ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2012.391.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 391

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

55. vuosikerta
18. joulukuuta 2012


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Alueiden komitea

 

97. täysistunto 8., 9. ja 10. lokakuuta 2012

2012/C 391/01

Alueiden komitean lausunto aiheesta Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle

1

2012/C 391/02

Alueiden komitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten

7

2012/C 391/03

Alueiden komitean lausunto aiheesta Itämeren aluetta varten laadittu Euroopan unionin tarkistettu strategia

11

2012/C 391/04

Alueiden komitean lausunto aiheesta Energia-alan etenemissuunnitelma 2050

16

2012/C 391/05

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja alueelliset vastaukset: rannikkoalueiden tapaus

21

2012/C 391/06

Alueiden komitean lausunto aiheesta Vuoristoalueiden esimerkkiin perustuvat aluekohtaiset lähestymistavat ilmastonmuutokseen EU:ssa

27

 

III   Valmistavat säädökset

 

ALUEIDEN KOMITEA

 

97. täysistunto 8., 9. ja 10. lokakuuta 2012

2012/C 391/07

Alueiden komitean lausunto aiheesta Vuoden 2013 jälkeinen uusi monivuotinen rahoituskehys

31

2012/C 391/08

Alueiden komitean lausunto aiheesta Yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma (2014–2020)

37

2012/C 391/09

Alueiden komitean lausunto aiheesta Julkisia hankintoja koskeva paketti

49

2012/C 391/10

Alueiden komitean lausunto aiheesta Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR)

84

2012/C 391/11

Alueiden komitean lausunto aiheesta Globaali Eurooppa – Uusi lähestymistapa EU:n ulkoisen toiminnan rahoittamiseen

110

2012/C 391/12

Alueiden komitean lausunto aiheesta Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin muuttaminen ja avoin data

120

2012/C 391/13

Alueiden komitean lausunto aiheesta Tietosuojapaketti

127

2012/C 391/14

Alueiden komitean lausunto aiheesta Laillisen talouden suojeleminen

134

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Alueiden komitea

97. täysistunto 8., 9. ja 10. lokakuuta 2012

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/1


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle”

2012/C 391/01

ALUEIDEN KOMITEA

on tyytyväinen ehdotukseen meristrategian laatimisesta Atlantin valtameren alueelle sekä Atlantin toimintasuunnitelman laatimiseen vuosille 2014–2020.

painottaa kuitenkin, että edellytyksenä komitean tuelle Atlantti-strategialle on laajemman lähestymistavan omaksuminen, alueellisen ulottuvuuden huomioiminen kaikilta osin, selkeiden yhteyksien kehittäminen maa- ja merialueiden välille sekä EU:n muiden keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edistäminen, ja kehottaa siksi Euroopan komissiota nimeämään strategian uudelleen "yhdennetyksi strategiaksi Atlantin valtameren aluetta varten".

on tietoinen siitä, että Atlantin toimintasuunnitelman hankkeissa on käytettävä nykyisiä rahoituslähteitä EU:n tasolla (yhteisen strategiakehyksen käsittämät varat ja muut varat) sekä muuta kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason ja yksityisen sektorin rahoitusta.

on eri mieltä ehdotuksesta lakkauttaa Atlantti-foorumi toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen ja ehdottaa, että Atlantti-foorumi jatkaa toimintaansa aina vuoteen 2020 saakka ja seuraa täytäntöönpanoa ja edistymistä sekä strategian tavoitteiden täyttymistä.

katsoo, että hallintorakenteessa on maksimoitava Atlantti-strategian lukuisten sidosryhmien ja mahdollisten toimijoiden panokset, ja vaatii monitasoista hallintotapaa painottavan lähestymistavan soveltamista toimintasuunnitelman laatimisessa, täytäntöönpanossa, arvioinnissa ja tarkistamisessa.

Esittelijä

Paul O'DONOGHUE (IE, ALDE), Kerryn kreivikunnanvaltuuston jäsen ja South Westin aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle, COM(2011) 782 final

I   YLEISIÄ HUOMIOITA

ALUEIDEN KOMITEA

1.

on tyytyväinen ehdotukseen meristrategian laatimisesta Atlantin valtameren alueelle sekä Atlantin toimintasuunnitelman laatimiseen vuosille 2014–2020.

2.

katsoo, että Atlantin alue on tähän asti kärsinyt tulevaa kehitystään koskevan, yhteisesti sovitun strategisen näkemyksen puutteesta, ja katsoo, että tällä ehdotuksella tarjotaan todellinen mahdollisuus sellaisen strategisen näkemyksen laatimiseen, jonka ytimessä on oltava alueellinen koheesio ja vauraus.

3.

kannattaa eurooppalaisen strategian perusteluja, koska Atlantin alueen haasteet ja mahdollisuudet ylittävät kansalliset rajat ja edellyttävät kokonaisvaltaisempaa ja yhdennettyä lähestymistapaa. Komitea painottaakin, että strategian on myös tarjottava todellista lisäarvoa, kun sitä ryhdytään toteuttamaan ja panemaan täytäntöön.

4.

ymmärtää, että Euroopan komissio esittää ehdotuksen yhdennetyn meripolitiikan alaan kuuluvan merialuestrategian muodossa (eikä makroaluestrategiana). Komitea painottaa kuitenkin, että edellytyksenä komitean tuelle Atlantti-strategialle on laajemman lähestymistavan omaksuminen , alueellisen ulottuvuuden huomioiminen kaikilta osin, selkeiden yhteyksien kehittäminen maa- ja merialueiden välille sekä EU:n muiden keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edistäminen.

5.

kehottaakin Euroopan komissiota nimeämään strategian uudelleen "yhdennetyksi strategiaksi Atlantin valtameren aluetta varten" ja katsoo, että Atlantin alueella saatujen kokemusten pohjalta tulisi laatia muita vastaavanlaisia strategioita Euroopan muille merialueille (esimerkiksi Pohjanmeren alueelle).

6.

tunnustaa Atlantin valtamerellä sijaitsevien syrjäisimpien alueiden erityisvaatimukset ja katsoo, että strategia voi tarjota mahdollisuuksia parantaa EU:n toimintalinjojen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta näillä alueilla.

7.

vaatii, että Atlantti-strategiassa ja sen toimintasuunnitelmassa keskitytään laajasti työllisyyteen, kestäväpohjaiseen kasvuun ja investointeihin sekä samalla meriympäristön tilan parantamiseen.

8.

katsoo, että maantieteellisen ulottuvuuden osalta strategiassa on omaksuttava käytännönläheinen lähestymistapa, jolla mahdollistetaan joustavuus alueen rajoissa, jotta asioita voidaan tarkastella ilman keinotekoisia rajoja, mutta kehottaa tarkastelemaan uudelleen maantieteellistä ulottuvuutta pohjoisen suunnalla, jotta Islanti voi osallistua strategiaan.

9.

on huolissaan siitä, että arvokkaita opetuksia, joita on saatu nykyisten makroalueellisten ja muiden rajatylittävien strategioiden kehittämisestä (1), ei oteta huomioon Atlantin strategiamenettelyssä. Erityisesti tämä koskee hallinnon, toiminnan kehittämisen, viestinnän ja omaksumisen sekä tavoitteiden ja arvioinnin kaltaisia asioita.

10.

korostaa, että Atlantti-foorumilla on suuri vastuu vastata sidosryhmien odotuksiin, tarjota laajapohjainen menettely toimintasuunnitelman laatimiseen osallistumiseksi ja luoda johdonmukaiset puitteet ensisijaisten toimenpiteiden ja hankkeiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa varten.

II   HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET

11.

ei ole eri mieltä Euroopan komission määrittämistä haasteista ja mahdollisuuksista, mutta katsoo, että toimintasuunnitelmassa on keskityttävä saavuttamaan kouriintuntuvia tuloksia ja puuttumaan sellaisiin haasteisiin, joissa kumppanuuteen perustuva lähestymistapa johtaa tehokkaampiin tuloksiin.

12.

painottaa, että toimintasuunnitelman aihealueiden on mukailtava enemmän Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaivahankkeiden aihealueita, mutta niiden on myös oltava yhteensopivia yhteisen strategiakehyksen ja siihen liittyviä rahastoja koskevien ehdotettujen uudistusten kanssa.

13.

kannattaa yleisesti Atlantin kaari -komission (Euroopan periferisten merellisten alueiden liitto CPMR) esittämiä temaattisia kokonaisuuksia (2): 1) yhteydet ja liikenne Atlantin alueella, 2) talous ja merenkulkuala, 3) ilmasto ja ympäristö, 4) tutkimus ja innovointi sekä 5) alueiden houkuttelevuus.

14.

painottaa kalastuksen, äyriäistuotannon, vesiviljelyn sekä merestä saatavien tuotteiden jalostuksen ja kaupan merkitystä Atlantin alueella sekä näistä toiminnoista riippuvaisten työpaikkojen lukumäärää. Kasvu- ja työllisyysstrategiassa tällä alueella on ehdottomasti pyrittävä vakiinnuttamaan tämä ammattiala sekä vahvistamaan sitä.

15.

katsoo, että toimintasuunnitelmassa on tarkasteltava tarvetta Atlantin alueen meriympäristöä koskevaan suunnitelmalliseen lähestymistapaan. Komitea katsoo, että tämä edellyttää merialuesuunnittelun ja merien hoidon menettelyjen hyväksyttyä koordinointia koko alueella sekä parempaa maa- ja merialueiden suunnittelupuitteiden koordinointia.

16.

katsoo, että Atlantin alueen rannikko on erittäin houkutteleva sekä uusien pysyvien asukkaiden asettumista että etenkin vesillä liikkumiseen, vapaa-aikaan, matkailuun ja urheiluun liittyvää kausiluonteista toimintaa ajatellen. On tärkeää, että alueet valmistautuvat ottamaan vastaan nämä väestöliikkeet, jotka voivat aiheuttaa mm. kiinteistöihin, talouteen ja ympäristöön kohdistuvia paineita rannikolla.

17.

korostaa, että strategiassa on hyödynnettävä Atlantin alueen aiempien ja parhaillaan käynnissä olevien EU:n rahoittamien hankkeiden saavutuksia sekä tarkasteltava sitä, mitä tähän mennessä on rahoitettu ja mitä voidaan kehittää edelleen toimintasuunnitelmassa. Komitea painottaa, että tällä voi olla vaikutusta joihinkin ohjelmiin, kun hankkeita on tehostettava suurempien ja konkreettisempien vaikutusten aikaansaamiseksi.

18.

kannattaa ulkoisen ulottuvuuden lisäämistä toimintasuunnitelmaan sidosryhmien strategisten tavoitteiden edistämiseksi koko Atlantin valtamerellä.

III   ATLANTTI-STRATEGIAN RAHOITUS

19.

on tietoinen siitä, että Atlantin toimintasuunnitelman hankkeissa on käytettävä nykyisiä rahoituslähteitä EU:n tasolla (yhteisen strategiakehyksen käsittämät varat ja muut varat) sekä muuta kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason ja yksityisen sektorin rahoitusta. Komitea korostaa, että tämä herättää joitakin kysymyksiä siitä, mistä tarkkaan ottaen saadaan varat strategian täytäntöönpanoon , varsinkin kun toimintasuunnitelman laatiminen osuu yhteen EU:n eri rahoitusohjelmien ohjelmasuunnittelun kanssa.

20.

korostaa, että jotta toimintasuunnitelma tuottaisi tuloksia, se on sovitettava selkeästi vastaamaan saatavilla olevaa rahoitusta. Komitea korostaa, että tämän vuoksi strategiassa on entistä tärkeämpää omaksua yhdennetympi alueellinen lähestymistapa, ja toimintasuunnitelman on oltava suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukainen ja yhteensopiva EU:n eri rahastoja koskevien säännösten kanssa.

Rahoitus yhteisessä strategiakehyksessä

21.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi sitoutuu yhdessä viiden jäsenvaltionsa asianomaisten hallintoviranomaisten kanssa varmistamaan, että kansalliset kumppanuussopimukset vastaavat asianmukaisesti Atlantti-strategian painopisteitä ja että toimenpideohjelmat ja toimintasuunnitelman toimenpiteet täydentävät toisiaan riittävästi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että yhdennetyn meripolitiikan alaan rajattu strategia jättää niukasti liikkumavaraa sovittaa strategia yhteen yhteisön tukikehyksestä rahoitettujen ohjelmien kanssa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa lukuun ottamatta.

22.

toteaa, että tämän vuoksi toimintasuunnitelmassa on noudatettava erityisesti yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen periaatteita ja tavoitteita.

23.

ei kannata varojen korvamerkitsemistä Atlantin toimintasuunnitelmalle jokaisesta toimenpideohjelmasta , koska hallintoviranomaisilta edellytetään ehdotuksen mukaan jo tiukkaa temaattista keskittämistä.

24.

ehdottaa kuitenkin, että Atlantti-foorumi tekisi yhteistyötä hallintoviranomaisten kanssa ohjelmasuunnitteluprosessin aikana sen määrittämiseksi, kuinka toimintasuunnitelman toimenpiteitä voitaisiin rahoittaa siten, että ne yhdenmukaistettaisiin selkeästi kyseisten ohjelmien valittujen aihekohtaisten painopisteiden ja hankkeiden erityisten valintaperusteiden kanssa.

25.

korostaa mahdollisuuksia, joita tietyt yhteisestä strategiakehyksestä annettujen asetusten osatekijät voivat tarjota Atlantti-strategian keskeisten tavoitteiden tukemiselle ja täytäntöönpanolle, erityisesti useaan eri rahoituslähteeseen perustuvaa lähestymistapaa . Komitea katsoo lisäksi, että yhdenmukaisuuden aikaansaaminen strategian ja eräiden yhteisen strategiakehyksen yhdennettyjen lähestymistapojen välillä (kaupunkiulottuvuus, yhdennetyt alueelliset investoinnit, yhteiset toimintasuunnitelmat) voi asianmukaisesti toteutettuna tarjota mahdollisuuden hyödyntää paikallisviranomaisten kokemusta ja asiantuntemusta Atlantin keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

26.

ehdottaa lisäksi, että kyseisten ohjelmien vuosittaisiin täytäntöönpanokertomuksiin olisi sisällytettävä arviointi siitä, kuinka yhteiseen strategiakehykseen kuuluvat ohjelmat edistävät osaltaan Atlantti-strategian tavoitteiden saavuttamista ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

Alueelliset yhteistyöohjelmat

27.

katsoo, että tulevat alueelliset yhteistyöohjelmat ovat ratkaisevassa asemassa Atlantti-strategian keskeisten näkökohtien toteuttamisessa, ja korostaa, että ehdotetulla strategia-alueella on tällä hetkellä käynnissä toistakymmentä alueellista (rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä) yhteistyöohjelmaa.

28.

kannattaa Atlantin alueen (valtioiden välisen) ohjelman jatkamista vahvistetuilla määrärahoilla tiettyjen Atlantti-strategian kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti. Komitea ehdottaa lisäksi, että Atlantin alueen ohjelmasta tehtäisiin asianmukainen väline, jonka kautta laaditaan erityisiä ehdotuspyyntöjä Atlantti-strategian "strategisiksi aloitteiksi" (lippulaivahankkeet) ja rahoitetaan täytäntöönpanoperustaa (ks. kohdat 40–41).

29.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi ottaisi käyttöön Interact-ohjelman tukemaan toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi ja ottaisi nykyisten alueellisen yhteistyön ohjelmien hallintoviranomaiset varhaisessa vaiheessa mukaan Atlantin toimintasuunnitelman laatimisprosessiin.

30.

korostaa, että tämä osallistaminen auttaisi

(a)

toimintasuunnitelman laatimisen aikana saamaan selville seuraavaa: Interreg-ohjelman hallinnoinnista saadut strategian kannalta merkitykselliset opetukset; kuinka strategia vaikuttaa ohjelman täytäntöönpanoon, synergiat ja ohjelmien välinen yhteistyö mukaan luettuina, ja kuinka Atlantti-strategian hankkeita voidaan hallinnoida tehokkaasti eri ohjelmissa

(b)

ohjelmasuunnitteluprosessin aikana seuraavasti: lisäämällä alueellisen yhteistyön ohjelmissa tietoisuutta strategiasta; määrittämällä keskeiset hankkeet strategian tavoitteiden saavuttamiseksi sekä hyödyntämällä yhteistyöohjelmia aihekohtaisten kysymysten tarkastelussa ja ohjelmien välisen vaihdon helpottamiseksi.

Muista EU:n ohjelmista myönnettävä rahoitus

31.

on huolestunut siitä, että yhdenmukaisuus ei ole riittävää EU:n muiden ohjelmien kanssa, joten Atlantti-strategian tavoitteet ja sen toimintasuunnitelman rahoitusvaatimukset eivät täyty riittävällä tavalla ohjelmakaudella 2014–2020;.

32.

painottaa esimerkiksi Life+ -ohjelman (2014–2020) uusia "yhdennettyjä hankkeita", jotka ovat pitkäkestoisempia ja kattavat laajempia alueita ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpanon parantamiseksi, mutta eivät sisällä meriympäristöä koskevia hankkeita (3). Komitea katsoo, että tämä on menetetty mahdollisuus yhdennetyn meripolitiikan ja Atlantti-strategian keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

33.

pahoittelee myös sitä, että Atlantin alue on sivuutettu määritettäessä Euroopan laajuisten verkkojen ydinverkkoja, ja kehottaa hyödyntämään ensisijaisesti Verkkojen Eurooppa -välinettä puututtaessa kulkuyhteyksiin ja syrjäiseen sijaintiin liittyviin perusluonteisiin kysymyksiin (liikenne, energia ja TVT) Atlantin alueella.

34.

kysyy, kuinka Atlantti-foorumi aikoo kohdentaa ja hyödyntää entistä paremmin muuta saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja lisätä varojen vapauttamista strategian tavoitteiden toteuttamiseksi. Komitea ehdottaa, että toimintasuunnitelmassa edistetään esimerkiksi tutkimuskumppanuuksia kaikkialla Atlantin alueella Horisontti 2020 -ohjelmasta saatavan tuen maksimoimiseksi.

Muut rahoituslähteet

35.

on huolestunut siitä, että yksityisen sektorin rahoituksen houkuttelemista ja yksityisen sektorin valjastamista ylipäätään strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ei painoteta. Komitea katsoo, että Atlantti-foorumin on tarkasteltava tätä haastetta kuulemismenettelyiden aikana ja räätälöityjen viestintäkampanjoiden avulla.

36.

korostaa, että valtioiden talousarvioiden nykyinen kriisitilanne edellyttää, että Atlantin alue houkuttelee kansainvälisiä investointeja olemassa olevien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi (sellaisilla aloilla kuin uusiutuva merienergia, kalat, äyriäiset ja vesiviljely, meren luonnonvarat, meriliikenne ja satamien kehittäminen). Komitea katsoo, että Atlantin alueen markkinoimisen investointi- ja liiketoimien kohteena on oltava keskeinen osatekijä toimintasuunnitelmassa.

37.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi tekisi yhteistyötä myös Euroopan komission ja Euroopan investointipankin kanssa ja arvioisi mahdollisuutta perustaa erityinen rahoitusväline vakuuttavasti "pankkikelpoisten" hankkeiden valmistelun helpottamiseksi yhdistämällä tukiin lainoja, pääomaa ja riskivakuusvälineitä sekä kehittämällä hankkeiden täytäntöönpanon sujuvuutta.

IV   STRATEGIAN HALLINNOINTI JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

38.

painottaa, että Atlantti-strategian menestyminen edellyttää sen nivomista kiinteästi poliittisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin, ja korostaa, että tämä edellyttää

a.

poliittista sitoutumista, osallistumista ja vastuunkantoa;

b.

monitasoista hallintoa painottavaa lähestymistapaa (EU, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen taso);

c.

riittäviä inhimillisiä ja teknisen tuen resursseja.

Hallintoa koskevat näkökohdat

39.

katsoo, että hallintorakenteessa on maksimoitava Atlantti-strategian lukuisten sidosryhmien ja mahdollisten toimijoiden panokset, ja vaatii monitasoista hallintotapaa painottavan lähestymistavan soveltamista toimintasuunnitelman laatimisessa, täytäntöönpanossa, arvioinnissa ja tarkistamisessa.

40.

on kuitenkin tietoinen siitä, että ilman jäsenvaltioiden korkeimman tason voimakasta poliittista sitoutumista yhdistettynä kansallisiin koordinointimenettelyihin asianomaisilla politiikan aloilla Atlantti-strategia ei täytä odotuksia eikä tavoitteitaan. Komitea katsoo samaten, että toimintasuunnitelma ei tule onnistumaan ilman paikallisten ja alueellisten sidosryhmien täysimääräistä osallistumista ja vastuunkantoa strategiasta.

41.

on eri mieltä ehdotuksesta lakkauttaa Atlantti-foorumi toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen ja ehdottaa, että Atlantti-foorumi jatkaa toimintaansa aina vuoteen 2020 saakka ja seuraa täytäntöönpanoa (täytäntöönpanoalustan kautta, ks. kohdat 27 ja 41) ja edistymistä sekä strategian tavoitteiden täyttymistä.

42.

ehdottaa seuraavanlaisen hallintomallin kehittämistä Atlantti-strategiaa varten: a) Atlantti-foorumi toimii strategian yhteyspisteenä, käynnistää valmiuksia kehittäviä toimia, tarjoaa ohjausta hankkeiden suunnitteluun sekä edistää ja hallinnoi toimintasuunnitelman toteutusta EU:n tason poliittisen valvonnan takaamiseksi ja täytäntöönpanoperustan tarjoamiseksi; b) kansalliset ja alueelliset koordinointipisteet edistävät politiikan johdonmukaisuutta ja rohkaisevat sidosryhmiä ja mahdollisia hankkeiden vetäjiä sitoutumaan Atlantti-strategian toteuttamiseen.

Täytäntöönpanoa koskevat näkökohdat

43.

korostaa, että Atlantin alue on monitahoinen maantieteellinen alue moninaisine ominaispiirteineen, kulttuureineen ja tulevaisuuden näkymineen. Komitea katsoo, että strategian onnistumiseksi tarvitaan lisätoimia yhteistyön tason ja luonteen laajentamiseksi ja syventämiseksi kaikkialla Atlantin alueella, ja odottaa, että Atlantti-strategia a) tarjoaa yhteisen viitekohdan tämän mahdollistamiseksi, mutta b) sen on sisällettävä myös toimenpiteitä valmiuksien kehittämiseksi voimakkaamman yhteistyöhengen vaalimiseksi.

44.

katsoo, että hyväksytyksi tultuaan Atlantin toimintasuunnitelma edellyttää tieto- ja viestintämoduulia tunnettavuuden lisäämiseksi, tavoitteiden ymmärtämisen edistämiseksi, laajan osallistujajoukon houkuttelemiseksi (erityisesti yksityiseltä sektorilta) ja ajan myötä strategian saavutusten takaamiseksi.

45.

korostaa EAYY-asetuksen mahdollisesti tuomia etuja keinona helpottaa strategian täytäntöönpanoa.

46.

ehdottaa Atlantti-strategian yksiköiden välisen työryhmän perustamista Euroopan komissioon varmistamaan yhdenmukaisuuden asianomaisilla politiikan aloilla sekä Atlantti-strategian tavoitteiden ja EU:n ohjelmien ja rahoituspyyntöjen välillä. Komitea katsoo lisäksi, että strategian horisontaalisen luonteen huomioon ottaen pääsihteeristön olisi huolehdittava työryhmän puheenjohtajuudesta.

V   ATLANTIN ALUEEN TOIMINTASUUNNITELMA – MENETTELY

47.

painottaa tarvetta hyväksyä toimintasuunnitelma kiireellisenä ja ehdottaa Atlantti-foorumin (johto- ja ohjauskomiteat) tiheämmin pidettäviä kokouksia välitavoitteiden asettamiseksi menettelylle ja oikea-aikaisten toimien varmistamiseksi.

48.

odottaa luvattua kuulemisasiakirjaa, jonka on määrä muodostaa perusta laajemmalle ja jäsennellymmälle sidosryhmien mobilisoimiselle ja kuulemiselle myöhemmin vuonna 2012, ja kehottaa Euroopan komissiota pikimmiten laajentamaan ja syventämään sitoutumistaan, jotta sidosryhmät myös paikallisella ja alueellisella tasolla kokevat saavansa riittävästi vastuuta toimintasuunnitelmasta ja jotta varmistetaan, että menettelyssä on todellisia alhaalta ylöspäin suuntautuvia näkökohtia ja kansalaisiin keskittyviä näkökohtia.

49.

epäilee, että ehdotetut aihekohtaiset seminaarit, yksi jokaisessa jäsenvaltiossa, eivät riitä sitouttamaan sidosryhmiä ja saamaan näitä ottamaan vastuuta strategiasta. Komitea ehdottaa, että Atlantti-strategian puitteissa ryhdytään lisätoimiin strategisesta näkemyksestä sopimiseksi, hallinnollisista näkökohdista keskustelemiseksi sekä tavoitteiden ja tarkistettavissa olevien indikaattorien asettamiseksi ja rahoitusvaikutusten selventämiseksi. Komitea ehdottaa lisäksi, että Euroopan komissio mobilisoisi kansalliset edustustonsa mahdollistamaan laajemman osallistumisen toimintasuunnitelmaa koskevaan menettelyyn.

50.

painottaa, että toimintasuunnitelman hyväksymisen ehdotettua ajankohtaa on aikaistettava , jotta se vastaa ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksen painopisteitä.

51.

suosittaa, että Atlantti-strategiaa koskevassa menettelyssä sovitaan ensin Atlantin alueen strategisesta näkemyksestä , joka tarjoaa viitekehyksen Atlantin toimintasuunnitelmalle kaudelle 2014–2020. Komitea ehdottaa myös, että

toimintasuunnitelmassa vahvistetaan keskeiset painopistealat ja toimenpiteet sekä määritetään lippulaivahankkeet – lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet mukaan luettuina

toimintasuunnitelmassa esitetään selkeästi määritellyt tehtävät ja vastuualat kaikille toimista ja täytäntöönpanosta vastaaville sidosryhmille monitasoisessa hallintorakenteessa ja määritetään selkeä toimintaketju strategian tavoitteiden toteuttamiseksi

toimintasuunnitelmaan sisältyy toimenpiteitä valmiuksien kehittämiseksi voimakkaamman yhteistyöhengen vaalimiseksi koko alueella

toimintasuunnitelmassa asetetaan keskeiset tavoitteet ja joukko indikaattoreita, joilla mitataan tuloksia, ja omaksutaan tuloksiin perustuva lähestymistapa

toimintasuunnitelmassa sovitaan saavutusten arviointimenettelystä ja välitarkistuksesta

toimintasuunnitelmaan sisällytetään tieto- ja viestintämoduuli tunnettavuuden lisäämiseksi, tavoitteiden ymmärtämisen edistämiseksi ja laajan joukon houkuttelemiseksi osallistumaan strategiaan

toimintasuunnitelmassa kartoitetaan tarvittavat resurssit , niin taloudelliset kuin inhimilliset, toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi.

52.

esittää, että Atlantti-strategian ja sen toimintasuunnitelman laatimisprosessin tulee sisältyä ehdotettuun, makroalueellisen lähestymistavan lisäarvoa koskevaan arviointiin, jonka Euroopan komissio toteuttaa vuonna 2013 Eurooppa-neuvoston pyynnöstä.

53.

ehdottaa, että Atlantti-foorumi hyväksyy toimintasuunnitelman, ja kehottaa tulevaa puheenjohtajavaltio Irlantia asettamaan puheenjohtajakautensa aikana etusijalle neuvoston tuen toimintasuunnitelmalle keskittyen tuloksiin, luotettavaan seurantamenettelyyn ja jatkuvaan arviointiin sekä välitarkistukseen.

Bryssel 9. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Erityisesti kertomus Itämeren aluetta varten laaditun EU:n strategian täytäntöönpanosta, kesäkuu 2011 (COM(2011) 381 final).

(2)  Atlantin kaari -komission kanta ja ehdotukset Euroopan komission Atlantin strategiaa koskevan tiedonannon osalta, poliittisen työvaliokunnan hyväksymä 22. maaliskuuta 2012.

(3)  Ks. lausuntoluonnos ehdotuksesta ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelmaa (Life) koskevaksi asetukseksi, CdR 86/2012.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/7


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten”

2012/C 391/02

ALUEIDEN KOMITEA

toteaa, että kaikkien keskeisten toimijoiden, myös paikallis- ja alueviranomaisten, jotka hallinnoivat lisäeläkejärjestelmiä, joihin valtaosa julkissektorin työntekijöistä kuuluu, tulee osallistua valtiollisten eläkejärjestelmien uudistuksiin sisältyviin kuulemisprosesseihin.

korostaa, että eräät EU:n eläkepolitiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategian näkökohdat vahvistavat toisiaan. Työllisyysasteen kohottaminen, johon Eurooppa 2020 -strategiassa pyritään, osaltaan lisää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien yleistä kestokykyä. Riittävät eläke-etuudet ovat vastaavasti keskeinen edellytys köyhyyden vähentämistä koskevan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että iäkkäät eurooppalaiset ovat edelleen heikossa asemassa oleva sosioekonominen ryhmä. Jotta ikääntyneille voidaan taata asianmukaiset tulot myös tulevaisuudessa, tarvitaan eläkejärjestelmien uudistamisen ohella myös joukko työmarkkinapoliittisia oheistoimia.

pitäisi tervetulleena vertailututkimusta, joka mahdollistaisi parhaiden käytänteiden soveltamisen EU:n laajuisesti, kun otetaan huomioon erilaisiin yksityisiin eläkejärjestelyihin liittyvät avoimuusongelmat ja tällaisista järjestelyistä perittävien maksujen ja palkkioiden taso.

Esittelijä

Paul LINDQUIST (SE, PPE), Lidingön kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten

COM(2012) 55 final

I   ALUEIDEN KOMITEAN NÄKEMYKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Johdanto

1.

on tyytyväinen komission tavoitteeseen selvittää ne vakavat haasteet, joihin monien jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien on vastattava.

2.

katsoo, että kestävän ja riittävän ja eläketurvan varmistaminen on erittäin tärkeää paitsi kasvunäkymien myös ihmisten yleisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kannalta.

3.

toteaa, että turvallisen ja riittävän eläketurvan perustava edellytys on, että eläkejärjestelmät ovat taloudellisesti kestäviä pitkällä aikavälillä.

4.

tähdentää, että julkisilla eläkkeillä on jatkossakin tärkeä rooli sen varmistamisessa, että jokaisella eläkeläisellä on riittävä eläke.

5.

katsoo, että riittäviin elinikäisiin ansioihin perustuva eläkejärjestelmä auttaa turvaamaan pitkällä aikavälillä kestävät eläkkeet.

6.

korostaa, että eläkejärjestelmät ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa kunkin jäsenvaltion olosuhteiden pohjalta. Julkisten eläkejärjestelmien muotoilu on näin ollen kunkin jäsenvaltion oma asia.

7.

toteaa, että kaikkien keskeisten toimijoiden, myös paikallis- ja alueviranomaisten, jotka hallinnoivat lisäeläkejärjestelmiä, joihin valtaosa julkissektorin työntekijöistä kuuluu, tulee osallistua valtiollisten eläkejärjestelmien uudistuksiin sisältyviin kuulemisprosesseihin.

8.

huomauttaa, että useissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet vastaavat suurelta osin työeläkejärjestelmien sisällöstä. Kyseisissä tapauksissa on luonnollista, että työmarkkinaosapuolet tekevät mahdolliset muutokset.

9.

toteaa, että valkoinen kirja perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 153 artiklaan. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu eläkejärjestelmiensä suunnittelusta. EU kuitenkin tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia sosiaalisen suojelun alalla. Valkoiseen kirjaan ei sisälly konkreettisia säädösehdotuksia eikä sen siis katsota aiheuttavan ongelmia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden näkökulmasta. Sitä vastoin komitea huomauttaa, että eläkkeitä koskevia kaikkia mahdollisia tulevia säädösehdotuksia tulee analysoida tarkoin toissijaisuusperiaatteen osalta.

10.

korostaa, että eräät EU:n eläkepolitiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategian näkökohdat vahvistavat toisiaan. Työllisyysasteen kohottaminen, johon Eurooppa 2020 -strategiassa pyritään, osaltaan lisää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien yleistä kestokykyä. Riittävät eläke-etuudet ovat vastaavasti keskeinen edellytys köyhyyden vähentämistä koskevan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että iäkkäät eurooppalaiset ovat edelleen heikossa asemassa oleva sosioekonominen ryhmä (1). Jotta ikääntyneille voidaan taata asianmukaiset tulot myös tulevaisuudessa, tarvitaan eläkejärjestelmien uudistamisen ohella myös joukko työmarkkinapoliittisia oheistoimia.

Työelämän ja eläkkeen välinen tasapaino

11.

kannattaa komission tavoitetta korottaa tarpeen mukaan eläkeikää elinajanodotteen kasvun myötä, mikä voi auttaa varmistamaan eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden. Tämä edellyttää erilaisia käytännön ratkaisuja eri jäsenvaltioissa.

12.

toteaa, että joustava eläkeikä voi merkitä sitä, että osa ihmisistä päättää jäädä pois työelämästä myöhemmin, kuin mihin kiinteästi määritelty eläkeikä tarjoaisi mahdollisuuden. Siten mahdollistetaan työuran pidentäminen eri ihmisten omista lähtökohdista.

13.

korostaa olevan tärkeää, että lisätään iäkkäämpien työntekijöiden (55–64-vuotiaat) osallistumista työmarkkinoille. Jos heidän työllisyysastettaan onnistutaan nostamaan huomattavasti (2), saavutetaan merkittäviä etuja sekä talouskasvun alalla että eläkejärjestelmien kestävyyden parantamisessa.

14.

toteaa, että naisten, nuorten ja maahanmuuttajien työllisyysasteessa on huomattavasti nostovaraa. Sen vuoksi komitea korostaa olevan tärkeää kohottaa kaikkien ikäryhmien työllisyysastetta. On myös tärkeää parantaa nuorten ja maahanmuuttajien edellytyksiä päästä nykyistä varhaisemmin työelämään.

15.

kehottaa valtioita ja työnantajia toteuttamaan toimia, jotka helpottavat ja edistävät ikääntyneiden työntekijöiden pysymistä työmarkkinoilla.

16.

toivoo, että asteittaista eläkkeelle siirtymistä eli siirtymistä vaiheittain kokoaikatyöstä kokoaikaeläkkeelle sovellettaisiin nykyistä enemmän aina kun se on mahdollista.

17.

katsoo, että työkyvyn heikkenemisen todennäköisyys pitkäaikaisten terveysongelmien tai toimintarajoitteiden vuoksi lisääntyy huomattavasti iän myötä (3). Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että on käytössä tehokkaita muutos- ja yhteensovittamistoimia, joilla mahdollistetaan ura- ja työpaikkavaihdokset koko työelämän ajan ja että yhteiskunta tukee elinikäistä oppimista sekä aktiivisena ja terveenä ikääntymistä.

18.

korostaa, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten tulisi kehittää ja toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla edistetään ja helpotetaan iäkkäiden työntekijöiden työnteon jatkumista nykyisen työmarkkinoiltapoistumisiän ja lakisääteisen eläkeiän välisen eron kaventamiseksi ja umpeenkuromiseksi.

Täydentävät eläkkeet

19.

huomauttaa, että ammatilliset lisäeläkkeet voivat olla julkisen eläkkeen tärkeä täydennys. EU:n tulee sen vuoksi kannustaa hyvien esimerkkien levittämiseen ammatillisten lisäeläkejärjestelmien kehittämiseksi jäsenvaltioissa ja lisätä moneen pilariin perustuville eläkejärjestelmille antamaansa tukea.

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota pk-yritysten työntekijöihin sekä vähän koulutettuihin, epätyypillistä työtä tekeviin ja rakenteellisesti epävarmoissa työsuhteissa oleviin työntekijöihin, jotka eivät usein kuulu ammatillisten lisäeläkejärjestelmien piiriin yhtä kattavasti kuin muut.

21.

toteaa, että ammatilliset lisäeläkejärjestelmät eroavat yksityisestä eläkesäästämisestä. Ammatillisten lisäeläkkeiden ja muiden vakuutustuotteiden välillä on suuri ero. Vakavaraisuutta koskevat lisäsäännöt voivat lisätä ammatillisten lisäeläkkeiden kustannuksia parantamatta kuitenkaan työntekijöiden eläke-ehtoja.

22.

katsoo, että julkisten eläkkeiden, mahdollisesti yhdessä ammatillisten lisäeläkkeiden kanssa, tulee olla riittäviä tarjoamaan ihmisille mahdollisuus säilyttää asianmukainen elintaso eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta myös yksityiseen säästämiseen ja kolmannen eläkepilarin käyttöön tulisi kannustaa.

23.

korostaa mahdollisuutta kannustaa vähentämään työvoimaosuuden kasvattamisen esteitä. Ikäsidonnaiset lisäeläkkeiden eläkevakuutusmaksut, joita käytetään etuusperusteisissa järjestelmissä, tekevät ikääntyneiden työntekijöiden työllistämisestä ja työssä pitämisestä melko kallista.

24.

toteaa, että työeläkejärjestelmät vaativat useasti tietyn työsuhteen keston, jotta eläkkeenansaitsemisaika voidaan lukea hyväksi, kun taas monet nuoret työntekijät vaihtavat työnantajaa ja joskus jopa työskentelymaata melko usein. On tärkeää, että nämä työntekijät voivat lukea hyväkseen ansaitsemansa eläkkeen.

25.

suhtautuu pohjimmiltaan myönteisesti eläkeoikeuksien siirrettävyyteen ja odottaa komission ehdotuksia. Asia on kuitenkin erittäin monisyinen. Pitää ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työeläkejärjestelmät ovat hyvin erilaiset. Erityisesti on varottava vähentämästä työnantajien valmiutta työeläkkeiden rahoittamiseen. Lisäksi tulee ottaa lukuun verotukselliset vaikutukset ja perinnönjakoa koskeva lainsäädäntö yms.

26.

pitäisi tervetulleena vertailututkimusta, joka mahdollistaisi parhaiden käytänteiden soveltamisen EU:n laajuisesti, kun otetaan huomioon erilaisiin yksityisiin eläkejärjestelyihin liittyvät avoimuusongelmat ja tällaisista järjestelyistä perittävien maksujen ja palkkioiden taso.

Tasa-arvo

27.

antaa komissiolle kiitosta siitä, että se on noudattanut komitean suositusta (4) kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tasa-arvoon. Kysymys on erityisen tärkeä paikallis- ja alueviranomaisille, koska naiset ovat enemmistönä monilla julkisen sektorin aloilla (5).

28.

kannattaa sukupuolten välisten erojen vähentämiseksi ja naisten eläketurvan parantamiseksi komission suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön sama eläkeikä miehille ja naisille.

29.

katsoo, että 55–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysasteen suurten erojen vuoksi tulisi kiinnittää erityishuomiota tasa-arvoseikkoihin, jotka liittyvät työelämän pidentymiseen ja aktiivisena ikääntymiseen. Esimerkkinä mainittakoon toimet, joiden ansiosta on helpompi yhdistää työ ja perhevelvoitteet.

30.

toteaa, että vaihtoehtoisten hoitomahdollisuuksien puute aiheuttaa useissa jäsenvaltioissa lisäpaineita enimmäkseen naisille, mikä johtaa usein ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen.

31.

huomauttaa, että naisten työllisyysasteen nousu lisää korkeatasoisen lasten- ja vanhustenhoidon saatavuuden vaatimuksia. On tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaisilla on riittävästi resursseja tehtävän hoitamiseen.

32.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa naisilla on miehiä enemmän pitkäaikaisia kroonisia sairauksia ja häiriöitä, ja heillä on useammin alentunut työkyky, kun taas toisissa jäsenvaltiossa nämä ongelmat koskevat todennäköisemmin miehiä. Paikallis- ja alueviranomaisten olisikin kannettava erityistä vastuuta henkilöstönsä hyvän työympäristön turvaamisesta.

33.

toteaa, että mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä esimerkiksi lasten ollessa pieniä voi olla monille, etenkin naisille, tärkeä työelämässä pysymisen edellytys. Toisaalta on tärkeää, että ihmiset eivät jää vasten tahtoaan tekemään osa-aikatyötä, sillä se vaikuttaa tulevaan eläkkeeseen kielteisesti.

34.

on sitä mieltä, että jäsenvaltioita tulisi voida kannustaa selvittämään sitä mahdollisuutta, että eläkeoikeudet karttuisivat myös vanhempainloman aikana, jotta lakisääteinen vanhempainloma ei heikentäisi eläke-etuuksia. Tämä voisi koskea myös asevelvollisuusaikaa.

Saatavilla oleva tieto

35.

katsoo, että uudistuksen tavoitteena tulee olla sellaisen eläkejärjestelmän muodostaminen, jonka avulla voidaan turvata pitkällä aikavälillä vakaus. Uudistukset onnistuvat vain, jos niitä pidetään oikeudenmukaisina, mikä edellyttää, että suuri yleisö tuntee todelliset ongelmat ja niiden kaikki ratkaisumahdollisuudet.

36.

korostaa, että on tärkeää koota eläkkeistä kattavat tiedot, jotta kansalaisten on helpompi tehdä eläkesuunnittelua koskevia päätöksiä. Vapaa liikkuvuus EU:n sisällä merkitsee lisäksi sitä, että tulevaisuudessa useammat ihmiset ansaitsevat työelämänsä aikana eläkettä eri maissa, mikä vielä lisää kattavan tiedon tarvetta.

37.

kehottaakin komissiota harkitsemaan kattavaa eläketietoa sisältävän yhteisen verkkofoorumin kehittämistä.

Muuta

38.

korostaa, että riittävä eläketurva on tärkeä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta ja ratkaisevan tärkeä paikallis- ja alueviranomaisten taloudellisen ylirasituksen estämiseksi.

39.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen tällä alalla toteuttamia tulevia toimia täydennetään asianmukaisilla vaikutustenarvioinneilla, jotka kattavat erityisesti vaikutukset paikallis- ja alueviranomaisiin.

40.

kehottaa komissiota arvioimaan, onko tällä alalla tarvetta toiminnan yhteensovittamiseen osana avointa koordinointimenetelmää, jotta voidaan tukea sekä vapaata liikkuvuutta että eläkejärjestelmien kestokykyä.

Bryssel 10. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  CdR 319/2010 fin.

(2)  Eurostatin mukaan, kuten valkoisessa kirjassa siteerataan, se on alle 40 prosenttia useissa maissa.

(3)  Applica, CESEP & Alphametrics (2007): "Men and women with disabilities in the EU: Statistical analysis of the LFS ad hoc module and the EU-SILC".

(4)  CdR 319/2010 fin.

(5)  Eurostat (2008): "The Life of Men and Women in Europe – a statistical portrait".


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/11


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Itämeren aluetta varten laadittu Euroopan unionin tarkistettu strategia”

2012/C 391/03

ALUEIDEN KOMITEA

korostaa, että EU:n Itämeri-strategia tarjoaa hyvän pohjan testata, kuinka laajempaa maantieteellistä suuraluetta koskevalla täsmennetyllä strategialla voidaan käytännössä vahvistaa EU:n kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

pitää tervetulleena EU:n Itämeren alueen strategian tarkistettujen tavoitteiden – meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen – parempaa yhteensovittamista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa.

tuo esiin, että taloudellisen koheesion ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi tarvitaan vahvemmat kytkennät tutkimuksen, innovaatioiden sekä elinkeinotoimijoiden välille. Alueiden ja yliopistojen tulisi koko makroalueen laajuisessa yhteistyössä luoda Itämeren alueesta esimerkki älykkääseen erikoistumiseen perustuvista verkostoista.

katsoo, että jatkossakin olisi kiinnitettävä huomiota kestävään kasvuun tähtäävien aloitteiden tukemiseen sekä sellaisten toimien lisäämiseen, joiden avulla parannetaan työllisyyttä ja osaamista ja vahvistetaan hyvinvointia ja osallisuutta.

korostaa, että vaikka kyseessä on EU:n sisäinen strategia, on yhteistyöllä EU:n ulkopuolisten maiden ja etenkin Venäjän kanssa strategian menestyksen kannalta äärimmäisen suuri merkitys.

korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden rakenteita tulisi käyttää maksimaalisesti hyödyksi EU:n ja Venäjän tiivistyvässä yhteistyössä Itämeren alueella.

on huolissaan kuntien ja alueiden liian vähäisestä näkyvyydestä strategian toteutuksessa ja ehdottaa, että sekä strategiassa että tarkistetussa toimintasuunnitelmassa todetaan nimenomaisesti, että monitasoisen hallinnon periaatteen tulee ohjata toteuttamista.

tähdentää, että poliittisen tason toimijoiden näkyvä sitoutuminen ja rooli suunnannäyttäjinä ovat perusedellytyksiä, jotta strategian toteutuminen etenee kaikissa siihen osallistuvissa maissa.

huomauttaa, että kansallisten rakennerahasto-ohjelmien panos EU:n Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on selvennettävä jäsenvaltioiden sisäisten alueiden erilaisuus ja kehittämistarpeet huomioon ottaen.

Esittelijä

Pauliina HAIJANEN (FI, PPE), Laitilan kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Itämeren aluetta varten laaditusta Euroopan unionin strategiasta

COM(2012) 128 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

kiittää komissiota tämän 23.3.2012 antamasta tiedonannosta ja pitää oikeansuuntaisina tiedonannossa esitettyjä toimia EU:n Itämeren alueen strategian paremmaksi kohdentamiseksi, toimintalinjojen ja rahoituksen mukauttamiseksi, eri toimijoiden vastuiden selkeyttämiseksi sekä viestinnän tehostamiseksi.

