4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/1

—

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia uudistamaan poliittisen sitoumuksensa ottaa kaikki asianmukaiset kumppanit (Euroopan parlamentti, alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, jäsenvaltioiden parlamentit, alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet, järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet, kaupungit ja kaikki muutkin paikallisviranomaistahojen muodot) mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan.

—

ETSK sitoutuu jatkamaan kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kansallisten edustajien kanssa tehtyä työtä ryhtymällä asiassa eurooppalaiseksi yhteyspisteeksi ja luomalla näille erityisen foorumin, jolla ne voivat edistää omaa työskentelyään Eurooppa 2020 -strategian parissa.

—

Pitkällä aikavälillä ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulisi laatia kauaskantoinen näkemys sidosryhmien sitoutumisen lopullisesta tavoitteesta ja työskennellä asteittain sen kehittämiseksi.

—

Lyhyellä aikavälillä ETSK katsoo, että edistymiseen voitaisiin vaikuttaa merkittävästi monilla pienillä muutoksilla. Erityisesti jäsenvaltioiden ja Euroopan komission olisi harkittava kiireesti uudelleen prosessien ajoitusta ja toteuttamistapoja, jotta kaikilla sidosryhmillä olisi aidot mahdollisuudet osallistua niihin ja kantaa niistä yhteinen vastuu.

2.1

EU:n tuleva puheenjohtajavaltio Kypros pyysi 18. huhtikuuta 2012 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon osallistumisprosessien sekä paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistamisesta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa, sillä Kypros aikoo tehdä aiheesta painopistealueen sekä omalle puheenjohtajuuskaudelleen että heinäkuussa 2012 pidettävään työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epäviralliseen kokoukseen.

Eurooppalaisen ohjausjakson kolmas vuosi on käynnissä, joten on sopiva hetki tarkastella Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviä osallistumisprosesseja ja pohtia, kuinka niitä voitaisiin kehittää.

2.2

ETSK:n perustama Eurooppa 2020 -ohjauskomitea keskittyy tarkkailemaan tätä työtä ja tuomaan yhteen jäsenvaltioiden kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja ja vastaavia elimiä jakamaan kokemuksia siitä, kuinka osallistumisprosesseja voitaisiin parantaa Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

2.3

ETSK:n rooli Eurooppa 2020 -strategian (1) täytäntöönpanossa tunnustetaan nyt täysin, ja komitea haluaa jakaa suosituksiaan siitä, kuinka osallistumisprosesseja voitaisiin parantaa Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

3.1

Euroopan unionilla ja sen väestöllä on vastassaan vakava talous- ja rahoituskriisi, josta on ollut rankkoja seurauksia sekä koko Euroopan unionille että sen kansalaisille. Monet jäsenvaltiot ovat joutuneet äärimmäisen tiukkoihin tilanteisiin, ja kohonnut työttömyys aiheuttaa edelleen huolta. Tästä syystä ETSK katsoo, kuten se on todennut erittäin monissa kolmen viime vuoden aikana antamissaan lausunnoissa, että Eurooppa 2020 -strategia on nyt tärkeämpi kuin koskaan, sillä se tarjoaa kattavan uudistussuunnitelman, jonka tarkoituksena on varmistaa kestävä kasvu ja rakentaa entistä kestokykyisempi Euroopan unioni.

3.2

Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeva Eurooppa 2020 -strategia on tärkein kasvustrategia, ja siinä asetetaan keskeisille politiikanaloille tavoitteita sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Sen soveltamisala on erittäin laaja: sen yleistavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja se kattaa innovoinnissa ja t&k:ssa tapahtuvan kehityksen, ilmastonmuutoksen, energiakysymykset, työttömyyskysymykset, teollisuuspolitiikan sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja lisäksi siinä käsitellään köyhyyden tasoja, koheesiopolitiikkaa ja paljon muuta.

3.3

Eurooppa 2020 -strategian perustana olevassa hallintotavassa pyritään kokoamaan monikerroksisen järjestelmän puitteissa yhteen EU-tasolla ja jäsenvaltioilla oleva sekä jaettu toimivalta ja edistämään siten Euroopan syvenevän integraation oikeutuksen vahvistamista. Erotuksena Lissabonin strategiaan Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy joukko toisiinsa nivoutuvia lippulaivahankkeita, joiden avulla nostetaan esiin ja tuetaan tärkeitä teemakohtaisia aloja, painopisteitä ja yleistavoitteita, ja kurinalainen valvontajärjestelmä – johon liittyy mahdollisuus arvioida kriittisesti jäsenvaltiotason kehitystä (tai sen puutetta).

3.4

Lissabonin strategiaan verrattuna raportointimekanismi on erilainen. Se on paljon aiempaa keskittyneempi, mutta nyt se on lisäksi sopeutettu uusien ja parannettujen taloushallintojärjestelmien prosesseihin siten, että esimerkiksi vakaus- ja lähentymisohjelmat ja kansalliset uudistusohjelmat toimitetaan Euroopan komissiolle samanaikaisesti, mikä mahdollistaa aiempaa kokonaisvaltaisemman näkemyksen muodostamisen siitä, mikä on jäsenvaltioiden tilanne ja miten sitä aiotaan muuttaa.

3.5

Prosessissa tapahtunutta muutosta korostettiin ensimmäisenä Eurooppa 2020 -strategian asiakirjassa itsessään, jossa tehtiin selväksi, että "omistajuutta on korostettava" ja että näin ollen "kansallisen ja aluetason sidosryhmien sekä työmarkkinaosapuolten osallistumista on myös lisättävä". Asiakirjassa tehtiin myös erityinen sitoumus, jonka mukaan ETSK:n ja alueiden komitean pitäisi olla tiiviimmin mukana. Tämä osallistumisprosessien tarve on toistettu useita kertoja, joista tärkeimpinä maininnat Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2010 pidetyn kokouksen päätelmissä sekä Euroopan komission julkaisemassa asiakirjassa Guidance for drafting, implementing and monitoring National Reform Programmes under the Europe 2020 Strategy (Ohjeita kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa), jossa vahvistetaan, että strategiaan sitoutumisen kasvattamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden parlamentit, työmarkkinaosapuolet, alueet ja muut sidosryhmät osallistuvat tiiviisti kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen.

4.1

Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan nyt kolmatta vuotta, ja on käynyt selväksi, että monet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan työmarkkinaosapuolet ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja ne ovatkin ottaneet nämä kumppanit mukaan kansallisiin prosesseihinsa. Sitoumuksen soveltaminen on kuitenkin epätasaista ja sen taso vaihtelee. Ja sielläkin, missä sitoutus on olemassa, esiintyy tasoeroja kumppanien aidossa mukaanottamisessa prosessiin. Vaikka monet jäsenvaltiot informoivat ja konsultoivat kumppaneitaan, prosessi on usein kohdentumaton, ja osallistujista saattaa tuntua siltä, että prosessi on irrallinen ja että siltä puuttuu yleisstrategia. ETSK ja muut tahot ovat esittäneet huolensa etenkin erittäin tiukoista määräajoista, jotka eivät monesti jätä käytännöllisesti katsottuna lainkaan aikaa asianmukaisille keskusteluille työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tai alueellisten ja kansallisten parlamenttien kanssa. Lisäksi todettakoon, että tämä huoli ei kosketa pelkästään jäsenvaltiotasoa. Monet Euroopan tasolla toimivat organisaatiot ovat kysyneet, olisiko eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia ja hallinnointia sekä Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää seurantaa mahdollista parantaa. Euroopan parlamentti on antanut poliittisia suosituksia (2), joiden tavoitteena on määritellä paremmin sen oma rooli ja sen mahdollisesti antama panos, ja alueiden komitea valmistautuu esittämään omat suuntaviivansa piakkoin.

4.2

ETSK:ssa perustettu Eurooppa 2020 -ohjauskomitea on auttanut olennaisella tavalla kohdistamaan komitean työskentelyä. Sen myötä ETSK on saanut käyttöönsä ryhmän, joka voi hajanaisten huomioiden sijasta tarjota yleisnäkemyksen kaikesta, mitä Eurooppa 2020 -strategia kattaa, sekä strategiaan liittyvistä ehdotuksista. Komission edustajat ja muut toimijat osallistuvat jatkuvasti ohjauskomitean kokouksiin. Kansallisten yhteyksien vahvistamiseksi ohjauskomitea kutsuu säännöllisesti jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet osallistumaan eurooppalaisen ohjausjakson tärkeisiin vaiheisiin sekä järjestää paikallisia Eurooppa 2020 -tapahtumia yhteistyössä jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntien toimijoiden kanssa. Tätä työtä tulee vahvistaa ja kehittää edelleen.

4.3

ETSK:n rooli kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten yhteen tuojana – vaikkei se koskekaan pelkästään eurooppalaista ohjausjaksoa ja Eurooppa 2020 -strategiaa – on osoittautunut hyödylliseksi myös kehitettäessä komitean ja kyseisten neuvostojen analyyseja ja ymmärtämystä eri puolilla Euroopan unionia vallitsevista tilanteista ja vahvistettaessa kaikkien näiden tahojen tekemiä ehdotuksia.

5.1

Eurooppalaisen ohjausjakson vaikutusten optimointia silmällä pitäen on selvää, että Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien osallistumisprosessien parantamisesta ja lisäämisestä olisi hyötyä sekä strategialle itselleen että viimein myös kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

5.2

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot viittaavat usein osallistumisprosessien ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen hyödyllisyyteen. Työmarkkinaosapuolilla ja suurella yleisöllä on itse asiassa jo käytössä joukko erilaisia prosesseja ja järjestelmiä. On hyödyllistä tuoda selkeästi esiin, miksi tämä on niin tärkeää ja mitä suuremman osallistumisen varmistavalla hyvin toimivalla järjestelmällä voidaan mahdollisesti saavuttaa. Ennakoivalla yhteistyöllä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa voidaan saada aikaan seuraavaa:

6.1

Tarkastellessaan prosesseja, joita unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on käytetty tähän saakka, ETSK katsoo, että tehtävää on paljon ja että näitä prosesseja voidaan hyödyntää sellaisen järjestelmän kehittämiseksi, joka synnyttää vankan kumppanuuden EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansallisten ja alueellisten parlamenttien ja muiden sidosryhmien keskuudessa. Monet näistä toimista edellyttävät määrätietoisia yhteisiä ponnisteluja, ja niitä ei voida toteuttaa nopeasti. ETSK kuitenkin katsoo, että tällaisia järjestelmiä tulisi kehittää asteittain ja hyödyntäen strategista ja kattavaa monitasoista kumppanuusprosessia samalla kun pannaan ripeästi täytäntöön suoraviivaisia toimia, jotka voivat tuottaa parannuksia lyhyellä aikavälillä.

6.2

Tärkeimpänä seikkana mainittakoon, että ETSK kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia uudistamaan poliittisen sitoumuksensa säännöllistää ja järjestelmällistää työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansallisten parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistuminen sekä varmistamaan, että tämä tehdään mahdollisimman kattavasti Eurooppa 2020 -strategian vahvojen, elinvoimaisten ja pysyvien osallistumisprosessien puitteissa. Lissabonin sopimuksessa korostetaan tarvetta konsultoida kansalaisyhteiskuntaa EU:n tasolla päätöksentekoprosessin yhteydessä. Mikäli jäsenvaltiot aikovat kasvattaa omaa sitoutumistaan ja osallisuuttaan sekä Eurooppa 2020 -strategiassa että Euroopan kehitysprosessissa, niiden tulisi noudattaa samaa kurinalaisuutta ja konsultoida talous- ja sosiaalineuvostoja ja vastaavia elimiä niin usein kuin mahdollista.

7.1

Mitä ETSK:n omaan rooliin tulee, komitea pitää olennaisena, että se jatkaa keskittymistä ja strategista sitoutumista kaikkiin Eurooppa 2020 -strategian osiin, jotta se voi säilyttää jatkossakin kykynsä nähdä mahdolliset yhteisvaikutukset, joita strategia ja sen osatekijät tuottavat.

7.2

ETSK katsoo, että sen luoman Eurooppa 2020 -ohjauskomitean työtä tulee jatkaa ja kehittää. Ohjauskomitean pitää jatkossakin keskittyä strategiaan ja vaikutuksiin, joita sillä on suureen yleisöön, ja sen tulee hyödyntää sisäistä vuorovaikutustaan niiden jäsenten kanssa, jotka eivät ole mukana sen työskentelyssä, jotta varmistetaan kaikkien hyötyvän ohjauskomitean yleiskatsauksista ja näkemyksistä.

7.3

ETSK katsoo, että sen asteittaisella työllä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen välisten yhteyksien ja niiden työskentelyn koordinoimiseksi – maissa, joissa kyseisiä elimiä on – on ollut erittäin myönteisiä vaikutuksia, mutta työtä voidaan edelleen tehostaa. Monilla näistä organisaatioista samoin kuin monilla niiden jäsenistä on Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä roolinsa myös jäsenvaltiotasolla. ETSK pitää Eurooppa 2020 -strategiaan osallistumisen parantamista alana, jolla nopeat, selväpiirteiset toimet voisivat tuottaa merkittäviä etuja. Komitea katsoo, että sillä on erinomaiset mahdollisuudet ryhtyä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten EU-yhteyspisteeksi ja tukea niitä erityisesti niiden Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvässä työssä. ETSK haluaa tehdä tämän sitoumuksen ja aloittaa yhteyksien vahvistamisen ja yhteistyön prosessin kutsumalla kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ja vastaavat elimet osallistumaan Eurooppa 2020 -strategiaa käsittelevään tapahtumaan niin pian kuin mahdollista.

8.1

ETSK tukee voimakkaasti puheenjohtajavaltio Kyproksen aikomusta keskittyä Eurooppa 2020 -strategian osallistumisprosesseihin ja omistaa tälle aiheelle osa heinäkuussa 2012 pidettävän työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epävirallisen kokouksen työskentelystä. ETSK pitää tätä vankkana alkuna sille, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio alkavat täysipainoisesti pohtia, miten kukin niistä voisi parantaa omaa toimintaansa.

8.2

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tuottamaan selkeää kansallisen tason tietoa siitä, mitkä julkisen vallan virastot vastaavat mistäkin Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvistä toimista, sekä siitä, mikä on kansallisten uudistusohjelmien koordinoinnista tai seurannasta vastaavien ja toisaalta niiden toteuttamisesta vastaavien virastojen suhde. Jo pienikin tämän suuntainen selvennys kussakin jäsenvaltiossa auttaisi toimijoita parantamaan vaikutuksia olemalla yhteydessä asiaankuuluvaan tahoon.

8.3

ETSK katsoo, että kussakin jäsenvaltiossa käytettyjen osallistumismuotojen täydellinen avoimuus sekä niiden prosessien ja välineiden kuvaus, joita valtiot aikovat käyttää, tekee kaikille aiempaa selvemmäksi, mitä on tapahtumassa sekä miten ja miksi niin menetellään.

8.4

ETSK katsoo, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi pikaisesti tarkistaa eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvien eri toimien ajoitusta. Nykyisten rakenteiden kaikkein sitkein haaste, josta lähes kaikki sidosryhmät ovat huomauttaneet, on se, että aikataulu ei jätä aikaa minkäänlaisen harkitun vastauksen laatimiseen tai asianmukaiseen keskusteluun. Jäsenvaltioiden olisikin pikaisesti harkittava tällä hetkellä soveltamiaan aikatauluja sekä sitä, kuinka niitä voitaisiin kohtuullistaa.

8.5

ETSK kannustaa voimakkaasti alue- ja paikallisviranomaisia syventämään osallistumistaan Eurooppa 2020 -strategiaan kansallisessa viitekehyksessään ja suoraan EU tasolla. Alueiden komitean perustama Eurooppa 2020 -seurantafoorumi edustaa erinomaisesti tähän tavoitteeseen pyrkivää kehitystä. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi tuettava tällaista tiiviimpää osallistumista. Alue- ja paikallisviranomaisten näkemykset paikalliskehityksestä ja mahdollisista sovelluksista ovat keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategian hyväksi toteutettavia toimia, jotta sen potentiaalia voidaan hyödyntää täysimääräisesti.

9.1

ETSK uskoo, että olemassa on jo varsin hyödyllisiä malleja vankkojen rakenteiden luomiseksi pysyvälle vuoropuhelulle. ETSK katsoo, että Euroopan neuvoston laatimat menettelyohjeet (3) kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon tarjoavat tälle työlle erinomaiset puitteet ja periaatteet, joita voidaan soveltaa Eurooppa 2020 -strategiaan. Tällaisia periaatteita hyödyntämällä Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voivat johdattaa keskustelua asteittain osallistumisen tasolta toiselle aloittaen suhteellisen matalalta, missä keskitytään lähinnä tiedon jakamiseen, ja jatkaen avoimen konsultoinnin kautta osallistujien kesken käytävään kehittävään vuoropuheluun ja lopulta aidon kumppanuuden kehittämiseen. Näin tulevat läpikäydyiksi kaikki osallistumisprosessien merkittävät tasot sellaisina kuin ne on kuvattu menettelyohjeissa. ETSK katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä prosesseissa tulisi alkaa siirtyä asteittain eteenpäin näiden osallistumistasojen mukaisesti. Menettelyohjeissa luetellaan lisäksi joukko erittäin hyödyllisiä välineitä, joita voitaisiin soveltaa Eurooppa 2020 -strategian prosesseihin.

9.2

Jäsenvaltioiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua eurooppalaiseen ohjausjaksoon koko sen keston ajan. Eräs keskeisistä prosesseista suunnittelun alalla on kansallisten uudistusohjelmien laatiminen. Laatimisprosessin tulisi jäsenvaltioissa perustua laajaan ja nykyistä yhteistyöhenkisempään vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näillä toimijoilla on asiantuntemusta tavoitteiden asettamisesta ja ohjelmien ja strategioiden suunnittelusta esimerkiksi työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla, minkä lisäsi ne ovat keskeisiä toimijoita näiden strategioiden täytäntöönpanossa.

9.3

Toinen eurooppalaisen ohjausjakson keskeisistä vaiheista on maakohtaisten suositusten julkaiseminen ja tarkistaminen. Eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa tulee informoida ja kuunnella sen näkemyksiä kunkin jäsenvaltion maakohtaisista suosituksista. Ajoitus on tässä ratkaiseva: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tulee voida osallistua tulevia jaksoja koskevien näkymien suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.

9.4

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan ehdottanut vertailua tavaksi mitata edistymistä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä kansallinen talous- ja sosiaalineuvosto tai vastaava elin analysoi ja asettaa omat tärkeimmät kriteerinsä käyttämällä hyödyksi Eurostatin internetsivuilla vapaasti hyödynnettävissä olevia tilastotietoja. Muutamat kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot toimivat jo näin, ja muitakin tulisi siihen kannustaa. Tällaisen arvioinnin myötä sidosryhmät seuraavat jatkuvasti uudistusten täytäntöönpanoa, mikä muodostaa arvokkaan panoksen kansallisia uudistusohjelmia tarkistettaessa.

9.5

Keskustelua, jota jäsenvaltioissa käydään Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanosta, olisi aktivoitava, ja valtiovallan olisi otettava käyttöön tehokkaampia palautemekanismeja, joiden avulla voidaan seurata kansalaisyhteiskunnassa ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa nykyistä enemmän käytävän strategiaa koskevan vuoropuhelun vaikutuksia. Tässä yhteydessä kansalaisyhteiskunnan tarkkailijanrooli voi olla erityisen arvokas. Jäsenvaltioissa säännöllisesti järjestettävät konferenssit, joihin kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat, voisivat olla hyödyllisiä samoin kuin avoimet kuulemistilaisuudet, joissa parlamentti esittelee kansallisia uudistusohjelmia.

9.6

EU:n toimielinten tietoisuus tarpeesta konsultoida järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa kasvaa jatkuvasti. Samalla suurin osa kansallisista talous- ja sosiaalineuvostoista ja vastaavista elimistä on vaikeuksissa. Tässä on ristiriita. Nämä organisaatiot saavat rahoituksensa useimmiten julkisista varoista, ja monissa jäsenvaltioissa niiden budjettia on leikattu roimasti. Tämä johtaa siihen, että kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet keskittyvät ainoastaan kansallisiin painopisteisiin ja vähentävät osallistumistaan EU:n tasolla. EU:n toimielinten olisi pohdittava, kuinka ne voisivat tukea ja auttaa näitä organisaatioita ainakin silloin, kun nämä antavat panoksensa eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

9.7

Siitä, että käytössä on pääasiallinen yhteyspiste kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa toteutettavalle seurannalle, voi olla erityistä hyötyä. Tästä syystä Euroopan komissio voisi harkita sitä, että ETSK:n vastuulle annettaisiin kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa järjestettävän konferenssin organisoiminen vähintään kerran vuodessa ja että sitä tuettaisiin tässä asianmukaisesti. Konferenssi tulisi ajoittaa siten, että sen ajankohta sopii hyvin yhteen eurooppalaisen ohjausjakson kanssa, jotta siellä voitaisiin keskustella eurooppalaisesta ohjausjaksosta, Eurooppa 2020 -strategiasta ja kyseisten neuvostojen panoksesta ja parhaista käytänteistä tällä alalla.

10.1

ETSK katsoo, että myös sidosryhmät voisivat uudistaa sitoumuksensa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviin prosesseihin. Vaikka ensisijainen vastuu asiassa säilyisikin jäsenvaltioilla ja niiden tulisi tarkistaa kumppanien osallistumiseen liittyviä prosessejaan, sidosryhmät voisivat itse kuitenkin oppia toisiltaan ja kohdistaa pyrkimyksensä luottavaisemmin suoraan EU:n toimielimiin ja valtiovaltaan. Samalla tavoin, ja riippumatta siitä, että valtiovallan on tarkasteltava pikaisesti uudestaan prosessien ajoitusta, sidosryhmien olisi parannettava EU:n ohjausjakson vaiheiden ottamista ennakolta huomioon.

11.1

ETSK:lle esittämässään lausuntopyynnössä puheenjohtajavaltio Kypros korostaa erityisesti tarvetta panostaa nykyistä enemmän siihen, että lisätään kansalaisyhteiskunnan osallistumista politiikkojen toteuttamiseen ja seurantaan köyhyyden ja syrjäytymisen kaltaisilla aloilla. ETSK katsoo, että asianomaisten toimijoiden osallistuminen järjestelmälliseen ja säännölliseen vuoropuheluun EU- ja jäsenvaltiotasoilla vaikuttaa ratkaisevasti mahdollisuuksiin löytää tehokkaita ratkaisuja näillä politiikanaloilla.

11.2

On suotavaa kehittää kumppanuusyhteistyötä ja järjestelmällistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa politiikkojen muotoilun, täytäntöönpanon ja seurannan aloilla köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuvan foorumin työskentelyn puitteissa. Köyhyyden ja syrjäytymisen kaltaisilla aloilla kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat usein ensimmäisiä, jotka panevat merkille uusia suuntauksia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja suuntaavat huomiota niihin. Niiden toiminta on kohdennettu käyttäjänäkökulmaan ja ennaltaehkäisevään työhön, mutta myös näille kohderyhmille suunnattujen innovatiivisten palveluiden kehittämiseen ja toteuttamiseen, ja se tarjoaa näin arvokasta tietoa ja kokemusta köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen strategiseen työhön. Tässä kohdin ETSK korostaa niiden yhteisötalouden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden strategista roolia, joiden tavoitteena on vähentää köyhyyttä, edistää uusien työtilaisuuksien syntymistä ja kehittää palveluja, jotka täyttävät luovalla tavalla yhteiskunnan tarpeita.

11.3

Näitä politiikanaloja tarkasteltaessa on tärkeää mainita sosiaalisen suojelun komitean (Social Protection Committee) esittämät nk. jäsenvaltioiden sosiaalialan raportit (National Social Reports, NSR), jotka täydentävät kansallisia uudistusohjelmia. Näissä avoimeen koordinointimenetelmään perustuvissa raporteissa arvioidaan Eurooppa 2020 -trategian sosiaalista ulottuvuutta. Raporteissa yksilöidään kiireellisimmät uudistukset vuotuisen kasvustrategian pohjalta sekä tehdään ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi. On keskeisen tärkeää käynnistää prosessi, jonka avulla voidaan nykyistä paremmin ottaa asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan jäsenvaltioiden sosiaalialan raporttien laatimiseen, mitä ei tällä hetkellä tapahdu riittävästi, sekä nivoa ne nykyistä paremmin kansallisiin uudistusohjelmiin. On hyvin tärkeää, että sosiaaliseen suojeluun sovellettavaa avointa koordinointimenetelmää vahvistetaan siten, että lähtökohtana ovat yhdennetyt kansalliset strategiat, jotta voidaan luoda nykyistä vahvempi yhteys Euroopan köyhyydentorjuntafoorumiin.

11.4

EU-tasolla järjestettävän vuotuisen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman jatkotoimena tulee järjestää vastaava kuuleminen jäsenvaltiotasolla yhteistyössä viranomaisten, köyhyydessä elävien, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, yhteisötalouden organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on tutkia yhdessä näiden politiikanalojen edistystä ja puutteita sekä suositella uudistuksia. Ajallisesti tämän tulee tapahtua samassa tahdissa kansallisten uudistusohjelmien laatimisen kanssa.

11.5

Myös jatkuvat vuoropuhelutapahtumat ja neuvottelut erityiskysymyksistä tulee suunnitella etukäteen, jotta asiasta kiinnostuneet toimijat voivat ilmoittaa kiinnostuksensa. Kumppanuusyhteistyöhön tulee kuulua myös vuotuisen kasvuennusteen sosiaalisten vaikutusten ja edistyksen tarkastelu.

11.6

Kansalliset uudistusohjelmat ja jäsenvaltiokohtaisten tavoitteiden asettaminen ovat keskeisiä tekijöitä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa ja köyhyyden torjunnan poliittisissa strategioissa. On tärkeää varmistaa, että köyhyyden vähentämistavoite on oikein määritelty siten, että köyhyyden ja kasautuvan syrjäytymisen vaarassa olevat ryhmät kuuluvat siihen. Näin voidaan varmistaa, että strategiat ja uudistukset kohdennetaan tehokkaasti näihin ryhmiin. Osallistaminen ja kumppanuus kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa on keskeisen tärkeää, sillä nämä toimijat huomaavat usein aikaisin uudet riskiryhmät ja syrjäytyneiden ryhmien riskien lisääntymisen.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/6

1.1

Pankkiala edustaa keskimäärin viittä prosenttia EU:n BKT:sta. Sen päätehtävänä tulee olla, erityisesti innovaatioyritysten osalta, reaalitalouden sekä Euroopan talouden moottoreina toimivien pk-yritysten kasvun rahoittaminen ja tallettajien säästöjen turvaaminen.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiin vahvistaa pankkialaa ja estää uudet rahoituskriisit vähentämällä riskejä ja lieventämällä niiden vaikutuksia.

