ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2012.299.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 299

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

55. vuosikerta
4. lokakuuta 2012


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

482. täysistunto 11. ja 12. heinäkuuta 2012

2012/C 299/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Osallistumisprosessien sekä paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa (valmisteleva lausunto)

1

2012/C 299/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Uusien rahoitussääntöjen aiheuttamat muutokset Euroopan pankkialalla (oma-aloitteinen lausunto)

6

2012/C 299/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja teollisuuden muutokset (oma-aloitteinen lausunto)

12

2012/C 299/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaisen puolustusteollisuuden tarve: teollisuuteen ja innovointiin liittyviä sekä sosiaalisia näkökohtia (oma-aloitteinen lausunto)

17

2012/C 299/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Naisyrittäjät – erityistoimet kasvun ja työllisyyden edistämiseksi EU:ssa (oma-aloitteinen lausunto)

24

2012/C 299/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Naisten edelläkävijärooli maatalouden ja maaseudun kehittämis- ja innovaatiomallissa (oma-aloitteinen lausunto)

29

2012/C 299/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Moldovan suhteissa

34

2012/C 299/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisessä monenkeskisessä kauppasopimuksessa

39

2012/C 299/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Osuustoimintaliike ja maatalous- ja elintarvikealan kehitys (oma-aloitteinen lausunto)

45

2012/C 299/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n ilmailualasta ja lentoasemista vuosina 1994 ja 2005 annettujen suuntaviivojen tarkistaminen (lisälausunto)

49

 

III   Valmistavat säädökset

 

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

 

482. täysistunto 11. ja 12. heinäkuuta 2012

2012/C 299/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu? (vihreä kirja)COM(2012) 7 final

54

2012/C 299/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudestaCOM(2011) 818 final

60

2012/C 299/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen toiminnasta (vuodesta 2014 eteenpäin)COM(2011) 831 final

72

2012/C 299/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivin 98/26/EY muuttamisestaCOM(2012) 73 final – 2012/0029 COD

76

2012/C 299/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriinCOM(2012) 84 final – 2012/0035 COD

81

2012/C 299/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen siirtämisen yksinkertaistamisesta sisämarkkinoillaCOM(2012) 164 final – 2012/0082 COD

89

2012/C 299/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sisäisen solidaarisuuden lisääminen turvapaikka-asioissa – Vastuun parempaan jakamiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen tähtäävä EU:n ohjelmaCOM(2011) 835 final

92

2012/C 299/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Mahdollisuuksia nuorille -aloiteCOM(2011) 933 final

97

2012/C 299/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020COM(2011) 759 final – 2011/0369 COD

103

2012/C 299/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoaCOM(2011) 750 final – 2011/0365 CODEhdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisestaCOM(2011) 751 final – 2011/0366 CODEhdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistäCOM(2011) 752 final – 2011/0367 COD jaEhdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoaCOM(2011) 753 final – 2011/0368 COD

108

2012/C 299/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä vartenCOM(2012) 55 final

115

2012/C 299/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosina 2014–2020 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmastaCOM(2011) 884 final – 2011/0436 APP

122

2012/C 299/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissaCOM(2012) 85 final – 2012/0036 COD

128

2012/C 299/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta [neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 sekä yhdennetystä meripolitiikasta annetun neuvoston asetuksen N:o XXX/2011 kumoamisesta]COM(2011) 804 final – 2011/0380 COD

133

2012/C 299/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksiCOM(2012) 148 final

141

2012/C 299/26

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Itämeren turskakantojen ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta 18 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 muuttamisestaCOM(2012) 155 final – 2012/0077 COD

145

2012/C 299/27

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Suurteholaskenta: Euroopan asema globaalissa kilpajuoksussaCOM(2012) 45 final

148

2012/C 299/28

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin 2009/16/EY muuttamisestaCOM(2012) 129 final – 2012/0062 COD ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta annetun neuvoston direktiivin 2009/13/EY täytäntöönpanoon liittyvistä lippuvaltion velvollisuuksistaCOM(2012) 134 final – 2012/0065 COD

153

2012/C 299/29

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten kierrätyksestäCOM(2012) 118 final – 2012/0055 COD

158

2012/C 299/30

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Keskeisiä toimia toista sisämarkkinoiden toimenpidepakettia varten (valmisteleva lausunto)

165

2012/C 299/31

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Liikennepolitiikan valkoinen kirja: kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja sitoutuminen (valmisteleva lausunto)

170

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

482. täysistunto 11. ja 12. heinäkuuta 2012

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Osallistumisprosessien sekä paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa” (valmisteleva lausunto)

2012/C 299/01

Esittelijä: Heidi LOUGHEED

Kyproksen työ- ja sosiaaliministeri Sotiroula Charalambous pyysi 18. huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellään EU:n tulevan puheenjohtajavaltion Kyproksen nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Osallistumisprosessien sekä paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Suositukset

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia uudistamaan poliittisen sitoumuksensa ottaa kaikki asianmukaiset kumppanit (Euroopan parlamentti, alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, jäsenvaltioiden parlamentit, alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet, järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet, kaupungit ja kaikki muutkin paikallisviranomaistahojen muodot) mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan.

ETSK sitoutuu jatkamaan kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kansallisten edustajien kanssa tehtyä työtä ryhtymällä asiassa eurooppalaiseksi yhteyspisteeksi ja luomalla näille erityisen foorumin, jolla ne voivat edistää omaa työskentelyään Eurooppa 2020 -strategian parissa.

Pitkällä aikavälillä ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulisi laatia kauaskantoinen näkemys sidosryhmien sitoutumisen lopullisesta tavoitteesta ja työskennellä asteittain sen kehittämiseksi.

Lyhyellä aikavälillä ETSK katsoo, että edistymiseen voitaisiin vaikuttaa merkittävästi monilla pienillä muutoksilla. Erityisesti jäsenvaltioiden ja Euroopan komission olisi harkittava kiireesti uudelleen prosessien ajoitusta ja toteuttamistapoja, jotta kaikilla sidosryhmillä olisi aidot mahdollisuudet osallistua niihin ja kantaa niistä yhteinen vastuu.

2.   Johdanto

2.1

EU:n tuleva puheenjohtajavaltio Kypros pyysi 18. huhtikuuta 2012 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon osallistumisprosessien sekä paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistamisesta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa, sillä Kypros aikoo tehdä aiheesta painopistealueen sekä omalle puheenjohtajuuskaudelleen että heinäkuussa 2012 pidettävään työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epäviralliseen kokoukseen.

Eurooppalaisen ohjausjakson kolmas vuosi on käynnissä, joten on sopiva hetki tarkastella Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviä osallistumisprosesseja ja pohtia, kuinka niitä voitaisiin kehittää.

2.2

ETSK:n perustama Eurooppa 2020 -ohjauskomitea keskittyy tarkkailemaan tätä työtä ja tuomaan yhteen jäsenvaltioiden kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja ja vastaavia elimiä jakamaan kokemuksia siitä, kuinka osallistumisprosesseja voitaisiin parantaa Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

2.3

ETSK:n rooli Eurooppa 2020 -strategian (1) täytäntöönpanossa tunnustetaan nyt täysin, ja komitea haluaa jakaa suosituksiaan siitä, kuinka osallistumisprosesseja voitaisiin parantaa Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

3.   Eurooppa 2020 – uusi järjestelmä

3.1

Euroopan unionilla ja sen väestöllä on vastassaan vakava talous- ja rahoituskriisi, josta on ollut rankkoja seurauksia sekä koko Euroopan unionille että sen kansalaisille. Monet jäsenvaltiot ovat joutuneet äärimmäisen tiukkoihin tilanteisiin, ja kohonnut työttömyys aiheuttaa edelleen huolta. Tästä syystä ETSK katsoo, kuten se on todennut erittäin monissa kolmen viime vuoden aikana antamissaan lausunnoissa, että Eurooppa 2020 -strategia on nyt tärkeämpi kuin koskaan, sillä se tarjoaa kattavan uudistussuunnitelman, jonka tarkoituksena on varmistaa kestävä kasvu ja rakentaa entistä kestokykyisempi Euroopan unioni.

3.2

Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeva Eurooppa 2020 -strategia on tärkein kasvustrategia, ja siinä asetetaan keskeisille politiikanaloille tavoitteita sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Sen soveltamisala on erittäin laaja: sen yleistavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja se kattaa innovoinnissa ja t&k:ssa tapahtuvan kehityksen, ilmastonmuutoksen, energiakysymykset, työttömyyskysymykset, teollisuuspolitiikan sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja lisäksi siinä käsitellään köyhyyden tasoja, koheesiopolitiikkaa ja paljon muuta.

3.3

Eurooppa 2020 -strategian perustana olevassa hallintotavassa pyritään kokoamaan monikerroksisen järjestelmän puitteissa yhteen EU-tasolla ja jäsenvaltioilla oleva sekä jaettu toimivalta ja edistämään siten Euroopan syvenevän integraation oikeutuksen vahvistamista. Erotuksena Lissabonin strategiaan Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy joukko toisiinsa nivoutuvia lippulaivahankkeita, joiden avulla nostetaan esiin ja tuetaan tärkeitä teemakohtaisia aloja, painopisteitä ja yleistavoitteita, ja kurinalainen valvontajärjestelmä – johon liittyy mahdollisuus arvioida kriittisesti jäsenvaltiotason kehitystä (tai sen puutetta).

3.4

Lissabonin strategiaan verrattuna raportointimekanismi on erilainen. Se on paljon aiempaa keskittyneempi, mutta nyt se on lisäksi sopeutettu uusien ja parannettujen taloushallintojärjestelmien prosesseihin siten, että esimerkiksi vakaus- ja lähentymisohjelmat ja kansalliset uudistusohjelmat toimitetaan Euroopan komissiolle samanaikaisesti, mikä mahdollistaa aiempaa kokonaisvaltaisemman näkemyksen muodostamisen siitä, mikä on jäsenvaltioiden tilanne ja miten sitä aiotaan muuttaa.

3.5

Prosessissa tapahtunutta muutosta korostettiin ensimmäisenä Eurooppa 2020 -strategian asiakirjassa itsessään, jossa tehtiin selväksi, että "omistajuutta on korostettava" ja että näin ollen "kansallisen ja aluetason sidosryhmien sekä työmarkkinaosapuolten osallistumista on myös lisättävä". Asiakirjassa tehtiin myös erityinen sitoumus, jonka mukaan ETSK:n ja alueiden komitean pitäisi olla tiiviimmin mukana. Tämä osallistumisprosessien tarve on toistettu useita kertoja, joista tärkeimpinä maininnat Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2010 pidetyn kokouksen päätelmissä sekä Euroopan komission julkaisemassa asiakirjassa Guidance for drafting, implementing and monitoring National Reform Programmes under the Europe 2020 Strategy (Ohjeita kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa), jossa vahvistetaan, että strategiaan sitoutumisen kasvattamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden parlamentit, työmarkkinaosapuolet, alueet ja muut sidosryhmät osallistuvat tiiviisti kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen.

4.   Eurooppalaisesta ohjausjaksosta saadut kokemukset

4.1

Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan nyt kolmatta vuotta, ja on käynyt selväksi, että monet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan työmarkkinaosapuolet ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja ne ovatkin ottaneet nämä kumppanit mukaan kansallisiin prosesseihinsa. Sitoumuksen soveltaminen on kuitenkin epätasaista ja sen taso vaihtelee. Ja sielläkin, missä sitoutus on olemassa, esiintyy tasoeroja kumppanien aidossa mukaanottamisessa prosessiin. Vaikka monet jäsenvaltiot informoivat ja konsultoivat kumppaneitaan, prosessi on usein kohdentumaton, ja osallistujista saattaa tuntua siltä, että prosessi on irrallinen ja että siltä puuttuu yleisstrategia. ETSK ja muut tahot ovat esittäneet huolensa etenkin erittäin tiukoista määräajoista, jotka eivät monesti jätä käytännöllisesti katsottuna lainkaan aikaa asianmukaisille keskusteluille työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tai alueellisten ja kansallisten parlamenttien kanssa. Lisäksi todettakoon, että tämä huoli ei kosketa pelkästään jäsenvaltiotasoa. Monet Euroopan tasolla toimivat organisaatiot ovat kysyneet, olisiko eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia ja hallinnointia sekä Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää seurantaa mahdollista parantaa. Euroopan parlamentti on antanut poliittisia suosituksia (2), joiden tavoitteena on määritellä paremmin sen oma rooli ja sen mahdollisesti antama panos, ja alueiden komitea valmistautuu esittämään omat suuntaviivansa piakkoin.

4.2

ETSK:ssa perustettu Eurooppa 2020 -ohjauskomitea on auttanut olennaisella tavalla kohdistamaan komitean työskentelyä. Sen myötä ETSK on saanut käyttöönsä ryhmän, joka voi hajanaisten huomioiden sijasta tarjota yleisnäkemyksen kaikesta, mitä Eurooppa 2020 -strategia kattaa, sekä strategiaan liittyvistä ehdotuksista. Komission edustajat ja muut toimijat osallistuvat jatkuvasti ohjauskomitean kokouksiin. Kansallisten yhteyksien vahvistamiseksi ohjauskomitea kutsuu säännöllisesti jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet osallistumaan eurooppalaisen ohjausjakson tärkeisiin vaiheisiin sekä järjestää paikallisia Eurooppa 2020 -tapahtumia yhteistyössä jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntien toimijoiden kanssa. Tätä työtä tulee vahvistaa ja kehittää edelleen.

4.3

ETSK:n rooli kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten yhteen tuojana – vaikkei se koskekaan pelkästään eurooppalaista ohjausjaksoa ja Eurooppa 2020 -strategiaa – on osoittautunut hyödylliseksi myös kehitettäessä komitean ja kyseisten neuvostojen analyyseja ja ymmärtämystä eri puolilla Euroopan unionia vallitsevista tilanteista ja vahvistettaessa kaikkien näiden tahojen tekemiä ehdotuksia.

5.   Osallistumisprosessien arvo ja hyödyntäminen

5.1

Eurooppalaisen ohjausjakson vaikutusten optimointia silmällä pitäen on selvää, että Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien osallistumisprosessien parantamisesta ja lisäämisestä olisi hyötyä sekä strategialle itselleen että viimein myös kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

5.2

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot viittaavat usein osallistumisprosessien ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen hyödyllisyyteen. Työmarkkinaosapuolilla ja suurella yleisöllä on itse asiassa jo käytössä joukko erilaisia prosesseja ja järjestelmiä. On hyödyllistä tuoda selkeästi esiin, miksi tämä on niin tärkeää ja mitä suuremman osallistumisen varmistavalla hyvin toimivalla järjestelmällä voidaan mahdollisesti saavuttaa. Ennakoivalla yhteistyöllä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa voidaan saada aikaan seuraavaa:

suurempi "jalanjälki" tiedon levittämiseksi kaikkialle Euroopan unioniin sekä huomattava heijastusvaikutus

korostunut sitoutuneisuus strategioihin, jos strategioita pidetään kaikkien asianomaisten osapuolten laatimina

varhaisvaroitusjärjestelmä – kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja työmarkkinaosapuolet ovat monissa tapauksissa lähempänä ruohonjuuritasoa, joten ne voivat varoittaa kehittyvistä mikrotrendeistä kauan ennen kuin ne näkyvät jäsenvaltioiden tai Euroopan tasolla

valmiudet testata ajatuksia ja kehittää ratkaisuja – ei ole lainkaan yllättävää, että niillä, jotka seuraavat tilanteita lähimpää, on parhaat mahdollisuudet testata ehdotuksia käytännössä ennen niiden kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa, ja että ne tarjoavat usein varsin käytännönläheisiä ja tuloksekkaita ratkaisuja

täytäntöönpanon parantaminen – monissa tapauksissa juuri työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot saavat itse vastata ehdotusten varsinaisesta täytäntöönpanosta ruohonjuuritasolla.

6.   Erityisehdotuksia osallistumisprosessien parantamiseksi Eurooppa 2020 -strategian puitteissa

6.1

Tarkastellessaan prosesseja, joita unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on käytetty tähän saakka, ETSK katsoo, että tehtävää on paljon ja että näitä prosesseja voidaan hyödyntää sellaisen järjestelmän kehittämiseksi, joka synnyttää vankan kumppanuuden EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansallisten ja alueellisten parlamenttien ja muiden sidosryhmien keskuudessa. Monet näistä toimista edellyttävät määrätietoisia yhteisiä ponnisteluja, ja niitä ei voida toteuttaa nopeasti. ETSK kuitenkin katsoo, että tällaisia järjestelmiä tulisi kehittää asteittain ja hyödyntäen strategista ja kattavaa monitasoista kumppanuusprosessia samalla kun pannaan ripeästi täytäntöön suoraviivaisia toimia, jotka voivat tuottaa parannuksia lyhyellä aikavälillä.

6.2

Tärkeimpänä seikkana mainittakoon, että ETSK kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia uudistamaan poliittisen sitoumuksensa säännöllistää ja järjestelmällistää työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansallisten parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistuminen sekä varmistamaan, että tämä tehdään mahdollisimman kattavasti Eurooppa 2020 -strategian vahvojen, elinvoimaisten ja pysyvien osallistumisprosessien puitteissa. Lissabonin sopimuksessa korostetaan tarvetta konsultoida kansalaisyhteiskuntaa EU:n tasolla päätöksentekoprosessin yhteydessä. Mikäli jäsenvaltiot aikovat kasvattaa omaa sitoutumistaan ja osallisuuttaan sekä Eurooppa 2020 -strategiassa että Euroopan kehitysprosessissa, niiden tulisi noudattaa samaa kurinalaisuutta ja konsultoida talous- ja sosiaalineuvostoja ja vastaavia elimiä niin usein kuin mahdollista.

7.   ETSK

7.1

Mitä ETSK:n omaan rooliin tulee, komitea pitää olennaisena, että se jatkaa keskittymistä ja strategista sitoutumista kaikkiin Eurooppa 2020 -strategian osiin, jotta se voi säilyttää jatkossakin kykynsä nähdä mahdolliset yhteisvaikutukset, joita strategia ja sen osatekijät tuottavat.

7.2

ETSK katsoo, että sen luoman Eurooppa 2020 -ohjauskomitean työtä tulee jatkaa ja kehittää. Ohjauskomitean pitää jatkossakin keskittyä strategiaan ja vaikutuksiin, joita sillä on suureen yleisöön, ja sen tulee hyödyntää sisäistä vuorovaikutustaan niiden jäsenten kanssa, jotka eivät ole mukana sen työskentelyssä, jotta varmistetaan kaikkien hyötyvän ohjauskomitean yleiskatsauksista ja näkemyksistä.

7.3

ETSK katsoo, että sen asteittaisella työllä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen välisten yhteyksien ja niiden työskentelyn koordinoimiseksi – maissa, joissa kyseisiä elimiä on – on ollut erittäin myönteisiä vaikutuksia, mutta työtä voidaan edelleen tehostaa. Monilla näistä organisaatioista samoin kuin monilla niiden jäsenistä on Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä roolinsa myös jäsenvaltiotasolla. ETSK pitää Eurooppa 2020 -strategiaan osallistumisen parantamista alana, jolla nopeat, selväpiirteiset toimet voisivat tuottaa merkittäviä etuja. Komitea katsoo, että sillä on erinomaiset mahdollisuudet ryhtyä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten EU-yhteyspisteeksi ja tukea niitä erityisesti niiden Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvässä työssä. ETSK haluaa tehdä tämän sitoumuksen ja aloittaa yhteyksien vahvistamisen ja yhteistyön prosessin kutsumalla kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet osallistumaan Eurooppa 2020 -strategiaa käsittelevään tapahtumaan niin pian kuin mahdollista.

8.   Nopeat toimet muutosten aikaansaamiseksi lähiaikoina

8.1

ETSK tukee voimakkaasti puheenjohtajavaltio Kyproksen aikomusta keskittyä Eurooppa 2020 -strategian osallistumisprosesseihin ja omistaa tälle aiheelle osa heinäkuussa 2012 pidettävän työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epävirallisen kokouksen työskentelystä. ETSK pitää tätä vankkana alkuna sille, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio alkavat täysipainoisesti pohtia, miten kukin niistä voisi parantaa omaa toimintaansa.

8.2

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tuottamaan selkeää kansallisen tason tietoa siitä, mitkä julkisen vallan virastot vastaavat mistäkin Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvistä toimista, sekä siitä, mikä on kansallisten uudistusohjelmien koordinoinnista tai seurannasta vastaavien ja toisaalta niiden toteuttamisesta vastaavien virastojen suhde. Jo pienikin tämän suuntainen selvennys kussakin jäsenvaltiossa auttaisi toimijoita parantamaan vaikutuksia olemalla yhteydessä asiaankuuluvaan tahoon.

8.3

ETSK katsoo, että kussakin jäsenvaltiossa käytettyjen osallistumismuotojen täydellinen avoimuus sekä niiden prosessien ja välineiden kuvaus, joita valtiot aikovat käyttää, tekee kaikille aiempaa selvemmäksi, mitä on tapahtumassa sekä miten ja miksi niin menetellään.

8.4

ETSK katsoo, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi pikaisesti tarkistaa eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvien eri toimien ajoitusta. Nykyisten rakenteiden kaikkein sitkein haaste, josta lähes kaikki sidosryhmät ovat huomauttaneet, on se, että aikataulu ei jätä aikaa minkäänlaisen harkitun vastauksen laatimiseen tai asianmukaiseen keskusteluun. Jäsenvaltioiden olisikin pikaisesti harkittava tällä hetkellä soveltamiaan aikatauluja sekä sitä, kuinka niitä voitaisiin kohtuullistaa.

8.5

ETSK kannustaa voimakkaasti alue- ja paikallisviranomaisia syventämään osallistumistaan Eurooppa 2020 -strategiaan kansallisessa viitekehyksessään ja suoraan EU tasolla. Alueiden komitean perustama Eurooppa 2020 -seurantafoorumi edustaa erinomaisesti tähän tavoitteeseen pyrkivää kehitystä. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi tuettava tällaista tiiviimpää osallistumista. Alue- ja paikallisviranomaisten näkemykset paikalliskehityksestä ja mahdollisista sovelluksista ovat keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategian hyväksi toteutettavia toimia, jotta sen potentiaalia voidaan hyödyntää täysimääräisesti.

9.   Kattavan pitkän aikavälin osallistumisprosessin kehittäminen Eurooppa 2020 -strategiaa ajatellen

9.1

ETSK uskoo, että olemassa on jo varsin hyödyllisiä malleja vankkojen rakenteiden luomiseksi pysyvälle vuoropuhelulle. ETSK katsoo, että Euroopan neuvoston laatimat menettelyohjeet (3) kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon tarjoavat tälle työlle erinomaiset puitteet ja periaatteet, joita voidaan soveltaa Eurooppa 2020 -strategiaan. Tällaisia periaatteita hyödyntämällä Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voivat johdattaa keskustelua asteittain osallistumisen tasolta toiselle aloittaen suhteellisen matalalta, missä keskitytään lähinnä tiedon jakamiseen, ja jatkaen avoimen konsultoinnin kautta osallistujien kesken käytävään kehittävään vuoropuheluun ja lopulta aidon kumppanuuden kehittämiseen. Näin tulevat läpikäydyiksi kaikki osallistumisprosessien merkittävät tasot sellaisina kuin ne on kuvattu menettelyohjeissa. ETSK katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä prosesseissa tulisi alkaa siirtyä asteittain eteenpäin näiden osallistumistasojen mukaisesti. Menettelyohjeissa luetellaan lisäksi joukko erittäin hyödyllisiä välineitä, joita voitaisiin soveltaa Eurooppa 2020 -strategian prosesseihin.

9.2

Jäsenvaltioiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua eurooppalaiseen ohjausjaksoon koko sen keston ajan. Eräs keskeisistä prosesseista suunnittelun alalla on kansallisten uudistusohjelmien laatiminen. Laatimisprosessin tulisi jäsenvaltioissa perustua laajaan ja nykyistä yhteistyöhenkisempään vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näillä toimijoilla on asiantuntemusta tavoitteiden asettamisesta ja ohjelmien ja strategioiden suunnittelusta esimerkiksi työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla, minkä lisäsi ne ovat keskeisiä toimijoita näiden strategioiden täytäntöönpanossa.

9.3

Toinen eurooppalaisen ohjausjakson keskeisistä vaiheista on maakohtaisten suositusten julkaiseminen ja tarkistaminen. Eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa tulee informoida ja kuunnella sen näkemyksiä kunkin jäsenvaltion maakohtaisista suosituksista. Ajoitus on tässä ratkaiseva: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tulee voida osallistua tulevia jaksoja koskevien näkymien suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.

9.4

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan ehdottanut vertailua tavaksi mitata edistymistä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä kansallinen talous- ja sosiaalineuvosto tai vastaava elin analysoi ja asettaa omat tärkeimmät kriteerinsä käyttämällä hyödyksi Eurostatin internetsivuilla vapaasti hyödynnettävissä olevia tilastotietoja. Muutamat kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot toimivat jo näin, ja muitakin tulisi siihen kannustaa. Tällaisen arvioinnin myötä sidosryhmät seuraavat jatkuvasti uudistusten täytäntöönpanoa, mikä muodostaa arvokkaan panoksen kansallisia uudistusohjelmia tarkistettaessa.

9.5

Keskustelua, jota jäsenvaltioissa käydään Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanosta, olisi aktivoitava, ja valtiovallan olisi otettava käyttöön tehokkaampia palautemekanismeja, joiden avulla voidaan seurata kansalaisyhteiskunnassa ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa nykyistä enemmän käytävän strategiaa koskevan vuoropuhelun vaikutuksia. Tässä yhteydessä kansalaisyhteiskunnan tarkkailijanrooli voi olla erityisen arvokas. Jäsenvaltioissa säännöllisesti järjestettävät konferenssit, joihin kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat, voisivat olla hyödyllisiä samoin kuin avoimet kuulemistilaisuudet, joissa parlamentti esittelee kansallisia uudistusohjelmia.

9.6

EU:n toimielinten tietoisuus tarpeesta konsultoida järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa kasvaa jatkuvasti. Samalla suurin osa kansallisista talous- ja sosiaalineuvostoista ja vastaavista elimistä on vaikeuksissa. Tässä on ristiriita. Nämä organisaatiot saavat rahoituksensa useimmiten julkisista varoista, ja monissa jäsenvaltioissa niiden budjettia on leikattu roimasti. Tämä johtaa siihen, että kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet keskittyvät ainoastaan kansallisiin painopisteisiin ja vähentävät osallistumistaan EU:n tasolla. EU:n toimielinten olisi pohdittava, kuinka ne voisivat tukea ja auttaa näitä organisaatioita ainakin silloin, kun nämä antavat panoksensa eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

9.7

Siitä, että käytössä on pääasiallinen yhteyspiste kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa toteutettavalle seurannalle, voi olla erityistä hyötyä. Tästä syystä Euroopan komissio voisi harkita sitä, että ETSK:n vastuulle annettaisiin kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa järjestettävän konferenssin organisoiminen vähintään kerran vuodessa ja että sitä tuettaisiin tässä asianmukaisesti. Konferenssi tulisi ajoittaa siten, että sen ajankohta sopii hyvin yhteen eurooppalaisen ohjausjakson kanssa, jotta siellä voitaisiin keskustella eurooppalaisesta ohjausjaksosta, Eurooppa 2020 -strategiasta ja kyseisten neuvostojen panoksesta ja parhaista käytänteistä tällä alalla.

10.   Sidosryhmät

10.1

ETSK katsoo, että myös sidosryhmät voisivat uudistaa sitoumuksensa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviin prosesseihin. Vaikka ensisijainen vastuu asiassa säilyisikin jäsenvaltioilla ja niiden tulisi tarkistaa kumppanien osallistumiseen liittyviä prosessejaan, sidosryhmät voisivat itse kuitenkin oppia toisiltaan ja kohdistaa pyrkimyksensä luottavaisemmin suoraan EU:n toimielimiin ja valtiovaltaan. Samalla tavoin, ja riippumatta siitä, että valtiovallan on tarkasteltava pikaisesti uudestaan prosessien ajoitusta, sidosryhmien olisi parannettava EU:n ohjausjakson vaiheiden ottamista ennakolta huomioon.

11.   Työllisyyttä, köyhyyttä ja syrjäytymistä koskevia erityisehdotuksia

11.1

ETSK:lle esittämässään lausuntopyynnössä puheenjohtajavaltio Kypros korostaa erityisesti tarvetta panostaa nykyistä enemmän siihen, että lisätään kansalaisyhteiskunnan osallistumista politiikkojen toteuttamiseen ja seurantaan köyhyyden ja syrjäytymisen kaltaisilla aloilla. ETSK katsoo, että asianomaisten toimijoiden osallistuminen järjestelmälliseen ja säännölliseen vuoropuheluun EU- ja jäsenvaltiotasoilla vaikuttaa ratkaisevasti mahdollisuuksiin löytää tehokkaita ratkaisuja näillä politiikanaloilla.

11.2

On suotavaa kehittää kumppanuusyhteistyötä ja järjestelmällistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa politiikkojen muotoilun, täytäntöönpanon ja seurannan aloilla köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuvan foorumin työskentelyn puitteissa. Köyhyyden ja syrjäytymisen kaltaisilla aloilla kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat usein ensimmäisiä, jotka panevat merkille uusia suuntauksia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja suuntaavat huomiota niihin. Niiden toiminta on kohdennettu käyttäjänäkökulmaan ja ennaltaehkäisevään työhön, mutta myös näille kohderyhmille suunnattujen innovatiivisten palveluiden kehittämiseen ja toteuttamiseen, ja se tarjoaa näin arvokasta tietoa ja kokemusta köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen strategiseen työhön. Tässä kohdin ETSK korostaa niiden yhteisötalouden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden strategista roolia, joiden tavoitteena on vähentää köyhyyttä, edistää uusien työtilaisuuksien syntymistä ja kehittää palveluja, jotka täyttävät luovalla tavalla yhteiskunnan tarpeita.

11.3

Näitä politiikanaloja tarkasteltaessa on tärkeää mainita sosiaalisen suojelun komitean (Social Protection Committee) esittämät nk. jäsenvaltioiden sosiaalialan raportit (National Social Reports, NSR), jotka täydentävät kansallisia uudistusohjelmia. Näissä avoimeen koordinointimenetelmään perustuvissa raporteissa arvioidaan Eurooppa 2020 -trategian sosiaalista ulottuvuutta. Raporteissa yksilöidään kiireellisimmät uudistukset vuotuisen kasvustrategian pohjalta sekä tehdään ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi. On keskeisen tärkeää käynnistää prosessi, jonka avulla voidaan nykyistä paremmin ottaa asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan jäsenvaltioiden sosiaalialan raporttien laatimiseen, mitä ei tällä hetkellä tapahdu riittävästi, sekä nivoa ne nykyistä paremmin kansallisiin uudistusohjelmiin. On hyvin tärkeää, että sosiaaliseen suojeluun sovellettavaa avointa koordinointimenetelmää vahvistetaan siten, että lähtökohtana ovat yhdennetyt kansalliset strategiat, jotta voidaan luoda nykyistä vahvempi yhteys Euroopan köyhyydentorjuntafoorumiin.

11.4

EU-tasolla järjestettävän vuotuisen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman jatkotoimena tulee järjestää vastaava kuuleminen jäsenvaltiotasolla yhteistyössä viranomaisten, köyhyydessä elävien, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, yhteisötalouden organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on tutkia yhdessä näiden politiikanalojen edistystä ja puutteita sekä suositella uudistuksia. Ajallisesti tämän tulee tapahtua samassa tahdissa kansallisten uudistusohjelmien laatimisen kanssa.

11.5

Myös jatkuvat vuoropuhelutapahtumat ja neuvottelut erityiskysymyksistä tulee suunnitella etukäteen, jotta asiasta kiinnostuneet toimijat voivat ilmoittaa kiinnostuksensa. Kumppanuusyhteistyöhön tulee kuulua myös vuotuisen kasvuennusteen sosiaalisten vaikutusten ja edistyksen tarkastelu.

11.6

Kansalliset uudistusohjelmat ja jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden asettaminen ovat keskeisiä tekijöitä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa ja köyhyyden torjunnan poliittisissa strategioissa. On tärkeää varmistaa, että köyhyyden vähentämistavoite on oikein määritelty siten, että köyhyyden ja kasautuvan syrjäytymisen vaarassa olevat ryhmät kuuluvat siihen. Näin voidaan varmistaa, että strategiat ja uudistukset kohdennetaan tehokkaasti näihin ryhmiin. Osallistaminen ja kumppanuus kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa on keskeisen tärkeää, sillä nämä toimijat huomaavat usein aikaisin uudet riskiryhmät ja syrjäytyneiden ryhmien riskien lisääntymisen.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Sellaisena kuin sitä tuettiin Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen päätelmissä sekä vuonna 2011 että 2012.

(2)  "How effective and legitimate is the European Semester? Increasing the role of the European Parliament" 2011.

(3)  http://www.coe.int/t/ngo/code_good_prac_en.asp.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/6


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Uusien rahoitussääntöjen aiheuttamat muutokset Euroopan pankkialalla” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/02

Esittelijä: Anna NIETYKSZA

Toinen esittelijä: Pierre GENDRE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Uusien rahoitussääntöjen aiheuttamat muutokset Euroopan pankkialalla.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Pankkiala edustaa keskimäärin viittä prosenttia EU:n BKT:sta. Sen päätehtävänä tulee olla, erityisesti innovaatioyritysten osalta, reaalitalouden sekä Euroopan talouden moottoreina toimivien pk-yritysten kasvun rahoittaminen ja tallettajien säästöjen turvaaminen.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiin vahvistaa pankkialaa ja estää uudet rahoituskriisit vähentämällä riskejä ja lieventämällä niiden vaikutuksia.

1.3

ETSK katsoo, että äskettäisistä talous- ja rahoituskriiseistä on otettava opiksi ja että on omaksuttava uusi lähestymistapa kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten viranomaisten suorittaman valvonnan tehostamiseksi ja rahoituslaitosten vastuuvelvollisuuden kasvattamiseksi.

1.4

ETSK kannattaa toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan pankkien pääomarakennetta ja niiden valmiuksia rahoittaa taloutta, ja varoittaa pankkien johtohenkilöitä houkutuksista hankkia hyvin lyhyen aikavälin tuottoa sekä keinottelutoimista, jotka luovat markkinoille epävakautta.

Pankkien johtohenkilöiden sekä kansallisen tason, Euroopan tason ja pankkien sisäisen valvonnan vastuut on määritettävä avoimiin sääntöihin tukeutuen selkeästi ja entistä paremmin, jotta voidaan edistää eettisesti kestäviä toimintatapoja.

1.5

ETSK kiinnittää huomiota kasaantuvien sääntelytoimenpiteiden aiheuttamiin vaikeuksiin sekä haasteisiin, joihin 8 000 eurooppalaisen pankin on vastattava voidakseen rahoittaa taloutta Euroopan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, velkakriisissä, jonka laajuutta ja seurauksia ei vielä hallita.

1.6

Eurooppalaiset pankit kohtaavat kasvavaa kilpailua, haastajinaan kolmansien maiden pankit, joihin ei alkuperämaassaan kohdistu samoja lainsäädännöllisiä ja sääntelyn aiheuttamia rajoituksia kuin Euroopassa.

1.7

Pääomarakennetta pyritään vahvistamaan varaamalla enemmän ja laadukkaampaa pääomaa, kattamalla riskit laajemmin, ottamalla käyttöön vähimmäisomavaraisuusaste ja omaksumalla uusi lähestymistapa maksuvalmiuteen nähden. Nämä toimet vaikuttavat todennäköisesti pankkien taseisiin, ja ne saattavat johtaa pankkien tuoton merkittävään vähentymiseen.

1.8

Näin ollen pankit pyrkivät pienentämään kokoaan, jotta niistä tulisi vankempia, suuntautumaan tuottavampaan toimintaan sekä rajoittamaan rahoituspalveluiden tarjontaa parantaakseen riskinhallintaansa.

Eräät pitävät tarpeellisena paluuta ammatin juurille: asiakkaiden talletusten vastaanottamiseen, säästäjien suojeluun ja reaalitalouden rahoittamiseen.

1.9

ETSK katsoo, että olisi suotavaa palata asteittain tilanteeseen, jossa pankkien toisaalta kaupallinen ja toisaalta rahoitus- ja investointitoiminta on erotettu toisistaan. Nykyinen maailmanlaajuinen kriisi osoittaa, että rajattomaan vapauttamiseen perustuvaan globaaliin rahoitusjärjestelmään sisältyy riskejä poikkeamista, jotka johtuvat siitä, että markkinat käyttävät tätä vapautta väärin.

Monikansallisten rahoituslaitoskonsernien liian suuri koko tekee niiden hallinnoinnista, valvontaviranomaisten suorittamasta valvonnasta ja luottoluokituslaitosten arvioinnista siinä määrin vaikeaa, että niiden uskottavuus on romahtanut.

Rahoitusvälineitä on nykyisin mahdotonta hallita. Vaikka rahoitusinnovointia ei periaatteessa vastustaisikaan, on mahdoton hyväksyä, että rahoitustuote voi liikkua kansainvälisillä markkinoilla vapaasti ja epäavoimesti ilman, että kukaan tietää siihen liittyvän riskin luonnetta tai sitä, kenellä on lopullinen vastuu.

1.10

Uusilla pääomaa koskevilla velvoitteilla, erityisesti hyvin laadukkaan pääoman osuuden kasvattamisella 9 prosenttiin vuoden 2012 kesäkuun 30. päivään mennessä 60:n luonteeltaan systeemisen pankin osalta ja vuosien 2015 ja 2018 välillä muiden pankkien osalta, voisi olla kohtalokkaita seurauksia paikallisille pankeille ja osuuspankeille, jotka suhtautuvat pk- ja mikroyrityksiin muita myönteisemmin. Pääomavaatimuksissa ei tule syrjiä mitään tiettyä pankkikategoriaa.

1.11

Jos pankeilla on vaikeuksia saada pääomaa liikkumaan, pk-yritysten on sitäkin vaikeampi saada tarvittavaa rahoitusta. Luotonannon kiristämistä ja pankkikulujen nousua on pyrittävä välttämään. ETSK kehottaa komissiota, Euroopan pankkiviranomaista (EPV) ja jäsenvaltiokohtaisia valvontaviranomaisia varmistamaan, että pienten pankkien pääomapuskurit ovat sopusoinnussa niiden liiketoimintamallien kanssa.

1.12

Vakavaraisuusvaatimukset johtavat jo nyt siihen, että pienten, ja erityisesti aloittavien, yritysten, innovointiyritysten ja muita korkeariskisempien yritysten luotot pienenevät ja kallistuvat. Eurooppa ei voi saavuttaa Eurooppa 2020-strategian, digitaalistrategian, aktiivisen resurssipalveluiden tuottamisen (cloud active), energia-alan etenemissuunnitelman 2050 ja pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen tavoitteita, mikäli pk-yrityksille suunnatun rahoituksen osuutta pienennetään uusien vakauttamistoimien toteuttamisen myötä.

ETSK pyytää komissiota seuraamaan tarkasti yrityksille ja yksityishenkilöille suunnattujen pankkilainojen ja pankkikulujen kehitystä.

1.13

Toimenpiteillä, joilla pyritään tehostamaan markkinoiden valvontaa kansallisten, unionin ja kansainvälisten viranomaisten taholta, tulee olemaan syvällisiä vaikutuksia pankkien organisaatioon ja sisäiseen valvontaan. Niistä seuraa hallinnon entistä suurempi vastuunalaisuus, velvoite arvioida pääoman tuottoa tarkemmin ja hallita riskejä entistä paremmin. Pankkien tulee kehittää myyntiennusteitaan sekä pankkien tuotteita ja arvopaperisalkkuja koskevia kehitysstrategioitaan tuottavuuden kannalta, ja samalla tulee arvioida kykyä hyödyntää pääomaa. Tämä johtaa rakenteiden uudelleenorganisointiin, jossa tietotekniikan, valvonnan ja riskinhallinnan osastojen merkitys ja henkilöstötarve kasvavat muiden perinteisempien tehtävien kustannuksella.

1.14

Pankit työllistävät EU:ssa yli kolme miljoonaa palkansaajaa, joista suurin osa työskentelee vähittäispankkitoiminnassa. Vuoden 2011 alusta lähtien on vähennetty yli 150 000 työpaikkaa ja useita konttoreita on suljettu. Lisäksi eri ennusteissa arvioidaan, että vuonna 2012 alalta vähennetään vielä 100 000 työpaikkaa. ETSK pyytää komissiota edistämään alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun parantumista ja kehittämään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa aloitteissa, joilla on vaikutusta kehitykseen alalla.

1.15

ETSK toivoo, että uusia säännöksiä täytäntöön pantaessa otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden moninaisuus ja erityisesti EU:n uudet jäsenvaltiot, joiden luottomarkkinat eivät ole vielä hyödyntäneet kaikkia mahdollisuuksiaan ja joissa suurin osa pankeista on suurten eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten pankkikonsernien hallinnassa. Taseensa parantamiseksi ja uusiin velvoitteisiin vastaamiseksi nämä konsernit voivat kokea houkutusta siirtää varoja tytäryhtiöistään ja rajoittaa niiden investointeja, mikä vähentäisi merkittävästi kyseisten valtioiden talouden rahoitusta. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä Wienin aloitteeseen perustuvasta sitoumuksesta olla vähentämättä likviditeettiä. On välttämätöntä suojella tiettyjä erityismalleja, kuten Saksan ja Puolan osuuspankkeja. Tällä alalla on pelkästään Puolassa yli 300 pankkia, eikä uusien sääntöjen edellyttämää syvällistä uudistusta voida toteuttaa ilman siirtymäaikaa.

1.16

Euroopan pankkiviranomaisen toimivaltaa on välttämätöntä vahvistaa yhdenmukaistamisen täydentämiseksi. ETSK muistuttaa, että pääoman vapaa liikkuvuus on taattu yhteisön tasolla, mutta talletussuoja ja pankkien vakavaraisuus kuuluvat kansallisten viranomaisten toimivaltaan. Luottomarkkinat ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Niissä valtioissa, joissa luottomarkkinat eivät ole riittävän kehittyneet, velkaantumisasteen liian nopea kiinnikurominen voi saada aikaan keinottelukuplan. Jos vakavaraisuussäännöt pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön yhteisön tasolla, kansalliset viranomaiset eivät pysty puuttumaan asiaan ajoissa. Useiden Euroopan päättäjien tekemä ehdotus eurooppalaisen pankkiunionin luomisesta järjestelmän kannalta merkittävien pankkien valvomiseksi unionin tasolla ja talletusten turvaamiseksi konkurssin varalta on kuitenkin huomionarvoinen.

1.17

Eurooppalaisilla pankeilla on globaalilla tasolla riski jäädä kilpailukyvyssä jälkeen kilpailijoistaan. Niiden pankkien osalta, jotka päättävät hankkia lisää omia varoja, pääomaa on tällä hetkellä saatavilla lähinnä valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä ja Aasian ja Lähi-idän pankeista. On olemassa todellinen vaara, että EU:n pankkijärjestelmän omistus siirtyy tahoille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioiden hallittavissa. ETSK pyytää tämän vuoksi eurooppalaisia viranomaisia tehostamaan toimia, jotta kansainvälisesti sovellettaisiin samoja vakavaraisuussääntöjä ja tavoitteena olisi saada aikaan aitoa maailmanlaajuista sääntelyä.

1.18

Uudet tieto- ja viestintäteknologiat, kuten sähköiset pankkipalvelut, verkkopankki, varmennetut virtuaalitransaktiot (sähköinen allekirjoitus) ja pilvipalvelut, ovat mullistamassa perinteisiä pankkipalveluita. Pankeilla on raskas tehtävä rahoittaa reaalitaloutta samalla kun rahoituskustannukset nousevat uusien teknologioiden käyttöönoton myötä ja kannattavuus vähenee. ETSK katsoo, että kaikkia pankkialan toimijoita on autettava ja tuettava tässä syvällisessä murroksessa.

2.   Johdanto

2.1

Rahoituskriisi ja sen vaikutukset talouteen ovat pakottaneet hallitukset ja rahoitusalan viranomaiset pohtimaan perimmäisiä syitä siihen, että vankkana, hyvin säänneltynä ja tehokkaasti valvottuna pidetty rahoitusjärjestelmä romahti.

2.2

Luonteeltaan pääasiassa rahoitukseen ja rahapolitiikkaan (peruskoron merkittävä lasku, maksuvalmius, valtiontuki) liittyvät toimenpiteet toteutettiin kiireesti. Pidempiaikaisilla toimenpiteillä pyrittiin vahvistamaan markkinoiden rakennetta ja välttämään järjestelmään leviäviä tulevia kriisejä. Tämän vuoksi toimenpiteet liittyivät sääntelyyn, vakavaraisuuteen ja verotukseen. Ylikansalliset organisaatiot – FMI, G20, BIS, komissio – omaksuivat avoimen lähestymistavan yhteistyöhön nähden, mutta niillä oli erilaisia näkemyksiä.

2.3

EU:ssa on vuoden 2008 kriisin jälkeen hyväksytty yli 50 lainsäädäntötoimenpidettä. Uudistuksista 99 prosenttia toteutettiin vuoden 2011 loppuun mennessä ja niitä aletaan soveltaa vuonna 2013 lukuun ottamatta ydinpääomaa ("tier one, T1"), jota 60:n systeemisenä pidetyn pankin on sovellettava 30. kesäkuuta 2012 alkaen. Muiden pankkien osalta uudistusten on tarkoitus tulla voimaan vuosina 2015–2018.

2.4

Marraskuussa 2010 julkaistussa kolmannessa Baselin sopimuksessa velvoitetaan pankit entistä suuremman ja laadukkaamman pääoman ylläpitoon tulevien kriisien varalta. Siinä edellytetään erityisesti

että pankkien riskipainotetuista varoista on oltava 4,5 prosenttia rajoituksettomia omia varoja ja 6 prosenttia ensisijaisia omia varoja

2,5 prosentin pakollista yleistä pääomapuskuria

harkinnanvaraista vastasyklistä puskuria, jonka perusteella kansalliset sääntelyviranomaiset voivat edellyttää vielä 2,5 prosentin lisäpääomaa luotonannon voimakkaan kasvun kausina.

Basel III:ssa otetaan käyttöön kolmen prosentin vähimmäisomavaraisuusaste ja kaksi maksuvalmiutta koskevaa vaatimusta: maksuvalmiusvaatimuksen mukaan pankilla on oltava niin paljon laadukkaita likvidejä varoja, että ne riittävät kattamaan sen kokonaiskassavirran 30 päivän ajan, ja pysyvän varainhankinnan vaatimus edellyttää pysyvistä rahoituslähteistä saatavilla olevan summan olevan suurempi kuin pysyvän rahoituksen tarve vuoden mittaisen stressikauden aikana.

2.4.1

Euroopan komissio on esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat Basel III:n sisällyttämistä neljänteen vakavaraisuusdirektiiviin (CRD IV) heinäkuussa 2011. Tavoitteena on vahvistaa EU:n pankkisektoria ja kannustaa pankkeja rahoittamaan jatkossakin talouden kasvua. Komissio ei kuitenkaan ole käynnistänyt yhtään konkreettista aloitetta luotonantoon kannustamiseksi.

2.5

Tavoitteena on kannustaa pankkeja siihen, että niillä on enemmän omia varoja, jotta ne selviävät tulevista kriiseistä, sekä ehdottaa valvontaviranomaisille uutta järjestelmää, jonka avulla ne voivat valvoa pankkeja ja ryhtyä toimiin havaitessaan riskejä.

2.6

CRD IV -lainsäädäntö kattaa omia varoja koskevista vaatimuksista annetulla voimassaolevalla direktiivillä säännellyt alat, mutta se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kuhunkin jäsenvaltioon sopivalla tavalla.

2.7

Viivästyksistä ja annettujen säännösten epätäydellisyydestä huolimatta uuden sääntelyn alalla on tapahtunut todellista edistymistä. Vielä on kuitenkin ratkaistava mm. seuraavat kysymykset:

Kattavatko uudet säännöt rahoituskäytännöt kokonaisuudessaan koko maailman tasolla?

Kun markkinasääntelyn määrittely on saatu valmiiksi, voidaanko luottaa tehokkaaseen valvontaan?

Vaikuttavatko uudet säännöt yli 8 000 pankin muodostaman Euroopan pankkialan tilanteeseen (rakenteet, konsolidointi, jakelumuodot, henkilöstö) ja muuttavatko ne sen käyttäytymistä talouden rahoituksessa eli yritysten, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden luotonannossa?

3.   Entistä huonompi talous- ja rahoitusalan tilanne

3.1

Euroopan pankit joutuvat nyt kohtaamaan rajuja muutoksia sääntelyssä ja suhdanteissa, ja nämä muutokset herättävät huolta pankkien valmiuksista hoitaa tehtävänsä talouden rahoittajina velkakriisin heikentämässä taloustilanteessa, joka koettelee erityisesti euroaluetta.

3.2

Baselin komitean säännösten (Basel III -sopimus) täytäntöönpanon myötä pankkien on vahvistettava omia varojaan, noudatettava pysyvän varainhankinnan hyvin korkeita osuuksia ja luotava vakavaraisuutta.

3.3

Stressitestit, jotka pankeille tehtiin kahdessa vaiheessa, eivät ole poistaneet epäilyksiä euroalueen yhden tai useamman valtion maksukyvyttömyyden vaikutuksista.

3.4

Kansainväliseen rahoitusyhteisöön on levinnyt epäluulon ilmapiiri, mikä aiheuttaa maksuvalmiusongelmia pankkien välisillä markkinoilla ja ajaa pankkeja suuntautumaan kaikkein varmimpiin sijoituksiin.

3.5

EKP on tässä yhteydessä puuttunut tilanteeseen kahdesti. Se on tarjonnut pankkialalle kaikkiaan 1 000 miljardin euron luotonantokapasiteettia yhden prosentin korolla kolmeksi vuodeksi. Tämä on ollut olennaista pankkien välisten markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi ja luotonannon määrän säilyttämiseksi. Huomattava osa näistä varoista on kuitenkin palautettu EKP:lle ja osa on käytetty julkisten velkojen ostamiseen. ETSK katsoo, että EKP:n tulee luoda mekanismi varojen käyttötarkoituksen selvittämiseksi.

3.6

Euroopan pankkiviranomaisen suuruudeltaan yli 100 miljardiksi euroksi arvioima tarve pääomittaa pankkeja on yhä kiireisempi.

3.7

Yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille sekä yhteisöille ja yksityishenkilöille myönnetään luottoa entistä kurinalaisemmin. Lisäksi pankit tutkivat riskit entistä huolellisemmin, ja tämän vuoksi rahoituskulut nousevat. Samaan aikaan vaihtoehdon löytäminen sille, että rahoitusmarkkinat rahoittavat yrityksiä, osoittautuu vieläkin vaikeammaksi. Tämä tilanne yhdistettynä säästöpolitiikkoihin ruokkii – joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – heikkoja tai olemattomia kasvuennusteita vuodeksi 2012 koko Euroopan unionissa.

4.   Pankkialan valvonta ja sääntely

4.1

Tässä yhteydessä on tärkeää palauttaa mieleen subprime-kriisi, jonka käynnistymisen ennusmerkkien olisi pitänyt varoittaa valvontaviranomaisia. Kukaan ei epäillyt sellaisen investoinnin kannattavuutta, josta oli etua pankeille ja niiden asiakkaille. Vaikka FDIC (Federal Deposits Insurance Corporation) oli jo varoittanut näistä tuotteista, Yhdysvaltain keskuspankki ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin vuosina 2002–2006.

4.2

Lehmann Brothers -pankin konkurssi olisi ollut vältettävissä, jos valvojat olisivat havainneet ajoissa laitoksen maksuvalmiusongelmat. Valvonnassa ei huomattu vaaraa, joka liittyi kiinnelainaan, jota myönnettiin 100 prosenttia vakuuden arvosta ja jota rahoitusvälittäjät myivät eteenpäin paketteina. Uusien kriisien välttämiseksi on otettava käyttöön toimenpiteitä, jotka liittyvät rahoituslaitosten johtajien henkilökohtaiseen vastuuseen riittämättömästä valvonnasta.

4.3

Vaikka onkin totta, että liian monimutkaiset, myrkyllisiksi kutsutut tuotteet aiheuttivat kriisin syntymisen, on myös käynyt ilmi, että valvojat olisivat voineet kieltää näiden tuotteiden luomisen ja liikkeeseenpanon olemassa olleiden sääntöjen perusteella.

Uudet säännöt eivät voi taata varmuudella sitä, että uusi kriisi vältetään, mikäli valvontaviranomaisille ei anneta riittäviä resursseja tehtävänsä hoitamiseen ja mikäli sisäinen valvonta on jatkossakin tehotonta.

4.4

Rahoitusmarkkinoiden vapautuessa valtioiden on kunnioitettava kansainvälisen yhteistyön sitoumuksiaan, jotta vältetään toisiinsa nähden eri tavoin säänneltyjen alueiden muodostuminen.

4.5

Uuden sääntelyn olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

a)

Pankkialalle pääsy voi olla avointa, mutta henkilöitä ja pääoman alkuperää on valvottava paljon aiempaa tiukemmin ja tehokkaammin.

b)

Rahoitustoiminnasta vastaaviin ammattilaisiin on sovellettava luvanvaraisuutta, sääntelyä ja valvontaa; muiden kuin pankkien harjoittamasta pankin kaltaisesta toiminnasta ja varjopankkitoiminnasta on päästävä eroon.

c)

Kansallisten ja eurooppalaisten pankkiviranomaisten on hyväksyttävä uudet rahoitustuotteet ja valvottava niitä.

4.6

Valvontalaitosten toimintaa on arvioitava säännöllisesti, ja arviointi tulee antaa sellaisen riippumattoman elimen tehtäväksi, joka muodostuu asiantuntijoista, joilla ei ole enää ammatillista vastuuta rahoitusalalla. Arvioinnissa tulee painottaa erityisesti valvontalaitosten päätösten vaikutusta pankkien hallinnointiin.

5.   Muutokset Euroopan pankkialalla

5.1

Pankkeihin kohdistuu tällä hetkellä voimakas paine, sillä niiden on määritettävä uudelleen liiketoimintamallinsa uuden sääntelyn vuoksi. Sääntöjen ja talous- ja rahoitusalan vaikean tilanteen yhteisvaikutukset ovat saaneet aikaan seuraavaa:

Kaikkien rahoituslaitosten pääomarakenne on vahvistunut. Laitoksista suurin osa täyttää jo ydinpääomaa "tier one" koskevat vaatimukset. Ne pyrkivät pienentämään taseensa kokoa, jotta niistä tulisi vankempia (alaviite: KPMG:n selvitys, joulukuu 2011, "Evolving Banking Regulations, A long journey ahead – the outlook for 2012").

Basel III -sopimuksen säännöt ja velvollisuus noudattaa yli kuukauden pituisia jaksoja koskevaa maksuvalmiusvaatimusta (NSFR, Net Stable Funding Ratio eli pysyvän varainhankinnan vaatimus) ja alle kuukauden pituista jaksoa vastaavaa maksuvalmiusvaatimusta (LCR, Liquidity Coverage Requierement) nostavat pääomatarvetta sekä tarvetta säilyttää maksuvalmiusylijäämä, joissakin tapauksissa nelinkertaisena verrattuna pankkien maksuvalmiutta koskevaan vähimmäistarpeeseen. Näillä toimenpiteillä tulee olemaan kielteinen vaikutus rahoitustuloksiin, ja ne tulevat johtamaan pankkien taseiden pienentymiseen.

Lainakannan kehittäminen talouskasvun aikana on vaikeaa "vastasyklisen pääomapuskurin" vuoksi. Vaikka lainakysyntä on suurta, pankkien on vastattava vakavaraisuusasteen nousuun. Luottosalkkujen tulee säilyttää tämä puskuri valvontaviranomaisten pyynnöstä. Kansallisten valvontaviranomaisten vahvistama likviditeettipuskuri voi olla jopa 2,5 prosenttia pääomavaatimuksista.

5.2

Näillä seikoilla on seuraavat vaikutukset:

5.2.1

Pankkialan oman pääoman tuotto (ROE) laskee merkittävästi, 10:stä ääritapauksessa jopa 30 prosenttiin, mikä rajoittaa sijoittajien mielenkiintoa pankkialaa kohtaan ja alentaa eurooppalaisten pankkien pääomanmuodostusta.

5.2.2

Yritysten ja yhteisöjen rahoitus vähenee ja luotot kallistuvat. Tämä koskee erityisesti pk-yritysten luottoja, koska usein katsotaan, että pk-yrityksiin liittyy suurempi riski, koska niillä ei ole riittäviä vakuuksia ja yhteisrahoitusta.

5.2.3

Pitkäaikaiset luotot saattavat vähentyä, kun pysyvää varainhankintaa koskeva vaatimus ja vähimmäisomavaraisuusaste pannaan täytäntöön vuodesta 2018 lähtien. Tilanteella voi olla kielteinen vaikutus infrastruktuuri-investointien rahoitukseen.

5.2.4

Pääoman tuottoa on arvioitava ja riskejä hallittava entistä paremmin. Pankkien on kehitettävä myyntiennusteitaan sekä pankkien tuotteita ja arvopaperisalkkuja koskevia strategioitaan tuottavuuden kannalta ja pääoman hyödyntämiskyvyn arvioinnin kannalta.

5.2.5

Pankeille saattaa aiheutua hyvin korkeita tarkastus- ja raportointikuluja, kun ne pyrkivät noudattamaan uusia säännöksiä ja vastaamaan kansallisten ja kansainvälisten valvontaviranomaisten vaatimuksiin. Tällä tulee olemaan vaikutusta pankin organisaatioon, ja se aiheuttaa myös rakenteellisia muutoksia.

5.2.6

Luottojen myöntämistä rajoitetaan aloilla, joilla riskipainotus on etuoikeusasemassa. Lisäksi omavaraisuusasteen (levarage ratio) käyttöönotto voi pitkällä aikavälillä rajoittaa rahoitusta, jota myönnetään valtioille, alueyhteisöille ja muille aloille, joiden riskipainotus on etuoikeusasemassa.

5.2.7

Luottojen kallistumisen seurauksena on mahdollista, että osa toiminnasta siirtyy instituutioille, joihin ei sovelleta näitä sääntöjä. Tämä suosii pankinomaisia instituutioita, jotka myöntävät yksityishenkilöille erittäin korkeakorkoisia lainoja, usein käteisellä, ja joiden toimintaan ei sovelleta yhtä tiukkaa valvontaa kuin pankkeihin.

5.3

Uusia sääntöjä sovelletaan yhtä lailla suuriin ja pieniin pankkilaitoksiin. Säännöt saattavat osoittautua soveltumattomiksi tietyissä maissa, kuten EU:n uusissa keski- ja itäeurooppalaisissa jäsenvaltioissa, joissa kasvuaste on korkea.

Näissä maissa uudet säännökset ovat omiaan rajoittamaan investointeja. Näiden valtioiden pankit ovat hyvin usein monikansallisten konsernien hallinnassa, ja kansalliset osakkaat ovat niissä vähemmistössä. Emoyhtiöt voivat palauttaa kotimaahan merkittävän osan tytäryhtiöidensä pääomista voidakseen vastata velvoitteisiin globaalilla tasolla. Menetettyään pääomansa tytäryhtiöt rajoittavat osallistumistaan paikallisen talouden rahoittamiseen. ETSK muistuttaa, että pääoman vapaa liikkuvuus on taattu yhteisön tasolla, mutta talletussuoja ja pankkien vakavaraisuus kuuluvat kansallisten viranomaisten toimivaltaan.

5.4

Luottomarkkinat ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Niissä valtioissa, joissa luottomarkkinat eivät ole riittävän kehittyneet, velkaantumisasteen liian nopea kiinnikurominen voi saada aikaan keinottelukuplan. Jos vakavaraisuussääntöjä sovelletaan unionin tasolla, kansalliset viranomaiset eivät pysty puuttumaan asiaan riittävän nopeasti. Euroopan pankkiviranomaisen toimivaltaa on välttämätöntä vahvistaa yhdenmukaistamisen tukemiseksi.

5.5

On välttämätöntä ottaa huomioon tietyt erityismallit, kuten osuuspankit, jotka toimivat terveellä tavalla ja itsenäisesti. Uusien sääntöjen edellyttämää uudistusta ei voida toteuttaa ilman siirtymäaikaa. Osuuspankit ovat olennainen osa paikallista kehitystä, ja ne toimivat jäsentensä, niin tallettajien kuin lainanottajienkin, edun mukaisesti. Osuuspankkien jäseniä ovat mm. pk-yritykset, maataloustuottajat, kunnat ja monet muut paikalliset toimijat.

5.6

Suuret pankit etsivät investointeja, joissa on rajattu riski ja jotka tuottavat enemmän voittoa. Tähän on lisättävä pelot kireämmästä verotuksesta ja tiettyjen vastuiden valtionvelan tappiot.

5.7

Vakiinnuttamisprosessi tulee todennäköisesti kiihtymään. Säästöpankit ja osuuspankit voivat luottaa itsenäisiin rahoituslähteisiin, mutta pankit, joiden on turvauduttava rahoituksessaan markkinoihin, joutuvat sulautumaan keskenään, ja tästä on kielteisiä seurauksia pk-yrityksille ja kuluttajille. Jotkut pankit on ostettu ja myyty edelleen sen jälkeen kun niiden paikallinen tai alueellinen verkosto on purettu. Pankkien kansallinen keskittyminen on ollut voimakasta erityisesti osuuspankkien ja keskinäisten yhtiöiden sekä säästöpankkien keskuudessa.

5.8

Pankkien entistä heikompi kannattavuus, joka johtuu muun muassa korkeammista rahoituskuluista, ja maksuvalmiudenhoitoon sovellettavat hyvin tiukat periaatteet saattavat korottaa sekä pankkikuluja että määräaikaissijoitusten ja asiakkaiden yksittäisten tilien korkoja.

5.9

Pankit nopeuttavat uusien säännösten yhteydessä rakenneuudistuksiaan ja turvautuvat yhä enemmän uuteen teknologiaan (verkkopankki, sähköiset menettelyt, älypuhelinten käyttö).

Uuden teknologian hyväksikäytön ja myytävien tuotteiden monipuolistamisen yhteisvaikutus voimistaa konttoriverkoston uudelleenjärjestelyä ja lisää palvelupisteitä, joissa ei käsitellä käteistä. Konttoreista on tulossa yksinomaan paikkoja, joissa annetaan neuvoja ja myydään rahoitustuotteita. Samaan aikaan uudet varainsiirto- ja maksukeinot edellyttävät aiempaa tehokkaampaa turvautumista niitä verkkohyökkäyksiä vastaan, jotka uhkaavat internetin ja matkapuhelinten välityksellä tapahtuvia toimia.

5.10

Jakelukanavien kehitys johtaa lopulta konttoriverkoston kutistumiseen ja työpaikkojen vähenemiseen. Neljännen vakavaraisuusdirektiivin soveltaminen johtaa työpaikkojen lisääntymiseen pankkien tietotekniikan osastoilla ja riskihallinnassa, kun taas muilla pankkitoiminnan aloilla työpaikat vähenevät. Työllisyyttä ja koulutusta koskevaa laadukasta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on kehitettävä kaikilla tasoilla, jotta käynnissä olevaa kehitystä voidaan hallita.

6.   Tuleva kehitys

6.1

Euroopan parlamentti on hyväksynyt finanssitransaktioveron periaatteen, ja komissio tutkii veron täytäntöönpanoa. Jäsenvaltiot eivät ole asiasta yksimielisiä, ja Yhdysvaltojen viranomaiset suhtautuvat asiaan kielteisesti. Suunnitellun veron vähäisen määrän ei pitäisi muodostaa pankeille kestämätöntä rasitetta, eikä sen pitäisi haitata kilpailukykyä globaalilla tasolla. Kuten ETSK toteaa kahdessa aiemmin antamassaan lausunnossa (1), veron tarkoituksena on sekä muodostaa uusia verotuloja etenkin kehitysavun rahoittamiseksi että muuttaa pankkien toimintatapoja, jotta edistettäisiin edistää talouden rahoitusta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erittäin lyhytjänteisen keinottelutoimien tukemisen sijasta.

6.2

Vähittäispankkitoiminnan ja rahoitus- ja investointipankkitoiminnan erottamista tutkitaan Euroopan komission jäsenen Michel Barnier'n aloitteesta, joten yleispankkimalli on kyseenalaistettu. Keskusteluissa vaihtoehtoina on toimintojen täydellinen erottaminen, investointipankin toiminnan rajaaminen ja omaan lukuun tapahtuvan pääomasijoittamisen kieltäminen pankeilta. Eräät asiantuntijat tuomitsevat tämän ajatuksen ja katsovat, että yleispankit takaavat markkinoiden syvyyden ja maksuvalmiuden sekä talouden paremman rahoituksen.

6.3

Rahoitus- ja pankkialan kehitysskenaariot ovat muuttuneet 30 viime vuoden aikana. Markkinoiden avautuminen on johtanut rahoituksen globalisoitumiseen, mikä puolestaan on edistänyt verokeitaiden ja löyhän sääntelyn alueiden kehittymistä ja lisääntymistä. Globaalin tason lisääntynyt kilpailu on suosinut uusien rahoituslaitosten, tuotteiden ja palveluiden syntyä.

6.4

Suuret pankkikonsernit ovat osoittaneet sellaisen kasvun heikkoudet ja rajat, joka sulkee pois hyvän hallinnon mahdollisuuden. Pankkikonsernit pyrkivät pienentämään kokoaan, jotta niistä tulisi vankempia, kun voitot vaihtelevat vähemmän ja ovat ennakoitavampia, eikä tuhlailevia bonuksia enää jaeta. Ne keskittävät toimintansa perustehtäviinsä, kuten talletuksiin ja lainanantoon, ja rajoittavat samalla muiden palvelujen tarjontaa. Lisäksi ne rajoittavat kansainvälistä laajentumistaan ja keskittävät toimintansa kaikkein vahvimman kasvun markkinoille, mikä rajoittaa niiden kannattavuutta.

6.5

Uusien säännösten ansiosta bonusten antaminen ja johtohenkilöiden palkkiokäytännöt muuttuvat vastuullisemmiksi ja niitä valvotaan tiukemmin.

6.6

Kaikenlaisiin rahoitusyhtiöihin laajennettu pankkivalvonta antaa mahdollisuuden valvoa pankkien tavoin toimivien (varjopankkien kaltaisten) laitosten toimintaa.

6.7

On tarpeen ottaa käyttöön pankkialalle pääsyä koskevia sitovia sääntöjä, jotta voidaan valita henkilöstöä, jonka ammattitaito riittää vakuuttamaan asiakkaat ja investoijat.

6.8

Kun rahoituskriisistä seuranneet valtiontuet ja kansainväliset tuet loppuvat, koko ala tulee epäilemättä kehittymään suhdanteiden ja uuden teknologian kehityksen mukaan, mutta erityisesti noudattamalla jokaiselle hyvin johdetun yritykselle ominaista strategiaa. Pankeilla on raskas tehtävä säilyttää uskottavuutensa luotottamalla reaalitaloutta samalla kun rahoituskustannukset nousevat ja kannattavuus vähenee.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ETSK:n 29. maaliskuuta 2012 antama lausunto aiheesta "Ehdotus – neuvoston direktiivi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta" (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 55) ja ETSK:n 15. heinäkuuta 2010 antama oma-aloitteinen lausunto "Pääomaliikkeiden verottaminen" (EUVL C 44, 11.2.2011, s. 81).


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/12


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja teollisuuden muutokset” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/03

Esittelijä: Josef ZBOŘIL

Toinen esittelijä: Enrico GIBELLIERI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja teollisuuden muutokset

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2012. Esittelijä oli Josef Zbořil ja toinen esittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on tietoinen siitä, että teollisuuden muutosten ennustaminen on vaikea, vaikkakin tarpeellinen ennakoiva tehtävä, joka perustuu näihin muutoksiin vaikuttaviin useisiin eri tekijöihin. Yksi tärkeimmistä muutosvoimista on tutkimus ja innovointi (T&I), ja eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat johtavia indikaattoreita.

1.2   ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan olemassa olevien eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaa edelleen ja parantamaan sekä niiden keskinäistä että niiden ja unionin asianomaisten toimielimien välistä vaihdantaa.

1.3   ETSK toteaa, että eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin liittyvillä teollisuudenaloilla on ratkaiseva asema arvoketjussa: monet innovaatiot riippuvat perusprosesseista (valmistusteollisuus, jalostusteollisuus, metsätalous, robotiikka) ja materiaaleista (kemikaalit, teräs jne.). Sen vuoksi prosessi- ja materiaali-innovaatioilla on katalyyttivaikutus eurooppalaiseen innovointiin.

1.4   ETSK toteaa, että eurooppalaiset teknologiayhteisöt pyrkivät jo vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Niiden kattamalla alalla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan kasvun ja lisäarvoa tuottavien työpaikkojen osalta. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toiminta liittyy keskeisiin poliittisiin kysymyksiin (esimerkiksi biotalous, raaka-aineet ja resurssitehokkuus).

1.5   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat selkeä ja konkreettinen esimerkki eurooppalaiseen tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, jonka toteuttamiseen osallistuvat teollisuus ja muut tärkeät sidosryhmät innovoinnin kaikissa vaiheissa. "Horisontti 2020" tarvitsee tällaista lähestymistapaa.

1.6   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toiminnan tehostamiseksi ESTK kehottaa parantamaan unionin sääntelyjärjestelmän yksinkertaistamisprosessia (osallistuminen EU:n hankkeisiin mukaan luettuna), pyrkimään entistä aktiivisemmin vähentämään institutionaalisten aloitteiden pilkkoutuneisuutta ja keskinäistä kilpailua, koordinoimaan nykyistä paremmin politiikkoja sekä lisäämään tulevaisuudessa institutionaalisen tason erottuvuutta.

1.6.1   ETSK:n näkemyksen mukaan eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat keskeinen väline EU:n teollisuuspolitiikan vahvistamisessa. Ne saavat merkittävän panoksen ja tuen teollisuudelta, joka kuuluu unionin talouden keskeisiin tekijöihin. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toiminta perustuu teollisuuteen, mikä takaa, että niiden aloitteet ovat merkittäviä teollisuudelle. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen antama panos vastaa teknologian ja tutkimuksen tarpeisiin ja edistää lisäksi teknologian siirtoa.

1.6.2   Kun otetaan huomioon olemassa olevat esimerkit (muun muassa ESTEP ja PLATEA), ammattiliittojen ja muiden merkittävien sidosryhmien tulisi osallistua nykyistä enemmän eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten teknologiayhteisöjen toimintaan jatkuvan yhteistyön pohjalta, siten että voidaan kattaa sosiaaliset ja yhteiskunnalliset kysymykset, jotka vahvistavat strategisten tutkimusohjelmien vaikutuksia.

