ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2012.225.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 225

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

55. vuosikerta
27. heinäkuu 2012


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Alueiden komitea

 

95. täysistunto 3. ja 4. toukokuuta 2012

2012/C 225/01

Alueiden komitean lausunto aiheesta Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet

1

2012/C 225/02

Alueiden komitean lausunto aiheesta Vihreä kirja perheenyhdistämisestä

7

2012/C 225/03

Alueiden komitean lausunto aiheesta EU:n ilmanlaatu- ja päästöpolitiikan tarkistaminen

11

2012/C 225/04

Alueiden komitean lausunto aiheesta Yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevat säädösehdotukset

20

2012/C 225/05

Alueiden komitean lausunto aiheesta Aktiivisena ikääntyminen: innovointi – älykkäät terveyspalvelut – elämänlaadun parantaminen

46

2012/C 225/06

Alueiden komitean lausunto aiheesta Energiatehokkuus kunnissa ja alueilla – tarkastelussa maaseutualueiden ja kaupunkien erot

52

 

III   Valmistavat säädökset

 

ALUEIDEN KOMITEA

 

95. täysistunto 3. ja 4. toukokuuta 2012

2012/C 225/07

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus yleisasetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvista rahastoista

58

2012/C 225/08

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus asetukseksi EAKR:sta

114

2012/C 225/09

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta

127

2012/C 225/10

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus asetukseksi koheesiorahastosta

143

2012/C 225/11

Alueiden komitean lausunto aiheesta Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevan lainsäädäntökehyksen tarkistaminen

150

2012/C 225/12

Alueiden komitean lausunto aiheesta Euroopan globalisaatiorahasto vuosiksi 2014–2020

159

2012/C 225/13

Alueiden komitean lausunto aiheesta Sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskeva Euroopan unionin ohjelma

167

2012/C 225/14

Alueiden komitean lausunto aiheesta Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta ja maaseudun kehittämistä vuoden 2013 jälkeen koskevat säädösehdotukset

174

2012/C 225/15

Alueiden komitean lausunto aiheesta Yhteinen Erasmus

200

2012/C 225/16

Alueiden komitean lausunto aiheesta Euroopan laajuiset televiestintäverkot

211

2012/C 225/17

Alueiden komitean lausunto aiheesta Kuluttajaohjelma vuosiksi 2014–2020

217

2012/C 225/18

Alueiden komitean lausunto aiheesta Kansanterveys kasvun tukena – EU:n kolmas monivuotinen toimintaohjelma kaudeksi 2014–2020”

223

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Alueiden komitea

95. täysistunto 3. ja 4. toukokuuta 2012

27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/1


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet”

2012/C 225/01

ALUEIDEN KOMITEA

muistuttaa, että kaikki laajentumisstrategian kattamat maat (1) ovat ratifioineet virallisesti Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Komitea kehottaa näitä maita noudattamaan mainittuja sitoumuksia ja panemaan ne täytäntöön.

kiinnittää huomiota siihen olennaiseen merkitykseen, joka monitasoisen hallinnon, riippumattoman median ja kansalaisyhteiskunnan kehkeytymisellä ja kehityksellä ehdokasmaissa on, ja kannustaa niitä tukemaan kansalaisvapauksien ja poliittisen elämän demokraattisten menettelytapojen kunnioittamista.

tähdentää toimivaltaisten valtion viranomaisten ja paikallis- ja alueviranomaisten välisen virallisen kuulemismenettelyn merkitystä niiden tukiessa EU:n laajentumisprosessia sen jokaisessa vaiheessa, mikä laajentaa yhteiskunnallista osallistumista sekä edistää toissijaisuusperiaatteen noudattamista ja lähentää kansalaisia toisiinsa. Se myös helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanoa ja tehostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen hyödyntämistä, jos paikallis- ja aluetason edustajat ovat saaneet kattavaa tietoa integroitumisprosessista.

kehottaa perustamaan tai vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisia yhteen kokoavia organisaatioita ja tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioissa toimivien vastaavien tahojen kanssa, mikä auttaa kokemustenvaihdossa ja edistää integraatioprosessia.

suhtautuu myönteisesti ehdokasmaiden meneillään olevaan integroitumisprosessiin, jota tulee myös hyödyntää täytäntöönpanon avoimuuteen perustuvan hallinnon hajauttamisprosessin osatekijänä.

painottaa, että hyvien naapuruussuhteiden periaatteen kunnioittaminen EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja muiden valtioiden välillä on keskeisen tärkeää samoin kuin kyseisten valtioiden rajatylittävän ja alueellisen yhteistyön kehittäminen.

Esittelijä

Stanisław SZWABSKI (AE, PL), Gdynian kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet

COM(2011) 666 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Yleisiä suosituksia

1.

muistuttaa, että Euroopan unionin laajentumisen tarkoitus on rauhanomaisen kehityksen ja yhteistyön alueen laajentaminen Euroopassa. Niinpä Euroopan unioni on avoin jokaiselle Euroopan maalle, joka haluaa liittyä siihen, kunnioittaa demokraattisia arvoja ja on sitoutunut niihin sekä täyttää jäsenyysehdot. Komitea muistuttaa, että laajentuminen on mahdollista vain, jos varmistetaan ehdokasmaan onnistunut integrointi Euroopan unioniin.

2.

muistuttaa, että kaikki laajentumisstrategian kattamat maat (2) ovat ratifioineet virallisesti Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Komitea kehottaa näitä maita noudattamaan mainittuja sitoumuksia ja panemaan ne täytäntöön.

3.

on tyytyväinen komission ehdotukseen hyödyntää nykyistä enemmän liittymistä valmistelevaa tukivälinettä tuloshakuisen uudistustyön edistämiseen ja vauhdittamiseen. Ottamalla alue- ja paikallisviranomaiset tarvittaessa mukaan toimiin voidaan edistää kohdemaan vastaanottokykyä ja valmiuksien kehittämistä, ja näin ollen hyödyntää liittymistä valmistelevaa tukivälinettä tehokkaasti.

4.

korostaa, että laajentumisprosessista odotetaan kertyvän lisää vakautta ja hyvinvointia EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisille ja enemmän jaettua vastuuta yhä laajemman rauhan, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen sekä sisämarkkinoiden kehittämisestä ja että siinä pyritään saavuttamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, syrjimättömyyden, suvaitsevaisuuden, oikeuden, yhteisvastuun sekä sukupuolten tasa-arvon tavoitteet.

5.

muistuttaa, että onnistuneeseen ja kestäväpohjaiseen uudistustyöhön sisältyy yhteiskunnan kaikkien tasojen osallistaminen. Hyvä hallintotapa, johon kuuluu julkissektorin nykyaikaistaminen koordinoidusti valtio-, alue- ja paikallistasolla, tarjoaa paremmat mahdollisuudet kattavalle ja vahvalle demokratialle, avoimuuden lisäämiselle sekä korruption ja nepotismin vähentämiselle järjestelmissä. Hajautettu hallinto antaa kansalaisille mahdollisuuden vaatia vastuullisuutta ja helpottaa heidän osallistumistaan päätöksentekoon.

6.

kiinnittää huomiota siihen olennaiseen merkitykseen, joka monitasoisen hallinnon, riippumattoman median ja kansalaisyhteiskunnan kehkeytymisellä ja kehityksellä ehdokasmaissa on, ja kannustaa niitä tukemaan kansalaisvapauksien ja poliittisen elämän demokraattisten menettelytapojen kunnioittamista.

7.

tähdentää toimivaltaisten valtion viranomaisten ja paikallis- ja alueviranomaisten välisen virallisen kuulemismenettelyn merkitystä niiden tukiessa EU:n laajentumisprosessia sen jokaisessa vaiheessa, mikä laajentaa yhteiskunnallista osallistumista sekä edistää toissijaisuusperiaatteen noudattamista ja lähentää kansalaisia toisiinsa. Se myös helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanoa ja tehostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen hyödyntämistä, jos paikallis- ja aluetason edustajat ovat saaneet kattavaa tietoa integroitumisprosessista.

8.

kehottaa perustamaan tai vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisia yhteen kokoavia organisaatioita ja tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioissa toimivien vastaavien tahojen kanssa, mikä auttaa kokemustenvaihdossa ja edistää integraatioprosessia.

9.

suhtautuu myönteisesti ehdokasmaiden meneillään olevaan integroitumisprosessiin, jota tulee myös hyödyntää täytäntöönpanon avoimuuteen perustuvan hallinnon hajauttamisprosessin osatekijänä.

10.

kiinnittää huomiota siihen, että laajentumisprosessin eteneminen ja menestyminen riippuvat pääasiallisesti siitä, että ehdokasmaat edistyvät aidosti Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseksi tarvittavien uudistusten toteuttamisessa.

11.

korostaa, että Eurooppa-neuvoston on tarpeen nopeuttaa Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian hyväksymismenettelyä, koska strategian lisäarvona on ETA-alueen ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden liittymisprosessin sujuvoituminen ja vahvistuminen. Lisäksi strategia tarjoaa tilaisuuden lujittaa demokraattisia prosesseja laajempaan Välimeren alueeseen kuuluvilla seuduilla.

12.

painottaa, että hyvien naapuruussuhteiden periaatteen kunnioittaminen EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja muiden valtioiden välillä on keskeisen tärkeää samoin kuin kyseisten valtioiden rajatylittävän ja alueellisen yhteistyön kehittäminen.

13.

kehottaa EU-jäsenyyttä hakevien maiden viranomaisia laatimaan yhteistyössä paikallis- ja aluetason hallintoelinten kanssa yhteisiä valtakunnallisia normeja ja strategioita sekä myöntämään paikallis- ja alueviranomaisille syrjäytyneiden ryhmien integroimiseen tähtäävän strategian toteuttamiseen tarvittavat resurssit.

14.

korostaa tarvetta tiedottaa ehdokasvaltioissa kokonaisvaltaisesti ja tasapainoisesti EU:sta, sen toimielimistä, yhdentymisprosessista ja tämän prosessin yksittäisille valtioille mukanaan tuomista muutoksista sekä kansalaisten kohtaamista haasteista ja mahdollisuuksista. Nämä tiedot, jotka jäseniksi liittyvien maiden viranomaisten on suurelta osin tarjottava, ovat oleellisen tärkeitä, jotta kansalaisilla on mahdollisuus osallistua aktiivisesti maansa integroitumiseen EU:hun ja havaita mahdollisen jäsenyyden hyödyt.

15.

kehottaa kaikkia ehdokasvaltioita osallistumaan virallisista mahdollisuuksistaan riippuen EU:n ja sen toimielinten kehittämiseen ja vahvistamiseen.

16.

tähdentää olevan tarpeen, että EU vahvistaa selkeästi ja yksiselitteisesti olevansa sitoutunut laajentumisprosessiin niiden ehdokasmaiden osalta, jotka täyttävät liittymisehdot.

KROATIA

Kroatian edistyminen liittymisprosessissa

17.

on tyytyväinen liittymissopimuksen allekirjoittamiseen Kroatian kanssa, sillä se on tärkeä hetki Euroopan yhdentymisprosessissa. Mikäli ratifiointiprosessit saadaan onnistuneesti päätökseen, alueiden komitea on mielissään voidessaan toivottaa Kroatian tervetulleeksi uutena jäsenvaltiona 1. heinäkuuta 2013.

18.

on erittäin hyvillään Kroatian edistymisestä EU:n jäsenyysvaatimusten täyttämisessä jäsenyyshakemuksen jättämisestä eli vuodesta 2003 lähtien aina neuvottelujen menestykselliseen loppuunsaattamiseen kesäkuussa 2011 ja komission Kroatian EU:hun liittymisestä lokakuussa 2011 antamaan myönteiseen lausuntoon.

19.

on tyytyväinen siihen, että Slovenia ja Kroatia ovat sopineet avoimen rajakysymyksen viemisestä välimiesoikeuteen ja odottaa hyvillään kahdenvälisen rajariidasta tehdyn välityssopimuksen täytäntöönpanoa.

20.

painottaa, että Kroatian valmius unionin jäsenyyteen on hyvin korkealla tasolla. Komitea kehottaa Kroatiaa kuitenkin vakiinnuttamaan unionin säännöstön laaja-alaisemmin ja panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön eritoten oikeuslaitoksen, korruption torjunnan, syrjinnänvastaisen lainsäädännön, kilpailupolitiikan sekä viestimien vapauden ja moniarvoisuuden alalla.

21.

on tyytyväinen Kroatian EU-jäsenyydestä tammikuussa 2012 järjestetyn kansanäänestyksen myönteiseen tulokseen.

ISLANTI

Ehdokasmaan edistyminen

22.

pitää suuresti arvossa Islannin kanssa käytävien jäsenyysneuvottelujen edistymistä. Komitea korostaa Islannin ja EU:n erittäin hyvää yhteistyötä Euroopan talousalueen ja Schengen-alueen puitteissa.

23.

katsoo, että Islanti voisi liittyä EU:hun lähitulevaisuudessa omia ansioita koskevan periaatteen mukaisesti, ja kannustaa jatkamaan ripeästi lainsäädännön lähentämistä jäljellä olevilla politiikanaloilla.

24.

antaa Islannille tunnustusta vaikean taloudellisen tilanteen osittaisesta menestyksellisestä voittamisesta sekä siitä, että maa on toteuttanut sitkeästi uudistuksia.

25.

on huolestunut siitä, että maan väestö ei tue integraatioprosessia voimakkaasti.

ENTINEN JUGOSLAVIAN TASAVALTA MAKEDONIA

Ehdokasmaan aseman saavuttaneen Länsi-Balkanin alueen maan edistyminen

26.

arvioi myönteisesti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ponnisteluja liittymisprosessissa.

27.

arvioi myönteisesti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallituksen toimintaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian EU:hun liittymisen edistämisprosessissa, mutta panee huolestuneena merkille tehokkaiden toimien puuttumisen tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi viralliseen kysymykseen maan nimestä. Oleellista on pitää yllä hyviä naapurisuhteita, joihin kuuluu myös Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa neuvoteltava ja molempien osapuolten hyväksymä ratkaisu nimikysymykseen.

28.

arvioi myönteisesti edistysaskeleita prosessissa kansallisten oikeusjärjestelmien mukauttamiseksi EU:n lainsäädäntöön. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen jatkaa uudistusta oikeudenkäytön, naisten ja etnisten vähemmistöjen perusoikeuksien ja julkishallinnon aloilla.

29.

kiinnittää huomioita tarpeeseen torjua korkean tason korruptiota ja taata tiedotusvälineiden ilmaisuvapaus.

30.

arvostaa hallintoelinten, eri tasoilla toimivien itsehallintoelinten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden yhteistyössä tapahtunutta edistystä.

31.

on tyytyväinen kielten käyttöä, hallinnon hajauttamista ja yhdenvertaista edustusta koskevan lain täytäntöönpanossa tapahtuneeseen edistykseen ja kannustaa jatkamaan ponnisteluja nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi; niitä ovat muun muassa koulutus ja kaikkien yhteisöjen sopusointuiset suhteet.

MONTENEGRO

Ehdokasmaan aseman saavuttaneen Länsi-Balkanin alueen maan edistyminen

32.

kun otetaan huomioon neuvoston suunnittelema neuvottelujen aloittamisajankohta, joka on vuoden 2012 kesäkuu, pitää suuressa arvossa Montenegron lainsäädännössä tehtyjä muutoksia ja mukautuksia julkishallinnon uudistuksen, valtakunnallisten tilastojen laatimisen, vapaiden tiedotusvälineiden sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan aloilla. Tiettyä parannusta on tapahtunut myös ihmisoikeuksien, naisten tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien aloilla.

33.

arvioi myönteisesti aloitteita, joilla pyritään korruption vähentämiseen, ja suosittaa korruption torjunnan vahvistamista erityisesti yksityistämisen, aluesuunnittelun, koulutuksen, terveydenhuollon ja itsehallintoalueiden aloilla.

34.

pitää suuressa arvossa edistystä vähemmistöjen oikeuksien suojelussa sekä niiden edustuksessa lainsäädäntö- ja itsehallintoelimissä.

35.

on tyytyväinen päätökseen perustaa neuvoa-antava sekakomitea EU:n alueiden komitean ja Montenegron paikallisviranomaisten vuoropuhelufoorumiksi.

TURKKI

Ehdokasmaan edistyminen

36.

arvioi myönteisesti Turkin poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän demokratisoitumiseen johtavia muutoksia. Komitea kiinnittää huomiota Turkin velvollisuuteen pitää yllä hyviä naapuruussuhteita ja kehottaa Turkkia pidättäytymään jäsenvaltioihin tai niiden suvereeneihin oikeuksiin kohdistuvista toimenpiteistä, kuten myös Kööpenhaminan kriteereissä ja EU:n ja Turkin 3. lokakuuta 2005 määritellyssä neuvottelukehyksessä todetaan. Komitea on tyytymätön Turkin ilmoitukseen, että se aikoo jäädyttää suhteensa EU:n puheenjohtajavaltioon vuoden 2012 jälkipuoliskolla, ja toivoo alueellisen yhteistyön kehittämistä.

37.

on pettynyt siihen, että Turkki ei ole täyttänyt EU:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaan sisältyviä sitoumuksia, ja kehottaa Turkkia pyrkimään sopimuksen täysimääräiseen täytäntöönpanoon.

38.

panee huolestuneena merkille, että Turkissa on noudatettu vajanaisesti Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti annettua lainsäädäntöä. Komitea pahoittelee, ettei paikallishallinnon kehittämisessä ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa ole edistytty selkeästi. Se toivoo kuitenkin, että nykyinen perustuslaillinen uudistus mahdollistaa huomattavan edistyksen. Komitea toteaa, että alueiden komitean sekä Turkin alue- ja paikallisviranomaisten yhteisen neuvoa-antavan sekakomitean toiminnan tulisi edistää eurooppalaisten vaatimusten huomioon ottamista hallinnon hajauttamisen alalla.

39.

on huolissaan riittämättömästä edistymisestä sananvapauden, joukkoviestimien vapauden, uskonnonvapauden ja naisten sekä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen aloilla sekä oikeudenmukaisen ratkaisun löytämisessä Kyproksen kysymykseen. Komitea kehottaa Turkin hallitusta tukemaan aktiivisesti meneillään olevia neuvotteluja ja ryhtymään toimiin, jotta Kyproksen kysymyksessä saavutettaisiin kattava ratkaisu.

40.

on hyvin huolestunut ja kehottaa Turkkia parantamaan perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista sekä lainsäädännössä että käytännössä. Käytännön rajoitukset tiedotusvälineiden vapauteen, kirjailijoita, toimittajia, tieteenharjoittajia, vaaleilla luottamustehtäviin valittuja ja ihmisoikeusaktivisteja vastaan nostetut oikeustapaukset sekä yleiset internetsivustojen kiellot herättävät vakavaa huolta, ja Turkin hallituksen on puututtava niihin.

41.

kehottaa Turkkia edistämään paikallissektorin uudistuksia, jotta voidaan jatkaa hallinnon hajauttamista ja tehostaa paikallis- ja aluetason hyödyntämistä. Tärkeitä tekijöitä ovat paikallissektorin saaman rahoituksen lisääminen ja sen oikeudenmukaisuuden varmistaminen, eri hallintotasojen kuulemismuodot monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti ja paikallistason EU-integraation tukemisen vahvistaminen.

42.

toteaa huolestuneena, että yhteiskunnan jäsenten ja joukkoviestimien mielenkiinto ja usko Turkin liittymiseen EU:hun on vähentynyt selvästi. Tämän vuoksi komitea kehottaa Euroopan unionia jatkamaan neuvotteluprosessia ”myönteisellä esityslistalla”, jonka toteuttamisen on käynnistyttävä heti kun Turkki kunnioittaa liittymiskriteerejä.

43.

arvostaa komission ehdotusta yhteistyön laajentamisesta Turkin paikallis- ja alueviranomaisten ja EU:n jäsenvaltioiden vastaavien tahojen välillä.

44.

korostaa AK:n kiinnostusta hyödyntää olemassa olevia EU:n ja Turkin yhteistyömenettelyjä, rajatylittäviä ohjelmia, alueellista yhteistyötä, itsehallintoelinten yhteistyötä paikallishallinnon kehittämiseksi sekä toissijaisuusperiaatteen soveltamisalan ja demokratisoitumisprosessin laajentamista.

ALBANIA

Mahdollisen ehdokasmaan edistyminen

45.

kehottaa Albanian julkista valtaa jatkamaan uudistuksia, koska tähänastiset uudistukset edistävät vain tietyssä määrin Kööpenhaminan kriteerien täyttämistä.

46.

toteaa, että integraatioprosessin kannalta on ratkaisevan tärkeää, että hyvän naapuruuden ja alueellisen yhteistyön periaatetta toteutetaan tosiasiallisesti ja että kehitetään demokraattisia menettelyjä, paikallishallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa.

47.

rohkaisee Albanian hallitusta ja oppositiota ryhtymään jälleen rakentavaan poliittiseen vuoropuheluun ja jatkamaan sitä keskeisten demokraattisten instituutioiden asianmukaisen toiminnan ja riippumattomuuden vahvistamiseksi. Komitea kehottaa Albanian viranomaisia tehostamaan pyrkimyksiään edistää ja panna täytäntöön liittymistä edeltävän prosessin kannalta välttämättömiä uudistuksia eritoten ihmisoikeuksien, naisten yhdenvertaisen aseman, vähemmistöjen suojelun, omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien suojelun sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen aloilla, sekä harjoittamaan rakentavaa maastamuuttopolitiikkaa.

48.

panee huolestuneena merkille merkittävien ponnistelujen puutteen julkisessa elämässä laajalti esiintyvän korruption kitkemiseksi, sillä siitä voi tulla tulevaisuudessa vakava este maan kehitykselle.

49.

kehottaa Albanian hallitusta työskentelemään aktiivisesti yhdessä asianomaisten toimijoiden kanssa hallinnon hajauttamisen ja EU:hun liittymisen edistämiseksi.

BOSNIA JA HERTSEGOVINA

Mahdollisen ehdokasmaan edistyminen

50.

korostaa pitävänsä arvossa Bosnia ja Hertsegovinan julkisen vallan parhaillaan tekemiä uudistuksia. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan viranomaisten ja muiden viranomaistahojen toimien koordinointia on mahdollista parantaa.

51.

katsoo, että Bosnia ja Hertsegovinan julkisen vallan on työskenneltävä tiiviimmin näiden uudistusten toteuttamiseksi. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että Kööpenhaminan kriteerien mukaisten uudistusten toteuttamisessa onnistutaan keskipitkällä aikavälillä ja ympäristökysymysten osalta pitkällä aikavälillä, jos julkinen valta toimii asiassa todella aktiivisesti.

52.

on huolissaan maan poliittisesta pattitilanteesta ja kyvyttömyydestä irtautua eri poliittisten ryhmittymien omahyväisistä etunäkökohdista, mikä viivästyttää Bosnia ja Hertsegovinan liittymisprosessia tuntuvasti. Laajentamalla ja syventämällä asianomaisten toimijoiden ja etenkin paikallisviranomaisten osallistumista toimiin voidaan hyödyntää liittymistä valmistelevaa tukivälinettä aiempaa tehokkaammin, ja siten kansalaiset saavat siitä lisää hyötyä, mikä selkiyttää myös unioniin lähentymiseen liittyviä etuja ihmisille.

53.

on yhtä mieltä komission tilanneanalyysin kanssa vastakohtaisuuksista, pattitilanteista ja paikalleen pysähtyneestä poliittisesta ilmapiiristä Bosnia ja Herzegovinassa ja korostaa sen vuoksi vuonna 2010 esittämiänsä kannanottoja (3). Jaettu Bosnia tarvitsee johtajia, jotka pystyvät lieventämään vastakkaisuuksia ja jotka niiden sijasta voivat löytää yhdistäviä ratkaisuja. EU:n tulee tehdä selväksi, että ainoa todellinen vaihtoehto on harjoittaa politiikkaa, joka antaa maalle mahdollisuuden hyödyntää sisämarkkinoiden neljää vapautta.

54.

korostaa maan hallinnon eri tasojen yhteistyön heikkoutta, mikä edellyttää parannuksia sekä maan kaikkien poliittisten voimien selkeää tukea.

55.

toteaa, että rakentavan yhteistyöilmaston luomiseksi maassa tarvitaan toimivaa hallintorakennetta, jossa eri poliittiset tasot täydentävät toisiaan ja tasoittavat vastakkainasettelua. Komitea toistaa, että Bosnia ja Herzegovinan valtiotasoa tulisi vahvistaa monilla aloilla. Tulisi tukea sekä valtion vahvistamista että kuntien aseman lujittamiseen pyrkivää hallinnon hajauttamisprosessia edistäviä uudistusvoimia.

56.

on vakuuttunut siitä, että on välttämätöntä tiivistää rajojen yli tapahtuvaa käytännön yhteistyötä sekä valtiovallan ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä.

KOSOVO  (4)

Mahdollisen ehdokasmaan edistyminen

57.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Kosovo on sitoutunut lähentymään Eurooppaan Euroopan yhdentymisprosessin puitteissa.

58.

toivoo, että se, että virallisen aseman myöntäminen Kosovolle ei saa jäsenvaltioiden keskuudessa yleistä hyväksyntää, ei estä EU:ta ryhtymästä toimiin, joilla kehitettäisiin Kosovon ja EU:n suhteita virallisin sopimuksin. Komitea katsoo, että tässä tilanteessa voitaisiin etsiä ja edistää tapauskohtaisia käytännön ratkaisuja, jotka perustuvat puolueettomaan suhtautumiseen Kosovon asemaan.

59.

korostaa, että EU on hyväksymiensä periaatteiden mukaisesti sitoutunut tukemaan varauksetta Länsi-Balkanin alueen, myös Kosovon, lähentymistä Eurooppaan.

SERBIA

Jäsenehdokasmaan edistyminen

60.

suhtautuu myönteisesti komission suositukseen myöntää Serbialle EU:n ehdokasmaan asema.

61.

on tyytyväinen Euroopan unionin neuvoston päätökseen myöntää Serbialle EU:n ehdokasvaltion asema ja kehottaa sitä jatkamaan järjestelmälähtöisiä ja rakenteellisia uudistuksia. Komitea korostaa, että on välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin suhteiden normalisoimiseksi Kosovon kanssa vakaus- ja assosiaatioprosessin ehtojen mukaisesti noudattamalla tinkimättömästi periaatteita alueellisesta yhteistyöstä, johon kaikki asianosaiset osallistuvat. Samanaikaisesti komitea toivoo, ettei toteuteta toimia, jotka voisivat vaarantaa kyseisten tahojen Eurooppa-perspektiivin.

62.

kannustaa Serbian julkista valtaa jatkamaan tähänastisia rakentavia toimenpiteitään yhteistyön ja vakauden kehittämiseksi alueella.

63.

pitää suuressa arvossa Serbian edistystä liittymistä edeltävässä prosessissa, mihin kuuluu sopeutuksia useilla eri lohkolla, mm. ihmisoikeuksien, oikeudenkäytön ja joukkoviestimen vapauden aloilla sekä Helsingin kriteerien osalta.

64.

kiinnittää huomiota siihen, että lähentymisprosessissa on erittäin tärkeää noudattaa hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön sekä demokraattisten menettelyjen, vähemmistöjen oikeuksien ja paikallisen itsehallinnon ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen periaatteita.

65.

arvioi myönteisesti perinteisten vähemmistökielten oikeuksien suojelua sekä julkista omaisuutta koskevan lain hyväksymistä syyskuussa 2011 ja tiettyjen toimivaltuuksien siirtämistä Voivodinan autonomiselle alueelle sekä paikallisviranomaisille.

Bryssel 3. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


(1)  Poikkeuksena Kosovo (YK:n päätöslauselman 1244/1999 mukaisesti).

(2)  Poikkeuksena Kosovo (YK:n päätöslauselman 1244/1999 mukaisesti).

(3)  CdR 345/2009.

(4)  YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 mukaisesti.


27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/7


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja perheenyhdistämisestä”

2012/C 225/02

ALUEIDEN KOMITEA

muistuttaa, että perheenyhdistämisen ongelmaa on käsiteltävä tarkemmin samalla kun tarkastellaan uudistettua eurooppalaista toimintasuunnitelmaa kotouttamista varten (CdR 199/2011) ja monitasoisen hallinnon kulttuuria Euroopassa (CdR 273/2011), joka edellyttää erityisesti alueiden komitean toimia.

huomauttaa, että vihreän kirjan mukaan direktiivin soveltamista on joissakin tapauksissa käytetty pelotteluvälineenä, ja korostaa, ettei perheenyhdistämisjärjestelyjä saa pitää maahanmuuttovirtojen hillitsemisvälineenä. Yhdistämisen erityisenä tavoitteena on laillisten maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ja perheen perustamista koskevan oikeuden kunnioittaminen.

korostaa, että yksilöiden oikeus yhteiselämään perheen yhtenäisyyden edellyttämällä tavalla ja oikeus mutta myös velvollisuus huolehtia lapsista sekä kasvattaa ja kouluttaa heitä ja näin ollen pitää heidät luonaan, ovat perusluonteisia oikeuksia ja velvollisuuksia kansalaisuudesta riippumatta. Komitea muistuttaa, että tämä on tunnustettu monissa asiaa koskevissa yhdenmukaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä julistuksissa.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava käytännön toimissaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita, jotta alueiden ja paikallisyhteisöjen aloitteille annetaan entistä suurempi rooli kotouttamistoimien yhteydessä ja jotta niille tarjottaisiin vakaa ja oikeudellisesti vahva viitekehys.

kehottaa paikallistasoa osallistumaan nykyistä enemmän monitasoiseen hallintoon, mikä on yhdenmukaisen, perusoikeuksia kunnioittavan sekä kohdeyhteisöjen ja maahanmuuttajien hyvinvointia edistävän maahanmuuttopolitiikan ehdoton edellytys.

Esittelijä

Sergio SOAVE (IT, PSE), Saviglianon (CN) pormestari

Viiteasiakirja

Vihreä kirja Euroopan unionissa asuvien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY)

COM(2011) 735 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Viitekehys

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää keskustelu perheenyhdistämisestä, jota on jo tarkasteltu direktiivissä 2003/86/EY, jotta voidaan arvioida eräitä direktiivin soveltamisessa esiin tulleita ongelmakohtia ja tutkia tarkemmin useiden eri tahojen (valtiosta riippumattomat organisaatiot, paikallisyhteisöt, tutkijat) esittämien huomioiden merkitystä.

2.

pitää asianmukaisena päätöstä esittää keskustelun pohjaksi vihreä kirja, jossa korostetaan eräitä direktiivin keskeisiä näkökohtia ja esitetään joukko kysymyksiä. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio päättää mahdollista konkreettisista toimista vasta kuulemisprosessin jälkeen.

3.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli kotouttamispolitiikan ja sosiaalisen koheesion politiikan hallinnoinnissa, ja tämän vuoksi niiden on voitava osallistua täysimääräisesti keskusteluun perheenyhdistämistä käsittelevien sääntöjen toteuttamisesta, jotta helpotetaan sekä maahanmuuttajien täyttä kotouttamista kohdemaissa että mahdollista direktiivin tarkistusta.

4.

korostaa, että kyseinen aloite on joulukuussa vuonna 2009 hyväksytyn Tukholman ohjelman sekä syyskuussa 2008 hyväksytyn Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen linjausten mukainen.

5.

muistuttaa, että perheenyhdistämisen ongelmaa on käsiteltävä tarkemmin samalla kun tarkastellaan uudistettua eurooppalaista toimintasuunnitelmaa kotouttamista varten (CdR 199/2011) ja monitasoisen hallinnon kulttuuria Euroopassa (CdR 273/2011), joka edellyttää erityisesti alueiden komitean toimia.

Lausunnon poliittiset puitteet

6.

on tietoinen siitä, että talouskriisi, joka parhaillaan ravistelee voimakkaasti Eurooppaa, saattaa vääristää direktiivin arviointia. Tämä johtuu osittain Eurooppaan kohdistuvista uusista maahanmuuttovirroista, jotka perustuvat esimerkiksi monia Välimeren etelärannan maita yhdistävän, arabikevään nimellä tunnetun ja sinällään merkittävän ja myönteisen poliittisen liikehdinnän seurauksiin.

Periaatteet ja arviointi

7.

huomauttaa, että vihreän kirjan mukaan direktiivin soveltamista on joissakin tapauksissa käytetty pelotteluvälineenä, ja korostaa tähän liittyen, ettei perheenyhdistämisjärjestelyjä saa pitää maahanmuuttovirtojen hillitsemisvälineenä. Kyseiseen ongelmaan tulee puuttua sen lähteellä ja muulla tavalla. Yhdistämisen erityisenä tavoitteena on sitä vastoin laillisten maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ja perheen perustamista koskevan oikeuden kunnioittaminen. Tämä periaate on vahvistettu kaikissa oikeuksia koskevissa peruskirjoissa.

8.

korostaa, että yksilöiden oikeus yhteiselämään perheen yhtenäisyyden edellyttämällä tavalla ja oikeus mutta myös velvollisuus huolehtia lapsista sekä kasvattaa ja kouluttaa heitä ja näin ollen pitää heidät luonaan, ovat perusluonteisia oikeuksia ja velvollisuuksia kansalaisuudesta riippumatta. Komitea muistuttaa, että tämä on tunnustettu monissa asiaa koskevissa yhdenmukaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä julistuksissa. Etenkin vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 artiklassa todetaan, että ”[p]erhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa” ja että ”sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan”. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 9 artiklassa mainitaan yksilön perusoikeuksina oikeus perustaa perhe.

9.

toivoo, että maahanmuuttopolitiikoissa kunnioitetaan täysin näitä perusoikeuksia Strasbourgin ja Luxemburgin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisesti. Ne ovat toistuvasti esittäneet asiasta selkeän kannan.

10.

kehottaa lisäksi arvioimaan käytännön tasolla perheenyhdistämisen vaikutuksia. Direktiivissä todetaan, että perheenyhdistämisen avulla luodaan kotouttamista helpottavaa sosiokulttuurista vakautta ja edistetään taloudellista ja sosiaalista koheesiota, mistä on pelkästään etua vastaanottaville paikallisyhteisöille. On pikemminkin tunnustettava, että perheenyhdistämistä koskevan oikeuden soveltaminen parantaa maahanmuuttopolitiikan laatua, sillä näin siinä kiinnitetään enemmän huomiota maahanmuuttajien oleskelun vakiinnuttamiseen tehokkaan sosioekonomisen kotouttamisen välttämättömänä välineenä vastaanottavassa maassa. Kyseessä on lisäksi ratkaiseva askel – myös käytännön vaikutusten kannalta – jonka avulla osaltaan vähennetään laitonta maahanmuuttoa sekä sosiaalisen syrjäytymisen vaarallisia muotoja.

11.

toteaa, että kaikissa Euroopan maiden perustuslaeissa perheside on taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteisvastuullisuuteen liittyvien erityisvelvoitteiden pohjana. Maahanmuuttajien perhesiteen arvostaminen tunnustamalla entistä selkeämmin oikeus perheenyhdistämiseen on erityisväline, jonka avulla edistetään ulkomaalaisten ymmärrystä siitä, etteivät heille asetetut moninaiset (hallinnolliset ja organisatoriset) velvoitteet perustu vain alistamispolitiikkaan tai poliisin käytössä oleviin välineisiin vaan että ne ovat osa yleisempää tavoitetta, jonka avulla pyritään kokonaisuudessaan kehittämään yhteiskuntaa, johon myös maahanmuuttajia kehotetaan osallistumaan aktiivisesti paitsi harjoittamalla oikeuksiaan myös tunnustamalla velvollisuutensa, jotka perustuvat kansalaistunnon ja toisista kannetun vastuun periaatteisiin.

12.

toivoo näin ollen, että huomiota kiinnitetään erityisesti niin sanotun ydinperheen suojeluun. Direktiivissä kiinnitetään jo nyt suurta huomiota ydinperheeseen ja – kyseisessä viitekehyksessä – alaikäisten lasten oikeuteen päästä perheensä luokse, sillä he tarvitsevat erityisen suurta suojaa. Muiden perhemuotojen osalta ja ottaen huomioon myös maahanmuuttajan lähtövaltion lait ja tavat, komitea katsoo, että jäsenvaltioiden on voitava itse arvioida yksittäistapauksia tai yleisiä seikkoja. Jos kuitenkin kuulemisen tuloksena Euroopan komission päätelmänä on, että olisi vahvistettava yhteinen ”perheen” määritelmä EU:n tasolla, tämän määritelmän on oltava sopusoinnussa niiden määritelmien kanssa, jotka sisältyvät muihin EU:n säädöksiin.

13.

katsoo, että kun otetaan huomioon tällaisten yleisperiaatteiden ja arvioiden merkitys, ei ole paikallaan rajoittaa huomattavasti direktiivissä tunnustettua ja Lissabonin sopimuksessa vahvistettua yksittäisten jäsenvaltioiden harkintavaltaa. Komitea muistuttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on noudatettava käytännön toimissaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita, jotta alueiden ja paikallisyhteisöjen aloitteille annettaisiin entistä suurempi rooli kotouttamistoimien yhteydessä ja jotta niille tarjottaisiin vakaa ja oikeudellisesti vahva viitekehys.

II   VIHREÄSSÄ KIRJASSA ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ

ALUEIDEN KOMITEA

Perheen käsite ja perhesiteelle asetetut edellytykset

14.

katsoo, että huolimatta kaikkien EU:n alueella laillisesti oleskelevien unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen on ymmärrettävää rajoittaa kyseisen oikeuden soveltaminen tiettyihin tilanteisiin edellyttäen, että noudatetaan direktiivin henkeä, jolla tähdätään kyseisten henkilöiden kotouttamisen ja vakauttamisen helpottamiseen.

15.

katsoo, että direktiivin nykyinen muotoilu saattaa tässä yhteydessä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja tulkintavaikeuksia, ja kehottaa tutkimaan mahdollisuutta määritellä unionitasolla vähimmäisoleskeluaika, jossa otetaan huomioon niin vakauttamisvaatimus kuin oikeus perhe-elämään ja jonka yhteydessä sovelletaan vastaavia malleja kuin kiertomuuton yhteydessä, kun asianomaiset osallistuvat vapaaehtoisen kotiinpaluun ohjelmiin.

16.

ehdottaa, että perheenyhdistämisen edellytyksenä olisi aviopuolisoiden osalta se, että puolison on yleisesti ottaen oltava vastaanottavan maan lainsäädännön mukaan täysi-ikäinen. Poikkeustapauksissa oikeus perheenyhdistämiseen voitaisiin myöntää nuoremmillekin. Näin voidaan varmistaa mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus ja välttää mahdollinen ikäsyrjintä.

17.

kiinnittää huomiota siihen, että kaksi poikkeusta, jotka koskevat alaikäisten lasten oikeutta perheenyhdistämiseen (4 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta ja 6 kohta), voitaisiin poistaa, koska niitä on harvoin sovellettu käytännössä. Komitea suosittaa kuitenkin, että asianomaiset päätökset tehdään aina lapsen intressien mukaisesti ja lapsen oikeuksien suojelemiseksi. Lisäksi komitea suosittaa, että samoista syistä alaikäisten lasten oikeus perheenyhdistämiseen varmistetaan myös silloin, kun vanhemmat eivät ole avioliitossa, jotta estetään kaikenlaiset avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten väliset syrjinnän muodot.

18.

katsoo muita perheenjäseniä kuin puolisoa, rekisteröityä kumppania tai lapsia koskevaa valinnaista lauseketta silmällä pitäen, että on asianmukaista säilyttää yksittäisten jäsenvaltioiden harkintavalta määriteltäessä valintaperusteet. Komitea toteaa, ettei voimassa olevasta direktiivistä käy ilmi perheenkokoajan kuolemasta, avioliiton pätemättömäksi julistamisesta, avioerosta, jäsenvaltiosta poistumisesta tai isyyden kiistämisestä perheenjäseniin kohdistuvat vaikutukset, vaikka näin pitäisi olla.

Kotouttamistoimenpiteet

19.

suosittaa seuraamaan ennaltaehkäisevästi jo käynnistettyjen erilaisten kokeilujen tehokkuutta (lähtöä edeltävät toimet ja vastaanottavassa maassa toteutetut toimet). Komitea suosittaa tämän alkuarvioinnin perusteella kuitenkin välttämään lähtöä edeltäviä toimia, joihin perheenkokoajan perheenjäsenten on mahdoton osallistua lukutaidottomuuden, materiaalikustannusten, pitkien etäisyyksien jne. takia, mikä merkitsisi kuitenkin käytännössä perheenyhdistämisoikeuden menettämistä. Komitean mielestä on lisäksi paikallaan tarjota vastaanottomaahan saapumisen jälkeen maksutta kielikursseja ja/tai kansalaistaidon kursseja ja/tai vastaanottavan yhteiskunnan historiaa ja kulttuuria käsitteleviä kursseja silloin, kun niille osallistuminen on pakollista, jotta vältetään varallisuuteen perustuva syrjintä. Kyseisten kurssien toteuttamisessa on tukeuduttava esimerkiksi kotouttamista koskeviin eurooppalaisiin moduuleihin (European Integration Modules).

Odotusaika suhteessa vastaanottokapasiteettiin

20.

suosittaa, että kun arvioidaan jäsenvaltion perheenkokoajalle asettamia muita materiaalisia ehtoja (majoitus, sairausvakuutus, vakaat ja riittävät tulot), niiden tulisi vastata suhteellisuusperiaatetta eikä johtaa mielivaltaisiin rajoituksiin. Komitea toivoo etenkin, että jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä täytäntöön pantaessa sääntöjä, joiden nojalla kyseisten ehtojen täyttyminen arvioidaan puolueettomien ja todennettavissa olevien kriteerien eikä mielivaltaisen ja rajoittavan tulkinnan mahdollistavien yleisten lausekkeiden perusteella.

21.

kehottaa poistamaan jäsenvaltion vastaanottokapasiteetin kriteerin perheenyhdistämisen arviointitekijänä, sillä se on maahanmuuttovirtojen valvonnan lisäväline, joka ei ole Euroopan unionin lainsäädännön periaatteiden mukainen.

22.

katsoo, että perheenkokoajan perheenjäsenten oleskeluluvan on oltava yhtä pitkä kuin perheenkokoajan oleskelulupa. Tässä yhteydessä on harkittava mahdollisuutta ottaa käyttöön kiertomuuttoon liittyvien mallien mukaisia ratkaisuja, kun asianomaiset osallistuvat vapaaehtoisen kotiinpaluun ohjelmiin.

Turvapaikkaan liittyviä kysymyksiä

23.

katsoo niiden unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten perheenyhdistämisen osalta, jotka nauttivat erityistä suojelua (turvapaikka, pakolaisasema, toissijainen suojelu), että erilaisiin tilanteisiin olisi Tukholman ohjelman linjausten mukaisesti sovellettava itsenäisiä erityissääntöjä, joissa otetaan huomioon kyseistä suojelua nauttivien henkilöiden erityistilanne (myös ajatellen käytännön vaikeuksia täyttää tietojen antamiseen ja asiakirjojen esittämiseen liittyviä velvoitteita). Perheenyhdistämisen yleisiä sääntöjä käsittelevää direktiiviä ei näin ollen tulisi soveltaa niiden ulkomaalaisten perheenjäseniin, jotka saavat erityistä suojelua. Heidän kohdallaan perheenyhdistämiseen tulisi sitä vastoin soveltaa itsenäisiä sääntöjä, jotka koskevat myös perhesiteitä, jotka ovat mahdollisesti syntyneet vasta vastaanottavaan maahan tulon jälkeen.

Petokset, väärinkäytökset ja menettelyjä koskevat kysymykset

24.

katsoo, että eräiden jäsenvaltioiden päätös ottaa käyttöön dna-testi lasten tunnistamiseksi saattaa, jos sitä ei käytetä vain äärimmäisenä toimena, loukata vakavasti suhteellisuusperiaatetta sekä perusoikeuksia, kuten oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla).

25.

kehottaa lumeavioliiton solmimiseen liittyvien pelättävissä olevien petosten osalta komissiota ja/tai jäsenvaltioita esittämään ilmiön todellista laajuutta koskevia tietoja. Todennettujen tapausten puuttuessa komitea pitää tarpeellisena suorittaa kaikissa jäsenvaltioissa kohdennettuja tutkimuksia tarkemman kuvan saamiseksi tästä ilmiöstä. Lisäksi on edistettävä hyviä käytänteitä tällaisten ongelmien torjumiseksi.

26.

tuo esiin perheenyhdistämisestä perheenkokoajalle koituvat kustannukset ja muistuttaa vaarasta, että eräät jäsenvaltiot voivat käyttää hallintokustannusten keinotekoista nostamista keinona rajoittaa mielivaltaisesti maahanmuuttoa, mikä on täysin vastoin suhteellisuusperiaatetta, joka edellyttää keinojen vastaavan tarkoitusta. Tarkoituksena on edistää, ei estää, kyseisen oikeuden harjoittamista. Komitean mielestä olisikin paikallaan kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään maksut siten, ettei direktiivin konkreettista soveltamista tehdä tyhjäksi.

27.

katsoo, että jäsenvaltioille on annettava suositus noudattaa direktiivissä säädettyä ehdotonta määräaikaa, johon mennessä päätös perheenyhdistämishakemuksesta on tehtävä. Kaikki jäsenvaltion asettamat poikkeusmenettelyt, joilla pyritään pidentämään kyseistä määräaikaa kohtuuttomasti, estävät direktiivin täysimääräisen soveltamisen.

Horisontaalisten lausekkeiden noudattaminen

28.

toivoo direktiivissä säädettyjen kahden pakollisen horisontaalisen lausekkeen noudattamiseen liittyvien väitettyjen vaikeuksien osalta, että Euroopan komissio ottaa käyttöön kaikki perussopimuksissa määrätyt välineet ja toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat täysin yhteisön lainsäädäntöä.

III   LOPPUHUOMIOT

29.

kehottaa paikallistasoa osallistumaan nykyistä enemmän monitasoiseen hallintoon, mikä on yhdenmukaisen, perusoikeuksia kunnioittavan sekä kohdeyhteisöjen ja maahanmuuttajien hyvinvointia edistävän maahanmuuttopolitiikan ehdoton edellytys. Monilla Euroopan alueilla ja useissa paikallisyhteisöissä on saatu esimerkillisiä kokemuksia kotouttamisesta, ja paikalliselinten käytännön kokemusten ansiosta on usein ratkaistu onnistuneesti kansallisen lainsäädännön moniselitteisyyttä tulkittaessa direktiiviä käytännössä. Alueiden komitea korostaa, että aiheesta on saatava mahdollisimman paljon tietoa, ja tarjoutuu tekemään täysimääräisesti yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n muiden toimielinten kanssa sekä keräämään ja levittämään tietoa ja hyviä käytänteitä silloin, kun niitä on saatavilla alue- tai paikallistasolla.

Bryssel 3. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/11


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU:n ilmanlaatu- ja päästöpolitiikan tarkistaminen”

2012/C 225/03

ALUEIDEN KOMITEA

katsoo, että kehityssuuntaus, joka kertoo ilmanlaadun parantumisen hidastumisesta, on suuressa määrin seurausta kunnianhimoisen, ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan EU-politiikan riittämättömyydestä ja jäsenvaltiokohtaisten toimenpiteiden niukkuudesta. Paikallis- ja alueviranomaisille on sälytetty raskas taakka ja vastuu ongelmien ratkaisemisesta. Tarvitaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen (unionitaso, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen) hallinnon taso täyttää velvollisuutensa ja ryhtyy juuri niihin toimiin, joita asianomaisella tasolla voidaan ja pitää toteuttaa.

toteaa, että EU:n immissiopolitiikka ja EU:n emissiopolitiikka täytyy kytkeä toisiinsa. Tämä edellyttää sitä, että politiikan suunnitteluvaiheessa ongelmiin niiden lähteillä puuttuville EU toimenpiteille ja EU:n immissiopolitiikalle asetetaan toisiaan vastaava tavoitetaso ja niiden aikataulut sovitetaan yhteen.

suosittaa EU:n emissiopolitiikan vahvistamista erityisesti siten, että NEC-direktiiviä tarkistetaan kyllin kunnianhimoisesti taustapitoisuuksien vähentämiseksi, ajoneuvoja koskevia Euro-normeja tiukennetaan typpidioksidin (NO2), typen oksidien (NOx) ja pienhiukkasten osalta, muita liikkuvia päästöjen lähteitä koskevia päästövaatimuksia tiukennetaan, poistetaan erot EU:n päästöstandardien ja ajoneuvojen todellisten päästöjen välillä ja puututaan laiva- ja lentoliikenteen päästöihin sekä maatalouden ammoniakkipäästöihin.

suosittaa, että ilmanlaatudirektiivien (2008/20/EY ja 2004/107/EY) tarkistuksessa aineiden sekä tavoite- ja raja-arvojen lukumäärää supistetaan keskittymällä kaikkein saastuttavimpiin aineisiin sekä niihin indikaattoreihin, jotka mittaavat terveysnäkökohtia parhaiten; pohditaan, olisivatko alkuainemuodossa oleva hiili (noki) ja hiukkaskonsentraatio parempia indikaattoreita ja missä muodossa ne voitaisiin sisällyttää direktiiviin; tutkitaan, voitaisiinko PM10:n vuotuista keskiarvoa tarkoittava raja-arvo asettaa monivuotisen keskittymäkeskiarvon pohjalta; laajennetaan mahdollisuutta myöntää ylimääräisiä poikkeuksia tietyin ehdoin typpidioksidin tasojen supistamiseksi; annetaan mittausasemien sijoittamista koskevia erityissääntöjä mittaustulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi.

