ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2012.191.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 191

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

55. vuosikerta
29. kesäkuu 2012


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

480. täysistunto 25. ja 26. huhtikuuta 2012

2012/C 191/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma ja kuudennen ohjelman jatkotoimet (valmisteleva lausunto)

1

2012/C 191/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen EU:ssa (valmisteleva lausunto)

6

2012/C 191/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energiakasvatus (valmisteleva lausunto)

11

2012/C 191/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kirjankustannustoiminta muutosten kourissa (oma-aloitteinen lausunto)

18

2012/C 191/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Osuuskunnat ja rakennemuutos (oma-aloitteinen lausunto)

24

 

III   Valmistavat säädökset

 

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

 

480. täysistunto 25. ja 26. huhtikuuta 2012

2012/C 191/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisestaCOM(2011) 615 final – 2011/0276 COD

30

2012/C 191/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisestaCOM(2011) 612 final – 2011/0274 COD

38

2012/C 191/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisestaCOM(2011) 614 final – 2011/0275 COD

44

2012/C 191/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastostaCOM(2011) 611 final – 2011/273 COD

49

2012/C 191/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksiCOM(2011) 610 final – 2011/0272 COD

53

2012/C 191/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen luomisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissaCOM(2011) 445 final – 2011/0204 COD

57

2012/C 191/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisestaCOM(2011) 778 final – 2011/0389 COD ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksistaCOM(2011) 779 final – 2011/0359 COD

61

2012/C 191/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoistaCOM(2011) 860 final – 2011/0417 COD

72

2012/C 191/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen äänitasostaCOM(2011) 856 final – 2011/0409 COD

76

2012/C 191/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta (uudelleenlaadittu) COM(2011) 656 final – 2011/0298 COD

80

2012/C 191/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoistaCOM(2011) 895 final – 2011/0439 COD –Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoistaCOM(2011) 896 final – 2011/0438 COD ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestäCOM(2011) 897 final – 2011/0437 COD

84

2012/C 191/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoinCOM(2011) 573 final

97

2012/C 191/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisestaCOM(2011) 883 final – 2011/0435 COD

103

2012/C 191/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020COM(2011) 758 final – 2011/0344 COD

108

2012/C 191/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisestaCOM(2011) 874 final

111

2012/C 191/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistäCOM(2011) 625 final – 2011/0280 COD –Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)COM(2011) 626 final – 2011/0281 COD (A-21) –Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseenCOM(2011) 627 final – 2011/0282 COD –Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannastaCOM(2011) 628 final – 2011/0288 COD –Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osaltaCOM(2011) 630 final – 2011/0286 COD ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osaltaCOM(2011) 631 final – 2011/0285 COD

116

2012/C 191/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisestaCOM(2011) 877 final – 2011/0430 COD

129

2012/C 191/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapaCOM(2011) 743 final

134

2012/C 191/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta sekä toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 106/2008 muuttamisestaCOM(2012) 109 final

142

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

480. täysistunto 25. ja 26. huhtikuuta 2012

29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma ja kuudennen ohjelman jatkotoimet” (valmisteleva lausunto)

2012/C 191/01

Esittelijä: Lutz RIBBE

Unionin puheenjohtajavaltio Tanska päätti 11. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma ja kuudennen ohjelman jatkotoimet

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 129 ääntä puolesta ja 2 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä komitean päätelmistä ja suosituksista

1.1   Tähänastiset kuusi ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa ovat olleet tärkeitä Euroopan unionin ympäristöpolitiikan muotoilussa. Niiden avulla ei kuitenkaan ole pystytty estämään sitä, että monet ympäristöongelmat Euroopassa ovat edelleenkin ratkaisematta. Syynä eivät ole riittämätön tieto ongelmien aiheuttajista tai puuttuvat ratkaisumallit, vaan toteuttamiseen tarvittavan poliittisen tahdon puute.

1.2   Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma (jonka soveltamisaika kestää vuoden 2012 puoliväliin asti) suunniteltiin vuodelta 2001 peräisin olevan EU:n kestävän kehityksen strategian ympäristöpoliittiseksi konkretisoinniksi, ja strategian talouspoliittisena peruspilarina toimi Lissabonin strategia. Komissio on – ilman, että neuvosto olisi tehnyt asiasta päätöstä – antanut kestävää kehitystä koskevan strategian kaikessa hiljaisuudessa jäädä unohduksiin. Komissio pitää Eurooppa 2020 -strategiaa uutena poliittis-strategisena välineenä: ympäristöpolitiikkaa on sen puitteissa määrä koordinoida ”resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeen kautta.

1.3   ETSK ei pidä järkevänä sitä, että lippulaivahankkeen oheen luotaisiin nyt ympäristöpoliittinen lisäväline seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon muodossa ja siihen sisällytettäisiin ne ympäristöpolitiikan alat, joita Eurooppa 2020 -strategiassa ei käsitellä riittävällä tavalla. Tämän kaltaisen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yhteys Eurooppa 2020 -strategiaan sekä resurssitehokasta Eurooppaa koskevaan lippulaivahankkeeseen jäisi epäselväksi.

1.4   ETSK suosittaa komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille kestävän kehityksen strategian elvyttämistä, kattavan ja täytäntöönpanoon suuntautuvan seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman valitsemista sen ympäristöpoliittiseksi täytäntöönpanostrategiaksi sekä resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen ja kaikkien siihen liittyvien erillisten aloitteiden sisällyttämistä siihen. Lisäksi niiden on huolehdittava ympäristö- ja talouspoliittisten näkökohtien tiiviistä ja koordinoidusta yhteensovittamisesta. Tärkeä Eurooppa 2020 -strategia saisi näin merkittävän aseman niiden lyhyen ja keskipitkän aikavälin talous- ja finanssipoliittisten suuntavalintojen valmistelussa ja täytäntöönpanossa, jotka ovat välttämättömiä edettäessä kohti pitkän aikavälin kestävää kehitystä.

2.   Tähänastisten ympäristöä koskevien EU:n toimintaohjelmien merkitys

2.1   Eurooppa-neuvosto päätti Pariisissa vuonna 1972 pitämässään kokouksessa ryhtyä toimenpiteisiin, joiden avulla parannettaisiin elintasoa, elinolosuhteita ja elämänlaatua Euroopassa. Tämän seurauksena hyväksyttiin silloisen Euroopan talousyhteisön ensimmäinen ympäristöä koskeva toimintaohjelma vuosiksi 1974–1975. Ensimmäisen ympäristöä koskevan toimintaohjelman erityinen ansio oli niin kutsutun ennalta varautumisen periaatteen vakiinnuttaminen. Periaatteen mukaan ympäristön saastumisen ennaltaehkäisy asetetaan etusijalle siihen nähden, että vaikutuksia pyrittäisiin korjailemaan jälkeenpäin.

2.2   Toisessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (joka kattoi vuodet 1977–1981) ensimmäisen toimintaohjelman tavoitteita täydennettiin viidellä niin sanotulla ”ohjaavalla periaatteella”, jotka olivat a) ympäristöpolitiikan jatkuvuus, b) ennalta ehkäisevien menettelytapojen luominen erityisesti saastumisen, maankäytön suunnittelun ja jätehuollon aloilla, c) elinympäristön suojelu ja rationaalinen käyttö, d) ensisijainen asema toimenpiteille, joilla suojellaan sisävesiä ja meriä, ehkäistään ilmansaastumista ja torjutaan melua, sekä e) ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen Euroopan yhteisön ja kehitysmaiden välisessä yhteistyössä.

2.2.1   Toisessa ympäristöohjelmassa luotiin näin ensimmäinen tärkeä pohja monille ympäristöpolitiikan aloille, jotka ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Näitä ovat esimerkiksi vesistöjen suojelu, jätepolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö.

2.3   Kolmannessa ympäristöohjelmassa (vuodet 1982–1986) eurooppalaisen ympäristöpolitiikan tavoitteeksi asetettiin ensimmäistä kertaa luonnonvarojen säästeliäs käyttö.

2.4   Neljäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma (joka oli voimassa vuosina 1987–1992) hyväksyttiin ympäristönsuojelun eurooppalaisena teemavuonna 1987. Sitä leimasi se tosiseikka, että vastikään oli hyväksytty Euroopan yhtenäisasiakirja, jossa Euroopan yhteisön toimivaltaa ympäristöpolitiikan alalla laajennettiin selvästi, samaan aikaan kun kansallisia ympäristönormeja ja raja-arvoja rajoitti eurooppalaisten sisämarkkinoiden täytäntöönpano. Ympäristöpolitiikasta käytiin tuolloin hyvin vilkasta keskustelua, ja neljännen ympäristöohjelman päättyessä pidettiin ”maailmanlaajuista kestävää kehitystä” koskeva konferenssi Riossa.

2.4.1   Vuonna 1992 julkaistusta ympäristön tilaa koskevasta selvityksestä kävi kuitenkin selvästi ilmi, että kaikista siihenastisista pyrkimyksistä ja neljästä ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta huolimatta kehitys oli useimmilla ympäristöpolitiikan aloilla kulkenut tai kulkemassa entistä huonompaan suuntaan; esimerkkeinä mainittiin vesistöjen ja ilman laatu sekä biodiversiteetti (tuolloin puhuttiin vielä ”lajien monimuotoisuudesta”).

2.5   Eräänlaisena reaktiona Rion ympäristökonferenssiin sekä harhaluulot karistaneeseen kuvaukseen ympäristön tilasta vuoden 1993 alussa hyväksyttiin viides ympäristöä koskeva toimintaohjelma, jonka virallinen soveltamisaika kattoi vuodet 1992–2000.

2.5.1   Rion konferenssissa tuolloin käytyjen keskusteluiden mukaisesti toimintaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi ”yhteisön kasvumallin muuttaminen niin, että päästään kestävän ja ympäristöä kunnioittavan kehityksen tielle”. Tuolloinen päämäärä ei ole menettänyt hiukkaakaan poliittisesta ajankohtaisuudestaan. Viidettä ympäristöohjelmaa voidaan pitää yhtenä EU:n ensimmäisistä kestävää kehitystä koskevista aloitteista. Tämä käy ilmi myös ohjelman alaotsakkeesta ”Kohti kestävää ja ympäristöä kunnioittavaa kehitystä”.

2.5.2   Viidennessä ympäristöohjelmassa ehdotettiin strategioita seitsemälle alalle, jotka olivat

ilmaston lämpeneminen

happamoituminen

lajien monimuotoisuuden suojelu

vesivarojen hoito

kaupunkiympäristö

rannikkoalueet sekä

jätehuolto.

Huomattakoon, että eräät näistä aloista oli mainittu jo aiemmissa ympäristöohjelmissa.

2.5.3   Viidettä ympäristöohjelmaa arvioitaessa komissio itse yksilöi ohjelman suurimmiksi heikkouksiksi konkreettisten tavoitteiden puuttumisen sekä jäsenvaltioiden riittämättömän sitoutumisen. Talous- ja sosiaalikomitea totesi 24. toukokuuta 2000 antamassaan lausunnossa ohjelman tuottaneen joukon myönteisiä tuloksia. Samaan aikaan komitea oli kuitenkin ”hyvin huolissaan Euroopan ympäristön laadun jatkuvasta huononemisesta, jota se pitää tärkeimpänä yksittäisenä kriteerinä arvioitaessa yhteisön ympäristöä koskevien peräkkäisten toimintaohjelmien ja yleensä yhteisön ympäristöpolitiikan tehokkuutta”.

2.5.4   Viides ympäristöohjelma oli poliittis-strateginen tiennäyttäjä valtion- ja hallitusten päämiesten Göteborgissa vuonna 2001 hyväksymälle kestävän kehityksen strategialle.

2.6   Kestävän kehityksen strategia konkretisoitui sittemmin ympäristöpolitiikkaa koskevalta osaltaan kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (vuodesta 2002 aina 21. päivään heinäkuuta 2012 saakka) sekä talouspolitiikkaa koskevalta osaltaan niin kutsutussa Lissabonin strategiassa.

2.6.1   Myös kuudennella ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla oli alaotsake (”Tulevaisuutemme valinta”). EU:n ympäristöpolitiikalle nimettiin siinä neljä aihekohtaista painopistealuetta, jotka olivat 1) ilmastonmuutoksen torjunta, 2) luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelu, 3) ympäristö, terveys ja elämänlaatu sekä 4) luonnonvarojen ja jätteiden kestävä käyttö ja hoito.

2.6.2   Lisäksi – aivan kuten viidennen ympäristöohjelman kohdallakin – siinä yksilöitiin seitsemän aihekohtaista strategiaa, joita koskevat päätökset tehtiin myöhemmin. Strategiat koskivat

ilman laadun hallintaa

meriympäristöä

jätteiden syntymisen ehkäisyä ja kierrätystä

luonnonvarojen kestävää käyttöä

kaupunkiympäristöä

maaperän suojelua

torjunta-aineiden kestävää käyttöä.

2.6.3   Huomiota herättää se, että myös kuudennessa ympäristöohjelmassa käsiteltiin jälleen ”vanhoja” teemoja.

3.   Ympäristöpolitiikan ja kestävää kehitystä koskevan keskustelun tilanne Euroopassa kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman päättyessä

3.1   Ensiksikin on todettava, että monia ympäristöpolitiikan aloja, jotka ovat jo vuosia olleet ympäristöä koskevien toimintaohjelmien asialistalla, ei vielä kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman päättyessäkään ole käsitelty riittävästi tai juuri lainkaan. Vain kaksi esimerkkiä mainitaksemme:

”Maaperän suojelu” on jo vuosien ajan ollut yksi ympäristöohjelmien teemoista, mutta todellisiin toimiin EU:n tasolla ei ole päästy. Tämä johtuu mm. siitä, ettei neuvostossa ole päästy yksimielisyyteen komission esittämästä direktiiviehdotuksesta.

”Lajien monimuotoisuuden” tai ”biodiversiteetin” suojelu kulkee lähestulkoon punaisena lankana läpi koko ympäristöä koskevien toimintaohjelmien historian. Vuonna 2001 Eurooppa-neuvosto lupasi pysäyttää luonnon monimuotoisuuden kaventumisen vuoteen 2010 mennessä. Vaikka aiheesta laadittiin 160 toimenpidettä sisältävä toimintaohjelma, tavoitetta ei senkään avulla ole pystytty saavuttamaan. Vuonna 2011 laadittiin sitten uusi biodiversiteettistrategia, jossa alkuperäinen tavoite luvataan saavuttaa 10 vuotta myöhässä.

3.2   ETSK käsitteli kuudennen ympäristöohjelman melko vaatimattomiksi jääneitä tuloksia 18. tammikuuta 2012 hyväksymässään lausunnossa asiakokonaisuudesta NAT/528 (CESE 152/2012, ”Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma – loppuarviointi”). Lausunnossa mainitaan myös tuore ympäristön tilaa koskeva selvitys, jossa EU:n ympäristöpolitiikka saa pääosin varsin huonon arvosanan.

3.3   EU ei tähän mennessä juurikaan ole pohtinut sitä, miksi monet ympäristöongelmat ovat edelleen ratkaisematta useista monivuotisista ympäristöä koskevista toimintaohjelmista huolimatta. ETSK:n mielestä syy on selvä: kyse ei ole siitä, etteikö ongelmista tai ratkaisumalleista tiedettäisi tarpeeksi, vaan usein siitä, että halu päättäväisiin toimiin puuttuu. Tiedon soveltaminen tai osittain jopa poliittiset päätökset puuttuvat. Syy tähän saattaa löytyä siitä, että ympäristöpoliittiselta kannalta välttämättömien toimien ja lyhytaikaisten taloudellisten intressien välille saattaa syntyä eturistiriitoja, jotka ratkaistaan talouden hyväksi.

3.4   Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman päättyessä ETSK:n mielestä keskeistä on se, että komissio näyttää luopuneen kestävän kehityksen strategiasta, jonka ympäristöpoliittinen pilari kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma oli.

3.5   Kun komissio ja neuvosto ennen pitivät kestävän kehityksen strategiaa ensisijaisena yleisstrategiana, jonka mukaisesti esimerkiksi Lissabonin strategiaa tuli suunnata, on kestävän kehityksen strategian ympärillä viime aikoina ollut epäilyttävän hiljaista. Sitä ei enää mainita komission työohjelmissa (vaikka Eurooppa-neuvosto ei tällaista päätöstä virallisesti ole tehnyt). ETSK on kritisoinut tätä useaan otteeseen. Komitea toistaa tässä yhteydessä kritiikkinsä ja toteaa jälleen selkeästi pitävänsä vääränä sitä, että kestävän kehityksen strategia käytännössä sulautetaan Eurooppa 2020 -strategiaan. Komitea on perustellut kantansa useaan otteeseen, mutta komissio, neuvosto ja parlamentti eivät ole siihen reagoineet.

3.6   Siten on luovuttu EU:n poliittisen ohjelmasuunnittelun tähänastisesta arkkitehtuurista, jossa talous-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikkaa pyrittiin sovittamaan yhteen kestävän kehityksen strategian yhteisen ”katon” alla. Kysymys kuuluukin, minkä yhteisen nimittäjän alla komissio, neuvosto ja parlamentti aikovat tulevaisuudessa koordinoida kestävää kehitystä ja ympäristöpolitiikkaa.

4.   Eurooppa 2020 -strategia ja mahdollinen seitsemäs ympäristöä koskeva puiteohjelma

4.1   Eurooppa 2020 -strategia, jota komissio pitää ehdottomana keskeisenä poliittisena suunnittelu- ja ohjausvälineenä, antaa ainakin enemmän tai vähemmän selkeän vastauksen siihen, mitä komissio näyttää asiasta ajattelevan.

4.2   Eurooppa 2020 -strategiassa yksilöidään näet tunnetusti seitsemän lippulaivahanketta, jotka ovat

innovaatiounioni

nuoret liikkeellä

Euroopan digitaalistrategia

resurssitehokas Eurooppa

globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka

uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma

Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi.

4.3   Komissio pitää resurssitehokasta Eurooppaa koskevaa lippulaivahanketta epäilemättä uutena ympäristöä koskevana toimintaohjelmana, ja se tosiseikka, ettei ehdotusta seitsemänneksi ympäristöä koskevaksi toimintaohjelmaksi vieläkään ole esitetty, vaikka kuudes ympäristöohjelma päättyy heinäkuussa 2012, johtuu varmasti juuri tästä käsityksestä.

4.4   Niinpä ei ole sattumaa, että komissio aloitti seitsemännen ympäristöohjelman valmistelun vasta, kun (ympäristöasioiden) neuvosto ja Euroopan parlamentti olivat kriittisesti kysyneet, missä seitsemäs ympäristöohjelma viipyy.

4.5   Komissio on valinnut Eurooppa 2020 -strategian poliittisen ja ohjelmasuunnittelunsa ”uuden arkkitehtuurin” ensisijaiseksi yleisstrategiaksi, jota on määrä toteuttaa seitsemän lippulaivahankkeen avulla. Ympäristöpolitiikkaa on määrä käsitellä resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa aloitteessa.

4.6   Nyt näyttää kuitenkin yhä enemmän siltä, että

tiettyjä yleisiä sektoreita, jotka ovat tähän saakka kuuluneet kestävää kehitystä koskevan strategian alle (esimerkiksi oikeudenmukainen globaali jakautuminen ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus), ei käsitellä Eurooppa 2020 -strategiassa riittävällä tavalla

tiettyjä ympäristöpolitiikan aloja ei löydy resurssitehokasta Eurooppaa koskevasta lippulaivahankkeesta.

4.7   Niiden yhteensä 20 yksittäisen aloitteen joukosta, joiden on määrä antaa resurssitehokasta Eurooppaa koskevalle strategialle elinvoimaa, löytyy joukko ”vanhoja tuttuja” aiemmista ympäristöohjelmista (kuten biodiversiteetti-, vesi- ja ilmansaastepolitiikka, liikennepolitiikka mukaan lukien). Toisaalta esimerkiksi teema ”ympäristö ja ihmisten terveys” saa yhtä riittämättömästi huomiota kuin kemikaalipolitiikka tai nanoteknologia.

4.8   ETSK on ottanut kantaa sekä itse ”resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeeseen että sitä koskevaan etenemissuunnitelmaan ja huomauttanut tässä yhteydessä nimenomaisesti edellisten ympäristöä koskevien toimintaohjelmien epäkohdista: paljon hyvältä kuulostavia tavoitteita ja lupauksia, vähän konkreettisia toimenpiteitä, tuskin lainkaan indikaattoreita ja vähän konkreettista täytäntöönpanoa.

4.9   Komitea on pyytänyt komissiota ”täsmentämään 20 esitetyn erillisen aloitteen osalta hyvin tarkkaan seuraavat seikat”:

mitä ”resurssitehokkuudella” tarkkaan ottaen tarkoitetaan

mitä teknologisen optimoinnin avulla voidaan saavuttaa jo tässä vaiheessa

millä aloilla on toteutettava tiedonannossa mainitut ”merkittävät rakenteelliset muutokset”, millaisia niiden on kulloinkin oltava ja minkä välineiden avulla ne ajatellaan saavutettavan

minkälaisia tuotanto- ja kulutustapojen muutoksia pidetään käytännössä välttämättöminä ja miten niitä voidaan nopeuttaa.  (1)

Komissio ei kuitenkaan ole täyttänyt tätä toivetta, vaan pitäytyy edelleen epäkonkreettisessa ja ei-sitovassa esitystavassa.

4.10   ETSK:lle on näin ollen selvää, ettei komissio valitsemallaan lähestymistavalla tee riittävällä tavalla oikeutta kaikille ympäristöpoliittisille tavoitteille eikä varsinkaan kestävän kehityksen välttämättömille edellytyksille. Mitä seitsemännellä ympäristöä koskevalla puiteohjelmalla näin ollen voitaisiin saavuttaa?

4.11   Ajat, jolloin ympäristöä koskevia toimintaohjelmia tarvittiin selvittämään ja kuvaamaan sitä, mitä olisi tehtävä, ovat ohi. Päätöksentekijät Euroopassa tietävät varsin hyvin, mitä pitäisi tehdä. On vain hyvin vähän uusia aloja, joilla ideat on kehitettävä alusta alkaen. Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää nanoteknologiaa. Sitä varten ei kuitenkaan tarvita omaa ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa.

4.12   Euroopasta puuttuu ennen kaikkea tietämyksen soveltamista. Vallalla on täytäntöönpanovaje, josta oman vastuunsa kantavat kaikki tasot (EU, jäsenvaltiot, alueet, kunnat ja kansalaiset). ETSK haluaa tehdä yhden asian selväksi: komissio voi laatia hyviä ohjelmia ja ilmoittaa hyvistä aikeista, mutta niiden täytäntöönpanosta ovat pääosin vastuussa poliittiset elimet esimerkiksi jäsenvaltioissa.

4.13   ETSK:n mielestä ei ole hyväksyttävä vaihtoehto luoda seitsemättä ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa vain ”katon” tarjoamiseksi niille ympäristöpolitiikan aloille, jotka eivät kuulu ”resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeen piiriin. Tämänkaltaisen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yhteys a) resurssitehokasta Eurooppaa koskevaan lippulaivahankkeeseen, mutta myös b) Eurooppa 2020 -strategiaan jäisi epäselväksi.

4.14   Komitea suhtautuu kuitenkin avoimesti mahdolliseen seitsemänteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan, mikäli on selvää, mitä sillä halutaan saavuttaa ja kuinka voidaan varmistaa, että se on lopputulokseltaan edeltäjiään parempi, ja – mikä on hyvin tärkeää – jos selvitetään, mitä yleistä politiikkaa sen on määrä palvella.

4.15   ETSK suosittaa komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille, että EU:n kestävää kehitystä koskeva strategia elvytetään, valitaan kattava ja täytäntöönpanoon suuntautuva seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma sen ympäristöpoliittiseksi täytäntöönpanostrategiaksi, sisällytetään siihen ”resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahanke kaikkine erillisine aloitteineen sekä huolehditaan tiivistä ja koordinoidusta ympäristö- ja talouspoliittisten näkökohtien yhteensovittamisesta. Tärkeä Eurooppa 2020 -strategia saisi näin äärimmäisen merkittävä aseman niiden lyhyen ja keskipitkän aikavälin talous- ja finanssipoliittisten suuntavalintojen valmistelussa ja täytäntöönpanossa, jotka ovat välttämättömiä edettäessä kohti pitkän aikavälin kestävää kehitystä.

4.16   Edellä kuvatun kaltaisessa seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa yhtenä painopisteenä tulisi ETSK:n mielestä olla ehdottoman sitovien täytäntöönpanopäätösten tekeminen monista jo vuosia avoinna olleista kysymyksistä.

4.17   Kysymys kuuluu, onko Eurooppa siihen valmis ja kykeneekö se siihen. Ei voida jättää huomiotta sitä tosiseikkaa, että politiikassa asetetaan usein kunnianhimoisia tavoitteita ja vaaditaan kunnianhimoisia aloitteita. Kun sellaisia sitten – esimerkiksi komission toimesta – esitetään, samat poliitikot löytävät syyt siihen, miksi niistä ei kuitenkaan voida tehdä päätöksiä tai niitä ei voida ryhtyä toteuttamaan. Tällaisten esimerkkien luettelo on pitkä. Energiatehokkuusdirektiivi on jumiutunut neuvostoon, eikä vanhaa (kestävän kehityksen strategiaan liittyvää) lupausta laatia luettelo ympäristölle haitallisista tuista ja sitten poistaa ne ole pantu täytäntöön. Sanat ja teot eivät siis vastaa toisiaan, ja komission, neuvoston ja parlamentin on kerrottava suurelle yleisölle selkeästi, kuinka sanojen ja tekojen välinen kuilu saadaan kurottua umpeen.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ks. EUVL C 376, 22.12.2011, s. 97, kohta 1.2.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/6


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen EU:ssa” (valmisteleva lausunto)

2012/C 191/02

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Tanska päätti 11. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen EU:ssa

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta ja 8 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on arvioinut puheenjohtajavaltio Tanskan pyynnön mukaisesti välineitä ja toimenpiteitä, joita tarvitaan, jotta voidaan siirtyä kestäviin tuotanto- ja kulutusmalleihin. Komitea pitää ilahduttavana, että EU:n toimielimet ovat ryhtyneet toimiin ja tiedostaneet asian merkityksen, ja suosittaa tätä ajatellen ja siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi, että luodaan uusi yhteinen visio talousmallista kokoamalla kaikki järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osapuolet neuvoa-antavaan erityisfoorumiin, jossa määritetään tavoitteita ja kohteita ja luodaan ajanmukainen seurantajärjestelmä.

1.2   Olisi hyödyllistä

nivoa tiiviisti yhteen kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävät politiikat ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman (1) täytäntöönpano sekä kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan näitä politiikkoja etenemissuunnitelman ja talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa

käyttää esimerkiksi seuraavia laaja-alaisia täytäntöönpano- ja kannustuskeinoja: poistaa asteittain käytöstä kestävyysperiaatteiden vastaiset tuotteet, kehittää veropolitiikkaa oikeudenmukaisempaan suuntaan, edistää ympäristömyönteisiä julkisia hankintoja, luopua asteittain sellaisista tuista, joissa ei oteta huomioon kielteisiä ympäristövaikutuksia, tukea tutkimusta ja ekoinnovointia, sisällyttää ympäristökustannukset hintoihin, keksiä uusia markkinapohjaisia kannustimia sekä innostaa kuluttajia ja työntekijöitä osallistumaan aktiivisesti siirtymäprosessiin.

1.3   Lisäksi tulee pyrkiä siihen, että rahoitusjärjestelmä (2) palvelisi kestävään tuotantoon ja kulutukseen pohjautuvaa taloutta ja keskittyisi aloihin, joiden ekologinen jalanjälki on suurin: elintarviketeollisuuteen, maatalouteen, asumiseen, perusrakenteisiin ja liikenteeseen.

1.4   Olisi myös ylitettävä raja-aidat ja kiinnitettävä huomiota energian ja kasvihuonekaasujen lisäksi myös muihin resursseihin ja ympäristövaikutuksiin, jotka liittyvät esimerkiksi vesihuoltoon ja vesiensuojeluun, maaperän käyttöön sekä ilman saastumiseen, ja otettava huomioon tuotteiden kokonaisympäristövaikutukset.

1.5   Tuotantoprosessien ja tuotteiden parantamista tukemalla voidaan varmistaa, että kuluttajille ja käyttäjille on tarjolla tuotteita ja palveluja, joita he haluavat hyödyntää käyttäytymismallien tai mielipiteiden muututtua.

1.6   Kestäväpohjaisten kulutusmallien ja elämäntapojen edistämiseksi tulee myös vahvistaa kuluttajajärjestöjen ja reilun kaupan tuottajajärjestöjen roolia, edistää ja suojella kerskakulutukselle vaihtoehtoja tarjoavia aloitteita sekä tukea parhaita käytäntöjä.

2.   Johdanto

2.1   Tanskan hallitus pyysi joulukuussa 2011 ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämisestä kriisin ratkaisemisen, elpymisen ja EU:n ilmastositoumusten yhteensovittamiseksi. Viitaten komission julkaisemaan asiakirjaan ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” ja siinä kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta esitettyihin linjauksiin (3) Tanskan hallitus pyysi ETSK:ta arvioimaan välineitä, joita tarvitaan, jotta EU:n taloudessa voidaan siirtyä kestävään kulutukseen ja tuotantoon.

2.2   Taloudellinen kehitys on tähän päivään asti perustunut uusiutumattomiin energialähteisiin ja luonnonvaroihin perusajattelumallin ”ihminen on luomakunnan omistaja ja herra” mukaisesti. Tavaroiden ja palvelujen tuotannolle on yhä leimallista kustannusten ulkoistaminen; näiden kustannusten osalta olisi määrättävä maksuja, joita perittäisiin uusiutumattomista luonnonvaroista, kasvihuonekaasupäästöistä ja ympäristöön joutuvista saasteista. Markkinatalouksien taloudelliset toimijat on määrättävä sisällyttämään nämä kustannukset hintoihin säätämällä sitovia normeja, joita on mahdollisuuksien mukaan sovellettava yleisluontoisesti.

2.3   Kestävä kulutus ja tuotanto, jolla tarkoitetaan sellaisten palvelujen ja tuotteiden käyttöä, joiden arvo on suurempi mutta joihin kuluu vähemmän luonnonvaroja, on keskeinen tekijä strategioissa, joiden avulla pyritään lisäämään resurssitehokkuutta ja edistämään vihreää taloutta. Komissio hyväksyi vuonna 2008 ensimmäisen kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelmansa, joka kattoi erilaisia kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtääviä politiikkoja (4). Komissio tarkistaa kyseisiä politiikkojaan vuonna 2012.

3.   Kestävä kulutus ja tuotanto: tarvittavat toimet ja välineet

3.1   Tulee luoda uusi yhteinen visio talousmallista

3.1.1   Kestävään kulutukseen ja tuotantoon liittyvien politiikkojen vaikutukset ovat jääneet toistaiseksi vähäisiksi mm. siksi, että kestävyysnäkökohdat sivuutetaan usein politiikkojen käytännön toteutuksessa, vaikka ne onkin juurrutettu lujasti Eurooppa 2020 -strategiaan. Nykyisessä talousmallissa päätavoitteena on luoda kasvua ja edistää kulutusta, ja yleistä suorituskykyä arvioidaan bkt:n perusteella. Kestävään kulutukseen ja tuotantoon siirtyminen edellyttäisi avointa ja selkeää keskustelua omavaraisesta talousmallista, jossa suorituskyky punnittaisiin ekologista jalanjälkeä, inhimillistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vaurautta mittaavien bkt:tä täydentävien indikaattorien avulla. ETSK on ehdottanut aiemmissa lausunnoissaan komissiolle yhteistyötä kestävän kulutuksen foorumin luomiseksi, jotta voitaisiin tarkastella kestäväpohjaista taloutta tukevia arvoja ja tekijöitä, jotka estävät ihmisiä soveltamasta kestävyysajattelun mukaisia kulutusmalleja, sekä ympäristöä vain vähän kuormittavista elämäntavoista saatuja kokemuksia (5).

3.2   Tulee määrittää tavoitteita ja kohteita ja luoda seurantajärjestelmä

3.2.1   Asiaan liittyy useita politiikanaloja. Kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteiden toteuttamisessa saavutetun edistyksen seuraamiseksi ja nykytilanteen arvioimiseksi olisi koottava vankka tietokanta tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksista. Sen avulla voitaisiin arvioida poliittisten välineiden tehokkuutta, syventää strategioita ja tavoitteita, mukauttaa painopisteitä ja luoda seurantajärjestelmä.

3.3   Tulee kutsua kansalaisyhteiskunta mukaan

3.3.1   Jotta siirtyminen vihreään ja kestäväpohjaiseen talouteen onnistuu, on erittäin tärkeää kutsua kansalaisyhteiskunta mukaan maailmanlaajuisella, valtio- ja paikallistasolla. Tällaisen siirtymän onnistuminen edellyttää, että yritykset, kuluttajat ja työntekijät mieltävät kestävän kulutuksen ja tuotannon mahdollisuudeksi ja toivotuksi tavoitteeksi. Kaikille tasoille olisi luotava asianmukaisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat vuoropuhelun ja demokraattisen osallistumisen (6).

3.3.2   Tähän liittyen tulee lopettaa teollisuusinvestointien, eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn ja kuluttajien ostovoiman vastakkainasettelu. Varmin tapa piristää EU:n sisämarkkinoita on nostaa kuluttajien vaatimustasoa. Näin myös hyödynnetään eurooppalaisen tutkimuksen tuloksia ja täytetään ympäristönsuojelutavoitteet. Edellytyksenä on myös investointien pysyminen Euroopassa.

3.4   Tulee nivoa tiiviisti yhteen kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävät politiikat ja etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa

3.4.1   Komissio on nostanut lippulaivahankkeensa ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman (7) avulla resurssitehokkuuden edistämisen eurooppalaisten kansantalouksien kannalta ensiarvoisen tärkeäksi kysymykseksi. Etenemissuunnitelman täytäntöönpano nivoutuu Eurooppa 2020 -strategiaan ja talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon. ETSK suosittaa, että kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelman tarkistus kytketään tiiviisti etenemissuunnitelman täytäntöönpanoon sekä seitsemänteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan (8), jotta kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävät politiikat pääsisivät osallisiksi resurssitehokkuuden ja EU-ohjausjakson seurannan lisääntyneestä poliittisesta painoarvosta. Tiettyjen kestävän kulutuksen ja tuotannon indikaattorien lisääminen resurssitehokkuusindikaattoreihin loisi pohjan kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteille ja seurantajärjestelmille.

3.5   Tulee kannustaa jäsenvaltioita

3.5.1   Edellä ehdotetut kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteet voisivat osaltaan auttaa kehittämään jäsenvaltioiden tähän liittyen toteuttamia politiikkoja. Niitä voisi hyödyttää kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävien politiikkojen nivominen etenemissuunnitelman täytäntöönpanoon ja EU-ohjausjakson seurantaprosessiin.

3.6   Tulee hyödyntää monenlaisia kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävän politiikan välineitä

3.6.1   Koska kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävät politiikat ovat luonteeltaan laaja-alaisia ja huomioon otettavia näkökohtia on paljon, tulee eri tasoilla luoda tai ottaa käyttöön monia erilaisia poliittisia välineitä tuotanto- ja kulutusmallien kestävyysajattelun mukaisuuden parantamiseksi. EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallisyhteisöjen tasolla tulee laatia aktiivisia politiikkoja. Etusija tulee antaa välineille, joissa yhdistyvät sääntelytoimenpiteet ja vapaaehtoiset toimenpiteet. Sääntelytoimenpiteet voivat koskea mm. kestävyysperiaatteiden vastaisten tuotteiden asteittaista poistamista käytöstä; välineitä veropolitiikan kehittämiseksi oikeudenmukaisempaan suuntaan; ympäristömyönteisten julkisten hankintojen edistämistä; asteittaista luopumista sellaista tuista, joissa kielteisiä ympäristövaikutuksia ei oteta huomioon; tutkimusta ja ekoinnovointia; ympäristökustannusten sisällyttämistä hintoihin; muita markkinapohjaisia kannustimia sekä kuluttajien ja työntekijöiden aktiivista osallistumista siirtymäprosessiin (9).

3.6.2   Euroopan komission vuonna 2008 hyväksymä kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelma perustui tällaiseen yhdistettyyn poliittiseen lähestymistapaan, joka olisi säilytettävä tarkistuksen yhteydessä. Tässä yhteydessä voitaisiin kuitenkin nostaa tavoitetasoa ja mukauttaa välineitä ottaen huomioon asetetut tavoitteet, tähänastisen edistyksen vähäisyys sekä vähähiiliseen ja uusiutumattomia luonnonvaroja säästeliäämmin käyttävään talouteen siirtymisen tarjoama mahdollisuus nousta kriisistä.

3.6.3   Kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi käytettävät välineet perustuvat suurelta osin vapaaehtoisuuteen ja tietoihin (ympäristömerkki, EMAS, kuluttajavalistuskampanjat jne.). Yritykset ja kuluttajat hyödyntävät näitä välineitä vain vähäisessä määrin ja vain tietyillä aloilla ja tietyissä sosiaaliryhmissä. Hyödyntämistä on vaikea lisätä tähänastisten keinojen avulla. Kestävyysperiaatteiden vastaisten tuotteiden ja kulutusmallien asteittainen poistaminen edellyttää säädösten antamista.

3.7   Tulee keskittyä aloihin, joiden ekologinen jalanjälki on suurin

3.7.1   Suurin osa kielteisistä ympäristövaikutuksista aiheutuu elintarvikkeiden ja juomien kulutuksesta, asumisesta, perusrakenteista ja liikkumisesta sekä energia- ja teollisuustuotannosta. Tulevissa kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävissä politiikoissa olisikin keskityttävä kaikkiin näihin aloihin. Koska elintarvikkeiden ja juomien suuret ympäristövaikutukset ovat vahvasti sidoksissa maatalouteen, tähän liittyvät politiikat tulee nivoa tiiviisti politiikkoihin, joiden avulla edistetään kestävää maataloutta.

3.7.2   Kestävä maatalous tarkoittaa luonnollisten tuotantopanosten järkevää käyttöä sekä tukea luonnonmukaiselle viljelylle ja elintarviketeollisuudelle, jotka takaavat terveellisten ja pilaantumattomien elintarvikkeiden tuotannon väli- ja loppukäyttäjille. ETSK pitää kestävyysperiaatteiden mukaisen maatalouden avaimena sitä, että säilytetään määrällisesti riittävä, korkealaatuinen ja alueellisesti eriytynyt, laaja-alaisesti harjoitettava ja ympäristöystävällinen elintarviketuotanto, jonka avulla suojellaan ja hoidetaan maaseutua, säilytetään tuotteiden moninaisuus ja erityispiirteet sekä edistetään monimuotoista ja lajistoltaan rikasta kulttuurimaisemaa ja maaseutua (10).

3.8   Tulee ylittää raja-aidat ja kiinnittää huomiota energian ja kasvihuonekaasujen lisäksi myös muihin resursseihin ja ympäristövaikutuksiin

3.8.1   Kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävissä politiikoissa on viimeksi kuluneina vuosina kiinnitetty erityishuomiota kysymyksiin, jotka liittyvät energiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Tuotannolla ja kulutuksella on kuitenkin myös muita huomionarvoisia seurausvaikutuksia esimerkiksi vesihuoltoon ja vesiensuojeluun, maaperän käyttöön sekä ilman saastumiseen. Tulevissa kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävissä politiikoissa olisi siis ulotettava poliittisten välineiden soveltaminen myös muiden resurssien kuin sähkön kulutukseen ja otettava huomioon kokonaisympäristövaikutukset.

3.9   Tulee parantaa tuotantoprosesseja ja tuotteita

3.9.1   Jotta valmistajilla olisi kannustin parantaa tuotteidensa ympäristömyönteisyyttä koko elinkaaren ajalta, olisi laajennettu tuottajan vastuu sellaisena kuin se esitetään tietyissä säädöksissä tunnustettava yritysten oikeudellisen vastuun yleisperiaatteeksi ja perustaksi.

3.9.2   Tulee suosia kaksitahoista lähestymistapaa, jotta tuotteet noudattaisivat entistä paremmin kestävyysperiaatteita. Yhtäältä on edistettävä ympäristömyönteisten tuotteiden luomiseen ja kehittämiseen tähtäävää tutkimusta julkisen tutkimusrahoituksen ja asianmukaisten innovointikannustimien avulla. Toisaalta olisi hyödynnettävä esimerkiksi ekologisesta suunnittelusta annettua direktiiviä kestävyysperiaatteiden vastaisten tuotteiden asteittaiseksi poistamiseksi käytöstä. Tätä varten on laajennettava kyseisen direktiivin soveltamisalaa ja nopeutettava sen täytäntöönpanoa.

3.9.3   Jos yritysten ja kuluttajien halutaan tekevän yhä kestävyysajattelun mukaisempia valintoja, on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset kerrotaan avoimesti. Komission kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtääviä politiikkoja käsitelleen konsultoinnin yhteydessä esittämä ehdotus siitä, että tämän varmistamiseksi käytettäisiin menetelmää, jonka avulla voidaan määrittää tuotteiden ekologinen jalanjälki, vaikuttaa asianmukaiselta. Lisäksi on kuitenkin käytettävä muita välineitä (esim. bkt:ta täydentävät sosiaaliset kriteerit), joiden avulla voidaan parantaa kestävyysperiaatteiden mukaisuuteen liittyvien tietojen välittymistä koko tuotantoketjussa.

3.9.4   On edistettävä uudenlaisia liiketoimintamalleja, joissa korostettaisiin nykyisen materiaalivirtojen painottamisen sijasta arvon ja hyvinvoinnin luomista ja suosittaisiin esimerkiksi hyödykkeiden leasing-vuokraamista niiden ostamisen sijaan, kimppakyytihankkeita ja logistisia malleja, joissa pyritään vähentämään kuorma-autojen tyhjäajoja yritysten välisen yhteistyön avulla.

3.10   Tulee edistää kestäväpohjaisia kulutusmalleja ja elämäntapoja

3.10.1   Kulutustapojen muuttamiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Kulutus on asteittain irrotettava kielteisistä ympäristövaikutuksista. Kestäväpohjaisen kuluttamisen edistämiseksi tulee luoda poliittinen välineistö, jossa otetaan huomioon resurssien uusiutumissyklien kesto ja niiden rajat sekä unionin sisämarkkinoiden globaalit vaikutukset (tuontiin ja vientiin).

3.10.2   Kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävissä politiikoissa on otettava huomioon, että kestävät kuluttajavalinnat edellyttävät kohtuuhintaisten kestävyysperiaatteita noudattavien tuotteiden ja palvelujen saatavuutta markkinoilla, selkeiden ja luotettavien tietojen antamista kuluttajille sekä riittäviä taloudellisia kannustimia. Aivan erityisesti olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin kuluttajatiedotuksen parantamiseksi sekä epäselvien tietojen levittämisen ja ”viherpesun” ehkäisemiseksi.

3.10.3   Toteutettavien toimenpiteiden olisi vahvistettava kuluttajajärjestöjen roolia muutoksen tekijöinä ja edistettävä kansalaisyhteiskunnassa käytävää vuoropuhelua kestäväpohjaisista elämäntavoista niin, että luodaan keskustelufoorumeita, joissa voidaan puida erilaisia näkemyksiä tästä asiasta sekä jakaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

3.10.4   Jotta voidaan siirtyä kestäväpohjaisiin elämäntapoihin, on myös tehtävä tarvittavat investoinnit julkisiin perusrakenteisiin: esimerkiksi joukkoliikenteen edistäminen yksityisautoilun vaihtoehtona edellyttää modernia julkisen liikenteen järjestelmää, kestäväpohjainen liikenne edellyttää sähkö- ja biopolttoaineinfrastruktuuria ja kierrätystalouden toteuttamiseksi tarvitaan tehokkaita palautusjärjestelmiä ja jätekeräyspisteitä käytöstä poistettaville tavaroille.

3.10.5   ETSK on useassa yhteydessä korostanut valistusohjelmien merkitystä, kun ihmisten käyttäytymistä pyritään muuttamaan tehokkaasti kestäväpohjaiseen suuntaan. Komitea toteaa jälleen, ettei tällaisia ohjelmia pitäisi suunnata ainoastaan kouluille ja nuorisolle, vaikka ne ovat tietenkin tärkeitä kohteita, vaan kohderyhmänä olisi oltava koko väestö ikään tai sosiaaliseen tilanteeseen katsomatta. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä ympäristöriskeistä ja -haitoista johtuvaan kumuloituvaan eriarvoisuuteen.

3.10.6   Rahtaajat, vähittäiskauppiaat ja muut toimitusketjun toimijat vaikuttavat kestävän kulutuksen valintoihin merkittävästi muun muassa maailmanlaajuista tuotantoa ja logistiikkaa koskevien vaatimustensa välityksellä. Komissio teki aiemmin Euroopan suurimpien vähittäiskauppojen kanssa yhteistyötä vähittäismarkkinoiden pyöreän pöydän foorumissa. Tätä strategiaa voitaisiin laajentaa muihin rahtaajiin, logistiikan toimijoihin jne.

3.10.7   Ympäristömyönteiset julkiset hankinnat vauhdittavat merkittävästi kestävyysperiaatteiden mukaisten tuotteiden markkinoiden kehitystä. On syytä pohtia, miten tällaisia hankintoja koskevia politiikkoja voidaan tehostaa.

3.11   Tulee lisätä taloudellisia kannustimia veropolitiikkoihin

3.11.1   Edellä mainittuja kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtääviä toimenpiteitä voidaan vahvistaa innostamalla yrityksiä ja kuluttajia omaksumaan kestäväpohjaisia toimintamalleja talouskannustimien avulla. Kuten kaikki tietävät, tällaiset toimenpiteet eivät heijastu ainoastaan markkinahintoihin. Kestävään kulutukseen ja tuotantoon tähtäävien politiikkojen lisäksi on näin ollen sovellettava ympäristöä suosivaa verojärjestelmää, johon liittyen otetaan käyttöön taloudellisia kannustimia siirtymän edellyttämien toimien jakamiseksi oikeudenmukaisesti suurten yritysten ja pk-yritysten kesken, kansalaisten kesken sekä yritysten ja kuluttajien kesken ja luovutaan asteittain tuista, jotka ovat ympäristön kannalta haitallisia. Tällaiset toimet valuvat kuitenkin hukkaan, jos Euroopan sosiaalisen mallin rahoitus uhrataan ja korvataan uusiutumattomia luonnonvaroja koskevalla uudella verolla, jonka käytöstä sosiaalisen suojelun rahoittamiseen ei ole mitään takeita. Tämä olisi vaarallista, kallista ja hyödytöntä. Verotus kuuluu joka tapauksessa jäsenvaltioiden päätäntävaltaan, mutta kestävyyden ja pysyvyyden nimissä tulee pidättyä lisäämästä jäsenvaltioiden välistä verokilpailua.

3.12   Tulee varmistaa siirtymän oikeudenmukaisuus

3.12.1   Siirtyminen vihreään talouteen on kestävällä pohjalla, jos sen myötä syntyy nk. vihreitä työpaikkoja ja se ”viherryttää” työpaikkoja tekemällä tuotantoprosesseista aiempaa ympäristömyönteisempiä. Tämä pätee uusiutuvan energian tuotantoon, kestäväpohjaiseen liikenteeseen ja energiatehokkaaseen asumiseen. Jotta siirtymästä saadaan hyötyä, tulee kuitenkin harjoittaa työmarkkinavuoropuheluun perustuvaa aktiivista politiikkaa, joka kohdistuu sosiaalisiin näkökohtiin ja jonka avulla pyritään luomaan (palkkauksen, työolojen ja uramahdollisuuksien suhteen) kunnollisia ja laadukkaita työpaikkoja. Taloudellista toimintaa ja ympäristömyönteisten tuotteiden markkinoita on kehitettävä aktiivisesti, ja niiden edellyttämää ammattiosaamista tulee edistää asianmukaisen tuen sekä sellaisten ammatilliseen koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen liittyvien toimenpiteiden avulla, joilla edistetään naisten ja miesten tasa-arvoa ja kannustetaan heitä osallistumaan yhdenvertaisesti siirtymäprosessiin (11).

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  COM(2011) 571 final.

(2)  Komitean lausunnot aiheesta ”Rahoituspalvelujen sääntely kestävän kasvun varmistamiseksi”, esittelijä: Edgardo Maria Iozia, EUVL C 107, 6.4.2011, s. 21, ja aiheesta ”Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään”, esittelijä: Stefano Palmieri, EUVL C 107, 6.4.2011, s. 7.

(3)  COM(2011) 571 final, s. 6 ja 7.

(4)  COM(2008) 397 final.

(5)  Komitean lausunto aiheesta ”Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla”, esittelijä: Anna Maria Darmanin, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 57 ja komitean oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”BKT ja muut indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan osallistuminen täydentävien indikaattorien valintaan”, esittelijä: Stefano Palmieri (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(6)  EUVL C 44, 11.2.2012, s. 57.

(7)  COM(2011) 571 final ja komitean lausunto aiheesta ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa”,esittelijä: Siobhán Egan (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(8)  Komitean lausunto aiheesta ”Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma ja kuudennen ohjelman jatkotoimet”,esittelijä: Lutz Ribbe, (Ks. tämän virallisen lehden sivu 1).

(9)  Ks. myös komitean lausunto aiheesta ”ETSK:n kanta Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) valmisteluihin”, esittelijä: Hans-Joachim Wilms, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 39.

(10)  Komitean lausunto aiheesta ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa”, esittelijä: Hans-Joachim Wilms, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 102–109.

(11)  Komitean lausunto aiheesta ”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä”, esittelijä: Edgardo Maria Iozia, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 110.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/11


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiakasvatus” (valmisteleva lausunto)

2012/C 191/03

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Unionin puheenjohtajavaltio Tanska päätti 11. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Energiakasvatus

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Ilmastotoimista vastaava komission jäsen Connie Hedegaard on todennut, ettei maailmanlaajuisia kehityshaasteita voida ratkaista, elleivät maailman talousmahdit muuta kehitysmalliaan perinpohjaisesti.

1.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tiedostaa energiakasvatuksen strategisen aseman. Käyttäytymismalleissa on tapahduttava merkittävä muutos, jotta voidaan siirtyä kohti muun muassa Euroopan komission esittämässä vuoteen 2050 ulottuvassa etenemissuunnitelmassa kaavailtua vähähiilistä taloutta. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet ja erityisesti keskipitkän aikavälin tavoite, joka on energiankulutuksen vähentäminen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

1.3   Energiakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ihmisen ja luonnon välisen sopusoinnun palauttamiseen. Meidän vastuullamme on katsoa eteenpäin ja ymmärtää ja ennakoida tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeet. Elämme erittäin tärkeitä ja ratkaisevia aikoja: Euroopan unioni, jäsenvaltioiden hallitukset, paikallisviranomaiset, koulut, yliopistot, tutkimuskeskukset, yritykset, teollisuus, pankit, ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet ovat monilla eri tasoilla mukana soveltamassa yhdennettyä lähestymistapaa.

1.4   Kansalaisjärjestöjen suorat kokemukset energiakasvatusmallien ja -välineiden kehittämisestä ovat erittäin tärkeitä. Erilaisissa järjestöpiireissä mukana olevien ammattilaistahojen ja eritasoisten oppilaitosten opettajien välinen vaihto tekee energiakasvatuksesta erityisen tehokasta. Parhaiden käytänteiden ja opetuskokemuksen yhdistäminen johtaa hyviin tuloksiin.

1.5   ETSK pitää tarpeellisena, että kehitetään innovatiivisia kasvatus-, opetus- ja koulutusmenetelmiä, jotka yhdistetään käytössä oleviin ja hyviksi havaittuihin menetelmiin. Tieto- ja viestintäteknologialla on tässä asiassa keskeinen rooli.

1.6   ETSK kannattaa SET-suunnitelmaan sisältyvää uutta energiakasvatusaloitetta (Energy Education and Training Initiative), jossa ovat mukana akateemisten piirien, tutkimuslaitosten ja teollisuuden edustajat. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin alalla on johtanut erinomaisiin tuloksiin, ja sitä tulee tukea myös tulevaisuudessa. ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä aloitteet saavat tukea.

1.7   Energiakasvatus voi auttaa ratkaisemaan köyhyyteen ja energiaköyhyyteen liittyviä ongelmia. Kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus saada energiaa kohtuulliseen hintaan.

1.8   Euroopan unionin tulee kiinnittää asianmukaista huomiota energiakasvatuksen ensisijaisuuteen ja varata siihen riittävät resurssit seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä.

1.9   ETSK katsoo tässä lausunnossa, että on yhä tarpeellisempaa tukea EDEN-verkostoa eli energia- ja ympäristökasvatuksen kansallisten foorumien eurooppalaista verkkoa, joka perustuu paikallis-, valtio-, unionitasolla sekä kansainvälisellä tasolla käynnistettyihin alan hankkeisiin.

2.   Johdanto

2.1   Kasvatus on yksi tärkeimmistä käyttäytymistä muokkaavista tekijöistä. Tässä lausunnossa korostetaan kasvatuksen keskeistä asemaa käsiteltävänä olevassa prosessissa ja muistutetaan ”parasta energiaa on säästetty energia” -käsitteestä (1).

2.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laati vuonna 2009 energiapolitiikasta vastaavan komission jäsenen pyynnöstä valmistelevan lausunnon aiheesta ”Hiilidioksidipäästöjä aiheuttamattomiin energialähteisiin perustuvan yhteiskunnan luomiseen liittyvät koulutustarpeet” (2). ETSK toistaa nyt tuolloin esitetyt suositukset ja esittää uusia näkökantoja myöhemmän kehityksen valossa.

2.3   Historiallisessa muutosvaiheessa, jota parhaillaan elämme ja joka koskee tulevia sukupolvia kaikkialla maailmassa, yhä tärkeämmälle sijalle nousee kestäväpohjaiseen energiaan siirtyminen poliittisten, teollisten, kollektiivisten ja yksilöllisten valintojen kautta. Tämä siirtymävaihe tai jopa vallankumous johtaa järjestelmään, jossa joudumme muuttamaan täysin tottumuksiamme ja ajattelutapojamme. Siirtymän hallinnointiin on käytettävissä vain rajallisesti aikaa, ja tästä syystä olisi mahdollisimman pian laadittava pitkän aikavälin ohjelmia ja aloitteita.

2.4   Energia ja ympäristö

2.4.1   Energia on aina kuulunut perustavalla tavalla ihmisen elämään. Energian kysyntää on lisännyt voimakkaasti erityisesti elin- ja kulutustapojen perinpohjainen muutos. Eurooppa joutuu seuraavien vuosikymmenten aikana ratkaisemaan monia energiaan liittyviä haasteita, joita ovat esimerkiksi

sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

väestön kasvu ja ikääntyminen

muuttoliike

energiansaannin varmuus

tuontiriippuvuuden vähentäminen

energiatehokkuus

köyhyyden ja energiaköyhyyden torjuminen

kaikkien kuluttajien (yksityishenkilöiden ja yritysten) mahdollisuus saada energiaa

kestäväpohjainen liikkuvuus

luonnonkatastrofit (tulvat, maanjäristykset, hyökyaallot jne.)

resurssipula (energia, vesi, raaka-aineet)

energian kokonaiskysynnän kasvu

uusiutuvien energialähteiden edistäminen

tieto- ja viestintätekniikka (älykkäät verkot jne.)

inhimilliset tekijät (koulutus, käyttäytyminen ja tottumukset)

globalisaatio

turvallisuus

kilpailukyky.

2.5   Euroopan unionin painopisteet ja energiakasvatus

2.5.1   Euroopan unionin tulee ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki näihin tuleviin haasteisiin liittyvät tekijät ja tehtävä kaikki tarvittavat muutokset Euroopan energiapolitiikan tärkeimpien tavoitteiden eli muun muassa toimitusvarmuuden, kilpailukyvyn ja kestäväpohjaisuuden saavuttamiseksi.

2.5.2   Prosessille onkin tarpeen antaa uutta pontta. Kaikkien on tiedostettava energia-alan haasteet ja riskit, jotka liittyvät asetettujen tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen. Järkevä energiakasvatus on keino muuttaa käyttäytymismalleja. Esimerkiksi ihmiselle ja luonnolle mahdollisesti haitallisen radioaktiivisista jätteistä aiheutuvan ionisoivan säteilyn alalla (3) on välttämätöntä kehitellä erityisiä energiakasvatustoimia.

3.   Energiakasvatukseen liittyviä näkökohtia

3.1   Energiakasvatus on yksi tärkeimmistä välineistä uuden, kestäväpohjaisen kehitysmallin luomisessa ja uudenlaisen kulttuurin edistämisessä. Asiaan liittyvien näkökohtien monialaisuuden vuoksi tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa, joka käsittää modernin elintavan ja kansalaisyhteiskunnan eri puolet ja jossa ovat mukana kaikki eri alat (maatalous, palvelut, teollisuus, rakentaminen) ja kaikki kansalaiset.

3.2   Jatkuvaa kasvatusta eli yksilön elinikäistä oppimista, joka kattaa myös kouluajan jälkeisen ajan, tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. ETSK pitää tärkeänä, että laaditaan älykäs energiakasvatusohjelma, joka kattaa ihmisten yhteiselon eri muodot, kuten perheen, koulun, työpaikan sekä kulttuuri- ja vapaa-ajanharrastukset.

3.3   Järkevän ja vastuullisen käyttäytymisen aikaansaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan, motivoidaan ja lisätään energian tehokkaampaa käyttöä. Sitä varten tarvitaan selkeitä, ymmärrettäviä, uskottavia ja etenkin kaikkien saatavilla olevia tietoja tekniikoista, joiden käyttämiseen tarvitaan energiaa. Kasvatuksella on tärkeä rooli, sillä se on välttämätön perusedellytys sille, että energiansäästölainsäädäntö ja energiatehokkuustoimenpiteet saavat suuren yleisön hyväksynnän niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioidenkin tasolla.

3.4   Energiakasvatuksen tulisi alkaa jo alaluokilla. Lapset tiedostavat hyvin energiaan liittyvät asiat ja omaksuvat helposti uusia ideoita ja tapoja. He voivat vaikuttaa vanhempiensa ja muiden lähipiirinsä aikuisten näkemyksiin ja toimintaan. Tämän päivän oppilaat ovat huomisen työläisiä, virkamiehiä, opettajia, insinöörejä, arkkitehtejä, poliitikkoja ja yrittäjiä. Päätökset, joita he tekevät elämänsä aikana, vaikuttavat suuresti yhteiskuntamme resurssien käyttöön.

3.5   Kaikkien jäsenvaltioiden opetusohjelmiin tulisi ensimmäisen ja toisen asteen kouluista yliopistoihin ja erikoistumisopintoihin asti sisältyä teemoja, joissa käsitellään kattavasti energia-alan ja ilmastonmuutoksen eri osa-alueita. Nykypäivän nuorten kouluttaminen uusiin ammatteihin on keskeisen tärkeää. Energiakasvatus voi tarjota käytännön taitoja, joilla voidaan vastata energia-alan tuleviin vaatimuksiin, ja edistää näin työpaikkojen luomista lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.6   Energiamarkkinoiden vapauttaminen ja alan uudet tekniikat asettavat uusia haasteita kuluttajille, jotka ovat tähän asti hankkineet energiansa monopoliyrityksiltä. Energiakasvatuksessa ja -koulutuksessa tulisi myös pohtia muun muassa seuraavia aiheita: Miten hyödyntää älykkäitä mittareita energian säästämiseksi? Mitkä ovat kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet, kun allekirjoitetaan sopimus energiantoimittajan kanssa? Miten voi laskea oman hiilijalanjälkensä? Mitä ovat ”vihreät merkinnät”? Dolceta-hankkeessa (www.dolceta.eu) luotu materiaali on ollut erittäin hyödyllistä, ja ETSK kannustaa lämpimästi tarjoamaan suurelle yleisölle mahdollisuuden hyödyntää materiaalia sen sijaan, että se jäisi turhaksi.

3.7   Energiakasvatuksen tulee jatkua myös koulun ulkopuolella. Lapset ja nuoret voivat vaikuttaa laajempaan sosiaaliseen ympäristöönsä perheen ja ystävien kautta ja saada aikuiset tiedostamaan esimerkillisten käytänteiden omaksumisen merkityksen. Hyviin tuloksiin pääsemiseksi on erittäin tärkeää, että kasvatus on jatkuvaa ja sitä annetaan kaikille kansalaisille. Onkin aiheellista laajentaa ja tukea voimakkaasti koulutusta siten, että sen piiriin otetaan hyvin monenlaisia toimijoita, aikuisia ja ammattilaisia (esim. insinöörejä, arkkitehtejä ja mielipidevaikuttajia). Lisäksi tarvitaan kohdennettua kouluttajien koulutuspolitiikkaa.

3.8   Oppimisprosessi on hyvin monimutkainen. Prosessissa on mukana monenlaisia toimijoita, joista jokaisella on erityinen, tärkeä rooli. ETSK pitää tärkeänä, että tutkitaan viiteryhmittäin, mitkä ovat parhaita opetusmenetelmiä, ja laaditaan sen pohjalta soveltuvia opetus- ja koulutusohjelmia, joissa otetaan huomioon ikä, sukupuoli, kulttuurierot ja koulutustaso. Uusia välineitä, kuten sosiaalisia verkostoja, voidaan hyödyntää ja kehittää harkitusti.

4.   Euroopan unionin rooli

4.1   Euroopan unioni voi vaikuttaa opetuksen ja koulutuksen laadun parantamiseen kannustamalla jäsenvaltioita yhteistyöhön ja tarvittaessa tukemalla ja yhteensovittamalla niiden toimintaa (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 149 ja 150 artikla). Opetuksen tasoa on nostettava jatkuvasti kaikilla aloilla, mutta Euroopan unionin tulee lisäksi kiinnittää erityistä huomiota energia-alan osaamisen ja ammattitaidon tarpeeseen. Verkkosivut www.energy.eu edistävät asiaa jo merkittävällä tavalla. Eurooppa tarvitsee muun muassa kemistejä, jotka kehittelevät aurinkoenergian talteenottoa, ja insinöörejä, jotka suunnittelevat ja rakentavat älyverkkoja. Euroopan tasolla on vältettävä lisäksi muotivirtausten seuraamista. Esimerkiksi kehitysmaissa on tuettu biopolttoaineiden tuotantoa, mutta tästä on aiheutunut epätoivottuja seurauksia muun muassa viljeltäessä aavikolla luonnostaan kasvavaa jatropha-öljykasvia eräissä Afrikan maissa.

4.1.1   ETSK pitää olennaisen tärkeänä, että komissio ottaa energiakasvatuksen huomioon seuraavaa monivuotista rahoituskehystä laatiessaan erottamattomana osana unionin strategiaa, jolla pyritään saavuttamaan vuosiksi 2020 ja 2050 asetetut energia- ja ilmastotavoitteet.

4.2   Julkishallinnon rooli

4.2.1   Koulutus kuuluu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksittäisen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, ja niillä on täysi vastuu opetus- ja koulutusjärjestelmiensä sisällöstä ja organisoinnista. Kansallisen hallinnon tulisi edistää kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistumista painopisteiden määrittelyyn ja energiaa käsittelevien ohjelmien laatimiseen. Lisäksi niiden tulisi huolehtia tietojen seurannasta ja antaa kuluttajien käyttöön erilaisia välineitä, kuten verkkosivuja, joilla voi vertailla hintoja ja/tai hankkia ajantasaista tietoa energiaan liittyvistä asioista.

4.2.2   Julkishallinnon tulee itse näyttää esimerkkiä. Alueiden tulee yhdessä maakuntien ja kuntien kanssa koordinoida tehokkaasti toimintaa, jolla pyritään luomaan yleinen energiansäästökulttuuri. Tarvittavien muutosten tiedostaminen, energiatehokkaat tekniikat ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ovat asioita, joista on tultava kaikkien yhteistä kulttuuria. Tästä syystä hallinnon tulee sääntely- ja teknisten toimien lisäksi toteuttaa myös kattavia tiedotus- ja valistustoimia, jotka on suunnattu kaikille kansalaisille, yrityksille ja ammattialajärjestöille. ETSK näyttää tällä alalla mallia sisäisellä EMAS-ohjelmallaan (Eco-Management and Audit Scheme), jonka ansiosta se on saanut Brysselin alueen ympäristöviraston myöntämän korkeimman tason tunnustuksen (IBGE:n ”Ecodynamic Enterprise label”).

4.3   Koulun rooli

4.3.1   Monet ajatusmalleistamme ja taidoistamme on omaksuttu kouluaikana. Tämän päivän koulu perustuu perinteiseen oppimisjärjestelmään, jossa on tiettyjä puutteita kansallisella tasolla. Energia- ja ilmastoaiheisia ohjelmia ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole, ja opettajista, joilla on virallinen koulutus näiden aiheiden käsittelemiseksi, on usein pulaa. Näistä ja muistakin syistä koulun tulee tulevaisuudessa tarjota mahdollisuus osaamisen syventämiseen energian säästämisen, energian, tieteen, ympäristön ja ilmaston alalla sekä jakaa näin osaltaan energiatehokkuusvalistusta ja antaa oppilaille sosiaaliset ja analyyttiset taidot järkiperäiseen arviointiin, joka johtaa asennemuutoksiin. Energia- ja ilmastoalan osaaminen voitaisiin sisällyttää elinikäisen oppimisen eurooppalaisen viitekehyksen yhdeksi avaintaidoksi. Opettajilla on ratkaisevan tärkeä rooli, ja he tarvitsevat opetustasoon ja opetettavaan aiheeseen soveltuvaa opetus- ja kasvatusmateriaalia. Ajantasaisen materiaalin käytöstä ja tarkoituksenmukaisten opettajille suunnattujen koulutus- ja tukitoimien määrittelystä on huolehdittava kaikissa opetusohjelmissa. Yliopistojen rooli on keskeinen, sillä Bolognan prosessissakin yksi tavoitteista on sellaisen opetusjärjestelmän rakentaminen, joka on yhä paremmin sopusoinnussa nopeasti muuttuvan globaalin maailman ja EU:n etujen kanssa, jotta voidaan vastavuoroisesti taata, että tutkintoja arvostetaan nykyistä paremmin koko unionin työmarkkinoilla.

4.4   Yritysten rooli

4.4.1   Oppilaitosten ja yritysten kumppanuusyhteistyö, jolle ETSK antoi tukensa jo vuonna 2009 (4), on keskeisen tärkeää. Ammattialoille ja erityisesti pk-yrityksille tyypillisen joustavuuden ansiosta kumppanuudesta voi tulla yksi tärkeimmistä keinoista luoda työpaikkoja kriisiaikana ja se voi antaa merkittävän sysäyksen yrittäjähengen ja luovuuden kehittämiselle. Tutkimus ja innovointi on otettava keskeiseksi osaksi kumppanuusyhteistyötä, jotta voidaan edistää uusien tekniikoiden nopeaa käyttöönottoa. Ammattilaisten (insinöörien, arkkitehtien jne.) on saatava jatkuvaa koulutusta alansa uusimmasta kehityksestä. Lisäksi työpaikoilla on järjestettävä koulutustilaisuuksia energian säästämisestä.

4.5   Pankkien rooli

4.5.1   Pankkialalla on tärkeä merkitys taloudelle ja yhteiskunnalle. Pankit ovat mukana monissa jokapäiväisen elämän tilanteissa, ja sen lisäksi, että ne ovat rahaliikenteen välikäsiä, niiden tulisi olla myös luottamuksen välittäjiä. Pankit voivat tukea energia- ja ympäristökasvatusta halpakorkoisella rahoituksella, jonka yhteydessä toteutetaan tarvittavia tiedotustoimia, ja tarjota näin kannustimen vihreille investoinneille, jotka kohdistuvat monille eri elinkeinoaloille (rakentaminen, liikenne jne.).

4.6   Ammattiliittojen rooli

4.6.1   Työntekijäjärjestöt voivat osaltaan edistää merkittävästi sellaisen prosessin toteutumista, jossa yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat yhteisen kulttuurin muokkaamisen ja kestävän kehityksen välineitä. Esimerkiksi vihreään talouteen tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa, joka osaa sopeutua teknisen kehityksen, tutkimuksen ja innovoinnin mukanaan tuomiin muutoksiin. Myös yksilöllisen käyttäytymisen alalla ammattiliitoilla voi olla strateginen merkitys, sillä ne voivat toteuttaa jäsenilleen suunnattuja tiedotuskampanjoita tai vaikkapa sopimusluonteisia aloitteita, joissa palkitaan esimerkillisestä käyttäytymisestä ja energiansäästöistä. Yritysten ja työntekijäjärjestöjen välinen yhteistyö tällä alalla voi poikia hyviä tuloksia.

4.7   Kansalaisyhteiskunnan (kansalaisjärjestöjen) rooli

4.7.1   Kuluttaja- ja ympäristöjärjestöillä on ratkaisevan tärkeä rooli, sillä niillä on merkittävä tehtävä osaamisen ja tiedon siirron alalla. Niiden tulee olla mukana kaikilla tasoilla kulutusta ja energiatehokkuutta käsittelevässä valistustyössä: ohjelmasuunnittelussa, sisällön suunnittelussa, sisältöä koskevassa päätöksenteossa, tiedonjaossa, suositusten esittämisessä, levittämisessä ja tulosten arvioinnissa.

4.7.2   Kansalaisjärjestöjen tulee olla kansallisten viranomaisten luonnollisia keskustelukumppaneita, ja niiden kasvatustoimintaa tulee tukea, sillä siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle. Epäviralliset kasvatusohjelmat, yhteydenpito opettajiin, tutustumisvierailujen järjestäminen, pienoiskampukset ja eri ikäryhmille suunnatut julkaisut ovat toimintoja, jotka olisi annettava energiakasvatuksen alalla toimivien asiantuntevien järjestöjen toteutettaviksi.

4.8   Tiedotusvälineiden ja sosiaalisten verkostojen rooli

4.8.1   Tiedotusvälineillä on strateginen arvo ja tehtävä paikkansapitävän informaation ja massavalistuksen jakamisessa kaikenikäisille. Viestinnän on energiaan ja ympäristöön liittyvissä tiedotusohjelmissa oltava aina tieteellisesti tutkittua ja kulttuurisesti neutraalia. Tiedotusvälineitä, etenkään televisiota, ei tulisi käyttää, ellei tietosisältöä ole tutkittu tarkasti. Ympäristö- ja energia-alaan liittyy mittavia intressejä, jotka pystyvät vaikuttamaan suuntaan tai toiseen sellaisiin ihmisiin, joilla ei ole tiedollisia ja kriittisiä välineitä saadun tiedon valveutuneeseen arviointiin.

4.8.2   Sosiaalisilla verkostoilla on myös tärkeä ja haastava tehtävä, kun muistetaan, että ne on suunnattu ennen kaikkea nuorelle yleisölle, joka suhtautuu usein tunteikkaasti ja kiihkeästi käsillä olevien aiheiden kaltaisiin tärkeisiin teemoihin. Kaikkien näitä viestintäväyliä käyttävien tahojen tulee toimia kurinalaisesti ja suostua valvonnan kohteeksi ja mahdollisesti muuttamaan monimerkityksistä tai puolueellista tietoa.

4.8.3   On selvää, että näiden välineiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa. (Sosiaalisissa verkostoissa on jo nykyisin enemmän ihmisiä kuin maapallolla asukkaita 1900-luvun alussa.) Saatavilla oleva tietomassa muuttaa tiedonvälityksen kieltä ja tapaa. Nämä muutokset vaikuttavat kasvatukseen, ja on tarpeen osata kääntää monitahoiset ja monimutkaiset viestit kaikille sopivaksi, yksinkertaiseksi kieleksi. (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_social_networking_websites)

5.   Komitean painopistealat

ETSK katsoo, että huomiota on kiinnitettävä erityisesti seuraaviin painopistealoihin:

5.1

Sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja soveltuvan ammattitaidon tarve: Ilmastonmuutoksen todellisuus on osoitettu tieteellisin ja kaikkialla maailmassa laajasti hyväksytyin todistein. Tulvien kaltaiset tapahtumat yleistyvät jatkossa. Näihin ilmiöihin sopeutumisesta tulee ratkaiseva tekijä eloonjäämisessämme. Alan ammattilaisten puute saattaa lisäksi uhata vakavasti Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamista lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

5.2

Energiatehokkuus: Energiatehokkuus on keskeisellä sijalla Eurooppa 2020 -strategiassa. Nykyisten ja uusien toimenpiteiden täysimääräinen täytäntöönpano tulee yhdessä vaikuttamaan jokapäiväiseen elämäämme, ja komission mukaan niiden avulla voidaan saada vuosittain jopa 1 000 euron säästöt kotitaloutta kohden, parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä, luoda 2 miljoonaa työpaikkaa ja vähentää vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä 740 miljoonaa tonnia (5). Energian ostajilla on tärkeä rooli tämän prosessin tukemisessa. Kaikkien, myös aikuisten, on muutettava tottumuksiaan, ja tämä edellyttää asianmukaisen ja luotettavan tiedon jakamista energiasta.

5.3

Köyhyyden ja energiaköyhyyden torjuminen: Köyhyyden ja energiaköyhyyden torjumisesta on tullut uusi sosiaalinen haaste, johon on tartuttava kaikilla tasoilla. Pääasiallisten polttoaineiden hinnat nousevat jatkuvasti, ja vaikuttaa siltä, että suuntaus jatkuu tulevina vuosinakin. Jos toimiin ei ryhdytä nopeasti ja tehokkaasti, vaikeuksissa olevien energiankuluttajien määrä kasvaa sekin huomattavasti (6).

5.4

Kaikkien kuluttajien (yksityishenkilöiden ja yritysten) mahdollisuus saada energiaa: Energia on julkinen hyödyke, jolla on keskeinen rooli valtion taloudellisen hyvinvoinnin takaamisessa. On ratkaisevan tärkeää taata energian saanti hintaan, joka on kohtuullinen eikä vaihtele liikaa tai ennakoimattomasti tulevina vuosina, jotta kaikilla kansalaisilla ja kuluttajilla säilyy mahdollisuus saada energiaa.

5.5

Kestäväpohjainen liikkuvuus: Henkilö- ja tavaraliikenteen kysynnän jatkuva kasvu pahentaa saastumisen ja ruuhkautumisen riskiä etenkin kaupunkioloissa. On luotava liikkuvuusmalli, joka on kestävyysperiaatteiden mukainen, kunnioittaa ympäristöä ja on energiankulutukseltaan tehokas. Komodaalisuus on tässä suhteessa erittäin tärkeää.

5.6

Resurssipula (energia, vesi, raaka-aineet): Maapallon väestön lisääntyminen 6 miljardista 9 miljardiin kiristää maailmanlaajuista kilpailua luonnonvaroista ja aiheuttaa paineita ympäristölle (7). Perusresurssien, kuten ilman, veden, maan, metsien ja ruoan turvaaminen onkin olennainen tekijä kestäväpohjaisen kasvun edistämisessä ja modernin talouden luomisessa.

5.7

Tieto- ja viestintäteknologia: Tieto- ja viestintäteknologia on nykyisin erottamaton osa tieto- ja osaamisyhteiskuntaa. Esimerkiksi energian älykäs jakelu taloudellisesti kannattavaan hintaan myötävaikuttaa merkittävästi tulevien sukupolvien käyttäytymismallien muuttumiseen.

6.   Tähänastisia kokemuksia

6.1   Euroopassa ja maailmassa toteutetaan monia opetusalan aloitteita ja hyviä käytänteitä, joilla kannustetaan energiakasvatukseen ja ympäristönsuojeluun ja joilla hyvin usein samalla myös vähennetään kaasupäästöjä.

6.2   Défi Énergie -hankkeessa, jota koordinoi Bruxelles Environnement -virasto Sustainable Energy Europe -kampanjan puitteissa, oli mukana noin 4 000 henkilöä 1 400 perheestä. Hiilidioksidipäästöjä vähennettiin yksi tonni vuodessa, mikä merkitsi 380 euron säästöä energialaskussa. (www.ibgebim.be)

6.3   Fondazione Nazionale Carlo Collodi -säätiö on toteuttanut peruskoululapsille suunnatun hankkeen ”Pinocchio ripensa il mondo” (”maailma Pinokkion tapaan”), jossa on kolme osaa: jätteiden lajittelu, energiansäästö ja kestävyysperiaatteen mukaiset eettiset valinnat. (http://www.pinocchio.it/fondazionecollodi/)

6.4   Kansainvälinen Yehudi Menuhin -säätiö on toteuttanut MUS-E® Arts at School -ohjelman, jossa käytetään eri taidemuotoja – musiikkia, tanssia, laulua, teatteria ja kuvataidetta – uusien oppimisprosessien kehittelyyn. Hanketta toteutetaan 11 maassa: yhteensä 1 026 taitelijaa työskentelee 59 189 lapsen kanssa 623 koulussa. (www.menuhin-foundation.com/)

6.5   Espanjassa toimii energiavalintoja käsittelevä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelufoorumi (Spanish Energy Mix Forum, SEMF), joka on avoin kaikille energia-alan toimijoille, jotka haluavat keskustella Espanjan käyttämistä energialähteistä. (http://www.semforum.org/)

6.6   UMET-kesäyliopisto (Università Mediterranea d'estate) käsittelee kestäväpohjaisia energiamuotoja Välimerellä yhdessä ranskalaisten, italialaisten, portugalilaisten, espanjalaisten ja kreikkalaisten mutta myös mm. marokkolaisten, algerialaisten, tunisialaisten, egyptiläisten ja turkkilaisten yliopistojen kanssa. Yliopisto haluaa tulevina vuosina laajentaa organisaatiotaan muihinkin kaupunkeihin. (http://www.ome.org/index.php)

6.7   Vuonna 1996 julkaistussa Coline Serreaun La Belle Verte -elokuvassa käsitellään länsimaisen yhteiskunnan ongelmia, kuten kiihkeää elämänrytmiä, vallan väärinkäyttöä, saastumista ja luonnonvarojen ja tilan harkitsematonta hyväksikäyttöä. (http://www.youtube.com/watch?v=TTvoZkHugr0)

6.8   Komission toteuttamassa Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmassa on vuodesta 2004 tuettu energiakasvatushankkeita. Niitä ovat esimerkiksi ”KidsCorner”, ”U4energy”, ”Flick the Switch”, ”Kids4future”, ”Rainmakers”, ”Youngenergypeople” ja ”My Friend Boo”. Rakennusalan ammattikoulutushankkeista voidaan mainita ”Build Up skills”. (http://ec.europa.eu/energy/intelligent/)

6.9   My Friend Boo on sympaattinen piirroselokuvasarja, joka on toteutettu IEE-ohjelman puitteissa ja joka on ensimmäinen laatuaan Euroopassa. Sen tarkoituksena on auttaa nuoria ymmärtämään energiaan, ilmastonmuutokseen, ympäristöön, suojeluun ja terveyteen liittyviä asioita. (http://www.myfriendboo.com/)

6.10   Muita Euroopan tason aloitteita ovat muun muassa kaupunginjohtajien ilmastosopimus, jossa on mukana yli 3 000 kaupunkia. ETSK on alusta saakka tukenut tämän välineen käyttöönottoa mahdollisimman monissa Euroopan kunnissa (8) ja on saanut komission vaihtamaan strategiaa. Concerto, Civitas sekä uusi ”Älykkäät kaupungit ja älykkäät yhteisöt” -aloite ovat välineitä, joilla jaetaan hyviä käytänteitä kestäväpohjaisen liikenteen sekä energian tarkoituksenmukaisen ja älykkään käytön alalla. SET-suunnitelmaan sisältyvä energiakasvatusaloite (Energy Education and Training Initiative) on puolestaan yhdistävä väline, joka tuo merkittävää lisäarvoa koko SET-suunnitelmalle.

6.11   Kansainvälisellä tasolla on jo toteutettu useita aloitteita. Niitä ovat esimerkiksi NEED (National Energy Education Development Project), jo 30 vuotta sitten Yhdysvalloissa perustettu opiskelijoiden, kouluttajien, yritysten, hallinnon ja yhteisöjen verkko (http://www.need.org/), Yhdysvaltain energiaministeriön Energy Education and Workforce Development -ohjelma (http://www1.eere.energy.gov/education/) ja energiakasvatusta käsittelevä EnergyQuest-verkkosivusto (http://www.energyquest.ca.gov/).

7.   Energiakasvatusta käsittelevä julkinen kuuleminen

7.1   ETSK:n järjestämässä julkisessa kuulemisessa esiteltiin monia muita mielenkiintoisia kokemuksia energia- ja ympäristökasvatuksen alalta.

7.2   EACI:n, EU-ASE:n (European Alliance to Save Energy), Carlo Collodi -säätiön, Yehudi Menuhin -säätiön, Solvayn, CIRCE:n, Business Solutions Europa -järjestön, ELISAN-verkon edustajat ja kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen vastuuhenkilö energiapääosastossa korostivat kaikki omasta näkökulmastaan aiheen keskeistä merkitystä.

7.3   Keskustelunaiheita olivat yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen rooli, teknikkojen ja tiedealoilta valmistuvien ammattilaisten koulutus, tarve tiivistää suhteita yliopiston, tutkimuksen ja elinkeinoelämän välillä, viranomaisten sitoutuminen torjumaan ensisijaisesti köyhyyttä ja energiaköyhyyttä, paikallisten tahojen osallistuminen energian älykästä ja kestäväpohjaista käyttöä edistävän toiminnan ja valistuksen kehittämiseen sekä innovatiiviset opetusohjelmien ulkopuoliset epäviralliset ja viralliset koulutusvälineet.

7.4   Erityisesti esiin nostettiin tarve ottaa käyttöön yhteinen, helppotajuinen energian arviointijärjestelmä, jonka mukaan kaikissa energiaa kuluttavissa tuotteissa käytetään mittayksikkönä esimerkiksi suhdelukua euroa/MWh, jotta tehokkuus ja hinta voidaan arvioida suoraan.

7.5   Tiedon ja opetussisältöjen laatu on erittäin tärkeää. On olemassa konkreettinen riski, että tietoja manipuloidaan tiettyjen etujen ajamiseksi sen sijaan, että annettaisiin keinot valveutuneiden valintojen tekoon. Viranomaisten tuleekin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tiedotus- ja opetusprosessien riippumattomuus ja oikeellisuus varmistetaan.

7.6   Yksi esille otettu hyvin tärkeä asia liittyy vaikeuteen sisällyttää energiakasvatusmateriaali systemaattisesti koulujen opetusohjelmiin ajan puutteen, liian tiiviiden ohjelmien ja erilaisten painotusten vuoksi.

8.   EDEN, energia- ja ympäristökasvatuksen eurooppalainen verkko – ETSK:n ja kansallisen Carlo Collodi -säätiön välinen yhteistyöpöytäkirja

8.1   Energia- ja ympäristökasvatuksen kansallisten foorumien eurooppalainen verkko EDEN, jonka perustamista ehdotettiin jo valmistelevassa lausunnossa aiheesta ”Hiilidioksidipäästöjä aiheuttamattomiin energialähteisiin perustuvan yhteiskunnan luomiseen liittyvät koulutustarpeet”, voisi auttaa paikkaamaan puutteita ja saavuttamaan näin EU:n asettaman tavoitteen vähintään 20 prosentin energiansäästöistä. Samalla se auttaisi osaltaan toteuttamaan unionin vuodeksi 2050 luoman vision taloudesta, joka perustuu resurssien tehokkaaseen käyttöön ja vähäisiin hiilidioksidipäästöihin, ja parantamaan energiaomavaraisuutta ja energian toimitusvarmuutta.

8.2   Lausunnossa esitettyjen ehdotusten konkreettisen toteuttamisen edistämiseksi ja eurooppalaisen verkoston perustamisen tukemiseksi ETSK ja Fondazione Collodi -säätiö allekirjoittivat 26. maaliskuuta 2010 yhteistyöpöytäkirjan, jossa ne sitoutuivat vastavuoroisesti tekemään yhteistyötä. Pinokkio, joka on kaikkialla maailmassa tunnettu Carlo Collodin kirjan henkilöhahmo, on valittu hankkeen maskotiksi ja tunnukseksi.

8.3   Tämä eurooppalainen verkko, johon kuuluu energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä ja ympäristöä käsittelevän kasvatuksen alalla toimivia organisaatioita, on kanava, jonka kautta voidaan levittää soveltuvia ohjelmia ja materiaaleja kansallisella tasolla. Näin helpotetaan puhtaiden energiamuotojen käyttöönottoa, kaikkien luonnonvarojen tehokkaampaa hyödyntämistä ja korkeatasoisia ympäristönsuojeluvaatimuksia käsittelevien aiheiden sisällyttämistä kansallisiin opetusohjelmiin.

