2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/1

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (1),

—

ottaa huomioon vakautusvälineen perustamisesta 15. marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006 (2),

—

ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (3),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (4),

—

ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (5),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (6),

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26. heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/427/EU (7),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

—

ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven sopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 laaditun pakolaisten asemaa koskevan pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 2005 hyväksymän maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa määritellään muuttoliikepolitiikan ulkoinen ulottuvuus ja sen kolme päätavoitetta, jotka ovat laillisen muuttoliikkeen edistäminen, laittoman muuttoliikkeen torjunta sekä muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden edistäminen,

—

ottaa huomioon Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, jonka neuvosto hyväksyi lokakuussa 2008, komission ensimmäisen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevan vuosikertomuksen vuodelta 2009 (KOM(2010)0214) sekä 3. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen seurannasta,

—

ottaa huomioon siirtolaisuudesta ja kehityksestä annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen, joka allekirjoitettiin Sirtessä 23. marraskuuta 2006 ja jossa painotetaan, että Afrikan valtioiden ja EU:n jäsenvaltioiden on sitouduttava alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden väliseen kumppanuuteen hallitakseen siirtolaisuutta tehokkaammin ja ottaen huomioon sen yhteyden kehitykseen,

—

ottaa huomioon 18.–19. kesäkuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät laittomasta maahanmuutosta,

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman vuosiksi 2010–2014, Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen sekä komission toimintasuunnitelman Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (KOM(2010)0171),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2008 annetun korkean edustajan ja komission kertomuksen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta, siihen liittyvät 18. joulukuuta 2008 annetut suositukset sekä 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Prahassa 27.–28. huhtikuuta 2009 aiheesta ”muuttoliikettä koskevien kumppanuuksien muodostaminen” järjestetyn ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen joulukuulta 2000 sekä siihen liittyvät pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon yhteistyöstä muuttoliikekysymyksissä EU:n ja Libyan välillä tehdyn sopimuksen, jonka allekirjoittivat 4. lokakuuta 2010 Tripolissa komission jäsen Malmström ja komission jäsen Füle sekä Libyan puolesta ulkosuhteista ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava yleisen kansankomitean ministeri Moussa Koussa ja yleisestä turvallisuudesta vastaava yleisen kansankomitean ministeri Yunis Al-Obeidi,

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytävistä neuvotteluista (8),

—

ottaa huomioon Tripolissa Libyassa 29.–30. marraskuuta 2010 pidetyssä Afrikan ja EU:n kolmannessa huippukokouksessa annetun Tripolin julistuksen,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa 4. toukokuuta 2010 pitämän puheen, jossa hän painotti, että kriisinhallintaan ja rauhanrakentamiseen on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, ja korosti turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien selvää yhteyttä toisiinsa,

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/50/EY kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (sinistä korttia koskeva direktiivi) (9),

—

ottaa huomioon Prahassa 7. toukokuuta 2009 pidetyssä, itäisen kumppanuuden käynnistäneessä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon aiheesta ”Köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa: jatkotoimet”21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman (10) ja erityisesti sen 71, 72 ja 73 kohdan,

—

ottaa huomioon Siinailla panttivankeina pidettävistä Eritrean pakolaisista 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman (11),

—

ottaa huomioon aiheesta ”Kohti monialaista lähestymistapaa ihmiskaupan ehkäisemiseen, ihmiskaupan harjoittajien syyttämiseen ja uhrien suojelemiseen”27. tammikuuta 2011 järjestetyn konferenssin puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan, jossa todetaan, että rajatarkastuksia, turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa koskevassa politiikassa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta, ja että unionin tämän luvun nojalla antamiin säädöksiin sisällytetään tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä tämän periaatteen toteuttamiseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0075/2011),

A.

ottaa huomioon, että muuttoliikkeen tärkeimpinä taustatekijöinä ovat poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus, turvallisuuden puute, poliittinen painostus ja autoritaariset järjestelmät, jotka tärvelevät kyseisten yhteisöjen paikalliset tulevaisuudennäkymät niin, että ihmisillä ei ole enää vapautta valita, lähteäkö vai jäädä, vaan heidän henkensä on jatkuvasti uhattuna ja heidän ainoa vaihtoehtonsa on muuttaa; katsoo ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen olevan yhä yleisempi muuttoliikkeen syy,

B.

ottaa huomioon, että epävakaudesta aiheutuvan muuttoliikkeen syitä ovat erityisesti sota ja aseelliset selkkaukset tai niiden uhka, ihmisoikeusloukkaukset – muun muassa poliittisten vastustajien ja muun muassa uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen sekä seksuaalivähemmistöjen ja vähäosaisten ryhmien vainoaminen tai niiden oikeuksien rajoittaminen – luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit sekä heikot taloudelliset näkymät ja sellaisen kestävän rakenteen puute, joka takaisi demokratian ja hyvän hallintotavan, sekä yksilöitä, politiikkaa, kulttuuria, taloutta ja sosiaalisia oikeuksia koskeva kunnioituksenpuute,

C.

katsoo, että muuttoliike maailmanlaajuisena pitkäkestoisena ilmiönä on edistänyt ajatusten vaihtoa, mutta se on myös tuonut mukanaan maahanmuuttajien vastaanottaviin yhteiskuntiin integroitumista koskevia haasteita ja siten rikastuttanut Euroopan unionin kulttuuria ja taloutta ja tuonut esiin sosiaalista osallisuutta ja mukautumista koskevia kysymyksiä; katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee merkittävää mutta hallittua maahanmuuttoa ikääntyvän väestönsä tueksi ja muihin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että muuttovirtojen reitit ovat aikaisemmin siirtyneet sen mukaan, missä muuttovirtoja on eniten yritetty hillitä, mutta muutto ei ole koskaan loppunut; ottaa huomioon, että muuttoliikettä ei voida pysäyttää, mutta sen laajuus ja moniulotteisuus todennäköisesti muuttuvat tulevina vuosikymmeninä, minkä vuoksi sitä on käsiteltävä tavalla, joka ehkäisee inhimillistä kärsimystä,

E.

toteaa, että laillinen maahanmuutto on paras mahdollinen prosessi yksilöille, jotka haluavat muuttaa alkuperämaastaan sekä vastaanottavalle maalle,

F.

ottaa huomioon, että epävakaudesta aiheutuva muuttopaine, ja erityisesti laiton maahanmuutto, tuntuu voimakkaammin EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa,

G.

ottaa huomioon, ettei yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ole vielä vahvistanut kansainvälistä yleissopimusta siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista; ottaa huomioon, että yleissopimus on laajin kansainvälinen oikeuskehys siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemiseksi ja että se ohjaa valtioita kunnioittamaan siirtotyöläisten oikeuksia valmisteltaessa ja toteutettaessa työvoiman muuttoon liittyvää politiikkaa,

H.

ottaa huomioon, että taloudellinen epävakaus vaikuttaa erityisen voimakkaasti nuorempiin sukupolviin, naisiin ja vähemmistöihin tai vähäosaisiin ryhmiin, jotka menettävät siksi työllistymismahdollisuutensa ja joutuvat helposti väkivallan ja radikalismin uhreiksi sekä terroristiryhmien värväyksen kohteeksi,

I.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on kytköksissä ruoka- ja vesipulaan, metsien hävittämiseen ja maaperän huonontumiseen ja että sitä pidetään yhä selkeämmin merkittävänä uhkana kansainväliselle turvallisuudelle ja vakaudelle,

J.

katsoo, että ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan ilmastonmuutoksesta johtuvien suurten katastrofien vuoksi, on autettava ja suojeltava; ottaa kuitenkin huomioon, ettei nykyisessä pakolaislainsäädännössä tunnusteta ilmastopakolaisten oikeutta kansainväliseen suojeluun,

K.

ottaa huomioon, että eräillä ilmastonmuutoksen ja siitä aiheutuvan biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pahimmin vaivaamilla alueilla, kuten Sahelin alueella, muuttamisesta on tullut ainoa tapa mukautua muuttuvaan ilmastoon,

L.

ottaa huomioon, että jotkut maahanmuuttajat voivat olla myös turvapaikanhakijoita ja heidät voidaan tunnustaa virallisesti pakolaisiksi,

M.

ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttö asettaa muuttajien hengen suureen vaaraan ja että siihen yhdistyvät hyvin usein kaikkein pahimmat ihmisoikeusloukkaukset, kuten orjatyö, seksuaalinen hyväksikäyttö, lasten hyväksikäyttö ja sukupuoleen perustuva väkivalta; toteaa, että EU:n toimintaa tällaisten väärinkäytösten torjumiseksi ja ahdinkoon joutuneiden muuttajien, myös laittomien muuttajien, suojelemiseksi pitäisi tehostaa, jotta se olisi tuloksellisempaa,

N.

ottaa huomioon, että siirtolaisten salakuljettaminen koskettaa lähes jokaista maailman maata; ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttöön, mikä valitettavasti on järjestäytyneille rikollisille taloudellisesti kannattavaa toimintaa, saattaa yhdistyä myös aseiden salakuljetus, ihmiskauppa ja huumausaineiden laiton kauppa; ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttö voi olla ääriryhmien ja terroristiryhmien rahoituslähde ja saattaa muuttajat vaaraan joutua järjestäytyneiden rikollisryhmien ja ääriliikkeiden verkostojen uhreiksi,

O.

katsoo, että EU:n politiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimpiin maahanmuuttajiin ja erityisesti yksin matkustaviin alaikäisiin,

P.

ottaa huomioon, että laiton muutto vaikuttaa muuttoliikkeen hallintaan ja sekä vastaanottavien maiden että kauttakulkumaiden kotouttamisvalmiuteen; ottaa huomioon, että se voi joissakin tapauksissa häiritä kauttakulkumaiden paikallisten työmarkkinoiden kestävyyttä ja kehitysmahdollisuuksia ja ruokkia epävakautta entisestään,

Q.

ottaa huomioon, että odotettu voimakas väestönkasvu sekä alkuperä- että kauttakulkumaissa, erityisesti Maghreb-maissa, Mashreq-maissa ja koko Pohjois-Afrikassa, saattaa vaikuttaa kielteisesti näiden maiden mahdollisuuksiin luoda talouskasvua ja uusia työpaikkoja ja pahentaa siten niiden sosiaalista ja taloudellista tilannetta, jos välttämättömiä poliittisia ja taloudellisia päätöksiä ei tehdä; ottaa huomioon, että nämä seikat ja demokratian periaatteiden puuttuminen synnyttävät sisäisiä jännitteitä ja epävakautta, kuten Tunisian, Algerian, Egyptin ja monien muiden arabimaailman maiden viimeaikaiset mielenosoitukset osoittavat, ja johtavat siten muuttovirtojen kasvuun, mikä rasittaa entisestään vastaanottavien maiden kotouttamiskapasiteettia,

R.

ottaa huomioon, että nykyisten väestörakenteellisten suuntausten näkökulmasta Euroopan unionin on harkittava, kuinka paljon se haluaa jatkossa avata rajojaan muuttovirroille alkuperä- ja kauttakulkumaista niiden sisäistä väestönkasvua ja siitä seuraavia sosiaalisia jännitteitä lievittääkseen ja auttaakseen niitä täten säilyttämään sisäisen vakautensa ja kuinka paljon sen on investoitava näille maille suunnattuun uudistettuun talousohjelmaan sekä investointiin ja työpaikkojen luomiseen keskittyvään ohjelmaan,

S.

katsoo, että on ryhdyttävä toimiin rasismin ja muukalaisvihan uuden nousun välttämiseksi vastaanottavissa maissa ja kauttakulkumaissa,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unioniin suuntautuva muutto on vain osa paljon laajempaa etelä–pohjois- ja etelä–etelä-suuntaista muuttoliikeilmiötä; ottaa huomioon, että EU:n maantieteellinen läheisyys Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kohdemaiden kanssa ja samanaikaisesti joidenkin ENP-maiden huomattavan erilainen maahanmuuttolainsäädäntö verrattuna EU-maiden vastaavaan lainsäädäntöön voi merkitä kyseisille maille kilpailuetua ja vahvistaa niiden asemaa kauttakulkumaina sekä vähentää niiden todennäköisyyttä joutua vastaanottaviksi maiksi ja siitä seuraavia velvollisuuksia,

U.

ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikalla pitäisi tukea aktiivisemmin EU:n naapurimaiden valmiuksia hallita muuttoliikettä,

V.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset dramaattiset tapahtumat Egyptissä ja muissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa lisäävät todennäköisesti sekä laillista että laitonta muuttovirtaa Eurooppaan,

W.

ottaa huomioon, että alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden sekä vastaanottavien ja kauttakulkumaiden väliset jännitteet muuttovirtojen hallinnan suhteen saattavat aiheuttaa konflikteja ja erimielisyyksiä tulevaisuudessa, jos harmonisoidumpaa, koordinoidumpaa ja tehokkaampaa muuttoliikepolitiikkaa ei saada aikaan; katsoo kuitenkin, että muuttoliikkeen hallintaa koskevalla paremmin koordinoidulla ja kattavammalla linjauksella voidaan edistää kaikkien sellaisten siirtolaisten ihmisarvon kunnioittamista, jotka voivat mahdollisesti osallistua työvoimatarpeiden tyydyttämiseen kauttakulku- ja kohdemaissa ja vauhdittaa kehitystä alkuperämaissa; ottaa huomioon, että muuttoliikkeen hallintaa koskeva koordinoidummalla ja kattavammalla linjauksella voitaisiin varmistaa sellaisten maahanmuuttajien ihmisoikeuksien täysi kunnioittaminen, jotka saattavat olla ahdingossa,

X.

ottaa huomioon, että maastamuuttajien lailliset ja avoimet rahalähetykset voivat vaikuttaa myönteisesti alkuperämaan taloudelliseen kehitykseen ja että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että turvataan siirtolaisten oikeus tukea perheitään ja investoida kotimaihinsa,

Y.

katsoo, että Euroopan unionin on kehitettävä Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin tapaan tehokasta ja järkevää muuttoliikepolitiikkaa; ottaa huomioon, että naapurialueiden epävakaus vaarantaa tällaisen politiikan perustamisen,

Z.

ottaa huomioon, että EU:n ulkopolitiikka voi täydentää ja vahvistaa myönteisesti EU:n muuttoliikepolitiikkaa, ja katsoo, että sen yhteydessä on puututtava kaikkiin alkuperämaissa epävakautta aiheuttaviin tekijöihin ja käytävä aktiivista vuoropuhelua kauttakulkumaiden kanssa niiden kansalliseen maahanmuuttolainsäädäntöön sisällytettävistä yhdenmukaisista, ihmisoikeuksiin perustuvista normeista ja siten pyrittävä luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka merkitsevät, että vastaanottavissa maissa ja kauttakulkumaissa noudatetaan molemmissa samoja sääntöjä ja tarjotaan muuttajille samantasoinen suoja; ottaa huomioon, että kauttakulkumaiden erilainen kehitystaso edellyttää, että EU tarjoaa taloudellista apua auttaakseen niitä saavuttamaan EU-maita vastaavan kehitystason,

AA.

ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja on korostanut, että turvallisuutta ja vakautta koskeviin kysymyksiin on tärkeä soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka kautta kehitysstrategiat ja kestävien taloudellisten näkymien luominen voivat täydentää ja vahvistaa entisestään rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioita ja luoda siten edellytykset pitkäaikaiselle vakaudelle ja turvallisuudelle,

AB.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otettu uusi ulkopoliittinen rakenne ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoavat mahdollisuuden luoda äärimmäisen arvokasta synergiaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä ENP- ja kehitysyhteistyöpolitiikan välille, jotka ovat toisiaan vahvistavia ja toisiinsa yhteydessä olevia ulottuvuuksia ja strategioita; ottaa huomioon, että uuden rakenteen myötä myös kulttuuridiplomatia voi olla osa EU:n ulkosuhteita; katsoo, että tämä synergia olisi pitänyt ottaa huomioon jo ohjelmasuunnitteluvaiheessa,

AC.

katsoo, että siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten välille on tehtävä ero,

1.

suhtautuu myönteisesti komission äskettäisiin ehdotuksiin, jotka koskevat muiden kuin turvapaikanhakijoiden laillista muuttoa, ja kehottaa komissiota kehittämään lisävälineitä, jotta voidaan saada aikaan yhteinen maahanmuuttopolitiikka, hallita taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoa niin, että taloudellista ja sosiaalista kehitystä voidaan edistää vastanottavissa maissa, kauttakulkumaissa sekä alkuperämaissa, ja parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta muuttajien integroitumista kehittämällä; korostaa tarvetta antaa riittävästi tietoa mahdollisuuksista muuttaa Euroopan unioniin laillisesti, jotta voidaan välttää laiton maahanmuutto, hyödyntää entistä paremmin laillista maahanmuuttoa koskevia EU:n järjestelmiä, selventää nykyisiä näköaloja ja mahdollisuuksia EU:ssa ja purkaa ihmiskauppiaiden tekemiä valheellisia lupauksia ja siten torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa, jossa pyritään hyötymään ihmisten tarpeesta muuttaa; kehottaa komissiota edistämään suojelutoimia haavoittuville ryhmille ja ihmisille (etupäässä naisille ja lapsille), jotka joutuvat usein ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, ja perustamaan kolmansiin maihin tiedotuskeskuksia, jotka antavat tietoa laillisesta muutosta EU:hun; kehottaa kuitenkin soveltamaan menettelyä, jossa tasapainotetaan toisaalta laillisen EU:hun muuton edistäminen ja toisaalta sen takaaminen, että EU voi ottaa maahanmuuttajia vastaan ja integroida heidät onnistuneesti;

2.

muistuttaa, että ohjattu laillinen maahanmuutto voi myös tuoda etuja kolmansille maille, kun maahanmuuttajat lähettävät rahaa alkuperämaihinsa; pitää lisäksi tärkeänä, että tuetaan aloitteita, joilla edistetään maahanmuuttajien osallistumista kehitys- ja koulutushankkeisiin alkuperämaissaan;

3.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sen takaamiseksi, että lailliseen maahanmuuttoon liittyvää tietoa on helposti saatavissa ja että laillista maahanmuuttoa tuetaan aktiivisesti;

4.

uskoo, että pakkosiirtolaisuuden syitä ovat muun muassa kansantalouksien romahtaminen, köyhtyminen, ihmisoikeusrikkomukset, ympäristön heikkeneminen, rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kasvaminen, sisällissodat, luonnonvarojen hallinnasta käytävät sodat ja poliittiset vainot;

5.

kannattaa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan arviota ja poliittista linjausta, jossa korostetaan tarvetta kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle, joka perustuu ajatukselle siitä, että kohdennetut kehitys- ja ihmisoikeusstrategiat ovat elintärkeä EU:n ulkopolitiikkaa täydentävä väline, joka auttaa ratkaisemaan vakauteen ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia ja lisää rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioiden tehokkuutta; vaatii tässä yhteydessä vahvistamaan Frontexin asemaa, jotta se voi valvoa muuttovirtoja paremmin; uskoo, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otetun uuden ulkopoliittisen rakenteen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen yhteydessä olisi tärkeää lujittaa edelleen toimielinten välistä vuoropuhelua ja pohdintaa tällaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan perustasta ja tavoitteista etenkin asioissa, jotka koskevat niille edunsaajamaille kohdennettua ohjelmatyötä ja kumppanuuksia, jotka edistävät kestävästi demokratiaa, hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja talouskasvua ja siten vahvistavat turvallisuutta ja vakautta;

6.

kehottaa komissiota luomaan pysyvän seurantajärjestelmän kaikkia muuttovirtojen hallintaan liittyviä Frontex-toimia varten; katsoo, että Frontex-operaatioiden ihmisoikeusulottuvuuden, erityisesti henkilön oikeus poistua maastaan, palauttamiskielto ja oikeus hakea turvapaikkaa, on näyttävä selvästi koko Frontex-asetuksen tarkistetun version tekstissä; pitää myönteisenä Frontexin menestyksekkäitä toimia ja yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi; pitää samoin myönteisenä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista; katsoo, että Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toimien on oltava vakaita ja pysyviä, jotta tarvittavaa tukea voidaan antaa erityisen vaikeista seurauksista kärsiville jäsenvaltioille; korostaa tarvetta lisätä kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa niistä, jotta politiikan koordinointi ja kuormituksen jakaminen olisi mahdollisimman tehokasta;

7.

toteaa, että monenvälisyys useiden EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kiinan ja mahdollisesti pidemmällä aikavälillä myös muiden BRIC-maiden, esimerkiksi Brasilian ja Intian, kaltaisten kansainvälisten toimijoiden ja tärkeiden avunantajien kanssa lisääntyy, mitä taustaa vasten katsottuna nähdään, että vakaus ja turvallisuus ovat kaikkien yhteinen tavoite ja maailmanlaajuisen talouskasvun ehdoton ennakkoedellytys; toteaa lisäksi, että vakauteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet ovat sellaisia, että ne edellyttävät sekä asiaankuuluvia resursseja tiukkojen budjettirajoitteiden aikana että mittakaavaetuja ja koordinoitua toimintaa; katsoo, että olisi ryhdyttävä pohtimaan aktiivista vuoropuhelua EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan sekä kansainvälisten rahoituslaitosten välillä koordinoiduista maantieteellisistä ja aihekohtaisista turvallisuus-, vakaus- ja avustusstrategioista, jotka parantaisivat joukkovoimaa ja mahdollistaisivat resurssien jakamisen entistä tasapainoisemmin, kohdennetummin ja tehokkaammin ja takaisivat taakan jakautumisen oikeudenmukaisesti; ottaa huomioon Valkoisen talon äskettäin esittämän ulkomaanavun katsauksen, jossa korostettiin avun koordinointia muiden tärkeiden avunantajien kanssa, ja katsoo sen perusteella, että ensimmäinen merkittävä keino tällaisen pohdinnan käynnistämiselle voisi olla huippukokouksen järjestäminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä humanitaarista apua ja kehitysapua koskevasta tiiviimmästä yhteistyöstä, jotta voitaisiin määrittää transatlanttisesta näkökulmasta, mitä yhteisiä intressejä osapuolilla on ja miltä pohjalta politiikkaa koordinoitaisiin;

8.

vaatii komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät takaisinottosopimukset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja palauttamiskiellon periaatetta eivätkä aseta vaaralle alttiiksi ketään kansainvälistä suojelua tarvitsevaa;

9.

huomauttaa, että suojan tarjoamiseen pakolaisille naapurimaissa liittyy huomattavia etuja, ja kehottaa EU:ta ottamaan tämän ensisijaiseksi tavoitteeksi;

10.

on huolissaan siitä, että maailmassa on nykyisin noin 38 epävakaata valtiota (Failed States Index 2010, Fund for Peace), joissa epävakaus vaikuttaa miljardiin ihmiseen (Maailmanpankki); panee merkille, että epävakaat valtiot ovat kaikkein alttiimpia sisäisille ja ulkoisille sekä poliittisille että taloudellisille iskuille ja että valtion epävakaus myötävaikuttaa muuttoliikkeisiin;

11.

katsoo, että tuettaessa poliittisesti ja taloudellisesti epävakaita valtioita, joissa on hedelmällinen maaperä laittomalle muutolle ja turvallisuuteen ja vakauteen liittyville jännitteille, olisi talousarvioavun ja -tuen sekä vakauden luomiseen ja lujittamiseen tähtäävien strategioiden lisäksi aina huolehdittava suoria investointeja ja EU:n markkinoille pääsyä koskevista strategioista, maaseudun kehittämistä ja elintarviketurvaa koskevista strategioista, vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi annettavasta tuesta, toimintalinjoista, joilla edistetään työpaikkojen syntymistä, infrastruktuurin kehittämisestä, pk-yritysten tukemisesta, mikroluottojen saatavuudesta sekä strategioista, joilla pyritään edistämään demokratiakehitystä ja hyvää hallintotapaa sekä sosiaalista osallisuutta, naisten ja vähemmistöryhmien tai vähäosaisten ryhmien voimaantumista sekä uskonnollista suvaitsevaisuutta, jotta potentiaalisille muuttajille olisi tarjolla mahdollisimman paljon paikallisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja; uskoo vakaasti, että tällaisten strategioiden on perustuttava aktiivisiin kumppanuuksiin, joissa noudatetaan edunsaajamaiden omavastuullisuuden ja voimaannuttamisen periaatteita mutta jotka perustuvat myös tavoitteisiin, selkeisiin etenemissuunnitelmiin ja yhdessä avunsaajamaiden kanssa niiden saavuttamiselle asetettuihin edellytyksiin sekä vertailuarvoihin ja tiukkoihin vastuuvelvollisuutta koskeviin vaatimuksiin; huomauttaa, että tällaista rahoitusta saavien ohjelmien peruskriteerinä on oltava, että niillä saavutetaan lisäarvoa sekä alueellisesti että paikallisesti ja että siten varmistetaan, että ne myötävaikuttavat olennaisesti paikallisten talouksien kehitykseen;

12.

korostaa, että kaikissa tutkimuksissa ja selvityksissä, jotka koskevat muuttoliikkeiden tulevia suuntauksia ja muuttoliikkeiden muotoja, kuten lyhytaikaista muuttoa, toistuvaismuuttoa ja kausiluonteista muuttoa, pitäisi ottaa huomioon muuttoliikkeiden mahdolliset laukaisijat, kuten alkuperämaiden poliittiset ja taloudelliset kriisit ja ilmastonmuutoksen vaikutukset alkuperämaihin;