Esittelijä

Cor LAMERS (NL, PPE), Houtenin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Euroopan komission varapuheenjohtajan 19. heinäkuuta 2011 päivätty kirje

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A.    Yleisiä huomioita

1.

on perillä siitä, että komissio aikoo esittää vuonna 2013 eurooppalaisen ilmanlaatupolitiikan täydellistä tarkistamista, mihin sisältyy uudet, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevat pitkän aikavälin tavoitteet. Kyseeseen tulevat seuraavat, varsin mittavat tarkistushankkeet:

ilman pilaantumista koskevan teemakohtaisen strategian tarkistaminen – COM(2005) 446 final

ongelmien lähteisiin puuttuvan EU-politiikan tiukentaminen

seuraavien direktiivien muokkaaminen yhdeksi direktiiviksi:

tarkistetaan direktiivit 2008/50/EY ja 2004/107/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa

tarkistetaan kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi 2001/81/EY.

2.

arvostaa Euroopan komission komitealle esittämää pyyntöä suuntaa-antavasta lausunnosta, joka käsittelee EU:n ilmanlaatupolitiikan tulevaisuutta.

3.

toteaa, että käsillä olevassa lausunnossa (1) esitetään sekä hallinnollis-poliittisia että teknisiä näkökohtia (lainsäädäntää koskevia suosituksia ja prosessiin liittyviä ehdotuksia), koska tämä suuntaa-antava lausunto annetaan EU:n päätöksentekoprosessin asiantuntijavaiheessa.

4.

toteaa, että ilmanlaatu vaikuttaa kansalaisten päivittäiseen elämään ja terveyteen sekä taajama- että maaseutualueilla. Ilmanlaadun parantamisessa tulee kansanterveyden ja ympäristönäkökohtien olla keskeisellä sijalla. Samaan aikaan pitää pyrkiä tasapainottamaan keskenään talouskehitys ja toimet ilmansaastumisen taltuttamiseksi. Ympäristön ja terveyden suojelun tehostaminen voi samalla antaa myös sysäyksiä taloudelle sekä vähentää terveysongelmien ja -haittojen taloudellisia kustannuksia.

5.

on mielissään, että ilmanlaatu on Euroopassa parantunut voimakkaasti sen yhteisvaikutuksen ansiosta, jonka EU:n ilmanlaatupolitiikka sekä jäsenvaltioiden (valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen hallintotaso) politiikka ja toimenpiteet ovat saaneet aikaan. Kehityssuunta on ollut kahtena viime vuosikymmenenä vahvistuva. Vahvistumisen taannoinen heikkeneminen huolestuttaa kuitenkin komiteaa.

6.

katsoo, että ilmansaastuminen aiheuttaa mittavimmat ongelmat ja hankaluudet suurtaajamissa. Kaikista paikallisista ja alueellisista toimenpiteistä huolimatta lukuisissa eurooppalaisissa kaupungeissa ei kyetä kyllin ajoissa noudattamaan pienhiukkasia (PM10 ja PM2,5) ja typpidioksidia (NO2) koskevia normeja, minkä johdosta suuri osa unionin kansalaisista elää alueilla, joilla ilmaa saastuttavien aineiden pitoisuus on terveydelle vahingollinen.

7.

toteaa lisäksi, että ilmansaastuminen koskee myös maaseutualueita ja kaupunkien reuna-alueita aiheuttaen ympäristöön, viljelyksiin ja luonnonympäristöihin kohdistuvia seurauksia, joita ei pidä jättää huomiotta.

8.

katsoo, että tätä ilmansaastumista on vähennettävä, mutta samalla on varmistettava, että kaupunkimme pystyvät toimimaan asianmukaisesti sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä. Useimmissa jäsenvaltioissa maantieliikenteen henkilö- ja tavaraliikenteeseen tarkoitetut moottoriajoneuvot (jotka käyttävät pääasiassa dieselöljyä tai bensiiniä) kuuluvat tärkeimpiin suoriin typpidioksidi-ilmansaastekeskittymien aiheuttajiin. Tarvitaan nykyistä tehokkaampaa lähestymistapaa sekä päästönormien että liikenteen hallinnan tasolla.

9.

katsoo, että EU:n ilmanlaatupolitiikkaa tarkistettaessa ydinkysymyksenä täytyy olla tapa, jolla EU-lainsäädäntö voi johtaa ilmanlaadun paranemiseen (eli minkä tyyppistä lainsäädäntöä ja mitä toimenpiteitä tarvitaan). Tässä mielessä tärkeitä ovat ainakin seuraavat seikat: monitasoiseen hallintoon nojautuva toimintatapa, kokonaisvaltainen lähestymistapa ja EU-lainsäädännön tosiasiallinen toteuttaminen unionin kaupungeissa. Tarkastelussa on sen vuoksi asetettava etusijalle EU:n direktiivin toteutettavuus ja soveltamisvaikeudet kaupungeissa ja alueilla.

10.

katsoo, että hallintokysymykset tulee nähdä tärkeänä asiana ilmanlaatua koskevan uuden EU-lainsäädännön laadinnassa. Ilmansaastumiseen liittyy valtiokohtaisia ja rajatylittäviä ulottuvuuksia, ja se edellyttää sen vuoksi toimia kaikilla hallinnon tasoilla (EU-taso, valtakunnallinen sekä alue- ja paikallistaso). Komitea kehottaa noudattamaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen hallinnon taso täyttää velvollisuutensa ja ryhtyy juuri niihin toimiin, joita asianomaisella tasolla parhaiten voidaan ja pitää toteuttaa.

11.

painottaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa uuden EU-lainsäädännön laadinnassa. Saastuminen on ehkäistävä mahdollisimman tehokkaasti. On ensisijaisen tärkeää, että ympäristön pilaantumisen syyt määritetään ja että päästöjä hallitaan niiden lähteillä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.

12.

katsoo, että kansanterveyden kohentaminen edellyttää kunnianhimoista EU:n ilmanlaatupolitiikkaa. Immissiopolitiikkaan, jossa saastuttaville aineille asetetaan EU:n tasolla raja-arvoja, on kuitenkin liityttävä tehokas EU-toimenpiteistä päästöjen lähteellä koostuva päästöpolitiikka. Tarkistetun direktiivin tavoitetaso on sen vuoksi sovitettava tarkasti yhteen kansallisten päästörajojen ja EU:n emissiopolitiikan (ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan politiikan) tavoitetason kanssa. Komitea katsoo tässä yhteydessä, että ilmanlaatua koskevien direktiivien (2008/50/EY ja 2004/107/EY) yhdistäminen kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin (2001/81/EY) tarkistamiseen edistää erilaisten tavoitetasojen yhteensovittamista.

B.    Ilmanlaatua koskeva teemakohtainen strategia ja täytäntöönpano jäsenvaltioissa

Teemakohtainen strategia

13.

katsoo, että ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia on auttanut vähentämään kansalaisten altistumista ilmansaasteille ja kohentamaan ympäristön tilaa.

14.

pahoittelee, ettei kaikkia ongelmiin niiden lähteillä puuttuvia toimenpiteitä, joista ilmoitettiin teemakohtaisessa strategiassa, ole kuitenkaan tosiasiallisesti toteutettu. Huomattavimmat toteuttamatta jääneistä ongelmiin niiden lähteillä puuttuvista EU:n toimenpiteistä ovat seuraavat:

yhtenäisen lähestymistavan kehittäminen typpikierron suhteen

kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin (2001/81/EY, National Emission Ceilings, NEC-direktiivi) tarkistaminen, joka on tärkeää taustapitoisuuksien käsittelyä ajatellen mutta jota on ikävä kyllä toistuvasti lykätty.

Täytäntöönpano paikallis- ja aluetasolla

15.

katsoo, että kunnat ja alueet työskentelevät monin tavoin ilmanlaadun parantamiseksi muun muassa seuraavin toimenpitein:

kestävämpien liikennemuotojen edistäminen, mistä esimerkkejä ovat julkisen liikenteen tehostaminen ja sen houkuttelevuuden lisääminen, pyörätiet, (eniten saastuttavien) autojen ja/tai kuorma-autojen pääsyn rajoittaminen (ympäristövyöhykkeet) ja vähän (vähemmän) saastuttavien autojen suosiminen esimerkiksi tieverkoston käyttöä koskevan etuuskohtelun ja/tai pysäköintipolitiikan avulla

edistysaskeleet liikenteen hallinnan alalla ja sujuvuuden parantaminen nopeusrajoitusten avulla sekä kehittämällä innovatiivisia logistisia ajatusmalleja kaupunkien tavarantoimituksiin

leijuman ehkäiseminen tienpäällystyksiä parantamalla ja kieltämällä nastarenkaiden käyttö kaupunkikeskustojen kaduilla

infrastruktuuri ja rakentaminen, joista esimerkkejä ovat lämmitystä koskevat paikallistason määräykset (mikäli kansallinen lainsäädäntö sen sallii), rakennusten lämmityksessä syntyvien päästöjen vähentäminen, kaukolämmön edistäminen, lämpölaitosten nykyaikaistaminen, teiden ja asumusten välisten vyöhykkeiden suurentaminen ja viheralueiden määrän lisääminen. Viimeksi mainitun osalta on syytä huomauttaa, että kadunvarsien ja tienpientareiden viheralueilla (”eristysviheriöillä”) on vähäinen vaikutus. Vain suuret viheralueet, kuten puistot ja metsät, tuottavat selvästi lisäarvoa.

16.

toteaa, että unionin politiikkaa tulisi suunnata edelleen kaikilla tasoilla nykyistä voimakkaammin erityisesti määrien vähentämiseen ja sekä henkilö- että tavaraliikenteeseen tarkoitetun moottoriliikenteen hajauttamiseen maantieteellisesti ja alakohtaisesti. Todettakoon kuitenkin, että pienhiukkasia (PM10 ja PM2,5) ja typpidioksidia (NO2) koskevien normien noudattamista ei voida varmistaa pelkästään tällaisten toimien avulla. Tärkein syy siihen on kolmitahoinen joukko haittaavia tekijöitä: vaikutusvallan vajavaisuus, mahdollisuuksien niukkuus ja toimintapolitiikan rajoitteet (ks. kohdat 17, 19 ja 22).

17.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten vaikutusvalta paikallisen ilmanlaadun parantamista koskevissa kysymyksissä (ensimmäinen haittakategoria) on maantieteellisesti rajattua. Paikallisin ja aluekohtaisin toimintalinjoin tähdätään paikallisista lähteistä syntyvien päästöjen supistamiseen, vaikka suuri osa etenkin paikallisista PM10- ja PM2,5-hiukkasten pitoisuuksista ja otsonipitoisuuksista on seurausta rajanylittävistä ja/tai alueidenvälisistä päästöistä.

18.

toteaa, että havaitut ilmansaasteiden korkeat taustapitoisuudet sekä kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin (2001/81/EY) usein riittämätön täytäntöönpano ja tarkistaminen rajoittavat merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisten toteuttamien toimien mahdollisuuksia onnistua täyttämään EU:n ilmanlaatunormit. Kaikki päästöt yhdessä (paikallis-, alue-, valtakunnan ja kansainvälisen tason päästöt) synnyttävät niin sanottuja taustapitoisuuksia, jotka voivat olla niin korkeita, että jo pieni paikallinen pilaantuminen voi johtaa raja-arvojen saavuttamiseen tai ylittymiseen. Tällaisissa tapauksissa asianomaisten kuntien ja alueiden vaikuttamismahdollisuudet ovat luonnollisesti hyvin rajalliset.

19.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuudet ryhtyä toimenpiteisiin ovat rajalliset (toinen haittakategoria). Taajamapolitiikan polttopisteessä ovat liikkuvuus, yhdyskuntasuunnittelu sekä ryhtyminen erityisiin toimenpiteisiin nk. pilaantumakeskittymien (hotspots) poistamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaiset eivät pysty toteuttamaan juuri lainkaan toimenpiteitä, joilla puututaan tehokkaasti ongelmiin niiden lähteiden ominaispiirteiden pohjalta.

20.

tuo julki, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat laatineet ilmanlaatupolitiikkansa ennakoiden etuja, joita oli määrä kertyä EU:n laajuisista toimenpiteistä, joilla puututaan ongelmiin niiden lähteillä. Jälkikäteen on todettava, että tavoitteiltaan vaatimaton ongelmiin lähteillä puuttuva politiikka – joka sitä paitsi ei kaikissa tapauksissa ole tuottanut toivottua tulosta Euroopan maanteillä (ks. tekstijakso D) – on yksi suurimmista syistä raja-arvojen ylittymiseen paikallis- ja aluetasolla.

21.

toteaa, että paikallisten pitoisuuksien pienentäminen entisestään yksinomaan paikallisin toimin saattaa vaikuttaa merkittävästi päivittäiseen elämään ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Se vaatii varoja, joita kunnilla ja alueilla ei monestikaan ole ja joista niillä ei ole kaikissa jäsenvaltioissa muodollisia valtuuksia päättää. Lisäksi kansainvälinen ja EU-tasolla toteutettava ongelmien lähteisiin puuttuva politiikka on paljon kustannustehokkaampaa.

22.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuudet ovat rajalliset (kolmas haittakategoria), ja pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ei valtakunnallisella tasolla toteuteta tukitoimenpiteitä lainkaan tai ei ainakaan riittävässä määrin, mikä heikentää entisestään alue- ja paikallisyhteisöjä. Kaikki jäsenvaltiot eivät esimerkiksi ole laatineet kansallista ilmanlaatusuunnitelmaa. Useimmiten ei päädytä yhtenäiseen, kaikkia julkisen vallan tahoja sitovaan toimintamalliin ilmalaatuasioissa. Löytyy myös tapauksia, joissa valtiovalta varoittaa paikallis- ja alueviranomaisia ryhtymästä täydentäviin tai ankarampiin toimenpiteisiin tai suorastaan asettaa sille esteitä. Mainittakoon esimerkkinä, että eräissä jäsenvaltioissa paikallisviranomaisilla ei ole valtuuksia päättää liikenteen vähäpäästöisten alueiden käyttöönottamisesta, vaan se kuuluu pelkästään valtiovallalle. Myös EU:n sisämarkkinasäännöt supistavat paikallis- ja aluetason toimintapoliittisia vaihtoehtoja. Suurten ympäristövyöhykkeiden (esimerkiksi aluekohtaisten ympäristövyöhykkeiden) perustaminen sekä teiden ja siltojen sulkeminen haittaavat tavaroiden ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Myös saastuttavien ajoneuvojen käytön kieltäminen koko valtakunnan laajuisesti on tästä syystä mahdotonta.

23.

toteaa, että eri jäsenvaltioissa on valmisteilla kansallista lainsäädäntöä, jonka nojalla EU-säännösten rikkomisesta määrätyt sakot voidaan jälkikäteen periä kunnilta ja alueilta. Paikallis- ja alueviranomaiset velvoitetaan panemaan raja-arvot täytäntöön käytössään olevin rajallisin mahdollisuuksin ja resurssein. EU ja jäsenvaltiot ovat hallintotasoja, joilla on käytössään paljon laajemmat mahdollisuudet ja tehokkaammat välineet. Sen vuoksi jäsenvaltioiden täytyy edelleenkin vastata sakkojen maksamisesta tapauksissa, jolloin raja-arvoja ei pystytä täyttämään. Komitea pitää kaikenlaatuista sakkojen ”siirtämistä” paikallis- ja alueviranomaisten vastattavaksi epäoikeudenmukaisena ja vastustaa sitä.

Monitasoiseen hallintoon nojautuva toimintatapa

24.

katsoo, että kehityssuuntaus, joka kertoo ilmanlaadun parantumisen hidastumisesta, on suuressa määrin seurausta kunnianhimoisen, ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan EU-politiikan riittämättömyydestä ja jäsenvaltiokohtaisten toimenpiteiden niukkuudesta. Paikallis- ja alueviranomaisille on sälytetty raskas taakka ja vastuu ongelmien ratkaisemisesta.

25.

toteaa myös, ettei ilmansaastumisen torjuntaa koordinoida riittävästi jäsenvaltioiden välillä. Niinpä tiedotus- ja varoituskynnykset eivät ole yhdenmukaisia naapurivaltioissa, reaaliaikaista tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ei järjestetä huomattavan saastumisen tapahtuessa eikä toimintasuunnitelmia useita valtioita koskevilla laajoilla saastealueilla koordinoida niiden välillä.

26.

tähdentää, ettei ilmanlaatuun liittyviä ongelmia pystytä ratkaisemaan yhden ainoan hallintotahon toimin ja ettei yksikään hallintotaho yksinään kykene EU-politiikan toteuttamiseen. Tarvitaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen (unionitaso, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen) hallinnon taso täyttää velvollisuutensa ja ryhtyy juuri niihin toimiin, joita asianomaisella tasolla voidaan ja pitää toteuttaa.

27.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat osin riippuvaisia kansallisista ja kansainvälisistä toimista, joilla puututaan ongelmiin niiden lähteillä ja joiden avulla vähennetään päästöjä ja siten myötävaikutetaan taustapitoisuuksien oleelliseen supistumiseen. Paikallis- ja alueviranomaiset pystyvät tämän perusteella muotoilemaan jälleen omaa toimintapolitiikkaansa, esimerkiksi tiukentamaan ympäristövyöhykkeiden sisäänpääsyvaatimuksia.

28.

katsoo, ettei ilmanlaatua koskevan lainsäädännön toteuttaminen ole pelkästään oikeudellinen täytäntöönpanokysymys (saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä). Mikäli jäsenvaltioiden sisäinen järjestelmä sen mahdollistaa, komitea suosittelee sellaisten kansallisten tai osavaltiotason ilmanlaatusuunnitelmien tai vähentämisohjelmien laatimista, joihin liittyy yhdennetty ja koordinoitu ilmanlaatua koskeva toimintamalli. Suunnitelmissa tulee ottaa huomioon torjuttavan ilmiön rajanylittävyyteen liittyvät näkökohdat. Komitea puoltaa monitasoista toimintamallia ja viittaa jäsenvaltioissa perustettaviin hallintotasojen välisiin ryhmiin, joissa julkisen vallan eri tasoilta peräisin olevat asiantuntijat laativat kansalliset suunnitelmat ja ohjelmat yhteistuumin (2). Näin edistetään valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden kokonaisvaltaisuutta ja yhteensopivuutta.

29.

ilmaisee pitävänsä suuressa arvossa Euroopan komission työtä paikallis- ja alueviranomaisten parhaiden käytänteiden tekemisessä tunnetuksi ja pyytää sitä jatkamaan tätä toimintalinjaa.

30.

katsoo, että yhtenäisyys ja synergia kansainvälisen kehityksen kanssa ovat tärkeitä seikkoja. Komitea huomauttaa, että tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa mainitut päästörajat on otettava huomioon tarkistettaessa kansallisia päästörajoja koskevaa direktiiviä (2001/81/EY).

C.    Johdonmukaisuus ja synergia EU:n emissiopolitiikan ja EU:n immissiopolitiikan välillä

Yhdennetty toimintamalli  (3)

31.

katsoo olevan tärkeää, että erityyppisiä pilaavia aineita koskevat toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia ja että niissä noudatetaan yhteisvaikutusperiaatetta. Niinpä on olennaista, että EU:n ilmanlaatupolitiikassa noudatettava toimintatapa yhdennetään muiden politiikanalojen – varsinkin ilmasto-, teollisuus-, liikenne-, asunto- ja energiapolitiikan – kanssa. Liikennepolitiikan muokkaaminen kestävyysajattelun mukaiseksi ja siirtyminen kestäväpohjaisiin energiantuotanto- ja kulutustapoihin voi johtaa merkittävään ilmansaastumisen vähenemiseen.

32.

pitää valitettavana, ettei toimenpiteiden välillä useinkaan synny synergiaa. Toimenpiteet, jotka vaikuttavat myönteisesti yhdellä alalla, voivat vaikuttaa kielteisesti toisella alalla. Esimerkiksi biomassan – kuten pienlaitoksissa käytettävän biodieselin – käytön lisääntyminen voi johtaa nokipäästöjen kasvuun, mikä on uhka ilmanlaadulle ja kansanterveydelle. Dieselkäyttöisten ajoneuvojen lisääntyminen voi vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta sillä on kielteinen vaikutus pienhiukkaspäästöihin. Pienhiukkaspäästöjen vähentämiseen tähtäävillä tekniikoilla voi puolestaan olla kielteisiä vaikutuksia dieselkäyttöisten ajoneuvojen typpidioksidipäästöihin, minkä johdosta typpidioksidipitoisuuksien laskusuuntaus voi hidastua (ja hidastuu). Tällaiset kielteiset vaikutukset tulee estää mahdollisimman pitkälle politiikkojen yhdentämistä vahvistamalla, ja tällöin on pyrittävä kaikkia politiikanaloja hyödyttäviin ratkaisuihin tai ainakin vahvistettava perusteet siltä osin, milloin on suotavaa asettaa jokin tietty tavoite etusijalle.

33.

toteaa, että olisi hyödyllistä nivoa ilmanlaadun parantamiseen tähtäävä politiikka vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämistä edistävään politiikkaan. Vaihtoehtoisten energialähteiden (esimerkiksi maalämmön käyttöön tarvittavat laitteistot, aurinkokeräimet jne.) hyödyntäminen edistäisi huomattavasti ilmanlaadun parantamista.

34.

viittaa ilmastopolitiikan ja ilmanlaatutoimien väliseen synergiaan. Ilmanlaatupolitiikalla on myönteinen vaikutus ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ilmastopolitiikan vaikutukset ilmansaastumiseen ovat kuitenkin rajalliset, sillä ilmastopolitiikka noudattaa omaa dynamiikkaansa ja myös omaa aikatauluaan. Se painottuu enemmän pitkän aikavälin toimintaan, toisin kuin ilmanlaatupolitiikka, joka painottuu lyhyelle ja keskipitkälle aikavälille.

35.

katsoo, että ilmanlaatupolitiikalla ja ympäristömelua koskevalla politiikalla on erittäin suuret mahdollisuudet tuottaa synergiaetuja etenkin, jos onnistutaan vähentämään liikennettä. Myös tällöin on pyrittävä kaikkia politiikanaloja hyödyttäviin ratkaisuihin (4).

36.

kehottaa laajentamaan emissioiden ja immissioiden kirjaamista niin kutsutun yhdennetyn seurannan (Integrated Monitoring) avulla. Se sisältää päästöjen yhteensovitetun seurannan ja arvioinnin, seurattavien epäpuhtauksien joukon laajentamisen (mikäli voidaan asianmukaisesti osoittaa, että epäpuhtaudet todella vaikuttavat ihmisten terveyteen tai ympäristöön, tai muuhun, ja arvioinnin yhteydessä rajoitutaan seurantaan mallintamisen avulla), leviämisen mallintamisen sekä maantieteellis-ajallisen rasitteen ja vaikutusten seurannan. Ehdottomana edellytyksenä on kuitenkin, ettei tämä johda hallinnollisen taakan kohtuuttoman suureen lisääntymiseen.

EU:n emissiopolitiikan ja EU:n immissiopolitiikan välinen kytkös

37.

Painottaa, että johdonmukaisuus ja synergia EU:n immissiopolitiikan (EU-raja-arvot) ja EU:n emissiopolitiikan välillä (ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat EU:n toimet) on olennaista. Immissiot ovat näet seurausta emissiotasoista, emissioiden tapahtumapaikasta sekä kulkeutumis- tai leviämisolosuhteista. Sitä paitsi immissioita (pitoisuustasoja) voidaan tehokkaimmin vähentää harjoittamalla kunnianhimoista emissiopolitiikkaa.

38.

katsoo, että EU:n kunnianhimoinen immissiopolitiikka ei ole tuottanut tulokseksi kunnianhimoista EU:n emissiopolitiikkaa, jolloin niiden välille on syntynyt epätasapaino. Tämän seurauksena täytäntöönpano-ongelmat monissa Euroopan kaupungeissa (ks. tekstijakso B) ja ilmanlaadun parantumisen hidastuminen johtuvat suurelta osin EU:n immissiopolitiikan ja EU:n emissiopolitiikan ”eriparisuudesta”, ja asiaan tulee sen vuoksi puuttua kaikessa alaa koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden tulevassa suunnittelussa, jotta politiikat voidaan saattaa tasapainoon:

a)

Ilmanlaatudirektiivin kunnianhimoisuus ja ongelmiin niiden lähteillä puuttuvien EU:n toimenpiteiden kunnianhimoisuus ja käytännön tulokset eivät tällä hetkellä vastaa toisiaan (ks. testijakso D), ja kyseiset kaksi tavoitetta on sen vuoksi sovitettava yhteen.

b)

EU:n immissiopolitiikka ja EU:n emissiopolitiikka työskentelevät eri tahtiin. Jäsenvaltioiden pitää täyttää ilmanlaatunormit ennen kuin esimerkiksi Euro-normien edustamista pyrkimyksistä tulee totta Euroopan maanteillä. Euro-normien (päästöarvojen) vaikutukset ovat havaittavissa ja mitattavissa vasta joidenkin vuosien kuluttua. Euro-normien luonteeseen kuuluu, että niitä sovelletaan ainoastaan pieneen osaan autokannasta: uusiin ajoneuvoihin. Uudet päästönormit tuottavat tulosta vain siinä tapauksessa, että vanhemmat ajoneuvot vaihdetaan uusiin. Autokannan uusiutuminen (ja siten myös uusien normien vaikutuksen leviäminen) vie useita vuosia (real world -edistysaskeleet).

c)

Komitea kehottaa Euroopan komissiota määrittämään tarkistetussa teemakohtaisessa strategiassa, miten pitkän ajan ilmoitettujen ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvien toimenpiteiden aikaansaama kaluston uusiutuminen vaatii toteutuakseen. Komissiota pyydetään toisin sanoen kertomaan, miten kauan kestää ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvien toimenpiteiden käyttöönotosta siihen, että raja-arvoja pystytään noudattamaan real world -olosuhteissa. Tämän lisäksi on tärkeää tehdä arvio siitä, miten pitkään vie ennen kuin autokanta on korvattu vähäpäästöisemmillä ajoneuvoilla. Immissiopolitiikkaan tehtävät mukautukset tulee sovittaa yhteen kaluston uusiutumisen kanssa.

39.

toteaa, että toivottuun ilmanlaatuun liittyvien uusien tavoitteiden (raja-arvojen tiukentaminen) pitää olla realistisia ja saavutettavissa olevia, minkä vuoksi niiden on käytävä käsi kädessä sellaisten (ongelmiin niiden lähteillä puuttuvien) toimenpiteiden kanssa, joilla vähennetään tehokkaasti päästöjä koko Euroopassa. EU:n immissiopolitiikka ja EU:n emissiopolitiikka täytyy kytkeä toisiinsa. Tämä edellyttää sitä, että politiikan suunnitteluvaiheessa ongelmiin niiden lähteillä puuttuville EU-toimenpiteille ja EU:n immissiopolitiikalle asetetaan toisiaan vastaava tavoitetaso ja niiden aikataulut sovitetaan yhteen (ks. edellinen kohta). Komitea kehottaa lisäksi kiinnittämään huomiota täytäntöönpanovaiheeseen, jolloin voi syntyä tilanteita, joissa tiettyihin tarkistetussa teemakohtaisessa strategiassa ilmoitettuihin ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuviin toimenpiteisiin ei ryhdytä tai ne eivät käytännössä tuota tulokseksi toivottua päästöjen vähennystä (kuten emissiopolitiikkaan on kirjattu). Komitea ehdottaa, että tällaisissa tilanteissa Euroopan komissio ryhtyy korvaaviin toimenpiteisiin. Näin voidaan välttää se, että emissio- ja immissiopolitiikan välille syntyy uudelleen nykyisenlainen epäsuhta, joka asettaisi alue- ja paikallisviranomaiset jälleen mahdottoman tehtävän eteen.

40.

esittää EU:n tulevan ilmanlaatupolitiikan kehittämistä ajatellen, ja ottaen huomioon toiveen immissiopolitiikan ja emissiopolitiikan nivoutumisesta yhteen, seuraavaa ajallista etenemisrataa:

a)

Tarkistettu ilmanlaatua koskeva teemakohtainen strategia esitellään vuoden 2013 alussa. Strategiaa voidaan näin ollen käsitellä EU:n päätöksentekoprosessissa vuonna 2013.

b)

Tarkistettu ilmanlaatua koskeva direktiivi ja ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat EU:n toimenpiteet esitellään vuoden 2013 lopussa.

c)

Väliarviointi, jonka yhteydessä on mahdollisuus toteuttaa uusiin indikaattoreihin liittyviä mukautuksia, toimitetaan vuonna 2017 (ks. tekstijakso E).

D.    Emissiopolitiikka

Ongelmiin niiden lähteillä puuttuva EU:n politiikka

41.

toteaa, että ilmansaastumista aiheuttavat erityisesti maantie- ja lentoliikenne, laivaliikenne, lämmitys, kotitaloudet, teollisuus ja voimaperäinen eläinten kasvatus. Tarvitaan siis kunnianhimoista politiikkaa, joka perustuu ongelmien ratkomiseen niiden alkulähteellä (5). Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että maantieliikenteen moottoriajoneuvot ovat yksi tärkeimmistä ilmansaasteiden ongelmakohtien välittömistä aiheuttajista taajama-alueilla.

42.

on ilmanlaadun näkökulmasta tarkasteltuna tyytyväinen aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” annetun valkoisen kirjan (KOM(2011) 144 lopullinen) tavoitetasoon. Jotta päästäisiin ilmanlaatua ajatellen tarpeellisen korkealle tavoitetasolle, komitea kuitenkin suosittaa, että laaditaan EU:n toimintasuunnitelma välitavoitteineen, konkreettisine toimenpiteineen (kuten ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat EU-toimenpiteet) ja arviointiaikatauluineen (6).

43.

kehottaa EU:ta pyrkimään nykyistä järjestelmällisemmin jokaisesta yksittäisestä liikkuvasta tai kiinteästä lähteestä peräisin olevien päästöjen vähentämisen ohella vähentämään kustakin lähteestä peräisin olevien päästöjen kokonaismäärää. Tällaiset määrään perustuvat toimet on toistaiseksi jätetty pitkälti kuntien ja alueiden tehtäväksi. EU:n panosta voitaisiin laajentaa aluksi seuraaviin toimiin:

joukkoliikenteen asettaminen yksityisautoilun edelle eurooppalaisten verkkojen suunnittelussa ja kehittämisessä

tuotteiden terveys- ja ympäristövaikutuksiin (”ekosuunnitteluun”) toistaiseksi keskittyneen EU:n tuotteiden laadun parantamisen laajentaminen kattamaan raaka-aineiden ja energian kulutuksen vähentämiseen liittyvät tekijät.

44.

katsoo, että EU:n emissiopolitiikan perustaksi on valittava normit (tavoitteellinen politiikka tavoitteita koskevine määräyksineen), jotta ei jarruteta uusia teknisiä innovaatioita.

45.

suosittaa, että otetaan käyttöön jätteitä koskevan puitelainsäädännön tapaan ilman epäpuhtauksien ehkäisemistä koskeva vaatimus, joka tarjoaa mahdollisuuden hallinnoida käytettävissä olevia resursseja asianmukaisesti.

46.

muistuttaa, että typpidioksidin raja-arvojen laajamittainen ylittäminen johtuu ennen kaikkea EU:n (moottoriajoneuvoille) asettamien päästörajojen riittämättömästä tai myöhästyneestä käyttöönotosta ja suosittaa tämän vuoksi, että ajoneuvoja koskevia Euro-normeja tiukennetaan pikaisesti typpidioksidin (NO2), typen oksidien (NOx) ja pienhiukkasten osalta. On tärkeää noudattaa Euro 6 -normien käyttöönottoa koskevaa aikataulua tinkimättä.

47.

suosittaa, että myös muita liikkuvia päästöjen lähteitä koskevia päästövaatimuksia tiukennetaan (esimerkiksi muualla kuin tieliikenteessä käytettävät koneet, suodattimien jälkiasentaminen jo käytössä oleviin ajoneuvoihin ja moottoripyöriä koskevien eurooppalaisten sääntöjen ajantasaistaminen).

48.

kiinnittää huomiota lainsäädännön ja maantieliikenteen ajoneuvojen tosiasiallisten päästöjen välisiin eroihin. Euro 5 -normit olivat (ovat) kunnianhimoisia, mutta tästä huolimatta niillä ei ole saavutettu ilman saastumisen huomattavaa vähenemistä. Pääasiallisena syynä tähän ovat EU-säädösten oikeudellisen todellisuuden ja maantieliikenteen ajoneuvojen tosiasiallisten päästöjen väliset erot. Jo otettaessa käyttöön kuorma-autoja koskevia Euro 3 -normeja kävi selväksi, että päästöt ovat todellisissa ajo-olosuhteissa odotettua korkeammat eikä tulokseksi saada odotettua päästöjen supistumista. Vastaava ongelma on havaittu dieselkäyttöisiä kuorma-autoja (Euro 4) ja henkilöautoja (Euro 5) koskevien normien yhteydessä sekä henkilöautojen typenoksidipäästöihin liittyen, vaikkakin vähemmässä määrin. EU-säädösten kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi ajoneuvojen päästöjä testisyklissä koskevien Euro 6 -normien tulee vastata paremmin tosiasiallisia päästöjä keskimääräisessä kaupunkiajossa.

49.

kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että asiakkaalle toimitettavien uusien kuorma-autojen teknisten ominaisuuksien muuttaminen on yleistä, minkä vuoksi real world -olosuhteissa typen oksidien ja pienhiukkasten päästöt muodostuvat suuremmiksi kuin mitä tyyppihyväksyntätestin perusteella voisi odottaa. Otettaessa käyttöön kuorma-autoja koskevia Euro 6 -normeja täytyy kyseisen kaltainen menettely pyrkiä estämään ja rankaisemaan siitä mahdollisimman tehokkaasti. Jotta ongelmalta vältyttäisiin, komitea pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tiukentamaan asiaankuuluva lainsäädäntöä, kuorma-autojen katsastuksia ja tarkastuksia. On myös tutkittava, voidaanko mainitun kaltaiset tekniset muutokset vastaisuudessa tehdä teknisesti mahdottomiksi

50.

kehottaa kiinnittämään erityishuomiota raskaisiin ajoneuvoihin (linja- ja kuorma-autot), jotka yleensä aiheuttavat eniten päästöjä. Myös keskiraskaat hyötyajoneuvot (mm. pakettiautot) tuottavat huomattavasti enemmän typen oksideja kuin keskimääräinen henkilöauto. EU:n emissiopolitiikassa on siksi painotettava erityisesti raskaiden ajoneuvojen ja keskiraskaiden ajoneuvojen, mutta myös dieselkäyttöisten henkilöautojen päästöjä koskevien normien tiukentamista sekä toteutettava tämän lisäksi asianmukaisia kaupalliseen logistiikkahallintoon liittyviä toimenpiteitä ja kannustettava parantamaan julkista paikallisliikennettä.

51.

katsoo, että renkaiden ja jarrulevyjen kuluminen sekä teiden päällysteen kuluminen ja liikenneväylille kertyneiden pienhiukkasten pölyäminen vaikuttavat osaltaan korkeisiin pienhiukkaspitoisuuksiin, ja suosittaa, että mahdollisuuksia vähentää näitä päästöjä tarkastellaan tutkimuksen eurooppalaisen puiteohjelman yhteydessä. Komitea ehdottaa lisäksi, että laaditaan hyviä käytänteitä koskevat ohjeet, joissa annetaan suosituksia pölyä sitovien ratkaisujen käyttöä varten, jotta estetään ilmansaasteiden leviäminen uudelleen.

52.

toteaa, että teollisuuden osuus EU:n kokonaispäästöistä on edelleen suuri. Näiden päästöjen vähentämisestä säädetään teollisuuden päästöistä annetussa direktiivissä 2010/75/EU. Kunnianhimoiset tekniset BREF-viiteasiakirjat sekä niihin perustuvat päätelmät ovat ratkaisevia välineitä taustapitoisuuksien supistamiseen. Jotta myös tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, on BREF-asiakirjoja ja niihin perustuvia päätelmiä tarkistettava säännöllisesti ja niiden on oltava riittävän kunnianhimoisia, jotta pitoisuuksia kyetään vähentämään kaikkialla Euroopassa. Myös poikkeuksiin turvautumista on rajoitettava mahdollisimman paljon (7).

53.

toteaa, että maatalousyritykset aiheuttavat osaltaan ilmansaastumista. Ammoniakkipäästöt lisäävät merkittävästi happamoitumista ja rehevöitymistä. Ammoniakkipäästöjen (NH3) vähentäminen entisestään on välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa luonnonsuojelutavoitteet, kuten Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteet. Näiden päästöjen vähentämisestä säädetään teollisuuden päästöistä annetussa direktiivissä 2010/75/EU. Myös teollisuustuotannon kaltaista toimintaa harjoittavien suurten maatalousyritysten kannalta on tärkeää, että tulevaisuudessa voidaan hyödyntää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, ja sen vuoksi kyseisiä tekniikoita koskevia vertailuasiakirjoja on tarkistettava säännöllisesti.

54.

toteaa, että laivaliikenteen päästöjen vaikutus ilmansaasteiden pitoisuuksiin voi olla huomattava satamakaupungeissa ja satama-alueilla, raskaasti liikennöidyillä sisävesiväylillä sekä rannikkokaupungeissa ja -alueilla. Komitea kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia soveltamaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n suuntaviivoja kaikilla Euroopan rannikkovesillä. Sisävesialuksilta olisi vaadittava päästöjä vähentäviä toimia niin hiukkaspäästöjen kuin typen oksidipäästöjen osalta.

55.

toteaa, että lentoliikenteen päästöt lisäävät osaltaan ilmansaasteiden taustapitoisuuksia. Komitea kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioiden viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet ja tiukentamaan lentoalusten päästövaatimuksia.

Kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin (2001/81/EY) tarkistaminen

56.

korostaa, että kansallisia päästörajoja (National Emission Ceilings, NEC) koskeva direktiivi on mitä soveliain väline taustapitoisuuksien supistamiseen. Rajanylittävät ilmansaasteet muodostavat monissa jäsenvaltioissa huomattavan suuren osan taustapitoisuuksista. Niiden osuus voi tiettyjen epäpuhtauksien osalta olla yli 50 prosenttia (maakohtainen keskiarvo). Komitea pitää erittäin tärkeänä, että NEC-direktiiviä tarkistetaan kyllin kunnianhimoisesti, jotta taustapitoisuuksia kyetään vähentämään koko Euroopassa. Silloin paikallisesta ja alueellisesta ilmanlaatupolitiikasta tulee realistista ja toteuttamiskelpoista.

57.

toteaa, että kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi on tärkeä väline, jolla jäsenvaltiot pakotetaan ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, joilla ongelmiin puututaan niiden lähteillä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tarkistetun NEC-direktiivin ja ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan EU-politiikan tavoitetaso vastaa ilmanlaatua koskevien direktiivien (2008/50/EY ja 2004/107/EY) tavoitetasoa. Ilmanlaatudirektiivien korkea tavoitetaso kyetään saavuttamaan ainoastaan kyseisillä lohkoilla toteutettavin kunnianhimoisin toimin. Komitea toteaa tähän liittyen, että NEC-direktiivin sulauttaminen ilmanlaatudirektiiveihin edistää erilaisten tavoitetasojen sovittamista yhteen.

58.

on huolissaan jäsenvaltioiden vähäisestä kunnianhimosta, kun ajatellaan tulossa olevaa Göteborgin pöytäkirjan tarkistusta (siihen kirjataan päästörajoja koskevat kansainväliset sopimukset). Mainitulla tarkistuksella tulee olemaan vaikutusta NEC-direktiivin tarkistukseen ja niin muodoin myös EU:n uuden ilmanlaatua koskevan lainsäädännön tavoitetasoon. Komitea kehottaa jäsenvaltioita valitsemaan korkeamman tavoitetason Göteborgin pöytäkirjaa piakkoin tarkistettaessa.

59.

esittää, että kartoitetaan ainakin alkuainemuodossa olevaa hiiltä (nokea) koskevat päästöt ja että huolehditaan valvonnasta sellaisten uusien ilman epäpuhtauksien yksilöimiseksi, joita edellä mainittu pöytäkirja voisi koskea tulevaisuudessa.

E.    Immissiopolitiikka: ilmanlaatudirektiivien (2008/50/EY ja 2004/107/EY) tarkistaminen

Direktiivien tarkistamisen yleiset lähtökohdat

60.

katsoo, että ilmanlaatudirektiivit (2008/50/EY ja 2004/107/EY) ovat erittäin tärkeitä välineitä pyrittäessä vähentämään kansalaisten ja ympäristön altistumista ilmansaasteille. Suojelun vähimmäistasojen määrittäminen on johtanut päästöjen sekä pilaantumakeskittymien (hotspots) pitoisuuksien vähentämiseen tähtääviin toimiin kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Päästöjen väheneminen yksittäisessä maassa johtaa samalla rajanylittävien ilmansaasteiden vähenemiseen, joten naapurivaltiot auttavat näin toisiaan saavuttamaan raja-arvot.

61.

katsoo, että ilmanlaatudirektiivejä tarkistettaessa tulee kansanterveyden ja ympäristönsuojelun olla lähtökohtana. Pyrittäessä kohentamaan kansanterveyttä tulisi harkita tavoitetason kohottamista. Tässä yhteydessä komitea kuitenkin edellyttää, että tarkistetun direktiivin tavoitetaso sovitetaan tarkasti yhteen kansallisten päästörajojen ja EU:n emissiopolitiikan (ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan politiikan) tavoitetason kanssa, kuten edellä (kohdassa 57) todetaan.

62.

toteaa, että ilmanlaatudirektiivit käsittävät nykyisellään 27 raja- ja tavoitearvoa. Komitea katsoo myös, että raja-arvot ovat osittain päällekkäisiä (esimerkiksi PM10:n päivittäinen ja vuotuinen raja-arvo sekä PM10:n ja PM2,5:n vuotuiset raja-arvot) eivätkä raja-arvot ole olleet lähelläkään ylittyä moniin vuosiin suuressa osassa EU:ta. Tämän vuoksi komitea ehdottaa, että tutkitaan, tarjoaako tavoitearvon käsite todella lisäarvoa niiden aineiden osalta, joille direktiiveissä on jo asetettu raja-arvot.

63.

katsoo, että direktiiveissä mainittu havaittuja pitoisuuksia sekä ilmanlaatusuunnitelmien laatimista ja niiden kulloistakin tilannetta koskeva raportointivelvoite on hyvin aikaavievä ja lisää paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollista taakkaa.

64.

esittää näkemyksenään, että aineiden sekä tavoite- ja raja-arvojen lukumäärää voitaisiin mahdollisesti supistaa, kun asiaa tarkastellaan kansanterveyden, tieteellisen tutkimuksen, säädöskäytännön parantamisen, hallinnollisen taakan keventämisen ja kansalaisille suunnattavan viestinnän helpottamisen näkökulmasta. Tähän voidaan päästä keskittymällä kaikkein saastuttavimpiin aineisiin sekä niihin indikaattoreihin, jotka mittaavat terveysnäkökohtia parhaiten.

Alkuainemuodossa oleva hiili / noki

65.

suosittaa, että liikenteeseen liittyvän saastuttamisen osalta valitaan indikaattori, joka parhaiten mittaa terveysnäkökohtia. Nykyisessä direktiivissä on sitä varten PM10-, PM2,5- ja NO2-normit. Eräät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alkuainemuodossa oleva hiili (noki) ja hiukkaskonsentraatio (polttamisesta syntyvä aerosoli) vaikuttavat paremmilta indikaattoreilta niiden moottoriajoneuvoliikenteeseen liittyvien ilmansaasteiden ainesosien osalta, jotka ovat merkityksellisiä kansanterveyttä ajatellen. Alkuainemuodossa oleva hiili (noki) on se nokiosuus, joka vapautuu poltettaessa kaikenlaisia hiilipohjaisia polttoaineita (joihin lukeutuvat mm. dieselöljy ja bensiini) esimerkiksi ajoneuvojen ja laivojen moottoreissa. Komitea suosittaakin, että tutkitaan, voitaisiinko ottaa käyttöön uusi alkuainemuodossa olevaa hiiltä (nokea) ja hiukkaskonsentraatiota koskeva normi.

66.

katsoo, että aiempaa suuremman huomion kiinnittäminen alkuainemuodossa olevaan hiileen (nokeen) olisi sopusoinnussa YK:n ympäristöohjelman (UNEP) suositusten ja valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (LRTAP-yleissopimus) kanssa.

67.

ehdottaa, että direktiivissä mainitaan mahdollisuus väliaikaiseen mukauttamiseen (uudelleenlaadintamenettelyä noudattaen). Mikäli tutkimusten (ks. kohta 65) ja myönteisten käytännön kokemusten perusteella ilmenee, että alkuainemuodossa oleva hiili (noki) todellakin on parempi indikaattori, voidaan tämän pohjalta harkita, tulisiko sitä koskeva vaatimus sisällyttää direktiiviin ja millä tavalla.

Hiukkasmaiset ilman epäpuhtaudet

68.

toteaa, että nykyinen direktiivi käsittää kolme raja-arvoa ja yhden vähennystavoitteen pienhiukkasten (PM10 ja PM2,5) osalta. Niiden lisäksi mainitaan erilaisia pienhiukkasten arvoja, vuotuisia ja päiväkohtaisia keskiarvoja. Tämän seurauksena täytäntöönpano käytännössä monimutkaistuu ja siihen liittyy tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Komitea on perillä meneillään olevasta keskustelusta, jossa pohditaan edellä kuvatun tilanteen yksinkertaistamista siten, että jompikumpi pienhiukkasnormeista – joko PM10 tai PM2,5 – poistetaan, edellyttäen että tämä voidaan asianmukaisesti perustella tutkimuksilla terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Komitea ei ota asiaan kantaa.

69.

huomauttaa, että eräin paikoin on erittäin vaikea noudattaa PM10:tä koskevia raja-arvoja. Se voi johtua paikallisista olosuhteista, paikallisista lähteistä, tietyistä erityisistä sääolosuhteista ja/tai jaksoittaisesta laajamittaisesta ilman pilaantumisesta. Myös pitkän matkan tavaraliikenne voi lisätä merkittävästi kokonaiskuormitusta. Toivottavan joustavuuden saavuttamiseksi komitea ehdottaa, että tutkitaan, voidaanko vuotuista keskiarvoa tarkoittava raja-arvo asettaa monivuotisen keskittymäkeskiarvon pohjalta.

70.

toteaa, että PM2,5-normi on otettu myönteisesti vastaan, koska kyseinen komponentti korreloi terveysvaikutusten kanssa todennäköisesti paremmin kuin PM10-normi. PM2,5:n osalta on kylläkin olemassa lukuisia eri arvoja, myös altistumista yleisesti koskevia, sekä prosentuaalinen supistustavoite. Sen vuoksi julkishallinnon tahojen on vaikea noudattaa näitä arvoja kaikilta osin. Ei ole vielä selvää, pystyvätkö paikallis- ja alueviranomaiset noudattamaan PM2,5-raja-arvoa ja saavuttavatko ne prosentuaalisen supistustavoitteen. Asiasta ei ole vielä käytettävissä riittävästi tietoja, eikä toimenpiteiden tuloksia pystytä vielä esittämään numeerisina arvoina. Komitea suosittaa, että arvioitaessa PM2,5-normeja otetaan huomioon näiden tietojen puuttuminen ja että punnitaan mahdollisuutta myöntää tietyissä tilanteissa lisäaikaa normien täyttämiseen.

Typen oksidit (NOx) / typpidioksidi (NO2)

71.

ehdottaa, että odotettaessa tutkimustuloksia normin toisenlaisesta esittämistavasta Euroopan komissio tarkastelee uudelleen, onko tuntikohtaisen keskimääräisen typpidioksidipitoisuuden raja-arvo välttämätön, koska vuosikohtainen raja-arvo vaikuttaa ”tiukemmalta” ja koska ei voi kuvitella, että paikallistason toimenpitein olisi mahdollista rajoittaa keskimääräisiä tuntikohtaisia typpidioksidipitoisuuksia.

72.

ehdottaa, että direktiiviin kirjataan kansalaisten oikeus toimintasuunnitelmaan epäpuhtauksien raja-arvojen ylittämistilanteissa.

73.

katsoo, että kun otetaan huomioon ilmassa olevan typpidioksidin tasojen supistamiseen liittyvät erityiset ongelmat, on syytä laajentaa mahdollisuutta pidentää määräaikoja (myöntää ylimääräisiä poikkeuksia). Tämä edellyttää, että asianomainen jäsenvaltio pystyy osoittamaan, että kaikkiin kohtuudella vaadittaviin toimenpiteisiin on ryhdytty myös moottoriajoneuvoilla kuljettujen etäisyyksien rajoittamiseksi, mutta että EU-raja-arvo on siitä huolimatta jäänyt saavuttamatta, koska ajoneuvojen moottorit eivät yllä Euro-normeissa määritettyihin päästörajoihin päivittäisessä käytössä (toisin sanoen sen vuoksi, että unionin politiikka ongelman ratkomiseksi sen alkulähteellä ei ole riittävää).

Otsoni

74.

toteaa, että otsonia (O3) muodostuu ilmakehässä auringonvalon vaikutuksesta ns. otsonia muodostavien yhdisteiden – typen oksidien, hiilimonoksidin, metaanin ja muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden – reaktion tuloksena. Korkeita otsonipitoisuuksia esiintyy vielä kaupungeissa etenkin Etelä-Euroopassa. Paikallisviranomaisilla on kuitenkin hyvin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omien kuntiensa otsonipitoisuuksiin. Ne voivat sitä vastoin liikenteen päästöjä vähentämällä osaltaan edesauttaa pitoisuuksien vähentämistä muualla. Komitea suosittelee, että korkeiden otsonipitoisuuksien vähentämiseen kaupunkialueilla kiinnitetään huomiota etenkin valtio- ja EU-tason ilmanlaatupolitiikassa. Tehokkaimpana toimena pidetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevaa päästöpolitiikkaa.