8.4   Verkostoon on jo liittynyt monia organisaatiota. Perustajajäsenten ETSK:n ja Fondazione Nazionale Carlo Collodi -säätiön (IT) lisäksi siihen kuuluvat tällä hetkellä Foundation Terra Mileniul III (RO), Arene Île-de-France (FR), Les Péniches du Val de Rhône (FR), Grönlannin kunta (Grönlanti), Climate Action Network (RO), Mosaic Art and Sound (UK), Art For Green Life (UK/BE), CECE (ES), Intercollege (CY), Business Solutions Europa (BE), EU-ASE (BE), CIRCE (ES) ja Menuhin-säätiö (BE).

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54–59.

(2)  EUVL C 277, 17.11.2009, s. 15.

(3)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 136.

(4)  EUVL C 228, 22.9.2009, s. 9–13.

(5)  COM(2011) 109 final.

(6)  EUVL C 44, 11.2.2011, s. 53.

(7)  COM(2010) 2020 final.

(8)  EUVL C 10, 15.1.2008, s. 22.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/18


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kirjankustannustoiminta muutosten kourissa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 191/04

Esittelijä: Grace ATTARD

Toinen esittelijä: Hilde VAN LAERE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 antaa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kustannustoiminta muutosten kourissa

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 12. huhtikuuta 2012. Esittelijä oli Grace Attard ja toinen esittelijä Hilde Van Laere.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 156 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Kirjankustannusala käy parhaillaan läpi jatkuvaa uudenaikaistamisprosessia, jolla on huomattavia vaikutuksia digitaaliaikana.

1.2   ETSK painottaa, että EU:n tasolla olisi laadittava ensisijaisesti ja välittömästi kattava analyysi kirjankustannusalan roolista Euroopan yhteiskunnallisessa, taloudellisessa, kulttuurisessa, tieteellisessä ja taiteellisessa kehityksessä sekä käsiteltävä muiden sidosryhmien, kuten kirjakauppiaiden, kirjailijoiden, tutkijoiden, kuvittajien, kirjapainoalan ja siihen liittyvien muiden alojen, kirjastojen, tekijänoikeusjärjestöjen ja kuluttajien, oikeuksia ja tarpeita. Digitaalisen Euroopan strategioita tarkastellessaan Euroopan komission on otettava kustannusala huomioon luovana toimialana.

1.3   ETSK painottaa, että on tärkeää pohtia kustannusalaan vaikuttavan asianmukaisen EU:n lainsäädännön ja politiikan tarvetta: immateriaalioikeuksia (erityisesti tekijänoikeuksia) ja niiden täytäntöönpanoa sekä verotus-, tietoyhteiskunta- ja kulttuuripolitiikkaa.

1.4   ETSK toistaa, että EU:n tasolla on poistettava EU:n alueella tällä hetkellä käytössä oleva syrjivä järjestelmä – jossa kulttuurituotteiden verkkoversioita verotetaan nykyisin tavanomaisten veroprosenttien mukaisesti, mikä vääristää tilannetta epäoikeudenmukaisesti sisällöltään vastaavanlaisten tuotteiden välillä – verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa verkkojulkaisuja ei veroteta, minkä seurauksena toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia ja syntyy epärehtiä kilpailua.

1.5   ETSK katsoo, että graafista alaa on kannustettava muuttamaan perusteellisesti sen kehitystä ohjanneita taloudellisia ja teknologisia malleja ja ottamaan graafisen alan eurooppalaisen suunnitelman mukaisesti tiedon hallinnoinnissa ja jakelussa keskeinen rooli, joka ei rajoitu vain palvelujen tuottamiseen.

1.6   ETSK katsoo, että Euroopan tasolle on perustettava seurantakeskus mitoittamaan kirjapainoalan tämänhetkisiä ja tulevia osaamistarpeita ammatillisen koulutuksen, työuran uudelleensuuntaamisen ja uusien taitojen hankkimisen kannustamiseksi julkisin varoin erityisesti Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston kautta. Lisäksi on toteutettava tutkimuksia seitsemännen puiteohjelman ja Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä, jotta kustannusala säilyy kilpailukykyisenä.

1.7   ETSK painottaa, että immateriaalioikeuksien hallinnoinnilla on oleellinen merkitys Euroopan kulttuurin, tieteen ja taiteen kukoistukselle ja Euroopan kansalaisten elämänlaadulle sen lisäksi, että se on teknisen ja kaupallisen innovoinnin keskeinen tekijä.

1.8   Komitea katsoo, että digitaalimarkkinat toimivat kuluttajille hyödyllisellä tavalla, kun kuluttajille taataan turvallinen digitaaliympäristö sekä henkilötietojen ja yksityisyyden tehokas valvonta.

1.9   Komitea korostaa digitaaliseen muutokseen liittyviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia velvoitteita varmistettaessa, että mahdollisimman monet ja kaikenikäiset ihmiset voivat nauttia digitaalisen vallankumouksen eduista kaikissa jäsenvaltioissa.

1.10   ETSK painottaa, että kaikille työntekijöille – itsenäiset ammatinharjoittajat ja ulkoistetut työntekijät mukaan lukien – on taattava ihmisarvoinen työ ja että tästä aiheesta on käytävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja laadittava työehtosopimuksia jäsenvaltio- ja unionitasolla.

1.11   Avoimet ja yhteentoimivat sähköiset standardit ovat välttämättömiä, jotta voidaan lisätä kilpailua ja estää markkinoiden sulkeutuminen sekä määräävien markkina-asemien kehittyminen.

1.12   ETSK painottaa entistä yhtenäisempien palvelujen sisämarkkinoiden merkitystä Eurooppa 2020 -strategiassa (1), jotta kaikki kirjankustannusalan toimijat ja sidosryhmät voivat kasvaa ja luoda uusia työpaikkoja.

1.13   ETSK toivoo, että komissio edistää kustannus- ja painoalan ammattikuntien toimia, jotta ne voivat jatkaa ponnistelujaan yhä osallistavamman toimintamallin luomiseksi ja järjestäytyvät selkeisiin yhteisiin puitteisiin, jotka mahdollistavat taloudellisten, sosiaalisten, teknisten ja ympäristönäkökohtien yhä paremman niveltämisen toisiinsa.

1.14   ETSK kehottaa komissiota käynnistämään strategisen vuoropuhelun Euroopan kustannusalan kanssa, jotta voidaan laatia strategioita, joilla puututaan konkreettisesti painettujen ja sähköisen kirjojen tarpeisiin digitaaliaikana ja vahvistetaan näin myös alan globaalia kilpailukykyä. ETSK kehottaa komissiota jälleen painokkaasti perustamaan mm. kustannusalan, graafisen teollisuuden ja paperiteollisuuden edustajista koostuvan korkean tason ryhmän analysoimaan kyseisten alojen investointi- ja työllisyysnäkymiä multimediavallankumouksen taustaa vasten.

2.   Johdanto ja tausta

2.1   Kirjankustannusala on suurin kulttuuriteollisuuden ala Euroopassa, ja siten sillä on keskeinen rooli Euroopan taloudellisessa, yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja eettisessä sekä koulutukseen, taiteisiin ja tieteeseen liittyvässä kehityksessä. Eurooppalainen kirjallisuus on keskeinen osa eurooppalaista taide- ja kulttuuriperintöä. Se kuvastaa laajaa kulttuurien kirjoa kaikissa maissa, sillä kaikki eurooppalaiset kielet, alueet ja vähemmistöryhmät ovat kirjoissa edustettuina ja tallennettuina jälkipolville, ja se edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua.

2.2   Eurooppalaisten kustantamojen (EU:n jäsenvaltiot sekä Norja ja Islanti) liikevaihto oli (vuonna 2010) noin 23,5 miljardia euroa, ja ne julkaisivat kaikkiaan noin 525 000 uutta kirjaa ja työllistivät noin 135 000 kokopäiväistä työntekijää. Kirjoista lähes 7,5 miljoonaa oli saatavilla varastossa. Kustantamoala edistää työpaikkojen luomista myös välillisesti: Euroopassa on yli 100 000 kirjailijaa, kuvittajaa ja kirjallisuuden kääntäjää sekä yli 25 000 yksittäistä kirjakauppaa. Jotta alasta saataisiin tarkempi kuva, on kerättävä enemmän erityistietoja.

2.3   Kirjojen tuotantomenetelmät – tilaamisesta ja toimittamisesta aina painatukseen ja jakeluun saakka – ovat vuosisatojen aikana muuttuneet merkittävästi toteutukseltaan, vaikka niiden periaate onkin pysynyt ennallaan ja vaikka kirja itsessään on edelleen säilynyt pohjimmiltaan luovana teoksena. Menetelmiä on ryhdytty muokkaamaan digitaalisen julkaisutoiminnan kehittyessä.

2.4   Luovien ydintoimialojen osuus EU:n bruttokansantuotteesta oli 4,5 prosenttia vuonna 2008, ja työpaikkoja näillä aloilla oli 8,5 miljoonaa (2), kun taas kaikkien luovaan toimintaan liittyvien toimialojen osuus EU:n bruttokansantuotteesta oli 6,9 prosenttia kyseisenä vuonna. Luovan toiminnan alalla kustannusalan osuus EU:n bruttokansantuotteesta oli 1,07 prosenttia vuonna 2003 verrattuna radio-, tv- ja videoalan 0,41 prosenttiin ja musiikkialan 0,06 prosenttiin.

2.5   Kansainvälisesti Euroopan kustannusala on arvoltaan suurempi kuin Yhdysvalloissa, jossa kustannusalan vuotuinen liikevaihto on viime vuosina ollut 24–25 miljardia Yhdysvaltain dollaria (17–19 miljardia euroa). Lisäksi joka vuosi kymmenen maailman suurimman kustannusryhmän joukkoon kuuluu 6–8 eurooppalaisessa omistuksessa olevaa yritystä. Myös kolme suurinta kansainvälistä kirjamessua järjestetään EU:n jäsenvaltioissa: Frankfurtissa, Lontoossa ja Bolognassa.

2.6   OECD on tuonut esiin lukemisharrastuksen myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa, lukeminen on paras suuntaviitta lapsen myöhemmästä menestyksestä elämässä. Kustannustoiminta myös edistää demokraattisen yhteiskunnan tukipylväänä mielipiteiden moninaisuutta ja vaihtoa sekä vuoropuhelua ja sananvapautta.

3.   Siirtyminen digitaaliaikaan

3.1   Kustannusalalla digitaaliaikaan siirtyminen merkitsee sitä, että suurin osa kirjankustannustoiminnan dynamiikasta, suhteista sekä taloudellisista ja kulttuurista malleista on määriteltävä uudelleen.

3.2   Euroopan sähkökirjamarkkinoita leimaavat pirstaleisuus ja moninaisuus. Kehittyneet markkinat kasvavat erittäin nopeasti, mutta digitaalisen julkaisutoiminnan kokonaisosuus on niilläkin hyvin vähäinen painetun kirjan markkinoihin verrattuna (alle prosentista enintään viiteen prosenttiin kirjamarkkinoista). Viime vuosiin saakka kannettavien lukulaitteiden puute oli merkittävä osasyy hitaaseen kehitykseen.

3.3   Muilla aloilla yhä useammat kustantajat kuitenkin tarjoavat julkaisemiaan kirjoja sähköisessä muodossa. Muutamien vuosien aikana tehtyjen teknisten ja innovatiivisten kokeilujen seurauksena on kehitetty lukuisia erilaisia liiketoimintamalleja, jotka tarjoavat pääsyn digitaalisten kirjojen sisältöön. Lukijat voivat lukea kirjoja tietokoneilla, erityisillä sähköisillä lukulaitteilla, tabletti-tietokoneilla ja myös älypuhelimilla, jotka ovat yhä pidemmälle kehitettyjä ja helppokäyttöisempiä mutta ennen kaikkea kohtuuhintaisia. Markkinat laajenevat todennäköisesti edelleen lukulaitteiden hintojen odotetun laskusuuntauksen seurauksena.

3.4   Ketjuun on saapumassa uusia toimijoita, mikä on seurausta siitä merkittävästä roolista, joka niillä on loppukäyttäjiin liittyvissä yhteyksissä muilla aloilla: Googlen tyyppiset hakukoneet/portaalit, internettoimijat, muun muassa erilaiset verkkokaupat, kuten Amazon, joka valmistaa myös Kindle-lukulaitetta, ja elektronisten laitteiden valmistajat, kuten Apple, ovat siirtymässä markkinoille, joilla tarjotaan niiden laitteille tarkoitettua sisältöä, ja siten niillä on omia sähkökirjakauppoja sekä mobiili- tai internetoperaattoripalveluita.

3.5   Sähköiset kirjat tarjoavat helposti saatavilla olevaa tietoa sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa myös heikossa asemassa oleville ryhmille, joilla on lukemisvaikeuksia, kuten iäkkäille ja liikuntavammaisille, sekä ihmisille, jotka lukevat muulla kuin äidinkielellään.

3.6   Digitaaliset kirjat määrittävät uudelleen myös kustannusalan ympäristövaikutukset. Paperi on uusiutuva ja kierrätettävä raaka-aine, kun taas sähköisten laitteiden, niiden raaka-aineiden ja sähkönkulutuksen ympäristövaikutuksia on vielä arvioitava.

3.7   Digitaaliaikana kustantajan rooli pysyy keskeisenä: riippumatta siitä, missä muodossa kirjaa tarjotaan, kustantajien keskeisenä tehtävänä on valita ja seuloa käsikirjoituksia laadun takaamiseksi. Kirjojen toimittaminen ja markkinointi kuuluvat myös keskeisiin tehtäviin, joissa tarvitaan kustantajien asiantuntemusta.

3.8   Kustannukset, jotka ovat seurausta tekijänoikeuksien loukkauksien torjunnasta internetissä, investoinnit digitoinnissa tarvittaviin järjestelmiin, henkilöstöön ja tekniikkaan sekä kustannukset, jotka koskevat tiedostojen muuntamista tiettyyn muotoon, ovat kaikki uusia sähköisen kustantamisen synnyttämiä kustannuksia. Kustannuksia säästetään painatuksessa, fyysisessä varastoinnissa ja fyysisessä jakelussa, jotka ovat perinteisesti muodostaneet alle kuudesosan kokonaiskustannuksista, sillä tekijänpalkkiot sekä toimitustyöhön, markkinointiin, jakeluun, digitaaliseen varastointiin ja arkistointiin liittyvät kustannukset säilyvät kaikki digitaalisessa maailmassa.

4.   Kirjankustannusalan haasteet digitaaliaikana

4.1   Neuvosto (3) ja komissio (4) perustivat vuonna 2009 väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen edistämään teollis- ja tekijänoikeuksien (5) loukkaamisen ymmärtämistä.

4.2   Kustannusalan tyyppisessä kulttuuriteollisuudessa tekijänoikeudet muodostavat perustan alalla luodun arvon oikeudelliselle tunnustamiselle; tasapainoinen tekijänoikeusjärjestelmä on siten ensiarvoisen tärkeä, sillä sen avulla varmistetaan alan investointien kestävyys ja kannustetaan kirjailijoita luomaan uusia teoksia.

4.3   ETSK painottaa, että immateriaalioikeuksien tehokas täytäntöönpano on välttämätöntä niin internetissä kuin sen ulkopuolella – piratismi heikentää kulttuuria, luovuutta ja uusien liiketoimintamallien syntymistä sekä estää markkinoiden kehittymistä, sillä se vähentää kustantajien ja tekijöiden luottamusta siihen, että ne saavat vastinetta taloudellisista ja älyllisistä investoinneistaan (6).

4.4   Tekijänoikeuslainsäädäntö on laadittu ennen digitaalista vallankumousta, eikä sisällön lataamisen, vertaisverkossa tapahtuvan tiedostojen jakamisen eikä digitaaliseen sisältöön kohdistuvien oikeuksien hallinnan (DRM) realiteetteja oteta siinä aina huomioon, kuten todetaan Euroopan digitaalistrategiassa, jolla pyritään päivittämään EU:n yhtenäismarkkinoita koskevat säännöt digitaaliajalle (7). Parhaillaan keskustellaan kattavasta EU:n lainsäädännöstä, jota tarvitaan puututtaessa jäsenvaltioittain vaihteleviin sääntely- ja täytäntöönpanokäytänteisiin.

4.5   Kuluttajien luottamuksen parantamiseksi väärentämis- tai piratismisyytöksiin liittyvät riidat olisi ratkaistava nopeasti ja johdonmukaisesti tehokkaan täytäntöönpanon avulla. Täytäntöönpanosta säädetään unionitasolla tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) 8 artiklan 3 kohdassa, jonka nojalla oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden rikkomiseen, yhdistettynä direktiiviin (2004/48/EY) teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta, jonka 8 artiklan nojalla oikeudenhaltijalla on oikeus saada tietoja tekijänoikeuden rikkojan henkilöllisyydestä.

5.   Digitoinnin ja globalisaation haasteet Euroopan kirjankustannusalalla

5.1   Euroopan kirjapainoalan on vastattava suuriin haasteisiin, jotka ovat seurausta internetin laajasta ja yhä lisääntyvästä käytöstä sekä uusien medioiden houkuttelevuudesta. Uudet mediat muuttavat vähitellen markkinoiden kuvaa tiedon ja mainonnan tarjoajina.

5.2   Muita kilpailuun vaikuttavia tärkeitä tekijöitä ovat yhtäältä tuonti maista, joissa tuotetaan alhaisin kustannuksin kirjoja, jotka voidaan painaa ilman tiukkoja aikarajoituksia (Kiina), ja toisaalta paperin- ja musteenvalmistajien voimakas keskittyminen, joka luo intensiivistä globaalia kilpailua etenkin Intiasta ja Kiinasta, joissa voidaan taata alhaisimmat hinnat. ETSK painottaa, että kaikissa tuotantomaissa tulee noudattaa samankaltaisia sosiaalisia ja ympäristöstandardeja.

5.3   Edellä mainitut tekijät ja vaikea taloudellinen ilmapiiri ovat toisinaan johtaneet hintojen putoamiseen ja vaikuttaneet merkittävästi alan työllisyyteen.

5.4   Vuotta 2009 koskevien Eurostatin julkaisemien tietojen mukaan Euroopan kirjapainoalalla toimii 119 000 yritystä (vuonna 2007 määrä oli vielä 132 571), se työllistää yli 735 000 ihmistä (vuonna 2007 määrä oli 853 672) ja alan liikevaihto on yli 88 miljardia euroa (vuonna 2007 summa oli 110 miljardia euroa).

5.5   Digitaalisen painatuksen käyttöönotto on kuitenkin mahdollistanut kustantajien, painajien ja käyttäjien uusia yhteistyömuotoja, ja esimerkiksi kirjoja voidaan painaa tilauksesta vaikka yksittäiskappaleina.

5.6   Painoalan yritykset pyrkivät yhdistämään arvoketjun palveluja, kuten varastointia, tietokantojen hallintaa, verkko- tai painosuunnittelua ja sähköisten kirjojen valmistusta, sekä kehittämään painatuksen esivalmistelua.

5.7   ETSK kannattaa komission vuonna 2007 julkaisemassa Euroopan kirjapainoalan kilpailukykyraportissa esitettyjä ehdotuksia. Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota perustamaan Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelukomitean koko kustannusalaa varten; tällä hetkellä työnantajien ja ammattiliittojen välillä käydään virallista vuoropuhelua vain yritys- ja jäsenvaltiotasolla.

5.8   ETSK kannattaa Intergrafin suosituksia, erityisesti itsenäisen tutkimuksen laatimista teknologian (painotekniikan sekä mobiili- ja internetteknologian) kehityksestä, väestökehityksen vaikutuksista ja kulutuskäyttäytymisestä.

6.   Kirjakauppiaiden haasteet

6.1   Ongelmia on syntynyt siitä, että suuret jälleenmyyjät asettavat verkkomyynnilleen alueellisia rajoituksia. Ratkaisevaa on, että vakiintuneet jakelujärjestelmät ovat jäämässä sivuun uusien digitaalisten verkkokirjakauppojen ylivallan kehittymisen johdosta.

6.2   Perinteiset kirjakauppiaat ovat kulttuurisesti merkittäviä, ja ne ylläpitävät henkilökohtaisia yhteyksiä ja suhteita kuluttajiin myös internetissä ja tarjoavat palveluja, joita internet ei voi tarjota.

6.3   Nykyään kirjakaupat toimivat näyttelytiloina kirjoille, joita kuluttajat sitten hankkivat internetistä. Siten ne tarjoavat nykyisin ilmaista markkinointia ja mainontaa internetissä toimiville kilpailijoilleen. Osa perinteisistä kirjakauppiaista tarvitsee kuitenkin uudelleenkoulutusta, sillä heillä ei ole tarpeeksi tietoa internetin sosiaalisesta mediasta, ja heidän on löydettävä uusia keinoja, joita sovelletaan markkinointiin ja tuotevalikoimaan. Digitaalialan standardit ovat yhä heikkoja: esimerkiksi käytännöllisesti katsoen kaikilla painetuilla kirjoilla on ISBN-numero, mutta sähköisillä kirjoilla sitä ei aina ole.

6.4   On pyrittävä eurooppalaisten kirjastoseurojen ja kirjakauppiaiden välisiin synergiavaikutuksiin, ja niitä on edistettävä. Digitointi aiheuttaa tiettyä kitkaa, kun kirjakauppiaat ja kustantajat ovat huolissaan sähköisten kirjojen piratismista ja kirjastot pyrkivät innostuneina edistämään sähköisten kirjojen lainaamista. Kaikkien osapuolten on korostettava ja sovellettava (painettujen kirjojen) lainaamisen ja sähköisen lainauksen välisiä lainsäädännöllisiä eroja ja pantava ne täytäntöön. Sidosryhmien olisi tutkittava järjestelmää, joka sisältäisi piratismia torjuvia suojakeinoja ja helpottaisi lainmukaista sähköistä lainaamista kirjastoista.

6.5   Amazon ja Apple hallitsevat yhdessä sekä myyntifoorumeita että sähköisten lukulaitteiden (Kindle ja iPad) markkinoita, ja ne voivat sanella hinnat ja ehdot kaikille muille alan toimijoille. Tällainen Euroopan ulkopuolisten toimijoiden hallitseva markkina-asema vaikuttaa kielteisesti myös pienempiin kustantajiin, sillä niillä ei ole riittävästi vaikutusvaltaa neuvotella Amazonin ja Applen asettamista ehdoista.

6.6   Avointen ja yhteentoimivien standardien hyväksymisellä estetään se, että eräät suuret toimijat sulkevat markkinat ja saavat hallitsevan markkina-aseman, sillä ne käyttävät nykyisin suljettua, patentoitua teknologiaa, joka sitoo tiettyjen laitteiden käytön niiden omaan tarjontaan tai päinvastoin. Lisäksi näin vahvistetaan kilpailua.

7.   Verotus ja hinnoittelu

7.1   Suurimmassa osassa Euroopan unionin ja koko maailman maista painettujen kirjojen myyntiin sovelletaan alennettua alv-kantaa, ja näin tunnustetaan lukemisen hyödyt kulttuurille, koulutukselle ja tieteelle sekä yhteiskunnalle yleensä.

7.2   Euroopan unionissa on kuitenkin tällä hetkellä käytössä syrjivä järjestelmä, sillä samojen kulttuurituotteiden verkkoversioita verotetaan nykyisin tavanomaisten veroprosenttien mukaisesti, mikä vääristää perusteettomasti sisällöltään vastaavanlaisten tuotteiden välistä tilannetta.

8.   Orpoteosten ja loppuunmyytyjen teosten säilyttäminen  (8)

8.1   ETSK kannattaa yleisesti ottaen ehdotettua direktiiviä lainsäädäntökehyksestä, jolla varmistetaan orpoteosten laillinen rajatylittävä saatavuus internetissä (9).

8.2   Hyvin harvat jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön orpoteoksia koskevan lainsäädännön, ja jos se on olemassa, saatavuus rajoitetaan kansalaisiin, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa.

8.3   Tekijänoikeusdirektiivin 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan yleisölle avoimet kirjastot, oppilaitokset, museot ja arkistot voivat valmistaa tekijänoikeuden suojaamia teoksia pyytämättä etukäteen lupaa edellyttäen, että kyseiset laitokset eivät tavoittele välitöntä tai välillistä taloudellista tai kaupallista etua ja että toimenpide on Bernin yleissopimuksessa määrätyn kolmivaiheisen testin mukainen. Oikeudet on kuitenkin hankittava etukäteen aina, kun teoksia muuten saatetaan yleisön saataville internetin kautta.

8.4   Kirjankustantajat ovat käynnistäneet vuoropuhelun sellaisista teoksista, jotka eivät ole kaupallisesti saatavilla, ja sen seurauksena kaikki asianomaiset sidosryhmät ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan sellaisten teosten, jotka eivät ole kaupallisesti saatavilla, digitointia ja saataville tuomista koskevista keskeisistä periaatteista. Tällä hetkellä näihin teoksiin liittyvien eri sidosryhmien vapaaehtoisten sopimusten tunnustamiselle yli rajojen ei ole olemassa oikeudellista rakennetta.

8.5   Kyseisen vuoropuhelun onnistunut päätökseen saattaminen kannustaa kehittämään digitaalisia kirjastoja, kuten Europeanaa, ja muita yleishyödyllisiä tehtäviä hoitavia julkisia laitoksia.

8.6   Arrow-järjestelmä on kirja-alan sidosryhmien Euroopan komission tuella kehittämä käytännöllinen ratkaisu ja kustannustehokas väline, jonka avulla käyttäjät voivat nopeasti ja tehokkaasti löytää tietoa teoksen oikeuksia koskevasta tilanteesta ja oikeudenhaltijoista.

8.7   Kirjastojen ja kustantajien väliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat parantaa kaupallisesti saatavilla olevien kirjojen saatavuutta digitaalisten kirjastojen välityksellä. Useita tämäntyyppisiä kumppanuuksia on jo perustettu.

8.8   Kysymystä sähköisten kirjojen vapaakappaleiden luovuttamisesta on käsiteltävä kaikkien sidosryhmien kesken, jotta varmistetaan kirjastojen sähköisten kirjojen kokoamiseen, säilyttämiseen ja saataville asettamiseen liittyvien intressien ja sähköisen levityksen väärinkäytöltä suojaavien takeiden välinen tasapaino.

9.   Kieli ja liikkuvuus

9.1   Koska kieli on keskeinen osa kustannustoimintaa, kustannusalaan ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin kustantamoihin nivoutuu merkittäviä liikkuvuuskysymyksiä.

9.2   Englanninkielisiä kustantajia lukuun ottamatta jäsenvaltiosta toiseen muuttaminen aiheuttaa kirjankustantamoille ja työntekijöille huomattavia haasteita, sillä useimmat pienet ja keskisuuret kustantamot ovat keskikokoisia yrityksiä, jotka julkaisevat vain yhdellä kielellä (10).

9.3   Eräät sähköisten kirjojen uudet foorumit estävät kielellistä liikkuvuutta. Yhdysvaltalainen Amazon, joka on suurin sähköisten lukulaitteiden valmistaja, kieltää Kindle-lukulaitteessaan mahdollisuuden käyttää kaikkia vähemmistökieliä, myös 18:a EU:n 23 virallisesta kielestä, ja siten se käytännössä poistaa maailman suurimmalta sähköisten kirjojen myyntifoorumilta mahdollisuuden saada 18:lla EU:n virallisella kielellä kirjoitettuja teoksia.

10.   Tavoitteena luottavainen ja valistunut kuluttaja

10.1   Kuluttajien suhde kirjaan on muuttumassa, sillä sähköisten kirjojen varastoinnista ei jää näkyvää jälkeä ja kirjan voi hankkia hetkessä.

10.2   ETSK katsoo, että kaikissa immateriaalioikeuksia koskevissa poliittisissa aloitteissa on tunnustettava kuluttajat immateriaalioikeuksia koskevan keskustelun keskeisenä sidosryhmänä.

10.3   Kehityksen kohti digitaalisten ja fyysisten kirjojen rinnakkaiseloa on oltava asteittaista ja sen on täydennettävä kirjapainoalan jatkuvuutta. Monet Euroopan kansalaiset eivät edelleenkään suhtaudu luontevasti sähköisiin liiketoimiin ja/tai sähköisen sisällön lataamiseen ja käyttämiseen. Toimet, joilla parannetaan luottamusta ja kavennetaan digitaalista kuilua, voivat auttaa lisäämään sosiaalista osallistamista.

10.4   ETSK tukee Euroopan kuluttajaliittoa (BEUC), joka korostaa verkon neutraliteettia sääntelyperiaatteena. Euroopan komission olisi hyödynnettävä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) käynnissä olevaa työtä ja hyväksyttävä sitova väline, jolla varmistetaan verkon neutraliteetin johdonmukainen ja tehokas suojelu koko Euroopassa.

11.   Pk-yritysten markkinoille pääsy

11.1   Kirjakauppaketjujen EU:n laajuinen valta-asema on jonkin verran rajoittanut pienten kustantajien pääsyä markkinoille. Kustantajat, joilla ei ole tarpeeksi taloudellista painoarvoa neuvotella tarjontansa ottamisesta mukaan kirjakauppaketjujen valikoimaan, eivät useinkaan saavuta kuluttajia, sillä ne eivät ole riittävästi edustettuina kirjakauppojen hyllyissä.

11.2   Pienet kustantajat ovat perinteisesti edistäneet kustannusalalla innovointia ja luovuutta, ja niiden rajallinen pääsy markkinoille voi haitata vakavasti tämän luovan toimialan elinvoimaisuutta.

11.3   ”Niche”-kustantamojen taloudellinen jatkuvuus riippuu usein avustuksista ja tuista.

11.4   Yritysten ja etenkin pk-yritysten on investoitava tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin (11), mikä edellyttää asianmukaisia oikeudellisia, hallinnollisia, verotuksellisia ja rahoituksellisia puite-ehtoja.

11.5   Eurooppalaisista pk-yrityksistä vain kahdeksan prosenttia harjoittaa nykyisin liiketoimintaa toisessa jäsenvaltioissa. Yrityksistä 92 prosenttia on mikroyrityksiä (12), jotka toimivat hyvin monenlaisilla markkinoilla. Kyseisten yritysten erityistarpeet on otettava nykyistä enemmän huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa (Small Business Act).

11.6   Kirjankustannusalalle on ominaista se, että sen taloudellinen itsenäisyys perustuu suhteellisen pieneen menekkikirjojen määrään. Niiden avulla puolestaan tuetaan taloudellisesti kannattamattomampia mutta kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti olennaisia kirjallisuuden lajeja.

11.7   Pienet ja keskisuuret kustantamot tarvitsevat taloudellista ja organisatorista tukea, koska valtavirrasta poikkeavan kirjallisuuden kustannusmalli on harvoin taloudellisesti kannattava. Useimmilla pienillä ja keskisuurilla kustantamoilla ei myöskään ole resursseja esittää toteutuskelpoisia ehdotuksia EU:n T&K-rahoituksen saamiseksi.

11.8   ETSK painottaa entistä yhtenäisempien palvelujen sisämarkkinoiden merkitystä Eurooppa 2020 -strategiassa (13). Tämä on tarpeen, jotta edistetään kustannusalan yritysten – myös pk-yritysten – kasvua ja autetaan niitä luomaan uusia työpaikkoja.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  KOM(2010) 2020 lopullinen.

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Immateriaalioikeudet/ OHIM”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 62.

(3)  Neuvoston päätöslauselma, 25.9.2008 (EUVL C 253, 4.10.2008).

(4)  Komission 11. syyskuuta 2009 antama tiedonanto aiheesta ”Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla” COM(2009) 467 final.

(5)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Immateriaalioikeudet/ OHIM”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 62.

(6)  Euroopan komissio, verotuksen ja tulliliiton pääosasto, Report on EU Customs Enforcement of Intellectual Property Rights – 2009, http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/customs/customs_controls/counterfeit_piracy/statistics/statistics_2009.pdf. Technopolis (2007), Effects of Counterfeiting on EU SMEs, http://ec.europa.eu/enterprise/enterprise_policy/industry/doc/Counterfeiting_Main%20Report_Final.pdf. http://counterfeiting.unicri.it/report2008.php. ETSK:n lausunto aiheesta ”Immateriaalioikeudet/ OHIM”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 62.

(7)  Eurooppa 2020 -strategia: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, 3.3.2010.

(8)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista”, EYVL C 376, 22.12.2011, s. 66.

(9)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Immateriaalioikeudet/ OHIM”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 62.

(10)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Miten tukea pk-yritysten sopeutumista maailmanmarkkinoiden muutoksiin?”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 24–30.

(11)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin”, EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17.

(12)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 51.

(13)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Palvelujen sisämarkkinat toimivammiksi”, EUVL C 318, 29.10.2011, s. 109–112.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/24


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Osuuskunnat ja rakennemuutos” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 191/05

Esittelijä: Marie ZVOLSKÁ

Toinen esittelijä: Jan OLSSON

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Osuuskunnat ja rakennemuutos.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 12. huhtikuuta 2012. Esittelijä oli Marie ZVOLSKÁ ja toinen esittelijä Jan OLSSON.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 148 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Osuuskunnat edistävät jo luonteensa ja liiketoimintamallinsa ansiosta Eurooppa 2020 -strategiaa. Ne hallitsevat muutosta talouden kannalta tehokkaasti ja yhteiskunnan kannalta vastuullisesti. Ne edistävät sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Ne luovat uusia ja innovatiivisia liiketoimintamalleja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Kaikkea tätä on korostettava vuonna 2012, joka on kansainvälinen osuuskuntien vuosi.

1.2

Muutamaa huomattavaa toimialaa lukuun ottamatta osuuskuntien osuus Euroopan taloudesta on suppea. Tässä lausunnossa esitetyt tiedot kuitenkin osoittavat, että kriisiaikoina osuuskunnat ovat kestokykyisempiä ja vakaampia kuin muut yritysmuodot ja niissä kehitetään uusia yrittäjyyteen liittyviä aloitteita. Sen voidaan osoittaa johtuvan osuuskuntamuotoisten yritysten erityispiirteistä: niiden pitkäjänteisestä lähestymistavasta, niiden vahvoista alueellisista juurista, niiden jäsenten etujen ajamisesta ja niiden keskittymisestä keskinäiseen yhteistyöhön. Osuustoiminnan todistettua erinomaisuutta on tärkeää tehdä laajalti tunnetuksi ja kehittää jäsenvaltioiden ja EU:n politiikassa.

1.3

Yritysten moninaisuus tunnustetaan perussopimuksissa, ja äskettäisessä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa tunnustetaan osuuskuntien erityinen luonne (unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto), annettu 8. syyskuuta 2011 – yhdistetyt asiat C-78/08–C-80/08), mikä oikeuttaa kohdennettuihin toimiin.

EU:n toimia koskevat suositukset

1.4

Osuuskunnat pitäisikin ottaa huomioon kaikilla EU:n politiikanaloilla, joilla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, sekä Eurooppa 2020 -strategian asiaankuuluvissa lippulaivahankkeissa. Osuuskuntien ja muiden yritysmuotojen tasapuoliset toimintaedellytykset on taattava ja samalla säilytettävä osuuskuntien tavoitteet ja työskentelymenetelmät.

1.5

Osuuskuntamuotoisten yritysten rakennemuutoksesta hankkiman erityisen kokemuksen korostamiseksi niiden pitäisi osallistua EU:n teollisuuspolitiikan tavoitteisiin ja toimiin sekä asiaankuuluvaan lippulaivahankkeeseen.

1.6

Euroopan komission ja Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston olisi varmistettava, että EU:n tason rahoitusmekanismien – mukaan luettuna sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ehdotettu pk-yritysten rahoituksen toimintasuunnitelma – on oltava osuuskuntamuotoisten yritysten käytettävissä, ja niiden olisi tämän toteuttamiseksi toteutettava erityistoimia yhdessä osuuspankkialan kanssa myös erityisvälineitä määrittämällä. EIP:n rahoitusvälineiden pienempiä osuuspankkeja koskevaa välittäjän asemaa olisi myös edistettävä erityisesti hallinnollisia vaatimuksia yksinkertaistamalla.

1.7

Julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevien uusien sääntöjen (Almunian paketti) olisi tultava voimaan mahdollisimman pian. Näitä sääntöjä ja niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa olisi yksinkertaistettava, ja niihin olisi liitettävä erityistoimenpiteitä vammaisia henkilöitä tai muita epäsuotuisassa asemassa olevia ryhmiä työllistävien sosiaalialan osuuskuntien toimintamahdollisuuksien parantamiseksi. Säännöissä olisi myös otettava huomioon laittoman toiminnan tuottamaa, takavarikoitua omaisuutta hallinnoivien osuuskuntien hankkima kokemus (vrt. mafian omaisuutta koskevat ratkaisut Italiassa).

1.8

Yritysten siirtoa työntekijöille helpottavia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön työntekijöiden taloudellista osallistumista helpottavista puitteista annetun ETSK:n ehdotuksen perusteella. Työntekijöiden osuuskuntia / työntekijöiden yritysostoja olisi tuettava erityisellä EU:n budjettikohdalla, joka sisältää myös rahoitusvälineitä.

1.9

Tulevaksi EU:n talousarviokaudeksi 2014–2020 perustettavista ohjelmista ja rahastoista, erityisesti rakennerahastoista, on tehtävä osuuskuntia merkittävästi tukevia välineitä. Toimintaohjelmia, ensisijaisia tavoitteita ja toimenpiteitä määritettäessä olisi keskityttävä tarjoamaan tukea kestävälle yrityskehitykselle ja vastuulliselle rakennemuutokselle ja hyödynnettävä eri toimenpiteitä, kuten yritysten siirtoja työntekijöille, sosiaalialan osuuskuntia, paikalliskehitystä ja sosiaalista innovointia, käyttämällä yleisiä tukia ja muita rahoitusvälineitä.

1.10

ETSK pyytää, että eurooppaosuuskuntaa koskeva yksinkertaistettu asetus annetaan vuoden 2012 aikana. Sitä olisi täydennettävä tekemällä katsaus siitä, miten osuustoimintaperiaatteet on siirretty osaksi kansallisia lainsäädäntöjä.

1.11

ETSK kehottaa Eurofoundia (Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä) ja erityisesti sen hallinnoimaa Euroopan muutoksenseurantakeskusta tekemään yhteistyötä osuustoiminta-alan kanssa, jotta osuuskuntien asemaa rakennemuutoksessa voidaan selvittää yksityiskohtaisesti.

1.12

EU:n tulevan Horisontti 2020 -tutkimusohjelman pitäisi myös sisältää erityisviittauksia kriisinkestävyyden taustalla oleviin tutkittuihin tekijöihin.

1.13

Osuuskunnat ovat tavoitteidensa ja hallintomallinsa vuoksi luontainen osapuoli Euroopan komission äskettäin käynnistämässä sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa. Ehdotetut avaintoimet pitäisi siksi kohdentaa myös osuuskunta-alalle. Muun muassa osuuskuntien kokemukset yksilöllisistä rahoitusvälineistä on otettava välittömästi huomioon myös äskettäisessä ehdotuksessa eurooppalaisesta yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneesta rahastosta.

Jäsenvaltioiden toimia koskevat suositukset

1.14

Osuustoiminnan edistämisestä annetun ILO:n suosituksen nro 193/2002 mukaisesti jäsenvaltioiden pitäisi luoda ympäristö, jossa osuuskuntien merkitys voitaisiin tunnustaa ja niitä voitaisiin kehittää kaikilla aloilla ja sektoreilla ja jossa voitaisiin omaksua kattava politiikka osuuskuntamuotoisen liiketoimintamallin tukemiseksi. Niiden pitäisi erityisesti edistää sekä opiskelijoiden että työntekijöiden nauttimaa osuuskuntia koskevaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, kehittää tilastointia osuustoiminta-alan määrittämiseksi ja sen saaman huomion lisäämiseksi, ajanmukaistaa osuuskuntia koskevaa lainsäädäntöä, ottaa käyttöön asianmukaisia rahoitusvälineitä ja tunnustaa osuuskuntien asema maakohtaisessa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa. Niiden pitäisi selvittää mahdollisuutta ottaa lainsäädännössään käyttöön jakamattomia rahastoja tai varallisuuden käytön rajoittamista (asset lock) koskeva järjestelmä, joka on olemassa huomattavassa osassa EU:n jäsenvaltioista ja joka on osoittautunut tärkeäksi kehittämisvälineeksi.

1.15

ETSK kehottaa kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja laatimaan lausuntoja kansainvälisen osuuskuntien vuoden puitteissa.

Osuuskuntia koskevat suositukset

1.16

Osuuskuntien olisi lisättävä tunnettuuttaan ja vahvistettava keskinäistä oppimista sekä osuuskuntaliikkeen sisällä että sen ulkopuolella. Liikkeen sisällä niiden pitäisi keskittyä ”osuuskuntien keskinäiseen yhteistyöhön”. Niiden pitäisi laatia ohjeita ja yleistää aktiivisesti hyviä käytäntöjä, joissa kiinnitetään erityistä huomiota muutoksen hallintaan. Liikkeen ulkopuolella niiden pitäisi sitoutua kumppanuuteen muiden yksityisyritysten sekä julkisten viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa.

1.17

Yritysten yhteiskuntavastuuta (osuuskuntamuotoinen yritysten yhteiskuntavastuu) koskevien raporttien pitäisi olla erottuvuuden ja tunnetuksi tekemisen keskeinen väline. Osuustoiminta-alalla olisi myös laadittava hyvää hallintoa ja tinkimätöntä sisäistä tarkastusta koskevat säännöt osuuskuntamuodon väärinkäytön estämiseksi.

2.   Johdanto

2.1

Käsillä olevan lausunnon tavoitteena on korostaa sitä, miten osuuskuntamuotoiset yritykset pystyvät erityisen liiketoimintamallinsa ansiosta ennakoimaan ja hallitsemaan teollisuuden ja palvelualan muutosta nykyisessä kriisissä, jonka vaikutus työllisyyteen on ollut erityisen ankara, kuten viimeaikaisissa ILO:n raporteissa todetaan. Lausunnon tarkoituksena on lisätä tietoisuutta osuuskuntien asemasta yritysmuotona, joka antaa uusia näkökulmia sosiaaliseen innovointiin ja edistää kestävällä pohjalla olevaa vaurauden luomista ja jakamista.

2.2

Osuuskunnallisessa liiketoimintamallissa keskitytään ihmisiin. Kansainvälinen osuustoimintaliitto (ICA) on määritellyt osuuskuntamuotoisen yrityksen ”itsenäiseksi henkilöyhteisöksi, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan”, ja monet kansainväliset instituutiot (YK, ILO, EU) ovat tunnustaneet määritelmän.

2.2.1

Lausuntoa olisi myös syytä hyödyntää neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” meneillään olevassa, rakennemuutosta käsittelevässä työskentelyssä (1).

2.3

Osuuskuntien identiteettiä edistetään demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden, avoimuuden ja yhteiskunnallisen vastuun arvoilla. ICA on laatinut seitsemän periaatetta osuuskuntien noudatettavaksi: ”vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys; demokraattinen jäsenhallinto; jäsenten taloudellinen osallistuminen; itsenäisyys ja riippumattomuus; yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä viestintä; osuuskuntien keskinäinen yhteistyö ja vastuu toimintaympäristöstä”.

2.4

Osuuskunnallinen liiketoimintamalli on täysin yhdenmukainen EU:n perussopimusten arvojen ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa. Koska osuuskunnat pyrkivät saavuttamaan sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset tavoitteet, ne ovat ”sosiaalisen markkinatalouden” erottamaton osa.

2.5

Osuuskunnilla on pitkän aikavälin tavoite saada aikaan taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä lisäämällä ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, ennakoimalla muutoksia ja parantamalla resurssien käyttöä. Niiden voittoja ei käytetä maksimoimaan pääomasta saatavaa tuottoa vaan jakamaan hyötyjä kestävällä pohjalla oleviin investointeihin.

2.6

Koska osuuskuntamuotoisessa yrityksessä keskitytään ihmisiin ja koska jäsenet valvovat sitä, sillä on vahvat paikalliset juuret. Tämä ei sulje pois sen valmiuksia toimia kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

2.7

Osuustoimintamallin joustavuuden ja luovuuden ansiosta osuuskunnat toimivat kaikilla talouden aloilla, sekä perinteisillä että uusilla aloilla.

2.8

Euroopassa on 160 000 osuuskuntamuotoista yritystä, joiden omistajina on 123 miljoonaa jäsentä, ja ne tarjoavat työpaikan 5,4 miljoonalle ihmiselle.

2.9

Osuuskuntamuotoista yritystä ei tunneta kovin hyvin kansalaisten keskuudessa yleisesti eikä myöskään yksityisyritysten ja julkishallinnon piirissä. Eräissä maissa, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa, sana ”osuuskunta” aiheuttaa jopa ikäviä mielleyhtymiä. Osuuskuntia ei ole tunnustettu täysimittaisiksi yrityksiksi samalla tavoin kuin tavanomaisia yrityksiä. Tietyissä jäsenvaltioissa osuuskuntien kehityksen esteet ovat lisääntyneet viime vuosien aikana (esimerkiksi Puolassa, jossa ehdotuksella osuuskuntia koskevaksi uudeksi lainsäädännöksi yritettiin vähentää osuuskuntien itsehallintoa ja riippumattomuutta, ja Italiassa, jossa on vähennetty huomattavasti veroetuja, joilla tuetaan osuuskuntien yhteiskunnallista panosta).

2.10

Riskipääoman ja luoton saaminen tavallisilta pääomamarkkinoilta on osuuskunnille vaikeaa.

2.11

Toimintaedellytykset eivät ole kaikissa tapauksissa yhdenvertaisia, koska osuuskuntien erityispiirteitä ei oteta huomioon jäsenvaltioiden ja unionin lainsäädännössä ja liiketoiminnan tukemiseksi laadituissa ohjelmissa.

3.   Yritysten rakennemuutoksen haasteet Euroopassa

3.1

Euroopan taloudessa on kriisin seurauksena meneillään laajamittainen rakennemuutos. Sosiaalisesti vastuulliset rakennemuutosstrategiat ovat olennaisia uusien yrityksensulkemistapausten ja vararikkojen välttämiseksi, työllisyyden säilyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi ja sosiaalipalvelujen järjestämiseksi edistämällä kilpailukykyä ja paikallista kehitystä.

3.2

Euroopan komissio katsoo, että rakennemuutos liittyy laajempaan yritysinnovaation käsitteeseen, jonka on oltava osa Euroopan talouden pitkän aikavälin kehitys- ja johtamissuunnitelmaa, jotta näillä muutoksilla voitaisiin todella vahvistaa sen kilpailukykyä, mukaan luettuina kestävän alueellisen kehityksen takaamiseksi tarvittavat organisatoriset ja sosiaaliset mallit. Siksi komissio katsoo, että innovaatioita saadaan aikaan tutkimuksen ja teknologian lisäksi uusien markkinointi- ja hallintoratkaisujen avulla.

3.3

Komissio on havainnut, että yritykset, jotka kykenevät huolehtimaan rakenneuudistuksista sosiaalisesti vastuullisella tavalla, ovat usein niitä yrityksiä, jotka saavat markkinoiden kilpailukyvyn ja joustavuuden kannalta parempia tuloksia (2).

3.3.1

Komissio on myös ilmaissut toiveen, että vastuullinen rakennemuutos sisältäisi työntekijöiden mukaan ottamisen ja osallistumisen (3). EU:n tason työmarkkinaosapuolet ovat laatineet periaatteet ”sosiaalisesti älykkäästä” rakennemuutoksesta yhteisessä tekstissä, jossa korostetaan työpaikkojen luomisen ja säilyttämisen merkitystä.

3.4

Komissio pyrkii lieventämään ehtoja, jotka koskevat yritysten siirtoa työntekijöille:

”Työntekijöillä on erityinen intressi varmistaa yrityksensä jatkuvuus, ja usein he tuntevat hyvin yrityksen, jossa he työskentelevät. Heiltä puuttuu kuitenkin usein tarvittavat varat ja tuki yrityksen haltuun ottamiseksi ja johtamiseksi. Huolella ja asteittain valmisteltu omistuksen siirtäminen työosuuskunnaksi järjestäytyneille työntekijöille voi parantaa yritysten selviytymismahdollisuuksia” (4). ”Ellei perheen piiristä löydy jatkajaa, yrityksen jatkuvuus voidaan verraten hyvin varmistaa luovuttamalla se työntekijöille.” Kuitenkin ”vain muutamat jäsenvaltiot kannustavat tällaisiin siirtoihin erityisin tuloveron helpotuksin […]” (5).

3.5

Komissio on kehottanut jäsenvaltioita laatimaan yritysten siirtämistä työntekijöille koskevat parhaisiin käytäntöihin perustuvat puitteet sulkemisten välttämiseksi. Esimerkkejä siitä ovat Espanjan yhden maksun (pago unico) järjestelmä ja Italian Legge Marcora -laki, joiden nojalla työttömyysetuuksilla voidaan rahoittaa uusia osuuskuntamuotoon perustettavia yrityksiä.

4.   Osuustoimintatalouden erityispiirre: kestokykyä ja uusia kehitysnäkymiä myös kriisiaikana

4.1

Osuuskuntamuotoiset yritykset osoittavat tavanomaisiin yrityksiin verrattuna suurempaa sietokykyä kriisioloissa. Se koskee erityisesti osuuspankkeja, työntekijöiden osuuskuntia teollisuudessa ja palvelualoilla, sosiaalialan osuuskuntia ja pk-yritysten muodostamia osuuskuntia. Lisäksi uusilla aloilla (energia, vapaat ammatit jne.) otetaan yhä enemmän käyttöön osuuskuntamuotoista liiketoimintamallia. Rakennemuutos on antanut osuuskunnille lisää tilaa edistää todellista talouden ja erityisesti yritysten moninaisuutta etsittäessä kestävyysajattelun mukaisempia tuotanto- ja kulutusmalleja.

4.2

Osuuskuntamuotoisen liiketoimintamallin kriisinkestävyyttä käsittelevän ILO:n raportin Resilience of the Cooperative Business Model in Times of Crisis mukaan rahoitusalan osuuskuntien rahoitus on edelleen vakaalla pohjalla, kuluttajaosuuskunnat ilmoittavat kasvaneesta liikevaihdosta; työntekijöiden osuuskunnat ovat kasvussa, koska ihmiset valitsevat yritykselleen osuuskuntamuodon vastauksena uuteen taloudelliseen todellisuuteen.

4.3

Tämä näkyy erityisesti pankkialalla. Yksikään osuuspankki ei ole mennyt vielä vararikkoon EU:ssa. Euroopan osuuspankkien yhdistyksen tiedoista käy ilmi, että niiden markkinaosuus talletuksista on noin 20 prosenttia. Ne rahoittavat noin 29:ää prosenttia Euroopan pk-yrityksistä. Ne ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan tasaisesti viimeisimpinä vuosina. Yhdistyneessä kuningaskunnassa osuuspankit ovat nelinkertaistaneet markkinaosuutensa 1,2 prosentista vuonna 2009 5 prosenttiin vuonna 2010. Italiassa BCC – Banche di credito cooperativo system – lisäsi talletuksiaan viitenä viime vuotena 49 prosenttia, antolainaustaan 60 prosenttia ja työllisyyttä 17 prosenttia (kun samaan aikaan muualla Italian pankkialalla työllisyys laski viisi prosenttia). Kyproksessa osuuskuntamuotoiset luottolaitokset lisäsivät osuuskuntamuotoisten yritysten valvonta- ja kehittämisviranomaisen mukaan markkinaosuuttaan vuoden 2011 aikana (35 prosentista 38 prosenttiin talletuksissa ja 27 prosentista 29 prosenttiin lainanannossa), mikä vahvistaa, että kyproslaisten mielestä osuuskuntamuotoiset luottolaitokset ovat kriisiajan turvasatama.

4.4

Kansainvälinen valuuttarahasto (tulevaa rahoitusjärjestelmää koskeva IMF:n yksiköiden kannanottomuistio Redesigning the Contours of the Future Financial System, IMF staff position note – 16. elokuuta 2010 SPN/10/10) korostaa osuuspankkien olennaista asemaa: Sen mukaan myös pienemmät osuuspankit tai keskinäiset yhtiöt voivat menestyä. Nämä pankit eivät ole yhtä riippuvaisia osakkeenomistajien odotuksista, ja ne pystyivät yleisesti välttämään monet suurempien yksityisen sektorien laitosten tekemät virheet. Vaikka niiden ei aina katsota oleva tehokkaimpia, elinvoimaisimpia tai innovatiivisimpia laitoksia, monissa maissa ne vastaavat luotettavasti ja turvallisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja lukuisien kotitalouksien luottotarpeisiin.

4.5

Euroopan työosuuskuntien ja sosiaalialan osuuskuntien ja muiden työntekijäomisteisten teollisuus- ja palveluyritysten liitto CECOP on tarkkaillut vuodesta 2009 alkaen kriisin vaikutuksia verkostoonsa kuuluvissa yrityksissä. Osuuskunnat maissa, joissa osuuskuntien perustaminen ja niistä saadut kokemukset ovat runsaampia (Ranska, Italia, Espanja), näyttävät kestävän kriisiä paremmin kuin samoilla aloilla ja samoilla alueilla toimivat tavanomaiset yritykset.

4.6

Erilaisilla sosiaalialan osuuskuntien lajeilla on merkittävä asema rakennemuutosprosessissa, ja ne ovat olleet sosiaalisen innovaation tärkeä liikkeellepaneva voima. Työmarkkinoille sijoittumista edistävät osuuskunnat työllistävät monia irtisanottuja ihmisiä, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään takaisin tavanomaisille työmarkkinoille. Eräissä maissa sosiaaliset osuuskunnat ovat vammaisten ihmisten suurtyöllistäjiä (esimerkiksi Bulgariassa, Tšekin tasavallassa, Puolassa ja Italiassa). Sosiaalipalveluja tarjoavat osuuskunnat ovat aktiivisia toimijoita julkisen sektorin rakennemuutoksessa. Erityinen uusi ilmiö ovat italialaiset osuuskunnat, jotka hallinnoivat ”laittomien toimien tuottamaa, takavarikoitua omaisuutta”.

4.7

Kriisien ankarasti koettelemalla alalla asunto-osuuskunnat ovat osoittautuneet huomattavasti kestokykyisemmiksi kuin yksityinen kaupallinen sektori, kun asiaa mitataan uudella asuntotuotannolla. Ne ovat myös sitoutuneet vahvemmin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen lisäten energiatehokkuutta. Tämä tehtävä on erityisen tärkeä eräissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa, kuten Tšekin tasavallassa ja Puolassa, pannaan täytäntöön suuria osuuskuntapohjaisia korjaushankkeita, joita useassa tapauksessa rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta.

4.8

Pikainen katsaus muutamiin Euroopan maihin osoittaa, että osuuskuntamuotoiset yritykset ovat suhteellisesti tehokkaampia kasvun, työllisyyden, toiminnan jatkumisen ja vasteperustettujen yritysten osalta (ks. erityisesti: Zevi A., Zanotti A., Soulage F. & Zelaia A. (2011), Beyond the crisis: Cooperatives, Work, Finance, Cecop Publications, Bryssel 2011).

4.8.1

Vuonna 2009 Yhdistyneen kuningaskunnan osuuskuntien liikevaihto kasvoi 10 prosenttia, vaikka maan talous pieneni 4,9 prosenttia. Vuonna 2010 osuuskuntasektori kasvoi yhä 4,4 prosenttia, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kokonaiskasvu oli 1,9 prosenttia. Osuuskuntien määrä Yhdistyneessä kuningaskunnassa lisääntyy tasaisesti, ja vuonna 2010 kasvu oli 9 prosenttia. Osuuskuntien määrä lisääntyy kaikilla talouden aloilla.

4.8.2

Saksassa osuuskunta-ala laajenee, erityisesti energian, pk-yritysten ja terveydenhuollon aloilla. Kolmen viime vuoden aikana uusien osuuskuntien määrä on lisääntynyt poikkeuksellisen paljon: 370 vuonna 2011, 289 vuonna 2010 ja 241 kappaletta vuonna 2009 (DZ-Bank, Genossenshaften in Deutschland). Creditreform-Datenbankin lukuihin perustuvan vuoden 2010 DGRV:n Geschäftsberichtin mukaan vuonna 2010 vain 0,1 prosenttia osuuskuntayrityksistä joutui selvitystilaan, ja se on pienin osuus kaikissa yritysmuodoissa. Lisäksi on vahvistettu, että osuuskuntaan liittyminen vähentää huomattavasti yksittäisten jäsenyritysten vararikon riskiä.

4.8.3

Ranskassa työntekijöiden osuuskunnista on kolmen vuoden jälkeen edelleen toiminnassa 74 prosenttia verrattuna kansalliseen keskiarvoon, joka on 66 prosenttia. Vuosina 2000–2009 Ranskassa muutettiin 329 yritystä työntekijöiden osuuskunniksi. Yli 250 niistä on edelleen toiminnassa. Vuoden 2010 luvut vahvistivat erityisesti kolmen viime vuoden aikana havaitun nousevan suuntauksen. Silloin tehtiin yli 50 yritysmuodon muutosta (CG SCOP:n vuosikertomus 2010).

4.8.4

Italiassa työllisyys osuuskunnissa lisääntyi vuonna 2010 3 prosenttia verrattuna yksityisen sektorin kokonaistyöllisyyden 1 prosentin laskuun. Sosiaalipalvelujen kriisi on aiheuttanut sen, että sosiaalialan osuuskuntien määrä on kasvanut nopeasti. Useimmat uudet osuuskunnat ovat uusia vastaperustettuja yrityksiä, mutta noin neljäsosa on muiden osuuskuntien tukemia spin-off-yrityksiä. Osuuskuntien odotettavissa oleva toimintaikä on tavallista pidempi. Kolmasosa vuosina 1970–1989 perustetuista osuuskunnista on edelleen toiminnassa, kun muista yrityksistä toimii neljäsosa. Toiminnan lopettamisen aste on matalampi; 4 prosenttia osuuskunnista lopetti toimintansa vuosina 2006–2009 verrattuna yli 6 prosenttiin muista yrityksistä. Vararikko oli lopettamisen dramaattisin syy, joka vaikutti vuonna 2009 2 promilleen osuuskunnista verrattuna 6 promilleen muista yrityksistä. Työllisyys osuuskunnissa on työsopimusten tyypin mukaan mitattuna vähemmän epävarmaa. 6 prosentilla uusista palkatuista työntekijöistä on määräaikainen sopimus verrattuna 11 prosenttiin, joka on osuus muissa yrityksissä. Osuuskunnissa tarjottiin koulutusta 40 prosentille henkilöstöstä, kun kansallinen keskiarvo oli 26 prosenttia.

4.8.5

Espanjassa, johon kriisi iski erityisen ankarasti, työpaikat vähenivät vuosina 2008 ja 2009 osuuskuntasektorilla 4,5 prosenttia verrattuna 8 prosenttiin tavanomaisissa yrityksissä. Vuonna 2010 työntekijöiden osuuskunnat kuitenkin lisäsivät työpaikkojensa määrää 0,2 prosenttia, kun kokonaistyöllisyys tavanomaisissa yrityksissä laski 3,2 prosenttia.

4.8.6

Eräissä maissa on edellä kuvattua vastaava tilanne. Esimerkiksi Ruotsissa kokonaan uusien osuuskuntien määrä on ollut suhteessa suurempi kuin muiden kokonaan uusien yritysten määrä. Osuuskuntien lopettamisaste on matalampi kuin tavanomaisten yritysten. Myös Kyproksessa osuuskuntien määrä lisääntyy. Hallitus korostaa, että niiden panos yhteiskunnan kehittämiselle taloudellisesti ja sosiaalisesti on ensiarvoisen tärkeä.

5.   Osuuskuntien muutoksenhallinta

5.1

Erityinen osuustoiminnallinen hallintomalli, joka perustuu yhteisomistukseen, demokraattiseen osallistumiseen ja jäsenhallintoon sekä osuuskuntien valmiuksiin luottaa omiin taloudellisiin resursseihinsa ja tukiverkkoihinsa, selittää, miksi osuuskunnat ovat muita joustavampia ja innovatiivisempia rakennemuutoksen pitkän aikavälin hallinnassa sekä uuden liiketoiminnan luomisessa.

5.2

Kauaskantoinen näkemys on osuuskuntamuotoisen yrityksen perusominaisuus. Kriisi on vahvistanut pitkän aikavälin lähestymistapaa pyrittäessä saamaan aikaan sen jäseniä tukeva taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Osuuskuntamuotoinen yritys luopuu pääoman tuotosta säilyttääkseen työllisyyden ja investoinnit.

5.3

Toinen perusominaisuus osuuskuntien hallinnossa on se, että ne ovat juurtuneet alueelle, jolla ne toimivat. Toisin kuin yksityinen sektori, ne eivät siirrä toimintaansa, eikä se ole ristiriidassa globalisaation kanssa.

5.4

Osuuskuntien paikallisten juurien vuoksi niiden asema kestävän paikalliskehityksen edistämisessä, uusien työpaikkojen luomisessa ja siten yleisen edun edistämisessä korostuu jatkuvasti enemmän. Paikallistason rakennemuutoksessa on tärkeää hyödyntää osuuskuntien kokemusta ratkaisuja etsittäessä. Ne pitävät maaseutualueilla yllä taloudellista ja yhteiskunnallista toimintaa ja vähentävät siten muuttoliikettä.

5.5

Ankkuroituminen alueeseen ja keskittyminen jäsenten (kotitalouksien tai pienten yritysten) etuihin selittävät, miksi osuuspankit ovat selvinneet hyvin rahoituskriisissä. Osuuspankit ottavat myös erittäin voimakkaasti huomioon kestävyysajattelun mukaisen ja sosiaalisesti vastuullisen rahoituksen. Niiden toiminnan vaikutukset ovat vahvistuneet, kun asiakkaat ovat siirtäneet talletuksiaan ja lainojaan yksityisistä pankeista osuuspankkeihin.

5.6

Osuuskunnat suojaavat työpaikkoja sisäisen liikkuvuuden mallilla ja työn joustavuudella. Työntekijöiden osuuskunnat ja sosiaaliset osuuskunnat mukauttavat mieluummin palkkatasoaan tai työtuntien määrää kuin vähentävät työpaikkoja. Ne tekevät mahdollisuuksien mukaan sisäisesti toimet, jotka oli aiemmin ulkoistettu. Työsuhdeturvaa on vahvistettu jakamalla saatavilla olevia työpaikkoja saman osuuskuntaverkon tai -ryhmän yritysten välillä. Mallia, jossa luodaan työntekijöille turvaa siirtymäprosessin aikana, tuetaan ammatillisella koulutuksella, koska osuuskunnat keskittyvät henkilöresurssien kehittämiseen.

5.7

Osuuskunnat ovat jo kauan kehittäneet erilaisia toimintamalleja, joiden nojalla ne tekevät keskenään pysyvästi yhteistyötä sekä edustusjärjestöjen kautta kaikilla tasoilla että yritysten yhdistelmien, esimerkiksi ryhmittymien, yhteenliittymien ja toissijaisten osuuskuntien avulla. Tämän suuntauksen on muutaman viime vuoden ja vuosikymmenen aikana voitu havaita vahvistuneen huomattavasti, ja on myös todistettu, että osuuskuntien kasvun ja ne toisiinsa liittävien verkostojen kehityksen välillä on positiivinen korrelaatio.

5.8

Esimerkki Italiasta havainnollistaa hyvin mahdollisuuksia, joita edustavilla organisaatioilla on. Italialle on tyypillistä, että osuuskunnallisia alojenvälisiä yhdistyksiä on useita. Kaikentyyppiset osuuskunnat (työntekijöiden, sosiaalialan, maatalouden jne.) ovat jonkin tällaisen yhdistyksen jäseniä. Tämä malli on edistänyt eri alojen välisten yhteisten talousrakenteiden luomista, ja ne ovat erittäin merkittäviä tekijöitä. Koska inhimillisten ja taloudellisten resurssien sekä kokemusten siirtäminen yhdeltä alalta toiselle on mahdollista, monet osuuskuntamuotoiset yritykset ja alat pystyvät selviämään vaikeimpinakin aikoina.

5.9

Ryhmittymien, yhteenliittymien ja toissijaisten osuuskuntien ansiosta yksittäiset yritykset voivat pysyä pieninä ja samalla hyötyä mittakaavaeduista. Italia on hyvä esimerkki rakennus- ja palvelualan sekä sosiaalialan osuuskuntien alan yhteenliittymistä, jotka edistävät huomattavasti sekä pienten että uusien osuuskuntien kehitystä. Myös muissa maissa, kuten Ruotsissa, on sosiaalialan osuuskuntien pieniä yhteenliittymiä. EU:n eri jäsenvaltioissa, muun muassa Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Alankomaissa, on merkittäviä osuuskunnallisia ryhmittymiä maatalouden, teollisuuden, pankkitoiminnan ja jakelun kaltaisilla muilla aloilla.

5.10

Espanjalainen Mondragon-ryhmittymä on erinomainen esimerkki siitä, miten yksittäiset osuuskuntamuotoiset yritykset voivat järjestäytyä vapaaehtoisesti suuriksi yritysryhmittymiksi, jotka kattavat teollisuuden, maatalouden, jakelun, rahoituksen, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä korkeakoulutuksen. Huomiota herättävintä Mondragonissa on sen kyky säilyttää työllisyys globaaleilla teollisuusaloilla ja sitoutua jatkuvaan tuotteiden, prosessien ja jälkimyyntipalvelujen rakennemuutokseen ympäri maailmaa sijaitsevien tehdaskokonaisuuksiensa ja ryhmän teollisuusyritykset, yliopisto- ja T&K-keskukset yhdistävän innovaatiokolmion avulla.

5.11

Myös pk-yritykset voivat järjestäytyä osuuskunniksi samojen mittakaavaedun lisäämistä koskevien perusteiden nojalla. Tämä on ollut hyvin onnistunut kokemus esimerkiksi Saksassa, jossa pienten yritysten osuuskunnat ovat tärkeitä muun muassa leipomo- ja teurastamoalalla.

5.12

Tiettyjen ryhmien tarpeisiin vastaamiseksi kirvoittuu uusia ilmiöitä. Edellä mainitut lääkäreiden muodostamat osuuskunnat Saksassa ovat siitä yksi esimerkki. Erityisesti Italiassa erittäin erikoistuneiden ammattilaisten nuorempi polvi on alkanut käyttää osuuskuntamuotoisen yrityksen mallia hyödyntääkseen markkinoiden mahdollisuuksia. He yhdistävät siten itsenäisen ammatinharjoittamisen yhteisölliseen yritysmuotoon. Ammateista äskettäin Italiassa annetulla lailla, joka oli osa talousuudistusten kokonaispakettia, tuetaan näitä aloitteita.

5.13

Ranskassa, ja hieman vähemmässä määrin Belgiassa ja Ruotsissa, on perustettu niin sanottuja toiminta- ja työllisyysosuuskuntia. Niiden avulla työttömät voivat ryhtyä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, ja niissä järjestetään osuuskuntamuotoisen yrityksen puitteissa liiketoiminnan lisäksi myös ammatillista koulutusta ja sosiaaliturva.

5.14

Osuuskunnat eivät tavallisesti saa jäseniltään suuria määriä pääomaa, eivätkä ne pääse helposti pääomamarkkinoille. Osuuskunnat ovat kehittäneet omia rahoitusmekanismejaan. Osuuskuntien osakkeita ei tavallisesti voida siirtää ja voittoja ei käytetä pääoman korvaamiseen, vaan tavallisesti ne sijoitetaan uudelleen yritykseen rahastojen muodossa, mikä kuvaa niiden pitkän aikavälin strategiaa: osuuskuntien jäsenten etujen mukaista on liiallisen riskin välttäminen ja investointien suuntaaminen toimiin, jotka palvelevat suoraan heidän tarpeitaan.

5.15

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, nämä rahastot ovat jakamattomia eli niitä ei voida jakaa jäsenille edes selvitystilassa vaan ne on käytettävä osuuskuntaliikkeen kehittämiseen. Jakamattomat rahastot ovat osoittautuneet vahvaksi esteeksi keskinäisen yhtiön muuttamiselle osakeyhtiöksi.

5.16

Eräissä maissa on annettu säädöksiä, joiden nojalla ulkopuoliset osapuolet voivat tarjota osuuskunnille riskipääomaa, sekä äänestysoikeuksia vastaan että niitä ilman (esimerkiksi Italian lain nro 59/1992 socio sovventore). Tätä varten on perustettu erityislaitoksia (esimerkiksi Italiassa osuuskuntien kehittämisrahastot [Fondi mutualistici] ja Cooperazione Finanza Impresa [CFI], Ranskassa IDES ja Espanjassa Mondragon-yhtiön investointirakenteet). Sen ansiosta osuuskunnat ovat myös pystyneet kehittämään vuoropuheluaan muiden rahoituslaitosten kanssa.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  COM(2012) 7, ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?”

(2)  COM(2005) 120, ”Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät”.

(3)  COM(2001) 366, ”Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä”.

(4)  COM(2004) 18, ”Komission tiedonanto osuuskuntien edistämisestä Euroopassa”.

(5)  COM(2006) 117, ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano: Omistajanvaihdos – jatkuvuutta uudella alulla”.


III Valmistavat säädökset

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

480. täysistunto 25. ja 26. huhtikuuta 2012

29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/30


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta”

COM(2011) 615 final – 2011/0276 COD

2012/C 191/06

Esittelijä: Ioannis VARDAKASTANIS

Euroopan parlamentti päätti 25. lokakuuta ja neuvosto 27. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 177 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta

COM(2011) 615 final – 2011/0276 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 162 ääntä puolesta ja 9 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK katsoo, että tällä hetkellä EU:ssa harjoitettu politiikka (säästötoimet, budjettikuri jäsenvaltiotasolla, EU:n talousarvion rajoittaminen, finanssipoliittinen sopimus, EKP:tä rajoittavat toimet jne.) johtaa lopulta taantumaan, jolla on arvaamattomia seurauksia ajankohtana, jolloin tarvittaisiin päinvastaista, eli samanaikaisesti tai jo etukäteen toteutettavia toimenpiteitä kasvun ja työpaikkojen tukemiseksi rohkeamman ja toimivamman ehdotuksen perusteella. Tätä tavoitetta voitaisiin tukea merkittävästi rakennerahastoista (ja väliaikaisesti osittain YMP:n varoista), kuten 30. tammikuuta 2012 pidetyssä Eurooppa-neuvoston jäsenten epävirallisessa kokouksessa ehdotettiin, vaikkakin rajallisemmin.

1.2   Olisi otettava käyttöön uusi eurooppalainen kasvusuunnitelma - New Deal - johon sisältyy laajamittaisia ja kohdennettuja hankkeita, joihin osallistuu joukko keskeisiä aloja, jotka voivat saada EU:n talouden jälleen vauhtiin. Tällaista suunnitelmaa voitaisiin rahoittaa käyttämällä välittömästi vuosilta 2007-2013 jäljellä olevia varoja, joihin voitaisiin mahdollisimman nopeasti liittää tietyksi ajanjaksoksi osa vuosiksi 2014-2020 suunnitellusta rahoituksesta. Euroopan investointipankin pitäisi tukea ja edistää tätä rahoitusta laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjalainoja (1) (uuden asetuksen 87 artikla). Näillä toimilla saataisiin kerrannaisvaikutuksia investoinneille, koska siten houkutellaan pääomaa EU:n ulkopuolelta ja saadaan aikaan myönteinen vaikutus euromääräisen valtionvelan suhteen, mikä puolestaan vahvistaa euroa.

1.3   ETSK on vakuuttunut, että kumppanuus, jossa EU:n koheesiopolitiikan puitteissa toteutettujen hankkeiden valmisteluun, toteutukseen ja jälkiarviointiin osallistuvat kaikki kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, myötävaikuttaa suoraan politiikan menestymiseen. Komitea pitää myönteisenä Euroopan komission säädösehdotuksen 5 artiklan – jonka perusteella horisontaalisesta kumppanuudesta tulee pakollista – osalta saavutettua edistystä, ja se muistuttaa, että osallistumisen olisi oltava tosiasiallista rahoitusvälineiden täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa myös, kun on kyse yhteistyökumppaneista, joilla on äänioikeus seurantakomiteoissa. ETSK katsoo tätä taustaa vasten, että yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen 5 artiklaa tulisi tarkastella uudelleen ja se tulisi muotoilla sellaiseen muotoon, että sen sisältämiä, kumppanuuksia koskevia säännöksiä ja etenkin artiklan 2 kohtaa sovelletaan tehokkaasti hallinnon kaikilla tasoilla, niin jäsenvaltio-, alue- kuin paikallistasollakin.

1.3.1   ETSK on valmis edistämään 5 artiklassa mainittuja käytännesääntöjä, ja se on erittäin huolestunut neuvostosta tulleista viesteistä, että jäsenvaltiot haluavat rajoittaa kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa. Se kehottaa komissiota ja Euroopan parlamenttia vastustamaan tällaisia kehitysnäkymiä. Käytännesääntöihin tulisi sisältyä selkeä ja kattava määritelmä kansalaisjärjestöistä, mukaan luettuina Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 10 ja 19 artiklan mukaisten muita heikommassa asemassa olevien ryhmien etujärjestöt, jotka toimivat esimerkiksi naisia, vanhuksia, nuoria ja vammaisia sekä seksuaalisia, uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä edustavina tahoina. Käytännesäännöissä olisi lisäksi oltava selkeät määräykset hankkeiden ja ohjelmien toteuttamisesta, vaatimukset käsittelyn joutuisuudesta ja säännökset valitusmenettelystä. Siten ne mahdollistaisivat koheesiopolitiikkaan kuuluvien ohjelmien tuloksekkaan ja hallinnollisesti mutkattoman toteutuksen ja hyödyntämisen. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden hyväksymismenettelyssä käyttämät lisäkriteerit tulisi ensi kädessä alistaa demokraattiseen valvontaan, jotta ehkäistään ylimääräinen byrokratia (ja jäsenvaltioiden harrastama liiallinen sääntely).

1.4   ETSK hyväksyy, että EU:n rakennerahastoissa sovelletaan enemmän ehdollisuutta, ennakolta ja jälkikäteen, jotta saadaan aikaan paremmin kohdennettuja ja todellisempia pysyviä tuloksia. ETSK kuitenkin vastustaa makrotaloudellisia ehtoja, koska niillä rasitetaan sellaisia alueita ja kansalaisia, joita ei voida pitää vastuullisina valtiollisella ja EU:n tasolla tehdyistä makrotaloudellisista päätöksistä.

1.5   ETSK antaa tunnustusta komission ponnisteluille menettelyjen yksinkertaistamiseksi, mutta pitää niitä riittämättöminä. Edelleen esiintyy liian paljon monimutkaisuutta. Tilintarkastuksen ja menettelyjen liiallisen korostamisen vuoksi sekä kansalliset että EU:n viranomaiset tukahduttavat yhä pk-yritysten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta suuremmitta vaikeuksitta. Byrokratiaa on tarpeen karsia varsinkin maissa, joissa liittovaltiopohjainen aluejako aiheuttaa omat erityiset byrokratian kerrostumansa.

1.6   ETSK esittää pohdittavaksi ajatuksen yhden asiointipisteen mallin tarjoamisesta tuensaajille, jotta koheesiopolitiikasta tehdään ”edunsaajalähtöisempää” (asiakaspohjainen toimintatapa). ETSK pitää lisäksi sääntöjen yksinkertaistamisen jatkamiseksi välttämättömänä kynnysarvon kohottamista nykyisestä 100 000 eurosta 250 000 euroon niiden hankkeiden osalta, joista 140 artiklan nojalla tehdään ainoastaan yksi tilintarkastus. Summa koskisi tällaisten hankkeiden unionin rahoitusosuutta.

1.7   ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin temaattisesta keskittämisestä keinona vähentää toiminnan hajanaisuutta; tässä yhteydessä ETSK kannustaa toimien tehokasta koordinointia eri rakennerahastojen välillä, jotta luodaan yksi yhtenäinen koheesiopolitiikka, jolla voidaan myötävaikuttaa täysipainoisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Komitea katsoo, että erityisinä temaattisina aloina pitäisi olla (i) saatavuuden parantaminen ja (ii) sidosryhmien (kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa) valmiuksien luominen koheesiopolitiikassa.

1.8   ETSK toistaa, että on tärkeää tarkistaa yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen 7 artiklaa siten, että siihen sisällytetään varojen saatavuus ja vammaisten pääsyedellytykset Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa tehdyn vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti.

1.9   ETSK korostaa yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien valmiuksien luomisen merkitystä ja kehottaa sisällyttämään 2 artiklaan määritelmän valmiuksien luomisesta. Valmiuksien luomista koskeva määritelmä olisi ymmärrettävä siten, että yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien osallistumista rakennerahastotoimien valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan pyritään tehostamaan kaikissa vaiheissa.

1.10   ETSK kehottaa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen yhteisestä strategiakehyksestä (Common Strategic Framework, CSF), jolloin EU:n toimielimet ja poliittiset elimet voivat osallistua sitä koskeviin neuvotteluihin ja sen hyväksymiseen.

1.11   ETSK suosittaa, että yhteisötalouden toimijoiden osallistumista selvennetään eri rahastojen tavoitteiden osalta.

1.12   ETSK katsoo, että ehdollisuus ei saisi heikentää mahdollisuutta joustavuuteen rakenteellisissa toimissa, koska yksi ratkaisu ei sovi kaikille alueille. Samalla olisi pidettävä kiinni yhteisistä tavoitteista kasvattaa yhteenkuuluvuutta yhteisten sääntöjen avulla.

1.13   Komitea tukee vahvasti ehdotusta, että vähintään 20 prosenttia Euroopan sosiaalirahaston kansallisten määrärahojen kokonaismäärästä varataan sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa varten.

1.14   ETSK pitää myönteisenä ponnisteluja tulossuuntautuneemman yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen aikaansaamiseksi ja katsoo, että pelkästään makroekonomisiin indikaattoreihin, kuten bruttokansantuotteeseen, perustuvat indikaattorit eivät ole selvästikään riittävän tehokkaita yhteenkuuluvuuden tason määrittämiseen.

1.15   ETSK edellyttää, että yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen 51 artiklassa vahvistetaan yhteisiä sääntöjä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien valmiuksia. Kyseisten kumppanien sisällyttäminen tähän tukiprosessiin, tutkimuksiin, arvioihin, asiantuntija-apuun sekä muihin toimiin, joita edistetään teknisellä tuella, varmistaa rakennerahastojen kaikkien kumppanitahojen mielekkäämmän osallistumisen ja osallistumisvalmiuden, mikä viime kädessä hyödyttää koheesiopolitiikan täytäntöönpanon onnistumista. ETSK pahoittelee ehdotuksessa sitä seikkaa, että teknistä tukea ei myönnetä toimenpideohjelmissa ympäristötoimiin eikä yhtäläisiä mahdollisuuksia ja miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistäviä toimia varten. Tällainen poissulkemislauseke pitäisi poistaa 87 artiklasta.

1.16   ETSK uskoo vahvasti, että saatavilla olevaa rajallista rahoitusta on hyödynnettävä järkevien uusien rahoitusjärjestelyjen avulla mahdollisimman hyvin ja että jokaisesta eurosta, joka on myönnetty koheesiorahoitukseen, pitää pyrkiä saamaan mahdollisimman suuri teho. ETSK tähdentää, että eri rakennerahastojen toimet tulee sovittaa huolellisesti yhteen ja että osarahoitusosuuksia on syytä tarkastella uudelleen, jotta ne heijastaisivat paremmin tuensaajien tarpeita nykyisinä kriisiaikoina.

1.17   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti koheesiopolitiikka on EU:ssa keskeisellä sijalla. Sen avulla lujitetaan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden bkt:n kasvu vuosina 2007–2009 on keskimäärin ollut negatiivinen ja joilla tukien käyttöaste kuluvalla kaudella on osoittautunut hyväksi, rajauskerroin asetetaan vähintään samalle tasolle kuin nykyisellä ohjelmakaudella. Koheesiopolitiikan enimmäismäärän tasoa ei sovelleta kalatalousrahastoon eikä maaseudun kehittämisrahastoon.

2.   Kriisin EU:lle asettama haaste: uudet rakennerahastot vaativalle aikakaudelle

2.1   EU:n työttömyysaste on noussut aina 10,3 prosenttiin asti talouskriisin vuoksi (ja yli viisi miljoonaa työttömistä on nuoria, ”kadotettu sukupolvi”), ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osuus on kasvanut yli 4 prosenttia eräissä EU-maissa. Merkittävään aineelliseen puutteeseen joutuneiden henkilöiden osuus on kohonnut 3 prosenttia.

2.2   Alueiden välinen eriarvoisuus lisääntyy jälleen huolimatta tähänastisista ponnisteluista EU:n koheesiopolitiikan, maaseudun kehittämisen ja kalastuspolitiikan aloilla. Viidennen koheesioraportin mukaan erot ovat yleisesti lisääntyneet, erityisesti valtioiden sisäiset eroavuudet (pääkaupungit rikastuvat ja vähemmän kehittyneet alueet köyhtyvät), eräissä tapauksissa jopa jyrkästi. Raportista käy lisäksi ilmi, että kaupunkien ja maaseudun välillä on merkittäviä kehitystason eroavuuksia. (2)

2.3   Tammikuun 30. päivänä 2012 pidetyssä Eurooppa-neuvoston jäsenten epävirallisessa kokouksessa tehtyihin päätöksiin viitaten ETSK pyytää komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön ”erityismenettelyn”, jolla nykyisten määräysten soveltaminen keskeytetään viideksi vuodeksi, jotta varoja voidaan ryhtyä käyttämään välittömästi ja nopeutetussa aikataulussa ja eliminoidaan turhat esteet ja mahdollisuudet hallinnolliseen harkintaan. Se hyödyttäisi erityisesti pk-yrityksiä, jotka toimivat innovoinnin, tuotannon kehittämisen ja nuorille suunnattujen hankkeiden parissa.

2.4   Koheesiopolitiikka on keskeisessä asemassa EU:ssa. SEUT:n 174 artiklan mukaan EU kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Unioni pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä kehitystason eroja ja heikoimmassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä.

2.5   Tätä kunnioittaen ETSK korostaa, että niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden bkt:n kasvu vuosina 2007–2009 on keskimäärin ollut negatiivinen ja joilla tukien käyttöaste kuluvalla kaudella on osoittautunut hyväksi, rajauskerroin asetetaan vähintään samalle tasolle kuin nykyisellä ohjelmakaudella. Koheesiopolitiikan enimmäismäärän tasoa ei sovelleta kalatalousrahastoon eikä maaseudun kehittämisrahastoon.

2.6   ETSK on painottanut varsinkin sitä, että rakennerahastojen sisällyttäminen Eurooppa 2020 -strategiaan on tärkeää; sen vuoksi sen päämäärien ja tavoitteiden olisi oltava koheesiopolitiikan (3) mukaisia ja niihin olisi sisällyttävä selkeämpi ja erottuvampi viittaus siihen, miten tulevaisuuden rakennerahastoilla edistetään tavoitteita, jotka on asetettu Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeissa. Niitä on tarkasteltava uudelleen lähitulevaisuudessa, jos EU haluaa saada niistä tuloksia syvän kriisin koetellessa sitä.

2.7   Monessa ETSK:n lausunnossa (4) on korostettu sitä, että rakennerahastojen tavoitteet ovat laajemmat kuin Eurooppa 2020 -strategia. Sen vuoksi rakennerahastojen pitäisi olla mekanismi, jolla varmistetaan, että EU:n talouden avulla vahvistetaan työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa. Näin suojellaan ja lujitetaan sen inhimillistä pääomaa ja investointeja, joita tarvitaan kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden varmistamiseksi. Tällä tavoin olisi pyrittävä myötävaikuttamaan EU:n muiden strategioiden ja toimintalinjojen toteuttamiseen. Niihin kuuluvat naisten ja miesten tasa-arvostrategia 2010–2015, eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite, Euroopan energiastrategia, Euroopan vammaisstrategia 2010-2020, EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille ja kestävän kehityksen strategia.

2.8   ETSK on erittäin huolestunut kriisin vaikutuksista ja katsoo, että rakennerahastoilla voidaan edistää kriisistä irtaantumista sillä edellytyksellä, että EU:n talouden ohjausta tarkastellaan uudelleen, koska sen avulla ei tällä hetkellä edistetä kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta. ETSK korostaa, että makrotalouden tasapainoa varten toteutettujen säästötoimien ei pidä vaarantaa pyrkimyksiä saada aikaan enemmän yhteenkuuluvuutta EU:ssa. Rakenteellisilla toimilla olisikin saatava aikaan kasvua ja sosiaalista osallisuutta sekä parannettava työllisyysastetta.

2.9   Talouskriisi korostaa vakavuudellaan sitä, että komission rakennerahastoja varten tällä hetkellä ehdottama määrä (376 miljardia euroa) ajanjaksoksi 2014-2020 ei riitä lisäämään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta EU:ssa. ETSK kehottaa tästä syystä Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia harkitsemaan uudelleen rakennerahastoja koskevaa tämänhetkistä ehdotusta monivuotisessa rahoituskehyksessä. Samalla komitea kehottaa toimielimiä keskittämään EU:n varat vähemmän kehittyneille alueille ja välttämään lisäbyrokratiaa ja hajanaisuutta.