2.

muistuttaa, että EU:n Itämeren alueen strategia pyrkii alueen eri osien väliseen politiikkakoordinaation ja yhteenkuuluvuuden parantamiseen Itämeren aluetta koskevien yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi ja alueen hyvinvoinnin vahvistamiseksi kestävältä pohjalta. Strategiassa käsitellään sellaisia asioita, joihin yksittäiset alueet ja jäsenmaat eivät löydä yksin ratkaisua. Keskeistä on yhteistyö ja toimien koordinaatio suuralueen jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien, EU:n, Itämeren yhteistyöjärjestöjen, rahoituslaitosten ja kansalaisjärjestöjen kesken.

3.

muistuttaa, että alueiden komitea on lausunnossaan paikallis- ja alueviranomaisten roolista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (CdR 72/2011 fin) nostanut esille Itämeren alueen potentiaalin olla eurooppalainen tiennäyttäjä.

4.

korostaa, että EU:n Itämeri-strategia ensimmäisenä yhdennettynä suuraluestrategiana tarjoaa hyvän pohjan testata, kuinka laajempaa maantieteellistä suuraluetta koskevalla täsmennetyllä strategialla voidaan käytännössä vahvistaa EU:n kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Näitä kokemuksia tulee tuoda aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta koheesiopolitiikasta käytävään keskusteluun seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen.

5.

palauttaa mieliin Euroopan komission kannan, jonka mukaan makroaluestrategioiden toteutusta varten ei luoda uusia säännöksiä, ei perusteta uusia instituutioita eikä myönnetä uusia määrärahoja. Komitea katsoo kuitenkin, että samalla tulisi sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen yhteisesti sovittu soveltaminen ja valvonta makroalueella, EU:n toimielinten organisoiman alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden sekä eturyhmien foorumin, verkon tai alueellisen klusterin perustaminen sekä sopiminen EU:n olemassa olevien taloudellisten resurssien hyödyntämisestä makroaluestrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

Makroaluestrategiaan perustuvan lähestymistavan yhtymäkohdat Eurooppa 2020 -tavoitteisiin

6.

pitää tervetulleena EU:n Itämeren alueen strategian tavoitteiden parempaa yhteensovittamista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa. Tiedonannossa esitetyt kolme strategista yleistavoitetta – meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen – kytkeytyvät hyvin yhteen Eurooppa 2020 -strategian älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteiden kanssa. Lisäksi Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon kannalta on ensiarvoisen tärkeää korostaa alueiden yhteistyön tiivistämistä innovaatiotoiminnassa.

7.

toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjen lippulaivahankkeiden konkretisointi on Itämeri-strategian toteutuksessa tärkeää. Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista tulisi ottaa huomioon erityisesti "Digitaalinen Agenda" ja "Innovaatiounioni", joiden tavoitteiden edistämiseen Itämeren alueella tulisi päivitetyssä toimintasuunnitelmassa keskittyä nykyistä enemmän. EU:n Itämeren alueen strategia ja Itämeren alueella toimivat yhteistyöverkostot toimivat erinomaisina kehittämisalustoina älykästä erikoistumista koskeville alueellisille tutkimus- ja innovaatiostrategioille.

8.

kannustaa sekä jäsenvaltioita että paikallis- ja aluetason toimijoita pohtimaan, miten EU:n Itämeren alueen strategian päivitetty tavoite hyvinvoinnin lisäämisestä konkretisoidaan yhteistyössä käytännön toimiksi. Työllisyyden ja osaamisen lisäämiseen sekä hyvinvointiin ja osallisuuden vahvistamiseen liittyvät toimet on tuotava jatkossa selkeästi toimintasuunnitelmassa esiin. Tällä hetkellä toimintasuunnitelma sisältää varsin vähän kytkentöjä näitä teemoja koskeviin Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeisiin.

9.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian painopiste "osallistava kasvu – taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävä korkean työllisyyden talous" olisi otettava huomioon pantaessa täytäntöön Itämeren strategiaa, sillä Itämeren alueen eri osien välillä on edelleen huomattavia eroja hyvinvoinnissa ja talouden suorituskyvyssä. Ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien toimien ja kestävää kasvua tukevien lippulaivahankkeiden edistämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota.

10.

korostaa, että tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota erilaisten rahoitusohjelmien väliseen synergiaan Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksen ja innovoinnin tulevan Horisontti 2020 -rahoitusohjelman osalta on tärkeää tehdä tiivistä ja integroitua yhteistyötä Itämeren alueen jäsenvaltioiden käytössä olevien koheesiopolitiikan rahoitusinstrumenttien kanssa siten, että alueellinen näkökulma korostuu ja alueita kannustetaan lisäämään tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.

11.

haluaa tuoda esiin, että EU:n Itämeren alueen strategia on tarjonnut paikallis- ja aluetasolle uusia mahdollisuuksia vahvistaa alueellista kilpailukykyään ja innovaatiopotentiaaliaan sekä edistää alueellista älykästä erikoistumista. Alueiden ja yliopistojen tulisikin koko makroalueen laajuisessa yhteistyössä luoda Itämeren alueesta esimerkki älykkääseen erikoistumiseen perustuvista verkostoista, joissa keskitytään kunkin alueen ydinkysymyksiin ja niiden toimintaan ja aikaansaadaan verkostoitumalla huippuosaamista ja kriittistä massaa. Triple Helix -innovaatiosysteemien ja Quadruple Helix -innovaatiosysteemien kehittäminen ja vahvistaminen yhteistyössä Itämeren piirin tiedemaailman, julkisen sektorin, yksityisen sektorin sekä kansalaisten kanssa on tässä keskeistä.

12.

esittää, että Itämeren alueen jäsenvaltiot kannustaisivat tutkimuskeskuksia keskittymään oman alueensa älykästä erikoistumista tukeviin tutkimusteemoihin ja tuomaan osaamisensa mukaan Itämeren alueen laajuiseen verkostoyhteistyöhön. Olisi tärkeää kannustaa myös Itämeren alueeseen rajautuvia EU:n ulkopuolisia maita mukaan tutkimusyhteistyöhön mm. yhteistä valuma-aluetta koskevissa ympäristö- ja energiakysymyksissä.

13.

haluaa tuoda esiin, että taloudellisen koheesion ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi tarvitaan vahvemmat kytkennät tutkimuksen, innovaatioiden sekä elinkeinotoimijoiden välille. Mahdollisuudet elinkeinoelämän ja yritysten sekä korkeakoulujen aktiivisempaan osallistumiseen strategiatyöhön tulee taata.

14.

esittää innovaatio- ja klusteriyhteistyön lisäämistä jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten valtioiden kesken, samoin markkinointiyhteistyön edistämistä Itämeren alueella unionin ulkopuolisten investointien ja matkailun lisäämiseksi. Nämä toimet yhdessä strategian vahvan ympäristöulottuvuuden kanssa vievät tehokkaasti eteenpäin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista Itämeren alueella.

15.

korostaa edellä esitetyn merkitsevän sitä, että Itämeren alueen valtioiden tulisi käsitellä näitä kysymyksiä omissa kansallisissa uudistusohjelmissaan (NRP) ja että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi olla tässä valmistelutyössä tiiviisti mukana.

16.

toteaa, että Euroopan unionin Itämeren alueen strategian keskeinen tavoite on Euroopan saastuneimman meren pilaantumisen vähentäminen ja tilan parantaminen. Tässä yhteydessä on varmistettava rannikkovaltioiden harmoninen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys EU:ssa ja sen ulkopuolella.

Strategian ulkoisen ulottuvuuden kanssa tehtävän yhteistyön tärkeys

17.

korostaa, että vaikka kyseessä on EU:n sisäinen strategia, on yhteistyöllä EU:n ulkopuolisten maiden ja etenkin Venäjän kanssa strategian menestyksen kannalta äärimmäisen suuri merkitys.

18.

haluaa tuoda esiin, että Venäjä on hyväksynyt federaatiotasolla vuonna 2011 Itämeren alueeseen rajautuvaa Luoteis-Venäjän aluetta koskevan strategian (Strategy on social and economic development of the North-West Federal District until 2020). Luoteis-Venäjää koskevassa strategiassa esitetään alueen talouden, infrastruktuurin ja logistiikan alan tavoitteita. Luoteis-Venäjää koskevan strategian toivotaan edistävän tiiviimpää strategista yhteistyötä EU:n Itämeren alueen ja Venäjän välillä erityisesti ympäristön, talouden, liikenteen, energian, matkailun ja pelastuspalvelun aloilla.

19.

korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden rakenteita tulisi käyttää maksimaalisesti hyödyksi EU:n ja Venäjän tiivistyvässä yhteistyössä Itämeren alueella. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka tarkastelee koko pohjoista aluetta kokonaisuutena pyrkien vahvistamaan Itämeren ja Barentsin alueiden eri yhteistyöjärjestelyjen välistä koordinaatiota.

20.

panee tyytyväisenä merkille ja ilmaisee tukensa sille, että paikallis- ja aluetasolla on ryhdytty käytännön toimenpiteisiin konkreettisen yhteistyön kehittämiseksi erityisesti Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen kanssa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta toiminnasta on ns. Turku-prosessi, joka on Turun kaupungin, Varsinais-Suomen maakunnan, Hampurin ja Pietarin kaupunkien yhteinen aloite.

Monitasoinen hallinto sekä kuntien ja alueiden rooli strategian toteutuksessa

21.

pitää hyvänä, että tiedonannossaan komissio ottaa huomioon Itämeren alueen strategiaa koskevassa alueiden komitean lausunnossa (CdR 255/2009 fin) esitetyt näkemykset toimintasuunnitelman joustavasta mutta määrätietoisesta toteutuksesta ja hallinnon tukemisesta, kun se tarkentaa keskeisten sidosryhmien (kansalliset yhteyspisteet, prioriteettialojen koordinaattorit, horisontaalisten toimien johtajat ja lippulaivahankkeiden johtajat) tehtäviä ja vastuita.

22.

pitää komission esityksiä strategian hallintorakenteen selkeyttämiseksi ja tehostamiseksi oikeansuuntaisina, mutta esittää huolensa kuntien ja alueiden liian vähäisestä näkyvyydestä strategian toteutuksessa. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että sekä strategiassa että tarkistetussa toimintasuunnitelmassa todetaan nimenomaisesti, että monitasoisen hallinnon periaatteen tulee ohjata toteuttamista.

23.

tähdentää, että paikallis- ja aluetason sitouttamiseksi makroaluestrategioiden menestys eri puolilla Eurooppaa on suuresti riippuvainen paikallisten ja alueellisten toimijoiden sitoutumisesta ja panoksesta tavoitteiden eteenpäin viemiseen. Myös yksityisen sektorin mukaan saaminen on keskeistä. Poliittisen tason toimijoiden näkyvä sitoutuminen ja rooli suunnannäyttäjinä ovat perusedellytyksiä, jotta strategian toteutuminen etenee kaikissa siihen osallistuvissa maissa.

24.

huomauttaa, että paikallis- ja aluetason toimijoiden laajempi sitouttaminen Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on edelleen tarpeen. Tämä tulee ottaa huomioon paitsi strategian toimintasuunnitelmaa päivitettäessä, myös eri vastuutahojen roolia tarkennettaessa. Nyt huomattava osa mm. prioriteettialojen koordinaatiotahoista edustaa sektoriministeriöitä tai muita valtionhallinnon organisaatioita. Erityisesti jäsenvaltioiden yhteyspisteet tulee velvoittaa säännölliseen yhteydenpitoon paikallis- ja alueviranomaisten sekä järjestöjen kanssa.

Rahoitus sekä seuranta- ja arviointijärjestelmä

25.

toteaa, että vaikka EU:n Itämeren alueen strategia hyväksyttiin vasta kun nykyinen EU:n ohjelmakausi oli jo käynnissä, on eri rakennerahasto-ohjelmien kautta pystytty toteuttamaan lukuisia strategiaa tukevia hankkeita. Itämeren alueella toteutettavat eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmat ovat olleet keskeinen rahoitusväline erityisesti paikallis- ja aluetason toimien eteenpäin viemisessä.

26.

haluaa tuoda esiin ylikansallisten ja monitoimijaisten hankkeiden osalta soveltuvien rahoitusinstrumenttien vähäisyyden. Erilaisia rahoituslähteitä hyödynnettäessä ongelmaksi muodostuu kumppanikohtaisten rahoituspäätösten eriaikaisuus, jolloin viive hidastuttaa huomattavasti toteutusta. Rahoituspäätösten välillä ei välttämättä ole mitään koordinaatiota ja osa kumppaneista jää ilman tukea, mikä estää hankkeen käynnistämisen.

27.

pitää tärkeänä, että komission lokakuussa 2011 antamissa asetusehdotuksissa on jäsenvaltiot velvoitettu huomioimaan mahdollinen makroaluestrategia uusien rakennerahasto-ohjelmien laatimisessa ja toteuttamisessa, ja korostaa, että erityisesti Itämeren alueen valtioiden välisen uuden ohjelman tulee vastata EU:n Itämeren alueen strategian painopisteitä. Seuraavan kauden ohjelmatyön tulee käynnistyä heti vuoden 2014 alusta, jotta tarpeettomat viiveet hanketyön jatkumisessa vältetään.

28.

huomauttaa, että kansallisten rakennerahasto-ohjelmien panos EU:n Itämeren alueen strategian toteuttamiseen on selvennettävä jäsenvaltioiden sisäisten alueiden erilaisuus ja kehittämistarpeet huomioon ottaen. Erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen edistäminen kansallisessa ohjelmatyössä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi jäsenvaltion ja Euroopan komission kumppanuussopimuksessa tulisi viitata EU:n Itämeren alueen strategiaan.

29.

pitää tärkeänä komission tiedonannossa esitetyn siemenrahoituksen turvaamista hankeyhteistyön edistämiseksi, sillä näin saataisiin hanketoimintaan paremmin mukaan niin paikallis- ja aluetason toimijoita kuin järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

30.

korostaa, että tulevaisuudessa on tärkeää kohdistaa rahoitusta strategiaa toteuttamista suoranaisesti tukeviin toimiin sekä mahdollistaa eri rahoitusmuotojen yhdistäminen. Julkisen rahoituksen lisäksi tulee edistää erilaisten rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen käyttöä sekä korostaa yksityisen rahoituksen roolia. Kansallisten rakennerahasto-ohjelmista rahoitettavien hankkeiden osalta on kehitettävä tekniikkoja, jotta hankkeisiin sisällytetään entistä enemmän myös kansainvälisen yhteistyön toimia.

31.

pitää hyvänä komission tiedonannossa esitettyjä mittareita strategian toteutumisen seuraamiseksi mutta korostaa, että seuranta- ja arviointijärjestelmän tulee olla mahdollisimman yksinkertainen ja perustua indikaattoreihin, jotka pystyvät realistisesti kuvaamaan strategiaan pohjautuvan yhteistyön kautta saavutettuja tuloksia. Alueiden komitea ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan indikaattoreiden luomista ja valintaa koskevaan keskusteluun.

Tiedonkulun edistäminen ja toimijoiden sitouttaminen

32.

korostaa, että makroaluestrategioiden toteutuksessa tarvitaan päätöksenteon läpinäkyvyyttä, kattavaa tiedonvaihtoa sekä yhteisten toimintatapojen kehittämistä kaikilla tasoilla. Erityisesti tiedonkulkua on parannettava niin Itämeren alueen jäsenvaltioiden välillä kuin kansallisesti niiden sisällä. Tämä edistää laajempaa sitoutumista strategian tavoitteiden toteuttamiseen.

33.

painottaa, että strategiaa koskevan tiedonkulun lisääminen tuo myös EU:n toiminnan yleisemmin laajan yleisön tietoisuuteen. Strategiaa varten avatut internetsivut sekä strategian toimintasuunnitelman päivittämistä koskeva julkinen kuuleminen ovat hyvä avaus tähän suuntaan.

34.

esittää komissiolle, että rahoitusohjelmatiedot kootaan hallitusti yhteen ja julkaistaan siten, että pystytään tarjoamaan rahoitusneuvontaa keskitetysti sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Tällä hetkellä haasteena on, etteivät hanketoimijat saa riittävän helposti tietoa. Soveltuvia rahoitusvälineitä koskevaa tietämystä tulee siirtää tehokkaammin, jotta toimijat voisivat valita ongelmitta tarpeisiinsa soveltuvat välineet.

Lopuksi

35.

toteaa, että EU:n Itämeren alueen strategia on tarjonnut jäsenvaltioille, alueille ja kunnille uusia mahdollisuuksia vahvistaa alueellista kilpailukykyä ja innovaatioita sekä älykästä alueellista erikoistumista. Strategia on myös lisännyt alueellisten ja paikallisten toimijoiden yleistä kiinnostusta ja sitoutumista Itämeren alueen yhteistyöhön sekä vahvistanut ja lisännyt uudenlaisia yhteistyömuotoja.

36.

esittää, että alueiden komitea jatkaa aktiivisesti Itämeren alueen strategian täytäntöönpanon seurantaa vuoden 2012 lopulla julkaistavan päivitetyn toimintasuunnitelman pohjalta ja tuo saadut havainnot ja päätelmät osaksi laajempaa makroaluestrategioita koskevaa keskustelua erityisesti seuraavan EU:n ohjelmakauden 2014–2020 toteutusta silmällä pitäen.

Bryssel 10. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/16


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050”

2012/C 391/04

ALUEIDEN KOMITEA

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä paikallis- ja alueviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävän energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa.

toistaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä.

korostaa, jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energian saannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050

COM(2011) 885 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A.   EU:n strategia energiajärjestelmien muuttamiseksi

1.

on samaa mieltä tarpeesta määritellä kiireellisesti pitkän aikavälin eurooppalainen energia-alan strategia, joka auttaa konkreettisesti saavuttamaan vuoteen 2050 asetetun Euroopan unionin tavoitteen järjestelmän muuttamisesta vähähiiliseksi. Energiajärjestelmän muuttaminen on velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan, mutta se tarjoaa myös todellisen tilaisuuden edistää kasvua, kehitystä, työllisyyttä ja kilpailukykyä Euroopassa sekä parantaa Euroopan riippumattomuutta energia-asioissa.

2.

suhtautuu myönteisesti energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050 mutta katsoo, että se ei ole riittävän yksityiskohtainen eikä selkeä ohjaamaan jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten ja sijoittajien valintoja nyt ja vuoden 2020 jälkeen kohti uutta energiajärjestelmää eikä luomaan riittävää suunnitteluvarmuutta. Komitea korostaa samalla pitävänsä tärkeänä, että suunnitelman jatkoksi tehdään nyt päätöksiä käytännön toimista. Voitaisiin esimerkiksi harkita päätösten tekemistä fossiilisten polttoaineiden kansallisten tukien kieltämisestä.

3.

kaipaa etenemissuunnitelmassa lähtötilanteen arviointia energiastrategiassa 2020 tälle vuosikymmenelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Arviointi olisikin esitettävä ennen kuin määritellään vuoteen 2030 tähtäävät tavoitteet ja poliittinen kehys, johon viitataan etenemissuunnitelman viimeisessä päätelmässä. Lisäksi on tarpeen määritellä energiajärjestelmän muutosprosessille välivaiheet, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja vuoteen 2040 asti, johdonmukaisesti asiakirjassa "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (1) esitettyjen päästöjenvähennystavoitteiden kanssa. Vaiheittain edetessä voidaan mahdollisesti käyttää sellaisia siirtymävaiheen polttoaineita tai energialähteitä, jotka tukevat asteittain tapahtuvaa muutosta ja turvaavat samalla riippumattomuuden energia-asioissa sekä energian toimitusvarmuuden. Näin voitaisiin lisäksi helpottaa konkreettisiin tuloksiin pääsemistä ja toiminnan edistymisen seurantaa ja arviointia.

4.

katsoo, ettei asiakirjassa valittu tekniikoista riippumaton lähestymistapa ole tarkoituksenmukainen ja sitä tulee tarkistaa siten, että pitkällä aikavälillä etusijalle asetettaisiin ne ratkaisut, tekniikat ja polttoaineet, joiden tulokset ovat varmoja ja joiden käyttö on kestäväpohjaista ja turvallista, kun otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä ja innovatiivisesta teknologiasta saadut kokemukset ja käytettävissä olevat tiedot. Lisäksi jos energiajärjestelmää halutaan muuttaa kestävällä tavalla, on otettava huomioon resurssien saatavuudessa tämänhetkisen talouskriisin seurauksena tapahtunut muutos sekä tästä mahdollisesti aiheutuvat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.

5.

on vakuuttunut ympäristöpolitiikan ja sosiaalipolitiikan keskinäisen riippuvuuden tärkeydestä ja siitä seuraavasta tarpeesta varmistaa, että kaikilla on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yhtäläinen mahdollisuus saada varmaa, kestäväpohjaista, mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin tuotettavaa ja kohtuuhintaista energiaa ja että kaikki voivat hallita kulutusta kotitalouksissa ja hyödyntää kohtuuhintaan mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa paikallisesti.

6.

pyytää, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan mm. vähähiilisen energiapolitiikan määrittelyprosessiin, jossa käsitellään energiatehokkuutta, kulutuksenhallintaa, tuotantoa ja uusia tekniikoita, että etenemissuunnitelmaa tarkistetaan alueyhteisöjen mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan ja että alueviranomaisten tärkeää roolia varten osoitetaan riittävät resurssit, kapasiteetti ja hallintovälineet.

B.   Alueellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi

7.

toteaa, että energiajärjestelmien muuttamiseen liittyy erilaisia haasteita ja seurauksia eri alueille sen mukaan, millainen energia-alan profiili niillä on ja millaisia resursseja niillä on käytettävissään, ja että EU:n energia-alan toimista mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset, rahoitus- ja hallintokustannukset on perusteltava yksityiskohtaisella vaikutustenarvioinnilla, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon paikallis- ja aluetason erilaiset realiteetit, etenkin eristyneisyys energia-asioissa.

8.

on samaa mieltä siitä, että energiajärjestelmien rakenteellinen muutos edellyttää infrastruktuurin luomista ja/tai nykyaikaistamista, mutta toteaa, että muutoksen kustannukset eivät ole samat Euroopan eri alueille, mikä on uhka sosiaaliselle koheesiolle.

9.

suosittelee, että kehitellään välineitä, joiden avulla pystytään arvioimaan energiajärjestelmien muuttamisen oheisvaikutuksia aluetasolla. Vaikutukset voivat olla niin taloudellisia, sosiaalisia kuin ympäristöön liittyviä. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa politiikan tehokkuuden arviointiin käytettävien yleisimpien makrotaloudellisten indikaattorien laatua ja laajentaa niitä siten, että niihin sisällytetään yhtäältä energiakysymykset kestävyysperiaatteiden kannalta tarkasteltuina ja toisaalta sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus, joka pystyy osoittamaan erot sosiaalisessa koheesiossa, kohtuuhintaisten peruspalvelujen ja -tuotteiden saatavuudessa, terveydentilassa, köyhyydessä – myös energiaköyhyydessä –, luonnonvaroissa ja yleensä elämänlaadussa.

C.   Paikallis- ja alueyhteisöjen rooli

10.

on vakuuttunut siitä, että energia-alan maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallistasolla toteutettavia aloitteita. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että alueellisten tavoitteiden asettaminen on jo osoittautunut tehokkaaksi erilaisissa paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa, sillä se on osoitus monitasoisen hallinnon toteutumisesta energiajärjestelmän muuttamisen alalla.

11.

korostaa rajatylittävän yhteistyön ja solidaarisuuden tärkeyttä uudessa energiajärjestelmässä sekä näin ollen EU-tason koordinoinnin tarvetta. Kaikkien tasojen on toteutettava toimia, eikä tuloksiin voida päästä ilman tiivistä yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Lisäksi on aiheellista määritellä selkeästi kaikkien osapuolten roolit ja vuorovaikutusmekanismit.

12.

pyytää, että paikallis- ja alueyhteisöjen asema tunnustetaan asianmukaisesti ja että sitä varten osoitetaan riittävät resurssit ja kapasiteetti sekä soveltuvat hallinnointivälineet, sillä alue- ja paikallisviranomaisilla on ensisijaisen tärkeä rooli paikallisten kestävyysajattelun mukaisen energiahuollon hankkeiden välittöminä kumppaneina ja uuden infrastruktuurin suunnittelussa, lupien myöntämisessä, investoinneissa, julkisissa hankinnoissa, tuotannossa ja energiankulutuksen hallinnassa. Lisäksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja osallisuus, joita etenemissuunnitelman mukaan tarvitaan muutoksen hallinnoimiseksi, edellyttävät toteutuakseen paikallis- ja alueviranomaisten kykyä tiedottaa kattavasti ja toimia välittäjinä. Näiden viranomaisten merkitys tulisikin tunnustaa selkeästi ja niitä tulisi tukea.

13.

suosittelee, että jatkossakin tuetaan paikallistasolla jo toteutettavia esimerkillisiä toimia ja käytänteitä tehostamalla niihin sitoutumista ja tekemällä kaikenlaisista yhteistyömuodoista – esimerkiksi kaupunginjohtajien ilmastosopimuksesta tai muista alueidenvälisistä, kansallisista tai kansainvälisistä rakenteista – osallistavampia sekä tukemalla niiden roolia muutoksen alkuunpanijana, alueiden taloudellisen kehityksen edistäjänä ja tiedotus- ja yhteistyöverkkojen muodostajana.

D.   Energiatehokkuus, energiansäästö ja uusiutuvat energialähteet

14.

on samaa mieltä siitä, että ensisijaista on edistää energiansäästöä energian kysynnän vähentämiseksi toisaalta valistuksen, koulutuksen ja kansalaisten asennemuutosten kautta ja toisaalta tukemalla sellaisten uusien tekniikoiden kehittämistä, joiden avulla voidaan taata resurssien tehokkaampi hyödyntäminen ja talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden paraneminen. Jäsenvaltioiden on syytä tukea omaan tuotantoon perustuvia energiajärjestelmiä, jotta voidaan edistää energiankulutuksen järkeistämistä, hajautettua energiajärjestelmää ja kansalaisten todellista osallistumista energiamuotoja ja energiankäyttöä koskevaan päätöksentekoon. Komitea katsoo, että tavoiteltaessa talouskasvun irrottamista energiankulutuksesta kulutuksen vähenemistä – sikäli kuin se johtuu prosessien paremmasta tehokkuudesta ja energiansäästöistä – voidaan pitää kehityksen eikä taantuman indikaattorina ja että se voi hyödyttää taloutta.

15.

toteaa jälleen kannattavansa energiatehokkuuden asemaa yhtenä ratkaisevana toimenpiteenä vuodeksi 2050 asetettujen päästöjenvähennystavoitteiden saavuttamisessa. Komitea on samaa mieltä tarpeesta ryhtyä työstämään entistä kunnianhimoisempia energiatehokkuustoimenpiteitä ja kustannustehokkuudeltaan optimaalisia strategioita ja pitää tässä yhteydessä myös unionitason sitovia säännöksiä järkevinä. Komitea korostaa samalla tarvetta ryhtyä kiireellisesti toimiin sellaisten asioiden edistämiseksi, jotka voisivat jo nyt vaikuttaa merkittävästi energiansäästön hyväksi, kuten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja entistä kestäväpohjaisempi liikkuvuus.

16.

toteaa, että määritettäessä ja toteutettaessa toimia, joita tarvitaan pikaisesti energiasiirtymän toteuttamiseksi, on joka tapauksessa varmistettava, että yksittäiset toimenpiteet ovat yhdenmukaisia kestävän kehityksen kanssa. Etenkin on arvioitava riskejä siitä, että tietyllä alalla saavutetut edistysaskeleet vaikuttavat kielteisesti toisiin aloihin.

17.

kannattaa sitä, että energiansäästölle luodaan arvo kestävien markkinamekanismien avulla, kuten "Energiatehokkuussuunnitelmassa 2011" (2) harkitaan.

18.

kannattaa sitä, että uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuden lisääminen on yhteinen piirre kaikissa hiilestä irtautumista koskevissa skenaarioissa jo ennen vuotta 2030 ja että niiden osuus nousee vuoteen 2050 mennessä hallitsevaksi muihin tekniikoihin nähden. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhdessäkään etenemissuunnitelman skenaariossa oteta huomioon uusiutuvien lähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta yhdisteleviä ratkaisuja, joilla voitaisiin kestävöittää siirtymistä pois fossiilisen energian käytöstä energiajärjestelmässä ja edistää järjestelmän irtautumista hiilen käytöstä. Komitea panee merkille, että etenemissuunnitelmassa pidetään uusiutuvia energialähteitä olennaisen tärkeinä lämmitys- ja jäähdytysalalla, mutta pitää valitettavana, ettei tässä yhteydessä analysoida yksityiskohtaisesti ensisijaista asemaa, joka tällä kokonaisenergiankulutukseen huomattavasti vaikuttavalla alalla olisi oltava i) pyrittäessä hiilettömään eurooppalaiseen energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä ja siten myös ii) nykyisten ja tulevien energiapolitiikkojen laatimisessa.

19.

toistaa 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2011 pidetyssä täysistunnossa annetussa lausunnossa CdR 7/2011 "Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen" esitetyt huomiot ja korostaa, että on ensisijaisen tärkeää edistää energian siirtoverkkoja ja liittää jakeluverkkoihin paikallistasolla uusiutuvista lähteistä hajautetusti tuotettu muun muassa tuuli-, vesi-, maalämpö-, aurinko- ja biomassaenergia. Siirto- ja jakeluinfrastruktuurista on siksi tehtävä nykyistä älykkäämpi. Se edellyttää todellista kilpailua, joka tuottaa peruskuluttajille konkreettista hyötyä. Jotta varmistetaan energiajärjestelmässä lisääntyvässä määrin vaadittu joustavuus, tarvitaan kaikilla jännitetasoilla asianmukaisia varastointiteknologioita, jotka – kuten pumppuvoimalaitokset – mahdollistavat ylijäämän varastoinnin ja sen muuttamisen myöhemmin sähkövirraksi teollisessa mittakaavassa. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä ja käytettävä strategisia välineitä teknologian tutkimiseksi ja edistämiseksi.

E.   Perinteiset energialähteet (kaasu, hiili, öljy), epätavanomaiset lähteet ja ydinvoima

20.

on samaa mieltä tarpeesta varmistaa hankintalähteiden monipuolisuus energian toimitusvarmuuden takaamiseksi. Komitea pitää tärkeänä täsmällisten suuntaviivojen laatimista ja soveltamista siirtymävaiheessa, jonka aikana kulloinkin hiilidioksidipäästöjen osalta tehokkaimmissa ja kestäväpohjaisimmissa muodoissa hyödynnettävien perinteisten energialähteiden (kaasu, hiili, öljy) roolina – kiinnittäen erityistä huomiota hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoihin – voi olla energiajärjestelmän vähähiiliseksi muuttamisen tukeminen samalla kun kehitetään muutokseen tarvittavia tekniikoita, infrastruktuuria ja uusia käyttäytymismalleja.

21.

on huolissaan siitä, että strategiassa pidetään tärkeinä teknologioita, joita ei vielä voida hyödyntää kaupallisesti, ja suosittelee, että turvautumista epätavanomaisten kaasulähteiden, kuten liuskekaasun, hyödyntämiseen ja sellaisten tekniikoiden käyttöön, joihin liittyy vielä arvioimattomia tai hallitsemattomia riskitekijöitä, joiden vaikutukset saattavat olla rajat ylittäviä, tutkitaan ja että siitä keskustellaan EU-tasolla, jotta arvioidaan lyhyen ja pitkän aikavälin mahdollisia ympäristöön kohdistuvia ja sosiaalisia vaikutuksia, kun noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja otetaan esimerkiksi liuskekaasun tapauksessa huomioon mahdollinen sääntelytarve. Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti komission aikomukseen edistää sellaisten teknologioiden tutkimusta, joilla voidaan antaa panos hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen energian muuntamisprosesseissa, ja ehdottaa elinkaarianalyysin ottamista käyttöön olennaisena arvioinnin osana päätöksenteossa.

22.

suhtautuu kriittisesti energia-alan etenemissuunnitelmassa esitettyyn hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja ydinenergian väliseen syy-yhteyteen sekä oletukseen, että ydinenergia auttaa alentamaan järjestelmäkustannuksia ja sähkön hintoja. Toisaalta suunnitelmassa tunnustetaan, että "turvallisuuskustannukset sekä nykyisten laitosten käytöstä poistamisesta ja jätteen käsittelystä aiheutuvat kustannukset todennäköisesti kasvavat". AK kehottaakin kiinnittämään erityistä huomiota pitkän aikavälin näkymiin, jotka pohjautuvat muihin kuin perinteisiin uusiutuviin energialähteisiin, sekä siihen, että suuren yleisön kasvava huoli ydinvoiman turvallisuudesta voi johtaa yksityisten ydinvoimainvestointien hiipumiseen ja että näin ollen saatetaan joutua lisäämään julkista tukimuotoista rahoitusta tai nostamaan sähkön hintaa, mistä kärsisivät eniten köyhimmät väestönosat.

F.   Investoinnit ja rahoituksensaanti

23.

katsoo, että investointeja koskevan viitekehyksen määritteleminen ainakin vuoteen 2030 asti voi parantaa etenemissuunnitelman tehokkuutta ja luoda varmemman markkinatilanteen niin yksityisille kuin institutionaalisillekin toimijoille, etenkin jos siinä viitataan myös kansallisiin investointitavoitteisiin, joissa otetaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten toimintasuunnitelmat. Parempi investointivarmuus voisi myös auttaa saavuttamaan vuoteen 2020 asetetut tavoitteet, erityisesti energiatehokkuuden ja energiansäästön osalta, sillä ne vaativat vielä paljon työtä. Viitekehystä vahvistaisi myös Euroopan laajuisen energiatehokkuusalan ja uusiutuvan energian alan osaamisen kartoittaminen, jotta voidaan kohdentaa investointeja ja vahvistaa näin kyseisten alojen kasvudynamiikkaa ja niillä vaikuttavia talouden toimijoita.

24.

pyytää erityisesti, että osoitettaisiin selvästi resurssit kestäväpohjaiseen energiaan (kulutuksenhallintaan ja uusiutuvan energian tuotantoon) suunnattujen sellaisten hajautettujen investointien tukemiseen, joilla edistetään resurssien tehokasta käyttöä sekä vihreän talouden kehittymistä ja ympäristömyönteisten työpaikkojen luomista paikallis- ja aluetasolle. Komitea kehottaa myös perustamaan hajautetusti hallinnoitavan rahoitusvälineen, jolla tuetaan kestävyysperiaatteiden mukaisen energiankäytön toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja toivoo (taloudellista ja normatiivista) tukea uusiutuvia, hajautettuja lähteitä käyttäville energian pientuottajille, myös paikallis- ja alueyhteisöille, jotta niiden on helpompi liittyä verkkoon.

25.

suosittelee, että "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -ohjelmaa, josta on saatu positiivisia kokemuksia, jatketaan ja laajennetaan ja että määritetään selkeästi järjestelyt, joiden mukaisesti voidaan saada käyttöön huomattava osuus koheesiopolitiikan määrärahoista. Olisi tarpeen mm. myöntää rakennerahastoista varoja, joilla helpotetaan sellaisten paikallisten yhteistyöjärjestelyjen luomista, joiden puitteissa kehitellään hajautetusti hiilidioksidipäästöiltään alhaisia ja energiatehokkaita tekniikoita. Sosiaalirahaston varoja tulisi puolestaan käyttää erityisesti sellaisen osaamispääoman kehittämiseen, jonka ansiosta pystytään suunnittelemaan, hallinnoimaan ja antamaan teknistä apua energia-asioissa, olipa kyse ratkaisuista tai tekniikoista taikka toteutuskumppanuuksista.

26.

katsoo, että paikallisviranomaisten tulisi jatkossakin voida saada helpommin Euroopan investointipankilta (EIP) rahoitusta kestävyysperiaatteen mukaisiin energiahankkeisiin. Etusijalle tulisi asettaa hankkeet, joissa energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet valjastetaan palvelemaan kestävää aluekehitystä. Tämä onnistuu yksinkertaistamalla menettelyjä ja helpottamalla pienempienkin yhteisöjen pääsyä osallisiksi.

27.

painottaa, että jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät yksin riitä varmistamaan tehokasta energiainfrastruktuurien rahoittamista, ja ehdottaa näin ollen taloudellisen tuen lisäämistä energia-alan hankkeisiin, erityisesti uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävien ratkaisujen käytön laajentamiseksi myös rakennusten lämmityksessä ja jäähdyttämisessä.

28.

ehdottaa, että otetaan käyttöön alueellisten klustereiden ja kumppanuuksien perustamista ja jo olemassa olevien klustereiden ja kumppanuuksien yhteistyötä tukeva strategia, sillä ne ovat jo eräissä alueellisissa olosuhteissa osoittautuneet toimiviksi välineiksi "vihreiden" energiamarkkinoiden ja energiatehokkuuden kehittämiseen, investointien mobilisointiin ja ammattitaidon ja työpaikkojen luomiseen.

G.   Tutkimus, innovointi ja käytännön soveltaminen

29.

on samaa mieltä tarpeesta edistää EU-tason voimakasta sitoutumista innovointiin ja tutkimukseen sekä siitä, että innovatiivisten, tehokkaampien ja edullisempien tekniikoiden kehittäminen voi auttaa luomaan alalle varmemmat olosuhteet ja houkuttelemaan pääomaa. Tätä edistäisi myös uuden Horisontti 2020 -ohjelman varojen jako järkevällä tavalla.

30.

painottaa voimakkaasti, että uuden Horisontti 2020 -tutkimusohjelman ja energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tulee olla puolueettomuuden ja ensisijaisten tavoitteiden osalta johdonmukaisia.

31.

katsoo, että pienimuotoisen energiantuotannon innovointia ja tutkimusta on kannustettava nykyistä enemmän. Tämä koskee esimerkiksi pienten vesistöjen tuottamaa vesivoimaa, yksittäisille tai muutamille talouksille tarkoitettuja tuulivoimaloita, paikallista aurinkoenergiaa ja lämmöntuotantoa kuumavesilähteiden avulla siellä, missä tällaisia on saatavilla.

32.

kannustaa kohdentamaan tutkimus- ja kehitystyössä nykyistä enemmän huomiota valtamerienergiaan (aallot ja vuorovesi), joka tarjoaa valtavan potentiaalin turvallisen, varman ja kestäväpohjaisen energian hankintaan.

33.

ehdottaa siirrettävissä olevien mekanismien kehittelyä eri alueiden toteuttamien parhaiden käytänteiden pohjalta innovaatioklusterien, alueellisten energia-alan innovaatiofoorumien ja muiden alueviranomaisten, tiedemaailman ja teollisuuden välisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomisen tukemiseksi. Tällaiset kumppanuusmuodot voisivat olla tärkeitä aluekehityksen ja paikallisen talouden kehittämisen välineitä, joiden avulla taattaisiin innovaatioiden ja tekniikoiden parempi soveltuvuus, saatavuus ja kannattavuus paikallistason näkökulmasta.

34.

katsoo, että etenemissuunnitelma vaikuttaa voimakkaasti maa- ja metsätalouspolitiikkaan ja että tämän johdosta olisi tuettava tutkimusta, jonka avulla kyseisiä aloja voidaan mukauttaa ja kehittää yhä kestävämpään suuntaan.

35.

suosittelee, että tieto- ja viestintätekniikkaa edistetään välineenä, joka helpottaa innovaatioiden omaksumista, tiedon levittämistä ja energiankulutusratkaisujen tarjoamista strategisille aloille, joita ovat muun muassa "älykkäät kaupungit" (smart cities), joissa toteutetaan kestäväpohjaiseen liikkuvuuteen, "älykkääseen jakeluinfrastruktuuriin" (smart grids) ja kestävyysajattelun mukaiseen rakentamiseen liittyviä politiikkoja.

36.

ehdottaa, että painotetaan erityisesti sen merkitystä, että jäsenvaltioissa tehdään energia-alan tutkimusta ja koulutetaan alan asiantuntijoita, jotta saadaan ammattitaitoista työvoimaa ja kehitetään opinto-ohjelmia tehokkaiden tulevaisuuden teknologioiden varmistamiseksi, innovaatioiden tekemiseksi ja strategisten suunnitelmien toteuttamiseksi.

H.   Sisämarkkinat ja maailmanmarkkinat

37.

korostaa, että energian sisämarkkinat on saatava välttämättä valmiiksi vuoteen 2014 mennessä, sillä ne auttavat varmistamaan energiansaannin kohtuulliseen hintaan On myös murrettava yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyys energia-asioissa vuoteen 2015 mennessä, tasattava resurssit oikeudenmukaisesti alueiden kesken sekä vakiinnutettava ja parannettava Euroopan energiatalouden perusedellytyksiä siten, että voidaan rajoittaa energiajärjestelmien muuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

38.

kehottaa kehittämään edelleen päästökauppajärjestelmää ja muuttamaan perusteellisesti menettelyä, jonka mukaisesti jaetaan ilmaisia päästöoikeuksia. Järjestelmä tekee nykymuodossaan tyhjäksi päästökaupan sääntelytavoitteen, sillä se pitää päästöoikeuksien hinnan liian alhaisena. Tässä yhteydessä on otettava huomioon niiden teollisuuslaitosten tilanne, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja joiden kilpailukykyä kolmansiin maihin suuntautuva hiilivuoto voi heikentää.

Bryssel 10. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  COM(2011) 112 final.

(2)  COM(2011) 109 final.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/21


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja alueelliset vastaukset: rannikkoalueiden tapaus”

2012/C 391/05

ALUEIDEN KOMITEA

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet,

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella.

korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

toistaa, että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – mukaan luettuina ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Puheenjohtajavaltio Kyproksen lausuntopyyntö

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A   Sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja sen paikalliset ulottuvuudet

1.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava ennakoivasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sopeutumisvaihtoehtojen kartoittamiseen (adaptation assessment) (1)  (2) sekä suunnittelu- että toimintatasolla. Komitea toistaa (3) näin ollen, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli torjuttaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ja on tyytyväinen siihen, että tämä rooli on tunnustettu niin unionin tasolla (4) kuin maailmanlaajuisesti (5). Komitea kehottaa sisällyttämään tämän tunnustamisen nimenomaisesti unionin tulevaan sopeuttamisstrategiaan.

2.

muistuttaa, että ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat yksi niistä keskeisistä haasteista, joihin Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaiset lähivuosina joutuvat vastaamaan. Ensimmäisenä prioriteettina on tässä yhteydessä pidettävä tarvittavia askeleita maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisimman paljon (ilmastonmuutoksen hillitseminen), mutta myös eri tasojen valmistautumista väistämättömiin muutoksiin (ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

3.

kannattaa Rio+20-konferenssin päätelmiä, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on välitön ja kiireellinen maailmanlaajuinen prioriteetti ja että luonnonkatastrofien riskin vähentämisstrategia ja ilmastonmuutosta koskeva sopeutumisstrategia on integroitava ja koordinoitava paremmin keskenään (6). Komitea panee kuitenkin merkille, että taakka tästä maailmanlaajuisesta prioriteetista lankeaa paikallistasolle, sillä paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa katastrofien sekä niistä ympäristölle, taloudelle, sosiaaliselle rakenteelle ja väestön kulttuuri-identiteetille koituvien haittojen hallinnasta ja ennaltaehkäisystä.

4.

katsoo, että sopeutumista paikallistasolla ei pidä nähdä väliaikaisena reaktiona yhteen ärsykkeeseen vaan pikemminkin asteittaisena ja pysyvänä mukautumisena useisiin toisiinsa eri tavoin liittyviin tekijöihin. Komitea kannattaa näin ollen komission lainsäädäntöehdotusta ajanjaksoksi 2014–2020, sillä sen mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen on määrä olla yhteisen strategiakehyksen viiden rahaston piiriin kuuluvien kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien keskeinen osa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti samalla tavoin kuin ympäristönsuojelu, resurssitehokkuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa sekä riskien ehkäisy ja hallinta (7).

5.

panee merkille, että ilmastonmuutoksen vaikutus vaihtelee ajan ja paikan mukaan ja että yhteiset sopeutumisratkaisut ovat harvoin tehokkaita. Komitea on näin ollen sitä mieltä, että useiden jäsenvaltioiden yhteiset toteuttamisen arvoiset strategiat ja toimet olisi nivottava strategioihin, jotka perustuvat sellaisiin alue- ja paikallistasolla suoritettuihin arviointeihin, jotka on eriytetty toimintatyypin, laajuuden (osuus) ja kustannus-hyöty-suhteen mukaisesti.

6.

panee merkille ilmastonmuutoksen vaikutusten huomattavat kustannukset ja toteaa myös, että alueviranomaiset ovat vuosina 1998–2015 vastanneet noin kolmanneksesta Euroopan rannikoiden suojelukustannuksista (8). Komitea toistaa (9), että sopeutumisen rahoitus on edelleen merkittävä ja ratkaiseva tekijä, kun ajatellaan toimien toteutusta paikallistasolla.