75.

viittaa Alankomaiden kansanterveyden ja ympäristöasioiden kansallisen tutkimuslaitoksen (Rijksinstituut voor Volksgezondheid en Milieu) analyysiin (8), joka on osoittanut, että jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa alueensa otsonipitoisuuksien vuotuisiin keskiarvoihin juurikaan eivätkä tuskin lainkaan otsonin huippupitoisuuksiin. Samanaikaisesti otsonin laajamittaiset taustapitoisuudet näyttäisivät olevan hienoisessa kasvussa. Komitea katsoo, että tämä on otettava huomioon otsonin tavoitearvojen arvioinnissa (pitkän aikavälin tavoitteet) ja siinä, miten se vaikuttaa politiikan ja raportoinnin kehittämiseen. Otsonin tavoitearvojen (pitkän aikavälin tavoitteet) noudattaminen on vaikeaa varsinkin eteläisissä maissa, joissa aurinkoisia tunteja – ja siten auringon säteilyä – on enemmän ja keskilämpötila on korkeampi; kyse on tekijöistä, jotka edistävät troposfäärin otsonin muodostumista. AK kehottaa tutkimaan, voidaanko tämä ilmiö luokitella ”luontoperäisiin ilman epäpuhtauksiin”, jolloin siihen suhtauduttaisiin samaan tapaan kuin merisuolaan ja Saharan hiekkaan.

76.

suosittelee, että otsonipitoisuuksien pienentämiseksi panostetaan etenkin otsonin muodostumista aiheuttavien kaasupäästöjen vähentämiseen tarkistamalla ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annettua direktiiviä (2001/81/EY) ja tiukentamalla merkittäviä päästölähteitä koskevaa alakohtaista lainsäädäntöä.

Joustavuus

77.

tähdentää, että sääolosuhteilla voi olla merkittävä epäedullinen vaikutus ilmaa pilaavien aineiden määriin. Esimerkiksi vuoden 2011 alkukuukausina vallinnut erittäin kova kuivuus aiheutti suurissa osissa Länsi-Eurooppaa korkeita PM10-pitoisuuksia. Ei ole mahdollista torjua näitä vaikutuksia paikallisin ja alueellisin toimin, mikä on otettava huomioon EU-säädöksissä siten, että varaudutaan ilmasto-oloiltaan poikkeuksellisiin vuosiin esimerkiksi ottamalla käyttöön useampivuotinen keskiarvo.

78.

viittaa tässä yhteydessä talouden kehityssuuntausten ja ilman saastumisen väliseen suhteeseen, joka tulisi ottaa huomioon tulevien toimintalinjojen suunnittelussa. Nykyinen talouskriisi supistaa taloudellista toimeliaisuutta (liikkuvuutta, teollisuutta ja merenkulkua), mistä on tuloksena päästöjen vähentyminen. Samanaikaisesti käytettävissä on myös huomattavasti vähemmän varoja innovointiin sekä yksityisellä tasolla (esimerkiksi lämmitysjärjestelmien tai autokannan uusimiseen) että teollisuudessa. Kun talous pääsee uudelleen vauhtiin, nämä suuntaukset voivat hyvinkin taas kääntyä.

Seuranta (mittaaminen) ja mallintaminen (laskeminen)

79.

huomauttaa, että mittausasemien sijoitustapa voi vaihdella jäsenmaittain. Koska sijoituspaikkojen maantieteelliset olosuhteet vaihtelevat, mikä saattaa vaikuttaa ilmanlaadun arvoihin, komitea suosittaa, että seurannan (mittaamisen) tulee säilyä pakollisena mutta että sitä parannetaan antamalla mittausasemien sijoittamista koskevia erityissääntöjä, jotta varmistetaan mittaustulosten vertailukelpoisuus.

80.

ehdottaa tässä yhteydessä, että perustetaan reaaliaikainen ilmansaastetason tiedonvaihto- ja tiedotusfoorumi sekä yhdenmukaistetaan tiedotus- ja varoitusrajoja, jotta jäsenvaltioiden runsaiden ilmansaasteiden aiheuttamissa akuuttitilanteissa toteuttamat toimet voidaan koordinoida entistä paremmin.

Bryssel 3. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


(1)  AK kuuli toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostoa lausunnon laatimisen yhteydessä. Kuulemismenettelyjen loppuraportti julkaistiin joulukuussa 2011.

(2)  Tämänkaltaisten työryhmien perustamista suositellaan asiakirjassa CdR 164/2010 fin.

(3)  Komitea on esittänyt tämän suosituksen jo esim. asiakirjoissa CdR 164/2010 fin ja CdR 140/2011 fin.

(4)  Mainittu suositus esitetään myös AK:n lausunnossa ”Ympäristömeludirektiivi: tuleva kehitys” (CdR 190/2011 rev. 2).

(5)  Komitea on esittänyt toiveen jo useasti aikaisemmin: ks. asiakirjat CdR 190/2011 rev. 2, CdR 140/2011 fin, CdR 101/2011 fin, CdR 164/2010 fin ja CdR 159/2008 fin.

(6)  Mainittu suositus esitetään myös lausunnossa CdR 101/2011 fin.

(7)  Mainittu suositus esitetään myös AK:n lausunnossa ”Teollisuuden päästöt” (CdR 159/2008 fin).

(8)  RIVM, ”Otsoni 2011: yleiskatsaus alailmakehän otsonipitoisuuksia koskevan tiedon nykytilanteeseen Alankomaissa”, kesäkuu 2011.


27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/20


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevat säädösehdotukset”

2012/C 225/04

ALUEIDEN KOMITEA

kannattaa Euroopan komission toimia, joiden tavoitteena on rajoittaa monien kantojen vähenemistä ja taata, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä, mikäli mahdollista.

katsoo, että poisheittäminen tulisi kieltää mahdollisuuksien mukaan asteittain siten, että kielto koskisi pääasiassa kaupallisia lajeja mutta että sallittaisiin sellaisten meriympäristön eliöiden heittäminen takaisin veteen, jotka voivat säilyä hengissä mereen heittämisen jälkeen.

kiinnittää huomiota niihin mahdollisiin vaaroihin ja haitallisiin vaikutuksiin, joita siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän pakollisella käyttöönotolla voi olla. Komitea suosittaa, että senkaltaiset järjestelmät perustuvat vapaaehtoisuuteen ja kuuluvat kunkin jäsenvaltion toimivaltaan.

katsoo, että vesiviljelyn taloudellisen ja strategisen merkityksen perusteella sitä tulee edistää erillisellä asetuksella.

kehottaa lisäämään yhteisen kalastuspolitiikan alueellistamista sekä kannattaa varauksetta sellaisen prosessin käyttöönottamista, jossa otetaan huomioon alueiden erityispiirteet ja tarpeet ja jossa tehdään yhteistyötä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa, jotta pystytään toteuttamaan säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanemiseksi, jotta politiikalla voitaisiin käsitellä nykyistä paremmin yksittäisten kalastustapahtumien todellisia tilanteita ja erityispiirteitä ja myös rajatylittäviä ongelmia.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sisällytetään uuteen yhteiseen strategiakehykseen ja että se sovitetaan yhteen muiden alue- ja maaseuturahastojen kanssa. Komitea vaatii kuitenkin takeita kalastuksen ja vesiviljelyn rahoitukseen sekä alueiden osallistumista strategiseen toteutukseen.

Esittelijä

Mieczysław STRUK (PL, PPE), Pommerin voivodikunnan aluejohtaja

Viiteasiakirjat

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä

COM(2011) 416 final

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus

COM(2011) 417 final

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesta raportointivelvoitteesta

COM(2011) 418 final

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta

COM(2011) 424 final

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisestä kalastuspolitiikasta

COM(2011) 425 final

I.   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

Pitkäaikainen hoito

1.

katsoo, että yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi edistettävä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi sen avulla olisi mahdollistettava elintason parantaminen kalastusalalla ja edistettävä markkinoiden vakautta sekä turvattava kalavarojen saatavuus ja se, että tarjonta kohtaa kuluttajat kohtuullisin hinnoin.

2.

kannattaa Euroopan komission toimia, jotka perustuvat Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annettuun julistukseen. Toimien tavoitteena on rajoittaa monien kantojen vähenemistä ja taata, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä, mikäli mahdollista.

3.

kiinnittää huomiota siihen, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tiettyjen kantojen osalta erityisen kiireellisiä toimia ja että tällaisella kiireellä voi olla haitallisia yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia. Rajoittamis- ja suojelutoimien rinnalla on tärkeää toteuttaa aktiivisia uudistamistoimia esimerkiksi yritystoiminnan kehittämisen, koulutuksen ja eläke-ehtojen turvaamisen alalla. Rahoitusta tälle toiminnalle tulee etsiä sekä valtakunnalliselta ja alueelliselta tasolta alueiden mahdollisuuksien ja toimivaltuuksien rajoissa että EU:n tasolta.

4.

on yhtä mieltä siitä, että elollisten luonnonvarojen kestäväpohjaisen hyödyntämisen tulisi perustua ennalta varautuvaan ja ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan, ja tavoitteena tulee olla kalastustoiminnan ympäristövaikutusten rajoittaminen ja tahattomien saaliiden minimoiminen ja asteittainen lopettaminen.

5.

tähdentää, että elollisten luonnonvarojen kestäväpohjaisen hyödyntämisen tavoite tulee saavuttaa kalastuksenhoitoa koskevan monivuotisen lähestymistavan avulla; monivuotisten suunnitelmien tärkeimpänä piirteenä tulee olla eri kalastusten erityispiirteiden huomioonottaminen ja sellaisten suojamekanismien sisällyttäminen, joilla turvataan mahdollisuudet tehdä tarpeellisia päätöksiä ennakoimattomissa tilanteissa.

6.

katsoo, että ekosysteemiperusteisen lähestymistavan mukaisesti monivuotisissa suunnitelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä monia eri eliökantoja silloin, kun ne ovat kaikki saman hyödyntämisen kohteena. Kannoilla, joille ei ole vahvistettu monivuotista suunnitelmaa, olisi varmistettava kestävän enimmäistuoton mahdollistava hyödyntämisintensiteetti asettamalla saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoituksia.

a)

Monivuotisiin suunnitelmiin tulee sisältyä selkeät tavoitteet, niiden saavuttamisen aikataulut, eteneminen ja säännölliset tarkastukset. Sekä määräajan että etenemisen tulee vastata asianomaisen lajin dynamiikkaa.

b)

Monivuotisten suunnitelmien toteuttamisessa ja laatimisessa tulee ehdottaa toimia, joiden tulee perustua taloudelliseen varovaisuuteen ottaen huomioon tarve toteuttaa tarkoituksenmukaiset mukautukset asteittain ja välttää liian lyhyiden määräaikojen asettamista, kun siihen ei ole kiireellistä tarvetta. Toimien tulee perustua objektiivisiin perusteisiin ja niin ikään olla sosioekonomisesti hyväksyttävissä. Samanaikaisesti tehdään sosioekonomisten vaikutusten arviointi, johon asianomaisten toimijoiden tai niiden oikeudellisesti tunnustettujen edustajien tulee voida osallistua.

7.

toteaa, että parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon – jossa otetaan huomioon kalastajien sukupolvelta toiselle kertynyt perinteinen ekologinen tietämys – perustuvaan kalastuksenhoitoon tarvitaan yhdenmukaistettuja, luotettavia ja tarkkoja tietoja. Komitea kiinnittää myös huomiota tarpeeseen tehdä tietojenkeruun alalla yhteistyötä kalastusalan kanssa. AK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään nimenomaisia resursseja tieteelliseen tutkimukseen ja erityistietämykseen ja korostaa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) roolia tieteellisenä instanssina, joka tukee Euroopan komission toimintaa kestävän kalastuksenhoidon edistämiseksi.

8.

katsoo, että tietojen kerääminen on välttämätöntä kalastus- ja vesiviljelyalojen ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen alan toimijoiden sekä kyseisten alojen työllisyyssuuntausten yhteiskunnallisen ja taloudellisen arvioinnin kannalta ja että EU:n pitää osoittaa valtiollisille ja alueellisille elimille asianmukaiset resurssit tällaisen aineiston keräämistä varten.

Pääsy rannikkovesialueille

9.

on tyytyväinen Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan nykyisin voimassa olevat säännöt, joilla evätään mahdollisuus luonnonvarojen hyödyntämiseen jäsenvaltioista 12 meripeninkulman päähän ulottuvalla alueella, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet luonnonvarojen säilymistä rajoittaessaan kalastusta unionin vesialueiden herkimmissä osissa. Sen vuoksi sääntöjen soveltamista olisi alueiden komitean näkemyksen mukaan jatkettava.

10.

korostaa, että syrjäisimpien alueiden ympärillä olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava, sillä nämä luonnonvarat edistävät kyseisten alueiden paikallistalouden säilymistä niiden rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta.

11.

muistuttaa YK:n merisopimuksen kutuvaltioperiaatteesta ja kohottaa jäsenvaltioita täyttämään sen määräykset omilla talousvyöhykkeillään uhanalaisten jokikutuisten (anadromisten) luonnonkalakantojen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.

12.

katsoo niin ikään, että jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa oman 12 meripeninkulman vyöhykkeensä sisällä – ja ottaen huomioon maantieteelliseen osa-alueeseen ja sitä alempiin tasoihin kohdistuvat ympäristö- ja sosioekonomiset vaikutukset – kaikkiin unionin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että kun toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, ne ovat syrjimättömiä ja niistä on edeltäkäsin kuultu ja informoitu asianmukaisesti muita jäsenvaltioita, joita asia koskee, eikä unioni ole toteuttanut kyseisellä 12 meripeninkulman alueella erityisesti säilyttämiseen ja kalastuksenhoitoon liittyviä toimenpiteitä.

Saaliiden poisheittäminen

13.

on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan toimia nykyisin tahattomasti pyydettävien ja poisheitettävien saaliiden vähentämiseksi ja, mikäli mahdollista, eliminoimiseksi lopulta kokonaan, sillä ne muodostavat merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestäväpohjaiseen hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Komitea katsoo tämän vuoksi, että on aiheellista kannustaa pyydysten valikoivuuden ja kalastustekniikoiden parantamiseen, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan rajoittaa poisheittämistä. Poisheittäminen tulisi kieltää mahdollisuuksien mukaan asteittain siten, että kielto koskisi pääasiassa kaupallisia lajeja mutta että sallittaisiin sellaisten meriympäristön eliöiden heittäminen takaisin veteen, jotka voivat säilyä hengissä mereen heittämisen jälkeen.

14.

on sitä mieltä, että tahattomien saaliiden purkamisesta ei saisi koitua taloudelliselle toimijalle täyttä taloudellista hyötyä ja että niiden jalostaminen rehujauhoksi ei mahdollistaisi komission asettamien ympäristötavoitteiden saavuttamista.

15.

toteaa lisäksi, että perusasetus ei vaikuta asianmukaiselta paikalta niitä lajeja koskevalle yksityiskohtaiselle luettelolle, joiden purkaminen on pakollista. Tällainen velvoite saattaisi olla parempi esittää yksittäisissä (yksi- tai monilajisissa) lajikohtaisissa hoitosuunnitelmissa.

Mahdollisuudet hyödyntää luonnonvaroja

16.

katsoo, että jäsenvaltiot voivat halutessaan jo nykyisen lainsäädännön puitteissa soveltaa siirrettävien yksilöllisten kiintiöiden järjestelmiä laivastoonsa ja että sillä on tunnettuja keinotteluun ja keskittämiseen liittyviä seurauksia. Näin ollen ei ole aiheellista vaatia, että kaikki jäsenvaltiot ryhtyvät käyttämään myytävissä tai vuokrattavissa olevien kalastusoikeuksien järjestelmää.

17.

katsoo lisäksi, että kaikissa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmissä keston tulisi kuulua jäsenvaltioiden päätäntävaltaan.

18.

kiinnittää huomiota niihin mahdollisiin vaaroihin ja haitallisiin vaikutuksiin, joita siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän pakollisella käyttöönotolla voi olla. Komitea suosittaa, että sen kaltaiset järjestelmät perustuvat vapaaehtoisuuteen ja kuuluvat kunkin jäsenvaltion toimivaltaan.

19.

korostaa, että jäsenvaltioiden tulisi mukauttaa lainsäädäntönsä ennen vapaaehtoisuuteen perustuvan siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän käyttöönottoa siten, että turvataan asianmukaisella tavalla rannikkokalastuksen intressit ja samanaikaisesti pyritään välttämään järjestelmän kielteisten piirteiden ilmenemistä, kuten liiallista keskittymistä tai keinottelua.

20.

muistuttaa liiallisen kapasiteetin poistamisen osalta romuttamistuesta saaduista myönteisistä kokemuksista.

21.

katsoo, että koska kyseinen elinkeinoala on useissa jäsenvaltioissa ominaislaadultaan erityinen ja sosioekonomisesti haavoittuva ja koska jäsenvaltioiden sosioekonomiset toimintapoliittiset prioriteetit kalastusalalla poikkeavat toisistaan, siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva pakollinen järjestelmä on epäasianmukainen ja jäsenvaltioiden tulisi edelleenkin voida päättää kalastusmahdollisuuksien jakamiseen sovellettavasta menetelmästä ja mahdollisista niiden siirtämisessä noudatettavista säännöistä.

22.

kehottaa lisäksi ottamaan huomioon syrjäisimmille alueille ominaiset haittatekijät säilyttämällä nykyiset viitetasot asetettaessa kalastuskapasiteetin rajat pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville laivastoille.

Ulkoinen ulottuvuus

23.

korostaa, että Euroopan unionin olisi edistettävä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla. Tämän vuoksi unionin olisi pyrittävä parantamaan alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden saavutuksia kalakantojen säilyttämisen ja hoidon alalla siten, että edistetään tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa ja sääntöjen parempaa noudattamista, lisätään avoimuutta ja sidosryhmien, erityisesti kalastajien, osallistumista sekä torjutaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastustoimintaa.

24.

on yhtä mieltä siitä, että unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehdyillä, kestäväpohjaista kalastusta koskevilla sopimuksilla tulisi taata unionille pääsy vesialueille vastikkeeksi sen antamasta rahoitustuesta ja olisi myös edistettävä näiden maiden laadukkaan hallinnon kehyksen kehittämistä kalavarojen kestäväpohjaista hyödyntämistä koskevien tehokkaiden seuranta-, tarkkailu- ja valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi. Komitea katsoo niin ikään, että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa tulee taata tulevaisuuden turvaamiseksi vakaus, elinkelpoisuus ja tuottavuus unionin kalastuslaivastolle, joka on riippuvainen näistä sopimuksista.

25.

korostaa, että unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä kalastuskumppanuussopimuksissa tulee määrittää oikeudelliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat puitteet EU:n alusten kalastustoiminnalle ja EU:n toimijoiden kalastusalan investoinneille kansainvälisten organisaatioiden, alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt mukaan luettuina, noudattaman, asiaan liittyvän toiminnan mukaisesti. Kalastuskumppanuussopimuksissa tulee muun muassa varmistaa, että unionin ulkopuolisten maiden kalastustoiminnassa noudatetaan kestävyyden ehtoja ja molemminpuolisesti tyydyttäviä sääntöjä.

Vesiviljely

26.

katsoo, että vesiviljelyn taloudellisen ja strategisen merkityksen perusteella sitä tulee edistää erillisellä asetuksella, joka koskee unionin suuntaviivoja kansallisia strategiasuunnitelmia varten vesiviljelyalan kilpailukyvyn vahvistamiseksi tukemalla kehitystyötä ja innovointia koko tuotanto- ja markkinointiketjun ekologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden parantamiseksi, tukemalla jalostustoimintaa ja talouden monipuolistamista paikallistasolla sekä parantamalla sen myötä myös elämänlaatua rannikko- ja maaseutualueilla. Lisäksi on edistettävä sellaisia järjestelyjä, joissa jäsenvaltiot voivat kansallisten toimenpiteiden avoimen koordinointimenetelmän avulla vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä yritysturvallisuudesta, pääsystä unionin vesille ja muille alueille, jolloin tulee kiinnittää erityishuomiota ympäristön säilyttämisen ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla toteutettavan toiminnan kehittämisen yhteensopivuuteen, ja lupa- ja lisenssimenettelyjen hallinnon yksinkertaistamisesta.

27.

pitää tarpeellisena perustaa vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta, joka voi todella edustaa alaa ja johon kuuluu siksi riittävästi tuotantoalan (ammattialajärjestöjen, tuottajajärjestöjen tai kauppakamarien) edustajia.

Kalatalousmarkkinat

28.

on yhtä mieltä siitä, että kalastustoiminnan ennakoimattomuuden vuoksi on aiheellista perustaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden varastointimekanismi, jotta voitaisiin paremmin ylläpitää markkinoiden vakautta ja lisätä tuotteista saatavaa voittoa, erityisesti luomalla lisäarvoa. Tätä mekanismia tulee myös laajentaa koskemaan vesiviljelytuotanto.

29.

katsoo, että yhteisten kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen odotetaan luovan edellytykset sille, että markkinoille toimitetaan kestävyysperiaatteen mukaisia tuotteita, käytetään hyväksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden sisämarkkinoiden koko potentiaali ja helpotetaan terveeseen kilpailuun perustuvaa kauppaa lisäten näin tuotannon kannattavuutta.

30.

katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valikoima laajenee jatkuvasti, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää, että kuluttajille ilmoitetaan selvästi, ymmärrettävästi ja helposti löydettävässä muodossa pakolliset vähimmäistiedot tuotteiden tärkeimmistä ominaisuuksista.

31.

korostaa, että yhteinen markkinajärjestely on pantava täytäntöön unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräyksiä, vastaavalla tavalla ilman että se vaikuttaa unionin ulkopuolisista maista tuleviin tuotteisiin sovellettavien hygienia- ja terveysnormien yhdenmukaisuuteen ja hyväksymiseen ja sellaisen kaupallisen meri- ja kalatalouden alan menettelyn kehittämiseen, joka edistää IUU-kalastuksen poistamista.

32.

kehottaa ottamaan käyttöön, mikäli vain mahdollista, Euroopan unionin kalastustuotteiden julkisen alkuperätodistuksen, jotta voidaan varmistaa niiden olevan peräisin vastuullisesti hallinnoidusta kalastuksesta.

Alueellistaminen

33.

kehottaa lisäämään yhteisen kalastuspolitiikan alueellistamista, jotta yhteisessä kalastuspolitiikassa voidaan hyödyntää kaikkien sidosryhmien ja erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten tietoa ja kokemuksia, ja korostaa makrotaloudellisten strategioiden merkitystä.

34.

korostaa vapaa-ajankalastuksen, ammattikalastajien ja kalatalouteen kytkeytyvien yhteisöjen välistä kasvavaa vuorovaikutusta.

35.

kannattaa varauksetta sellaisen prosessin käyttöönottamista, jossa otetaan huomioon alueiden erityispiirteet ja tarpeet ja jossa tehdään yhteistyötä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa, jotta pystytään toteuttamaan säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanemiseksi, jotta politiikalla voitaisiin käsitellä nykyistä paremmin yksittäisten kalastustapahtumien todellisia tilanteita ja erityispiirteitä ja myös rajatylittäviä ongelmia.

36.

katsoo lisäksi, että alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ja vastaavia kumppanuusrakenteita olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa, ettei paikallisyhteisöjä pelkästään kuulla vaan että ne voivat myös todella osallistua paikallisten kalavarojensa hallintaan.

37.

painottaa, että yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa on otettava huomioon vuorovaikutus muiden meriasioiden kanssa ja tunnustettava, että kaikki Euroopan meriä ja valtameriä koskevat asiat kytkeytyvät toisiinsa, merten aluesuunnittelu mukaan luettuna, mikä vahvistaa yhdennettyä meripolitiikkaa.

38.

korostaa, että YKP:ta toteutettaessa on kiinnitettävä huomiota vuorovaikutuksessa elävien vesiekosysteemien suojeluun kokonaisuudessaan ottaen huomioon jokisuiden vaihettumisalueiden sekä jokien ja järvien ekologisten käytävien ja näissä elävien kalakantojen haavoittuvuus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää uhanalaisten arvolajien, etenkin anadromisten ja katadromisten lajien, ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto

39.

on tietoinen siitä, että jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita riittävällä tavalla ilman asianmukaista rahoitusta, kun otetaan huomioon kalastusalan kehittämisessä ja hallinnoimisessa ilmenneet ongelmat ja jäsenvaltioiden rajalliset taloudelliset resurssit.

40.

tähdentää, että näistä syistä kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten olisi myönnettävä unionin monivuotista rahoitustukea kohdennetusti yhteisen kalastuspolitiikan painopisteisiin ja erityisesti alan taloudellisen tehokkuuden ja etenkin kalastuslaivaston parantamiseksi, uusien työpaikkojen luomiseksi sekä uudenaikaistamisen ja innovaatioiden toteuttamiseksi eli muun muassa turvallisten ja ekologisesti hyväksyttävien alusten suunnittelemiseksi.

41.

kehottaa ottamaan syrjäisimpien alueiden kalastuslaivaston uusimiseen ja nykyaikaistamiseen tarkoitetut rahoitustuet uudelleen käyttöön kaudella 2014–2020.

42.

katsoo, että unionin rahoitustuen saamisen ehtona olisi oltava, että sekä jäsenvaltiot että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Niinpä rahoitustuen maksu olisi keskeytettävä tai sitä olisi lykättävä tai siihen olisi tehtävä oikaisuja tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä tai toimijat rikkovat toistuvasti kyseisiä sääntöjä vakavasti.

43.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sisällytetään uuteen yhteiseen strategiakehykseen ja että se sovitetaan yhteen muiden alue- ja maaseuturahastojen kanssa yhdennettyjen paikalliskehityspuitteiden mahdollistamiseksi sekä rahastojen käyttömahdollisuuksien yksinkertaistamiseksi paikallis- ja aluetasolla. Komitea vaatii kuitenkin takeita kalastuksen ja vesiviljelyn rahoitukseen sekä alueiden osallistumista strategiseen toteutukseen.

44.

tunnustaa järvien ja jokien kalakantojen ja elinympäristöjen biologisen, tuotannollisen ja historiallisen arvon ja katsoo, että Euroopan unionin tulee siksi tukea tätä sektoria taloudellisesti, myös kun ajatellaan mahdollisuutta vähentää merikalastusta ja tuontia sekä voimistaa alueellista kilpailukykyä.

Euroopan komission toimivaltuudet

45.

toteaa, että yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta täydentää tai tarkistaa perussäädöksen muita kuin keskeisiä säännöksiä. Komitea suosittaa kuitenkin, että näin laajaa komission turvautumista delegoituihin säädöksiin arvioidaan huolellisesti ja perusteellisesti oikeudelliselta ja poliittiselta kannalta ja että tämän siirretyn toimivallan tavoite, sisältö, laajuus ja kesto määritellään selvästi.

46.

kehottaa komissiota toteuttamaan delegoitujen säädösten antamista edeltävän valmistelutyönsä aikana asianmukaisia kuulemismenettelyjä, myös asiantuntijoiden ja alueviranomaisten tasolla.

47.

katsoo, että komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

48.

kannattaa varauksetta ja kehottaa hyödyntämään komission yhteisestä strategiakehyksestä laatimassa yleisasetuksessa esitettyjä ”paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevia erityisjärjestelyjä”. Ne tarjoavat paikallis- ja aluetasolle menetelmän, joka mahdollistaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston resurssien hyödyntämisen maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen rakennerahastojen ohessa. Rahastoja on koordinoitava joustavassa kehyksessä, ja koordinoinnin avulla tulee voida lisätä rahastojen käyttömahdollisuuksia. Yhteisöt on otettava mukaan laatimaan strategista kehystä ja toimenpideohjelmia.

49.

tähdentää, että yhteisen kalastuspolitiikan onnistumiseen tarvitaan tehokas valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa myös laittomien, ilmoittamattomien ja sääntelemättömien kalastustoimien (IUU) torjunnan. Unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän yhteydessä olisi pyrittävä lisäämään nykyaikaisten tekniikoiden käyttöä. Jäsenvaltioilla tai komissiolla olisi voitava olla mahdollisuus toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyviä kokeiluhankkeita.

50.

katsoo, että viiden vuoden välein tulee toteuttaa EU:n asetuksen noudattamista koskeva arviointi.

II.   MUUTOSEHDOTUKSET

Asiakirja COM(2011) 425 final

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen vuoksi unionin olisi parannettava mitä pikimmin yhteistä kalastuspolitiikkaansa varmistaakseen, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat elvytetään tasoille, jotka mahdollistavat pyydettävien kantojen kestävän enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä. Tapauksissa, joissa tieteellistä tietoa ei ole käytettävissä riittävästi, kestävän enimmäistuoton osalta joudutaan ehkä käyttämään likiarvoja.

Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen vuoksi unionin olisi parannettava mitä pikimmin yhteistä kalastuspolitiikkaansa varmistaakseen, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat elvytetään tasoille, jotka mahdollistavat pyydettävien kantojen kestävän enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä. Tapauksissa, joissa tieteellistä tietoa ei ole käytettävissä riittävästi, kestävän enimmäistuoton osalta joudutaan ehkä käyttämään likiarvoja.

Perustelu

Vuonna 2002 tehdyssä Johannesburgin sopimuksessa todettiin, että tiettyjen lajien ja kantojen osalta saattaisi olla mahdotonta saavuttaa pyydettävien kantojen kestävää enimmäistuottoa vuoteen 2015 mennessä, ja tekstiin sisällytettiin maininta ”mikäli vain mahdollista” senkaltaisten olettamusten ottamiseksi huomioon. EU:n ei pidä yrittää mennä kansainvälisiä sitoumuksiaan pidemmälle.

Muutosehdotus 2

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Kalastusta koskevat tavoitteet on vahvistettu luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen päätöksessä, ja yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi varmistettava yhtenevyys Euroopan neuvoston hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden ja komission tiedonannossa Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden kanssa, erityisesti jotta kestävä enimmäistuotto toteutuisi vuoteen 2015 mennessä.

Kalastusta koskevat tavoitteet on vahvistettu luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen päätöksessä, ja yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi varmistettava yhtenevyys Euroopan neuvoston hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden ja komission tiedonannossa Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden kanssa, erityisesti jotta kestävä enimmäistuotto toteutuisi vuoteen 2015 mennessä,.

Perustelu

Vuonna 2002 tehdyssä Johannesburgin sopimuksessa todettiin, että tiettyjen lajien ja kantojen osalta saattaisi olla mahdotonta saavuttaa pyydettävien kantojen kestävää enimmäistuottoa vuoteen 2015 mennessä, ja tekstiin sisällytettiin maininta ”mikäli vain mahdollista” senkaltaisten olettamusten ottamiseksi huomioon. EU:n ei pidä yrittää mennä kansainvälisiä sitoumuksiaan pidemmälle.

Muutosehdotus 3

Johdanto-osan 15 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava, sillä kyseiset luonnonvarat edistävät saarten paikallistalouden säilymistä saarten rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta. Tästä syystä kyseisillä vesialueilla olisi pidettävä voimassa tiettyjä kalastustoimia koskevat rajoitukset, joita sovelletaan Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten satamissa rekisteröityihin aluksiin.

ympärillä olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava, sillä kyseiset luonnonvarat edistävät saarten paikallistalouden säilymistä saarten rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta. Tästä syystä kyseisillä vesialueilla olisi pidettävä voimassa tiettyjä kalastustoimia koskevat rajoitukset, joita sovelletaan satamissa rekisteröityihin aluksiin.

Perustelu

Syrjäisimmät alueet ovat vaikeassa asemassa, joten ne kaikki on otettava huomioon, jotta niiden kehitystä voidaan tukea paremmin. Syrjäisimpien alueiden kehitys on tiiviissä yhteydessä meren luonnonvarojen ja yleisesti meriympäristön hyvään tilaan. Tämän muutosehdotuksen tavoitteena on, että Euroopan unionin kaikki syrjäisimmät alueet otetaan huomioon.

Muutosehdotus 4

Johdanto-osan 18 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien saaliiden ja kalojen poisheittämisten vähentämiseksi ja lopettamiseksi kokonaan tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja poisheitetyt määrät muodostavat näet merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Olisi vahvistettava velvoite purkaa aluksesta kaikki unionin vesillä tai unionin kalastusalusten toimesta toteutettujen kalastustoimien aikana pyydetyt hoidettujen kantojen saaliit, ja otettava se käyttöön asteittain.

Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien saaliiden ja kalojen poisheittämisten vähentämiseksi ja lopettamiseksi kokonaan tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja poisheitetyt määrät muodostavat näet merkittävän jäte-erän ja vaikuttaa kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. lisi vahvistettava velvoite purkaa aluksesta kaikki unionin vesillä tai unionin kalastusalusten hoidettujen saaliit, ja otettava se käyttöön asteittain.

Muutosehdotus 5

Johdanto-osan 29 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Useimpien yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti hoidettujen kantojen osalta olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 otettava käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin aluksiin sekä kaikkiin muihin vedettävillä pyydyksillä kalastaviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat jättää siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolelle sellaiset alle 12 metrin pituiset alukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä. Tällaisen järjestelmän odotetaan kannustavan kalastusalaa pienentämään laivastojen kokoa sekä parantavan taloudellista tulosta samalla, kun luodaan oikeudellisesti varma jäsenvaltion vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva yksinomainen siirrettävä kalastusoikeus. Koska meren elolliset luonnonvarat ovat yhteinen hyödyke, siirrettävillä kalastusoikeuksilla vain vahvistettaisiin käyttöoikeus jäsenvaltion osuuteen vuotuisista kalastusmahdollisuuksista ja ne voitaisiin peruuttaa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Useimpien yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti hoidettujen kantojen osalta käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin aluksiin sekä kaikkiin muihin aluksiin, jotka . Tällaisen järjestelmän odotetaan kannustavan kalastusalaa pienentämään laivastojen kokoa sekä parantavan taloudellista tulosta samalla, kun luodaan oikeudellisesti varma jäsenvaltion vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva yksinomainen siirrettävä kalastusoikeus. Koska meren elolliset luonnonvarat ovat yhteinen hyödyke, siirrettävillä kalastusoikeuksilla vain vahvistettaisiin käyttöoikeus jäsenvaltion osuuteen vuotuisista kalastusmahdollisuuksista ja ne voitaisiin peruuttaa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Perustelu

Päätöksen siirrettävien kalastusoikeuksien käyttöönotosta tulee kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan eikä käyttöönoton pidä olla pakollista.

Muutosehdotus 6

Johdanto-osan 31 kappale

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Joidenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteiden ja sosioekonomisen haavoittuvuuden vuoksi on perusteltua rajoittaa siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva pakollinen järjestelmä suuriin aluksiin. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää olisi sovellettava kantoihin, joiden osalta on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

Joidenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteiden ja sosioekonomisen haavoittuvuuden vuoksi on perusteltua siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää olisi sovellettava kantoihin, joiden osalta on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

Perustelu

Tätä johdanto-osan kappaletta on tarpeen muuttaa, jotta se olisi johdonmukainen 27 artiklan 1 kohdan kanssa. Samalla on tarkoitus vahvistaa kalastusoikeuksien siirtämisen vapaaehtoisuus.

Muutosehdotus 7

2 artiklan 2 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Yleiset tavoitteet

1.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimet luovat edellytyksiä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien pitkän aikavälin kestävyydelle ja parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

2.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan vuoteen 2015 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina.

3.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua.

4.   Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisällytetään unionin ympäristölainsäädännön vaatimukset.

Yleiset tavoitteet

1.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimet luovat edellytyksiä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien pitkän aikavälin kestävyydelle ja parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

2.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan vuoteen 2015 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavi taso suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina.

3.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua.

4.   Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisällytetään unionin ympäristölainsäädännön vaatimukset.

Perustelu

Vuonna 2002 tehdyssä Johannesburgin sopimuksessa todettiin, että tiettyjen lajien ja kantojen osalta saattaisi olla mahdotonta saavuttaa pyydettävien kantojen kestävää enimmäistuottoa vuoteen 2015 mennessä, ja tekstiin sisällytettiin maininta ”mikäli vain mahdollista” senkaltaisten olettamusten ottamiseksi huomioon. EU:n ei pidä yrittää mennä kansainvälisiä sitoumuksiaan pidemmälle.

Muutosehdotus 8

2 artiklan 3 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua.

Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua.

Perustelu

Vuodelta 2002 peräisin olevassa Johannesburgin sopimuksessa todetaan, että tiettyjen lajien ja kantojen osalta saattaisi olla mahdotonta saavuttaa kestävän enimmäistuoton tasoa vuoteen 2015 mennessä, ja käytetään ilmausta ”mikäli vain mahdollista” sellaisten tapausten varalta.

Muutosehdotus 9

3 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Erityiset tavoitteet

Edellä 2 artiklassa asetettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään erityisesti

a)

lopettamaan kaupallisten kantojen tahattomat saaliit ja varmistamaan vähitellen, että kyseisten kantojen kaikki saaliit puretaan aluksesta;

b)

luomaan edellytykset tehokkaille kalastustoimille taloudellisesti kannattavan ja kilpailukykyisen kalastusalan puitteissa;

c)

edistämään unionin vesiviljelytoiminnan kehittämistä elintarviketurvan ja työllisyyden varmistamiseksi rannikko- ja maaseutualueilla

d)

edistämään kohtuullisen elintason toteutumista kalastustoiminnasta riippuvaisille;

e)

ottamaan huomioon kuluttajien edut;

f)

takaamaan järjestelmällinen ja yhdenmukaistettu tietojen keruu ja hallinnointi.

Erityiset tavoitteet

Edellä 2 artiklassa asetettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään erityisesti

(a)

lopettamaan kaupallisten tahattomat saaliit ja varmistamaan , ;

(b)

luomaan edellytykset tehokkaille kalastustoimille taloudellisesti kannattavan ja kilpailukykyisen kalastusalan puitteissa;

(c)

edistämään unionin vesiviljelytoiminnan kehittämistä elintarviketurvan ja työllisyyden varmistamiseksi rannikko- ja maaseutualueilla;

;

;

(f)

edistämään kohtuullisen elintason toteutumista kalastustoiminnasta riippuvaisille ;

()

ottamaan huomioon kuluttajien edut;

(

takaamaan järjestelmällinen ja yhdenmukaistettu tietojen keruu ja hallinnointi.

Muutosehdotus 10

4 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Hyvän hallinnan periaatteet

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat seuraavat hyvän hallinnan periaatteet:

a)

vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

b)

toimenpiteiden vahvistaminen parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaisesti;

c)

pitkän aikavälin näkökulma;

d)

alan toimijoiden laaja osallistuminen toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon;

e)

lippuvaltion ensisijainen vastuu;

f)

johdonmukaisuus yhdennettyyn meripolitiikkaan sekä unionin muihin politiikkoihin nähden.

Hyvän hallinnan periaatteet

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat seuraavat hyvän hallinnan periaatteet:

(a)

vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

(b)

toimenpiteiden vahvistaminen parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaisesti ;

()

pitkän aikavälin näkökulma;

()

alan toimijoiden laaja osallistuminen toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon;

()

lippuvaltion ensisijainen vastuu;

()

johdonmukaisuus unionin muihin politiikkoihin nähden

Perustelu

Mielestämme neuvoston ja Euroopan parlamentin poliittista harkintavaltaa tavoitteiden ja periaatteiden toteutuksessa tulisi kunnioittaa alan päätöksenteossa hyvän hallintotavan takaamiseksi.

Lisätään yhteisen kalastuspolitiikan hyvän hallinnan periaatteisiin uusi c kohta. Yhteisessä kalastuspolitiikassa on noudatettava tilapäisyyden ja asteittaisuuden kriteereitä.

Tarkoituksena on muistuttaa alueellistamisen merkityksestä yhteisessä kalastuspolitiikassa siten, että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien roolia vahvistetaan.

Alakohta g aiheuttaa hämmennystä, koska siinä asetetaan yhdennetty meripolitiikka muiden unionin politiikkojen kanssa samalle tasolle yhteiseen kalastuspolitiikkaan nähden. Mielestämme yhteinen kalastuspolitiikka on erottamaton osa yhdennettyä meripolitiikkaa, ja tärkeää on sisäinen johdonmukaisuus yhdellä ja samalla politiikan alalla, josta vastaavat samat ihmiset.

Muutosehdotus 11

5 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

”unionin vesillä” jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä,

”meren elollisilla luonnonvaroilla” käytettävissä ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja, niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

”makean veden elollisilla luonnonvaroilla” käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja,

”kalastusaluksella” aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista kalastusta varten,

”unionin kalastusaluksella” jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta,

”kestävällä enimmäistuotolla” suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan,

”kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla” toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen puuttumisen perusteella ei voida lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi,

”kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä lähestymistavalla” toimintamallia, jossa pyritään varmistamaan, että elollisista vesiluonnonvaroista saadaan suuri hyöty samalla kun kalastustoimista meriekosysteemeihin kohdistuvat suorat ja välilliset vaikutukset pysyvät vähäisinä eivätkä vahingoita kyseisten ekosysteemien toimintaa, monimuotoisuutta ja eheyttä,

”kalastuskuolevuudella” jonkin kannan tietyn ajanjakson saaliita osuutena kyseisenä ajanjaksona keskimäärin käytettävissä olevasta kannasta,

”kannalla” tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää, ominaisuuksiltaan erottuvaa meren elollista luonnonvaraa,

”saalisrajalla” jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona,

”säilyttämisen viitearvoilla” kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen riskitasoon tai toivottuun tuotostasoon,

”suojatoimenpiteellä” varotoimenpidettä, jonka tavoitteena on suojata tai estää jonkin ei-toivotun asian esiintyminen,

”teknisellä toimenpiteellä” toimenpidettä, jolla säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan vuoksi ekosysteemien eri osiin kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten käytön ja rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla pääsyä kalastusalueille,

”kalastusmahdollisuudella” määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina ja/tai pyyntiponnistuksena, sekä sellaisia siihen toiminnallisesti kytkeytyviä edellytyksiä, joita määrän ilmoittamiseksi jollain tietyllä tasolla tarvitaan,

”pyyntiponnistuksella” kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa,

”siirrettävillä kalastusoikeuksilla” peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (1) 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia, jotka niiden haltija saa siirtää muille hyväksyttäville tällaisten siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille,

”yksittäisillä kalastusmahdollisuuksilla” vuotuisia kalastusmahdollisuuksia, jotka on myönnetty jäsenvaltiossa siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan kalastusmahdollisuusosuuden perusteella,

”kalastuskapasiteetilla” neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 (2) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW),

”vesiviljelyllä” vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena,

”kalastuslisenssillä” asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lisenssiä,

”kalastusluvalla” asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua lupaa,

”kalastuksella” luontaisessa ympäristössään elävien vesieliöiden keräämistä tai pyydystämistä tai tällaisen keräämisen tai pyydystämisen mahdollistavan minkä tahansa välineen tarkoituksellista käyttöä,

”kalastustuotteilla” millä tahansa kalastustoiminnalla tuotettuja vesieliöitä,

”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin liittyviä toimia,

”vakavalla rikkomuksella” neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rikkomusta,

”tieteellisen tiedon loppukäyttäjällä” tahoa, jolla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan,

”sallitun saaliin ylimäärällä” sallitun saaliin osaa, jonka pyyntiin rannikkovaltiolla ei ole kapasiteettia,

”vesiviljelytuotteella” vesiviljelytoiminnalla tuotettuja vesieliöitä niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

”kutukannan biomassalla” arviota tietyn määrättynä aikana lisääntyvän kalavaran kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras- että koirasyksilöt sekä eläviä poikasia synnyttävät kalat,

”sekakalastuksella” kalastusta, jossa kalastusalueella on useampia pyydykseen herkästi kiinni jääviä lajeja,

”kestävää kalastusta koskevalla sopimuksella” muiden valtioiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on saada pääsy luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille unionin myöntämää taloudellista tukea vastaan.

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

”unionin vesillä” jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä,

”meren elollisilla luonnonvaroilla” käytettävissä ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja, niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

”makean veden elollisilla luonnonvaroilla” käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja,

”kalastusaluksella” aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista kalastusta varten,

”unionin kalastusaluksella” jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta,

”kestävällä enimmäistuotolla” suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää ,

”kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla” toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen puuttumisen perusteella ei voida lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi,

”kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä lähestymistavalla” toimintamallia, jossa pyritään varmistamaan, että elollisista vesiluonnonvaroista saadaan suuri hyöty samalla kun kalastustoimista meriekosysteemeihin kohdistuvat suorat ja välilliset vaikutukset pysyvät vähäisinä eivätkä vahingoita kyseisten ekosysteemien toimintaa, monimuotoisuutta ja eheyttä,

”kalastuskuolevuudella”,

”kannalla”,

”saalisrajalla” jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona,

”säilyttämisen viitearvoilla” kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen riskitasoon tai toivottuun tuotostasoon,

”suojatoimenpiteellä” varotoimenpidettä, jonka tavoitteena on suojata tai estää jonkin ei-toivotun asian esiintyminen,

”teknisellä toimenpiteellä” toimenpidettä, jolla säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan vuoksi ekosysteemien eri osiin kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten käytön ja rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla pääsyä kalastusalueille,

”kalastusmahdollisuudella” määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina ja/tai pyyntiponnistuksena, sekä sellaisia siihen toiminnallisesti kytkeytyviä edellytyksiä, joita määrän ilmoittamiseksi jollain tietyllä tasolla tarvitaan,

”pyyntiponnistuksella” kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa,

”siirrettävillä kalastusoikeuksilla” peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (1) 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia, jotka niiden haltija saa siirtää muille hyväksyttäville tällaisten siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille,

”yksittäisillä kalastusmahdollisuuksilla” vuotuisia kalastusmahdollisuuksia, jotka on myönnetty jäsenvaltiossa siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan kalastusmahdollisuusosuuden perusteella,

”kalastuskapasiteetilla” neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 (2) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW),

”vesiviljelyllä” vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena,

”kalastuslisenssillä” asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lisenssiä,

”kalastusluvalla” asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua lupaa,

”kalastuksella” luontaisessa ympäristössään elävien vesieliöiden keräämistä tai pyydystämistä tai tällaisen keräämisen tai pyydystämisen mahdollistavan minkä tahansa välineen tarkoituksellista käyttöä,

”kalastustuotteilla” millä tahansa kalastustoiminnalla tuotettuja vesieliöitä,

”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin liittyviä toimia,

”vakavalla rikkomuksella” neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rikkomusta,

”tieteellisen tiedon loppukäyttäjällä” tahoa, jolla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan,

”sallitun saaliin ylimäärällä” sallitun saaliin osaa, jonka pyyntiin rannikkovaltiolla ei ole kapasiteettia,

”vesiviljelytuotteella” vesiviljelytoiminnalla tuotettuja vesieliöitä niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

”kutukannan biomassalla” arviota tietyn määrättynä aikana lisääntyvän kalavaran kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras- että koirasyksilöt sekä eläviä poikasia synnyttävät kalat,

”sekakalastuksella” kalastusta, jossa kalastusalueella on useampia pyydykseen herkästi kiinni jääviä lajeja,

”kestävää kalastusta koskevalla sopimuksella” muiden valtioiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on saada pääsy luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille unionin myöntämää taloudellista tukea vastaan,

.

Perustelu

Kalastusala on laajentunut uusiin toimintamuotoihin. ”Toimijoita” ei ole syytä rajata vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka hoitavat tai pitävät hallinnassaan yritystä. On myös yhdistyksiä ja muita yhteisöjä. Esimerkiksi vapaa-ajankalastuksen merkitys kalavarojen talteenotossa on suuri eräissä Euroopan osissa. Kaikkialla kaupungistumisen myötä virkistyskalastuksella on suuret mahdollisuudet lisätä ihmisten luonnon tuntemusta. Virkistyskalastus houkuttelee ihmisiä luotoon ja pitämään parempaa huolta omasta fyysisestä ja henkisestä virkistyksestä ja terveydestä. Opastetun kalastuksen ja yleensäkin kalastusmatkailun määrä ja myös taloudellinen merkitys kasvavat. Kalastus on myös merkittävä lisä matkailuelinkeinojen kehittämisessä ja täten se tukee rannikko- ja jokiyhteisöjen säilymistä elinvoimaisina. Täten ”toimija”-käsitettä on syytä laajentaa. Tätä puoltaa sekin, että esimerkiksi vapaa-ajankalastus on jo osa yhteistä kalastuspolitiikkaa sekä valvonta-asetuksen kautta että uusien kalalajien käyttö- ja hoitosuunnitelmien kautta.

Jotta Euroopan eri alueiden kalastustapojen moninaisuus ja erityispiirteet voidaan ottaa huomioon, mahdollisesti hyväksyttävän Euroopan laajuisen ”pienimuotoisen rannikkokalastuksen” määritelmän on oltava joustavampi.

Poikastuotantotoiminta on nousemassa perustavan tärkeään rooliin arvokalakantojen ylläpitämisessä istutusten avulla. Näin rajoitetaan tulokaslajeja, jotka hallitsevat elinympäristön tärkeitä ekologisia lokeroita.

Muutosehdotus 12

6 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt

1.   Unionin kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy kaikille unionin vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla unionin vesillä lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2.   Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2013joulukuun 31 päivään 2022 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

3.   Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten vesialueilla 100 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista asianomaiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa kalastuksen tammikuun 1 päivästä 2013joulukuun 31 päivään 2022 kyseisten saarten satamissa rekisteröityihin aluksiin. Tällaisia rajoituksia ei sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen jälkeen sovellettavat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt

1.   Unionin kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy kaikille unionin vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla unionin vesillä lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2.   Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2013joulukuun 31 päivään 2022 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

3.    vesialueilla 100 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista asianomaiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa kalastuksen tammikuun 1 päivästä 2013joulukuun 31 päivään 2022 kyseisten saarten satamissa rekisteröityihin aluksiin. Tällaisia rajoituksia ei sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen jälkeen sovellettavat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

Perustelu

Syrjäisimmät alueet ovat vaikeassa asemassa, joten ne kaikki on otettava huomioon, jotta niiden kehitystä voidaan tukea paremmin. Syrjäisimpien alueiden kehitys on tiiviissä yhteydessä meren luonnonvarojen ja yleisesti meriympäristön hyvään tilaan. Tämän muutosehdotuksen tavoitteena on, että Euroopan unionin kaikki syrjäisimmät alueet otetaan huomioon.

