tyytymättömiä. Tässä valossa vaikuttaa välttämättömältä tehdä alasta kussakin jäsenvaltiossa tilannekatsaus kehittämiskohteiden määrittämiseksi.

—

Tietoa on vaikea saada, tiedotustaulut eivät toimi tai ne ovat epätarkoituksenmukaisia.

—

Hinnoittelu on vaikeaselkoista tai siitä ei saa ollenkaan selvää.

—

Matkoja ei voi suunnitella riittävän ajoissa ennen lähtöpäivää, koska varausajalla on enimmäispituus.

—

Ylivarausongelmat.

—

Tilat junissa, rautatieasemilla, asemarakennuksissa ja asemalaitureilla ovat epätarkoituksenmukaisia (matkustajia on tungokseen asti) tai ne eivät täytä hygieniavaatimuksia, koska niissä ei ole saniteettitiloja.

—

Vammaisten on vaikea päästä asemalaitureille, rautatieasemille, asemarakennuksiin, palvelutiloihin tai juniin, ja avustajan saamisen varausaika on liian pitkä (2 vrk) tai avustamisen vastuukriteerit ovat liian tiukat (kokonaispaino).

—

Junissa, rautatieasemilla ja asemarakennuksissa koetaan turvattomuutta.

—

Junaan pääsee myöhään, eikä raiteen muuttamista ole otettu ajallisesti huomioon jatkoyhteyksissä.

—

Kaksi junaa lähtee lyhyin väliajoin samalta asemalaiturilta, kun monia muita laitureita on samanaikaisesti käyttämättöminä.

—

Matkatavaroille ei ole riittävästi tilaa.

—

Eri liikennevälineiden yhteentoimivuutta ei ole otettu huomioon (polkupyöriä on vaikea kuljettaa, vaihtoyhteydet toisiin liikennevälineisiin on järjestetty ja hallinnoitu huonosti tai niitä ei ole, tiedotuksessa, yhteishinnoittelussa ja palveluissa on puutteita).

—

Junat myöhästelevät, liikennöinti on epäsäännöllistä, junavuoroja peruutetaan ennakoimattomasti.

—

Vaille kuljetusta jääneistä matkustajista huolehditaan huonosti, korvaukset ovat riittämättömiä tai korvaushakemus hylätään.

—

Palveluita ja junavuoroja lakkautetaan ilman, että asiaa on tutkittu etukäteen niiden käyttäjien, heidän edustajiensa tai muutosten kohteeksi joutuneiden alueyhteisöjen kanssa (lakkautetaan esimerkiksi yöjunavuoroja, muutetaan aikatauluja tai junien kulkutiheyttä).

—

Myynti- ja jakelukanavat ovat vaikeasti tavoitettavissa.

—

Huono sää: teknisin mukautuksin tai menettelyin ei ole voitu ennakoida sääoloja palvelun laadun takaamiseksi.

—

Materiaaliongelmat: Tämä on seurausta materiaalien, niiden käyttöiän ja vanhentumisen riittämättömästä seurannasta ja ylläpitomäärärahojen käytön suunnittelemattomuudesta ja vakiintumattomuudesta.

—

Inhimilliset ongelmat: itsemurha, pääsystä helposti haavoittuviin rakenteisiin johtuvat mielenilmaukset, joiden vaikutuksiin ja seurauksiin ETSK ei halua ottaa kantaa tässä lausunnossa.

—

matkustajien ja liikenteen korkea turvallisuuden taso

—

henkilökunnan ammattitaito

—

rautateiden mahdollinen vaikutus aluesuunnitteluun ja alueiden kehittämiseen.

3.1

Komissio on noudattanut perussopimuksessa säädettyä kansalaisten vapaan liikkumisen periaatetta ja tukenut kestävyysperiaatteita noudattavan liikkuvuuden periaatetta. Junaa pidetään suorituskykyisenä julkisena joukkoliikennevälineenä, joka sopeutuu toimivaltaisten viranomaisten ilmaisemiin vaatimuksiin, joka on ympäristöystävällinen ja joka voi hyödyntää edelleen hyvin laajoja, hyvin ylläpidettyjä tai helposti elvytettäviä perusrakenteita.

3.2

EU on määrittänyt eurooppalaisen kansainvälisten reittien verkon. Verkon täydentämiseen on investoitu ja investoidaan erittäin suuria summia. Tässä unionin aloitteessa on kuitenkin tukeuduttava investointivalintojen yhtenevyyden suhteen jäsenvaltioihin, jotta eurooppalaisille matkustajille voidaan tarjota mahdollisuus siirtyä vaivattomasti ovelta ovelle, vailla liiallisia liikennevälineen vaihtoja.