1.6.3   Pk-yritysten osallistumisvaikeudet tulisi ratkaista vertailemalla jatkuvasti niiden tilannetta onnistuneimpiin esimerkkeihin, kuten yhteinen teknologia-aloite "polttokenno- ja vety-yhteisyritys" tekee.

1.7   Eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin yhteydessä olevat kansalliset ja alueelliset teknologiayhteisöt mukailevat ensiksi mainittujen rakennetta jäsenvaltiotasolla. EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten T&I-ohjelmien koordinaatiota ja lähentämistä tulisi tehostaa tiivistämällä teknologiayhteisöjen yhteistyötä.

1.8   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat antaa merkittävän panoksen unionin politiikkojen toteuttamiseen. Innovaation edistämiseksi on määritelty erityiset painopistealat julkis- ja yksityissektoreilla: resurssi- ja energiatehokkuus prosessiteollisuudessa (SPIRE), julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet biopohjaisilla toimialoilla (bioteollisuus kasvun tukena), vettä, raaka-aineita ja älykkäitä kaupunkeja koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (yhdessä SET-suunnitelman kanssa) ja EMIRI (energia-aineiden teollisen tutkimuksen aloite). Tällainen tehostettu sektorien välinen yhteistyö ja koordinaatio teknologiayhteisöjen avulla hyödyttää viime kädessä koko eurooppalaista yhteiskuntaa.

1.9   ETSK kehottaa EU:n toimielimiä työskentelemään kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi, jotta voidaan houkutella maailmanlaajuista johtavaa asiantuntemusta, jota EU voi hyödyntää ja asettaa markkinoille.

1.10   Tulisi kannustaa kansallisia teknologiayhteisöjä hyödyntämään rakennerahastovaroja valtio- ja aluetasolla, sekä kehottaa lisäämään niiden mahdollisuuksia saada tällaisia varoja, jotta parannetaan niiden älykkään erikoistumisen valinnanvaraa.

1.11   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen rooli yhteiskunnallisiin haasteisiin ratkaisuja tarjoavina foorumeina vahvistuu, kun ne työskentelevät tutkimuksen lisäksi innovaation parissa. Tämä on keskeisen tärkeää Euroopan hyvinvoinnin säilyttämiseksi.

1.12   ETSK pitää eurooppalaisten teknologiayhteisöjen roolia tärkeänä, sillä ne toimivat yhdyssiteenä kysyntäpuolen innovointivälineisiin, jotka täydentävät T&I-toimia ja nopeuttavat käyttöönottoa markkinoilla. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat keskeisen tärkeitä myös T&I-toiminnan tulosten levittämisessä. Komitea kehottaa hyödyntämään nykyistä enemmän koordinoinnin tukitoimia arvoketjussa tehtävän yhteistyön edistämiseksi.

1.13   Valmistusprosessit ja valmistukseen liittyvä tutkimus- ja innovaatiotoiminta menettävät yhteiskunnallista houkuttavuuttaan suuren yleisön ja etenkin nuorten silmissä. Tämä johtuu myös valmistustoiminnan siirtämisestä Euroopan ulkopuolelle, ja tämä taas, noidankehässä, johtaa uusiin toiminnan siirtoihin. ETSK odottaa, että eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat osaltaan parantaa tietoutta teollisten valmistusprosessien merkityksestä.

1.14   Teknologiayhteisöt voivat kärsiä EU:n teollisuuden vähenemisestä. EU:n teollisuus on menettämässä maailmanlaajuisen johtavan asemansa ja kärsii alhaisesta riskinotosta ja yrittäjähengen puutteesta muihin maailmankolkkiin verrattuna.

1.15   Ihmiskeskeistä koulutusta ja oppimista tulisi ylläpitää, ja sitä tulisi vahvistaa teknologiayhteisöissä niiden strategisina tekijöinä. Sen vuoksi tulisi luoda tiiviit ja jatkuvat yhteydet vastaaviin alakohtaisiin sosiaalista vuoropuhelua käyviin EU:n komiteoihin ja työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavaan neuvostoon.

1.16   Eurooppalaisilla teknologiayhteisöillä saattaa myös olla merkittävä vaikutus sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin seikkoihin ja erityisesti yhteiskunnan kustantaman opetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien uudelleensuuntaamiseen Euroopan teollisuus- ja valmistusteollisuusalojen tarpeisiin. Koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen tulisi panostaa merkittävästi, jotta työntekijät ovat valmistautuneita työskentelemään uuden prosessiteknologian ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tuloksena syntyvien tuotteiden parissa. Vain pätevät ja vakinaisessa työsuhteessa olevat ihmiset voivat hallita uuden, korkean tason tekniikan.

2.   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen perustaminen ja historia

2.1   EU:n neuvosto kehotti vuoden 2003 maaliskuussa vahvistamaan eurooppalaista tutkimusaluetta (ERA) perustamalla eurooppalaisia teknologiayhteisöjä, joissa kootaan yhteen tekniikan taitotiedon asiantuntijat, teollisuuden edustajat, sääntelyviranomaiset ja rahoituslaitokset.

2.2   Eurooppalaisia teknologiayhteisöjä perustettiin teollisuusjohtoisiksi sidosryhmien foorumeiksi, joiden tarkoituksena oli määrittää keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimus- ja teknologiatavoitteita ja kehittää etenemissuunnitelmia. Niiden oli määrä antaa panoksensa tutkimuksen alan eri toimijoiden synergian lisäämiseen sekä määrittää painopisteitä useilla teknologian aloilla EU:n kasvun, kilpailukyvyn ja kestäväpohjaisuuden lisäämiseksi.

2.3   Komissio osallistui eurooppalaisten teknologiayhteisöjen kehittämiseen toimimalla prosessin tukijana. Komissio toimii nykyään tarkkailijana ja on sitoutunut käymään järjestelmällistä vuoropuhelua tutkimusprioriteeteista. Komissio ei omista eikä hallinnoi teknologiayhteisöjä; ne ovat riippumattomia organisaatioita. Euroopan komission Cordis-verkkosivu, eurooppalaisten teknologiayhteisöjen uutiskirje ja säännöllisesti järjestettävät eurooppalaisten teknologiayhteisöjen johtajien seminaarit helpottavat viestintää.

2.4   Osa eurooppalaisista teknologiayhteisöistä on väljiä verkostoja, jotka kokoontuvat vuosikokouksiin, toisilla puolestaan on oma rakenteensa ja jäsenmaksut. Kaikki eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat koonneet yhteen sidosryhmiä, päässeet yhteisymmärrykseen yhteisestä näkemyksestä ja laatineet strategisia tutkimusohjelmia. Teollisuuden ja julkishallinnon piirissä toimivat tutkijat ja valtionhallinnon edustajat käyvät vuoropuhelua eurooppalaisten teknologiayhteisöjen kehittämisestä. He antavat panoksensa myös yhteisymmärrykseen pääsemiseen ja investointitoimien yhdenmukaistamisen tehostamiseen.

2.5   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt edistävät tehokkaita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja antavat merkittävän panoksen eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämiseen osaamiseen perustuvan kasvun tueksi. Tällaiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet pystyvät vastaamaan teknologian haasteisiin, jotka voisivat antaa avaimia kestävään kehitykseen, julkisten palvelujen tarjonnan parantamiseen ja perinteisten teollisuudenalojen rakennemuutokseen.

3.   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja teollisuuden muutos

3.1   Teollisuuden muutos (1) on jatkuva prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten markkinasuuntaukset ja organisatoriset, sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset sekä tuotantoprosesseja ja tuotteita koskeva tekninen innovointi.

3.2   Myös innovointi on jatkuva prosessi, ja se on yksi tärkeimmistä teollisuuden muutokseen vaikuttavista tekijöistä, sillä se varmistaa uusien tieteellisten löytöjen jatkuvan siirtämisen todelliseen tuotantoketjuun. Lisäksi se on EU:n valmistusteollisuus- ja palvelualojen globaalin kilpailukyvyn liikkeellepaneva voima.

3.3   Tarkasteltaessa innovaatioprosessia tulisi harkita huolellisesti, miten Euroopassa käytetään niukkoja taloudellisia voimavaroja. Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat jo olemassa oleva tehokas väline, ja ne voisivat olla konkreettinen ratkaisu teollisuuspolitiikan innovaatio- ja kehittämiskysymyksiin.

3.4   Teollisuuden rakennemuutoksen luonne ja perusolemus perustuvat pääasiassa innovaatioon, ja eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat koko ajan enemmän innovaatioiden tosiasiallisia fyysisiä syntypaikkoja. Teknologiayhteisöjä suunnataan sellaisten käytännön teollisten sovellusten suuntaan, joilla on vaikutusta tuotantoprosesseihin, tuotteisiin, työn organisointiin ja työolosuhteisiin.

3.5   Unionin toimielimet suosittavat kaikkien sidosryhmien tasapainoista osallistumista eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaan. On erityisen toivottavaa, että unionin toimielimet tukevat kaikin mahdollisin keinoin pk-yrityksiä ja yhtiömuotoisia taloudellisia tutkimuslaitoksia, kuten tieto-osuuskuntia, jotta nämä erittäin suositut eurooppalaiset yritykset voivat osallistua aktiivisesti teknologiayhteisöjen toimintaan. Teknologiayhteisöjen kustannukset ovat pk-yritysten ja yliopistojen tutkimustyöhön osallistumisen este.

3.6   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat vapaaehtoisesti perustettuja elimiä, jotka ovat avoimia kaikille asianomaisille toimijoille. Kun otetaan huomioon niiden laajuus ja merkitys EU:ssa, on korvaamattoman tärkeää tunnustaa niiden rooli EU:n politiikan täytäntöönpanon tehokkaina välineinä.

3.7   Siirtyminen nykyistä kestäväpohjaisempaan valmistus- ja palvelutoimintaan EU:ssa sekä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano riippuvat voimakkaasti siitä, millä keinoin eurooppalaiset teknologiayhteisöt saavat ensi vuosikymmenellä todellisia innovaatioita aikaan.

3.8   Todellinen ja käytännönläheinen innovointi ja teollisuuden rakennemuutos voitaisiin saavuttaa suunnittelemalla samanaikaisesti innovatiivisia prosesseja/tuotteita sekä tarvittavia taitoja ja työn organisointia, jotta suunnitteluprosessi voidaan toteuttaa täysimittaisesti valmistusteollisuudessa ja palvelualalla.

3.9   Jotkut eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat siten organisoituja, että ne ottavat heti alusta alkaen huomioon innovaatioprosessin työ- ja sosiaalipoliittiset näkökohdat ja sisällyttävät strategisiin tutkimusohjelmiinsa henkilöresurssien tuleviin tarpeisiin liittyviä toimia. Tämä tapahtuu usein tiiviissä yhteistyössä vastaavien sosiaalidialogia käyvien EU:n alakohtaisten komiteoiden kanssa, ja ne myös vaihtavat niiden kanssa tietoja.

3.10   ETSK:n neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" on kokoonpanonsa ja EU:n tärkeimpiin toimialoihin ylläpitämiensä tiiviiden yhteyksien ansiosta analysoinut eri teollisuudenalojen nykytilannetta ja antanut suosituksia muille EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille tämän alhaalta ylöspäin suuntautuvan ja epäbyrokraattisen prosessin avulla. Tavoitteena on antaa panos EU:n teollisuuspolitiikan toteuttamiseen ja toivottuun teollisuuden muutokseen.

4.   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen rooli tutkimuksessa ja innovaatiossa (T&I)

Euroopan komissio on kehittänyt ja pannut täytäntöön useita aloitteita eurooppalaisten teknologiayhteisöjen ja teollisuuden toiminnan vahvistamiseksi sekä teknologiaan perustuvan toimintapolitiikan käyttöönottamiseksi.

4.1   Yhteiset teknologia-aloitteet ovat strategisten tutkimusohjelmien toteuttamisvälineitä vain joissakin harvoissa eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä. Vain muutamissa teknologiayhteisöissä tavoitteiden laajuus ja soveltamisala ovat sellaiset, että tutkimuksen ja innovaation puiteohjelmien tavanomaiset välineet eivät ole sinällään riittäviä. Sen sijaan tehokas toimeenpano edellyttää erityistä mekanismia, jolla varmistetaan tarvittava johtajuus ja koordinaatio tutkimustavoitteiden saavuttamiseksi. Näiden tarpeiden täyttämiseksi on kehitetty yhteisen teknologia-aloitteen käsite.

4.2   Entinen tutkimus-, innovointi- ja tiedeasioista vastaava komissaari ja teollisuuden korkean tason edustajat kokoontuivat vuoden 2009 maaliskuussa tarkastelemaan edistystä ja keskustelemaan uusien tutkimusvälineiden (julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien) täytäntöönpanoon liittyvistä painopisteistä. Näitä painopisteitä ja välineitä on käytetty tulevaisuuden tehtaita, energiatehokkaita rakennuksia ja vähäpäästöisiä autoja koskeviin aloitteisiin, jotka sisältyvät vuoden 2008 marraskuussa hyväksyttyyn Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan.

4.3   Nämä kolme julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta ovat tehokas keino edistää tutkimustoimintaa kolmella mittavalla teollisuudenalalla: autoteollisuudessa, rakennusalalla ja valmistusteollisuudessa. Talouden taantuma on kohdistunut erityisesti niihin, ja niillä innovaatio voi merkittävästi edistää ympäristöystävällisempää ja kestävämpää taloutta.

4.4   EU:n vuonna 2008 hyväksymä SET-suunnitelma (Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma) on ensimmäinen askel laadittaessa energiateknologiaan liittyvää EU:n politiikkaa. Se on EU:n energiapoliittista päätöksentekoa tukeva väline, jonka tavoitteena on

kehittää osaamista sekä vauhdittaa teknologian siirtoa ja käyttöönottoa

säilyttää vähähiilisen energiateknologian teollisuuden johtoasema EU:lla

edistää energiateknologian kehittämistä tieteessä, jotta voidaan saavuttaa vuoteen 2020 asetetut energia- ja ilmastonmuutostavoitteet

antaa panos vähähiiliseen talouteen siirtymiseen maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä.

SET-suunnitelman toteuttaminen alkoi luomalla eurooppalaisia teollisuusaloitteita, joissa kootaan yhteen teollisuuden edustajat, tutkimusyhteisö, jäsenvaltiot ja komissio riskin jakamiseksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa. Samanaikaisesti Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymä (EERA) on työskennellyt vuodesta 2008 mukauttaakseen yksittäisten tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehitystoiminnan SET-suunnitelman painopistealoihin ja luodakseen EU-tason yhteisen puiteohjelman.

4.5   Edelläkävijämarkkinoita koskevan EU:n aloitteen (LMI) tarkoituksena on tukea kuudella tärkeällä alalla toteutettavia toimia, jotta voidaan vähentää uusien tuotteiden ja palvelujen markkinoille tuomisen esteitä. Komissio, jäsenvaltiot ja teollisuus tekevät yhteistyötä toimintasuunnitelmien täytäntöönpanemiseksi. Politiikan välineet koskevat sääntelyä, julkisia hankintoja, standardointia ja tukitoimia. LMI koskee seuraavia markkinoita: sähköiset terveydenhuoltopalvelut, suojaavat tekstiilit, kestävyysajattelun mukainen rakentaminen, kierrätys, biotuotteet ja uusiutuvat energiavarat.

5.   Eurooppalaiset teknologiayhteisöt: SWOT-analyysin tulokset

5.1   Kun otetaan huomioon eurooppalaisten teknologiayhteisöjen nykyinen suuri määrä, on ilmeistä, että niiden suoritustasot ovat olleet erilaisia menneisyydessä ja näin tulee olemaan myös vastaisuudessa. Komitea on sen vuoksi tehnyt alustavan analyysin, jolla pyritään kartoittamaan tärkeimpiä huippuosaamisen yleistekijöitä (vahvuudet ja tilaisuudet) ja, mikä vieläkin tärkeämpää, tärkeimmät esteet (heikkoudet ja uhkat).

5.2   Vahvuudet

Teknologiayhteisöt kokoavat yhteen kaikki sidosryhmät: tutkimuskeskukset ja yliopistot, teollisuuden (suuret toimijat ja pk-yritykset), laitevalmistajat, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja kaupalliset yritykset, järjestöt, viranomaiset ja ammattiliitot.

Teknologiayhteisössä yksilöidään selvästi roolit ja hierarkia sektorin sisällä. Sidosryhmillä on yhteinen visio, etenemissuunnitelma ja täytäntöönpanosuunnitelma.

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt saavat merkittävän panoksen ja tuen teollisuudelta, joka kuuluu unionin talouden keskeisiin tekijöihin. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toiminta perustuu teollisuuteen, mikä takaa, että niiden aloitteet ovat merkittäviä teollisuudelle. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen antama panos vastaa teknologian ja tutkimuksen tarpeisiin ja edistää lisäksi teknologian siirtoa.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen hallintorakenne ei ole raskas, ne ovat joustavia ja ne mobilisoivat "voimia" ja kokoavat yhteen resursseja.

Eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin liittyvillä teollisuudenaloilla on ratkaiseva asema arvoketjussa: monet innovaatiot riippuvat perusprosesseista (esimerkiksi valmistusteollisuus, jalostusteollisuus, metsätalous, robotiikka) ja materiaaleista (kemikaalit ja teräs). Sen vuoksi prosessi- ja materiaali-innovaatioilla on katalyyttivaikutus EU:n innovointiin.

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt pyrkivät jo vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Niiden kattamalla alalla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan kasvun ja lisäarvoa tuottavien työpaikkojen osalta. Teknologiayhteisöjen toiminta liittyy keskeisiin poliittisiin kysymyksiin (esimerkiksi biotalous, raaka-aineet ja resurssitehokkuus).

Eräissä eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä on kansallisia ja alueellisia teknologiayhteisöjä, mikä on tilanne kaikissa EU-maissa.

Koulutusta pidetään teknologiayhteisöjoen strategisena osatekijänä.

Olemassa olevien eurooppalaisten teknologiayhteisöjen esimerkin mukaan on jo otettu käyttöön monia täytäntöönpanovälineitä (esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, klustereita jne.).

5.3   Heikkoudet

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi ajatella strategisesti ja välttää kapea-alaiseksi eturyhmäksi muuttumista ja ydinajatuksen kadottamista. Teknologiayhteisöt saattavat kärsiä toiminnan päällekkäisyydestä tai liiallisesta pilkkoutuneisuudesta.

Joissakin tapauksissa suuret toimijat hallitsevat teknologiayhteisön toimintaa.

Loppusovellutusten ja lopullisten innovaatioiden ei ole helppo todeta olevan eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työtä ja lukea niiden hyväksi:

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen erottuvuus on sekä julkis- että yksityissektorilla yhä heikko.

Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot eivät ole kiinnostuneita osallistumaan niiden toimintaan.

Jäsenvaltioiden vastaavat yhteisöt (kansalliset ja alueelliset teknologiayhteisöt) eivät ole yleisesti ottaen menestyneet.

Tulee pyrkiä nykyistä määrätietoisemmin omaksumaan monialainen lähestymistapa, jossa yhdenmukaistetaan osapuolten edut ja vuorovaikutus.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi parantaa viestintäänsä ja tulosten levittämistä.

5.4   Mahdollisuudet

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat keskeinen väline EU:n teollisuuspolitiikan edistämisessä. Kansalliset ja alueelliset teknologiayhteisöt mukailevat eurooppalaisen teknologiayhteisön rakennetta jäsenvaltiotasolla ja parantavat yhteisön koordinaatiota ja tehokkuutta. EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten T&I-ohjelmien koordinaatiota ja lähentämistä tulisi tehostaa tiivistämällä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen yhteistyötä.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen rooli yhteiskunnallisiin haasteisiin ratkaisuja tarjoavina foorumeina saa lisäarvostusta, koska ne edistävät tutkimuksen lisäksi innovaatiota.

On määritelty erityiset painopistealat innovaation edistämiseksi julkis- ja yksityissektoreilla: resurssi- ja energiatehokkuus prosessiteollisuudessa (SPIRE), julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet biopohjaisilla toimialoilla, vettä, raaka-aineita ja älykkäitä kaupunkeja koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (yhdessä SET-suunnitelman kanssa) ja energia-aineiden teollisen tutkimuksen aloite EMIRI.

Teknologiayhteisöt kehottavat komissiota lisäämään koordinointitoimien toteuttamista yhteistyön edistämiseksi arvoketjussa ja yksinkertaistamispyrkimysten tehostamiseksi. Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen sekä sellaisen maailmanlaajuisen huippuosaamisen houkutteleminen, jota EU voisi hyödyntää ja tuoda markkinoille, voisi edistää eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työskentelyä suuresti.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi yhdistää kysyntäpuolen innovaatiovälineet täydentämään tutkimustoimintaa, jotta voidaan nopeuttaa käyttöönottoa markkinoilla.

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voisivat parantaa tietoutta teollisten valmistusprosessien merkityksestä kestävän hyvinvoinnin lisäämiseksi Euroopassa.

Ihmiskeskeistä koulutusta ja oppimista tulisi ylläpitää teknologiayhteisöissä.

5.5   Uhkat

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt sanovat kärsivänsä toimintansa rahoittamiseksi tarvittavien resurssien puutteesta.

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat kärsiä EU:n teollisuuden supistumisesta. EU:n teollisuus on menettämässä maailmanlaajuisen johtavan asemansa ja kärsii alhaisesta riskinotosta ja yrittäjähengen puutteesta muihin maailmankolkkiin verrattuna.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaa voitaisiin tehostaa parantamalla EU:n sääntelyjärjestelmän yksinkertaistamisprosessia (osallistuminen EU:n hankkeisiin mukaan luettuna), pyrkimällä entistä määrätietoisemmin vähentämään institutionaalisten aloitteiden pilkkoutuneisuutta ja keskinäistä kilpailua, koordinoimalla nykyistä paremmin politiikkoja sekä lisäämällä tulevaisuudessa erottuvuutta institutionaalisella tasolla.

Valmistusprosessit ja valmistukseen liittyvä tutkimus- ja innovaatiotoiminta menettävät yhteiskunnallista houkuttavuuttaan suuren yleisön ja etenkin nuorten silmissä. Tämä johtuu myös valmistustoiminnan siirtämisestä unionin ulkopuolelle.

6.   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen keskinäinen sekä niiden ja Euroopan komission yhteistyö

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat osallistuneet aktiivisesti EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden seitsemännen puiteohjelman toteuttamiseen. Teknologiayhteisöt tarjoavat nyt tietoa ja tekevät ehdotuksia "Horisontti 2020" -ohjelman parhaillaan käynnissä olevaa laatimista varten, jotta se saadaan vastaamaan eurooppalaisen yhteiskunnan todellisia tarpeita ja erityisesti valmistusteollisuuden ja palvelualan tarpeita.

6.1   Horisontti 2020

6.1.1   "Horisontti 2020" on Eurooppa 2020 -strategian "Innovaatiounioni"-lippulaivahankkeen täytäntöönpanoväline; innovaatiounionin tavoitteena on turvata EU:n globaali kilpailukyky. Ohjelmaa toteutetaan vuosina 2014–2020, ja sillä on 80 miljardin euron määrärahat. Se on osa pyrkimyksiä saada uutta kasvua ja uusia työpaikkoja Eurooppaan. "Horisontti 2020" -ohjelman tavoitteena on

vahvistaa EU:n asemaa tieteessä

vahvistaa teollisuuden johtoasemaa innovaatiotoiminnassa; tähän sisältyvät muun muassa merkittävät investoinnit keskeisiin teknologioihin, pääoman saatavuuden parantaminen ja pk-yritysten tuki.

auttaa vastaamaan kaikkien eurooppalaisten yhteisiin suuriin huoliin, joiden aiheena ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, kestäväpohjaisten liikennejärjestelmien kehittäminen ja liikkuvuus.

6.1.2   "Horisontti 2020" pyrkii vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin auttamalla kuromaan umpeen tutkimuksen ja markkinoiden välistä kuilua. Markkinalähtöiseen lähestymistapaan kuuluu muun muassa kumppanuuksien luominen yksityissektorin ja jäsenvaltioiden kanssa.

6.1.3   "Horisontti 2020" -ohjelmaa täydennetään lisätoimilla, joilla suunnitellaan ja kehitetään eurooppalaista tutkimusaluetta vuoteen 2014 mennessä. Näillä toimilla pyritään poistamaan osaamisen, tutkimuksen ja innovoinnin todellisten sisämarkkinoiden luomisen esteet.

6.2   Eurooppa 2020 -strategia

6.2.1   Eurooppa 2020 -strategia on EU:n kasvustrategia seuraavalle vuosikymmenelle. EU:sta tehdään älykäs, kestävä ja osallistava talous. Näiden kolmen toisiaan vahvistavan painopistealan tulee auttaa EU:ta ja jäsenvaltioita työllisyyden, tuottavuuden, ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkean tason saavuttamisessa.

6.2.2   Käytännön tasolla EU on asettanut viisi kunnianhimoista tavoitetta – työllisyyden, innovaation, koulutuksen, sosiaalisen osallisuuden ja ilmaston/energian aloilla – jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Jokainen jäsenvaltio on asettanut omat tavoitteensa kullakin näistä aloista. Unioni- ja jäsenvaltiotason käytännön toimet tukevat strategiaa.

6.3   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tuleva rooli

6.3.1   Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tehtävän odotetaan säilyvän samana tulevaisuudessa. Lisäksi eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat myös tukea komission välineiden täytäntöönpanoa; niistä osaa on jo testattu seitsemännessä puiteohjelmassa. Komission odotetaan hyödyntävän nykyistä enemmän (vaikkakin rajoitettua määrää) "Horisontti 2020" -aloitteen täytäntöönpanovälineitä, joita ovat esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja yhteiset teknologia-aloitteet.

6.3.2   Teollisuus ja laajat sidosryhmät ovat hyvin sitoutuneita tukemaan edellä mainittujen välineiden täytäntöönpanoa. Esimerkkeinä mainittakoon julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet biopohjaisilla toimialoilla (bioteollisuus kasvun tukena), Resurssi- ja energiatehokkuuteen perustuva kestäväpohjainen prosessiteollisuus (SPIRE), Energia-aineiden teollisen tutkimuksen aloite (EMIRI) ja Tulevien infrastruktuuriverkkojen tutkimus Euroopassa (reFINE).

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ETSK:n lausunto aiheesta "Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät"EUVL C 10, 14.1.2004, s. 105–113.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/17


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Eurooppalaisen puolustusteollisuuden tarve: teollisuuteen ja innovointiin liittyviä sekä sosiaalisia näkökohtia” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/04

Esittelijä: Joost VAN IERSEL

Toinen esittelijä: Monika HRUŠECKÁ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Eurooppalaisen puolustusteollisuuden tarve: teollisuuteen ja innovointiin liittyviä sekä sosiaalisia näkökohtia.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 132 ääntä puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maailmassa on käynnissä nopea geopoliittinen muutos. Länsimaiden hallitseva asema on haastettu talouden ja politiikan alalla. Samalla kun Euroopan unionissa supistetaan puolustusbudjetteja, puolustusmenot Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa, Venäjällä ja muissa maissa kasvavat. ETSK kehottaakin neuvostoa ja komissiota tekemään kattavan arvion niistä määräävistä tekijöistä, joista EU:n maailmanlaajuinen asema ja rooli riippuvat, ja saattamaan arvion perusteella EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vakuuttavasti ajan tasalle.

1.2

Puolustuspolitiikkaan vaikuttavat valtioiden strategiset edut, niiden kokemat uhat sekä poliittiset tavoitteet, jotka EU:ssa määritellään useimmiten kansallisesta näkökulmasta. Kuten voidaan havaita, vanhentuneet lähestymistavat johtavat EU:n puolustusvoimavarojen hajanaisuuteen, aukkoihin, liikakapasiteettiin ja yhteentoimimattomuuteen. Parannukset olisivat tarpeen monista eri syistä, joiden painokkuus on suuri – kyse on poliittisesta tahdosta. Tämä perusteltiin vakuuttavasti jo vuonna 1986 (1). Poliittinen, taloudellinen ja puolustuspoliittinen tilanne on nyt paljon kiireellisempi. ETSK kehottaa neuvostoa ryhtymään tosissaan kehittämään EU:n ohjuspuolustusjärjestelmää.

1.3

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulisi lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden itseluottamusta. Sen tulisi herättää luottamusta yhteiskunnan ja kansalaisten, asianmukaisesti varustettujen sotilaiden, liikeyritysten ja alan työvoiman keskuudessa. EU:n kansalaisilla on oikeus saada asianmukaista suojelua. Asianmukainen, tulevaisuutta ennakoiva eurooppalainen puolustusmateriaali on yhä suuremmassa määrin tarpeen. Jäsenvaltioiden nykyiset erilliset lähestymistavat ovatkin täysin riittämättömiä ja veronmaksajien rahojen tuhlausta.

1.4

Yhdysvaltojen ja muiden (nousevien) maailmanvaltojen harjoittaman politiikan ja nykykäytänteiden mukaisesti ja ottaen huomioon yksinomaan valtioille kuuluva vastuu suojella kansalaisia ja taata turvallisuus ETSK korostaa tarvetta määrittää Euroopan strategiset edut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa (2). Ulko- ja turvallisuusasioista, puolustuksesta ja teollisuuden voimavaroista muodostuva kolmio on jakamaton kokonaisuus, joka tukee Euroopan asemaa maailmassa sekä sen taloudellisia ja poliittisia etuja ja arvoja (ihmisoikeudet, demokratia). Euroopan ulkosuhdehallinnon tulisi olla tässä suoraan mukana.

1.5

ETSK korostaa, että jos EU haluaa säilyttää vahvan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden ja saavuttaa kriittisen massan, joka tarvitaan tuloksellisuuteen ja kustannustehokkuuteen, ajattelutavassa ja politiikassa tarvitaan perinpohjaisia muutoksia. Muutosten on luotava vakaa ja ennustettava tulevaisuus puolustusvoimille, jotka ovat EU:n taloudellisen ja teknologisen painoarvon mukaiset. Kun otetaan huomioon suuret erot jäsenvaltioiden välillä, päävastuu tästä kuuluu niille jäsenvaltioille, jotka ovat suurimpia tuottajia.

1.6

ETSK katsoo, että EU-tason suunnittelun ja sitoutuneen koordinoinnin vahvistamiselle on vahvat perusteet:

Ala on monitahoinen ja osaamisvaltainen ja edellyttää pitkän aikavälin suunnittelua.

Yksityistämisistä huolimatta valtiovallalla on tärkeä sija puolustusteollisuudessa asiakkaana, sääntelijänä ja vientilupien myöntäjänä.

Puutteet nykyisessä rakenteessa ja (tiukat) budjettirajoitukset edellyttävät järjestelmällisiä mukautuksia jatkuvien kertaluonteisten lähestymistapojen sijasta, sillä nämä heikentävät sisäistä ja ulkoista uskottavuutta.

Olisi varmistettava tehokas koordinointi pääasiallisten tuottajavaltioiden sekä vähemmän tai ei ollenkaan tuottavien valtioiden välillä puolustusmateriaaliostojen edistämiseksi EU:ssa sekä kaiken saatavilla olevan tiedon sekä eri puolilla Eurooppaa toimivien suuryritysten ja pk-yritysten hyödyntämiseksi.

Euroopan teollisuuden menestys edellyttää lisäksi vakaita kotimarkkinoita Euroopassa.

1.7

Euroopan puolustusviraston toiminnan ja vuoden 2007 puolustuspaketin (3) lisäksi ETSK toivoo hyvin suunniteltua eurooppalaista puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, jossa otetaan huomioon alan erityispiirteet eli valtioiden vaatimukset ja julkinen rahoitus. Tämän alan teollisuuspolitiikan tulee Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti perustua jäsenvaltioiden ja EU:n jaettuun toimivaltaan – Euroopan puolustusviraston ja komission toimiessa täysivaltaisina kumppaneina – sekä puolustusteollisuuden ja muiden sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kuulemiseen ja hyvin järjestettyyn työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

1.8

EU:n politiikalla ja rahoituksella tulisi yhdistää EU:n ja jäsenvaltioiden investoinnit siten, että vähennetään julkisen rahoituksen hajanaisuutta ja päällekkäisyyttä ja parannetaan laatua ja yhteentoimivuutta.

1.9

Huippuluokan tutkimus- ja kehitystyö on elintärkeää kipeästi kaivatun "uuden sukupolven" puolustusmateriaalin kehittelemiseksi. Tutkimus- ja kehitystyö ei saa koskaan olla vain teollisuuden asia. Päävastuu kuuluu valtiovallalle. Onkin olemassa suuri vaara, että ala joutuu kärsimään nykyisistä budjettileikkauksista. Neuvoston ja sidosryhmien tulisi määrittää kiireellisesti ja käynnistää mahdollisimman pian tutkimusohjelmia, joiden avulla Euroopan teollisuus voisi vähentää epätoivottua riippuvuuttaan muista maista. Nk. kaksikäyttöteknologia on välttämätöntä. EU:n tutkimus- ja kehitysohjelman tulisi tarjota tukea, ja sen tulisi varmistaa todellinen rajat ylittävät t&k-yhteistyö.

1.10

Euroopan puolustuksen teknologia- ja teollisuuspohjan vahvistamista edelleen on suunniteltava mahdollisimman pitkälle. Tätä varten tarvitaan riittäviä EU-tason toimia (4).

1.11

Komission, Euroopan puolustusviraston ja muiden asiaankuuluvien EU:n sidosryhmien välinen tarkempi koordinointi olisi tarpeen. Puheenjohtaja Barroso (5), varapuheenjohtaja Tajani ja komission jäsen Barnier vahvistivat sitoumuksensa ja puolustusasioita käsittelevä työryhmä sai alkunsa varsin otolliseen aikaan. ETSK on tyytyväinen myös Euroopan parlamentin viime joulukuussa antamaan tulevaisuuteen suuntautuneeseen päätöslauselmaan (6) eurooppalaisesta puolustuksesta ja muista tähän liittyvistä monilukuisista aiheista.

1.12

Lisäksi ETSK kehottaa komissiota ottamaan tällaiset kysymykset julkisesti esiin puolustusasioita käsittelevää työryhmää koskevan aloitteen vahvistamiseksi. Komission olisi myös pyrittävä tarjoamaan asianmukaisia vastauksia jäsenvaltioiden välisistä teollisen ja teknologisen osaamisen sekä tutkimukseen ja puolustukseen yleensä käytettävien voimavarojen todetuista eroista johtuviin ongelmiin.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa todetaan, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa lisätään, että jäsenvaltioiden on asetettava sotilasvoimavaransa unionin käyttöön kyseisen politiikan täytäntöönpanoa varten. Euroopan puolustusvirasto on vuodesta 2005 tehnyt työtä puolustusalan teollisuus- ja teknologiaperustan vahvistamiseksi ja sotilaiden varustamiseksi paremmin. Edistys on kuitenkin jäänyt todella vaatimattomaksi.

2.2

Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja rahoituksen tehokas koordinointi ovat tällä hetkellä tärkeitä painopisteitä. Eurooppa 2020 -strategia tukee voimakkaasti kumpaakin tavoitetta. Tämän kehityksen tulisi innoittaa myös uusiin edistysaskeliin eurooppalaisessa puolustuksessa.

2.3

Puolustusalalla ei kuitenkaan ole tapahtunut vastaavaa kehitystä. Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sotilaallinen sopimus vuonna 1998 näytti olevan merkki uudesta ajattelutavasta ja uudesta alusta. Samanlainen tiiviin puolustusyhteistyön henki näkyi puolustus- ja avaruusalalla toimivan EADS-yhtiön perustamisessa vuonna 2003. Suuntaus ei kuitenkaan vakiintunut eikä edes jatkunut. On merkillepantavaa, että LoI-valtiot (joilla on merkittävä tuotantokapasiteetti, eli Ranska, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Espanja ja Ruotsi) eivät aiemmista aikeista poiketen ole vieläkään saaneet aikaan yhtään toteuttamiskelpoista järkeistämis- tai yhdistämisehdotusta.

2.4

Kehityksen pysähtyminen on johtanut kansallisiin lähestymistapoihin ja kansallisen tuotannon korostamiseen. Uudelleenkansallistamista on tapahtunut jossain määrin. Eurooppalaiset teollisuusyritykset keskittyvät kaikki vientimarkkinoihin. Yhteistä strategista suunnitelmaa ei ole sen enempää valtioiden kuin teollisuuskumppaneidenkaan välillä.

2.5

Samaan aikaan uudet haasteet vaikuttavat potentiaalisiin markkinoihin yhä enemmän. Kehittyvien talouksien asevarustelun kehittyminen on valtava haaste. Kiina, Venäjä, Intia ja Brasilia (BRIC-maat) sekä muutamat pienemmät valtiot ovat lähteneet liikkeelle. Kiinan puolustusbudjetin odotetaan kasvavan nykyisestä 120 miljardista eurosta 250 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä. Venäjä on ilmoittanut kasvattavansa puolustusbudjettiaan huomattavasti vuoteen 2015 mennessä. Yhdysvallat käyttää puolustukseen yli kaksinkertaisen summan EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettuihin määrärahoihin verrattuna: 450 miljardia euroa verrattuna 204 miljardiin euroon vuonna 2007, ja määrärahat Euroopassa vain pienenevät. Euroopan koko tutkimus- ja kehitysbudjetti on enimmillään 20 prosenttia Yhdysvaltain vastaavasta budjetista. Euroopan maiden puolustusbudjetista 50 prosenttia käytetään työvoimaan, kun Yhdysvalloissa osuus on 25 prosenttia. Euroopassa on enemmän sotilaita, mutta he ovat huomattavasti heikommin varustettuja. Maailmanlaajuiset olosuhteet eivät enää koskaan palaa ennalleen. Aika ei ole meidän puolellamme.

2.6

Viime vuosikymmeninä monissa tutkimuksissa on kannatettu puolustusteollisuuden mukauttamista maailmanmarkkinoihin. Kaikissa korostetaan pysyviä puutteita, jotka johtuvat siitä, että puolustusmarkkinat ovat osoittautuneet erittäin epätäydellisiksi useimpien valtioiden jatkaessa tuen antamista "omalle" teollisuudelleen. Pyrkimyksissä kehittää markkinoita, kuten EU:n puolustuspaketissa vuodelta 2007, on yritetty korjata tiettyjä markkinoiden puutteita ja toisistaan poikkeavia kansallisia käytäntöjä.

2.7

Kyse on monimutkaisista asioista, osittain siksi, että aika suunnitteluvaiheesta tuotteiden toimintavalmiuteen on erittäin pitkä. ETSK katsookin, että laaja tarkastelutapa teknisestä, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta soveltuisi kyseisen alan hahmottamiseen paremmin kuin sen havainnointi pelkästään puolustusnäkökulmasta.

2.8

Keskeinen seikka on strategisten näkemysten hajonta niiden valtioiden välillä, joilla on huomattavaa puolustusteollisuutta, erityisesti kun on kyse "keskeisen kansallisen turvallisuusedun" määritelmästä sekä kansallisen turvallisuuden ja vientimarkkinoiden välisestä suhteesta. Eräillä pienillä valtioilla on kohtuullisen hyvin kehittynyt teollisuus, kun taas toisilla ei ole käytännössä lainkaan tuotantolaitoksia. Kaikkien valtioiden lähestymistavat eroavat toisistaan selvästi kunkin tarpeiden ja valmiuksien mukaan. Tuloksena on hajanainen ja tilkkutäkkimäinen näkemys puolustusteollisuudesta. Libyassa toteutetun operaation kaltaiset hankkeet nostavat käytettävissä olevien asejärjestelmien väliset yhä suuremmat erot piinallisen selvästi esiin. Tilanteen seuraukset olisi tunnustettava avoimesti ja arvioitava.

2.9

Kehitys koskee sekä investointeja että työpaikkoja. Puolustusteollisuus on huipputeknologian ala, joka työllistää suoraan 600 000 ammattitaitoista henkilöä ja välillisesti kaksi miljoonaa muuta henkilöä. Uusien leikkausten paine on huolestuttava. Tuotantolaitokset ovat usein vahvasti alueellisesti keskittyneitä, ja niistä voisi tulla osaamiskeskuksia, mutta ne ovat toisaalta myös vaarassa joutua määrärahaleikkausten kohteiksi. Tuotantolaitokset kärsivät huomattavasti, jos uudelleenjärjestely ja leikkaukset tapahtuvat suunnittelemattomasti ja epäjärjestelmällisesti.

2.10

Nykyinen työllisyystilanne on luonnollisesti ensisijainen huolenaihe myös yksittäisille valtioille. Se saattaa osaltaan estää kehittämästä yhteistä näkemystä, joka tarvitaan taantuvan puolustusteollisuuden sosiaalisten seurausten käsittelemiseen asianmukaisesti. Tällaisia seurauksia ovat myös taitotiedon katoaminen ja sen vaikutukset henkiseen pääomaan. Yhteinen näkemys edistäisi sen sijaan tasapainoista työpaikkojen luomista ja auttaisi välttämään tutkijoiden sekä teknisten ja tieteellisten huippuasiantuntijoiden kaikkoamista unionin ulkopuolisiin maihin. Asiantuntijoiden menettäminen olisi ristiriidassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen EU:n tavoitteiden kanssa.

2.11

EU:n lähestymistavoissa ja hallitustenvälisessä kehyksessä voidaan ja niissä tulee toimia saman suunnitelman mukaisesti. Niin kauan kuin kansallinen suvereniteetti on etusijalla, mahdollisen yhteisen kehyksen tulos jää vähäiseksi eikä liikakapasiteettia, päällekkäisyyttä ja hajanaisuutta juuri pystytä korjaamaan. Kansalliseen suvereniteettiin perustuvan ajattelutavan ja toisaalta rahoitukseen liittyvien, teknologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden väliset ristiriidat ovat ilmeisiä.

2.12

Niinpä onkin huolestuttavaa, että "yhdistämistä ja jakamista" koskeva tavoite eli Euroopan sisäisen keskinäisriippuvuuden organisointitavoite ei ole johtanut yhteiseen strategiaan. Vaikka kansainvälisen tilanteen muuttuminen tiedostetaan laajasti, ulkoinen paine ei selvästikään ole vielä tarpeeksi voimakasta edistämään yhteisiä lähestymistapoja ja ratkaisuja. Päinvastoin on todettava, että EU:n jäsenvaltiot ovat edelleen halukkaita olemaan riippuvaisia Yhdysvalloista puolustushankintojen alalla sen sijaan että ne tekisivät hankintansa Euroopasta.

2.13

Jos EU haluaa säilyttää vahvan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden, joka pystyy kehittämään ja tuottamaan terävimpään kärkeen kuuluvia järjestelmiä, ja siten varmistaa oman turvallisuutensa, ajattelutapaa ja politiikkaa on muutettava perinpohjaisesti. Vitkastelun jatkaminen jouduttaisi voimavarojen kutistumista sen tason alapuolelle, mistä EU voisi vielä nousta takaisin huipulle keskeisillä aloilla. Se olisi sitäkin vaikeampaa, koska tutkimus- ja kehitysmäärärahojen leikkaukset vaikuttaisivat suoraan kokonaiseen tutkijoiden ja ammattitaitoisen henkilöstön sukupolveen. Jos EU ei onnistu, teollisuudenalat voivat kadota, työpaikat menetetään ja osaaminen häviää, jolloin EU jää muiden armoille. Niiden, jotka välittävät EU:sta ja sen turvallisuudesta, on ymmärrettävä asian kiireellisyys ja toimittava.

3.   Poliittinen tausta

3.1

Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa korostetaan perustellusti kiinteää yhteyttä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välillä. Tehokkaan ulkopolitiikan on perustuttava vakuuttavaan puolustusvalmiuteen. Tarkoituksenmukaiset puolustusjärjestelmät on vuorostaan suunniteltava ja niitä on kehitettävä havaittujen uhkien ja sovittujen tavoitteiden pohjalta erittäin monitahoisessa ja herkässä kansainvälisessä ympäristössä.

3.2

Keskeinen tekijä on EU:n asema ja rooli tulevaisuuden maailmassa, kun otetaan huomioon nopeasti muuttuva geopoliittinen todellisuus, jossa nousee esiin yhä uusia maailmanlaajuisia toimijoita. Tästä näkökulmasta ETSK katsoo, että Euroopan on korkea aika koota voimansa. Aiemmat ja viimeaikaiset kokemukset osoittavat, että perinteisten lähestymistapojen jatkaminen uhkaa tehdä EU:sta ja sen jäsenvaltioista sivustakatsojia.

3.3

ETSK kehottaa turvaamaan vakaan ja ennustettavan tulevaisuuden eurooppalaisille puolustusvoimille, jotka ovat EU:n nykyisen taloudellisen ja teknologisen painoarvon mukaiset. Päätöksiä on syytä tehdä jo tänä vuonna, kun muistetaan huomattava ajallinen ero järjestelmien suunnittelun ja niiden toteuttamisen välillä.

3.4

ETSK korostaa sosiaalisesta ja poliittisesta näkökulmasta neljää tärkeää näkökohtaa, jotka korostavat tehokkaan eurooppalaisen puolustusjärjestelmän tarvetta:

väestön suojelu

asianmukaisesti varustettujen sotilaiden tarve

vakaat ja ennustettavat työpaikat

hyvin suunnitellut EU:n humanitaariset ja sotilaalliset toimet maailmalla.

3.5

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudesta käydään keskustelua, harvoin kuitenkaan sillä nimellä. Monet keskustelunaiheet, kuten taistelujoukkojen käyttö, yhteisen operaatioesikunnan kehittämistä koskeva kiista, EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden rahoitus, osallistujien löytäminen kyseisiin operaatioihin ja vaatimukset tarkistaa Euroopan turvallisuusstrategiaa, ovat käytännössä keskustelua yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Olisi edistysaskel käsitellä aiheita tästä näkökulmasta. Lisäksi kaikissa pohdinnoissa, jotka koskevat näitä tärkeitä kysymyksiä, pitäisi ottaa huomioon myös päätösten (tai niiden tekemättä jättämisen) vaikutukset teollisuuteen. Näin osoitetaan myös teollisuuden voimavarojen sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahva keskinäinen sidos. Päävastuu kuuluu valtioille.

3.6

Transatlanttinen suhde ja Nato ovat erittäin tärkeitä. Yhdysvaltalaiset ovat jo pitkään arvostelleet voimakkaasti tapaa, jolla eurooppalaiset hoitavat puolustusvelvoitteitaan liittoumassa. Atlantin kummaltakin puolelta kuuluu toistuvasti vaatimuksia, että Natoon saataisiin "eurooppalainen pilari". Tähän saakka kehitys on ollut päinvastaista.

3.7

"Eurooppalaisen pilarin" puuttumisella on syvät poliittiset juuret. Euroopassa ei vieläkään ole riittävästi poliittista tahtoa eurooppalaisten "strategisten" etujen tai keskeisten yhteisten sotilaallisten valmiuksien määrittelemiseen. Yhdysvallat ja muut maat sen sijaan käyttävät strategisen toiminnan käsitettä, joka kattaa kaiken tutkimus- ja teollisuustoiminnan, joka edistää maiden kansalaisten turvallisuutta siviili- tai sotilaallisin keinoin.

3.8

ETSK katsoo tässä tilanteessa, että "eurooppalaisen pilarin" muodostamiseksi eurooppalaisen puolustusjärjestelmän kohtuuton riippuvuus Yhdysvalloista olisi korvattava tasapainoisemmalla suhteella. Samaan aikaan, kun olisi käytävä kipeästi kaivattua keskustelua Euroopan yhteisistä strategisista eduista, olisi käynnistettävä mahdollisimman pian prosessi, jossa huolellinen suunnittelu tapahtuu EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja puolustusteollisuuden välisenä yhteistyönä ja jossa asteittain luovutaan jäsenvaltioiden tavasta ostaa automaattisesti käyttövalmiita tuotteita Yhdysvalloista.

3.9

Yhdysvaltain teollisuuden kanssa tehtävän tasapainoisemman teollisen yhteistyön edellytysten parantaminen on hyödyllistä niin teollisuuden kuin rahoituksenkin näkökulmasta.

4.   Euroopan puolustusteollisuus

4.1

Ulko- ja puolustus-/turvallisuuspolitiikalla sekä puolustusteollisuudella on tiivis suhde. Yksityistämisistä huolimatta hallituksilla on tärkeä sija puolustusteollisuudessa asiakkaina, sääntelijöinä ja vientilupien myöntäjinä.

4.2

Puolustusteollisuudella on paljon liikkumavaraa vientimarkkinoilla. Se johtuu osin yksityistämisestä, osin valtiovallan kannustuksesta: talouskriisi on tehnyt eräistä puolustusministeriöistä varsinaisia vienninedistäjiä. Kriisi joka tapauksessa pakottaa puolustusalan harkitsemaan vientiä yhtenä liiketoimintamallinsa keskeisenä piirteenä. Vuosi 2011 oli keskimäärin erittäin tuottoisa eurooppalaisille teollisuusyrityksille. Yritykset ovat kehittäneet myös suhteellisen menestyksekkäästi nk. kaksikäyttötuotteitaan.

4.3

Maailmanlaajuisilla toimijoilla, kuten Kiinalla, Intialla ja Brasilialla, on omat ulkopoliittiset tavoitteensa, jotka näkyvät kasvavissa puolustusbudjeteissa. Tällä hetkellä tämä tarjoaa mahdollisuuksia eurooppalaiselle viennille. Miten kauan tilanne kestää? Teollisuudella menee vielä kohtuullisen hyvin, mutta sen tulokset perustuvat suurelta osin 20 tai 25 vuotta sitten tehtyihin investointeihin. Investointien vähentäminen tai lopettaminen nyt aiheuttaisi peruuttamattomia seurauksia jo lähitulevaisuudessa.

4.4

Lisäksi on realistista odottaa, että nousevien talouksien maat alkavat kehittää teollisuuttaan länsimaiden teollisuudesta riippumatta ja että ne sitten tulevina EU:n kilpailijoina kolmansien maiden markkinoilla estävät entistä useammin tuonnin länsimaista tai asettavat sille ehtoja.

4.5

Tällä hetkellä EU:ssa ei olla käynnistämässä uusia merkittäviä ohjelmia, ja tämä vaikuttaa epäilemättä viennin tulevaan menestykseen. Mikään suurista nousevan talouden maista ei myöskään ole pitkään aikaan tarvinnut merkittävää teknologian siirtoa ja tuotantoa omassa maassaan.

4.6

Kertaluonteisia vientisopimuksia käytetään todennäköisesti länsimaiden teollisuuden käyttämän teknologian kopiointiin. Tässä yhteydessä tuonnin estämisen vaihtoehtona voitaisiin perustaa tuotantolaitoksia (ja kehitystyötä) kyseisiin maihin. Tällä hetkellä on pitkälti arvailujen varassa, kuinka paljon tällainen kehitys vaikuttaa toimintaan ja työpaikkoihin EU:ssa. Pitkällä aikavälillä on todennäköistä, että nousevat mahdit heikentävät EU:n teollisuuden asemaa. Kyseisten maiden kehittynyt teknologia ja tuotanto vaikuttavat myös EU:n (potentiaalisiin) vientimarkkinoihin muissa kolmansissa maissa. Kilpailu tuotteista ja hinnoista kiristyy entisestään.

4.7

Koska kehitys ja tuotanto sekä teknologiainvestoinnit ja jatkuva innovointi vaativat paljon aikaa, EU tarvitsee kohdennettua koordinointia varmistaakseen ajantasaisen ja itsenäisen puolustusteollisuuden. Niin kauan kun valtioiden rajat määrittävät markkinoiden koon, teollisuuden koko jää lähes automaattisesti kriittisen massan alapuolelle jopa suurissa jäsenvaltioissa. Vienti kolmansiin maihin voi helpottaa asiaa jonkin verran, mutta tulevaisuus on epävarma ja markkinaolosuhteet ovat usein varsin epävakaat.

4.8

Jatkuvan budjettien supistamisen, joka nykyoloissa asettaa huomattavia rajoituksia, tulisi toimia hälytyskellona. Leikkaukset vaikuttavat investointi- ja hankintamäärärahoihin, varsinkin kun toiminta- ja ylläpitokustannukset säilyvät ennallaan tai kasvavat käynnissä olevien sotilasoperaatioiden (esimerkiksi Afganistan, Libya, merirosvouksen torjuntaoperaatiot) seurauksena.

4.9

Tämän seurauksena lykätään tai jopa perutaan investointeja, jotka ovat teollisuudelle elintärkeitä tuotanto- ja kehitysvoimavarojen säilyttämisen ja uudistamisen varmistamiseksi. Vaikeina aikoina teollisuus ei itsekään ole yhtä valmis investoimaan tällaiseen ylläpitoon tai uusiin toimiin. Tarvittavat investoinnit voidaan varmistaa vain tiiviillä yhteistyöllä.

4.10

ETSK kannattaa hyvin suunniteltua eurooppalaista puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, joka ulottuu järjestelmien suunnittelusta operatiiviseen vaiheeseen. Tässä on kyse erityisalan teollisuuspolitiikasta. Ala on luonteeltaan sellainen, että se muodostaa julkisen sektorin markkinat: tutkimus- ja kehitystoimintaa on rahoitettava alkupääomaa laajemmin alkuvaiheen kannattamattomien marginaalien takia ja hallituksen erityisvaatimuksiin vastaamiseksi. Keskeiset eurooppalaiset teollisuusvoimavarat sekä investointipolitiikka tulee määrittää vahvan eurooppalaisen tuotannon edistämiseksi. Koska yhdelläkään maalla ei ole käytettävissään riittävästi voimavaroja "uuden sukupolven" puolustusmateriaalin rahoittamiseksi, on yhdistettävä kansallisia ja eurooppalaisia tavoitteita sekä kansallisia ja eurooppalaisia resursseja, niin taloudellisia kuin teollisiakin. Hallinnon tulisi perustua EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan sovitun Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Tämä on myös tehokas tapa parantaa EU:n toimielinten välistä ja komission sisäistä koordinointia, joka on vielä kaukana optimaalisesta. Tässä suhteessa työryhmä, joka aloittaa pian toimintansa foorumina – komissio, Euroopan puolustusvirasto, Euroopan ulkosuhdehallinto – jossa keskustellaan painopisteistä, voimavaroista ja puutteista, voi tarjota arvokasta tukea.

4.11

Tutkimus- ja kehitystyö on keskeinen asia. Puolustusteollisuus on osaamisvaltaista huipputeknologian teollisuustoimintaa, jota tarvitaan myös täysimittaiseen prototyyppien kehittämistyöhön. Tutkimus- ja kehitystyö ei juuri koskaan ole vain teollisuuden asia. Kehitystyö ja järjestelmien elinkaaret ovat yksinkertaisesti liian pitkiä ja taloudellinen vaikutus liian suuri, jotta teollisuus voisi kantaa kaikki taloudelliset riskit. Historia on osoittanut, että kaikki onnistuneet ohjelmat on toteutettu valtioiden ja teollisuuden yhteishankkeina.

4.12

Erittäin suuri osuus koko maailmassa tehtävästä puolustusalan tutkimus- ja kehitystyöstä on saanut alkunsa valtioista käsin suoraan tai välillisesti hankintojen kautta. Ei ole yllätys, että puolustusteollisuus yleensä välttelee liian suuren taloudellisen riskin ottoa tuotteiden luonteen vuoksi. Puolustusalan tutkimus- ja kehitystyö on erityisen alttiina valtioiden toteuttamille leikkauksille.

4.13

Tästä syystä tutkimusta, teknologiaa ja kehitystä on teollisuuden keskittämisen ohella tuettava jäsenvaltioiden, komission ja teollisuuden yhdessä sopimalla riittävällä rahoituksella ja voimavarojen yhdistämisellä. Puolustusinvestoinnit edellyttävät runsaasti rahoitusta tutkimus- ja kehitys- sekä teknologiahankkeille. Lisäksi on varmistettava kriittisen teknologian saatavuus. Jos kehityksen ja tuotannon kannalta kriittinen teknologia ei enää ole käytettävissä muiden asettamien vientirajoitusten takia, EU:n turvallisuustavoitteiden saavuttaminen on vakavassa vaarassa.

4.14

Puolustusorganisaatioiden ulkopuolella tehty tutkimus- ja kehitystyö on yhä tärkeämpää, sillä riippumaton tiede ja teknologia kehittyvät monilla aloilla. Usein vasta kehityksen loppuvaiheessa lopullinen sovellus määrää, katsotaanko tutkimus ja kehitys "puolustus-" vai "siviilialan" tutkimukseksi ja kehitykseksi. Kaksikäyttötuotteiden tutkimus- ja kehitystyö on yhä tärkeämpää puolustussovellusten kannalta, esimerkiksi tietotekniikan alalla. Onkin erittäin tärkeää, että Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta (EDTIB) edistää kaksikäyttötuotteiden tutkimusta ja kehitystä, erityisesti koska se tarjoaa mahdollisuuden saada rahoitusta puolustusyhteisöjen ulkopuolelta.

4.15

Jäsenvaltioiden olisi sovittava tutkimuksen ja kehityksen julkisesta rahoituksesta EU:ssa. Se voidaan toteuttaa tulevan kahdeksannen puiteohjelman tai erillisen rahaston kautta, mieluiten laatimalla paketteja edistyneistä tutkimusaloista, joita ovat esimerkiksi nanoteknologia ja tekoäly. On suunniteltava erityisiä menettelyjä ottaen huomioon puolustusteollisuuden ja julkisen sektorin suhde.

4.16

Euroopan puolustusvirastolla ja komissiolla pitäisi olla näkyvä asema, kuten eurooppalaisissa yhteistyöpuitteissa suunnitellaan, myös siksi, jotta voitaisiin välttää päivittäinen poliittinen painostus. Euroopan puolustusvirastolle tulisi antaa mahdollisuus täyttää sille kuuluva rooli, joka on määritetty Lissabonin sopimuksessa (7).

4.17

Riittävä työvoima ajanmukaisine taitoineen on ratkaisevan tärkeä tekijä puolustusalan teollisuus- sekä tutkimus- ja kehitysohjelmassa (8). Myös tämä on vahva peruste vakaille tutkimus- ja kehitystyön ja teollisuuden puitteille epäjärjestelmällisen rakenneuudistuksen sijasta. On muistettava, että puolustusalan työvoima muodostaa pohjan, jolle tuleva puolustusvalmius rakennetaan. Teollisuuden, tutkimus- ja kehityslaitosten, korkeakoulujen, sotilasorganisaatioiden ja alasta kiinnostuneiden ammattiliittojen kuuleminen ja viestintä niiden kanssa auttavat varmistamaan sen, että käynnissä oleva rakenneuudistus ja tulevaisuuteen suuntautunut eurooppalainen puolustusmateriaalituotanto organisoidaan asianmukaisesti.

4.18

Päällekkäisyydet ja tehottomuus on karsittava budjettirajoitusten takia. Hallittu yhdistäminen ei välttämättä tarkoita suurten yritysten muodostamista. Se tarkoittaa riittävän kriittisen massan ja kansainvälisten normien mukaisen laadun saavuttamista, millä varmistetaan kilpailukykyinen asema kotimarkkinoilla ja kolmansissa maissa. Valtioiden, asiaankuuluvien EU:n toimijoiden ja teollisuuden toteuttama hankkeiden suunnittelun koordinointi EU:ssa on entistä tarpeellisempaa.

4.19

Erot teollisuuden laajuudessa ja tuotoksessa ovat tosiasia. Jäsenvaltioiden teollinen merkitys on hyvin erilainen. Osallistujamaiden välisen sopimuksen osana tulisi varmistaa, että muiden kuin LoI-valtioiden (tärkeimmät tuottajat) teollisuus otetaan mukaan keskeisiin hankkeisiin. Tämä lähestymistapa on poliittisesti toivottava, ja se edistää myös suurten ja pienten yritysten sekä tutkimuslaitosten välisiä hedelmällisiä suhteita. Pk-yritysten tulisi tavarantoimittajina tukea onnistuneesti älykkäitä erikoistumisketjuja.

4.20

Erityisesti on tarpeen kiinnittää huomiota Keski-Euroopan valtioihin, jotka kokevat asemansa haavoittuvaiseksi maantieteellisesti alttiin sijaintinsa vuoksi. Jotta näiden maiden kansalaiset tuntisivat olonsa suojatuksi ja jotta kyettäisiin hyödyntämään täysimääräisesti maanpuolustusalan erityistä teknistä tietämystä, ETSK korostaa tarvetta yhdistää Keski-Euroopan maissa saatavilla oleva tietämys ja osaaminen asianmukaisesti sekä meneillään olevissa että tulevissa puolustusalan hankkeissa.

4.21

Puolustustuotteiden eurooppalaiset yhteismarkkinat loisivat vakaammat kotimarkkinat. Sen lisäksi, että eurooppalaiset markkinat yhdistäisivät olemassa olevat kansalliset markkinat, ne kannustaisivat yhdenmukaistamaan tai jopa standardoimaan vaatimuksia ja hankintasääntöjä eri jäsenvaltioiden välillä. Yhdenmukaistamisen tai standardoinnin lisääntyminen parantaisi myös rahoitukseen liittyviä ja taloudellisia olosuhteita ja edistäisi siten eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

4.22

EU:n puolustusmarkkinoilla olisi tarvittava kriittinen massa. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa haitallisista vaikutuksista, joita aiheutuu, kun jäsenvaltiot jatkavat käyttövalmiiden tuotteiden ostamista ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista. Ensinnäkin sillä heikennetään etuja, joita eurooppalaiset markkinat toisivat teollisuudelle. Jos teollisuudelta estetään myynti kolmansien maiden markkinoille, joilla (valtioiden välinen) kilpailu epäilemättä kovenee kovenemistaan, sen seurauksena puolustustuotteiden hinnat eurooppalaisille asiakkaille nousevat. Toiseksi Euroopan valtiot, jotka ostavat valmiita tuotteita Yhdysvalloista, kustantavat Yhdysvaltojen teknologiaa, jonka kustannukset sisältyvät kyseisten tuotteiden hintaan.

4.23

Kun otetaan huomioon taloudelliset ja kansainväliset poliittiset näkymät, perusteellinen eurooppalainen keskustelu ja toiminnallisten päätelmien tekeminen on välttämätöntä. Jos kaikki jäsenvaltiot eivät halua osallistua yhteiseen kehykseen, pitäisi noudattaa nk. tehostetun yhteistyön periaatetta. Yhdentymisen tiivistäminen ja myönteinen suhtautuminen eurooppalaisten tuotteiden ostamiseen osoittautunevat ainoiksi keinoiksi, jolla voidaan päästä suurin piirtein Yhdysvaltojen markkinoiden kokoluokkaan. Ilman tehokkaita kotimarkkinoita on syytä epäillä vakavasti, onko EU:n teollisuudella mitään toivoa kilpailla maailmanmarkkinoilla.

5.   Erityiskysymyksiä

5.1

Puolustusvoimien eri haarojen – maa-, meri-, ilmavoimat – teollinen ympäristö poikkeaa merkittävästi maasta toiseen. Eräillä aloilla yhdenkään valtion ei voida enää katsoa voivan kehittää yksinään uuden sukupolven puolustusmateriaalia.

5.2

Maavoimien alalla on olemassa vain rajallinen määrä suuria yhdennettyjä järjestelmiä tuottavia yrityksiä, jotka voivat kehittää ja tuottaa taistelupanssarivaunuja ja sitä kevyempiä sotilasajoneuvoja. Tärkeimmät eurooppalaiset tuottajat ovat Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Järjestelmäosien valmistajia ja kolmannen tason toimittajia on runsaasti, mutta Keski-Eurooppa on aliedustettuna.

5.3

Monet maat ovat kehittäneet "oman" laivanrakennusteollisuutensa ja rakentavat laivastoaluksia, jotka ovat eri maissa hyvinkin erikokoisia ja erilaisia. LoI-valtiot ja Alankomaat ovat johdossa, myös konseptisuunnittelun ja monipuolisten laivaston tutkimuslaitosten alalla, joka eroaa huomattavasti siviilialan laivanrakennussektorin kehittämisestä. Tälläkin alalla on laaja kirjo järjestelmäosien valmistajia ja kolmannen tason toimittajia.

5.4

Sotilaslentokoneita kehitetään ja tuotetaan vain muutamassa maassa. Teollisuus on keskittynyt muutamaan suurelta osin monikansalliseen yritykseen, jotka toimivat EU:ssa ja sen ulkopuolella. Teollisuus on keskittynyt pääasiassa EADS:ään, BEA-Systemsiin, Dassaultiin ja Saab-Aircraftiin. Edistyksellinen aerodynamiikkatutkimus on rajoittunut muutamaan maahan.

5.5

Elektroniikka-ala, mukaan luettuna johto, valvonta ja viestitoiminta, on puolustuksen kannalta entistä tärkeämpää ja käsittää suuria teollisuuden toimijoita kuten Thales, BEA-Systems ja Finmecannica. Suurimmille eurooppalaisille elektroniikka-alan teollisuusryhmittymille Philipsille ja Siemensille puolustus ei ole niin tärkeää. Erikoistuneiden elektroniikkakomponenttien, kuten puolustusalan integroitujen piirien, kustannustehokkaan massatuotannon tuotantomäärä on niille joka tapauksessa liian pieni. Näiden suurten teollisuusryhmittymien mukaan saaminen korostaa kuitenkin kaksikäytön merkitystä tällä alalla.

5.6

Ammusten ja räjähteiden osalta teollisuusyritysten määrä on asteittain vähentynyt viime vuosikymmeninä osin ympäristörajoitusten takia. Yleinen turvallisuus pakottaa tällaiset yritykset muuttamaan pois vanhoista tuotantopaikoista tai yksinkertaisesti sulkemaan ne.

5.7

Kriittisen teknologian saatavuus on elintärkeää, ja sitä pitäisi tukea yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa. Sama koskee tiettyjä materiaaleja, kuten hiilikuituja tai elektroniikkakomponenttien materiaaleja.

5.8

Vuoden 2007 puolustuspaketti, joka hyväksyttiin vuonna 2009, voi tarjota tärkeää tukea. Jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2011 kesällä. On vielä liian varhaista suhtautua myönteisesti tai epäilevästi niiden seurannaisvaikutuksiin sisämarkkinoiden luomisessa. Prosessi ei ole vielä ohi, ja jää nähtäväksi, miten puolustusalan tuotteiden yhteisön sisäistä siirtoa koskeva tavoite ja muut käsitteet, kuten keskeiset kansalliset turvallisuusedut, käytännössä toteutetaan.

5.9

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklassa määrätään mahdollisuudesta poiketa EU:n hankintalainsäädännöstä keskeisten kansallisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Tämä laaja ilmaisu saattaa haitata markkinoiden ja erityisesti toivottavien hankintaketjujen kunnollista kehittymistä. ETSK kannattaa 346 artiklan täsmällisempää tulkintaa, joka jättää riittävät mahdollisuudet eurooppalaisille ratkaisuille ja optimaalisille eurooppalaisille hankintaketjuille ja joka näin parantaa toimitusvarmuutta, lisää jäsenvaltioissa saatavilla olevia erikoistuotteita ja parantaa kannattavuutta.

5.10

Kansallinen tietoturva aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin ne, jotka mainitaan kohdassa 5.9, ja sitäkin on tarkistettava. Se on tärkeä ja arkaluonteinen asia myös, kun ajatellaan EU:n teollisuuden osallistumista puolustushankkeisiin Yhdysvalloissa.

5.11

"Yhdistämisen ja jakamisen", joka käsittää myös yhteiset koulutusohjelmat, pitäisi olla tulevaisuuteen suuntautunut ohjelma. Perusehtona on se, että tyhjät puheet korvataan konkreettisella suunnittelulla ja kohdennetulla lähestymistavalla, joka sisältää selkeitä vaiheita. "Yhdistäminen ja jakaminen" on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa niin kauan kun puolustusdoktriineista ei ole yhteisymmärrystä.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ks. itsenäisen eurooppalaisen ohjelmaryhmän puolustusministerien perustaman riippumattoman tutkimusryhmän laatima raportti "Kohti vahvempaa Eurooppaa", joka sisältää ehdotuksia Euroopan puolustustarviketeollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi.

(2)  Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artikla ja seuraavat artiklat, EUVL C 115, 9.5.2008).

(3)  Direktiivit 2009/43/EY (EUVL L 146, 10.6.2009) ja 2009/81/EY (EUVL L 216, 20.8.2009). Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät puolustuspaketin vuonna 2009. Jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa se osaksi lainsäädäntöään vuoden 2011 kesällä. Puolustuspakettiin sisältyi myös tiedonanto "Strategia Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi ja sen kilpailukyvyn parantamiseksi", COM(2007) 764, 5.12.2007.

(4)  Tähän prosessiin olisi varattava rahoitusta EU:n rahastoista eli tulevasta kahdeksannesta puiteohjelmasta, Euroopan aluekehitysrahastosta, koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta.

(5)  EU:n tilaa käsittelevä puhe, marraskuu 2011.

(6)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2011 rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan (2011/2177(INI).

(7)  Ks. EU:sta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 1 kohta ja 42 artiklan 3 kohta, EUVL C 115, 9.5.2008.

(8)  Ks. "A comprehensive analysis of emerging competences and skill needs for optimal preparation and management of change in the EU defence industry", loppuraportti, toukokuu 2009. Eurostrategies-konsulttiyhtiön raportti Euroopan komissiolle.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/24


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Naisyrittäjät – erityistoimet kasvun ja työllisyyden edistämiseksi EU:ssa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/05

Esittelijä: Madi SHARMA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Naisyrittäjät – erityistoimet kasvun ja työllisyyden edistämiseksi EU:ssa.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 7 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmiä ja suosituksia naisyrittäjyyden edistämiseksi Euroopassa

1.1   Tässä lausunnossa tehdään neljä konkreettista keskeistä ehdotusta toimiksi, joilla voidaan edistää ja kehittää naisyrittäjyyttä kestävän kasvun tukemiseksi Euroopassa. Lausunnossa keskitytään yksinomaan naisyrittäjyyteen, eikä siinä tarkastella naisten muuta osallisuutta työmarkkinoilla tai päätöksenteossa.

1.2   Toimintasuositusten toimeenpanosta aiheutuu kustannuksia, mutta Euroopan komission ja jäsenvaltioiden edellyttämät pienet investoinnit kompensoituvat sijoitetun pääoman tuottamalla taloudellisella lisäarvolla. Sitä syntyy, kun naiset perustavat lisää yrityksiä ja niihin luodaan työpaikkoja. Vaikutuksiltaan vaatimattomista hankkeista voitaisiin myös suunnata varoja uudelleen siten, että ne tukevat tavoitteita tehokkaammin.

1.3   Toimintasuositukset eivät myöskään edellytä uusia rakenteita, vaan ne voidaan sisällyttää nykyisten talouskehitysministeriöiden toimialaan. Niitä varten ei tarvitse perustaa sukupuolten tasa-arvoasioita käsitteleviä ministeriöitä, sillä naisyrittäjyys on talouskysymys.