13.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sekä sisäisesti että kansainvälisesti, jotta alkuperämaat saataisiin hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimia ja politiikkaa, joiden avulla ne voivat kehittyä sosiaalisesti, taloudellisesti ja demokraattisesti niin, ettei niiden kansalaisten olisi pakko muuttaa;

14.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan alkuperämaiden kehitykseen ja demokratisoitumiseen liittyviä lisätoimia ja tukemaan oikeusvaltiota muuttoliikkeeseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi niiden syntypaikalla;

15.

kannustaa perustamaan maahanmuuttoa käsitteleviä tiedotus- ja hallintakeskuksia EU:n ulkopuolelle, jotta kolmannet maat, jotka ovat alkuperä- tai kauttakulkumaita, voisivat paremmin määrittää muuttopolitiikkaa ottaen huomioon mahdollisten muuttajien ja palaavien muuttajien kannalta tärkeät kysymykset; kehottaa antamaan samalla laillista maahanmuuttoa koskevia ohjeita sekä tietoa työmahdollisuuksista ja elinoloista kohdemaissa ja auttamaan mahdollisten maahanmuuttajien ammattikoulutuksessa käyttäen pohjana Bamakossa, Malissa toteutetusta koehankkeesta (CIGEM) saatuja kokemuksia; kehottaa komissiota antamaan vastuussa olevalle valiokunnalle säännöllisiä kertomuksia uusista aloitteista tällaisten keskusten perustamiseksi;

16.

muistuttaa, että aiheesta ”Köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa: jatkotoimet”21. syyskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että EU:n olisi määrättävä epäröimättä seuraamuksia, kun valtiot laiminlyövät kauppasopimusten mukaiset hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa, pyysi EU:n viranomaisia valvomaan tinkimättä ehdollisuuden periaatteen noudattamista Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja korosti, että sekä Euroopan kehitysrahaston että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen on oltava samojen ehdollisuutta koskevien kriteerien mukaisia; korostaa, että vastaavia ehdollisuutta koskevia kriteerejä olisi sovellettava myös muuhun EU:n apuun kuin kehitysapuun ja humanitaariseen apuun, Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen muodossa annettu makrotaloudellinen apu sekä EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ohjelmiin sisältyvä lainanantotoiminta mukaan luettuina, ja että avun olisi perustuttava kumppanuuteen, yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin sekä lojaalisuuteen ja että sen olisi täytettävä sekä avunantajan että avunsaajan odotukset; korostaa lisäksi, että aktiivisen tuen, jota EU antaa avunsaajamaille, pitäisi olla tehokasta ja tuloshakuista ja EU:n ydinarvoja pitäisi kunnioittaa; pyytää, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja komissio pitävät tavoitteena lojaalisuutta EU:lle ja sen ydinarvoille, kun ne muotoilevat EU:n rahoitusavun rakennetta ja pitävät yllä kahdenvälisiä suhteita tämän avun edunsaajina olevien maiden kanssa; katsoo, että EU:n tasolla olisi ryhdyttävä pohtimaan EU:n rahoitusavun ehdollisuutta koskevien kriteerien perustaa ja soveltamisalaa;

17.

suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuslausekkeiden käyttöönottoon kaikissa EU:n kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja kannattaa ehdollisuuden periaatteen sisällyttämistä kauppajärjestelyihin, joita toteutetaan kehitysmaiden kanssa yleistä tullietuusjärjestelmää käyttäen; panee merkille, ettei tätä ehdollisuuden periaatetta aina sovelleta, sillä komissio on osoittanut vastahakoisuutta määrätä seuraamuksia kehitysmaille, jotka eivät noudata ihmisoikeuksien kunnioittamista, hyvää hallintoa ja demokratisointia koskevia sitoumuksia; kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan seuraamuksia tarpeen mukaan, mutta pyytää sitä tutkimaan huolella seuraamusten vaikutuksia avunsaajamaiden väestöön ennen niiden määräämistä;

18.

katsoo, että kauttakulkumaihin olisi sovellettava samanlaisia toimintalinjoja kuin alkuperämaihin, esimerkiksi asioissa, jotka liittyvät köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin, suoriin investointeihin ja markkinoillepääsyyn, ja että painopisteen olisi oltava työllisyysohjelmassa, jonka avulla voidaan varmistaa sosiaalista osallisuutta edistävät tehokkaat pitkän aikavälin toimet, vakauttaa sisäiset työmarkkinat ja parantaa kauttakulkumaiden mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä;

19.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden pitäisi laittomia muuttovirtoja hallitessaan kunnioittaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia kaikilta osin ja pidättäytyä kaikista toimista, jotka estävät mahdollisia pakolaisia pyytämästä suojelua;

20.

kehottaa komissiota kehittämään järjestelmän, joka velvoittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen ja heidän hakemustensa käsittelyyn sekä laittoman maahanmuuton torjumiseen; katsoo, että nämä ovat kaksi aluetta, joilla tiettyjen jäsenvaltioiden taakka on niiden maantieteellisen sijainnin tai demografisen jakauman vuoksi muodostunut toisia jäsenvaltioita suuremmaksi;

21.

kehottaa komissiota luomaan seurantajärjestelmän, jolla tarkistetaan, että maahantulovalvonnassa ja ennen maahantuloa suoritettavassa valvonnassa kunnioitetaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia Schengenin rajasäännöstön mukaisesti, jotta mahdolliset epäkohdat voidaan havaita pikaisesti;

22.

korostaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien merkitystä demokratiakehitystä ja hyvää hallintotapaa edistävän prosessin tärkeänä vaiheena ja katsoo, että näiden valtuuskuntien olisi oltava osa laajempaa tukirakennetta, jolla pyritään edistämään pitkäaikaista demokratiakehitystä; vaatii korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tehostamaan seurantamenettelyjä ja vahvistamaan vaalitarkkailuvaltuuskuntia varmistaakseen, että vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset pannaan täytäntöön; korostaa tässä yhteydessä, että on välttämätöntä varmistaa suositusten täytäntöönpanon asianmukainen seuranta; korostaa välitystoiminnan ja konfliktinehkäisy- ja konfliktinratkaisustrategioiden sekä institutionaalisten rakenteiden ja valmiuksien kehittämisen merkitystä alueellisille järjestöille, kuten Afrikan unionille, jolla on tärkeä asema rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioissa; katsoo, että Afrikan unionille annettavan tuen olisi käsitettävä muun muassa sen rajavalvontavalmiuksien kehittäminen ja avun tarjoaminen kaikille ahdinkoon joutuneille muuttajille; katsoo, että alueellista rauhaa ja vakautta edistävien alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, Välimeren unionin tai itäisen kumppanuuden, tehokas vahvistaminen edistää alueellista yhdentymistä ja rajat ylittävien talousalueiden syntymistä;

23.

panee merkille, että maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tavoitteena on pyrkiä kattavaan kumppanuuteen alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden kanssa ja edistää muuttoliikkeen ja kehityksen välisiä yhteisvaikutuksia ja että sen täytäntöönpanossa on saavutettu edistystä; korostaa tarvetta parantaa entisestään maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeimpien välineiden käyttöä (liikkuvuutta koskevat kumppanuudet, muuttoliikkeeseen liittyvät vierailut, muuttoprofiilit, yhteistyöfoorumit); korostaa jatkuvaa tarvetta ottaa muuttoliikepolitiikan tavoitteet keskeiseksi osaksi alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua sekä tarvetta lisätä tältä osin politiikan johdonmukaisuutta, varsinkin kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa; katsoo, että eri vuoropuheluja pitäisi järkeistää ja samalla muuttoliikkeen ja kehityksen välisiä yhteisvaikutuksia vahvistaa; katsoo, että olisi tehostettava sellaisten alkuperä- ja kauttakulkumaissa toteutettavien kehityshankkeiden tukemiseen tähtääviä toimia, jotka nostavat niiden elintasoa ja parantavat niiden sääntelyvalmiuksia ja institutionaalisia valmiuksia, sekä niiden infrastruktuuria, jotta muuttovirtoja voitaisiin hallita tehokkaasti, ja että samalla on varmistettava suojelua koskevien kansainvälisten sääntöjen ja palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen;

24.

korostaa maailmanlaajuisen maahanmuutto- ja kehitysfoorumin merkittävää roolia; katsoo, että se tarjoaa rakenteellisen kehyksen hallitusten ja hallituksista riippumattomien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, välisen tehostetun vuoropuhelun ja yhteistyön edistämiselle;

25.

pahoittelee, että nykytilanteessa ainoa vaihtoehto oli keskeyttää Euroopan unionin ja Libyan välinen yhteistyösopimus ja katsoo, että keskeyttäminen tulisi purkaa heti, kun vallassa on uusi siirtymävaiheen hallitus, joka on valmis edistämään tällaisen sopimuksen demokraattista ja ihmisoikeuksiin perustuvaa täytäntöönpanoa, minkä pyrkimyksenä on tarjota Afrikan maille taloudellista tukea, jotta ne voisivat luoda varteenotettavia vaihtoehtoja muuttamiselle ja kehittää Libyassa entistä tehokkaampaa työvoiman muuttoliikkeen hallintajärjestelmää, jonka avulla maassa jo olevien muuttajien taidot voidaan maksimoida, lisätä Libyan kykyä houkutella sekä kotouttaa sosiaalisesti ja taloudellisesti maahanmuuttajia etenkin sen rajojen eteläpuolisista maista, ja luoda perusta tehokkaalle muuttoliikkeen hallintajärjestelmälle Libyassa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionin on käytettävä vaikutusvaltaansa suostutellakseen Libyan siihen, että se sallisi UNHCR:n paluun maahan; katsoo, että sopimuksia yhteistyöstä muuttoliikekysymyksissä olisi tehtävä myös muiden maantieteellisesti EU:n lähellä sijaitsevien maiden kanssa, jotta olisi mahdollista tarjota yhteistä tukea kansainvälisten sopimusten mukaisesti niiden lähinaapureina oleville epävakaille valtioille;

26.

panee merkille, että Frontex ei voi olla pääväline, jolla käsitellään Pohjois-Afrikan tämänhetkisen humanitaarisen kriisin seurauksena syntyneitä maahanmuuttovirtoja alueelta, ja kehottaa Euroopan unionia laatimaan pikaisesti ja koordinoidusti yhtenäisen, pitkän aikavälin strategian, jonka avulla voidaan käsitellä alueen poliittisia muutoksia ja epävakaita valtioita ja siten puuttua muuttovirtojen perimmäisiin syihin; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa määritetyn yhteisvastuuperiaatteen mukainen taakan jakamista koskevan toimintasuunnitelman alueen pakolaisten uudelleensijoittamiseksi, ja tukemaan siirtymään joutuneita ihmisiä neuvoston 20. heinäkuuta 2001 vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi antaman direktiivin 2001/55/EY vaatimusten mukaisesti; kehottaa neuvostoa etenemään nopeasti yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän hyväksymiseksi ja saattamaan loppuun yhteispäätösmenettelyt, jotka koskevat Euroopan unionin yhteisen uudelleensijoittautumisohjelman ja Euroopan pakolaisrahaston perustamista vuosiksi 2008–2013, kuten parlamentti suositteli toukokuussa 2010; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava palauttamiskiellon periaatetta;

27.

korostaa Euroopan parlamentin merkitystä vapauden ja demokraattisuuden edistämisessä lähiympäristössämme; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin tulisi valvoa tarkasti eteläisen Välimeren alueen demokratiakehitystä, ja ehdottaa siksi säännöllistä tilapäistä vuoropuhelua komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa kyseisen alueen kehityksen arvioimiseksi ja siten lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden sekä tarvittavien tukitoimenpiteiden tunnistamiseksi;

28.

kehottaa kiinnittämään tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa (ENP) aidosti huomiota ihmisoikeuksista ja demokratiasta käytävään vuoropuheluun; katsoo, että demokratiaa puoltavat liikkeet ja mielenosoitukset sekä viranomaisten säälimätön tapa tukahduttaa ne Tunisian ja Egyptin kaltaisissa maissa osoittavat, etteivät ENP:n vuoropuhelut demokratiasta ja ihmisoikeuksista ole tuottaneet tulosta;

29.

suhtautuu myönteisesti EU:n ja Turkin väliseen takaisinottosopimuksen loppuun saattamiseen ja kehottaa myös saattamaan moitteettomasti loppuun kaikki tarpeelliset vaiheet, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet panevat sopimuksen kaikilta osiltaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

30.

kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä laittomien maahanmuuttajien kauttakulku- ja alkuperämaiden kanssa, joiden kanssa EU on tehnyt tai on tekemässä sopimuksen ja joiden kanssa jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla on kahdenvälinen sopimus, pyrkimyksenä kitkeä laitonta maahanmuuttoa ja rohkaista lain kunnioittamiseen sekä maahanmuuttajien että EU:n ja alkuperämaiden asukkaiden etuja ajatellen;

31.

katsoo, että muuttotilastojen yhdenmukaistaminen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa on hyvin tärkeää, jotta maahanmuuttopolitiikkaa voitaisiin suunnitella, hyväksyä, toteuttaa ja arvioida tehokkaasti; pitää tässä yhteydessä erityisen tärkeänä Euroopan maahanmuuttoverkostoa, joka voi antaa tähän merkittävän panoksen;

32.

korostaa, että tarvitaan nopeasti yhdenmukaista, kattavaa ja vertailukelpoista tilastotietoa muuttavasta väestöstä, koska nykyisten muuttovirtojen jatkuva muuttuminen ja luonne aiheuttavat todellisen haasteen politiikan laatijoille, jotka tarvitsevat luotettavia tietoja päätöstensä tueksi;

33.

pyytää komissiota harkitsemaan osana meneillään olevaa Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleenarviointia erityisen rahoituksen tarjoamista uudistetun vahvan talousohjelman ja siihen sisältyvän työllisyysohjelman kehittämiseen ENP-maissa; katsoo, että ENP-maiden kanssa olisi keskusteltava etenemissuunnitelmasta, jonka mukaan ne mukauttavat kansallista maahanmuuttolainsäädäntöään EU:n normeihin muun muassa ihmisoikeuksien alalla, mikä koskee esimerkiksi turvapaikkaoikeutta, laittomien muuttajien suojelujärjestelmää ja muuttajien yhdenvertaisia oikeuksia; kannustaa tekemään enemmän liikkuvuuskumppanuussopimuksia ENP-maiden kanssa Moldovan ja Georgian kanssa jo tehtyjen sopimusten lisäksi;

34.

kehottaa laatimaan kattavan maahanmuuttopolitiikan, joka on yhteydessä kaikkiin kehitysstrategioihin ja välineisiin ja joka perustuu korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Lissabonin sopimukseen kirjattujen arvojen pohjalta;

35.

pyytää komissiota kehittämään kattavan tarkastelutavan lailliseen maahanmuuttoon ja ottamaan huomioon, että EU:n työmarkkinoilla tarvitaan työvoimaa, sekä kunkin jäsenvaltion valmiudet ottaa vastaan ja kotouttaa maahanmuuttajia; katsoo, että laillista maahanmuuttoa koskevalla EU:n yhteisellä politiikalla voidaan piristää sekä EU:n taloutta että alkuperämaiden talouksia;

36.

katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehtävistä sopimuksista, jotka koskevat useita EU:n jäsenvaltioita, on neuvoteltava unionin tasolla niin, että otetaan täysin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla;

37.

kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaammin avunantajien tukea taatakseen kokonaisvaltaisemman ja kestävämmän tarkastelutavan muuttovirtojen hallintaan;

38.

vaatii, että kehitysapu ja siirtolaisvirtojen hallinta on erotettava toisistaan ja että paluumuutto ei saa olla kehitysavun ehto; korostaa, että EU:n kehitysavulla olisi pyrittävä poistamaan muuttoliikkeen syyt kuten köyhyys, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja nälkä;

39.

korostaa, että Välimeren unioni ja itäistä kumppanuutta koskeva aloite voivat tuoda lisäarvoa muuttoliikkeen ja sen vaikutusten käsittelyyn; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta Välimeren unioni voi käynnistää kunnolla toimintansa; katsoo, että muuttovirtakysymyksen pitäisi olla Välimeren unionissa ja itäisen kumppanuuden aloitteessa ensisijainen toiminta-alue;

40.

kehottaa Euroopan unionia harkitsemaan toimia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, Euroopan kehitysrahaston ja humanitaarisen avun rahoitusvälineen mukauttamiseksi niin, että tehostetaan muuttoliikkeen myönteisiä vaikutuksia epävakaiden valtioiden inhimillisen kehityksen ja demokratian kannalta;

41.

kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä kehitysyhteistyötä koskevien toimintalinjojen yhtenäisyyden parantamiseksi EU:n maahanmuuttopolitiikassa ja pidättymään julkisen kehitysavun käyttämisestä toimissa, joilla pyritään estämään tai kontrolloimaan muuttoliikettä tavalla, johon sisältyy maahanmuuttajien ihmisoikeuksien loukkaamista; katsoo, että julkista kehitysapua olisi kuitenkin käytettävä todellisen kehityksen edistämiseen, mikä vähentäisi siten köyhyyden, poliittisen epävakauden ja poliittisen sorron aiheuttamaa muuttoliikettä;

42.

pitää ilahduttavana EU:n ja Afrikan kolmannen huippukokouksen päättyessä annettua Tripolin julistusta, jossa vahvistetaan, että muuttoliikkeen tosiasioiden ja haasteiden käsittelemiseksi tarvitaan yhteisiä toimia ja tunnustetaan sen yhteydet kehitykseen;

43.

kehottaa luomaan tehokkaamman kumppanuuden sellaisten alueellista ja taloudellista yhdentymistä edistävien elinten kanssa, jotka voivat myös auttaa löytämään kestäviä, pitkän aikavälin ratkaisuja etelä–etelä-muuttovirtojen ongelmiin;

44.

korostaa, että komission olisi tutkittava enemmän ilmastonmuutoksen aiheuttamaa etelä-etelä-muuttoliikettä, mukaan luettuna kärsimään joutuneiden lukumäärä, haavoittuvat alueet, muuttovirrat ja vastaanottavien maiden kapasiteetti; kehottaa myös vahvistamaan kehitysmaiden tutkimusvalmiuksia;

45.

korostaa, että on tärkeää sisällyttää muuttoliike kumppanuusmaiden kansallisiin kehitysstrategioihin köyhyyden vähentämiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

46.

pitää ilahduttavana AKT-maiden siirtolaisuuden seurantakeskuksen perustamista hyödylliseksi välineeksi, joka tarjoaa AKT-maiden poliittisille päättäjille tietoja ja välineitä kansallisten muuttoliikestrategioiden kehittämiseen, sekä ehdotusta, jonka mukaan olisi perustettava seurantakeskus, joka vastaa kaikkien muuttovirtoihin Latinalaisessa Amerikassa liittyvien kysymysten pysyvästä ja tiiviistä seuraamisesta EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen säätiön valvonnan ja koordinaation alaisena;

47.

suosittelee, että muuttoliikkeen ja kehityksen yhteyden vahvistamiseen myönnettävät määrärahat jaetaan tehokkaammin; toteaa, että olisi parannettava EU:n ulkoisen toiminnan eri rahoitusvälineiden täydentävää ja oikea-aikaista käyttöä;

48.

korostaa, että olisi tehostettava hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä (LRRD) koskevia strategioita, jotta voidaan varmistaa kestäviä ratkaisuja siirtymään joutuneille ihmisille ja pakolaisille; toteaa, että humanitaaristen toimien koordinointi on tärkeä edellytys sille, että kehitysyhteistyöpolitiikka onnistuu selkkauksen jälkitilanteessa olevissa maissa;

49.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään asiantuntijoita ja vahvistamaan selkeän toimeksiannon sekä päätoimipaikkojen että edustustojen henkilöstölle, jotta voidaan parantaa muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevan aihekohtaisen ohjelman ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maantieteellisten ohjelmien välistä koordinointia;

50.

kehottaa selventämään Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kehitysyhteistyön pääosaston tehtäviä ja koordinoimaan niitä; kehottaa kehitysyhteistyön pääosastoa toimimaan johtavassa asemassa maahanmuuttopolitiikan suunnitteluvaiheessa;

51.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevasta aihekohtaisesta ohjelmasta saadut kokemukset maakohtaisessa vuoropuhelussa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisempi ja tehokkaampi ohjelmasuunnittelu maakohtaisissa ja alueellisissa strategia-asiakirjoissa;

52.

kehottaa tehostamaan toimia, joilla pyritään vähentämään aivovuodon ja ammattihenkilöstön lähtemisen, jotka vaikuttavat erityisesti avainsektoreihin kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen, kielteisiä vaikutuksia; korostaa, että on tärkeää edistää aivotuontia, avustettuja paluuohjelmia ja kiertomuuttoa, säännellä palvelukseen ottamisen käytäntöjä ja tukea valmiuksien kehittämistä muun muassa ammatillisen koulutuksen kehittämisen avulla; kehottaa komissiota tutkimaan, ovatko kiertomuuttojärjestelmät hyödyllisiä ja millainen kiertomuutto (kerran tapahtuva/uusiutuva, lyhytaikainen/pitkäaikainen, spontaani/hallittu) voi tuottaa parhaat tulokset sekä kehitysmaille että kehittyneille maille;

53.

pyytää komissiota sen valmistellessa uusia ulkoisten toimien välineitä vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle varmistamaan, että ehdotettu rakenne antaa mahdollisuuden kehitysyhteistyöpilarin ja turvallisuus- ja vakauspilarin keskinäiseen lujittamiseen ja synergioihin ja että siinä huolehditaan hätäapu- ja elvytysvarojen nopeasta jakamisesta, nopean avun ja tuen tarjoamisesta ahdinkoon joutuneille muuttajille, varsinkin erityisen heikossa asemassa oleville, kuten naisille ja yksin maahan tuleville alaikäisille, ohjelmista, joilla tuetaan aktiivisesti mahdollisesti uhattuina olevia vähemmistöjä, kuten uskonnollisia, etnisiä ja seksuaalivähemmistöjen yhteisöjä, siitä, että EU tarjoaa turvaa ahdingoissa oleville ihmisoikeusaktivisteille, ja tukitoimenpiteistä, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojellaan niiden yhteisöjen taloudellista ja sosiaalista ympäristöä, joihin vaikutukset kohdistuvat;

54.

kehottaa laatimaan toimintalinjoja, joissa otetaan huomioon heikossa asemassa olevien ryhmien kuten naisten, lasten ja vammaisten erityistilanne, ja perustamaan lisäksi asianmukaisia infrastruktuureja, kuten sairaaloita ja kouluja, ja tarjoamaan koulutusvälineitä sekä yhteiskunnallista, psykologista ja hallinnollista tukea;

55.

kiinnittää huomiota kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten tärkeään asemaan maahanmuuttajien ja pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden EU:hun integroitumisen onnistumisen kannalta; panee huolestuneena merkille päätöksen, jonka mukaan näiden keskusten rahoitus EU:ssa Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusvälineen (EIDHR) alaisuudessa lopetetaan vähitellen; kehottaa komissiota takaamaan, että näiden keskusten rahoitusta jatketaan eikä sitä jätetä pelkästään jäsenvaltioiden hoidettavaksi;

56.

pyytää komissiota julkaisemaan alueellisia suojeluohjelmia koskevan ulkoisen arvion ja panemaan alulle keskustelun siitä, pitäisikö alueellisia suojeluohjelmia jatkaa;

57.

katsoo YUTP:n/YTPP:n operaatioiden osalta, että kuten myös komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja korosti, turvallisuus- ja vakausstrategioita on tärkeää täydentää tilapäistä tukea tarjoavalla kehitysavulla ja ihmisoikeusstrategioilla, jotta turvattomuuden ja epävakauden perimmäiset syyt onnistutaan varmasti poistamaan pitkällä aikavälillä; huomauttaa tässä yhteydessä, että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää paitsi parempaa koordinointia Euroopan ulkosuhdehallinnolta myös tilapäisiä budjettimäärärahoja tällaisille tukistrategioille;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin presidentille, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EIP:lle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamentille, Euronestin ja Euromedin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriölle, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille, Maailmanpankille, Afrikan unionille, Yleisafrikkalaiselle parlamentille, Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle ja UNCHR:lle.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/13

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8, 153 ja 157 artiklan,

—

ottaa huomioon maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista (ohjelmakausi 2007–2013) 20. helmikuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/144/EY (1),

—

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (2),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta EU:n maaseutualueilla (3),

—

ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Espanjan aloitteesta 27.–29. huhtikuuta 2010 Cáceresissa pidetyn seminaarin ”Naiset maaseudun kestävässä kehityksessä” päätelmät (4),

—

ottaa huomioon tasavertaisen kohtelun periaatteen soveltamisesta miehiin ja naisiin, jotka toimivat itsenäisinä yrittäjinä, ja direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7-0016/2011),

A.

ottaa huomioon, että maaseudun taloudellisesti kestävä kehittäminen ja talousyksiköiden pitkäaikainen ja kestävä toimintakyky ovat ensisijaisia tavoitteita ja että harvaan asuttujen maatalousalueiden erityispotentiaalia on käytettävä siten, että säilytetään niiden arvo ja kehitetään niitä sekä varmistetaan tällaisten alueiden säilyminen asuttuina,

B.

ottaa huomioon, että taloudellisesti ja kulttuurisesti itsenäiset alueet, joilla on toimivat alueelliset jakeluketjut, voivat edellytystensä mukaisesti reagoida vakaammin maailmanlaajuisiin muutoksiin,

C.

ottaa huomioon, että suorituskykyinen ja monitoiminnallinen maatalous on välttämätön perusta kestäville kehitysstrategioille ja kauaskantoisemmalle yritystoiminnalle monilla alueilla ja ettei tätä potentiaalia ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti taloudellista toimintaa monipuolistettaessa,

D.

ottaa huomioon, että maaseutualueet kärsivät erityisesti väestön ikääntymisestä, alhaisesta väestötiheydestä ja joillakin alueilla myös väestökadosta,

E.