B   Sopeutumisen merkitys ja erityispiirteet rannikkoalueilla

7.

korostaa rannikkoalueiden haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen johdosta  (10), sillä niihin kohdistuu jo voimakasta painetta, joka johtuu taloudellisen toiminnan, perusrakenteiden ja taajamien keskittymisestä. Euroopassa 12 prosenttia rannikkoalueista on kymmenen kilometrin säteellä rannikosta alle viisi metriä merenpinnan yläpuolella, ja näin ollen ne ovat erittäin alttiita tulville, kun taas 20 prosenttia rannikkoalueista kärsii vakavista eroosio-ongelmista, ja ne menettävät arvioiden mukaan vuosittain 15 km2 maata (11). Eroosiota puolestaan pidetään pääsyynä rannikoiden ekosysteemien häviämiseen (65 prosenttia kokonaishäviöstä) ajanjaksona 2000–2006 (12). Eräiden arvioiden mukaan EU:n kosteikoista saatetaan vuoteen 2100 mennessä menettää 35 prosenttia vuoden 1995 arvoihin nähden (13).

8.

toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksen luonne vaihtelee huomattavasti alueittain. Itämerellä veden lämpötilan ennakoitu nousu saattaa vaikuttaa meren eläimistöön. Pohjanmeren alueet ja Atlantin rannikkoalueet ovat muita enemmän alttiita tulvavaaralle keskimääräisen merenpinnan korkeuden nousun vuoksi. Välimerellä suurimpia riskejä ovat eroosio ja makeanveden puute pohjavesien suolautuessa yhä enemmän sekä kuivien kausien pidentyminen. Eroosio on ongelma myös Mustallamerellä, kun taas syrjäseudut ovat yleensä alttiita kaikille vaikutuksille tulvista kuivuuteen ja ääri-ilmiöihin, esimerkkinä hirmumyrskyt (14). Vaikutuksen vaihtelu riippuu paitsi luonnonjärjestelmien alttiustasosta ja reaktiokyvystä myös ihmisten luomista järjestelmistä, esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmien organisoinnista tai luonnonkatastrofien, myös tsunamien, riskin vähentämis(- tai varoitus)mekanismeista.

9.

korostaa ongelman mittasuhteita Euroopassa, sillä 22 jäsenvaltiossa on 447 rannikkoaluetta ja kuusi merkittävää merialuetta. Euroopan väestöstä 41 prosenttia asuu kyseisillä alueilla, ja osuus on 41 prosenttia unionin työikäisestä väestöstä (15). Rannikkoalueita omaavien 22 maan bruttokansantuotteesta (BKT) 35 prosenttia, joka vastaa 3,5 biljoonaa euroa, syntyy 50 kilometrin säteellä rannikosta, ja niiden taloudellisten hyödykkeiden arvon, jotka sijaitsevat 500 metrin säteellä rannikkoviivasta, arvioidaan olevan 500–1 000 miljardia euroa (16). Kaikki tämä korostaa rannikkoalueiden tuotannollista merkitystä sekä taloudellista ja sosiaalista arvoa alueen kehitykselle ja koheesiolle. Kyseiset arvot on ehdottomasti säilytettävä tai niitä on vahvistettava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävässä prosessissa.

10.

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Tuoreet tutkimukset (17) osoittavat, että lisäsuojan puute verrattuna vuoden 1995 tilanteeseen aiheuttaa vuosittain unionille keskimäärin 11,7 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2041–2070 ja vuosittain 17,4 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2071–2100. Tulvauhalle vuosittain altistuvien ihmisten määrä saattaa kyseisinä viiteajanjaksoina nousta vastaavasti noin 40 000 ja 80 000 hengellä. Sopeutumisen vuosikustannusten on puolestaan arvioitu olevan noin miljardi euroa vuosina 2041–2070 ja 0,7 miljardia euroa vuosina 2071–2100, mikä osoittaa, että sopeutumisen hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin toimimatta jättämisen kustannukset. Komitea panee myös merkille, että saman tutkimuksen mukaan sopeutuminen on toteutettava ilmastonmuutoksesta riippumatta rannikkoalueiden sosioekonomisen kehityksen ja näin ollen suojeltavien tavaroiden ja investointien entistä suuremman arvon vuoksi.

11.

korostaa myös, että sekä vahinkojen että sopeutumisen kustannukset vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain suhteessa niiden BKT:hen ja että etenkin saarille koituu suurempia kustannuksia paikallisten toimien toteuttamisesta niiden maantieteellisten erityispiirteiden vuoksi.

12.

toteaa, että rannikkoalueilla sijaitsee merkittäviä luonnonympäristöjä ja että ne auttavat osaltaan suojelemaan biologista monimuotoisuutta  (18) , maisemaa, herkkiä ekosysteemejä, kuten kosteikkoja, sekä ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä. Ekosysteemipalvelujen turvaaminen edistää kyseisten alueiden houkuttelevuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä kulttuuri-identiteettiä. Komitea panee myös merkille, että Natura 2000 -verkko suojelee huomattavalta osin rannikko- ja merialueita (19).

13.

painottaa, että sopeutuminen on rannikkoalueilla monitahoinen ja monialainen prosessi. Kyseiset alueet sijaitsevat nimittäin maajärjestelmien (taajamat, teollisuus, maatalous, metsät, joet) ja merijärjestelmien (kalastus, vesiviljely, satamatoiminta, merikuljetukset, matkailu) liitoskohdassa. Lisäksi niillä on hallintovaltuuksia (jotka liittyvät esimerkiksi tulvariskeihin, juomavesihuoltoon tai maankäyttöön), jotka on usein jaettu eri hallintotasojen kesken (20).

C   Eurooppalainen lähestymistapa, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

14.

on tyytyväinen komission aikomukseen määrittää integroitu unionitason strategia sekä yhteisiä sopeutumisvälineitä. Komitea on vakuuttunut siitä, että eurooppalainen lähestymistapa jo käynnissä olevaan ja tulevaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen saattaa antaa lisäarvoa jäsenvaltioiden tai paikallis- ja alueviranomaisten toimille loukkaamatta toissijaisuusperiaatetta, etenkin kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutosten vaikutukset ovat luonteeltaan rajatylittäviä.

15.

katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet, jotka voivat liittyä (i) vaikutustapaan, (ii) haavoittuvuuden asteeseen ja pitkän aikavälin vaikutuksiin, (iii) taloudellisiin edellytyksiin (esimerkiksi uhanalaiset tavarat ja resurssit), (iv) sosiaaliseen rakenteeseen (esimerkiksi väestötiheys ja ihmisen luomien järjestelmien kapasiteetti) ja (v) rakenteellisiin erityispiirteisiin (esimerkiksi syrjäinen sijainti tai haitat, joiden vuoksi esimerkiksi rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet ovat erittäin alttiita ilmastonmuutokselle) (21).

16.

toteaa myös, että tulevassa strategiassa olisi määriteltävä sopeutumistoimia, jotka rahoitusvälineiden tavoin ovat riittävän joustavia mukautumaan yhtäältä alueellisiin erityispiirteisiin ja toisaalta sopeutumisprosessin jatkuvaan kehittymiseen. Kyseiset toimet olisi myös sovitettava yhteen hillitsemistoimien kanssa, jotta vältetään epäasianmukaisia sopeutumistoimia, jotka voisivat lisätä kasvihuonekaasupäästöjä tai haavoittuvuutta.

17.

katsoo, että unionin rooli rannikkoalueiden sopeutumisen erityistapauksessa on suunnattava seuraaviin aloitteisiin: (i) eri hallintotasojen koordinointi ja yhteistyö silloin, kun vaikutuksella tai toimilla on rajatylittävä ulottuvuus, (ii) koulutus, (iii) tietoisuuden luominen puutteiden korjaamiseksi, mikä rannikkoalueilla edellyttää usein monimutkaista dynamiikkaa ja monialaisia lähestymistapoja, (iv) tiedon, parhaiden käytänteiden ja menestystarinoiden levittäminen, (v) tekninen ja rahoitustuki integroitujen alueellisten ja paikallisten sopeutumisstrategioiden laatimiseksi ja toteuttamiseksi, (vi) innovatiivisten sopeutumisteknologioiden tutkiminen ja kehittäminen sekä (vii) rajatylittävien yhteistyöohjelmien määrittely ja niille annettava tekninen ja rahoituksellinen tuki sopeutumisen edistämiseksi makroalueilla.

18.

katsoo myös, että komissiolla olisi oltava keskeinen rooli koordinoitaessa ja arvioitaessa unionin rahastoista osarahoitettavia lukuisia tutkimus- ja investointihankkeita, jotta vältetään päällekkäisyyksiä, vahvistetaan yhteisvaikutuksia ja edistetään laaja-alaisesti parhaiden ratkaisujen ja välineiden levittämistä ja soveltamista. Euroopan komission olisi tässä yhteydessä huolehdittava naapurimaiden tai vierekkäisten rannikkoalueiden yhteisten toimien yhteensovittamisesta sekä yhteisten tutkimus- ja investointihankkeiden toteuttamisesta.

19.

toistaa (22), että on pyrittävä entistä suurempaan yhdenmukaisuuteen unionin politiikkojen välillä ja etenkin ympäristöpolitiikan kanssa. Komitea panee esimerkiksi merkille, että sopeutumistoimet saattavat – etenkin, jos ne liittyvät perusrakenteisiin – vaarantaa luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) toteuttamisen. Komitea korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää laatia tehokkaita ja avoimia paikallisia yhteistyömekanismeja, joiden avulla voidaan määritellä kunnostus- ja/tai kompensointitoimia kyseisiä unionin kannalta merkittäviä alueita varten, joihin kohdistuu sopeutumistoimien vuoksi kielteisiä vaikutuksia tai vahinkoja.

20.

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia-peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella (23). Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti vuonna 2002 annetun suosituksen tarkistamiseen, jonka yhteydessä otetaan huomioon monitahoinen eurooppalainen poliittinen kehys, joka on laadittu viime vuosina meri- ja rannikkoalueiden hallinnointia varten (24). Komitea toivoo tässä yhteydessä, että tarkistus antaa mahdollisuuden kohdentaa ICZM-välinettä entistä enemmän sopeutumisprosesseihin.

21.

on tyytyväinen siihen, että unionin rahoitustuen on määrä nousta merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 ja että ilmastoon liittyviin toimiin on varattu vähintään 20 prosenttia kokonaismenoista. Komitea korostaa kuitenkin, että on varmistettava tasapuolinen ja realistinen rahoitusvastuun jakautuminen eri hallintotasojen kesken ottaen huomioon myös paikallis- ja alueviranomaisten nykyiset talousvaikeudet ja kunnioittaen niitä periaatteita, joiden mukaan rahoitus on täydentävää ja tulee muun rahoituksen lisäksi. Lisäksi on helpotettava vaihtoehtoisten resurssien löytämistä.

22.

toistaa (25) tässä yhteydessä ehdotuksensa, että osa unionin päästökauppajärjestelmästä saaduista tuloista olisi asetettava paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön sopeutumis(- ja hillitsemis)toimien toteuttamista varten. Komitea toivoo myös, että komissio laatisi suosituksia yksityissektorin – myös vakuutusyhtiöiden – osallistumisesta riskien arviointiin ja jakamiseen sekä tietoisuuden parantamiseen.

D   Edellytykset haasteisiin vastaamiseksi ja sopeutumisratkaisujen ehdottamiseksi

23.

korostaa, että on tärkeää, ettei sopeutumisprosessia tarkastella vain kustannusten kannalta vaan myös ja ennen kaikkea ajatellen mahdollisuuksia ja hyötyjä toimimatta jättämiseen nähden. Komitea kehottaa (26) ottamaan sen huomioon yhtenä mahdollisena välineenä kilpailukykyisten ja vihreiden alueellisten talouksien kehittämiseksi. Komitea korostaa kuitenkin, että edellytyksenä on ilmastonmuutoksen riskeistä ja vaikutuksista tietoinen paikallishallinto, joka on vastuussa toteutettavista toimista ja joka kykenee paikallistasolla integroimaan politiikat ja toimet sekä hyödyntämään käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia.

24.

toteaa, että vaikka eräillä alueilla on aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, on olemassa yleinen vaara, ettei ongelman laajuutta tunneta riittävästi. Komitean mielestä onkin tärkeää järjestää tiedotuskampanjoita, joissa osoitetaan ilmastonmuutoksen ja paikallistasolla ratkaistavien ongelmien syy-seuraus-suhde. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi veden puute, rantaviivan vetäytyminen, helleaallot, tulvat ja maanvyörymät. Tiedotuskampanjoissa voitaisiin myös antaa tietoa ja esittää konkreettisia tai onnistuneita esimerkkejä sopeutumis- ja hillitsemistoimiin käytettävissä olevien välineiden hyödyntämisestä (27).

25.

katsoo, että on tärkeää hyödyntää Euroopan sosiaalirahastoa, jotta luodaan paikallis- ja aluetason valmiuksia ja tarvittavaa joustavuutta sopeutumisen hallinnoimiseksi sekä julkis- että yksityissektorilla. On esimerkiksi vahvistettava paikallista hallintotapaa, jotta sopeutumisstrategiat voidaan integroida paikallisiin toimivaltuuksiin kuuluviin alakohtaisiin politiikkoihin tai edistää asianmukaisen aluelainsäädännön kehittämistä. Hankkeisiin ja rakentamiseen liittyvät yksityissektorin toimivaltuudet on kuitenkin mukautettava integroitujen ja monialaisten politiikkojen uusiin tarpeisiin (28).

26.

kehottaa komissiota muokkaamaan ja kehittämään myös yksittäisistä hankkeista saatujen kokemusten perusteella (i) kartoittamisvälineitä, jotta saadaan käyttöön maantieteellisiä tietoja, jotka ovat riittävän laajoja tukemaan paikallis- ja aluetason päätöksentekoprosesseja, (ii) selkeää ja yhteistä viitekehystä riskialttiuden, vaikutusten ja riskien arvioimiseksi ja (iii) suuntaviivoja, joiden avulla voidaan määritellä sellaisia paikallisia sopeutumisstrategioita rannikkoalueilla, joissa otetaan huomioon toimien välttämätön monialaisuus sekä monitasoiseen hallintotapaan liittyvät näkökohdat kyseisillä alueilla.

27.

pitää etenkin asianmukaisena laatia riskialttiutta kuvaavia indikaattoreita rannikkoalueita varten sekä niihin perustuvia välineitä alttiuden arvioimiseksi. Tällaiset indikaattorit voivat tapahtumien ajankohdan ennakoinnin ja sopeutumiskyvyn osoittamisen ohella helpottaa paikallistason toimien painopisteiden kartoittamista ja määrittelyä, jotta resurssit voidaan keskittää sinne, missä niitä tarvitaan eniten.

28.

on tyytyväinen tietojärjestelmien, kuten CLIMATE-ADAPT, kehittämiseen mutta korostaa, että on parannettava niiden sisällön saatavuutta loppukäyttäjien keskuudessa yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteita kunnioittaen (29) esimerkiksi kääntämällä tiedot riittävälle määrälle eri kieliä. Komitean mielestä järjestelmän yhteydessä on myös paikallaan pohtia sellaisen osion kehittämistä, jossa tarkastellaan sopeutumisen rahoitusta paikallis- ja aluetasolla, sekä investointitietokannan luomista.

29.

korostaa, että on tärkeää hyödyntää nykyistä enemmän tutkimusta. Tutkimuksen on vastattava entistä paremmin paikallis- ja aluepolitiikan tarpeisiin esimerkiksi siten, että laaditaan sopeutumisstrategioita ja toimia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita, koska ne on suunniteltu paikallisten ja alueellisten erityistilanteiden pohjalta. Lisäksi on helpotettava tiedemaailman, politiikan ja mahdollisuuksien mukaan kansalaisyhteiskunnan välisten vuoropuhelu- ja/tai kumppanuusmekanismien luomista tai – siellä missä niitä jo on – vahvistamista esimerkiksi osallistumalla yhdessä unionin hankkeisiin.

30.

toistaa (30), että hyväksyttyjen politiikkojen koordinointi on tärkeää rannikkoalueille, samoin kuin naapurialueisiin tai rajatylittäviin alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin keskittynyt tutkimus, jotta ongelmaa ei vain siirretä yhdeltä alueelta toiselle. Osallistava lähestymistapa kyseisten toimien kartoittamiseksi sekä kaikkien keskeisten toimijoiden osallistuminen voisi helpottaa alueellisesti yhdenmukaisten toimien toteuttamista.

31.

katsoo, että sopeutumisen kustannukset ja kyvyttömyys ymmärtää sen mahdollisesti tarjoamia mahdollisuuksia ja etuja muodostavat merkittävän esteen valmisteltaessa ja etenkin toteutettaessa paikallisstrategioita. Komitea korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

32.

on vakuuttunut siitä, että vaikka valmiudet, tietoisuus ja riittävä tieteellinen tuki olisi varmistettu, rahoitusvarojen puute paikallis- ja aluetasolla estää tehokkaat toimet. Komitean mielestä onkin luotava järjestelyt, jotta voidaan rahoittaa suoraan paikallistason toimia kumppanuusvälineiden kautta, esimerkkeinä Life+ sekä Horisontti 2020 -ohjelma, ja markkinavälineet, kuten maksut ekosysteemipalveluista tai mahdolliset voitot päästökauppajärjestelmästä, ja verotukselliset välineet, kuten kannustimet.

33.

panee merkille, että on joustavoitettava sopeutumistoimia esimerkiksi asettamalla etusijalle peruutettavissa olevia strategioita, joihin sisältyy "pehmeitä" toimia "kovien" toimien sijaan (esimerkiksi tehokkaammat hälytysjärjestelmät suurten marginaalisten töiden sijaan) tai edistämällä sellaisten ympäristömyönteisten perusrakenteiden kehittämistä, joiden tavoitteena oleva luonnonympäristöjen kunnostaminen on sopeutumiseen sovellettavan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusta.

34.

panee tässä yhteydessä merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineestä (ICZM) on tullut pakollinen Välimeren alueen jäsenvaltioissa. Barcelonan yleissopimuksen ICZM:ää käsittelevä pöytäkirja tuli voimaan maaliskuussa 2011, ja pöytäkirjassa viitataan nimenomaan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan käyttöön rannikoiden kestävän kehityksen varmistamiseksi (31). Komitea toteaa myös, että luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa (32) pidetään ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja taloudellisesti tehokkaina vaihtoehtoina sopeutumis- ja hillitsemistoimien yhteydessä sovellettaviin teknologisiin ratkaisuihin nähden, ja odottaa näin ollen ympäristömyönteisiä perusrakenteita koskevan tulevan unionin strategian antamaa panosta sopeutumisprosessiin rannikkoalueilla.

E   Paikallis- ja alueviranomaisten institutionaalinen panos ja kansainvälinen yhteistyö

35.

kehottaa komissiota kuulemaan etukäteen paikallis- ja alueviranomaisten edustajia, jotta saadaan varmuus siitä, että ehdotus eurooppalaiseksi sopeutumisstrategiaksi vastaa suhteellisuusperiaatetta ja että siinä painotetaan riittävästi ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti paikallistasoa etenkin kun ajatellaan riskialttiimpia alueita, kuten rannikkoalueita, saaria ja vuoristoalueita.

36.

on vakuuttunut siitä, että komitealla voi olla aktiivinen rooli kehitettäessä tietojärjestelmiä, kuten CLIMATE-ADAPT ja OURCOAST, etenkin, jos se haluaa antaa panoksensa kyseisten tietojärjestelmien sisällön kohdentamiseen paikallisten tarpeiden ja erityispiirteiden mukaisesti sekä lisätä tiedon leviämisestä paikallis- ja alueviranomaisille kertyviä hyötyjä.

37.

toistaa (33), että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – siis myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa (34).

38.

on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nykyistä enemmän alueiden välistä solidaarisuutta ja vuorovaikutusta, jotta sekä unionin tasolla että kansainvälisesti voidaan hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisten sopeutumisprosessin yhteydessä saamia tietoja ja kokemuksia. Komitea kannattaakin aloitteita, joissa asetetaan paikallishallinnoille yhteisiä sitoumuksia, kuten Durbanin peruskirja (Durban Adaptation Charter), ja joilla edistetään innovatiivisia kumppanuuksia, kuten alueellinen lähestymistapa ilmastonmuutokseen (35), tai joilla pyritään luomaan verkostoja ympäristömyönteisten teknologioiden yhteiskäyttöä ja vaihtoa sekä niihin liittyvää yhteistyötä varten, kuten ilmastoteknologiakeskus ja -verkosto (36).

Bryssel 10. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  IPCC, 2012: Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmien I ja II erityiskertomus.

(2)  : Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi sovellettavien mahdollisuuksien kartoittaminen ja niiden arvioiminen sellaisten kriteerien kuin käytettävyys, edut, kustannukset, vaikutus, tehokkuus ja toteutettavuus kannalta. : Ihmisten luomissa järjestelmissä sopeutuminen nykyiseen tai odotettavissa olevaan ilmastoon ja sen vaikutuksiin tavoitteena rajoittaa vahinkoja tai hyödyntää tarjoutuvia mahdollisuuksia. Luonnonjärjestelmissä sopeutuminen nykyiseen ilmastoon ja sen vaikutuksiin; ihmisten toimet saattavat helpottaa sopeutumista odotettavissa olevaan ilmastoon (määritelmät ovat peräisin alaviitteessä 1 mainitun asiakirjan sanastosta).

(3)  CdR 118/2007 fin ja CdR 72/2009 fin.

(4)  COM(2007) 354 final; COM(2009) 147 final; alueiden komitean ja UNEPin yhteisymmärryspöytäkirja, 21. kesäkuuta 2012.

(5)  Cancúnin sopimukset, 2010: http://cancun.unfccc.int/.

(6)  : Rio+20-konferenssissa 19. kesäkuuta 2012 annettu asiakirja.

(7)  COM(2011) 615 final/2, 14. maaliskuuta 2012.

(8)  Policy Research Corporation (2009), The Economics of Climate Change Adaptation in EU Coastal Areas.

(9)  CdR 72/2009 fin.

(10)  Rannikkoalueet määritellään kolmannen tason alueyksiköksi (NUTS3), joilla on rannikkoviiva tai joiden väestöstä vähintään puolet asuu alle 50 kilometrin päässä merestä. Myös Hampuri on rannikkoalue, vaikka se ei vastaakaan näitä kriteereitä, sillä meren katsotaan vaikuttaneen siihen voimakkaasti.

(11)  EYK:n tiedot ja EUrosion-hanke Policy Research Corporationin julkaisussa (2009) The Economics of Climate Change Adaptation in EU Coastal Areas.

(12)  EYK (2010), 10 Messages for 2010 – Coastal Ecosystems.

(13)  Brown S., Nicholls R.J., Vafeidis A., Hinkel J. & Watkiss P. (2011). European Science Foundation -säätiön arvioiden mukaan kosteikkoja häviää ilmastonmuutoksen seurausten vuoksi Atlantin rannikolta 17 prosenttia, Välimeren rannikolta 31–100 prosenttia ja Itämeren rannikolta 84–98 prosenttia (lähde: Euroopan komissio, ympäristöasioiden pääosasto (2012), Life and coastal management).

(14)  Policy Research Corporation (2009), The Economics of Climate Change Adaptation in EU Coastal Areas.

(15)  , Chapter 13 – Coastal Regions.

(16)  Policy Research Corporation (2009), The Economics of Climate Change Adaptation in EU Coastal Areas.

(17)  ClimateCost (the Full Costs of Climate Change): http://www.climatecost.cc/home.html. Brown S., Nicholls R.J., Vafeidis A., Hinkel J. & Watkiss P. (2011). Tiedot ovat peräisin vakiinnuttamisskenaariosta ENSEMBLES E1 (Van der Linden & Mitchell, 2009: Lowe et al., 2009a), jossa oletetaan, että merenpinta nousee 18 cm vuoteen 2050 ja 26 cm vuoteen 2080 mennessä ja että lämpötilat nousevat alle 2 °C esiteollisen ajan lämpötiloihin verrattuna eli että nykyiset globaalit politiikat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat tehokkaita. Tällainen skenaario johtaa edullisimpaan kustannus-hyöty-suhteeseen.

(18)  Luontotyyppidirektiivin liitteissä luetellaan 50 rannikkoalueiden luontotyyppiä ja (lintujen lisäksi) 150 lajia, jotka viihtyvät rannikoiden ekosysteemeissä (lähde: EYK(2010), 10 Messages for 2010 – Coastal Ecosystems).

(19)  Euroopan ympäristökeskus (2010), 10 Messages for 2010 – Coastal Ecosystems.

(20)  Policy Research Corporation (2009), The Economics of Climate Change Adaptation in EU Coastal Areas.

(21)  CdR 89/2012 fin.

(22)  CdR 118/2007 fin.

(23)  Algherossa Sardiniassa heinäkuussa 2008 annetussa peruskirjassa määritellään vuoropuhelu- ja osallistumisverkon periaatteet ja tavoitteet Välimeren alueella ICZM-aloitteiden yhteydessä (ICZM Mediterranean Dialogue).

(24)  Etenkin yhdennetty meripolitiikka (COM(2007) 575 final) ja direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (2008/56/EY).

(25)  CdR 269/2011 fin; CdR 5/2011 fin; CdR 245/2010 fin; CdR 72/2009 fin.

(26)  CdR 118/2007 fin.

(27)  Esimerkkinä globaalin kampanjan Making Cities Resilient – My City is Getting Ready’ www.unisdr.org/campaign tuotteesta on esite How To Make Cities More Resilient, joka on suunnattu erityisesti paikallishallintojen johtotasolle ja joka sisältää järjestelmällisen johdannon riskien vähentämiseen ja reaktiokykyyn ja jossa tuodaan myös esiin esimerkkejä hyvistä käytänteistä sekä esitellään nykyisin käytettävissä olevia välineitä.

(28)  CdR 72/2009 fin.

(29)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti yhteistä ympäristötietojärjestelmää (Shared Environmental Information System, SEIS), COM(2008) 46 final.

(30)  CdR 118/2007 fin.

(31)  Euroopan ympäristökeskus (2010), 10 Messages for 2010 – Coastal Ecosystems.

(32)  COM(2011) 244 final.

(33)  CdR 269/2011 fin.

(34)  Sopeutumista käsittelevä komitea (Adaptation Committee) perustettiin Cancúnin sopimusten yhteydessä, ja sen tarkoituksena on antaa UNFCCC-sopimuksen osapuolille teknistä tukea ja ohjausta, jakaa tietoja ja hyviä käytänteitä sekä luoda yhteisvaikutusta.

(35)  Territorial Approach to Climate Change – TACC.

(36)  Climate Technology Centre and Network: http://unfccc.int/ttclear/jsp/CTCN.jsp.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/27


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vuoristoalueiden esimerkkiin perustuvat aluekohtaiset lähestymistavat ilmastonmuutokseen EU:ssa”

2012/C 391/06

ALUEIDEN KOMITEA

toteaa, että vuoristoalueet ovat ilmastonmuutoksen kannalta herkimpiä alueita ja että vuoristoalueilla on edistettävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen integrointia laajempaan hankkeeseen kestokyvyn vahvistamiseksi yksilökohtaisesti ja kollektiivisesti siten, että otetaan huomioon kaikki toisiinsa väistämättä liittyvät ympäristöä, energiahuoltoa ja yhteiskuntaa koskevat ongelmat

toteaa, että Euroopan unioni on ottamassa vuonna 2013 käyttöön sopeutumisstrategian, ja katsoo olevan ratkaisevan tärkeää, että tällaiseen yleisstrategiaan sisältyy alue- ja paikallisulottuvuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja että siihen sisältyy nimenomaan vuoristoalueita käsittelevä luku.

korostaa, että tulevina vuosikymmeninä odotettava vuoristoalueiden haavoittuvuuden lisääntyminen edellyttää tieteellisen tutkimuksen tehostamista ja hyvää tiedonvaihtojärjestelmää. Euroopan unionin talousarviossa ajanjaksoksi 2014–2020 ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on varattava erityismäärärahoja. On laadittava toimintalinjoja yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden ja tarjonnan parantamiseksi erityisen haavoittuvilla alueilla.

tähdentää, että monet vuoristoalueet ovat jo alkaneet kehittää sopeutumisstrategioita ja että on pikaisesti koordinoitava tavoitteita ja tarkasteltava tuloksia. On yhdenmukaistettava monissa vuoristoalueiden järjestöissä, tutkimuslaitoksissa ja hallinnoissa jo yleisiä ympäristöaloitteita.

Esittelijä

Luciano CAVERI (IT, ALDE), Valle d'Aostan autonomisen alueen valtuuston jäsen

Viiteasiakirja

Oma-aloitteinen lausunto

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

toteaa, että viime vuosina tieteellisessä kirjallisuudessa sekä useissa Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa ja tieteellisissä hankkeissa on esitetty laajalti, että vuoristoalueet ovat erittäin herkkiä ilmastonmuutokselle, sillä niillä esiintyy korkeudesta, sijainnista ja ilmaston vaikutuksesta riippuen pienellä alueella erilaisia ympäristökokonaisuuksia. Myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC lukee vuoristoalueet ilmaston kannalta riskialttiimpiin alueisiin (hot spot). Lisäksi Agenda 21 -toimintaohjelman (Rion ympäristökonferenssi vuonna 1992) 13 luvun – jossa tarkastellaan nimenomaan vuoristoalueita – 4 kohdassa todetaan, että "vuoristoalueet ovat ilmastonmuutoksen kannalta herkimpiä alueita". Kyseessä on edelleen ajankohtainen aihe myös vuoden 2012 kesäkuun Rio+20-huippukokousta ajatellen. Suurin osa Euroopan metsistä on vuoristoalueilla. Ne toimivat hiilinieluina sitoessaan suuria määriä hiilidioksidia ja parantavat lisäksi ilmanlaatua sitomalla sekä hiilidioksidia että raskasmetalleja ja lieventämällä haitallista saastumista. Ne ovat myös tärkeitä vesivarojen ja maiseman kannalta, mutta ne ovat kuitenkin herkkiä ilmastonmuutokselle. Vuoristot ovat yhdessä rannikkojen kanssa tärkeimpiä matkailualueita ilmastollisten tekijöidensä, biodiversiteettinsä, monimuotoisten maisemiensa, vesivarojensa, kulttuurinsa, rakennusperintönsä sekä perinteidensä ja tapojensa takia.

2.

korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin Euroopan unionin osiin ja tietenkin koko maailmaan, mutta konkreettiset vaikutukset tietyllä alueella – ja siten niiden edellyttämät valmistelut ja reaktiot – riippuvat laajasta joukosta tekijöitä. Ilmastonmuutoksen vastatoimissa on siksi otettava huomioon eri alueiden erityistilanteet. AK:ssa edustettuina olevat alue- ja paikallisviranomaiset ovat siksi ratkaisevan tärkeitä kumppaneita kehitettäessä sopivia ratkaisuja ja pantaessa niitä täytäntöön.

3.

muistuttaa, että ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat yksi niistä keskeisistä haasteista, joihin Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaiset lähivuosina joutuvat vastaamaan. Ensimmäisenä prioriteettina on tässä yhteydessä pidettävä tarvittavia askeleita maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisimman paljon (ilmastonmuutoksen hillitseminen), mutta myös eri tasojen valmistautumista väistämättömiin muutoksiin (ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

4.

painottaa, että vuoristoalueet ovat luonnon monimuotoisuuden varastoja, joille nopea ilmastonmuutos on uhka: kaikista Natura 2000 -alueista 43 prosenttia sijaitsee vuoristoalueilla, ja luontotyyppidirektiivin liitteissä II ja IV luetelluista 1 148 lajista 118 liittyy vuoristoympäristöön (1).

5.

toteaa, että tasankoalueilla tuskin havaittavat ilmastoerot moninkertaistuvat vuoristoalueilla ja ne toimivat laajamittaisen ilmastokehityksen ennakkovaroittimina. Ne ovat näin ollen erinomainen tieteellisen tutkimuksen havainnointikohde ja sopeuttamispolitiikkojen kehittämisen ja arvioinnin koekenttä.

6.

toteaa jälleen kerran, että ilmastonmuutos on jo käynnissä ja se lisää hydrogeologista riskiä (tulvat, maanvyöryt) sekä ihmisten ja perusrakenteiden haavoittuvuutta, rajoittaa veden saantia etenkin kesällä (myös vuoristoalueiden naapurialueilla), muuttaa jokien virtaamaa (alppialueilla jokien odotetaan yhä useammin olevan täysiä talvisin ja kuivia kesäisin), sulattaa jäätiköitä ja ikiroutaa (vuodesta 1850 Alppien jäätiköt ovat menettäneet noin kaksi kolmannesta laajuudestaan, ja ilmiö on selvästi nopeutunut vuoden 1985 jälkeen), vähentää lumipeitteen kestoa etenkin 1 500 m:n alapuolella, muuttaa lumivyöryjen tiheyttä, uhkaa luonnon monimuotoisuutta sekä kasvien ja eläinten siirtymistä, aiheuttaa muutoksia matkailuelinkeinoon talvisin ja kesäisin, muuttaa vesivoimatuotantoa, luo epävarmuutta maataloustuotantoon ja vahingoittaa metsätaloutta. Alppiympäristön herkkyys tällaisessa nopeassa ilmaston kehityksessä tekee siitä pysyvästi epäsuotuisassa asemassa olevan alueen. Kuluneiden 150 vuoden aikana Alpeilla mitattu lämpötilan nousu (+ 1,5 C) on kaksinkertainen verrattuna maailmanlaajuiseen keskiarvoon + 0,7 °C (2). Euroopan ympäristökeskus on tutkinut Alppien vesivarojen haavoittuvuutta vuonna 2009 (3).

7.

korostaa, että vuoristoperinteet ja -kulttuuri perustuvat ympäristön rajojen ja mahdollisuuksien tuntemisen tärkeään käsitteeseen. Kosketus alueen ankariin fyysisiin rajoituksiin on ajan mittaan mahdollistanut tarkkojen kestävyyttä ja resurssien järkiperäistä käyttöä koskevien kriteerien laatimisen. Kyseiset perusarvot voidaan integroida moderniin näkemykseen uusien teknologioiden avulla. Näin saadaan aikaan tietämystä ja kehitysmalleja, jotka ovat hyödyllisiä paitsi vuoristoalueilla myös syrjäseuduilla, ja monissa tapauksissa niillä voi olla yleistä merkitystä (kuten Rural/Urban-kumppanuus, RURBAN – TCUM/EU, aluepolitiikan pääosasto).

8.

painottaa, että ilmastonmuutos haastaa sopeutumiskykymme enemmän kuin mikään muu ihmiskunnan kohtaama este, mutta se on kuitenkin vain monitahoisemman inhimillisen ja ympäristökriisin osittainen indikaattori. Kriisiin sisältyvät myös

uudistuvien luonnonvarojen saatavuus (vesi, metsät, kalavarat, biomassan käyttö)

ekosysteemihyödykkeiden ja -palveluiden laadun heikentyminen ja määrän väheneminen

luonnon monimuotoisuuden väheneminen

elintarviketuotannon haavoittuvuus (elintarvikkeiden korkeat fossiili-energiakustannukset, viljelykelpoisen maaperän väheneminen, hiilen, typen ja fosforin kiertojen epätasapaino)

mineraalivarojen saatavuuden heikkeneminen

kohtuuhintaisen fossiilisen energian saatavuuden väheneminen (öljyn hinnannousu)

ilman, veden ja maaperän saastuminen sekä muiden kuin biohajoavien jätteiden lisääntyminen

väestömäärän nousu ja muuttovirrat (myös ilmastonmuutoksen johdosta).

9.

korostaa, että nämä ongelmat aiheuttavat maantieteellisestä alueesta riippuen erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Komitea pitää siten valitettavana, että yhdessä niistä harvoista hankkeista, joissa tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopan talouteen, Euroopan unionin yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) Peseta-hankkeessa (2009), ei kuitenkaan oteta huomioon vuoristoalueita.

10.

toteaa, että valkoisessa kirjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta (COM(2009) 147 final) Euroopan komissio panee merkille ilmastovaikutusten alueelliset erot sekä sen, että sopeutumisstrategia voi toimia vain, jos sen toteuttamiseen osallistuvat kaikki hallintotasot. Sopeutuminen on pitkäjänteinen dynaaminen prosessi, joka edellyttää poliittisten päättäjien, tutkijoiden, asiantuntijoiden, yrittäjien ja paikallisviranomaisten tiivistä yhteistyötä.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että keväällä 2012 käynnistettiin julkinen kuulemismenettely vuodeksi 2013 suunnitellun EU:n sopeutumisstrategian valmistelemiseksi sekä perustettiin Climate-Adapt-foorumi, joka on hyödyllinen väline pyrittäessä kokoamaan esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja toteuttamaan alue- ja kaupunkisuunnittelua. Siihen sisältyy myös vuoristoalueita käsittelevä osio.

Tavoitteet

12.

on edelleen sitä mieltä, että on edistettävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen integrointia laajempaan hankkeeseen kestokyvyn vahvistamiseksi yksilökohtaisesti ja kollektiivisesti siten, että otetaan huomioon kaikki toisiinsa väistämättä liittyvät ympäristöä, energiahuoltoa ja yhteiskuntaa koskevat ongelmat.

13.

toteaa, että Euroopan unioni on ottamassa vuonna 2013 käyttöön sopeutumisstrategian. Alueiden komitean mielestä on ratkaisevan tärkeää, että tällaiseen yleisstrategiaan sisältyy alue- ja paikallisulottuvuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti. On toivottavaa, että EU:n sopeutumisstrategiaan sisältyy nimenomaan vuoristoalueita käsittelevä luku.

14.

pitää niin ikään tärkeänä, että unionin sopeutumisstrategiaan sisältyy erityinen luku syrjäisimmistä alueista, joiden haittatekijät ja erityispiirteet tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa.

15.

korostaa, että tulevina vuosikymmeninä odotettava vuoristoalueiden haavoittuvuuden lisääntyminen edellyttää tieteellisen tutkimuksen tehostamista ja hyvää tiedonvaihtojärjestelmää. On tärkeää, että Euroopan unionin talousarviossa ajanjaksoksi 2014–2020 ilmastonmuutokseen sopeutumiseen varataan erityismäärärahoja.

16.

toteaa, että ilmastonmuutoksesta johtuvien uusien ongelmien vuoksi on laadittava toimintalinjoja yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden ja tarjonnan parantamiseksi erityisen haavoittuvilla alueilla.

17.

painottaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen kohdennettuja resursseja on pidettävä tärkeämpänä kuin ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ellemme saavuta ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa määriteltyjä merkittäviä globaaleja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, on mahdotonta estää maailmanlaajuista lämpenemistä, ilmastonmuutosta ja äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka vaikuttavat paikallisyhteisöihin.

18.

toteaa, että on määriteltävä toisiinsa tiiviisti liittyvät toimet nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi ja tulevien ongelmien hallitsemiseksi aloilla, jotka jo kuuluvat EU:n ohjelmasuunnittelun piiriin, ja määritettävä, mitkä kyseisistä toimista kuuluvat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Euroopan paikallisdemokratian piiriin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi

a)

uusien rakennusten parhaan mahdollisen energiatehokkuuden saavuttaminen ja nykyisten rakennusten kunnostaminen

b)

vuoristo- ja maaseutualueiden rakentamismallien ylläpitäminen ja tukeminen sekä sellaisten aluesuunnitelmien ja luonnonvarasuunnitelmien laatiminen, jotka mahdollistavat kaupunkikehityksen ilman maapohjalla keinottelua; näin voidaan välttää maisemien, ekosysteemien, elinympäristön ja nykyisten suojeltujen alueiden tilan heikkeneminen sekä vesivarojen ja maaperän saastuminen ja voidaan edistää vastuullisen matkailun kehitystä ja siten väestön pysymistä vuoristoalueilla

c)

uudistuvien energialähteiden käyttöönotto alueen ominaispiirteiden mukaisesti (aurinkolämpö ja -sähkö, tuulienergia, vesivoima, biomassa), jotta saavutetaan mahdollisuuksien mukaan energiaomavaraisuus; integroitujen alueellisten energiasuunnitelmien laatiminen, vesivoimaloiden altaiden ja pumppulaitosten hallinnointi aurinkosähkön varastoinnista riippuen

d)

energiakatselmusten edistäminen kunnissa ja alueilla

e)

energia- ja tavaravirtojen vähentäminen paikallisyhteisöissä elintasoa alentamatta (esimerkkeinä Società 2000 W, ETH Zürich)

f)

jätteiden vähentäminen ja jätteiden kierrätys mahdollisimman pitkälle, kannustaminen orgaanisten kotitalousjätteiden kompostointiin

g)

paikallisten elintarvikeketjujen uudelleenaktivointi: laadukas maanviljely ja kotieläintuotanto, jotta varmistetaan kulutus itse paikalla ja matkailijoille suunnattu kauppa; erityisesti tulee tukea säilyttävää maataloutta (ilman maanmuokkausta tai jossa maanmuokkaus on minimaalista) sekä luonnonmukaista maanviljelyä ja karjankasvatusta

h)

metsien hallinnointisäännöt energia- ja rakennustarkoituksiin soveltuvan puuperäisen biomassan käyttöä varten ilmastonmuutoksesta johtuvat paineet huomioon ottaen; biomassan käyttöön perustuvien lämpövoimaloiden mitoittaminen siten, ettei ylitetä metsän vuosituotantoa; suojeltujen metsien säilyttäminen; kestävän metsätalouden tukeminen puun ja biomassan tuottamiseksi kyseisten alueiden taloudellisena resurssina

i)

rakentamisen ja perusrakenteiden edellyttämän kokonaan uuden maankäytön huomattava rajoittaminen

j)

liikkuvuustarpeiden vähentäminen vahvistamalla tietoverkkoja ja tieto- ja viestintätekniikkaa, sähköisiä palveluja ja etätyötä (jotka mahdollistavat myös hylättyjen vuoristoalueiden uudelleenasuttamisen ja matkailun edistämisen)

k)

ekologisesti vastuullisen ja kestävyysajattelun mukaisen matkailun tunnetuksi tekeminen; eurooppalaisen matkailun seurantaelimen perustaminen, maatilamatkailun kehittäminen

l)

vihreän talouden ja vuoristoalueiden innovoinnin edistäminen: energia, elektroniikka, valvonta- ja seurantajärjestelmät, tieteellinen tutkimus ja korkeakoulukeskukset

m)

koulutus ja kulttuuri: suuren yleisön valveuttaminen ilmastokysymysten kiireellisyydestä on ratkaisevan tärkeää hyvän ilmastopolitiikan ja sopeutumisstrategian toteuttamiseksi, minkä vuoksi on edistettävä ympäristöaiheiden sisällyttämistä opetusohjelmiin ja suurelle yleisölle kohdennettuun tiedotukseen ja perustettava esimerkiksi alueellisia "sopeutumisyksiköitä" paikallistasolle soveltuvien strategioiden laatimista ja kansalaisille suunnattua tiedotusta varten; mainittakoon esimerkkinä itävaltalainen Victorian Centre for Climate Change Adaptation Research (VCCCAR – www.vcccar.org.au), joka soveltaa paikallistasolla National Climate Change Adaptation Research Facilityn (NCCARF – www.nccarf.edu.au) laatimaa laaja-alaista kansallista politiikkaa

n)

pelastuspalvelua ja ilmastoriskin ehkäisyä koskevat ohjelmat hyödyntämällä perusrakenteita, sää- ja vesitilannetta koskevia ennakointi- ja hälytysjärjestelmiä, nopeaa vuorovaikutteista tiedonvaihtoa, vahinkojen ennaltaehkäisyä ja pelastustoimia.

19.

tähdentää, että monet vuoristoalueet ovat jo alkaneet kehittää sopeutumisstrategioita ja on pikaisesti koordinoitava tavoitteita ja tarkasteltava tuloksia. On yhdenmukaistettava monissa vuoristoalueiden järjestöissä, tutkimuslaitoksissa ja hallinnoissa jo yleisiä ympäristöaloitteita.

20.

toteaa, että on seurattava saavutettuja tuloksia laatimalla tehokkuusindikaattoreita toimia ja suorituksia varten sekä yhtenäisiä tietokantoja hankkeiden konsultointia ja energiarekisteriä varten.

21.

korostaa lopuksi, että ilmastonmuutoksen syihin ja vaikutuksiin on puututtava kaikilla tasoilla, monissa maantieteellisissä yhteisöissä sekä maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista kärsivät usein ensimmäisinä juuri maailman köyhimmät yhteisöt, ja ne tarvitsevat erityisapua. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden resursseja tulisi jakaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sovituissa strategioissa ja kansainvälisissä sopimuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisesti, ja varat on käytettävä sillä tasolla, jolla ne toimivat tehokkaimmin. Tästä syystä alue- ja paikallisviranomaisten on oltava mukana suunnittelemassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tähtääviä toimia, jotta niiden asiantuntemusta ja kokemusta sekä niiden kansalaisläheisyyttä voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Bryssel 10. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Euroopan ympäristökeskus (EYK): Europe's Ecological Backbone: Recognising the True Value of Our Mountains, kertomus 6/2010.

(2)  YTK ja WHO, Impacts of Europe's Changing Climate, kertomus 4/2008: http://www.eea.europa.eu/publications/eea_report_2008_4.

(3)  EYK, Regional Climate Change and Adaptation. The Alps Facing the Challenge of Changing Water Resources, kertomus 8/2009.