1.4   Esitettyjä suosituksia tukevat vastaavista toimista Yhdysvalloissa saadut tulokset: naisyrittäjien määrä on kaksinkertaistunut, työpaikkoja on luotu aiempaa enemmän ja taloudellinen panostus yhteiskuntaan on lisääntynyt. Tehokkain vaikutus on ollut pakollisella tietojen keräämisellä ja hankintapolitiikalla (1).

1.5   Perustetaan Euroopan komissioon Euroopan naisyrittäjyysvirasto, joka toimii jäsenvaltioiden tasolla toimivaltaisissa ministeriöissä, jottei luoda täysin uusia rakenteita (mieluummin ei sukupuoliasioihin keskittyviä ministeriöitä, jotta erotetaan selvästi toisistaan taloudellinen toiminta ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät vastuut).

1.6   Nimetään Euroopan komissiosta ja jäsenvaltioiden yritysministeriöistä naisyrittäjyysjohtaja/-lähettiläs tai naisyrittäjyyden korkean tason edustaja. Hallinnonrajat ylittävässä asemassa hänen tehtävänään on lisätä tietoisuutta taloudellisista eduista, jotka saadaan, kun nykyistä useampia naisia kannustetaan perustamaan ja kasvattamaan yrityksiä.

1.7   Kerätään tietoa ja tuotetaan vuosittain päivitettäviä toiminta- ja tutkimusselvityksiä naisyrittäjyydestä Euroopan eri alueilla, jotta helpotetaan sukupuolen perusteella eriteltyjen tietojen saatavuutta eri ministeriöissä ja virastoissa.

1.8   Tehostetaan sukupuolten nykyisen tasa-arvolainsäädännön noudattamista. Resurssien ja varojen myöntämisessä olisi keskityttävä sukupuoleen perustuvaan analyysiin, jolla tähdätään avoimuuteen, vastuullisuuteen ja huolelliseen asianhoitoon, jotta varmistetaan sukupuolten välinen tosiasiallinen tasa-arvo.

1.9   Naisyrittäjyyden mahdollistavan toimintaympäristön luomiseksi tulisi myös ottaa huomioon seuraavat seikat:

otetaan miehet mukaan keskusteluun ja viestintään,

sivuutetaan sukupuolistereotypiat etenkin kasvatuksessa ja urasuunnittelussa

kannustetaan akateemisiin opintoihin, jotka voivat ohjata naisia perustamaan uusia yrityksiä

varmistetaan, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet rahoitukseen ja resursseihin

parannetaan itsensä työllistävien sosiaaliturvaa.

2.   Tausta

2.1   Kasvu EU:ssa ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

2.1.1   Päätöslauselmassaan naisyrittäjyydestä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (2) Euroopan parlamentti "toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on eroja naisyrittäjien määrissä; toteaa, että naiset harkitsevat miehiä harvemmin yrittäjyyttä kestävänä uravalintana ja että vaikka kymmenen viime vuoden aikana omaa pk-yritystään johtavien naisten määrä on lisääntynyt, Euroopan unionissa ainoastaan kymmenesosa naisista on yrittäjiä, kun taas miesten vastaava osuus on neljäsosa; toteaa, että noin 60 prosenttia kaikista yliopistotutkinnon suorittaneista on naisia mutta että heitä on työmarkkinoilla liian vähän kokopäivätyössä etenkin yritystoiminnan alalla; katsoo, että on tärkeää kannustaa naisia yritystoimintaan ja antaa heille siihen mahdollisuus, jotta voidaan vähentää nykyistä sukupuolten epätasa-arvoa".

2.1.2   Eurooppaa hallitsevassa rahoituskriisissä talouskurista on tullut avain, jolla etsitään tietä ulos kriisistä. Vasta viime aikoina on kurin lisäksi alettu puhua investoinneista. Kasvua edistävien politiikkojen täytyy olla avainasemassa.

2.1.3   Maailmanlaajuisesti muuttuvassa tilanteessa, jota leimaa epävarmuus, jatkuva muutos ja aiempaa paljon suurempi globaali kilpailu, yksi keskeisistä tekijöistä on yrittäjien aseman tunnustaminen kanavoitaessa investointeja talouden elvyttämiseen, jotta varmistetaan Euroopan talouden kilpailukyky ja elinvoima. Euroopan komissio on tunnustanut pk-yritysten aseman yhteiskunnassamme, ja se on nyt keskittänyt huomionsa ensisijaisesti pk-yritysten potentiaalin lujittamiseen.

2.1.4   Yrittäjistä on tullut aiempaa tärkeämpiä työmahdollisuuksien tarjoajia ja avaintekijöitä alue- ja paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin kannalta (3). Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiallaan, Small Business Act -aloitteellaan, Eurooppa 2020 -strategiallaan ja uudella Cosme-ohjelmallaan (4) EU on siis asemoinut pk-yritysten tarpeet toimintapolitiikkansa ytimeen ja saanut myönteisiä tuloksia.

2.1.5   EU:n sisällä pk-yritysten valtakunnalliset ja alueelliset toimintaympäristöt eroavat toisistaan huomattavasti ja niin myös pk-yritykset itse. Pk-yritysten tarpeisiin vastaavissa toimintalinjoissa täytyy siksi ottaa tämä moninaisuus täysin huomioon ja noudattaa täysin läheisyysperiaatetta ("pienet ensin" -periaate ja eurooppalainen Small Business Act -aloite).

2.1.6   Tuoreessa lausunnossaan tiedonannosta "Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille" (5) ETSK panee merkille, että komissio olettaa sukupuolten olevan tasa-arvoisia liike-elämässä. Se ei kuitenkaan erikseen suosita naisten omistamien pk-yritysten kansainvälistymisen tukemista.

2.1.7   Euroopasta puuttuvat erityisesti naisyrittäjyyttä tukevat perusrakenteet. Missään edellä mainituista politiikoista, niistä johdetuissa toimissa tai säännöksissä ei ole täysin tunnustettu, että yrittäjyyteen liittyy sukupuolinäkökohtia, eikä niissä ole otettu huomioon kasvumahdollisuuksia tai elinkeinoelämän monimuotoisuutta (kotoa käsin hallinnoidut yritykset, mikro- tai perheyritykset).

2.2   Nykyinen naisten johtamia yrityksiä koskeva politiikka

2.2.1   Naisten omistamat yritykset ovat ratkaisevan tärkeitä terveelle Euroopan taloudelle. Hallitukset ja lukuisat julkiset, yksityiset ja akateemiset järjestöt ovat jo yli vuosikymmenen ajan todenneet, että naisyrittäjyyden tukeminen on arvokasta sekä poliittisesti että käytännön kannalta. Tämä heijastuu lisääntyneenä tietoisuutena kyseisten yritysten taloudellisista vaikutuksista.

2.2.2   Komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa parhaillaan yhteistyötä löytääkseen keinoja poistaa tekijät, jotka estävät naisia valitsemasta yrittäjyyttä. Asiassa on tehty lukuisia aloitteita, esimerkiksi:

Eurooppalainen naisyrittäjien mentoriverkosto perustettiin Varsovassa Puolan puheenjohtajakauden tapahtumassa 15. marraskuuta 2011. Verkosto kuuluu vuoden 2011 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen tarkistuksessa esitettyihin toimiin. Se vahvistaa ja täydentää toimia, joilla on määrä edistää, tukea ja kannustaa naisyrittäjyyttä.

Poliittisten päätöksentekijöiden naisyrittäjyyttä tukeva eurooppalainen verkosto (WES).

Naisten yrittäjyysportaali (6).

3.   Taloudellinen potentiaali

3.1   Kannustavasta kehityksestä huolimatta EU:n on syytä ryhtyä merkittäviin lisätoimiin hyödyntääkseen naisten omistamien yritysten ja erityisesti pk-yritysten potentiaalin kokonaisuudessaan. Naiset ovat liian usein näkymättömiä elinkeinoelämässä – mediassa, talouselämää edustavissa järjestöissä ja poliittisina vaikuttajina.

3.2   Yrittäjyydessä vallitsee jatkuva ero sukupuolten välillä. Naisyrittäjiä on vähemmän. Nykyisin naisyrittäjät muodostavat kaikista Euroopan yrittäjistä vain 30 %. Kyseessä on talouskasvun kannalta hyödyntämätön potentiaali.

3.3   Vuonna 2012 naisten johtamat yritykset ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Naisten omistamia yrityksiä toimii kaikkialla Euroopassa ja sen naapurialueilla, kuten Euromed-alueella (7), ja jokaisella alalla. Elpymisen ja kasvun kannalta ne ovat talouden vahvistajina sekä uusien työpaikkojen luojina ja säilyttäjinä ratkaisevassa asemassa.

3.4   Huolestuttavinta on, että samaan aikaan, kun hallitusten yritystukia on leikattu monissa maissa ja kun monet yritykset taistelevat olemassaolostaan ja ponnistelevat kasvun saavuttamiseksi, on naisten johtamien yritysten tukitoimet ylistävistä sanoista huolimatta poistettu toimintasuunnitelmista. Naisten omistamat yritykset ovat "monen miljardin euron mahdollisuus" (8). Tämä mahdollisuus on tiedostettava eikä sitä saa jättää hyödyntämättä.

3.5   Yksi suurimmista haasteista naisten omistamien yritysten määrän arvioimiseksi Euroopassa on sekä määrää että laatua koskevien tietojen puute. Yritysrekistereissä ja monissa valtiollisissa tilastolähteissä (mukaan lukien arvonlisäverovelvollisten rekisteri) sukupuolta ei ole käytetty luokitteluperusteena. Sukupuolitiedot eivät myöskään ole helposti saatavilla pankeissa tai yritysten etujärjestöissä.

3.6   Näistä puutteista huolimatta useat muut yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä käsittelevät luotettavat tietolähteet tarjoavat tietoa miesten ja naisten yrittäjätoiminnasta. Tällaisia ovat maailmanlaajuinen yrittäjyysraportointi Global Entrepreneurship Monitor (GEM) ja vuotuiset väestötutkimukset useimmissa Euroopan maissa (Census). Tiedonkeruu Yhdysvalloissa ilmentää, miten asiassa voitaisiin toimia Euroopassa (9).

3.7   Tutkimuksista (10) ilmenee, että naisten johtamat yritykset investoivat enemmän henkilöstönsä koulutukseen kuin työnantajat yleensä ja että noin kaksi kolmannesta niistä pyrkii kehittämään johtajiensa johtamistaitoja. Kasvuorientoituneihin naisten johtamiin yrityksiin investoiminen tuottaa siis todennäköisesti paremman tuloksen kuin investoiminen yrityksiin yleensä.

3.8   Useimmat tilastot ovat varovaisia ennusteita, ja tutkimukset osoittavat selvästi, että naisyrittäjät, äidit mukaan lukien, tavoittelevat huomattavasti voimakkaampaa kasvua (11). Natwest Bank -pankin Iso-Britanniassa teettämä tutkimus osoitti, että naisista 88 % ennusti yritystoiminnalleen kasvua, mutta miehistä vain 74 %. Kasvuennuste oli keskimäärin 25 %.

4.   Sukupuolten tasa-arvo yrityselämässä

4.1   EU:n moraalinen velvollisuus on antaa naisille se, mitä he todella ansaitsevat. Sukupuolten tasa-arvo on aina syytä asettaa etusijalle EU:n päätöksenteossa. Kriisiaikoina "sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta" tulee entistäkin ratkaisevampi tekijä. Sekä miesten että naisten tulee osallistua aiheesta käytävään keskusteluun, sillä naisia koskevista asioista keskustelevat aivan liian useassa tapauksessa vain naiset.

4.2   Sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon lainsäädännössä ja poliittisissa toimintalinjoissa kaikkialla Euroopassa, mutta niissä ei keskitytä varmistamaan resurssien tai varojen jakamisen analysoimista sukupuolen perusteella. Tällainen analyysi on tehtävä sukupuolten välisen tosiasiallisen tasa-arvon varmistamiseksi avoimuutta, vastuullisuutta ja huolellista asiainhoitoa ajatellen.

4.3   Yhdistyneessä kuningaskunnassa laki velvoittaa sukupuolten tasa-arvoiseen kohteluun (12). Sen mukaan kaikkien viranomaisten tulee kaikkia tehtäviään hoitaessaan asiaankuuluvalla tavalla:

poistaa sukupuoleen perustuva laiton syrjintä ja häirintä

edistää tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamista naisille ja miehille.

Tämä velvoite edellyttää, että resurssien ja varojen myöntämistä analysoidaan sukupuolineutraaliuden kannalta.

4.4   Sukupuolten tasa-arvoisen kohtelun käsite on tärkeä varmistettaessa sukupuolten tasa-arvo noudattamalla velvoitetta sekä arvioimalla resurssien myöntämisperusteita ja keräämällä sukupuolen perusteella eriteltyjä tietoja. Näin tarjottaisiin poliittisille päättäjille tukea arvioitaessa tosiasiallisia vaikutuksia naisyrittäjyyteen. (Esimerkki aluekehitys- [EAKR] ja sosiaalirahastoista [ESR]: EU myöntää varoja jäsenvaltioille, jotka jakavat ne edelleen aluetasolle. Kyseisin varoin luodaan usein työpaikkoja perustamalla yrityksiä, mutta sukupuolikysymys ei tule esiin missään vaiheessa.) Sukupuolten tasa-arvon toteutumisen varmistamiseksi jokaisella poliittisella päätöksentekotasolla tulisi kysyä ja analysoida, kuinka rahat jaetaan sukupuolen perusteella.

4.5   Sukupuoli voi toimia "linssinä", jonka lävitse muita epätasa-arvoon vaikuttavia tekijöitä (rotu, vammaisuus tai ikä) voidaan havaita ja niihin voidaan puuttua. Sukupuolten tasa-arvo voi toteutua tosiasiallisesti kaikkialla Euroopassa integroidulla lähestymistavalla, kuten erityisesti on todettu OECD:n selonteossa (13) Tackle Gender Gap to Boost Growth. Huomion keskittäminen sukupuolikysymykseen koskee kaikkia tasa-arvon osa-alueita ja vaikuttaa jokaiseen, sekä miehiin että naisiin. Keskittymällä sukupuolikysymykseen otetaan lähtökohdaksi, että naisten ja miesten välinen epätasa-arvo johtuu epäoikeudenmukaisuudesta tai stereotypioista, jotka vaikuttavat kaikkiin.

4.6   Sukupuoleen perustuvaa arviointia tarvitaan, jotta vältetään kasvatus- ja koulutusresurssien tuhlausta sekä korkeampia sairauslukuja ja kustannuksia yrityksissä, joissa naisten taitoja ei arvosteta eikä heidän kykyjään ja taitojaan tunnusteta. Lisäksi ammatinvalinnanohjauksen lisääminen, stereotypioiden voittaminen ja lasikaton murtaminen ovat olennaisia kaikenikäisten naisten voimaannuttamiseksi. Naisten roolimalleja ja esikuvia täytyy myös tuoda aiempaa näkyvämmin esille mediassa ja yhteiskunnassa, jotta edistetään niitä myönteisiä muutoksia, joita naiset tuovat talouteen.

5.   Suositukset

5.1   Poliittiset toimet

5.1.1   ETSK toteaa, että Euroopassa on vallalla talouskurin ajanjakso. Se katsoo kuitenkin, että naisten omistamiin yrityksiin kohdennetuin yksinkertaisin erityistoimin voitaisiin saada aikaan enemmän kuin niillä pienillä panoksilla, jotka EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi annettava seuraavien neljän ehdotuksen toteuttamiseksi.

5.1.2   Näitä ehdotuksia ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan ne ovat naisyrittäjien ja yritysten etujärjestöjen konsultoinnin tulos. Vastaavanlaisia suosituksia on esitetty Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (14). Vastaavia toimia on ennen muuta esitetty Yhdysvalloissa naisyrittäjyyttä käsittelevässä lainsäädännössä Women's Business Ownership Act (1988). Tehokkaimmin vaikuttivat pakollinen tietojen kerääminen ja julkiset hankinnat. Yhdysvalloissa naisyrittäjien suhteellinen määrä miesyrittäjiin verrattuna on nykyisin noin 2:1 (Yhdysvalloissa naisyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä nousi 26 prosentista 57 prosenttiin vuosina 1992-2002). Näin naisyrittäjien määrä kaksinkertaistui, työpaikkojen määrää lisääntyi ja taloudellinen panos yhteiskunnassa kasvoi.

5.1.3   Ehdotuksia:

5.1.3.1

Perustetaan naisyrittäjyysvirasto Euroopan komissioon ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin ministeriöihin. Sitä ei ole syytä sijoittaa sukupuolten tasa-arvoasioita käsitteleviin ministeriöihin, jotta tehdään selvä ero elinkeinoelämän ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevien toimivaltuuksien välillä. Sille tulee osoittaa vakavasti otettava toimeksianto tavoitteineen ja määrärahoineen. Komission yritystoiminnan pääosastossa työskentelee tällä hetkellä 900 henkilöä, joista vain yhden toimialana on eurooppalainen naisyrittäjyys!

5.1.3.2

Nimetään Euroopan komissiosta ja jäsenvaltioiden yritysministeriöistä naisyrittäjyysjohtaja/-lähettiläs tai naisyrittäjyyden korkean tason edustaja. Hallinnonrajat ylittävässä asemassa hänen tehtävänään on lisätä tietoisuutta taloudellisista eduista, jotka saadaan kannustettaessa nykyistä useampia naisia perustamaan ja kasvattamaan yrityksiä. Näiden tehtävien tulisi olla määräaikaisia (4–10 vuotta riippuen taloustilanteesta ja tukirakenteesta) ja niillä tulisi olla erittäin selkeä tehtäväalue erityistavoitteineen ja vastuineen. Naisyrittäjyysjohtaja/-lähettiläs tai naisyrittäjyyden korkean tason edustaja voisi myös vastata sellaisten teollisuusalojen tai akateemisten urien edistämisestä, jotka johtavat naisyrittäjyyden kasvuun. Niitä ovat mm. tutkimus, luonnontieteet, huipputeknologia, suoramyynti ja verkkotoimintojen/tietotekniikan kehittäminen.

5.1.3.3

Kerätään olennaista tietoa, jonka avulla naisyrittäjille myönnettäviä tukia voidaan mitata ja määrittää – keskeinen syy naisten syrjinnälle yrityselämässä, etenkin yrityksen perustamisvaiheessa. Tuetaan naisten johtamia yrityksiä koskevien politiikkojen ja tutkimusten vuosittaista päivittämistä Euroopan eri alueilla. Kerätään aiempaa enemmän tietoa, joka on eriytetty yrittäjän sukupuolen perusteella, ja helpotetaan sen saatavuutta eri ministeriöissä ja virastoissa. On tärkeää, että komission yritystoiminnan pääosasto ja kaikkien jäsenvaltioiden talouskehitysministeriöt toteuttavat sukupuoleen perustuvan vaikutuksen arvioinnin keräämällä asiaankuuluvaa tietoa. Sitä on naisyrittäjien ja naisten omistamien yritysten määrä, kyseisissä yrityksissä työskentelevien määrä sekä kyseisille yrityksille ja yrittäjille myönnetyt tuet. On tärkeää huomata, että Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa on onnistuttu lisäämään naisyrittäjien määrää keräämällä ja analysoimalla vastaavia tietoja.

5.1.3.4

Tehostetaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan nykylainsäädännön noudattamista. Tuoreet tilastot osoittavat naisten työttömyyden olevan Euroopassa korkeimmillaan 23 vuoteen. On myös ennätysmäärä nuoria, mukaan luettuina monia tutkinnon suorittaneita naisia, jotka eivät ole mukana työelämässä. Sukupuolten välillä on palkkaero, ja naisia osallistuu liian vähän päätöksentekoon kaikkialla Euroopassa. EU:n ja jäsenvaltioiden on tärkeää täyttää velvoitteensa sukupuolten tasa-arvoisessa kohtelussa erittelemällä tietoja sukupuolen perusteella, etenkin tiedonkeruun ja määrärahojen myöntämisen osalta.

5.2   Kansalaisyhteiskunnan toimet

5.2.1   Ehdotukset:

5.2.1.1

Koska kaikista toimista naisyrittäjyyden ja naisten omistamien yritysten edistämiseksi on yhteiskunnallista ja taloudellista hyötyä kaikille, miehiä täytyy kannustaa osallistumaan asiasta käytävään keskusteluun ja toteamaan naisyrittäjyyden edistämisestä saatu lisäarvo. Asiaan liittyvässä viestinnässä, verkostoissa ja koulutuksessa tulisi ottaa huomioon molemmat sukupuolet, ja myös sosiaaliturvalla tulisi varmistaa, että kaikkia kohdellaan yhteiskunnassa yhtäläisesti.

5.2.1.2

On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus yrittäjyyteen torjumalla kaikentasoisessa koulutuksessa sukupuoleen perustuvat yrittäjien stereotyypit ja muokkaamalla kielenkäyttöä ja termejä, joilla yrittäjiä kuvaillaan. Samaan aikaan on varmistettava, että yliopistoissa ja muualla jatkokoulutuksessa nykyisin tarjottava tuki yritysten perustamiseen houkuttelee ja hyödyttää nuoria naisia. Näin poistetaan erot yritystoimintaa aloittavien nuorten miesten ja naisten määrissä.

5.2.1.3

Edistetään perinteisiä ja perinteistä poikkeavia urapolkuja kaikenikäisiä naisia varten sukupuolineutraalisti. Euroopassa on monia korkeasti koulutettuja naisia tutkintoineen – moni on parhaillaan kriisin johdosta työttömänä –, jotka eivät ole harkinneet yrittäjyyttä vaihtoehtona.

5.2.1.4

Perustetaan naisyrittäjyyteen suuntautuneita yrityskeskuksia, jotka tarjoavat keskeistä yritystietoutta, verkostoja, tiedonvaihtoa, koulutusta ja mentorointia. Näitä ei ole kaikissa EU-maissa, eikä yritysjärjestöillä eikä kauppakamareilla ole niihin riittävästi resursseja. Tällaiset keskukset voivat erityisresurssein edistää naisyrittäjyyttä erittäin tehokkaasti. Saksasta löytyy monia esimerkkejä parhaista käytänteistä.

5.2.1.5

Varmistetaan tuen, tiedon, varojen ja resurssien saaminen tutkimukseen, tieteelliseen työhön ja teknologian kehittämiseen naisille, jotka haluavat käynnistää oman yrityksen tai kehittää tutkimus- tai innovointitoimintaansa.

5.2.1.6

Varmistetaan, että rahoituslaitokset tarkistavat luotonantoon liittyvien tietojen ilmoittamista sukupuolen mukaan. Tutkimukset osoittavat, että naisille myönnetään vain vähän lainoja ja että naiset maksavat niistä usein paljon korkeampaa korkoa kuin miehet (15).

5.2.1.7

Tarkistetaan sosiaaliturvan järjestäminen kaikille yrittäjille, mutta erityisesti käytännön järjestelyt naisyrittäjille sekä raskauden aikana että äiteinä ja huoltajina. Komission toimintasuunnitelmassa "Yrittäjyyden edistäminen Euroopassa" (16) vaaditaan sosiaaliturvajärjestelmien parantamista, mutta siinä ei edetä asianmukaisiin ehdotuksiin.

5.2.1.8

Laaditaan EU:n laajuinen sopimus yleisradiotoiminnasta ja pannaan se täytäntöön, jotta jäsenvaltioiden julkisia tv- ja radioasemia kannustetaan asettamaan tavoitteekseen sukupuolen suhteen tasapuolinen uutisointi yrittäjyydestä – naisaiheet on siirrettävä naisten uutisista talousuutisiin! Tutkimukset osoittavat, että uutisointi voi vaikuttaa huomattavan myönteisesti naisyrittäjistä saatuun kuvaan ja asenteisiin heitä kohtaan. Yhä laajempi uutisointi menestyneistä naisyrittäjistä roolimalleina vaikuttaisi mitattavasti yhteiskunnan asenteisiin naisyrittäjyyttä kohtaan.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Women's Business Ownership Act (HR5050; 1988) http://www.nwbc.gov/sites/default/files/nwbc05.pdf.

(2)  (2010/2275(INI)).

(3)  ETSK:n lausunto "Työllistettävyys ja yrittäjähenkisyys – Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden rooli naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta tarkasteltuna", EUVL C 256, 27.10.2007, s. 114.

(4)  Yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME) 2014–2020.

(5)  COM(2011) 702 final.

(6)  Ks. http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/promoting-entrepreneurship/women/portal/.

(7)  ETSK:n lausunto "Naisyrittäjyyden edistäminen EU:n ja Välimeren alueella" (EUVL C 256, 27.10.2007).

(8)  Ks. http://www.wescotland.co.uk/wepg.

(9)  http://womeninbusiness.about.com/od/wibtrendsandstatistics/a/statswibindustr.htm

(10)  http://www.bis.gov.uk/assets/biscore/enterprise/docs/b/11-1078-bis-small-business-survey-2010-women-led-businesses-boost.pdf

(11)  http://www.enterprising-women.org/static/ew_growthreport.pdf

(12)  http://freedownload.is/doc/overview-of-the-gender-equality-duty-11622854.html

(13)  http://www.oecd.org/document/0,3746,fr_21571361_44315115_50401407_1_1_1_1,00.html.

(14)  (2010/2275(INI)).

(15)  Ks. esim. Women and banks – Are female customers facing discrimination?, IPPR:n selvitys, marraskuu 2011, osoitteessa: http://www.wireuk.org/uploads/files/women-banks_Nov2011_8186.pdf; Women's business ownership: a review of the academic, popular and internet literature, osoitteessa: http://www.bis.gov.uk/files/file38362.pdf.

(16)  COM(2004) 70 final.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/29


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Naisten edelläkävijärooli maatalouden ja maaseudun kehittämis- ja innovaatiomallissa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/06

Esittelijä: Daniela RONDINELLI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Naisten edelläkävijärooli maatalouden ja maaseudun kehittämis- ja innovaatiomallissa.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 204 ääntä puolesta ja 5 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maatalousalueilla ja maaseuduilla työskentelevien ja/tai yrittäjinä toimivien naisten potentiaalia on analysoitava, kartoitettava ja edistettävä kaikissa EU:n politiikoissa, eikä sitä tule laiminlyödä tietyillä politiikanaloilla. Tämä on välttämätön perusta, jotta naiset voivat olla kehityksen ja innovoinnin toimijoita ja auttaa koko sektoria pääsemään ulos kriisistä.

1.2

Kaikessa EU:n lainsäädännössä ja kaikissa EU:n ohjelmissa on varmistettava yhtäläinen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä naisten asemaa edistävät toimet ottamalla sukupuolten tasa-arvo tehokkaasti huomioon, yksinkertaistamalla resurssien hyödyntämismenettelyjä ja seuraamalla säännöllisesti tuloksia.

1.3

Naiset on otettava mukaan alan kehittämissuunnitelmiin paikallis- ja aluetasolla. Tämä edellyttää, että heillä on mahdollisuus osallistua sekä tuoda esiin tarpeita, kokemuksia ja suunnitelmia (valmiuksien parantaminen).

1.4

Korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten on asianomaisten naisten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa analysoitava mahdollisuuksia ja tarpeita, asetettava käyttöön koulutusta ja teknologiaa naisten johtamien yritysten kehittämiseksi sekä parannettava maatalouden parissa työskentelevien naisten työ- ja elinolojen laatua.

1.5

TVT (1) on keskeisessä asemassa kehitettäessä ja parannettaessa naisten maataloustoimintaa edellyttäen, että se on tehokasta, hyvin saatavilla alueella ja kohtuuhintaista (laajakaista). Näin voidaan myös luoda työtä tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisille.

1.6

Toimivan tieto- ja viestintätekniikan helpottama naisverkostojen perustaminen luo yhteyksiä, tukee osallistumista sekä edistää suhteita ja hyvien käytänteiden vaihtoa EU:n, ehdokasmaiden ja kolmansien maiden naisten kesken, mistä on etua kansainväliselle yhteistyölle ja kaupalle.

1.7

Koulutus on suunnattava asianomaisten naisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Naiset voivat itse vastata tiedon levittämisestä innovatiivisin keinoin (keskustelu- ja itseopiskeluryhmät, sanomalehtiartikkelit, tiedotustilaisuudet oppilaitoksissa jne.).

1.8

Jotta naiset voivat järjestäytyä ja osallistua sekä kehittää näin potentiaaliaan, tarvitaan tehokkaita, saatavilla olevia ja joustavia palveluja, joiden avulla naiset vapautuvat huolenpitovelvollisuuksista. Tämä koskee terveydenhoitoa, kuljetuksia, luottoja, jakelua, markkinointia sekä vanhuksista ja lapsista huolehtimista mutta myös sosiaaliturvan eri aloja, jotta varmistetaan suoja niille naisille, jotka eivät kuulu sen piiriin. Myös tässä tapauksessa luodaan samalla työpaikkoja asianomaisiin palveluihin.

1.9

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden olisi edistettävä avustavien puolisoiden lakisääteistä tunnustamista sosiaaliturvan ja terveyden suojelun varmistamiseksi. EU:n tasolla olisi määriteltävä lainsäädäntökehys yhteistä yrittäjänä toimimista varten laatimalla esimerkiksi säännöstö maataloudessa ja maaseudulla työskenteleviä naisia varten.

1.10

Naiset voivat antaa panoksensa maatalouden ja alueen kestävään kehitykseen, jos heillä on käytettävissään tarvittava tieto ja teknologia (vihreä teknologia, resurssien tehokas hallinnointi ja käyttö, puhtaan energian tuotanto). Tällaisten innovatiivisten ja kestäväpohjaisten yritysten käynnistämistä varten on luotava nopeutettu menettely, jotta resurssit ovat käytettävissä yksinkertaistetulla tavalla (etenkin YMP:n toisessa pilarissa).

1.11

Naiset voivat elvyttää käsiteollisuutta sekä laadukkaita perinteisiä ja luonnonmukaisia tuotteita myös toimimalla entistä tiiviimmässä tuottajien ja kuluttajien välisessä vuorovaikutuksessa, jota on tutkittava ja hyödynnettävä (kuten lyhyissä tuotantoketjuissa).

1.12

YMP:n uudistuksella ja maaseudun kehittämispolitiikoilla on edistettävä naisten työtä ja toimintaa erityisesti naisille suunnatuin temaattisin ohjelmin (toinen pilari).

1.13

Jäsenvaltiot, alueet, paikallisviranomaiset ja työmarkkinaosapuolet ovat osaltaan vastuussa maatalousalueilla ja maaseudulla asuvien naisten potentiaalin edistämisestä varmistamalla oikeudelliset perusedellytykset ja huolehtimalla sellaisten asianmukaisten oikeudellisten puitteiden täytäntöönpanosta, joilla taataan tasa-arvoperiaatteen ja sukupuolten edustavuuden toteutuminen myös näiden tahojen sisäisissä rakenteissa. Eräiden jäsenvaltioiden myönteisten esimerkkien olisi kannustettava siihen, että naiset – kuten myös Euroopan parlamentti vaatii – olisivat asianmukaisesti edustettuina kaikissa poliittisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa maatalousalan ja maaseutualueiden elimissä.

2.   Hyödynnettävä potentiaali

2.1

Naisten potentiaalia maataloudessa ja maaseudulla on aliarvioitu: vuoden 2010 YMP-raportissa (2) viitataan naisiin vain Eurostatin tilastojen kautta, ja maaseudun kehitystä käsittelevässä vuoden 2010 raportissa mainitaan ohimennen erot työvoima-asteessa (miehet 76 prosenttia ja naiset 62 prosenttia (3)). Myös neuvoston 20. helmikuuta 2006 tekemässä päätöksessä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (4) naiset mainitaan vain, kun on kyse tarpeesta edistää heidän työssäkäyntiään.

2.2

Euroopan parlamentti luettelee kuitenkin naisten asemasta maataloudessa ja maaseudulla vuonna 2011 antamassaan päätöslauselmassa (5) tarkasti keskeisiä naisten kohtaamia ongelmia ja esittää eräitä strategisia väyliä naisten tukemiseksi sosiaalisessa ja taloudellisessa toimintaympäristössään. ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin analyysiin ja on samaa mieltä sen päätelmistä. Komitea haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota myös useisiin antamiinsa lausuntoihin (6).

2.3

Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen asetukseksi ja rakennerahastoja koskeviin yleisiin säännöksiin sekä ehdotettuun asetukseen liittyviin komission yksiköiden työasiakirjoihin (7), samoin kuin tiedonantoon eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta maataloudessa (8). Kyseiset asiakirjat sisältävät mielenkiintoisia seikkoja, jotka antavat aihetta toivoa, että toimielimet kiinnittävät nykyistä enemmän huomiota sukupuolten tasa-arvoon. Komitea toivoo, että niitä seuraavat neuvoston asianmukaiset päätökset.

2.4

ETSK antaa erityisesti tunnustusta eri jäsenvaltioissa toimiville maatalousalan naisten organisaatioille ja vastaaville verkostoille. Jotkut niistä ovat itsenäisiä, toiset toimivat osana viljelijäjärjestöjä. Myös eräät maaseudun nuorten organisaatiot toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon puolesta. Näin monet naiset voivat pätevöityä ja motivoitua osallistumaan yhä enemmän yritystoimintaan sekä yhteiskunnalliseen, ammatilliseen ja poliittiseen toimintaan. Heidän ansiokseen on myös luettava suuri osa tähänastisista edistysaskeleista esimerkiksi viljelijäperheiden sosiaaliturvassa. Eräissä viljelijäorganisaatioissa – joissa miehet ovat tähän asti olleet johdossa – naiset vaikuttavat nykyisin huomattavan aktiivisesti. (9) Tällaisten esimerkkien olisi oltava esikuvina kaikille jäsenvaltioille.

2.5

Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on edellä mainittujen asiakirjojen ohella kartoittaa kriteereitä ja toimia, jotka voivat auttaa naisia hyödyntämään potentiaaliaan työntekijöinä ja yrittäjinä sekä edistämään innovoivan roolin avulla kestävää kehitystä ja laadukkaita työpaikkoja. Maataloudessa ja maaseudulla yrittäjinä ja työntekijöinä toimivien naisten potentiaalin ja tarpeiden entistä parempi kartoittaminen saattaa parantaa tuotantoa ja sen laatua, auttaa kehittämään strategista näkökulmaa, edistää monipuolisuutta sekä yhtenäistää YMP:tä, maaseudun kehittämispolitiikkoja sekä alueellisen koheesion politiikkoja.

3.   Tietoja ja viitekohtia

3.1

YMP:n perättäiset uudistukset ovat tehneet epäselviksi maatalouden, maaseudun talouden sekä alueen hallinnoinnin/hyödyntämisen käsitteiden rajat. Tämän vuoksi kenttä, jossa naisten kohtaamia ongelmia on analysoitava, on laajentunut (10). Lisäksi tarvitaan entistä enemmän tarkkoja, eriteltyjä ja laadullisia tietoja, jotta voidaan syventää Eurostatin jo tekemää työtä. Euroopan parlamentin vuonna 2011 antamassa päätöslauselmassa todetaan, että maatalouden parissa työskentelee säännöllisesti 26,7 miljoonaa ihmistä, joista 42 prosenttia (11,2 miljoonaa) on naisia. Tämä kattaa kaiken maatalouteen ja maaseutuun liittyvän toiminnan, joka työllistää ihmisiä jollain tavalla (tällainen työ ei kuitenkaan usein ole ainoa työ tai pääasiallinen työ). Eurostat sen sijaan mittaa maataloustyötä vuosityöyksiköiden (VTY) perusteella, mikä alentaa maatalousalalla missä tahansa asemassa työskentelevien naisten ja miesten kokonaismäärää 11,1 miljoonaan vuonna 2010 (maa- ja metsätalous, kalastus ja metsästys) ja näin ollen työssä olevien naisten kokonaismäärää noin 4,7 miljoonaan (11).

3.2

Tämä viittaus tilastolliseen menetelmään osoittaa, ettei ongelma liity kyseessä oleviin määriin vaan maatalouden ja maaseudun strategiseen luonteeseen, sillä ne ovat vuorovaikutuksessa kaupunki- ja esikaupunkialueiden sekä niiden (ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen) kestävän kehityksen kanssa. Naisten asemaa maataloudessa ja maaseutualueilla tarkastellaan tämän vuoksi kahdesta näkökulmasta: Euroopan maatalouden tuotantostandardien korkea taso sekä naisten potentiaali, jota voidaan hyödyntää rajallisin mutta tehokkaasti ja kohdennetusti käytetyin resurssein. Lisäksi on muistettava, että voimakas kriisivaihe jatkuu edelleen ja että tämä aiheuttaa vaikeuksia – mutta myös luo mahdollisuuksia – maatalous- ja maaseutualueilla asuville ja työskenteleville naisille.

4.   Maatalous, maaseudun talous ja kriisin vaikutukset

4.1

Tuoreet tiedot maatalouden ja maaseudun tilanteesta osoittavat, että kulutuksen ja viennin laskusta johtuvan tuotannon ja työllisyyden alenemisen jälkeen ala on jälleen kasvussa ja tulot lisääntymässä. Etenkin sisämarkkinat ovat osoittaneet arvostavansa laatua ja kestävää kehitystä. Kuluttajat esimerkiksi suosivat yhä enemmän paikallistuotteita ("kilometritön" jakelu tai lyhyt tuotantoketju (12)) ja luonnonmukaisia tuotteita.

4.2

Työllisyyden osalta maataloudessa menetettiin vuosina 2007–2008 noin 900 000 työpaikkaa, ja vuosina 2008–2009 menetys oli 200 000 vuosityöyksikköä (13). Työllisyyden alenemissuuntaus saattaa näin ollen pysähtyä tasolle, joka heijastaa yritysten rationalisoinnista johtuvaa työntekijöiden määrän luonnollista alenemista sekä kouluttamattomien työntekijöiden määrän vähenemistä ja koulutettujen työntekijöiden määrän lisääntymistä.

4.3

Huolimatta näistä myönteisistä tekijöistä kriisi ei ole vielä ohi eikä naisten asema ole parantunut. Maataloustuotannossa käytetään edelleen huomattavasti epävirallista naistyövoimaa, ja naiset ovat huomattavan epäedullisessa asemassa sekä kokopäivätyön osalta (26 prosenttia naisista ja 52 prosenttia miehistä on kokopäivätyössä) että osa-aikatyön osalta (9,7 prosenttia miehistä ja 11,8 prosenttia naisista on osa-aikatyössä) (14). Näiden lukujen lisäksi kausityö (jonka piiriin kuuluu valtava prosenttiosuus työntekijöistä verrattuna pysyvästi työllistyneiden alhaiseen prosenttiosuuteen) sekä epävirallinen ja laiton työ on yleinen ja näkymätön ongelma, jonka laajuutta ei kyetä määrittelemään. Ongelmaan olisi puututtava tukemalla siirtymistä laittomasta työnteosta lailliseen ja vakiinnuttamalla mahdollisuuksien mukaan naisten työpaikat.

4.3.1

Sekä unionin jäsenvaltioista että kolmansista maista kotoisin olevien maahanmuuttajanaisten asema on hyvin huolestuttava. Heiltä puuttuvat usein perusluonteisimmat oikeudet, mikä tarkoittaa myöhästynyttä palkan maksua tai perustelemattomia ja perusteettomia palkan vähennyksiä. Tilanne on heikentynyt kriisin alettua, eikä sitä voida perustella pienten maatalous- ja jalostusyritysten luotonsaantivaikeuksilla. Monissa tapauksissa naistyöntekijöiden on ollut pakko palata kotimaahansa ilman palkkaa tai he ovat joutuneet sellaisten hyväksikäyttäjien, rikollisten ja ihmiskaupan harjoittajien kohteeksi, joita ei valitettavasti eräissä EU:n jäsenvaltioissa vielä voida asettaa syytteeseen.

4.3.2

Maatalousyritykset sijaitsevat hajallaan ja monet niistä ovat pieniä, joten saattaa olla vaikea tarkastaa, ovatko työsuhteet asianmukaisia. Paikallishallintojen yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa toteuttama huolellinen hallinnointi voi olla lähtökohtana torjuttaessa epäkohtia ja laittomuuksia sekä varmistettaessa oikeudet ja suoja kaikille.

5.   Naisten elin- ja työolojen parantaminen maatalous- ja maaseutualueilla …

5.1

Maataloustuotannon laatu-ulottuvuus on tärkeä tekijä naisten työskentelyssä, olivatpa he sitten tuottajia, avustavia puolisoita tai kuluttajia tai perinteiden, luovuuden ja alkuperäisten tapojen siirtäjiä. Tämän aseman hyödyntämiseksi tarvitaan yhteisiä paikallistason päätöksiä.

5.2

Tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen on osallistuttava edistyneiden tuotantotekniikoiden kehittämiseen ja soveltamiseen, tutkimukseen, ammatinvalinnanohjaukseen ja koulutukseen olemalla vuorovaikutuksessa maatalous- ja maaseutualueiden kanssa. Tutkimuksissa on otettava huomioon naisten tarpeet ja analysoitava heidän potentiaaliaan.

5.3

Usein katsotaan, että kaikki laadun parantamiseen ja kilpailukyvyn edistämiseen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista järjestämällä jonkintyyppistä koulutusta. Tämä saattaa johtaa koulutustarjonnan määrän lisääntymiseen laadukkaan ja kohdennetun koulutuksen sijaan, eikä tällainen koulutus useinkaan vastaa elinkeinoelämän eikä asianomaisten yhteiskunnallisten toimijoiden konkreettisia tarpeita eikä yhteisesti sovittuja kestävän kehityksen strategioita. Maatalous ja maaseutu tarvitsevat kasvaakseen asianmukaisesti valmistautuneita naispuolisia työntekijöitä ja yrittäjiä, mutta pelkästään koulutuksella ei voida välittömästi parantaa työn, toiminnan ja elämän laatua, jos rakenteet ja palvelut puuttuvat ja jollei luoda kestäväpohjaisia ja laadukkaita työpaikkoja.

6.   … edellyttää tarpeiden ja potentiaalin analysointia paikallistasolla

6.1

Minkä tahansa koulutuksen, palvelujen tarjonnan tai rationalisoinnin on perustuttava maatalous- ja maaseutualueilla asuvien ja työskentelevien naisten konkreettisten olosuhteiden ja resurssien analyysiin. Tämä edellyttää alueen ja sen asukkaiden potentiaalin ja odotusten huolellista analyysia, ja asianomaisten naisten on osallistuttava aktiivisesti sen laatimiseen. Osallistuminen on prosessi, jossa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset mutta myös yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot kantavat vastuunsa. Alueen koko potentiaalia voidaan parantaa hyödyntämällä alueella asuvien naisten potentiaalia. Kohdennetut ja tehokkaat ohjelmat innovoinnin, yrittäjyyden ja naisten työssäkäynnin edistämiseksi voivat luoda työpaikkoja (etenkin nuorille), jarruttaa maaltamuuttoa ja toisinaan jopa kääntää sen suuntaa.

6.1.1

Korkeakoulujen ja alueiden on oltava keskenään vuorovaikutuksessa tätä potentiaalia analysoitaessa: tutkimuskeskukset on otettava mukaan kehityssuunnitelmien laatimiseen ja arviointiin. Tämä edellyttää, että on varmistettava korkeakoulujen ja naisten tehokkaat yhteydet edistyneen ja saatavilla olevan tieto- ja viestintätekniikan avulla, jotta voidaan toteuttaa tarkkoja tutkimuksia ja testata niitä ruohonjuuritasolla (15).

6.1.2

Aluekehityssuunnitelmiin olisi sisällyttävä naispuolisille työntekijöille, avustaville puolisoille ja yrittäjille suunnattuja erityisiä koulutustoimia, joissa hyödynnetään heidän kykyään mukautua, innovoida ja siirtää tietoja ja käytänteitä. Koulutuksen saaneita naisia olisi kannustettava siirtämään tietojaan muille naisille virallisten (osuuskunnat, paikallisviranomaisten päätöksentekoon osallistuvat elimet, maaseudun kehittämisen toimintaryhmät jne.) ja epävirallisten (keskustelu- ja itseopiskeluryhmät, tilaisuudet oppilaitoksissa, radio- ja TV-lähetykset, sanomalehtiartikkelit, yhteiskunnalliset yritykset jne.) välineiden kautta. Tarvittavat kannustimet eivät muodostu pelkästään taloudellisesta tuesta vaan myös naisten ajan vapauttamisesta tarjoamalla apua ja hyviä paikallisia palveluja (palkallinen loma, lastenhoitopalvelut, tehokkaat ja ilmaiset kuljetukset (16), sijaiset hoivatyötä varten, maaseutupäiväkodit jne.).

6.2

Tehokas, nopea (laajakaista) ja kohtuuhintainen internetin tarjonta on edellytys, kun ajatellaan, että eräissä EU:n jäsenvaltioissa alle 60 prosentilla kotitalouksista on internetyhteys. Tieto- ja viestintätekniikan nykyistä laajempi käyttö saattaa helpottaa myös etäoppimista ja maantieteellisesti kaukaisten alueiden välisiä yhteyksiä sekä kannustaa viestimään muiden maiden maatalous- ja maaseutualueiden naisten kanssa ja edistää näin kiinnostusta opiskella kieliä ja vaihtaa kokemuksia.

6.2.1

Tieto- ja viestintätekniikka edistää myös naispuolisten yrittäjien, avustavien puolisoiden ja työntekijöiden verkostojen luomista. EU:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien kannustamina he voivat olla yhteydessä ja tehdä yhteistyötä myös ehdokasmaiden ja kolmansien maiden naisten kanssa. Tämä saattaa johtaa hedelmälliseen kokemusten vaihtoon, kehitysyhteistyön paranemiseen ja kaupan integraation edistymiseen sekä auttaa ratkaisemaan ruokaturvan maailmanlaajuiset haasteet.

6.3

Naisten terveys maatalous- ja maaseutualueilla on ensisijaisen tärkeää. Tehokkailla terveyspalveluilla – mukaan luettuina etälääketiede ja etädiagnoosit – sekä laadukkailla lääkinnällisillä laitteilla on valvottava työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ammattitauteja työpaikoilla, mikä voi myös luoda työpaikkoja erikoistuneelle henkilöstölle. Kyseisten (etenkin lisääntymisterveyteen ja gynekologisiin tarkastuksiin liittyvien) palvelujen olisi oltava ilmaisia. Joka tapauksessa maksut tulisi aina mukauttaa tuloihin ja perhetilanteeseen. Keskeinen näkökohta on iäkkäiden naisten määrä: eräissä maatalous- ja maaseutuvaltaisissa maissa naisten elinajanodote on paljon korkeampi kuin miesten, minkä vuoksi yli 60-vuotiaista enemmistö on naisia (17). Nämä naiset tarvitsevat terveys-, sairaanhoito- ja tukipalveluja myös siksi, ettei nuorempien naisten tarvitsisi huolehtia ylimääräisistä perhevelvoitteista.

6.4

Avustavien puolisoiden asema vaihtelee maittain edelleen hyvin paljon. Heitä ei tunnusteta virallisesti työntekijöiksi, vaikka he tekevät paljon työtä alalla, eivätkä terveydenhuoltopalvelut tai eläke-edut ole tietyissä jäsenvaltioissa edelleenkään heidän ulottuvillaan (muutoin kuin yleisesti sosiaaliturvan kautta). Suojan varmistamiseksi kyseisille naisille on luotava välineitä, esimerkiksi työmarkkinaosapuolten tai paikallis- ja alueviranomaisten edistämiä erityisiä eläkerahastoja. Olisi myös määriteltävä lainsäädäntökehys yhteistä yrittäjänä toimimista varten, esimerkiksi maataloudessa ja maaseudulla toimiviin naisiin sovellettavan eurooppalaisen säännöstön yhteydessä.

6.5

Naiset ovat avaintoimijoita energian rationaalisessa käytössä ja jätehuollossa, sillä he huolehtivat kotitalouksista. Jätteiden lajittelu sekä asianmukaiset rakenteet jätteiden kompostointia ja käsittelyä varten (biomassa) voidaan liittää energiansäästötavoitteisiin ja energian suhteen omavaraisen maatalous- ja luonnonmukaisen tuotannon suotuisiin kiertoihin. Olisi helpotettava uusien vihreiden tuotantoteknologioiden saatavuutta ja resurssien tehokasta hyödyntämistä tarjoamalla naisten johtamille maatiloille ja yrityksille erityiskannustimia.

6.6

Monissa maissa on naisryhmien käynnistämien aloitteiden ansiosta saatu myönteisiä kokemuksia etenkin osuuskuntamuotoisesta maatilamatkailusta, jota naiset ovat hallinnoineet erinomaisin tuloksin. Koska tämäntyyppistä matkailua kohtaan tunnetaan yhä enemmän kiinnostusta, olisi perustettava alan yritysten verkosto ja jaettava parhaita käytänteitä.

6.7

Kestävän kehityksen ja (usein pienillä tiloilla tapahtuvan) naisten toiminnan edistämiseksi jakelualan on oltava laadukas, toimiva ja joustava: paikalliset jakeluosuuskunnat voisivat edullisesti helpottaa laadukkaiden paikallistuotteiden myyntiä kohtuuhinnoin. Kyseisten tuotteiden edistämiseksi järjestetyt erityistapahtumat ovat myös osoittautuneet hyödyllisiksi.

6.8

On tärkeää edistää katoamassa olevia käsiteollisuustuotteita ja alueelle tyypillisiä tuotteita. Kohdennetut tiedotus- ja markkinointitoimet saattavat auttaa säilyttämään tai luomaan toimintaa ja työpaikkoja, jotta estetään maaltamuuttoa ja laadun heikkenemistä massatuonnin johdosta. Tarvitaan asianmukaisten palvelujen ja teknologioiden sekä maatalous- ja maaseutualueet taajamien markkinoihin yhdistävien kuljetusten tehokasta vuorovaikutusta (18).

6.9

Maatalous- ja käsiteollisuusyritysten ja -osuuskuntien perustamisen helpottamiseksi on parannettava luotonsaantia antamalla entistä enemmän vastuuta perinteisille pankeille (etenkin paikallisille maatalous- ja säästöpankeille) mutta myös edistämällä ensisijaisesti naisille suunnattuja mikroluotto-ohjelmia.

7.   EU:n politiikan ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

7.1

Odoteltaessa rakennerahastoja koskevia yleisiä säännöksiä käsittelevän ehdotetun asetuksen hyväksymistä (19) on muistettava, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa käsittelevässä asetuksessa korostetaan tarvetta käyttää rahaston varoja naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen ja että siinä säädetään tiedotuksesta ja tähän tavoitteeseen pyrkivien elinten osallistumisesta (20). Uutta yleistä asetusta voitaisiin vahvistaa ottamalla käyttöön nopeutettu toiminta niitä naisia varten, jotka perustavat innovatiivisia ja kestävän kehityksen mukaisia maatalous- ja maaseutualan tai käsiteollisuusalan yrityksiä. Näin annettaisiin kyseisen asetuksen 6 artiklassa mainituille, kumppanuuteen osallistuville kansalaisyhteiskunnan organisaatioille enemmän painoarvoa ja vahvistettaisiin niiden aloitekykyä.

7.2

ETSK on rahastoja koskevan yleisen asetusehdotuksen osalta – josta ETSK on jo antanut lausunnon (21) – hyvin huolissaan vaikutuksista, joita makrotaloudellisilla ehdoilla (21 artikla) saattaa olla hankkeisiin, joihin sisältyy naisille suunnattuja aloitteita. ETSK kehottaa välttämään erityissäännösten avulla heikoimpien yhteiskunnallisten toimijoiden, muun muassa naisten, tilanteen hankaloittamista suoraan tai epäsuorasti.

7.3

ETSK toivoo, että edellä mainittujen ehdotusten toteuttamisen lisäksi komissio reagoisi nopeammin naisten muuttuviin oloihin ja tarpeisiin sekä ennen kaikkea varmistaisi, etteivät naisten asemaa maatalous- ja maaseutualueilla edistävät ohjelmat ole sisällöltään ja lähestymistavaltaan liian jäykkiä.

7.4

Naisten entistä vahvempi ja parempi osallistuminen maatalouden ja maaseudun kehittämiseen olisi sisällytettävä järjestelmällisesti myös unionin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin, koulutusohjelmiin (muun muassa Euroopan sosiaalirahasto) ja työntekijöiden liikkuvuusohjelmiin sekä luonnollisesti taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan toteuttamiseen.

7.5

Toisen pilarin toteuttamiseen liittyvät säännökset, ohjelmat ja hankkeet olisi tarkistettava säännöllisesti YMP:n seurantaprosessin yhteydessä, jotta varmistetaan, että niillä voidaan tehokkaasti edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja että käytetyt varat on kohdennettu asianmukaisesti.

7.6

On laadittava myös temaattisia alaohjelmia naisia varten maaseudun kehittämispolitiikkojen alalla sekä hyödynnettävä ja levitettävä asianmukaisesti Leader-ohjelmasta saatuja kokemuksia.

7.7

Jotta kehitetään ohjelmia, joissa asetetaan etusijalle naisten potentiaalin hyödyntäminen, alueen on – fyysisestä, hallinnollisesta ja sosiologisesta näkökulmasta – oltava ensisijainen toimija osallistavassa prosessissa. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on kannettava vastuunsa valinnoista ja niiden täytäntöönpanosta. Tätä varten niiden on osoitettava, että ne kykenevät tuomaan naisten tarpeet esiin konkreettisesti ja tehokkaasti, integroimaan naiset organisaatioihinsa kaikille tasoille sekä huolehtimaan naisten valmiuksien parantamisesta.

7.7.1

ETSK kehottaa kaikkia komiteassa edustettuina olevia organisaatioita kiinnittämään vahvasti huomiota maatalous- ja maaseutualueilla työskenteleviin ja asuviin naisiin, tuomaan esiin heidän tarpeensa ja tavoitteensa sekä ottamaan heidät järjestelmällisesti mukaan erilaisiin horisontaalisiin ja vertikaalisiin kumppanuusrakenteisiin.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Tieto- ja viestintätekniikka.

(2)  Agriculture in the EU – Statistical and Economic Information 2010, maaliskuu 2011.

(3)  Kyseisen raportin s. 146, taulukko 3.5.1.4.

(4)  Neuvoston päätös 2006/144/EY, 20. helmikuuta 2006, maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013), EUVL L 55, 25.2.2006, s. 20.

(5)  P7_TA(2011)0122.

(6)  Mainittakoon muun muassa seuraavat lausunnot: CESE, EUVL C 256, 27.1.2007, s. 144–149; CESE, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 49; CESE, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 41; CESE, EUVL C 376, 22.12.2011; CESE, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 35–39; CESE, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116–129.

(7)  COM(2011) 615 final/2 ja Staff Working Document 61 final, osa 1 ja 2.

(8)  COM(2012) 79 final.

(9)  Esimerkiksi Ruotsin maataloustuottajajärjestön (LRF) puheenjohtaja on aktiivisena viljelijänä toimiva nainen

(10)  Euroopan pinta-alasta 92 prosenttia katsotaan maaseuduksi, maaseudulla asuu noin 56 prosenttia väestöstä, ja maaseutu tuottaa 45 prosenttia EU:n lisäarvosta (tiedot kohdassa 2.1 mainitusta neuvoston päätöksestä).

(11)  Komissio laatii parhaillaan aiheesta joukkoa kertomuksia ja tutkimuksia. ETSK toivoo, että ne sisältävät vieläkin tarkempia laadullisia ja eriteltyjä tietoja.

(12)  Mainittakoon konferenssi Local Agriculture and Short Food Supply Chains (Bryssel, 20. huhtikuuta 2012).

(13)  Eurostatin tiedot.

(14)  Vuoden 2012 YMP-kertomus, taulukko 3.5.1.4 (http://ec.europa.eu/agriculture/agrista/2010/table_en/index.htm).

(15)  Monilla laajoilla maatalous- ja maaseutualueilla ei ole korkeakouluja eikä tutkimuslaitoksia. On mielenkiintoista panna merkille päätös perustaa Uumajan yliopisto (Ruotsissa) heikosti kehittyneelle maaseutualueelle, joka on kuitenkin elpynyt, kun tutkimuskeskus on aloittanut täysimääräisen toimintansa.

(16)  Alaviitteessä 7 jo mainitun komission työasiakirjan 2 osassa todetaan, että naiset käyttävät miehiä enemmän julkisia liikennevälineitä.

(17)  Liettuassa naiset elävät keskimäärin 11 vuotta, Latviassa 10 vuotta, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa 8 vuotta sekä Bulgariassa, Tšekin tasavallassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Espanjassa 7 vuotta miehiä pidempään.

(18)  Käsiteollisuuden asemaa maaseudulla on tarkasteltu lausunnossa CESE, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 35–39.

(19)  COM(2011) 615 final/2.

(20)  Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, 20. syyskuuta 2005 (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1–40), 6 artiklan 1 kohdan c alakohta; 62 artiklan 1 kohdan b alakohta; 76 artiklan 2 kohdan a alakohta.

(21)  CESE, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 30–37, etenkin kohta 3.3.3


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/34


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Moldovan suhteissa”

2012/C 299/07

Esittelijä: Evelyne PICHENOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n ja Moldovan suhteissa.

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Koska Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan lähentyminen on molempien osapuolten etujen mukaista, ETSK päätti maaliskuussa 2012 tehdyn vierailun jälkeen antaa tässä lausunnossa seuraavat suositukset, joiden tavoitteena on

vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia etenkin perustamalla Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston

saada aikaan pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus

turvata Moldovan alueellinen koskemattomuus.

1.2

Komitea kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia pyrkimään tasapainoiseen vapaakauppasopimukseen ja pitämään huolta siitä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat mukana prosessin kaikissa vaiheissa. Pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen tekeminen edellyttää komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnan yhteensovittamista. Komitea suosittaa

takaamaan Moldovan eri tahojen osallistumisen siten, että ne pääsevät mukaan parhaillaan käynnissä olevaan julkiseen kuulemiseen  (1) sekä kansalaisyhteiskunnalle tarkoitettuihin julkisiin kuulemistilaisuuksiin ja keskusteluihin kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin yhteydessä

järjestämään vaikutustenarvioinnin tuloksista konferenssin, johon osallistuvat Moldovan parlamentti, ETSK ja Moldovan kansalaisyhteiskunta sekä tiedottamaan edelleen kansalaisyhteiskunnalle säännöllisesti neuvotteluiden sisällöstä

kiinnittämään huomiota sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten tunnistamiseen erityisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamista käsittelevässä raportissa (2) esitettyjen huomioiden pohjalta, jotta parannetaan tulevan sopimuksen kestävää kehitystä koskevaa osiota

käynnistämään tutkimuksen siitä, millä edellytyksin Transnistrian talous saataisiin jälleen mukaan kaupan avautumisprosessiin

tehostamaan valistustoimia yhteiskunnallis-ammatillisten päättäjien ja tiedotusvälineiden edustajien keskuudessa siitä, miten unionin säännöstöä kaupan alalla sovelletaan käytännössä

ottamaan huomioon teknisen avun tarpeen normien saattamiseksi unionin säännöstön tasolle etenkin maatalous- ja elintarvikealalla

toteuttamaan asianmukaisia liitännäistoimenpiteitä ja tarkistusmenettelyn, jotta saadaan kaikki mahdollinen hyöty todellisesta integroitumisesta Euroopan talouteen, sekä valvomaan erityisen tarkasti ulkorajojen turvallisuutta ottaen mukaan tällaisesta sopimuksesta hyötyvät kumppanit

perustamaan kauppasopimuksen yhteisen seurantakomitean sekä auttamaan ETSK:n tuella kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan tulevan kauppasopimuksen seurantaan ja myöntämään rahoitusta, joka edistää Moldovan kansalaisyhteiskunnan organisoitumista

takaamaan työmarkkinaosapuolten osallistumisen itäisen kumppanuuden foorumiin sekä ottamaan sopimuksen sosiaaliset ehdot mukaan itäisen kumppanuuden viidennen työryhmän ("työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu") työohjelmaan

edistämään yhteyksiä Transnistrian kansalaisyhteiskuntaan Etyjin tuella, jotta se olisi mukana lähentymispolitiikassa EU:n kanssa.

1.3

Moldovan viranomaisille antamissaan suosituksissa komitea kehottaa hallitusta ja parlamenttia

tiedottamaan kattavasti eri järjestöille siitä, miten lähentyminen EU:hun etenee, sekä edistämään julkista keskustelua lähentymisestä EU:hun työmarkkinaosapuolten sekä erilaisten etujärjestöjen kanssa (maanviljelijä-, kuluttaja-, ympäristönsuojelu-, nais-, ihmisoikeusjärjestöt…)

jatkamaan päättäväisesti tietojen jakamista yhteiskunnallis-ammatillisille sidosryhmille Eurooppa-asiain ministeriössä sekä säilyttämään kansallisella osallistumista käsittelevällä neuvostolla tarkkailijan roolin hallituksessa

perustamaan Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston EU:ssa tai naapuruuspolitiikan yhteydessä saatujen kokemusten pohjalta

saamaan sidosryhmät osallisiksi energian ja tutkimuksen aloilla EU:n kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoon

vahvistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä takaamaan Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan täytäntöönpanon; erityisesti tulisi poistaa varaumat sekä hyväksyä ryhmäkannemekanismia koskeva pöytäkirja

asettamaan etusijalle nuorten ja naisten integroimisen työmarkkinoille

tehostamaan korruption torjuntaan tähtääviä mekanismeja.

1.4

Komitea haluaa kehittää suhteitaan Moldovan kansalaisyhteiskuntaan itäisen kumppanuuden puitteissa. Komitea esittää Moldovan kansalaisyhteiskunnan organisaatioille seuraavat ehdotukset ja on valmis esittelemään ne Moldovassa mahdollisesti järjestettävässä konferenssissa, jotta kumppanuuteen sisältyvä osio "yhteydenpito kansalaisiin" saisi konkreettisen muodon. Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston perustamisen lisäksi ETSK kehottaa Moldovan työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä

tiivistämään suhteita merkittäviin eurooppalaisiin alakohtaisiin foorumeihin, kuten köyhyydentorjuntafoorumiin tai eri jäsenvaltioiden työnantajajärjestöihin, sekä hakemaan tarkkailijan asemaa Euroopan ammatillisessa yhteisjärjestössä

vahvistamaan valvontayksikköä ammatti- ja työnantajajärjestöissä sekä kansallisessa työehtosopimuskomissiossa Eurooppa-asioiden osalta

kehittämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ILO:n perussopimusten ja Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan mukaisesti

vauhdittamaan kansalaisvuoropuhelua pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen seurantaa silmällä pitäen

kehittämään ympäristökysymysten asiantuntemusta esimerkiksi sellaisista seikoista kuin kasvihuonekaasujen vähentäminen, elinkaarianalyysi, hiilijalanjälki tai ekosysteemipalvelut.

2.   Moldovan kansalaisyhteiskunta, lähentyminen EU:hun ja itäinen kumppanuus

2.1

Moldovan kansalaisyhteiskunta osallistuu jo joidenkin olemassa olevien mekanismien kautta lähentymispolitiikkaan EU:n kanssa. Tammikuussa 2011 perustettu kansallinen osallistumista käsittelevä neuvosto on 30-jäseninen neuvoa-antava elin, joka työstää asiaa hallituksen kanssa, ja parlamentissa on toinenkin neuvoa-antava elin. Marraskuussa 2010 perustettuun Euroopan integroitumista käsittelevään valtakunnalliseen komiteaan kuuluu useita järjestöjä, ja se pyrkii esittämään ehdotuksia ja jakamaan tietoa Euroopan yhdentymisprosessista siten, että mahdollistetaan suora ja avoin vuoropuhelu sidosryhmien välillä. Lisäksi on perustettu useita valtakunnallisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden temaattisia foorumeita.

2.2

Moldovalaisjärjestöjä osallistuu itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskunnan foorumin eri työryhmiin, joiden aiheina ovat demokratia, ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja vakaus; yleiset suositukset; ympäristö, energia ja ilmastonmuutos; ihmisten väliset yhteydet. ETSK haluaa tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja myös yleisemmin taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä käsittelevän viidennen työryhmän kehittämistä. (3)

2.3

Työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli EU:n ja Moldovan lähentymisessä. Perustuslaissa tunnustettua ammattijärjestöjen riippumattomuutta tukee heinäkuussa 2000 säädetty laki, joka takaa järjestäytymisvapauden, työehtosopimusneuvottelut ja järjestöjen omaisuuden suojelun. Ammattijärjestöjen kartalla on tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia: kaksi aikaisempaa ammattiliittoa CSRM ja Solidaritate yhdistyivät yhdeksi keskusliitoksi, Moldovan kansalliseksi ammattiliittojen keskusliitoksi (CNSM). CNSM on liittynyt ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön ja alkanut osallistua kansainväliseen toimintaan ja kansainvälisiin kokouksiin. Se saattaa myös hakea tarkkailijan asemaa Euroopan ammatillisessa yhteisjärjestössä.

2.3.1

Edustavin työnantajajärjestö on Moldovan kansallinen työnantajien keskusliitto, joka perustettiin vuonna 1996 ja jossa on 32 jäsentä. Liitto pitää itseään poliittisesti sitoutumattomana ja riippumattomana. Kansallinen työvoimatoimisto hallinnoi liikkuvuuskumppanuushanketta EU:n ja Moldovan välillä, jotta Moldovan työmarkkinoiden integroiminen sujuisi saumattomasti. Työnantajajärjestöt osallistuvat tähän integraatioprosessiin toteuttamalla hankkeen päätöksiä alue- ja paikallistasolla.

2.3.2

Olisi siis hyödyllistä vahvistaa uuteen vapaakauppasopimukseen liittyvistä asioista tiedottavia työmarkkinaosapuolten yksikköjä yhteistyössä vastaavien eurooppalaisten tai jäsenvaltioiden tahojen kanssa.

2.4

Joidenkin väestöryhmien tilanne erityisesti maaseudulla on edelleen epävakaa. Sosiaalisen tilanteen heikentyminen on vaikuttanut etenkin naisiin: työttömyys on korkea, monet joutuvat tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä, palkat ovat laskeneet, kausityöläisiä on paljon ja sosiaalietuudet ovat vaatimattomat. Naisilla on samanlaiset oikeudet kuin miehillä, mutta työmarkkinoilla heidän asemansa on heikompi. Lisäksi vain 14 prosenttia Moldovan yrittäjistä on naisia. Maaseutuväestön osuus köyhyysrajan alapuolella elävästä väestöstä on edelleen keskimääräistä suurempi (4), ja köyhien määrä maaseudulla kasvoi vuonna 2009. Lasten asema Moldovassa on monilla tavoin hauras: kodittomuus, lapsityö, ihmiskauppa ja prostituutio ovat huolestuttavia ilmiöitä. Niin kutsuttu sosiaalisten orpojen ilmiö, jossa vanhemmat antavat lapsensa orpokoteihin köyhyyden vuoksi, on edelleen yleinen.

2.5

Tiedotusvälineiden toiminta on vuosien mittaan parantunut. Audiovisuaalisten asioiden koordinointineuvosto otti lokakuussa 2010 EU:n ja Euroopan neuvoston tuella käyttöön uuden tarkkailumenetelmän poliittisen uutisoinnin seurantaan. Lisäksi vuonna 2010 perustettiin kaksi uutta televisiokanavaa (Jurnal TV ja Publika TV) sekä neljä uutta radioasemaa (Radio Sport, Aquarelle FM, Publika FM, Prime FM). Toimittajien kouluttaminen Eurooppa-asioissa olisi asetettava etusijalle. Sananvapauden alalla tapahtunut edistys mahdollistaa sen, että kansalaisille ja elinkeinoelämälle, erityisesti maataloustuottajille, voidaan tiedottaa paremmin lähentymiseen liittyvistä asioista.

2.6

Huolimatta siitä, että edistystä on kiistämättä tapahtunut, kansalaisyhteiskunnalla on edelleen huomattavia järjestäytymisvaikeuksia. Alueiden välillä on yhä suuria eroja: valtiovallasta riippumaton sektori on aktiivinen suurissa väestökeskuksissa (Chisinau, Balti, Cahul ja Ungheni), mutta suuressa osassa maata sen toiminta on vähäistä. Ammattiliittojen alueellinen kattavuus on sen sijaan laajempi. Valtion jatkuvan kahtiajaon vuoksi Dnestr-joen ylittävä yhteistyö on edelleen melko rajallista. Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat melko voimakkaasti riippuvaisia eräistä ulkopuolisista avunantajista, mikä voi haitata niiden riippumattomuutta ja toiminnan jatkuvuutta. Vaikka asiantuntijaverkostot ovat tasokkaita, ne perustuvat liian rajalliseen joukkoon asiantuntijoita, sillä maassa toimivien merkittävien kansalaisjärjestöjen osalta ei ole viime vuosina juurikaan tapahtunut muutoksia.

3.   Kansalaisyhteiskunta ja uusi pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus

3.1

EU:n ja Moldovan välisen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen valmistelu koskee tavaroita, palveluita ja investointeja, mutta sen kokonaisvaltainen ja laaja-alainen luonne merkitsee sitä, että unionin lainsäädäntö kaupan alalla on todellisuudessa siirrettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön. Tämä edellyttää asianmukaisia tukitoimia ja merkittäviä uudistuksia. Moldovan talous kärsii puutteellisesta kilpailukyvystä, jonka taustalla on useita eri tekijöitä: heikko liikenneinfrastruktuuri (erityisesti maantieliikenteen osalta), pienet sisämarkkinat, innovoimaton ympäristö, politiikan jatkuva epävakaus, rahoituksen saannin vaikeus ja korruptio. Vienti ei enää suuntaudu ainoastaan entisten neuvostotasavaltojen markkinoille. Ulkomaankauppa on suuntautunut yhä enemmän Eurooppaan: lähes puolet viennistä suuntautuu EU-maihin. Tämä johtuu siitä, että tekstiilialan osuus viennistä on noussut (vuosien 1999 ja 2008 välisenä aikana 10 prosentista 22,7 prosenttiin) (5) ammattitaitoisen työvoiman alhaisten kustannusten takia.

3.2

Samaan aikaan neuvotteluiden käynnistymisen kanssa aloitettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on parhaillaan meneillään, ja sen avulla saataneen syyskuuhun 2012 mennessä tietoa kaupan avautumisen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. (6) Konsultin määrittelemien ehtojen mukaisesti (7) ETSK:ta on kuultava neuvotteluihin sekä julkisen kuulemisen toteuttamiseen liittyvistä asioista. Lisäksi komitea kiinnittää erityisesti huomiota erilliseen kannanottoon, jonka komissio laatii tämän vaikutustenarvioinnin jälkeen, ja seuraa liitännäistoimenpiteitä.