1.3

ETSK katsoo, että äskettäisistä talous- ja rahoituskriiseistä on otettava opiksi ja että on omaksuttava uusi lähestymistapa kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten viranomaisten suorittaman valvonnan tehostamiseksi ja rahoituslaitosten vastuuvelvollisuuden kasvattamiseksi.

1.4

ETSK kannattaa toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan pankkien pääomarakennetta ja niiden valmiuksia rahoittaa taloutta, ja varoittaa pankkien johtohenkilöitä houkutuksista hankkia hyvin lyhyen aikavälin tuottoa sekä keinottelutoimista, jotka luovat markkinoille epävakautta.

Pankkien johtohenkilöiden sekä kansallisen tason, Euroopan tason ja pankkien sisäisen valvonnan vastuut on määritettävä avoimiin sääntöihin tukeutuen selkeästi ja entistä paremmin, jotta voidaan edistää eettisesti kestäviä toimintatapoja.

1.5

ETSK kiinnittää huomiota kasaantuvien sääntelytoimenpiteiden aiheuttamiin vaikeuksiin sekä haasteisiin, joihin 8 000 eurooppalaisen pankin on vastattava voidakseen rahoittaa taloutta Euroopan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, velkakriisissä, jonka laajuutta ja seurauksia ei vielä hallita.

1.6

Eurooppalaiset pankit kohtaavat kasvavaa kilpailua, haastajinaan kolmansien maiden pankit, joihin ei alkuperämaassaan kohdistu samoja lainsäädännöllisiä ja sääntelyn aiheuttamia rajoituksia kuin Euroopassa.

1.7

Pääomarakennetta pyritään vahvistamaan varaamalla enemmän ja laadukkaampaa pääomaa, kattamalla riskit laajemmin, ottamalla käyttöön vähimmäisomavaraisuusaste ja omaksumalla uusi lähestymistapa maksuvalmiuteen nähden. Nämä toimet vaikuttavat todennäköisesti pankkien taseisiin, ja ne saattavat johtaa pankkien tuoton merkittävään vähentymiseen.

1.8

Näin ollen pankit pyrkivät pienentämään kokoaan, jotta niistä tulisi vankempia, suuntautumaan tuottavampaan toimintaan sekä rajoittamaan rahoituspalveluiden tarjontaa parantaakseen riskinhallintaansa.

Eräät pitävät tarpeellisena paluuta ammatin juurille: asiakkaiden talletusten vastaanottamiseen, säästäjien suojeluun ja reaalitalouden rahoittamiseen.

1.9

ETSK katsoo, että olisi suotavaa palata asteittain tilanteeseen, jossa pankkien toisaalta kaupallinen ja toisaalta rahoitus- ja investointitoiminta on erotettu toisistaan. Nykyinen maailmanlaajuinen kriisi osoittaa, että rajattomaan vapauttamiseen perustuvaan globaaliin rahoitusjärjestelmään sisältyy riskejä poikkeamista, jotka johtuvat siitä, että markkinat käyttävät tätä vapautta väärin.

1.10

Uusilla pääomaa koskevilla velvoitteilla, erityisesti hyvin laadukkaan pääoman osuuden kasvattamisella 9 prosenttiin vuoden 2012 kesäkuun 30. päivään mennessä 60:n luonteeltaan systeemisen pankin osalta ja vuosien 2015 ja 2018 välillä muiden pankkien osalta, voisi olla kohtalokkaita seurauksia paikallisille pankeille ja osuuspankeille, jotka suhtautuvat pk- ja mikroyrityksiin muita myönteisemmin. Pääomavaatimuksissa ei tule syrjiä mitään tiettyä pankkikategoriaa.

1.11

Jos pankeilla on vaikeuksia saada pääomaa liikkumaan, pk-yritysten on sitäkin vaikeampi saada tarvittavaa rahoitusta. Luotonannon kiristämistä ja pankkikulujen nousua on pyrittävä välttämään. ETSK kehottaa komissiota, Euroopan pankkiviranomaista (EPV) ja jäsenvaltiokohtaisia valvontaviranomaisia varmistamaan, että pienten pankkien pääomapuskurit ovat sopusoinnussa niiden liiketoimintamallien kanssa.

1.12

Vakavaraisuusvaatimukset johtavat jo nyt siihen, että pienten, ja erityisesti aloittavien, yritysten, innovointiyritysten ja muita korkeariskisempien yritysten luotot pienenevät ja kallistuvat. Eurooppa ei voi saavuttaa Eurooppa 2020-strategian, digitaalistrategian, aktiivisen resurssipalveluiden tuottamisen (cloud active), energia-alan etenemissuunnitelman 2050 ja pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen tavoitteita, mikäli pk-yrityksille suunnatun rahoituksen osuutta pienennetään uusien vakauttamistoimien toteuttamisen myötä.

ETSK pyytää komissiota seuraamaan tarkasti yrityksille ja yksityishenkilöille suunnattujen pankkilainojen ja pankkikulujen kehitystä.

1.13

Toimenpiteillä, joilla pyritään tehostamaan markkinoiden valvontaa kansallisten, unionin ja kansainvälisten viranomaisten taholta, tulee olemaan syvällisiä vaikutuksia pankkien organisaatioon ja sisäiseen valvontaan. Niistä seuraa hallinnon entistä suurempi vastuunalaisuus, velvoite arvioida pääoman tuottoa tarkemmin ja hallita riskejä entistä paremmin. Pankkien tulee kehittää myyntiennusteitaan sekä pankkien tuotteita ja arvopaperisalkkuja koskevia kehitysstrategioitaan tuottavuuden kannalta, ja samalla tulee arvioida kykyä hyödyntää pääomaa. Tämä johtaa rakenteiden uudelleenorganisointiin, jossa tietotekniikan, valvonnan ja riskinhallinnan osastojen merkitys ja henkilöstötarve kasvavat muiden perinteisempien tehtävien kustannuksella.

1.14

Pankit työllistävät EU:ssa yli kolme miljoonaa palkansaajaa, joista suurin osa työskentelee vähittäispankkitoiminnassa. Vuoden 2011 alusta lähtien on vähennetty yli 150 000 työpaikkaa ja useita konttoreita on suljettu. Lisäksi eri ennusteissa arvioidaan, että vuonna 2012 alalta vähennetään vielä 100 000 työpaikkaa. ETSK pyytää komissiota edistämään alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun parantumista ja kehittämään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa aloitteissa, joilla on vaikutusta kehitykseen alalla.

1.15

ETSK toivoo, että uusia säännöksiä täytäntöön pantaessa otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden moninaisuus ja erityisesti EU:n uudet jäsenvaltiot, joiden luottomarkkinat eivät ole vielä hyödyntäneet kaikkia mahdollisuuksiaan ja joissa suurin osa pankeista on suurten eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten pankkikonsernien hallinnassa. Taseensa parantamiseksi ja uusiin velvoitteisiin vastaamiseksi nämä konsernit voivat kokea houkutusta siirtää varoja tytäryhtiöistään ja rajoittaa niiden investointeja, mikä vähentäisi merkittävästi kyseisten valtioiden talouden rahoitusta. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä Wienin aloitteeseen perustuvasta sitoumuksesta olla vähentämättä likviditeettiä. On välttämätöntä suojella tiettyjä erityismalleja, kuten Saksan ja Puolan osuuspankkeja. Tällä alalla on pelkästään Puolassa yli 300 pankkia, eikä uusien sääntöjen edellyttämää syvällistä uudistusta voida toteuttaa ilman siirtymäaikaa.

1.16

Euroopan pankkiviranomaisen toimivaltaa on välttämätöntä vahvistaa yhdenmukaistamisen täydentämiseksi. ETSK muistuttaa, että pääoman vapaa liikkuvuus on taattu yhteisön tasolla, mutta talletussuoja ja pankkien vakavaraisuus kuuluvat kansallisten viranomaisten toimivaltaan. Luottomarkkinat ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Niissä valtioissa, joissa luottomarkkinat eivät ole riittävän kehittyneet, velkaantumisasteen liian nopea kiinnikurominen voi saada aikaan keinottelukuplan. Jos vakavaraisuussäännöt pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön yhteisön tasolla, kansalliset viranomaiset eivät pysty puuttumaan asiaan ajoissa. Useiden Euroopan päättäjien tekemä ehdotus eurooppalaisen pankkiunionin luomisesta järjestelmän kannalta merkittävien pankkien valvomiseksi unionin tasolla ja talletusten turvaamiseksi konkurssin varalta on kuitenkin huomionarvoinen.

1.17

Eurooppalaisilla pankeilla on globaalilla tasolla riski jäädä kilpailukyvyssä jälkeen kilpailijoistaan. Niiden pankkien osalta, jotka päättävät hankkia lisää omia varoja, pääomaa on tällä hetkellä saatavilla lähinnä valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä ja Aasian ja Lähi-idän pankeista. On olemassa todellinen vaara, että EU:n pankkijärjestelmän omistus siirtyy tahoille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioiden hallittavissa. ETSK pyytää tämän vuoksi eurooppalaisia viranomaisia tehostamaan toimia, jotta kansainvälisesti sovellettaisiin samoja vakavaraisuussääntöjä ja tavoitteena olisi saada aikaan aitoa maailmanlaajuista sääntelyä.

1.18

Uudet tieto- ja viestintäteknologiat, kuten sähköiset pankkipalvelut, verkkopankki, varmennetut virtuaalitransaktiot (sähköinen allekirjoitus) ja pilvipalvelut, ovat mullistamassa perinteisiä pankkipalveluita. Pankeilla on raskas tehtävä rahoittaa reaalitaloutta samalla kun rahoituskustannukset nousevat uusien teknologioiden käyttöönoton myötä ja kannattavuus vähenee. ETSK katsoo, että kaikkia pankkialan toimijoita on autettava ja tuettava tässä syvällisessä murroksessa.

2.1

Rahoituskriisi ja sen vaikutukset talouteen ovat pakottaneet hallitukset ja rahoitusalan viranomaiset pohtimaan perimmäisiä syitä siihen, että vankkana, hyvin säänneltynä ja tehokkaasti valvottuna pidetty rahoitusjärjestelmä romahti.

2.2

Luonteeltaan pääasiassa rahoitukseen ja rahapolitiikkaan (peruskoron merkittävä lasku, maksuvalmius, valtiontuki) liittyvät toimenpiteet toteutettiin kiireesti. Pidempiaikaisilla toimenpiteillä pyrittiin vahvistamaan markkinoiden rakennetta ja välttämään järjestelmään leviäviä tulevia kriisejä. Tämän vuoksi toimenpiteet liittyivät sääntelyyn, vakavaraisuuteen ja verotukseen. Ylikansalliset organisaatiot – FMI, G20, BIS, komissio – omaksuivat avoimen lähestymistavan yhteistyöhön nähden, mutta niillä oli erilaisia näkemyksiä.

2.3

EU:ssa on vuoden 2008 kriisin jälkeen hyväksytty yli 50 lainsäädäntötoimenpidettä. Uudistuksista 99 prosenttia toteutettiin vuoden 2011 loppuun mennessä ja niitä aletaan soveltaa vuonna 2013 lukuun ottamatta ydinpääomaa ("tier one, T1"), jota 60:n systeemisenä pidetyn pankin on sovellettava 30. kesäkuuta 2012 alkaen. Muiden pankkien osalta uudistusten on tarkoitus tulla voimaan vuosina 2015–2018.

2.4

Marraskuussa 2010 julkaistussa kolmannessa Baselin sopimuksessa velvoitetaan pankit entistä suuremman ja laadukkaamman pääoman ylläpitoon tulevien kriisien varalta. Siinä edellytetään erityisesti

Basel III:ssa otetaan käyttöön kolmen prosentin vähimmäisomavaraisuusaste ja kaksi maksuvalmiutta koskevaa vaatimusta: maksuvalmiusvaatimuksen mukaan pankilla on oltava niin paljon laadukkaita likvidejä varoja, että ne riittävät kattamaan sen kokonaiskassavirran 30 päivän ajan, ja pysyvän varainhankinnan vaatimus edellyttää pysyvistä rahoituslähteistä saatavilla olevan summan olevan suurempi kuin pysyvän rahoituksen tarve vuoden mittaisen stressikauden aikana.

2.4.1

Euroopan komissio on esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat Basel III:n sisällyttämistä neljänteen vakavaraisuusdirektiiviin (CRD IV) heinäkuussa 2011. Tavoitteena on vahvistaa EU:n pankkisektoria ja kannustaa pankkeja rahoittamaan jatkossakin talouden kasvua. Komissio ei kuitenkaan ole käynnistänyt yhtään konkreettista aloitetta luotonantoon kannustamiseksi.

2.5

Tavoitteena on kannustaa pankkeja siihen, että niillä on enemmän omia varoja, jotta ne selviävät tulevista kriiseistä, sekä ehdottaa valvontaviranomaisille uutta järjestelmää, jonka avulla ne voivat valvoa pankkeja ja ryhtyä toimiin havaitessaan riskejä.

2.6

CRD IV -lainsäädäntö kattaa omia varoja koskevista vaatimuksista annetulla voimassaolevalla direktiivillä säännellyt alat, mutta se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kuhunkin jäsenvaltioon sopivalla tavalla.

2.7

Viivästyksistä ja annettujen säännösten epätäydellisyydestä huolimatta uuden sääntelyn alalla on tapahtunut todellista edistymistä. Vielä on kuitenkin ratkaistava mm. seuraavat kysymykset:

3.1

Euroopan pankit joutuvat nyt kohtaamaan rajuja muutoksia sääntelyssä ja suhdanteissa, ja nämä muutokset herättävät huolta pankkien valmiuksista hoitaa tehtävänsä talouden rahoittajina velkakriisin heikentämässä taloustilanteessa, joka koettelee erityisesti euroaluetta.

3.2

Baselin komitean säännösten (Basel III -sopimus) täytäntöönpanon myötä pankkien on vahvistettava omia varojaan, noudatettava pysyvän varainhankinnan hyvin korkeita osuuksia ja luotava vakavaraisuutta.

3.3

Stressitestit, jotka pankeille tehtiin kahdessa vaiheessa, eivät ole poistaneet epäilyksiä euroalueen yhden tai useamman valtion maksukyvyttömyyden vaikutuksista.

3.4

Kansainväliseen rahoitusyhteisöön on levinnyt epäluulon ilmapiiri, mikä aiheuttaa maksuvalmiusongelmia pankkien välisillä markkinoilla ja ajaa pankkeja suuntautumaan kaikkein varmimpiin sijoituksiin.

3.5

EKP on tässä yhteydessä puuttunut tilanteeseen kahdesti. Se on tarjonnut pankkialalle kaikkiaan 1 000 miljardin euron luotonantokapasiteettia yhden prosentin korolla kolmeksi vuodeksi. Tämä on ollut olennaista pankkien välisten markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi ja luotonannon määrän säilyttämiseksi. Huomattava osa näistä varoista on kuitenkin palautettu EKP:lle ja osa on käytetty julkisten velkojen ostamiseen. ETSK katsoo, että EKP:n tulee luoda mekanismi varojen käyttötarkoituksen selvittämiseksi.

3.6

Euroopan pankkiviranomaisen suuruudeltaan yli 100 miljardiksi euroksi arvioima tarve pääomittaa pankkeja on yhä kiireisempi.

3.7

Yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille sekä yhteisöille ja yksityishenkilöille myönnetään luottoa entistä kurinalaisemmin. Lisäksi pankit tutkivat riskit entistä huolellisemmin, ja tämän vuoksi rahoituskulut nousevat. Samaan aikaan vaihtoehdon löytäminen sille, että rahoitusmarkkinat rahoittavat yrityksiä, osoittautuu vieläkin vaikeammaksi. Tämä tilanne yhdistettynä säästöpolitiikkoihin ruokkii – joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – heikkoja tai olemattomia kasvuennusteita vuodeksi 2012 koko Euroopan unionissa.

4.1

Tässä yhteydessä on tärkeää palauttaa mieleen subprime-kriisi, jonka käynnistymisen ennusmerkkien olisi pitänyt varoittaa valvontaviranomaisia. Kukaan ei epäillyt sellaisen investoinnin kannattavuutta, josta oli etua pankeille ja niiden asiakkaille. Vaikka FDIC (Federal Deposits Insurance Corporation) oli jo varoittanut näistä tuotteista, Yhdysvaltain keskuspankki ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin vuosina 2002–2006.

4.2

Lehmann Brothers -pankin konkurssi olisi ollut vältettävissä, jos valvojat olisivat havainneet ajoissa laitoksen maksuvalmiusongelmat. Valvonnassa ei huomattu vaaraa, joka liittyi kiinnelainaan, jota myönnettiin 100 prosenttia vakuuden arvosta ja jota rahoitusvälittäjät myivät eteenpäin paketteina. Uusien kriisien välttämiseksi on otettava käyttöön toimenpiteitä, jotka liittyvät rahoituslaitosten johtajien henkilökohtaiseen vastuuseen riittämättömästä valvonnasta.

4.3

Vaikka onkin totta, että liian monimutkaiset, myrkyllisiksi kutsutut tuotteet aiheuttivat kriisin syntymisen, on myös käynyt ilmi, että valvojat olisivat voineet kieltää näiden tuotteiden luomisen ja liikkeeseenpanon olemassa olleiden sääntöjen perusteella.

Uudet säännöt eivät voi taata varmuudella sitä, että uusi kriisi vältetään, mikäli valvontaviranomaisille ei anneta riittäviä resursseja tehtävänsä hoitamiseen ja mikäli sisäinen valvonta on jatkossakin tehotonta.

4.4

Rahoitusmarkkinoiden vapautuessa valtioiden on kunnioitettava kansainvälisen yhteistyön sitoumuksiaan, jotta vältetään toisiinsa nähden eri tavoin säänneltyjen alueiden muodostuminen.

4.5

Uuden sääntelyn olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

4.6

Valvontalaitosten toimintaa on arvioitava säännöllisesti, ja arviointi tulee antaa sellaisen riippumattoman elimen tehtäväksi, joka muodostuu asiantuntijoista, joilla ei ole enää ammatillista vastuuta rahoitusalalla. Arvioinnissa tulee painottaa erityisesti valvontalaitosten päätösten vaikutusta pankkien hallinnointiin.

5.1

Pankkeihin kohdistuu tällä hetkellä voimakas paine, sillä niiden on määritettävä uudelleen liiketoimintamallinsa uuden sääntelyn vuoksi. Sääntöjen ja talous- ja rahoitusalan vaikean tilanteen yhteisvaikutukset ovat saaneet aikaan seuraavaa:

5.2

Näillä seikoilla on seuraavat vaikutukset:

5.3

Uusia sääntöjä sovelletaan yhtä lailla suuriin ja pieniin pankkilaitoksiin. Säännöt saattavat osoittautua soveltumattomiksi tietyissä maissa, kuten EU:n uusissa keski- ja itäeurooppalaisissa jäsenvaltioissa, joissa kasvuaste on korkea.

5.4

Luottomarkkinat ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Niissä valtioissa, joissa luottomarkkinat eivät ole riittävän kehittyneet, velkaantumisasteen liian nopea kiinnikurominen voi saada aikaan keinottelukuplan. Jos vakavaraisuussääntöjä sovelletaan unionin tasolla, kansalliset viranomaiset eivät pysty puuttumaan asiaan riittävän nopeasti. Euroopan pankkiviranomaisen toimivaltaa on välttämätöntä vahvistaa yhdenmukaistamisen tukemiseksi.

5.5

On välttämätöntä ottaa huomioon tietyt erityismallit, kuten osuuspankit, jotka toimivat terveellä tavalla ja itsenäisesti. Uusien sääntöjen edellyttämää uudistusta ei voida toteuttaa ilman siirtymäaikaa. Osuuspankit ovat olennainen osa paikallista kehitystä, ja ne toimivat jäsentensä, niin tallettajien kuin lainanottajienkin, edun mukaisesti. Osuuspankkien jäseniä ovat mm. pk-yritykset, maataloustuottajat, kunnat ja monet muut paikalliset toimijat.

5.6

Suuret pankit etsivät investointeja, joissa on rajattu riski ja jotka tuottavat enemmän voittoa. Tähän on lisättävä pelot kireämmästä verotuksesta ja tiettyjen vastuiden valtionvelan tappiot.

5.7

Vakiinnuttamisprosessi tulee todennäköisesti kiihtymään. Säästöpankit ja osuuspankit voivat luottaa itsenäisiin rahoituslähteisiin, mutta pankit, joiden on turvauduttava rahoituksessaan markkinoihin, joutuvat sulautumaan keskenään, ja tästä on kielteisiä seurauksia pk-yrityksille ja kuluttajille. Jotkut pankit on ostettu ja myyty edelleen sen jälkeen kun niiden paikallinen tai alueellinen verkosto on purettu. Pankkien kansallinen keskittyminen on ollut voimakasta erityisesti osuuspankkien ja keskinäisten yhtiöiden sekä säästöpankkien keskuudessa.

5.8

Pankkien entistä heikompi kannattavuus, joka johtuu muun muassa korkeammista rahoituskuluista, ja maksuvalmiudenhoitoon sovellettavat hyvin tiukat periaatteet saattavat korottaa sekä pankkikuluja että määräaikaissijoitusten ja asiakkaiden yksittäisten tilien korkoja.

5.9

Pankit nopeuttavat uusien säännösten yhteydessä rakenneuudistuksiaan ja turvautuvat yhä enemmän uuteen teknologiaan (verkkopankki, sähköiset menettelyt, älypuhelinten käyttö).

5.10

Jakelukanavien kehitys johtaa lopulta konttoriverkoston kutistumiseen ja työpaikkojen vähenemiseen. Neljännen vakavaraisuusdirektiivin soveltaminen johtaa työpaikkojen lisääntymiseen pankkien tietotekniikan osastoilla ja riskihallinnassa, kun taas muilla pankkitoiminnan aloilla työpaikat vähenevät. Työllisyyttä ja koulutusta koskevaa laadukasta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on kehitettävä kaikilla tasoilla, jotta käynnissä olevaa kehitystä voidaan hallita.

6.1

Euroopan parlamentti on hyväksynyt finanssitransaktioveron periaatteen, ja komissio tutkii veron täytäntöönpanoa. Jäsenvaltiot eivät ole asiasta yksimielisiä, ja Yhdysvaltojen viranomaiset suhtautuvat asiaan kielteisesti. Suunnitellun veron vähäisen määrän ei pitäisi muodostaa pankeille kestämätöntä rasitetta, eikä sen pitäisi haitata kilpailukykyä globaalilla tasolla. Kuten ETSK toteaa kahdessa aiemmin antamassaan lausunnossa (1), veron tarkoituksena on sekä muodostaa uusia verotuloja etenkin kehitysavun rahoittamiseksi että muuttaa pankkien toimintatapoja, jotta edistettäisiin edistää talouden rahoitusta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erittäin lyhytjänteisen keinottelutoimien tukemisen sijasta.

6.2

Vähittäispankkitoiminnan ja rahoitus- ja investointipankkitoiminnan erottamista tutkitaan Euroopan komission jäsenen Michel Barnier'n aloitteesta, joten yleispankkimalli on kyseenalaistettu. Keskusteluissa vaihtoehtoina on toimintojen täydellinen erottaminen, investointipankin toiminnan rajaaminen ja omaan lukuun tapahtuvan pääomasijoittamisen kieltäminen pankeilta. Eräät asiantuntijat tuomitsevat tämän ajatuksen ja katsovat, että yleispankit takaavat markkinoiden syvyyden ja maksuvalmiuden sekä talouden paremman rahoituksen.

6.3

Rahoitus- ja pankkialan kehitysskenaariot ovat muuttuneet 30 viime vuoden aikana. Markkinoiden avautuminen on johtanut rahoituksen globalisoitumiseen, mikä puolestaan on edistänyt verokeitaiden ja löyhän sääntelyn alueiden kehittymistä ja lisääntymistä. Globaalin tason lisääntynyt kilpailu on suosinut uusien rahoituslaitosten, tuotteiden ja palveluiden syntyä.

6.4

Suuret pankkikonsernit ovat osoittaneet sellaisen kasvun heikkoudet ja rajat, joka sulkee pois hyvän hallinnon mahdollisuuden. Pankkikonsernit pyrkivät pienentämään kokoaan, jotta niistä tulisi vankempia, kun voitot vaihtelevat vähemmän ja ovat ennakoitavampia, eikä tuhlailevia bonuksia enää jaeta. Ne keskittävät toimintansa perustehtäviinsä, kuten talletuksiin ja lainanantoon, ja rajoittavat samalla muiden palvelujen tarjontaa. Lisäksi ne rajoittavat kansainvälistä laajentumistaan ja keskittävät toimintansa kaikkein vahvimman kasvun markkinoille, mikä rajoittaa niiden kannattavuutta.

6.5

Uusien säännösten ansiosta bonusten antaminen ja johtohenkilöiden palkkiokäytännöt muuttuvat vastuullisemmiksi ja niitä valvotaan tiukemmin.

6.6

Kaikenlaisiin rahoitusyhtiöihin laajennettu pankkivalvonta antaa mahdollisuuden valvoa pankkien tavoin toimivien (varjopankkien kaltaisten) laitosten toimintaa.

6.7

On tarpeen ottaa käyttöön pankkialalle pääsyä koskevia sitovia sääntöjä, jotta voidaan valita henkilöstöä, jonka ammattitaito riittää vakuuttamaan asiakkaat ja investoijat.

6.8

Kun rahoituskriisistä seuranneet valtiontuet ja kansainväliset tuet loppuvat, koko ala tulee epäilemättä kehittymään suhdanteiden ja uuden teknologian kehityksen mukaan, mutta erityisesti noudattamalla jokaiselle hyvin johdetun yritykselle ominaista strategiaa. Pankeilla on raskas tehtävä säilyttää uskottavuutensa luotottamalla reaalitaloutta samalla kun rahoituskustannukset nousevat ja kannattavuus vähenee.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/12

—

kehittää osaamista sekä vauhdittaa teknologian siirtoa ja käyttöönottoa

—

säilyttää vähähiilisen energiateknologian teollisuuden johtoasema EU:lla

—

edistää energiateknologian kehittämistä tieteessä, jotta voidaan saavuttaa vuoteen 2020 asetetut energia- ja ilmastonmuutostavoitteet

—

antaa panos vähähiiliseen talouteen siirtymiseen maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä.

—

Teknologiayhteisöt kokoavat yhteen kaikki sidosryhmät: tutkimuskeskukset ja yliopistot, teollisuuden (suuret toimijat ja pk-yritykset), laitevalmistajat, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja kaupalliset yritykset, järjestöt, viranomaiset ja ammattiliitot.

—

Teknologiayhteisössä yksilöidään selvästi roolit ja hierarkia sektorin sisällä. Sidosryhmillä on yhteinen visio, etenemissuunnitelma ja täytäntöönpanosuunnitelma.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt saavat merkittävän panoksen ja tuen teollisuudelta, joka kuuluu unionin talouden keskeisiin tekijöihin. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toiminta perustuu teollisuuteen, mikä takaa, että niiden aloitteet ovat merkittäviä teollisuudelle. Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen antama panos vastaa teknologian ja tutkimuksen tarpeisiin ja edistää lisäksi teknologian siirtoa.