Muutosehdotus 13

8 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Teknisten toimenpiteiden lajit

i)

muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden parantamiseksi tai bentaaliseen vyöhykkeeseen kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi,

Teknisten toimenpiteiden lajit

i)

muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden parantamiseksi tai kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi,

Perustelu

[Puolankielisessä toisinnossa käytetään ilmaisua ”valikoivuuden lisääminen”, ja se halutaan muuttaa ilmaisuksi ”valikoivuuden parantaminen” sillä perusteella, että valikoivuuden lisääminen ei ole aina hyödyllistä. Pikemminkin puhutaan valikoivuuden parantamisesta, kuten 14 artiklan a kohdassa vahvistetaan.] 8 artikla ei koske vain bentaalista vyöhykettä vaan myös pelagista vyöhykettä ja siinä käytettyjä pyydyksiä.

Muutosehdotus 14

9 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Monivuotiset suunnitelmat

1.   Ensisijaisena toimenpiteenä olisi vahvistettava monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimiksi, joilla kalakannat säilytetään kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palautetaan näitä tasoja suuremmiksi.

2.   Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään

a)

perusta asianomaisia kalakantoja koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten etukäteen määriteltyjen säilyttämisen viitearvojen pohjalta; sekä

b)

toimenpiteet, joilla säilyttämisen viitearvojen ylitykset voidaan ehkäistä tehokkaasti.

3.   Monivuotiset suunnitelmat koskevat mahdollisuuksien mukaan joko yhtä tai useampaa kantaa hyödyntävää kalastusta, ja niissä otetaan asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastusten vuorovaikutus.

4.   Monivuotiset suunnitelmat perustuvat kalastuksenhoidon ennalta varautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava huomioon käytettävissä olevia tietoja ja arviointimenetelmiä koskevat rajoitukset sekä kaikki mitattavissa olevat epävarmuustekijät tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Monivuotiset suunnitelmat

1.   Ensisijaisena toimenpiteenä olisi vahvistettava monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimiksi, joilla kalakannat säilytetään kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoa suurempina tai palautetaan näitä tasoja suuremmiksi.

2.   Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään

a)

perusta asianomaisia kalakantoja koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten etukäteen määriteltyjen säilyttämisen viitearvojen pohjalta; sekä

b)

toimenpiteet, joilla säilyttämisen viitearvojen ylitykset voidaan ehkäistä tehokkaasti

.

3.   Monivuotiset suunnitelmat koskevat mahdollisuuksien mukaan joko yhtä tai useampaa kantaa hyödyntävää kalastusta, ja niissä otetaan asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastusten vuorovaikutus .

4.   Monivuotiset suunnitelmat perustuvat kalastuksenhoidon ennalta varautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava huomioon käytettävissä olevia tietoja ja arviointimenetelmiä koskevat rajoitukset sekä kaikki mitattavissa olevat epävarmuustekijät tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Perustelu

Euroopan unioni perusti vuonna 2004 alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat yhteisen kalastuspolitiikan alueellisen lähestymistavan selkiyttämiseksi asiaankuuluvalla tavalla. Ne on liitettävä entistä paremmin mukaan päätöksentekoon pyytämällä niiltä lausuntoa monivuotisista suunnitelmista. Näin monivuotiset suunnitelmat ovat helpommin kalastuselinkeinonharjoittajien hyväksyttävissä ja jo lähtökohtaisesti helpommin sovellettavissa.

Vuonna 2002 tehdyssä Johannesburgin sopimuksessa todettiin, että tiettyjen lajien ja kantojen osalta saattaisi olla mahdotonta saavuttaa pyydettävien kantojen kestävää enimmäistuottoa vuoteen 2015 mennessä, ja tekstiin sisällytettiin maininta ”mikäli vain mahdollista” senkaltaisten olettamusten ottamiseksi huomioon. EU:n ei pidä yrittää mennä kansainvälisiä sitoumuksiaan pidemmälle. Monivuotisissa suunnitelmissa asetetaan tavoitteet saaliin poisheittämisen asteittaiseksi vähentämiseksi toimenpitein, jotka omaksutaan paikallistasolla. Näiden vähentämistoimenpiteiden tulee perustua asianomaisten osapuolien esittämiin monenlaisiin välineisiin: valikoivuus, paikka- ja aikamääreisiin perustuva hallinnointi ja saaliskiintiöiden käyttöönotto tiettyjen tilanteeltaan herkkien lajien osalta tietyillä alueilla. Näillä osapuolilla tulee olla merkittävä rooli kyseisellä alalla, asemaltaan lujittuneiden alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien myötä. Monivuotisissa suunnitelmissa täytyy ottaa virallisesti kantaa suojeltuihin merialueisiin liittyviin kysymyksiin, sillä eräät niistä ovat laajamittaisen kalastustoiminnan tapahtumapaikkoja. Monivuotisiin suunnitelmiin täytyy kuulua myös ekosysteemiulottuvuus takeena kalakantojen säilyttämiselle.

On tärkeää tarkentaa, että monivuotisiin suunnitelmiin on myös sisällytettävä toimenpiteet ympäristön hyvän tilan palauttamiseksi, sillä ilman näitä toimenpiteitä ympäristön tila saattaa heikentyä entisestään aiheuttaen vahinkoa meriekosysteemien luonnolliselle tuotantokapasiteetille.

Suojeltujen merialueiden hyvä hallinnointi on yksi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteista. Onkin luonnollista, että ne otetaan huomioon yhteisessä kalastuspolitiikassa.

Muutosehdotus 15

10 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

1.   Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään toimenpiteet kalastuskuolevuuden mukauttamiseksi sellaiseksi, että kaikki kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä.

2.   Silloin kun ei ole mahdollista määritellä kalastuskuolevuutta, joka takaa kantojen palauttamisen pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi, monivuotisissa suunnitelmissa on esitettävä varotoimenpiteet, joilla voidaan turvata asianomaisten kantojen säilyttäminen vastaavan tasoisesti.

1.   Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään toimenpiteet kalastuskuolevuuden mukauttamiseksi sellaiseksi, että kaikki kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä.

2.   Silloin kun ei ole mahdollista määritellä kalastuskuolevuutta, joka takaa kantojen palauttamisen pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi, monivuotisissa suunnitelmissa on esitettävä varotoimenpiteet, joilla voidaan turvata asianomaisten kantojen säilyttäminen vastaavan tasoisesti.

Muutosehdotus 16

11 artikla

Komission teksti

Muutosehdotus

Monivuotisten suunnitelmien sisältö

Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään

a)

suunnitelman soveltamisala, joka ilmoitetaan kantojen, kalastuksen ja meriekosysteemin muodossa;

b)

2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaiset tavoitteet;

c)

määrälliset tavoitteet, jotka ilmoitetaan

i)

kalastuskuolevuutena, ja/tai

ii)

kutukannan biomassana, ja

ii)

saaliiden vakautena;

d)

selvät aikarajat määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle;

e)

tekniset toimenpiteet, mukaan luettuina tahattomien saaliiden lopettamiseksi toteutettavat toimenpiteet;

f)

monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin tehtävää seurantaa ja arviointia varten;

g)

erityistoimenpiteet ja tavoitteet anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron vaihetta varten;

h)

kalastuksesta ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimointi;

i)

suojatoimet ja perusteet niiden aktivoinnille;

j)

muut mahdolliset, monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen kannalta aiheelliset toimenpiteet.

Monivuotisten suunnitelmien sisältö

Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään

a)

suunnitelman soveltamisala, joka ilmoitetaan kantojen, kalastuksen ja meriekosysteemin muodossa;

b)

2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaiset tavoitteet;

c)

määrälliset tavoitteet, jotka ilmoitetaan

i)

kalastuskuolevuutena, ja/tai

ii)

kutukannan biomassana, ja

ii)

saaliiden vakautena;

d)

selvät aikarajat määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle;

e)

tekniset toimenpiteet, mukaan luettuina tahattomien saaliiden lopettamiseksi toteutettavat toimenpiteet;

f)

monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin tehtävää seurantaa ja arviointia varten;

g)

erityistoimenpiteet ja tavoitteet anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron vaihetta varten;

kalastuksesta ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimointi;

)

suojatoimet ja perusteet niiden aktivoinnille;

muut mahdolliset, monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen kannalta aiheelliset toimenpiteet;

Perustelu

Luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kalatalouden turvaaminen edellyttää vaelluskalakantoihin kohdistuvia toimenpiteitä. Anadromiset eli jokiin lisääntymään nousevat kalakannat tulee eriyttää EU:n yhteisessä kalastuspolitiikassa. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan tulee luoda kahtiajako anadromisten kalakantojen hoidolle ja muiden kalakantojen hoidon periaatteille. Vaelluskalakantojen kalastuksen säätelyn periaatteet tulee toteuttaa noudattaen YK:n merioikeusyleissopimusta, jonka V osan 66 artiklassa säädetään anadromisten kalakantojen hallinnasta muista kalalajeista erillisenä.

Elollisen luonnonvarojen hoito on dynaaminen prosessi, ja usein on tarpeen tehdä nopeita päätöksiä, mikä on kohtuuttoman vaikeaa hyvin byrokraattisen ja hitaan yhteispäätösprosessin vuoksi. Tämän vahvistavat tähänastiset, Itämereltä ja Pohjanmereltä saadut kokemukset. Monivuotisiin suunnitelmiin sisältyy lausekkeita, jotka koskevat kalastuksenhoitoa koskevia arvioita 3–5 vuoden jälkeen. Sen sijaan ei ole luotu virallisia nopean toiminnan keinoja ennalta arvaamattomien, nopeaa toimintaa edellyttävien tilanteiden varalle. Jäsenvaltioiden tehtävänä tulisi olla päättää, millaisissa tilanteissa ja miten tulee toimia.

Muutosehdotus 17

15 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit

1.   Kaikki seuraavien kalakantojen saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoja ja jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun kalastuksen aikana tai jotka ovat unionin alusten unionin vesien ulkopuolella pyytämiä, on nostettava kalastusalukselle ja säilytettävä siellä, ilmoitettava ja purettava aluksesta, jos niitä ei käytetä elävänä syöttinä, seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014:

makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, Sardinella spp., villakuore,

tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, muut purjekalat;

b)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015: turska, kummeliturska, meriantura;

c)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016: kolja, valkoturska, lasikampela, merikrotti, punakampela, molva, seiti, lyyraturska, pikkupääkampela, piikkikampela, silokampela, tylppäpyrstömolva, mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi, grönlanninpallas, keila, punasimppu ja Välimeren pohjakalakannat.

2.   Edellä 1 kohdassa mainituille kalakannoille on vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon pohjalta. Kyseisistä kannoista pyydettyjen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen myynti sallitaan ainoastaan kalajauhoksi tai lemmikkieläinten ruoaksi.

3.   Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia suuremmille saaliille vahvistetaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 27 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat unionin kalastusalukset on varustettu niin, että kaikki kalastus- ja jalostustoimet voidaan dokumentoida kattavasti kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen noudattamisen seurantaa varten.

5.   Edellä oleva 1 kohta ei saa rajoittaa kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotta unioni pystyisi täyttämään kansainväliset velvoitteensa, delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

1.   aikkien seuraavien saalii, joihin sovelletaan saalisrajoja ja jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun kalastuksen aikana tai jotka ovat unionin alusten unionin vesien ulkopuolella pyytämiä:

a)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014:

makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, Sardinella spp., villakuore,

tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, muut purjekalat;

b)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015: turska, kummeliturska, meriantura;

c)

viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016: kolja, valkoturska, lasikampela, merikrotti, punakampela, molva, seiti, lyyraturska, pikkupääkampela, piikkikampela, silokampela, tylppäpyrstömolva, mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi, grönlanninpallas, keila, , punasimppu ja Välimeren pohjakalakannat.

2.   Edellä 1 kohdassa mainituille kalakannoille on vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon pohjalta. Kyseisistä kannoista pyydettyjen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen myynti sallitaan ainoastaan kalajauhoksi tai lemmikkieläinten ruoaksi.

3.   Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia suuremmille saaliille vahvistetaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 27 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat unionin kalastusalukset on varustettu niin, että kaikki kalastus- ja jalostustoimet voidaan dokumentoida kattavasti noudattamisen varten.

5.   Edellä oleva 1 kohta ei saa rajoittaa kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotta unioni pystyisi täyttämään kansainväliset velvoitteensa, delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

   

   

Perustelu

Muutosehdotuksen mukaan tulee tehdä monivuotisia suunnitelmia poisheittämisen vähentämiseksi, mutta puheena olevissa asiakirjoissa ei ole tällaista ehdotusta. Euroopan komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön velvoite purkaa aluksesta kaikki kaupallisten kantojen saaliit tietystä päivämäärästä alkaen. Joko alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien tai jäsenvaltioiden tulisi tilanteesta riippuen suorittaa Euroopan komission päätöksen toteuttamiseen tähtääviä toimia. Monivuotisista suunnitelmista puhuminen ei liene siis perusteltua, sillä tällaisten suunnitelmien tulisi olla huomattavasti pitkäkestoisempia.

Kalojen mereen heittäminen on monista eri syistä tavallista. Kalastuskäytäntöjä kehittämällä ja pyydysten valikoivuutta teknisin ratkaisuin parantamalla voidaan vähentää tahattomia saaliita. Tämän lisäysehdotuksen asia sisältyy AK:n näkemyksenä lausuntomme alussa oleviin poliittisiin suosituksiin, joten se on syytä lisätä myös muutosehdotuksiin.

Muutosehdotus 18

16 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Kalastusmahdollisuudet

1.   Jäsenvaltioille jaetut kalastusmahdollisuudet takaavat kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa.

2.   Kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärään voidaan sisällyttää sivusaaliiden kalastusmahdollisuuksia koskeva varaus.

3.   Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava siten, että ne vastaavat 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan b, c ja h alakohdan mukaisesti vahvistettuja määrällisiä tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja.

4.   Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

Kalastusmahdollisuudet

1.   Jäsenvaltioille jaetut kalastusmahdollisuudet takaavat kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa.

2.   Kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärään voidaan sisällyttää sivusaaliiden kalastusmahdollisuuksia koskeva varaus.

3.   Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava siten, että ne vastaavat 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan b, c ja h alakohdan mukaisesti vahvistettuja määrällisiä tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja.

4.   Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

5.   

Perustelu

Lisättäväksi ehdotettu uusi kohta kuvastaa nykyisin voimassa olevaa, yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaa asetusta. Kalastusmahdollisuuksien jakamisen tulee edelleenkin kuulua jäsenvaltioiden päätösvaltaan, koska se on ratkaisevin käytettävissä oleva väline, jolla pystytään vaikuttamaan kalastussektorin rakenteeseen ja toimintaan. Nämä ovat tärkeinä pidettyjä kysymyksiä, joilla on merkitystä jäsenvaltioiden tasolla tapahtuvassa päätöksenteossa niiden sosioekonomisen tavoitteenasettelun mukaisesti.

Muutosehdotus 19

17 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Monivuotisten suunnitelmien mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimet

1.   Edellä olevan 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti laaditussa monivuotisessa suunnitelmassa voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen monivuotisen suunnitelman mukaisesti toimenpiteitä, jossa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat säilyttämistoimet, sellaisia unionin vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta jäsenvaltioille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla toteutetut säilyttämistoimet

(a)

ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b)

ovat monivuotisen suunnitelman soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisia;

(c)

todella täyttävät monivuotisessa suunnitelmassa asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet; sekä

(d)

ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

Monivuotisten suunnitelmien mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimet

   

.   Edellä olevan 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti laaditussa monivuotisessa suunnitelmassa voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen monivuotisen suunnitelman mukaisesti toimenpiteitä, jossa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat säilyttämistoimet, sellaisia unionin vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta jäsenvaltioille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohdan nojalla toteutetut säilyttämistoimet

(a)

ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b)

ovat monivuotisen suunnitelman soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisia;

(c)

todella täyttävät monivuotisessa suunnitelmassa asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet; sekä

(d)

ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

Perustelu

Euroopan unioni perusti vuonna 2004 alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat yhteisen kalastuspolitiikan alueellisen lähestymistavan selkiyttämiseksi asiaankuuluvalla tavalla. Ne on liitettävä entistä paremmin mukaan päätöksentekoon pyytämällä niiltä lausuntoa monivuotisista suunnitelmista. Näin monivuotiset suunnitelmat ovat helpommin kalastuselinkeinonharjoittajien hyväksyttävissä ja jo lähtökohtaisesti helpommin sovellettavissa.

Muutosehdotus 20

21 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Tekniset toimenpiteet

Edellä olevan 14 artiklan mukaisesti laaditussa teknisessä toimenpidekehyksessä voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen kehyksen mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat tekniset toimenpiteet, sellaisia jäsenvaltioiden vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset toimenpiteet

(a)

ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b)

sopivat yhteen 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä vahvistettujen tavoitteiden kanssa;

(c)

tosiasiassa täyttävät 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä asetetut tavoitteet; sekä

(d)

ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

Tekniset toimenpiteet

dellä olevan 14 artiklan mukaisesti laaditussa teknisessä toimenpidekehyksessä voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen kehyksen mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat tekniset toimenpiteet, sellaisia jäsenvaltioiden vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset toimenpiteet

(a)

ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b)

sopivat yhteen 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä vahvistettujen tavoitteiden kanssa;

(c)

tosiasiassa täyttävät 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä asetetut tavoitteet; sekä

(d)

ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

Perustelu

Euroopan unioni perusti vuonna 2004 alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat yhteisen kalastuspolitiikan alueellisen lähestymistavan selkiyttämiseksi asiaankuuluvalla tavalla. Ne on liitettävä entistä paremmin mukaan päätöksentekoon pyytämällä niiltä lausuntoa teknisistä toimenpiteistä. Näin monivuotiset suunnitelmat ovat helpommin kalastuselinkeinonharjoittajien hyväksyttävissä ja jo lähtökohtaisesti helpommin sovellettavissa.

Muutosehdotus 21

27 artiklan 1 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

1.   Kunkin jäsenvaltion on perustettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä

(a)

kaikkia kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten; sekä

(b)

kaikkia vedettävillä pyydyksillä varustettuja kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten.

1.   Kukin jäsenvaltio siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä

(a)

kaikkia kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten; sekä

(b)

kaikkia kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisia, kalastusaluksia varten.

Perustelu

Siirrettäviin kalastusoikeuksiin siirtymiseen on syytä kannustaa, mutta asian tulee kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan ja tapahtua niiden hyväksi harkitsemassa aikataulussa. Tämänkaltaiset siirrettävät kalastusoikeudet koskisivat säänneltyjä kalakantoja, ja muualla on todettu, että aluksen koko ei ole merkittävä tekijä kyseisten kalakantojen hyödyntämisen intensiteettiä ajatellen.

Muutosehdotus 22

27 artiklan 2 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

2.   Jäsenvaltiot voivat laajentaa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää niin, että siihen kuuluvat myös ne kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset kalastusalukset, jotka käyttävät muun tyyppisiä pyydyksiä kuin vedettäviä pyydyksiä, ja tällöin niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

2.   Jäsenvaltiot voivat laajentaa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää niin, että siihen kuuluvat myös ne kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset kalastusalukset, jotka käyttävät muun tyyppisiä pyydyksiä kuin vedettäviä pyydyksiä, ja tällöin niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Perustelu

[Suom. huom. Muutosehdotus ei koske suomenkielistä toisintoa.]

Muutosehdotus 23

28 artiklan 1 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

Siirrettävät kalastusoikeudet vahvistavat oikeuden käyttää 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jaettuja yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia.

Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

, iirrettävät kalastusoikeudet vahvistavat oikeuden käyttää 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jaettuja yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia.

Perustelu

Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevan järjestelmän omaksumisen tulee olla jäsenvaltioille vapaaehtoista, ja on tarkoituksenmukaista muuttaa jäljempänä olevien artiklojen teksti kuvastamaan sitä, että siirrettävien kalastusoikeuksien hallinnointi on sovellettavissa vain siinä tapauksessa, että tuo vaihtoehto valitaan.

Muutosehdotus 24

28 artiklan 2 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Kunkin jäsenvaltion on jaettava siirrettävät kalastusoikeudet avoimin perustein kutakin sellaista kalakantaa tai kalakantaryhmää varten, jonka osalta on jaettu kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla saatuja kalastusmahdollisuuksia.

, jäsenvaltion on jaettava siirrettävät kalastusoikeudet avoimin perustein kutakin sellaista kalakantaa tai kalakantaryhmää varten, jonka osalta on jaettu kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla saatuja kalastusmahdollisuuksia.

Muutosehdotus 25

28 artiklan 5 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

5.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloajan vähintään 15 vuoden pituiseksi ajaksi niiden uudelleen jakamista varten. Jos jäsenvaltiot eivät ole rajoittaneet siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloaikaa, ne voivat peruuttaa kyseiset oikeudet ilmoittamalla tästä vähintään 15 vuotta aikaisemmin.

Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

5.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien .

Perustelu

Kalastusoikeuksien siirtoa koskevien menettelyiden tulisi kuulua kunkin jäsenvaltion toimivaltaan. Latvialla ja monilla muilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla on jo kalastusoikeuksien siirtoa sääntelevä lainsäädäntö, joka toimii tehokkaasti. Uuden järjestelmän perustaminen lisäisi hallintotaakkaa ja edellyttäisi lisärahoitusta eikä välttämättä takaisi nykyistä järjestelmää tehokkaampaa toimivuutta.

Muutosehdotus 26

28 artiklan 6 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

6.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa siirrettävät kalastusoikeudet lyhyemmällä varoitusajalla, jos vahvistetaan, että oikeuksien haltija on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Peruutus on tehtävä noudattaen kaikilta osin yhteistä kalastuspolitiikkaa ja suhteellisuusperiaatetta, ja tarvittaessa sen on tultava voimaan välittömästi.

6.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa siirrettävät kalastusoikeudet lyhyemmällä varoitusajalla, jos vahvistetaan, että oikeuksien haltija on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Peruutus on tehtävä noudattaen kaikilta osin yhteistä kalastuspolitiikkaa ja suhteellisuusperiaatetta, ja tarvittaessa sen on tultava voimaan välittömästi.

Muutosehdotus 27

28 artiklan 7 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

7.   Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat peruuttaa sellaiset siirrettävät kalastusoikeudet, joita ei ole käytetty kalastusaluksella kolmeen peräkkäiseen vuoteen.

7.   Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat peruuttaa sellaiset siirrettävät kalastusoikeudet, joita ei ole käytetty kalastusaluksella peräkkäiseen vuoteen.

Perustelu

Ehdotettu kolmen vuoden ajanjakso on liian pitkä ja aiheuttaa jo keinottelun mahdollisuuden, mutta aikarajaan tarvitaan joustoa, jottei vaaranneta erityistilanteisiin joutuneiden yritysten kestävyyttä.

Muutosehdotus 28

28 artiklan 8 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

 

Lisätään uusi kohta.

   

Muutosehdotus 29

29 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen

1.   Jäsenvaltiot jakavat yksittäiset kalastusmahdollisuudet 28 artiklassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille jäsenvaltioille jaettujen tai jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien pohjalta.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä kalastusmahdollisuudet, jotka parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan voidaan jakaa kyseisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville kalastusaluksille sellaisten lajien osalta, joita varten neuvosto ei ole vahvistanut kalastusmahdollisuuksia.

3.   Kalastusalukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa vain, jos niillä on hallussaan riittävät yksittäiset kalastusmahdollisuudet niiden kaikkia mahdollisia saaliita varten.

4.   Jäsenvaltiot voivat varata kalastusmahdollisuuksista enimmillään 5 prosenttia. Niiden on vahvistettava tavoitteet ja avoimet perusteet kyseisten varantoon sisältyvien kalastusmahdollisuuksien jakamista varten. Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan jakaa ainoastaan hyväksyttäville 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille.

5.   Jakaessaan siirrettäviä kalastusoikeuksia 28 artiklan mukaisesti ja kalastusmahdollisuuksia tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota kalastusaluksille kannustimia, jotta nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tahattomien sivusaaliiden torjumiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa.

6.   Jäsenvaltiot voivat asettaa yksittäisten kalastusmahdollisuuksien käytölle maksuja, joilla katetaan kalastuksenhoidon kustannuksia.

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen

   

   

   

   

.   Jakaessaan siirrettäviä kalastusoikeuksia 28 artiklan mukaisesti ja kalastusmahdollisuuksia tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota kalastusaluksille kannustimia, jotta nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tahattomien sivusaaliiden torjumiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa.

.   Jäsenvaltiot voivat asettaa yksittäisten kalastusmahdollisuuksien käytölle maksuja, joilla katetaan kalastuksenhoidon kustannuksia.

Perustelu

Päätöksen kalastusmahdollisuuksien jakamisesta tulee edelleen kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Muutosehdotus 30

31 artiklan 1 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Siirrettävien kalastusoikeuksien siirto

1.   Kokonaisia tai osittaisia siirrettäviä kalastusoikeuksia voidaan siirtää jäsenvaltiossa kyseisten oikeuksien hyväksyttävien haltijoiden kesken.

2.   Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoon.

3.   Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoa määräämällä siihen avoimin ja puolueettomin perustein sovellettavista edellytyksistä.

Siirrettävien kalastusoikeuksien siirto

1.   , kalastusoikeuksia voidaan siirtää jäsenvaltiossa kyseisten oikeuksien hyväksyttävien haltijoiden kesken.

2.   

   Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoa määräämällä siihen avoimin ja puolueettomin perustein sovellettavista edellytyksistä

Perustelu

Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien täytyy perustua jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. Siirrettävien kalastusoikeuksien hallinnointipuitteita voidaan soveltaa vasta, kun tuo vaihtoehto on valittu.

Siirrettävät kalastusoikeudet voidaan siirtää jäsenvaltion sisällä 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kalastustoiminnan suhteellisen vakauden ylläpitämiseksi. Siirrettävien kalastusoikeuksien siirtämisen salliminen ei vaikuta mahdolliselta, sillä se on vastoin suhteellisen vakauden yleistä ja kiistatonta periaatetta.

Muutosehdotus 31

32 artiklan 2 kohta

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraus

1.   Yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan vuokrata kokonaisina tai osittaisina jäsenvaltion sisällä.

2.   Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraukseen.

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraus

1.   Yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan vuokrata kokonaisina tai osittaisina jäsenvaltion sisällä.

   

Perustelu

Siirrettävät kalastusoikeudet voidaan siirtää jäsenvaltion sisällä 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kalastustoiminnan suhteellisen vakauden ylläpitämiseksi. Siirrettävien kalastusoikeuksien siirtämisen salliminen ei vaikuta mahdolliselta, sillä se on vastoin suhteellisen vakauden yleistä ja kiistatonta periaatetta.

Muutosehdotus 32

35 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

1.   Kunkin jäsenvaltion laivastolle asetetaan kalastuskapasiteetin ylärajat liitteen II mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota olemaan sisällyttämättä 1 kohdan mukaisesti vahvistettuihin kalastuskapasiteetin ylärajoihin kalastusaluksia, joihin sovelletaan 27 artiklan mukaisesti vahvistettua siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää. Tällaisessa tapauksessa kalastuskapasiteetin ylärajat on laskettava uudelleen siten, että huomioon otetaan kalastusalukset, joihin siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää ei sovelleta.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin ylärajojen uudelleen laskemista varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

1.   Kunkin jäsenvaltion laivastolle asetetaan kalastuskapasiteetin ylärajat liitteen II mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota olemaan sisällyttämättä 1 kohdan mukaisesti vahvistettuihin kalastuskapasiteetin ylärajoihin kalastusaluksia, joihin sovelletaan 27 artiklan mukaisesti vahvistettua siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää. Tällaisessa tapauksessa kalastuskapasiteetin ylärajat on laskettava uudelleen siten, että huomioon otetaan kalastusalukset, joihin siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää ei sovelleta.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin ylärajojen uudelleen laskemista varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

Perustelu

Syrjäisimpien alueiden laivasto käsittää rakenteeltaan ensisijaisesti pieniä aluksia, joita käytetään ennen kaikkea rannikkokalastukseen, ja sille ovat ominaisia toiminnan pienimuotoisuus sekä tulojen epävarmuus. Ehdotetut uudet viitetasot, jotka on asetettu 31. joulukuuta 2010 vallinneen laivaston tilanteen pohjalta, vaarantavat ratkaisevalla tavalla kalastustoiminnan kannattavuuden syrjäisimmillä alueilla.

Muutosehdotus 33

53 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät

1.   Neuvoa-antavat toimikunnat voivat

(a)

antaa komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle suosituksia tai esittää niille ehdotuksia kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä kysymyksistä;

(b)

ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille omalla toimivalta-alueellaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä ongelmista;

(c)

osallistua tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin.

2.   Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kohtuullisen ajan kuluessa 1 kohdan nojalla saamiinsa suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin.

Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät

1.   Neuvoa-antavat toimikunnat

(a)

komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle suosituksia tai niille ehdotuksia kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä kysymyksistä;

()

komissiolle ja jäsenvaltioille omalla toimivalta-alueellaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä ongelmista;

()

tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin.

2.   Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kohtuullisen ajan kuluessa 1 kohdan nojalla saamiinsa suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin.

Perustelu

On edistettävä hajautettua hallintoa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen hahmottelussa vahvistamalla alueellista tasoa sekä sääntöjen laatimisvaiheessa ja etenkin täytäntöönpanovaiheessa. Alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla tulisi olla keskeinen rooli tässä hajautetussa hallinnossa (vahvistettu mahdollisuus tehdä ehdotuksia, entistä parempi lausuntojen huomioon ottaminen). Tämä edellyttää myös valtioiden ja eri sidosryhmien vahvempaa osallistumista niiden työskentelyyn. Näin alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla olisi vahvempi oikeutus, ja ne tarjoaisivat asianmukaiset puitteet keskusteluille kalastusaluekohtaisen lähestymistavan mukaisesti ja voisivat toteuttaa tieteellistä seurantaa alueellisten haasteiden pohjalta. Alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia tulee tukea taloudellisesti Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetun asetuksen nojalla, ja niiden kokoonpanoa tulee laajentaa siten, että mukaan otetaan jäsenvaltiot ja asiaankuuluvat tieteelliset laitokset. Tässä uudessa järjestelmässä jäsenvaltioihin ja kaikkiin asianomaisiin sidosryhmiin ”laajennetun” alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan lausunnot hyväksyttäisiin yhteisymmärryksessä. Komissio tekisi lopulta lainsäätäjälle uuden ehdotuksen ottaen huomioon annetut lausunnot. Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voisivat myös tehdä tarvittaessa säännösehdotuksia komissiolle.

Muutosehdotus 34

54 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

Neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpano, toiminta ja rahoitus

1.   Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat kalastusalan toimijoita edustavista järjestöistä ja muista yhteisen kalastuspolitiikan alan eturyhmistä.

2.   Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, ja se hyväksyy toimenpiteet, joita tarvitaan komitean järjestäytymistä varten sekä avoimuuden ja kaikkien ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi.

3.   Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanon osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

Neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpano, toiminta ja rahoitus

1.   Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat kalastusalan toimijoita edustavista järjestöistä ja muista yhteisen kalastuspolitiikan alan eturyhmistä.

2.   Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, ja se hyväksyy toimenpiteet, joita tarvitaan komitean järjestäytymistä varten sekä avoimuuden ja kaikkien ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi.

3.   Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanon osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

Perustelu

Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien tehokkuuden ja oikeutuksen vahvistamiseksi niitä tulee laajentaa siten, että mukana ovat jäsenvaltiot ja asiaankuuluvat tieteelliset laitokset. Näin voidaan mahdollistaa entistä hedelmällisemmät ja kalastusalueiden alueellisten haasteiden kannalta hyödyllisemmät keskustelut.

Asiakirja COM(2011) 416 final

Muutosehdotus 35

8 artikla

Komission teksti

AK:n muutosehdotus

b)

kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden hyödyntäminen mahdollisimman hyvin

käyttämällä sellaiset aluksista puretut tuotteet, jotka eivät vastaa 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia vähimmäiskokoja, muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi,

saattamalla markkinoille sellaiset aluksista puretut tuotteet, jotka vastaavat 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia vähimmäiskokoja,

jakamalla aluksista purettuja tuotteita maksutta hyväntekeväisyys- tai avustustarkoituksiin;

b)

kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden hyödyntäminen mahdollisimman hyvin

käyttämällä sellaiset aluksista puretut tuotteet, jotka eivät vastaa 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia vähimmäiskokoja, muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi,

saattamalla markkinoille sellaiset aluksista puretut tuotteet, jotka vastaavat 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kaupallisia vähimmäiskokoja,

aluksista purettuja tuotteita maksutta hyväntekeväisyys- tai avustustarkoituksiin;

Perustelu

Jakamisen ja käytettäväksi antamisen välillä on olennainen ero, sillä tuottajaorganisaatio kantaa jakamisen kustannukset, kun taas käytettäväksi annettaessa kustannukset voi kantaa joko tuottajaorganisaatio tai vastaanottaja.

Bryssel 4. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


(1)  ABl. L 409 vom 30.12.2006, S. 11.

(2)  ABl. L 274 vom 25.9.1986, S. 1.


27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/46


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Aktiivisena ikääntyminen: innovointi – älykkäät terveyspalvelut – elämänlaadun parantaminen”

2012/C 225/05

ALUEIDEN KOMITEA

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään väestökehitystä käsittelevän eurooppalaisen kaupunginjohtajien yleiskokouksen eurooppalaisen teemavuoden 2012 tuloksena, jotta voitaisiin koota yhteen aiheesta kiinnostuneita paikallis- ja alueviranomaisia innovoinnin, älykkäiden terveyspalvelujen ja elämänlaatua parantavien ratkaisujen kehittämiseksi ja aktiivisena ja terveenä ikääntymisen tukemiseksi. Samalla yleiskokoukselle tarjottaisiin hallinnollista ja taloudellista tukea.

jakaa teemavuoteen liittyvän sidosryhmien foorumin vision kaikenikäisten yhteiskunnasta, jossa kaikilla on mahdollisuudet osallistua aktiivisesti yhteiskuntaelämään ja kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet eri elämänvaiheissa riippumatta iästä, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, fyysisestä tai henkisestä tilasta tai hoidon tarpeesta.

korostaa, että on tärkeää kuulla ikääntyviä ja heidän hoitajiaan ja ottaa nämä aktiivisesti mukaan näiden tarpeiden kartoittamiseen, ratkaisujen kehittämiseen ja tulosten arviointiin. Tällaisella osallistavalla lähestymistavalla tuetaan sosiaalista osallisuutta ja varmistetaan, että palvelut vastaavat mahdollisimman hyvin niiden käyttäjien todellisia tarpeita.

suosittaa, että Euroopan komissio ottaa paikallis- ja alueviranomaiset nykyistä aktiivisemmin mukaan aktiivisena ja terveenä ikääntymisen tukemiseen tarkoitettujen erilaisten toimien sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessiin EU-tasolla, jotta varmistettaisiin, että ruohonjuuritason vaikutukset ikääntyviin naisiin ja miehiin arvioidaan asianmukaisesti.

Yleisesittelijä

Arnoldas ABRAMAVIČIUS (LT, PPE), Zarasain kunnanjohtaja ja kunnanvaltuutettu

Viiteasiakirja

I.   JOHDANTO

ALUEIDEN KOMITEA

1.

suhtautuu myönteisesti unionin puheenjohtajavaltion Tanskan tavoitteeseen ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan EU-tason vuoropuheluun pohdittaessa, kuinka vastata väestökehityksen haasteisiin ja maksimoida ikääntyvän väestön mahdollisuudet. Kuten aiheesta ”EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittely” annetussa AK:n lausunnossa (1) ja Euroopan parlamentin kertomuksessa eurooppalaisesta teemavuodesta 2012 (2) todetaan, monissa jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeiset toimivaltuudet aktiivisena ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 kolmella keskeisellä osa-alueella, jotka ovat työllisyys, yhteiskuntaelämään osallistuminen ja itsenäinen elämä.

2.

korostaa, että väestön ikääntymiseen liittyviin haasteisiin vastaaminen on yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista. Koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeisessä asemassa kansalaisten tarpeiden täyttämisessä ja vastuussa useimpien sellaisten palveluiden tuottamisesta, joita ikääntyvät tarvitsevat elääkseen ihmisarvoista elämää, niiden välitön osallistuminen EU-tason keskusteluun ikääntymisestä on välttämätöntä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Se edistäisi myös sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

3.

suhtautuu myönteisesti aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevään eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen, jonka tarkoituksena on aktivoida monenlaisia sidosryhmiä kaikilla tasoilla odotettavissa olevien terveiden elinvuosien keskimäärän (terveiden elinvuosien indikaattori) nostamiseksi kahdella vuodella. Lisäksi komitea muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeiset toimivaltuudet aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevan innovaatiokumppanuuden kolmella osa-alueella, joita ovat ennaltaehkäisy, seulonta ja varhainen diagnosointi; hoito ja hoitomenetelmät sekä aktiivisena ikääntyminen ja itsenäinen elämä.

4.

jakaa teemavuoteen liittyvän sidosryhmien foorumin vision kaikenikäisten yhteiskunnasta, jossa kaikilla on mahdollisuudet osallistua aktiivisesti yhteiskuntaelämään ja kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet eri elämänvaiheissa riippumatta iästä, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, fyysisestä tai henkisestä tilasta tai hoidon tarpeesta.

5.

suosittaa, että ikääntymiseen nähden omaksutaan myönteinen lähestymistapa ja on samaa mieltä siitä, että innovaatio voi auttaa parantamaan ikääntyvälle väestölle tarkoitettuja palveluita. On kuitenkin muistettava, että innovointi ei ole tärkeää muutoksen vuoksi vaan pikemminkin siksi, että se on arvokas tekijä laadun ja kustannustehokkuuden parantamiseksi pyrittäessä vastaamaan yhä lisääntyviin ja kehittyviin tarpeisiin taloudellisesti vaikeina aikoina.

6.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisin vuoksi on entistä tärkeämpää tarkistaa perinpohjaisesti yhteiskunnan toimintatapoja ja tehdä kaikki mahdollinen, jotta kaikilla, niin nuorilla kuin ikääntyvillä, olisi mahdollisuus toimia aktiivisesti työmarkkinoilla ja yhteisöissään ja elää itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Paras lähestymistapa väestön ikääntymiseen on pyrkiä kehittämään ikämyönteistä yhteiskuntaa, jossa julkiset tilat, liikenne, asuminen ja paikalliset palvelut suunnitellaan kaikkien sukupolvien tarpeita ajatellen ja jossa edistetään sukupolvien välistä solidaarisuutta ja yhteistyötä. Tällaiset yhteisöt ovat yleensä myös muita ympäristöystävällisempiä ja ne edistävät sosiaalista koheesiota ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien osallistumista yhteiskuntaelämään.

7.

korostaa, että on tärkeää kuulla ikääntyviä ja heidän hoitajiaan ja ottaa nämä aktiivisesti mukaan näiden tarpeiden kartoittamiseen, ratkaisujen kehittämiseen ja tulosten arviointiin. Tällaisella osallistavalla lähestymistavalla tuetaan sosiaalista osallisuutta ja varmistetaan, että palvelut vastaavat mahdollisimman hyvin niiden käyttäjien todellisia tarpeita.

8.

toteaa, että kymmenen viime vuoden aikana Euroopassa on noussut monin paikoin esiin senioritalouden käsite. Siihen liittyy lukuisien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen yhä kasvavalle ikääntyvälle väestölle, jolle ominaisia ovat terveydenhuoltoon liittyvät tarpeet, liikuntarajoitukset ja muut rajoitteet päivittäisissä toimissa. Senioritalous on laajentunut myös muille markkinoiden osa-alueille, joita ovat esimerkiksi hyvään oloon ja fyysiseen kuntoon liittyvät palvelut, vapaa-aika, matkailu, kulttuuri, viestintä, viihde ja uudet teknologiat. Monissa jäsenvaltioissa lukuisat pk-yritykset ja yritysklusterit erikoistuvat myös ikääntyville suunnattuun innovatiiviseen teknologiaan, kuten kodeissa käytettäviin tietoteknisiin sovelluksiin, mikä tarjoaa merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Lisäksi on kuitenkin muistettava, että vaikka on tärkeää tunnustaa erityistuotteita ja -palveluita tarvitsevien henkilöiden tarpeet, useimmat ikääntyvät haluavat mieluiten käyttää tavanomaisia tavaroita ja palveluita. Sen vuoksi olisi edistettävä kaikille sopivaan suunnitteluun (Design for All) perustuvaa laajaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon myös ikääntyvien ja vammaisten tarpeet ja odotukset, yhdessä hyvin erityisiin tarpeisiin tarkoitettujen, erittäin pitkälle kehitettyjen tuotteiden suunnittelun kanssa.

9.

panee merkille suuntauksen, jossa yhä useammat paikallis- ja alueviranomaiset turvautuvat sosiaaliseen innovointiin sekä tieto- ja viestintäteknisiin ratkaisuihin parantaakseen terveys- ja pitkäaikaishoidon palveluiden laatua ja kustannustehokkuutta sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Tällaiset ratkaisut voivat helpottaa välttämättömien palveluiden tarjoamista ikääntyville sekä julkisen että yksityisen sektorin kannalta kohtuullisemmin kustannuksin. Tällaiset aloitteet edellyttävät kuitenkin tiettyjä muilla hallintotasoilla toteutettavia investointeja ja toimia, jotta voidaan siirtyä kokeiluhankkeista laajamittaisiin toimintamalleihin, joita voidaan hyödyntää kansallisella tasolla tai muualla EU:ssa. Tällä osa-alueella paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat mahdollisimman paljon tukea jäsenvaltioiden hallinnolta ja EU:lta.

10.

korostaa, että vaikka paikallistasolla on löydettävissä monia esimerkkejä innovatiivisista toimista, jotka tukevat aktiivisena ja terveenä ikääntymistä, ja sosiaaliset innovaatiot ovat usein paikallisia aloitteita, jotka syntyvät lähellä niillä täytettäviä tarpeita, hankekohtainen lähestymistapa ei aina ole tehokas kriittisen massan ja ylläpidettävyyden saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä. Tarvitaan laaja-alaista strategista näkemystä, jossa otetaan huomioon erilaisia näkökohtia osallistavan ja kannustavan ympäristön luomiseksi. Selkeä esimerkki on tanskalaisen Frederician kunnan käynnistämä sosiaalinen innovointi, jonka tavoitteena on ylläpitää päivittäisissä toimissaan apua tarvitsevien ikääntyvien omatoimisuutta tai palauttaa se ennaltaehkäisyn, kuntouttamisen, teknologian ja sosiaalisen verkostoitumisen avulla. Aloitteen lähestymistapa perustuu ajattelutavan muutokseen, jonka myötä iäkkäitä ihmisiä ei nähdä avuttomina potilaina vaan kansalaisina, joilla on resursseja. Tanskan valtiovarainministeriö tuki tätä aloitetta kokeiluhankkeena, ja hanke toimii nyt esimerkkinä muille Tanskan kunnille.

11.

painottaa, että väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita on syytä tarkastella myös sukupuolten tasa-arvon kannalta. Se edellyttää, että kiinnitetään erityistä huomiota sosiaaliturvan nykyisten uudistusten ja sosiaalipalvelujen (etenkin lasten- ja vanhusten hoidon) leikkausten vaikutuksiin naisten työllistettävyyteen, sukupuolten välisiin palkkaeroihin sekä eläke-eroihin, koska omaishoitajiin kohdistuva apua tarvitsevien sukulaisten hoitotaakka kasvaa. Suurin osa omaishoitajista on naisia, ja heidän köyhyys- ja syrjäytymisriskinsä kasvaa, jos eriarvoisuuden poistamiseksi ei tehdä mitään. Hoito- ja hoiva-alalla, joka on naisvaltainen ala, stressi ja rasitusongelmat voivat tulevaisuudessa aiheuttaa myös uusia ongelmia ikääntyville naisille.

II.   AK:n SUOSITUKSET NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN KOMISSIOLLE

12.

katsoo, että on parannettava koordinointia aktiivisena ja terveenä ikääntymisen ratkaisuja kehittävien tahojen välillä, ja korostaa monitasoisen hallinnon merkitystä tällä alalla. Paikallis- ja alueviranomaisten ei tulisi olla pelkästään toteuttamisesta vastaavia toimijoita, vaan ne tulisi ottaa mukaan päätöksenteko- ja arviointiprosessiin kokonaisuudessaan.

13.

katsoo, että jos EU luo puitteet, jotka antavat viranomaisille ja toimijoille kaikilla tasoilla mahdollisuuden hyötyä toistensa kokemuksesta, saada tietoa onnistuneista hankkeista ja oppia virheistä, niiden olisi helpompaa välttää virheiden toistamista ja ne voisivat sijoittaa rajalliset resurssinsa tehokkaiksi osoittautuneisiin innovatiivisiin ratkaisuihin.

14.

suosittaa, aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen kumppanuuden ohjausryhmään että kutsutaan mukaan myös alueiden komitea. Siten varmistettaisiin paikallis- ja alueviranomaisten asianmukainen edustus kumppanuutta koskevassa päätöksentekoprosessissa ja annettaisiin AK:lle mahdollisuus toimia välittäjänä, jotta eri paikallis- ja alueviranomaiset voisivat osallistua kumppanuuden täytäntöönpanoon, koska niillä on toimivaltaa sen kaikilla kuudella keskeisellä toiminta-alalla.

15.

tukee aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen kumppanuuden puitteissa tehtyä ehdotusta ikämyönteisten ympäristöjen eurooppalaisen verkoston perustamisesta ja suhtautuu myönteisesti AGE Platform Europe -verkoston ja Maailman terveysjärjestön pyrkimyksiin sen käynnistämiseksi. AK suosittaa, että EU:n olisi myönnettävä varoja tällaisen EU-verkoston asianmukaiseen kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä Maailman terveysjärjestön kanssa.

16.

ehdottaa, että komissio hankkii tietoa erityisesti kaikkein iäkkäimmistä, jotka ovat osittain uusi väestöryhmä ja joista useat toimijat tarvitsevat lisää tietoa. Tarvitaan tutkimuksia, joissa selvitetään terveydenedistämistoimien ja ennaltaehkäisevien toimien tehokkuutta ja kustannustehokkuutta koko elinkaaren ajalta mutta etenkin elämän jälkipuolella. On myös lisättävä tutkimuksia siitä, miten vaikeasti tavoitettavat iäkkäät ihmiset voidaan motivoida muuttamaan elämäntapoja ja -tyyliä. Tilastoihin ja tutkimuksiin tulee sisällyttää tietoja hyvin iäkkäistä ihmisistä. Tutkimustulokset tulee viedä niiden tietoon, jotka tekevät käytännön työtä iäkkäiden parissa.

17.

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään väestökehitystä käsittelevän eurooppalaisen kaupunginjohtajien yleiskokouksen eurooppalaisen teemavuoden 2012 tuloksena, jotta voitaisiin koota yhteen aiheesta kiinnostuneita paikallis- ja alueviranomaisia innovoinnin, älykkäiden terveyspalvelujen ja elämänlaatua parantavien ratkaisujen kehittämiseksi ja aktiivisena ja terveenä ikääntymisen tukemiseksi. Samalla yleiskokoukselle tarjottaisiin hallinnollista ja taloudellista tukea.

18.

katsoo, että vaikka toimivalta aktiivisena ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioille ja niiden paikallis- ja alueviranomaisille, Euroopan unioni voi antaa säädöksiä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan, jotta poistetaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteet, edistetään palvelujen tarjoamisen vapautta ja varmistetaan asianmukainen kuluttajansuoja. Vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ratifiointi EU:ssa luo EU:lle uusia oikeudellisia velvoitteita, joilla pyritään varmistamaan, että vammaiset ja terveysrajoitteista kärsivät ikääntyvät henkilöt voivat hyödyntää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja osallistua täysipainoisesti yhteisöjensä talous- ja yhteiskuntaelämään muiden kansalaisten tavoin. Tämä edellyttää EU:n toimia, jotta voidaan reagoida koordinoidusti EU-, jäsenvaltio-, paikallis- ja aluetasolla. Lisäksi EU voi helpottaa kansainvälistä kokemusten vaihtoa ja edistää hyviä toimintatapoja koskevien ohjeiden kaltaisia maltillisia toimenpiteitä, jotta voidaan tukea EU:n perussopimuksissa vahvistettujen perusvapauksien optimaalista toteuttamista.

19.

panee merkille, että Euroopan komissio on suunnittelemassa ehdotusta esteettömyyssäädökseksi, ja korostaa, että EU:n lainsäädäntökehys on tarpeen, jotta voidaan vahvistaa kaikkien välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen saatavuutta kaikkialla EU:ssa ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikenlaiselle teollisuudelle pk-yritykset mukaan luettuina. Ehdotuksen olisi oltava oikeasuhteinen eikä sen tulisi aiheuttaa lisätaakkaa pk-yrityksille. EU:n laajuisten normien antaminen olisi hyödyllistä myös siksi, jotta tuettaisiin teollisuutta ja luotaisiin kaikkien käyttäjien tarpeet huomioivien hyödykkeiden ja palveluiden tehokkaat yhtenäismarkkinat. Olisi perustettava valvontajärjestelmä lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi, ja siihen olisi yhdistettävä toimintasuunnitelmat valtio-, paikallis- ja aluetason viranomaisille samoin kuin tuki paikallistason toimijoille ja pk-yrityksille.

20.

muistuttaa, että julkisia hankintoja koskeva asianmukainen oikeudellinen kehys on keskeisen tärkeä EU-, valtio- ja paikallistasoilla, jotta varmistetaan julkisten investointien edistävän palvelujen yleistä saatavuutta. Saatavuudesta olisi tehtävä myös keskeinen ennakkoedellytys EU:n rahoituksen (rakenne-, hanke- tai tutkimusrahoituksen) saamiseksi, ja vähemmän kehittyneiden alueiden on saatava tukea, jotta ne voisivat noudattaa EU:n lainsäädäntöä ja normeja. Saatavuuden vahvistamiseksi olisi harkittava rahoituskannustimia etenkin viranomaisille olemassaolevan rakennus- ja asuntokannan uudistamiseksi ja innovatiivisiin ratkaisuihin tehtävien investointien tukemiseksi.