2.10   Kriisi ei saa estää EU:ta noudattamasta kansainvälisiä sitoumuksiaan ja yleissopimuksia, kuten Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimusta ilmastonmuutoksesta ja YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista.

3.   Tehokkaat rakennerahastot edellyttävät vahvoja periaatteita

3.1   Strateginen ohjelmasuunnittelu

3.1.1   ETSK katsoo, että yhteinen strategiakehys on keskeinen kehitystulos, jolla varmistetaan paremmin koordinoitu toiminta koheesiopolitiikan toteuttamiseksi eri rakennerahastoista.

3.1.2   ETSK pitää yhteistä strategiakehystä myönteisenä, mutta vaatii edunsaajaan keskittyvää lähestymistapaa. Tällä hetkellä mahdollisilla edunsaajilla on erilaisia tukiin liittyviä menettelyjä (esimerkiksi EAKR:in ja maaseudun kehittämisen maatalousrahaston väliset erot), mikä aiheuttaa mahdollisille edunsaajille hallinnollista taakkaa. Yhteinen strategiakehys on tämänhetkisessä muodossaan ainoastaan joukko hallinnollisia kriteereitä, mutta ajatus yhdestä asiointipisteestä tuensaajia varten puuttuu. Yhteisen strategiakehyksen tulisi myös tarjota selvää dokumentaatiota ja yhtenäistä tulkintaa kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavista säännöistä. Viimeksi mainitulla seikalla varmistettaisiin, että yhteisestä strategiakehyksestä tulee väline, jolla parannetaan varainkäytön tehokkuutta eikä lisätä hallinnollista taakkaa.

3.1.3   ETSK katsoo, että yhteisessä strategiakehyksessä olisi esitettävä yksityiskohdat ensisijaisista investoinneista, jotka perustuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Siinä olisi yksilöitävä keinoja, joiden avulla voitaisiin saada varmistettua työmarkkinoista etäämmällä olevien henkilöiden, kuten naisten, nuorten, maahanmuuttajien, vanhusten ja vammaisten, sosiaalinen osallisuus.

3.1.4   ETSK katsoo lisäksi, että yleisestä strategiakehyksestä olisi sovittava yhteistyössä EU:n kaikkien toimielinten ja neuvoa-antavien elinten kanssa, jotta varmistetaan, että kaikki osapuolet sitoutuvat siihen mahdollisimman täydellisesti.

3.1.5   Kumppanuussopimusten sisällyttämistä komitea pitää myönteisenä, koska sillä tavoin varmistetaan yhteisten unionitason, valtiollisten ja alueellisten tavoitteiden toteutus.

3.1.6   ETSK kehottaa, että jokainen kumppanuussopimus ja sitä koskeva ohjelma yhdistetään kansallisiin uudistusohjelmiin. Viimeksi mainituista pitäisi välittyä kaikki Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet sekä muut velvoitteet, jotka johtuvat kansainvälistä sitoumuksista ja yleissopimuksista, kuten Yhdistyneiden kansakuntien piirissä tehdystä ilmastonmuutosta koskevasta puitesopimuksesta ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta.

3.1.7   Rakennerahastojen menestymisen avaintekijä on se, että kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, otetaan mukaan kumppanuussopimusten valmisteluun ja hyväksymiseen. Tähän kuuluvat myös kumppanuussopimuksiin ehdotettavat tarkistukset (15 artikla); ehdotettua yhteisistä säännöksistä annettavaa asetusta olisi sen vuoksi tarkistettava vastaavasti.

3.1.8   ETSK pyytää, että ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 14 artiklaa tarkistetaan SEUT:n 10 ja 19 artiklan perusteella, jotta sen c kohtaan sisällytetään asianmukaiset viittaukset heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin, vanhuksiin, nuoriin, seksuaalivähemmistöihin, vammaisiin sekä uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin.

3.2   Temaattinen keskittäminen ja yksinkertaistaminen

3.2.1   ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen, jossa hahmotellaan rakennerahastoihin sovellettavia yhteisiä sääntöjä; EU:n koheesiopolitiikkaan tuodaan tällä tavoin EU:n yhteinen näkemys sekä enemmän johdonmukaisuutta ja tehokkuutta.

3.2.2   ETSK suhtautuu myönteisesti 11 temaattiseen alaan. ETSK kuitenkin katsoo, että mukaan olisi lisättävä myös muita temaattisia aloja, kuten 1) saavutettavuuden parantaminen ja 2) kumppanien, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, valmiuksien luominen. ETSK ehdottaa, että ne sisällytetään ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklaan.

3.2.3   ETSK korostaa, että kaikkien valtioiden olisi keskityttävä yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa määriteltyihin aloihin, jotta varmistetaan synergiaedut sekä yhtenäisempi ja osallistavampi kasvu.

3.2.4   ETSK muistuttaa, että se on puoltanut hallinnon, kirjanpidon ja tilintarkastuksen menettelyiden yksinkertaistamista, ”yksinkertaistamisesta tulee tehdä koheesiopolitiikan päätavoite” (5), ja sen vuoksi komitea pitää myönteisenä, että tarkasteltavana olevaan ehdotukseen pyritään sisällyttämään tämä periaate. On vältettävä liiallista byrokratiaa, ja olisi ponnisteltava enemmän sen hyväksi, että lopulliset edunsaajat hyötyvät toimista. Yksinkertaistamisella pitää saada aikaan enemmän selkeyttä tukikelpoisuuden, tilintarkastuksen, maksujen ja TVT:n soveltamisen osalta. Tähän pyrkimykseen sisältyy asetuksen sanamuodon yksinkertaistaminen ja artiklojen määrän vähentäminen.

3.2.5   Yksinkertaistettujen sääntöjen soveltamista koskevaa määrää, 100 000 euroa, olisi nostettava 250 000 euroon unionin rahoitusosuudesta niiden hankkeiden osalta, joista yhteisiä säännöksiä koskevan asetusehdotuksen 140 artiklan nojalla tehdään ainoastaan yksi tilintarkastus. Useimmat hankkeet maksavat liiallisen hallinnollisen taakan vuoksi tätä asetuksessa ehdotettua rahasummaa enemmän. Tällä yksinkertaistamistoimella, uuden kynnysarvon asettamisella, voi olla myönteinen vaikutus, kun tätä sääntöä sovelletaan yleisiin tukimekanismeihin.

3.2.6   ETSK esittää pohdittavaksi ajatuksen yhden asiointipisteen mallin tarjoamisesta tuensaajille, jotta koheesiopolitiikasta tehdään ”edunsaajalähtöisempää” (asiakaspohjainen toimintatapa).

3.2.7   Monenlaisten korvausten ja sähköisen hallinnoinnin käyttö on myös myönteistä. ETSK pitää tärkeänä sen varmistamista, että sähköisen hallinnoinnin käyttöön sisältyy pääsyn turvaaminen kaikille, myös ikääntyneille, etnisille vähemmistöille ja vammaisille.

3.3   Tuloskehys ja ehdollisuus

3.3.1   ETSK katsoo, että ehdollisuuden sisällyttäminen yhteisistä säännöksistä annettavaan asetukseen on asianmukainen mekanismi sen varmistamiseksi, että EU:n yhteiset tavoitteet todella saavutetaan.

3.3.2   ETSK pitää myönteisenä ennakkoehtoja, kuten se on todennut aikaisemmissa lausunnoissaan (6), koska tällaista lähestymistapaa pidetään tapana parantaa EU:n koheesiopolitiikan määrärahojen käytön laatua. Tällainen ehdollisuus ei kuitenkaan saa luoda ylimääräisiä hallinnollisia rasitteita, vaan sillä tulee varmistaa rakennerahastojen johdonmukaisempi ja tehokkaampi käyttö.

3.3.3   ETSK ei kuitenkaan pidä hyväksyttävänä sitä, että menettelynä käytetään makrotaloudellisia ehtoja (7), koska siten ”rangaistaan” vääriä osapuolia. ETSK ei kannata minkäänlaisia koheesiopolitiikan välityksellä toteutettavia pakkokeinoja (mukaan lukien määrärahojen maksun keskeyttämistä) seuraavassa kuudennessa taloushallinnon paketissa. Millään makrotaloudellisten ehtojen alalla toteutetulla toimella ei saa olla vaikutuksia rakennerahastojen edunsaajiin.

3.3.4   On olennaisen tärkeää, että tulosten tarkasteluun sisältyy se, että kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, osallistuvat koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon täysivaltaisina toimijoina ja että tämä tunnustetaan.

3.4   Joustavuus

3.4.1   ETSK katsoo, että ehdollisuutta koskevilla periaatteilla ei saisi heikentää mahdollisuuksia joustavuuteen rakenteellisissa toimissa, koska yksi ja sama ratkaisu ei sovellu kaikille alueille.

3.4.2   Joustavuus ei saisi heikentää kaikkiin edunsaajiin sovellettavin yhteisin säännöin tavoiteltavia yhteisiä koheesiotavoitteita.

3.5   Monitasoinen hallinto

3.5.1   ETSK pitää monitasoista hallintoa painottavaa toimintamallia myönteisenä ja katsoo, että se on keino varmistaa, että rahoituksesta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevista tavoitteista kannetaan vastuu. Kumppanien, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, tulee osallistua 5 artiklan perusteella täysipainoisesti rahastotoimien täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin myös paikallis- ja aluetasolla. ETSK toistaa, että alueellisissa sopimuksissa oli aikaisemmin merkittävää se, että niihin sisällytettiin kansalaisyhteiskunnan osallistuminen.

3.5.2   ETSK painottaa, että on tärkeää varmistaa kaikkien rakennerahastojen välineiden välinen synergia.

4.   EU:n koheesiopolitiikan periaatteita tulee toteuttaa riittävin välinein yhteenkuuluvuuden kasvattamiseksi

4.1   Kansalaisyhteiskunta kumppanitahona: kumppanuussopimus

4.1.1   ETSK on tukenut kumppanuusperiaatteen soveltamista koheesiopolitiikkaan. (8) Kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien pitää olla edustettuina kumppanuussopimuksia ja teknistä apua koskevassa valmistelutyössä.

4.1.2   ETSK on sen vuoksi erittäin tyytyväinen ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan sekä ehdotukseen luoda EU:n tason kumppanuutta koskevat käytännesäännöt mukaan lukien yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen eri kumppanien välinen vastuu ja osallistumisoikeudet. Käytännesääntöjen laatimisella olisi varmistettava työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan täysipainoinen osallistuminen.

4.1.3   ETSK korostaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista olisi vahvistettava myös rahoituksen saantia koskevien yhtäläisten mahdollisuuksien sekä selkeän ja kattavan määritelmän avulla. Kansalaisyhteiskunta suljetaan useissa tapauksissa rahoituksen ulkopuolelle, mihin syynä ovat osarahoitusta koskevien sääntöjen aiheuttamat esteet, hallinnolliset rasitteet, kansallisten toimintaohjelmien epäasianmukaiset tavoitteet sekä jääminen syrjään rahastotoimien seurannasta.

4.1.4   Käytännesäännöissä olisi oltava selkeät soveltamismääräykset, vaatimukset käsittelyn joutuisuudesta ja säännökset valitusmenettelystä. Siten ne mahdollistavat koheesiopolitiikkaan kuuluvien ohjelmien tuloksekkaan ja hallinnollisesti mutkattoman toteutuksen ja hyödyntämisen. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden hyväksymismenettelyssä käyttämät lisäkriteerit tulisi ensi kädessä alistaa demokraattiseen valvontaan, jotta ehkäistään ylimääräinen byrokratia (ja jäsenvaltioiden harrastama liiallinen sääntely).

4.1.5   Käytännesäännöissä olisi vahvistettava selkeästi yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen eri kumppanien erilaiset vastuualueet ja osallistumisoikeudet.

4.1.6   Tästä syystä ETSK on myös puhunut kunkin jäsenvaltion ja sen alueiden ja kansalaisyhteiskunnan välisen kumppanuussopimuksen puolesta. (9)

4.1.7   ETSK korostaa tarvetta luoda laaja kumppanuus, jonka pitää edustaa hyvin monenlaisia intressejä. Olisi otettava käyttöön selkeitä keinoja järjestää eri kumppanitahojen vastuualat ja toimet.

4.1.8   ETSK pahoittelee, ettei yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sisälly eurooppalaista kumppanuusmekanismia asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen eurooppalaisten kumppanien kanssa; ETSK kehottaa tästä syystä sisällyttämään tällaisen mekanismin ehdotettuun asetukseen.

4.1.9   ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta Leader-lähestymistapaan perustuvien yhteisölähtöisten hankkeiden tehostamisesta. ETSK suosittaa painokkaasti, että asianomaiset kansalaisyhteiskunnan osapuolet saavat edustuksen paikallisiin Leader-toimintaryhmiin.

4.2   Seurantakomiteat

4.2.1   ETSK kannattaa voimakkaasti sitä, että kaikille kumppaneille, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, myönnetään äänioikeus seurantakomiteoissa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 42 artiklan mukaisesti, ja toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä varmistaa, että kaikilla kumppanitahoilla on niissä yhtäläiset oikeudet. ETSK vaatii varmistamaan vitkastelematta, että kaikki seurantamekanismien osapuolet voivat osallistua tasavertaisina, ja se kehottaa sisällyttämään yhteiseen strategiakehykseen konkreettisia ohjeita asiasta.

4.2.2   ETSK toistaa, että rahastojen käyttöä on tärkeää arvioida ja analysoida asianmukaisesti, ja korostaa, että tämä on avaintekijä, jonka ansiosta voidaan ymmärtää rahastojen erilaisia vaikutuksia eri yhteyksissä EU:n alueilla.

4.3   Tekninen tuki

4.3.1   ETSK ehdottaa, että yleisasetuksen 51 artiklassa vahvistetaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien valmiuksia. Näiden kumppanien ottaminen mukaan tähän tukiprosessiin, tutkimuksiin, arviointeihin, asiantuntija-apuun sekä muihin toimiin, joita tuetaan teknisellä avulla, varmistaa kaikkien rakennerahastojen kumppanitahojen mielekkäämmän osallistumisen ja osallistumiskyvyn. Komitea katsoo, että tämän pitäisi olla edellytyksenä osallistumiselle.

4.3.2   ETSK pahoittelee ehdotuksessa sitä seikkaa, että teknistä tukea ei myönnetä toimenpideohjelmissa ympäristötoimiin eikä yhtäläisiä mahdollisuuksia ja miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistäviä toimia varten. Tällainen poissulkemislauseke pitäisi poistaa 87 artiklasta.

4.3.3   ETSK palauttaa mieliin, että Euroopan sosiaalirahasto on edistyneemmällä tasolla, kun kyseessä on teknisen avun käyttö 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien osallistumista varten. ETSK korostaa tarvetta soveltaa kumppanuusperiaatetta tasapuolisesti kaikkien rakennerahastojen yhteydessä.

4.4   Valmiuksien luominen

4.4.1   ETSK kehottaa sisällyttämään 2 artiklaan määritelmän valmiuksien luomisesta. Tämä määritelmä olisi ymmärrettävä siten, että sillä tehostetaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien osallistumista rakennerahastotoimien valmistelun, toteuttamisen ja seurannan kaikkiin vaiheisiin mukaan luettuina koulutus, tekniseen tukeen osallistuminen, heikoimmassa asemassa olevien ryhmien etujärjestöjen mukaan ottaminen sekä rahastotoimien täytäntöönpanoon liittyvä tuki. Myös tämä olisi sisällytettävä yhteiseen strategiakehykseen.

4.4.2   Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien valmiuksien luomiseen pitäisi sisältyä myös varojen saanti, kuten säädetään yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 87 artiklassa. ETSK pahoittelee, ettei sen 7 artiklaan ole sisällytetty rahoituksen syrjimätöntä saantia.

4.5   Syrjimättömyys ja rahoituksen saanti

4.5.1   ETSK pitää myönteisenä, että syrjimättömyys sisällytetään tämänhetkiseen ehdotukseen yhteisiä säännöksiä koskevaksi asetukseksi. Se pahoittelee kuitenkin, että vammaisten henkilöiden liikkuvuutta koskeva periaate, joka sisältyy voimassa olevan yleisasetuksen 16 artiklaan, ei ole mukana ehdotetussa tulevassa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa.

4.5.2   Hakijoilla, tuensaajilla ja kumppanitahoilla pitää olla jäsenvaltioiden viranomaisiin nähden oikeuksia, joiden soveltaminen on pakollista, sekä mahdollisuus käyttää valitusmenettelyä vastustavien näkökantojensa ilmaisemiseen.

4.5.3   ETSK muistuttaa, että rahoituksen saanti vaatii yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kumppanien valmiuksien luomista koskevia toimia sekä yleiskattavaa tukea koskevien mekanismien laajamittaista käyttöä. ETSK toteaa taas, että rahoituksen hankkimista voidaan merkittävästi helpottaa Euroopan komission koordinoimalla koulutuksella.

4.6   Yhteisötalouden tukeminen

4.6.1   ETSK on tyytyväinen yhteisötalouden toimijoista ehdotettuihin säännöksiin ja suosittelee, että näiden osallistumista rakennerahastojen tavoitteisiin selvennetään. Säännöksissä yhteisötalouden toimijoita ei pidä rajoittaa sosiaalisen osallisuuden ohjelmiin, vaan niiden osallistuminen tulisi ulottaa myös kaikkien rahastojen muihin tärkeisiin painopisteisiin, joita ovat esimerkiksi työllisyyden edistäminen, köyhyyden torjuminen, koulutustason parantaminen, yritysten perustaminen, yrittäjyys, yritysten kilpailukyky ja tukeminen, paikalliskehitys, tutkimus, kehittäminen ja innovointi, sekä ammatillinen ja yleissivistävä koulutus.

4.7   Usean rahaston käyttö – uudet rahoitusjärjestelyt

4.7.1   ETSK pitää myönteisenä mahdollisuutta yhdistää rahastolähteitä, jotta rahastotoimien toteuttamisessa päästään parempiin tuloksiin.

4.7.2   ETSK katsoo, että rakennerahastoilla tulisi olla vipuvaikutusta, jotta niitä kyetään edistämään paikallisella tasolla. Niinpä ETSK suosittelee, että asianmukainen osa varoista kohdennetaan rahastoyhdistelmäratkaisuihin, jotka voivat mobilisoida paikallisia omia resursseja sellaisten pysyvien ja monipuolisten paikallisten rahoitusjärjestelyjen luomiseksi, joilla varmistetaan myös EU:n toimien kantavuus.

4.7.3   ETSK uskoo vahvasti, että saatavilla olevaa rajallista rahoitusta olisi hyödynnettävä uusien rahoitusjärjestelyiden avulla mahdollisimman hyvin ja että jokaisesta eurosta, joka on myönnetty koheesiorahoitukseen, olisi saatava mahdollisimman suuri teho. Eurooppa 2020 -strategian mukaisia hankejoukkolainoja olisi hyödynnettävä mittavammin; ETSK ehdottaa, että pitää tarkastella huolellisesti mahdollisuutta käyttää rakennerahastojen tulevia sidottuja määrärahoja sekä ohjelmakaudelta 2007-2013 peräisin olevia käyttämättömiä määrärahoja eräänlaisena takuupuskurina, jonka avulla pk-yrityksille ja muille yrityksille tarjotaan mahdollisuus ottaa takaisinmaksettavia EIP-lainoja, millä keinoin Euroopan taloutta elvytetään. Myös uudistuvien rahastojen ja mikroluottojen hyödyntämistä on syytä punnita tässä yhteydessä.

4.8   Määrärahojen kohdentaminen

4.8.1   ETSK tukee ehdotusta, että vähintään 20 prosenttia Euroopan sosiaalirahaston kansallisten määrärahojen kokonaismäärästä kohdennetaan sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa varten. ETSK vastustaa tämän tavoitteen alentamista. Meneillään olevan talouskriisin vuoksi on välttämätöntä, että sosiaalinen Eurooppa pysyy kansalaisten silmissä. Erityisesti yhteisötalouden yritykset ovat avainasemassa näihin tavoitteisiin vastattaessa, ja ne edistävät merkittävästi erityisen vaikeassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.

4.8.2   Komitea ehdottaa, että säilytetään nykyinen käytäntö, jossa liikennehankkeet rahoitetaan erillisestä budjettikohdasta. Komission ehdottama koheesiorahaston korvamerkintä tarkoittaisi koheesion hyväksi käytettävissä olevien määrärahojen vähenemistä.

4.9   Osarahoitusosuudet

4.9.1   Osarahoitussääntöjä olisi mukautettava olosuhteiden perusteella. (10) Olisi punnittava eri edunsaajien kykyä hyödyntää tukea.

4.9.2   ETSK kannattaa sitä, että osarahoitusosuus nostetaan 95 prosentin enimmäismäärään, kun kyseessä ovat taloudellisissa vaikeuksissa olevat jäsenvaltiot, mitä komissio ehdotti jo vuonna 2011 ja mikä otetaan huomioon yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa. (11) ETSK katsoo, että osarahoitusta pitää tarjota mahdollisuutena paikallisille tahoille, jotka eivät pysty hankkimaan lainarahoitusta, koska niillä ei ole itsenäistä talousarviota eikä niiden näin ollen ole mahdollista tarjota omaa rahoitusosuuttaan.

4.9.3   ETSK tukee ajatusta, että osarahoitusosuuden olisi oltava suurempi hankkeissa, jotka keskittyvät heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin ryhmiin. Kun otetaan huomioon, että uhka kansallisen sosiaalipolitiikan määrärahojen leikkauksista lisääntyy säästötoimenpiteiden vuoksi, eniten talouskriisistä kärsivien jäsenvaltioiden kohdalla osarahoitusosuuden olisi oltava 100 prosenttia.

4.10   Tietoisuuden lisääminen

4.10.1   ETSK korostaa tarvetta sisällyttää ehdotukseen yleisen tietoisuuden lisäämistä koskevia strategioita, jotka koskevat yhteisistä säännöksistä annettavan asetuksen vaatimuksia sekä käyttöönotettujen pääperiaatteiden ja mekanismien merkitystä.

4.10.2   Teknistä tukea ja muita välineitä olisi käytettävä sen varmistamiseksi, että kaikilla prosessiin osallistuvilla toimijoilla (erityisesti kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, mukaan luettuina), hallintoviranomaisista hankkeiden toteuttajiin, on riittävästi tietoa tämän asetuksen tavoittelemista pääseikoista.

4.11   Sosiaalinen asuntotarjonta

4.11.1   ETSK muistuttaa, että on tärkeää sisällyttää sosiaalinen asuntotarjonta yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen ja tarkastella, miten tämä ala voisi hyötyä selkeämmästä määrittelystä asetukseen liitetyssä yhteisessä strategiakehyksessä.

4.12   Makroaluepolitiikat - kaupunkipolitiikka

4.12.1   ETSK tukee lähestymistapaa, jonka perusteella koheesiopolitiikassa edistetään makroalueita koskevien yhteistyöstrategioiden asemaa. Makroalueiden välisellä yhteistyöllä on hyvät mahdollisuudet varmistaa parempi vastine näille alueille sijoitetulle rahalle.

4.12.2   ETSK kannattaa tinkimättä sitä, että kaupunkialueiden tarpeisiin vastataan auliimmin: viisi prosenttia EAKR:n rahoituksesta kohdennetaan kaupunkialueiden kehittämiseen ja kaupunkialueiden kehitysfoorumin perustamiseen. (12)

4.12.3   Kaupunkialueita koskevien toimintalinjojen olisi keskityttävä ympäristön kestokyvyn parantamiseen, millä taataan parempi liikkuvuus kaikille kansalaisille, kansalaisten kannalta toimiva ympäristö sekä ympäristöystävällinen kaupunkipolitiikka erityisesti, kun on kyse vanhuksista, liikuntarajoitteisista ja vammaisista henkilöistä.

4.12.4   ETSK korostaa, että ESPON-ohjelmassa toteutettu tutkimus- ja kehitystyö Euroopan alueellisen kehittämisen alalla on tärkeää.

4.13   Indikaattorit

4.13.1   ETSK suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla asetuksesta pyritään saamaan tulossuuntautuneempi. Tulossuuntautunut asetus edellyttää kunnollisia indikaattoreita.

4.13.2   ETSK on vakuuttunut, että pelkästään makroekonomisiin indikaattoreihin, kuten bruttokansantuotteeseen, perustuvat indikaattorit eivät selvästikään ole soveliaita koheesion tason määrittämiseen. Koheesiopolitiikassa olisi käytettävä muita indikaattoreita. (13) Tällaisten indikaattoreiden käyttämisen pitäisi olla riippuvainen ohjelmakauden puolivälissä tehtävästä väliarviosta.

4.13.3   ETSK suosittelee, että komissio ottaa asianmukaisesti huomioon paikallisella ja yhteisön tasolla määritellyt tulosindikaattorit ja edistää laadullisten indikaattoreiden käyttöä määrällisten indikaattoreiden lisäksi ja että se erityisesti parantaa ohjelmilla ja toimilla aikaansaadun paikallisen yhteiskunnallisen lisäarvon mittaamista.

4.13.4   Indikaattoreilla olisi mitattava pitkän aikavälin vaikutusta. Ne eivät saisi perustua pelkästään kustannus–hyöty-lähestymistapaan, vaan myös muut yhteiskunnalliset näkökohdat olisi otettava huomioon. On tärkeää, että koheesiopolitiikan kaikki toimijat harjaannutetaan soveltamaan uusia indikaattoreita.

4.14   Maantieteellinen soveltamisala (89 artikla)

4.14.1   ETSK korostaa, että rakennerahastoihin perustuviin sosiaalista osallisuutta, koulutusta ja työllisyyttä koskeviin toimiin olisi sisällytettävä kaikki heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten naiset, maahanmuuttajat ja vammaiset, ja että näitä toimia olisi järjestettävä ja toteutettava maantieteellisestä soveltamisalasta riippumatta.

4.15   Strateginen edistyminen

4.15.1   ETSK muistuttaa, että edistymiskertomuksiin olisi sisällyttävä arvio heikommassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta koskevien toimien edistymisestä kohdealueilla.

4.15.2   ETSK katsoo, että ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 49 ja 101 artiklaan olisi myös sisällyttävä arvio horisontaalisista painopisteistä yhdessä aihekohtaisten painopisteiden kanssa.

4.15.3   Ehdotetun asetuksen 114 artiklassa tarkoitetun hallintoviranomaisen tehtäviin olisi sisällyttävä tiedot, jotka on eritelty syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien perusteella.

4.16   Yhteiset toimintasuunnitelmat

4.16.1   ETSK katsoo, että yhteisissä toimintasuunnitelmissa olisi selkeästi vahvistettava kaikkien 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kumppanitahojen osallistuminen.

4.16.2   Yhteisiin toimintasuunnitelmiin olisi sisällytettävä myös kumppanit, siten kuin ne on määritelty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, tämäntyyppisistä toimista mahdollisesti hyötyvinä tahoina.

5.   Valtiolliset rajat ylittävä yhteistyö

5.1   ETSK korostaa tarvetta tukea toimenpideohjelmia myös edistämällä valtiolliset rajat ylittävää yhteistyötä kaikissa rahastotoimissa. Tämä on keino vahvistaa Euroopan komission roolia kokemustenvaihdon helpottamisessa ja asiaankuuluvien aloitteiden täytäntöönpanon koordinoinnissa.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavissa ETSK:n aiheista ”Talouskasvu ja valtionvelka EU:ssa: kaksi innovatiivista ehdotusta”, EUVL C 143, 22.05.2012, s. 10) ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta”, Ks. tämän virallisen lehden sivu 38.

(2)  Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Suurkaupunki- ja kaupunkialueet Eurooppa 2020 -strategiassa”, EUVL C 376/02, 22.12.2011, s. 7 ja ”Maatalous ja käsiteollisuus – Maaseutualueita hyödyttävä yhdistelmä”, EUVL C 143, 22.05.2012 s. 35.

(3)  Ks. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68, ”Koheesiopolitiikan rooli ja painopisteet EU 2020 -strategiassa”, EUVL C 248/01, 25.8.2011, s. 1, ja ”Suurkaupunki- ja kaupunkialueet Eurooppa 2020 -strategiassa”, EUVL 376/02, 22.12.2011, s. 7.

(4)  Katso ETSK:n lausunnot aiheista ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa”, EUVL C 318/13, 29.10.2011, s. 82, ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68.

(5)  Katso Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68, ”Koheesiopolitiikan rooli ja painopisteet EU 2020 -strategiassa”, EUVL C 44/01, 25.8.2011, s. 1, ja ”Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa”, EUVL C 44/01, 11.2.2011, s. 1.

(6)  Lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68.

(7)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa”, EUVL C 318/13, 29.10.2011, s. 82.

(8)  Katso ETSK:n lausunnot aiheista ”Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa”, EUVL C 44/01, 11.2.2011, s. 1 ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68.

(9)  Lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68; kohdat 2.1.6, 6.1 ja 6.2.

(10)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68; kohdat 2.1.6, 2.2.1 ja 6.10.

(11)  Seuraavat ETSK:n lausunnot: EUVL C 24, 28.1.2012, 2012/C/24/17–2012/C/24/19.

(12)  Aikaisempien lausuntojen mukaisesti; ks. esim. ”Suurkaupunki- ja kaupunkialueet Eurooppa 2020 -strategiassa”, EUVL 376/02, 22.12.2011, s. 7, ja ”Koheesiopolitiikan rooli ja painopisteet EU 2020 -strategiassa”, EUVL C 248/01, 25.8.2011, s. 1.

(13)  Vrt. GINI-kerroin, joka mainitaan lausunnossa aiheesta ”Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta”, EUVL C 120/17, 16.5.2008, s. 73, ja lausunnossa aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus”, EUVL C 248/12, 25.8.2011, s. 68.

Asiakokonaisuuteen ECO/301 kuuluva lausunto ”BKT ja muut indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan osallistuminen täydentävien indikaattorien valintaan”, (ei vielä julkaistu EUVL:ssä, Vrt. kohta 1.5.1: ”Tältä osin on selkeä tarve korvata talouskasvun käsite yhteiskunnan edistymisellä, mikä edistää keskustelua edistyksen merkityksestä. Keskustelussa on kehityksen käsitteen uudelleenmäärittelyn lisäksi tarkasteltava myös poliittisen vastuun osatekijöitä Tällainen täysin uusi lähestymistapa edellyttää, että määritellään eri ulottuvuuksia, joihin edistys sisältyy: 1) laajentamalla kansantalouden tilinpitoa sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ilmiöihin, 2) käyttämällä yhdistelmäindikaattoreita ja 3) luomalla avainindikaattoreita.”


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/38


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta”

COM(2011) 612 final – 2011/0274 COD

2012/C 191/07

Esittelijä: Carmelo CEDRONE

Euroopan parlamentti päätti 25. lokakuuta 2011 ja neuvosto 27. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 177 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta

COM(2011) 612 final – 2011/0274 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta ja 9 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja ehdotukset

1.1   ETSK kannattaa periaatteessa lähestymistapaa, jota komissio soveltaa uudessa ehdotuksessa koheesiorahastoasetukseksi, ja erityisesti pyrkimyksiä yhdenmukaistaa eri rahastojen menettelyt yleisasetuksessa säädettyjen mukaisiksi. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota (jäljempänä mainittaviin) ongelmakohtiin, jotka olisi selvitettävä tarkemmin ja korjattava, etenkin kun otetaan huomioon, millaisessa tilanteessa EU on finanssi- ja valtionvelkakriisin takia.

1.2   Komitea pitää kuitenkin myönteisenä, että rahastoa voidaan hyödyntää uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja jakelun sekä energiatehokkuuden edistämiseen, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseen, biodiversiteetin ennallistamiseen ja kaupunkiympäristön uudistamiseen. Tämä voi vaikuttaa myönteisesti muihin aloihin, kuten matkailuun. Kaikki nämä ovat kestävää kehitystä edistäviä tekijöitä.

1.3   ETSK pitää tärkeänä, että komissio on päättänyt näin kriisiaikana vähentää toimenpiteitä ja keskittyä tiettyihin aihepiireihin. Siten voidaan vähentää merkittävästi tuhlausta, keskittää voimavarat tiettyihin toimiin sekä vahvistaa kerrannais- ja vetovaikutuksia kasvun ja työllisyyden edistämiseksi.

1.4   ETSK kannattaa ehdotusta Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan hankkeen rahoittamisesta, mutta siitä ei pidä muodostaa omaa erityistä rahastoaan, sillä tämä voisi johtaa tarpeettomiin päällekkäisyyksiin.

1.5   Lisäksi ETSK on hyvin huolissaan ehdollisuusperiaatteesta (etenkin makrotaloudellisista ehdoista) esitetyistä ehdotuksista ja suhtautuu niihin varauksellisesti. Ehdollisuus ei saa pohjautua rankaisumentaliteettiin tai olla ojennuskeino, vaan sen perustana tulee olla vastuullisuus ja palkitseminen, jotta ei heikennetä ja kyseenalaisteta lähentymistavoitetta.

1.6   ETSK katsoo, että erilaisten rahastojen koordinointia sekä koko koheesiopolitiikan ja EU:n muun talouspolitiikan – myös YMP:n – keskinäistä koordinointia on ehdottomasti parannettava vahvistetussa yhteisen finanssipolitiikan kehyksessä. Tämä tuottaisi kerrannaisvaikutuksia ja tehostaisi investointeja. Olisi päädyttävä tarkoituksenmukaisesti siihen, että talouspoliittista – myös koheesiopolitiikkaan liittyvää – yhteistyötä lujitetaan, jotta tuloksena olisi ainakin euroalueen ”yhteinen taloushallinto”, jota ETSK on vaatinut moneen otteeseen. Joulukuussa 2011 pidetyssä huippukokouksessa ei vielä ratkaistu tätä kysymystä, mikä oli virhe.

1.7   Lisäksi on parannettava komission, jäsenvaltioiden ja alueiden välistä – nykyisin epätasapainoista – institutionaalista kumppanuutta, jossa komission olisi jälleen omaksuttava tukijan ja opastajan rooli. Kumppanuuden jokaiseen vaiheeseen tulee nivoa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määritelty kumppanuus, joka vielä nykyään jää usein luonteeltaan neuvojen antamiseksi tai tiedon jakamiseksi. Tulee määritellä EU:n laajuisesti sovellettavat käytännesäännöt sekä parametrit kumppanuuden tuottaman lisäarvon määrittämiseksi.

1.8   ETSK pitää ehdottoman ensisijaisena koheesiorahastoon ja kaikkiin rakennerahastoihin liittyvien toimien yksinkertaistamista kaikissa vaiheissa etenkin vähentämällä hallinnollista taakkaa niin, että määritellään tietyntyyppisille hankkeille mahdollisesti kiinteä tukimäärä. Joka tapauksessa olisi sovellettava kertaluonteisuuden periaatetta.

1.9   Koheesiopolitiikka on kriisistä eniten kärsiville jäsenvaltioille yksi tärkeimmistä käytettävissä olevista välineistä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä kasvun elvyttämiseksi ja sen pysyvyyden varmistamiseksi.

1.10   Yhteisrahoitus. Yhteisrahoituskriteereitä tulee arvioida tarkemmin ja tarkistaa, sillä ne tulisi kytkeä alueellisten yhteisöjen tosiasialliseen taloustilanteeseen, jotta heikoimmassa asemassa olevat eivät jäisi paitsi kaikesta rahoituksesta.

1.11   ETSK katsoo, että nykyisessä tilanteessa, joka on sidoksissa uudistuksiin ja velkasaneeraukseen ja pohjautuu kaksijakoiseen politiikkaan (ensin tiukat säästötoimet pelotteena, sitten kasvu), ei ole mahdollisuuksia harjoittaa investointi- ja kasvupolitiikkaa. Komitea katsoo myös, että kasvun ja tiukkojen säästöjen olisi edettävä käsi kädessä. Koheesiopolitiikkaa kannattaisikin kehittää tähän suuntaan, ja sen avulla voitaisiin esimerkiksi tukea tekniikkaan vahvasti suuntautuneita yrityksiä, jotka vaikuttavat voimakkaasti nuorten työllisyyteen.

1.12   ETSK:n mielestä EU:ssa harjoitettava talouspolitiikka (ankarat säästöt, maiden talousrajoitteet, EU:n talousarvion rajat, finanssipoliittinen sopimus, EKP:n rajat jne.) on johtamassa taantumaan, jolla voi olla ennakoimattomia vaikutuksia. Tarvittaisiin kuitenkin juuri päinvastaisia toimia: vähintäänkin samanaikaisesti – ellei aivan ensimmäiseksi – olisi tuettava kasvua ja työllisyyttä tekemällä kunnianhimoisempi ja vahvempi ehdotus. Tämänsuuntaista kehitystä voidaan tukea merkittävästi juuri rakennerahastojen (ja tilapäisesti osittain myös YMP:hen liittyvien rahastojen) avulla, kuten todettiin myös 30. tammikuuta 2012 pidetyssä huippukokouksessa, vaikkakin rajoitetusti.

1.12.1   Tulee siis käynnistää eurooppalainen kasvusuunnitelma (New Deal) (1) mittavine kohdennettuine hankkeineen, joihin osallistuu EU:n talouden melko pikaiseen elvyttämiseen pystyviä avainaloja. Suunnitelman tulisi katsoa täydentävän Eurooppa 2020 -strategiaa, jolla pyritään ennemminkin keskipitkän aikavälin tuloksiin. Suunnitelmasta voidaan todeta seuraavaa:

Se voidaan rahoittaa ottamalla välittömästi käyttöön vuosilta 2007–2013 yli jäävät määrärahat ja niiden lisäksi heti kun mahdollista osa vuosiksi 2014–2020 kaavailluista määrärahoista tietyksi ajaksi.

Se voidaan panna toimeen heti toteutettavissa olevien hankkeiden avulla soveltaen nopeutettua, toissijaisuusperiaatteeseen pohjautuvaa menettelyä tai muuttamalla nykyisiä asetuksia ”tilapäisesti” radikaalilla tavalla niin, että ne mahdollistavat suunnitelman nopean täytäntöönpanon.

Suunnitelmaa voidaan tukea ja vahvistaa EIP:n toimilla laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja (uuden asetuksen 87 artikla). Näin saataisiin aikaan sijoituksiin kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia, sillä toimenpide houkuttelisi pääomaa unionin ulkopuolelta ja vaikuttaisi myönteisesti valtionvelkoihin ja euroon vahvistaen sitä.

1.12.2   Tätä kasvusuunnitelmaa olisi sovellettava samoin kriteerein ainakin tulevan ohjelmakauden ensimmäisten kolmen vuoden ajan.

2.   Johdanto

2.1   ETSK on kiinnittänyt useissa aiemmissa lausunnoissaan huomiota taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävän politiikan sekä yhteisvastuun periaatteisiin ja merkitykseen sellaisina kuin ne on kirjattu perussopimuksiin. Niihin on viitattu usein myös komission asiakirjoissa.

2.1.1   Kyseiset periaatteet ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan, ja nykyään niihin kohdistuu ehkä ennennäkemättömän suuria uhkia, joiden veroisia ei aiheuttanut edes laajentumispolitiikka, jonka yhteydessä EU:n vanhat jäsenvaltiot pelkäsivät menettävänsä varoja ja uudet jäsenvaltiot kantoivat huolta siitä, etteivät ne saa riittävästi rahoitusta voidakseen vastata koheesiovaatimuksiin.

2.2   Komitea pitää kuitenkin myönteisenä, että komissio on pyrkinyt ottamaan huomioon erilaiset asetusten muuttamiseen liittyvät taustatekijät, kuten ehdotuksen EU:n tulevasta talousarviosta, Eurooppa 2020 -strategian ja valtionvelkakriisin, johon on jouduttu sisämarkkinoiden ja niiden myötä myös unionin olemassaolon kovalle koetukselle panevan finanssikriisin jälkeen.

3.   Uusi koheesiopolitiikka: tausta, ongelmakysymykset, huomiot ja strategiset näkökohdat

3.1   Kuten tiedetään, komissio on hyväksynyt kesäkuun 2011 jälkeen monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuspaketin, joka muodostaa pohjan EU:n rahoitukselle vuosina 2014–2020. Kehyksen on tarkoitus edistää ensisijaisesti Eurooppa 2020 -strategiaa, ja siihen liittyen saataneen talousarvion ulkopuolista lisärahoitusta mahdollisesti esim. EIP:n kautta (hankejoukkolainat ja/tai euro-obligaatiot).

3.2   Lisäksi tulee ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot joutuvat talouskriisin takia toteuttamaan hyvin ankaria tervehdyttämistoimenpiteitä ja sen vuoksi jäädyttämään julkiset ja yksityiset infrastruktuuri-investoinnit, millä on vakavia seurausvaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Suunnitteluvaiheessa jäsenvaltiot päätyvät myös suosimaan ”kansallisia hankkeita” rajatylittävien, eurooppalaista lisäarvoa tuottavien hankkeiden sijasta.

3.3   Tausta, jota vasten uusista koheesiopolitiikkaa koskevista asetuksista keskustellaan, on siis hyvin erityinen ja poikkeuksellinen, ja siihen olisi asennoiduttava tämä tosiseikka huomioiden. Olisi esimerkiksi arvioitava, pidetäänkö koheesiopolitiikka näin sirpaleisena ja onko ehtojen asettaminen riittävää ja järkevää koheesion parantamiseksi ja kriisistä eniten kärsivien jäsenvaltioiden auttamiseksi.

3.4   Koska unioni on äärimmäisissä vaikeuksissa ja kasvun edistämiseksi on vain vähän resursseja, olisi ehkä parempi sitä vastoin pidättyä juoksemasta asetusten ja valvonnan perässä; niiden määrä olisi puolitettava, jotta jo käynnistetyt hankkeet voidaan saattaa päätökseen. Resursseja tulee hyödyntää ja järkeistää uuden eurooppalaisen kasvusuunnitelman, eurooppalaisen New Dealin  (2), avulla.

3.5   Ellei EU:n nykyiseen strategiaan – johon 8.–9. joulukuuta 2011 pidetyssä huippukokouksessa ei puututtu – tehdä radikaaleja muutoksia, myös koheesiopolitiikka muuttuu perinpohjaisesti. Kaikkein huolestuttavinta on, ettei se pysty enää täyttämään ensisijaista tehtäväänsä, joka on EU:n alueiden välisten taloudellisten ja sosiaalisten erojen pienentäminen, vaan erot tulevat päinvastoin kasvamaan julkistalouden alijäämän pienentämiseen tähtäävien politiikkojen taantumavaikutusten takia. EU tarvitsisikin radikaalia muutosta ja yhtenäistä taloushallintoa.

3.6   ETSK:n päähuomiot menettelytavoista, joita komissio esittää ehdotuksessaan koheesiopolitiikan hoitoa vuosina 2014–2020 koskevien asetusten uudistamisesta etenkin kaikkiin yhteisen strategiakehyksen rahastoihin sovellettavien yhteisten säännösten osalta, ovat seuraavat:

3.6.1   Yhteisen strategiakehyksen määrittely: ETSK odottaa tilaisuutta tarkastella yhteistä strategiakehystä käsittelevää uutta ehdotusta, joka komission on määrä esittää vuonna 2012. Toistaiseksi on kuitenkin määrittelemättä mm. Eurooppa-neuvoston 7. joulukuuta 2011 koheesiopolitiikasta käymien keskustelujen perusteella, millä tavoin komissio aikoo nivoa ”älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteet – – EAKR:n, koheesiorahaston, ESR:n, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston keskeisiksi toimenpiteiksi” (3).

3.6.1.1   ETSK on kiinnittänyt aiemmissa lausunnoissaan huomiota siihen, että koheesiopolitiikan ominaispiirteiden, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltioiden sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, tulee säilyä ennallaan, vaikka sitä mukautetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja sen tulee olla yhdenmukainen kyseisten tavoitteiden kanssa.

3.6.1.2   Mainittujen tavoitteiden nivominen toisiinsa on keskeistä Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen kannalta. Komissio ei ole kuitenkaan vielä tehnyt selväksi, miten yhteisen strategiakehyksen strategioiden ja kansallisella tasolla toteutettavien uudistusohjelmien yhteennivominen toteutetaan sujuvasti, koordinoidusti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

3.6.2   Kumppanuussopimus: ETSK yhtyy Euroopan parlamentin ja alueiden komitean esittämään näkemykseen, jonka mukaan sopimus tulee neuvotella ensin jäsenvaltioiden ja alueiden kesken, ja jäsenvaltioiden tulee tämän jälkeen keskustella siitä komission kanssa.

3.6.2.1   ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden kanssa käynnistettävissä neuvotteluissa tulee soveltaa komission ehdottamaa monitasoista hallintotapaa, mutta komitea kehottaa myös määrittelemään paremmin (jäsenvaltio- ja paikallistason) institutionaaliset toimijat, joiden on tarkoitus laatia ja allekirjoittaa kumppanuussopimukset komission kanssa, sekä laajentamaan kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista kyseisten asiakirjojen laadintaan.

3.6.3   Temaattinen keskittäminen: ETSK yhtyy komission ehdotukseen, jonka mukaan koheesiopolitiikan avulla rahoitettavien toimenpiteiden määrää tulee vähentää ja taloudelliset resurssit tulee keskittää strategisiin hankkeisiin, joiden katsotaan olevan ratkaisevan tärkeitä koheesion ja talouskehityksen jatkuvuudelle heikommin kehittyneillä alueilla, siirtymäalueilla ja kehittyneemmillä alueilla.

3.6.3.1   Niiden aihepiirien valinta, joihin tulevana seitsenvuotisena ohjelmakautena investoidaan, tulee jättää jäsenvaltioiden päätösvaltaan; päätös tulee tosin tehdä yhdessä komission kanssa sen jälkeen, kun on arvioitu tarkasti ehdotusten yhteneväisyyttä Eurooppa 2020 -strategian kanssa.

3.7   Ehdollisuus: ETSK toteaa, että tämä on yksi niistä kysymyksistä, joissa EU:n elinten (parlamentti, neuvosto, alueiden komitea jne.) näkemykset eroavat eniten komission ehdotuksesta, ja katsoo, ettei ehdollisuuden merkitystä, tarkoitusta ja soveltamistapaa ole selvitetty riittävästi. Osa ennakkoehtoja koskevista ehdotuksista on asianmukaisia ja niihin tulisi lisätä sosiaaliset ehdot, mutta ETSK ei sitä vastoin pidä hyväksyttävänä makrotaloudellisia ehtoja sellaisina kuin ne on esitetty.

3.7.1   Koska komission tulee taata, että rakennerahastovaroja käytettäessä noudatetaan unionin asetuksissa määriteltyjä periaatteita, tavoitteita ja määräaikoja, ETSK katsoo, että komission tulee tarkistaa ehdotustaan seuraavien huomioiden valossa:

Ehdollisuus on väline, joka tulee suunnitella ja jota tulee kehittää metodologisesti niin, että jäsenvaltioita autetaan hyödyntämään resursseja komission määrittelemillä tavoilla. Sitä ei tule käyttää jäsenvaltioiden ”rankaisemiseen”.

Ehdollisuusperiaatteita (ennakkoehdot, makrotaloudelliset ehdot) pohdittaessa päähuomio tulee siis kiinnittää toimenpiteisiin, joiden avulla jäsenvaltioita voidaan kannustaa parantamaan (tehostamaan) ja jouduttamaan EU:n keskiarvosta eniten poikkeaville alueille osoitettujen varojen hyödyntämistä.

Komission tulee kiinnittää enemmän huomiota etenkin ohjelmien valmisteluvaiheeseen, jossa tehdään strateginen ohjelmatyö ja määritellään painopisteet sekä kansallisten elinten ja alueellisten elinten velvollisuudet aluekehitystavoitteisiin tähtäävässä toiminnassa. Komission olisi autettava maita ja alueita nykyistä aktiivisemmin varojen hyödyntämisessä.

Huomiota tulee kiinnittää myös ennakkoehtojen tarkastamisvaiheeseen, jossa tulee varmistaa, että jäsenvaltioilla on tarvittavat edellytykset taata suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden noudattaminen koheesiopolitiikan toteutuksessa. ETSK haluaa tässäkin yhteydessä korostaa, että ehdollisuusperiaatetta tulee hyödyntää käypänä välineenä jäsenvaltioiden kannustamiseksi rakennerahastosäännösten asianmukaiseen soveltamiseen. Rankaisutoimia voidaan toteuttaa vain aivan poikkeuksellisissa tapauksissa, jos jäsenvaltio ilmeisesti ja toistuvasti pyrkii viivästyttämään komission vaatimia uudistuksia.

3.7.2   Mitä tulee makrotaloudelliseen ehdollisuuteen, ETSK yhtyy EP:n ja eräiden jäsenvaltioiden ilmaisemaan pelkoon siitä, että alueita ja unionin ohjelmien edunsaajia voitaisiin rangaista julkisen velan supistamiseen tähtäävien valtionhallinnon toimien puutteellisuuden tai tehottomuuden takia. Tulee löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotta vastuu valtiotason finanssipolitiikasta ei lankeaisi alueellisille elimille ja toimijoille, jotka eivät voi vaikuttaa kyseisiin päätöksiin. Tätä varten olisi tehostettava jäsenvaltioiden välistä ja sisäistä koordinointia.

3.8   Koheesiopolitiikassa tulee siis käsitellä ehdollisuuden lisäksi eräitä keskeisiä seikkoja, jotka koskevat kaikkia rahastoja. Näitä ovat erityisesti

rahastojen koordinointi ja täydentävyys sekä rahastojen ja EU:n talouspolitiikan muiden alojen välinen koordinointi

koheesiopolitiikkojen institutionaalinen yhteensovittaminen mm. tiiviimmän yhteistyön avulla

menettelyjen ja säännösten – jotka ovat nykyisin monimutkaisia – huomattava yksinkertaistaminen kaikissa vaiheissa

aito ja tuloksellinen sosioekonominen kumppanuus (institutionaalisen kumppanuuden lisäksi)

yhteisrahoituksen mukauttaminen alueellisten yhteisöjen olosuhteiden perusteella

komission roolin uudistaminen ja Euroopan tai makroalueiden kannalta merkittävien hankkeiden priorisointi

varojen myöntäminen tehokkuuden ja vaikuttavuuden johdosta (”palkkiovaranto”); tämä saattaa lisätä hallintotaakkaa ja viivästyttää varojen ohjaamista välttämättömiin koheesiohankkeisiin

arvonlisäveron sovellettavuus.

4.   Koheesiorahaston päätavoitteet

4.1   Koheesiorahasto perustettiin vuonna 1993 niitä jäsenvaltioita varten, joiden bruttokansantulo (BKTL) on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta. Rahaston pääkohteita ovat liikenne- ja ympäristöinfrastruktuurit sekä energiatehokkuus ja uusiutuvat energiamuodot. Investointeja tehdään näin ollen Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen rakentamiseen sekä energiatehokkuuden, uusiutuvan energian käytön ja julkisen liikenteen edistämiseen.

4.2   Koheesiorahaston osuus kaikista koheesiopolitiikan menoista on noin 18 prosenttia, ja sen avulla toteutetaan kyseistä politiikkaa perussopimusten mukaisesti. On kuitenkin syytä korostaa, että tulokset ovat ulottuneet koheesiopolitiikkaa laajemmalle, sillä koheesiorahasto on hyödyttänyt investointeja edistäen kasvua ja työllisyyttä rahastotoimien toteuttamisalueilla, vaikka hajanaisuus onkin ollut suurta rahoitettujen hankkeiden liian suuren määrän takia (1 192 hanketta vuosina 2000–2006).

4.3   Ehdotettu uusi asetus on sisällöltään varsin köyhä. Ehdotetussa 2 artiklassa määritellään vain rahaston toiminta-alat kahden luettelon avulla: toisessa mainitaan tukikelpoiset toimet ja toisessa – kummallista kyllä – toimet, joita ei rahoiteta. Tällaisia ovat esimerkiksi ydinvoimaloiden käytöstäpoisto ja asuntorakennuksiin liittyvät toimet. Ehdotetussa 3 artiklassa esitetään investointiprioriteetit: neljä toiminta-alaa, jotka eritellään tarkemmin selostamatta kuitenkaan, onko kyse pelkistä esimerkeistä vai määräyksistä, vaikka tällaiset tiedot joustavoittaisivat ja helpottaisivat varojen hyödyntämistä. Ehdotetussa 4 artiklassa ja siihen liittyvässä liitteessä käsitellään indikaattoreita.

4.4   Koheesiopolitiikka on kriisistä eniten kärsiville jäsenvaltioille yksi tärkeimmistä käytettävissä olevista välineistä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä kasvun elvyttämiseksi ja sen pysyvyyden varmistamiseksi.

5.   Huomioita ehdotetusta uudesta asetuksesta

5.1   Komitea esittää kohdan 3.3 huomioiden lisäksi kommentteja lähinnä hankkeiden valintakriteereistä, Verkkojen Eurooppa -välineelle keskeisten liikenneverkkojen rahoittamiseksi osoitetuista varoista sekä indikaattoreista.

5.2   ETSK toteaa rahoitettavien hankkeiden valinnan osalta, että hankkeiden tulee noudattaa EP:n ja neuvoston kyseisille aloille (Euroopan laajuiset liikenneverkot, ympäristöhankkeet ja energia-alan hankkeet) määrittelemiä suuntaviivoja ja olla yhdenmukaisia niiden kanssa. Komitea katsoo, että komission olisi määriteltävä, millaisiin nimenomaisiin toimiin voidaan saada rahoitusta koheesiorahastosta, ja määriteltävä myös kriteerit, joiden perusteella rahoitusta saavat jäsenvaltiot voivat valita koheesiorahaston tavoitteiden saavuttamista parhaiten palvelevat hankkeet (tavoitteiden määrä – yksitoista! – on kuitenkin liian suuri).

5.3   ETSK katsoo erityisesti, että rahastojen ohjelmatyön aiemmissa vaiheissa käytettyjä koheesiorahaston varoja on jaettu liian moniin hankkeisiin ja että toivotut kokonaisvaikutukset liikenneinfrastruktuurin vahvistumiseen ovat tämän takia heikentyneet. Eri jäsenvaltioiden tilanteet olisi otettava huomioon, jotta sekä liikenne- että ympäristö- ja energia-alalla voitaisiin valita tarkemmin ja keskitetymmin hankkeita, jotka ovat laajempia ja vaikutuksiltaan vahvempia. Näin voitaisiin tehokkaammin edistää unionin alueiden välillä edelleen esiintyvien infrastruktuurierojen umpeenkuromista.

5.4   Verkkojen Eurooppa -välineelle (Connecting Europe Facility) on osoitettu liikenne-, energia- ja viestintäalan hankkeiden rahoittamiseksi yhteensä 50 miljardia euroa. Tästä summasta 10 miljardia euroa saadaan koheesiorahastosta, jonka avulla pyritään samoihin tavoitteisiin (suhteellisuusperiaate). ETSK katsoo, että tätä päätöstä olisi perusteltava tarkemmin, sillä siinä ei esitetä, miksi komissio on päätynyt

luomaan uuden rahaston, jota hallinnoi keskitetysti toimeenpanovirasto, jonka on koordinoitava toimiaan niin, että se ottaa huomioon kaikki muut alaan liittyvät – sekä EU- että jäsenvaltiotason – strategiset ohjelmat sekä koheesiopolitiikan yhteisen strategiakehyksen ja jäsenvaltioiden kanssa solmitut kumppanuussopimukset. Näihin liittyvien toimien ja toimivaltuuksien limittyminen ei siis tunnu tarpeelliselta.

osoittamaan kyseiseen rahastoon varsin suuret resurssit, vaikka ne ovatkin vaatimattomat komission omiin arvioihin verrattuna ja välttämättömiä tulevien tarpeiden tyydyttämiseksi tavara- ja matkustajaliikenteen alalla (500 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä), energia-alalla (1 500 miljardia euroa vuosina 2010–2030) ja viestintäalalla (250 miljardia euroa). Varat otetaan rakennerahastoista ja suppeammassa määrin koheesiorahastosta. Tämä vähentäisi liikenne- ja ympäristöinfrastruktuurin kehittämiseksi käytettävissä olevia määrärahoja ja aiheuttaisi turhia hankaluuksia. Kun otetaan huomioon, että lukuisat alueet voivat saada kyseistä rahoitusta, näillä resursseilla ei voitane tuottaa komission toivomia kerrannaisvaikutuksia (uusia hankkeita ja uutta rahoitusta myös yksityisiltä tahoilta), ja lopputuloksena saattaa olla, että rahastotoimet pirstaloituvat entistä enemmän. Toivotun vaikutuksen saavuttaminen edellyttää komitean mielestä myös yksityissektorin resurssien hyödyntämistä sekä pirstaloitumisen välttämistä.

5.5   ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan indikaattorien käyttöönottoon mutta pitää niitä varsin yleisluonteisina ja riittämättöminä. Esimerkiksi ympäristövaikutuksesta ei todeta mitään, ja ehdotuksessa viitataan vain määriin (indikaattorit): jätteen määrään, rakennettujen tiekilometrien määrään jne.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ks. ETSK:n lausunto ”Talouskasvu ja valtionvelka EU:ssa: kaksi innovatiivista ehdotusta”, EUVL C 143, 22.05.2012, s. 10).

(2)  Ks. edellinen alaviite.

(3)  COM(2011) 615 final – 2011/0276 COD.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Täysistunnossa hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Reet Tederin esittämä muutosehdotus 1

Kohta 1.11

Muutetaan.

ETSK:n mielestä aivan ensimmäiseksi – olisi tuettava kasvua ja työllisyyttä tekemällä kunnianhimoisempi ja vahvempi ehdotus. Tämänsuuntaista kehitystä voidaan tukea merkittävästi juuri rakennerahastojen (ja tilapäisesti osittain myös YMP:hen liittyvien rahastojen) avulla, kuten todettiin myös 30. tammikuuta 2012 pidetyssä huippukokouksessa, vaikkakin rajoitetusti.

Perustelu

Väite, jonka mukaan asianmukaisen ja sääntöjen mukaisen varainhoidon vaatiminen jäsenvaltioilta johtaa taantumaan, ei pidä paikkaansa. Komitean ei tulisi lausunnossaan vastustaa jäsenvaltioiden toimia julkisen talouden tervehdyttämiseksi.

Äänestystulos

Puolesta

:

78

Vastaan

:

98

Pidättyi äänestämästä

:

18


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/44


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta”

COM(2011) 614 final – 2011/0275 COD

2012/C 191/08

Esittelijä: Etele BARÁTH

Euroopan parlamentti päätti 25. lokakuuta 2011 ja neuvosto 27. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 178 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta

COM(2011) 614 final – 2011/0275 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 178 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Lausunnon päätelmät ja pohdinnan aiheet

1.1   Komission 6. lokakuuta 2011 esittämissä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaa koskevissa lainsäädäntöehdotuksissa (nk. ”koheesiopaketti”) ehdotetaan suuria muutoksia koheesiopolitiikan suunnittelu- ja toteutustapaan. Tämän politiikanalan sekä yhden sen tärkeimmistä välineistä eli Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ensisijaisena tavoitteena on käyttää investointeja keinona saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. EAKR:n investointien tulee siis hyödyttää kaikkia EU:n kansalaisia.

1.2   On kuitenkin tärkeää muistaa rahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetussa asetuksessa (asetus yhteisistä säännöistä) vahvistetut säännöt, joista osa liittyy suoraan EAKR:oon. Seuraavat yleiset tekijät vaikuttavat merkittävästi EAKR:n rahoituksen käyttöön:

rahoituksen keskittäminen aiempaa harvempiin painopistealoihin

painopistealojen sitominen tiiviimmin Eurooppa 2020 -strategiaan

keskittyminen tuloksiin

sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistyksen seuraaminen

rahoituksen ehtojen lisääminen

toteutuksen yksinkertaistaminen.

Rahoituksen käyttöön vaikuttavat kuitenkin myös erityiset säännökset, joilla esimerkiksi edistetään aiempaa yhdennetympää lähestymistapaa tai säännellään rahoitusvälineiden käyttöä aiempaa suoremmin.

1.3   Lisäksi on pidettävä mielessä, että Euroopan komissio esitti 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi eli Euroopan unionin seuraavan ohjelmakauden talousarvioksi. Myös ETSK on antanut lausuntoja unionin omista varoista.

1.4   Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä antamassaan lausunnossa (1) ETSK esitti tärkeitä kannanottoja, jotka koskevat koko koheesiopakettia. Tässä lausunnossa yhdytään täysin kyseisiin viesteihin ja käytetään niitä lähtökohtana tarkasteltaessa erikseen EAKR:a.

1.4.1   Kumppanuus

1.4.1.1   ETSK on vahvasti sitä mieltä, että todellinen kumppanuusyhteistyö, jonka mukaisesti EU:n koheesiopolitiikan hankkeiden valmisteluun, toteutukseen ja jälkiarviointiin osallistuvat kaikki yhteisiä sääntöjä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määritellyt kumppanit, myötävaikuttaa suoraan niiden onnistumiseen. Tästä syystä komitea on tyytyväinen siihen, että komission ehdotusten 5 artiklan 1 kohdassa määritellään erilaisia kumppaneita ja että kumppanuudesta tulee pakollinen vaatimus EU:n koheesiopolitiikassa.

1.4.1.2   ETSK panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan tukea paitsi korostamalla eurooppalaista identiteettiä myös ottamalla yhteisiä sääntöjä koskevan asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa määritellyt kumppanit mukaan hankkeisiin, jolloin hankkeista tulee tehokkaampia.

1.4.1.3   ETSK on erittäin huolissaan siitä, että neuvostosta tulevien merkkien perusteella eräät jäsenvaltiot näyttävät rajoittavan kumppanuusperiaatetta. Komitea kehottaakin komissiota ja Euroopan parlamenttia puuttumaan asiaan.

1.4.1.4   ETSK katsoo, että säädösehdotus, mikäli se hyväksytään, on toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä EAKR:n tehtävät on vahvistettu perussopimuksissa ja politiikkaa toteutetaan yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti ja jäsenvaltioiden ja alueiden toimielinten toimivaltaa kunnioittaen.

1.4.2   Ehdot

1.4.2.1   ETSK katsoo, että ehdollisuuden käyttäminen nykyistä enemmän EU:n koheesiopolitiikassa johtaa kohdennetumpiin ja todellisiin, pysyviin tuloksiin. ETSK on monissa analyyseissaan käsitellyt täytäntöönpanon ehdollisuuteen liittyviä asioita. Ehtojen asettamisen tulisi samalla merkitä toiminnan tehostamista, laadun parantamista ja olennaista yksinkertaistamista.

1.4.2.2   Ennakkoehtojen asettamiseen yhteydessä tulee varmistaa kumppanuusperiaatteen asianmukainen täytäntöönpano.

1.4.2.3   ETSK ei kannata nykyisessä muodossaan ehdotuksia makrotaloudellisista ehdoista, sillä ne antavat väärän signaalin ja viime kädessä rankaisevat alueita ja kansalaisia, joita ei pitäisi syyttää valtiotason makrotalouden ylilyönneistä.

1.4.3   Yksinkertaistaminen

1.4.3.1   ETSK antaa arvoa komission pyrkimyksille yksinkertaistaa menettelyjä EU:n koheesiopolitiikassa ja siihen liittyvillä aloilla. Menettelyt ovat silti vieläkin liian monimutkaisia.

1.4.3.2   Jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaiset painottavat liikaa tilintarkastuksia ja menettelyjä ja rajoittavat näin pk-yritysten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta, kun hallinnollisten asioiden hoitamiseen kuluu liikaa voimavaroja. Säännösten monimutkaistamista on ehdottomasti vältettävä kaikilla tasoilla.

1.4.3.3   ETSK kannattaa varauksetta pyrkimyksiä koordinoida Eurooppa 2020 -strategiaa ja EU:n koheesiopolitiikkaa sekä keskittyä entistä enemmän keskeisiin aihealueisiin ja mahdollisimman nopeasti myös tuloksiin.

1.4.3.4   ETSK on täysin samaa mieltä myös tarpeesta yksinkertaistaa rahoitukseen, hallintoon, seurantaan ja menettelyihin liittyviä sääntöjä, joita sovelletaan rakennerahastojen käytön yhteydessä.

1.4.4   Politiikan koordinointi

1.4.4.1   ETSK pitää tervetulleina myös komission ehdotuksia temaattisesta keskittämisestä, jotta saadaan vähennettyä toiminnan pirstoutumista.

1.4.4.2   ETSK suosittaa kuitenkin, että temaattiseen keskittämiseen suhtaudutaan joustavammin pääasiassa siksi, että alueellisen lähestymistavan soveltaminen olisi helpompaa ja politiikka tehokkaampaa.

1.4.4.3   ETSK pitää yhteistä strategiakehystä merkittävänä välineenä, jonka avulla voidaan koordinoida rakennerahastojen toimintaa, mutta harmittelee, ettei se nykyisessä muodossa voi antaa lausuntoa yhteisestä strategiavälineestä.

1.4.5   Rahoitus ja rahoitussuunnittelu

1.4.5.1   ETSK on vakaasti sitä mieltä, että jokaisella koheesiorahoitukseen käytetyllä eurolla tulisi saada aikaan mahdollisimman suuri vaikutus.

1.4.5.2   Viidettä koheesiokertomusta koskevien julkisten kuulemisten tulokset osoittavat, että rahoituksen keskittämisajatuksesta ollaan samaa mieltä. ETSK katsoo, että tietyistä aiheista esitetyt huolenaiheet ovat perusteltuja ja niihin on löydettävä vastaus ennen uuden yleisasetuksen voimaantuloa.

1.4.5.3   Tarvitaan takeita sen varmistamiseksi, ettei liiallinen keskittyminen eikä etenkään 11 temaattisen tavoitteen sekä tiettyihin ensisijaisiin temaattisiin tavoitteisiin (esim. energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet, tutkimus ja innovointi, pk-yritysten tukeminen) osoitettavan prosentuaalisen minimirahoitusosuuden kaavamainen tulkinta estä paikallisiin ja alueellisiin eroihin perustuvien kehittämishankkeiden tukemista.

1.4.5.4   ETSK on usein korostanut, että Eurooppa 2020 ja koheesiopolitiikka täydentävät toisiaan. Unioni tarvitsee kuitenkin enemmän resursseja voidakseen koordinoida vakauspolitiikkaa (joka edellyttää rakenneuudistuksia), koheesiopolitiikkaa (jossa tavoitteena on lähentyminen) ja kasvustrategioita.

1.4.5.5   Tätä varten olisi hyödynnettävä enemmän Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja, kuten viimeaikaisissa ETSK:n lausunnoissa on esitetty.

1.4.5.6   ETSK ehdottaa myös, että tutkitaan tarkasti mahdollisuutta käyttää tulevaa koheesiorahoitusta varten varattuja varoja sekä nykyisen ohjelmakauden käyttämättä jääneitä varoja Euroopan talouskasvun vauhdittamiseksi pikaisesti.

2.   Yleishuomioita ja suosituksia

2.1   ETSK antaa arvoa erittäin yksityiskohtaiselle ja vaivalloiselle valmistelutyölle, jonka Euroopan komissio on tehnyt koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanosääntöjen valmistelemiseksi vuosiksi 2014–2020.

2.2   ETSK on monissa tutkimuksissaan ja lausunnoissaan esittänyt huomioita neljännen ja viidennen koheesiokertomuksen sisällöstä, rakennerahastojen käytöstä viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä niiden tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Monet kommenteista on otettu huomioon suunniteltaessa koheesiopolitiikkaa vuosiksi 2014–2020.

2.3   Komission ehdotukset rakennerahastojen käyttöä vuosina 2014–2020 koskeviksi yleisiksi säännöiksi on julkaistu ajankohtana, jona näkemykset Euroopan yhä pahenevan kriisin luonteesta ja syistä vaihtelevat suuresti.

2.4   ETSK katsoo, että rakenneuudistukset ovat tarpeen institutionaalisessa, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa järjestelmässä nykyisen talous- ja finanssikriisin eurooppalaisten juurten vuoksi. EAKR voi edistää ratkaisevasti hyvinvointijärjestelmien kustannustehokkuuden ja kestävyyden parantamista. Tilapäisesti tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta, jotta järjestelmiä pystytään muuttamaan. ETSK toteaa, että resurssien niukkuus ja keskittämisperiaatteen soveltaminen ovat johtaneet siihen, että investoinnit, joilla tavoitellaan hyvinvointijärjestelmien infrastruktuurin rakennemuutosta, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota myös siihen, että ilman tällaisia investointeja koheesiopolitiikan vaikutus järjestelmiin jää rajalliseksi.

2.5   Kriisin seurauksena sekä julkiset että yksityiset resurssit ovat vähissä, ja tämä saattaa vaikeuttaa tarvittavan osarahoituksen löytämistä toimenpiteisiin, jotka ovat olennaisia haluttujen muutosten aikaansaamiseksi. ETSK katsoo, että joustava, vastuullinen lähestymistapa yhteisrahoitustasoihin ja ehdollisuuslausekkeisiin parantaisi mahdollisuuksia saada rahastoista rahoitetuilla toimenpiteillä kestäviä vaikutuksia aikaan.

2.6   Eurooppa 2020 -strategia ja siihen pohjautuva ehdotus EAKR-asetukseksi heijastavat taloudellista lähestymistapaa, jossa sovitetaan yhteen hitaasti kasvavien, merkittävää tutkimus- ja kehittämiskapasiteettia omaavien kehittyneiden talouksien mahdollisuudet ja tarpeet. Tutkimus, kehittäminen ja innovointi ovat kehittyneissä maissa kiistatta tärkeässä asemassa talouskasvun kannalta. Kilpailukyvyn varmistamisessa, joka ei sinänsä ole ristiriidassa koheesiopolitiikan kanssa, ei kiinnitetä näihin asioihin yhtä paljon huomiota.

2.7   Koheesiopolitiikan on tarkoitus olla ensisijainen investointi-instrumentti, jolla tuetaan Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvia unionin prioriteetteja. Toteutuksessa keskitytään valtioihin ja alueisiin, jotka tarvitsevat apua kipeimmin. ETSK kannattaa periaatteessa tätä lähestymistapaa, mutta haluaa nostaa ehdotetusta asetuksesta muutamia kohtia, jotka saattavat haitata Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista.

2.7.1   EAKR:lla voi olla tuntuva vaikutus sekä lähentymistavoitteiden saavuttamiseen että Euroopan laajuisiin kilpailukykyä koskeviin tavoitteisiin. Kun otetaan huomioon, ettei resurssien määrää pystytä merkittävästi lisäämään, ETSK katsoo, että mahdollisuuksia tarjoavat tavoitteiden tarkempi määrittely sekä sen varmistaminen, että ehdotetut ensisijaiset investointikohteet ovat tiiviimmin sidoksissa tavoitteisiin. Alueellinen lähestymistapa soveltuu hyvin tarkempien tavoitteiden määrittelyyn, joten ETSK katsoo, että Euroopan laajuisille aluepohjaisille strategioille, kuten olemassa oleville tai tuleville makroaluestrategioille, tulisi antaa enemmän painoarvoa, sillä ne näyttävät mallia aluekohtaisista tavoitteista.

2.7.2   Makrotaloudelliset ehdot saattavat jarruttaa talouskasvua ja vähentää näin saatavilla olevia välineitä. Tämä voi johtaa tuen peruuttamiseen ja peruutettujen tukivarojen jakamiseen uudelleen kehittyneempien alueiden hyväksi. Kilpailukyvyn tavoittelun ja koheesiopolitiikan välille syntyy todennäköisesti huomattavaa kitkaa. EAKR:n tehokkuutta voidaan kuitenkin parantaa yhteisistä säännöistä annetun asetuksen liitteessä IV lueteltujen temaattisten ja institutionaalisten ennakkoehtojen avulla.

2.7.3   Erityistarkoituksiin varattava 50 prosentin osuus EAKR:n rahoituksesta saattaa eräissä vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa ja alueilla johtaa tehokkuuden heikentymiseen. Tähän voi olla syynä se, että ”pakolliset” investointitavoitteet eivät välttämättä sovellu parhaalla mahdollisella tavalla kyseisen alueen tai jäsenvaltion optimaaliseen kehittämiseen. Näissä tapauksissa resurssien käytön tehokkuus heikkenee. On jopa olemassa vaara, ettei varoja pystytä hyödyntämään, kun kehitystä haittaavien todellisten pullonkaulojen purkamiseen tarvittavaa kriittistä massaa ei saavuteta. Lisäksi toimenpiteet, joilla ei vastata todellisiin kehittämisongelmiin, saattavat heikentää yleisön luottamusta. Kaikki nämä asiat puoltavat sitä, että alueiden erityisiä kehitystavoitteita ja -tarpeita on hallinnoitava joustavasti EAKR:n investointiprioriteettien yhteydessä.

3.   Erityishuomioita ja suosituksia

3.1   Erityiset alueelliset säännökset (kaupunkien kehittäminen, kaikkein syrjäisimmät alueet)

3.1.1   ETSK on tyytyväinen siihen, että kaupunkialueiden kestävään kehittämiseen ja kaikkein syrjäisimpiin alueisiin liittyvät erityisongelmat on otettu erikseen huomioon.

3.1.2   ETSK on tyytyväinen siihen, että on asetettu erillinen vaatimus noudattaa yhdennettyä lähestymistapaa kaupunkien kehittämisen alalla. Komitea katsoo kuitenkin, että kumppanuussopimuksessa tulisi esittää vain ohjeellinen luettelo tukea saavista kaupungeista ja varojen jakamisesta vuosittain tähän tavoitteeseen, jotta kunkin jäsenvaltio voisi hallinnoida hankkeita joustavammin. Tämä johtaisi todennäköisesti myös parempiin tuloksiin tuensaajakaupungeissa.

3.1.3   ETSK toteaa, että yhdennettyjen toimenpiteiden hallinnointiin liittyvänä vaarana on liian byrokraattisten ja kaavamaisten valinta- ja hallinnointimenettelyjen soveltaminen näihin monitahoisiin toimenpiteisiin. Se voi haitata jäsenvaltioiden ja tuensaajien kykyä hyödyntää mahdollisuudet täysimääräisesti. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot pystyvät toteuttamaan näitä yhdennettyjä toimenpiteitä ja että niistä karsitaan kaikki turha byrokratia.

3.1.4   ETSK kannattaa eurooppalaisen kaupunkialueiden kehitysfoorumin perustamista kaupunkialueiden kestävän kehittämisen alalle. ETSK ei pidä tarpeellisena, että Euroopan komissio saa oikeuden päättää foorumiin osallistuvista kaupungeista, vaan katsoo, että sovittujen kriteerien pitäisi riittää.

3.1.5   ETSK ei katso, että kaupunkialueiden kehitysfoorumia varten tulisi perustaa uusi elin, sillä tehtävät voidaan hoitaa toiminnassa olevien eurooppalaisten kaupunkien yhdistysten voimin. Komitea suosittaa, että komissio tutkii mahdollisuuksia ottaa toiminnassa olevat organisaatiot mahdollisimman tiiviisti mukaan foorumin toimintaan.

3.1.6   Kehitysfoorumi tukisi myös kaikkien sellaisten kaupunkien verkostoitumista, jotka komission aloitteesta toteuttavat innovatiivisia toimenpiteitä. ETSK:n mielestä myös jäsenvaltioryhmien tulisi komission lisäksi voida tehdä aloitteita, jotka koskevat innovatiivisia toimenpiteitä tai foorumin puitteissa toimivien verkostojen perustamista.

3.1.7   ETSK on tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan vähintään 5 prosenttia EAKR:n rahoituksesta käytetään kaupunkialueiden yhdennettyyn kehittämiseen. Tämä on tärkeä ja kannustava viesti EU:lta jäsenvaltioille ja alueille. Se, miten summa jaetaan ja miten se kytkeytyy muiden varojen käyttöön, ei kuitenkaan ole vielä selvillä.

3.1.8   ETSK katsoo, että olisi tarpeen luoda pienten, keskisuurten ja suurten kaupunkijärjestelmien määritelmä unionin tasolla. Määritelmä perustuisi Euroopan laajuiseen alueellisen kehittämisen strategiaan. Lisäksi olisi tärkeää laatia suuntaviivat taajama-alueiden monikeskuksisten verkostojen kehittämiselle Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti.

3.2   Aluekehitys

3.2.1   Kuten aiemmissakin ETSK:n lausunnoissa on todettu, paras tapa auttaa alueita kuromaan kehityseroja umpeen on alueiden välisten yhteyksien vahvistaminen ja kaikenlaisen liikkuvuuden tukeminen. Kilpailukyky paranee, kun alueelliset asuin- ja tuotantoverkostot pääsevät kehittymään. Halutuilla yhteyksillä ei kuitenkaan tarkoiteta vain liikennettä ja viestintää, ja yhteyksiin liittyvät tavoitteet vaihtelevat alueittain.

3.2.2   ETSK suosittaa, että määritellään uusi eurooppalainen kehys unionin erityisen edun mukaisia yhdennettyjä hankeideoita varten. Kehykselle asetettaisiin erityisiä alueellisia tavoitteita. Tähän uuteen eurooppalaiseen kehykseen olisi tarkoituksenmukaisinta viitata yhteistä strategiakehystä koskevassa asiakirjassa. ETSK suosittaa harkitsemaan, onko viralliselle ”eurooppalaiselle aluekehitysstrategialle” tarvetta. Makroaluestrategioiden painopistealueiden lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää Euroopan kaupunkiverkon tavoitteisiin.

3.2.3   Lisäksi olisi syytä tutkia, onko kaupunkialueen tai makroalueen yhdennetyn kehittämisstrategian yhteydessä tarpeen asettaa ja edistää uusia tavoitteita, joita ilman laajamittaisten hankkeiden kehittely saattaa estyä. Määriteltäessä tavoitteita, joiden tulisi mieluiten olla paikkakuntakohtaisia, voidaan käyttää apuna valmistelutyöhön pohjautuvia, perusteellisia asiakirjoja, joita on laadittu esimerkiksi valmisteltaessa EU:n alueellista toimintasuunnitelmaa tai ESPON-ohjelmaa.

3.2.4   Aluekehitysstrategiassa voitaisiin määritellä tavoitteita, joilla kannustetaan tekemään makroaluetasoista taloudellista ja sosiaalista yhteistyötä esimerkiksi seuraavilla aloilla:

tutkimus- ja innovointi-infrastruktuurin tukeminen (tutkimusalueet): yhteyksien luominen eurooppalaisten huippuosaamiskeskusten välille sekä osaamiskeskusten tukeminen Euroopan kehittämiskeskusten toiminnan piristämiseksi

investoinnit yritysten harjoittamaan tutkimus- ja innovaatiotyöhön, tuote- ja palvelukehittelyyn jne., paikallisten tuotantojärjestelmien (klusterien) kansainvälistäminen sekä eurooppalaisten verkostojen muodostamisen tukeminen

Euroopan laajuista liikenneinfrastruktuuriverkkoa täydentävät liikennejärjestelmät (vesivarojen hallinnointi, ympäristönsuojelu, energia, tiedotus- ja viestintäjärjestelmät jne.)

institutionaalinen verkko makroalueiden hallinnon ja monikansallisten hallintotasojen kehittämiseksi alhaalta ylöspäin.

3.2.5   ETSK odottaa tällä alalla paljon yhteistä strategiakehystä koskevilta Euroopan komission ehdotuksilta. Ne eivät ole vielä saatavilla, mutta komitea olettaa, että sitä informoidaan ja kuullaan asiassa.

3.3   Verkkojen Eurooppa

3.3.1   ETSK on usein todennut, että resursseja keskitettäessä on tarpeen osoittaa resursseja ja luoda erillinen oikeudellinen kehys monikansalliselle yhteistyölle, jotta voidaan tiivistää Euroopan sisäisiä yhteyksiä. ETSK kehottaa kuitenkin komissiota harkitsemaan Verkkojen Eurooppa -välineeseen hyväksyttävien toimenpiteiden soveltamisalan laajentamista ja välineen avaamista siten, että välineestä voidaan osarahoittaa liikenne- ja viestintähankkeiden lisäksi myös unionin erityisen edun mukaisia hankkeita. Lisäksi ETSK kehottaa ottamaan käyttöön mekanismeja, joiden avulla varmistetaan, että rahoitettavat hankkeet edistävät parempaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopassa.

3.3.2   ETSK katsoo, että olisi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista kehittää Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoituskehys, josta rahoitetaan unionin erityisen edun mukaisten hankkeiden täytäntöönpanoa tämän lausunnon 3.2.2 kohdan mukaisesti. Välineen tulisi kattaa liikenne-, energia- ja tieto- ja viestintätekniikka-aiheiset aloitteet.

3.4   Taloudelliset toiminnot

3.4.1   ETSK kannattaa sitä, että seuraavat neljä julkisten hyödykkeiden edistämisen kannalta erityisen tärkeää EAKR:n tavoitetta asetetaan etusijalle:

työllisyys, tutkimus ja kehitys sekä innovointi yritystuen avulla

investointi perusinfrastruktuuriin (esimerkiksi liikenteeseen, energiaan, ympäristösuojeluun, sosiaalialaan ja terveydenhoitoon liittyviin infrastruktuureihin)

yritysten perustaminen ja yhtä tärkeänä niiden omistuksen siirtäminen

pk-yritysten kilpailukyvyn kehittäminen niin, että mikro- ja käsiteollisuusyritykset saavat erityistukea.

3.4.2   ETSK pitää tärkeinä myös muun muassa koulutusta ja matkailun kehittämistä ja katsoo, että niiden on oltava EAKR:n tukikohteita niissä jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa ne kuuluvat erityisiin kehittämiskohteisiin.

3.4.3   ETSK on samaa mieltä siitä, että varsinkin avustuksina maksettava yritystuki on tarpeen ennen kaikkea pienille innovointiyrityksille sekä teollisen tuotannon vähenemisestä tai rakennemuutoksista kärsiville alueille. ETSK katsoo, että yrityksen käsitteen ei pitäisi rajoittua vain tiettyjen kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden pk-yrityksiin.

3.4.4   Hyvin toimivien innovaatioketjujen eli klusterien sekä paikallisten tuotantojärjestelmien yhteydessä kysymys kuuluu, olisiko niiden kannalta suotuisampaa, jos alueella vakiintuneen aseman saavuttaneisiin yrityksiin ja myös tavarantoimittajiin suhtauduttaisiin joustavammin ja korotettaisiin takaisin maksettavien tukivarojen (esimerkiksi korkotukien) osuutta tapauksissa, joissa yhdistellään eri lähteistä saatavaa rahoitusta.

3.4.5   Tähän liittyy myös kysymys siitä, onko kehittyneiden alueiden perusinfrastruktuurin tukeminen tosiaan tarpeetonta. Poikkeuksia ja joustavaa lähestymistapaa olisi harkittava esimerkiksi tapauksissa, joissa keskeisen, kehittyneemmän alueen kehittäminen on tarpeen ympäröivien alueiden kehittymisen mahdollistamiseksi.

3.4.6   Yritysten ja niiden kilpailukyvyn tukemiseksi ehdotettujen prioriteettien yhteydessä ETSK painottaa jälleen yhteisötalouden yritysten merkittävää panosta alueelliseen kehittämiseen, minkä EU:n toimielimet ovat useissa virallisissa asiakirjoissa tunnustaneet. ETSK kehottaa sisällyttämään yhteisötalouden niiden toimenpiteiden piiriin, joissa on kyse yritysten kilpailukyvystä, yrittäjyydestä, uusista liiketoimintamalleista, yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta, tutkimuksesta, teknologian kehittämisestä ja innovoinnista, työllisyyden tukemisesta, energiatehokkuuden parantamisesta ja uusiutuvista energialähteistä sekä sosiaalisesta osallisuudesta.

3.5   Rahoituskehys

3.5.1   ETSK kannattaa komission ehdotusta alueiden uudesta luokittelujärjestelmästä ja rakennerahasto-osuuksista.

3.5.2   ETSK katsoo, että osa Verkkojen Eurooppa -välineeseen tällä hetkellä varatuista EAKR:n varoista on tarpeen käyttää laajojen monikansallisten yhteyksien tukemiseen yleensä, kuten edellä kohdassa 3.2.2 ehdotetaan.

3.5.3   ETSK kannattaa komission ehdotusta vahvistaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) yhteydessä kullekin alueluokalle vähimmäisosuudet, jotta voidaan kasvattaa rahastojen panosta Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteiden saavuttamisessa. ETSK suosittaa, että ESR:lle varatut varat, jotka voidaan käyttää koulutukseen liittyvään ja sosiaaliseen infrastruktuuriin, käytettäisiin ensisijaisesti yhdennettyihin, kasvua vauhdittaviin toimenpiteisiin.

3.5.4   ETSK katsoo, että investointiprioriteettien keskittäminen kuvastaa hyvin Eurooppa 2020 -strategiaa, ja viittaa tässä yhteydessä tämän lausunnon kohtiin 1.4.5.3, 2.4, 2.5, 2.6 ja 2.7.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL ”Rakennerahastoja koskevat yleiset säännökset”, (Ks. tämän virallisen lehden sivu 30).