3.3

Alueiden liikennetilanteen ja -järjestelyjen tarkasteleminen osoittaa, että strategisia valintoja on kuitenkin tehty mielivaltaisesti. Ei ole otettu huomioon tarvetta vähentää liikennevälineestä toiseen siirtymiseen kuluvaa aikaa, joka vaikuttaa julkisen liikenteen käyttöön kielteisesti.

3.4

Toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät käsittelyprosessiinsa nykyisin yhä useammin kyseisen ennakkotarkastelun, josta seuraa raskaita valintoja. Niillä on kuitenkin vastassaan vaikeita rahoitusongelmia, jotka johtuvat epäselvyydestä ja epävakaudesta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.5

Liikenne on kuitenkin huomattava menoerä valtioiden ja alueiden budjeteissa. Tästä tietoisina kansalaiset toivovat erityisesti nykyisenä kriisiaikana todellista avoimuutta ja luotettavaa tietoa. He muistuttavat toistuvasti kontrolloivien asiantuntijalausuntojen puuttumisesta uusien suurhankkeiden yhteydessä. Kuten ETSK on asiakokonaisuuteen TEN/479 kuuluvassa lausunnossaan todennut, julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu on hyvin tärkeä asia etenkin liikenneinfrastruktuuri-investointien yhteydessä.

4.1

Tällä oma-aloitteisella lausunnolla jatketaan seuraavien aikaisempien asiakokonaisuuksien käsittelyä:

4.2

Halu perustaa eurooppalainen liikenneverkko on loogisesti ohjannut pääosan EU:n määrärahoista tärkeimpiin liikenneyhteyksiin. Tähän dynamiikkaan on varojen vähyyden vuoksi yhdistynyt suurnopeusratojen suosiminen eräissä tapauksissa muiden nykyisten väylien nykyaikaistamisen kustannuksella. Viranomaisten on lisättävä rautatieliikenteen osuutta julkisen liikenteen tarjonnassa ja tehtävä siitä tietyissä tapauksissa jopa johdonmukaisen multimodaalisen järjestelmän selkäranka. Tästä näkökulmasta katsottuna on syytä kohdentaa unionin määrärahoja kestävyysajattelun mukaista liikkuvuutta edistävään johdonmukaiseen politiikkaan (käytetään liikenteeseen varattuja aluepolitiikan pääosaston määrärahoja).

4.3

Komitea kehottaakin arvioimaan rautatieliikenteen nykytilaa (edut/epäkohdat) objektiivisesti. Komission on syytä toimeenpanna tämä arviointi avoimesti varmistaen kaiken tarvittavan tiedon saaminen. Kansalaisia tulee kehottaa ilmaisemaan odotuksiansa tässä asiassa (päivittäinen työmatkaliikenne, satunnaiset työmatkat, sukulaisvierailut, lomat jne.) kohtaan, joka koskee valtaosaa heistä.

5.1

Nykyisenä kriisiaikana, käytettävissä olevien julkisten varojen vähetessä, kestävään kehittämisstrategiaan perustuva elvytyspolitiikka vaikuttaisi suotuisasti työllisyyteen ja työpaikkojen laatuun. Se helpottaisi saavuttamaan julkisten liikennevälineiden käyttöön siirtymistä koskevia tavoitteita ja parantaisi unionin kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää yleistä etua koskevia liikennepalveluja. ETSK muistuttaa, että suurten työkokonaisuuksien on sisällyttävä mainittuun kokonaisvaltaiseen strategiaan.

5.2

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kansalaiset saattavat joutua vaihtamaan asuin- tai työpaikkaa, jos palvelun laatu huononee aikataulu- tai junayhteysmuutosten vuoksi. Tämä pakollinen liikkuvuus ei vastaa kansalaisten toivomaa liikkuvuutta. ETSK painottaa, että kyseinen kehitys näkyy usein vaihtamisena suositetulle politiikalle vastakkaiseen liikennevälineeseen (autoon tai lentokoneeseen).

5.3

ETSK kehottaa komissiota pohtimaan ja valmistelemaan eurooppalaista rautatieverkkojen elvytysohjelmaa ja/tai tukemaan jäsenvaltioiden tulevia ohjelmia. Eurooppalainen ohjelma, jolla pyritään tyydyttämään rautatieyhtiöiden asiakkaiden odotukset, olisi helppo sisällyttää EU:n strategioihin (kestävän kehityksen strategia, Horisontti 2020 yms.). Kansalaiset arvostaisivat erittäin paljon liikennepolitiikasta käytävää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Aluepolitiikan nojalla myönnettyjen liikennevarojen uudelleenkohdentaminen olisi keino, jolla olisi voimakas tätä strategiaa tukeva vipuvaikutus.