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen hallintorakenne ei ole raskas, ne ovat joustavia ja ne mobilisoivat "voimia" ja kokoavat yhteen resursseja.

—

Eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin liittyvillä teollisuudenaloilla on ratkaiseva asema arvoketjussa: monet innovaatiot riippuvat perusprosesseista (esimerkiksi valmistusteollisuus, jalostusteollisuus, metsätalous, robotiikka) ja materiaaleista (kemikaalit ja teräs). Sen vuoksi prosessi- ja materiaali-innovaatioilla on katalyyttivaikutus EU:n innovointiin.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt pyrkivät jo vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Niiden kattamalla alalla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan kasvun ja lisäarvoa tuottavien työpaikkojen osalta. Teknologiayhteisöjen toiminta liittyy keskeisiin poliittisiin kysymyksiin (esimerkiksi biotalous, raaka-aineet ja resurssitehokkuus).

—

Eräissä eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä on kansallisia ja alueellisia teknologiayhteisöjä, mikä on tilanne kaikissa EU-maissa.

—

Koulutusta pidetään teknologiayhteisöjoen strategisena osatekijänä.

—

Olemassa olevien eurooppalaisten teknologiayhteisöjen esimerkin mukaan on jo otettu käyttöön monia täytäntöönpanovälineitä (esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, klustereita jne.).

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi ajatella strategisesti ja välttää kapea-alaiseksi eturyhmäksi muuttumista ja ydinajatuksen kadottamista. Teknologiayhteisöt saattavat kärsiä toiminnan päällekkäisyydestä tai liiallisesta pilkkoutuneisuudesta.

—

Joissakin tapauksissa suuret toimijat hallitsevat teknologiayhteisön toimintaa.

—

Loppusovellutusten ja lopullisten innovaatioiden ei ole helppo todeta olevan eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työtä ja lukea niiden hyväksi:

—

Tulee pyrkiä nykyistä määrätietoisemmin omaksumaan monialainen lähestymistapa, jossa yhdenmukaistetaan osapuolten edut ja vuorovaikutus.

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi parantaa viestintäänsä ja tulosten levittämistä.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat keskeinen väline EU:n teollisuuspolitiikan edistämisessä. Kansalliset ja alueelliset teknologiayhteisöt mukailevat eurooppalaisen teknologiayhteisön rakennetta jäsenvaltiotasolla ja parantavat yhteisön koordinaatiota ja tehokkuutta. EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten T&I-ohjelmien koordinaatiota ja lähentämistä tulisi tehostaa tiivistämällä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen yhteistyötä.

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen rooli yhteiskunnallisiin haasteisiin ratkaisuja tarjoavina foorumeina saa lisäarvostusta, koska ne edistävät tutkimuksen lisäksi innovaatiota.

—

On määritelty erityiset painopistealat innovaation edistämiseksi julkis- ja yksityissektoreilla: resurssi- ja energiatehokkuus prosessiteollisuudessa (SPIRE), julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet biopohjaisilla toimialoilla, vettä, raaka-aineita ja älykkäitä kaupunkeja koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (yhdessä SET-suunnitelman kanssa) ja energia-aineiden teollisen tutkimuksen aloite EMIRI.

—

Teknologiayhteisöt kehottavat komissiota lisäämään koordinointitoimien toteuttamista yhteistyön edistämiseksi arvoketjussa ja yksinkertaistamispyrkimysten tehostamiseksi. Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen sekä sellaisen maailmanlaajuisen huippuosaamisen houkutteleminen, jota EU voisi hyödyntää ja tuoda markkinoille, voisi edistää eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työskentelyä suuresti.

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tulisi yhdistää kysyntäpuolen innovaatiovälineet täydentämään tutkimustoimintaa, jotta voidaan nopeuttaa käyttöönottoa markkinoilla.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voisivat parantaa tietoutta teollisten valmistusprosessien merkityksestä kestävän hyvinvoinnin lisäämiseksi Euroopassa.

—

Ihmiskeskeistä koulutusta ja oppimista tulisi ylläpitää teknologiayhteisöissä.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt sanovat kärsivänsä toimintansa rahoittamiseksi tarvittavien resurssien puutteesta.

—

Eurooppalaiset teknologiayhteisöt voivat kärsiä EU:n teollisuuden supistumisesta. EU:n teollisuus on menettämässä maailmanlaajuisen johtavan asemansa ja kärsii alhaisesta riskinotosta ja yrittäjähengen puutteesta muihin maailmankolkkiin verrattuna.

—

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaa voitaisiin tehostaa parantamalla EU:n sääntelyjärjestelmän yksinkertaistamisprosessia (osallistuminen EU:n hankkeisiin mukaan luettuna), pyrkimällä entistä määrätietoisemmin vähentämään institutionaalisten aloitteiden pilkkoutuneisuutta ja keskinäistä kilpailua, koordinoimalla nykyistä paremmin politiikkoja sekä lisäämällä tulevaisuudessa erottuvuutta institutionaalisella tasolla.

—

Valmistusprosessit ja valmistukseen liittyvä tutkimus- ja innovaatiotoiminta menettävät yhteiskunnallista houkuttavuuttaan suuren yleisön ja etenkin nuorten silmissä. Tämä johtuu myös valmistustoiminnan siirtämisestä unionin ulkopuolelle.

—

vahvistaa EU:n asemaa tieteessä

—

vahvistaa teollisuuden johtoasemaa innovaatiotoiminnassa; tähän sisältyvät muun muassa merkittävät investoinnit keskeisiin teknologioihin, pääoman saatavuuden parantaminen ja pk-yritysten tuki.

—

auttaa vastaamaan kaikkien eurooppalaisten yhteisiin suuriin huoliin, joiden aiheena ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, kestäväpohjaisten liikennejärjestelmien kehittäminen ja liikkuvuus.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/17

1.1

Maailmassa on käynnissä nopea geopoliittinen muutos. Länsimaiden hallitseva asema on haastettu talouden ja politiikan alalla. Samalla kun Euroopan unionissa supistetaan puolustusbudjetteja, puolustusmenot Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa, Venäjällä ja muissa maissa kasvavat. ETSK kehottaakin neuvostoa ja komissiota tekemään kattavan arvion niistä määräävistä tekijöistä, joista EU:n maailmanlaajuinen asema ja rooli riippuvat, ja saattamaan arvion perusteella EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vakuuttavasti ajan tasalle.

1.2

Puolustuspolitiikkaan vaikuttavat valtioiden strategiset edut, niiden kokemat uhat sekä poliittiset tavoitteet, jotka EU:ssa määritellään useimmiten kansallisesta näkökulmasta. Kuten voidaan havaita, vanhentuneet lähestymistavat johtavat EU:n puolustusvoimavarojen hajanaisuuteen, aukkoihin, liikakapasiteettiin ja yhteentoimimattomuuteen. Parannukset olisivat tarpeen monista eri syistä, joiden painokkuus on suuri – kyse on poliittisesta tahdosta. Tämä perusteltiin vakuuttavasti jo vuonna 1986 (1). Poliittinen, taloudellinen ja puolustuspoliittinen tilanne on nyt paljon kiireellisempi. ETSK kehottaa neuvostoa ryhtymään tosissaan kehittämään EU:n ohjuspuolustusjärjestelmää.

1.3

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulisi lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden itseluottamusta. Sen tulisi herättää luottamusta yhteiskunnan ja kansalaisten, asianmukaisesti varustettujen sotilaiden, liikeyritysten ja alan työvoiman keskuudessa. EU:n kansalaisilla on oikeus saada asianmukaista suojelua. Asianmukainen, tulevaisuutta ennakoiva eurooppalainen puolustusmateriaali on yhä suuremmassa määrin tarpeen. Jäsenvaltioiden nykyiset erilliset lähestymistavat ovatkin täysin riittämättömiä ja veronmaksajien rahojen tuhlausta.

1.4

Yhdysvaltojen ja muiden (nousevien) maailmanvaltojen harjoittaman politiikan ja nykykäytänteiden mukaisesti ja ottaen huomioon yksinomaan valtioille kuuluva vastuu suojella kansalaisia ja taata turvallisuus ETSK korostaa tarvetta määrittää Euroopan strategiset edut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa (2). Ulko- ja turvallisuusasioista, puolustuksesta ja teollisuuden voimavaroista muodostuva kolmio on jakamaton kokonaisuus, joka tukee Euroopan asemaa maailmassa sekä sen taloudellisia ja poliittisia etuja ja arvoja (ihmisoikeudet, demokratia). Euroopan ulkosuhdehallinnon tulisi olla tässä suoraan mukana.

1.5

ETSK korostaa, että jos EU haluaa säilyttää vahvan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden ja saavuttaa kriittisen massan, joka tarvitaan tuloksellisuuteen ja kustannustehokkuuteen, ajattelutavassa ja politiikassa tarvitaan perinpohjaisia muutoksia. Muutosten on luotava vakaa ja ennustettava tulevaisuus puolustusvoimille, jotka ovat EU:n taloudellisen ja teknologisen painoarvon mukaiset. Kun otetaan huomioon suuret erot jäsenvaltioiden välillä, päävastuu tästä kuuluu niille jäsenvaltioille, jotka ovat suurimpia tuottajia.

1.6

ETSK katsoo, että EU-tason suunnittelun ja sitoutuneen koordinoinnin vahvistamiselle on vahvat perusteet:

1.7

Euroopan puolustusviraston toiminnan ja vuoden 2007 puolustuspaketin (3) lisäksi ETSK toivoo hyvin suunniteltua eurooppalaista puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, jossa otetaan huomioon alan erityispiirteet eli valtioiden vaatimukset ja julkinen rahoitus. Tämän alan teollisuuspolitiikan tulee Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti perustua jäsenvaltioiden ja EU:n jaettuun toimivaltaan – Euroopan puolustusviraston ja komission toimiessa täysivaltaisina kumppaneina – sekä puolustusteollisuuden ja muiden sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kuulemiseen ja hyvin järjestettyyn työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

1.8

EU:n politiikalla ja rahoituksella tulisi yhdistää EU:n ja jäsenvaltioiden investoinnit siten, että vähennetään julkisen rahoituksen hajanaisuutta ja päällekkäisyyttä ja parannetaan laatua ja yhteentoimivuutta.

1.9

Huippuluokan tutkimus- ja kehitystyö on elintärkeää kipeästi kaivatun "uuden sukupolven" puolustusmateriaalin kehittelemiseksi. Tutkimus- ja kehitystyö ei saa koskaan olla vain teollisuuden asia. Päävastuu kuuluu valtiovallalle. Onkin olemassa suuri vaara, että ala joutuu kärsimään nykyisistä budjettileikkauksista. Neuvoston ja sidosryhmien tulisi määrittää kiireellisesti ja käynnistää mahdollisimman pian tutkimusohjelmia, joiden avulla Euroopan teollisuus voisi vähentää epätoivottua riippuvuuttaan muista maista. Nk. kaksikäyttöteknologia on välttämätöntä. EU:n tutkimus- ja kehitysohjelman tulisi tarjota tukea, ja sen tulisi varmistaa todellinen rajat ylittävät t&k-yhteistyö.

1.10

Euroopan puolustuksen teknologia- ja teollisuuspohjan vahvistamista edelleen on suunniteltava mahdollisimman pitkälle. Tätä varten tarvitaan riittäviä EU-tason toimia (4).

1.11

Komission, Euroopan puolustusviraston ja muiden asiaankuuluvien EU:n sidosryhmien välinen tarkempi koordinointi olisi tarpeen. Puheenjohtaja Barroso (5), varapuheenjohtaja Tajani ja komission jäsen Barnier vahvistivat sitoumuksensa ja puolustusasioita käsittelevä työryhmä sai alkunsa varsin otolliseen aikaan. ETSK on tyytyväinen myös Euroopan parlamentin viime joulukuussa antamaan tulevaisuuteen suuntautuneeseen päätöslauselmaan (6) eurooppalaisesta puolustuksesta ja muista tähän liittyvistä monilukuisista aiheista.

1.12

Lisäksi ETSK kehottaa komissiota ottamaan tällaiset kysymykset julkisesti esiin puolustusasioita käsittelevää työryhmää koskevan aloitteen vahvistamiseksi. Komission olisi myös pyrittävä tarjoamaan asianmukaisia vastauksia jäsenvaltioiden välisistä teollisen ja teknologisen osaamisen sekä tutkimukseen ja puolustukseen yleensä käytettävien voimavarojen todetuista eroista johtuviin ongelmiin.

2.1

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa todetaan, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa lisätään, että jäsenvaltioiden on asetettava sotilasvoimavaransa unionin käyttöön kyseisen politiikan täytäntöönpanoa varten. Euroopan puolustusvirasto on vuodesta 2005 tehnyt työtä puolustusalan teollisuus- ja teknologiaperustan vahvistamiseksi ja sotilaiden varustamiseksi paremmin. Edistys on kuitenkin jäänyt todella vaatimattomaksi.

2.2

Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja rahoituksen tehokas koordinointi ovat tällä hetkellä tärkeitä painopisteitä. Eurooppa 2020 -strategia tukee voimakkaasti kumpaakin tavoitetta. Tämän kehityksen tulisi innoittaa myös uusiin edistysaskeliin eurooppalaisessa puolustuksessa.

2.3

Puolustusalalla ei kuitenkaan ole tapahtunut vastaavaa kehitystä. Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sotilaallinen sopimus vuonna 1998 näytti olevan merkki uudesta ajattelutavasta ja uudesta alusta. Samanlainen tiiviin puolustusyhteistyön henki näkyi puolustus- ja avaruusalalla toimivan EADS-yhtiön perustamisessa vuonna 2003. Suuntaus ei kuitenkaan vakiintunut eikä edes jatkunut. On merkillepantavaa, että LoI-valtiot (joilla on merkittävä tuotantokapasiteetti, eli Ranska, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Espanja ja Ruotsi) eivät aiemmista aikeista poiketen ole vieläkään saaneet aikaan yhtään toteuttamiskelpoista järkeistämis- tai yhdistämisehdotusta.

2.4

Kehityksen pysähtyminen on johtanut kansallisiin lähestymistapoihin ja kansallisen tuotannon korostamiseen. Uudelleenkansallistamista on tapahtunut jossain määrin. Eurooppalaiset teollisuusyritykset keskittyvät kaikki vientimarkkinoihin. Yhteistä strategista suunnitelmaa ei ole sen enempää valtioiden kuin teollisuuskumppaneidenkaan välillä.

2.5

Samaan aikaan uudet haasteet vaikuttavat potentiaalisiin markkinoihin yhä enemmän. Kehittyvien talouksien asevarustelun kehittyminen on valtava haaste. Kiina, Venäjä, Intia ja Brasilia (BRIC-maat) sekä muutamat pienemmät valtiot ovat lähteneet liikkeelle. Kiinan puolustusbudjetin odotetaan kasvavan nykyisestä 120 miljardista eurosta 250 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä. Venäjä on ilmoittanut kasvattavansa puolustusbudjettiaan huomattavasti vuoteen 2015 mennessä. Yhdysvallat käyttää puolustukseen yli kaksinkertaisen summan EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettuihin määrärahoihin verrattuna: 450 miljardia euroa verrattuna 204 miljardiin euroon vuonna 2007, ja määrärahat Euroopassa vain pienenevät. Euroopan koko tutkimus- ja kehitysbudjetti on enimmillään 20 prosenttia Yhdysvaltain vastaavasta budjetista. Euroopan maiden puolustusbudjetista 50 prosenttia käytetään työvoimaan, kun Yhdysvalloissa osuus on 25 prosenttia. Euroopassa on enemmän sotilaita, mutta he ovat huomattavasti heikommin varustettuja. Maailmanlaajuiset olosuhteet eivät enää koskaan palaa ennalleen. Aika ei ole meidän puolellamme.

2.6

Viime vuosikymmeninä monissa tutkimuksissa on kannatettu puolustusteollisuuden mukauttamista maailmanmarkkinoihin. Kaikissa korostetaan pysyviä puutteita, jotka johtuvat siitä, että puolustusmarkkinat ovat osoittautuneet erittäin epätäydellisiksi useimpien valtioiden jatkaessa tuen antamista "omalle" teollisuudelleen. Pyrkimyksissä kehittää markkinoita, kuten EU:n puolustuspaketissa vuodelta 2007, on yritetty korjata tiettyjä markkinoiden puutteita ja toisistaan poikkeavia kansallisia käytäntöjä.

2.7

Kyse on monimutkaisista asioista, osittain siksi, että aika suunnitteluvaiheesta tuotteiden toimintavalmiuteen on erittäin pitkä. ETSK katsookin, että laaja tarkastelutapa teknisestä, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta soveltuisi kyseisen alan hahmottamiseen paremmin kuin sen havainnointi pelkästään puolustusnäkökulmasta.

2.8

Keskeinen seikka on strategisten näkemysten hajonta niiden valtioiden välillä, joilla on huomattavaa puolustusteollisuutta, erityisesti kun on kyse "keskeisen kansallisen turvallisuusedun" määritelmästä sekä kansallisen turvallisuuden ja vientimarkkinoiden välisestä suhteesta. Eräillä pienillä valtioilla on kohtuullisen hyvin kehittynyt teollisuus, kun taas toisilla ei ole käytännössä lainkaan tuotantolaitoksia. Kaikkien valtioiden lähestymistavat eroavat toisistaan selvästi kunkin tarpeiden ja valmiuksien mukaan. Tuloksena on hajanainen ja tilkkutäkkimäinen näkemys puolustusteollisuudesta. Libyassa toteutetun operaation kaltaiset hankkeet nostavat käytettävissä olevien asejärjestelmien väliset yhä suuremmat erot piinallisen selvästi esiin. Tilanteen seuraukset olisi tunnustettava avoimesti ja arvioitava.

2.9

Kehitys koskee sekä investointeja että työpaikkoja. Puolustusteollisuus on huipputeknologian ala, joka työllistää suoraan 600 000 ammattitaitoista henkilöä ja välillisesti kaksi miljoonaa muuta henkilöä. Uusien leikkausten paine on huolestuttava. Tuotantolaitokset ovat usein vahvasti alueellisesti keskittyneitä, ja niistä voisi tulla osaamiskeskuksia, mutta ne ovat toisaalta myös vaarassa joutua määrärahaleikkausten kohteiksi. Tuotantolaitokset kärsivät huomattavasti, jos uudelleenjärjestely ja leikkaukset tapahtuvat suunnittelemattomasti ja epäjärjestelmällisesti.

2.10

Nykyinen työllisyystilanne on luonnollisesti ensisijainen huolenaihe myös yksittäisille valtioille. Se saattaa osaltaan estää kehittämästä yhteistä näkemystä, joka tarvitaan taantuvan puolustusteollisuuden sosiaalisten seurausten käsittelemiseen asianmukaisesti. Tällaisia seurauksia ovat myös taitotiedon katoaminen ja sen vaikutukset henkiseen pääomaan. Yhteinen näkemys edistäisi sen sijaan tasapainoista työpaikkojen luomista ja auttaisi välttämään tutkijoiden sekä teknisten ja tieteellisten huippuasiantuntijoiden kaikkoamista unionin ulkopuolisiin maihin. Asiantuntijoiden menettäminen olisi ristiriidassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen EU:n tavoitteiden kanssa.

2.11

EU:n lähestymistavoissa ja hallitustenvälisessä kehyksessä voidaan ja niissä tulee toimia saman suunnitelman mukaisesti. Niin kauan kuin kansallinen suvereniteetti on etusijalla, mahdollisen yhteisen kehyksen tulos jää vähäiseksi eikä liikakapasiteettia, päällekkäisyyttä ja hajanaisuutta juuri pystytä korjaamaan. Kansalliseen suvereniteettiin perustuvan ajattelutavan ja toisaalta rahoitukseen liittyvien, teknologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden väliset ristiriidat ovat ilmeisiä.

2.12

Niinpä onkin huolestuttavaa, että "yhdistämistä ja jakamista" koskeva tavoite eli Euroopan sisäisen keskinäisriippuvuuden organisointitavoite ei ole johtanut yhteiseen strategiaan. Vaikka kansainvälisen tilanteen muuttuminen tiedostetaan laajasti, ulkoinen paine ei selvästikään ole vielä tarpeeksi voimakasta edistämään yhteisiä lähestymistapoja ja ratkaisuja. Päinvastoin on todettava, että EU:n jäsenvaltiot ovat edelleen halukkaita olemaan riippuvaisia Yhdysvalloista puolustushankintojen alalla sen sijaan että ne tekisivät hankintansa Euroopasta.

2.13

Jos EU haluaa säilyttää vahvan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden, joka pystyy kehittämään ja tuottamaan terävimpään kärkeen kuuluvia järjestelmiä, ja siten varmistaa oman turvallisuutensa, ajattelutapaa ja politiikkaa on muutettava perinpohjaisesti. Vitkastelun jatkaminen jouduttaisi voimavarojen kutistumista sen tason alapuolelle, mistä EU voisi vielä nousta takaisin huipulle keskeisillä aloilla. Se olisi sitäkin vaikeampaa, koska tutkimus- ja kehitysmäärärahojen leikkaukset vaikuttaisivat suoraan kokonaiseen tutkijoiden ja ammattitaitoisen henkilöstön sukupolveen. Jos EU ei onnistu, teollisuudenalat voivat kadota, työpaikat menetetään ja osaaminen häviää, jolloin EU jää muiden armoille. Niiden, jotka välittävät EU:sta ja sen turvallisuudesta, on ymmärrettävä asian kiireellisyys ja toimittava.

3.1

Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa korostetaan perustellusti kiinteää yhteyttä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välillä. Tehokkaan ulkopolitiikan on perustuttava vakuuttavaan puolustusvalmiuteen. Tarkoituksenmukaiset puolustusjärjestelmät on vuorostaan suunniteltava ja niitä on kehitettävä havaittujen uhkien ja sovittujen tavoitteiden pohjalta erittäin monitahoisessa ja herkässä kansainvälisessä ympäristössä.

3.2

Keskeinen tekijä on EU:n asema ja rooli tulevaisuuden maailmassa, kun otetaan huomioon nopeasti muuttuva geopoliittinen todellisuus, jossa nousee esiin yhä uusia maailmanlaajuisia toimijoita. Tästä näkökulmasta ETSK katsoo, että Euroopan on korkea aika koota voimansa. Aiemmat ja viimeaikaiset kokemukset osoittavat, että perinteisten lähestymistapojen jatkaminen uhkaa tehdä EU:sta ja sen jäsenvaltioista sivustakatsojia.

3.3

ETSK kehottaa turvaamaan vakaan ja ennustettavan tulevaisuuden eurooppalaisille puolustusvoimille, jotka ovat EU:n nykyisen taloudellisen ja teknologisen painoarvon mukaiset. Päätöksiä on syytä tehdä jo tänä vuonna, kun muistetaan huomattava ajallinen ero järjestelmien suunnittelun ja niiden toteuttamisen välillä.

3.4

ETSK korostaa sosiaalisesta ja poliittisesta näkökulmasta neljää tärkeää näkökohtaa, jotka korostavat tehokkaan eurooppalaisen puolustusjärjestelmän tarvetta:

3.5

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudesta käydään keskustelua, harvoin kuitenkaan sillä nimellä. Monet keskustelunaiheet, kuten taistelujoukkojen käyttö, yhteisen operaatioesikunnan kehittämistä koskeva kiista, EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden rahoitus, osallistujien löytäminen kyseisiin operaatioihin ja vaatimukset tarkistaa Euroopan turvallisuusstrategiaa, ovat käytännössä keskustelua yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Olisi edistysaskel käsitellä aiheita tästä näkökulmasta. Lisäksi kaikissa pohdinnoissa, jotka koskevat näitä tärkeitä kysymyksiä, pitäisi ottaa huomioon myös päätösten (tai niiden tekemättä jättämisen) vaikutukset teollisuuteen. Näin osoitetaan myös teollisuuden voimavarojen sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahva keskinäinen sidos. Päävastuu kuuluu valtioille.

3.6

Transatlanttinen suhde ja Nato ovat erittäin tärkeitä. Yhdysvaltalaiset ovat jo pitkään arvostelleet voimakkaasti tapaa, jolla eurooppalaiset hoitavat puolustusvelvoitteitaan liittoumassa. Atlantin kummaltakin puolelta kuuluu toistuvasti vaatimuksia, että Natoon saataisiin "eurooppalainen pilari". Tähän saakka kehitys on ollut päinvastaista.

3.7

"Eurooppalaisen pilarin" puuttumisella on syvät poliittiset juuret. Euroopassa ei vieläkään ole riittävästi poliittista tahtoa eurooppalaisten "strategisten" etujen tai keskeisten yhteisten sotilaallisten valmiuksien määrittelemiseen. Yhdysvallat ja muut maat sen sijaan käyttävät strategisen toiminnan käsitettä, joka kattaa kaiken tutkimus- ja teollisuustoiminnan, joka edistää maiden kansalaisten turvallisuutta siviili- tai sotilaallisin keinoin.

3.8

ETSK katsoo tässä tilanteessa, että "eurooppalaisen pilarin" muodostamiseksi eurooppalaisen puolustusjärjestelmän kohtuuton riippuvuus Yhdysvalloista olisi korvattava tasapainoisemmalla suhteella. Samaan aikaan, kun olisi käytävä kipeästi kaivattua keskustelua Euroopan yhteisistä strategisista eduista, olisi käynnistettävä mahdollisimman pian prosessi, jossa huolellinen suunnittelu tapahtuu EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja puolustusteollisuuden välisenä yhteistyönä ja jossa asteittain luovutaan jäsenvaltioiden tavasta ostaa automaattisesti käyttövalmiita tuotteita Yhdysvalloista.

3.9

Yhdysvaltain teollisuuden kanssa tehtävän tasapainoisemman teollisen yhteistyön edellytysten parantaminen on hyödyllistä niin teollisuuden kuin rahoituksenkin näkökulmasta.

4.1

Ulko- ja puolustus-/turvallisuuspolitiikalla sekä puolustusteollisuudella on tiivis suhde. Yksityistämisistä huolimatta hallituksilla on tärkeä sija puolustusteollisuudessa asiakkaina, sääntelijöinä ja vientilupien myöntäjinä.

4.2

Puolustusteollisuudella on paljon liikkumavaraa vientimarkkinoilla. Se johtuu osin yksityistämisestä, osin valtiovallan kannustuksesta: talouskriisi on tehnyt eräistä puolustusministeriöistä varsinaisia vienninedistäjiä. Kriisi joka tapauksessa pakottaa puolustusalan harkitsemaan vientiä yhtenä liiketoimintamallinsa keskeisenä piirteenä. Vuosi 2011 oli keskimäärin erittäin tuottoisa eurooppalaisille teollisuusyrityksille. Yritykset ovat kehittäneet myös suhteellisen menestyksekkäästi nk. kaksikäyttötuotteitaan.