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos, maaltamuutto ja naisten osuuden väheneminen monilla maaseutualueilla on johtanut siihen, että päivittäin tarvittavien tavaroiden ja palvelujen, perusterveydenhuollon, esiopetuksen, koulutuksen, ammattikoulutuksen ja akateemisen ja muun jatkokoulutuksen sekä kulttuuripalvelujen saatavuutta ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia ei nykyisellä infrastruktuurilla vastedes enää voida taata maaseutualueilla tai tällaisten tavaroiden ja palvelujen tarjoamiseen tarvittavat rakenteet romahtavat taloudellisessa paineessa,

F.

ottaa huomioon, että 26,7 miljoonasta maataloudessa säännöllisesti työskentelevästä henkilöstä noin 42 prosenttia on naisia ja että ainakin joka viidettä yritystä (29:ää prosenttia) johtaa nainen,

G.

ottaa huomioon, että naisten paikalliseen ja yhteisölliseen kehitykseen antama merkittävä panos ei heijastu riittävästi heidän osallistumisessaan päätöksentekomenettelyihin,

H.

ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon periaate on perusedellytyksenä Eurooppa 2020 -strategiassa ja sitä olisi edistettävä, jotta lisätään naisten aktiivista osallistumista taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen,

I.

ottaa huomioon, että naisten elämä maaseudulla on viime vuosikymmeninä muuttunut ja monipuolistunut taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi ja että erityisesti naiset itse ovat panneet alulle tämän muutoksen ja osaltaan muovanneet sitä; ottaa samalla huomioon, että naisten yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa on suuria eroja sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä,

J.

ottaa huomioon, että naisilla on nyky-yhteiskunnassa yksilöllisten perheeseen ja työelämään liittyvien tehtäviensä vuoksi monitoiminnallinen rooli ja että naiset nimenomaan tämän moniroolisuutensa takia voivat merkittävästi edistää kehitystä ja innovaatiota kaikilla yhteiskunnan tasoilla sekä myötävaikuttaa elämänlaadun paranemiseen erityisesti maaseudulla,

K.

ottaa huomioon, että erityisesti maaseudulla perheestä huolehtiminen ja vanhustenhoito ovat usein naisten vastuulla,

L.

ottaa huomioon, että vuosikausia jatkuneet poliittiset ponnistelut naisten aseman parantamiseksi sekä koulutukselle, neuvonnalle ja yrittäjäaloitteille annettu intensiivinen julkinen tuki muun muassa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) toisesta pilarista ovat auttaneet merkittävästi parantamaan miesten ja naisten elinoloja maaseudulla,

M.

ottaa huomioon, että elinolojen merkittävästä yksilöllistymisestä huolimatta miesten ja naisten perushaasteena tulee säilymään oman työn sekä yhteiskuntaan ja kulttuurielämään osallistumisen ja perhe-elämän yhdistäminen,

N.

ottaa huomioon, että tähän ”monitoiminnalliseen haasteeseen” voidaan nyky-yhteiskunnassa vastata vain käyttämällä kohtuuhintaisia ja saatavissa olevia tukipalveluja ja hoitolaitoksia ja -rakenteita,

O.

ottaa huomioon, että naisten monitoiminnallinen rooli maaseudulla voi osaltaan olennaisesti vaikuttaa modernin naiskäsityksen muodostumiseen yhteiskunnassa,

P.

ottaa huomioon, että sekä naisten että miesten työllisyysaste on maaseudulla alhainen ja että monet maaseudun naisista eivät koskaan osallistu työmarkkinoille, joten heitä ei siten myöskään rekisteröidä työttömiksi eikä sisällytetä työttömyystilastoihin,

Q.

ottaa huomioon, että maaseudulla työskentelevien naisten, mukaan lukien maanviljelijöiden vaimot, joilla on lisätuloja (tuloyhdistelmät, pelkästään tai osa-aikaisesti yksityisyrittäjinä toimivat henkilöt), sekä kausityöntekijät ja siirtotyöläiset, sosiaaliturvan takaaminen on olennainen osa maaseudun modernia ja kestävää kehittämistä,

R.

ottaa huomioon, että maatilan omistaja on ainoa pankin asiakirjoissa sekä tukien ja karttuneiden oikeuksien yhteydessä mainittu henkilö ja myös ainoa henkilö, joka voi edustaa tilaa yhdistyksissä ja muissa elimissä,

S.

ottaa huomioon, että maaseutumatkailu, jossa perheomistuksessa olevat ja osuustoiminnalliset matkailuyritykset tarjoavat tavaroita ja palveluita maaseudulla, on vähäriskistä liiketoimintaa, joka luo työpaikkoja, mahdollistaa perhevelvoitteiden yhdistämisen työhön ja kannustaa maaseudun väestöä jäämään maaseudulle,

1.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeinen tavoite; korostaa, että YMP:aan on tärkeää sisällyttää tämä periaate keinona edistää kestävää talouskasvua ja maaseudun kehittämistä;

2.

toteaa, että maaseudulle on pyrittävä luomaan kaupunkialueiden oloja vastaavat maaseudun realiteetteihin mukautetut elinolot, jotta naisten ja heidän perheidensä kannattaa jäädä maaseudulle ja he voivat toimia siellä menestyksekkäästi;

3.

vaatii tukemaan maaseutua monipuolisena ja yhdentymiskelpoisena työskentely- ja liiketoimintaympäristönä ja hyödyntämään tällöin naisten keskeistä tehtävää, heidän asiantuntemustaan ja pätevyyttään tätä tarkoitusta varten;

4.

kehottaa siksi komissiota huolehtimaan seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa siitä, ettei maatalousmenojen osuus kokonaistalousarviosta edelleen laske;

5.

painottaa, että moninaiset, myös palveluihin suuntautuneet maatalousyritykset (esim. maatilamatkailu, suoramarkkinointi, sosiaalipalvelut, kuten senioritoiminta ja lastenhoito, maatilalla oppiminen kokopäiväkoulun yhteydessä) ovat tärkeitä maaseudun huoltorakenteen kulmakiviä ja niitä on tuettava kestävästi YMP:sta; kehottaa tästä syystä tukemaan tällaisia palveluja YMP:n avulla ja avaamaan näin uusia näkymiä ja työllisyysmahdollisuuksia naisille sekä helpottamaan huomattavasti perheen ja työelämän yhdistämistä;

6.

vaatii edistämään oma-aloitteisia, dynaamisia kehitysstrategioita, jolloin samalla tuetaan maaseudun toimijoiden erityisluovuutta ja hyödynnetään kullekin maaseutuyhteisölle tyypillisiä perinteisiä voimavaroja;

7.

korostaa elinkelpoisen ja elinvoimaisen sekä väestörakenteeltaan monipuolisen maaseudun merkitystä; painottaa tässä yhteydessä nuorten naisten riittävien kehitysmahdollisuuksien ja haasteiden merkitystä;

8.

vaatii laatimaan maaseudulle sellaiset toimintaedellytykset, että kaikkien sukupolvien naiset voivat jäädä lähelle maaseutua ja osallistua sen elvyttämiseen ja kehittämiseen;

9.

korostaa, että maanviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden varhaiseläkejärjestelyt ovat tärkeitä maaseudun naisten elinolojen kannalta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä järjestelyt käyttöön, mikäli ne eivät vielä ole näin tehneet;

10.

vaatii tässä yhteydessä toteuttamaan lisätoimia modernin tietotekniikkainfrastruktuurin, ennen kaikkea riittävien laajakaistayhteyksien, saamiseksi kaikkialle maaseudulle, parantamaan tieto- ja viestintätekniikoiden saatavuutta ja edistämään niiden saatavuuteen liittyviä yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä tarjoamaan asianmukaista käyttökoulutusta; huomauttaa, että huonot laajakaistayhteydet haittaavat pienyritysten kasvua monilla EU:n maaseutualueilla; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan ja parantamaan maaseudun laajakaistayhteyksiä kilpailukyvyn parantamiseksi;

11.

kehottaa edistämään ja tukemaan maaseudun naisten keskuudessa sähköisiä liiketoiminnan muotoja, kuten sähköistä kaupankäyntiä, joka mahdollistaa liiketoiminnan harjoittamisen riippumatta etäisyydestä suuriin kaupunkikeskuksiin;

12.

toteaa, että miesten ja naisten perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi ja väestön pitämiseksi maaseutualueilla on ensisijaisen tärkeää parantaa maaseutualueiden aivan kuten kaupunkialueidenkin jokapäiväisessä elämässä tarvittavan infrastruktuurin, hoitolaitosten ja palvelujen laatua ja saatavuutta; toteaa, että tähän sisältyvät maatilojen yhteydessä toimiva lastenhoito (kuten maatilojen päiväkodit ja muu esiopetus), terveydenhoitopalvelut, oppilaitokset (myös elinikäistä oppimista varten), vanhusten ja muiden huollettavina olevien hoitolaitokset ja hoito, sijaispalvelut sairastumistapauksissa ja raskauden aikana, päivittäistavaroiden lähitoimitukset sekä vapaa-ajanvietto- ja kulttuuritarjonta; vaatii vahvistamaan sellaiset maatalouspoliittiset toimintaedellytykset, että maaseudun naiset voivat käyttää potentiaaliaan monitoiminnallisen ja kestävän maatalouden luomiseen;

13.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastoja ja koheesiorahastoa liikenteen perusrakenteiden puutteiden korjaamiseen maaseudulla sekä toimenpiteiden toteuttamiseen liikennevälineiden saatavuuden ja erityisesti esteettömyyden parantamiseksi, sillä liikenne on edelleen ensisijaisesti naisiin vaikuttava sosiaalista syrjäytymistä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta vahvistava tekijä;

14.

vaatii suuntaamaan maaseudun tukipolitiikan voimakkaammin innovatiivisiin ja kestäviin maaseudun elin- ja työoloihin;

15.

kehottaa Euroopan unionin toimielimiä, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan hankkeita, joilla edistetään maatalouden innovatiivisten alkutuotantoyritysten perustamista maaseudulle ja neuvotaan niitä, minkä tavoitteena on tarjota uusia työpaikkoja etupäässä naisille seuraavilla tavoilla: lisäämällä maataloustuotteiden arvoa ja etsimällä niille myyntipisteitä, käyttämällä uusia tekniikoita ja edistämällä alueellista taloudellista eriytymistä sekä tarjoamalla palveluja, joiden avulla työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on helpompaa;

16.

toteaa, että innovatiivisten tarjontamuotojen yhteydessä olisi hyödynnettävä yhteisen maatalouspolitiikan toisesta pilarista toteutetuista naisten asemaa edistävistä hankkeista (etenkin toimintalinja III ja Leader+-ohjelma) tähän mennessä saatuja myönteisiä kokemuksia ja yksilöitävä parhaat käytännöt;

17.

kehottaa korostamaan maaseudun kehitysstrategioissa erityisesti naisten panosta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja etenkin aloitteita, joissa keskitytään innovointiin, tutkimukseen ja kehitykseen;

18.

pitää tässä yhteydessä myönteisinä Euroopan sosiaalirahaston Equal-hankkeita, joilla pyritään tuomaan esiin ja parantamaan naisten asemaa maataloudessa ja maaseutualueilla;

19.

pyytää sisällyttämään uuteen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa koskevaan asetukseen ohjelmakaudella 2014–2020 toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten asemaa ja joilla olisi erittäin myönteisiä vaikutuksia maaseudun naisten työllisyydelle;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan naisten taloudellista ja sosiaalista asemaa ja heidän yrittäjätoimintaansa maaseudulla koskevan informatiivisen tietokannan laatimiseen ja optimoimaan jo saatavissa olevien tietojen analysoinnin (esim. Eurostatin avulla), jotta poliittisia toimia voidaan mukauttaa näihin tietoihin;

21.

on vakuuttunut siitä, että maaseudulle tyypillinen naisille tarkoitettu koulutus ja neuvonta on maaseudun erityisolot huomioon ottaen säilytettävä ja sitä on kehitettävä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen taloushallintoon;

22.

pitää Euroopan laajuisen naisille (ja naisjärjestöille) tarkoitetun verkoston luomista tarkoituksenmukaisena ja viittaa YMP:n toisessa pilarissa toteutettujen toimien onnistumiseen;

23.

tunnustaa olemassa olevien naisverkostojen tärkeyden eri tasoilla ja erityisesti maaseudun paikalliselle kehittämiselle ja sen yleiselle tiedostamiselle; painottaa, että näille verkostoille on myönnettävä enemmän yhteiskunnallista arvostusta ja niitä on tuettava paremmin poliittisesti ja taloudellisesti paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla, kun otetaan niiden tärkeä panos tasa-arvon edistämisessä, etenkin kun on kyse maaseutualueiden naisten koulutuksesta ja paikallisten kehityshankkeiden käynnistämisestä, mukaan lukien maaseudulla järjestettävät syöpäseulontaa koskevat tiedotus- ja valistuskampanjat, joilla pyritään varmistamaan naisten syöpien (muun muassa kohdunkaulansyövän ja rintasyövän) varhainen toteaminen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan naisten laajempaa osallistumista politiikkaan, mukaan lukien naisten asianmukainen edustus toimielinten, yritysten ja järjestöjen johtavissa elimissä;

24.

vaatii, että maaseudun naisille annetaan sosiaaliturvajärjestelmästä asianmukaisia sosiaalietuuksia, joissa otetaan huomioon naisten erityistilanne työmarkkinoilla ja eläkeoikeudet;

25.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä direktiiviä 2010/41/EU ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan sen mahdollisimman pian ja tehokkaasti täytäntöön, jotta varmistetaan erityisesti

26.

huomauttaa, että erityisesti maaseudulla tarvitaan kestäviä strategioita niiden naisten ammatillisen pätevyyden säilyttämiseksi, jotka päättävät pitää perhe- tai hoitovapaata; vaatii työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, jotta naiset voivat osallistua eri tavoin työelämään ja pysyä työelämässä ja jotta tätä heidän osallistumistaan voidaan kehittää;

27.

huomauttaa, että maatilojen monipuolistaminen on maaseudun elinkeinoelämän kannalta yhä tärkeämpää; toteaa, että naisten panos maatilojen monipuolistamishankkeiden käynnistämisessä, kehittämisessä ja hallinnoinnissa on merkittävä;

28.

vaatii edistämään naisten yrittäjyyttä ja aloitteita etenkin edistämällä naisten omistajuutta ja naisyrittäjien verkostoja sekä laatimalla sellaiset ehdot rahoitusalalle, että maaseudun naisyrittäjillä, mukaan lukien pelkästään tai osa-aikaisesti yrittäjinä toimivat naiset, joilla on vähäiset tulot, ja nuoret naiset, on mahdollisuus tehdä investointeja ja saada luottoa, niin että heistä tulee toimintakykyisempiä markkinoilla ja että he voivat luoda toiminnalleen vakaan taloudellisen perustan; pyytää myös ryhtymään toimiin naisten yrittäjähengen ja taitojen parantamiseksi, jotta lisätään heidän edustustaan yritysten ja yhdistysten johtoelimissä;

29.

kehottaa asiasta vastaavia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustamaan naisten osallistumista paikallisiin toimintaryhmiin sekä paikallisten kumppanuuksien kehittämistä osana Leader-hanketta ja varmistamaan naisten tasa-arvoisen osallistumisen johtokuntiin;

30.

vaatii ottamaan yksittäisiä yrityksiä koskevissa ja alueellisissa kehitysstrategioissa paremmin huomioon naisten ammatillisen pätevyyden maataloudessa ja muilla aloilla; painottaa tuottajina ja yrittäjinä toimivien naispuolisten maanviljelijöiden ja maanviljelijöiden vaimojen pätevyyden ja koulutuksen merkitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten, maaseutu-, nais- ja maanviljelijäjärjestöjen kanssa kannustimia, jotta edistetään naisten osallistumista työelämään, erityisesti poistamalla naisiin työmarkkinoilla kohdistuvaa syrjintää, parannetaan naisten koulutustasoa esimerkiksi helpottamalla naisten pääsyä jatkokoulutukseen ja erikoistumiskursseille koulutuslaitoksissa, ehdotetaan maaseudun kehitysohjelmien toimintalinjaan III kuuluvia maaseudun kehitystoimenpiteitä ja kannustetaan nykyisiä aloitteita; muistuttaa, että näillä toimenpiteillä tuetaan sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa maaseutualueilla ja että naisten köyhtymisuhka on suurempi kuin miesten;

31.

vaatii tukemaan poliittisia toimia, joilla pyritään parantamaan naisten asemaa maataloudessa helpottamalla käytännössä ja oikeudellisesti heidän toimimistaan maatalousyrittäjinä myös kun on kyse yrityksen omistamisesta, niin että he voivat sillä perusteella, että he ovat yhteisvastuullisia yrityksestä, olla osallisempia yrityksen oikeuksista ja velvollisuuksista, joihin kuuluvat muun muassa etujen ajaminen maatalousalan elimissä ja aktiivinen osallisuus kaikkiin yrityksen tuloihin;

32.

kehottaa tukemaan nais- ja viljelijäjärjestöjä, jotka ovat tärkeässä asemassa kannustettaessa ja aloitettaessa uusia kehitysohjelmia sekä monipuolistamisessa, niin että naiset voivat toteuttaa uusia ajatuksia, jotta he voivat monipuolistaa maaseudun tuotantoa ja tarjottuja palveluja;

33.

katsoo, että osana tulevaa YMP:n uudistusta olisi otettava huomioon maaseudun naisten tarpeet ja naismaanviljelijöiden asema ja ne olisi asetettava etusijalle tarjottaessa tiettyjä palveluita ja myönnettäessä tukia kunkin jäsenvaltion alueellisten vaatimusten mukaisesti;

34.

on vakuuttunut siitä, että naisten olisi keskipitkällä aikavälillä oltava edustettuina kaikissa maatalousalan poliittisissa, taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa elimissä, jotta päätöksentekoprosessissa otetaan huomioon sekä naisten että miesten näkemykset; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä naisten hyväksi, jotta taataan naisten yhtäläinen osallistuminen kyseisiin elimiin;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan naisten maanhankintaa ja luotonsaantia, jotta kannustetaan naisten sijoittautumista maaseudulle ja ryhtymistä maatalousalan toimijoiksi;

36.

vaatii laatimaan selvityksen tähänastisista strategioista, jotka koskevat maataloudessa toimivien naisten (naismaanviljelijät, naispuoliset maataloustyöntekijät, kausityövoima jne.) sosiaaliturvaa, ja direktiivin 2010/41/EU täytäntöönpanosta, ottaen samalla huomioon yksittäisten maiden omistus- ja vero-oikeutta koskevat säädökset, ja antamaan nämä tiedot käyttöön maataloudessa toimivien naisten asianmukaisen sosiaaliturvan kehittämiseksi jäsenvaltioissa;

37.

katsoo, että maaseudun naisten elinoloja koskevissa unionin politiikoissa on otettava huomioon myös maatiloille kausityöntekijöiksi palkattujen naispuolisten maahanmuuttajien elin- ja työolot, etenkin kun on kyse asianmukaisista asuinoloista, sosiaaliturvasta, sairausvakuutuksesta ja terveydenhoidosta; korostaa, että on tarpeen arvostaa mahdollisimman korkealle naisten tekemää työtä;

38.

kehottaa komissiota sisällyttämään vuonna 2011 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettävään yhteenvetokertomukseen perinpohjaisen analyysin naisten asemaa maaseudulla koskevien toimenpiteiden vaikutuksista;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/19

—

ottaa huomioon liittymissopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 4 Ignalinan ydinvoimalaitoksesta Liettuassa ja pöytäkirjan N:o 9 Slovakiassa sijaitsevan Bohunice V1 -ydinvoimalaitoksen 1 ja 2 reaktorista sekä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä tehdyn pöytäkirjan 30 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvoston asetukset Liettuassa sijaitsevaa Ignalinan ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 4 täytäntöönpanosta (1), Slovakiassa sijaitsevan Bohunice V1 -ydinvoimalaitoksen 1 ja 2 reaktoreja koskevan pöytäkirjan N:o 9 (2) ja Bulgariassa sijaitsevan Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1–4 käytöstä poistamiselle myönnettävästä unionin rahoitustuesta (”Kozloduy-ohjelma”) (3),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ydinlaitosten käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskevasta toisesta kertomuksesta (KOM(2007)0794) sekä siihen liittyvän, käytöstäpoiston rahoittamista EU:ssa koskevan asiakirjan ”EU decommissioning funding data” (SEC(2007)1654),

—

ottaa huomioon ydinlaitosten käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen hallinnointia koskevan 24. lokakuuta 2006 annetun komission suosituksen (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0054/2011),

A.

ottaa huomioon, että kolmessa EU:n ehdokasvaltiossa, Liettuassa, Slovakiassa ja Bulgariassa, oli käytössä vanhoja ydinvoimalaitoksia, joiden sulkemisesta oli sovittu, ja liittymisneuvotteluissa vahvistettiin kolmen asianomaisen ydinvoimalan yksiköiden varhainen sulkeminen,

B.

ottaa huomioon, että EU totesi, että näiden kolmen ydinvoimalaitoksen yksiköiden varhaisesta sulkemisesta ja sitä seuraavasta käytöstäpoistamisesta aiheutuisi huomattava rahoituksellinen ja taloudellinen rasite, jota asianomaiset jäsenvaltiot eivät kykenisi kaikilta osin kattamaan, minkä vuoksi liittymissopimuksissa sekä niiden seurauksena annetuissa näiden sopimusten täytäntöönpanoa koskevissa neuvoston asetuksissa säädettiin kullekin asianomaiselle jäsenvaltiolle myönnettävästä rahoitustuesta; toteaa kuitenkin, ettei selkeää päätöstä ollut tehty siitä, oliko tuella tarkoitus kattaa käytöstäpoiston kokonaiskustannukset tai korvata kaikki siitä aiheutuneet taloudelliset seuraukset; panee merkille, että sekä Bulgaria että Slovakia ovat edelleen sähkön nettoviejiä,

C.

ottaa huomioon, että tukea myönnetään seuraavia aloja koskeville toimenpiteille:

D.

ottaa huomioon, että tukea alettiin antaa ennen liittymistä ja ennen asianomaisten yksiköiden sulkemista ja että varat kertyivät käytöstäpoistoa varten perustettuun kansainväliseen tukirahastoon (International Decommissioning Support Funds, IDSFs) sillä välin, kun hallintovalmisteluja jatkettiin,

E.

ottaa huomioon, että ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto ja jätehuolto ovat teknisesti monimutkaisia operaatioita, joihin tarvitaan huomattava määrä varoja ja joihin liittyy ympäristöä koskevia sekä teknisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia velvoitteita,

1.

panee merkille, että Liettua, Slovakia ja Bulgaria ovat täyttäneet liittymissopimukseen sisältyvät sitoumuksensa kolmen ydinvoimalaitoksen asianomaisten yksiköiden sulkemisesta viipymättä: Ignalinan ydinvoimalan yksikkö 1 suljettiin 31. joulukuuta 2004 ja yksikkö 2 puolestaan 31. joulukuuta 2009, Bohunice V1 ydinvoimalaitoksen yksikkö 1 suljettiin 31. joulukuuta 2006 ja yksikkö 2 puolestaan 31. joulukuuta 2008, Kozloduyn ydinvoimalan yksiköt 1–2 suljettiin 31. joulukuuta 2002 ja yksiköt 3–4 puolestaan 31. joulukuuta 2006;

2.

panee myös merkille, että kaikki kolme jäsenvaltiota yrittivät neuvotella uudestaan reaktoreiden sulkemista koskevista poliittisista sitoumuksistaan, mikä viivästytti prosessia;

3.

panee merkille, että rahoitustuen myöntämiselle on olemassa oikeusperusta; toteaa, että erityisiin vuosittain laadittaviin yhdistettyihin ohjelma-asiakirjoihin perustuvat määrät vahvistetaan vuosittain komission päätöksellä ja että näillä ohjelma-asiakirjoilla mahdollistetaan hyväksyttyjen hankkeiden kehittämisen ja rahoittamisen valvonta;

4.

panee merkille, että koska EU:lla on rajallisesti kokemuksia ja tietoja käytöstäpoistosta, rahoitustuesta päätettiin ilman mahdollisuutta määrittää rahoituksen enimmäistaso; huomauttaa, että selkeitä ehtoja enimmäismäärien määrittelylle ei ollut senkään jälkeen, kun käytöstäpoistoa koskevat suunnitelmat ja strategiat oli laadittu, mikä merkitsi sitä, että lisärahoituksesta oli päätettävä vaiheittain ja tapauskohtaisesti;

5.