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/53

1.1

Oikeus asuntoon perustuu jäsenvaltioiden kansainväliseen velvoitteeseen, joka Euroopan unionin tulee ottaa huomioon. Tämä oikeus tunnustetaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, jonka mukaan ”jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta”. Euroopan neuvoston uudistetussa sosiaalisessa peruskirjassa puolestaan todetaan seuraavaa: ”Varmistaakseen, että oikeutta asuntoon voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen, asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen.” Oikeus asuntoon mainitaan monien jäsenvaltioiden perustuslaeissa ja/tai siitä on säädetty erikseen lakeja, joiden tavoitteena on sen täytäntöönpano.

1.2

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrätään seuraavaa: ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, ja se kunnioittaa tätä oikeutta.”

1.3

Nämä oikeudet pannaan täytäntöön suurimmassa osassa jäsenvaltioita yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kautta perusoikeuskirjan 36 artiklan mukaisesti: ”Edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja perussopimusten mukaisesti, ja se kunnioittaa tätä oikeutta.”

1.4

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja silloin, kun yleinen asunnon saanti katsotaan yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, kyseisiä palveluja tuottaviin yrityksiin sovelletaan yhteisön kilpailusääntöjä sekä valtiontukikieltoa ja tuen valvontaa vain siltä osin kuin näiden sääntöjen soveltaminen ei oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten niille uskomia erityistehtäviä. Komission 20. joulukuuta 2011 (yleistä taloudellista etua koskevista palveluista) antamassa päätöksessä yhteiskunnan tukemien asuntojen tarjonta rajoitetaan koskemaan muita heikommassa asemassa olevia kansalaisia ja yhteiskuntaryhmiä, jotka eivät vähäisen maksukykynsä vuoksi kykene hankkimaan asuntoa markkinaehdoin.

1.5

Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 mukaan jäsenvaltiot ja niiden kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, joilla on asiassa laaja harkintavalta ja demokraattinen valinnanvapaus, ovat ensisijaisesti vastuussa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisesta, tilaamisesta, rahoittamisesta ja järjestämisestä.

1.6

Samassa pöytäkirjassa jäsenvaltioilta edellytetään muun muassa sitä, että ne huolehtivat yleistä taloudellista etua koskevien palveluidensa korkeasta tasosta, kohtuuhintaisuudesta ja yleisen saatavuuden edistämisestä.

1.7

Se, että oikeus asuntoon toteutuu, on edellytys muille perusoikeuksille, muun muassa oikeudelle ihmisarvoon, yksityiselämän, kodin ja perheen suojaan, veteen, terveyteen ja energiaan. Kunnollinen asunto on ensiarvoisen tärkeä yksilön kukoistukselle ja yhteiskuntaan integroitumiselle.

1.8

Se, toteutuuko oikeus asuntoon, riippuu useimmiten ja pääasiassa siitä, onko olemassa asianmukaista tarjontaa. Oikeus asuntoon ilmenee useimmiten oikeutena kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon.

1.9

Se, että taataan oikeus asuntoon, ei tarkoita useinkaan, että viranomaisten pitäisi tarjota asunto kaikille, jotka sitä hakevat. Valtiolla tai asiasta vastaavilla viranomaisilla on poliittinen velvollisuus parantaa toimintalinjojensa ja ohjelmiensa avulla kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia saada asunto.

1.10

Jäsenvaltiot puuttuvat hyvin eri tavoin ja eriasteisesti asuntomarkkinoidensa toimintaan toteutettaessa tätä perusoikeutta, jonka tavoitteena on antaa kaikille kansalaisille mahdollisuus saada kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto. Tulevien asukkaiden asianmukainen osallistuminen sosiaalisten asuntojen rakentamiseen sekä vähentää tämän asumismuodon kustannuksia että lisää kyseisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksia.

1.11

Asunto on tältä kannalta katsottuna (julkinen tai valvonnassa oleva) hyödyke, jolle jäsenvaltiot määrittelevät poliittisten valintojen ja omien kollektiivisten mieltymystensä pohjalta asuttavuutta ja mukavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, kaupunkisuunnittelua ja rakentamista koskevat erityissäännöt ja asumismenojen ja tulojen välisen suhteen enimmäistason. Eräät valtiot, kuten Saksa, sääntelevät asuntojen hintakehitystä sekä asettavat sosiaalituki- tai verotukimekanismeja vaikuttaakseen tähän kotitalousmenojen suurimpaan pakolliseen menoerään.