3.3

EU:n kannalta sopimukseen liittyvät riskit ovat vähäisiä: ne liittyvät lähinnä terveys- ja kasvinsuojelunormeihin sekä investointitakuisiin. Eurooppalaisten investointien houkuttelemiseksi liiketoimintaympäristöä on parannettava ennen kaikkea kitkemällä korruptiota nykyistä tehokkaammin. Korruption levinneisyydestä kertovassa indeksissä Moldova oli vuonna 2011 maailman valtioiden joukossa 112. sijalla, ja sen pisteluku oli 2,9/10. (8) Asiaa työstävät talousrikosten ja korruption torjuntakeskus sekä syyttäjän korruptionvastainen erityisyksikkö. Nykyinen lainsäädäntö on asianmukainen, mutta korruptionvastaisen politiikan täytäntöönpano on edelleen vajavaista. Poliittisen elämän puutteellinen rahoitus, kansalaisten jossain määrin fatalistinen asenne ja kansalaisyhteiskunnan riittämätön rooli näissä kysymyksissä ovat valitettavia tosiasioita. Korruption torjuminen on kansainvälisten avunantajien (Euroopan neuvosto, EU, SIDA, Maailmanpankki, UNDP, USAID jne.) ensisijaisia painopistealoja. Useat kansalaisjärjestöjen ryhmittymät ovat myös tehneet töitä tällä sektorilla (korruption arviointi- ja ehkäisykeskus, Transparency International Moldova, korruptionvastainen liittouma tai tutkivan journalismin keskus). Poliittisen vallan vaihtuminen ei toistaiseksi ole johtanut alalla merkittäviin muutoksiin.

3.4

Uudella vapaakauppasopimuksella on monenlaisia sosiaalisia vaikutuksia. ETSK painottaakin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä maan kehittymisen kannalta. Komitea suosittaa Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan ryhmäkannepöytäkirjan hyväksymistä, työsuojeluvalvonnan parantamista sekä työtuomioistuimien perustamista. Moldovan viranomaiset tekevät yhteistyötä ILO:n kanssa pimeään työhön liittyvissä kysymyksissä päästäkseen lähemmäksi eurooppalaisia normeja sekä osallistuvat aktiivisena ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaiseen teemavuoteen 2012. On myös parannettava moldovalaisten paluumuuttajien vastaanottoa sekä edistettävä moldovalaisten oikeuksia ulkomailla. Työvoiman koulutus ja uudelleenkoulutus ovat myös etusijalle asetettavia toimia.

3.5

Maatalous- ja elintarvikealalla on Moldovassa keskeinen asema sopimuksesta käytävien neuvotteluiden kannalta. Moldovan maatalouden on edelleen edistyttävä alkuperän todentamisessa, terveys- ja kasvinsuojelunormien valvonnassa sekä kilpailusääntöjen noudattamisessa, jotta tuotteita voidaan viedä EU:n markkinoille ja taata elintarviketurvallisuus. Tähän mennessä normit on hyväksytty, mutta niiden todellinen täytäntöönpano on pitkä ja kallis prosessi varsinkin eläintuotannon osalta (vuonna 2008 hunaja oli Moldovan ainoa vientikelpoinen eläintuote). Sopeutuminen EU:n normeihin aiheuttaa huomattavia kustannuksia pienille tuottajille, joten viranomaisten on toteutettava hallinnollisia uudistuksia sekä elintarvike- ja viinialaa tukevia poliittisia toimia. Euroopan komission kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) kautta rahoitetuilla hankkeilla on uudistusten kannalta suuri merkitys.

3.6

Pitkään taantunut teollisuus näyttäisi voivan hyötyä edullisista tuotantokustannuksista lähellä Euroopan markkinoita, mistä osoituksena on tekstiilialan nopea kehitys. Tällainen kevyt teollisuus voi sijoittautua koko maan alueelle, erityisesti eteläosan köyhemmille alueille. Autoteollisuus on viime aikoina saanut jalansijaa maan pohjoisosassa saksalaisten sijoittajien ansiosta. Moldovan osallistuminen Tonavan alueen strategiaan ja suurten teollisuuslaitosten nykyaikaistaminen (erityisesti Dnestr-joen länsirannalla) edistäisivät kehitystä.

3.7

Jotta EU:n kanssa tehtyä vapaakauppasopimusta voitaisiin luonnehtia pitkälle meneväksi ja laaja-alaiseksi, sen lähtökohdaksi on otettava Moldovan valmius mukautua unionin säännöstöön. Tämä vaatimus edellyttää asianmukaista rahoitusta. Sisämarkkinoilla tapahtuneet laajentumiset ovat osoittaneet selvästi, että rakennerahastoilla on ratkaiseva asema varmistettaessa sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus. Komitea suosittaakin, että toteutetaan riittävästi liitännäistoimenpiteitä, joilla vähennetään sosiaalisen eriarvoisuuden tai alueellisten erojen kärjistymisen riskiä. Sopimuksen seurantakomitea kiinnittää tässä tarkoituksessa erityistä huomiota Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan, maatalouden ja maaseudun kehittämisohjelman (ENPARD) täytäntöönpanoon.

3.8

Moldovan ympäristötilanteessa on tulevaisuuden kannalta aidosti huolestuttavia näkökohtia (maaperä, vesi, energia), jotka on otettava huomioon sopimusneuvotteluiden yhteydessä. Neuvostoliiton perintö on erityisen raskas varsinkin myrkyllisten jätteiden käsittelyn osalta. Viime vuosina maa on kärsinyt kuivuudesta, mikä osoittaa Moldovan talouden olevan altis ympäristön tilan huononemiselle ja ilmastonmuutokselle. Lisäksi yli puolet pohjavesiesiintymistä on saastuneita. Silti pohjavesi täyttää kaksi kolmasosaa väestön juomaveden tarpeesta. Ympäristöpolitiikan käytössä olevat resurssit ovat vajavaiset huolimatta kansainvälisistä sitoumuksista, joista mainittakoon Euroopan investointipankin sitoumukset. Lisäksi on erittäin tarpeellista valveuttaa kaikkia taloudellisia toimijoita, jotka eivät vielä ole kovin tietoisia liikenne- tai rakennusalan haasteista. Euroopan energiayhteisöön liittynyt Moldova on myös erityisen riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista, ja energiatehokkuus on edelleen heikko. ETSK suosittaa tukemaan ympäristöjärjestöjä energiansäästöön, luonnonvarojen käytön tehokkuuteen ja jätehuoltoon liittyvissä asioissa.

3.9

Vaikutustenarvioinnissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota Transnistrian tilanteeseen ja arvioida uuden vapaakauppasopimuksen mahdollisia vaikutuksia rajojen turvallisuuteen sekä sen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Sopimus voisi osaltaan rauhoittaa sisäisiä kiistoja ja turvata alueellisen koskemattomuuden.

4.   Ehdotus Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston perustamisesta

4.1

Jotta tuettaisiin kansalaisyhteiskunnan edistymistä lisättäessä vuoropuhelua ja konsultointia, ETSK suosittaa perustamaan Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston samaan tapaan kuin muissa alueen valtioissa on tehty. Vertailemalla Euroopan maiden erilaisia kokemuksia Moldova voi valita oman polkunsa.

4.2

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston perustamishanke vastaa kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistarpeeseen sekä vahvistaa sen vaikutusvaltaa ja merkitystä. Nykyiset lukuisat väliaikaiset rakenteet tarjoavat joustavat ja kokeilun mahdollistavat puitteet, mutta niiden jatkuvuus on epävarma ja toiminta heiveröistä. Työmarkkinaosapuolten sekä yhdistysten tai kansalaisjärjestöjen vastakkaiset näkemykset ovat johtaneet siihen, että nämä ovat vähemmän esillä julkisessa keskustelussa.

4.3

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto auttaisi edistämään konsensusta yhteiskunnallisissa valinnoissa mahdollistamalla erilaisten etujen huomioonottamisen kehitysmallissa. Neuvotteluihin perustuvan yhteistyön tulee rakentua kestävän kehityksen kolmen pilarin ympärille. Tällainen lähestymistapa on tärkeä myös Transnistrian lähentymiseen tähtäävän kestävän strategian kannalta.

4.4

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston avulla voidaan taata analyysien riippumattomuus toimijoiden välisistä kiistoista ja varojen alkuperästä mahdollistamalla kuitenkin samalla erilaisten näkemyksien kohtaaminen. Neuvostossa on lisäksi syytä käsitellä kysymyksiä, jotka liittyvät sukupuolesta, alkuperästä tai uskonnosta johtuvan syrjinnän torjuntaan.

4.5

Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto vastaisi tarpeeseen arvioida politiikkoja, jotka liittyvät unionin säännöstön omaksumiseen. Vapaakauppasopimuksen seurantakomitea voisi toimia tämän elimen yhteydessä yhteistyössä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Komission kauppapolitiikan pääosasto, Consultation on Deep and Comprehensive Free Trade Areas/EU – Moldova, 2012.

(2)  YK, The second millenium development goals report, Republic of Moldova 2010.

(3)  ETSK:n lausunto aiheesta "Kansalaisyhteiskunnan panos itäiseen kumppanuuteen", EUVL C 248, 25.8.2011;

ETSK:n lausunto aiheesta "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten", EUVL C 43, 15.2.2012.

(4)  Moldovan tilastot Rural Poverty Portal -sivustolla: http://www.ruralpovertyportal.org/web/guest/country/statistics/tags/moldova.

(5)  Florent Parmentier, Moldova, a Major European Success for the Eastern Partnership?, Robert Schuman -säätiö, 22. marraskuuta 2010, http://www.robert-schuman.eu/doc/questions_europe/qe-186-en.pdf.

(6)  ETSK:n lausunto aiheesta "Kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka", EUVL C 218, 23.7.2011.

(7)  Trade Sustainability Impact Assessment in support of negotations of DCFTAs between the EU and respectively Georgia and the Republic of Moldova, Ecorys, 6. helmikuuta 2012.

(8)  Euroopan komissio, ENP Country Progress Report 2011 – Republic of Moldova, muistio, Bryssel 15. toukokuuta 2012.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/39


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisessä monenkeskisessä kauppasopimuksessa”

2012/C 299/08

Esittelijä: Giuseppe IULIANO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisessä monenkeskisessä kauppasopimuksessa.

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 139 puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Koska Andien alueen kaikkien maiden kanssa käytyjä neuvotteluja kumppanuussopimuksesta ei voitu saattaa päätökseen, EU päätti Kolumbian ja Perun pyynnöstä ryhtyä rakentamaan uudenlaisia kauppasuhteita näiden kahden maan kanssa. Neuvottelut vietiin päätökseen toukokuussa 2010, kaikki kolme osapuolta parafoivat useamman osapuolen kauppasopimuksen (Multi-Party Trade Agreement) 24. maaliskuuta 2011, ja se vahvistettiin virallisesti 13. huhtikuuta 2011. Sopimus on nyt toimitettu Euroopan parlamentille, jonka on määrä päättää sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, mutta parlamentilla ei ole mahdollisuutta tehdä sopimukseen tarkistuksia. Tässä vaiheessa ETSK arvioi sopimusta ja esittää joukon suuntaviivoja, jotka on tarkoitettu kaikille asianomaisille toimijoille otettaviksi huomioon siinä tapauksessa, että sopimus hyväksytään ja ratifioidaan (1).

1.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että EU:n sekä Kolumbian ja Perun välinen kauppasopimus saattaa osoittautua myönteiseksi välineeksi sekä Euroopan unionille että kaikille asianomaisille Andien maille. Ecuador ja Bolivia saattaisivat olla valmiit palaamaan neuvottelupöytään. Useamman osapuolen kauppasopimus auttaa saamaan aikaan kasvua, kilpailukykyä ja ihmisarvoista työtä, sillä kauppa on merkittävä mekanismi, joka tukee kehitystä ja lievittää köyhyyttä. Sopimuksen taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia kerrannaisvaikutuksia on kuitenkin arvioitava huolellisesti, avoimesti ja kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon kaikkien osapuolten intressit. Tässä mielessä kansalaisyhteiskunnalla voi ja sillä tulee olla keskeinen rooli.

1.3   Tämän useamman osapuolen kauppasopimuksen neuvotteluprosessissa todettiin, että vuoropuhelu osapuolten järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa on ollut riittämätöntä. Jotta tämä tyhjiö korjattaisiin jälkikäteen ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sopimukseen virallistettaisiin, ETSK ehdottaa keskusteltuaan asiasta kummankin maan virallisten toimijoiden ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa hiljattain Peruun ja Kolumbiaan suuntauneen virkamatkansa aikana, että perustetaan unionin, Perun ja Kolumbian kansalaisyhteiskunnan edustajista koostuva neuvoa-antava sekakomitea, jolla olisi konsultatiivinen tehtävä ihmisoikeuksiin, kestävään kehitykseen ja useamman osapuolen kauppasopimuksen alakohtaisten vaikutusten arviointiin liittyvissä kysymyksissä. Neuvoa-antava sekakomitea työstää teemoja sopimuksen seuraamiseksi (2), sopimuksen allekirjoittajapuolet voivat kuulla sekakomiteaa kyseisistä aiheista tai se voi oma-aloitteisesti antaa niistä lausuntoja ja suosituksia tai laatia niistä tutkimuksia. Neuvoa-antava sekakomitea kokoontuu kerran vuodessa sopijapuolia edustavan elimen kanssa, elleivät osapuolet sovi toisin. Neuvoa-antava sekakomitea ei ole ristiriidassa sopimuksen 282 artiklassa tarkoitetun, koko kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille avoimen kokouksen kanssa. Neuvoa-antava sekakomitea voi neuvotella osapuolten kanssa mahdollisuudesta ottaa käyttöön sopimuksen soveltamisesta aiheutuvia alakohtaisia vaikutuksia mittaavia indikaattoreita.

Tämänkaltainen neuvoa-antava foorumi voitaisiin käynnistää EU:n maailman muiden maiden ja alueiden kanssa aiemmin tekemien sopimusten yhteydessä hyväksyttyjen mekanismien esikuvan mukaisesti.

1.4   ETSK pitää tärkeänä Euroopan parlamentin sekä Kolumbian ja Perun parlamenttien yhteistyön lujittamista ja on tältä osin tyytyväinen Euroopan parlamentin antamaan päätöslauselmaan, joka saattaa johtaa parlamentaaristen mekanismien yhtäaikaiseen käyttöönottoon tehtyjen sitoumusten seuraamiseksi. Sitoumuksista mainittakoon erityisesti ihmisoikeustilanne, ILO:n ihmisarvoisen työn ohjelma, jonka kohteena ovat työolot ja työntekijöiden edustus, naisten ja miesten tasa-arvo, laillinen ja takuisiin perustuva maahanmuutto, ympäristönsuojelusopimukset sekä erimielisyyksiä käsittelevälle komitealle mahdollisesti tehtävät valitukset.

1.5   ETSK:n mielestä tämänkaltainen neuvoa-antava elin tarjoaa kansalaisyhteiskunnalle tilaisuuden olla mukana useamman osapuolen välisessä kauppasopimuksessa, antaa mahdollisuuden vakiinnuttaa kuuleminen, voi vaikuttaa sopimuksen toteuttamiseen, antaa mahdollisuuden vastata haasteisiin, voi taata sujuvan ja suoran viestinnän sopimuksen täytäntöönpanosta vastaavien tahojen kanssa sekä tarjoaa tilaisuuden antaa erityissuosituksia sopimuksen soveltamisen myönteisistä tai kielteisistä seurauksista.

1.6   ETSK:n valtuuskunta vieraili toukokuussa 2012 Kolumbiassa ja Perussa. Virkamatka oli kaiken kaikkiaan myönteinen kokemus niin keskustelukumppanien määrän kuin tason suhteen sekä saatujen mielenkiintoisten tietojen ansiosta, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että näiden kahden maan kansalaisyhteiskunnan kannat heijastuvat tässä lausunnossa ja siinä ehdotetaan kansalaisyhteiskunnasta muodostuvan neuvoa-antavan sekakomitean perustamista seuraamaan useamman osapuolen kauppasopimusta. Lausunnossa tarkastellaan Kolumbian ja Perun suurimpia ongelmia, joita kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on tarkkailtava.

2.   Yleistä

2.1   Euroopan unioni pitää yllä Andien alueen ja erityisesti Kolumbian ja Perun kanssa orastavia taloudellisia ja kauppasuhteita. Unioni on nykyisin Andien alueen maiden toiseksi merkittävin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen. EU:n ja Andien alueen maiden kauppa on lisääntynyt merkittävästi viimeksi kuluneella vuosikymmenellä: kahdenvälinen kauppavaihto lisääntyi vuonna 2000 todennetusta 9,1 miljardista eurosta 15,8 miljardiin euroon vuonna 2007, ja keskimääräinen vuotuinen kasvu oli 8,25 %. (3) Vuonna 2010 EU:n sekä Kolumbian ja Perun kahdenvälisen tavarakaupan arvo oli noin 16 miljardia euroa.

2.2   Kauppasopimuksen sopijapuolet ovat solmineet taloutta pidemmälle meneviä yhteyksiä muun muassa poliittisen vuoropuhelun, kulttuurin, yleissivistävän koulutuksen ja tieteen aloilla. EU on seurannut demokratiaan siirtymistä ja antanut panoksensa ihmisoikeuksien puolustamiseen sitoutumalla yhteisvastuuseen. ETSK pitää tätä erittäin myönteisenä ja on asiasta yhtä mieltä.

2.3   Nykyisen useamman osapuolen kauppasopimuksen edelläkävijöitä ovat Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden vuonna 2003 tekemä sopimus poliittisesta vuoropuhelusta ja yhteistyöstä sekä oikeudet ja velvollisuudet, joihin osapuolet ovat sitoutuneet Maailman kauppajärjestön jäseninä. (4)

2.4   Useamman osapuolen kauppasopimuksen ansiosta sopijapuolten tavarat ja tuotteet pääsevät kummankin osapuolen kansallisille markkinoille tuntuvasti alennetuin tullein. Monille sellaisille Kolumbian ja Perun teollisuustuotteille, joiden GSP+-normit (5) ovat rajoittavammat, asetetaan näin entistä joustavammat tuontiperusteet. Muutoksista neuvoteltiin muun muassa sellaisilla aloilla kuin petrokemian tuotteet, muovit, tekstiilit ja valmisvaatteet, kalastustuotteet, banaani, sokeri ja kahvi. On niin ikään tärkeää tarkkailla, millaisia vaikutuksia useamman osapuolen kauppasopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuu sopijapuolten maataloussektoreille esimerkiksi sellaisten seikkojen osalta kuin alkuperämerkinnät, suojalausekkeet ja alakohtaiset vakauttamismekanismit, joita olisi seurattava ja arvioitava. Komitea arvostaa mainintoja kaupan merkityksestä kestävälle kehitykselle sekä reilun ja oikeudenmukaisen kaupan edistämisestä (6).

2.5   Epävirallisen talouden osuus on sekä Perussa että Kolumbiassa huomattava. Eräs sen vakavimmista vaikutuksista on Andien maissa havaittava pimeän työn suuri osuus, mikä antaa komitealle aiheen ilmaista huolestuneisuutensa Kolumbian ja Perun työelämän normeista. Nuorten ja naisten tilanne on erityisen hankala, sillä he kärsivät muita enemmän työttömyydestä ja epäsuotuisista työhönottoehdoista ja työskentelyolosuhteista. Vaikutustenarviointeihin on sisällytettävä sukupuoliperspektiivi, ja niissä on kiinnitettävä huomiota nuorison työoloihin, sillä naiset ja nuoret kamppailevat erityisten haasteiden parissa. (7) ETSK toteaa niin ikään jälleen kerran, että on tarpeen päättää konkreettisista ja tehokkaista toimista monissa maissa tavattavan huolestuttavan ilmiön eli lapsityövoiman käytön asteittaiseksi lopettamiseksi sekä panna toimet alulle.

2.6   Kolumbian ja Perun ihmisoikeustilanne, työntekijöiden oikeudet ja järjestäytymisoikeudet mukaan luettuina, aiheuttavat usein suurta huolta kolumbialaisille ja perulaisille sekä Euroopan kansalaisyhteiskunnalle. ETSK on ilahtunut siitä, että useamman osapuolen kauppasopimuksen 1 artiklassa määrätään selvästi, että demokratian periaatteiden ja perusoikeuksien loukkaukset voivat johtaa sopimuksen tilapäiseen keskeyttämiseen tai lopulliseen purkamiseen. ETSK suhtautuu niin ikään myönteisesti siihen, että asiakirjan 269 artiklan 3 kohdassa (8) sopijapuolet sitoutuvat noudattamaan ILO:n keskeisiä yleissopimuksia. Komitea toivoo, että sopimusta sovellettaessa taataan niiden kunnioittaminen ja kaikinpuolinen noudattaminen.

2.7   ETSK on useaan otteeseen ilmaissut näkemyksensä siitä, millä tavoin kauppasopimuksesta käytäviä neuvotteluja olisi pyrittävä käymään. Komitean mielestä kahdenvälisten sopimusten tulee olla yhteensopivia monenkeskisyyden kanssa. (9) ETSK katsoo, etteivät kahdenväliset neuvottelut saa johtaa siihen, että EU tinkii sosiaali-, työelämä- ja ympäristövaatimuksistaan. Nämä ulottuvuudet on otettava tarkoin huomioon, samoin kuin taloudellinen ulottuvuus, ja on etsittävä mekanismeja, joilla ne yhdenmukaistetaan pantaessa sopimuksia täytäntöön.

2.8   Komitea katsoo toisaalta kokemuksen olevan taipuvainen osoittamaan todennettavasti, että kansalaisyhteiskunnan aktiivinen rooli pantaessa sopimuksia täytäntöön antaa mahdollisuuden tunnistaa merkittävimmät potentiaaliset kumppanit sopijamaissa, solmia kaikkia osapuolia hyödyttäviä suhteita ja helpottaa mahdollisten ristiriitojen ratkaisua. Komitea on jo ottanut kantaa vaatimukseen sosiaalisesta ulottuvuudesta EU:n neuvottelemissa tai parhaillaan neuvoteltavina olevissa sopimuksissa, ja sosiaalinen ulottuvuus on ollut osa ETSK:n aiempia lausuntoja. (10)

2.9   ETSK on jo ilmaissut aiemmissa lausunnoissaan kannattavansa EU:n päätöstä ottaa käyttöön kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnit (Sustainability Impact Assessment, SIA), jotka antavat mahdollisuuden tehdä ehdotuksia ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin kauppasopimuksen myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi ja mahdollisten kielteisten vaikutusten minimoimiseksi. ETSK kehottaa jälleen kerran laatimaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnit siten, että kansalaisyhteiskunta osallistuu niihin täysipainoisesti, jotta taataan tehdyt sitoumukset, minimoidaan riskit ja tehostetaan kaupan avautumisen tarjoamia mahdollisuuksia. (11)

2.10   ETSK ei saata olla toteamatta, että sopijapuolten työmarkkinajärjestöt ja ammattiyhdistysliike ovat arvostelleet Kolumbian ja Perun kanssa käytyjä sopimusneuvotteluja ja asettaneet ne kyseenalaisiksi (12). ETSK yhtyy erityisesti huoleen siitä, että neuvotteluprosessin aikana kansalaisyhteiskunnan kuuleminen oli vähäistä. Komitea suhtautuukin myönteisesti Euroopan parlamentin päätöslauselmaan (13), jossa korostetaan, että useamman osapuolen kauppasopimusta sovellettaessa on tärkeää ottaa käyttöön selkeitä valvonta- ja seurantamekanismeja, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan edustajia.

2.11   Komitea katsoo, että kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna kauppasopimusten tulee helpottaa sellaisten muutosten käynnistymistä, jotka muun muassa edistävät yritysten yhteiskuntavastuuta, vaativat eurooppalaisyrityksiä noudattamaan kotimaassaan vallitsevia työelämän käytäntöjä, luovat laadukkaita ja takuisiin perustuvia työpaikkoja, auttavat kehittämään työmarkkinaneuvotteluja, mahdollistavat luonnonvarojen hyödyntämisen tiiviin tarkkailun, auttavat vähentämään epävirallista taloutta ja pimeitä työpaikkoja sekä kitkemään ihmisoikeuksien loukkaukset, auttavat torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta ja antavat tilaisuuden parantaa väestön, erityisesti epäsuotuisimmassa asemassa olevan väestönosan, elinoloja.

2.12   ETSK katsoo, että useamman osapuolen kauppasopimuksessa on artikloja – esimerkiksi ihmisoikeuksia koskeva 1 artikla, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista koskeva 282 artikla tai vaikutusten arviointia käsittelevä 286 artikla –, jotka antavat mahdollisuuden jäsentää yhtäältä kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden (14) vakiintuneen, edustuksellisen ja itsenäisen osallistumisen suppeassa kokoonpanossa perustamalla neuvoa-antava sekakomitea ja toisaalta perustaa Perun, Kolumbian ja unionin koko kansalaisyhteiskunnalle avoin foorumi.

2.13   ETSK toivoo, että käsillä oleva useamman osapuolen kauppasopimus auttaa sopijapuolia ratkaisemaan polttavimmat yhteiskunnallis-taloudelliset ongelmat, kuten köyhyyden, sosiaalisen eriarvoisuuden ja väkivallan, ja tarjoaa tilaisuuden kohentaa väestön, etenkin epäsuotuisimmassa asemassa olevan väestönosan, elinoloja. Tämän vuoksi komitea katsoo olevan välttämätöntä, että kaikkien kolmen sopimuspuolen kansalaisyhteiskunnat voivat osallistua aktiivisesti sopimuksen soveltamiseen ja sen vaikutusten arvioimiseen.

2.14   ETSK:n valtuuskunta vieraili toukokuussa 2012 Kolumbiassa ja Perussa. Virkamatka osoittautui kaiken kaikkiaan myönteiseksi kokemukseksi niin keskustelukumppanien määrän kuin tason suhteen sekä saatujen mielenkiintoisten tietojen ansiosta, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että näiden kahden maan kansalaisyhteiskunnan kannat heijastuvat tässä lausunnossa ja siinä ehdotetaan kansalaisyhteiskunnasta muodostuvan neuvoa-antavan sekakomitean perustamista seuraamaan useamman osapuolen kauppasopimusta. Virkamatka tarjosi tilaisuuden todentaa näiden kahden maan sosiaalisten, taloudellisten ja työelämän ongelmien nykytilan sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden olemattoman luottamuksen (lukuun ottamatta työnantajajärjestöjä, jotka antavat kummassakin maassa tukensa sopimukselle) sekä hallitustensa kykyyn että sopimuksen mahdollisuuteen auttaa ratkaisemaan kyseisiä ongelmia. Virkamatka osoitti, miten kaukana ovat toisistaan yhtäältä hallitusten näkemys niiden väittäessä toteuttaneen laajoja kuulemisia ja tiedotustoimia ja toisaalta se, miten kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mieltävät toimet. (15)

2.15   Lausunnossa korostetaan muutamia sopimusmaiden suurimmista ongelmista, joita sopijapuolten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on tarkkailtava. Kolumbiassa korostetaan ihmisoikeuskysymystä sen myönteisine ja kielteisine puolineen, ammattiyhdistysoikeuksien loukkauksia, uhreille maksettavia korvauksia ja maan palauttamista koskevien lakien täytäntöönpanon nykytilaa sekä rankaisematta jättämisestä aiheutuvaa ongelmaa. Perussa tarkastellaan yhteiskunnallis-ammatillista tilannetta, etenkin kaivoksissa, lapsityövoimakysymystä, muuttoliikettä Eurooppaan sekä alkuperäiskansojen oikeuksia.

2.16   ETSK kehottaa sopimuspuolia laatimaan useamman osapuolen kauppasopimusta täydentävän avoimen ja sitovan toimintasuunnitelman ihmisoikeuksista sekä ympäristö- ja työntekijöiden oikeuksista siten, että laadintatyössä kuullaan kansalaisyhteiskuntaa, mieluiten neuvoa-antavan sekakomitean välityksellä. Toimintaohjelmassa tulisi esittää selkeät, aikasidonnaiset ja tulosperusteiset tavoitteet kullakin edellä mainitulla alalla. Tältä osin ETSK yhtyy Euroopan parlamentin vaatimuksiin, jotka tämä esittää 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman kohdassa 15.

3.   Kolumbia

3.1   Ihmisoikeudet ja demokratia: valoa ja varjoa

3.1.1   Elokuussa 2010 tapahtui vallanvaihdos. Hallitusta johtaa presidentti Juan Manuel Santos, joka puhuu ihmisoikeuskysymyksistä uuteen äänensävyyn. Varapresidentti Angelino Garzón on entinen Kolumbian työntekijöiden keskusliiton CUT:n (Central Unitaria de Trabajadores) pääsihteeri ja entinen työministeri, joka urallaan omaksumansa johdonmukaisen linjan suuntaisesti edistää valtakunnallisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamista. Presidentti Santosin kanta ihmisoikeuksiin poikkeaa edeltäjänsä Álvaro Uriben hallinnon omaksumasta kannasta. Kovan linjan sijaan, jonka aikana ihmisoikeuksien puolustajat olivat todellisessa vaarassa, hallitus on vaimentanut äänensävyä ja tehnyt eleitä, joilla pyritään edistämään vuoropuhelua. Valtiovalta on ensi kertaa tunnustanut, että maassa on käynnissä aseellinen selkkaus, ja se ryhtynee etsimään selkkaukseen lopullista ratkaisua.

3.1.2   Kolumbia kärsii yli 60 vuotta maata ravistelleen vakavan sisäisen selkkauksen seurauksista. Kyseessä on aseellinen selkkaus, jossa useat toimijat ovat yhtä aikaa väkivallan ruokkijoita ja väkivallantekijöitä. Valtiovallan ponnisteluista huolimatta tilanne on edelleen hyvin monimutkainen, kuten Amnesty International toteaa (16).

3.1.3   Kolumbiassa toimii yhä maanosan vanhin sissiryhmä, Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia, FARC). Niin FARC kuin kansallinen vapautusrintama ELN (Ejército de Liberación Nacional) värväävät vieläkin palvelukseensa poikia ja tyttöjä, joita hyödynnetään aseellisessa selkkauksessa, ja ovat kylväneet monin paikoin jalkaväkimiinoja. Ne saavat lisäksi rahoitusta huumausainekauppaan solmimistaan suhteista. Kolumbiassa on Kongon demokraattisen tasavallan jälkeen eniten lapsisotilaita. (17)

3.1.4   Noin 1,5–3 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään vakituiselta asuin- ja työskentelypaikkakunnaltaan. FARC ilmoitti helmikuussa 2012 lopettavansa kaappaukset, ja se vapautti 10 sotilaspanttivankia. Sillä on kuitenkin hallussaan vielä lukumäärältään tuntematon joukko siviilejä. (18)

3.1.5   Vuosien mittaan, erityisesti 1970-luvulta lähtien, surmansa ovat saaneet muun muassa tuhannet maatyöläiset, työläiset, ammattiyhdistysaktivistit, opettajat, ihmisoikeuksien puolustajat sekä kaupunginosissa, kunnissa ja maaseudulla toimivien sosiaalialan järjestöjen johtohahmot. Ihmisoikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien puolustajana tunnetun kansalaisjärjestön Escuela Nacional Sindicalin mukaan vuoden 1986 jälkeen on murhattu yli 2 900 ammattiyhdistysaktiivia. Huumausainekauppa on edelleen yleistä laitonta toimintaa, jonka verkostot kattavat koko maan ja jolla on kansainvälisiä lonkeroita. Yritykset huumekaupan kitkemiseksi kovin ottein ovat usein kiihdyttäneet väkivaltakierrettä. Kolumbialaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet useita asevoimien ja turvallisuusjoukkojen jäseniä sissiliikkeeseen oletetusti kuuluneiden henkilöiden murhista eli nk. väärien positiivisten tapauksesta. (19)

3.1.6   Kolumbian nyky-yhteiskunnassa naiset kärsivät edelleen eriarvoisuudesta ja syrjinnästä. Naisten ja miesten eriarvoisuus ilmenee perhepiirissä, jossa esiintyy huomattavasti perheväkivaltaa, elinkeinoelämässä, jossa työttömyysaste on korkea, epävirallisen talouden parissa työskentelevien naisten osuus (57 %) kasvaa kasvamistaan ja sukupuolten välillä vallitsee itsepintaisesti palkkakuilu, sekä politiikassa, jossa naiset ovat heikosti edustettuina ylimmillä päätöksentekotasoilla.

3.1.7   Maan ammattiliittojen keskusjärjestöjen (CUT, CTC [Confederación de Trabajadores de Colombia], CGT [Confederación General del Trabajo]) raporttien mukaan edellisten hallitusten aikana pahoin kärsineessä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ei vielä ole tapahtunut riittävästi muutoksia, jotka antaisivat viitteitä myönteisestä kehityksestä. Keskusjärjestöt väittävät, että työmarkkinavuoropuhelun puute on laskenut järjestäytymisasteen 14 prosentista 4 prosenttiin. Kannattaa pitää mielessä, että ILO on viime vuosina tarkkaillut tiiviisti Kolumbian ammattiyhdistysoikeustilannetta (20); se on tehnyt useita tutkimuskäyntejä ja sillä on maassa pysyvä yksikkö, joka seuraa ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien loukkauksia. Vuonna 2011 murhattiin 29 ammattiyhdistysjohtajaa ja -aktivistia. Useista tapauksista ovat vastuussa "demobilisoidut" puolisotilaallisten joukkojen jäsenet. Lisäksi kymmenen muuta ammattiyhdistyshenkilöä joutui murhayrityksen kohteeksi. Kolumbian sokeriruo'onleikkaajien ammattijärjestön Sinalcorterosin pääsihteeri Daniel Aguirre murhattiin 27. huhtikuuta 2012, mikä nostaa vuoden aikana murhattujen ammattiyhdistysaktivistien määrän seitsemään.

3.1.8   Myönteisenä seikkana mainittakoon, että Kolumbian yleisen syyttäjän virasto FGN (Fiscalía General de la Nación) on saanut lisää henkilökuntaa selvittämään näitä rikoksia ja rikkomuksia. Myönteistä on niin ikään se, että maan kongressi hyväksyi FGN:n aloitteesta rikoslain 200 pykälän uudistuksen, jolla tiukennetaan sellaisille henkilöille langetettavia vapaus- ja sakkorangaistuksia, jotka estävät kokoontumisen tai työntekijöiden oikeuksien toteutumisen tai häiritsevät niitä tai jotka ryhtyvät kostotoimiin laillisen lakon, kokoontumisen tai yhdistymisen vuoksi (21). Kolumbian yleisen syyttäjän virasto ja Escuela Nacional Sindical pääsivät tammikuussa 2012 sopimukseen tietojenvaihdosta ja yhtenäisten menettelyjen laatimisesta ammattijärjestöjen jäseniä kohtaan tehtyjen rikosten määrittämiseksi, kartoittamiseksi ja rekisteröimiseksi.

3.1.9   Vaikka väkivallan ilmapiiri on maassa lientynyt, terroritekoja tehdään kuitenkin yhä: samana päivänä, jolloin Yhdysvaltojen kanssa tehty vapaakauppasopimus tuli voimaan, eli 15. toukokuuta 2012, entinen ministeri Fernando Londoño Hoyos joutui attentaatin kohteeksi: kaksi henkivartijaa sai surmansa ja 49 ihmistä loukkaantui.

3.1.10   Uhreja ja maan palauttamista koskeva laki. Tässä vuonna 2011 annetussa laissa tunnustetaan aseellisen selkkauksen olemassaolo ja uhrien oikeudet. Siinä säädetään ihmisoikeusloukkauksien uhriksi joutuneille maksettavasta hyvityksestä myös silloin, kun tekijöinä ovat olleet keskushallinnon toimijat. Lain soveltaminen on toistaiseksi ollut epäsäännöllistä ja epätäydellistä, mutta se merkitsee huomattavaa muutosta uhreille, joilla ei tähän asti ole myönnetty olleen minkäänlaisia oikeuksia. ETSK:n tekemän virkamatkan aikana kansalaisyhteiskunnan organisaatiot antoivat ilmi uhkauksia, joiden kohteeksi joutuvat jatkuvasti henkilöt tai yhteisöt, jotka ovat saaneet takaisin omia maitaan. Maatalousministeriö antoi ETSK:n valtuuskunnalle tietoa tuomareiden valmennuksesta käsittelemään kohtuuttomien oikeusvaatimusten perusteella saadun maaomaisuuden palauttamista. Maaomaisuutta siirtyi näin sellaisten henkilöiden lailliseen omistukseen, jotka ostivat maita erittäin halvalla sen jälkeen kun maat omistaneet viljelijät olivat joutuneet pakkomuuton kohteiksi. Maita käytettiin usein huumausaineiden laittomaan viljelyyn. Suojelutoimenpiteitä on tarjolla niin ikään perheille, jotka ottivat maita haltuunsa sissiliikkeen painostamina sissien pyrkiessä näin valvomaan alueita.

3.1.11   Rankaisematta jättäminen – Kolumbiaa itsepintaisesti vaivaava ongelma. Keskeisissä ihmisoikeustutkimuksissa on tapahtunut tiettyä edistystä, mukaan luettuina tutkimukset, jotka liittyvät nk. parapolitiikka-skandaaliin, joka paljasti lainsäätäjien ja puolisotilaallisten joukkojen väliset laittomat yhteydet. Tutkinnan kohteeksi joutui yli 120 entistä parlamentin jäsentä, ja noin 40 julistettiin syylliseksi (22). Helmikuussa 2012 kuitenkin peruttiin erään henkilön valinta Kolumbian yleiseksi syyttäjäksi (23); hänen vastuullaan olivat tärkeimmät korruptiotapaukset sekä puolisotilaallisten joukkojen jäseniä, huumausainekauppiaita ja sissejä vastaan vireille pannut tapaukset, ja hän oli osoittanut sitoutuneensa voimakkaasti tekemään lopun rankaisematta jättämisestä. Tutkimukset paljastivat turvallisuuspalvelun (Departamento Administrativo de Seguridad, DAS) ja puolisotilaallisten joukkojen jäsenten väliset yhteydet ja niiden välittömän vastuun monista ihmisoikeuksien puolustajien, tuomareiden, toimittajien, ammattiyhdistysaktivistien ja asianajajien uhkauksista ja murhista. (24) Lokakuussa 2011 hallitus ilmoitti turvallisuuspalvelun lakkauttamisesta ja uuden keskustiedustelupalvelun perustamisesta.

3.1.12   Hallitus on esittänyt perustuslain 221 pykälän kiistanalaista uudistusta, joka antaisi sotilasrikosoikeudelle vallan valvoa alkuvaiheessa tutkimuksia tapauksissa, joissa on kyse turvallisuusjoukkojen jäsenten tekemistä mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista. Uudistuksen myötä otettaisiin käyttöön olettama, jonka mukaan kaikki julkista valtaa käyttävien henkilöiden operaatioiden ja/tai prosessien mittaan tekemät rikkomukset olisivat "yhteydessä viranhoitoon", ja tältä osin ne kuuluisivat ainakin ensi käsittelyssä sotilasoikeuden piiriin. Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta ja Yhdistyneet kansakunnat ovat moneen otteeseen kiinnittäneet huomiota siihen, ettei sotilasoikeus ole puolueetonta eikä riippumatonta, mikä vähentää sen tuomioiden uskottavuutta. (25) Kolumbian armeijaa ja turvallisuusjoukkoja on usein syytetty ilman oikeudenkäyntiä toimeenpannuista teloituksista. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Kolumbian-toimisto arvioi, että tällaisten valtiovallan toimesta tehtyjen murhien uhriksi on joutunut yli 3 000 ihmistä vuosina 2004–2008. Tämän jälkeen tapausten määrä on vähentynyt huomattavasti, mutta käytäntö ei ole kadonnut. (26) Monet kansalliset ja kansainväliset järjestöt ovat vaatineet presidentti Santosia perumaan ehdotetun perustuslakimuutoksen. (27)

3.1.13   Aiemmista kannanotoista poiketen työnantajasektorin kanssa käydyissä keskusteluissa tuli ilmi, että työnantajien mukaan kauppasopimus edistää laillista taloutta, työnteon virallistamista, ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita. Se auttaa myös pienentämään väkivaltalukuja.

4.   Peru

4.1   Köyhyys on viime vuosikymmenen aikana vähentynyt, mutta Maailmanpankin tietojen mukaan (28) väestöstä 15 prosenttia tulee yhä toimeen alle kahdella dollarilla päivässä. Kaupunki- ja maaseutualueiden välillä vallitsee yhä huomattava ero. Kasvu on siis toistaiseksi merkinnyt tulojen erittäin epätasaista jakautumista. Keskivertotulo (ja siis yksityinen kulutus) on kasvanut, joskaan ei riittävästi, ja vuonna 2010 se oli 404 dollaria.

4.2   Työntekijöiden ja ammattijärjestöjen tilanne. Vuonna 2009 palkansaajista lähes 73 prosentilla ei ollut työsopimusta, 7 prosentilla oli vakituinen työsopimus ja 20 prosentilla määräaikainen työsopimus. (29) ILO kiinnitti vuonna 2011 huomiota epävirallisen talouden ja vajaatyöllisyyden kasvuun, reaaliminimipalkan laskuun ja lapsityövoiman erittäin suureen osuuteen (42 prosenttia). Perun maatalousvienti elää kukoistuskauttaan, mistä alan työntekijät eivät vielä ole hyötyneet. Vuonna 2008, ennen kansainvälisen kriisin puhkeamista, palvelukseen otettiin runsaat 200 000 työntekijää. Vuoden 2011 alkupuoliskolla elpymisen havaittiin vakiintuneen; palkattujen työntekijöiden työllisyysaste oli korkeampi kuin milloinkaan ennen. Maatalousalalla työpäivä voi kuitenkin muodostua peräkkäisistä rupeamista, ansio on tavanomaista minimipalkkaa pienempi (30), ylityötunneista maksetaan vähemmän kuin muualla ja suurin osa työsopimuksista on määräaikaisia (31).

4.3   ETSK pitää myönteisinä sitoumuksia noudattaa ILO:n keskeisiä yleissopimuksia ja ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaa. Komitea toistaa kuitenkin, että Perun ja EU:n järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle on hyvä antaa mahdollisuus osallistua noudattamisen tarkkailuun. Eräs ihmisarvoisen työn keskeinen edellytys on työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu-ulottuvuus, toisin sanoen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen osallistuminen vuoropuheluun työehtosopimusneuvottelujen puitteissa. Työehtosopimusneuvottelut ovat hyvin tähdellisiä, sillä ne täydentävät työlainsäädäntöä parantamalla työntekijöiden työoloja. ETSK suosittaa myös, että työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvien kokemusten jakaminen muutetaan vakituiseksi käytännöksi.

4.4   Lapsityövoiman käyttö on Perussa huolestuttanut jo pitkään maan kansalaisyhteiskuntaa. Se on erityisen yleistä kaivosteollisuudessa, jossa työskentelee myös tyttöjä. Lukuja voidaan pitää vain viitteellisinä, sillä viralliset tilastot eivät yleensä kuvaa ilmiötä koko laajuudessaan; ILO:n IPEC-tietojen mukaan (32) kahdessa kolmesta kaivostyöläisperheestä alle 18-vuotiaat työskentelevät jollakin kaivannaisteollisuuden, prosessoinnin tai materiaalien kuljetuksen osa-alueella. Vaikka tytöt eivät tavallisesti työskentelekään syvällä kaivoksessa, heidän panoksensa kaivosten uumenissa lisääntyy jatkuvasti ja he huolehtivat ulkomaailman ja kaivoksen välisestä yhteydenpidosta. ILO korostaa, että lapsityövoiman kitkeminen kaivoksista edistää omalta osaltaan teknologisten muutosten aikaansaamista, parantaa sosiaaliturvaa ja lisää kaivoksissa työskentelevien alaikäisten mahdollisuuksia koulunkäyntiin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on tämän vähitellen etenevän prosessin kannalta erittäin tärkeää. EU on tehnyt kauppakumppaneidensa kanssa ja muissa maanosissa toimivien EU:n yritysten osalta konkreettisia sitoumuksia lapsityövoiman käytön lopettamiseksi. Yritysten yhteiskuntavastuuseen sekä työntekijöiden oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset ulottuvat Euroopan rajoja pitemmälle. Useamman osapuolen kauppasopimusta sovellettaessa nämä sitoumukset on uusittava ja niiden vaikutusta lapsityövoiman nykytilanteeseen on arvioitava.

4.5   Maahanmuutto EU:hun. Perun tilastokeskuksen (Instituto Nacional de Estadística e Informática) laskelmien mukaan ulkomailla asui vuosina 1990–2009 yhteensä 2 038 107 perulaista. (33) Espanjan jälkeen (maassa on noin 200 000 perulaista) Italia on yksi perulaisia viime vuosina eniten vastaanottanut maa. (34) ETSK pitää laillista, takuisiin perustuvaa maahanmuuttoa myönteisenä ja rikastuttavana. Useamman osapuolen kauppasopimuksen yhteydessä perustettavassa seurantamekanismissa, johon kansalaisyhteiskunta osallistuu, olisi huomioitava maahanmuuttajien ihmisoikeustilanteen valvonta- ja tarkkailutoimien toteuttaminen ja salakuljetuksen ehkäiseminen.

4.6   Alkuperäiskansojen oikeudet. ETSK panee merkille vuonna 2011 annetun etukäteiskuulemista koskevan lain (35) voimaantulon. Laki merkitsee alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamista, se voi edistää sosiaalista osallistamista ja sen ansiosta alkuperäiset asukkaat voivat vihdoin päästä osallisiksi demokratian tarjoamista eduista. Se on monien yhteiskuntaelämän toimijoiden ponnistelujen tulos, mutta erityisesti siihen ovat panostaneet itse alkuperäiskansat, jotka vaativat jatkuvasti lainsäädäntöä, jolla varmistetaan tehokkaasti kuulemisen todellinen valvonta. Lain kaikinpuolinen soveltaminen on osoitus siitä, että Peru noudattaa ILO:n yleissopimuksessa N:o 169 asetettuja velvoitteita.

4.7   Ollanta Humala aloitti valtakautensa 28. heinäkuuta 2011: hallituksella oli edessään merkittäviä haasteita, ja se herätti runsaasti odotuksia. Useamman osapuolen kauppasopimuksen allekirjoittaminen EU:n kanssa saattaa auttaa ratkaisemaan haasteet suotuisasti ja muuttaa odotukset varmuudeksi myönteisestä muutoksesta. Se edellyttää kuitenkin, ettei tuudittauduta siihen, että pelkkä sopimuksen allekirjoittaminen tuo mukanaan toivotut muutokset. Käsillä olevan lausunnon välityksellä ETSK ilmaisee aikomuksensa auttaa omalta osaltaan parantamaan vastaisuudessa EU:n ja Perun suhteita osallistumalla myöhemmin päätettäviin seuranta- ja vaikutustenarviointimekanismeihin Perun kansalaisyhteiskunnan rinnalla. ETSK on aiemmin todennut ja toistaa jälleen kerran olevan tärkeää, että kyseiset kansalaisyhteiskunnan osallistumisrakenteet tai -mekanismit ovat edustuksellisia ja hallitusvallasta riippumattomia.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Unionin kaikkien 27 kansanedustuslaitoksen sekä Kolumbian ja Perun parlamenttien on ratifioitava useamman osapuolen kauppasopimus.

(2)  Samaan tapaan kuin esimerkiksi Kolumbian ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen sisältyvässä työntekijöiden oikeuksia käsittelevässä toimintasuunnitelmassa sekä GSP+:ssa on sovittu.

(3)  Development Solutions -konsulttiyhtiön, CEPR:n (Centre for Economic Policy Research) ja Manchesterin yliopiston vuonna 2009 Euroopan komission pyynnöstä laatima arvio kaupan vaikutuksesta kestävään kehitykseen.

(4)  Joukkoon kuuluvat myös EU:n ja Kolumbian ihmisoikeuspöytäkirjaan (2009) kirjatut tavoitteet, jotka ratifioitiin Bogotassa 30. tammikuuta 2012 pidetyssä ihmisoikeusvuoropuheluun liittyvän mekanismin VI sääntömääräisessä kokouksessa.

(5)  Yleinen tullietuusjärjestelmä Plus.

(6)  Useamman osapuolen kauppasopimuksen 271 ja 324 artikla.

(7)  ETSK:n lausunto "Neuvottelut uusista kauppasopimuksista – ETSK:n kanta", esittelijät Jonathan Peel ja Evelyne Pichenot, EUVL C 211, 19.08.2008, s. 82.

(8)  "Osapuolet sitoutuvat edistämään ja panemaan tehokkaasti täytäntöön lainsäädännössään ja menettelytavoissaan koko alueellaan kansainvälisesti hyväksyttyjä työelämän perusnormeja, jotka sisältyvät Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ‘ILO’, keskeisiin yleissopimuksiin – –." Useamman osapuolen kauppasopimuksen 269 artiklan 3 kohta.

(9)  EUVL C 211, 19.08.2008, s. 82.

(10)  "ETSK pitää välttämättömänä, että assosiaatiosopimukseen sisällytetään sosiaaliulottuvuus, jotta se menisi kaupallisia näkökohtia pidemmälle ja jotta sen kokonaisvaltaiseksi tavoitteeksi voitaisiin asettaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuden lisääminen", esittelijä José María Zufiaur, EUVL C 248, 25.08.2011, s. 55.

(11)  ETSK:n lausunto "Kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka", esittelijä Evelyne Pichenot, EUVL C 218, 23.07.2011, s. 14.

(12)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC), Yhdysvaltojen ja Etelä-Amerikan ammattiyhdistysliikkeen yhteysjärjestön sekä Maailman ammattiyhdistysten neuvoston viesti Euroopan parlamentille, helmikuu 2012. Kolumbian keskusammattijärjestön CGT:n kanta EU:n ja Kolumbian kauppasopimukseen, helmikuu 2012.

(13)  Euroopan parlamentin 13. kesäkuuta 2012 antama päätöslauselma Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisestä kauppasopimuksesta.

(14)  Unionin puolelta ETSK.

(15)  Liitteessä 2 on virkamatkasta laadittu raportti ja matkan ohjelma.

(16)  YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunnossa esitetty Amnesty Internationalin kirjallinen julkilausuma, Geneve 2012.

(17)  Sodasta ja köyhyydestä kärsivien lasten kansainvälisen tuomioistuimen International Tribunal over the Childhood affected by War and Poverty vuosikertomus 2012 http://www.tribunalinternacionalinfancia.org.

(18)  Lupaustensa vastaisesti se pidätti 28. huhtikuuta 2012 ranskalaistoimittajan Roméo Laglois'n, joka vapautettiin muutaman viikon päästä.

(19)  Kolumbian lain mukaan kyse on suojelua nauttivien henkilöiden murhista.

(20)  Lähde: normien soveltamista seuraavan toimikunnan raportit, kansainväliset työkonferenssit, ILO.

(21)  Kolumbian Brysselin-lähetystölle toimitettu raportti Kolumbian yleisen syyttäjän viraston vireille panemista syytteistä, maaliskuu 2012.

(22)  Helmikuussa 2011 entinen senaatin jäsen ja entinen kongressin puhemies Mario Uribe, presidentti Álvaro Uriben serkku, havaittiin syylliseksi yhteydenpitoon puolisotilaallisten joukkojen jäseniin.

(23)  Viviane Moralesin valinta virkaan peruutettiin nimityksen oletetun muotovirheen vuoksi.

(24)  Syyskuussa 2011 Jorge Noguera Cotes, joka johti turvallisuuspalvelua vuosina 2002–2005, julistettiin syylliseksi turvallisuuspalvelun asettamiseen palvelemaan puolisotilaallisia joukkoja ja vuonna 2004 tehtyyn korkeakouluopettajan murhaan.

(25)  Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan Kolumbia-raportti.

(26)  Maailman ihmisoikeusraportti 2012, Human Rights Watch.

(27)  Kirje, jonka Human Rights Watch lähetti presidentti Santosille 9. helmikuuta 2012.

(28)  World Development Indicators, Maailmanpankki 2011.

(29)  Perun työministeriön tietoja.

(30)  Päivittäisansio on 8,84–10 dollaria ja kuukausittainen vähimmäistoimeentulo on 259,61 dollaria.

(31)  Palmuöljysektori on selkeä esimerkki pätkätöiden epätarkoituksenmukaisesta käytöstä.

(32)  International Programme on the Elimination of Child Labour, Kansainvälisen työjärjestön ohjelma lapsityövoiman käytön lopettamiseksi, www.ilo.org.

(33)  Perun tilastotietoja perulaisten maastamuutosta ja ulkomaalaisten maahanmuutosta Peruun vuosina 1990–2009, Lima 2010.

(34)  EU on vuodesta 2011 lähtien rahoittanut projektia "Siirtolaisten Peru".

(35)  Laki N:o 29785 Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa N:o 169 tunnustetusta oikeudesta alkuperäis- ja heimokansojen etukäteiskuulemiseen.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/45


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Osuustoimintaliike ja maatalous- ja elintarvikealan kehitys” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/09

Esittelijä: Carlos TRIAS PINTÓ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Osuustoimintaliike ja maatalous- ja elintarvikealan kehitys

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Etsittäessä nykyistä kestävämpää talousmallia osuustoimintaliike nousee kilpailukykyiseksi ja toimivaksi vaihtoehdoksi, joka tarjoaa uusia vastauksia maatalous- ja elintarvikealan epätasapainoiseen arvoketjuun, edistää työllisyyttä ja tukee paikallisia elintarvikeketjuja, elintarviketurvaa, osallistumista ja yhteiskuntavastuuta.

1.2   Nykyisillä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoilla on toteutettava rakenteellisia muutoksia, jotka vastaavat Eurooppa 2020 -strategialle ja muille unionin aloitteille asetettuja haasteita. Tavanomaiset markkinaketjut eivät tarjoa asianmukaista avoimuutta hintojen muodostuksessa, mikä johtaa siihen, että markkinaketjun toimijoiden neuvottelukapasiteetissa vallitsee räikeä epätasapaino, mistä on puolestaan haittaa tuottajille ja kuluttajille (ketjun ensimmäiselle ja viimeiselle lenkille). Lisäksi aiheutuu tarpeettomia ympäristökustannuksia, kun jakelu on energiankulutuksen kannalta tehotonta, kuten tuore-elintarvikkeiden kylmävarastointi sesongin ulkopuolella ja niiden kuljetus markkinoille, jotka sijaitsevat hyvin kaukana tuotantopaikasta.

1.3   Markkinoiden uudelleenjärjestelyä suunniteltaessa ohjenuoraksi olisi otettava ympyrämäinen rakenne, mikä auttaisi lyhentämään markkinaketjuja, jotta tehostetaan tarjonnan ja kysynnän verkottumista markkinaketjun perusyksiköistä käsin innovatiivisessa ja teknologisesti pitkälle kehittyneessä kontekstissa.

1.4   Osuustoimintaliike antaa periaatteineen ja identiteettiarvoineen oman panoksensa oikeudenmukaisiin ja yhteisvaikutteisiin liikesuhteisiin, jotka puolestaan auttavat tasapainottamaan maatalous- ja elintarvikealan arvoketjua sovittamalla yhteen intressejä, optimoimalla yhteisen arvon ja luomalla pohjan tuotanto- ja kulutusmuotojen kestävyydelle.

1.5   ETSK kehottaakin unionin toimielimiä tukemaan osuustoimintamallin kehittämiseen tarvittavia edellytyksiä ryhtymällä toteuttamaan sellaisia unionin politiikkoja, joissa huomioidaan asianmukaiset oikeudelliset, taloudelliset, verotukselliset, tekniset ym. toimenpiteet siten, että taataan osuustoimintaliikkeen sopusointuinen kehittäminen.

2.   Johdanto

2.1   Osuustoimintamalli antaa pontta Euroopan unionin liiketoimintaympäristön parantamiselle ja erityisesti elinkeinoelämän demokraattisuudelle, ja se antaa oman panoksensa tarpeelliseen tuotantomallin muutokseen.

2.2   YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoimintaliikkeen vuodeksi. Tämä tarjoaa ihanteelliset puitteet pohtia osuuskuntien roolia hahmoteltaessa kestävälle kasvulle uudenlaista liikkeelle panevaa voimaa ja saattaa jopa saada aikaan sen, että nykyinen kriisi synnyttää erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden (1).

2.3   Osuustoimintasektorin tilanne vaihtelee suuresti EU:ssa. Joidenkin osuuskuntien harjoittama liiketoiminta ei millään tavoin poikkea kilpailijoiden liiketoiminnasta, kun taas toiset yhdistävät liiketoimintansa kuluttajia, ympäristöä jne. hyödyttäviin "poliittisiin" asenteisiin, jotka sisältyvät niiden tiedotus- tai markkinointistrategioihin. On myös tehtävä ero arvoketjun alkupäässä (tuotannossa) ja loppupäässä (kulutuksessa) toimivien osuuskuntien välillä, joiden toiminta ei useinkaan ole keskenään koordinoitua.

2.4   Markkinoiden rakenteellinen uudistaminen, jolla helpotetaan kestävän tuotanto- ja kulutusmallin (2) aikaansaamista, edellyttää maatalous- ja elintarvikealan arvoketjun tasapainottamista siten, että ylipäätään maatalousalan järjestöt ja erityisesti osuuskunnat ryhtyvät moduloimaan ja integroimaan toimintaa, jotta asianmukaiset mukautukset ja muutokset voidaan toteuttaa. Tämän on tapahduttava vuoropuhelun ja toimialojen rajat ylittävän yhteisen toiminnan välityksellä.

2.5   Edellä mainittu lähestymistapa auttaa kehittämään ETSK:n ilmaisemia kantoja, ja siinä pyritään vastaamaan unionin politiikkojen tuleviin haasteisiin pitämällä mielessä Eurooppa 2020 -strategia, uusi yhteinen maatalouspolitiikka, kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimenpideohjelma sekä sisämarkkinoiden toimenpidepaketti.

2.6   Edelliseen liittyen on syytä korostaa, että käsillä oleva aloite pohjautuu älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun periaatteeseen, jossa kasvun lähtökohtina ovat osaaminen, vähähiilinen talous (3), työllistettävyys sekä sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

2.7   Tässä tehty ehdotus antaa kaiken kaikkiaan oman panoksensa muihin unionin politiikkojen kannalta erittäin merkityksellisiin poikkialaisiin kysymyksiin, kuten seikkoihin, jotka liittyvät elintarvikeomavaraisuuteen ja elintarviketurvaan, alueelliseen tasapainoon ja paikallisten elintarvikeketjujen vaalimiseen (4), sosiaaliseen yrittäjyyteen, kuluttajien oikeuksien ja intressien suojelemiseen sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välittömään osallistumiseen maatalous- ja elintarvikealan toimiin (5).

3.   ETSK:n huomiot

3.1   Nykymarkkinoiden diagnoosi

3.1.1   Markkinoiden toiminnalla olisi taattava, että tarjotaan sellaisia ja sen laatuisia tuotteita, joita kuluttajat haluavat. Tämä edellyttää, että kuluttajien lähettämät signaalit välittyvät koko arvoketjuun ja päätyvät tuottajille vääristymättöminä. Nykymarkkinoille on valitettavasti usein ominaista linjamaisuus – joka estää myönteisen palautteen – ja monimutkaisuus, joka vääristää markkinoiden sisältöä ja haittaa niiden todellista tehtävää: tuotteiden toimittamista väestölle mahdollisimman tyydyttävästi.

3.1.2   Kuluttajat vaativat yhä useammin turvallisia, kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, jotka on tuotettu innovoivasti, vastuullisesti, ympäristöä kunnioittaen sekä asianmukaisissa olosuhteissa, joissa huomioidaan työolot ja eläinten hyvinvointi. Samalla ei pidä unohtaa, että halvemmat elintarvikkeet on myös otettava huomioon, sillä hinta on edelleen ostopäätöksissä eräs ratkaiseva tekijä. Maatalous- ja elintarvikealan arvoketju ei valitettavasti välitä keskeistä tietoa eri lenkkien kesken (primaarituotanto, valmistus, varastointi, jakelu ja myynti).

3.1.3   Samalla kun markkinaketjut ovat vähitellen etäännyttäneet tuottajat kuluttajista, ne ovat vaikeuttaneet ketjuun sisällytettyjen toimien avoimuutta, joten tuotantokustannuksia aliarvostetaan ja tuottajille maksetut hinnat eivät usein yllä tuottajien taloudellisen toimeentulon mahdollistavalle vähimmäistasolle.

3.1.4   Toimijat kärsivät toimintaansa nähden epäoikeudenmukaisista hinnoista. Heidän vähäinen neuvotteluvoimansa ja kiinteä riippuvuussuhteensa syventävät maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ketjussa vallitsevaa epätasapainoa (6), mikä saa markkinat jatkuvasti käyttäytymään epänormaalisti.

3.1.5   Nykymarkkinoiden analyysi – joka on tarpeen markkinoiden uudistamiseksi – päätyy seuraavaan diagnoosiin: pirstaleinen tarjonta, keskittynyt jakelu ja vaihteleva kysyntä. Tällainen toimintaympäristö on omiaan ruokkimaan keinottelua.

3.1.6   Ei pidä unohtaa, että jakeluvaiheeseen liittyy myös ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia, joita aiheuttavat pitkän matkan kuljetukset, pitkäaikainen kylmävarastointi, yritystoiminnan siirtäminen muualle jne.

3.2   Markkinoiden ohjaaminen osuustoimintaan: uusiin, kestäviin tuotanto- ja kulutusmuotoihin keskittyvä lähestymistapa

Osuuskuntien identiteettiä edistetään demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden, avoimuuden ja yhteiskunnallisen vastuun arvoilla. Kansainvälinen osuustoimintaliitto (ICA) on määrittänyt seitsemän periaatetta osuuskuntien noudatettaviksi: "vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys; demokraattinen jäsenhallinto; jäsenten taloudellinen osallistuminen; itsenäisyys ja riippumattomuus; yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä viestintä; osuuskuntien keskinäinen yhteistyö ja vastuu toimintaympäristöstä" (7).

Maatalous- ja elintarvikealan markkinat ovat osuustoiminnallisia, kun niiden lähtökohtana on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tarjonnan ja kysynnän ruohonjuuritason osuuskuntatoiminta, vastavuoroiset tai molemminpuoliseen hyötyyn perustuvat suhteet sekä pyrkimys taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan arvoketjuun. Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, että markkinoista pyritään muovaamaan eräänlainen win-win-pelikenttä, jossa kaikki sen toimijat ovat voittajia, maksimoimalla yhteisen arvon luominen siten, että rakennetaan liittoja ja tehdään pitkän aikavälin sitoumuksia markkinoiden tärkeimpien toimijoiden (tuottajien ja kuluttajien) kesken oikeudenmukaisissa terveen kilpailun olosuhteissa. Markkinoiden uudelleenjärjestelyssä, sellaisena kuin se tässä asiakirjassa mielletään, ovat keskeisiä seuraavat kysymykset:

3.2.1

"Tuotantopyramidin" kääntäminen ylösalaisin siten, että asiaan omaksutaan sellainen ylikansallinen osuustoiminnallinen lähestymistapa, jonka kriittinen massa takaa tarpeellisen mittakaavan ja ulottuvuuden. Lähtemällä liikkeelle yksittäisestä tuottajasta tai perhetilallisesta on edistettävä ruohonjuuritason liittymistä järjestöihin tai osuuskuntiin. Tämä piristää maaseudun elinkeinoelämää, kun toimijat integroituvat suurempiin rakenteisiin – alueellisiin verkostoihin ja kilpailukeskuksiin –, jotka tuovat viljelijät lähemmäksi enemmän lisäarvoa omaavia markkinaketjujen osia. Tällaisen osuustoiminnallisen jäsentymisen ansiosta voidaan maksimoida tulokset ja vastata kysynnän monimuotoisuuteen lyhentämällä tuotanto- ja kulutuspisteiden välisiä markkinaketjuja (8). Yhdistyminen osuuskunniksi (9) varmistaa myös paremman jäljitettävyyden koko prosessin ajan niin laadun kuin hinnanmuodostuksen osalta, mikä puolestaan merkitsee resurssien optimoimista ja tehokkuuden lisääntymistä.

3.2.2

Osuustoimintaliikkeen anti yhteiskunnalle. Osuuskuntaverkoston tuottama voitto palautuu itse verkostoon osallistuville osuuskunnille, mikä lisää niiden mahdollisuuksia parantaa markkinavoimaansa. Tämä puolestaan lisää työllistettävyyttä ja tuottajien ja kuluttajien mahdollisuutta saada perusresursseja yhä yleisemmin ja entistä suotuisammin ehdoin, mikä edistää yhteisvaikutusten syntymistä uudessa liikesuhdeympäristössä.

3.2.3

Kysynnän keskittyminen  (10). Kuluttajaosuuskuntien avulla ja kehittämällä kuluttajaverkostoja, jotka kokoavat yhteen kansalaisten taholta tulevan kysynnän, pyritään helpottamaan entistä laadukkaampien ja huokeampien tuotteiden saatavuutta. Suora yhteys tuottajiin rakennetaan paikallisista ja lähimarkkinoista käsin, ja sitä täydennetään asteittain verkossa tapahtuviksi virtuaalihankinnoiksi. Tämä lähestymistapa vastaa Euroopan unionin tärkeimpien viljelijäjärjestöjen ja maatalous- ja elintarvikealan osuuskuntien ilmaisemia tavoitteita: "Tavoitteena on edistää/tukea viljelijöiden aloitteita tuotteidensa myymiseksi suoraan loppukuluttajille (esimerkiksi suoramyynti tilalta, myynti maatalousosuuskuntien välityksellä, paikallisilla toreilla, yhteisalustojen tai tuottajien valvonnassa olevien yritysten välityksellä)." (11)

3.2.4

Ympyrämäinen markkinamalli  (12), joka perustuu markkinaketjujen lyhentämiseen. Vastauksena niiden toimijoiden liialliseen painoarvoon, jotka eivät tuota lisäarvoa maataloustuotteiden arvoketjuun, on kehitettävä maataloustuotteiden markkinaketjujen vaihtoehtoja, joissa tuodaan mahdollisimman lähelle toisiaan tuotanto- ja kulutusyksiköt, joilla tarkoitetaan primaarituottajia ja loppukuluttajia (13). Näin autetaan luomaan "markkinalenkkejä", jotka mahdollistavat väestön tarpeiden ja tuotantoresurssien mukauttamisen ihanteellisesti vastaamaan toisiaan välineiden ja kustannusten osalta ja vältetään yli- ja alijäämien syntyminen, sillä nämä voivat puolestaan saada aikaan hintojen keinotekoista heilahtelua. Kaiken tämän ansiosta elintarvikkeiden toimitusketju toimii oikeudenmukaisemmin, avoimemmin ja tasapainoisemmin, mikä puolestaan auttaa kitkemään väärinkäytökset ja epäterveet käytännöt, jotka vaarantavat oikeutetun kilpailun.

3.2.5

Uudet teknologiat  (14) Teknologinen innovointi on kulmakivi, josta käsin osuustoimintaa voidaan lisätä markkinoilla niin kehitettäessä innovoivia maatalous- ja elintarviketuotannon tekniikoita kuin suunniteltaessa logistiikkaa viestintäprosessien tehon optimoimiseksi otettaessa käyttöön älykkäitä tuotanto-, jakelu- ja kulutusverkostoja (nämä organisoitumismuodot ovat pitkälle itseorganisoivia, ja ne kehittyvät joustavasti; niillä on myös kyky oppia toimimaan tavoitteidensa saavuttamiseksi). Verkkojen virtuaalisuus, yhteentoimivuus ja keskinäinen liitettävyys sähköisessä ympäristössä antaa mahdollisuuden korvata sisällöttömäksi jääviä välittäjähahmoja. Uusien teknologioiden tuleekin olla välineitä, joiden avulla muotoillaan prosessi, joka johtaa kollektiivisen tehon lisääntymiseen, soveltamalla innovointia elintarvikeketjuihin ja niiden jalostusarvoon.

3.3   Keinoja markkinoiden osuuskuntatoiminnan lisäämiseksi

Vastuulliseen ja kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvä kokonaisvaltainen muutos on usean sidosryhmän muodostama todellisuus, jossa jokainen intressiryhmä voi vaikuttaa osuustoimintaan ja joutua sen vaikutuksen piiriin (osuuskuntien vastavuoroinen yhteiskuntavastuu). Osuustoiminnallisia ja osuuskuntien välisiä kulutus- ja tuotantomalleja edistettäessä on otettava huomioon, että on strategisesti tärkeää ottaa käyttöön välineitä ja virallisia mekanismeja, jotta malli voi menestyä kilpailussa perinteisen arvoketjun kanssa. Päätöksenteon kannalta saattaa olla hyödyllistä pohtia muun muassa seuraavia seikkoja:

3.3.1

Unionin politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet. Osuuskuntatoiminnan lisäämiseksi on toteutettava tukitoimenpiteitä uudistamalla lainsäädäntöpuitteita ja toteuttamalla asianmukaista kannustuspolitiikkaa esimerkiksi kehittämistoimistojen välityksellä ja luototuksen muodossa, ryhdyttävä osuuskuntien yhdentymiseen ja kansainvälistymiseen tähtääviin toimenpiteisiin sekä toteutettava toimenpiteitä koheesion ja sosiaalisen innovoinnin lisäämiseksi ja toimenpiteitä, joilla edistetään viranomaisten ja pk-yritysten, osuuskuntien, kuluttajajärjestöjen ja muiden ryhmittymien välisiä kumppanuuksia.

3.3.2

Osuuskuntien panos julkisiin hankintoihin  (15). Ympäristömyötäisissä julkisissa hankinnoissa on tapahtunut viime vuosina edistystä, ja aivan viime aikoina julkishallinnon hankintamenettelyihin on alettu soveltaa eettisluonteisia ehtoja. Kaikki tämä on vaikuttanut merkittävästi siihen, millä tavoin sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat huomioidaan kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja yhteistyössä. Koska julkiset hankinnat toimivat esikuvana ja niitä tehdään runsaasti, ne ovat epäilemättä välttämätön keino edistää tavoiteltavia päämääriä. Julkisen hallinnon ja osuuskuntaverkostojen välisen markkinavirtojen kierron edistäminen saattaa olla uudenlaisen, kestävän tuotanto- ja kulutusmallin kannalta ratkaisevaa.

3.3.3

Laatumerkit  (16). Laatumerkit edistävät kaupan pidettävää tuotetta välillisesti ja ovat todiste tuotteiden alkuperästä, ominaisuuksista ja niihin liitettävistä mielleyhtymistä. Käsillä olevassa tapauksessa laatumerkit korostavat osuustoiminnalliseen tuotantoon liittyvää sosiaalisen aspektin tuomaa lisäarvoa (osuustoimintamerkki). Tällainen merkki-imago merkitsee sitä, että tuote huomataan, ja sen ansiosta maatalousalan järjestöt voivat suuntautua tuotannon sijaan markkinoihin.