katsoo, että yhteisön tuella on tarkoitus tukea näitä kolmea jäsenvaltiota siten, että ne selviävät vahvistettujen varhaisten sulkemisajankohtien seurauksena aiheutuneesta rahoituksellisesta ja taloudellisesta rasitteesta, ja kattaa monen tärkeän käytöstäpoistotoimen kustannukset, investoida energiahankkeisiin energiariippuvuuden vähentämiseksi ja auttaa voimalaitosten käytöstäpoiston sosiaalisten vaikutusten lieventämisessä; huomauttaa kuitenkin, että kaikissa kolmessa tapauksessa voimaloiden käytöstäpoistamiskustannukset ovat nousseet suunniteltua EU:n tukea korkeammiksi ja on todennäköistä, että ne ylittävät myös alkuperäisen arvion; panee myös merkille, että huomattava osa varoista käytettiin energiahankkeisiin eikä rahoitustuen pääasialliseen tarkoitukseen eli ydinvoimaloiden käytöstäpoistamiseen;

6.

katsoo, että Euroopan unionin solidaarisuusajattelu auttaa tehokkaasti lieventämään varhaisen sulkemisen taloudellisia seurauksia energia-alalla; huomauttaa kuitenkin, että tätä mietintöä valmisteltaessa varsinainen käytöstäpoistaminen on edelleen alkuvaiheessaan;

7.

panee merkille, että kyseessä olevien ydinvoimaloiden käytöstäpoisto olisi asetettava etusijalle Euroopan koko väestön turvallisuuden ja terveyden vuoksi;

8.

pelkää, että käytöstäpoistotoimien rahoituksen puute viivästyttää ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa ympäristöä ja ihmisten terveyttä uhkaavalla tavalla;

9.

korostaa, että turvallisuus on ensisijaisen tärkeä tekijä kyseessä olevien varhaisessa vaiheessa suljettujen ydinvoimalaitosten käytöstäpoistossa; kehottaa siksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita pitämään tämän mielessä sellaisten tulevien päätösten varalta, jotka koskevat ydinvoiman käytöstäpoistoa ja etenkin näitä kolmea käytöstäpoistamisohjelmaa; kehottaa komissiota järjestämään riittävän koordinoinnin jäsenvaltioiden kanssa ja laatimaan tarkkoja aikatauluja hankkeiden loppuunsaattamiselle;

10.

panee huolestuneena merkille, että näihin kolmeen käytöstäpoisto-ohjelmaan liittyviä yksityiskohtaisia käytöstäpoistosuunnitelmia ei ole vielä saatu päätökseen ja että tästä syystä ei ole riittävästi tietoa aikatauluista, erityishankkeiden kustannuksista eikä niiden rahoituslähteistä; kehottaa siksi kyseisiä kansallisia viranomaisia saattamaan päätökseen suunnitelmat ja komissiota antamaan tietoja tämän prosessin etenemisestä ja esittämään käytöstäpoistohankkeille pitkän aikavälin yksityiskohtaisen rahoitussuunnitelman; kehottaa komissiota esittämään selvästi näiden suunnitelmien toteuttamisen edellyttämän EU:n rahoituksen laajuuden;

11.

kehottaa komissiota tarkastelemaan tapoja muuttaa käytöstäpoistotoimiin liittyviä EU:n rahoitusmenettelyjä ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten hallintorakenteiden käyttämät strategiat ja kehottaa yksinkertaistamaan varojen hallintasääntöjä niin, että ne eivät vaikuta käytöstäpoistotoimien turvallisuuteen;

12.

panee merkille, ettei osanottajien vastuualueita ole määritetty selvästi rahoituksen ja käytöstäpoistoprosessin suhteen; katsoo, että komission olisi kannettava päävastuu EU:n tuen täytäntöönpanosta ja että olisi perustettava yhteinen hallinto EJKP:n kanssa;

13.

katsoo, että sopimusten tekemiseksi olisi suotavaa soveltaa EU:n vastavuoroisuusperiaatetta eurooppalaisten yrityksen eduksi siten, että sovelletaan erityisesti muun muassa energiahuollon alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun direktiivin 2004/17/EC 58 artiklassa vahvistettuja periaatteita;

14.

huomauttaa, että Euroopan unionin näille kolmelle jäsenvaltiolle myöntämä kokonaistuki on 2 847,78 miljoonaa euroa vuoteen 2013 loppuun mennessä; toteaa, että vaikka ydinvoimaloiden välillä on eroja, etenkin polttoaineen varastoimisessa, ohjelmissa käytetään periaatteessa samaa teknologiaa; toteaa kuitenkin, että myönnettävissä määrärahoissa on huomattavia eroja: Ignalina (kaksi yksikköä) 1 367 miljoonaa euroa, Bohunice (kaksi yksikköä) 613 miljoonaa euroa ja Kozloduy (4 yksikköä) 867,78 miljoonaa euroa;

15.

panee merkille myös vuoden 2009 lopussa saatavilla olleiden tietojen perusteella, että jäsenvaltiot ovat eri tilanteissa maksettujen määrärahojen osalta: Ignalina yhteensä 1 367 miljoonaa euroa, maksusitoumus 875,5 miljoonaa euroa (64,04 prosenttia), maksettu 760, 4 miljoonaa euroa (55,62 prosenttia), Bohunice yhteensä 613 miljoonaa euroa, maksusitoumus 363,72 miljoonaa euroa (59,33 prosenttia), maksettu 157,87 miljoonaa euroa (25,75 prosenttia), Kozloduy yhteensä 867,78 miljoonaa euroa, maksusitoumus 567,78 miljoonaa euroa (65,42 prosenttia), maksettu 363,149 miljoonaa euroa (41,84 prosenttia), mikä aiheutuu ensisijaisesti sulkemisen erilaisesta aikataulusta;

16.

katsoo, että rahastojen hallinnoinnissa ja niiden varojen käytössä on noudatettava ehdotonta avoimuutta; myöntää, että varojen järkevä ja avoin hallinnointi sekä asianmukainen ulkoinen valvonta on tärkeää energiamarkkinoiden terveen kilpailun takaamiseksi; suosittelee toimimaan avoimesti ja edistämään yleisön osallistamista tämän alan toimintaan;

17.

panee merkille seuraavat loppuun saatetut tarkastukset ja arvioinnit: Liettualle ja Slovakialle myönnettävää käytöstäpoistamistukea koskeva väliarviointi (2007), komission kaikkia kolmea ohjelmaa koskevat sisäiset tarkastukset vuonna 2007, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2008 ja 2009 suorittamat tarkastukset, jotka koskivat hankkeiden ja ohjelmien hallinnosta vastaavaa virastoa (Central Project Management Agency, CPMA) Ignalinan hankkeen osalta, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastus tarkastuslausuman valmistelemista varten vuonna 2008 ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toteutettavuustutkimus vuonna 2009, ja panee merkille seuraavat parhaillaan käynnissä olevat toimet: komission tiedonanto, jonka odotetaan valmistuvan vuoden 2011 alkupuolella, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ulkoinen tarkastus käytöstäpoiston kansainvälistä tukirahastoa (International Decommissioning Support Fund, BIDSF) varten ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kaikkia kolmea ohjelmaa koskeva kattava tulostarkastus;

18.

katsoo, että toteutettujen tarkastusten määrä ja soveltamisala vaikuttavat riittämättömiltä, kun otetaan huomioon suuri rahamäärä, varojen uudenlainen käyttö, prosessin aikana ilmenneet tuntemattomat tekijät sekä lukuisat myöhemmät muutokset ja mukautukset lisämäärärahojen myöntämisessä; pitää valitettavana sitä, että komission syyskuussa 2007 esittämä väliarviointi Liettualle ja Slovakialle käytöstäpoistoa varten annetusta avusta ei kattanut Bulgariaa (joka sai tukea jo tuolloin);

19.

pitää valitettavana, ettei komissio esitä Euroopan parlamentille vuotuisia kertomuksia ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä; kehottaa siksi komissiota seuraamaan kertyneiden varojen käyttöä koskevia parannuksia ja sitä, kuinka todennäköistä on, että näiden kolmen ydinvoimalaitoksen nimenomaisten yksiköiden käytöstäpoistoa varten kerrytetyt varat otetaan käyttöön seuraavien kolmen vuoden aikana ja ilmoittamaan näistä asioista vuosittain Euroopan parlamentille;

20.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen, jolla varmistetaan, onko tuleviin käytöstäpoistohankkeisiin mahdollista myöntää määrärahoja vuoteen 2013 asti etenkin, kun otetaan huomioon, että Bohunicea koskevat käytöstäpoistamisluvat annetaan heinäkuussa 2011 ja Kozloduya koskevat vuoden 2011 ja vuoden 2012 lopussa;

21.

kehottaa komissiota antamaan vertailevaa tietoa käytöstäpoiston eri vaiheita koskevista alkuperäisistä ja tarkistetuista aikatauluista sekä energia-alan ja sosiaalipolitiikan alan toimenpiteistä, ennen kuin EU:n varojen myöntämistä jatketaan;

22.

kehottaa komissiota antamaan tietoja erityisistä parannuksista, jotka ovat seurausta vuonna 2007 perustetusta jäsenvaltioiden edustajista koostuvasta hallintakomiteasta, jonka tehtävänä on tukea komissiota tukiohjelmien täytäntöönpanossa ja tehdä sittemmin selkoa toteutuneista menettelytapojen muutoksista;

23.

huomauttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suorittama tarkastus on yhä käynnissä; arvelee, että tämä auttaa tuomaan esiin varojen käytön tavoitteet ja tehokkuuden ja tekemään tulevaisuutta koskevia toteuttamiskelpoisia ehdotuksia sekä arvioimaan käytöstäpoiston vaatimaa lisärahoitusta; katsoo, että koska kyse on kattavasta tulostarkastuksesta, siinä olisi tehtävä selkoa seuraavista seikoista:

24.

katsoo, että myönnetyistä EU:n määrärahoista aikajaksolla 2007–2013 rahoitettavien tulevaisuuden toimien osalta on selkiytettävä vielä seuraavia seikkoja:

25.

panee huolestuneena merkille, että missään näistä kolmesta hankkeesta ei ole EU:n koordinaattori- ja asiantuntijaryhmää, jonka avulla käytöstäpoisto-ohjelmaa olisi voitu käsitellä EU:n kokemukseen perustuvana kokonaisena pakettina tavalla, joka olisi mahdollistanut näiden kolmen hankkeen välisen synergian;

26.

korostaa, että koordinointia näiden kolmen ohjelman välillä on lisättävä, jotta voidaan parantaa toimien suunnittelua ja jakaa niistä saatuja kokemuksia; katsoo, että Euroopan unioni kokonaisuudessaan voi myös hyötyä tästä kokemuksesta, sillä reaktorit poistetaan käytöstä niiden taloudellisen käyttöiän päättyessä; kehottaa siksi kaikkia osapuolia kehittämään ja keräämään parhaita käytöstäpoistokäytänteitä ja varmistamaan, että muiden jäsenvaltioiden ydinvoimaloista saatuja kokemuksia ja tietoja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla;

27.

kehottaa komissiota perustamaan koordinointiryhmän, joka vastaa seuraavista tehtävistä:

28.

toteaa, että käytöstäpoiston rahoituksessa tulisi soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja että ydinlaitosten toiminnanharjoittajien tulisi varmistaa, että ydinlaitosten käyttöiän aikana kootaan riittävästi varoja tulevaa käytöstäpoistoa varten;

29.

panee merkille, että reaktoreiden varhainen sulkeminen esti tarvittavien summien suunnitellun keräämisen vastaaviin kansallisiin rahastoihin, joiden avulla oli tarkoitus kattaa kaikki laitosten käytöstäpoiston aiheuttamat kustannukset;

30.

ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa käytössä olevat strategiat ja kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisia tapoja yhdenmukaistaa käytöstäpoiston rahoittamiseen käytettäviä menetelmiä EU:ssa, jotta voidaan varmistaa tarvittavien varojen kokoaminen ajoissa vaarantamatta kuitenkaan käytöstäpoistoprosessin turvallisuutta;

31.

suhtautuu myönteisesti siihen, että suurinta osaa Ignalina-ohjelman hankkeista, jotka koskevat energiatehokkuutta ja sähkön toimitusvarmuuden turvaamista, ollaan toteuttamassa tai ne on jo pantu täytäntöön;

32.

panee huolestuneena merkille, että tärkeimmät jäteinfrastruktuurin hallintahankkeet (käytetyn polttoaineen varastointi ja jätteen loppusijoituspaikkaa koskeva hanke) ovat viivästyneet huomattavasti, mistä on aiheutunut lisäkustannuksia alkuperäisiin arvioihin nähden; toteaa, että järjestelmän liikkumavara on käytetty käytännöllisesti katsoen loppuun ja viivästykset saattavat alkaa vaikuttaa koko käytöstäpoistosuunnitelman aikataulun viivästymiseen, mikä lisää suhteessa kustannuksia; kehottaa komissiota ilmoittamaan hankkeen aikataulun uudelleenarviointiin liittyvistä tuloksista;

33.

panee merkille, että suuri osa varoista myönnettiin energiahankkeille, että käytöstäpoistamiseen tarvitaan vielä huomattavaa rahoitusta ja että kansalliset varat eivät riitä tämän kattamiseen: Ignalinan ydinvoimalan käytöstäpoistoa varten perustettu valtion rahasto on saanut tähän mennessä kokoon vain hieman yli 100 miljoonaa euroa (käytöstäpoiston tekniset kustannukset ovat yksistään 987–1 300 miljoonaa euroa) ja huomattava osa summasta on käytetty muihin kuin käytöstäpoistoon liittyviin hankkeisiin; kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin tämän asian ratkaisemiseksi erityisesti jäsenvaltiotasolla;

34.

suhtautuu myönteisesti Bohunice-ohjelman edistymiseen;

35.

panee merkille, että vaikka yhteisön tuki on varattu ydinvoimaloiden ja erityisesti V1-reaktoreiden käytöstäpoistamiseen sekä toimitusvarmuuteen, kansallinen ydinvoimarahasto ei pannut sivuun erityisesti korvamerkittyä rahoituslähdettä parhaillaan käynnissä olevaa A1:n käytöstäpoistamishanketta varten;

36.

huomauttaa, että joidenkin käytöstäpoistamishankkeiden täytäntöönpanossa on ollut huomattavia viivästyksiä ja että näitä hankkeita ovat muun muassa alueen turvajärjestelyjen uudistaminen, vanhan jätteen käsittelyyn liittyvä hanke sekä radioaktiivisen jätteen väliaikaisvaraston rakentaminen Bohunicen alueelle; kehottaa komissiota ja Slovakiassa toimivia tahoja ryhtymään toimiin viivästysten ehkäisemiseksi ja olemaan vaarantamatta käytöstäpoistamistoimien etenemistä aikataulun mukaisesti;

37.

pitää myönteisenä Kozloduy-ohjelman yleisesti ottaen hyviä teknisiä ja rahoituksellisia tuloksia sekä yksikköjen 1–4 käytöstäpoistamisstrategian muuttamista: alkuperäinen viivästetyn käytöstäpoiston strategia muutettiin välittömän keskeytymättömän käytöstäpoiston strategiaksi;

38.

panee huolestuneena merkille, että melko suuri osa myönnetyistä varoista on suunnattu energiahankkeisiin; kehottaa komissiota seuraamaan jäljellä olevien energiahankkeiden täytäntöönpanoa ja ilmoittamaan tuloksista; kehottaa kasvattamaan käytöstäpoistoa ja jätteitä koskevien hankkeiden osuutta Kozloduy-ohjelman jäljellä olevan voimassaolokauden aikana;

39.

korostaa muun muassa yksiköissä 1 ja 2 radioaktiivisen jätteen käsittelystä vastaavan valtionyhtiön (State Enterprise for Radioactive Waste, SERAW) ja yksiköistä 3 ja 4 nykyään vastaavan Kozloduyn ydinvoimalan välisen kattavan hallinnollisen koordinoinnin merkitystä; kehottaa Bulgariaa analysoimaan ja toteuttamaan viipymättä tarvittavia jaettuun hallintoon liittyviä parannuksia ja/tai siirtämään yksiköt 1–4 yhteisen hallinnon piiriin;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Bulgarian, Liettuan ja Slovakian hallituksille.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/26

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja palauttamiskiellon periaatteen,

—

ottaa huomioon muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat YK:n asiakirjat, kuten 25. kesäkuuta 1993 ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa hyväksytyt Wienin julistus ja toimintaohjelma (A/CONF. 157/23) sekä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta 20. joulukuuta 1993 annetun julistuksen (A/RES/48/104),

—

ottaa huomioon seuraavat YK:n yleiskokouksen antamat päätöslauselmat: 12. joulukuuta 1997 rikosten estämisestä ja rikosoikeudellisista toimista naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi (A/RES/52/86), 18. joulukuuta 2002 työstä naisiin kohdistuvien kunniarikosten poistamiseksi (A/RES/57/179) sekä 22. joulukuuta 2003 naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamisesta (A/RES/58/147),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun erityisraportoijien kertomukset naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yleisen suosituksen nro 19, jonka naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on hyväksynyt (11. istunto vuonna 1992),

—

ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta (1), 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking + 10) (2) ja 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Peking 15 – YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelma” (3),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman toimenpiteiden tehostamisesta kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi (A/RES/61/143) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 ja 1820, jotka koskevat naisia, rauhaa ja turvallisuutta,

—

ottaa huomioon joulukuussa 2008 perustetun naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista käsittelevän Euroopan neuvoston ad hoc -komitean työn, jolla valmistellaan asiaa koskevaa Euroopan neuvoston tulevaa yleissopimusta,

—

ottaa huomioon työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston 8. maaliskuuta 2010 esittämät väkivaltaa koskevat päätelmät,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 vahvistamansa kannan esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (4),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (5),

—

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2009 antamansa kannanoton naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen ”Say NO to Violence against Women” -kampanjaan (6),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:ssa harjoitetun naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnasta (7),

—

ottaa huomioon komission strategian naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2010–2015, joka esiteltiin 21. syyskuuta 2010,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0065/2011),

A.

katsoo, että millään yksittäisellä toimella ei voida poistaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mutta sitä ja sen seurauksia voidaan vähentää merkittävästi yhdistämällä infrastruktuuriin liittyviä, oikeudellisia sekä täytäntöönpanoon, koulutukseen, terveyteen ja muihin palveluihin liittyviä toimia,

B.

toteaa, että vaikka termistä ”naisiin kohdistuva väkivalta” ei ole olemassa kansainvälisesti tunnustettua määritelmää, Yhdistyneet kansakunnat määrittelee sen kaikenlaiseksi sukupuoleen perustuvaksi väkivallaksi, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai psykologista vahinkoa tai kärsimystä naisille, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkailu tai pakottaminen taikka mielivaltainen vapaudenriisto, tapahtuipa se julkisessa tai yksityisessä elämässä (8),

C.

toteaa, että väkivalta on traumaattinen kokemus kenelle tahansa miehelle, naiselle tai lapselle, mutta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kohdistavat etupäässä miehet naisiin ja lapsiin, ja se heijastaa ja vahvistaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa ja heikentää uhrien terveyttä, ihmisarvoa, turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta,

D.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien tutkimusten mukaan yksi viidestä tai neljästä naisesta Euroopassa on aikuisena kokenut fyysistä väkivaltaa ainakin kerran ja yli kymmenesosa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, johon on liittynyt voimankäyttöä; ottaa huomioon, että tutkimuksista käy myös ilmi, että 26 prosenttia lapsista ja nuorista on ilmoittanut kokeneensa fyysistä väkivaltaa lapsena,

E.

toteaa, että mainonnassa ja pornografiassa esitetään usein monenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja että niissä siten vähätellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja estetään sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen tarkoitettujen strategioiden toteuttamista,

F.

toteaa, että miesten naisiin kohdistama väkivalta muokkaa naisten asemaa yhteiskunnassa tavalla, joka näkyy naisten terveydessä, työn ja koulutuksen saannissa, sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan osallistumisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa, osallistumisessa julkiseen ja poliittiseen elämään ja päätöksentekoon sekä suhteissa miehiin,

G.

ottaa huomioon, että naiset jättävät monesti nostamatta kanteen heihin kohdistuneesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta monista ja monitahoisista syistä, joihin sisältyy psykologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, ja että heiltä saattaa myös puuttua luottamusta poliisiviranomaisiin, oikeusjärjestelmään sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin,

H.

ottaa huomioon, että pääasiassa miesten naisiin kohdistama sukupuoleen perustuva väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, joka vaikuttaa uhreihin ja tekijöihin riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, tuloistaan tai sosiaalisesta asemastaan ja joka johtuu vallan jakautumisesta eriarvoisesti naisille ja miehille yhteiskunnassamme,

I.

ottaa huomioon, että taloudelliset paineet johtavat usein siihen, että väkivallasta tulee useammin toistuvaa, rajumpaa ja vaarallisempaa; ottaa huomioon, että tutkimukset ovat osoittaneet, että naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy, kun miehet kokevat itsensä syrjäytyneiksi ja riistetyiksi talouskriisin takia,

J.

toteaa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sisältyy monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia, joita ovat muun muassa seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja häirintä, prostituutio, naisilla ja tytöillä käytävä ihmiskauppa, naisten seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisoikeuksien loukkaukset, naisiin työelämässä kohdistuva väkivalta, naisiin konflikteissa kohdistuva väkivalta, naisiin vankilassa tai hoitolaitoksissa kohdistuva väkivalta sekä monet vahingolliset perinteiset käytännöt; toteaa, että kaikista näistä väärinkäytöksistä voi jäädä syviä psyykkisiä arpia, että ne voivat vahingoittaa naisten ja tyttöjen terveyttä ja myös heidän lisääntymisterveyttään ja seksuaalista terveyttään ja että ne joissakin tapauksissa voivat johtaa kuolemaan,

K.

toteaa, että miehen tekemää naisen raiskausta ei useissa jäsenvaltioissa katsota virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi (9),

L.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia tietoja ei kerätä Euroopan unionissa säännöllisesti, minkä vuoksi on vaikeaa varmistaa ilmiön todellinen laajuus ja löytää sopivia ratkaisuja tähän ongelmaan; toteaa, että tietojen luotettava kerääminen on hyvin ongelmallista, koska naiset ja miehet ovat pelon tai häpeän takia haluttomia ilmoittamaan kokemuksistaan asianomaisille tahoille,

M.