III Valmistavat säädökset

ALUEIDEN KOMITEA

97. täysistunto 8., 9. ja 10. lokakuuta 2012

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/31


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vuoden 2013 jälkeinen uusi monivuotinen rahoituskehys”

2012/C 391/07

ALUEIDEN KOMITEA

varoittaa sellaisesta vaihtoehdosta, joka johtaisi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkäämiseen vuoden 2013 alusta.

korostaa, että hyvin suuri osa jäsenvaltioiden julkisista investoinneista on riippuvaisia rakennerahastoista, ja muistuttaa Eurooppa-neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2012 hyväksytyn kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä tehdyistä sitoumuksista.

kannattaa – komission ehdotukseen 6. heinäkuuta 2012 tehdyn tarkistuksen pohjalta – Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan uusi talousarvio on suuruudeltaan 1,14 prosenttia EU:n BKTL:stä, Kroatian liittymisestä unioniin aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina.

pahoittelee, että valtaosa neuvoston neuvottelupakettiin kuuluvista aihepiireistä, mukaan lukien kaikenlaiset makrotaloudelliset ehdot, kuuluvat yhteispäätösmenettelyn eivätkä hyväksyntämenettelyn piiriin.

kritisoi sitä, että jäsenvaltioille myönnettävien määrärahojen jakomenetelmä sekä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan määrärahojen enimmäismäärät on sisällytetty neuvoston neuvottelupakettiin. Komitea katsoo, että kyse on yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvasta alasta ja AK:n kuulemista edellyttävästä alasta. Komitea varaa itselleen mahdollisuuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa, ellei Euroopan komissio esitä säädösehdotusta, johon AK voi ottaa kantaa.

on tyytyväinen neuvoston tämänhetkiseen neuvottelumenetelmään, jossa meno- ja tulo-osia käsitellään neuvottelupaketissa yhdessä, sekä ilmaisee jälleen tukensa komission ehdottamille kahdelle uudelle omien varojen lajille, joista toinen perustuu arvonlisäveroon ja toinen uuteen finanssitransaktioveroon.

tukee täysin neuvoston ehdotusta tehdä koheesiopolitiikasta oma ala-otsakkeensa enimmäismäärän sijaan ja toistaa vaatimuksensa koheesiopolitiikkaan varattujen määrärahojen korottamisesta (vähintään vuosien 2007–2013 tasolle). Komitea tukee myös ehdotusta perustaa uusi siirtymäalueiden alueluokka.

on tyytyväinen neuvoston ehdotukseen sisällyttää Galileo-, ITER- ja GMES-ohjelmat ensimmäiseen otsakkeeseen, ja toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) tulisi niin ikään siirtää monivuotiseen rahoituskehykseen.

Yleisesittelijä

Mercedes BRESSO (IT, PSE), Piemonten aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirjat

Muutettu ehdotus – neuvoston asetus vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta

COM(2012) 388 final

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yksinkertaistamisohjelma vuodet 2014–2020 kattavaa monivuotista rahoituskehystä varten

COM(2012) 42 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

panee merkille 6. heinäkuuta 2012 julkistetun komission muutetun ehdotuksen, joka koskee monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020 ja jossa otetaan huomioon Kroatian liittyminen unioniin sekä tuoreempiin tilastoihin (2007–2009) perustuvat laskelmat.

2.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin täysistunnossa 13. kesäkuuta 2012 hyväksymään monivuotista rahoituskehystä sekä omia varoja koskevaan päätöslauselmaan sekä siihen, että siinä korostetaan EU:n talousarvion olevan tosiasiallisesti 94-prosenttisesti investointitalousarvio ja että sen hallintomenot ovat suhteellisesti hyvin alhaiset. Komitea painottaa näiden investointien vipu- ja kerrannaisvaikutuksia yksityisen ja julkisen yhteisrahoituksen kautta paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla sekä korostaa EU:n talousarvion korvaamatonta merkitystä vakaana ja monivuotisena julkisena voimavarana, jolla tuetaan kasvua ja työllisyyttä.

Meneillään olevat toimielinten väliset neuvottelut

3.

on äärimmäisen huolissaan neuvotteluiden tämänhetkisestä kehityksestä neuvostossa, kun on kyse monivuotisen rahoituskehyksen kokonaistasosta, politiikkojen sisällöstä ja resursseista. Tämä saattaa vaarantaa koheesiopolitiikan puitteissa määriteltyjä kolmea aluekategoriaa varten osoitettavat varat. Komitea toivoo siis, että 22.–23. marraskuuta 2012 pidettävään ylimääräiseen EU-huippukokoukseen mennessä päästään myönteiseen ratkaisuun. Näin voidaan laukaista pattitilanne lainsäädäntövallan käyttäjän kahden osapuolen välillä ja välttää viive, joka olisi vahingollinen Euroopan unionin ja älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian ripeän toteuttamisen kannalta.

4.

painottaakin, että eräät jäsenvaltioiden neuvotteluissa esittämistä näkemyksistä ovat selkeästi epäjohdonmukaisia niiden sitoumusten kanssa, joita ne tekivät Eurooppa-neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2012 hyväksytyn kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä.

5.

muistuttaa, että talous- ja sosiaalikriisin vakavuus Euroopan unionissa edellyttää ehdottomasti, että ohjelmakausi käynnistetään vuonna 2014. Vain näin mahdollistetaan unionin rahastojen hyödyntäminen, jolla on keskeinen merkitys investointien toteuttamiselle jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa.

6.

huomauttaa, että EU:n talousarvio on supistunut kooltaan jäsenvaltioiden talousarvioihin verrattuna, kun taas unionin toimivaltuuksia ja tehtäviä on samanaikaisesti laajennettu Lissabonin sopimuksella erityisesti ulkosuhteiden (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohta), ilmastonmuutoksen (SEUTin 191 artikla), energian (SEUTin 194 artikla), urheilun (SEUTin 165 artikla), avaruuspolitiikan (SEUTin 189 artikla), matkailun (SEUTin 195 artikla) ja pelastuspalvelun (SEUTin 196 artikla) alalla.

7.

korostaa, että hyvin suuri osa jäsenvaltioiden julkisista investoinneista on riippuvaisia rakennerahastoista, joiden osuus julkisista investoinneista on 13 jäsenvaltiossa yli 30 prosenttia ja kuudessa jäsenvaltiossa yli 60 prosenttia.

8.

toteaa, että perussopimuksissa (SEUTin 312 artikla) on erityisiä säännöksiä siltä varalta, että monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä ennen kuin kaikkien unionin monivuotisten rahoitusohjelmien – paitsi YMP:n ensimmäisen pilarin – oikeusperustan voimassaolo päättyy vuoden 2013 lopussa. Komitea korostaa, että perussopimusten erityisiin säännöksiin sisältyy budjettivallan käyttäjien oikeudellinen velvoite jatkaa neuvotteluja. Komitea painottaa kuitenkin, että sekä uusien alakohtaisten ohjelmien laatiminen ilman monivuotista rahoituskehystä että nykyisten ohjelmien keston pidentäminen olisi äärimmäisen hankalaa.

9.

varoittaakin sellaisesta vaihtoehdosta, joka johtaisi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkäämiseen vuoden 2013 alusta, sillä tämä tekisi mahdottomaksi yhteisen strategiakehyksen ohjelmasuunnittelun ja määrärahojen myöntämisen vuoden 2014 jälkeen aiheuttaen kielteisiä vaikutuksia EU:n taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Komitea katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävän sopimuksen lykkääminen vuoden 2013 alkua pidemmälle vaarantaisi myös komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston tähän saakka valmisteleman ohjelmakauden 2014–2020 ja aiheuttaisi tarpeen pohtia uudelleen AK:n alun perin suosittamaa vaihtoehtoa, jonka mukaan ohjelmakaudesta tulisi 5 + 5 vuoden pituinen yhden tai kahden vuoden siirtymäkauden jälkeen.

10.

toistaa aiemmin esittämänsä kannan, että EU:lla tulee olla uskottava, vähintään 1 prosentin budjetti, jotta se voi saavuttaa tärkeät tavoitteensa Eurooppa 2020 –strategian päämäärien ja kuntien ja alueiden tarpeiden mukaisesti. Komitea muistuttaa, että neuvosto madalsi vuonna 2000 omien varojen katon 1,29 prosenttiin BKTL:stä maksusitoumusten ja 1,23 prosenttiin maksumäärärahojen osalta. Komitea korostaa, että sen jälkeen ero omien varojen enimmäismäärän ja monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän välillä on jatkuvasti kasvanut ja on ollut keskimäärin 25 prosenttia. Komitea muistuttaa lisäksi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä asetetaan ainoastaan varainkäytön ylärajat, kun taas EU:n talousarvio on aina jäänyt kooltaan runsaasti näiden tasojen alapuolelle sekä maksusitoumuksissa että maksumäärärahoissa. Komitea kannattaa näin ollen – komission ehdotukseen 6. heinäkuuta 2012 tehdyn tarkistuksen pohjalta – Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan uusi talousarvio on suuruudeltaan 1,14 prosenttia EU:n BKTL:stä, Kroatian liittymisestä unioniin aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina.

11.

on tyytyväinen siihen, että 18. syyskuuta 2012 päivätystä neuvottelupaketista on poistettu ehdotus vähävaraisimmille suunnatun elintarvikeohjelman lakkauttamisesta. Komitea pahoittelee kuitenkin, että elintarvikeohjelman budjetoinnista on epävarmuutta, ja tähdentää kannattavansa ohjelman säilyttämistä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 2.

12.

on tyytyväinen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion Kyproksen 30. elokuuta 2012 julkistetun keskusteluasiakirjan tiettyihin kohtiin mutta tuntee huolta koheesiopolitiikan osalta keskusteluun tuoduista seikoista, varsinkin jäsenvaltioita ja alueita varten esitettyjen "turvaverkkojen" tukikelpoisuudesta, mittasuhteista ja soveltamisalasta. Komitea torjuu lisäksi suhteettomina pitämänsä ehdotukset mukautuksista siirtymäalueiden ja kehityksessä muita pidemmälle edenneiden alueiden osalta.

Yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvat alat

13.

pahoittelee, että valtaosa neuvoston neuvottelupakettiin (19. kesäkuuta 2012 päivätty versio) kuuluvista aihepiireistä, erityisesti kohdat 21–47 ja 53–78, kuuluvat yhteispäätösmenettelyn eivätkä hyväksyntämenettelyn piiriin, ja korostaa, että parlamentin tulisi olla täysivaltaisesti mukana meneillään olevissa neuvotteluissa.

14.

kritisoi sitä, että jäsenvaltioille myönnettävien määrärahojen jakomenetelmä sekä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan määrärahojen enimmäismäärät on sisällytetty neuvoston neuvottelupakettiin (kohdat 30–45), mutta ne eivät ole mukana ehdotetussa asetuksessa yhteiseen strategiakehitykseen sisältyviä viittä rahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä. Komitea pitää lisäksi yllättävänä, että 18. syyskuuta 2012 päivättyjen neuvottelupaketin kohdan 35 mukaan rakennerahastovarojen jako jäsenvaltioiden kesken pohjautuu osittain Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Tämä panee miettimään, edustavatko kyseiset tavoitteet todella alueiden kehitystarpeita, ja herättää myös merkittäviä hallinto- ja menettelytapakysymyksiä, sillä tavoitteiden käyttö jakoperusteena ei varmasti ollut näköpiirissä, kun ne asetettiin vuonna 2010.

15.

katsoo, että kyse on SEUTin 177 artiklan mukaisesti paitsi yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluvasta alasta myös AK:n kuulemista edellyttävästä alasta. Niinpä komitea tulee tarkastelemaan tarkemmin asiaa koskevia oikeudellisia seikkoja ja varaa itselleen mahdollisuuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUTin 263 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti oikeuksiensa turvaamiseksi, ellei Euroopan komissio esitä säädösehdotusta, johon AK voi ottaa kantaa.

16.

toistaa seuraavat huomiot, jotka komitea on esittänyt Euroopan komission eri säädösehdotuksista antamissaan lausunnoissa vuoden 2012 alusta lähtien:

a.

Alaotsakkeen 1 b ja yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen osalta komitea tukee ehdotusta perustaa uusi siirtymäalueiden alueluokka sekä tarvetta ottaa SEUTin 349 artiklan mukaisesti huomioon syrjäisimpien alueiden erityinen ja ainutlaatuinen tilanne rahastojen hyödyntämisessä (neuvottelupaketin kohta 25); 300 kilometrin rajaa eurooppalaiseen alueelliseen yhteistyöhön, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joihin ei pidä soveltaa etäisyyskriteeriä (ks. ed., kohta 27); lähentymistuen piiristä putoavia alueita varten ehdotettua turvaverkkoa, joka vastaa vähintään kahta kolmasosaa niiden saamasta tuesta kaudella 2007–2013 (ks. ed., kohta 44); yhteisrahoitusta koskevia Euroopan komission ehdotuksia, paitsi osuuden nostamista 85 prosenttiin "Euroopan alueellinen yhteistyö" -tavoitteen mukaisissa ohjelmissa, sekä tukee syrjäisimmillä alueilla toteutettavaan alueiden väliseen yhteistyöhön sovellettavan yhteisrahoitusosuuden nostamista 50 prosentista 85 prosenttiin (ks. ed., kohta 46); vähävaraisimmille suunnatun elintarvikeapuohjelman säilyttämistä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 alla sen sijaan, että se siirretään Euroopan sosiaalirahaston toiminta-alaan otsakkeen 1 alle (ks. ed., kohta 48); yhteisrahoitusosuuden korottamista 10 prosenttiyksiköllä tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivien jäsenvaltioiden kohdalla (ks. ed., kohta 47, vaihtoehto a); yhteisen strategiakehyksen luomista kolmelle rakenne- ja koheesiorahastolle, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle (ks. ed., kohta 65); seuraavia ennakkomaksujen määriä: 2 % vuonna 2014, 3 % vuonna 2015 ja 3 % vuonna 2016 (ks. ed., kohta 75); ja palautukseen oikeuttamattoman alv:n tukikelpoisuutta yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen osalta (ks. ed., kohta 78, vaihtoehto c).

b.

Otsakkeen 2 osalta komitea tukee tukien nopeampaa lähentämistä sekä tarkan aikataulun asettamista jäsenvaltioiden väliselle lähentymiselle (neuvottelupaketin kohta 53); 200 000 euron ylärajaa suorille tuille 300 000 euron sijaan, sisältäen viherryttämiselementin, sekä tuen asteittaista vähentämistä 100 000:sta eikä 200 000 eurosta alkaen (ks. ed., kohta 54); 30 prosentin rahoitusosuutta ympäristötoimenpiteille (ks. ed., kohta 56); mahdollisuutta siirtää määrärahoja ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin (ks. ed., kohta 57) hyväksymättä kuitenkaan päinvastaiseen suuntaan tapahtuvia siirtoja, koska YMP:n molempien pilarien talousarvioita on tasapainotettava (ks. ed., kohta 58); ja siirtymäalueiden luokan sisällyttämistä maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen (ks. ed., kohta 62), sekä vastustaa uuden maatalousalan kriisivarauksen luomista ehdotetun kaltaisena (ks. ed., kohta 64).

17.

toistaa ehdotuksensa siitä, että Euroopan alueelliseen yhteistyöhön osoitetut varat jaettaisiin yhteistyöohjelmittain eikä jäsenvaltioittain. Komitea kehottaa näin ollen tarkistamaan 18. syyskuuta 2012 päivätyn neuvottelupaketin kohtaa 40, sillä nykytilanteessa neuvottelut pelkästään rajatylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön osioita koskevasta jaosta johtavat siihen, että alueidenvälinen yhteistyö nähdään vain kahden muun osion tähteenä.

18.

kannattaa ehdotusta siitä, että käytettäisiin yhä enemmän lainoja eikä ensisijaisesti avustuksia, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Näin edistettäisiin edunsaajien sitoutumista. Komitea katsoo myös, että takaisinmaksetut lainavarat olisi palautettava hyödynnettäviksi käyttöpääomamekanismien avulla.

Uudet omien varojen lajit

19.

esittää jälleen toiveensa nykyisen omien varojen järjestelmän uudistamisesta keinona supistaa jäsenvaltioiden suoria rahoitusosuuksia EU:n talousarviossa ja lisätä EU:n omia varoja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi (1) sekä vastata nykyisten rahoitusoikaisujen ja poikkeuksien poistamisen tarpeeseen. Komitea katsoo, että avoimuuden, tasapainon ja jatkuvuuden takaamiseksi uuden monivuotisen rahoituskehyksen tulee ehdottomasti – kuten Euroopan parlamentti on esittänyt – perustua sopimukseen uudenlaisista omista varoista.

20.

on tyytyväinen neuvoston tämänhetkiseen neuvottelumenetelmään, jossa meno- ja tulo-osia käsitellään neuvottelupaketissa yhdessä, sekä ilmaisee jälleen tukensa komission ehdottamille kahdelle uudelle omien varojen lajille, joista toinen perustuu arvonlisäveroon ja toinen uuteen finanssitransaktioveroon.

21.

kehottaakin tiettyjä jäsenvaltioita hyväksymään uuden finanssitransaktioveron, jotta ne eivät aiheuttaisi vahinkoa kansalaisilleen, yrityksilleen ja paikallis- ja alueviranomaisille, sillä siitä kieltäytyminen johtaa muiden tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen ja "kahden nopeuden budjettipolitiikan" luomiseen unionissa.

22.

katsoo, että tiiviimmän yhteistyön keinoin toteutettu finanssitransaktiovero voi oikeudellisesti toimia perustana uudelle EU:n omien varojen lajille ja että osallistuvat valtiot voisivat siirtää EU:n talousarvioon osan kerätyistä tuloista. Tämän siirron tulee kuitenkin vähentää vastaavasti niiden bruttokansantuloon perustuvia maksuja talousarvioon ilman, että järjestelyn ulkopuolelle jäävien valtioiden kansallisiin maksuosuuksiin sovellettavia sääntöjä muutetaan.

23.

toistaa kannattavansa erittäin monimutkaisen hyvitys- ja korjausjärjestelmän yksinkertaistamista sekä nykyisten alennusjärjestelmien korvaamista yleisellä korjausmekanismilla.

Makrotaloudellinen ehdollisuus

24.

ihmettelee, että Euroopan komission neuvoston asetukseen tekemään niin sanottuun "tekniseen" muutokseen sisältyy olennaisen tärkeä elementti: makrotaloudellisen ehdollisuuden laajentaminen pelkästä koheesiorahastosta kaikkiin yhteiseen strategiakehitykseen sisältyviin viiteen rahastoon (ks. muutetun asetusehdotuksen 8 artikla).

25.

toistaa vastustavansa yksiselitteisesti ja tiukasti kaikenlaisia makrotaloudellisia ehtoja, eikä pidä asianmukaisina eräiden jäsenvaltioiden vaatimuksia niiden laajentamisesta kaikkiin budjettikohtiin.

26.

muistuttaa, että kyseessä on yhteispäätösmenettelyn piiriin kuuluva ala, jota tulee käsitellä yhteiseen strategiakehyksen kattamia viittä rahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen yhteydessä.

Monivuotisen rahoituskehyksen rakenne, voimassaoloaika ja joustavuus

27.

tukee täysin neuvoston ehdotusta tehdä koheesiopolitiikasta oma ala-otsakkeensa alaenimmäismäärän sijaan, mutta tähdentää, ettei Verkkojen Eurooppa -välinettä tule sisällyttää tähän ala-otsakkeeseen sen erilaisen luonteen vuoksi. Komitea pahoittelee edelleen, ettei tilaisuutta kaikkien aluekehitystä tukevien EU:n määrärahojen (eli viiden yhteiseen strategiakehykseen kuuluvan rahaston) yhdistämiseen saman otsakkeen alle ole hyödynnetty.

28.

kehottaa jälleen lisäämään joustavuutta kussakin otsakkeessa sekä luomaan joustovarauksen, johon voitaisiin siirtää käyttämättömiä talousarviomäärärahoja jakson puolivälissä sen sijaan, että ne palautetaan jäsenvaltioille. Komitea katsoo, että tällaista joustovarausta voitaisiin hyödyntää makrotaloudellisissa ja finanssipoliittisissa toimissa, joiden avulla voidaan ennakoida asymmetrisiä sokkeja Euroopan unionissa.

29.

panee jälleen merkille ehdotuksen esittää jonkinlainen arviointi monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanosta vuonna 2016 sekä toteaa, että olisi suotavampaa tehdä täysimittainen väliarviointi (johon sisällytetään ehdotettu arviointi) vuonna 2017.

Sitoumusten ja tukien enimmäismäärät

30.

toistaa seuraavat huomionsa monivuotisen rahoituskehityksen tärkeimpien alaotsakkeiden suuruudesta:

a.

Komitea tukee Euroopan komission ehdotuksia, jotka koskevat Verkkojen Eurooppa -välinettä (50 miljardia euroa), Horisontti 2020 -ohjelmaa (80 miljardia euroa), YMP:n kahta ensimmäistä pilaria (372 miljardia euroa kiinteissä hinnoissa), Luova Eurooppa -ohjelmaa (1,6 miljardia euroa) sekä EU:n ulkoisen toiminnan rahoittamiseen tarkoitettuja välineitä (70 miljardia euroa).

b.

Komitea kehottaa korottamaan määrärahoja, jotka varataan koheesiopolitiikkaa (reaalisesti vähintään samalle tasolle kuin vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä), Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa ja Life-ohjelmaa varten, sekä tasapainottamaan YMP:n pilareiden talousarviota maaseudun kehittämisen hyväksi.

Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset ohjelmat

31.

toistaa vaatimuksensa Euroopan globalisaatiorahaston jatkamisesta ja sen sisällyttämisestä monivuotiseen rahoituskehykseen, mutta – Euroopan parlamentin tavoin – edellyttää, että se pitää kirjata budjettiin kulloisenkin budjettikohdan enimmäismäärästä erillisenä, koska se ei ole ennakoitavissa. Komitea vastustaa myös soveltamisalan laajentamista kahdenvälisistä ja monenvälisistä kauppasopimuksista maataloustoiminnalle aiheutuvien vaikutusten korvaamiseen (neuvottelupaketin kohta 95).

32.

on tyytyväinen neuvoston ehdotukseen sisällyttää Galileo-, ITER- ja GMES-ohjelmat monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäiseen otsakkeeseen (neuvottelupaketin liite I), kuten komitea esitti vuoden 2013 jälkeisestä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan lausunnossa.

33.

painottaa, että edellä mainittuja varausmekanismeja vastaavat summat tulisi niin ikään siirtää monivuotiseen rahoituskehykseen.

Yksinkertaistamisohjelma

34.

katsoo, että sekä jäsenvaltioiden että Euroopan parlamentin suositus menojen laadun parantamisesta ei toistaiseksi ole saanut tyydyttävää vastausta, sillä seurauksena on ollut uusia valvonta- ja tarkastusmenettelyitä, menettelyiden monimutkaistuminen sekä liiallisen painoarvon antaminen määrällisille tulos- ja hyödyntämiskriteereille strategioiden laadun kustannuksella. Tämä johtaa myös lisääntyvään keskittämiseen, joka haittaa alempia hallintotasoja ylempiin nähden.

35.

toivoo, että komission lupaamassa tiedonannossa menojen laadusta mahdollistetaan julkisten investointimenojen eriyttäminen talousarviossa vakaussopimuksen pohjalta.

36.

vastustaa sitä, että komissio käyttää delegoituja säädöksiä ylenmääräisesti, kuten ehdotetaan esimerkiksi yhteistä strategiakehystä varten tarkoitettuja alustavia toimia ajatellen, sillä se sulkee AK:n eurooppalaisen kuulemis- ja päätöksentekoprosessin ulkopuolelle, vaikka kyse saattaa olla alue- ja paikallisyhteisöjen kannalta keskeisistä aloista.

37.

on sen sijaan täysin yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EU:n tasolla toteutetulla yksinkertaistamisella ei saavuteta tavoiteltua tulosta, ellei siihen liity vastaavia toimenpiteitä valtiollisella ja alueellisella tasolla. Komitea painottaa, että eniten toimenpiteitä tarvitaan jäsenvaltiotasolla.

38.

pitää tervetulleena ehdotuksia ohjelmien järkeistämisestä monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, erityisesti vähentämällä rahoitusohjelmien määrää sekä yhdistämällä ohjelmia ja alaohjelmia monilla aloilla.

39.

toivoo Euroopan investointipankin entistä tiiviimpää osallistumista rakennerahastojen rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanoon.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

COM(2012) 388 final

Johdanto-osan 3 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Erityiset rahoitusvälineet eli hätäapuvaraus, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, joustoväline, Euroopan globalisaatiorahasto, maatalousalan kriisivaraus sekä ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara ovat tarpeen, jotta unioni voi reagoida tiettyihin erikseen määriteltyihin ennakoimattomiin tilanteisiin tai rahoittaa sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa rahoituskehyksessä vahvistettujen, yhden tai useamman otsakkeen enimmäismäärien rajoissa. Sen vuoksi tarvitaan erityisiä säännöksiä, joiden nojalla talousarvioon voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahoja ylittämällä rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät silloin kun on tarpeen turvautua erityisiin rahoitusvälineisiin.

Erityiset rahoitusvälineet eli hätäapuvaraus, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, joustoväline sekä ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara ovat tarpeen, jotta unioni voi reagoida tiettyihin erikseen määriteltyihin ennakoimattomiin tilanteisiin tai rahoittaa sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa rahoituskehyksessä vahvistettujen, yhden tai useamman otsakkeen enimmäismäärien rajoissa. Sen vuoksi tarvitaan erityisiä säännöksiä, joiden nojalla talousarvioon voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahoja ylittämällä rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät silloin kun on tarpeen turvautua erityisiin rahoitusvälineisiin.

Perustelu

Koska Euroopan globalisaatiorahasto tulisi sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen ja koska maatalousalan kriisivarauksen sijaan tarvitaan tosiasiallista sääntelyä, nämä kaksi rahoitusvälinettä on poistettava luettelosta.

Muutosehdotus 2

COM(2012) 388 final

8 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jos Euroopan aluekehitysrahastoon, Euroopan sosiaalirahastoon, koheesiorahastoon, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon liittyvien talousarviositoumusten jäädyttäminen lopetetaan jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinointiin liittyvien makrotaloudellisten ehtojen soveltamisen yhteydessä, neuvosto tekee perussopimuksen ja asiaa koskevan perussäädöksen mukaisesti päätöksen jäädytettyjen sitoumusten siirtämisestä seuraaville vuosille. Jäädytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei voida siirtää vuoden n + 2 jälkeisille vuosille.

Jos koheesiorahastoon liittyvien talousarviositoumusten jäädyttäminen lopetetaan jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinointiin liittyvien makrotaloudellisten ehtojen soveltamisen yhteydessä, neuvosto tekee perussopimuksen ja asiaa koskevan perussäädöksen mukaisesti päätöksen jäädytettyjen sitoumusten siirtämisestä seuraaville vuosille. Jäädytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei voida siirtää vuoden n + 2 jälkeisille vuosille.

Perustelu

Makrotaloudellisiin ehtoihin liittyviä säännöksiä tulee soveltaa ainoastaan koheesiorahastoon, kuten sen perustamisesta lähtien on tehty.

Bryssel 9. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  Ks. 14.–15. joulukuuta 2011 pidetyssä 93. täysistunnossa annetun alueiden komitean lausunnon "Vuoden 2013 jälkeinen uusi monivuotinen rahoituskehys" kohta 65.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/37


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma (2014–2020)”

2012/C 391/08

ALUEIDEN KOMITEA

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2010), sillä siinä sitoudutaan tunnustamaan kilpailukyky perustavaksi ja johtavaksi tekijäksi EU:n kestäväpohjaisen talouskasvun ja työpaikkojen lisäämisen takaamisessa.

kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten kaikissa jäsenvaltioissa tekemiin lukuisiin aloitteisiin, kuten paikallisiin pienyrityskeskuksiin, alue- ja paikallisviranomaisten myöntämiin mikroluottoihin tai pienyritysten perustamista koskevaan ilmaiseen asiantuntija-apuun, jotka tarjoavat usein perustan aloittelevan mikroyrityksen menestykselle.

kiinnittää huomiota nuorten yrittäjien tarpeisiin, koska heille yritys on usein ainoa mahdollisuus ammatilliseen kehitykseen ja koska he ovat halukkaita ottamaan riskejä toiminnassaan ja monissa tapauksissa kehittämään sitä koko Euroopan markkinoilla. Niinpä näillä yrittäjillä on edellytykset kilpailla globaaleilla markkinoilla.

panee merkille, että globaali kilpailukyky on mahdollista saavuttaa ainoastaan korjaamalla eurooppalaisten markkinoiden puutteet, joiden vuoksi eurooppalaiset pk-yritykset eivät pysty kilpailemaan muista maailmankolkista peräisin olevien pk-yritysten kanssa. Pk-yritysten täytyy saada merkittävämpi rooli EU:n hankkeiden toteuttamisessa, ja niiden asemaa pitää kohentaa verrattuna suuryrityksiin, jotka useassa tapauksessa ovat näiden hankkeiden pääurakoitsijoita. Tämän vuoksi komitea painottaa yritysverkostojen muodostamisen merkitystä pk-yritysten kannalta.

Esittelijä

Witold KROCHMAL (PL, AE), Wołówin kaupungin- ja kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2020)

COM(2011) 834 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2010), sillä siinä sitoudutaan tunnustamaan kilpailukyky perustavaksi ja johtavaksi tekijäksi EU:n kestäväpohjaisen talouskasvun ja työpaikkojen lisäämisen takaamisessa.

2.

katsoo, että ehdotetulla asetuksella täydennetään Euroopan komission aiemmin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa tekemiä aloitteita. Siinä tunnustetaan pk-yritysten asema EU:n talousjärjestelmässä ja pannaan merkille pk-ympäristön puutteet ja epävakaus, jotka voivat hidastaa ja jopa rajoittaa yritysten kehitystä ja niiden kilpailukyvyn kasvua.

3.

korostaa, että AK:n kantaa tukee alue- ja paikallisviranomaisille tehty kyselytutkimus "Alueet ja kunnat pk-yritysten tukena" (1), jonka on toteuttanut komitean Eurooppa 2020 -seurantafoorumi.

4.

tiedostaa, että jäsenvaltiot ja alueet ovat suurelta osin vastuussa markkinoiden puutteiden korjaamisesta, mutta katsoo, että EU voi auttaa tietyillä aloilla edistämällä hyviä käytänteitä, takamaalla yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja parantamalla liiketoimintaympäristön edellytyksiä niin, että yritykset, myös pk-yritykset, pystyvät kilpailemaan kestävällä tavalla globaalisti, mikä tarkoittaa siirtymistä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta taloutta.

5.

katsoo, että tällä ohjelmalla lisätään huomattavasti luottamusta Euroopan yrityssektoriin sekä eurooppalaisilla että globaaleilla markkinoilla. Markkinoiden luottamuksen kasvu lisää kiinnostusta yrityksiin ja laajentaa nykyisten liikeyritysten toimia, myös pk-yritysten, jotka ovat talouskasvun (58 prosenttia liikevaihdosta EU:ssa) ja työllisyyden (67 prosenttia yksityissektorin työpaikoista) tärkeä lähde. Ne loivat 85 prosenttia uusista työpaikoista yksityissektorilla vuosina 2002–2010.

6.

katsoo, että matkailusektorin korostaminen ohjelmassa on asianmukaista, koska kyseinen sektori liittyy moniin EU:n pk-yrityksiin ja työllistää valtavan määrän ihmisiä.

7.

korostaa, että yrityksiä ja pk-yrityksiä on tärkeää tukea niiden toiminnan kehityksen eri vaiheissa, perustamisvaiheessa olevista yrityksistä jo olemassa oleviin yrityksiin tai jopa rakennemuutoksessa oleviin yrityksiin edellyttäen, että tuella edistetään yrityksen kilpailukykyä EU:n markkinoilla ja unionin ulkopuolisilla markkinoilla.

8.

tiedostaa, että yksi ohjelman onnistumisen tärkeimmistä edellytyksistä on yrityskulttuurin ja hyvän liiketavan edistäminen ja kehittäminen EU:n yhteiskunnassa, ja suhtautuu siksi myönteisesti mahdollisuuteen ottaa osaa Euroopan yrittäjäpalkinnosta käytävään kilpailuun valtio-, alue- ja paikallistasolla ja muihin tämänkaltaisiin hankkeisiin.

9.

muistuttaa, että vuosittain kolme EU:n aluetta saa "Euroopan yrittäjyysalue" -palkinnon tunnustuksena niiden pk-yrityksille tarjoamista suotuisista olosuhteista.

10.

katsoo, että yrittäjyyden edistämisen pitää alkaa jo koulussa siten, että tuetaan yrittäjyysmyönteisiä asenteita ja edistetään taloudellista riippumattomuutta. Sen ansiosta opiskelijat voivat työelämään siirtyessään tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sen työn luonteesta, jota he haluavat tehdä. Jotta koulutuksensa päättävä ja tutkinnon suorittanut voi ryhtyä yrittäjäksi hankkimansa pätevyyden perusteella ja tarjota palveluja, joille niin muodoin todennäköisesti on kysyntää, olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että koulutuksessa otetaan huomioon markkinoiden tarpeet.

11.

kehottaa sisällyttämään yrityselämän suuntaukset ja kehityksen ammatilliseen koulutukseen, sillä kilpailukyvyn kannalta on keskeisen tärkeää tarjota yrittäjillemme jatkuvaa koulutusta.

12.

kiinnittää huomiota nuorten yrittäjien tarpeisiin, koska heille yritys on usein ainoa mahdollisuus ammatilliseen kehitykseen ja koska he ovat halukkaita ottamaan riskejä toiminnassaan ja monissa tapauksissa kehittämään sitä koko Euroopan markkinoilla. Niinpä näillä yrittäjillä on edellytykset kilpailla globaaleilla markkinoilla.

13.

kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten kaikissa jäsenvaltioissa tekemiin lukuisiin aloitteisiin, kuten paikallisiin pienyrityskeskuksiin, alue- ja paikallisviranomaisten myöntämiin mikroluottoihin tai pienyritysten perustamista koskevaan ilmaiseen asiantuntija-apuun, jotka tarjoavat usein perustan aloittelevan mikroyrityksen menestykselle.

14.

kiinnittää huomiota myös naisyrittäjien asemaan sekä erityisiin kohderyhmiin, muun muassa maahanmuuttajataustaisiin ja ulkomaalaisiin yrittäjiin, jotka tarvitsevat erityisaloitetta kehittääkseen yritystensä kilpailukykyä, ja ottaa huomioon tällä alalla käytössä olevat EU:n toimintalinjat.

15.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia panemaan ohjelman täytäntöön. Komitea kiinnittää erityisesti huomiota tarpeeseen vähentää byrokratiaa ja ulkopuolisten varojen hankkimisessa esiintyviä esteitä sekä yksinkertaistaa tarjouskilpailuja varten toimitettavia asiakirjoja ja luopua pienten töiden tapauksessa vaatimuksista hankkia pankkitakaus.

EU:n yritysten kilpailukyvyn lisääminen

16.

panee merkille, että globaali kilpailukyky on mahdollista saavuttaa ainoastaan korjaamalla eurooppalaisten markkinoiden puutteet, joiden vuoksi eurooppalaiset pk-yritykset eivät pysty kilpailemaan muista maailmankolkista peräisin olevien pk-yritysten kanssa. Pk-yritysten täytyy saada merkittävämpi rooli EU:n hankkeiden toteuttamisessa, ja niiden asemaa pitää kohentaa verrattuna suuryrityksiin, jotka useassa tapauksessa ovat näiden hankkeiden pääurakoitsijoita. Tämän vuoksi komitea painottaa yritysverkostojen muodostamisen merkitystä pk-yritysten kannalta.

17.

muistuttaa, että EU:n on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa taattava yhtenäismarkkinoiden tehokas toiminta ja parannettava liiketoimintaympäristöä poistamalla tai vähentämällä vaikeuksia, joita pk-yrityksillä on rahoituksen saannissa ja joiden syyt ovat niiden rajallisessa kyvyssä laajeta alkuperämaansa ulkopuolisille markkinoille sekä yhtenäismarkkinoilla että niiden ulkopuolella sekä liiallisessa verorasituksessa ja hallinnollisten menettelyjen aiheuttamassa taakassa. Nämä edellytykset on täytettävä ja samalla taattava osaamisen ja uuden innovatiivisen teknologian saatavuus ja yhteistyö paikallisten ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Näiden on tutkimusohjelmissaan otettava huomioon pk-yritykset Euroopan talouden eteenpäin vievänä voimana.

18.

katsoo, että ohjelmassa on painotettava enemmän pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista EU:n tutkimus- ja innovointitoimintaan, -hankkeisiin ja -ohjelmiin myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta. Kun yritysten osallistuminen tutkimushankkeisiin lisääntyy, paranee yritysten osaaminen ja näin ollen myös niiden kansainvälinen kilpailukyky.

Tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmaa "Horisontti 2020" koskevassa ehdotuksessa korostetaan erityisesti tarvetta lisätä pk-yritysten osallistumista tutkimushankkeisiin. Tämän tiiviimmän osallistumisen avulla pk-yrityksillä, joilla joissain tapauksissa on kärkiasema maailmassa, on mahdollisuus hankkia tietoja ja osaamista.

19.

katsoo, että ainoastaan tällaisen lähestymistavan avulla yritykset ja pk-yritykset voivat kehittyä siten, että otetaan huomioon sitoumukset uusimpiin ympäristötekniikoihin perustuvaan vähähiiliseen talouteen, jonka avulla on mahdollista saavuttaa ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet.

20.

suhtautuu myönteisesti ohjelmalle ehdotettuun 2,522 miljardin euron talousarvioon. Komitea panee kuitenkin merkille, että yrityksiä ja pk-yrityksiä suoraan tukevia rahoitusvälineitä varten osoitettu 1,4 miljardin euron määrä on vain 56 prosenttia ohjelman kokonaisbudjetista. Mikäli rahoitusvälineille on enemmän kysyntää kuin kohtuudella voidaan odottaa, näitä rahoitusvälineitä varten osoitettavan rahoituksen prosenttiosuuden muuttamisesta tulisi päättää asetusehdotuksen 16 artiklan mukaisessa komiteassa, jossa ovat edustettuina kaikki yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) kautta tukea saavat valtiot. Kuitenkin nimenomaan talousarvion muu osa, joka on tarkoitettu pk-kenttää tukeviin toimiin, takaa, että koko ohjelmaan kaudeksi 2014–2020 osoitetut varat käytetään tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

21.

katsoo, että ohjelman talousarviosta on asianmukaista osoittaa 1,7 prosenttia ohjelman hallinnolliseen tukeen, koska kyseisten varojen turvin on taattava ohjelman tuloksekas toiminta rasittamatta talousarviota kohtuuttomasti.

22.

katsoo, että ohjelman talousarviosta rahoitetuilla toimenpiteillä ei voida korvata valtio-, alue- tai paikallistason aloitteita, vaan että näitä toimenpiteitä olisi vahvistettava ja tehostettava, annettava niille EU:n tasoista ulottuvuutta tehokkaan koordinoinnin avulla ja poistamalla yksityisten toimijoiden ja viranomaisten yhteistyön esteitä valtioiden väliltä. Tällaista yhteistyötä pitäisi kannustaa pikemminkin horisontaalisella verkostoitumisella kuin vertikaalisella keskittämisellä.

23.

katsoo, että tarjotun tuen on oltava täysin perusteltua tavoitteiden kannalta ja että sillä pitää olla positiivisia vaikutuksia koko Euroopassa kumulaatio- ja kerrannaisvaikutusten sekä saavutettujen tulosten hyödyntämisen ansiosta.

24.

korostaa, että kilpailukyky riippuu suurelta osin tuottavuudesta, innovoinnista ja tehokkuudesta, joka on tulojen kestävän kasvun lähde, yritysten kyvystä hyödyntää täysimääräisesti eri mahdollisuuksia, esimerkiksi EU:n yhtenäismarkkinoita, ja institutionaalisista ratkaisuista, joilla luodaan edellytykset yritysten kestävälle kasvulle. Hankkeille, joilla vahvistetaan yritysten ja pk-yritysten kestävään kilpailukykyyn eniten vaikuttavia tekijöitä, tulee siksi antaa etusija.

25.

kiinnittää huomiota siihen, että kolmansien maiden osallistumista ohjelmaan assosiaatiosopimusten pöytäkirjojen ja muiden sopimusten perusteella on pidettävä tilaisuutena laajentaa EU:n alueella toimivien yritysten toiminta-alaa ja saada kokemusta yritysten toiminnasta EU:n markkinoiden ulkopuolella. Muiden EU:n ulkopuolisten maiden tulisi myös voida osallistua ohjelmaan, mutta rahoitus tähän tulisi hankkia muista ohjelmista, joiden tarkoituksena on edistää EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välistä yhteistyötä.

26.

kiinnittää huomiota yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen merkitykseen myös jatkuvan koulutuksen kautta sekä siihen, että kehityksen tulisi kulkea sellaisten taitojen ja asenteiden sekä yritysten yhteiskunnallisen vastuun kehittämisen suuntaan, joiden avulla ihmiset voivat vastata modernien globaalien markkinoiden haasteisiin ja noudattaa samalla perinteistä eurooppalaista yritysetiikkaa.

27.

katsoo, että yrittäjyyden edistämistä ja yrittäjyysmyönteisten asenteiden kehittämistä koskevien toimien pitää kattaa myös työuransa aluksi itsenäisen ammatinharjoittamisen tielle lähtevät yrittäjät, mukaan lukien naiset, jotka ryhtyvät tähän vaativaan toimeen ja ottavat riskin.

28.

katsoo, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisella, myös pääomajärjestelyin ja lainatakausjärjestelyin, pitää täydentää tällä hetkellä koheesiopolitiikan puitteissa käytettäviä rahoitusvälineitä, ja ne tulee myös voida yhdistää muihin, tarkasti määriteltyihin jäsenvaltioista saataviin varoihin.

29.

pitää erittäin myönteisenä mahdollisuutta myöntää rajatylittäviä luottoja ja lainoja, joiden avulla pk-yritykset voivat hyödyntää yhtenäismarkkinoiden valtavia mahdollisuuksia, minkä pitäisi vahvistaa yritysaloitteiden kilpailu- ja kestokykyä esimerkiksi matkailusektorilla.

30.

kiinnittää erityishuomiota pääomajärjestelyyn kasvua varten (EFG-järjestely), jossa keskitytään riskipääomaa tarjoaviin rahastoihin. Komitea tähdentää, että projektijohtajan tulee asianmukaisen riskinarvioinnin avulla osallistua mahdollisimman monen pk-yrityksen tukemiseen, mukaan luettuina ne, joilla on vain vähäiset mahdollisuudet saada avustusta normaalien pankkimenettelyjen puitteissa ja jotka voivat vahvistaa pk-yritysten yleistä potentiaalia ja vähentää työttömyyttä huomattavasti.

31.

suhtautuu epäilevästi lainatakausjärjestelyn enimmäissummaan ja kehottaa komissiota tarkentamaan, mihin kriteereihin tämän tason määrittely perustuu, sillä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa ei määritelty minkäänlaisia rajoituksia. Komitea tähdentää, että yrityksen perustamiseen, investointeihin tai omistajanvaihdokseen tarvittavat lainat ovat usein huomattavasti asetettua rajaa suurempia. Komitea pelkääkin tämän johtavan tilanteeseen, jossa Horisontti-ohjelman kautta taataan suurempia lainoja, vaikka sitä on tarkoitus käyttää ainoastaan innovointihankkeisiin.

32.

kehottaa siksi palaamaan edelliseen kilpailukykyä ja innovointia koskevaan ohjelmaan, jossa ei asetettu minkäänlaisia rajoituksia.

33.

katsoo, että on perusteltua soveltaa yksilöllistä lähestymistapaa velkarahoitukseen pyrkivien rahoituslaitosten kanssa käytävissä neuvotteluissa sekä velkarahoituksen suuruuden, joka riippuu takuunalaisesta riskien kokonaisuudesta, että laina-ajan osalta.

34.

edellyttää, että sekä riskipääomaan suunnattuja rahoitusvälineitä että pk-yrityslainasalkkujen kattamiseen osoitettuja varoja valvotaan jatkuvasti muuttuvan riskin osalta.

Ohjelman hallinnointi

35.

katsoo, että ohjelman epäsuoran hallinnoinnin siirtäminen Euroopan investointirahastolle ja toimeenpanovirastoille on asianmukaista edellyttäen, että Euroopan komissio vastaa ohjelman jatkuvasta valvonnasta. Tällaisella hallinnointimuodolla taataan, että Euroopan investointirahaston toiminnasta yli kymmenen vuoden aikana pk-yritysten tukemisen välineenä saatuja myönteisiä kokemuksia hyödynnetään.

36.

suosittaa myös, että hyödynnetään kokemuksia, joita tällä alalla on Euroopan investointipankilla ja Yritys–Eurooppa-verkostolla, jolla on kokemusta pk-yritysten kansainvälistämisestä, myös EU:n ulkopuolella.

37.

katsoo, että ohjelman onnistuneen täytäntöönpanon ja sen tehokkuuden takaamiseksi alue- ja paikallisviranomaisten ja ohjelmaa hallinnoivien laitosten on ehdottomasti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja helpotettava tiedonkulkua jokaisella ohjelman täytäntöönpanon alalla.

38.

pitää olennaisen tärkeinä kokemuksia, jotka liittyvät pk-yritysten kansainvälistymiseen EU:n ulkopuolella ja tätä aihetta koskevaan tiedon siirtämiseen, sillä niiden pitäisi auttaa pk-yrityksiä vähentämään rajat ylittävästä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. EU:n toimielinten asiantuntijoiden on kehitettävä tätä alaa yhteistyössä valtiollisten ja alueellisten viranomaisten kanssa.

39.

ottaa esiin myös mahdollisuuden perustaa tietokeskuksia, jotka levittävät tietoa pk-yrityksistä. Komitea ei kuitenkaan aio käsitellä tällaisten yksiköiden luonnetta eikä toiminnan erityispiirteitä. Näistä kysymyksistä tulisi sopia valtioiden ja alueiden monenvälisissä yhteistyösopimuksissa.