4.3

Maailmanlaajuisilla toimijoilla, kuten Kiinalla, Intialla ja Brasilialla, on omat ulkopoliittiset tavoitteensa, jotka näkyvät kasvavissa puolustusbudjeteissa. Tällä hetkellä tämä tarjoaa mahdollisuuksia eurooppalaiselle viennille. Miten kauan tilanne kestää? Teollisuudella menee vielä kohtuullisen hyvin, mutta sen tulokset perustuvat suurelta osin 20 tai 25 vuotta sitten tehtyihin investointeihin. Investointien vähentäminen tai lopettaminen nyt aiheuttaisi peruuttamattomia seurauksia jo lähitulevaisuudessa.

4.4

Lisäksi on realistista odottaa, että nousevien talouksien maat alkavat kehittää teollisuuttaan länsimaiden teollisuudesta riippumatta ja että ne sitten tulevina EU:n kilpailijoina kolmansien maiden markkinoilla estävät entistä useammin tuonnin länsimaista tai asettavat sille ehtoja.

4.5

Tällä hetkellä EU:ssa ei olla käynnistämässä uusia merkittäviä ohjelmia, ja tämä vaikuttaa epäilemättä viennin tulevaan menestykseen. Mikään suurista nousevan talouden maista ei myöskään ole pitkään aikaan tarvinnut merkittävää teknologian siirtoa ja tuotantoa omassa maassaan.

4.6

Kertaluonteisia vientisopimuksia käytetään todennäköisesti länsimaiden teollisuuden käyttämän teknologian kopiointiin. Tässä yhteydessä tuonnin estämisen vaihtoehtona voitaisiin perustaa tuotantolaitoksia (ja kehitystyötä) kyseisiin maihin. Tällä hetkellä on pitkälti arvailujen varassa, kuinka paljon tällainen kehitys vaikuttaa toimintaan ja työpaikkoihin EU:ssa. Pitkällä aikavälillä on todennäköistä, että nousevat mahdit heikentävät EU:n teollisuuden asemaa. Kyseisten maiden kehittynyt teknologia ja tuotanto vaikuttavat myös EU:n (potentiaalisiin) vientimarkkinoihin muissa kolmansissa maissa. Kilpailu tuotteista ja hinnoista kiristyy entisestään.

4.7

Koska kehitys ja tuotanto sekä teknologiainvestoinnit ja jatkuva innovointi vaativat paljon aikaa, EU tarvitsee kohdennettua koordinointia varmistaakseen ajantasaisen ja itsenäisen puolustusteollisuuden. Niin kauan kun valtioiden rajat määrittävät markkinoiden koon, teollisuuden koko jää lähes automaattisesti kriittisen massan alapuolelle jopa suurissa jäsenvaltioissa. Vienti kolmansiin maihin voi helpottaa asiaa jonkin verran, mutta tulevaisuus on epävarma ja markkinaolosuhteet ovat usein varsin epävakaat.

4.8

Jatkuvan budjettien supistamisen, joka nykyoloissa asettaa huomattavia rajoituksia, tulisi toimia hälytyskellona. Leikkaukset vaikuttavat investointi- ja hankintamäärärahoihin, varsinkin kun toiminta- ja ylläpitokustannukset säilyvät ennallaan tai kasvavat käynnissä olevien sotilasoperaatioiden (esimerkiksi Afganistan, Libya, merirosvouksen torjuntaoperaatiot) seurauksena.

4.9

Tämän seurauksena lykätään tai jopa perutaan investointeja, jotka ovat teollisuudelle elintärkeitä tuotanto- ja kehitysvoimavarojen säilyttämisen ja uudistamisen varmistamiseksi. Vaikeina aikoina teollisuus ei itsekään ole yhtä valmis investoimaan tällaiseen ylläpitoon tai uusiin toimiin. Tarvittavat investoinnit voidaan varmistaa vain tiiviillä yhteistyöllä.

4.10

ETSK kannattaa hyvin suunniteltua eurooppalaista puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, joka ulottuu järjestelmien suunnittelusta operatiiviseen vaiheeseen. Tässä on kyse erityisalan teollisuuspolitiikasta. Ala on luonteeltaan sellainen, että se muodostaa julkisen sektorin markkinat: tutkimus- ja kehitystoimintaa on rahoitettava alkupääomaa laajemmin alkuvaiheen kannattamattomien marginaalien takia ja hallituksen erityisvaatimuksiin vastaamiseksi. Keskeiset eurooppalaiset teollisuusvoimavarat sekä investointipolitiikka tulee määrittää vahvan eurooppalaisen tuotannon edistämiseksi. Koska yhdelläkään maalla ei ole käytettävissään riittävästi voimavaroja "uuden sukupolven" puolustusmateriaalin rahoittamiseksi, on yhdistettävä kansallisia ja eurooppalaisia tavoitteita sekä kansallisia ja eurooppalaisia resursseja, niin taloudellisia kuin teollisiakin. Hallinnon tulisi perustua EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan sovitun Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Tämä on myös tehokas tapa parantaa EU:n toimielinten välistä ja komission sisäistä koordinointia, joka on vielä kaukana optimaalisesta. Tässä suhteessa työryhmä, joka aloittaa pian toimintansa foorumina – komissio, Euroopan puolustusvirasto, Euroopan ulkosuhdehallinto – jossa keskustellaan painopisteistä, voimavaroista ja puutteista, voi tarjota arvokasta tukea.

4.11

Tutkimus- ja kehitystyö on keskeinen asia. Puolustusteollisuus on osaamisvaltaista huipputeknologian teollisuustoimintaa, jota tarvitaan myös täysimittaiseen prototyyppien kehittämistyöhön. Tutkimus- ja kehitystyö ei juuri koskaan ole vain teollisuuden asia. Kehitystyö ja järjestelmien elinkaaret ovat yksinkertaisesti liian pitkiä ja taloudellinen vaikutus liian suuri, jotta teollisuus voisi kantaa kaikki taloudelliset riskit. Historia on osoittanut, että kaikki onnistuneet ohjelmat on toteutettu valtioiden ja teollisuuden yhteishankkeina.

4.12

Erittäin suuri osuus koko maailmassa tehtävästä puolustusalan tutkimus- ja kehitystyöstä on saanut alkunsa valtioista käsin suoraan tai välillisesti hankintojen kautta. Ei ole yllätys, että puolustusteollisuus yleensä välttelee liian suuren taloudellisen riskin ottoa tuotteiden luonteen vuoksi. Puolustusalan tutkimus- ja kehitystyö on erityisen alttiina valtioiden toteuttamille leikkauksille.

4.13

Tästä syystä tutkimusta, teknologiaa ja kehitystä on teollisuuden keskittämisen ohella tuettava jäsenvaltioiden, komission ja teollisuuden yhdessä sopimalla riittävällä rahoituksella ja voimavarojen yhdistämisellä. Puolustusinvestoinnit edellyttävät runsaasti rahoitusta tutkimus- ja kehitys- sekä teknologiahankkeille. Lisäksi on varmistettava kriittisen teknologian saatavuus. Jos kehityksen ja tuotannon kannalta kriittinen teknologia ei enää ole käytettävissä muiden asettamien vientirajoitusten takia, EU:n turvallisuustavoitteiden saavuttaminen on vakavassa vaarassa.

4.14

Puolustusorganisaatioiden ulkopuolella tehty tutkimus- ja kehitystyö on yhä tärkeämpää, sillä riippumaton tiede ja teknologia kehittyvät monilla aloilla. Usein vasta kehityksen loppuvaiheessa lopullinen sovellus määrää, katsotaanko tutkimus ja kehitys "puolustus-" vai "siviilialan" tutkimukseksi ja kehitykseksi. Kaksikäyttötuotteiden tutkimus- ja kehitystyö on yhä tärkeämpää puolustussovellusten kannalta, esimerkiksi tietotekniikan alalla. Onkin erittäin tärkeää, että Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta (EDTIB) edistää kaksikäyttötuotteiden tutkimusta ja kehitystä, erityisesti koska se tarjoaa mahdollisuuden saada rahoitusta puolustusyhteisöjen ulkopuolelta.

4.15

Jäsenvaltioiden olisi sovittava tutkimuksen ja kehityksen julkisesta rahoituksesta EU:ssa. Se voidaan toteuttaa tulevan kahdeksannen puiteohjelman tai erillisen rahaston kautta, mieluiten laatimalla paketteja edistyneistä tutkimusaloista, joita ovat esimerkiksi nanoteknologia ja tekoäly. On suunniteltava erityisiä menettelyjä ottaen huomioon puolustusteollisuuden ja julkisen sektorin suhde.

4.16

Euroopan puolustusvirastolla ja komissiolla pitäisi olla näkyvä asema, kuten eurooppalaisissa yhteistyöpuitteissa suunnitellaan, myös siksi, jotta voitaisiin välttää päivittäinen poliittinen painostus. Euroopan puolustusvirastolle tulisi antaa mahdollisuus täyttää sille kuuluva rooli, joka on määritetty Lissabonin sopimuksessa (7).

4.17

Riittävä työvoima ajanmukaisine taitoineen on ratkaisevan tärkeä tekijä puolustusalan teollisuus- sekä tutkimus- ja kehitysohjelmassa (8). Myös tämä on vahva peruste vakaille tutkimus- ja kehitystyön ja teollisuuden puitteille epäjärjestelmällisen rakenneuudistuksen sijasta. On muistettava, että puolustusalan työvoima muodostaa pohjan, jolle tuleva puolustusvalmius rakennetaan. Teollisuuden, tutkimus- ja kehityslaitosten, korkeakoulujen, sotilasorganisaatioiden ja alasta kiinnostuneiden ammattiliittojen kuuleminen ja viestintä niiden kanssa auttavat varmistamaan sen, että käynnissä oleva rakenneuudistus ja tulevaisuuteen suuntautunut eurooppalainen puolustusmateriaalituotanto organisoidaan asianmukaisesti.

4.18

Päällekkäisyydet ja tehottomuus on karsittava budjettirajoitusten takia. Hallittu yhdistäminen ei välttämättä tarkoita suurten yritysten muodostamista. Se tarkoittaa riittävän kriittisen massan ja kansainvälisten normien mukaisen laadun saavuttamista, millä varmistetaan kilpailukykyinen asema kotimarkkinoilla ja kolmansissa maissa. Valtioiden, asiaankuuluvien EU:n toimijoiden ja teollisuuden toteuttama hankkeiden suunnittelun koordinointi EU:ssa on entistä tarpeellisempaa.

4.19

Erot teollisuuden laajuudessa ja tuotoksessa ovat tosiasia. Jäsenvaltioiden teollinen merkitys on hyvin erilainen. Osallistujamaiden välisen sopimuksen osana tulisi varmistaa, että muiden kuin LoI-valtioiden (tärkeimmät tuottajat) teollisuus otetaan mukaan keskeisiin hankkeisiin. Tämä lähestymistapa on poliittisesti toivottava, ja se edistää myös suurten ja pienten yritysten sekä tutkimuslaitosten välisiä hedelmällisiä suhteita. Pk-yritysten tulisi tavarantoimittajina tukea onnistuneesti älykkäitä erikoistumisketjuja.

4.20

Erityisesti on tarpeen kiinnittää huomiota Keski-Euroopan valtioihin, jotka kokevat asemansa haavoittuvaiseksi maantieteellisesti alttiin sijaintinsa vuoksi. Jotta näiden maiden kansalaiset tuntisivat olonsa suojatuksi ja jotta kyettäisiin hyödyntämään täysimääräisesti maanpuolustusalan erityistä teknistä tietämystä, ETSK korostaa tarvetta yhdistää Keski-Euroopan maissa saatavilla oleva tietämys ja osaaminen asianmukaisesti sekä meneillään olevissa että tulevissa puolustusalan hankkeissa.

4.21

Puolustustuotteiden eurooppalaiset yhteismarkkinat loisivat vakaammat kotimarkkinat. Sen lisäksi, että eurooppalaiset markkinat yhdistäisivät olemassa olevat kansalliset markkinat, ne kannustaisivat yhdenmukaistamaan tai jopa standardoimaan vaatimuksia ja hankintasääntöjä eri jäsenvaltioiden välillä. Yhdenmukaistamisen tai standardoinnin lisääntyminen parantaisi myös rahoitukseen liittyviä ja taloudellisia olosuhteita ja edistäisi siten eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

4.22

EU:n puolustusmarkkinoilla olisi tarvittava kriittinen massa. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa haitallisista vaikutuksista, joita aiheutuu, kun jäsenvaltiot jatkavat käyttövalmiiden tuotteiden ostamista ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista. Ensinnäkin sillä heikennetään etuja, joita eurooppalaiset markkinat toisivat teollisuudelle. Jos teollisuudelta estetään myynti kolmansien maiden markkinoille, joilla (valtioiden välinen) kilpailu epäilemättä kovenee kovenemistaan, sen seurauksena puolustustuotteiden hinnat eurooppalaisille asiakkaille nousevat. Toiseksi Euroopan valtiot, jotka ostavat valmiita tuotteita Yhdysvalloista, kustantavat Yhdysvaltojen teknologiaa, jonka kustannukset sisältyvät kyseisten tuotteiden hintaan.

4.23

Kun otetaan huomioon taloudelliset ja kansainväliset poliittiset näkymät, perusteellinen eurooppalainen keskustelu ja toiminnallisten päätelmien tekeminen on välttämätöntä. Jos kaikki jäsenvaltiot eivät halua osallistua yhteiseen kehykseen, pitäisi noudattaa nk. tehostetun yhteistyön periaatetta. Yhdentymisen tiivistäminen ja myönteinen suhtautuminen eurooppalaisten tuotteiden ostamiseen osoittautunevat ainoiksi keinoiksi, jolla voidaan päästä suurin piirtein Yhdysvaltojen markkinoiden kokoluokkaan. Ilman tehokkaita kotimarkkinoita on syytä epäillä vakavasti, onko EU:n teollisuudella mitään toivoa kilpailla maailmanmarkkinoilla.

5.1

Puolustusvoimien eri haarojen – maa-, meri-, ilmavoimat – teollinen ympäristö poikkeaa merkittävästi maasta toiseen. Eräillä aloilla yhdenkään valtion ei voida enää katsoa voivan kehittää yksinään uuden sukupolven puolustusmateriaalia.

5.2

Maavoimien alalla on olemassa vain rajallinen määrä suuria yhdennettyjä järjestelmiä tuottavia yrityksiä, jotka voivat kehittää ja tuottaa taistelupanssarivaunuja ja sitä kevyempiä sotilasajoneuvoja. Tärkeimmät eurooppalaiset tuottajat ovat Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Järjestelmäosien valmistajia ja kolmannen tason toimittajia on runsaasti, mutta Keski-Eurooppa on aliedustettuna.

5.3

Monet maat ovat kehittäneet "oman" laivanrakennusteollisuutensa ja rakentavat laivastoaluksia, jotka ovat eri maissa hyvinkin erikokoisia ja erilaisia. LoI-valtiot ja Alankomaat ovat johdossa, myös konseptisuunnittelun ja monipuolisten laivaston tutkimuslaitosten alalla, joka eroaa huomattavasti siviilialan laivanrakennussektorin kehittämisestä. Tälläkin alalla on laaja kirjo järjestelmäosien valmistajia ja kolmannen tason toimittajia.

5.4

Sotilaslentokoneita kehitetään ja tuotetaan vain muutamassa maassa. Teollisuus on keskittynyt muutamaan suurelta osin monikansalliseen yritykseen, jotka toimivat EU:ssa ja sen ulkopuolella. Teollisuus on keskittynyt pääasiassa EADS:ään, BEA-Systemsiin, Dassaultiin ja Saab-Aircraftiin. Edistyksellinen aerodynamiikkatutkimus on rajoittunut muutamaan maahan.

5.5

Elektroniikka-ala, mukaan luettuna johto, valvonta ja viestitoiminta, on puolustuksen kannalta entistä tärkeämpää ja käsittää suuria teollisuuden toimijoita kuten Thales, BEA-Systems ja Finmecannica. Suurimmille eurooppalaisille elektroniikka-alan teollisuusryhmittymille Philipsille ja Siemensille puolustus ei ole niin tärkeää. Erikoistuneiden elektroniikkakomponenttien, kuten puolustusalan integroitujen piirien, kustannustehokkaan massatuotannon tuotantomäärä on niille joka tapauksessa liian pieni. Näiden suurten teollisuusryhmittymien mukaan saaminen korostaa kuitenkin kaksikäytön merkitystä tällä alalla.

5.6

Ammusten ja räjähteiden osalta teollisuusyritysten määrä on asteittain vähentynyt viime vuosikymmeninä osin ympäristörajoitusten takia. Yleinen turvallisuus pakottaa tällaiset yritykset muuttamaan pois vanhoista tuotantopaikoista tai yksinkertaisesti sulkemaan ne.

5.7

Kriittisen teknologian saatavuus on elintärkeää, ja sitä pitäisi tukea yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa. Sama koskee tiettyjä materiaaleja, kuten hiilikuituja tai elektroniikkakomponenttien materiaaleja.

5.8

Vuoden 2007 puolustuspaketti, joka hyväksyttiin vuonna 2009, voi tarjota tärkeää tukea. Jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2011 kesällä. On vielä liian varhaista suhtautua myönteisesti tai epäilevästi niiden seurannaisvaikutuksiin sisämarkkinoiden luomisessa. Prosessi ei ole vielä ohi, ja jää nähtäväksi, miten puolustusalan tuotteiden yhteisön sisäistä siirtoa koskeva tavoite ja muut käsitteet, kuten keskeiset kansalliset turvallisuusedut, käytännössä toteutetaan.

5.9

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklassa määrätään mahdollisuudesta poiketa EU:n hankintalainsäädännöstä keskeisten kansallisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Tämä laaja ilmaisu saattaa haitata markkinoiden ja erityisesti toivottavien hankintaketjujen kunnollista kehittymistä. ETSK kannattaa 346 artiklan täsmällisempää tulkintaa, joka jättää riittävät mahdollisuudet eurooppalaisille ratkaisuille ja optimaalisille eurooppalaisille hankintaketjuille ja joka näin parantaa toimitusvarmuutta, lisää jäsenvaltioissa saatavilla olevia erikoistuotteita ja parantaa kannattavuutta.

5.10

Kansallinen tietoturva aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin ne, jotka mainitaan kohdassa 5.9, ja sitäkin on tarkistettava. Se on tärkeä ja arkaluonteinen asia myös, kun ajatellaan EU:n teollisuuden osallistumista puolustushankkeisiin Yhdysvalloissa.

5.11

"Yhdistämisen ja jakamisen", joka käsittää myös yhteiset koulutusohjelmat, pitäisi olla tulevaisuuteen suuntautunut ohjelma. Perusehtona on se, että tyhjät puheet korvataan konkreettisella suunnittelulla ja kohdennetulla lähestymistavalla, joka sisältää selkeitä vaiheita. "Yhdistäminen ja jakaminen" on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa niin kauan kun puolustusdoktriineista ei ole yhteisymmärrystä.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/24

—

otetaan miehet mukaan keskusteluun ja viestintään,

—

sivuutetaan sukupuolistereotypiat etenkin kasvatuksessa ja urasuunnittelussa

—

kannustetaan akateemisiin opintoihin, jotka voivat ohjata naisia perustamaan uusia yrityksiä

—

varmistetaan, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet rahoitukseen ja resursseihin

—

parannetaan itsensä työllistävien sosiaaliturvaa.

—

Eurooppalainen naisyrittäjien mentoriverkosto perustettiin Varsovassa Puolan puheenjohtajakauden tapahtumassa 15. marraskuuta 2011. Verkosto kuuluu vuoden 2011 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen tarkistuksessa esitettyihin toimiin. Se vahvistaa ja täydentää toimia, joilla on määrä edistää, tukea ja kannustaa naisyrittäjyyttä.

—

Poliittisten päätöksentekijöiden naisyrittäjyyttä tukeva eurooppalainen verkosto (WES).

—

Naisten yrittäjyysportaali (6).

—

poistaa sukupuoleen perustuva laiton syrjintä ja häirintä

—

edistää tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamista naisille ja miehille.

5.1.3.1

Perustetaan naisyrittäjyysvirasto Euroopan komissioon ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin ministeriöihin. Sitä ei ole syytä sijoittaa sukupuolten tasa-arvoasioita käsitteleviin ministeriöihin, jotta tehdään selvä ero elinkeinoelämän ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevien toimivaltuuksien välillä. Sille tulee osoittaa vakavasti otettava toimeksianto tavoitteineen ja määrärahoineen. Komission yritystoiminnan pääosastossa työskentelee tällä hetkellä 900 henkilöä, joista vain yhden toimialana on eurooppalainen naisyrittäjyys!

5.1.3.2

Nimetään Euroopan komissiosta ja jäsenvaltioiden yritysministeriöistä naisyrittäjyysjohtaja/-lähettiläs tai naisyrittäjyyden korkean tason edustaja. Hallinnonrajat ylittävässä asemassa hänen tehtävänään on lisätä tietoisuutta taloudellisista eduista, jotka saadaan kannustettaessa nykyistä useampia naisia perustamaan ja kasvattamaan yrityksiä. Näiden tehtävien tulisi olla määräaikaisia (4–10 vuotta riippuen taloustilanteesta ja tukirakenteesta) ja niillä tulisi olla erittäin selkeä tehtäväalue erityistavoitteineen ja vastuineen. Naisyrittäjyysjohtaja/-lähettiläs tai naisyrittäjyyden korkean tason edustaja voisi myös vastata sellaisten teollisuusalojen tai akateemisten urien edistämisestä, jotka johtavat naisyrittäjyyden kasvuun. Niitä ovat mm. tutkimus, luonnontieteet, huipputeknologia, suoramyynti ja verkkotoimintojen/tietotekniikan kehittäminen.

5.1.3.3

Kerätään olennaista tietoa, jonka avulla naisyrittäjille myönnettäviä tukia voidaan mitata ja määrittää – keskeinen syy naisten syrjinnälle yrityselämässä, etenkin yrityksen perustamisvaiheessa. Tuetaan naisten johtamia yrityksiä koskevien politiikkojen ja tutkimusten vuosittaista päivittämistä Euroopan eri alueilla. Kerätään aiempaa enemmän tietoa, joka on eriytetty yrittäjän sukupuolen perusteella, ja helpotetaan sen saatavuutta eri ministeriöissä ja virastoissa. On tärkeää, että komission yritystoiminnan pääosasto ja kaikkien jäsenvaltioiden talouskehitysministeriöt toteuttavat sukupuoleen perustuvan vaikutuksen arvioinnin keräämällä asiaankuuluvaa tietoa. Sitä on naisyrittäjien ja naisten omistamien yritysten määrä, kyseisissä yrityksissä työskentelevien määrä sekä kyseisille yrityksille ja yrittäjille myönnetyt tuet. On tärkeää huomata, että Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa on onnistuttu lisäämään naisyrittäjien määrää keräämällä ja analysoimalla vastaavia tietoja.

5.1.3.4

Tehostetaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan nykylainsäädännön noudattamista. Tuoreet tilastot osoittavat naisten työttömyyden olevan Euroopassa korkeimmillaan 23 vuoteen. On myös ennätysmäärä nuoria, mukaan luettuina monia tutkinnon suorittaneita naisia, jotka eivät ole mukana työelämässä. Sukupuolten välillä on palkkaero, ja naisia osallistuu liian vähän päätöksentekoon kaikkialla Euroopassa. EU:n ja jäsenvaltioiden on tärkeää täyttää velvoitteensa sukupuolten tasa-arvoisessa kohtelussa erittelemällä tietoja sukupuolen perusteella, etenkin tiedonkeruun ja määrärahojen myöntämisen osalta.

5.2.1.1

Koska kaikista toimista naisyrittäjyyden ja naisten omistamien yritysten edistämiseksi on yhteiskunnallista ja taloudellista hyötyä kaikille, miehiä täytyy kannustaa osallistumaan asiasta käytävään keskusteluun ja toteamaan naisyrittäjyyden edistämisestä saatu lisäarvo. Asiaan liittyvässä viestinnässä, verkostoissa ja koulutuksessa tulisi ottaa huomioon molemmat sukupuolet, ja myös sosiaaliturvalla tulisi varmistaa, että kaikkia kohdellaan yhteiskunnassa yhtäläisesti.

5.2.1.2

On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus yrittäjyyteen torjumalla kaikentasoisessa koulutuksessa sukupuoleen perustuvat yrittäjien stereotyypit ja muokkaamalla kielenkäyttöä ja termejä, joilla yrittäjiä kuvaillaan. Samaan aikaan on varmistettava, että yliopistoissa ja muualla jatkokoulutuksessa nykyisin tarjottava tuki yritysten perustamiseen houkuttelee ja hyödyttää nuoria naisia. Näin poistetaan erot yritystoimintaa aloittavien nuorten miesten ja naisten määrissä.

5.2.1.3

Edistetään perinteisiä ja perinteistä poikkeavia urapolkuja kaikenikäisiä naisia varten sukupuolineutraalisti. Euroopassa on monia korkeasti koulutettuja naisia tutkintoineen – moni on parhaillaan kriisin johdosta työttömänä –, jotka eivät ole harkinneet yrittäjyyttä vaihtoehtona.

5.2.1.4

Perustetaan naisyrittäjyyteen suuntautuneita yrityskeskuksia, jotka tarjoavat keskeistä yritystietoutta, verkostoja, tiedonvaihtoa, koulutusta ja mentorointia. Näitä ei ole kaikissa EU-maissa, eikä yritysjärjestöillä eikä kauppakamareilla ole niihin riittävästi resursseja. Tällaiset keskukset voivat erityisresurssein edistää naisyrittäjyyttä erittäin tehokkaasti. Saksasta löytyy monia esimerkkejä parhaista käytänteistä.

5.2.1.5

Varmistetaan tuen, tiedon, varojen ja resurssien saaminen tutkimukseen, tieteelliseen työhön ja teknologian kehittämiseen naisille, jotka haluavat käynnistää oman yrityksen tai kehittää tutkimus- tai innovointitoimintaansa.

5.2.1.6

Varmistetaan, että rahoituslaitokset tarkistavat luotonantoon liittyvien tietojen ilmoittamista sukupuolen mukaan. Tutkimukset osoittavat, että naisille myönnetään vain vähän lainoja ja että naiset maksavat niistä usein paljon korkeampaa korkoa kuin miehet (15).

5.2.1.7

Tarkistetaan sosiaaliturvan järjestäminen kaikille yrittäjille, mutta erityisesti käytännön järjestelyt naisyrittäjille sekä raskauden aikana että äiteinä ja huoltajina. Komission toimintasuunnitelmassa "Yrittäjyyden edistäminen Euroopassa" (16) vaaditaan sosiaaliturvajärjestelmien parantamista, mutta siinä ei edetä asianmukaisiin ehdotuksiin.