2.1

On todettava, että näistä järjestelyistä huolimatta monille unionin kansalaisille kunnollisen asunnon saanti ei ole enää taloudellisesti mahdollista. Vuonna 2010 Euroopan väestöstä 5,7 prosentilla ei ollut lainkaan asuntoa (lähde: Europe Information Service S.A.), vaikka Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan mukaan tarkoituksena on vähentää asunnottomuutta ja pyrkiä poistamaan se asteittain. Lisäksi 17,86 prosenttia asui liian ahtaissa tai huonokuntoisissa asunnoissa ja 10,10 prosentilla kotitalouksista asuntomenot olivat yli 40 prosenttia käytössä olevista tuloista.

2.2

Useat jäsenvaltiot ovat myös määritelleet ja järjestäneet rinnakkaisen ”yhteiskunnan tukemien asuntojen” tarjonnan, jolla täydennetään yksityisten markkinoiden spontaania tarjontaa. Yhteiskunnan tukemia asuntoja tarjoavat tietyin erityisehdoin pääasiassa voittoa tavoittelemattomat toimijat, jotka on luotu tarkoitusta varten, mutta myös yksityiset sijoittajat, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joille on annettu tämä tehtävä ja jotka saavat tukea valtiollisilta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta.

2.3

Kaikissa muissa jäsenvaltiossa paitsi Kreikassa on sosiaalista asuntotarjontaa. Euroopassa 25 miljoonaa kotitaloutta asuu yhteiskunnan tukemissa asunnoissa. Jäsenvaltioiden viranomaiset määrittävät suoraan näiden asuntojen alueellisen suunnittelun ehdot, saamisedellytykset ja hinnat.

2.4

Tämä rinnakkainen asuntotarjonta auttaa muun muassa rajoittamaan asuntomarkkinasyklien ja kiinteistökuplien laajuutta, sillä se on vakaata ja hinnoiltaan säänneltyä. Jäsenvaltiot, joissa on paljon sosiaalista asuntotarjontaa, ovatkin säästyneet kiinteistökuplilta ja niiden makrovaikutuksilta.

2.5

Sosiaalinen asuntotarjonta on yksi viranomaisten vastauksista asuntomarkkinoiden kyvyttömyyteen täyttää asuntotarpeet ja varmistaa kaikille mahdollisuus saada kunnollinen asunto, jonka hinta/vuokra on kohtuullinen. Tulevien asukkaiden asianmukainen osallistuminen sosiaalisten asuntojen rakentamiseen vähentää tämän asumismuodon kustannuksia, parantaa heidän asennettaan tarjottua asuntoa kohtaan ja antaa heille mahdollisuuden hankkia tai parantaa työtapojaan ja osaamistaan, mikä taas lisää heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

2.6

Markkinoiden kyvyttömyys vastata kokonaisuudessaan asuntotarpeisiin ei kosketa vain henkilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti saa asuntoa, vaan myös henkilöitä, jotka asuvat huonoissa tai epäsopivissa asunnoissa tai liian ahtaasti, ja niitä, joilla suurin osa tuloista menee vuokraan tai lainan kuukausimaksuihin.

2.7

Asuntotarpeet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä, Länsi- ja Itä-Euroopan välillä, maaseudun ja kaupunkien välillä ja jopa kaupunkialueiden sisällä keskustan ja esikaupunkialueiden välillä.

2.8

Unionin jäsenvaltiossa sovelletaan kolmea erilaista ratkaisua:

3.1

Koska markkinavoimat eivät pysty yksinään varmistamaan kaikille kansalaisille kunnollista asuntoa, sosiaalinen asuntotarjonta voidaan katsoa yhteisön oikeudessa yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi jäsenvaltion luokitellessa sen sellaiseksi. Tässä tapauksessa se voi saada julkista tukea tai korvauksia.

3.2

Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26 vahvistetaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeinen rooli ja niiden laaja harkintavalta tarjottaessa, tilattaessa ja järjestettäessä yleistä taloudellista etua koskevia palveluita siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita. Sosiaalisella asuntotarjonnalla on kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten määrittämiä julkisen palvelun velvoitteita muun muassa suunnittelun, hintojen sekä myöntämis- ja hallintaehtojen osalta. Samassa pöytäkirjassa jäsenvaltioilta edellytetään muun muassa sitä, että ne huolehtivat yleistä taloudellista etua koskevien palveluidensa korkeasta tasosta, kohtuuhintaisuudesta, yhdenvertaisesta kohtelusta sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisestä.