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston jäsenvaltioita koskevien tutkimusten mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan vuotuisten kustannusten arvioidaan olevan noin 33 miljardia euroa (10),

N.

ottaa huomioon, että naiset Euroopan unionissa eivät ole tasaveroisesti suojattuja miesten väkivallalta, koska jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan,

O.

toteaa, että Euroopan unionilla on Lissabonin sopimuksen myötä entistä suurempi toimivalta rikosasioihin liittyvässä oikeudellisessa yhteistyössä, mikä koskee myös rikosprosessioikeutta ja rikosoikeutta sekä poliisiyhteistyötä,

P.

ottaa huomioon sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten hälyttävän määrän,

Q.

toteaa, että äitien ja raskaana olevien naisten häirintä on yksi naisten kärsimän väkivallan tai hyväksikäytön muodoista, joka tapahtuu ensisijaisesti perheessä tai parisuhteessa sekä sosiaalisissa ja ammatillisissa yhteyksissä ja johtaa siihen, että naiset menettävät työpaikkansa joko siksi, että heidät irtisanotaan tai että he lähtevät vapaaehtoisesti, sekä syrjintään ja masennukseen,

R.

toteaa, että komissio on painottanut sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmassaan (2010–2015), että sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi keskeisistä ongelmista, jotka on ratkaistava todellisen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi,

S.

toteaa, että komissio on ilmoittanut esittävänsä vuonna 2011 ehdotuksen strategiaksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, mutta että komission työohjelmassa vuodeksi 2011 ei nimenomaisesti viitattu tähän strategiaan,

1.

pitää myönteisenä komission Tukholman ohjelman toteuttamista koskevassa toimintasuunnitelmassa antamaa lupausta esittää vuosien 2011–2012 aikana naisiin kohdistuvan väkivallan, perheväkivallan ja naisten sukupuolielinten silpomisen vastaista strategiaa koskeva tiedonanto, jota seuraa EU:n toimintasuunnitelma (11);

2.

ehdottaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevaa uutta kattavaa politiikkaa, joka käsittää seuraavat tekijät:

3.

vaatii jäsenvaltioita kriminalisoimaan raiskauksen ja ilman uhrin suostumusta tapahtuvan seksuaalisen väkivallan erityisesti avioliitossa ja virallistamattomissa parisuhteissa ja/tai kun tekijänä on miespuolinen sukulainen, ja varmistamaan, että näistä rikoksista nostetaan automaattisesti syyte ja torjutaan kaikki viittaukset kulttuuri-, perinne- tai uskontosidonnaisiin käytäntöihin lieventävänä asianhaarana naisiin kohdistuvan väkivallan yhteydessä, mukaan lukien niin kutsutut kunniarikokset ja naisten sukuelinten silpominen;

4.

tunnustaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on sukupuoleen perustuvien ihmisoikeusloukkausten vakavimpia muotoja ja että muihin uhreihin kuten lapsiin, miehiin ja vanhuksiin kohdistuva perheväkivalta on myös vaiettu ilmiö, joka koskee niin monia perheitä, että sitä ei voida sivuuttaa;

5.

korostaa, että altistumisella vanhempien tai muiden perheenjäsenten väliselle fyysiselle, seksuaaliselle tai psykologiselle väkivallalle tai hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia lapsiin;

6.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kaiken tyyppistä väkivaltaa kokemaan joutuvia lapsia varten ikäryhmittäin soveltuvaa psykososiaalista neuvontaa, joka on erityisesti räätälöity lapsille, jotta he voivat selviytyä traumaattisista kokemuksistaan, ja huolehtimaan että lasten etu otetaan asianmukaisesti huomioon;

7.

korostaa, että maahanmuuttajanaiset, mukaan lukien ilman oleskelulupaa olevat maahanmuuttajanaiset sekä naispuoliset turvapaikanhakijat, muodostavat kaksi alaryhmää, jotka ovat erityisen alttiita sukupuoleen perustuvalle väkivallalle;

8.

korostaa, että on erittäin tärkeää, että kaikilla sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten kanssa työskentelevillä henkilöillä, erityisesti oikeuslaitoksen edustajilla ja lainvalvontaviranomaisilla, on asianmukainen koulutus, ja että erityisen tärkeää tämä on, kun on kyse poliisiviranomaisista, tuomareista, sosiaalityöntekijöistä ja terveydenhuoltohenkilöstöstä;

9.

kehottaa komissiota käyttämään kaikkea saatavissa olevaa asiantuntemusta ja laatimaan ja esittämään jäsenvaltioista saatujen tietojen perusteella vuotuiset tilastot sukupuoleen perustuvasta väkivallasta sekä luvut siitä, kuinka monta naista tulee kumppaninsa tai aiemman kumppaninsa tappamaksi;

10.

painottaa, että lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yleisemmällä tasolla sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista väkivaltaa koskeva tutkimus olisi sisällytettävä monialaisena tutkimuksena tulevaan kahdeksanteen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmaan;

11.

pyytää komissiota harkitsemaan naisiin kohdistuvan väkivallan seurantakeskuksen perustamista sellaisten oikeustapausten pohjalta, joissa on ollut kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta;

12.

kehottaa komissiota pyrkimään edelleen torjumaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa yhteisöohjelmilla ja erityisesti Daphne-ohjelmalla, joka on jo osoittautunut menestyksekkääksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa;

13.

toteaa, että Euroopan perusoikeusvirasto aikoo tehdä tutkimuksen, jonka yhteydessä se haastattelee edustavaa otosta kaikkien jäsenvaltion naisista heidän kokemastaan väkivallasta; pyytää keskittymään siihen, että tarkastellaan vastauksia, joita naiset saavat eri viranomaisilta ja eri tukipalveluista tehdessään ilmoituksia;

14.

kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan selvästi kansallisissa tilastoissaan sukupuoleen perustuvan väkivallan laajuuden ja toteuttamaan toimia sen takaamiseksi, että kerätään tietoja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, muun muassa uhrien sukupuolesta, tekijöiden sukupuolesta, uhrien ja tekijöiden suhteesta, iästä, rikospaikoista sekä vammoista;

15.

kehottaa komissiota esittämään tutkimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan taloudellisista vaikutuksista ja ottamaan tällöin huomioon tutkimukset, joissa käytettävillä menetelmillä on mahdollista kvantifioida naisiin kohdistuvan väkivallan taloudelliset vaikutukset terveydenhuoltopalveluihin, sosiaaliturvajärjestelmään ja työmarkkinoihin;

16.

kehottaa Euroopan perusoikeusvirastoa ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia teettämään tutkimuksia siitä, miten yleistä väkivalta on teini-ikäisten välisissä suhteissa ja miten se vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa;

17.

toteaa, että vainonta (stalking), jonka uhreista 87 prosenttia on naisia, aiheuttaa psyykkisiä traumoja ja vakavaa emotionaalista stressiä ja että vainontaa olisi siksi pidettävä naisiin kohdistuvana väkivaltana ja siihen olisi puututtava lainsäädännöllä kaikissa jäsenvaltioissa;

18.

toteaa, että vahingolliset perinteiset käytännöt kuten naisten sukuelinten silpominen ja niin kutsutut kunniamurhat ovat kulttuuriin liittyvää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja vaatii siksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vahingollisiin perinteisiin käytäntöihin strategiassaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

19.

tunnustaa prostituutioon, lapsiprostituutio mukaan lukien, Euroopan unionissa liittyvän vakavan ongelman ja pyytää, että tutkitaan edelleen yhteyttä jäsenvaltion lainsäädännön ja jäsenvaltiossa esiintyvän prostituution muodon ja laajuuden välillä; kiinnittää huomiota siihen, että ihmiskauppa EU:hun ja EU:ssa on huolestuttavasti lisääntynyt ja että sen kohteena ovat erityisesti naiset ja lapset, ja vaatii jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisiin toimiin tämän laittoman toiminnan torjumiseksi;

20.

pyytää jäsenvaltioita tunnustamaan, että sijaisäitiyteen liittyy vakavia ongelmia koska siinä hyväksikäytetään naisen ruumista ja hänen lisääntymiselimiään;

21.

korostaa, että naisiin ja lapsiin kohdistuu samanlaista hyväksikäyttöä, että molempia voidaan pitää kauppatavarana kansainvälisillä lisääntymismarkkinoilla ja että uudet lisääntymisjärjestelyt, kuten sijaisäitiys, lisäävät naisilla ja lapsilla käytävää ihmiskauppaa ja valtioiden rajat ylittäviä laittomia adoptointeja;

22.

huomauttaa, että perheväkivallan on todettu olevan ensisijainen syy keskenmenoihin tai lapsen syntymiseen kuolleena ja äidin kuolemaan synnytyksessä, ja pyytää komissiota tutkimaan tarkemmin raskaana oleviin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jossa tekijä vahingoittaa useampaa kuin yhtä ihmistä;

23.

toteaa, että kansalaisyhteiskunta ja erityisesti kansalaisjärjestöt, naisjärjestöt ja muut julkiset ja yksityiset vapaaehtoisjärjestöt, jotka antavat tukea väkivallan uhreille, tekevät erittäin arvokasta työtä erityisesti auttamalla uhreiksi joutuneita naisia, jotka haluavat rikkoa sen hiljaisuuden, johon väkivalta on heidät eristänyt, ja jäsenvaltioiden pitäisi tukea niitä;

24.

muistuttaa, että uhrien lisäksi on työskenneltävä myös väkivallantekijöiden kanssa ja pyrittävä lisäämään jälkimmäisten vastuullisuutta sekä muuttamaan stereotyyppejä ja yhteiskuntaan juurtuneita asenteita, jotka osaltaan ovat syynä tällaisen väkivallan edellytysten säilymiseen ja väkivallan hyväksymiseen;

25.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan naisille turvakoteja, joilla autetaan naisia ja lapsia elämään itsenäistä elämää ilman väkivaltaa ja köyhyyttä; toteaa, että turvakotien olisi tarjottava muun muassa erityispalveluja, terveydenhuoltoa, oikeusapua, psykososiaalista ja terapeuttista neuvontaa, oikeudellista tukea oikeudenkäyntien aikana ja tukea väkivaltaa kokeneille lapsille;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden pitäisi osoittaa asianmukaiset resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen myös hyödyntämällä rakennerahastoja;

27.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot sekä alueelliset ja paikalliset viranomaiset toteuttavat toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten työmarkkinoille palaamisen helpottamiseksi hyödyntämällä muun muassa Euroopan sosiaalirahastoa ja Progress-ohjelmia;

28.

pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisen kehyksen, joka takaa siirtolaisnaisille oikeuden saada oma passi ja oleskelulupa ja jonka nojalla näiden asiakirjojen pois ottaminen on rikos;

29.

toistaa 25. helmikuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi Lissabonin sopimuksella perustetun uuden oikeudellisen kehyksen puitteissa tulla kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan sopimuspuoleksi;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/34

—

ottaa huomioon komission 7. heinäkuuta 2010 antaman tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka” (KOM(2010)0343) sekä komission 7. heinäkuuta 2010 esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten (KOM(2010)0344),

—

ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020) sekä komission 9. marraskuuta 2010 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (KOM(2010)0612),

—

ottaa huomioon neuvoston 25. lokakuuta 2010 tekemät päätelmät kattavasta kansainvälisiä sijoituksia koskevasta eurooppalaisesta politiikasta,

—

ottaa huomioon ajantasaistetut OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka koskee jäsenvaltioiden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, ja erityisesti 3. maaliskuuta 2009 annetun tuomion asiassa komissio v. Itävalta (asia C-205/06), 3. maaliskuuta 2009 annetun tuomion asiassa komissio v. Ruotsi (asia C-249/06) ja 19. marraskuuta 2009 annetun tuomion asiassa komissio v. Suomi (asia C-118/07),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0070/2011),

A.

toteaa, että Lissabonin sopimuksella siirrettiin ulkomaiset suorat sijoitukset EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, mistä määrätään Euroopan toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 206 ja 207 artiklassa,

B.

toteaa, että vuodesta 1959 alkaen jäsenvaltiot ovat tehneet bilateraalisesti yli 1 200 kahdenvälistä investointisopimusta ja kaiken kaikkiaan näitä sopimuksia on tehty lähes 3 000,

C.

toteaa, että on yleisesti tunnustettua, että omaan maahan suuntautuvat sijoitukset voivat parantaa isäntämaiden kilpailukykyä mutta ulospäin suuntautuvien sijoitusten osalta voidaan tarvita sopeuttamistukea matalan osaamistason työntekijöille; katsoo, että on kaikkien hallitusten velvollisuus kannustaa investointien myönteisiä vaikutuksia ja estää mahdolliset haittavaikutukset,

D.

ottaa huomioon, että SEUT:n 206 ja 207 artiklassa ei määritellä ulkomaisia suoria sijoituksia mutta että Euroopan unionin tuomioistuin on esittänyt käsityksensä niistä kolmen eri perusteen mukaan (1): niitä olisi pidettävä pitkäaikaisena investointina, joka edustaa vähintään 10 prosentin osuutta konserniyhtiön omasta pääomasta / osakkeista ja joka antaa sijoittajalle liikkeenjohdollisen määräysvallan konserniyhtiön toiminnassa; katsoo, että tämä määritelmä vastaa IMF:n ja OECD:n määritelmiä mutta se ei kata etenkään portfoliosijoituksia eikä teollis- ja tekijänoikeuksia; ottaa huomioon, että ulkomaisten suorien sijoitusten ja portfoliosijoitusten selkeä erottaminen on hankalaa, ja että on vaikeaa soveltaa tiukkaa oikeudellista määritelmää reaalimaailmassa,

E.

toteaa, että tietyt jäsenvaltiot käyttävät termistä ”ulkomainen sijoittaja” laajaa määritelmää, jonka mukaan yrityksen kansalaisuus voidaan määrittää pelkän postiosoitteen perusteella; toteaa, että tämän vuoksi eräät yritykset ovat voineet nostaa kanteen omaa maataan vastaan kolmannen maan allekirjoittaman kahdenvälisen investointisopimuksen perusteella; toteaa, että kaikkien unionin yritysten olisi voitava luottaa EU:n tuleviin investointisopimuksiin tai investointeja koskevia lukuja sisältäviin vapaakauppasopimuksiin,

F.

katsoo, että uusien maiden nouseminen paikallisiksi valtatekijöiksi tai maailmanvalloiksi, joilla on valmiudet laajaan sijoitustoimintaan, muuttaa perinteistä näkemystä, jonka mukaan ainoat sijoittajat olivat peräisin teollisuusmaista,

G.

toteaa, että ensimmäisten riitojenratkaisutapausten jälkeen 1990-luvulla ja vaikka kokemukset olivat yleensä myönteisiä, tuli ilmi joitakin ongelmia, jotka johtuivat sopimuksissa käytetystä epämääräisestä ja tulkinnan mahdollistavasta kielestä ja jotka koskivat erityisesti mahdollisuutta, että yksityiset edut ja julkisen vallan sääntelytehtävät ovat keskenään ristiriidassa esimerkiksi tapauksissa, joissa jokin valtio on saanut legitiimin lain säätämisen vuoksi kansainvälisiltä välimiehiltä tuomion ”oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen rikkomisesta”,

H.

toteaa, että Yhdysvallat ja Kanada olivat ensimmäisiä valtioita, jotka saivat tällaisen tuomion, ja ne ovat muokanneet kahdenvälisten investointisopimusten malliaan rajoittaakseen tulkintamahdollisuuksia välitysmenettelyssä ja taatakseen paremman suojan julkisten toimien alalla,

I.

toteaa, että komissio on listannut maat, joiden kanssa olisi ensimmäisenä neuvoteltava sijoitussopimuksista (Intia, Kanada, Kiina, Mercosur, Singapore ja Venäjä),

J.

katsoo, että hiljattain perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) on myös vahvistettava EU:n maailmanlaajuista esilläoloa ja roolia, mukaan luettuina EU:n kauppatavoitteiden edistäminen ja puolustaminen investointien alalla,

1.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen seurauksena ulkomaiset suorat investoinnit kuuluvat nyt EU:n yksinomaiseen toimivaltaan; panee merkille, että EU:n uusi toimivalta asettaa kaksinkertaisen haasteen: toisaalta nykyisten kahdenvälisten investointisopimusten hallinnoinnille ja toisaalta sellaisen Euroopan unionin sijoituspolitiikan määrittelylle, joka vastaa sekä sijoittajien että vastaanottavien valtioiden odotuksia mutta myös EU:n laajempia taloudellisia etuja ja ulkopoliittisia tavoitteita;

2.

iloitsee tästä EU:n uudesta toimivallasta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarttumaan mahdollisuuteen luoda yhdessä parlamentin kanssa yhtenäinen ja johdonmukainen sijoituspolitiikka, jolla edistetään laadukkaita sijoituksia ja myötävaikutetaan positiivisesti maailmanlaajuiseen taloudelliseen edistykseen ja kestävään kehitykseen; katsoo, että parlamentin on osallistuttava riittävästi tulevan sijoituspolitiikan muotoiluun ja että tämä edellyttää asianmukaista kuulemista tulevia neuvotteluja koskevista valtuutuksista sekä säännöllistä ja asiallista tiedottamista käynnissä olevien neuvottelujen tilanteesta;

3.

toteaa, että EU on tärkeä taloudellinen ryhmittymä, jolla on huomattava painoarvo neuvotteluissa; katsoo, että sijoituksia koskeva yhteinen politiikka täyttää sekä sijoittajien että asianomaisten valtioiden odotukset ja auttaa lisäämään EU:n ja sen yritysten kilpailukykyä sekä työllisyyttä;

4.

toteaa, että tarvitaan koordinoitua eurooppalaista kehystä, joka on suunniteltu luottamuksen lisäämiseen ja kannustamaan EU:n periaatteiden ja tavoitteiden edistämistä;

5.

muistuttaa, että nykyisessä globalisaation vaiheessa suorat ulkomaiset sijoitukset ovat lisääntyneet merkittävästi siten, että niiden määrä saavutti vuonna 2007, eli vuotta ennen kuin maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi alkoi vaikuttaa investointeihin, ennätykselliset 1 500 miljardia euroa siten, että EU oli suurin suorien ulkomaisten sijoitusten lähde koko maailmantaloudessa; korostaa kuitenkin, että vuosina 2008 ja 2009 investoinnit vähentyivät maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin takia; korostaa myös, että noin 80 prosenttia maailman ulkomaisten suorien sijoitusten kokonaisarvosta liittyy rajatylittäviin yrityssulautumiin ja -ostoihin;

6.

on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka” mutta korostaa, että samalla kun tiedonannossa keskitytään investointisuojaan, siinä pitäisi käsitellä enemmän oikeutta suojella julkisen vallan sääntelytehtävää ja täyttää kehityspoliittisen johdonmukaisuuden harjoittamista koskeva EU:n velvoite;

7.

katsoo, että sijoitukset voivat vaikuttaa myönteisesti kasvuun ja työllisyyteen EU:n lisäksi myös kehitysmaissa sikäli kuin sijoittajat aktiivisesti edistävät isäntävaltioiden kehitystavoitteita esimerkiksi tukemalla paikallistaloutta teknologian siirron avulla ja hyödyntämällä paikallista työvoimaa ja paikallisia tuotantopanoksia;

8.

kehottaa komissiota pitämään mielessä monenvälisellä, useammankeskisellä ja kahdenvälisellä tasolla saadut kokemukset, etenkin monenvälistä investointisopimusta koskeneiden OECD:n neuvottelujen epäonnistumisesta saadut kokemukset;

9.

kehottaa komissiota kehittämään EU:n investointistrategiaa varovaisesti ja koordinoidusti kahdenvälisten investointisopimusten parhaiden käytäntöjen pohjalta; panee merkille jäsenvaltioiden sopimusten väliset sisältöerot ja kehottaa komissiota sovittamaan nämä eroavaisuudet yhteen, jotta voidaan luoda investointisopimuksia varten vahva EU:n malli, jota voidaan myös mukauttaa kumppanuusmaan kehitystason mukaiseksi;

10.

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisia vapaaehtoisesti noudatettavia ohjeita, kuten kahdenvälisten investointisopimusten malleja, jotka auttavat jäsenvaltioita vahvistamaan luottamusta ja parantamaan yhdenmukaisuutta;

11.

pyytää komissiota esittämään selkeän määritelmän suojeltaville sijoituksille, mukaan luettuna sekä ulkomaiset suorat sijoitukset että portfoliosijoitukset; katsoo kuitenkin, että spekulatiivisia sijoitusmuotoja, sellaisina kuin komissio on ne määritellyt, ei suojella; korostaa, että jos teollis- ja tekijänoikeudet sisällytetään sijoitussopimuksiin, myös sopimuksiin, joista on jo esitetty alustavia neuvotteluvaltuutuksia, sopimusmääräyksissä olisi vältettävä vaikuttamasta kielteisesti geneeristen lääkkeiden tuotantoon ja noudatettava kansanterveyttä koskevia Trips-poikkeuksia;

12.

toteaa huolestuneena, että neuvotteleminen suuresta määrästä erilaisia sijoituksia johtaisi yksinomaisen ja jaetun toimivallan sekoittamiseen;

13.

kehottaa ottamaan käyttöön termin ”EU:n sijoittaja”, joka SEUT:n 207 artiklan henkeä heijastellen korostaisi sitä, että kaikista jäsenvaltioista tulevia sijoittajia suojellaan yhdenvertaisesti ja jolla näille turvattaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset ja investointisuoja;

14.

muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden kahdenvälisiä investointeja koskevassa standardisopimuksessa käytetään ”ulkomaisen sijoittajan” laajaa määritelmää; pyytää komissiota arvioimaan, milloin tämä on johtanut väärinkäytöksiin; pyytää komissiota antamaan ulkomaiselle sijoittajalle selkeämmän määritelmän, joka perustuu tähän arvioon ja OECD:n tuoreimpaan määritelmään suorista ulkomaisista sijoituksista;

15.

painottaa, että kaikkien EU:n sijoittajien sijoittajansuojan on edelleen oltava sijoitussopimusten tärkein näkökohta;

16.

toteaa, että neuvottelut kahdenvälisistä investointisopimuksista vievät aikaa; kehottaa komissiota käyttämään henkilöstöresurssejaan ja aineellisia resurssejaan EU:n investointisopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja niiden tekemisessä;

17.

katsoo, että pyyntö, jonka neuvosto esitti tiedonantoa koskevissa päätelmissään ja joka koski sitä, että unionin uusi lainsäädäntökehys ei saisi vaikuttaa kielteisesti sijoittajansuojaan ja nykyisten sopimusten mukaisiin takuisiin, voi aiheuttaa vaaran, että kaikkia uusia sopimuksia vastustetaan, ja vaarantaa tarvittavan tasapainon sijoittajansuojan ja sääntelyoikeuden suojan välillä aikana, jolloin sisäiset sijoitukset ovat kasvussa; katsoo lisäksi, että tällainen arviointiperusteiden muotoilu voi olla ristiriidassa SEUT:n 207 artiklan tarkoituksen ja hengen kanssa;

18.

katsoo, että myös neuvoston päätelmissä mainittu tarve määrittää parhaat käytännöt on järkevämpi ja tehokkaampi vaihtoehto, sillä näin voidaan kehittää unionin johdonmukaista sijoituspolitiikkaa;

19.

katsoo, että EU:n tulevien investointisopimusten olisi perustuttava jäsenvaltioiden kokemuksista saatuihin parhaisiin käytäntöihin ja sisällettävä seuraavat seikat:

20.

pyytää komissiota arvioimaan, mitä vaikutuksia olisi yleislausekkeen sisällyttämisellä unionin tuleviin sijoitussopimuksiin, ja antamaan asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle;

21.

kehottaa komissiota takaamaan vastavuoroisuuden, kun se neuvottelee markkinoille pääsystä tärkeimpien teollistuneiden kauppakumppaniensa ja tärkeimpien nousevan talouden maiden kanssa, ottaen huomion että herkimmät alat on jätettävä sopimusten ulkopuolelle ja epäsymmetrisyys on säilytettävä EU:n kauppasuhteissa kehitysmaiden kanssa;

22.

toteaa, että odotettu luotettavuuden parantuminen auttaa pk-yrityksiä tekemään sijoituksia ulkomaille, ja toteaa tältä osin, että pk-yrityksiä on kuultava neuvottelujen aikana;

23.

painottaa, että EU:n tekemissä tulevissa sijoitussopimuksissa on kunnioitettava julkisen vallan toimintamahdollisuuksia;

24.

on erittäin huolestunut joidenkin kansainvälisten välimiesten harkintavallasta tulkita laajasti sijoittajansuojalausekkeita, mikä on johtanut julkisen vallan antamien legitiimien määräysten huomiotta jättämiseen; pyytää komissiota määrittelemään selvästi sijoittajansuojaa koskevat normit, jotta tällaiset ongelmat vältetään uusissa investointisopimuksissa;

25.

kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin tuleviin sopimuksiin erityislausekkeen, jossa vahvistetaan sopimusosapuolien sääntelyoikeus muun muassa kansallisen turvallisuuden suojelun, ympäristönsuojelun sekä kansanterveyden, työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksien, teollisuuspolitiikan ja kulttuurin moninaisuuden suojelun alalla;

26.

korostaa, että komission on päätettävä tapauskohtaisesti tulevien sopimusten ulkopuolelle jätettävistä aloista, joita ovat esimerkiksi arkaluonteiset alat, kuten kulttuuri, koulutus ja kansanterveys sekä kansallisen puolustuksen kannalta strategisesti tärkeät alat, ja pyytää komissiota ilmoittamaan kussakin tapauksessa saamastaan valtuutuksesta Euroopan parlamentille; toteaa, että EU:n olisi myös kuunneltava kehitysyhteistyökumppaniensa huolia eikä sen pitäisi vaatia laajempaa vapauttamista, jos kyseinen maa pitää kehityksensä kannalta välttämättömänä suojata tiettyjä aloja, etenkin julkisia palveluja;

27.

painottaa, että tulevassa EU:n politiikassa on edistettävä myös kestäviä sijoituksia, jotka ovat ympäristöystävällisiä (tämä on erityisen tärkeä aihe kaivannaistoiminnassa) ja edistävät laadukkaita työoloja sijoitusten kohteena olevissa yrityksissä; pyytää komissiota sisällyttämään kaikkiin tuleviin sopimuksiin viittauksen ajantasaistettuihin OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille;

28.

toistaa laajempien vapaakauppasopimusten sijoituksia koskevien lukujen osalta pyyntönsä lisätä yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke sekä tehokkaat sosiaaliset ja ympäristöä koskevat lausekkeet kaikkiin EU:n allekirjoittamiin vapaakauppasopimuksiin;

29.

pyytää komissiota arvioimaan, miten tällaisia lausekkeita on sisällytetty jäsenvaltioiden kahdenvälisiin investointisopimuksiin ja miten ne voitaisiin sisällyttää myös tuleviin erillisiin investointisopimuksiin;

30.

suhtautuu myönteisesti siihen, että useissa kahdenvälisissä investointisopimuksissa jo käytetään lauseketta, jolla estetään sosiaali- tai ympäristölainsäädännön heikentäminen sijoittajien houkuttelemiseksi, ja kehottaa komissiota harkitsemaan tällaisen lausekkeen lisäämistä tuleviin sopimuksiinsa;

31.

katsoo, että nykyistä riitojenratkaisujärjestelmää on muutettava, siten että siitä tulee avoimempi ja osapuolille annetaan mahdollisuus muutoksenhakuun ja että siihen lisätään velvoite hyödyntää kaikkia paikallisia oikeuskeinoja silloin, kun ne ovat riittävän luotettavia asianmukaisen käsittelyn takaamiseksi, mahdollisuus turvautua amicus curiae -lausumiin ja velvoite valita sijoittajan ja valtion välitysmenettelyä varten vain yksi oikeuspaikka;

32.

katsoo, että kattavan investointisuojan mahdollistamiseksi on valtioiden välisen riitojenratkaisumenettelyn lisäksi käytettävä myös sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä;

33.

on tietoinen siitä, että EU ei voi käyttää Kansainvälisen investointiriitojen sovittelukeskuksen (ICSID) ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevän toimikunnan (UNCITRAL) olemassa olevia riitojenratkaisumekanismeja, koska EU ei itse ole kummankaan organisaation jäsen; kehottaa EU:ta sisällyttämään riitojenratkaisua koskevan kappaleen kaikkiin EU:n uusiin investointisopimuksiin tässä päätöslauselmassa ehdotettuja uudistuksia vastaavalla tavalla; pyytää että komissio ja jäsenvaltiot kantavat vastuunsa tärkeinä kansainvälisinä toimijoina ja pyrkivät ICSID:n (Kansainvälinen investointiriitojen sovittelukeskus) ja UNCITRAL:n (YK:n kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevä toimikunta) sääntöjen välttämättömiin uudistuksiin;