21.

korostaa, että tiedottaminen tärkeistä oikeudellisista toimenpiteistä on tarpeen, jotta niitä voidaan soveltaa toden teolla. Tiedotus on kohdennettava paikallis- ja alueviranomaisille, valmistajille, toimittajille ja palveluntarjoajille sekä yleensä kansalaisille. Koulutuspolitiikat ovat tärkeitä saavutettavuuden vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Keskeinen vaatimus on, että esimerkiksi insinööreillä, arkkitehdeilla, verkkosivujen suunnittelijoilla, rakentajilla ja kaupunkisuunnittelijoilla on asianmukainen koulutus saavutettavuuteen liittyvien kysymysten ja kaikkien käyttäjien tarpeiden huomioon ottamiseksi.

22.

muistuttaa, että elinikäisellä oppimisella ja vapaaehtoistoiminnalla on keskeinen rooli aktiivisena ja terveenä ikääntymisessä. Aikuiskoulutusta ja iäkkäiden vapaaehtoistoimintaa olisi tuettava EU-, valtio- ja paikallistasoilla, jotta voitaisiin pidentää työuria, edistää aktiivisena eläköitymistä ja tukea itsenäistä elämää.

23.

suosittaa, että aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 sekä aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen kumppanuuden tavoitteet otetaan vastedes huomioon kaikissa asiaankuuluvissa EU:n rahoitusvälineissä rakennerahastot mukaan lukien ja että paikallis- ja aluetason toimijoita koskevia menettelyitä yksinkertaistetaan. Komitea on tyytyväinen juuri vuonna 2012 erityisen merkittävään sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaiseen teemapäivään, jolla edistetään sukupolvien välisiä hankkeita koululaisten ja ikääntyneiden keskuudessa ja annetaan näin merkittävä panos sukupolvien väliseen vuoropuheluun.

24.

suhtautuu myönteisesti tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä koskevan osaamis- ja innovaatioyhteisön käynnistämiseen vuonna 2014 ja suosittaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tekee parhaansa ottaakseen paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut paikallis- ja aluetason toimijat mukaan yhteisön toteuttamiseen.

25.

suosittaa, että Euroopan komissio ottaa paikallis- ja alueviranomaiset nykyistä aktiivisemmin mukaan aktiivisena ja terveenä ikääntymisen tukemiseen tarkoitettujen erilaisten toimien sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessiin EU-tasolla, jotta varmistettaisiin, että ruohonjuuritason vaikutukset ikääntyviin naisiin ja miehiin arvioidaan asianmukaisesti.

26.

muistuttaa, että aktiivisena ja terveenä ikääntyminen on yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä tavoitteista ja että sitä tuetaan useilla lippulaivahankkeilla (Uudet taidot uusia työpaikkoja varten, Köyhyyden torjunnan foorumi, Digitaalistrategia) ja lukuisilla paikallis- ja alueviranomaisille tarjolla olevilla EU:n rahoitusvälineillä. Tämä tuodaan esiin myös alueiden komitean, Euroopan komission ja AGE Platform Europe -verkoston tuottamassa, syyskuussa 2011 julkaistussa esitteessä aiheesta ”Hyvän ikääntymisen edistäminen Euroopassa – EU:n tuki paikallis- ja aluetason toimijoille”, joka on niiden panos eurooppalaiseen teemavuoteen 2012 (3).

27.

toteaa, että ehdotetut aloitteet eivät näytä aiheuttavan ongelmia EU:n perussopimuksissa määriteltyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista ajatellen.

III.   HAASTEET

28.

muistuttaa, että vuoteen 2060 mennessä nuorten osuus EU:n nykyisissä 27 jäsenvaltiossa laskee todennäköisesti 9 prosenttia (4) ja aktiiviväestön (15–64-vuotiaat) 15 prosenttia. Lisäksi iäkkäiden määrän odotetaan nousevan peräti 79 prosenttia. Nämä väestömuutokset johtuvat useista ilmiöistä, kuten syntyvyyden alenemisesta, elinajanodotteen kasvusta, nettomaahanmuutosta sekä toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien ikääntymisestä. On selvää, että näillä väestökehityksen suuntauksilla on merkittävät taloudelliset, sosiaaliset ja budjettivaikutukset sekä valtio- että alue- ja paikallistasolla. AK:n tutkimuksessa aiheesta ”Aktiivisena ikääntyminen: paikallis- ja aluetason ratkaisuja” (5) kuvataan vaikutukset varsin hyvin toteamalla, että ”työvoiman tarjonta ja työllisyys alenevat, mikä asettaa haasteita talouskasvulle, kun taas ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän palveluita”. Lisäksi julkisten menojen odotetaan kasvavan, jotta voidaan tarjota laadukkaita palveluja ikääntyvälle väestölle, ja samalla on myös rahoitettava ikääntyvien yhä suuremman joukon terveyspalvelut ja eläkkeet. Useimmat paikallis- ja alueyhteisöt ovat kuitenkin jo kärsineet radikaaleista budjettirajoituksista, jotka ovat tehneet asianmukaisten, dynaamisten ja ajanmukaisten sosiaalipalvelujen tarjoamisesta äärimmäisen vaikeaa.

29.

korostaa, että eri maiden ja alueiden välillä on valtavia eroja miesten ja naisten elinajanodotteen, terveen elinajan indikaattorin, mediaani-iän ja huoltosuhteen osalta. Väestön ennustetaan ikääntyvän melkein kaikilla EU:n nykyisten 27 jäsenvaltion 281 alueesta. Vain seitsemällä alueella ei odoteta mediaani-iän kasvavan vuoteen 2030 mennessä. Näitä alueita ovat Wien, Saksan Hampuri ja Trier, Kreikan Sterea Ellada ja Peloponnesos sekä Yhdistyneen kuningaskunnan West Midlands ja Koillis-Skotlanti (6). Vuonna 2008 huoltosuhteet vaihtelivat runsaasti alueiden välillä siten, että joillakin alueilla se saattoi olla toisiin verrattuna jopa kolminkertainen (vaihdellen 9,1 prosentista 26,8 prosenttiin). Vuonna 2030 vaihtelu tulee olemaan melkein nelinkertainen (10,4 prosentista 37,3 prosenttiin) (7). Tämä tarkoittaa sitä, että väestön ikääntyminen ei ole kaikilla alueilla yhtä suuri ongelma, mikä yhdistettynä nykyiseen talouskriisiin vaikuttaa tiettyihin paikallis- ja alueyhteisöihin enemmän kuin toisiin.

30.

painottaa, että maiden ja alueiden välillä on valtavia eroja myös julkisen talouden velan osalta ja että osa niistä joutuu selviytymään hyvin ankarista budjettileikkauksista, jotka voivat estää niiden mahdollisuudet hyötyä EU:n rahoituksesta rakennerahastojen tai ikääntymiseen liittyvien yhteisten ohjelmien välityksellä.

31.

muistuttaa, kuten aiheesta ”Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” (8) annetussa komitean lausunnossa todetaan, että paikallis- ja alueviranomaiset pysyvät julkisen sektorin suurimpana työnantajana ja näin ollen julkisen sektorin eläkkeet ovat edelleen keskeisen tärkeitä eläkejärjestelmien turvaamisessa. Budjettitoimet ja uudistukset vaikuttavat näihin eläkkeisiin kuitenkin yhä enemmän. Sen vuoksi paikallis- ja alueviranomaisten kyky kompensoida näitä vaikutuksia olisi otettava huomioon, jotta kaikille iäkkäille naisille ja miehille voidaan turvata riittävä toimeentulo, apu ja hoitopalvelut. Näiden seikkojen huomioon ottamiseksi alueiden komitea kehotti lisäämään makrotaloudellisen tilanteen seurantaan sosiaalisen ulottuvuuden.

32.

toteaa aiheesta ”Hyvä ikääntyminen tietoyhteiskunnassa” (9) annetussa lausunnossaan, että tietotekniikan avulla pystytään lisäämään sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuutta, jos ne mukautetaan asianmukaisesti ikääntyvien tarpeisiin, ja muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset olisi otettava mukaan ikääntyville suunnattujen tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen valtio- ja EU-tason tutkimukseen, koska ne olisivat usein niiden ensisijaisia käyttäjiä.

33.

muistuttaa kuitenkin, että paikallis- ja alueviranomaiset eivät pysty tukemaan aktiivisena ja terveenä ikääntymistä yksin. Onnistuakseen ne tarvitsevat valtio- ja EU-tason toimia edellyttävän oikeudellisen sekä rahoitus- ja rakenneympäristön. Jotta voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologisia aloitteita innovaation, älykkäiden terveyspalvelujen ja paremman elämänlaadun tukemiseksi kaikilla EU:n alueilla, tarvitaan EU- ja valtiotason rakenteellisia investointeja laajakaistayhteyksien laajentamiseksi. EU:n lainsäädäntö on tarpeen esteettömyysvaatimusten ja yhteentoimivuusstandardien harmonisoimiseksi.

34.

korostaa, että rakennerahastotuen saannin vaatimien ennakkoedellytysten sekä kirjanpito-, rahoitus- ja tilintarkastusmenettelyjen lisääntyminen on johtanut siihen, että yhä useammissa hankkeissa pyritään mitattaviin tuloksiin, ja yhä vähemmälle jäävät innovatiiviset ja riskisuuntautuneet hankkeet, joissa myönteisten tulosten saavuttaminen vie tosiasiallisesti runsaammin aikaa ja joiden tuloksia on vaikeampi mitata. Käytännössä sosiaalinen innovointi kohtaa nykyisin esteitä, jotka liittyvät useimmiten tarkastus- tai sääntelyperiaatteiden yhteensopimattomuuteen. Tämä ongelma ei liity ainoastaan rakennerahastojen hyödyntämiseen, vaan se koskee monia muitakin EU- ja jäsenvaltiotason rahoitusvälineitä.

35.

toteaa kuitenkin, että rakennerahastotoimien toteuttamistapoja on muutettava, jotta menettelyihin voidaan sisällyttää näyttöön perustuvia vaatimuksia ja jotta ei vaarannettaisi EU:n rahastojen lisäarvon ja tehokkuuden kasvattamiseksi käynnistettyjä toimia. Tanska ja Ruotsi ovat luoneet näyttöön perustuvat menettelyt seuratakseen tuloksia sovittujen indikaattorien pohjalta, ja ne hyödyntävät näitä tietoja valvontajärjestelmässä parantaakseen tarjoamiensa ja rahoittamiensa palveluiden laatua ja kustannustehokkuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on äskettäin laskenut liikkeelle sosiaalivaikutteisen joukkovelkakirjalainan, jonka tavoitteena on houkuttaa uusia investointeja sekä yksilöitä että yhteisöjä hyödyttäviin tulossuuntautuneisiin sopimuksiin. Sosiaalivaikutteisella joukkovelkakirjalainalla hyödynnetään yksityisiä investointeja toimintakykynsä osoittaneiden palveluntoimittajien tuottamien palveluiden kustantamiseksi. Julkinen sektori antaa investoijille taloudellista tuottoa parantuneiden sosiaalisten saavutusten perusteella. Mikäli tuloksia ei synny riittävästi, sijoittajat eivät saa sijoittamiaan varoja takaisin (10).

IV.   MAHDOLLISUUDET

36.

toteaa, että maissa, joilla on tiukat rakennettua ympäristöä, liikennettä ja tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat esteettömyysstandardit, ikääntyvien naisten ja miesten työllisyysaste on korkein ja terveen elinajan indikaattorien osoittamat tulokset ovat parhaat. Näissä maissa myös naisten ja vammaisten työllisyysaste on korkein ja tasa-arvoindikaattorien (sukupuolten välinen palkkaero, eläke-ero jne.) osoittamat tulokset ovat parhaat. Tämä kertoo siitä, että ikämyönteisten paikallisympäristöjen aktiivinen edistäminen ei estä talouden toimintaa vaan päinvastoin hyödyttää yleisesti yhteiskuntaa ja taloutta. Tällaiset ympäristöt helpottavat kaikkien elämää ja tukevat naisten, ikääntyvien ja vammaisten osallistumista työmarkkinoille sekä eläkeläisten aktiivista ja tuloksellista osallistumista yhteiskuntaelämään. Ne tukevat myös omaishoitajia ja antavat heille mahdollisuuden helpottaa työn ja huolenpitovelvollisuuden yhdistämistä.

37.

pitää myönteisenä, että jo sadat paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat Maailman terveysjärjestön Ikämyönteiset kaupungit -ohjelmaan kaikkialla EU:ssa ja että muutamat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet kansallisia ohjelmia tukeakseen paikallis- ja alueviranomaisia, jotka haluavat liittyä mainittuun Maailman terveysjärjestön verkostoon.

38.

ottaen huomioon Alzheimerin taudista ja muista dementian muodoista kärsivien iäkkäiden henkilöiden kasvavan määrän suhtautuu myönteisesti eräiden paikallis- ja alueyhteisöjen käynnistämiin aloitteisiin, joilla luodaan tällaiset sairaudet huomioon ottavia ympäristöjä dementiasta kärsivien iäkkäiden ja heidän omaishoitajiensa osallistamiseksi paremmin yhteiskuntaan.

39.

korostaa, että kaikkien tarpeet huomioivien sekä iäkkäiden vammaisten tai toimintarajoitteisten henkilöiden itsenäistä elämää tukevien ympäristöjen luominen on osoittautunut kustannustehokkaaksi. Ruotsissa saadut kokemukset osoittavat, että viimeisen 15 vuoden aikana maassa tapahtunut avuntarpeen väheneminen ei voi johtua terveystilanteen paranemisesta, koska tuona aikana maassa ei ole havaittu tällaista myönteistä kehitystä ikääntyvien parissa. Todennäköisin selitys vanhustenhoitotarpeen vähenemiseen liittyy asumisen ja liikenteen esteettömyysstandardien ja avustavan teknologian saatavuuden parantamiseen, mikä helpottaa iäkkäiden selviytymistä ilman apua. On huomattava, että ikääntyvien työntekijöiden ja ikääntyvien naisten työllisyysaste on Ruotsissa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden korkein.

40.

korostaa kuitenkin, että vaikka paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli hyödykkeiden ja palveluiden hankkijoina etenkin julkisten hankintojen kautta ja ne voivat siten toimia poliittisina vaikuttajina edistääkseen myönteistä lähestymistapaa ikääntymiseen nähden, on puututtava aktiivisena ja terveenä ikääntymistä tukevien innovatiivisten ratkaisujen nykyisten ja syntymässä olevien markkinoiden pirstoutuneisuuteen, jotta luotaisiin senioritaloudelle todelliset yhtenäismarkkinat ja mahdollistettaisiin mittakaavaedut julkisen sektorin tarjoajille ja kuluttajille. Tulevalla esteettömyyssäädöksellä pyritään puuttumaan seikkoihin, jotka estävät luomasta EU:hun sellaisia markkinoita, joilla paikallis- ja aluetason innovatiivisia ratkaisuja voitaisiin mallintaa nykyistä helpommin ja hyödyntää laajemmin muillakin EU:n alueilla. Pk-yritykset toimivat useissa tapauksissa innovoinnin eturintamassa ja lähellä paikallisia markkinoita. Ne myös tarjoavat usein asiakaskohtaista palvelua ja mukautuvat kuluttajien tarpeisiin. Pk-yritykset hyötyisivät selkeämmistä säännöistä ja normeista, jotka varmistaisivat niiden pääsyn EU:n laajuisille markkinoille ja edistäisivät yhteentoimivuutta muiden hyödykkeiden ja palveluiden kanssa parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

V.   PÄÄTELMÄT

41.

toteaa, että kaikkien kansalaisten tarpeet huomioon ottavaan suunnitteluun perustuvien, helposti saavutettavien ja kaikkia tukevien paikallisympäristöjen kehittäminen auttaa ikääntyviä työntekijöitä ja naisia pysymään pidempään työelämässä ja vähentää nopeasti kasvavan ikääntyvän väestönosan hoidon ja avun tarvetta. AK on vakuuttunut siitä, että EU:n toimet aktiivisena ja terveenä ikääntymisen sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden tukemiseksi vauhdittavat innovaatiota ja kasvupotentiaalia kaikkialla EU:ssa ja tuovat taloudellista hyötyä sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoille paikallis-, jäsenvaltio- ja EU-tasolla.

42.

suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Tanskan omaksumaan lähestymistapaan ikääntymiseen liittyviin kysymyksiin nähden ja korostaa, että erittäin tärkeänä edellytyksenä sosiaalisen innovoinnin hyödyntämiselle vastauksena ikääntyvän yhteiskunnan aiheuttamiin haasteisiin EU:n on luotava yhteiset puitteet, jotka mahdollistavat sosiaalisen innovoinnin täysipainoisen hyödyntämisen tulevaisuudessa. EU:n yhteiset sosiaalista innovointia tukevat puitteet helpottaisivat alan innovoijia kaikkialla Euroopassa toimimaan, saamaan rahoitusta, verkostoitumaan ja laajentamaan pyrintöjään.

Bryssel 4. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


(1)  CdR 212/2009.

(2)  Kastler, P7_TA(2011) 0332.

(3)  http://bibli.reseauope.net/opac_css/index.php?lvl=author_see&id=264.

(4)  Lähde: väestön rakennetta ja ikääntymistä koskevat Eurostatin tilastot.

(5)  www.cor.europa.eu/COR_cms/ui/ViewDocument.aspx?siteid=default&contentID=a18962c0-1f8f-44e9-9f3d-bfa7955830db.

(6)  Alueellinen Europop 2008, Eurostat.

(7)  Katso edellinen alaviite.

(8)  CdR 319/2010.

(9)  CdR 84/2007.

(10)  http://www.socialfinance.org.uk/work/sibs.


27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/52


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Energiatehokkuus kunnissa ja alueilla – tarkastelussa maaseutualueiden ja kaupunkien erot”

2012/C 225/06

ALUEIDEN KOMITEA

kehottaa sisällyttämään energiatehokkuuden keskeiseksi ja kiinteäksi osaksi energiapolitiikkoja ja antamaan sille riittävästi painoa energiapolitiikan hierarkiassa

kannattaa energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämiseen tähtäävien rahoitustukitoimenpiteiden yhä parempaa yhteennivomista EU:n tulevissa rahoitusohjelmissa

kehottaa vahvistamaan toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen ja energiankulutustapoihin, ja katsoo tämän edellyttävän ”kepin ja porkkanan” yhdistelmää, jonka avulla osoitetaan taloudelliset perusteet mutta painotetaan myös yhä enemmän velvoittavia vaatimuksia, kun se on tarpeen

toteaa, että politiikassa keskitytään tätä nykyä asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen kaupungeissa, mutta korostaa tarvetta tarttua yhä kattavammin ja koordinoidummin myös maaseudulla esiintyviin energiankäytön ja -tuotannon haasteisiin ja mahdollisuuksiin

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia jakamaan energiatehokkuus- ja energiansäästötoimiin liittyviä parhaita käytäntöjä ja edistämään muutoksensietokykyä energia-asioissa suunnittelemalla palvelujen tuottaminen mahdollisimman energiatarkaksi ja tekemällä tätä koskevia kokeiluja.

Esittelijä

Brian MEANEY (IE, AE), Claren kreivikunnanvaltuutettu ja Mid-Westin aluevaltuutettu

Viiteasiakirja

Puheenjohtajavaltio Tanskan 12. tammikuuta 2012 päivätty lausuntopyyntö

I.   POLIITTISET SUOSITUKSET

ALUEIDEN KOMITEA

A.   Johdanto

1.   korostaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan perustellusti energiatehokkuutta pyrittäessä saavuttamaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun liittyvät EU:n tavoitteet. Tämä edellyttää siirtymistä resurssitehokkaaseen talouteen. Energiatehokkuus ei tarkoita tuotannon tai taloudellisen toiminnan vähentämistä, vaan se tarkoittaa saman tuloksen saavuttamista siten, että vähennetään energiankulutusta tuotantoyksikköä kohden. Se edellyttää tarpeettoman energiankäytön paikantamista ja lopettamista sekä tuotantomenetelmien tehostamista.

2.   toteaa huolestuneena, että EU:n ennustetaan saavuttavan vain puolet ehdotetusta 20 prosentin säästöstä primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kaikkien tasojen eli EU-, valtio-, alue- ja paikallistason toimien koordinointia. Energiatehokkuus on keskeinen painopiste ja se edellyttää strategioiden vahvistamista kaikilla tasoilla.

3.   toistaa, että saavuttaakseen kestävää, kilpailukykyistä ja turvattua energiahuoltoa koskevat tavoitteensa EU:n on tehtävä solidaarista ja tehokasta yhteistyötä nykyisen ja uuden teknologisen kehityksen kartoittamiseksi ja hyödyntämiseksi ja pyrittävä muuttamaan kansalaisten käyttäytymistä energiatehokkuutta helpottavaan ja edistävään suuntaan. Tässä yhteydessä EU:n tulee lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä asettaa etusijalle tehokkaimpien ja kaupallisesti kilpailukykyisimpien teknologioiden käyttöönotto.

4.   korostaa, että erityisesti paikallisten ja alueellisten energia-asioista vastaavien elinten perustamisen myötä alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli tehokkaamman energiankäytön edistämisessä ja sääntelyssä omassa toiminnassaan ja infrastruktuurissaan sekä kuluttajien ja energiantuottajien keskuudessa. AK katsoo, että tämän tehtävän hoitamiseksi viranomaisilla on oltava asianmukainen rahoitus ja tuki, jotta ne voivat tehdä osansa energiatehokkuustoimien toteuttamisessa ja tehostamisessa.

5.   korostaa alue- ja paikallishallintotahojen roolia esimerkin näyttäjinä, investointien houkuttelijoina ja työpaikkojen luojina. Komitea kehottaa EU:ta edistämään energiatiedotusjärjestelmien parantamista ja sellaisten alueellisten ja paikallisten energiatehokkuussuunnitelmien laatimista, jotka edesauttavat jäsenvaltioiden ja EU:n energiatavoitteiden saavuttamista, sekä luomaan tätä varten tukimekanismeja.

6.   kannattaa YK:n julistamaa kansainvälistä uusiutuvan energian yleisen saatavuuden teemavuotta, koska se on arvokas tilaisuus lisätä tietoisuutta energiatehokkuuden parantamisen sekä uusiutuvan energian merkityksestä paikallis-, alue-, valtio- ja kansainvälisellä tasolla. Puhtaan, kohtuuhintaisen ja luotettavan energiahuollon puute on merkittävä este vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle. Täydellinen siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin edellyttää sitä, että samanaikaisesti vähennetään energiankulutusta ja otetaan käyttöön uusia energialähteitä. Näin vähennetään myös riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista.

7.   panee edelleen merkille, että Intian ja Kiinan talouksien vasta kehittyessä Kiinan energiantarpeen odotetaan nousevan 75 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. (1) Siitä johtuva kilpailu EU:hun nykyisin tuotavasta energiasta voi aiheuttaa energiahuoltoon, jakeluun ja kustannuksiin liittyviä haasteita, joilla voi olla vakavia ja monitasoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näihin kehityssuuntauksiin onkin reagoitava laatimalla konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia, jotta energiatarpeet pystytään mahdollisimman pian tyydyttämään paikallisesti käytettävissä olevilla uusiutuvilla energialähteillä. Kunta-, alue- ja paikallisviranomaisten tulisi osallistua tiiviisti tällaisten suunnitelmien laatimiseen.

8.   huomauttaa, että ympäristömyönteisten muutoshankkeiden käynnistäminen kunnissa ja alueilla on hyödyntämättä jäänyt mahdollisuus yhteiskunnallisten etujen saavuttamiseen, ja korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi varata huomattavasti varoja julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.

9.   panee merkille parhaillaan käytävän keskustelun energiatehokkuusdirektiivistä ja kehottaa laatimaan siitä vahvan ja kunnianhimoisen asiakirjan. Kunnat ja alueet voivat vain hyötyä energiatehokkuudesta ja energiankulutuksen vähentämisestä. Ne voisivat vähentää riippuvuuttaan tuontipolttoaineesta, tarjota jopa kaksi miljoonaa paikallista työpaikkaa rakennus- ja jälkiasennustöissä (2) ja antaa kotitalouksille mahdollisuuden merkittävään vuosittaiseen säästöön energialaskuissa. Lisäksi EU voisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään edelleen ja asettaa itselleen tältä osin vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita. Ehdotettu direktiivi on näin ollen ensimmäinen oikea askel nykyisen kriisin lieventämiseksi. Se ei yleisesti ottaen kuitenkaan mene riittävän pitkälle, koska sillä pyritään saavuttamaan pääasiassa taloudellisia tavoitteita eli vähentämään polttoaineen ja kaasun tuontia ulkomailta ja ohjaamaan tästä vapautuvat miljardit eurot EU:n talouteen ilman että samalla kehitetään asianmukaisia konkreettisia ehdotuksia uusiutuvien energialähteiden välttämätöntä massiivista laajentamista ajatellen. Hyvä tapa tämän asian hoitamiseksi on, että kunkin jäsenvaltion annetaan toimia omista lähtökohdistaan, jotta löydetään tehokkaimmat keinot kullekin maalle.

10.   pahoittelee tässä yhteydessä etenkin johdonmukaisen pitkän aikavälin vision puuttumista kunnostamista vaativan asuinrakennuskannan uudistamiseksi, samoin kuin paikallis- ja alueviranomaisille annettavien täsmällisten ja yksityiskohtaisten taloudellista tukea koskevien sitoumusten puuttumista energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettujen investointien edistämiseksi alue- ja paikallistasolla. On tärkeää, että tässä yhteydessä otetaan huomioon ero yhteiskuntaa hyödyttävien ja yritystaloudellisten tavoitteiden välillä. Rakennuksen uudistamisen lähtökohtana tulee yritystasolla olla se, mikä on yritystaloudellisesti mahdollista. Yhteiskunnan taas on mahdollistettava yhteiskuntaa hyödyttävien tavoitteiden saavuttaminen.

11.   suosittelee, että EU vahvistaa energiatehokkuutta koskevia tietojärjestelmiä, joihin tulisi sisällyttää sekä valtakunnallisia että alueellisia energiatehokkuuspolitiikkoja koskevia tietoja, energiasäästön alueellisten mittausten arviointijärjestelmiä, energiatehokkuuden indikaattoreita, tietokantoja, jotka sisältävät tietoa sovellettavista energiansäästömenetelmistä, hyvien käytänteiden oppaita, käytännestandardeja jne. Komitea on samaa mieltä eurooppalaisen paikallisviranomaisten Energy Cities -järjestön kanssa siitä, että rahoitus on ratkaisevan tärkeää ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Lisäksi AK toteaa, että ehdotettuun energiatehokkuusdirektiiviin ei liity sitovia tavoitteita tai merkityksellistä tarkistusmenettelyä ja että se sisältää helppoja opt-out-mahdollisuuksia. Komitea pitää siksi tervetulleina EU:n puheenjohtajavaltioiden Puolan ja Tanskan pyrkimyksiä tarvittavien rahoitustoimenpiteiden ja muiden puuttuvien elementtien sisällyttämiseksi energiatehokkuusdirektiiviin. AK tukee EU:n puheenjohtajavaltion Tanskan toimia sellaisen poliittisen kompromissin saavuttamiseksi, jonka avulla varmistetaan viranomaisten mahdollisuus toimia edelläkävijöinä rakennustensa energiatehokkuuden parantamisessa jäsenvaltioiden paikalliset ja alueelliset olosuhteet huomioon ottaen. Energiayhtiöille ehdotettu velvoite keskimäärin 1,5 prosentin vuosittaisista energiansäästöistä on erittäin tervetullut.

12.   korostaa, että energiatehokkuutta ei voida parantaa ainoastaan keskitetysti määritellyillä jäykillä toimenpiteillä, joissa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden paikallisia ja alueellisia olosuhteita. Komitea esittää sen vuoksi, että energiansäästötavoitteisiin olisi voitava pyrkiä erilaisin lähestymistavoin edellyttäen, että energiankulutuksen vähentämisessä päästään samalle tasolle. Lisäksi kunnilla ja alueilla on oltava mahdollisuus ehdottaa energiansäästöstrategioita.

13.   toteaa, että EU:n energiapolitiikkaa ja energiaa koskevaa ajattelutapaa hallitsee lokeroituneisuus. Se on jakautunut aloittain (liikenne, rakennusala jne.), mikä ei edistä alueellisten erojen ja mahdollisuuksien pohdintaa. Tähän on puututtava, jos halutaan koko unionin saavuttavan edistystä.

14.   kehottaa energiatehokkuuden parantamisen ohella kehittämään asianmukaisia energian hallinta- ja säästötoimia ja asettamaan energian hallinta- ja säästötavoitteita energiankulutuksen vähentämiseksi. Näin voidaan parantaa energiatehokkuutta ja siten tukea energiankulutuksen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista ja ylittää ne.

15.   kehottaa EU:n puheenjohtajavaltio Tanskaa tunnustamaan alue- ja paikallisviranomaisten roolin Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa. Viittaukset alue- ja paikallisviranomaisiin puuttuvat melkein kokonaan energiatehokkuusdirektiiviä käsittelevästä neuvoston nykyisestä neuvotteluasiakirjaluonnoksesta ja energia-alan etenemissuunnitelmaa vuoteen 2050 käsittelevästä Euroopan komission tiedonannosta. Lisäksi komitea katsoo, että tarkistettujen kansallisten uudistusohjelmien ja maakohtaisten suositusten on heijastettava voimakkaammin energiatehokkuuteen liittyviä sitoumuksia.

16.   suhtautuu myönteisesti Euroopan älykäs energiahuolto -rahoitusaloitteeseen ja siihen liittyviin pyrkimyksiin markkinaesteiden poistamiseksi. Aloitteessa olisi keskityttävä edistämään toimia, jotka liittyvät kulutuskäyttäytymisen muuttamiseen. Komitea kehottaa kuitenkin levittämään tietoa Euroopan älykäs energiahuolto -hankkeiden tuloksista ja suosituksista entistä määrätietoisemmin (tiedotus, lainsäädäntö jne.) kaikkialle EU:hun ja niin ikään varmistamaan Euroopan älykäs energiahuolto -aloitteen tai sen korvaavien aloitteiden rahoituksen vuosiksi 2014–2020.

17.   Mainittujen kysymysten erityiseen alueelliseen ulottuvuuteen liittyen AK korostaa seuraavia seikkoja:

EU:n maaseutualueilla käytetään saastuttavampia energialähteitä kuin kaupunkialueilla, ja sen vuoksi olisi erityisesti tuettava runsaasti saastuttavien fossiilisten polttoaineiden korvaamista väliaikaisesti vähemmän saastuttavilla fossiilisilla polttoaineilla ja sitten ennen kaikkea uusiutuvilla energialähteillä.

Maatalousalueiden kehittymisestä huolimatta niiden taloudellisen kehityksen taso on edelleen EU:n keskiarvoa alhaisempi etenkin kaupunkialueisiin verrattuna. Maatalous- ja kaupunkialueiden väliset erot ovat erityisen suuria Itä- ja Keski-Euroopassa, ja ne ovat erityisen huolestuttavia, koska ne kasvoivat edelleen vuosina 2000–2007 suurten kaupunkien ja pääkaupunkien nopean laajentumisen vuoksi.

B.   Kaupungit, alue- ja paikallisviranomaiset

18.   toistaa kehotuksensa kaupunki- ja maaseutualueiden tasapainon parantamisesta kestävissä energiapolitiikoissa kaikkialla EU:ssa ja korostaa tarvetta hyödyntää maaseutualueiden potentiaalia Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi. Maaseutualueilla on huomattavia mahdollisuuksia sekä energiantuotantoon että energiankulutuksen vähentämiseen. Isohkoja tuulipuistojen tai aurinkovoimaloiden tarvitsemia maa-alueita on saatavilla vain maaseudulla. Samalla nykyaikainen maatalous tarvitsee toimiakseen huomattavan määrän energiaa. Energiansäästön ja uusien energialähteiden käyttöönoton mahdollisuudet jäävät kuitenkin laajalti huomiotta.

19.   korostaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden välillä on edelleen huomattavia eroja. Energiatehokkuus on maaseutualueilla erittäin kriittinen kysymys ja siihen on puututtava kiireellisesti. Maaseutualueiden kotitaloudet ja pienyritykset kärsivät useista energiankäyttöön liittyvistä haitoista, jotka johtuvat etenkin kotitalouksien luonteesta ja rakennuskannan laadusta. Maaseutualueilla rakennukset ovat huomattavasti vanhempia kuin muualla ja niiden kunnostaminen on omistajille kallista ja siksi usein mahdotonta. Tämä johtuu muun muassa asukastiheydestä: yksittäiset maaseutualueilla sijaitsevat asunnot eivät voi esimerkiksi eristystöiden yhteydessä hyötyä samoista mittakaavaeduista, joita kaupunkialueilla sijaitsevilla useiden asukkaiden rakennuksilla voi olla. Tämä koskee eriasteisesti kaikkia jäsenvaltioita ja johtaa siihen, että energiakustannukset ovat suhteellisesti korkeammat maaseutualueilla, joilla asukaskohtaiset tulot ovat puolestaan 21–62 prosenttia alemmat kuin muualla. (3)

20.   korostaa, että EU:n energiapolitiikka on kuitenkin määritelty suurten kaupunkien tarpeiden perusteella. Investoijat kiinnittävät edelleen huomionsa pelkästään kaupunkialueita palvelevaan infrastruktuuriin.

21.   painottaa, että energiansaanti on yleensä kalliimpaa maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Lisäksi energiatehokkuus on alhaisempi ympäristöä säästävien teknologioiden vähäisen hyödyntämisen ja heikon eristyksen vuoksi. Komitea kehottaakin etsimään asianmukaisia hallintoratkaisuja ja rahoitusta, jotta maaseutualueet kaikkialla EU:ssa voisivat kuroa kiinni erot kaupunkialueisiin tällä alalla. Tämä koskee erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) ja siihen liittyvän Leader-lähestymistavan tarjoamia mahdollisuuksia. Lukuisat parhaat käytännöt ja kaikkialla EU:ssa toteutetut kokeiluhankkeet ovat jo osoittaneet selvästi, että maaseutualueilla on potentiaalia tuottaa itse tarvitsemansa energia eri lähteistä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä tuottamattomista ja hiilineutraaleista energialähteistä, biomassasta ja polttokennojen avulla.

22.   katsoo, että valmiuksien lisäämiseen ja etenkin työntekijöiden koulutukseen – johon voi sisältyä myös alueelle tyypillisiä materiaaleja hyödyntävien perinteisten menetelmien käytössä annettava koulutus – suunnatussa Euroopan sosiaalirahaston tuessa olisi tunnustettava ja otettava huomioon kaupunki- ja maaseutualueiden erilaiset tarpeet, jotta maaseudun työntekijöitä ei unohdettaisi. Muutoin ne voivat aiheuttaa osaamisvajeen maaseutualueille soveltuvien teknologioiden käyttöönotossa ja pahentaa maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä eroja.

23.   korostaa, että koulutuspolitiikalla voi olla suuri merkitys pyrittäessä lisäämään tietoisuutta energiatehokkuudesta ja vaikuttamaan tarvittaviin toimintatapojen muutoksiin. Komitea ehdottaa, että nykyisille koulutusaloitteille tehdään vertailuanalyysi parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi ja sellaisten opetussuunnitelmien laatimiseksi, joissa voidaan sisällyttää kestävää kehitystä koskevia opintoja mahdollisimman varhaisiin virallisen oppimisprosessin vaiheisiin. Lisäksi komitea kehottaa luomaan seuraavan Yhteinen Erasmus -ohjelman yhteydessä osaamisyhteenliittymiä yliopistojen ja ympäristöystävällisten yritysten välillä, jotta voidaan kehittää uudenlaisia opetussuunnitelmia innovatiivisuuden ja osaamisen puutteiden korjaamiseksi energiatehokkuus- ja energiansäästöasioissa.

24.   korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat myös osaltaan edistää energiatehokkuutta ottamalla ympäristötekijät huomioon julkisissa hankintamenettelyissä. Komitea suhtautuu myönteisesti komission hyväksymään direktiiviehdotukseen julkisia hankintamenettelyjä koskevista uusista säännöistä. (4) Ehdotuksessa edellytetään, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat ottaa huomioon energiatehokkuuden kaltaiset ympäristötekijät julkisissa hankintamenettelyissä. Alue- ja paikallisviranomaisia olisi kannustettava arvioimaan tarjouksia kokonaistaloudellisesti edullisimpaan tarjoukseen (MEAT) perustuvan lähestymistavan pohjalta siten, että energiansäästöt otetaan huomioon tarjousmenettelyssä käsiteltävän ehdotuksen koko elinkaaren ajalta.

C.   Kuluttajat

25.   korostaa, että asialla on myös sosiaalinen ulottuvuus: energiaköyhyys voi vaikuttaa erityisesti pienituloisiin joissakin maissa enemmän kuin toisissa. Myös energiaköyhyyden syiden ja vaikutusten suhteen kaupunki- ja maaseutualueiden välillä vallitsee merkittäviä eroja, jotka on otettava huomioon asianmukaisten toimenpiteiden yhteydessä. Nämä erot eivät välttämättä korreloi tiettyjen maiden tai alueiden yleisen energiatehokkuuden kanssa.

26.   kehottaa ryhtymään toimiin, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus neuvotella sähköntuottajien ja -toimittajien kanssa eduista vastineeksi siirtymisestä uusiin kulutustottumuksiin. Esimerkiksi kun kuluttajat siirtyvät laajalti käyttämään sähköä hiljaisina aikoina, heidän olisi saatava vastaavia alennuksia kuin suurostajien. Yleisen edun vuoksi olisi tuettava myös sellaisten kulutuksen mittausta ja laskutusta koskevien kehittyneiden älyverkkojen hyödyntämistä, joiden avulla voidaan parantaa energiantoimittajien energiatehokkuutta (verkon tehokkaan hallinnoinnin, verkkojen ja laitteiden ylläpidon tehostamisen jne. ansiosta) sekä kuluttajien energiatehokkuutta (lisäämällä tietoa kulutuksen mittausjärjestelmistä, laskutuksesta, hankintapalveluista, verkkopalveluista, älykkäästä interaktiivisesta kulutuksesta yms.). Kaupallista vastarintaa näissä kysymyksissä ei tule hyväksyä, ja älyverkot tulisi ottaa yleisesti käyttöön suunniteltua aikaisemmin. On tärkeää varmistaa, ettei kehittyneiden mittauslaitteistojen asennus johda suuriin kuluttajahintojen korotuksiin.

27.   suhtautuu myönteisesti Energy Star -merkintäohjelman uudistamiseen ja jatkamiseen, jotka liittyvät ehdotukseen toimistolaitteiden energiatehokkuutta koskevista merkinnöistä. Komitea toteaa, että asetusehdotuksen COM(2012) 109 final tarkoituksena on uusia Energy Star -sopimus ja ehdotus on yhteydessä neuvoston päätökseen Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen ja Euroopan unionin välisen toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevien ohjelmien yhteensovittamista koskevan sopimuksen tekemisestä (COM(2012) 108 final). Energy Star -merkintöjen käyttöön tulisi kannustaa. On syytä huomata, että korkeat energiakustannukset edistävät energiatehokkaiden laitteiden myyntiä. Komission tulisi harkita myös valmistuksessa käytetyn energiamäärän merkitsemistä.

D.   Rahoitus

28.   muistuttaa antamastaan lausunnosta ”Ilmastonmuutoskysymysten valtavirtaistaminen ja EU:n tuleva talousarvio” (5) ja on edelleen huolestunut siitä, että säästötoimet jättävät varjoonsa reaalitalouteen liittyvät kysymykset EU:n vuosien 2014–2020 talousarvion yhteydessä. Tällainen asia on etenkin alue- ja paikallistasolla sekä kaupunki- että maaseutualueilla kestäväpohjaiseen energiaan tehtäviin investointeihin tarvittavien EU-määrärahojen lisääminen, kuten aiemmissa AK:n lausunnoissa on esitetty. Komitea suhtautuu kuitenkin myönteisesti ”vähähiiliseen talouteen siirtymisen kaikilla aloilla” sisällyttämiseen ensisijaisena investointina yhteiseen strategiakehykseen (6), mutta korostaa, että samalla kun yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia varoja on käytettävä yksilöityihin alueellisiin haasteisiin vastaamiseen, on pyrittävä myös saavuttamaan tasapaino kestäväpohjaisen tuotannon ja energiatehokkuuden välillä.

29.   pitää valitettavana, että neuvosto ei ole harkinnut varojen (esimerkiksi kansallisten energiatehokkuusrahastojen) korvamerkitsemistä koskevan säännöksen sisällyttämistä energiatehokkuusdirektiiviin. Komitea korostaa, että Euroopan investointipankin (EIP) roolia on vahvistettava tuntuvasti kansallisten ja paikallisten luottolaitosten välityksellä energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien investointien rahoittamiseksi.

30.   kehottaa unionin puheenjohtajavaltio Tanskaa varmistamaan, että tilojen lämmitykseen ja jäähdytykseen sovellettaviin energiatehokkuustoimiin tulevaisuudessa myönnettävät avustukset edellyttävät kussakin yksittäisessä tapauksessa mitattuja säästöjä energiankulutuksessa.

31.   kehottaa Euroopan komissiota viittaamaan ehdotukseen energiatehokkuusdirektiiviksi tulevassa EU:n talousarviossa ja varmistamaan, että maaseutualueiden asuntojen energiatehokkuuteen myönnetään riittävästi varoja.

32.   korostaa, että maaseutualueiden suurena ongelmana on jo olemassa olevan rahoituksen saatavuus alue- ja paikallistasoilla:

rahoitusmekanismit (Elena jne.) ja energiatehokkuuden tukemiseen tarkoitetut rahastot (Euroopan energiatehokkuusrahasto jne.)

Meneillään olevan rahoituskauden kokemukset ovat osoittaneet, että energiatehokkuuden edistämiseen varattuja rakennerahastovaroja ei eri syistä ole voitu hyödyntää täysimääräisesti. Siksi vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä, jossa energiatehokkuuden parantamiseen on varattu jopa aiempaa suurempi määrärahaosuus, on huolehdittava siitä, että ja alue- ja paikallisviranomaiset voivat saada näitä varoja nykyistä helpommin.

33.   Painottaa, että on olemassa muitakin rahoitusvälineitä, kuten energiatehokkuussopimukset, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet sekä kansalliset tai alueelliset energiatehokkuusrahastot, joilla tuetaan energiatehokkuustoimenpiteitä aikana, jona julkisia varoja on niukasti saatavilla. Nykytilanteessa, kun julkiset rahoitusvarat ovat rajalliset ja monet pk-yritykset ovat vaikeuksissa, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että EU:n varoja käytetään mahdollisimman tasapainoisesti yhtäältä laajamittaisiin infrastruktuurihankkeisiin ja toisaalta hajautettuun energiantuotantoon, joka on maaseutualueiden energiaratkaisujen olennainen ominaisuus. Komitea kehottaa EU:ta niin ikään edistämään ja sääntelemään energiapalveluyritysten roolia energiatehokkuusinvestointien rahoittajina ja näin ollen varmistamaan lisäksi niiden mahdollisuudet hyödyntää energiatehokkuustoimiin varattuja EU:n rahastoja.

34.   katsoo, että rahoituksen saannin parantamiseksi tarvitaan välineitä, joilla voidaan auttaa kuluttajia ja viranomaisia täyttämään yhteisrahoitusta koskevat vaatimukset ja laatimaan luotonantoa edistäviä innovatiivisia suunnitelmia.

35.   muistuttaa, että vuoden 2010 alkupuolella laaditussa AK:n Eurooppa 2020 -tutkimuksessa kestäväpohjaisista energiapolitiikoista tuli esiin, että alue- ja paikallistason aloitteet ovat yleensä monialaisia integroituja toimia, jotka edistävät samanaikaisesti kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä. On tärkeää, että tämä otetaan huomioon EU:n tulevan talousarvion muotoilussa.

36.   kehottaa lisäämään alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia sisällyttää energiatehokkuus alue- ja kaupunkisuunnitteluun liittyviin vaatimuksiin.

E.   Logistiikka

37.   haluaa korostaa, että on tärkeää kehittää EU:n laajuiset logistiikkajärjestelmät, joilla voidaan tehostaa rahtiliikennettä CELS-järjestelmän (Central European Logistics System) tapaan. Tähän liittyisi yhdistetty kartoitusjärjestelmä, jossa kuvattaisiin yhdessä kaikki eurooppalaiset liikennemuodot (rautatie-, maantie-, lento-, meri- ja sisävesiliikenne).

38.   katsoo, että CELS-järjestelmä voisi tarjota apua visuaaliseen kartoittamiseen ja kustannusten analysointiin intermodaalisen liikenteen ympäristöystävälliseen, taloudelliseen ja tehokkaaseen yhdistämiseen. Kyseessä olisi verkossa toimiva rahtiliikenteen hakemisto, johon maantie-, rautatie-, lento-, sisävesi- ja meriliikenteen harjoittajat voivat rekisteröityä ja josta voisi siten tulla kaikkien liikennöijien kattavin hakemisto. Sen kautta voitaisiin myös määritellä, mitkä reitit ovat sopivia yhdistetylle liikenteelle pyrittäessä mahdollisimman lyhyisiin maantiekuljetuksiin.

39.   korostaa integroitujen monialaisten kestävän energian politiikkojen merkitystä maaseutualueilla. Niiden olisi katettava esimerkiksi rakentamisen ja liikenteen energiatehokkuus sekä uusiutuvan energian hajautettu tuotanto.

F.   Päätelmät

40.   katsoo tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikka voi tarjota puitteet koordinoidun lähestymistavan soveltamiseen tähän monimutkaiseen haasteeseen vastaamiseksi. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden välisten yhteyksien vuoksi EU:n poliittisten päättäjien on tiedostettava selvästi, että kaikilla strategian osa-alueilla voidaan saada aikaan parannuksia, jos energiatehokkuutta kehittävät toimet otetaan käyttöön laajalti kaikkialla EU:ssa.

41.   huomauttaa, että EU:n energiahuollon sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus on tasapainotettava nykyistä paremmin, että energiatehokkuuden tutkimusta ja toteuttamista on edistettävä vähintään samantasoisesti kuin investointeja unionin ulkopuolisista maista tuleviin uusiin fossiilisten polttoaineiden putkistoihin, ja että energiatehokkuus edellyttää yhä miljardien eurojen investointeja rakennus- ja liikennealoilla. Myös energianhallinta tai -säästö on tunnustettava jatkuvaksi tarpeeksi ja sitä on edistettävä asianmukaisesti.

42.   toistaa, että kansallisia energiatehokkuussuunnitelmia laadittaessa jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kuulemismenettelyjä, joihin alue- ja paikallistason toimijat voivat osallistua (alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa). Näin voidaan varmistaa, että kansalliset suunnitelmat ovat johdonmukaisia alue- ja paikallistason tavoitteisiin ja keinoihin nähden. Komitea korostaa niin ikään, että suunnitelmien toteuttamisesta vastaavina viranomaisina alue- ja paikallistason toimijoiden tulee voida osallistua myös seurantavaiheeseen.

43.   painottaa edelleen kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen merkitystä, koska se on konkreettinen osoitus paikallishallinnon sitoumuksesta edistää energiatehokkuutta ja vastata ilmastonmuutosta koskeviin haasteisiin. Komitea toteaa kuitenkin, että sopimuksen allekirjoittajilla ei ole käytössään yhteistä raportointimenetelmää. Kaupunginjohtajien ilmastosopimus on aloite, joka edellyttää alueiden raportoivan energiatehokkuudestaan tiukkojen ja yhteisten kriteerien perusteella. (7)

44.   kehottaa komissiota ryhtymään kiireesti toimenpiteisiin, jotta ajatus EU:n laajuisista yhteenliitetyistä energian jakeluverkoista saataisiin toteutettua. Näin EU kykenisi takaamaan luotettavan energiansaannin kaikille unionin kansalaisille. Kysymys on tärkeä myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta, jotta vähennetään Euroopan riippuvuutta autoritaaristen vallanpitäjien toimittamista fossiilisista polttoaineista.

45.   Keskeiset viestit – Tarvittavat toimet

ALUEIDEN KOMITEA

a)

kehottaa sisällyttämään energiatehokkuuden keskeiseksi ja kiinteäksi osaksi energiapolitiikkoja ja antamaan sille riittävästi painoa energiapolitiikan hierarkiassa

b)

kannattaa energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämiseen tähtäävien rahoitustukitoimenpiteiden yhä parempaa yhteennivomista EU:n tulevissa rahoitusohjelmissa

c)

kehottaa vahvistamaan toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen ja energiankulutustapoihin, ja katsoo tämän edellyttävän ”kepin ja porkkanan” yhdistelmää, jonka avulla osoitetaan taloudelliset perusteet mutta painotetaan myös yhä enemmän velvoittavia vaatimuksia, kun se on tarpeen

d)

toteaa, että politiikassa keskitytään tätä nykyä asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen kaupungeissa, mutta korostaa tarvetta tarttua yhä kattavammin ja koordinoidummin myös maaseudulla esiintyviin energiankäytön ja -tuotannon haasteisiin ja mahdollisuuksiin

e)

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia jakamaan energiatehokkuus- ja energiansäästötoimiin liittyviä parhaita käytäntöjä ja edistämään muutoksensietokykyä energia-asioissa suunnittelemalla palvelujen tuottaminen mahdollisimman energiatarkaksi ja tekemällä tätä koskevia kokeiluja.

Bryssel 4. toukokuuta 2012

Alueiden komitean puheenjohtaja

Mercedes BRESSO


(1)  Kansainvälisen energiajärjestön raportti 2011.