3.3.4

Avoimuus ja kuluttajille tiedottaminen  (17). Valistus- ja tiedotuskampanjoihin, joissa kansalaisille selvitetään ostopäätösten tekemistä osuustoimintaan perustuvilla markkinoilla, liittyy kiinteästi avoimuus erityisesti laadun ja jäljitettävyyden suhteen. Se on yksi arvoketjun tasapainotekijöistä, jonka ansiosta tiedotus on entistä symmetrisempää ja tuotanto ja kulutus ovat paremmin sovitettavissa yhteen. Tämä on välttämätöntä, jotta kestävyyteen perustuva malli toimii tehokkaasti, ja se ankkuroi tarjonnan ja kysynnän ajallisesti ja paikallisesti markkinointiprosesseihin. Myös kuluttajien järjestäytymistä on pidettävä yhtä tähdellisenä kuin niiden reittien jäljittämistä, jotka johtavat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden loppukysynnän asianmukaiseen keskittymiseen.

3.3.5

Sosiaaliseen yrittäjyyteen ja osuustoimintaan tähtäävä koulutus ja perehdyttäminen  (18). Vaikka kyseessä on selvästi ennakoiva, proaktiivinen väline, jonka vaikutus ei näy välittömästi, perehdyttäminen ja koulutus ovat kuitenkin keskeisiä, jotta markkinoilla tapahtuneet muutokset vakiintuvat. Osuustoimintaliikkeen periaatteiden tunteminen ja omaksuminen kouluissa luo jo varhaisessa vaiheessa myönteisen asenteen osuustoimintamallia ja sellaista yhteistyötä kohtaan, joka synnyttää luottamusta. Lisäksi myös vanhemmat alkavat soveltaa asennetta käytäntöön, ja heille välittyy kulutustottumuksia, jotka saavat aikaan yhteisvaikutusta ehdotettujen toimien kanssa. Tämän kannalta on erityisen tärkeää valaa nuoriin yrittäjähenkisyyttä ja rohkaista ja motivoida heitä panemaan alulle ja vakiinnuttamaan osuuskuntia joko tuotanto-, markkinointi- tai kulutusportaaseen. Tässä ovat epäilemättä avuksi osuuskuntien tunteminen sekä hyvien osuuskuntakäytäntöjen vaihto ja tunnetuksi tekeminen.

3.3.6

Eriytetty verokohtelu  (19). Verotuksen tulee olla oikeudenmukaisempaa, jotta kulutus voidaan suunnata resurssien tehokkaampaan käyttöön (20) ja ottaa näin paremmin huomioon kuhunkin tuotteeseen sisältyvät sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat sekä osuustoimintamallin tuotteelle tuoma sosiaalinen lisäarvo. Eriytetyn verotuksen puitteissa toteutetut verokannustimet ja korvaukset ovat suorimpia välineitä, joiden avulla on suurimmat mahdollisuudet päästä toivottuihin tuloksiin. Kuten eri jäsenvaltioiden aiemmat kokemukset osoittavat, eriytetty verokohtelu edistää taloudellista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta samaan tapaan kuin eräät edellä ehdotetuista toimista, se edellyttää, että toimenpiteen vaikutukset tutkitaan ennalta.

3.3.7

Teknologian käyttöönotto. Teknologian kehittyminen ja yleinen saatavuus edistävät parhaiten tavoiteltavien päämäärien saavuttamista. Tältä osin kannattaa mainita seuraavat aloitteet: maatalous- ja elintarviketuotannon tutkimus ja innovointi, uusien markkinointialueiden ja -kanavien luominen sekä laatua lisäävien seikkojen sertifiointi myöntämällä lisäpisteitä ravintoarvon, toimitusvarmuuden ja muiden yleisen edun mukaisten tekijöiden perusteella ja vähentämällä pisteitä muun muassa kielteisistä sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista ulkoisista vaikutuksista, jotta voidaan todentaa esimerkiksi sellaiset tekijät kuin terveys ja elintarvikkeiden turvallisuus, ekologinen jalanjälki tai sosiaaliset vaikutukset ja jotta myös kuluttajat antavat niille arvoa ja punnitsevat niitä vastaavasti hinnassa sekä tuotanto- ja jakelukustannuksissa. Tällaisen sertifiointivälineen käyttöönotto edellyttäisi muun muassa älypuhelimia, erityisiä tietotekniikkasovelluksia ja sosiaalisia verkkoja.

3.4   Osuustoimintamarkkinoiden kilpailuedut

Kestävyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön perustuvasta mallista on ilmeistä etua, minkä lisäksi osuustoimintamarkkinat auttavat saavuttamaan joukon kilpailuetuja, joilla on vaikutusta unionin politiikkojen kannalta erittäin merkittäviin seikkoihin seuraavilla osa-alueilla:

3.4.1

Talous: viljelijöiden tuotteiden vakaa ja varma pääsy markkinoille, kestävän kehityksen mukainen rahoitus, sosiaalisesti vastuulliset investoinnit, markkinoiden piristyminen, kilpailun puolustaminen, kuluttajien oikeuksien ja intressien suojelu jne.

3.4.2

Yhteiskunta: aluesuunnittelu, maaseudun kehittäminen ja osallisuus, kulttuuriperintö sekä paikallinen ja alueellinen identiteetti, elintarvikeomavaraisuus ja elintarviketurva, elintarvikkeiden ylituotannon poistuminen ja elintarvikkeiden saatavuus, tuotteiden sosiaalinen jäljitettävyys, yritysten pysyminen paikkakunnalla, kunnollisten palkkojen takaaminen ja työolojen kohentuminen, yhteiskuntavastuu ja vastuullinen kuluttaminen, kansanterveys ja terveelliset elintavat, kansalaisten suora osallistuminen heitä edustavien instituutioiden päätöksentekoon jne.

3.4.3

Ympäristö: energiansäästö, ekosysteemien vaaliminen, ekologiset jalanjäljet, maatalouden ympäristömyötäisyys, raaka-aineiden ja luonnonvarojen järkevä ja vastuullinen käyttö, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden elinkaari, ympäristömyötäisten työpaikkojen luominen strategisena tarkoituksena lisätä tuotteiden yleistymistä markkinoilla jne.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Komission tiedonanto "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti", COM(2011) 206 final.

(2)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(3)  ETSK:n lausunto "Etenemissuunnitelma vähähiiliseen talouteen vuonna 2050", EUVL C 376, 22.12.2011, s. 110–116.

(4)  Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous, oikeutta ruokaan käsittelevän erityisraportoijan Olivier De Schutterin raportti (A/HRC/19/59 – 26. joulukuuta 2011).

(5)  Puheenjohtaja Staffan Nilssonin päätelmät aiheesta "Ruokaa kaikille – tavoitteena maailmanlaajuinen sopimus" järjestetyssä konferenssissa.

(6)  ETSK:n lausunto "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan", EUVL C 48, 15.2.2011, s. 145.

(7)  ETSK:n lausunto "Osuuskunnat ja rakennemuutos", EUVL C 191, 29.6.2012, s. 24–30.

(8)  Komission tiedonanto "Yhdennetty tuotepolitiikka", COM(2003) 302 final.

(9)  Integroiva osuuskunta tai kollektiivista etua palveleva osuustoimintayhtiö on kehittymässä oleva yritysmuoto, joka on nousemassa esiin yrityksenä, joka tuottaa tavaroita ja palveluita tyydyttämään tietyn alueen kollektiivisia tarpeita panemalla asianomaiset toimijat yhteisesti liikkeelle.

(10)  Komission tiedonanto "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?", COM(2010) 672 final.

(11)  "The Common Agricultural Policy after 2013 – The preliminary reaction of EU Farmers and Agri-Cooperatives to the Commission's Legislative Proposals" (COPA-COGECA, 2012).

(12)  Salcedo Aznal, Alejandro: "¿Sociedad de consumo o redes de consumidores? Esbozo para un análisis social del consumidor actual" (Kulutusyhteiskunta vai kuluttajaverkostoja – Luonnos nykykuluttajaa koskevaksi sosiaaliseksi analyysiksi), 2008.

(13)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(14)  ETSK:n lausunto "Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä", EUVL C 18, 19.1.2011, s. 5.

(15)  Komission tiedonanto "Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014", COM(2011) 681 final.

(16)  Komission tiedonanto "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?", COM(2010) 672 final.

(17)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(18)  Komission tiedonanto "Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille", COM(2011) 682 final.

(19)  ETSK:n lausunto "Yritysmuotojen moninaisuus Euroopassa", EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22–28.

(20)  COM(2011) 571 final ja lausunto "Kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen EU:ssa", EUVL C 191, 29.6.2012, s. 6.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/49


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ilmailualasta ja lentoasemista vuosina 1994 ja 2005 annettujen suuntaviivojen tarkistaminen” (lisälausunto)

2012/C 299/10

Esittelijä: Jacek KRAWCZYK

Toinen esittelijä: Nico WENNMACHER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

EU:n ilmailualasta ja lentoasemista vuosina 1994 ja 2005 annettujen suuntaviivojen tarkistaminen.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Euroopan komissio aikoo tarkistaa yhtäältä vuonna 1994 annetut suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta ilmailualan valtiontukiin ja toisaalta vuonna 2005 annetut suuntaviivat lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta (jäljempänä ilmailualan suuntaviivat).

1.2   Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2005 lähtien jättäneet ilmoittamatta komissiolle monia tapauksia, joissa lentoasemat tai paikallisyhteisöt ovat myöntäneet tukia.

1.3   ETSK on samaa mieltä tärkeimpien sidosryhmien kanssa siitä, että ilmailualan nykyisten suuntaviivojen tarkistaminen on ehdottoman välttämätöntä, ja että se on toteutettava viivytyksettä asianmukaisten toimintaedellytysten luomiseksi. Alueellisten lentoasemien kehittäminen on talouskasvua ja alueellista yhteenkuuluvuutta ajatellen tärkeää ja edellyttää selkeitä valtiontukisääntöjä.

1.4   ETSK katsoo, että on laadittava tutkimus, jossa luodaan katsaus valtiontukien ja vastaavien käytänteiden nykytilanteeseen ilmailualan suuntaviivojen täytäntöönpanoa silmällä pitäen. Tutkimuksen tulisi (nykyisiä käytäntöjä tällä alalla koskevan analyysin ohella) myös tarjota tietoja myönnettävistä tukimääristä ja -muodoista, niiden vaikutuksesta reaalitalouden kehitykseen sekä niiden määrällisestä ja laadullisesta vaikutuksesta työllisyyteen.

1.5   Tämän lausunnon kohdassa 5 esitellyissä ilmailualan suuntaviivojen tarkistamista koskevissa ETSK:n suosituksissa komitea

katsoo, että koko ilmailualaa varten tarvitaan yhdenmukainen EU:n oikeuskehys, jolla estetään kontrolloimattomat tukikäytänteet ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille myös paikallistasolla.

on samaa mieltä yleisperiaatteesta, jonka mukaan yksityisiä investointeja ei voida katsoa valtiontueksi. Julkisoikeudellinen toimija voi toimia samanaikaisesti yksityisenä investoijana, mikäli investointi on kaupallisesti perusteltavissa.

suosittaa, että lentoasemainfrastruktuuri-investointeihin myönnettävän valtiontuen ja lentoyhtiöille myönnettävän toiminnan aloittamistuen tulisi olla mahdollisia vain tarkoin määritellyissä tapauksissa ja että niiden kestoa ja suuruutta tulisi rajoittaa.

kannattaa sitä, että lentoasemien ja lentoyhtiöiden käytettävissä olevat tuet ja tukien myöntämistä koskevat ehdot on julkistettava kaikilta osin.

kehottaa edistämään entisestään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja sosiaalisen polkumyynnin torjumista alalla.

korostaa suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä; niiden noudattamisen valvonta on erittäin tärkeää.

kehottaa harjoittamaan pitkäjänteistä politiikkaa alueellisten lentoasemien kehittämiseksi. Ilmailualan suuntaviivat voidaan panna onnistuneesti täytäntöön ainoastaan, mikäli päästään yhteisymmärrykseen alueellisten lentoasemien kehittämistä koskevista selkeistä poliittisista painopisteistä.

2.   Johdanto

2.1   Kahtena viime vuosikymmenenä Euroopan lentoliikennealalla on koettu useita muutoksia lähinnä markkinoiden vapauttamisen ja sitä seuranneen halpalentoyhtiöiden perustamisen johdosta. Samalla kun ilmailualan sisämarkkinat ovat mahdollistaneet sen, että entistä useammat EU:n kansalaiset voivat käyttää lentoliikennettä uusien lentoyhtiöiden, uusien alueellisten lentoasemien ja aiempaa alhaisempien hintojen ansiosta, niillä on ollut kiistämätön vaikutus alan työllisyyteen ja työmarkkinasuhteisiin.

2.2   Komissio hyväksyi vuonna 1994 lentoliikennepalvelumarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä EU:n ensimmäiset ilmailualan suuntaviivat, jotka sisältävät määräyksiä lentoyhtiöille myönnettävien sosiaali- ja rakenneuudistustukien arvioimiseksi, jotta lentoyhtiöille luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset. Vuonna 2005 niitä täydennettiin suuntaviivoilla lentoasemien julkisesta rahoittamisesta sekä alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamiselle myönnettävästä valtiontuesta.

2.3   Euroopan komissio aikoo tarkistaa yhtäältä vuonna 1994 annetut suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta ilmailualan valtiontukiin ja toisaalta vuonna 2005 annetut suuntaviivat lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta.

2.4   Monien eurooppalaisten reittilentoyhtiöiden (joista useimmat ovat Euroopan lentoyhtiöiden liiton AEA:n [Association of European Airlines] jäseniä) mukaan niitä on kohdannut viime vuosina uudentyyppinen kilpailu, jota synnyttävät huomattavia tuloja paikallisyhteisöiltä ja paikallisilta lentoasemilta keräämään kykenevät lentoyhtiöt. AEA:han kuuluvien lentoyhtiöiden omaksuma kanta on, nämä tuet ovat lainvastaisia ja räikeitä esimerkkejä valtiontuesta, joka johtaa kilpailun vakavaan vääristymiseen Euroopan lentoliikennemarkkinoilla.

2.5   Euroopan halpalentoyhtiöiden järjestön (European Low Fares Airline Association, ELFAA) mukaan reittilentoyhtiöiden kasvava konsolidoituminen, jossa painotetaan niiden päälentokentille suuntautuvaa yhdysliikennettä, on johtanut siihen, että alueilla ja niiden lentoasemilla, jotka pyrkivät kehittämään yhä laajemman valikoiman suoria lentoyhteyksiä, on yhä vähemmän vaihtoehtoja. Monissa tapauksissa halpalentoyhtiöt ovat ainoa kasvumahdollisuus alueellisille lentoasemille Euroopan markkinoilla. EU:n äskettäinen laajentuminen on avannut uusia markkinamahdollisuuksia, ja monet näistä markkinoista tukeutuvat voimakkaasti alhaisiin hintoihin perustuvaan liiketoimintamalliin liikennevirtojen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. ELFAA:n mukaan kyseiset reitit ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti arvokkaita Euroopan yhteenkuuluvuutta ja alueiden kehittämistä ajatellen.

2.6   Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2005 lähtien jättäneet ilmoittamatta komissiolle monia tapauksia, joissa lentoasemat tai paikallisyhteisöt ovat myöntäneet tukia. Vuoden 2005 ilmailualan suuntaviivat eivät ole ohjanneet kansallisten järjestelmien laatimista määrittelemällä täsmällisesti edellytykset, joiden mukaisesti tukia voitaisiin myöntää. Vielä pahempaa on ehkä se, että niissä muutamissa harvoissa tapauksissa, joista on tehty ilmoitus ja jotka ovat johtaneet komission taholta muodolliseen menettelyyn, päätökset on annettu parhaassakin tapauksessa hitaasti, ja monet tapaukset ovat jääneet ratkaisematta. Tämä on osaltaan edistänyt sitä, että vallalle on päässyt tietynlainen rankaisemattomuus ja asioihin puuttumattomuus.

2.7   Ajatusta lentoasemasta alueen taloudellisen kehityksen moottorina on edistetty vähentämällä yhä enemmän valtion suoraa (taloudellista) sitoutumista ja siirtämällä näiden olennaisten infrastruktuurien valvonta-, hallinnointi- ja rahoitusvelvollisuus alueille tai muille paikallisviranomaisille. Alueviranomaiset pitävät lentoasemia yhä enemmän merkittävinä välineinä paikallistalouden kehittämisessä.

2.8   Komissio on saanut huomattavan määrän alaa koskevia valituksia, joita ovat tehneet yhtäältä entiset kansalliset lentoyhtiöt halpalentoyhtiöitä vastaan ja toisaalta jälkimmäiset edellisiä vastaan. Vuodesta 2005 lähtien komissiolle tehtyjen ilmoitusten lukumäärä on verrattain vähäinen suhteessa alueellisten lentoasemien huomattavaan kasvuun EU:ssa.

2.9   Komission toteuttaman julkisen kuulemismenettelyn tärkeimmistä tuloksista käy ilmi seuraavaa:

Suuntaviivoja on yksinkertaistettava ja niiden avoimuutta on lisättävä.

Lentoyhtiöille ja lentoasemille myönnettäviä valtiontukia koskevien sääntöjen täytäntöönpanon parantaminen saa kannatusta.

Tarvitaan uusi sääntöjen luokka, jotta vältetään kilpailun vääristyminen samalla vaikutusalueella sijaitsevien lentoasemien välillä.

Investointitukia koskevien sääntöjen selkeyttä ja ennakoitavuutta on lisättävä (rahoitusparametrien selkeät määritelmät).

2.10   ETSK onkin samaa mieltä tärkeimpien sidosryhmien kanssa siitä, että ilmailualan nykyisten suuntaviivojen tarkistaminen on ehdottoman välttämätöntä ja että se on toteutettava viivytyksettä asianmukaisten toimintaedellytysten luomiseksi. Alueellisten lentoasemien kehittäminen on talouskasvua ja alueellista yhteenkuuluvuutta ajatellen tärkeää ja edellyttää selkeitä valtiontukisääntöjä.

2.11   ETSK:n mielestä on laadittava tutkimus, jossa luodaan katsaus valtiontukien ja vastaavien käytänteiden nykytilanteeseen ilmailualan suuntaviivojen täytäntöönpanoa silmällä pitäen. Tutkimuksessa tulisi tarjota yksityiskohtaisia tietoja myönnettävistä tukimääristä ja -muodoista, niiden vaikutuksesta reaalitalouden kehitykseen ja tehokkuuteen sekä niiden määrällisestä ja laadullisesta vaikutuksesta työllisyyteen sen arvioimiseksi, missä määrin nykyiset käytännöt mahdollisesti vääristävät lentoasemien ja -yhtiöiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

2.12   Nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi sekä erityisesti kasvavat julkisen talouden paineet EU:ssa ja jäsenvaltioissa saattavat asettaa haasteita nykyisille valtiontukipolitiikoille, joilla pyritään kehittämään alueellisia lentoasemia. On saatava nykyistä parempi käsitys siitä, missä määrin alueellisten lentoasemien toimintaa koskeva nykyinen talousmalli on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Kuten parhaillaan käytävät keskustelut vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä osoittavat, on suuri haaste saada EU:ssa enemmän aikaan vähemmillä käytettävissä olevilla varoilla. Tämä koskee selkeästi myös tässä lausunnossa käsiteltävää kysymystä.

3.   Markkinat

3.1   EU:n jäsenvaltioissa on noin 460 lentoasemaa, joita käytetään kaupalliseen lentoliikenteeseen. Vuonna 2010 noin 60 prosentissa EU:n lentoasemista palveluja tarjottiin alle miljoonalle matkustajalle.

3.2   Lentoliikennemarkkinat ovat muuttuneet dramaattisesti viime vuosina: halpalentoyhtiöt ovat kehittäneet uusia ja kokonaisvaltaisia liiketoimintamalleja, jotka ovat kytköksissä alueellisiin lentoasemiin, ja ovat saavuttaneet huomattavia markkinaosuuksia. Samanaikaisesti lähes kaikki entiset kansalliset lentoyhtiöt ovat käyneet läpi rakenneuudistusprosessin, joka on entisestään lujittanut niiden asemaa Euroopassa.

3.3   Vuonna 2005 halpalentoyhtiöiden osuus Euroopan sisäisistä markkinoista oli 25 prosenttia, kun vuonna 2010 osuus oli kasvanut 39 prosenttiin. Mikäli huomioon otetaan yksinomaan suorat lentoyhteydet, markkinaosuus nousee 43 prosenttiin. Vuosina 2008–2010 AEA:han kuuluvat perinteiset reittilentoyhtiöt ilmoittivat huomattavista tappioista Euroopan sisäisillä lennoilla, ja huolimatta niiden positiivisista tuloksista kaukolennoilla (miljardi euroa vuonna 2008, 100 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja 1,1 miljardia euroa vuonna 2010) kokonaiskäyttökate oli negatiivinen lyhyen matkan lentojen – Euroopan sisäisten reittien – negatiivisen painoarvon johdosta.

3.4   ELFAA:n mukaan nykysuuntausten sekä ilma-alusten korvaamista koskevien nykyisten suunnitelmien perusteella halpalentoyhtiöiden markkinaosuuden Euroopan sisäisessä matkustajalentoliikenteessä odotetaan nousevan 45–53 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Suorilla lentoyhteyksillä halpalentoyhtiöiden markkinaosuuden arvioidaan nousevan 50–60 prosenttiin. Halpalentoyhtiöt eivät ole kärsineet tappioita viimeisimmässä kriisissä siinä määrin kuin reittilentoyhtiöt.

3.5   Halpalentoyhtiöt ovat keskeisiä toimijoita, kun kyse on alueellisista suorista yhteyksistä. Halpalentoyhtiöiden luokassa kolmen lentoyhtiön osuus kyseisistä markkinoista on yli 52 prosenttia, kun vastaavasti kolmen suurimman reittilentoyhtiön osuus on vain 22 prosenttia sisäisten reittilentojen markkinoista. Kun huomioon otetaan sekä a) halpalentoyhtiöiden osuuden kasvu Euroopan sisäisillä reiteillä että b) alueellisten suorien reittien osuuden kasvu suhteessa perinteisiin päälentoasemien välisiin yhteyksiin, voidaan päätellä, että tarjontaa on nykyisin enemmän kuin aiemmin mutta että rajallinen määrä kilpailijoita vastaa osasta tästä tarjonnan lisäyksestä (toisin sanoen suorilla yhteyksillä).

3.6   Euroopan tärkeimpiä päälentoasemia ja suurimpia alueellisia lentoasemia lukuun ottamatta monia Euroopan alueellisia lentoasemia ei voida pitää taloudellisesti kannattavina, kun otetaan huomioon infrastruktuurin todelliset kustannukset. Monet pienet alueelliset lentoasemat eivät kykene vastaamaan infrastruktuurikustannuksista, jotka rahoitetaan usein aluetasolla muin käytettävissä olevin varoin. Lukuisat lentoasemat pitäisi yksinkertaisesti sulkea, mikäli niiden tulisi ottaa kantaakseen todelliset infrastruktuurikustannukset.

3.7   On tärkeää muistaa, että Eurooppaa uhkaa lentoasemakapasiteettipula tulevina vuosina. Eurocontrolin tutkimuksessa Challenges of growth ("Kasvun haasteet") (2008) ja tuoreessa pitkän aikavälin ennusteessa (Long-Term Forecast) (2010) painotetaan Euroopan lentoasemien kapasiteettipulaa, kun otetaan huomioon liikenteen arvioitu kasvu vuoteen 2030 mennessä (16,9 miljoonaa lentoa – 1,8 kertaa vuoden 2009 lentojen määrä). Näiden arvovaltaisten raporttien mukaan siitä huolimatta, että Euroopan lentoasemaverkoston kapasiteettia on suunniteltu lisättäväksi 41 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, 10:tä prosenttia kaikista lennoista ei voitaisi toteuttaa riittämättömän lentoasemakapasiteetin johdosta, mikä on hälyttävää.

3.8   Vaikka infrastruktuurin ulkoinen rahoitus ei yleensä ole keskeinen kysymys suurille lentoasemille, se on ratkaisevan tärkeää monille alueellisille lentoasemille, joilta puuttuvat mittakaavaedut ja kaupalliset tulot, joiden avulla voitaisiin aikaansaada tarvittava ylijäämä niiden infrastruktuurien rahoittamiseksi.

3.9   Uudet suorien lentoyhteyksien markkinat ovat sekä mahdollisuus että epävarmuuden aiheuttaja tietyille alueellisille lentoasemille hyvin epävakaiden markkinoiden johdosta. Erityisesti halpalentoyhtiöt kykenevät hyvin lyhyellä varoitusajalla siirtämään ilma-aluksiaan ja henkilöstöään vaihtoehtoiselle lentoasemalle kaikkialla Euroopassa uuden reitin taloudellisen potentiaalin mukaan. Näiden lentoasemien tulojen vakaus ja ennakoitavuus on kyseenalaista.

3.10   Nykyisten suuntaviivojen mukaiset toiminnan aloittamistuet ovat johtaneet eri alueiden väliseen "investointikilpajuoksuun", jossa alueellisia lentoasemia pyritään kehittämään hyvin usein myös EU:n varoja käyttäen. Mikäli alueellinen lentoasema joutuu rahoitusvaikeuksiin, alue hakee lisätukea käyttäen argumentteina, että kyseiset alueelliset lentoasemat ovat alikäytettyjä ja että ne ovat välttämätön kustannus paikallisyhteisöille.

4.   Erityistä

4.1   Lentoliikennealan tuottavuus pitkällä aikavälillä on hyvin alhainen, ja alalla vallitsee jo hyvin voimakas kilpailu. Tämänkaltaisessa ympäristössä jo pienilläkin tuilla saattaa olla vaikutus kilpailuun, joten tämä ongelma on ratkaistava suurta varovaisuutta noudattaen.

4.2   Keskeinen kysymys on, minkälainen lähestymistapa tarvitaan valmisteltaessa ilmailualan uusia suuntaviivoja, sillä lähestymistapoja on useita erilaisia.

4.2.1   ELFAA:n mukaan alueellisten lentoasemien potentiaalin hyödyntäminen on ratkaisevan tärkeää alueellista yhteenkuuluvuutta ja alueiden kehittämistä koskevan prosessin jatkamiseksi EU:ssa ja ruuhkien poistamiseksi reittilentoyhtiöiden päälentoasemilta. Alueellisten lentoasemien kehittäminen merkitsee uusia työpaikkoja, parempia liiketoimintamahdollisuuksia EU:n syrjäisillä alueilla, alhaisempia päästöjä, kun päälentoasemien kautta kulkevien yhteyksien sijasta käytetään alueiden välisiä suoria yhteyksiä, sekä alhaisempia maakuljetuspäästöjä, kun matkustajat käyttävät paikallisia lentoasemia. Alueellisten lentoasemien kasvua on ELFAA:n mukaan kannustettava joustavilla valtiontukia koskevilla suuntaviivoilla, jotka perustuvat markkinataloussijoittajaperiaatteeseen (Market Economy Investor Principle, MEIP) sellaisten jäykkien sääntöjen sijasta, jotka estävät kasvun siellä, missä sille on edellytyksiä.

4.2.2   AEA:n mukaan uusien suuntaviivojen tavoitteena tulisi olla kaikkien lentoliikenteen harjoittajien suojeleminen syrjiviltä ja epäselviltä rahoitustuilta, joita alueelliset lentoasemat tai paikallisyhteisöt myöntävät lentoyhtiöille. Kyseisenlaisten tukien tulisi olla mahdollisia vain tarkoin määritellyissä tapauksissa, ja niiden kestoa ja suuruutta tulisi rajoittaa. Lisäksi tällaista tukea tulisi voida myöntää ainoastaan yksittäisissä tapauksissa avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita alan toimijoiden välillä noudattaen.

4.2.3   Kansainvälisen lentoasemien järjestön ACI Europen (Airports Council International Europe) mukaan valtiontukitoimenpiteiden arvioinnin johtavana periaatteena tulisi olla lentoaseman aiheuttama kilpailun mahdollinen vääristyminen liikennemäärän osalta.

4.2.3.1   Luokan D lentoasemia (enintään miljoona matkustajaa) koskeva poikkeus: Yleisesti myönnetään, että tiettyä kynnysarvoa pienemmät lentoasemat eivät tavallisesti ole kaupallisesti kannattavia ja saattavat tarvita julkista rahoitusta. Lisäksi nämä pienet lentoasemat turvaavat usein alueiden ja taajamien keskinäiset yhteydet eivätkä yleensä pienen liikennemääränsä johdosta vaikuta haitallisesti kaupankäynnin edellytyksiin EU:ssa. Siksi ACI katsoo, että julkisten varojen käyttö uusien infrastruktuurien ja uusien reittien kehittämiseksi tulisi sallia ilman ennakkoilmoitusta. Kaikenlainen julkinen rahoitus tulisi kuitenkin lopettaa heti, kun miljoonan matkustajan kynnysarvo on saavutettu.

4.2.3.2   Infrastruktuurien julkisessa rahoituksessa ja yli miljoonan matkustajan lentoasemien myöntämässä toiminnan aloittamistuen rahoituksessa on noudatettava lentoasema-alan erityistarpeisiin mukautettua yksityinen sijoittaja -arviointiperustetta (Private Investor Test, PIP).

4.3   ETSK kannattaa komission näkemystä siitä, että suuntaviivojen kattamia valtiontukia koskevan yleisen lähestymistavan tarkistamisen osalta on vahvistettava seuraavat periaatteet:

Kilpailun vääristymiä ei tulisi olla.

Alueiden kehitystä ja kulkuyhteyksiä on parannettava edistämällä entisestään alueellista lentoliikennettä.

Kannattamattomien lentoasemien toiminnan päällekkäisyys on vältettävä.

Ylikapasiteetin luomista ja ylläpitämistä on vältettävä.

4.4   On tuettava kustannuksistaan vastaamaan kykenevien lentoasemien kehittämistä ja yksityisten sijoittajien nykyistä aktiivisempaa osallistumista. Toisaalta ETSK ymmärtää julkisen palvelun velvoitteen tarpeen erityisesti syrjäisiä alueita ja saaria yhdistävissä, taloudellisiin tarkoituksiin liittyvissä lentoliikennepalveluissa ja kannattaa sitä.

5.   Suositukset

5.1   ETSK katsoo, että koko ilmailualaa varten tarvitaan yhdenmukainen EU:n oikeuskehys, jolla estetään kontrolloimattomat tukikäytänteet ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille myös paikallistasolla.

5.2   Yleisperiaate on, ettei yksityisiä investointeja voida katsoa valtiontueksi. Julkisoikeudellinen toimija voi toimia samanaikaisesti yksityisenä investoijana, mikäli investointi on kaupallisesti perusteltavissa.

5.3   Uusissa suuntaviivoissa, joita komission on määrä ehdottaa, tavoitteena tulisi olla kaikkien lentoyhtiöiden ja lentoasemien suojeleminen syrjiviltä, epäselviltä ja vääristäviltä rahoitustuilta, joita aluehallintotahot tai lentoasemat myöntävät. Julkinen rahoitus ei saa vääristää kilpailua lentoasemien eikä lentoyhtiöiden välillä. ETSK katsoo, että tiettyjä lentoasema- tai lentoyhtiöluokkia koskevia ryhmäpoikkeuksia ei tarvita alueiden kehittämisen edistämiseksi.

5.3.1   Lentoasemainfrastruktuuri-investointeihin myönnettävän valtiontuen ja lentoyhtiöille myönnettävän toiminnan aloittamistuen tulisi olla mahdollisia vain tarkoin määritellyissä tapauksissa ja niiden kestoa ja suuruutta tulisi rajoittaa. Lisäksi niitä tulisi myöntää ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita noudattaen.

5.3.2   Avoimuuden osalta ehdot, joiden perusteella julkista tukea myönnetään, tulisi julkaista kaikkien tiedoksi. Lentoasemien ja lentoyhtiöiden käytettävissä olevat tuet ja tukien myöntämistä koskevat ehdot tulisi julkistaa kaikilta osin.

5.3.3   Uudet suuntaviivat on vahvistettava selkein ja yksinkertaisin säännöin, jotta taataan oikeusvarmuus Euroopan ilmailualalla. ETSK korostaa suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä; täytäntöönpanon valvonnalla on oleellinen arvo.

5.4   Uusissa suuntaviivoissa on otettava huomioon työntekijöiden ja matkustajien etu. Kun otetaan huomioon, että henkilöresurssit ovat lentoliikennejärjestelmän laadun olennainen osatekijä, kestäväpohjaisen siviili-ilmailualan on tarjottava laadukkaita työpaikkoja ja hyvät työolot. Näin ollen on tärkeää, että alalla edistetään työmarkkinavuoropuhelua ja vältetään sosiaalista polkumyyntiä.

5.5   ETSK kehottaa harjoittamaan pitkäjänteistä politiikkaa alueellisten lentoasemien kehittämiseksi. Ilmailualan suuntaviivat voidaan panna onnistuneesti täytäntöön ainoastaan, mikäli päästään yhteisymmärrykseen alueellisten lentoasemien kehittämistä koskevista selkeistä poliittisista painopisteistä. Komission tehtävänä on ilman lisäviivästyksiä laatia tähän liittyvä poliittinen ohjelma.

5.6   ETSK pyytää jäsenvaltioilta voimakasta tukea ja sitoutumista uusien suuntaviivojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon. Valtiontuista on tehtävä aina ilmoitus.

5.7   On tutkittava lähemmin rautatie- ja lentoliikenteen tehokkaan yhteistoiminnan täydentämistä, joka on toteutettava kulkuyhteyksien parantamiseksi tietyillä alueilla ja ympäristövaatimusten täyttämiseksi.

5.8   Tämä on erityisen oleellista, kun ajatellaan EU-varojen jakamista uuden monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Painopisteiden on oltava selkeät, jotta saadaan enemmän tuloksia vähäisemmin resurssein. Alueiden kehittäminen on hyvin tärkeää, mutta sen ei tulisi enää oikeuttaa lentoasemien kehittämistä silloin, kun riittävän kysynnän luominen ei ole mahdollista.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


III Valmistavat säädökset

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

482. täysistunto 11. ja 12. heinäkuuta 2012

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/54


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu? (vihreä kirja)”

COM(2012) 7 final

2012/C 299/11

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Toinen esittelijä: Thomas STUDENT

Euroopan komissio päätti 17. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon vihreästä kirjasta

Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?

COM(2012) 7 final.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" (CCMI) antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 134 ääntä puolesta ja 0 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) haluaa ensinnäkin korostaa, että yrityksellä on sinällään keskeinen asema markkinoilla toimivien yksiköiden sopeutumisstrategioiden toteuttamisessa, ja näin ollen yritys on rakennemuutosprosessien keskiössä.

1.2

Komitea painottaa neuvoa-antavan valiokunnan ‧teollisuuden muutokset‧ (CCMI) tärkeää roolia teollisuuden rakennemuutoksesta käytävän rakentavan vuoropuhelun ensisijaisena foorumina sekä laadittaessa ideoita ja ehdotuksia komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

1.3

ETSK muistuttaa, että rakennemuutokset ovat yleensä monimutkaisia prosesseja. Muutosten ennakointi valmistaa yritykset ja työntekijät kohtaamaan uusia haasteita. Samalla voidaan minimoida muutosten sosiaaliset vaikutukset, maksimoida menestymismahdollisuudet, luoda vastavuoroisen luottamuksen ilmapiiri ja osallistaa päättäväisesti työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta.

1.4

EU:n työntekijät ja yritykset ovat uuden tilanteen edessä, sillä

merkitykselliset sisämarkkinat ja kansainväliset markkinat muuttuvat nopeasti

mukaan tulee uusia maailmanlaajuisia kumppaneita

käyttöön otetaan uusia teknisiä sovelluksia, jotka nopeuttavat vanhenemisprosesseja

kuluttajat ovat yhä paremmin tietoisia roolistaan kulutuksen ja investointien ohjaamisessa ympäristöystävälliseen ja kestävää kehitystä edistävään suuntaan

väestönkehitys johtaa työvoiman vanhenemiseen

työmarkkinoilla tapahtuu suuria muutoksia, joihin liittyy suurimittaista sosiaalista polkumyyntiä

talous- ja finanssikriisin aiheuttaa tällä hetkellä jatkuvia ongelmia, ja Eurooppa on ilmeisen heikossa asemassa maailmanmarkkinoilla.

1.5

ETSK pitää näin ollen vihreää kirjaa oikea-aikaisena ja tarpeellisena, mutta toivoo, että sen herättämien ajatusten ja keskustelujen lisäksi päädyttäisiin myös konkreettisiin ja tehokkaisiin toimiin sekä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan tuotannon, kulutuksen ja palvelujen kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää vuorovaikutusta ja tietojen vaihtoa tuotanto- ja jakeluketjun eri osissa ja lisäksi alan hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä unionin säännöstöön ja yhteisiin, jaettuihin arvoihin perustuvien ohjeiden, standardien ja viitekehysten toteuttamisen tarkkaa aikataulua.

1.6

ETSK katsoo, että ennakointi- ja rakenneuudistusprosesseissa on keskeistä korostaa työmarkkinaosapuolten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja kuluttajien merkitystä unioni-, jäsenvaltio-, alue-, paikallis- ja yritystasolla niin, että prosesseissa ovat mukana myös alueiden sekä tieto- ja osaamisverkostojen edustajat.

1.7

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, neuvottelut ja osallistuminen eivät ole pelkästään Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, vaan ne ovat myös välineitä, jotka menestyksekkäästi tukevat ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, laadukasta työllisyyttä, työpaikkojen luomista sekä innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamista Euroopan talousjärjestelmissä.

1.8

ETSK katsoo, että EU:n rakenne- ja yhteenkuuluvuuspolitiikoissa sekä innovaatio- ja tutkimuspolitiikoissa olisi keskityttävä rakennemuutosten ennakointi- ja ohjausmekanismien proaktiiviseen tukemiseen, jotta ne voitaisiin muuttaa sekä työntekijöiden että yritysten kannalta voitokkaiksi järjestelmiksi.

1.9

ETSK pitää tärkeänä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten entistä vahvempaa osallistumista rakennerahastojen seurantaelinten toimintaan, jotta unionin rakennepolitiikassa voidaan taata hyvien tulosten syntyminen.

1.10

ETSK suosittaa, että rakennepoliittiset toimet liitetään ja yhdistetään tiiviisti tutkimusta ja innovaatiota tukeviin toimiin ja että tuetaan investoinnein ja teollisuuspoliittisin toimin siirtymistä vähähiiliseen talouteen Euroopassa.

1.11

Yleissivistävään, ammatilliseen ja jatkuvaan koulutukseen liittyvien unionin ohjelmien olisi ETSK:n mielestä tarjottava viranomaisille ja yrityksille erityisvälineet, joilla voitaisiin ennakoida muutosta proaktiivisesti talouden toimijoiden, etenkin pk-yritysten, ja työntekijöiden jatkuvan panoksen rinnalla.

1.12

ETSK suosittaa, että komission poliittisten toimien ja yksiköiden, virastojen ja lukuisten seurantaelinten välistä koordinointia tiivistetään Euroopan tasolla, jotta rakennemuutosprosessissa olevien yritysten valintoja voidaan tukea yhtenäisesti ja johdonmukaisesti. Erityisesti pk-yrityksille ja mikroyrityksille, joiden on ilmeisen vaikeaa ennakoida rakennemuutoksia, tulisi tarjota asianmukaisia tuki- ja neuvontajärjestelmiä.

1.13

ETSK muistuttaa, että globalisaatioon liittyvistä ongelmista kärsiville yrityksille myönnettävien, työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen valtiontukien on perustuttava ehtoihin, joiden avulla varmistetaan vapaa ja rehti kilpailu.

1.14

ETSK kehottaa myös vahvistamaan osallistavia, alueellisia ja alakohtaisia ennakointitoimia tukevaa eurooppalaista politiikkaa, jotta voidaan toteuttaa – myös alueita entistä paremmin hyödyntäen – yhteisiä ja jaettuja visioita, joiden pohjalta terveissä ja kilpailukykyisissä yrityksissä voidaan luoda uusia ja yhä parempia työpaikkoja.

1.15

Kun otetaan huomioon Euroopan väestökehitys, ETSK pitää erityisen tärkeänä aktiivista politiikkaa väestön vanhenemisen ja senioritalouden alalla siten, että tuotantoa ja palveluita mukautetaan näihin uusiin mahdollisuuksiin.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan talouden elpyminen vaatii aikaa, jotta Eurooppa kykenee selviytymään sitä koetelleesta viime vuosikymmenien ajan vakavimmasta taantumasta. Kriisi aiheuttaa kansallisille julkisille talouksille ja hallituksille kovia paineita ja reaalitalouden tasolla yrityksissä kriisejä, toiminnan rationalisointia ja irtisanomisia dramaattisin työttömyysvaikutuksin.

2.2

Rakennemuutokset syntyvät monimutkaisten prosessien kautta, jotka esiintyvät eri muodoissa ja jotka aiheuttavat yritysstrategioissa muutoksia yrityksen organisaation, muodon, mittasuhteiden ja toiminnan kannalta.

2.2.1

Etenkin alakohtaisella tasolla olisi eriteltävä moninaiset taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet, jotka liittyvät tilanteisiin maailmanlaajuisilla markkinoilla ja aloilla, joilla yritykset toimivat.

2.3

Tämän prosessin tulisi konkretisoitua – ottaen asianmukaisesti huomioon kuluttajien intressit ja käyttäytyminen – siten, että ennakoidaan työllisyysmahdollisuuksia uusilla aloilla kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin, jotka kärsivät vakavimmin nykyisen kriisin seurauksista.

2.4

Muutosten ennakointi merkitsee sitä, että yritykset ja työntekijät ovat valmiit kohtaamaan tulevan kehityksen, mutta myös sitä, että tehdään tarvittavat rakennemuutokset näistä haasteista selviämiseksi siten, että minimoidaan muutosten sosiaaliset vaikutukset, taataan vakaus sekä alennetaan kustannuksia pitäen huolta ympäristönsuojelusta ja kestävästä kehityksestä. Euroopan teknologiafoorumit ja niiden tekemät tutkimukset voivat avata konkreettisia näkymiä sekä työntekijöille että yrityksille.

2.5

Kahden viime vuosikymmenen aikana olemme nähneet, miten uudelleen sijoittuminen markkinoilla, tuotannonsiirrot, tuotantoyksiköiden uudelleenjärjestelyt ja/tai sulkemiset, fuusiot, yritysostot ja/tai toimintojen ulkoistamiset ovat lisääntyneet, mutta neljän viime vuoden aikana Euroopassa on ilmennyt yhä kiireellisempi tarve vahvistaa näiden prosessien ennakoimisvalmiuksia, kun otetaan huomioon muutosten tiivis tahti ja pikaisesti tarvittavat rakenneuudistukset, jotka ovat välttämättömiä talous- ja finanssikriisin ja markkinakriisin kärjistymisen myötä. Myös internetmyynnin ja rajatylittävän myynnin kasvun kaltaisilla ilmiöillä on vaikutusta markkinoihin eri maissa.

2.6

Talous- ja finanssikriisi on vauhdittanut rakenneuudistusprosesseja eri tasoilla, mutta sen lisäksi se on johtanut säästötoimiin ja julkisten menojen leikkauksiin, ja tämä on aiheuttanut paljon työpaikkojen menetyksiä julkisella sektorilla sekä heikentänyt työntekijöille, paikallisyhteisöille ja yrityksille tarkoitettuja erilaisia tukijärjestelmiä useissa maissa.

2.7

Komission tavoitteena on rakenneuudistusten yhteydessä auttaa vahvistamaan ja levittämään ennakointi- ja innovointiprosesseja niin, että rakenneuudistus voidaan toteuttaa. Unionilla on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden toteuttamisesta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 145 artikla).

2.8

Jo vuonna 2005 antamassaan rakenneuudistusta ja työllisyyttä koskevassa tiedonannossa komissio tunnusti rakenneuudistuksen sosiaalisiin kustannuksiin liittyvät ongelmat. Ne eivät kosketa pelkästään työntekijöitä, joiden työehdot käyvät yhä epävarmemmiksi, vaan myös useita eri talouden aloja.

2.9

Vaikka rakenneuudistuksia säännellään pääosin jäsenvaltio- ja aluetasolla, unionilla on suuri vastuu rakenneuudistusten hallinnoinnista, valvonnasta ja nopeuttamisesta, sillä sen tehtävä on valvoa unionin lainsäädännön toimivuutta sekä työntekijöille suunnatun tiedotuksen ja kuulemisen että heidän suojelunsa kannalta (1), ja lisäksi sillä tulee olla pääasiassa Eurooppa 2020 -strategiaan ja perussopimuksessa määriteltyihin velvoitteisiin perustuen asiassa aktiivinen rooli.

2.10

Mikäli EU haluaa pureutua menestyksekkäästi finanssi- ja talouskriisin, globalisaation, ilmastonmuutoksen, väestönkehityksen ja yhä kasvavan eriarvoisuuden tuomiin haasteisiin, jotka johtuvat säästöohjelmien sosiaalisista kustannuksista, sen on kehitettävä ja vahvistettava ennakointiin ja rakenneuudistusten hallintaan liittyviä proaktiivisia strategioita sellaisen yhteisen arvo- ja menetelmäkokonaisuuden pohjalta, joka vastaa perussopimuksen tärkeimpiä sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita.

2.11

Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen (jotka neuvosto hyväksyi 22.4.2010) mukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen toteutettava uudistuksia, joilla tähdätään tiedon ja innovoinnin ohjaamana niin kutsuttuun älykkääseen kasvuun keskittyen kuluttajien tarpeisiin ja käyttäytymiseen, jotta voidaan

edistää koordinoituja rakenneuudistuksia, jotka lisäävät tosiasiallista kasvua ja työllisyyttä ja vahvistavat unionin kilpailukykyä maailman taloudessa

varmistaa työmarkkinoiden toiminta investoinnein, joiden tavoitteena on siirtymien onnistuminen, asianmukaisten taitojen kehittäminen, työpaikkojen laadun parantaminen sekä rakenteellisen työttömyyden, pitkäaikaistyöttömyyden ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen torjunta

parantaa liiketoimintaympäristöä ja edistää uusien yritysten ja työpaikkojen luomista erityisesti vihreän talouden ja senioritalouden alalla

parantaa koulutuksen laatua, taata kaikille mahdollisuus koulutukseen ja tiivistää koulutuksen, tiedemaailman ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä

edistää hyvien käytäntöjen proaktiivisia malleja, joiden avulla on mahdollista ennakoida yritysten rakenneuudistuksia, jotka ovat tarpeen siirtymätilassa olevilla työmarkkinoilla

parantaa lainsäädäntöä ja edistää siten innovointia ja tiedonsiirtoa koko unionissa

kannustaa yrittäjyyteen ja edistää luovien ideoiden muuttamista tuotteiksi, palveluiksi ja prosesseiksi, jotka mahdollistavat laadukkaiden työpaikkojen luomisen

edistää alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta

hallita paremmin eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen yhteiskunnan haasteita.

2.12

Yritysten ja sektoreiden rakenneuudistuksen tukeminen toteutetaan yrityksissä ennakkovaroitusjärjestelmien kautta (ks. European Restructuring Monitor – ERM). Ne ovat rakenneuudistusten tehokkaan, kaikkien osapuolten hyväksymän suunnittelun edellytys. Tavoitteena on tarjota työntekijöille asianmukaista uudelleenkoulutusta sekä varmistaa alakohtaisten ja alojen välisten verkostojen kehitys siten, että ne kykenevät hallitsemaan muutoksia kokonaisvaltaisesti korkean työllistyvyyden tason takaavan ammatillisen ohjauksen avulla.

2.13

Komissio esitti 18. huhtikuuta 2012 Strasbourgissa uuden työllisyyspakettinsa, josta Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla on mahdollisuus esittää näkemyksensä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään kansallisia työllisyystoimiaan ja ennakoidaan halukkuutta vahvistaa työllisyyspoliittisten toimien koordinointia ja seurantaa.

3.   Komission vihreä kirja

3.1

Komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen yritysten rakenneuudistuksista ja muutosten ennakoinnista. Tavoitteena on "kartoittaa rakennemuutokseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyviä onnistuneita käytäntöjä ja toimintalinjoja".

3.2

Vihreässä kirjassa esitetään kysymyksiä kriisin opeista, talouden ja teollisuuden mahdollisesta mukautumisesta, yritysten ja työntekijöiden mukautumiskyvystä, alue- ja paikallisviranomaisten roolista, ammatillisen koulutuksen roolista henkilöstöhallinnassa sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden vuoropuhelussa.

4.   Yleistä

4.1

ETSK:n mielestä vihreää kirjaa on tarkasteltavana jatkona vuonna 2005 rakennemuutoksista ja työllisyydestä laaditulle tiedonannolle, jossa pyrittiin määrittämään EU:n rooli muutosten ennakoinnissa ja rakennemuutosten hallinnassa työllisyyden lisäämiseksi.

4.2

Vuonna 2005 julkistettu tiedonanto on komitean mielestä johtanut eri toimintojen myönteiseen kehitykseen unionin tasolla Euroopan laajuisen lähestymistavan, muutosten ennakoinnin ja rakenneuudistuksen hyväksi. Näistä voidaan mainita useat korkean tason teemakohtaiset konferenssit ja asiantuntijaseminaarit ("rakenneuudistusfoorumit"), Euroopan sosiaalirahaston piiriin kuuluvat aloitteet, erilaiset vertailevat tutkimukset sekä välineistöjen ja suuntaviivojen laatiminen, mistä vihreää kirjaa täydentävä yksiköiden työasiakirja Restructuring in Europe 2011 on selkeä esimerkki.

4.3

ETSK toteaa huolestuneena, että vihreän kirjan lähestymistapa ei sisällä toimintaehdotuksia eikä niihin liittyvää tarkkaa ja tiukkaa aikataulua, jotta voitaisiin reagoida nykyiseen vakavaan kriisiin. Siinä esitetään sen sijaan joukko avoimia kysymyksiä tarkentamatta toteuttamisaikataulua ja -keinoja. Muissa välineissä, kuten toukokuussa 2012 käynnistetyssä työllisyyspaketissa, esitetyt toimenpiteet vaikuttavatkin tehokkaammilta. ETSK ottaa niihin kantaa myöhemmin.

4.4

Yrityksellä on sinällään keskeinen asema markkinoilla toimivien yksiköiden sopeutumisstrategioiden toteuttamisessa, joten se on tällaisista operatiivisista strategioista johtuvien rakenneuudistusprosessien keskiössä. On kuitenkin pidettävä mielessä seuraavat seikat:

talousjärjestelmien maailmanlaajuistuminen ja sellaisten uusien maiden tulo Euroopan markkinoille ja kansainvälisille markkinoille, joissa toimii yhä lupaavampia ja kilpailukykyisempiä aloja

yksittäisten maiden erityispiirteet unionin sisällä ja sen ulkopuolella

unionin keskeisten toimintalinjojen moniulotteiset puitteet, jotka vaikuttavat suoraan yritysten toimintaan ja valintoihin sekä sovellettavien sääntöjen että strategisten ja operatiivisten mahdollisuuksien kannalta

kansallinen ja alueellinen konteksti, jossa hallinnoidaan teknisiä ja operatiivisia puitteita, joissa yritys ja työntekijät toimivat

alueelliset puitteet, joissa toteutetaan rakenneuudistustoimia ja niitä ennakoivia prosesseja tekemällä yhteistyötä ulkopuolisten sidosryhmien ja yritysten välillä ja joissa erityisesti pk-yrityksille tarkoitetut ohjaus- ja tukimekanismit toteutuvat käytännössä

työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut sekä työmarkkinaosapuolten ja yritysten edustajien roolin kehittäminen; näillä on entistä tärkeämpi tehtävä tuotannon, työn organisoinnin ja työolojen sopeuttamisessa nopeasti muuttuviin olosuhteisiin kriisin aikana hyvien työmarkkinasuhteiden pohjalta.

4.5

Aiemmin esitetyn perusteella ETSK kehottaa toteuttamaan unionin tasolla kehittämisstrategian (2): koko järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten olisi pyrittävä luomaan sosiaalisesti vastuullinen alue, jolla voidaan toteuttaa seuraavat keskenään koordinoidut strategiat:

vastustus- ja selviytymisstrategiat, jotka mahdollistavat toiminnan kypsillä markkinoilla siten, että kyseisillä markkinoilla erikoistutaan entistä paremmin, mukaan luettuina kulujen vähentäminen tai vahva eriytyminen lähialoihin

prosessin, tuotteen ja palvelujen uudistusstrategiat, jotka saavat aikaan markkinoiden ja teknologian muutoksen ja uusia materiaaleja, jotka taas mahdollistavat uusien tuotteiden luomisen

ennakoinnin (foresight) avulla toteutettavat uudet aloitteet, jotta voidaan tunnistaa uudet menestyvät tuotteet ja palvelut (esimerkiksi edelläkävijämarkkinoilla [lead markets]), joihin uudet investoinnit kannattaa suunnata

alueellinen markkinointi, jolla pyritään huippuosaamiseen tutkimuskeskusten kanssa tehtävillä sopimuksilla sekä edistämään näin teknologian leviämistä

rahoitustuki kehitysrahoituksen avulla hyödyntäen myös Euroopan investointirahaston vakuustakauksia sekä rakennerahastoja

mikro- ja pienyrityksille tarjottavat takaukset maksujen lykkäämiseksi, erityisesti työllisyyden ylläpitämiseksi

lyhytaikaisten velkojen konsolidointi, jotta mikro- ja pienyritykset voivat keskittyä tuotteidensa tuotantoon, markkinointiin ja myyntiin sekä myynnin jälkeisiin palveluihin

innovatiivisen palvelualan (vihreä talous) ja henkilökohtaisten palvelujen (senioritalous) tukeminen hyödyntäen Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia innovatiivisia koulutusmahdollisuuksia

ihmisille suunnattujen korkeatasoisten palvelujen kehittäminen muun muassa vahvistamalla sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaatioita (3)

infrastruktuuritoimet vähähiilistä taloutta edistävien innovatiivisten valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi

ympäristö- ja energiatehokkuuskriteerien vahvistaminen erityisesti julkisissa hankinnoissa

tiedonsaannin parantaminen

älykkään erikoistumisen strategioiden tarjoaminen alueille yhdessä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan sekä talous- ja yhteiskuntaelämän kaikkien toimijoiden kanssa.

4.6

ETSK katsoo, että EU:n rakenne- ja yhteenkuuluvuuspolitiikoissa sekä innovaatio- ja tutkimuspolitiikoissa olisi keskityttävä rakennemuutosten ennakointi- ja ohjausmekanismien proaktiiviseen tukemiseen, jotta ne voitaisiin muuttaa sekä työntekijöiden että yritysten kannalta voitokkaiksi järjestelmiksi. Rakennerahastoilla, erityisesti Euroopan sosiaalirahastolla, Euroopan aluekehitysrahastolla ja Euroopan globalisaatiorahastolla, voi olla suuri merkitys työntekijöiden työllisyyden lisäämisessä ja irtisanomisten sosiaalisten seurausten vähentämisessä.

4.7

ETSK pitää tärkeänä talouselämän osapuolten, työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden entistä vahvempaa osallistumista rakennerahastojen kumppanuus- ja seurantaelinten toimintaan ja korostaa, että unionin rakennepolitiikan hyvien tulosten takaaminen edellyttää alueille sijoittautuneiden toimijoiden erityisosaamista.

4.8

ETSK pitää erityisesti tärkeänä rakenneuudistus- ja teollisuuspolitiikkojen nivomista yhteen pyrittäessä siirtymään Euroopassa vähähiiliseen talouteen, jossa noudatetaan ilmastoon ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia ja joka kykenee luomaan asianmukaisella rahoituksella uusia työpaikkoja ja uusia ympäristöystävällisiä ammatteja, kuten ETSK on korostanut aiemmissa lausunnoissaan (4).

4.8.1

Kun otetaan myös huomioon, että vuosi 2012 on nimetty aktiivisena ikääntymisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi, ETSK katsoo, että on tärkeää kehittää kansalaisjärjestöjen, yhteisötalouden ja yritysten palvelujen ammattimaisuutta, jotta voidaan tukea ihmisarvoista ikääntymistä terveenä ja aktiivisena sekä kehittää tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat näiden kuluttajien tarpeisiin. (5)

4.9

Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä jatkuvaan koulutukseen liittyvien unionin ohjelmien olisi ETSK:n mielestä tarjottava erityisvälineet, joilla voitaisiin ennakoida muutosta proaktiivisesti talouden toimijoiden ja työntekijöiden jatkuvan panoksen rinnalla. Business Europen mukaan "EU:n yrityksistä 72 prosenttia on korostanut tarvetta kouluttaa järjestelmällisesti henkilökuntaansa, ja 32 prosenttia EU:n työntekijöistä on osallistunut vuoden 2010 aikana työnantajiensa kustantamaan koulutukseen."

4.10

Kriisin sosiaalisten vaikutusten käsittelemiseksi laaditut kansalliset elvytyspaketit ja tähän mennessä tehdyt ehdotukset ovat olleet riittämättömiä. Työpaikkojen luomiseksi tai kysynnän piristämiseksi tarvittaviin toimiin (kuten paremmin koordinoidut veroelvytyspaketit ja palkkapolitiikka) on kiinnitetty liian vähän huomiota.

4.10.1

Globalisaatioon ja luotonsaantiin liittyvistä ongelmista kärsiville yrityksille myönnettävien, työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen valtiontukien ja rakennerahastotukien on perustuttava ehtoihin, joiden avulla varmistetaan, etteivät kyseiset tuet estä vapaata kilpailua ja että yritykset sitoutuvat ennen kaikkea säilyttämään tietyn työllisyystason ja noudattavat työehtosopimuksia. On harkittava tarkemmin esimerkiksi Alankomaissa käytössä olevaa, hyvin toimivaa mallia, jossa itsenäiset ammatinharjoittajat toimivat yksinään ilman muuta henkilöstöä. Työttömät saavat tämän järjestelmän ansiosta tilaisuuden tarjota omaa osaamistaan ja luoda itselleen työpaikan.

4.11

ETSK suosittaa, että komission poliittisten toimien ja yksiköiden välistä koordinointia tiivistetään Euroopan tasolla, jotta rakennemuutosprosessissa olevien yritysten valintoja voidaan tukea yhtenäisesti ja johdonmukaisesti.

1.

Unionin työllisyys- ja koulutuspolitiikan, tutkimus- ja innovointipolitiikan, yritys- ja teollisuuspolitiikan, energia- ja ympäristöpolitiikan, vihreän talouden ja tieto- ja viestintätekniikoiden sekä unionin kauppa- ja ulkopolitiikan olisi erityisesti tarjottava yhteiset ja yhtenäiset näkymät eurooppalaisille yritysjohtajille ja työntekijöille, jotta heitä voitaisiin tukea strategisen ja ammatillisen mukautumisen valinnoissa.

2.

Unionin virastojen, kuten Thessalonikissa toimivan Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) ja Dublinissa toimivan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound), eri seurantaelinten, kuten pk-yritysten eurooppalaisen seurantakeskuksen tai Euroopan muutoksenseurantakeskuksen (EMCC), yhteisen tutkimuskeskuksen laitosten, kuten Sevillassa toimivan tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS), toiminnassa sekä ennakointiin liittyvissä toimissa tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman tiedettä ja yhteiskuntaa käsittelevän osan yhteydessä olisi pyrittävä löytämään yhteyksiä ja yhtenäisyyksiä, jotta yrityksille ja työntekijöille voitaisiin tarjotaan selkeitä ja helppokäyttöisiä välineitä muutoksen toteuttamiseen.

4.12

ETSK pitää keskeisenä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolin korostamista kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, neuvottelut ja osallistuminen eivät ole pelkästään Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, joita ETSK on aina puolustanut, vaan ne ovat myös välineitä, jotka menestyksekkäästi tukevat ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, laadukasta työllisyyttä, työpaikkojen luomista sekä innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamista Euroopan talousjärjestelmissä.

4.13

Komitea painottaakin neuvoa-antavan valiokunnan ‧teollisuuden muutokset‧ (CCMI) roolia teollisuuden rakennemuutoksesta käytävän rakentavan vuoropuhelun ensisijaisena foorumina sekä ideoiden ja suositusten laatimisessa, sillä sille on kertynyt paljon ansiokasta kokemusta EHTY:n perustamissopimuksesta lähtien.

4.14

Kuten useat hyviä käytäntöjä koskevat selvitykset ja analyysit osoittavat, työmarkkinaosapuolten väliset luottamukselliset suhteet sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla ja tehokas työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat perusedellytyksiä, joita tarvitaan muutoksen ennakointiin ja hallintaan parhaalla mahdollisella tavalla.

4.15

ETSK katsoo erityisesti, että vuoropuhelu, yhteistoiminta ja neuvottelut ovat keskeisiä edellytyksiä uudistusten ja joustoturvan toteuttamiselle. On yhtäältä tarpeen luoda puite-edellytykset, joiden ansiosta yritykset voivat erilaisista kansallisista tilanteista riippumatta mukautua nopeasti ja joustavasti innovaatioihin, markkinoihin sekä käyttäjien tai kuluttajien vaatimuksiin, ja toisaalta on tuettava ja helpotettava työntekijöiden sopeutumiskykyä ja ammatillista kehitystä.

4.16

Kuten ETSK on jo aikaisemmin korostanut, joustoturva voi toimia ainoastaan, jos työntekijöillä on hyvä koulutus, ja itse asiassa uusien työpaikkojen luominen on tiiviissä yhteydessä uuteen osaamiseen. ETSK katsoo lisäksi, että "joustoturvaan sisältyvän turvallisuusaspektin vahvistaminen (sanan laajimmassa merkityksessä)" – ja pysyvien työpaikkojen luominen – "on nykyisinä aikoina ensisijaista".

4.17

ETSK pitää tärkeänä sitä, että viranomaiset, oppilaitokset sekä yritykset yhdistävät voimavaransa parantaakseen työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien tarjontaa kehittämällä uusia monialaisia ammatteja ja ammatillisia taitoja ja tukemalla elinikäistä oppimista.

4.18

Komitea painottaakin, että on keskeisen tärkeää taata koulutukseen pääsyn ja elinikäisen oppimisen mahdollistavat mekanismit, joilla pyritään vastaamaan uusien ammatinkuvien ja uusien kelpoisuusehtojen tarpeisiin erityisesti nuorten kohdalla. Tämä vastaa uudessa osaamisen ja työllisyyden ohjelmassa esitettyjä ehdotuksia, joita ETSK on käsitellyt toisessa lausunnossa (6).

4.19

ETSK pitää tärkeänä paikallistason eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamista, koska erityisesti paikallisissa yhteyksissä luottamuksen ilmapiirissä käytävä hyvä työmarkkinaosapuolien vuoropuhelu sekä myönteinen suhtautuminen muutoksiin ovat keskeisiä tekijöitä kielteisten sosiaalisten vaikutusten ehkäisyssä ja rajoittamisessa.

4.20

ETSK:n mielestä on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin, joille viranomaisten ja yksityisten tahojen, kuten työnantajajärjestöjen, ammattiliittojen, kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuuskamarien ja muiden elinten, on tarjottava asianmukaisia toimenpiteitä etenkin paikallis- ja aluetasolla. Niitä varten on luotava erityisiä luotonsaantikanavia ja koulutusmahdollisuuksia sekä tarvittavia toimia, joilla pyritään yksinkertaistamaan byrokraattisia ja hallinnollisia menettelyjä.

4.21

Uusien kuulemisten ja ennakointi- ja rakenneuudistuspolitiikan määrittelyn tulisi perustua Euroopan tasolla yli seitsemän vuoden aikana tehtyjen selvitysten, tutkimusten ja kertomusten tuloksiin.

4.22

Aiemmin on keskitytty selkeästi analysointiin, hyviä käytäntöjä (7) koskevaan tiedonvaihtoon ja innovatiivisten kokemusten vaihtoon. Tulevaisuudessa EU:n tulisi keskittyä enemmän konkreettisiin toimiin eli kehitykseen ja kasvuun ja edistää unionin säännöstöön ja yhteisiin arvoihin perustuvien yhteisten ohjeiden, standardien ja viitekehysten toteuttamista.

4.23

Lopuksi ETSK korostaa inhimillisen näkökulman merkitystä. Toimialojen ja yritysten rakenneuudistuksen uhreiksi joutuneille yksilöille – ja perheille – aiheutuu usein inhimillisiä kärsimyksiä, joita ei aina oteta riittävästi huomioon. Olisi varauduttava psykologisiin ja sosiaalisiin tukitoimiin sen lisäksi, että pyritään investointien välttämättömään elvyttämiseen, kasvun palauttamiseen ja työllisyyden kestävään kehittämiseen.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Eurooppalaista yritysneuvostoa koskeva direktiivi 2009/38/EY, EUVL 2009, L 122; direktiivi 2002/14/EY, EUVL 2002, L 80; direktiivi 2001/23/EY, EUVL 2001, L 82; direktiivi 98/59/EY, EUVL 1998, L 225; neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29. toukokuuta 2000, EUVL 2000, L 160.

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta "Maailmanlaajuisen kriisin vaikutus Euroopan tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääaloilla", EUVL C 318, 23.12.2009, s. 43.

(3)  Ks. edelläkävijämarkkinat "sähköiset terveydenhuoltopalvelut" (COM(2007) 860 final).

(4)  Ks. CESE 985/2010, "Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä", EUVL C 44, 11.2.2011, s. 110–117.

(5)  Ks. lausunto CESE 1377/2010, esittelijät Heinisch ja García-Caro, EUVL C 51, 17.2.2011, s. 55–58.

(6)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen.

EUVL C 318, 29.10.2011, s. 142–149.

(7)  Hyviä käytäntöjä: European Restructuring Toolbox http://www.evta.net/restructuringtoolbox/toolbox/index.html; Going Local to Respond Employment Challenges http://www.evta.net/going_local/catalogue/index.html, jonka tavoitteena on toteuttaa alueellisia toimia, yritysten kriisejä ennakoiviin toimintalinjoihin ja palveluihin liittyviä toimia sekä muodostaa toimijoiden ja käytäntöjen kokonaisuuksia jatkuvan vertailevan arvioinnin käynnistämiseksi hankkeeseen kuuluvissa oppilaitoksissa.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/60


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudesta”

COM(2011) 818 final

2012/C 299/12

Esittelijä: Gérard DANTIN

Euroopan komissio päätti 23. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudesta

COM(2011) 818 final.

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 33 vastaan 25:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Vallitsevan kriisin ratkaiseminen, pitkäkestoisen taantuman torjunta sekä kasvun elvyttäminen ja työllisyyden edistäminen edellyttävät Euroopan tason toimien lisäämistä, ei vähentämistä. Tämä tarkoittaa, että Euroopan komissiolla on oltava voimakas tahto vahvistaa ja toteuttaa yhteisömenetelmää . Tässä mielessä vihreä kirja on tervetullut.

1.2   Komission tulee kuitenkin myös käyttää täysimääräisesti omaa aloiteoikeuttaan kaikissa sen muodoissa ja tehdä hallitustenvälisten hätäratkaisujen sijaan ehdotuksia, joissa otetaan huomioon kriisin laajuus.

1.3   "Enemmän Eurooppaa" -ajatus tarkoittaa uutta Eurooppaa, jossa yhdistyvät yhteisvastuullisuus, yhteinen vastuunkanto ja keskinäinen luottamus. Luottamus perustuu finanssi- ja veropolitiikkojen tehokkaan ja välttämättömän yhdenmukaistamisen symmetriseen ja tasapainoiseen talouspoliittiseen ohjaukseen. Euroopan tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa talousarviovastuu ja yhdentyminen, jakaa valtionvelkaan liittyvät riskit, palauttaa luottokelpoisuus pitkällä aikavälillä, helpottaa rakenneuudistuksia ja saada ne päätökseen sekä lisätä investointeja kasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyyteen kaikkialla EU:ssa sosiaalisen Euroopan ja hyvinvoinnin saattamiseksi kaikkien ulottuville.

1.4   ETSK toteaakin olevansa hyvin tyytyväinen vakausjoukkolainoja käsittelevään vihreään kirjaan. Sen sisältö noudattaa logiikkaa, jonka mukaan Euroopan unionin yhdentymistä on syvennettävä ja sille on luotava sisämarkkinat sekä yhteiset pääomamarkkinat. Vihreä kirja täydentää myös tarvittavalla tavalla euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa. Ehdotetun kaltaiset euro-obligaatiot voisivat myös herättää mahdollisten sijoittajien luottamuksen, minkä ansiosta valtion joukkolainojen kysyntä vakautuisi ja korot laskisivat.

1.5   ETSK kyseenalaistaa kuitenkin tavan, jolla vihreässä kirjassa käsitellään moraalikadon riskiä ja sen mahdollisia ilmenemismuotoja, ja katsoo, että asiaa olisi tutkittava syvällisemmin ennen kiistanalaisten päätelmien esittämistä. Vihreässä kirjassa väitetään, että korkojen yhdenmukaistaminen johtaa markkinakurin heikkenemiseen ja sitä kautta julkisten menojen holtittomaan lisäämiseen tai julkisen alijäämän kasvuun. Jos tämä väite pitäisi paikkansa, tällainen kehitys olisi ilmennyt jo heti euron käyttöönoton jälkeen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

1.6   Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että vakausjoukkolainojen luottoluokituksen on oltava korkea, jotta sijoittajat ja euroalueen jäsenvaltiot ottaisivat ne hyvin vastaan. Poliittisen epäröinnin ja viivyttelyn takia epävarmuus on kuitenkin tällä hetkellä niin suurta, etteivät edes euro-obligaatiot, joilla on yhteisvastuulliset takaukset, todennäköisesti saa samanlaista vastaanottoa kuin mitä ne olisivat saaneet joitakin kuukausia sitten.

1.6.1   ETSK katsoo, että Euroopan keskuspankin osallisuutta kriisin ratkaisemisessa on ehdottomasti lisättävä esimerkiksi siten, että Euroopan rahoitusvakausvälineelle (ERVV) tai Euroopan vakausmekanismille (EVM) myönnetään pankkitoimilupa.

1.7   Erilaisista vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa ETSK on sitä mieltä, että kannatettavin ja yleisesti hyväksyttävin vaihtoehto olisi lähestymistapa nro 2 eli "kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla".

1.8   Vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskun on tapahduttava, kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on korostanut, "talousarvioiden kurinalaisuutta ja kilpailukykyä koskevissa vahvoissa puitteissa, jotta voidaan välttää moraalikato ja edistää vastuullisuutta ja sääntöjen noudattamista. Järjestelmän tulisi olla asteittainen ja sen tulisi perustua tiettyihin kriteereihin, ja varainhoitoa koskevien yhteisiin päätöksiin on liityttävä vastaavia toimia riskien jakamiseksi". (1) Komitea on samaa mieltä siitä, että tämän prosessin "perustaviin elementteihin" kuuluvat yhdennetyt finanssialaa, varainhoitoa ja talouspolitiikkaa koskevat puitteet. Näihin on liitettävä johdonmukaiset täydentävät puitteet Euroopan tason demokraattiselle legitimiteetille ja vastuulle säästötoimia kiristämättä. ETSK ehdottaa, että komissio tutkii perusteellisesti moraalikatokysymystä, jotta järjestelmässä pystytään löytämään siihen asianmukaisia ratkaisuja.