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/49


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta”

COM(2011) 611 final – 2011/273 COD

2012/C 191/09

Esittelijä: Viliam PÁLENÍK

Euroopan parlamentti päätti 25. lokakuuta 2011 ja Euroopan unionin neuvosto 27. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 178 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta

COM(2011) 611 final – 2011/0273 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 162 ääntä puolesta ja 5 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ETSK:n päätelmistä ja suosituksista

1.1   Euroopan komissio hyväksyi 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä kaudelle 2014–2020: Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio. Ehdotuksessaan komissio päätti, että koheesiopolitiikan tulisi pysyä olennaisena osana uutta rahoituskehystä ja että sen olisi tuettava Eurooppa 2020 -strategiaa.

1.2   Euroopan alueellinen yhteistyö on yksi koheesiopolitiikan tavoitteista. Se tarjoaa puitteet eri jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden yhteisten toimien toteuttamiselle ja toimintatapoja koskevien kokemusten vaihtamiselle.

1.3   Komissio esittää useita esimerkkejä lisäarvosta sekä kasvua ja työpaikkoja luovista investoinneista, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman EU:n talousarviosta annettavaa tukea. Toisaalta sen arvioinnissa nousevat esiin myös toiminnan hajanaisuuden ja priorisoinnin puutteen vaikutukset. Kasvuun kohdennettavat investoinnit ovat entistä tärkeämpiä aikana, jolloin julkiset varat ovat niukat jäsenvaltioissa.

1.4   Euroopan alueellinen yhteistyö on erityisen tärkeää, sillä se on luonteensa ja roolinsa vuoksi osa koheesiopolitiikkaa. Se edistää osaltaan rajatylittävää, valtioidenvälistä ja alueidenvälistä yhteistyötä.

1.5   Ehdotettu varojen jakaminen Euroopan alueellisen yhteistyön eri osatekijöiden, eli rajatylittävän, valtioidenvälisen ja alueidenvälisen yhteistyön, kesken varmistaa niiden kaikkien riittävän taloudellisen valmiuden.

1.6   ETSK on myös tyytyväinen suuntaukseen kohti alakohtaisesti keskitettyjä toimia ja investointiprioriteetteja kullakin yhteistyön osa-alalla, vaikka onkin tärkeää ottaa huomioon yksittäisten maiden ja alueiden erityispiirteet ja tarpeet.

1.7   ETSK kannattaa ja tukee pyrkimystä yksinkertaistaa sääntöjä kaikilla asiaan kuuluvilla tasoilla, joita ovat tuensaajat, ohjelmaviranomaiset, osallistuvat jäsenvaltiot ja kolmannet maat sekä komissio.

1.8   ETSK suhtautuu erityisen myönteisesti hallinto- ja todentamisviranomaisten yhdistämiseen, kustannusten ilmoittamisen yksinkertaistamiseen, sähköiseen raportointiin sekä vuosikertomuksen laatimiseen vain vuosina 2017 ja 2019.

1.9   Yhteisten indikaattorien laatiminen (esitetty ehdotetun asetuksen liitteessä) yksittäisten ohjelmien konkreettisten tulosten arvioimiseksi on myös tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan arvioida entistä paremmin tiettyjen rakenteellisten toimien tuloksia ja tehokkuutta.

1.10   ETSK kannattaa yhdenvertaiseen kumppanuuteen perustuvaa kansalaisyhteiskunnan suoraa osallistumista koko ohjelmasuunnittelukierrokseen (ohjelmasuunnittelu, toteutus, seuranta ja arviointi).

1.11   Kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistuminen on myös tärkeää pienemmissä hankkeissa, jotka voivat lisätä toimien lisäarvoa etenkin rajatylittävässä yhteistyössä.

1.12   Teknistä tukea olisi käytettävä ensisijaisesti parantamaan kaikkien osapuolten valmiuksia osallistua Euroopan alueelliseen yhteistyöhön sekä tukemaan hallinnollisten valmiuksien tehokkuutta lisäämättä hallintotaakkaa.

2.   Lausunnon keskeiset kohdat ja taustatietoja

2.1   Koheesiopolitiikan soveltamisen oikeudellinen kehys on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUTin) 174 artikla.

2.2   SEUTin 175 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on harjoitettava talouspolitiikkaansa ja sovitettava sitä yhteen siten, että sopimuksen 174 artiklassa tarkoitetut tavoitteet saavutetaan. Unionin politiikan ja toiminnan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä sisämarkkinoiden toteuttamisessa on otettava huomioon 174 artiklassa tarkoitetut tavoitteet ja osallistuttava niiden toteuttamiseen.

2.3   Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston tavoitteet määritellään SEUTin 162, 176 ja 177 artiklassa.

2.4   SEUTin 174 artiklassa todetaan, että on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin.

2.5   SEUTin 349 artiklassa määrätään, että on hyväksyttävä erityistoimenpiteitä, jotta voidaan ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, jota vaikeuttavat tietyt erityispiirteet, jotka haittaavat vakavasti näiden alueiden kehitystä.

2.6   Komissio hyväksyi 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosiksi 2014–2020: Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio. Ehdotuksessaan komissio päätti, että koheesiopolitiikan tulisi pysyä olennaisena osana uutta rahoituspakettia, ja korosti sen ratkaisevaa asemaa Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa.

2.7   Tämä ehdotus on osa koheesiopolitiikan lainsäädäntöpakettia kaudeksi 2014–2020 (1). Euroopan alueellinen yhteistyö on yksi koheesiopolitiikan tavoitteista. Se tarjoaa puitteet eri jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden yhteisten toimien toteuttamiselle ja toimintatapoja koskevien kokemusten vaihtamiselle.

2.8   Komissio on arvioinut aiempaa koheesiopolitiikkaan liittyvää varainkäyttöä ja löytänyt useita esimerkkejä lisäarvosta sekä kasvua ja työpaikkoja luovista investoinneista, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman EU:n talousarviosta annettavaa tukea. Toisaalta arvioinnissa nousivat esiin myös toiminnan hajanaisuuden ja priorisoinnin puuttumisen vaikutukset. Koska julkisia varoja on nykyään tarjolla niukasti ja kasvua tukevia investointeja tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, komissio on päättänyt ehdottaa koheesiopolitiikkaan huomattavia muutoksia.

2.9   Euroopan alueellisella yhteistyöllä on erityistä arvoa seuraavista syistä:

Rajatylittävät ongelmat voidaan ratkaista tehokkaimmin, kun kaikki asianomaiset alueet toimivat yhteistyössä. Näin vältetään kustannusten epätasainen jakautuminen osallisten kesken (esimerkiksi rajatylittävä ympäristön pilaantuminen).

Yhteistyö voi tarjota tehokkaan mekanismin hyvien käytäntöjen jakamiseksi ja osaamisen levittämiseksi (esimerkiksi kilpailukyvyn parantaminen).

Yhteistyöllä voidaan varmistaa tietyn ongelman ratkaiseminen tehokkaammin, kun saadaan mittakaavaetuja ja saavutetaan kriittinen massa (esimerkiksi klustereiden perustaminen tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi).

Poliittisten toimintalinjojen, toimien ja investointien koordinointi rajojen yli ja valtioiden välillä voi parantaa hallinnointia.

EU:n ulkorajoilla toteutettavien yhteistyöohjelmien kautta syntyvät suhteet EU:n naapurimaihin voivat edistää turvallisuutta ja vakautta ja saada aikaan molempia osapuolia hyödyttäviä suhteita.

Joillakin alueilla, kuten meri- ja rannikkoalueilla, yhteistyö ja valtioiden välinen toiminta ovat korvaamattomia kasvun, työllisyyden ja ekosysteemiin perustuvan hallinnoinnin tukemiseksi.

Se luo edellytykset makroalueiden kehitysstrategioiden soveltamiseksi.

3.   Yleistä

3.1   ETSK kannattaa komission aikomusta esittää Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteitä aiempaa selkeämmin erillisessä asetuksessa ja helpottaa näin sekä sen soveltamista että EAKR:n soveltamisalan määrittelyä Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen osalta (2).

3.2   Varojen selkeä jakaminen Euroopan alueellisen yhteistyön eri osatekijöiden, eli rajatylittävän, valtioidenvälisen ja alueidenvälisen yhteistyön, kesken varmistaa niiden kaikkien riittävän taloudellisen kapasiteetin. Varojen jakamisesta käy selvästi ilmi, että eniten painotetaan rajatylittävää yhteistyötä (73,24 prosenttia varoista kohdennetaan rajatylittävään yhteistyöhön, 20,78 prosenttia valtioidenväliseen yhteistyöhön ja 5,98 prosenttia alueidenväliseen yhteistyöhön). Määrärahojen jakaminen syrjäisimmille alueille on myös asianmukaista.

3.3   Syrjäisimpien alueiden (esimerkiksi Ranskan merentakaisten departementtien) osalta olisi paikallaan määritellä nykyistä tarkemmin niiden naapurit ja näin ollen mahdolliset kumppanit.

3.4   ETSK on myös tyytyväinen suuntaukseen kohti alakohtaisesti keskitettyjä toimia ja investointiprioriteetteja kullakin yhteistyön osa-alalla (3). Kuitenkin myös joustavuus on tässä yhteydessä tärkeää, ja yksittäisten maiden tarpeet on otettava huomioon toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

3.5   Keskittymällä erityisiin painopisteisiin temaattisilla aloilla ja niiden valintaan yksittäisten Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien (hankkeiden) tarpeiden mukaan voitaisiin myös edistää tavoitetta parantaa Euroopan alueellisen yhteistyön lisäarvoa.

3.6   ETSK kannattaa ja tukee pyrkimystä yksinkertaistaa sääntöjä kaikilla asianomaisilla tasoilla, joita ovat tuensaajat, ohjelmaviranomaiset, osallistuvat jäsenvaltiot ja kolmannet maat sekä komissio. Hallintomenettelyjen yksinkertaistamisella voitaisiin parantaa merkittävästi koheesiopolitiikan lisäarvoa Euroopan alueellisessa yhteistyössä (4).

3.7   Yksinkertaistamissääntöjä on kuitenkin sovellettava johdonmukaisesti valtio- ja aluetasolla liiallisen hallintotaakan välttämiseksi. ETSK suosittaa, että Euroopan komissio – toimivaltuuksiensa ja kykyjensä mukaisesti – seuraisi ja vähentäisi aktiivisesti liiallisen hallintotaakan luomista jäsenvaltio- ja aluetasolla.

3.8   Tärkeä tekijä seurannassa ja arvioinnissa on yhteisen kehyksen luominen vuosien 2017 ja 2019 vuosikertomusten laatimista varten sekä niiden kohdentaminen tuloksiin, jotka määritellään aiheesta ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta” annetun ehdotuksen 13 artiklan 3 kohdassa.

3.9   Yhteisten indikaattorien laatiminen (esitetty ehdotetun asetuksen liitteessä) niiden yksittäisten ohjelmien konkreettisten tulosten arvioimiseksi, jotka on rahoitettu Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen mukaisesti, on myös tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan arvioida entistä paremmin tiettyjen rakenteellisten toimien tuloksia ja tehokkuutta.

4.   Erityistä

4.1   ETSK on tyytyväinen komission pyrkimyksiin yksinkertaistaa sääntöjä. Se suhtautuu erityisen myönteisesti hallinto- ja todentamisviranomaisten yhdistämiseen, kustannusten ilmoittamisen yksinkertaistamiseen, sähköiseen raportointiin sekä vuosikertomuksen laatimiseen vain vuosina 2017 ja 2019.

4.2   Alueellisesta yhteistyöstä jäsenvaltioissa saatu kokemus osoittaa, että kansalaisyhteiskunnan entistä laajempi osallistuminen alueellisen yhteistyön alalla on tärkeää etenkin siksi, että kyseisellä alalla toteutettaviin toimiin tarkoitetut varat suunnataan kansalaisyhteiskunnan hankkeisiin.

4.3   Komitea kannattaa yhdenvertaiseen kumppanuuteen perustuvaa kansalaisyhteiskunnan suoraa osallistumista koko ohjelmasuunnittelukierrokseen:

strateginen analyysi ja ohjelmasuunnittelu

hankkeiden toteutus

seuranta ja arviointi.

4.4   Tässä yhteydessä olisi harkittava sitä, että määritellään ne varat, joka käytetään paikallis- ja alueviranomaisiin (eli aluehallitusten tarpeisiin) ja kansalaisyhteiskunnan eri sidosryhmiin suunnattuihin hankkeisiin. Tietyillä aloilla paikallis- ja alueviranomaisten olisi kutsuttava järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistumaan kumppanuushankkeisiin jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

4.5   Kumppanuusperiaatteen mukaisesti (5) on tärkeää keskittyä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseen erityishankkein (esimerkiksi mikrohankkein), joissa voidaan parantaa toimien lisäarvoa alueellisessa yhteistyössä (etenkin rajatylittävän yhteistyön alalla) ja ottaa näin pienemmät kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan yhteistyöhön.

4.6   ETSK painottaa tarvetta varmistaa kyseisiä välineitä ja säännöksiä koskeva entistä parempi tiedotus ja julkisuus jäsenvaltioissa. On lisäksi tärkeää tuoda esiin esimerkkejä jo toteutetuissa hankkeissa sovelletuista hyvistä käytänteistä.

4.7   On myös tärkeää pohtia yksityisten voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen osallistumista ja roolia hankkeiden vetäjinä.

4.8   Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen mukaista teknistä tukea olisi hyödynnettävä parantamaan mahdollisten tuen lopullisten saajien valmiuksia tuen käyttöön sekä tehostaa hallintoviranomaisten hallinnollisia valmiuksia ja keskittyä liiallisen hallintotaakan poistamiseen.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta sekä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011) 615 final) muodostavat yhdessä tärkeimmän lainsäädäntökehyksen ja keskusteluperustan koheesiopolitiikan tulevaa muotoilua varten kaudeksi 2014–2020.

(2)  Ks. myös ETSK:n lausunto eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä annetun asetuksen muuttamisesta (Ks. tämän virallisen lehden sivu 53.).

(3)  ETSK:n lausunnossa viidennestä koheesiokertomuksesta korostettiin temaattisen keskittämisen periaatetta, EUVL C 248, 25.8.2011, s. 68, kohdat 2.2.5 ja 6.14. ETSK on myös jo pitkään painottanut tarvetta yksinkertaistaa hallinto- ja kirjanpitomenettelyjä, esimerkiksi lausunnossaan tehokkaista kumppanuuksista koheesiopolitiikassa, EYVL C 44, 11.2.2011, s. 1) ja edelleen lausunnossaan viidennestä koheesiokertomuksesta, EUVL C 248, 25.8.2011, s. 68.

(4)  Koheesiopolitiikan sääntöjen yksinkertaistaminen on ollut useiden ETSK:n lausuntojen aiheena: EUVL C 248, 25.8.2011, s. 68 ja EUVL C 44, 11.2.2011, s. 1.

(5)  Kyseistä periaatetta on kannatettu lausunnoissa EUVL C 248, 25.8.2011, s. 68 ja EUVL C 44, 11.2.2011, s. 1 sekä ETSK:n edustajien julkisissa kannanotoissa Gödöllőssä kesäkuussa 2011 ja Gdańskissa lokakuussa 2011.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/53


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi”

COM(2011) 610 final – 2011/0272 COD

2012/C 191/10

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Euroopan parlamentti päätti 25. lokakuuta 2011 ja neuvosto 27. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklan kolmannen kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi

COM(2011) 610 final – 2011/0272 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 172 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee Euroopan komission sitoutumista eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymään ja kannattaa uuden asetuksen lähestymistapaa, jonka tavoitteena on tehdä EAYY:stä tehokkaampi, yksinkertaisempi ja joustavampi väline, jonka avulla parannetaan Lissabonin sopimuksessa vahvistettua alueellista yhteistyötä. Tämä lausunto täydentää komitean lausuntoa aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta” (1).

1.2   ETSK kannattaa sitä, että asetuksessa vahvistetaan oikeudellista välinettä (EAYY) yhteisten EU:n tason ratkaisujen kautta, ja katsoo, että EAYY:t ovat tulevaisuudessa keskeinen väline alueellisessa yhteistyössä ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa.

1.3   EAYY:iden jatkuvuus taataan tulevaisuudessa, ja – asetukseen tehtyjen muutosten ansiosta – oikeudellinen väline mahdollistaa aikaisempaa joustavamman alue- ja alakohtaisten politiikkojen toteuttamisen.

1.4   Alueiden poliittinen painoarvo EU:ssa on vahvistumassa. ETSK kannattaa täysin sitä, että alueviranomaiset saavat uuden roolin EU:n alueellisen yhteistyön politiikassa. Neuvostossa ovat edustettuna jäsenvaltiot, ja ETSK toivookin EU:n alueiden asianmukaista osallistumista. Alueiden komitealla ja ETSK:lla on tärkeä institutionaalinen rooli, jota neuvoston tulee kunnioittaa.

1.5   Tulevaisuuden haasteena on alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan saaminen mukaan Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen, sillä se edellyttää laajaa yhteistyötä eri hallintotasojen välillä.

1.6   ETSK on aina ottanut huomioon monitasoisen hallintojärjestelmän tuoman lisäarvon, ja tämän vuoksi komitea tukee sellaisten EAYY:iden perustamista, joihin makroalueen, euroregio-alueen tai rajatylittävän alueen kaikki asianmukaiset toimijat voivat osallistua.

1.7   Monitasoista hallintoa tulisi kuitenkin vahvistaa talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistumisella, ja tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että muutetussa asetuksessa mahdollistetaan työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen asianmukaisella tavalla eurooppalaisiin alueellisen yhteistyön yhtymiin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen vahvistaa siteitä EAYY:iden, Eurooppa 2020 -strategian ja alakohtaisten politiikkojen välillä.

1.8   EAYY:issä mukana olevien keskus-, alue- ja paikallishallinnon virkamiesten kouluttaminen ja vaihto-ohjelmat ovat keskeisen tärkeitä, joten ETSK kehottaa komissiota edistämään yhteisten koulutusohjelmien järjestämistä poliittisten ja hallinnollisten menettelyiden parantamiseksi.

1.9   ETSK ehdottaa, että tämä luonteeltaan erityinen asetus hyväksyttäisiin pikaisesti neuvostossa ja parlamentissa ilman, että odotetaan koheesiopolitiikan koko lainsäädäntöpaketin hyväksymistä. Näin sen voimaantuloa voitaisiin aikaistaa.

2.   Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY)

2.1   Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä on oikeudellinen muoto, jota käytetään viranomaisten välisten yhteistyörakenteiden luomiseen Euroopan unionissa. Se perustettiin asetuksella (EY) N:o 1082/2006 koheesiopolitiikan ohjelmakautta 2007–2013 koskevien säännösten yhteydessä.

2.2   Meneillään olevan ohjelmakauden aikana yhteistyötoiminta, jota oli siihen mennessä osarahoitettu Interreg-yhteisöaloitteen kautta, nostettiin koheesiopolitiikan yhdeksi tavoitteeksi. Tämä koskee sekä rajatylittävää että valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä. Yhteistyöstä tuli kolmas tavoite nimikkeellä eurooppalainen alueellinen yhteistyö.

2.3   Alueellista yhteistyötä pidetään ratkaisevan tärkeänä välineenä koheesiopolitiikan tavoitteiden kannalta, joten sitä pyritään vauhdittamaan ja sen määrärahoja lisätään. Lisäksi tarvitaan kuitenkin rinnakkaistoimia, joilla poistetaan yhteistyön kehittymistä haittaavia esteitä.

2.4   Tällä hetkellä EU:n jäsenvaltioiden viranomaiset ja erityisesti alue- ja paikallisyhteisöt kohtaavat yhteistyön kehittämisessä lukuisia oikeudellisia esteitä ja käytännön vaikeuksia, jotka aiheutuvat lainsäädäntöjen ja menettelytapojen eroista, ja tämä vaikuttaa kielteisesti toiminnan hallinnointiin.

2.5   EAYY:n perustamisesta annetun asetuksen (2) tavoitteena oli tarjota alueellisen yhteistyön toimijoille uusia välineitä, joiden avulla nämä ongelmat voitaisiin ratkaista ja parantaa alueellisen yhteistyön toimien toteuttamista.

2.6   Tämä oikeudellinen väline mahdollistaa sen, että alueellisia yhteistyöhankkeita ja muita yhteisiä toimia – EU:n yhteisrahoituksella tai ilman sitä – yhdessä toteuttavat viranomaistahot saavat oikeushenkilön aseman, joka on erilainen kuin yhtymän osapuolilla, ja pystyvät osallistumaan yhtymän nimissä Euroopan unionin lainkäyttötoimintaan.

2.7   Viiden vuoden aikana toiminnasta saatujen kokemusten perusteella Euroopan komissio on tehnyt ehdotuksen asetuksen muuttamisesta. Siinä esitetään muutoksia, joilla pyritään selkeyttämään, yksinkertaistamaan ja parantamaan EAYY:n toteuttamista.

3.   Ehdotus asetukseksi EAYY-asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta

3.1   Euroopan komissio on täyttänyt sitoumuksensa toimittamalla kertomuksen nykyisen asetuksen soveltamisesta sekä toteuttanut yhteistyössä alueiden komitean kanssa kuulemisia institutionaalisella tasolla ja olemassa olevien EAYY:iden kanssa. Tältä pohjalta komissio on vahvistanut, että EAYY on sopiva rakenne pitkän aikavälin alueelliseen yhteistyöhön. (3)

3.2   Oikeudellisten puitteiden luominen EAYY:lle ”lisää oikeusvarmuutta, toimintaperustan virallisuutta ja institutionaalisen rakenteen vakautta” alueellisessa yhteistyössä.

3.3   Olemassa olevilta yhtymiltä saatu palaute on positiivista. On perustettu kaikkiaan 26 EAYY:tä, joihin osallistuu 15 eri jäsenvaltiota sekä yli 550 alue- ja paikallisviranomaistahoa.

3.4   On kuitenkin ilmennyt myös joukko puutteita, jopa siinä määrin, että ”läheskään kaikkia EAYY:n mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty”. Mainitut puutteet ovat saattaneet rajoittaa useampien EAYY:iden perustamista. Asetusta muuttamalla pyritään ratkaisemaan nämä ongelmat.

3.5   On havaittu ongelmia, jotka liittyvät EAYY:iden perustamiseen ja toimintaan sekä perustamis- ja muutosmenettelyiden hitauteen ja monimutkaisuuteen. Lisäksi on syntynyt ei-toivottuja tilanteita, kun jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaiset ovat tulkinneet sääntöjä eri tavoin, ja näin on syntynyt erilaisia käytäntöjä.

3.6   Yhtymissä mukana olevien yhteisöjen oikeudellinen ja organisatorinen monimuotoisuus ja erilaiset toimivaltuudet vaikeuttavat kaikille osapuolille sopivan toimintamuodon löytämistä.

3.7   Asetuksen säännöksiä sovelletaan myös eri tavoin eri yhteyksissä: rajallinen tai rajaton vastuu, EAYY:iden työntekijöiden palvelussuhdetta koskeva järjestelmä sekä rakennusurakat ja palveluiden hankinta.

3.8   Myös unionin ulkopuolisten maiden osallistuminen aiheuttaa hankaluuksia silloin, kun olisi tarkoituksenmukaista perustaa ainoastaan yhden jäsenvaltion ja kolmannen maan viranomaisten muodostama yhtymä.

3.9   Lisäksi asetuksen sisältöä on tulkittu eri tavoin esimerkiksi, kun kyse on yksityisten tahojen osallistumisesta; näiden tulee olla hankintayksikköjä julkisissa hankinnoissa.

4.   Yleistä

4.1   ETSK totesi jo asetuksesta (EY) N:o 1082/2006 antamassaan lausunnossa (4), että EAYY on hyödyllinen ja arvokas väline, jonka avulla alueellisesta yhteistyöstä voidaan tehdä tehokkaampaa, aktiivisempaa ja näkyvämpää.

4.2   Vaikka valtioiden välillä on eroja, alueilla on Euroopan unionin tulevassa hallintojärjestelmässä erittäin merkittävä rooli, jota toimielinten on tuettava.

4.3   ETSK pitää tervetulleena uutta asetusehdotusta, jolla parannetaan ja helpotetaan EAYY:iden käyttöä sekä tehdään niistä hyödyllisempi väline alueille. Yhtymät edellyttävät välinettä, jolla aluetason eurooppalaiselle yhteistyölle luodaan vakaa, jäsennelty sekä oikeudellisesti tehokas ja asianmukainen perusta.

4.4   Uudella asetuksella helpotetaan uusien EAYY:iden perustamista ja parannetaan niiden toimintaedellytyksiä, sillä rakenteellista kehystä vahvistetaan täydellä operatiivisella toimintakyvyllä, jonka ansiosta pystytään poistamaan valtioiden välistä yhteistyötä haittaavat oikeudelliset ja käytännön ongelmat. Asetuksella luodaan erilliset toimintayksiköt suunnittelua, koordinointia ja hallinnointia varten.

4.5   ETSK pitää tätä askeleena kohti rajatylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön vahvistamista.

4.6   Näin edistetään kunnianhimoisempaa yhteistyötä. EU:n rahastoista alueellisen yhteistyön puitteissa rahoitettavat toimet suunnataan aiempaa strategisemmin, ja ne perustuvat Euroopan yhteisen edun tuomaan lisäarvoon sekä toimien pysyväisluonteisuuteen.

4.7   On toivottavaa, että tulevaisuudessa alueiden välistä yhteistyötä kehitetään Eurooppa 2020 -strategian puitteissa ja vahvistetaan tavoitteita, jotka liittyvät muun muassa työpaikkojen luomiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, kestävään kehitykseen sekä yhteistyöhön yritysten (myös pk-yritysten), yliopistojen ja teknologiakeskusten välillä.

4.8   ETSK kannattaa myös sitä, että alueellinen yhteistyö vahvistaa teema- ja alakohtaisia toimia alueiden ja kuntien välillä.

4.9   ETSK toteaa, että EAYY mahdollistaa jo alueviranomaisten yhteistyön talouden ja teknologian aloilla, jotka ovat tärkeitä myös Eurooppa 2020 -strategian kannalta. Tämän yhteistyön muodon tulisi olla näkyvämmässä asemassa.

4.10   ETSK arvostaa EAYY:iden kaltaisten yhteistyövälineiden mahdollistamia erilaisia saavutuksia alkaen Interreg-hankkeista rajatylittävien julkisten palveluiden luomiseen ja monialaisiin strategisiin suunnitelmiin.

4.11   ETSK tukee alueiden komitean institutionaalista roolia EAYY:iden seurannassa ja hyvien käytäntöjen vaihdossa. AK:n EAYY-foorumin on jatkettava toimintaansa myös uuden asetuksen hyväksymisen jälkeen.

4.12   ETSK on halukas työskentelemään yhdessä AK:n kanssa, jotta kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet saadaan mukaan EAYY:iden seurantaan ja arviointiin. Komitea kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen uuden asetuksen soveltamisesta sekä talous- ja yhteiskuntaelämän ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumisesta. (5)

4.13   Komitea kannattaa myös EAYY:iden perustamismenettelyn yksinkertaistamista tulevaisuudessa ja sopimusten hyväksymistä kuuden kuukauden kuluessa, vaikka hallitukset eivät olisi antaneet niille erillistä hyväksyntää.

4.14   ETSK:n mielestä EAYY:t ovat monipuolinen väline hallinnoitaessa infrastruktuuria ja yleistä taloudellista etua koskevia palveluita eri jäsenvaltioiden alueilla asuvien kansalaisten hyväksi.

4.15   ETSK korostaa, että alueellista yhteistyötä – jonka päätavoitteena on parantaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta – tapahtuu myös korkean tason kunnianhimoisten ja poliittisesti hyvin monimutkaisten yhteistyöaloitteiden puitteissa. Näistä esimerkkejä ovat makroalueet, euroregio-alueet sekä yhdennetyn meripolitiikan aluekohtaiset strategiat.

4.16   ETSK tähdentää, että makroalueiden ja alueiden välinen yhteistyö, silloin kun EAYY:t toimivat asianmukaisesti, voi osaltaan tukea EU:n alakohtaisten tavoitteiden saavuttamista. Eurooppa 2020 -strategia saa tästä varmasti lisävauhtia. Asetuksen tulisi mahdollistaa EAYY:iden läheisempi kytkeminen EU:n alakohtaisiin poliittisiin välineisiin ja rahoitusvälineisiin.

4.17   Komission ja jäsenvaltioiden tulee helpottaa EAYY:iden käyttöä syrjäisimmillä ja merentakaisilla alueilla myös unionin ulkopuolisten naapurimaiden kanssa.

4.18   ETSK kunnioittaa periaatetta, jonka mukaan EAYY:iden käytön on tapahduttava vapaaehtoiselta pohjalta, ja kehottaa komissiota toimimaan nykyistä ennakoivammin ja helpottamaan EAYY:iden käyttöä sekä yksinkertaistamaan ja kehittämään niitä. EAYY:iden tulee olla yhteydessä Euroopan unionin strategisiin tavoitteisiin.

5.   Erityistä

5.1   ETSK:n mielestä Euroopan komission ehdotus voimassa olevan asetuksen muuttamisesta on oikeansuuntainen. ETSK tähdentää, että EAYY:n tulee olla helppokäyttöinen väline siten, että kukin yhtymä määrittelee sen sisällön ja toiminnan tarpeisiinsa parhaiten sopivalla tavalla, sillä jokaisella yhtymällä on omat erityispiirteensä ja -olosuhteensa. EAYY:n on kyettävä tarjoamaan tarvittava kehys yhteistyöpyrkimyksilleen.

5.2   Tällä hetkellä monet unionin alueet eivät hyödynnä Euroopan unionin lainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia tehdä EAYY:n oikeudellisen välineen avulla yhteistyötä EU:n aluepolitiikan puitteissa. ETSK:n mielestä Euroopan komission tulisi nykyistä ahkerammin tiedottaa välineestä ja tehdä sitä tunnetuksi alueviranomaisille ja kansalaisyhteiskunnalle.

5.3   Komissio on tähdännyt yksinkertaistamisen periaatteeseen tulevassa koheesiopolitiikassa ja täten myös eurooppalaisessa alueellisessa yhteistyössä, ja tämän on heijastuttava myös eri välineisiin, erityisesti EAYY:hyn.

5.4   ETSK toteaa, että oikeudelliset, hallinnolliset ja menettelytapoihin liittyvät monimutkaisuudet vähentävät alueellisen yhteistyön toimijoiden kiinnostusta erityisesti niiden alue- ja paikallisviranomaisten kohdalla, joilla on käytössään rajoittuneempi määrä hallinnollisia välineitä ja vähemmän voimavaroja.

5.5   EAYY:n perustamiseen liittyvien hallinnollisten menettelyiden hitaus ja tämän menettelyn toistuminen jokaisen uuden toimijan kohdalla eivät sovi yhteen yhteistyötoiminnan edellyttämän dynaamisuuden kanssa ja muodostavat todellisen esteen EAYY:iden hyödyntämiselle. ETSK on tyytyväinen siihen, että nämä ongelmat ratkaistaan uudessa asetuksessa.

5.6   Joustavuus on toinen toivottava piirre, jota toimijat ovat kaivanneet pyrkiessään luomaan yhteistyörakenteita, jotka mahdollistavat organisaation ja toiminnan mukauttamisen niiden tarpeisiin ja erityispiirteisiin.

5.7   ETSK ehdottaa Euroopan komissiolle, että alue- ja paikallisviranomaisten työn helpottamiseksi perustettaisiin järjestelmä neuvontaa, koulutusta ja kokemusten vaihtoa varten. Näin helpotettaisiin sopimusten ja perussääntöjen laadintaa.

5.8   ETSK pitää riittämättömänä toimia, joilla on tarkoitus välttää digitaalinen jako EAYY:iden viranomaisten välillä. On tärkeää taata yhteenliitettyjen alueviranomaisten järjestelmä, joka on interaktiivinen ja saatavilla ISA-yhteisöohjelman (6) kautta. Näin tuetaan monitasoisten hallintojärjestelmien lisäarvoa sekä makroalueen, euroregio-alueen tai rajatylittävän alueen kaikkien osapuolten osallistumista.

5.9   ETSK kannattaa sitä, että sopimuksessa määritellään EAYY:n henkilöstöä koskevat työ- ja sosiaaliturvasäännökset sekä työhönottoa ja henkilöstöhallintoa koskevat säännöt.

5.10   ETSK haluaa kiinnittää huomiota EAYY:iden tarjoamaan esimerkkiin monitasoisesta hallinnosta, sillä niihin osallistuu erilaisista alueellisista, paikallisista ja kansallisista ja institutionaalisista yhteyksistä peräisin olevia toimijoita, jotka määrittelevät itse yhteistyötä hallinnoivat elimet. Komitea kuitenkin ehdottaa myös työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Katso tämän virallisen lehden sivu 49.

(2)  EY:n perustamissopimuksen 159 artiklan, nykyisen SEUTin 175 artiklan, nojalla; siinä määrätään rahastojen ulkopuolisista erityistoimista, joita voidaan hyväksyä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamiseksi.

(3)  Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 soveltaminen, COM(2011) 462 final.

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisesta rajaseutuyhteistyöyhtymästä (ERY)”, EUVL C 255, 14.10.2005, s. 76.

(5)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 1.

(6)  Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/57


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen luomisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa”

COM(2011) 445 final – 2011/0204 COD

2012/C 191/11

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Neuvosto päätti 14. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen luomisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa

COM(2011) 445 final – 2011/0204 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti tässä tarkasteltavaan asetusehdotukseen, jonka ainoana puutteena on, että ehdotus on tehty myöhään suhteessa vuonna 2006 annettuun vihreään kirjaan pankkitalletusten takavarikoinnista.

1.2   ETSK katsoo kuitenkin, että tätä asetusta tulisi täydentää samanaikaisella aloitteella – jonka tosin loogisesti olisi pitänyt edeltää tässä tarkasteltavaa asetusta – velallisen pankkitilien läpinäkyvyydestä, kuten todetaan vuonna 2008 annetussa vihreässä kirjassa velallisen omaisuuden läpinäkyvyydestä.

1.3   ETSK on tyytyväinen siihen, kuinka komissio on onnistunut ehdottamaan teknisesti erittäin vaikeassa kysymyksessä oikeudellista järjestelmää, jonka avulla kyetään luomaan asianmukainen tasapaino eri etunäkökohtien välille sekä oikeudenmukainen tasapaino eri intressitahojen oikeuksien välille.

1.4   ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut huomioon huomattavan osan suosituksista, jotka komitea esittää edellä mainitusta vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ja joista voidaan mainita erityisesti seuraavat: soveltamisalan laajentaminen koskemaan pankkitilille talletettujen käteisvarojen lisäksi myös muita rahoitusvälineitä, säännös eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen antamisesta täytäntöönpanoasiakirjan saamisen jälkeen, toimivaltaisten tuomioistuinten laaja määritelmä, vaateeseen sisällytettävien rahasummien rajaaminen perittävään ja maksamattomaan saatavaan, viivästyskorkoihin ja hyväksyttyihin kuluihin sekä toimenpiteen riitauttamista ja vastustamista koskevien säännösten ja sallittujen oikeussuojakeinojen selkeä määrittely menettelyn laillisuuden varmistamiseksi sekä kantajan, vastaajan ja kolmansien osapuolien oikeuksien turvaamiseksi.

1.5   ETSK pitää tervetulleena erityisesti tehtyä selkeää valintaa vaihtoehtoisen tai valinnaisen järjestelmän puolesta, unionin välineeksi valittua asetusta, jolla varmistetaan parhaiten sisämarkkinoiden toteutuminen, sen soveltamista yksinomaan rajat ylittäviin tilanteisiin sekä asianmukaisen oikeusperustan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohta) valintaa. Komitea on suositellut kaikkia näitä seikkoja. ETSK kannattaa lisäksi sellaisen järjestelmän käyttöönottamista, joka on tarkoituksenmukainen, yksinkertainen ja kustannusten/hyötyjen kannalta oikeasuhteinen; nämä ovat kriteerejä, joita edellyttävät mekanismin rajat ylittävä luonne sekä järjestelmää käyttäviltä ja sen kanssa tekemisiin joutuvilta vaadittavat välineet.

1.6   ETSK ei myöskään ole täysin vakuuttunut toimenpiteen välttämättömyydestä etenkään, kun otetaan huomioon, että järjestelmää ei oteta käyttöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja että epävarmuus menettelyn kokonaiskustannuksista sekä toimivaltaisen ulkomaisen tuomioistuimen löytämisestä muodostaa jatkossakin esteitä erityisesti pienille yrityksille. ETSK ei lisäksi ole täysin vakuuttunut siitä, että ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, koska Bryssel I -asetuksen tarkistuksessa eksekvatuurimenettely aiotaan poistaa ja koska vaikutustenarviointiin sisältyviä odotettuja tuloksia koskevat arviot ovat epätäsmällisiä.

1.7   ETSK katsoo, että useiden säännösten sisältöä tulee tarkistaa ja sitä voidaan parantaa säännösten selkiyttämiseksi, epämääräisyyden vähentämiseksi ja säännösten tehostamiseksi sekä eräiden käännös- ja painovirheiden poistamiseksi, ja suosittaa, että komissio ottaa tältä osin huomioon komitean erityishuomiot.

2.   Ehdotuksen tavoite ja tausta

2.1   Tässä tarkasteltava komission ehdotus asetukseksi on jatkoa vuonna 2006 annetulle vihreälle kirjalle pankkitalletusten takavarikoinnista (1). Komissio ehdottaa, että unionin oikeuteen luodaan asetuksen avulla jäsenvaltioiden menettelyille vaihtoehtoinen oikeusväline, eurooppalainen tilivarojen turvaamismääräys, jonka avulla on tarkoitus varmistaa nopeasti ja vähäisin kustannuksin velallisten tilivarojen turvaaminen rahamääräisten vaatimusten johdosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, jotta estetään pankkitileille kaikkialla EU:ssa talletettujen varojen siirtäminen tai nostaminen edellyttäen, että kuka tahansa asianomaisista osapuolista tai mikä tahansa omaisuuseristä sijaitsee useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa (vaikutukset ulottuvat 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla rajojen yli) tuomioistuimen luonteesta riippumatta.

2.2   Tämä järjestelmä otetaan käyttöön valinnaiselta pohjalta (2. järjestelmä, joka tunnetaan yleisesti ”28. järjestelmänä”) vaihtoehtona jäsenvaltioissa olemassa oleville turvaamistoimenpiteille ja samanaikaisesti niiden kanssa käytettäväksi, ja se on luonteeltaan ja tarkoitukseltaan vastaava.

2.3   Ehdotetun järjestelmän ulkopuolelle jäävät eri syistä

a)

vero- ja hallinto-oikeudelliset asiat sekä tulliasiat

b)

konkurssit, akordit ja muut niihin rinnastettavat menettelyt

c)

sosiaaliturva

d)

välimiesmenettelyt

e)

pankkitilit, joita ei tilin sijaintijäsenvaltion lainsäädännön nojalla saa takavarikoida

f)

direktiivin 98/26/EY (2) 10 artiklan mukaiset arvopapereiden selvitykset.

2.4   Sitä vastoin asetusta sovelletaan aviovarallisuussuhteisiin, perintöasioihin sekä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. (3)

2.5   Eurooppalaista tilivarojen turvaamismääräystä voidaan hakea ja se voidaan antaa eri vaiheissa:

a)

ennen kuin tuomiota tai täytäntöönpanoa koskeva oikeudenkäynti on aloitettu vastaajaa vastaan

b)

missä tahansa oikeuskäsittelyn vaiheessa

c)

sen jälkeen, kun vastaajalle on annettu tuomio tai mikä tahansa muu täytäntöönpanoasiakirja, joka on täytäntöönpanokelpoinen alkuperäjäsenvaltiossa mutta ei vielä tilin sijaintijäsenvaltiossa

d)

sen jälkeen, kun on annettu täytäntöönpanoasiakirja, joka on jo täytäntöönpanokelpoinen tilin sijaintijäsenvaltiossa.

2.6   Kolmessa ensin mainitussa tapauksessa sovelletaan 1 jakson säännöksiä (6–13 artikla), neljännessä tilanteessa sovelletaan 2 jaksoa (14 ja 15 artikla); 3 jakso (16–22 artikla) sisältää yhteisiä menettelysäännöksiä kaikkiin tilanteisiin.

2.7   Ehdotetun asetuksen 3 luvussa vahvistetaan periaate, jonka mukaan eksekvatuuri on kaikilta osin tarpeeton (23 artikla), ja esitetään yksityiskohtaiset säännökset siitä, kuinka varmistetaan eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen tehokas täytäntöönpano, sekä säädetään eri toimijoiden (pankit, tuomioistuimet, asianomaiset kansalliset viranomaiset, vastaajat, kantajat, muut kilpailevat velkojat sekä vahingon kärsineet kolmannet osapuolet) oikeuksista ja velvollisuuksista.

2.8   Ehdotetun asetuksen 4 luvussa (34–40 artikla) säädetään oikeussuojakeinoista, jotka ulottuvat eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyshakemuksen hylkäämispäätöstä koskevasta muutoksenhausta (22 artikla) eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen uudelleentarkasteluun sen muuttamiseksi tai sen kohteen rajaamiseksi, ilmoitukseen sen raukeamisesta, sen kumoamiseen tai täytäntöönpanon keskeyttämiseen sekä tavanomaisiin ja epätavallisiin oikeussuojakeinoihin. Osapuolten oikeus käyttää viimeksi mainittuja oikeussuojakeinoja sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen nojalla säilyy muuttumattomana (37 artikla). Luvussa säädetään lisäksi siitä, miten annetaan vakuustalletus tai muu vastaava vakuus eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyshakemuksen täytäntöönpanon päättämiseksi.

2.9   Ehdotuksen 5 lukuun sisältyy lisäksi eräitä käyttöön otettavaa järjestelmää koskevia yleisiä säännöksiä, joista mainittakoon erityisesti säännös asianajajan käytön ei-pakollisuudesta sekä oikeudenkäyntimaksuja ja määräaikoja koskevat säännökset.

2.10   Lisäksi luvussa vahvistetaan asetuksen suhde muihin EU:n säädöksiin sekä täydentävästi sovellettaviin kansallisiin säännöksiin sekä velvollisuudet, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä säädöksen tehokkaan ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2.11   Komission etukäteen toteuttamasta vaikutustenarvioinnista käy ilmi tiivistettynä, että

a)

rajat ylittävien luottotappioiden määrä on 1,12–2 miljardia euroa vuosittain.

b)

maksamattomien elatusapujen määrän voidaan arvioida olevan 268 miljoonaa euroa vuosittain.

c)

luottotappiot rajat ylittävässä liiketoiminnassa ovat vuosittain noin 55 miljoonaa euroa.

d)

vain 11,6 prosenttia yrityksistä on hakenut kansallista takavarikointimääräystä yrittäessään periä rajat ylittävää saatavaa.

e)

rajat ylittäviin velkoihin liittyviä tilien takavarikointeja tehdään arvioiden mukaan vuosittain 34 000, mikä vastaa 640 miljoonaa euroa.

Samaisen tutkimuksen mukaan eurooppalaisen turvaamismääräyksen avulla voidaan

a)

varmistaa, että luottotappioita peritään vuosittain 373–600 miljoonaa euroa enemmän.

b)

rajat ylittävää kauppaa harjoittavat yritykset voivat saada aikaan arviolta 81,9–149 miljoonan euron kustannussäästöt vuosittain.

3.   Yleistä

3.1   Olemme jo kauan sitten tottuneet siihen, että oikeusasioiden pääosaston laatimat teknis-oikeudelliset asiakirjat ovat muodollisesti virheettömiä, käsitteellisesti korkealaatuisia sekä erittäin selkeitä ja että ne näin ollen edistävät osaltaan sääntelyn parantamista sekä oikeusvarmuutta ja -turvaa.

3.2   Tässä tarkasteltava ehdotus ei tee poikkeusta, ja näin ollen ETSK on tyytyväinen, että se on esitetty. Ainoana puutteena on, että se on tehty myöhässä.

3.3   Komissio on lisäksi onnistunut ehdottamaan teknisesti erittäin vaikeassa kysymyksessä oikeudellista järjestelmää, jonka avulla kyetään luomaan asianmukainen tasapaino eri etunäkökohtien välille ja oikeudenmukainen tasapaino eri intressitahojen oikeuksien välille. Näitä oikeuksia on lisäksi tarkasteltu seikkaperäisesti yksityiskohtaisessa ja hyvin jäsennellyssä vaikutustenarvioinnissa, joka on ehdotuksen liitteenä ja jota ETSK oli painokkaasti vaatinut.

3.4   Lisättäköön, että komissio on ottanut huomioon huomattavan osan suosituksista, jotka ETSK esittää edellä mainitusta vihreästä kirjasta ja velallisen omaisuuden läpinäkyvyyttä käsittelevästä vihreästä kirjasta (COM(2008) 128 final) antamissaan lausunnoissa (4) ja joista voidaan mainita esimerkiksi seuraavat: säännös eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen antamisesta täytäntöönpanoasiakirjan saamisen jälkeen (2 jakso), toimivaltaisten tuomioistuinten laaja määritelmä (6 artikla), vaateeseen sisällytettävien rahasummien rajaaminen perittävään ja maksamattomaan saatavaan, viivästyskorkoihin ja hyväksyttyihin kuluihin (esimerkiksi asianajajan palkkiot ja muut kustannukset) sekä toimenpiteen riitauttamista ja vastustamista koskevien säännösten ja sallittujen oikeussuojakeinojen selkeä määrittely menettelyn laillisuuden varmistamiseksi sekä kantajan, vastaajan ja kolmansien osapuolien oikeuksien turvaamiseksi.

3.5   Komissio on myös ottanut huomioon merkittävän osan suosituksista, jotka Euroopan parlamentti on äskettäin hyväksynyt tällä alalla (5) ja jotka ovat niin ikään tervetulleita.

3.6   ETSK on erityisen tyytyväinen suosituksensa mukaisesti tehtyyn selkeään valintaan sellaisen vaihtoehtoisen tai valinnaisen järjestelmän puolesta, joka antaa kantajille täyden vapauden valita halutessaan kansallinen lainsäädäntö; unionin välineeksi valittuun asetukseen, jolla varmistetaan parhaiten lainsäädännön yhdenmukaistaminen, joka on välttämätöntä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja täytäntöönpanon yhtenäisyyden lisäämiseksi jäsenvaltioissa ja takaa entistä paremman oikeusvarmuuden ja -turvan, kuten ETSK on niin ikään suosittanut; asetuksen soveltamiseen yksinomaan rajat ylittäviin tilanteisiin sekä asianmukaiseen oikeusperustan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohta) valintaan.

3.7   ETSK pitää lisäksi tervetulleena sitä, että soveltamisalaa laajennetaan koskemaan pankkitilille talletettujen käteisvarojen lisäksi myös muita rahoitusvälineitä (6), kuten se on ehdottanut.

3.8   ETSK ei kuitenkaan ole vielä täysin vakuuttunut toimenpiteen välttämättömyydestä eikä siitä, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan.

3.8.1   Näin on ensinnäkin siksi, että komissio itsekin myöntää, että sama tulos voitaisiin teoriassa saavuttaa muulla tavoin.

3.8.2   Lisäksi nyt voidaan olettaa, että Bryssel I -asetusta tarkistetaan komission suosittamalla tavalla, mitä ETSK kannattaa, joten eksekvatuuria koskeva perusluonteinen kysymys ratkeaa.

3.8.3   Edellä mainitussa moitteettomasti laaditussa vaikutustenarvioinnissa ei myöskään analysoida kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä käyttöönotettavasta uudesta oikeusmenettelystä aiheutuvia kasvavia kustannuksia kaikilta osin, eikä niitä arvioida asianmukaisesti ottamalla huomioon eri näkökohdat, jotka liittyvät sen täytäntöönpanoon, yrityksille ja kuluttajille tiedottamiseen sekä tuomareiden, asianajajien, oikeusavustajien ja muiden yleisesti julkishallinnon ja erityisesti oikeuslaitoksen virkamiesten kouluttamiseen, puhumattakaan oikeudellisissa rakenteissa syntyvistä lisäkustannuksista käsiteltäessä lomakkeita EU:n 23 virallisella kielellä. Näitä kustannuksia ei näin ollen voida kustannus-hyöty-mielessä verrata arvioihin yritysten aikaansaamista säästöistä eikä lisäsummaan, joka odotetaan saatavan kokoon velkojen perinnässä ja joka arvioiden mukaan voi olla 373 miljoonasta eurosta ja 600 miljoonaan euroon. Lisäksi epävarmuus menettelyn kokonaiskustannuksista sekä toimivaltaisen tuomioistuimen löytäminen ovat edelleen esteitä. Tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti yrityksiin ja etenkin pienyrityksiin.

3.9   ETSK katsoo niin ikään edelleen, että tässä tarkasteltavaa aloitetta tulisi joka tapauksessa täydentää, kuten myös Euroopan parlamentti suosittaa, samanaikaisesti rinnakkaisella aloitteella – jonka loogisesti olisi pitänyt edeltää ensin mainittua aloitetta – velallisen omaisuuden läpinäkyvyydestä. Komitea ei myös edelleenkään ymmärrä, miksi komissio antaa etusijaisen (tai yksinomaisen) aseman tässä tarkasteltavalle ehdotukselle eikä tälle toiselle.

3.10   ETSK pahoittelee lisäksi Tanskan kantaa olla ottamatta käyttöön tätä välinettä tunnetun periaatejulistuksensa mukaisesti sekä erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamaa päätöstä olla niin ikään ottamatta sitä käyttöön, vaikka nimenomaan tällä jäsenvaltiolla ei ole vastaavaa oikeusvälinettä ja vaikka yksi keskeisistä esiin tuoduista huolenaiheista vihreää kirjaa käsiteltäessä oli tämä nimenomainen epäkohta anglosaksisessa oikeusjärjestelmässä.

4.   Erityistä

4.1   2 artiklan 2 kohdan c alakohta

Välimiesmenettelyn jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle on selkiytettävä, jottei vaaranneta välimiesoikeuksien tilannetta. Välimiesoikeudet antavat useissa jäsenvaltioissa päätöksiä, jotka ovat yleisten tuomioistuinten antamien tuomioiden kanssa samantasoisia täytäntöönpanoasiakirjoja.

4.2   2 artiklan 3 kohta ja 32 artikla

Ei ole olemassa tilejä, joita ei voida takavarikoida, vaan tuloja tai ansioita, joita ei voida takavarikoida.

4.3   4 artiklan 1 kohta ja 29 artikla

Tilanteen arkaluonteisuuden takia käsitteet ”tili, joka on avattu vastaajan puolesta kolmannen nimellä” ja ”tili, joka on avattu kolmannen puolesta vastaajan nimellä” on määriteltävä paremmin, jottei ole epäselvyyttä niiden kattavuudesta, mikä voi loukata kolmansien osapuolten oikeuksia.

4.4   7 artiklan 1 kohdan a alakohta

Tämän alakohdan käännös ei ole yhdenmukainen kaikissa kieliversioissa.

4.5   8 artiklan 2 kohdan f alakohta

Ainakin portugalinkielisessä toisinnossa viittaus 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaan on virheellinen ja tulisi korjata 7 artiklan 1 kohdan b alakohdaksi. (Suom. huom.: ei koske suomenkielistä toisintoa.)

4.6   13 artikla

Sen luonteisessa järjestelmässä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön, erilaisten määräaikojen asettamista ei pidä jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan, sillä muutoin ei voida taata yhdenmukaisuutta, mikä synnyttää epävarmuutta.

4.7   20 artiklan 1 kohta

Ilmaus ”voivat tehdä keskenään yhteistyötä” on korvattava ilmauksella tuomioistuinten ”tulee tehdä keskenään yhteistyötä”.

4.8   25 artiklan 1 kohta

Ilmaus ”ilman aiheetonta viivytystä” on epämääräinen ja vaarallinen, ja se on korvattava vahvistetulla vähimmäismääräajalla, esimerkiksi ”seuraavana työpäivänä”.

4.9   27 artiklan 3 kohta

Mahdollisuus käyttää suojattua sähköistä viestintäkeinoa tulisi ulottaa koskemaan kaikkien välineiden toimintaa, tuomioistuinten keskinäiset suhteet mukaan luettuina, komission Sähköinen oikeudenkäyttö -ohjelman puitteissa menettelyiden nopeuttamiseksi.

4.10   41 artikla

Loppuun on lisättävä ”paitsi tapauksissa, joissa toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään asianajajan käyttämistä”.

4.11   44 artikla

Tämä säännös voidaan tulkita monin eri tavoin, ja se aiheuttaa epävarmuutta menettelyjen sujumista ajatellen. Siksi se on poistettava.

4.12   Määräaikojen määrittäminen

Useissa ehdotuksen säännöksissä määräajat määritetään eri tavoin. Ehdotuksessa puhutaan niin ”kalenterivuorokausista” (21 artikla) ja ”työpäivistä” (24 artiklan 3 kohdan c alakohta, 27 artikla) kuin yksinkertaisesti ”päivistä” (35 artiklan 4 kohta). Oikeusvarmuuden vuoksi määräaikojen määrittäminen tulisi yhdenmukaistaa.

4.13   Liitteet ja 47 artikla

Liitteiden sisältöä ja erityisesti kieliä, joilla niitä tulee käyttää, sekä niiden kääntämisen tarvetta sen varmistamiseksi, että ne ymmärretään asianmukaisesti, on arvioitava nykyistä paremmin ja testattava etukäteen käytännössä. Tämä koskee myös lisätodisteita ja suullisia todisteita (11 artikla).

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  COM(2006) 618 final, 24. lokakuuta 2006.

(2)  EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45.

(3)  Ks. asetus (EU) N:o 1259/2010 (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10) (”Rooma III”) (avio- ja asumusero), asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1) (siviili- ja kauppaoikeuden ala), asetus (EY) 2201/2003 (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1) (avioliitto), ehdotus asetukseksi COM(2011) 127 final, 16. maaliskuuta 2011 (rekisteröidyt parisuhteet) sekä ehdotus asetukseksi COM(2011) 126 final, 16. maaliskuuta 2011 (aviovarallisuussuhteet); ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: EUVL C 325, 20.12.2006, s. 65 (lasten oikeudet), EUVL C 325, 20.12.2006, s. 71 (avioliitto), EUVL C 44, 11.2.2011, s. 148 (perinnöt ja testamentit) sekä EUVL C 376, 22.12.2011, s. 87 (rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset).

(4)  ETSK:n lausunnot: EUVL C 10, 15.1.2008, s. 2, ja EUVL C 175, 28.7.2009, s. 73.

(5)  Valiokunta-aloitteinen mietintö A-7 0147/2011, 14.4.2011, esittelijä: Arlene McCarthy; Euroopan parlamentin 10. toukokuuta 2011 antama päätöslauselma TA (2011) 0193.

(6)  Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 17 alakohdan ja liitteen I C osan määritelmien mukaisesti (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/61


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta”

COM(2011) 778 final – 2011/0389 COD

ja ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista”

COM(2011) 779 final – 2011/0359 COD

2012/C 191/12

Esittelijä: Peter MORGAN

Euroopan parlamentti päätti 13. joulukuuta 2011 ja Euroopan unionin neuvosto 26. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta

COM(2011) 778 final – 2011/0389 COD.

Euroopan parlamentti päätti 15. joulukuuta 2011 ja Euroopan unionin neuvosto 26. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista

COM(2011) 779 final – 2011/0359 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta ja 18 vastaan 63:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK oletti tilintarkastuspolitiikkaa koskevasta vihreästä kirjasta antamansa lausunnon (1) jälkeen, että voimassa olevaa tilintarkastusta koskevaa direktiiviä 2006/43/EY (2) ajantasaistettaisiin. Komissio ehdottaakin direktiivin päivittämistä osittain, mutta antaa asiasta myös asetuksen.

1.2   ETSK kannattaa ehdotettua direktiiviä. Se on yhdenmukainen komitean vihreästä kirjasta antaman lausunnon kanssa. Myös asetuksessa on monia näkökohtia, joita ETSK kannattaa.

1.3   Lainsäädännölliseksi muodoksi on valittu asetus, ja tällä näyttää olevan kaksi tavoitetta: tilintarkastusmarkkinoille tehdään perustavia muutoksia ja yritysten tilintarkastuksia koskevista menettelyistä sekä johto- tai hallintoelimen ja tarkastusvaliokunnan välisistä suhteista säädetään hyvin yksityiskohtaisesti.

1.4   ETSK:n suositusta siitä, että tilintarkastuksen uudistaminen olisi yhdistettävä hallinto- ja ohjausjärjestelmää koskeviin suosituksiin, ei ole otettu suuremmin huomioon. Ehdotuksessa ei ole käsitelty, millä tavalla lakisääteisten tilintarkastajien ja tarkastusvaliokuntien olisi parannettava tiedotusta sidosryhmille ja osakkeenomistajille.

1.5   Komissio ehdottaa, että tilintarkastusmarkkinoilla toteutetaan merkittäviä muutoksia siten, että otetaan käyttöön pakollinen vaatimus vaihtaa lakisääteistä tilintarkastajaa kuuden vuoden välein ja toteutetaan rakenteellisia toimenpiteitä tilintarkastuksen oheispalveluissa tarkoituksena rajata tiettyjen yhteisöjen markkinaosuutta eräissä jäsenvaltioissa.

1.6   Sen sijaan, että tilintarkastusmarkkinoiden tilanteeseen vastataan asetuksella, komitea ehdotti viittausta kilpailuviranomaisiin. Kilpailuviranomaisilla on valmiudet tehdä täysimittaisia taloudellisia arvioita ja esittää asianmukaisia korjaavia toimia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa asia on annettu hiljattain kilpailuviranomaisen käsiteltäväksi. ETSK kannustaa Saksaa ja Espanjaa toimimaan samalla tavalla, kuten se totesi vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa. Komitea toteaa kuitenkin, että käsiteltävänä oleva asetus antaa mahdollisuuden yhtenäistää yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia Euroopassa, ja pitää tätä ratkaisevan tärkeänä rahoitusvakaudelle ja sisämarkkinoiden vahvistamiselle.

1.7   Vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ETSK ei kannattanut lakisääteisten tilintarkastajien pakollista rotaatiota. Komitea ehdotti sen sijaan pakollista tilintarkastussopimusten uudelleen kilpailuttamista 6–8 vuoden välein. Tutkittuaan tarkkaan uudet ehdotukset ETSK pysyy kannassaan, mutta pitää asetuksen muita näkökohtia tervetulleina. Koska tilintarkastuksen suorittamisesta vastaavan avainpartnerin on vaihduttava seitsemän vuoden välein, ETSK ehdottaa, että myös sopimukset on kilpailutettava uudelleen seitsemän vuoden välein.

1.8   Komitea esitti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa erittäin selkeän kannan tilintarkastuksen oheispalveluista: lakisääteisten tilintarkastajien ei pitäisi tarjota lakisääteisiä tilintarkastuspalveluita ostaville asiakkailleen minkäänlaisia palveluita, jotka aiheuttavat eturistiriitoja lakisääteiselle tilintarkastajalle, toisin sanoen tilanteita, joissa lakisääteinen tilintarkastaja tarkastaisi omaa työtään. Lakisääteisten tilintarkastajien olisi samalla voitava tarjota vapaasti täysi valikoima tilintarkastuksen oheispalveluita asiakkaille, joille ne eivät tee tilintarkastuksia. Kokemuksesta hyötyisivät tilintarkastusasiakkaiden lisäksi myös muut asiakkaat.

1.9   ETSK ei ole samaa mieltä ehdotuksesta ainoastaan tilintarkastuspalveluja tarjoavista yhteisöistä. Määritelmä siitä, milloin tilintarkastusyhteisöä kielletään tarjoamasta tilintarkastuksen oheispalveluita, olisi hylättävä. Komissio on huolissaan määräävästä asemasta kolmella alueella mahdollisesti aiheutuvista vaaroista. ETSK suosittaa, että komissio puuttuu näihin muutamiin tapauksiin suoraan tai toimivaltaisten viranomaisten ja/tai kilpailuviranomaisten välityksellä.

1.10   Kaikkien ETSK:n lausuntojen tapaan tässäkin lausunnossa on otettava huomioon pk-yritysten asema. Jos pk-yrityksellä on pörssissä noteerattuja osakkeita, se määritellään yleisen edun kannalta merkittäväksi yhteisöksi ja siihen sovelletaan näin ollen asetuksen kattavia ja tiukkoja säännöksiä, jotka on selvästi suunniteltu pankkien tilintarkastusta varten. Kohdassa 4.1.1 esitetään analyysi Lontoon pörssissä noteeratuista yhtiöistä. Lontoo on EU:n muita pörssejä edellä osakepääoman tarjoamisessa pienille yrityksille. Oma pääoma on joustavampaa kuin pankkilainat. Lontoon pörssissä noteeratuista yhtiöistä puolelle tulisi myöntää joko poikkeus asetuksen soveltamiseen tai vapauttaa ne soveltamisesta. Sama koskee muuallakin Euroopassa listattuja pk-yrityksiä.

1.11   ETSK korostaa, että 14 artiklan 2 kohta rajoittaa tiukasti sitä, mitä sidosryhmät saattavat odottaa lakisääteiseltä tilintarkastukselta, ja tämä herättää kysymyksen siitä, mikä tilintarkastuksen roolin pitäisi olla.

1.12   Asetus sivuuttaa myös alalla jo käytössä olevat eettiset vaatimukset sekä kirjanpito- ja laatuvaatimukset, eikä siinä viitata millään tavalla vaatimusten asianmukaiseen kehittämiseen. Aikooko komissio jättää huomioimatta alan elinten työn?

1.13   ETSK tukee täysin tarkistettua direktiiviä ja katsoo, että asetuksessa on monia kohtia, joita se voi kannattaa. ETSK on erittäin huolissaan siitä, onko asetus sovellettavissa pk-yrityksiin, ja suosittaa, että radikaaleimpia muutoksia mietittäisiin tarkemmin.

2.   Johdanto

2.1   Käsillä olevassa lausunnossa vastataan komission kahteen rinnakkaiseen ehdotukseen: asetukseen yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastusten laadun parantamiseksi ja direktiiviin lakisääteisten tilintarkastusten yhtenäismarkkinoiden vahvistamiseksi. Ehdotukset on laadittu vihreään kirjaan ”Tilintarkastuspolitiikka: kriisin opetukset” (3) perustuvan laajan kuulemisen pohjalta. ETSK on antanut vihreään kirjaan kattavan vastauksen, jota hyödynnetään tässä lausunnossa.

2.2   Tilintarkastuksesta on jo annettu direktiivi (2006/43/EY). (4) Komissio ehdottaa, että tätä direktiiviä muutetaan uudella direktiivillä ja että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tehostetaan uudella asetuksella. Tämän vuoksi ehdotetaan, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevat direktiivin 2006/43/EY (5) säännökset poistetaan kyseisestä direktiivistä ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta säännellään uudella asetuksella.

2.3   Kaikki se, mitä ETSK haluaa todeta muun muassa tilintarkastuksen yhteiskunnallisesta roolista, tilintarkastuksen roolista rahoituskriisissä ja tilintarkastuspalveluiden markkinoista, on esitetty komitean vastauksessa vihreään kirjaan. Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään uusiin säädösluonnoksiin sisältyviin yksityiskohtaisiin ehdotuksiin.

3.   ETSK:n kanta direktiiviin

3.1   Tärkeimmät muutokset lakisääteistä tilintarkastusta koskevaan direktiiviin ovat seuraavat:

3.1.1

Lakisääteistä tilintarkastusta koskevan direktiivin ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista annettavan lisäsäädöksen yhteennivominen

3.1.2

Lakisääteisen tilintarkastuksen määritelmä, jossa otetaan huomioon uusi kirjanpitodirektiivi

3.1.3

Omistajuussääntöjen muuttaminen

Jäsenvaltioiden ei pitäisi enää vaatia, että lakisääteisillä tilintarkastajilla tai tilintarkastusyhteisöillä olisi oltava tietty vähimmäisosuus tilintarkastusyhteisön pääomasta, mikäli vain osakkaina olevat tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt voivat vaikuttaa tarkastuslausumien antamiseen. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava päättää tällaisen ulkopuolisen pääomaomistuksen asianmukaisuudesta kansalliset olosuhteet huomioon ottaen.

3.1.4

Tilintarkastusyhteisöjen tunnustaminen

3.1.5

Lakisääteisten tilintarkastajien hyväksyminen ja niiden edellytysten höllentäminen, jotka lakisääteisen tilintarkastajan on täytettävä, jotta se hyväksyttäisiin toisessa jäsenvaltiossa

3.1.6

Toimivaltaisia viranomaisia koskeva vaatimus tehdä koulutusvaatimuksia ja kelpoisuuskoetta koskevaa yhteistyötä

3.1.7

Tilintarkastusstandardit ja tilintarkastusraportointi

3.1.8

Toimivaltaisia viranomaisia koskevat uudet säännöt

ETSK kannattaa riippumattomina kansallisina sääntelijöinä ja valvojina sekä EAMV:n kansallisena vastapuolena toimivien toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä jäsenvaltioihin. Jos jäsenvaltioissa on kuitenkin jo hyvin toimivat riippumattomat ja toimivaltaiset tilintarkastuksen valvontaelimet (kirjanpito- ja tilintarkastuslautakunnat mukaan luettuina), ETSK toivoisi, että ne sisällytettäisiin vastaavin ehdoin uuteen valvontakehykseen eikä niitä hylättäisi.

3.1.9

Lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimittämiseen vaikuttavien sopimuslausekkeiden kieltäminen

3.1.10

Pienten ja keskisuurten yritysten lakisääteistä tilintarkastusta koskevat erityissäännöt

3.2   ETSK kannattaa kaikkia edellä mainittuja muutoksia. Suurin osa niistä on yhdenmukaisia ETSK:n vihreästä kirjasta antaman lausunnon kanssa.

4.   ETSK:n kanta asetukseen

Tässä osiossa seurataan asetuksen rakennetta. Tärkeät tekstikohdat on esitetty sellaisenaan tai tiivistetyssä muodossa, ja sen jälkeen niitä on täydennetty tarpeen mukaan ETSK:n kommentein.

I OSASTO:   KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

4.1    1–3 artikla – Kohde, soveltamisala ja määritelmät

”Asetusta sovelletaan tilintarkastajiin, jotka tekevät yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia, ja tarkastettaviin yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin (esimerkiksi säännöt tarkastusvaliokunnasta, joka yleisen edun kannalta merkittävällä yhteisöllä on oltava). Finanssialan kehittymisen myötä unionin lainsäädäntöön luodaan uusia finanssilaitosten kategorioita, joten on tarkoituksenmukaista, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen määritelmä sisältää myös sijoituspalveluyritykset, maksulaitokset, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset eli yhteissijoitusyritykset, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot.”

4.1.1   Luottolaitosten, vakuutusyhtiöiden ja muiden rahoituspalveluyritysten lisäksi yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt määritellään yrityksiksi, jotka on noteerattu julkisessa pörssissä. ETSK katsoo, että asetuksen vaatimukset ovat liiallisia pk-yrityksille. Pk-yritykset määritellään työpaikkojen, tulojen ja/tai taseen perusteella. Asetuksessa käytetään markkina-arvoa suurten yritysten määrittelemiseen. ETSK ehdottaa markkina-arvon käyttämistä myös pk-yritysten määrittelyssä lakisääteistä tilintarkastusta varten. Poikkeuksia tai vapautuksia tulisi myöntää yrityksille, joiden markkina-arvo on korkeintaan 120 miljoonaa euroa. Seuraavassa esitetään analyysi Lontoon pörssissä noteeratuista yhtiöistä. Markkina-arvon jakauma on samantapainen EU:n muissa pörsseissä. Samalla tapaa tulisi käsitellä myös rahoitusalan pk-yrityksiä, joiden toiminnalla ei ole todennäköisesti systeemistä merkitystä.

Yritysten oma pääomapohja

(Muutettu kurssilla 1 £ = 1,20 EUR)

 

Päämarkkinat: 985 yritystä

Omien varojen arvo: 2 336 055 milj. EUR

AIM-listalla olevat yritykset:1 122 yritystä

Omien varojen arvo: 85 107 milj. EUR

Suuruus (milj. EUR)

Yritysten määrä

Prosenttia yrityksistä

Markkina-arvo (%)

Yritysten määrä

Prosenttia yrityksistä

Markkina-arvo (%)

Yli 2 400

116

11,8

86,2

1

0,1

4,2

1 200–2 400

87

8,8

6,4

6

0,5

13,1

600–1 200

91

9,2

3,4

16

1,4

16

300–600

106

10,6

2

34

3

15,4

120–300

169

17,2

1,4

92

8,2

20,4

60–120

101

10,3

0,4

133

11,9

13

30–60

79

8

0,2

200

17,4

9,9

12–30

88

8,9

0,1

229

20,4

5,3

6–12

40

4,1

0

156

13,9

1,5

0–6

61

6,1

0

240

21,4

0,9

Muut

47

4,7

 

15

1,3

 

> 120

569

57,7

99,4

149

13,2

69,3

< 120

369

37,5

0,6

958

85,4

30,7

< 60

268

27,2

0,2

825

73,5

17,7

< 30

189

19,2

0,1

625

55,7

7,8

Lähde: London Stock Exchange -internetsivut / ”Statistics”

4.2    4 artikla – Suuret yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt

”a)

Kymmenen suurinta osakkeiden liikkeeseenlaskijaa kussakin jäsenvaltiossa markkina-arvolla laskettuna ja kaikki osakkeiden liikkeeseenlaskijat, joiden keskimääräinen markkina-arvo oli yli 1 000 000 000 oa kolmen edellisen kalenterivuoden lopussa.

b) ja c)

Kaikki rahoitusalan yhteisöt, joiden taseen loppusumma ylittää taseessa 1 000 000 000 euroa.”

4.2.1   Nämä määritelmät liittyvät 10 artiklan 5 kohdan säännöksiin.

II OSASTO:   YLEISEN EDUN KANNALTA MERKITTÄVIEN YHTEISÖJEN LAKISÄÄTEISEN TILINTARKASTUKSEN SUORITTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

I LUKU:   Riippumattomuus ja eturistiriitojen välttäminen

4.3    5–8 artikla

4.3.1   ETSK kannattaa periaatteessa näitä neljää artiklaa.

4.4    9 artikla – Tilintarkastuspalkkiot

”2.   Jos lakisääteinen tilintarkastaja tarjoaa tarkastettavalle yhteisölle 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilintarkastuksen liitännäispalveluja, tällaisista palveluista maksettavat palkkiot saavat olla enintään 10 prosenttia palkkioista, jotka tarkastettava yhteisö maksaa lakisääteisestä tilintarkastuksesta.

3.   Jos lakisääteisen tilintarkastuksen kohteena olevalta yleisen edun kannalta merkittävältä yhteisöltä saadut kokonaispalkkiot ovat joko vähintään 20 prosenttia tai kahtena peräkkäisenä vuonna vähintään 15 prosenttia lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan saamista vuotuisista kokonaispalkkioista, kyseisen tilintarkastajan on ilmoitettava tällaisesta tilanteesta tarkastusvaliokunnalle.

Tarkastusvaliokunnan on harkittava, onko toisen lakisääteisen tilintarkastajan suoritettava tilintarkastustoimeksiannon laadunvalvontatarkastus ennen kuin tilintarkastuskertomus annetaan.

Jos lakisääteisen tilintarkastuksen kohteena olevalta yleisen edun kannalta merkittävältä yhteisöltä saadut kokonaispalkkiot ovat kahtena peräkkäisenä vuonna vähintään 15 prosenttia lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan saamista vuotuisista kokonaispalkkioista, kyseisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on ilmoitettava tällaisesta tilanteesta toimivaltaiselle viranomaiselle.”

4.4.1   ETSK kannattaa avoimuutta koskevia ehdotuksia. Artiklan 2 kohdassa esitetty 10 prosentin enimmäisarvo on kuitenkin mielivaltainen. ETSK ehdottaa, että tilintarkastuksen liitännäispalvelut (ks. 10 artiklan 2 kohta jäljempänä) liitetään osaksi tilintarkastussuunnitelmaa (ks. kohta 4.16.2 jäljempänä) ja että ne hinnoitellaan ilman tilintarkastuksen kokonaispalkkioiden mielivaltaisia raja-arvoja.

4.5    10 artikla – Kielto tarjota tilintarkastuksen oheispalveluja

”1.   Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittava lakisääteinen tilintarkastaja saa tarjota tarkastettavalle yhteisölle lakisääteisen tilintarkastuksen palveluja ja tilintarkastuksen liitännäispalveluja.

2.   Tilintarkastuksen liitännäispalveluilla tarkoitetaan seuraavia:

a)

välitilinpäätöksen tilintarkastus tai tarkastelu;

b)

hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien selvitysten varmennus;

c)

yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien seikkojen varmennus;

d)

sääntelyn edellyttämän raportoinnin varmennus tai todistaminen finanssilaitosten sääntelyviranomaisille;

e)

todistuksen antaminen verovaatimusten noudattamisesta;

f)

mitkä tahansa muut tilintarkastustyöhön liittyvät lakisääteiset tehtävät.

3.   Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittava lakisääteinen tilintarkastaja ei saa suoraan tai välillisesti tarjota tarkastettavalle yhteisölle tilintarkastuksen oheispalveluja. Tilintarkastuksen oheispalveluilla tarkoitetaan seuraavia:

a)

palvelut, jotka johtavat aina eturistiriitoihin:

i)

tilintarkastukseen liittymättömät asiantuntijapalvelut, veroneuvonta, yleiset johtamispalvelut ja muut neuvontapalvelut;

ii)

kirjanpito sekä kirjanpitoaineiston ja tilinpäätösten valmistelu;

iii)

sisäisen valvonnan tai riskienhallinnan menettelyn suunnittelu ja toteutus sekä riskineuvonta;

iv)

arvonmäärityspalvelut, käyvän arvon lausuntojen eli fairness opinion -lausuntojen antaminen tai luontoissuorituksia koskevat raportit;

v)

vakuutusmatemaattiset ja oikeudelliset palvelut, mukaan lukien riita-asioiden ratkaiseminen;

vi)

yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätöstietojärjestelmien suunnittelu ja toteutus;

vii)

osallistuminen asiakkaan sisäiseen tarkastukseen sekä sisäisen tarkastuksen toimintoon liittyvien palvelujen tarjoaminen;

viii)

välittämiseen, kauppaan, sijoitusneuvontaan tai sijoituspankkitoimintaan liittyvät palvelut;

b)

palvelut, jotka voivat johtaa eturistiriitoihin:

i)

henkilöresursseihin liittyvät palvelut;

ii)

tukikirjeiden (comfort letters) esittäminen sijoittajille yrityksen arvopapereiden liikkeeseenlaskun yhteydessä;

iii)

tilinpäätöstietojärjestelmien suunnittelu ja toteutus;

iv)

mahdollisia sulautumia ja omistusosuuksien hankintaa koskevat, myyjä- tai ostajapuolelle tarjottavat yritystarkastuspalvelut (due diligence).”

4.5.1   ETSK totesi vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa, että lakisääteisen tilintarkastajan ei tulisi tarjota lakisääteisiä tilintarkastuspalveluita ostaville asiakkailleen mitään palveluita, jotka aiheuttavat eturistiriitoja. Vaikka 3 kohdan a ja b alakohdassa eriteltyjen palveluiden luonteesta pitäisi vielä keskustella, ETSK kannattaa asetuksen tarkoitusta.

4.5.2   Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että joissain tilanteissa on erityisen järkevää, että lakisääteinen tilintarkastaja tarjoaa a alakohdan luettelon alakohdassa i–v tarkoitettuja palveluita lakisääteisiä tilintarkastuspalveluita ostavalle asiakkaalleen. Force majeure -tilanteet, jotka eivät ole vältettävissä, ovat mahdollisia, ja yrityksissä tapahtuu katastrofeja. Palveluita, jotka mainitaan b alakohdan luettelossa, voidaan tarjota tarkastusvaliokunnan tai toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaisesti. Samaa harkintavaltaa tulisi soveltaa poikkeuksellisissa olosuhteissa a alakohdan luettelossa mainittuihin palveluihin.

”5.   Jos tilintarkastusyhteisö saa yli kolmanneksen vuotuisista tilintarkastustuloistaan suurilta yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä ja kuuluu ketjuun, joiden jäsenten vuotuiset tilintarkastustulot ovat Euroopan unionissa yhteensä yli 1 500 miljoonaa euroa, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

se ei saa tarjota suoraan tai välillisesti yhdellekään yleisen edun kannalta merkittävälle yhteisölle tilintarkastuksen oheispalveluja;

b)

se ei saa kuulua sellaiseen ketjuun, joka tarjoaa tilintarkastuksen oheispalveluja unionissa;

e)

tällaisella tilintarkastusyhteisöllä ei saa suoraan tai välillisesti olla yli 5:tä prosenttia sellaisen yhteisön pääomasta tai äänioikeuksista, joka tarjoaa 3 kohdassa lueteltuja palveluja.”

4.5.3   ETSK ymmärtää, että näiden säännösten tarkoituksena on puuttua Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan ja Espanjan neljän suurimman yhteisön (eri yhteisö jokaisessa tapauksessa) määräävään markkina-asemaan ja pyrkiä ehkäisemään määräävän aseman syntymistä tulevaisuudessa. ETSK ehdotti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa, että määräävään asemaan markkinoilla puututaan viittaamalla kilpailuviranomaisiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa asiaa tutkitaan parhaillaan. ETSK ehdottaa, että Saksa ja Espanja tekevät samoin odotettaessa ehdotetun asetuksen hyväksymistä.

4.5.4   ETSK ei kannata ainoastaan tilintarkastuspalveluita tarjoavia yhteisöjä. Komitea katsoo, että tällaisella muutoksella on todennäköisesti haitallinen vaikutus tilintarkastushenkilöstön ja lakisääteisten tilintarkastusten laatuun. ETSK on edelleenkin sitä mieltä, että lakisääteisten tilintarkastajien olisi voitava tarjota vapaasti täysi valikoima tilintarkastuksen oheispalveluita muille kuin lakisääteisen tilintarkastuksen asiakkaina oleville yhteisöille.

4.5.5   ETSK kannatti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa sitä, että lakisääteisiä tilintarkastuspalveluita ostaville pk-yrityksille voidaan tarjota tiettyjä tilintarkastuksen oheispalveluja. Pienet yritykset saavat parempaa laatua, palvelua ja arvoa yhdeltä neuvonantajalta. ETSK pysyy kannassaan.

4.6    11 artikla – Lakisääteisen tilintarkastuksen valmistelu ja riippumattomuuteen kohdistuvien uhkien arvioiminen

4.6.1   ETSK kannattaa näitä säännöksiä.

II LUKU:   Luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus

4.7    12 ja 13 artikla

4.7.1   ETSK kannattaa näitä säännöksiä.

III LUKU:   Lakisääteisen tilintarkastuksen suorittaminen

4.8    14 artikla – Lakisääteisen tilintarkastuksen laajuus

”2.   Lakisääteisen tilintarkastuksen laajuuteen ei sisälly varmennusta tarkastetun yhteisön tulevasta kannattavuudesta eikä siitä, miten tehokkaasti tai tuloksellisesti johto- tai hallintoelin on hoitanut tai hoitaa vastaisuudessa yhteisön asioita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen raportointivaatimusten soveltamista.”

4.8.1   ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota edellä mainittuun kohtaan, koska siinä rajoitetaan tiukasti sitä, mitä sidosryhmät saattavat odottaa lakisääteiseltä tilintarkastukselta, ja se herättää kysymyksen siitä, mikä tilintarkastuksen roolin pitäisi olla.

4.9    15 artikla – Ammatillinen skeptisyys

”Lakisääteisen tilintarkastajan on säilytettävä ammatillinen skeptisyys koko tilintarkastuksen ajan. ’Ammatillisella skeptisyydellä’ tarkoitetaan asennoitumista, johon kuuluu kyseenalaistava näkemys, tarkkaavaisuus sellaisten olosuhteiden varalta, jotka saattavat antaa viitteitä virheestä tai väärinkäytöksestä johtuvasta mahdollisesta virheellisyydestä, sekä tilintarkastusevidenssin kriittinen arvioiminen.”

4.9.1   ETSK tukee ammatillisen skeptisyyden painottamista, kuten se teki vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa.

4.10    16–20 artikla

4.10.1   ETSK kannattaa kansainvälisten tilintarkastusstandardien soveltamista ja 16-20 artiklan muita säännöksiä.

IV LUKU:   Tilintarkastusraportointi

4.11    21 artikla – Lakisääteisen tilintarkastuksen tulokset

”Lakisääteisen tilintarkastajan on esitettävä lakisääteisen tilintarkastuksen tulokset seuraavissa kertomuksissa:

22 artiklan mukainen tilintarkastuskertomus,

23 artiklan mukainen tarkastusvaliokunnalle annettava täydentävä kertomus.”

4.12    22 artikla – Tilintarkastuskertomus

”2.   Tilintarkastuskertomuksen on oltava kirjallinen. Siinä on vähintään

k)

yksilöitävä ne vuositilinpäätöksen tai konsolidoidun tilinpäätöksen alat, jotka ovat olennaisen virheellisyyden riskin kannalta keskeisiä, mukaan lukien kriittiset kirjanpidolliset arviot tai mittausepävarmuutta sisältävät alat;

l)

annettava lausunto tarkastetun yhteisön tilanteesta ja erityisesti arvioitava yhteisön kykyä vastata velvoitteistaan lähitulevaisuudessa ja jatkaa siten toimintaansa;

m)

arvioitava yhteisön sisäistä valvontajärjestelmää, mukaan lukien lakisääteisen tilintarkastuksen aikana havaittuja merkittäviä sisäisen valvonnan puutteita, sekä kirjanpito- ja laskentajärjestelmää;

o)

ilmoitettava ja perusteltava kirjanpito- ja tilinpäätössääntöjen mahdolliset rikkomiset tai lainsäädännön, yhteisön perussääntöjen, tilinpäätösten laatimisperiaatteita koskevien päätösten tai muiden yhteisön hallinnon ja ohjauksen kannalta tärkeiden näkökohtien rikkomiset;

q)

jos lakisääteisen tilintarkastuksen suoritti tilintarkastusyhteisö, tilintarkastuskertomuksessa on yksilöitävä kukin tilintarkastustoimeksiantoa hoitavan tiimin jäsen ja todettava, että kaikki tiimin jäsenet olivat koko ajan täysin riippumattomia eikä heillä ollut suoraa tai välillistä etua tarkastettavassa yhteisössä;

t)

annettava lausunto, jossa on selvästi esitettävä lakisääteisen tilintarkastajan näkemys siitä, annetaanko vuositilinpäätöksessä tai konsolidoidussa tilinpäätöksessä oikea ja riittävä kuva ja onko se laadittu asianomaisen tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

u)

mainittava mahdolliset seikat, joihin lakisääteinen tilintarkastaja kiinnitti erityistä huomiota liittämättä kuitenkaan lausuntoon muistutusta.

4.   Tilintarkastuskertomus saa olla enintään neljän sivun tai 10 000 merkin (ilman välilyöntejä) pituinen.”

4.12.1   Tämä kertomus korvaa tilintarkastuslausunnon, joka julkaistaan tällä hetkellä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen vuosikertomusten ja tilinpäätösten yhteydessä. Artiklan 2 kohdassa eritellään 23 osatekijää (a-w alakohta), jotka on sisällytettävä tilintarkastuskertomuksen neljälle sivulle. ETSK suhtautui vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa kriittisesti tilintarkastuslausuntojen merkityksettömään ja vakiomuotoiseen sisältöön, josta eivät välity yritysten väliset tai toimialojen väliset erot. Tilintarkastuskertomus on paljastavampi, mikä voi ehkä olla epämieluinen seikka tarkastettaville yhteisöille.

4.12.2   Ehdotukseen sisältyy vaatimus tilintarkastuksen suorittavan tiimin nimeämisestä. Suurten yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tapauksessa siinä saattaa olla satoja henkilöitä. Suuren yrityksen kertomuksen tulee luonnollisesti olla laajuudeltaan ja kattavuudeltaan erilainen kuin sata kertaa sitä pienemmän yrityksen. Osa vaatimuksista ei näytä vastaavan kansainvälisiä kirjanpitostandardeja. Asetuksessa ei viitata millään tavalla näihin standardeihin.

4.13    23 artikla – Tarkastusvaliokunnalle esitettävä täydentävä kertomus

”1.   Täydentävä kertomus esitetään tarkastettavan yhteisön yhtiökokoukselle, jos tarkastettavan yhteisön johto- tai hallintoelin niin päättää.”

4.13.1   ETSK:n mielestä on epätodennäköistä, että tarkastettavat yhteisöt esittävät tämän kertomuksen kokonaisuudessaan. ETSK katsoo, että kertomus olisi toimitettava yrityksen työmarkkinaosapuolille työntekijöiden osallistumista koskevien erilaisten kansallisten järjestelmien mukaisesti.