5.2.1.8

Laaditaan EU:n laajuinen sopimus yleisradiotoiminnasta ja pannaan se täytäntöön, jotta jäsenvaltioiden julkisia tv- ja radioasemia kannustetaan asettamaan tavoitteekseen sukupuolen suhteen tasapuolinen uutisointi yrittäjyydestä – naisaiheet on siirrettävä naisten uutisista talousuutisiin! Tutkimukset osoittavat, että uutisointi voi vaikuttaa huomattavan myönteisesti naisyrittäjistä saatuun kuvaan ja asenteisiin heitä kohtaan. Yhä laajempi uutisointi menestyneistä naisyrittäjistä roolimalleina vaikuttaisi mitattavasti yhteiskunnan asenteisiin naisyrittäjyyttä kohtaan.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/29

1.1

Maatalousalueilla ja maaseuduilla työskentelevien ja/tai yrittäjinä toimivien naisten potentiaalia on analysoitava, kartoitettava ja edistettävä kaikissa EU:n politiikoissa, eikä sitä tule laiminlyödä tietyillä politiikanaloilla. Tämä on välttämätön perusta, jotta naiset voivat olla kehityksen ja innovoinnin toimijoita ja auttaa koko sektoria pääsemään ulos kriisistä.

1.2

Kaikessa EU:n lainsäädännössä ja kaikissa EU:n ohjelmissa on varmistettava yhtäläinen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä naisten asemaa edistävät toimet ottamalla sukupuolten tasa-arvo tehokkaasti huomioon, yksinkertaistamalla resurssien hyödyntämismenettelyjä ja seuraamalla säännöllisesti tuloksia.

1.3

Naiset on otettava mukaan alan kehittämissuunnitelmiin paikallis- ja aluetasolla. Tämä edellyttää, että heillä on mahdollisuus osallistua sekä tuoda esiin tarpeita, kokemuksia ja suunnitelmia (valmiuksien parantaminen).

1.4

Korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten on asianomaisten naisten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa analysoitava mahdollisuuksia ja tarpeita, asetettava käyttöön koulutusta ja teknologiaa naisten johtamien yritysten kehittämiseksi sekä parannettava maatalouden parissa työskentelevien naisten työ- ja elinolojen laatua.

1.5

TVT (1) on keskeisessä asemassa kehitettäessä ja parannettaessa naisten maataloustoimintaa edellyttäen, että se on tehokasta, hyvin saatavilla alueella ja kohtuuhintaista (laajakaista). Näin voidaan myös luoda työtä tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisille.

1.6

Toimivan tieto- ja viestintätekniikan helpottama naisverkostojen perustaminen luo yhteyksiä, tukee osallistumista sekä edistää suhteita ja hyvien käytänteiden vaihtoa EU:n, ehdokasmaiden ja kolmansien maiden naisten kesken, mistä on etua kansainväliselle yhteistyölle ja kaupalle.

1.7

Koulutus on suunnattava asianomaisten naisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Naiset voivat itse vastata tiedon levittämisestä innovatiivisin keinoin (keskustelu- ja itseopiskeluryhmät, sanomalehtiartikkelit, tiedotustilaisuudet oppilaitoksissa jne.).

1.8

Jotta naiset voivat järjestäytyä ja osallistua sekä kehittää näin potentiaaliaan, tarvitaan tehokkaita, saatavilla olevia ja joustavia palveluja, joiden avulla naiset vapautuvat huolenpitovelvollisuuksista. Tämä koskee terveydenhoitoa, kuljetuksia, luottoja, jakelua, markkinointia sekä vanhuksista ja lapsista huolehtimista mutta myös sosiaaliturvan eri aloja, jotta varmistetaan suoja niille naisille, jotka eivät kuulu sen piiriin. Myös tässä tapauksessa luodaan samalla työpaikkoja asianomaisiin palveluihin.

1.9

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden olisi edistettävä avustavien puolisoiden lakisääteistä tunnustamista sosiaaliturvan ja terveyden suojelun varmistamiseksi. EU:n tasolla olisi määriteltävä lainsäädäntökehys yhteistä yrittäjänä toimimista varten laatimalla esimerkiksi säännöstö maataloudessa ja maaseudulla työskenteleviä naisia varten.

1.10

Naiset voivat antaa panoksensa maatalouden ja alueen kestävään kehitykseen, jos heillä on käytettävissään tarvittava tieto ja teknologia (vihreä teknologia, resurssien tehokas hallinnointi ja käyttö, puhtaan energian tuotanto). Tällaisten innovatiivisten ja kestäväpohjaisten yritysten käynnistämistä varten on luotava nopeutettu menettely, jotta resurssit ovat käytettävissä yksinkertaistetulla tavalla (etenkin YMP:n toisessa pilarissa).

1.11

Naiset voivat elvyttää käsiteollisuutta sekä laadukkaita perinteisiä ja luonnonmukaisia tuotteita myös toimimalla entistä tiiviimmässä tuottajien ja kuluttajien välisessä vuorovaikutuksessa, jota on tutkittava ja hyödynnettävä (kuten lyhyissä tuotantoketjuissa).

1.12

YMP:n uudistuksella ja maaseudun kehittämispolitiikoilla on edistettävä naisten työtä ja toimintaa erityisesti naisille suunnatuin temaattisin ohjelmin (toinen pilari).

1.13

Jäsenvaltiot, alueet, paikallisviranomaiset ja työmarkkinaosapuolet ovat osaltaan vastuussa maatalousalueilla ja maaseudulla asuvien naisten potentiaalin edistämisestä varmistamalla oikeudelliset perusedellytykset ja huolehtimalla sellaisten asianmukaisten oikeudellisten puitteiden täytäntöönpanosta, joilla taataan tasa-arvoperiaatteen ja sukupuolten edustavuuden toteutuminen myös näiden tahojen sisäisissä rakenteissa. Eräiden jäsenvaltioiden myönteisten esimerkkien olisi kannustettava siihen, että naiset – kuten myös Euroopan parlamentti vaatii – olisivat asianmukaisesti edustettuina kaikissa poliittisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa maatalousalan ja maaseutualueiden elimissä.

2.1

Naisten potentiaalia maataloudessa ja maaseudulla on aliarvioitu: vuoden 2010 YMP-raportissa (2) viitataan naisiin vain Eurostatin tilastojen kautta, ja maaseudun kehitystä käsittelevässä vuoden 2010 raportissa mainitaan ohimennen erot työvoima-asteessa (miehet 76 prosenttia ja naiset 62 prosenttia (3)). Myös neuvoston 20. helmikuuta 2006 tekemässä päätöksessä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (4) naiset mainitaan vain, kun on kyse tarpeesta edistää heidän työssäkäyntiään.

2.2

Euroopan parlamentti luettelee kuitenkin naisten asemasta maataloudessa ja maaseudulla vuonna 2011 antamassaan päätöslauselmassa (5) tarkasti keskeisiä naisten kohtaamia ongelmia ja esittää eräitä strategisia väyliä naisten tukemiseksi sosiaalisessa ja taloudellisessa toimintaympäristössään. ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin analyysiin ja on samaa mieltä sen päätelmistä. Komitea haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota myös useisiin antamiinsa lausuntoihin (6).

2.3

Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen asetukseksi ja rakennerahastoja koskeviin yleisiin säännöksiin sekä ehdotettuun asetukseen liittyviin komission yksiköiden työasiakirjoihin (7), samoin kuin tiedonantoon eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta maataloudessa (8). Kyseiset asiakirjat sisältävät mielenkiintoisia seikkoja, jotka antavat aihetta toivoa, että toimielimet kiinnittävät nykyistä enemmän huomiota sukupuolten tasa-arvoon. Komitea toivoo, että niitä seuraavat neuvoston asianmukaiset päätökset.

2.4

ETSK antaa erityisesti tunnustusta eri jäsenvaltioissa toimiville maatalousalan naisten organisaatioille ja vastaaville verkostoille. Jotkut niistä ovat itsenäisiä, toiset toimivat osana viljelijäjärjestöjä. Myös eräät maaseudun nuorten organisaatiot toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon puolesta. Näin monet naiset voivat pätevöityä ja motivoitua osallistumaan yhä enemmän yritystoimintaan sekä yhteiskunnalliseen, ammatilliseen ja poliittiseen toimintaan. Heidän ansiokseen on myös luettava suuri osa tähänastisista edistysaskeleista esimerkiksi viljelijäperheiden sosiaaliturvassa. Eräissä viljelijäorganisaatioissa – joissa miehet ovat tähän asti olleet johdossa – naiset vaikuttavat nykyisin huomattavan aktiivisesti. (9) Tällaisten esimerkkien olisi oltava esikuvina kaikille jäsenvaltioille.

2.5

Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on edellä mainittujen asiakirjojen ohella kartoittaa kriteereitä ja toimia, jotka voivat auttaa naisia hyödyntämään potentiaaliaan työntekijöinä ja yrittäjinä sekä edistämään innovoivan roolin avulla kestävää kehitystä ja laadukkaita työpaikkoja. Maataloudessa ja maaseudulla yrittäjinä ja työntekijöinä toimivien naisten potentiaalin ja tarpeiden entistä parempi kartoittaminen saattaa parantaa tuotantoa ja sen laatua, auttaa kehittämään strategista näkökulmaa, edistää monipuolisuutta sekä yhtenäistää YMP:tä, maaseudun kehittämispolitiikkoja sekä alueellisen koheesion politiikkoja.

3.1

YMP:n perättäiset uudistukset ovat tehneet epäselviksi maatalouden, maaseudun talouden sekä alueen hallinnoinnin/hyödyntämisen käsitteiden rajat. Tämän vuoksi kenttä, jossa naisten kohtaamia ongelmia on analysoitava, on laajentunut (10). Lisäksi tarvitaan entistä enemmän tarkkoja, eriteltyjä ja laadullisia tietoja, jotta voidaan syventää Eurostatin jo tekemää työtä. Euroopan parlamentin vuonna 2011 antamassa päätöslauselmassa todetaan, että maatalouden parissa työskentelee säännöllisesti 26,7 miljoonaa ihmistä, joista 42 prosenttia (11,2 miljoonaa) on naisia. Tämä kattaa kaiken maatalouteen ja maaseutuun liittyvän toiminnan, joka työllistää ihmisiä jollain tavalla (tällainen työ ei kuitenkaan usein ole ainoa työ tai pääasiallinen työ). Eurostat sen sijaan mittaa maataloustyötä vuosityöyksiköiden (VTY) perusteella, mikä alentaa maatalousalalla missä tahansa asemassa työskentelevien naisten ja miesten kokonaismäärää 11,1 miljoonaan vuonna 2010 (maa- ja metsätalous, kalastus ja metsästys) ja näin ollen työssä olevien naisten kokonaismäärää noin 4,7 miljoonaan (11).

3.2

Tämä viittaus tilastolliseen menetelmään osoittaa, ettei ongelma liity kyseessä oleviin määriin vaan maatalouden ja maaseudun strategiseen luonteeseen, sillä ne ovat vuorovaikutuksessa kaupunki- ja esikaupunkialueiden sekä niiden (ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen) kestävän kehityksen kanssa. Naisten asemaa maataloudessa ja maaseutualueilla tarkastellaan tämän vuoksi kahdesta näkökulmasta: Euroopan maatalouden tuotantostandardien korkea taso sekä naisten potentiaali, jota voidaan hyödyntää rajallisin mutta tehokkaasti ja kohdennetusti käytetyin resurssein. Lisäksi on muistettava, että voimakas kriisivaihe jatkuu edelleen ja että tämä aiheuttaa vaikeuksia – mutta myös luo mahdollisuuksia – maatalous- ja maaseutualueilla asuville ja työskenteleville naisille.

4.1

Tuoreet tiedot maatalouden ja maaseudun tilanteesta osoittavat, että kulutuksen ja viennin laskusta johtuvan tuotannon ja työllisyyden alenemisen jälkeen ala on jälleen kasvussa ja tulot lisääntymässä. Etenkin sisämarkkinat ovat osoittaneet arvostavansa laatua ja kestävää kehitystä. Kuluttajat esimerkiksi suosivat yhä enemmän paikallistuotteita ("kilometritön" jakelu tai lyhyt tuotantoketju (12)) ja luonnonmukaisia tuotteita.

4.2

Työllisyyden osalta maataloudessa menetettiin vuosina 2007–2008 noin 900 000 työpaikkaa, ja vuosina 2008–2009 menetys oli 200 000 vuosityöyksikköä (13). Työllisyyden alenemissuuntaus saattaa näin ollen pysähtyä tasolle, joka heijastaa yritysten rationalisoinnista johtuvaa työntekijöiden määrän luonnollista alenemista sekä kouluttamattomien työntekijöiden määrän vähenemistä ja koulutettujen työntekijöiden määrän lisääntymistä.

4.3

Huolimatta näistä myönteisistä tekijöistä kriisi ei ole vielä ohi eikä naisten asema ole parantunut. Maataloustuotannossa käytetään edelleen huomattavasti epävirallista naistyövoimaa, ja naiset ovat huomattavan epäedullisessa asemassa sekä kokopäivätyön osalta (26 prosenttia naisista ja 52 prosenttia miehistä on kokopäivätyössä) että osa-aikatyön osalta (9,7 prosenttia miehistä ja 11,8 prosenttia naisista on osa-aikatyössä) (14). Näiden lukujen lisäksi kausityö (jonka piiriin kuuluu valtava prosenttiosuus työntekijöistä verrattuna pysyvästi työllistyneiden alhaiseen prosenttiosuuteen) sekä epävirallinen ja laiton työ on yleinen ja näkymätön ongelma, jonka laajuutta ei kyetä määrittelemään. Ongelmaan olisi puututtava tukemalla siirtymistä laittomasta työnteosta lailliseen ja vakiinnuttamalla mahdollisuuksien mukaan naisten työpaikat.

4.3.1

Sekä unionin jäsenvaltioista että kolmansista maista kotoisin olevien maahanmuuttajanaisten asema on hyvin huolestuttava. Heiltä puuttuvat usein perusluonteisimmat oikeudet, mikä tarkoittaa myöhästynyttä palkan maksua tai perustelemattomia ja perusteettomia palkan vähennyksiä. Tilanne on heikentynyt kriisin alettua, eikä sitä voida perustella pienten maatalous- ja jalostusyritysten luotonsaantivaikeuksilla. Monissa tapauksissa naistyöntekijöiden on ollut pakko palata kotimaahansa ilman palkkaa tai he ovat joutuneet sellaisten hyväksikäyttäjien, rikollisten ja ihmiskaupan harjoittajien kohteeksi, joita ei valitettavasti eräissä EU:n jäsenvaltioissa vielä voida asettaa syytteeseen.

4.3.2

Maatalousyritykset sijaitsevat hajallaan ja monet niistä ovat pieniä, joten saattaa olla vaikea tarkastaa, ovatko työsuhteet asianmukaisia. Paikallishallintojen yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa toteuttama huolellinen hallinnointi voi olla lähtökohtana torjuttaessa epäkohtia ja laittomuuksia sekä varmistettaessa oikeudet ja suoja kaikille.

5.1

Maataloustuotannon laatu-ulottuvuus on tärkeä tekijä naisten työskentelyssä, olivatpa he sitten tuottajia, avustavia puolisoita tai kuluttajia tai perinteiden, luovuuden ja alkuperäisten tapojen siirtäjiä. Tämän aseman hyödyntämiseksi tarvitaan yhteisiä paikallistason päätöksiä.

5.2

Tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen on osallistuttava edistyneiden tuotantotekniikoiden kehittämiseen ja soveltamiseen, tutkimukseen, ammatinvalinnanohjaukseen ja koulutukseen olemalla vuorovaikutuksessa maatalous- ja maaseutualueiden kanssa. Tutkimuksissa on otettava huomioon naisten tarpeet ja analysoitava heidän potentiaaliaan.

5.3

Usein katsotaan, että kaikki laadun parantamiseen ja kilpailukyvyn edistämiseen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista järjestämällä jonkintyyppistä koulutusta. Tämä saattaa johtaa koulutustarjonnan määrän lisääntymiseen laadukkaan ja kohdennetun koulutuksen sijaan, eikä tällainen koulutus useinkaan vastaa elinkeinoelämän eikä asianomaisten yhteiskunnallisten toimijoiden konkreettisia tarpeita eikä yhteisesti sovittuja kestävän kehityksen strategioita. Maatalous ja maaseutu tarvitsevat kasvaakseen asianmukaisesti valmistautuneita naispuolisia työntekijöitä ja yrittäjiä, mutta pelkästään koulutuksella ei voida välittömästi parantaa työn, toiminnan ja elämän laatua, jos rakenteet ja palvelut puuttuvat ja jollei luoda kestäväpohjaisia ja laadukkaita työpaikkoja.

6.1

Minkä tahansa koulutuksen, palvelujen tarjonnan tai rationalisoinnin on perustuttava maatalous- ja maaseutualueilla asuvien ja työskentelevien naisten konkreettisten olosuhteiden ja resurssien analyysiin. Tämä edellyttää alueen ja sen asukkaiden potentiaalin ja odotusten huolellista analyysia, ja asianomaisten naisten on osallistuttava aktiivisesti sen laatimiseen. Osallistuminen on prosessi, jossa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset mutta myös yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot kantavat vastuunsa. Alueen koko potentiaalia voidaan parantaa hyödyntämällä alueella asuvien naisten potentiaalia. Kohdennetut ja tehokkaat ohjelmat innovoinnin, yrittäjyyden ja naisten työssäkäynnin edistämiseksi voivat luoda työpaikkoja (etenkin nuorille), jarruttaa maaltamuuttoa ja toisinaan jopa kääntää sen suuntaa.

6.1.1

Korkeakoulujen ja alueiden on oltava keskenään vuorovaikutuksessa tätä potentiaalia analysoitaessa: tutkimuskeskukset on otettava mukaan kehityssuunnitelmien laatimiseen ja arviointiin. Tämä edellyttää, että on varmistettava korkeakoulujen ja naisten tehokkaat yhteydet edistyneen ja saatavilla olevan tieto- ja viestintätekniikan avulla, jotta voidaan toteuttaa tarkkoja tutkimuksia ja testata niitä ruohonjuuritasolla (15).

6.1.2

Aluekehityssuunnitelmiin olisi sisällyttävä naispuolisille työntekijöille, avustaville puolisoille ja yrittäjille suunnattuja erityisiä koulutustoimia, joissa hyödynnetään heidän kykyään mukautua, innovoida ja siirtää tietoja ja käytänteitä. Koulutuksen saaneita naisia olisi kannustettava siirtämään tietojaan muille naisille virallisten (osuuskunnat, paikallisviranomaisten päätöksentekoon osallistuvat elimet, maaseudun kehittämisen toimintaryhmät jne.) ja epävirallisten (keskustelu- ja itseopiskeluryhmät, tilaisuudet oppilaitoksissa, radio- ja TV-lähetykset, sanomalehtiartikkelit, yhteiskunnalliset yritykset jne.) välineiden kautta. Tarvittavat kannustimet eivät muodostu pelkästään taloudellisesta tuesta vaan myös naisten ajan vapauttamisesta tarjoamalla apua ja hyviä paikallisia palveluja (palkallinen loma, lastenhoitopalvelut, tehokkaat ja ilmaiset kuljetukset (16), sijaiset hoivatyötä varten, maaseutupäiväkodit jne.).

6.2

Tehokas, nopea (laajakaista) ja kohtuuhintainen internetin tarjonta on edellytys, kun ajatellaan, että eräissä EU:n jäsenvaltioissa alle 60 prosentilla kotitalouksista on internetyhteys. Tieto- ja viestintätekniikan nykyistä laajempi käyttö saattaa helpottaa myös etäoppimista ja maantieteellisesti kaukaisten alueiden välisiä yhteyksiä sekä kannustaa viestimään muiden maiden maatalous- ja maaseutualueiden naisten kanssa ja edistää näin kiinnostusta opiskella kieliä ja vaihtaa kokemuksia.

6.2.1

Tieto- ja viestintätekniikka edistää myös naispuolisten yrittäjien, avustavien puolisoiden ja työntekijöiden verkostojen luomista. EU:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien kannustamina he voivat olla yhteydessä ja tehdä yhteistyötä myös ehdokasmaiden ja kolmansien maiden naisten kanssa. Tämä saattaa johtaa hedelmälliseen kokemusten vaihtoon, kehitysyhteistyön paranemiseen ja kaupan integraation edistymiseen sekä auttaa ratkaisemaan ruokaturvan maailmanlaajuiset haasteet.

6.3

Naisten terveys maatalous- ja maaseutualueilla on ensisijaisen tärkeää. Tehokkailla terveyspalveluilla – mukaan luettuina etälääketiede ja etädiagnoosit – sekä laadukkailla lääkinnällisillä laitteilla on valvottava työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ammattitauteja työpaikoilla, mikä voi myös luoda työpaikkoja erikoistuneelle henkilöstölle. Kyseisten (etenkin lisääntymisterveyteen ja gynekologisiin tarkastuksiin liittyvien) palvelujen olisi oltava ilmaisia. Joka tapauksessa maksut tulisi aina mukauttaa tuloihin ja perhetilanteeseen. Keskeinen näkökohta on iäkkäiden naisten määrä: eräissä maatalous- ja maaseutuvaltaisissa maissa naisten elinajanodote on paljon korkeampi kuin miesten, minkä vuoksi yli 60-vuotiaista enemmistö on naisia (17). Nämä naiset tarvitsevat terveys-, sairaanhoito- ja tukipalveluja myös siksi, ettei nuorempien naisten tarvitsisi huolehtia ylimääräisistä perhevelvoitteista.

6.4

Avustavien puolisoiden asema vaihtelee maittain edelleen hyvin paljon. Heitä ei tunnusteta virallisesti työntekijöiksi, vaikka he tekevät paljon työtä alalla, eivätkä terveydenhuoltopalvelut tai eläke-edut ole tietyissä jäsenvaltioissa edelleenkään heidän ulottuvillaan (muutoin kuin yleisesti sosiaaliturvan kautta). Suojan varmistamiseksi kyseisille naisille on luotava välineitä, esimerkiksi työmarkkinaosapuolten tai paikallis- ja alueviranomaisten edistämiä erityisiä eläkerahastoja. Olisi myös määriteltävä lainsäädäntökehys yhteistä yrittäjänä toimimista varten, esimerkiksi maataloudessa ja maaseudulla toimiviin naisiin sovellettavan eurooppalaisen säännöstön yhteydessä.

6.5

Naiset ovat avaintoimijoita energian rationaalisessa käytössä ja jätehuollossa, sillä he huolehtivat kotitalouksista. Jätteiden lajittelu sekä asianmukaiset rakenteet jätteiden kompostointia ja käsittelyä varten (biomassa) voidaan liittää energiansäästötavoitteisiin ja energian suhteen omavaraisen maatalous- ja luonnonmukaisen tuotannon suotuisiin kiertoihin. Olisi helpotettava uusien vihreiden tuotantoteknologioiden saatavuutta ja resurssien tehokasta hyödyntämistä tarjoamalla naisten johtamille maatiloille ja yrityksille erityiskannustimia.

6.6

Monissa maissa on naisryhmien käynnistämien aloitteiden ansiosta saatu myönteisiä kokemuksia etenkin osuuskuntamuotoisesta maatilamatkailusta, jota naiset ovat hallinnoineet erinomaisin tuloksin. Koska tämäntyyppistä matkailua kohtaan tunnetaan yhä enemmän kiinnostusta, olisi perustettava alan yritysten verkosto ja jaettava parhaita käytänteitä.

6.7

Kestävän kehityksen ja (usein pienillä tiloilla tapahtuvan) naisten toiminnan edistämiseksi jakelualan on oltava laadukas, toimiva ja joustava: paikalliset jakeluosuuskunnat voisivat edullisesti helpottaa laadukkaiden paikallistuotteiden myyntiä kohtuuhinnoin. Kyseisten tuotteiden edistämiseksi järjestetyt erityistapahtumat ovat myös osoittautuneet hyödyllisiksi.

6.8

On tärkeää edistää katoamassa olevia käsiteollisuustuotteita ja alueelle tyypillisiä tuotteita. Kohdennetut tiedotus- ja markkinointitoimet saattavat auttaa säilyttämään tai luomaan toimintaa ja työpaikkoja, jotta estetään maaltamuuttoa ja laadun heikkenemistä massatuonnin johdosta. Tarvitaan asianmukaisten palvelujen ja teknologioiden sekä maatalous- ja maaseutualueet taajamien markkinoihin yhdistävien kuljetusten tehokasta vuorovaikutusta (18).

6.9

Maatalous- ja käsiteollisuusyritysten ja -osuuskuntien perustamisen helpottamiseksi on parannettava luotonsaantia antamalla entistä enemmän vastuuta perinteisille pankeille (etenkin paikallisille maatalous- ja säästöpankeille) mutta myös edistämällä ensisijaisesti naisille suunnattuja mikroluotto-ohjelmia.

7.1

Odoteltaessa rakennerahastoja koskevia yleisiä säännöksiä käsittelevän ehdotetun asetuksen hyväksymistä (19) on muistettava, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa käsittelevässä asetuksessa korostetaan tarvetta käyttää rahaston varoja naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen ja että siinä säädetään tiedotuksesta ja tähän tavoitteeseen pyrkivien elinten osallistumisesta (20). Uutta yleistä asetusta voitaisiin vahvistaa ottamalla käyttöön nopeutettu toiminta niitä naisia varten, jotka perustavat innovatiivisia ja kestävän kehityksen mukaisia maatalous- ja maaseutualan tai käsiteollisuusalan yrityksiä. Näin annettaisiin kyseisen asetuksen 6 artiklassa mainituille, kumppanuuteen osallistuville kansalaisyhteiskunnan organisaatioille enemmän painoarvoa ja vahvistettaisiin niiden aloitekykyä.

7.2

ETSK on rahastoja koskevan yleisen asetusehdotuksen osalta – josta ETSK on jo antanut lausunnon (21) – hyvin huolissaan vaikutuksista, joita makrotaloudellisilla ehdoilla (21 artikla) saattaa olla hankkeisiin, joihin sisältyy naisille suunnattuja aloitteita. ETSK kehottaa välttämään erityissäännösten avulla heikoimpien yhteiskunnallisten toimijoiden, muun muassa naisten, tilanteen hankaloittamista suoraan tai epäsuorasti.

7.3

ETSK toivoo, että edellä mainittujen ehdotusten toteuttamisen lisäksi komissio reagoisi nopeammin naisten muuttuviin oloihin ja tarpeisiin sekä ennen kaikkea varmistaisi, etteivät naisten asemaa maatalous- ja maaseutualueilla edistävät ohjelmat ole sisällöltään ja lähestymistavaltaan liian jäykkiä.

7.4

Naisten entistä vahvempi ja parempi osallistuminen maatalouden ja maaseudun kehittämiseen olisi sisällytettävä järjestelmällisesti myös unionin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin, koulutusohjelmiin (muun muassa Euroopan sosiaalirahasto) ja työntekijöiden liikkuvuusohjelmiin sekä luonnollisesti taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan toteuttamiseen.