2.   Johdanto

2.1   Käsiteltävänä olevan vihreän kirjan tavoitteena on käynnistää laaja julkinen kuulemismenettely vakausjoukkolainojen  (2) käsitteestä kaikkien asianomaisten sidosryhmien ja osapuolten kanssa. Euroopan komissio hyödyntää kuulemisen tuloksia ehdottaakseen, miten asiassa pitäisi edetä.

2.2   Euroalueen valtionvelkakriisin syveneminen on käynnistänyt laajan keskustelun yhteisen liikkeeseenlaskun toteutettavuudesta. Monet ovat todenneet, että yhteinen liikkeeseenlasku voisi olla tehokas väline, jolla voitaisiin ratkaista useiden euroalueen maiden likviditeettirajoitukset. Tätä taustaa vasten Euroopan parlamentti kehotti komissiota tutkimaan yhteisen liikkeeseenlaskun toteutettavuutta samassa yhteydessä, kun hyväksytään euroalueen talouden ohjausjärjestelmää koskeva lainsäädäntöpaketti. Euroopan parlamentti korosti, että vakausjoukkolainojen yhteinen liikkeeseenlasku edellyttäisi siirtymistä kohti yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa. (3)

2.3   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on puolestaan käsitellyt aihetta useissa lausunnoissaan ja esittänyt kantansa erityisesti oma-aloitteisessa lausunnossa aiheesta "Talouskasvu ja valtionvelka EU:ssa: kaksi innovatiivista ehdotusta" (4).

2.4   ETSK on tyytyväinen vihreään kirjaan, sen käynnistämään julkiseen keskusteluun sekä valittuun menettelyyn, jonka pohjalta komissio laatii myöhemmin ehdotuksia. Tämän aiheen yhteydessä komissio palaa lopulta yhteisömenetelmään.

3.   Vihreän kirjan sisältö

3.1   Käsiteltävänä olevassa vihreässä kirjassa kuvaillaan aluksi asiakirjan taustaa. Tämän jälkeen esitellään ja perustellaan erilaiset tekijät, jotka ovat vaikuttaneet vihreässä kirjassa tehtyihin ehdotuksiin.

3.1.1   Vihreässä kirjassa esitetyt perustelut

3.1.1.1   Vakausjoukkolainojen käyttöönotto voisi mahdollisesti hillitä nykyistä valtionvelkakriisiä, sillä korkean tuoton jäsenvaltiot voisivat hyötyä matalan tuoton jäsenvaltioiden paremmasta luottokelpoisuudesta. Jotta tällainen vaikutus olisi pysyvä, yhteisiä joukkolainoja koskevaan etenemissuunnitelmaan olisi kuitenkin liitettävä samanaikaisesti sitoumukset lujittaa talouden ohjausjärjestelmää. Näin voitaisiin taata tarvittavien finanssipoliittisten ja rakenteellisten sopeutustoimien toteuttaminen julkisen talouden kestokyvyn varmistamiseksi ja moraalikadon välttämiseksi.

3.1.1.2   Vakausjoukkolainoilla euroalueen rahoitusjärjestelmä saataisiin kestämään paremmin tulevia häiriöitä, minkä myötä lujitettaisiin rahoitusvakautta. Vakausjoukkolainat tarjoaisivat kaikille osallistuville jäsenvaltioille mahdollisuuden saada varmemmin jälleenrahoitusta. Tällä estettäisiin se, ettei markkinarahoitusta äkkiä saataisikaan. Samalla myös pankkijärjestelmä hyötyisi vakausjoukkolainoista.

3.1.1.3   Vakausjoukkolainat tehostaisivat euroalueen rahapolitiikan vaikutusta. Lisäksi niillä edistettäisiin euroalueen valtionjoukkolainamarkkinoiden ja euroalueen koko rahoitusjärjestelmän tehokkuutta. Vakausjoukkolainat helpottaisivat myös euromääräisiä arvopaperisijoituksia ja edistäisivät tasapainoisempaa maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää.

3.1.2   Ennakkoedellytykset

Vihreässä kirjassa todetaan, että vakausjoukkolainat tarjoavat huomattavaa etua rahoitusvakauden ja taloudellisen tehokkuuden kannalta, mutta siinä käsitellään myös vakausjoukkolainojen mahdollisia epäkohtia.

3.1.2.1   Komission ehdotuksessa mainitaan seuraavat moraalikadon tyypit:

Joissakin vakausjoukkolainojen muodoissa budjettikuri höltyisi tai katoaisi jopa kokonaan, kun euroalueen jäsenvaltiot yhdistäisivät julkisen velkansa luottoriskin kokonaan tai osittain. Tämä saattaisi johtaa moraalikatoon, koska kaikki osallistujat joutuisivat jakamaan luottoriskin yksittäisen jäsenvaltion finanssipolitiikan kurinalaisuuden puutteen takia.

Koska vakausjoukkolainojen liikkeeseenlasku saattaisi heikentää markkinakuria, tarvittaisiin huomattavia muutoksia euroalueen talouden ohjausjärjestelmään. Tämä vaikuttaisi valtioiden finanssipoliittiseen itsemääräämisoikeuteen.

Sijoittajien hyväksynnän saamiseksi vakausjoukkolainoilla pitäisi olla korkea luottokelpoisuus.

Korkean luottokelpoisuuden saavuttaminen on myös tärkeää sen varmistamiseksi, että kaikki euroalueen jäsenvaltiot hyväksyvät vakausjoukkolainat.

Vakausjoukkolainojen luottoluokitus riippuisi ennen kaikkea osallistuvien jäsenvaltioiden luottokelpoisuudesta ja perustana olevasta takausrakenteesta.

3.1.2.2   Johdonmukaisuus EU:n perussopimuksen kanssa olisi olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että vakausjoukkolainat saataisiin menestyksekkäästi käyttöön. Jotkut vaihtoehdot saattaisivat olla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vastaisia ja edellyttäisivät siten muutosten tekemistä itse sopimukseen ja erityisesti sen 125 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa ottaa vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia. Näin ollen vakausjoukkolainojen liikkeeseenlasku yhteisvastuullisin takauksin johtaisi nykyisistä lähtökohdista siihen, että pelastamista koskevaa kieltoa rikottaisiin. Vakausjoukkolainojen liikkeeseenlasku erillisvastuullisin takauksin, jotka eivät siis olisi yhteisvastuullisia, puolestaan olisi mahdollista perussopimuksen voimassa olevien määräysten nojalla.

3.2   Erilaisia vaihtoehtoja vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa

3.2.1   Julkisessa keskustelussa on esitetty lukuisia ehdotuksia vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskun toteuttamisesta. Tarkasteltavana olevassa vihreässä kirjassa esitellään kolme vaihtoehtoa, jotka on jaoteltu sen mukaan, missä määrin kansallinen liikkeeseenlasku korvataan (kokonaan vai osittain) ja mikä on perusteena olevan takauksen luonne (yhteisvastuullinen vai erillisvastuullinen). Nämä kolme laajaa lähestymistapaa ovat seuraavat:

3.2.1.1

Lähestymistapa nro 1: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

Tässä lähestymistavassa euroalueen valtiollinen rahoitus korvattaisiin kokonaan vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskulla ja kansallinen liikkeeseenlasku lopetettaisiin. Vakausjoukkolainojen luottoluokitus määritettäisiin mitä todennäköisimmin euroalueen tärkeimpien jäsenvaltioiden luottoluokituksen perusteella. Tämä antaisi olettaa, että vakausjoukkolainalla, joka laskettaisiin liikkeeseen nykyhetkellä, voitaisiin odottaa olevan korkea luottoluokitus. Tämä menettely olisi tehokkain vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskun etujen tuoja, mutta moraalikadon riski olisi suurin. Se edellyttäisi hyvin tiukkaa kehystä, jolla varmistettaisiin kansallisella tasolla budjettikuri, talouden kilpailukyky ja makrotalouden epätasapainon vähentäminen.

3.2.1.2

Lähestymistapa nro 2: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

Tässä lähestymistavassa vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua tuettaisiin yhteisvastuullisilla takauksilla, mutta vakausjoukkolainoilla korvattaisiin ainoastaan rajallinen osa kansallisesta liikkeeseenlaskusta.

Sille osalle liikkeeseenlaskua, jota ei tehtäisi vakausjoukkolainoilla, myönnettäisiin edelleen kansalliset takaukset. Näin euroalueen valtionjoukkolainamarkkinat koostuisivat kahdesta erillisestä osasta: vakausjoukkolainoista ja kansallisista valtioiden joukkolainoista. Keskeisenä ongelmana tässä lähestymistavassa olisivat ne erityiset perusteet, joilla määriteltäisiin vakausjoukkolainojen ja kansallisen liikkeeseenlaskun suhteelliset osuudet.

3.2.1.3

Lähestymistapa nro 3: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja erillisvastuullisilla (eli ei-yhteisvastuullisilla) takauksilla

Tässäkin lähestymistavassa vakausjoukkolainoilla korvattaisiin kansallinen liikkeeseenlasku ainoastaan osittain, ja sitä tuettaisiin euroalueen jäsenvaltioiden pro-rata-takauksilla. Tämä lähestymistapa eroaa lähestymistavasta nro 2 sikäli, että jäsenvaltiot säilyttäisivät vastuun omasta osuudestaan vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua sekä kansallisesta liikkeeseenlaskustaan.

4.   Yleistä

4.1   Tarkasteltavana olevaa asiakirjaa on arvioitava Euroopan unionia ravistelevan kriisin valossa. Kriisi on monitahoinen: sen vaikutukset ulottuvat rahoitusalaan, talouteen, maksutaseeseen, valtionvelkaan, yhteiskuntaan (työttömiä on jo lähes 23 miljoonaa) ja ympäristöön ja horjuttavat jopa Euroopan yhdentymisen perustaa. Kriisi on erityisesti tuonut esiin eräitä perustavaa laatua olevia epäkohtia talous- ja rahaliiton suunnittelussa. Yhteinen keskuspankki ja vakaus- ja kasvusopimus eivät yksinään riitä varmistamaan, että yhteisen rahan avulla vältettäisiin kriisit, olipa sitten kyse kilpailukykyeroista, makrotalouden ja maksutaseiden epätasapainosta tai valtioiden joukkolainojen korkeista korkomarginaaleista (ns. spreadeista).

4.2   Kriisin ratkaiseminen, pitkäkestoisen taantuman torjunta sekä kasvun elvyttäminen ja työllisyyden edistäminen edellyttävät entistä parempien Euroopan tason toimien lisäämistä, ei vähentämistä – eli parempaa Eurooppaa. Euroopan tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa talousarviovastuu ja yhdentyminen, jakaa valtionvelkaan liittyvät riskit, palauttaa luottokelpoisuus pitkällä aikavälillä, helpottaa rakenneuudistuksia ja saada ne päätökseen sekä lisätä investointeja kasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyyteen kaikkialla EU:ssa sosiaalisen Euroopan ja hyvinvoinnin saattamiseksi kaikkien ulottuville. Tarvitaan entistä parempi Eurooppa, joka kykenee saavuttamaan nämä tavoitteet kestävältä pohjalta ja jolla on käytettävissään tehokkaita mekanismeja moraalikadon estämiseksi.

4.2.1   Tämä tarkoittaa, että Euroopan komissiolla on oltava voimakas tahto vahvistaa ja toteuttaa yhteisömenetelmää. Tässä mielessä vihreä kirja on tervetullut. Komission tulee kuitenkin myös käyttää täysimääräisesti omaa aloiteoikeuttaan kaikissa sen muodoissa ja tehdä ehdotuksia, joissa otetaan huomioon kriisin laajuus, sen sijaan että toteutetaan hallitustenvälisiä hätäratkaisuja, jotka ovat lukumäärästään huolimatta osoittautuneet pääosin riittämättömiksi, toimimattomiksi ja toteutukseltaan pitkällisiksi ja epävarmoiksi. (5)

4.2.2   "Enemmän Eurooppaa" -ajatus tarkoittaa uutta Eurooppaa, jossa sekä resurssit että vastuu jaetaan. Tässä käsitteessä, jossa yhdistyvät yhteisvastuu ja yhteinen vastuunkanto, on luotava eräänlainen silta luottamuksen käsitteeseen sisältyvien kahden termin välille. Luottamus perustuu finanssi- ja veropolitiikkojen tehokkaan ja välttämättömän yhdenmukaistamisen symmetriseen ja tasapainoiseen talouspoliittiseen ohjaukseen.

4.2.2.1   On suotavampaa omaksua tällainen lähestymistapa kuin ajautua tilanteeseen, jossa jäsenvaltioiden hallitukset eivät enää selviä yksin markkinoiden, velkojien ja yksityisten luottoluokituslaitosten asettamista paineista. Euroopan yhdentymisessä on otettava aimo harppaus eteenpäin, jotta velkainstrumenttien kehittämisen ja sijoittajien silmissä uskottavan kasvumallin luomisen ohella onnistutaan ennen kaikkea vahvistamaan demokraattista hallintotapaa.

4.2.2.2   EU:n onkin tehostettava talouden ohjausjärjestelmäänsä, jotta kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti euroalueella, voidaan varmistaa budjettikuri. Uudistuspakettiin sisältyvät kuusi säädösehdotusta (ns. six-pack) sekä uudet säädösehdotukset ja talouspolitiikan EU ohjausjakso, jonka tarkoituksena on parantaa finanssipolitiikan yhteensovittamista ja lisätä EU-tason valvontaa, on pantava täytäntöön asianmukaisesti, vaikka ne ovatkin riittämättömiä kriisistä selviytymiseksi (6). Käytännön politiikassa tämä prosessi on vasta alkamassa, ja sitä on seurattava tarkasti. Uudistusten onnistumista voidaan arvioida ainoastaan makrotalouden epätasapainon poistamisessa saavutettujen konkreettisten tulosten pohjalta. Yhtä paljon huomiota on kiinnitettävä myös makrotalouden epätasapainoon, johon eräiden jäsenvaltioiden ongelmat perustuvat.

4.3   Komitea onkin tyytyväinen vihreään kirjaan, jossa tarkastellaan vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuutta. Komitea katsoo, että talouden ohjausjärjestelmän tiukat säännöt ja yhteisten takeiden asettaminen koko euroalueelle valtionvelkaan liittyvien riskien jakamiseksi auttavat pääsemään ulos säästötoimien ja kasvun umpikujasta, joka johtaisi EU:n väistämättä syvään taantumaan.

4.4   Eteneminen tässä asiassa voisi myös antaa Euroopan keskuspankille (EKP) mahdollisuuden lopettaa valtionvelkakirjojen oston jälkimarkkinoilta. Niiden ostaminen on tällä hetkellä välttämätöntä, jotta jäsenvaltiot voivat jälleenrahoittaa julkista velkaansa. EKP voisi sen sijaan tehdä päätöksen uusien vakausjoukkolainojen takaamisesta, mikä lisäisi markkinatoimijoiden luottamusta siirtymävaiheessa. (7)

4.5   Tätä varten ERVV:lle tai EVM:lle voitaisiin myöntää pankkitoimilupa. Siten päästäisiin eroon raha- ja finanssipolitiikan ongelmallisesta sekoittumisesta Euroopan keskuspankissa ja voitaisiin taata EKP:n riippumattomuus.

5.   Erityistä

5.1   ETSK toteaa olevansa hyvin tyytyväinen komission esittämään vakausjoukkolainoja käsittelevään vihreään kirjaan. Unionin joukkolainojen (ns. eurobondien (8), joita kutsutaan vihreässä kirjassa vakausjoukkolainoiksi) liikkeeseenlasku euroalueella noudattaa logiikkaa, jonka mukaan Euroopan unionin yhdentymistä on syvennettävä ja unionille on luotava sisämarkkinat sekä yhteiset pääomamarkkinat. Vihreä kirja täydentää myös tarvittavalla tavalla euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa. Eurobondit vaikeuttavat keinottelua ja lisäävät rahoitusmarkkinoiden vakautta ja rahapolitiikan tehokkuutta.

5.2   Toisaalta ehdotetun kaltaiset eurobondit voisivat herättää yhteisvastuun ansiosta mahdollisten sijoittajien luottamuksen välittömästi ja lyhyellä aikavälillä, minkä ansiosta valtion joukkolainojen kysyntä vakautuisi ja markkinakorot laskisivat maissa, joilla on vakavia rahoitusongelmia. Näin ollen ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio käynnistää vihdoin – vaikkakin myöhään – keskustelun eurobondeista ja esittelee vihreässä kirjassa aivan perustellusti eurobondien tuomia hyötyjä.

5.3   Budjettikuriin liittyvät ennakkoedellytykset

5.3.1   Vihreässä kirjassa – samoin kuin vallitsevan kriisin ratkaisemista koskevassa yleisessä keskustelussa – korostetaan usein tarvetta torjua kielteisiä vaikutuksia, moraalikatoa, sekä huomautetaan, että markkinat voisivat pitää jäsenvaltioiden finanssipolitiikan kurissa. Vihreässä kirjassa valitellaan sitä, että jäsenvaltioiden politiikkaa on leimannut euron käyttöönoton jälkeen epäjohdonmukaisuus "finanssipolitiikkaan kohdistuvassa markkinakurissa", sekä arvellaan, ettei yhteisvastuullisten vakausjoukkolainojen käyttöönotto vaikuttaisi sittenkään millään tavalla markkinakuriin. Kuitenkin jopa eräillä valtioilla, jotka ovat noudattaneet vakaus- ja kasvusopimuksen talousarviovaatimuksia, on nykyään valtavasti velkaa yksityisen sektorin velkaantumiseen liittyvän epätasapainon takia. Myös näiden valtioiden tilannetta on seurattava.

5.3.2   Yleisesti ottaen pelkona on, että yhteisvastuu ja sitä kautta mahdottomuus kärsiä "seuraamuksista" korkeiden markkinakorkojen muodossa johtavat valtioiden vastuuttomaan finanssipolitiikkaan eli suuriin budjettialijäämiin. Valtiot lisäisivät julkisia menoja holtittomasti, jos niiden ei tarvitsisi välittää kohoavien markkinakorkojen aiheuttamasta paineesta. ETSK kyseenalaistaa kuitenkin tavan, jolla vihreässä kirjassa käsitellään moraalikatoon liittyvää uhkaa ja sen mahdollisia ilmenemismuotoja, ja katsoo, että asiaa olisi tutkittava syvällisemmin ennen kiistanalaisten päätelmien esittämistä.

5.3.3   Moraalikato-ongelman syvällinen tarkastelu auttaisi myös löytämään ratkaisuja sen poistamiseksi. Usko "markkinakuriin" ja moraalikato-ongelman laajuuteen on perusteltua kyseenalaistaa monestakin syystä.

5.3.3.1   Vihreän kirjan mukaan talousarvioiden kehitys vaikuttaa valtion joukkolainojen tuottoon, ja siinä todetaan seuraavaa: "Kymmenen vuoden ajan euroon siirtymisen jälkeen joukkolainojen tuotot lähentyivät euroalueella huomattavasti toisiaan, mikä näin jälkikäteen ajateltuna ei johtunut jäsenvaltioiden julkisen talouden tuloksista." Valtion joukkolainojen tuotto ja samalla myös korot ovat siis lähentyneet huomattavasti toisiaan siitäkin huolimatta, ettei selvää finanssipoliittista lähentymistä ole tapahtunut. Euron käyttöönoton jälkeen eniten ovat laskeneet Kreikan, Espanjan, Italian, Irlannin ja Suomen valtion joukkolainojen tuotot. Esimerkiksi Suomen valtion joukkolainojen kymmenen vuoden tuotto oli vielä vuonna 1995 noin 8,8 prosenttia, mutta vuonna 2005 se oli jo laskenut 3,4 prosenttiin, eli samalle tasolle kuin Saksan valtion joukkolainojen tuotto.

5.3.3.2   Tämä johtuu muun muassa siitä, että euroalueen perustamisen seurauksena sijoittajat alkoivat ajatella, että kaikki euroalueen valtion joukkolainat olivat luotettavia. Näin ollen euroalueen perustamisvuoden (1999) ja "Lehman Brothers" -kriisin alkamisvuoden (2008) välillä vallitsi jo tilanne, jollaista voidaan odottaa myös eurobondien käyttöönoton jälkeen. Markkinat eivät myöskään ole pitäneet yllä finanssipoliittista kuria euroalueen perustamista seuraavina vuosina.

5.3.3.3   Vihreässä kirjassa väitetään, että korkojen yhdenmukaistaminen johtaa markkinakurin heikkenemiseen ja sitä kautta julkisten menojen holtittomaan lisäämiseen tai julkisen alijäämän kasvuun. Jos tämä teoria pitäisi paikkansa, tällainen kehitys olisi ilmennyt jo heti euron käyttöönoton jälkeen.

5.3.3.4   Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Suomen tapauksessa julkiset menot ovat laskeneet hieman suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) euron käyttöönoton jälkeen ja ovat koko ajan pysyneet julkisia tuloja alhaisempina. Espanjassa julkisten menojen osuus (ilman korkomaksuja) bkt:stä on pysynyt vakaana, ja tulojen osuus on jopa noussut. Italiassa julkisten menojen osuus on yleisesti laskenut, ja maksettujen korkojen määrä on hieman pienentynyt. Toisaalta valtion tulot ovat laskeneet. Myös Kreikassa valtion menot suhteessa bkt:hen ovat pysyneet yleisesti ottaen vakaina euroalueeseen liittymisen ja joukkolainojen korkojen lähentymisen jälkeen. Lisäksi korkomaksujen osuus menoista on selvästi laskenut. Julkisten tulojen osuus suhteessa bkt:hen on kuitenkin laskenut Kreikassa paljon enemmän kuin Italiassa.

5.3.3.5   "Markkinakurin" puuttuminen ja joukkolainojen korkotasojen voimakas lähentyminen eivät selvästikään ole aiheuttaneet moraalikatoa, koska sijoittajat ovat uskoneet sijoituskohteiden olevan täysin turvallisia. Minkäänlaista julkisten menojen osuuden kasvua bkt:stä ei ole havaittu, pikemminkin päinvastoin. Joka tapauksessa voidaan väittää, että matala korkotaso ja korkojen lähentyminen ovat johtaneet useassa maassa verotulojen pienenemiseen – tulojen osuus on pienentynyt ainakin kahdessa edellä mainituista tapauksista.

5.3.4   Viimeksi mainittu seikka puoltaisi sitä, että moraalikadon torjunnassa tulisi keskittyä nimenomaan tuloihin. Veropolitiikan koordinointia lisäämällä voitaisiin estää vahingollinen verokilpailu. Tietyissä tapauksissa voitaisiin tulevaisuudessa myös rangaista verohelpotuksista EU:n vahvistetun talouspolitiikan ja hallintotavan koordinoinnin puitteissa. Näin voitaisiin varmistaa talouden ohjaustoimien symmetrisyys, jota ETSK on jo vaatinut aiemmin antamissaan lausunnoissa (9).

5.3.5   Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että sijoittajat olisivat ensisijaisesti kiinnostuneita finanssipolitiikan kestävyydestä niissä valtioissa, joille haluavat lainata rahaa. Talousarvion alijäämä tai julkinen velka eivät tosiasiassa vaikuta niin merkittävästi markkinakorkoihin kuin vihreässä kirjassa esitetään. Osoituksena tästä on vaikkapa se, että juuri Espanjalla, finanssipolitiikan "mallioppilaalla", on tällä hetkellä ongelmia jälleenrahoituksen kanssa, mutta maat, joilla on yhtä paljon velkaa, esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, saavat samanaikaisesti rahoitusta ennätyksellisen alhaisilla koroilla.

5.3.6   ETSK katsookin vihreän kirjaa seuraavia toimenpiteitä ajatellen, että komission on tarkistettava pikaisesti moraalikatoa ja markkinakuria koskevat väitteensä. Ne saattavat muutoin johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin, joilla olisi tuhoisia vaikutuksia talouden kannalta: jos oletettua moraalikadon ongelmaa yritettäisiin torjua esimerkiksi sisällyttämällä vakaus- ja kasvusopimukseen entistäkin tiukempia velkasääntöjä tai ottamalla käyttöön automaattisia velkajarruja, julkisiin menoihin kohdistuisi todennäköisesti haitallisia (ja komission mukaan turhia) paineita. Vakuuttuakseen siitä, että julkisten menojen jyrkkä vähentäminen heikentäisi – toisin kuin komissio olettaa ja toivoo – luottamusta joukkolainojen mahdollisten ostajien keskuudessa, tarvitsee vain suunnata katseensa kriisimaihin, joissa tiukka säästöpolitiikka on lisännyt epävarmuutta ja nostanut korkoja entisestään.

5.3.7   ETSK:n mielestä myös väite, jonka mukaan "markkinoiden" täytyy ehdottomasti pitää demokraattisesti valitut hallitukset kurissa, on kyseenalaistettava perusteellisesti. Tässä tapauksessa "markkinat" tarkoittavat lopulta ihan samaa asiaa kuin "pääomanhaltijat", jotka ovat valtioiden velkojia. On vaikea ymmärtää, miksi pitäisi iloita siitä, että suhteellisen pieni määrä pääomanhaltijoita pääsisi vaikuttamaan valtion talousarvioon enemmän kuin kansan valitsema parlamentti.

5.4   Edellytykset sille, että vakausjoukkolainat hyväksytään markkinoilla hyvin turvallisina omaisuuserinä

5.4.1   ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että vakausjoukkolainojen luottoluokituksen on oltava korkea, jotta sijoittajat ja korkeimman luottoluokituksen euromaat ottaisivat ne hyvin vastaan. Korkeaa luottokelpoisuutta tarvittaisiin myös, jotta vakausjoukkolainoista saataisiin muodostettua kansainvälinen viitearvo ja voitaisiin tukea niihin liittyvien futuuri- ja optiomarkkinoiden kehitystä ja tehokasta toimintaa. Näitä markkinoita tarvitaan joukkovelkakirjamarkkinoiden maksuvalmiuden varmistamiseksi.

5.4.2   ETSK on vakuuttunut siitä, että yhteisvastuulliset eurobondit olisivat houkutteleva vaihtoehto mahdollisille velkojille, jotka etsivät turvallisia sijoituskohteita. Yhteisvastuullisten joukkovelkakirjojen markkinoiden laajuus ja maksuvalmius houkuttelisivat todennäköisesti uusia sijoittajia myös Euroopan ulkopuolelta. ETSK on yhtä mieltä siitä, että makrotalouden kansainvälisen epätasapainon takia on pyrittävä kaikin keinoin houkuttelemaan nousevista talousmaista rahaa eurobondien kaltaisiin vakaisiin sijoituskohteisiin. Eurobondeista tulisi siten tärkeä tekijä rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa jopa Euroopan unionin ulkopuolella.

5.4.3   Viime aikoina epävarmuus on kuitenkin kasvanut huimasti Euroopan joukkovelkakirjamarkkinoilla, mikä johtuu jäsenvaltioiden hallitusten epäröinnistä, huonoista poliittisista päätöksistä sekä haluttomuudesta ratkaista kriisi kokonaisvaltaisesti. Epävarmuus onkin tällä hetkellä niin suurta, ettei edes eurobondeilla, joilla on yhteisvastuulliset takaukset (vaihtoehto 1, ks. edellä kohta 3.2.1.1), olisi todennäköisesti yhtä suurta kysyntää kuin joitakin kuukausia sitten. Vakausjoukkolainojen mahdollisuudet helpottaa kriisiä olisivat myös heikommat, ja niiden alkuperäinen tarkoitus, eli vakauttaminen, saattaisi jäädä jopa kokonaan toteutumatta.

5.4.4   ETSK katsookin, että Euroopan keskuspankin osallisuutta kriisin ratkaisemisessa on ehdottomasti lisättävä esimerkiksi siten, että Euroopan rahoitusvakausvälineelle (ERVV) tai Euroopan vakausmekanismille (EVM) myönnetään 1. heinäkuuta 2012 voimaan tuleva pankkitoimilupa. Toisin kuin Yhdysvaltain, Japanin tai Englannin keskuspankit, EKP ei toimi viime kädessä valtioiden velkojana. Tämä selittää suurelta osin sen, miksi euroalueen maiden ja niitä paljon velkaantuneempien maiden korkotasot ovat erilaisia, ja antaa vaikutelman, ettei kriisi lopu koskaan.

5.4.5   On sen sijaan harhaa kuvitella, että vain mahdollisimman tiukalla säästöpolitiikalla ja julkisen talouden vakauttamisella voidaan varmistaa, että eurobondit otetaan markkinoilla hyvin vastaan ja että niiden korot määräytyvät alhaisiksi. ETSK on useissa lausunnoissaan tuonut selkeästi esiin, miten haitallisia vaikutuksia kyseisellä politiikalla olisi suhdanteen kannalta, sekä korostanut sitä, että julkisen talouden vakauttaminen tapahtuu ensisijaisesti talouskasvun kautta. (10)

5.5   Erilaisia vaihtoehtoja vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa

5.5.1   Lähestymistapa nro 1: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

ETSK katsoo, että tämä lähestymistapa on järkevin pitkällä aikavälillä ja parhaiten taloudelliseen ja sosiaaliseen unioniin tähtäävän Euroopan unionin tavoitteen mukainen. Se voisi olla myös kaikkein tehokkain keino ratkaista rahoitusongelmat lyhyellä aikavälillä ja päästä siten ulos kriisistä. Lähestymistapa edellyttää kuitenkin Euroopalta kaikkein syvintä yhdentymistä. Näin ollen sen toteuttaminen aiheuttaa eniten poliittisia ongelmia, joten kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla vaikuttaa lähitulevaisuudessa epätodennäköisimmältä vaihtoehdolta.

5.5.2   Lähestymistapa nro 2: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

5.5.2.1   Tämä lähestymistapa on toteuttamiskelpoisin ja helpoin hyväksyä, koska se vastaa suurelta osin edellä kuvattua tilannetta, kuitenkin niin, että jäsenvaltiot säilyttävät tietyn itsemääräämisoikeuden rahoitusmarkkinoilla. Markkinatilanteet ja rahoitusehdot vaihtelisivat näin ollen jäsenvaltioittain, mikä saattaisi näkyä eroina maakohtaisissa luottoluokituksissa. Joka tapauksessa tämä lähestymistapa voi osoittautua hyvin tehokkaaksi sekä keskipitkän että lyhyen aikavälin vaikutusten kannalta. Lisäksi se auttaa viemään huomattavasti pohjaa moraalikadon uhkaan perustuvilta väitteiltä. Näin ollen tämä on yksi niistä kahdesta vaihtoehdosta, joille ETSK antaa hyväksyntänsä.

5.5.2.2   Ennen kuin vakausjoukkolainojen liikkeeseenlasku hyväksytään, on kuitenkin vielä päätettävä lainojen ehdoista ja velkakatosta, jotta rahoitusvaikeuksista kärsivien jäsenvaltioiden visaisimmat ongelmat saadaan todella ratkaistua. ETSK katsookin, ettei kaikkia kansallisia joukkolainoja pitäisi muuttaa heti "vakausjoukkolainoiksi" (kuten tarkasteltavana olevan vihreän kirjan sivulla 17 ehdotetaan), koska vakausjoukkolainojen ("sinisten joukkolainojen") liikkeeseenlaskua koskeva enimmäisraja saavutettaisiin nopeasti ja markkinoille olisi pikaisesti laskettava liikkeeseen kansallisia joukkolainoja ("punaisia joukkolainoja") jälleenrahoituksen varmistamiseksi. (11)

5.5.3   Lähestymistapa nro 3: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja erillisvastuullisilla (eli ei-yhteisvastuullisilla) takauksilla

5.5.3.1   ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kolmesta esitetystä vaihtoehdosta tämän lähestymistavan soveltamisala on kaikkein rajallisin. Se nimittäin kattaisi jäsenvaltioiden rahoitustarpeen vain osittain (kuten lähestymistavassa nro 2), ja takaukset olisivat erillisvastuullisia, ei yhteisvastuullisia. Siksi lähestymistavan vaikutukset jäisivät todennäköisesti vähäisiksi vakauden ja yhdentymisen kannalta. Se voitaisiin panna täytäntöön suhteellisen nopeasti, koska se näyttää olevan täysin voimassa olevan EU:n perussopimuksen mukainen.

5.5.3.2   Jotta näille rahoitusvälineille myönnettävä luottoluokitus olisi riittävän korkea, jäsenvaltioilta vaadittaisiin lisävakuuksia. Lähestymistavassa nro 3 vakausjoukkolainat vastaisivat suurelta osin Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta liikkeeseenlaskettuja joukkovelkalainoja, mutta niiden laajuus ja mahdolliset vaikutukset markkinoiden tehokkuuteen ja yhdentymiseen olisivat todennäköisesti hieman suuremmat. Koska tämän lähestymistavan vaikutus jäisi oletettavasti pieneksi, se vastaa kaikkein huonoiten ETSK:n näkemystä.

5.6   Vakausjoukkolainoihin liittyvä julkisen talouden kehys

5.6.1   ETSK toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistaminen talouspolitiikan ohjauspaketin kautta, neuvoston päätöslauselma Euro Plus -sopimuksesta sekä "kultaisten sääntöjen" yleinen käyttöönotto ovat pääosin riittämättömiä toimia kriisistä selviytymiseksi, ja niiden yhteiskunnalliset seuraukset saattavat lisätä hajanaisuutta Euroopan unionissa. (12)

5.6.2   Lisätoimesta, joita komissio ja neuvosto toteuttavat tarkasteltavana olevassa vihreässä kirjassa esitettyjen ehdotusten ohella, eivät saisi tarkoittaa pelkästään budjettivajeiden ja valtionvelan pienentämistä talousarvioita leikkaamalla (säästötoimet). Talousarvioon kohdistuvilla leikkauksilla on yleensä kielteisiä vaikutuksia kasvun, työllisyyden ja hyvinvointivaltion kannalta. Ne rajoittavat turhaan mahdollisuuksia toteuttaa asianmukaista suhdanteita tasaavaa finanssipolitiikkaa eivätkä edes tuota niin onnistuneita tuloksia kuin mitä komissio uskoo.

5.6.3   Rahaliittoon kuuluvissa maissa on kuitenkin ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta kansantaloudet kehittyisivät samaan suuntaan, epätasapaino vähenisi ja yhteinen rahapolitiikka toteutuisi täysimääräisesti. Talouspolitiikkaa on myös koordinoitava siten, että sillä pyritään järkeviin tavoitteisiin. Tässä mielessä käsiteltävänä olevassa vihreässä kirjassa usein mainittu näkemys "kilpailukyvyn vahvistamisesta", joka näkyy kustannusleikkauksina ja paineena laskea palkkoja, on täysin yksipuolinen, eikä siinä oteta huomioon kysynnän merkitystä makrotalouden tasolla.

5.6.4   Esimerkiksi alijäämäisen vaihtotaseen maissa tulojen supistuminen voi vähentää kysyntää ja romahduttaa tuonnin. Euromaiden vaihtotaseet saataisiin toki tasapainoon tällä tavoin, mutta lopputuloksena olisi, että koko tuotanto ja taloudellinen suorituskyky laskisivat. ETSK toistaa olevansa vakuuttunut siitä, ettei Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita saavuteta ilman tasapainoista talouspolitiikkaa.

5.6.5   Talouspolitiikan yhteensovittamisessa on siis pyrittävä vahvistamaan kasvutekijöitä ja valtioiden tuloja. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on tehty viime vuosina suhteellisen vähän julkisia investointeja ja joissa kotimainen kysyntä on ollut vaisua, on ryhdyttävä korjaustoimenpiteisiin kysynnän tukemiseksi. Niissä jäsenvaltioissa, joiden vaihtotaseen ja talousarvion alijäämä on suhteellisen suuri, pitäisi puolestaan pyrkiä tasapainottamaan paremmin tulot ja menot. ETSK uskoo, että vakausjoukkolainojen käyttöönotto Euroopan unionissa lähestymistapaa nro 2 noudattaen voi edistää EU:n sisäisen makrotaloudellisen epätasapainon korjaamista pysyvästi, mikä on kiireellistä ja välttämätöntä.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa", Europpa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn 26. kesäkuuta 2012 esittämän raportin II jakson, 2 kohdan kolmas alakohta (EUCO 120/12).

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/fr/ec/131278.pdf.

(2)  Julkisessa keskustelussa ja ammattikirjallisuudessa käytetään tavallisesti ilmaisua "eurobondi" eli euroalueen yhteinen joukkolaina. Komissio katsoo, että tällaisen välineen tärkein ominaispiirre olisi rahoitusvakauden lisääminen euroalueella. Komission puheenjohtajan 28. syyskuuta 2011 unionin tilasta pitämän puheen mukaisesti tässä vihreässä kirjassa käytetään ilmaisua "vakausjoukkolaina".

(3)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2011 rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä, 2010/2242 (INI).

(4)  Ks ETSK:n lausunto aiheesta "Talouskasvu ja valtionvelka EU:ssa: kaksi innovatiivista ehdotusta", EUVL C 143, 22.5.2012, s. 10 sekä ETSK:n lausunto aiheesta "Julkisen talouden älykkään vakauttamisen strategiat: uusia kasvutekijöitä Euroopalle. Kuinka hyödyntää kansantalouksiemme koko työvoimareservi, kun julkisen talouden sopeuttamistoimia tarvitaan yhä enemmän?", EUVL C 248, 25.8.2011, s. 8.

(5)  Ks. luottoluokituslaitos Standard & Poor'sin 13. tammikuuta 2012 esittämät perustelut 16 euromaan luottoluokituksen laskemiselle: "The policy initiatives that have been taken by European policymakers in recent weeks may be insufficient to fully address ongoing systemic stresses in the eurozone." (Eurooppalaisten päättäjien viime viikkoina tekemät toimintapoliittiset aloitteet saattavat osoittautua riittämättömiksi euroaluetta horjuttavan järjestelmäriskin täydellisen poistamisen kannalta.) Asiakirja saatavilla (englanniksi) osoitteessa:

http://www.standardandpoors.com/prot/ratings/articles/en/eu/?articleType=HTML&assetID=1245327399569. Standard & Poor's totesi vielä seuraavaa: "We believe a reform process based on a pillar of fiscal austerity alone risks becoming self-defeating, as domestic demand falls in line with consumers' rising concerns about job security and disposable incomes, eroding national tax revenues." (Katsomme, että yksinomaan finanssipoliittisiin säästötoimiin perustuva uudistusprosessi saattaa olla tuhoon tuomittu, sillä kotimainen kysyntä laskee samalla kun kuluttajien huolet työpaikoista ja käytettävissä olevista tuloista kasvavat, mikä vähentää kansallisia verotuloja.)

(6)  Ks. kohta 5.6.

(7)  EKP:n liikkumavara on lähes rajaton, joten se voi esimerkiksi antaa yksinkertaisesti ilmoituksen rahapolitiikkansa tulevista suuntauksista tai tehdä massiivisia valtionvelkaostoja spekulatiivisia hyökkäyksiä vastaan.

(8)  Tässä asiakirjassa puhutaan "eurobondeista" silloin, kun on kyse tavoitteena olevasta talous- ja rahaliittoa täydentävästä poliittisesta unionista. Muissa tapauksissa käytetään komission luomaa käsitettä "vakausjoukkolaina". Kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta asiasta.

(9)  Ks. esimerkiksi ETSK:n lausunnossa "Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin" esitetty luettelo, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 26, sekä ETSK:n lausunto "Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan uuden lainsäädännön sosiaaliset vaikutukset", EUVL C 143, 22.5.2012, s. 23.

(10)  Ks. edellä alaviite 8.

(11)  Delpla, J. J. & von Weizsäcker, J. (2010), The Blue Bond Proposal, Breugel Policy Briefs 420, Bruegel, Bryssel 2010. Kirjoittajat ehdottavat, että sinisten joukkolainojen enimmäismäärä olisi 60 prosenttia bkt:stä. Se on sama kuin Maastrichtin sopimuksessa määrätty julkisen talouden kokonaisvelan enimmäismäärä. Muista lukuisista enemmän tai vähemmän yksityiskohtaisista tutkimuksista ja ehdotuksista ks. Euroopan velanlunastussopimusta koskevat Saksan liittohallituksen talousasiantuntijoiden neuvoston ehdotukset

(http://www.sachverstaendigenrat-wirtschaft.de/fileadmin/dateiablage/Pressemitteilungen/A_european_redemption_pact.pdf) tai Varoufakis, Y. & Holland, S. (2011), A modest proposal for overcoming the euro crisis, Levy Economics Institute of Bard College Policy Note 3/2011 (http://www.levyinstitute.org/pubs/pn_11_03.pdf).

(12)  Ks. edellä kohta 5.3.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa:

Muutosehdotus 3 – Kohta 3.2.1.2

Lisätään tekstiä.

"Lähestymistapa nro 2: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

Tässä lähestymistavassa vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua tuettaisiin yhteisvastuullisilla takauksilla, mutta vakausjoukkolainoilla korvattaisiin ainoastaan rajallinen osa kansallisesta liikkeeseenlaskusta.

Sille osalle liikkeeseenlaskua, jota ei tehtäisi vakausjoukkolainoilla, myönnettäisiin edelleen kansalliset takaukset. Näin euroalueen valtionjoukkolainamarkkinat koostuisivat kahdesta erillisestä osasta: vakausjoukkolainoista ja kansallisista valtioiden joukkolainoista. Keskeisenä ongelmana tässä lähestymistavassa olisivat ne erityiset perusteet, joilla määriteltäisiin vakausjoukkolainojen ja kansallisen liikkeeseenlaskun suhteelliset osuudet."

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Äänestystulos

Vastaan

117

Puolesta

46

Pidättyi äänestämästä

18

Muutosehdotus 4 – Kohta 3.2.1.3

Lisätään tekstiä:

"Lähestymistapa nro 3: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja erillisvastuullisilla (eli ei-yhteisvastuullisilla) takauksilla

Tässäkin lähestymistavassa vakausjoukkolainoilla korvattaisiin kansallinen liikkeeseenlasku ainoastaan osittain, ja sitä tuettaisiin euroalueen jäsenvaltioiden pro-rata-takauksilla. Tämä lähestymistapa eroaa lähestymistavasta nro 2 sikäli, että jäsenvaltiot säilyttäisivät vastuun omasta osuudestaan vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua sekä kansallisesta liikkeeseenlaskustaan. "

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Äänestystulos

Vastaan

127

Puolesta

50

Pidättyi äänestämästä

6

Seuraavista kahdesta muutosehdotuksesta äänestettiin kerralla.

Muutosehdotus 7 – Kohta 4.3

Muutetaan seuraavasti:

"Komitea on siten tyytyväinen vihreään kirjaan, jossa tarkastellaan vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuutta. Komitea katsoo, että talouden ohjausjärjestelmän tiukat säännöt ja yhteisten takeiden asettaminen koko euroalueelle valtionvelkaan liittyvien riskien jakamiseksi auttavat pääsemään ulos säästötoimien ja kasvun . "

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Kohta 1.5

Lisätään tekstiä:

"ETSK kyseenalaistaa kuitenkin tavan, jolla vihreässä kirjassa käsitellään () moraalikadon riskiä ja sen mahdollisia ilmenemismuotoja, ja katsoo, että asiaa olisi tutkittava syvällisemmin ennen kiistanalaisten päätelmien esittämistä. Vihreässä kirjassa väitetään, että korkojen yhdenmukaistaminen johtaa markkinakurin heikkenemiseen ja sitä kautta julkisten menojen holtittomaan lisäämiseen tai julkisen alijäämän kasvuun. Jos tämä väite pitäisi paikkansa, tällainen kehitys olisi ilmennyt jo heti euron käyttöönoton jälkeen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. "

Perustelu

Vihreässä kirjassa käsitellään niin kutsutun vakausjoukkolainamekanismin käyttöönottoa määräämättömäksi ajaksi, minkä tarkoituksena on madaltaa budjettikuriltaan kehnojen jäsenvaltioiden velanhoitokustannuksia (joukkolainojen liikkeeseenlasku) hyvän budjettikurin maiden kustannuksella, sillä näiden täytyy maksaa kalliimpia korkoja tällaisista velkakirjoista omiin velkapapereihinsa verrattuna. Sen kaltaisessa järjestelmässä hyötyjät käyttävät edukseen näiden velkakirjojen yhteistä (ja niiden näkökulmasta huokeampaa) korkoa sekä koko euroalueen kattavaa yhteisvastuullisuutta (vakuutta). Euroopan komissio itse on hahmotellut viisi mahdollista tämänkaltaisen velkakirjojen liikkeellelaskun aiheuttamaa "moraalikatoa" (yksi osapuoli päättää riskinoton määrästä, kun taas kustannukset jäävät jonkin toisen osapuolen kannettavaksi, jos asiat menevät myttyyn).

Äänestystulos

Vastaan

131

Puolesta

49

Pidättyi äänestämästä

9

Muutosehdotus 8 – Kohta 5.3.4

Muutetaan seuraavasti:

"Viimeksi mainittu seikka puoltaisi sitä, että moraalikadon torjunnassa tulisi keskittyä nimenomaan tuloihin.  (1) Tietyissä tapauksissa voitaisiin tulevaisuudessa myös rangaista verohelpotuksista EU:n vahvistetun talouspolitiikan ja hallintotavan koordinoinnin puitteissa. Näin voitaisiin varmistaa talouden ohjaustoimien symmetrisyys, jota ETSK on jo vaatinut aiemmin antamissaan lausunnoissa."

Perustelu

Lausunnon kohta 5.3.4 ei ole kannatettava. Toteamus, että tulevaisuudessa voitaisiin rangaista verohelpotuksista, on mielivaltainen eikä perustu mihinkään analyysiin tai tutkimukseen. Mahdolliset verohelpotukset ja niiden vaikutukset eivät kuulu lausunnon aihepiiriin.

Äänestystulos

Vastaan

124

Puolesta

54

Pidättyi äänestämästä

9

Seuraavista kuudesta muutosehdotuksesta äänestettiin kerralla.

Muutosehdotus 10 – Kohta 5.4.2

Muutetaan.

"ETSK on vakuuttunut siitä, että eurobondit olisivat houkutteleva vaihtoehto mahdollisille velkojille, jotka etsivät turvallisia sijoituskohteita. Yhteisvastuullisten joukkovelkakirjojen markkinoiden laajuus ja maksuvalmius houkuttelisivat todennäköisesti uusia sijoittajia myös Euroopan ulkopuolelta. ETSK on yhtä mieltä siitä, että makrotalouden kansainvälisen epätasapainon takia on pyrittävä kaikin keinoin houkuttelemaan nousevista talousmaista rahaa eurobondien kaltaisiin vakaisiin sijoituskohteisiin. Eurobondeista tulisi siten tärkeä tekijä rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa jopa Euroopan unionin ulkopuolella."

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Muutosehdotus 11 – Kohta 5.5.1

Muutetaan seuraavasti:

"Lähestymistapa nro 1: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

ähestymistapa edellyttää kuitenkin Euroopalta kaikkein syvintä yhdentymistä. Näin ollen sen toteuttaminen aiheuttaa eniten poliittisia ongelmia, joten kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla vaikuttaa lähitulevaisuudessa epätodennäköisimmältä vaihtoehdolta. "

Perustelu

Lausunnossa ehdotettu vaihtoehto, toisin sanoen se, että useista eri vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa tuetaan lähestymistapaa nro 2, joka perustuu kansallisen liikkeeseenlaskun korvaamiseen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla, tulisi hylätä. Mielestämme ei ole hyväksyttävää, että jotkut jäsenvaltiot ovat tuhlailevia ja että, kuten kokemukset osoittavat, niiden valitettavasti sallitaan käyttäytyä vastuuttomasti rahojensa kanssa samalla kun muiden täytyy vastata kustannuksista. Samalla on aiheellista huomauttaa siitä, että yhteisvastuulliset takaukset ovat selkeästi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan minkään jäsenvaltion ei tulisi kantaa vastuuta toisen jäsenvaltion velvoitteista. Lähestymistavalla nro 3 (jota muutosehdotuksessa esitetään tuettavaksi) sen sijaan minimoidaan moraalikadon vaara talous- ja veropolitiikkojen hoidossa. Lähestymistavasta nro 2 poiketen se perustuu "erillisvastuullisiin (eli ei-yhteisvastuullisiin)" valtiontakauksiin, minkä johdosta se voitaisiin ottaa käyttöön suhteellisen nopeasti ilman tarvetta muuttaa EU:n perussopimuksia.

Muutosehdotus 12 – Kohta 5.5.2.1

Muutetaan seuraavasti:

"Tämä lähestymistapa vastaa suurelta osin edellä kuvattua tilannetta kuitenkin niin, että jäsenvaltiot säilyttävät tietyn itsemääräämisoikeuden rahoitusmarkkinoilla. Markkinatilanteet ja rahoitusehdot vaihtelisivat näin ollen jäsenvaltioittain, mikä saattaisi näkyä eroina maakohtaisissa luottoluokituksissa. "

Perustelu

Lausunnossa ehdotettu vaihtoehto, toisin sanoen se, että useista eri vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa tuetaan lähestymistapaa nro 2, joka perustuu kansallisen liikkeeseenlaskun korvaamiseen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla, tulisi hylätä. Mielestämme ei ole hyväksyttävää, että jotkut jäsenvaltiot ovat tuhlailevia ja että, kuten kokemukset osoittavat, niiden valitettavasti sallitaan käyttäytyä vastuuttomasti rahojensa kanssa samalla kun muiden täytyy vastata kustannuksista. Samalla on aiheellista huomauttaa siitä, että yhteisvastuulliset takaukset ovat selkeästi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan minkään jäsenvaltion ei tulisi kantaa vastuuta toisen jäsenvaltion velvoitteista. Lähestymistavalla nro 3 (jota muutosehdotuksessa esitetään tuettavaksi) sen sijaan minimoidaan moraalikadon vaara talous- ja veropolitiikkojen hoidossa. Lähestymistavasta nro 2 poiketen se perustuu "erillisvastuullisiin (eli ei-yhteisvastuullisiin)" valtiontakauksiin, minkä johdosta se voitaisiin ottaa käyttöön suhteellisen nopeasti ilman tarvetta muuttaa EU:n perussopimuksia.

Muutosehdotus 12 – Kohta 5.5.3.1

Muutetaan seuraavasti:

"ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kolmesta esitetystä vaihtoehdosta tämän lähestymistavan soveltamisala on kaikkein rajallisin. Se nimittäin kattaisi jäsenvaltioiden rahoitustarpeen vain osittain (kuten lähestymistavassa nro 2), ja takaukset olisivat erillisvastuullisia, ei yhteisvastuullisia. Se voitaisiin panna täytäntöön suhteellisen nopeasti, koska se näyttää olevan täysin voimassa olevan EU:n perussopimuksen mukainen."

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Muutosehdotus 14 – Kohta 5.6.5

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Talouspolitiikan yhteensovittamisessa on siis pyrittävä vahvistamaan kasvutekijöitä ja valtioiden tuloja. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on tehty viime vuosina suhteellisen vähän julkisia investointeja ja joissa kotimainen kysyntä on ollut vaisua, on ryhdyttävä korjaustoimenpiteisiin kysynnän tukemiseksi. Niissä jäsenvaltioissa, joiden vaihtotaseen ja talousarvion alijäämä on suhteellisen suuri, pitäisi puolestaan pyrkiä tasapainottamaan paremmin tulot ja menot. ETSK uskoo, että vakausjoukkolainojen käyttöönotto Euroopan unionissa lähestymistapaa nro noudattaen voi edistää EU:n sisäisen makrotaloudellisen epätasapainon korjaamista pysyvästi, mikä on kiireellistä ja välttämätöntä."

Perustelu

Lausunnossa ehdotettu vaihtoehto, toisin sanoen se, että useista eri vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa tuetaan lähestymistapaa nro 2, joka perustuu kansallisen liikkeeseenlaskun korvaamiseen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla, tulisi hylätä. Mielestämme ei ole hyväksyttävää, että jotkut jäsenvaltiot ovat tuhlailevia ja että, kuten kokemukset osoittavat, niiden valitettavasti sallitaan käyttäytyä vastuuttomasti rahojensa kanssa samalla kun muiden täytyy vastata kustannuksista. Samalla on aiheellista huomauttaa siitä, että yhteisvastuulliset takaukset ovat selkeästi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan minkään jäsenvaltion ei tulisi kantaa vastuuta toisen jäsenvaltion velvoitteista. Lähestymistavalla nro 3 (jota muutosehdotuksessa esitetään tuettavaksi) sen sijaan minimoidaan moraalikadon vaara talous- ja veropolitiikkojen hoidossa. Lähestymistavasta nro 2 poiketen se perustuu "erillisvastuullisiin (eli ei-yhteisvastuullisiin)" valtiontakauksiin, minkä johdosta se voitaisiin ottaa käyttöön suhteellisen nopeasti ilman tarvetta muuttaa EU:n perussopimuksia.

Muutosehdotus 2 – Kohta 1.7

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Erilaisista vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa ETSK on sitä mieltä, että kannatettavin ja yleisesti hyväksyttävin vaihtoehto olisi lähestymistapa nro eli ‧kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja takauksilla‧."

Perustelu

Lausunnossa ehdotettu vaihtoehto, toisin sanoen se, että useista eri vaihtoehdoista vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskussa tuetaan lähestymistapaa nro 2, joka perustuu kansallisen liikkeeseenlaskun korvaamiseen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla, tulisi hylätä. Mielestämme ei ole hyväksyttävää, että jotkut jäsenvaltiot ovat tuhlailevia ja että, kuten kokemukset osoittavat, niiden valitettavasti sallitaan käyttäytyä vastuuttomasti rahojensa kanssa samalla kun muiden täytyy vastata kustannuksista. Samalla on aiheellista huomauttaa siitä, että yhteisvastuulliset takaukset ovat selkeästi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan minkään jäsenvaltion ei tulisi kantaa vastuuta toisen jäsenvaltion velvoitteista. Lähestymistavalla nro 3 (jota muutosehdotuksessa esitetään tuettavaksi) sen sijaan minimoidaan moraalikadon vaara talous- ja veropolitiikkojen hoidossa. Lähestymistavasta nro 2 poiketen se perustuu "erillisvastuullisiin (eli ei-yhteisvastuullisiin)" valtiontakauksiin, minkä johdosta se voitaisiin ottaa käyttöön suhteellisen nopeasti ilman tarvetta muuttaa EU:n perussopimuksia.

Äänestystulos

Vastaan

129

Puolesta

59

Pidättyi äänestämästä

5


(1)  


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/72


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen toiminnasta (vuodesta 2014 eteenpäin)”

COM(2011) 831 final

2012/C 299/13

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Euroopan komissio päätti 30. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen toiminnasta (vuodesta 2014 eteenpäin)

COM(2011) 831 final.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 178 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) vahvistaa vankan tukensa Euroopan avaruuspolitiikalle ja etenkin suurille eurooppalaisille Galileo- ja GMES-hankkeille, joita se pitää strategisina Euroopan taloudellisen ja tieteellisen kehityksen kannalta. ETSK on kaikissa laatimissaan lausunnoissa (1) katsonut, että avaruusalan toimiin on kiinnitettävä suurempaa huomiota ja kohdennettava enemmän varoja ja että EU:n on säilytettävä alalla merkittävä asema.

1.2

ETSK torjuu ehdottomasti komission ehdotuksen siirtää GMES-ohjelman kehittämisen ja loppuunsaattamisen edellyttämä rahoitus ulkopuolelle eli erityiselle rahastolle.

1.3

ETSK katsoo, että on pikaisesti varmistettava operatiiviseen vaiheeseen siirtyvän ohjelman jatkuvuus, jos halutaan välttää sen epäonnistuminen. Ehdotetut innovatiiviset rahoitus-, johtamis- ja hallintojärjestelmät poikkeavat kokonaisuudessaan EU:n tavanomaisista ja vakiintuneista järjestelmistä, ja niitä koskeva ehdotus vaikuttaa huonosti ajoitetulta, perusteettomalta ja erittäin riskialttiilta. Uusien elinten ja rahoitusmallien luominen edellyttää nimittäin pitkiä ja epävarmoja neuvottelu- ja tutkimusvaiheita, jotka kestävät varmasti vuosia. Tätä ei voida sovittaa yhteen GMES:n kaltaisen ohjelman käyttöönoton kanssa, ja kyseinen prosessi on hyödytön, sillä komissiossa ja muissa unionin virastoissa on jo olemassa kaikki tarvittavat kompetenssit ja toimivaltuudet ohjelman toteuttamiseksi.

1.4

ETSK kehottaa palauttamaan ohjelman rahoituksen monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 ja ottamaan hallinnoinnin järjestämisessä huomioon Euroopassa nykyisin olemassa olevat kapasiteetit sekä välttämään niin hallinnoijien pirstaloitumista kuin sellaisten uusien elinten perustamista, jotka eivät kykene huolehtimaan viime vuosikymmenen aikana laaditun ohjelman hallinnoinnista. Tämä kehotus on jo esitetty aiemmassa lausunnossa (2).

1.5

Tiedonanto Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) toimintaa koskevan hallitusten välisen sopimuksen (3) toteuttamisen yksityiskohdista, joka julkaistiin käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa, ei muuta komitean tähänastisia päätelmiä. Tiedonanto päinvastoin vahvistaa niitä, ja ETSK voikin jälleen kerran todeta, että on erittäin riskialtista ottaa myöhäisessä vaiheessa käyttöön uusi rahoitus- ja hallinnointimalli, jota ei ole testattu ja joka ei sisälly monivuotiseen rahoituskehykseen eikä EU:n omiin vakiintuneisiin hallinnointiväyliin.

1.6

ETSK on erittäin huolissaan siitä konkreettisesta riskistä, että GMES-ohjelma saattaa kohdata useita vaikeuksia, jotka tekisivät tyhjäksi jo tehdyt yli 3,2 miljardin euron investoinnit. Jäsenvaltioiden käymien keskustelujen valossa kyseinen riski vaikuttaa varsin todennäköiseltä.

1.7

ETSK tuo esiin, että vaikuttaa erittäin riskialttiilta ja perusteettomalta pyrkiä määrittelemään uudelleen GMES-ohjelman rahoituksen ja hallinnoinnin monimutkainen järjestelmä, kuten tässä tarkasteltavassa tiedonannossa esitetään, vajaa vuosi ennen sen suunniteltua toteuttamista (Sentinel 1-, Sentinel 2- ja Sentinel 3 -satelliittisarjojen A-satelliitit on tarkoitus laukaista vuonna 2013), myös kun ajatellaan ohjelman strategista merkitystä EU:lle.

1.8

Tiedonantoon ei sisälly toteutettavuuden analyysia, jonka avulla voitaisiin arvioida ohjelman tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Uuden järjestelmän tarvetta ei myöskään perustella selkeästi.

1.9

ETSK panee merkille, että unionin avaruussuunnitelman kahta lippulaivaohjelmaa – Galileo ja GMES – kohdellaan eri tavoin, sillä ensimmäinen sisältyy monivuotiseen rahoituskehykseen ja toinen ei.

1.10

Hallinnoinnin osalta kyseisessä monitahoisessa järjestelmässä on Euroopan avaruusjärjestölle (ESA) varattu hämmästyttävän pieni rooli. ESA on tähän mennessä huolehtinut suurelta osin unionin satelliittijärjestelmien suunnittelusta, hallinnoinnista ja toteuttamisesta ja lisäksi hankkinut yhdessä Euroopan komission kanssa lähes kaiken rahoituksen. Sen korvaaminen uusilla elimillä tai elimillä, joilla on vähän kokemusta satelliittijärjestelmien hallinnoinnista ja niiden keräämistä tiedoista, vaikuttaa perusteettomalta.

1.11

ETSK katsoo, että ohjelmaa koskevien toimivaltuuksien näin radikaali uudelleenmäärittely alle vuosi GMES-ohjelman rahoitusmallin voimaantuloa, kuten tiedonannossa esitetään, muodostaa järjestelmän käyttöönoton kannalta hyvin suuren riskin.

1.12

ETSK kiinnittää huomiota hallinnointia koskevan komission ehdotuksen epävarmuuteen ja epäselvyyteen. Ehdotettuun malliin liittyy ilmeisiä ongelmia, ja tekninen koordinointi on annettu elimille, joilla ei ole kokemusta avaruusalaan liittyvistä toimista eikä muiden virastojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kuitenkin yli 80 prosenttia GMES-ohjelmaan sisältyvistä toimista liittyy avaruusalaan. ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotettua mallia ja säilyttämään yhtenäisen hallinnon sekä antamaan ESAlle edelleen teknisen vastuun ohjelmasta komission seurannassa ja valvonnassa, kuten alun perin suunniteltiin.

2.   Johdanto

2.1

Tässä tarkasteltavassa tiedonannossa, joka annettiin 30. marraskuuta 2011, Euroopan komissio ehdottaa, että ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) operatiivinen vaihe, sellaisena kuin se on määritelty tähän mennessä ja tuotu lopulliseen toteutusvaiheeseen, rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 (4) ulkopuolella. Komissio esittää myös hallinnointia koskevan ehdotuksen. Tiedonanto on näin ollen GMES-ohjelman kannalta perusluonteisen tärkeä.

2.2

Tuorein tiedonanto GMES:n toimintaa koskevan hallitusten välisen sopimuksen (5) toteuttamisen yksityiskohdista, joka julkaistiin käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa, ei muuta tässä tarkasteltavaan tiedonantoon tehtyjä kommentteja eikä päätelmiä, sillä kyse on täydennyksestä, jossa esitetään yksityiskohtaisesti ehdotetun rahaston rahoitusnäkökohdat ja perustetaan uusi elin, GMES-neuvosto, jonka toimivaltuudet ovat päällekkäisiä unionin avaruusohjelmien tähänastisen hallinnon kanssa. Tämä luo selkeästi ristiriitaisia toimivaltuuksia ja päällekkäisiä unionin päätöksentekoelimiä.

2.3

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) koskeva ohjelma on yksi Euroopan unionin kahdesta avaruusalan lippulaivaohjelmasta – toinen on Galileo-ohjelma. Sillä on keskeinen rooli Maan havainnoinnissa, ja se tarjoaa välineitä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja seurantaan sekä pelastuspalveluun, yleiseen turvallisuuteen, kestävään kehitykseen ja kriisinhallintaan.

2.4

Ehdotuksen mukainen ympäristön ja turvallisuuden seurantajärjestelmää (GMES) koskevan strategisen ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 ulkopuolella on herättänyt suurta huolta. Todellisena riskinä on menettää Euroopan kannalta strateginen ohjelma, jonka puolesta on tähän mennessä tehty vuosikymmenen työ ja johon on investoitu yli kolme miljardia euroa.

2.5

ETSK on jo joulukuussa 2011 tekemässään analyysissa (6) ilmaissut suuren huolensa ohjelman tulevaisuudesta, jos sen rahoituksen jatkuvuudesta ei huolehdita.

2.6

Euroopan parlamentti totesi helmikuussa 2012 antamassaan päätöslauselmassa GMES-ohjelman tulevaisuudesta (7), että "GMES-ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisista lähteistä komission tiedonannossaan esittämän rahoitus- ja hallintorakenteen avulla ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto".

2.7

GMES-ohjelman avaruussegmentti perustuu kolmeen satelliittisarjaan – Sentinel 1, 2 ja 3 – sekä muilla satelliiteilla oleviin välineisiin (Sentinel 4 ja 5). Kolmen sarjan ensimmäiset satelliitit laukaistaan vuonna 2013. Näin ollen on viipymättä määriteltävä rahoituskehys, jolla varmistetaan näiden pian toteutettavien operaatioiden rahoitus.

2.8

ESAn pääjohtaja vahvisti 9. tammikuuta 2012 järjestetyssä lehdistötilaisuudessa ehdotuksen puuttuessa, että jollei GMES-ohjelman operaatioiden rahoituksesta saada päätöstä, ESA ei toteuta suunniteltuja laukaisuja (8).

2.9

Euroopan komissio ehdottaa tiedonannossaan, että tarvittava rahoitus koko infrastruktuurin toteuttamiseen ja käyttöönottoon saadaan perustamalla erityisesti GMES-ohjelmaa varten uusi rahasto, joka edellyttäisi EU:n jäsenvaltioiden hallitusten välistä sopimusta neuvostossa.

2.10

Rahastoon osallistuisivat EU:n kaikki 27 jäsenvaltiota bruttokansantuloonsa (BKTL) perustuvalla rahoitusosuudella. Tiedonannossa esitetään sopimusluonnos, jonka yksityiskohtia on tarkennettu jälkeenpäin annetussa tiedonannossa (9).

2.11

Tiedonannon ehdotuksen mukaan hallinnointiin, joka ei ole rahoitusta koskevaa ehdotusta vähäpätöisempi, osallistuisi useita toimijoita, joiden olisi otettava vastuu GMES-ohjelmaan sisältyvistä erilaisista näkökohdista ja aloista.

2.12

Uuden ja monimutkaisen rahoitusmallin sekä avaruusohjelman uuden hallinnointielimen (GMES-neuvosto) käyttöönotto ei vaikuta perustellulta ja se tapahtuu myöhäisessä vaiheessa, vuosi ennen ensimmäisten satelliittien laukaisua.

3.   Yleistä

3.1

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää koskeva GMES-ohjelma ja Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä ovat Euroopan unionin suuria strategisia ohjelmia, joiden avulla unioni pyrkii säilyttämään riippumattomuutensa ja kärkiasemansa avaruusalalla.

3.2

Vahvan johtoaseman ja riippumattomuuden säilyttämistä avaruusalalla pidetään strategisena Euroopan tulevaisuuden kannalta, mikä johtuu avaruusalalla kehitettyjen toimien laaja-alaisista ja merkittävistä taloudellisista, teknologisista, geopoliittisista ja kulttuurisista vaikutuksista laajimmassa merkityksessä.

3.3

GMES-ohjelma on Euroopan unionin strateginen ohjelma, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 911/2010.

3.4

Tiedonannossa todetaan, että "Eurooppa tarvitsee oman, hyvin koordinoidun maanseurantajärjestelmän voidakseen vastata jatkuvasti kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin. GMES on tällainen järjestelmä."

3.5

Tiedonannossa ehdotetaan uutta rahoitusmallia, joka ei sisälly EU:n talousarvion vakiintuneeseen hallinnointijärjestelmään ja joka edellyttää, että kaikki 27 jäsenvaltiota osallistuvat järjestelmään ja hyväksyvät sen. Nykyisessä rahoitustilanteessa (esimerkiksi, mutta ei yksinomaan, Kreikan tilanne sekä Ranskan ja Italian mahdollinen varojen puute) on, ellei varmaa, ainakin erittäin todennäköistä, että järjestelmä jumittuu, mikä merkitsisi GMES-ohjelman päättymistä.

4.   Erityistä

Rahoitus

4.1

Tiedonannossa GMES-ohjelma siirretään monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 ulkopuolelle.

4.2

Rahoitus on sen sijaan tarkoitus varmistaa neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välisellä sisäisellä sopimuksella.

4.3

Sopimuksen mukaan kunkin unionin jäsenvaltion hallituksen on ensin saatettava päätökseen vaadittavat menettelyt sopimuksen voimaan saattamiseksi ja ilmoitettava tästä Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle.

4.4

Kaikkien unionin jäsenvaltioiden on ratifioitava sopimus ennen kuin se voi tulla voimaan.

4.5

Sopimus voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun viimeinen jäsenvaltio on hyväksynyt sen. Euroopan unionin nykyisen yleisen ja eräiden jäsenvaltioiden erityisen taloustilanteen vuoksi tämä ehto saattaa sinällään riittää kaatamaan GMES-ohjelman.

4.6

Kyseisen neuvoston kokouksen järjestämisen ajankohta ja menettelyt eivät ole vielä tiedossa, mikä on riskialtista, sillä Sentinel 1, 2 ja 3 -satelliittien laukaisuajankohta (2013) lähestyy.

4.7

GMES-rahaston suunnittelun, hallinnoinnin ja toteuttamisen osalta tiedonannossa todetaan, että neuvosto antaa asetuksen komission ehdotuksesta. Tällä hetkellä tällaista asetusluonnosta ei ole saatavilla.

4.8

Tiedonannossa todetaan, että neuvosto antaa komission ehdotuksesta GMES-rahastoa koskevan varainhoitoasetuksen, jossa vahvistetaan GMES-rahaston varojen muodostumista ja käyttöä sekä tilinpäätöksen esittämistä ja tilintarkastuksia koskevat säännöt. Tällä hetkellä tällaista asetusluonnosta ei ole saatavilla.

4.9

Tähän mennessä ohjelman kehittäminen on maksanut 3,2 miljardia euroa, ja rahoituksesta ovat vastanneet lähes kokonaan ESA (1 890 miljoonaa euroa) ja EU (1 300 miljoonaa euroa).

4.10

Ohjelman toteuttaminen kokonaisuudessaan, sen ylläpito, kehittäminen ja ajanmukaistaminen mukaan luettuina, edellyttää arvion mukaan 5,8 miljardin euron budjettia vuosina 2014–2020. Summa vastaa samalla ajanjaksolla noin 0,6:ta prosenttia unionin talousarviosta, joka on 1 025 miljardia euroa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020. On syytä muistaa, että unionin talousarvio on puolestaan noin prosentti bruttokansantulosta (BKTL).

4.11

Ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä, että GMES-ohjelman ehdotetusta EU:n talousarvion ulkopuolelle siirretystä rahoituksesta olisi taloudellista etua, sillä 27 jäsenvaltion olisi edelleen varmistettava ohjelman rahoitus, vaikkakin erilaisen, monitahoiseen hallitusten väliseen sopimukseen perustuvan rahoituskanavan kautta. Näin ollen ehdotuksen tarkoitusta on vaikea ymmärtää.

4.12

Avaruussegmentin osalta ESAlla on budjetti Sentinel 1, 2 ja 3 -satelliittisarjojen kolmen A-satelliitin laukaisemiseksi. Sentinel 1:n laukaisu on jo maksettu, eikä kahden muun satelliitin laukaisun rahoituksessa ole odotettavissa ongelmia. Vuoden 2013 jälkeinen budjetti kattaa näin ollen kokonaisten satelliittisarjojen käyttöönoton, jotta voidaan varmistaa suunnitelmien mukainen palvelu.

Hallinnointi

4.13

Tiedonannossa esitetään useita elimiä GMES-ohjelman operatiivisen vaiheen hallinnointia varten.

4.14

Komission on määrä olla vastuussa poliittisesta hallinnoinnista ja valvonnasta.

4.15

Tarkasteltavan ehdotuksen toteuttamisen yksityiskohtia käsittelevän tuoreimman tiedonannon (COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012) mukaan GMES-ohjelman hallintoelimenä olisi GMES-neuvosto, jonka toimivaltuudet ovat niin laajat, että ne kattavat sekä EU:n ohjelmien tavanomaisen että avaruusjärjestölle tyypillisen hallinnoinnin. Tämä luo päällekkäisiä toimivaltuuksia ja päätöksentekoelimiä, mikä ei ole jo muutenkin alhaisten yhteisön varojen tehokkaan hallinnoinnin mukaista.