40.

ehdottaa, että ohjelman suora hallinnointi tapahtuu pääasiassa alueellisella tasolla valtiollisten viranomaisten tuella ja valvonnassa. Tällä hallintotasolla tulee myös laatia järjestelmä toteuttavista hankkeista johtuvan riskin seurantaan.

41.

ehdottaa lisäksi, että hankkeen valvonta on myös osa ehdotuksen liitteessä 1 esitettyjen keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista koskevien indikaattorien perusteella tehtävää täytäntöönpanon arviointia. Valvonnan täytyy myös kattaa ilmastonsuojeluun ja muihin EU:n toimintalinjojen toteuttamiseen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ohjelman puitteissa koskevat tiedot.

42.

tähdentää, että edellä mainittujen toimien on oltava johdonmukaisia ja yhtäpitäviä Euroopan komission suorittamien valvontatoimien kanssa. Komission edustajat tekevät yhdessä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) henkilöstön kanssa tilintarkastuksia, tarkastuksia ja tutkimuksia paikan päällä.

43.

katsoo, että tilintarkastusstrategiassa täytyy keskittyä ohjelman täytäntöönpanon puolueettomaan arviointiin, eikä sillä saa rasittaa ohjelman edunsaajia. Valvontajärjestelmissä pitää ottaa huomioon hankkeiden toteuttamisvaiheet, jotta ne eivät vaikuttaisi kielteisesti toteuttamisvauhtiin eivätkä saisi aikaan liiallisia lisäkustannuksia.

Ohjelmaan kohdistuvat tämänhetkiset uhat

44.

kiinnittää huomiota siihen, että monien maiden nykyisen talousarviotilanteen vuoksi kansalliset hallitukset etsivät yksinkertaisimpia keinoja talousarvion tulojen lisäämiseen korottamalla erilaisia maksuja, jotka nostavat työvoiman hintaa, mikä voi tosiasiassa johtaa pk-yritysten romahtamiseen tai niiden siirtymiseen harmaaseen talouteen. Alueiden komitea kehottaa siksi suojelemaan pk-yrityksiä, koska kuvatunlainen politiikka viivästyttää talouskriisistä elpymistä ja voi käytännössä tehdä tyhjäksi ohjelman lisäarvon. Pk-yritykset ovat tehokas väline työttömyyden vähentämiseen.

45.

katsoo, että yrityksen käynnistämiseen liittyvät hallinnolliset rasitukset ja toiminnassa olevien yritysten verorasitukset voivat estää pk-yrityksiä ja muita yrityksiä parantamasta kilpailukykyään monissa EU-maissa. Alueiden komitea kehottaa siksi vähentämään todellista hallintotaakkaa kaikessa asianomaisessa EU:n lainsäädännössä 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Komitea toteaa, että olisi tarkoituksenmukaista harkita useampien pk-alan toimintaa haittaavien esteiden poistamista.

46.

katsoo, että maille ja alueille, jotka ovat omaksuneet pk-yrityksille suotuisimmat järjestelmät, jotka mahdollistavat niiden kehityksen, kilpailukyvyn lisäämisen ja laajentumisen ulkopuolisille markkinoille, tulee tarjota ohjelmassa lisäkannustimia tällaisten toimien tukemiseksi. Edistämällä myönteisiä asenteita on tarkoitus saada aikaan toivottuja suuntauksia eri maissa ja alueilla.

47.

ehdottaa, että Euroopan komissio ryhtyy toimiin parantaakseen tiedonsaantia nopeasti kasvavien maiden markkinoiden kehittymisestä, tavoista investoida kyseisiin maihin, nykyisistä oikeusjärjestelmistä ja liiketoiminnan paikallisista käytänteistä.

48.

katsoo, että unionin ulkopuolisia markkinoita koskevan tiedon on oltava helposti pk-yritysten saatavilla eli tiedonsaannin täytyy olla kohtuuhintaista, täsmällistä ja nopeaa. Unionin ulkopuolella toimivilla diplomaattisilla edustajilla, pk-yritysten tietokeskusten ohella, pitää olla tässä merkittävä rooli.

49.

korostaa, että EU:n kansalaisten yrittäjyyshengen kehittäminen edellyttää muutoksia koulutusjärjestelmään, mikä on pitkäjänteistä toimintaa. Onkin olemassa riski, että keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ei saavuteta.

50.

kiinnittää huomiota mahdollisuuteen, että pk-yritysten toimintaa säännellään liikaa EU:n, jäsenvaltioiden tai paikallisella tasolla, mikä saattaa tarpeettomasti hankaloittaa itse toimintaan liittyviä menettelyjä ja tuen hakemista erilaisten ohjelmien puitteissa, ja se puolestaan heikentää pk-yritysten kilpailukykyä. Byrokratian sekä taloudellisen toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen esteiden vähentämistä tulee pitää ensisijaisena.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

COM(2011) 834 final

Johdanto-osan 1 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(1)

Komissio antoi maaliskuussa 2010 tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (2), jäljempänä ‧Eurooppa 2020 -strategia‧. Tiedonanto hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa 2010. Eurooppa 2020 -strategialla pyritään vastaamaan talouskriisiin ja valmistelemaan Eurooppaa seuraavaa vuosikymmentä varten. Siinä asetetaan viisi kunnianhimoista tavoitetta, jotka koskevat ilmastoa ja energiaa, työllisyyttä, innovointia, koulutusta sekä sosiaalista osallisuutta ja jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä, ja tuodaan esiin kasvun avaintekijöitä, joilla pyritään lisäämään Euroopan dynaamisuutta ja kilpailukykyä. Siinä korostetaan myös, että on tärkeää vahvistaa Euroopan talouskasvua ja pitää samalla yllä korkeaa työllisyystasoa, vähähiilistä, resurssi- ja energiatehokasta taloutta sekä sosiaalista koheesiota.

(1)

Komissio antoi maaliskuussa 2010 tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (2), jäljempänä ‧Eurooppa 2020 -strategia‧. Tiedonanto hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa 2010. Eurooppa 2020 -strategialla pyritään vastaamaan talouskriisiin ja valmistelemaan Eurooppaa seuraavaa vuosikymmentä varten. Siinä asetetaan viisi kunnianhimoista tavoitetta, jotka koskevat ilmastoa ja energiaa, työllisyyttä, innovointia, koulutusta sekä sosiaalista osallisuutta ja jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä, ja tuodaan esiin kasvun avaintekijöitä, joilla pyritään lisäämään Euroopan dynaamisuutta ja kilpailukykyä. Siinä korostetaan myös, että on tärkeää vahvistaa Euroopan talouskasvua ja pitää samalla yllä korkeaa työllisyystasoa, vähähiilistä, resurssi- ja energiatehokasta taloutta sekä sosiaalista koheesiota.

Muutosehdotus 2

COM(2011) 834 final

Johdanto-osan 6 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(6)

Jotta voitaisiin edistää unionin yritysten, etenkin pk-yritysten, vahvempaa kilpailukykyä ja kestävyyttä, osaamisyhteiskunnan etenemistä ja tasapainoiseen talouskasvuun perustuvaa kehitystä, olisi perustettava yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma, jäljempänä ‧ohjelma‧.

(6)

Jotta voitaisiin unionin yritysten, etenkin pk-yritysten, kilpailukykyä, olisi perustettava yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma, jäljempänä ‧ohjelma‧.

Perustelu

Kilpailukykyä ja kestävyyttä ei tule pitää erillisinä tavoitteina, vaan kilpailukyvyn tulisi katsoa olevan riippuvainen kestävästä kehityksestä. Euroopan kilpailukykyraportin 2010 mukaan kestävä kilpailukyky kuvaa kykyä saavuttaa ja ylläpitää teollisuuden kilpailukyky kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.

Muutosehdotus 3

COM(2011) 834 final

Johdanto-osan 18 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(18)

Komissio antoi 30 päivänä kesäkuuta 2010 tiedonannon "Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet" (3), joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston päätelmissä lokakuussa 2010, ja siinä todettiin, että matkailu on merkittävä unionin talouden sektori. Sektorilla toimivien yritysten osuus unionin bruttokansantuotteesta (BKT) ja työpaikkojen luomisesta on huomattava, ja niillä on merkittävä potentiaali kehittää yrittäjyyttä, koska sektorilla toimii pääasiassa pk-yrityksiä. Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan matkailun merkitys ja esitetään unionin erityinen toimivalta alalla jäsenvaltioiden toimien täydentäjänä. Unionin tasoisista matkailualoitteista saadaan selvää lisäarvoa, etenkin koska niillä voidaan tarjota unionin tasoisia tietoja ja analyysejä, kehittää kansainvälisiä matkailunedistämisstrategioita ja vaihtaa hyviä toimintatapoja.

(18)

Komissio antoi 30 päivänä kesäkuuta 2010 tiedonannon "Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet" (3), joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston päätelmissä lokakuussa 2010, ja siinä todettiin, että matkailu on merkittävä unionin talouden sektori. Sektorilla toimivien yritysten osuus unionin bruttokansantuotteesta (BKT) ja työpaikkojen luomisesta on huomattava, ja niillä on merkittävä potentiaali kehittää yrittäjyyttä, koska sektorilla toimii pääasiassa pk-yrityksiä. Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan matkailun merkitys ja esitetään unionin erityinen toimivalta alalla jäsenvaltioiden toimien täydentäjänä., etenkin tarjota unionin tasoisia tietoja ja analyysejä, kehittää kansainvälisiä matkailunedistämisstrategioita ja vaihtaa hyviä toimintatapoja.

Muutosehdotus 4

COM(2011) 834 final

Johdanto-osan 20 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(20)

Ohjelmalla olisi täydennettävä unionin muita ohjelmia ja otettava samalla huomioon, että kunkin välineen olisi toimittava omien erityismenettelyjensä mukaisesti. Näin ollen samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin ei tulisi myöntää kaksinkertaista rahoitusta. Jotta unionin rahoituksella saataisiin lisäarvoa ja merkittävää vaikutusta, ohjelmassa olisi kehitettävä tiiviitä synergiaetuja muiden unionin ohjelmien ja rakennerahastojen kanssa.

(20)

Ohjelmalla olisi täydennettävä unionin muita ohjelmia ja otettava samalla huomioon, että kunkin välineen olisi toimittava omien erityismenettelyjensä mukaisesti. Näin ollen samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin ei tulisi myöntää kaksinkertaista rahoitusta. Jotta unionin rahoituksella saataisiin lisäarvoa ja merkittävää vaikutusta, ohjelmassa olisi kehitettävä tiiviitä synergiaetuja muiden unionin ohjelmien ja rakennerahastojen kanssa.

Muutosehdotus 5

COM(2011) 834 final

Johdanto-osan 24 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(24)

Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa ja liittymissopimusten liitteenä olevissa pöytäkirjoissa määrätään asianomaisten maisten osallistumisesta unionin ohjelmiin. Muiden kolmansien maiden osallistumisen olisi oltava mahdollista, jos se on sopimusten ja menettelyjen mukaista.

(24)

Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa ja liittymissopimusten liitteenä olevissa pöytäkirjoissa määrätään asianomaisten maisten osallistumisesta unionin ohjelmiin. Muiden kolmansien maiden osallistumisen olisi oltava mahdollista, jos se on sopimusten ja menettelyjen mukaista.

Muutosehdotus 6

COM(2011) 834 final

2 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

2 artikla

Yleiset tavoitteet

2 artikla

Yleiset tavoitteet

1.   Ohjelmalla edistetään seuraavassa kuvattuja yleisiä tavoitteita, joissa kiinnitetään erityishuomiota pk-yritysten erityistarpeisiin Euroopan ja globaalilla tasolla:

1.   Ohjelmalla edistetään seuraavassa kuvattuja yleisiä tavoitteita, joissa kiinnitetään erityishuomiota pk-yritysten erityistarpeisiin Euroopan ja globaalilla tasolla:

(a)

vahvistetaan unionin yritysten kilpailukykyä ja kestävyyttä, myös matkailusektorilla

(a)

vahvistetaan unionin yritysten kilpailukykyä

(b)

kannustetaan yrittäjyyshenkeä ja edistetään pk-yritysten luomista ja kasvua.

(b)

kannustetaan yrittäjyyshenkeä pk-yritysten ja kasvu.

Perustelu

Kilpailukykyä ja kestävyyttä ei tulisi pitää erillisinä tavoitteina, sillä pitkän aikavälin kilpailukyky on riippuvainen kestävästä kehityksestä ja poliittisten toimien tulisi perustua pitkän aikavälin strategiaan.

Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa poliittisessa aloitteessa (Small Business Act) kiinnitetään huomiota tarpeeseen luoda kulttuuri, jossa puolustetaan yrittäjien asemaa, tuetaan ja edistetään yrittäjäksi ryhtymistä sekä tuodaan esiin ja arvostetaan yrittäjien ponnistuksia ja kykyä selviytyä vaikeista haasteista.

Muutosehdotus 7

COM(2011) 834 final

2 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

2 artikla

Yleiset tavoitteet

2 artikla

Yleiset tavoitteet

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista mitataan seuraavilla indikaattoreilla:

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista mitataan seuraavilla indikaattoreilla:

(a)

unionin teollisuussektorin kasvuprosentti suhteessa bruttokansantuotteen (BKT) kokonaiskasvuun

(a)

unionin teollisuussektorin kasvuprosentti suhteessa bruttokansantuotteen (BKT) kokonaiskasvuun

(b)

unionin teollisuustuotannon kasvu ekoteollisuudessa

(b)

unionin teollisuustuotannon kasvu ekoteollisuudessa

(c)

muutokset pk-yritysten hallinnollisessa rasitteessa

(c)

muutokset pk-yritysten hallinnollisessa rasitteessa

(d)

pk-yritysten kasvu lisäarvon ja työntekijöiden lukumäärän osalta

(e)

ja pk-yritysten vaihtuvuus.

pk-yritysten kasvu lisäarvon ja työntekijöiden lukumäärän osalta

 

ja pk-yritysten vaihtuvuus.

Muutosehdotus 8

COM(2011) 834 final

3 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3 artikla

Erityiset tavoitteet

3 artikla

Erityiset tavoitteet

1.   Ohjelman erityisiä tavoitteita ovat seuraavat:

1.   Ohjelman erityisiä tavoitteita ovat seuraavat:

(a)

Parannetaan unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytyksiä, myös matkailusektorilla

(a)

Parannetaan unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytyksiä

(b)

Edistetään yrittäjyyttä, myös tiettyjen kohderyhmien parissa

(b)

Edistetään yrittäjyyttä, myös tiettyjen kohderyhmien parissa

(c)

Parannetaan pk-yritysten rahoituksen saantia pääoma- ja velkajärjestelyin

(c)

Parannetaan pk-yritysten rahoituksen saantia pääoma- ja velkajärjestelyin

(d)

Parannetaan markkinoille pääsyä sekä unionissa että globaalisti.

(d)

Parannetaan markkinoille pääsyä sekä unionissa että globaalisti.

Muutosehdotus 9

COM(2011) 834 final

6 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

1.   Komissio tukee toimia, joilla parannetaan ja vahvistetaan unionin yritysten, etenkin pk-yritysten, kilpailukykyä ja kestävyyttä, jotta parannetaan yritysten kilpailukykyä ja kasvua edistävien kansallisten toimintalinjojen vaikuttavuutta, yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta Euroopassa.

1.   Komissio tukee toimia, joilla parannetaan unionin yritysten, etenkin pk-yritysten, kilpailuky, jotta parannetaan yritysten kilpailukykyä ja kasvua edistävien kansallisten toimintalinjojen vaikuttavuutta, yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta Euroopassa.

Muutosehdotus 10

COM(2011) 834 final

6 artiklan 2 kohdan a alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

[– –]

[– –]

2.   Komissio voi tukea toimia, joilla on tarkoitus kehittää uusia kilpailukykystrategioita. Tällaisiin toimiin voi kuulua seuraavia:

2.   Komissio voi tukea toimia, joilla on tarkoitus kehittää uusia kilpailukykystrategioita. Tällaisiin toimiin voi kuulua seuraavia:

(a)

toimenpiteet, joilla parannetaan yritysten kilpailukykyyn ja kestävyyteen vaikuttavan politiikan suunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia, mukaan luettuna selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa, sekä turvataan asianmukaisten infrastruktuurien, maailmanluokan klustereiden, yritysverkostojen, toimintaedellytysten sekä kestävien tuotteiden, palvelujen ja prosessien kehittäminen.

(a)

toimenpiteet, joilla parannetaan yritysten kilpailukykyyn ja kestävyyteen vaikuttavan politiikan suunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia, mukaan luettuna selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa, sekä turvataan asianmukaisten infrastruktuurien, maailmanluokan klustereiden, yritysverkostojen, toimintaedellytysten sekä kestävien tuotteiden, palvelujen ja prosessien kehittäminen

Perustelu

Kun kyse on pk-yritysten toimien tukemisesta, yksi ensimmäisistä askelista tulisi olla niiden vakuuttaminen siitä, kuinka hyödyllistä niiden ryhmittyminen on toteutettaessa konkreettisia toimia, jotka muutoin olisivat toteuttamiskelvottomia tai yritystasolla vähemmän kannattavia. Yritysten yhteistyö on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista toimintatavoista, joka antaa nopeimmin tuloksia.

Muutosehdotus 11

COM(2011) 834 final

6 artiklan 2 kohdan c alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

[– –]

[– –]

(c)

tuki pk-yrityksiä koskevan politiikan kehittämiseen ja poliittisten päättäjien väliseen yhteistyöhön, etenkin jos tarkoituksena on helpottaa pääsyä ohjelmiin ja toimenpiteisiin pk-yritysten kannalta.

(c)

tuki pk-yrityksiä koskevan politiikan kehittämiseen ja poliittisten päättäjien väliseen yhteistyöhön, etenkin jos tarkoituksena on helpottaa pääsyä ohjelmiin ja toimenpiteisiin pk-yritysten kannalta

Muutosehdotus 12

COM(2011) 834 final

6 artiklan 2 kohdan d alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

6 artikla

Toimet unionin yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden toimintaedellytysten parantamiseksi

[– –]

[– –]

 

Perustelu

Koska tämäntyyppisillä toimenpiteillä on merkittävä asema matkailualan strategisissa tavoitteissa, ne ehdotetaan sisällytettäviksi mukaan Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Yksi Eurooppa 2020 -strategian painopisteistä yksi on älykäs kasvu, jonka edellytyksenä on osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen.

Muutosehdotus 13

COM(2011) 834 final

8 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

8 artikla

Toimet pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi

8 artikla

Toimet pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi

1.   Komissio tukee toimia, joilla pyritään parantamaan pk-yritysten rahoituksen saantia käynnistys- ja kasvuvaiheessa ja täydennetään jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden käyttöä pk-yritysten hyväksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Täydentävyyden varmistamiseksi näitä toimia koordinoidaan tiiviisti koheesiopolitiikan yhteydessä ja kansallisella tasolla toteutettujen toimien kanssa. Tällaisilla toimilla on pyrittävä kannustamaan sekä pääoma- että velkarahoituksen tarjoamista.

1.   Komissio tukee toimia, joilla pyritään parantamaan pk-yritysten rahoituksen saantia käynnistys- ja kasvuvaiheessa ja täydennetään jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden käyttöä pk-yritysten hyväksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Täydentävyyden varmistamiseksi näitä toimia koordinoidaan tiiviisti koheesiopolitiikan yhteydessä ja kansallisella tasolla toteutettujen toimien kanssa. Tällaisilla toimilla on pyrittävä kannustamaan sekä pääoma- että velkarahoituksen tarjoamista.

Muutosehdotus 14

COM(2011) 834 final

8 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

8 artikla

Toimet pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi

8 artikla

Toimet pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi

2.   Osana 1 kohdassa tarkoitettuja toimia komissio kehittää markkinoiden kysynnän perusteella toimenpiteitä, joilla parannetaan valtioiden rajat ylittävää ja monen maan välistä rahoitusta ja autetaan näin pk-yrityksiä kansainvälistämään toimintaansa unionin lainsäädännön mukaisesti.

2.   Osana 1 kohdassa tarkoitettuja toimia komissio kehittää markkinoiden kysynnän perusteella toimenpiteitä, joilla parannetaan valtioiden rajat ylittävää ja monen maan välistä rahoitusta ja autetaan näin pk-yrityksiä kansainvälistämään toimintaansa unionin lainsäädännön mukaisesti.

Muutosehdotus 15

COM(2011) 834 final

Liite II – Otsikko "Lainatakausjärjestely (LFG)"

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Lainatakausjärjestely (LFG)

Muutosehdotus 16

COM(2011) 834 final

Liite II – Otsikon "Lainatakausjärjestely (LFG)" 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Lainatakausjärjestely (LFG)

Lainatakausjärjestely (LFG)

[– –]

[– –]

3.

LGF kattaa – arvopaperistetussa salkussa olevat lainat pois luettuna – lainat 150 000 euroon asti, ja lainojen vähimmäiserääntymisaika on 12 kuukautta. LGF on suunniteltava niin, että on mahdollista raportoida tuetuista innovatiivisista pk-yrityksistä, sekä lainojen lukumäärän että arvon perusteella.

3.

LGF LGF on suunniteltava niin, että on mahdollista raportoida tuetuista innovatiivisista pk-yrityksistä, sekä lainojen lukumäärän että arvon perusteella.

Perustelu

Uusi yläraja ei ole mielekäs, sillä vain harvat hankkeet, jos nekään, mahtuvat sen sisään. Tulisi säilyttää vanha järjestelmä, jossa ei ole ylärajaa.

Bryssel 9. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


(1)  http://portal.cor.europa.eu/europe2020/news/Pages/InvitationtoparticipateintheSurveyonSME-friendlyRegionsandCities.aspx

(2)  COM(2010) 2020 final.

(3)  COM(2010) 352 final.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/49


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Julkisia hankintoja koskeva paketti”

2012/C 391/09

ALUEIDEN KOMITEA

katsoo, että hankintasäännöstössä tulisi kiinnittää enemmän huomiota rahalle hankinnan yhteydessä saatavaan vastineeseen. Hankinnan toteuttavan hankintaviranomaisen ensisijainen tehtävä on hankkia jokin tietty tavara, palvelu tai rakennusurakka, ja säännöstön pitää edesauttaa sitä, että hankinnan tuloksena sekä kansalaiset, ostaja että myyjä todella ovat tyytyväisiä tehtyyn kauppaan. Myös rajat ylittävää kaupankäyntiä helpottavat varmasti ennen kaikkea yksinkertaiset ja helppotajuiset säännöt.

toteaa, että valitettavasti myös eräät uudet ehdotukset ovat vaikeaselkoisia ja erittäin yksityiskohtaisia. Lisäksi niihin on lisätty joukko uusia säännöksiä. Tietyt säännökset on lisätty hankinnan helpottamiseksi, mutta toiset uudistukset aiheuttavat hankintaviranomaisille hallinnollisia lisärasitteita, vaikka oikeudellinen vakaus olisi tarpeen ongelmilta välttymiseksi julkisten hankintojen teossa.

toteaa, että etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskeva sopimus (Government Procurement Agreement), joka on yksinkertaisempi kuin EU:n vastaavat säännöt, on osoitus siitä, että yksinkertaisempien mutta silti tehokkaiden hankintasääntöjen laatiminen on mahdollista. Komissiota kehotetaan nostamaan hankintojen kynnysarvoja tuntuvasti. Kun otetaan huomioon, miten tavattoman pieni osa julkisista hankinnoista on rajatylittäviä ja miten paljon lainsäädäntö aiheuttaa viranomaisille ja tavaran- ja palveluntoimittajille hallinnollista taakkaa, on tarpeetonta pitää kynnysarvot niin alhaisella tasolla.

huomauttaa, että ehdotus loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta järjestää oma julkishallintonsa ja on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen on tärkeää. Ehdotetun EU-toimen tulee olla sekä tarpeellinen tavoitteiden saavuttamiseksi että myös tehokkaampi, kuin jos toimi toteutetaan jäsenvaltiotasolla.

Esittelijä

Catarina SEGERSTEN LARSSON (SE, PPE), Värmlandin maakäräjävaltuutettu

Viiteasiakirjat

Lausunto julkisia hankintoja koskevasta paketista, johon kuuluvat seuraavat asiakirjat:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista

COM(2011) 895 final

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisista hankinnoista

COM(2011) 896 final

I   TAUSTA

ALUEIDEN KOMITEA

1.

toteaa, että Euroopan komission vihreässä kirjassa "EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistaminen – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita", COM(2011) 15 final, käsiteltiin lukuisia, julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä.

2.

otti kantaa vihreään kirjaan toukokuussa 2011 ja korosti lausunnossaan mm. pitävänsä tärkeänä, että pk-yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuihin, ja katsovansa, että nykyiset säännöt ovat aivan liian yksityiskohtaisia ja että olisi oltava mahdollista ottaa huomioon ympäristönäkökohdat, asettaa sosiaalisia vaatimuksia ja hankkia innovatiivisia tuotteita. Lisäksi komitea oli sitä mieltä, että jako A- ja B-palveluihin tulee säilyttää ja että olisi otettava käyttöön eurooppalainen hankintamarkkinapassi, laajennettava neuvottelumenettelyn soveltamisalaa sekä parannettava puitesopimuksia koskevia määräyksiä.

II   EUROOPAN KOMISSION EHDOTUS JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVAN DIREKTIIVIN JA VESI- JA ENERGIAHUOLLON SEKÄ LIIKENTEEN JA POSTIPALVELUJEN ALALLA TOIMIVIEN YKSIKÖIDEN HANKINNOISTA ANNETUN DIREKTIIVIN MUUTTAMISESTA

3.

toteaa, että ehdotuksiin uusiksi julkisia hankintoja koskeviksi direktiiveiksi sisältyy koko joukko nykyisiin direktiiveihin nähden uusia ja yksityiskohtaisia määräyksiä. Osassa ehdotuksista tarkoituksena on helpottaa pk-yritysten toimintaa. Tietyt julkisviranomaisten yhteistyömuodot jätetään soveltamisalan ulkopuolelle. Painopiste on aiempaa enemmän ympäristö- ja sosiaalinäkökohdissa ja innovaatioissa sekä sähköisessä hankinnassa. Toinen uutuus on, että jako A- ja B-palveluihin ehdotetaan poistettavaksi samalla kun sosiaalipalvelujen hankintaa varten ehdotetaan uutta järjestelmää. Ehdotuksessa esitetään myös julkisia hankintoja koskevaa valvontaa sekä neuvontaa koskevia sääntöjä.

4.

huomautti jo nykyisten hankintadirektiivien laadinnan yhteydessä, että säännöstöä olisi yksinkertaistettava tuntuvasti. Säännöstön mutkikkuuden ja epäselvyyden vuoksi nykyiset järjestelmät aiheuttavat huomattavasti ongelmia ja oikeusjuttuja. Tämä voidaan myös tulkita epäluottamukseksi hankintaviranomaisia kohtaan. Lisäksi on valitettavaa, että huomion keskipisteenä ovat julkista hankintaa koskevat menettelyt, ei hankinnan tulos yleisen edun näkökulmasta.

5.

katsoo, että hankintasäännöstössä tulisi kiinnittää enemmän huomiota rahalle hankinnan yhteydessä saatavaan vastineeseen. Hankinnan toteuttavan hankintaviranomaisen ensisijainen tehtävä on hankkia jokin tietty tavara, palvelu tai rakennusurakka, ja säännöstön pitää edesauttaa sitä, että hankinnan tuloksena sekä kansalaiset, ostaja että myyjä todella ovat tyytyväisiä tehtyyn kauppaan. Myös rajat ylittävää kaupankäyntiä helpottavat varmasti ennen kaikkea yksinkertaiset ja helppotajuiset säännöt.

6.

toteaa, että valitettavasti myös eräät uudet ehdotukset ovat vaikeaselkoisia ja erittäin yksityiskohtaisia. Lisäksi niihin on lisätty joukko uusia säännöksiä. Tietyt säännökset on lisätty hankinnan helpottamiseksi, mutta toiset uudistukset aiheuttavat hankintaviranomaisille hallinnollisia lisärasitteita, vaikka oikeudellinen vakaus olisi tarpeen ongelmilta välttymiseksi julkisten hankintojen teossa.

7.

muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotetun säännöstön yksityiskohtaisuus toimii hankintasääntöjen yksinkertaistamispyrkimysten vastaisesti ja merkitsee hankintaviranomaisille ja etenkin paikallis- ja aluetason pienille hankintaviranomaistahoille hallinnollisia rasitteita, joita ei voida hyväksyä.

8.

katsoo, että säännösten yksinkertaistaminen ja niiden määrän supistaminen sekä niiden täydentäminen tarvittaessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tarjoamilla ohjeilla olisi ollut yksi tapa luoda entistä käyttökelpoisempi säännöstö. Ohjeita voidaan ajantasaistaa jatkuvasti ilman, että on tarvetta tehdä muutoksia direktiiviin.

9.

toteaa, että etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskeva sopimus (Government Procurement Agreement), joka on yksinkertaisempi kuin EU:n vastaavat säännöt, on osoitus siitä, että yksinkertaisempien mutta silti tehokkaiden hankintasääntöjen laatiminen on mahdollista. Komissiota kehotetaan nostamaan hankintojen kynnysarvoja tuntuvasti. Kun otetaan huomioon, miten tavattoman pieni osa julkisista hankinnoista on rajatylittäviä ja miten paljon lainsäädäntö aiheuttaa viranomaisille ja tavaran- ja palveluntoimittajille hallinnollista taakkaa, on tarpeetonta pitää kynnysarvot niin alhaisella tasolla.

Äskettäin solmittu julkisia hankintoja koskeva WTO-sopimus korvaa vuonna 1994 tehdyn sopimuksen. Alueiden komitea kehottaa komissiota jo nyt avaamaan uudelleen joulukuussa 2011 tehdyn sopimuksen neuvottelut, jotta kynnysarvoja nostettaisiin tuntuvasti.

10.

pitää erittäin tärkeänä, että käytössä olevat säännöt helpottavat pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin niin, että mahdollisuudet alihankintaan tuodaan esille. Myös tässä yhteydessä asiaa edesauttaa yksinkertainen lainsäädäntö, sillä pk-yrityksillä ei ole mahdollisuuksia hyödyntää hankintalainsäädännön asiantuntemusta tai käyttää muita asiantuntijoita. Yritykset ovat tuotteidensa ja palvelujensa, eivät hankintasäännösten asiantuntijoita. Ehdotuksissa esitetään eräitä myönteisiä pk-yritysten toimintaa helpottavia sääntöjä, jotka koskevat mm. todistusten esittämistä ja Euroopan hankintapassin käyttöönottoa. Alueiden komitea ei sitä vastoin katso, että hankintojen jakamisen osiin tulisi olla pakollista, eikä myöskään, että tulisi olla pakollista perustella, miksi jakoa ei tehdä.

11.

toteaa, että määräysvallan alaisten yksikköjen kanssa tehdyt hankintasopimukset tai yhteistyö, jossa hankintaviranomaiset hoitavat yhdessä julkiseen palveluun liittyviä tehtäviään, ehdotetaan jätettäviksi sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jos direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Oman konsernin sisällä tai jopa hankintaviranomaisten välillä toteutettavaa yhteistyötä koskevien poikkeusten sääntely on kuitenkin muotoiltu ehdotuksessa aivan liian tiukaksi. Säännöksiä ei pystytä toteuttamaan käytännössä, ja direktiivi mahdollistaa näin puuttumisen jäsenvaltioiden sisäisiin hallinnollisiin järjestelyihin.

12.

ehdotti vastauksessaan vihreään kirjaan, että neuvottelumenettelyä tulee voida hyödyntää samoin ehdoin kuin huoltoalalla [vesi- ja energiahuolto yms.], ja komitea pysyy kannassaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että perinteisen sektorin viranomaiset soveltuisivat huoltosektorin yksiköitä huonommin neuvotteluosapuoliksi. Hankintaviranomaiset eivät hanki pelkästään vakiotavaroita, vaan monia monimutkaisia tuotteita, kuten tietotekniikkajärjestelmiä ja lääkintäteknisiä laitteita. Tällaisiin hankintoihin ja erilaisiin monimutkaisiin palveluhankintoihin soveltuu neuvottelumenettely.

13.

katsoo, että olisi pk-yritysten edun mukaista laajentaa mahdollisuutta soveltaa neuvottelumenettelyä, sillä se lisää prosessin joustavuutta. Näiden yritysten tavallisena ongelmana on lisäksi se, että tarjouksia on vaikea täydentää ja oikaista. Tältä osin sääntöjen tulisi voida olla joustavampia.

14.

katsoo, että erityistä huolta aiheuttavat tieto- ja viestintätekniset hankinnat, joihin liittyviä lisäsopimuksia, kuten uusien lisenssien ja uusien moduulien ostoa, ei voida aina hoitaa soveltamalla tarjouskilpailumenettelyä aiheuttamatta huomattavaa teknistä ja taloudellista rasitusta.

15.

huomauttaa, että paikallis- ja aluetason hankintaviranomaisia varten ehdotetaan jonkin verran yksinkertaisempaa järjestelmää, jossa WTO-sääntöjen mukaisesti voidaan käyttää ennakkoilmoitusta keinona kutsua tarjouskilpailuun. Tätä mahdollisuutta käytettäessä ei ole tarpeen julkaista erillistä hankintailmoitusta ennen hankintamenettelyn käynnistämistä. Tämä on hyvä ehdotus, joka voi helpottaa sekä viranomaisten että yritysten toimintaa.

16.

esitti vastauksessaan vihreään kirjaan, että puitesopimuksista säädettäessä on lähtökohtana käytettävä nykyistä erityisaloja koskevaa direktiiviä (ns. huoltodirektiiviä), jotta säännöistä saataisiin tämänhetkistä joustavampia. On valitettavaa, että komissio ehdottaa sen sijaan huoltodirektiivin sanamuodon muuttamista siten, että erityisalojen sääntely muuttuu samalla tavoin yksityiskohtaiseksi kuin perinteisen alan sääntely. Komitean mielestä on myös ilmaistava selvästi, että kun on kyse tavaroista ja palveluista, joiden tarkoituksena on vastata yksilöllisiin tarpeisiin, kuten toimintarajoitteisille tarkoitetuista apuvälineistä, on sopimukset voitava muotoilla siten, että yksittäinen kansalainen voi itse valita tavaran- tai palveluntoimittajan puitesopimuksen kattamien toimittajien joukosta.

17.

suhtautuu myönteisesti sähköisiin hankintoihin ja alaa koskeviin komission ehdotuksiin. Sähköinen hankinta helpottaa sekä ostajan että myyjän toimintaa. Ehdotettu kahden vuoden siirtymäkausi ennen kuin sähköisten tarjousten jättäminen ja vastaanottaminen muuttuu pakolliseksi on etenkin pienille yrityksille aivan liian lyhyt. Asia tulee jättää hankintaviranomaisen ratkaistavaksi. Eri sektoreilla ja eri jäsenvaltioissa valmiudet ovat tällä alalla hyvin erilaiset, ja hankintaviranomaisella on tästä paras yleiskäsitys. Ei vaikuta perustellulta, että yhteishankintayksiköihin, tai varsinkaan paikallis- ja aluetason yhteishankintayksiköihin, sovelletaan sähköisten hankintojen käyttöönottoa koskevia erityissääntöjä ja niille säädetään lyhyempi määräaika.

18.

pitää myös ehdottoman tärkeänä, että komissio tarkastelee uudelleen yhteisen hankintanimikkeistön (CPV) koodistoa, sillä sitä on hankala käyttää ja se on monitulkintainen ja osittain epälooginen. Toimiva CPV-koodisto helpottaa sähköistä hankintaa.

19.

on sitä mieltä, että nykyinen jako A- ja B-palveluihin tulee ehdottomasti säilyttää ja ehdotetut artiklat 74–76, jotka koskevat sosiaalipalveluja ja muita palveluja, tulee poistaa. Rajat ylittävä kiinnostavuus on kyseisten palvelujen osalta hyvin vähäinen. Ehdotettu sosiaalipalveluja koskeva malli ei kompensoi niitä haittoja, joita B-palveluja koskevan erityisjärjestelmän lakkauttaminen merkitsee. Poikkeusta ei tule soveltaa pelkästään sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltopalveluihin. Myös esimerkiksi oikeudellisiin palveluihin sisältyy merkittävä henkilökohtaisen luottamuksen elementti, ja niitä on vaikea avata tavanomaiselle kilpailulle. Myös ravitsemispalvelut ja ammattikoulutuspalvelut, samoin kuin siivous- ja muut vastaavat palvelut, joita suoritetaan vanhuksille ja erilaisista toimintarajoitteista kärsiville henkilöille, liittyvät usein läheisesti sosiaalipalveluihin.

20.

katsoo, että julkisyhteisöt voivat ostovoimaansa käyttämällä tukea merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Erityisesti tämä pätee innovaatiounionia ja resurssitehokasta Eurooppaa koskeviin lippulaivahankkeisiin.

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että direktiiviehdotuksessa on annettu enemmän painoarvoa mahdollisuudelle ottaa huomioon ympäristö- ja sosiaalisia vaatimuksia, vaikka säännösten soveltaminen ei todennäköisesti tule olemaan kovin helppoa, mistä esimerkkinä voidaan mainita elinkaarikustannuksia koskeva 67 artikla. On tärkeää, että hankintaviranomainen voi itse päättää, mitä vaatimuksia hankinnalle mahdollisesti asetetaan, koska tavarat ja palvelut ovat luonteeltaan niin erilaisia ja koska poliittiset tavoitteet on voitava määritellä poliittisten valintojen perusteella alue- ja paikallistasolla. Sementin hankinta on aivan eri asia kuin esimerkiksi magneettiresonanssikuvauslaitteen hankinta. Alueiden komitea toteaa kuitenkin, että joka tapauksessa on oltava asiallinen yhteys hankintasopimuksen kohteeseen, jotta estetään epäselvät ja mielivaltaiset päätökset hankintasopimuksista ja varmistetaan yritysten välinen rehti kilpailu.

22.

katsoo, että on oltava mahdollista hankkia joko alhaisimpaan hintaan tai valita kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, hankintaviranomaisen valinnan mukaan. Monien standardituotteiden, kuten bensiinin, osalta hinta on ainoa realistinen arviointiperuste, mutta tämä pätee myös eräisiin monimutkaisiin tuotteisiin, kuten tiettyihin lääkkeisiin, joita koskevien laatuvaatimusten täyttyminen on testattu jo haettaessa viranomaisen hyväksyntää kaupan pitämiselle. Alhaisimpaan hintaan ostamisen ei tarvitse mitenkään merkitä sitä, ettei tuotteelle aseteta laatuvaatimuksia. Tällaisten hankintojen yhteydessä laatuvaatimukset määrätään pakollisiksi, ja sen jälkeen valitaan tarjous, joka täyttää asetetut vaatimukset alhaisimpaan hintaan. Alhaisimpaan hintaan hankkiminen hyödyttää myös pienyrityksiä, sillä niiden hallintokustannukset ovat usein alhaiset, ja ne voivat tarjota kilpailukykyisiä hintoja. Sosiaalisilla ja ympäristöön liittyvillä näkökohdilla kilpailu voi sen sijaan syrjäyttää monet pienyritykset markkinoilta. On hämmentävää, että ehdotuksessa puhutaan alhaisimmasta kustannuksesta alhaisimman hinnan sijaan. Käsite "alhaisin kustannus" kuuluu paremmin yhteen käsitteen "taloudellisesti edullisin tarjous" kanssa ja ilmaisee sitä, että huomioon otetaan muita seikkoja kuin hinta. Selvyyden vuoksi on käytettävä samaa sanamuotoa kuin nykyisessä direktiivissä.

23.

toteaa, että komissio ehdottaa myös uusia säännöksiä, jotka koskevat suhteita alihankkijoihin sekä hankintasopimusten muuttamista niiden voimassaoloaikana. Alueiden komitea katsoo, että direktiivissä ei jatkossakaan pidä säätää kyseisistä aiheista, sillä ne kuuluvat lähinnä kansallisen sopimuslainsäädännön piiriin. Sitä vastoin voi olla asianmukaista käsitellä aiheita tulkitsevissa asiakirjoissa.

24.

toteaa, että komissio ehdottaa tiettyjä yksityiskohtaisia säännöksiä, jotka koskevat kansallisia valvontaelimiä sekä hankintatukea. Komitea toteaa, että aihetta ei käsitellä vihreässä kirjassa. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan N:o 2 2 artiklan mukaan komission tulee järjestää laaja kuuleminen ennen kuin se tekee ehdotuksen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi. Kuulemisissa on poikkeuksellisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta tarvittaessa otettava huomioon suunniteltujen toimien alueellinen ja paikallinen ulottuvuus. Kansallisten valvontaviranomaisten perustamisella on epäilemättä suuri merkitys paikallis- ja aluetasolla etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa keskushallintoa alemmalla tasolla toimivilla viranomaisilla on lainsäädäntävaltaa.

25.

huomauttaa, että ehdotus loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta järjestää oma julkishallintonsa ja on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen on tärkeää. Ehdotetun EU-toimen tulee olla sekä tarpeellinen tavoitteiden saavuttamiseksi että myös tehokkaampi, kuin jos toimi toteutetaan jäsenvaltiotasolla. Tässä tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että ehdotettu järjestelmä olisi tehokkaampi kuin jos kukin jäsenvaltio huolehtisi asiasta kansallisen järjestelmänsä mukaisesti. Nykyiset hallinnolliset ja oikeudelliset rakenteet pystyvät todennäköisesti ottamaan itselleen uudet täytäntöönpanoon liittyvät roolit ilman, että vaaditaan uusien erillisten valvontaelinten perustamista jokaiseen jäsenvaltioon. Vaikuttaa lisäksi siltä, että komission ehdottamassa mallissa yhdistetään eri tehtäviä tavalla, joka on julkisviranomaisten ja oikeusistuinten välisen perinteisen erottelun vastaista.

III   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

COM(2011) 896 final

Johdanto-osan 14. kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(14)

Siitä, kuinka pitkälle viranomaisten välistä yhteistyötä olisi säänneltävä julkista hankintaa koskevilla säännöillä, vallitsee huomattava oikeudellinen epävarmuus. Asiaa koskevaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on tulkittu eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja jopa eri hankintaviranomaisten keskuudessa. Sen vuoksi olisi selvennettävä, milloin hankintaviranomaisten välisiin hankintasopimuksiin ei sovelleta julkista hankintaa koskevia sääntöjä. Tällaisen selventämisen olisi perustuttava asiaa koskevassa unionin oikeuskäytännössä esitettyihin periaatteisiin. Pelkästään se, että molemmat sopimuspuolet ovat itse hankintaviranomaisia, ei sinänsä sulje pois hankintasääntöjen soveltamista. Julkista hankintaa koskevien sääntöjen soveltaminen ei saisi kuitenkaan vaikuttaa viranomaisten vapauteen päättää siitä, miten ne järjestävät julkiseen palveluun liittyvien tehtäviensä hoitamisen. Määräysvallan alaisten yksikköjen kanssa tehdyt hankintasopimukset tai yhteistyö, jossa hankintaviranomaiset hoitavat yhdessä julkiseen palveluun liittyviä tehtäviään, olisi näin ollen jätettävä sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Tällä direktiivillä olisi pyrittävä varmistamaan, että soveltamisalan ulkopuolelle jätetty julkisen sektorin sisäinen yhteistyö ei aiheuta kilpailun vääristymistä yksityisiin talouden toimijoihin nähden. Hankintaviranomaisen osallistuminen tarjoajana julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn ei saisi myöskään aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

(14)

Siitä, kuinka pitkälle viranomaisten välistä yhteistyötä olisi säänneltävä julkista hankintaa koskevilla säännöillä, vallitsee huomattava oikeudellinen epävarmuus. Asiaa koskevaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on tulkittu eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja jopa eri hankintaviranomaisten keskuudessa. Sen vuoksi olisi selvennettävä, milloin hankintaviranomaisten välisiin hankintasopimuksiin ei sovelleta julkista hankintaa koskevia sääntöjä. Tällaisen selventämisen olisi perustuttava asiaa koskevassa unionin oikeuskäytännössä esitettyihin periaatteisiin. Pelkästään se, että molemmat sopimuspuolet ovat itse hankintaviranomaisia, ei sinänsä sulje pois hankintasääntöjen soveltamista. Julkista hankintaa koskevien sääntöjen soveltaminen ei saisi kuitenkaan vaikuttaa viranomaisten vapauteen päättää siitä, miten ne järjestävät julkiseen palveluun liittyvien tehtäviensä hoitamisen. Määräysvallan alaisten yksikköjen kanssa tehdyt hankintasopimukset tai yhteistyö, jossa hankintaviranomaiset hoitavat yhdessä julkiseen palveluun liittyviä tehtäviään, olisi näin ollen jätettävä sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Tällä direktiivillä olisi pyrittävä varmistamaan, että soveltamisalan ulkopuolelle jätetty julkisen sektorin sisäinen yhteistyö ei aiheuta kilpailun vääristymistä yksityisiin talouden toimijoihin nähden. Hankintaviranomaisen osallistuminen tarjoajana julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn ei saisi myöskään aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

Perustelu

On ilmaistava selvästi, että viranomaisten eri yhteistyömuodot eivät kuulu hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

Muutosehdotus 2

COM(2011) 896 final

Johdanto-osan 46. kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(46)

Hankintaviranomaiset saattavat kohdata ulkoisia olosuhteita, joita ne eivät ole osanneet ennakoida hankintasopimusta tehdessään. Tällöin tarvitaan tietynasteista joustavuutta, jotta hankintasopimus voidaan mukauttaa näihin olosuhteisiin ilman uutta hankintamenettelyä. Ennalta arvaamattomien olosuhteiden käsite viitaa olosuhteisiin, joita hankintaviranomainen ei olisi voinut ennustaa alkuperäisen hankintasopimuksen tekemisen kohtuullisen huolellisesta valmistelusta huolimatta, ottaen huomioon hankintaviranomaisen käytettävissä olevat keinot, hankkeen luonne ja ominaisuudet, alan hyvät toimintatavat sekä tarve varmistaa, että resurssit, jotka käytetään valmisteltaessa hankintasopimuksen tekoa, ovat asianmukaisessa suhteessa hankintasopimuksen ennakoitavissa olevaan arvoon. Tätä ei voida kuitenkaan soveltaa tapauksiin, joissa muutos muuttaa koko hankinnan luonteen esimerkiksi siten, että hankittavat rakennusurakat, tavarat tai palvelut korvataan jollakin muulla tai hankintatyyppiä muutetaan perusteellisesti, koska tällaisessa tilanteessa muutoksen voidaan olettaa vaikuttavan tulokseen.