3.3

Jos sosiaalinen asuntotarjonta määritellään yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, siihen sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaa ja 106 artiklan 2 kohtaa sekä pöytäkirjaa N:o 26, jossa vahvistetaan muun muassa periaate kollektiivisista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista mieltymyksistä ja paikallisten tarpeiden täyttämisestä jäsenvaltioiden määritellessä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Näiden säännösten pohjalta sosiaaliselle asuntotarjonnalle annettujen tehtävien täyttäminen menee kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjen edelle tiettyjen yleistä taloudellista etua koskevista palveluista annetussa päätöksessä määriteltyjen edellytysten puitteissa, kuten kohdassa 3.6 todetaan.

3.4

Näiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen säännösten soveltaminen on saanut komission vapauttamaan sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtiville tahoille myönnettävät valtiontuet ennakkoilmoitusvelvollisuudesta.

3.5

Euroopan komissio valvoo sosiaalisen asuntotarjonnan määrittelyä yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi jäsenvaltioissa vain ilmeisten virheiden osalta Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa.

3.6

Koska ”julkinen palvelu on luonteeltaan sosiaalista”, Euroopan komissio katsoo, että sosiaalisen asuntotuotannon määrittelyn tulee olla ”suoraan yhteydessä muita heikommassa asemassa oleviin henkilöihin tai yhteiskuntaryhmiin” eikä sitä pidä määritellä paikallisilla asuntomarkkinoilla ilmenevien erilaisten tarpeiden perusteella. Tämä aiheuttaa jatkuvia ristiriitoja komission ja tiettyjen, kyseistä näkemystä vastustavien jäsenvaltioiden, sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien tahojen ja näiden asuntojen vuokralaisten edustajien välillä. Komission näkemyksellä on kuitenkin myös kannattajia.

4.1

Euroopan komission päätöksentekokäytäntö sen valvoessa ilmeisiä virheitä sosiaalisen asuntotuotannon määrittämisessä yleishyödylliseksi palveluksi on aiheuttanut muutoksia eräiden jäsenvaltioiden poliittisissa valinnoissa sosiaalisen asuntotuotannon järjestämisen ja rahoittamisen osalta ja synnyttänyt oikeudellisia riitoja.

4.2

Tämän päätöksentekokäytäntö on johtanut Alankomaissa siihen, että lähes 400 000 kotitaloutta on jäänyt ilman yhteiskunnan tukemaa asuntoa siksi, että ne ovat Euroopan komission mukaan liian varakkaita saadakseen yhteiskunnan tukeman asunnon, vaikka käytännössä niillä ei ole varaa asuntoon markkinoiden asettamin ehdoin.

4.3

Ruotsissa on kieltäydytty noudattamasta tätä päätöksentekokäytäntöä, minkä johdosta viranomaiset ovat jättäneet sosiaalisen asuntotarjonnan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen soveltamisalan ulkopuolelle ja näin vaarantaneet sen rahoituksen julkisesta palvelusta maksettavin korvauksin, jotka ovat ainoina yhteensopivia perussopimuksen valtiotukien kieltoperiaatteen kanssa.

4.4

Ranskassa kiinteistönomistajien kansallinen liitto (Union nationale de la propriété immobilière) on tehnyt Euroopan komissiolle kantelun Ranskan valtiota vastaan erityisesti siitä syystä, että se katsoo yhteiskunnan tukeman asunnon saamiseksi asetettujen tulorajojen olevan liian korkeita eikä mahdollistavan komission päätöksentekokäytännön noudattamista.

4.5

Julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat direktiiviehdotukset johtavat siihen, että yhteiskunnallisten yritysten ja julkisoikeudellisten laitosten käsitteiden piiriin kuuluvien sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien tahojen yhteistyö on näiden direktiivien säännösten ja tarjouskilpailujen alaista. Ulottaessaan viranomaisten välistä yhteistyötä koskevan oikeuskäytännön kaikkiin hankintaviranomaisiin Euroopan komissio kyseenalaistaa yhteistyökäytännöt ja resurssien yhdistämisen, joita tarvitaan sosiaalisen asuntotuotannon ajanmukaistamiseksi, sen hallinnoimiseksi asianmukaisella tavalla ja sen paikallisen perustan vahvistamiseksi.

4.6

Nämä konkreettiset esimerkit osoittavat, miten Euroopan unionin oikeus vaikuttaa suoraan sosiaalisen asuntotarjonnan määrittelyn, organisoinnin ja rahoittamisen ehtoihin jäsenvaltioissa ja miksi on määriteltävä oikeudelliset puitteet, jotka edistävät sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämistä Euroopan unionissa.

4.7

Sosiaalinen asuntotuotanto on moniulotteista ja vahvasti edustettuna Euroopan unionissa, joten sillä on avainasema Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Se edistää aktiivisesti tavoitetta tehdä Euroopasta älykäs, kestävä ja osallisuutta edistävä talous, sillä sen avulla voidaan osaltaan varmistaa työllisyyden, tuottavuuden sekä sosiaalisen osallisuuden ja koheesion korkea taso ja se antaa aktiivisen panoksen köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan torjuen samalla myös energiaköyhyyttä.