4.16

Toimintojen osalta maakartoituspalvelun tekninen koordinointi on määrä antaa Euroopan ympäristökeskukselle (EYK), hätätilanteiden hallintaan liittyvän palvelun tekninen koordinointi Euroopan hätäapukeskukselle ja ilmakehän seurantapalvelun tekninen koordinointi Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskukselle. Ilmastonmuutoksen, meriympäristön seurannan ja turvallisuuden osalta ei ole vielä päätetty vastuutahoista. Palvelujen toteutukseen voisi osallistua komission yksiköiden lisäksi muitakin eurooppalaisia elimiä, kuten Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK), Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (FRONTEX) tai Euroopan puolustusvirasto (EDA).

4.17

Avaruuskomponentin suhteen operatiiviset toimet on määrä antaa tilapäisesti Euroopan avaruusjärjestön (ESA) vastuulle maanpinnan ja tarkkojen kohteiden korkean resoluution kuvahavainnoinnin osalta ja Euroopan sääsatelliittijärjestön (EUMETSAT) vastuulle ilmakehän ja merien systemaattisen ja maailmanlaajuisen havainnoinnin osalta. Avaruuskomponentin kehitystoimista vastaisivat ESA ja komissio.

4.18

Näin määritelty tilapäisjärjestely kattaa Sentinel 1- ja Sentinel 2 -satelliittisarjojen sekä Sentinel 3:n maakomponentin hallinnoinnin. On selvää, että näin suuresta organisaatio- ja resurssitaakasta on vaikea vastata tilapäisjärjestelyin.

4.19

GMES:n in situ -komponentin tekninen koordinointi ehdotetaan annettavan Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) vastuulle.

4.20

On epäselvää, miten kyseisten elinten tieteellinen kompetenssi ja hallintokapasiteetti voivat täyttää GMES:n kaltaisen ohjelman operatiiviset vaatimukset, sillä sen keskeinen avaruuskomponentti edellyttää erityisosaamista.

4.21

Tuoreimmassa GMES-ohjelmaa käsittelevässä tiedonannossa (10) ehdotetaan GMES-neuvostoa, jonka toimivaltuuksista monet ovat päällekkäisiä unionin avaruusohjelmien hallinnon toimivaltuuksien kanssa. Tämä luo selkeästi ristiriitaisia toimivaltuuksia ja päällekkäisiä unionin päätöksentekoelimiä, sillä näin perustettaisiin eräänlainen rinnakkainen avaruusjärjestö, mikä ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten mukaista.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL C 43, 15.2.2012, s. 20.

(2)  EUVL C 43, 15.2.2012, s. 20.

(3)  COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012.

(4)  COM(2011) 500 final, osa I/II – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio.

(5)  COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012.

(6)  EUVL C 43, 15.2.2012, s. 20.

(7)  2012/2509 (RSP).

(8)  http://multimedia.esa.int/Videos/2012/01/ESA-Director-General-2012-Press-Briefing (68:00).

(9)  COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012.

(10)  COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivin 98/26/EY muuttamisesta”

COM(2012) 73 final – 2012/0029 COD

2012/C 299/14

Esittelijä: Peter MORGAN

Euroopan parlamentti päätti 15. maaliskuuta 2012 ja Euroopan unionin neuvosto 3. huhtikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivin 98/26/EY muuttamisesta

COM(2012) 73 final – 2012/0029 COD.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää tätä sääntelyaloitetta tervetulleena. Kun asetus arvopaperikeskuksista on annettu, komissio on saanut valmiiksi rahoitusalan infrastruktuurin uuden unionitason sääntelykehyksen kolme osa-aluetta, jotka ovat arvopaperikeskukset (CSD), Euroopan markkinarakenneasetus (EMIR) sekä rahoitusmarkkinadirektiivi (MiFID/MiFIR).

1.2

Euron käyttöönotto on vauhdittanut rajatylittäviä investointeja arvopapereihin, ja rajatylittävien investointien moitteeton toiminta perustuu yhteisiin normeihin kaikkialla unionissa. Korkea toimituskuri pienentää vastapuoliriskiä, tarkemmin ottaen likviditeettiriskiä ja korvausriskiä. Vielä tärkeämpää on, että se edistää sijoittajien suojaa auttamalla takaamaan, että arvopaperien ostajien ja myyjien väliset kaupat tehdään turvallisesti ja viivästyksittä. Tässä mielessä asetus on tärkeä askel kohti yhtenäismarkkinoiden saamista valmiiksi.

1.3

Merkittävä arvopaperikeskusten toimintaan ehdotettu muutos on se, että niillä ei enää saa olla rajattua pankkitoimintaa koskevaa toimilupaa. Tämä vaikuttaa kahteen suureen kansainväliseen arvopaperikeskukseen, jotka hyödyntävät pankkitoimintaansa selvitys- ja omaisuudenhoitoprosessissa erittäin suuressa määrin. ETSK toteaa, että yleinen mielipide (G20-maat, Euroopan komissio, kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö IOSCO jne.) tukee vahvasti luottolaitosten jakamista. Komitea tukee komissiota ja katsoo, että erillään toimiva pankki on paras ratkaisu.

1.4

Ehdotus arvopaperitoimitusta koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisesta (kaksi päivää kaupankäyntipäivän jälkeen) on erittäin tärkeä. Tämä on todennäköisesti saavutettavissa EU:n sisällä, mutta maailmanlaajuisten liiketoimien osalta on ratkaistava useita kysymyksiä.

1.5

Ehdotukset edellyttävät vaihdantakelpoisten arvopapereiden muuttamista arvo-osuuksiksi. Tätä varten määritelty siirtymäaika päättyy 1. tammikuuta 2020. Jäsenvaltioiden edistyminen tässä suhteessa on kuitenkin ollut epätasaista, ja poliittista kompromissia saatetaan tarvita.

2.   Johdanto

2.1

Arvopaperikeskukset ovat finanssimarkkinoilla systeemisesti merkittäviä laitoksia. Kaikkien arvopaperikauppojen jälkeen, jotka tehdään arvopaperipörsseissä tai niiden ulkopuolella, käynnistetään kaupan jälkeiset prosessit, jotka johtavat kyseisen kaupan toteuttamiseen, jolla tarkoitetaan arvopapereiden luovuttamista käteisvaroja vastaan. Arvopaperikeskukset ovat keskeisiä laitoksia, jotka mahdollistavat arvopaperitoimituksen hoitamalla niin kutsuttuja arvopapereiden selvitysjärjestelmiä. Arvopaperikeskukset huolehtivat myös arvopaperitilien avaamisesta ja keskitetystä ylläpidosta, jossa kirjataan, kuinka monta arvopaperia kukin on laskenut liikkeeseen ja mitä muutoksia on tapahtunut arvopapereiden hallussapidossa.

2.2

Lisäksi arvopaperikeskuksilla on keskeinen asema vakuusmarkkinoilla erityisesti rahapolitiikan kannalta. Esimerkiksi lähes kaikki vakuudet, jotka voidaan hyväksyä keskuspankkien rahapolitiikan operaatioihin, kulkevat EU:ssa, erityisesti euroalueella, EU:n arvopaperikeskusten ylläpitämien arvopapereihin keskittyvien selvitysjärjestelmien kautta.

2.3

EU:ssa toimivissa arvopapereiden selvitysjärjestelmissä toteutettujen tapahtumien arvo oli vuonna 2010 noin 920 biljoonaa euroa, ja näissä järjestelmissä pidettyjen arvopapereiden arvo oli lähes 39 biljoonaa vuoden 2010 lopussa. EU:ssa toimii yli 30 arvopaperikeskusta, yleensä yksi kussakin maassa, sekä kaksi ”kansainvälistä” arvopaperikeskusta (Clearstream Banking Luxembourg ja Euroclear Bank), jotka ovat arvopaperikeskusten alaryhmä. Nämä kaksi arvopaperikeskusta ovat erikoistuneet ”euro-obligaatioina” tunnettujen kansainvälisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuun.

2.4

Vaikka arvopaperikeskusten toiminta on yleensä luotettavaa ja tehokasta kansallisten rajojen sisäpuolella, rajatylittäviä investointeja tukevat rajatylittävät toimitukset ovat monimutkaisempia ja niiden kustannukset ovat suuremmat kuin kotimaisissa kaupoissa. Esimerkiksi toimituspuutteiden määrä on suurempi rajat ylittävissä kaupoissa kuin kotimaisissa kaupoissa, ja toimituskustannukset ovat niissä jopa neljä kertaa suuremmat. Yleisesti ottaen arvopaperikeskuksiin liittyvät kustannukset ovat vähäisiä suhteessa infrastruktuurin kaikkien osa-alueiden käytön kokonaiskustannuksiin, vaikka liikkeeseenlaskijoille kustannukset ovat merkittäviä.

2.5

Nämä luotettavuusongelmat johtuvat muun muassa seuraavista tekijöistä:

Toimitussyklin pituus. Kaupan ja toimituksen välistä aikaa ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa, mikä aiheuttaa häiriöitä arvopapereiden rajatylittävässä toimituksessa.

Pieni mutta kuitenkin merkittävä osa arvopapereista on yhä paperimuodossa. Niiden toimittaminen kestää huomattavasti kauemmin, mikä lisää sijoittajien riskejä.

Kaikilla markkinoilla ei ole mahdollista määrätä varoittavia seuraamuksia toimituspuutteista eli siitä, että arvopaperitapahtumaa ei toteuteta aiottuna toimituspäivänä, ja jos seuraamuksia voidaan määrätä, toimituskuria koskevat toimenpiteet ovat hyvin erilaisia eri markkinoilla.

Direktiivillä 98/26/EY, joka koskee selvityksen lopullisuutta maksujärjestelmissä ja arvopapereiden selvitysjärjestelmissä, on vähennetty häiriöitä, joita arvopapereiden selvitysjärjestelmälle saattaa aiheutua yksittäiseen osallistujaan kohdistuvan maksukyvyttömyysmenettelyn vuoksi. Direktiivissä ei kuitenkaan käsitellä muita selvitysjärjestelmään kohdistuvia riskejä tai järjestelmää ylläpitävän arvopaperikeskuksen kestokykyä. Joihinkin arvopaperikeskuksiin kohdistuu myös muita luotto- ja likviditeettiriskejä, jotka johtuvat arvopaperitoimitukseen liittyvistä pankkipalveluista.

Arvopaperikeskusten välisiä linkkejä koskevat sopimukset, joita pidetään ensimmäisenä askeleena kohti Euroopan arvopaperitoimitusmarkkinoiden yhdentymistä, herättävät myös huolta turvallisuusongelmiensa vuoksi, koska tällaisten linkkien toiminnan vakaudesta ei ole annettu erityissääntöjä. Linkit lisäävät myös arvopaperikeskusten välistä yhteenliittymistä, mikä antaa lisäperusteen ottaa käyttöön yhteinen toiminnan vakauden valvontakehys.

2.6

Suurta huolta herättää myös se, että arvopaperitoimituksen sisämarkkinat eivät nykyisellään toimi tehokkaasti. Eurooppalaisilla kaupan jälkeisen toiminnan markkinoilla on yhä merkittäviä esteitä, joista voidaan mainita rajoitukset, joita on asetettu arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden oikeudelle käyttää arvopaperikeskusten palveluja, arvopaperikeskuksia koskevat erilaiset kansalliset toimilupajärjestelmät ja säännöt EU:ssa sekä kansallisten arvopaperikeskusten välisen kilpailun vähyys. Nämä esteet ovat aiheuttaneet markkinoiden hajanaisuuden. Sen seurauksena arvopaperitapahtumien rajatylittävässä toteutuksessa joudutaan käsittelemään tarpeettoman monimutkaisia hallussapitoketjuja, joissa on yleensä mukana monia arvopaperikeskuksia ja muita välittäjiä. Tällä on kielteinen vaikutus paitsi tehokkuuteen myös rajat ylittävien tapahtumien riskeihin.

2.7

Nämä ovat merkittäviä ongelmia, koska rajat ylittävät tapahtumat, jotka ulottuvat tavanomaisista arvopapereiden ostoista ja myynneistä vakuuksien siirtoihin, lisääntyvät Euroopassa edelleen ja arvopaperikeskukset ovat yhä enemmän kytköksissä toisiinsa. Näiden suuntausten odotetaan vielä voimistuvan vuodesta 2015, jolloin on tarkoitus ottaa käyttöön TARGET2-Securities-järjestelmä (T2S). Kyseessä on eurojärjestelmän käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on luoda arvopaperitoimitusta varten yhteinen rajatylittävä järjestelmäalusta.

3.   Asetusehdotuksen pääsisältö

3.1

Ehdotetussa asetuksessa on kaksi pääosaa: toimenpiteet, joita sovelletaan kaikkiin markkinatoimijoihin arvopaperitoimituksen yhteydessä (II osasto), ja toimenpiteet, joita sovelletaan erityisesti arvopaperikeskuksiin (III, IV ja V osasto).

Arvopaperitoimitus

3.2

II osastossa velvoitetaan muuttamaan arvopaperit arvo-osuuksiksi tai käyttämään niin kutsuttua pysäytysjärjestelmää, jolloin arvopaperit lasketaan liikkeeseen arvo-osuuksina. Tällä toimenpiteellä pyritään tehostamaan toimitusta, lyhentämään toimitusaikoja ja varmistamaan arvopapereiden liikkeeseenlaskun jatkuva eheys helpottamalla hallussa olevien arvopapereiden täsmäyttämistä. Ehdotettuun asetukseen on sisällytetty riittävän pitkä siirtymäkausi, joka kestää 1. päivään tammikuuta 2020 saakka, jotta niistä jäsenvaltioista olevat markkinatoimijat, joissa on yhä huomattava määrä paperimuodossa olevia arvopapereita, voisivat noudattaa tätä vaatimusta.

3.3

Arvopaperitapahtumien toimitusajat yhdenmukaistetaan koko EU:ssa. Euroopassa useimmat arvopaperitapahtumat toteutetaan joko kaksi tai kolme päivää kaupankäyntipäivän jälkeen sen mukaan, mistä markkinoista kulloinkin on kyse. Ehdotuksessa toimitusajat yhdenmukaistetaan, ja toimitusajaksi vahvistetaan kaksi päivää kaupankäyntipäivän jälkeen, mutta lyhyemmätkin toimitusajat ovat sallittuja.

3.4

Toimituskuria koskevat toimenpiteet yhdenmukaistetaan koko EU:ssa. Niissä on kyse ennakkotoimenpiteistä, joilla pyritään estämään toimituspuutteet, sekä jälkitoimenpiteistä, joilla tällaisia puutteita korjataan.

Arvopaperikeskusten toimiluvat ja valvonta

3.5

Direktiivissä 98/26/EY on jo määritelty arvopapereiden selvitysjärjestelmät muodollisiksi järjestelyiksi, jotka mahdollistavat arvopapereiden siirrot eri osallistujien välillä. Direktiivissä ei kuitenkaan käsitellä laitoksia, jotka vastaavat selvitysjärjestelmien toiminnasta. Näiden järjestelmien monimutkaistumisen ja arvopaperitoimitukseen liittyvien riskien vuoksi on olennaisen tärkeää, että arvopapereiden selvitysjärjestelmiä ylläpitävät laitokset määritellään oikeudellisesti, niille myönnetään toimiluvat ja niitä valvotaan yhteisten toiminnan vakautta koskevien standardien mukaisesti.

3.6

Arvopaperikeskusten on saatava toimiluvat sijoittautumispaikkansa toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka myös valvovat niitä. Koska arvopaperikeskusten toiminnalla on yhä enemmän rajat ylittävää ulottuvuutta, on tarpeen kuulla myös muita viranomaisia, joiden vastuualueeseen kuuluvat arvopaperikeskusten ylläpitämät arvopapereiden selvitysjärjestelmät ja muut saman konsernin yksiköt. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella (EAMV) on tärkeä rooli sellaisten teknisten standardien luonnosten laadinnassa, joilla yhdenmukaistetaan lupamenettelyt ja varmistetaan viranomaisten välinen yhteistyö.

3.7

Toimiluvan saaneet arvopaperikeskukset saavat ehdotuksen mukaan ”passin”, jonka nojalla ne voivat tarjota palveluja unionissa joko tarjoamalla niitä suoraan toisessa jäsenvaltiossa tai perustamalla sivuliikkeen kyseiseen jäsenvaltioon. Kolmansien maiden arvopaperikeskukset voivat harjoittaa toimintaansa unionissa, jos EAMV on ne ensin tunnustanut.

Arvopaperikeskuksia koskevat vaatimukset

3.8

Koska arvopaperikeskukset ovat tärkeitä koko järjestelmälle ja tarjoavat arvopaperimarkkinoille kriittisiä palveluja, arvopaperikeskuksille on asetettavat tiukat toiminnan vakautta koskevat standardit, jotta voidaan varmistaa näiden keskusten elinkelpoisuus ja niiden osallistujien suojaaminen. Arvopaperikeskuksia koskevat vaatimukset jaetaan II luvussa seuraaviin luokkiin: toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset, liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännöt, arvopaperikeskusten palveluja koskevat vaatimukset, toiminnan vakautta koskevat vaatimukset ja arvopaperikeskusten välisiä linkkejä koskevat vaatimukset.

3.9

Liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännöt edellyttävät, että toimien on oltava syrjimättömiä, avoimia ja tiukasti riskeihin pohjautuvia ja että aiheutuneet kustannukset sekä saadut tulot on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

3.10

Arvopaperikeskusten palveluita koskevat vaatimukset sisältävät velvoitteita tilien päivänsisäisestä täsmäytyksestä ja tilien erottelusta. Ehdotuksessa edellytetään, että arvopaperikeskukset käyttävät maksuvelvoitteiden toteuttamiseen keskuspankkitilejä aina kun se on käytännöllistä ja mahdollista. Velvoitteiden toteutuksessa on sallittua käyttää liikepankkirahaa, mutta tällöin se on hoidettava eräistä nykykäytännöistä poiketen toisen luottolaitoksen välityksellä, joka toimii selvitysosapuolena.

3.11

Arvopaperikeskusten toiminnan vakautta koskevat vaatimukset sisältävät tärkeitä säännöksiä operatiivisen riskin vähentämisestä. Koska arvopaperikeskuksille ei anneta lupaa suorittaa pankkipalvelujen kaltaisia palveluja suoraan, niihin kohdistuva pääasiallinen riski on operatiivinen riski. Tämän jakson säännökset sisältävät toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan toiminnan jatkuminen kaikissa olosuhteissa toimitus mukaan luettuna. Pääomavaatimuksissa otetaan huomioon myös liiketoiminnan kulut: arvopaperikeskuksilla on oltava pääomaa, jakamatonta voittoa ja rahastoja kattamaan liiketoiminnan kulut vähintään kuuden kuukauden ajan.

3.12

Arvopaperikeskusten välisiä linkkejä koskevat vaatimukset tarkoittavat samojen sääntöjen antamista selvityksen lopullisuudesta.

Pääsyoikeus arvopaperikeskuksiin

3.13

Tämän aloitteen yhtenä tavoitteena on avata arvopaperikeskusten palvelujen markkinat ja poistaa jäljellä olevat esteet, jotka haittaavat arvopaperikeskusten palvelujen käyttöä. Tarkastellaan kolmentyyppisiä pääsyoikeuksia: a) liikkeeseenlaskijoiden ja arvopaperikeskusten välisiä pääsyoikeuksia, b) arvopaperikeskusten välisiä pääsyoikeuksia ja c) arvopaperikeskusten ja muiden markkinainfrastruktuurien välisiä pääsyoikeuksia.

3.14

Ehdotetussa asetuksessa liikkeeseenlaskijoille annetaan oikeus kirjata arvopaperinsa missä tahansa arvopaperikeskuksessa, joka on saanut toimiluvan unionissa, ja arvopaperikeskuksille annetaan oikeus tarjota sellaisia arvopapereja koskevia palveluja, jotka on luotu toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3.15

Arvopaperikeskuksella olisi oltava oikeus saada tapahtumasyötteitä keskusvastapuolilta ja kauppapaikoilta, ja näillä olisi oltava pääsy arvopaperikeskusten ylläpitämiin arvopapereiden selvitysjärjestelmiin.

Luottolaitokset

3.16

Jos arvopaperitoimitukseen ei ole käytännöllistä tai mahdollista käyttää keskuspankkirahaa, arvopaperikeskukset voivat tarjota osallistujilleen liikepankkirahassa tapahtuvaa toimitusta. Arvopaperikeskukset eivät saisi kuitenkaan itse tarjota toimitukseen liittyviä pankkipalveluja, vaan toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava niille lupa nimetä jokin luottolaitos toimimaan selvitysosapuolena, joka avaa hoitotilit ja tarjoaa luottoa toimituksen helpottamiseksi.

3.17

Tämä arvopaperikeskusten ja selvitysosapuolten erottaminen toisistaan on tärkeä toimenpide, jolla lisätään arvopaperikeskusten luotettavuutta. Toimitukseen liittyvät pankkipalvelut lisäävät arvopaperikeskuksiin kohdistuvia riskejä ja näin ollen myös sen mahdollisuuden todennäköisyyttä, että arvopaperikeskukset laiminlyövät velvoitteensa tai joutuvat vakavaan stressitilanteeseen.

3.18

Vaikka jotkin arvopaperikeskukset tarjoavat yleensä päivän sisäisesti pankkipalveluja (katetaan kokonaan vakuuksilla ja muilla rahoitusvaroilla), jotka rajoittuvat toimitukseen liittyviin palveluihin, käsiteltävät summat ovat kuitenkin merkittäviä, ja jos tällaiset arvopaperikeskukset laiminlyövät velvoitteensa, se vaikuttaa haitallisesti arvopaperi- ja maksumarkkinoihin. Vaatimuksella, jonka mukaan arvopaperikeskuksen ydinpalveluja tarjoavasta oikeushenkilöstä erillisen oikeushenkilön on tarjottava pankkipalvelut, estetään riskien siirtyminen pankkipalveluista arvopaperikeskuksen ydinpalveluihin erityisesti silloin, kun on kyse pankkipalveluista aiheutuvasta maksukyvyttömyydestä tai vakavasta stressitilanteesta.

3.19

Suurimpia kustannuksia, joita tämä toimenpide aiheuttaisi niille arvopaperikeskuksille, jotka tarjoavat nykyään pankkipalveluja, olisivat oikeudelliset kustannukset, joita aiheutuisi erillisen oikeushenkilön perustamisesta tarjoamaan näitä palveluja. Komission mielestä pankkipalvelujen erottamiselle ei ole olemassa lievempiä vaihtoehtoja, joilla voitaisiin poistaa kokonaan se vaara, että pankkipalvelujen riskit siirtyvät arvopaperikeskusten ydinpalveluihin.

3.20

Jotta voitaisiin varmistaa tehokkuusedut, jotka saadaan tarjoamalla sekä arvopaperikeskus- että pankkipalveluja saman konsernin sisällä, vaatimus, jonka mukaan pankkipalvelujen tarjoajan on oltava erillinen luottolaitos, ei saisi olla esteenä sille, että kyseinen luottolaitos kuuluu samaan konserniin kuin kyseinen arvopaperikeskus.

3.21

Toimivaltaisen viranomaisen olisi kyettävä osoittamaan tapauskohtaisesti, ettei siitä, että sama oikeushenkilö tarjoaa sekä arvopaperikeskus- että pankkipalveluja, aiheudu järjestelmäriskiä. Tällöin asiasta voidaan esittää perusteltu pyyntö Euroopan komissiolle, joka voi antaa poikkeusluvan. Jos arvopaperikeskus on saanut luvan toimia luottolaitoksena, sen toiminta olisi joka tapauksessa rajoitettava arvopaperitoimitukseen liittyviin pankkipalveluihin.

Seuraamukset

3.22

Nykyisten kansallisten valvontajärjestelmien tarkastelussa on ilmennyt muun muassa, että taloudellisten seuraamusten suuruus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, joillakin toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole käytössään tiettyjä tärkeitä valtuuksia määrätä seuraamuksia ja eräät toimivaltaiset viranomaiset eivät voi määrätä seuraamuksia luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava käytössään vähimmäisvalikoima hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joihin kuuluisivat toimiluvan peruuttaminen, julkiset varoitukset, johdon irtisanominen, asetusta rikkomalla saatujen voittojen palauttaminen, jos ne ovat määritettävissä, sekä hallinnolliset sakot.

4.   ETSK:n näkökulma

4.1

ETSK pitää tätä sääntelyaloitetta tervetulleena. Kun asetus arvopaperikeskuksista on annettu, komissio on saanut valmiiksi rahoitusalan infrastruktuurin uuden unionitason sääntelykehyksen kolme osa-aluetta, jotka ovat arvopaperikeskukset (CSD), Euroopan markkinarakenneasetus (EMIR) sekä rahoitusmarkkinadirektiivi (MiFID/MiFIR). Yhdessä nämä kolme välinettä kattavat markkinat laaja-alaisesti ja perusteellisesti. Komission on pystyttävä takaamaan, että nämä välineet liittyvät saumattomasti toisiinsa ilman, että päällekkäisyydet johtavat uusien sääntöjen erilaiseen tulkintaan. On myös erittäin tärkeää, että nämä eri lainsäädäntöaloitteet ovat pääkohdiltaan johdonmukaisia ja yhtenäisiä toistensa kanssa.

4.2

EAMV:n tehtävänä on laatia tekniset standardit uudelle lainsäädännölle samaten kuin kahdelle muulle osa-alueelle. Komitea panee merkille, että EAMV:lle on annettu huomattava määrä tehtäviä ja vastuualueita suhteellisen lyhyellä aikavälillä. Näihin kuuluvat myös muun muassa luottoluokituslaitosten sääntelyyn liittyvät toimivaltuudet, tilintarkastusalan valvonta, lyhyeksi myyntiin ja luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvä toiminta sekä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevan direktiivin valvonta. On erittäin tärkeää, että EAMV:n henkilöstöllä on tehtävien tehokkaaseen hoitoon tarvittava taito ja kokemus.

4.3

Finanssipalveluita tarjoaviin yrityksiin sovelletaan uutta sääntelyä, valvontaa ja toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia jne., joten asetus arvopaperikeskuksista aiheuttaa jälleen lisää muutoksia finanssipalvelualalle. ETSK tukee näitä uudistuksia, mutta kehottaa sääntely- ja valvontaviranomaisia, erityisesti EAMV:tä, kiinnittämään huomiota mahdollisiin ongelmiin, joita liiallinen sääntely voi aiheuttaa.

4.4

Euron käyttöönotto on vauhdittanut rajatylittäviä investointeja arvopapereihin, ja rajatylittävien investointien moitteeton toiminta perustuu yhteisiin normeihin kaikkialla unionissa. Korkea toimituskuri pienentää vastapuoliriskiä, tarkemmin ottaen likviditeettiriskiä ja korvausriskiä. Vielä tärkeämpää on, että se edistää sijoittajien suojaa auttamalla takaamaan, että arvopaperien ostajien ja myyjien väliset kaupat tehdään turvallisesti ja viivytyksittä. Tässä mielessä asetus on tärkeä askel kohti yhtenäismarkkinoiden saamista valmiiksi.

4.5

Yhtenäismarkkinoiden kannalta myös ehdotus "passien" myöntämisestä on tervetullut, koska sen avulla voidaan poistaa esteitä ja samalla liikkeeseenlaskijoille annetaan oikeus kirjata arvopaperinsa missä tahansa arvopaperikeskuksessa, joka on saanut toimiluvan unionissa. Kansallisten monopolien poistaminen on myös kannatettavaa sisämarkkinoilla.

4.6

Matalan riskin lähestymistapa arvopaperikeskusten liiketoimintamallin määrittelyyn sekä se, että mallia rajoitetaan käytännössä sääntelyllä, saattavat vaikuttaa sekä myönteisesti että kielteisesti arvopaperikeskusten kilpailukykyyn ja innovointiin. Rajatylittävien markkinoiden avaaminen on ehdottomasti myönteinen asia. Muilta osin arvopaperikeskukset saavat tarjota erilaisia palveluja edellyttäen, että ne lisäävät arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta, tehokkuutta ja avoimuutta. Tämän lisäksi ja innovoinnin vauhdittamiseksi edelleen ETSK ehdottaa, että arvopaperikeskuksilta kiellettäisiin muiden kuin arvopaperikeskusyritysten omistaminen ainoastaan silloin, kun tällainen toiminta on haitallista arvopaperikeskuksen riskiprofiilin kannalta.

4.7

Merkittävä arvopaperikeskusten toimintaan ehdotettu muutos on se, että niillä ei enää saa olla rajattua pankkitoimintaa koskevaa toimilupaa. Tämä vaikuttaa kahteen suureen kansainväliseen arvopaperikeskukseen (Euroclear ja Clearstream), jotka hyödyntävät pankkitoimintaansa selvitys- ja omaisuudenhoitoprosessissa erittäin suuressa määrin. Pankkitoimintojen ulottuvuus on hyvin rajallinen, eikä niillä ollut ongelmia selvitä viimeaikaisesta kriisistä. Siitä huolimatta ETSK toteaa, että yleinen mielipide (G20, Euroopan komissio, IOSCO jne.) tukee vahvasti luottolaitosten jakamista. Arvopaperikeskuksille annetaan lupa tarjota pankkipalveluja rajatusti saman konsernin sisällä. Tämän ei odoteta aiheuttavan merkittävää muutosta arvopaperikeskusten liiketoimintamalliin.

4.8

Huolimatta siitä, että komission mielestä pankkitoiminnan erottamiselle arvopaperikeskusten ydintoiminnoista ei ole vaihtoehtoja, edellä kohdassa 3.21 esitelty säännös tarjoaa mahdollisuuden poikkeukseen, mikäli toimivaltainen kansallinen viranomainen tukee sitä. Vaikka mahdollisuus myöntää poikkeus on olemassa, komitea tukee komissiota ja katsoo, että erillään toimiva pankki on paras ratkaisu.

4.9

Ehdotukset edellyttävät vaihdantakelpoisten arvopapereiden muuttamista arvo-osuuksiksi. Tätä varten määritelty siirtymäaika päättyy vuonna 2020. Jäsenvaltioiden edistyminen tässä suhteessa on kuitenkin ollut epätasaista, ja poliittista kompromissia saatetaan tarvita.

4.10

Toinen keskeinen ehdotus on arvopaperitoimitusta koskevien vaatimusten yhdenmukaistaminen (kaksi päivää kaupankäyntipäivän jälkeen). Tämä on todennäköisesti saavutettavissa sisämarkkinoilla, mutta maailmanlaajuisten liiketoimien osalta on ratkaistava useita kysymyksiä. Näitä ovat valuuttakurssien aiheuttamat hankaluudet, lainassa olevan liikepääoman mahdollisuus, aikavyöhykkeiden erot, erilaiset toimitussyklit toisten alueiden markkinoilla sekä huomattavat kustannukset, joita saattaa aiheutua järjestelmien automatisoinnista, joka on edellytyksenä toimitusaikojen yhdenmukaistamiselle kahteen päivään.

4.11

Asetuksessa edellyttää periaatteessa velvoitetaan kaikki arvopaperikeskukset luomaan järjestelmät, joilla "sakotetaan" osallistujia, jotka eivät hoida toimituksia ajoissa, mutta järjestelmä tulisi muokata välinettä vastaavaksi. Epälikvidien tai pk-yritysten osakkeiden myöhästyneestä toimituksesta sakottamisella olisi haitallisia vaikutuksia niiden markkinalikviditeettiin. Tulisi harkita poikkeuksen myöntämistä julkisesti noteerattujen pk-yritysten osalta. Asetusluonnoksessa ei käsitellä sitä, mihin sakoista saatavat varat tulisi kohdentaa.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/81


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin”

COM(2012) 84 final – 2012/0035 COD

2012/C 299/15

Esittelijä: Ingrid KÖSSLER

Neuvosto päätti 14. maaliskuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 13. maaliskuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin

COM(2012) 84 final – 2012/0035 COD.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 123 puolesta ja 1 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1   ETSK toteaa, että terveydellä on Euroopan kansalaisten silmissä hyvin tärkeä asema (1), ja vahvistaa, että kaikkien EU:ssa hyväksyttyjen lääkkeiden tulisi olla kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien potilaiden saatavilla.

1.2   ETSK korostaa, että välttämättömien lääkkeiden saatavuus on osa oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ja sisältyy "hyvinvoinnin" periaatteeseen, johon EU on sitoutunut (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla).

1.3   ETSK painottaa, että tasapuolisen kilpailun ja sisämarkkinoiden luomiseksi direktiiviä ei voida soveltaa vain yhteen lääkemarkkinoiden osaan, vaan sen on katettava markkinat kokonaisuudessaan, mukaan luettuina yksityiset sairausvakuutukset ja julkiset tai yksityiset laitokset huomattavina lääkkeiden kysyntätahoina.

1.4   ETSK toteaa, että eräiden arvioiden mukaan terveyserot aiheuttivat EU:lle vuonna 2004 noin 141 miljardin euron kustannukset, mikä vastaa noin 1,4 prosenttia sen bkt:stä (2).

1.5   ETSK on huolissaan siitä, että EU:n 27 jäsenvaltiossa on heikko tietämys lääkkeiden saatavuuteen liittyvistä hinnoittelu- ja korvausehdoista.

1.6   ETSK kiinnittää huomiota EU:n jäsenvaltioiden välillä nykyisin vallitseviin kuolleisuus- ja sairastuvuuseroihin erityisesti sydän- ja verisuonitautien, syöpätautien ja hengitysteiden sairauksien osalta (3).

1.7   ETSK panee merkille, että hinnoittelu- ja korvausprosessit, jotka ylittävät direktiivissä asetetut määräajat, osaltaan hidastavat innovatiivisten lääkkeiden tuloa markkinoille (4).

1.8   ETSK huomauttaa, että tästä on seurauksia hengenvaarallisista sairauksista kärsiville potilaille, kun vaihtoehtoista hoitoa ei ole olemassa, sillä viive lääkkeen saannissa voi huonontaa merkittävästi potilaiden elinolosuhteita ja lyhentää heidän odotettavissa olevaa elinaikaansa.

1.9   ETSK korostaa, että kun potilas tarvitsee tiettyä lääkettä, niin hänen kannaltaan on oleellista tietää etukäteen sen saatavuuteen sekä korvauksiin sovellettavat säännöt. Näin potilaan pitäisi olla helpompi tehdä tietoon perustuva valinta ja välttää virheellisiä oletuksia ja väärinkäsityksiä. Siten lisättäisiin myös potilaan ja terveydenhuollon tarjoajan välistä luottamusta.

1.10   ETSK esittää, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa asianmukaisesti luomalla avoin menettely, jollaista komissio osittain ehdottaa.

1.11   ETSK katsoo, että hinnoittelun ja korvausten avoimuutta edistävät EU-toimet edellyttävät tiivistä yhteistyötä toimivaltaisten elinten kanssa sekä "asianomaisten osapuolten" osallistumista. Tätä varten olisi luotava puitteet säännölliselle konsultoinnille.

1.11.1   ETSK ehdottaakin, että direktiivin 89/105/ETY 10 artiklan nojalla perustetun ja tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa ennallaan säilyneen asiantuntijaryhmän (avoimuuskomitean) kokoonpanoa laajennetaan.

1.11.2   ETSK esittää, että kyseinen yleistä etua ajava "asiantuntijaryhmä" avustaisi komissiota menettelyiden avoimuuteen tähtäävien EU-toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja edistäisi asiaan liittyvien kokemusten, toimintapolitiikkojen ja käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden sekä "asianomaisten osapuolten" välillä.

1.11.3   ETSK korostaa, että vääristymien ja viivästyksien havaitseminen lääkkeiden saatavuudessa edellyttää asianmukaista valvontaa ja tukea EU-tasolla, joka voidaan saavuttaa toteuttamalla tehokkaasti alan seuranta- ja arviointitoimia unionissa. Näin ollen tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja koordinointia komission, kansallisten viranomaisten ja "asianomaisten osapuolten" välillä (5).

1.11.4   ETSK pitää tärkeänä, että komissio laatii vuosittaisen raportin, jossa käsitellään avoimuusdirektiivin täytäntöönpanoa käytännössä määrittelemällä hinnoittelu- ja korvausmenettelyiden mekanismit ja jossa tarkastellaan direktiivin määräaikojen noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa.

1.12   ETSK huomauttaa, ettei määräaikoja aina noudateta ja että käytännössä markkinoille pääsy ja hyödyntäminen vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä ja sisällä (6).

1.12.1   ETSK katsoo, että jäsenvaltioissa käytössä olevilla, tuomioistuinteitse toteutettavilla oikeussuojakeinoilla on ollut vain vähäistä merkitystä pyrittäessä varmistamaan, että määräaikoja noudatetaan, sillä kansallisissa tuomioistuimissa on usein aikaa vievät menettelyt, jotka eivät rohkaise asianomaisia yrityksiä ryhtymään oikeustoimiin.

1.12.2   ETSK katsoo, että tarvitaan tehokkaita menettelyjä, joilla pannaan täytäntöön hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä ja valvotaan niitä koskevien määräaikojen noudattamista.

1.12.3   ETSK kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille asianomaisille osapuolille menettelyn oikeudenmukaisuuteen sisältyvät oikeudet, joihin tulisi lukeutua vähintään i) oikeus tulla kuulluksi, ii) oikeus tutustua hallinnollisiin asiakirjoihin, myös asiaankuuluvaan tieteelliseen evidenssiin ja raportteihin sekä iii) oikeus perusteltuun päätökseen.

1.13   ETSK toteaa määräaikojen lyhentämisen osalta, että potilasturvallisuus on asetettava ehdottomalle etusijalle. Etenkin on otettava huomioon kaikki potilasturvallisuuteen liittyvät uudet tiedot ja ohjeet hinnoissa ja korvausmenettelyissä täydentämällä terveysteknologista arviointia mutta myös vertailemalla hoitovaihtoehtoja. Tässäkään yhteydessä yritysten käymiä välttämättömiä hintaneuvotteluja ei yksinkertaisteta määräaikaa lyhentämällä, eikä niitä näin ollen saada päätökseen nopeammin.

1.13.1   ETSK korostaa tarvetta toteuttaa koordinoitu arviointi kansallisella tasolla, jotta alueelliset säännöt eivät estäisi jäsenvaltioiden eri alueilla eläviä potilaita saamasta lääkkeitä käyttöönsä. Kansallisten ja alueellisten viranomaisten tulisi vahvistaa koordinointiaan kaikissa asiaan liittyvissä toimissa, jotta voidaan edistää lääkkeiden tasapuolista saatavuutta jäsenvaltion kaikkien kansalaisten keskuudessa (7).

1.13.2   ETSK korostaa, että jäsenvaltiot voisivat tehostaa määräaikoja selventämällä, että viranomaisten on vahvistettava hakemuksen saapuminen 10 päivän sisällä ja pyydettävä mahdollisesti puuttuvia tietoja asianmukaisessa määräajassa hakemuksen vastaanottamisesta, sillä näin voitaisiin välttää tarpeeton ajanhukka ennen pyydettyjen lisätietojen toimittamista.

1.14   ETSK katsoo, että potilas- ja kuluttajajärjestöillä tulisi olla oikeus pyytää lääkkeiden sairausvakuutusjärjestelmän piiriin ottamista koskevan prosessin käynnistämistä ja myös saada tietoa kyseisen prosessin etenemisestä.

1.14.1   ETSK toteaa, että lakisääteisten ja yksityisten sairausvakuutusyhtiöiden rooli ja vaikutusvalta kasvavat jatkuvasti esimerkiksi lääkevalmistajien kanssa tehtyjen alennussopimusten vuoksi, ja ehdottaa siksi, että jäsenvaltiot laatisivat vähintään kerran vuodessa raportin niiden toiminnasta. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava säännöllisesti niiden lääkkeiden hintoja ja korvauksia, joiden aiheuttamat kustannukset ovat sairausvakuutusjärjestelmille ja potilaille kohtuuttoman korkeat.

1.15   ETSK kannattaa arviointiperusteiden soveltamista suuntaviivojen pohjalta sekä määritelmien laatimista ehdotuksen keskeisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Tässä yhteydessä on komitean mielestä kuitenkin noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan 7 kohtaa, jonka mukaan terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestäminen ja tarjoaminen, mukaan luettuna niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen, on jäsenvaltioiden velvollisuus.

1.15.1   ETSK kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään standardisoituun lähestymistapaan kyseisten arviointiperusteiden määrittelemiseksi ja näin luomaan arvolähtöiset hinnoittelujärjestelmät koko Euroopassa. Kyseisiin arviointiperusteisiin tulisi sisällyttää "täyttymättömän lääketieteellisen tarpeen", "innovoinnin" ja "yhteiskunnallisen hyödyn" mittaaminen.

1.15.2   ETSK ehdottaa, että komissio valvoo standardisoitujen kriteereiden soveltamista ja laati kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta raportin jäsenvaltioiden hinnoittelu- ja korvausjärjestelmistä.

1.16   ETSK on vahvasti sitä mieltä, että hinnankorotuksia, hintasulkua, hinnan alentamista ja muiden hinnan hyväksymistä koskevien päätösten pitää pohjautua avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin.

1.17   Ehdotuksen 14 artikla (Teollis- ja tekijänoikeuksien erillisyys) on ETSK:n näkemyksen mukaan torjuttava. Komission on löydettävä tasapaino lääkevalmistajalle myönnettävän kustannusten korvaamiseen liittyvän luvan ja kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien oikeutettujen intressien välillä.

1.18   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan perusteella ETSK kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään kansainvälisissä, monen- ja kahdenvälisissä sopimuksissa elintärkeitä, kalliita (esimerkiksi aids) lääkkeitä koskevia erityisjärjestelyitä kehitys- ja siirtymätalousmaille.

2.   Komission ehdotuksen pääkohdat

2.1   Direktiivin 89/105/ETY hyväksymisen jälkeen hinnoittelu- ja korvausmenettelyt ovat muuttuneet ja tulleet monitahoisemmiksi. Direktiiviä ei ole muutettu sitten sen voimaantulon.

2.2   Ehdotuksessa määritellään yhteiset säännöt ja sääntelyohjeet, joiden tarkoituksena on varmistaa hinnoittelu-, rahoitus- ja korvausmenettelyjen tehokkuus ja avoimuus.

2.3   Uudistuksen soveltamisala koskee:

a)

lääketeollisuutta (mukaan luettuina innovoiva teollisuus ja geneerisiä lääkkeitä valmistava teollisuus), jolle markkinoille pääsy on ratkaisevan tärkeä toimialan kilpailukyvyn ja kannattavuuden kannalta.

b)

EU:n kansalaisia ja potilaita, joihin lääkkeiden kaupan perusteettomista esteistä ja lääketuotteiden saatavuuden viivästymisestä aiheutuvat seuraukset kohdistuvat.

c)

kansanterveysbudjetteja, mukaan lukien lakisääteisiä maksuilla rahoitettuja sairausvakuutuksia, koska hinnoittelu- ja korvausjärjestelmät vaikuttavat lääkkeiden käyttöönottoon sekä sosiaaliturvajärjestelmien menoihin ja mahdollisiin säästöihin.

2.3.1   Soveltamisalaan eivät kuulu yksityiset sairausvakuutukset eivätkä julkiset ja yksityiset laitokset, kuten sairaalalaitokset, suurapteekit tai muut terveydenhuoltopalveluiden tarjoajat. ETSK korostaa, että direktiivin soveltamisala ei voi kattaa ainoastaan osaa lääkemarkkinoista, vaan sen on katettava koko markkinat tasapuolisen kilpailun ja sisämarkkinoiden varmistamiseksi.

2.4   Vaikka direktiivi koskee pelkästään lääkkeitä, jäsenvaltioiden hintasääntely tai päätökset kuulumisesta sairausvakuutusjärjestelmiin voivat koskea myös lääkinnällisiä laitteita.

3.   Yleistä

3.1   Ottaen huomioon useissa jäsenvaltioissa esiintyvät ongelmat ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta lisätä yhteistyötä EU-tasolla, jotta voidaan varmistaa kohtuuhintaisten ja kiireellisesti tarpeellisten lääkkeiden tasapuolinen saatavuus kaikille potilaille sekä samalla edistää uusien lääkkeiden kehittämistä.

3.2   ETSK huomauttaa kuitenkin, että oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan ohella otettava huomioon myös saman sopimuksen 168 artiklan 7 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden velvollisuuksiin kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen.

3.3   ETSK huomauttaa, että hinnoittelu- ja korvausmenettelyt aiheuttavat innovatiivisten lääkkeiden, harvinaislääkkeiden ja geneeristen lääkkeiden markkinoillepääsyssä EU:ssa usein ylimääräisiä viivästyksiä ja suhteettoman raskaita hallintoprosesseja (8) – erityisesti jäsenmaissa, missä on pienet kansalliset markkinat ja missä yritysten tekemät investoinnit tuottavat vähän.

3.4   ETSK on tyytyväinen säännökseen avoimuuskomitean säilyttämisestä (20 artikla). Komitea ehdottaa kuitenkin, että tämän "asiantuntijaryhmän" kokoonpanoa laajennetaan, mikä mahdollistaisi "asianomaisten osapuolten" säännöllisen kuulemisen lääkkeiden hinnoittelu- ja korvausmenettelyiden tehokkuuden varmistamiseksi.

3.5   ETSK panee tarkkaan merkille yhteisymmärryksen muodostumisen siitä, että hinnoittelu- ja korvauspolitiikassa on tasapainotettava keskenään 1) lääkkeiden nopea ja tasapuolinen saatavuus kaikille potilaille EU:ssa, 2) jäsenvaltioiden mahdollisuus hallita lääkemenojaan sekä 3) arvokkaan innovoinnin palkitseminen kilpailun sävyttämillä ja dynaamisilla markkinoilla siten, että se kannustaa myös tutkimukseen ja kehittämiseen.

3.5.1   ETSK katsoo, että tarvitaan tehokkaita menettelyjä, joilla pannaan täytäntöön hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä ja valvotaan niitä koskevien määräaikojen noudattamista.

3.5.2   ETSK korostaa tarvetta laatia vuosittainen raportti, jossa käsitellään avoimuusdirektiivin täytäntöönpanoa käytännössä määrittelemällä hinnoittelu- ja korvausmekanismit ja jossa tarkastellaan direktiivin määräaikojen noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa. ETSK korostaa, että raportin tietojen keräämisessä olisi sovellettava standardisoitua menettelytapaa. Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot velvoitettaisiin raportoimaan säännöllisesti määräaikojen noudattamisesta (17 artikla). Tämä tehostaisi direktiivin täytäntöönpanoa.

3.6   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan EU edistää osaltaan köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien suojelua myös ulkosuhteissaan. ETSK kehottaa siksi komissiota hyväksymään kansainvälisissä, monen- ja kahdenvälisissä sopimuksissa elintärkeitä, kalliita (esimerkiksi aids) lääkkeitä koskevia erityisjärjestelyitä kehitys- ja siirtymätalousmaille.

4.   Erityistä

4.1   Määritelmät

ETSK muistuttaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jossa tunnustetaan direktiivin säännösten laajan tulkinnan tarve, jotta voidaan varmistaa, että kansalliset järjestelmät ja toimintapolitiikat eivät vaaranna direktiivin keskeisiä tavoitteita. Näin ollen ETSK painottaa seuraavia tulkintoja:

4.1.1   "Terveysteknologinen arviointi": ETSK viittaa EUnetHTA:n sopimaan määritelmään (9) ja suosittelee sen omaksumista.

4.1.2   "Sidosryhmien osallistuminen" tarkoittaa "asianomaisten osapuolten" – mukaan lukien potilas- ja kuluttaja-asiamiesten, myyntiluvan haltijoiden, lääketieteellisten asiantuntijoiden (myös riippumattomien tutkijoiden) – ottamista riittävän aikaisessa vaiheessa mukaan päätöksentekoprosessiin, jotta näillä tahoilla olisi mahdollisuus ilmaista kantansa sekä arvioinnin suunnittelu- että sen toteutusvaiheessa.

4.1.3   "Potilaiden ja kuluttajien osallistuminen" tarkoittaa, että potilailla on aktiivinen rooli heihin vaikuttavissa toimissa tai päätöksissä potilaina ja terveydenhuoltopalveluiden käyttäjinä keräämiensä erityistietojen ja -kokemusten vuoksi.

4.1.4   "Puolueettomat ja todennettavissa olevat arviointiperusteet" on määriteltävä terveysteknologisen arvioinnin alaisten tuotteiden valinta- ja arviointimenettelyille sekä näyttövaatimuksille. Tämä tarkoittaa myös tarpeettomien päällekkäisten toimien välttämistä erityisesti muissa EU-maissa toteutettuihin myyntilupamenettelyihin ja terveysteknologisiin arviointeihin liittyen.

4.1.5   Määräajat on määriteltävä selkeästi: mikäli 3 artiklan mukainen hinnan hyväksyminen ja/tai 7 artiklan mukainen korvausjärjestelmien piiriin sisällyttäminen edellyttävät terveysteknologista arviointia, on se suoritettava kyseisissä artikloissa määrätyissä määräajoissa.

4.2   Soveltamisala

4.2.1   ETSK:n mielestä tulisi ilmaista selvästi, että direktiivin soveltamisala kattaa kaikki toimet, jotka liittyvät sairausvakuutusjärjestelmiä koskevaan päätöksentekomenettelyyn ja niihin liittyviin mahdollisesti vaadittaviin suosituksiin.

4.2.2   ETSK pitää tervetulleena, että direktiivin säännöksiä sovelletaan toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on määrittää, mitkä lääkkeet voivat sisältyä sopimuksiin tai julkisiin hankintoihin.

4.3   Potilaskeskeinen lähestymistapa menettelyiden soveltamiskelpoisuuden määrittelyssä

ETSK kannattaa potilaskeskeistä lähestymistapaa menettelyiden soveltamiskelpoisuuden määrittelyssä ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan siinä huomioon seuraavat kriteerit: mahdollisuus saada lääke potilaan kotimaassa, lääkkeen antamisesta potilaalle aiheutuvien kustannusten korvaaminen ja lisäksi myyntiluvan saamisesta tuotteen markkinoille tuloon ja korvaamiseen kuluva aika.

4.4   Lääkkeiden poistaminen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiristä

4.4.1   ETSK yhtyy komission kantaan, jonka mukaan päätökseen, joka koskee lääkkeen poistamista yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän piiristä tai kyseisen lääkkeen korvausjärjestelmään kuulumisen laajuuden tai edellytysten muuttamista, on oltava puolueettomien ja todennettavissa olevien arviointiperusteiden mukaiset perustelut, jotka voivat olla myös taloudellisia tai rahoituksellisia.

4.4.2   ETSK kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä standardisoituun lähestymistapaan kyseisten arviointiperusteiden määrittelemiseksi ja näin luomaan arvolähtöiset hinnoittelujärjestelmät koko Euroopassa.

4.4.2.1   ETSK ehdottaa, että kyseisiin arviointiperusteisiin tulisi sisällyttää "täyttymättömän lääketieteellisen tarpeen" ja "kliinisen hyödyn" mittaaminen ja että niiden tulisi olla "syrjimättömiä"  (10).

4.5   Oikeussuojamenettely niitä tapauksia varten, joissa lääkkeiden sisällyttämistä sairausvakuutuksen korvausmenettelyn piiriin koskevia määräaikoja ei noudateta

4.5.1   ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hakijalla on käytettävissä tehokkaita ja nopeita oikeussuojakeinoja, jos säädösehdotuksen 7 artiklassa säädettyjä määräaikoja ei noudateta.

4.5.2   ETSK kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta kehittää tiiviissä yhteistyössä asianomaisten eurooppalaisten, alueellisten ja näitä alempana vaikuttavien organisaatioiden kanssa keinoja, joilla potilaille ja hakijoille annettaisiin oikeus vedota riippumattomaan lainkäyttöelimeen (yleensä tuomioistuimeen) kielteisistä hinnoittelu- ja korvauspäätöksistä.

4.5.2.1   ETSK:n mielestä tällaisella lainkäyttöelimellä tulisi olla tehokkaat keinot ja täysi toimivalta käsitellä sekä tosiasia- että oikeuskysymyksiä mukaan lukien toimivalta antaa rikkomuksia koskevia muodollisia päätöksiä ja asettaa niistä asianmukaiset seuraamukset.

4.6   Direktiivin täytäntöönpanoa varten perustettavan "asiantuntijaryhmän" kokoonpano ja tavoitteet

4.6.1   "Asiantuntijaryhmässä" ovat edustettuina

a)

jäsenvaltioiden ministeriöt tai julkishallinnon elimet

b)

potilas- ja kuluttajajärjestöt

c)

maksuilla rahoitetut lakisääteiset sairausvakuutuslaitokset

d)

lakisääteisesti vakuutetut maksujen maksajat (työnantajat ja työntekijät)

e)

lääketeollisuus

f)

komissio, Euroopan lääkevirasto (EMEA) sekä toimivaltaisten elinten pääjohtajat tai varapääjohtajat

g)

kansainväliset ja ammatilliset järjestöt ja muut hinnoittelu-, rahoitus- ja korvausmenettelyiden alalla toimivat yhteenliittymät

h)

riippumattomat tutkijat.

4.6.2   Tavoitteidensa saavuttamiseksi "asiantuntijaryhmä"

a)

avustaa komissiota EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettujen toimien tulosten seurannassa, arvioinnissa ja jakamisessa.

b)

edistää osaltaan alan EU-toimien täytäntöönpanoa.

c)

toimittaa komissiolle lausuntoja, suosituksia tai raportteja joko komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

d)

avustaa komissiota suuntaviivojen ja suositusten laadinnassa ja muissa toimissa.

e)

esittää komissiolle vuosittaisen julkisen kertomuksen toiminnastaan.

4.7   Lääkkeiden luokittelu niiden sisällyttämiseksi sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin

4.7.1   ETSK katsoo, että korvausluokkien muodostamisen tulisi perustua avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin, jotka antavat hakijoille, potilaille ja kuluttajille mahdollisuuden ymmärtää lääkkeiden luokitteluperusteet.

4.7.2   ETSK tunnustaa "asianomaisten osapuolten" oikeuden pyytää toimivaltaisia viranomaisia esittämään puolueettomat tiedot, joiden pohjalta ne ovat asiaankuuluvien perusteiden ja menetelmien mukaisesti päättäneet lääkkeen kuulumisesta yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän piiriin.

4.7.3   ETSK katsoo, että myyntiluvan haltijoilla sekä edustavilla potilas- ja kuluttajajärjestöillä tulisi tietyissä tapauksissa olla oikeus tulla kuulluksi kohtuullisessa ajassa ennen lääkkeiden luokittelua tiettyyn korvausryhmään, ja niillä tulisi olla oikeus hakea korvausryhmän muodostamista koskevaa muutosta riippumattomalta elimeltä.

4.8   Geneeriset lääkkeet

4.8.1   ETSK korostaa, että geneerisen lääkkeen hinnan ja sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän piiriin kuulumisen hyväksyminen ei edellytä kaikissa tapauksissa uusia tai yksityiskohtaisia arviointeja, jos vertailutuote on jo hinnoiteltu ja hyväksytty sairausvakuutuksen korvausjärjestelmään ja jos Euroopan lääkevirasto on tehnyt arvioinnin.

4.8.2   Komission mukaan määräaikojen lyhentäminen 30 päivään sekä geneeristen lääkkeiden hinnoittelu- että niiden korvausmenettelyiden osalta tarjoaisi potilaille jäsenvaltioissa varhaisemman markkinoillepääsyn hyödyn ja lisäisi hintakilpailua patenttisuojaamattomilla markkinoilla kohtuullisessa ajassa alkuperäislääkkeiden yksinoikeuden menettämisen jälkeen. ETSK toteaa tästä komission näkemyksestä, että geneerisen lääkkeen lääketieteellinen hyväksymismenettely ei tosin vie yhtä paljon aikaa kuin innovatiivisen tuotteen tapauksessa, mutta hinnoittelumenettely ja hintaneuvottelut on kuitenkin vietävä päätökseen.

4.9   Hinnan hyväksyminen

ETSK katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten tulisi 10 päivän sisällä tuotteen hinnan hyväksymistä koskevan hakemuksen saapumisesta lähettää hakijalle tästä virallinen vahvistus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija voi tehdä kyseisen hakemuksen välittömästi myyntiluvan myöntämisen jälkeen tai välittömästi joko Euroopan lääkeviraston tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten myönteisen lausunnon jälkeen.

4.10   Hintasulku ja hinnan alentaminen

4.10.1   ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarkastamaan vähintään kerran vuodessa, oikeuttaako makrotaloudellinen tilanne hintasulun säilyttämiseen entisellään. Tämän tutkimuksen alkamista seuraavan 60 päivän määräajan kuluessa on toimivaltaisten viranomaisten ilmoitettava mitä mahdollisia korotuksia tai alennuksia hintoihin ollaan tekemässä. Mikäli muutoksia on tekeillä, kyseisen jäsenvaltion on julkaistava puolueettomien ja todennettavissa olevien arviointiperusteiden mukaiset päätöksen perustelut.

4.10.2   ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan säännöllisesti niiden lääkkeiden hintoja ja korvauksia, joiden aiheuttamat kustannukset ovat sairausvakuutusjärjestelmille ja potilaille kohtuuttoman korkeat. Tietyn ajan kuluessa tämän arvioinnin alkamisesta toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat, onko hinnanalennuksia – ja minkä suuruisia – hyväksytty. Jos tällaisia tapauksia on, viranomaiset julkistavat objektiivisiin ja todennettaviin kriteereihin (taloudelliset ja rahoitukselliset mukaan luettuina) nojaavat perustelut.

4.10.3   ETSK:n mielestä komission tulisi valvoa, että taloudellista tukea saavat jäsenvaltiot varmistavat, ettei kyseisessä maassa käytettäväksi tarkoitettuja lääkkeitä viedä muihin jäsenvaltioihin.

4.11   Hinnan korottaminen

4.11.1   ETSK korostaa, että lääkkeen hinnan korottaminen on sallittua ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten ennakkoon antaman luvan ja asianomaisten osapuolten (myös potilasjärjestöjen) konsultoinnin jälkeen.

4.11.2   ETSK pitää tarpeellisena taata kaikille asianomaisille osapuolille menettelyn oikeudenmukaisuuteen liittyvät oikeudet, joihin tulisi kuulua vähintään i) oikeus tulla kuulluksi, ii) oikeus tutustua hallinnollisiin asiakirjoihin, myös asiaankuuluvaan tieteelliseen evidenssiin ja raportteihin sekä iii) oikeus perusteltuun päätökseen.

4.11.3   ETSK esittää, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tulisi lähettää hakijalle virallinen vahvistus 10 päivän sisällä tuotteen hinnan korottamista koskevan hakemuksen saapumisesta.

4.12   Kysyntäpuolen menettelyt

ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta ilmaista selkeästi, että avoimuusdirektiiviä sovelletaan toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on valvoa tai edistää tiettyjen nimettyjen lääkkeiden määräämistä, ja ehdottaa, että nämä menettelyä koskevat takeet laajennetaan käsittämään kaikki toimenpiteet, joiden tarkoituksena on valvoa tai edistää lääkkeiden määräämistä.

4.13   Laatua, turvallisuutta tai tehoa koskeva lisänäyttö

Jäsenvaltiot eivät yleisesti ottaen saa hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä tehdessään arvioida uudelleen Euroopan lääkeviraston myöntämän myyntiluvan perusteita, mukaan luettuina lääkkeiden laatu, turvallisuus tai teho (myös harvinaislääkkeet), eivätkä puolueettomia tietoja, kun nämä tiedot on kerätty terveysteknologista arviointia koskevan eurooppalaisen yhteistyön puitteissa.

4.14   Teollis- ja tekijänoikeudet

ETSK korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun tärkeyttä, sillä niillä on erityinen merkitys lääkealan innovoinnin ja EU:n talouden edistämisen kannalta. Komitean pitää torjuttavana ehdotuksen 14 artiklan (Teollis- ja tekijänoikeuksien erillisyys) kohtaa: "Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen ei ole riittävä peruste evätä tai peruuttaa väliaikaisesti tai kokonaan päätös, joka koskee lääkkeen hintaa tai sen sisällyttämistä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin." Komission on löydettävä tasapaino lääkevalmistajalle myönnettävän kustannusten korvaamiseen liittyvän luvan ja kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien oikeutettujen intressien välillä. Jäsenvaltioiden toimivaltaan innovoinnin arvottamisessa ja teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukaisen valvonnan takaamisessa ei tule puuttua.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Taloudellista tilannetta koskevien huolien lisääntymisestä huolimatta terveys ja terveydenhuolto pysyivät vuoden 2009 Eurobarometreissä (esimerkiksi N:o 71, kevät 2009 ja N:o 72, syksy 2009) EU:n kansalaisten viiden tärkeimpinä pitämien asioiden joukossa. Ks. esimerkiksi http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb72/eb72_en.htm.

(2)  Mackenbach J. P., Meerding W. J., Kunst A. E.: Economic implications of socioeconomic inequalities in health in the European Union. Euroopan komissio, heinäkuu 2007.

(3)  WHO pitää kroonisten sairauksien lisääntymistä epidemiana ja arvioi, että kyseinen epidemia vaatii 52 miljoonan ihmisen hengen Euroopan alueella vuoteen 2030 mennessä. Lähde: http://ec.europa.eu/health/interest_groups/docs/euhpf_answer_consultation_jan2012_en.pdf.

(4)  Lääkealan toimialakohtainen tutkimus: http://ec.europa.eu/competition/sectors/pharmaceuticals/inquiry/index.html.

(5)  Kanavos P., Schurer W. S., Vogler S.: Structure of medicines distribution in EU-27 and its impact on prices, availability and on the efficiency of medicines provision. Euroopan komissio, yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto ja EMINet, tammikuu 2011.

(6)  Pharmaceutical Sector Inquiry, Final Report (lääkealan toimialakohtainen tutkimus, päätösraportti), 8. heinäkuuta 2009. Tämä saatavuusero on vahvistettu useammassa tutkimuksessa, kuten Alcimed-tutkimuksessa ja EU:n lääkealan tutkimuksessa. Osaamiskeskusten väliset eurooppalaiset osaamisverkostot tarjoavat keinon tämän vaihtelun vähentämiseksi.

(7)  Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräaika on sitova eikä jäsenvaltioilla ole oikeutta sen ylittämiseen. - [1] Merck, Sharp & Dohme BV vastaan Belgian valtio (asia C-245/03).

(8)  Pharmaceutical market monitoring study, Volume I, s. 83.

(9)  EUnetHTA käyttää seuraavaa määritelmää: "Terveysteknologinen arviointi on monitieteinen prosessi, jossa tehdään järjestelmällinen, avoin, tasapuolinen ja luotettava yhteenveto lääketieteellisistä, sosiaalisista, taloudellisista ja eettisistä tiedoista, jotka liittyvät terveysteknologian käyttöön. Sen tavoitteena on muotoilla turvallisia ja tehokkaita terveyspolitiikkoja, jotka ovat potilaskeskeisiä ja joilla pyritään saavuttamaan paras hinta–laatu-suhde." (http://www.eunethta.eu/Public/About_EUnetHTA/HTA/).

(10)  Asia C-181/82, Roussel Laboratoria BV ym. vastaan Alankomaiden valtio, oikeustapauskokoelma 1983 sivu 03849 (suomenkielinen erityispainos sivu 00385); asia 238/82, Duphar BV ym. vastaan Alankomaiden valtio, oikeustapauskokoelma 1984 sivu 00523 (suomenkielinen erityispainos sivu 00485).


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

1   Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa (työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohta):

a)   Kohta 4.5.2.1

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"ETSK:n mielestä tällaisella oikeusistuimella tulisi olla tehokkaat keinot ja täysi toimivalta käsitellä sekä tosiasia- että oikeuskysymyksiä mukaan lukien toimivalta antaa rikkomuksia koskevia muodollisia päätöksiä ja asettaa niistä asianmukaiset seuraamukset."

Perustelu

Itsestään selvä.

Äänestystulos

Puolesta

71

Vastaan

89

Pidättyi

19

b)   Kohta 1.11.2

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"ETSK katsoo, että tarvitaan menettelyjä, joilla pannaan täytäntöön hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä ja valvotaan niitä koskevien määräaikojen noudattamista. "

Perustelu

Ks. kohtaan 4.5.2.1 tehty muutosehdotus.

Äänestystulos

Puolesta

71

Vastaan

89

Pidättyi

19

2   Seuraavat erityisjaoston lausunnon kohdat korvattiin täysistunnon hyväksymillä muutosehdotuksilla, mutta ne saivat äänestyksessä vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

a)   Kohta 4.2.1

ETSK:n mielestä tulisi ilmaista selvästi, että direktiivin soveltamisala kattaa kaikki toimet, jotka liittyvät rokotteiden sisällyttämistä sairausvakuutusjärjestelmiin koskevaan päätöksentekomenettelyyn.

Äänestystulos

Puolesta

79

Vastaan

61

Pidättyi

47

b)   Kohta 4.5.2.2

ETSK kannattaa korvaushakemusten automaattista hyväksymistä, jos määräaikoja ei noudateta.

Äänestystulos

Puolesta

90

Vastaan

73

Pidättyi

22

c)   Kohta 4.14

Teollis- ja tekijänoikeudet

ETSK korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun tärkeyttä, sillä niillä on erityinen merkitys lääkealan innovoinnin ja EU:n talouden edistämisen kannalta. Jäsenvaltioiden toimivaltaan innovoinnin arvottamisessa ja teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukaisen valvonnan takaamisessa ei tule puuttua.

Äänestystulos

Puolesta

53

Vastaan

35

Pidättyi

5

d)   Kohta 1.12

ETSK pitää tervetulleena komission ehdottamaa 120 päivän määräaikaa ja esittää, jotta lääkkeiden saatavuutta potilaille voitaisiin sujuvoittaa edelleen, että samoja määräaikoja tulisi soveltaa kaikkiin innovatiivisiin lääkkeisiin, olivatpa ne kansallisen terveysteknologisen arvioinnin alaisia tai eivät.

Äänestystulos

Puolesta

73

Vastaan

41

Pidättyi

6


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/89


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen siirtämisen yksinkertaistamisesta sisämarkkinoilla”

COM(2012) 164 final – 2012/0082 COD

2012/C 299/16

Yleisesittelijä: Miklós PÁSZTOR

Neuvosto päätti 24. huhtikuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 18. huhtikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen siirtämisen yksinkertaistamisesta sisämarkkinoilla

COM(2012) 164 final – 2012/0082 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 24. huhtikuuta 2012 antaa asian valmistelun "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Miklós PÁSZTORIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Suositukset

1.1

ETSK on yhtä mieltä komission tavoitteista ja kannattaa ajatusta käyttää asetusta, jotta voidaan luoda säännökset toisessa jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisteröimiseksi. Tämä on sekä toissijaisuusperiaatteen että "kansalaisten Euroopan" vaatimusten mukaista. Samalla komitea on kuitenkin pettynyt siihen, ettei ollut mahdollista ottaa käyttöön yhtenäistä EU-rekisteröintiä, kuten alun alkaen suunniteltiin. Komitea katsoo tämän olevan välttämätöntä pitkällä aikavälillä.

1.2.

ETSK odottaa, että nyt käsiteltävänä olevan asetuksen hyväksynnän myötä ajoneuvojen rekisteröinnistä toisessa maassa tulee yhtä yksinkertaista kuin uudelleenrekisteröinti samassa maassa, ilman lisämaksuja ja tarpeettomia tarkastuksia ja asiakirjoja. Mikäli tiedot eivät ole puutteelliset tai kelpaamattomat, toiset maat eivät saa vaatia lisää hallinnollisia, tehottomia ja kalliita menettelyitä, esimerkiksi katsastuksia. Lisäksi rajatylittävän rekisteröinnin kustannusten ei pitäisi ylittää kotimaassa tapahtuvan rekisteröinnin kustannuksia.

1.3

ETSK:n mielestä se, että asetuksessa ei velvoiteta tavallisia kansalaisia hankkimaan tietoja, on suuri saavutus. Komitea toivoo, että toimivaltaisille viranomaisille asetettu velvoite tietojenvaihtoon vaikuttaa yhteistyöhön myös muilla tätäkin merkittävämmillä aloilla ja edistää näin tosiasiallisesti eurooppalaisia arvoja ja yhteisiä etuja.

1.4

ETSK arvostaa sitä, että komissio aikoo säätää jälkiarvioinnista jo asetustekstissä. Komitea kehottaa kuitenkin lyhentämään arviointiaikaa neljästä vuodesta kahteen.

2.   Komission asetusluonnos

2.1

Komissio on ryhtynyt mittavaan työhön pyrkiessään asetuksen avulla yksinkertaistamaan yhdessä jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen moottoriajoneuvojen siirtämistä toiseen. Tähän saakka ajoneuvojen rekisteröintitodistusten muodon ja sisällön koordinointia koskeva lainsäädäntö on ollut ainoastaan direktiivin muodossa (direktiivi 1999/37/EU). Muut harmonisointitoimet – jotka sisämarkkinoiden näkökulmasta ovat toivottavia – on annettu selittävien määräysten muodossa, minkä vuoksi niillä on ollut vain rajallinen vaikutus jäsenvaltiotasolla.

2.2

Asetusehdotusta laatiessaan komission on täytynyt ottaa huomioon edellä mainittujen näkökohtien lisäksi myös henkilötietojen suojaa (1) sekä rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa (2) koskeva lainsäädäntö.

2.3

Sisämarkkinoiden tarpeet huomioon ottaen ehdotetussa asetuksessa

pyritään harmonisoimaan säännökset, jotka koskevat yhdessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä, mutta toisessa jäsenvaltiossa säännöllisesti käytettäviä moottoriajoneuvoja, mukaan lukien moottoripyörät ja mopedit (3). Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu EU:n ulkopuolisissa maissa rekisteröidyt moottoriajoneuvot.

säädetään, että uudelleenrekisteröinti vaaditaan ainoastaan, jos oleskelu kestää yli kuusi kuukautta. Tämä riippuu tavanomaisen asuinpaikan muuttamisesta, mikä tarkoittaa kaupallisten etujen tai henkilökohtaisten siteiden pääasiallista sijaintia.

kielletään fyysisten testien (katsastusten) vaatiminen, ellei siihen ole erityisiä syitä. Katsastus voidaan suorittaa vain, mikäli rekisteröintitiedot ovat puutteelliset tai ristiriitaiset, tai jos epäillään rikosta, kyseessä on vakava vaurioituminen tai mikäli omistaja vaihtuu. Muussa tapauksessa alkuperämaan suorittama katsastus on hyväksyttävä päteväksi.

varmistetaan säännöt, joita edellyttää yhdenmukainen lähestymistapa väliaikaisiin ja elinkeinon harjoittajia koskeviin rekisteröinteihin sisämarkkinoilla.

harmonisoidaan käytettyjen autojen rajatylittävä kauppa ja omistajuuden siirto – EU:n ulkopuolisia maita lukuun ottamatta.