”2.   Täydentävässä kertomuksessa on yksityiskohtaisesti ja nimenomaisesti selitettävä suoritetun lakisääteisen tilintarkastuksen tulokset ja siinä on vähintään

f)

ilmoitettava ja perusteltava päätelmät olennaisesta epävarmuudesta, joka saattaa aiheuttaa epäilyksiä yhteisön kyvystä jatkaa toimintaansa;

g)

määriteltävä yksityiskohtaisesti, vaikuttavatko kirjanpito, laskentatoimi, kaikki tarkastetut asiakirjat, vuositilinpäätös tai konsolidoitu tilinpäätös ja mahdolliset lisäraportit asianmukaisilta;

h)

ilmoitettava ja perusteltava yksityiskohtaisesti kaikki tapahtumat, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu, mukaan lukien muut kuin olennaiset tapahtumat sikäli kuin niiden katsotaan olevan tarkastusvaliokunnan tehtävien hoitamisen kannalta tärkeitä;

i)

arvioitava vuositilinpäätöksen tai konsolidoidun tilinpäätöksen eri eriin sovelletut arvostusmenetelmät, mukaan lukien niiden muutosten vaikutukset;

j)

esitettävä yksityiskohtaiset tiedot kaikista takauksista, tukikirjeistä (comfort letters) ja tukitoimista, joiden perusteelta toiminnan jatkuvuutta on arvioitu;

k)

vahvistettava mukanaolo inventaarion teossa ja muussa fyysisessä varmentamisessa;

n)

todettava, onko kaikki pyydetyt selitykset ja asiakirjat toimitettu.”

4.13.2   Täydentävä kertomus perustuu Saksan tilintarkastusyhteisöjen käyttämään laajaan kertomukseen. Sen käyttäminen kaikkialla EU:ssa voisi parantaa lakisääteisen tilintarkastuksen laatua ja tarkastetun yhteisön suhtautumista tilintarkastukseen. ETSK kannattaa täydentävää kertomusta.

4.14    24 artikla – Tarkastusvaliokunnan suorittama lakisääteisen tilintarkastuksen valvonta 25 artikla – Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen valvontaviranomaisille annettava kertomus

4.14.1   Ehdotetun asetuksen 24 ja 25 artikla ovat yhdenmukaisia ETSK:n vihreästä kirjasta antaman lausunnon kanssa.

V LUKU:   Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen suorittama avoimuusraportointi ja tietojen säilyttäminen

4.15    26–30 artikla

4.15.1   Ehdotetun asetuksen V luku on yhdenmukainen ETSK:n vihreästä kirjasta antaman lausunnon kanssa.

III OSASTO:   YLEISEN EDUN KANNALTA MERKITTÄVIEN YHTEISÖJEN SUORITTAMA LAKISÄÄTEISTEN TILINTARKASTAJIEN TAI TILINTARKASTUSYHTEISÖJEN NIMEÄMINEN

4.16    31 artikla – Tarkastusvaliokunta

”1.   Tarkastusvaliokunnan on koostuttava tarkastettavan yhteisön toimivaan johtoon kuulumattomista hallintoelimen jäsenistä ja/tai tarkastettavan yhteisön valvontaelimen jäsenistä ja/tai tarkastettavan yhteisön yhtiökokouksen nimeämistä jäsenistä.

Vähintään yhdellä tarkastusvaliokunnan jäsenellä on oltava tilintarkastusalan asiantuntemusta ja toisella jäsenellä laskentatoimen ja/tai tilintarkastusalan asiantuntemusta. Valiokunnan jäsenillä on kokonaisuutena katsoen oltava tarkastettavan yhteisön toiminta-alan kannalta merkityksellistä asiantuntemusta.

Tarkastusvaliokunnan jäsenistä enemmistön on oltava riippumattomia. Tarkastusvaliokunnan jäsenten on nimettävä valiokunnan puheenjohtaja, jonka on oltava riippumaton.”

4.16.1   Artiklan 1 kohta on täysin ETSK:n vihreästä kirjasta antaman lausunnon suositusten mukainen, koska ”kokonaisuutena” ei tarkoita ”kaikkia”.

4.16.2   Tarkastusvaliokunnan vastuu eritellään yksityiskohtaisesti 5 kohdassa. ETSK ehdottaa vielä kahta vastuualuetta: tilintarkastussuunnitelman hyväksyminen, mukaan lukien tilintarkastuksen liitännäispalvelujen tarjoaminen, ja asiaan liittyvien talousarvioiden hyväksyminen.

4.17    32 artikla – Lakisääteisten tilintarkastajien nimeäminen

”2.   Tarkastusvaliokunnan on annettava suositus lakisääteisen tilintarkastajan nimeämisestä. Suosituksessa on oltava vähintään kaksi tilintarkastustoimeksiantoa koskevaa vaihtoehtoa, ja tarkastusvaliokunnan on ilmaistava asianmukaisin perustein, mitä vaihtoehtoa se pitää parhaimpana.

3.   Tarkastusvaliokunnan suositus on laadittava tarkastettavan yhteisön järjestämän valintamenettelyn jälkeen noudattaen seuraavia perusteita:

a)

tarkastettavalla yhteisöllä on oltava vapaus pyytää ketä tahansa lakisääteistä tilintarkastajaa tekemään lakisääteisiä tilintarkastuspalveluja koskevan ehdotuksen sillä ehdolla, että vähintään yksi pyynnön kohteina olevista tilintarkastajista on sellainen, joka ei ole saanut yli 15:tä prosenttia tilintarkastuspalkkioidensa kokonaismäärästä suurilta yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana;

b)

tarkastettavalla yhteisöllä on oltava vapaus valita, millä tavoin lakisääteisiin tilintarkastajiin otetaan yhteyttä;

c)

tarkastettavan yhteisön on laadittava tarjouspyyntöasiakirjat, joita tarkastettava yhteisö käyttää arvioidessaan lakisääteisten tilintarkastajien tekemiä ehdotuksia;

d)

tarkastettavalla yhteisöllä on oltava vapaus määritellä valintamenettely, ja se voi käydä menettelyn aikana suoria neuvotteluja kiinnostuneiden tarjoajien kanssa;

f)

tarkastettavan yhteisön on arvioitava lakisääteisten tilintarkastajien tekemät ehdotukset tarjouspyyntöasiakirjoissa ennalta määriteltyjen valintaperusteiden mukaisesti;

g)

tarkastettavan yhteisön on pystyttävä osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että valintamenettely on ollut tasapuolinen.

5.   Jos hallinto- tai valvontaelimen ehdotus poikkeaa tarkastusvaliokunnan suosituksesta, ehdotuksessa on perusteltava, minkä vuoksi tarkastusvaliokunnan suositusta ei ole noudatettu.

6.   Jos on kyse luottolaitoksesta tai vakuutusyrityksestä, hallinto- tai valvontaelimen on toimitettava ehdotusluonnoksensa toimivaltaiselle viranomaiselle.

10.   Jotta voidaan helpottaa tarkastettavan yhteisön tehtävää järjestää valintamenettely lakisääteisen tilintarkastajan nimeämiseksi, EPV, EVLEV ja EAMV antavat asiasta ohjeet.”

4.17.1   Nämä ohjeet ovat tilintarkastustoimeksiannon kestosta riippumatta potentiaalisesti hyödyllisiä yleisen edun kannalta merkittäville suurille yhteisöille, mutta ne ovat liian tiukat pk-yrityksille. Pk-yritykset eivät useinkaan noudata a alakohdassa tarkoitettua prosessia ja käyttävät yleensä toisen tai kolmannen tason yhteisöjä. Pk-yritykset katsovat, että niillä on b ja d alakohdassa tarkoitettu vapaus. Pk-yritykset eivät yleensä laadi virallisia tarjouspyyntöasiakirjoja, ne eivät useinkaan järjestä tarjouskilpailua, eivätkä ne katso olevansa velvoitettuja tekemään toimistaan selkoa toimivaltaisille viranomaisille. Artiklan 5 kohta ei koske pk-yrityksiä. Nämä säännöt on suunniteltu pankeille, ei pk-yrityksille. Pk-yritykset eivät tarvitse 10 kohdassa mainittujen lukuisten tahojen panosta hoitaakseen asioitaan.

4.17.2   Tarjouspyyntö on lähetettävä vähintään yhdelle toisen tason yhteisölle. Tämä voi tarjota toisen tason yhteisöille mahdollisuuden saada merkittävämpiä asiakkaita, mutta näiden yhteisöjen, joilla on kollektiivisesti resurssit vastata vain rajoitettuun määrään tapauksia, on selvästikin ratkaistava vielä monia kysymyksiä.

4.18    33 artikla – Tilintarkastustoimeksiannon kesto

”1.   Yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön on nimettävä lakisääteinen tilintarkastaja ensimmäistä tilintarkastustoimeksiantoa varten, jonka on oltava vähintään kahden vuoden pituinen. Yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö saa uusia tämän toimeksiannon ainoastaan yhden kerran. Kahden yhdistetyn toimeksiannon enimmäiskesto saa olla kuusi vuotta. Jos kuusi vuotta jatkuvan toimeksiannon ajaksi on nimetty kaksi lakisääteistä tilintarkastajaa, kunkin lakisääteisen tilintarkastajan toimeksianto saa kestää enintään yhdeksän vuotta.”

4.18.1   ETSK ei kannattanut vihreää kirjaa koskevassa lausunnossaan lakisääteisten tilintarkastajien pakollista rotaatiota. Komitea ehdotti sen sijaan pakollista tilintarkastussopimusten uudelleen kilpailuttamista 6–8 vuoden välein. Tutkittuaan tarkkaan uusia ehdotuksia ETSK pysyy kannassaan, mutta pitää asetuksen muita näkökohtia tervetulleina.

4.18.2   Koska tilintarkastuksen suorittamisesta vastaavan avainpartnerin on vaihduttava seitsemän vuoden välein (4 kohta jäljempänä), ETSK ehdottaa, että myös sopimukset on kilpailutettava uudelleen seitsemän vuoden välein. Lakisääteisen tilintarkastajan seitsemän vuoden kiinteä toimiaika on kiistanalainen kysymys. Monissa jäsenvaltioissa lakisääteinen tilintarkastaja nimetään uudestaan joka vuosi, ja asetuksessa tulisi antaa mahdollisuus jatkaa tätä käytäntöä. Seitsemän vuoden määräaikaan tarvittaisiinkin joustoa, mutta seitsemän vuoden yhtäjaksoisen sopimuksen jälkeen tulisi vaatia uudelleenkilpailuttamista. ETSK korostaa, että kun sopimuksen uusi kilpailuttaminen käynnistyy, menettelyjen tulee olla avoimia, ja luottolaitosten tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen tulee hyväksyä tulos.

”4.   Lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastaavien avainpartnereiden on lakattava osallistumista tarkastettavan yhteisön lakisääteiseen tilintarkastukseen seitsemän vuoden kuluttua nimeämispäivästä. Lakisääteisen tilintarkastajan on perustettava asiamukainen vaiheittainen kiertojärjestelmä vastuullisimmassa asemassa olevalle henkilöstölle.”

4.18.3   ETSK kannatti tällaista kiertoa vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa, mutta muiden toimijoiden vaiheittaisen kierron tulisi olla lakisääteisen tilintarkastajan harkintavallassa.

4.19    34 artikla – Lakisääteisten tilintarkastajien erottaminen ja eroaminen

IV OSASTO:   YLEISEN EDUN KANNALTA MERKITTÄVIEN YHTEISÖJEN LAKISÄÄTEISTÄ TILINTARKASTUSTA SUORITTAVIEN TILINTARKASTAJIEN JA TILINTARKASTUSYHTEISÖJEN TOIMINTOJEN VALVONTA

I LUKU:   Toimivaltaiset viranomaiset

4.20    35–39 artikla

4.20.1   ETSK kannattaa toimivaltaisiin viranomaisiin liittyviä säännöksiä.

II LUKU:   Laadunvarmistus, tutkimukset, markkinoiden seuranta, valmiussuunnitelmat ja toimivaltaisten viranomaisten tehtävien avoimuus

4.21    40–44 artikla

”Toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin kuuluvat seuraavat:

suoritettujen lakisääteisten tilintarkastusten laaduntarkastukset

tutkinta, jolla pyritään havaitsemaan, oikaisemaan ja ehkäisemään puutteelliset lakisääteiset tilintarkastukset

lakisääteisten tilintarkastusten markkinakehityksen seuraaminen

suurten tilintarkastusyhteisöjen toiminnan jatkuvuuteen kohdistuvien mahdollisten uhkien, mukaan lukien voimakkaasta keskittymisestä aiheutuvat riskit, seuraaminen ja sen edellyttäminen, että suuret tilintarkastusyhteisöt laativat valmiussuunnitelmat tällaisten uhkien poistamiseksi.”

4.21.1   Ehdotus siitä, että toimivaltaisten viranomaisten pitäisi toimia suurimpien tilintarkastusyhteisöjen kanssa kullakin lainkäyttöalueella valmiussuunnitelmien kehittämiseksi, on yhdenmukainen ETSK:n vihreästä kirjasta antaman lausunnon kanassa.

III LUKU:   Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja suhteet Euroopan valvontaviranomaisiin

4.22    45–56 artikla

”a)

Asetuksessa edellytetään, että toimivaltaisten viranomaisten EU:n laajuinen yhteistyö toteutetaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) välityksellä. Tällä tavoin korvataan nykyinen EU:n laajuinen yhteistyömekanismi, joka toimii Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten asiantuntijaryhmän (EGAOB) alaisuudessa.

EAMV:n olisi annettava ohjeistusta useista aiheista, esimerkiksi tilintarkastuskertomuksen ja tarkastusvaliokunnalle annettavan täydentävän kertomuksen sisällöstä ja esittämisestä, tarkastusvaliokunnan valvontatoiminnasta ja laaduntarkastusten tekemisestä.

b)

Asetuksessa säädetään vapaaehtoisesta yleiseurooppalaisesta tilintarkastuksen laatutodistusten myöntämisestä EAMV:n alaisuudessa. Tavoitteena on lisätä kaikkien sellaisten tilintarkastusyhteisöjen näkyvyyttä, tunnettuutta ja mainetta, joilla on valmiudet suorittaa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen korkealaatuisia tilintarkastuksia.”

4.22.1   ETSK kannattaa ehdotusta.

IV LUKU:   Yhteistyö kolmansien maiden tilintarkastajien sekä kansainvälisten järjestöjen ja elinten kanssa

4.23    57–60 artikla

”Toimivaltaiset viranomaiset ja EAMV voivat tehdä tietojenvaihtoa koskevia yhteistyösopimuksia kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa vain, jos ilmaistavien tietojen salassapito taataan ja annettuja tietosuojasääntöjä noudatetaan.”

4.23.1   ETSK kannattaa IV lukuun sisältyviä ehdotuksia.

V OSASTO:   HALLINNOLLISET SEURAAMUKSET JA TOIMENPITEET

4.24    61 artikla – Hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet

4.25    62 artikla – Seuraamusvaltuudet

”1.   Tätä artiklaa sovelletaan liitteessä yksilöityihin tämän asetuksen säännösten rikkomisiin.

2.   Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä ainakin seuraavia hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia:

b)

toimivaltaisten viranomaisten verkkosivulla julkaistava julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan rikkomisesta vastuussa oleva henkilö ja rikkomisen luonne;

f)

hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa niin suuret kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot;

g)

jos kyseessä on luonnollinen henkilö, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, joiden määrä on enintään 5 000 000 euroa;

h)

jos on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia sen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena.”

4.26    63 artikla – Seuraamusten tehokas soveltaminen

”1.   Päättäessään hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden tyypistä toimivaltaisen viranomaisten on otettava huomioon kaikki asiaan kuuluvat olosuhteet, seuraavat mukaan luettuina:

a)

rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)

vastuussa olevan henkilön vastuun aste;

c)

vastuussa olevan henkilön taloudellinen vahvuus;

d)

saatujen voittojen tai vältettyjen tappioiden suuruus.”

4.27    64 artikla – Seuraamusten ja toimenpiteiden julkistaminen

”Jokainen tämän asetuksen rikkomisesta määrätty hallinnollinen toimenpide tai seuraamus on julkistettava ilman aiheetonta viivytystä, mukaan luettuina tiedot ainakin rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet, jollei niiden julkistaminen vakavasti vaaranna finanssimarkkinoiden vakautta.”

4.28    65 artikla – Muutoksenhaku

4.29    66 artikla – Rikkomisista ilmoittaminen

4.29.1   ETSK kaavaili vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ammatillisen kurinpitoelimen perustamista kuhunkin jäsenvaltioon. Komitea kannattaa näitä ehdotuksia. Niiden perusteella on itse asiassa mahdollista ”nimetä ja saattaa häpeään” väärinkäytöksiin syyllistyneet.

VI OSASTO:   DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET, KERTOMUKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

4.30    68–72 artikla

4.30.1   Käyttöön otetaan siirtymäjärjestelmä, joka koskee tilintarkastusyhteisöjen vaihtovelvoitteen voimaantuloa, velvoitetta järjestää tilintarkastusyhteisön valintamenettely sekä tilintarkastusyhteisöjen muuttamista yhteisöiksi, jotka tarjoavat ainoastaan tilintarkastuspalveluja.

4.31    LIITE: I Lakisääteisten tilintarkastajien, tilintarkastusyhteisöjen tai avainpartnereiden suorittamat rikkomiset

Kyseiset rikkomiset koskevat pääasiassa menettelyllisiä ja hallinnollisia näkökohtia ja liittyvät eturistiriitoihin, toiminnan järjestämistä koskeviin tai toimintaa koskeviin vaatimuksiin, lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamiseen, tilintarkastusraportointiin, ilmoittamista koskeviin säännöksiin, lakisääteisten tilintarkastajien tai yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen suorittamaan lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimeämiseen ja laadunvarmistukseen. On epäselvää, miten tilintarkastajan epäonnistumista (esim. JPMorganin asiakkaiden varojen väärinkäytön huomaamatta jääminen) käsitellään näiden säännösten pohjalta.

4.32    LIITE: II Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen suorittamat rikkomiset

Kyseiset rikkomiset liittyvät lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimeämiseen.

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL C 248, 25.8.2011, s. 92.

(2)  EYVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(3)  COM(2010) 561 final.

(4)  EYVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(5)  Ks. alaviite 4.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava erityisjaoston lausunnon kohta muutettiin täysistunnossa hyväksyttyjen muutosehdotusten mukaiseksi, mutta se sai tuekseen yli neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 4 kohta):

3.1.8     Toimivaltaisia viranomaisia koskevat uudet säännöt

ETSK kannattaa riippumattomina kansallisina sääntelijöinä ja valvojina sekä EAMV:n kansallisena vastapuolena toimivien toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä jäsenvaltioihin. Jos jäsenvaltioissa on kuitenkin jo hyvin toimivat riippumattomat ja toimivaltaiset tilintarkastuksen valvontaelimet, ETSK toivoisi, että ne sisällytettäisiin uuteen valvontakehykseen eikä niitä hylättäisi.

Äänestystulos

Puolesta

88

Vastaan

60

Pidättyi äänestämästä

37


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/72


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista”

COM(2011) 860 final – 2011/0417 COD

2012/C 191/13

Esittelijä: Anna NIETYKSZA

Neuvosto päätti 20. tammikuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 17. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 114 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisista riskipääomarahastoista

COM(2011) 860 final – 2011/0417 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on hyvillään eurooppalaisia riskipääomarahastoja koskevasta asetuksesta, jossa säädetään unioninlaajuisen oikeudellisen sijoitusvälineen perustamisesta, jonka myötä eurooppalaiset riskipääomarahastot vetävät helpommin puoleensa ulkomaisia sijoittajia ja joka sujuvoittaa innovaatiopainotteisten pk-yritysten rahoituksensaantia. Asetuksessa vahvistetaan yhtenäiset säännöt, jotka koskevat kyseeseen tulevia sijoittajakategorioita; yhtenäiset vaatimukset eurooppalaisen riskipääomarahaston nimellä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä hoitaville; sijoitussalkkua koskevat vaatimukset, vaatimukset sijoitustekniikoista sekä vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston sijoituskohteeksi soveltuvia yrityksiä koskevia vaatimuksia.

1.2   Toimenpiteellä pyritään paitsi vastaamaan kokonaisvaltaisen Eurooppa 2020 -strategian ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketin tavoitteisiin myös takaamaan, että mihin tahansa jäsenvaltioon sijoittautuneet riskipääomarahastot voivat vuoteen 2012 mennessä harjoittaa sijoitustoimintaa vapaasti kaikkialla EU:ssa ja rahoittaa unionin innovoivia yrityksiä ja työpaikkojen luomista kestävyysperiaatteita kunnioittaen.

1.3   Eurooppalaisia riskipääomarahastoja koskevan asetuksen päämääränä on houkutella kansainvälisiä yksityisiä sijoittajia, mm. yksityishenkilöitä, tekemään sijoituksia mihin tahansa EU:n jäsenvaltioista sijoittautuneisiin riskipääomarahastoihin. Tämä on hyvin tärkeää, koska eurooppalainen riskipääomasektori on aivan liian riippuvainen julkisesta rahoituksesta: yli 50 prosenttia rahoituksesta on peräisin julkisista lähteistä. ETSK katsoo, että julkisen vallan tulisi tämän sijasta keskittyä vakaan ja sääntöihin perustuvan kehyksen luomiseen.

1.4   Asetuksessa vahvistetaan vaatimukset täyttäviä sijoittajakategorioita koskevat yhtenäiset säännöt. Ehdotettujen toimenpiteiden on oltava aiempaa joustavampia, ja niiden myötä otetaan huomioon kansainvälisten yksityisten sijoittajien tarpeet, jotta nämä pystyvät tekemään rajatylittäviä sijoituksia. ETSK:n mielestä toimenpiteiden pitää olla niin unionin ulkopuolisten kuin eurooppalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevia, mikäli halutaan kasvattaa eurooppalaisten pk-yritysten ulottuvilla olevan pääoman volyymia.

1.5   Basel III:n, vakavaraisuusdirektiivin neljännen tarkastelun (CRD–IV) ja Solvencyn kaltaisia vakavaraisuussäännöksiä ajatellen eurooppalaiseen riskipääomarahastoon liittyvä passi on hyvin tärkeä asia sellaisille riskipääomasektorin tärkeimmille pääoman tarjoajille – pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt –, jotka rajoittavat riskipitoisina vastaavina pidettyjä sijoituksiaan innovatiivisin pk-yrityksiin.

1.6   ETSK on erityisen tyytyväinen eurooppalaisille riskipääomarahastoille kaavailtuun rooliin eurooppalaisten innovatiivisten, pitkälle kehittynyttä teknologiaa edustavien pk-yritysten työpaikkojen luomisen tukijoina. Rahastojen, joiden hoidossa olevien varojen määrä ei saa ylittää 500 miljoonan euron raja-arvoa, tulee varata vähintään 70 prosenttia koko pääomanlisäyksistään suoraan pk-yrityksille ja tarjota pk-yrityksille oman pääoman ehtoista rahoitusta ja oman pääoman luonteista rahoitusta.

1.7   Komitea on lisäksi mielissään siitä, että rahastojen rekisteröimiseen kaikkialla Euroopassa sovelletaan yhtenäisiä vaatimuksia, ja se on hyvillään niin koko EU:ssa pätevästä markkinointipassista, jonka pitäisi sujuvoittaa rajatylittävää sijoitustoimintaa, kuin rahastojen hoitajien liiketoimintavelvoitteiden täyttämistä, organisaatiota ja etiikkaa koskevista vaatimuksista.

1.8   ETSK kiinnittää kuitenkin huomiota lukuisiin puutteisiin, jotka saattavat vähentää odotettua vaikutusta. Niitä ovat vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston toimintamahdollisuuksien rajoittaminen siten, että ne rajataan yksinomaan sijoituksiin oman pääoman ehtoisiin ja oman pääoman luonteisiin rahoitusvälineisiin, jotka jokin yritys on suoraan laskenut liikkeelle (esim. osakkeiden uusi liikkeeseenlasku tai muut osallistumisen muodot). ETSK ehdottaa ehdotetun asetuksen soveltamisalan laajentamista käsittämään muiden eurooppalaisten riskipääomarahastojen sekä rahasto-osuusrahastojen (funds of funds) osakkeet tai osuudet, mikä saattaa kasvattaa pk-yrityssijoituksiin käytettävissä olevan pääoman määrää.

1.9   Kyseisen kaltaiset rajoitukset sulkevat asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle mahdollisuuden, että niin kutsuttu rahasto-osuusrahasto voi hankkia koko EU:n alueella kelpaavan passin.

1.10   ETSK kiinnittää huomiota siihen, että yhden ja saman passin käyttöönotto ei ratkaise kysymystä sijoitusvälineiden verotuksellisesta läpinäkyvyydestä, joka on ratkaisevan tärkeä seikka, mikäli tavoitellaan riskipääoma- tai yksityisen oma pääoman ehtoisen sijoittamisen toimivuutta. Riskipääoman rajatylittävien veroesteiden ongelmaa tulee tutkia ja ehdottaa ratkaisumalleja.

1.11   ETSK korostaa, että toimivassa sijoitusvälineessä on olennaista se, että sen tulee kyetä mahdollistamaan erityyppisten sijoittajien yhteisesti tekemät sijoitukset ja takaamaan samalla verotuksellinen optimointi eritoten kaksikertaisen verotuksen välttämistä ajatellen (tässä yhteydessä tulevat kyseeseen salkkusijoituksista maksettava vero ja varoja rahastoon sijoittaneille takaisin jaettaessa maksettava vero).

1.12   ETSK kehottaa soveltamaan siirtymäkautta kynnysarvovaatimusten käyttöönottoon nähden, jotta otetaan huomioon tulotasojen erot EU:n eri jäsenvaltioissa.

1.13   ETSK katsoo, että eurooppalaisten riskipääomarahastojen olisi oltava suljettuja rakenteellisia kokonaisuuksia, jotka suuntaavat ainakin 70 prosenttia yhteenlasketuista pääomasijoituksistaan ja maksamattomista pääomasitoumuksistaan vaatimukset täyttäviin sijoituksiin, jotta voidaan varmistaa, etteivät niiden osakkeet ole lunastettavissa rahaksi tai arvopapereiksi ennen niiden realisointia. Eurooppalaisten riskipääomarahastojen olisi myös sijaittava Euroopan unionissa, jotta voidaan tehokkaasti estää unioniin sijoittautuneen hoitajan hoitamien riskipääomarahastojen perustaminen veroparatiiseihin veronkiertoa varten.

1.14   Sijoittajansuojajärjestelmää on lujitettava nimeämällä sellainen säilytysyhteisö, jonka tehtävänä on huolehtia varojen säilytyksestä, kassavirran seurannasta ja valvontatehtävistä. Yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä edellytetään säilytysyhteisön nimeämistä kyseisille yrityksille.

1.15   ETSK kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että on kovin tärkeää kehittää EU:n rahastovarojen hyödyntämistä riskipääomamarkkinoita varten sekä sellaisten siemen- ja käynnistysvaiheessa olevien yritysten rahoituksensaantia ajatellen, joita yksityinen pääoma ei rahoita asiaan liittyvän riskitason takia.

1.16   Asetusehdotuksessa esitetty eurooppalaisen riskipääomarahastopassin käyttöönottaminen on askel oikeaan suuntaan. Ehdotusta tulee täydentää ja kehitellä, jotta sen vaikutus ei jää odotuksiin nähden suhteettoman vähäiseksi.

2.   Eurooppalaiset riskipääoman ja yksityisen pääomasijoittamisen markkinat

2.1   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi laadittiin nimenomaisen arvioinnin pohjalta. Asiakirjassa kuvataan Euroopan riskipääomamarkkinoita amerikkalaisiin markkinoihin verrattuna vajavaisiksi. Eurooppalaiset markkinat ovat merkittävästi pienemmät, pilkkoutuneet joukoksi maakohtaisia markkinoita ja niille on ominaista yhdenmukaisten sääntöjen puuttuminen. Ainoastaan muutamilla jäsenvaltioista on riskipääomarahastoja varten omat erityiset säännöstönsä, joihin sisältyy sijoitussalkun koostumusta, sijoitustekniikoita ja vaatimukset täyttävää sijoituskohdetta koskevat säännöt. Tämä merkitsee sitä, että pääoman tarjoajille, kuten yksityisasiakkaille, eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille, sijoitusten suuntaaminen riskipääomaan on hankalaa ja hintavaa.

2.2   Brittiläiset pääomarahastojen hoitajat ovat perinteisesti keränneet ja sijoittaneet suurimman eurooppalaisen pääoman osuuden riskipääoman ja yksityisen pääomasijoittamisen sektoreilla. Brittiläiset kykenivät järjestelmällisesti toimien hankkimaan noin 30 prosenttia varoista uusien sijoitusten markkinoilla, ja vuonna 2009 heidän onnistui hankkia niistä 34 prosenttia. Heille voitokkaan kauden ollessa huipussaan vuonna 2007 brittiläiset sijoitusrahaston hoitajat sijoittivat 34 miljardia euroa, eli 46 prosenttia kaikista eurooppalaisista sijoituksista. Kriisivuonna 2009 vastaava luku oli 9 miljardia euroa, eli lähes 40 prosenttia markkinoiden kokonaisvolyymista. Yhteensä 9 miljardin euron arvoisista sijoituksista vain 52 prosenttia suuntautui brittiläisiin yrityksiin, ja suurin osa lopusta pääomasta meni vientiin muihin Euroopan maihin.

2.3   Eurooppalaisten markkinoiden muut tärkeimmät toimijat ovat vanhan mantereen suurimmat taloudet Ranska, Saksa ja Italia. Niiden asema markkinoilla on vakaa; vuonna 2009 nämä kolme maata keräsivät noin 31 prosenttia uudesta pääomasta ja sijoittivat 6,7 miljardia euroa, mikä vastaa osapuilleen 29 prosenttia kaikista sijoituksista. Niiden tapauksessa suurin osa varoista kerätään kotimaisilta markkinoilta ja se pysyy kyseisessä maassa sijoitusten muodossa, minkä lisäksi esimerkiksi Italiaan ja Saksaan tuotiin vuonna 2009 pääomaa ulkomailta.

2.4   Myös pääomatarjoajien rakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 2008 pääasiallinen pääoman lähde olivat eläkerahastot (28 prosenttia), ja pankkien merkitys oli puolestaan asteittain kutistunut (22 prosentista vuonna 2000 vuoden 2008 7 prosenttiin). Vuonna 2009 tämä suuntaus kääntyi, ja pankkien osuus kasvoi 18 prosenttiin. Muutokset olivat seurausta siitä, että varojen virta eläkerahastosektorista käsin katkesi äkisti, koska se pyrki rajoittamaan riskipitoisten vastaavien vaikutusta.

2.5   Yksi osoitin, joka kertoo varainhankintaan liittyvien vaikeuksien mittasuhteista, on aikamäärä, jonka rahastojen hoitajat tarvitsevat rahaston lopulliseen päätösvaiheeseen (toisin sanoen teoreettisen sijoittajaryhmän kokoamiseen). Vuosina 2005–2007 tähän ei kulunut keskimäärin vuotta enempää. Vuoteen 2009 mennessä prosessi vaati 18 kuukautta, ja vuoden 2010 alkupuoliskolla kyseinen lukuarvo osoitti 20 kuukautta.

2.6   Useita vuosia Euroopassa on jatkunut selkeä vähenevä suuntaus riskipääomasijoituksissa. Vuonna 2009 riskipääomasijoitukset olivat määrältään 9 miljardia euroa, mutta sijoitukset siemen- ja käynnistysvaiheen yrityksiin olivat arvoltaan ainoastaan 2 miljardia euroa. Vuoden 2010 kolmen ensimmäisen neljänneksen sijoitukset olivat 7 miljardia.

2.7   Sijoitusten hiipumisen olennainen seuraus oli yksittäiseen yritykseen kohdistuvien sijoitusten keskimääräisen arvon hupeneminen vuoden 2008 8,8 miljoonasta eurosta 4,7 miljoonaan euroon vuotta myöhemmin. Vuoden 2010 alkupuoliskon tiedot osoittavat, että kyseinen summa on sittemmin kohonnut 7,9 miljoonaan euroon.

2.8   Sijoitukset keskittyvät viidelle alalle: vuosina 2009 ja 2010 19 prosenttia sijoituksista suuntautui tavarasektorille ja liike-elämän palveluihin, 13 prosenttia kulutustavara-alalle, vähittäiskaupan alalle ja televiestintäalalle, ja 15 prosenttia sijoitettiin biotieteiden alalle. Riskipääoman osalta 65 prosenttia sijoitettiin biotieteiden alalle, tietotekniikan alalle sekä elektroniikan ja televiestinnän alalle.

3.   Yleiskatsaus Euroopan komission ehdotukseen

3.1   Vuosien 2008–2009 rahoituskriisin ja Basel III:n, vakavaraisuusdirektiivin neljännen tarkastelun (CRD–IV) ja Solvencyn kaltaisten uusien vakavaraisuussäännösten seurauksena pankit eivät enää myönnä pk-yrityksille puiteluottoja entiseen tapaan tai jatka niiden kestoa, jolloin pk-yrityksille on tullut akuutti tarve etsiä rahoitusta vaihtoehtoisista lähteistä.

3.2   Pk-yrityksille tarvitaan sen vuoksi vaihtoehtoisia rahoituslähteitä. Riskipääomarahastoilla voi olla tässä keskeinen rooli, sillä niiden avulla voidaan sijoittaa innovointiin. Ne tarjoavat oman pääoman ehtoista tai oman pääoman luonteista rahoitusta aloitteleville ja pienille yrityksille, joilla on pitkän aikavälin kasvupotentiaalia, yleensä niiden varhaisen markkinakehityksen rahoittamiseksi. Toisin kuin yleiset pääomarahastot (jotka keskittyvät lähinnä yritysostoihin), riskipääomarahastot sijoittavat yrityksiin pitkällä aikavälillä yrittäjien rinnalla.

3.3   Euroopan riskipääoma-ala on sirpaloitunut ja hajanainen. Tämän vuoksi sijoittajat ovat tilastollisesti merkitsevällä tavalla vastahakoisia sijoittamaan riskipääomarahastoihin. Säädösten hajanaisuuden vuoksi mahdolliset riskipääomasijoittajat, esimerkiksi varakkaat yksityishenkilöt, eläkerahastot tai vakuutusyhtiöt, pitävät sijoitusten suuntaamista riskipääomakohteisiin vaikeana ja kalliina.

3.4   Tällä hetkellä riskipääomaan suuntautuneen rahoituksen puute on suoraan syyllinen siihen, että keskimääräinen eurooppalainen riskipääomarahasto on ihannekokoaan pienempi. Riskipääoman osuus pk-yritysten rahoituksessa on tässä vaiheessa vähäinen. Tehokkaan riskipääomasektorin puuttumisen seurauksena eurooppalaisten innovaatioiden kehittäjien ja innovatiivisten liikeyritysten kaupallinen potentiaali ei toteudu, millä on vuorostaan kielteinen vaikutus Euroopan maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn.

3.5   Tämä supistaa merkittävästi sijoituspotentiaalia, eli varoja, ja rajoittaa pääoman virtaa pieniin ja keskisuuriin liikeyrityksiin, erityisesti innovatiivisiin yrityksiin. Se puolestaan merkitsee pk-yritysten ”velvoittamista” riippuvuuteen pankkisektorista. Tilanteen tekee pk-yrityksille entistäkin vaikeammaksi se, että vuosien 2008–2009 rahoitusmarkkinakriisin kokeneina ja uusien vakavaraisuusmääräysten johdosta pankit ovat käyneet huomattavasti haluttomammiksi rahoittamaan pienyrityksiä näiden kehityksen alkuvaiheissa, vaikka nämä olisivat innovoivia.

3.6   Kukoistavat Euroopan riskipääomamarkkinat ovat eräs Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista. Euroopan komissio sitoutui sisämarkkinapaketissa (1) varmistamaan, että vuoteen 2012 mennessä missä tahansa jäsenvaltiossa perustetut riskipääomarahastot voivat kerätä pääomia ja sijoittaa vapaasti koko EU:n alueella.

3.7   Joulukuun 7. päivänä vuonna 2012 julkaisemassaan asiakirjassa komissio esitti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista. Ehdotuksen ydinseikka on Euroopan talousalueelle riskipääomarahastoja varten luotava mahdollisuus saada ”eurooppalaisen riskipääomarahaston” asema (passi), kunhan ne täyttävät tietyt säädöskriteerit. Passin turvin niiden on määrä kyetä toimimaan vapaasti ja hankkimaan varoja kulloisessakin maassa. Se takaisi sijoittajien tekemille sijoituksille perusturvan, ja rahastoyhtiöt pääsisivät kääntymään yksittäisten sijoittajaryhmien puoleen ja toimimaan yksittäisillä markkinoilla alhaisemmin säädösten noudattamiseen liittyvin kustannuksin.

3.8   Ehdotetussa asetuksessa pyritään puuttumaan mainittuihin ongelmiin seuraavin keinoin:

Otetaan käyttöön eurooppalaisen riskipääomarahaston määritelmä, johon kuuluvat seuraavat olennaiset vaatimukset: i) rahaston yhteenlasketuista pääomasijoituksista vähintään 70 prosenttia on varattu pk-yrityksille; ii) rahastossa hallinnoitavat yhteisvarat eivät ylitä 500 miljoonan euron kynnysarvoa; iii) rahasto tarjoaa kyseisille pk-yrityksille oman pääoman ehtoista tai oman pääoman luonteista rahoitusta (eli ”tuoretta pääomaa”); iv) rahasto ei käytä vivutusta (eli se ei sijoita enempää pääomaa kuin mihin sijoittajat ovat sitoutuneet, joten se ei ole velkaantunut). Lyhytaikainen lainanotto voidaan sallia ainoastaan rahaston epätavallisten likviditeettitarpeiden kattamiseksi.

Otetaan käyttöön yhtenäiset säännöt siitä, millaisten sijoittajaryhmien katsotaan täyttävän vaatimukset, jotta nämä voivat sijoittaa eurooppalaisiin riskipääomarahastoihin. Vaatimukset täyttäviä rahastoja on sallittua markkinoida ainoastaan direktiivissä 2004/39/EY tarkoitetuille ammattimaisiksi katsotuille sijoittajille ja tietyille muille perinteisille riskipääomasijoittajille (kuten varakkaille yksityishenkilöille tai bisnesenkeleille).

Otetaan käyttöön kaikkien vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen hoitajien yhtenäiset rekisteröintivaatimukset sekä koko EU:n alueella voimassa oleva markkinointipassi, mikä antaa vaatimukset täyttäville sijoittajille mahdollisuuden tehdä sijoituksia kaikkialla unionissa ja auttaa osaltaan luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille riskipääomamarkkinoiden osapuolille.

Ehdotuksella taataan vähimmäistason avoimuus sekä toiminnan järjestämistä ja liiketoiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset, jotka rahaston hoitajan on täytettävä.

4.   Yleisiä ja erityisiä huomioita

4.1   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista on osa sääntelytoimia, joilla pyritään luomaan riskipääomamarkkinoille suotuisammat toimintaedellytykset ja antamaan suurempi panos pk-yritysten hyväksi. ETSK katsoo, että kyseessä on hyvä ensiaskel kohti sellaisen innovatiivisen ja kestävyysperiaatteita noudattavan nykyaikaisen eurooppalaisen teknologiateollisuuden luomista, jolla on palveluksessaan erittäin osaavia, hyvin koulutettuja eurooppalaisia työntekijöitä ja joka toimii työpaikkojen luomisen puolesta.

4.2   ETSK korostaa, että toimivassa sijoitusvälineessä on olennaista se, että sen tulee kyetä mahdollistamaan erityyppisten sijoittajien yhteisesti tekemät sijoitukset ja takaamaan samalla verotuksellinen optimointi eritoten kaksikertaisen verotuksen välttämistä ajatellen (tässä yhteydessä tulevat kyseeseen salkkusijoituksista maksettava vero ja varoja rahastoon sijoittaneille takaisin jaettaessa maksettava vero). Verotuksen läpinäkyvyyteen liittyvää ongelmaa koskevan maininnan puuttuminen vaikuttaa viittaavan siihen, että passiin ei tule kohdistumaan suurta mielenkiintoa.

4.3   Institutionaalisten sijoittajien pääsyä riskipääomamarkkinoille pystytään sujuvoittamaan merkittävästi nopeammin ja helpommin käyttämällä rahasto-osuusrahastomekanismia, joka mahdollistaa huomattavan riskien jakautumisen laajemmalle arvopaperisijoitusten tapauksessa. Rahasto-osuusrahasto tarjoaa hyvän riskipääomasijoitusväylän sellaisille institutionaalisille sijoittajille, jotka haluavat tehdä vain pienehköjä sijoituksia riskipääomaan, sekä sellaisille institutionaalisille sijoittajille, jotka eivät ole perin juurin harjaantuneita suoraan rahastosijoittamiseen. Euroopan pääomasijoitusyhdistyksen (EVCA) tietojen mukaan rahasto-osuusrahastot hankkivat vuonna 2009 noin 13,5 prosenttia uudesta pääomasta, joka ohjattiin riskipääomarahastoihin ja yksityisestä oman pääoman ehtoisesta rahoituksesta huolehtiviin rahastoihin, ja koko kaudella 2005–2009 osuus oli keskimäärin 14,1 prosenttia (rahasto-osuusrahastot olivat lisäksi toisella tilalla pääoman lähteenä eläkerahastojen jälkeen).

4.4   ETSK kehottaa soveltamaan siirtymäkautta kynnysarvovaatimusten käyttöönotossa, jotta otetaan huomioon tulotasojen erot EU:n eri jäsenvaltioissa.

4.5   ETSK katsoo, että eurooppalaisten riskipääomarahastojen olisi oltava suljettuja rakenteellisia kokonaisuuksia, jotka suuntaavat ainakin 70 prosenttia yhteenlasketuista pääomasijoituksistaan ja maksamattomista pääomasitoumuksistaan vaatimukset täyttäviin sijoituksiin, jotta voidaan varmistaa, etteivät niiden osakkeet ole lunastettavissa rahaksi tai arvopapereiksi ennen niiden realisointia. Eurooppalaisten riskipääomarahastojen olisi myös sijaittava Euroopan unionissa, jotta voidaan tehokkaasti estää unioniin sijoittautuneen hoitajan hoitamien riskipääomarahastojen perustaminen veroparatiiseihin veronkiertoa varten.

4.6   Sijoittajansuojajärjestelmää on lujitettava nimeämällä sellainen säilytysyhteisö, jonka tehtävänä on huolehtia varojen säilytyksestä, kassavirran seurannasta ja valvontatehtävistä. Yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä edellytetään säilytysyhteisön nimeämistä kyseisille yrityksille. Tämä periaate on sisällytetty myös vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin. Yhteisön kehyksen jatkuvuuden varmistamiseksi myös eurooppalaisille riskipääomarahastoille olisi nimettävä säilytysyhteisö.

4.7   Uusi asetus ei poista riskipääomamarkkinoiden nominaalista heikkoutta. Sijoitusmarkkinataloudessa on kaksi määräävää ilmiötä. Ensinäkin eläkerahastosektorin dynaaminen kasvu on sysännyt liikkeelle sijoittajien (riskipääoma-, yksityisen pääomasijoittamisen) rahastoihin sijoittaman pääoman arvon systemaattisen kohoamisen Sijoitussalkun sijoitusriskin jakamista ohjaavien sääntöjen mukaan riskipääomarahaston optimaalinen sijoitussalkku kuitenkin koostuu 8–12 yrityksestä. Sijoituskohteiden lukumäärän supistaminen lisää sijoitussalkun riskiä, kun taas niiden lukumäärän kasvattaminen lisää sijoitussalkun valvontakustannuksia. Pääoman tarjonnan kasvulla ja sijoitussalkun optimointia koskevalla säännöllä on se väistämätön yhteisvaikutus, että rahastot tapaavat kasvaa tasaisesti kooltaan, mikä puolestaan vaatii kasvattamaan yksityisten sijoitusten arvoa portfolioyhtiössä. Viime kädessä eläkesäästöjen (pitkäaikaissäästöjen) kasvu on laukaissut sijoituskäyttäytymisessä muutoksen pois riskipääomasektorilta yksityisen pääomasijoittamisen suuntaan.

4.8   Ilmiöistä toinen liittyy tapaan, jolla rahastojen hoitajat palkitaan: näille maksetaan prosenttiosuus hoidettavan pääoman arvosta. Tämän kaltainen palkitsemisjärjestelmä tarkoittaa, että mitä suurempi rahasto, sitä suurempi on palkkion arvo. Näin ollen tietyllä rahastojen hoitajien ryhmälle on tuottavampaa (!) käyttää yksityisen pääomasijoittamisen (suurikokoista) rahastoa kuin (pienikokoista) riskipääomarahastoa, jonka sijoitusriski on huomattavasti korkeampi samoin kuin hoitokulut. Nämä kaksi ilmiötä aiheuttavat sen, että riskipääomamarkkinat ovat suhteellisesti heikentymässä (kasvavat hitaammin), koska pääoma hakeutuu pikemmin suuriin rahastoihin ja sijoituskohteisiin, mikä samalla saattaa palvella rahastojen opportunististen hoitajien etua.

4.9   Ehdotetulla asetuksella ei kyetä vaimentamaan näitä kahta vaikutusmallia, ja ETSK kehottaa komissiota pohtimaan asiaa lisää tältä kannalta.

4.10   Tulisi sallia sijoitukset, joita riskipääomarahaston hoitajan johtohenkilöt tekevät hoitamaansa vaatimukset täyttävään riskipääomarahastoon, osoittaen asiaan paneutumista ja vastuullisuutta.

4.11   ETSK kannattaa ajatusta riskipääomarahastoista, jotka omistetaan tietoyhteiskuntaan liittyvälle teknologialle, energiatehokkuudelle ja uusiutuville energialähteille ja jotka kykenevät myötävaikuttamaan koko Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

4.12   ETSK on tyytyväinen hankkeeseen siirtää komissiolle valtaa antaa delegoituja säädöksiä, ja se kehottaa komissiota tarkkailemaan lakkaamatta riskipääomamarkkinoiden kehityskulkuja ja muutosvaiheita.

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ec.europa.eu/internal_market/smact/docs/20110413-communication_en.pdf, 13.4.2011.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen äänitasosta”

COM(2011) 856 final – 2011/0409 COD

2012/C 191/14

Ainoa esittelijä: Virgilio RANOCCHIARI

Neuvosto päätti 19. tammikuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 15. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen äänitasosta

COM(2011) 856 final – 2011/0409 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 106 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK kannattaa komission aloitetta, jonka tarkoituksena on ajantasaistaa moottoriajoneuvojen äänitasojen raja-arvoja alentamalla niitä. Näin siitä huolimatta, että ehdotus esitetään aikana, jolloin Euroopan ajoneuvoteollisuus kärsii markkinakriisistä, joka alkoi vuonna 2008 eikä vaikuta laantuvan, minkä vuoksi Euroopan tuotantolaitoksiin kohdistuva tuotannon ylikapasiteetin ongelma on kärjistynyt.

1.2   ETSK on tyytyväinen myös ehdotuksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka komission mukaan alentavat ajoneuvojen aiheuttamia melupäästöjä kaikkiaan noin 25 prosenttia. Liikenteen lisäännyttyä valtavasti etenkin kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana tarvitaan toimia, joilla suojellaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia.

1.3   ETSK panee kuitenkin merkille, että myös tässä tapauksessa puuttuu integroitu lähestymistapa, joka muilla läheisillä aloilla toteutettujen toimenpiteiden ansiosta olisi mahdollistanut vieläkin tehokkaamman ja näin ollen kansalaisten kannalta selvemmin havaittavan melutason alentamisen epäilemättä paremmalla kustannus-hyötysuhteella.

1.4   ETSK:n mielestä on myös hämmentävää, että uusia raja-arvoja on määrä soveltaa vuonna 1985 laaditun ajoneuvoluokittelun perusteella. Näin ei oteta huomioon markkinakehitystä, joka on johtanut mallien moninkertaistumiseen ja monipuolistumiseen sekä niiden erilaisiin käyttötapoihin. Olisi otettava käyttöön uusia luokkia ja niiden erityispiirteitä vastaavia raja-arvoja.

1.5   ETSK katsoo lisäksi, ettei ehdotuksessa oteta riittävästi huomioon tarvittavia määräaikoja melun raja-arvojen mukauttamisen edellyttämien toimien toteuttamiseksi. Valmistajien on välittömästi tarkistettava ajoneuvojensa koko rakenne ja pyrittävä melun vähentämisen ja muiden jo olemassa olevien, muun muassa turvallisuuteen, kulutukseen ja päästöihin liittyvien vaatimusten noudattamisen väliseen vaikeaan kompromissiin.

1.6   Kaikista näistä syistä ETSK toivoo, että ehdotettua aikataulua tarkistettaisiin siten, että poistetaan ensimmäinen vaihe (kaksi vuotta asetuksen hyväksymisen jälkeen), joka nostaa kustannuksia muun muassa uuden tyyppihyväksynnän vuoksi, ja pyritään suoraan – paremmalla kustannus-hyötysuhteella – lopputulokseen asianmukaisessa siirtymäajassa (lead time) (1), jonka tulisi uusien tyyppihyväksyntien osalta olla seitsemän vuotta (viiden sijaan) ja ensirekisteröintien osalta yhdeksän vuotta (seitsemän sijaan).

2.   Johdanto ja lainsäädäntökehys

2.1   Melu, joka yleisesti määritellään ”epätoivotuksi ääneksi” tai ”epämiellyttäväksi ja häiritseväksi ääneksi”, on yksi tärkeimpiä elämänlaatua heikentäviä tekijöitä kaupungeissa. Se saattaa haitata vakavastikin ihmisten terveyttä (2).

2.2   Ympäristömelua tai meluhaittoja mitataan tunnetusti A-painotettuina desibeleinä (dB(A)), ja ihminen havaitsee ääniä 0 dB(A):sta 140 dB(A):han. Kipuraja on 120 dB(A). Maailman terveysjärjestö haluaa ”suljettujen tilojen” (talot, toimistot) ulkopuolisten alueiden melurajaksi 55 dB(A), mutta Euroopan ympäristökeskus katsoo, että taajamissa puolet väestöstä altistuu korkeammille melutasoille. Konkreettisen viitekohdan antamiseksi muistettakoon, että asuinalueen kadun melutaso on 50 dB(A), lentokoneen moottorin melutaso 120 dB(A), luotijunan 100 dB(A), ajoneuvon korkeintaan 74 dB(A), kun taas tiheästi liikennöidyillä teillä melutaso voi olla jopa 80 dB(A).

2.3   Erityistapauksessa eli ihmisten altistuessa liikenteen melulle voidaan ajatella useita keinoja tilanteen parantamiseksi, mutta ensimmäisenä toimenpiteenä on varmasti melun vähentäminen lähteellä, eli yksittäisten ajoneuvojen melutason raja-arvojen alentaminen.

2.4   Nelipyöräisten moottoriajoneuvojen melutasoa käsitellään direktiivissä 70/157/ETY, jonka myötä säädettiin jo vuonna 1970 kyseisten ajoneuvojen testausmenetelmistä ja melurajoista tyyppihyväksyntää varten. Ajan mittaan perusdirektiiviä on muutettu useaan otteeseen, ja muutosten myötä melupäästöjen raja-arvoja on tarkistettu alaspäin ympäristömelun vähentämiseksi. Viimeisin muutos tehtiin vuonna 1996, jolloin henkilöajoneuvojen melun raja-arvoksi asetettiin 74 dB(A) ja raskaampien tavarankuljetusajoneuvojen melun raja-arvoksi 80 dB(A).

2.5   Tämä pitkä prosessi on johtanut merkittäviin tuloksiin, sillä vuoden 1970 direktiivin raja-arvoihin nähden melupäästöt ovat vähentyneet henkilöajoneuvojen osalta 85 prosenttia (– 8 dB(A)) ja raskaiden ajoneuvojen osalta 90 prosenttia (– 11 dB(A)).

Monistakin syistä meluhaitat eivät uusien raja-arvojen myötä ole kuitenkaan vähentyneet suhteellisesti. Ennen muuta maantieliikenne on kolminkertaistunut 1970-luvulta. Liikenteen lisääntyminen herättää myös kysymyksen siitä, missä määrin tähän asti etenkin henkilöautojen melupäästöjen mittaukseen käytetyt menetelmät ovat edelleen päteviä.

2.6   Tätä varten UNECEn (3) melupäästöjä tarkasteleva työryhmä on laatinut uuden testausmenetelmän, joka julkaistiin vuonna 2007 ja jota on kuluneina kolmena vuotena kokeiltu nykyisen testausmenetelmän rinnalla. Näin on voitu luoda tietokanta, johon on koottu sekä nykyisellä menetelmällä (A) että uudella menetelmällä (B) saadut testaustulokset ja jossa on myös määritetty kyseisten menetelmien välinen ero.

2.7   Euroopan komissio on antanut alankomaalaisen TNO-tutkimuskeskuksen tehtäväksi vertailla näitä kahta testausmenetelmää. Vertailu saatiin päätökseen maaliskuussa 2011, kun TNO esitti komissiolle raporttinsa otsikolla VENOLIVA (Vehicle Noise Limit Values). Tässä tarkasteltava ehdotettu asetus perustuu pitkälti kyseiseen raporttiin.

2.8   Henkilöautojen osalta TNO tutki 653 ajoneuvoa ja totesi testausmenetelmien A ja B välisen keskimääräisen eron olevan – 2,1 dB(A). Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että testatuista henkilöautoista 90 prosenttia alittaa jo 74 dB(A):n raja-arvon, kun taas raskaat tavarankuljetusajoneuvot kykenevät testausmenetelmää B sovellettaessa vain vaivoin noudattamaan nykyisiä raja-arvoja.

3.   Euroopan komission ehdotus

3.1   Edellä esitetyn valossa komissio aikookin kumota vuoden 1970 direktiivin ja siihen tehdyt muutokset ja ehdottaa asetusta, johon sisältyy nykyiseen lainsäädäntöön nähden neljä uutta vaatimusta:

uusi testausmenetelmä

uudet raja-arvot

täydentävät melupäästösäännökset

sähkö- ja sähköhybridiajoneuvojen vähimmäismelu.

3.1.1   Uusi testausmenetelmä. Kuten johdannossa todetaan, 90 prosentissa testauksista uuden menetelmän (B) testitulokset ovat ajoneuvoluokan mukaan jopa 2 dB(A) alempia kuin vanhalla menetelmällä (A) saavutetut tulokset. Tämän vuoksi komissio on päättänyt asettaa raja-arvoksi 72 dB(A) nykyisen lainsäädännön 74 dB(A):n sijaan.

3.1.2   Uudet raja-arvot kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa (kaksi vuotta asetuksen julkaisun jälkeen) kevyiden henkilöajoneuvojen tyyppihyväksynnän raja-arvoja alennetaan 2 dB(A):lla ja raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen raja-arvoja 1 dB(A):lla. Toisessa vaiheessa (viisi vuotta asetuksen julkaisun jälkeen) sekä kevyiden että raskaiden ajoneuvojen raja-arvoja alennetaan edelleen 2 dB(A):lla. Seitsemän vuotta asetuksen julkaisun jälkeen kaikkien ajoneuvojen on noudatettava uusia raja-arvoja, jotta ne voidaan rekisteröidä ja myydä.

3.1.3   Täydentävät melupäästösäännökset (ASEP). Uusi testausmenetelmä (B) on normaaleja liikenneoloja ajatellen realistinen, mutta komission mukaan on olemassa vaara, ettei se ole kovinkaan luotettava silloin, kun liikennemäärä on hyvin suuri. Tästä syystä komissio haluaa ottaa käyttöön täydentäviä testisäännöksiä niiden lisäksi, joita käytetään edellä mainitun kolmivuotisen testiajanjakson aikana (2,0 m/s2:n vakaan kiihdytyksen testi). Tätä täydennetään ASEP-testillä (3,0 m/s2:n enimmäiskiihdytys), jotta lähennetään tyyppihyväksynnässä mitattuja päästöjä ja todellisissa olosuhteissa tiheästi liikennöidyillä väylillä mitattuja päästöjä.

3.1.4   Sähkö- ja sähköhybridiajoneuvojen vähimmäismelu. Matalan nopeuden ajoneuvojen äänettömyys saattaa olla vaaraksi esimerkiksi heikkonäköisille henkilöille, sillä kyseisten ajoneuvojen lähestymistä ei kuule. Komissio ehdottaa tässä yhteydessä vain, asettamatta valmistajille lakisääteisiä velvoitteita, että kyseisiin ajoneuvoihin asennetaan äänijärjestelmä AVAS (Acoustic Vehicle Alerting System), jota varten se kuitenkin asettaa vaatimuksia.

4.   Yleistä

4.1   ETSK kannattaa ja arvostaa komission aloitetta, jolla pyritään ajantasaistamaan asetuksella moottoriajoneuvojen melupäästöjen raja-arvoja, sillä liikennemäärä on lisääntynyt Euroopassa etenkin suurissa asutuskeskuksissa.

4.2   ETSK pahoittelee kuitenkin, ettei ongelmaa ole tarkasteltu integroidulla lähestymistavalla, sillä sen tulisi olla kaikkien EU:n lainsäädäntätoimien perusperiaate niin tällä kuin muillakin aloilla. Tässä tapauksessa sen avulla päästäisiin paremmalla kustannus-hyötysuhteella nopeammin ja merkittävämpiin tuloksiin, jotka myös kansalaisten olisi helpompi havaita.

4.3   Nyt ehdotetuista uusien ajoneuvojen meluvähennyksistä olisi hyötyä vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sen jälkeen kun autokanta on uusiutunut. Paljon huomattavampia meluvähennyksiä saataisiin kuitenkin aikaan kohdentamalla toimia tienpäällysteisiin ja paikallisiin perusrakenteisiin sekä harjoittamalla älykästä liikenteenhallintaa ja katsastamalla käytössä olevia ajoneuvoja säännöllisemmin ja huolellisemmin. Teiden asianmukaisella kunnossapidolla voidaan vähentää melua yli 5 dB(A), ja erityisasfaltin käyttö saattaa vähentää tieliikenteen melua aina 10 dB(A):lla. Vastaava vähennys voitaisiin saada aikaan, jos esimerkiksi liikenteen pullonkauloja poistettaisiin rakentamalla kehäteitä ja erityiskaistoja sekä käytettäisiin älykkäitä liikennejärjestelmiä laiminlyömättä tärkeää lisänäkökohtaa eli kuljettajien koulutusta, sillä tämä on usein päävastuussa ajoneuvonsa huomattavista melupäästöistä.

4.4   Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että vaikka ajoneuvojen melupäästöjä voitaisiinkin teknisesti alentaa (moottori, vaimennin, pakoputkisto jne.), niitä ei koskaan voida alentaa renkaiden vierintämelun alapuolelle. Tämä koskee myös sähkö- ja sähköhybridiajoneuvoja, jotka ovat alhaisilla kierrosluvuilla epäilemättä niin hiljaisia, että komissio haluaa, että kyseisiin ajoneuvoihin asennetaan äänijärjestelmä. Kuuden erilaisen markkinoilla olevan sähkö- ja sähköhybridiajoneuvon testi on osoittanut (4), että kyseisten ajoneuvojen keskimääräinen melutaso suuremmalla nopeudella (50 km/h) on 68,3 dB(A) eli korkeampi kuin uuden asetuksen mukainen polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen äänitaso 68 dB(A)!

4.5   Ehdotetun asetuksen sisältö hämmentää kuitenkin ETSK:ta joiltain osin. Komitea esittääkin kysymyksiä, joihin voitaisiin löytää ratkaisu Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käytävässä keskustelussa.

4.6   Ensimmäinen kysymys koskee ajoneuvojen luokittelua melun vähentämiseksi. Esitetyt luokat ovat vanhoja ja peräisin vuodelta 1985. Tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon markkinakehitystä eikä näin ollen mallien moninkertaistumista ja monipuolistumista eikä niiden erilaisia käyttötapoja. Yksityiskohtiin puuttumatta ETSK:sta vaikuttaa siltä, että luokkien tarkistus ja uusien alaluokkien käyttöönotto – luonnollisesti niiden erityispiirteisiin mukautetuin raja-arvoin – kuvastaisi selvemmin autokannan nykyistä ja tulevaa tilannetta. Esimerkkinä mainittakoon pitkän matkan linja-autojen ja kaupunkiliikenteen linja-autojen alaluokka M3, jossa kyseisiä ajoneuvotyyppejä ei erotella toisistaan.

Vieläkin kriittisemmin on suhtauduttava suuritehoisiin ajoneuvoihin eli niin sanottuihin urheiluautoihin, jotka tuotantomääriin nähden edustavat erikoisalaa mutta jotka ovat Euroopan ajoneuvoteollisuudelle maailmanmarkkinoilla myös huippuosaamisala massatuotannon kehittämiseen kohdistuvine innovatiivisine vaikutuksineen. Jos alaluokkaa M1 (henkilöajoneuvot) ei määritellä uudelleen, tulee olemaan erittäin vaikea jatkaa kyseisten ajoneuvojen valmistusta ja myyntiä, sillä niiden melutasoa olisi alennettava 6–7 dB(A) vain viidessä vuodessa.

4.7   ETSK:n toinen ja merkittävämpi huolenaihe koskee komission asettamaa aikataulua, sillä siinä pyritään kompensoimaan viime vuosina laiminlyöty ajantasaistaminen eikä oteta riittävästi huomioon valmistajien tarvitsemaa siirtymäaikaa (lead time).

4.7.1   Melutason 2 dB(A):n alentaminen ensimmäisessä vaiheessa kaikkien kevyiden ajoneuvojen osalta ja 1 dB(A):n alentaminen raskaiden ajoneuvojen osalta edellyttää jo ajoneuvon rakenteen muutoksia ja huomattavia ponnistuksia teollisuuden taholta, sillä sen on alennettava melutasoa ja varmistettava jo olemassa olevien vaatimusten noudattaminen (turvallisuus, päästöt, kulutus jne.). Tarvittavat muutokset esimerkiksi lisäävät toisinaan huomattavastikin ajoneuvojen painoa (suuremmat pakoputkistot, lisäsuojat ja ääntä vaimentavat materiaalit), mikä lisää kulutusta ja näin ollen saastuttavia päästöjä. On otettava huomioon, että kaikki asianomaiset toimet koskevat koko ajoneuvoa ja kaikkia sen osia mahdollisina ulkoisen melun aiheuttajina: yksittäisiä laitteita asentamalla ei saada aikaan minkäänlaisia tuloksia.

4.7.2   Myöskään hyödyt, jotka saataisiin renkaita koskevassa asetuksessa (EY) N:o 661/2009 säädetystä melun vähentämisestä, eivät auta saavuttamaan ensimmäisessä vaiheessa odotettuja tuloksia (kuten eräät tahot olettavat ainakin luokkien M1 ja N1 osalta). Todellisuudessa kyseiset renkaat ovat suurelta osin jo saatavilla markkinoilla, ja ne tulevat pakollisiksi uusissa ajoneuvoissa marraskuusta 2013. Tästä huolimatta keskimääräisen hyödyn melun vähentämisessä on arvioitu olevan 0,5 dB(A) vasta vuoteen 2016 mennessä.

4.7.3   Ajoneuvot on siis suunniteltava, kehiteltävä ja rakennettava uudelleen. Kokonaisen ajoneuvon uudelleensuunnittelu edellyttää tunnetusti ajoneuvotyypistä riippuen 5–7 vuotta kevyiden ajoneuvojen ja kymmenenkin vuotta raskaiden ajoneuvojen osalta, ja lisäksi tarvitaan uusi tyyppihyväksyntä.

4.8   Edellä esitetyn valossa ETSK kysyy, olisiko järkevämpää tarkistaa melun toivotun alentamisen määräaikoja ja toteutustapoja. Tätä varten voitaisiin poistaa ensimmäinen vaihe, joka aiheuttaa lisäkustannuksia muun muassa uuden tyyppihyväksynnän vuoksi, ja pyrkiä suoraan (paremmalla kustannus-hyötysuhteella) lopputulokseen siten, että tarkistetaan alaluokkia ainakin ongelmallisimmissa tapauksissa ja noudatetaan asianmukaisempaa siirtymäaikaa (lead time), jonka tulisi uusien tyyppihyväksyntien osalta olla seitsemän vuotta ja ensirekisteröintien osalta yhdeksän vuotta.

4.9   Tämä edellyttäisi kuitenkin jatkuvia ja huomattavia investointeja aikana, jolloin lähes kaikki eurooppalaiset valmistajat kärsivät markkinakriisistä, joka alkoi vuonna 2008 ja vaikuttaa kärjistyvän edelleen. Investoinnit koituisivat väistämättä kuluttajien kannettavaksi, mikä uhkaa hidastaa ajoneuvokannan uudistumista etenkin raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen osalta. Tämä olisi ilman muuta ristiriidassa uuden asetuksen tavoitteen kanssa.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Lead time: Teollisuuden tarvitsema aika minkä tahansa uuden vaatimuksen toteuttamiseksi, mikäli se edellyttää rakenteellisia muutoksia ajoneuvoihin.

(2)  EUVL C 317, 23.12.2009, s. 22.

(3)  Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio, Geneve, www.unece.org.

(4)  Lähde: ACEA (Euroopan autonvalmistajien yhteistyöjärjestö).


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/80


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta” (uudelleenlaadittu)

COM(2011) 656 final – 2011/0298 COD

2012/C 191/15

Neuvosto päätti 2. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta (uudelleenlaadittu)

COM(2011) 656 final – 2011/0298 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 115 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa ehdotusta rahoitusmarkkinadirektiivinä tunnetun direktiivin 2004/39/EY uudelleenlaadinnasta. Direktiivi luo sääntelykehyksen tavanomaisten pankkien ja investointipankkien tarjoamille rahoitusvälineisiin liittyville palveluille (kuten arvopaperivälitys, neuvonta, salkunhoito, liikkeeseen laskettujen uusien arvopapereiden merkintä jne.) sekä markkinaoperaattorien toiminnalle säännellyillä markkinoilla.

1.2   Direktiivin ensisijaisena tavoitteena on lisätä kaupankäynnin avoimuutta ja tehokkuutta, vähentää markkinoiden volatiliteettia sekä vahvistaa välittäjien toiminnan asianmukaisuutta ja sijoittajien saamaa tukea ja avata Euroopan markkinoita tosiasialliselle kilpailulle rahoituspalvelujen tarjonnassa. ETSK kannattaa näitä tavoitteita ja katsoo, että ehdotus on kaiken kaikkiaan oikeansuuntainen.

1.3   ETSK pitää uusien perussopimusten valossa mahdollisena, että komission valitsema oikeusperusta on riittämätön eikä kata kaikkia ehdotetun direktiivin vaikutuksia. Kuluttajien suojelulla sekä sisämarkkinoiden lujittamisella ja kehittämisellä, jotka ovat tärkeällä sijalla direktiivissä, on tarkemmin jäsennellyt ja monisyisemmät oikeusperustat, ja ne takaavat edustuselimille paremmat osallistumisprosessit ja vahvemman roolin.

1.4   Ehdotuksessa uudelleenlaadituksi direktiiviksi otetaan huomioon lainsäädännön tähänastinen kehitys ja esitetään uusia ja toimijoiden velvollisuuksien osalta paremmin määriteltyjä ratkaisuja. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että on päädytty uudelleenlaadintaan. Tätä valintaa puoltavat finanssimarkkinoiden muuttuminen yhä monimutkaisemmaksi, markkinoiden ja käytettävien teknisten välineiden – jotka ovat ajaneet eräiden aiempien ennusteiden ohi – kehitys sekä etenkin välineiden eikä niinkään finanssialan toimijoiden hoitamien arvopaperimarkkinoiden sääntelyn heikkous.

1.5   ETSK katsoo, että ehdotuksen avulla voidaan saavuttaa EU:n finanssimarkkinoiden yhtenäisyyden, tehokkuuden ja kilpailukyvyn vahvistamista koskeva tavoite parantamalla avoimuutta ja kuluttajansuojaa sekä karsimalla aloja, jotka mahdollistavat itsetarkoituksellisen ja taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista irrallisen villin keinottelun etenkin sellaisilla välineillä, joilla käydään kauppaa pääasiassa pörssin ulkopuolella (over-the-counter, OTC).

1.6   ETSK korostaa tässäkin yhteydessä suhtautuvansa kielteisesti 94 artiklan mukaisesti annettavien delegoitujen säädösten liialliseen ja suhteettoman laajaan käyttöön. Säädösvallan siirron tulisi koskea tiettyjä rajattuja aihepiirejä ja olla ajallisesti määriteltyä. Komitea toivoo, että EU:n lainsäädäntäelimet selvittävät, miten tätä välinettä, johon tulee kohdistaa jälkitarkastus, kuuluu käyttää ja miten varmistetaan perussopimusten hengen ja kirjaimen toteutuminen sen yhteydessä.

1.7   ETSK kannattaa lämpimästi pyrkimystä vahvistaa riippumattoman neuvonnan periaatetta, jonka mukaan toimijan on ilmoitettava etukäteen, tarjoaako se palveluja riippumattomasti vai osana myyntiverkostoa. Säästäjät voivat tällöin valita haluamansa tyyppisen neuvontapalvelun omien vaatimustensa perusteella.

1.8   ETSK on aiemminkin kehottanut sääntelemään selkeästi neuvonnan vastineeksi tehtäviä kauppoja eli kieltämään finanssialan yrityksiä painostamasta toimijoita ja myyntiverkostoja kaupallisesti tuotteiden myyntiin. Tarkasteltavana oleva ehdotus on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, ja ETSK pitää ilahduttavana, että komissio on yhtä mieltä siitä, että sijoittajien ja toimijoiden suojelua tulee parantaa. Niiden olisi voitava toimia yksinomaan asiakkaan edun mukaisesti ja neuvoa tätä asianmukaisesti ilman minkäänlaisia ehtoja.

1.9   ETSK suosittaa, että komissio lisää tietoja koskevaan luetteloon vielä yhden normin, joka koskee tietojen toimittajien kesken vaihdettavien tietojen laatua. Kyseisten tietojen arkaluonteisuuden ja tärkeyden johdosta niidenkin esittämisestä olisi suositeltavaa tehdä pakollista. Tämä edistäisi ilmeisellä tavalla markkinoiden avoimuutta.

1.10   ETSK kannattaa uusien velvollisuuksien asettamista Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Sen tulee mm. määrittää velvoittavia teknisiä normeja, laatia lausuntoja, kieltää tuotteita ja käytäntöjä kiireellisissä tilanteissa, koordinoida jäsenvaltioiden viranomaisten toimintaa sekä laatia suuntaviivoja hallinnollisia toimenpiteitä ja erityistilanteissa sovellettavia seuraamuksia varten.

2.   Keskeiset ehdotukseen sisältyvät uudistukset

2.1   Ehdotuksessa säilytetään rahoitusmarkkinadirektiivin rakenne entisellään mutta ajantasaistetaan direktiivi sen voimaantulon jälkeen annettujen direktiivien sisällön perusteella ja lisätään siihen uusia elementtejä. Päätavoitteena on

edistää toimijoiden ja markkinoiden välistä kilpailua

edistää markkinoiden avoimuutta ja tehokkuutta

vahvistaa sijoittajien suojelua.

2.2   Välineet, joiden avulla näihin tavoitteisiin pyritään, koskevat riskejä, joita on hillittävä erilaisten mekanismien avulla. Osa aikaisemmin ennustetuista riskeistä on itse asiassa realisoitunut, mikä on paljastanut entisten hillintämekanismien heiveröisyyden.

2.3   Uudelleenlaaditun rahoitusmarkkinadirektiivin keskeiset uudistukset liittyvät

soveltamisalan laajuuteen ja poikkeusjärjestelmään

uudenlaisiin kauppapaikkoihin

sijoituspalveluyritysten ja EU:n markkinatoimijoiden toiminnan sääntelyyn

unionin ulkopuolisiin sijoituspalveluyrityksiin sovellettaviin sääntöihin

Euroopan unionin jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten uusiin toimivaltuuksiin

delegoituihin säädöksiin.

3.   Huomiot

3.1   Uudistus on kaksiosainen: ensimmäinen osa koskee markkinoiden rakennetta, ja toisessa osassa keskitytään avoimuuskysymyksiin. Kuten nimenomaisesti todetaan, ehdotuksen päätavoitteena on varmistaa, että kaikki kaupankäynti tapahtuu säännellysti ja täysin avoimesti.

3.2   Eräs erittäin tärkeä ehdotetun säädöksen kohta koskee riippumattoman neuvonnan käyttöönottoa. ETSK pitää riippumatonta neuvontaa koskevaa säännöstä hyvin laadittuna. Uusien säännösten mukaan välittäjien tulee ilmoittaa säästäjälle, minkä tyyppistä – riippumatonta vai muunlaista – neuvontaa ne aikovat antaa ja millaista se on luonteeltaan, sekä antaa monenlaisia muitakin tietoja.

3.3   Tämän ansiosta kaikki sijoittajat taloudelliseen asemaan katsomatta voivat saada profiiliinsa sopivaa neuvontaa. ETSK kannattaa ehdottomasti kyseistä säännöstä.

3.4   Omaksutun avoimuusperiaatteen ansiosta asiakas saa tiedon siitä, kenen lukuun neuvonantaja työskentelee, ja nykyiset jäsenvaltioiden väliset erot tasoittuvat. Tämä lisää avoimuutta, parantaa kyseisen alan operaattorien toiminnan asianmukaisuutta ja vahvistaa siis viime kädessä sijoittajien suojelua.

3.5   Lisäksi direktiivi mahdollistaa muun kuin nimenomaan salkunhoitoon liittyvän toiminnan osalta (riippumattomien ja ei-riippumattomien) neuvonantajien nykyisten verkostojen rinnakkaiselon, mutta se velvoittaa nämä ilmoittamaan toimintansa luonteen. ETSK pitää tätä säännöstä myönteisenä kilpailun tukemisen ja sijoittajien suojelun kannalta, sillä direktiivin ansiosta asiakkaat voivat valita haluamansa tyyppisiä neuvontapalveluja.

3.6   Yleisesti ottaen komission asiakirjalla suojellaan asiakasta ja raivataan tietä finanssialan neuvonnan parissa toimivien hyvälle yhteiselolle – pankeista ja finanssimarkkinointiverkostoista vain asiakkaalta palkkion saaviin neuvonantajiin (fee-only advisors) saakka.

3.7   ETSK ehdottaa, että neuvonnan määritelmää täsmennettäisiin ja että säädettäisiin neuvonnan pakollisuudesta kaikissa sijoituspalveluissa (myös yleisissä sijoituspalveluissa). ETSK:n mielestä se, että neuvoja saisivat antaa vain alan ammattilaiset, voisi entisestään vahvistaa sijoittajan suojelun periaatetta.

3.8   Tulee tarkentaa, että neuvonta tarkoittaa asiakkaan profiiliin sopivan tuotteen suosittelemista ja että toiminta on asianmukaista, kun suositus on oikea. ETSK katsookin, että tähän liittyy organisointitavasta riippumatta myös ”kasvatuksellinen” puoli. Asianmukaisuus ei ole ainakaan kokonaan riippuvainen siitä, tehdäänkö suositus vertikaalisen vai useaan merkkiin perustuvan integraation muodossa fee-only-menettelyllä tai välityspalveluna. Se, että tuotteita on yksi, kymmenen tai kolmekymmentä, ei takaa asiakkaalle tehdyn suosituksen asianmukaisuutta.

3.9   Ehdotuksessa jätetään lähes ennalleen vanhaan rahoitusmarkkinadirektiiviin sisältyvä kriteeri, joka koskee asiakkaan itse tekemää luokittelua (välittäjät luokittelevat yksityisasiakkaansa sen perusteella, miten paljon sijoitusalan tietoa ja kokemusta asiakkaalla hänen oman ilmoituksensa mukaan on). Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta saadaan suuntaviivat, joita voidaan soveltaa laadittaessa asiakkaille annettavaa kyselylomaketta. Asiakkaat jaotellaan eri ryhmiin, joita ovat yksityissijoittajat, ammattimaiset sijoittajat ja hyväksyttävät vastapuolet.

3.10   ETSK arvostaa tehtyjä parannuksia, sillä se katsoo, että välittäjät voivat tästä lähin jaotella asiakkaat tehokkaasti. Komitea toteaa kuitenkin, ettei direktiivi tuo markkinoille asianmukaisia välineitä asiakkaiden suojelemiseksi kaikilla tasoilla.

3.11   Järjestelmä mahdollistaa vastaisuudessa sen, että asianmukaisen koulutuksen saanut henkilöstö voi valistaa asiakkaita käytännön tilanteissa. ETSK pitää kuitenkin varsin kunnianhimoisena ajatuksena, että yksityisasiakas pystyisi arvioimaan oman talousosaamisensa todenmukaisesti ja oikein, kun otetaan huomioon myös talousvalistuksen niukkuus ja talousvalistusohjelmien suunnittelun viivästyminen EU:n tasolla. Komitea ehdottaakin, että direktiivin mukaista menettelyä tarkistetaan ja että siihen sisällytetään mahdollisesti ulkopuolinen taho, joka tukee asiakkaiden ”valistamista”.

3.12   Ehdotettuun direktiivin sisältyy uusi riippumattomien neuvonantajien palkkiomalli. Sen mukaan asiakas maksaisi suoraan riippumattomalle neuvonantajalle mutta ei sellaiselle neuvonantajalle, joka ei ole riippumaton.

3.13   Komitea katsoo, että uusi palkkiomalli parantaa tarjottavien palvelujen laatua, vahvistaa suojelua ja on omiaan takaamaan ammattihenkilöiden rehellisyyden. ETSK ehdottaa tähän liittyen, että tehtäisiin ero neuvonnan ja myynnin välillä.

3.14   Lisäksi kun otetaan huomioon, että kunnollinen neuvonta maksaa, on syytä olettaa, että monimutkaisempia tuotteita koskeva neuvonta on kalliimpaa. ETSK kehottaakin pohtimaan, voitaisiinko yksinkertaisempia tuotteita suosia ja levittää yhä laajemmalle, koska ne ovat huokeampia.

3.15   Monien uusien säännösten tavoitteena on taata pankkien toiminnan rehellisyys ja asianmukaisuus. Pankit joutuvatkin uudistamaan perin pohjin liiketoimintakäytäntöjään. ETSK kannattaa tätä, sillä tuloksena on, että sijoittajien suojelu paranee. Komitea suosittaakin komissiolle, että se pyrkisi vahvistamaan finanssialan yritysten vastuuta eikä asiakkaan vastuuta.

3.16   Myös ehdotus erityisten, sääntelyvelvoitteiltaan kevyempien pörssimarkkinoiden luomisesta pienille ja keskisuurille yrityksille on tärkeä uudistus. Komitea kannattaa tämän sisällyttämistä direktiiviin, sillä näin voidaan lisätä kyseisen erityisryhmän näkyvyyttä.

3.17   ETSK suhtautuu kuitenkin epäilevästi mahdollisuuksiin panna säännös täytäntöön. Ehdotus ei itse asiassa ole uusi. Pk-yrityksille on yritetty luoda laajempia markkinoita yli 20 vuoden ajan, mutta niitä ei ole koskaan onnistuttu saamaan tehokkaasti toimiviksi. Komitea ehdottaakin erityisten toimenpiteiden ja järjestelyjen laatimista markkinoiden tehokkaan ja tuloksekkaan toteutuksen varmistamiseksi.

3.18   Yleisesti ottaen direktiivissä vahvistetaan aiempaa selvemmät toimintasäännöt kaikelle kaupankäyntiin liittyvälle toiminnalle. Kauppapaikkojen on huolehdittava siitä, että kaikki kauppaa koskevat tiedot saatetaan vapaasti käytettäviin 15 minuutin kuluessa ja että ne julkaistaan reaaliajassa hintaan, jonka komissio määrittelee ilmaisulla ”kohtuullisin kaupallisin ehdoin”. Tämä toimenpide edistänee hinnanmuodostuksen avoimuutta.

3.19   Menettely, jonka mukaan jokaisen kauppapaikan on käytettävä tiettyjä välittäjiä kauppoja koskevien tietojen julkistamiseksi, on kannatettava. ETSK pitää tätä kuitenkin osoituksena liiallisesta luottamuksesta toimijoiden spontaaniin keskinäiseen tietojenvaihtoon ja ehdottaa komissiolle, että tietojen toimittajien kesken vaihdettavien tietojen laadusta säädettäisiin erityisessä direktiivin kohdassa.

3.20   Uudelleenlaaditun rahoitusmarkkinadirektiivin avulla pyritään estämään pidäkkeetön ja itsetarkoituksellinen keinottelu hyödykejohdannaisilla. Komissio aikoo saavuttaa tavoitteen mm. rajoittamalla sijoittajan tiettynä ajanjaksona tekemien sopimusten määrää. ETSK yhtyy jo useasti esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan spekulointi ei ole välttämättä kielteistä finanssimarkkinoiden kannalta, sillä se edistää markkinoiden likviditeettiä ja kehitystä. Tarvitaan varmasti toimenpiteitä erittäin spekulatiivisten, kuluttajahintoihin heijastuvien liiketoimien torjumiseksi, mutta ETSK kehottaa pohtimaan toimenpiteitä tarkasti ja tasapuolisesti, jotta markkinoille ei aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia.

3.21   ETSK toteaa lisäksi, että uudessa säädöksessä ei nähtävästi ehdoteta erityistä Euroopan ja Yhdysvaltojen välistä koordinointia, vaikka tavoitteena on eri maiden toimintatapojen yhtenäistäminen. ETSK kannattaa tavoitteena olevaa yhtenäistämistä, mutta se kehottaa samalla kiinnittämään huomiota lisäkustannuksiin, joita eri markkinoilla toimiville tahoille saattaa aiheutua esimerkiksi johdannaismarkkinoilla sovellettavista erilaisista normeista.

3.22   ETSK kannattaa avoimuusperiaatteen ulottamista myös arvopaperien ja strukturoitujen tuotteiden kauppaa edeltäviin vaiheisiin. Komitea kehottaa kuitenkin ottamaan huomioon osakemarkkinoiden ja muiden kuin osakemarkkinoiden väliset oleelliset erot. Kaupankäyntiä edeltävä avoimuus on tärkeämpää toimeksiantoihin perustuvilla markkinoilla (order driven market), kuten osakemarkkinoilla, kun taas kaupankäynnin jälkeinen avoimuus on tarkoituksenmukaisempaa hintanoteerauksiin perustuvilla markkinoilla (quote driven market), kuten joukkovelkakirjamarkkinoilla. ETSK pitääkin toivottavana eron tekemistä sellaisten markkinoiden välillä, joilla sovelletaan kaupankäyntiä edeltävän avoimuuden ja sen jälkeisen avoimuuden periaatetta.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/84


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista”

COM(2011) 895 final – 2011/0439 COD

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista”

COM(2011) 896 final – 2011/0438 COD

ja ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä”

COM(2011) 897 final – 2011/0437 COD

2012/C 191/16

Esittelijä: Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Euroopan parlamentti päätti 19. tammikuuta 2012 ja neuvosto 10. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista

COM(2011) 895 final – 2011/0439 COD.

Euroopan parlamentti päätti 17. tammikuuta 2012 ja neuvosto 10. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisista hankinnoista

COM(2011) 896 final – 2011/0438 COD.

Euroopan parlamentti päätti 17. tammikuuta 2012 ja neuvosto 10. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi käyttöoikeussopimusten tekemisestä

COM(2011) 897 final – 2011/0437 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 179 ääntä puolesta ja 33 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistaminen on osa yleistä ohjelmaa, jonka tavoitteena on Euroopan unionin hankintajärjestelmän laajamittainen uudistus. Uudistus koskee sekä yleisiä julkisia hankintoja että vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintoja. Toimenpiteisiin sisältyy myös uusi direktiiviehdotus käyttöoikeussopimuksista, joita on toistaiseksi säännelty vain osittain Euroopan unionin tasolla.

1.2   Asiakokonaisuuteen INT/570 sisältyvä ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita” sai jäsenien lähes yksimielisen tuen, kuten äänestystulos osoittaa, minkä vuoksi komitean on noudatettava samoja periaatteita ja näkemyksiä nyt käsillä olevassa lausunnossa. Laajan yksimielisyyden pitäminen lähtökohtana ei kuitenkaan estä sitä, että tässä lausunnossa periaatteita ja näkemyksiä kehitetään nyt käsiteltävinä olevien konkreettisten lainsäädäntöehdotusten perusteella.

1.3   ETSK korostaa Eurooppa 2020 -strategian innovatiivisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien merkitystä julkisten hankintojen kannalta.