(2)  Euroopan komissio.

(3)  Eurostat.

(4)  COM(2011)896 final.

(5)  Suuntaa-antava lausunto aiheesta ”Ilmastonmuutoskysymysten valtavirtaistaminen ja EU:n tuleva talousarvio”, CdR 104/2011.

(6)  Ehdotus asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevien yhteisten säännösten kumoamisesta, COM(2011) 615 final.

(7)  http://ec.europa.eu/energy/publications/doc/2012_thinkbooklet.pdf.


III Valmistavat säädökset

ALUEIDEN KOMITEA

95. täysistunto 3. ja 4. toukokuuta 2012

27.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 225/58


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus yleisasetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvista rahastoista”

2012/C 225/07

ALUEIDEN KOMITEA

kehottaa laatimaan tulevaa koheesiopolitiikkaa (2014–2020) varten kunnianhimoisen talousarvion, jotta voidaan täyttää perussopimuksen ja Eurooppa 2020 -strategian haasteelliset tavoitteet. Komitea kehottaa myös ottamaan BKT:n ohella huomioon muitakin indikaattoreita kehitystasojen ja varojen jakamisen arvioinnissa.

kannattaa komission ehdottamaa rakennetta eli kahden suuren tavoitteen (”investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” ja ”Euroopan alueellinen yhteistyö”) määrittelyä, ESR:n säilyttämistä koheesiopolitiikan piirissä ja uuden siirtymäalueiden luokan perustamista turvaverkoksi täysimääräisen lähentymistuen piiristä putoavia alueita varten.

kehottaa todelliseen joustavuuteen rakennerahastovarojen jakamisessa siten, että mukaudutaan entistä realistisemmin alueiden tarpeisiin ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset suoraan mukaan. Joustavuutta tulisi soveltaa EAKR:n ja ESR:n välisessä jaossa sekä rahastovarojen temaattisessa keskittämisessä Eurooppa 2020 -strategian tiettyihin tavoitteisiin. Komitea kehottaakin asettamaan erityisasetuksissa säädetyt vähimmäismäärät huomattavasti alhaisemmalle tasolle tai joustavoittamaan niitä.

on tyytyväinen yhteisen strategiakehyksen strategisen lähestymistapaan, jossa kaikki alueellista tehtävää hoitavat rahastot liitetään mukaan. Tämä merkitsee koordinoinnin parantamista Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kanssa. Komitea toivoo myös, että alueellinen yhteenkuuluvuus otetaan entistä paremmin huomioon toteuttamalla kaupunki- ja paikalliskehitystä tukevia toimia, yhdennettyjä alueellisia investointeja ja yhteisiä toimintasuunnitelmia, mutta kehottaa samalla kiinnittämään erityistä huomiota alueisiin, joilla on käynnissä teollisuuden muutosprosesseja, ja alueisiin, jotka kärsivät väestöön liittyvistä haitoista.

suosittaa mahdollisuutta toteuttaa useista rahastoista (EAKR, ESR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) tukea saavia ohjelmia ja kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tällaisten ohjelmien valmistelua ja toteuttamista varten suhteellisuusperiaatetta asianmukaisesti noudattaen.

ei hyväksy makrotaloudellisia ehtoja eikä suoritusvarausta, sillä komitea katsoo niiden olevan ristiriidassa koheesiopolitiikan ensisijaisen tavoitteen kanssa, mutta kannattaa sen sijaan joustovarausta, johon saataisiin varat ilman eri toimenpiteitä vapautetuista maksusitoumuksista ja jolla voitaisiin rahoittaa kokeiluluontoisia aloitteita. Komitea kannattaa myös kevennettyjä ja pikemminkin ehkäiseviä kuin rankaisevia ennakkoehtoja.

korostaa hallintosääntöjen tosiasiallista yksinkertaistamista valvonta- ja tarkastusviranomaisten kannalta, tuloja tuottavia toimia ja kiinteämääräisiä kustannuksia.

Esittelijä

Catiuscia MARINI (IT, PSE), Umbrian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta

COM(2011) 615 final

I   POLIITTISET SUOSITUKSET

A.    Yhteisön talousarvio ja varojen jakaminen

ALUEIDEN KOMITEA

Asianmukainen ja tasapainoinen yhteisön talousarvio

1.

muistuttaa, että Euroopan unionilla on oltava talousarvio, jonka avulla se kykenee varmistamaan tehokkaan koheesiopolitiikan ja vastaamaan Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

2.

kehottaa säilyttämään kussakin alueluokassa yhteisön tuen vähintään samalla tasollakuin nykyisellä ohjelmakaudella.

3.

korostaa, että nykyinen vakava taloudellinen, rahoituksellinen ja sosiaalinen kriisitilanne on vakiinnuttamassa Euroopan tasolle vaarallisen vajaatyöllisyyden tilan, joka vaikuttaa suuresti, mutta eri tavoin kaikkiin Euroopan unionin alueisiin. Tässä yhteydessä rakennerahastot tarjoavat rahoituslähteen, joka on korvaamaton kriisin torjumisen ja Euroopan alueiden kehityksen tukemisen kannalta.

Varojen käyttövaikeuksien rajoittaminen

4.

kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaita aloitteita, jotta lievennetään eräiden jäsenvaltioiden vaikeuksia käyttää varoja parantamalla yhteisön varojen hallinnointia – etenkin hallinto- ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamisen ja ajanmukaistamisen avulla – sekä edistämällä tulossuuntautumista.

Entistä oikeudenmukaisemmat ja tasapainoisemmat jakoperusteet

5.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisi vahvistaa osaltaan tarvetta käyttää tuoreita ja vertailukelpoisia BKT-lukuja ja muita indikaattoreita, jotta voidaan määritellä entistä täsmällisemmin Euroopan alueiden todellinen kehitystaso. (1) Varat on edelleenkin asianmukaisesti kohdennettava kehityksessä jälkeen jääneille alueille.

6.

katsoo, että varojen jakamisessa tulisi kiinnittää asiaankuuluvaa huomiota niiden jäsenvaltioiden erityispiirteisiin, joille on ominaista vahva kaksoistalous maan sisällä. Erityisesti komitea on huolissaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) varojen jakokriteeristä – ks. monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus – sillä siinä ei oteta riittävästi huomioon sosiaalisia, taloudellisia ja rakenteellisia eroja.

B.    Koheesiopolitiikan rakenne

Yksinkertaistettu rakenne

7.

on tyytyväinen kahden suuren tavoitteen – ”investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” ja ”Euroopan alueellinen yhteistyö” – määrittelyyn, sillä näin edistetään koheesiopolitiikan rakenteen yksinkertaistamista.

8.

suhtautuu myönteisesti siirtymäalueiden luokan perustamiseen ilman, että alennetaan kahdelle muulle alueluokalle kohdennetun tuen tasoa. Komitea pitää myös tervetulleena ehdotettua turvaverkkoa täysimääräisen lähentymistuen piiristä putoavia alueita varten. Tämän uuden luokan avulla voidaan tukea entistä paremmin lähentymistavoitteen piiristä poistuvia alueita sekä muita alueita, joiden asukaskohtainen BKT on 75–90 prosenttia unionin keskiarvosta, sekä mukauttaa EU:n tukea kehitystason perusteella ja lieventää nykyisellä ohjelmakaudella havaittuja kynnysvaikutuksia. Rahoituksen on tarkoitus vapautua etenkin alueilta ja valtioilta, jotka poistuvat lähentymistavoitteen ja koheesiorahaston piiristä. Tätä järjestelyä olisi sovellettava kaikkiin yhteisen strategiakehyksen kattamiin rahastoihin.

9.

toteaa, että myös alueellisiin valtiontukiin vuosina 2014–2020 sovellettavissa säännöissä on noudatettava tulevan koheesiopolitiikan rakennetta ja ettei koheesiopolitiikan ja kilpailulainsäädännön välille saa syntyä ristiriitoja tukialueita määriteltäessä.

Euroopan sosiaalirahaston asianmukainen rooli koheesiopolitiikassa

10.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan sosiaalirahasto säilytetään koheesiopolitiikassa perusluonteisena välineenä, jonka avulla edistetään työllisyyttä, työntekijöiden osaamista ja sosiaalista osallisuutta.

11.

edellyttää kuitenkin, että alueviranomaiset ja toimivaltaiset paikallisviranomaiset päättävät toissijaisuusperiaatteen mukaisesti investointiprioriteettien valinnasta ja rakennerahastovarojen jakamisesta EAKR:n ja ESR:n kesken.

C.    Kaikkia rahastoja koskevat yhteiset periaatteet

Vahvistettu kumppanuus ja monitasoinen hallinto

12.

kehottaa ottamaan kaikkien jäsenvaltioiden alueelliset viranomaiset monitasoisen hallinnon periaatteen ja kunkin jäsenvaltion sisäisen toimivaltajaon pohjalta täysimääräisesti mukaan erilaisten strategia-asiakirjojen – yhteisen strategiakehyksen ja erityisesti kumppanuussopimuksen – laadintaan sekä niistä käytäviin neuvotteluihin ja niiden täytäntöönpanoon. Myös alueellisten kumppanuussopimusten, jotka tehdään paikallisten, alueellisten ja valtiollisten viranomaisten välillä, tulee olla käytettävissä vaihtoehtoisena keinona virallistaa kumppanuusjärjestelyt valtiovallan kanssa

13.

pitää epäasiallisena sitä, että alue- ja paikallisviranomaiset rinnastetaan kumppanuuden osalta talouselämän osapuoliin ja työmarkkinaosapuoliin, sillä kyseiset viranomaiset edustavat hallinnoimiensa yhteisöjen yleisiä intressejä ja osallistuvat – kunkin jäsenvaltion institutionaaliset puitteet huomioon ottaen – koheesiopolitiikan hankkeiden hallintoon ja rahoitukseen.

Alueen kehitystasoa vastaava osarahoitusosuus

14.

vahvistaa tukevansa eurooppalaista osarahoitusperiaatetta, jolla varmistetaan alueellisten toimijoiden vastuullistaminen.

15.

katsoo, että jos alv:tä ei voida palauttaa, sen tulee kuulua tuen piiriin.

16.

katsoo, että olisi eroteltava toisistaan kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ja julkiseen sektoriin kuuluvat kumppanit. Toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten, tai niiden edustajien, tulisi voida osallistua täysivaltaisesti kumppanuussopimuksien valmistelusta käytäviin neuvotteluihin myös jäsenvaltiotasolla eikä vain aluetasolla.

D.    Koheesiopolitiikan ja eurooppa 2020 -strategian yhteydet

Tasapainoinen ja joustava temaattinen keskittäminen

17.

ottaa huomioon temaattisen keskittämisen periaatteen soveltamisen Eurooppa 2020 -strategian avaintavoitteisiin ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisiin tavoitteisiin, jotka kuuluvat yhteisön temaattisen kehyksen piiriin, mutta on huolissaan joustavuuden puutteesta valittaessa temaattisia tavoitteita, jotka tulisi määritellä alueellisen analyysin pohjalta.

18.

kehottaa näin ollen todelliseen joustavuuteen kaikkien yhteisen strategiakehyksen rahastojen yhteydessä siten, että kukin hallintoviranomainen voi keskittää varat haluamiinsa temaattisiin tavoitteisiin mahdollisimman vapaasti. Komitea kehottaa myös yleisesti ottaen asettamaan erityisasetuksissa säädetyt vähimmäismäärät huomattavasti alhaisemmalle tasolle tai joustavoittamaan niitä.

E.    Strateginen lähestymistapa ja koheesiopolitiikan hallintomalli

Yhteinen strategiakehys: pyrkimys alueellista tehtävää hoitavien rahastojen integroinnin vahvistamiseen

19.

kannattaa rahastojen entistä parempaa integrointia ja suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto liitetään yhteiseen strategiakehykseen kuitenkin niin, että kunkin rahaston erityispiirteet säilytetään.

20.

pitää asianmukaisena, että Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto hyväksyvät yhteisen strategiakehyksen, ja katsoo, että unionin toimielimistä mahdollisimman monen olisi osallistuttava kyseisen asiakirjan hyväksymiseen. Komitean kannattaakin yhteisen strategiakehyksen sisällyttämistä yleisasetukseen liitteenä.

21.

pitää tarpeellisena, että yhteisessä strategiakehyksessä mainitut mekanismit ovat riittävän joustavia, jotta mahdollistetaan todellinen integrointi alue- ja aluekehityspolitiikkojen kanssa.

22.

katsoo, että yhteisen strategiakehyksen pitäisi edistää ensisijaisesti alhaalta ylöspäin suuntautuvaa alueellista lähestymistapaa ja rahoituksen yhdentämistä. Yhteisen strategiakehyksen suositusten ei pidä olla liian ohjailevia, jotta jäisi riittävästi joustonvaraa valittaessa keinoja rakenne- ja koheesiorahastoasetuksissa määriteltyjen temaattisten tavoitteiden ja investointiprioriteettien saavuttamista varten.

23.

korostaa, että yhteisessä strategiakehyksessä tulisi kytkeä asianmukaisesti toisiinsa yleisasetuksen 9 artiklan temaattiset tavoitteet sekä EAKR:stä, ESR:stä, koheesiorahastosta, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetuissa asetuksissa luetellut investointiprioriteetit, jotta voitaisiin antaa oikeudellinen varmuus siitä, että prioriteetit ovat yhteensopivia, ja jotta voitaisiin välttää aukot ja päällekkäisyydet niiden välillä. Näin useasta rahastosta rahoitettavat ja myös useaan aihealueeseen kuuluvat prioriteettihankkeet voidaan toteuttaa yhtenäisesti ja saumattomasti.

Kumppanuussopimus: pikemminkin sopimus kuin kumppanuus

24.

kannattaa sitä, että alueviranomaiset ja toimivaltaiset paikallisviranomaiset, jotka ovat koheesiopolitiikan rahoittajia ja toteuttajia, voisivat – institutionaalisten järjestelmiensä mukaisesti – osallistua täysimääräisesti kumppanuussopimusten laatimiseen, niistä käytäviin neuvotteluihin sekä niiden toteuttamiseen ja muuttamiseen (13 artiklan 2 kohta).

25.

vaatii etenkin, että alueviranomaiset voivat – institutionaalisten järjestelmiensä mukaisesti – osallistua sopimuksen puitteissa suoraan sisäisten ehtojen ja niistä aiheutuvien seuraamusten määrittelyyn (14 artikla).

26.

on huolissaan mahdollisista viivästyksistä, jotka johtuvat siitä, että niin kumppanuussopimus kuin toimenpideohjelmat on esitettävä samanaikaisesti. Komitea kehottaakin esittämään ohjelmat kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen esittämisestä.

Toimenpideohjelmat: pyrkimys alueelliseen ja integroituun hallintoon

27.

suosittaa, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat – institutionaalisten järjestelmiensä mukaisesti – tiiviisti unionin rahastojen hallinnointiin, ja kannustaa voimakkaasti toteuttamaan useista rahastoista tuettavia ohjelmia.

28.

huomauttaa, että parantamalla eri rahastojen toteuttamista käsittelevien yhteisten säännösten yhdenmukaistamista edistettäisiin rahastojen integrointia ja lisättäisiin toimien tehokkuutta ja vaikutusta sekä vähennettäisiin lopulliselle tuensaajalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

29.

kehottaa komissiota arvioimaan parhaillaan käynnissä olevien makroaluestrategioiden toimintaa, vaikutuksia ja lisäarvoa.

F.    Tuloksiin ja arviointiin tähtäävä ohjelmasuunnittelu

Makrotaloudelliset ehdot: kaksinkertainen pakote jäsenvaltioille

30.

torjuu painokkaasti ehdotukset, joilla pyritään nivomaan koheesiopolitiikka vakaussopimuksen noudattamiseen (makrotaloudelliset ehdot). Alueiden komitea katsoo, että makrotaloudelliset ehdot tähtäävät toisiin tavoitteisiin kuin koheesiopolitiikka.

31.

katsoo näin ollen, ettei alueellisia yhteisöjä voida rangaista siitä, etteivät eräät jäsenvaltiot noudata sitoumuksiaan etenkään julkistalouden alijäämän osalta (21 artikla).

Kevennetyt ja pikemminkin ehkäisevät kuin rankaisevat ennakkoehdot

32.

kannattaa ennakkoehtojen periaatetta, jota on pidettävä investointien tehokkaan toteuttamisen edellyttämänä perusluonteisena ennakkoedellytyksenä, samoin kuin aiempien kokemusten arviointia. Tässä yhteydessä on vältettävä sekä koheesiopolitiikan kuormittamista velvoitteilla, jotka eivät siihen kuulu, että hallintotaakan lisäämistä.

33.

on kuitenkin huolissaan siitä, että kolmansille toimijoille asetetut ehdot (ks. yhteisön direktiivien puutteellinen siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä) saattavat haitata ohjelmien ja hankkeiden laatimista ja toteuttamista alue- ja paikallistasolla. Alueiden komitea katsookin, että ennakkoehtojen täytyy rajoittua niihin seikkoihin, jotka liittyvät suoraan koheesiopolitiikan toteuttamiseen.

34.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, etteivät tällaiset ennakkoehdot voi johtaa maksujen keskeyttämiseen tai rahoitusoikaisuihin, lukuun ottamatta ehtoja, joiden noudattamiseen jäsenvaltio on sitoutunut.

Suoritusvaraus

35.

on huolissaan suoritusvarauksen käyttöönotosta, sillä komitea pelkää, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia. Komitea kiinnittää huomiota tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon N:o 7/2011, jossa todetaan, että ”[v]uosina 2000–2006 oli käytössä samanlainen suoritusvaraus, joka ei kuitenkaan osoittautunut kovin onnistuneeksi. Tämä johtui siitä, että menoja oli saatu toteutettua hyvin vähäinen määrä väliarviointiin mennessä, ja lisäksi ei ollut käytettävissä sopivia menetelmiä ohjelmien edistymisen arvioimiseksi.”

36.

kannattaa sen sijaan joustovarausta, johon saataisiin varat ilman eri toimenpiteitä vapautetuista maksusitoumuksista ja jolla voitaisiin rahoittaa älykkääseen, kestävään tai osallistavaan kasvuun liittyviä kokeiluluontoisia aloitteita tai kriisitoimia.

Tuloskehys ohjausvälineenä

37.

tuo esiin, että tulosten tarkistuskehys käsittää kunkin prioriteetin välitavoitteiden asettamisen vuosiksi 2016 ja 2018. Komitean mielestä kyse on tässä yhteydessä oltava koko ohjelmakauden tulosten ohjaus- ja valvontamekanismista niin että asianomaisiin toimintalinjoihin ei tarvitse tehdä rahoitusoikaisuja, jos ei ole saavutettu lopullisen täytäntöönpanokertomuksen perusteella asetettuja tavoitteita, sillä tällainen epäonnistuminen saattaa johtua sosioekonomisista olosuhteista sekä valtiollisten ja alueellisten viranomaisten tämän takia tekemistä tarvittavista muutoksista toimintalinjoihin.

38.

katsoo, että tämä uusi säännös on tarpeeton lisä komission ehdottamien erilaisten ehtojen (makrotaloudelliset ehdot, ennakko- ja jälkiehdot), toimien ennakkotarkistuksen, toimien aikana tapahtuvan tarkistuksen ja jälkitarkistuksen sekä määrällisten tavoitteiden ja tulosindikaattorien määrittelyn rinnalle. Komitea kannattaa myös nykyistä tiiviimpää yhteyttä 48, 49 ja 50 artiklassa mainittuihin arviointitoimiin.

Ennakkomaksujen korotus

39.

kannattaa ehdotusta, jolla pyritään velvoittamaan hallintoviranomaiset suorittamaan maksut tuensaajille ennen korvauksen anomista komissiolta, ja toivoo ennakkomaksujärjestelmän joustavoittamista ja ennakkomaksujen korottamista, jotta parannetaan hallintaviranomaisten likviditeettiä.

Seuraamukset ja rahoitusoikaisut: pikemminkin ehkäisevä kuin rankaiseva lähestymistapa

40.

katsoo, että jos jäsenvaltio on vaikeassa rahoituskriisissä ja on saanut unionin tukea, komissio voisi muuttaa kumppanuussopimusta ja toimenpideohjelmia jäsenvaltion ja asianomaisten alueellisten yhteisöjen kanssa käytävän rakentavan vuoropuhelun puitteissa. Komitea toivookin, että komission asiantuntijat pyrkisivät tukemaan jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisia ja vahvistamaan niiden valmiuksia hallinnoida tehokkaasti unionin varoja.

G.    Koheesioperiaatteen vahvistaminen

Yhdennettyä kaupunki- ja paikalliskehitystä sekä yhdennettyjä alueellisia investointeja tukevien toimien edistäminen

41.

on erittäin tyytyväinen siihen, että yhdennettyyn kaupunkikehitykseen kiinnitetään huomiota, ja ennen kaikkea suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, jotka koskevat paikalliskehitystä tukevia toimia ja yhdennettyjä alueellisia investointeja. Niiden tulee olla seuraavan ohjelmakauden tärkeimpiä toteuttamisvälineitä. Komitea kehottaa samalla selventämään näiden uusien säännösten toteuttamista.

42.

toivoo, että kyseisiä säännöksiä sovellettaessa otetaan erityisesti huomioon tietyt ehdot, jotta varmistetaan yhdennetyn alueellisen kehityksen tehokas toteutus, kuten eri rahastotoimien ja etenkin EAKR:stä ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta taajamien lähialueille sekä toiminnallisille alueille myönnettävän tuen koordinointi, niiden integrointi, hankealueiden määrittely ja johdonmukaisen strategian laatiminen.

43.

on erittäin tyytyväinen siihen, että paikallisyhteisöjen omiin kehityshankkeisiin voidaan saada 10 prosentin lisäys osarahoitusosuuteen, ja kehottaa soveltamaan tätä myös yhdennettyihin alueellisiin investointeihin. Komitea katsoo, että hallintoviranomaisten ja paikallisten kumppanien tulee päättää kansallisella tasolla yhdessä paikallisten toimintaryhmien organisaatiosta ja toiminnasta.

44.

kehottaa tarkistamaan sääntöä, jonka mukaan julkisella sektorilla ei voi olla yli 49 prosentin osuutta äänimäärästä, niissä tapauksissa, joissa paikalliskehityksen kumppanuudet on jo muodostettu.

45.

korostaa, että paikalliskehitys tulee nähdä kokonaisvaltaisena käsitteenä, joka mahdollistaa yhdennettyjen alueellisten investointien, kaupunkeja koskevien toimien ja yhteisten toimintasuunnitelmien toteuttamisen.

Asianmukaiset toimet niiden alueiden tukemiseksi, joilla on maantieteellisiä ja väestökehitykseen liittyviä erityispiirteitä

46.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota alueisiin, joilla on käynnissä teollisuuden muutosprosesseja, alueisiin, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, jotka jättävät ne muihin verrattuna jälkeen taloudellisessa ja alueellisessa yhteenkuuluvuudessa, sekä syrjäisimpiin alueisiin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 ja 349 artikla).

Alueiden verkottumisen tukemisen jatkaminen rahoittamalla infrastruktuureja

47.

on huolissaan siitä, että kehittyneitä alueita ei oteta huomioon infrastruktuurien ja etenkin nopeiden tieto- ja viestintäverkkojen rahoituksessa.

H.    Hallinto-, valvonta- ja tarkastussääntöjen yksinkertaistaminen

Hallinnon yksinkertaistaminen ja jaettu valvontavastuu

48.

kehottaa yksinkertaistamaan tosiasiallisesti rahastotoimien toteuttamista koskevia säännöksiä hallinto-, valvonta- ja tarkastusviranomaisten hyväksi, sillä näin helpotetaan myös tuensaajien mahdollisuuksia saada rahoitusta.

49.

on huolissaan siitä, että hallinnollisten valmiuksien tukeminen on ESR:n osalta rajoitettu niihin jäsenvaltioihin, joissa on kehityksessä jälkeen jääneitä alueita tai jotka ovat oikeutettuja koheesiorahastosta myönnettävään tukeen, muttei näin kuitenkaan ole EAKR:n osalta, vaikka näitä kahta rahastoa koskevat jäsenvaltioiden järjestelmät toimivat samoin velvoittein.

50.

toivoo, että entistä päättäväisemmän tulossuuntautuneisuuden myötä rahastojen käytössä kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota suoritukseen, laatuun ja tehokkuuteen eikä niinkään normien muodolliseen noudattamiseen ja menojen määrään.

51.

katsoo, että komission liialliset viitteet delegoituihin säädöksiin (noin 50 mainintaa asetuksessa) saattavat hidastaa rahastojen käyttöä. Komitea ehdottaakin, että laaditaan komission täytäntöönpanoasetus, jossa määritellään alustavasti kaikki täytäntöönpanosäännökset.

Koordinoinnin lisääminen ja suhteellisuus valvonnassa

52.

suhtautuu epäillen hyväksynnän antavan viranomaisen nimittämiseen ministeritasolla, sillä se olisi tarpeeton valvonnan lisätaso. Sen tehtävänä olisi hyväksyä hallinto- ja todentamisviranomaiset ennakkotarkastuksen perusteella. Komitea katsoo, että hyväksynnän tulisi koskea pikemminkin järjestelmiä kuin toimijoita.

53.

muistuttaa siitä riskistä, että suhteellisuusperiaatteen asiaton soveltaminen saattaa johtaa jäsenvaltioiden epätasa-arvoiseen kohteluun, sillä jäsenvaltiot, jotka saavat eniten rakennerahastotukea, joutuisivat kantamaan suuren osan hallinto- ja valvontataakasta. Jos lisäksi valvonnan taso riippuu ohjelmien rahoitusulottuvuudesta, useista rahastoista tukea saavien ohjelmien hyväksymispäätökset saattavat vähentyä.

54.

katsoo, että ehdotetun vuotuisen tilien tarkastuksen ja hyväksymisen tulisi olla vapaaehtoista, jotta hallintoviranomaiset voivat halutessaan yksinkertaistaa päättämismenettelyä ohjelmakauden lopussa ja vähentää kirjanpitoasiakirjojen säilytysaikaa (67, 76, 77 ja 131 artikla).

55.

toivoo, että vältetään kansallisten tai alueellisten tarkastusviranomaisten, komission tai tilintarkastustuomioistuimen sekä toimijoiden suorittamaa moninkertaista valvontaa, ja ehdottaa, että toteutetaan yhteisiä järjestelmällisiä tarkastuksia alueellisella tasolla päällekkäisyyksien välttämiseksi ja yhteisen arvioinnin edistämiseksi (65 artiklan 2 kohta).

Aidosti yksinkertaistetut ja yrittäjäystävälliset rahoitusjärjestelyt

56.

pitää tarpeellisena lisäselvitysten tekemistä rahoitusvälineiden käytöstä niitä koskevan, EU:n varojen käyttöön liittyvän kirjanpidon, niiden valvonnan ja niiden omistajuuden osalta. Komitea kannattaa kuitenkin rahoitusjärjestelyvälineiden käyttöä rahastojen vaikutuksen parantamiseksi sillä ehdolla, että ne ovat lisänä koheesiopolitiikan tukeen eivätkä heikennä sitä ja että tuki rajoittuu muodoltaan perinteisiin rahoitusvälineisiin (pääomasijoitukset, luotot, vakuudet) eikä ulotu läpinäkymättömiin rahoitusvälineisiin, kuten johdannaisiin tai strukturoituihin rahoitusvälineisiin.

57.

pitää liian sitovana säännöstä, jonka mukaan rahoitusvälineet on käytettävä kahden vuoden kuluessa niiden aktivoinnista ohjelman tavoitteiden mukaisesti ja vähintään kymmenen vuoden aikana ohjelman päättämisestä.

Yhteinen toimintasuunnitelma: kokeilemisen arvoinen uudistus

58.

on tyytyväinen komission ehdotukseen yhteisten toimintasuunnitelmien (Joint Action Plan) laatimisesta. Ne sisältävät joukon tuensaajan vastuulla yhden tai useamman toimenpideohjelman puitteissa toteutettuja hankkeita. Näin vähennetään huomattavasti hallintoon ja valvontaan liittyviä sääntöjä. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että infrastruktuurihankkeet jäävät soveltamisalan ulkopuolelle.

59.

edellyttää, että komissio, jäsenvaltio ja ohjelmaan osallistuvat alueelliset viranomaiset päättävät toimintasuunnitelmasta ottaen myös huomioon tuen määrä, ja kehottaa alentamaan kynnysarvon 5 miljoonaan euroon.

Tuloja tuottavat toimet: tarve lisätä joustavuutta

60.

kehottaa ottamaan käyttöön ajanjakson 2000–2006 voimassa olleet säännöt, joiden mukaan tuloja tuottaviin hankkeisiin sovelletaan yhtä erityistä (alennettua) tukitasoa.

Kiinteämääräiset kustannukset: yksinkertaistamistoimi, jota yhä odotetaan

61.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen erimuotoisista yksinkertaistetuista tuista ja kehottaa hallintoviranomaisia ja tuensaajia hyödyntämään entistä enemmän vakioyksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta.

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään mahdollisimman pian oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavan laskentamenetelmän sekä yksikkökustannusmenetelmät ja -taulukot, jotta hankkeen toimijat voivat käyttää niitä ohjelmasuunnittelun alussa. Samalla tulee ottaa asianmukaisesti huomioon käynnissä olevalla ohjelmakaudella jo saadut kokemukset.

II   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 14 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jotta ohjelmasuunnittelulle voitaisiin tarjota selkeämmät strategiset suuntaviivat jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, komission olisi hyväksyttävä delegoidulla säädöksellä yhteinen strategiakehys, jolla unionin tavoitteet muunnetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen keskeisiksi toimenpiteiksi. Yhteisen strategiakehyksen olisi edistettävä alakohtaista ja alueellista koordinointia unionin tukitoimissa yhteisen strategiakehyksen rahastojen osalta sekä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa.

Jotta ohjelmasuunnittelulle voitaisiin tarjota selkeämmät strategiset suuntaviivat jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, , jolla unionin tavoitteet muunnetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen keskeisiksi toimenpiteiksi. Yhteisen strategiakehyksen olisi edistettävä alakohtaista ja alueellista koordinointia unionin tukitoimissa yhteisen strategiakehyksen rahastojen osalta sekä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa.

Perustelu

Delegoidulla säädöksellä lainsäätäjä voi siirtää komissiolle vallan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Yhteisen strategiakehyksen tavoitteena on puolestaan tarjota suuntaviivoja ja yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat kaikkia yhteisesti hallinnoituja rahastoja, joten siihen sisältyy keskeisiä osatekijöitä, jotka on esitettävä unionin kaikille toimielimille ja joita on voitava muuttaa tarvittaessa.

Muutosehdotus 2

Johdanto-osan 16 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Komission hyväksymän yhteisen strategiakehyksen perusteella kunkin jäsenvaltion olisi laadittava yhteistyössä kumppaneidensa kanssa ja komission kanssa vuoropuhelua käyden kumppanuussopimus. Kumppanuussopimuksella olisi siirrettävä yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetut osatekijät kansalliseen yhteyteen sekä vahvistettava määrätietoiset sitoumukset unionin tavoitteiden toteuttamisesta yhteisen strategiakehyksen rahastojen ohjelmatyön kautta.

Komission hyväksymän yhteisen strategiakehyksen perusteella kunkin jäsenvaltion olisi laadittava yhteistyössä kumppaneidensa kanssa ja komission kanssa vuoropuhelua käyden kumppanuussopimus. Kumppanuussopimuksella olisi siirrettävä yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetut osatekijät kansalliseen yhteyteen sekä vahvistettava sitoumukset unionin tavoitteiden toteuttamisesta yhteisen strategiakehyksen rahastojen ohjelmatyön kautta.

Perustelu

Alue- ja paikallisviranomaisten tulee koheesiopolitiikan rahoittajina ja toteuttajina osallistua täysimääräisesti sen laatimiseen, siitä käytäviin neuvotteluihin sekä sen toteuttamiseen ja muuttamiseen.

Muutosehdotus 3

Johdanto-osan 18 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kullekin ohjelmalle olisi määriteltävä tuloskehys, jotta voidaan seurata edistymistä kullekin ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ohjelmakauden aikana. Komission olisi tarkasteltava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmien tuloksia vuosina 2017 ja 2019. Vuonna 2019 olisi varattava ja kohdennettava suoritusvaraus sinne, missä on saavutettu tuloskehyksessä vahvistetut välitavoitteet. ”Euroopan alueellisen yhteistyön” ohjelmille ei tulisi kohdentaa suoritusvarausta niiden vaihtelevuuden ja useaan maahan liittyvän luonteen vuoksi. Voidakseen varmistaa, ettei unionin talousarviota käytetä tuhlailevasti tai tehottomasti, komission olisi voitava silloin, kun puutteet välitavoitteiden tai tavoitteiden saavuttamisessa ovat merkittäviä, keskeyttää ohjelmalle maksettavat maksut tai tehdä ohjelmakauden lopussa rahoitusoikaisuja.

Kullekin ohjelmalle olisi määriteltävä tuloskehys, jotta voidaan seurata edistymistä kullekin ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ohjelmakauden aikana. Komission olisi tarkasteltava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmien tuloksia vuosina 2017 ja 2019.

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Sen sijaan kannatetaan joustovarausta, johon saataisiin varat ilman eri toimenpiteitä vapautetuista maksusitoumuksista ja jolla voitaisiin rahoittaa älykkääseen, kestävään tai osallistavaan kasvuun liittyviä kokeiluluontoisia aloitteita tai kriisitoimia.

Muutosehdotus 4

Johdanto-osan 19 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kun muodostetaan tiiviimpi yhteys koheesiopolitiikan ja unionin talouden ohjauksen välille, varmistetaan, että yhteisen strategiakehyksen rahastoista annettavan rahoituksen vaikuttavuus lisääntyy terveen talouspolitiikan avulla ja että yhteisen strategiakehyksen rahastot voidaan tarvittaessa suunnata uudelleen maan taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämän prosessin on oltava asteittainen, ja se on aloitettava tekemällä kumppanuussopimukseen ja ohjelmiin muutoksia, joilla toteutetaan neuvoston suosituksia, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon korjaamista ja sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemista. Jos jäsenvaltio ei yhteisen strategiakehyksen rahastojen entistä paremmasta hyödyntämisestä huolimatta toteuta tehokkaita toimenpiteitä talouden ohjausprosessin yhteydessä, komissiolla olisi oltava oikeus keskeyttää maksut ja sitoumukset osittain tai kokonaisuudessaan. Keskeytyspäätösten olisi oltava oikeasuhteisia ja tehokkaita, ja niissä olisi otettava huomioon yksittäisten ohjelmien vaikutukset kyseisten jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen korjaamisen kannalta sekä kumppanuussopimukseen aiemmin tehdyt muutokset. Keskeytyksistä päättäessään komission olisi myös noudatettava tasapuolista kohtelua jäsenvaltioiden välillä ja otettava huomioon erityisesti keskeytyksen vaikutukset kyseisen jäsenvaltion talouteen. Keskeytykset olisi lopetettava ja varat asetettava jälleen kyseisen jäsenvaltion saataville heti, kun jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Kun muodostetaan tiiviimpi yhteys koheesiopolitiikan ja unionin talouden ohjauksen välille, varmistetaan, että yhteisen strategiakehyksen rahastoista annettavan rahoituksen vaikuttavuus lisääntyy terveen talouspolitiikan avulla ja että yhteisen strategiakehyksen rahastot voidaan tarvittaessa suunnata uudelleen maan taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämän prosessin on oltava asteittainen, ja se on aloitettava tekemällä kumppanuussopimukseen ja ohjelmiin muutoksia, joilla toteutetaan neuvoston suosituksia, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon korjaamista ja sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemista.

Perustelu

Alueiden komitea vastustaa tiukasti makrotaloudellisia ehtoja koskevia säännöksiä. Vakaus- ja kasvusopimukseen sidoksissa olevien seuraamusten tai kannustimien soveltaminen makrotaloudellisten ehtojen noudattamisen varmistamiseksi saattaa itse asiassa rangaista tuntuvasti alue- ja paikallisyhteisöjä, jotka eivät ole vastuussa siitä, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitteitaan.

Muutosehdotus 5

Johdanto-osan 29 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Yhteisen strategiakehyksen rahastojen seuranta- ja raportointijärjestelyjä on tarpeen yhdenmukaistaa hallintojärjestelyjen yksinkertaistamiseksi kaikilla tasoilla. On tärkeää varmistaa oikeasuhteiset raportointivaatimukset samoin kuin se, että käytettävissä on kattavat tiedot edistyksestä, joka on saavutettu keskeisissä tarkasteltavissa seikoissa. Sen vuoksi raportointivaatimusten on vastattava tiedontarpeita määrättyinä vuosina ja oltava ajallisesti yhdenmukaisia tulosten tarkastelujen kanssa.

Yhteisen strategiakehyksen rahastojen seuranta- ja raportointijärjestelyjä on tarpeen yhdenmukaistaa hallintojärjestelyjen yksinkertaistamiseksi kaikilla tasoilla. On tärkeää varmistaa oikeasuhteiset raportointivaatimukset samoin kuin se, että käytettävissä on kattavat tiedot edistyksestä, joka on saavutettu keskeisissä tarkasteltavissa seikoissa. Sen vuoksi raportointivaatimusten on vastattava tiedontarpeita määrättyinä vuosina .

Perustelu

Tulosten tarkastelussa tulee soveltaa koko ohjelmakautena saatujen tulosten ohjaus- ja valvontamekanismia.

Muutosehdotus 6

Johdanto-osan 43 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti vastuun ohjelmien toimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensisijaisesti jäsenvaltioille niiden hallinto- ja valvontajärjestelmien kautta. Toimien valinnan ja toteuttamisen valvonnan sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnan tehokkuuden parantamiseksi olisi määritettävä hallintoviranomaisen tehtävät.

Yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti vastuun ohjelmien toimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensisijaisesti jäsenvaltioille niiden hallinto- ja valvontajärjestelmien kautta. Toimien valinnan ja toteuttamisen valvonnan sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnan tehokkuuden parantamiseksi olisi määritettävä hallintoviranomaisen tehtävät.

Perustelu

Yhteisen strategiakehyksen kattamat rahastot kuuluvat aluepolitiikan alaan, joten viitattaessa rahastoja sääntelevän asetuksen soveltamiseen osallistuviin viranomaisiin ei pidä unohtaa alue- ja paikallisviranomaisia tämän politiikan tärkeimpinä toimijoina.

Muutosehdotus 7

Johdanto-osan 44 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jotta saataisiin ennakolta varmuus siitä, että hallinnon ja valvonnan keskeisten järjestelmien rakenne ja suunnittelu ovat asianmukaisia, jäsenvaltioiden olisi nimettävä hyväksynnän antava elin, joka on vastuussa hallinto- ja valvontaelinten hyväksynnästä ja hyväksynnän peruuttamisesta.

Perustelu

On vältettävä erilaisten elinten ja tahojen lisäämistä, sillä se monimutkaistaisi entisestään hallinto- ja valvontajärjestelmää.

Muutosehdotus 8

Uusi johdanto-osan kappale 55 kappaleen jälkeen

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

 

Perustelu

Tavoitetta määritellä kaikille eri rahastoille yhteiset säännökset ei ole tähän mennessä toteutettu siirtymäjärjestelyjen ja niihin liittyvien EU:n rahoitusosuuksien (yhteisrahoitusosuudet) osalta. Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) varten on luotu siirtymäjärjestelyjä (mm. turvaverkko), mutta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kohdalla näin ei ole. Tämä tarkoittaisi rahastojen käytön kannalta sitä, että tukiehdoissa olisi selkeitä eroja, mikä on ristiriidassa yhdenmukaistamispyrkimyksen kanssa. Näin ollen on välttämätöntä, että siirtymäjärjestelyjä sovelletaan myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon.

Muutosehdotus 9

Johdanto-osan 58 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jotta voitaisiin vahvistaa keskittymistä tuloksiin sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, olisi viisi prosenttia ”investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” -tavoitteeseen tarkoitetuista varoista asetettava syrjään suoritusvarauksena kunkin rahaston sekä kunkin jäsenvaltion jokaisen alueluokan osalta.

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Sen sijaan kannatetaan joustovarausta, johon saataisiin varat ilman eri toimenpiteitä vapautetuista maksusitoumuksista ja jolla voitaisiin rahoittaa älykkääseen, kestävään tai osallistavaan kasvuun liittyviä kokeiluluontoisia aloitteita tai kriisitoimia Euroopan globalisaatiorahaston ja Euroopan unionin solidaarisuusrahaston yhteydessä.

Muutosehdotus 10

Johdanto-osan 84 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Vuotuiseen tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen olisi liityttävä päätökseen saatujen toimien (EAKR:n ja koheesiorahaston osalta) tai menojen (ESR:n osalta) tukikelpoisuuden vuotuinen päättäminen. Toimenpideohjelmien lopulliseen päättämiseen liittyvien kustannusten ja tuensaajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi sekä oikeusvarmuuden lisäämiseksi vuotuisen päättämisen olisi oltava pakollista, ja näin ollen rajoitettaisiin ajanjaksoa, jonka ajan tositteet on säilytettävä ja jonka aikana toimia voidaan tarkastaa ja rahoitusoikaisuja määrätä.

Vuotuiseen tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen päätökseen saatujen toimien (EAKR:n ja koheesiorahaston osalta) tai menojen (ESR:n osalta) tukikelpoisuuden vuotuinen päättäminen. Toimenpideohjelmien lopulliseen päättämiseen liittyvien kustannusten ja tuensaajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi sekä oikeusvarmuuden lisäämiseksi vuotuisen päättämisen , ja näin ollen ajanjaksoa, jonka ajan tositteet on säilytettävä ja jonka aikana toimia voidaan tarkastaa ja rahoitusoikaisuja määrätä.

Perustelu

Voidaan katsoa, että ehdotettu vuotuinen tilien tarkastus ja hyväksyminen tarkoittaa tosiasiallisesti vuotuista päättämistä, mikä kasvattaa hallinnollista taakkaa, tuo kuvaan pakolliset varainhoitoa koskevat oikaisut tapauksissa, joissa Euroopan komissio ja/tai Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut sääntöjenvastaisuutta, ja vähentää joustavuutta maksujen ”ylikirjaamisen” ilmoittamisessa ja korvaamisessa, toisin kuin kaudella 2007–2013 on ollut asian laita.

Muutosehdotus 11

Johdanto-osan 87 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Toimiin kohdistuvien tarkastusten tiheyden olisi oltava oikeassa suhteessa rahastoista annettavan unionin tuen määrään. Etenkin olisi vähennettävä suoritettavien tarkastusten määrää, kun toimeen liittyvien tukikelpoisten menojen yhteismäärä on enintään 100 000 euroa. Olisi kuitenkin oltava mahdollista suorittaa tarkastuksia milloin tahansa, kun on näyttöä sääntöjenvastaisuudesta tai petoksesta, tai päätökseen saadun toimen päättämisen jälkeen osana otantatarkastusta. Jotta komission tekemien tarkastusten määrä olisi oikeassa suhteessa riskiin, komission olisi voitava vähentää toimenpideohjelmia koskevaa tarkastustyötään, jos merkittäviä puutteita ei ole tai jos voidaan luottaa tarkastusviranomaiseen.

Toimiin kohdistuvien tarkastusten tiheyden olisi oltava oikeassa suhteessa rahastoista annettavan unionin tuen määrään. Etenkin olisi , kun toimeen liittyvien tukikelpoisten menojen yhteismäärä on enintään euroa. Olisi kuitenkin oltava mahdollista suorittaa tarkastuksia milloin tahansa, kun on näyttöä sääntöjenvastaisuudesta tai petoksesta, tai päätökseen saadun toimen päättämisen jälkeen osana otantatarkastusta. Jotta komission tekemien tarkastusten määrä olisi oikeassa suhteessa riskiin, komission olisi voitava vähentää toimenpideohjelmia koskevaa tarkastustyötään, jos merkittäviä puutteita ei ole tai jos voidaan luottaa tarkastusviranomaiseen.

Perustelu

Jotta voitaisiin varmistaa todellinen suhteellisuus toimenpideohjelmien valvonnassa, komitea ehdottaa, että toimiin, joiden kohdalla tukikelpoisten menojen yhteismäärä on enintään 250 000 euroa, kohdistettaisiin korkeintaan yksi tarkastus.

Muutosehdotus 12

Johdanto-osan 88 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti seuraavista: kumppanuuden täytäntöönpanon tukemisen tavoitteita ja edellytyksiä koskevat käytännesäännöt, yhteisen strategiakehyksen hyväksyminen, kasvuun ja kilpailukykyyn liittyvän varauksen kohdentamista koskevat lisäsäännöt, paikallisten kehitysstrategioiden kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittely, yksityiskohtaiset säännöt rahoitusvälineistä (ennakkoarviointi, menojen tukikelpoisuus, tuen ulkopuolelle jäävä toiminta, tuen yhdistäminen, varojen siirtäminen ja hallinnointi, maksupyynnöt sekä vuotuisten maksuerien pääomittaminen), tuloja tuottaviin toimiin liittyvän kiinteän prosenttiosuuden määrittely, jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka koskevat sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamismenettelyä ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintää, hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevan hallinnollisen vahvistuslausuman malli, kansallisten tarkastusten edellytykset, hallinto- ja todentamisviranomaisten hyväksyntää koskevat kriteerit, yleisesti hyväksyttyjen tietovälineiden määrittäminen, rahoitusoikaisun suuruus, liitteiden muuttaminen sekä erityiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen asetuksesta (EY) N:o 1083/2006 uuteen asetukseen siirtymisen helpottamiseksi. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta muuttaa liitteitä I ja IV, jotta voidaan ottaa huomioon tarve mukauttaa niitä tulevaisuudessa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti seuraavista: kumppanuuden täytäntöönpanon tukemisen tavoitteita ja edellytyksiä koskevat käytännesäännöt, yksityiskohtaiset säännöt rahoitusvälineistä (ennakkoarviointi, menojen tukikelpoisuus, tuen ulkopuolelle jäävä toiminta, tuen yhdistäminen, varojen siirtäminen ja hallinnointi, maksupyynnöt sekä vuotuisten maksuerien pääomittaminen), tuloja tuottaviin toimiin liittyvän kiinteän prosenttiosuuden määrittely, jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka koskevat sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamismenettelyä ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintää, hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevan hallinnollisen vahvistuslausuman malli, kansallisten tarkastusten edellytykset, hallinto- ja todentamisviranomaisten hyväksyntää koskevat kriteerit, yleisesti hyväksyttyjen tietovälineiden määrittäminen, rahoitusoikaisun suuruus, liitteiden muuttaminen sekä erityiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen asetuksesta (EY) N:o 1083/2006 uuteen asetukseen siirtymisen helpottamiseksi. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta muuttaa liitteitä I ja IV, jotta voidaan ottaa huomioon tarve mukauttaa niitä tulevaisuudessa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

Perustelu

Delegoiduilla säädöksillä lainsäätäjä siirtää Euroopan komissiolle vallan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen osia. Johdanto-osaan ehdotettu poisto noudattaa lausunnossa esitettyjä huomioita, jotka liittyvät erityisesti 12 artiklaan (yhteinen strategiakehys), 18 artiklaan (suoritusvaraus) ja 29 artiklaan (paikalliset kehittämisstrategiat).

Muutosehdotus 13

Johdanto-osan 90 kappale

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Komissiolle olisi annettava valta antaa täytäntöönpanosäädöksillä kaikkien yhteisen strategiakehyksen rahastojen osalta päätöksiä kumppanuussopimusten hyväksymisestä, suoritusvarauksen kohdentamisesta ja jäsenvaltioiden talouspolitiikkoihin yhteydessä olevien maksujen keskeyttämisestä sekä rahastojen osalta päätöksiä toimenpideohjelmien hyväksymisestä, suurhankkeiden hyväksymisestä, maksujen keskeyttämisestä ja rahoitusoikaisuista.

Komissiolle olisi annettava valta antaa täytäntöönpanosäädöksillä kaikkien yhteisen strategiakehyksen rahastojen osalta päätöksiä kumppanuussopimusten hyväksymisestä sekä päätöksiä toimenpideohjelmien hyväksymisestä, suurhankkeiden hyväksymisestä, maksujen keskeyttämisestä ja rahoitusoikaisuista.

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Muutosehdotus 14

5 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kumppanuus ja monitasoinen hallinto

1.   Jäsenvaltion on järjestettävä kumppanuussopimuksen ja kunkin ohjelman osalta kumppanuudet seuraavien kumppaneiden kanssa:

(a)

toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut viranomaiset;

(b)

talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet; ja

(c)

kansalaisyhteiskuntaa, myös ympäristökumppaneita, ja valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat elimet sekä tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet.

Kumppanuus ja monitasoinen hallinto

1.   Jäsenvaltion on järjestettävä kumppanuussopimuksen ja kunkin ohjelman osalta kumppanuudet seuraavien kumppaneiden kanssa:

(a)

toimivaltaiset viranomaiset;

(b)

talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet; ja

(c)

kansalaisyhteiskuntaa, myös ympäristökumppaneita, ja valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat elimet sekä tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet.

Perustelu

Muutosehdotuksella on tarkoitus vahvistaa, että alueellisten viranomaisten tulisi kaikissa jäsenvaltioissa olla monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti täysivaltaisesti mukana erilaisten strategisten asiakirjojen – eli yhteisen strategiakehyksen, kumppanuussopimuksen ja toimenpideohjelmien – laatimisessa, niistä käytävissä neuvotteluissa ja niiden täytäntöönpanossa. On epäasiallista, että alue- ja paikallisviranomaiset rinnastetaan kumppanuuden osalta talouselämän osapuoliin ja työmarkkinaosapuoliin, sillä alue- ja paikallisviranomaiset ovat kansalaisten ja hallinnoimiensa alueiden yleisten intressien edustajina osaltaan vastuussa rakennerahastohankkeiden hallinnosta ja rahoituksesta.