34.

kehottaa komissiota muotoilemaan ratkaisuja, jotka antavat pk-yrityksille mahdollisuuden riitojenratkaisumenettelyjen korkeiden kustannusten rahoittamiseen;

35.

pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian asetuksen siitä, kuinka vastuu jaetaan unionin ja jäsenvaltioiden välillä erityisesti taloudellisesti, jos EU häviää kansainväliseen välitysmenettelyyn viedyn asian;

36.

kannattaa periaatetta, jonka mukaan ensisijaisia kumppaneita EU:n tulevissa investointisopimuksissa ovat maat, joiden markkinapotentiaali on merkittävä mutta joissa ulkomaiset sijoitukset tarvitsevat parempaa suojaa;

37.

panee merkille, että investointien riski on yleensä suurempi kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa ja että investointisopimusten muodossa tarjottava vahva ja tehokas investointisuoja on avain suojeltaessa eurooppalaisia sijoittajia ja voi parantaa hallintotapaa niin, että voidaan luoda vakaa ympäristö, jota tarvitaan ulkomaisten suorien investointien lisäämiseksi näihin maihin; panee merkille, että jotta investointisopimukset hyödyttäisivät näitä maita enemmän, niissä on otettava huomioon myös sijoittajan velvollisuudet kunnioittaa ihmisoikeuksia ja noudattaa korruption vastaisia normeja osana EU:n ja kehitysmaiden laajempaa kumppanuutta, jonka tarkoituksena on vähentää köyhyyttä; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisia tulevia kumppaneita jäsenvaltioiden kahdenvälisten investointisopimusten parhaiden kytänteiden pohjalta;

38.

ilmaisee huolestumisensa sen johdosta, että suorat ulkomaiset sijoitukset vähiten kehittyneisiin maihin ovat äärimmäisen rajalliset ja keskittyvät tavallisesti luonnonvaroihin;

39.

katsoo, että kehitysmaissa paikallisia yrityksiä olisi tuettava enemmän, erityisesti niiden tuottavuuden vahvistamista koskevien aloitteiden avulla, tekemällä tiiviimpää yhteistyötä ja parantamalla työvoiman pätevyyttä, sillä nämä ovat tekijöitä, jotka tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia taloudellisen kehityksen, kilpailukyvyn ja kasvun vahvistamiseen kehitysmaissa; kannustaa myös siirtämään unionin uutta vihreää teknologiaa kehitysmaihin, koska se on paras tapa edistää ympäristöystävällistä ja kestävää kasvua;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysipainoisesti huomioon parlamentin kannan ennen investointineuvottelujen aloittamista sekä niiden aikana; muistuttaa Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen sisällöstä ja kehottaa komissiota kuulemaan parlamenttia alustavista neuvotteluvaltuuksista hyvissä ajoin, jotta se voi esittää kantansa, joka puolestaan komission ja neuvoston on otettava asianmukaisesti huomioon;

41.

korostaa tarvetta sisällyttää Euroopan ulkosuhdehallinnon edustustojen rooli tulevaa investointipolitiikkaa koskevaan strategiaan, kun tunnustetaan niiden potentiaali ja paikallinen taitotieto strategisiksi voimavaroiksi uusien poliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/40

—

ottaa huomioon aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2010 annetun komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009” (KOM(2010)0382) sekä sen liitännäisasiakirjat (SEC(2010)0897 ja SEC(2010)0898),

—

ottaa huomioon OLAFin kymmenennen toimintakertomuksen – vuosikertomus 2010 (1),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 ja toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä ja kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2009 ja komission vastaukset (3),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan 3 kohdan ja 325 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 hyväksymänsä kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin (5) sen varmistamiseksi, ettei EU:n varojen käyttöön liity korruptiota,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0050/2011),

1.

pahoittelee yleisesti sitä, että komission kertomuksessa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009 (KOM(2010)0382) (”vuoden 2009 PIF-kertomus”), joka annettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ei ole tietoja sääntöjenvastaisuuksien ja petoksien arvioidusta tasosta yksittäisissä jäsenvaltioissa, koska siinä keskitytään raportoinnin tasoon, eikä siten ole mahdollista saada yleiskuvaa säännönvastaisuuksien ja petosten todellisesta laajuudesta jäsenvaltioissa eikä määritellä tai rangaista niitä, joissa säännönvastaisuuksia ja petoksia on eniten;

2.

painottaa, että petos on esimerkki tarkoituksellisesta vääryydestä ja rangaistava teko ja että sääntöjenvastaisuus merkitsee sitä, että sääntöjä ei ole noudatettu; pahoittelee, että komission kertomuksessa ei käsitellä petoksia yksityiskohtaisesti ja että siinä käsitellään sääntöjenvastaisuuksia hyvin yleisesti; muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklassa käsitellään petoksia eikä sääntöjenvastaisuuksia, ja kehottaa tekemään eron petosten ja virheiden tai sääntöjenvastaisuuksien välillä;

3.

huomauttaa, että muutaman viime vuoden aikana on kehitetty tekniikoita petosten mittaamiseksi osana laajempaa yritystä torjua korruptiota, ja kehottaa komissiota lisäämään näitä tutkimusponnisteluja ja panemaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöön – ensin pilottihankkeina – asianmukaisia uusia menetelmiä, joita kehitetään mittaamaan sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia;

4.

kehottaa komissiota ottamaan vastuun sen varmistamisesta, että jäsenvaltiot noudattavat raportointivelvoitteitaan ja että saadaan luotettavia ja vertailtavia tietoja säännönvastaisuuksista ja petoksista, vaikka tämä edellyttäisi, että komissio muuttaa rangaistusjärjestelmää, joka koskee näiden raportointivelvoitteiden laiminlyöntiä;

5.

pitää valitettavana, että suuria määriä EU:n varoja käytetään edelleen väärin, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan näiden varojen pikainen takaisinperintä;

6.

on huolestunut siitä määrästä, joka Italiassa oli takaisinperimättömiä tai takaisinperimättömäksi julistettuja sääntöjenvastaisuuksia varainhoitovuoden 2009 lopussa;

7.

kehottaa komissiota pitämään jäsenvaltioita enemmän vastuussa tulevaisuudessa paljastuvista sääntöjenvastaisuuksista;

8.

toteaa, että unionin lainsäädännössä edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat sääntöjenvastaisuuksista kahden kuukauden kuluessa sen vuosineljänneksen päättymisestä, jolloin sääntöjenvastaisuudesta tehtiin ensimmäisen asteen hallinnollinen tai oikeudellinen päätös ja/tai jolloin ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta saatiin uutta tietoa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien kansallisten hallintomenettelyjen yksinkertaistamisen, jotta voidaan pitää kiinni asetetuista määräajoista ja lyhentää sääntöjenvastaisuuden tunnistamisen ja siitä ilmoittamisen välistä aikaa; kehottaa jäsenvaltioita petostentorjuntatoimissaan toimimaan ennen kaikkea veronmaksajien varojen suojelijoina;

9.

kysyy, mitä komissio on tehnyt torjuakseen epäiltyjen petosten lukumäärän ja arvon kasvua suhteessa sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärään Puolassa, Romaniassa ja Bulgariassa;

10.

on huolissaan epäilyttävän alhaisista petosepäilyjen määristä Espanjassa ja Ranskassa, etenkin ottaen huomioon niiden koon ja niiden saaman rahoitustuen, kuten komissio kertoo vuoden 2009 PIF-kertomuksessa, ja pyytää komissiota tämän vuoksi ilmoittamaan yksityiskohtaiset tiedot sovelletusta ilmoitusmenetelmästä ja näiden valtioiden valmiuksista havaita petoksia;

11.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26. heinäkuuta 1995 tehtyä yleissopimusta (6) tai sen pöytäkirjoja (7) (PIF-välineitä), siis Tšekin tasavaltaa, Maltaa ja Viroa, ratifioimaan kyseiset lainsäädäntövälineet viipymättä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ratifioineet PIF-välineet, tehostamaan ponnistuksiaan kansallisen rikoslainsäädännön vahvistamiseksi, jotta voidaan suojata unionin taloudellisia etuja, erityisesti korjaamalla olemassa olevat puutteet, jotka tulivat esiin komission toisessa kertomuksessa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0077);

12.

pitää ilahduttavana, että vuonna 2009 otettiin käyttöön OLAFin kehittämä ja ylläpitämä sovellus, sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmä (IMS), ja sen tuottamaa positiivista kehitystä; on huolestunut siitä, että komissio selittää ilmoitettujen tapausten määrän kasvun ja taloudelliset vaikutukset uuden teknisen raportoinnin käytöllä; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen selvityksen hiljattain käyttöönotetusta teknisestä raportoinnista ja sisällyttämään sen seuraavan vuoden kertomukseen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmän kokonaan täytäntöön ja parantamaan edelleen ilmoitusvelvollisuutensa noudattamista;

13.

pyytää komissiota sisällyttämään seuraavan vuoden kertomukseensa uutta teknistä raportointia käyttäen ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrän verrattuna perinteisiin ilmoitusmenetelmiin; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista;

14.

toistaa olevansa pahoillaan – kun otetaan huomion jäsenvaltioiden toimittaman tiedon laatua koskevat vakavat epäilykset – siitä, että komissio ponnistelee enemmän vakuuttaakseen Euroopan parlamentin siitä, että olisi otettava käyttöön ”hyväksyttävä virheriski”, sen sijaan, että se saisi jäsenvaltiot uskomaan, että tarvitaan pakollisia kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, joita kansalliset tarkastusvirastot asianmukaisesti valvovat ja jotka tilintarkastustuomioistuin vahvistaa; pyytää komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja perussopimuksen mukaisen asianmukaisen kertomuksen avulla antamaan Euroopan parlamentille kohtuulliset takeet siitä, että tämä tavoite on saavutettu ja että petostentorjuntatoimet toteutetaan asianmukaisesti;

15.

on huolissaan omiin varoihin liittyvien petosten määrästä verrattuna vastaaviin sääntöjenvastaisuuksiin Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Romaniassa ja Slovakiassa, sillä petosten määrä on enemmän kuin puolet sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärästä kussakin näistä jäsenvaltioista; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet korjatakseen asiat, jotka ovat syynä EU:n varoihin kohdistuviin petoksiin, mukaan lukien tiivis yhteistyö unionin toimielinten kanssa;

16.

pahoittelee tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita jäsenvaltioiden tullivalvonnassa – erityisesti mitä tulee riskianalyysin suorittamiseen valittaessa toimijoita ja tuotavia tavaroita valvontatoimien kohteiksi – jotka lisäävät riskiä, että sääntöjenvastaisuuksia jää huomaamatta, ja saattavat johtaa perinteisten omien varojen menettämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tullivalvontajärjestelmiään ja komissiota tarjoamaan sitä koskevaa asianmukaista tukea;

17.

korostaa, että 70 prosenttia kaikista tuontiin sovellettavista menettelyistä on yksinkertaistettuja, mikä tarkoittaa, että niillä on huomattava vaikutus perinteisten omien varojen keräämiseen ja yhteisen kauppapolitiikan tehokkuuteen; katsoo tässä yhteydessä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 1/2010 havaittuja jäsenvaltioiden tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen menettelyjen tehokkaan valvonnan puutteita ei voida hyväksyä, ja kehottaa komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toteuttaman yksinkertaistettujen menettelyjen valvonnan vaikuttavuuden tutkimista ja erityisesti kartoittamaan jäsenvaltioiden toteuttamien jälkitarkastusten edistymistä ja esittämään tutkimistulokset parlamentille vuoden 2011 loppuun mennessä;

18.

panee merkille OLAFin omista varoista tekemien tutkimusten tuloksen; on erittäin huolissaan petosten laajuudesta Kiinasta tulevan tuonnin yhteydessä ja kehottaa jäsenvaltioita perimään tällaiseen tuontiin liittyvät summat viipymättä takaisin;

19.

pitää ilahduttavana hyvää tulosta yhteisestä Diabolo II -tullioperaatiosta, johon osallistui 13 Aasian valtion ja EU:n 27 jäsenvaltion tullivirkailijoita ja jota Euroopan komissio koordinoi OLAFin kautta;

20.

pitää ilahduttavana sopimuksia, joita Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet tupakkatuotteiden valmistajien kanssa tupakan laittoman kaupan torjumiseksi; katsoo, että on EU:n taloudellisten etujen mukaista jatkaa työskentelemistä savukkeiden salakuljetuksen torjumiseksi, sillä EU:n talousarviosta menetetään sen vuoksi tuloja noin miljardi euroa vuosittain; kehottaa OLAFia jatkamaan johtavaa rooliaan kansainvälisissä neuvotteluissa, joissa pyritään laatimaan tupakoinnin torjunnasta tehdyn WHO:n puitesopimuksen 15 artiklan nojalla tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjumista koskeva pöytäkirja, joka helpottaisi laittoman kaupan torjuntaa unionissa; katsoo, että komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden pitäisi käyttää myös kahden yhtiön, British American Tobaccon ja Imperial Tobaccon, maksamat 500 miljoonaa euroa petostenvastaisten toimien lisäämiseen;

21.

suhtautuu myönteisesti komission päätelmään siitä, että yleinen raportointikulttuuri tässä toimintalohkoryhmässä on parantunut ja että noudattaminen on nyt 95-prosenttista; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä anna ilmoituksia ajoissa (Itävalta, Suomi, Alankomaat, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) korjaamaan tilanteen pikaisesti;

22.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tilannetta Espanjassa, joka on ilmoittanut suurimmasta säännönvastaisuuksien lukumäärästä, ja Italiassa, joka on ilmoittanut suurimmista asiaan liittyvistä summista, ja raportoimaan Euroopan parlamentille toteutetuista erityistoimenpiteistä, jotta voidaan puuttua ongelmiin näissä kahdessa jäsenvaltiossa;

23.

ottaa huomioon suurempien menojen ja ilmoitettujen säännönvastaisuuksien vähimmäismäärän välisen eron sekä ilmoitettujen säännönvastaisuuksien määrän huomattavan vaihtelun (Viro 88,25 %; Kypros, Unkari, Latvia, Malta, Slovenia ja Slovakia 0,00 %) ja kehottaa komissiota varmistamaan, liittyvätkö nämä erot valvontajärjestelmien tehokkuuteen, ja tarkastamaan kyseiset järjestelmät;

24.

on syvästi huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan tämän toimintalohkoryhmän maksuihin vuonna 2009 liittyvä virhetaso oli olennainen ja että yleensä ottaen seuranta- ja valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan maksujen sääntöjenmukaisuus parhaimmillaankin vain osittain vaikuttavasti; pahoittelee tilintarkastustuomioistuimen havaintoa siitä, että vaikka integroitu hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) on periaatteessa hyvin suunniteltu, tietokantojen epätarkat tiedot, tietojen puutteellinen vertaaminen ja virheellinen tai puutteellinen poikkeamien seuranta heikentävät sen tehokkuutta; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioissa käytettävien seuranta- ja valvontajärjestelmien tehokkuutta, jotta voidaan varmistaa, että tiedot epäsäännönmukaisuuksien laajuudesta jäsenvaltioissa antavat oikean ja riittävän kuvan vallitsevasta tilanteesta; kehottaa komissiota käsittelemään IACS:n tehokkuudessa havaittuja heikkouksia;

25.

toteaa, että lopulliset luvut voidaan määrittää vain niiltä varainhoitovuosilta, jotka voidaan katsoa loppuun käsitellyiksi, ja että tällä perusteella tähän asti viimeisin varainhoitovuosi, joka voidaan katsoa loppuun käsitellyksi, on 2004;

26.

pitää valitettavana katastrofaalista tilannetta tämän toimintalohkoryhmän yleisessä maksujen perinnän tasossa, joka vuonna 2009 oli 42 prosenttia 1 266 miljoonasta eurosta, jotka olivat maksamatta varainhoitovuoden 2006 lopussa; on erityisesti huolissaan siitä tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, että edunsaajilta vuosina 2007–2009 takaisinperityt 121 miljoonaa euroa ovat alle 10 prosenttia kaikista takaisinperityistä summista; ei hyväksy tätä tilannetta ja kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan siihen pikaisesti; kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet tehokkaan takaisinperintäjärjestelmän luomiseksi ja tiedottamaan saavutetusta edistyksestä Euroopan parlamentille EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevassa seuraavassa vuosikertomuksessa;

27.

pitää valitettavana, että PIF-kertomukseen 2009 sisältyvät tiedot eivät anna luotettavaa kuvaa säännönvastaisuuksien ja petosten lukumäärästä tässä toimintalohkoryhmässä, koska säännönvastaisuuksien ja/tai petosten suuri määrä saattaa yksinkertaisesti johtua tehokkaista ilmoitus- ja/tai petostentorjuntajärjestelmistä;

28.

on syvästi huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan vuonna 2009 maksuihin liittyvä virhetaso oli olennainen (yli 5 prosenttia);

29.

toteaa, että koheesiovarojen käytössä yhtenä merkittävänä virheiden lähteenä on se, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ei noudatettu; pyytää sen vuoksi komissiota antamaan viipymättä uusia lainsäädäntöehdotuksia näiden sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi;

30.

on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan jäsenvaltiot olisivat voineet käytettävissään olevien tietojen perusteella havaita ja korjata ainakin 30 prosenttia Euroopan unionin tuomioistuimen vuoden 2009 otoksessa havaitsemista virheistä ennen kuin tiedot varmennetaan komissiolle; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla parannetaan virheiden havaitsemis- ja korjaamismekanismeja;

31.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille tietoja toimenpiteistä, joita on toteutettu niiden säännönvastaisuuksien suhteen, joita jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet ja joita komissio on havainnut tässä toimintalohkoryhmässä;

32.

ei ole tyytyväinen takaisinperinnän tasoon, joka ylittää 50 prosenttia ohjelmakaudella 2000–2006; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia sääntöjenvastaisten määrien takaisinperimiseksi ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimia takaisinperinnän korkean tason varmistamiseksi ottaen huomioon, että komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan, kuten määrätään SEUT:n 317 artiklassa;

33.

on erittäin huolissaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityiseen liittymisohjelmaan (Sapard) vuonna 2009 liittyvästä korkeasta epäiltyjen petosten tasosta Bulgariassa; toteaa, että koko ohjelmakaudella petoksiin meni 20 prosenttia rahastosta, mikä on enemmän kuin missään tutkitussa rahastossa (koheesio ja maatalous); panee merkille, että ulkoinen valvonta/toimet käynnistivät epäiltyjä petostapauksia enemmän kuin sisäiset/kansalliset toimet; toteaa, että komissio täytti velvollisuutensa asianmukaisesti ja keskeytti maksut Sapardista vuonna 2008 ja lopetti keskeytyksen perusteellisten tarkastusten jälkeen 14. syyskuuta 2009;

34.

kehottaa komissiota jatkamaan Bulgarian viranomaisten valvontaa tämän tilanteen parantamiseksi entisestään; panee merkille, että Tšekin tasavalta, Viro, Latvia ja Slovenia ovat ilmoittaneet, että Sapardissa ei ollut lainkaan petoksia; pohtii, ovatko ilmoitetut tiedot luotettavia ja kykenevätkö kyseiset valtiot havaitsemaan petoksia; painottaa, että samalla tavalla se, ettei petoksia ole lainkaan tai että niitä on vain vähän, voisi merkitä heikkouksia valvontajärjestelmissä ja päinvastoin; kehottaa komissiota toimittamaan tietoa valvontamekanismien tehokkuudesta ja toteuttamaan yhdessä OLAFin kanssa EU:n varojen käytön tiukempaa valvontaa;

35.

ei hyväksy jäsenyyttä valmistelevien rahastojen epäiltyihin petoksiin liittyvää erittäin alhaista takaisinperinnän tasoa, joka on vain 4,6 prosenttia koko ohjelmakaudella, ja kehottaa komissiota luomaan tehokkaan järjestelmän tämän tilanteen korjaamiseksi;

36.

kehottaa komissiota, asianomaisia unionin erillisvirastoja ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia ja tarjoamaan resursseja sen varmistamiseksi, että EU:n varat eivät ole korruption kohteena, hyväksymään varoittavia seuraamuksia korruptiosta ja petoksista sekä lisäämään petoksiin, veronkiertoon ja rahanpesuun liittyvillä rikoksilla hankittujen varojen takavarikointia;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan, toteuttamaan ja säännöllisin väliajoin arvioimaan yhtenäisiä hankintajärjestelmiä petosten ja korruption estämiseksi, määrittelemään ja panemaan täytäntöön selkeät edellytykset julkisiin hankintoihin osallistumiselle ja perusteet, joilla julkisia hankintoja koskevat päätökset tehdään, sekä hyväksymään ja toteuttamaan järjestelmiä kansallisella tasolla tehtyjä julkisia hankintoja koskevien päätösten tarkastelemiseksi, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden avoimuus ja vastuullisuus, sekä hyväksymään ja toteuttamaan riskinhallinnan ja sisäisen tarkastuksen järjestelmiä;

38.

suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta ”Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”; kehottaa neuvostoa ja komissiota saattamaan päätökseen EU:n hankintamenettelyjä koskevien perussäännösten uudistuksen hyväksymisen (direktiivit 2004/17/EY ja 2004/18/EY) vuoden 2012 loppuun mennessä;

39.

kehottaa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta viime vuonna laatimassaan mietinnössä esittämänsä pyynnön mukaisesti OLAFia esittämään seuraavassa vuosikertomuksessaan yksityiskohtaisen analyysin kunkin jäsenvaltion strategioista ja toimenpiteistä, joita on toteutettu unionin varojen käyttöä koskevassa petostentorjunnassa ja sääntöjenvastaisuuksien estämisessä ja tunnistamisessa, mukaan luettuina tapaukset, joiden taustalla on korruptiota; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maatalous- ja rakennerahastojen toteuttamiseen; katsoo, että 27 maakohtaista profiilia sisältävässä kertomuksessa olisi analysoitava kunkin jäsenvaltion oikeudenkäyttö- ja tutkintaelinten noudattamaa lähestymistapaa ja suoritettujen valvontatoimien määrää ja laatua sekä tilastoja ja perusteluja tapauksissa, joissa kansalliset viranomaiset eivät ole nostaneet syytteitä OLAFin raporttien perusteella;

40.

kehottaa neuvostoa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta viime vuonna laatimassaan mietinnössä esittämänsä pyynnön mukaisesti saattamaan mahdollisimman pian voimaan Liechtensteinin kanssa tehtävän yhteistyösopimuksen ja vaatii neuvostoa antamaan komissiolle valtuudet neuvotella petosten torjuntaa koskevista sopimuksista Andorran, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa;

41.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimia yhden luukun avoimuuden varmistamiseksi EU:n varojen saajien osalta; kehottaa komissiota suunnittelemaan toimenpiteitä oikeudellisia järjestelyjä koskevan avoimuuden lisäämiseksi ja luomaan järjestelmän, jossa kaikki EU:n varojen saajat on varojen hallinnoijasta riippumatta julkistettu samalla verkkosivustolla ja perustuen standardiluokiteltuihin tietoihin, jotka kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava vähintään yhdellä unionin työkielistä; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä komission kanssa ja toimittamaan sille täysimääräiset ja luotettavat tiedot jäsenvaltioiden hallinnoimien EU:n varojen saajista; kehottaa komissiota arvioimaan ”yhteisen hallinnoinnin” järjestelmän ja antamaan parlamentille kertomuksen mahdollisimman pian;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/46

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 4 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 224 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan tason poliittisia puolueita (2 artiklan 3 ja 4 kohdan määritelmän mukaisia poliittisia puolueita ja niiden säätiöitä) ja niiden rahoitusta (rahoitusasetus) koskevista säännöistä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2004/2003 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan tason poliittisista puolueista (2),

—

ottaa huomioon rahoitusasetuksen täytäntöönpanosta 29. maaliskuuta 2004 tehdyn puhemiehistön päätöksen (3) 15 artiklan mukaisesti puhemiehistölle 18. lokakuuta 2010 toimitetun pääsihteerin raportin Euroopan tason puolueiden rahoituksesta,

—

ottaa huomioon 10. tammikuuta 2011 laaditun puhemiehistön muistion 13. joulukuuta 2010 tehtyjen puhemiehistön päätösten tarkistettuna versiona,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 210 artiklan 6 kohdan ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0062/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa todetaan, että ”Euroopan tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuudenmuodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen”, kun taas parlamentti ja neuvosto antavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 224 artiklan mukaisesti näitä puolueita ja niiden poliittisia säätiöitä koskevat asetukset ja vahvistavat erityisesti niiden rahoitusta koskevat säännöt,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan selvästi, että poliittiset puolueet myötävaikuttavat unionin tasolla unionin kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen,

C.

katsoo, että Euroopan unionin on toimittava ”edustuksellisen demokratian” periaatteen mukaisesti kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa todetaan,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten puolueiden perusta asetettiin Maastrichtin ja Nizzan sopimuksissa, joissa otettiin käyttöön mahdollisuus rahoittamiseen ja annettiin niille tällä tavoin toimintavapaus parlamentaarisiin ryhmiin nähden,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 komissio teki parlamentin pyynnöstä (4) Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksen käyttöönottoa koskevan ehdotuksen, joka hyväksyttiin joulukuussa 2007 ja jonka tarkoituksena oli tukea Euroopan tason poliittisia puolueita julkiseen politiikkaan ja Euroopan yhdentymiseen liittyvistä aiheista käytävässä keskustelussa,