(46)

Hankintaviranomaiset saattavat kohdata ulkoisia olosuhteita, joita ne eivät ole osanneet ennakoida hankintasopimusta tehdessään. Tällöin tarvitaan tietynasteista joustavuutta, jotta hankintasopimus voidaan mukauttaa näihin olosuhteisiin ilman uutta hankintamenettelyä. Ennalta arvaamattomien olosuhteiden käsite viitaa olosuhteisiin, joita hankintaviranomainen ei olisi voinut ennustaa alkuperäisen hankintasopimuksen tekemisen kohtuullisen huolellisesta valmistelusta huolimatta. Tätä ei voida kuitenkaan soveltaa tapauksiin, joissa muutos muuttaa koko hankinnan luonteen esimerkiksi siten, että hankittavat rakennusurakat, tavarat tai palvelut korvataan jollakin muulla tai hankintatyyppiä muutetaan perusteellisesti, koska tällaisessa tilanteessa muutoksen voidaan olettaa vaikuttavan tulokseen.

Perustelu

Esipuheessa kirjattu ennakoimattomien olosuhteiden arviointi ei voi kohdistua hankintaviranomaisen käytettävissä olleisiin resursseihin ja niiden vertaamiseen suhteessa hankinnan ennakoituun kokonaisarvoon. Hankintaviranomaisen käytettävissä olevat resurssit ja niiden arviointi eivät kuulu komission toimivallassa oleviin asioihin, eikä hankintaviranomaisen organisoitumiseen tai henkilöstöön liittyviin seikkoihin tulisi hankintamenettelyn lopputuloksen arvioinnissa kiinnittää huomiota. Paikallistason hankintaviranomaiset voivat itse päättää oman organisaationsa henkilöstöresurssit ja toimintamallit riippumatta siitä, miten niiden tulee julkiset hankinnat kilpailuttaa. Kyseinen arviointimekanismi tulee poistaa unionin oikeuden vastaisena esipuheesta.

Muutosehdotus 3

COM(2011) 895 final

1 artikla

COM(2011) 896 final

1 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1 artikla

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Kohde ja soveltamisala

1   Tässä direktiivissä annetaan hankintaviranomaisten noudattamia hankintamenettelyjä koskevat säännöt sellaisia julkista hankintaa koskevia sopimuksia ja suunnittelukilpailuja varten, joiden ennakoitu arvo ei alita 4 artiklassa säädettyjä kynnysarvoja.

1   Tässä direktiivissä annetaan hankintaviranomaisten noudattamia hankintamenettelyjä koskevat säännöt sellaisia julkista hankintaa koskevia sopimuksia ja suunnittelukilpailuja varten, joiden ennakoitu arvo ei alita 4 artiklassa säädettyjä kynnysarvoja.

2   Tässä direktiivissä hankinnalla tarkoitetaan rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen ostoa tai muunlaista hankintaa, jonka yksi tai useampi hankintaviranomainen tekee valitsemiltaan talouden toimijoilta, riippumatta siitä, ovatko kyseiset rakennusurakat, tavarat tai palvelut tarkoitettu julkiseen käyttöön.

2   Tässä direktiivissä hankinnalla tarkoitetaan rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen ostoa tai muunlaista hankintaa, jonka yksi tai useampi hankintaviranomainen tekee valitsemiltaan talouden toimijoilta

Vaikka rakennusurakoiden, tavaroiden ja/tai palvelujen muodostama kokonaisuus olisi hankittu eri hankintasopimuksilla, sillä tarkoitetaan kuitenkin tässä direktiivissä yhtä hankintaa, jos kyseiset hankintasopimukset kuuluvat samaan hankkeeseen.

 

   

 

 

 

 

   

 

   

 

 

 

 

   

 

 

Perustelu

Sellaisten rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen hankintaa, joita ei ole tarkoitettu julkiseen käyttöön, ei pidä sisällyttää hankintadirektiivin soveltamisalaan.

Hankinnan tulee perustua yksittäiseen sopimukseen eikä yksittäiseen hankkeeseen, sillä hanke voi sisältää myös tekijöitä, jotka jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Viranomaisten välisiä suhteita koskevat säännöt tulee siirtää 11 artiklasta (asiakirjassa COM(2011) 896) ja 21 artiklasta (asiakirjassa COM(2011) 895) 1 artiklaan, koska ne eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (Teckal C-107/98) puhutaan toiminnan pääosasta eikä 90 prosentista, ja määräysten kaventamista tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden on syytä välttää.

Ehdotettujen muutosten seurauksena 11 artikla (asiakirjassa COM(2011) 896) ja 21 artikla (asiakirjassa COM(2011) 895) tulee poistaa.

Muutosehdotus 4

COM(2011) 896 final

4 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

4 artikla

4 artikla

Kynnysarvojen määrät

Kynnysarvojen määrät

Tätä direktiiviä sovelletaan hankintoihin, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisävero vastaa vähintään seuraavia kynnysarvoja:

Tätä direktiiviä sovelletaan hankintoihin, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisävero vastaa vähintään seuraavia kynnysarvoja:

a)

5 000 000 euroa julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta;

a)

5 000 000 euroa julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta;

b)

130 000 euroa keskushallinnon viranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja tai palveluhankintoja koskevien sopimusten tai näiden viranomaisten järjestämien suunnittelukilpailujen osalta; puolustuksen alalla toimivien hankintaviranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja koskevien sopimusten osalta tämä koskee ainoastaan liitteessä III tarkoitettuja tuotteita koskevia sopimuksia;

b)

130 000 euroa keskushallinnon viranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja tai palveluhankintoja koskevien sopimusten tai näiden viranomaisten järjestämien suunnittelukilpailujen osalta; puolustuksen alalla toimivien hankintaviranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja koskevien sopimusten osalta tämä koskee ainoastaan liitteessä III tarkoitettuja tuotteita koskevia sopimuksia;

c)

200 000 euroa keskushallintoa alemmalla tasolla toimivien hankintaviranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja tai palveluhankintoja koskevien sopimusten tai tällaisten viranomaisten järjestämien suunnittelukilpailujen osalta;

c)

euroa keskushallintoa alemmalla tasolla toimivien hankintaviranomaisten tekemien julkisia tavarahankintoja tai palveluhankintoja koskevien sopimusten tai tällaisten viranomaisten järjestämien suunnittelukilpailujen osalta;

d)

500 000 euroa liitteessä XVI lueteltuja julkisia sosiaalipalveluhankintoja ja muita erityispalveluhankintoja koskevien sopimusten osalta.

Perustelu

Tavaroiden ja palvelujen rajatylittävä kauppa on nykyisellään lähes olematonta kynnysarvon ollessa noin 1,5 miljoonaa Tanskan kruunua. Vuonna 2009 tehdyistä sopimuksista vain 1,4 prosenttia oli valtioiden rajat ylittäviä. Tavarahankintoja tai palveluhankintoja koskevat kynnysarvot suositellaan nostettaviksi ja ehdotetun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan d) alakohta ehdotetaan poistettavaksi. Komission tulee vähintäänkin käsitellä WTO-sopimuksen seuraavan neuvottelukierroksen yhteydessä ensisijaisena kysymyksenä julkisten hankintojen kynnysarvojen tuntuvaa nostoa. Kun otetaan huomioon, miten tavattoman pieni osa julkisista hankinnoista on rajatylittäviä ja miten paljon lainsäädäntö aiheuttaa viranomaisille ja tavaran- ja palveluntoimittajille hallinnollista taakkaa, on tarpeetonta pitää kynnysarvot niin alhaisella tasolla

Muutosehdotus 5

COM(2011) 895 final

19 artikla

COM(2011) 896 final

10 artikla

Palveluhankintasopimuksia koskevat erityispoikkeukset

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Palveluhankintasopimuksia koskevat erityispoikkeukset

Palveluhankintasopimuksia koskevat erityispoikkeukset

[– –]

[– –]

(c)

välimies- ja sovittelupalveluja;

c)

välimies- ja sovittelupalveluja;

 

 

 

 

 

 

(d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY tarkoitettujen arvopapereiden tai muiden rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun, ostoon, myyntiin tai siirtoon liittyviä finanssipalveluja, keskuspankkipalveluja ja Euroopan rahoitusvakausvälineellä (ERVV) toteutettuja toimia;

(d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY tarkoitettujen arvopapereiden tai muiden rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun, ostoon, myyntiin tai siirtoon liittyviä finanssipalveluja, keskuspankkipalveluja ja Euroopan rahoitusvakausvälineellä (ERVV) toteutettuja toimia;

(e)

työsopimuksia;

(e)

työsopimuksia;

[– –]

[– –]

 

Perustelu

Kohta c.1:

Asianajopalvelut, jotka koskevat asiakkaan edustamista tuomioistuimessa, ja muut oikeudelliset palvelut ovat vahvasti sidoksissa kulloinkin voimassa olevaan kansalliseen oikeusjärjestelmään, mikä yleensä sulkee pois rajatylittävän hankinnan. Lisäksi tällaiset palvelut edellyttävät erityistä luottamussuhdetta, jota on mahdotonta ottaa hankintamenettelyn kohteeksi.

Kohta c.2:

Kun on kyse kansallisista turvallisuustoimista, pelastuspalvelut mukaan luettuina, taloudellisuuden kaltaiset kriteerit eivät saa olla ratkaisevia.

Kohta d:

Nykyisin voimassa olevien direktiivin 2004/18/EY 18 artiklassa ja direktiivin 2004/17/EY 24 ja 25 artiklassa säädetty yksinoikeutta koskeva poikkeus on säilytettävä, samoin kuin nykyisen direktiivin 16 artiklan d kohdassa säädetty poikkeus, joka koskee liiketoimia, joilla hankintaviranomaiset hankkivat rahaa tai pääomaa. Jäsenvaltioissa on tarvetta näille määräyksille.

Kohta g:

EU:n perussopimuksissa annetaan jäsenvaltioille selväsanaisesti oikeus siirtää yksinoikeuksia. Tämän olisi heijastuttava myös julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin.

Muutosehdotus 6

COM(2011) 896 final

15 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

Perustelu

Täydennysehdotuksella pyritään selventämään tehtävien ja vastuiden siirtoon liittyviä mahdollisuuksia julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä.

Muutosehdotus 7

COM(2011) 895 final

21 artikla

COM(2011) 896 final

11 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Viranomaisten väliset suhteet

1.   Hankintasopimus, jonka hankintaviranomainen tekee toisen oikeushenkilön kanssa, jää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

   

a)

hankintaviranomainen käyttää kyseisessä oikeushenkilössä samanlaista määräysvaltaa kuin omissa toimipaikoissaan;

b)

vähintään 90 prosenttia kyseisen oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan määräysvaltaa käyttävälle hankintaviranomaiselle tai muille kyseisen hankintaviranomaisen määräysvallan alaisille oikeushenkilöille;

c)

määräysvallan alaisessa oikeushenkilössä ei ole yksityisiä osakkuuksia.

Hankintaviranomaisen katsotaan käyttävän oikeushenkilössä samanlaista määräysvaltaa kuin omissa toimipaikoissaan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos se käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa määräysvallan alaisen oikeushenkilön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun määräysvallan alainen yksikkö, joka on hankintaviranomainen, tekee sopimuksen tätä määräysvaltaa käyttävän yksikön kanssa tai saman hankintaviranomaisen määräysvallan alaisen toisen oikeushenkilön kanssa edellyttäen, että oikeushenkilössä, jonka kanssa julkisia hankintoja koskeva sopimus tehdään, ei ole yksityisiä osakkuuksia.

   

3.   Hankintaviranomainen, joka ei käytä oikeushenkilössä 1 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa, voi kuitenkin tehdä tätä direktiiviä soveltamatta julkista hankintaa koskevan sopimuksen sellaisen oikeushenkilön kanssa, jossa se käyttää määräysvaltaa yhdessä muiden hankintaviranomaisten kanssa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

   

a)

hankintaviranomaiset käyttävät yhdessä samanlaista määräysvaltaa kyseisessä oikeushenkilössä kuin ne käyttävät omissa toimipaikoissaan;

b)

vähintään 90 prosenttia kyseisen oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan määräysvaltaa käyttäville hankintaviranomaisille tai muille samojen hankintaviranomaisten määräysvallan alaisille oikeushenkilöille;

c)

määräysvallan alaisessa oikeushenkilössä ei ole yksityisiä osakkuuksia.

Sovellettaessa a alakohtaa hankintaviranomaisten katsotaan käyttävän yhdessä määräysvaltaa oikeushenkilössä, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

määräysvallan alaisen oikeushenkilön päätöksentekoelimet koostuvat kaikkien määräysvallan käyttöön osallistuvien hankintaviranomaisten edustajista;

b)

kyseiset hankintaviranomaiset voivat yhdessä käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa määräysvallan alaisen oikeushenkilön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin;

c)

määräysvallan alainen oikeushenkilö ei aja sellaisia etuja, jotka poikkeaisivat siihen sidoksissa olevien viranomaisten eduista;

d)

määräysvallan alainen oikeushenkilö ei saa todellisten kustannusten korvaamisen lisäksi muita etuja hankintaviranomaisten kanssa tehdyistä julkisia hankintoja koskevista sopimuksista.

4.   Kahden tai useamman hankintaviranomaisen välillä tehtyä sopimusta ei katsota tämän direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi julkista hankintaa koskevaksi sopimukseksi, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

   

a)

sopimuksella käynnistetään siihen osallistuvien hankintaviranomaisten välinen todellinen yhteistyö, jonka tavoitteena on näillä viranomaisilla olevien julkisiin palveluihin liittyvien tehtävien yhteinen hoitaminen ja johon sisältyy sopimuspuolten keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia;

b)

sopimusta hallitsevat ainoastaan yleiseen etuun liittyvät näkökohdat;

c)

sopimukseen osallistuvat hankintaviranomaiset harjoittavat avoimilla markkinoilla enintään 10:tä prosenttia sopimuksen kannalta merkityksellisistä toiminnoista liikevaihdon perusteella mitattuna;

d)

sopimukseen ei liity muita siihen osallistuvien hankintaviranomaisten välisiä varojen siirtoja kuin rakennusurakoiden, palvelujen tai tavaroiden todellisten kustannusten korvaamista vastaavat siirrot;

e)

missään sopimukseen osallistuvassa hankintaviranomaisessa ei ole yksityisiä osakkuuksia.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitettu yksityisten osakkuuksien poissaolo on todennettava hankintasopimusta tai edellä mainittua sopimusta tehtäessä.

   

Edellä 1–4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ei enää sovelleta siitä alkaen, kun yksityisiä osakkuuksia tulee mukaan, jolloin voimassa olevat hankintasopimukset on avattava kilpailulle tavanomaisilla hankintamenettelyillä.

Perustelu

Muutosehdotuksen 3 seurauksena 11 artikla (ja vastaavasti toisen puheena olevan direktiivin 21 artikla) tulee poistaa.

Muutosehdotus 8

COM(2011) 895 final

31 artikla

COM(2011) 896 final

17 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Varatut hankintasopimukset

Varatut hankintasopimukset

Jäsenvaltiot voivat varata oikeuden osallistua julkista hankintaa koskeviin menettelyihin sellaisille suojatyökeskuksille ja talouden toimijoille, joiden päätarkoituksena on vammaisten ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään, tai rajata hankintasopimusten toteuttamisen suojatyöohjelmiin, jos yli 30 prosenttia kyseisten suojatyökeskusten, talouden toimijoiden tai suojatyöohjelmien työntekijöistä on vammaisia tai heikommassa asemassa olevia työntekijöitä.

Jäsenvaltiot voivat varata oikeuden osallistua julkista hankintaa koskeviin menettelyihin sellaisille suojatyökeskuksille ja talouden toimijoille, joiden päätarkoituksena on vammaisten ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään, tai rajata hankintasopimusten toteuttamisen suojatyöohjelmiin, jos yli 30 prosenttia kyseis suojatyökesku, talouden toimijoi tai suojatyöohjelmien on vammaisia tai heikommassa asemassa olevia työntekijöitä.

Tarjouskilpailukutsussa on oltava viittaus tähän säännökseen.

Tarjouskilpailukutsussa on oltava viittaus tähän säännökseen.

Perustelu

Säännös on uusi, ja sen vuoksi on määriteltävä, mitkä ryhmät kuuluvat sen soveltamisalaan etenkin, koska soveltamisala on nykyisen direktiivin 19 artiklaa laajempi.

Muutosehdotus 9

COM(2011) 895 final

34 artikla

COM(2011) 896 final

19 artiklan 7 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään kahden vuoden kuluttua 92 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivämäärästä kaikki tämän direktiivin mukaiset hankintamenettelyt suoritetaan käyttämällä sähköisiä viestintämuotoja, erityisesti tarjousten ja hakemusten sähköistä toimittamista, tämän artiklan vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on kaikki tämän direktiivin mukaiset hankintamenettelyt suoritetaan käyttämällä sähköisiä viestintämuotoja, erityisesti tarjousten ja hakemusten sähköistä toimittamista, tämän artiklan vaatimusten mukaisesti.

Perustelu

Kun otetaan huomioon, että sekä – etenkin paikallistason – hankintaviranomaisten että eri alojen tavaran- ja palveluntoimittajien edellytykset vaihtelevat suuresti, on kohtuullisempaa, että jäsenvaltiot valmistelevat aktiivisesti sähköistä hankintaa sen sijaan, että asetetaan asiaa koskevia vaatimuksia ja jätetään vähän aika niihin varautumiseen.

Muutosehdotus 10

COM(2011) 896 final

24 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Menettelyjen valinta

Menettelyjen valinta

1.   Julkista hankintaa sopimuksia tehdessään hankintaviranomaisten on noudatettava menettelyjä, jotka on mukautettu tämän direktiivin mukaisiksi, edellyttäen että tarjouskilpailu on julkaistu tämän direktiivin mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista.

1.   Julkista hankintaa sopimuksia tehdessään hankintaviranomaisten on noudatettava menettelyjä, jotka on mukautettu tämän direktiivin mukaisiksi, edellyttäen että tarjouskilpailu on julkaistu tämän direktiivin mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että hankintaviranomaiset voivat soveltaa avoimia tai rajoitettuja menettelyjä tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että hankintaviranomaiset voivat soveltaa menettely tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että hankintaviranomaiset voivat hakea innovaatiokumppanuuksia tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

, että hankintaviranomaiset voivat hakea innovaatiokumppanuuksia tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että hankintaviranomaiset voivat käyttää tarjousperusteista neuvottelumenettelyä tai kilpailullista neuvottelumenettelyä seuraavissa tapauksissa:

a)

kun rakennusurakkaa koskevan sopimuksen kohteena ovat sekä rakennusurakan suunnittelu että toteuttaminen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tai kun neuvottelut ovat hankkeen oikeudellisen tai rahoituksellisen rakenteen muodostamiseksi tarpeen;

b)

kun julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten rakennustyöt tehdään ainoastaan tutkimusta tai innovaatiota, kokeilua tai kehittämistä varten eikä kannattavuuden varmistamiseksi taikka tutkimus- ja kehittämiskustannusten kattamiseksi;

c)

kun kyseessä ovat palvelut tai tavarantoimitukset, joista ei voida laatia riittävän tarkkoja teknisiä eritelmiä viittaamalla liitteessä VIII olevan 2–5 kohdan mukaisiin standardeihin, eurooppalaisiin teknisiin hyväksyntöihin, yhteisiin teknisiin eritelmiin tai teknisiin viitteisiin;

d)

kun kyseessä ovat avoimella tai rajoitetulla menettelyllä saadut tarjoukset, jotka eivät vastaa tarjouspyyntöä tai ole hyväksyttäviä 30 artiklan 2 kohdan a alakohdan merkityksessä;

e)

kun kyseessä ovat erityiset olosuhteet, joissa hankintasopimusta ei rakennusurakoiden tai tavara- tai palveluhankintojen luonteen tai monitahoisuuden vuoksi voida tehdä ilman edeltäviä neuvotteluita.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla saattamatta tarjousperusteista neuvottelumenettelyä, kilpailullista neuvottelumenettelyä ja innovaatiokumppanuusmenettelyä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Perustelu

Alueiden komitea katsoo, että neuvottelumenettelyä tulee voida soveltaa perinteisellä alalla samoin ehdoin kuin huoltoalalla. Tämä koskee myös kilpailullista neuvottelumenettelyä. Ei ole mitään syytä olettaa, että perinteisen sektorin viranomaiset soveltuisivat tällaiseen menettelyyn huoltosektorin yksiköitä huonommin. Hankintaviranomaisen on voitava itse päättää kulloisenkin hankinnan pohjalta, mitä menettelyä hankinnassa tulee soveltaa.

On myös tärkeää tehdä selväksi, että on hankintaviranomaisen – ei kansallisen tason tai EU:n – tehtävä valita kussakin tapauksessa parhaiten soveltuva menettely. EU:n ja jäsenvaltioiden on annettava kaikki menettelyt hankintaviranomaisten käyttöön. Mikäli näin ei tehdä, seurauksena ovat erilaiset säännökset ja menettelyt eri jäsenvaltioissa, mikä häiritsee kilpailua ja tekee toimintaedellytyksistä epätasapuoliset.

Muutosehdotus 11

COM(2011) 896 final

30 artiklan 2 kohdan a) alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

a)

kun avoimella tai rajoitetulla menettelyllä ei ole saatu lainkaan tarjouksia tai ei ole saatu sopivia tarjouksia tai yhtään osallistumishakemusta ei ole jätetty, edellyttäen että alkuperäisiä sopimusehtoja ei olennaisesti muuteta ja komissiolle tai 84 artiklan mukaisesti nimetylle kansalliselle valvontaelimelle toimitetaan sen pyynnöstä selostus asiasta.

a)

kun avoimella tai rajoitetulla menettelyllä ei ole saatu lainkaan tarjouksia tai ei ole saatu sopivia tarjouksia tai yhtään osallistumishakemusta ei ole jätetty, edellyttäen että alkuperäisiä sopimusehtoja ei olennaisesti muuteta .

Perustelu

Yhdessä 84 artiklan (jäsenvaltioihin nimettävät valvontaelimet) kanssa tämä selostusvelvoite johtaa turhaan byrokratiaan. EU:n hankintalainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja joustavoittamiseksi tulisi ehdottomasti välttää uusia hallinnollisia rasitteita. Siksi tämä lisäys tulisi poistaa.

Muutosehdotus 12

COM(2011) 895 final

44 artiklan d) kohdan (i) alakohta ja e) kohta

COM(2011) 896 final

30 artiklan 2 kohdan c) alakohdan i) alakohta sekä 30 artiklan 2 kohdan d) alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

c)

kun rakennustyöt, tavarantoimitukset tai palvelut voidaan antaa ainoastaan tietyn talouden toimijan tehtäväksi jostakin seuraavista syistä:

c)

kun rakennustyöt, tavarantoimitukset tai palvelut voidaan antaa ainoastaan tietyn talouden toimijan tehtäväksi jostakin seuraavista syistä:

i)

teknisistä syistä johtuva kilpailun puuttuminen;

i)

teknisistä syistä johtuva kilpailun puuttuminen;

[– –]

[– –]

d)

sikäli kuin se on ehdottoman tarpeellista, kun avoimille tai rajoitetuille menettelyille taikka tarjousperusteisille neuvottelumenettelyille asetettuja määräaikoja ei voida ylivoimaisesta esteestä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi noudattaa. Seikat, jotka esitetään äärimmäisen kiireen perusteiksi, eivät missään tapauksessa saa johtua hankintaviranomaisista;

d)

sikäli kuin se on ehdottoman tarpeellista, kun avoimille tai rajoitetuille menettelyille taikka tarjousperusteisille neuvottelumenettelyille asetettuja määräaikoja ei voida aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi noudattaa. Seikat, jotka esitetään äärimmäisen kiireen perusteiksi, eivät missään tapauksessa saa johtua hankintaviranomaisista;

Perustelu

Artiklaa on täydennettävä lisäämällä siihen lainsäädännölliset syyt, jotta se kattaa mm. tilanteen, jossa hankintaviranomaisella on tarve rakennuttaa esimerkiksi koulu tietylle tontille, jonka omistaja suostuu myymään maa-alueen ainoastaan sillä ehdolla, että saa itse toteuttaa rakennusurakan.

Ylivoimainen este merkitsee direktiivin 2004/18/EY 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodon tiukentamista. On käytettävä nykyisen direktiivin sanamuotoa. Neuvottelumenettelyä ilman kilpailua on voitava hyödyntää hankintaan liittyvää muutoksenhakua koskevan oikeudenkäyntimenettelyn aikana ostettaessa tavaroita tai palveluja, joita hankintaviranomaisella on velvollisuus pitää tarjolla jonkin toisen lainsäädännön perusteella, esimerkiksi vanhainkotien ruokapalveluja tai sydänläppien toimituksia sairaaloihin.

Muutosehdotus 13

COM(2011) 895 final

45 artikla

COM(2011) 896 final

31 artikla

Puitejärjestelyt

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1   Hankintaviranomaiset voivat tehdä puitejärjestelyjä, edellyttäen että ne soveltavat tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä.

1   Hankintaviranomaiset voivat tehdä puitejärjestelyjä, edellyttäen että ne soveltavat tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä.

Puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai useamman hankintaviranomaisen ja yhden tai useamman talouden toimijan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot erityisesti hintojen ja tarvittaessa ennakoidun määrän osalta.

Puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai useamman hankintaviranomaisen ja yhden tai useamman talouden toimijan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot erityisesti hintojen ja tarvittaessa ennakoidun määrän osalta.

Puitejärjestelyn enimmäiskesto on neljä vuotta lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa se on asianmukaisesti perusteltua puitejärjestelyn kohteen vuoksi.

2   Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä tässä kohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

2   Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä tässä kohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

Kyseisiä menettelyjä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisten hankintaviranomaisten, jotka on selvästi yksilöity tätä varten tarjouskilpailukutsussa tai kiinnostuksen vahvistamista koskevassa pyynnössä ja sellaisten talouden toimijoiden välillä, jotka ovat puitejärjestelyn alkuperäisiä osapuolia.

Puitejärjestelyyn perustuvissa hankintasopimuksissa ei saa missään tapauksessa eikä etenkään 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tehdä huomattavia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin.

Hankintaviranomaiset eivät saa käyttää puitejärjestelyjä sääntöjenvastaisesti eivätkä siten, että estetään, rajoitetaan tai vääristetään kilpailua.

Puitejärjestelyyn perustuvissa hankintasopimuksissa ei saa missään tapauksessa eikä etenkään 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tehdä huomattavia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin.

Perustelu

Alueiden komitea katsoo, että puitejärjestelyjä on periaatteessa säänneltävä siten kuin nykyisessä direktiivissä 2004/17/EY, koska ei ole mitään syytä säätää esimerkiksi tämäntyyppisten sopimusten kestosta, kun sitä ei tehdä muuntyyppisten sopimustenkaan osalta. Dynaamisten hankintajärjestelmien tavoin sopimusajan kestäessä on oltava mahdollisuus ottaa mukaan sopimukseen uusia talouden toimijoita, koska siitä hyötyvät sekä ostaja että myyjä. Artiklan 2 kohdan viimeinen virke on tarpeeton, sillä asiaa säätelevät jo periaatteet.

Muutosehdotus 14

COM(2011) 895 final

45 artiklan 4 kohta

COM(2011) 896 final

31 artiklan 4 kohta

Puitejärjestelyt

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

4.   Jos puitejärjestely tehdään useamman kuin yhden talouden toimijan kanssa, se voidaan toteuttaa jommallakummalla seuraavista tavoista:

4.   Jos puitejärjestely tehdään useamman kuin yhden talouden toimijan kanssa, se voidaan toteuttaa seuraav:

a)

ilman kilpailuttamista puitejärjestelyssä vahvistetuin ehdoin, kun puitejärjestelyyn sisältyy kaikki asianomaisten rakennusurakoiden ja tavarahankintojen toteuttamista sekä palvelujen suorittamista koskevat ehdot ja puolueettomat perusteet sen määrittämiseksi, mikä puitejärjestelyn osapuolena olevista talouden toimijoista toteuttaa urakan tai hankinnan taikka suorittaa palvelun; viimeksi mainitut perusteet on mainittava hankinta-asiakirjoissa;

a)

un puitejärjestelyyn sisälty kaikki asianomaisten rakennusurakoiden ja tavarahankintojen toteuttamista sekä palvelujen suorittamista koskevat ehdot

b)

kilpailuttamalla puitejärjestelyn osapuolina olevat talouden toimijat uudelleen, kun puitejärjestelyyn eivät sisälly kaikki asianomaisten rakennusurakoiden ja tavarahankintojen toteuttamista sekä palvelujen suorittamista koskevat ehdot.

b)

un puitejärjestelyyn eivät sisälly kaikki asianomaisten rakennusurakoiden ja tavarahankintojen toteuttamista sekä palvelujen suorittamista koskevat ehdot.

 

Perustelu

Direktiiviehdotus ei tuo lisäselvyyttä puitejärjestelyjen soveltamiseen. Tämä koskee varsinkin suoran tilauksen ja uudelleenkilpailutuksen käyttöä ja valintaa niiden välillä. Jotta menettelyjen soveltaminen olisi joustavaa, on oltava mahdollista yhdistää niitä, jotta pienempien tilausten yhteydessä voidaan vedota suoraan vahvistettuihin ehtoihin, kun taas samaan puitesopimukseen sisältyvien suurempien tilausten yhteydessä voidaan järjestää uudelleenkilpailutus.

Muutosehdotus 15

COM(2011) 896 final

37 artikla

Tilapäiset yhteishankinnat

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Yksi tai useampi hankintaviranomainen voi sopia tiettyjen yksittäisten hankintojen toteuttamisesta yhteisesti.

1.   Yksi tai useampi hankintaviranomainen voi sopia tiettyjen yksittäisten hankintojen toteuttamisesta yhteisesti.

2.   Jos yksi hankintaviranomainen huolehtii yksinään kyseisten hankintamenettelyjen kaikista vaiheista tarjouskilpailun julkaisemisesta asianomaisen yhden tai useamman hankintasopimuksen toteuttamisen päättymiseen, kyseinen hankintaviranomainen on yksin vastuussa tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä.

2.   Jos yksi hankintaviranomainen huolehtii yksinään kyseisten hankintamenettelyjen kaikista vaiheista tarjouskilpailun julkaisemisesta asianomaisen yhden tai useamman hankintasopimuksen toteuttamisen päättymiseen, kyseinen hankintaviranomainen on yksin vastuussa tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä.

Jos kuitenkin useampi kuin yksi osallistuvista hankintaviranomaisista huolehtii hankintamenettelyjen suorittamisesta tai asianomaisten hankintasopimusten toteuttamisesta, kukin niistä on edelleen vastuussa tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä huolehtimiensa vaiheiden osalta.

Jos kuitenkin useampi kuin yksi osallistuvista hankintaviranomaisista huolehtii hankintamenettelyjen suorittamisesta tai asianomaisten hankintasopimusten toteuttamisesta, kukin niistä on edelleen vastuussa tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä huolehtimiensa vaiheiden osalta.

 

   

Perustelu

Täydennyksellä varmistetaan, ettei yhteisiä hankintoja vaikeuteta tarpeettomasti. Tilapäiseen yhteistyöhön on sovellettava samoja sääntöjä kuin yhteishankintayksiköihin, vrt. 35 artiklan 5 kohta.

Muutosehdotus 16

COM(2011) 895 final

54 artikla

COM(2011) 896 final

40 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1   Liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa määritellyt tekniset eritelmät on esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Teknisissä eritelmissä on määriteltävä rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet.

1   Liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa määritellyt tekniset eritelmät on esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Teknisissä eritelmissä on määriteltävä rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet.

Näissä ominaisuuksissa voidaan viitata myös tiettyyn prosessiin pyydettyjen rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen tuotannossa tai toteutuksessa tai missä tahansa 2 artiklan 22 alakohdassa tarkoitetun elinkaaren vaiheessa.

Näissä ominaisuuksissa voidaan viitata myös tiettyyn prosessiin pyydettyjen rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen tuotannossa tai toteutuksessa tai missä tahansa 2 artiklan 22 alakohdassa tarkoitetun elinkaaren vaiheessa.

Teknisissä eritelmissä on myös mainittava, edellytetäänkö immateriaalioikeuksien siirtoa.

Teknisissä eritelmissä on myös mainittava, edellytetäänkö immateriaalioikeuksien siirtoa.

Kaikissa hankinnoissa, joiden kohde on tarkoitettu henkilöiden käyttöön, olipa kyse yleisöstä tai hankintaviranomaisen henkilöstöstä, tekniset eritelmät on asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta laadittava siten, että voidaan ottaa huomioon vammaiskäytön edellytykset tai kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu.

Jos pakolliset esteettömyysstandardit vahvistetaan unionin säädöksellä, tekniset eritelmät on määriteltävä esteettömyysnäkökohtien osalta viittaamalla kyseiseen säädökseen.

Jos pakolliset esteettömyysstandardit vahvistetaan unionin säädöksellä, tekniset eritelmät on määriteltävä esteettömyysnäkökohtien osalta viittaamalla kyseiseen säädökseen.

Perustelu

Komission asiakirjassa ehdotettu sanamuoto on aivan liian yksityiskohtainen, koska hankinnat vaihtelevat suuresti. Tämäntyyppisiä määräyksiä sisältyy lisäksi usein jäsenvaltioiden omiin rakennusmääräyksiin. Nykyisen direktiivin 2004/18/EY 23 artiklan 1 kohtaan ja direktiivin 2004/17/EY 34 artiklan 1 kohtaan sisältyvä teksti tulee säilyttää.

Muutosehdotus 17

COM(2011) 896 final

44 artikla

Hankintasopimusten jakaminen osiin

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Julkista hankintaa koskevat sopimukset voidaan jakaa homogeenisiin tai heterogeenisiin osiin. Kun kyseessä ovat hankintasopimukset, joiden arvo vastaa vähintään 4 artiklassa asetettuja kynnysarvoja mutta ei alita 500 000:taeuroa 5 artiklan mukaisesti laskettuna, ja hankintaviranomainen ei pidä tarpeenmukaisena jakaa niitä osiin, sen on hankintailmoituksessa tai kiinnostuksen vahvistamista koskevassa pyynnössä selvitettävä näkemyksensä perusteet.

1.   Julkista hankintaa koskevat sopimukset voidaan jakaa homogeenisiin tai heterogeenisiin osiin.

Hankintaviranomaisten on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai kiinnostuksen vahvistamista koskevassa pyynnössä, rajataanko tarjoukset koskemaan vain yhtä tai useampaa osaa.

Perustelu

Kyse on hankintaviranomaisille aiheutuvasta tarpeettomasta hallinnollisesta rasitteesta, ja teksti tulee sen vuoksi poistaa.

Muutosehdotus 18

COM(2011) 896 final

54 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

54 artikla

54 artikla

2.   Hankintaviranomaiset voivat päättää olla tekemättä hankintasopimusta parhaimman tarjouksen jättäneen tarjoajan kanssa, jos ne ovat todenneet, ettei tarjous ole vähintään vastaavalla tavalla unionin lainsäädännön sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisten velvoitteiden tai liitteessä XI lueteltujen kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännösten mukainen.

2.   Hankintaviranomaiset voivat päättää olla tekemättä hankintasopimusta parhaimman tarjouksen jättäneen tarjoajan kanssa, jos ne ovat todenneet, ettei tarjous ole vähintään vastaavalla tavalla unionin lainsäädännön sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisten velvoitteiden tai liitteessä XI lueteltujen kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännösten mukainen.

Perustelu

Tarjoajien tulee EU-lainsäädännön lisäksi noudattaa myös kansallisia säädöksiä.

Muutosehdotus 19

COM(2011) 896 final

55 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

55 artikla

55 artikla

Pystyäkseen soveltamaan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettua poissulkemisperustetta, hankintaviranomaisten on vahvistettava sopimuksen toteuttamista koskeva arviointimenetelmä, joka perustuu puolueettomiin ja mitattavissa oleviin perusteisiin ja jota sovelletaan järjestelmällisesti, yhdenmukaisesti ja avoimesti. Kaikista sopimuksen toteuttamista koskevista arvioinneista on ilmoitettava asianomaiselle toimeksisaajalle, jolle on annettava tilaisuus vastustaa päätelmiä ja hankkia oikeussuojaa.

Perustelu

55 artiklan 3 kohdan viimeisessä alakohdassa esitetty selvitys on epäselvä ja vähentää siten oikeusvarmuutta, mikä johtaisi valitusten lisääntymiseen. Sen lisäksi hankintaviranomaisille asetetaan uusia velvoitteita, jotka on syytä poistaa turhan byrokratian välttämiseksi.

Muutosehdotus 20

COM(2011) 895 final

76 artikla

COM(2011) 896 final

66 artikla

Hankintasopimuksen tekoperusteet

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1   Rajoittamatta yksittäisistä palveluista suoritettavia korvauksia koskevien kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten soveltamista hankintaviranomaisten on käytettävä yhtä seuraavista julkisten hankintasopimusten tekoperusteista:

1   Rajoittamatta yksittäisistä palveluista suoritettavia korvauksia koskevien kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten soveltamista hankintaviranomaisten on käytettävä yhtä seuraavista julkisten hankintasopimusten tekoperusteista:

a)

kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous,

a)

kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous,

b)

alin hinta.

b)

alin hinta.

Kustannukset voidaan hankintaviranomaisen niin halutessa arvioida ainoastaan hinnan perusteella tai kustannustehokkuuden perusteella käyttämällä esimerkiksi elinkaarikustannusmallia 67 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

2   Hankintaviranomaisen kannalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous määritellään kyseisen hankintasopimuksen kohteeseen liittyvien perusteiden mukaan. Näihin perusteisiin on kuuluttava 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hinnan tai kustannusten lisäksi muita kyseisen hankintasopimuksen kohteeseen liittyviä seuraavanlaisia perusteita:

2   Hankintaviranomaisen kannalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous määritellään kyseisen hankintasopimuksen kohteeseen liittyvien perusteiden mukaan. Näihin perusteisiin on kuuluttava hinnan lisäksi muita kyseisen hankintasopimuksen kohteeseen liittyviä seuraavanlaisia perusteita:

a)

laatu, joka kattaa tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyyden, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun, ympäristönäkökohdat ja innovatiivisen luonteen;

a)

laatu, joka kattaa tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyyden, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun, ympäristönäkökohdat innovatiivisen luonteen;

b)

palvelusopimusten ja rakennusurakoiden suunnittelua koskevien sopimusten osalta voidaan ottaa huomioon sopimuksen toteutukseen osoitetun henkilöstön organisointi, pätevyys ja kokemus, jolloin kyseistä henkilöstöä ei hankintasopimuksen tekemisen jälkeen saa vaihtaa ilman hankintaviranomaisen suostumusta, koska hankintayksikön on varmistettava, että organisointi ja laatu säilyvät vastaavina vaihdoksista huolimatta;

b)

palvelusopimusten ja rakennusurakoiden suunnittelua koskevien sopimusten osalta voidaan ottaa huomioon sopimuksen toteutukseen osoitetun henkilöstön organisointi, pätevyys ja kokemus, jolloin kyseistä henkilöstöä ei hankintasopimuksen tekemisen jälkeen saa vaihtaa ilman hankintaviranomaisen suostumusta, koska hankintayksikön on varmistettava, että organisointi ja laatu säilyvät vastaavina vaihdoksista huolimatta;

c)

huolto ja tekninen tuki, toimituspäivä sekä toimitus- tai toteutusaika;

c)

huolto ja tekninen tuki, toimituspäivä sekä toimitus- tai toteutusaika;

d)

rakennusurakan, toimitusten tai palvelujen tuotannossa tai suorittamisessa tai missä tahansa 2 artiklan 22 kohdassa tarkoitetun elinkaaren vaiheessa käytetty prosessi siinä määrin, kun nämä perusteet on määritelty 4 kohdan mukaisesti ja ne koskevat tekijöitä, jotka liittyvät suoraan näihin prosesseihin, ja ovat luonteenomaisia tälle tietylle tuotantoprosessille taikka kyseisten rakennusurakoiden, toimitusten tai palvelujen suorittamiselle.

d)

rakennusurakan, toimitusten tai palvelujen tuotannossa tai suorittamisessa tai missä tahansa 2 artiklan 22 kohdassa tarkoitetun elinkaaren vaiheessa käytetty prosessi siinä määrin, kun nämä perusteet on määritelty 4 kohdan mukaisesti ja ne koskevat tekijöitä, jotka liittyvät suoraan näihin prosesseihin, ja ovat luonteenomaisia tälle tietylle tuotantoprosessille taikka kyseisten rakennusurakoiden, toimitusten tai palvelujen suorittamiselle.

 

Perustelu

On hyvä, että hankintaviranomaisella on mahdollisuus valita kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen ja alhaisimman kustannuksen välillä. On kuitenkin säilytettävä nykyisessä direktiivissä käytetty sanamuoto "alhaisin hinta", koska alhaisin kustannus ilmaisee sitä, että mukaan on laskettava jotakin muuta kuin hinta, sillä kustannus on käsitteenä laajempi kuin hinta. Kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on kriteeri, jota tulee käyttää, jos halutaan ottaa huomioon muita parametreja, kuten elinkaarikustannukset.

Tietyissä tapauksissa hankintaviranomainen ilmoittaa jo tarjouspyyntöasiakirjoissa, mikä on maksettava hinta. On käytävä täysin yksiselitteisesti ilmi, että niin on mahdollista tehdä.

Lyhyiden jakelukanavien perusteen lisäämisen tavoitteena on tarjota hankintaviranomaisille lisäarvoa tiettyjen tuotteiden ja palvelujen osalta. Lisäarvo perustuu siihen, että lyhyiden jakelukanavien ansiosta tilaajat voivat saada tuotteet ja palvelut nopeammin ja heidän vaatimuksiinsa voidaan vastata nopeammin ja joustavammin. Lisäksi myös ympäristöstandardeja voidaan parantaa huomattavasti (kuljetusreittien ja varastointiaikojen lyheneminen, päästöjen vähentyminen), mikä hyödyttää sekä tilaajia että kansalaisia. Hankintaviranomaisilla olisikin mahdollisuus sisällyttää ratkaisuperusteisiin parametreja, joilla joissakin kategorioissa voidaan lisätä tietoja tietyn taloudellisen toimijan tarjouksesta, joka voisi täyttää julkisen hankinnan tarpeet vielä paremmin.

On myös oltava nimenomaisesti mahdollista painottaa sosiaalisia kriteerejä esimerkiksi siten, että lisäpisteistä saa sitä enemmän, mitä useampi pitkäaikaistyötön otetaan palvelukseen. Lisäpisteitä saa myös sellaisen yrityspolitiikan noudattamisesta, jolla varmistetaan työntekijöiden yhtäläiset mahdollisuudet.

Muutosehdotus 21

COM(2011) 896 final

66 artiklan 3 kohta

Hankintasopimuksen tekoperusteet

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

66 artikla

66 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tietyntyyppiset hankintasopimukset on tehtävä 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetun kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella.

Perustelu

Julkisia hankintoja koskevan ajanmukaistamisen tavoitteena on tarjota hankintaviranomaisille ja tarjoajille mahdollisimman paljon joustavuutta. Hankintaviranomaisten tulee näin ollen voida itse päättää, tekevätkö he hankinnat kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen vai edullisimman hinnan perusteella. Jäsenvaltioiden ei ole syytä ennakoida paikallisviranomaisten tarpeita tässä asiassa. Ellei tarjous ole enää hyväksyttävissä edullisimman hinnan perusteella, pienten yritysten kilpailumahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. 66 artiklan 3 kohta tulisi siksi poistaa.

Muutosehdotus 22

COM(2011) 895 final

76 artiklan 4 kohta

COM(2011) 896 final

66 artiklan 4 kohta

Hankintasopimuksen tekoperusteet

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

4   Hankintasopimuksen tekoperusteet eivät saa antaa hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta. Niillä on varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus ja niihin on liityttävä vaatimuksia, jotka mahdollistavat tarjoajan esittämien tietojen tosiasiallisen tarkistamisen. Hankintaviranomaisten on tarjoajien toimittamien tietojen perusteella tosiasiallisesti tarkistettava, täyttävätkö tarjoajat hankintasopimuksen tekoperusteet.

   

Perustelu

Säännös on tarpeeton eikä sisällä mitään uutta, ja se tulee sen vuoksi poistaa. Yleiset periaatteet kattavat jo säännöksen sisällön.