Muutosehdotus 15

9 artiklan 6 ja 11 alakohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Temaattiset tavoitteet

[– –]

(6)

ympäristön suojeleminen ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen;

[– –]

(11)

institutionaalisten valmiuksien ja tehokkaan julkishallinnon edistäminen.

Temaattiset tavoitteet

[– –]

(6)

ympäristön suojeleminen ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen;

[– –]

(11)

institutionaalisten valmiuksien ja tehokkaan julkishallinnon edistäminen .

Perustelu

6 alakohta:

On äärimmäisen tärkeää lisätä yhteisen strategiakehyksen rahastojen temaattisten tavoitteiden joukkoon kulttuuriperinnön suojeleminen. Ehdotus on lisäksi johdonmukainen Euroopan aluekehitysrahastoa koskevan asetusehdotuksen 5 artiklan 6 kohdan c alakohdan säännöksen kanssa.

11 alakohta:

Teknisen avun tulisi helpottaa myös alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintaa. Jäsenvaltioiden vuonna 2011 hyväksymä alueellinen toimintasuunnitelma 2020 sisältää varsin hyödyllisiä suosituksia EU:n aluekehitystä ajatellen.

Muutosehdotus 16

11 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetaan

(a)

kunkin temaattisen tavoitteen osalta kustakin yhteisen strategiakehyksen rahastosta tuettavat keskeiset toimenpiteet;

(b)

kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueita sekä alueita, joihin liittyy perussopimuksen 174 ja 349 artiklassa tarkoitettuja alueellisia erityispiirteitä, koskevat keskeiset alueelliset ongelmat, joihin yhteisen strategiakehyksen rahastojen toimilla aiotaan tarttua;

(c)

yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanoa koskevat monialaiset periaatteet ja poliittiset tavoitteet;

(d)

kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston yhteistyötoimien painopistealueet ottaen tarvittaessa huomioon makroalue- ja merialuestrategiat;

(e)

yhteisen strategiakehyksen rahastojen keskinäiset sekä muihin asiaankuuluviin unionin politiikkoihin ja välineisiin kytkeytyvät koordinointimekanismit, ulkoiset yhteistyön välineet mukaan luettuina;

(f)

mekanismit, joilla varmistetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen ohjelmatyön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen maakohtaisten suositusten kanssa ja neuvoston perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamien asiaankuuluvien suositusten kanssa.

Yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetaan

(a)

kunkin temaattisen tavoitteen osalta kustakin yhteisen strategiakehyksen rahastosta tuettavat keskeiset toimenpiteet;

()

yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanoa koskevat monialaiset periaatteet ja poliittiset tavoitteet;

(

()

yhteisen strategiakehyksen rahastojen keskinäiset sekä muihin asiaankuuluviin unionin politiikkoihin ja välineisiin kytkeytyvät koordinointimekanismit, ulkoiset yhteistyön välineet mukaan luettuina;

()

mekanismit, joilla varmistetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen ohjelmatyön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen maakohtaisten suositusten kanssa ja neuvoston perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamien asiaankuuluvien suositusten kanssa.

Perustelu

Keskeiset toimenpiteet, joita komissio ehdottaa yhteiseen strategiakehykseen, on uusi keskittämisen muoto. Lisäksi alueellisia ominaispiirteitä tulee käsitellä toimenpideohjelmien puitteissa. Sama pätee ohjelmiin sisältyvien alueellisten strategioiden ja mahdollisten makroaluestrategioiden väliseen vuorovaikutukseen.

Muutosehdotus 17

12 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Siirretään komissiolle valta antaa yhteistä strategiakehystä koskeva delegoitu säädös 142 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä.

Jos älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeva unionin strategia muuttuu merkittävästi, komissio tarkastelee yhteistä strategiakehystä uudelleen ja tarvittaessa hyväksyy tarkistetun yhteisen strategiakehyksen delegoidulla säädöksellä 142 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ehdotettava kuuden kuukauden kuluessa tarkistetun yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä muutoksia kumppanuussopimuksiinsa ja ohjelmiinsa varmistaakseen niiden johdonmukaisuuden tarkistetun yhteisen strategiakehyksen kanssa

Jos älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeva unionin strategia muuttuu merkittävästi, komissio tarkastelee yhteistä strategiakehystä uudelleen ja tarvittaessa hyväksyy tarkistetun yhteisen strategiakehyksen delegoidulla säädöksellä 142 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ehdotettava kuuden kuukauden kuluessa tarkistetun yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä muutoksia kumppanuussopimuksiinsa ja ohjelmiinsa varmistaakseen niiden johdonmukaisuuden tarkistetun yhteisen strategiakehyksen kanssa

Perustelu

Delegoidulla säädöksellä lainsäätäjä voi siirtää komissiolle vallan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Yhteisen strategiakehyksen tavoitteena on puolestaan tarjota suuntaviivoja ja yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat kaikkia yhteisesti hallinnoituja rahastoja, joten siihen sisältyy keskeisiä osatekijöitä, jotka on esitettävä unionin kaikille toimielimille ja joita on voitava muuttaa tarvittaessa.

Muutosehdotus 18

13 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kumppanuussopimuksen valmistelu

1.   Kunkin jäsenvaltion on valmisteltava kumppanuussopimus 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajanjaksolle.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava kumppanuussopimus yhteistyössä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa. Kumppanuussopimus on valmisteltava käyden vuoropuhelua komission kanssa.

3.   Kumppanuussopimuksen on katettava yhteisen strategiakehyksen rahastoista kyseiselle jäsenvaltiolle annettava tuki kokonaisuudessaan.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava kumppanuussopimuksensa komissiolle kolmen kuukauden kuluessa yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä.

Kumppanuussopimuksen valmistelu

1.   Kunkin jäsenvaltion on valmisteltava kumppanuussopimus 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajanjaksolle.

   

.   Jäsenvaltioiden on laadittava kumppanuussopimus yhteistyössä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa. Kumppanuussopimus on valmisteltava käyden vuoropuhelua komission kanssa.

.   Kumppanuussopimuksen on katettava yhteisen strategiakehyksen rahastoista kyseiselle jäsenvaltiolle annettava tuki kokonaisuudessaan.

.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava kumppanuussopimuksensa komissiolle kuukauden kuluessa yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä.

Perustelu

Alue- ja paikallisviranomaisten tulee koheesiopolitiikan rahoittajina ja toteuttajina osallistua täysimääräisesti sen laatimiseen, siitä käytäviin neuvotteluihin sekä sen toteuttamiseen ja muuttamiseen. Aikaa on varattava enemmän, kun otetaan huomioon vaadittavien tietojen määrä ja yksityiskohtaisuus sekä se, että ohjelmat on esitettävä samassa yhteydessä sopimuksen kanssa (kuten 23 artiklan 3 kohdassa säädetään) ja että on varmistettava tehokas kumppanuustoiminta.

Muutosehdotus 19

14 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kumppanuussopimuksen sisältö

Kumppanuussopimuksessa on vahvistettava

(a)

järjestelyt, joilla varmistetaan yhdenmukaistaminen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian kanssa, mukaan lukien seuraavat:

i)

analyysi eroista ja kehitystarpeista, kun otetaan huomioon yhteisessä strategiakehyksessä määritellyt temaattiset tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet, perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisissa maakohtaisissa suosituksissa asetetut tavoitteet, jäsenvaltion kansallisessa uudistusohjelmassa asetetut tavoitteet sekä neuvoston perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamat asiaankuuluvat suositukset;

ii)

ohjelmien ennakkoarvioinneista tehty tiivistelmäanalyysi, joka sisältää temaattisten tavoitteiden valintaa ja yhteisen strategiakehyksen rahastoista annettavan tuen alustavaa jakoa koskevat perustelut;

iii)

kunkin temaattisen tavoitteen osalta yhteenveto kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston tärkeimmistä odotetuista tuloksista;

iv)

unionin myöntämän tuen alustava jako temaattisten tavoitteiden kesken kansallisella tasolla kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston osalta sekä ilmastonmuutosta koskeviin tavoitteisiin tarkoitetun tuen alustava kokonaismäärä;

v)

yhteistyön tärkeimmät painopistealueet ottaen tarvittaessa huomioon makroalue- ja merialuestrategiat;

vi)

yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanoa koskevat monialaiset periaatteet ja poliittiset tavoitteet;

(vi)

luettelo EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston ohjelmista, lukuun ottamatta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen liittyviä ohjelmia, ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmista sekä alustavat määrärahat kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston osalta ja kunkin vuoden osalta;

(b)

aluekehitystä koskeva yhdennetty lähestymistapa, jota tuetaan yhteisen strategiakehyksen rahastoista ja jonka yhteydessä esitetään

i)

kansallisen ja alueellisen tason mekanismit, joilla varmistetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen, muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden sekä EIP:n välinen yhteensovittaminen;

ii)

järjestelyt, joilla varmistetaan yhdennetty lähestymistapa käytettäessä yhteisen strategiakehyksen rahastoja kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden sekä alueiden, joihin liittyy alueellisia erityispiirteitä, alueelliseen kehittämiseen, ja erityisesti 28, 29 ja 99 artiklaan liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt sekä tarvittaessa luettelo EAKR-asetuksen 8 artiklassa tarkoitettuun kaupunkialueiden kehitysfoorumiin osallistuvista kaupungeista;

[– –]

(e)

järjestelyt yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanon tehokkuuden varmistamiseksi, muun muassa seuraavat:

i)

sen arviointi, onko viranomaisten ja, tapauksen mukaan, tuensaajien hallinnollisia valmiuksia tarpeen vahvistaa, ja tässä tarkoituksessa toteutettavat toimenpiteet;

ii)

yhteenveto tuensaajien hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja vastaavat tavoitteet ohjelmissa;

iii)

nykyisten sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien arviointi ja suunnitellut toimenpiteet, joiden avulla kaikki tiedonvaihto tuensaajien ja ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä voidaan toteuttaa yksinomaan sähköisenä tiedonvaihtona.

Kumppanuussopimuksen sisältö

Kumppanuussopimuksessa on vahvistettava

(a)

järjestelyt, joilla varmistetaan yhdenmukaistaminen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian kanssa, mukaan lukien seuraavat:

i)

analyysi eroista ja kehitystarpeista, kun otetaan huomioon yhteisessä strategiakehyksessä määritellyt temaattiset tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet, perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisissa maakohtaisissa suosituksissa asetetut tavoitteet, jäsenvaltion kansallisessa uudistusohjelmassa asetetut tavoitteet sekä neuvoston perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamat asiaankuuluvat suositukset;

ii)

kunkin temaattisen tavoitteen osalta yhteenveto kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston tärkeimmistä odotetuista tuloksista;

ii)

yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanoa koskevat monialaiset periaatteet ja poliittiset tavoitteet;

(v)

luettelo EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston ohjelmista, lukuun ottamatta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen liittyviä ohjelmia, ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmista sekä alustavat määrärahat kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston osalta ja kunkin vuoden osalta;

(b)

aluekehitystä koskeva yhdennetty lähestymistapa, jota tuetaan yhteisen strategiakehyksen rahastoista ja jonka yhteydessä esitetään

i)

kansallisen ja alueellisen tason mekanismit, joilla varmistetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen, muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden sekä EIP:n välinen yhteensovittaminen;

ii)

järjestelyt, joilla varmistetaan yhdennetty lähestymistapa käytettäessä yhteisen strategiakehyksen rahastoja kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden sekä alueiden, joihin liittyy alueellisia erityispiirteitä, alueelliseen kehittämiseen, ja erityisesti 28, 29 ja 99 artiklaan liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt sekä tarvittaessa luettelo EAKR-asetuksen 8 artiklassa tarkoitettuun kaupunkialueiden kehitysfoorumiin osallistuvista kaupungeista;

[– –]

(e)

järjestelyt yhteisen strategiakehyksen rahastojen täytäntöönpanon tehokkuuden varmistamiseksi, muun muassa seuraavat:

i)

yhteenveto tuensaajien hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja vastaavat tavoitteet ohjelmissa;

ii)

nykyisten sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien arviointi ja suunnitellut toimenpiteet, joiden avulla kaikki tiedonvaihto tuensaajien ja ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä voidaan toteuttaa yksinomaan sähköisenä tiedonvaihtona.

Perustelu

Kumppanuussopimuksessa ei ole tarpeen ottaa uudelleen esille tietoja, jotka on jo annettu ja joista on jo sovittu toimenpideohjelmien yhteydessä. Kyseiset säännökset vaikuttavat turhilta, eivätkä ne johda yksinkertaistamiseen. Lisäksi jäsenvaltiot eivät voi ottaa vastuulleen sitoumuksia, jotka kuuluvat alue- ja paikallistasolle.

Yhdennetty lähestymistapa yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen käyttöön on keskeisen tärkeää taajamien lähialueilla. Muutoin on olemassa riski, että ne jäävät sekä maaseutualueille tarkoitetun rahastotuen että kaupungeille myönnettävän rahoituksen ulkopuolelle, vaikka taajamien lähialueita on EU:ssa yhä enemmän.

Euroopan alueellista yhteistyötä ei sen monenvälisen luonteen vuoksi voi ohjata kumppanuussopimuksen välineellä. Se on tämän vuoksi jätettävä kokonaan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Muutosehdotus 20

16 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Temaattinen keskittäminen

Jäsenvaltioiden on keskitettävä tuki rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti toimenpiteisiin, joista saadaan eniten lisäarvoa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian suhteen, ja vastattava samalla perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisissa maakohtaisissa suosituksissa ja perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa asiaankuuluvissa neuvoston suosituksissa mainittuihin haasteisiin sekä otettava huomioon kansalliset ja alueelliset tarpeet.

Temaattinen keskittäminen

Jäsenvaltioiden on keskitettävä tuki rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti toimenpiteisiin, joista saadaan eniten lisäarvoa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian suhteen, ja vastattava samalla perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisissa maakohtaisissa suosituksissa ja perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa asiaankuuluvissa neuvoston suosituksissa mainittuihin haasteisiin sekä otettava huomioon kansalliset ja alueelliset tarpeet.

Perustelu

Komitea kannattaa periaatetta, että suurin osa varoista keskitetään tiettyyn, rajalliseen määrään temaattisia tavoitteita ja investointiprioriteetteja, mutta katsoo, että tavoitteiden ja prioriteettien valinta tulisi jättää hallintoviranomaisten vastuulle siten, että se tehdään Eurooppa 2020 -tavoitteiden ja yhteisen strategisen kehyksen paikallisten painotusten pohjalta.

Muutosehdotus 21

17 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Ennakkoehdot

1.   Ennakkoehdot on määriteltävä kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston osalta rahastokohtaisissa säännöissä.

2.   Jäsenvaltioiden on arvioitava, täyttyvätkö sovellettavat ennakkoehdot.

3.   Jos ennakkoehdot eivät ole täyttyneet kumppanuussopimuksen toimittamispäivänä, jäsenvaltioiden on esitettävä kumppanuussopimuksessa yhteenveto kansallisella tai alueellisella tasolla toteutettavista toimenpiteistä sekä niiden toteuttamisaikataulu, joilla varmistetaan ehtojen täyttyminen viimeistään kahden vuoden kuluttua kumppanuussopimuksen hyväksymisestä tai 31 päivänä joulukuuta 2016 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

4.   Jäsenvaltioiden on esitettävä ennakkoehtojen täyttymiseen liittyvät yksityiskohtaiset toimenpiteet ja niiden toteuttamisaikataulu asiaankuuluvissa ohjelmissa.

5.   Komissio arvioi ennakkoehtojen täyttymisestä toimitetut tiedot tehdessään kumppanuussopimusta ja ohjelmia koskevan arvioinnin. Ohjelmaa hyväksyessään se voi päättää keskeyttää ohjelmaan liittyvät välimaksut kokonaisuudessaan tai osittain, kunnes ennakkoehdon täyttämiseen tarkoitetut toimenpiteet on saatettu hyväksyttävällä tavalla päätökseen. Jos ennakkoehdon täyttämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä ei toteuteta ohjelmassa vahvistettuun määräaikaan mennessä, komissiolle muodostuu peruste maksujen keskeyttämiseen.

6.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin.

Ennakkoehdot

1.   Ennakkoehdot on määriteltävä kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston osalta rahastokohtaisissa säännöissä.

2.   Jäsenvaltioiden on arvioitava, täyttyvätkö sovellettavat ennakkoehdot.

3.   Jos ennakkoehdot eivät ole täyttyneet kumppanuussopimuksen toimittamis-päivänä, jäsenvaltioiden on esitettävä kumppanuussopimuksessa yhteenveto kansallisella tai alueellisella tasolla toteutettavista toimenpiteistä sekä niiden toteuttamisaikataulu, joilla varmistetaan ehtojen täyttyminen viimeistään vuoden kuluttua kumppanuussopimuksen hyväksymisestä tai 31 päivänä joulukuuta 2016 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

4.   Jäsenvaltioiden on esitettävä ennakkoehtojen täyttymiseen liittyvät toimenpiteet ja niiden toteuttamisaikataulu asiaankuuluvissa ohjelmissa.

5.   Komissio arvioi ennakkoehtojen täyttymisestä toimitetut tiedot tehdessään kumppanuussopimusta ja ohjelmia koskevan arvioinnin. Jos ennakkoehdon täyttämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä ei toteuteta ohjelmassa vahvistettuun määräaikaan mennessä, komissiolle peruste maksujen keskeyttämiseen.

6.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin.

Perustelu

Ennakkoehtojen ei tulisi johtaa maksujen lakkauttamiseen tai rahoitusoikaisuihin, lukuun ottamatta ehtoja, joiden noudattamiseen jäsenvaltio on sitoutunut. Jos näitä ennakkoehtoja ei ole täytetty ohjelmakauden alussa, niihin liittyvää investointia ei voida ohjelmoida, joten seuraamusten määräämiselle jälkikäteen ei ole syytä. Lisäksi on tärkeää, että komissio ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion institutionaalisen rakenteen ja sisäisen toimivaltajaon. Jäsenvaltio ei voi ottaa vastuulleen sitoumuksia, jotka kuuluvat alue- tai paikallisviranomaisten vastuualueeseen ja päinvastoin.

Muutosehdotus 22

18 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Suoritusvaraus

Kullekin yhteisen rahoituskehyksen rahastolle ja jäsenvaltiolle kohdennetuista varoista, lukuun ottamatta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteelle ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan asetuksen V osastolle kohdennettuja varoja, 5 prosenttia muodostaa suoritusvarauksen, joka on kohdennettava 20 artiklan mukaisesti.

varaus

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Sen sijaan kannatetaan joustovarausta, johon saataisiin varat ilman eri toimenpiteitä vapautetuista maksusitoumuksista ja jolla voitaisiin rahoittaa älykkääseen, kestävään tai osallistavaan kasvuun liittyviä kokeiluluontoisia aloitteita tai kriisitoimia kuitenkin niin, että pysytään kullekin jäsenvaltioille myönnettyjen määrärahojen puitteissa.

Muutosehdotus 23

19 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tulosten tarkastelu

1.   Komissio tarkastelee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmien tuloksia kussakin jäsenvaltiossa vuosina 2017 ja 2019 ottaen huomioon asiaankuuluvassa kumppanuussopimuksessa ja ohjelmissa esitetyn tuloskehyksen. Tuloskehyksen vahvistamismenetelmä esitetään liitteessä I.

2.   Tarkastelussa arvioidaan ohjelmien välitavoitteiden saavuttamista prioriteeteittain jäsenvaltioiden vuosina 2017 ja 2019 toimittamissa edistymiskertomuksissa esitettyjen tietojen ja arviointien perusteella.

Tulosten tarkastelu

1.   Komissio tarkastelee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmien tuloksia kussakin jäsenvaltiossa vuosina 2017 ja 2019 ottaen huomioon asiaankuuluvassa kumppanuussopimuksessa ja ohjelmissa esitetyn tuloskehyksen. Tuloskehyksen vahvistamismenetelmä esitetään liitteessä I.

2.   Tarkastelussa arvioidaan ohjelmien välitavoitteiden saavuttamista prioriteeteittain jäsenvaltioiden vuosina 2017 ja 2019 toimittamissa edistymiskertomuksissa esitettyjen tietojen ja arviointien perusteella.

   

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Tulosten tarkastelussa tulee soveltaa koko ohjelmakautena saatujen tulosten ohjaus- ja valvontamekanismia. Tavoitteena on, että rahoitusoikaisujen sijaan komissio käynnistää teknisen tuen mekanismin, jos asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu.

Muutosehdotus 24

20 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Suoritusvarauksen kohdentaminen

1.   Jos vuonna 2017 tehtävässä tulosten tarkastelussa ilmenee, että ohjelman prioriteetissa ei ole saavutettu vuodelle 2016 asetettuja välitavoitteita, komissio antaa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle suosituksia.

2.   Vuonna 2019 tehtävän tarkastelun perusteella komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jossa se määrittää kunkin yhteisen strategiakehyksen rahaston ja jäsenvaltion osalta ohjelmat ja prioriteetit, joiden välitavoitteet on saavutettu. Jäsenvaltion on tehtävä ehdotus suoritusvarauksen kohdentamisesta kyseisessä komission päätöksessä ilmoitettujen ohjelmien ja prioriteettien osalta. Komissio hyväksyy kyseisten ohjelmien muutoksen 26 artiklan mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei toimita tietoja 46 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, suoritusvarausta ei kohdenneta kyseisten ohjelmien tai prioriteettien osalta.

3.   Jos tulosten tarkastelusta käy ilmi, että prioriteetin osalta ei ole saavutettu tuloskehyksessä asetettuja välitavoitteita, komissio voi keskeyttää ohjelman prioriteetin välimaksut kokonaan tai osittain rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetun menettelyn mukaisesti.

4.   Jos komissio toteaa ohjelman lopullisen täytäntöönpanokertomuksen tarkastelun perusteella vakavan puutteen tuloskehyksessä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, se voi tehdä rahoitusoikaisuja kyseisten prioriteettien osalta rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti. Siirretään komissiolle valta antaa 142 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan rahoitusoikaisun suuruuden määrittämisperusteet ja -menetelmät.

5.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen liittyviin ohjelmiin eikä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan asetuksen V osastoon.

   

   

   

   

   

Perustelu

Muutosehdotuksen taustalla on kansalliselle tasolle luotavan suoritusvarauksen vastustaminen, sillä on pelättävissä, että tällainen mekanismi saattaa johtaa siihen, että lisärahoituksen saamiseksi asetetaan hyvin vaatimattomat ja siten helposti saavutettavat tavoitteet ja että näin edistetään vähemmän kunnianhimoisia hankkeita ja tukahdutetaan innovointia.

Muutosehdotus 25

21 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinointiin liittyvä ehdollisuus

 

   [– –]

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi silloin, kun rahoitustuki on asetettu jäsenvaltion saataville 1 kohdan d alakohdan mukaisesti ja liittyy sopeutusohjelmaan, muuttaa kumppanuussopimusta ja ohjelmia ilman jäsenvaltion ehdotusta maksimoidakseen käytettävissä olevien yhteisen strategiakehyksen rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutukset. Varmistaakseen kumppanuussopimuksen ja asiaankuuluvien ohjelmien täytäntöönpanon vaikuttavuuden komissio osallistuu niiden hallinnointiin sopeutusohjelmassa tai kyseisen jäsenvaltion kanssa allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa esitetyllä tavalla.

5.   Jos jäsenvaltio ei noudata 1 kohdassa tarkoitettua komission pyyntöä tai ei yhden kuukauden kuluessa vastaa riittävällä tavalla 2 kohdassa tarkoitettuihin komission huomautuksiin, komissio voi kolmen kuukauden kuluessa huomautustensa antamisesta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen kyseisten ohjelmien maksujen keskeyttämisestä osittain tai kokonaisuudessaan.

6.   Komissio keskeyttää täytäntöönpanosäädöksillä kyseisten ohjelmien maksut ja sitoumukset osittain tai kokonaisuudessaan, jos

(a)

neuvosto katsoo, että jäsenvaltio ei noudata sitä koskevia toimenpiteitä, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

(b)

neuvosto katsoo perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan tai 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti, että kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia liiallisen alijäämän korjaamiseksi;

(c)

neuvosto toteaa [makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta] annetun asetuksen (EU) N:o …/2011 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltio ei ole toimittanut kahdessa peräkkäisessä tapauksessa riittävää oikaisutoimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa, tai neuvosto hyväksyy kyseisen asetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätöksen, jossa todetaan noudattamatta jättäminen;

(d)

komissio toteaa, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut toimenpiteitä pannakseen täytäntöön neuvoston asetuksessa (EU) N:o 407/2010 tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 332/2002 tarkoitetun sopeutusohjelman, ja sen seurauksena päättää olla antamatta lupaa tälle jäsenvaltiolle myönnetyn rahoitustuen maksamiseen; tai

(e)

Euroopan vakausmekanismin johtokunta toteaa, että kyseiselle jäsenvaltiolle EVM:n lainan muodossa annettavaan EVM:n rahoitustukeen liitetyt ehdot eivät ole täyttyneet, ja sen seurauksena päättää olla maksamatta sille myönnettyä vakaustukea.

7.   Päättäessään keskeyttää maksut tai sitoumukset osittain tai kokonaisuudessaan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, komissio varmistaa, että keskeytys on oikeasuhteinen ja vaikuttava ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen, ja noudattaa tasapuolista kohtelua jäsenvaltioiden välillä, erityisesti sen suhteen, mitkä ovat keskeytyksen vaikutukset kyseisen jäsenvaltion talouteen.

8.   Komissio lopettaa viipymättä maksujen ja sitoumusten keskeytyksen, jos jäsenvaltio on ehdottanut kumppanuussopimukseen ja asiaankuuluviin ohjelmiin muutoksia komission pyytämällä tavalla ja komissio on hyväksynyt ne ja, tapauksen mukaan,

(a)

neuvosto on todennut, että jäsenvaltio noudattaa sitä koskevia toimenpiteitä, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

(b)

liiallisia alijäämiä koskeva menettely keskeytetään asetuksen (EY) N:o 1467/97 9 artiklan mukaisesti tai neuvosto on päättänyt perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota liiallisen alijäämään olemassaoloa koskevan päätöksen;

(c)

neuvosto on hyväksynyt kyseisen jäsenvaltion toimittaman oikaisutoimenpiteitä koskevan suunnitelman asetuksen (EU) N:o […] [liiallista epätasapainoa koskevasta menettelystä annettu asetus] 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai liiallisia alijäämiä koskeva menettely jätetään lepäämään kyseisen asetuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai neuvosto on päättänyt liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kyseisen asetuksen 11 artiklan mukaisesti;

(d)

komissio on todennut, että jäsenvaltio on toteuttanut toimenpiteitä pannakseen täytäntöön neuvoston asetuksessa (EU) N:o 407/2010 tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 332/2002 tarkoitetun sopeutusohjelman, ja on sen seurauksena antanut luvan tälle jäsenvaltiolle myönnetyn rahoitustuen maksamiseen; tai

(e)

komissio on todennut, että jäsenvaltio on toteuttanut toimenpiteitä pannakseen täytäntöön neuvoston asetuksessa (EU) N:o 407/2010 tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 332/2002 tarkoitetun sopeutusohjelman, ja on sen seurauksena antanut luvan tälle jäsenvaltiolle myönnetyn rahoitustuen maksamiseen; tai.

Samanaikaisesti neuvosto tekee komission ehdotuksesta päätöksen budjetoida keskeytetyt maksusitoumukset uudelleen vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o […] 8 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinointiin liittyvä ehdollisuus

 

   [– –]

   

   

   

   

   

Perustelu

On torjuttava painokkaasti ehdotukset, joilla pyritään nivomaan koheesiopolitiikka vakaussopimuksen noudattamiseen (makrotaloudelliset ehdot). Alueiden komitea katsoo, että makrotaloudelliset ehdot tähtäävät toisiin tavoitteisiin kuin koheesiopolitiikka, ja näin ollen alueellisia yhteisöjä ei voida rangaista siitä, etteivät eräät jäsenvaltiot noudata sitoumuksiaan etenkään julkistalouden alijäämän osalta. On totta, että joissain tapauksissa sopimukseen ja toimenpideohjelmiin on tehtävä muutoksia, mutta maksujen osittaisen tai täydellisen keskeyttämisen ei tulisi olla mahdollista.

Muutosehdotus 26

23 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Ohjelmien valmistelu

1.   Yhteisen strategiakehyksen rahastot on pantava täytäntöön ohjelmien kautta kumppanuussopimuksen mukaisesti. Kunkin ohjelman on katettava 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välinen ajanjakso.

2.   Ohjelman laatii jäsenvaltio tai sen nimeämä viranomainen yhteistyössä kumppaneiden kanssa.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelmat samanaikaisesti kumppanuussopimuksen kanssa, lukuun ottamatta Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyviä ohjelmia, jotka on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä. Kaikkien ohjelmien mukana on oltava 48 artiklassa säädetty ennakkoarviointi.

Ohjelmien valmistelu

1.   Yhteisen strategiakehyksen rahastot on pantava täytäntöön ohjelmien kautta kumppanuussopimuksen mukaisesti. Kunkin ohjelman on katettava 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välinen ajanjakso.

2.   Ohjelman laatii jäsenvaltio tai sen nimeämä viranomainen yhteistyössä kumppaneiden kanssa.

   

   Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelmat kumppanuussopimuksen , lukuun ottamatta Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyviä ohjelmia, jotka on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä. Kaikkien ohjelmien mukana on oltava 48 artiklassa säädetty ennakkoarviointi.

Perustelu

Komitea katsoo, että kaikkien toimijoiden (Euroopan komission, jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten) on kannustettava valitsemaan laadittavaksi useista rahastoista tukea saavia ohjelmia (valinta, jota komitea kannattaa vakaasti). Komission tulee tätä varten poistaa kaikki menettelylliset esteet ja välttää valvonnan lisääntymistä, johon saatetaan päätyä – suhteellisuusperiaatteen pohjalta – siksi, että useista rahastoista tukea saava ohjelma on rahoitukseltaan suurempi. Komitea pelkää myös, että vaatimus toimittaa ohjelmat samanaikaisesti kumppanuussopimuksen kanssa saattaa viivästyttää toimien käynnistämistä, minkä vuoksi määräajaksi ehdotetaan kuutta kuukautta.

Muutosehdotus 27

25 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Ohjelmien hyväksymismenettely

1.   Komissio arvioi ohjelmien yhdenmukaisuuden suhteessa tähän asetukseen ja rahastokohtaisiin sääntöihin ja sen, miten ne ovat edistäneet temaattisten tavoitteiden ja kutakin yhteisen strategiakehyksen rahastoa koskevien unionin prioriteettien toteuttamista, samoin kuin yhdenmukaisuuden suhteessa yhteiseen strategiakehykseen, kumppanuus-sopimukseen, perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisiin maakohtaisiin suosituksiin sekä perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettuihin neuvoston suosituksiin ottaen huomioon ennakkoarvioinnin. Arvioinnissa kiinnitettään huomiota erityisesti ohjelmastrategian soveltuvuuteen, vastaaviin tavoitteisiin, indikaattoreihin ja talousarviomäärärahojen kohdentamiseen.

Ohjelmien hyväksymismenettely

1.   Komissio arvioi ohjelmien yhdenmukaisuuden suhteessa tähän asetukseen ja rahastokohtaisiin sääntöihin ja sen, miten ne ovat edistäneet temaattisten tavoitteiden ja kutakin yhteisen strategiakehyksen rahastoa koskevien unionin prioriteettien toteuttamista, samoin kuin yhdenmukaisuuden suhteessa yhteiseen strategiakehykseen, kumppanuus-sopimukseen, perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisiin maakohtaisiin suosituksiin sekä perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettuihin neuvoston suosituksiin ottaen huomioon ennakkoarvioinnin. Arvioinnissa kiinnitettään huomiota erityisesti ohjelmastrategian soveltuvuuteen , vastaaviin tavoitteisiin, indikaattoreihin ja talousarviomäärärahojen kohdentamiseen.

Perustelu

On tärkeää korostaa sitä, että arvioinnissa tulee ottaa huomioon strategian soveltuvuuden lisäksi myös sen käytännön toteutettavuus.

Muutosehdotus 28

28 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet

1.   Paikallisyhteisöjen omat kehittämis-hankkeet, joita kutsutaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta LEADERin paikalliseksi kehittämiseksi,

(a)

keskittyvät tiettyihin aluetasoa pienempiin yksiköihin;

(b)

ovat paikallisyhteisön vetämiä ja toteutetaan käyttäen paikallisia toimintaryhmiä, jotka muodostuvat paikallisten yksityisten ja julkisten sosioekonomisten eturyhmien edustajista ja joiden päätöksenteossa julkisen sektorin tai yhdenkään yksittäisen eturyhmän osuus ei ole yli 49 prosenttia äänimäärästä;

Paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet

1.   Paikallisyhteisöjen omat kehittämis-hankkeet, joita kutsutaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta LEADERin paikalliseksi kehittämiseksi,

(a)

keskittyvät tiettyihin aluetasoa pienempiin yksiköihin;

(b)

ovat paikallisyhteisön vetämiä ja toteutetaan käyttäen paikallisia toimintaryhmiä, jotka muodostuvat paikallisten yksityisten ja julkisten sosioekonomisten eturyhmien edustajista ja joiden päätöksenteossa julkisen sektorin tai yhdenkään yksittäisen eturyhmän osuus ei ole yli 49 prosenttia äänimäärästä;

Perustelu

Olemassa olevia paikallisia kumppanuuksia ei pidä kohdella epäoikeudenmukaisesti sen vuoksi, että niiden sisäiset äänestystä koskevat säännöt eivät ole yhteensopivat ehdotetun direktiivin vaatimusten kanssa. Asetuksessa pitää olla kylliksi liikkumavaraa, jotta kumppanit pystyvät löytämään toimivan ratkaisun kumppanuussopimusta laatiessaan.

Muutosehdotus 29

29 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Paikalliset kehittämisstrategiat

1.   Paikallisen kehittämisstrategian on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

(a)

strategian kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittely;

(b)

analyysi alueen kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista, mukaan lukien analyysi vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista;

(c)

kuvaus strategiasta ja sen tavoitteista, kuvaus strategian yhtenäisyydestä ja innovatiivisuudesta ja tavoitteiden tärkeysjärjestys, mukaan lukien selkeät ja mitattavissa olevat tuotos- ja tulostavoitteet. Strategian on oltava johdonmukainen kaikkien mukana olevien yhteisen strategiakehyksen rahastojen asiaankuuluvien ohjelmien kanssa;

(d)

kuvaus prosessista, jonka mukaisesti paikallisyhteisö on osallistunut strategian kehittämiseen;

(e)

toimintasuunnitelma, josta käy ilmi, kuinka tavoitteet muunnetaan käytännön toimenpiteiksi;

(f)

strategian hallintoa ja seurantaa koskevien järjestelyjen kuvaus, jossa osoitetaan, että paikallisella toimintaryhmällä on valmiudet strategian täytäntöönpanoon, sekä kuvaus arviointiin liittyvistä erityisjärjestelyistä;

(g)

strategian rahoitussuunnitelma, mukaan luettuna yhteisen strategiakehyksen rahastojen varojen suunniteltu jako.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä paikallisten kehittämishankkeiden valintaperusteet. Valintaperusteita voidaan vahvistaa rahastokohtaisissa säännöissä.

[– –]

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 142 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua strategian kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittelemistä.

Paikalliset kehittämisstrategiat

1.   Paikallisen kehittämisstrategian on sisällettävä seuraavat osatekijät:

(a)

strategian kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittely;

(b)

analyysi alueen kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista, mukaan lukien analyysi vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista;

(c)

kuvaus strategiasta ja sen tavoitteista kuvaus strategian yhtenäisyydestä ja ;

()

toimintasuunnitelma, josta käy ilmi, kuinka tavoitteet muunnetaan käytännön toimenpiteiksi;

()

strategian hallintoa ja seurantaa koskevien järjestelyjen kuvaus, jossa osoitetaan, että paikallisella toimintaryhmällä on valmiudet strategian täytäntöönpanoon, sekä kuvaus arviointiin liittyvistä erityisjärjestelyistä;

()

strategian rahoitussuunnitelma, mukaan luettuna yhteisen strategiakehyksen rahastojen varojen suunniteltu jako .

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä paikallisten kehittämishankkeiden valintaperusteet. Valintaperusteita voidaan vahvistaa rahastokohtaisissa säännöissä.

[– –]

   

Perustelu

Komission ehdotukset, jotka koskevat paikalliskehitystä tukevia toimia ja yhdennettyjä alueellisia investointeja, ovat myönteisiä, mutta samalla on yksinkertaistettava näiden uusien säännösten täytäntöönpanoon liittyviä järjestelyjä ja menettelyjä, jotta voidaan välttää tilanne, jossa paikallisen tason toimijat jättävät turvautumatta niihin. Delegoitu säädös vaikuttaa liialliselta myös paikallisen kehittämisstrategian kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittelyä varten, sillä tehtävä kuuluu tyypillisesti alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan, koska se edellyttää kyseisen alueen dynamiikan ja ongelmien erityistuntemusta. Tulisi myös olla täysin mahdollista yhdistää paikalliset kehitysstrategiat yhdennettyjen alueellisten investointien ja yhteisten toimintasuunnitelmien toteuttamiseen.

Lisäksi on tärkeää, että toteutettavilla paikallisilla kehittämisstrategioilla voidaan edistää kaupunkien ja maaseudun välisiä suhteita ja että taajamien lähialueiden paikalliset toimijat voivat osallistua täysivaltaisina kumppaneina paikallisten kehittämisstrategioiden laadintaan.

Muutosehdotus 30

35 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Rahoitusvälineiden menoja sisältävät maksupyynnöt

2.   Kun kyseessä ovat 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut, 33 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti täytäntöön pannut rahoitusvälineet, niitä koskevassa maksupyynnössä esitetyn tukikelpoisten menojen kokonaismäärän on sisällettävä ja siinä on erikseen ilmoitettava se tuen kokonaismäärä, joka on maksettu tai joka odotetaan maksettavan kyseiseen rahoitusvälineeseen loppukäyttäjiin tehtäviä investointeja varten, jotka on suoritettava ennalta määritettynä, enintään kahden vuoden ajanjaksona, hallinnointikustannukset ja korvaukset tai -palkkiot mukaan luettuina.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti määritettyä määrää on mukautettava myöhemmissä maksupyynnöissä, jotta voidaan ottaa huomioon kyseiseen rahoitusvälineeseen aiemmin maksetun tukimäärän sekä loppukäyttäjiin tosiasiallisesti investoitujen määrien ero, maksetut hallinnointikustannukset ja -korvaukset tai -palkkiot mukaan luettuina. Nämä määrät on ilmoitettava maksupyynnössä erikseen.

[– –]

Rahoitusvälineiden menoja sisältävät maksupyynnöt

2.   Kun kyseessä ovat 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut, 33 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti täytäntöön pannut rahoitusvälineet, niitä koskevassa maksupyynnössä esitetyn tukikelpoisten menojen kokonaismäärän on sisällettävä ja siinä on erikseen ilmoitettava se tuen kokonaismäärä, joka on maksettu tai joka odotetaan maksettavan kyseiseen rahoitusvälineeseen loppukäyttäjiin ennalta määritettynä, enintään kahden vuoden ajanjaksona, hallinnointikustannukset ja korvaukset tai -palkkiot mukaan luettuina.

3.   

[– –]

Perustelu

Ehdotetun asetuksen tekstissä kannustetaan erityisesti käyttämään komission luomia tavanomaisia välineitä. Kannatettavana tavoitteena on hillitä rahoitusjärjestelyvälineiden liiallista käyttöä yksinomaan menojen varmentamiseksi. Komitean ehdottamilla muutoksilla on tarkoitus pyrkiä tasapainottamiseen myös siten, että monipuolistetaan ehtoja ja edellytyksiä ja sallitaan poikkeamat suunnitelmien noudattamiseen.

Muutosehdotus 31

39 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jäljelle jääneiden varojen käyttö ohjelman päättämisen jälkeen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pääomavarat sekä tuotot ja muut tulot, jotka johtuvat yhteisen strategiakehyksen rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta, käytetään ohjelman tavoitteiden mukaisesti vähintään kymmenen vuoden aikana ohjelman päättämisestä.

Jäljelle jääneiden varojen käyttö ohjelman päättämisen jälkeen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pääomavarat sekä tuotot ja muut tulot, jotka johtuvat yhteisen strategiakehyksen rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta, käytetään ohjelman tavoitteiden mukaisesti vähintään vuoden aikana ohjelman päättämisestä.

Perustelu

Rahoitusjärjestelyvälineiden ja niistä saatavien varojen käyttämiseen varatun ajan ei tulisi olla niin pitkä kuin esitetään. Kymmenen vuoden aika ohjelman päättämisestä luo oikeudellista epävarmuutta pitkäksi ajaksi.

Muutosehdotus 32

40 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskeva kertomus

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä kustakin rahoitusvälineestä seuraavat tiedot:

(a)

tiedot ohjelmasta ja prioriteetista, johon perustuen yhteisen strategiakehyksen rahastojen tuki myönnetään;

[– –]

(e)

komissiolle toimitettuihin maksupyyntöihin sisältyvän, rahoitusvälineestä loppukäyttäjille maksetun tai takaussopimuksiin sidotun tuen kokonaismäärä ohjelman, prioriteetin tai toimenpiteen mukaan jaoteltuna;

(f)

rahoitusvälineen tuottamat tulot ja rahoitusvälineeseen suoritetut takaisinmaksut;

(g)

rahoitusvälineen avulla toteutettujen investointien kerrannaisvaikutukset sekä investointien ja osuuksien arvo;

(h)

rahoitusvälineen osuus kyseisen ohjelman ja prioriteetin indikaattorien saavuttamisessa.

[– –]

Rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskeva kertomus

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä kustakin rahoitusvälineestä seuraavat tiedot:

(a)

tiedot ohjelmasta ja prioriteetista, johon perustuen yhteisen strategiakehyksen rahastojen tuki myönnetään;

[– –]

(e)

komissiolle toimitettuihin maksupyyntöihin sisältyvän, rahoitusvälineestä loppukäyttäjille maksetun tai takaussopimuksiin sidotun tuen kokonaismäärä ohjelman, prioriteetin tai toimenpiteen mukaan jaoteltuna;

(

()

rahoitusvälineen avulla toteutettujen investointien kerrannaisvaikutukset sekä investointien ja osuuksien arvo

.

[– –]

Perustelu

Tarkoituksena on yksinkertaistaa vuosittaista raportointivelvollisuutta, joka koskee komission vaatimia tietoja rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta.

Muutosehdotus 33

42 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Seurantakomitean kokoonpano

1.   Seurantakomitea koostuu hallinto-viranomaisen ja mahdollisten välittävien elinten edustajista sekä kumppaneiden edustajista. Kullakin seurantakomitean jäsenellä on äänioikeus.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kuuluvan ohjelman seurantakomiteassa on oltava edustajia myös mahdollisista kyseiseen ohjelmaan osallistuvista kolmansista maista.

Seurantakomitean kokoonpano

1.   Seurantakomitea koostuu hallinto-viranomaisen ja mahdollisten välittävien elinten edustajista sekä kumppaneiden edustajista. Kullakin seurantakomitean jäsenellä on äänioikeus.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kuuluvan ohjelman seurantakomiteassa on oltava edustajia myös mahdollisista kyseiseen ohjelmaan osallistuvista kolmansista maista .

Perustelu

On epäselvää, kuinka kolmansien maiden ja syrjäisimpien alueiden naapurialueiden osallistuminen sovitetaan eurooppalaiseen alueelliseen yhteistyöhön. Kun kyse on ohjelmista, joihin osoitetaan varoja eurooppalaisen naapuruuden välineestä (ENI) tai liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) EAKR:n ohella ja joihin viitataan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen 28 artiklassa, on selvää, että kolmansien maiden osallistuminen on välttämätöntä. Syrjäisimpien alueiden osalta kolmannet maat ja naapurialueet (Kanariansaaria ja Marokkoa lukuun ottamatta) eivät kuitenkaan kuulu eurooppalaisen naapuruuden välineen eivätkä liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin. Kyse on maista, jotka saavat rahoitusta EKR:stä ja jotka eivät osallistu lisävaroin eurooppalaiseen alueelliseen yhteistyöhön. Siitä huolimatta, että kolmansien maiden kanssa on tehtävä yhteistyötä, osoitetaan syrjäisimpien alueiden alueellisen yhteistyön ohjelmiin määrärahoja yksinomaan EAKR:stä. Vaikka 30 prosenttia määrärahoista voidaan käyttää unionin alueen ulkopuolella, kyseisten kolmansien maiden ei pidä osallistua seurantakomiteoihin.

Muutosehdotus 34

43 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Seurantakomitean tehtävät

1.   Seurantakomitean on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa, ja sen on tarkasteltava ohjelman täytäntöönpanoa ja ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä. Tarkastelua suorittaessaan sen on otettava huomioon taloudelliset tiedot, yhteiset indikaattorit ja ohjelmakohtaiset indikaattorit, myös tulosindikaattoreiden muutokset ja määrällisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunut edistys, sekä tuloskehyksessä määritetyt välitavoitteet.

Seurantakomitean tehtävät

1.   Seurantakomitean on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa, ja sen on tarkasteltava ohjelman täytäntöönpanoa ja ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä. Tarkastelua suorittaessaan sen on otettava huomioon taloudelliset tiedot, yhteiset indikaattorit ja ohjelmakohtaiset indikaattorit, myös tulosindikaattoreiden muutokset ja määrällisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunut edistys, sekä tuloskehyksessä määritetyt välitavoitteet.

Perustelu

Ohjelman täytäntöönpanon arvioimiseksi on tarpeen ottaa huomioon myös 49 artiklassa tarkoitettu ohjelmakauden aikana tapahtuva arviointi.

Muutosehdotus 35

47 artiklan uusi 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Yleiset säännökset

1.   Arviointeja tehdään ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi sekä ohjelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arvioimiseksi. Ohjelmien vaikutukset on arvioitava asianomaisten yhteisen strategiakehyksen rahastojen tehtävien mukaisesti käyttäen tapauksen mukaan vertailuperusteina älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa (2), bruttokansantuotetta (BKT) ja työttömyyttä.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava käyttöön arviointien toteuttamiseksi tarvittavat resurssit ja huolehdittava, että käytössä on menettelyjä, joilla tuotetaan ja kerätään arviointeja varten tarvittavat tiedot, myös yhteisiin indikaattoreihin sekä tapauksen mukaan ohjelmakohtaisiin indikaattoreihin liittyvät tiedot.

Yleiset säännökset

1.   Arviointeja tehdään ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi sekä ohjelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arvioimiseksi. Ohjelmien vaikutukset on arvioitava asianomaisten yhteisen strategiakehyksen rahastojen tehtävien mukaisesti käyttäen tapauksen mukaan vertailuperusteina älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa (2), bruttokansantuotetta (BKT) ja työttömyyttä.

   

.   Jäsenvaltioiden on annettava käyttöön arviointien toteuttamiseksi tarvittavat resurssit ja huolehdittava, että käytössä on menettelyjä, joilla tuotetaan ja kerätään arviointeja varten tarvittavat tiedot, myös yhteisiin indikaattoreihin sekä tapauksen mukaan ohjelmakohtaisiin indikaattoreihin liittyvät tiedot.

 

Perustelu

On tärkeää, että vaikutustenarvioinneissa voidaan tutkia myös muita, yhtä tärkeitä näkökohtia alueiden komitean lausunnossa ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen” kuvaillun ”BKT:tä enemmän” -lähestymistavan mukaisesti (ks. CdR 163/2010 fin).

Muutosehdotus 36

48 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

3.   Ennakkoarvioinneissa arvioidaan

[– –]

(g)

ovatko indikaattoreille asetetut määrälliset tavoitteet realistiset ottaen huomioon suunniteltu yhteisen strategiakehyksen rahastoista maksettava tuki;

(h)

ehdotetun tukimuodon perusteet;

(i)

henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien riittävyys ohjelman hallintoon;

(j)

ohjelman seurantaa ja arviointien suorittamiseen tarvittavien tietojen keräämistä varten tarkoitettujen menettelyjen soveltuvuus;

(k)

tuloskehykseen valittujen välitavoitteiden soveltuvuus;

(l)

naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä sekä syrjinnän torjumista koskevien suunniteltujen toimenpiteiden riittävyys;

(m)

suunniteltujen kestävää kehitystä tukevien toimenpiteiden riittävyys.

3.   Ennakkoarvioinneissa arvioidaan

[– –]

(g)

ovatko indikaattoreille asetetut määrälliset tavoitteet realistiset ottaen huomioon suunniteltu yhteisen strategiakehyksen rahastoista maksettava tuki;

(h)

ehdotetun tukimuodon perusteet;

(i)

henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien riittävyys ohjelman hallintoon;

()

naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä sekä syrjinnän torjumista koskevien suunniteltujen toimenpiteiden riittävyys;

()

suunniteltujen kestävää kehitystä tukevien toimenpiteiden riittävyys.

Perustelu

Komitea katsoo, ettei ennakkoarviointeihin voida sisällyttää osatekijöitä, joita ei voida ilmaista määrällisesti asianmukaisella tavalla ennen ohjelmien käynnistämistä, tai osatekijöitä, jotka on jo esitetty muissa asiakirjoissa (esim. hallinto- ja valvontajärjestelmä, kumppanuussopimus). Näin ollen ehdotetaan eräiden tietojen poistamista.

Muutosehdotus 37

49 artiklan uusi 4 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Arviointi ohjelmakauden aikana

1.   Hallintoviranomaisen on laadittava jokaiselle ohjelmalle arviointisuunnitelma ja esitettävä se rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät arviointivalmiudet.