7.5

Toisen pilarin toteuttamiseen liittyvät säännökset, ohjelmat ja hankkeet olisi tarkistettava säännöllisesti YMP:n seurantaprosessin yhteydessä, jotta varmistetaan, että niillä voidaan tehokkaasti edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja että käytetyt varat on kohdennettu asianmukaisesti.

7.6

On laadittava myös temaattisia alaohjelmia naisia varten maaseudun kehittämispolitiikkojen alalla sekä hyödynnettävä ja levitettävä asianmukaisesti Leader-ohjelmasta saatuja kokemuksia.

7.7

Jotta kehitetään ohjelmia, joissa asetetaan etusijalle naisten potentiaalin hyödyntäminen, alueen on – fyysisestä, hallinnollisesta ja sosiologisesta näkökulmasta – oltava ensisijainen toimija osallistavassa prosessissa. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on kannettava vastuunsa valinnoista ja niiden täytäntöönpanosta. Tätä varten niiden on osoitettava, että ne kykenevät tuomaan naisten tarpeet esiin konkreettisesti ja tehokkaasti, integroimaan naiset organisaatioihinsa kaikille tasoille sekä huolehtimaan naisten valmiuksien parantamisesta.

7.7.1

ETSK kehottaa kaikkia komiteassa edustettuina olevia organisaatioita kiinnittämään vahvasti huomiota maatalous- ja maaseutualueilla työskenteleviin ja asuviin naisiin, tuomaan esiin heidän tarpeensa ja tavoitteensa sekä ottamaan heidät järjestelmällisesti mukaan erilaisiin horisontaalisiin ja vertikaalisiin kumppanuusrakenteisiin.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/34

1.1

Koska Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan lähentyminen on molempien osapuolten etujen mukaista, ETSK päätti maaliskuussa 2012 tehdyn vierailun jälkeen antaa tässä lausunnossa seuraavat suositukset, joiden tavoitteena on

1.2

Komitea kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia pyrkimään tasapainoiseen vapaakauppasopimukseen ja pitämään huolta siitä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat mukana prosessin kaikissa vaiheissa. Pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen tekeminen edellyttää komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnan yhteensovittamista. Komitea suosittaa

1.3

Moldovan viranomaisille antamissaan suosituksissa komitea kehottaa hallitusta ja parlamenttia

1.4

Komitea haluaa kehittää suhteitaan Moldovan kansalaisyhteiskuntaan itäisen kumppanuuden puitteissa. Komitea esittää Moldovan kansalaisyhteiskunnan organisaatioille seuraavat ehdotukset ja on valmis esittelemään ne Moldovassa mahdollisesti järjestettävässä konferenssissa, jotta kumppanuuteen sisältyvä osio "yhteydenpito kansalaisiin" saisi konkreettisen muodon. Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston perustamisen lisäksi ETSK kehottaa Moldovan työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä

2.1

Moldovan kansalaisyhteiskunta osallistuu jo joidenkin olemassa olevien mekanismien kautta lähentymispolitiikkaan EU:n kanssa. Tammikuussa 2011 perustettu kansallinen osallistumista käsittelevä neuvosto on 30-jäseninen neuvoa-antava elin, joka työstää asiaa hallituksen kanssa, ja parlamentissa on toinenkin neuvoa-antava elin. Marraskuussa 2010 perustettuun Euroopan integroitumista käsittelevään valtakunnalliseen komiteaan kuuluu useita järjestöjä, ja se pyrkii esittämään ehdotuksia ja jakamaan tietoa Euroopan yhdentymisprosessista siten, että mahdollistetaan suora ja avoin vuoropuhelu sidosryhmien välillä. Lisäksi on perustettu useita valtakunnallisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden temaattisia foorumeita.

2.2

Moldovalaisjärjestöjä osallistuu itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskunnan foorumin eri työryhmiin, joiden aiheina ovat demokratia, ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja vakaus; yleiset suositukset; ympäristö, energia ja ilmastonmuutos; ihmisten väliset yhteydet. ETSK haluaa tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja myös yleisemmin taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä käsittelevän viidennen työryhmän kehittämistä. (3)

2.3

Työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli EU:n ja Moldovan lähentymisessä. Perustuslaissa tunnustettua ammattijärjestöjen riippumattomuutta tukee heinäkuussa 2000 säädetty laki, joka takaa järjestäytymisvapauden, työehtosopimusneuvottelut ja järjestöjen omaisuuden suojelun. Ammattijärjestöjen kartalla on tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia: kaksi aikaisempaa ammattiliittoa CSRM ja Solidaritate yhdistyivät yhdeksi keskusliitoksi, Moldovan kansalliseksi ammattiliittojen keskusliitoksi (CNSM). CNSM on liittynyt ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön ja alkanut osallistua kansainväliseen toimintaan ja kansainvälisiin kokouksiin. Se saattaa myös hakea tarkkailijan asemaa Euroopan ammatillisessa yhteisjärjestössä.

2.3.1

Edustavin työnantajajärjestö on Moldovan kansallinen työnantajien keskusliitto, joka perustettiin vuonna 1996 ja jossa on 32 jäsentä. Liitto pitää itseään poliittisesti sitoutumattomana ja riippumattomana. Kansallinen työvoimatoimisto hallinnoi liikkuvuuskumppanuushanketta EU:n ja Moldovan välillä, jotta Moldovan työmarkkinoiden integroiminen sujuisi saumattomasti. Työnantajajärjestöt osallistuvat tähän integraatioprosessiin toteuttamalla hankkeen päätöksiä alue- ja paikallistasolla.

2.3.2

Olisi siis hyödyllistä vahvistaa uuteen vapaakauppasopimukseen liittyvistä asioista tiedottavia työmarkkinaosapuolten yksikköjä yhteistyössä vastaavien eurooppalaisten tai jäsenvaltioiden tahojen kanssa.

2.4

Joidenkin väestöryhmien tilanne erityisesti maaseudulla on edelleen epävakaa. Sosiaalisen tilanteen heikentyminen on vaikuttanut etenkin naisiin: työttömyys on korkea, monet joutuvat tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä, palkat ovat laskeneet, kausityöläisiä on paljon ja sosiaalietuudet ovat vaatimattomat. Naisilla on samanlaiset oikeudet kuin miehillä, mutta työmarkkinoilla heidän asemansa on heikompi. Lisäksi vain 14 prosenttia Moldovan yrittäjistä on naisia. Maaseutuväestön osuus köyhyysrajan alapuolella elävästä väestöstä on edelleen keskimääräistä suurempi (4), ja köyhien määrä maaseudulla kasvoi vuonna 2009. Lasten asema Moldovassa on monilla tavoin hauras: kodittomuus, lapsityö, ihmiskauppa ja prostituutio ovat huolestuttavia ilmiöitä. Niin kutsuttu sosiaalisten orpojen ilmiö, jossa vanhemmat antavat lapsensa orpokoteihin köyhyyden vuoksi, on edelleen yleinen.

2.5

Tiedotusvälineiden toiminta on vuosien mittaan parantunut. Audiovisuaalisten asioiden koordinointineuvosto otti lokakuussa 2010 EU:n ja Euroopan neuvoston tuella käyttöön uuden tarkkailumenetelmän poliittisen uutisoinnin seurantaan. Lisäksi vuonna 2010 perustettiin kaksi uutta televisiokanavaa (Jurnal TV ja Publika TV) sekä neljä uutta radioasemaa (Radio Sport, Aquarelle FM, Publika FM, Prime FM). Toimittajien kouluttaminen Eurooppa-asioissa olisi asetettava etusijalle. Sananvapauden alalla tapahtunut edistys mahdollistaa sen, että kansalaisille ja elinkeinoelämälle, erityisesti maataloustuottajille, voidaan tiedottaa paremmin lähentymiseen liittyvistä asioista.

2.6

Huolimatta siitä, että edistystä on kiistämättä tapahtunut, kansalaisyhteiskunnalla on edelleen huomattavia järjestäytymisvaikeuksia. Alueiden välillä on yhä suuria eroja: valtiovallasta riippumaton sektori on aktiivinen suurissa väestökeskuksissa (Chisinau, Balti, Cahul ja Ungheni), mutta suuressa osassa maata sen toiminta on vähäistä. Ammattiliittojen alueellinen kattavuus on sen sijaan laajempi. Valtion jatkuvan kahtiajaon vuoksi Dnestr-joen ylittävä yhteistyö on edelleen melko rajallista. Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat melko voimakkaasti riippuvaisia eräistä ulkopuolisista avunantajista, mikä voi haitata niiden riippumattomuutta ja toiminnan jatkuvuutta. Vaikka asiantuntijaverkostot ovat tasokkaita, ne perustuvat liian rajalliseen joukkoon asiantuntijoita, sillä maassa toimivien merkittävien kansalaisjärjestöjen osalta ei ole viime vuosina juurikaan tapahtunut muutoksia.

3.1

EU:n ja Moldovan välisen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen valmistelu koskee tavaroita, palveluita ja investointeja, mutta sen kokonaisvaltainen ja laaja-alainen luonne merkitsee sitä, että unionin lainsäädäntö kaupan alalla on todellisuudessa siirrettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön. Tämä edellyttää asianmukaisia tukitoimia ja merkittäviä uudistuksia. Moldovan talous kärsii puutteellisesta kilpailukyvystä, jonka taustalla on useita eri tekijöitä: heikko liikenneinfrastruktuuri (erityisesti maantieliikenteen osalta), pienet sisämarkkinat, innovoimaton ympäristö, politiikan jatkuva epävakaus, rahoituksen saannin vaikeus ja korruptio. Vienti ei enää suuntaudu ainoastaan entisten neuvostotasavaltojen markkinoille. Ulkomaankauppa on suuntautunut yhä enemmän Eurooppaan: lähes puolet viennistä suuntautuu EU-maihin. Tämä johtuu siitä, että tekstiilialan osuus viennistä on noussut (vuosien 1999 ja 2008 välisenä aikana 10 prosentista 22,7 prosenttiin) (5) ammattitaitoisen työvoiman alhaisten kustannusten takia.

3.2

Samaan aikaan neuvotteluiden käynnistymisen kanssa aloitettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on parhaillaan meneillään, ja sen avulla saataneen syyskuuhun 2012 mennessä tietoa kaupan avautumisen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. (6) Konsultin määrittelemien ehtojen mukaisesti (7) ETSK:ta on kuultava neuvotteluihin sekä julkisen kuulemisen toteuttamiseen liittyvistä asioista. Lisäksi komitea kiinnittää erityisesti huomiota erilliseen kannanottoon, jonka komissio laatii tämän vaikutustenarvioinnin jälkeen, ja seuraa liitännäistoimenpiteitä.

3.3

EU:n kannalta sopimukseen liittyvät riskit ovat vähäisiä: ne liittyvät lähinnä terveys- ja kasvinsuojelunormeihin sekä investointitakuisiin. Eurooppalaisten investointien houkuttelemiseksi liiketoimintaympäristöä on parannettava ennen kaikkea kitkemällä korruptiota nykyistä tehokkaammin. Korruption levinneisyydestä kertovassa indeksissä Moldova oli vuonna 2011 maailman valtioiden joukossa 112. sijalla, ja sen pisteluku oli 2,9/10. (8) Asiaa työstävät talousrikosten ja korruption torjuntakeskus sekä syyttäjän korruptionvastainen erityisyksikkö. Nykyinen lainsäädäntö on asianmukainen, mutta korruptionvastaisen politiikan täytäntöönpano on edelleen vajavaista. Poliittisen elämän puutteellinen rahoitus, kansalaisten jossain määrin fatalistinen asenne ja kansalaisyhteiskunnan riittämätön rooli näissä kysymyksissä ovat valitettavia tosiasioita. Korruption torjuminen on kansainvälisten avunantajien (Euroopan neuvosto, EU, SIDA, Maailmanpankki, UNDP, USAID jne.) ensisijaisia painopistealoja. Useat kansalaisjärjestöjen ryhmittymät ovat myös tehneet töitä tällä sektorilla (korruption arviointi- ja ehkäisykeskus, Transparency International Moldova, korruptionvastainen liittouma tai tutkivan journalismin keskus). Poliittisen vallan vaihtuminen ei toistaiseksi ole johtanut alalla merkittäviin muutoksiin.

3.4

Uudella vapaakauppasopimuksella on monenlaisia sosiaalisia vaikutuksia. ETSK painottaakin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä maan kehittymisen kannalta. Komitea suosittaa Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan ryhmäkannepöytäkirjan hyväksymistä, työsuojeluvalvonnan parantamista sekä työtuomioistuimien perustamista. Moldovan viranomaiset tekevät yhteistyötä ILO:n kanssa pimeään työhön liittyvissä kysymyksissä päästäkseen lähemmäksi eurooppalaisia normeja sekä osallistuvat aktiivisena ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaiseen teemavuoteen 2012. On myös parannettava moldovalaisten paluumuuttajien vastaanottoa sekä edistettävä moldovalaisten oikeuksia ulkomailla. Työvoiman koulutus ja uudelleenkoulutus ovat myös etusijalle asetettavia toimia.

3.5

Maatalous- ja elintarvikealalla on Moldovassa keskeinen asema sopimuksesta käytävien neuvotteluiden kannalta. Moldovan maatalouden on edelleen edistyttävä alkuperän todentamisessa, terveys- ja kasvinsuojelunormien valvonnassa sekä kilpailusääntöjen noudattamisessa, jotta tuotteita voidaan viedä EU:n markkinoille ja taata elintarviketurvallisuus. Tähän mennessä normit on hyväksytty, mutta niiden todellinen täytäntöönpano on pitkä ja kallis prosessi varsinkin eläintuotannon osalta (vuonna 2008 hunaja oli Moldovan ainoa vientikelpoinen eläintuote). Sopeutuminen EU:n normeihin aiheuttaa huomattavia kustannuksia pienille tuottajille, joten viranomaisten on toteutettava hallinnollisia uudistuksia sekä elintarvike- ja viinialaa tukevia poliittisia toimia. Euroopan komission kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) kautta rahoitetuilla hankkeilla on uudistusten kannalta suuri merkitys.

3.6

Pitkään taantunut teollisuus näyttäisi voivan hyötyä edullisista tuotantokustannuksista lähellä Euroopan markkinoita, mistä osoituksena on tekstiilialan nopea kehitys. Tällainen kevyt teollisuus voi sijoittautua koko maan alueelle, erityisesti eteläosan köyhemmille alueille. Autoteollisuus on viime aikoina saanut jalansijaa maan pohjoisosassa saksalaisten sijoittajien ansiosta. Moldovan osallistuminen Tonavan alueen strategiaan ja suurten teollisuuslaitosten nykyaikaistaminen (erityisesti Dnestr-joen länsirannalla) edistäisivät kehitystä.

3.7

Jotta EU:n kanssa tehtyä vapaakauppasopimusta voitaisiin luonnehtia pitkälle meneväksi ja laaja-alaiseksi, sen lähtökohdaksi on otettava Moldovan valmius mukautua unionin säännöstöön. Tämä vaatimus edellyttää asianmukaista rahoitusta. Sisämarkkinoilla tapahtuneet laajentumiset ovat osoittaneet selvästi, että rakennerahastoilla on ratkaiseva asema varmistettaessa sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus. Komitea suosittaakin, että toteutetaan riittävästi liitännäistoimenpiteitä, joilla vähennetään sosiaalisen eriarvoisuuden tai alueellisten erojen kärjistymisen riskiä. Sopimuksen seurantakomitea kiinnittää tässä tarkoituksessa erityistä huomiota Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan, maatalouden ja maaseudun kehittämisohjelman (ENPARD) täytäntöönpanoon.

3.8

Moldovan ympäristötilanteessa on tulevaisuuden kannalta aidosti huolestuttavia näkökohtia (maaperä, vesi, energia), jotka on otettava huomioon sopimusneuvotteluiden yhteydessä. Neuvostoliiton perintö on erityisen raskas varsinkin myrkyllisten jätteiden käsittelyn osalta. Viime vuosina maa on kärsinyt kuivuudesta, mikä osoittaa Moldovan talouden olevan altis ympäristön tilan huononemiselle ja ilmastonmuutokselle. Lisäksi yli puolet pohjavesiesiintymistä on saastuneita. Silti pohjavesi täyttää kaksi kolmasosaa väestön juomaveden tarpeesta. Ympäristöpolitiikan käytössä olevat resurssit ovat vajavaiset huolimatta kansainvälisistä sitoumuksista, joista mainittakoon Euroopan investointipankin sitoumukset. Lisäksi on erittäin tarpeellista valveuttaa kaikkia taloudellisia toimijoita, jotka eivät vielä ole kovin tietoisia liikenne- tai rakennusalan haasteista. Euroopan energiayhteisöön liittynyt Moldova on myös erityisen riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista, ja energiatehokkuus on edelleen heikko. ETSK suosittaa tukemaan ympäristöjärjestöjä energiansäästöön, luonnonvarojen käytön tehokkuuteen ja jätehuoltoon liittyvissä asioissa.

3.9

Vaikutustenarvioinnissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota Transnistrian tilanteeseen ja arvioida uuden vapaakauppasopimuksen mahdollisia vaikutuksia rajojen turvallisuuteen sekä sen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Sopimus voisi osaltaan rauhoittaa sisäisiä kiistoja ja turvata alueellisen koskemattomuuden.

4.1

Jotta tuettaisiin kansalaisyhteiskunnan edistymistä lisättäessä vuoropuhelua ja konsultointia, ETSK suosittaa perustamaan Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston samaan tapaan kuin muissa alueen valtioissa on tehty. Vertailemalla Euroopan maiden erilaisia kokemuksia Moldova voi valita oman polkunsa.

4.2

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston perustamishanke vastaa kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistarpeeseen sekä vahvistaa sen vaikutusvaltaa ja merkitystä. Nykyiset lukuisat väliaikaiset rakenteet tarjoavat joustavat ja kokeilun mahdollistavat puitteet, mutta niiden jatkuvuus on epävarma ja toiminta heiveröistä. Työmarkkinaosapuolten sekä yhdistysten tai kansalaisjärjestöjen vastakkaiset näkemykset ovat johtaneet siihen, että nämä ovat vähemmän esillä julkisessa keskustelussa.

4.3

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto auttaisi edistämään konsensusta yhteiskunnallisissa valinnoissa mahdollistamalla erilaisten etujen huomioonottamisen kehitysmallissa. Neuvotteluihin perustuvan yhteistyön tulee rakentua kestävän kehityksen kolmen pilarin ympärille. Tällainen lähestymistapa on tärkeä myös Transnistrian lähentymiseen tähtäävän kestävän strategian kannalta.

4.4

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston avulla voidaan taata analyysien riippumattomuus toimijoiden välisistä kiistoista ja varojen alkuperästä mahdollistamalla kuitenkin samalla erilaisten näkemyksien kohtaaminen. Neuvostossa on lisäksi syytä käsitellä kysymyksiä, jotka liittyvät sukupuolesta, alkuperästä tai uskonnosta johtuvan syrjinnän torjuntaan.

4.5

Moldovan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto vastaisi tarpeeseen arvioida politiikkoja, jotka liittyvät unionin säännöstön omaksumiseen. Vapaakauppasopimuksen seurantakomitea voisi toimia tämän elimen yhteydessä yhteistyössä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/39

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/45

3.2.1

"Tuotantopyramidin" kääntäminen ylösalaisin siten, että asiaan omaksutaan sellainen ylikansallinen osuustoiminnallinen lähestymistapa, jonka kriittinen massa takaa tarpeellisen mittakaavan ja ulottuvuuden. Lähtemällä liikkeelle yksittäisestä tuottajasta tai perhetilallisesta on edistettävä ruohonjuuritason liittymistä järjestöihin tai osuuskuntiin. Tämä piristää maaseudun elinkeinoelämää, kun toimijat integroituvat suurempiin rakenteisiin – alueellisiin verkostoihin ja kilpailukeskuksiin –, jotka tuovat viljelijät lähemmäksi enemmän lisäarvoa omaavia markkinaketjujen osia. Tällaisen osuustoiminnallisen jäsentymisen ansiosta voidaan maksimoida tulokset ja vastata kysynnän monimuotoisuuteen lyhentämällä tuotanto- ja kulutuspisteiden välisiä markkinaketjuja (8). Yhdistyminen osuuskunniksi (9) varmistaa myös paremman jäljitettävyyden koko prosessin ajan niin laadun kuin hinnanmuodostuksen osalta, mikä puolestaan merkitsee resurssien optimoimista ja tehokkuuden lisääntymistä.

3.2.2

Osuustoimintaliikkeen anti yhteiskunnalle. Osuuskuntaverkoston tuottama voitto palautuu itse verkostoon osallistuville osuuskunnille, mikä lisää niiden mahdollisuuksia parantaa markkinavoimaansa. Tämä puolestaan lisää työllistettävyyttä ja tuottajien ja kuluttajien mahdollisuutta saada perusresursseja yhä yleisemmin ja entistä suotuisammin ehdoin, mikä edistää yhteisvaikutusten syntymistä uudessa liikesuhdeympäristössä.

3.2.3

Kysynnän keskittyminen  (10). Kuluttajaosuuskuntien avulla ja kehittämällä kuluttajaverkostoja, jotka kokoavat yhteen kansalaisten taholta tulevan kysynnän, pyritään helpottamaan entistä laadukkaampien ja huokeampien tuotteiden saatavuutta. Suora yhteys tuottajiin rakennetaan paikallisista ja lähimarkkinoista käsin, ja sitä täydennetään asteittain verkossa tapahtuviksi virtuaalihankinnoiksi. Tämä lähestymistapa vastaa Euroopan unionin tärkeimpien viljelijäjärjestöjen ja maatalous- ja elintarvikealan osuuskuntien ilmaisemia tavoitteita: "Tavoitteena on edistää/tukea viljelijöiden aloitteita tuotteidensa myymiseksi suoraan loppukuluttajille (esimerkiksi suoramyynti tilalta, myynti maatalousosuuskuntien välityksellä, paikallisilla toreilla, yhteisalustojen tai tuottajien valvonnassa olevien yritysten välityksellä)." (11)

3.2.4

Ympyrämäinen markkinamalli  (12), joka perustuu markkinaketjujen lyhentämiseen. Vastauksena niiden toimijoiden liialliseen painoarvoon, jotka eivät tuota lisäarvoa maataloustuotteiden arvoketjuun, on kehitettävä maataloustuotteiden markkinaketjujen vaihtoehtoja, joissa tuodaan mahdollisimman lähelle toisiaan tuotanto- ja kulutusyksiköt, joilla tarkoitetaan primaarituottajia ja loppukuluttajia (13). Näin autetaan luomaan "markkinalenkkejä", jotka mahdollistavat väestön tarpeiden ja tuotantoresurssien mukauttamisen ihanteellisesti vastaamaan toisiaan välineiden ja kustannusten osalta ja vältetään yli- ja alijäämien syntyminen, sillä nämä voivat puolestaan saada aikaan hintojen keinotekoista heilahtelua. Kaiken tämän ansiosta elintarvikkeiden toimitusketju toimii oikeudenmukaisemmin, avoimemmin ja tasapainoisemmin, mikä puolestaan auttaa kitkemään väärinkäytökset ja epäterveet käytännöt, jotka vaarantavat oikeutetun kilpailun.

3.2.5

Uudet teknologiat  (14) Teknologinen innovointi on kulmakivi, josta käsin osuustoimintaa voidaan lisätä markkinoilla niin kehitettäessä innovoivia maatalous- ja elintarviketuotannon tekniikoita kuin suunniteltaessa logistiikkaa viestintäprosessien tehon optimoimiseksi otettaessa käyttöön älykkäitä tuotanto-, jakelu- ja kulutusverkostoja (nämä organisoitumismuodot ovat pitkälle itseorganisoivia, ja ne kehittyvät joustavasti; niillä on myös kyky oppia toimimaan tavoitteidensa saavuttamiseksi). Verkkojen virtuaalisuus, yhteentoimivuus ja keskinäinen liitettävyys sähköisessä ympäristössä antaa mahdollisuuden korvata sisällöttömäksi jääviä välittäjähahmoja. Uusien teknologioiden tuleekin olla välineitä, joiden avulla muotoillaan prosessi, joka johtaa kollektiivisen tehon lisääntymiseen, soveltamalla innovointia elintarvikeketjuihin ja niiden jalostusarvoon.

3.3.1

Unionin politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet. Osuuskuntatoiminnan lisäämiseksi on toteutettava tukitoimenpiteitä uudistamalla lainsäädäntöpuitteita ja toteuttamalla asianmukaista kannustuspolitiikkaa esimerkiksi kehittämistoimistojen välityksellä ja luototuksen muodossa, ryhdyttävä osuuskuntien yhdentymiseen ja kansainvälistymiseen tähtääviin toimenpiteisiin sekä toteutettava toimenpiteitä koheesion ja sosiaalisen innovoinnin lisäämiseksi ja toimenpiteitä, joilla edistetään viranomaisten ja pk-yritysten, osuuskuntien, kuluttajajärjestöjen ja muiden ryhmittymien välisiä kumppanuuksia.

3.3.2

Osuuskuntien panos julkisiin hankintoihin  (15). Ympäristömyötäisissä julkisissa hankinnoissa on tapahtunut viime vuosina edistystä, ja aivan viime aikoina julkishallinnon hankintamenettelyihin on alettu soveltaa eettisluonteisia ehtoja. Kaikki tämä on vaikuttanut merkittävästi siihen, millä tavoin sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat huomioidaan kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja yhteistyössä. Koska julkiset hankinnat toimivat esikuvana ja niitä tehdään runsaasti, ne ovat epäilemättä välttämätön keino edistää tavoiteltavia päämääriä. Julkisen hallinnon ja osuuskuntaverkostojen välisen markkinavirtojen kierron edistäminen saattaa olla uudenlaisen, kestävän tuotanto- ja kulutusmallin kannalta ratkaisevaa.

3.3.3

Laatumerkit  (16). Laatumerkit edistävät kaupan pidettävää tuotetta välillisesti ja ovat todiste tuotteiden alkuperästä, ominaisuuksista ja niihin liitettävistä mielleyhtymistä. Käsillä olevassa tapauksessa laatumerkit korostavat osuustoiminnalliseen tuotantoon liittyvää sosiaalisen aspektin tuomaa lisäarvoa (osuustoimintamerkki). Tällainen merkki-imago merkitsee sitä, että tuote huomataan, ja sen ansiosta maatalousalan järjestöt voivat suuntautua tuotannon sijaan markkinoihin.