1.4   Komitea puoltaa mm. laadun ja innovaatioiden edistämistä julkisissa hankinnoissa, tarpeettoman byrokratian vähentämistä, ympäristöä koskevien ja sosiaalisten näkökohtien sisällyttämistä (työpaikkojen ja työehtojen turvaamiseksi sekä toimintarajoitteisten ja muiden heikossa asemassa olevien suojelemiseksi) sekä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valitsemista halvimman sijasta, minkä pitäisi olla säännön sijasta poikkeus. Tavoitteena on edistää älykkäitä ja nykyistä tehokkaampia julkisia hankintoja, lisätä ammattimaisuutta sekä pk-yritysten – myös sosiaalisten yritysten – osallistumista, torjua suosintaa, petoksia ja korruptiota ja edistää rajatylittäviä eurooppalaisia sopimuksia julkisissa hankinnoissa, joitakin lukuisista tavoitteista mainitaksemme. Koska on tarpeellista edistää kestävää kehitystä, ETSK kannattaa myös elinkaarikustannusten periaatteen soveltamista.

1.5   ETSK katsoo, että yleisten eurooppalaisten hankintamenettelyjen avulla voidaan varmistaa nykyistä parempi avoimuus ja objektiivisuus. Ehdotukset tarjoavat joka tapauksessa jäsenvaltioille huomattavaa hallinnollista joustovaraa menettelyjen ja välineiden mukauttamiseksi niiden omiin erityistilanteisiin. Kaikki nämä tekijät laatuun ja ammattimaisuuteen yhdistettyinä hyödyttävät epäilemättä kansalaisia ja yleistä etua.

1.6   Yleishyödyllisistä palveluista käydyn pitkän keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että kyse ei ole julkisista sopimuksista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan viranomaisten tarjoamista tai niiden puolesta tarjotuista palveluista. ETSK toteaa jälleen, että hankintaviranomaisilla on täysi vapaus toteuttaa itse kaikki tehtävänsä tai osa niistä tai teettää ne halutessaan ulkopuolella.

1.7   ETSK vahvistaa toistamiseen tukensa sille, että kaikkien kansalaisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja yhteiskuntaan sopeutumisen takaamiseksi hankintasopimuksia varataan toimintarajoitteisille henkilöille tarkoitetuille suojatyökeskuksille sekä muille heikossa asemassa oleville henkilöille työtä tarjoaville sosiaalisille yrityksille.

1.8   Sääntöjä yritysten tarjousten sisältämien tietojen luottamuksellisuudesta on vahvistettava.

1.9   Tarjousten teknisiä eritelmiä olisi tarvittaessa laajennettava niin, että niissä mainitaan tuotannon ja prosessin erityispiirteet. Tämä yksinkertaistaisi toimintaa ja tekisi siitä avoimempaa, ja hankintaviranomaiset voisivat tehdä tärkeitä valintoja kestävien tavoitteiden edistämiseksi muun muassa ympäristön kestävyyden sekä työehtosopimusten, työelämän normien, työolojen ja samanpalkkaisuuden vahvistamisen osalta.

1.10   ETSK pitää erittäin myönteisenä myös sitä, että teknisiltä eritelmiltä vaaditaan – asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta – vammaiskäytön edellytysten ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun huomioon ottamista.

1.11   Kun tarkastellaan julkisia hankintoja koskevan ehdotuksen 55 artiklan 3 kohdassa lueteltuja poissulkemisen perusteita, ETSK panee tyytyväisenä merkille, että hankintaviranomaiset voivat sulkea menettelystä pois tarjoajat, jotka eivät noudata unionin lainsäädännöstä johtuvia sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisia velvoitteita tai direktiivin liitteessä XI lueteltuja kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännöksiä. On kuitenkin itsestään selvää, että tekstissä olisi myös nimenomaisesti todettava, että tarjoajat voidaan niin ikään sulkea menettelyn ulkopuolelle, elleivät ne noudata kyseisen jäsenvaltion kansallista sosiaali-, työ- tai ympäristölainsäädäntöä ja niitä työehtosopimuksia, jotka ovat voimassa siellä, missä rakennusurakka, palvelu tai toimitus suoritetaan. ETSK katsoo joka tapauksessa, että tarjoajan sulkemisen menettelyn ulkopuolelle näistä syistä tulisi olla pakollista.

1.12   Kuten ETSK esitti asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa aiemmassa lausunnossaan, julkisia hankintoja koskevan ehdotuksen 57 artiklassa olisi nimenomaisesti vaadittava tarjoajilta todistusta, jossa ne vakuuttavat ”noudattavansa kussakin valtiossa voimassa olevaa vammaisten työllistämistä koskevaa lainsäädäntöä, kuten velvoitetta palkata tietty määrä tai osuus vammaisia maissa, joissa on tällainen oikeudellinen velvoite”. Tällaista todistusta ei luonnollisestikaan tarvittaisi maissa, joissa kyseistä velvoitetta ei ole.

1.13   Kuten edellä mainitussa aiemmassa lausunnossa myös todettiin, vuonna 1949 tehty ILO:n yleissopimus nro C94 ”Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena” on tätä nykyä sitova kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa. Muissakin maissa, kuten Irlannissa, sopimusta sovelletaan julkisiin hankintoihin vapaaehtoispohjalta. ETSK panee merkille yleissopimukseen sisältyvät periaatteet ja ehdottaa, että jäsenvaltioita kannustettaisiin ratifioimaan yleissopimus ja noudattamaan sen periaatteita.

1.14   ETSK katsoo, että ”alhaisin hinta” ja ”alhaisin kustannus” ovat yhä liian määräävässä asemassa ja niitä käytetään liikaa hankintasopimuksen tekoperusteena. Niiden liiallinen käyttö haittaa innovointia ja Eurooppa 2020 -strategian mukaista paremman laadun ja hinta-laatusuhteen tavoittelua eikä se välttämättä tuo lisäarvoa. Halvinta hintaa koskevan perusteen käytön pitäisi tästä syystä olla aina ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

1.15   ETSK on sitä mieltä, että alihankintasäännöksiä on vahvistettava. Moniportaiset alihankintarakenteet vaikeuttavat työehtosopimusten, työehtojen sekä työterveys- ja turvallisuusmenettelyjen täytäntöönpanoa. Viranomaisten tulisi voida vaikuttaa sopimuksiin enemmän, jotta laadulliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet voidaan saavuttaa. Keskeisiä alihankkijoita koskevat tiedot tulisi ilmoittaa ennen sopimuksen tekemistä, ja viranomaisten olisi täsmennettävä vastuut ja velvollisuudet, jotta sopimusta voidaan seurata ja valvoa tehokkaasti. Viranomaisilla tulisi olla käytössään mekanismit alihankkijoiden seulomiseksi ja hylkäämiseksi silloin kun on aihetta huoleen.

1.16   ETSK kannattaa A- ja B-palveluiden eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus sekä mahdollisuus laajentaa B-palveluiden rajatylittäviä sopimuksia. Se suositteli jo lausunnossaan INT/570, että komissio arvioisi B-palveluiden luetteloa säännöllisesti selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä. Komiteaa huolestuttaa joka tapauksessa se, että useat aiemmin B-palveluiden luetteloon sisältyneet julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset on nyt ehdotetuissa direktiiveissä poistettu liitteestä XVI ja vastaavasti liitteestä XVII. Kyseisissä liitteissä luetellaan palvelut, joihin sovelletaan ehdotettujen direktiivien 74–76 artiklassa tai vastaavasti 84–86 artiklassa säädettyä menettelyä. Toisaalta ETSK katsoo, että ehdotettujen direktiivien liitteisiin XVI ja XVII nykyisellään sisältyvät viittaukset uskontoon liittyviin palveluihin ja ammattiyhdistysten tarjoamiin palveluihin on poistettava.

1.17   ETSK toteaa, että käyttöoikeussopimusten tekemistä koskevan EU:n direktiivin tarpeellisuuteen suhtaudutaan vielä hyvin epäilevästi, ja palauttaa mieliin 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman julkisten hankintojen uudistamisesta (2011/2048(INI)), jossa parlamentti totesi, että ”käyttöoikeussopimuksia koskevan säädösehdotuksen esitteleminen olisi perusteltua ainoastaan sisämarkkinoiden mahdollisten vääristymien korjaamisen vuoksi”, ja korosti, että ”tämäntyyppistä vääristymää ei ole tähän mennessä havaittu”. ETSK kehottaa vielä laatimaan täyden vaikutustenarvioinnin ennen kuin näissä ehdotuksissa edetään.

1.18   ETSK katsoo, että yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin on usein sovellettava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden erityisiä säännöksiä, joiden tavoitteena on varmistaa palvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja laatu sekä taata käyttäjien yhdenvertainen kohtelu ja yleinen mahdollisuus käyttää palveluja sekä heidän turvallisuutensa ja oikeutensa. Nämä säännökset tulisi sisällyttää ehdotukseen ja taata siinä. Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on Lissabonin sopimukseen kuuluvan, yleistä taloudellista etua koskevista palveluista laaditun pöytäkirjan mukaisesti säilytettävä laaja harkintavaltansa päättää kyseisten palvelujen organisointi- ja tarjontatavoista ja määritellä niiden ominaisuudet voidakseen ajaa yleisen edun mukaisia tavoitteitaan.

1.19   Viranomaiset voivat oikeutetusti valita, toteuttavatko ne hankintasopimuksen sisäisesti (in-house – omat resurssit) vai tekevätkö ne yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Tämä tunnustetaan EU:n perussopimuksissa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja se on avoimuusperiaatteiden mukaista.

1.20   ETSK kannattaa kansallisten valvontamekanismien perustamista jäsenvaltioihin julkisten hankintojen toteuttamista ja valvontaa varten.

2.   Yleiskatsaus Euroopan komission ehdotuksiin

2.1   Joka vuosi viranomaiset käyttävät noin 18 prosenttia bruttokansantuotteesta tavaroihin, palveluihin ja rakennusurakoihin. Tämänhetkisten budjettirajoitusten vuoksi julkisissa hankinnoissa on varmistettava varojen optimaalinen käyttö, jotta edistettäisiin kasvua ja työpaikkojen luomista ja edesautettaisiin näin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

2.2   Voimassa olevat julkisia hankintoja koskevat direktiivit ovat tulosta pitkästä kehityksestä, joka alkoi vuonna 1971 hyväksytyllä direktiivillä 71/305/ETY (1). Kattava talouden arviointi on osoittanut, että hankintadirektiivit ovat suurelta osin saavuttaneet tavoitteensa. Edelleen tarvitaan kuitenkin huomattavia parannuksia sosiaalista kestävyyttä ja ympäristön kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. On totta, että direktiivit ovat lisänneet avoimuutta ja kilpailua sekä alentaneet hintoja, mutta huomiota on kiinnitettävä myös työpaikkoihin, palkkoihin ja työoloihin, jotta Eurooppa 2020 -strategian kasvua ja työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet sekä Lissabonin sopimuksessa asetetut monialaiset sosiaaliset ja ympäristöä koskevat vaatimukset eivät vaarannu.

2.3   ETSK kiinnittää huomiota myös mahdollisuuteen analysoida tässä yhteydessä taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten ammatinharjoittajien tarjoamaa potentiaalia tai merkitystä (2).

2.4   Sidosryhmät ovat vaatineet julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistamista sääntöjen yksinkertaistamiseksi, niiden tehokkuuden ja toimivuuden lisäämiseksi ja niiden sovittamiseksi aiempaa paremmin muuttuvaan poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kontekstiin.

2.5   Julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistaminen on osa yleistä ohjelmaa, jonka tavoitteena on Euroopan unionin hankintajärjestelmän laajamittainen uudistus. Uudistus koskee sekä yleisiä julkisia hankintoja että vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintoja. Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön uudistaminen on yksi kahdestatoista suunnitellusta toimenpiteestä, jotka on esitelty huhtikuussa 2011 hyväksytyssä komission tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi”.

2.6   Toimenpiteisiin sisältyy myös uusi direktiiviehdotus käyttöoikeussopimuksista, joita on toistaiseksi säännelty EU:n tasolla vain osittain johdetussa oikeudessa. Monet niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöt sekä erilaiset poliittiset toimijat ja viranomaiset ovat kuitenkin jo ilmaisseet selvästi vastustavansa ehdotusta, sillä niiden mielestä on kyseenalaista, voidaanko ehdotetulla direktiivillä parantaa oikeusvarmuutta ja kunnioitetaanko siinä asianmukaisesti viranomaisten roolia päätöksenteossa EU:n perussopimuksissa niille myönnettyjen oikeuksien mukaisesti.

2.7   Yleisesti ottaen ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut huomioon sosiaalipalvelujen erityisluonteen sekä julkisissa hankinnoissa että käyttöoikeussopimuksissa ja että se ehdottaa yksinkertaistettua menettelyä. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei ehdotuksissa eroteta täsmällisesti toisistaan yhtäältä ”hankintoja” ja ”käyttöoikeuksia” ja toisaalta muita julkisten, erityisesti sosiaalisten, tehtävien toteuttamistapoja. Tästä syystä ETSK ehdottaa, että kumpaankin direktiiviin sisällytetään seuraavansisältöinen muutos: ”Käyttöoikeussopimuksiksi tai hankintasopimuksiksi ei katsota sellaisia jäsenvaltioiden menettelyjä, joissa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan kaikki lainsäädännössä ennalta asetetut ehdot täyttävät palveluntarjoajat, niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta ja avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti, ovat oikeutettuja tarjoamaan palveluja.”

3.   Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto INT/570 ”Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”

3.1   Euroopan komissio päätti 27. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla kuulla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa aiheesta ”Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita” (COM(2011) 15 final).

3.2   Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

3.3   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13. heinäkuuta 2011 pitämässään täysistunnossa asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvan vihreää kirjaa käsittelevän lausunnon äänin 164 puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

3.4   Lausunto sai jäsenien lähes yksimielisen tuen, kuten äänestystulos osoittaa, minkä vuoksi komitean on noudatettava samoja periaatteita ja näkemyksiä nyt pyydetyssä lausunnossa. Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin heinäkuussa 2011 annetun lausunnon jälkeen ei ole tapahtunut mitään, mikä vaatisi periaatteiden ja näkemysten muuttamista, ja toiseksi on pidettävä kiinni samasta enemmistöstä ja yhteistyöhengestä, jonka ansiosta koko Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pääsi yhteisymmärrykseen aiemmasta lausunnosta. Laajan yksimielisyyden pitäminen lähtökohtana ei kuitenkaan estä sitä, että näitä periaatteita ja näkemyksiä kehitetään nyt käsiteltävinä olevien konkreettisten lainsäädäntöehdotusten perusteella.

3.5   ETSK pani lausunnossaan INT/570 tyytyväisenä merkille komission vihreällä kirjallaan aloittaman keskustelun EU:n julkisia hankintoja koskevan politiikan uudistamisesta ja sen tehostamisesta aiempaa toimivampien, innovatiivisempien, ekologisempien ja sosiaalisempien sisämarkkinoiden yhteydessä.

3.6   Lausunnossa puollettiin mm. laadun ja innovaatioiden edistämistä julkisissa hankinnoissa, tarpeettoman byrokratian vähentämistä, ympäristöä koskevien ja sosiaalisten näkökohtien sisällyttämistä (työpaikkojen ja työehtojen turvaamiseksi sekä vammaisten ja muiden heikossa asemassa olevien suojelemiseksi) sekä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valitsemista halvimman sijasta. Tavoitteena on edistää älykkäitä ja nykyistä tehokkaampia julkisia hankintoja, lisätä ammattimaisuutta sekä pk-yritysten – myös sosiaalisten yritysten – osallistumista, torjua suosintaa, petoksia ja korruptiota ja edistää rajatylittäviä eurooppalaisia sopimuksia julkisissa hankinnoissa, joitakin lukuisista tavoitteista mainitaksemme.

4.   Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista –COM(2011) 896 final – ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista – COM(2011) 895 final

4.1   Ehdotetun uudistuksen pyrkimyksenä on nykyaikaistaa kauttaaltaan olemassa olevat välineet, jotta ne sopisivat paremmin muuttuvaan poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteyteen. Tarkoitusta varten on Euroopan unionin perussopimusten nojalla katsottu tarpeelliseksi laatia kaksi direktiiviä: direktiivi julkisista hankinnoista sekä erillinen direktiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista.

4.2   Euroopan komission uudistuksella on kaksi täydentävää tavoitetta:

Tehostetaan julkisten varojen käyttöä, jotta hankinnoissa päästäisiin kustannus-hyötysuhteen kannalta parhaisiin mahdollisiin tuloksiin. Tämä edellyttää erityisesti voimassa olevien julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistamista. Selkeämmät ja tehokkaammat menettelyt hyödyttävät kaikkia talouden toimijoita ja helpottavat pk-yritysten osallistumista sekä tarjousten tekemistä rajojen yli.

Luodaan edellytykset sille, että hankkijat voivat käyttää julkisia hankintoja paremmin yhteisten yhteiskunnallisten tavoitteiden tukemiseksi. Näitä tavoitteita ovat mm. ympäristönsuojelu, energia- ja resurssitehokkuuden lisääminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, innovoinnin, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä parhaiden mahdollisten edellytysten varmistaminen korkealuokkaisten sosiaalipalvelujen tarjoamiselle.

4.3   ETSK katsoo, että yleisten eurooppalaisten hankintamenettelyjen avulla voidaan varmistaa nykyistä parempi avoimuus ja objektiivisuus, mikä puolestaan vaikeuttaa suosintaa sopimusten tekemisen yhteydessä. Ehdotukset tarjoavat joka tapauksessa jäsenvaltioille huomattavaa hallinnollista joustovaraa menettelyjen ja välineiden mukauttamiseksi niiden omiin erityistilanteisiin. Kaikki nämä tekijät laatuun ja ammattimaisuuteen yhdistettyinä hyödyttävät epäilemättä kansalaisia ja yleistä etua.

4.4   Julkisoikeudellisen laitoksen käsite ei ole selkeä. Kummankin direktiiviehdotuksen (julkiset hankinnat sekä vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnat) 2 artiklaan sisältyvää julkisen elimen käsitettä on selkiytettävä.

4.5   ETSK pitää ehdotusten 4 ja 12 artiklassa vahvistettuja kynnysarvoja kummankin direktiivin soveltamista varten asianmukaisina.

4.6   Yleishyödyllisistä palveluista käydyn pitkän keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, etteivät ne ole varsinaisia hankintoja, vaan palveluita, joita viranomaiset tuottavat tai teettävät. ETSK toteaa jälleen, että hankintaviranomaisilla on täysi vapaus toteuttaa itse kaikki tehtävänsä tai osa niistä tai teettää ne halutessaan ulkopuolella. Lisäksi on otettava huomioon ne jäsenvaltioiden järjestelmät, joissa noudatetaan primäärioikeudessa määrättyjä yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita ja joihin sisältyy yleinen oikeus tarjota palveluja. Yleistä etua koskevien palveluiden (3) itsessään ei näin ollen pidä kuulua direktiivin soveltamisalan piiriin, mutta sen sijaan direktiiviä tulisi selkeästi soveltaa niihin liittyviin viranomaisten toteuttamiin tai teettämiin ulkoistuksiin tai hankintoihin.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa ja yleistä etua koskevista palveluista annetussa pöytäkirjassa N:o 26 tunnustetaan julkisten palvelujen erityinen luonne ja merkitys sekä valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten laaja harkintavalta päätettäessä julkisten palvelujen tarjoamisesta, tilaamisesta ja järjestämisestä. Tämä kattaa palvelujen tuottamisen sekä itse että julkisen sektorin keskinäisessä yhteistyössä. Erittäin tärkeää on varmistaa korkea laatu, turvallisuus, kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen. Näitä periaatteita on sovellettava kaikissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiviehdotuksissa.

4.7   Direktiiveissä ei pidä säätää siitä, mitä viranomaisten tulisi tai ei tulisi hankkia tai teettää ulkopuolella, vaan niissä on ainoastaan vahvistettava tällaisia hankintoja tai ulkoistuksia koskevat menettelyt. ETSK katsoo, ettei tätä toimintavapautta saa rajoittaa. Joka tapauksessa on toimittava avoimesti ja oikeasuhtaisesti antamatta mahdollisuutta väärinkäyttöön tai vilpilliseen toimintaan.

4.8   Viranomaiset voivat oikeutetusti valita, toteuttavatko ne hankintasopimuksen sisäisesti (in-house – omat resurssit) vai tekevätkö ne yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Tämä tunnustetaan EU:n perussopimuksissa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja se on avoimuusperiaatteiden mukaista.

4.9   Talouden toimijoita koskevat yleiset säännöt kummankin ehdotetun direktiivin 16 ja 30 artiklassa ovat asianmukaiset siltä osin, että niillä edistetään pk-yritysten osallistumista; joka tapauksessa pk-yritysten on noudatettava sosiaali- ja ympäristönormeja.

4.10   ETSK vahvistaa toistamiseen asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa lausunnossa ilmaisemansa tukensa sille, että kaikkien kansalaisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja yhteiskuntaan sopeutumisen takaamiseksi hankintasopimuksia varataan toimintarajoitteisille henkilöille tarkoitetuille suojatyökeskuksille. ETSK panee merkille, että ehdotettujen direktiivien 17 ja 31 artiklassa on laajennettu direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 28 kappaleessa ja 19 artiklassa säädettyä soveltamisalaa sisällyttämällä siihen nyt heikommassa asemassa olevat henkilöt. ETSK ehdottaa, että ehdotuksissa erotellaan molemmat näkökohdat seuraavasti: ”Jäsenvaltiot voivat varata oikeuden osallistua julkista hankintaa koskeviin menettelyihin

a)

suojatyökeskuksille tai rajata hankintasopimusten toteuttamisen suojatyöohjelmiin, jos suurin osa asianomaisista työntekijöistä on vammaisia, jotka vammansa luonteen tai vakavuuden takia eivät voi harjoittaa ammattitoimintaa tavanomaisissa olosuhteissa tai jotka eivät löydä helposti työtä avoimilla työmarkkinoilla

b)

sosiaalisille yrityksille tai suojatyöohjelmille, joiden päätarkoituksena on heikommassa asemassa olevien työntekijöiden integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään, jos yli 30 prosenttia kyseisten talouden toimijoiden tai suojatyöohjelmien työntekijöistä on heikommassa asemassa olevia työntekijöitä. Tarjouskilpailukutsussa on oltava viittaus tähän säännökseen.”

ETSK katsoo lisäksi, että ehdotetuissa direktiiveissä tulisi säätää nimenomaisesti, että tietty osuus tai määrä tällaisia sopimuksia tulisi tehdä velvoittaviksi niissä jäsenvaltioissa, joissa se on perusteltua esimerkiksi siitä syystä, että valtiossa on huomattavia määriä pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia vammaisia, jotka voisivat tehdä työtä.

4.11   ETSK katsoo joka tapauksessa, että ehdotuksiin tulisi sisällyttää hankintasopimusten varaamisen osalta maininta siitä, että ”pääasiassa voittoa tavoittelemattomien tahojen on tuettava” suojatyökeskuksia ja talouden toimijoita, joiden päätarkoituksena on vammaisten ja heikossa asemassa olevien työntekijöiden integroiminen yhteiskuntaan ja työelämään, ”ja oltava niissä osallisina”, mikä vielä suuremmassa määrin oikeuttaisi hallinnon antaman tuen ensisijaisen ja etuoikeutetun saannin.

4.12   Kummankin ehdotuksen 18 ja 32 artiklan sääntöjä yritysten tarjousten sisältämien tietojen luottamuksellisuudesta on vahvistettava erityisesti tapauksissa, joissa käytetään kilpailullista neuvottelumenettelyä. ETSK pitää olennaisen tärkeänä, etteivät hankintaviranomaiset paljasta talouden toimijoiden toimittamia, luottamuksellisiksi määriteltyjä tietoja, eikä niiden tulisi paljastaa muitakaan toimitettuja tietoja, ellei siihen ole perusteltua syytä. Hankintaviranomaisten ei myöskään pitäisi käyttää talouden toimijoilta saatuja tietoja muissa kilpailumenettelyissä.

4.13   Tarjousperusteista neuvottelumenettelyä koskevat säännökset julkisia hankintoja koskevan ehdotetun direktiivin 27 artiklassa eivät ole selkeitä; on olemassa vaara, että näiden neuvotteluiden varjolla muut ei-toivotut käytännöt saavat jalansijaa. Näin ollen olisi parasta poistaa kyseinen menettely ehdotetusta direktiivistä tai, jos se ei ole mahdollista, ainakin vahvistaa selkeät kriteerit menettelyn käytön rajoittamiseksi, jotta vältetään kaikenlainen väärinkäyttö.

4.14   Kaikissa tarjouskilpailuissa ja erityisesti kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä on kaikissa tilanteissa suojeltava tarjoajien teollis- ja tekijänoikeuksia.

4.15   ETSK katsoo, että kun otetaan huomioon monitahoisuus ja pitkäkestoisuus, jotka yleensä liitetään julkisia hankintoja koskevan direktiiviehdotuksen 28 artiklan mukaiseen kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn, tulisi sen mahdollista käyttöä rajoittaa entisestään yksinomaan tapauksiin, joissa se on todella tarkoituksenmukaista, toisin sanoen – kuten täsmennetään nykyisen direktiivin 2004/18/EY 29 artiklassa – erityisen monimutkaisiin sopimuksiin, joiden osalta hankintaviranomaiset katsovat, ettei hankintasopimusta kyetä tekemään avointen tai rajoitettujen menettelyjen avulla. Voitaisiin myös tarkastella mahdollisuutta rajoittaa hankintasopimuksen tekemisen määräaikaa säätämällä sitä koskevasta enimmäismääräajasta.

4.16   ETSK kannattaa innovaatiokumppanuusmenettelyä koskevia säännöksiä ehdotusten 29 ja 43 artiklassa, sillä liian tiukka sääntely vaikeuttaisi sen käyttöä. Samasta syystä kyseisen menettelyn tulee olla joustava valtiontukea koskevien sääntöjen osalta.

4.17   Puitejärjestelyjen (ehdotusten 31 ja 45 artikla) käytön ei pidä johtaa perusteettomiin hinnanalennuksiin, jotka saattavat vaarantaa rakennusurakoiden, tuotteiden tai palvelujen laadun. Joka tapauksessa on myös todettava, että puitejärjestelyjen asianmukainen sääntely voisi niin ikään edistää kestävyyden ja laadun parantamista koskevien tavoitteiden huomioon ottamista säännöksin, joilla varmistetaan investointien turvallisuus.

4.18   Ehdotusten 33 ja 47 artiklan säännöksissä sähköisistä huutokaupoista suositaan halvinta hintaa liioitellusti. Tämän menetelmän laaja käyttö on vastoin ETSK:n asiasta käsillä olevassa lausunnossaan sekä asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa aiemmassa lausunnossaan esittämiä ehdotuksia. Tämä voi myös aiheuttaa vakavaa haittaa eurooppalaisille yrityksille suhteessa kolmansien maiden yrityksiin, joiden kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat. Näin ollen ETSK katsoo, että kyseistä menetelmää tulisi soveltaa tarvittavaa varovaisuutta noudattaen.

4.19   Kuten asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa lausunnossa jo todetaan, tarjousten teknisiä eritelmiä olisi tarvittaessa laajennettava niin, että niissä mainitaan tuotannon ja prosessin erityispiirteet. Tämä yksinkertaistaisi toimintaa ja tekisi siitä avoimempaa, ja hankintaviranomaiset voisivat tehdä tärkeitä valintoja kestävien tavoitteiden edistämiseksi muun muassa ympäristön kestävyyden sekä työehtosopimusten, työelämän normien, työolojen ja samanpalkkaisuuden vahvistamisen osalta. Vihreän sähkön tapaus on selkeä esimerkki siitä, miten ja miksi edellä mainitut tuotannon erityispiirteet tulisi sisällyttää teknisiin eritelmiin eikä jättää niitä vain hankintasopimuksen toteuttamisen ehtoihin (ks. 4. joulukuuta 2003 annettu tuomio asiassa EVN ja Wienstrom, C-448/01, Kok. s. I-14527).

4.20   ETSK pitää erittäin myönteisenä myös sitä, että ehdotettujen direktiivien 40 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklan 1 kohdassa teknisiltä eritelmiltä vaaditaan – asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta – vammaiskäytön edellytysten ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun huomioon ottamista. Direktiivissä 2004/18/EY käytetty ilmaus ”mahdollisuuksien mukaan” korvataan ilmauksella ”asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta”, minkä ETSK ymmärtää niin, että nyt painotetaan perustellusti velvoitetta, jonka mukaan teknisissä eritelmissä on otettava huomioon esteettömyyskriteerit ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu. ETSK katsoo kuitenkin, että jotta tätä velvoitetta voitaisiin vahvistaa selkeästi, tulisi myös mainita, että näiden perusteltujen tapauksienkin on oltava poikkeuksellisia. Komitea ehdottaakin, että ehdotettujen direktiivien 40 ja 54 artiklassa käytettävä sanamuoto olisi ”asiamukaisesti perusteltuja tapauksia poikkeuksellisesti lukuun ottamatta”.

4.21   Mitä tulee ehdotettujen direktiivien 41 ja 55 artiklassa tarkoitettuihin merkkeihin, joihin viitataan johdanto-osan 28 ja 36 kappaleessa, merkkejä koskevat säännöt eivät ole kaikilta osin johdonmukaiset, sillä johdanto-osan 28 ja 36 kappaleessa viitataan hankintaviranomaisiin, ”jotka haluavat hankkia rakennusurakoita, tavaroita tai palveluja, joilla on erityiset ympäristöominaisuudet tai sosiaaliset tai muut ominaisuudet [– –]”, mutta jäljempänä sidosryhmien joukossa mainitaan yksinomaan ympäristöjärjestöt mutta ei sosiaalialan järjestöjä. Tämä on korjattava ottamalla sosiaalialan järjestöt mukaan. Sama koskee 41 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 55 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, joista sosiaalialan järjestöt on niin ikään jätetty pois.

4.22   Ehdotettujen direktiivien 41 ja 55 artiklaan voitaisiin myös lisätä uusi alakohta, jossa todetaan – kun otetaan huomioon merkeille ominaiset erityispiirteet sekä tavoitteet, joihin merkkien sääntelyllä pyritään – että ”hankintaviranomaiset voivat vaatia tai suosia merkkejä, jotka ovat osoituksena luonteeltaan sosiaalisten tai ympäristöllisten monialaisten myöntämisperusteiden noudattamisesta, vaikka ne eivät välttämättä liity suoraan hankintasopimuksen kohteeseen”.

4.23   Ehdotettujen direktiivien 43 ja 58 artiklassa tarkoitettujen vaihtoehtojen osalta ETSK toteaa, että olisi asiamukaisempaa sallia vaihtoehtojen esittäminen tarjouksissa aina, ellei sitä ole nimenomaisesti kielletty, eikä yksinomaan silloin, kun se on nimenomaisesti sallittua, sillä näin edistettäisiin ja parannettaisiin entisestään innovointia tarjouskilpailuissa.

4.24   Kuten asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa lausunnossa todetaan, ETSK kannattaa tasapuolisten toimintamahdollisuuksien luomista julkisten hankintojen alalle, jotta pk-yritykset voisivat saada itselleen ”oikeudenmukaisen osan” julkisista hankinnoista. ETSK ei sen sijaan kannata positiivisen syrjinnän toimenpiteitä pk-yritysten hyväksi mm. siitä syystä, että ne ovat keinotekoisia rakenteita ja saattavat näin ollen aiheuttaa korruptiota. Ehdotusten 44 ja 59 artiklassa tarkoitettu hankintasopimusten mahdollinen jakaminen osiin tarvittaessa, on myönteinen askel, jotta pk-yritysten mahdollisuudet tulisivat paremmin näkyviin ja siten paremmin pk-yritysten ulottuville.

4.25   Hankintasopimusten jakamista koskevien sääntöjen olisi oltava selkeitä sen takaamiseksi, että kaikki hankintasopimusten eri osien menestyneet tarjoajat noudattavat sosiaalisia ja ympäristönormeja ja että estetään eriarvoinen kilpailuasema yritysten välillä. ETSK:n mielestä vaatimus, jonka mukaan hankintaviranomaisten on perusteltava päätöksensä jättää jakamatta hankintasopimuksia osiin, on epäkäytännöllinen ja ristiriidassa hankintamenettelyjen yksinkertaistamispyrkimysten kanssa. ETSK katsoo niin ikään, että sääntö, jolla rajoitetaan tarjottavien tai myönnettävien osien lukumäärää, on tarpeettoman monimutkainen, ja että se on parempi jättää pois ehdotuksesta.

4.26   Kun tarkastellaan julkisia hankintoja koskevan ehdotuksen 55 artiklan 3 kohdassa lueteltuja poissulkemisen perusteita, ETSK panee tyytyväisenä merkille, että hankintaviranomaiset voivat sulkea menettelystä pois tarjoajat, jotka eivät noudata unionin lainsäädännöstä johtuvia sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisia velvoitteita tai direktiivin liitteessä XI lueteltuja kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännöksiä. On kuitenkin itsestään selvää, että tekstissä olisi myös nimenomaisesti todettava, että tarjoajat voidaan niin ikään sulkea menettelyn ulkopuolelle, elleivät ne noudata kyseisen jäsenvaltion kansallista sosiaali-, työ- tai ympäristölainsäädäntöä ja niitä työehtosopimuksia, jotka ovat voimassa siellä, missä rakennusurakka, palvelu tai toimitus suoritetaan. ETSK katsoo joka tapauksessa, että tarjoajan sulkemisen menettelyn ulkopuolelle näistä syistä tulisi olla pakollista.

4.27   Muussa tapauksessa velvoitteet, joiden noudattamatta jättäminen voisi johtaa menettelyn ulkopuolelle sulkemiseen, rajoittuisivat liian yleisiin ja riittämättömästi täsmennettyihin tekijöihin, kuten niihin, jotka mainitaan ehdotuksen liitteen XI määräyksissä tai unionin nykyisessä lainsäädännössä.

4.28   Kuten ETSK jo toteaa asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa lausunnossa, vuonna 1949 tehty ILO:n yleissopimus nro 94 ”Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena” on tätä nykyä sitova kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa. Muissakin maissa, kuten Irlannissa, sopimusta sovelletaan julkisiin hankintoihin vapaaehtoispohjalta. ETSK panee merkille yleissopimukseen sisältyvät periaatteet ja ehdottaa, että jäsenvaltioita kannustettaisiin ratifioimaan yleissopimus ja noudattamaan sen periaatteita.

4.29   Sosiaalisten ja ympäristöä koskevien velvoitteiden noudattamisen varmentamiseksi julkisia hankintoja koskevan direktiiviehdotuksen 57 artiklan 1 kohdassa olisi asianosaisilta vaadittava alustavana näyttönä todistus siitä, että ne täyttävät mainitut sosiaaliset ja ympäristöä koskevat velvoitteet. Näin yrityksiä (ja erityisesti pk-yrityksiä) autettaisiin noudattamaan kyseisiä vaatimuksia lisäämättä niiden hallinnollista taakkaa.

4.30   Tähän liittyen ja kuten ETSK esittää asiakokonaisuuteen INT/570 kuuluvassa aiemmassa lausunnossaan, julkisia hankintoja koskevan ehdotuksen 57 artiklassa olisi nimenomaisesti vaadittava tarjoajilta todistusta, jossa ne vakuuttavat ”noudattavansa kussakin valtiossa voimassa olevaa vammaisten työllistämistä koskevaa lainsäädäntöä, kuten velvoitetta palkata tietty määrä tai osuus vammaisia maissa, joissa on tällainen oikeudellinen velvoite”. Tällaista todistusta ei luonnollisestikaan tarvittaisi maissa, joissa kyseistä velvoitetta ei ole.

4.31   Kuten kyseisessä lausunnossa myös huomautetaan, olisi Euroopan unionin ja kansallisten säännösten vastaista, jos hankintaviranomaiset myöntäisivät hankintasopimuksia yrityksille, jotka eivät noudata voimassa olevaa lainsäädäntöä. Toisin toimiminen merkitsisi lisäksi niiden yritysten syrjivää ja epäoikeudenmukaista kohtelua, jotka noudattavat tätä oikeudellista velvoitetta, ja tarjoaisi vastikkeettoman edun niille, jotka eivät sitä noudata. Lisäksi se voisi synnyttää jopa vilpillistä kilpailua sääntöjä noudattamattomien yritysten taholta niitä noudattavia kohtaan.

4.32   ETSK pitää myönteisenä sitä, että kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valintaperusteet liitetään edelleen hankintasopimuksen kohteeseen, vaikka tätä yhteyttä tulisi joustavoittaa jossain määrin, jotta niihin voitaisiin sisällyttää nykyistä tehokkaammin sosiaaliset ja ympäristöä koskevat perusteet, joita edistetään Eurooppa 2020 -strategialla, sekä entistä laajempaa kestävää kasvua koskevat sitoumukset.

4.33   ETSK katsoo, että kummassakin direktiiviehdotuksessa (66 ja 76 artikla) ”alhaisin hinta” ja ”alhaisin kustannus” ovat yhä liian määräävässä asemassa ja niitä käytetään liikaa hankintasopimuksen tekoperusteena. ETSK toteaa jo aiemmassa lausunnossaan, että niiden liiallinen käyttö haittaa innovointia ja Eurooppa 2020 -strategian mukaista paremman laadun ja hinta-laatusuhteen tavoittelua eikä se välttämättä tuo lisäarvoa. Halvinta hintaa koskevan perusteen käytön pitäisi tästä syystä olla aina ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

4.34   ”Kokonaistaloudellisesti edullisimman” perusteen käyttöä tulisi näin ollen ennemminkin lisätä edullisimman tarjouksen kestäväpohjaisuuden arvioimiseksi talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden kannalta. Näin kyseiset näkökohdat voitaisiin ottaa myös huomioon hankintasopimuksen tekoperusteissa laajalla ja mielikuvituksellisella eikä rajoittavalla tavalla hyväksymällä nykyistä laajemmin niiden yhteys sopimukseen kohteeseen ja arvioimalla niitä tarkkaan suhteessa muihin perusteisiin.

4.35   Hankintasopimuksen kohteeseen liittyviin perusteisiin, joita voidaan käyttää kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseen, on nimenomaisesti sisällytettävä (ehdotusten 66 artiklan 2 kohta ja 76 artiklan 2 kohta) ”työoloihin liittyvät tekijät, joilla pyritään suojelemaan työntekijöiden terveyttä tai edistämään hankintasopimuksen toteuttamisesta vastaavaan henkilöstöön kuuluvien heikossa asemassa olevien tai vammaisten henkilöiden integroitumista yhteiskuntaan”, sillä asia mainitaan ehdotettujen hankintadirektiivien johdanto-osan 41 ja 47 kappaleessa, mutta sitä ei toisteta varsinaisessa tekstissä.

4.36   Direktiivissä mainittu tuotteen, palvelun tai rakennusurakan elinkaarikustannuskäsite on niin ikään tarkoituksenmukainen. Ehdotusten 67 ja 77 artiklassa määriteltyihin elinkaaren aikana syntyviin kustannuksiin tulisi sisällyttää myös elinkaareen liittyvät sosiaaliset kustannukset. Hankintaviranomaisen on tarjottava elinkaarikustannusten laskentamenetelmä, jonka on sovelluttava myös pk-yrityksille.

4.37   Hankintaviranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota tarjouksiin, jotka vaikuttavat poikkeuksellisen alhaisilta suhteessa kyseisiin rakennusurakoihin, toimituksiin tai palveluihin, ja tutkittava ne asianmukaisesti. ETSK on jo suosittanut, että hankintaviranomaiset olisi velvoitettava pyytämään selitystä hintatarjoukseen, jos tarjouksessa olevat hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin muiden tarjoajien pyytämät hinnat. Jos tarjoaja ei kykene antamaan riittävää selitystä, hankintaviranomaisella olisi oltava oikeus hylätä tarjous. ETSK pitää myönteisenä sitä, että ehdotettujen direktiivien 69 artiklan 4 kohdan ja 79 artiklan 4 kohdan mukaisesti hankintaviranomaisten on hylättävä tarjous, jos se ei täytä lainsäädännöstä johtuvia sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisia velvoitteita, mutta katsoo, että kyseisellä lainsäädännöllä ei tulisi tarkoittaa pelkästään EU:n lainsäädäntöä tai ehdotusten liitteiden XI ja XIV luetteloita, vaan huomioon olisi otettava myös kansallinen lainsäädäntö.

4.38   ETSK katsoo, että alihankintasäännöksiä on tiukennettava. Moniportaiset alihankintarakenteet vaikeuttavat työehtosopimusten, työehtojen sekä työterveys- ja turvallisuusmenettelyjen täytäntöönpanoa. Viranomaisten tulisi voida vaikuttaa sopimuksiin enemmän, jotta laadulliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet voidaan saavuttaa. Keskeisiä alihankkijoita koskevat tiedot tulisi ilmoittaa ennen sopimuksen tekemistä, ja viranomaisten olisi täsmennettävä vastuut ja velvollisuudet, jotta sopimusta voidaan seurata ja valvoa tehokkaasti. Viranomaisilla tulisi olla käytössään tarvittavat mekanismit alihankkijoiden seulomiseksi ja hylkäämiseksi silloin kun on aihetta huoleen. Alihankintaa koskevien sääntöjen osalta on puolestaan noudatettava varovaisuutta, sillä mahdollisuus, että hankintaviranomainen maksaa alihankkijoille suoraan, voi johtaa ongelmien lisääntymiseen yritysten välillä ja hankintaviranomaisten kanssa.

4.39   ETSK kannattaa A- ja B-palveluiden eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus sekä mahdollisuus laajentaa B-palveluiden rajatylittäviä sopimuksia. Se suositteli jo lausunnossaan INT/570, että komissio arvioisi B-palveluiden luetteloa säännöllisesti selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä. Komiteaa huolestuttaa joka tapauksessa se, että useat aiemmin B-palveluiden luetteloon sisältyneet julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset on nyt ehdotetuissa direktiiveissä poistettu liitteestä XVI ja vastaavasti liitteestä XVII. Kyseisissä liitteissä luetellaan palvelut, joihin sovelletaan ehdotettujen direktiivien 74–76 artiklassa tai vastaavasti 84–86 artiklassa säädettyä menettelyä.

4.40   Ehdotettujen direktiivien liitteisiin XVI ja XVII nykyisin sisältyvät viittaukset uskontoon liittyviin palveluihin ja ammattiyhdistysten tarjoamiin palveluihin on poistettava.

4.41   Edellä todetusta riippumatta komitea suhtautuu myönteisesti yksinkertaistetun menettelyn soveltamiseen sosiaalipalveluihin ja muihin erityisiin palveluihin, kynnysarvojen korottamiseen sekä jäsenvaltioille annettuun aiempaa laajempaan harkintavaltaan vastaavien menettelyiden käynnistämisessä, sillä nimenomaan ihmisille suunnatuissa palveluissa on sovellettavan menettelyllisen oikeuden avulla pyrittävä luomaan tasapaino primäärioikeudessa vahvistettujen kilpailun periaatteiden ja sosiaalioikeuden vaatimusten välillä.

4.42   Hallintoa koskevien direktiivin säännösten osalta ETSK katsoo, että direktiivissä kaavaillaan liian monia toimenpiteitä, joiden soveltaminen käytännössä on vaikeaa, mikä saattaa johtaa siihen, että siinä esitetyt hyvät aikomukset jäävät viime kädessä toteutumatta.

4.43   Ehdotettujen direktiivien 84 ja 93 artiklassa tarkoitetun julkisen valvonnan sekä tähän liittyvän vuosikertomuksen kohdalla on joka tapauksessa tärkeää, että vuosikertomus käsittää myös vuotuisen vertailun tarjottujen hintojen ja jo toteutettujen hankintasopimusten todellisten kustannusten välillä sekä tiedot ulkomaisten toimittajien pääsystä Euroopan unionin alueelle, kun on kyse hankintaviranomaisten kunakin vuonna tekemistä hankintasopimuksista.

4.44   ETSK ilmaisee huolensa siitä, että Euroopan komissio on poistanut nykyisestä direktiivistä 27 artiklan, joka koskee työsuojelua, työoloja ja ympäristönsuojelua. Ehdotettujen direktiivien 87 ja 96 artikla sisältää asiaa koskevan säännöksen, joka on sanamuodoltaan kuitenkin varsin vesittynyt, vaikka asia on tärkeä. Nykyisen 27 artiklan teksti tulisi sisällyttää mukaan kokonaisuudessaan. Sitä olisi myös sovellettava alihankkijoihin ja koko toimitusketjuun.

5.   Ehdotus direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä – COM(2011) 897 final

5.1   Ehdotetulla direktiivillä käyttöoikeussopimusten tekemisestä säännellään tavallisesti julkisten tahojen ja useimmiten yksityisten yritysten välisiä kumppanuussopimuksia, joissa jälkimmäiset vastaavat käyttöön liittyvästä riskistä infrastruktuurien (satamat, vesihuolto, parkkipaikat, maksulliset tiet jne.) ylläpidossa ja kehittämisessä tai yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden (energia, terveydenhuolto, vedenjakelu ja -käsittely, jätehuolto jne.) tarjoamisesta. Ehdotus kattaa kaikki, sekä urakoita että palveluita koskevat käyttöoikeussopimukset, mutta siinä ei tehdä riittävää eroa niiden erityispiirteiden välillä. Ehdotuksessa käsitellään ainoastaan julkisia käyttöoikeusurakoita ja palveluja koskevia käyttöoikeussopimuksia yleisellä tasolla kiinnittämättä huomiota yleistä etua koskevista palveluista tehtävien käyttöoikeussopimuksien erityisluonteeseen. Kyse ei ole ”markkinoista” eikä ”ostoista”, vaan keinosta delegoida yleistä etua koskevien palveluiden hallinnointi sekä usein lisävälineestä viranomaisten päätösten mukaisiin yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien uusien toimien rahoittamiseksi.

5.2   ETSK toteaa, että käyttöoikeussopimusten tekemistä koskevan EU:n direktiivin tarpeellisuuteen suhtaudutaan vielä hyvin epäilevästi, ja palauttaa mieliin 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman julkisten hankintojen uudistamisesta (2011/2048(INI)), jossa parlamentti totesi, että ”käyttöoikeussopimuksia koskevan säädösehdotuksen esitteleminen olisi perusteltua ainoastaan sisämarkkinoiden mahdollisten vääristymien korjaamisen vuoksi; korostaa, että tämäntyyppistä vääristymää ei ole tähän mennessä havaittu”. ETSK kehottaa vielä laatimaan täyden vaikutustenarvioinnin ennen kuin näissä ehdotuksissa edetään. ETSK katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on suurelta osin selkiyttänyt perussopimukseen sisältyvien yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteiden soveltamista käyttöoikeussopimusten tekemiseen. Kuten tuomioistuin on korostanut, näitä periaatteita voidaan soveltaa sellaisten kaikenlaisia palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten tekemiseen, joilla on rajatylittävä ulottuvuus, yleistä taloudellista etua koskevat palvelut mukaan luettuina.

5.3   Vaikka direktiivissä 2004/18/EY käyttöoikeussopimukset määritellään hankintasopimuksiksi, joilla on samat ominaispiirteet kuin julkista hankintaa koskevilla sopimuksilla, paitsi että toteutettavan rakennusurakan tai suoritettavien palveluiden vastikkeena on joko yksinomaan rakennettavan kohteen tai palvelun käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä, ETSK huomauttaa, että käyttöoikeussopimukset eroavat tuntuvasti julkisista hankintasopimuksista, sillä käyttöoikeussopimuksen saajan on vastattava tarjottavan palvelun käyttöön liittyvästä huomattavasta taloudellisesta riskistä ja oltava alttiina markkinoiden oikuille. Tämä koskee myös tietyntyyppisiä käyttöoikeussopimuksia, kuten epäsuoria tienkäyttömaksuja. Tällöin hankintaviranomainen maksaa käyttöoikeussopimuksen saajalle sen mukaan, kuinka paljon kuluttajat käyttävät palveluja. Näin ollen julkisten hankintasopimusten tekemiseen erityisesti laaditut säännöt eivät sovellu käyttöoikeussopimusten tekemiseen ja saattavat jopa saada viranomaiset ja talouden toimijat luopumaan solmimasta tämäntyyppisiä sopimuksia.

5.4   ETSK muistuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklasta, jossa todetaan yleistä taloudellista etua koskevista palveluista seuraavaa: ”Ottaen huomioon yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeän aseman unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkityksen sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja perussopimusten soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin, erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin, edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan ja tämän sopimuksen 93, 106 ja 107 artiklan soveltamista.”

5.5   ETSK katsoo, että yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin on usein sovellettava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden erityisiä säännöksiä, joiden tavoitteena on varmistaa palvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja laatu sekä taata käyttäjien yhdenvertainen kohtelu ja yleinen mahdollisuus käyttää palveluja, heidän turvallisuutensa ja oikeutensa. Nämä säännökset tulisi sisällyttää tässä tarkasteltavaan ehdotukseen ja taata siinä. Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on Lissabonin sopimukseen kuuluvan, yleistä taloudellista etua koskevista palveluista laaditun pöytäkirjan mukaisesti säilytettävä laaja harkintavaltansa päättää kyseisten palvelujen organisointi- ja tarjontatavoista sekä määritellä niiden ominaisuudet, palvelujen laatua tai hintaa koskevat ehdot mukaan luettuina, voidakseen ajaa yleisen edun mukaisia tavoitteitaan. Viranomaisten on myös voitava vapaasti päättää niistä sosiaalisista, ympäristöä koskevista ja laadullisista sopimuksentekoperusteista, joita ne pitävät sopimuksen kohteen kannalta tarkoituksenmukaisimpina. Viranomaisia ei missään tapauksessa tulisi pakottaa vapauttamaan tai ulkoistamaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamista vastoin niiden tahtoa tai näkemystä. ETSK pyytää muistuttamaan selkeästi siitä, että kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä sovelletaan yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan mukaisesti siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä.

5.6   Viranomaisten tulisi kyetä tekemään yhteistyötä niille annettujen yleistä etua koskevien tehtävien suorittamiseksi käyttämällä omia hallinnollisia, teknisiä tai muuntyyppisiä resurssejaan joutumatta turvautumaan ulkopuolisiin, omaan rakenteeseensa kuulumattomiin tahoihin. Kyseisiä järjestelyjä ei voida katsoa käyttöoikeussopimuksiksi, ja näin ollen ne on suljettava ehdotetussa direktiivissä käyttöoikeussopimuksista selkeästi soveltamisalan ulkopuolelle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Ehdotettuja sääntöjä ei niin ikään tule soveltaa tiettyihin käyttöoikeussopimuksiin, jotka myönnetään yrityksille, jotka ovat sidossuhteessa hankintayksiköiden kanssa ja joiden pääasiallisena tehtävänä on tuottaa palveluja ryhmälle, johon ne itse kuuluvat, eikä käyttöoikeussopimuksiin, jotka hankintayksikkö myöntää yhteisyritykselle, joka muodostuu useasta hankintayksiköstä suorittaakseen tässä tarkasteltavan direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvia tehtäviä (esimerkiksi vesihuolto tai satamapalvelut) ja jonka osa kyseinen hankintayksikkö on.

5.7   Viranomaiset voivat oikeutetusti valita, toteuttavatko ne hankintasopimuksen sisäisesti (in-house – omat resurssit) vai tekevätkö ne yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Tämä tunnustetaan EU:n perussopimuksissa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja se on avoimuusperiaatteiden mukaista.

5.8   Sidosyrityksen kanssa tehtäviin käyttöoikeussopimuksiin on näin ollen sovellettava rajoittavia sääntöjä, jottei tätä järjestelmää käytettäisi epäasianmukaisesti ja jotta myöntämismenettely olisi avoimuusperiaatteen mukainen.

5.9   Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaan sellaiset yleiseen etuun liittyvät pakottavat vaatimukset pelitoiminnan alalla, joiden johdosta jäsenvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin yleisen järjestyksen turvaamiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi, voivat oikeuttaa käyttöoikeussopimusten tekemistä sääteleviin perussopimuksen periaatteisiin tehtävät rajoitukset. Näin ollen on aiheellista sulkea tässä tarkasteltavan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle toimijoille myönnetyt pelitoimintaa koskevat käyttöoikeussopimukset, jotka perustuvat kyseisten toimijoiden voimassa olevan kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen säädöksen nojalla nauttimaan yksinoikeuteen, joka on myönnetty perussopimuksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti, sillä kyseisen yksinoikeuden johdosta on mahdotonta noudattaa kilpailuun perustuvaa menettelyä käyttöoikeussopimuksen tekemiseksi. Tästä syystä ETSK katsoo, että ehdotetun direktiivin 8 artiklan 5 kohdassa, jossa käsitellään tiettyjen palveluita koskevien käyttöoikeussopimusten sulkemista direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, on asianmukaista mainita myös ”pelitoiminta, johon liittyy taloudellinen riski ja jossa osallistutaan rahanarvoisin panoksin uhkapeleihin, arvonta ja vedonlyönti mukaan luettuina”.

5.10   Ehdotetussa direktiivissä näkökohdat, jotka koskevat muun muassa käyttöoikeussopimusten määritelmää, riskien siirtämistä yksityisille toimijoille ja käyttöoikeussopimusten muuttamista niiden voimassaoloaikana, on määriteltävä niin, ettei niistä muodostu estettä tämäntyyppisten sopimusten rahoittamiselle ja kehittämiselle, sillä kun otetaan huomioon julkisten investointien mukauttamiseen ja vähentämiseen tähtäävät nykyiset suunnitelmat, joiden edessä jäsenvaltioiden taloudet ovat, niillä on ratkaiseva asema keinona elvyttää toimintaa ja luoda työllisyyttä.

5.11   Menetelmiä käyttöoikeussopimusten arvon laskemiseksi on yksinkertaistettava ja järkeistettävä oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Vaikka menetelmä käyttöoikeusurakoiden arvon laskemiseksi on vakiintunut ja tunnettu, ETSK katsoo, että olisi sovellettava yhtä ainoaa menetelmää kaikentyyppisten käyttöoikeussopimusten arvon määrittämiseksi. ETSK suosittaa menetelmää, joka perustuu käyttöoikeussopimuksen saajan arvioituun (verottomaan) liikevaihtoon kyseisen käyttöoikeussopimuksen koko voimassaolon aikana ja jossa lisäksi otetaan huomioon rakennusurakoiden kustannukset sekä niiden toimitusten ennakoitu arvo, jotka tarjouskilpailun hetkellä katsotaan välttämättömiksi rakennusurakoiden toteuttamiseksi.

5.12   Tarjouksen tekevien yritysten luottamuksen vahvistamiseksi direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi, että hankintaviranomaiset ottavat vastuun näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EYVL L 185, 16.8.1971, s. 5; ETSK:n lausunto EYVL 63, 13.4.1965, s. 929.

(2)  EUVL C 18, 19.1.2011, s. 44–52.

(3)  Ks. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artikla sekä pöytäkirja N:o 26.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

I   Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa (työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohta):

a)   Kohta 4.21

Korvataan kohdan teksti seuraavasti:

””

Perustelu

Käy ilmi tekstistä.

Äänestystulos

Puolesta

77

Vastaan

99

Pidättyi äänestämästä

20

b)   Kohta 4.26

Muutetaan seuraavasti:

”Kun tarkastellaan julkisia hankintoja koskevan ehdotuksen 55 artiklan 3 kohdassa lueteltuja poissulkemisen perusteita, ETSK panee tyytyväisenä merkille, että hankintaviranomaiset voivat sulkea menettelystä pois tarjoajat, jotka eivät noudata unionin lainsäädännöstä johtuvia sosiaali-, työ- tai ympäristöoikeudellisia velvoitteita tai direktiivin liitteessä XI lueteltuja kansainvälisen sosiaali- ja ympäristöoikeuden säännöksiä. On kuitenkin itsestään selvää, että tekstissä olisi myös nimenomaisesti todettava, että tarjoajat voidaan niin ikään sulkea menettelyn ulkopuolelle, elleivät ne noudata kyseisen jäsenvaltion kansallista sosiaali-, työ- tai ympäristölainsäädäntöä . ETSK katsoo joka tapauksessa, että tarjoajan sulkemisen menettelyn ulkopuolelle näistä syistä tulisi olla pakollista.”

Perustelu

Kyseisen jäsenvaltion kansallisen sosiaali-, työ- ja ympäristölainsäädännön noudattaminen riittää takaamaan reilun menettelyn, sillä se pitää sisällään myös voimassa olevat yleiset työehtosopimukset. Sanamuoto ”niitä työehtosopimuksia, jotka ovat voimassa siellä, missä rakennusurakka, palvelu tai toimitus suoritetaan” on epämääräinen ja tulkittavissa hyvin moniselitteisesti. Työnantajan ja työntekijöiden tekemät työehtosopimukset yrityksessä ovat näiden kahden osapuolen välisiä, eikä niitä voida soveltaa ulkopuolisiin tahoihin.

Lausunto ei myöskään ole tämän kohdan osalta johdonmukainen. INT-jaostossa tehtiin useita eri muutosehdotuksia, jotka koskivat työehtosopimusten mainitsemista. Kohdassa 4,38 muutosehdotusta ei hyväksytty, toisin kuin kohdassa 4.26 ja tämän seurauksena kohdassa 1.11.

Äänestystulos

Puolesta

78

Vastaan

110

Pidättyi äänestämästä

16

c)   Kohta 4.32

Muutetaan seuraavasti:

”ETSK pitää myönteisenä sitä, että kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valintaperusteet liitetään edelleen hankintasopimuksen kohteeseen. ”

Perustelu

Avoimuuden takaamiseksi ja mielivaltaisuuksien välttämiseksi on ehdottoman tärkeää säilyttää tarjousten arviointiperusteiden suora yhteys hankintasopimuksen kohteeseen.

Äänestystulos

Puolesta

78

Vastaan

116

Pidättyi äänestämästä

13

d)   Kohta 4.35

Poistetaan kohta:

””

Perustelu

Yrityksiin sovelletaan ja niiden on pakko noudattaa voimassaolevaa säännöstöä, joka koskee terveysoloja, turvallisuutta sekä vammaisten integroimista yhteiskuntaan. Näin ollen näitä näkökohtia ei ole aiheellista lukea perusteiksi hankintasopimusten myöntämiseen.

Äänestystulos

Puolesta

81

Vastaan

119

Pidättyi äänestämästä

7

e)   Kohta 4.38

Korvataan kohdan teksti seuraavasti:

””

Perustelu

Julkisia hankintoja koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei pidä puuttua sopimusten täytäntöönpanoon liittyviin kysymyksiin, sillä niistä tulee säätää jäsenvaltiotasolla. Julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä ei myöskään kuulu säätää alihankintaan liittyvistä kysymyksistä.

Äänestystulos

Puolesta

80

Vastaan

114

Pidättyi äänestämästä

21

f)   Kohta 1.15

Korvataan kohdan teksti seuraavasti:

””

Perustelu

Julkisia hankintoja koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei pidä puuttua sopimusten täytäntöönpanoon liittyviin kysymyksiin, sillä niistä tulee säätää jäsenvaltiotasolla. Julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä ei myöskään kuulu säätää alihankintaan liittyvistä kysymyksistä.

Äänestystulos

Puolesta

80

Vastaan

114

Pidättyi äänestämästä

21

II   Jaoston lausunnon seuraava kohta muutettiin täysistunnon hyväksyttyä sitä koskevan muutosehdotuksen, mutta se sai tuekseen yli neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 4 kohta):

a)   Kohta 5.8

”Sidosyrityksen kanssa tehtäviin käyttöoikeussopimuksiin on näin ollen sovellettava rajoittavia sääntöjä, jottei tätä järjestelmää käytettäisi epäasianmukaisesti sellaisten käyttöoikeussopimusten sulkemiseksi pois markkinoilta, jotka tulisi tehdä täyden kilpailun vallitessa.”

Äänestystulos

Puolesta

126

Vastaan

71

Pidättyi äänestämästä

22


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/97


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin”

COM(2011) 573 final

2012/C 191/17

Esittelijä: Edouard DE LAMAZE

Komissio päätti 20. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin

COM(2011) 573 final.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. maaliskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan ja 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK kannattaa tiedonannon tavoitetta, joka on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 83 artiklan 2 kohdan mukaisen EU:n rikosoikeudellisen toimivallan käyttäminen uusilla, yhdenmukaistetuilla aloilla. Näin EU voisi saada tehokkaan välineen politiikkojensa täytäntöönpanon parantamiseksi ja tehostamiseksi. Tämä olisi jatkoa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vuonna 2005 tapahtuneelle edistykselle ja vuosina 2008 ja 2009 annetuille kahdelle direktiiville, joiden tavoitteena on luoda perusta ”ympäristörikosoikeudelle”.

1.2   Komission tiedonanto on kiistaton edistysaskel sen vuoksi, että EU ehdottaa ensimmäistä kertaa sellaisen politiikan määrittämistä, jolla ohjataan sen toimia rikosoikeuden alalla. ETSK:n näkemyksen mukaan sitä tulisi tukea vahvalla poliittisella sysäyksellä.

1.3   ETSK viittaa mainittuun oikeudelliseen kehitykseen ja muistuttaa aluksi, että halu taata unionin politiikkojen toteuttaminen ei ole sellaisenaan riittävä peruste rikosoikeuteen turvautumiseen sen vuoksi, että unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista.

1.4   Koska rikosoikeudellinen seuraamus on luonteeltaan kärsimystä ja häpeää tuottava, tietyn käyttäytymisen kriminalisoimisen tulee olla viimeinen keino (ultima ratio), jota unioni käyttää suhteessa jäsenvaltioihin. Jäsenvaltioiden vaikeudet tietyn EU:n politiikan täytäntöönpanossa ja niiden myötä sen tehokkuuden heikkeneminen eivät yksinään saa riittää rikosoikeuden käyttämisen perusteeksi. Lisäedellytyksenä tulee olla, että tietty käyttäytyminen loukkaa vakavasti perustavan tärkeänä pidettyä etua.

1.5   ETSK katsoo, että komission ehdotus edellyttää, että määritetään ennakolta nykyistä tarkemmin, mitä unionitasolla määritetty yleisen edun käsite kattaisi. Käsitettähän ei ole vielä määritelty oikeudellisesti, mutta se on tarpeen sen perustelemiseksi, että unionitasolla määritettyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä unionin kansalaisille. Pelkästään kuluttajien etu ei voi olla riittävä tällaisten toimien perustelemiseksi.

1.6   ETSK kehottaa tutkimaan perusteellisemmin, miten perusoikeuksia – mukaan lukien sosiaaliset oikeudet – voitaisiin suojella tulevaisuudessa unionitasolla määritettyjen rikosoikeudellisten seuraamusten avulla. Tämä tarkoittaisi sosiaalisten oikeuksien osalta, että tulisi pohtia keinoa lähentää niitä koskevaa eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Kun otetaan huomioon, että tunnusmerkistöt ja seuraamukset voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa jopa niin, että loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusturvaa ja sitä kautta perusoikeuksia, ETSK katsoo myös, että rikosoikeudellisten säännösten lähentäminen olisi näissä tapauksissa tarpeen.

1.7   Päätös ottaa käyttöön uusia unionitasoisia rikosoikeudellisia toimia tulee perustella ennakolta eri jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä tehdyllä vaikutusten arvioinnilla, johon sisältyy muun muassa vertaileva oikeustieteellinen tutkimus järjestelmistä, jotka vastaavat asianomaisten sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltiotasolla, ja analyysi tarpeesta parantaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Analyysin tulee osoittaa, että on välttämätöntä ottaa käyttöön toimia unionitasolla.

1.8   Toteutettavan analyysin tulee toisin sanoen osoittaa, että unionitasoinen rikosoikeudellinen normi on tarpeen, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate sekä seuraamuksen välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus (ultima ratio -vaatimus). ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo laajentaa EU:n toimia rikosoikeuden alalla tältä pohjalta.

1.9   Unionitasolla määritetyn rikosoikeudellisen välineen tehokkuus ja vaikutukset perusoikeuksiin tulee ETSK:n näkemyksen mukaan arvioida tieteellisesti ja riippumattomasti, ennalta tehtävän vaikutusten arvioinnin välttämättömänä täydennyksenä.

1.10   ETSK pitää välttämättömänä täsmentää rikosoikeuden alan yhdenmukaistamispolitiikan sisältöä, varsinkin siltä osin kuin sen tavoitteena on lähentää seuraamusten ja rikkomusten määritelmiä.

1.11   ETSK katsoo, että unionitasolla käyttöön otetut vähimmäissäännöt eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden elinten tekemiin rikkomustyyppien määritelmiin, jotka lisäksi liittyvät niiden oikeusjärjestelmään, ja että jäsenvaltioiden elinten tehtäväksi täytyy jättää oman lainvalvontastrategiansa määrittely toissijaisuusperiaatetta tinkimättömästi noudattaen.

1.12   ETSK korostaa, että aineellisen rikosoikeuden sääntöjen asteittainen lähentäminen voidaan joka tapauksessa toteuttaa vain rakenteellisesti syyttäjäviranomaisten (oikeusministeriöiden ja syyttäjien) ja lainkäyttöviranomaisten tiiviin yhteistyön pohjalta. Tällaisen yhteistyön tekeminen tulisi voida turvata erityismäärärahoilla. Lähentämisellä ei kuitenkaan voida poistaa jäsenvaltioiden rikosprosessuaalisten sääntöjen moninaisuutta; tämä pätee erityisesti puolustautumisoikeuden käyttämisen konkreettisiin takeisiin (esimerkiksi muutoksenhakuoikeuden käyttöön). Menettelylliset kysymykset eivät sitä paitsi kuulu tiedonannon alaan. Sen vuoksi eri lainvalvontajärjestelmien rikosoikeudellisista menettelyistä ja käytänteistä aiheutuu vaihtelua, jota unionin lainsäätäjä ei ole ottanut huomioon. ETSK kiinnittääkin erityishuomiota siihen, että Euroopan tulevan syyttäjäviranomaisen tehtäväksi tulee antaa seurata toimivaltuuksiensa rajoissa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöjen asteittaista lähentämistä, sillä se päättää syytteen nostamisesta niiden pohjalta.

1.13   ETSK katsoo lisäksi, että olisi syytä harkita oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jota ei tällä hetkellä hyväksytä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä eriarvoisuus lain edessä edellyttää kysymyksen ensisijaista pohdintaa, sillä monissa talous-, yhteiskunta- ja ympäristöalan rikoksissa tekijänä on teollisuusyritys tai kaupallinen yritys.

1.14   Unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää ensi vaiheessa seuraavien kysymysten pohtimista:

rikosoikeuden ensisijaisuus suhteessa kaikkiin muihin ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin järjestelmiin, kuten hallinnollisten, myös vero-oikeudellisten, seuraamusten järjestelmiin ja ryhmäkanteiden avaamiin mahdollisuuksiin, sekä suhteessa sovitteluun

unionitasolla määritettävän seuraamuksen asianmukaisesta ankaruustasosta päättäminen, sillä ilman sitä rikosoikeuden varoittava vaikutus heikkenee monissa lainsäädännöissä, joissa sitä ryhdytään soveltamaan

Eurojustin ja Euroopan tulevan syyttäjäviranomaisen rooli.

1.15   ETSK katsoo vielä, että keskustelu unionin rikosoikeuden laajentamisen periaatteesta edellyttää vastaavasti puolustautumisoikeuden noudattamisen pohtimista, koska sillä on heikompi suoja rikosoikeudenkäynnin tarjoamien oikeudellisten puitteiden ulkopuolella. Unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää juuri siihen liittyvän konkreettisen soveltamisen vaatimuksen vuoksi puolustautumisoikeuden vahvistamista erityisesti Eurojustin ja Europolin yhteydessä. Puolustautumisoikeus täytyy taata tehokkaasti käytännössä jokaiselle EU:n kansalaiselle. Vain tällä tavoin unionin rikosoikeus täyttää perussopimuksiin (SEUTin 67 artiklan 1 kohtaan ja 83 artiklan 3 kohtaan) kirjatun perusoikeuksien noudattamisen vaatimuksen.

2.   Tiedonannon sisältö

2.1   Komissio toteaa, että rahoitusalalla ja unionin taloudellisten etujen suojaamisessa, euron suojaamisessa ja rahanväärennyksen torjunnassa EU:n toimet rikosoikeuden alalla ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa EU:n politiikkojen tehokas täytäntöönpano.

2.2   Komissio kehottaa arvioimaan, onko perusteltua laajentaa rikosoikeuden käyttämistä seuraaville aloille: maantieliikenne, tietosuoja, tullisäännökset, ympäristönsuojelu, kalastuspolitiikka ja sisämarkkinapolitiikat (väärentäminen, korruptio, julkiset hankintamenettelyt). Luettelo ei ole tyhjentävä.

2.3   Tällaisten EU:n toimien oikeusperusta olisi SEUTin 83 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ”kun jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentäminen rikosoikeuden alalla osoittautuu välttämättömäksi jonkin unionin politiikan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi alalla, jolla on toteutettu yhdenmukaistamistoimenpiteitä, tällä alalla voidaan direktiivein säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä”.

2.4   Vaikka Lissabonin sopimukseen sisältyy oikeusperusta, joka helpottaa direktiivien antamista rikosoikeuden alalla, direktiiveissä tulee noudattaa tinkimättömästi paitsi EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja perusoikeuksia myös perustavia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Lisäksi rikosoikeuteen tulee turvautua viimeisenä keinona (ultima ratio), kuten tiedonannossa täsmennetään.

2.5   Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU voi toimia, kuten tiedonannossa selvitetään, vain silloin kun jäsenvaltiot eivät onnistu panemaan unionin oikeutta täytäntöön tai jos alalla ilmenee merkittäviä jäsenvaltioiden välisiä eroja, jotka aiheuttavat epäjohdonmukaisuutta unionin oikeuden täytäntöönpanossa.

2.6   Ultima ratio -vaatimuksen mukaisesti komissio ilmoittaa, että rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten välisen valinnan tulee perustua perusteelliseen vaikutusten arviointiin. Asiantuntijaryhmä auttaa komissiota tässä tehtävässä, ja sen tehtäviin kuuluu lisäksi tiettyjen rikosoikeuden keskeisten käsitteiden (”tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset”, ”vähäinen tapaus” tai ”avunanto ja yllyttäminen” jne.) tulkinta.

2.7   Komissio arvioi EU:n toimien lisäarvoa rikosoikeuden alalla seuraavien neljän tavoitteen pohjalta:

Edistetään ihmisten vapaata liikkuvuutta ja rajat ylittävää kaupankäyntiä (menettelyllisiä oikeuksia koskevin vähimmäissäännöin).

Estetään turvasatamien syntyminen.

Vahvistetaan lainkäyttöviranomaisten keskinäistä luottamusta ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä.

Ehkäistään unionin oikeuteen kohdistuvia vakavia rikoksia ja määrätään niistä seuraamuksia (esimerkiksi ympäristönsuojelun ja laittoman työvoiman käytön torjunnan aloilla).

2.8   Tiedonannossa ei käsitellä toimia, joita voidaan toteuttaa SEUTin 83 artiklan 1 kohdassa tyhjentävästi lueteltujen ns. eurorikosten (1) torjumiseksi, koska ne ovat erityisen vakavia ja niillä on rajat ylittävä ulottuvuus.

3.   Yleistä

3.1   Tarkasteltavana olevan tiedonannon aihe on erityisen arkaluonteinen, koska kriminaalipolitiikka on kuulunut valtion olemassaolon alusta lähtien sen toimivaltaan ja koska lainvalvontanormit vaikuttavat suoraan kansalaisten yksilönvapauksiin ja oikeuksiin.

3.2   Tietyillä aloilla, muun muassa ihmiskaupassa sekä naisten ja lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä, jotka kuuluvat SEUTin 83 artiklan 1 kohdan piiriin, tarvitaan kiistatta unionin rikosoikeudellisia toimia. ETSK ei kuitenkaan ole varma, että tämä pätee myös SEUTin 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin aloihin.

3.3   Unionin rikosoikeudellisen sääntelyn perusta

3.3.1   Riittävän perustellun edun tarve

3.3.1.1   Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat muutokset ovat saavutus, johon ETSK on tyytyväinen. Rikosoikeudellisten direktiivien antaminen on helpottunut ja perusoikeuksien suoja parantunut.

3.3.1.2   ETSK haluaa kuitenkin heti aluksi selvittää mahdollisen sekaannuksen: SEUTin 83 artiklan 2 kohtaa ei voida tulkita niin, että halu taata unionin politiikkojen toteutuminen riittäisi yksinään rikosoikeuteen turvautumisen perusteeksi.

3.3.1.3   Komissio viittaa ”talouden elpymiseen” harkitessaan EU:n rikosoikeudellisen toiminta-alan laajentamista (s. 10). Vaikka se on keskeinen ja kaikkien mielestä ensisijainen tavoite, se ei voi itsessään olla riittävä perusteltu etu rikosoikeuteen turvautumiseksi. Tämän tavoitteen saavuttaminen riippuu lisäksi monista muistakin seikoista kuin ”laittoman talouden ja talousrikollisuuden” torjumisesta, johon EU:n rikosoikeudelliset toimet eivät komission kaavailujen mukaan voisikaan rajoittua.

3.3.1.4   ETSK katsoo, että komission ehdotus edellyttää, että määritetään ennakolta nykyistä tarkemmin, mitä unionitasolla määritetty yleisen edun käsite kattaisi. Käsitettähän ei ole vielä määritelty oikeudellisesti, mutta se on tarpeen sen perustelemiseksi, että unionitasolla määritettyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä unionin kansalaisille. Pelkästään kuluttajien etu ei voi olla riittävä tällaisten toimien perustelemiseksi.

3.3.1.5   ETSK kehottaa tutkimaan perusteellisemmin, miten perusoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia voitaisiin suojella tulevaisuudessa unionitasolla määritettyjen rikosoikeudellisten seuraamusten avulla. Tämä tarkoittaisi sosiaalisten oikeuksien osalta, että tulisi pohtia keinoa lähentää niitä koskevaa eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Kun otetaan huomioon, että tunnusmerkistöt ja seuraamukset voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa jopa niin, että loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusturvaa ja sitä kautta perusoikeuksia, ETSK katsoo myös, että rikosoikeudellisten säännösten lähentäminen olisi näissä tapauksissa tarpeen.

3.3.2   Toissijaisuuden ”metaperiaate” ja ultima ratio -vaatimus

3.3.2.1   ETSK kiinnittää unionin rikosoikeudellisessa sääntelyssä erityishuomiota toissijaisuusperiaatteeseen: sillä on erityistä merkitystä sen vuoksi, että rikosoikeuden avulla suojellut yhteiskunnalliset arvot liittyvät läheisesti jäsenvaltioiden yhteiskuntien rakenteeseen ja niiden omaan identiteettiin. Tämä identiteetti on kirjattu SEUTiin, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden ei tulisi epäröidä käyttää oikeuksiaan ja turvautua ns. hätäjarruun, jos ne katsovat, että säädösehdotuksella puututtaisiin niiden rikosoikeusjärjestelmän perusteisiin (83 artiklan 3 kohta).

3.3.2.2   ETSK katsoo, että unionitasolla määritetyt rikosoikeudelliset vähimmäissäännöt eivät saa vaikuttaa jäsenvaltioiden elinten tekemiin rikostyyppien määritelmiin, jotka lisäksi liittyvät niiden oikeusjärjestelmään, ja että jäsenvaltioiden elinten tehtäväksi täytyy jättää oman lainvalvontastrategiansa määrittely toissijaisuusperiaatetta tinkimättömästi noudattaen.

3.3.2.3   ETSK huomauttaa, että tiedonannossa tarkennetaan, että toissijaisuusperiaatteen nojalla EU:n toimet rikosoikeuden alalla ovat perusteltavissa vain, jos kaikki jäsenvaltiot tai merkittävä osa niistä ei pysty oman lainsäädäntökapasiteettinsa turvin varmistamaan unionin oikeuden noudattamista. Kysymystä EU:n toimista on syytä pohtia niiden tapausten varalta, että vain yksi tai harva jäsenvaltio on tässä tilanteessa.

3.3.2.4   Koska rikoslainsäädännöllä puututaan yksilön oikeuksiin, kaiken unionin rikoslainsäädännön tulee lisäksi perustua suhteellisuusperiaatteeseen ja erityisesti ultima ratio -vaatimukseen, joka edellyttää sen osoittamista ennakolta, että asetettua tavoitetta ei voida saavuttaa muulla, lievemmällä keinolla.

3.3.2.5   Tiedonannossa tähdennetään näiden periaatteiden noudattamisen tärkeyttä, mikä edellyttää arviointien toteuttamista ja kaikkien mahdollisten vaihtoehtoisten toimien huomioon ottamista.

3.3.2.6   ETSK on tyytyväinen komission haluun tehdä tällaisia tutkimuksia. Komissio ilmoittaa, että seurantatoimiensa yhteydessä se ”laatii suunnitelmia uusien tilastotietojen ja näytön keräämisestä 325 artiklan 4 kohdassa ja 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kysymysten käsittelyä varten” (kohta 2.2.2).

3.3.2.7   Ultima ratio -vaatimusta tarkastellessaan komissio toteaa, että lainsäätäjän tulee tukeutua vaikutusten arviointeihin, joissa analysoidaan jäsenvaltioiden seuraamusjärjestelmien kykyä saavuttaa haluttu tulos ja jäsenvaltioiden viranomaisten vaikeuksia panna EU:n oikeutta täytäntöön (kohta 2.2.1).

3.3.2.8   On todettava, että tähän mennessä on arvioitu hyvin vähän sitä, miten jäsenvaltiot ovat saattaneet unionin lainsäädäntöä osaksi omaa lainsäädäntöään ja soveltaneet sitä. Samoin on tehty vain vähän vertailevaa tutkimusta eri oikeusjärjestelmistä. Ensimmäinen tehtävä on edetä tällä saralla. ETSK:n näkemyksen mukaan vain näiden arvioiden ja tutkimusten tulosten pohjalta voidaan määrittää yhdenmukaistamistoimenpiteen ”välttämättömyys”.

3.3.2.9   ETSK tähdentää, että tulee osoittaa sekä jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten puutteellisuus että kriminalisointien, seuraamusten ja lainvalvonnan tehokkuuden käsitteellisistä eroista johtuvien unionitasoisten ongelmien luonne.

3.3.2.10   ETSK katsoo, että myös unionin rikosoikeudellisesta välineestä tulee tehdä tieteellinen, riippumaton tutkimus, jossa arvioidaan sen tehokkuutta ja vaikutusta perusoikeuksiin. Vain tällaisen arvion avulla voidaan vahvistaa tosiasiallisesti tehokkaat toimet ja hylätä muut. Tämä edellyttää, että jäsenvaltioilla on käytössään erityinen rahoitusväline, jonka avulla voidaan myöntää tarvittava rahoitus niiden talousarviosta. Lisäksi tulee määrittää unionitasolla yhteinen menetelmä, joka sisältää pääasialliset osoittimet ja mittausvälineet.

3.3.2.11   ETSK on tietoinen siitä, että keskustelu toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta rikosoikeudessa on vasta alullaan. Samoin oikeuskäytäntö on vasta kehittymässä. Komitea korostaa sen vuoksi, että on syytä selvittää asiaa perusteellisemmin käsitteen hahmottamiseksi paremmin. Yleisemmin ottaen se kehottaa keskustelemaan nykyistä syvällisemmin kaiken unionin rikoslainsäädännön perustana olevista periaatteista.

3.3.2.12   ETSK:n mielestä tiedonannossa esitettyjä perusteluja, joilla korostetaan unionin rikosoikeudellisten toimien tuomaa lisäarvoa (s. 5), tulisi syventää.

3.3.2.12.1   Erityisesti todettakoon, että vaikka EU:ssa käytettävien seuraamusten eroja koskeva argumentti herättää ETSK:n näkemyksen mukaan ennen kaikkea kysymyksen EU:n joidenkin kansalaisten eriarvoisesta kohtelusta perusoikeuksien kunnioittamisessa, se on kuitenkin suhteutettava: ensinnäkin tuomioistuimilla on harkintavaltaa useissa jäsenvaltioissa ja toiseksi pelotevaikutus riippuu ennen kaikkea lainvalvontaviranomaisten tehokkuudesta.

3.3.2.12.2   ETSK korostaa, että aineellisen rikosoikeuden sääntöjen asteittainen lähentäminen voidaan joka tapauksessa toteuttaa vain rakenteellisesti jäsenvaltioiden lainkäyttöviranomaisten yhteistyön pohjalta, ja yhteistyölle tulee taata erityismäärärahat. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että yhdenmukaistamisella ei voida kokonaan poistaa rikosprosessuaalisten sääntöjen eroja; tämä pätee erityisesti kontradiktoriseen periaatteeseen ja puolustautumisoikeuteen.

3.3.2.12.3   ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kun rikosoikeudellinen toimi vaikuttaa välttämättömältä, on tarpeen pyrkiä yhdenmukaistamaan todistelukäytänteitä.

3.3.2.13   ETSK muistuttaa, että ultima ratio -vaatimuksen vuoksi tulisi tutkia ennaltaehkäiseviä keinoja ja erityisesti sosiaalialan toimia. Ne voidaan yhdistää tehokkaasti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

3.3.3   Muita periaatteita

3.3.3.1   ETSK muistuttaa, että lainsäätäjää koskee EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan selkeyden ja täsmällisyyden vaatimus tunnusmerkistöjen määrittelyssä, mikä ilmentää vain yleistä oikeusvarmuuden vaatimusta. Tämän vaatimuksen tulisi ETSK:n mielestä ulottua myös päätekoon liittyviin tekoihin kuten yritykseen ja avunantoon, jotka määritellään eri tavoin eri maissa.

3.3.3.2   Kuten komissio muistuttaa, lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen ei saa nostaa jäsenvaltioissa määrättävien seuraamusten ankaruustasoa. ETSK muistuttaa, että (vertikaalisen) johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti EU:n määrittämät seuraamusten vähimmäistasot eivät saa johtaa jäsenvaltiossa määrättävien seuraamusten enimmäistasojen nostamiseen, sillä seuraamusten ankaroittaminen olisi ristiriidassa kyseisen valtion oikeusjärjestyksen kanssa (SEUTin 67 artiklan 1 kohta). Komitea kehottaa erottamaan toisistaan seuraamuksen ankaruuden ja tehokkuuden seuraamuksia arvioitaessa.

3.3.3.3   EU:n hyväksymiä seuraamuksia tarkasteltaessa ETSK muistuttaa, että horisontaalisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi on syytä ottaa huomioon myös jo nyt unionin säädöksillä vahvistetut seuraamusten ankaruustasot.

3.4   Selvennettäviä oikeudellisia käsitteitä

3.4.1   Komissio on selvästi halunnut käynnistää keskustelun jo ennen tiettyjen olennaisten käsitteiden määrittelemistä, mikä vuoksi tiedonanto ei ole aivan selkeä. Vaikka ETSK on tietoinen asiakirjan poliittisesta merkityksestä, se pahoittelee, että keskustelua ei voida aloittaa vakaalta pohjalta, kuten se olisi toivonut. Komitea korostaa erityisesti rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten erottelun monimutkaisuutta, vaikka se onkin tarpeellinen, ja pohtii, miten ”vakava rikkominen” tulee ymmärtää unionin oikeudessa.

3.4.2   Asiantuntijaryhmän työskentelyn avulla voitaneen poistaa joitakin epäselvyyksiä. ETSK huolehtii siitä, että ryhmään tosiaan valitaan komission ilmoituksen mukaisesti lakimiehiä, asianajajia, tuomareita, kriminologeja jne.

3.5   Mille aloille EU:n rikosoikeudelliset toimet tulee ulottaa?

3.5.1   Tiedonannossa esitellään perustellusti rikosoikeuden vaihtoehtoja muttei kuitenkaan ETSK:n näkemyksen mukaan tehdä kaikkia johtopäätöksiä: kun EU reagoi epätoivottuun käyttäytymiseen rahoitustoiminnassa sekä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elämässä tulee komitean mielestä ottaa huomioon myös taloudellinen vaihtoehto eli hallinnolliset ja yksityisoikeudelliset seuraamukset (esimerkiksi kielto harjoittaa ammattia).

3.5.2   Unionitasoisen kriminaalipoliittisen kokonaisstrategian puuttumisesta seuraa, että niiden alojen luettelolla, joilla komissio voisi harkita aloitteiden tekemistä, ei ole kunnollista perustelua.

3.5.3   EU:n toimien tulisi perustua ETSK:n mielestä kolmeen kriteeriin: tekojen vakavuusasteeseen (määritettävä) ja rajat ylittävään ulottuvuuteen, mutta myös ”oikeudenvastaisuuden” yleiskriteeriin sen mukaan, miten tärkeää etua on loukattu.