F.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 muutetulla asetuksella (5) pyritään helpottamaan Euroopan tason poliittisten puolueiden integroitumisprosessia tekemällä mahdolliseksi sen, että poliittiset puolueet voivat jäsennellä ja organisoida toimintaansa entistä tehokkaammin,

G.

katsoo, että vuonna 2007 muutetulla asetuksella tehostettiin huomattavasti Euroopan tason poliittisten puolueiden roolia Euroopan parlamentin vaaleissa säätämällä, että niiden vaalikampanjoiden rahoittaminen voidaan sisällyttää niiden menoihin; katsoo kuitenkin, että tätä mahdollisuutta rajoitettiin ehdolla, jonka mukaan tarkoitukseen myönnettyjä määrärahoja ei saisi käyttää kansallisten poliittisten puolueiden tai ehdokkaiden suoraan tai epäsuoraan rahoittamiseen,

H.

ottaa huomioon, että kaikki Euroopan tason poliittiset puolueet, jotka saavat rahoitusta, ovat hyväksyneet käytännesäännöt, joita puhemiehistö pitää kaikkia osapuolia sitovina ja joita on noudatettava vaalikampanjoiden aikana,

I.

katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden roolin tehostaminen on ehdottomasti sidoksissa siihen, että ne ovat mukana Euroopan parlamentin vaaleissa,

J.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 muutetussa asetuksessa kehotetaan tunnustamaan Euroopan tason poliittiset puolueet entistä virallisemmin,

K.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 muutetussa asetuksessa keskitytään täysin organisoituneiden ja tehokkaiden Euroopan ja jäsenvaltioiden tason poliittisten puolueiden luomiseen tasapainoisen institutionalisoitumisen kautta,

L.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 muutetulla asetuksella pyritään saamaan aikaan poliittisten puolueiden ja niiden säätiöiden organisatorinen lähentyminen Euroopan tasolla ja samalla tunnustetaan sekä poliittisten puolueiden että poliittisten säätiöiden hoitamat tehtävät,

M.

katsoo, että organisatorinen lähentyminen saadaan aikaan ainoastaan luomalla Euroopan tason poliittisille puolueille yhteinen poliittinen, oikeudellinen ja verotuksellinen asema, vaikka tämä ei saa merkitse sitä, että tämä edellyttäisi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niiden säätiöiden organisaatioiden yhdenmukaistamista, jota koskeva yksinomainen toimivalta on Euroopan tason poliittisilla puolueilla ja niiden säätiöillä,

N.

katsoo, että vaatimus, jonka mukaan Euroopan tason poliittisille puolueille on hyväksyttävä Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuva oikeudellinen asema, on selkeä ja merkittävä askel kohti demokratian lisäämistä unionissa,

O.

katsoo, että organisaatioiden ja toiminnan lähentyminen ja rahoitusprosessin tehostaminen voidaan saada aikaan ainoastaan hyväksymällä kaikille Euroopan tason poliittisille puolueille ja niiden poliittisille säätiöille yhdenmukainen ja yhtenäinen oikeudellinen asema, joka perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön,

P.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisia puolueita koskevassa sääntelyssä ei tehdä eroa poliittisten puolueiden tunnustamisen ja rahoittamisen välillä,

Q.

ottaa huomioon, että puhemiehistön muistiossa 10. tammikuuta 2011 suositeltiin Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoittamisperusteiden tiukentamista; katsoo, että tämä rajoittaa puolueiden kilpailua Euroopan tasolla niin kauan kuin poliittisten puolueiden tunnustamista ja rahoittamista koskevat oikeudelliset perusteet ovat identtisiä,

R.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 muutetulla asetuksella luodaan selkeä oikeusperusta ja rahoitusperusta integroitujen poliittisten puolueiden perustamiselle Euroopan unionin tasolla eurooppalaisen tietoisuuden lisäämiseksi ja Euroopan unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseksi tehokkaalla tavalla,

S.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta koskevat varainhoitoasetuksen (6) (VI osasto, ”Avustukset”) määräykset ja sen täytäntöönpanosäännöt (7),

T.

ottaa huomioon, että puhemiehistö, joka on rahoitusasetuksen täytäntöönpanosta vastaava elin parlamentissa, päätti vuonna 2006 lukuisista merkittävistä täytäntöönpanosääntöjä koskevista parannuksista, kuten ennakkorahoitusmahdollisuuden lisäämisestä 50 prosentista 80 prosenttiin, jotta menettelyä yksinkertaistetaan ja edunsaajien vakavaraisuutta parannetaan, sekä edunsaajien talousarvioiden lukujen välillä tehtäviä määrärahasiirtoja koskevien sääntöjen lieventämisestä, jotta edunsaajien on mahdollista muuttaa talousarvioitaan muuttuvien poliittisten olosuhteiden mukaisiksi,

U.

katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niihin yhteydessä olevien poliittisten säätiöiden rahoittamisesta saatu kokemus on osoittanut, että ne tarvitsevat entistä enemmän joustavuutta ja samanlaiset edellytykset mitä tulee varojen siirtämiseen seuraavalle varainhoitovuodelle ja vararahastojen muodostamiseen sellaisista omista varoista, jotka ylittävät omista varoista rahoitettavien menojen säädetyn vähimmäistason,

V.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittiset puolueet käyttävät keskimäärin lähes puolet talousarvioistaan keskitettyyn hallinnointiin (henkilöstö, vuokrat jne.) ja neljänneksen (sääntömääräisten ja muiden kuin sääntömääräisten) elinten kokouksiin ja että loput käytetään vaalikampanjoihin ja jäsenjärjestöjen tukemiseen,

W.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten säätiöiden menomalli on erilainen, ja ne käyttävät keskimäärin 40 prosenttia talousarvioistaan keskitettyyn hallinnointiin ja kokouksiin ja 40 prosenttia ulkoisiin palveluihin kuten selvityksiin, tutkimukseen, julkaisuihin ja seminaareihin,

X.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten puolueiden pääasiallinen omien varojen lähde ovat jäsenpuolueilta kerätyt jäsenmaksut ja että alle 5 prosenttia niiden kokonaistuloista muodostuu yksittäisten jäsenten jäsenmaksuista ja lahjoituksista,

Y.

ottaa huomioon, että unionin talousarviosta myönnettävän rahoituksen osuus kirjatuista kokonaistuloista on korkeampi Euroopan tason poliittisilla puolueilla kuin Euroopan tason poliittisilla säätiöillä,

Z.

ottaa huomioon, että lahjoitukset eivät vielä muodosta merkittävää osaa rahoituksesta, sillä ainoastaan kolme puoluetta ja kaksi säätiötä on saanut säännöllisiä lahjoituksia vuonna 2009,

AA.

ottaa huomioon, että mahdollinen konflikti voi syntyä sen vuoksi, että toisaalta pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan rahoitusta ja tekemään siitä entistä tehokkaampaa ja toisaalta pyritään minimoimaan unionin talousarvioon kohdistuvat rahoitusriskit,

AB.

ottaa huomioon, että tämän mietinnön kattaman jakson eli vuosien 2008–2011 aikana millekään puolueelle tai rahoitetulle säätiölle ei ole tarvinnut määrätä seuraamuksia,

AC.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden on hankittava itselleen oikeushenkilön asema sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta ne voivat saada rahoitusta, ja ottaa huomioon, että niillä ole yhteistä oikeudellista asemaa,

AD.

katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden tuet ovat ”avustuksia” varainhoitoasetuksen VI osaston ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti, mutta niiden erityisluonteen vuoksi niitä ei voi verrata komission myöntämiin ja hallinnoimiin avustuksiin; ottaa huomioon, että tämä käy ilmi huomattavan monesta säännöksestä rahoitusasetuksessa, jossa määritellään poikkeukset; katsoo, että tämä ratkaisu ei ole tyydyttävä,

1.

huomauttaa, että poliittiset puolueet – ja niiden poliittiset säätiöt – ovat parlamentaarisessa demokratiassa olennaisia välineitä, joiden avulla valvotaan parlamenttiedustajia ja jotka auttavat muokkaamaan kansalaisten poliittista tahtoa laatimalla poliittisia ohjelmia, kouluttamalla ja valitsemalla ehdokkaita, pitämällä yllä vuoropuhelua kansalaisten kanssa ja antamalla kansalaisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksiään;

2.

korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään tästä poliittisten puolueiden ja niiden säätiöiden roolista, jotta EU:n tasolla voitaisiin luoda poliittinen alue, eurooppalainen polis eli eurooppalainen demokratia, jonka tärkeimpänä perustekijänä on eurooppalainen kansalaisaloite;

3.

panee merkille, että Euroopan tason poliittiset puolueet eivät nykymuodossaan pysty hoitamaan täysimääräisesti tätä tehtävää, koska ne ovat pelkästään kansallisten puolueiden kattojärjestöjä eivätkä ne ole suoraan tekemisissä valitsijakunnan kanssa jäsenvaltioissa;

4.

panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että Euroopan tason poliittisista puolueista ja poliittisista säätiöistä on kaikesta huolimatta tullut Euroopan unionin poliittisessa elämässä korvaamaton toimija, joka muotoilee ja antaa äänen erilaisten ”poliittisten perheiden” kannanotoille;

5.

korostaa, että kaikkien Euroopan tason poliittisten puolueiden on noudatettava puolueiden sisäisen demokratian korkeimpia vaatimuksia (mitä tulee puolue-elinten demokraattiseen vaaliin ja demokraattisiin päätöksentekoprosesseihin, ehdokkaiden valinta mukaan luettuna);

6.

katsoo, että kun puolue täyttää ehdot, joiden perusteella sitä pidetään Euroopan tason poliittisena puolueena, kyseinen puolue voi saada rahoitusta vain, jos vähintään yksi sen jäsenistä edustaa sitä Euroopan parlamentissa;

7.

korostaa, että poliittisilla puolueilla on oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuita ja että sen vuoksi niiden yleisten organisaatiomallien olisi oltava yhdenmukaisia; katsoo, että organisatorinen lähentyminen saadaan aikaan ainoastaan luomalla Euroopan tason poliittisille puolueille ja niiden poliittisille säätiöille EU:n lainsäädäntöön perustuva yhteinen oikeudellinen ja verotuksellinen asema;

8.

on vakuuttunut siitä, että Euroopan tason poliittisten puolueiden aito oikeudellinen asema ja niiden oma oikeushenkilöys, joka perustuu suoraan Euroopan unionin lainsäädäntöön, mahdollistaa sen, että Euroopan tason poliittiset puolueet ja niiden poliittiset säätiöt voivat edustaa Euroopan yleistä etua;

9.

katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi vaikutettava ja kilpailtava yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin sekä Euroopan unionin ja sen kehittämiseen liittyvissä asioissa kolmella tasolla eli alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan tasolla; katsoo, että on erittäin tärkeää, että Euroopan tason poliittiset puolueet ovat tehokkaita ja tuottavia sekä EU:n että kansallisella tasolla ja sen ulkopuolella;

10.

korostaa organisaation toimintakykyyn liittyviä tärkeitä haasteita, joita Euroopan tason poliittisten puolueiden on kohdattava Euroopan vaalijärjestelmään mahdollisesti tehtävien uudistusten vuoksi (lisävaalipiirin perustaminen, ylikansallisten listojen laatiminen);

11.

panee merkille, että tämä vastaa periaatteessa ajatusta, että Euroopan tason poliittiset puolueet osallistuvat kansanäänestystä koskeviin kampanjoihin silloin, kun kansanäänestyksissä on kyse suoraan Euroopan unioniin liittyvistä asioista;

12.

päättää sen vuoksi pyytää komissiota ehdottamaan luonnosta Euroopan tason poliittisia puolueita koskeviksi säännöiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan mukaisesti;

13.

huomauttaa, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden sääntely-ympäristöä on parannettava entistä nopeammin siten, että aivan ensimmäiseksi hyväksytään eurooppalaiset säännöt;

14.

katsoo, että alueellisiin parlamentteihin tai edustuselimiin kuuluvat jäsenet olisi otettava rahoitusta koskevien ehtojen täyttymisen yhteydessä huomioon ainoastaan silloin, kun kyseisellä parlamentilla tai edustuselimellä on lainsäädännöllistä valtaa;

15.

korostaa, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoituksen myöntäminen ja tilinpäätöksen tekeminen ovat byrokraattisia ja raskaita menettelyitä; katsoo, että tämä johtuu suurelta osin siitä, että rahoitukseen liittyviä maksuja pidetään rahoitusasetuksen mukaisesti ”avustuksina”, mikä on asianmukaista, kun rahoitetaan hankkeita tai yhdistyksiä, mutta ei puolueita;

16.

katsoo, että komission olisi siksi ehdotettava, että rahoitusasetukseen luodaan uusi otsikko, joka koskee ainoastaan Euroopan tason puolueiden ja säätiöiden rahoitusta ja joka on sitä varten erityisesti räätälöity; katsoo, että rahoitusasetuksessa olisi viitattava tämän uuden otsikon säännöksiin, kun on kyse asetuksen mukaisen rahoituksen täytäntöönpanosta;

17.

korostaa, että puolueiden ja säätiöiden omarahoitus on merkki elinvoimasta; katsoo, että sitä olisi edistettävä nostamalla yläraja nykyisestä 12 000 eurosta 25 000 euroon vuodessa lahjoittajaa kohti siten, että siihen kuitenkin yhdistetään vaatimus julkistaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti ja avoimuuden lisäämiseksi lahjoituksen antajan henkilöllisyys, kun lahjoitus saadaan;

18.

katsoo, että ”vuotuisen työohjelman” toimittaminen rahoituksen ennakkoehtona on epäasianmukaista poliittisten puolueiden tapauksessa; tähdentää lisäksi, että tällaista vaatimusta ei ole yhdessäkään EU:n jäsenvaltiossa;

19.

korostaa, että rahoituksen ajoittaminen on ratkaisevaa sen tarkoituksen täyttymisen kannalta; kehottaa rahoitusasetuksen täytäntöönpanosäännöistä poiketen antamaan varainhoitovuoden alussa rahoitusta käytettäväksi 100 prosenttia eikä 80 prosenttia; katsoo, että aikaisemmat myönteiset kokemukset huomioon ottaen parlamentille aiheutuva riski on vähäinen;

20.

korostaa, että rahoitusasetuksessa säädetään, että ”toiminta-avustuksella ei saa rahoittaa saajayhteisön hallintomenoja kokonaan”; panee merkille, että tämän säännön noudattaminen on erityisen vaikeata säätiöille ja johtaa peitteleviin kirjanpitotekniikoihin (esimerkiksi ”luontoisedut”); korostaa, että lähes missään jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmässä ei vaadita osittaista omarahoitusta, koska se voi olla epäedullista pienille tai vasta perustetuille puolueille;

21.

korostaa, että Euroopan tason poliittisilta puolueilta edellytettävä riippumaton rahoitus voitaisiin puolueiden kehityksen tehostamiseksi laskea 10 prosenttiin niiden kokonaistalousarviosta; katsoo samalla, että puolueiden omat varat eivät saisi olla aineellisina resursseina enemmän kuin 7,5 prosenttia niiden kokonaistalousarviosta;

22.

huomauttaa, että Euroopan tason poliittisten säätiöiden tapauksessa säädöksen tarkistamista olisi pidettävä mahdollisuutena kumota vaatimukset, joiden mukaisesti niiden on osoitettava, että niillä on omia varoja;

23.

korostaa, että tämän uudelleentarkastelun yhteydessä olisi poistettava Euroopan tason poliittisille säätiöille asetettu rajoitus, jonka mukaan niitä vaaditaan käyttämään varojaan Euroopan unionissa; katsoo, että tällä mahdollistettaisiin, että säätiöt voivat hoitaa tehtäviään sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

24.

korostaa kuitenkin, että rahoitusjärjestelmän vaatimusten lieventämistä olisi tasapainotettava säätämällä seuraamuksista rahoitusasetuksessa, josta ne nykyään puuttuvat; katsoo, että tällaiset seuraamukset voisivat olla taloudellisia rangaistuksia siinä tapauksessa, että esimerkiksi lahjoitusten avoimuutta koskevia sääntöjä rikotaan; korostaa, että sekä Euroopan tason poliittisille puolueille että niihin yhteydessä oleville Euroopan tason poliittisille säätiöille on asetettava samanlaiset edellytykset mitä tulee vararahastojen muodostamiseen omista rajat ylittävistä varoista ja varojen siirtämiseen seuraavalle varainhoitovuodelle;

25.

korostaa, että vuodesta 2008 alkaen Euroopan tason poliittisilla puolueilla on ollut oikeus käyttää avustuksina saamiaan varoja ”kampanjoiden rahoitukseen… Euroopan parlamentin vaaleissa” (rahoitusasetuksen 8 artiklan 3 kohta); korostaa kuitenkin myös sitä, että ne eivät saa käyttää kyseisiä varoja ”kansanäänestyskampanjoiden” rahoittamiseen; katsoo kuitenkin, että jos Euroopan tason poliittisten puolueiden pitää hoitaa poliittinen tehtävänsä EU:n tasolla, niillä olisi oltava oikeus osallistua tällaisiin kampanjoihin, kun kansanäänestys liittyy suoraan Euroopan unionia koskeviin asioihin;

26.

kehottaa Euroopan tason poliittisia puolueita käynnistämään prosessin, jonka puitteissa käsitellään suoran henkilöjäsenyyden ehtoja ja asiamukaisia järjestelyitä, jotta henkilöt voivat suoraan tai epäsuoraan osallistua puolueiden sisäisiin toimintoihin tai päätöksentekoprosesseihin;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/51

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta: 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksi” (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (KOM(2007)0724) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan ”The single market: review of achievements” (SEC(2007)1521),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta (1) sekä komission valmisteluasiakirjan ”The Single Market review: one year on” (SEC(2008)3064),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (KOM(2010)0543),

—

ottaa huomioon komission 27. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan ”Situation in the different sectors” (SEC(2010)1143),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista (2),

—

ottaa huomioon neuvoston 10. joulukuuta 2010 esittämät päätelmät sisämarkkinoiden toimenpidepaketista,

—

ottaa huomioon professori Mario Montin komissiolle laatiman raportin yhtenäismarkkinoiden elvyttämisestä,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (3),

—

ottaa huomioon sisämarkkinoiden tulostaulun nro 21 (2010) sekä sisämarkkinoiden tulostaulusta 9. maaliskuuta 2010 (4) ja 23. syyskuuta 2008 (5) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (KOM(2007)0502),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258–260 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7, 10 ja 15 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0083/2011),

A.

katsoo, että sisämarkkinoiden käynnistäminen uudelleen edellyttää kaikkien kansalaisten, EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien aktiivista tukea,

B.

katsoo, että kaikkien sidosryhmien aktiivisen tuen saamiseksi on tärkeää, että sekä komission kanssa toteutettavissa kuulemisissa ja vuoropuhelussa että asiantuntijaryhmissä huolehditaan kansalaisyhteiskunnan ja pk-yritysten asianmukaisesta edustuksesta;

C.

katsoo, että EU:n eri toimielinten asiakirjojen ja kertomusten (Eurooppa 2010 -strategia, kertomus unionin kansalaisuudesta 2010, yhdennetty teollisuuspolitiikka, eurooppalainen digitaalistrategia, Montin raportti, parlamentin päätöslauselma kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta, Gonzalesin ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnöt jne.) asianmukainen levittäminen, yhteensovittaminen ja hallinnointi ovat erityisen merkittäviä sisämarkkinoiden menestyksekkäälle uudelleen käynnistämiselle;

D.

ottaa huomioon, että sisämarkkinasääntöjen ja sisämarkkinoiden kansalaisille ja yrityksille käytännössä tarjoaman hyödyn välillä on edelleen huomattava kuilu,

E.

ottaa huomioon, että EU:n sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä vallitseva vaje on keskimäärin 1,7 prosenttia, kun otetaan huomioon tapaukset, joissa direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on venynyt yli määräajan ja joissa komissio on aloittanut määräysten rikkomisesta johtuvat menettelyt,

1.

panee kiinnostuneena merkille komission tiedonannon sisämarkkinoiden toimenpidepaketista ja etenkin sen kolmannen luvun sekä siihen sisältyvän kokonaisvaltaisen menettelytavan sisämarkkinoiden tasapainottamiseksi yritysten ja kansalaisten välillä sekä päätöksenteon demokraattisuuden ja avoimuuden parantamiseksi; korostaa, että tällä menettelytavalla pyritään varmistamaan paras mahdollinen tasapaino tiedonannon kolmeen osaan sisältyvien ehdotusten välillä;

2.

katsoo, että tiedonannon kolme lukua ovat kaikki yhtä tärkeitä ja liittyvät toisiinsa ja että niitä pitäisi lähestyä johdonmukaisesti eristämättä erilaisia käsiteltävänä olevia kysymyksiä toisistaan;

3.

kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa sisämarkkinoiden käynnistämiseksi uudelleen ja ottamaan sisämarkkinoita koskevat prioriteetit osaksi kaikkia niitä politiikanaloja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan kansalaisia, kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi;

4.

katsoo, että Euroopan talouden hallinnan kohentaminen, Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano ja sisämarkkinoiden käynnistäminen uudelleen ovat kaikki tärkeitä Euroopan talouden elvyttämiseksi ja että niitä olisi tarkasteltava yhdessä;

5.

katsoo, että esteettömät ja kilpailukykyiset sisämarkkinat olisi saatettava valmiiksi, jotta ne tuottaisivat päivittäisessä elämässä konkreettisia etuja työntekijöille, opiskelijoille, eläkkeensaajille ja yleensä kansalaisille sekä yrityksille ja etenkin pk-yrityksille;

6.

kehottaa komissiota ilmoittamaan sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpanoaikataulun ja tiedottamaan säännöllisesti asian konkreettisesta edistymisestä, jotta unionin kansalaiset saavat tietoa sen täytäntöönpanosta ja jotta sen hyödyt tulevat esiin;

7.

on vakuuttunut siitä, että yksi sisämarkkinoiden uudelleen käynnistämisen keskeisistä haasteista on poliittisen johtajuuden, sitoutumisen ja koordinoinnin varmistaminen; katsoo, että laaja-alainen huipputason poliittinen ohjaus on keskeisen tärkeää sisämarkkinoiden käynnistämisessä uudelleen;

8.

ehdottaa, että komission puheenjohtajalle olisi annettava valtuudet koordinoida ja valvoa sisämarkkinoiden uudelleen käynnistämistä kiinteässä yhteistyössä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa; kehottaa komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajia koordinoimaan tiiviisti toimiaan, joilla pyritään vauhdittamaan talouskasvua, lisäämään kilpailukykyä sekä tukemaan sosiaalista markkinataloutta ja kestävää kehitystä unionissa;

9.

korostaa, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asema vahvistui Lissabonin sopimuksen myötä; kehottaa vahvistamaan parlamentin asemaa sisämarkkinoita koskevassa lainsäädäntöprosessissa; kannustaa kansallisia parlamentteja osallistumaan sisämarkkinasääntöjä koskevaan työhön kaikissa lainsäädäntävaiheissa ja osallistumaan yhteisiin toimiin Euroopan parlamentin kanssa, mikä parantaa synergiaa näiden kahden parlamentaarisen tason välillä;

10.

panee tyytyväisenä merkille komission tavan asettaa vuoropuhelu ja kumppanuus uudistuneiden sisämarkkinoiden ytimeen ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä lisäämään ponnisteluja sen varmistamiseksi, että tämä pannaan käytännössä täytäntöön, jotta sisämarkkinat voivat toimia täysimääräisesti kasvun ja erittäin kilpailukykyisen markkinatalouden hyväksi;

11.

kehottaa komissiota järjestämään yhdessä puheenjohtajavaltion kanssa vuosittain sisämarkkinafoorumin, jossa olisivat edustettuina EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, kansalaisyhteiskunta ja liike-elämä ja jossa arvioitaisiin edistymistä sisämarkkinoiden uudelleen käynnistämisessä, vaihdettaisiin parhaita käytäntöjä ja paneuduttaisiin Euroopan kansalaisten tärkeimpiin huolenaiheisiin; kannustaa komissiota jatkamaan toimiaan, joiden tarkoituksena on yksilöidä 20 keskeisintä sisämarkkinoihin liittyvää seikkaa, joihin kansalaiset ovat tyytymättömiä ja turhautuneita; ehdottaa, että komissio voisi esitellä nämä ongelmat ja niitä koskevat ratkaisut sisämarkkinafoorumissa;

12.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan oman vastuunsa sisämarkkinoiden käynnistämisestä uudelleen; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden aloitteet sen optimoimiseksi, miten ne toimivat sisämarkkinadirektiivien suhteen, esimerkiksi parantavat koordinointia, luovat kannustinrakenteita ja nostavat poliittista painoarvoa, joka annetaan säännösten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että keskusteltaessa uuden lainsäädännön ensisijaisista tavoitteista on ratkaisevan tärkeää vahvistaa keskittymistä ja kannustimia sisämarkkinalainsäädännön oikea-aikaiseen ja asianmukaiseen täytäntöönpanoon, asianmukaiseen soveltamiseen ja entistä parempaan täytäntöönpanon valvontaan;

13.