3.3.4

Avoimuus ja kuluttajille tiedottaminen  (17). Valistus- ja tiedotuskampanjoihin, joissa kansalaisille selvitetään ostopäätösten tekemistä osuustoimintaan perustuvilla markkinoilla, liittyy kiinteästi avoimuus erityisesti laadun ja jäljitettävyyden suhteen. Se on yksi arvoketjun tasapainotekijöistä, jonka ansiosta tiedotus on entistä symmetrisempää ja tuotanto ja kulutus ovat paremmin sovitettavissa yhteen. Tämä on välttämätöntä, jotta kestävyyteen perustuva malli toimii tehokkaasti, ja se ankkuroi tarjonnan ja kysynnän ajallisesti ja paikallisesti markkinointiprosesseihin. Myös kuluttajien järjestäytymistä on pidettävä yhtä tähdellisenä kuin niiden reittien jäljittämistä, jotka johtavat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden loppukysynnän asianmukaiseen keskittymiseen.

3.3.5

Sosiaaliseen yrittäjyyteen ja osuustoimintaan tähtäävä koulutus ja perehdyttäminen  (18). Vaikka kyseessä on selvästi ennakoiva, proaktiivinen väline, jonka vaikutus ei näy välittömästi, perehdyttäminen ja koulutus ovat kuitenkin keskeisiä, jotta markkinoilla tapahtuneet muutokset vakiintuvat. Osuustoimintaliikkeen periaatteiden tunteminen ja omaksuminen kouluissa luo jo varhaisessa vaiheessa myönteisen asenteen osuustoimintamallia ja sellaista yhteistyötä kohtaan, joka synnyttää luottamusta. Lisäksi myös vanhemmat alkavat soveltaa asennetta käytäntöön, ja heille välittyy kulutustottumuksia, jotka saavat aikaan yhteisvaikutusta ehdotettujen toimien kanssa. Tämän kannalta on erityisen tärkeää valaa nuoriin yrittäjähenkisyyttä ja rohkaista ja motivoida heitä panemaan alulle ja vakiinnuttamaan osuuskuntia joko tuotanto-, markkinointi- tai kulutusportaaseen. Tässä ovat epäilemättä avuksi osuuskuntien tunteminen sekä hyvien osuuskuntakäytäntöjen vaihto ja tunnetuksi tekeminen.

3.3.6

Eriytetty verokohtelu  (19). Verotuksen tulee olla oikeudenmukaisempaa, jotta kulutus voidaan suunnata resurssien tehokkaampaan käyttöön (20) ja ottaa näin paremmin huomioon kuhunkin tuotteeseen sisältyvät sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat sekä osuustoimintamallin tuotteelle tuoma sosiaalinen lisäarvo. Eriytetyn verotuksen puitteissa toteutetut verokannustimet ja korvaukset ovat suorimpia välineitä, joiden avulla on suurimmat mahdollisuudet päästä toivottuihin tuloksiin. Kuten eri jäsenvaltioiden aiemmat kokemukset osoittavat, eriytetty verokohtelu edistää taloudellista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta samaan tapaan kuin eräät edellä ehdotetuista toimista, se edellyttää, että toimenpiteen vaikutukset tutkitaan ennalta.

3.3.7

Teknologian käyttöönotto. Teknologian kehittyminen ja yleinen saatavuus edistävät parhaiten tavoiteltavien päämäärien saavuttamista. Tältä osin kannattaa mainita seuraavat aloitteet: maatalous- ja elintarviketuotannon tutkimus ja innovointi, uusien markkinointialueiden ja -kanavien luominen sekä laatua lisäävien seikkojen sertifiointi myöntämällä lisäpisteitä ravintoarvon, toimitusvarmuuden ja muiden yleisen edun mukaisten tekijöiden perusteella ja vähentämällä pisteitä muun muassa kielteisistä sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista ulkoisista vaikutuksista, jotta voidaan todentaa esimerkiksi sellaiset tekijät kuin terveys ja elintarvikkeiden turvallisuus, ekologinen jalanjälki tai sosiaaliset vaikutukset ja jotta myös kuluttajat antavat niille arvoa ja punnitsevat niitä vastaavasti hinnassa sekä tuotanto- ja jakelukustannuksissa. Tällaisen sertifiointivälineen käyttöönotto edellyttäisi muun muassa älypuhelimia, erityisiä tietotekniikkasovelluksia ja sosiaalisia verkkoja.

3.4.1

Talous: viljelijöiden tuotteiden vakaa ja varma pääsy markkinoille, kestävän kehityksen mukainen rahoitus, sosiaalisesti vastuulliset investoinnit, markkinoiden piristyminen, kilpailun puolustaminen, kuluttajien oikeuksien ja intressien suojelu jne.

3.4.2

Yhteiskunta: aluesuunnittelu, maaseudun kehittäminen ja osallisuus, kulttuuriperintö sekä paikallinen ja alueellinen identiteetti, elintarvikeomavaraisuus ja elintarviketurva, elintarvikkeiden ylituotannon poistuminen ja elintarvikkeiden saatavuus, tuotteiden sosiaalinen jäljitettävyys, yritysten pysyminen paikkakunnalla, kunnollisten palkkojen takaaminen ja työolojen kohentuminen, yhteiskuntavastuu ja vastuullinen kuluttaminen, kansanterveys ja terveelliset elintavat, kansalaisten suora osallistuminen heitä edustavien instituutioiden päätöksentekoon jne.

3.4.3

Ympäristö: energiansäästö, ekosysteemien vaaliminen, ekologiset jalanjäljet, maatalouden ympäristömyötäisyys, raaka-aineiden ja luonnonvarojen järkevä ja vastuullinen käyttö, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden elinkaari, ympäristömyötäisten työpaikkojen luominen strategisena tarkoituksena lisätä tuotteiden yleistymistä markkinoilla jne.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/49

—

katsoo, että koko ilmailualaa varten tarvitaan yhdenmukainen EU:n oikeuskehys, jolla estetään kontrolloimattomat tukikäytänteet ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille myös paikallistasolla.

—

on samaa mieltä yleisperiaatteesta, jonka mukaan yksityisiä investointeja ei voida katsoa valtiontueksi. Julkisoikeudellinen toimija voi toimia samanaikaisesti yksityisenä investoijana, mikäli investointi on kaupallisesti perusteltavissa.

—

suosittaa, että lentoasemainfrastruktuuri-investointeihin myönnettävän valtiontuen ja lentoyhtiöille myönnettävän toiminnan aloittamistuen tulisi olla mahdollisia vain tarkoin määritellyissä tapauksissa ja että niiden kestoa ja suuruutta tulisi rajoittaa.

—

kannattaa sitä, että lentoasemien ja lentoyhtiöiden käytettävissä olevat tuet ja tukien myöntämistä koskevat ehdot on julkistettava kaikilta osin.

—

kehottaa edistämään entisestään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja sosiaalisen polkumyynnin torjumista alalla.

—

korostaa suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä; niiden noudattamisen valvonta on erittäin tärkeää.

—

kehottaa harjoittamaan pitkäjänteistä politiikkaa alueellisten lentoasemien kehittämiseksi. Ilmailualan suuntaviivat voidaan panna onnistuneesti täytäntöön ainoastaan, mikäli päästään yhteisymmärrykseen alueellisten lentoasemien kehittämistä koskevista selkeistä poliittisista painopisteistä.

—

Suuntaviivoja on yksinkertaistettava ja niiden avoimuutta on lisättävä.

—

Lentoyhtiöille ja lentoasemille myönnettäviä valtiontukia koskevien sääntöjen täytäntöönpanon parantaminen saa kannatusta.

—

Tarvitaan uusi sääntöjen luokka, jotta vältetään kilpailun vääristyminen samalla vaikutusalueella sijaitsevien lentoasemien välillä.

—

Investointitukia koskevien sääntöjen selkeyttä ja ennakoitavuutta on lisättävä (rahoitusparametrien selkeät määritelmät).

—

Kilpailun vääristymiä ei tulisi olla.

—

Alueiden kehitystä ja kulkuyhteyksiä on parannettava edistämällä entisestään alueellista lentoliikennettä.

—

Kannattamattomien lentoasemien toiminnan päällekkäisyys on vältettävä.

—

Ylikapasiteetin luomista ja ylläpitämistä on vältettävä.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/54

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) haluaa ensinnäkin korostaa, että yrityksellä on sinällään keskeinen asema markkinoilla toimivien yksiköiden sopeutumisstrategioiden toteuttamisessa, ja näin ollen yritys on rakennemuutosprosessien keskiössä.

1.2

Komitea painottaa neuvoa-antavan valiokunnan ‧teollisuuden muutokset‧ (CCMI) tärkeää roolia teollisuuden rakennemuutoksesta käytävän rakentavan vuoropuhelun ensisijaisena foorumina sekä laadittaessa ideoita ja ehdotuksia komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

1.3

ETSK muistuttaa, että rakennemuutokset ovat yleensä monimutkaisia prosesseja. Muutosten ennakointi valmistaa yritykset ja työntekijät kohtaamaan uusia haasteita. Samalla voidaan minimoida muutosten sosiaaliset vaikutukset, maksimoida menestymismahdollisuudet, luoda vastavuoroisen luottamuksen ilmapiiri ja osallistaa päättäväisesti työmarkkinaosapuolet ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta.

1.4

EU:n työntekijät ja yritykset ovat uuden tilanteen edessä, sillä

1.5

ETSK pitää näin ollen vihreää kirjaa oikea-aikaisena ja tarpeellisena, mutta toivoo, että sen herättämien ajatusten ja keskustelujen lisäksi päädyttäisiin myös konkreettisiin ja tehokkaisiin toimiin sekä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan tuotannon, kulutuksen ja palvelujen kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää vuorovaikutusta ja tietojen vaihtoa tuotanto- ja jakeluketjun eri osissa ja lisäksi alan hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä unionin säännöstöön ja yhteisiin, jaettuihin arvoihin perustuvien ohjeiden, standardien ja viitekehysten toteuttamisen tarkkaa aikataulua.

1.6

ETSK katsoo, että ennakointi- ja rakenneuudistusprosesseissa on keskeistä korostaa työmarkkinaosapuolten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja kuluttajien merkitystä unioni-, jäsenvaltio-, alue-, paikallis- ja yritystasolla niin, että prosesseissa ovat mukana myös alueiden sekä tieto- ja osaamisverkostojen edustajat.

1.7

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, neuvottelut ja osallistuminen eivät ole pelkästään Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, vaan ne ovat myös välineitä, jotka menestyksekkäästi tukevat ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, laadukasta työllisyyttä, työpaikkojen luomista sekä innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamista Euroopan talousjärjestelmissä.

1.8

ETSK katsoo, että EU:n rakenne- ja yhteenkuuluvuuspolitiikoissa sekä innovaatio- ja tutkimuspolitiikoissa olisi keskityttävä rakennemuutosten ennakointi- ja ohjausmekanismien proaktiiviseen tukemiseen, jotta ne voitaisiin muuttaa sekä työntekijöiden että yritysten kannalta voitokkaiksi järjestelmiksi.

1.9

ETSK pitää tärkeänä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten entistä vahvempaa osallistumista rakennerahastojen seurantaelinten toimintaan, jotta unionin rakennepolitiikassa voidaan taata hyvien tulosten syntyminen.

1.10

ETSK suosittaa, että rakennepoliittiset toimet liitetään ja yhdistetään tiiviisti tutkimusta ja innovaatiota tukeviin toimiin ja että tuetaan investoinnein ja teollisuuspoliittisin toimin siirtymistä vähähiiliseen talouteen Euroopassa.

1.11

Yleissivistävään, ammatilliseen ja jatkuvaan koulutukseen liittyvien unionin ohjelmien olisi ETSK:n mielestä tarjottava viranomaisille ja yrityksille erityisvälineet, joilla voitaisiin ennakoida muutosta proaktiivisesti talouden toimijoiden, etenkin pk-yritysten, ja työntekijöiden jatkuvan panoksen rinnalla.

1.12

ETSK suosittaa, että komission poliittisten toimien ja yksiköiden, virastojen ja lukuisten seurantaelinten välistä koordinointia tiivistetään Euroopan tasolla, jotta rakennemuutosprosessissa olevien yritysten valintoja voidaan tukea yhtenäisesti ja johdonmukaisesti. Erityisesti pk-yrityksille ja mikroyrityksille, joiden on ilmeisen vaikeaa ennakoida rakennemuutoksia, tulisi tarjota asianmukaisia tuki- ja neuvontajärjestelmiä.

1.13

ETSK muistuttaa, että globalisaatioon liittyvistä ongelmista kärsiville yrityksille myönnettävien, työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen valtiontukien on perustuttava ehtoihin, joiden avulla varmistetaan vapaa ja rehti kilpailu.

1.14

ETSK kehottaa myös vahvistamaan osallistavia, alueellisia ja alakohtaisia ennakointitoimia tukevaa eurooppalaista politiikkaa, jotta voidaan toteuttaa – myös alueita entistä paremmin hyödyntäen – yhteisiä ja jaettuja visioita, joiden pohjalta terveissä ja kilpailukykyisissä yrityksissä voidaan luoda uusia ja yhä parempia työpaikkoja.

1.15

Kun otetaan huomioon Euroopan väestökehitys, ETSK pitää erityisen tärkeänä aktiivista politiikkaa väestön vanhenemisen ja senioritalouden alalla siten, että tuotantoa ja palveluita mukautetaan näihin uusiin mahdollisuuksiin.

2.1

Euroopan talouden elpyminen vaatii aikaa, jotta Eurooppa kykenee selviytymään sitä koetelleesta viime vuosikymmenien ajan vakavimmasta taantumasta. Kriisi aiheuttaa kansallisille julkisille talouksille ja hallituksille kovia paineita ja reaalitalouden tasolla yrityksissä kriisejä, toiminnan rationalisointia ja irtisanomisia dramaattisin työttömyysvaikutuksin.

2.2

Rakennemuutokset syntyvät monimutkaisten prosessien kautta, jotka esiintyvät eri muodoissa ja jotka aiheuttavat yritysstrategioissa muutoksia yrityksen organisaation, muodon, mittasuhteiden ja toiminnan kannalta.

2.2.1

Etenkin alakohtaisella tasolla olisi eriteltävä moninaiset taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet, jotka liittyvät tilanteisiin maailmanlaajuisilla markkinoilla ja aloilla, joilla yritykset toimivat.

2.3

Tämän prosessin tulisi konkretisoitua – ottaen asianmukaisesti huomioon kuluttajien intressit ja käyttäytyminen – siten, että ennakoidaan työllisyysmahdollisuuksia uusilla aloilla kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin, jotka kärsivät vakavimmin nykyisen kriisin seurauksista.

2.4

Muutosten ennakointi merkitsee sitä, että yritykset ja työntekijät ovat valmiit kohtaamaan tulevan kehityksen, mutta myös sitä, että tehdään tarvittavat rakennemuutokset näistä haasteista selviämiseksi siten, että minimoidaan muutosten sosiaaliset vaikutukset, taataan vakaus sekä alennetaan kustannuksia pitäen huolta ympäristönsuojelusta ja kestävästä kehityksestä. Euroopan teknologiafoorumit ja niiden tekemät tutkimukset voivat avata konkreettisia näkymiä sekä työntekijöille että yrityksille.

2.5

Kahden viime vuosikymmenen aikana olemme nähneet, miten uudelleen sijoittuminen markkinoilla, tuotannonsiirrot, tuotantoyksiköiden uudelleenjärjestelyt ja/tai sulkemiset, fuusiot, yritysostot ja/tai toimintojen ulkoistamiset ovat lisääntyneet, mutta neljän viime vuoden aikana Euroopassa on ilmennyt yhä kiireellisempi tarve vahvistaa näiden prosessien ennakoimisvalmiuksia, kun otetaan huomioon muutosten tiivis tahti ja pikaisesti tarvittavat rakenneuudistukset, jotka ovat välttämättömiä talous- ja finanssikriisin ja markkinakriisin kärjistymisen myötä. Myös internetmyynnin ja rajatylittävän myynnin kasvun kaltaisilla ilmiöillä on vaikutusta markkinoihin eri maissa.

2.6

Talous- ja finanssikriisi on vauhdittanut rakenneuudistusprosesseja eri tasoilla, mutta sen lisäksi se on johtanut säästötoimiin ja julkisten menojen leikkauksiin, ja tämä on aiheuttanut paljon työpaikkojen menetyksiä julkisella sektorilla sekä heikentänyt työntekijöille, paikallisyhteisöille ja yrityksille tarkoitettuja erilaisia tukijärjestelmiä useissa maissa.

2.7

Komission tavoitteena on rakenneuudistusten yhteydessä auttaa vahvistamaan ja levittämään ennakointi- ja innovointiprosesseja niin, että rakenneuudistus voidaan toteuttaa. Unionilla on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden toteuttamisesta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 145 artikla).

2.8

Jo vuonna 2005 antamassaan rakenneuudistusta ja työllisyyttä koskevassa tiedonannossa komissio tunnusti rakenneuudistuksen sosiaalisiin kustannuksiin liittyvät ongelmat. Ne eivät kosketa pelkästään työntekijöitä, joiden työehdot käyvät yhä epävarmemmiksi, vaan myös useita eri talouden aloja.

2.9

Vaikka rakenneuudistuksia säännellään pääosin jäsenvaltio- ja aluetasolla, unionilla on suuri vastuu rakenneuudistusten hallinnoinnista, valvonnasta ja nopeuttamisesta, sillä sen tehtävä on valvoa unionin lainsäädännön toimivuutta sekä työntekijöille suunnatun tiedotuksen ja kuulemisen että heidän suojelunsa kannalta (1), ja lisäksi sillä tulee olla pääasiassa Eurooppa 2020 -strategiaan ja perussopimuksessa määriteltyihin velvoitteisiin perustuen asiassa aktiivinen rooli.

2.10

Mikäli EU haluaa pureutua menestyksekkäästi finanssi- ja talouskriisin, globalisaation, ilmastonmuutoksen, väestönkehityksen ja yhä kasvavan eriarvoisuuden tuomiin haasteisiin, jotka johtuvat säästöohjelmien sosiaalisista kustannuksista, sen on kehitettävä ja vahvistettava ennakointiin ja rakenneuudistusten hallintaan liittyviä proaktiivisia strategioita sellaisen yhteisen arvo- ja menetelmäkokonaisuuden pohjalta, joka vastaa perussopimuksen tärkeimpiä sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita.

2.11

Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen (jotka neuvosto hyväksyi 22.4.2010) mukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen toteutettava uudistuksia, joilla tähdätään tiedon ja innovoinnin ohjaamana niin kutsuttuun älykkääseen kasvuun keskittyen kuluttajien tarpeisiin ja käyttäytymiseen, jotta voidaan

2.12

Yritysten ja sektoreiden rakenneuudistuksen tukeminen toteutetaan yrityksissä ennakkovaroitusjärjestelmien kautta (ks. European Restructuring Monitor – ERM). Ne ovat rakenneuudistusten tehokkaan, kaikkien osapuolten hyväksymän suunnittelun edellytys. Tavoitteena on tarjota työntekijöille asianmukaista uudelleenkoulutusta sekä varmistaa alakohtaisten ja alojen välisten verkostojen kehitys siten, että ne kykenevät hallitsemaan muutoksia kokonaisvaltaisesti korkean työllistyvyyden tason takaavan ammatillisen ohjauksen avulla.

2.13

Komissio esitti 18. huhtikuuta 2012 Strasbourgissa uuden työllisyyspakettinsa, josta Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla on mahdollisuus esittää näkemyksensä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään kansallisia työllisyystoimiaan ja ennakoidaan halukkuutta vahvistaa työllisyyspoliittisten toimien koordinointia ja seurantaa.

3.1

Komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen yritysten rakenneuudistuksista ja muutosten ennakoinnista. Tavoitteena on "kartoittaa rakennemuutokseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyviä onnistuneita käytäntöjä ja toimintalinjoja".

3.2

Vihreässä kirjassa esitetään kysymyksiä kriisin opeista, talouden ja teollisuuden mahdollisesta mukautumisesta, yritysten ja työntekijöiden mukautumiskyvystä, alue- ja paikallisviranomaisten roolista, ammatillisen koulutuksen roolista henkilöstöhallinnassa sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden vuoropuhelussa.

4.1

ETSK:n mielestä vihreää kirjaa on tarkasteltavana jatkona vuonna 2005 rakennemuutoksista ja työllisyydestä laaditulle tiedonannolle, jossa pyrittiin määrittämään EU:n rooli muutosten ennakoinnissa ja rakennemuutosten hallinnassa työllisyyden lisäämiseksi.

4.2

Vuonna 2005 julkistettu tiedonanto on komitean mielestä johtanut eri toimintojen myönteiseen kehitykseen unionin tasolla Euroopan laajuisen lähestymistavan, muutosten ennakoinnin ja rakenneuudistuksen hyväksi. Näistä voidaan mainita useat korkean tason teemakohtaiset konferenssit ja asiantuntijaseminaarit ("rakenneuudistusfoorumit"), Euroopan sosiaalirahaston piiriin kuuluvat aloitteet, erilaiset vertailevat tutkimukset sekä välineistöjen ja suuntaviivojen laatiminen, mistä vihreää kirjaa täydentävä yksiköiden työasiakirja Restructuring in Europe 2011 on selkeä esimerkki.

4.3

ETSK toteaa huolestuneena, että vihreän kirjan lähestymistapa ei sisällä toimintaehdotuksia eikä niihin liittyvää tarkkaa ja tiukkaa aikataulua, jotta voitaisiin reagoida nykyiseen vakavaan kriisiin. Siinä esitetään sen sijaan joukko avoimia kysymyksiä tarkentamatta toteuttamisaikataulua ja -keinoja. Muissa välineissä, kuten toukokuussa 2012 käynnistetyssä työllisyyspaketissa, esitetyt toimenpiteet vaikuttavatkin tehokkaammilta. ETSK ottaa niihin kantaa myöhemmin.

4.4

Yrityksellä on sinällään keskeinen asema markkinoilla toimivien yksiköiden sopeutumisstrategioiden toteuttamisessa, joten se on tällaisista operatiivisista strategioista johtuvien rakenneuudistusprosessien keskiössä. On kuitenkin pidettävä mielessä seuraavat seikat:

4.5

Aiemmin esitetyn perusteella ETSK kehottaa toteuttamaan unionin tasolla kehittämisstrategian (2): koko järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten olisi pyrittävä luomaan sosiaalisesti vastuullinen alue, jolla voidaan toteuttaa seuraavat keskenään koordinoidut strategiat:

4.6

ETSK katsoo, että EU:n rakenne- ja yhteenkuuluvuuspolitiikoissa sekä innovaatio- ja tutkimuspolitiikoissa olisi keskityttävä rakennemuutosten ennakointi- ja ohjausmekanismien proaktiiviseen tukemiseen, jotta ne voitaisiin muuttaa sekä työntekijöiden että yritysten kannalta voitokkaiksi järjestelmiksi. Rakennerahastoilla, erityisesti Euroopan sosiaalirahastolla, Euroopan aluekehitysrahastolla ja Euroopan globalisaatiorahastolla, voi olla suuri merkitys työntekijöiden työllisyyden lisäämisessä ja irtisanomisten sosiaalisten seurausten vähentämisessä.

4.7

ETSK pitää tärkeänä talouselämän osapuolten, työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden entistä vahvempaa osallistumista rakennerahastojen kumppanuus- ja seurantaelinten toimintaan ja korostaa, että unionin rakennepolitiikan hyvien tulosten takaaminen edellyttää alueille sijoittautuneiden toimijoiden erityisosaamista.

4.8

ETSK pitää erityisesti tärkeänä rakenneuudistus- ja teollisuuspolitiikkojen nivomista yhteen pyrittäessä siirtymään Euroopassa vähähiiliseen talouteen, jossa noudatetaan ilmastoon ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia ja joka kykenee luomaan asianmukaisella rahoituksella uusia työpaikkoja ja uusia ympäristöystävällisiä ammatteja, kuten ETSK on korostanut aiemmissa lausunnoissaan (4).

4.8.1

Kun otetaan myös huomioon, että vuosi 2012 on nimetty aktiivisena ikääntymisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi, ETSK katsoo, että on tärkeää kehittää kansalaisjärjestöjen, yhteisötalouden ja yritysten palvelujen ammattimaisuutta, jotta voidaan tukea ihmisarvoista ikääntymistä terveenä ja aktiivisena sekä kehittää tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat näiden kuluttajien tarpeisiin. (5)

4.9

Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä jatkuvaan koulutukseen liittyvien unionin ohjelmien olisi ETSK:n mielestä tarjottava erityisvälineet, joilla voitaisiin ennakoida muutosta proaktiivisesti talouden toimijoiden ja työntekijöiden jatkuvan panoksen rinnalla. Business Europen mukaan "EU:n yrityksistä 72 prosenttia on korostanut tarvetta kouluttaa järjestelmällisesti henkilökuntaansa, ja 32 prosenttia EU:n työntekijöistä on osallistunut vuoden 2010 aikana työnantajiensa kustantamaan koulutukseen."

4.10

Kriisin sosiaalisten vaikutusten käsittelemiseksi laaditut kansalliset elvytyspaketit ja tähän mennessä tehdyt ehdotukset ovat olleet riittämättömiä. Työpaikkojen luomiseksi tai kysynnän piristämiseksi tarvittaviin toimiin (kuten paremmin koordinoidut veroelvytyspaketit ja palkkapolitiikka) on kiinnitetty liian vähän huomiota.

4.10.1

Globalisaatioon ja luotonsaantiin liittyvistä ongelmista kärsiville yrityksille myönnettävien, työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen valtiontukien ja rakennerahastotukien on perustuttava ehtoihin, joiden avulla varmistetaan, etteivät kyseiset tuet estä vapaata kilpailua ja että yritykset sitoutuvat ennen kaikkea säilyttämään tietyn työllisyystason ja noudattavat työehtosopimuksia. On harkittava tarkemmin esimerkiksi Alankomaissa käytössä olevaa, hyvin toimivaa mallia, jossa itsenäiset ammatinharjoittajat toimivat yksinään ilman muuta henkilöstöä. Työttömät saavat tämän järjestelmän ansiosta tilaisuuden tarjota omaa osaamistaan ja luoda itselleen työpaikan.

4.11

ETSK suosittaa, että komission poliittisten toimien ja yksiköiden välistä koordinointia tiivistetään Euroopan tasolla, jotta rakennemuutosprosessissa olevien yritysten valintoja voidaan tukea yhtenäisesti ja johdonmukaisesti.

4.12

ETSK pitää keskeisenä työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolin korostamista kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, neuvottelut ja osallistuminen eivät ole pelkästään Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, joita ETSK on aina puolustanut, vaan ne ovat myös välineitä, jotka menestyksekkäästi tukevat ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, laadukasta työllisyyttä, työpaikkojen luomista sekä innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamista Euroopan talousjärjestelmissä.

4.13

Komitea painottaakin neuvoa-antavan valiokunnan ‧teollisuuden muutokset‧ (CCMI) roolia teollisuuden rakennemuutoksesta käytävän rakentavan vuoropuhelun ensisijaisena foorumina sekä ideoiden ja suositusten laatimisessa, sillä sille on kertynyt paljon ansiokasta kokemusta EHTY:n perustamissopimuksesta lähtien.