3.6   Mikä yhdenmukaistamisen taso tulisi valita?

3.6.1   ETSK panee merkille tiedonannon tavoitteen määrittää vähimmäissääntöjä. Perussopimuksessa ei sallita niitä pidemmälle meneviä sääntöjä ja suljetaan pois täydellinen yhdenmukaistaminen. Vähimmäissäännöt voivat kuitenkin ilmentää enemmän tai vähemmän kunnianhimoista yhdenmukaistamispyrkimystä. ETSK pitää tärkeänä määritellä täsmällisesti yhdenmukaistamisen haluttu taso kullakin sektorilla. Vaikka Euroopan parlamentti voi antaa tarvittavan poliittisen sysäyksen ja taata demokraattisen legitimiteetin, on olennaisen tärkeää, että myös kansalliset parlamentit käsittelevät kysymystä ja ottavat siihen kantaa uusien vastuualueidensa mukaisesti, jotta voidaan vahvistaa luottamusta unionin rikosoikeuteen.

3.6.2   Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska valtava ja loppumaton rikkomusten ja seuraamusten ja rikosten määritelmien yhdenmukaistamistyö – vaikka sitä tehdään vähimmäisperiaatteen lähtökohdasta – ei ETSK:n näkemyksen mukaan voi olla vaikuttamatta jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten ominaislaatuun.

3.7   Puolustautumisoikeus

3.7.1   ESTK kiinnittää huomiota siihen, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä seuraamus, olipa se hallinnollinen tai rikosoikeudellinen, edellyttää vastaavien takeiden tarjoamista oikeussubjektille (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti), käytännössä puolustautumisoikeuden suojassa saattaa ilmetä eroja valitusta seuraamustyypistä riippuen. Tämä tilanne edellyttää komitean näkemyksen mukaan sen selkeää ja etukäteistä määrittelemistä, mikä on hallinnollinen ja mikä rikosoikeudellinen seuraamus.

3.7.2   Jotta voidaan suojata nykyistä paremmin puolustautumisoikeutta hallinnollisten seuraamusten tapauksissa, ETSK kannattaa sellaisten periaatteiden määrittämistä, joilla pyritään tällaisten seuraamusten juridisoimiseen.

3.7.3   ETSK korostaa, että puolustautumisoikeus on tärkeä asia myös lainkäyttöviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten (muun muassa Eurojustin ja Europolin) yhteistyössä.

3.8   Muita kysymyksiä

3.8.1   Tulisiko oikeushenkilöihin soveltaa rikos- vai siviilioikeudellista vastuuta?

3.8.1.1   Tietyt valtiot eivät tällä hetkellä hyväksy oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, mikä luo kuilun mahdollisten seuraamusmuotojen tehokkuuden ja toimivaltaisten tuomioistuinten valinnan välille (rikos- tai siviilituomioistuin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan, mistä aiheutuu forum shopping -vaara). On esimerkiksi täysin selvää, että laajoista, rajat ylittävistä ympäristön pilaamisteoista vastuullisille, jotka yleensä ovat yrityksiä, määrätyt rikosoikeudelliset seuraamukset ovat tehokkaampia kuin syytteen nostaminen ainoastaan yhteiskunnallisia vastuutahoja tai jopa pelkkiä virka-apulaisia vastaan. Tätä aihetta ja etenkin mahdollisuutta yrityksen sisäiseen vastuunsiirtoon olisi syytä käsitellä tarkemmin, sillä muutoin ei voida varmistaa seuraamusten vastaavuutta ja sitä kautta ennaltaehkäisevien keinojen pelotevaikutusta.

3.8.1.2   Koska yrityksiin sovellettavan rikosoikeuden yhdenmukaistamisessa törmätään käsiteongelmiin eri jäsenvaltioiden välillä, EU:n säännösten kulmakivinä olevien perussääntöjen rikkomisesta voidaan edelleen rangaista vain hallinnollisesti, riippumatta siitä, tapahtuuko se komission, jäsenvaltioiden vai jäsenvaltioiden riippumattomien viranomaisien aloitteesta. On tärkeää varmistaa, että oikeushenkilöille taataan seuraamuksia määräävissä elimissä sama puolustautumisoikeus kuin rikostuomioistuimissa.

3.8.2   Muita tiedonannossa käsiteltyjä aiheita

3.8.2.1   Tuleeko unionin lainsäädännössä määritellä ”törkeä huolimattomuus”?

3.8.2.2   ETSK pitäytyy tiukasti nulla poena sine culpa -periaatteessa (ei rangaistusta ilman syyllisyyttä) ja katsoo, että vaikka EU:n rikoslainsäädännössä määriteltäisiin tahallinen teko, jäsenvaltioilla olisi silti yksinomainen toimivalta määritellä törkeästä huolimattomuudesta langetettavat seuraamukset (asiasta on vielä keskusteltava).

3.8.3   Tuleeko unionin lainsäädännössä säätää menetetyksi tuomitsemisesta?

3.8.3.1   Mikään periaate ei näyttäisi estävän menetetyksi tuomitsemisen (eri asia kuin omaisuuden takavarikointi) ottamista käyttöön EU:n lainsäädännöllä esimerkiksi huumausainekaupassa, mutta asiasta lienee syytä keskustella tarkemmin, jos suunnitellaan koko omaisuuteen kohdistuvaa menettämisseuraamusta, sillä sitä ei tunneta läheskään kaikissa oikeusjärjestelmissä ja siihen voi liittyä kysymys seuraamuksen oikeasuhtaisuudesta ja epävarmuudesta.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumausainekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen ja järjestäytynyt rikollisuus.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/103


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta”

COM(2011) 883 final – 2011/0435 COD

2012/C 191/18

Yleisesittelijä: Arno METZLER

Euroopan parlamentti päätti 19. tammikuuta 2012 ja neuvosto 27. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 46 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta

COM(2011) 883 final – 2011/0435 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 17. tammikuuta 2012 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Arno METZLERin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Muissa jäsenvaltioissa hankitun ammattipätevyyden tunnustaminen on keskeinen väline EU:n kansalaisten liikkuvuuden lisäämiseksi ja siten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Näin parannetaan jäsenvaltioiden kilpailukykyä, tuetaan kestävää kasvua ja vähennetään työttömyyttä. Jäsenvaltioiden taloudet hyötyvät erilaisista ammatillisista kokemuksista, joita niiden kansalaiset keräävät työskennellessään eri jäsenvaltioissa.

1.2   Niiden EU:n kansalaisten, jotka haluavat harjoittaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa, muodostamaa potentiaalia ei vielä hyödynnetä riittävästi. Syynä tähän ovat muissa jäsenvaltioissa hankitun ammattipätevyyden tunnustamista haittaavat erilaiset esteet. EU:n kansalaiset pitävät nykyisiä menettelyjä liian pitkäkestoisina ja epäselvinä.

1.3   Näin ollen ETSK suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti ehdotukseen direktiivin 2005/36/EY muuttamisesta, jonka avulla ammattipätevyyden tunnustamisen edellä kuvatut ongelmat on määrä poistaa yksinkertaistamalla menettelyjä ja lisäämällä niiden avoimuutta EU:n kansalaisten kannalta. Agenda 2020 -strategiassa asetettuja tavoitteita EU:n kansalaisten liikkuvuuden lisäämisestä tuetaan tehokkaasti tällä direktiiviehdotuksella.

1.4   ETSK on tyytyväinen eurooppalaiseen ammattikorttiin, koska sillä yksinkertaistetaan menettelyjä huomattavasti. Yksittäiset määräykset voivat kuitenkin ETSK:n näkemyksen mukaan vaarantaa kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden ja terveyden. Varsinkin eurooppalaista ammattikorttia koskevia säännösehdotuksia olisi näin ollen tarkistettava:

Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönoton yleiset ja keskeiset perusteet ja menettelysäännöt on määritettävä itse direktiivissä.

Eurooppalaisen ammattikortin tulosteen väärinkäyttö on estettävä rajoittamalla sen voimassaoloaikaa ja toteuttamalla erityisiä väärennyksiltä suojaavia toimenpiteitä.

ETSK suhtautuu hyvin epäillen säännökseen, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion katsotaan vahvistaneen eurooppalaisen ammattikortin, jos se ei tee sitä koskevaa päätöstä määräajassa. Määräajan ylittämistä vastaan olisi käytettävä muita oikeussuojakeinoja, kuten ratkaisuvaatimusta tai vahingonkorvausta.

1.5   ETSK pelkää, että henkilökohtaiseen pätevyyteen sovellettavien eurooppalaisten järjestelmien määrä johtaa päällekkäisyyksiin, sääntökilpailuun tai jopa ristiriitaisuuksiin. Direktiivissä on tämän vuoksi selvennettävä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin sekä eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen ja eurooppalaisten standardien välineiden välistä arvojärjestystä. Lisäksi tarvitaan eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) nykyistä pidemmälle menevää täytäntöönpanoa.

1.6   ETSK on tyytyväinen siihen, että automaattisen tunnustamisen mahdollisuuksia lisätään yhteisillä koulutusperiaatteilla. Menettelylliset edellytykset, menettely ja perusteet, joilla komissio vahvistaa yhteiset koulutusperiaatteet, tulisi kuitenkin määrittää itse direktiivissä. Vaadittavaa vähimmäisosuutta on nostettava siten, että se on 50 prosenttia + yksi jäsenvaltio.

2.   Komission ehdotuksen pääsisältö

2.1   Pätevien ammattihenkilöiden liikkuvuus on liian vähäistä Euroopan unionissa. Liikkuvuudelle on kuitenkin paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Ammattipätevyyden tunnustaminen on välttämätön edellytys sisämarkkinoiden perusvapauksien tehokkaalle toimivuudelle EU:n kansalaisten kannalta. Toisaalta liikkuvuus ei saa tapahtua kuluttajien eikä esimerkiksi potilaiden kustannuksella, sillä he odottavat terveydenhuoltoalan ammattilaisilta riittävää kielitaitoa.

2.2   Ajanmukaistamalla direktiiviä vastattaisiin samalla ammattitaitoisen työvoiman puutteesta yhä laajemmin kärsivien jäsenvaltioiden tarpeisiin. EU:n kansalaisten liikkuvuus sisämarkkinoilla on tältä osin tärkeässä asemassa. Työvoimapula ei ainoastaan jatku, vaan sen arvioidaan jopa pahenevan vastaisuudessa erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla sekä kasvualoilla, kuten rakennusalalla tai liike-elämälle suunnatuissa palveluissa.

2.3   Nykyisten säännösten ehdotetulla ajantasaistamisella pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

Vähennetään menettelyjen monimutkaisuutta ottamalla käyttöön eurooppalainen ammattikortti, joka perustuu jo tähän mennessä onnistuneeksi osoittautuneeseen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään (IMI).

Uudistetaan yleisiä sääntöjä, jotka koskevat sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon tai väliaikaista muuttoa työntekoa varten.

Ajanmukaistetaan automaattista tunnustamisjärjestelmää muun muassa sairaanhoitajien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien osalta.

Sisällytetään direktiiviin lainsäädäntökehys osittain päteville ammattihenkilöille ja notaareille.

Selvennetään suojatoimia potilaille, joiden huoli kielitaidosta ja hoitovirheiden riskeistä olisi otettava paremmin huomioon lainsäädäntökehyksessä.

Otetaan käyttöön lakisääteinen vaatimus, että pätevyyden tunnustamista koskevista säännöistä on annettava käyttäjäystävällistä ja sisällön mukaan järjestettyä tietoa koko tunnustusprosessin ajan hyödyntäen kattavia sähköisen viranomaisasioinnin järjestelmiä.

Käynnistetään järjestelmällinen seulonta ja keskinäinen arviointi kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista.

3.   Yleistä

3.1   Eurooppa 2020 -strategiassa (1) asetettiin tavoitteeksi helpottaa ja tukea työvoiman liikkuvuutta Euroopan unionissa. Tiedonannossa ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (2) Euroopan komissio totesi, että pula pätevistä ammattilaisista on yksi kestävän kasvun esteistä. Samaan aikaan kun jatkuvan voimakkaan kasvun alueilla on pulaa pätevistä ammattilaisista, on alueita, joilla on jatkuvasti suuri työttömyys. Tästä syystä maantieteellinen liikkuvuus on hyvin tärkeää alueellisen työttömyyden lieventämiseksi. Euroopan komissio on myös nimennyt liikkuvuuden yhdeksi kahdestatoista kasvua vauhdittavasta ja luottamusta lisäävästä viputekijästä sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ”12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” (3). Pätevän työvoiman suurempi liikkuvuus voi parantaa Euroopan talouden kilpailukykyä. Tätä varten on parannettava mahdollisuuksia saattaa työvoimapulan vallitessa yhteen eri jäsenvaltioista tulevat työnantajat ja pätevät työntekijät. Tästä syystä ETSK odottaa direktiiviltä huomattavaa kasvua edistävää panosta.

3.2   Nykyisessä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä on yhä joukko puutteita. EU:n kansalaisilla on käytettävissään useita tapoja saada ammattipätevyytensä tunnustetuksi. Heidän on kuitenkin vaikea selvittää, mitä menettelyä he voivat käyttää, minkä viranomaisen puoleen he voivat kääntyä ja mitä asiakirjoja heidän on esitettävä. Nämä nykyisen ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin puutteet ovat EU:n kansalaisten liikkuvuuden ja siten sisämarkkinoiden toteutumisen este (4). Pitkien tunnustamismenettelyjen vuoksi EU:n kansalaisten on usein mahdotonta vastata nopeasti työpaikkatarjoukseen, sillä heidän on ennen myöntävää vastausta käytävä läpi tunnustamismenettely. Tästä syystä on tarpeen uudistaa ammattipätevyyden tunnustamisen hallintomenettelyjä ja lisätä sen avoimuutta. Lisäksi yhteiset vähimmäisvaatimukset ovat osoittautuneet käyttökelvottomiksi ja tehottomiksi. Niiden käyttöönoton jälkeen ei ole asetettu yhteisiä vähimmäisvaatimuksia.

3.3   Tästä syystä ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen direktiivin 2005/36/EY muuttamisesta. Yksinkertaistamalla ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen menettelyjä ja lisäämällä avoimuutta edistetään palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisoikeutta sekä sisämarkkinoita. Ehdotetulla direktiivillä tuetaan Euroopan komission Eurooppa 2020 -strategiassa ja sen jatkoasiakirjoissa asettamia tavoitteita.

3.4   ETSK pitää uudistuksen yhteydessä suunniteltua menettelyjen yksinkertaistamista sopivana välineenä EU:n kansalaisten liikkuvuuden lisäämiseksi Euroopan unionissa. Näin voidaan käynnistää uusi dynamiikka, joka tarjoaa taakse jätettyjen kriisien jälkeen mahdollisuuden lisätä kasvua ja liikkuvuutta sekä luoda uusia työpaikkoja jäsenvaltioissa.

3.5   Varsinkin työvoiman nuoremmat edustajat ovat kiinnostuneita hankkimaan ammattikokemusta eri jäsenvaltioista. He tuovat siten kyseisiin jäsenvaltioihin paljon erilaista ammattikokemusta ja vaikuttavat myönteisesti ammatin harjoittamiseen sekä vastaanottavissa jäsenvaltioissa että kotiinpaluunsa jälkeen myös kotivaltioissaan.

3.6   Myönteiset liikkuvuusvaikutukset ovat suuremmat kuin aivovuodon aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset. Vaikka aivovuodon vaaraa ei voida sulkea pois, tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, että tätä ilmiötä esiintyy paljon odotettua vähemmän ja että EU:n kansalaiset palaavat usein kulttuuri- ja perhesiteidensä vuoksi ammatillisen liikkuvuuden vaiheen jälkeen takaisin kotivaltioihinsa.

3.7   Jäsenvaltioiden välisessä ammatillisessa liikkuvuudessa on noudatettava sosiaalistandardeja. Yhdessä jäsenvaltiossa mahdollisesti syntyvää väliaikaista liikkuvuuspainetta ei missään nimessä saa käyttää väärin jonkin toisen jäsenvaltion sosiaalisten standardien heikentämiseen.

3.8   Eurooppalainen ammattikortti merkitsee kiitettävää menettelyjen yksinkertaistamista. Hakija voi kääntyä kotivaltionsa viranomaisten puoleen. Nämä lienevät lähtökohtaisesti muiden jäsenvaltioiden viranomaisia paremmassa asemassa tutkimaan toimitetut asiakirjat. Tutkitut ja IMI-tiedostoon tallennetut asiakirjat ovat käytettävissä myöhempiä menettelyjä varten. Kuluttajien ja potilaiden turvallisuus on kuitenkin jatkossakin turvattava siten, että vastaanottava valtio tunnustaa eurooppalaisen ammattikortin.

3.9   ETSK on tyytyväinen, että direktiivissä painotetaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI). Jäsenvaltioissa on kuitenkin jo olemassa kansallisten ammattikorttien järjestelmiä. Tarpeettoman hallinto- ja kustannustaakan ja byrokratian välttämiseksi nämä järjestelmät olisi liitettävä eurooppalaisen ammattikortin myöntämismenettelyyn. Erityisesti olisi luotava mahdollisuus sisällyttää vahvistetun eurooppalaisen ammattikortin tuloste nykyisiin kansallisiin ammattikortteihin. Etenkin 58 artiklaan (4 a artiklan 6 kohta) liittyvät perusteet ja menettelyt, joilla komissio vahvistaa ammatit, jotka saavat käyttää eurooppalaista ammattikorttia, olisi säädettävä direktiivissä. Sama koskee vastuuta tarvittavien menettelyjen ja asiakirjojen käännöksistä.

3.10   Bolognan prosessi ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys edistävät kansallisten tutkintojen, etenkin korkeakoulututkintojen, avoimuutta ja vertailtavuutta. Ne eivät kuitenkaan saa johtaa päällekkäisyyksiin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin säännösten kanssa. Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä on tästä syystä selvennettävä, että ammattipätevyys tunnustetaan vain kyseisen direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen määräykset eivät saa sen paremmin helpottaa kuin vaikeuttaa ammattipätevyyden tunnustamista. Sama koskee ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin suhdetta eurooppalaisiin standardeihin.

3.11   Ammattipätevyyden tunnustamisesta annettu direktiivi koskee ainoastaan jäsenvaltioissa hankittuja ammattipätevyyksiä. Tiedonannossa ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (5) komissio asetti tavoitteeksi maahanmuuttajien paremman integroinnin työmarkkinoille. Tämä tavoite on määrä saavuttaa muun muassa poistamalla työllisyyden esteitä, kuten ammattitaidon ja -pätevyyden tunnustamatta jättäminen. Komitea kehottaa Euroopan komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla yksinkertaistetaan kolmansissa maissa hankitun ammattipätevyyden tunnustamista.

4.   Erityistä

4.1   Eurooppalainen ammattikortti

4.1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti 4 a – 4 e artiklassa ehdotettuun eurooppalaisen ammattikortin luomiseen. Eurooppalaisella ammattikortilla yhdessä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän kanssa yksinkertaistetaan ja nopeutetaan tunnustamismenettelyä monissa tapauksissa merkittävästi.

4.1.2   Ehdotuksen 4 a artiklan 7 kohta mahdollistaa maksun veloittamisen eurooppalaisen ammattikortin myöntämisestä. Komissiolle annetaan valta määritellä maksujen laskentaa ja jakautumista koskevat perusteet 58 a artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Kustannukset eivät kuitenkaan saa nousta niin korkeiksi, että ne estävät hakijoita käyttämästä menettelyä.

4.1.3   ETSK suhtautuu hyvin varauksellisesti 4 d artiklan 5 kohdassa ehdotettuun säännökseen, jonka mukaan eurooppalainen ammattikortti katsotaan vahvistetuksi, mikäli toimivaltainen viranomainen ei tee päätöstä 4 d artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisessa määräajassa. Tämä hyvin niukka määräaika on yleensä kuukausi, ja tapauksissa, joissa määrätään korvaavia toimenpiteitä, kaksi kuukautta. Tämä voisi johtaa siihen, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tunnustamista koskevan kielteisen päätöksen, koska ne eivät hakemusruuhkan tai vielä tarvittavien lisätietojen puuttumisen vuoksi katso voivansa tehdä asianmukaista päätöstä. Tämä ei todellisuudessa nopeuta menettelyä, vaan johtaa tällaista päätöstä vastaan käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen vuoksi menettelyn pidentymiseen.

4.1.4   Jos todella syntyisi paljon tapauksia, joissa eurooppalainen ammattikortti vahvistetaan 4 d artiklan 5 kohdan perusteella, tämä vaarantaisi kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden ja terveyden. Ei nimittäin ole mahdotonta, että hakijat saisivat tällä tavoin perusteettomasti eurooppalaisen ammattikortin. Lisäksi olisi vaikeaa jälkikäteen mitätöidä perusteettomasti vahvistettuja eurooppalaisia ammattikortteja.

4.1.5   Yhtä lailla hakijoiden kuin kuluttajien etujen puolustamiseksi ehdotetaan kansallisen lain mukaista muutoksenhakumenettelyä. Jäsenvaltiot olisi direktiivissä velvoitettava säätämään tällaisesta muutoksenhakumenettelystä. Mahdollisia välineitä olisivat ratkaisuvaatimus ja vahingonkorvausvaateet. Tällaisia vaatimuksia olisi voitava esittää vain, jos toimivaltainen viranomainen ei ole säädetyssä määräajassa tehnyt myönteistä päätöstä tai määrännyt korvaavia toimenpiteitä.

4.1.6   Lisäksi päätöksiä koskevat määräajat olisi valittava niin, että koko menettely (hakemuksen tutkiminen kotivaltiossa ja tunnustaminen vastaanottavassa valtiossa) ei kestä yli neljää kuukautta. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen pyytää tietoja kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, määräajan kulumisen tulisi – toisin kuin 4 d artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetään – keskeytyä.

4.1.7   Ehdotuksen 4 e artiklan 5 kohdassa säädetään muun muassa, että eurooppalaisen ammattikortin haltijaa muistutetaan joka toinen vuosi kortin myöntämisen jälkeen hänen 4 e artiklan 5 kohdan mukaisista oikeuksistaan. Tämä muistuttaminen lisää hallintotaakkaa tuottamatta kortin haltijalle lisähyötyä. On tavallista ja riittävää, että oikeuksista kerrotaan haltijalle kerran.

4.1.8   Mainittujen menettelyjen ja määräaikojen noudattaminen edellyttää IMI-järjestelmän kitkatonta toimintaa. Sen suorituskyky direktiivin tullessa voimaan on varmistettava tapausten oletetun runsauden vuoksi. IMI-järjestelmän toimintahäiriöt voidaan ottaa ehdotetussa oikeussuojajärjestelmässä paljon paremmin huomioon kuin hyväksymisfiktion tapauksessa, joka on hylättävä järjestelmän vastaisena.

4.1.9   Eurooppalaisen ammattikortin ei pitäisi olla olemassa ainoastaan tiedostona IMI-järjestelmässä. Hakijan olisi ammattikortin vahvistamisen jälkeen saatava myös tuloste siitä. Tätä tulostetta voidaan itse asiassa käyttää laillisuustodistuksena oikeustoimissa. Tästä syystä olisi määritettävä vähimmäisvaatimukset tulosteen suojaamiseksi väärentämiseltä.

4.1.10   Lisäksi eurooppalaisen ammattikortin tulosteen voimassaoloaika ei saa olla rajaton. Muutoin sitä voitaisiin käyttää väärin laillisuustodistuksena silloinkin, kun jäsenvaltioille 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan tai 56 a artiklan hälytysmekanismin nojalla toimitetut tiedot estävät ammatin harjoittamisen. Tulosteen voimassaolon olisi päätyttävä kymmenen vuoden – terveydenhuoltoalan ammattien osalta viiden vuoden – jälkeen, jolloin on haettava uutta tulostetta. Tulosteen rajallinen voimassaolo ei kuitenkaan vaikuttaisi IMI-järjestelmässä olevan eurooppalaisen ammattikortin rajoittamattomaan voimassaoloon. Ammattikieltotapauksissa myös tuloste olisi otettava kortinhaltijalta pois.

4.2   Osittainen pätevyys

4.2.1   Osittaisen pätevyyden sisällyttäminen 4 f artiklaan täyttää Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-330/03 asettamat edellytykset. Sen rajoittaminen olisi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 ja 49 artiklaa.

4.2.2   Osittaisen pätevyyden käytännön sovellusala on suppea. Sen sisällyttäminen direktiiviin ei saa johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin.

4.3   Myös ehdotuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisissa tapauksissa on tehokkaasti estettävä väärinkäytön mahdollisuus. Sitä varten ETSK ehdottaa tiukemman valvontamekanismin luomista.

4.4   Ehdotuksen 7 artiklan 4 kohdan viidennessä alakohdassa toistetaan aiemman säädöksen säännös, jonka mukaan palvelun tarjoaminen voidaan aloittaa, jos toimivaltainen viranomainen ei vastaa. Samoin kuin 4 d artiklan 5 kohdan osalta myös tässä olisi parempi käyttää muita muutoksenhakukeinoja, joilla viranomaiselta saadaan ratkaisu (vrt. edellä kohta 4.1.3 ja seuraavat kohdat).

4.5   Ehdotuksen 11 artiklassa määritellään ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin soveltamisalaa varten viisi pätevyystasoa. Nämä pätevyystasot eivät liity eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen eivätkä ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (ECVET-järjestelmä). III osaston III luvussa olevassa vähimmäisvaatimusten määritelmässä viitataan ECTS-pisteisiin. Jotta hakijoille ja toimivaltaisille viranomaisille taataan parempi avoimuus, komission olisi kehitettävä menettely, joka mahdollistaa näiden viiden pätevyystason sisällyttämisen eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, ECVET-järjestelmään ja ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaiseen viitekehykseen (EQAVET, entinen EQARF) sekä Bolognan ja Kööpenhaminan prosesseihin ja joka estää erot ja päällekkäisyydet.

4.6   Ehdotuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kelpoisuuskokeen tapauksessa jäsenvaltioiden tulee 14 artiklan 7 kohdan mukaan järjestää kelpoisuuskoe vähintään kahdesti vuodessa. Tämä velvoite voi muodostua taakaksi nimenomaan pienille jäsenvaltioille ja yleensäkin sellaisille ammattiryhmille, joissa on hyvin vähän hakijoita. Olisi parempi antaa säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kenenkään hakijan tarvitse odottaa kelpoisuuskoetta kauemmin kuin kuusi kuukautta niitä koskevan määräyksen jälkeen.

4.7   Ehdotuksen 31 artiklan 1 kohtaan tehtävällä muutoksella yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn pakolliseksi edellytykseksi asetetaan kahdentoista vuoden yleissivistävät kouluopinnot. Sama koskee 40 artiklan 2 kohdan mukaan kätilön koulutusta. ETSK huomauttaa, ettei tämä saa johtaa siihen, että vähemmän pätevät nuoret henkilöt suljetaan koulutustarjonnan ulkopuolelle. Komitea kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että asetetut korkeat pätevyysvaatimukset ovat tarvittavan oikeasuhtaisia ammatin vaatimuksiin nähden.

4.8   Ehdotuksen 24 artiklan 2 kohdassa lääkärin vähimmäisperuskoulutusta lyhennetään yhdellä vuodella kuudesta viiteen vuoteen, mutta opetustuntien vähimmäismäärä säilytetään 5 500 tunnissa. Vähimmäiskoulutusajan lyhentäminen viiteen vuoteen johtaa myös opetustuntimäärän säilyessä ennallaan tarvittavan tiivistämisen vuoksi välitetyn teoreettisen ja käytännön tiedon vähenemiseen. Tästä syystä vähimmäiskoulutusaika olisi potilaiden suojelemiseksi säilytettävä kuutena vuotena. Hammaslääkärit pitävät viittä vuotta ja 5 000 tuntia sopivana pituutena.

4.9   III A luku – Automaattinen tunnustaminen yhteisten koulutusperiaatteiden perusteella

4.9.1   Tunnustaminen yhteisten koulutuspuitteiden tai yhteisen päättökokeen perusteella on kannatettavaa, sillä näin edistetään palveluntarjoajien liikkuvuutta ja varmistetaan samalla palvelujen laatu yhtenäisen koulutustason avulla.

4.9.2   Komissio määrittää 58 a artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yhteisen tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuuden ja pätevyydet, jotka yhteisissä koulutuspuitteissa voidaan saavuttaa (49 a artiklan 3 kohta; 49 b artiklan 3 kohta). Tässä yhteydessä ei saa tapahtua lähentämistä kohti unionin alhaisinta pätevyystasoa. Menettelylliset edellytykset, menettely ja perusteet, joilla komissio vahvistaa yhteisen kokonaisuuden, on säädettävä direktiivissä.

4.9.3   Vähimmäisvaatimus, jonka mukaan tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuuden on vastattava ainakin kolmasosassa jäsenvaltioita määriteltyjä tietoja, taitoja ja pätevyyksiä (49 a artiklan 2 kohdan c alakohta), on liian matala. Siinä piilee vaara, että koulutuksen kestoa ja laatua koskevat vähimmäisstandardit asettuvat vähitellen pienimmän yhteisen nimittäjän kohdalle. Vaadittavaa vähimmäisosuutta olisi nostettava siten, että se on 50 prosenttia + yksi jäsenvaltio. Näin torjutaan vaara siitä, että jäsenvaltioiden vähemmistö saisi enemmistön aseman, ja varmistetaan yhteisten koulutusperiaatteiden hyväksyntä.

4.9.4   Toisin kuin aiemmassa yhteisten vähimmäisvaatimusten järjestelmässä, 58 a artiklan mukaisessa järjestelmässä komissiolla on yksinomainen aloiteoikeus. Yhteisiä koulutusperiaatteita koskevan aloiteoikeuden olisi oltava jäsenvaltioilla tai Euroopan tasolla edustettuina olevilla ammattiala- tai toimialajärjestöillä, kuten tähänkin asti.

4.9.5   Ehdotuksen 55 a artiklalla helpotetaan ulkomailla suoritetun palkallisen harjoittelun tunnustamista kotijäsenvaltiossa. ETSK on tyytyväinen tähän säännökseen, joka edistää valmistuneiden henkilöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä.

4.10   Ehdotuksen 57 a artiklan 4 kohdan mukaan kaikki määräajat alkavat jo siitä, kun sähköinen hakemus saapuu keskitettyyn palvelupisteeseen. Direktiivissä säädettyjen hyvin lyhyiden määräaikojen vuoksi (ks. tästä edellä kohta 4.1.3) vaikuttaa siltä, että toimivaltaisten viranomaisten on hyvin vaikeaa käsitellä hakemuksia asianmukaisesti. ETSK tunnistaa kuitenkin pyrkimyksen yhdenmukaisuuteen palveludirektiivin kanssa.

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Vrt. komission tiedonanto ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, 3.3.2010, COM(2010) 2020 final.

(2)  Komission tiedonanto 23.11.2010, COM(2010) 682 final, kohta 2.

(3)  Komission 13.4.2011 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antama tiedonanto ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun”, COM(2011) 206 final.

(4)  Näin toteaa Euroopan komissio katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 ”Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen”, 27.10.2010, COM(2010) 603 final.

(5)  Komission tiedonanto 23.11.2010, COM(2010) 682 final, kohta 2.5.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/108


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020”

COM(2011) 758 final – 2011/0344 COD

2012/C 191/19

Yleisesittelijä: Seamus BOLAND

Neuvosto päätti 9. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

COM(2011) 758 final – 2011/0344 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 29. helmikuuta 2012 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Seamus BOLANDIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti ehdotukseen jatkaa perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa ja toivoo, että ohjelma saa täyden tuen kaikilta muiltakin sen täytäntöönpanoon osallistuvilta sidosryhmiltä.

1.2   Komitea kehottaa lisäämään ohjelman nimeen sanan ”tasa-arvo”. Näin varmistetaan, että ohjelmalla suojellaan epätasa-arvoisesta ja siksi syrjivästä kohtelusta kärsivien ihmisten oikeuksia. Lisäksi suositellaan, että ohjelman tavoitteisiin lisätään väkivallan ja erityisesti perheväkivallan torjunta.

1.3   Komitea suosittelee, että ohjelman tavoitteissa mainitaan erikseen selkeämmin tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, väkivallan torjunta ja vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpano.

1.4   ETSK on tyytyväinen siihen, että ohjelmalle on ehdotettu määrärahoja. Komitea suosittaa kuitenkin painokkaasti korottamaan määrärahoja realistisesti siten, että summassa otetaan huomioon ohjelmaan lisätyt uudet osa-alueet.

1.5   Komitea kehottaa oikeusasioiden pääosastoa varmistamaan, että sillä on vaikutusten täsmälliseen arviointiin tarvittavat tiedot ja että se laatii oikeudenmukaisia ja puolueettomia indikaattoreita, jotta ohjelmaa voidaan analysoida asianmukaisesti.

1.6   Komitea panee merkille, että ohjelman hallinnointivastuu on siirtynyt työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastolta oikeusasioiden pääosastolle. Muutokselle on hyvät perusteet, mutta on otettava huomioon, että kokonaishallinnointiin saattaa muutoksen vuoksi liittyä riskejä. Komitea kehottaa tekemään perusteellisen riskiarvioinnin, jotta pystytään minimoimaan vaikeudet, joita siirto työllisyyspääosastolta oikeusasioiden pääosastolle aiheuttaa.

1.7   Komitea suosittaa, että ohjelmaa toteutetaan kaikkialla Euroopan unionissa perusoikeuskirjan kanssa yhdenmukaisella tavalla.

1.8   Komitea on sitä mieltä, että kukin vuotuinen suunnitelma sisältää riittävästi tukea kullekin toteutettavalle ohjelmalle. Komitea suosittaa, että varat korvamerkitään, jotta mikään ohjelma ei joudu muita huonompaan asemaan. Komitea kehottaa lisäämään komission ehdotukseen virkkeen, jolla varmistetaan, että varat jaetaan kussakin vuotuisessa työohjelmassa asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti eri alojen kesken ja että kaikille aloille myönnetään riittävästi rahoitusta.

1.9   Kuluttajaosuuden lisääminen ohjelmaan herättää paljon huolta sidosryhmien keskuudessa. Huolta aiheuttaa ennen kaikkea pelko siitä, että tämä saattaa syrjäyttää olemassa olevat ohjelmat ja/tai heikentää niiden rahoitustukea. Komitea ymmärtää tarpeen lisätä ohjelmaan kuluttaja-asiat sillä perusteella, että ne kuuluvat oikeusasioiden pääosaston vastuulle, mutta suosittaa painokkaasti, että ohjelman määrärahoja ei supistettaisi tämän uuden osa-alueen lisäämisen seurauksena.

1.10   Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että ohjelmissa, joiden tavoitteena on parantaa syrjinnästä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kärsivien ihmisten tilannetta, käsitellään usein köyhyyttä. Komitea hyväksyy sen, että on olemassa muitakin ohjelmia, joilla torjutaan köyhyyttä ja syrjäytymistä, mutta on vahvasti sitä mieltä, että käsiteltävänä olevassa ohjelmassa tulisi ottaa täysimittaisesti huomioon köyhyyden merkitys syrjintään johtavana tekijänä.

1.11   On olemassa vaara, että kansalaisuuden tiukka määrittely johtaa joidenkin ohjelman tavoitteissa mainittujen ”yksilöiden” jäämiseen sen ulkopuolelle. ETSK:n mielestä vaaraa voitaisiin pienentää kannustamalla siihen, että täytäntöönpano-ohjelmissa ja -suunnitelmissa tuettaisiin osallisuusperiaatteita. On suotavaa tehdä hakijoille selväksi, että ”yksilö”-sanaa on käytetty yleistavoitteissa siinä tarkoituksessa, että halutaan varmistaa kaikkien osallisuus.

1.12   ETSK kannattaa voimakkaasti sellaisten toiminnassa olevien verkostojen työtä, jotka tukevat ja toteuttavat tiedotusohjelmia, joilla autetaan tuensaajia ja poliittisia päättäjiä jäsenvaltioiden ja unionin tasolla. On erittäin tärkeää, että rahoitusta uudesta ohjelmasta hakevat verkostot eivät joudu muita huonompaan asemaan siksi, että niiden kokemusta työstä ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioiden parissa ei oteta huomioon. Komitea katsoo myös, että tätä työtä arvioidaan asianmukaisesti ja että ohjelmasta voidaan ottaa opiksi tulevassa tasa-arvo- ja ihmisoikeustyössä.

1.13   Monet ovat huolissaan siitä, että nykyisen, vuosina 2007–2013 sovellettavan ohjelman ja uuden, vuosina 2014–2020 sovellettavan ohjelman väliin jäävä aukko saattaa olla haitallinen koko ohjelmalle ja aiheuttaa tärkeiden opetusten joutumisen hukkaan. Komitea korostaa, että tällaisia aukkoja tulee ehdottomasti välttää.

2.   Taustaa

2.1   Komissio esitti 15. marraskuuta 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (1). Ehdotuksessa esitetään muutokset, joita ehdotetaan uuteen ohjelmaan nykyisestä, vuosina 2007–2013 sovellettavasta ohjelmasta saatujen kokemusten perusteella.

2.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta pyydettiin ehdotuksesta lausuntoa, joka on määrä hyväksyä komitean 480. täysistunnossa 25.–26. huhtikuuta 2012.

2.3   Ehdotus perustuu SEUTin 19 artiklan 2 kohtaan, 21 artiklan 2 kohtaan sekä 114, 168, 169 ja 197 artiklaan.

2.4   Määrärahat perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman toteuttamiseksi tammikuun 1. päivän 2014 ja joulukuun 31. päivän 2020 välisenä aikana olisivat 439 miljoonaa euroa (nykyhintoina).

2.5   Ohjelmaan voivat osallistua kaikki EU:n jäsenvaltiot.

2.6   Kolmansista maista ohjelmaan voivat osallistua ainoastaan ETA-maat sekä liittymisneuvotteluja käyvät maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat. Myös muut kolmannet maat, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat, voivat saada tukea.

2.7   Kaikki sidosryhmät ovat sitä mieltä, ettei uutta ohjelmaa tulisi lykätä ja sen käytännön toteuttaminen tulisi aloittaa vuoden 2014 alussa.

3.   Komission ehdotus

3.1   Komission ehdotuksessa kuvataan vuosiksi 2014–2020 ehdotettu ohjelma yksityiskohdittain.

3.2   Siinä asetetaan puitteet, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa ja järkeistää perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa, joka on kolmen nykyisen ohjelman seuraaja.

3.3   Ohjelmat ovat a) perusoikeus- ja kansalaisuusohjelma, b) Daphne III -ohjelma ja c) työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan Progress-ohjelman osa-alueet ”syrjinnän torjuminen ja monimuotoisuus” ja ”sukupuolten tasa-arvo”.

3.4   Vuosina 2007–2013 toteutettavan nykyisen ohjelman vaikutusten arvioinnin seurauksena komissio päätti yhdistää nykyiset kuusi ohjelmaa kahdeksi ohjelmaksi. Näin rahoituslähestymistavasta tulee kattavampi ja ohjelmaa voidaan hallinnoida tehokkaammin.

3.4.1   Ohjelman tavoitteena on tukea sellaisen alueen luomista, missä edistetään ja suojellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja yksilön oikeuksia.

3.4.2   Ohjelmalla on seuraavat viisi erityistavoitetta:

edistää unionin kansalaisuuteen perustuvien oikeuksien käyttöä

edistää sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa, naisten ja miesten tasa-arvo sekä vammaisten ja vanhusten oikeudet mukaan lukien

edistää henkilötietojen korkeatasoisen suojan varmistamista

tehostaa lapsen oikeuksien kunnioittamista

voimaannuttaa kuluttajia ja yrityksiä käymään kauppaa ja tekemään ostoksia sisämarkkinoilla.

3.5   Ehdotuksessa esitetään väliarvioinnin tulokset yksityiskohtaisesti ja suositellaan parannuksia.

4.   Yleistä

4.1   ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittäminen on edelleen yksi Euroopan unionin painopisteistä. Komitea on kuitenkin myös huolissaan siitä, että perusoikeuskirjan täytäntöönpano on vaihtelevaa eri puolilla Euroopan unionia.

4.2   Uudessa ohjelmassa on olennaisesti kyse 439 miljoonan euron rahoituksen järjestämisestä vuosiksi 2014–2020. Summa on hieman pienempi kuin aiemmassa talousarviossa, ja ETSK:n mielestä tämä merkitsee heikennystä Euroopan unionin sitoumukseen parantaa syrjinnästä kärsivien ihmisten asemaa.

4.3   Komitea on huolissaan siitä, että äärisuuntauksien vahvistuminen saattaa haitata perusihmisoikeuksien toteutumista. (2) Tästä syystä on tärkeää, että ryhmille, jotka tekevät työtä tilanteen parantamiseksi, osoitetaan riittävästi resursseja. Vaikka työn jatkamiselle onkin osoitettu määrärahat, komitea on erittäin vahvasti sitä mieltä, että tuki ei yllä tasolle, joka tarvitaan aiemmassa ohjelmassa aloitetun työn jatkuvuuden varmistamiseksi.

4.4   Komitea on huolissaan siitä, että jotkut hankkeen osa-alueet tai haarat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle vuotuisten ohjelmien painopisteissä, jotka komissio hyväksyy komission ehdotuksen 8 artiklan mukaisesti. Tilanne voitaisiin korjata varmistamalla, että kaikki työohjelmat saavat riittävästi rahoitusta siihen, että meneillään olevaa työtä voidaan jatkaa.

4.5   Ohjelmia tulisi jatkossakin pitää laajasti esillä, jotta niiden koetaan torjuvan tehokkaasti syrjintää kaikilla kohdealoilla.

4.6   Komitea on huolissaan siitä, että oikeusasioiden pääosastolla ei ilmoituksensa mukaan ole riittävästi tietoa ja että sen valmiudet vaikutusten arvioimiseen ovat siksi heikot.

4.7   Komitea on huolissaan siitä, että kuluttajien oikeuksia koskeva uusi osa-alue voi asettaa ohjelmalle turhia lisäpaineita. Ne liittyvät perusihmisoikeuksia suoraan käsittelevien ohjelmien korvaamiseen ja vaaraan, että arvokasta rahoitusta siirretään pois ihmisoikeus- ja oikeusasioita koskevista ohjelmista.

4.8   Komitea on huolissaan siitä, että ohjelman nimi ei kuvasta ohjelman koko sisältöä. Komitean mukaan erityisesti ”tasa-arvo”-sanan puuttuminen nimestä heikentää yhtäläisiä oikeuksia käsittelevien ohjelmien asemaa.

4.9   ETSK katsoo, että ohjelman tavoitteisiin tulisi lisätä väkivallan ja erityisesti perheväkivallan torjunta.

4.10   Komitea on huolissaan siitä, että kansalaisuuden määritelmä sellaisena kuin se on esitetty yhdessä ohjelman viidestä erityistavoitteesta johtaa siihen, että sellaiset EU:ssa asuvat henkilöt, joilla ei kuitenkaan ole kansalaisuutta, jäävät ohjelman ulkopuolelle. Ohjelman yleistavoitteissa viitataan ”yksilöihin”, mikä on tervetullutta. ETSK toivoo joka tapauksessa tavoitteiden täydentämistä siten, että ohjelmassa varmistetaan kaikkien osallisuus.

4.11   Yleisesti toivotaan, että nykyiset verkostot, jotka antavat tukea ja jakavat tietoa ohjelmasta, eivät saisi joutua muita huonompaan asemaan haettaessa mahdollisuutta osallistua uuteen ohjelmaan. Komitea ymmärtää, että niillä on runsaasti kokemusta työstä ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioiden parissa. Komitea hyväksyy myös sen, että verkostojen rooli kaikissa ohjelman osissa tulisi arvioida asianmukaisesti.

4.12   Ohjelman kehittämisessä olisi keskeisellä tavalla otettava huomioon tarve mukauttaa ohjelmia muista kokemuksista (esim. nk. pitkäperjantain sopimus) saatujen opetusten perusteella eli arvioida oikeuksia uudelleen niiden parantamiseksi muuttuvien olosuhteiden mukaan.

4.13   ETSK toteaa, että oikeuksien toteutumisen ja tasa-arvon välillä on aina etsittävä tasapainoa, jotta vallitsevan yhteisön oikeudet tunnustetaan. On myös selvää, että jokaisella tulisi olla oikeus nauttia menettelyistä, joilla varmistetaan, että syrjintää ei missään tilanteessa harjoiteta.

Bryssel 26. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  COM(2011) 758 final – 2011/0344 COD.

(2)  Staffan Nilsson, ”Europe’s snail syndrome”, 10. toukokuuta 2011, http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.news.18276.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/111


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta”

COM(2011) 874 final

2012/C 191/20

Esittelijä: Pedro NARRO

Euroopan parlamentti päätti 15. joulukuuta 2011 ja neuvosto 23. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta

COM(2011) 874 final.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Life-ohjelma on menestyksekäs unionin ohjelma, joka on 20 viime vuoden aikana tuottanut muilla rahastoilla ja aloitteilla täydennettynä erittäin myönteisiä tuloksia. Sen vuoksi ohjelmaa tulee jatkaa ja vahvistaa, jotta ympäristön- ja ilmastonsuojelua voidaan kehittää Euroopan unionissa strategisesti ja johdonmukaisesti.

1.2   Life-ohjelman (2014–2020) ehdotettu määrärahojen lisääminen on hyvä merkki, mutta vielä on paljon tehtävää, jotta ympäristöasiat saadaan sisällytettyä tehokkaasti unionin politiikkoihin. ETSK kehottaa syvästä talouskriisistä kärsiviä jäsenvaltioita suosimaan määrätietoisesti ympäristö- ja ilmastoinvestointeja kriisin vaikutusten lieventämiseksi.

1.3   Ilmastotoimet-alaohjelmasta voi tulla myönteinen väline, jonka avulla saadaan lisää näkyvyyttä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen tähtääville aloitteille. Ympäristö-alaohjelman tulee puolestaan edistää edelleen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja tukea ensisijaisesti Natura 2000 -verkoston rahoitusta vähentämättä kuitenkaan muiden rahastojen, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) alaisten rahastojen osallistumista.

1.4   Uudentyyppisten, laaja-alaisten hankkeiden eli ”integroitujen hankkeiden” käynnistämisessä tulee taata valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja pk-yritysten osallistuminen. Samalla tulee varmistaa ”perinteisten hankkeiden” jatkuvuus ja parantaa jäsenvaltioiden ja unionin elinten toiminnan koordinointia. ETSK ehdottaa tämän vuoksi, että komissio erottaa asetusehdotuksessa näiden hankkeiden määrärahat selvästi toisistaan sekä täsmentää, mitä kriteerejä käytetään integroitujen hankkeiden maantieteellisen jaon luomiseksi, ja selventää, miten monivuotiset ohjelmat laaditaan heikentämättä ohjelman joustavuutta.

1.5   ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että hankkeiden jako toteutetaan ansioiden eikä maantieteellisten kriteerien perusteella. Se myöntää kuitenkin, että monet maat, joilla ei ole riittävästi kokemusta eikä varoja osallistua aktiivisesti Life-ohjelmaan, ovat mukana vain rajallisesti. Tämän vuoksi on perustavan tärkeää, että komissio helpottaa niiden pääsyä ohjelmaan lisäämällä neuvontaa ja parantamalla institutionaalista koordinointia.

1.6   Perinteisten ja integroitujen hankkeiden osarahoitusosuuden nostaminen ei voi missään tapauksessa oikeuttaa sitä, että arvonlisäveroa ja pysyvää henkilökuntaa ei enää pidetä tukikelpoisina menoina. Näiden kustannusten poisjättäminen aiheuttaisi perustavaa haittaa kansalaisyhteiskunnan pienille organisaatioille, joiden panos on hyvin arvokas, mutta joiden osallistuminen voisi loppua kokonaan tai vähentyä.

1.7   Kertaluonteisten maksujen käyttöönotto on hyvä yksinkertaistamistoimi. ETSK:n mielestä komission tulisi parantaa edelleen neuvontapalveluja, yksinkertaistaa hakemuslomakkeita ja ottaa perinteisissä hankkeissa käyttöön etukäteisarviointivaihe.

1.8   ETSK:n mielestä on välttämätöntä säilyttää Life-ohjelman yhteisöllinen luonne ja eurooppalainen lisäarvo. Sen vuoksi komission tulee selvittää etukäteen, mitkä toimet hyväksytään delegoiduilla säädöksillä, mikä on jäsenvaltioiden rooli Life-komiteassa ja mitkä ovat kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston uudet toimivaltuudet.

1.9   Life-ohjelman hyvistä tuloksista huolimatta Euroopan komission tulisi pyrkiä nykyistä ponnekkaammin lisäämään tietämystä ohjelmasta ja edistämään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktiivista osallistumista. Tämän vuoksi on perustavan tärkeää parantaa tiedotuskanavia ja hankkeiden valinnan avoimuutta sekä saada eurooppalaiset ymmärtämään, mikä on Life-ohjelman kaltaisen unionin välineen merkitys ja lisäarvo yhteiskunnalle.

2.   Taustaa

2.1   Euroopan komissio julkaisi 12. joulukuuta 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta. Life-ohjelman kokonaismäärärahat vuosiksi 2014–2020 ovat nykyhinnoissa ilmaistuina 3 618 miljoonaa euroa.

2.2   Life-ohjelma on osa vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevaa komission ehdotusta, jossa vahvistetaan budjettikehys ja tärkeimmät suuntaviivat Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi. Komissio on päättänyt ottaa ympäristön ja ilmastotoimet erottamattomaksi osaksi kaikki tärkeimpiä välineitä ja toimia.

2.3   Life-ohjelma on ollut perustamisestaan eli vuodesta 1992 lähtien yksi Euroopan unionin ympäristötoimien tärkeimmistä rahoituslähteistä. Komission ehdottamalla uudella asetuksella on määrä korvata voimassaoleva ympäristöalan rahoitusvälineestä (Life+) 23. toukokuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 614/2007.

2.4   Uusi Life-asetusehdotus käsittää Life-ohjelman, johon kuuluu kaksi alaohjelmaa: Ympäristö-alaohjelma ja Ilmastotoimet-alaohjelma. Ympäristö-alaohjelmassa on kolme painopistealuetta: 1.) luonnon monimuotoisuus 2.) ympäristö ja resurssitehokkuus ja 3.) ympäristöhallinto ja -tieto.

2.5   Ilmastotoimet-alaohjelmaan on varattu 2 713,5 miljoonan euron rahoitus. Hankeavustuksilla rahoitettaviin hankkeisiin kohdennetuista varoista puolet osoitetaan hankkeisiin, joilla tuetaan luonnon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Ilmastotoimet-alaohjelmaan osoitetaan 904,5 miljoonan euron määrärahat, ja siinä on kolme painopistealuetta: ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastohallinto ja -tieto.

2.6   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on jatkuvasti korostanut, miten suuri merkitys Life-ohjelmalla on EU:n ympäristöpolitiikan kehittämisessä ja muotoilussa. ETSK:n kolmessa tuoreimmassa Life-ohjelmaa käsittelevässä lausunnossa on korostettu toistamiseen sen arvokasta mutta rajallista panosta eurooppalaiseen ympäristönsuojeluun (1).

3.   Yleistä

3.1   Määrärahat

3.1.1   Monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa Life-ohjelmaan osoitettuja määrärahoja lisätään merkittävästi verrattuna kaudelle 2007–2013 myönnettyihin määrärahoihin. Life-ohjelman määrärahoja nostetaan 2 143 miljoonasta eurosta 3 200 miljoonaan euroon vuoden 2011 hintoina (3 618 miljoonaa nykyhinnoissa ilmaistuna). Ympäristö-alaohjelmaan myönnetään 2 713 miljoonaa euroa (josta puolet varataan luonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle) ja Ilmastotoimet-alaohjelmaan 904,5 miljoonaa euroa.

3.1.2   Nämä määrärahat muodostavat 0,3 prosenttia unionin kokonaisbudjetista. Määrärahojen nostaminen on myönteinen signaali vastauksena ympäristöhuoliin, vaikkakin tulee arvioida, miten talouskriisi vaikuttaa yksityisten tahojen ja paikallishallinnon rahoitusmahdollisuuksiin ennen kaikkea suurimittaisissa hankkeissa, joissa rahoituksen tarve on suurempi. Joka tapauksessa ETSK korostaa tarvetta panostaa ympäristön- ja ilmastonsuojeluun, jotta voidaan lieventää kriisin vaikutuksia, ja katsoo, että Life-ohjelman rahoitus ei saa vaikuttaa haitallisesti muihin rahastoihin, kuten maaseuturahastoon tai rakennerahastoihin, jotka niin ikään saattavat toteuttaa toimia samalla alalla.

3.1.3   Komission tulisi kiinnittää erityishuomiota tarpeeseen myöntää lisärahoitusta tiedotukseen, tietojen levittämiseen ja osaamisen siirtoon. Neuvonta- ja koulutustoimien erityisrahoitus paitsi auttaisi yksinkertaistamaan ohjelman hallinnointia myös ennen kaikkea tehostamaan sitä ja optimoimaan sen resurssit.

3.2   Ehdotuksen tärkeimmät uudistukset

3.2.1   Asianosaisten kuulemisen ja vaikutusten arvioinnin jälkeen komissio on päättänyt tehdä kolme merkittävää muutosta voimassaolevaan säädökseen, jotta voidaan parantaa sen rakennetta, yksinkertaistaa sen toimintaa, lisätä sen joustavuutta ja määrittää entistä selvemmin sen tavoitteet ja strategiat. Nämä muutokset ovat seuraavat:

1)

täsmällisemmät painopistealat

2)

kaksi alaohjelmaa: ympäristö ja ilmastotoimet

3)

uudentyyppiset hankkeet: integroidut hankkeet.

3.3   Painopisteiden asettaminen

3.3.1   Yksi Euroopan komission ennalta toteuttamassa kuulemisessa eniten keskustelua herättäneistä kysymyksistä oli, onko aiheellista määrittää selvät painopistealueet uudelle ohjelmalle. Komissio on vastustanut perustellusti vuotuisten määriteltyjen painopisteiden asettamista, sillä ne voisivat estää hakijoita suunnittelemasta, valmistelemasta ja esittämästä ehdotuksia asianmukaisesti. Lopulta komissio päätyi siihen, että se laatii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vähintään kaksivuotisia työohjelmia, mutta ei kuitenkaan anna täsmällistä tietoa asiasta. ETSK ei pysty tällä hetkellä käsittelemään työohjelmakysymystä, koska tämän lausunnon kohteena olevassa asetusehdotuksessa ei ole täsmällistä tietoa asiasta. Tiedonpuutteesta huolimatta työohjelmia laadittaessa tulee noudattaa Life-ohjelman keskeisiä periaatteita eli joustavuutta ja muutokseen sopeutumista.

3.3.2   ETSK kannattaa voimien keskittämistä määrättyihin ympäristöön ja ilmastoon liittyviin poliittisiin painopistealueisiin ja toiminta-aloihin. Komission tulee antaa enemmän tietoa Life-komitean toiminnasta, kansallisten yhteyspisteiden uudistuksesta ja delegoitujen säädösten käyttämisestä hankkeiden tukikelpoisuusvaatimusten määrittämiseksi sekä integroitujen hankkeiden osalta maantieteellisestä tasapainosta.

3.4   Ilmastotoimet-alaohjelma

3.4.1   Erityisen alaohjelman perustaminen ilmastoon ja sen kolmeen painopistealueeseen (hillitseminen, sopeutuminen ja hallinto) liittyvien kysymysten käsittelemiseksi antaa mahdollisuuden tehostaa EU:n ilmastolainsäädännön täytäntöönpanoa, lujittaa hallintoa ja vahvistaa uusia verkostoja ja foorumeita. Uusi alaohjelma on välttämätön, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka on määritelty Eurooppa 2020 -strategiassa (2) ja etenemissuunnitelmassa kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi vuonna 2050 (3).

3.4.2   Vaikka uudella alaohjelmalla on niukka rahoitus, sen avulla voidaan keskittyä useisiin erityistavoitteisiin, jotka antavat mahdollisuuden saada lisätietoa ilmastoon liittyvistä kysymyksistä ja tehdä tästä painopisteestä erottamaton osa kaikkia unionin välineitä ja toimia. Ympäristöön ja ilmastoon liittyvien tavoitteiden yhteisvaikutus on ilmiselvä. Kuten Euroopan komissio toteaa asetusehdotuksessaan, ilmastoalan hankkeilla voidaan saavuttaa monia tavoitteita.

3.4.3   ETSK pitää tarkoituksenmukaisena ja aiheellisena päätöstä kehittää aiempaa Ilmastonmuutos-aihepiiriä, joka kuului Life+-ohjelman Ympäristöpolitiikka ja hallinto -osa-alueeseen. Kysymys ei ole vain sen näkyvyyden lisäämisestä vaan sen strategisen ja monialaisen arvon ymmärtämisestä.

3.5   Integroidut hankkeet

3.5.1   Integroitu hanke on perinteinen Life-hanke, joka kattaa suurehkon osan tietyn alueen alasta. Hakija pyrkii saamaan tarvittavat valmiudet tietyn alan tehtävien hoitamiseksi hyödyntäen Life-tukea, mutta myös muuta EU-rahoitusta sekä valtio- ja aluetason ja yksityistä rahoitusta.

3.5.2   Yleisesti ottaen on kyse suurimittaisista hankkeista (5–10 miljoonaa euroa unionin osarahoitusta), joiden tavoitteena on ratkaista ympäristöongelmia sekä tehostaa ympäristötoimien täytäntöönpanoa ja ympäristökysymysten sisällyttämistä muihin politiikkoihin. Ensisijaiset toiminta-alat ovat asianmukaiset (Natura 2000 -verkosto, vesi, ilma, jätteet jne.), vaikka komission ei tulisikaan vähätellä eräiden sellaisten perinteisten hankkeiden roolia, jotka ovat tuottaneet valtavaa hyötyä minimaalisin kustannuksin. Integroitujen hankkeiden myötä otetaan käyttöön uusi mekanismi, jolla pyritään saavuttamaan monta ympäristö- ja ilmastolainsäädännön tavoitetta, mutta on perusteltua epäillä, että ne monimutkaistavat käytännössä hallintoa ja vaikeuttavat samanaikaisesti toimia toteuttavien eri rahastojen koordinointia.

3.5.3   Integroitujen hankkeiden maantieteellinen jako on toistaiseksi määrittämättä. Komissio määrittää delegoiduilla säädöksillä maantieteelliset kriteerit, mutta olisi myönteistä, jos perusasetukseen voitaisiin sisällyttää joitakin suuntaviivoja siitä, miten Life-ohjelmaan perinteisesti vain vähän osallistuvia maita voidaan kannustaa osallistumaan siihen aktiivisemmin. Sen vuoksi on tarpeen lisätä näille maille annettavaa neuvontaa ja parantaa koordinointia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Komitea katsoo, että integroidun hankkeen valitsemisen tulee tapahtua ansioiden eikä maantieteellisten tai vastaavien kriteerien perusteella. Osarahoituksen lisääminen 80 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ei ehkä riitä edistämään julkisten ja yksityisten toimijoiden osallistumista kriisitilanteessa, jossa on hyvin vaikeaa saada tarpeellinen rahoitus näin kunnianhimoisille hankkeille.

3.5.4   Integroituihin hankkeisiin tulisi sisällyttää nykyistä määrätietoisemmin kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotta helpotettaisiin hankkeiden kehittämistä ja toteuttamista kentällä ja vältettäisiin se, että niistä tulee yksinomaan hallinnon käyttämiä välineitä. On perustavan tärkeää lisätä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista ja edistää sellaisten verkkojen luomista, jotka mahdollistavat hyvien käytänteiden vaihtamisen ja verkkojen jäsenten keskinäisen osaamisen siirron.

4.   Erityistä

4.1   Yksinkertaistaminen

4.1.1   Komissio painottaa kiinteämääräisten ja kertaluonteisten maksujen yleistymiseen perustuvaa yksinkertaistamista. Tämä toimi on myönteinen ja voi poistaa tarpeetonta byrokratiaa.

4.1.2   Komitea ei kuitenkaan voi kannattaa tukikelpoisten kustannusten tarkistamista koskevaa ehdotusta, jonka mukaan arvonlisäveroa ja palkatun pysyvän henkilökunnan henkilöstömenoja ei sisällytetä niihin (yleensä ne muodostavat noin 30 prosenttia menoista). Jos näitä menoja ei oteta huomioon, aiheutetaan lisävaikeuksia ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnan toimijoiden toteuttamille pienehköille tai paikallisille hankkeille. Yksinkertaistamisen tulee perustua hakulomakkeiden perusteelliseen muuttamiseen, neuvonnan parantamiseen niiden täyttövaiheessa joustavuuteen määrärahojen jälkikäteisessä muuttamisessa ja ennakkoarviointivaiheeseen (screening). Komitean näkemyksen mukaan eräitä, juuri integroituja hankkeita varten suunniteltuja yksinkertaistamistoimia tulisi laajentaa perinteisiin hankkeisiin; esimerkkinä mainittakoon kahden vaiheen käyttöönotto hankkeiden valinnassa.

4.1.3   Asetusehdotuksella parannetaan huomattavasti rahoitusvälineiden täydentävyyttä verrattuna nykyisen 9 artiklan vaikeaselkoiseen sanamuotoon. ETSK kannattaa periaatetta, jonka mukaan Life-ohjelman tulee täydentää muita unionin rahoitusohjelmia (Euroopan aluekehitysrahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, Horizon 2020 -puiteohjelmaa jne.) parantamalla koordinointia, jotta voidaan välttää päällekkäinen rahoitus.

4.1.4   Ohjelman toiminnan ja hallinnoinnin yksinkertaistamiseen tähtääviin uusiin toimiin tulee liittyä hankkeiden valintakriteerien avoimuuden lisääminen ja olemassa olevien välineiden vahvistaminen siten, että mahdollisille tuensaajille tarjotaan neuvontaa ja ohjausta.

4.2   Unionin lähestymistapa / unionin ulkopuolella toteutettavat toimet

4.2.1   Kun kansalliset ohjeelliset määrärahat poistetaan (nykyisen asetuksen 6 artikla), tilalle tulevat pelkästään määrittelemättömät maantieteellisen tasapainon kriteerit, jotka koskevat integroituja hankkeita. Kansalliset määrärahat eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia eivätkä ole kannustaneet pienimpiä ja näiden rahastojen hallinnoinnista vähiten kokemusta saaneita jäsenvaltioita. Poistaminen vaikuttaa loogiselta, ja komissio korvaa ne määrittämällä maantieteellisiä kriteerejä suurimittaisemmille hankkeille (integroiduille hankkeille). Tällä hetkellä Italia, Saksa ja Espanja ovat suurimmat tuensaajat, mutta tulee edistää aktiivisesti niiden maiden osallistumista, joilla on vähemmän kokemusta ja teknisiä valmiuksia.

4.2.2   Life-ohjelman maantieteellisen alan laajentaminen vaikuttaa asianmukaiselta, mutta se ei saisi poistaa ohjelman yhteisöluonnetta. Yleissääntöön tehtävät poikkeukset tulee rajoittaa selvästi määritettyihin tapauksiin tietyillä aloilla, kuten merieläinlajit tai luonnonvaraiset eläimet tai organisaatioiden välinen kansainvälinen yhteistyö. ETSK kannattaa sitä, että vähintään 15 prosenttia ohjelman määrärahoista kanavoidaan kansainvälisten hankkeiden kautta.

4.2.3   Tähän asti komissio on huolehtinut kokonaan Life-ohjelman hallinnoinnista. Uudesta ehdotuksesta ei kuitenkaan selviä, mikä rooli perinteisissä hankkeissa on varattu toimeenpanovirastoille ja konkreettisesti kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastolle. Sen vuoksi on aiheellista kysyä Euroopan komissiolta, mitkä toimivaltuudet toimeenpanovirastolla on hankkeiden valinnassa ja mitä välineitä käytetään kansallisten yhteyspisteiden vahvistamiseksi.

4.3   Natura 2000 -verkosto

4.3.1   Life-ohjelman panos Natura 2000 -verkoston kehittämisen rahoitukseen on painopisteala, joka on tuottanut huomattavia tuloksia. Seuraavalla kaudella Life-ohjelman tulee edelleen antaa panoksensa siihen, että paikalliset toimijat ja hallinto hyväksyvät entistä paremmin Natura 2000 -verkoston. Sen vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että Life-ohjelma auttaa vahvistamaan yhteiset kriteerit Natura 2000 -alueiden hallinnointia varten. Euroopan komission tulisi vastata tämän tehtävän koordinoinnista, ja siinä tulisi keskittyä niihin maihin, jotka ovat alkaneet osallistua vasta hiljattain.

4.4   Osarahoitus

4.4.1   Life-ohjelman hankkeiden enimmäisrahoitusosuus on 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se oli aiemmin 50 prosenttia. Integroiduissa hankkeissa se voi yltää 80 prosenttiin. Lisäksi sitä sovellettaisiin erityishankkeisiin, joilla tuetaan unionin politiikan tai lainsäädännön valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyviä erityistarpeita näiden hankkeiden strategisen arvon vuoksi. Tämän osarahoitusosuuden lisäyksen tarkoituksena on tasapainottaa sitä, että tietyt hyvin merkittävät kustannukset, jotka ovat tähän asti olleet tukikelpoisia, kuten arvonlisävero ja henkilöstömenot, eivät enää ole tukikelpoisia. Nykyisellä kaudella tietyt luonnon monimuotoisuutta koskevat hankkeet saavat jo 75 prosentin osarahoitusosuuden. Siksi on asianmukaista, että komissio selvittää, onko tämä osarahoitusosuus riittävä tasapainottamaan tilanteen vai tulisiko päinvastoin määrätä enimmäisosuuden sijasta kiinteä osarahoitusosuus.

4.5   Ekoinnovointi

4.5.1   Nykyisellä kaudella valtaosalla ympäristöpolitiikan ja -hallinnon alan hankkeista on pyritty soveltamaan innovatiivisia liiketoiminta- tai hallinnointimenetelmiä. Vaikutusten arvioinnissa ekoinnovoinnin edistystä pidetään erittäin myönteisenä kehityksenä. Siitä huolimatta komissio ehdottaa rajoituksia yksityiseen innovointiin, koska se kuuluu jo muiden erityisvälineiden, kuten Horizon 2020 -puiteohjelman piiriin.

4.6   Pk-yritysten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden osallistumisen edistäminen

4.6.1   Uusimuotoisessa Life-ohjelmassa luovutaan yksinomaisesta ”alhaalta ylöspäin” -lähestymistavasta ja sovelletaan joustavaa ylhäältä alaspäin etenevää lähestymistapaa. Integroidut hankkeet ovat tämän ajattelutavan tulosta. ESTK ei vastusta komission uutta lähestymistapaa, mutta tähdentää olevan tärkeää edistää sellaisia paikallisesti tai alueellisesti kehitettyjä hankkeita, joihin pienyritykset ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot osallistuvat, mutta jotka voivat tuottaa suuria tuloksia minimaalisin kustannuksin.

4.6.2   ETSK on samaa mieltä siitä, että Life-ohjelmasta rahoitetut hankkeet edistävät tehokkaasti ympäristöä säästävien julkisen hankintojen käyttöä.

4.7   Valtiovallasta riippumattomien ympäristöjärjestöjen rahoitus

4.7.1   Euroopan komissio hyödyntää Life-välinettä sellaisten valtiovallasta riippumattomien ympäristöjärjestöjen toiminnan rahoittamiseen, jotka osallistuvat unionin päätöksentekoprosessiin. Perinteisesti kolmisenkymmentä järjestöä on saanut tukea näistä rahastoista, ja tulokset ovat komission arvion mukaan olleet hyvin myönteisiä. Komitea antaakin tunnustusta näiden järjestöjen tekemälle työlle, mutta on aiheellista muuttaa varojen saamista koskevia valintakriteerejä siten, että myös muut järjestöt, jotka antavat tärkeän panoksen ympäristön- ja ilmastonsuojeluun, voivat saada tukea.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  CESE (EUVL C 80, 30.3.2004, s. 57), CESE (EUVL C 255, 14.10.2005, s. 52) ja CESE (EUVL C 132, 3.5.2011, s. 75).

(2)  COM(2010) 2020 final.

(3)  COM(2011) 112 final.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/116


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä”

COM(2011) 625 final – 2011/0280 COD

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)”

COM(2011) 626 final – 2011/0281 COD (A-21)

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen”

COM(2011) 627 final – 2011/0282 COD

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta”

COM(2011) 628 final – 2011/0288 COD

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta”

COM(2011) 630 final – 2011/0286 COD

ja ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta”

COM(2011) 631 final – 2011/0285 COD

2012/C 191/21

Esittelijä: Dilyana SLAVOVA

Toinen esittelijä: Franco CHIRIACO

Neuvosto päätti 14. marraskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 25. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä

COM(2011) 625 final – 2011/0280 COD

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)

COM(2011) 626 final – 2011/0281 COD (A-21)

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen

COM(2011) 627 final – 2011/0282 COD

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta

COM(2011) 628 final – 2011/0288 COD

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta

COM(2011) 630 final – 2011/0286 COD

 

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta

COM(2011) 631 final – 2011/0285 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 132 puolesta ja 14 vastaan 21:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

Muutokset EU:n maatalousmalliin

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea panee komission lainsäädäntöehdotukset kiinnostuneena merkille ja toteaa, että niissä on otettu huomioon muutamia – mutta ei läheskään kaikkia – komitean aiemmissa lausunnoissa esittämiä suosituksia. Ennen kaikkea komitea on asiakokonaisuuksiin NAT/449 ja NAT/481 kuuluvissa lausunnoissaan toistuvasti muistuttanut, että tulevassa YMP:ssä tulee puolustaa määrätietoisesti eurooppalaista maatalousmallia, joka perustuu elintarvikeomavaraisuuden ja kestävän kehityksen periaatteisiin sekä maataloustuottajien ja kuluttajien todellisiin tarpeisiin vastaamiseen.

1.2   ETSK toteaa, että komissio on tehnyt paljon töitä YMP:n tulevaisuuden parissa ja tähdännyt aidosti eurooppalaiseen hankkeeseen, joka pohjautuu osallistavan monimuotoisuuden käsitteeseen. ETSK katsoo, että komission pyrkimykset rakentaa uudenlainen kumppanuus EU:n ja unionin viljelijöiden välille ovat oikeansuuntaisia, mutta edellyttävät merkittäviä tarkennuksia useilla eri lohkoilla.

1.3   Tämänhetkinen finanssi- ja talouskriisi sekä ilmastonvaihtelut äärimmäisyydestä toiseen edellyttävät perustavanlaatuista muutosta toimintatapoihin, jotta kavennetaan kuilua lupausten ja maatalousyritysten päivittäisen todellisuuden välillä. Maataloustuottajiin kohdistuu kasvavia paineita markkinoiden taholta, mikä on johtanut kokonaisten alueiden tyhjenemiseen. Eurooppalaista maatalousmallia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. ETSK:n mielestä on ratkaisevan tärkeää, että vuosien 2014–2020 YMP:n avulla pystytään poistamaan maatalousalan kehitystä haittaavat valtavat esteet. Komitea kaipaa komissiolta kuitenkin selkeämpää sitoutumista eurooppalaisen maatalousmallin edistämiseen.

1.4   ETSK kannattaa Euroopan komission pyrkimystä parantaa monitoimisuuteen suuntautuneen maatalouden kilpailukykyä Euroopassa eurooppalaisen maatalousmallin mukaisesti erilaisten toimien, kuten tutkimuksen, kehityksen ja neuvonnan, avulla sekä lisätä palkkiota sellaisista yhteiskunnallisista palveluista, jotka eivät tähän mennessä ole heijastuneet kuluttajahintoihin. Komitea katsoo kuitenkin, että suunnitellut toimet eivät ole läheskään riittäviä, jotta niillä voitaisiin varmistaa tuotannon ja työllisyyden jatkuva kehitys ja niiden avulla voitaisiin vastata elintarvikkeiden jatkuvasti kasvavaan maailmanlaajuiseen kysyntään. ETSK muistuttaa, että tulevassa YMP:ssä on otettava huomioon se, että kuudesosa kaikista työpaikoista EU:ssa on suoraan tai epäsuoraan kytköksissä maataloustuotantoon, ja eräissä jäsenvaltioissa tämä osuus on vielä paljon suurempi. YMP:llä olisi oltava rooli myös EU:n työllisyyden turvaamisessa erityisesti maaseutualueilla, tällä hetkellä se kuitenkin pikemminkin edistää työpaikkojen vähenemistä. Jos varsinainen maa- ja metsätaloustuotanto lakkaa jollakin alueella, menetetään työpaikkoja myös liitännäissektoreilla aina elintarvikealaan ja puunjalostukseen asti. Tulevassa YMP:ssä on keskityttävä parantamaan maataloustuottajaperheiden ja maatalousosuuskuntien taloudellista suorituskykyä ja näin auttamaan näitä maatalouden harjoittajia parantamaan tuotteidensa markkinoillepääsyä ja markkinointia.

1.5   Uuden YMP:n on osaltaan edistettävä maatalousalan työntekijöiden sosioekonomisia oloja, työllisyyttä ja työturvallisuutta siten, että tukia myönnettäessä varmistetaan sosiaalilausekkeiden, lakien ja työsopimusten täysimääräinen noudattaminen. Samalla maatalousyritykset ja maaseudun elintarviketuotanto on asetettava järjestelmässä keskeiseen asemaan reaalitalouden tukemiseksi, tutkimuksen, innovoinnin ja sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi ja elintarviketuotannon edistämiseksi muun muassa alueiden tuoman lisäarvon pohjalta.

1.6   ETSK toistaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kehotuksensa siitä, että YMP:lle olisi jatkossakin myönnettävä vankka talousarvio, joka on vähintään samaa kokoluokkaa kuin nykyisellä talousarviokaudella. Erityisongelmia on tällä hetkellä nähtävissä II pilarin kehityksessä, sillä monet jäsenvaltiot eivät ilmeisestikään enää halua tai kykene huolehtimaan tarvittavasta osarahoituksesta. Tämä johtaa maaseudun kehittämispolitiikan sekä II pilarista rahoitettavien ympäristöpoliittisten toimien heikkenemiseen tavalla, jota ei voida hyväksyä.

1.7   ETSK:n mielestä menettelyiden yksinkertaistamisen tulisi olla yksi tärkeimmistä tavoitteista YMP:n uudistamisprosessissa. Joustavan täytäntöönpanon kautta tulisi ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset edellytykset maatalouden harjoittamiseen, vähentää viljelijöille aiheutuvaa byrokratiaa sekä helpottaa maksuja hallinnoivien elinten työtä.

Suorat tuet

1.8   ETSK kannattaa luopumista historiallisista viitetasoista, joita on käytetty maataloustuottajille maksettavan tuen määritysperustana kussakin valtiossa tai kullakin alueella. ETSK:n mielestä yhtenäinen pinta-alatuki ei kuitenkaan ole aina tehokkain mahdollinen politiikan väline, etenkin kun otetaan huomioon tulotuki perusteena (ks. kohta 4.3.2). Tämän vuoksi sisäisessä lähentymisessä kunkin valtion tai alueen sisällä tulisi mahdollistaa joustavuus, pidempi siirtymäaika ja tukien asteittainen muutos jakson aikana.

1.9   ETSK pitää tervetulleena pyrkimyksiä kaventaa maataloustuottajien saaman tuen eroja eri jäsenvaltioissa. Tasapainoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja käytännönläheisyyden tulisi olla uuden YMP:n pääpiirteitä rahoitusvarojen uudelleenjaossa jäsenvaltioiden sisällä, ja maatalouden monimuotoisuus EU:ssa olisi otettava huomioon. Tässä yhteydessä tulisi tarkastella maataloustoiminnan kustannus- ja tuottorakennetta eri jäsenvaltioissa. Uudelleenjaossa on tärkeää huomioida tarkoin sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden maataloustuottajien ongelmat. Tämän vuoksi ETSK suosittaa kansallisten suorien tukien uudelleenjakoa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella sekä tasapainoisen ja asianmukaisen siirtymäajan asettamista suunnitellulle oikeudenmukaiselle lähentymiselle, joka toteutetaan luopumalla vähitellen historiallisen viitetason periaatteesta. Tavoitteena on varmistaa, ettei tukitaso ole yhdessäkään valtiossa alle 90 prosenttia EU:n 27:n jäsenvaltion suorien tukien keskiarvosta rahoituskehyskauden 2014–2020 päättyessä.

1.10   ETSK kannattaa päätöstä yksinkertaistetun tukijärjestelmän perustamisesta pienviljelijöille, mutta epäilee, etteivät komission esittämät tukimäärät ole riittäviä pienviljelijöiden kehitystä ajatellen. Samalla komitea kehottaa komissiota selventämään ehtoja, joilla pienviljelijät määritellään. Järjestelmä voisi olla vapaaehtoinen jäsenvaltioiden olosuhteista riippuen.

1.11   ETSK kannattaa komission ehdotuksia vahvistavaa periaatetta, jonka mukaan YMP:n I pilarin mukaiset tuet olisi kohdistettava aktiiviviljelijöille. Olisi laadittava selkeät määritelmät maataloustoiminnasta, tukikelpoisesta maa-alasta ja aktiiviviljelijästä sekä parannettava yhteyksiä tukien ja toiminnan välillä, jotta rajallisia määrärahoja ei kuluteta maa-alan viljelemättömyyden tai muun kuin maataloustoiminnan tukemiseen (paitsi jos kyseessä on asianmukaisesti perusteltu kesannointi). Jäsenvaltioiden kanssa on selvitettävä, onko tämän periaatteen tehokas toteuttaminen varmistettavissa. Lisäksi aktiiviviljelijän määritelmän olisi voitava kattaa myös alle 5 000 euron suuruisten tukien saajat.

1.12   ETSK kannattaa tuen asteittaista vähentämistä suorille tuille asetettavan enimmäismäärän kautta ja kehottaa – kuten aiemmissakin lausunnoissaan – komissiota ottamaan täytäntöönpanomenettelyssä huomioon osuuskunnista ja maataloustuottajien yhteenliittymistä muodostuvien yritysten erityispiirteet (1). Hyödyntämättömät suorat tuet jäisivät tällöin kunkin jäsenvaltion kansallisiin määrärahoihin, ja niitä tulisi käyttää heikommassa asemassa olevien maatalouden alojen tukemiseen kansallisella tasolla I tai II pilarin kautta jäsenvaltion päätöksen mukaisesti. ETSK ehdottaa, ettei näin siirrettyjen varojen tulisi edellyttää osarahoitusta.

1.13   ETSK katsoo, että perustukijärjestelmään pääsylle olisi asetettava kaksi ehtoa, jotka pohjautuvat maataloustoiminnan harjoittamiseen vuonna 2011 ja maa-alan tukikelpoisuuteen vuodesta 2014 alkaen. ETSK:n mielestä yhden tukioikeuden aktivoiminen tilatukijärjestelmässä vuonna 2011 ei ole oikeudenmukainen kriteeri.

1.14   ETSK pitää tervetulleena komission ehdottamaa joustavuutta pilarien välillä. On erittäin tärkeää, että niille jäsenvaltioille, joissa suorien tukien taso on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, tulisi antaa mahdollisuus siirtää maaseudun kehittämiseen myönnettyjä varoja myös I pilarin kansallisiin määrärahoihin. Tämän mahdollisuuden tulisi olla tarjolla myös sellaisille jäsenvaltioille, joiden I pilarin määrärahat ovat suhteettoman pienet tai jotka kärsivät luonnonhaitoista. ETSK ehdottaa, että tätä mahdollisuutta saisi käyttää korkeintaan 10 prosentin osuuteen asti.

1.15   ETSK on toistuvasti painottanut sitä roolia, joka maataloustuottajilla tulisi ja voisi olla maaperän, luonnon monimuotoisuuden, luonnonmaisemien ja ympäristön suojelussa mutta josta he eivät nykyisten olosuhteiden vuoksi kykene huolehtimaan riittävästi. Komitea on tämän vuoksi kannattanut (ks. asiakokonaisuus NAT/449) ”kohdennettuja suoria tukia”; viherryttämiselementit ovat juuri tämänsuuntaisia. ETSK kehottaa komissiota arvioimaan uusien toimien seuraukset, jotta tilanne voidaan korjata, mikäli ne horjuttaisivat maatilojen taloudellista tasapainoa. Viherryttävien toimien tulisi mahdollisuuksien mukaan olla sellaisia, että ne hyödyttävät sekä ympäristöä että kasvua. ETSK ei hyväksy tilannetta, jossa EU lisää velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvia kuluja eurooppalaisille maataloustuottajille, mutta hyväksyy samaan aikaan kauppasopimusten kautta markkinoilleen halpoja tuontituotteita, joiden ei tarvitse täyttää samoja sääntöjä.

1.16   Ensimmäisen pilarin nk. viherryttämiselementin avulla luodaan vahvempi ja selväpiirteisempi yhteys suoran tuen ja maatalouden tuottamien ympäristöalan julkishyödykkeiden välille. ETSK:n mielestä järjestelmä tulisi pitää yksinkertaisena ja sen tulisi varmistaa maataloustuottajien toiminnan ympäristötulokset kaikkialla unionissa. Epäsuotuisten alueiden erityispiirteet olisi voitava ottaa huomioon tukia määriteltäessä. ”Luonnonhoitoaloja” koskeva toimenpide tulisi toteuttaa siten, että vältetään viljelyalueiden poistuminen tuotantokäytöstä. Jo toteutetut maatalouden ympäristötoimet olisi tunnustettava uusissa ympäristövelvoitteissa (I pilari), kuten yleensä tehdään myös luonnonmukaisen viljelyn osalta.

1.17   ETSK suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioille tarjottuun mahdollisuuteen ottaa käyttöön vapaaehtoinen tuotantosidonnaisen tuen järjestelmä, jota voidaan käyttää erityistilanteissa. Joustavuuden ja toissijaisuuden lisäämiseksi komitea kuitenkin ehdottaa, että poistettaisiin luettelo aloista ja tuotannoista, joille tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää, ja annettaisiin jäsenvaltioiden päättää näistä aloista ja tuotannoista.

Markkinavälineet

1.18   ETSK katsoo, etteivät komission ehdotukset tarjoa riittävää ratkaisua markkinoiden entistä suurempaan epävakauteen ja siitä johtuviin ongelmiin. Lainsäädäntöehdotuksia ei ole suunnattu Lissabonin sopimuksessa määrättyyn YMP:n tavoitteeseen huolehtia maatalousmarkkinoiden vakaudesta.

1.19   ETSK uskoo vahvasti, että myös tarjonnan hallintavälineet voivat olla tehokkaita tietyillä maatalouden aloilla. Komitea suosittaa näin ollen laatimaan perinpohjaisen analyysin markkinakehityksestä pohdittaessa mahdollisuutta lykätä viininviljelyoikeuksia koskevan järjestelmän poistamista ja mahdollisuutta säilyttää sokerikiintiöt pidemmän aikaa.

1.20   Maataloustuottajien ja näitä edustavien organisaatioiden asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava paremman markkinoilta saatavan tuoton takaamiseksi. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille sekä toimialakohtaisille organisaatioille annettua hyväksyntää laajennetaan tuotekatteeltaan. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset rakenteet ja perinteet, uusien sääntöjen tulisi olla vapaaehtoisia. Komitea tukee myös komission ehdotuksia, jotka koskevat maitoalaa, mutta kehottaa komissiota esittämään selkeän määritelmän termille ”tuottajaorganisaatio”. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että EU:n kilpailusääntöjä mukautetaan siten, että tuottajaorganisaatiot ja osuuskunnat kykenevät vahvistamaan asemiaan markkinoilla. Jotta maataloustuottajien neuvotteluvoimaa tuotantoketjuissa voidaan vahvistaa, ETSK katsoo, että on myös luotava edellytykset maataloustuottajien suoraan hallinnoimien lyhyiden toimitusketjujen kehittämiselle.

Maaseudun kehittäminen

1.21   ETSK pitää tervetulleena ehdotusta YMP:n mukauttamisesta Eurooppa 2020 -strategian ja kestävän kehityksen strategian maaseudun kehittämistä koskeviin tavoitteisiin erityisesti tutkimusta, innovointia ja koulutusta painottaen. Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien (maahanmuuttajat ja kouluttamattomat maataloustyöntekijät) sekä nuorten ja naisten koulutukseen, sillä nämä ryhmät ovat keskeisiä osatekijöitä maatalousalan ammattimaistumista ja kilpailukyvyn kasvua ajatellen. Tämän vuoksi on tärkeää parantaa tieto- ja viestintätekniikan laatua, saatavuutta ja hyödyntämistä maaseutualueilla. Maaseudun kehittämispolitiikkojen tavoitteena on oltava ensisijaisesti maatalousyritysten innovointi- ja kilpailukyvyn kehittäminen eurooppalaisen maatalousmallin mukaisesti sekä etenkin yritysinvestointien tukeminen, sukupolvenvaihdoksen edistäminen, tuotantoketjujen yhdentämistoimien ja yhdennettyjen alueellisten hankkeiden tukeminen, maatalousyritysten ja tuotantoprosessin palveluiden välisten suhteiden parantaminen, ympäristöä ja ilmastoa suojelevien toimien ja menetelmien tukeminen ja maatalousalan työllisyyden vahvistaminen lisäämällä työpaikkoja ja parantamalla niiden laatua.