4.8

Kunkin jäsenvaltion tulee asettaa oma kansalliset tavoitteensa kaikilla näillä aloilla, mukaan lukien sosiaalisen asuntotarjonnan kehittäminen, mutta unionin tasolla toteutettujen konkreettisten toimien tulee perustua Eurooppa 2020 -strategiaan myös sosiaalisen asuntotarjonnan alalla.

5.1

Sosiaalinen asuntotuotanto edistää aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategian useiden tavoitteiden toteuttamista, sillä se tukee kasvustrategiaa, lisää alueiden houkuttelevuutta, luo investointeja ja tuottaa työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, torjuu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja on mukana ilmastonmuutoksen ja energiaköyhyyden torjunnassa.

5.2

Euroopan unioni on maailman toiseksi suurin sosiaalisen asuntotarjonnan tuottaja Kiinan jälkeen. Se on tehnyt sosiaalisesta asuntotuotannosta toimintalinjan, jolla tuetaan talouskasvua ja kaupunkien kasvua ja hillitään yksityissektorin kiinteistökuplia.

5.3

Sosiaalinen asuntotuotanto on Euroopan komission ehdotusten mukaan täysin oikeutettu rakennerahastotukeen kaudella 2014–2020. Erityisesti tämä koskee lämmitysjärjestelmien uudistamista, uusiutuvien energiamuotojen edistämistä sekä kestävän kaupunkikehityksen ja syrjäytymisen torjunnan yhdennettyjä toimia, jotka mahdollistavat syrjäytyneille yhteisöille asunnon saannin ja kohtuuhintaisten ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuuden.

5.4

Sosiaalinen asuntotarjonta on konkreettinen ja tehokas vastaus komission ja neuvoston pyrkimyksiin vahvistaa euroalueen talouden hallintaa ja erityisesti seurata kiinteistökuplia ja niiden tuhoisia vaikutuksia makrotaloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon. Yhteiskunnan tukemien asuntojen rinnakkaisen tarjonnan kehittäminen auttaa rajoittamaan asuntomarkkinoiden kuplien ja suhdanneilmiöiden laajuutta.

5.5

Jos jäsenvaltio ei budjettisyistä tai muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden tai yhteiskuntaryhmien määrittelyyn sovellettavan liian rajoittavan tulkinnan vuoksi pysty enää mukauttamaan yhteiskunnan tukemien asuntojen tarjontaa kansalaisten todellisiin tarpeisiin oikeutta asuntoon koskevien kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti, yleistä mahdollisuutta kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon ei voida toteuttaa ilman viranomaisten järeää puuttumista yksityismarkkinoiden toimintaan.

6.1

Sosiaalisen asuntotuotannon tulee reagoida uuteen ilmastotilanteeseen ja tarpeeseen parantaa nykyisen asuntokantansa ja uusien asuntojensa energiatehokkuutta. Sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien tahojen energiainvestointipolitiikkoja tulee tukea julkisesti, sillä niiden avulla voidaan torjua ilmastonmuutosta ja pienituloisten kotitalouksin energiaköyhyyttä sekä edistää paikallista työllisyyttä ja alueiden talouskehitystä. Koheesiopolitiikka voi antaa aktiivisen panoksen tähän dynamiikkaan ja varmistaa vipuvaikutuksen, joka johtaa muun, täydentävän rahoituksen saamiseen.

6.2

Väestön ikääntyminen on myös suuri haaste, sillä sosiaalisen asuntotuotannon asuntokanta on mukautettava ikääntyneiden ja huollettavien henkilöiden tarpeisiin ja sellaisten uusien, yhdennettyjen palvelujen kehittämiseen, jotka mahdollistavat huollettavien henkilöiden asumisen kotona ja pääsyn yhteiskunnan tukemiin asuntoihin.

6.3

Yhteiskunnan tukemissa asunnoissa asuvien tai niitä hakevien kotitalouksien kasvava epävarmuus lisää tarvetta sosiaaliseen monimuotoisuuteen ja laadukkaaseen sosiaaliseen asuntotarjontaan alueilla sekä sellaisten kestävän kaupunkikehityksen yhdennettyjen lähestymistapojen kehittämiseen, jotka kattavat Euroopan komission EAKR-asetusehdotuksen mukaisen sosiaali-, talous-, kaupunki- ja ympäristöulottuvuuden.