4.14

Kuten useat hyviä käytäntöjä koskevat selvitykset ja analyysit osoittavat, työmarkkinaosapuolten väliset luottamukselliset suhteet sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla ja tehokas työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat perusedellytyksiä, joita tarvitaan muutoksen ennakointiin ja hallintaan parhaalla mahdollisella tavalla.

4.15

ETSK katsoo erityisesti, että vuoropuhelu, yhteistoiminta ja neuvottelut ovat keskeisiä edellytyksiä uudistusten ja joustoturvan toteuttamiselle. On yhtäältä tarpeen luoda puite-edellytykset, joiden ansiosta yritykset voivat erilaisista kansallisista tilanteista riippumatta mukautua nopeasti ja joustavasti innovaatioihin, markkinoihin sekä käyttäjien tai kuluttajien vaatimuksiin, ja toisaalta on tuettava ja helpotettava työntekijöiden sopeutumiskykyä ja ammatillista kehitystä.

4.16

Kuten ETSK on jo aikaisemmin korostanut, joustoturva voi toimia ainoastaan, jos työntekijöillä on hyvä koulutus, ja itse asiassa uusien työpaikkojen luominen on tiiviissä yhteydessä uuteen osaamiseen. ETSK katsoo lisäksi, että "joustoturvaan sisältyvän turvallisuusaspektin vahvistaminen (sanan laajimmassa merkityksessä)" – ja pysyvien työpaikkojen luominen – "on nykyisinä aikoina ensisijaista".

4.17

ETSK pitää tärkeänä sitä, että viranomaiset, oppilaitokset sekä yritykset yhdistävät voimavaransa parantaakseen työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien tarjontaa kehittämällä uusia monialaisia ammatteja ja ammatillisia taitoja ja tukemalla elinikäistä oppimista.

4.18

Komitea painottaakin, että on keskeisen tärkeää taata koulutukseen pääsyn ja elinikäisen oppimisen mahdollistavat mekanismit, joilla pyritään vastaamaan uusien ammatinkuvien ja uusien kelpoisuusehtojen tarpeisiin erityisesti nuorten kohdalla. Tämä vastaa uudessa osaamisen ja työllisyyden ohjelmassa esitettyjä ehdotuksia, joita ETSK on käsitellyt toisessa lausunnossa (6).

4.19

ETSK pitää tärkeänä paikallistason eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamista, koska erityisesti paikallisissa yhteyksissä luottamuksen ilmapiirissä käytävä hyvä työmarkkinaosapuolien vuoropuhelu sekä myönteinen suhtautuminen muutoksiin ovat keskeisiä tekijöitä kielteisten sosiaalisten vaikutusten ehkäisyssä ja rajoittamisessa.

4.20

ETSK:n mielestä on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin, joille viranomaisten ja yksityisten tahojen, kuten työnantajajärjestöjen, ammattiliittojen, kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuuskamarien ja muiden elinten, on tarjottava asianmukaisia toimenpiteitä etenkin paikallis- ja aluetasolla. Niitä varten on luotava erityisiä luotonsaantikanavia ja koulutusmahdollisuuksia sekä tarvittavia toimia, joilla pyritään yksinkertaistamaan byrokraattisia ja hallinnollisia menettelyjä.

4.21

Uusien kuulemisten ja ennakointi- ja rakenneuudistuspolitiikan määrittelyn tulisi perustua Euroopan tasolla yli seitsemän vuoden aikana tehtyjen selvitysten, tutkimusten ja kertomusten tuloksiin.

4.22

Aiemmin on keskitytty selkeästi analysointiin, hyviä käytäntöjä (7) koskevaan tiedonvaihtoon ja innovatiivisten kokemusten vaihtoon. Tulevaisuudessa EU:n tulisi keskittyä enemmän konkreettisiin toimiin eli kehitykseen ja kasvuun ja edistää unionin säännöstöön ja yhteisiin arvoihin perustuvien yhteisten ohjeiden, standardien ja viitekehysten toteuttamista.

4.23

Lopuksi ETSK korostaa inhimillisen näkökulman merkitystä. Toimialojen ja yritysten rakenneuudistuksen uhreiksi joutuneille yksilöille – ja perheille – aiheutuu usein inhimillisiä kärsimyksiä, joita ei aina oteta riittävästi huomioon. Olisi varauduttava psykologisiin ja sosiaalisiin tukitoimiin sen lisäksi, että pyritään investointien välttämättömään elvyttämiseen, kasvun palauttamiseen ja työllisyyden kestävään kehittämiseen.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/60

—

Joissakin vakausjoukkolainojen muodoissa budjettikuri höltyisi tai katoaisi jopa kokonaan, kun euroalueen jäsenvaltiot yhdistäisivät julkisen velkansa luottoriskin kokonaan tai osittain. Tämä saattaisi johtaa moraalikatoon, koska kaikki osallistujat joutuisivat jakamaan luottoriskin yksittäisen jäsenvaltion finanssipolitiikan kurinalaisuuden puutteen takia.

—

Koska vakausjoukkolainojen liikkeeseenlasku saattaisi heikentää markkinakuria, tarvittaisiin huomattavia muutoksia euroalueen talouden ohjausjärjestelmään. Tämä vaikuttaisi valtioiden finanssipoliittiseen itsemääräämisoikeuteen.

—

Sijoittajien hyväksynnän saamiseksi vakausjoukkolainoilla pitäisi olla korkea luottokelpoisuus.

—

Korkean luottokelpoisuuden saavuttaminen on myös tärkeää sen varmistamiseksi, että kaikki euroalueen jäsenvaltiot hyväksyvät vakausjoukkolainat.

Vakausjoukkolainojen luottoluokitus riippuisi ennen kaikkea osallistuvien jäsenvaltioiden luottokelpoisuudesta ja perustana olevasta takausrakenteesta.

3.2.1.1

Lähestymistapa nro 1: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen kokonaan vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

Tässä lähestymistavassa euroalueen valtiollinen rahoitus korvattaisiin kokonaan vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskulla ja kansallinen liikkeeseenlasku lopetettaisiin. Vakausjoukkolainojen luottoluokitus määritettäisiin mitä todennäköisimmin euroalueen tärkeimpien jäsenvaltioiden luottoluokituksen perusteella. Tämä antaisi olettaa, että vakausjoukkolainalla, joka laskettaisiin liikkeeseen nykyhetkellä, voitaisiin odottaa olevan korkea luottoluokitus. Tämä menettely olisi tehokkain vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskun etujen tuoja, mutta moraalikadon riski olisi suurin. Se edellyttäisi hyvin tiukkaa kehystä, jolla varmistettaisiin kansallisella tasolla budjettikuri, talouden kilpailukyky ja makrotalouden epätasapainon vähentäminen.

3.2.1.2

Lähestymistapa nro 2: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja yhteisvastuullisilla takauksilla

Tässä lähestymistavassa vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua tuettaisiin yhteisvastuullisilla takauksilla, mutta vakausjoukkolainoilla korvattaisiin ainoastaan rajallinen osa kansallisesta liikkeeseenlaskusta.

Sille osalle liikkeeseenlaskua, jota ei tehtäisi vakausjoukkolainoilla, myönnettäisiin edelleen kansalliset takaukset. Näin euroalueen valtionjoukkolainamarkkinat koostuisivat kahdesta erillisestä osasta: vakausjoukkolainoista ja kansallisista valtioiden joukkolainoista. Keskeisenä ongelmana tässä lähestymistavassa olisivat ne erityiset perusteet, joilla määriteltäisiin vakausjoukkolainojen ja kansallisen liikkeeseenlaskun suhteelliset osuudet.

3.2.1.3

Lähestymistapa nro 3: Kansallisen liikkeeseenlaskun korvaaminen osittain vakausjoukkolainoilla ja erillisvastuullisilla (eli ei-yhteisvastuullisilla) takauksilla

Tässäkin lähestymistavassa vakausjoukkolainoilla korvattaisiin kansallinen liikkeeseenlasku ainoastaan osittain, ja sitä tuettaisiin euroalueen jäsenvaltioiden pro-rata-takauksilla. Tämä lähestymistapa eroaa lähestymistavasta nro 2 sikäli, että jäsenvaltiot säilyttäisivät vastuun omasta osuudestaan vakausjoukkolainojen liikkeeseenlaskua sekä kansallisesta liikkeeseenlaskustaan.

4.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/72

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) vahvistaa vankan tukensa Euroopan avaruuspolitiikalle ja etenkin suurille eurooppalaisille Galileo- ja GMES-hankkeille, joita se pitää strategisina Euroopan taloudellisen ja tieteellisen kehityksen kannalta. ETSK on kaikissa laatimissaan lausunnoissa (1) katsonut, että avaruusalan toimiin on kiinnitettävä suurempaa huomiota ja kohdennettava enemmän varoja ja että EU:n on säilytettävä alalla merkittävä asema.

1.2

ETSK torjuu ehdottomasti komission ehdotuksen siirtää GMES-ohjelman kehittämisen ja loppuunsaattamisen edellyttämä rahoitus ulkopuolelle eli erityiselle rahastolle.

1.3

ETSK katsoo, että on pikaisesti varmistettava operatiiviseen vaiheeseen siirtyvän ohjelman jatkuvuus, jos halutaan välttää sen epäonnistuminen. Ehdotetut innovatiiviset rahoitus-, johtamis- ja hallintojärjestelmät poikkeavat kokonaisuudessaan EU:n tavanomaisista ja vakiintuneista järjestelmistä, ja niitä koskeva ehdotus vaikuttaa huonosti ajoitetulta, perusteettomalta ja erittäin riskialttiilta. Uusien elinten ja rahoitusmallien luominen edellyttää nimittäin pitkiä ja epävarmoja neuvottelu- ja tutkimusvaiheita, jotka kestävät varmasti vuosia. Tätä ei voida sovittaa yhteen GMES:n kaltaisen ohjelman käyttöönoton kanssa, ja kyseinen prosessi on hyödytön, sillä komissiossa ja muissa unionin virastoissa on jo olemassa kaikki tarvittavat kompetenssit ja toimivaltuudet ohjelman toteuttamiseksi.

1.4

ETSK kehottaa palauttamaan ohjelman rahoituksen monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 ja ottamaan hallinnoinnin järjestämisessä huomioon Euroopassa nykyisin olemassa olevat kapasiteetit sekä välttämään niin hallinnoijien pirstaloitumista kuin sellaisten uusien elinten perustamista, jotka eivät kykene huolehtimaan viime vuosikymmenen aikana laaditun ohjelman hallinnoinnista. Tämä kehotus on jo esitetty aiemmassa lausunnossa (2).

1.5

Tiedonanto Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) toimintaa koskevan hallitusten välisen sopimuksen (3) toteuttamisen yksityiskohdista, joka julkaistiin käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa, ei muuta komitean tähänastisia päätelmiä. Tiedonanto päinvastoin vahvistaa niitä, ja ETSK voikin jälleen kerran todeta, että on erittäin riskialtista ottaa myöhäisessä vaiheessa käyttöön uusi rahoitus- ja hallinnointimalli, jota ei ole testattu ja joka ei sisälly monivuotiseen rahoituskehykseen eikä EU:n omiin vakiintuneisiin hallinnointiväyliin.

1.6

ETSK on erittäin huolissaan siitä konkreettisesta riskistä, että GMES-ohjelma saattaa kohdata useita vaikeuksia, jotka tekisivät tyhjäksi jo tehdyt yli 3,2 miljardin euron investoinnit. Jäsenvaltioiden käymien keskustelujen valossa kyseinen riski vaikuttaa varsin todennäköiseltä.

1.7

ETSK tuo esiin, että vaikuttaa erittäin riskialttiilta ja perusteettomalta pyrkiä määrittelemään uudelleen GMES-ohjelman rahoituksen ja hallinnoinnin monimutkainen järjestelmä, kuten tässä tarkasteltavassa tiedonannossa esitetään, vajaa vuosi ennen sen suunniteltua toteuttamista (Sentinel 1-, Sentinel 2- ja Sentinel 3 -satelliittisarjojen A-satelliitit on tarkoitus laukaista vuonna 2013), myös kun ajatellaan ohjelman strategista merkitystä EU:lle.

1.8

Tiedonantoon ei sisälly toteutettavuuden analyysia, jonka avulla voitaisiin arvioida ohjelman tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Uuden järjestelmän tarvetta ei myöskään perustella selkeästi.

1.9

ETSK panee merkille, että unionin avaruussuunnitelman kahta lippulaivaohjelmaa – Galileo ja GMES – kohdellaan eri tavoin, sillä ensimmäinen sisältyy monivuotiseen rahoituskehykseen ja toinen ei.

1.10

Hallinnoinnin osalta kyseisessä monitahoisessa järjestelmässä on Euroopan avaruusjärjestölle (ESA) varattu hämmästyttävän pieni rooli. ESA on tähän mennessä huolehtinut suurelta osin unionin satelliittijärjestelmien suunnittelusta, hallinnoinnista ja toteuttamisesta ja lisäksi hankkinut yhdessä Euroopan komission kanssa lähes kaiken rahoituksen. Sen korvaaminen uusilla elimillä tai elimillä, joilla on vähän kokemusta satelliittijärjestelmien hallinnoinnista ja niiden keräämistä tiedoista, vaikuttaa perusteettomalta.

1.11

ETSK katsoo, että ohjelmaa koskevien toimivaltuuksien näin radikaali uudelleenmäärittely alle vuosi GMES-ohjelman rahoitusmallin voimaantuloa, kuten tiedonannossa esitetään, muodostaa järjestelmän käyttöönoton kannalta hyvin suuren riskin.

1.12

ETSK kiinnittää huomiota hallinnointia koskevan komission ehdotuksen epävarmuuteen ja epäselvyyteen. Ehdotettuun malliin liittyy ilmeisiä ongelmia, ja tekninen koordinointi on annettu elimille, joilla ei ole kokemusta avaruusalaan liittyvistä toimista eikä muiden virastojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kuitenkin yli 80 prosenttia GMES-ohjelmaan sisältyvistä toimista liittyy avaruusalaan. ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotettua mallia ja säilyttämään yhtenäisen hallinnon sekä antamaan ESAlle edelleen teknisen vastuun ohjelmasta komission seurannassa ja valvonnassa, kuten alun perin suunniteltiin.

2.1

Tässä tarkasteltavassa tiedonannossa, joka annettiin 30. marraskuuta 2011, Euroopan komissio ehdottaa, että ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) operatiivinen vaihe, sellaisena kuin se on määritelty tähän mennessä ja tuotu lopulliseen toteutusvaiheeseen, rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 (4) ulkopuolella. Komissio esittää myös hallinnointia koskevan ehdotuksen. Tiedonanto on näin ollen GMES-ohjelman kannalta perusluonteisen tärkeä.

2.2

Tuorein tiedonanto GMES:n toimintaa koskevan hallitusten välisen sopimuksen (5) toteuttamisen yksityiskohdista, joka julkaistiin käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa, ei muuta tässä tarkasteltavaan tiedonantoon tehtyjä kommentteja eikä päätelmiä, sillä kyse on täydennyksestä, jossa esitetään yksityiskohtaisesti ehdotetun rahaston rahoitusnäkökohdat ja perustetaan uusi elin, GMES-neuvosto, jonka toimivaltuudet ovat päällekkäisiä unionin avaruusohjelmien tähänastisen hallinnon kanssa. Tämä luo selkeästi ristiriitaisia toimivaltuuksia ja päällekkäisiä unionin päätöksentekoelimiä.

2.3

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) koskeva ohjelma on yksi Euroopan unionin kahdesta avaruusalan lippulaivaohjelmasta – toinen on Galileo-ohjelma. Sillä on keskeinen rooli Maan havainnoinnissa, ja se tarjoaa välineitä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja seurantaan sekä pelastuspalveluun, yleiseen turvallisuuteen, kestävään kehitykseen ja kriisinhallintaan.

2.4

Ehdotuksen mukainen ympäristön ja turvallisuuden seurantajärjestelmää (GMES) koskevan strategisen ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 ulkopuolella on herättänyt suurta huolta. Todellisena riskinä on menettää Euroopan kannalta strateginen ohjelma, jonka puolesta on tähän mennessä tehty vuosikymmenen työ ja johon on investoitu yli kolme miljardia euroa.

2.5

ETSK on jo joulukuussa 2011 tekemässään analyysissa (6) ilmaissut suuren huolensa ohjelman tulevaisuudesta, jos sen rahoituksen jatkuvuudesta ei huolehdita.

2.6

Euroopan parlamentti totesi helmikuussa 2012 antamassaan päätöslauselmassa GMES-ohjelman tulevaisuudesta (7), että "GMES-ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisista lähteistä komission tiedonannossaan esittämän rahoitus- ja hallintorakenteen avulla ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto".

2.7

GMES-ohjelman avaruussegmentti perustuu kolmeen satelliittisarjaan – Sentinel 1, 2 ja 3 – sekä muilla satelliiteilla oleviin välineisiin (Sentinel 4 ja 5). Kolmen sarjan ensimmäiset satelliitit laukaistaan vuonna 2013. Näin ollen on viipymättä määriteltävä rahoituskehys, jolla varmistetaan näiden pian toteutettavien operaatioiden rahoitus.

2.8

ESAn pääjohtaja vahvisti 9. tammikuuta 2012 järjestetyssä lehdistötilaisuudessa ehdotuksen puuttuessa, että jollei GMES-ohjelman operaatioiden rahoituksesta saada päätöstä, ESA ei toteuta suunniteltuja laukaisuja (8).

2.9

Euroopan komissio ehdottaa tiedonannossaan, että tarvittava rahoitus koko infrastruktuurin toteuttamiseen ja käyttöönottoon saadaan perustamalla erityisesti GMES-ohjelmaa varten uusi rahasto, joka edellyttäisi EU:n jäsenvaltioiden hallitusten välistä sopimusta neuvostossa.

2.10

Rahastoon osallistuisivat EU:n kaikki 27 jäsenvaltiota bruttokansantuloonsa (BKTL) perustuvalla rahoitusosuudella. Tiedonannossa esitetään sopimusluonnos, jonka yksityiskohtia on tarkennettu jälkeenpäin annetussa tiedonannossa (9).

2.11

Tiedonannon ehdotuksen mukaan hallinnointiin, joka ei ole rahoitusta koskevaa ehdotusta vähäpätöisempi, osallistuisi useita toimijoita, joiden olisi otettava vastuu GMES-ohjelmaan sisältyvistä erilaisista näkökohdista ja aloista.

2.12

Uuden ja monimutkaisen rahoitusmallin sekä avaruusohjelman uuden hallinnointielimen (GMES-neuvosto) käyttöönotto ei vaikuta perustellulta ja se tapahtuu myöhäisessä vaiheessa, vuosi ennen ensimmäisten satelliittien laukaisua.

3.1

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää koskeva GMES-ohjelma ja Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä ovat Euroopan unionin suuria strategisia ohjelmia, joiden avulla unioni pyrkii säilyttämään riippumattomuutensa ja kärkiasemansa avaruusalalla.

3.2

Vahvan johtoaseman ja riippumattomuuden säilyttämistä avaruusalalla pidetään strategisena Euroopan tulevaisuuden kannalta, mikä johtuu avaruusalalla kehitettyjen toimien laaja-alaisista ja merkittävistä taloudellisista, teknologisista, geopoliittisista ja kulttuurisista vaikutuksista laajimmassa merkityksessä.

3.3

GMES-ohjelma on Euroopan unionin strateginen ohjelma, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 911/2010.

3.4

Tiedonannossa todetaan, että "Eurooppa tarvitsee oman, hyvin koordinoidun maanseurantajärjestelmän voidakseen vastata jatkuvasti kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin. GMES on tällainen järjestelmä."

3.5

Tiedonannossa ehdotetaan uutta rahoitusmallia, joka ei sisälly EU:n talousarvion vakiintuneeseen hallinnointijärjestelmään ja joka edellyttää, että kaikki 27 jäsenvaltiota osallistuvat järjestelmään ja hyväksyvät sen. Nykyisessä rahoitustilanteessa (esimerkiksi, mutta ei yksinomaan, Kreikan tilanne sekä Ranskan ja Italian mahdollinen varojen puute) on, ellei varmaa, ainakin erittäin todennäköistä, että järjestelmä jumittuu, mikä merkitsisi GMES-ohjelman päättymistä.

4.1

Tiedonannossa GMES-ohjelma siirretään monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 ulkopuolelle.

4.2

Rahoitus on sen sijaan tarkoitus varmistaa neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välisellä sisäisellä sopimuksella.

4.3

Sopimuksen mukaan kunkin unionin jäsenvaltion hallituksen on ensin saatettava päätökseen vaadittavat menettelyt sopimuksen voimaan saattamiseksi ja ilmoitettava tästä Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle.

4.4

Kaikkien unionin jäsenvaltioiden on ratifioitava sopimus ennen kuin se voi tulla voimaan.

4.5

Sopimus voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun viimeinen jäsenvaltio on hyväksynyt sen. Euroopan unionin nykyisen yleisen ja eräiden jäsenvaltioiden erityisen taloustilanteen vuoksi tämä ehto saattaa sinällään riittää kaatamaan GMES-ohjelman.

4.6

Kyseisen neuvoston kokouksen järjestämisen ajankohta ja menettelyt eivät ole vielä tiedossa, mikä on riskialtista, sillä Sentinel 1, 2 ja 3 -satelliittien laukaisuajankohta (2013) lähestyy.

4.7

GMES-rahaston suunnittelun, hallinnoinnin ja toteuttamisen osalta tiedonannossa todetaan, että neuvosto antaa asetuksen komission ehdotuksesta. Tällä hetkellä tällaista asetusluonnosta ei ole saatavilla.

4.8

Tiedonannossa todetaan, että neuvosto antaa komission ehdotuksesta GMES-rahastoa koskevan varainhoitoasetuksen, jossa vahvistetaan GMES-rahaston varojen muodostumista ja käyttöä sekä tilinpäätöksen esittämistä ja tilintarkastuksia koskevat säännöt. Tällä hetkellä tällaista asetusluonnosta ei ole saatavilla.

4.9

Tähän mennessä ohjelman kehittäminen on maksanut 3,2 miljardia euroa, ja rahoituksesta ovat vastanneet lähes kokonaan ESA (1 890 miljoonaa euroa) ja EU (1 300 miljoonaa euroa).

4.10

Ohjelman toteuttaminen kokonaisuudessaan, sen ylläpito, kehittäminen ja ajanmukaistaminen mukaan luettuina, edellyttää arvion mukaan 5,8 miljardin euron budjettia vuosina 2014–2020. Summa vastaa samalla ajanjaksolla noin 0,6:ta prosenttia unionin talousarviosta, joka on 1 025 miljardia euroa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020. On syytä muistaa, että unionin talousarvio on puolestaan noin prosentti bruttokansantulosta (BKTL).

4.11

Ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä, että GMES-ohjelman ehdotetusta EU:n talousarvion ulkopuolelle siirretystä rahoituksesta olisi taloudellista etua, sillä 27 jäsenvaltion olisi edelleen varmistettava ohjelman rahoitus, vaikkakin erilaisen, monitahoiseen hallitusten väliseen sopimukseen perustuvan rahoituskanavan kautta. Näin ollen ehdotuksen tarkoitusta on vaikea ymmärtää.

4.12

Avaruussegmentin osalta ESAlla on budjetti Sentinel 1, 2 ja 3 -satelliittisarjojen kolmen A-satelliitin laukaisemiseksi. Sentinel 1:n laukaisu on jo maksettu, eikä kahden muun satelliitin laukaisun rahoituksessa ole odotettavissa ongelmia. Vuoden 2013 jälkeinen budjetti kattaa näin ollen kokonaisten satelliittisarjojen käyttöönoton, jotta voidaan varmistaa suunnitelmien mukainen palvelu.

4.13

Tiedonannossa esitetään useita elimiä GMES-ohjelman operatiivisen vaiheen hallinnointia varten.

4.14

Komission on määrä olla vastuussa poliittisesta hallinnoinnista ja valvonnasta.

4.15

Tarkasteltavan ehdotuksen toteuttamisen yksityiskohtia käsittelevän tuoreimman tiedonannon (COM(2012) 218 final, 11. toukokuuta 2012) mukaan GMES-ohjelman hallintoelimenä olisi GMES-neuvosto, jonka toimivaltuudet ovat niin laajat, että ne kattavat sekä EU:n ohjelmien tavanomaisen että avaruusjärjestölle tyypillisen hallinnoinnin. Tämä luo päällekkäisiä toimivaltuuksia ja päätöksentekoelimiä, mikä ei ole jo muutenkin alhaisten yhteisön varojen tehokkaan hallinnoinnin mukaista.

4.16

Toimintojen osalta maakartoituspalvelun tekninen koordinointi on määrä antaa Euroopan ympäristökeskukselle (EYK), hätätilanteiden hallintaan liittyvän palvelun tekninen koordinointi Euroopan hätäapukeskukselle ja ilmakehän seurantapalvelun tekninen koordinointi Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskukselle. Ilmastonmuutoksen, meriympäristön seurannan ja turvallisuuden osalta ei ole vielä päätetty vastuutahoista. Palvelujen toteutukseen voisi osallistua komission yksiköiden lisäksi muitakin eurooppalaisia elimiä, kuten Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK), Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (FRONTEX) tai Euroopan puolustusvirasto (EDA).

4.17

Avaruuskomponentin suhteen operatiiviset toimet on määrä antaa tilapäisesti Euroopan avaruusjärjestön (ESA) vastuulle maanpinnan ja tarkkojen kohteiden korkean resoluution kuvahavainnoinnin osalta ja Euroopan sääsatelliittijärjestön (EUMETSAT) vastuulle ilmakehän ja merien systemaattisen ja maailmanlaajuisen havainnoinnin osalta. Avaruuskomponentin kehitystoimista vastaisivat ESA ja komissio.

4.18

Näin määritelty tilapäisjärjestely kattaa Sentinel 1- ja Sentinel 2 -satelliittisarjojen sekä Sentinel 3:n maakomponentin hallinnoinnin. On selvää, että näin suuresta organisaatio- ja resurssitaakasta on vaikea vastata tilapäisjärjestelyin.

4.19

GMES:n in situ -komponentin tekninen koordinointi ehdotetaan annettavan Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) vastuulle.

4.20

On epäselvää, miten kyseisten elinten tieteellinen kompetenssi ja hallintokapasiteetti voivat täyttää GMES:n kaltaisen ohjelman operatiiviset vaatimukset, sillä sen keskeinen avaruuskomponentti edellyttää erityisosaamista.

4.21

Tuoreimmassa GMES-ohjelmaa käsittelevässä tiedonannossa (10) ehdotetaan GMES-neuvostoa, jonka toimivaltuuksista monet ovat päällekkäisiä unionin avaruusohjelmien hallinnon toimivaltuuksien kanssa. Tämä luo selkeästi ristiriitaisia toimivaltuuksia ja päällekkäisiä unionin päätöksentekoelimiä, sillä näin perustettaisiin eräänlainen rinnakkainen avaruusjärjestö, mikä ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten mukaista.