2.4

Asetusluonnoksessa viranomaiset velvoitetaan hankkimaan edelliset rekisteröintiä koskevat tiedot kyseisen toisen jäsenvaltion viranomaisilta. Tässä yhteydessä siinä mainitaan mahdollisuus hyödyntää tietotekniikan viimeaikaista kehitystä.

Sujuvan tietojenvaihdon varmistamiseksi asetuksessa velvoitetaan kansalliset viranomaiset käyttämään ohjelmistoa, joka mahdollistaa toisten jäsenvaltioiden viranomaisten pääsyn tietokantaan. Asiaton pääsy estetään käyttämällä salattuja XML-viestejä. Tietojenvaihdon on tapahduttava reaaliaikaisesti verkon välityksellä; ohjelmiston kehittämisen kustannuksista vastaa kukin jäsenvaltio.

Komissio ottaa tehtäväkseen julkisen tietokannan laatimisen kansallisten viranomaisten yhteystiedoista.

Komissio varmistaa myös tietoteknologisen järjestelmän jatkuvan kehittymisen siirretyn säädösvallan avulla.

2.5

Asetusehdotuksessa asetetaan tiukat ehdot sille, milloin rekisteröimisestä voidaan kieltäytyä. Hylkäävän päätöksen jälkeen hakijalla on muutoksenhakuoikeus kuukauden ajan.

2.6

Komission sitoutuu asetusehdotuksessa arvioimaan asetuksen vaikutuksia neljän vuoden kuluttua.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on yhtä mieltä komission tavoitteista ja kannattaa ajatusta käyttää asetusta, jotta voidaan luoda säännökset toisessa jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisteröimiseksi. Tämä on sekä toissijaisuusperiaatteen että "kansalaisten Euroopan" vaatimusten mukaista. Samaan aikaan ehdotuksessa otetaan huomioon käytännön kokemus byrokratiasta, jolla luonteensa mukaisesti on taipumus asettaa etusijalle tapakäytäntö ja mukavuus vähäpätöisten asioiden hoitamisessa sen sijaan, että yritettäisiin mukautua strategisiin tavoitteisiin.

3.1.1.

Komitea on kuitenkin pettynyt siihen, ettei ollut mahdollista ottaa käyttöön yhtenäistä EU-rekisteröintiä, kuten alun alkaen suunniteltiin. Komitea katsoo tämän olevan välttämätöntä pitkällä aikavälillä.

3.1.2.

ETSK katsoo, ettei yhtenäinen rekisteröinti vaaranna jäsenvaltioiden tarvitsemia tuloja, sillä rekisteröintimaksut voidaan saada takaisin järjestelmän sisällä. Yhtenäinen rekisteröinti olisi myös avoimempaa ja jäljitettävämpää.

3.2

ETSK katsoo, että ehdotetussa asetuksessa on omaksuttu asianmukainen lähestymistapa perusongelmiin, ja että siinä säädetään asianmukaisista menettelytavoista asiakkaille ja viranomaisille mahdollisesti aiheutuvien vaarojen tunnistamiseksi ja niiden voittamiseksi. Näin ollen on valittu tasapainoinen lähestymistapa riskinhallintaan ylivarovaisen byrokraattisen lähestymistavan sijaan.

3.3

Ehdotetussa tekstissä käsitellään asianmukaisesti rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa ja otetaan samalla huomioon käytettyjen ajoneuvojen markkinoiden intressit.

3.4

ETSK odottaa, että nyt käsiteltävänä olevan asetuksen hyväksynnän myötä ajoneuvojen rekisteröinnistä toisessa maassa tulee yhtä yksinkertaista kuin uudelleenrekisteröinti samassa maassa, ilman lisämaksuja ja tarpeettomia tarkastuksia ja asiakirjoja. Mikäli tiedot eivät ole puutteelliset tai kelpaamattomat, toiset maat eivät saa vaatia lisää hallinnollisia, tehottomia ja kalliita menettelyitä, esimerkiksi katsastuksia. Lisäksi rajatylittävän rekisteröinnin kustannusten ei pitäisi ylittää kotimaassa tapahtuvan rekisteröinnin kustannuksia.

3.5

ETSK:n mielestä se, että asetuksessa ei velvoiteta tavallisia kansalaisia hankkimaan tietoja, on suuri saavutus. Komitea toivoo, että toimivaltaisille viranomaisille asetettu velvoite tietojenvaihtoon vaikuttaa yhteistyöhön myös muilla tätäkin merkittävämmillä aloilla ja edistää näin tosiasiallisesti eurooppalaisia arvoja ja yhteisiä etuja.

3.6

ETSK katsoo, että pitkällä aikavälillä ei ole järkevää säilyttää väliaikaista ja elinkeinonharjoittajia koskevaa rekisteröintiä. Viimeksi mainittu on vain väliaikainen ratkaisu. Samalla on ristiriitaista, että ajoneuvoilla, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia, on rajoitettu hyväksyntä ja joissain tapauksissa ne voivat matkata pitkiä välimatkoja maasta toiseen. Tällaiset ajoneuvot olisi sen sijaan kuljetettava, tai, mikäli niiden tekninen kunto sen sallii, niille voitaisiin antaa väliaikainen hyväksyntä. Samalla olisi järkevää kieltää väliaikaisesti rekisteröidyiltä ajoneuvoilta tavaroiden ja matkustajien kuljettaminen.

3.7

ETSK pitää tervetulleena sitä, että yksityiset ihmiset ja yritykset säästävät näin 1,5 miljardia euroa. Komitea huomauttaa myös, että asetuksen vuosittaisilla 1,5 miljoonan euron kustannuksilla on hyvin vähäinen vaikutus EU:n talousarvioon. Samalla on muistettava, että asetus on myös maksettava jäsenvaltioiden talousarviosta, ja täyden selkeyden vuoksi olisi järkevää antaa arvio kokonaiskustannuksista.

3.8

ETSK on samaa mieltä siitä, että komissiolle tulee siirtää toimivaltaa Euroopan tason järjestelmän teknistä ja tietosisältöä koskevissa kysymyksissä, kuten ehdotetussa asetuksessa säädetään.

3.9

ETSK suosittaa, että päättävät toimielimet – Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio – harkitsevat mahdollisuutta ottaa alkuperäisen rekisteröinnin kustannukset kokonaan tai osittain huomioon ajoneuvon uudelleenrekisteröinnin yhteydessä, lukuun ottamatta omistajan vaihdoksen vuoksi tapahtuvaa uudelleenrekisteröintiä.

3.10

ETSK arvostaa sitä, että komissio aikoo säätää jälkiarvioinnista jo asetustekstissä. Komitea kehottaa kuitenkin lyhentämään arviointiaikaa neljästä vuodesta kahteen.

4.   Erityistä

4.1

ETSK katsoo, että ehdotettu asetus nykyisessä muodossaan vastaa odotuksia sekä yksityiskohtien osalta että kokonaisuutena.

4.2

ETSK kannattaa pyrkimyksiä perustaa rekisteröintimenettelyt koko ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevaan tietoon, joka perustuu vaatimustenmukaisuustodistusjärjestelmään. Vaikka nämä tiedot ovat yksityiskohtaisempia kuin liitteessä 1 vaaditut tiedot, ne ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä, ja monissa jäsenvaltioissa rekisteröintimenettelyt jo pohjautuvat niihin.

4.3

Valmistajien antamien teknisten tietojen lisäksi mukaan tulisi liittää myös viimeisimpiin virallisiin testeihin pohjautuvat todelliset arvot, jotka koskevat esimerkiksi saastepäästöjä.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Direktiivi 95/46/EY (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31–50) sekä asetus 45/2001/EY (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1–22).

(2)  Neuvoston päätös 2004/919/EY, (EUVL L 389, 30.12.2004, s. 28).

(3)  Direktiivi 2002/24/EY (EYVL L 124, 9.5.2002, s. 1–44).


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/92


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sisäisen solidaarisuuden lisääminen turvapaikka-asioissa – Vastuun parempaan jakamiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen tähtäävä EU:n ohjelma”

COM(2011) 835 final

2012/C 299/17

Esittelijä: Cristian PÎRVULESCU

Euroopan komissio päätti 2. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sisäisen solidaarisuuden lisääminen turvapaikka-asioissa – Vastuun parempaan jakamiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen tähtäävä EU:n ohjelma

COM(2011) 835 final.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta ja 3 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen ja katsoo, että unionin turvapaikkapolitiikkaa on syytä tarkastella uudelleen ja tehdä siihen mukautuksia.

1.2

Komitea katsoo, että kyseisen politiikan tulee myös vastaisuudessa perustua solidaarisuusperiaatteeseen, joskin jäsenvaltioiden määrä ja koko sekä niiden altistuminen pakolaisvirroille keskenään eri tavoin saavat aikaan monimuotoisuutta, joka tekee turvapaikkapolitiikasta monimutkaisen. Solidaarisuutta ei pidä mieltää yksinomaan periaatteeksi, jolla lisätään toimintaperiaatteiden tehoa, vaan perusluonteiseksi arvoksi, joka antaa toteutettaville toimenpiteille oikeutuksen ja vahvistaa niitä.

1.3

On ponnisteltava lujasti, jotta yleinen mielipide, jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallinto sekä poliittiset päättäjät tukevat kaikki samansuuntaisesti turvapaikkapolitiikan perusarvoja, joita ovat perusluonteisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vaikeassa tilanteessa olevien henkilöiden auttaminen, solidaarisuus ja jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus.

1.4

Komitea katsoo, että kannustimiin perustuva lähestymistapa voisi aukaista turvapaikkapolitiikan pattitilanteen. Tämä edellyttää kuitenkin, että tarkoituksenmukaisimmat toimenpiteet määritellään oikein ja niitä tuetaan asianmukaisesti myös taloudellisesti.

1.5

Käytännön yhteistyön osalta komitea kehottaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa (EASO) nopeuttamaan operatiivisen kapasiteettinsa kehittämistä. EASOn kapasiteettia on vahvistettava pikimmiten sovittamalla se yhteen turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ohjelmatyön ja täytäntöönpanon kanssa.

1.6

Komitea kehottaa lisäksi tehostamaan pakolaisten kotouttamistoimenpiteitä. On selvää, että unioniin halutaan rakentaa tehokas turvapaikkajärjestelmä, jonka puitteissa pakolaisasema myönnetään nopeasti ja asianmukaisesti, mutta järjestelmä voi hyvinkin epäonnistua kotouttamisasioissa.

1.7

Turvapaikkapolitiikka on jo rakennettu poikkialaiseksi, mutta siinä on lisäksi tarkasteltava turvapaikka-asioita kokonaisena "syklinä" ja keskityttävä prosessissa riskialttiisiin henkilöihin. Tällä tavoin pattitilanteet ja epäjohdonmukaisuudet ovat tunnistettavissa.

1.8

On syytä palauttaa mieliin, että solidaarisuusperiaatetta ei sovelleta pelkästään jäsenvaltiotasolla, vaan kyseessä on ihmisten ja ryhmien välistä kanssakäymistä hallitseva yleisperiaate. Solidaarisuuden henkeä on viljeltävä ja pidettävä vireillä, ja sen on ulotuttava rationaalisia argumentteja sekä kotouttamis- ja turvapaikkapolitiikkojen asettamia paineita pidemmälle, sillä se on kiinteä osa Euroopan unionin perusarvoja.

1.9

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja komitean kokemukset alalta saattavat olla avuksi arvioitaessa turvapaikkapolitiikkaa entistä kattavammin ja yksityiskohtaisemmin.

2.   Johdanto

2.1

Komission asiakirjassa täsmennetään, että "solidaarisuus on yksi Euroopan unionin perusarvoista, ja se on ollut Euroopan yhteisen turvapaikkapolitiikan johtava periaate – –. Solidaarisuuden periaate on nyt kirjattu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklaan."

2.2

Kuten komission asiakirjassa korostetaan, "turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut 425 000 hakemuksesta (EU-27:n huippulukema vuonna 2001) alle 200 000 hakemukseen vuonna 2006, ja vuodelle 2011 odotetaan merkittävää kasvua".

2.3

Komissio esittää, että EU:n sisäistä solidaarisuutta turvapaikka-asioissa lisätään neljällä osa-alalla: käytännön yhteistyö ja tekninen apu, taloudellinen yhteisvastuu, vastuunjako sekä turvapaikkajärjestelmän hallinnan työkalujen kehittäminen.

2.4

Komission tiedonannon "tavoitteena on myös osaltaan edistää turvapaikkapaketin valmistumista, sillä seuraavat kuukaudet ovat ratkaisevia pyrittäessä vuoden 2012 tavoitteeseen, jossa myös solidaarisuusseikoilla on oltava oma osansa".

3.   Yleistä

3.1

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen ja katsoo, että unionin turvapaikkapolitiikkaa on syytä tarkastella perusteellisesti, jotta siihen voidaan tehdä tuntuvia mukautuksia ottamalla huomioon asetetut tavoitteet.

3.2

Turvapaikkapolitiikka on nykyisellään asetettu Euroopan unionissa kyseenalaiseksi Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Kaukoidän viimeaikaisten poliittisten tapahtumien vuoksi. Monet ihmiset ovat joutuneet etsimään turvaa pakenemalla EU:n jäsenvaltioihin.

3.3

Komitea katsoo, että turvapaikkapolitiikan tulee myös vastaisuudessa perustua solidaarisuusperiaatteeseen, joskin jäsenvaltioiden määrä ja koko sekä niiden altistuminen pakolaisvirroille tekevät solidaarisuuden käytännön toteutuksesta ja koordinoinnista ylipäätään monimutkaista.

3.4

Turvapaikkajärjestelmän on oltava joustava, jotta voidaan vastata pakolaisvirtojen vaihteluihin, mutta sen on myös oltava vankka, jotta yhteiset menettelyt ja muut kotouttamistoimenpiteet tuottavat konkreettisia tuloksia.

3.5

On niin ikään syytä palauttaa mieliin, että solidaarisuusperiaatetta ei sovelleta pelkästään jäsenvaltiotasolla, vaan kyseessä on ihmisten ja ryhmien välistä kanssakäymistä hallitseva yleisperiaate. Solidaarisuuden henkeä on viljeltävä ja pidettävä vireillä, ja sen on ulotuttava rationaalisia argumentteja sekä kotouttamis- ja turvapaikkapolitiikkojen asettamia paineita pidemmälle, sillä se on kiinteä osa Euroopan unionin perusarvoja.

3.6

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio korostaa luottamusta. Solidaarisuusperiaatetta täydentää luottamuksen periaate, mikä antaa jäsenvaltioille entistä enemmän vastuuta. Politiikan onnistuminen riippuu kunkin jäsenvaltion osallistumisesta ja toinen toisilleen antamasta tuesta. Jäsenvaltion toiminta on riippuvainen muiden jäsenvaltioiden toimista, mikä osoittaa, että yhteensovittamista ja yhtenäistämistä on tarpeen jatkaa rohkeasti.

3.7

Komitea huomauttaa kuitenkin, että turvapaikkapolitiikka ei ole läheskään vakiintunutta eikä tehokasta. Jäsenvaltioiden valmius ottaa vastaan pakolaisia vaihtelee edelleen suuresti, ja jäsenvaltioiden välillä on yhä eroja siinä, miten avoimesti ne suhtautuvat pakolaisten vastaanottoon ja miten ne lähestyvät unionin turvapaikkapolitiikan rakentamista. On ponnisteltava lujasti, jotta yleinen mielipide, jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallinto sekä poliittiset päättäjät tukevat kaikki samansuuntaisesti turvapaikkapolitiikan perusarvoja, joita ovat perusoikeuksien kunnioittaminen, vaikeassa tilanteessa olevien henkilöiden auttaminen, solidaarisuus ja jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus. Turvapaikkapolitiikan toimeenpanoon on lisäksi alettava kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Ruohonjuuritason kokemus on osoittanut, että turvapaikanhakijat ovat heikossa asemassa niin lähtömaassaan kuin vastaanottavassa valtiossa.

3.8

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, joka saa komiteassa äänensä säännöllisesti kuuluviin, on kiinnittänyt huomiota turvapaikkapolitiikan puutteisiin, jotka liittyvät sen visioon, rakenteeseen ja täytäntöönpanoon. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on antanut useita suosituksia politiikan tehostamiseksi. Tähän mennessä tehdyt mukautukset, kuten yhdenmukaistaminen, erityisohjelmien rahoittaminen ja institutionaaliset uudistukset, eivät ole onnistuneet lujittamaan yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Sitä on uudistettava, ja komitea toistaa olevansa valmis antamaan prosessiin oman panoksensa.

3.9

Komitea katsoo, että on tullut aika konkretisoida solidaarisuuden ja luottamuksen periaatteet aiempaa päättäväisemmin. Komitea ehdottaa etenkin kahta toisiaan täydentävää toimintalinjaa. Ensimmäisellä pyritään muuttamaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä asennoitumista turvapaikkailmiöön ja siitä vallitsevia mielipiteitä varsinkin mielipidejohtajien, poliittisten päättäjien ja virkamiesten keskuudessa kunta- ja jäsenvaltiotasolla.

3.10

Tähän mennessä toteutetut toimet kattavat jo osittain toisen toimintalinjan, mutta sen jäsentelyä ja muotoilua on parannettava. Toimintalinjassa on kyse solidaarisuus- ja luottamusperiaatteiden tukemisesta sellaisten yhteisten mekanismien avulla, joilla edistetään keskus-, alue- ja paikallishallinnon viranomaisten osallistumista toimintaan. Kannustimiin perustuva lähestymistapa voisi aukaista turvapaikkapolitiikan pattitilanteen. Tämä edellyttää kuitenkin, että parhaat toimenpiteet määritellään oikein ja niitä tuetaan tämän mukaisesti myös taloudellisesti.

3.11

Komitea ehdottaa niin ikään, että tehostetaan pakolaisten kotouttamistoimenpiteitä. Alalla aktiivisesti toimivilta organisaatioilta saadut lukuisat todisteet osoittavat, että turvapaikanhakijat altistuvat syrjinnälle, eivät voi käyttää julkisia peruspalveluita, heillä on asumiseen liittyviä ongelmia sekä vaikeuksia pitää huolta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Niin kauan kun unionissa ei ole tehokkaita menettelyjä pakolaisaseman myöntämiseksi nopeasti ja asianmukaisesti, turvapaikkajärjestelmä, joka unioniin halutaan rakentaa, on vaarassa epäonnistua kotouttamisasioissa.

3.12

Edellä mainitun osalta komitea suosittaa, että nykyisen poikkialaisen järjestelmän lisäksi turvapaikkapolitiikkaa tarkastellaan myös kokonaisena "turvapaikkasyklinä", jossa seurataan riskille altistuneita henkilöitä siitä lähtien kun he tulevat unionin alueelle ja käyvät läpi turvapaikkahakemusmenettelyt kotouttamistoimenpiteineen sekä tarkastellaan keskipitkän ja pitkän aikavälin kotoutumisnäkymiä tai tarvittaessa mahdollisuuksia palata kotimaahan. Toimintaperiaatetta laadittaessa koko "turvapaikkasyklin" seuraaminen keskittymällä vaikeassa tilanteessa oleviin henkilöihin voi auttaa huomattavasti pattitilanteiden ja epäjohdonmukaisuuksien tunnistamisessa.

3.13

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja komitean kokemukset alalta saattavat olla avuksi arvioitaessa turvapaikkapolitiikkaa entistä kattavammin ja yksityiskohtaisemmin nyt, kun politiikka on oikeutetusti asetettu kyseenalaiseksi EU:n naapurimaiden viimeaikaisten poliittisten tapahtumien valossa. Komitea katsoo olevan aiheellista pohtia täsmällisemmin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden roolia komission tiedonantoon sisältyvissä seikoissa.

3.14

Komitea suhtautuu niin ikään myönteisesti siihen, että alueiden komitea ja alueviranomaiset osallistuvat turvapaikkapolitiikan laadintaan, ja katsoo, että keskushallintoa alemmalla tasolla toimivilla viranomaisilla on politiikan ja etenkin kotouttamistoimenpiteiden onnistumisen kannalta keskeinen asema. Keskushallintoa alemmalla tasolla toimivia viranomaisia on kannustettava esimerkiksi aktiivisin rahoitustoimenpitein lisäämään panostustaan pakolaisten kotouttamiseen.

4.   Erityistä

4.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio korostaa käytännön yhteistyöhön liittyviä näkökohtia. Samaan tapaan kuin säädöspaketin yhteydessä tehtävät, tuiki tarpeelliset muutokset, myös käytännön yhteistyö antaa mahdollisuuden tehdä nykyiseen turvapaikka-asioiden menettelykehykseen täsmäparannuksia. Paremman käytännön yhteistyön tarkoituksena on vähentää turvapaikan myöntämiseen liittyvää byrokratiaa ja lyhentää menettelyjen kestoaikoja.

4.1.1

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) perustaminen on tervetullut edistysaskel. Vaikka hanke on vasta alkuvaiheessa, se osoittaa, että jäsenvaltioilla on runsaasti keskinäistä yhteistyöpotentiaalia. EASO ryhtyy ensi töikseen etenkin avustus- ja koulutustoimiin. Komitea kehottaa EASOa nopeuttamaan operatiivisen valmiutensa kehittämistä. EASOn kapasiteettia on vahvistettava pikimmiten sovittamalla se yhteen turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston suunnittelutyön ja täytäntöönpanon kanssa. Henkilökunnan siirtäminen EASOn palvelukseen ja kiireellisten tukitoimien toteuttaminen parantaisivat rakenteen näkyvyyttä, samoin kuin sen herättämää luottamusta. Viraston laatima vuosikertomus auttanee saamaan tarpeellisia tietoja turvapaikka-asioista. Komitea esittää toivomuksen, että vuosikertomuksessa huomioidaan alalla aktiivisesti toimivilta kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta saatava runsas todistusaineisto.

4.1.2

Komitea kannustaa EASOa kehittämään viipymättä järjestelmäänsä, jolla se kerää tietoja maahanmuuttajien lähtömaista. Jäsenvaltioilla olisi näin käytettävissään haluttuun aikaan luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat menettelyä ja tekevät siitä mahdollisesti nykyistä oikeudenmukaisemman. Tietoja on myös varauduttava arvioimaan riippumattomasti.

4.1.3

Vaikka EASOn lujittaminen on tervetullut aloite, sen ei pidä estää jäsenvaltioita kehittämästä omia instituutioitaan eikä turvapaikkaongelmien hallintokapasiteettiaan. Kannustinlogiikan mukaan EASOn lujittamisen lisäksi on luotava mekanismeja, joilla taataan kansallisten viranomaisten nykyistä avoimempi suhtautuminen eurooppalaiseen yhteistyöhön ja turvapaikka-asioihin liittyvien haasteiden tehokas hallinnointi.

4.1.4

Kriisitilanteet tarjoavat mahdollisuuden testata institutionaalisten ratkaisujen toimivuutta, josta on saatu turvapaikkapolitiikan alalla heikkoja tuloksia. Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla ei yleisesti ottaen juurikaan ole valmiutta selviytyä poikkeuksellisista pakolaisvirroista, vaikka yksinkertainen analyysi osoittaa, että tällaisia virtoja on odotettavissa unioniin ainakin saapumispaikoilla. Komitea suosittaa kiinnittämään runsaasti huomiota siihen, että pakolaisvirroille pahiten altistuvien jäsenvaltioiden kapasiteettia on vahvistettava, olipa sitten kyse tavanomaisista tai poikkeuksellisista pakolaisvirroista.

4.1.5

On myönteistä, että EASO pyrkii edelleen syventämään yhteistyötään EU:n muiden erityisvirastojen, kuten rajavalvontavirasto Frontexin, kanssa. Komitea kehottaa tukivirastoa kiinnittämään erityistä huomiota niiden henkilöiden perusoikeusproblematiikkaan, joiden kanssa se joutuu kosketuksiin joko suoraan tai välillisesti. Yhteistyö EU:n perusoikeusviraston kanssa on välttämätöntä, jos turvapaikkapolitiikan välineiden kesken halutaan saavuttaa rakenteellinen ja toiminnallinen tasapaino.

4.1.6

Komitea kannattaa ajatusta hyödyntää pelastuspalvelumekanismia poikkeuksellisten siirtolaisvirtojen ilmaantuessa. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan saa heikentää kansallisten viranomaisten tahtoa rakentaa vankkoja turvapaikkajärjestelmiä, joilla pystytään vastaamaan pakolaisvirtojen vaihteluihin.

4.1.7

Etusijaan on asetettava nykyisen budjettikauden puitteissa käytettävissä olevien määrärahojen hyödyntäminen uudistetun säädöspaketin tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Komitea haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että myös vastaisuudessa on syytä vahvistaa pakolaisvirtojen kanssa kamppailevien jäsenvaltioiden valmiuksia. Kun tiedetään, että pakolaisvirtojen lähtömaiden geopoliittinen tilanne on edelleen epävakaa, pakolaisten määrän ei pidä odottaa vähentyvän huomattavasti. Onkin tärkeää lujittaa pakolaisten tulolle alttiiden maiden järjestelmiä samaan aikaan, kun lainsäädäntöä ja sen noudattamista pyritään yhtenäistämään. Meneillään olevien, enimmäkseen innovoivien hankkeiden toteuttamista on jatkettava ja niitä on tuettava asianmukaisesti. Vakuuttavien tulosten puute torpedoisi jäsenvaltioiden luottamuksen EU:n tukeen ja vaikuttaisi niiden halukkuuteen lisätä vastaisuudessa osallistumistaan toimintaan.

4.1.8

Vuodesta 2014 alkaen jäsenvaltioilla on käytettävissään uusi turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto. Komitea kehottaa komissiota käynnistämään jäsenvaltioiden kanssa syvällisen vuoropuhelun maakohtaisten tarpeiden ja painopisteiden määrittelemiseksi tarkoin. On erittäin tärkeää, että vuoropuheluun osallistuvat Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, joka on järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustaja, sekä alueiden komitea ja paikallisviranomaiset. Rahaston ohjelmatyössä on mainittava selvästi jäsenvaltioiden tarpeet ja painopisteet sekä käytettävissä olevat määrärahat ja välineet. Komitea katsoo lisäksi, että velvollisuus laatia vuosikertomus varojen käytöstä vastuullistaa jäsenvaltiot ja innostaa niitä toteuttamaan turvapaikkapolitiikan tavoitteet nykyistäkin voimakastahtoisemmin.

4.1.9

Komitea toteaa, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on vaikea saada sellaisten hankkeiden käynnistämiseen tarvittavaa rahoitusta, joilla voisi olla merkittävä vaikutus paikallistasolla. Menettelyjä on syytä yksinkertaistaa, jotta kansalaisyhteiskunta ja turvapaikanhakijat voivat osallistua niihin nykyistä helpommin.

4.1.10

Komitea antaa tukensa Euroopan komission aikomukselle hyödyntää käytettävissä olevia varoja ensisijaisesti niiden maiden tarpeisiin, jotka ovat nykyisin alttiita pakolaisvirroille. Tällä toimenpiteellä kyseisiä maita voidaan kannustaa osallistumaan toimintaan ja nykyisiä valmiuksia voidaan lujittaa. Lisäksi toimenpide ilmentää mainiosti käytännössä turvapaikkapolitiikan keskeistä periaatetta eli solidaarisuutta.

4.1.11

Komitea kannattaa niin ikään varauksetta rahoitustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille samankaltaisia taloudellisia kannustimia, joita nykyään käytetään erityispakolaisryhmien (alueellisista suojeluohjelmista saapuvien heikossa asemassa olevien ryhmien ja henkilöiden) uudelleensijoittamisessa. Näin jäsenvaltiot saavat korvausta siitä, että ne suostuvat uudelleensijoittamaan toisesta jäsenvaltiosta tulevia, kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä.

4.1.12

Käytettävissä olevia varoja on myös täydennettävä muilla rahoituslähteillä, kuten Euroopan sosiaalirahastolla ja Euroopan aluekehitysrahastolla. Komitea suosittaa lisäksi, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta sekä paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat nykyistä enemmän hankkeisiin.

4.2

Komitea kannattaa pyrkimyksiä tarkistaa Dublin-asetusta. Useat esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden raportoimat tekijät osoittavat, ettei järjestelmässä ole päästy toivottuihin tavoitteisiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja suositukset ovat niin ikään keskeisiä käytäessä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarpeellisiksi käyviä keskusteluja asetuksen tarkistamisesta. Komitea on avoin keskustelulle ja antaa tukensa kaikille pyrkimyksille analysoida, arvioida ja kartoittaa tarkoituksenmukaisimpia asetuksia ja tukivälineitä. Dublinin järjestelmää arvioitaessa on enemmän kuin toivottavaa ottaa ensisijaiseksi kriteeriksi perusoikeudet.

4.3

Kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisen osalta komitea katsoo, ettei uudelleensijoittaminen ole tarpeen, jos hakijoilla on ihmisarvoiset olot maissa, joihin he jättävät hakemuksensa ja joissa hakemukset käsitellään ripeästi. Jäsenvaltioiden vastaanottokapasiteettia on lisättävä. Jos uudelleensijoittamiseen kuitenkin päädytään, kannustimiin perustuva vapaaehtoinen mekanismi turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiseksi saattaa osoittautua tulokselliseksi.

4.3.1

Vaikka kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden uudelleensijoittamistarpeesta vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys, jäsenvaltiot eivät tee asiassa kovin vakuuttavaa yhteistyötä. Euroopan komission tukeman kokeiluhankkeen puitteissa ei ole onnistuttu luomaan tehokasta uudelleensijoittamismekanismia. Komitea kehottaa Euroopan komissiota, EASOa ja jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötään tämän hankkeen puitteissa ja toivoo, että se muutettaisiin vapaaehtoispohjalta toimivaksi pysyväksi ohjelmaksi. On niin ikään olennaista määritellä ja ottaa käyttöön kannustimia, jotka parantavat jäsenvaltioiden osallistumista pysyvään ohjelmaan. Komission kaavailemassa arvioinnissa on keskityttävä kannustimien kokoon ja siihen, millä perustein kannustimia myönnetään.

4.4

Turvapaikkahakemusten käsittely yhteisesti saattaisi olla turvapaikkapolitiikan täytäntöönpanon kannalta hyödyllinen väline. Euroopan komissio on arvioinut tätä sekä oikeudellisesti että toiminnallisesti monisyistä kysymystä, ja komitea odottaa kiinnostuneena arvioinnin tuloksia. Komitean mielestä yhteiskäsittely saattaisi olla asianmukainen vastaus turvapaikanhakijoiden vaihteleviin virtoihin. Näin voitaisiin myös luoda vakiomenettely, jota jäsenvaltiot voisivat käyttää omien toimiensa lähtökohtana. Komitea katsoo, että on edistettävä hakemusten yhteiskäsittelyä ja tuettava samalla jäsenvaltioiden valmiuksien lisäämistä, kunhan vaikutustenarvioinnin tulokset ovat ensin tiedossa. Valmiudet käsittävät paljon muutakin kuin pelkän hakemusten käsittelyn, ja jäsenvaltioita on kannustettava toimimaan myös vastaisuudessa aktiivisesti kaikilla turvapaikkapolitiikan osa-alueilla.

4.5

Komitea on tyytyväinen siihen, että asetettujen ehtojen täyttyessä käynnistetään tilapäisestä suojelusta annetun direktiivin mukainen mekanismi. Vaikka poikkeukselliset pakolaisvirrat ovat harvinaisia, ne aiheuttavat kriittisiä tilanteita, jotka unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden hallintorakenteiden on opittava ratkaisemaan. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota pelastusoperaatioihin liittyviin käytänteisiin ja toteaa jälleen kerran, että palauttamiskiellon periaatetta on noudatettava kaikilta osin.

4.6

Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä pitkälle kehitettyyn, kypsään turvapaikkapolitiikkaan, jota Kreikan tapaus on heijastanut. Unionin lainsäädännön rikkomisesta rankaisevien välineiden ohella on otettava käyttöön tukitoimenpiteitä. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja muita erityisvirastoja omaksumaan proaktiivisen, ennaltaehkäisevän lähestymistavan niihin jäsenvaltioihin, joiden on parannettava turvapaikkajärjestelmänsä suorituskykyä. Vaikka Kreikan avustusohjelma on merkittävä edistysaskel, sen rahoittamista on syytä jatkaa asianmukaisesti. Kreikan tapaus panee Maltan tavoin turvapaikkapolitiikan koetukselle. Jos jäsenvaltiot ja unionin toimielimet eivät onnistu toimimaan konkreettisesti solidaarisuusperiaatteen mukaisesti niiden maiden kanssa, joihin kohdistuu runsaasti pakolaisvirtoja, yhteinen turvapaikkapolitiikka epäonnistuu, millä on hyvin vakavia seurauksia monille vaikeassa asemassa oleville henkilöille. Apua on monipuolistettava, lisättävä ja koordinoitava.

4.7

Komitea suosittaa Dublinin järjestelmän vahvistamista etenkin parantamalla valvontaa ja luomalla varhaisvaroitusjärjestelmä. Nämä välineet auttaisivat jäsenvaltioita valmistautumaan paremmin pakolaisvirroista selviytymiseen ja koordinoimaan turvapaikkapolitiikkaa tehokkaasti. Välineet on määriteltävä selkeästi jäsenvaltioiden tarpeiden mukaan. Samalla on otettava huomioon ehdoton tarve kunnioittaa pakolaisten perusoikeuksia.

4.8

Tehokkaampi rajavalvonta ja viisumipolitiikan tehostaminen lujittaisivat omalta osaltaan turvapaikkapolitiikkaa. Komitea on ilahtunut tässä asiassa tapahtuneesta edistyksestä, mutta katsoo kuitenkin, että suojalauseke, joka mahdollistaisi tietyn kolmannen maan kansalaisten viisumittoman maahantulon keskeyttämisen, saattaisi osoittautua ongelmalliseksi siinäkin tapauksessa, että viisumittomuus on todistettavasti johtanut turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön.

Bryssel 11. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/97


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Mahdollisuuksia nuorille -aloite”

COM(2011) 933 final

2012/C 299/18

Esittelijä: Tomasz JASIŃSKI

Euroopan komissio päätti 20. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Mahdollisuuksia nuorille -aloite

COM(2011) 933 final.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 212 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä suosituksista

1.1   ETSK korostaa komission Mahdollisuuksia nuorille -aloitteen tarpeellisuutta, sillä siinä kiinnitetään huomiota ajankohtaisiin ongelmiin ja painotetaan Nuoret liikkeellä -tiedonannon ydinajatuksia. ESTK on valmis osallistumaan aloitteen toteuttamiseen tekemällä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa sekä toteuttamalla yhteisiä toimia sidosryhmien kanssa aloitteen tukemiseksi.

1.2   ETSK toteaa, että säästöpolitiikka ja selkeän ja yleisesti tunnustetun kasvupolitiikan puute voivat heikentää Mahdollisuuksia nuorille -aloitteen menestymismahdollisuuksia. Tämä tärkeä aloite voi luoda uusia mahdollisuuksia nuorille, mutta yksinään – kokonaistilanteesta erillään – se ei luo ainoatakaan uutta työpaikkaa. Jotta voidaan taata aloitteen asianmukainen täytäntöönpano, on näin ollen välttämätöntä luoda suotuisa taloudellinen ja rahoituksellinen ympäristö.

1.3   ETSK myöntää, että on tarpeen jatkaa toimia koulupudokkuuden torjumiseksi. On olennaisen tärkeää säilyttää koulupudokkuuden torjumiseksi jäsenvaltioiden käyttöön myönnettävät varat, tai lisätä niitä mikäli suinkin mahdollista.

1.4   ETSK kiinnittää huomiota nuorten naisten ja nuorten miesten erilaiseen tilanteeseen ja korostaa asianmukaisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä työvoimaneuvonnan merkitystä. Niiden avulla tulee tukea nuoria sekä paremman koulutuksen, ammattipätevyyden ja osaamisen hankkimisessa että sellaisen koulun, niin korkeakoulut kuin ammattikoulutkin mukaan luettuina, valitsemisessa, joka takaa sopivan työn löytymisen.

1.5   ETSK tukee työmarkkinoilla olennaisen tärkeiden taitojen kehittämistä työelämän toimijoiden ja oppilaitosten aktiivisen yhteistyön avulla. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio lisää Eka Eures-työpaikka -ohjelmaan ja Yrittäjien Erasmus -ohjelmaan annettavaa rahoitusta sekä edistää nuorten liikkuvuutta.

1.6   ETSK:n mielestä on asianmukaista tukea ensimmäisiä työkokemuksia ja työpaikkakoulutusta. ETSK on yhtä mieltä siitä, että oppisopimuskoulutus ja harjoittelut sekä vapaaehtoisohjelmiin osallistuminen ovat tärkeitä välineitä, kun nuoret hankkivat taitoja ja työkokemusta. Oppisopimuskoulutus, harjoittelu ja vapaaehtoisohjelmiin osallistuminen eivät kuitenkaan voi missään tapauksessa korvata tavanomaisia työn muotoja. Sen vuoksi on korostettava kaikkien niiden aloitteiden merkitystä, joilla pyritään parantamaan harjoittelujen laatua; näihin kuuluu esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen ja harjoittelujen laatua koskeva eurooppalainen peruskirja (European Quality Charter on Internships and Aprenticeships).

1.7   ESTK korostaa oppisopimuskoulutuksen ja harjoittelujen välttämättömien laatunormien merkitystä. Näin ollen se on tyytyväinen komission aloitteeseen hyväksyä vuonna 2012 laatupuitteet korkeatasoisten harjoittelujaksojen tarjoamiselle ja niihin osallistumiselle.

1.8   Komitean mielestä on hyvin tärkeää, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat oppisopimusjärjestelmän hyvien käytänteiden vaihdannan, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan prosessiin.

1.9   ESTK:n mielestä on asianmukaista lisätä komission eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön suoraan osoittamia määrärahoja. Komitea suhtautuu myönteisesti myös Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen. Se on kuitenkin huolissaan siitä, ettei meneillään olevaa kokeiluvaihetta ole arvioitu kunnolla, ja siitä, onko aloite pohjimmiltaan todella vapaaehtoinen.

1.10   Ensimmäisen työpaikan tulisi täyttää työn vähimmäisvaatimukset, jotka eivät saa olla erilaiset kuin kokeneemmille työntekijöille. Tältä osin keskeinen seikka on ikäsyrjinnän kielto. ETSK korostaa uudelleen, että olennaisen tärkeitä ovat toimet, joilla autetaan varmistamaan nuorille pysyvä, asianmukaisesti palkattu ja korkealaatuinen työ, johon sisältyy sosiaaliturvatakeet heti työuran alusta lähtien.

1.11   Komitea korostaa, että nuorisotakuu-aloitetta tulee tukea aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jotta voidaan vähentää koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välisiä eroja, mikä koskee yhtäläisesti nuoria naisia ja nuoria miehiä.

1.12   ETSK toistaa työllisyyspolitiikan suuntaviivoista antamassaan lausunnossa äskettäin esittämänsä konkreettiset ehdotukset siitä, miten nuorten työmarkkinatilanteeseen, joka on kriisin takia kiristynyt monissa jäsenvaltioissa katastrofaalisesti, tulee puuttua. Ehdotukset koskevat

nuorisotyöllisyyttä koskevien kunnianhimoisten EU-tavoitteiden määrittelyä

nuorisotakuun johdonmukaista toteuttamista kaikissa jäsenvaltioissa

EU-tukien lisäämistä ja niiden saatavuuden helpottamista etenkin niissä maissa, joissa nuorisotyöttömyystilanne on erityisen huono

sen varmistamista, että EU:n uudessa talousarviossa varataan nykyistä enemmän varoja nuorisotyöttömyyden torjuntaan

työttömille nuorille tarkoitettujen tukipalveluiden saatavuuden parantamista

epävarmojen työsuhteiden ja sääntelemättömien oppisopimus- ja harjoittelumuotojen torjumista

kaksijakoisen ammattikoulutusjärjestelmän edistämistä malliesimerkkinä EU:ssa (1).

1.13   ESTK toteaa, että vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymiä laadittaessa tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, että taataan varojen myöntäminen nuoria varten Euroopan sosiaalirahastosta.

1.14   Painopisteen on säilyttävä uusien ja laadukkaiden työpaikkojen luomisessa. ETSK ehdottaa, että seuraavissa rahoitusnäkymissä otettaisiin huomioon unionin nuorisotyöllisyysstrategian hyväksyminen.

1.15   Keskeisen tärkeänä on pidettävä komission halukkuutta myöntää varoja tekniseen tukeen jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden hyödyntäessä edelleen käytettävissä olevia EU-varoja. Tämä pätee erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoihin, joita on yhä jäsenvaltioiden käytettävissä 30 miljardia euroa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa rahoitettaviin hankkeisiin.

2.   Komission aloitteen tiivistelmä – ongelman tausta

2.1   Nuorten ongelmat työmarkkinoilla ovat luonteeltaan rakenteellisia, ja ne on havaittu vuosia sitten, jo ennen nykyistä kriisiä. Talouskriisi, joka alkoi vuonna 2008, on vielä pahentanut ongelmaa. 15–24-vuotiaiden ryhmän työttömyys on yli kaksinkertainen verrattuna koko aktiiviväestön vastaavaan asteeseen ja melkein kolminkertainen verrattuna aikuisikäiseen aktiiviväestöön. Vuosina 2008–2010 työttömien eurooppalaisnuorten määrä lisääntyi miljoonalla, ja tällä hetkellä yli viisi miljoonaa nuorta on työttömänä Euroopan unionissa. On hälyttävää, että tällä hetkellä joka viides henkilö Euroopan unionissa ei pysty löytämään työtä. Lisäksi erityisen hälyttävää on nuorten pitkäaikaistyöttömyyden kasvu. Keskimäärin 28 prosenttia alle 25-vuotiaista työttömistä on ilman työtä yli 12 kuukautta.

2.2   Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan Euroopan unionille kunnianhimoisia tavoitteita, joiden saavuttamisella tulee edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Nuorisolla on keskeinen merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Vuoden 2010 syyskuussa julkaistussa Nuoret liikkeellä -asiakirjassa todetaan, että laadukas yleissivistävä ja ammatillinen koulutus kaikille, onnistunut ja pysyvä siirtyminen työmarkkinoille, kunnollinen työ, josta maksetaan asianmukaista palkkaa, sekä paremmat mahdollisuudet liikkuvuuteen ovat olennaisia osatekijöitä siinä, että pystytään vapauttamaan nuorten potentiaali ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Ratkaisevaa on kuitenkin strategian puitteissa hyväksytyn mallin toteuttaminen.

2.3   Talouskriisi on osoittautunut niin syväksi, että Nuoret liikkeellä -aloitteeseen kirjattuja tavoitteita on näillä näkymin mahdoton saavuttaa. Mikä pahinta, nuorten tilanne työmarkkinoilla heikkenee jatkuvasti. Euroopan unionin on investoitava nuoriinsa ja toteutettava ripeitä ja tehokkaita toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään suurta nuorisotyöttömyyttä, myös nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä. Uusien työpaikkojen luomiseen käytettävissä olevat, kasvua tehostavat varat ovat välttämättömiä, mutta ne eivät yksin riitä ratkaisemaan nuorisotyöttömyysongelmaa.

2.4   Talouspolitiikan ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson jälkeen komissio kiinnitti vuonna 2011 esittämässään, vuotta 2012 koskeneessa vuotuisessa kasvuselvityksessä huomiota ensimmäisiin merkkeihin siitä, etteivät jäsenvaltiot reagoi riittävän tehokkaasti niille esitettyihin suosituksiin.

2.5   Nuorten heikkenevän työllisyystilanteen vuoksi komissio yrittää uudelleen parantaa tilannetta, ja se ehdottaa Mahdollisuuksia nuorille -aloitetta, joka kohdistetaan etenkin sellaisiin nuoriin, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä työelämässä. Aloitteessa yhdistetään jäsenvaltioiden ja EU:n konkreettiset toimet ja Eurooppa 2020 -strategiassa, nuorten työllisyydestä kesäkuussa 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä ja koulunkäynnin ennenaikaisen keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista annetussa neuvoston suosituksessa esitetyt prioriteetit.

2.6   Ottaen huomioon tilanteen vakavuuden komissio katsoo, että jo ennen kuin vuodelle 2012 laadittavat maakohtaiset suositukset esitetään, etenkin korkeimpien nuorisotyöttömyysasteiden kanssa kamppailevien jäsenvaltioiden olisi päätettävä määrätietoisista toimenpiteistä seuraavilla neljällä keskeisellä osa-alueella:

koulupudokkuuden torjuminen

työmarkkinoiden kannalta hyödyllisten taitojen kehittäminen

ensimmäisten työkokemusten ja työpaikkakoulutuksen tukeminen

pääsy työmarkkinoille: (ensimmäisen) työpaikan saaminen.

2.7   Komissio myöntää varoja tekniseen tukeen jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden hyödyntäessä edelleen käytettävissä olevia EU-varoja ja etenkin Euroopan sosiaalirahaston varoja, joita on yhä jäsenvaltioiden käytettävissä 30 miljardia euroa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa rahoitettaviin hankkeisiin.

2.8   Mahdollisuuksia nuorille -aloite perustuu jäsenvaltioiden ja komission tiiviiseen yhteistyöhön, ja lisäksi siinä kannustetaan koordinoimaan toimia, joiden avulla kaikki sidosryhmät voivat hyödyntää täysimittaisesti EU:n rahoitustukea ja -välineitä.

3.   Komitean yleisiä huomioita komission tiedonannosta

3.1   Analysoitaessa Nuoret liikkeellä -tiedonantoa tulisi tutustua perusteellisesti komission suosituksiin, joita esitetään Eurooppa 2020 -strategian piiriin kuuluvissa aloitteissa – joista mainittakoon "Nuoret liikkeellä" ja "Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma" – sekä nuorten työllisyydestä kesäkuussa 2011 annettuihin neuvoston päätelmiin ja koulunkäynnin ennenaikaisen keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista annettuun neuvoston suositukseen.

3.2   Komitea pahoittelee, että kuten Nuoret liikkeellä -aloitteessa, myös tällä kertaa komissio jättää huomiotta toimet, joilla vahvistetaan ja kehitetään Euroopan nuorisoon liittyvää sosiaalista ja kansalaisulottuvuutta. Aloitteen tulisi perustua nuorten kanssa tehtävään yhteistyöhön eikä vain varmistaa nuorten tietojensaantia tai ehdottaa toimia heidän hyväkseen. ETSK kehottaa siis taas kerran komissiota lisäämään tarvittavat toimet aloitteeseen. ETSK korostaa tarvetta kutsua nuoret mukaan aloitteen täytäntöönpanoon kaikilla tasoilla.

3.3   Nuoret liikkeellä -tiedonannon antamisen jälkeen nuorten tilanne työmarkkinoilla ei ole parantunut, vaan se on jopa heikentynyt. ESTK katsoo, että uuden taloushallinnon puitteissa noudatettava jäsenvaltioiden makrotalouden säästöpolitiikka ja selkeän ja yleisesti tunnustetun kasvupolitiikan puute voivat heikentää Mahdollisuuksia nuorille -aloitteen menestymismahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden tiukan budjettipolitiikan puitteissa tehtävissä ratkaisuissa tulisi ottaa huomioon niiden vaikutukset nuorten tilanteeseen työmarkkinoilla. ETSK katsoo sen vuoksi, että tämä tärkeä aloite voi tuoda uusia mahdollisuuksia nuorille, mutta yksinään – laajemmasta taloudellisesta tilanteesta irrallisena – se ei luo ainoatakaan uutta työpaikkaa. Jotta voidaan taata aloitteen asianmukainen täytäntöönpano, on näin ollen välttämätöntä luoda suotuisa taloudellinen ja rahoituksellinen ympäristö. Kaikkien talouskriisin ja valtioiden velkaantumisen ratkaisemiseen tähtäävien toimien yhteydessä on huolehdittava siitä, etteivät ne ole ristiriidassa kriisin aikaisen ja jälkeisen kysynnän ja työllisyyden elvyttämisen eivätkä sosiaalisten ongelmien lieventämisen kanssa. Erityisesti on turvattava aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan sekä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen tehtävät julkiset investoinnit.

3.4   ETSK korostaa, että mikäli EU:ssa ei ryhdytä välittömiin ja tehokkaisiin toimiin työmarkkinatilanteen parantamiseksi, työvoiman muuttoliikkeeseen liittyvät aivotuhlauksen ja aivovuodon ilmiöt voimistuvat. Se ei merkitse pelkästään koulutukseen investoitujen julkisten varojen menemistä – usein lopullisesti – hukkaan vaan myös henkilöpääoman menettämistä jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa.

3.5   Tämän vuoksi ETSK on tyytyväinen komission uuteen aloitteeseen, jossa kiinnitetään huomiota ajankohtaisiin ongelmiin ja painotetaan Nuoret liikkeellä -tiedonannon ydinajatuksia. Mahdollisuuksia nuorille -tiedonannon arvonlisä perustuu jäsenvaltioiden konkreettiseen toimintaan keskittymiseen ja taloudellisen tuen mahdollisuuksien kartoittamiseen; tuen avulla voidaan ETSK:n näkemyksen mukaan parantaa tehokkaasti nuorten tilannetta koulutuksessa ja työmarkkinoilla.

3.6   Komission tiedonannon tavoite on kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi konkreettisia korjaavia työllisyystoimia sekä kytkemään nuorten (erityisesti niiden, jotka eivät ole työssä eivätkä koulutuksessa) työllisyyskysymykset koulutusjärjestelmiin, mutta myös parantamaan ja tehostamaan lainsäädäntöä ottaen huomioon, että työn ja koulutuksen puuttumisen ilmiö liittyy usein läheisesti harmaaseen talouteen.

3.7   Koulupudokkuuden torjuminen

3.7.1   ESTK on tyytyväinen uuteen aloitteeseen, jolla torjutaan koulupudokkuutta, ja toteaa, että koulunkäynnin ennenaikaisesti keskeyttäneiden oppilaiden määrän vähentäminen on erityisen tärkeä kysymys erityisesti tietyille jäsenvaltioille. Se on myös yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista (2). Näitä toimia tulee ETSK:n näkemyksen mukaan jatkaa säilyttämällä jäsenvaltioiden käyttöön annettavat varat koulupudokkuuden torjumiseksi tai, mikäli suinkin mahdollista, lisäämällä niitä sekä pyrkimällä lisäämään koulutustarjonnan houkuttelevuutta. Samanaikaisesti ETSK korostaa tarvetta vahvistaa koulutusjärjestelmän osallistavuutta.

3.7.2   ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tarvitaan välittömästi toimia, joilla nuoret saadaan koulutuksen avulla takaisin työmarkkinoille, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi tehokkaisiin toimiin, joilla koulunkäynnin ennenaikaisesti keskeyttävien määrä pienennetään 10 prosentin tasolle. Tällä hetkellä määrä on EU-maissa keskimäärin 14 prosenttia.

3.8   Työmarkkinoilla hyödyllisten taitojen kehittäminen – liikkuvuus

3.8.1   ESTK on yhtä mieltä siitä, että työmarkkinoilla olennaisten taitojen kehittäminen on keskeinen seikka pyrittäessä saamaan nuoria työmarkkinoille. Tärkeintä on työelämän ja oppilaitosten lähentäminen toisiinsa kiinnittäen erityishuomiota kaksijakoiseen koulutusjärjestelmään. ETSK toteaa, että erityisen tärkeää on yritysten tukeminen sekä yhtäältä liike-elämän, maataloussektorin, teollisuuden ja palvelualan ja toisaalta koulutusjärjestelmän yhteistyö opetuksen kaikilla tasoilla. ETSK painottaa samalla koulutuksen merkitystä täytettäessä laajempia, työmarkkinoiden ulkopuolisia yhteiskunnallisia tarpeita. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että koulujen opetusohjelmissa otettaisiin huomioon työoikeudelliset kysymykset ja varmistettaisiin, että oppilaat tuntevat EU:n tällä alalla tarjoamat mahdollisuudet. Tämä olisi tärkeää pyrittäessä parantamaan nuorten tietoisuutta asiasta jo ennen heidän siirtymistään työmarkkinoille, ja lisäksi se vahvistaisi heidän eurooppalaista identiteettiään.

3.8.2   ETSK kiinnittää huomiota Bruggen julkilausumaan kirjattuihin suuntaviivoihin, jotka koskevat ammatilliseen koulutukseen liittyvää tehostettua eurooppalaista yhteistyötä kaudella 2011–2020. Eurooppa tarvitsee joustavia ja korkealaatuisia ammatillisen koulutuksen järjestelmiä, joilla voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä työllisyyden alan jatkuva neuvonta voi olla hyödyllinen väline aloitteen tehostamiseksi. Se on erityisen tärkeä aivovuodon ongelman ratkaisemisessa.

3.8.3   Komitea suosittaa nuorison liikkuvuutta tukevien välineiden vahvistamista. ETSK kannattaa komission aloitetta, jolla perustetaan Euroopan parlamentin tukemana kohdennetun ammatillisen liikkuvuuden järjestely. Sillä autetaan nuoria löytämään työpaikka toisessa EU-maassa ja yrityksiä täyttämään työpaikkoja, joihin on vaikea löytää työntekijää. Komitean mielestä on olennaisen tärkeää tukea kielten sekä tieto- ja viestintätekniikan opetusta.

3.8.4   ESTK kannattaa komission aloitetta, joka koskee Eka Eures-työpaikka -ohjelmaan annettavaa rahoitusta. Ohjelman tavoitteena on tukea noin 5 000:ta nuorta työn löytämisessä muista jäsenvaltioista vuosina 2012–2013. ESTK seuraa ohjelmaa sen kokeiluvaiheessa ja kiinnittää huomiota sen jatkokehitykseen.

3.8.5   ETSK panee tyytyväisenä merkille komission toimet, joilla pyritään hyödyntämään kolmea miljoonaa euroa ESR:n teknistä tukea jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden luodessa tukijärjestelmiä taloudellisen toiminnan aloittaville nuorille sekä yhteiskunnallisille yrityksille. Keskeisen tärkeää on myös noin 600 uuden vaihdon rahoittaminen vuonna 2012 Yrittäjien Erasmus -ohjelmasta.

3.8.6   Toisaalta ETSK kuitenkin katsoo, että komission tiedonannossa ei kiinnitetä asianmukaista huomiota ongelmaan, joka liittyy taloudellisten varojen myöntämiseen suorina tukina nuorille, jotka haluavat ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa (tällaisten varojen puuttumisen ja niiden rajallisen saatavuuden ongelma). Kyseessä ovat sekä unionin rahastoista että jäsenvaltioiden talousarvioista peräisin olevat taloudelliset varat. Komitean mielestä tuki nuorille yrittäjille, jotka ovat päättäneet aloittaa taloudellisen toiminnan, voi olla keskeinen väline nuorisotyöttömyyden vähentämisessä.

3.9   Ensimmäisten työkokemusten ja työpaikkakoulutuksen tukeminen

3.9.1   ETSK on yhtä mieltä siitä, että oppisopimuskoulutus ja harjoittelut ovat tärkeä väline, kun nuoret hankkivat taitoja ja työkokemusta, ja että niiden tulisi olla osa yritysten yhteiskuntavastuun strategioita. Nuoreen työntekijään investoiminen ja asianomaisen pitäminen tärkeänä voimavarana lisää huomattavasti hänen sitoutumistaan yrityksen toimintaan.

3.9.2   ETSK toteaa, että aktiivisella työmarkkinapolitiikalla ja työvälityspalveluiden parantamisella on keskeinen rooli tällä alalla. Nuorten työvoimaneuvonta tulisi taata jo kouluopetuksessa, ja sen tulisi kattaa kaikki alat: maatalous, teollisuus ja palvelut.

3.9.3   ETSK pitää tärkeänä, että komissio osoittaa 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2012 kampanjaan, jolla parannetaan yrittäjien tietoutta Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien puitteissa järjestettävistä harjoitteluista.

3.9.4   ESTK korostaa samanaikaisesti oppisopimuskoulutuksen ja harjoittelujen välttämättömien laatunormien merkitystä. Tulee laatia eurooppalaiset puitteet, joilla säännellään harjoittelua. Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen komission aloitteeseen hyväksyä vuonna 2012 laatupuitteet korkeatasoisten harjoittelujaksojen tarjoamiselle ja niihin osallistumiselle. Puitteisiin liittyy erityinen EU:n harjoittelupanoraama, jolla selkeytetään harjoittelijoihin sovellettavia ehtoja koko EU:ssa.

3.9.5   Harjoitteluilla ei voi korvata työn perinteisiä muotoja. Harjoittelijoille tulee tarjota mahdollisuus hankkia taitoja, jotka ovat välttämättömiä työmarkkinoille pääsemisen helpottamiseksi. Harjoittelijoiden tulee saada asianmukainen taloudellinen korvaus kaikkien tosiasiallisten työtehtävien hoitamisesta. Matalat palkat tai palkan puuttuminen kokonaan johtaa työmarkkinoiden eriytymiseen. Harjoittelujen tehokkuus ja niiden soveltuvuus työmarkkinoiden tarpeisiin edellyttävät työmarkkinaosapuolten osallistumista niiden suunnitteluun, organisointiin, toteuttamiseen ja rahoitukseen.

3.9.6   ETSK aikoo seurata tarkasti ja tukea kaikkia harjoittelun laadun parantamiseen tähtääviä aloitteita, joista mainittakoon Euroopan nuorisofoorumin ehdottama oppisopimuskoulutuksen ja harjoittelujen laatua koskeva peruskirja, jotta voidaan lisätä kansalaisvuoropuhelua asianmukaisten sääntöjen laatimisesta alalla.

3.9.7   ETSK on tyytyväinen eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten vuonna 2010 laatimaan osallisuutta edistäviä työmarkkinoita koskevaan puitesopimukseen. Komitea korostaa seuraavien sopimuksessa mainittujen, työmarkkinoille integroitumisen tasoon vaikuttavien tekijöiden roolia: a) ympäristöön liittyvät (taloudelliseen ympäristöön ja työmarkkinoihin liittyvät, jotka usein vaikeuttavat työmarkkinoille integroitumista), b) suoraan työhön liittyvät ja c) henkilökohtaiset tekijät (kuten taidot, pätevyys ja koulutustaso, motivaatio, kielitaito, terveydentila, esim. vammaisuus, ja toistuva tai pitkäkestoinen työttömyys). ETSK kehottaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia panemaan sopimuksen ripeästi täytäntöön erityisesti korkealaatuisten oppisopimuskoulutuspaikkojen ja harjoittelujen määrän lisäämistavoitteen saavuttamisen osalta.

3.9.8   ETSK vahvistaa olevan tarpeen ottaa käyttöön yhtenäinen eurooppalainen osaamispassi, jossa kootaan yhteen asiakirjaan sekä virallisen oppimisen että arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen avulla hankitut pätevyydet ja taidot.

3.9.9   ESTK korostaa hyvien käytänteiden vaihdon roolia nuorille tarjottavien oppisopimuspaikkojen alalla ja on tyytyväinen tietoon, jonka mukaan komissio osoittaa ESR:n puitteissa 1,3 miljoonaa euroa suoraan oppisopimuspaikkojen luomisen tukemiseen.

3.9.10   Erityisen tärkeitä tässä yhteydessä ovat niiden jäsenvaltioiden kokemukset, jotka ovat ottaneet käyttöön kaksijakoisen koulutusjärjestelmän. Sen etuna on perinteisen kouluopetuksen kytkeminen sen käytännön hyödyntämiseen työpaikassa. Se tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden hankkia työmarkkinoilla vaadittavia taitoja ja pätevyyksiä. Komitean mielestä on perin tärkeää, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat oppisopimusjärjestelmän hyvien käytänteiden vaihtamisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan prosessiin. ETSK on tyytyväinen alaa koskeviin komission suuntaviivoihin. Vuorottelukoulutusjärjestelmää, jossa yhdistyvät sekä yrityksissä että oppilaitoksissa tapahtuva ammatillinen koulutus, olisi tutkittava sen siirrettävyyden kannalta.

3.9.11   ETSK:n mielestä on asianmukaista lisätä määrärahoja, jotka komissio osoittaa eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön suoraan, jotta voidaan varmistaa vapaaehtoistyö vähintään 10 000 henkilölle vuonna 2012. Komitea suhtautuu myönteisesti myös Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen. Se on kuitenkin huolissaan siitä, ettei meneillään olevaa kokeiluvaihetta ole arvioitu kunnolla, ja siitä, onko aloite pohjimmiltaan todella vapaaehtoinen. Samoin kuin harjoitteluja tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota vapaaehtoistyön laadukkuuteen.

3.9.12   ETSK tukee kokemusten sekä tiedon vaihtoa ja levittämistä pitkäaikaisen vapaaehtoistyön kansallisten ohjelmien alalla; tällaiset ohjelmat auttavat ammatinvalinnassa ja ensimmäisten työkokemusten hankkimisessa, ja niitä on toteutettu menestyksekkäästi monissa jäsenvaltioissa.

3.10   Pääsy työmarkkinoille: (ensimmäisen) työpaikan saaminen

3.10.1   Ei voida yliarvioida ensimmäisen työpaikan merkitystä; tämä ei koske vain tulevaa palkkaa vaan myös tulevaa työuraa ja tulevaa eläkettä. Työn vähimmäisvaatimusten täyttäminen tulee taata jo ensimmäistä työtä aloitettaessa. Vaatimukset eivät saa olla erilaiset kuin kokeneempia työntekijöitä koskevat. Tältä osin keskeinen seikka on ikäsyrjinnän kielto. ETSK korostaa uudelleen, että ei tule aliarvioida niiden toimien merkitystä, jotka auttavat varmistamaan nuorille pysyvän, asianmukaisesti palkatun ja korkealaatuisen työn heti työuran alusta lähtien (3). Tulisi harkita kannustinohjelman käyttöönottoa sellaisia pk-yrityksiä varten, jotka tarjoavat nuorille ensimmäiseksi työpaikaksi vakituisen työn.

3.10.2   Komission suosituksissa vähentää vakituisten työsopimusten jäykkyyttä tulisi ottaa huomioon vaarat, joita voi liittyä tämäntyyppiseen toimintaan. Määräaikaisten työsopimusten yleistyminen nuorten keskuudessa – erityisesti työelämän alkuvaiheessa – on johtanut kaksijakoisten (segmentoituneiden) työmarkkinoiden syntymiseen. Määräaikaiset työntekijät elävät epävarmassa tilanteessa, heitä uhkaa työttömyys ja työuralla etenemisen näkymät ovat heikot. Kaksijakoisista työmarkkinoista on tulossa erityisen vakava ongelma nuorille, sillä ne voivat merkitä nuorille loputonta tasapainottelua työntekijöinä, jotka ovat jatkuvasti epävarmoja tulevaisuudestaan. Ne voivat myös haitata tulevaa urakehitystä. Työmarkkinoiden segmentoituminen, joka tekee nuorista toisen luokan työntekijöitä, heikentää myös työehtoja ja urakehitysnäkymiä. Komitea varoittaa epävarmoista ja näköalattomista ratkaisuista pyrittäessä edistämään työelämään integroitumista. Sen sijaan että panostetaan epävarmoihin työsuhteisiin, tulisi toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, etteivät määräaikaiset työsuhteet ja matalapalkkaiset ja heikon sosiaaliturvan tarjoavat työpaikat muodostu nuorison kohdalla säännöksi.

3.10.3   Paitsi että työmarkkinoiden vakaus ja varmuus on tärkeää itse työntekijöille, se hyödyttää myös työnantajia ja parantaa yritysten, sektorien ja alojen kilpailukykyä ja varmistaa tuottavuuden nousun. Sen vuoksi on tärkeää, että ihmiset ovat tietoisia siitä, että – kun otetaan huomioon työsuhteen jatkuvuus – määräaikainen työsopimus tulee itse asiassa työnantajalle kalliimmaksi kuin vakituinen sopimus.

3.10.4   ETSK toistaa työllisyyspolitiikan suuntaviivoista antamassaan lausunnossa äskettäin esittämänsä konkreettiset ehdotukset siitä, miten nuorten työmarkkinatilanteeseen, joka on kriisin takia kiristynyt monissa jäsenvaltioissa katastrofaalisesti, tulee puuttua. Ehdotukset koskevat

nuorisotyöllisyyttä koskevien kunnianhimoisten EU-tavoitteiden määrittelyä

nuorisotakuun johdonmukaista toteuttamista kaikissa jäsenvaltioissa

EU-tukien lisäämistä ja niiden saatavuuden helpottamista etenkin niissä maissa, joissa nuorisotyöttömyystilanne on erityisen vakava

sen varmistamista, että EU:n uudessa talousarviossa varataan nykyistä enemmän varoja nuorisotyöttömyyden torjuntaan

työttömille nuorille tarkoitettujen tukipalveluiden saatavuuden parantamista

epävarmojen työsuhteiden ja sääntelemättömien oppisopimus- ja harjoittelumuotojen torjumista

kaksijakoisen ammattikoulutusjärjestelmän edistämistä malliesimerkkinä EU:ssa.

3.11   Jäsenvaltioiden ja työmarkkinoiden toimijoiden olisi toimittava huomattavasti aloitteellisemmin, jotta voidaan panna täytäntöön nuorisotakuu, jolla varmistetaan, että nuorilla on työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä. Tämä koskee etenkin koulupudokkaita ja muita heikommassa asemassa olevia nuoria. Euroopan komission tulisi toteuttaa tehokkaita toimia, jotta jäsenvaltiot panevat aloitteen täytäntöön viivytyksettä.

3.12   Jäsenvaltioiden ja työmarkkinatoimijoiden tähänastinen toiminta ei ole parantanut nuorten tilannetta. Tämä on selkeästi nähtävissä nuorisotakuun toteuttamisessa. ETSK onkin tyytyväinen komission aloitteeseen myöntää jäsenvaltioille neljä miljoonaa euroa nuorisotakuujärjestelmien luomiseen. ETSK toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee välittömästi kartoittaa asiaa haittaavat esteet voidakseen varmistaa nuorisotakuun toteutuminen ja määritellä konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä kansallisten uudistussuunnitelmien puitteissa.

3.13   Komitea korostaa, että nuorisotakuu-aloitetta tulee tukea aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jotta voidaan vähentää koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välisiä eroja – yhtäläisesti nuorille naisille ja nuorille miehille. Tulee ottaa huomioon myös maahanmuuttajien, kansallisten ja etnisten vähemmistöjen sekä vammaisten tilanne. Lisäksi tulee ottaa huomioon ikääntyneiden työntekijöiden, myös eläkkeelle jääneiden, tietämys, pätevyys, osaaminen ja kokemus.

3.14   EU:n nykyisissä työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa ei edelleenkään ole määritelty konkreettisia tavoitteita nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi. ETSK toistaa vaatimuksensa mitattavissa olevista unionitason tavoitteista, jotka koskevat erityisesti nuorisotyöttömyyden huomattavaa vähentämistä ja nuorisotakuun toteuttamista.

3.15   Erityisen tärkeänä on pidettävä komission halukkuutta myöntää varoja tekniseen tukeen jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden hyödyntäessä edelleen käytettävissä olevia EU-varoja. Tämä pätee erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoihin, joita on yhä jäsenvaltioiden käytettävissä 30 miljardia euroa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa rahoitettaviin hankkeisiin. Euroopan komission tulisi toteuttaa tehokkaita toimia, jotta jäsenvaltiot hyödyntävät viivytyksettä näitä varoja täysimittaisesti.

3.16   ETSK kehottaa komissiota ilmoittamaan jäsenvaltioille selvästi, että nämä varat on tarkoitettu pääasiassa nuorille suunnattuihin hankkeisiin. Komission tulisi kiinnittää jäsenvaltioiden huomiota siihen, että työmarkkinaosapuolten, niiden nuoriso-organisaatioiden (jos niillä on sellaisia) sekä nuoria edustavien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tulisi osallistua jatkuvasti varojen jakamisen ja niiden asianmukaisen kohdentamisen prosessiin.

3.17   ESTK toteaa, että laadittaessa vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymiä tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, että taataan varojen myöntäminen Euroopan sosiaalirahastosta nuorille ja erityisesti niille nuorille, jotka eivät ole työssä eivätkä ammatillisessa tai yleissivistävässä koulutuksessa. Erityishuomiota tulee kiinnittää tällöin myös siihen, että työn ja koulutuksen puuttumisen ilmiö liittyy usein läheisesti harmaaseen talouteen. ETSK korostaa, että sekä nykyään että tulevaisuudessa tarvitaan välttämättä pitkäkestoista, pysyvää ja systemaattista rahoitusmallia, joka on laajasti kansalaisyhteiskunnan saatavilla.

3.18   Painopisteen on säilyttävä uusien ja laadukkaiden työpaikkojen luomisessa. ETSK ehdottaa, että seuraavissa rahoitusnäkymissä otetaan huomioon unionin nuorisotyöllisyysstrategian hyväksyminen. Tällaisen strategian puitteissa myönnettäviä varoja tulee käyttää niiden yritysten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, viranomaisten ja muiden sellaisten työnantajien tukemiseen, jotka luovat uusia laadukkaita työpaikkoja nuorille.

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ks. ehdotukset konkreettisessa muodossaan ETSK:n lausunnon kohdasta 5, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 94.

(2)  ESTK:n lausunto tiedonannosta "Nuoret liikkeellä", EUVL C 132, 3.5.2011, s. 55.

(3)  ESTK:n lausunto tiedonannosta "Nuoret liikkeellä", EUVL C 132, 3.5.2011, s. 55.


4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/103


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020”

COM(2011) 759 final – 2011/0369 COD

2012/C 299/19

Esittelijä: Edouard DE LAMAZE

Neuvosto päätti 9. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

COM(2011) 759 final – 2011/0369 COD.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 28. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 126 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK pitää tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen yksinkertaistamis- ja järkeistämistavoitetta tervetulleena ja kannattaa komission valintaa, joka kohdistuu vaihtoehtoon B. Yksityis- ja rikosoikeutta koskevien ohjelmien yhdistäminen on perusteltua tavoitteiden, toimijoiden ja rahoitettavan toiminnan samankaltaisuuden vuoksi.

1.2   Sen sijaan ETSK pohtii yhä – huolimatta käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa esitetyistä oikeudellisista argumenteista – onko perusteltua, että tässä uudessa oikeusalan ohjelmassa kaudeksi 2014–2020 on kahteen ensimmäiseen erityistavoitteeseen, jotka ovat unionin oikeuden asianmukainen soveltaminen yksityis- ja rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön yhteydessä ja oikeussuojan saatavuus, liitetty kolmas tavoite, joka liittyy huumausaineiden kysynnän ja tarjonnan ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Sen lisäksi, että viimeksi mainittu vaikuttaa vain olevan johdettu ensimmäisestä tavoitteesta, ETSK kehottaa pohtimaan sen seurauksia, että tällainen tavoite kirjataan erikseen sääntelytekstiin, jolloin sillä on tuntuvia, suoria ja välittömiä vaikutuksia kaikkiin asianosaisiin, yhdistyksiin, valtiovallasta riippumattomiin