7.1

Euroopan unionin on ennen kaikkea varmistettava oikeudellinen kehys, joka suosii sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämistä jäsenvaltioissa sekä tarjonnan rahoittamisen että määrittely- ja toimintamenettelyjen kannalta. Tähän suotuisaan oikeudelliseen kehykseen sisältyy yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi määrittelyssä tapahtuvien ilmeisten virheiden valvonta, sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtiville tahoille myönnettävien valtiontukien soveltuvuuden arviointi, julkisia hankintoja ja sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien tahojen välistä yhteistyötä koskevien säännösten soveltaminen sekä alennettujen arvonlisäverokantojen soveltaminen välttämättömäksi katsottavaan hyödykkeeseen.

7.2

Euroopan komission tulisi tarkistaa päätöksentekokäytäntöään sen valvoessa ilmeisiä virheitä sosiaalisen asuntotuotannon määrittämisessä yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi jäsenvaltiossa, sillä käytäntö ei ehkä aina sovellu alan erityisvaatimuksiin. Komission tulee antaa jäsenvaltioille vastuu määritellä yhteiskunnan tukemien asuntojen saamisedellytykset ja hinnat suhteessa paikallisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin sekä muita heikommassa asemassa olevien kansalaisten tai yhteiskuntaryhmien todellisiin tarpeisiin yleistä etua koskevista palveluista annetun pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti.

7.3

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission päätökseen vapauttaa edelleen sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtiville tahoille julkisesta palvelusta maksettavina korvauksina myönnettävät valtiontuet ennakkoilmoitusvelvollisuudesta sekä ottaa huomioon tietyt erityispiirteet muun muassa mandaatin keston ja pitkän aikavälin investointien osalta.

7.4

ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio ilmoitti tiedonannossaan yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä pyrkivänsä edistämään yhteiskunnallisten yritysten kehittämiselle otollista toimintaympäristöä Euroopan unionissa, myös asunnon saannin osalta, sekä helpottamaan sosiaalisesti vastuullisten investointirahastojen perustamista. Komitea korostaa, että työmarkkinaosapuolien rooli on säilytettävä jäsenvaltioissa, joissa ne osallistuvat kansallisen kulttuurin mukaisesti sosiaalisen asuntotarjonnan hallinnointiin.

7.5

Komission, parlamentin ja neuvoston tulisi sisällyttää julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskeviin direktiiviehdotuksiin julkioikeudellisina laitoksina ja yhteiskunnallisina yrityksinä toimivien sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien tahojen välinen yhteistyö ja liittää se julkisen sektorin välisen yhteistyön piiriin, kun otetaan huomioon näiden tahojen yleisen edun tavoittelu ja niiden julkinen tai yksityinen osallistuminen.

7.6

Euroopan komission tulisi tarkistaa ehdotuksiaan yhteisen arvonlisäverojärjestelmän tulevaisuudesta ja säilyttää jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa yhteiskunnan tukemien asuntojen rakentamiseen ja kunnostamiseen alennettua verokantaa yhtäläisesti, tapahtuipa se julkisten, sosiaalisten tai yksityisten palveluntarjoajien toimesta, sillä tällaiset asunnot voidaan katsoa välttämättömiksi, paikallisiksi hyödykkeiksi, jotka eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eivätkä sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

7.7

Euroopan unionin on myös tuettava jäsenvaltioita niiden kehittäessä sosiaalista asuntotarjontaa ja nykyaikaistaessa sitä vastaamaan uusia väestö-, sosiaali- ja ilmastohaasteita, jolloin edistetään myös aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

7.8

ETSK on tässä suhteessa tyytyväinen komission ehdotukseen EAKR- ja ESR-asetuksiksi. Tarkoituksena on, että ensisijaiset investoinnit, jotka koskevat yhteiskunnan tukemien asuntojen lämmitysjärjestelmien uudistamista, kestävän kaupunkikehityksen yhdennettyjä toimia, syrjäytyneiden yhteisöjen mahdollisuutta saada sosiaalisin perustein myönnettävä laadukas asunto kohtuuhintaan ja yhteiskunnallisten yritysten edistämistä, ovat oikeutettuja rakennerahastotukeen kaudella 2014–2020. ETSK muistuttaa, että tavoitteena on pystyä tarjoamaan laadukas yhteiskunnan tukema asunto kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat.

7.9

ETSK katsoo, että tällaiset toimet ovat välttämättömiä ja niiden tulee kulkea energiatehokkuutta koskevan Euroopan komission direktiiviehdotuksen säännösten rinnalla. Kyseisessä direktiivissä sosiaalisesta asuntotarjonnasta huolehtivat tahot velvoitetaan lämpösaneeraamaan vuosittain 4 prosenttia asuntokannastaan. Velvoitetta tulee tukea investointien rahoituksen erityistoimenpiteillä erityisesti EAKR:stä, mutta perustamalla myös investointirahasto Euroopan tasolle.