panee merkille, että sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanosta vastaavat usein paikalliset ja alueelliset viranomaiset; painottaa tarvetta lisätä alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista sisämarkkinoiden luomiseen toissijaisuus- ja kumppanuusperiaatteita noudattaen kaikissa päätöksenteon vaiheissa; ehdottaa tämän hajautetun toimintamallin tehostamiseksi, että jokaisessa jäsenvaltiossa tehdään ”Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva alue- ja paikallisviranomaisten alueellinen sopimus”, jolla lujitetaan sitoutumista Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon;

14.

katsoo, että sisämarkkinoiden ”hyvässä hallintotavassa” on kunnioitettava Euroopan tason neuvoa-antavien elinten, eli Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean, roolia sekä työmarkkinaosapuolten roolia;

15.

korostaa, että vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa on ratkaisevaa, jotta luottamus sisämarkkinoihin palautuu; odottaa komissiolta uusia ja rohkeita ajatuksia siitä, kuinka tätä vuoropuhelua tosiasiallisesti voidaan parantaa; vaatii, että työmarkkinaosapuolet ovat mukana ja niitä kuullaan kaiken työmarkkinoita koskevan olennaisen sisämarkkinalainsäädännön osalta;

16.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen edistää avointa, läpinäkyvää ja säännöllistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa;

17.

kehottaa komissiota julkaisemaan vihreän kirjan EU:n toimielinten sekä etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisten kuulemisten suuntaviivoista ja varmistamaan, että nämä kuulemiset ovat laajoja, interaktiivisia ja tuovat lisäarvoa ehdotettuihin toimintalinjoihin;

18.

kehottaa komissiota mukauttamaan vuoropuhelun ja viestinnän tavallisen kansalaisen tarpeisiin mahdollisimman kattavasti esimerkiksi asettamalla kaikki komission julkiset kuulemiset saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä tai käyttämällä kieltä niin, että tavalliset kansalaiset ymmärtävät sitä;

19.

kehottaa komissiota käynnistämään tiedotus- ja valistuskampanjan sisämarkkinoiden olennaisesta sisällöstä ja asetetuista tavoitteista vahvistaakseen niiden dynamiikkaa ottaen huomioon sosiaalisen ja alueellisen koheesion; korostaa, että tiedotuskampanjalla on tärkeää edistää jokaisen kansalaisen, työntekijän ja kuluttajan osallistumista – ja mahdollisuuksia osallistua – entistä aktiivisemmin kilpailukykyisten, oikeudenmukaisten ja tasapainoisten markkinoiden toteutukseen;

20.

katsoo, että Web 2.0 -teknologian uusien yhteistoiminnallisuuteen perustuvien välineiden ja lähestymistapojen käyttö tarjoaa mahdollisuuden saada aikaan entistä avoimemman, vastuullisemman, herkemmin reagoivan ja tehokkaamman sisämarkkinoiden hallinnan;

21.

katsoo, etteivät yksittäisten jäsenvaltioiden aloitteet voi olla tehokkaita ilman EU:n tasolla koordinoituja toimia, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unioni puhuu yhdellä vahvalla äänellä ja toteuttaa yhteisiä toimia; katsoo, että yhteisvastuu, johon Euroopan sosiaalinen talousmalli perustuu, ja kansallisten toimien koordinointi ovat auttaneet ratkaisevalla tavalla välttämään yksittäisten jäsenvaltioiden lyhytkestoisia protektionistisia toimia; ilmaisee huolensa siitä, että paluu taloudelliseen protektionismiin jäsenvaltioissa johtaisi mitä todennäköisimmin sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja kilpailukyvyn heikkenemiseen, minkä vuoksi sitä on vältettävä; on huolissaan siitä, että nykyistä talous- ja rahoituskriisiä voitaisiin käyttää perusteena protektionististen toimien elvyttämiselle eri jäsenvaltioissa, vaikka taantuman ratkaisemiseksi olisi syytä turvautua yhteisiin suojamekanismeihin;

22.

katsoo, ettei edistymisen sisämarkkinoilla pitäisi perustua pienimpään yhteiseen nimittäjään; kannustaa siksi komissiota ottamaan johdon ja esittämään rohkeita ehdotuksia; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tiiviimmän yhteistyön menetelmää aloilla, joilla kaikkien EU:n 27 jäsenvaltion kesken ei päästä yhteisymmärrykseen; toteaa, että muut maat voisivat liittyä näihin johtaviin aloitteisiin myöhemmässä vaiheessa;

23.

katsoo, että sisämarkkinoiden yleinen tehokkuus ja legitiimiys kärsii sisämarkkinahallinnon monimutkaisuuden takia;

24.

korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n lainsäädännön laatuun ja selkeyteen, jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi panna sisämarkkinasäännöt täytäntöön;

25.

katsoo, että asetusten käyttö direktiivien sijaan silloin, kun se on asianmukaista, myötävaikuttaisi selkeämmän sääntely-ympäristön syntyyn ja vähentäisi täytäntöönpanoon liittyviä kustannuksia; kehottaa komissiota kehittämään lainsäädäntävälineiden valintaa siten, että ne valitaan kohdennetummin täytäntöönpantavien säännösten oikeudellisten ja asiasisältöön liittyvien ominaispiirteiden mukaan, ja noudattamaan samalla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

26.

kannustaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan pyrkimyksiään panna järkevän sääntelyn strategia täytäntöön, jotta parannettaisiin edelleen sääntelyn laatua, sekä noudattamaan tässä yhteydessä täysimääräisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

27.

kehottaa komissiota lainsäädännön tehostamiseksi jatkamaan lainsäädännön riippumatonta ennakko- ja jälkiarviointia, johon osallistuvat myös sidosryhmät;

28.

ehdottaa, että komissio ottaa järjestelmällisesti käyttöön pk-yritystestin ja kehittää sitä edelleen ottaen huomioon yritysten erilaiset tilanteet, jotta se voisi arvioida lainsäädäntöehdotusten seurauksia näiden yritysten kannalta;

29.

katsoo, että vastaavuustaulukot osaltaan tehostavat säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja helpottavat huomattavasti sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavuustaulukot kaikesta sisämarkkinalainsäädännöstä ja julkistamaan ne; toteaa, että parlamentti ei tulevaisuudessa mahdollisesti ota istuntojaksojen esityslistalle neuvoston kanssa sovittuja kompromissitekstejä koskevia mietintöjä, mikäli vastaavuustaulukkoja ei ole toimitettu;

30.

tukee sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa tehtyjä ehdotuksia, joilla pyritään kehittämään jäsenvaltioiden välille enemmän hallinnollista yhteistyötä, mukaan luettuna sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentaminen muille asiaan liittyville lainsäädännön alueille ottaen huomioon järjestelmän turvallisuuden ja käytettävyyden; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita tarjoamalla koulutusta ja ohjausta;

31.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset voitaisiin ottaa mukaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän kehitys- ja laajennustyöhön, kun on ensin arvioitu huolellisesti, mitä etuja ja ongelmia tällainen järjestelmän laajennus saattaa saada aikaan;

32.

korostaa paremman viestinnän ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän laajentamisen merkitystä, sillä erityisesti pk-yrityksille on olennaisen tärkeätä saada selkeää tietoa sisämarkkinoista;

33.

on tyytyväinen komission aikeeseen tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa epävirallisten ongelmanratkaisuvälineiden, kuten SOLVITin, EU Pilot -hankkeen ja EU-kuluttajaneuvontakeskusten lujittamiseksi ja vahvistamiseksi; pyytää komissiota laatimaan etenemissuunnitelman eri ongelmanratkaisuvälineiden kehittämiselle ja yhteenliittämiselle tehokkuuden ja käyttäjäystävällisyyden varmistamiseksi ja tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan näille ongelmanratkaisuvälineille asianmukaiset resurssit;

34.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja edistämään Sinun Eurooppasi -verkkosivustoa, jotta se tarjoaisi yhtenäisen pääsyn kaikkiin tietoihin ja tukipalveluihin, joita kansalaiset ja yritykset tarvitsevat voidakseen hyödyntää oikeuksiaan sisämarkkinoilla;

35.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään palveludirektiivin mukaisista keskitetyistä yhteyspisteistä käyttäjäystävällisiä ja helppokäyttöisiä sähköisen hallinnon keskuksia, joista yritykset voivat saada kaikki tarvittavat tiedot asiaankuuluvilla EU:n kielillä ja joiden kautta ne voivat hoitaa kaikki muodollisuudet ja toteuttaa tarvittavat vaiheet sähköisesti pystyäkseen tarjoamaan palveluita kyseisessä jäsenvaltiossa;

36.

tunnustaa Euresin tärkeän aseman pyrittäessä helpottamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta unionin sisällä ja varmistamaan tiivis yhteistyö kansallisten työvoimapalvelujen välillä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta näistä hyödyllisistä palveluista, jotta useammat unionin kansalaiset voivat täysipainoisesti hyödyntää työllistymismahdollisuuksia kaikkialla EU:ssa;

37.

kehottaa kansallisia parlamentteja, alue- ja paikallisviranomaisia sekä työmarkkinaosapuolia osallistumaan aktiivisesti sisämarkkinoiden eduista tiedottamiseen;

38.

kehottaa komissiota käyttämään kaikkea perussopimuksissa sille annettua toimivaltaa parantaakseen sisämarkkinasääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden soveltamista ja täytäntöönpanon valvontaa siten, että Euroopan kansalaiset, kuluttajat ja yritykset hyötyvät siitä; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan toimiaan, joilla huolehditaan sisämarkkinasääntöjen täysimääräisestä ja asianmukaisesta täytäntöönpanosta;

39.

katsoo, että määräysten rikkomisesta johtuva menettely pysyy keskeisenä välineenä sisämarkkinoiden toiminnan varmistamisessa, mutta korostaa, että sen lisäksi on harkittava muita välineitä, jotka ovat vähemmän aikaavieviä ja monimutkaisia;

40.

kehottaa komissiota vastustamaan kaikkea poliittista sekaantumista ja aloittamaan rikkomismenettelyn välittömästi, jos ongelmanratkaisumekanismit epäonnistuvat menettelyn aloittamista edeltävässä vaiheessa;

41.

panee merkille, että tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö avaa komissiolle uusia mahdollisuuksia hoitaa asia, jos jäsenvaltiot rikkovat sisämarkkinasääntöjä yleisesti tai rakenteellisesti;

42.

kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti kaikki SEUT:n 260 artiklan mukanaan tuomat muutokset, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa taloudellisten seuraamusten määräämistä rikkomismenettelyn yhteydessä;

43.

uskoo, että komission olisi otettava aktiivisempi rooli sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvonnassa toteuttamalla entistä järjestelmällisempää ja riippumatonta seurantaa rikkomismenettelyjen nopeuttamiseksi;

44.

pitää valitettavana, että liiat monet rikkomismenettelyt kestävät pitkään ennen kuin ne saadaan päätökseen tai ennen kuin ne saatetaan tuomioistuimeen; kehottaa komissiota asettamaan tavoitteeksi 12 kuukautta, kun ajatellaan keskimääräistä enimmäisaikaa rikkomistapausten oikeuskäsittelylle aina tapauksen aloittamisesta asian saattamiseen tuomioistuimeen; pitää hyvin valitettavana, ettei menettely vaikuta suoraan EU:n kansalaisiin ja asukkaisiin, jotka ovat saattaneet kärsiä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon puutteellisesta valvonnasta;

45.

pyytää komissiota tiedottamaan paremmin ja avoimesti meneillään olevista rikkomismenettelyistä;

46.

kehottaa komissiota ehdottamaan tiettyä määräaikatavoitetta sille, että jäsenvaltiot noudattavat tuomioistuimen päätöksiä;

47.

tukee komission aloitteita parantaa edelleen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien (ADR) käyttöä, jotta kuluttajilla ja yrityksillä olisi nopea ja tehokas pääsy yksinkertaiseen ja edulliseen tuomioistuinten ulkopuoliseen riidanratkaisuun, kun on kyse sekä verkkokauppaan että muuhun kauppaan liittyvistä niin kansallisista kuin rajat ylittävistä riidoista; pitää myönteisenä komission käynnistämää kuulemismenettelyä; korostaa kansalaisten tarvetta saada paremmin tietoa tällaisten mekanismien olemassaolosta;

48.

kehottaa komissiota keskittymään myös riitojen ehkäisyyn esimerkiksi voimakkaammilla toimenpiteillä, jotka ehkäisevät sopimattomia kaupallisia menettelyjä;

49.

pitää myönteisenä komission aikomusta käynnistää julkinen kuuleminen eurooppalaisesta lähestymistavasta ryhmäkanteeseen ja suhtautuu kielteisesti ajatukseen ottaa käyttöön Yhdysvaltojen mallin mukaisia ryhmäkannemenettelyitä, joihin sisältyy voimakkaita taloudellisia kannustimia panna vireille perusteettomia kanteita;

50.

panee merkille, että kaikissa ehdotuksissa kilpailuoikeuden rikkomisen kollektiivisesta muutoksenhausta on noudatettava parlamentin kantaa, jonka se esitti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista 26. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa; vaatii, että parlamentti on otettava mukaan tällaisten säädösten hyväksymiseen käyttämällä tavallista lainsäätämisjärjestystä, ja kehottaa komissiota harkitsemaan vahingonkorvausoikeutta koskevia vähimmäisnormeja tapauksissa, joissa vahinko on aiheutunut unionin lainsäädännön rikkomisesta yleisemmin;

51.

tukee kohdennettua ja näyttöön perustuvaa lähestymistapaa markkinoiden seurantaan ja arviointiin; kehottaa komissiota jatkamaan markkinoiden seurantavälineiden, kuten palveludirektiiviin sisältyvän varoitusjärjestelmän, kehittämistä parantamalla metodologiaa, indikaattoreita ja tietojen keräämistä noudattaen samalla käytännöllisyyden ja kustannustehokkuuden periaatteita;

52.

huomauttaa, että sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon tilannetta jäsenvaltioissa on arvioitava nopeammin ja selkeämmin;

53.

korostaa, että palveludirektiivin mukanaan tuoma keskinäinen arviointi on innovatiivinen tapa käyttää vertaispainetta täytäntöönpanon laadun parantamiseksi; tukee keskinäisen arvioinnin käyttöä asianmukaisissa tapauksissa muilla aloilla, kuten tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla;

54.

kannustaa jäsenvaltioita tarkistamaan säännöllisesti kansalliset säännöt ja menettelyt, joilla on vaikutusta palveluiden ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, jotta kansallisia sääntöjä voidaan yksinkertaistaa ja modernisoida sekä päällekkäisyyksiä voidaan poistaa; katsoo, että palveludirektiivin täytäntöönpanossa käytetty kansallisen lainsäädännön tarkastelumenettely voisi olla tehokas väline muillakin aloilla päällekkäisyyksien ja vapaan liikkuvuuden perusteettomien kansallisten esteiden poistamiseksi;

55.

kehottaa komissiota tukemaan julkisen sektorin pyrkimyksiä ottaa käyttöön innovatiivisia lähestymistapoja, joissa hyödynnetään uusia teknologioita ja menettelyjä sekä levitetään julkishallinnossa parhaita käytäntöjä, jotka vähentävät byrokratiaa ja tukevat kansalaislähtöisiä toimintalinjoja;

56.

pyytää, että kussakin Eurooppa-neuvoston kevätkokouksessa käsitellään ainoastaan sisämarkkinoiden tilan arviointia, johon liitetään seurantaprosessi;

57.

kehottaa komissiota julkaisemaan vihreän kirjan EU:n toimielinten sekä etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisten kuulemisten suuntaviivoista ja varmistamaan, että nämä kuulemiset ovat laajoja, interaktiivisia, avoimia ja tuovat lisäarvoa ehdotettuihin toimintalinjoihin;

58.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavuustaulukot kaikesta sisämarkkinalainsäädännöstä ja julkistamaan ne;

59.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota supistamaan sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä vallitsevan vajeen 0,5 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä sekä niiden säännösten osalta, joita ei ole vielä lainkaan saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, että niiden, joiden osalta se on tehty virheellisesti;

60.

kehottaa komissiota esittämään vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä EU:ssa koskevan lainsäädäntöehdotuksen vuoden 2011 loppuun mennessä ja korostaa, että on tärkeää hyväksyä se nopeasti;

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/59

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka on sisällytetty perussopimuksiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan, jossa määrätään, että ”sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan unionin pyrkimyksenä on ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan, jossa määrätään, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklan, jossa määrätään, että ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklan, jossa määrätään, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja siihen liitetyn pöytäkirjan n:o 26 yleistä (taloudellista) etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelma – EU:n tuloksenteko” (KOM(2006)0211),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (KOM(2007)0724) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan ”The single market: review of achievements” (SEC(2007)1521), parlamentin 4. syyskuuta 2007 antaman päätöslauselman sisämarkkinakatsauksesta (1) ja komission valmisteluasiakirjan ”The single market review: one year on” (SEC(2008)3064),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio” (KOM(2007)0726), komission tiedonannon ”Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus” (KOM(2007)0725) ja 27. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman yleishyödyllisiä palveluita koskevasta komission valkoisesta kirjasta (2),

—

ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2009 antaman suosituksen yhtenäismarkkinoiden toiminnan parannustoimista (3) ja komission 12. heinäkuuta 2004 antaman suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (4),

—

ottaa huomioon sisämarkkinoiden tulostaulun heinäkuulta 2009 (SEC(2009)1007) ja parlamentin 9. maaliskuuta 2010 (5) ja 23. syyskuuta 2008 (6) sisämarkkinoiden tulostaulusta antamat päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen” ja parlamentin 20. toukokuuta 2008 antaman päätöslauselman EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (7),

—

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (KOM(2009)0025) ja samaa asiaa tarkemmin käsittelevän komission valmisteluasiakirjan ”Second Consumer Markets Scoreboard” (SEC(2009)0076),

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta (KOM(2009)0330) ja komission 2. heinäkuuta 2009 antaman kertomuksen kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) soveltamisessa (KOM(2009)0336),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisestä rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa (KOM(2009)0557),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta (8),

—

ottaa huomioon professori Mario Montin komissiolle laatiman raportin sisämarkkinoiden elvyttämisestä,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (9),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä (10),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Nuoret liikkeellä” (KOM(2010)0477),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (11),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010: Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” (KOM(2010)0603),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ”Yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston kertomuksen ”Obstacles to the European single market 2008” (12),

—

ottaa huomioon SOLVIT-verkon vuosikertomuksen 2008 SOLVIT-verkon kehityksestä ja toiminnasta (SEC(2009)0142), komission 8. toukokuuta 2008 antaman valmisteluasiakirjan toimintasuunnitelmasta kansalaisille ja yrityksille tarjottavien yhtenäismarkkinoiden neuvontapalvelujen integroidusta lähestymistavasta (SEC(2008)1882) ja parlamentin 9. maaliskuuta 2010 antaman päätöslauselman SOLVIT-verkosta (13),

—

ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008, jolla pyritään vahvistamaan yhteiset puitteet akkreditointia ja valvontaa koskevia sääntöjä varten (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0072/2011),

A.

katsoo, että toimivat sisämarkkinat ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden avulla Euroopan unioni saavuttaa täyden potentiaalinsa mitä tulee kilpailukyyn, älykkääseen, osallistavaan ja kestävään kasvun, entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen, kaikentyyppisiä yrityksiä koskevien yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomiseen liittyviin ponnisteluihin, samojen oikeuksien varmistamiseen kaikille Euroopan kansalaisille ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden vahvistamiseen,

B.

ottaa huomioon sisämarkkinoiden merkityksen eurooppalaisille EU:n talouden aktiivisina osallistujina,

C.

katsoo, että sisämarkkinoita ei voida tarkastella pelkästään taloudellisesta näkökulmasta vaan se on nähtävä sellaisen laajemman oikeudellisen kehyksen osana, jonka perusteella kansalaisille, kuluttajille, työntekijöille, yrittäjille ja yrityksille, erityisesti kaikentyyppisille pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), vahvistetaan erityiset perusoikeudet,

D.

toteaa, että niiden kansalaisten, kuluttajien ja pk-yritysten tiellä, jotka haluavat opiskella tai työskennellä tai siirtyä toiseen jäsenvaltioon tai tehdä ostoksia rajojen yli tai asettua toiseen jäsenvaltioon tai käydä kauppaa rajojen yli, on liikaa esteitä; katsoo, että nämä esteet ovat peräisin muun muassa riittämättömästi yhdenmukaistetusta kansallisesta lainsäädännöstä, sosiaaliturvaosuuksien heikosta siirrettävyydestä ja liiallisesta byrokratiasta, joka estää henkilöiden, tavaroiden, palvelusten ja pääomien vapaan liikkuvuuden unionissa,

E.

katsoo, että sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä, jonka perusteella sen kehitystä vahvistetaan edelleen, kuten korostettiin Montin mietinnössä ja kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta annetussa päätöslauselmassa, ja johon kuuluu kaikkien tärkeiden politiikkojen yhdistyminen yhdeksi strategiseksi markkinoiden tavoitteeksi, johon sisältyvät muun muassa teollisuus-, kuluttajansuoja-, energia-, liikenne-, digitaali-, sosiaali-, ympäristö-, kauppa-, vero-, alue-, oikeus- ja kansalaisuuspolitiikka, jotta saavutetaan korkea integraatiotaso,

F.

katsoo, että sisämarkkinoiden olisi annettava lisää valinnanvaraa eurooppalaisille kuluttajille entistä halvemmin hinnoin erityisesti syrjäseuduilla, kuten saari- ja vuoristoalueilla sekä harvaan asutuilla alueilla asuville ja liikuntaesteisille,

G.

katsoo, että komission julkaisema painettu ja verkossa oleva materiaali on usein liian abstraktia tai monimutkaista kansalaisten todellisen osallistumisen ja laajan yleisön todellisen tavoittamisen kannalta,

H.

pitää tärkeänä, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ei pitäisi muodostua yksittäisistä erillisistä toimenpiteistä ja että kaikkien ehdotusten on yhdessä myötävaikutettava yhtenäisen tavoitteen aikaansaamiseen,

1.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” ja erityisesti sen 2. luvun ”Euroopan kansalaiset sisämarkkinoiden keskiöön luottamuksen palauttamiseksi”, joka sisältää 19 Euroopan kansalaisten tarpeita palvelevaa aloitetta;

2.

katsoo, että tiedonannon ehdotukset ovat yleisesti ottaen parlamentin odotuksien mukaisia, mutta niitä on edelleen parannettava, jotta kansalaiset voidaan asettaa sisämarkkinahankkeen keskipisteeseen;

3.

pahoittelee sitä, että tiedonanto on jaettu kolmeen lukuun, joissa keskitytään Euroopan kansalaisiin, yrityksiin ja hallintoon aihekohtaisen lähestymistavan sijasta; huomauttaa, että sisämarkkinoiden kilpailukykyä ja sitä, että kansalaiset hyväksyvät sen, ei saa pitää ristiriitaisina vaan toisiaan vahvistavina tavoitteina; katsoo kuitenkin, että tiedonannon kolme lukua ovat yhtä tärkeitä ja ne liittyvät toisiinsa ja että niitä olisi käsiteltävä johdonmukaista lähestymistapaa noudattaen ottaen huomioon tehdyt ehdotukset ja sidosryhmien ilmaisemat huolenaiheet EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa;

4.

on vakaasti sitä mieltä, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketin on oltava yhtenäinen ja tasapainoinen, oltava hengeltään Grechin mietinnön (A7-0132/2010) ja Montin raportin mukainen sekä luotava perustukset eurooppalaisen lisäarvon kehittämiselle niin kansalaisille kuin yrityksillekin;

5.

on sitä mieltä, että sisämarkkinoiden uudelleenkäynnistäminen ja syventäminen on olennaista rahoitus- ja talouskriisin vaikutusten torjumiseen tähtäävien politiikkojen sekä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä;

6.

katsoo, että eurooppalaiset eivät vielä ole täysipainoisesti hyödyntäneet sisämarkkinoiden mahdollisuuksia eri aloilla, mukaan lukien henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus, ja että tarvitaan uusia kannustimia etenkin työvoiman tehokkaan maantieteellisen liikkuvuuden turvaamiseksi Euroopassa;

7.

katsoo, että sisämarkkinastrategialla olisi vahvistettava sosiaaliturvaa ja työntekijöiden oikeuksia sekä varmistettava oikeudenmukaiset työolot kaikille eurooppalaisille;

8.

kannattaa komission ajatusta käynnistää Euroopassa sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä laaja pragmaattinen keskustelu sisämarkkinoiden hyödyistä ja kustannuksista ja pyytää komissiota varmistamaan, että sisämarkkinasääntöjä sovelletaan tehokkaasti, sillä ne vähentävät kansalaisiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta;

9.

on samaa mieltä siitä, että Euroopan sisämarkkinoiden täysimääräisen toteutuksen tulee muodostaa perusta poliittisen ja taloudellisen yhdentymisprosessin loppuun saattamiselle;

10.

korostaa erityisesti komission tässä tiedonannossa esittämää sitoutumista edistää uusia lähestymistapoja kestävään kehitykseen;

11.

korostaa, että sisämarkkinalainsäädännön lisäksi jäsenvaltioissa on pantu täytäntöön ja sovellettu huonosti myös muuta Euroopan kansalaisten ja muiden laillisten asukkaiden oikeuksiin vaikuttavaa lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin 2004/38/EY paremman täytäntöönpanon;