Muutosehdotus 23

COM(2011) 896 final

73 artiklan a kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

a)

edellä olevassa 11 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ei enää sovelleta 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti, koska oikeushenkilössä, jonka kanssa hankintasopimus on tehty, on yksityistä osakkuutta;

Perustelu

Muutos komission tekstiin johtuu asiakirjassa COM(2011) 896 final olevan 11 artiklan 5 kohdan ja asiakirjassa COM(2011) 895 final olevan 21 artiklan 5 kohdan poistamisesta (muutosehdotus 7). Tällaista tilannetta ei voi enää esiintyä hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Muutosehdotus 24

COM(2011) 895 final

77 artikla

COM(2011) 896 final

67 artikla

Elinkaarikustannukset

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3.   Siinä tapauksessa, että elinkaarikustannusten laskemiseen hyväksytään yhteinen menetelmä unionin säädöksellä, alakohtaisen lainsäädännön nojalla annettavat delegoidut säännökset mukaan luettuina, sitä on sovellettava silloin, kun elinkaarikustannukset sisältyvät 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintasopimuksen tekoperusteisiin.

   

Liitteessä XV on luettelo tällaisista säädöksistä ja delegoiduista säädöksistä. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 89 artiklan mukaisesti tämän luettelon päivittämiseksi, kun tällaiset muutokset osoittautuvat tarpeellisiksi uuden lainsäädännön antamisen tai edellä tarkoitetun lainsäädännön kumoamisen tai muuttamisen perusteella.

Perustelu

Alueiden komitea kannattaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja tunnustaa kestävyyttä edistävän, sosiaalisesti vastuullisen ja innovointia tukevan hankintaprosessin arvon. On myös myönteistä, että komissio kannustaa hankintaviranomaisia ottamaan huomioon elinkaarikustannukset. Aiheeseen liittyen on käynnissä paljon toimintaa, mutta tehtävää on jäljellä huomattavasti. Komitea katsoo, että vallitsevissa olosuhteissa EU-menetelmien soveltamiseen pakottaminen on tässä tapauksessa liiallista.

Muutosehdotus 25

COM(2011) 895 final

79 artikla

COM(2011) 896 final

69 artikla

Poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1   Hankintaviranomaisen on vaadittava, että talouden toimijat selittävät hinnan tai laskutettavat kustannukset, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

   

a)

hinta tai laskutettava kustannus on yli 50 prosenttia alhaisempi kuin muiden tarjoajien keskimääräinen hinta tai kustannukset;

b)

hinta tai laskutettava kustannus on yli 20 prosenttia alhaisempi kuin toiseksi edullisimman tarjouksen hinta tai kustannukset;

c)

tarjouksia on jätetty vähintään viisi.

 

   

 

 

 

 

 

 

   

 

   

2   Jos tarjoukset vaikuttavat muista syistä poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaiset voivat pyytää myös niitä koskevia selityksiä.

   Jos tarjoukset vaikuttavat muista syistä poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaiset voivat pyytää myös niitä koskevia selityksiä.

3   Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut selitykset voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

   

a)

rakennusmenetelmän, tuotteiden valmistusmenetelmän tai palvelun suorittamisen taloudellisia näkökohtia;

b)

valittuja teknisiä ratkaisuja tai poikkeuksellisen edullisia, tarjoajaa suosivia urakan toteuttamisen tai tuotteiden toimittamisen taikka palvelun suorittamisen ehtoja;

c)

tarjoajan ehdottamien rakennusurakoiden, tuotteiden tai palvelujen omintakeisuutta;

d)

unionin lainsäädännön sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisten velvoitteiden taikka liitteessä XI lueteltujen kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännösten noudattamista vähintään vastaavalla tavalla tai, tapauksen mukaan, yhtäläisen suojan tason varmistavien muiden säännösten noudattamista;

e)

tarjoajan mahdollisesti saamaa valtiontukea.

4   Hankintaviranomaisen on tarkistettava annetut tiedot tarjoajaa kuullen. Se voi hylätä tarjoajan vain siinä tapauksessa, ettei hinnan tai laskutettavien kustannusten alhainen taso ole näytön mukaan perusteltu, kun otetaan huomioon 3 kohdassa tarkoitetut tekijät.

   

Hankintaviranomaisten on hylättävä parhaimman tarjouksen esittänyt tarjoaja, jos ne ovat todenneet, että tarjous on poikkeuksellisen alhainen, koska se ei ole unionin lainsäädännön sosiaali- ja työoikeudellisten tai ympäristöoikeudellisten velvoitteiden tai liitteessä XI lueteltujen kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännösten mukainen.

5   Jos hankintaviranomainen toteaa, että tarjous on poikkeuksellisen alhainen tarjoajan saaman valtiontuen takia, kyseinen tarjous voidaan hylätä pelkästään tästä syystä vasta tarjoajan kuulemisen jälkeen, jos tämä ei pysty hankintaviranomaisen vahvistamassa riittävässä ajassa näyttämään toteen, että kyseinen tuki on perustamissopimuksen 107 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltuvaa. Jos hankintaviranomainen hylkää tarjouksen näissä olosuhteissa, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle.

   

6   Jäsenvaltioiden on 88 artiklan mukaisesti saatettava pyynnöstä muiden jäsenvaltioiden saataville kaikki 3 kohdassa lueteltujen yksityiskohtien osalta esitettyjä näyttöjä ja asiakirjoja koskevat tiedot.

   

Perustelu

Alueiden komitea pitää poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia koskevaa, nykyisen direktiivin 2004/18/EY 55 artiklan sanamuotoa parempana, sillä nyt ehdotettu teksti aiheuttaa tarpeettomia rasitteita sekä hankintaviranomaisille että tavarantoimittajille. Ehdotettu teksti rajoittaa lisäksi hankintaviranomaisten toimintavapautta kyseisellä alalla, mikä on valitettavaa.

Muutosehdotus 26

COM(2011) 895 final

81 artikla

COM(2011) 896 final

71 artikla

Alihankinta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Hankintaviranomainen voi pyytää tai jäsenvaltio voi velvoittaa sen pyytämään hankinta-asiakirjoissa, että tarjoaja ilmoittaa tarjouksessaan, minkä osan hankintasopimuksesta tämä saattaa antaa alihankintana kolmansille osapuolille sekä ehdotetut alihankkijat.

   

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että alihankkijat voivat pyytää hankintaviranomaista maksamaan niille suoraan tavarantoimituksista, rakennusurakoista ja palveluista, joita ne ovat toimittaneet päätoimeksisaajalle, kun hankintasopimuksen luonne sen sallii. Tällöin jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset mekanismit, joilla päätoimeksisaaja voi vastustaa perusteettomia maksuja. Maksutapaa koskevat järjestelyt on vahvistettava hankinta-asiakirjoissa.

   

3.   Edellä oleva 1 ja 2 kohta ei rajoita pääasiallisen talouden toimijan vastuuta.

   

Perustelu

Toimeksisaajan ja alihankkijan välinen suhde kuuluu kilpailuoikeuden ja kansallisen sopimusoikeuden piiriin, eikä asiaa pidä muuttaa ehdotetulla direktiivillä.

Lisäksi säännös aiheuttaa oikeudellista sekaannusta, koska alihankkijasta, joka suorittaa maksua vastaan töitä hankintaviranomaiselle, tulee tavaran-/palveluntoimittaja eikä alihankkija. Säännökset voivat niin ikään rajoittaa hankintaviranomaisen mahdollisuutta pidättää maksusuoritusta, kunnes työ on suoritettu sopimuksen mukaisesti.

Muutosehdotus 27

COM(2011) 895 final

82 artikla

COM(2011) 896 final

72 artikla

Hankintasopimusten muuttaminen niiden voimassaoloaikana

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Jos hankintasopimusta muutetaan sen voimassaoloaikana merkittävästi, tämä katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa uudeksi hankinnaksi, joka edellyttää tämän direktiivin mukaista uutta hankintamenettelyä.

   

2.   Hankintasopimukseen sen voimassaoloaikana tehtyä muutosta pidetään 1 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä muutoksena, jos hankintasopimus on sen seurauksena huomattavasti erilainen alun perin tehtyyn sopimukseen verrattuna. Rajoittamatta 3 ja 4 kohdan säännösten soveltamista, muutosta pidetään joka tapauksessa merkittävänä, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

   

a)

muutoksella otetaan käyttöön ehtoja, jotka olisivat mahdollistaneet muiden kuin alun perin valittujen hakijoiden valinnan tai hankintasopimuksen tekemisen toisen tarjoajan kanssa, jos ehdot olisivat sisältyneet tarjoukseen alkuperäisessä hankintamenettelyssä;

b)

toisen tarjoajan tarjouksesta tulee kokonaistaloudellisesti edullisempi hankintasopimuksen muutoksen jälkeen;

c)

muutos laajentaa hankintasopimusta kattamaan huomattavasti enemmän tavaranhankintoja, palveluja tai rakennusurakoita kuin mitä se alun perin kattoi.

3.   Sopimuskumppanin vaihtamista pidetään 1 alakohdassa tarkoitettuna merkittävänä muutoksena.

   

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta siinä tapauksessa, että alkuperäisen toimeksisaajan asema siirtyy yhtiön rakenneuudistusjärjestelyjen tai maksukyvyttömyyden seurauksena kokonaan tai osittain toiselle talouden toimijalle, joka täyttää alun perin vahvistetut laatua koskevat valintaperusteet edellyttäen, ettei tästä aiheudu muita suuria muutoksia hankintasopimukseen eikä tällä pyritä kiertämään tämän direktiivin soveltamista.

4.   Jos muutoksen arvo voidaan ilmaista rahallisena, muutosta ei pidetä 1 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä muutoksena, jos sen arvo ei ylitä 4 artiklassa vahvistettuja kynnysarvoja ja arvo on vähemmän kuin 5 prosenttia alkuperäisen hankintasopimuksen hinnasta, edellyttäen ettei muutos vaikuta hankintasopimuksen yleiseen luonteeseen. Jos muutoksia tehdään peräkkäin useampia, arvo arvioidaan peräkkäisten muutosten kumulatiivisen arvon perusteella.

   

5.   Hankintasopimusten muutoksia ei pidetä 1 alakohdassa tarkoitettuina merkittävinä muutoksina, jos hankinta-asiakirjoissa on niitä koskevat selkeät, täsmälliset ja yksiselitteiset tarkistuslausekkeet tai -vaihtoehdot. Näissä lausekkeissa on ilmoitettava mahdollisten muutosten tai vaihtoehtojen soveltamislaajuus ja luonne sekä olosuhteet, joissa lausekkeita voidaan käyttää. Ne eivät saa koskea muutoksia tai vaihtoehtoja, jotka muuttaisivat hankintasopimuksen yleistä luonnetta.

   

6.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, merkittävä muutos ei edellytä uutta hankintamenettelyä, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

   

a)

muutoksen tarve johtuu olosuhteista, joita huolellinen hankintaviranomainen ei voinut ennakoida;

b)

muutos ai vaikuta hankintasopimuksen yleiseen luonteeseen;

c)

hinta ei nouse enemmän kuin 50 prosenttia alkuperäisen hankintasopimuksen arvosta.

Hankintaviranomaisten on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoitus tällaisista muutoksista. Tällaisissa ilmoituksissa on oltava liitteessä VI olevassa G osassa esitetyt tiedot, ja ne on julkaistava 49 artiklan mukaisesti.

7.   Hankintaviranomaiset eivät saa hakea muutosta hankintasopimukseen seuraavissa tapauksissa:

   

a)

jos muutoksen tarkoituksena on korjata toimeksisaajan suorituksessa esiintyneitä puutteita tai niiden seurauksia, jotka voidaan korjata panemalla sopimusvelvoitteet täytäntöön;

b)

jos muutoksen tarkoituksena on korvata hinnannousuun liittyviä riskejä, joiden varalta toimeksisaaja on suojautunut.

Perustelu

Nykyinen direktiivi sisältää menettelysäännöksiä siitä, miten hankintoja tulee tehdä. Se ei sisällä säännöksiä sopimusten muuttamisesta niiden voimassaoloaikana, eikä sellaisia pidä sisällyttää myöskään uusiin direktiiveihin, sillä ne aiheuttavat hankintaviranomaisille tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja vähentävät joustavuutta. Mikäli komissio haluaa tiedottaa aihetta koskevasta oikeuskäytännöstä, tulkitsevat tiedonannot soveltuvat siihen paremmin.

Muutosehdotus 28

COM(2011) 896 final

83 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

83 artikla

83 artikla

Neuvoston direktiivin 89/665/ETY mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava tämän direktiivin asianmukainen soveltaminen tehokkain, helposti saatavilla olevin ja avoimin mekanismein, joilla täydennetään hankintaviranomaisten tekemien päätösten muutoksenhakua varten käytössä olevaa järjestelmää.

Perustelu

Direktiivissä on tarpeetonta viitata sen asianmukaiseen soveltamiseen. Nykyjärjestelmät hankintaviranomaisten tekemien päätösten tarkistamiseksi riittävät. Yksinkertaistamisen ja joustavoittamisen nimissä ei ole tarpeen perustaa uusia, turhia rakenteita.

Muutosehdotus 29

COM(2011) 895 final

93 artikla

COM(2011) 896 final

84 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Julkinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi riippumaton elin, joka vastaa täytäntöönpanotoimintojen valvonnasta ja koordinoinnista, jäljempänä ’valvontaelin’. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nimeämisestä komissiolle.

Tällaisen valvonnan on kohdistuttava kaikkiin hankintaviranomaisiin.

   

2.   Täytäntöönpanotoimintoihin osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset on organisoitava niin, että eturistiriidoilta vältytään. Julkisen valvonnan järjestelmän on oltava läpinäkyvä. Tätä varten kaikki ohjeet ja lausunnot sekä vuosikertomus, jossa kuvataan tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen täytäntöönpanoa ja soveltamista, on julkaistava.

   

Vuosikertomuksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)

viitteellinen tieto pienten ja keskisuurten yritysten saamista julkisista hankinnoista; jos tehdyistä sopimuksista vähemmän kuin 50 prosenttia on tehty pk-yritysten kanssa, kertomuksessa on analysoitava tilanteeseen johtaneita syitä;

b)

yleiskatsaus kestävien hankintapolitiikkojen täytäntöönpanosta, myös menettelyistä, joissa otetaan huomioon ympäristönsuojeluun, sosiaaliseen osallistamiseen (vammaiskäyttö mukaan luettuna) tai innovoinnin lisäämiseen liittyvät näkökohdat;

c)

tiedot tämän artiklan 3–5 artiklan mukaisesti unionin talousarvioon vaikuttavien hankintasääntöjen rikkomisten seurannasta ja jatkotoimista;

d)

keskitetyt tiedot todetuista petos-, lahjonta- ja eturistiriitatapauksista sekä muista vakavista julkisia hankintoja koskevista sääntöjenvastaisuuksista, myös unionin talousarviosta yhteisrahoitettaviin hankkeisiin vaikuttavista tapauksista.

3.   Valvontaelin vastaa seuraavista tehtävistä:

   

a)

seuraa, kuinka hankintaviranomaiset ja erityisesti yhteishankintayksiköt soveltavat julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja niihin liittyviä käytäntöjä;

b)

antaa oikeudellista neuvontaa hankintaviranomaisille julkisia hankintoja koskevien sääntöjen ja periaatteiden tulkinnasta sekä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta erityistapauksissa;

c)

antaa omasta aloitteestaan lausuntoja ja ohjeita yleisesti kiinnostavista kysymyksistä, jotka liittyvät julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tulkintaan ja soveltamiseen, usein kysytyistä asioista ja systeemisistä vaikeuksista julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisessa tämän direktiivin säännökset ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen;

d)

ottaa käyttöön ja soveltaa kattavia ja tehokkaita varoittavien merkkien (red flag) indikaattorijärjestelmiä, joiden tarkoituksena on riittävästi ehkäistä, havaita ja tuoda ilmi hankintoihin liittyviä petos-, lahjonta- ja eturistiriitatapauksia sekä muita vakavia sääntöjenvastaisuuksia;

e)

kiinnittää kansallisten toimivaltaisten laitosten, myös auditointiviranomaisten, huomion todettuihin rikkomuksiin ja systeemisiin ongelmiin;

f)

tutkii kansalaisten ja yritysten valitukset julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta tietyissä tapauksissa ja toimittaa analyysinsä toimivaltaisille hankintaviranomaisille, jotka ovat velvoitettuja ottamaan sen huomioon päätöksissään tai selittämään, miksi analyysiä ei ole otettu huomioon, jos ne toimivat analyysin vastaisesti;

g)

seuraa, minkälaisia päätöksiä kansalliset tuomioistuimet ja viranomaiset tekevät Euroopan unionin tuomioistuimen perussopimuksen 267 artiklan mukaisesti antamien tuomioiden perusteella tai niiden tarkastushavaintojen perusteella, joita Euroopan tilintarkastustuomioistuin tekee unionin yhteisrahoittamiin hankkeisiin liittyvien julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen rikkomisten vahvistamisesta; valvontaelimen on aina ilmoitettava Euroopan petostentorjuntavirastolle kaikista julkisia hankintamenettelyjä koskevien unionin sääntöjen rikkomisista, jos nämä liittyvät suoraan tai välillisesti Euroopan unionin rahoittamiin hankintasopimuksiin.

Edellä olevassa e alakohdassa tarkoitetut tehtävät eivät rajoita kansallisen oikeuden tai direktiivin 89/665/ETY perusteella perustetun järjestelmän mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

Jäsenvaltioiden on annettava valvontaelimelle toimivalta viedä asia sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka kansallisen lainsäädännön mukaan on hankintaviranomaisten päätösten tarkastelussa toimivaltainen, jos valvontaelin on todennut rikkomuksen hoitaessaan valvontaa ja oikeudellista neuvontaa koskevaa tehtäväänsä.

4.   Rajoittamatta yleisiä menettelyjä ja työmenetelmiä, jotka komissio on ottanut käyttöön jäsenvaltioiden kanssa harjoitettavaa viestintää ja yhteydenpitoa varten, valvontaelimen on toimittava komission erityisenä yhteyspisteenä valvoessaan unionin lainsäädännön soveltamista ja unionin talousarvion toteuttamista Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan perusteella. Sen on raportoitava komissiolle kaikista tämän direktiivin rikkomisista hankintamenettelyissä, jotka koskevat unionin suoraan tai välillisesti rahoittamien hankintasopimusten tekemistä.

   

Komissio voi erityisesti siirtää valvontaelimelle yksittäistapausten käsittelyn, jos hankintasopimusta ei vielä ole tehty tai muutoksenhakumenettely voidaan vielä toteuttaa. Se voi myös antaa valvontaelimen tehtäväksi seurantatoimet, joita tarvitaan niiden toimenpiteiden täytäntöönpanon varmistamiseen, joihin jäsenvaltio on sitoutunut, jotta komission toteama julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen ja periaatteiden rikkominen saadaan korjattua.

Komissio voi vaatia, että valvontaelin analysoi oletetut julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen rikkomiset, jotka vaikuttavat unionin talousarviosta yhteisrahoitettaviin hankkeisiin. Komissio voi antaa valvontaelimen tehtäväksi joidenkin tapausten jatkotoimet ja sen varmistamisen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, jotka ovat velvoitettuja noudattamaan valvontaelimen ohjeita, toteuttavat tarkoituksenmukaiset seuraukset, kun yhteisrahoitettaviin hankkeisiin vaikuttavia julkisia hankintoja koskevia unionin sääntöjä rikotaan.

5.   Valvontaelimen toteuttamat tutkinta- ja täytäntöönpanotoimet sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaisten päätökset ovat tämän direktiivin ja perussopimuksen yleisten periaatteiden mukaisia, eivät korvaa eivätkä estä komission institutionaalista asemaa perussopimuksen valvojana. Kun komissio päättää 4 kohdan mukaisesti siirtää yksittäistapauksen käsittelyn, se pidättää itselleen myös oikeuden puuttua käsittelyyn perussopimuksella sille annettujen toimivaltuuksien mukaisesti.

   

6.   Hankintaviranomaisten on toimitettava tehtyjen hankintasopimusten koko teksti kansalliselle valvontaelimelle, kun sopimuksen arvo on vähintään

   

a)

1 000 000 euroa julkisissa tavaranhankintasopimuksissa tai palveluhankintasopimuksissa;

b)

10 000 000 euroa julkisissa rakennusurakkasopimuksissa.

7.   Rajoittamatta tiedonsaantia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, valvontaelimen on kansallisen ja EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisesti annettava kirjallisesta pyynnöstä rajoituksetta, maksutta, suoraan ja kokonaan kaikkien saataville 6 kohdassa tarkoitetut tehdyt hankintasopimukset. Joidenkin hankintasopimuksen osien saanti voidaan evätä, jos niiden paljastaminen estäisi lain soveltamista tai olisi muuten yleisen edun vastaista, haittaisi julkisten tai yksityisten taloudellisten toimijoiden oikeutettuja kaupallisia etuja taikka voisi haitata niiden välistä rehellistä kilpailua.

   

Ne osat, jotka voidaan paljastaa, on annettava saataville kohtuullisessa määräajassa, joka on enintään 45 päivää pyynnön esittämispäivästä.

Tietyn hankintasopimuksen saamista pyytävien ei tarvitse osoittaa minkäänlaista suoraa tai välillistä yhteyttä kyseiseen hankkeeseen. Tiedonsaajille olisi annettava mahdollisuus julkistaa tiedot.

8.   Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitettuun vuosikertomukseen on liitettävä yhteenveto kaikista toimista, joita valvontaelin on toteuttanut 1–7 kohdan mukaisesti.

   

Perustelu

Vaatimus kansallisten valvontaviranomaisten perustamisesta ja siitä, että sopimukset tulee toimittaa niille, on selvästi toissijaisuusperiaatteen vastaista. On jäsenvaltioiden asia järjestää oma julkishallintonsa. Hankintasääntöjen noudattamisen jäsenvaltiokohtainen valvonta on jäsenvaltioiden tuomioistuinten, valvontaviranomaisten ja tarkastuselinten tehtävä. Säännökset synnyttävät lisäksi hankintaviranomaisille uusia hallinnollisia rasitteita.

Muutosehdotus 30

COM(2011) 896 final

85 artiklan ensimmäinen alakohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

85 artikla

85 artikla

Hankintaviranomaisten on laadittava jokaisesta hankintasopimuksesta tai puitejärjestelystä ja jokaisesta dynaamisen hankintajärjestelmän perustamisesta kirjallinen selvitys, josta on ilmettävä ainakin

a)

hankintaviranomaisen nimi ja osoite sekä hankintasopimuksen, puitejärjestelyn tai dynaamisen hankintajärjestelmän kohde ja arvo;

b)

hyväksyttyjen ehdokkaiden tai tarjoajien nimet sekä näiden valinnan perustelut;

c)

hylättyjen ehdokkaiden tai tarjoajien nimet sekä näiden hylkäämisen perusteet;

d)

poikkeuksellisen alhaiseksi katsottujen tarjousten hylkäämisen perusteet;

e)

sopimuspuoleksi valitun tarjoajan nimi, tämän tarjouksen valinnan perustelut ja, jos tiedossa, se osuus sopimuksesta tai puitejärjestelystä, jonka sopimuspuoleksi valittu tarjoaja mahdollisesti aikoo antaa alihankintana kolmansille;

f)

neuvottelumenettelyissä, joista ei ilmoiteta ennakolta, 30 artiklassa tarkoitetut olosuhteet, jotka oikeuttavat näiden menettelyjen noudattamisen;

g)

tarvittaessa syyt, joiden perusteella hankintaviranomainen on päättänyt olla tekemättä tarjouskilpailun kohteena ollutta hankintasopimusta tai puitejärjestelyä tai olla perustamatta dynaamista hankintajärjestelmää;

h)

tarvittaessa todetut eturistiriidat ja niiden johdosta toteutetut toimenpiteet.

Perustelu

Tässä kaavaillut dokumentointivelvoitteet kuormittavat kunnallishallintoa suhteettomasti, eivätkä ne edistä asiaa. Tämän uudistuksen tavoitteena on juuri turhien dokumentointivelvoitteiden purku eikä uuden byrokratian luominen.

Muutosehdotus 31

COM(2011) 896 final

85 artiklan kaksi viimeistä kappaletta

Erilliset kertomukset menettelyistä hankintasopimusten tekemisessä

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

85 artikla

Erilliset kertomukset menettelyistä hankintasopimusten tekemisessä

85 artikla

Hankintaviranomaisten on pidettävä kirjaa kaikkien hankintamenettelyjen edistymisestä, olivat ne sitten sähköisiä tai muita menettelyjä. Tätä varten niiden on pidettävä kirjaa kaikista hankintamenettelyn vaiheista, myös viestinnästä talouden toimijoiden kanssa ja sisäisistä pohdinnoista, tarjouskilpailujen valmistelusta, mahdollisesta vuoropuhelusta tai neuvottelusta sekä tarjoajan valinnasta ja hankintasopimuksen tekemisestä.

Kertomus tai sen pääkohdat on annettava tiedoksi komissiolle tai kansalliselle valvontaelimelle niiden pyynnöstä.

Perustelu

Alueiden komitea katsoo, että kertomuksia koskeva järjestelmä, josta säädetään nykyisen direktiivin 2004/18/EY 43 artiklassa, on nyt ehdotettua järjestelmää parempi ja helpottaa hankintaviranomaisten hallinnollista työtä.

Muutosehdotus 32

COM(2011) 895 final

95 artikla

COM(2011) 896 final

86 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Kansalliset kertomukset ja luettelot hankintaviranomaisista

1.   Elinten, jotka on perustettu tai nimetty 84 artiklan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain vakiolomakkeen mallin mukaan täytäntöönpano- ja tilastokertomus viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä lokakuuta.

   

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

   

a)

täydellinen ja ajantasainen luettelo kaikista keskushallinnon viranomaisista, keskushallintoa alemmalla tasolla toimivista hankintaviranomaisista ja julkisoikeudellisista laitoksista, hankintasopimuksia tai puitesopimuksia tekevät keskushallintoa alemmalla tasolla toimivat viranomaiset ja hankintaviranomaisten yhteenliittymät mukaan luettuina, sekä kunkin viranomaisen oma tunnistusnumero, jos sellaisesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä; luettelo on ryhmiteltävä viranomaistyypeittäin;

b)

täydellinen ja ajantasainen luettelo yhteishankintayksiköistä;

c)

kaikista tämän direktiivin 4 artiklassa säädetyt kynnysarvot ylittävistä hankintasopimuksista:

i)

tehtyjen hankintasopimusten lukumäärä ja arvo ryhmiteltynä kunkin viranomaistyypin osalta menettelyn mukaan sekä CPV-nimikkeistön tasoilla määritettyjen rakennusurakka-, tavaranhankinta- ja palvelusopimusten mukaan;

ii)

jos hankintasopimukset on tehty neuvottelumenettelyllä, josta ei ilmoiteta ennakolta, i alakohdassa tarkoitetut tiedot ryhmitellään lisäksi 30 artiklassa tarkoitettujen olosuhteiden mukaan ja niissä täsmennetään tehtyjen sopimusten lukumäärä ja arvo kunkin jäsenvaltion ja kolmannen maan osalta, josta sopimuksen tehnyt toimeksisaaja on peräisin.

d)

kaikista tämän direktiivin 4 artiklassa säädetyt kynnysarvot alittavista hankintasopimuksista, jotka kuuluisivat tämän direktiivin soveltamisalaan, jos niiden arvo ylittäisi kynnysarvon, tehtyjen hankintasopimusten lukumäärä ja arvo ryhmiteltynä kunkin viranomaistyypin osalta.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 98 artiklan mukaisesti liitteen I muuttamiseksi, jotta hankintaviranomaisluettelo saadaan ajantasaistettua jäsenvaltioiden ilmoitusten mukaiseksi, jos tällaiset muutokset ovat tarpeen hankintaviranomaisten tunnistamiseksi.

   

Komissio voi Euroopan unionin virallisessa lehdessä määräajoin antaa tiedoksi 2 kohdan a alakohdan mukaisesti toimitetun luettelon julkisoikeudellisista laitoksista.

4.   Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön tiedot institutionaalisista järjestelyistään, jotka koskevat tämän direktiivin täytäntöönpanoa, seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa, sekä kansallisista aloitteista, joilla pyritään antamaan ohjeita julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanosta tai avustamaan siinä taikka vastaamaan näiden sääntöjen täytäntöönpanossa esiintyviin ongelmiin.

   

5.   Komissio vahvistaa vakiolomakkeen 1 kohdassa tarkoitettua vuotuista täytäntöönpano- ja tilastokertomusta varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 91 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

   

Perustelu

Ehdotettu säännös tulee poistaa, sillä se aiheuttaa erittäin paljon hallinnollista työtä sekä sille elimelle, jonka tulee koota yhteen kaikki mainitut tiedot, että niille hankintaviranomaisille, joiden tulee asettaa tiedot saataville.

Muutosehdotus 33

COM(2011) 895 final

96 artikla

COM(2011) 896 final

87 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Tuki hankintaviranomaisille ja yrityksille

1.   Jäsenvaltioiden on tarjottava teknisen tuen rakenteet, jotta hankintaviranomaiset saavat oikeudellisia ja taloudellisia neuvoja, ohjeita ja tukea hankintamenettelyjen valmisteluun ja toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jokainen hankintaviranomainen voi saada pätevää tukea ja neuvoja yksittäisissä kysymyksissä.

   

2.   Talouden toimijoiden, etenkin pk-yritysten, julkisten hankintojen markkinoille pääsyn parantamiseksi ja tämän direktiivin säännösten virheettömän ymmärtämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että saatavilla on tarkoituksenmukaista tukea, esimerkiksi sähköisin välinein tai olemassa olevia yritystukiverkostoja käyttäen.

   

3.   Erityistä hallinnollista tukea on oltava saatavilla talouden toimijoille, jotka aikovat osallistua hankintamenettelyyn toisessa jäsenvaltiossa. Tällaisen tuen on katettava vähintään hallinnolliset vaatimukset kyseisessä jäsenvaltiossa ja mahdolliset sähköisiin hankintoihin liittyvät velvoitteet.

   

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kiinnostuneet talouden toimijat saavat helposti asianmukaiset tiedot niistä veroihin, ympäristönsuojeluun sekä sosiaali- ja työlainsäädäntöön liittyvistä velvoitteista, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, sillä alueella tai sillä paikkakunnalla, jossa/jolla rakennusurakoita suoritetaan tai palveluja tarjotaan, ja joita sovelletaan kyseisessä paikassa suoritettaviin rakennusurakoihin tai tarjottaviin palveluihin hankintasopimuksen toteutuksen aikana.

4.   Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat nimetä yhden elimen taikka useamman elimen tai hallintorakenteen. Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävä koordinointi näiden elinten ja rakenteiden välillä.

   

Perustelu

Artikla tulee poistaa, sillä hankintoja tukevan toiminnan järjestäminen valtiotasolla kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle. Avuntarve hankintasääntöjen ymmärtämiseksi todennäköisesti vähenisi, jos säännöstö olisi yksinkertaisempi.

Muutosehdotus 34

COM(2011) 896 final

88 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

88 artikla

88 artikla

Tämän artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on osoitettava yksi tai useampi yhteyspiste, ja ilmoitettava sen tai niiden yhteystiedot muille jäsenvaltioille, valvontaelimille ja komissiolle. Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo yhteyspisteistä ja päivitettävä sitä säännöllisesti. Valvontaelin vastaa näiden yhteyspisteiden koordinoinnista.

Tämän artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on osoitettava yksi tai useampi yhteyspiste, ja ilmoitettava sen tai niiden yhteystiedot muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo yhteyspisteistä ja päivitettävä sitä säännöllisesti.

Perustelu

88 artikla on syytä säilyttää, kuitenkin ilman mainintaa uusista valvontaelimistä. Tämän uudistuksen tavoitteena on juuri turhien dokumentointivelvoitteiden purku eikä uuden byrokratian luominen.

Bryssel 9. lokakuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/84


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR)”

2012/C 391/10

ALUEIDEN KOMITEA

hyväksyy uuden rahaston, EMKR:n, perustamisen YKP:n täytäntöönpanemiseksi ja katsoo, että on tärkeää säilyttää talousarvio, joka on välttämätön YKP:n edellyttämän kehityksen tukemiseksi.

on tyytyväinen yksinkertaistukseen, joka on saavutettu ryhmittelemällä uudessa EMKR:ssä suurin osa YKP:n ja yhdennetyn meripolitiikan rahoitusvälineistä, jotka aiemmin sisältyivät useisiin rahastoihin.

pyytää, että EMKR:n tavoitteet keskitettäisiin kalastukseen ja että niillä ei pyrittäisi ensisijaisesti, kuten monesti on todettu, korvaamaan sitä muilla toiminnoilla, sekä pitää tärkeänä, että kasvatetaan kalastajan ammatin kiinnostavuutta.

on huolissaan tietojen keruuseen osoitettavien määrärahojen vähentämisestä hetkellä, jolla niitä tarvittaisiin lisää. Sen, että käytettävissä on kattavia ja hallinnon tarpeisiin käsiteltyjä tietoja, tulisi toisaalta olla YKP:n ennakkoehto ja toisaalta saada etusija EMKR:n talousarviossa.

suhtautuu kielteisesti laivaston mukauttamistoimien poistamiseen, sillä jotta voidaan noudattaa YKP:n uusia tavoitteita, joista mainittakoon erityisesti kestävän enimmäistuoton asteittainen saavuttaminen, tarvitaan kalastusalusten käytöstäpoistoja tai toiminnan väliaikaisen keskeyttämisen rahoittamista.

katsoo, että poisheittämisten asteittainen vähentäminen edellyttää alusten mukauttamista ja uudistamista sekä asianmukaisia satamainvestointeja.

hämmästelee sitä, ettei kaavailtujen monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ole varattu rahoitusta.

pyytää tukemaan voimakkaasti teknologista innovointia sekä investointeja, joilla lisätään pyydysten valikoivuutta.

arvioi, että varastointitukien asteittainen vähentäminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Esittelijä

Pierre MAILLE (FR, PSE), Finistèren lääninvaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta [neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 sekä yhdennetystä meripolitiikasta annetun neuvoston asetuksen N:o XXX/2011 kumoamisesta] –

COM(2011) 804 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

1.

on tyytyväinen komission aikeeseen säilyttää yhteinen kalastuspolitiikka (YKP), sillä kalastus on tärkeää useille Euroopan unionin alueille.

2.

hyväksyy uuden rahaston, EMKR:n, perustamisen YKP:n täytäntöönpanemiseksi ja katsoo, että on tärkeää säilyttää talousarvio, joka on välttämätön YKP:n edellyttämän kehityksen tukemiseksi.

3.

katsoo, että YKP:n ensisijaisena tavoitteena tulee olla toisaalta kalastuksen kestäväpohjaisten taloudellisten edellytysten palauttaminen ekosysteemilähtöisen lähestymistavan kautta saavuttamalla kestävä enimmäistuotto ja toisaalta sen varmistaminen, että tarjonta kohtaa eurooppalaiset kuluttajat siten, että silmämääränä on elintarvikeomavaraisuus.

4.

on tyytyväinen yksinkertaistukseen, joka on saavutettu ryhmittelemällä uudessa EMKR:ssä suurin osa YKP:n ja yhdennetyn meripolitiikan rahoitusvälineistä, jotka aiemmin sisältyivät useisiin rahastoihin.

5.

hyväksyy yhdennetyn meripolitiikan yhdistämisen EMKR:ään, sillä taloudellinen toiminta, ympäristön kunnioittaminen, tietämyksen hankkiminen ja tietojen keruu sekä seuranta ja valvonta ovat riippuvaisia toisistaan.

6.

toivoo kuitenkin, että yhdennetyn meripolitiikan suoran hallinnoinnin ehdot määriteltäisiin tarkemmin määrärahojen kohteen ja tuensaajaelinten täsmentämiseksi.

7.

tunnustaa hyödylliseksi ehdotetun koheesiovarojen (EAKR, ESR, koheesiorahasto, maaseuturahasto, EMKR) yhteisen strategiakehyksen, jonka pitäisi mahdollistaa kyseisten rahastojen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen sekä niiden hallintojärjestelyjen yhdistäminen.

8.

katsoo, että Euroopan unionin talousarvion tulisi olla riittävän suuri takaamaan koheesiopolitiikan tehokkuuden ja vastaamaan Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

9.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja alueiden mahdollisuuden hyödyntää EAKR:ää, koheesiorahastoa, ESR:ää tai EMKR:ää toteuttaakseen kalastukseen tai kalastuksesta riippuvaisten alueiden kehittämiseen liittyviä toimia.

10.

pyytää, että kunkin jäsenvaltion paikallis- ja alueviranomaiset otettaisiin monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti ja toimivaltuuksien kansallista jakoa kunnioittaen täysivaltaisesti mukaan erilaisten – myös yhdennettyä meripolitiikkaa koskevien – strategia-asiakirjojen suunnitteluun, neuvotteluun, toteuttamiseen ja tarkistamiseen.

11.

hylkää ehdotukset, joiden tarkoituksena on sitoa koheesiopolitiikka vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen: makrotaloudellisten ehtojen tavoitteet eivät ole samat kuin koheesiopolitiikan tavoitteet.

12.

kannattaa ennakkoehtojen periaatetta, jolla varmistetaan, että YKP:n tavoitteiden noudattamisen ennakkoedellytykset perustuvat aikaisempiin kokemuksiin.

13.

kehottaa arvioimaan, millaisia seurauksia on varojen jakamista jäsenvaltioiden kesken koskevien perusteiden muuttamisesta, sillä perusteet ovat nyt erilaiset kuin aiemmin EKTR:n yhteydessä käytetyt.

14.

palauttaa mieliin hylänneensä YKP:n uudistuksesta antamassaan lausunnossa ajatuksen siitä, että kukin jäsenvaltio velvoitettaisiin ottamaan käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia, ja muistuttaa toivoneensa, että poisheitettävien saaliiden määrien vähentäminen otettaisiin käyttöön asteittain.

15.

on tyytyväinen siihen, että tietämyksen parantamista ja tietojen keruuta pidetään ehdotuksessa tärkeinä, ja korostaa kalastajien ja tutkijoiden välisten kumppanuuksien merkitystä. Sen, että käytettävissä on kattavia ja hallinnon tarpeisiin käsiteltyjä tietoja, tulisi toisaalta olla YKP:n ennakkoehto ja toisaalta saada etusija EMKR:n talousarviossa.

16.

suhtautuu kielteisesti laivaston mukauttamistoimien poistamiseen, sillä jotta voidaan noudattaa YKP:n uusia tavoitteita, joista mainittakoon erityisesti kestävän enimmäistuoton asteittainen saavuttaminen, tarvitaan kalastusalusten käytöstäpoistoja tai toiminnan väliaikaisen keskeyttämisen rahoittamista. Komitea toivoo, että tämä olisi mahdollista – ainakin tiettyjen kalastusten osalta – siten, että suunnitellaan tiukkoja ohjaustoimia, erityisesti kalastusoikeuksia, ja vähennetään mahdollisesti asteittain tukia kalakantojen kehityksen perusteella.

17.

pitää tärkeänä, että kasvatetaan kalastajan ammatin kiinnostavuutta parantamalla työ- ja hygieniaoloja ja turvallisuutta aluksilla sekä rahoittamalla tarvittavia investointeja ilman, että toimenpidekertojen lukumäärä rajoitetaan vain yhteen alusta kohti.

18.

panee merkille siirrettävien kalastusoikeuksien vapaaehtoisuuden ja katsoo, että EMKR:stä tulisi tukea niiden luomista rahoittamalla esimerkiksi neuvontaa, kokemustenvaihtoa ja siirtymätoimia.

19.

hämmästelee sitä, ettei kaavailtujen monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ole varattu rahoitusta, vaikka suunnitelmat ovat merkittävä YKP:n perusasetuksella käyttöön otettu resurssien ja meriympäristön hyvän hallinnoinnin väline.

20.

hyväksyy poisheitettävien saaliiden määrien ja tahattomien saaliiden vähentämisen ja pyytää tukemaan voimakkaasti teknologista innovointia sekä investointeja, joilla lisätään pyydysten valikoivuutta.

21.

arvioi teknologisen kehityksen voivan johtaa siihen, että samaa alusta autetaan useita kertoja parantamaan valikoivuutta, vähentämään meriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja tarjoamaan laivaväelle tasokasta turvallisuutta, kunhan kyseiset välineet ovat kaikki tarpeellisia ja edistyksellisiä eivätkä lisää pyyntiponnistusta.

22.

hyväksyy tuen tarjoamisen kalastajille, jotka osallistuvat merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen. Heidän tulee voida osallistua tämän tuen avulla erityisesti Natura 2000 -alueilla ja suojelluilla merialueilla toteutettaviin kalastuksenhallintatoimiin, kuten väliaikaisiin keskeyttämisiin, lupamenettelyjen käyttöönottoon jne. Koska meriympäristön suojelu ei ole pelkästään kalastajien harteilla, EMKR:ää ei pidä käyttää näiden alueiden hallinnoinnin tai niiden ympäristön seurannan suoraan rahoittamiseen.

23.

arvioi, että kalastusalan tulee olla osaltaan mukana ilmaston lämpenemisen ja saasteiden torjunnassa. EMKR:n kautta on voitava tukea tutkimusta ja innovointia energiatehokkuuden parantamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi eritoten siksi, että polttoaineiden hinta alentaa toiminnan kilpailukykyä. On siis voitava tukea alusten moottoreiden vaihtoa ja saada kalastusala hyötymään alalla saavutetusta teknisestä kehityksestä.

24.

katsoo, että poisheittämisten asteittainen vähentäminen edellyttää alusten mukauttamista ja uudistamista sekä asianmukaisia satamainvestointeja.

25.

kehottaa pyrkimään innovatiivisin toimin erityyppisten poisheitettävien saaliiden huolelliseen yksilöintiin sekä niiden tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen.

26.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen edistää kalastusalueiden paikalliskehitystä. Komitea pyytää, että EMKR:n tavoitteet keskitettäisiin kalastukseen ja että niillä ei pyrittäisi ensisijaisesti, kuten monesti on todettu, korvaamaan sitä muilla toiminnoilla. EMKR:llä tulisi tukea tasapainoisempaa lähestymistapaa, jossa monipuolistamista ja suorien ja epäsuorien työpaikkojen säilyttämistä ei eroteta toisistaan eikä unohdeta alan työpaikkojen kannalta tarpeellista sukupolvenvaihdosta. Asetuksen tulee erityisesti mahdollistaa kalastustoimintaa aloittavien nuorten tukeminen, mistä on jo säädetty vesiviljelyn osalta, sillä halu ottaa siirrettävät kalastusoikeudet käyttöön uhkaa vaikeuttaa alalle pääsyä entisestään.

27.

katsoo, että paikalliskehitys voi onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että paikalliset toimijat, vaaleilla luottamustoimeen valitut ja paikallisviranomaiset, ammattiyhdistykset, kalastajajärjestöt jne. saadaan liikkeelle ja toimimaan tehokkaasti kumppaneina. Tähän kumppanuuden tarpeeseen voidaan löytää ratkaisu paikallisten kalastusalan toimintaryhmien yleistymisestä tai siitä, että maaseuturahaston valikoimaan kuuluvien välineiden puitteissa luodut paikalliset toimintaryhmät ryhtyvät käsittelemään myös kalastusalaa koskevia kysymyksiä. Paikallisten kalastusalan toimintaryhmien hallinnossa tulee tukeutua paikallis- ja alueviranomaisiin, joilla tulee alueiden ohella olla merkittävä rooli paikalliskehitysstrategioiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa sekä rahavarojen hallinnoinnissa.

28.

kehottaa tukemaan tuoretta kalaa myyviä yrityksiä sekä jalostamoja aiempaa voimakkaammin tuotteiden arvon nostamisen edistämiseksi ja tuotantoketjun loppupään rakennejärjestelyjen lujittamiseksi: teknologista innovointia ja tuottavuuden kasvattamista voitaisiin kannustaa ja tukea rajoittamatta toimia vain yhteen tukikertaan yritystä kohti.

29.

kehottaa osoittamaan suurempaa kunnianhimoa meren tuotteiden eurooppalaisen sertifioinnin kehittämiseksi: kuluttajan tulee kyetä tunnistamaan eurooppalaiset kalastustuotteet ja tietää, mihin toimiin on ryhdytty YKP:n tavoitteena olevien biologisen monimuotoisuuden ja terveysvaatimusten saavuttamiseksi.

30.

katsoo, että yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvillä toimilla tulee edistää YKP:n tavoitteiden saavuttamista. Tästä syystä komitea kehottaa ottamaan käyttöön markkinavälineitä, joiden avulla voidaan rajoittaa kestävän enimmäistuoton toteutumisesta aiheutuvia vaikutuksia ja säilyttää eurooppalaisiin kalastustuotteisiin liittyvä paikallinen liiketoiminta.

31.

arvioi, että varastointitukien asteittainen vähentäminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät epävarmuustekijät ovat huomattavia ammattikalastuksen alalla.

32.

suhtautuu myönteisesti vesiviljelyn voimakkaaseen kannustamiseen sekä lukuisiin sitä edistäviin toimiin, kuten toimintaa aloittavien nuorten tukemiseen, innovointiin ja investointeihin sekä hallinto-, korvaus- ja neuvontapalveluihin, vakuutuksiin jne.

33.

kehottaa asettamaan suuret vaatimukset ympäristöehdoille, kasvatuksessa käytettäviä tuotantopanoksia koskevalle tuntemukselle sekä ympäristövaikutusten mittaamiselle.

34.

katsoo, että vesiviljelyn tulee säilyä kalaproteiinin nettotuottajana ja että se ei saa johtaa viljelykalojen ravinnoksi kelpaavien lajien kantojen liikakäyttöön, ravintoketjun tasapainon vahingoittumiseen eikä biologisen monimuotoisuuden vaarantumiseen.

35.

kannattaa mahdollisuutta kannustaa levien viljelyä joko ravinto- tai muuhun tarkoitukseen.

36.

toteaa, että olosuhteet ovat kaikilla syrjäisimmillä alueilla tunnustetusti vaikeammat kuin muualla Euroopassa. Tuotteiden kaupan pitämisen tukeminen ei näin ollen riitä kattamaan näiden alueiden kalastus- ja vesiviljelyalalle aiheutuvia lisäkustannuksia.

37.

kehottaa lisäksi ottamaan että EMKR:ssä aidosti huomioon kalastusalan kehitystarpeet syrjäisimmillä alueilla sallimalla laivaston uudistamiseen myönnettävät tuet.

38.

katsoo, että on tärkeää toteuttaa kalaparvien kokoamiseen käytettävien välineiden asentamista tukevia toimia, jotta mahdollistetaan kestävän rannikkokalastuksen kehittäminen syrjäisimmillä alueilla.

39.

ehdottaa, että syrjäisimpiä alueita varten perustetaan alueellinen neuvoa-antava toimikunta Manner-Euroopassa toimivien toimikuntien mallin mukaan.

40.

kiinnittää huomiota valvonnan tehostamisen välttämättömyyteen, jotta voidaan varmistaa, että kaikki noudattavat YKP:n sääntöjä. Valvontatoimien uskottavuus edellyttää, että niiden määrärahoja kasvatetaan tarpeiden mukaisesti ja että etsitään uusia ja tehokkaampia valvontamenetelmiä.

41.

on huolissaan tietojen keruuseen osoitettavien määrärahojen vähentämisestä hetkellä, jolla niitä tarvittaisiin lisää. Kestävän enimmäistuoton saavuttaminen kaikkien kantojen osalta edellyttää nimittäin lisätietojen keräämistä, sillä on vielä paljon kantoja, joita ei tunneta kovin hyvin. Komitea ehdottaa, että EMKR:n panos tällä alalla nostettaisiin 80 prosenttiin tukikelpoisista menoista.

42.

katsoo, että alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia on tuettava selkeästi ja jatkuvasti erityisesti niiden tehtävässä ehdottaa kalastusten haasteisiin mukautettuja tieteellisiä tutkimuksia tai hoitotoimia, jotta alueellistamistavoitteita sovellettaisiin täysipainoisesti.

43.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että kansalaisille ja eurooppalaisille kuluttajille tiedotetaan Euroopan unionin politiikoista ja sen rahoituksen käytöstä. Komitea hyväksyy sen, että avoimuuteen pyritään ottamalla käyttöön verkkosivusto, jolla annetaan tietoja tuloksista, käynnistetyistä toimenpiteistä ja EMKR:n tuensaajista.

44.

katsoo, että EMKR:n uusista mekanismeista on tärkeää tiedottaa laajasti mahdollisten tuensaajien keskuudessa rahaston tehokkaan käytön varmistamiseksi.

45.

pitää liioiteltuna sitä, että komissio turvautuu delegoituihin säädöksiin, ja suosittelee valmistelemaan täytäntöönpanoasetuksen, jossa annetaan heti alkuun suurin osa täytäntöönpanomääräyksistä tai jopa ne kaikki.

46.

kiinnittää huomion EMKR:ään vaikuttavien erilaisten päätösten hyväksymisaikatauluun liittyviin seuraaviin ongelmiin:

a)

Keskustelut komission ehdotuksesta vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi ovat vielä kesken. EMKR:ään osoitettavien määrärahojen taso on tärkeää säilyttää ennallaan.

b)

YKP:n suuntaviivoja ei vielä tiedetä lopullisesti, ja keskusteluja käydään vielä useista aiheista (kestävän enimmäistuoton saavuttaminen, poisheittämiskiellot, velvoite luoda siirrettäviä kalastusoikeuksia, alusten kalastuslaivastosta poistamista koskevien suunnitelmien samoin kuin toiminnan väliaikaisen keskeyttämisen rahoituskielto jne.).

47.

katsoo näin ollen, että käsiteltävänä olevaa EMKR-asetusta on ennen sen hyväksymistä työstettävä vielä huomattavasti.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 9 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(9)

On erittäin tärkeää sisällyttää ympäristönäkökohdat aiempaa paremmin YKP:hen, jossa olisi pyrittävä saavuttamaan unionin ympäristöpolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. YKP:n tavoitteena on meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen sillä tavoin, että kalavarat saadaan palautettua kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle viimeistään vuonna 2015 ja säilytettyä tällä tasolla. Kalastuksenhoitoon olisi YKP:ssä sovellettava ennalta varautuvaa ja ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa. Tämän vuoksi EMKR:n olisi edistettävä meriympäristön suojelua siten kuin siitä säädetään yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY.

(9)

On erittäin tärkeää sisällyttää ympäristönäkökohdat aiempaa paremmin YKP:hen, jossa olisi pyrittävä saavuttamaan unionin ympäristöpolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. YKP:n tavoitteena on meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen sillä tavoin, että kalavarat saadaan palautettua kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle vuonna 2015 ja säilytettyä tällä tasolla. Kalastuksenhoitoon olisi YKP:ssä sovellettava ennalta varautuvaa ja ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa. Tämän vuoksi EMKR:n olisi edistettävä meriympäristön suojelua siten kuin siitä säädetään yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY.

Perustelu

YKP:n perusasetuksessa määrätään, että kestävä enimmäistuotto tulee saavuttaa mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä. Tästä vivahteesta on hyvä muistuttaa tässä kohdassa.

Muutosehdotus 2

Johdanto-osan 37 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(37)

[YKP-asetuksen] 27 artiklassa esitettyjen siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustamisen johdosta ja jäsenvaltioiden tukemiseksi kyseisten uusien järjestelmien täytäntöönpanossa EMKR:stä olisi myönnettävä tukea valmiuksien kehittämiseen ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseen.

(37)

[YKP-asetuksen] 27 artiklassa esitettyjen siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustamisen johdosta ja jäsenvaltioiden tukemiseksi kyseisten uusien järjestelmien täytäntöönpanossa EMKR:stä olisi myönnettävä tukea valmiuksien ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseen.

Perustelu

Siirrettävien kalastusoikeuksien tulee olla vapaaehtoisia, ja jäsenvaltioiden tulee voida päättää niistä itsenäisesti.

Muutosehdotus 3

Johdanto-osan 38 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(38)

Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien käyttöönoton pitäisi lisätä tämän alan kilpailukykyä. Näin ollen saattaa syntyä tarvetta uusille kalastustoiminnan ulkopuolisille työllistymismahdollisuuksille. EMKR:stä olisi sen vuoksi tuettava monipuolistamista ja työpaikkojen luomista kalastusyhteisöissä erityisesti tukemalla yritysten perustamista ja alusten siirtämistä pienimuotoisen rannikkokalastuksen ulkopuoliseen merellä tapahtuvaan toimintaan. Tämä viimeinen toiminto vaikuttaa asianmukaiselta, sillä pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat kalastusalukset eivät kuulu siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien soveltamisalaan.

(38)

Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien käyttöönoton pitäisi lisätä tämän alan kilpailukykyä. Näin ollen saattaa syntyä tarvetta uusille kalastustoiminnan ulkopuolisille työllistymismahdollisuuksille. EMKR:stä olisi sen vuoksi tuettava monipuolistamista ja työpaikkojen luomista kalastusyhteisöissä erityisesti tukemalla yritysten perustamista ja alusten siirtämistä pienimuotoisen rannikkokalastuksen ulkopuoliseen merellä tapahtuvaan toimintaan.

Perustelu

Siirrettävien kalastusoikeuksien tulee olla vapaaehtoisia, ja jäsenvaltioiden tulee voida päättää niistä itsenäisesti.

Nuorten kalastajien toiminnan aloittamisen tukeminen on tarpeellista sukupolvenvaihdosten takaamiseksi ja jotta alalle saadaan uusia merenkävijöitä, joilla on parempi koulutus ja jotka ovat tietoisempia luonnonvaran entistä aktiivisemman hallinnoinnin asettamista haasteista.

Muutosehdotus 4

Johdanto-osan 39 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(39)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on varmistaa kalakantojen kestävä hyödyntäminen. Ylikapasiteetin on todettu olevan yksi suurimmista liikakalastuksen aiheuttajista. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää mukauttaa unionin kalastuslaivasto käytettävissä oleviin resursseihin. Ylikapasiteetin poistaminen julkisella tuella, jollaisia ovat esimerkiksi kalastustoiminnan väliaikainen tai pysyvä lopettaminen ja romutusohjelmat, on osoittautunut tehottomaksi. EMKR:stä tuetaan sen vuoksi siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustamista ja hallinnointia tavoitteena ylikapasiteetin vähentäminen sekä asianomaisten toimijoiden lisääntynyt taloudellinen tuloksellisuus ja kannattavuus.

(39)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on varmistaa kalakantojen kestävä hyödyntäminen. Ylikapasiteetin on todettu olevan yksi suurimmista liikakalastuksen aiheuttajista. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää mukauttaa unionin kalastuslaivasto käytettävissä oleviin resursseihin. , jollaisia ovat esimerkiksi kalastustoiminnan väliaikainen tai pysyvä lopettaminen ja romutusohjelmat, . EMKR:stä tuetaan sen vuoksi siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustamista ja hallinnointia tavoitteena ylikapasiteetin vähentäminen sekä asianomaisten toimijoiden lisääntynyt taloudellinen tuloksellisuus ja kannattavuus.

Perustelu

Pyyntiponnistusten mukautussuunnitelmia, jotka johtavat alusten kalastuslaivastosta poistamisen tukemiseen, ei tule hylätä. Alusten tuettu laivastosta poistaminen mahdollistaa kalastuskapasiteetin vähentämisen hankalassa tilanteessa (esim. kalavarojen hupeneminen) ja auttaa näin ollen välttämään toiminnan siirtämisen terveisiin kalastuksiin. Nämä tuet tulee säilyttää, mutta samalla tulee kiinnittää huomiota pyyntiponnistusten vähentämisen todellisiin olosuhteisiin ja avun ehdoksi tulee asettaa kalastusoikeuksien peruuttaminen.

Muutosehdotus 5

Johdanto-osan 41 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(41)

On erittäin tärkeää sisällyttää ympäristönäkökohdat EMKR:ään ja tukea yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten säilyttämistoimenpiteiden toteuttamista ottaen kuitenkin huomioon unionin vesialueiden moninaiset olosuhteet. Tätä varten on tärkeää laatia säilyttämistoimenpiteille alueellinen lähestymistapa.

(41)

On erittäin tärkeää sisällyttää ympäristönäkökohdat EMKR:ään ja tukea yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten säilyttämistoimenpiteiden toteuttamista ottaen kuitenkin huomioon unionin vesialueiden moninaiset olosuhteet. Tätä varten on tärkeää laatia säilyttämistoimenpiteille alueellinen lähestymistapa.

 

Perustelu

On tärkeää vahvistaa jokien ja järvien ekologisten käytävien roolia muun muassa poistamalla joista kulkuesteet, jotta voidaan varmistaa vaeltavien lajien täysi elinkierto.

Muutosehdotus 6

Johdanto-osan 62 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(62)

Tuottajajärjestöt ja tuottajajärjestöjen liitot olisi asetettava etusijalle myöntämällä niille tukea. Varastointituki sekä tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeviin suunnitelmiin myönnettävä tuki olisi asteittain lakkautettava, sillä tällainen tuki on menettänyt merkitystään ottaen huomioon tämänkaltaisia tuotteita koskevien unionin markkinoiden muuttuva rakenne ja vahvojen tuottajajärjestöjen kasvava merkitys.

(62)

Tuottajajärjestöt ja tuottajajärjestöjen liitot olisi asetettava etusijalle myöntämällä niille tukea.

Perustelu

Varastointitukien asteittainen vähentäminen ei vaikuta olennaiselta, sillä YKP:n perusasetuksen 15 artiklassa alukset velvoitetaan asteittain tuomaan maihin koko saaliinsa, myös poisheitettävät saaliit. Tuntuisi hyödylliseltä säätää varastointituesta, jonka avulla organisaatiot voisivat hallinnoida purettujen saaliiden määrää ennen niiden arvon määrittelyä.

Muutosehdotus 7

3 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3 artikla

Määritelmät

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 5 artiklassa, [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 5 artiklassa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklassa ja [yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen] 2 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 5 artiklassa, [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 5 artiklassa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklassa ja [yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen] 2 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

2.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(1)

‧yhteisellä tietojenvaihtoympäristöllä (CISE)‧ rakenteeltaan hajautettua järjestelmäverkkoa, joka on kehitetty tietojen vaihtamiseksi eri aloilla toimivien käyttäjien kesken merellä tapahtuvaa toimintaa koskevan tilannetietoisuuden parantamista varten;

(1)

‧yhteisellä tietojenvaihtoympäristöllä (CISE)‧ rakenteeltaan hajautettua järjestelmäverkkoa, joka on kehitetty tietojen vaihtamiseksi eri aloilla toimivien käyttäjien kesken merellä tapahtuvaa toimintaa koskevan tilannetietoisuuden parantamista varten;

(2)

‧monialaisilla toimilla‧ aloitteita, jotka hyödyttävät vastavuoroisesti eri aloja ja/tai alakohtaisia politiikkoja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja joita ei voida kokonaisuudessaan toteuttaa kulloiseenkin politiikan alaan kuuluvilla toimenpiteillä;

(2)

‧monialaisilla toimilla‧ aloitteita, jotka hyödyttävät vastavuoroisesti eri aloja ja/tai alakohtaisia politiikkoja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja joita ei voida kokonaisuudessaan toteuttaa kulloiseenkin politiikan alaan kuuluvilla toimenpiteillä;

(3)

‧sähköisellä kirjaamis- ja raportointijärjestelmällä‧ (ERS) asetuksen (EY) N:o 1224/2009 15, 24 ja 63 artiklassa tarkoitettua sähköistä tietojen kirjaamis- ja raportointijärjestelmää;

(3)

‧sähköisellä kirjaamis- ja raportointijärjestelmällä‧ (ERS) asetuksen (EY) N:o 1224/2009 15, 24 ja 63 artiklassa tarkoitettua sähköistä tietojen kirjaamis- ja raportointijärjestelmää;

(4)

‧Euroopan meripoliittisella seurantakeskuksella ja tietoverkolla‧ verkostoa, joka kokoaa kansalliset meripoliittiset seuranta- ja tieto-ohjelmat yhteiseksi ja helppokäyttöiseksi eurooppalaiseksi resurssiksi;

(4)

‧Euroopan meripoliittisella seurantakeskuksella ja tietoverkolla‧ verkostoa, joka kokoaa kansalliset meripoliittiset seuranta- ja tieto-ohjelmat yhteiseksi ja helppokäyttöiseksi eurooppalaiseksi resurssiksi;

(5)

‧kalastusalueella‧ meren tai järven rannalla olevaa aluetta, johon voi kuulua myös lammikoita tai joen suisto, jolla kalastus tai vesiviljely on merkittävä työllistäjä ja joka on jäsenvaltion sellaiseksi nimeämä;

(5)

‧kalastusalueella‧ meren tai järven rannalla olevaa aluetta, johon voi kuulua myös lammikoita tai joen suisto, jolla kalastus tai vesiviljely on merkittävä työllistäjä ja joka on jäsenvaltion sellaiseksi nimeämä;

(6)

‧kalastajalla‧ henkilöä, jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan ammattikalastusta kalastusta harjoittavalla kalastusaluksella tai jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan meren eliöiden ammattimaista korjuuta ilman alusta;

(6)

‧kalastajalla‧ henkilöä, jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan ammattikalastusta kalastusta harjoittavalla kalastusaluksella tai jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan meren eliöiden ammattimaista korjuuta ilman alusta;

(7)

‧yhdennetyllä meripolitiikalla‧ unionin politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää koordinoitua ja johdonmukaista päätöksentekoa, jolla maksimoidaan jäsenvaltioiden ja erityisesti unionin rannikko- ja saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden sekä merialojen kestävä kehitys, talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus johdonmukaisella meriasioihin liittyvällä politiikalla ja asiaankuuluvalla kansainvälisellä yhteistyöllä;

(7)

‧yhdennetyllä meripolitiikalla‧ unionin politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää koordinoitua ja johdonmukaista päätöksentekoa, jolla maksimoidaan jäsenvaltioiden ja erityisesti unionin rannikko- ja saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden sekä merialojen kestävä kehitys, talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus johdonmukaisella meriasioihin liittyvällä politiikalla ja asiaankuuluvalla kansainvälisellä yhteistyöllä;

(8)

‧yhdennetyllä merivalvonnalla‧ EU:n aloitetta, jolla pyritään lisäämään Euroopan merien valvontatoimien vaikuttavuutta ja tehokkuutta eri alojen ja maiden välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön pohjalta;

(8)

‧yhdennetyllä merivalvonnalla‧ EU:n aloitetta, jolla pyritään lisäämään Euroopan merien valvontatoimien vaikuttavuutta ja tehokkuutta eri alojen ja maiden välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön pohjalta;

(9)

‧väärinkäytöksellä‧ neuvoston asetuksen (EY) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä väärinkäytöstä;

(9)

‧väärinkäytöksellä‧ neuvoston asetuksen (EY) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä väärinkäytöstä;

(10)

‧sisävesikalastuksella‧ kalastusta, jota harjoitetaan kaupallisessa tarkoituksessa yksinomaan sisävesillä toimivilla aluksilla tai muilla laitteilla, joita käytetään jäällä kalastukseen;

(10)

‧sisävesikalastuksella‧ kalastusta, jota harjoitetaan kaupallisessa tarkoituksessa yksinomaan sisävesillä toimivilla aluksilla tai muilla laitteilla, joita käytetään jäällä kalastukseen;

(11)

‧rannikkoalueiden yhdennetyllä käytöllä ja hoidolla‧ strategioita ja toimenpiteitä, jotka määritellään rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa 30 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (2002/413/EY);

(11)

‧rannikkoalueiden yhdennetyllä käytöllä ja hoidolla‧ strategioita ja toimenpiteitä, jotka määritellään rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa 30 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (2002/413/EY);

(12)

‧meriasioiden yhdennetyllä hallinnoinnilla‧ kaikkien valtameriin, meriin ja rannikkoalueisiin vaikuttavien EU:n alakohtaisten politiikkojen koordinoitua hallinnointia;

(12)

‧meriasioiden yhdennetyllä hallinnoinnilla‧ kaikkien valtameriin, meriin ja rannikkoalueisiin vaikuttavien EU:n alakohtaisten politiikkojen koordinoitua hallinnointia;

(13)

‧merialueilla‧ neuvoston päätöksen 2004/585/EY liitteessä I vahvistettuja maantieteellisiä alueita ja alueellisten kalastusjärjestöjen perustamia alueita;

(13)

‧merialueilla‧ neuvoston päätöksen 2004/585/EY liitteessä I vahvistettuja maantieteellisiä alueita ja alueellisten kalastusjärjestöjen perustamia alueita;

(14)

‧merten aluesuunnittelulla‧ prosessia, jonka puitteissa viranomaiset tarkastelevat ja säätelevät ihmisen toiminnan alueellista ja ajallista jakautumista merialueilla ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

(14)

‧merten aluesuunnittelulla‧ prosessia, jonka puitteissa viranomaiset tarkastelevat ja säätelevät ihmisen toiminnan alueellista ja ajallista jakautumista merialueilla ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

(15)

‧toimenpiteellä‧ toimien joukkoa;

(15)

‧toimenpiteellä‧ toimien joukkoa;

(16)

‧julkisilla menoilla‧ toimien rahoitukseen myönnettyä rahoitusosuutta, joka on peräisin jäsenvaltion talousarviosta, alueellisten tai paikallisten viranomaisten tai Euroopan unionin talousarviosta, sekä muita vastaavia menoja. Kaikkia toimien rahoitusosuuksia, jotka ovat peräisin yhdestä tai useammasta alue- tai paikallisviranomaisesta muodostettujen julkisoikeudellisten elinten tai yhteisöjen taikka julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY mukaisesti toimivien julkisoikeudellisten elinten talousarviosta, pidetään julkisena rahoitusosuutena;

(16)

‧julkisilla menoilla‧ toimien rahoitukseen myönnettyä rahoitusosuutta, joka on peräisin jäsenvaltion talousarviosta, alueellisten tai paikallisten viranomaisten tai Euroopan unionin talousarviosta, sekä muita vastaavia menoja. Kaikkia toimien rahoitusosuuksia, jotka ovat peräisin yhdestä tai useammasta alue- tai paikallisviranomaisesta muodostettujen julkisoikeudellisten elinten tai yhteisöjen taikka julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY mukaisesti toimivien julkisoikeudellisten elinten talousarviosta, pidetään julkisena rahoitusosuutena;

(17)

‧merialuestrategialla‧ tiettyä maantieteellistä aluetta koskevaa jäsenneltyä yhteistyökehystä, joka on EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, niiden alueiden ja tarvittaessa sellaisten kolmansien maiden kehittämä, jotka jakavat merialueen EU:n jäsenvaltioiden kanssa; strategiassa otetaan huomioon merialueen maantieteelliset, ilmastolliset, taloudelliset ja poliittiset erityispiirteet;

(17)

‧merialuestrategialla‧ tiettyä maantieteellistä aluetta koskevaa jäsenneltyä yhteistyökehystä, joka on EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, niiden alueiden ja tarvittaessa sellaisten kolmansien maiden kehittämä, jotka jakavat merialueen EU:n jäsenvaltioiden kanssa; strategiassa otetaan huomioon merialueen maantieteelliset, ilmastolliset, taloudelliset ja poliittiset erityispiirteet;

(18)

‧pienimuotoisella rannikkokalastuksella‧ kalastusta, jota harjoitetaan unionin kalastuslaivastorekisteriä koskevan 30 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevassa taulukossa 3 olevan luettelon mukaisilla kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä;

(18)

‧pienimuotoisella rannikkokalastuksella‧ kalastusta, jota harjoitetaan unionin kalastuslaivastorekisteriä koskevan 30 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevassa taulukossa 3 olevan luettelon mukaisilla kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä;

(19)

‧yksinomaan sisävesillä toimivilla aluksilla‧ sisävesillä toimivia kaupallista kalastusta harjoittavia aluksia, jotka eivät kuulu unionin kalastuslaivastorekisteriin.

(19)

‧yksinomaan sisävesillä toimivilla aluksilla‧ sisävesillä toimivia kaupallista kalastusta harjoittavia aluksia, jotka eivät kuulu unionin kalastuslaivastorekisteriin

 

 

 

Muutosehdotus 8

6 artiklan 4 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(4)   Kestävän ja resurssitehokkaan kalastuksen edistäminen keskittymällä seuraaville aloille:

(4)   Kestävän ja resurssitehokkaan kalastuksen edistäminen keskittymällä seuraaville aloille:

a)

meriympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten vähentäminen;

a)

meriympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten vähentäminen;

b)

merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, mukaan lukien niiden tarjoamat palvelut.

b)

merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, mukaan lukien niiden tarjoamat palvelut

 

.

Perustelu

Joskus, jos kalakannat pienenevät liian paljon, on turvauduttava poikastuotantotoimintaan.

Muutosehdotus 9

13 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Seuraaviin toimiin ei voida myöntää EMKR:n tukea:

Seuraaviin toimiin ei voida myöntää EMKR:n tukea:

a)

aluksen kalastuskapasiteettia lisäävät toimet;

a)

aluksen kalastuskapasiteettia lisäävät toimet;

b)

uusien kalastusalusten rakentaminen, kalastusalusten käytöstäpoisto tai tuonti;

b)

c)

kalastustoiminnan väliaikainen lopettaminen;

d)

koekalastus;

e)

yrityksen omistuksen siirtäminen;

f)

suorat istutukset, ellei niistä ole nimenomaisesti säädetty säilyttämistoimenpiteenä unionin säädöksessä tai ellei ole kyse koeistutuksesta.

suorat istutukset, ellei niistä ole nimenomaisesti säädetty säilyttämistoimenpiteenä unionin säädöksessä tai ellei ole kyse koeistutuksesta.

Perustelu

Alusten rakentamista syrjäisimmillä alueilla tulee tukea, sillä kyseisten alueiden tulee uudistaa työvälineitään, jotta alukset vastaisivat paremmin luonnonvaran hallinnoinnin vaatimuksia ja tuotteiden terveysvaatimuksia.

Alusten tuettu laivastosta poistaminen mahdollistaa kalastuskapasiteetin vähentämisen hankalassa tilanteessa (esim. kalavarojen hupeneminen) ja auttaa näin ollen välttämään toiminnan siirtämisen terveisiin kalastuksiin. Nämä tuet tulee säilyttää, mutta samalla tulee kiinnittää huomiota pyyntiponnistusten vähentämisen todellisiin olosuhteisiin parantamalla kalastusoikeuksien hallinnointia.

Kalastustoiminnan väliaikaisen keskeyttämisen rahoittamisen ansiosta voidaan korvata kulut, joita aiheutuu esimerkiksi saasteista johtuvasta alusten käytön pakollisesta keskeyttämisestä tai tiettyjä lajeja koskevasta kalastuskieltoajasta (tällainen kalastuskielto on määrätty mm. anjovikselle). Mikäli rahoitusta ei ole, on todennäköistä, että alukset, joita keskeyttäminen koskee, siirtävät toimintansa muihin kalalajeihin ja vaikuttavat näin ollen niiden kantoihin.

Muutosehdotus 10

15 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   EMKR:n käytettävissä olevat, yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvat maksusitoumusmäärärahat kaudella 2014–2020 ovat 5 520 000 000 euroa käypinä hintoina liitteessä II olevan vuosijakauman mukaisesti.

1.   EMKR:n käytettävissä olevat, yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvat maksusitoumusmäärärahat kaudella 2014–2020 ovat 5 520 000 000 euroa käypinä hintoina liitteessä II olevan vuosijakauman mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 4 535 000 000 euroa osoitetaan kalastuksen, vesiviljelyn ja kalastusalueiden kestävään kehittämiseen V osaston I, II ja III lukujen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 4 535 000 000 euroa osoitetaan kalastuksen, vesiviljelyn ja kalastusalueiden kestävään kehittämiseen V osaston I, II III lukujen mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 477 000 000 euroa osoitetaan 78 artiklassa tarkoitettuihin valvontaa ja täytäntöönpanon valvontaa koskeviin toimenpiteisiin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 477 000 000 euroa osoitetaan 78 artiklassa tarkoitettuihin valvontaa ja täytäntöönpanon valvontaa koskeviin toimenpiteisiin.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 358 000 000 euroa osoitetaan 79 artiklassa tarkoitettuihin tiedonkeruutoimenpiteisiin.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 358 000 000 euroa osoitetaan 79 artiklassa tarkoitettuihin tiedonkeruutoimenpiteisiin.

5.   Syrjäisimmille alueille V osaston V luvun mukaisesti korvauksena myönnettävät varat voivat olla vuodessa enintään

5.   Syrjäisimmille alueille V osaston V luvun mukaisesti korvauksena myönnettävät varat voivat olla vuodessa enintään

4 300 000 euroa Azorien ja Madeiran osalta,

4 300 000 euroa Azorien ja Madeiran osalta,

5 800 000 euroa Kanariansaarten osalta,

5 800 000 euroa Kanariansaarten osalta,

4 900 000 euroa Ranskan Guyanan ja Réunionin osalta.

4 900 000 euroa Ranskan Guyanan ja Réunionin osalta.

 

.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 45 000 000 euroa osoitetaan 70 artiklassa tarkoitettuun varastointitukeen vuosiksi 2014–2018.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista varoista 45 000 000 euroa osoitetaan 70 artiklassa tarkoitettuun varastointitukeen vuosiksi 2014–2018.

Perustelu

Tästä artiklasta on varmastikin unohtunut kaupanpitämiseen ja jalostukseen liittyvien toimenpiteiden rahoitus, josta kuitenkin säädetään käsiteltävänä olevan asetuksen V luvussa. YKP:n perusasetuksen mukaisesti korvaavissa tuissa on syytä ottaa huomioon kaikki syrjäisimmät alueet. Guadeloupea, Martiniquea ja Mayottea varten on säädettävä erityisestä tukisummasta.

Muutosehdotus 11

26 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Tässä luvussa tarkoitetun tuen on edistettävä 6 artiklan 2 ja 4 kohdassa määriteltyjen unionin prioriteettien toteutumista.

Tässä luvussa tarkoitetun tuen on edistettävä 6 artiklan 2 ja 4 kohdassa määriteltyjen unionin prioriteettien toteutumista.

Perustelu

Tarkasteltavana olevan asetuksen 6 artiklan 1 kohta koskee työllisyyden parantamista ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Vaikuttaa välttämättömältä sisällyttää tämä tavoite myös kalastusalueiden kestävää kehitystä koskevaan lukuun.

Muutosehdotus 12

31 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Työvoiman osaamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

1.   Työvoiman osaamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

a)

elinikäiseen oppimiseen, tieteellisen tiedon ja innovatiivisten käytänteiden levittämiseen sekä uusien ammatillisten taitojen hankintaan, jotka liittyvät erityisesti meriekosysteemien kestävään hoitoon, merialalla toteutettaviin toimiin, innovointiin ja yrittäjyyteen;

a)

elinikäiseen oppimiseen, tieteellisen tiedon ja innovatiivisten käytänteiden levittämiseen sekä uusien ammatillisten taitojen hankintaan, jotka liittyvät erityisesti meriekosysteemien kestävään hoitoon, merialalla toteutettaviin toimiin, innovointiin ja yrittäjyyteen;

b)

verkostoitumiseen sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoon sidosryhmien, muiden muassa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistävien järjestöjen välillä;

b)

verkostoitumiseen sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoon sidosryhmien, muiden muassa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistävien järjestöjen välillä;

c)

sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla kalastajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kesken.

c)

sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla kalastajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kesken.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea on myönnettävä myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kalastajien puolisoille tai, jos ja siinä määrin kuin nämä tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, heidän elinkumppaneilleen, jotka eivät ole työsuhteessa eivätkä liikekumppaneita mutta jotka osallistuvat säännöllisesti ja kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin itsenäisen ammatinharjoittajan toimintaan tai suorittavat avustavia tehtäviä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea on myönnettävä myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kalastajien puolisoille tai, jos ja siinä määrin kuin nämä tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, heidän elinkumppaneilleen, jotka eivät ole työsuhteessa eivätkä liikekumppaneita osallistuvat säännöllisesti ja kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin itsenäisen ammatinharjoittajan toimintaan tai suorittavat avustavia tehtäviä.

Muutosehdotus 13

32 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Jotta helpotettaisiin monipuolistamista ja työpaikkojen luomista kalastusalan ulkopuolelle, EMKR:n tukea voidaan myöntää

1.   Jotta helpotettaisiin monipuolistamista ja työpaikkojen luomista , EMKR:n tukea voidaan myöntää

a)

muuta kuin kalastustoimintaa harjoittavien yritysten perustamiseen;

b)

pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaviin kalastusaluksiin tehtäviin jälkiasennuksiin niiden siirtämiseksi muuhun käyttöön kuin kalastustoimintaan.

 

)

muuta kuin kalastustoimintaa harjoittavien yritysten perustamiseen;

 

)

pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaviin kalastusaluksiin tehtäviin jälkiasennuksiin niiden siirtämiseksi muuhun käyttöön kuin kalastustoimintaan.

 

.

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään kalastajille,

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään kalastajille,

a)

jotka esittävät uusien toimintojensa kehittämiseksi liiketoimintasuunnitelman;

a)

jotka esittävät uusien toimintojensa kehittämiseksi liiketoimintasuunnitelman;

b)

joilla on riittävä ammattitaito, joka voidaan hankkia 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti rahoitetuin toimin.

b)

joilla on riittävä ammattitaito, joka voidaan hankkia 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti rahoitetuin toimin.

3.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukaista tukea myönnetään pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville kalastajille, jotka omistavat aktiiviseksi rekisteröidyn unionin kalastusaluksen ja ovat harjoittaneet merikalastustoimintaa vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena. Kalastusaluskohtainen kalastuslupa peruutetaan pysyvästi.

3.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukaista tukea myönnetään pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville kalastajille, jotka omistavat aktiiviseksi rekisteröidyn unionin kalastusaluksen ja ovat harjoittaneet merikalastustoimintaa vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena. Kalastusaluskohtainen kalastuslupa peruutetaan pysyvästi.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen saajat eivät saa harjoittaa ammattikalastusta viimeisen tukimaksun saamista seuraavina viitenä vuotena.

4.   dellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen saajat eivät saa harjoittaa ammattikalastusta viimeisen tukimaksun saamista seuraavina viitenä vuotena.

5.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukaiset tukikelpoiset kustannukset rajoitetaan kustannuksiin, jotka johtuvat aluksen muuttamisesta sen muuhun käyttöön siirtämistä varten.

5.   Edellä olevan 1 kohdan alakohdan mukaiset tukikelpoiset kustannukset rajoitetaan kustannuksiin, jotka johtuvat aluksen muuttamisesta sen muuhun käyttöön siirtämistä varten.

6.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnettävän taloudellisen tuen määrä saa olla enintään 50 prosenttia liiketoimintasuunnitelmassa kunkin toimen osalta ennakoidusta talousarviosta ja kunkin toimen osalta enintään 50 000 euroa.

   

 

 

 

   

 

 

 

 

   

 

.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnettävän taloudellisen tuen määrä saa olla enintään 50 prosenttia liiketoimintasuunnitelmassa kunkin toimen osalta ennakoidusta talousarviosta ja kunkin toimen osalta enintään 50 000 euroa.

Perustelu

Muutosten rahoitusta tulee täydentää romuttamisen kautta tapahtuvaa alusten laivastosta poistamista koskevilla tuilla, kuten edellisessä rahastossa (EKTR). Tällä tavoin voidaan vähentää kalastuksen kokonaiskapasiteettia, mikäli aluskohtaiset kalastusoikeudet todella peruutetaan.

Vaikuttaa myös välttämättömältä säätää nuorten kalastajien toiminnan aloittamiseen tarkoitetuista erityistuista, jotta voidaan taata sukupolvenvaihdokset ja jotta alalle saadaan uusia merenkävijöitä, joilla on parempi koulutus ja jotka ovat tietoisempia luonnonvaran entistä aktiivisemman hallinnoinnin asettamista haasteista.

Muutosehdotus 14

33 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Aluksilla työskentelevien kalastajien työolosuhteiden parantamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää aluksiin tai yksittäisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin edellyttäen, että kyseiset investoinnit ylittävät kansallisessa tai unionin lainsäädännössä edellytetyt vaatimukset.

1.   Aluksilla työskentelevien kalastajien työolosuhteiden parantamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää aluksiin tai yksittäisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin edellyttäen, että kyseiset investoinnit ylittävät unionin lainsäädännössä edellytetyt vaatimukset.

2.   Tällaista tukea myönnetään kalastajille tai kalastusalusten omistajille.

2.   Tällaista tukea myönnetään kalastajille tai kalastusalusten omistajille.

3.   Kun toimi koostuu alukseen tehtävästä investoinnista, tukea ei myönnetä samalle kalastusalukselle useammin kuin kerran ohjelmakaudessa. Kun toimi koostuu yksittäiseen laitteeseen tehtävästä investoinnista, tukea ei myönnetä samalle tuensaajalle useammin kuin kerran ohjelmakaudessa.

   

4.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 150 artiklan mukaisesti 1 kohdan mukaiseen tukeen oikeutettujen toimityyppien määrittelemiseksi.

   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 150 artiklan mukaisesti 1 kohdan mukaiseen tukeen oikeutettujen toimityyppien määrittelemiseksi.

Perustelu

Tukea ei pidä evätä sellaisilta kalastajilta, jotka ovat lähtöisin maista, joilla on jo korkeat terveyttä ja turvallisuutta koskevat lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset. Kalastajien tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi viitearvona tulisikin pitää eurooppalaista normia.

Lisäksi ei ole järkevää rajoittaa tukimahdollisuuksia 7-vuotisessa EMKR-ohjelmassa vain yhteen kertaan, mikäli halutaan parantaa merenkulkijoiden turvallisuutta.

Muutosehdotus 15

33 a artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

   

   

Perustelu

Kalastustoiminnan väliaikaisen keskeyttämisen rahoittamisen ansiosta voidaan korvata kulut, joita aiheutuu esimerkiksi saasteista johtuvasta alusten käytön pakollisesta keskeyttämisestä tai tiettyjä lajeja koskevasta kalastuskieltoajasta (tällainen kalastuskielto on määrätty mm. anjovikselle). Mikäli rahoitusta ei ole, on todennäköistä, että alukset, joita keskeyttäminen koskee, siirtävät toimintansa muihin kalalajeihin. Edellisessä rahastossa (EKTR) tätä toimenpidettä hyödynnettiin useita kertoja tehokkain tuloksin.

Muutosehdotus 16

35 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   [Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklan mukaisten säilyttämistoimenpiteiden tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

1.   [Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklan mukaisten säilyttämistoimenpiteiden tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

a)

[yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklassa tarkoitettujen säilyttämistoimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavien teknisten ja hallinnollisten välineiden suunnitteluun ja kehittämiseen;

a)

[yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklassa tarkoitettujen säilyttämistoimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavien teknisten ja hallinnollisten välineiden suunnitteluun ja kehittämiseen;

b)

sidosryhmien osallistumiseen [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklassa tarkoitettujen säilyttämistoimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

b)

sidosryhmien osallistumiseen [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen] 17 ja 21 artiklassa tarkoitettujen säilyttämistoimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää ainoastaan viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää ainoastaan viranomaisille.

Perustelu

Monivuotisia suunnitelmia ja muita perusasetuksen 17 ja 21 artiklan mukaisia säilyttämistoimenpiteitä tulee tukea myös niiden suunnitteluvaiheessa, ja niiden tulee saada selkeää tukea neuvoa-antavilta toimikunnilta alueellistamisen tärkeänä osana.

Muutosehdotus 17

36 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Jotta voitaisiin vähentää meriympäristöön kohdistuvia kalastusvaikutuksia, edistää poisheittämisen lopettamista ja helpottaa siirtymistä meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina, EMKR:n tukea voidaan myöntää sellaisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin, jotka

1.   Jotta voitaisiin vähentää meriympäristöön kohdistuvia kalastusvaikutuksia, edistää poisheittämisen lopettamista ja helpottaa siirtymistä meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina, EMKR:n tukea voidaan myöntää sellaisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin, jotka

a)

parantavat pyydysten koko- tai lajivalikoivuutta;

a)

parantavat pyydysten koko- tai lajivalikoivuutta;

b)

vähentävät kaupallisten kantojen tahattomia saaliita tai muita sivusaaliita;

b)

vähentävät kaupallisten kantojen tahattomia saaliita tai muita sivusaaliita;

c)

rajoittavat ekosysteemiin tai merenpohjaan kohdistuvia kalastuksen fysikaalisia ja biologisia vaikutuksia.

c)

rajoittavat ekosysteemiin tai merenpohjaan kohdistuvia kalastuksen fysikaalisia ja biologisia vaikutuksia.

 

.

2.   Tukea ei myönnetä samalle unionin kalastusalukselle ja samanlaiselle laitteelle useammin kuin kerran ohjelmakaudessa.

   

3.   Tukea voidaan myöntää ainoastaan, jos 1 kohdassa tarkoitetun pyydyksen tai muun laitteen osoitetaan olevan kokovalikoivuudeltaan parempi tai vaikuttavan muihin kuin kohdelajeihin vähemmän kuin standardipyydys tai muu laite, joka sallitaan unionin lainsäädännössä tai jäsenvaltioiden asiaa koskevassa kansallisessa laissa, joka on annettu [YKP:stä annetussa asetuksessa] tarkoitetun alueellistamisen yhteydessä.

   Tukea voidaan myöntää ainoastaan, jos 1 kohdassa tarkoitetun pyydyksen tai muun laitteen osoitetaan olevan kokovalikoivuudeltaan parempi tai vaikuttavan muihin kuin kohdelajeihin vähemmän kuin standardipyydys tai muu laite, joka sallitaan unionin lainsäädännössä tai jäsenvaltioiden asiaa koskevassa kansallisessa laissa, joka on annettu [YKP:stä annetussa asetuksessa] tarkoitetun alueellistamisen yhteydessä.

4.   Tukea myönnetään

   Tukea myönnetään

a)

sellaisille unionin kalastusalusten omistajille, joiden alukset on rekisteröity aktiivisiksi aluksiksi ja jotka ovat harjoittaneet merikalastustoimintaa vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena;

a)

sellaisille unionin kalastusalusten omistajille, joiden alukset on rekisteröity aktiivisiksi aluksiksi ja jotka ovat harjoittaneet merikalastustoimintaa vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena;

b)

kalastajille, jotka omistavat korvattavat pyydykset ja jotka ovat työskennelleet unionin kalastusaluksella vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena;

b)

kalastajille, jotka omistavat korvattavat pyydykset ja jotka ovat työskennelleet unionin kalastusaluksella vähintään 60 päivän ajan hakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena vuotena;

c)

jäsenvaltion hyväksymille kalastusjärjestöille.

c)

jäsenvaltion hyväksymille kalastusjärjestöille.

Perustelu

Jotta voidaan edistää kalastustekniikoiden kehitystä kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi mahdollisimman pian, on kannustettava moottoreiden ja alusten nykyaikaistamista sekä niiden teknisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joista säädetään YKP:n perusasetuksessa. Lisäksi ei ole järkevää rajoittaa tukimahdollisuuksia 7-vuotisessa EMKR-ohjelmassa vain yhteen kertaan, mikäli kalastustekniikoiden todella halutaan olevan nykyistä kestävyysperiaatteiden mukaisempia.

Muutosehdotus 18

38 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

2.   Tämän artiklan mukaisten toimien toteuttamisesta vastaavat julkisoikeudelliset elimet, ja niihin osallistuu kalastajia tai jäsenvaltion hyväksymiä kalastusjärjestöjä taikka kansalaisjärjestöjä yhteistyössä kalastusjärjestöjen tai 62 artiklassa määriteltyjen paikallisten kalastusalan toimintaryhmien kanssa.

2.   Tämän artiklan mukaisten toimien toteuttamisesta vastaavat julkisoikeudelliset elimet, ja niihin osallistuu kalastajia tai jäsenvaltion hyväksymiä kalastusjärjestöjä taikka kansalaisjärjestöjä yhteistyössä kalastusjärjestöjen tai 62 artiklassa määriteltyjen paikallisten kalastusalan toimintaryhmien kanssa.

Perustelu

YKP:n perusasetuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetään alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ottamisesta aiempaa laajemmin mukaan hoitotoimenpiteisiin. Lisäksi niille annetaan suuremmat mahdollisuudet tehdä ehdotuksia. Näille toimikunnille on näin ollen annettava mahdollisuus saada EMKR:stä tukea toimiensa toteuttamiseen.

Muutosehdotus 19

39 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

2.   Tukea ei voida myöntää pääkoneen tai apukoneiden korvaamiseen tai nykyaikaistamiseen. Tukea voidaan myöntää ainoastaan kalastusalusten omistajille ja saman kalastusaluksen osalta ainoastaan kerran ohjelmakaudessa.

   

Perustelu

Koneiden vaihtamisen rahoittaminen on sallittava, sillä on erittäin hämmästyttävää, jopa paradoksaalista, että koneiden uusiminen on jätetty EMKR:stä myönnettävien tukien ulkopuolelle. Koneet ovat nimittäin pääasiallinen laitteisto, johon päästöjen tai polttoaineen kulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimia voidaan kohdistaa.

Muutosehdotus 20

40 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

3.   Tämän artiklan mukaista tukea ei myönnetä samalle kalastusalukselle tai samalle tuensaajalle useammin kuin kerran ohjelmakaudessa.

   

Perustelu

Innovoinnin ja tuotteiden laadun aidon parantamisen edistämiseksi on kannustettava tekemään aluksiin muutoksia, jotka parantavat luonnonvaran ja meriympäristön kunnioittamista. Tästä syystä ei ole järkevää rajoittaa tukimahdollisuuksia 7-vuotisessa EMKR-ohjelmassa vain yhteen kertaan, mikäli kalastustekniikoiden halutaan olevan nykyistä kestävyysperiaatteiden mukaisempia.

Muutosehdotus 21

41 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

4.   Tukea ei voida myöntää uusien satamien, uusien purkupaikkojen tai uusien huutokauppahallien rakentamiseen.

   

Perustelu

On oltava mahdollista myöntää rahoitusta tiettyjen vielä varustamattomien kohteiden varustamiseen, jotta voidaan ottaa huomioon alusten työskentelypaikkojen ilmeinen ja väistämätön kehitys.

Muutosehdotus 22

42 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

42 artikla

Sisävesikalastus

42 artikla

Sisävesikalastus

1.   Sisävesikalastuksesta aiheutuvien ympäristövaikutusten vähentämiseksi, energiatehokkuuden lisäämiseksi, purettujen kalojen laadun parantamiseksi taikka turvallisuuden tai työolojen parantamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

1.   Sisävesikalastuksesta aiheutuvien ympäristövaikutusten vähentämiseksi, energiatehokkuuden lisäämiseksi, purettujen kalojen laadun parantamiseksi taikka turvallisuuden tai työolojen parantamiseksi EMKR:n tukea voidaan myöntää

a)

edellä 33 artiklassa tarkoitettuja aluksiin tai yksittäisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin mainitussa artiklassa säädetyin edellytyksin;