7.10

Parlamentin ja neuvoston tulisi hyväksyä EAKR- ja ESR-asetuksia koskevat komission ehdotukset, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon ja joissa tunnustetaan ensimmäistä kertaa rakennerahastoasetusten puitteissa asumisen ensisijainen asema kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan mukaisissa jäsenvaltioiden investointipolitiikoissa.

7.11

Asuntomarkkinoiden sääntely jäsenvaltioissa on tärkeä haaste euroalueen vakauden kannalta, kun otetaan huomioon kiinteistökuplien makroekonomiset ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaalinen asuntotarjonta edistää osaltaan asuntomarkkinoiden vakauttamista ja asuntomarkkinasyklien sääntelyä.

7.12

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen ottaa euroalueella käyttöön vahvistettu makroekonominen valvonta ja sisällyttää siihen kiinteistökuplien makroekonomisiin vaikutuksiin liittyvä osio. ETSK katsoo, että vahvistettua valvontaa tulee tukea toimenpiteillä, joilla edistetään asuntomarkkinoiden älykästä sääntelyä jäsenvaltioissa sekä sellaisen sosiaalisen ja yksityisen asuntotarjonnan kehittämistä, joka vakauttaa ja hillitsee asuntomarkkinasyklejä yhteensopivasti kestävän kaupunkikehityksen kanssa.

7.13

ETSK katsoo, että on käynnistettävä keskustelut Euroopan sosiaaliseen malliin kuuluvan sosiaalisen asuntotarjonnan rahoitusta vakauttavista eurooppalaisista rahastoista. Ajatusta sosiaalista asuntotuotantoa varten tarkoitetusta eurooppalaisesta säästötilistä, jolle on vahvistettu yläraja, olisi pohdittava. Tällaisen tilin voisi avata sähköisesti Euroopan investointipankissa, joka vastaisi varojen hallinnoinnista. Menettely sekä vakauttaisi sosiaalisen asuntotuotannon investointeja että antaisi tilinhaltijoille vahvan tunteen kansalaisuudesta.

15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/59

1.1

ETSK kehottaa komissiota kutsumaan komitean mukaan niiden eri työryhmien meneillään olevaan toimintaan, jotka on perustettu kolmannen pilarin eli kansalaisten välisen vuoropuhelun puitteissa; unionin kansalaisvuoropuhelun institutionaalisena foorumina komitealla on jo laajaa osaamista ja kokemusta, joita se voi tarjota käyttöön luotaessa tällaista vuoropuhelua Kiinan kanssa. Komitea totesi jo vuonna 1999, että kulttuuri ”jäsentää myös kansalaisyhteiskunnan toimintakenttää” (1), ja pitää näin ollen kulttuuria hyväksymässään käsitteen laajassa merkityksessä laaja-alaisena aiheena. Tämän lähestymistavan ansiosta komitea on omiaan tukemaan vuoropuhelukumppanien EU:n ja Kiinan ”pehmeän vallankäytön” ja ”kulttuurienvälisen diplomatian” politiikkaa.

1.2

Kansalaisten välistä vuoropuhelua koskevia aloitteita olisi mahdollisuuksien mukaan syvennettävä ensisijaisesti tehostamalla opiskelijavaihtoa ja mahdollisesti perustamalla omia harjoittelijaohjelmia sekä kaupunkien ja kuntien kumppanuuksia.

1.3

Kulttuurimatkailun laajentamiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Kokemus on osoittanut, että kulttuurimatkailu paitsi piristää taloutta myös edistää kestävästi molemminpuolista ymmärrystä.

1.4

Olisi vaadittava ihmisoikeuksia, demokraattisia ja perusoikeuksia koskevien kansainvälisten normien noudattamista, sillä kyseiset oikeudet ovat kulttuuri-ilmaisun, kulttuurivaihdon ja kulttuurien moniarvoisuuden tärkeitä edellytyksiä.

1.5

Kasvatuksen ja koulutuksen (myös aikuiskoulutuksen) ala olisi sisällytettävä yhteisiin toimiin, sillä tällä alalla kulttuurienvälinen vuoropuhelu tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia, jotka ulottuvat kielen oppimisesta kuluttajakäyttäytymistä koskevaan koulutukseen, ympäristöasioita koskevaan valistukseen ja niin edelleen.

1.6

Kestävän tietoisuudenrakentamisen nimissä komitea ehdottaa, että järjestetään vuosittain ”EU:n ja Kiinan kohtaamisen päivä”, jota vietetään molemmin puolin kulttuuritapahtumien merkeissä.

1.7