1.22   Yksi erittäin positiivinen elementti komission ehdotuksessa on eurooppalainen innovaatiokumppanuus, jonka avulla parannetaan yhteyksiä tutkijoiden, maa- ja metsätaloustuottajien ja neuvojien välillä sekä taataan tietoon perustuva maa- ja metsätalous, jossa hyödynnetään asiantuntijoiden neuvontapalveluita. Tutkimukseen tulisi sisältyä myös maaseudun taloudellisen toiminnan parantaminen, mukaan lukien matkailu, käsiteollisuus ja muu toiminta, joka voi luoda työpaikkoja maaseutualueille.

1.23   ETSK pitää tervetulleena sitä, että maaseudun kehittämispolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa on siirrytty toimintalinjakohtaisesta lähestymistavasta temaattiseen lähestymistapaan. Komitean mielestä tämä antaa jäsenvaltioille ja alueille enemmän joustavuutta omien erityisolosuhteidensa huomioimiseen. On kuitenkin muistettava, ettei II pilarin tärkeitä aloja voida jättää kokonaan huomiotta. Tämän vuoksi periaate, jonka mukaan 25 prosenttia varoista on kohdennettava ympäristön- tai ilmastonsuojelutoimiin, on tärkeä. Ainakin Leader-aloitteelle olisi varattava vähimmäismäärärahat.

1.24   ETSK pitää hyvin tärkeänä, että jäsenvaltiot maksavat hyvissä ajoin II pilarin vaatiman osarahoitusosuutensa. Komitean mielestä riskinhallintatoimia ei kannata sisällyttää II pilariin. Jäsenvaltioiden on huolehdittava riittävästä kansallisesta osarahoituksesta (2).

1.25   ETSK katsoo, että luomuviljelyn profiilin nostamiseksi tarvitaan uusia erillistoimenpiteitä, ja tämän vuoksi luomuviljelyn osarahoitusosuuden tulisi olla sama, jota ehdotetaan vähemmän kehittyneille alueille (85 %). ETSK kannustaa myös tukemaan integroitua tuotantoa ja säilyttävää viljelyä ja korostaa niiden myönteisiä ympäristövaikutuksia.

1.26   Kun otetaan huomioon maataloustoiminnan hankalat olosuhteet vuoristo- ja saaristoalueilla, ETSK ehdottaa, että komissio laajentaisi 85 prosentin osarahoitusosuuden koskemaan vähemmän kehittyneiden alueiden lisäksi myös vuoristo- ja saaristoalueita. Tämä on ehdotuksen hengen mukaista, mutta sitä ei mainita suoraan. Epäsuotuisten alueiden osalta on vielä tarkistettava ns. muuntyyppisille alueille ehdotettua uutta määritelmää.

1.27   ETSK muistuttaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa siitä, että veden niukkuus ja kuivuus ovat jo nyt vakava ongelma monilla Euroopan alueilla ja että tilanteen odotetaan pahenevan ilmastonmuutoksen seurauksena. ETSK painottaa ensinnäkin alakohtaisiin politiikkoihin perustuvan yhdennetyn suunnittelun ja kestävän kehityksen merkitystä käsiteltäessä veden käyttöä, veden niukkuutta ja kuivuutta ja toiseksi aluesuunnittelun tärkeyttä alueilla, jotka perinteisesti kärsivät veden niukkuudesta ja kuivuudesta. Samalla tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös Euroopan pohjoisten jäsenvaltioiden maatalousmaan kuivattamisen aiheuttamat lisäkustannukset.

1.28   ETSK:n toiveena on tasapainoinen, ennakoitava, toteutettavissa oleva, joustava, avoin ja vähemmän byrokraattinen YMP, jonka avulla houkutellaan nuorempia sukupolvia alalle.

2.   Johdanto

2.1   Maatalouspolitiikan rooli EU:ssa on keskeinen: maatalousmaa ja metsät kattavat yli 90 prosenttia maankäytöstä ja niillä on suuri merkitys luonnonvarojen kestävän käytön ja luonnollisten elinympäristöjen suojelun kannalta, Lisäksi kyseisen politiikan rooli on keskeinen etenkin siksi, että maatalous voi YMP:n avulla auttaa Eurooppaa vastaamaan moniin suuriin haasteisiin, kuten talous- ja finanssikriisiin, ilmastonmuutokseen, ympäristönsuojeluun, maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseen sekä tarpeeseen tarjota kuluttajille turvallisia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita elintarvikkeita.

2.2   Tulevien vuosien aikana on ratkaisevan tärkeää luoda perusta vahvalle maa- ja metsätaloussektorille, joka pystyy vastaamaan ilmastonmuutokseen ja pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa sekä täyttämään samaan aikaan kansalaisten odotukset. Eurooppa tarvitsee maa- ja metsätaloustuottajiaan ja maa- ja metsätaloustuottajat tarvitsevat Euroopan tuen. Lisäksi talouskriisin aikana työllisyyskysymys on nousemassa tärkeämmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Tämän vuoksi komissio on ehdottanut EU:n kansalaisten ja maa- ja metsätaloustuottajien välille uudenlaista kumppanuutta, jonka avulla pyritään vastaamaan elintarviketurvallisuuden, luonnonvarojen kestävän käytön, kasvun ja työllisyyden asettamiin haasteisiin.

2.3   ETSK on aiemmissa lausunnoissaan ilmaissut näkemyksensä siitä, minkälaisia haasteita eurooppalaisen maatalouden edessä todennäköisesti on, minkälaisia YMP:n tavoitteiden tulisi olla ja miten YMP:tä pitäisi näistä lähtökohdista uudistaa. Komission vuonna 2010 julkaisemassa tiedonannossa otettiin huomioon suurin osa suosituksista, joita ETSK oli aikaisemmin antanut asiakokonaisuuteen NAT/449 kuuluvassa lausunnossa (3). Kyseisen tiedonannon jälkeen ETSK on esittänyt lisää ehdotuksia asiakokonaisuuteen NAT/481 kuuluvassa lausunnossa (4). Lisäksi ETSK on viime aikoina kiinnittänyt huomiota YMP:hen liittyviin erityisiin kysymyksiin, kuten nuorten maataloustuottajien kohtaamiin haasteisiin (5) ja luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin (6). ETSK painottaa, että komissio on esityksiään laatiessaan valinnut täysin ETSK:n ehdotuksista poikkeavan lähestymistavan. Komitea on kehottanut ensin määrittelemään selkeästi YMP:n tavoitteet, sitten nimeämään välineet niiden toteuttamiseksi ja sen jälkeen määrittämään rahoitustarpeen. Komitean mielestä on epäasianmukaista määritellä ensin rahoitusosuus ja sitten jakaa varat jollain tavoin. Komissio on kuitenkin tehnyt juuri näin, ja se aiheuttaa nyt vaikeuksia.

2.4   ETSK korostaa maatalousalan merkitystä työllisyyden kannalta. Maatalous- ja elintarvikeala työllistää EU:n maaseudulla noin 40 miljoonaa ihmistä ja muodostaa näiden alueiden selkärangan sekä takaa korkealaatuiset elintarvikkeet 500 miljoonalle kuluttajalle. Silti maataloustuottajien tulot EU:ssa ovat yleisesti vain puolet unionin keskimääräisestä tulotasosta. Syyskuulta 2011 peräisin olevien Eurostatin tietojen mukaan maatalouden kokonaistyövoimaan 27 jäsenvaltion EU:ssa kuuluu 11,7 miljoonaa kokoaikaista työntekijää, joista 10,8 miljoonaa (92 %) on vakituisia työntekijöitä. Maatalous on edelleen suurelta osin perhekeskeistä toimintaa useimmissa jäsenvaltioissa, sillä neljä viidesosaa (80 %) maatalouden kokonaistyövoimasta on tilan haltijoita tai näiden perheenjäseniä. Vähän yli kolmasosa (34 %) vakituisista maataloustyöntekijöistä EU-27:ssä on naisia. EU:n maatilojen haltijoista varsin harvat (6 %) ovat alle 35-vuotiaita, kun taas suhteellisen suuri osa (34 %) on vähintään 65-vuotiaita. Lisäksi erittäin merkittävä osa EU:n 30 miljoonasta siirtotyöläisestä on maatalouden kausityötekijöitä (7).

3.   Tausta

3.1   Lainsäädäntöehdotukset perustuvat YMP:n talousarviokehykseen, joka määritellään komission ehdotuksessa vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Ehdotuksessa säilytetään YMP:n kokonaismäärärahat nykyhintoina samalla tasolla kuin vuonna 2013, mikä tosiasiallisesti merkitsee YMP:n määrärahojen vähennystä.

3.2   Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaan merkittävä osa EU:n talousarviosta tulisi edelleen osoittaa maatalouteen, joka on strategisesti tärkeä yhteinen toimintapolitiikka. Niinpä ehdotetaan, että YMP keskittyisi ydintoimintoihinsa I pilariin kohdennetuilla 317,2 miljardilla eurolla (76 %) ja II pilariin kohdennetuilla 101,2 miljardilla eurolla (24 %), eli yhteensä 418,4 miljardilla eurolla kauden 2014–2020 aikana.

3.3   ETSK muistuttaa, että maatalouden talousarviomäärärahat saatiin hyväksyttyä komissiossa vain viittaamalla tarvittavaan maatalouden viherryttämiseen. Tämän on nyt kuvastuttava käytännön politiikassa.

3.4   Lainsäädäntöehdotuksissa pyritään täydentämään I pilarin ja II pilarin rahoitusta 17,1 miljardin euron lisärahoituksella, mistä 5,1 miljardia euroa kohdennetaan tutkimukseen ja innovointiin, 2,5 miljardia euroa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja 2,8 miljardia euroa kaikkein vähävaraisimpien henkilöiden elintarvikeapuun monivuotisen rahoituskehyksen muissa budjettikohdissa sekä 3,9 miljardia euroa maatalousalan uuteen kriisivaraukseen. Näin talousarvion kokonaismäärä kaudella 2014–2020 olisi 432,8 miljardia euroa.

4.   Yleistä

4.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission uudistuksen tavoitteisiin eli kilpailukyvyn vahvistamisen, kestävyyden parantamisen ja tehokkuuden lisäämiseen.

4.2   EU:n talousarvio ja YMP:hen osoitettavat varat

4.2.1   ETSK toistaa parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kehotuksensa siitä, että EU:n talousarviosta YMP:hen myönnettävät varat olisi säilytettävä ennallaan (8). Tämä on tarpeen eurooppalaisen maatalousmallin sekä sellaisten maa- ja metsätaloustoiminnan yhteiskuntaa palvelevien vaikutusten tukemiseksi, joita ovat esimerkiksi elinvoimaisten maaseutuyhteisöjen ja maaseudun perusrakenteiden takaaminen, tasapainoinen aluekehitys ja maaseudun työllisyys, perinteisten maisemien, kansallisperinnön ja perinteiden vaaliminen, luonnon monimuotoisuus, ympäristönsuojelu sekä korkeimmat eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta koskevat normit. Näin vastataan eurooppalaisia kuluttajia ja veronmaksajia askarruttaviin kysymyksiin. Koska eurooppalaiset maa- ja metsätaloustuottajat tarjoavat näitä monipuolisia palveluksia koko yhteiskunnan hyväksi ja heille koituu siitä usein ylimääräisiä kustannuksia ilman vastaavaa markkinatuottoa, maataloustuottajien tukeminen julkisen vallan toimin on välttämätöntä ja perusteltua. Viherryttämiselementin myötä pyritään määrittämään kyseisiä suorituksia, jotta voidaan perustella ja puolustaa uusia maksuvaateita, joita maatalous voi esittää yhteiskunnalle.

4.2.2   Eurooppalaista ja maailmantaloutta muokkaavan rahoitus- ja talouskriisin nykyiset ja tulevat vaikutukset sekä päätökset uudesta vakaussopimuksesta saattavat julkisten talousarvioiden kaikki budjettikohdat tarkastelun kohteeksi. ETSK toistaa, ettei eurooppalaista maatalousmallia voida toteuttaa maailmanmarkkinoiden hinnoin ja ehdoin eikä ilmaiseksi. Tämän vuoksi kyseistä maatalousmallia tukevat toimet tarvitsevat riittävän rahoituksen. Onkin erityisen tärkeää perustella selkeästi jokainen määrärahoja edellyttävä väline (esimerkiksi suorat tuet). Unionin talousarviota kaudeksi 2014–2020 koskevissa tämänhetkisissä ehdotuksissa (9) YMP:hen osoitettuja määrärahoja kuitenkin leikataan selkeästi kiinteähintaisesti mitattuna. Vaikka komissio myöntää yhteisen maatalouspolitiikan strategisen merkityksen Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvan kestävän kasvun tavoitteen valossa, YMP:hen osoitettavien varojen osuus unionin talousarviosta putoaa 39,2 prosentista vuonna 2014 33,3 prosenttiin vuonna 2020. Komission ratkaisussa ei oteta huomioon ETSK:n edellyttämää sitovien takeiden antamista siitä, että EU:n talousarviossa varataan YMP:lle vähintään sama osuus kuin tähänkin mennessä.

4.3   Suorat tuet

4.3.1   ETSK on jo aikaisemmin todennut olevansa komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kunkin jäsenvaltion sisällä olisi luovuttava historiallisesta viitetasosta maataloustuottajille maksettavan tuen määritysperusteena, sillä aiemmista viitemääristä johtuvat merkittävät erot hehtaarikohtaisissa tukitasoissa eivät enää ole perusteltavissa (10) etenkään siksi, että ne aiheuttavat kilpailunvääristymiä sisämarkkinoilla.

4.3.2   ETSK:n mielestä suoria tukia voidaan tulevaisuudessa myöntää kolmen hyvän perustelun pohjalta: tarjotaan palveluja eurooppalaisen maatalousmallin saavuttamiseksi (esimerkiksi viherryttämiselementin kautta), mahdollistetaan osittaiset tulonsiirrot ja kompensoidaan muita korkeammat eurooppalaiset normit. Yhtenäiset pinta-alatuet eivät tässä yhteydessä kuitenkaan aina ole tehokkain mahdollinen politiikan väline, sillä miksi esimerkiksi 1 000 ha:n yritykselle olisi myönnettävä tulonsiirto 1 000 kertaa ja 25 ha:n yritykselle vain 25 kertaa? Tulonsiirrot olisi nivottava työpaikkoihin tai työntekijöihin, ei pinta-alaan. Eurooppalaisten karjankasvattajien haittoja ei myöskään voida korvata pinta-alatuella, jota saavat muutkin kuin karjankasvattajat. Mahdollisuuksia eriyttää tukia lisäkriteerien perusteella voitaisiinkin tutkia ja hyödyntää jäsenvaltiotasolla. Lisäksi tietyissä historiallisia tukitasoja edelleen käyttävissä jäsenvaltioissa aiheutuisi ongelmia siitä, että kansallisia suoria tukia yhdenmukaistetaan sisäisen lähentymisen lisäksi. Näissä tapauksissa sisäiseen lähentymiseen tarvitaan joustavuutta, pidempi siirtymäaika ja tukien asteittainen muutos jakson aikana.  (11)

4.3.3   Yksi uudistuksen tärkeimmistä tehtävistä on valmistella tietä kohti tukien oikeudenmukaisempaa jakoa jäsenvaltioiden välillä. ETSK pitää tervetulleena pyrkimyksiä kaventaa eroja maataloustuottajien saaman tuen määrässä eri jäsenvaltioissa. Komitea toivoo, että maaseudun kehittämistukien määrärahoja tarkistetaan entistä objektiivisempien kriteerien perusteella ja että ne kohdennetaan paremmin poliittisten tavoitteiden perusteella, ja pitää tervetulleena joustavuutta pilarien välisissä varojen siirroissa.

4.3.4   ETSK myöntää, että vanhat ja uudet jäsenvaltiot ovat eriarvoisessa asemassa suorien tukien jakautumisen osalta. ETSK:n mielestä maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä on tuettava samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa yhtenäisen eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämiseksi. Suorien tukien mahdollisessa uudelleenjakamisessa tulisi ottaa huomioon maataloustoiminnan kustannus- ja tuottorakenne eri jäsenvaltioissa.

4.3.5   ETSK haluaa välttää kilpailun vääristymisen edelleen, koska sillä on sosiaalisia vaikutuksia moniin jäsenmaihin, erityisesti Baltian maihin, kun otetaan huomioon maataloustuottajien edun lisäksi myös kuluttajien ja ylipäätään kansalaisten tarpeet. ETSK suosittaa I pilarin suorien tukien jakamista uudelleen jäsenvaltioiden kesken siten, että yhdessäkään valtiossa taso ei jää alle 90 prosentin EU:n keskiarvosta talousarviokauden päättyessä.

4.3.6   Ensimmäisen pilarin nk. viherryttämiselementin avulla luodaan suurempi ja selväpiirteisempi yhteys suoran tuen ja maatalouden tarjoamien ympäristöalan julkishyödykkeiden välille. Tämä on myös merkittävä askel ratkaistaessa luonnon monimuotoisuuteen liittyviä ongelmia, joita maatalous aiheuttaa. ETSK pitää lähestymistapaa tervetulleena mutta esittää seuraavat suositukset:

Komissio on pyrkinyt pitämään järjestelmän yksinkertaisena: on vain kolme toimenpidettä, joita voidaan helposti valvoa satelliittikuvista. Täytäntöönpanosääntöjen tulisi kuitenkin taata, että toimenpiteistä ei koidu maataloustuottajille ylimääräistä hallintotaakkaa.

On tärkeää, että viherryttämistoimenpiteet koskevat samalla tavalla kaikkia maataloustuottajia kaikkialla EU:ssa, jotta taataan laajat positiiviset ympäristövaikutukset ja vältetään kilpailun vääristyminen eri alueiden maataloustuottajien välillä. Valtakunnallisella tai alueellisella tasolla saatetaan kuitenkin tarvita jonkin verran joustavuutta toimenpiteiden soveltamiseen. Maatalouden ympäristötoimenpiteet, jotka ovat viherryttämiselementin mukaisia, olisi otettava yleisesti huomioon.

On herännyt huoli viherryttämistoimenpiteiden mahdollisesta päällekkäisyydestä II pilariin kuuluvien maatalouden ympäristötoimenpiteiden kanssa (12). On tehtävä selkeä ero näiden välille, jotta taataan, että maatalouden ympäristöohjelmiin sitoutuneet maataloustuottajat pystyvät jatkossakin hyötymään tehokkaasti tästä politiikan välineestä kärsimättä tulonmenetyksiä. Maataloustuottajien, jotka toteuttavat viherryttämiselementissä asetettuihin tavoitteisiin tähtääviä maatalouden ympäristöohjelmien toimenpiteitä, voidaan katsoa täyttävän viherryttämiselementin vaatimukset. Jo toteutetut maatalouden ympäristötoimet (II pilari) olisi tunnustettava uusissa ympäristövelvoitteissa (I pilari), kuten yleensä tehdään myös luonnonmukaisen viljelyn osalta.

4.3.7   Viherryttämistoimenpiteitä tulisi mukauttaa ja panna täytäntöön seuraavasti:

Ehdotusta siitä, että 7 prosenttia maasta muutettaisiin ”luonnonhoitoalaksi”, ei voi pitää hyväksyttävänä, mikäli merkittävä osuus viljelymaasta otetaan tämän johdosta pois tuotantokäytöstä. Tämä olisi haitallista myös siksi, että elintarvikkeiden kysyntä kasvaa kaikkialla maailmassa. Komission tulisi mahdollisimman pian esittää alustava luettelo ominaisuuksista, joiden perusteella ”ekologisesti herkät alueet” määritellään. Komission tulisi samalla tehdä selväksi, että määritelmä kattaa ensisijaisesti ominaispiirteet, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen tai parantamisen kannalta. Selkeästi näihin sisältyvät olemassa olevat puut, pengerrykset, rantavyöhykkeet, kukinta-alueet jne. Tällaiset alueet tulisi katsoa edellytykset täyttäviksi myös niissä valtioissa, joiden kansallisissa säännöksissä niitä ei luokitella viljelyalueiksi. Asianmukainen luettelo hälventäisi myös monien ilmaiseman huolen siitä, että komissio haluaa poistaa kokonaan tuotannosta 7 prosenttia maa-alasta. Lisäksi tulisi mahdollistaa merkittävimpien pysyvien viljelmien lukeminen luonnonhoitoalaksi, sillä näin edistetään niiden huomattavaa ympäristö- ja ekologista arvoa.

Komission on tehtävä selväksi, että viljelyn monipuolistamista koskevan toimenpiteen ei odoteta aiheuttavan erityisiä hankaluuksia vähän peltomaata omaaville maataloustuottajille, karjatiloille ilman laidunmaata tai maataloustuottajille, jotka eivät viljely-, ilmasto- ja maaperäolosuhteiden vuoksi pysty tuottamaan muita lajikkeita. ETSK suosittelee, että tällaisissa tapauksissa täytäntöönpanossa olisi jonkin verran joustavuutta, jonka soveltamisesta jäsenvaltioiden tulisi toimittaa ehdotus komission hyväksyttäväksi.

4.3.8   ”ETSK toteaa, että luonnon monimuotoisuuden osalta tilanne vaihtelee suuresti paitsi jäsenvaltioiden myös eri alueiden välillä. Siksi kiinteä 7 prosentin osuus ensisijaista luonnonhoitoalaa kaikilla EU:n alueilla vaikuttaa ensi alkuun jokseenkin byrokraattiselta ja epäasianmukaiselta. Mikäli toimenpiteiden valinnassa pystytään ottamaan huomion kaikki maatiloilla olemassa olevat rakenteet, joilla on positiivinen vaikutus lajien kehittymiseen, runsasrakenteisten alueiden (joissa luonnon monimuotoisuuden taso on korkea) maataloustuottajat pystyvät sopeutumaan muutoksiin ja täytäntöönpanoon paljon helpommin kuin maataloustuottajat ”raivatuilla” alueilla (joissa luonnon monimuotoisuus on tasoltaan matala). Juuri tämän vuoksi komissio on omaksunut oikean lähtökohdan eurooppalaisen maatalousmallin edistämiseksi ja siirtänyt toimenpiteiden toteuttamisen tilatasolle (paitsi jos kyseessä on pientila).

4.3.9   ETSK tukee komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioille annettaisiin edelleen II pilarin toimenpiteiden puitteissa mahdollisuus myöntää tukia viljelijöille vuoristoalueilla tai muilla alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita. Samoin ETSK pitää tervetulleena sitä, että jäsenvaltioille on määrä antaa mahdollisuus maksaa tukia myös luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista kärsiville alueille I pilarin suoria tukia koskevien järjestelyiden puitteissa. ETSK kehottaa komissiota takaamaan yksinkertaistetut menettelyt, jotta kaikki mahdolliset tuensaajat kykenevät hyödyntämään näitä uusia mahdollisuuksia. Ehdotukset epäsuotuisten alueiden (ns. muuntyyppisten alueiden) uudeksi rajaamiseksi eivät vielä vaikuta kypsiltä, ja niitä on tarkistettava. ETSK kritisoi komission ehdotuksia määritellä muut rajoitteista kärsivät alueet uudelleen kahdeksan biofyysisen perusteen pohjalta ja asettaa vähimmäisosuudeksi 66 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta. Komission esittämässä muodossa nämä säännökset huonontaisivat perusteettomasti muutamien sellaisten alueiden tilannetta, joilla rajoitteet johtuvat useiden tekijöiden yhteysvaikutuksesta. Uusi sääntelykehys olisi muotoiltava niin, että tällaisten tekijöiden yhteisvaikutus otetaan asianmukaisesti huomioon.

4.3.10   ETSK kannattaa tukien enimmäismäärän käyttöönottoa kunkin maan tai alueen maatalouden rakenteeseen perustuen. ETSK on yhtä mieltä siitä, että tukikattoja tulisi soveltaa joustavasti ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Ehdotus tukikattojen asteittaisesta alentamisesta on tervetullut, mikäli vähennetty tukimäärä ohjataan heikommassa asemassa oleville maatalouden aloille kussakin maassa. Ehdotuksessa tarkoitettu määrä tulisi laskea siten, että siitä vähennetään enintään 50 prosenttia maataloustuottajan edellisenä vuonna tosiasiassa maksamista ja ilmoittamista palkoista, verot ja työnantajamaksut mukaan luettuina. Huomioon tulisi ottaa myös perheenjäsenten työskentely.

4.3.11   ETSK on tietoinen aktiiviviljelijän käsitteen määrittelyyn liittyvistä hankaluuksista, mutta ehdottaa, että määritelmässä tulisi muiden seikkojen ohella ottaa huomioon vaatimukset, jotka koskevat maataloustuotteiden tuottamista ja markkinoille saattamista – myös suoraan paikallisille markkinoille myymistä – sekä yleishyödyllisten julkisten hyödykkeiden ja palvelujen tuottamista (13). Siinä tulisi myös muistaa alueen epäsuotuisa asema ja osa-aikaviljelyn tarve, jotta voidaan säilyttää perheiden keskimääräinen tulotaso. ETSK katsoo, että yksittäiset jäsenvaltiot tarvitsevat enemmän joustavuutta päätettäessä aktiiviviljelijän määritelmästä, jonka perusteella määräytyy, kuka on oikeutettu saamaan suoria tukia. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon tukikelpoinen ala. Lisäksi olisi varmistettava, että aktiiviviljelijän määritelmä voi kattaa myös alle 5 000 euron suuruisten tukien saajat.

4.3.12   ETSK kannattaa komission ehdotusta siitä, että nuorten viljelijöiden tukemisen on oltava yksi maaseudun kehittämisen ensisijaisista tavoitteista unionissa. Osittain tämä voi tapahtua maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien temaattisten alaohjelmien täytäntöönpanon kautta. ETSK pitää erittäin myönteisenä myös ehdotusta ottaa käyttöön maataloustoimintansa aloittaville nuorille viljelijöille I pilarin sisällä myönnettävä tulotuki. ETSK kehottaa komissiota takaamaan yksinkertaistetut menettelyt, jotta kaikki mahdolliset tuensaajat kykenevät hyödyntämään näitä uusia mahdollisuuksia.

4.3.13   Maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamiseksi jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus siirtää varoja suorista tuista maaseudun kehittämistukeen. Jäsenvaltioissa, joissa suorien tukien taso on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta, olisi vastaavasti oltava mahdollisuus siirtää varoja maaseudun kehittämistuesta suoriin tukiin. Tällaiset valinnat olisi tehtävä tietyissä rajoissa yhden kerran koko tämän asetuksen soveltamisajaksi. ETSK suosittaa, että komissio korottaisi II pilarista I pilariin tehtävien siirtojen joustovaran 5:stä 10 prosenttiin.

4.3.14   ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen täydentävien ympäristöehtojen laajentamista. Jos kaikki Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyvät velvoitteet ja rajoitukset sisällytetään täydentäviin ympäristöehtoihin, vaarana on, että viljelijöiden kohtelussa ilmenee räikeitä ja perusteettomia eroja. Täydentäviin ympäristöehtoihin tulee toki sisällyttää tiettyjä perusvelvoitteita, mutta näin ei voida menetellä vesiensuojelualueista tai muista erityissuojelualueista viljelijöille aiheutuvien velvoitteiden osalta. Kyseisten velvoitteiden tulisi oikeuttaa erityiseen, toiseen pilariin kuuluvaan korvaukseen.

4.4   Markkinavälineet

4.4.1   Markkinoiden hallintaa koskevista ehdotuksista tärkein liittyy budjettiin (kriisivarauksen perustaminen) ja hallintoon (komissio saa enemmän valtaa). Varsinaisten välineiden osalta ehdotukset eivät ole kovin innovatiivisia. EU:n taloudellisessa tutkimuksessa olisikin keskityttävä etsimään uusia ja nykyaikaisia välineitä, joiden avulla pystyttäisiin torjumaan hintojen epävakautta. Välineitä tulisi soveltaa EU:n markkinoiden lisäksi myös kansainvälisten markkinoiden sääntelyyn, joka on suuri haaste, kuten todetaan kesäkuussa 2011 järjestetyn G20-kokouksen päätelmissä.

4.4.2   ETSK muistuttaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa siitä, että hintojen äärimmäinen epävakaus viime vuosina on osoitus tehokkaampien markkinoiden hallintavälineiden tarpeesta. ETSK:n mielestä ehdotetut markkinavälineet eivät ole riittäviä. Komitea kehottaa koordinoimaan kysyntää ja tarjontaa paremmin sekä tasapainottamaan markkinavoimia elintarvikeketjun sisällä. Markkinoiden vakauttaminen on perussopimuksen mukaan yksi YMP:n tavoitteista. Vakaat markkinat ovat tärkeät. Tämän vuoksi ETSK katsoo, että markkinavälineitä koskevan toimenpidepaketin tulisi olla paljon nykyistä kunnianhimoisempi, jotta vältettäisiin voimakkaat hintavaihtelut.

4.4.3   Komissio ehdottaa, että vuonna 2009 aloitettua asteittaista luopumista tarjonnan hallintavälineistä jatketaan. ETSK katsoo kuitenkin, että olisi virhe jättää nämä välineet käyttämättä. Niiden avulla pyritään pitämään hinnat ja maataloustulot vakaampina sovittamalla tarjonta ja kysyntä paremmin yhteen. Välineet ovat monissa tapauksissa osoittautuneet toimiviksi. Tarjonnan hallintavälineitä on hyvin monenlaisia: etukäteisvalvonta (esimerkiksi tuotanto-oikeuksien myöntäminen), jälkikäteisvalvonta (esimerkiksi sadon hävittäminen), tuotantotekijöiden valvonta (esimerkiksi viljelyoikeudet), palkkio-oikeuksien rajaaminen (esimerkiksi kansalliset enimmäismäärät) jne.

4.4.4   ETSK suosittaa, että vuodeksi 2015 ajoitetun sokerikiintiöiden lakkauttamisen lykkäämisen vaikutuksia analysoidaan asianmukaisesti. Mitä tulee viininviljelyoikeuksiin, jotka on määrä lakkauttaa viimeistään vuonna 2018, ETSK kannattaa viljelyoikeuksien säilyttämistä mutta on tyytyväinen komission päätökseen perustaa korkean tason ryhmä keskustelemaan viinialalla tarvittavista toimenpiteistä. Lisäksi komitea korostaa tarvetta säilyttää viljelyoikeudet vuoden 2018 jälkeen, jotta markkinoita pystytään hallinnoimaan paremmin. Korkean tason ryhmän suositukset annettaneen ennen vuoden 2012 loppua.

4.4.5   Koska EU:n 27 jäsenvaltioissa vain 15 kauppaketjua hallitsee jo 77:ää prosenttia elintarvikemarkkinoista, toimet kaupallisen tarjonnan tasapainottamiseksi ovat ETSK:n mielestä tarpeen kauppaketjujen markkinavoimien vastapainoksi. Lisäksi olisi tutkittava, onko kilpailulainsäädäntö riittävä estämään markkinoita hallitsevat rakenteet ja arveluttavat sopimuskäytänteet. On tärkeää, että kaikki asianomaiset tahot osallistuvat asian selvittämiseen (14). Selvityksen tulisi johtaa siihen, että maatalous- ja elintarvikealaa koskevia unionin kilpailusääntöjä muutetaan niin, että otetaan huomioon alan erityisluonne ja mukautetaan sääntöjä maailmanmarkkinoilla toimivien kilpailijamaiden kilpailusääntöihin nähden, kuten maitoa käsittelevä korkean tason ryhmä on todennut päätelmissään.

4.4.6   Hintojen suuri epävakaus viime vuosina on nostanut esiin kysymyksiä tulevasta YMP:stä liittyen mahdollisiin hyötyihin, jotka saataisiin riskienhallintavälineiden lisäämisestä sekä laaja-alaisemmasta lähestymistavasta koko elintarvikeketjun toimintaan.

4.4.7   Pyrittäessä vahvistamaan tuottajien valtaa elintarvikeketjussa komission tulisi myös tarjota välineet ja rahoitus, joiden avulla kaikilla aloilla saadaan parempaa, avoimempaa ja ajantasaisempaa tietoa markkinoista ja marginaaleista. ETSK on aiemmissa lausunnoissaan korostanut tarvetta edistää kirjallisia sopimuksia, mukauttaa kilpailusääntöjä, kieltää epärehelliset ja kilpailunvastaiset menettelyt, parantaa tuottajaorganisaatioiden markkinointivalmiuksia ja vahvistaa toimialaorganisaatioita (15). Paikallisia ja alueellisia aloitteita, maatilatoreja, lyhyitä markkinointiväyliä (myös henkilökuntaruokaloiden, suurkeittiöiden jne. yhteydessä) ja suoramyyntiä olisi edistettävä tähänastista voimakkaammin.

4.4.8   Jotta poikkeustilanteisiin pystytään reagoimaan riittävän joustavasti, komissio ehdottaa maatalousalan kriisivarauksen perustamista. Sille varattu budjetti on noin 500 miljoonaa euroa. Komission olisi aiheellista sisällyttää tämä uusi väline monivuotiseen rahoituskehykseen ja selvittää paremmin sen toimintaa sekä tarkentaa niiden toimenpiteiden käynnistämisessä noudatettavia menettelyitä, joilla vältetään markkinahäiriöt. Uuden välineen on ehdottomasti oltava riittävän joustava, jotta sen avulla voidaan reagoida ongelmiin nopeasti ja oikea-aikaisesti.

4.4.9   Komissio edistää tuottaja-, toimija- ja kauppaorganisaatioiden roolia laajentamalla niiden toimialan kaikkiin maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn alaisiin tuotteisiin. ETSK – ottaen huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen aikaisemmat toteamukset (16) – pitää välttämättömänä selventää yksityiskohtaisesti komission ohjesääntöjä, jotka koskevat tällaisten elinten tunnustamisen ehtona olevia vaatimuksia, sekä keinoja, joilla niiden toimintaa valvotaan. Olisikin tutkittava, missä määrin ehdotettu mahdollisuus kollektiivisiin yleissitoviin järjestelyihin heikentäisi yksittäisten viljelijöiden itsenäistä päätösvaltaa.

4.4.10   ETSK kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan osapuolten välillä olisi tehtävä kirjallisia sopimuksia. Osuuskunnat ja vastaavat yhteisöt voitaisiin kuitenkin vapauttaa tästä velvollisuudesta. Komission mukaan tämä toimenpide on pakollinen ainoastaan maitotuotteille. Muiden tuotteiden kohdalla jäsenvaltiot voivat ottaa sen valinnaisesti käyttöön. ETSK:n mielestä olisi asianmukaista, että komissio laajentaisi vaatimuksen koskemaan kaikkia muitakin maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn alaisia maataloustuotteita ja etenkin helposti pilaantuvia tuotteita.

4.4.11   ETSK suhtautuu varauksellisesti mahdollisuuteen käyttää Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) kansainvälisten kauppasopimusten vaikutuksista kärsivien viljelijöiden tukemiseen. ETSK muistuttaa, että EGR:stä tulisi ensisijaisesti tarjota tukea globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääneille työntekijöille, kun tällaisilla työpaikkojen vähentämisillä on huomattavan kielteinen vaikutus alueelliseen tai paikalliseen talouteen (17). EGR:n toimien vaikutuksen maksimoimista ajatellen ETSK katsoo, ettei rahastoa pitäisi käyttää EU:n maatalouden tukemiseen.

4.4.12   Tuoreimpien arvioiden mukaan noin 16,3 prosenttia EU:n kansalaisista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. ETSK muistuttaa EU:n ruoka-apuohjelman merkityksestä. Sen puitteissa jaetaan vuosittain kymmeniä miljoonia aterioita apua eniten tarvitseville (vuonna 2009 yli 18 miljoonaa ihmistä hyötyi ohjelmasta). ETSK on tyytyväinen siihen, että vuosien 2014–2020 budjettiesityksissä vähävaraisimmille suunnattu ruoka-apuohjelma on määritelty I ja II pilarin ulkopuolella. Olisi kuitenkin syytä parantaa sen toimintamekanismeja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen esittämien näkemysten (18) pohjalta. Komitea toteaa, että solidaarisuus muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä kohtaan on arvo, jota unioni on aina puolustanut ja jota sen tulee puolustaa kaikessa toiminnassaan.

4.5   Maaseudun kehittäminen

4.5.1   ETSK katsoo, että II pilari on keskeinen väline eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämiseksi. Useiden jäsenvaltioiden vakava taloustilanne johtaa siihen, ettei monia toimia voida enää osarahoittaa riittävästi tai ei ollenkaan, mikä heikentää niitä huomattavasti. Tämä on perusluonteinen ongelma, johon on puututtava rahoitussuunnitelmaa 2014–2020 koskevissa neuvotteluissa.

4.5.2   Siirtyminen II pilarin tähänastisesta periaatteesta – kolme osa-aluetta (sekä Leader-aloite), joilla on vähimmäisrahoitus – kuuteen painopistealaan, tarkoittaa perimmältään, että jäsenvaltiolla on (jopa) entistä vapaammat valinnanmahdollisuudet. ETSK on kuitenkin tyytyväinen siihen, että ympäristö- ja ilmastotoimiin on määrä kohdentaa edelleen vähintään 25 prosenttia määrärahoista, ja ehdottaa myös Leader-aloitteelle vähimmäisosuutta. Olisi nimittäin estettävä se, että jäsenvaltiot edistävät esimerkiksi pelkästään investointeja ja jättävät maatalouden ympäristötoimet, luonnonmukaisen viljelyn, Leaderin kaltaiset alhaalta ylöspäin suuntautuvat aloitteet tms. kokonaan ilman tukea.

4.5.3   Maatalouden kilpailukyvyn parantamiseksi komissio ehdottaa YMP:n linkittämistä EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan, joka keskittyy koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen kehittämiseen. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa.

4.5.4   ETSK kannattaa eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden käyttöönottoa maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä. ETSK uskoo välineen edistävän ja tukevan ensisijaisesti tutkimustoimintaa, jonka tavoitteena on lisätä maa- ja metsätalouden tuottavuutta ja kestävyyttä, taata ympäristöresurssien tehokas hyödyntäminen, vahvistaa maa- ja metsätalouden roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa, parantaa maa- ja metsätaloustyön laadukkuutta ja turvallisuutta, taata kuluttajien turvallisuus ja terveys, kannustaa kokeilemaan innovatiivisia maa- ja metsätaloustekniikoita, parantaa elintarvikkeiden kuljetusta ja logistiikkaa sekä suosia ympäristöystävällisiä elintarvikepakkauksia. ETSK:n mielestä eurooppalainen innovaatiokumppanuus maa- ja metsätalousalalla parantaa tutkimuksen ja innovoinnin tehokkuutta ja takaa näin rajatylittävän synergian ja yhteistyön Euroopassa siihen sitoutuneiden erilaisten julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä.

4.5.5   ETSK pitää maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevia ehdotuksia erittäin tervetulleina ja kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden ja vapauden luoda erityistoimenpiteitä niiden kannalta ensisijaisen tärkeitä aloja varten tarjoamalla vaihtoehdon kyseisille alueille. Tämä on välttämätöntä luonnon vaalimiseksi ja suojelemiseksi sekä kulttuurimaisemiemme muotoutumisen kannalta. ETSK panee merkille, että komissio aikoo soveltaa tiukennettuja valintaperusteita joidenkin toimenpiteiden hyväksymiseen. ETSK korostaa, että valintaperusteet eivät saa haitata tietyn kilpailukykytason jo saavuttaneiden maatilojen kehitystä.

4.5.6   ETSK kannattaa YMP:hen kuuluvien riskinhallintakeinojen vahvistamista. Komitea katsoo, että näiden keinojen pitäisi auttaa vähentämään tulotason vaihteluja ja vakauttamaan markkinoita. Vakuutusvälineiden vahvistamisen ja keskinäisten rahastojen luomisen tulee auttaa maataloustuottajia selviämään haasteista, joita aiheuttavat markkinoiden kasvava epävakaus, suurempi alttius uusille eläin- ja kasvitaudeille sekä useammin toistuvat huonot sääolot. ETSK ei vastusta riskinhallintatoimien sisällyttämistä II pilariin, mutta katsoo, että jäsenvaltioiden on ensin huolehdittava kansallisesta osarahoituksestaan.

4.5.7   ETSK on tyytyväinen päätökseen jatkaa luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin kohdistettua politiikkaa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei tiedonannosta COM(2009) 161 ”Kohti tuen parempaa kohdentamista luonnonhaitta-alueiden viljelijöille” annetussa komitean lausunnossa (19) esitettyjä suosituksia alueiden määrittelystä ole noudatettu. Komission esittämät kahdeksan biofyysistä kriteeriä eivät riitä, jos halutaan luoda toimiva, perusteltu ja hyväksyttävissä oleva uusi määritelmä koko unionia varten.

4.5.8   ETSK on jo todennut, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä ja tärkeää. Se ei ole vain eettinen ja moraalinen velvollisuus vaan strategisesti tärkeää pitkällä aikavälillä. Nykyistä nopeammalle ja tehokkaammalle toiminnalle on olemassa kylliksi taloudellisia perusteita.

4.5.9   ETSK korostaa, että vuonna 2012 tehtävät tarkistukset tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden sisällyttää veden niukkuus ja kuivuuden kaltaiset ääri-ilmiöt vesivarojen hallintaa koskevaan yhteiseen toimintakehykseen.

4.5.10   ETSK katsoo, että II pilarissa tulisi ottaa huomioon kuivuuden, maaperän eroosion ja aavikoitumisen aiheuttamat suuret ongelmat EU:n eteläisillä ja Välimeren piirissä olevilla alueilla. Komitea suosittaakin erityistoimenpiteiden laatimista tätä varten. Samalla tulisi ottaa huomioon myös Euroopan pohjoisten jäsenvaltioiden maatalousmaan kuivattamisen aiheuttamat lisäkustannukset.

4.5.11   ETSK kehottaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa harkitsemaan yhtenäistetyn EU:n proteiinistrategian laatimista, jotta taataan rehun saatavuus ja vähennetään riippuvuutta valkuaisaineiden tuonnista.

4.5.12   Elintarvikkeiden haaskaus on yhä merkittävämpi ongelma elintarviketurvallisuuden ja resurssitehokkuuden näkökulmasta. ETSK kehottaa komissiota tutkimaan parhaita käytäntöjä, joilla elintarvikejätteen määrää on vähennetty eri maissa, kuten Saksassa, ja tukemaan niitä EU:n tason lainsäädäntötoimilla.

4.5.13   Taloudellisten toimintojen siirtäminen on keskeinen kysymys tulevina vuosina. Maatalouden tuoma lisäarvo tulisi pyrkiä pitämään alueiden sisällä aina kuin mahdollista. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan Leader-ohjelman puitteissa vaikuttavat paikalliset toimintaryhmät eivät kuitenkaan ole keskittyneet riittävästi paikallisten kehittämisstrategioiden tavoitteiden saavuttamiseen (20). Siksi vuosien 2014–2020 YMP:ssä olisi aiheellista toteuttaa korjaavia toimenpiteitä uudella politiikan välineellä, joka mahdollistaa aluekohtaisten hankkeiden laajamittaisemman tukemisen Leaderiin verrattuna.

4.5.14   ETSK katsoo, että YMP:n on oltava ensisijainen väline yhteenliittymien luomiseksi kuluttajien kanssa tarjoamalla asiaankuuluvia tietoja siitä, kuinka elintarvikkeet on tuotettu niiden arvoketjun tai elinkaaren aikana. Jäljitettävyyden on oltava läpinäkyvää kuluttajille, jotka voivat olla kestävyysajattelun mukaisemman, ympäristöä kunnioittavamman ja parempia työpaikkoja luovan eurooppalaisen maataloustuotannon parhaita mahdollisia liittolaisia.

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ETSK:n lausunto ”YMP:n tulevaisuus”, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63.

(2)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 4.2.

(3)  CESE, EUVL C 354, 28.12.2010.

(4)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63.

(5)  CESE, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 19–24.

(6)  CESE, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 87.

(7)  Eurostat – Tutkimus maatilojen rakenteesta.

(8)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 1.10.

(9)  Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio, COM(2011) 500 final.

(10)  CESE, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35, kohta 5.6.11.

(11)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 1.4.

(12)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 3.4.3.

(13)  CESE, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 1.5.

(14)  CESE, EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35.

(15)  CESE, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 145.

(16)  Kasvava menestys? Hedelmien ja vihannesten tuottajien toimintaohjelmille myönnetyn EU:n tuen vaikuttavuus sekä komission vastaukset. Euroopan tilintarkastusistuimen erityiskertomus nro 8.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1927/2006, annettu 20. joulukuuta 2006, Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta.

(18)  Euroopan unionin vähävaraisille henkilöille suunnattu elintarvikeapuohjelma: tavoitteiden, resurssien ja toimintamenetelmien arviointi. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus N:o 6/2009.

(19)  CESE, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 87–91.

(20)  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus N:o 5/2011.


LIITE 1

komitean lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.25

Muutetaan.

ETSK katsoo, että luomuviljelyn profiilin nostamiseksi tarvitaan uusia erillistoimenpiteitä, ja tämän vuoksi luomuviljelyn osarahoitusosuuden tulisi olla sama, jota ehdotetaan vähemmän kehittyneille alueille (85 %).

Äänestystulos

Puolesta

:

75

Vastaan

:

81

Pidättyi äänestämästä

:

8

Kohta 4.3.6

Muutetaan.

Ensimmäisen pilarin nk. viherryttämiselementin avulla luodaan suurempi ja selväpiirteisempi yhteys suoran tuen ja maatalouden tarjoamien ympäristöalan julkishyödykkeiden välille. Tämä on myös merkittävä askel ratkaistaessa luonnon monimuotoisuuteen liittyviä ongelmia, joita maatalous aiheuttaa. ETSK pitää lähestymistapaa tervetulleena mutta esittää seuraavat suositukset:

Komissio on pyrkinyt pitämään järjestelmän yksinkertaisena: on vain kolme toimenpidettä, joita voidaan helposti valvoa satelliittikuvista. Täytäntöönpanosääntöjen tulisi kuitenkin taata, että toimenpiteistä ei koidu maataloustuottajille ylimääräistä hallintotaakkaa.

On tärkeää, että viherryttämistoimenpiteet koskevat samalla tavalla kaikkia maataloustuottajia kaikkialla EU:ssa, jotta taataan laajat positiiviset ympäristövaikutukset ja vältetään kilpailun vääristyminen eri alueiden maataloustuottajien välillä. Valtakunnallisella tai alueellisella tasolla saatetaan kuitenkin tarvita jonkin verran joustavuutta toimenpiteiden soveltamiseen. aatalouden ympäristötoimenpiteet, jotka ovat , olisi .

On herännyt huoli viherryttämistoimenpiteiden mahdollisesta päällekkäisyydestä II pilariin kuuluvien maatalouden ympäristötoimenpiteiden kanssa  (1) . On tehtävä selkeä ero näiden välille, jotta taataan, että maatalouden ympäristöohjelmiin sitoutuneet maataloustuottajat pystyvät jatkossakin hyötymään tehokkaasti tästä politiikan välineestä kärsimättä tulonmenetyksiä.

Äänestystulos

Puolesta

:

71

Vastaan

:

90

Pidättyi äänestämästä

:

11

Kohta 4.3.7

Muutetaan.

Viherryttämistoimenpiteitä tulisi mukauttaa ja panna täytäntöön seuraavasti:

Ehdotusta siitä, että 7 prosenttia maasta muutettaisiin ’luonnonhoitoalaksi’, ei voi pitää hyväksyttävänä, mikäli merkittävä osuus viljelymaasta otetaan tämän johdosta pois tuotantokäytöstä. Tämä olisi haitallista myös siksi, että elintarvikkeiden kysyntä kasvaa kaikkialla maailmassa. Komission tulisi mahdollisimman pian esittää alustava luettelo ominaisuuksista, joiden perusteella ’ekologisesti herkät alueet’ määritellään. Komission tulisi samalla tehdä selväksi, että määritelmä kattaa ensisijaisesti ominaispiirteet, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen tai parantamisen kannalta. Selkeästi näihin sisältyvät olemassa olevat puut, pengerrykset, rantavyöhykkeet, kukinta-alueet jne. Tällaiset alueet tulisi katsoa edellytykset täyttäviksi myös niissä valtioissa, joiden kansallisissa säännöksissä niitä ei luokitella viljelyalueiksi. Asianmukainen luettelo hälventäisi myös monien ilmaiseman huolen siitä, että komissio haluaa poistaa kokonaan tuotannosta 7 prosenttia maa-alasta. Lisäksi tulisi mahdollistaa .

Komission on tehtävä selväksi, että viljelyn monipuolistamista koskevan toimenpiteen ei odoteta aiheuttavan erityisiä hankaluuksia vähän peltomaata omaaville maataloustuottajille, karjatiloille ilman laidunmaata tai maataloustuottajille, jotka eivät viljely-, ilmasto- ja maaperäolosuhteiden vuoksi pysty tuottamaan muita lajikkeita. ETSK suosittelee, että tällaisissa tapauksissa täytäntöönpanossa olisi jonkin verran joustavuutta, jonka soveltamisesta jäsenvaltioiden tulisi toimittaa ehdotus komission hyväksyttäväksi.

Äänestystulos

Puolesta

:

64

Vastaan

:

88

Pidättyi äänestämästä

:

14


(1)  ETSK:n lausunto ’YMP:n tulevaisuus’, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63, kohta 3.4.3.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/129


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta”

COM(2011) 877 final – 2011/0430 COD

2012/C 191/22

Esittelijä: Isabel CAÑO AGUILAR

Euroopan parlamentti päätti 17. tammikuuta 2012 ja neuvosto 18. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta

COM(2011) 877 final – 2011/0430 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 133 ääntä puolesta ja 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY (1) (PSI-direktiivi) uudelleentarkasteluun, sillä siinä parannetaan huomattavasti mahdollisuutta julkisten tietojen entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen ja se on yksi lukuisista toimista, joilla tähdätään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täytäntöönpanoon.

1.2   Komitea korostaa, että PSI-direktiivin muutos on tarpeellinen digitaalisen vallankumouksen ja viranomaisten hallussa olevan tiedon määrän kasvun vuoksi ja kun otetaan huomioon asian taloudellinen merkitys (arvioitu kokonaisarvo on 140 miljardia euroa). Lisäksi muutoksella korjataan nykyisessä säädöksessä havaittuja puutteita ja sisällytetään direktiiviin OECD:n vuonna 2008 hyväksymät periaatteet.

1.3   Uusi säädös kuuluu Euroopan digitaalistrategian – yksi EU:n tärkeimmistä strategioista – osana toteutettavaan toimenpidekokonaisuuteen. Siihen on myös sisällytetty ETSK:n aiemmassa lausunnossaan ehdottamia näkökohtia.

1.4   Uuteen säädökseen, jossa oikeus tarkastella julkisia asiakirjoja katsotaan edelleen kuuluvaksi jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, sisältyy hyvin merkittävä muutos, sillä tiedon uudelleenkäyttömahdollisuudesta huolehtiminen määritellään siinä jäsenvaltioiden velvollisuudeksi.

1.5   Komitea katsoo, että julkisen tiedon uudelleenkäytöstä tulee säätää asetuksella, jotta jäsenvaltioiden lainsäädäntö olisi yhdenmukaista ja jotta voidaan korjata PSI-direktiivin täytäntöönpanossa syntyneet erot.

1.6   Tietojen uudelleenkäytön soveltamisala laajennetaan uudistuksessa koskemaan myös museoita, kirjastoja ja arkistoja ja lisäksi siinä parannetaan tiedonhakua helpottavia käytännön järjestelyjä.

1.7   ETSK:n mielestä PSI-direktiivin uudistamista voidaan perustella myös niillä – toistaiseksi liian vähän hyödynnetyillä – huomattavilla mahdollisuuksilla, joita julkisen tiedon käyttö tarjoaa seuraavilla tärkeillä aloilla:

sisämarkkinoiden edistäminen, eurooppalaisten yritysten vahvistaminen ja työpaikkojen luominen

johdonmukaisuuden lisääminen suhteessa unionin muuhun politiikkaan

julkishallinnon avoimuuden, tehokkuuden ja vastuullisuuden tukeminen.

1.8   Maksujen määräytymistä koskevissa uusissa säännöissä ei aseteta velvoitetta poistaa maksuja. Kukin jäsenvaltio päättää siitä, peritäänkö maksuja vai ei. Jos maksuja peritään, ne tulee rajoittaa marginaalikustannuksiin, vaikkakin tietyissä poikkeustilanteissa voidaan periä suurempia maksuja. Nykyisin noudatettava kustannusten kattamisen periaate säilytetään toissijaisena. ETSK pitää näitä muutoksia myönteisinä.

1.9   Hylkääviä päätöksiä koskevien valitusten ratkaisemista varten perustettavan riippumattoman viranomaisen osalta ETSK katsoo, että tarkoitusta varten ei välttämättä tarvitse perustaa uutta elintä, vaan tehtävään voidaan nimetä jo olemassa oleva viranomainen, kunhan voidaan taata päätösten puolueettomuus ja riippumattomuus.

1.10   Tietyissä unionin jäsenvaltioissa esiintyvien erityistilanteiden huomioon ottamiseksi uudessa säädöksessä mainitaan julkisten elinten työntekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet.

1.11   Komitea kehottaa vahvistamaan ehdotukseen sisältyvää henkilötietojen suojaamista koskevaa tekstiosuutta ja edellyttää huolellista tapauskohtaista arviointia, jotta löydetään tasapaino yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden ja julkista saatavuutta koskevan oikeuden välillä.

2.   Tausta

2.1   Direktiivi 2003/98/EY (PSI-direktiivi) merkitsi huomattavaa edistysaskelta julkisen sektorin keräämän valtavan tietomäärän uudelleenkäytön edistämisessä, sillä siinä luotiin pohja eurooppalaiselle sääntelykehykselle perusedellytysten yhdenmukaistamiseksi ja uudelleenkäyttöä mahdollisesti vaikeuttavien esteiden poistamiseksi.

2.2   PSI-direktiivin 13 artiklassa Euroopan komissiolle annetaan tehtäväksi toteuttaa ennen 1. heinäkuuta 2008 direktiivin uudelleentarkastelu, jossa ”on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän direktiivin soveltamisalaan ja vaikutuksiin, mukaan lukien julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytön kasvun määrä, sovellettavan maksuperusteperiaatteen vaikutukset ja luonteeltaan lainsäädännöllisten ja hallinnollisten virallisten tekstien uudelleenkäyttö, sekä uusiin mahdollisuuksiin edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja eurooppalaisen sisältöteollisuuden kehitystä”. Uudelleentarkastelun tuloksia käsitellään asiakirjassa COM(2009) 212, jossa todetaan, että edistyksestä huolimatta suuria esteitä on edelleen olemassa. Niitä ovat mm. julkisen sektorin elinten pyrkimykset kattaa mahdollisimman suuri osa kustannuksista välittämättä laajemmista kokonaistaloudellisista eduista, julkisen ja yksityisen sektorin välinen kilpailu, uudelleenkäyttöä rajoittavat käytännön asiat, kuten tietämättömyys saatavilla olevista julkisen sektorin tiedoista, ja joidenkin julkisen sektorin elinten kyvyttömyys nähdä alan taloudellista potentiaalia.

2.3   Muita tekijöitä, joiden vuoksi direktiivin uudelleentarkastelu on komission mukaan perusteltua, ovat seuraavat:

Tiedon määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Jatkuva digitaalinen vallankumous kasvattaa julkisen sektorin hallussa olevan tiedon ja sisällön arvoa.

Julkisen sektorin tiedon taloudellinen merkitys kasvaa, sillä sen käytöstä ja siihen perustuvista sovelluksista saatavan suoran ja epäsuoran taloudellisen hyödyn arvioidaan olevan EU:n 27 jäsenvaltion taloudessa vuosittain yhteensä noin 140 miljardia euroa (2).

Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttömahdollisuuksia on vielä runsaasti hyödyntämättä. Vaikka eräissä jäsenvaltioissa edistystä on tapahtunut huomattavasti, tehtävää on vielä paljon, kun otetaan huomioon mm. julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön kehitys tietyissä kansainvälisissä yhteyksissä.

2.4   Tärkeimmät muutokset, joita tarkastelun kohteena olevassa direktiiviehdotuksessa esitetään, koskevat direktiivin soveltamisalaa, uudelleenkäyttöön sovellettavaa pääperiaatetta, julkisten elinten työntekijöiden taloudellisia ja moraalisia oikeuksia, maksujen määräytymisperiaatteita sekä asiakirjojen hakua helpottavia käytännön järjestelyjä.

3.   Yleistä

3.1   Julkisen sektorin hallussa olevat tiedot ja digitaalistrategia

3.1.1   ETSK pitää ehdotettua uudistusta yleisesti ottaen asianmukaisena siltä osin kuin on kyse PSI-direktiivin ilmeisten puutteiden korjaamisesta. Muutoksella vastataan EU:ssa toimivien sidosryhmien vaatimuksiin, sillä ne ovat tuoneet esiin nykyiseen lainsäädäntöön liittyviä vakavia ongelmia, ja lisäksi siinä otetaan huomioon OECD:n suositus (3) julkisen tiedon käytön parantamisesta ja tehostamisesta.

3.1.2   ETSK korostaa lisäksi, että uudistus on osa Euroopan digitaalistrategian puitteissa toteutettavaa toimenpidekokonaisuutta, joka koostuu kolmesta toimintalinjasta: julkisen tiedon uudelleenkäytön oikeudellisen kehyksen mukauttaminen, rahoitusvälineiden hyödyntäminen ja jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantaminen (4).

3.2   Uudelleenkäyttöoikeus

3.2.1   Uusi säädös merkitsee hyvin huomattavaa muutosta, sillä uudelleenkäyttö määritellään siinä oikeudeksi. Nykyisin voimassa olevassa järjestelmässä kukin jäsenvaltio voi päättää siitä, salliiko se uudelleenkäytön vai ei. Koska tiedonsaantioikeus on joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä nimenomaisesti yhteydessä uudelleenkäyttöoikeuteen mutta toisissa jäsenvaltioissa niiden yhteys ei ole riittävän selvä, tilanne aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.

3.2.2   Sen vuoksi ETSK tukee ja korostaa erityisesti asiaa koskevaa ehdotettua muutosta, joka on sisällöltään seuraava:

Oikeus tarkastella julkisia asiakirjoja kuuluu jatkossakin jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan eikä se kuulu PSI-direktiivin soveltamisalaan (5).

Tiedon ollessa jäsenvaltion lainsäädännön nojalla – nimenomaisesti säädetyin poikkeuksin – julkista ja saatavilla muutetun direktiivin mukaan jäsenvaltioiden velvollisuus on huolehtia mahdollisuudesta käyttää tällaista tietoa uudelleen kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, sillä direktiivin 3 artiklan uuden sanamuodon mukaan ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että – – asiakirjoja voidaan käyttää uudelleen – –”. Tämä on oleellinen edistysaskel yhdenmukaisen eurooppalaisen kehyksen määrittelyssä.

3.2.3   Uudelleenkäyttöoikeus on edistysaskel, joka vastaa ETSK:n aiemmassa lausunnossaan (6) esittämää kantaa, sillä tietojen uudelleenkäyttöä koskeva velvoite ”ei merkitse pelkkää passiivista käyttöönasettamista vaan velvollisuutta edistää aktiivisesti [hallinnollisten arkistojen ja rekistereiden] käyttöä – –”.

3.2.4   Kun otetaan huomioon PSI-direktiivin täytäntöönpanossa syntyneet erot, ETSK katsoo, että aiempaa tiiviimpi yhdenmukaistaminen on tarpeen ja että asiasta tulisi tehdä asetusehdotus.

3.3   Soveltamisalan laajentaminen

3.3.1   Uuden säädöksen soveltamisala kattaa museoiden, kirjastojen ja arkistojen asiakirjat, kuten ETSK jo ehdotti PSI-direktiivistä antamassaan lausunnossa. Tämä koskee myös korkeakoulujen kirjastoja paitsi silloin, kun on kyse asiakirjoista, joita suojaavat immateriaalioikeudet (1 artiklan 2 kohdan e alakohdan uusi sanamuoto). Tämä merkitsee sitä, että direktiivin soveltamisalan piiriin sisällytetään huomattava määrä tietoa, mikä lisää sen tehokkuutta.

3.4   Hakujärjestelyjen parantaminen

3.4.1   ETSK pitää asianmukaisena ehdotettua sääntelyä, joka koskee hakua helpottavia käytännön järjestelyjä (9 artikla), kuten metatietojen, ”koneellisesti luettavassa muodossa” olevan tiedon sekä hajautettuihin sisältövaraluetteloihin linkitettyjen portaalisivustojen saataville asettamista.

3.5   Uudistuksen tarpeellisuus julkiseen tietoon liittyvien mahdollisuuksien vuoksi

3.5.1   Julkisissa elimissä säilytettävää tietoa voidaan soveltaa lukuisilla aloilla, jotka liittyvät mm. osaamiseen, sosiaalisiin oloihin, tieteeseen, talouteen ja kulttuuriin. Esimerkkeinä voidaan mainita maantieteelliset, meteorologiset, ympäristöön liittyvät, taloudelliset, liikennettä ja kuljetuksia koskevat sekä matkailuun ja maanviljelyyn liittyvät tiedot, lainsäädännölliset ja oikeuskäytäntöön liittyvät julkaisut, tilastot, yhteiskunnallista tilannetta koskevat tiedot jne. (7) Tämän tiedon hyödyntäminen edistää osaltaan talouskasvua, sisämarkkinoiden kehitystä, yritysten vahvistamista ja työpaikkojen luomista.

3.5.2   Julkisen tiedon käytön laajentaminen on johdonmukaista suhteessa unionin muihin politiikkoihin, kuten kilpailupolitiikkaan, yhdennettyyn meripolitiikkaan, yhteiseen liikennepolitiikkaan, tieteellisen tiedon avoimen saatavuuden tukemiseen sekä digitointia ja kulttuuriperintöä koskevaan politiikkaan.

3.5.3   Uudelleenkäytön edistäminen vaikuttaa myönteisesti myös julkishallinnon avoimuuteen, tehokkuuteen ja vastuullisuuteen.

4.   Erityistä

4.1   Hinnoittelu  (8)

4.1.1   Nykyisin voimassa olevan säädöksen kiistanalaisin näkökohta on hinta, joka tiedosta kiinnostuneen osapuolen tulee maksaa tiedon saadakseen. Kohtuuttomien maksujen periminen ja hintojen määrittelyyn liittyvä avoimuuden puute ovat johtaneet käyttäjien tekemiin valituksiin, ja ne haittaavat vakavasti julkisen tiedon uudelleenkäytön edistämistä.

4.1.2   Ehdotetussa uudistuksessa hylätään ajatus maksujen pakollisesta poistamisesta (nollamaksu), jota tietyt sidosryhmät ovat ehdottaneet. Sen sijaan siinä ehdotetaan uusia maksujen määräytymisperiaatteita, jotka ovat seuraavat:

Kukin jäsenvaltio päättää siitä, peritäänkö maksuja vai ei.

Jos maksuja peritään, ne tulee rajoittaa asiakirjojen jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuviin marginaalikustannuksiin.

Marginaalikustannusten periaate voidaan jättää huomioimatta eli asiakirjojen uudelleenkäytöstä voidaan veloittaa marginaalikustannuksia enemmän uudessa 6 artiklan 2 kohdassa säädetyissä poikkeustapauksissa erityisesti silloin, kun julkisen sektorin elimen tehtävien hoitoon liittyvistä toimintakustannuksista huomattava osa katetaan immateriaalioikeuksien käytöllä. Poikkeuksen soveltamiselle asetetaan kuitenkin tiukat vaatimukset: korkeamman maksun veloittamisen ehtona on, että se tehdään ”objektiivisilla, avoimilla ja varmistettavissa olevilla kriteereillä, se on yleisen edun mukaista ja edellyttää – – riippumattoman viranomaisen hyväksyntää”.

Myös ”kirjastot (mukaan lukien korkeakoulujen kirjastot), museot ja arkistot” voivat periä marginaalikustannukset ylittäviä maksuja.

Todistustaakka sen osalta, että maksut ovat direktiivin mukaisia, on sillä julkisen sektorin elimellä, joka toimittaa tiedot käyttäjälle.

4.1.3   Näin ollen yleiseksi periaatteeksi säädetään marginaalikustannusten periaate, mutta myös nykyisen 6 artiklan sisältämä maksujärjestelmä, joka perustuu kustannusten kattamiseen, säilytetään toissijaisena siitä huolimatta, että sitä ”pidetään riittämättömänä julkisen tiedon uudelleenkäyttöön perustuvien toimien kannustamisessa” (komission asiakirjan kohdan 3 ”Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat” alakohdan 3.2 ”Toissijaisuus ja suhteellisuus” viides kohta).

4.1.4   ETSK tukee muutosta mutta katsoo, että 6 artiklassa säädettyjä maksuperiaatteita koskevan ehdotetun muutoksen sanamuotoa tulisi selventää ja siinä tulisi ilmaista nimenomaisesti, että kustannusten kattamisen periaatetta sovelletaan vain poikkeustapauksissa.

4.1.5   ETSK:n mielestä maksuttomuuden periaate voitaisiin ottaa käyttöön ja sitä voitaisiin soveltaa ainakin tietyissä tilanteissa, joissa tietoa käytetään muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

4.2   Riippumaton viranomainen

4.2.1   Mikäli uudelleenkäyttöpyyntöä koskeva päätös on kielteinen, uuden säädöksen mukaan ”– – muutoksenhakukeinoihin on kuuluttava sellaisen riippumattoman viranomaisen suorittama uudelleentarkastelu, jolla on erityistä julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskevaa sääntelyvaltaa ja jonka päätökset sitovat kyseistä julkisen sektorin elintä” (4 artiklan 4 kohtaan ehdotettu lisäys).

4.2.2   Ehdotuksessa ei eritellä kyseisen ”riippumattoman viranomaisen” luonnetta tai kokoonpanoa, vaan kyseiset näkökohdat jätetään perustellusti kunkin jäsenvaltion päätäntävaltaan. ETSK katsoo, että tarkoitusta varten ei välttämättä tarvitse perustaa uutta elintä, vaan tehtävään voidaan nimetä jo olemassa oleva viranomainen, kunhan voidaan taata päätösten puolueettomuus ja riippumattomuus. Kun kuitenkin otetaan huomioon PSI-direktiivistä sen voimaantulon jälkeen saadut kokemukset – joissakin tapauksissa tiedon saatavuutta ja luovuttamista koskevia sääntöjä on tulkittu rajoittavasti –, 4 artiklan 4 kohtaan tehty lisäys tulisi muuttaa kuulumaan seuraavasti: ”– – sellaisen riippumattoman viranomaisen suorittama uudelleentarkastelu, jolla on erityistä julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskevaa sääntelyvaltaa ja jonka päätökset sitovat kyseistä julkisen sektorin elintä”.

4.2.3   ETSK korostaa joka tapauksessa, että on otettava huomioon se, mitä Euroopan unionin tuomioistuin on todennut riippumattomuuden käsitteestä, joka sulkee pois paitsi kaiken vaikuttamisen valvonnan kohteena olevien elinten taholta myös kaikki sellaiset määräykset ja kaiken muun ulkoisen vaikuttamisen, olipa se sitten suoraa tai välillistä, jotka saattaisivat asettaa kyseenalaiseksi sen, että kyseiset viranomaiset täyttävät tehtävänsä (9).

4.3   Tekijänoikeudet ja työntekijöiden taloudelliset tai moraaliset oikeudet

4.3.1   Tekijänoikeuksia koskevan kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön huomioon ottamiseksi ehdotetussa uudistuksessa ei rajoiteta ”taloudellisia tai moraalisia oikeuksia, joita julkisen sektorin elimen työntekijöillä voi kansallisten sääntöjen nojalla olla” (1 artiklan 5 kohtaan tehty lisäys). Tämä on näkökohta, jota ei tarkastella PSI-direktiivissä. Sen lisääminen on vastaus tarpeeseen ottaa huomioon joissakin jäsenvaltioissa esiintyvät erityistilanteet, jotka koskevat julkisen sektorin hallussa olevien tietojen tekijänoikeuksien hallintaa.

4.3.2   Tekijänoikeuksiin liittyvien kysymysten monimutkaisuuden sekä toissijaisuusperiaatteen ja pienimmän mahdollisen puuttumisen periaatteen johdosta on suositeltavaa, että mahdolliset riidat jätetään kunkin maan lainsäädäntö- ja oikeusjärjestelmän ratkaistaviksi, kuten lausunnon kohteena olevassa asiakirjassa perustellusti ehdotetaan.

4.4   Henkilötietojen suoja

4.4.1   PSI-direktiivissä säädetään henkilötietojen käsittelystä seuraavaa (1 artiklan 4 kohta): ”Tällä direktiivillä ei kajota eikä millään tavalla vaikuteta [unionin] ja kansallisen lainsäädännön säännösten mukaiseen yksilöiden suojelun tasoon henkilötietojen käsittelyssä eikä sillä muuteta direktiivissä 95/46/EY (10) säädettyjä velvollisuuksia ja oikeuksia.”

4.4.2   Säännös on asianmukainen, mutta aiheen tärkeys ja jatkuva tekninen innovointi edellyttävät, että asiaa korostetaan nykyistä enemmän, sillä se herättää monenlaisia kysymyksiä, kuten julkisen levittämisen laillisuus, arkaluonteisten tietojen erityinen suojaaminen, tiedonsiirto kolmansiin maihin ja tarkoitusperiaate. ETSK katsoo tietosuojatyöryhmän kannan mukaisesti, että julkisilta elimiltä tulisi ”edellyttää huolellista tapauskohtaista arviointia, jotta löydetään tasapaino yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden ja julkista saatavuutta koskevan oikeuden välillä” (11).

Bryssel 25. huhtikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90.

(2)  Ns. Vickeryn raportissa esitetään aiheesta yksityiskohtainen analyysi, ks. Review of Recent Studies on PSI Re-Use and Related Market Developments, Final Version, Graham Vickery, 2010, http://ec.europa.eu/information_society/policy/psi/docs/pdfs/report/final_version_study_psi.docx.

(3)  Hyväksytty Soulissa 17.–18. kesäkuuta 2008.

(4)  Komission tiedonanto ”Avoin data – Innovoinnin, kasvun ja läpinäkyvän hallinnon moottori”, COM(2011) 882 final, Bryssel, 12.12.2011.

(5)  1 artiklan 3 kohta.

(6)  ETSK:n lausunto julkisen sektorin asiakirjojen kaupallisesta hyödyntämisestä, EUVL C 85, 8.4.2003, s. 25.

(7)  Vickeryn raportissa luetellaan 13 alaa, jotka puolestaan kattavat useita aiheita.

(8)  Ks. Deloitte Pricing of PSI Study, Luxemburg 2011, http://ec.europa.eu/information_society/policy/psi/docs/pdfs/minutes_psi_group_meetings/presentations/15th/03_01_study_economic_deloitte.pdf.

(9)  Tuomio asiassa C-518/07, annettu 9. maaliskuuta 2010.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(11)  http://ec.europa.eu/justice/policies/privacy/docs/wpdocs/2003/wp83_en.pdf.


29.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/134


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa”

COM(2011) 743 final

2012/C 191/23

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Toinen esittelijä: Brenda KING

Euroopan komissio päätti 18. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa

COM(2011) 743 final.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 125 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK tukee maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka kytketään tiiviisti EU:n ulkopolitiikkaan.

1.2   ETSK toivoo, että EU:n ulkopolitiikassa sitoudutaan vahvasti tukemaan kansainvälisen muuttoliikkeen globaalia hallintaa Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa ja kansainvälisten oikeudellisten välineiden, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen (jonka ratifiointia komitea on ehdottanut EU:lle (1)), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä ILO:n yleissopimusten pohjalta.

1.3   Komitea kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kertomuksen YK:n yleissopimuksesta EU:ssa käytävien keskusteluiden tilanteesta. Komission on luotava edellytyksiä sen ratifioinnille, ja ETSK voi osallistua työhön laatimalla uuden oma-aloitteisen lausunnon.

1.4   Komitea kehottaa EU:ta osallistumaan erittäin aktiivisesti Yhdistyneissä kansakunnissa kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja kehityksestä käytävän korkean tason vuoropuhelun kehittämiseen.

1.5   EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välillä maahanmuutosta ja liikkuvuudesta käytävien vuoropuheluiden ensisijaisena tavoitteena on oltava laillisella ja hallitulla tavalla tapahtuvan maahanmuuton edistäminen, kansainvälisen turvapaikkaoikeuden takaaminen, laittoman maahanmuuton vähentäminen sekä ihmiskauppaa käyvien rikollisverkostojen torjuminen.

1.6   Liikkuvuuskumppanuuksien on muututtava yhteisistä poliittisista julistuksista kansainvälisiksi sopimuksiksi. ETSK katsoo, että EU voi tuoda suurta lisäarvoa sen ulkopuolisten maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin.

1.7   Komitean mielestä on tärkeää edistää vuoropuhelua alueellisten instituutioiden kanssa sekä laajentaa nykyisten sopimusten sisältöä myös liikkuvuuteen ja muuttoliikkeeseen.

1.8   Komitean mielestä liikkuvuuskumppanuuksien on sisällettävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan neljä pilaria: laillisen maahanmuuton ja liikkuvuuden organisointi ja helpottaminen; laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan estäminen ja vähentäminen; kansainvälisen suojelun parantaminen ja turvapaikkapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden edistäminen; maahanmuuton ja liikkuvuuden kehitysvaikutuksen maksimointi.

1.9   Merkittävin haaste ovat työvoimaperusteista maahanmuuttoa koskevat sopimukset, joihin sekä EU:n että sen ulkopuolisten maiden työmarkkinaosapuolten tulee osallistua. Komitea tukee ILO:n ”ei-sitovia periaatteita ja ohjesääntöjä lähestymistavaksi työvoimaperäiseen maahanmuuttoon” (2) ja ehdottaa niiden ottamista huomioon liikkuvuuskumppanuuksissa.

1.10   Komitea ehdottaa, että liikkuvuuskumppanuuksissa otettaisiin huomioon sukupuolinäkökulma, sillä maahanmuuttajanaiset ovat usein muita haavoittuvammassa asemassa ja saattavat kärsiä väärinkäytöksistä, syrjinnästä ja vakavasta hyväksikäytöstä. Maahanmuuttajanaisilla on myös erittäin tärkeä rooli lähtömaidensa talous- ja yhteiskuntakehityksen kannalta. (3)

1.11   Jotta vältetään maastamuuton kielteiset vaikutukset lähtömaiden talous- ja yhteiskuntakehitykseen, Euroopan unionin on kiinnitettävä huomiota varsinkin aivovuodon kielteisiin vaikutuksiin ja luotava tasapainottamismekanismeja.

1.12   EU:n on tuettava maahanmuuttajayhteisöjä, ja ETSK ehdottaakin maahanmuuttajajärjestöjen tukipalvelun perustamista.

1.13   Rajavalvonnassa sekä laittoman maahanmuuton ehkäisemisessä on kunnioitettava ihmisoikeuksia. Frontex tarvitsee käyttöönsä enemmän voimavaroja, ja sen toiminnan on kuuluttava Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) suorittaman arvioinnin ja Euroopan parlamentin demokraattisen valvonnan piiriin.

1.14   EU:lla on oltava avoin maahanmuuttajien maahanpääsypolitiikka, jossa noudatetaan keskipitkän aikavälin lähestymistapaa nykyisestä talouskriisistä riippumatta ja jossa otetaan huomioon väestörakenne. Työvoimaperäiseen maahanmuuttoon liittyvien menettelyiden tulee olla laillisia ja avoimia, ja EU:n ja lähtömaiden työmarkkinaosapuolten yhteistyötä on edistettävä.

1.15   ETSK:n mielestä EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännöissä tulee taata tasavertaisen kohtelun periaate sosiaalisten ja työntekijöiden oikeuksien osalta. Kiertomuuton järjestelmiä ei saa käyttää syrjivästi ja tasavertaisen kohtelun rajoittamiseksi.

1.16   Liikkuvuuskumppanuuksissa tulee ottaa huomioon, että palauttamismenettelyissä käytetään ensisijaisesti vapaaehtoista paluuta, johon liittyy tukijärjestelmiä. (4) Kun poikkeuksellisesti toteutetaan pakkokeinoihin perustuvia palauttamismenettelyitä, henkilöiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti ja ottaen huomioon Euroopan neuvoston suositukset (5).

1.17   ETSK toivoo, että EU:lle luotaisiin yhteinen turvapaikkajärjestelmä, johon kuuluisi pitkälle yhdenmukaistettu lainsäädäntö. Komitea tukee myös EU:n tekemää yhteistyötä sen ulkopuolisten maiden kanssa, jotta nämä parantaisivat turvapaikkajärjestelmiään ja täyttäisivät paremmin kansainväliset normit. EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välisiin sopimuksiin tulee sisällyttää menettelyitä, jotka takaavat tosiasiallisen oikeuden kansainväliseen suojeluun henkilöille, jotka sitä pyytävät.

1.18   Solmittaessa liikkuvuuskumppanuuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ehtona tulee olla, että valtio on allekirjoittanut Geneven pakolaisyleissopimuksen, valtiolla on asianmukaiset turvapaikkarakenteet ja kyseessä on ihmisoikeuksien suhteen turvallinen maa. Maiden täytyy siis olla ratifioinut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja sen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevat pöytäkirjat (6).

1.19   EU:n on vahvistettava kotouttamispolitiikkoja ja torjuttava entistä voimakkaammin rasismia, muukalaisvihaa sekä maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Komitea kehottaa EU:n toimielimiä toimimaan erittäin aktiivisesti muukalaisvihan, rasismin ja syrjinnän torjumiseksi erityisesti silloin, kun jäsenvaltioiden päättäjät ja lainsäätäjät edistävät tällaista käyttäytymistä. (7)

1.20   ETSK jatkaa yhteistyössä Euroopan komission kanssa Euroopan kotouttamisfoorumin toiminnan tukemista, sillä komitean mielestä kotouttaminen on tulevina vuosina strateginen haaste EU:n, maahanmuuttajataustaisten henkilöiden ja kaikkien kansalaisten edun kannalta.

2.   Yleistä

2.1   Tiedonanto on Euroopan komission uusi aloite, jolla pyritään vahvistamaan maahanmuuttopolitiikan globaalia ulottuvuutta ja kytkemään se tiiviimmin EU:n muihin politiikkoihin, erityisesti ulkopolitiikkaan.

2.2   ETSK pitää positiivisena tätä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon komitean viime vuosien aikana tekemät ehdotukset. Useat eri lausunnot ovat suoraan yhteydessä komission tiedonantoon. (8)

2.3   Komitea on ehdottanut, että EU laatii yhteisen turvapaikkapolitiikan ja sitä tukevan yhdenmukaistetun lainsäädännön sekä yhteisen maahanmuuttopolitiikan, jonka tukena oleva lainsäädäntö mahdollistaa laillisen maahanmuuton yhteisten ja avointen menettelyiden kautta ja jossa otetaan huomioon sekä EU:n että lähtömaiden etu ja kunnioitetaan perusoikeuksia.

2.4   Vuodesta 2006 alkaen siirtolaisuuteen on ryhdytty noudattamaan uudenlaista kansainvälistä lähestymistapaa, mikä on etenkin Yhdistyneissä kansakunnissa kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja kehityksestä käydyn korkean tason vuoropuhelun (9) ansiota. ETSK on osallistunut siirtolaisuutta ja kehitystä käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin hallitustenvälisiin konferensseihin (10), joissa ovat mukana myös monet kansalaisyhteiskunnan järjestöt. Komitea kehottaa EU:ta osallistumaan erittäin aktiivisesti YK:ssa kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja kehityksestä käytävän korkean tason vuoropuhelun kehittämiseen.

2.5   On hämmästyttävää, etteivät EU:n jäsenvaltiot edelleenkään ole ratifioineet Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 1990 annetussa päätöslauselmassa 45/158 hyväksymää siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta. Sopimus on ollut voimassa 1. heinäkuuta 2003 lähtien. ETSK on jo ehdottanut aiemmassa oma-aloitteisessa lausunnossa (11), että EU ja sen jäsenvaltiot ratifioivat yleissopimuksen. Komitea kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kertomuksen YK:n yleissopimuksesta käytävien keskusteluiden tilanteesta ja jäsenvaltioiden näkemyksistä ja luomaan näin edellytykset sopimuksen ratifioinnille.

2.6   ETSK ehdottaa komissiolle, parlamentille ja EU:n neuvostolle, että ne ryhtyisivät ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä, joka perustuisi voimassa olevaan lainsäädäntöön, erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevaan YK:n kansainväliseen yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Kansainvälisessä lainsäädäntökehyksessä on otettava huomioon myös seuraavat sitoumukset:

kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

yleissopimus lapsen oikeuksista

siirtotyöläisiä koskevat ILO:n yleissopimukset (C 97 ja C 143)

sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa koskeva yleissopimus C100

kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus C189

ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista

ILO:n monenväliset puitteet työvoimaperusteisesta maahanmuutosta

vuonna 2001 annettu Durbanin julistus sekä YK:n maailmankonferenssin rasisminvastainen toimintaohjelma.

2.7   Viime vuosien aikana Euroopan unionin yhteistä siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaa on kehitetty, mutta lainsäädännölliset ja poliittiset välineet ovat edelleen riittämättömiä. Jäsenvaltioilla on omat politiikkansa, jotka ovat ajoittain ristiriidassa unionin painopistealojen ja sopimusten kanssa. ETSK kehottaakin kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan yhteiseen politiikkaan, joka on määritelty perussopimuksissa ja Tukholman ohjelmassa.

2.8   Painopisteen on oltava keskipitkällä aikavälillä, sillä tämänhetkisestä talouskriisistä ja työttömyyden lisääntymisestä huolimatta EU tarvitsee avoimempaa uusien siirtotyöläisten maahanpääsypolitiikkaa, kuten ETSK on todennut EU:n silloisen puheenjohtajavaltion Belgian pyytämässä valmistelevassa lausunnossa ”Laillisen maahanmuuton rooli väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa” (12). Myös komissio toteaa tiedonannossaan, että uusien siirtolaisten tuleminen on tarpeen väestökehityksen ja työmarkkinoiden näkökulmasta.

2.9   ETSK katsoo, että EU ei voi vastata uusiin haasteisiin rajoittavalla ja epäyhtenäisellä maahanmuuttopolitiikalla, jollaista jäsenvaltiot ovat aikaisemmin noudattaneet. EU:n maahanmuuttopolitiikan on päästävä eroon vanhoista rajoituksista ja sopeuduttava tämänhetkisiin vaatimuksiin.

2.10   Euroopan komission tiedonannossa ehdotetaan maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka pohjalta pystyttäisiin laajentamaan ja johdonmukaistamaan politiikkaa, jota tulisi kehittää yhteistyössä maahanmuuttajien lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa.

2.11   Tiedonannon johtoajatuksena ja lisäarvona ovat liikkuvuuskumppanuudet Euroopan unionin ja kolmansien maiden tai valtioryhmittymien kanssa tietyillä alueilla, kuten eteläisen Välimeren alueella, itäisessä Euroopassa, AKT-maissa ja Latinalaisessa Amerikassa, joiden kanssa EU:lla on naapuruus- ja kumppanuussuhteet.

2.12   Komitea on jo aikaisemmassa lausunnossaan (13) esittänyt joitakin ehdotuksia, jotka tulisi ottaa huomioon liikkuvuuskumppanuuksissa; ne liittyvät esimerkiksi viisumien joustavuuteen, avoimempaan maahanpääsypolitiikkaan, ammattitutkintojen tunnustamiseen, aivovuodon estämiseen sekä sosiaaliturvaoikeuksiin.

2.13   ETSK tukee kokonaisvaltaista lähestymistapaa, koska se pitää välttämättömänä nivoa maahanmuuttopolitiikan sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus sekä liikkuvuus tiiviimmin yhteen. Lisäksi yksi kokonaisvaltaisen lähestymistavan toiminnan painopisteistä on unionin maahanmuutto-, turvapaikka- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen johdonmukaisuus.

2.14   Maahanmuutto ja liikkuvuus ovat kaksi eri käsitettä. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten liikkuvuus unionin ulkorajojen ylitse ei merkitse välttämättä työvoimaperusteista maahanmuuttoa. Suurin osa rajan ylittäjistä on vierailijoita, matkailijoita ja liikematkustajia, jolloin kyseessä on lyhytaikainen oleskelu eikä muuttohanke. Taloudellisiin syihin perustuva maahanmuutto edellyttää pääsyä työmarkkinoille.

2.15   Komitea tukee viisumivuoropuhelun vahvistamista maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä. EU:n viisumivuoropuhelu unionin ulkopuolisten maiden kanssa sekä unionin yhteinen viisumipolitiikka koskevat sekä lyh