3.   Hallintoviranomaisten on ohjelmakauden aikana toteutettava kunkin ohjelman osalta arviointeja, myös vaikuttavuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arviointeja, arviointisuunnitelman perusteella. Ohjelmakauden aikana on vähintään kerran tehtävä arviointi, jossa tarkastellaan, miten yhteisen strategiakehyksen rahastoista maksettu tuki on edistänyt kunkin prioriteetin mukaisia tavoitteita. Kaikkia arviointeja tarkastellaan seurantakomiteassa, ja ne toimitetaan komissiolle.

4.   Komissio voi toteuttaa oma-aloitteisesti ohjelmien arviointeja.

Arviointi ohjelmakauden aikana

1.   Hallintoviranomaisen on laadittava jokaiselle ohjelmalle arviointisuunnitelma ja esitettävä se rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät arviointivalmiudet.

3.   Hallintoviranomaisten on ohjelmakauden aikana toteutettava kunkin ohjelman osalta arviointeja, myös vaikuttavuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arviointeja, arviointisuunnitelman perusteella. Ohjelmakauden aikana on vähintään kerran tehtävä arviointi, jossa tarkastellaan, miten yhteisen strategiakehyksen rahastoista maksettu tuki on edistänyt kunkin prioriteetin mukaisia tavoitteita. Kaikkia arviointeja tarkastellaan seurantakomiteassa, ja ne toimitetaan komissiolle.

   

4.   Komissio voi toteuttaa oma-aloitteisesti ohjelmien arviointeja.

Perustelu

Jotta tulossuuntautumista voitaisiin tavoitella entistä paremmin, on aiheellista hyödyntää tosiasiallisesti ohjelmakauden aikana tehtäviä arviointeja ohjelmien tehostamiseksi.

Muutosehdotus 38

54 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tuloja tuottavat toimet

1.   Toimen päätökseen saamisen jälkeen tietyn viitekauden aikana saatavat nettotulot määritetään ennalta käyttämällä jompaakumpaa seuraavista menetelmistä:

(a)

kiinteän tuloprosenttiosuuden soveltaminen kyseiseen toimityyppiin;

(b)

toimen nettotulojen käyvän arvon laskenta ottaen huomioon saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen sekä tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen liittyvät tasapuolisuusnäkökohdat.

Osarahoitettavan toimen tukikelpoiset menot eivät saa ylittää toimen investointikustannusten käypää arvoa vähennettyinä nettotulojen käyvällä arvolla, joka on määritetty jommallakummalla näistä menetelmistä.

Siirretään komissiolle valta antaa a alakohdassa tarkoitetun kiinteän prosenttiosuuden määrittelyä koskevia delegoituja säädöksiä 142 artiklan mukaisesti.

Komissio vahvistaa b alakohdassa tarkoitetun menetelmän hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksiä 143 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tuloja tuottavat toimet

1.   Toimen päätökseen saamisen jälkeen tietyn viitekauden aikana saatavat nettotulot määritetään ennalta käyttämällä jompaakumpaa seuraavista menetelmistä:

(a)

kiinteän tuloprosenttiosuuden soveltaminen kyseiseen toimityyppiin;

(b)

toimen nettotulojen käyvän arvon laskenta ottaen huomioon saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen sekä tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen liittyvät tasapuolisuusnäkökohdat.

Osarahoitettavan toimen tukikelpoiset menot eivät saa ylittää toimen investointikustannusten käypää arvoa vähennettyinä nettotulojen käyvällä arvolla, joka on määritetty jommallakummalla näistä menetelmistä.

a alakohdassa tarkoitetun kiinteän prosenttiosuuden määrittelyä

Komissio vahvistaa b alakohdassa tarkoitetun menetelmän hyväksymällä täytäntöön-panosäädöksiä 143 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Perustelu

On parempi, että otetaan käyttöön ajanjakson 2000–2006 voimassa olleet säännöt, joiden mukaan tuloja tuottaviin hankkeisiin sovelletaan yhtä erityistä (alennettua) tukitasoa, jottei hankkeiden toteuttajien kiinnostus vähene.

Muutosehdotus 39

55 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tukikelpoisuus

1.   Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos on vahvistettu erityissääntöjä tässä asetuksessa tai rahastokohtaisissa säännöissä tai tämän asetuksen tai rahastokohtaisten sääntöjen perusteella.

[– –]

6.   Nettotulot, jotka toimi on tuottanut suoraan toteuttamisensa aikana ja joita ei ole otettu huomioon toimen hyväksymisajankohtana, on vähennettävä toimen tukikelpoisista menoista tuensaajan esittämässä loppumaksupyynnössä. Tätä sääntöä ei sovelleta rahoitusvälineisiin eikä palkintoihin.

[– –]

Tukikelpoisuus

1.   Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos on vahvistettu erityissääntöjä tässä asetuksessa tai rahastokohtaisissa säännöissä tai tämän asetuksen tai rahastokohtaisten sääntöjen perusteella.

[– –]

   

[– –]

   

Perustelu

On tarpeen poistaa 6 kohta, jottei toimien täytäntöönpanon aikana tehtävistä tarkastuksista tulisi liian raskaita. Olisi lisättävä uusi 9 kohta, sillä alueellinen yhteistyö tarvitsee oman järjestelynsä, koska erilaisten kansallisten sääntöjen soveltamisesta tai niiden yhdensuuntaistamisesta koituisi liian suuri hallinnollinen este hankkeiden asianmukaiselle toteuttamiselle.

Muutosehdotus 40

59 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Avustuksiin sovellettavat erityiset kelpoisuussäännöt

3.   Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää yhteisen strategiakehyksen rahastojen rahoitusosuutta:

(a)

lainojen korot;

(b)

rakentamattoman ja rakennetun maan hankinta siltä osin kuin siihen käytettävä määrä ylittää kymmenen prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan hyväksyä suurempi prosenttiosuus ympäristön säilyttämistä koskevien toimien osalta;

(c)

arvonlisävero. Alv-määrät ovat kuitenkin tukikelpoisia, jos ne kansallisen alv-lainsäädännön mukaan ovat palautukseen oikeuttamattomia ja jos niiden maksajana on tuensaaja, joka ei ole direktiivin 2006/112/EY 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevan määritelmän mukainen verovelvollinen, edellyttäen, että kyseiset alv-määrät eivät ole infrastruktuurin toimittamisen yhteydessä syntyneitä.

Avustuksiin sovellettavat erityiset kelpoisuussäännöt

3.   Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää yhteisen strategiakehyksen rahastojen rahoitusosuutta:

(a)

lainojen korot;

(b)

rakentamattoman ja rakennetun maan hankinta siltä osin kuin siihen käytettävä määrä ylittää kymmenen prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan hyväksyä suurempi prosenttiosuus ympäristön säilyttämistä koskevien toimien osalta;

(c)

arvonlisävero.

Perustelu

Komitea katsoo, että ainoastaan palautettavissa olevaan alv:hen ei tulisi myöntää yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen rahoitusosuutta. Mikäli kaikissa julkisen sektorin instituutioiden toteuttamissa hankkeissa arvonlisäveroa, joka ei ole palautettavissa, pidetään tukikelvottomana kuluna, kansallinen osarahoitusosuus kasvaa tuntuvasti ja alue- ja paikallistahojen kyky toteuttaa hankkeita vaarantuu. Lisäksi AK:n mukaan se, että alv, joka on syntynyt toimitettaessa infrastruktuuria tuensaajille, jätetään tukikelpoisuuden ulkopuolelle, aiheuttaa syrjintää verrattuna muihin toimintatyyppeihin.

Muutosehdotus 41

64 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Hyväksyntä ja koordinointi

 

   [– –]

3.   Hyväksynnän on perustuttava riippumattoman tarkastuselimen antamaan lausuntoon, jossa arvioidaan, täyttääkö kyseinen elin hyväksymisperusteet. Riippumattoman tarkastuselimen on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon kansainvälisesti hyväksytyt tarkastusstandardit.

[– –]

5.   Jäsenvaltio voi nimetä yhteensovittamisesta vastaavan viranomaisen, jonka tehtävänä on huolehtia yhteydenpidosta komissioon ja toimittaa sille tietoja, edistää unionin sääntöjen yhdenmukaista soveltamista, laatia yhteenvetokertomus, jossa esitetään kansallisen tason kokonaiskatsaus kaikista hallinnollisista vahvistuslausumista sekä tarkastuslausunnoista, ja koordinoida yleisluonteisten puutteiden korjaamiseksi toteutettavia toimenpiteitä.

Hyväksyntä ja koordinointi

 

   [– –]

   

[– –]

   

Perustelu

On vältettävä erilaisten elinten ja tahojen lisäämistä, sillä se monimutkaistaisi entisestään hallinto- ja valvontajärjestelmää.

Muutosehdotus 42

67 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1.   Komissio suorittaa yhteisen strategiakehyksen rahastojen rahoitusosuuteen sisältyvät maksut kuhunkin ohjelmaan talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu kirjataan kyseisen rahaston aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

2.   Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, välimaksuina, tapauksen mukaan vuotuisen saldon maksuna sekä loppumaksuna.

3.   Kun kyseessä on 57 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan mukainen tukimuoto, tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan tuensaajalle maksetut määrät.

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1.   Komissio suorittaa yhteisen strategiakehyksen rahastojen rahoitusosuuteen sisältyvät maksut kuhunkin ohjelmaan talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu kirjataan kyseisen rahaston aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

2.   Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, välimaksuina sekä loppumaksuna.

3.   Kun kyseessä on 57 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan mukainen tukimuoto, tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan tuensaajalle maksetut määrät.

Perustelu

Viittaus ”vuotuiseen saldoon” ei ole kannatettava, koska se tuo mukanaan periaatteen tilien vuotuisesta tarkastamisesta ja hyväksymisestä (vuotuinen päätös). Voidaan katsoa, että ehdotettu vuotuinen tilien tarkastus ja vahvistaminen tarkoittaa tosiasiallisesti vuotuista päättämistä, mikä kasvattaa hallinnollista taakkaa, tuo kuvaan pakolliset varainhoitoa koskevat oikaisut tapauksissa, joissa Euroopan komissio ja/tai Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut sääntöjenvastaisuutta, ja vähentää joustavuutta maksujen ”ylikirjaamisen” ilmoittamisessa ja korvaamisessa, toisin kuin kaudella 2007–2013 on ollut asian laita.

Muutosehdotus 43

75 artiklan 1 kohdan a alakohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään tilikauden loppumista seuraavan vuoden helmikuun 1 päivänä seuraavat asiakirjat ja tiedot varainhoitoasetuksen [56 artiklan] mukaisesti:

(a)

asianomaisten 64 artiklan nojalla hyväksyttyjen elinten varmennetut tilinpäätöstiedot;

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään tilikauden loppumista seuraavan vuoden helmikuun 1 päivänä seuraavat asiakirjat ja tiedot varainhoitoasetuksen [56 artiklan] mukaisesti:

(a)

asianomaisten 64 artiklan nojalla hyväksyttyjen elinten varmennetut tilinpäätöstiedot;

Perustelu

Olisi hyödyllistä, jos vuotuinen tilinpäätös olisi nykyisen ohjelmakauden tapaan valinnainen toimenpide ja sen soveltaminen todentamisviranomaisen itsensä ratkaistavissa. 75 artiklassa säädettyä määräaikaa ei ole helppo noudattaa, sillä se on liian tiukka.

Muutosehdotus 44

82 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin

 

   [– –]

2.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen määrärahat kohdennetaan seuraaville kolmelle NUTS 2 -tason alueiden luokille:

(a)

vähemmän kehittyneet alueet, joiden BKT asukasta kohden on alle 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(b)

siirtymäalueet, joiden BKT asukasta kohden on 75–90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(c)

kehittyneemmät alueet, joiden BKT asukasta kohden on yli 90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta.

Kyseiset kolme alueluokkaa määritetään sen perusteella, mikä niiden BKT asukasta kohden ostovoimapariteettina mitattuna ja kautta 2006–2008 koskevien unionin lukujen perusteella on suhteessa 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvoon samalla viitekaudella.

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin

 

   [– –]

2.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen määrärahat kohdennetaan seuraaville kolmelle NUTS 2 -tason alueiden luokille:

(a)

vähemmän kehittyneet alueet, joiden BKT asukasta kohden on alle 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(b)

siirtymäalueet, joiden BKT asukasta kohden on 75–90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(c)

kehittyneemmät alueet, joiden BKT asukasta kohden on yli 90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta.

Kyseiset kolme alueluokkaa määritetään sen perusteella, mikä niiden BKT asukasta kohden ostovoimapariteettina mitattuna ja kautta koskevien unionin lukujen perusteella on suhteessa 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvoon samalla viitekaudella.

Perustelu

Tarkoituksena on tehdä selväksi, että kunkin alueen tukikelpoisuutta määritettäessä tulee käyttää viimeisimpiä käytettävissä olevia lukuja eikä kriisiä edeltäneen ajan lukuja vuosilta 2006–2008.

Muutosehdotus 45

83 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Kokonaismäärärahat

2.   Komissio hyväksyy täytäntöönpano-säädöksillä päätöksen, jossa vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisten kokonaismäärärahojen vuosijakauma, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 84 artiklan 7 kohdan soveltamista.

Kokonaismäärärahat

2.   Komissio hyväksyy täytäntöönpano-säädöksillä päätöksen, jossa vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisten kokonaismäärärahojen vuosijakauma , sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 84 artiklan 7 kohdan soveltamista, ja .

Perustelu

AK pyrki varmistamaan, että komissio osoittaa alueellisen yhteistyön ohjelmiin varatut määrärahat yhteistyöalueittain, sen sijaan, että tämä tapahtuisi jäsenvaltiokohtaisten kokonaismäärärahojen puitteissa.

Muutosehdotus 46

84 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin- ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteiden määrärahat

2.   Jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia jakoperusteita:

(a)

vähemmän kehittyneiden alueiden ja siirtymäalueiden osalta tukikelpoinen väestö, alueellinen vauraus, kansallinen vauraus ja työttömyysaste;

(b)

kehittyneempien alueiden osalta tukikelpoinen väestö, alueellinen vauraus, työttömyysaste, työllisyysaste, koulutustaso ja asukastiheys;

(c)

koheesiorahaston osalta väestö, kansallinen vauraus ja pinta-ala.

3.   Vähintään 25 prosenttia vähemmän kehittyneille alueille osoitetuista rakennerahastovaroista, 40 prosenttia siirtymäalueille osoitetuista rakennerahastovaroista ja 52 prosenttia kehittyneemmille alueille osoitetuista rakennerahastovaroista kussakin jäsen-valtiossa on osoitettava ESR:ään. Tätä säännöstä sovellettaessa [Elintarviketuki vähäosaisimmille -välineen] kautta jäsenvaltiolle myönnetty tuki katsotaan osaksi ESR:ään osoitettua rakennerahastojen osuutta.

[– –]

5.   Rakennerahastoista Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen perusteella [Elintarviketuki vähäosaisimmille -välineelle] myönnetty tuki on 2 500 000 000 euroa.

Komissio hyväksyy täytäntöönpano-säädöksellä päätöksen, jossa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion rakennerahasto-määrärahoista koko kauden osalta siirrettävä määrä jäsenvaltiokohtaisesti. Kullekin jäsenvaltiolle osoitettuja rakennerahastomäärärahoja vähennetään vastaavasti.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittua rakennerahastoista annettavaa tukea vastaavat vuotuiset määrärahat merkitään vuoden 2014 talousarviomenettelyssä [Elintarviketuki vähäosaisimmille -välineen] asianmukaisiin budjettikohtiin.

6.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen tarkoitetuista määrärahoista 5 prosenttia muodostaa suoritusvarauksen, joka kohdennetaan 19 artiklan mukaisesti.

[– –]

8.   Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahat ovat 3,48 prosenttia rahastojen talousarviositoumuksiin käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista kaudella 2014–2020 (eli yhteensä 11 700 000 004 euroa.)

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin- ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteiden määrärahat

2.   Jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia jakoperusteita:

(a)

vähemmän kehittyneiden alueiden ja siirtymäalueiden osalta tukikelpoinen väestö, alueellinen vauraus, kansallinen vauraus ja työttömyysaste;

(b)

kehittyneempien alueiden osalta tukikelpoinen väestö, alueellinen vauraus, työttömyysaste, työllisyysaste, koulutustaso asukastiheys;

(c)

koheesiorahaston osalta väestö, kansallinen vauraus ja pinta-ala.

3.   Vähintään prosenttia vähemmän kehittyneille alueille osoitetuista rakennerahastovaroista, prosenttia siirtymäalueille osoitetuista rakennerahasto-varoista ja prosenttia kehittyneemmille alueille osoitetuista rakennerahastovaroista kussakin jäsenvaltiossa on osoitettava ESR:ään. Tätä säännöstä sovellettaessa [Elintarviketuki vähäosaisimmille -välineen] kautta jäsenvaltiolle myönnetty tuki katsotaan osaksi ESR:ään osoitettua rakennerahastojen osuutta.

[– –]

5.    [Elintarviketuki vähäosaisimmille -välineelle] myönnetty tuki on 2 500 000 000 euroa.

Komissio hyväksyy täytäntöönpano-säädöksellä päätöksen, jossa vahvistetaan siirrettävä määrä .

   

[– –]

8.   Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahat ovat 3,48 prosenttia rahastojen talousarviositoumuksiin käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista kaudella 2014–2020 (eli yhteensä 11 700 000 004 euroa.)

Perustelu

Alueiden komitea kehottaa jäsenvaltioille tukea myönnettäessä ottamaan tavanomaisten jakoperusteiden ohella lisäperusteina huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa mainitut alueiden vakavat ja pysyvät luontoon tai väestöön liittyvät haitat. Tulisi myös ottaa huomioon muita väestöön liittyviä perusteita, kuten asutuksen hajanaisuus, alueiden tiettyjen osien – ennen kaikkea maaseutu- ja raja-alueiden – väestökato sekä väestön ikääntyminen, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi talouskehitykseen ja julkisten palveluiden kustannuksiin.

Komitea katsoo lisäksi, että ESR:ään kohdennettavaksi ehdotettu vähimmäisprosenttiosuus on liian korkea. Tämän vuoksi se kehottaa alentamaan osuutta kussakin alueluokassa. Komitea pitää tärkeänä, että alueilla on mahdollisuus investoida aloille, jotka ylläpitävät ja lisäävät työllisyyttä, jolloin varmistetaan samalla kunnianhimoinen rahoitus työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla.

Rakennerahastojen sääntelypuitteet voivat muodostaa uuden oikeusperustan vähäosaisimmille tarkoitetulle Euroopan elintarvikeapuohjelmalle, mutta ne eivät voi missään tapauksessa korvata rahoituksellisesti elintarvikeapuohjelmaa, jonka tavoitteet perustuvat yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

AK pyrkii myös varmistamaan, että Euroopan komissio osoittaa alueellisen yhteistyön ohjelmiin varatut määrärahat yhteistyöalueittain.

Muutosehdotus 47

86 artiklan 4 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Täydentävyys

4.   Ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat vähintään 15 prosenttia koko väestöstä, tarkistetaan, onko investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen kohdentuvien julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen taso säilytetty kauden osalta.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat vähintään 70 prosenttia väestöstä, tarkistus tehdään kansallisella tasolla.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat enemmän kuin 15 prosenttia mutta vähemmän kuin 70 prosenttia väestöstä, tarkistus tehdään kansallisella ja alueellisella tasolla. Tätä varten kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot menoista vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla tarkistusprosessin jokaisessa vaiheessa.

Täydentävyys

4.   Ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat vähintään prosenttia koko väestöstä, tarkistetaan, onko investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen kohdentuvien julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen taso säilytetty kauden osalta.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat enemmän kuin prosenttia mutta vähemmän kuin 70 prosenttia väestöstä, tarkistus tehdään kansallisella ja alueellisella tasolla. Tätä varten kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot menoista vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla tarkistusprosessin jokaisessa vaiheessa.

Perustelu

Väestömäärään perustuva tarkistus on tarpeeton ja liiallinen, sillä se, miten kyseisen periaatteen täyttyminen tarkistetaan, on jäsenvaltioiden määriteltävissä. Lisäksi on kannatettavaa tarkistaa täydentävyysperiaatteen soveltaminen jäsenvaltioissa, joissa vain pieni prosenttiosuus väestöstä elää vähemmän kehittyneillä alueilla tai siirtymäalueilla. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja hallinnon yksinkertaistamiseksi kynnysarvo olisi nostettava 20 prosenttiin.

Muutosehdotus 48

87 artiklan 2 kohdan c ja h alakohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten toimenpideohjelmien sisältö ja hyväksyminen

2.   Toimenpideohjelmassa on vahvistettava

[– –]

(c)

tuki kumppanuussopimuksessa vahvistetulle aluekehitykseen sovellettavalle yhdennetylle lähestymistavalle mukaan lukien

i)

mekanismit, joilla varmistetaan rahastojen, EAKR:n, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston sekä muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden keskinäinen koordinointi sekä koordinointi EIP:n kanssa;

ii)

tapauksen mukaan suunniteltu yhdennetty lähestymistapa kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden sekä alueiden, joihin liittyy alueellisia erityispiirteitä, alueelliseen kehittämiseen, ja erityisesti 28 ja 29 artiklaan liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt;

iii)

luettelo kaupungeista, joissa toteutetaan kaupunkialueiden kestävää kehitystä tukevia yhdennettyjä toimenpiteitä, näihin toimiin tarkoitetun EAKR:n tuen ohjeellinen vuotuinen jako, asetuksen (EU) N:o [EAKR] 7 artiklan 2 kohdan mukaiset kaupunkien hallinnoitavaksi annetut varat mukaan luettuina, sekä yhdennettyihin toimenpiteisiin suunnattavan ESR:n tuen ohjeellinen vuotuinen jako;

iv)

sellaisten alueiden määrittäminen, joilla toteutetaan paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita;

v)

sellaisia alueiden välisiä ja valtioiden välisiä toimia koskevat järjestelyt, joissa tuensaajia sijaitsee vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa;

vi)

suunnitelluilla tukitoimilla aikaan saatavat makroalue- ja merialuestrategioita tukevat vaikutukset soveltuvin osin;

(d)

tuki kumppanuussopimuksessa vahvistetulle yhdennetylle strategialle, jolla vastataan köyhyydestä eniten kärsivien maantieteellisten alueiden erityistarpeisiin sekä suurimmassa syrjintä- tai syrjäytymisvaarassa olevien kohderyhmien tarpeisiin, jolloin erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytyneisiin väestöryhmiin, sekä määrärahojen alustava jako;

[– –]

(h)

toimenpideohjelmaa koskevat täytäntöönpanosäännökset, joihin sisältyvät seuraavat tiedot:

i)

hyväksynnän antavan elimen, hallintoviranomaisen, todenta-misviranomaisen sekä tarvittaessa tarkastus-viranomaisen yksilöinti;

ii)

sen elimen yksilöinti, jolle komissio suorittaa maksut.

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten toimenpideohjelmien sisältö ja hyväksyminen

2.   Toimenpideohjelmassa on vahvistettava

[– –]

(c)

tuki kumppanuussopimuksessa vahvistetulle aluekehitykseen sovellettavalle yhdennetylle lähestymistavalle mukaan lukien

i)

mekanismit, joilla varmistetaan rahastojen, EAKR:n, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston sekä muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden keskinäinen koordinointi sekä koordinointi EIP:n kanssa;

ii)

tapauksen mukaan suunniteltu yhdennetty lähestymistapa kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden sekä alueiden, joihin liittyy alueellisia erityispiirteitä, alueelliseen kehittämiseen, ja erityisesti 28 ja 29 artiklaan liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt;

iii)

luettelo kaupungeista, joissa toteutetaan kaupunkialueiden kestävää kehitystä tukevia yhdennettyjä toimenpiteitä, näihin toimiin tarkoitetun EAKR:n tuen ohjeellinen vuotuinen jako, asetuksen (EU) N:o [EAKR] 7 artiklan 2 kohdan mukaiset kaupunkien hallinnoitavaksi annetut varat mukaan luettuina, sekä yhdennettyihin toimenpiteisiin suunnattavan ESR:n tuen ohjeellinen vuotuinen jako;

iv)

sellaisten alueiden määrittäminen, joilla toteutetaan paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita;

v)

sellaisia alueiden välisiä ja valtioiden välisiä toimia koskevat järjestelyt, joissa tuensaajia sijaitsee vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa;

vi)

suunnitelluilla tukitoimilla aikaan saatavat makroalue- ja merialuestrategioita tukevat vaikutukset soveltuvin osin;

)

tuki kumppanuussopimuksessa vahvistetulle yhdennetylle strategialle, jolla vastataan köyhyydestä eniten kärsivien maantieteellisten alueiden erityistarpeisiin sekä suurimmassa syrjintä- tai syrjäytymisvaarassa olevien kohderyhmien tarpeisiin, jolloin erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytyneisiin väestöryhmiin, sekä määrärahojen alustava jako;

[– –]

()

toimenpideohjelmaa koskevat täytäntöönpanosäännökset, joihin sisältyvät seuraavat tiedot:

i)

hallintoviranomaisen, todenta-misviranomaisen sekä tarvittaessa tarkastus-viranomaisen yksilöinti;

ii)

sen elimen yksilöinti, jolle komissio suorittaa maksut.

Perustelu

Komission ehdotus tietynkokoisen kaupunkien joukon määrittämisestä on liian pakottava. Näin ollen ehdotetaan, että luettelo olisi viitteellinen. Lisäksi luettelo tulisi laatia yhteistyössä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa.

Ehdotetaan, että d alakohta sisällytetään c alakohtaan viii alakohdaksi, jolloin c alakohdasta tulee kattava yhdennetyn lähestymistavan osalta. Yhdenmukaisesti 64 artiklan 3 kohtaan esitetyn muutoksen kanssa ehdotetaan, että viittaus ulkopuoliseen, hyväksynnän antavaan elimeen poistetaan.

Muutosehdotus 49

91 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Komissiolle toimitettavat tiedot

2.   Komissiolle hyväksyttäviksi esitetyt suurhankkeet on sisällytettävä toimenpide-ohjelman suurhankkeita käsittelevään luetteloon. Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen on tarkasteltava kyseistä luetteloa kahden vuoden kuluttua toimenpideohjelman hyväksymisestä, ja luetteloa voidaan jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa 26 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, etenkin sellaisten suurhankkeiden huomioon ottamiseksi, joiden arvioitu päättymisajankohta on viimeistään vuoden 2022 lopussa.

Komissiolle toimitettavat tiedot

2.   Komissiolle hyväksyttäviksi esitetyt suurhankkeet on sisällytettävä toimenpide-ohjelman suurhankkeita käsittelevään luetteloon. viimeistään vuoden 2022 lopussa.

Perustelu

Alueiden komitea toivoo, että ohjelmakauden aikana esitetyt suurhankkeet voitaisiin käynnistää odottamatta komission hyväksyntää, kuten ehdotetaan nykyisessä ohjelmakehyksessä. Komitea esittää, että menot voitaisiin ilmoittaa ennen kuin komissio hyväksyy suurhankkeen, jotta toimien käynnistäminen ei viivästyisi.

Muutosehdotus 50

93 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Soveltamisala

1.   Yhteinen toimintasuunnitelma on toimi, jonka määrittelyn ja hallinnoinnin lähtökohtina ovat sillä saavutettavat tuotokset ja tulokset. Siihen kuuluu joukko hankkeita, jotka toteutetaan tuensaajan vastuulla toimenpideohjelmantai -ohjelmien osana; infrastruktuurin toimittamista koskevat hankkeet jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisen toimintasuunnitelman tuotokset ja tulokset sovitaan jäsenvaltion ja komission välillä, ja tarkoituksena on, että yhteinen toimintasuunnitelma edistää toimenpideohjelmille asetettujen erityisten tavoitteiden toteuttamista ja muodostaa pohjan rahastoista annettavalle tuelle. Tulosten on kytkeydyttävä yhteisen toimintasuunnitelman suoriin vaikutuksiin. Tuensaajan on oltava julkisoikeudellinen yhteisö. Yhteisiä toimintasuunnitelmia ei katsota suurhankkeiksi.

Soveltamisala

1.   Yhteinen toimintasuunnitelma on toimi, jonka määrittelyn ja hallinnoinnin lähtökohtina ovat sillä saavutettavat tuotokset ja tulokset. Siihen kuuluu joukko hankkeita, jotka toteutetaan tuensaajan vastuulla toimenpideohjelmantai -ohjelmien osana. Yhteisen toimintasuunnitelman tuotokset ja tulokset sovitaan jäsenvaltion ja komission välillä, ja tarkoituksena on, että yhteinen toimintasuunnitelma edistää toimenpideohjelmille asetettujen erityisten tavoitteiden toteuttamista ja muodostaa pohjan rahastoista annettavalle tuelle. Tulosten on kytkeydyttävä yhteisen toimintasuunnitelman suoriin vaikutuksiin. Tuensaajan on oltava julkisoikeudellinen yhteisö. Yhteisiä toimintasuunnitelmia ei katsota suurhankkeiksi.

Perustelu

Komitea huomauttaa, että yhteinen toimintasuunnitelma helpottaa ennen kaikkea ESR:n toteuttamista yksittäisten, tarkkaan rajattujen toimien kohdalla, mutta pahoittelee, että mekanismin käyttö on tehty vaikeaksi EAKR:n kohdalla, kun infrastruktuurihankkeet on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle.

Muutosehdotus 51

93 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Soveltamisala

2.   Yhteiselle toimintasuunnitelmalle annetun julkisen tuen on oltava vähintään 10 000 000 euroa tai 20 prosenttia toimenpideohjelman tai -ohjelmien julkisesta tuesta, sen mukaan kumpi on pienempi.

Soveltamisala

2.   Yhteiselle toimintasuunnitelmalle annetun julkisen tuen on oltava vähintään 000000 euroa tai prosenttia toimenpideohjelman tai -ohjelmien julkisesta tuesta, sen mukaan kumpi on pienempi.

Perustelu

Alempaa kynnysarvoa pidetään yleisesti asianmukaisempana pyrittäessä takaamaan, että tämä väline vastaa saatavilla olevaa kriittistä massaa. On kuitenkin syytä huomata, että kyseessä on säännösperustainen vähimmäisarvo, ja useissa jäsenvaltioissa kynnysarvo, josta sovitaan neuvotteluprosessissa, muodostuu tuntuvasti korkeammaksi.

Muutosehdotus 52

102 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Taloudellisten tietojen toimittaminen

1.   Hallintoviranomaisen on viimeistään 31 päivänä tammikuuta, 30 päivänä huhtikuuta, 31 päivänä heinäkuuta ja 31 päivänä lokakuuta toimitettava komissiolle sähköisesti seurantaa varten seuraavat tiedot toimenpideohjelmittain ja toimintalinjoittain:

(a)

toimien yhteenlasketut ja julkiset tukikelpoiset kustannukset sekä tuettaviksi valittujen toimien lukumäärä;

(b)

niiden sopimusten tai muiden oikeudellisten sitoumusten tukikelpoisten julkisten kustannusten kokonaismäärä, joita tuensaajat ovat tehneet tuettaviksi valittujen toimien täytäntöönpanon yhteydessä;

(c)

tuensaajien hallintoviranomaiselle ilmoittamat tukikelpoiset kokonaismenot.

Taloudellisten tietojen toimittaminen

1.   Hallintoviranomaisen on viimeistään 31 päivänä tammikuuta 31 päivänä heinäkuuta toimitettava komissiolle sähköisesti seurantaa varten seuraavat tiedot toimenpideohjelmittain ja toimintalinjoittain:

(a)

toimien yhteenlasketut ja julkiset tukikelpoiset kustannukset sekä tuettaviksi valittujen toimien lukumäärä;

(b)

sopimusten tai muiden oikeudellisten sitoumusten tukikelpoisten julkisten kustannusten kokonaismäärä;

(c)

tuensaajien hallintoviranomaiselle ilmoittamat tukikelpoiset kokonaismenot.

Perustelu

Komitea haluaa yksinkertaistaa taloudellisten tietojen toimittamista siten, että ne olisi toimitettava vain kaksi eikä neljä kertaa vuodessa. Sama pätee valittuja toimia koskevien tietojen toimittamiseen. Vain yhteenlasketut ja julkiset tukikelpoiset kustannukset sekä hallintoviranomaisen ja tuensaajien väliset sopimukset ja muut sitoumukset olisi toimitettava.

Muutosehdotus 53

105 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Tiedottaminen ja julkistaminen

1.   Jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten vastuulla on

(a)

huolehtia, että perustetaan yksi keskitetty verkkosivusto tai yksi keskitetty verkkoportaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista ja linkit niihin;

(b)

tiedottaa mahdollisille tuensaajille toimenpideohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

(c)

tehdä koheesiopolitiikan ja rahastojen roolia ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kumppanuussopimusten, toimenpideohjelmien ja toimien tulokset ja vaikutukset.

2.   Rahastojen tuen avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on pidettävä yllä luetteloa, joka sisältää toimet toimenpideohjelmittain ja rahastoittain jaoteltuina csv- tai xml-muodossa; luetteloon on oltava pääsy keskitetystä verkkosivustosta tai keskitetystä verkkoportaalista, ja siinä on esitettävä luettelo ja yhteenveto kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista.

Toimet käsittävää luetteloa on päivitettävä vähintään joka kolmas kuukausi.

Liitteessä V vahvistetaan vähimmäistiedot, jotka on esitettävä toimista laaditussa luettelossa.

Tiedottaminen ja julkistaminen

1.   Jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten vastuulla on

(a)

huolehtia, että perustetaan yksi keskitetty verkkosivusto tai yksi keskitetty verkkoportaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista ja linkit niihin;

(b)

tiedottaa mahdollisille tuensaajille toimenpideohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

(c)

tehdä koheesiopolitiikan ja rahastojen roolia ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kumppanuussopimusten, toimenpideohjelmien ja toimien tulokset ja vaikutukset.

   

.   Rahastojen tuen avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on pidettävä yllä luetteloa, joka sisältää toimet toimenpideohjelmittain ja rahastoittain jaoteltuina csv- tai xml-muodossa; luetteloon on oltava pääsy keskitetystä verkkosivustosta tai keskitetystä verkkoportaalista, ja siinä on esitettävä luettelo ja yhteenveto kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista.

Toimet käsittävää luetteloa on päivitettävä vähintään joka kuukausi.

Liitteessä V vahvistetaan vähimmäistiedot, jotka on esitettävä toimista laaditussa luettelossa.

Perustelu

Asetusten pitää mahdollistaa Euroopan komission ja alueiden komitean yhteiset valistustoimet, joilla tuetaan alue- ja paikallisviranomaisia koheesiopolitiikan toimintatavan selittämisessä: ennalta käsin, toteuttamisvaiheessa ja jälkikäteen. AK:lla tulee olla mahdollisuus tukea alue- ja paikallisviranomaisten työtä koheesiovarojen edunsaajina, joilta edellytetään käytännön tuloksia. AK:lla täytyy myös olla resurssit selvittää kansalaisille, miten rahastotoimia toteutetaan ja mikä on Euroopan unionin rooli tässä prosessissa.

Lisäksi komitea haluaa yksinkertaistaa tiedotus- ja julkisuustoimenpiteitä ja katsoo, että toimista laadittavan luettelon päivittäminen kahdesti vuodessa riittää.

Muutosehdotus 54

110 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Osarahoitusosuuden määrittäminen

3.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään

(a)

85 prosenttia koheesiorahaston osalta;

(b)

85 prosenttia niille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2009 oli alle 85 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n vastaavan ajanjakson keskiarvosta, sekä syrjäisimmille alueille;

(c)

80 prosenttia sellaisille muille kuin b alakohdassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille, jotka voivat saada siirtymäkauden tukea koheesiorahastosta 1 päivästä tammikuuta 2014;

(d)

75 prosenttia muille kuin b ja c alakohdassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille sekä kaikille alueille, joiden asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2013 oli alle 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n kyseisen viitekauden keskiarvosta mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(e)

60 prosenttia muille kuin d alakohdassa tarkoitetuille siirtymäalueille;

(f)

50 prosenttia muille kuin d alakohdassa tarkoitetuille kehittyneemmille alueille.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään 75 prosenttia.

Osarahoitusosuuden määrittäminen

3.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään

(a)

85 prosenttia koheesiorahaston osalta;

(b)

85 prosenttia niille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2009 oli alle 85 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n vastaavan ajanjakson keskiarvosta, sekä syrjäisimmille alueille;

(c)

80 prosenttia sellaisille muille kuin b alakohdassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille, jotka voivat saada siirtymäkauden tukea koheesiorahastosta 1 päivästä tammikuuta 2014;

(d)

75 prosenttia muille kuin b ja c alakohdassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille sekä kaikille alueille, joiden asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2013 oli alle 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n kyseisen viitekauden keskiarvosta mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

(e)

60 prosenttia muille kuin d alakohdassa tarkoitetuille siirtymäalueille;

(f)

50 prosenttia muille kuin d alakohdassa tarkoitetuille kehittyneemmille alueille.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla enintään prosenttia.

Perustelu

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen nojalla toteutettavien toimenpideohjelmien osarahoitusosuuden enimmäistasoksi ehdotettu 75 prosenttia on alempi kuin heikoiten kehittyneitä alueita koskeva osarahoitusosuus tavoitteessa ”Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin”. Tämän johdosta Euroopan alueellinen yhteistyö -ohjelmat eivät ole kovin houkuttelevia heikoiten kehittyneiden alueiden kannalta. Alueiden komitea ilmaiseekin vastustavansa sitä, että Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen nojalla toteutettavien ohjelmien osarahoitusosuus määritellään alemmalle 75 prosentin tasolle. Komitea katsoo, ettei kyseinen ero ole perusteltu, ja kehottaa määrittelemään molemmille tavoitteille saman 85 prosentin osarahoitusosuuden. Jotta yhteistyön laatua voidaan pitää yllä, ehdot tulee säilyttää (yleisistä säännöksistä annetussa) neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 olevan 53 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisina:

”3.   Sellaisten Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen nojalla toteutettavien toimenpideohjelmien osalta, joiden osallistujista vähintään yksi kuuluu sellaiseen jäsenvaltioon, jonka keskimääräinen asukaskohtainen BKT vuosina 2001–2003 oli alle 85 prosenttia EU-25:n keskiarvosta kyseisenä jaksona, EAKR:n rahoitusosuus saa olla korkeitaan 85 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Kaikkien muiden toimenpideohjelmien osalta EAKR:n rahoitusosuus saa olla korkeintaan 75 prosenttia EAKR:stä osarahoitettavista tukikelpoisista kustannuksista.

4.   Rahastojen rahoitusosuuteen ei toimintalinjatasolla sovelleta 3 kohdassa ja liitteessä III asetettuja enimmäismääriä. Sellainen kuitenkin vahvistetaan sen varmistamiseksi, että rahastojen rahoitusosuuden enimmäismääriä ja toimenpideohjelman tasolla vahvistettuja rahastokohtaisen osuuden enimmäistasoja noudatetaan.”

Alueiden komitea katsoo myös, ettei jokaiselle toimintalinjalle kannata määritellä osarahoituksen enimmäistasoa. Tällä tavoin ei tosiasiallisesti voida eriyttää osarahoituksen määrää kunkin toimintalinjan kohdalla tuensaajien kannustamiseksi toteuttamaan tiettyjä strategisia prioriteetteja.

Muutosehdotus 55

111 artiklan 4 alakohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Osarahoitusosuuden mukauttaminen

(4)   seuraavan määritelmän mukaisten vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivien alueiden kuuluminen tuen piiriin:

(a)

koheesiorahaston tukea saavat saarijäsenvaltiot ja muut saaret lukuun ottamatta saaria, joilla sijaitsee jäsenvaltion pääkaupunki tai joilla on kiinteät yhteydet mannermaahan;

(b)

jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritellyt vuoristoalueet;

(c)

harvaan asutut (alle 50 asukasta neliökilometriä kohden) ja erittäin harvaan asutut (alle 8 asukasta neliökilometriä kohden) alueet.

Osarahoitusosuuden mukauttaminen

(4)   seuraavan määritelmän mukaisten vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivien alueiden kuuluminen tuen piiriin:

(a)

koheesiorahaston tukea saavat saarijäsenvaltiot ja muut saaret lukuun ottamatta saaria, joilla sijaitsee jäsenvaltion pääkaupunki tai joilla on kiinteät yhteydet mannermaahan;

(b)

jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritellyt vuoristoalueet;

(c)

harvaan asutut (alle 50 asukasta neliökilometriä kohden) ja erittäin harvaan asutut (alle 8 asukasta neliökilometriä kohden) alueet

.

Muutosehdotus 56

112 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Jäsenvaltioiden tehtävät

2.   Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perittävä viivästyskorkoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisistä sääntöjen-vastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava komissiolle tapauksiin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen etenemisestä.

Jäsenvaltioiden tehtävät

2.   Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perittävä viivästyskorkoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisistä sääntöjen-vastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava komissiolle tapauksiin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen etenemisestä.

Perustelu

Komission tekstiin tehty täsmennys on hyväksyttävissä, mutta sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien käyttöönottoa ei tule rajata vain julkisiin tuensaajiin.

Muutosehdotus 57

113 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Viranomaisten nimeäminen

 

   [– –]

5.   Kun kyseessä on Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite, hallintoviranomainen, tapauksen mukaan todentamisviranomainen sekä tarkastusviranomainen voivat olla osa samaa viranomaista tai elintä edellyttäen, että tehtävien erottamista koskevaa periaatetta noudatetaan. Sellaisissa toimintaohjelmissa, joissa rahastoista maksetun tuen kokonaismäärä on yli 250 000 000 euroa, tarkastusviranomainen ei kuitenkaan saa olla osa samaa viranomaista tai elintä kuin hallintoviranomainen.

[– –]

7.   Jäsenvaltio tai hallintoviranomainen voi antaa toimenpideohjelman osan hallinnoinnin välittävälle elimelle siten, että mainitun välittävän elimen ja jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen ja mainitun elimen välillä tehdään sopimus, jäljempänä ’yleiskattava tuki’. Välittävän elimen on osoitettava vakavaraisuutensa ja kyseistä alaa koskeva sekä hallinnollinen ja varainhoitoa koskeva pätevyytensä.

Viranomaisten nimeäminen

 

   [– –]

5.   Kun kyseessä on Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite, hallintoviranomainen, tapauksen mukaan todentamisviranomainen sekä tarkastusviranomainen voivat olla osa samaa viranomaista tai elintä edellyttäen, että tehtävien erottamista koskevaa periaatetta noudatetaan.

[– –]

7.   Jäsenvaltio tai hallintoviranomainen voi antaa toimenpideohjelman osan hallinnoinnin välittävälle elimelle siten, että mainitun välittävän elimen ja jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen ja mainitun elimen välillä tehdään sopimus, jäljempänä ’yleiskattava tuki’. Välittävän elimen on osoitettava vakavaraisuutensa ja kyseistä alaa koskeva sekä hallinnollinen ja varainhoitoa koskeva pätevyytensä.

Perustelu

AK katsoo, että olisi parempi säilyttää nykyinen järjestelmä, jonka perusteella myös kokonaismäärältään yli 250 miljoonan euron ohjelmissa tarkastusviranomainen saa olla osa samaa viranomaista tai elintä kuin hallintoviranomainen.

AK myös katsoo, että vakavaraisuuden ja pätevyyden osoittamista koskevaa vaatimusta ei tulisi soveltaa välittäviin elimiin, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä.

Muutosehdotus 58

114 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Hallintoviranomaisen tehtävät

2.   Kun kyseessä on ohjelmatason hallinto, toimenpideohjelmasta vastaavan hallinto-viranomaisen tehtävänä on

(a)

tukea seurantakomitean työtä ja toimittaa sille tietoja, joita se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseksi, erityisesti tietoja edistymisestä toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamisessa sekä taloudellisia tietoja ja indikaattoreihin ja välitavoitteisiin liittyviä tietoja;

(b)

laatia vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset ja toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun seurantakomitea on ne hyväksynyt;

(c)

asettaa välittävien elinten saataville niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaisia tietoja ja tuensaajien saataville toimien toteuttamisen kannalta olennaisia tietoja;

(d)

ottaa käyttöön sähköinen tietojärjestelmä, jolla tallennetaan ja säilytetään seurantaa, arviointia, varainhoitoa ja tarkastamista varten tarvittavat tiedot kustakin toimesta, tapauksen mukaan myös tiedot toimien yksittäisistä osallistujista;

(e)

varmistaa, että d alakohdassa tarkoitetut tiedot kerätään ja viedään kyseiseen järjestelmään ja säilytetään siinä ja että indikaattoreita koskevat tiedot jaotellaan sukupuolen mukaan, jos ESR-asetuksen liitteessä I on tällainen jaotteluvaatimus.

Hallintoviranomaisen tehtävät

2.   Kun kyseessä on ohjelmatason hallinto, toimenpideohjelmasta vastaavan hallinto-viranomaisen tehtävänä on

(a)

tukea seurantakomitean työtä ja toimittaa sille tietoja, joita se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseksi, erityisesti tietoja edistymisestä toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamisessa sekä taloudellisia tietoja ja indikaattoreihin ja välitavoitteisiin liittyviä tietoja;

(b)

laatia vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset ja toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun seurantakomitea on ne hyväksynyt;

(c)

asettaa välittävien elinten saataville niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaisia tietoja ja tuensaajien saataville toimien toteuttamisen kannalta olennaisia tietoja;

(d)

ottaa käyttöön sähköinen tietojärjestelmä, jolla tallennetaan ja säilytetään seurantaa, arviointia, varainhoitoa ja tarkastamista varten tarvittavat tiedot kustakin toimesta;

(e)

varmistaa, että d alakohdassa tarkoitetut tiedot kerätään ja viedään kyseiseen järjestelmään ja säilytetään siinä ja että indikaattoreita koskevat tiedot jaotellaan sukupuolen mukaan, jos ESR-asetuksen liitteessä I on tällainen jaotteluvaatimus.

Perustelu

On tärkeää voida säilyttää toimista tiedot, jotka voivat olla hyödyllisiä eri syistä esimerkiksi riitatapauksissa.

Muutosehdotus 59

117 artikla

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Hallintoviranomaisen ja todentamisviranomaisen hyväksyntä ja hyväksynnän peruuttaminen

1.   Hyväksynnän antavan elimen on annettava virallinen päätös sellaisten hallintoviranomaisten ja todentamisviranomaisten hyväksymisestä, jotka täyttävät komission delegoiduilla säädöksillä 142 artiklan mukaisesti vahvistamat hyväksymisperusteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun virallisen päätöksen on perustuttava riippumattoman tarkastuselimen antamaan kertomukseen ja lausuntoon, joissa esitetään arviointi hallinto- ja valvontajärjestelmästä, myös välittävien elinten osuudesta kyseisessä järjestelmässä, sekä arvioidaan, onko järjestelmä 62, 63, 114 ja 115 artiklan mukainen. Hyväksynnän antavan elimen on otettava huomioon se, ovatko toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmät samanlaisia kuin edellisellä ohjelmakaudella käytetyt järjestelmät, sekä kaikki osoitukset järjestelmien tehokkaasta toiminnasta.

3.   Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu virallinen päätös komissiolle kuuden kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen antamisesta.

4.   Jos rahastoista toimenpideohjelmalle annetun tuen kokonaismäärä ylittää 250 000 000 euroa, komissio voi pyytää kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun virallisen päätöksen vastaanottamisesta riippumattoman tarkastuselimen kertomusta ja lausuntoa sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvausta.

Komissio voi esittää huomautuksia kahden kuukauden kuluessa kyseisten asiakirjojen vastaanottamisesta.

Päättäessään kyseisten asiakirjojen pyytämisestä komissio ottaa huomioon, ovatko toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmät samanlaisia kuin edellisellä ohjelmakaudella käytetyt järjestelmät ja suorittaako hallintoviranomainen myös todentamisviranomaisen tehtävät, minkä lisäksi se ottaa huomioon myös kaikki osoitukset järjestelmien tehokkaasta toiminnasta.

   

   

   

   

Perustelu

Hallinto- ja valvontaviranomaisen hyväksymistä koskeva ehdotus on hylättävä. On EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaista, että jäsenvaltiot toteuttavat koheesiopolitiikkaa. Valtion viranomaisten hyväksymiselle muiden valtion viranomaisten toimesta ei eräissä jäsenvaltioissa ole hallinto-oikeudellista perustetta, ja näin puututaan jäsenvaltioiden itsehallintoon.

Muutosehdotus 60

118 artiklan uusi 4 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

   

Perustelu

Alueiden komitea ehdottaa, että palautetaan ohjelmakautta 2007–2013 koskeva entinen 74 artiklan 1 kohta, jotta voidaan yksinkertaistaa valvonnan suhteellisuuteen liittyviä toimia.

Muutosehdotus 61

121 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Maksatushakemukset

1.   Maksatushakemuksiin on sisällyttävä kunkin toimintalinjan osalta

(a)

tuensaajien toimia toteuttaessaan maksamien tukikelpoisten menojen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitoon;

(b)

toimien toteuttamisesta aiheutuneen julkisen tuen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitoon;

(c)

tuensaajalle maksettu vastaava tukikelpoinen julkinen tuki, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitoon.

Maksatushakemukset

1.   Maksatushakemuksiin on sisällyttävä kunkin toimintalinjan osalta

(a)

tuensaajien toimia toteuttaessaan maksamien tukikelpoisten menojen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitoon;

(b)

toimien toteuttamisesta aiheutuneen julkisen tuen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitoon

.

Perustelu

AK katsoo, että tuensaajalle maksettuun julkiseen tukeen liittyviä tietoja ei tulisi sisällyttää komissiolle toimitettaviin maksatushakemuksiin. Komitea ehdottaakin tietojen yksinkertaistamista.

Muutosehdotus 62

124 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

Alueiden komitean muutosehdotus

Ennakkomaksun maksaminen

1.   Ensimmäinen ennakkomaksu maksetaan erinä seuraavasti:

(a)

vuonna 2014: kaksi prosenttia tukimäärästä, joka rahastoista on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi;

(b)

vuonna 2015: yksi prosentti tukimäärästä, joka rahastoista on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi;