15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Teollisuuden muutokset ja kestäväpohjaisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen kehittäminen raaka-aineiden tehokasta käyttöä koskeva Eurooppa 2020 -strategian tavoite huomioon ottaen” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 43/01

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Toinen esittelijä: Dirk JARRÉ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 antaa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Teollisuuden muutokset ja kestäväpohjaisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen kehittäminen raaka-aineiden tehokasta käyttöä koskeva Eurooppa 2020 -strategian tavoite huomioon ottaen.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 17. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. ETSK:n päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK katsoo, että vain soveltamalla erittäin innovatiivisia järjestelmiä ja nostamalla teknologia-, ympäristö- ja tuotantostandardejaan sitä mukaa kuin teknologia kehittyy Eurooppa voi vastata kiristyvään kilpailuun kehittyvien talouksien maiden kanssa. Työvoimaa olisi suojeltava muutosten vaikutuksilta asianmukaisella ja oikea-aikaisella koulutuksella. EU:n politiikoilla olisi edistettävä tällaista kehitystä.

1.2 Energiaintensiivisten teollisuudenalojen tuotteet ovat kaikkien tuotantoteollisuusalojen arvoketjun perusta. Tuotantoteollisuus tarjoaa suuren osan työpaikoista EU:ssa. Kyseisille teollisuudenaloille kohdennettujen toimitusten vakaudella, oikea-aikaisuudella, laadulla ja varmuudella varmistetaan niiden kilpailukyky globaaleilla markkinoilla sekä korkeaa ammattitaitoa vaativat työpaikat EU:ssa.

1.3 On laadittava asianmukainen unionin kehys, jotta voidaan vastata energiaintensiivisten teollisuudenalojen yhteisiin tarpeisiin. Ensisijaisena tavoitteena on Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen ja sen säilyttäminen kestäväpohjaisessa taloudellisessa, sosiaalisessa ja ekologisessa kehyksessä. Asianomaiset alat ovat kaikki yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia.

1.4 Nykyistä vaikeaa taloudellista tilannetta silmällä pitäen ETSK suosittaa myös, että investoidaan yhä enemmän tutkimukseen, kehittämiseen, teknologian käyttöönottoon ja koulutukseen sekä tieteelliseen toimintaan, jonka tuloksia sovelletaan teollisuudessa. Kyseisiä investointeja olisi tuettava riittävästi tulevassa puiteohjelmassa, ja niiden olisi mahdollistettava kokemusten ja tulosten vaihto ainakin Euroopan tasolla. Unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmissa olisi keskityttävä nykyistä enemmän energiatehokkuuden alan tutkimukseen ja innovaatioihin (1).

1.5 ETSK:n mielestä tarvitaan välttämättä integroitua teollisuuspolitiikkaa, jossa valvotaan jatkuvasti ulkoisia muuttujia ja jonka avulla eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla maailmanlaajuisesti samoin edellytyksin ja vastavuoroisin ehdoin muiden kanssa. Riittävän kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvitaan yhteistä teollisuus- ja veropolitiikkaa ja strategisia valintoja, jotka koskevat Euroopan teollisuutta kokonaisuudessaan.

1.6 Eurooppa ei voi jatkaa taloutensa hallintaa asettamalla yhä tiukempia velvoitteita, jollei se myös ryhdy tarvittaviin toimiin tehdäkseen hallintomallia koskevia vakaita ja strategisia yhteisiä valintoja puolustaakseen talous- ja yhteiskuntamalliaan ja varmistaakseen parhaat tulokset myös ympäristönsuojelussa.

1.7 ETSK on vakuuttunut siitä, että unionin on tehtävä kaikki mahdollinen luodakseen joustavia järjestelmiä välttämättömien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisissä järjestelmissä olisi otettava huomioon perusteollisuuden erityisluonne.

1.8 ETSK pohtii, olisiko myös maahantuojiin sovellettava EU:n päästökauppajärjestelmää vastaavia toimia. Ensisijaisena tavoitteena olisi varmistaa tiukan ja velvoittavan sopimuksen avulla tehokas globaali järjestelmä. Tällaisen sopimuksen puuttuessa ja EU:n itselleen asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi unionin markkinoilla tarjolla oleville tavaroille ja palveluille sekä vientitavaroille ja -palveluille olisi varmistettava yhtäläiset toimintaedellytykset (sama kohtelu ja samat ehdot).

1.9 ETSK suosittaa voimakkaasti, että harkitaan mahdollisuutta säilyttää järjestelmä, jossa päästöoikeuksia myönnetään ilmaiseksi niille yrityksille, jotka ovat jo saavuttaneet erinomaisen tason ja ovat erityisteknologiassaan lähellä fyysisiä ja termodynaamisia rajoja. Päästöoikeuksien huutokauppa, joka otetaan käyttöön vuonna 2013, on varmasti hyvä järjestelmä, mutta vain jos sitä sovelletaan myös muilla alueilla maailmassa. EU aikoo käydä kauppaa EU:n ulkopuolisten muiden toimijoiden kanssa ja pyrkii luomaan maailmanlaajuiset päästökauppamarkkinat.

1.10 Jollei päästökauppajärjestelmää hallinnoida erittäin huolellisesti, se saattaa aiheuttaa energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla arvaamattomia vahinkoja. Hiilivuoto on asia, joka on otettava huomioon jo nyt. Sitä on tapahtunut ainakin kymmenen viime vuoden ajan, sillä investointeja on siirtynyt Euroopasta muihin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan jne. Tämän ilmiön perusteellinen tutkiminen olisi erittäin hyödyllistä.

1.11 Olisi käytettävä uudelleen materiaalien sisältämä energia ja tuettava mahdollisuuksien mukaan kierrätystä. Lasi, rauta, teräs ja alumiini voivat muodostaa merkittävän panoksen. Eurooppa vie jaloja materiaalejaan ulkomaille. Sen sijaan olisi kannustettava hyödyntämään niitä uudelleen EU:n sisällä ja säästettävä eri materiaalien sisältämä energia (2).

1.12 Energiaintensiivisiä teollisuudenaloja olisi kannustettava toteuttamaan – mahdollisesti yhteistoimin – pitkäjänteisiä investointeja energia-alalla (etenkin uusiutuvien energioiden alalla) ja niille olisi annettava mahdollisuus ostaa energiaa monivuotisin sopimuksin kiinteään hintaan.

1.13 ETSK katsoo, että vakaa, tehokas ja pitkäkestoinen sääntelykehys on erittäin tärkeä. Energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin (esimerkiksi masuuneihin) kohdistuvat talouden investointisyklit kestävät seitsemästä kahteenkymmeneen vuoteen, eikä ole sattumaa, että Euroopassa on yli 30 vuoden ajan investoitu odotettua vähemmän integroituun teräksentuotantoon.

1.14 Tähän mennessä sovelletussa politiikassa on huomio yleensä kohdennettu rankaisutoimiin sen sijaan, että innovatiivisista käytänteistä sekä vastuullisista toimintatavoista ja investoinneista olisi palkittu. Tätä lähestymistapaa on muutettava, ja on tuettava verohelpotuksin niiden yritysten toimia, jotka kykenevät osoittamaan saaneensa aikaan merkittäviä tuloksia energiatehokkuudessa.

1.15 On painotettava energiaintensiivisten teollisuudenalojen jo välittömästi ennen EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa aikaansaamia huomattavia tuloksia. Ne ovat ennakoineet uusia tarpeita ja muuttuvia aikoja, eikä niitä tulisi tämän vuoksi rangaista ankarasti, sillä näin voitaisiin menettää (suoraan ja epäsuorasti) miljoona erittäin vakaata ja korkeaa ammattitaitoa vaativaa työpaikkaa.

1.16 On tuettava niin hyvien käytänteiden levittämistä eri maiden ja alojen välillä kuin uusia kokeilu- ja demonstraatiohankkeita.

1.17 Julkinen tuki tutkimukseen ja innovointiin sekä asianomaiset erityisohjelmat ovat osoittautuneet erityisen merkittäviksi. ETSK kehottaa Euroopan komissiota, neuvostoa ja parlamenttia vahvistamaan kyseisiä ohjelmia, joissa keskitytään energiatehokkuuteen ja monipuolistamiseen, ja sisällyttämään ne pysyvästi kehittämishankkeisiin.

1.18 Pienet ja keskisuuret yritykset voivat tarpeisiinsa sovitettujen erityisohjelmien avulla antaa merkittävän panoksen tavoitteiden saavuttamiseen. Energiaintensiivisiä yrityksiä on kaikilla markkina-aloilla. Korkeiden energiatehokkuustasojen saavuttamisen kustannukset ovat tosin huomattavat yritysten kokoon nähden. Kuitenkin juuri pk-yrityksissä voidaan kaiken kaikkiaan saada aikaan parhaat kokonaistulokset, ja niihin olisi kohdennettava huomattavasti toimia ja varoja.

2. Johdanto

2.1 Energiaintensiiviset teollisuudenalat ovat Euroopan tuotantoteollisuuden kaikkien arvoketjujen perusta, sillä ne toimittavat perusmateriaaleja teollisten tuotteiden valmistukseen. Niillä on keskeinen asema vähähiilisen talouden kehittämisessä.

2.2 Sellaisten säännösten käyttöönotto, joiden avulla pyritään vähentämään kulutusta 20 prosenttia, on haaste, johon on vastattava kehittämällä energiaintensiivisten teollisuudenalojen uusi tuotesukupolvi. Tarvitaan lukuisia toimia ja kannustimia, jotta avataan markkinat uusille energiaa säästäville tuotteille.

2.3 Tuotantoteollisuusala, jonka osuus Euroopan bkt:stä on 17,6 prosenttia, kattaa EU:n kokonaisenergiankysynnästä 27 prosenttia. Suuret raaka-aineita tuottavat teollisuudenalat – esimerkiksi kemian- ja petrokemiantuotteet (18 prosenttia), rauta ja teräs (26 prosenttia) sekä sementti (25 prosenttia) – ovat energiaintensiivisiä, ja niiden osuus teollisuuden energiankulutuksesta on 70 prosenttia.

2.4 Ajatus kustannusten vähentämisestä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja mahdollisesti lisäämiseksi on saanut monet – etenkin energiaintensiiviset – teollisuudenalat parantamaan energiatehokkuutta, mikä tarkoittaa, että niiden taloudellinen potentiaali vuonna 2020 on muita aloja alhaisempi.

Taulukko 1

Ennustettu kehitys ja energiansäästömahdollisuudet 2020 (3)

	2020 (PRIMES 2007) [Mtoe]	2020 (PRIMES 2009 ET) [Mtoe]	Odotettu edistys 2020 ilman lisätoimia [%]	2020 Taloudellinen potentiaali [%]	2020 Tekninen potentiaali [%]
	1	2	3 [=(2-1)/1 (4)100]	4	5
Kokonaiskulutus, josta on vähennetty muu kuin energiakäyttö	1 842	1 678	–9 %	– 20 % (EU:n tavoite)	ei ole sovellet-tavissa
Lopullinen energiankulutus, joka jakautuu seuraavasti:	1 348	1 214	–10 %	–19 %	–25 %
teollisuus	368	327	–11 %	–13 %	–16 %
liikenne	439	395	–10 %	–21 %	–28 %
asuminen	336	310	–8 %	–24 %	–32 %
palvelut	205	181	–12 %	–17 %	–25 %
Energian muuntaminen, siirto ja jakelu	494	464	–6 %	–35 %	ei ole sovellet-tavissa
Lähteet: PRIMES sarakkeissa 1,2 ja 3 sekä Frauenhofer Institute sarakkeissa 4 ja 5.

2.5 Kaikkia mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole vielä täysin hyödynnetty, ja tämä koskee etenkin pieniä ja jopa eräitä keskisuuria yrityksiä (5).

3. Energiaintensiivisten teollisuudenalojen teknologian tilanne

Energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla tutkitaan ja valmistetaan lukuisia tuotteita ja teknologioita, joita tarvitaan ilmastonmuutokseen ja muihin maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi. Energia- ja resurssitehokkuuden parantamisen perusedellytys on aktiivinen teollisuuspolitiikka ja innovointi. Tutkimus- ja kehittämistoiminta on entistä enemmän kohdennettava energia- ja resurssitehokkaisiin teknologia- ja organisaatioratkaisuihin. Lisäksi yritysten on yhdessä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa parannettava energia- ja resurssitehokkuutta, jotta edistetään tuote- ja prosessi-innovointia.

Seuraavassa esitetään katsaus tärkeimpiin energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin.

3.1 Kemian- ja petrokemianteollisuus

3.1.1 Kemianteollisuus työllistää 1 205 000 työntekijää 29 000 yrityksessä. Sen tuotannon arvo on 449 miljardia euroa (2009 Eurostat) ja liikevaihto lähes kaksinkertainen, mikä vastaa 1,15:ttä prosenttia EU:n bkt:stä. Vain 8 prosenttia öljystä käytetään kemianteollisuudessa polttoaineena, suurin osa jalostetaan. Öljynjalostusteollisuuden osuus teollisuusalojen energiankäytöstä on 18 prosenttia.

3.1.2 Kemianteollisuus muuntaa raaka-aineita tuotteiksi muita teollisuudenaloja ja kuluttajia varten. Perusraaka-aineet voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin aineisiin. Epäorgaanisia raaka-aineita ovat ilma, vesi ja mineraalit. Fossiiliset polttoaineet ja biomassa ovat orgaanisia raaka-aineita.

3.1.3 Kemikaaleista noin 85 prosenttia valmistetaan paristakymmenestä yksinkertaisesta ns. peruskemikaalista, jotka puolestaan valmistetaan kymmenestä raaka-aineesta ja jalostetaan noin 300 välituotteeksi. Peruskemikaalit ja välituotteet luokitellaan bulkkikemikaaleiksi. Välituotteista valmistetaan noin 30 000:a kulutustuotetta. Näiden kemikaalien osuus on 12 prosenttia auton kustannuksista (istuinpenkit, letkut ja hihnat, ilmatyynyt), 10 prosenttia rakennuksen kustannuksista (eristeputket ja sähköjohdot) ja 10 prosenttia keskivertokotitaloudessa päivittäin käytetyistä tuotteista (elintarvikkeet, vaatetus, kengät, henkilökohtaiset terveys- ja hygieniatuotteet, jne.).

3.1.4 Hiili, öljy ja maakaasu ovat useimpien bulkkikemikaalien tuotannon tärkeimmät raaka-aineet. Jokainen tuotantovaihe luo lisäarvoa: raakaöljy suhteellinen arvo on 1, polttoaineen 2, tyypillisen petrokemian tuotteen 10 ja tyypillisen kulutustuotteen 50.

3.1.5 Fossiiliset polttoaineet ovat myös tärkeimpiä energianlähteitä: öljy (noin 40 prosenttia), hiili (noin 26 prosenttia) ja maakaasu (noin 21 prosenttia).

3.1.6 Kemianteollisuus käyttää valtavasti energiaa. Raakaöljyn kokonaiskysynnästä noin 8 prosenttia käytetään raaka-aineena, loput pääasiassa liikennepolttoaineiden tuotannossa.

3.2 Muita kuin rautametalleja käyttävä teollisuus

3.2.1 Muita kuin rautametalleja käyttävä teollisuus on hyvin monipuolinen, ja sen piiriin kuuluu erilaisten metallien tuotanto, esimerkkeinä alumiini, lyijy, sinkki, kupari, magnesium, nikkeli, pii ja monet muut. Ala työllistää suoraan noin 400 000 työntekijää (Eurometaux heinäkuu 2011). Suurin ja tärkein alasektori on alumiiniteollisuus. Vuonna 2010 se työllisti 240 000 työntekijää, ja sen liikevaihto oli 25 miljardia euroa. Bauksiitin tuotanto oli 2,3 miljoonaa tonnia, alumiinioksidin tuotanto 5,9 miljoonaa tonnia ja alumiinin kokonaistuotanto (primaari- ja kierrätysalumiini) kaikkiaan 6 miljoonaa tonnia (270 tuotantolaitosta). Euroopan komission määrittelemä viitearvo on 1 514 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia tuotettua primaarialumiinitonnia kohti.

3.2.2 Eri analyyseistä ilmenee, että raaka-aineet ja energia ovat muita kuin rautametalleja käyttävän teollisuuden tärkeimpiä kilpailukykytekijöitä EU:ssa. Alasektorista riippuen energia- ja raaka-ainekustannusten osuus jalostettujen metallien tuotannon kokonaiskustannuksista on noin 50–90 prosenttia. Raaka-aineiden osuus kokonaiskustannuksista on 30–85 prosenttia ja energian osuus 2–37 prosenttia. Romun kierrätys on EU:n metallintuotannossa raaka-aineiden osalta yhtä tärkeää kuin malmien ja rikasteiden käyttö.

3.2.3 Vuonna 2005 EU:n metalliteollisuus luokitteli tuontiriippuvuuden osalta arkaluonteisimmiksi raaka-aineiksi bauksiitin, magnesiumin, piin ja kuparirikasteet (esimerkiksi 50 prosenttia koksin maailmanlaajuisesta viennistä on peräisin Kiinasta ja 40 prosenttia kuparirikasteiden maailmanlaajuisesta viennistä Chilestä).

3.2.4 Teollisuudenalasta riippuen toimitusriskit koskevat alumiini- ja kupariromua, puhdistamatonta kuparia ja sinkki- ja lyijyrikasteita, sekä pitkällä aikavälillä alumiini- ja kupariromua, kuparirikasteita ja puhdistamatonta kuparia.

3.2.5 Muita kuin rautametalleja käyttävä teollisuus kuluttaa huomattavia määriä sähköä. Tämä koskee etenkin alumiinin, lyijyn ja sinkin tuottajia, jotka käyttävät erittäin paljon sähköä.

3.2.6 Suuri osa muiden kuin rautametallien käytöstä katetaan EU:ssa tuonnilla, ja jollei muita ratkaisuja löydetä, prosenttiosuus kasvaa, ja alan eurooppalaiset tuottajat lopettavat toimintansa. Tämä johtaa hiilivuotoon.

3.3 Rauta- ja terästeollisuus

3.3.1 Euroopan rauta- ja terästeollisuus työllistää suoraan 360 000 työntekijää, ja sen liikevaihto vuonna 2010 oli 190 miljardia euroa. Kokonaisenergiankulutus on 3 700 GJ, mikä on noin neljännes tuotantoteollisuuden energiankulutuksesta. Hiilidioksidipäästöt ovat kokonaisuudessaan noin 350 miljoonaa tonnia, mikä on 4 prosenttia EU:n kokonaispäästöistä.

3.3.2 Teräksentuotannossa on kaksi keskeistä menetelmää. Ensimmäistä kutsutaan ”integroiduksi menetelmäksi”, ja se perustuu raudantuotantoon rautamalmista – vaikka tässäkin menetelmässä 14 prosenttia tuotannosta pohjaa romumetalliin. Toinen on nimeltään ”kierrätysmenetelmä”, jossa tärkeimpänä rautaa sisältävänä raaka-aineena käytetään rautaromua valokaariuuneissa.

3.3.3 Molemmissa menetelmissä energiankulutus riippuu polttoaineen (yleensä hiili ja koksi) ja sähkön käytöstä. Kierrätysmenetelmässä energiankulutus on paljon alhaisempi (noin 80 prosenttia). Integroidussa menetelmässä käytetään koksiuuneja, sintrauslaitoksia, masuuneja ja happiuuneja.

3.3.4 Arvioiden mukaan integroidun menetelmän energiankulutus on nykyisin 17–23 GJ yhtä kuumavalssattua tuotetonnia kohden [1][SET Plan Workshop 2010]. Alhaisempaa arvoa pidetään Euroopassa hyvänä viitearvona integroitua menetelmää soveltavalle laitokselle, kun taas arvoa 21 GJ tonnia kohti pidetään EU-27:n keskiarvona.

3.3.5 Selkeä energiankulutuksen väheneminen (noin 50 prosenttia) Euroopan teollisuudessa viimeksi kuluneina 40 vuotena johtuu osittain kierrätysmenetelmän käytön lisääntymisestä integroidun menetelmän sijaan (prosenttiosuus on noussut 1970-luvun 20 prosentista nykyiseen 40 prosenttiin).

3.3.6 Kierrätysmenetelmään siirtymistä rajoittaa kuitenkin rautaromun saatavuus ja laatu. Euroopassa noin 80 prosenttia integroituun menetelmään liittyvistä hiilidioksidipäästöistä johtuu poistokaasupäästöistä. Poistokaasuista suuri osa käytetään samalla teollisuudenalalla tuottamaan noin 80 prosenttia alan sähköntarpeesta [EUROFER 2009a].

3.3.7 Vuonna 2008 raakaterästä tuotettiin EU:ssa 198 miljoonaa tonnia eli 14,9 prosenttia maailman kokonaistuotannosta (1 327 miljoonaa tonnia raakaterästä) [WorldSteel 2009]. Kymmenen vuotta aiemmin tuotanto oli hieman alhaisempi (191 miljoonaa tonnia raakaterästä), ja kyseisten Euroopan maiden osuus maailman kokonaistuotannosta oli 24,6 prosenttia.

3.4 Keramiikkateollisuus

3.4.1 Keramiikkateollisuus työllistää suoraan 300 000 henkeä. Sen piiriin kuuluu monenlaisia tuotteita rakennus- ja kattotiilistä, saviputkista, katto- ja seinälaatoista, saniteettitavaroista sekä pöytäastioista ja koriste-esineistä hioma-aineisiin, tulenkestäviin tuotteisiin ja tekniseen keramiikkaan (6).

3.4.2 Kyseisillä aloilla valmistetaan tuotteita rakentamista, korkean lämpötilan prosesseja, ajoneuvoteollisuutta, energia- ja ympäristöalaa, kulutushyödykkeitä, kaivostoimintaa, laivanrakennusta, puolustus- ja ilmailuteollisuutta, lääkinnällisiä laitteita ja monia muita sovelluksia varten. Keramiikkateollisuuden aloille on tyypillistä riippuvuus sekä kotimaisista että muualta tuoduista raaka-aineista.

3.4.3 Euroopan keramiikkateollisuus koostuu suurelta osin pk-yrityksistä, joiden osuus on noin 10 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista laitoksista, mutta sen osuus päästöistä on alle prosentti.

3.5 Sementti

3.5.1 Euroopan sementtiteollisuus työllisti vuonna 2010 suoraan 48 000 työntekijää, ja sen tuotanto oli 250 miljoonaa tonnia ja liikevaihto yli 95 miljardia euroa. Teollisuudenalan energiankulutus on 110 kilowattituntia tonnia kohti, ja sen hiilidioksidipäästöt ovat 3 prosenttia EU:n kokonaispäästöistä.

3.5.2 Sementti on rakentamisen sekä maa- ja vesirakennustöiden perusraaka-aine. Sementtiteollisuuden tuotanto on suoraan riippuvainen rakennusalan tilanteesta ja heijastaa tarkkaan yleistä taloudellista tilannetta.

3.5.3 Sementintuotanto Euroopan unionissa perustuu paljolti uudenaikaiseen niin sanottuun kuivamenetelmään. Tässä menetelmässä käytetään noin 50 prosenttia vähemmän energiaa kuin poltettaessa klinkkeriä uunissa märkämenetelmää käyttäen.

3.5.4 Sementtiä tuotettiin EU:n 27 jäsenvaltiossa vuonna 2009 noin 250 miljoonaa tonnia. Se oli 8,6 prosenttia maailman kokonaistuotannosta, joka oli kyseisenä vuonna 3 miljardia tonnia (7). Tuotanto keskittyy maailmanlaajuisesti etenkin Aasiaan (75 prosenttia), ja pelkästään Kiina tuottaa noin puolet maailman sementistä (54,2 prosenttia). Näistä tiedoista ilmenee, että huomattava osa sementintuotannosta tapahtuu maissa, jotka eivät noudata Kioton pöytäkirjan periaatteita.

3.5.5 Euroopan sementtiteollisuudelle on tyypillistä korkea pääomavaltaisuus (150 miljoonaa euroa miljoonaa tonnia tuotantokapasiteettia kohti) ja korkea energiankulutus (60–130 öljyekvivalenttikiloa ja 90–130 kilowattituntia sähköä tonnia kohti).

3.5.6 Euroopan sementtialalle tyypillinen piirre ovat lisäksi alueelliset sementtimarkkinat, jotka toimivat noin 300 kilometrin säteellä.

3.5.7 Sementtiteollisuus on yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjen tuottajista. Sen tuottamat hiilidioksidipäästöt muodostavat noin 5 prosenttia ihmisen aiheuttamista päästöistä maailmanlaajuisesti. (8) Sementtiteollisuuden hiilidioksidipäästöt johtuvat suurimmaksi osaksi hiilen erottamisprosessin ja polttoaineen palamisen päästöistä.

3.5.8 Hiilen erottamisprosessista aiheutuvat päästöt muodostavat arviolta 50 prosenttia ja polttoaineen palamisesta aiheutuvat päästöt noin 40 prosenttia sementtitehtaiden kokonaispäästöistä. Näistä kahdesta prosessista johtuvia hiilidioksidipäästöjä kutsutaan välittömiksi päästöiksi. Välillisiä päästöjä (joita on noin 10 % sementtitehtaiden päästöistä) aiheuttavat kuljetus ja sementtitehtaissa käytettävän sähkön tuotanto (9).

3.5.9 Sementtialan kehitys EU:ssa riippuu erittäin paljon hiilidioksidipäästöjä ja muita saasteita koskevista EU:n toimintalinjoista ja päätöksistä.

3.5.10 Sementtialalla EU:n päästökauppa koskee 500 tonnia päivässä ylittävää sementin (klinkkerin) tuotantoa kiertouuneissa. Kuten viime vuosien tiedoista ilmenee (10), sementtiteollisuuden päästöt olivat odotettua pienempiä. Voi olla houkuttelevampaa myydä hiilidioksidin päästöoikeuksia korkeaan hintaan kuin lisätä sementintuotantoa. EU:n päästökauppajärjestelmä saattaa rajoittaa tuotantoa. Näin ollen ennen suunniteltujen päästöoikeuksien myöntämistä tulisi tehdä arviointi kestävyystavoitteiden asettamiseksi, markkinahäiriöiden ehkäisemiseksi sekä yrittäjien motivoimiseksi parantamaan energiatehokkuuttaan ja samalla vähentämään hiilidioksidipäästöjä.

3.6 Lasiteollisuus

3.6.1 Euroopan lasiteollisuus työllistää suoraan 200 000 työntekijää 1 300 tuotanto- ja jalostusyrityksessä, joiden tuotannon määrä vuonna 2010 oli 34 miljoonaa tonnia (30 prosenttia maailman kokonaistuotannosta). Kierrättämällä tonni lasia vältetään 670 kilon hiilidioksidipäästöt. Vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 25 miljoonaa tonnia.

3.6.2 Lasi koostuu pääasiassa lasinmuodostaja-aineesta, kuten piidioksidista (laadukasta kvartsihiekkaa), alkaleista, joilla muutetaan piidioksidin olomuoto kiinteästä nestemäiseksi (pääasiassa soodaa ja kaliumkarbonaattia), stabilointiaineista korroosion vähentämiseksi (kalsiumoksidi, magnesium ja alumiinioksidi) eräistä kirkastusaineista ja vähäisistä määristä muita lisäaineita, joilla annetaan lasille erilaisia ominaispiirteitä.

3.6.3 Yleisin lasityypin luokittelu perustuu lasin kemialliseen koostumukseen, jonka pohjalta saadaan neljä pääryhmää: soodalasi, lyijykristalli ja kristalli, borosilikaattilasi ja erikoislasit.

3.6.4 ”Pakkauslasi” on EU:n lasiteollisuuden suurin alasektori, jonka osuus kokonaistuotannosta on yli 60 prosenttia. Tuotteita ovat lasipakkaukset (pullot ja purkit). Pakkauslasia tuotetaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Irlantia ja Luxemburgia lukuun ottamatta. EU on maailmanlaajuisesti suurin pakkauslasin tuotantoalue, jossa on noin 140 valmistajaa.

3.6.5 Tasolasi, jonka osuus lasin kokonaistuotannosta on noin 22 prosenttia, muodostaa EU:n lasiteollisuuden toiseksi suurimman tuotantoalan. Sen piiriin kuuluu float-lasin ja laminoidun tasolasin valmistus. EU:ssa on viisi float-lasin ja viisi laminoidun tasolasin valmistajaa. Vuonna 2008 tasolasin valmistuksesta aiheutuneet hiilidioksidin kokonaispäästöt olivat 7 miljoonaa tonnia, josta noin 6,5 miljoonaa tonnia oli peräisin float-lasin valmistuksesta ja noin 0,5 miljoonaa tonnia laminoidun tasolasin valmistuksesta (lähde: CITL).

3.6.6 Jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita valmistetaan ja toimitetaan eri muodoissa: puolina, levyinä, katkottuna lasikuituna, tekstiililankana, kuitukankaana ja lyhytlasikuituna. Merkittävin käyttöala (noin 75 prosenttia) on komposiittimateriaalien, etenkin kertamuovihartsin mutta myös kestomuovin, lujittaminen. Komposiittimateriaalien tärkeimmät markkinat ovat rakennus-, ajoneuvo- ja liikenneala (50 prosenttia) sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuus.

3.6.7 Hiilijalanjälkeen liittyviä tietoja:

—	tuotanto keskimäärin: 870 000 tonnia vuodessa jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita

—	välittömät hiilidioksidipäästöt keskimäärin: 640 000 tonnia

—	hiilidioksidipäästöt tonnia kohti keskimäärin: 735 kiloa hiilidioksidipäästöjä tonnia jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita kohti.

3.6.8 Erikoislasien osuus on noin 6 prosenttia lasiteollisuuden tuotannosta, ja ne ovat tonneissa neljänneksi suurin tuotantoala. Tärkeimpiä tuotteita ovat televisioissa ja monitoreissa käytettävä lasi, valaisinlasi (loisteputket ja suljetut kuvut), optinen lasi, laboratorioissa käytettävä ja tekninen lasi, borosilikaattilasi ja keraaminen lasi (keittoastiat ja korkeita lämpötiloja kestävät kotitaloussovellukset) sekä elektroniikkateollisuudessa käytettävä lasi (LCD-taulut).

3.6.9 Kotitalouskäyttöön tarkoitetun lasin valmistus on yksi lasiteollisuuden pienimmistä tuotantoaloista, ja sen osuus kokonaistuotannosta on noin 4 prosenttia. Alaan sisältyy pöytäastiastojen, keittoastioiden ja koriste-esineiden – lasien, kahvikuppien, kulhojen, lautasten, ruoka-astioiden, maljakoiden ja koristeiden – valmistus.

4. Yleiskatsaus hiilidioksidipäästöihin Euroopassa vuonna 2010

4.1 EU:n päästökauppajärjestelmä rajoittaa noin 12 600 laitoksen – sähkövoimaloiden, tuotantolaitosten ja jalostamojen – päästöjä. Järjestelmä kattaa noin 40 prosenttia EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Teollisuustuotantoa koskevien tietojen perusteella analysoijat arvioivat, että päästöt lisääntyivät vuonna 2010 3,2 prosenttia verrattuna lähes 11,3 prosentin laskuun vuonna 2009 (Barclays Capital, Nomisma Energia, IdeaCarbon).

4.2 Euroopan ympäristökeskuksen mukaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen määrä oli vuonna 2009 kaikkiaan noin 4,6 miljardia tonnia. Jos päästöt nousisivat viime vuonna rekisteröityjen teollisuuden hiilipäästöjen kehityksen mukaisesti, EU ylittäisi vuonna 2020 tavoitteeksi asetetun kasvihuonekaasupäästöjen 4,5 miljardin tonnin rajan noin 300 miljoonalla tonnilla. Ilmastokysymyksistä vastaavien EU:n virkamiesten mukaan EU alittaa tavoitteen, jos se saavuttaa uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat päämäärät.

4.3 Hiilidioksidi

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat päästöt lisääntyivät vuonna 2010 samalla kun energiankysyntä ja teollisuustuotanto kasvoivat. Tämä tarkoittaa, että yritykset käyttävät entistä enemmän fossiilisia polttoaineita sähkön ja lämmön tuotantoon (Sikorski).

Lisäksi sähkövoimalaitokset joutuvat hyödyntämään kaasun kallistumisen vuoksi yhä enemmän hiiltä, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä.

5. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean huomiot

5.1 Arvoketju riippuu materiaalien saatavuudesta ja laadusta, ja Euroopan perusteollisuus tuottaa erittäin laadukkaita raaka-aineita. Euroopan jalostusteollisuus hyötyy korkeasta laadusta ja tutkimustoiminnan tukemasta jatkuvasta innovoinnista. Esimerkiksi terästeollisuudessa 70 prosenttia laadusta riippuu valutyypistä. Tämä laatu on säilytettävä, ja sitä on mahdollisuuksien mukaan parannettava.

5.2 Eurooppa ei pysty ilman vahvaa, kilpailukykyistä ja innovatiivista teollisuutta saavuttamaan mitään niistä kestäväpohjaisista tavoitteista, joita komissio on asettanut hiilidioksidipäästöille.

5.3 EU:n päästökauppajärjestelmä on päästökatto- ja päästökauppajärjestelmä, ja se on otettu käyttöön tärkeäksi välineeksi pyrittäessä saavuttamaan EU:n itselleen asettama tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna ja 30 prosenttia mahdollisen kansainvälisen sopimuksen perusteella. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluu noin 12 500 energia- ja teollisuusalan laitosta, jotka yhdessä tuottavat lähes puolet EU:n hiilidioksidipäästöistä ja 40 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

5.4 Päästökauppajärjestelmää noudatetaan nykyisin 30 maassa (EU:n 27 jäsenvaltiossa sekä Islannissa, Liechtensteinissa ja Norjassa). Verrattuna järjestelmän ulkopuolisiin aloihin, kuten liikenteeseen, päästökauppajärjestelmän piirissä olevat laitokset ovat onnistuneet vähentämään merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä. Energiaintensiivisten teollisuudenalojen on kuitenkin pyrittävä taukoamatta parantamaan energiatehokkuuttaan, koska energiakustannukset nousevat jatkuvasti. Olisi erittäin suotavaa analysoida perusteellisesti, miten suuri osa päästövähennyksistä on EU:n päästökauppajärjestelmän ansiota.

6. Sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat

6.1 Euroopan teollisuusjärjestelmää, työntekijöitä ja intressejä sekä ympäristöä, terveyttä ja kuluttajia voidaan suojella vain, jos mitään näistä ei aseteta muiden edelle ja mikäli pyritään ympäristö-, sosiaali- ja talouspolitiikan optimaaliseen tasapainoon.

6.2 ETSK kannattaa ympäristönsuojelun ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteita ja viittaa eräisiin ensisijaisiin toiminta-aloihin, joilla olisi toteutettava integroituja toimia kokonaisvaltaisesta näkökulmasta.

6.3 Ennen kaikkea tarvitaan ammattitaitoa kehittäviä tehokkaita tukiohjelmia, kun kohdennetulla koulutuksella pyritään luomaan teknisten haasteiden edellyttämää pätevyyttä ja saavuttamaan entistä parempia lisätavoitteita energiatehokkuuden alalla. Energiaintensiivisille teollisuudenaloille ovat tyypillisiä jatkuvat tuotantoprosessit ja suuri vastuu, minkä vuoksi ne eivät ole nuorten mielestä houkuttelevia. Tarvitaan kannustimia ammattikoulutusohjelmien tukemiseksi (mukaan luettuina stipendit), jotta säilytetään eurooppalainen osaaminen alalla.

6.4 On laadittava kannustimia asiantuntijoiden ja erikoistuneiden työntekijöiden liikkuvuuden edistämiseksi, jotta levitetään osaamista ja hyviä käytänteitä valtioiden sisällä ja rajatylittävästi.

6.5 On kiinnitettävä erityishuomiota siirtymäkausiin ja varmistettava asianmukainen tuki työntekijöille, joiden on tarvittavista muutoksista johtuvien rakenneuudistusprosessien vuoksi mukauduttava tuotannossa uusiin tarpeisiin. Tätä prosessia olisi tuettava julkisin investoinnein.

6.6 Arvioimalla asianmukaisesti yhteiskuntaan ja työntekijöihin kohdistuvaa vaikutusta on varmistettava todellinen sitoutuminen energiaintensiivisen teollisuuden muutosprosesseihin, jotta vältetään sosiaaliset haittavaikutukset ja valmistellaan uusien tuotantomallien käyttöönottoa.

6.7 Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää parantaa tietämystä, ymmärrystä ja tietoisuutta eduista, jotka voidaan saavuttaa erittäin energiatehokkaan teollisuuden avulla. Tätä varten olisi paitsi edistettävä tuotteiden merkintää myös ilmoitettava tuotteiden valmistuksessa käytetyistä energiatehokkaista tuotantoprosesseista. Toisin sanoen tarvittaisiin kaksinkertainen merkintä, jossa kerrotaan niin tuotteesta kuin korkean yleisen tehokkuuden ylläpitämiseen osallistuneesta tuotantolaitoksesta.

6.8 Energiaintensiiviset teollisuudenalat tarvitsevat nykyistä enemmän tukea tutkimustoimintaan ja innovointiin. Nykyisessä EU:n rahoitusjärjestelmässä olisi hyödynnettävä kohdennettuja välineitä (esimerkiksi kestäväpohjaista teollisuutta tukevan julkisten ja yksityisten tahojen SPIRE-kumppanuuden mallin mukaisesti), jotta teollisille hankkeille annetaan nykyistä enemmän tilaa. Teknologiayhteisöt ovat tehneet paljon työtä teollisuudelle myönteisen toimintaympäristön valmistelemiseksi, jotta teollisuudenalat voivat hyödyntää nykyistä paremmin EU:n puiteohjelmia. Tutkimus- ja teknologiaorganisaatioiden roolia tulisi myös korostaa, sillä ne ovat erittäin merkittävässä asemassa innovaatioketjussa ja toteuttavat ideoita teollisissa sovelluksissa.

7. Kansainvälinen ulottuvuus

7.1 Yhdysvaltojen, Japanin, Venäjän, Brasilian, Intian ja ennen kaikkea Kiinan (22 prosentin osuudella kokonaispäästöistä suurin päästömaa) on kannettava vastuunsa. Kyseiset maat tuottavat yhdessä Euroopan kanssa yli 70 prosenttia hiilidioksidipäästöistä (2007). Planeettaa suojeleva ilmastosopimus on välttämätön, jotta voidaan vastata ihmisen toiminnasta johtuvan ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin haasteisiin.

7.2 ETSK on useaan otteeseen ilmoittanut kannattavansa kyseisiä unionin politiikkoja ja suosittanut kaikkia toimia, joiden avulla voidaan päästä sellaiseen oikeudenmukaiseen kansainväliseen sopimukseen, jossa jaetaan vastuut ja kustannukset ja otetaan huomioon moninaiset tekijät eikä vain tietoja ja lukuja.

7.3 Ilmastonmuutospolitiikka voi tuottaa tulosta vain, mikäli Durbanissa pidettävässä konferenssissa kyetään asettamaan uudet Kioton jälkeiset tavoitteet maille, joiden päästömäärät ovat maailman mitassa suurimmat. Eurooppa on sitoutunut toteuttamaan vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita, jos saadaan aikaan maailmanlaajuinen sopimus. ETSK suhtautuu tähän myönteisesti edellyttäen, että eurooppalaisiin yrityksiin ja työntekijöihin liittyvät kestäväpohjaista kehitystä käsittelevät huomiot otetaan sopimustekstissä asianmukaisesti lukuun ja että niitä noudatetaan.

Bryssel 8. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 38.

(2) EUVL C 107, 6.4.2011, s. 1, ja EUVL C 218, 23.7.2011, s. 25.

(3) SEC(2011) 779 final.

(4) Taloudellista potentiaalia koskevat tiedot energian muuntamisen alalla perustuvat energia-asioiden pääosaston laskelmiin.

(5) Energiatehokkuussuunnitelma 2011, KOM(2011) 109 lopullinen; vaikutuksenarviointi, mt. kohta 3, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 38; EUVL C 318, 29.10.2011, s. 76.

(6) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 7.

(7) Tiedonanto ”Euroopan sementtiteollisuuden kehitys”, asiakokonaisuus CCMI/040, CESE 1041/2007.

Cembureau, Evolution and Energy Trends – Cembureaun internetsivusto, toukokuu 2011.

(8) ”Carbon dioxide emissions from the global cement industry”, Ernst Worrell, Lynn Price, Nathan Martin, Chris Hendriks and Leticia Ozawa Meida, Annual Review of Energy and the Environment, marraskuu 2001, Vol. 26, s. 303–329.

(9) Vanderborght B, Brodmann U., 2001. The Cement CO2 Protocol: CO2 Emissions Monitoring and Reporting Protocol for the Cement Industry. Guide to the Protocol, version 1.6 – www.wbcsdcement.org.

(10) Euronews-uutisissa vuoden 2006 toukokuussa julkaistu raportti.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten”

KOM(2011) 400 lopullinen

2012/C 43/02

Yleisesittelijä: Michael SMYTH

Komissio päätti 7. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten

KOM(2011) 400 lopullinen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 14. kesäkuuta 2011 antaa asian valmistelun Eurooppa 2020 -ohjauskomitean tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Michael SMYTHIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 136 ääntä puolesta ja 0 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 Euroopan unioni ja sen kansalaiset ovat parhaillaan historiansa pahimman taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen kriisin kourissa. Kriisi heikentää jäsenvaltioita ja niiden kansalaisten asemaa ja uhkaa EU:n merkittävimpiä saavutuksia: yhteisvaluuttaa, vakaussopimusta ja sisämarkkinoita. EU:n johtajien nopea ja päättäväinen yhteistoiminta pelasti EU:n pitkältä taantumalta edellisessä finanssikriisissä. Nyt Euroopan on ratkaistava toinen yhtä vaikea haaste. Se edellyttää jälleen erittäin vahvaa poliittista yhteistyötahtoa, sillä yksikään jäsenvaltio ei voi selvitä kriisistä yksinään. Poliittiset vaihtoehdot ovat käyneet vähiin: joko Euroopan integraatiota tiivistetään kriisistä selviämiseksi tai kriisi heikentää vakavasti Euroopan integraatiota ja vaarantaa sen.

1.2 Tarvitaan välittömiä toimia velan vähentämiseksi, julkisen talouden vakauttamiseksi ja kansalaisten ja yritysten luottamuksen parantamiseksi. Poliittisten päättäjien tulee kuitenkin nähdä tämänhetkistä kriisiä pidemmälle. Lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintaan keskittyminen ei riitä, vaan on selvää, että lisäksi tarvitaan pitkän aikavälin uudistuksia. Tähän liittyvät aloitteet tai niiden tekemättä jättäminen vaikuttavat nopeasti tai jopa välittömästi jäsenvaltioiden lainojen kustannuksiin.

1.3 Komitea katsoo tässä tilanteessa, että Eurooppa 2020 -strategia on nyt tärkeämpi kuin koskaan. Se tarjoaa kattavan uudistusohjelman, jonka avulla pyritään turvaamaan kestävä kasvu ja parantamaan unionin kriisinsietokykyä tulevaisuudessa.

1.4 Strategian eri osa-alueet – erityisesti taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä osio – on pidettävä tasapainossa. Strategian kolme painopistealaa – älykäs, kestävä ja osallistava kasvu – ovat toisiinsa kytköksissä ja vahvistavat toinen toisiaan. Talouskasvuun, yrittäjyyteen, pk-yrityksiin, kilpailukykyyn, innovointiin, kestävään kehitykseen ja ympäristöön, sosiaalisiin oikeuksiin, työpaikkojen luomiseen ja koulutuksen tukemiseen tulee kiinnittää yhtä lailla huomiota.

1.5 Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa, jossa myös jäsenvaltioiden julkiset taloudet ovat tiukalla, haasteena on enemmän kuin koskaan kansallisten uudistusten riittävä täytäntöönpano.

1.6 Komitea on hyvin huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissaan tekemät sitoumukset eivät – kuten vuotuinen kasvuselvitys (1) osoittaa – riitä strategian tavoitteiden saavuttamiseen useimmilla aloilla (koulutusta, työllisyyttä, tutkimusta ja kehitystä, köyhyyden vähentämistä, päästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet).

1.7 Jäsenvaltioiden tulee tehdä enemmän ja sitoutua kunnianhimoisempiin kansallisiin muutoksiin, jotta tavoitteet on mahdollista saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Etusijalle tulee asettaa kasvua lisäävät tekijät (koulutus, innovointi, energia, liikenneyhteydet jne.). Keskeisen tärkeää on, että sitoumuksia noudatetaan asianmukaisesti.

1.8 Komitea katsoo, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen uudistusten ja kasvustrategian toteutukseen on ratkaisevan tärkeää onnistumisen kannalta, ja kannustaa kansallisia hallintoja ja EU:ta saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Komitea aikookin jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten verkoston kanssa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä asioissa. Tarkoituksena on toisaalta pitää jäsenvaltiot ajan tasalla ja toisaalta varmistaa, että EU-tason poliittiset päättäjät ovat tietoisia taloudellisista ja yhteiskunnallisista olosuhteista ruohonjuuritasolla.

2. Taustaa

2.1 Ensimmäinen EU-ohjausjakso, joka on EU:n ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnin parantamiseen tarkoitettu uusi hallintoväline, käynnistettiin tammikuussa 2011, kun komissio esitti vuotuisen kasvuselvityksen (2). Kevään kokouksessaan Eurooppa-neuvosto hyväksyi selvityksen ja täydensi sitä (3).

2.2 Tältä pohjalta jäsenvaltioita pyydettiin esittämään huhtikuun 2011 lopussa vakaus- tai lähentymisohjelmat, joissa tarkastellaan niiden julkisen talouden tilannetta, sekä kansalliset uudistusohjelmat, joissa esitellään niiden tärkeimmät toimenpiteet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi useimmat Euro Plus -sopimukseen osallistuvat jäsenvaltiot antoivat sopimukseen perustuvia erityissitoumuksia (4).

2.3 Arvioituaan ohjelmat ja sitoumukset komissio esitti maakohtaisia suosituksia ja euroalueelle osoitettuja suosituksia (5). Niissä keskitytään aloihin, joilla eräiden jäsenvaltioiden on ponnisteltava enemmän rakenneuudistusten vauhdittamiseksi. Kesäkuussa Eurooppa-neuvosto (6) hyväksyi ne ja päätti näin ensimmäisen EU-ohjausjakson. Samalla alkoi nk. ”kansallinen ohjausjakso”.

2.4 Tämän asiakirjan lähtökohtana on kesäkuussa 2011 annettu komission tiedonanto ”Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten” (7). Siinä pyritään tarkastelemaan useita tärkeitä aiheita, joita ovat esimerkiksi

—	hallinnon vahvistaminen strategian yhteydessä

—	strategiaa koskevan tiedotuksen parantaminen

—	strategian käytännön täytäntöönpanon parantaminen jäsenvaltioissa.

2.5 Asiakirjasta tulee osa uutta ”koontiraporttia” (8), jonka ETSK:n yhdessä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden vastaavien kumppaniorganisaatioiden kanssa perustama vuorovaikutteinen verkosto esittää.

2.6 EU 2020 -strategian yksityiskohtaisia linjauksia käsitellään perusteellisemmin aiemmin aiheesta ”Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin” annetussa lausunnossa (9). Komitea antoi tuolloin vuotuista kasvuselvitystä koskeneeseen lausuntopyyntöön vastauksena lausunnon, jossa tuetaan täysin EU 2020 -strategiaa ja EU-ohjausjaksoa ja kannustetaan komissiota puolustamaan Euroopan integraatiota. Komitea piti kuitenkin valitettavana, ettei ensimmäisessä vuotuisessa kasvuselvityksessä tartuttu tilaisuuteen esittää poliittisia ehdotuksia älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi. Näihin ehdotuksiin on tartuttava nyt, kun taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat heikentyneet vakavasti.

2.7 Kyseisessä lausunnossa esitetään myös useita konkreettisia ehdotuksia, jotka liittyvät komission esille nostamiin kymmeneen kohtaan: julkisen talouden tiukka tervehdyttäminen, makrotalouden epätasapainotilojen korjaaminen, rahoitusalan vakauden turvaaminen, työnteon houkuttelevuuden lisääminen, eläkejärjestelmien uudistaminen, työttömien saaminen takaisin työmarkkinoille, turvallisuuden ja joustavuuden tasapainottaminen, sisämarkkinoiden potentiaalin hyödyntäminen, yksityisen rahoituksen houkutteleminen kasvun rahoittamiseksi ja kustannustehokkaan energiansaannin kehittäminen.

2.8 Komissio on julkaissut vuotta 2012 koskevan vuotuisen kasvuselvityksen (10), ja komitea aikookin antaa Eurooppa 2020 -strategian edistymisraporttia käsittelevän lausunnon maaliskuussa 2012 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen.

3. Hallinto

3.1 Eurooppa 2020 -prosessin ei tulisi olla vain poliittisille päättäjille, lainsäätäjille ja asiantuntijaryhmille vaan kaikille suunnattu ja kaikkien toteuttama prosessi:

—

Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden panos on toivottavaa, jotta voidaan hyödyntää ruohonjuuritason kokemusta, määritellä parhaat tavat ratkaista tämän hetken haasteet ja kokeilla luovia ratkaisuja. Tällainen voisi olla esimerkiksi sosiaalinen yrittäjyys, jolla on niin taloudellisia kuin sosiaalisia myönteisiä vaikutuksia.

—	Strategian riittävä täytäntöönpano jäsenvaltioissa riippuu suuresti kaikkien asianomaisten sidosryhmien sitoutumisesta ja vastuunotosta. Tästä syystä strategian ottaminen kaikkien asiaksi on ratkaisevan tärkeää ja edellyttää kattavaa yhteistyötä, jotta uudistuksiin tartutaan dynaamisella otteella.

3.2 Komitea katsoo, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kuulemis-, osallistumis- ja aktivointitavoissa olisi parantamisen varaa niin jäsenvaltioiden kuin EU:n tasolla.

3.3 Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta olisi otettava mukaan aktiiviseksi kumppaniksi EU 2020 -strategian seurantaan ja täytäntöönpanoon.

3.4 Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä kunkin jäsenvaltion maakohtaisista suosituksista tulee kuulla. Ajoitus on tässä ratkaiseva: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tulee voida osallistua tulevien, vuoden 2011 jälkeistä jaksoa koskevien näkymien suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden ratifioimia ILO:n keskeisiä yleissopimuksia ja eritoten yleissopimusta nro 98, jolla taataan vapaa oikeus kollektiivisiin työehtosopimusneuvotteluihin, on kunnioitettava erityisen tarkasti.

3.5 Komitea kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien organisaatioiden erityisasemaa ja profiilia. Se ei millään lailla heikennä jäsenvaltioissa käytössä olevia työmarkkinaosapuolten kuulemisjärjestelyjä.

3.6 Keskustelua, jota jäsenvaltioissa käydään EU 2020 -strategian täytäntöönpanosta, olisi aktivoitava, ja valtiovallan olisi otettava käyttöön tehokkaampia palautemekanismeja, joiden avulla voidaan seurata kansalaisyhteiskunnassa ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa nykyistä enemmän käytävän strategiaa koskevan vuoropuhelun tuloksia.

3.7 ETSK kannattaa säännöllisten kokousten järjestämistä EU 2020 -strategian seurannasta jäsenvaltioissa. Kokouksiin osallistuisivat kaikki sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot.

3.8 Komitea suosittelee, että jäsenvaltioihin perustettaisiin pysyviä rakenteita kansallisen talous- ja sosiaalineuvoston tai vastaavan elimen ja muiden työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien, kuten pk-yritysten, osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden, aivoriihien, yliopistojen ja sosiaalisen koheesion ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien hyväksi työskentelevien tahojen välistä vuoropuhelua varten. Eräissä jäsenvaltioissa ennestään olemassa olevat kansalaisvuoropuhelua koskevat sopimukset ja käytänteet olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

3.9 Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käytävää aitoa vuoropuhelua haittaavat esteet on poistettava. Tämä merkitsee esimerkiksi kansallisten uudistusohjelmien laatimiselle nykyisin lähes poikkeuksetta asetettujen tiukkojen määräaikojen välttämistä.

3.10 Hallinto EU:n tasolla – eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamisesta saatava lisäarvo

3.10.1 On yhä selvempää, etteivät kansalliset poliittiset ratkaisut yksin riitä, vaan EU:n poliittista yhteistyötä on tiivistettävä. Epäsymmetriset tai muista irralliset makrotalous-, teollisuus- tai sosiaalipoliittiset linjaukset jäsenvaltioissa voivat heikentää talous- ja rahaliittoa ja sisämarkkinoita ja vaikuttaa haitallisesti muihin jäsenvaltioihin.

3.10.2 Komitea kannustaa jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostoja ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita sekä komission edustajia keskustelemaan kunkin maan erityisolosuhteista. Lisäksi jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot tulee ottaa tiiviimmin mukaan komission vuosittain järjestämiin kuulemisiin. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa, jota myös Euroopan parlamentti soveltaa tahollaan lisätäkseen yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa sekä alueiden komitea lisätäkseen yhteistyötä Euroopan alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

3.10.3 Euroopan parlamentti on arvostellut EU-ohjausjaksoa oikeutuksen puuttumisesta, Euroopan parlamentin vähäpätöisestä roolista, kansallisten parlamenttien marginaalisesta osallistumisesta ja prosessin läpinäkymättömyydestä. EU-ohjausjakson tehostamiseksi on ehdotettu säännöllistä taloudellista vuoropuhelua EU-ohjausjakson tuloksista. Komitea kannattaa Euroopan parlamentin ajatusta perustaa EU-ohjausjaksoon liittyviä asioita käsittelevä alivaliokunta ja on halukas osallistumaan tiiviisti sen työskentelyyn.

3.10.4 Komitea haluaa jatkaa yhteistyötään myös alueiden komitean kanssa, jotta kansalaiset ottaisivat EU 2020 -strategian omakseen ja osallistuisivat sen käytännön täytäntöönpanoon.

3.10.5 ETSK:n mielestä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat olisi kutsuttava mukaan EU 2020 -strategiaa koskeviin alueellisiin sopimuksiin (11).

3.11 Hallinnon parantamiskeinot

3.11.1 Komitea katsoo, että kaikkia unionissa tarjolla olevia välineitä (12) tulee käyttää Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen varmistamiseen.

3.11.2 ETSK kehottaa varomaan, ettei EU-ohjausjakso korvaa jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan laajoja suuntaviivoja.

3.11.3 Vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen tulee tukea Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

3.11.4 Rakennerahastojen toiminta olisi vuosina 2014–2020 saatettava täysin EU 2020 -strategian painopisteiden mukaiseksi (13).

3.11.5 EU:n ja kansallisen tason varainkäyttöä voitaisiin tehostaa koordinoimalla sitä paremmin.

3.11.6 Julkiset investoinnit – EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla – älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun voisivat myös houkutella täydentäviä yksityisiä investointeja ja saada näin aikaan vipuvaikutuksen.

4. Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva tiedotus

4.1 EU 2020 -strategian poliittista erottuvuutta ja sen tunnettuutta kansalaisten keskuudessa olisi parannettava, erityisesti kun ajatellaan yhteiskuntaamme parhaillaan uhkaavia vakavia haasteita.

4.2 Viestintää tulisi tehostaa kaikilla tasoilla (EU, valtiot ja erityisesti paikallistaso), sillä monissa jäsenvaltioissa EU 2020 on ainoa tarjolla oleva uusi ajattelu- ja toimintatapa, joka tuo ihmisille toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Eurooppa 2020 -strategian keskeiset viestit kasvusta, työpaikoista ja sosiaalisesta osallisuudesta on nostettava esiin uudelleen ja uudelleen.

4.3 Kansalliset uudistusohjelmat tulisi esitellä ja niistä tulisi keskustella kansallisissa parlamenteissa.

5. Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano

5.1 Komitea kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työtä, jotta löydetään ne ongelmakohdat, jotka rajoittavat kasvua kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Ongelmakohtia voivat aiheuttaa hyvin erilaiset tekijät, kuten

—	sisämarkkinoiden pirstaleisuus

—	pk-yritysten vaikeudet päästä sisämarkkinoille

—	yrittäjyyden kehittämisen tarve

—	liiketoimintaympäristön (myös sääntely-ympäristön) puutteet

—	työllisyyden ja työvoiman uudelleenjakautumisen esteet (työmarkkinoiden segmentoituminen)

—	Euroopan teollisuuden heikko kilpailukyky, joka johtuu vastavuoroisuuden puutteesta maailmankaupassa ja kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa

—	tarve lisätä työmarkkinoille osallistumista

—	koulutusjärjestelmien riittämätön laatu ja tehokkuus

—	reaalitalouden tarpeita palvelevan, toimivan, säännellyn ja vakaan finanssisektorin tarve.

5.2 Tällaiset potentiaaliset ongelmakohdat voidaan havaita edellä mainittujen pysyvien vuoropuhelujärjestelyjen ansiosta. Uusia kannustimia voitaisiin ehdottaa niille aloille, jotka ovat kehityksessä muista jäljessä.

5.3 Komitea kannattaa sitä, että EU 2020 -strategian onnistunut täytäntöönpano sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten täysimittainen osallisuus varmistetaan hyödyntämällä uudenaikaisia julkishallinnon välineitä. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi seuraavat:

5.3.1 Lähtötilanteen, tavoitteiden ja määräaikojen määritteleminen: Komitea on tietoinen siitä, että konkreettiset, mitattavissa olevat tavoitteet puuttuvat usein ja aikataulut ovat monesti liian tiukkoja. Komitea kannattaa selkeiden, konkreettisten tavoitteiden määrittelyä ja realististen määräaikojen asettamista niiden saavuttamiselle. Todellisen lähtötilanteen määritteleminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan mitata EU 2020 -strategian vaikutuksia. Komitea suosittelee, että Euroopan aluekehittämisen seurantaverkostoa (ESPON) hyödynnettäisiin tässä enemmän.

5.3.1.1 Komission tulisi seurata edistymistä ja käyttää varoitusoikeuttaan, jos jäsenvaltiot eivät pidä sovittuja sitoumuksia.

5.3.2 Vertailukehittäminen ja indikaattorien käyttäminen: Komitea muistuttaa, miten tärkeää on käyttää edistymistä ja onnistumista kuvaavia tulosorientoituneita indikaattoreita – niin määrällisiä kuin laadullisiakin.

5.3.2.1 Kansallisten uudistusohjelmien tavoitteisiin perustuva, sidosryhmien yhdessä valtionhallinnon edustajien kanssa harjoittama vertailukehittäminen tarjoaa konkreettista tietoa, jonka pohjalta voidaan mitata kunkin jäsenvaltion edistymistä EU 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Kunkin kansallisen talous- ja sosiaalineuvoston tai vastaavan elimen tulisi analysoida ja asettaa omat ensisijaiset kriteerinsä. Joidenkin jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot ovat jo aloittaneet säännöllisen vertailukehittämisen Eurostat-verkkosivuilla vapaasti saatavilla olevien tilastojen pohjalta. Muiden jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot voivat tehdä samoin.

5.3.2.2 Komitea on valmis tarjoamaan verkkosivuillaan (CESLink-verkkosivut (14)) digitaalisen foorumin tiedonvaihtoa varten.

5.3.2.3 ETSK on valmis myös järjestämään vuotuisen konferenssin, jossa tarkasteltaisiin vertailukehittämisen tuloksia.

5.3.3 Politiikan täytäntöönpanon ja vaikutusten säännöllinen arviointi: Vertailukehittämisen ansiosta sidosryhmät voisivat jatkuvasti seurata uudistusten toteutusta. Näin saataisiin myös tarvittavaa tietoa kansallisten uudistusohjelmien tarkistamista varten, ja eri jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden määritteleminen helpottuisi.

6. Tiedon levittäminen parhaista käytänteistä

6.1 Komitea katsoo, että parhaiden käytänteiden vaihtoa olisi edistettävä voimakkaasti EU:n tasolla. Tästä syystä ETSK järjestää tiedonkeruumatkoja jäsenvaltioihin keskustellakseen parhaista käytänteistä ja uudistusten täytäntöönpanosta ja kannustaakseen vaihtamaan niistä tietoa myös kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa.

6.2 ETSK on sitä mieltä, että sidosryhmien tulisi kehittää uusia menetelmiä parhaiden käytänteiden jakamista varten: monitasoinen verkostoituminen johtaisi tiedonvaihtoon hallinnon eri tasojen välillä, ja kahden tai useamman jäsenvaltion raja-alueiden yhteistyön tiivistäminen mahdollistaisi rajatylittävien tavoitteiden asettamisen. Lisäksi on tarpeen analysoida parhaita käytänteitä, jotta niitä voidaan hyödyntää muiden jäsenvaltioiden kansallisessa kontekstissa.

6.3 Komitea kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään uusiin toimenpiteisiin, joilla edistetään parhaiden käytänteiden rajatylittävää vaihtoa sähköisten viestintävälineiden avulla (tietokannat, joissa on esimerkkejä parhaista käytänteistä, tulostaulut jne.). Tällainen menetelmä edellyttää kuitenkin sitä, että jäsenvaltiot omaksuvat soveltuvan eurooppalaisen kehyksen sitä varten. Tarvittaessa olisi harkittava innovatiivisten välineiden luomista.

6.4 Komitea ilmoittaa jälleen, että se on valmis toimimaan kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä EU:n toimielinten välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön foorumina (14) ja tarjoamaan mahdollisuuden kansallisten sidosryhmien väliseen näkemysten ja kokemusten vaihtoon. Kuten ennenkin on todettu, komitea arvostaa erittäin suuresti jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten keskustelupanosta.

Bryssel 8. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Vuotuinen kasvuselvitys 2012, KOM(2011) 815, 23.11.2011.

(2) Vuotuinen kasvuselvitys 2011: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin, KOM(2011) 11, 12.1.2011, ml. yhteisen työllisyysraportin luonnos.

(3) Eurooppa-neuvosto 25.–24. maaliskuuta 2011, päätelmät, EUCO 1/10/11 REV 1.

(4) Eurooppa-neuvosto 25.–24. maaliskuuta 2011, päätelmät, EUCO 1/10/11 REV 1, liite I.

(5) Eräille jäsenvaltioille, jotka saavat euroalueen jäsenvaltioiden ja IMF:n rahoitusapua, komissio suositteli vain yhteistyöpöytäkirjan ja sen myöhempien täydennysten noudattamista. Näissä asiakirjoissa määritellään rahoitusavun talouspoliittiset ehdot. Rahoitusavun tulisi olla linjassa Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisen kanssa.

(6) Eurooppa-neuvosto 23.–24. kesäkuuta 2011, päätelmät, EUCO 23/11.

(7) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten, KOM(2011) 400 lopullinen.

(8) Komitea esitti ensimmäisen kokoavan raportin Lissabonin strategiasta vuoden 2010 jälkeen. Sen tarkoituksena oli pohjustaa uuden eurooppalaisen strategian laatimista vuoden 2010 jälkeiselle ajalle. Lausunnon laati ETSK:n Lissabonin strategian seurantaryhmä, ja se sisälsi jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden kumppaniorganisaatioiden näkemyksiä sekä ETSK:n lausunnon Lissabonin strategiasta vuoden 2010 jälkeen (esittelijä: Wolfgang Greif).

(9) ETSK:n lausunto aiheesta ”Vuotuinen kasvuselvitys”, EUVL C 132, 3.5.2011 s. 26–38.

(10) Vuotuinen kasvuselvitys 2012, KOM(2011) 815.

(11) Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva alueellinen sopimus on tietyn valtion hallintotasojen (paikallis-, alue- ja valtiotaso) välillä tehty sopimus. Alueellisen sopimuksen allekirjoittajat sitoutuvat koordinoimaan ja yhtenäistämään poliittisia ohjelmiaan niin, että toiminnassa ja rahoituksessa keskitytään Eurooppa 2020 -strategian päämääriin ja tavoitteisiin. Ks. http://portal.cor.europa.eu/europe2020/news/Pages/TPUsefuldocuments.aspx.

(12) Muun muassa asetuksia, direktiivejä, suosituksia, lausuntoja, suuntaviivoja koskevia sääntöjä, yhteisiä tavoitteita, yhteisiä ohjelmia, rakennerahastovaroja, politiikan koordinointia ja EU:n ulkoisen toiminnan välineitä.

(13) Ks. muun muassa ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen”, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 8.

(14) Ks. http://www.eesc.europa.eu/ceslink/.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia”

KOM(2011) 75 lopullinen

ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI-asetus)”

KOM(2011) 522 lopullinen – 2011/0226 COD

2012/C 43/04

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan komissio päätti 21. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia

KOM(2011) 75 lopullinen.

Neuvosto päätti 14. syyskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 13. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI-asetus)

KOM(2011) 522 lopullinen – 2011/0226 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 172 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen parantaa sisämarkkinoiden hallinnointia lisäämällä hallinnollista yhteistyötä, laajentamalla ja kehittämällä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI) sekä luomalla varsinainen viranomaisten henkilökohtaiseen yhteydenpitoon pohjautuva verkkoyhteisö.

1.2 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotetulla asetuksella pyritään yhtäältä ottamaan käyttöön säännöt, joita sovelletaan IMI:n käyttöön hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä tarkoituksissa ja jotka kattavat muun muassa IMI:n eri käyttäjien aseman, tietojenvaihdon, ilmoitusmenettelyt, hälytysjärjestelmät sekä keskinäistä avunantoa koskevat järjestelyt.

1.3 Toisaalta komitea pitää myönteisenä sitä, että luodaan yksityisyyden suojamekanismeja, joissa otetaan huomioon vaihdettavien tietojen luonne ja jotka kattavat muun muassa vaihdettavien tietojen säilyttämiselle asetetut määräajat sekä ilmoitus- ja oikaisuoikeuden.

1.4 Näiden perusluonteisten oikeuspuitteiden vuoksi on suotavaa, että 5 artiklassa määritellään myös käsite ”IMI-tiedot”, joita ovat IMI-järjestelmän avulla vaihdettavat, sisämarkkinoilla harjoitettavaa taloudellista toimintaa ja ammattia koskevat luonteeltaan taloudellis-ammatilliset tiedot. Näistä tiedoista säädetään direktiiveissä, joiden tarkoittamaa jäsenvaltioiden viranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä IMI palvelee.

1.5 ETSK katsoo, että IMI voi olla ratkaisevassa asemassa muutettaessa sisämarkkinoilla harjoitettavaa hallinnollista yhteistyötä ja mukautettaessa sitä vastaamaan kansalaisten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tarpeita ja odotuksia sekä roolia, joka viimeksi mainituilla järjestöillä saattaa olla vastaisuudessa järjestelmän kehittämisessä ja toiminnassa.

1.6 Komitea suosittaakin, että järjestelmää kehitettäessä eriytettäisiin objektiiviset tiedot, jotka koskevat taloudellisen toiminnan tai ammatin harjoittamisen edellytyksiä eri jäsenvaltioissa, jotta nämä tiedot olisivat kansalaisten ja yritysten saatavilla.

1.7 ETSK katsoo, että IMI:n puitteissa täytäntöön pantavissa direktiiveissä tarkoitettu hallinnollinen yhteistyö edellyttää perusluonteisesti muun muassa, että viranomaisten keskinäisessä tietojenvaihdossa noudatetaan ehdottomasti eurooppalaista oikeudellista tietosuojakehystä. Komitea ei kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy sitä, että vaihdettavia tietoja voidaan lisäksi käsitellä ehdotetun asetuksen mukaisesti. Komitea vastustaa tätä kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, että direktiiveissä, joita IMI:n puitteissa pannaan täytäntöön, ei säädetä lainkaan tarpeesta käsitellä tietoja niiden tarkoittamassa hallinnollisessa yhteistyössä. Ja toiseksi siksi, että komitea ei missään tapauksessa pidä komission ilmoittamia IMI-järjestelmän toiminnan valvontaa ja seurantaa koskevia käytännön tarpeita riittävinä perusteina laajentaa vaihdettaviin henkilötietoihin liittyviä toimintoja näin merkittävästi kattamaan sellaisten itsenäisten tiedostojen luominen, jotka on erotettu muista tiedoista käsittelyn avulla.

1.8 Järjestelmässä, siihen osallistuvien tahojen määrässä ja tietovirrassa tapahtuneen kehityksen huomioon ottaen ETSK suosittaa, että ”valtakunnan rajat ylittäviä” erimielisyyksiä varten säädettäisiin perusluonteisesta riitojenkäsittelymenettelystä. Menettely auttaisi karkeasti hahmoteltunakin selkiyttämään mahdollisia vastuita järjestelmän toiminnassa tapahtuvista häiriöistä tai sen huonosta hallinnoinnista, mikä puolestaan lisäisi kansalaisten oikeusvarmuutta.

2. Taustaa

2.1 Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä on internetin kautta käytettävä ohjelmasovellus, jonka Euroopan komissio on kehittänyt yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (ja jota sovelletaan Euroopan talousalueeseen) avustaakseen jäsenvaltioita unionin säädöksissä säädettyjen tietojenvaihtovaatimusten käytännön täytäntöönpanossa siten, että jäsenvaltioiden käyttöön asetetaan keskitetty yhteydenpitojärjestelmä, joka helpottaa tietojenvaihtoa ja keskinäistä avunantoa rajojen yli.

2.2 Järjestelmä perustettiin alun alkaen ”yhteisen edun mukaiseksi hankkeeksi”. Se on suunniteltu joustavaksi ja hajautetuksi rakenteeksi, joka kykenee helposti mukautumaan sisämarkkinoiden eri toimintaympäristöihin ja johon sisältyy määräyksiä hallinnollisesta yhteistyöstä.

2.3 IMI-järjestelmän perusperiaatteet ovat

a)	uudelleenkäytettävyys

b)	organisatorinen joustavuus

c)	sopimukseen perustuvat yksinkertaiset menettelyt

d)	monikielisyys

e)	helppokäyttöisyys

f)	tietosuoja

g)	käyttäjien välttyminen tietotekniikkakustannuksilta.

2.4 Järjestelmää käytetään nykyisin hallinnollisiin yhteistyötarkoituksiin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin (1) ja palveludirektiivin (2) puitteissa. Sitä aiotaan myös käyttää kokeilunomaisesti pantaessa täytäntöön työntekijöiden lähettämisestä annettua direktiiviä (3).

2.5 IMI-järjestelmää eivät nykyisin voi käyttää kuluttajat eivätkä yritykset. Väline on tarkoitettu yksinomaan toimivaltaisten viranomaisten käyttöön järjestelmän kattamilla erityisaloilla.

2.6 ETSK on jo ottanut kantaa (4) komission tiedonantoon ”Sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön avulla” (5). Komitea antoi tukensa sisämarkkinoille luotavalle nykyistä hajautetummalle ja verkottuneelle rajatylittävälle hallinnolliselle yhteistyölle, johon sisältyy sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä.

3. Komission tiedonanto

3.1 Komissio katsoo, että sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä antamalla toisilleen keskinäistä apua ja vaihtamalla tietoja.

3.2 Antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (6) komissio esitti 50 ehdotusta, joista yksi oli eurooppalaisten viranomaisten henkilökohtaiseen yhteydenpitoon pohjautuvan verkkoyhteisön luominen siten, että laaditaan monikieliseen tietojenvaihtojärjestelmään perustuvan IMI:n laajentamiseen tähtäävä strategia.

3.3 IMI on joustava sen suhteen, millaisen organisaatiorakenteen kukin jäsenvaltio sille valitsee. IMI-verkoston hajautetun rakenteen vuoksi kunkin osallistuvan maan on nimettävä kansallinen IMI-koordinaattori (NIMIC), joka huolehtii IMI-hankkeen yleisestä koordinoinnista.

3.4 IMI:n tarjoamat mahdollisuudet perustuvat siihen, että

—	siihen voidaan liittää uusia aloja

—	sille voidaan kehittää uusia toimintoja

—	se voidaan yhdistää muihin tietotekniikkajärjestelmiin

—	sen olemassa olevia toimintoja voidaan käyttää uusiin tarkoituksiin.

3.5 Jos tietyllä lainsäädäntöalalla ei ole hallinnollista yhteistyötä tukevaa tietojenvaihtojärjestelmää, sen sijaan että kehitettäisiin uusi järjestelmä, IMI:n uudelleenkäytöstä saadaan seuraavat edut:

a)	parempi kustannustehokkuus

b)	helppokäyttöisyys

c)	nopeammat ja ennakoitavammat ratkaisut

d)	turvallisuus

e)	matalampi kynnys pilottihankkeiden toteuttamiseen.

3.5.1 IMI-järjestelmään voidaan liittää rajaton määrä uusia aloja, mutta sen laajentamista rajoittavat organisatoriset esteet, sillä laajentaminen on suunniteltava etukäteen ja samalla on huolehdittava järjestelmän konseptuaalisesta johdonmukaisuudesta siten, että

—	uusi käyttäjäryhmä on yhteydessä tai osittain päällekkäinen olemassa olevien käyttäjäryhmien kanssa

—	etusijalle asetetaan sellaisten alojen lisääminen, joilla voidaan käyttää olemassa olevia toimintoja

—	jos uuden lainsäädäntöalan lisääminen edellyttää uusien toimintojen kehittämistä, tämä on toteutettava yleisellä tasolla, jotta uusi moduuli voidaan mukauttaa helposti muiden käyttäjäryhmien tarpeisiin

—	kustannuksia on voitava perustella lisäarvolla, joka on odotettavissa IMI:n käytöstä uusissa tai olemassa olevissa käyttäjäryhmissä, sekä kansalaisten ja yritysten saamilla eduilla

—	uudet alat ja toiminnot tai linkit muihin välineisiin eivät saa vaikeuttaa järjestelmän käyttöä.

3.6 IMI noudattaa sisäänrakennetun yksityisyyden suojan periaatetta, jonka mukaan tietosuojaa koskevien periaatteiden noudattaminen sisältyy järjestelmään alusta pitäen. Se pitäytyy tiukasti myös käyttötarkoituksen rajoittamista ja käyttöoikeuksien valvontaa koskevissa periaatteissa.

3.7 IMI-järjestelmästä aiheutuvat menot liittyvät järjestelmän kehittämiseen ja parantamiseen, IMI:n ylläpitoon komission tietokeskuksessa, huoltoon, järjestelmähallintoon, toisen vaiheen tukeen, koulutukseen, yhteydenpitoon ja tiedotukseen.

3.8 IMI:n laajentaminen uusille aloille, uusien toimintojen lisääminen siihen tai sen linkitys muihin välineisiin eivät komission mukaan saisi muuttaa järjestelmää käyttäjien kannalta monimutkaisemmaksi. Hallinnollista yhteistyötä koskevien vaatimusten on syytä olla riittävän selkeitä ja käytännönläheisiä. Lisäksi olisi arvioitava prosessia tukevan tietotekniikkavälineen tarpeellisuutta.

3.9 Komissio katsoo, että on olennaista, että järjestelmän hallintorakenne on avoin ja tehokas ja että kaikki siihen osallistuvat tahot ymmärtävät menettelyt ja foorumit, joita käytetään sovittaessa hankkeeseen liittyvistä näkökohdista. Niinpä komissio on huomioinut seuraavat seikat: järjestelmän päivittäinen hallinnointi, strategiset päätökset, asiantuntijoilta saatavat neuvot ja ohjeet sekä järjestelmän hallintorakenteen kehittäminen.

3.10 Lisäksi pyritään varmistamaan järjestelmän korkea suorituskyky ja korkea turvallisuustaso. Samalla kun IMI:n käyttäjä- ja tietomäärä kasvavat, on olennaista varmistaa, että järjestelmän suorituskyky pysyy tyydyttävänä. Turvallisuusnäkökohdista mainittakoon, että IMI tallentaa ja käsittelee henkilötietoja ja muita tietoja, joita ei ole tarkoitettu yleiseen levitykseen.

4. Yleishuomioita komission tiedonannosta

4.1 ETSK kannattaa lähestymistapaa, jonka komissio on omaksunut sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskevaan strategiaan hallinnollisen yhteistyön tiivistämiseksi.

4.1.1 Sisämarkkinoilla toteutettavan nykyistä johdonmukaisemman hallinnollisen yhteistyön lähtökohdaksi on otettava vähintäänkin perusoikeuskirja ja etenkin periaatteet, jotka koskevat hyvää hallintoa, asiakirjojen saatavuutta ja tietosuojaa, sekä tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetut oikeuden yhteiset perusperiaatteet.

4.1.2 ETSK palauttaa joka tapauksessa mieliin, että varotoimenpiteet ja henkilötietojen suoja ovat eritasoisia riippuen siitä, onko kyse tiedoista, jotka koskevat liikkeenharjoittajia tai elinkeinonharjoittajia taloudellisten toimijoiden ominaisuudessa.

4.1.3 IMI:n myötä poistuu tosin joukko epävarmuustekijöitä, mutta siitä hyötyvät vain viranomaiset, eivät pk-yritykset eivätkä muut yhteiskuntaelämän toimijat. Hyödyt olisi ulotettava kattamaan myös viimeksi mainitut tahot, kuten Euroopan parlamentti on todennut 6. huhtikuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa.

4.2 Varsinaisen ja erityisen sääntelyn lisäksi tietosuoja edellyttää, että se huomioidaan hyvän lainsäädäntöteknisen tavan mukaisesti muissa säädöksissä, esimerkiksi säädettäessä yleisesti yhteisön politiikan täytäntöönpanomenettelyistä ja erityisesti IMI-järjestelmästä, joka on itsessään monitahoinen menettely.

4.2.1 Valitusmenettelyyn olisi sisällytettävä valtakunnan rajat ylittävien erimielisyyksien ”riitojenratkaisujärjestelmä”. Onkin tärkeää ottaa käyttöön ripeästi ja tehokkaasti saatavilla olevia riitojenratkaisuvälineitä, jotka ovat hallinnon asiakkaiden kannalta – olivatpa nämä kansalaisia tai yrityksiä – yksinkertaisia ja kustannuksiltaan alhaisia.

4.3 Järjestelmän käyttömahdollisuudesta ”tietojenvaihtotarkoituksessa” olisi säädettävä yksityiskohtaisesti siten, että kansalliselle viranomaiselle asetetaan velvollisuus antaa tiedot, joiden saannista on esitetty vakiomuotoinen etukäteispyyntö perusteluineen, kunhan pyynnön esittäjällä on oikeutettu intressi saada kyseiset tiedot.

4.4 Mitä tulee synergiaetuihin muiden jo käytössä olevien tietojenvaihtojärjestelmien kanssa ja sellaisia säänneltyjä ammatteja koskeviin tietokantoihin, jotka sisältävät ”luettelot” kussakin jäsenvaltiossa säännellyistä ammateista, ETSK katsoo, että ”luettelon” lisäksi tietokantoihin tulisi sisältyä kaikki ammatin harjoittamiseen tarvittavat vaatimukset (nimikkeen lisäksi tieto kuulumisesta ammattirekisteriin, vakuutukset, luvat jne.). Tällä tavoin tietoja saataisiin joissain tapauksessa miltei automaattisesti ja ne olisivat kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ulottuvilla. ETSK toivoo, että nämä seikat huomioidaan annettavan direktiivin tekstissä.

4.4.1 Edellä mainittu tarve on pääteltävissä IMI-järjestelmän vuosiraportista 2010. Siinä mainitaan, että on haasteellista hallinnoida palvelualalla toimivaltaisia hyvin erilaisia viranomaistahoja. Kaikki nämä viranomaistahot konkreettisine toimivalta-aloineen (joilla on tehtävä ainakin perusero sääntelyn, toiminnan ja valvonnan välillä) olisi sisällytettävä luetteloihin säännellyistä ammateista.

4.5 Henkilötietoihin liittyvän oikeusvarmuuden sekä yksilöiden ja toimijoiden oikeuksien oikeudellisen suojan takaamiseksi olisi selkiytettävä, mitkä tahot ovat mahdollisesti vastuussa järjestelmän epätavanomaisesta toiminnasta tai sen huonosta hallinnoinnista esimerkiksi vaihdetun tiedon virheellisyyden, liiallisen viivästymisen, korjausten jne. vuoksi. Hallinnon vahingonkorvausvastuu julkisen vallan epätavanomaisesta toiminnasta on yhteisön oikeuden yleinen periaate, joka tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa.

5. Ehdotus asetukseksi

5.1 Komission ehdotuksen tavoitteet ovat seuraavat:

a)	luoda IMI:lle vakaa oikeudellinen kehys ja yhteinen säännöstö sen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi

b)	tarjota kattava tietosuojakehys vahvistamalla säännöt IMI:ssä tapahtuvalle henkilötietojen käsittelylle

c)	helpottaa IMI:n mahdollista tulevaa laajentamista uusille EU:n lainsäädännön aloille

d)	selkiyttää IMI:n toimintaan osallistuvien eri toimijoiden asemaa.

5.2 Ehdotuksessa vahvistetaan myös IMI:ssä noudatettavat tärkeimmät tietosuojaperiaatteet, muun muassa tietojenvaihdon kohteiden eli rekisteröityjen oikeudet yhtenä säädöksenä, ja lisätään siten avoimuutta ja oikeusvarmuutta. Siinä määritellään täsmällisesti IMI:n kautta tehtävän hallinnollisen yhteistyön muoto ja menetelmät.

5.2.1 Ehdotuksen liitteessä I on luettelo niistä unionin lainsäädännön aloista, jotka IMI kattaa tällä hetkellä, ja liitteessä II luetellaan alat, joille IMI mahdollisesti laajennetaan tulevaisuudessa.

5.3 Ehdotuksen tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä tehokkaalla ja käyttäjäystävällisellä välineellä, joka helpottaa niiden unionin lainsäädännön säännösten käytännön täytäntöönpanoa, joissa jäsenvaltioiden edellytetään tekevän yhteistyötä toistensa ja komission kanssa sekä vaihtavan tietoa, ja jolla taataan henkilötietojen suojan korkea taso.

5.3.1 Ehdotuksessa annetaan yhteisiä sääntöjä järjestelmän hallinnoinnista ja käytöstä, muun muassa kunkin jäsenvaltion velvollisuudesta nimittää yksi kansallinen IMI-koordinaattori, toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta antaa riittävän kattava vastaus riittävän ajoissa ja siitä, että IMI-järjestelmän kautta vaihdettuja tietoja voidaan käyttää todisteina samalla tavalla kuin samassa jäsenvaltiossa hankittuja vastaavanlaisia tietoja.

5.3.2 Ehdotukseen sisältyy myös järjestelmä, jota käytetään IMI:n laajentamisessa kattamaan unionin uudet säädökset. Sillä pyritään tarjoamaan tarvittava jousto tulevaisuudessa ja varmistamaan samalla oikeusvarmuuden ja avoimuuden korkea taso. Järjestelmän teknisen toteutettavuuden, kustannustehokkuuden, käyttäjäystävällisyyden ja kokonaisvaikutusten arvioinnin sekä mahdollisen testausvaiheen tulosten perusteella komissio valtuutetaan tarvittaessa päivittämään liitteessä I olevaa luetteloa aloista hyväksymällä delegoidun säädöksen.

5.3.3 Komission tehtävänä on varmistaa IMI:n ohjelmistojen ja tietotekniikkainfrastruktuurin turvallisuus, saatavuus, ylläpito ja kehittäminen. Komissio voisi kuitenkin osallistua aktiivisesti myös IMI:n työnkulkuihin IMI:n käyttöä tietyllä sisämarkkina-alalla koskevien säännösten tai muiden järjestelyiden perusteella.

5.3.4 Tietojenkäsittelyn ja turvallisuuden osalta ehdotuksella pyritään takaamaan avoimuus. Henkilötiedot eivät saa olla käytettävissä enempää kuin tarpeellisen ajan, minkä vuoksi niiden säilyttämiselle asetetaan enimmäiskesto, jonka jälkeen tiedot suojataan. Tiedot voidaan poistaa automaattisesti viiden vuoden kuluttua hallinnollisen yhteistyömenettelyn päättymisestä.

5.3.5 Koska IMI on joustava väline, tietojenvaihtoon voisi maantieteellisesti osallistua kolmansia maita tietyillä osa-alueilla tai järjestelmää voitaisiin käyttää jopa puhtaasti maakohtaisesti.

6. Yleishuomioita asetusehdotuksesta

6.1 ETSK suhtautuu myönteisesti asetusehdotukseen, jossa asetetaan säännöt IMI:n käytölle hallinnollisessa yhteistyössä. Koska kyseessä on kuitenkin säädös, joka on suoraan täytäntöönpanokelpoinen yleisinä säädöspuitteina, ETSK panee huolestuneena merkille kaksi seikkaa:

—	Muutamat oikeudelliset peruskäsitteet eivät ole tarkkoja.

—	IMI:n käyttäjät voivat hyödyntää vaihdettuja tietoja huomattavasti laajemmin kuin ennen.

6.2 IMI koostuu konkreettisesti monikielisestä tietokoneohjelmasta, jonka puitteissa yli 6 000 toimivaltaista viranomaista ovat yhteydessä toisiinsa vaihtaakseen kohtuullisen lyhyessä ajassa tietoja tietyn taloudellisen toiminnan ja tiettyjen ammattien harjoittamisen edellytyksistä omissa jäsenvaltioissaan.

6.2.1 Edellä mainitun tietokoneohjelman kautta tapahtuvaa konkreettista tietojenvaihtoa säännellään käsillä olevassa ehdotuksessa säädetyillä menettelyllisillä vähimmäissäännöksillä. Tätä erityistä ja rajoitettua tietojenvaihtotarkoitusta paljon laajemmin ehdotus mahdollistaa nyt kuitenkin myös vaihdettujen ”henkilötietojen käsittelyn”, kuten 6 artiklassa todetaan, vaikka direktiiveissä, joita asetuksella pannaan täytäntöön ja joita se palvelee, ei missään vaiheessa säädetä tällaisesta ”käsittelystä”. Milloin kyseisissä direktiiveissä ei ole asiasta säännöksiä, komitea ei hyväksy sitä, että vaihdettavia tietoja voidaan myös käsitellä.

6.2.2 Niinpä voidaankin kysyä, miten laaja asetusehdotuksessa säädetty uusi valtuutus on, kun on kyse ”henkilötietojen käsittelystä” sellaisena kuin siitä on säädetty direktiivin 95/46/EY 2 artiklan b kohdassa.

6.2.3 Sen lisäksi että IMI-toimijoille annetaan yleinen valtuutus vaihdettujen henkilötietojen käsittelyyn, kuten artiklassa säädetään, asetuksessa ei muilta osin mainita lainkaan käyttötarkoituksia, joissa käsittely on perusteltua, eikä henkilötietojen käsittelyn mahdollisia takuita tai rajoituksia.

6.2.4 Ainoastaan johdanto-osan 15 kappaleessa mainituista perusteluista on pääteltävissä, miksi komissio sisällyttää nyt tietojen käsittelyn IMI:n yleistavoitteisiin. ETSK:n mielestä perustelut eivät ole riittävät, vaikka niitä täsmennettäisiin ja selvennettäisiin myöhemmin, eikä niillä voida perustella valtuutusta, joka koskee näin laajakantoista tehtävää.

a)	Sen seuranta, kuinka IMI-koordinaattorit ja komissio käyttävät järjestelmää

6.2.5 ETSK katsoo, että sekä IMI-koordinaattoreilla että komissiolla on jo mahdollisuus käyttää vaihdettuja tietoja. Tämän käyttöoikeuden perusteella ne ovat jo tehneet erityisarvioita järjestelmästä ja ne ovat voineet arvioida sekä vastausaikaa että menettelyyn osallistuvia viranomaisia muun muassa sektoreittain jaoteltuina.

6.2.6 Riippumatta siitä, selvennetäänkö asiaa myöhemmin, ”järjestelmän käytön seuranta” ei edellyttäne vaihdettujen tietojen muokkaamista erityistiedostoiksi.

b)	Sisämarkkinoilla harjoitettavaa hallinnollista yhteistyötä tai keskinäistä avunantoa koskevien tietojen keruu

6.2.7 Kyseinen tieto on jo julkista ja siihen voi tutustua selvityksissä, joita komissio on laatinut IMI-järjestelmän toiminnasta. Sitä voitaisiin käyttää arvioitaessa hallinnollista yhteistyötä, jossa sillä on puhtaasti välineellinen tehtävä.

c)	Koulutus ja tiedotusaloitteet

6.2.8 ETSK katsoo, että tällaisia aloitteita varten ei tarvita tietojen ”käsittelyä” (sellaisena kuin se käsitetään direktiivissä 95/46/EY), vaan pelkkää järjestelmään sisältyvien tietojen ”käyttöä”.

7. Tarve tarkentaa ehdotusta koskee peruskäsitettä, johon asetusehdotuksessa tuon tuosta viitataan, eli käsitettä ”henkilötieto”. Direktiivin 95/46/EY mukaisesti ymmärrettynä käsite on paljon laajempi kuin mitä IMI:n toiminnan kannalta on tarpeen, sillä järjestelmässä on aina viime kädessä kyse tietystä kyseisten tietojen erityisryhmästä ja niille on yhteistä se, että nämä tiedot ovat taloudellisen toiminnan ja/tai ammatin harjoittamisen kannalta merkityksellisiä sisämarkkinoilla.

7.1 Komitea katsoo näin ollen, että ehdotuksessa olisi määriteltävä käsitteen laajuus ja rajoitettava ”henkilötietojen” laji tarkoittamaan samaa kuin niissä direktiiveissä, joissa säädettyä valtioiden viranomaisten hallinnollista yhteistyötä IMI palvelee ja jotka liittyvät taloudellisen toiminnan tai ammatin harjoittamiseen sisämarkkinoilla, minkä vuoksi tämä seikka olisi sisällytettävä 5 artiklan määritelmiin.

8. Ehdotuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, että IMI on väline, joka ”ei ole avoinna suurelle yleisölle” ja jonka välityksellä ”ulkopuoliset toimijat” voivat toimittaa ja ”hakea tietoja”. ETSK on tästä lähestymistavasta eri mieltä ja katsoo, että tietyt IMI:n sisältämät tiedot, sikäli kuin niihin ei sisälly henkilötietoja, tulisi saattaa ulkopuolisten toimijoiden – kansalaisten, yritysten tai organisaatioiden – saataville. Tietojen saanti käsittäisi muun muassa hallinnolliset vaatimukset maassa, johon on tarkoitus solmia kaupallisia tai ammattisuhteita.

8.1 Tällaisten tietojen saatavuus ei missään tapauksessa merkitse muiden tietojen saatavuutta eikä varsinkaan niiden käsittelyä, vaikka ehdotuksen 5 artiklan i kohdassa olevasta ”ulkoisen toimijan” määritelmästä saattaa saada tällaisen käsityksen.

8.2 Ulkoisille toimijoille olisi myönnettävä oikeus tehdä tiedonsaantia koskeva pyyntö lähimmälle IMI-käyttäjälleen siten, että tämän olisi välitettävä pyyntö järjestelmän kautta, kunhan ulkoinen toimija todistaa, että hänen intressillään on kaupallinen tai ammatillinen yhteys maahan, jota varten tietoja pyydetään.

9. Ehdotuksen 4 artiklassa komissiolle annetaan mahdollisuus sisällyttää IMI:hin liitteessä II tarkoitettu hallinnollinen yhteistyö. Siihen sisältyy yhtiörekisterien tuleva yhteenliittäminen, jota koskevaa ehdotusta ei vielä ole hyväksytty. Koska tämä mahdollinen toimenpide on laajakantoinen, ETSK katsoo olevan tarpeen täsmentää, mitä säädöstyyppiä tällainen IMI:n laajentaminen edellyttää.

10. Edellä esitetyn mukaisesti ETSK ehdottaa, että ”ulkoisten toimijoiden” määritelmä muotoillaan uudelleen seuraavasti:

—	Ne määritellään kansalaisiksi, yrityksiksi tai organisaatioiksi, jotka tekevät IMI-käyttäjälle pyynnön, joka liittyy johonkin järjestelmän piiriin kuuluvissa direktiiveissä säädetyistä tarkoituksista ja jonka kyseinen käyttäjä on velvollinen toimittamaan edelleen.

—	Niille myönnetään oikeus saada järjestelmässä olevia tietoja, jotka eivät sisällä henkilötietoja.

—	Soveltamisalan ulkopuolelle jätetään nimenomaisesti toimijoiden saamien tietojen käsittely.

11. ETSK pitää myönteisenä sitä, että sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamiseksi tiedoilla, jotka toimivaltainen viranomainen on saanut IMI:n välityksellä toisesta jäsenvaltiosta, on sama todistusarvo hallinnollisissa menettelyissä.

12. Asianomaisten oikeuksien käytön osalta ETSK pahoittelee, ettei ehdotus sisällä yhtä tietosuojaratkaisua, vaan siinä viitataan kansallisessa tietosuojalainsäädännössä eri tavoin mainittujen toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksiin. Komitea katsoo niin ikään, että mahdollisuus säilyttää tietoja asettamalla erilaisia määräaikoja ei ole sisämarkkinoiden toiminnan kannalta asianmukaista, kun ajatellaan kansalaisten mahdollisuutta käyttää oikeuksiaan.

13. ETSK katsoo, että vaihdettaessa tietoja kolmansien maiden kanssa on selvennettävä, onko ehdotuksen 22 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täytyttävä kumulatiivisesti vai vaihtoehtoisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa ETSK ei näe perustetta sille, että komission päätös kolmansien maiden tietosuojan riittävyydestä tai vastaavuudesta on riittävä peruste ryhtyä laajentamaan IMI:tä kyseiseen kolmanteen maahan. Muut tapaukset sen sijaan ovat perusteltuja, kuten se, että tietojen vaihdosta ulkopuolisten tahojen kanssa sovitaan IMI:hin liittyvissä direktiiveissä tai kansainvälisin sopimuksin.

14. Oikeusvarmuuden lisäämiseksi IMI-järjestelmän toimintaan liittyvät kumottavat säädökset ja voimaan jäävät säädökset olisi mainittava säädöstekstissä eikä ehdotetun asetuksen johdanto-osassa.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Direktiivi 2005/36/EY, EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(2) Direktiivi 2006/123/EY, EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(3) Direktiivi 96/71/EY.

(4) ETSK:n lausunto, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 103.

(5) KOM(2008) 703 lopullinen.

(6) KOM(2010) 608 lopullinen.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa”

KOM(2011) 152 lopullinen

2012/C 43/05

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Euroopan komissio päätti 4. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa

KOM(2011) 152 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 174 ääntä puolesta 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK katsoo, että avaruus on korvaamaton ja strateginen resurssi, jonka avulla voidaan tyydyttää EU:n sosiaalisia, taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä tarpeita. Ala toimii kasvun ja innovoinnin moottorina, sillä se kykenee luomaan vaurautta tarjoamalla korkeaa ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja ja innovatiivisia palveluja, avaamalla markkinamahdollisuuksia myös muilla teollisuudenaloilla sekä tukemalla tutkimusta, joka puolestaan tuottaa innovaatioita teollisuudelle.

1.2 ETSK tunnustaa sellaisen kilpailukykyisen avaruusteollisuuden merkityksen, jolla on kokonainen arvoketju – sisältäen valmistuksen, laukaisun, operatiivisen osan ja liitännäispalvelut.

1.3 ETSK tunnustaa, että avaruuspolitiikka kuuluu EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan ja että jäsenvaltiot toteuttavat alalla myös omia aloitteitaan. Komitea kehottaa vahvistamaan kumppanuutta myös niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät kuulu Euroopan avaruusjärjestöön (European Space Agency, ESA), jotta koordinoidaan niiden politiikkoja ja osaamista avaruusalalla. Olisi myös tutkittava muiden kuin ESAn jäsenvaltioiden mahdollisuutta osallistua yhteistyöohjelmiin, esimerkkinä Kansainvälinen avaruusasema (International Space Station, ISS).

1.4 ETSK suhtautuu siis myönteisesti toimiin, joilla pyritään vahvistamaan EU:n avaruuspolitiikan perustaa nivomalla se EU:n perussopimuksiin Lissabonin sopimuksen asianomaisten määräysten pohjalta, unionin teollisuuspolitiikkaan Eurooppa 2020 -strategian pohjalta sekä tutkimus- ja innovointitoimintaan Horizon 2020 -aloitteen kautta.

1.5 Euroopan maanseurantaohjelma (GMES) on keskeisessä asemassa pidettäessä yllä EU:n valmiuksia kerätä itsenäisesti tietoja Maan järjestelmästä sekä reaaliaikaisesti että kymmenen vuoden aikasarjoissa. Näin varmistetaan ympäristön ja alueen valvonta ja turvallisuus sekä selvitetään eräitä ilmastonmuutoksen mekanismeja. ETSK on erittäin huolissaan siitä, ettei GMES:n talousarvio sisälly ajanjaksoa 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen, ja kehottaa komissiota määrittelemään varat, joita tarvitaan kyseisen ohjelman jatkamiseen.

1.6 ETSK panee merkille Euroopan avaruusjärjestön (ESA) keskeisen roolin EU:n teknisen, tieteellisen ja hallinnollisen osaamisen keräyspisteenä. Tällaista osaamista tarvitaan varmistamaan avaruusohjelmien tehokas hallinnointi.

1.7 Muita merkittäviä elimiä ovat Euroopan sääsatelliittijärjestö Eumetsat, joka on meteorologisia tietoja tuottava operatiivinen elin, EEA (European Environment Agency) (1) ja ECMWF (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts) (2).

1.8 ETSK korostaa avaruuden keskeistä merkitystä turvallisuuden ja puolustuksen alalla. ETSK painottaa tarvetta ottaa asianmukaisesti huomioon yhteisen turvallisuuspolitiikan vaatimukset myös kehittämällä uusia yhteistyöohjelmia ja perusrakenteita. (3)

1.9 ETSK tunnustaa, että on suojeltava omien avaruusinfrastruktuurien arvoa ja kehitettävä avaruustilannetietoisuutta edistävä järjestelmä (Space Situational Awareness, SSA).

1.10 Avaruuden tutkimuksen ja hyödyntämisen aloilla on tiivistettävä yhteistyötä EU:n vakiintuneiden kumppanien, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän ja Japanin, kanssa ja mahdollisesti pyrittävä kahdenvälisiin sopimuksiin avaruusalan nousevien mahtien, kuten Kiinan, Intian ja Brasilian, kanssa.

1.11 Avaruusalan kansainvälinen yhteistyö on avaintekijä paitsi edistettäessä eurooppalaisia teknologioita ja palveluja, myös levitettäessä yhteiskunnallisia ja humanitaarisia arvoja.

1.12 Tutkimuksella on perusluonteinen arvo Euroopassa, ja se on merkittävä tekijä edistettäessä Euroopan itsenäisiä valmiuksia sellaisten keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden alalla, joita tarvitaan, jotta unionin avaruusteollisuudesta tulisi kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla.

1.13 EU:n investointeja tutkimukseen on tehostettava laatimalla tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteinen strategiakehys.

2. Johdanto

2.1 Tarkasteltavassa tiedonannossa määritellään unionin avaruuspolitiikan oikeuskehys ja taloudellinen, sosiaalinen ja strateginen konteksti sekä yhdistetään avaruuspolitiikka Euroopan unionin perustaan: Lissabonin sopimuksen määräyksiin sekä unionin teollisuus- ja tutkimuspolitiikkoihin ja yhteiseen puolustuspolitiikkaan.

2.2 Tiedonannossa vahvistetaan ensisijaiset toimet, jotka määrittelevät EU:n avaruuspolitiikan, kuvataan sen kansainvälistä ulottuvuutta ja tutkitaan sen hallinnollisia tarpeita. Näin valmistellaan unionin avaruusohjelman laatimista ja toteuttamista.

2.3 Tiedonannossa todetaan, että komissio esittää vuonna 2011 ehdotuksen unionin avaruusohjelmaksi ja valmistelee tarvittavat toimet ehdotetun strategian toteuttamiseksi (teollisuuspolitiikka, avaruusalan toimien organisointi).

3. Yleistä

3.1 Avaruusalan osuus unionin talousarviosta on noin prosentti ja Euroopan ilmailu- ja avaruusalan teollisuudesta noin viisi prosenttia.

3.2 Huolimatta avaruusalan suhteellisen pienestä koosta niin komissio kuin Euroopan parlamentti tunnustavat täysin sen taloudellisen, strategisen ja yhteiskunnallisen merkityksen. On mahdotonta kuvitella Eurooppaa hyvinvoinnin alueena ilman sitä tukea ja kimmoketta, joka perustuu sen johtoasemaan avaruusalalla. Taloudellisten etujen ohella (investointeihin nähden keskimäärin kaksinkertainen tuotto, maksimissaan 4,5-kertainen tuotto, kuten Norjan tapauksessa [lähde: OECD 2011]) ala tuottaa sovelluksia, jotka ovat korvaamattomia ja perusluonteisia yhteiskunnalle: meteorologia, navigointi, paikannus, lento- ja laivaliikenteen valvonta, maatalouden ja alueen hallinnointi, humanitaariset operaatiot ja luonnonkatastrofien hallinta, kansallinen turvallisuus ja rajavalvonta (vain muutamia mainitaksemme).

3.3 Nykyisen kaltaisina taloudellisesti vaikeina aikoina investointien vetämisellä alalta olisi – ehdottomasti marginaalisiin säästöistä aiheutuviin etuihin nähden – sellainen vakava vaikutus, että Euroopassa menetettäisiin tällä strategisella alalla kuluneina vuosikymmeninä rakennettu tieteellisen osaamisen ja teollisen kapasiteetin pääoma.

3.4 Euroopan itsenäisten valmiuksien kehittäminen keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden alalla ja sen itsenäinen pääsy avaruuteen ovat perusluonteisen tärkeinä pidettyjä tavoitteita, jotka edellyttävät aktiivista tukea.

3.5 Uusien maiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja muiden maiden, tullessa avaruusalalle Euroopan on laadittava strateginen suunnitelma, jos se haluaa säilyttää merkittävän asemansa avaruusalalla ja uskottavuutensa tärkeimpiin kilpailijoihin, etenkin Yhdysvaltoihin ja Venäjään, nähden.

3.6 Keskeiset lippulaivaohjelmat, GMES ja Galileo, ovat Euroopalle väline säilyttää asemansa johtavana voimana strategisilla aloilla, jotka liittyvät satelliittinavigointijärjestelmien ja maanhavainnointijärjestelmiin perustuvien palvelujen käyttöön.

3.7 GMES-ohjelman rahoitusongelman ratkaiseminen on ensisijainen kysymys, jota ei voida lykätä, sillä on olemassa konkreettinen riski, että Euroopassa menetetään yhä strategisemmaksi muodostuneeseen maanhavainnointiin kymmenen vuoden aikana tehdyt investoinnit. Näin Eurooppa menettäisi teollisuudessa ja tutkimuksessa saavuttamansa johtoaseman.

3.8 Unionin jäsenvaltioiden nykyinen rahoituskriisi saattaa vaarantaa myös avaruudentutkimusohjelmat, jotka ovat tulevaisuuden teknologioiden testausfoorumeita. Tämän vuoksi alalla on varmistettava jatkuvuus.

3.9 Taulukossa 1 esitetään – esimerkinomaisesti, ei tyhjentävästi – eräiden EU:hun kuuluvien ESAn jäsenvaltioiden avaruusalaan kohdentamat investoinnit vuonna 2009. Kyseiset investoinnit ovat keskimäärin 0,01–0,05 prosenttia bkt:stä (tiedot vuodelta 2009, lähde: OECD). Vertailun vuoksi mainittakoon, että suurvaltojen, kuten Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen, investoinnit ovat huomattavasti korkeammat, vastaavasti 0,12 prosenttia, 0,20 prosenttia ja 0,31 prosenttia. Venäjä ja Kiina ovat lisäksi kaksinkertaistaneet investointinsa vuosina 2005–2009. Euroopassa Ranska eroaa muista korkeammalla investointiosuudellaan, joka on 0,1 prosenttia maan bkt:stä (lähde: OECD).

Taulukko 1

ESAn keskeisten rahoittajien avaruusalan budjetti vuonna 2009

(miljoonissa euroissa)
Maa	Avaruusbudjetti (4)	Osuus ESAlle (5)
FR	1 960	(716)
DE	1 190	(648)
IT	685	(369)
UK	350	(269)
ES	190	(184)
BE	170	(161)
ESAn kokonaisbudjetti vuonna 2009	3 600

3.10 ESAlla on teknistä osaamista ja kapasiteettia suunnitella ja toteuttaa avaruusohjelmia sekä edistää uusien teknologioiden ja sovellusten kehittämistä. ESA käyttää monia suunnittelemiaan järjestelmiä, etenkin tieteellisiä ja tutkimusjärjestelmiä. Euroopan komission on huolehdittava suurten toimintaohjelmien, kuten Galileon ja GMES:n, infrastruktuurin operaattorin roolista.

3.11 Eumetsat on merkittävä osa Euroopan operatiivista kapasiteettia.

3.12 Muita hallitustenvälisiä elimiä ovat Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA) ja Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts, ECMWF), jotka ovat osallisia sopimuksessa GMES:n tietojen ja palvelujen hyödyntämisestä.

4. Erityistä

4.1 Euroopan avaruuspolitiikan peruspilareita ovat lainsäädäntökehys ja teollisuuspoliittinen konteksti, kansainvälinen ulottuvuus, hallintomalli, yhteys yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä asianmukainen ja kestäväpohjainen rahoitusjärjestelmä.

4.2 Euroopan avaruuspolitiikan oikeusperustana ovat Lissabonin sopimuksen määräykset.

4.2.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artiklassa EU:lle annetaan laaja-alainen tehtävä määritellä avaruuspolitiikka ja suositellaan myös asianomaisten politiikkojen toteuttamista perustamalla eurooppalainen avaruusohjelma.

4.2.2 Euroopan komission yritystoiminnan ja teollisuuden pääosasto hallinnoi suoraan EU:n avaruuspolitiikkaa ja Galileo-ohjelmaa.

4.2.3 GMES-ohjelman perustavassa asetuksessa (6) määritellään ohjelman toteutussäännöt sekä budjetti sen kehittämistä ja ensivaiheen toimintaa varten ajanjaksona 2011–2013. GMES:n avaruusosion tekninen koordinointi ja toteutus on delegoitu ESAlle, joka tarvittaessa turvautuu Eumetsatiin.

4.3 Teollisuuspoliittinen konteksti

4.3.1 Avaruusalan osuus Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudesta on noin viisi prosenttia (alaa hallitsee ilmailuala, jonka osuus on 92 prosenttia). Koko ilmailu- ja avaruusalan tuotanto on Euroopassa (tiedot vuodelta 2008, lähde: Ecorys Report to the EC) noin 130 miljardia euroa, joista 6 miljardia liittyy avaruusalaan. Ilmailu- ja avaruusala työllistää Euroopassa noin 375 000 henkeä, ja avaruusala 31 000 henkeä (lähde: OECD 2011). Työvoima on tyypillisesti erittäin ammattitaitoista: 35 prosenttia on korkeakoulututkinnon suorittaneita, insinöörejä ja johtajia.

4.3.2 Avaruusteollisuuden rooli innovoinnissa, etenkin uusien teknologioiden ja materiaalien kehittämisessä, on korvaamaton.

4.3.3 Euroopan avaruuspolitiikan teollinen konteksti on Eurooppa 2020 -strategia.

4.3.4 Kyseisen strategian lippulaivahankkeessa, joka on esitetty tiedonannossa KOM(2010) 614 lopullinen/4, todetaan, että avaruus on ”innovaatioiden ja kilpailukyvyn lähde kansalaisten palveluksessa”. Tiedonannon mukaan Galileo/EGNOS ja GMES ovat vakiintuneita ohjelmia, joiden loppuunsaattamista ja jatkamista vuoden 2013 jälkeen on tarkasteltava vuonna 2011 annettavissa säädösehdotuksissa monivuotista rahoituskehystä koskevien yleisten ehdotusten mukaisesti. Avaruusalan perusrakenteita pidetään keskeisinä välineinä kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi, minkä vuoksi ne on suojattava. Avaruustilannetietoisuutta edistää SSA-ohjelma (Space Situational Awareness).

4.3.5 Satelliittiviestintä on keskeinen avaruusalan sektori, ja sen avulla edistetään myös Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamista, sillä se vaikuttaa laajakaistayhteyden yleistymiseen.

4.4 Kansainvälinen yhteistyö

4.4.1 GMES-ohjelman perustavan asetuksen mukaisesti ohjelma on Euroopan panos GEOSS:n (Global Earth Observation System of Systems) (7) rakentamiseen. Järjestelmän on kehittänyt GEO (Group on Earth Observation) (8).

4.4.2 Afrikan kanssa solmittu kumppanuus, jonka yhteydessä hyödynnetään EGNOS- ja GMES-ohjelmia sekä televiestinnän infrastruktuureja, vaikuttaa ensisijaisen tärkeillä aloilla, kuten resurssien hallinta, turvallisuus, kartografia, geodesia, televiestintä ja tiedotus.

4.4.3 Suurin osa avaruusalalla tehtävistä investoinneista tulee G7-mailta, ja niiden investoinnit vuonna 2009 olivat 53 miljardia dollaria (lähde: OECD). Pelkästään Yhdysvallat on kohdentanut alaan yli 44 miljardia dollaria, joista 17 miljardia NASAlle. Kaikki muut G7-maat (Yhdysvaltoja lukuun ottamatta) ovat investoineet alaan kaikkiaan 9 miljardia dollaria.

4.4.4 Perinteisten toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän ja Japanin, ohella uusien nousevien avaruusalan mahtien, kuten Brasilian, Intian ja Kiinan, merkitys on ilmeinen, sillä ne ovat kohdentaneet avaruusalaan kaikkiaan 7,2 miljardia dollaria (9). Vertailun vuoksi mainittakoon, että Venäjän federaation budjetti on 2,5 miljardia dollaria.

4.4.5 ESAn budjetti vuonna 2009 oli puolestaan 3,6 miljardia euroa (ks. myös taulukko 1).

4.4.6 Unioni noudattaa ESAn soveltamaa ja myös GMES-ohjelmassa noudatettua ”vapaata ja avointa” tiedonjakelupolitiikkaa.

4.5 Hallinto

4.5.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artiklan mukaan ”unioni luo tarvittavat yhteydet Euroopan avaruusjärjestöön”. Lisäksi se vahvistaa kumppanuuttaan jäsenvaltioiden kanssa sekä sovittaa yhteen avaruuden tutkimuksen ja käytön edellyttämiä toimia.

4.5.2 ESA on hallitustenvälinen organisaatio, johon kuuluu pian 19 valtiota. Jäsenyyttä ei ole rajoitettu vain EU:n jäsenvaltioihin (esimerkiksi Sveitsi on ESAn jäsen) tai pelkästään eurooppalaisiin maihin (Kanada on tehnyt kumppanuussopimuksen ESAn kanssa). ESAn varojen hallinnointi perustuu maantieteellisen jakautumisen periaatteeseen (geographical return), jonka mukaisesti teolliset sopimukset jaetaan jäsenvaltioille suhteessa niiden ESAlle kohdentamiin maksuosuuksiin. Tämän periaatteen johdosta jäsenvaltiot ovat tähän mennessä asettaneet käyttöön merkittäviä summia. ESAn henkilöstöhallinto perustuu vastaavanlaiselle kohtuullisen tuoton (fair return) periaatteelle, vaikka sen edellytykset eivät olekaan niin ehdottomia kuin teollisten sopimusten osalta, sillä henkilöstön ei periaatteessa tarvitse edustaa kansallisia intressejä tai vastata niistä. EU on nykyisin siirtymässä pois kansallisten intressien summan periaatteen noudattamisesta eurooppalaisen lisäarvon hyväksi. (10) ESAn tapauksessa ja unionin avaruussuunnitelmaa silmällä pitäen tämä periaate vaikuttaa varsin asianmukaiselta.

4.5.3 ESAn ja EU:n yhteistyö on määritelty toukokuussa 2004 voimaan tulleessa puitesopimuksessa (EUVL L 261, 6.8.2004). Euroopan komissio ja ESA koordinoivat toimiaan Euroopan komission ja ESAn hallituksen virkamiehistä koostuvan yhteisen sihteeristön kautta. ESAn ja EU:n jäsenvaltiot tapaavat ministeritasolla avaruusneuvostossa, joka on Euroopan unionin neuvoston ja ESAn neuvoston yhteinen kokous. Neuvoston toimintaa valmistelevat jäsenvaltioiden edustajat avaruuspolitiikkaa käsittelevässä korkean tason työryhmässä. ESAlla on Brysselissä yhteystoimisto, jonka tehtävänä on helpottaa yhteyksiä unionin toimielimiin.

4.5.4 Avaruusneuvosto on edistänyt ESAn ja komission vakaiden suhteiden kehittämistä.

4.5.5 Eumetsat on hallitustenvälinen organisaatio, johon kuuluu nykyisin 26 valtiota. Sen päätöksentekoelimenä on neuvosto, joka koostuu organisaatioon kuuluvien jäsenvaltioiden sääpalvelujen edustajista. Sääpalvelut rahoittavat Eumetsatin toiminnan, ja niiden suhteelliset maksuosuudet perustuvat kunkin jäsenvaltion bruttokansantuloon. Vuonna 2010 Eumetsatin budjetti oli noin 300 miljoonaa euroa.

4.5.6 Muita hallitustenvälisiä elimiä ovat Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA) ja Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (European Centre for Medium-Range Weather Forecasts, ECMWF), jotka ovat osallisia sopimuksessa GMES:n tietojen ja palvelujen hyödyntämisestä.

4.6 Tutkimus ja innovointi

4.6.1 Tutkimuksella on perusluonteinen arvo Euroopan kulttuurissa. Tutkimus ja innovointi auttavat luomaan työpaikkoja, lisäämään vaurautta ja parantamaan elämänlaatua. Tutkimustoimintaan perustuu myös Euroopan riippumattomuus keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden alalla. Avaruusala on sektori, jolla luodaan ensisijaisesti korkeakoulututkimuksen, teollisen innovoinnin ja läpimurtoteknologioiden kehittämisen välisiä suhteita ja yhteyksiä.

4.6.2 Avaruustutkimuksen rahoitus on osa unionin tutkimusrahoitusjärjestelmiä. Unionin osallistuminen ei kuitenkaan ole riittävää sovellusten alalla, minkä vuoksi on ryhdyttävä toimiin, jotta Euroopan tutkimuskapasiteetti ilmenisi uusina ja innovatiivisina sovelluksina.

4.6.3 EU:n tutkimustoimintaa rahoitetaan pääasiassa seitsemännestä puiteohjelmasta (2007–2013), jonka 50,5 miljardin euron budjetista kohdennetaan avaruusalaan noin 3 prosenttia (eli 1,4 miljardia euroa).

4.6.4 Ajanjaksoa 2014–2020 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä tutkimus- ja innovointitoimintaan kohdennettu rahoitus sisältyy tutkimuksen, innovoinnin ja teknologisen kehityksen yhteiseen strategiakehykseen (ns. Horizon 2020). Yhteisen strategiakehyksen voimassaoloaikana (2014–2020) tutkimusrahoitus nousee 80 miljardiin euroon.

4.6.5 EU asettaa Eurooppa 2020 -strategiassa tutkimustoiminnan kunnianhimoiseksi rahoitustavoitteeksi 3 prosenttia bkt:stä.

4.7 Yhteinen turvallisuus ja puolustus

4.7.1 Avaruusalan perusrakenteet tarjoavat turvallisuuden ja puolustuksen kannalta keskeisiä palveluja etenkin ennaltaehkäisyssä ja kriisinhallinnassa, kuten tunnustetaan yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

4.7.2 Avaruusalan perusrakenteiden turvallisuutta vaarantaa avaruusromun kasvava määrä. ESA on käynnistänyt siviilitarkoituksiin ja Euroopan puolustusvirasto (European Defence Agency, EDA) sotilastarkoituksiin ohjelmia, joiden avulla edistetään avaruustilannetietoisuutta (SSA). EU laatii parhaillaan kansainvälisiä menettelysääntöjä ulkoavaruudessa tapahtuvaa toimintaa varten (Code of Conduct for Outer Space Activities).

4.8 Euroopan avaruusohjelman budjetti

4.8.1 Tarkasteltavassa komission tiedonannossa arvioidaan mahdollisuutta sisällyttää kesäkuussa 2011 esitettyyn monivuotiseen rahoituskehykseen Euroopan avaruusohjelmaa käsittelevä ehdotus. Kesäkuussa 2011 esitetty EU:n talousarvioehdotus ajanjaksoksi 2014–2020 suuntautuu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen. (11)

4.8.2 Monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan avaruusohjelmaa käsittelevää ehdotusta ei mainita selvästi tällä nimityksellä, mutta GMES- ja Galileo-ohjelmien osalta esitetään seuraavaa:

—	Monivuotisen rahoituskehyksen otsake 1: Älykäs ja osallistava kasvu, 7 miljardia euroa Galileo-ohjelmaan

—	Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella: GMES-ohjelman budjetti on 5,8 miljardia euroa.

Tällainen ehdotus GMES-ohjelman rahoittamiseksi monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella on selvästi ristiriidassa niiden suositusten kanssa, jotka on esitetty tiedonantoon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” liitetyssä, 29. kesäkuuta 2011 annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(2011) 868 final, sekä EU:n kilpailukykyneuvoston 31. toukokuuta 2011 antamien päätelmien kanssa.

4.8.3 On selvitettävä, miten GMES-ohjelmaa varten suunniteltu budjetti voidaan varmistaa, jotta estetään maanhavainnoinnin strategisella alalla Euroopan tulevalle kilpailukyvylle elintärkeän ohjelman menettämisen riski. Ohjelma on tähän mennessä vaatinut vuosikymmenen työn, ja siihen on investoitu 3 miljardia euroa. Toukokuun 31. päivänä 2011 annetuissa 3094. kilpailukykyneuvoston (sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) päätelmissä todetaan, että ”komissio aikoo laatia ehdotuksen näiden lippulaivaohjelmien [GMES ja Galileo, toim.huom.] rahoittamiseksi seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä” ja että ”molemmat ohjelmat olisi edelleen rahoitettava EU:n talousarviosta, koska ne ovat EU:n toimesta toteutettavia eurooppalaisia ohjelmia”.

4.8.4 Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen lähestymistapa määritellään tarkemmin vuoden 2011 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksissa, jotka koskevat rahoitusohjelmia ja yksittäisten strategisten alojen välineitä.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan ympäristökeskus.

(2) Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus.

(3) ”Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan. Se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää. Tällöin se suosittelee, että kukin jäsenvaltio tekee tätä koskevan päätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.

Tässä jaksossa tarkoitettu unionin politiikka ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen, siinä pidetään arvossa niitä velvoitteita, joita Pohjois-Atlantin sopimuksen perusteella on tietyillä jäsenvaltioilla, jotka katsovat yhteisen puolustuksensa toteutuvan Pohjois-Atlantin liitossa (Nato), ja se on sopusoinnussa tuossa yhteydessä määritettävän yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa.” (Euroopan unionista tehty sopimus, V osasto, 2 luku, 2 jakso, 42 artiklan 2 kohta)

(4) Lähde: OECD;

(5) Lähde: ESA

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 911/2010, EUVL L 276, 20.10.2010 s. 1.

(7) Maailmanlaajuinen maanhavainnointijärjestelmä.

(8) Kaukokartoitusta käsittelevä toimikunta.

(9) Kiina 6,1 miljardia dollaria, Intia 861 miljoonaa dollaria ja Brasilia 205 miljoonaa dollaria.

(10) Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman ”Uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten” 166 kohdassa todetaan seuraavaa: ”jäsenvaltioiden väliset nettosaldot painottuvat suhteettomasti tavassa, jolla omien varojen järjestelmä on kehittynyt ja korvannut vaiheittain aidot omat varat niin sanotuilla jäsenvaltioiden rahoitusosuuksilla, mikä on ristiriidassa EU:n yhteisvastuun periaatteen kanssa, horjuttaa yhteisön yhteistä etua ja sivuuttaa pitkälti EU:n tuoman lisäarvon – –.”

(11) KOM(2011) 500 lopullinen/2, Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio, osa I.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2010”

KOM(2011) 328 lopullinen

2012/C 43/06

Esittelijä: Paulo BARROS VALE

Komissio päätti 10. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2010

KOM(2011) 328 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja päätelmät

1.1 ETSK arvioi vuosittain kilpailupolitiikkaa koskevaa komission kertomusta ja käyttää tilaisuutta hyväkseen esittääkseen monia eri huomioita ja ehdotuksia, joihin viranomaiset ovat ajan myötä kiinnittäneet huomiota ja jotka ovat osaltaan edistäneet erilaisia mukautuksia, jotka ovat johtaneet tehokkuuden selvästi havaittavaan lisääntymiseen. Tässä tarkasteltava analyysi on tehty tilanteessa, jossa Eurooppa-hanke on merkittävien haasteiden edessä, sillä runsaan puolen vuosisadan aikana saavutettu erinomainen integraatio on vaarassa pirstoutua tai – kuten monet toteavat – jopa sen olemassaolo on vaarassa. Kahden sukupolven kuluessa eurooppalaiset onnistuivat luomaan suurenmoisen rauhan ja vaurauden ajanjakson, jonka perustana ovat maiden ja alueiden keskinäinen yhteisvastuu sekä yhteisten politiikkojen pitkä toteuttamisprosessi. Nimenomaan tässä tilanteessa, jossa vaihtoehtoina ovat ennalta arvaamaton perääntyminen tai historiallinen eteneminen, on tarkasteltava unionin eri politiikkoja ja erityisesti kilpailupolitiikkaa. Politiikkojen mahdollinen uudelleenkansallistaminen kriisin ja jäsenvaltioiden välisten mahdollisten ristiriitojen johdosta sekä hallitusten puuttuminen talouteen protektionistisin toimenpitein ovat skenaarioita, joilla olisi huomattava vaikutus sisämarkkinoihin ja kilpailupolitiikkoihin, jotka ainakin sisäisesti ovat osoittaneet merkittävän arvonsa.

1.2 Tämänkertaisessa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa luetellaan sen 40. juhlavuoden kunniaksi kilpailupolitiikan merkittävimmät kehityssuuntaukset ja niiden merkitys EU:n tavoitteiden kannalta: sisämarkkinoiden toteuttaminen, sen etujen kohdistuminen kuluttajiin, jotka ovat eniten sisämarkkinoista hyötyvä ryhmä, sekä kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kehittäminen. ETSK antaa komissiolle kiitosta tämänkertaisesta kertomuksesta ja 40 viimeksi kuluneen vuoden aikana tapahtuneesta kehityksestä, mutta panee kuitenkin merkille, että kertomus vaikuttaa ennemminkin komission tekemää työtä ylistävältä asiakirjalta, jossa ajankohtaiset aiheet – kuten kertomuksessa todetaan – jätetään taka-alalle. Kyse on varmasti myönteisestä asiakirjasta, mutta olisi hyödyllisempää, jos siinä analysoitaisiin ja arvioitaisiin tehdyn työn vahvuuksia ja heikkouksia. Siinä olisi jopa voitu suorittaa vertailevia analyysejä EU:n jäsenvaltioiden ja muiden merkittävien maiden välillä pelkän itsekehun esittämisen sijasta. Tämä 40. juhlavuosi olisi ollut komissiolle vertaansa vailla oleva mahdollisuus ehdottaa historian asianmukaisen analysoinnin pohjalta kilpailupolitiikan nykyaikaistamista ja laajentamista arvioimalla kiihtyneen globalisaation aiheuttamaa kehitystä sekä analysoimalla haitallisia vaikutuksia, joiden uhri Eurooppa on ollut ja joihin syynä ovat olleet henkilö-, materiaali- ja ympäristöresurssien hillittömään hyödyntämiseen perustuvat uudelleenjärjestelyt ja toiminnan siirtäminen sellaisiin maailman osiin, joissa eivät vallitse samat arvot kuin eurooppalaisissa yhteiskunnissa mutta jotka hyödyntävät ostovoimaa, jonka Eurooppa on tähän mennessä kyennyt takaamaan kansalaisilleen.

1.3 Vuotta 2010 leimasi edelleen hyvin voimakkaasti talous- ja rahoituskriisi, ja sitä täydensi valtioiden velkakriisi. ETSK kiinnittää huomiota mahdollisiin kilpailun vääristymiin, joita kriisin pitkittyminen ja sen torjumiseen tähtäävät tilapäiset toimenpiteet voivat aiheuttaa, ja painottaa tarkan seurannan merkitystä sekä tarvetta ryhtyä vaadittaviin korjaaviin toimenpiteisiin heti kun mahdollista. On olennaista, että seurataan talouden kansallisia elvytyssuunnitelmia ja niiden vaikutuksia kilpailuun arvioimalla toteutettuja toimenpiteitä. Ainoastaan niin voidaan tehdä tietoisia päätöksiä sellaisten kriisin torjuntaan tähtäävien tilapäisten toimenpiteiden tulevaisuudesta, jotka jäävät voimaan.

1.4 ETSK on tyytyväinen kehitykseen kansainvälisen yhteistyön alalla, mutta kiinnittää jälleen huomiota siihen, että on ehdottoman tärkeää varmistaa oikeudenmukainen ulkomaankauppa, jossa kolmannet maat eivät hyödy epäasianmukaisesti kaupan vapauttamisesta harjoittamalla sosiaalista tai ympäristöperusteista polkumyyntiä. On varmistettava oikeudenmukaista kauppaa koskevien kansainvälisten sääntöjen ja keskeisten ympäristönsuojelunormien noudattaminen sekä yritysten vapaa sijoittautuminen ja työnantajien järjestäytyminen, ja tältä osin EU:lla on ensisijainen rooli. Euroopan unionin on myös huolehdittava siitä, että WTO:n sääntöjä, joissa kielletään kaikenlaiset eurooppalaisten yritysten pääsyn eri markkinoille estävät toimet, noudatetaan tinkimättä, luomalla sääntöjä, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia yritysten koosta, sijainnista ja verotuskohtelusta riippumatta. EU:n kilpailupolitiikassa on siirryttävä uuteen vaiheeseen niin, että asetetaan uusia painopisteitä, määritellään uusia välineitä ja ryhdytään aiempaa tehokkaampiin toimenpiteisiin unionin ulkopuolisten maiden kanssa harjoitettavassa kaupassa. ETSK ilmaisee turhautuneisuutensa siitä, etteivät sen aiemmat aihetta koskeneet esitykset ole johtaneet EU:n näkemyksen nykyaikaistumiseen ja avartumiseen tällä alalla.

1.5 Ammattiyhdistysoikeuksia ja -vapauksia, lapsityövoimaa, epäinhimillisiä työoloja ja lakko-oikeutta koskevien ILO:n keskeisten yleissopimusten tinkimätön noudattaminen on varmistettava kaikilta osin. Sisäisellä tasolla on lisäksi varmistettava jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen työlainsäädännön ja yhtäläisten mahdollisuuksien osalta kilpailuvääristymien välttämiseksi. Työmarkkinat, joihin kriisillä on ollut merkittävä vaikutus, vaativat kaiken huomion, jotta saavutetaan osallistavan kasvun tavoite – joka on Eurooppa 2020 -strategian painopiste – edistämällä työpaikkojen säilymistä ja luomista sekä liikkuvuutta.

1.6 Kertomuksessa tuodaan esiin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa aikaansaatu edistyminen ja esitellään strategian välineitä ja alakohtaista kehitystä. Lisäksi huomiota kiinnitetään energia-alan vapauttamisesta aiheutuviin riskeihin sekä toimitusten laadun ja jatkuvuuden että hinnan osalta. Digitaalistrategian osalta muistutetaan siitä, että on tärkeää korottaa sähköisten viestintäpalvelujen hallinnoijien ja käyttäjien osaamistasoa, jotta alalla toteutettavista toimista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

1.7 Keinottelu raaka-aineiden hinnoilla on ollut ilmeistä, mutta kertomuksessa ei viitata asiaan millään tavoin. On oleellista seurata markkinoita luomalla tai soveltamalla välineitä, joiden avulla hintavaihteluja voidaan valvoa ja niiden vaikutukset kilpailuun minimoida.

1.8 ETSK tuo esiin huolestuneisuutensa siitä, etteivät kansalliset kilpailuviranomaiset voi säännellä tiettyjä aloja, joilla raaka-aineiden hintojen vaihtelu vaikuttaa suuresti hintoihin ja joilla raaka-ainekustannusten nousulla on ollut välitön ja suora vaikutus lopulliseen hintaan mutta joilla kyseisten kustannusten laskulla ei ole ollut vastaavanlaista vaikutusta. Markkinaläheisyytensä johdosta kansallisten kilpailuviranomaisten tulee olla keskeinen toimintaväline kilpailupolitiikan alalla toimimalla alueellisilla markkinoilla ja keskittymällä niihin.

1.9 ETSK kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää on, että kansalliset kilpailuviranomaiset valvovat vähittäiskauppa-alaa, jolla suurten yhtiöiden neuvotteluvoima voi johtaa merkittäviin kilpailuvääristymiin määräävän aseman väärinkäytön johdosta. Vaikka yrityksillä on vapaus päättää, miten niiden tuotteiden jakelu toteutetaan, ei ole kiistatonta, etteikö sopimuksia tehtäisi käytännössä suurostajien hinnanasettelun pohjalta rikkomalla selkeästi lakia ja neuvottelutasapainoa koskevia sääntöjä, mikä johtaa vähitellen tuotantosektorin sekä pienten tukku- ja vähittäiskaupan toimijoiden tuhoon.

1.10 Minkäänlaista oleellista edistystä ei ole tapahtunut, kun kyse on yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevan vuoden 2008 valkoisen kirjan muodostamasta aloitteesta, ja kuluttajien oikeuksien suojelu tällä alalla on edelleen heikentynyt: tilanteita, joissa heidän oikeuksiaan loukataan ilman jatkoseuraamuksia, ilmenee yhä enemmän. Tällä alalla välttämättömät EU:n lainsäädäntöehdotukset on laadittava kiireellisesti, jotta taataan kollektiivisten tai laajalle levinneiden vahinkojen tehokas korvaaminen. Oikeudenmukaisella kaupalla ja tasapuolisella kilpailulla on ratkaiseva merkitys kuluttajien kannalta. Tuotteiden ja palveluiden laatua koskevien tietojen on oltava asianmukaisia, ja valitusmenettelyä on helpotettava kuluttajien oikeuksien varmistamiseksi.

1.11 ETSK suhtautuu myönteisesti työhön sellaisen eurooppalaisen patentin luomiseksi, joka on omaisuuden suojan saamista helpottava väline ja tärkeä edistettäessä investointeja tutkimukseen ja innovointiin, ja toivoo, että tämän omaisuuden suojaa koskevan uuden järjestelmän hyväksymisestä vallitsee laaja yksimielisyys.

1.12 Itsesääntely voi olla tehokas järjestelmä, jolla edistetään tiettyjen markkinoiden kehitystä tukemalla oikeudenmukaista kauppaa. Se on jo osoittautunut tiettyjä sääntöjä ja lakeja tehokkaammaksi ja joustavammaksi välineeksi vastattaessa markkinoiden sekä niiden tuotteiden ja palveluiden muutosten aiheuttamiin seurauksiin. Komission kertomuksessa ei viitata tähän mahdollisuuteen, jota tulisi tarkastella ja harkita.

1.13 EU:n syrjäisillä ja saarialueilla kuljetuskustannukset keskeisille markkinoille pääsemiseksi ovat usein esteenä kyseisten alueiden ja muiden, sijainniltaan paremmassa asemassa olevien toimijoiden väliselle terveelle kilpailulle. Näitä tapauksia varten tulisi löytää korvauksia ja välineitä, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia.

1.14 ETSK antaa komissiolle kiitosta sen osoittamasta halusta tehdä muutoksia kilpailupolitiikkaa koskevaan kertomukseen luopumalla mallista, joka käsittää pelkän luettelon yleisesti tunnetuista seikoista, ja ottamalla nyt huomioon monet komitean tekemät esitykset. On aiheellista korostaa, kuinka tärkeää on, että asiakirjan sisältö noudattelee entistä strategisempaa lähestymistapaa, joka mahdollistaa kilpailupolitiikasta – kilpailuoikeuden sijaan – käytävän keskustelun ja edistää sitä.

1.15 ETSK ihmettelee kuitenkin, ettei komission kertomuksessa viitata tarpeeseen kunnioittaa kilpailusääntöjä unionin perussopimusten mukaisesti silloin, kun julkiset tahot ilmoittautuvat halukkaiksi myös yksityisen sektorin yrityksille avoimiin toimeksiantoihin.

2. Vuoden 2010 kertomuksen sisältö

2.1 Kertomus on jäsennelty kuuteen jaksoon: kilpailupolitiikan välineet, niiden käyttö eri aloilla, Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa ja kansallisten tuomioistuinten kanssa harjoitettava yhteistyö, kansainvälinen toiminta, yhteiset aloitteet kuluttajajärjestöjen kanssa sekä toimielinten välinen yhteistyö.

2.2 Välineet

2.2.1 Käyttöön otetun tilapäisen valtiontukikehyksen jatkotoimet

2.2.1.1 Vastauksena valtioiden velkakriisin johdosta rahoitusalalla koettuihin vaikeuksiin jatkettiin tukitoimenpiteiden soveltamista, jotta helpotettaisiin pankkien rahoituksen saantia. Valtiontakauksien saatavuus rahoituksen saannin helpottamiseksi osoittautui tehokkaaksi välineeksi.

2.2.1.2 Myös yritysten rahoituksen saannin helpottamiseen tähtääviä tukitoimenpiteitä jatkettiin, mutta niiden lukumäärää oli vähennetty ja ne oli rajattu pk-yrityksiin.

2.2.1.3 On kiireellisesti perehdyttävä kyseisten toimenpiteiden vaikutuksiin ja todellisiin hyötyihin. Analyysin pohjalta on mahdollista arvioida tämänkaltaisten etujen myöntämisen hyötyjä ja haittoja, niiden vaikutuksia kilpailuun sekä sitä, kuinka tärkeää tukien jatkaminen on vuonna 2012.

2.2.2 Talouden sopeutusohjelmat

2.2.2.1 Kreikan ja Irlannin talouden sopeutusohjelmat ovat edellyttäneet toimenpiteitä kilpailualalla. Kreikassa ne ovat käsittäneet kansallisen kilpailuviranomaisen toiminnan uudistamisen, rajoitettujen ammattien avaamisen ja uuden investointilain. Irlannissa ne ovat käsittäneet muutoksia lainsäädäntöön kaupan ja kilpailun esteiden poistamiseksi kansallisen kilpailuoikeuden nykyisin suojaamilta aloilta.

2.2.2.2 Maiden ylivelkaantuminen aiheuttaa ensinnäkin kilpailun vääristymistä, sillä se edistää tiettyjen taloudellisten toimijoiden toimintaa. Lisäksi se asettaa jotkut kansalaiset muita heikompaan asemaan edellyttäessään lisäponnisteluita, jotka ovat välttämättömiä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kreikalle ja Irlannille sekä myöhemmin Portugalille myönnettyihin tukiin on syytä kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamien mahdollisten kilpailuvääristymien osalta.

2.2.3 Kilpailusääntöjen soveltaminen

2.2.3.1 Kilpailusääntöjen soveltaminen on ollut intensiivistä, ja komissio on tehnyt muutoksia sekä vertikaaliseen että horisontaaliseen ryhmäpoikkeusasetukseen.

2.2.3.2 Yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevan vuoden 2008 valkoisen kirjan puitteissa – vastoin ETSK:n useassa eri lausunnossa tekemää ehdotusta yhteisen takaisinperintä- ja korvausmekanismin (ryhmäkanne EU:n tasolla) luomisesta – päätettiin aloittaa uusi julkinen kuuleminen, jonka tulosten ei odoteta osaltaan auttavan määrittämään yhteisiä periaatteita, jotka pitäisi ottaa huomioon ryhmäkanteista tehtävien lainsäädäntöehdotusten laadinnan yhteydessä. Tältä osin on kiireellistä löytää lainsäädännöllisiä ratkaisuja kuluttajien ja yritysten suojelemiseksi.

2.2.3.3 On aiheellista korostaa, että sakkoja määrättiin 70 yritykselle (27 enemmän kuin vuonna 2009) kartelleja koskevien seitsemän päätöksen tuloksena ja että tehtiin ensimmäinen terveydenhuoltopalveluiden markkinoita koskeva kilpailupäätös.

2.2.3.4 Määräävän aseman väärinkäytön torjuminen johti neljään päätökseen energia-alalla sekä useiden menettelyjen aloittamiseen tieto- ja viestintätekniikan (tvt) alalla.

2.2.4 Yrityskeskittymien valvonta

Talouskriisin johdosta vuonna 2010 toteutettujen yrityskeskittymien lukumäärä oli verrattain vähäinen. Ilmoituksia annettiin 274 yrityskeskittymästä, joista tehtiin 16 ehdollista päätöstä eikä yhtään kielteistä päätöstä.

2.2.5 Valtiotukien valvonta

2.2.5.1 Valtaosa vuonna 2010 hyväksytyistä tuista liittyi Euroopan etua koskeviin horisontaalisiin tavoitteisiin (kulttuuri ja kulttuuriperinnön vaaliminen, alueellinen yhteenkuuluvuus, ympäristönsuojelu, tutkimus, kehitys ja innovointi sekä luonnonkatastrofien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen).

2.2.5.2 On aiheellista kiinnittää huomiota kansallisissa tuomioistuimissa sovellettavaa EU:n valtiontukilainsäädäntöä koskevan käsikirjan julkaisemiseen. Tavoitteena oli helpottaa kansallisten tuomioistuinten toimintaa, sillä kansallisten tuomioistuinten käsiteltäviksi saatetaan kasvava määrä valtiontukiasioita.

2.3 Alakohtainen kehitys

2.3.1 Rahoituspalvelujen alan osalta alaa koskevan tilapäisen sääntelykehyksen täytäntöönpano oli tärkein kilpailuun liittyvä toimi. Analysoitujen yrityskeskittymätapausten lukumäärä väheni, ja ne liittyivät rakenneuudistusta koskeviin ehtoihin, jotka koskevat valtiontukien myöntämistä. Rahoituksenvakautustoimet ovat välttämättömiä, ja niitä on jatkettava, väheksymättä kuitenkaan vaaroja, jotka liittyvät markkinakeinottelun riskeihin, jotta vältetään Yhdysvalloissa syntyneen kaltainen tilanne.

Aiemmin tehdyn työn tuloksena komissio teki sitoviksi Visan sitoumukset, jotka koskevat monenvälisiä toimituspalkkioita.

2.3.2 Marraskuussa 2010 esiteltiin osana Eurooppa 2020 -strategiaa ensi vuosikymmenen energiastrategia, jossa tavoitteena on luoda energia-alan yhtenäismarkkinat. Avointen ja kilpailukykyisten markkinoiden luominen alalla hyödyttää varmasti kuluttajia. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota kuluttajien huoliin, jotka liittyvät energiatoimitusten laatuun ja jatkuvuuteen erityisesti, kun palvelun tarjoavat maan ulkopuolella sijaitsevat yritykset.

Uusiutuvan energian tuotantoon, energiansäästöön ja saastuneiden alueiden kunnostamiseen liittyvien toimenpiteiden tukemista jatkettiin Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti.

2.3.3 Komissio käynnisti osana Eurooppa 2020 -strategiaa Euroopan digitaalistrategian, jossa keskeisenä tavoitteena on luoda televiestintäpalveluiden yhtenäismarkkinat ja kiinnittää erityishuomiota verkkovierailupalvelujen hintojen ja kansallisten hintojen yhtenäistämiseen sekä siihen, että laajakaista on yleisesti kansalaisten ulottuvilla. Tasapuolinen kilpailu sähköisen kaupan harjoittajien ja pienten liikkeiden välillä sekä kuluttajien suojelu väärinkäytöksiltä ovat suuria haasteita. On lisättävä kuluttajien luottamusta operaattoreiden legitimiteettiin, maksujen turvallisuuteen ja henkilötietojen suojaan.

2.3.4 Tvt-markkinoiden osalta komissio keskittyi toiminnassaan asettamaan saataville yhteistyösopimuksia koskevat suuntaviivat keinona tukea kilpailua markkinoilla ja edistää näin osaltaan tehokkaiden tuotteiden ja palveluiden saatavuutta, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista. Tältä osin on jatkossakin kiinnitettävä huomiota sekä toimijoiden että lopullisten käyttäjien koulutukseen heidän osaamisensa vahvistamiseksi.

2.3.5 Media-alan osalta komissio jatkoi analogisesta lähetystoiminnasta digitaaliseen järjestelmään siirtymisen seurantaa.

2.3.6 Unionin patentin luomista koskevan kiireellisen tarpeen osalta työskentely jatkuu unionin yhtenäisen patenttijärjestelmän luomiseksi lääketeollisuutta varten. Lisäksi komissio ilmoittaa aikovansa tarkistaa avoimuusdirektiiviä lääkkeiden hinnoitteluperusteista ja korvausmenettelystä.

2.3.7 Terveydenhoitoalalla tarkasteltiin useita kanteluita, joissa yksityiset terveydenhoitopalveluiden tarjoajat väittivät, että niitä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti suhteessa julkisiin palvelun tarjoajiin. Kertomuksessa ei kuitenkaan mainita mitään kyseisten menettelyiden tuloksista.

2.3.8 Vaikka kriisi vaikutti vuonna 2009 tuntuvasti liikennesektoriin, vuonna 2010 ala alkoi elpyä, ja hinnat palautuivat suurelta osin kriisiä edeltäneille tasoille.

2.3.8.1 Lentoliikenteen alalla British Airwaysin, American Airlinesin ja Iberian tarjoamista Atlantin ylittäviä reittejä koskevista sitoumuksista tehtiin oikeudellisesti sitovia ja hyväksyttiin British Airwaysin ja Iberian sekä United Airlinesin ja Continental Airlinesin sulautuminen.

2.3.8.2 Rautatie- ja maaliikenteen osalta ja kilpailun lisäämiseksi hyväksyttiin ensimmäiseen rautatiepakettiin sisältyvien säädösten uudelleenlaatimista koskeva ehdotus, joka koskee yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomista.

2.3.8.3 Meriliikenteen osalta hyväksyttiin alaa koskevien suuntaviivojen ja täydentävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen perusteella tuki nk. merten moottoritiet -hankkeelle. Tavoitteena on siirtää Ranskan ja Espanjan välistä maantieliikennettä kyseiseen liikennemuotoon. Lisäksi komissio käynnisti tutkimuksen satamien toiminnasta ja satamainfrastruktuurien julkisesta rahoittamisesta.

2.3.9 Postipalvelumarkkinoiden täysimääräistä avaamista lykättiin 11 jäsenvaltion osalta. Komissio jatkaa vapauttamisen seurantaa ja huolehtii siitä, ettei julkisen palvelun tarjoamisesta vastuussa oleville tahoille myönnetä perusteettomia etuja.

2.3.10 Autoteollisuuden alalla alan välttämätön rakenneuudistus sekä kannustimet entistä ympäristöystävällisempien uusien autojen kehittämiseksi ovat merkittävin kilpailuongelma.

Hyväksyttiin vertikaalinen ryhmäpoikkeusasetus, jota sovelletaan jälkimarkkinoihin ja uusien ajoneuvojen myyntimarkkinoihin ajoneuvojen valmistajien ja valtuutettujen jälleenmyyjien, korjaamoiden ja varaosien jakelijoiden välillä, sekä 15 autoteollisuuden alan yrityskeskittymää.

2.3.11 Vastauksena kilpailuongelmiin, jotka johtuvat toimittajien ja ostajien erilaisesta neuvotteluvoimasta elintarvikkeiden jakeluportaassa, perustettiin elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevä korkean tason foorumi.

Alaa hallitsevat nykyään suuret yhtymät, mistä aiheutuu selkeää vahinkoa sekä pienille kaupoille, jotka eivät kykene kilpailemaan hinnalla, että pienille vähittäismyyjille, tuottajille ja jakelijoille, joiden myyntimarginaalit kutistuvat suurten yhtymien vallan takia. Kansalliset kilpailuviranomaiset eivät toteuta alalla riittävästi ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kun kyse on markkinoille tuhoisista määräävän aseman mahdollisista väärinkäytöistä. Ei siis riitä, että yksilöidään hyviä käytänteitä, vaan toimintaa on ennemminkin suunnattava sellaisten käytänteiden valvontaan ja rankaisemiseen, jotka edistävät määräävän aseman väärinkäyttöä.

2.4 Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto ja yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto jatkoi toimintaansa ja osoitti merkittävyytensä mahdollistaessaan kilpailusääntöjen soveltamista koskevista hyvistä käytänteistä käydyn keskustelun ja käytänteiden vaihdon. Yrityskeskittymiä käsittelevän työryhmän perustamisen ohella verkosto toteutti ryhmäpoikkeusasetusten sekä niihin liittyvien, horisontaalisia sopimuksia ja vertikaalisia rajoituksia koskevien suuntaviivojen tarkistuksen.

2.5 Kansainvälinen toiminta

2.5.1 Kilpailuasioissa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä toimia jatkettiin. Komissio jatkoi osallistumistaan kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon ja OECD:n kilpailukomitean toimintaan. Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa oli tiivistä, minkä lisäksi aloitettiin kilpailuasioita käsittelevät neuvottelut Sveitsin valaliiton kanssa. On syytä korostaa etusijaa, joka annettiin Kiinan kanssa tehdylle yhteistyölle ja käydyille keskusteluille monopolien vastaisesta laista, sekä kilpailun pääosaston toimintaa kilpailua rajoittavien sopimusten, määräävän aseman väärinkäytön ja yrityskeskittymien valvonnan aloilla Intian kanssa.

2.5.2 On myös aiheellista mainita kilpailulukua koskevien jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen Kroatian kanssa sekä se, että Turkin parlamentti hyväksyi valtiontukilain.

2.6 Vuoropuhelu kuluttajajärjestöjen ja sidosryhmien kanssa

2.6.1 Kilpailun pääosaston verkkosivustolla on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä kuluttajille tarkoitettu sivu, jolla annetaan tietoa kilpailupolitiikan roolista sekä tärkeimmistä aloitteista ja tavoitteista.

2.6.2 Eurooppalainen neuvoa-antava kuluttajaryhmä (European Consumer Consultative Group, ECCG) antoi lausunnon vahingonkorvauskanteista sen jälkeen, kun sitä oli kuultu vertikaalisista rajoituksista.

2.7 Toimielinten yhteistyö

2.7.1 Lokakuussa tuli voimaan Euroopan parlamentin ja komission välinen uusi puitesopimus.

2.7.2 Euroopan parlamentti antoi päätöslauselmat vuoden 2008 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta, moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksesta, horisontaalisista sopimuksista ja valtiontuesta kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi tehdystä neuvoston päätöksestä.

2.7.3 Komissio ilmoitti neuvostolle kilpailun alalla tehdyistä aloitteista, erityisesti kriisiin liittyviä valtiontukia koskevista säännöistä.

2.7.4 ETSK antoi oman panoksensa kilpailupolitiikan alalla antamalla lausunnot vuoden 2008 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta, kilpailukyvyttömistä hiilikaivoksista, laivanrakennuksesta sekä moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksesta.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/30

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi huviveneistä ja vesiskoottereista”

KOM(2011) 456 lopullinen – 2011/0197 (COD)

2012/C 43/07

Esittelijä: Miklós PÁSZTOR

Neuvosto päätti 1. syyskuuta ja Euroopan parlamentti 13. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi huviveneistä ja vesiskoottereista

KOM(2011) 456 lopullinen – 2011/0197 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2011.

1. Suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti direktiiviehdotukseen huviveneistä ja vesiskoottereista. Komitea pitää sitä tärkeänä askeleena kohti EU:n yhteisten tavoitteiden toteuttamista. Vaikka direktiivin soveltamisalan merkitys on suppea, sen voimaantulo tukee useiden horisontaalisten tavoitteiden saavuttamista. Näitä ovat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut kilpailukyky- ja työllisyystavoitteet. Ympäristönsuojelunormeja tiukentamalla pyritään saavuttamaan biologista monimuotoisuutta ja ilmanlaatua koskevien strategioiden tavoitteet keskeisellä alalla.

1.2 ETSK pitää erityisen tärkeänä, että uusi lainsäädäntö vahvistaa toimialan kilpailukykyä ympäristönormien tiukentamisesta huolimatta. Se edistää sopeutumista maailmanmarkkinoiden odotuksiin ja poistaa näin toimialan kilpailuhaittoja. ETSK toivoo, että yhä useammilla aloilla löydettäisiin vastaavia yhteisvaikutuksia laatuvaatimusten ja kilpailukyvyn välillä. Komitea suosittelee myös transatlanttisen yhteistyön tiivistämistä sen varmistamiseksi, että laatumääritteitä lähestytään samasta näkökulmasta.

1.3 ETSK arvostaa Euroopan komission pyrkimyksiä varmistaa, että eri tahot toimivat jouhevasti ja asianmukaisella tavalla. Komitean mielestä ehdotus on kuitenkin muotoiltu niin yleisluontoisesti, että samoja menettelyitä tulisi soveltaa ja samat elimet tulisi perustaa minkä tahansa muun tuotteen ollessa kyseessä.

1.4 Yleisellä tasolla ETSK hyväksyy niin ikään direktiiviehdotuksen yksityiskohdat. Komitea suosittaa kuitenkin seuraavien kohtien tarkentamista:

—	On ilmaistava selkeästi, että turvallisuus- ja päästönormit koskevat kaikkia vesistöjä eivätkä pelkästään merialueita.

—	Turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkia erityyppisiä veneitä.

—	Pienitehoisille moottoreille voitaisiin harkita lyhyempää siirtymäaikaa.

—	Meluhaittojen osalta olisi aiheellista vahvistaa paikallisen lainsäädännön valvontaa EU:n tasolla.

1.5 ETSK toivoo, että EU pyrkii tulevaisuudessa olemaan ympäristönormien ja -määräysten asettamisessa edelläkävijän roolissa ja näyttämään esimerkkiä muille.

1.6 Direktiivin valmisteluvaiheessa saatujen kokemusten perusteella ETSK kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan sidosryhmille tilaisuuden osallistua mahdollisimman laaja-alaisesti kuulemisvaiheeseen ja varmistamaan, että kyselytutkimukset ovat saatavilla ja täytettävissä kaikkien osallistujien äidinkielillä.

2. Ehdotetun direktiivin pääsisältö

2.1 Komission esityksen tavoitteena on muuttaa vuonna 1994 annettua huvivenedirektiiviä kahdelta osin: ensinnäkin vahvistamalla ympäristövaatimuksia ja toiseksi mukauttamalla lainsäädäntöpuitteita.

2.1.1 Ympäristönsuojelunormien muuttaminen on toivottavaa kahdesta syystä. Ensimmäinen niistä on vesikulkuneuvojen määrän kasvu ja sen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Erityisen voimakkaasti ovat kasvaneet typen oksidien päästöt, mutta muidenkin päästöjen on havaittu lisääntyneen joillakin alueilla. Toinen syy on, että EU:n matalammat päästönormit ovat haitanneet kilpailua kansainvälisillä markkinoilla erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ja asettaneet vientiyritykset vaikeaan tilanteeseen.

2.1.2 Asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja päätöksen 768/2008/EY antamisten johdosta tarvitaan uusi direktiivi, joka kattaa huviveneet. Näiden säädösten vuoksi komission on yhdenmukaistettava toimialan lainsäädäntöä, joka koskee talouden toimijoiden velvollisuuksia, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia ja niiden toimivaltaa, markkinavalvonnasta vastaavia viranomaisia sekä CE-merkintää. Tavoitteena on ennen kaikkea vähentää vaikutusten arviointiin liittyvää epävarmuutta. Tämä vahvistaa oikeusvarmuutta kaikkien osapuolten kannalta.

2.2 Ehdotuksella pyritään tarkentamaan sääntelyn kohteena olevalla alalla aiemmin käytössä olleita määritelmiä. Huviveneen ja yksityisveneen käsitteet määritellään asiaankuuluvine poikkeustapauksineen. Samoin määritellään erilaiset markkinatoimijat.

2.3 Tämän jälkeen ehdotuksessa käsitellään yksityiskohtaisesti kuluttajansuoja- ja ympäristönsuojeluvaatimusten noudattamista valvovia tahoja sekä niiden toimintatapoja ja vastuualueita. Kokonaisuutena direktiivissä annetaan paikallisille tai kansallisille viranomaisille mahdollisuus käyttää säännöksiä pohjana siten, että niiden täytäntöönpanossa otetaan huomioon paikalliset tarpeet ja mahdollisuudet toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

2.4 Direktiiviehdotuksen liitteenä on turvallisuus- ja terveysvaatimuksia, ympäristönormeja sekä muita menettelyyn liittyviä asiakirjoja. Niitä on mukautettu vesiliikenteen erityisiin turvallisuusedellytyksiin. Haitallisten aineiden päästöjä rajoittavia normeja on tiukennettu niin, että ne ovat samalla tasolla kuin Yhdysvaltojen vastaavat normit tällä hetkellä.

2.4.1 Direktiiviehdotuksessa ei kuitenkaan suositella meluhaittoja koskevien raja-arvojen muuttamista. Tämä johtuu siitä, että meluhaitat aiheutuvat monista tekijöistä, jotka eivät ole helposti säänneltävissä unionin tasolla. Paikallisella sääntelyllä onkin tässä erityisen merkittävä rooli.

2.5 Käsiteltävän alan erityisluonteen vuoksi direktiivissä varataan Euroopan komissiolle oikeus muuttaa teknisiä asiakirjoja sekä liitteenä olevia ympäristönormeja koskevia vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelyitä, raja-arvoja lukuun ottamatta. Näin pystytään mukautumaan riittävän joustavasti tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen.

2.6 Keskeisenä osatekijänä direktiivissä ehdotetaan riittävän pitkää siirtymäaikaa, jotta valmistajat ja jälleenmyyjät kykenevät sopeutumaan uuteen lainsäädäntöön. Päästönormien kohdalla se olisi yleisesti ottaen kolme vuotta direktiivin voimaantulosta. Siirtymäaikaa voidaan pidentää kolmella vuodella sellaisten pienten ja keskisuurten moottorivalmistajien tapauksessa, jotka valmistavat teholtaan alle 15 kilowatin perämoottoreita.

3. Yleinen arviointi

3.1 Ehdotus sisältää uutta lainsäädäntöä lopputuotteita, moottoreita ja komponentteja (1) valmistavalle toimialalle, joka työllistää 270 000 henkilöä 37 000 yrityksessä, minkä lisäksi veneitä rakennetaan harrastusmielessä omaan käyttöön. Tulkinnan mukaan huviveneeksi katsotaan 2,5–24 metrin pituinen vesikulkuneuvo, jolla ei kuljeteta maksavia matkustajia. Uudessa lainsäädännössä on erillinen luokka alle neljän metrin pituisille moottoriveneille. Näin korjataan aiempia lainsäädännöllisiä puutteita.

3.2 ETSK on tyytyväinen komission pyrkimyksiin tiukentaa myös tämän toimialan ympäristönsuojelu- ja kuluttajansuojavaatimuksia yleisten tavoitteiden mukaisesti. On erityisen suotuisaa, että ympäristönormien tiukentamisesta huolimatta uusi lainsäädäntö tekee toimialasta itse asiassa kilpailukykyisemmän mukauttamalla sitä kansainvälisten markkinoiden odotuksiin ja korjaamalla näin tämänhetkistä epäedullista kilpailuasemaa. ETSK toivoo, että vastaavia yhteisvaikutuksia laatuvaatimusten ja kilpailukyvyn välillä löydetään yhä useammilla aloilla. Tulevaisuudessa olisi hyvä tiivistää transatlanttista yhteistyötä sen varmistamiseksi, että laatumääritteitä lähestytään samasta näkökulmasta.

3.3 Vaikka komissio on pyrkinyt ja monessa suhteessa onnistunutkin korjaamaan ongelmakohtia, voidaan kysyä, mikä todellisuudessa on säädöksen maantieteellinen kattavuus. Monet seikat viittaavat siihen, että sen kohteena on merenkulku. Direktiivissä olisi hyvä ilmaista nykyistä selkeämmin, että se koskee myös sisävesillä käytettäviä vesikulkuneuvoja.

3.4 Direktiiviehdotuksessa käsitellään varsin yksityiskohtaisesti periaatteita, jotka luovat pohjan vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaaville institutionaalisille rakenteille, niiden toimijoille sekä näiden vastuualueille, toimivallalle ja tehtäville. ETSK tukee ja arvostaa Euroopan komission pyrkimyksiä varmistaa, että institutionaalinen järjestelmä toimii jouhevasti ja asianmukaisella tavalla. Komitea katsoo, että tässä mielessä direktiiviehdotus vastaa odotuksia.

3.4.1 Komitean mielestä asiakirja on kuitenkin muotoiltu niin yleisluontoisesti, että se ylittää huviveneilyyn tarkoitettujen sääntelyvälineiden tavoitteet. Samoja menettelyitä olisikin aiheellista soveltaa tai samat elimet olisi syytä perustaa minkä tahansa muun tuotteen ollessa kyseessä. Vesikulkuneuvoja koskevat varsinaiset määräykset määritellään liitteissä. ETSK:n mielestä aika onkin kypsä yhdenmukaistetulle kuluttajansuojalainsäädännölle, joka kattaisi kaikki menettelyt ja instituutiot. Näin toimialojen lainsäädännössä otettaisiin aidosti huomioon toimialakohtaiset kysymykset. Tämä auttaisi huomattavasti parantamaan EU:n lainsäädännön avoimuutta, selkeyttä ja yleistä hyväksyntää.

3.5 ETSK tukee sitä, että komissiolle annetaan toimivalta tehdä muutoksia liitteisiin sillä ehdolla, että komitea säilyttää oikeuden antaa lausuntonsa ehdotetuista muutoksista ja olla mukana asiaan liittyvässä komission työskentelyssä.

3.6 ETSK:n mielestä komissio ei ole hyödyntänyt kaikkia mahdollisuuksia eri toimijoiden mielipiteiden mahdollisimman laaja-alaiseen kuulemiseen, sillä kirjallinen kuulemismenettely järjestettiin yksinomaan englanniksi. ETSK toivoo, että komission kyselylomakkeet ovat tulevaisuudessa saatavilla ja täytettävissä kaikilla tarvittavilla kielillä.

4. Erityishuomiot

4.1 ETSK on yhtä mieltä vesikulkuneuvojen luokituksesta ja yleisesti ottaen myös poikkeustapauksista.

4.1.1 Komitea nostaa kuitenkin esille kysymyksen siitä, olisiko syytä säännellä jossain määrin myös kilpailutarkoitukseen käytettävien vesikulkuneuvojen päästöjä. Tämä edistäisi myös merkittävästi tekniikan kehittymistä. Saattaisi olla perusteltua määritellä nopeusluokkakohtaiset päästötasot.

4.1.2 Kysymyksiä herättää myös kaupalliseen tarkoitukseen käytettävien vesikulkuneuvojen asema. ETSK:n mielestä turvallisuus- ja päästönormit eivät riipu vesikulkuneuvon käyttötavasta.

4.1.3 ETSK suosittelee myös, että säädöksessä mainitaan nimenomaisesti ilman moottoria toimivat vesikulkuneuvot, sillä niiden turvallisuusvaatimukset ovat samanlaiset kuin moottoriveneillä eikä teknisten ratkaisujen erilaisuus vaikuta normeihin.

4.2 ETSK hyväksyy saastuttavien aineiden päästöjä koskevat säännökset ja tukee normien tiukentamista. Komitean mielestä on kuitenkin tärkeää painottaa sitä, että sitoumustensa mukaisesti EU:n pitäisi tulevaisuudessa olla tiukempien normien asettamisessa edelläkävijä eikä seurata muita. Tämän olisi tultava erityisen selkeästi ilmi täytäntöönpanokertomuksissa, ja yksi komiteamenettelyn tehtävistä voisi olla direktiivin yhdistäminen innovatiivisiin toimiin.

4.3 ETSK katsoo myös, että meluhaittojen torjumiseksi olisi tiukennettava paikallisia lainsäädäntöjä ja varattava samalla mahdollisuus valvontaan EU:n tasolla siten, että kansalaisyhteiskunnan toimijat otetaan mukaan toimintaan.

4.4 ETSK tukee markkinatoimijoille ehdotettuja siirtymäaikoja.

4.5 ETSK tukee ehdotusta vaatimustenmukaisuutta valvovista laitoksista ja toivoo, että nämä eivät ainoastaan lisää byrokratiaa vaan myös edistävät tehokkaasti kuluttajien ja ympäristön suojelua. Komitea katsoo, että itsesääntely ja asianomaisia taloudellisia toimijoita edustavien komiteoiden työ eivät pelkästään riitä tällaisissa tapauksissa; niiden konsultatiivista roolia on kuitenkin aiheellista vahvistaa.

4.5.1 Tähän tarkoitukseen on hyödynnettävä viimeisimpiä tietotekniikan välineitä, ja komission on kannustettava jäsenvaltioita tähän.

4.6 ETSK on samaa mieltä siitä, että vaatimuksenmukaisuusmenettelyn tulisi koskea kaikkia kyseisen luokan vesikulkuneuvoja, myös omaan käyttöön rakennettuja.

Bryssel 8. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Toiseen tuotteeseen sisältyvä itsenäinen tuote, jota voidaan käyttää myös erikseen.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

a) Seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Kohta 1.4

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Yleisellä tasolla ETSK hyväksyy niin ikään direktiiviehdotuksen yksityiskohdat. Komitea suosittaa kuitenkin seuraavien kohtien tarkentamista:

—	On ilmaistava selkeä, että turvallisuus- ja päästönormit koskevat kaikkia vesistöjä.

—	Turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkia eri tyyppisiä veneitä.

—

—	Meluhaittojen osalta olisi aiheellista vahvistaa paikallisen lainsäädännön valvontaa EU:n tasolla.”

Perustelu

Komission ehdotuksen alussa olevissa määritelmissä todetaan (epäsuorasti) sekä muissa tekstiosioissa, kuten kulkuvaloja koskevassa ja liitteessä 1, (nimenomaisesti), että säännöt koskevat kaikkia vesistöjä. Merialueet eivät ole erityisasemassa komission asiakirjassa; tämä vaikuttaa olevan esittelijän käsitys.

Äänestystulos

Puolesta	:	69
Vastaan	:	78
Pidättyi äänestämästä	:	13

b) Seuraavista erityisjaoston lausunnon kohdista poistettiin tekstiä täysistunnon hyväksymillä muutosehdotuksilla, vaikka poistamatta jättäminen sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.3

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK arvostaa Euroopan komission pyrkimyksiä varmistaa, että eri tahot toimivat jouhevasti ja asianmukaisella tavalla. Komitean mielestä ehdotus on kuitenkin muotoiltu niin yleisluontoisesti, että samoja menettelyitä tulisi soveltaa ja samat elimet tulisi perustaa minkä tahansa muun tuotteen ollessa kyseessä. ETSK:n mielestä aika onkin kypsä yhdenmukaistetulle kuluttajansuojalainsäädännölle, joka kattaisi kaikki menettelyt ja instituutiot. Näin toimialojen lainsäädännössä otettaisiin aidosti huomioon toimialakohtaiset kysymykset. Tämä auttaisi huomattavasti parantamaan EU:n lainsäädännön avoimuutta, selkeyttä ja yleistä hyväksyntää.”

Äänestystulos

Puolesta	:	73
Vastaan	:	70
Pidättyi äänestämästä	:	13

Kohta 4.4

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK tukee markkinatoimijoille ehdotettuja siirtymäaikoja. Pienitehoisille moottoreille saattaisi olla perusteltua myöntää enintään yksi tai kaksi vuotta lisäaikaa ehdotetun kolmen vuoden sijaan.”

Äänestystulos

Puolesta	:	78
Vastaan	:	49
Pidättyi äänestämästä	:	10

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/34

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma”

KOM(2011) 60 lopullinen

2012/C 43/08

Esittelijä: Kinga JOÓ

Komissio päätti 15. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma

KOM(2011) 60 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 170 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1

ETSK pitää komission 15. helmikuuta 2011 julkaisemaa lapsen oikeuksia koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa (jäljempänä ’tiedonanto’) tervetulleena ja toivoo, että se johtaisi lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täysimittaiseen täytäntöönpanoon sekä lasten oikeuksien mahdollisimman laajaan huomioon ottamiseen. Tiedonanto julkaistiin neljän vuoden valmistelun jälkeen. Sitä edelsi heinäkuussa 2006 julkistettu komission tiedonanto ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”, josta ETSK on antanut lausunnon (1).

1.2

Lasten hyvinvointi on Euroopan unionissa ratkaisevan tärkeä asia, ajateltiinpa sitten heidän yleistä tilannettaan, elämänlaatuaan tai investoimista tulevaisuuteen. Korkealaatuinen lapsuus, jonka toteutumista tuetaan oikeuksin, takaa sosiaalis-taloudellisen kehityksen, jonka ansiosta EU pystyy saavuttamaan tavoitteensa kaikilla aloilla. On syytä korostaa, että ajateltaessa lapsia ”investointeina tulevaisuuteen” on samalla pidettävä mielessä myös onnellisen lapsuuden käsite, sillä nykyhetki on niin lapsille kuin yhteiskunnallekin aivan yhtä tärkeä kuin tulevaisuus.

1.3

Komitea toteaa, että lapsen oikeuksien suojelu asetetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa Euroopan unionin tavoitteeksi ja että suojeluvelvoite vahvistetaan perusoikeuskirjassa, joka on oikeudellisesti sitova. Perusoikeuskirjaa sovelletaan kaikkien EU:n toimielinten ja muiden elinten toimintaan sekä jäsenvaltioihin silloin kun ne panevat täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. Kaikkien uusien unionin säädösehdotusten vaikutukset perusoikeuksiin ja siten myös lasten oikeuksiin on siis arvioitava.

1.4

ETSK pitää tiedonannossa asetettuja tavoitteita vaatimattomina ja suppeina. Euroopan unioni ei ole ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista, vaikka se on ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten oikeuksista (2). EU:n tulisi pohtia, miten se voisi yksipuolisesti yhtyä YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista (3). Jäsenvaltioiden tulisi kahden vuoden välein toimittaa perinpohjainen tilannekatsaus lasten tilanteen seuraamiseksi. Katsauksessa tulisi käsitellä paitsi lasten taloudellista tilannetta myös kaikkia muita lasten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, ja katsauksen tulisi perustua systemaattiseen tiedonkeruuseen, tutkimukseen ja analyysityöhön. Tämä helpottaisi EU:n laajuisen tietokannan ja arviointivälineen luomista täydentämään jo saatavilla olevia tietoja.

1.5

Komitea katsoo, että valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden YK:n lapsen oikeuksien komiteaa varten laatimien selvitysten kaltaisia tietolähteitä olisi hyödynnettävä paremmin, sillä niiden avulla voidaan vertailla eri jäsenvaltioiden toimia lapsen oikeuksien suojelemiseksi ja valvomiseksi. Samaan aikaan erilaisia kansainvälisiä organisaatioita, kuten Eurostatia, OECD:tä ja Maailmanpankkia, olisi kannustettava keräämään lapsen oikeuksiin liittyvää tietoa systemaattisesti, analysoimaan sitä ja hyödyntämään aiheeseen liittyviä indikaattoreita. ETSK suosittelee, että EU ja Euroopan neuvosto tekevät tiivistä yhteistyötä ohjelmiensa yhteisvaikutusten tehostamiseksi (4).

1.6

ETSK on huolissaan siitä, ettei tiedonantoon sisälly tehokasta täytäntöönpano- tai soveltamisstrategiaa, vaikka strategian lähtökohtana voitaisiin hyvin käyttää EU:n perusoikeusviraston indikaattoreita ja lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten laadittua kattavaa arviointivälineiden luetteloa. Täytäntöönpanostrategia olisi kaiken kaikkiaan tae siitä, että lapsen oikeuksia koskevaa strategiaa sovelletaan ja sen noudattamista valvotaan.

1.7

Lasten tulisi voida osallistua asianmukaisesti heitä koskevien päätösten valmisteluun ja ohjelmien arviointiin. Tällöin pystyttäisiin myös mittaamaan heidän tyytyväisyyttään ja arvioimaan heidän mielipiteitään. ETSK kannattaa komission pyrkimyksiä ottaa lapset mukaan ja tukea heidän osallistumistaan kaikkiin heihin liittyviin asioihin. Myös ammattialajärjestöjen ja lasten parissa työskentelevien ammattilaisten mielipiteiden huomioon ottaminen on olennaisen tärkeää.

1.8

ETSK suosittelee, että lapsen oikeuksien valvomiseksi ja suojelemiseksi laadituissa ohjelmissa pyritään saamaan aikaan yhteisvaikutuksia ja vuorovaikutusta muiden EU:n ohjelmien kanssa (ohjelmat koulutuksen, nuorison, romaniväestön integroinnin, köyhyyden torjunnan, lapsiystävällisen oikeudenkäytön, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja ulkosuhteiden alalla). Myös näissä ohjelmissa tulisi näkyvästi korostaa lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyviä näkökohtia. Komitea pitää tärkeänä myös sitä, että lasten oikeudet taataan yhdennetyn lähestymistavan kautta siten, että komission eri pääosastot tekevät tiivistä yhteistyötä ja koordinoivat toimintaansa.

1.9

ETSK suosittaa, että Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa arvioidaan etenkin lapsen oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin näkökulmasta siten, että otetaan huomioon strategian tavoitteet, mutta mahdollistetaan myös tavoitteiden erillinen arvioiminen pitkän aikavälin suunnittelun kannalta (ottaen huomioon, että lapset ovat investointi tulevaisuuteen).

1.10

ETSK suosittelee, että EU kiinnittää erityistä huomiota erityisen haavoittuvien lapsiryhmien (köyhyydessä, perheestään erossa ja laitoksissa elävät lapset, väkivallan tai hyväksikäytön uhan alla elävät tai siitä kärsivät lapset, vammaiset lapset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat tai maahanmuuttajataustaiset lapset, vailla huoltajaa olevat lapset, pakolaislapset, kotoaan karanneet lapset, maasta muuttaneiden vanhempiensa jättämät lapset) oikeuksien suojeluun ja valvomiseen sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Lasten oikeuksien suojelu ja oikeus koskemattomuuteen ja ihmisarvoon merkitsevät sitä, että ETSK tuomitsee kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan, myös kotona ”kasvatusmielessä” käytetyn väkivallan, ja kehottaa sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita kieltämään lasten ruumiillisen kurittamisen lailla. Komitea toistaa lisäksi vaatimuksen erityisedustajan nimittämisestä.

1.11

Komitea pitää erityisen tärkeänä, että lapsen oikeuksia ja oikeuksien suojelu- ja valvontakeinoja koskevaa tietoa levitetään ja opetetaan. Suurelle yleisölle suunnatun korkealaatuisen tiedotuksen lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää päättäjien, oikeusalan ja muiden alojen ammattilaisten sekä kansallisten ja eurooppalaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen valistamiseen. Yhtenä painopisteenä tulisi olla myös lasten ja perheiden parissa työskenteleville henkilöille sekä perheille ja lapsille itselleen suunnattu koulutus, jotta nämä tuntisivat lapsen oikeudet ja myös ymmärtäisivät sen, että lapset tarvitsevat ihmisoikeuksia – eivät pelkästään ”miniaikuisen minioikeuksia”, vaan parempaa suojelua haavoittuvuutensa, ikänsä ja asemansa vuoksi. Jäsenvaltioiden tulisi tukea perheitä kaikin mahdollisin tavoin, sillä se on ylimmän tavoitteen eli lapsen edun mukaista.

1.12

Komitea myöntää, että lapsen oikeuksia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja monista eri näkökulmista, ei irrallisina. Komitea suosittaa silti erityishuomion kiinnittämistä eräisiin asioihin, kuten korkeatasoiseen, helppopääsyiseen ja ilmaiseen äitien terveydenhuoltoon ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen osana kansanterveyteen ja lasten terveyteen kohdistuvaa toimintaa, sekä tiedonannossa mainittuihin aiheisiin, kuten lapsiystävälliseen oikeudenkäyttöön, joka kattaa myös nuoret rikoksentekijät (5).

1.13

ETSK kehottaa hyväksymään toimenpiteitä, jotta alaikäisiä seksuaalirikosten uhreja ja alaikäisiä, joiden vanhempien avioero on siviilioikeudellisessa käsittelyssä, voitaisiin kuulla suojatuissa olosuhteissa, jolloin oikeuden toteuttaminen olisi mahdollista ilman alaikäisiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Todistajanlausuntoja hankittaessa tulee välttää aiheuttamasta lapsille lisää traumoja, joten lapsia tulee kuulla erityiskoulutuksen saaneiden ammattilaisten avustuksella ja mahdollisesti jossain neutraalissa paikassa oikeusistuimen ulkopuolella.

1.14

Lasten köyhyys, huono-osaisuus, syrjintä ja syrjäytyminen ovat lapsen oikeuksien toteutumista pahimmin haittaavia ongelmia. ETSK toistaakin aiemmissa lausunnoissa esittämänsä suosituksen, jonka mukaan näillä aloilla on kiinnitettävä erityistä huomiota ohjelmien toteuttamiseen, seurantaan ja arviointiin siten, että ne ovat tiukasti kytköksissä köyhyyden vähentämistä ja eri koulutusmuotoja koskeviin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Tähän on osoitettava riittävät resurssit. Lapsiin liittyvät poliittiset linjaukset ja toimet on aina asetettava etusijalle.

1.15	Kun otetaan huomioon talouskriisi, rahoitusrajoitukset ja suppeat resurssit, ETSK suosittelee ennen kaikkea sen varmistamista, etteivät olemassa olevat ongelmat pahene ja ettei nykyisiä lapsen oikeuksien suojelu- ja vahvistamistoimia leikata kustannusten karsimiseksi.

2. Taustaa

2.1

Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista (6) (jäljempänä ’YK:n yleissopimus’), ja monissa maissa se on sisällytetty sellaisenaan kansalliseen lainsäädäntöön. Sen soveltaminen on näin ollen pakollista. YK:n yleissopimus on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus maailmassa. Se on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana muuttanut perin pohjin periaatteita ja käytäntöjä, jotka liittyvät lasten tilanteeseen, oikeuksiin ja asemaan.

2.2

Komissio määritteli lapset kauden 2005–2009 strategisten tavoitteidensa keskeiseksi painopistealueeksi, ja heinäkuussa 2006 komissio julkaisi erillisen tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (7), jossa kaavaillaan kattavan lapsen oikeuksia koskevan strategian laatimista ja pyritään siihen, että lapsen oikeuksien suojeleminen ja valvominen otetaan huomioon kaikessa EU:n sisä- ja ulkopoliittisessa toiminnassa ja että jäsenvaltiot saavat tukea työlleen tällä alalla.

2.3

ETSK on toivonut kattavaa, monipuolista ja kokonaisvaltaista EU:n strategiaa, jolla taattaisiin täysimääräisesti ja tehokkaasti lapsen oikeuksien toteutuminen YK:n yleissopimuksen mukaisesti niin EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa kuin jäsenvaltioiden toiminnassa niiden toteuttaessa lapsen oikeuksia koskevaa strategiaa (8).

2.4

ETSK:n vuonna 2006 antamassa lausunnossa todettiin, että lapsen oikeuksia tulisi EU-politiikassa lähestyä YK:n yleissopimukseen sekä sen kahteen valinnaiseen pöytäkirjaan, asiaan liittyviin vuosituhattavoitteisiin (9) ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvalla tavalla. ETSK on antanut viime aikoina useita lausuntoja, joissa käsitellään erilaisia lapsen oikeuksiin liittyviä näkökohtia (10).

2.5

EU:n perusoikeuskirjasta, jonka 24 artiklassa vahvistetaan lapsen oikeuksien suojelemisen ja edistämisen periaate, tuli oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009. Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa viitataan erikseen lapsen oikeuksien suojeluun (11). Lapsen oikeuksien suojelu ja edistäminen on yksi Euroopan unionin tavoitteista. Kaikki lapsiin vaikuttavat poliittiset linjaukset ja toimenpiteet on suunniteltava ja toteutettava ja niitä on seurattava siten, että lapsen etu otetaan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla (12).

2.6

EU:n, Euroopan neuvoston ja YK:n lapsen oikeuksia koskevissa ohjelmissa esiintyy selvityksemme mukaan seuraavat neljä yhteistä teemaa: köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, lapset väkivallan uhreina, erityisen haavoittuvat lapsiryhmät sekä lasten aktiivisen osallisuuden, näiden mielipiteen kysymisen ja kuuntelemisen tarve näille merkittävissä asioissa. EU ja Euroopan neuvosto käsittelevät myös molemmat oikeudenkäytön lapsiystävällisyyttä ja perhepolitiikkaa.

2.7	Alueiden komitea korostaa kesäkuussa 2010 antamassaan lausunnossa (13), että lapsen oikeudet ovat horisontaalinen, poikkialainen aihe, joka edellyttää moniulotteista lähestymistapaa, ja että lapsiin liittyvät asiat on vietävä unionin ja jäsenvaltioiden kaikkien politiikkojen valtavirtaan.

2.8

Komissio on perustanut kansalaisyhteiskunnan organisaatioita varten lasten oikeuksia käsittelevän eurooppalaisen foorumin, joka on kokoontunut viisi kertaa ja esittänyt näkemyksensä parhaillaan laadittavasta strategiasta. Lisäksi on toteutettu kaksi kyselytutkimusta, joiden aiheina olivat lasten tietoisuus omista oikeuksistaan sekä lasten näkemykset asiasta. Tutkimusten tuloksia on hyödynnetty ohjelman valmistelussa (14). Tiedonannossa viitataan myös Euroopan neuvoston vahvistamiin lapsen oikeuksiin. Tässä suhteessa erityisen merkittäviä aiheita ovat lapsiin kohdistuva väkivalta ja oikeudenkäytön lapsiystävällisyyden parantaminen sekä asiaa käsittelevät suositukset ja sopimukset.

2.9

Child Rights Action Group (CRAG) (15) on tärkeä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ryhmä. Se on epävirallinen kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on tehdä yhteistyötä Euroopan komission tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” seurannan ja täytäntöönpanon alalla.

2.10	Keväällä 2011 perustettiin Euroopan parlamenttiin epävirallinen puolueidenvälinen lapsen oikeuksia käsittelevä ryhmä, jonka tavoitteena on luoda koordinoitu ja johdonmukainen lähestymistapa lapsiin liittyviin asioihin ja erityisesti lapsen oikeuksiin nähden (16).

3. Lapsen oikeudet EU:ssa

3.1

ETSK pitää tervetulleena 31. maaliskuuta 2011 julkistettua Euroopan komission ensimmäistä kertomusta EU:n perusoikeuskirjan soveltamisesta (17). Siinä tarkastellaan perusoikeuskirjan kuutta lukua (ihmisarvo, vapaudet, tasa-arvo, yhteisvastuu, kansalaisten oikeudet ja lainkäyttö). Otsakkeen ”Tasa-arvo” alla on erillinen lapsen oikeuksia käsittelevä kohta. EU on perusoikeuskirjassa tiukasti sitoutunut puolustamaan lapsen oikeuksia sekä takaamaan lasten oikeuden elämään, suojeluun, kehitykseen ja aktiiviseen osallisuuteen.

3.2

ETSK toteaa tyytyväisenä, että EU:n perusoikeusvirasto on laatinut asiantuntijoita ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita laajasti kuultuaan indikaattoreita, joilla mitataan lapsen oikeuksien toteutumista (18), ja on laatinut tutkimuksen EU:ssa asuvien lasten hyvinvoinnista. Tutkimus sisältää kuitenkin tietoa vain aineellisista olosuhteista ja hyvinvoinnista, eikä siinä ole käytetty yhdistelmäindikaattoreita, joilla mitataan elämänlaatua ja lastensuojelua käytännön järjestelyjen ja laajuuden näkökulmasta (19).

3.3

Komitea korostaa, että lapsen oikeuksien suojelu ja tehokas toteutuminen on mahdollista vain monialaisen yhteistyön kautta. Tällaisissa kumppanijärjestelyissä jäsenvaltiot, eri hallintotasot, maakohtaiset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, erilaisia eturyhmiä, kuten lapsia, edustavat foorumit ja etujärjestöt, sekä työmarkkinaosapuolet eli muun muassa työnantajat, ammattiliitot ja yrityselämän toimijat tekevät yhteistyötä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.4

Tiedonannossa mainitaan kyllä lasten köyhyys ja erityisen haavoittuvat lapsiryhmät, mutta ei kuitenkaan keskitytä niihin varsinaisesti, vaikka ne ovat nykypäivänä hyvin merkittäviä aiheita lasten hyvinvoinnin sekä myöhemmän aikuistumisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta, etenkin kun ajatellaan hyvin tiedossa olevia väestörakenteen ongelmia Euroopassa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, ettei minkäänlaista sukupuolten välistä syrjintää pääse esiintymään lastenkaan yhteydessä.

3.5

Talouskriisi on riskitekijä lasten hyvinvoinnille. Se vaikuttaa lapsiin ja erityisesti vaikeissa oloissa eläviin lapsiin monin tavoin. Useimmissa tapauksissa lapsille suunnatut palvelut ja lasten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat itsekin vaikeuksissa, ja yhä useampia peruspalveluja joko lakkautetaan tai niitä on tarjolla vain hyvin rajoitetusti.

3.6

EU kiinnittää ulkosuhteissaan paljon huomiota lapsen oikeuksien suojelun ja valvomisen kannalta merkittäviin aiheisiin, kuten rajat ylittäviin huoltajuustapauksiin, kadonneisiin lapsiin, maahanmuuttajalapsiin, ilman huoltajia oleviin lapsiin, sääntöjen vastaisesti maahan tulleisiin säilöönotettuihin lapsiin, häikäilemättömästi hyödynnettyihin lapsiin sekä seksuaalisen hyväksikäytön tai seksiturismin uhreiksi joutuneisiin lapsiin (20). Yhä vakavampaan, maasta pois muuttaneiden vanhempien lähtömaahansa jättämien lasten ongelmaan ei kuitenkaan puututa. Lasten jättäminen ilman huoltajia siksi ajaksi, kun vanhemmat työskentelevät jossain EU:n jäsenvaltiossa, on vakava ongelma. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun vanhemmat eivät voi ottaa lapsiaan mukaan, koska olosuhteet eivät sovellu lapsille. Tällöin vaikka vanhempien työpanos olisi tarpeen toisessa maassa, jossa he maksavat veroja ja muita maksuja, lapset jäävät ilman oikeuksia ja ovat alttiina vakaville vaaroille.

3.7

ETSK pitää erityisen tärkeänä sitä, että lapsen oikeuksien ja yritysmaailman välisestä yhteydestä on esitetty ensimmäinen suositus (21): UNICEF, YK:n Global Compact ja Save the Children ovat käynnistäneet prosessin sellaisten periaatteiden ja suuntaviivojen laatimiseksi, jotka auttavat yrityksiä suojelemaan ja edistämään lapsen oikeuksia. Prosessi tarjoaa kanavan positiiviselle toiminnalle, mutta lisäksi siinä kiinnitetään huomiota mahdollisiin kielteisiin seurauksiin, jotka liittyvät erityisesti mainontaan (jossa lapsia yllytetään kuluttamaan fyysiselle ja henkiselle terveydelle haitallisia tuotteita tai väkivaltaiseen, vaaralliseen tai eroottis-pornografiseen käyttäytymiseen), kulutustottumuksiin ja myös terveyteen ja ravitsemukseen, sekä matkailuun, lapsityöhön ja syrjintään. Kaikilla toimialoilla on tärkeä rooli tässä asiassa, ja niiden olisikin tehtävä läheistä yhteistyötä valtiollisten, ei-valtiollisten, kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän organisaatioiden ja ammattiliittojen kanssa, jotta tavoitteisiin päästäisiin niin Euroopan unionissa kuin jäsenvaltioissakin.

3.8

ETSK katsoo, että vaikka suurin osa lapsiin liittyvistä ohjelmista kuuluu kansalliseen toimivaltaan, EU antaa suosituksia ja toteuttaa toimia yhä useammin monilla eri aloilla (esim. varhaislapsuus, ammatillinen koulutus, koulukäynnin keskeyttäminen, kadonneet lapset). Tämä vaikuttaa kansalliseen politiikkaan, mutta se, missä määrin vaikutukset näkyvät kansallisen tason täytäntöönpanossa, on usein epäselvää.

3.9

Lapsen oikeuksien suojelu- ja valvomismahdollisuudet tulisi asettaa etusijalle EU:n eri ohjelmissa (esimerkiksi nuorison, koulutuksen, elinikäisen oppimisen, romanien integroimisen, köyhyyden torjunnan, sukupolvien välisen solidaarisuuden, työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja ulkosuhteiden alalla), ja niissä tulisi keskittyä erityisen haavoittuviin lapsiryhmiin, joihin kuuluvat myös ulkomailla työskentelevien vanhempien lähtömaahansa jättämät lapset.

3.10

ETSK on aiemmassa lausunnossaan (22) kehottanut komissiota nimittämään lasten oikeuksia puolustavan erityisedustajan tutkimaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kehottanut valtioita kieltämään kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan. ETSK pitää sen vuoksi valitettavana, ettei komissio ota kantaa lasten ruumiilliseen kurittamiseen. Ruumiillinen kurittaminen loukkaa lasten oikeutta olla joutumatta lyömisen uhriksi. Lapset, joita lyödään, oppivat käyttämään väkivaltaa. Lasten oikeuksien suojelu ja oikeus koskemattomuuteen ja ihmisarvoon merkitsevät sitä, että ETSK tuomitsee kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan, myös kotona ”kasvatusmielessä” käytetyn väkivallan, ja kehottaa sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita kieltämään lasten ruumiillisen kurittamisen lailla. Komitea uudistaa vaatimuksensa erityisedustajan nimittämisestä ja siitä, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulee toimia lasten ruumiillisen kurittamisen lakkauttamiseksi kaikista EU:n jäsenvaltioista.

3.11

Komitea on samaa mieltä siitä, että lasten näkemysten kuunteleminen ja lasten ottaminen mukaan kaikkiin heitä koskeviin asioihin takaa lasten oikeuksien toteutumisen ja kasvattaa lapsia aktiiviseen kansalaisuuteen. Jotta tämä olisi mahdollista, on myös tärkeää varmistaa, että asiakirjoista on saatavilla lapsiystävälliset toisinnot, ja laatia ja hallinnoida lapsille tarkoitettuja esitteitä ja verkkosivustoja tai sivustojen osioita, kuten oikeusasioiden pääosasto suunnittelee (23).

3.12

Kaikissa unionin oikeusjärjestelmissä tulisi omaksua seuraavat toimet, jotta toteutetaan oikeudenkäyttö, jossa kunnioitetaan alaikäisiä ja vältetään vahingoittamasta heitä psykologisesti:

—	Seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita alaikäisiä olisi kuultava siten, että vältetään lapsen asettamista alttiiksi lisätraumoille, ja asia on hoidettava erityisesti tätä varten koulutettujen asiantuntijoiden avustuksella ja mahdollisesti ”neutraaleissa” paikoissa tuomioistuinten sijaan.

—	Vanhempien avioeroa käsittelevissä siviiliprosesseissa alaikäisten kuuleminen on toteutettava yhtä varovasti kuin edellä mainitussa tapauksessa, ja alaikäisiä on suojeltava joutumasta vanhempien ja puolustusasianajajien välineellistämisen kohteeksi.

3.13	Lapsen oikeuksia koskevan viestinnän tehostamisessa tiedotusvälineiden ja myös sosiaalisen median positiivinen rooli on olennainen. Viestiä on välitettävä vanhemmille, alan ammattilaisille ja lapsille itselleen.

3.14

ETSK kannattaa avointa koordinointimenetelmää sekä muita mahdollisia toimiviksi osoittautuneita mekanismeja, joita noudattaen jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä ja määrittelevät ja soveltavat parhaita käytäntöjä, jotta lapsen oikeuksia voidaan suojella ja valvoa ja jotta lapsiin liittyvät kysymykset otetaan keskeisesti huomioon politiikan eri aloilla.

3.15	ETSK aikoo kansalaisyhteiskunnan merkittävänä edustajana osallistua tähän seuraamalla tuloksia systemaattisesti sekä levittämällä tietoa lapsen oikeuksista ja vahvistamalla niitä jäsentensä kautta.

3.16

Lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon varmistamiseksi ETSK katsoo asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi luoda nykyistä tiiviimmät yhteistyö- ja konsultointisuhteet YK:n elinten, lapsen oikeuksien komitean, Euroopan neuvoston ja kansainvälisten lapsiasiaorganisaatioiden ja lasten etujärjestöjen välille, sillä näiden organisaatioiden tavoitteilla ja toiminnoilla pyritään samaan päämäärään eli lapsen oikeuksien toteutumiseen laajasti ja kattavasti.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2006) 367 lopullinen; EUVL C 325, 30.12.2006, s. 65–70.

(2) http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/11/4&format=HTML&aged=1&language=FI&guiLanguage=en.

(3) Lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen voivat allekirjoittaa ja sen osapuoliksi voivat liittyä vain valtiot, toisin kuin YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka osapuoliksi voivat liittyä myös alueelliset organisaatiot. Mahdollinen ratkaisu voisi olla EU:n yksipuolinen julistus sopimuksen noudattamisesta, millä voisi olla käytännössä sama vaikutus kuin sopimukseen liittymisellä mutta ilman ratifiointiin liittyviä vaikeuksia.

(4) Euroopan neuvoston tuleva lapsen oikeuksien strategia 2012–2015 ja muut strategiat läheisillä aloilla.

(5) EUVL C 110, 9.5.2006, s. 75.

(6) http://www2.ohchr.org/english/law/crc.htm.

(7) KOM(2006) 367 lopullinen.

(8) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 65–70.

(9) YK:n yleiskokous, YK:n vuosituhatjulistus, 8. syyskuuta 2000.

(10) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 138–144, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 34–39, EUVL C 339, 14.12.2010, s. 1–6, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43–48.

(11) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2008:115:0013:0045:FI:PDF.

(12) http://ec.europa.eu/justice/fundamental-rights/rights-child/index_en.htm.

(13) EUVL C 267, 1.10.2010, s. 46–51.

(14) Eurobarometri: http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_235_en.pdf.

(15) Ryhmään kuuluvat Terre des Hommes, World Vision, European Foundation for Street Children Worldwide, Save the Children, Euronet – European Children's Network, Eurochild, Plan International, SOS-Kinderdorf International, http://www.epha.org/a/2610.

(16) http://www.eurochild.org/ (http://www.eurochild.org/index.php?id=208&tx_ttnews%5Btt_news%5D=1819&tx_ttnews%5BbackPid%5D=185&cHash=cc6d4444ebae436b2a844a082a0ea2a8).

(17) http://fra.europa.eu/fraWebsite/attachments/charter-applic-report-2010_EN.pdf.

(18) http://fra.europa.eu/fraWebsite/attachments/FRA-report-rights-child-conference2010_EN.pdf.

(19) http://www.tarki.hu/en/research/childpoverty/tarki_chwb_mainreport_online.pdf.

(20) ETSK:n lausunto aiheesta ”Lasten suojeleminen seksuaalirikoksiin syyllistyviltä matkailijoilta”, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43–48.

(21) Children's Rights and Business Principles Initiative (lasten oikeuksia ja liiketoimintaperiaatteita koskeva aloite).

(22) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 65–70.

(23) Kids' Corner osoitteessa www.europa.eu.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/39

KOM(2011) 274 lopullinen

ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta”

KOM(2011) 275 lopullinen – 2011/0129 COD

2012/C 43/09

Esittelijä: Kathleen WALKER SHAW

Euroopan komissio päätti 18. toukokuuta 2011 ja neuvosto 29. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uhrin oikeuksien lujittaminen EU:ssa

KOM(2011) 274 lopullinen

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta

KOM(2011) 275 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 142 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisemmin kriisin vaikutuksia rikoksen uhreihin ja esittämään täydentäviä toimenpiteitä tutkimuksen tuloksien perusteella.

1.2 ETSK on huolissaan uhrien vähäisestä luottamuksesta rikosoikeusjärjestelmään, ja katsoo, että uhrien ja etenkin toistuvasti rikoksen uhriksi joutuvien vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä ja että kansalaisten luottamusta on lujitettava, jotta estetään uhriksi joutumisen kierre. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan täydentäviä toimenpiteitä ja rahoitusta tämän tavoitteen tukemiseksi.

1.3 ETSK kehottaa komissiota muuttamaan uhrin määritelmää uhrin perheenjäsenten tai edustajan oikeuksien vahvistamiseksi ja heidän asemansa tunnustamiseksi.

1.4 ETSK kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen analyysin sellaisten uhrien suojelusta, jotka ovat työssään kärsineet vahinkoa rikoksista, ja esittämään täydentäviä toimia uhrien vähimmäisoikeuksien edistämiseksi ja tunnustamiseksi kaikkialla EU:ssa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

1.5 ETSK suosittaa, että komissio laatii yksityiskohtaisen analyysin myös liikennerikosten uhreista ja esittää toimenpiteitä uhrien oikeussuojan, tukipalveluiden ja korvausten varmistamiseksi.

1.6 ETSK ehdottaa, että komissio sisällyttää ehdotuksiin nykyistä tehokkaampia suojatoimia puuttuakseen uhrien välittömään ja välilliseen syrjintään.

1.7 ETSK katsoo, että huomattava ajattelutavan muutos on tarpeen uhrin aseman tunnustamisessa, ja kehottaa tukemaan muutosta kouluttamalla oikeusjärjestelmän kaikkien tasojen ammattilaisia ja toimijoita sekä muita asiaankuuluvia viranomaisia ja kunnioittamaan samalla toissijaisuusperiaatetta. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon uhrien kohtelu tiedotusvälineissä yleensä ja estää uhrien hyväksikäyttö poliittisista syistä.

1.8 ETSK on samaa mieltä siitä, että eräät uhrit ovat erityisen haavoittuvia ja tarvitsevat erityiskohtelua, mutta katsoo, että sen sijaan, että komissio määrittelee tietyt uhrit haavoittuviksi ja saattaa samalla luoda uhrien hierarkian, sen tulisi ehdottaa, että kaikilla rikoksen uhreilla tulisi olla mahdollisuus kansallisten menettelyjen mukaisiin erityistoimiin yksilöllisen arvioinnin perusteella. Siinä määriteltäisiin uhrin haavoittuvuus ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, rikoksen luonne ja uhrin suhde epäiltyyn.

1.9 ETSK kehottaa ottamaan käyttöön täydentäviä toimenpiteitä uhrien tukipalveluverkoston vahvistamiseksi ja virallistamiseksi kaikkialla Euroopassa ja ehdottaa, että verkostoa rahoitettaisiin säännönmukaisesti EU:n talousarviosta. ETSK suosittaa myös, että tukipalvelujen roolia laajennetaan rikoksen uhrien ja heidän perheenjäsentensä tukemiseen näiden palattua kotiinsa tapauksissa, joissa rikos tapahtui ulkomailla. Lisäksi ETSK katsoo, että uhrien tukipalvelujen tulisi olla joustavia ja niiden tulisi kyetä kanavoimaan resursseja mahdollisille ongelma-alueille.

1.10 ETSK tunnustaa kansalaisyhteiskunnan laajan roolin kehitettäessä käytännön toimenpiteitä rikoksen uhrien tukemiseksi ja kannustaa komissiota esittämään täydentäviä toimenpiteitä ja rahoitusta niiden toteuttamiseksi.

1.11 ETSK kehottaa komissiota tekemään laaja-alaisia ja tarpeellisia parannuksia uhreille maksettavia korvauksia koskeviin säännöksiin niiden tulevan tarkistuksen yhteydessä. Samalla on harkittava EU:n laajuisen rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen korvausjärjestelmän perustamista. ETSK toivoo, että komissio tähdentäisi jäsenvaltioille direktiivin sisältävän vähimmäisvaatimukset ja perusoikeudet, mikä antaa mahdollisuuden parantaa suojelun tasoa kansallisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

1.12 ETSK suhtautuu myönteisesti korjaavaan oikeuteen liittyviin ehdotuksiin ja kehottaa komissiota osallistumaan kokeiluhankkeen rahoitukseen korjaavaa oikeutta koskevien säännösten ja koulutuksen kehittämiseksi kaikkialla EU:ssa.

1.13 ETSK kehottaa Euroopan komissiota kehittämään yhteisiä, kansalliset ja alueelliset määräykset syrjäyttäviä menettelyjä sen takaamiseksi, että ulkomailla surmansa saaneiden uhrien ruumiit siirretään kotimaahan selkeästi määritellyn ja rajatun ajan kuluessa (1).

2. Johdanto

2.1 Komission 18. toukokuuta 2011 julkaisemassa ehdotuspaketissa laajennetaan nykyisiä rikoksen uhrien oikeuksiin liittyviä, EU:n tasolla hyväksyttyjä toimia. Ehdotusten tavoitteena on luoda selkeät ja konkreettiset oikeudet rikosten uhreille ja varmistaa uhrin aseman tunnustaminen sekä uhrin kunnioittaminen, suojelu, tukipalvelut ja oikeussuoja riippumatta tämän koti- tai asuinpaikasta EU:ssa.

2.2 ETSK katsoo, että Lissabonin sopimus tarjoaa EU:lle selkeän oikeusperustan rikoksen uhrin oikeuksia ja suojelua koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseksi. Ehdotukset perustuvat Tukholman ohjelmaan (2) ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan (3), ja ne ovat Budapestissa hyväksytyn etenemissuunnitelman (4) mukaisia.

2.3 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin puheenjohtajavaltio Puola on asettanut turvallisuuden vahvistamisen EU:ssa yhdeksi ensisijaisista tavoitteistaan. Samalla komitea kannattaa puheenjohtajavaltion pyrkimyksiä edistää uhrien oikeuksia koskevan paketin käsittelyä neuvostossa.

2.4 ETSK on ryhtynyt lukuisiin aiheeseen liittyviin toimiin, joihin kuuluvat rikosten uhreille maksettavia korvauksia (5), ihmiskauppaa (6), seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa sekä lapsipornografiaa (7), lasten oikeuksia (8), EU:n terrorisminvastaista politiikkaa (9), tietoyhteiskuntaan osallistumista (10) ja tietoverkkorikollisuutta (11) käsittelevät lausunnot.

3. Yleistä

3.1 ETSK korostaa, että jäsenvaltiot eivät voi jättää huomiotta nykyisen talous- ja finanssikriisin vaikutusta rikosten uhrien oikeuksiin ja että tässä yhteydessä niiden on pohdittava rikoksen dynamiikkaa. Ankarilla säästötoimillaan monet jäsenvaltiot leikkaavat poliisi-, terveys- ja sosiaalipalveluita sekä vähentävät yhteiskunnallisille järjestöille, uhrien tukipalveluille ja muille asianomaisille kansalaisjärjestöille myönnettäviä määrärahoja. Lisäksi eriarvoisuus on yhä laajenemassa, ja jatkuvasti kasvava köyhyys ja työttömyys aiheuttavat todennäköisesti lisää sosiaalisia ongelmia ja toimivat mahdollisena katalysaattorina rikoksille.

3.2 Rikosten uhreja koskevat EU-tason tilastot ovat hälyttäviä. Rikoksen välittömiksi uhreiksi joutuu vuosittain jopa 75 miljoonaa ihmistä. On mahdotonta hyväksyä sitä, että suurimmassa osassa rikoksista uhreina ovat samat, uhrien kokonaismäärästä pientä osaa edustavat ihmiset, jotka joutuvat uhreiksi yhä uudelleen. On tyypillistä, että uhrit asuvat alueilla, joilla tapahtuu paljon rikoksia, rikosten pelko on suuri ja ilmoitettujen rikosten määrä on alhainen. Noin 90 prosenttia tällaisilla alueilla tapahtuvista rikoksista jää ilmoittamatta.

3.3 Rikoksen uhreille suunnatun tuen parantaminen kaikkialla EU:ssa on ehdottoman tärkeää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämiseksi EU:n kansalaisille. Se on välttämätöntä, koska kaikkialla EU:ssa matkustavien ja muualle työhön muuttavien määrä kasvaa edelleen jatkuvasti.

3.4 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotusten mukaan rikoksen uhriksi ulkomailla jossakin unionin jäsenvaltiossa joutuneet kansalaiset voivat ilmoittaa rikoksesta asuinmaassaan. Tämä on erityisen tärkeää vakavissa loukkaantumisissa tai onnettomuuksissa sekä kuolemantapauksissa uhrin perheenjäsenille.

3.5 ETSK kannattaa direktiivissä sovellettua laaja-alaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikkien uhrien oikeudet.

3.6 Mikä tärkeintä, ehdotuksissa tunnustetaan sekä uhrin että hänen perheenjäsentensä kohtaama kärsimys ja haasteet, mutta tämä on tuotava esiin johdonmukaisemmin kaikkialla ehdotuksissa.

3.7 Uhrien kokemilla tapahtumilla on järkyttäviä fyysisiä, psyykkisiä ja taloudellisia seurauksia. Ne edellyttävät tukea sekä uhreille että heidän perheenjäsenilleen, joilla on tärkeä rooli uhrin tukemisessa, kun ajatellaan yhteydenpitoa viranomaisiin, lääketieteellisen hoidon hankkimista, selviytymistä hallinnollisessa sokkelossa, epäilyn kiinni saamista sekä oikeuden ja korvausten hakemista.

3.8 ETSK katsoo, että on tunnustettava uhrien ja heidän perheenjäsentensä vaikeuksien ja stressin lisääntyminen rajatylittävissä tilanteissa, koska erilaiset kielet, menettelyt ja vieraat kulttuurit aiheuttavat lisähaasteita, jotka voivat vaikuttaa ylitsepääsemättömiltä.

3.9 Yleisesti ottaen puolet rikoksen uhreista ei ilmoita rikosta toimivaltaiselle viranomaiselle. Tähän voi olla lukuisia syitä, kuten se, että uhrit eivät ymmärrä ilmoituksenteko- tai valitusjärjestelmää tai että heillä on vähäinen luottamus viranomaisten tarjoamaan apuun, suojeluun ja tukeen oikeuden tai korvausten saamisessa. ETSK toivoo, että ehdotukset muunnetaan käytännön toimenpiteiksi, joilla puututaan uhrien kokemaan luottamuksen puutteeseen oikeusjärjestelmää kohtaan.

3.10 Tutkimuksissa (12) on vahvistettu, että nykyisillä toimenpiteillä ei ole kyetty puuttumaan uhrien ja heidän perheenjäsentensä moniin käytännön ja teknisiin ongelmiin silloin, kun he ovat haavoittuvimmillaan ja tarvitsevat apua.

3.11 Komission tekemät ehdotukset ovat tärkeä askel pyrittäessä varmistamaan, että uhrit ja heidän perheenjäsenensä asetetaan etusijalle, heidän asemansa tunnustetaan, heitä kohdellaan ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti ja he saavat sellaista suojelua, tukea ja oikeussuojaa, johon heillä on oikeus. Vaikeissa olosuhteissa heidän ei pitäisi koskaan jäädä yksin.

4. Erityistä

4.1 Nykyisin EU:ssa voimassa olevat säännöt ovat tiukkuudeltaan ja teholtaan varsin vaihtelevia, ja merkittävä muutos on tarpeen, jotta voidaan varmistaa unionin kansalaisille asianmukainen tuki, suojelu ja oikeudet riippumatta siitä, ovatko he kotimaassaan vai toisessa jäsenvaltiossa. Ei ole hyväksyttävää, että uhrin saama tuki riippuu täysin siitä, missä osassa EU:ta rikos tapahtuu.

4.2 ETSK katsoo, että sen jäsenillä on ainutlaatuiset edellytykset auttaa varmistamaan, että nämä ehdotukset toteutetaan asianmukaisesti. Lisäksi komitea kehottaa komissiota tiedonannossa mainittujen täydentävien toimenpiteiden osalta jatkamaan työskentelyä yhdessä komitean kanssa, jotta kummankin sidosorganisaatiot saadaan tarvittaessa kehittämään käytännön rakenteita, politiikkoja ja käytäntöjä ja rikoksen uhreille ja heidän perheilleen voitaisiin näin tarjota järjestelmällisempää ja tehokkaampaa tukea.

4.3 Uhrien suojelu ja heidän asemansa tunnustaminen

4.3.1 Direktiivissä uhrin määritelmä rajoittuu rikoksen seurauksena menehtyneen henkilön perheenjäseniin. ETSK katsoo, että määritelmä on liian suppea eikä siinä oteta huomioon sitä tosiasiaa, että monet eloonjäävät uhrit ovat niin pahoin loukkaantuneita, että he tarvitsevat huomattavasti tukea käyttäessään oikeustoimikelpoisuuttaan laatiakseen valituksen tai käynnistääkseen oikeusprosessin ja vaatiakseen korvauksia. Se jää näin ollen heidän perheenjäsentensä tai muiden tukihenkilöiden tehtäväksi. Myös näiden henkilöiden asema on tunnustettava. ETSK ehdottaa, että asiakirjan KOM(2011) 275 lopullinen 2 artiklaan (Määritelmät) lisätään uusi alakohta 2 a iii: ”Huomattavasti tukea oikeustoimikelpoisuutensa käyttämiseen ennen rikosta tai sen jälkeen tarvitsevan uhrin tunnustettu tukihenkilö, joka on joko perheenjäsen tai työntekijä”.

4.3.2 ETSK on huolestunut siitä, että huolimatta pyrkimyksistä täyttää työterveyttä ja turvallisuutta koskevat säännöt ehdotuksissa ei puututa kysymykseen sellaisten uhrien – esimerkiksi tie- tai muussa liikenteessä työskentelevien – suojelusta, jotka ovat työssään kärsineet vahinkoa rikoksista. Jäsenvaltioilla on kuitenkin erilaisia lähestymistapoja määriteltäessä, milloin työntekijöiden oikeuksien ja työsuojelunormien rikkominen on rikos, mikä voi viedä pohjaa vähimmäisvaatimusten takaamiselta kaikkialla EU:ssa. Tällä on vaikutuksia myös lähetettyjen työntekijöiden asemaan. Näin ollen ETSK kehottaa komissiota analysoimaan kysymystä perinpohjaisesti ja harkitsemaan täydentäviä toimenpiteitä työssään rikoksen uhriksi joutuvien henkilöiden vähimmäisoikeuksien edistämiseksi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

4.3.3 ETSK on huolestunut myös siitä, että uhrin määritteleminen luonnolliseksi henkilöksi voi estää rikoksen uhriksi joutuvia organisaatioita tai yrityksiä puolustamasta oikeuksiaan direktiivin mukaisesti. ETSK ehdottaakin, että komission tulisi käynnistää tutkimus arvioidakseen sellaisten erityistoimien tarvetta etenkin pk-yritysten osalta, joilla pyritään parantamaan uhrien suojelua toistuvalta uhriksi joutumiselta.

4.3.4 ETSK katsoo, että komissio ei ole puuttunut riittävästi uhrien välittömään ja välilliseen syrjintään kulttuuriin perustuva syrjintä mukaan lukien, ja ehdottaa, että komissio sisällyttää ehdotuksiin nykyistä tehokkaampia suojatoimia puuttuakseen tähän ongelmaan. Moninkertaista uhriksi joutumista ja syrjintää voi esiintyä silloin, kun uhrit ovat olleet hyväksikäytön kohteena rodun, uskonnon, vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, sukupuolen tai sosiaalisen taustan vuoksi, mikä on yleisin syy ilmoittamatta jätettävien rikosten äärimmäisen korkeaan osuuteen. Lisäksi uhrit voivat vielä joutua syrjinnän kohteeksi, koska viranomaiset ja oikeusjärjestelmä kohtelevat heitä kaltoin joko niin, että heitä ei uskota, tai siten, että heitä ei kohdella ihmisarvoisesti, kunnioittavasti ja heidän asemansa tunnustaen.

4.3.5 ETSK katsoo, että huomattava ajattelutavan muutos on tarpeen uhrin aseman tunnustamiseksi oikeusjärjestelmässä. Asianmukaisen koulutuksen tarjoaminen ammattilaisille ja alan toimijoille on tärkeä ensiaskel. Samalla on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta. ETSK suosittaa, että komissio kohdentaa rahoitusohjelmia tämän muutoksen toteuttamiseen kaikilla keskeisillä viranomaistahoilla.

4.3.6 Rikoksen uhrien suojelu on ehdotuksissa keskeisen tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun uhri ja hänen perheenjäsenensä ovat syytetyn läheisyydessä tai samoissa tiloissa esimerkiksi sairaalassa, oikeudenkäynnissä tai poliisiasemalla. On otettava käyttöön (pikemminkin kuin ”perustettava asteittain”, kuten ehdotuksissa todetaan) vakiomenettelyt, jotta voidaan välttää uhrin ja hänen perheenjäsentensä kohtaaminen epäiltyjen kanssa sijoittamalla heidät eri tiloihin ja käyttämällä erillisiä palveluita.

4.3.7 On myös tärkeää estää ihmisiä joutumasta rikosten uhreiksi. ETSK kehottaa komissiota tukemaan esimerkiksi tietoverkkorikollisuuden aiheuttamien uusien uhriksi joutumisen muotojen seurantaa ja arvioimaan uhrien suojelemiseksi ja tukemiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Uhrien määrän vähentämiseksi on ratkaisevan tärkeää kehittää Daphne-ohjelman kaltaisiin tuloksekkaisiin välineisiin pohjautuvia ohjelmia, joilla kasvatetaan tietoisuutta mahdollisista uhkista, ja käynnistää ennaltaehkäiseviä toimia uhkien ilmetessä.

4.3.8 Tilastot osoittavat, että kerran rikoksen uhriksi jouduttuaan ihmiset ovat entistä huomattavasti alttiimpia joutumaan uhriksi uudelleen. Monet uhrit ovat kärsineet koko elinikänsä, koska heitä on käytetty lapsina hyväksi joko kotona tai valtion rahoittamissa tai muissa laitoksissa. Monien on vaikea puhua tilanteestaan ja ryhtyä toimiin ilmoittaakseen uhriksi joutumisesta. ETSK kehottaa ottamaan käyttöön täydentäviä toimenpiteitä ja varaamaan kohdennettua EU:n rahoitusta uhrien ja uhriksi joutumista nähneiden voimaannuttamiseksi, toistuvan uhriksi joutumisen estämiseksi ja kansalaisten luottamuksen lujittamiseksi etenkin yhteisöissä, joissa tapahtuu paljon rikoksia.

4.3.9 Vaikka ETSK on samaa mieltä siitä, että eräät lasten ja vammaisten kaltaiset rikosten uhriksi joutuvat henkilöt ovat erityisen haavoittuvia ja tarvitsevat erityiskohtelua, komitea on huolissaan siitä, että yksilöimällä tietyt uhrit ”haavoittuviksi” komissio saattaa edesauttaa uhrien hierarkian syntymistä. Se voi puolestaan johtaa muiden uhrien syrjintään. Kaikki rikosten uhrit ovat haavoittuvia, ja ETSK pitääkin parempana lähestymistapana ehdottaa, että kaikilla rikoksen uhreilla olisi mahdollisuus erityistoimiin kansallisten menettelyjen mukaisien henkilökohtaisen arvioinnin perusteella. Siinä määriteltäisiin uhrin haavoittuvuus ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, rikoksen luonne ja uhrin suhde epäiltyyn. Tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä ovat menetelmät, joissa tunnustetaan ja tiedostetaan uhrin sosiaalinen ympäristö ja elinolosuhteet sekä otetaan ne rakentavasti huomioon. ETSK suosittaa, että asiakirjan KOM(2011) 275 lopullinen 18 artiklaa muutetaan siten, että sen 1, 2 ja 5 kohta poistetaan ja että jäljelle jäävän tekstin viitteitä ja sanamuotoa muutetaan tämän mukaisesti muun muassa poistamalla 3 kohdan sanat ”kaikista muista”.

4.3.10 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asetukseksi yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja katsoo, että se täydentäisi asiaankuuluvalla tavalla eurooppalaista suojelumääräystä (rikosoikeus) koskevaa direktiiviehdotusta CSL 00002/2010. ETSK panee merkille, että ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat päässeet ehdotuksesta yhteisymmärrykseen. Komitea katsoo, että täytäntöönpanon helpottamiseksi näiden toimenpiteiden soveltamista ja muotoa olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman paljon. Lisäksi on laadittava säännöksiä, joilla varmistetaan suojelumääräysten tehokas täytäntöönpano.

4.3.11 ETSK katsoo, että medialla voi olla myönteinen rooli uhrien oikeuksien edistämisessä ja tunnustamisessa. Samalla se toivoo, että ehdotuksiin sisällytetään säännöksiä, joilla varmistetaan tämän myönteisen roolin tunnustamisen sekä uhrien ja heidän perheenjäsentensä yksityisyyden suojelun välinen tasapaino oikeudenkäyntimenettelyjen aikana ja estetään tungetteleva ja asiaton kohtelu sekä poliittisista syistä johtuva uhriksi joutuminen viestimissä. Kuvia ja henkilötietoja julkaistaan liian usein ilman lupaa, mikä on sietämätön loukkaus yksityisyyttä ja perhe-elämää kohtaan. On erittäin tärkeää varmistaa uhrien ja heidän perheenjäsentensä kunnioittaminen, koskemattomuus ja ihmisoikeudet silloin, kun he ovat haavoittuvimmillaan. Tällaisissa tapauksissa vastuussa oleva joukkoviestin tulisi velvoittaa korjaamaan rikkomuksensa myöntämällä se yhtä näkyvästi kuin tiedot, joita uhrista esitettiin.

4.3.12 ETSK toivoo, että ehdotuksissa viitataan myös viranomaisten ja etenkin poliisin velvollisuuteen suojella uhrin ja tämän perheenjäsenten yksityisyyttä. Tähän on kiinnitettävä huomiota, koska tiedotusvälineet saavat tietonsa useimmin poliisilta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa järkyttävät paljastukset uhrien ja heidän perheenjäsentensä puhelimien kuuntelusta aiheuttivat äskettäin skandaalin. EU:n on lisättävä uhrien ja heidän perheidensä suojelua tällaisissa kysymyksissä sekä koti- että ulkomailla.

4.4 Oikeus tiedonsaantiin, oikeus tulla ymmärretyksi sekä oikeus tulkkaukseen ja käännösapuun

4.4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, joiden mukaan uhreilla tulee olla selkeät ja laajat oikeudet saada oikea-aikaista ja olennaista tietoa tapauksestaan samoin kuin sen käsittelyn edistymisestä. Liian usein menetetään arvokasta aikaa, tietoa ja todisteita. Tämä pätee etenkin tapauksiin, joissa ei ole aluksi selvää, onko rikosta yleensä tapahtunut (esimerkiksi kadonneet henkilöt, hukkumistapaukset, kaatumiset, selittämättömät kuolemat). Viivästykset voivat olla suurempia etenkin sellaisissa rajatylittävissä tapauksissa, joissa rikoksella ei ole todistajia. Uhrien tuki- ja suojelutoimien käynnistäminen ei saisi kuitenkaan viivästyä. Turvautuminen Eurojustiin tai keskinäiseen oikeusapusopimukseen on rajallista, koska oikeusapusopimus kattaa vain rikosasiat. ETSK toivoisi, että käyttöön otettaisiin täydentäviä toimenpiteitä, joilla poistettaisiin tutkimus- ja tiedustelupyyntöjen esteet.

4.4.2 On tärkeää tietää, mistä saada tietoja ja kuinka ilmoittaa uhasta tai rikoksesta. Rajatylittävissä tilanteissa tällaista tietoa tulisi saada nykyistä vaivattomammin asianomaisilta viranomaisilta, kuten poliisilta, konsulaateilta/suurlähetystöistä, sairaaloista ja paikallisviranomaisten toimistoista sekä niiden internetsivustoilta. Tällaista tietoa tulisi sisällyttää myös matkanjärjestäjien ja lentoyhtiöiden antamiin matkustusasiakirjoihin, ja mukana pitäisi olla irrotettava kopio, jonka matkustajat voivat jättää perheenjäsenilleen tai ystävilleen.

4.4.3 Nykyään asianomaisten viranomaisten keskinäinen koordinointi ja yhteistyö rajatylittävissä tapauksissa on riittämätöntä. Erilaiset lait ja kulttuurit aiheuttavat usein esteitä tai johtavat siihen, että viranomaiset ovat haluttomia jakamaan tietoa ja tekemään yhteistyötä. ETSK toivoo, että EU:n ulko- ja oikeusministeriöt jatkaisivat yhteistyötään laatimalla yhteisymmärryspöytäkirjan poliisin tiedonvaihdon järjestämisestä konsulivirastojen välityksellä, jotta uhrit tai heidän perheenjäsenensä saisivat vastauksia tutkimusta koskeviin perusteltuihin kysymyksiin. Tähän tulisi sisältyä asianomaisten viranomaisten velvollisuus antaa tutkivan viranomaisen yhteystiedot toisella lainkäyttöalueella työskentelevälle ja tätä varten erikseen nimetylle kollegalleen, joka voisi ottaa yhteyttä uhriin ja hänen perheenjäseniinsä sekä antaa heille tietoa. Samalla tulisi tarvittaessa noudattaa asianmukaisia suojatoimia tietojen paljastumisen estämiseksi.

4.4.4 Monissa maissa poliisilaitoksella tai tutkintatuomareilla ei ole yhteysviranomaisia, jotka pitäisivät yhteyttä perheenjäseniin, ja omaisten edellytetään palkkaavan asianajajan edustajakseen ennen tietojen luovuttamista, mikä voi olla monille liian kallista. ETSK suosittaa, että komissio harkitsee täydentäviä toimenpiteitä kehittääkseen malleja alan parhaiksi käytännöiksi, joita voitaisiin soveltaa yhtenäisesti kaikkialla EU:ssa.

4.4.5 Jäsenvaltioita olisi vaadittava levittämään laajalti ja säännöllisesti tietoa uhrien oikeuksista ja tukimahdollisuuksista. Niiltä tulisi myös edellyttää EU-tason yhteistyötä, jotta tietoja voidaan tarjota useilla kielillä kustannustehokkaasti.

4.4.6 Oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi on keskeistä oikeuden harjoittamisessa. ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi laatia arviointi rikosoikeudenkäynteihin osallistuvien uhrien ja heidän perheenjäsentensä viestintätarpeista, jotta voidaan varmistaa, että heillä on tarvitsemaansa tukea ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi.

4.4.7 Laajat oikeudet ilmaiseen tulkkaukseen ja käännösapuun rikosasiain käsittelyissä ovat perusihmisoikeuksia, ja ne ovat erityisen tärkeitä uhreille ja heidän perheenjäsenilleen rajatylittävissä tapauksissa. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että näitä oikeuksia ollaan nyt laajentamassa myös rikosten uhreihin. Huolta näiden palvelujen kustannuksista ei tule liioitella, koska monet jäsenvaltiot vastaavat jo nykyisin uhrien tarpeisiin näissä kysymyksissä.

4.4.8 ETSK on tyytyväinen siihen, että uhreilla ja heidän omaisillaan on oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan edellä mainittuja palveluita ei tarvita, ja mahdollisuus valittaa siitä, että niiden laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Kuten oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevassa direktiivissä 2010/64/EU edellytetään, ETSK suosittaa, että pätevistä tulkeista ja kääntäjistä laaditaan vahvistetut kansalliset rekisterit, joita oikeusavustajat ja toimivaltaiset viranomaiset hyödyntävät. ETSK on huolissaan siitä, että eräät jäsenvaltiot tekevät olemassa olevista rekistereistä huolimatta sopimuksia tällaisista palveluista eri toimistojen kanssa. Siten ne kiertävät rekisterin käytön ja toimivat direktiivin hengen vastaisesti. Komitea toivookin, että tällaiset käytännöt lakkautetaan.

4.5 Uhrien tukipalvelut

4.5.1 Ehdotuksissa esitetään vähimmäispalveluja, joita on tarjottava kaikkialla EU:ssa. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että rikoksen uhrit ja heidän perheenjäsenensä tietävät, millaista oikea-aikaista ja tehokasta tukea he voivat odottaa sitä eniten tarvitessaan ja riippumatta olinpaikastaan EU:n alueella. On erittäin tärkeää, että nämä palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia ja että niistä huolehtivat pätevät henkilöt riippumatta siitä, ovatko palvelut julkisen tai yksityisen tahon tarjoamia.

4.5.2 ETSK on huolestunut siitä, että uhrien tukipalvelujen nykyinen taso ja laatu vaihtelee huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa ja että yleensä ne eivät saa yhtä paljon rahoitusta kuin rikoksesta syytetyille tai epäillyille tarkoitetut palvelut. ETSK kehottaa ottamaan käyttöön täydentäviä toimenpiteitä uhrien tukipalveluvirastoja koskevien vaatimusten sekä niiden laadun ja maantieteellisen kattavuuden vahvistamiseksi ja virallistamiseksi kaikkialla Euroopan unionissa ja ehdottaa, että niitä rahoitettaisiin turvatusti ja johdonmukaisesti EU:n talousarviosta. Kehittämällä sähköisiä koulutusohjelmia sekä tieto- ja viestintärakenteita ja jakamalla parhaita käytäntöjä voidaan saavuttaa mittakaavaetuja. Tukipalvelujen kehittäminen edistää myös järjestelmällistä uhrien seurantaa sekä lainsäädäntöpaketin täytäntöönpanoa, sen noudattamisen valvontaa ja tehokkuutta.

4.5.3 Uhrien oikeus tukipalveluihin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa heidän toipumisensa ja tehokas oikeussuoja. Vaikka talous- ja finanssikriisi on aiheuttanut monille jäsenvaltioille vakavia haasteita, ne eivät saa vältellä velvollisuuksiaan näissä kysymyksissä. Niiden on verrattava palvelujen toteuttamisen kustannuksia niiden toteuttamatta jättämisen aiheuttamiin kustannuksiin eli taloudellisiin ja sosiaalisiin kustannuksiin, joita aiheutuu, jos uhrien ja perheenjäsenten toipuminen vie pitkän ajan tai ei onnistu lainkaan. Monet maat rahoittavat uhrien tukitoimia rikoksista määrättävillä sakoilla. ETSK ehdottaa, että komissio rahoittaisi tutkimuksen tällaisten järjestelmien tehokkuudesta ja soveltuvuudesta laajempaan käyttöön.

4.5.4 ETSK panee merkille, että rikosten uhrien määrä vaihtelee jäsenvaltioittain ja alueittain. Väestömäärän kasvu loma-aikoina ja alkoholin kulutuksesta johtuvat aggressiot voivat luoda lisäpaineita. ETSK katsoo, että uhrien tukipalvelujen tulisi olla riittävän joustavia, jotta niitä voidaan hyödyntää alueellisesti, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan resurssien ja tukitoimenpiteiden kanavointia tiedotuksen ja palveluiden parantamiseksi mahdollisilla ongelma-alueilla. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joilla väkivaltaisten rikosten lisääntynyt riski tai uhka liittyy suhteettomassa määrin alueen tai maan ulkopuolelta tuleviin epäiltyihin ja/tai uhreihin.

4.5.5 Oikeudelliset velvoitteet ohjata uhrit tukipalveluihin ja tarjota tällaisia palveluita ovat erittäin tärkeitä. EU:ssa uhrien ohjaaminen näihin palveluihin on yleensä poliisin vastuulla. Suurinta osaa uhreista ei kuitenkaan nykyisin ohjata asianmukaisiin palveluihin. (13) Tämä on uhrien tukipalvelujen takaamisen suurin yksittäinen este kaikkialla Euroopassa.

4.5.6 Myös muilla uhrien kanssa yhteydessä olevilla viranomaisilla, kuten sairaaloilla, suurlähetystöillä, konsulivirastoilla, kouluilla ja asuntoasioista vastaavilla viranomaisilla, tulisi olla velvollisuus ohjata rikoksen uhri tarvittaessa tukipalvelujen piiriin. On huomattava, että tämä ei aiheuttaisi ongelmia tietosuojavaatimusten kannalta.

4.5.7 Nykyiset uhrien tukijärjestelmät eivät yleensä auta ulkomailla tapahtuneiden rikosten uhreja tai heidän perheenjäseniään näiden palattua kotimaahansa. Tähän olisi puututtava. Uhrien toipuminen saattaa kestää kauan, ja he voivat kotiin palattuaan kärsiä jatkuvista terveysongelmista sekä kohdata oikeudellisia ja hallinnollisia haasteita. ETSK kehottaa laajentamaan uhrien tukipalveluita siten, että myös tällainen tuki saataisiin niiden piiriin.

4.5.8 ETSK toivoo, että EU rahoittaisi ja tukisi uhrien jen sekä poliisin ja oikeusviranomaisten, sairaaloiden, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja yritysten välistä yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä lisätäkseen kansalaisyhteiskunnan osallistumista rikosten uhrien tukipalvelujen parantamiseen ja edistääkseen alan parhaita toimintatapoja ja käytännön toimia. Tukipalveluja tarjoavat vapaaehtoistyöntekijät, joille on aiheutunut vahinkoa rikoksesta, tulisi myös tunnustaa rikoksen uhreiksi, ja heitä olisi tuettava sen mukaisesti.

4.5.9 Vaikka ETSK katsoo, että oikeusjärjestelmällä ja asianomaisilla viranomaisilla on ensisijainen rooli uhrien suojelussa ja tukemisessa, se uskoo, että asiaan liittyvien alojen yritysten ja organisaatioiden (matkanjärjestäjät, vakuutusyhtiöt, lentoyhtiöt, hotellit, pankit, matkapuhelin- ja muut puhelinyhtiöt, autonvuokraus- ja taksiyritykset, ammattiliitot ja sosiaalialan kansalaisjärjestöt) on syytä kehittää rakentavassa yhteistyössä myönteisiä käytännön strategioita ja rakenteita uhrien ja heidän perheenjäseniensä tukemiseksi kriisin aikana. Tällaisia aloitteita ei tulisi nähdä rasitteina vaan pikemminkin mahdollisuutena kehittää myönteisiä yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkoja.

4.5.10 ETSK ehdottaa, että komissio käynnistää EU:n vakuutusalaa koskevan tutkimuksen arvioidakseen rikosten ja onnettomuuksien uhrien vakuutuksen kattavuutta, suojaa ja korvauksia, jotta voidaan edistää parhaita käytäntöjä oikeudenmukaisen ja asianmukaisen oikeudellisen ja hallinnollisen tuen tarjoamisessa, korvausasioissa ja kustannusten hoidossa, jotta uhrit ja heidän perheenjäsenensä voivat osallistua rikosoikeudenkäynteihin. Vakuutustermien ja vakuutusturvan ulkopuolelle jääviä seikkoja koskevien ehtojen selkeyttä arvioitaessa on otettava huomioon asiakkaiden erilainen lukutaito, koulutus ja mahdolliset vammat. Matkavakuutusten lausekkeet, joiden mukaan vakuutus ei kata vahinkoja tai kattaa ne vain osittain, jos vakuutettu on nauttinut alkoholia ja joutunut sen vaikutuksen alaisena osalliseksi onnettomuuteen tai välikohtaukseen, olisi ilmoitettava selkeästi. Samalla vakuutusyhtiöitä olisi kannustettava löytämään keskitie näissä kysymyksissä, koska monet juovat lomalla kohtuullisesti alkoholia, ja harkitsemaan vakiintuneiden toimenpiteiden soveltamista alkoholitason testaamiseen esimerkiksi rattijuopumustapauksissa. Jäsenvaltioilla on edelleen velvollisuus noudattaa rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevaa EU:n direktiiviä. Se ei kuitenkaan vapauta vakuutusyhtiöitä ensisijaisesta vastuustaan.

4.5.11 ETSK katsoo, että olisi perustettava EU-tason seurantaryhmä, johon kuuluisi uhreja ja heidän perheenjäseniään, uhrien tukiryhmiä ja asianomaisia kansalaisjärjestöjä sekä ammattiliittojen ja yritysten edustajia. Ryhmän tehtävänä olisi jatkuva seuranta, koulutuksen kehittäminen ja uhrien asemaa koskevan asennemuutoksen vauhdittaminen.

4.5.12 Uhrien oikeuksien tukeminen tulisi tarvittaessa sisällyttää myös EU:n muihin politiikkoihin ja lainsäädäntöehdotuksiin. Se auttaisi varmistamaan edistymisen näissä kysymyksissä.

4.6 Oikeudet ja korvaukset

4.6.1 Syytetyn ja uhrin oikeuksia on tasapainotettava. Nykyään uhreja ei tueta yhtä hyvin kuin syytettyjä, ja heillä on vähemmän oikeuksia. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla tarjotaan uhreille tehokkaat oikeussuojakeinot, jos he eivät saa tietoja ja tukea ja jos heidän muut vähimmäisoikeutensa eivät toteudu direktiivin mukaisesti.

4.6.2 Uhrin oikeus tulla kuulluksi ja esittää todisteita rikosoikeudenkäynnissä on osa ihmisoikeuksia ja toimivaa oikeusjärjestelmää. Tämä oikeus on jo olemassa eräissä jäsenvaltioissa, ja se on luotava kaikkialle EU:hun. Tässä yhteydessä EU:n lainsäädännössä tulisi kiinnittää huomiota tehokkaiden todistajansuojeluohjelmien luomiseen ja kannustaa siihen voimakkaasti.

4.6.3 Syytetyn oikeudet on varmistettava, mutta myös rikoksen uhrin ja hänen perheenjäsentensä oikeutetut edut on tunnustettava ja niitä on tuettava. Uhreilla tulisi olla oikeudet samantasoiseen oikeudelliseen ja hallinnolliseen tukeen kuin syytetyillä. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että uhrien oikeus oikeudelliseen apuun tunnustetaan silloin, kun he ovat oikeudenkäynnin osapuolia. Se antaa heille mahdollisuuden käyttää direktiivin mukaisia oikeuksiaan. ETSK katsoo, että tukea tulisi olla saatavilla myös uhrin perheenjäsenille ja tunnustetulle tukihenkilölle, jos uhri on menehtynyt tai tarvitsee huomattavasti tukea oikeustoimikelpoisuutensa käyttämisessä osallistuessaan oikeudenkäyntiin. Komitea kehottaa komissiota tarkastelemaan uhrien ja heidän perheenjäsentensä saamaa oikeus- ja muuta apua koskevia säännöksiä kaikkialla EU:ssa ja siten pohjustamaan mahdollisia jatkotoimia tukipalvelujen laajentamiseksi.

4.6.4 ETSK on huolestunut siitä, että vainajien kotiuttamiselle on joissakin jäsenvaltioissa huomattavia esteitä. Uhrien omaisilta evätään usein oikeus saada lähimmäisensä kotimaahan haudattavaksi tai heidän täytyy odottaa vuosia ja käydä läpi monimutkaisia oikeuskäsittelyitä, ennen kuin ruumiit annetaan kotiutettavaksi. Tämä aiheuttaa sanoinkuvaamatonta tuskaa ja turhautumista surun murtamalle perheelle. ETSK suosittaa, että Euroopan komissio kehittäisi yhteisiä, kansalliset ja alueelliset määräykset syrjäyttäviä menettelyjä sen takaamiseksi, että ulkomailla surmansa saaneiden uhrien ruumiit siirretään kotimaahan selkeästi määritellyn ja rajatun ajan kuluessa (14).

4.6.5 ETSK kannattaa rikoksen uhrien oikeutta saada korvauksia oikeudenkäyntiin osallistumisesta aiheutuvista matka-, majoitus- ja oleskelukustannuksista riippumatta siitä, osallistuvatko he oikeudenkäyntiin todistajina vai uhreina. ETSK katsoo, että säännös koskee myös murhatun uhrin perheenjäseniä, mutta olettaa, että se pätee laajemmin myös huomattavasti tukea oikeustoimikelpoisuutensa käyttämisessä tarvitsevien uhrien perheenjäseniin ja tukihenkilöihin ja että kustannusten korvaaminen on valtion tehtävä.

4.6.6 Rikosilmoitusta koskevan kirjallisen saantitodistuksen tulisi olla perusluonteinen vähimmäisvaatimus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti uhreilla tulee olla myös oikeus siihen, että valtio tutkii valituksen asianmukaisesti.

4.6.7 ETSK katsoo, että tapauksissa, joissa epäilty on tehnyt rikoksen toisessa jäsenvaltiossa, olisi varmistettava, että samaa epäiltyä koskeva kansallinen oikeudenkäynti ei viivästytä luovutusmenettelyä, jos kansallinen menettely koskee lievempää rikosta kuin ulkomailla tapahtuva oikeudenkäynti. Kansallista oikeudenkäyntiä olisi nopeutettava tai lykättävä kunnes ulkomailla tapahtuva oikeudenkäynti on päättynyt.

4.6.8 ETSK katsoo, että syyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä uhrilla tulisi olla oikeus vaatia päätöksen uudelleentarkastelua, jonka suorittaa riippumaton taho. Toimivampi ratkaisu olisi antaa uhrille oikeus tulla kuulluksi syytteen nostamista koskevista päätöksistä.

4.6.9 ETSK myöntää, että rahallinen korvaus ei voi tehdä rikoksesta aiheutuneita vahinkoja tekemättömiksi ja usein uhrin aseman tunnustaminen ja kunnioittaminen on tärkeintä. Uhreilla on oikeus korvauksiin, mutta usein he eivät ole tietoisia oikeudestaan tai he luopuvat oikeudestaan korvausmenettelyn monimutkaisuuden vuoksi. Korvauksen saaminen rikoksesta aiheutuneista vahingoista on rajatylittävissä tapauksissa usein mahdotonta, ellei uhri tai hänen perheenjäsenensä vie asiaa ulkomaisen siviilituomioistuimen käsiteltäväksi, mikä on monimutkaista ja kallista. On pyrittävä varmistamaan nykyistä tehokkaammin, että uhrit voivat esittää korvausvaatimuksensa helpommin ja ilman kustannuksia. ETSK kehottaa komissiota jatkamaan rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevan direktiivin tarkistusta ja tekemään vastaaviin säännöksiin laaja-alaisia ja tarpeellisia parannuksia. Samalla on harkittava EU:n laajuista rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen korvausjärjestelmää.

4.6.10 Osana edellä mainittua tarkistusta ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti liikennerikosten uhreille maksettavia korvauksia. Komitea panee merkille, että eräistä jäsenvaltioista löytyy hyviä esimerkkejä rikoksen uhreille maksettavista korvauksista ja heille annettavasta tuesta. Esimerkkinä on järjestelmä, jossa huomattava osa liikennerikoksista aiheutuvista sakkomaksuista saatavista varoista käytetään uhrien tukipalveluihin ja heille maksettaviin korvauksiin. Koska tieliikenneonnettomuudet ovat tärkein syy vammautumiseen, vammaisia edustavien järjestöjen tulisi voida osallistua korvausjärjestelmien suunnitteluun, toteutukseen ja hallinnointiin.

4.6.11 Olisi kiinnitettävä huomiota ennakkomaksujen mahdollistamisen uhrien ja heidän perheenjäsentensä tukemiseksi heti tapauksen jälkeen, jolloin kustannukset voivat olla erityisen korkeita.

4.6.12 ETSK suhtautuu myönteisesti korjaavaan oikeuteen liittyviin direktiivin ehdotuksiin, mutta katsoo, että määritelmä on liian suppea ja että siinä olisi korostettava, että korjaavan oikeuden hakemiseksi on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, joihin ei liity henkilöiden kohtaamisia. Komitea vahvistaa, että uhrin ja hänen perheenjäsentensä toiveet ja suojelu ovat ensiarvoisen tärkeitä kaikissa tapauksissa. Vahvat suojatoimet ovat keskeisen tärkeitä. Komitea suhtautuu myös myönteisesti säädöksiin, joilla varmistetaan, että valtiot helpottavat uhrien kääntymistä ammattimaisten tukipalvelujen puoleen. ETSK panee merkille, että nykyään vain harvat jäsenvaltiot rahoittavat korjaavaa oikeutta ja suosittaa, että komissio tukisi kokeiluhankkeita korjaavaan oikeuteen liittyvien vaatimusten ja koulutuksen kehittämiseksi. Näin saavutettaisiin mittakaavaetuja ja tuettaisiin parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

4.6.13 ETSK toteaa, että kaikkialla EU:ssa lainvalvontaviranomaiset myyvät vuosittain suuret määrät varastettua omaisuutta, jota poliisi ei ole kyennyt palauttamaan omistajalle. Toisena ongelmana ovat kohtuuttoman pitkät viivästymiset omaisuuden palauttamisessa (15). Komitea toivoo, että omaisuuden palauttamista koskevia säännöksiä vahvistetaan siten, että viranomaisilla on velvollisuus tarjota tiedot palautettavasta omaisuudesta vastaavasta tahosta ja antaa sen yhteystiedot. Lisäksi on varmistettava, että omaisuus palautetaan viipymättä tietyn ajan kuluessa.

4.7 Säännösten täytäntöönpano ja soveltaminen

4.7.1 Direktiivin säännösten toteuttamatta jättäminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia paitsi rikoksen uhreille ja heidän perheenjäsenilleen, myös jäsenvaltioiden talouksille menetettyinä työpäivinä sekä lisääntyneenä terveys-, sosiaali- ja oikeudellisten palveluiden tarpeena. Näin ollen on keskeisen tärkeää toteuttaa uhrien ja heidän perheenjäsentensä tukemiseen tähtäävät uudet toimenpiteet asianmukaisesti. Siten varmistetaan myös uhrien nopea toipuminen.

4.7.2 ETSK katsoo, että ehdotuksiin tulisi sisällyttää tehokkaita toimia, joilla varmistetaan minimivaatimusten täyttyminen kaikkialla EU:ssa. Tämä edellyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan säännösten noudattamisen jatkuva seuranta ja tehokas valvonta sekä varoittavat seuraamukset niiden noudattamatta jättämisen estämiseksi.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Aikarajaksi ehdotetaan 28 päivää, mikä antaisi aikaa rikostutkintaan ja kahden patologin tekemiin DNA-testeihin sekä uhrin kotimaan konsulaatin riippumattomaan selvityspyyntöön.

(2) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/111877.pdf

(3) KOM(2010) 171 lopullinen.

(4) Ministerineuvosto hyväksyi suunnitelman 10. kesäkuuta 2011.

(5) EUVL C 95, 23.4.2003, s. 40–44.

(6) EUVL C 51, 17.2.2011, s. 50–54.

(7) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 60–64; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43–48 ja EUVL C 48, 15.2.2011, s. 138–144.

(8) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 65–70.

(9) EYVL C 218, 23.7.2011, s. 91.

(10) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 9–18.

(11) EUVL C 97, 28.4.2007, s. 21–26.

(12) KOM(2011) 274 lopullinen ja SEC(2011) 580.

(13) Victim Support Europe -järjestön tietojen mukaan.

(14) Ks. alaviite 1.

(15) Uhrien tukipalvelut kaikkialla Euroopassa saavat jatkuvasti uhreilta valituksia, jotka liittyvät lainvalvontaviranomaisten viivästymiseen uhrin omaisuuden palauttamisessa.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/47

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)”

KOM(2011) 348 lopullinen – 2011/0152 (COD)

2012/C 43/10

Ainoa esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Neuvosto päätti 22. heinäkuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 13. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)

KOM(2011) 348 lopullinen – 2011/0152 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. marraskuuta 2011. Ainoa esittelijä oli An LE NOUAIL MARLIÈRE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 45 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suosittaa direktiivin hyväksymistä ja sen saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä mahdollisimman nopeasti.

1.2 Komitea suosittaa kuitenkin, että hyvin pian tehdään aloite sellaisen ennalta varautumisen periaatteen käyttöönottamiseksi, jossa huomioidaan sähkömagneettisten kenttien muista kuin lämpövaikutuksista johtuvien biologisten vaikutusten riskit. Työntekijöiden terveyden korkeatasoinen suojelu pitkällä aikavälillä on taattava täysipainoisesti soveltamalla parasta mahdollista, kohtuuhintaan käytettävissä olevaa teknologiaa. Komitea odottaa, että asiaa koskeva säännös sisällytetään direktiiviin.

1.3 Varovaisuusperiaatteen tehokkuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi komitea kannattaa komission pyrkimystä asettaa altistumiselle raja-arvoja. Tämän lähestymistavan täyden tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi komitea suosittaa kuitenkin, että määritettävät raja-arvot perustuvat niihin raja-arvoihin, joita sovellettiin, kun direktiivi 2004/40/EY saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä (Itävallassa, Tšekin tasavallassa, Slovakiassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa ja Italiassa). Komitea katsoo olevan välttämätöntä vahvistaa niiden tieteellisten elinten riippumattomuutta, jotka osallistuvat työntekijöiden sähkömagneettiselle säteilylle altistumista koskevien raja-arvojen, niiden vaikutusten sekä kansanterveydellisten seurausten määrittelyyn sekä niistä toimista päättämiseen, joilla tälle säteilylle altistuvien työntekijöiden terveyttä suojellaan.

1.4 Näiden elinten jäsenten eturistiriitatilanteista on päästävä eroon. Tämä pätee sekä heidän tutkimusrahoitukseensa että heidän nimeämiseensä (tarjouspyynnöt ja menettelyt, julkisten riippumattomien tutkimuslaitosten käyttö).

1.5 Komitea myöntää, että niitä ammatteja varten, joissa käytetään lääketieteellistä magneettiresonanssikuvausta (MRI), on tarpeen tehdä poikkeus. Poikkeuksen on kuitenkin oltava määräaikainen, ja sen yhteydessä on lisättävä työntekijöitä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksilta suojelemaan pyrkivien uusien teknologioiden ja korvaavien tekniikoiden tutkimukseen suunnattuja määrärahoja. Niitä työntekijöitä varten, joita poikkeus koskee, on lisättävä suojeluresursseja ja heille on järjestettävä erityistä terveydenhoitoa sekä vakuutusturvaa yksityisoikeudellisen vastuun varalta vahinkotapauksissa, joita sattuu suoritettaessa voimakkaille sähkömagneettisille kentille altistumiseen liittyviä työtehtäviä. Komitea katsoo lisäksi, että edellä mainittuja periaatteita on sovellettava lääkintähenkilökunnan ohella myös kaikkiin muihin työntekijöihin, jotka voidaan vapauttaa direktiivin yleisistä säännöksistä säädösehdotuksen 3 artiklassa mainitun poikkeuksen nojalla.

2. Johdanto

2.1 Tarkasteltavana olevan direktiiviehdotuksen tarkoituksena on muuttaa terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille 29. huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/40/EY, joka jäsenvaltioiden oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. päivään huhtikuuta 2008 mennessä. Kyseessä ei ole väestön yleinen suojeleminen. Lääketieteessä käytettävään magneettiresonanssikuvaukseen liittyvien erityiskysymysten vuoksi ja direktiivin vaikutusten analysoinnin jatkamisen mahdollistamiseksi Euroopan komissio ehdotti onnistuneesti, että määräaikaa, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, lykätään 30. päivään huhtikuuta 2012 asti.

2.2 Ehdotettu direktiivi on vuonna 2004 annetun direktiivin uudelleen muokattu versio, jossa raja-arvoilla ja toiminta-arvoilla on uusi järjestelmä pientaajuusalueella. Sen tavoitteena on suojella työntekijöitä sähkömagneettisille kentille altistumisen suorilta ja epäsuorilta vaikutuksilta, mutta ainoastaan lyhyen aikavälin tunnetuilta vaikutuksilta. Erityisesti on syytä panna merkille, että se ei koske niitä keskustelun kohteena olevia vaaroja, jotka liittyvät tietyille pientaajuusalueen kentille altistumisen muihin kuin lämpövaikutuksiin.

2.3 Kun otetaan huomioon, että kyseessä on lääketieteellinen erityiskäyttö, magneettiresonanssikuvausta käytäville lääketieteen aloille myönnetään erityispoikkeus. Direktiivissä määritetyistä suojanormeista myönnetään poikkeus lisäksi puolustusvoimien osalta, ja jäsenvaltioille annetaan lupa ylittää normit väliaikaisesti ”erityistilanteiden” niin edellyttäessä.

3. Yleistä

3.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta ei suoraan pyydetty lausuntoa vuoden 2004 direktiivistä, mutta siltä pyydettiin lausunto vuonna 2008 tehdystä ehdotuksesta lykätä neljällä vuodella määräaikaa, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseisessä lausunnossaan (1) ETSK

—	muistuttaa vuonna 1993 antamastaan kehotuksesta (2) toteuttaa ”tieteellistä tutkimusta, jonka tavoitteena on määrittää sellaisista työskentelyolosuhteista johtuvien riskien taso, jotka johtuvat esimerkiksi altistumisesta sähkömagneettisille kentille – – (myös monivuotinen altistuminen)”.

—

toteaa, että ”työntekijöiden suojelussa sähkömagneettisille kentille altistumiseen liittyviltä riskeiltä on tällä hetkellä jäsenvaltioiden välisiä eroja” ja että ”ensisijaisena tavoitteena tulisi pitää parannetun direktiivin kiireellistä laatimista, jotta varmistettaisiin kaikille työntekijöille asianmukainen turvallisuus – –”.

3.2 Tieteellisissä tutkimuksissa sähkömagneettisilla kentillä on todettu olevan tiettyjä haitallisia vaikutuksia terveyteen:

3.2.1 Staattisten magneettikenttien osalta vaikutuksia ovat ihoreaktiot, EKG:n (sydänsähkökäyrän) muutokset (palautuvat 2 teslan (3) tiheyteen asti), sellaiset oireet kuin voimakas pahoinvointi, valonvälähdyksinä aistittavat näköaistimukset, huimaus yms., joita havaitaan altistuksessa 1,5 T:n kentissä. (4)

3.2.1.1 Pientaajuusalueen kenttien (< 10 MHz) osalta vaikutuksia ovat elektrofysiologisten prosessien häiriöt, jotka voivat aiheuttaa mm. näköaistimuksia (nk. fosfeeneja), hermo- ja lihaskudoksen ärsykkeitä ja sydäntoiminnan epäsäännöllisyyttä. (5)

3.2.2 Suurtaajuusalueen kenttien (> 100 kHz) osalta vaikutuksena on lämpöhalvaus, joka johtuu siitä, että elimistön kudokset imevät energiaa.

3.2.3 Lisäksi on olemassa työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä uhkaavien epäsuorien vaikutusten riski: esim. valokaaresta johtuva räjähdys tai tulipalo, ferromagneettisten esineiden aiheuttama sinkoutumisvaara, sähköisten järjestelmien toimintahäiriöt, riskeille erityisen alttiisiin (engl. at particular risk) työntekijöihin kohdistuvat sähkömagneettisten kenttien aiheuttamat haitalliset vaikutukset. Näitä ovat mm. ihmiset, joilla on lääketieteellisiä implantteja tai jotka käyttävät kehossa kannettavia elektronisia laitteita, raskaana olevat naiset sekä syöpätauteja sairastavat ihmiset.

3.3 Pientaajuusalueen kentille altistumisen fysiologisista, muista kuin lämpövaikutuksista ja keskipitkän aikavälin vaikutuksista käydään edelleen perustavanlaatuista keskustelua.

3.3.1 Epäiltyjä riskejä ovat esimerkiksi neuroendokriinisen järjestelmän häiriöt (hormonit, melatoniini), rappeuttavat hermostosairaudet (Parkinson, Alzheimer, skleroosit), vaikutukset lisääntymiseen ja ihmisten ja/tai eläinten kehitykseen (keskenmenojen ja epämuodostumien vaara) sekä lisääntynyt syöpävaara (aivokasvaimet, lasten leukemia).

3.3.2 Maailman terveysjärjestön perustama kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (International Agency for Research on Cancer) on luokitellut pientaajuusalueen sähkömagneettiset kentät ja radioaaltojen sähkömagneettiset kentät luokkaan 2b, ”mahdollisesti karsinogeeniset ihmisille”: vuonna 2001 tämä tehtiin lasten mahdollisen leukemiariskin vuoksi ja vuonna 2011 uudelleen Interphone-tutkimuksen vuoksi (epäily pahanlaatuisen aivosyövän, gliooman, riskin lisääntymisestä).

3.4 Erittäin tuoreessa Hussin raportissa (6) varoitetaan biologisista, muista kuin lämpövaikutuksista, jotka mahdollisesti vahingoittavat kasveja, hyönteisiä ja eläimiä sekä ihmisen elimistöä. Vaikutukset liittyvät sähkömagneettisille kentille altistumiseen, mukaan lukien ICNIRP:n (7) suosittamia raja-arvoja – jotka komissio on pääosin sisällyttänyt nyt esittämäänsä direktiiviehdotukseen – alhaisemmille arvoille altistuminen.

3.5 Raportti perustuu monien tieteellisten tulosten synteettiseen analyysiin sekä kaikkien asianomaisten osapuolten (tiedemaailman edustajat, Euroopan ympäristökeskus, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja muut kansalaisjärjestöt, yrittäjät jne.) kuulemisiin. Raportissa päädytään siihen, että EU:n tulisi omaksua ALARA-periaatteen (as low as reasonably achievable) tyyppinen varovaisuusperiaate sekä ryhtyä tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin toimiin ja tarkistaa nykyisiä raja-arvoja odottamatta kaikkien tieteellisten ja kliinisten kokeiden yhtäpitävyyttä, sillä odottamisesta voi koitua hyvin korkeita terveydellisiä ja taloudellisia kustannuksia, kuten menneisyydessä on tapahtunut esimerkiksi asbestin, PCB:n ja tupakan kohdalla.

3.6 Raportin seurauksena Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi päätöslauselman (8), jossa ”kaikentyyppisten ja kaiken taajuuksisten sähkömagneettisten kenttien” osalta suositetaan ”ALARA-varovaisuusperiaatteen (as low as reasonably achievable) noudattamista, toisin sanoen altistuksen pitämistä niin pienenä kuin kohtuudella on mahdollista”. Päätöslauselmassa katsotaan lisäksi, että ”varovaisuusperiaatetta tulisi noudattaa silloin, kun tieteelliset arviot eivät mahdollista riittävällä varmuudella” ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien määrittämistä. Suositukset on tehty ”ottaen huomioon niin sanottujen lämpövaikutusten lisäksi sähkömagneettisen säteilyn muut kuin lämpövaikutukset tai biologiset vaikutukset”. Toimet ovat tarpeen, sillä ”kun otetaan huomioon väestön lisääntyvä altistuminen, toimettomuuden taloudelliset ja inhimilliset kustannukset voivat nousta hyvin korkeiksi, mikäli varhaiset varoitukset jätetään huomiotta”. Päätöslauselmassa korostetaan myös tieteellisen asiantuntemuksen ehdottoman riippumattomuuden ja luotettavuuden merkitystä, jotta ”mahdollisia haitallisia vaikutuksia ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta voidaan arvioida avoimesti ja objektiivisesti”. Päätöslauselmassa kehotetaan lopuksi ”arvioimaan uudelleen Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) määrittämien, sähkömagneettisille kentille altistumista koskevien nykyisten standardien tieteellistä perustaa, jossa on vakavia heikkouksia”.

3.7 Työmarkkinaosapuolten tuoreissa, perustelluissa kannanotoissa nyt ehdotettuun direktiiviin korostetaan erityisesti seuraavia seikkoja:

—	Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ei pidä jättää mitään työntekijäryhmää; on tärkeää täyttää EU:n lainsäädännössä oleva aukko, joka koskee työntekijöiden altistumista sähkömagneettisille kentille.

—	Magneettiresonanssikuvausta käyttäviä työntekijöitä koskevaa poikkeusta ei vastusteta, mikäli poikkeus on ajallisesti rajoitettu (mitä se ei nykyisessä direktiivissä ole) ja mikäli siihen yhdistetään erityinen lääketieteellinen seuranta.

—

Työmarkkinaosapuolet ovat huolissaan työntekijöiden suojasta pitkän aikavälin vaikutuksia vastaan (joita nyt käsiteltävänä olevassa direktiiviehdotuksessa ei oteta huomioon) ja ehdottavat, että Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean ICNIRP:n ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten asiantuntijoiden välille luodaan mahdollisuuksia käydä keskustelua omista näkemyksistään.

3.8 Mahdollisista ihmisten terveyteen kohdistuvista vaikutuksista huolimatta tällä hetkellä ei ole olemassa minkäänlaista EU:n lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistettaisiin työntekijöiden suojaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia vastaan EU:n alueella.

3.9 ETSK painottaa jälleen, että työntekijöitä sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutuksilta suojaava lainsäädäntö on välttämätöntä alalla, jolla tieteellinen tutkimus ja metodologia ovat vielä osittain kehitysvaiheessa, vaikka joidenkin tieteellisten tutkimusten tulokset vahvistavatkin, että sähkömagneettiset kentät vaikuttavat haitallisesti työntekijöiden elimistöön. Vaikutusten laajuus ja voimakkuus vaihtelevat tutkimuksesta toiseen.

4. Erityistä

4.1 Komission valintana on ollut pohjata ehdottamansa direktiivi raja-arvoja koskevaan lisääntyvään varovaisuuteen pikemminkin kuin yleisempään ALARA-tyyppiseen varovaisuusperiaatteeseen. Ihmisten terveyttä koskevissa kysymyksissä tulisi kuitenkin ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin, jottei työntekijöitä altisteta pitkän aikavälin vaikutusten vaaroille, joita koskevat, monissa tieteellisissä tutkimuksissa esitetyt olettamat kaksi tieteellistä komiteaa, ICNIRP ja SCENIHR (9), yksinkertaisesti jättävät huomiotta. On korostettava tämän johtuvan ennen muuta siitä, että viime vuosina on harjoitettu niukasti tieteellistä tutkimusta, jonka kohteena ovat työntekijät, sillä oppineiden pääasiallinen kiinnostus on kohdistunut väestön altistumiseen matkapuhelinjärjestelmien vaikutuksille

4.2 Toinen näiden elinten usein käyttämä argumentti, jolla perustellaan kaikkien pitkän aikavälin vaikutusten huomiotta jättämistä, on niiden biologisten mekanismien tuntemuksen puute, joiden kautta sähkömagneettisille kentille altistuminen voisi vaikuttaa eläviin organismeihin. Tämän argumentin tulisi pikemminkin puhua varovaisuusperiaatteen noudattamisen puolesta, mikäli vaikutuksia havaitaan säännöllisesti ennen kuin tieteellinen yhteisö pystyy antamaan täsmällisiä biologisia selityksiä.

4.3 Tässä epävarmassa tilanteessa komitea katsoo, että mikäli ympäristöperäistä altistumista voidaan vähentää, sitä on pyrittävä vähentämään ennen kaikkea käyttämällä parasta käytettävissä olevaa, kohtuuhintaista teknologiaa.

4.3.1 On välttämätöntä, ettei direktiivin vaatimuksissa esitetty sallittavan altistumisen taso ainakaan ylitä jäsenvaltioiden tunnustettujen asiantuntijoiden työn pohjalta vahvistettuja raja-arvoja, jotka perustuvat tieteelliseen aineistoon ja jotka on julkistettu tieteellisiä julkaisuja koskevia periaatteita noudattaen.

4.4 Tässä yhteydessä on paikallaan viitata Ranskan ympäristö- ja työterveysviraston AFFSETin (Agence française de sécurité sanitaire de l'environnement et du travail) lausuntoon, jossa todetaan seuraavaa:

Ottaen huomioon erityisesti

—	useissa tutkimuksissa havaitut metodologiset puutteet, jotka liittyvät altistumisen määrittelyyn koeolosuhteissa

—	mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset tiettyihin sairauksiin sekä tarve dokumentoida paremmin pitkällä aikavälillä (kroonisesti) tapahtuvan altistumisen vaikutukset

—	tarve jatkaa tiettyjen mahdollisten biologisten vaikutusten tutkimusta sellaisen altistuksen osalta, joka tapahtuu muulla kuin lämpövaikutustasolla

AFFSET ehdotti vuonna 2009 seuraavaa:

On valvottava erityisesti in vitro- ja in vivo -tutkimusten fyysisen (altistumisen luonnehdinta ja signaalien muoto), mutta myös biologisen osan (sokkotestit, asianmukainen valvonta, väärien positiivisten tulosten löytäminen, kokeiden toistaminen, riittävä tilastollinen näyttö jne.) metodologian laatua.

On tutkittava erityisesti vaikutuksia lisääntymiseen ja kehitykseen useiden eläinsukupolvien aikana (esimerkiksi eläimillä, joilla on alttius sellaisiin sairauksiin, joiden alttiusgeenit ihmisissä tunnetaan: esimerkiksi hermoston rappeutumissairaudet, tietyt syövät, autoimmuunisairaudet). Tuloksia on aina vertailtava normaaleihin eläimiin hyvin määritellyissä, realistisissa altistumisolosuhteissa.

3)	On toistettava eräät tässä raportissa analysoidut tutkimukset, joissa on ilmennyt biologisia, luultavasti fysiologisia vaikutuksia (erityisesti aivojen verenvirtaukseen).

4)	On kehitettävä alle 400 MHz:n taajuusalueita (erityisesti pienten tehojen kroonisia vaikutuksia) sekä yli 2,5 GHz:n alueita koskevaa tutkimusta. (10)

4.5 Varovaisuusperiaatteen osalta on hyvä muistuttaa Ranskan kansallisen tieteellisen tutkimuksen keskuksen CNRS:n ekonometrian laboratorion (UMR 7176) tutkimusjohtajan Olivier Godardin 31. toukokuuta 2011 julkaisemasta artikkelista ”Principe de précaution: un bon principe en manque d'organisation de sa mise en œuvre” (11) (Varovaisuusperiaate: hyvä periaate, jonka toteuttaminen on puutteellista).

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto, EUVL C 204, 9.8.2008, s. 110.

(2) ETSK:n lausunto ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä aiheutuville riskeille (EYVL C 249, 13.9.1993).

(3) Sähkömagneettisen kentän voimakkuus ilmaistaan tesloina (lyhenne: T). Tesla on siis magneettivuon tiheyden yksikkö SI-järjestelmässä. Se vastaa yhtä weberiä neliömetriä kohti.

(4) WILÉN J. (2010) - WILÉN J. & DE VOCHT F. (2010): Health complaints among nurses working near MRI scanners - A descriptive pilot study. Eur J Radiol., 13.10.2010.

(5) ICNIRP Guidelines for limiting exposure to time-varying electric, magnetic, and electromagnetic fields (up to 300 GHz,. Health Physics, 74, 4.4.1998, s. 494–522 – http://www.icnirp.de/documents/emfgdl.pdf

(6) The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment (Sähkömagneettisten kenttien mahdolliset vaarat ja niiden vaikutus ympäristöön), 6.5.2011, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ympäristö-, maatalous- ja alueellisten kysymysten toimikunta. Asiakirja 12608, s. 3 http://assembly.coe.int/Main.asp?link=/Documents/WorkingDocs/Doc11/EDOC12608.htm.

(7) Kansainvälinen ionisoimattoman säteilyn komitea (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection).

(8) Päätöslauselma 1815 (2011) – http://assembly.coe.int/Mainf.asp?link=/Documents/AdoptedText/ta11/FRES1815.htm.

(9) Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Risks.

(10) AFFSETin lausunto radiotaajuusalueita koskevan asiantuntemuksen ajantasaistamisesta: http://www.afsset.fr/upload/bibliotheque/403036549994877357223432245780/09_10_ED_Radiofrequences_Avis.pdf.

(11) http://www.gabrielperi.fr/IMG/article_PDF/article_a1246.pdf ja http://www.gabrielperi.fr/IMG/pdf/PubOlivier_Godard-precaution-0411.pdf

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/51

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään”

KOM(2011) 326 lopullinen – 2011/0154 COD

2012/C 43/11

Ainoa esittelijä: Edouard DE LAMAZE

Neuvosto päätti 1. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään

KOM(2011) 326 lopullinen – 2011/0154 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 3 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti direktiivin antamiseen tästä aiheesta. Sellaisen säädöksen antaminen, joka kattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreimman puolustautumisoikeuksia koskevan oikeuskäytännön, olisi kiistaton edistysaskel sekä oikeusvarmuuden vaatimuksen täyttämiseksi että kyseisten oikeuksien varmistamiseksi eri jäsenvaltioissa.

1.2 Vapaasti valitulta asianajajalta rikosoikeudenkäyntimenettelyn alusta alkaen saatava aktiivinen apu on tae oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. ETSK pitää komission tavoin tärkeänä varmistaa tämän oikeuden tehokas toteutuminen.

1.3 Juuri tästä syystä ja koska ehdotetussa direktiivissä vahvistettavat periaatteet ovat kunnianhimoisia, ETSK on huolissaan niiden täytäntöönpanoon liittyvistä vaikeuksista.

1.4 ETSK pitää erittäin valitettavana, että ehdotuksen antamista oikeusavusta, joka liittyi neuvoston esittämässä etenemissuunnitelmassa oikeuteen käyttää asianajajaa, on lykätty myöhemmäksi. Tämä saattaa nimittäin heikentää säädöksessä vahvistettavien oikeuksien tehoa.

1.5 Ehdotetun direktiivin kunnianhimoisuutta osoittaa ensinnäkin se, että siinä ulotetaan oikeus käyttää asianajajaa koskemaan myös epäiltyjä.

1.5.1 Periaatteena on oltava, että oikeudet seuraavat vapaudenriistosta, mutta ETSK toteaa, että pyrittäessä selvittämään totuus lojaalisuusperiaatteeseen nojautuen on taattava jokaiselle kuullulle henkilölle oikeus asianajajan läsnäoloon välittömästi, kun häntä vastaan on ryhdytty rikosoikeudellisiin syytetoimiin.

1.5.2 Näin ollen olisi johdonmukaista, että ottaen huomioon oikeus olla todistamatta itseään vastaan ne henkilöt, joita vastaan on ryhdytty syytetoimiin, voisivat käyttää asianajajaa ja että heidän ilman asianajajan läsnäoloa antamiaan lausumia ei saisi käyttää todisteena heitä vastaan.

1.5.3 ETSK suosittaakin termien muuttamista niin, että ”epäillyn” sijasta puhuttaisiin ”henkilöstä, jota vastaan on ryhdytty syytetoimiin”, koska tällaisen sanamuodon etuna on vähempi epävarmuus ja subjektiivisuus.

1.6 Ehdotetun direktiivin kunnianhimoisuutta osoittaa toiseksi se, että siinä syvennetään oikeutta käyttää asianajajaa niin, että tämän tehtävät kattavat aktiivisen osallistumisen mm. kuulusteluihin avustettavan henkilön rinnalla.

1.7 Ehdotetun direktiivin mukainen oikeus käyttää asianajajaa on ETSK:n mielestä sovitettavissa yhteen tutkinnallisten vaatimusten kanssa, ja se voi osaltaan auttaa takaamaan, että hankitut todisteet voidaan kelpuuttaa tutkittaviksi, ja sujuvoittaa siten rikosoikeudellista menettelyä, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät:

1.7.1 Direktiivissä on yhtäältä

—	säädettävä oikeudesta asianajajan läsnäoloon silloin, kun suoritetaan sellaisia tutkintaan ja todisteiden hankkimiseen liittyviä toimia, joiden yhteydessä asianosaisen läsnäolo on välttämätöntä vain, jos se on tarpeen puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi

—	säädettävä kohtuullisesta määräajasta, jonka umpeuduttua tutkintaviranomaiset voivat toteuttaa toimia ilman asianajajan läsnäoloa; tällöin on osoitettava, että asianajajalle on ilmoitettu tästä asiamukaisesti

—	säädettävä, että kunkin jäsenvaltion tulee asettaa kohtuullinen raja asianajajan ja hänen asiakkaansa tapaamisten kestolle ja tiheydelle; niitä on voitava järjestää ainakin aina ennen kuulemista

—	säädettävä, että kukin jäsenvaltio voi noudattaa sekä tutkinnan että syytteeseen asettamisen yhteydessä tietyistä esitetyistä periaatteista poikkeavia menettelyjä, etenkin silloin kun yleisiin rikosmuotoihin liittyviä, vakavuudeltaan vähäisiä seikkoja ei kyseenalaisteta eikä voida kyseenalaistaa

—	viitattava siihen, että asianajajat ovat tutkintasalaisuuden alaisia

—	säädettävä ”oikeudesta pyytää ilmoittamaan” eikä oikeudesta ilmoittaa kolmannelle henkilölle tai oman maan konsulaatille.

1.7.1.1 Tutkinnan ajoituskysymysten ja kulun on ehdottomasti pysyttävä tutkintaviranomaisten hallinnassa.

1.7.1.2 ETSK:n mielestä on joka tapauksessa varattava mahdollisuus säännöistä poikkeamiseen, jos tutkinnan moitteettoman sujumisen arvellaan vaarantuvan.

1.7.2 Toisaalta ehtona on, että jäsenvaltiot luovat kiireellisiä tapauksia varten erityisrakenteita, joiden avulla voidaan varmistaa mahdollisuus tavata välittömästi asianajaja silloin, kun vapaasti valittu asianajaja ei ole heti saatavilla.

1.8 Lisäksi ETSK kehottaa neuvostoa laatimaan puolustukselle annettujen uusien oikeuksien vastapainoksi suuntaviivat uhrien oikeuksien suojan parantamiseksi. Uhreilla olisi voitava olla mukana asianajaja, kun tutkintaviranomaiset kuulevat heitä – etenkin silloin, kun he joutuvat vastatusten syytettyjen kanssa, sillä syytetyillä voi olla mukanaan asianajaja.

2. Taustaa ja ehdotetun direktiivin sisältö

2.1 Neuvosto on myöntänyt, että Euroopan unionin tasolla ei tähän mennessä ole tehty tarpeeksi yksilöiden perusoikeuksien takaamiseksi rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto antoi 30. marraskuuta 2009 päätöslauselman etenemissuunnitelmasta kyseisten oikeuksien vahvistamiseksi. Tässä Tukholman ohjelmaan liitetyssä etenemissuunnitelmassa kehotettiin komissiota esittämään seuraaviin toimiin liittyviä ehdotuksia:

(A)	oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin

(B)	tietojen antaminen oikeuksista ja syytteistä

(C)	oikeus käyttää asianajajaa ja oikeusapu

(D)	yhteydenpito sukulaisiin, työnantajaan ja konsuliviranomaisiin

(E)	erityiset suojatoimet suojattomassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden osalta.

2.2 Ensimmäiseksi annettiin direktiivi 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (toimi A).

2.3 Paketin toinen osa on parhaillaan käsiteltävänä oleva direktiivi tiedonsaantioikeudesta (1). Siinä esitetään vähimmäissäännöt, jotka koskevat syytetyn oikeutta saada tietoa oikeuksistaan ja syytteen sisällöstä sekä tutustua tapausta koskeviin asiakirjoihin (toimi B).

2.4 Nyt tarkasteltava direktiiviehdotus on säädöspaketin kolmas osa. Siinä on nähtävissä, että komissio haluaa käsitellä oikeutta asianajajan käyttöön ja oikeutta yhteydenpitoon (D) yhdessä. Oikeusavusta, joka liitettiin neuvoston esittämässä etenemissuunnitelmassa oikeuteen käyttää asianajajaa, on puolestaan tarkoitus tehdä ehdotus myöhemmin (vuonna 2013). Kuten edellisissäkin toimissa, komissio on päättänyt ulottaa kyseessä olevat oikeudet koskemaan myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla pidätettyjä henkilöitä.

2.5 Nyt esitetyn direktiiviehdotuksen avulla pyritään varmistamaan EU:n perusoikeuskirjan – erityisesti sen 4, 6, 7 ja 47 artiklan – soveltaminen tukeutuen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintoihin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 3 ja 6 artiklasta, joissa kielletään huono kohtelu ja määrätään oikeudesta käyttää asianajajaa.

2.6 Ehdotetun direktiivin mukaan jokaisen epäillyn tai syytetyn on voitava tavata asianajaja niin pian kuin mahdollista. Oikeus tavata asianajaja on taattava joka tapauksessa kuulemisten yhteydessä riippumatta siitä, joutuuko henkilö vapaudenriiston kohteeksi vai ei (3 artikla).

2.6.1 Asianajajan on voitava osallistua aktiivisesti (esittää kysymyksiä, antaa lausumia) kuulusteluihin ja kuulemisiin, ja hänellä on oikeus olla läsnä, kun toteutetaan sellaisia tutkintaan tai todisteiden hankkimiseen liittyviä toimia, joissa epäillyn tai syytetyn nimenomaisesti edellytetään olevan läsnä tai joissa hänellä on oikeus olla läsnä, paitsi jos asianajajan odottamiseen kuluva aika voisi aiheuttaa todisteen muuttumisen, siirtämisen tai tuhoutumisen. Asianajaja on päästettävä säilössäpitopaikkaan, jotta hän voi tarkastaa olosuhteet, joissa epäiltyä tai syytettyä pidetään (4 artikla).

2.7 Ehdotetussa direktiivissä säädetään myös oikeudesta ilmoittaa pidätyksestä kolmannelle henkilölle tai oman maan konsulaattiin (5 ja 6 artikla).

2.8 Ehdotetussa direktiivissä vahvistettavien oikeuksien noudattamisesta saa poiketa vain poikkeustapauksissa (8 artikla). Oikeusviranomaisen antama päätös on tehtävä konkreettisesti, eikä se saa perustua yksinomaan rikoksen vakavuuteen.

3. Yleistä

3.1 ETSK pitää tervetulleena neuvoston 30. marraskuuta 2009 hyväksymän etenemissuunnitelman johdosta käynnistynyttä politiikan uudelleentarkastelua, jonka tavoitteena on vahvistaa perusoikeuksia rikosoikeudenkäyntimenettelyissä.

3.2 Esitetty ehdotus nivoutuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tapahtuneeseen edistykseen. Vaikka direktiiviehdotuksessa määritellään vähimmäissäännöt – jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa niitä tiukempia sääntöjä –, tavoitteena on käytännössä jäsenvaltioiden rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhtenäistäminen ”ylhäältä käsin”.

3.3 Puolustautumisoikeuksien suoja varmistetaan jäsenvaltioiden lainsäädännöissä edelleen hyvin eritasoisesti. Yhteisen oikeuksien alueen luomiseksi ja jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi on määriteltävä koko unionissa sovellettavat yhteiset normit. ETSK pitää kyseisten tavoitteiden toteutumista erittäin tärkeänä: ne ovat henkilöiden vapaan liikkuvuuden edellytys ja myös seurausta siitä.

3.4 ETSK korostaa lisäksi tarvetta vähentää kiireesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta kuormittavien ja valtioille taloudellisia seuraamuksia aiheuttavien valitusten määrää.

3.5 ETSK muistuttaa kuitenkin, että ehdotetunlaisten sääntöjen soveltaminen ja täysipainoinen toteuttaminen edellyttävät jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien (akkusatorisen eli syyttämismenetelmän ja inkvisitorisen eli tutkintamenetelmän) erojen huomioon ottamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tätä seikkaa olisi komitean mielestä tutkittava tarkemmin.

3.6 Menetelmä ja lainsäädäntöaikataulu

3.6.1 ETSK ei ole vakuuttunut siitä, että asianajajan käyttöä ja kolmannelle henkilölle ilmoittamista koskevien oikeuksien yhteen niputtaminen tuottaisi erityistä hyötyä. Viimeksi mainittu ei tiukasti ottaen ole osa puolustautumisoikeuksien suojelua.

3.6.2 ETSK pahoittelee, että oikeutta käyttää asianajajaa

—	ei ole sitä vastoin yhdistetty oikeuteen saada tietoja rikosoikeudenkäyntimenettelyissä (B).

—	käsitellään erillään oikeusavusta, johon se oli nivottu neuvoston esittämässä etenemissuunnitelmassa.

3.6.3 ETSK ymmärtää oikeusapua koskevan ehdotuksen lykkäämisen syyt, mutta se ei pidä hyväksyttävänä, että komissio on vahvistanut periaatteet ennen niiden täytäntöönpanoon tarvittavan rahoituksen suunnittelemista. Rahoitusvaikutukset eivät sinänsä riitä perusteeksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklan – sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sen tulkitsee – noudattamatta jättämiseen, mutta säädöksessä vahvistettavien oikeuksien teho saattaa kuitenkin heiketä niiden takia.

3.6.4 ETSK on huolissaan rahoitusvaikutuksista semminkin kun direktiiviehdotukseen liitetyssä vaikutusarviossa näkyy aliarvioitavan direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia.

3.6.5 ETSK:ta askarruttaa erityisesti, millä tavoin voidaan rahoittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisuus käyttää kahta asianajajaa (toista määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ja toista täytäntöönpanojäsenvaltiossa). Komitea ei kuitenkaan kyseenalaista tällaisen menettelyn aiheellisuutta.

3.7 Asiakysymykset

3.7.1 Oikeus käyttää asianajajaa ulotettuna koskemaan myös epäiltyjä (2 ja 3 artikla)

3.7.1.1 Ehdotetun direktiivin tärkein anti on, että oikeutta käyttää asianajajaa sovelletaan sen mukaan myös epäiltyihin.

3.7.1.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaista oikeuskäytäntöä tulkitaan toisinaan ristiriitaisesti. ETSK:n mielestä henkilön oikeuden käyttää asianajajaa on katsottava alkavan silloin, kun hänen vapautensa riistetään.

3.7.1.3 Tästä voitaisiin poiketa vain, jos kuultua henkilöä vastaan on ryhdytty syytetoimiin. Totuutta selvitettäessä noudatettavan lojaalisuusperiaatteen mukaisesti häntä ei tällöin voida enää kuulla pelkkänä todistajana, ja hänellä on oikeus käyttää asianajajaa.

3.7.1.4 Tällainen näkemys on oikeuskäytännön viimeaikaisen kehityksen mukainen.

3.7.2 Asianajajan käyttämistä koskevan oikeuden sisältö (4 artikla)

3.7.2.1 Asianajajan aktiivinen osallistuminen kuulusteluihin (4 artiklan 2 kohta)

3.7.2.1.1 ETSK panee merkille, että ehdotetussa direktiivissä painotetaan asianajajan käytön vaikuttavuutta, sillä tämä voi esittää kuulusteluissa ja kuulemisissa kysymyksiä, pyytää selvennyksiä ja antaa lausumia. Kun otetaan huomioon eri oikeusjärjestelmien ominaispiirteet, ETSK katsoo, että kyseisten oikeuksien toteuttamistavoista voisi säätää kukin jäsenvaltio itse.

3.7.2.1.2 Komitean mielestä olisi järkevää myös varata asianajajalle mahdollisuus pyytää liittämään hänen esittämänsä huomiot tutkintapöytäkirjaan, jotta tutkintaviranomaisten kanssa ei synny ongelmia.

3.7.2.1.3 ETSK huomauttaa kuitenkin, että epäiltyjen – sikäli kuin nimitystä ”epäillyt” aiotaan käyttää – mahdollisuus tavata asianajaja aiheuttaisi etenkin asiakirja-aineiston reaaliaikaiseen siirtämiseen liittyviä käytännön ongelmia. (2) Tutkintaviranomaiset eivät edes luo kaikissa hyvin yleisissä oikeudenkäyntimenettelyissä asiakirja-aineistoa ennen esitutkintaa.

3.7.2.2 Asianajajan oikeus olla läsnä kaikkien syytetyn läsnä ollessa toteutettavien tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien yhteydessä (4 artiklan 3 kohta)

3.7.2.2.1 Tämä oikeus on kiistaton edistysaskel puolustautumisoikeuksien suojelun alalla, mutta ETSK:n mielestä olisi kuitenkin tehtävä ero erilaisten toimien välillä. Kotietsinnän yhteydessä syytetyn on voitava pyytää paikalle asianajaja.

3.7.2.2.2 Sitä vastoin ETSK katsoo, ettei tällaisesta oikeudesta olisi lisäetua, kun on kyse teknisistä ja tieteellisistä toimenpiteistä (mm. sormenjälkien ottaminen, kehosta peräisin olevien näytteiden otto), joihin liittyen asianajajalla ei ole erityistä kompetenssia. Henkilölle allekirjoitettavaksi annettava lomake, jossa kerrotaan kieltäytymisen seurauksista, olisi ehkä riittävä.

3.7.2.2.3 ETSK tiedostaa kuitenkin tutkinnan kulkuun kohdistuvat rasitteet, joita tällainen oikeus saattaa aiheuttaa. Komitean mielestä tutkinnan moitteetonta sujumista ei lähtökohtaisesti saa häiritä. Todisteet on voitava hankkia mahdollisimman nopeasti, mikä on myös epäillyn etujen mukaista. ETSK katsoo, että direktiivissä olisi säädettävä määräajasta, jonka umpeuduttua tutkintaviranomaiset voivat toteuttaa toimia, vaikka asianajaja ei ole läsnä. Tällöin on osoitettava, että asianajajalle on ilmoitettu tästä asiamukaisesti.

3.7.2.2.4 ETSK katsoo, että kansalliset oikeusviranomaiset voisivat päättää ilman asianajajan läsnäoloa hankittujen todisteiden mahdollisesta hyväksyttävyydestä vain tietyissä tapauksissa, joissa menettelyn oikeudenmukaisuus ei voi vaarantua.

3.7.2.3 Asianajajan ja hänen asiakkaansa tapaamiset (4 artiklan 5 kohta)

3.7.2.3.1 Asianajajan ja hänen päämiehensä tapaamisten keston ja tiheyden on oltava riittäviä, mutta se, että ainoana rajoittavana tekijänä on kielto ”haitata epäillyn tai syytetyn puolustautumisoikeuksien käyttämistä”, saattaa ETSK:n mielestä johtaa erimielisyyksiin asianajajien ja poliisivoimien välillä, sillä rajoitus on epämääräinen ja subjektiivinen.

3.7.2.3.2 ETSK pohtiikin, miten paljon aikaa mainittujen oikeuksien (asianajajan lausunto, konkreettinen läsnäolo, asiakirja-aineistoon tutustuminen, tapaamiset päämiehen kanssa, läsnäolo kuulusteluissa ja tiettyjen tutkintatoimien yhteydessä jne.) käyttämiseen kuluu kestoltaan rajallisen, tehokkuuden kannalta liian lyhyeksi jäävän tutkinnan yhteydessä.

3.7.2.3.3 ETSK pitää tarpeellisena säätää, että kunkin jäsenvaltion tulee asettaa kohtuullinen raja asianajajan ja hänen päämiehensä tapaamisten kestolle ja tiheydelle, jotta tutkinnan moitteeton sujuminen ei häiriinny ja kyseisiä oikeuksia voidaan kuitenkin tosiasiallisesti käyttää. Komitea katsoo, että tapaamisia olisi voitava järjestää ainakin aina ennen uutta kuulustelua.

3.7.2.4 Säilössäpito-olosuhteet (4 artiklan 4 kohta)

3.7.2.4.1 Säilössäpito-olosuhteet vaikuttavat itsestään selvästi henkilöön, jolta on riistetty vapaus. ETSK korostaa ilmeisten ihmisarvoon liittyvien syiden takia, että olosuhteiden parantamiseksi on viipymättä osoitettava tarvittavat varat. Vaikka komitean mielestä asianajajan tehtäviin ei kuulu ”tarkastaa” olosuhteita, joissa henkilöä pidetään säilössä, voitaisiin kuitenkin harkita, että asianajaja ”selvittäisi” (3) olosuhteet ja voisi pyytää kirjaamaan esittämänsä huomiot. ETSK ehdottaa, että direktiivissä täsmennettäisiin, että asianajajan on päästävä säilössäpitopaikkaan mahdollisimman pian.

3.7.2.5 Asianajajan vapaan valinnan periaate

3.7.2.5.1 Oikeutta käyttää asianajajaa ei voida tarkastella ilman siitä loogisesti seuraavaa periaatetta, jonka mukaan asianajaja on voitava valita vapaasti. Periaate sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohtaan. Direktiiviehdotuksessa ei viitata tähän periaatteeseen, mutta ETSK kehottaa palauttamaan sen mieliin. Direktiivissä voitaisiin säätää mahdollisuudesta poiketa – oikeusviranomaisen pyynnöstä – tästä periaatteesta, kun on kyse terrorismista tai järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tällaisessa tapauksessa asianajajakunnan elimet voisivat nimetä asianajajan.

3.7.2.5.2 Jotta asianajajan vapaan valinnan periaatetta voidaan noudattaa, on tulevaan oikeusapua koskevaan säädökseen sisällytettävä mahdollisuus velvoittaa kuka tahansa eurooppalainen asianajaja antamaan oikeusapua.

3.7.2.5.3 Jotta voidaan taata direktiivissä vahvistettavien oikeuksien teho, ETSK kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan viipymättä sellaisten erityisrakenteiden luomista kiireellisiä tapauksia varten, joiden avulla voidaan varmistaa mahdollisuus tavata välittömästi asianajaja silloin, kun vapaasti valittu asianajaja ei ole heti saatavilla.

3.7.2.6 Tutkintasalaisuus

3.7.2.6.1 ETSK pitää tärkeänä muistuttaa, että asianajajat ovat tutkintasalaisuuden alaisia. ETSK:n mielestä tämä velvollisuus auttaa osaltaan takaamaan, ettei ehdotetussa direktiivissä vahvistettavien oikeuksien syventäminen häiritse tutkinnan moitteetonta sujumista.

3.7.3 Oikeus ilmoittaa kolmannelle henkilölle (5 ja 6 artikla)

3.7.3.1 ETSK pitää tärkeänä, että mahdollisuus ilmoittaa kolmannelle henkilölle varmistetaan, mutta sen mielestä on pyrittävä eliminoimaan tutkintaan kohdistuvat riskit, joita oikeus olla suoraan yhteydessä johonkuhun aiheuttaisi. Komitea suosittaakin, että säädettäisiin ”oikeudesta pyytää ilmoittamaan” tai ”välittämään tieto” kolmannelle henkilölle tai oman maan konsulaattiin.

3.7.4 Soveltamisala (2 artikla) ja poikkeukset (8 artikla)

3.7.4.1 ETSK pelkää, että rikosoikeudellisten menettelyjen liiallinen kaavamaisuus voi heikentää tutkinnan tehoa. Siksi se katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi voitava noudattaa sekä tutkinnan että syytteeseen asettamisen yhteydessä tietyistä esitetyistä periaatteista poikkeavia menettelyjä, etenkin silloin kun yleisiin rikosmuotoihin liittyviä, vakavuudeltaan vähäisiä seikkoja ei kyseenalaisteta eikä voida kyseenalaistaa.

3.7.4.2 ETSK:n mielestä tutkinnan moitteetonta sujumista ei lähtökohtaisesti saa häiritä, ja se ehdottaa, että joka tapauksessa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa säännöistä, jos tutkinnan moitteettoman sujumisen arvellaan vaarantuvan. Komitea ehdottaa, että 8 artiklan a alakohtaa muutetaan tämänsuuntaisesti (ks. jakso ”Erityistä”).

4. Erityistä

4.1 Koko direktiivitekstissä tulee korvata ilmaisu ”epäilty tai syytetty” ilmaisulla ”henkilö, jota vastaan on ryhdytty syytetoimiin”.

4.2 Ehdotetun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaan tulee lisätä sanan ”kuulustelun” jälkeen ”tai kuulemisen”.

4.3 Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tulee korvata sana ”edustaa” sanalla ”avustaa”.

4.4 Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tulee täsmentää ilmaisua ”kaikissa kuulusteluissa tai kuulemisissa” muuttamalla se kuulumaan seuraavasti: ”kaikissa sellaisen henkilön kuulusteluissa tai kuulemisissa, jota vastaan on ryhdytty syytetoimiin”. Kohtaan tulee myös lisätä seuraava: ”ja pyytää liittämään esittämänsä huomiot pöytäkirjaan”.

4.5 Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tulee korvata sana ”tarkastaa” sanalla ”selvittää” ja lisätä sanojen ”tätä varten hänet on päästettävä” jälkeen ”mahdollisimman pian” sekä ”pyytää kirjaamaan esittämänsä huomiot”.

4.6 Ehdotetun direktiivin 5 artiklan otsikossa sana ”ilmoittaa” ja 5 artiklan 1 kohdassa sanat ”ottaa yhteyttä” tulee korvata ilmaisulla ”pyytää ilmoittamaan”.

4.7 Ehdotetun direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tulee korvata sana ”lapsi” sanalla ”alaikäinen”.

4.8 Ehdotetun direktiivin 6 artiklassa tulee korvata ilmaisu ”ottaa yhteyttä” sanalla ”pyytää ilmoittamaan”.

4.9 Ehdotetun direktiivin 8 artiklan a alakohdan loppuun tulee lisätä ”ja tutkinnan moitteettoman sujumisen häiriytyminen”.

4.10 Ehdotetun direktiivin 8 artiklan toisessa kohdassa tulee korvata sana ”oikeusviranomaisen” sanoilla ”toimivaltaisen viranomaisen”.

4.11 Ehdotetun direktiivin 11 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan tulee lisätä ”sekä pyytää liittämään esittämänsä huomiot pöytäkirjaan”.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 48–50.

(2) Ehdotetun tiedonsaantioikeutta rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan direktiivin 7 artiklan mukaan epäillyn tai syytetyn tai hänen asianajajansa on voitava tutustua jutun asiakirja-aineistoon.

(3) Tämä sana kuvastaisi tarkemmin sitä, mitä ilmaisulla to check up tarkoitetaan.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/56

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta”

KOM(2011) 479 lopullinen – 2011/0218 COD

2012/C 43/12

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan unionin neuvosto päätti 6. syyskuuta ja parlamentti 13. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta

KOM(2011) 479 lopullinen – 2011/0218 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 166 ääntä puolesta ja 1 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea tukee komission ehdottamia muutoksia vuonna 2006 annettuun asetukseen, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa alueella kestävyysajattelun mukainen kalastus parantamalla elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämistä ja suojelemalla herkkiä elinympäristöjä siten, että samalla otetaan huomioon pienimuotoisen rannikkokalastuksen erityistarpeet Välimerellä.

1.2 Vaikka muutosten vaikutusta ei ole arvioitu, komitea toivoo, että uusilla toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta Välimeren kokonaiskalavaroihin.

2. Komission ehdotukset

2.1 Tiivistelmä

Ehdotuksen tavoitteena on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 mukaisen komissiolle siirretyn säädösvallan yksilöiminen ja vastaavien delegoitujen säädösten antamismenettelyn vahvistaminen siten, että komissiolle siirretään valta hyväksyä:

—	delegoituja säädöksiä myöntääkseen poikkeuksia joistakin kyseisen asetuksen säännöksistä, jos tällaisesta mahdollisuudesta on nimenomaisesti säädetty ja jos asetuksessa säädetyt tiukat edellytykset täyttyvät.

—	perusteet, joita sovelletaan delfiininkalastuksessa kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastettaessa noudatettavien reittien vahvistamiseen ja jakamiseen 25 meripeninkulman hallintovyöhykkeellä Maltan ympärillä.

—	yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan pyydysten ominaisuuksia täydentäviin uusiin teknisiin määritelmiin.

—	delegoituja säädöksiä asetuksen liitteisiin tehtävistä muutoksista.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta (ja sopimuksen 290 ja 291 artikla).

— Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

— Suhteellisuusperiaate

Ehdotus koskee neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1967/2006 jo olemassa olevien toimenpiteiden muuttamista, minkä vuoksi esille ei nouse ongelmia suhteellisuusperiaatteen kannalta.

— Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus.

Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavasta syystä: asetusta on muutettava asetuksella. (muotovastaavuuden periaate)

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Toimenpiteestä ei aiheudu unionille lisämenoja.

2.1.1 Ehdotuksella tarkistetaan 21. joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006 (lopullinen säädös) Välimeren kalavarojen hyödyntämisestä. Asetuksen ajantasaistamisen pääasiallinen oikeusperusta on SEUTin 43 artikla (aiempi perustamissopimuksen 37 artikla), joka antaa komissiolle toimivallan laatia yhteisen maatalouspolitiikan sekä yhteisen kalastuspolitiikan suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia.

2.2 Ehdotus pohjautuu myös SEUTin 290 artiklaan (aiempi perustamissopimuksen 202 artikla), jossa luodaan uusi säädöskategoria, delegoidut säädökset ”joilla kehitetään yksityiskohtaisesti tai mukautetaan jonkin säädöksen tiettyjä osia lainsäätäjän määrittelemän valtuutuksen puitteissa”.

2.3 Jokaisessa tämän kategorian alaisessa säädöksessä on määriteltävä nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto (SEUTin 290 artiklan 1 kohta). Komissiolle tällä tavalla siirrettyä säädöksen osaa ei ole hyväksyttävä lainsäätämisjärjestyksessä, eikä se koske säädöksen keskeisiä kohtia. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä tulee määritellä nimenomaisesti säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot. Säädösvallan siirto komissiolle on näin ollen tiukasti säädeltyä, ja Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron tietyillä edellytyksillä (saman artiklan 2 a kohta).

2.4 Lisäksi säädösvallan siirron nojalla annettu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa (saman artiklan 2 b kohta). Säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten nimikkeessä käytetään ilmaisua ”delegoitu”.

2.5 Toisaalta SEUTin 291 artiklan 2 kohdassa (täytäntöönpanosäädökset) siirretään komissiolle valta antaa perussopimuksen oikeudellisesti velvoittavien unionin säädösten kanssa yhdenmukaisia täytäntöönpanosäädöksiä.

2.6 Mukautettaessa asetusta (EY) N:o 1967/2006 SEUTin uusiin sääntöihin komissiolle kyseisellä asetuksella annettu toimivalta on 9. elokuuta 2011 annetussa asetusehdotuksessa (1) jaettu uudelleen delegointitoimenpiteisiin ja täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

3. Komitean yleishuomiot

3.1 Komitea toteaa, että yksinomaan lainsäätäjän tehtävä on määritellä, salliiko se delegoitujen säädösten käytön. Tämä antaa lainsäätäjälle mahdollisuuden kohdistaa huomionsa lainsäädännön keskeisiin kohtiin ja sivuuttaa tekniset yksityiskohdat, jotka voisivat myöhemmin johtaa kyseisen säädöksen vähemmän olennaisten osien muuttamiseen. Lainsäätäjän on määriteltävä etukäteen keskeiset ja muut kuin keskeiset osat.

3.2 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettu takaisinotto-oikeus (call back) antaa lainsäätäjälle mahdollisuuden saada milloin tahansa takaisin täysi lainsäädäntävaltansa; parlamentti tekee tästä ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä ja neuvosto määräenemmistöllä. Toimivallan siirto päättyy säädöksessä määriteltynä päivämääränä, mikäli säädöksessä on tällainen raukeamislauseke (sunset clause). Toimivallan siirron pidentäminen on mahdollisesti tehtävä uudelleen komissiolle siirretyn säädösvallan päättyessä.

3.3 Asetuksen muuttamisesta tehdyn ehdotuksen oikeusperusta on SEUTin 43 artiklan 2 kohta, joka antaa EU:lle toimivallan YKP:ssä. Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä muutetaan ainoastaan niitä kohtia, jotka olivat mukana jo vuonna 2006 annetussa asetuksessa, jossa siirrettiin komissiolle säädösvaltaa tiettyjen muiden kuin keskeisten kohtien ajantasaistamisessa.

3.4 Komitea toteaa myös, että muotovastaavuuden periaatetta on noudatettu säädöksen luonteen suhteen: asetusta voidaan muuttaa vain toisella asetuksella. Muutetun asetuksen toimeenpanon ei myöskään pitäisi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Asetuksen sisältö, johon ehdotetaan muutoksia, on pääosin seuraava:

—	40 mm:n neliösilmän käyttöönotto pohjatrooleissa ja (joissakin olosuhteissa) 50 mm:n vinoneliösilmän käyttöönotto viimeistään 1.7.2008.

—	yleinen sääntö on edelleen se, että trooliverkkoja ei saa käyttää alle 1,5 meripeninkulman säteellä rannikolta. Troolaustoiminta rannikkoalueilla (0,7–1,5 meripeninkulman etäisyydellä) voitaisiin kuitenkin jatkossakin sallia joissakin olosuhteissa, ehdotettujen muutosten puitteissa.

3.4.1 Lisäksi asetukseen ehdotetaan seuraavia muutoksia:

—	Otetaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä nykyisten 40 millimetrin silmäkoon vedettävien verkkojen valikoivuuden parantamiseksi.

—	Vahvistetaan voimassa olevaa vedettävien pyydysten käyttökieltoa rannikkoalueilla.

—	Rajoitetaan eräiden pyydysten kokonaiskokoa, mikä vaikuttaa pyyntiponnistukseen.

—	Otetaan käyttöön menettely, jolla perustetaan tiettyjä pyyntimenetelmiä koskevia väliaikaisia tai pysyviä pyyntikieltoalueita joko unionin tai kansainvälisillä vesillä.

—	Säädetään sellaisten hoitosuunnitelmien käyttöönottamisesta, joihin sisältyy sekä pyyntiponnistuksen hallinnointi että tekniset toimenpiteet.

—	Annetaan jäsenvaltioille toimivalta säännellä tietyillä edellytyksillä aluevesillään sellaista kalastustoimintaa, joka ei ole merkittävää yhteisön tasolla tai ympäristövaikutustensa vuoksi, kuten eräät paikalliset kalastusmuodot, joita nykyisin säännellään yhteisölainsäädännön mukaisesti.

4. Komitean erityishuomioita

4.1 Asetuksessa on kahdenlaisia säännöksiä: ensinnäkin menettelysäännöksiä, jotka koskevat komissiolle siirretyn säädösvallan käyttöä, ja toiseksi teknisiä toimenpiteitä, jotka koskevat poikkeusten myöntämistä tietyille kalastusaluksille, näiden kalastusalusten kokoa ja tehoa sekä niissä käytettyjä kalastusmenetelmiä sekä sallittuja kalastusalueita.

4.2 Komitea toteaa, että menettelysäännökset ovat uuden, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia.

4.3 Komitea kuitenkin aprikoi, ovatko vuonna 2006 annetun asetuksen teknisistä säännöksistä poikkeamisen mahdollistavat säännökset luonteeltaan SEUTin 290 artiklan edellyttämiä ”muita kuin keskeisiä osia”; kyseessä on poikkeaminen säännöksistä, joilla pyritään suojelemaan liikakalastuksen uhkaamia Välimeren kalavaroja.

4.4 Komitea toteaa, että näistä säännöksistä käytiin pitkä keskustelu neuvostossa ja yksi jäsenvaltio pidättäytyi äänestämästä. Ehdotettujen muutosten ”vähäistä merkitystä” ei ole osoitettu vaikutuksenarvioinnilla, joka oikeuttaisi SEUTin artiklojen 290 ja 291 uusien säännösten soveltamisen.

4.5 Komitea arvioi kuitenkin, että ehdotetut poikkeukset antavat alueen pienkalastajille mahdollisuuden sopeutua paremmin maailmanlaajuiseen talouskriisiin ja toimintakustannusten, erityisesti polttoaineiden hintojen nousuun.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2011) 479 lopullinen.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/59

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi”KOM(2011) 436 lopullinen ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta”

KOM(2011) 663 lopullinen – 2011/0290 COD

2012/C 43/13

Esittelijä: Dilyana SLAVOVA

Komissio päätti 14. heinäkuuta 2011, Euroopan parlamentti 27. lokakuuta 2011 ja neuvosto 29. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi

KOM(2011) 436 lopullinen

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta

KOM(2011) 663 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 188 puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan unionissa tuotetut elintarvikkeet ovat laadukkuudeltaan ja moninaisuudeltaan vertaansa vailla. Avoimilla globaaleilla markkinoilla erinomaisten ruokien ja juomien tuottaminen ei kuitenkaan pelkästään riitä hyvän markkina-aseman varmistamiseksi. EU:n maataloustuotteiden korkeista laatuvaatimuksista tiedottaminen kuluttajille sekä viennin, informoinnin ja menekinedistämisohjelmien vauhdittaminen voi auttaa eurooppalaisia tuottajia kohtaamaan yhä kiristyvän kilpailun haasteet.

1.2

Maataloustuotteita koskevalla nykyisellä tiedotus- ja menekinedistämispolitiikalla on saatu hyviä tuloksia, mutta ETSK katsoo, että sitä olisi edelleen yksinkertaistettava ja parannettava, jotta vastattaisiin yhä paremmin Euroopan ja koko maailman markkinoiden sekä eurooppalaisten tuottajien tarpeisiin.

1.3

ETSK suhtautuu myönteisesti asiakirjaan ”Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” ja suosittaa, että elintarvikkeiden menekinedistämispolitiikka otetaan yhdeksi komission poliittisista painopistealoista tulevina vuosina sekä sisä- että ulkomaisilla markkinoilla.

1.4

ETSK tukee kohdemarkkinoille suunnatun uuden menekinedistämispolitiikan kahta perustavoitetta: ensinnäkin kuluttajille tiedottaminen EU:n markkinoilla siten, että painotetaan korkeatasoisia takuita merkinnöistä, jäljitettävyydestä ja elintarviketurvallisuudesta sekä tiukempia vaatimuksia, jotka koskevat ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista; ja toiseksi viennin edistäminen ulkomaisilla markkinoilla.

1.5

ETSK tunnustaa nykyisestä rahoituskriisistä johtuvat rajoitukset, mutta se katsoo, että on ehdottoman tärkeää lisätä maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimiin osoitettavia määrärahoja sisä- ja ulkomaisilla markkinoilla. Esimerkiksi Yhdysvaltojen osoittama rahoitus markkinoillepääsyä tukevaan ohjelmaan (Market Access Program) on vuosittain 200 miljoonaa dollaria varainhoitovuoden 2012 loppuun saakka.

1.6	ETSK suosittaa, että menekinedistämisohjelmien valmisteluun ja seurantaan liittyviä hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan etenkin vähentämällä komission vaatimien raporttien määrää. On erityisen tärkeää vähentää hallinnollista rasitusta.

1.7

ETSK katsoo, että avoimuutta valtiotason ohjelmien valinnassa on lisättävä ja että komission on laadittava jäsenvaltioille selkeät suuntaviivat. Ohjelmien arviointia olisi parannettava käyttämällä tiukkaa arviointijärjestelmää, johon kuuluvat markkinoiden kasvun kaltaiset konkreettiset indikaattorit. Valintaprosessin kestoa olisi lyhennettävä. Lisäksi on erittäin tärkeää, että ohjelmissa korostetaan eurooppalaisuutta, että ne perustuvat lisäarvon tuottamiseen sisältäen työpaikkojen luomisen ja että suotuisamman rahoitusjärjestelmän kautta (60 prosenttia 50 prosentin sijaan) etusijalle asetetaan useita maita ja useita eri tuotteita kattavat ohjelmat.

1.8	Joustavuutta olisi lisättävä, jotta ohjelmia voitaisiin mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin toteutusvaiheen aikana. Sen vuoksi ohjelmien esittelyvaiheessa vaadittavaa yksityiskohtaisuuden tasoa olisi myös alennettava.

1.9

ETSK suosittelee, että komissio ottaa huomioon erot vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden ammattialajärjestöjen valmiuksissa. Riittämätön kokemus ja heikot valmiudet rajoittavat uusien jäsenvaltioiden ammattialajärjestöjen mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti menekinedistämisohjelmaan. ETSK suosittaa, että komissio harkitsisi lisäennakkomaksujen maksamista tällaisille organisaatioille (esimerkiksi 30 prosenttia vuotuisista kustannuksista).

1.10

ETSK katsoo, että myynninedistämistä koskevassa lainsäädännössä olisi selvennettävä tuotemerkkien roolia sekä yleisluontoisen menekinedistämisen sekä tuotemerkkien edistämistoimien tasapainoa etenkin EU:n ulkopuolisissa maissa. Täydellisen tiedon ja avoimuuden vuoksi tuotteen alkuperä olisi voitava mainita myös niissä tuotteissa, joilla ei ole alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää.

1.11	On parannettava jäsenvaltioiden ja komission välistä sekä jäsenvaltioiden keskinäistä tiedotusta ja koordinointia. Parhaita käytäntöjä on vaihdettava ja osaamista jaettava konferensseissa ja seminaareissa.

1.12

ETSK suhtautuu myönteisesti ajatukseen eurooppalaisen foorumin perustamisesta hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ammattilaisten välillä, koska se voi olla arvokas tukiväline menekinedistämiskampanjoiden kehittämisessä. Kaikkia maatalous- ja elintarvikealan tiedotuksen ja menekinedistämisen parissa työskenteleviä yhdistävä EU-tason vaihtopalvelu (työpajatapaamiset, verkkosivustot jne.) helpottaisi erityisesti selkeiden ja koordinoitujen, useita maita kattavien ohjelmien laatimista.

1.13	Erilaisten käynnissä olevien menekinedistämisohjelmien välille on luotava synergiaa. Jatkuvuus on keskeisen tärkeää, jotta ohjelmat saavuttaisivat tarkoitetun vaikutuksensa. Onnistunut edistämisohjelma olisi voitava käynnistää helposti uudelleen. On luotava aidosti aktiivinen edistämisverkosto.

1.14	ETSK kehottaa komissiota laatimaan kattavan ja yksinkertaisen käsikirjan, joka voisi auttaa edunsaajia noudattamaan järjestelmän sääntöjä ja toimimaan sen menettelyjen mukaisesti.

1.15

Menekinedistämispolitiikan on tuettava EU:n toimijoiden ja etenkin pk-yritysten vientikauppaa, jotta voidaan hyötyä kehittyvissä talouksissa tapahtuvasta kulutuksen kasvusta. Vientitoiminta ei koske ainoastaan uusia markkinoita, vaan se on myös keskeisen tärkeää yritysten suorituskyvyn kannalta. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota tukemaan kokeiluhankkeita, joiden tarkoituksena on laatia vientistrategioita, jotka tarjoaisivat yritysten omiin vientistrategioihin ja tarpeisiin räätälöidyt puitteet tai verkoston ja helpottaisivat siten EU:n maatalous- ja elintarviketuotteiden pääsyä ulkomaisille markkinoille.

1.16	Lainsäädännön kohteena olevien tuotteiden luetteloa olisi laajennettava siten, että kaikkien eurooppalaisesta laatutuotannosta viestivien tai näitä mielikuvia vahvistavien tuotteiden menekinedistäminen on mahdollista. Ratkaisu olisi löydettävä myös muille tuotteille, kuten hapatteille.

1.17

ETSK toivoo, että tuotteiden ravitsemuksellisia arvoja ja terveellisiä ruokatottumuksia korostettaisiin voimakkaasti tuomalla esiin EU:ssa tuotettujen elintarvikkeiden ravitsemuksellinen ja terveydellinen näkökulma. Olisi käynnistettävä tasapainoista ruokavaliota edistäviä hankkeita. Tässä yhteydessä voitaisiin painottaa keskeisten terveyteen liittyvien viestien välittämistä laajemmin sekä tuotteiden laatua.

1.18

Komitea katsoo, että valta hyväksyä delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta (KOM(2011) 663 lopullinen) esitetyllä tavalla parantaa maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien johdonmukaisuutta ja edistää niiden yhdenmukaista toteuttamista. ETSK kehottaa komissiota pitämään yllä säännöllisiä yhteyksiä sidosryhmiin ja esityksiä tekeviin organisaatioihin ja vastaamaan asianmukaisesti niiden ehdotuksiin.

2. Johdanto

2.1	EU:n elintarviketuotteita koskeva menekinedistämisohjelma on kaikki elintarviketuotannon alat kattava horisontaalinen toimintalinja, jossa korostetaan yhteisen maatalouspolitiikan yleispiirteitä ja lisäarvoa. Se täydentää jäsenvaltiotason yksityisen ja julkisen sektorin menekinedistämistoimintaa.

2.2	Euroopan komissio myöntää vuosittain noin 50 miljoonaa euroa tukeakseen EU:n elintarviketuotannon ja tuotantomenetelmien edistämiskampanjoita. Varat myönnetään yleensä ammattimaisille tuottajaorganisaatioille tai korkealaatuista eurooppalaista elintarviketuotantoa edistäville järjestöille.

2.3	Menekinedistämiskampanjoissa korostetaan EU:n maataloustuotteiden laatua, ravintoarvoa ja turvallisuutta ja kiinnitetään huomiota muun muassa tuotantomenetelmien, tuotemerkintöjen, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun tarjoamaan korkeaan lisäarvoon.

2.4

Kampanjoja voidaan toteuttaa EU:ssa tai myös sen ulkopuolella, kun tarkoituksena on avata uusia markkinoita. Vuosina 2000–2010 EU osallistui 458 menekinedistämisohjelman rahoitukseen ja kaikki jäsenvaltiot hyötyivät tällaisista toimista. Menekinedistämistoimiin voi sisältyä mainoskampanjoja medioissa, tarjouksia myyntipisteissä, osallistumisia näyttelyihin ja messuille sekä lukuisia muita toimia.

2.5	EU-rahoituksella katetaan enintään puolet kampanjan kokonaiskustannuksista. Hakemuksen tehneen organisaation tulisi kattaa vähintään 20 prosenttia kustannuksista, ja jäljellejäävistä kustannuksista voivat vastata kansalliset viranomaiset tai muut tahot.

2.6

Ohjelmien olisi oltava mieluiten monivuotisia, ja niiden soveltamisalan olisi oltava riittävän laaja merkittävän vaikutuksen aikaansaamiseksi kohdemarkkinoilla. Etusijalle asetetaan useamman kuin yhden jäsenvaltion esittämät tai sellaiset ohjelmat, joihin kuuluvia toimia toteutetaan useissa jäsenvaltioissa tai unionin ulkopuolisissa maissa.

2.7

Yli kaksi kolmannesta kaikista viiden viime vuoden aikana hyväksytyistä EU:n elintarviketuotantoa koskevista tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoista oli suunnattu sisämarkkinoille. Vain kahdeksan prosenttia hyväksytyistä ohjelmista kattoi useita maita, ja yli puolet kaikista vuosina 2006–2010 tulleista hakemuksista hylättiin.

2.8	Menekinedistämisohjelmaa on sen perustamisesta lähtien seurattu säännöllisesti komission kertomuksissa neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Lisäksi Euroopan tilintarkastustuomioistuin antoi suosituksia sen kehittämiseksi erityiskertomuksessaan vuodelta 2009.

3. Tiedonannon pääsisältö

3.1

Vaikka Euroopan maatalous- ja elintarvikeala on saavuttanut hyviä tuloksia, sillä on tätä nykyä edessään merkittäviä haasteita. EU:n tuottajien tekemää työtä terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin aloilla ei aina tunnusteta riittävästi. EU:n perinteisille markkinoille samoin kuin kehittyville markkinoille on tullut uusia toimijoita. Lisäksi EU:ssa on hyvin moninaisia ruokaperinteitä, joita kannattaa hyödyntää täysimääräisesti.

3.2

Yhteisen maatalouspolitiikan käynnissä olevalla uudistamisella vuoden 2013 jälkeistä ajanjaksoa ajatellen pyritään varmistamaan, että YMP edistää täysipainoisesti Eurooppa 2020 -strategian toteutusta tukemalla maataloussektoria, jonka avulla taataan elintarviketurvallisuus, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueita leimaava dynaamisuus. Samanaikaisesti YMP:n uudistamisen kanssa komissio on käynnistänyt laaja-alaisen kuulemismenettelyn, jonka tarkoituksena on määritellä Euroopan maatalous- ja elintarvikealaa koskevan kohdennetun ja kunnianhimoisen menekinedistämisstrategian suuntaviivat.

3.3

Paikallis- ja Euroopan tason sekä globaalien markkinoiden erityistavoitteet määritellään myöhemmin, jotta kullakin alueella toteutettavat toimenpiteet voidaan kohdentaa tarkemmin. Uudistetun tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

—	Hyödynnetään Euroopan maataloustuotantoa aiempaa tehokkaammin ja lujitetaan sen asemaa eri markkinoilla.

—	Edistetään EU:n erittäin tiukkoja elintarviketurvallisuutta, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia ja tiedotetaan kuluttajille paremmin eurooppalaisesta tuotantomallista.

—	Esitellään kuluttajille uusia tuotteita ja hyödynnetään eurooppalaisen tarjonnan monipuolisuutta.

—	Parannetaan laatujärjestelmien ja korkean lisäarvon tuotteiden tunnettuutta.

3.4

Vihreä kirja jakautuu neljään osaan, joissa käsitellään tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan eri ulottuvuuksia, kuten sen lisäarvoa Euroopalle, tavoitteita ja toimia sisämarkkinoilla (paikallis- ja aluetaso mukaan luettuina) ja ulkomaisilla markkinoilla sekä yleisiä sisältöön ja hallintatapaan liittyviä kysymyksiä.

3.5

Vihreässä kirjassa tuodaan esiin alue- ja paikallismarkkinoiden käyttämätön potentiaali. Tarjolla tulisi olla peruspalvelujen rahoittamiseen tähtääviä toimenpiteitä esimerkiksi kauppakeskusten ja liikkeiden perustamiseksi. Vuoden 2013 jälkeiseen politiikkaan tiiviimmin yhdistetyllä LEADER-välineellä voisi olla tärkeämpi rooli lyhyiden tuotantoketjujen edistämisessä.

3.6	Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä voitaisiin edistää kehittämällä keskinäistä täydentävyyttä jäsenvaltioiden ja/tai yksityissektorin tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoiden kanssa sekä kannustamalla synergioihin.

3.7

Tällä hetkellä ehdotuksia laativien organisaatioiden on oltava ammattialajärjestöjä tai ammattialojen välisiä järjestöjä, jotka edustavat kyseisiä aloja yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa tai Euroopan tasolla. Vihreässä kirjassa esitetään mahdollisuutta hyväksyä edunsaajiksi ammattialajärjestöjen lisäksi myös muita organisaatioita, kuten yrityksiä tai kauppakamareita, jotta mukaan saataisiin aloja, joita ei välttämättä ole kaikissa jäsenvaltioissa organisoitu perustamalla ammattialajärjestöjä.

3.8

Tällä hetkellä on käynnissä ohjelmia, jotka koskevat tiettyjä tuotteita tai laatujärjestelmiä (esimerkiksi tietoa maidosta ja sen ravinto-ominaisuuksista). Vihreässä kirjassa esitetään uutta, entistä joustavampaa ja tehokkaampaa lähestymistapaa, jossa painotettaisiin aluksi Euroopan tason keskeisiä viestejä ja sen jälkeen tällaisia viestejä muokattaisiin havainnollistamalla niitä eri tuotteilla, jotka kertovat eurooppalaisen tarjonnan moninaisuudesta, rikkaudesta ja keskinäisestä täydentävyydestä.

3.9

Vihreässä kirjassa korostetaan, että toimet olisi toteutettava yksinkertaisia menettelytapoja käyttäen. Valintamenettely on kaksinkertainen (jäsenvaltiot ja komissio) ja pitkä (seitsemän kuukautta alkaen ehdotuksen jättämisen määräajasta komission päätöksentekopäivään saakka), mikä rajoittaa mahdollisuuksia kehittää kampanjoita, joilla reagoitaisiin tarpeisiin käytännöllisellä tavalla.

3.10

Komissio on esittänyt myös ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sen yhdenmukaistamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan kanssa. Ehdotuksessa määritellään komissiolle siirretty valta hyväksyä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 osalta ja vahvistetaan näiden säädösten vastaavat hyväksymismenettelyt. Lisäksi siinä sisällytetään asetukseen (EY) N:o 3/2008 eräitä komission tähän asti käyttämiä valtuuksia.

4. Yleistä

4.1

Euroopan maatalouspolitiikan tärkeimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, talous- ja rahoituskriisiin, vanhojen ja uusien EU-jäsenmaiden eriarvoisuuteen ja niiden välisestä epäreilusta kilpailusta johtuviin jännitteisiin, yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisesta aiheutuvaan hintojen polkemiseen, työpaikkojen epävarmuuteen sekä markkinoiden epävakauteen ja niillä esiintyviin suuriin vaihteluihin. Näiden haasteiden valossa on yhä tärkeämpää edistää EU:n elintarviketuotantoa, jotta voitaisiin lisätä eurooppalaisten tuotteiden arvostusta korkean lisäarvon perusteella ja säilyttää EU:n johtava asema elintarviketuottajana.

4.2

EU:n menekinedistämispolitiikassa korostetaan eurooppalaisen tuotannon etenkin laatuun, hygieniaan, ja elintarviketurvallisuuteen liittyviä etuja, jotka perustuvat kehittyneeseen tuotemerkintä- ja jäljitettävyysjärjestelmään, sekä työntekijöiden oikeuksien, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön kunnioittamista. Tämä edellyttää pysyvää taloudellista tukea.

4.3

Elintarvikeketju täyttää korkeat elintarviketurvallisuutta, kasvien ja eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset. Tiedotus- ja menekinedistämiskampanjat ovat tehokas tapa tuoda esiin maataloustuottajien, valmistajien ja kauppiaiden saavutuksia. Menekinedistämispolitiikalla tulisi näin ollen olla kaksi perustavoitetta:

—	Edistetään eurooppalaisten elintarvikkeiden menekkiä ja myydään niitä kansainvälisillä markkinoilla (etenkin pk-yritysten vienninedistäminen, koska ne ovat alan talouden elpymistä vauhdittavia voimia).

—

Tiedotetaan kuluttajille EU:n markkinoilla etenkin esimerkiksi laatua, turvallisuutta ja jäljitettävyyttä, ravintoarvoja, ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja työoloja koskevista erityisjärjestelyistä. Politiikalla tulisi pyrkiä erityisesti lisäämään kuluttajien tietoisuutta vastuullisen kuluttamisen periaatteista jo kouluissa, jotta elintarviketuottajien eli maataloustuottajien ja teollisuuden pyrkimykset täyttää EU:n korkeat laatuvaatimukset tunnustettaisiin. (1)

4.4

Menekinedistämispolitiikkaan olisi otettava mukaan uudet viestimet (esimerkiksi verkkosivut), joiden kautta kuluttajille voitaisiin antaa tietoa paikallisten tuottajien aloitteista ja suoramyynnissä olevien tuotteiden saatavuudesta. Lyhyiden jakeluketjujen kehittäminen vastaa yhteiskunnan uusia odotuksia.

4.5

Tilintarkastustuomioistuin on suosittanut kohdennetun teknisen tuen tarjoamista tuottajille seuraavin tavoin:

—

Lisätään synergiaa tuottajien ja ohjelmien välillä. EU:n toimilla olisi kannustettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhdistämään voimansa ja saavuttamaan tällä tavoin kriittinen massa ulkomaisilla markkinoilla tapahtuvaa markkinointia varten. Verkostojen kehittäminen auttaisi saavuttamaan tämän tavoitteen ja tukisi tuottajien välisen synergian luomista.

—	Autetaan uusia jäsenvaltioita laajentamalla tukikelpoiset toimet kattamaan myös pohjustava työ (esimerkiksi vuoden pituisia kokeilukampanjoita tai markkinatutkimuksia).

4.6	Menekinedistämisohjelmien edunsaajien lisäämistä koskevan komission ehdotuksen osalta ETSK katsoo, että etusija olisi annettava ammattialajärjestöille, koska ne kokoavat yrityksiä yhteen ja osallistuvat toiminnan rahoitukseen.

4.7

ETSK katsoo, että tietyt perinteiset tuotteet, tuotemerkit tai alkuperämerkinnät voisivat avata markkinoita muillekin eurooppalaisille tuotteille etenkin kansainvälisillä markkinoilla. Ammattialajärjestöjen ja/tai ammattialojen välisten järjestöjen esittämien menekinedistämisohjelmien yhteydessä voitaisiin korostaa tuotteiden eurooppalaisuutta niin, että järjestäjiä ei kuitenkaan velvoitettaisi poistamaan tarkkoja alkuperämerkintöjä tai merkkejä. Samalla olisi varmistettava, että eurooppalainen viesti pysyy etusijalla tuotteen merkkiin verrattuna. Täydellisen tiedon ja avoimuuden vuoksi tuotteen alkuperä olisi voitava mainita myös niissä tuotteissa, joilla ei ole alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää.

4.8

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaan komission vastuualueet laajenevat. Komitea katsoo, että valta hyväksyä delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta (KOM(2011) 633 lopullinen) esitetyllä tavalla parantaa maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien johdonmukaisuutta ja edistää niiden yhdenmukaista toteuttamista. ETSK kehottaa komissiota pitämään yllä säännöllisiä yhteyksiä sidosryhmiin ja esityksiä tekeviin organisaatioihin ja vastaamaan asianmukaisesti niiden ehdotuksiin, jotta selkeytetään ja sujuvoitetaan elintarvikkeista tiedottamista ja niiden menekinedistämiskeinoja sekä sisämarkkinoilla että EU:n ulkopuolella.

5. Erityistä

5.1	ETSK kehottaa komissiota tunnustamaan EU:n alakohtaiset organisaatiot esityksiä tekeviksi organisaatioiksi.

5.2

EU:n maataloustuotteiden menekinedistäminen EU:n ulkopuolella auttaisi eurooppalaisia viljelijöitä ja tuottajia pääsemään suurille Brasilian, Venäjän, Kiinan, Intian, Pohjois-Amerikan, Australian ja Lähi-Idän kaltaisille markkinoille. Hyvin kohdennettu eurooppalainen menekinedistämispolitiikka voisi johtaa eurooppalaisten elintarvikkeiden myynnin huomattavaan kasvuun EU:n ulkopuolella.

5.3	Ulkomaan markkinoiden tuottavuus vuonna 2010 on keskeinen eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia määrittävä tekijä.

5.4

EU:n kilpailuaseman vahvistamiseksi ETSK kehottaa komissiota

—	tukemaan markkinoiden avautumista ja kehittymistä – erityisesti kansainvälisistä sopimuksista käytävien neuvottelujen yhteydessä – jotta eurooppalaisilla tuottajilla olisi enemmän tilaisuuksia tuotteidensa vientiin

—	helpottamaan vientiin liittyvien ongelmien ratkaisemista ja avustamaan viejiä tarjoamalla tietoa ja mahdollisesti EU-tason kehyshankkeen tai vakioituja aihekohtaisia toimia.

5.5

Euroopan unionin toimien optimoimiseksi kansainvälisillä markkinoilla ETSK suosittaa

—	tarjoamaan asianmukaista vientiin liittyvää tietoa, maa- ja yhteystietoja, opastusta yms. vähittäis- ja tukkumyyjille

—	kannustamaan esittelytuotteiden vienninedistämistä ja eri alojen yhteistyötä toiminnan painoarvon ja tehokkuuden lisäämiseksi

—	kannustamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhdistämään voimansa, jotta ne saavuttaisivat kriittisen massan ulkomaisilla markkinoilla tapahtuvaa markkinointia varten

—	tukemaan EU:n ulkopuolelle suunnattuja kokeiluhankkeita uusien markkinoiden avaamiseksi.

5.6

ETSK kehottaa komissiota tarjoamaan tukea terveyskriisien aikana ja niiden jälkeen vaikeuksissa oleville aloille luottamuksen palauttamiseksi ja kulutuksen elvyttämiseksi. Dynaamiset ja välittömät, kertaluonteiset tiedotus- ja viestintäkampanjat voivat olla erittäin hyödyllisiä kuluttajien luottamuksen palauttamisessa.

5.7	ETSK katsoo, että menekinedistämisohjelmia onnistuneesti toteuttaneille toimialajärjestöille tulisi antaa mahdollisuus pyrkiä edunsaajaorganisaatioiksi ja täytäntöönpanoelimiksi yksinkertaista menettelyä noudattaen.

5.8

ETSK kehottaa komissiota toteuttamaan tapahtumia tai kampanjoja kannustaakseen EU:n jäsenvaltioiden toimialajärjestöjä hakemaan nykyistä aktiivisemmin EU:n ulkopuolelle suunnattuihin menekinedistämisohjelmiin, joilla pyritään esittelemään EU:n elintarvikkeiden makujen, perinteiden ja laadun parhaita puolia. Tässä yhteydessä etusija on annettava useita maita kattaville ja lukuisia tuotteita käsittäville ohjelmille suotuisamman rahoitusjärjestelmän kautta (60 prosenttia 50 prosentin sijaan), sillä nämä seikat tuovat ohjelmaan todellisen eurooppalaisen ulottuvuuden sekä myös edellyttävät unionin tukea. Lisäksi maat olisi asetettava tärkeysjärjestykseen markkinapotentiaalin perusteella. ETSK ehdottaa, että komissio voisi lisätä panostaan nopean talouskasvun maihin suunnattuihin ohjelmiin.

5.9	ETSK kehottaa komissiota toimimaan keskeisessä roolissa edistämällä ja tukemalla pienten eurooppalaisten tuottajien ja jalostajien pääsyä Euroopan ulkopuolisille markkinoille.

5.10

Sisämarkkinoille suunnatuissa ohjelmissa on korostettava eurooppalaisuutta, ja niiden on perustuttava lisäarvon tuottamiseen ja valtiolliset rajat ylittävään näkemykseen: mitä suurempi tuotanto ja markkinat, sitä parempi ohjelma. Lisäksi ohjelmien on oltava toisiaan täydentäviä, ja niissä on luotava synergiaa muiden valtiollisten tai alueellisten ohjelmien kanssa, jotta vältetään toiminnan päällekkäisyys ja ristiriitaiset viestit. Koulutus- ja terveysalan potentiaalia on hyödynnettävä tiedotustoimien tuloksekkuuden vahvistamiseksi. Lisäksi elintarvikkeita koskevien tiedotus- ja menekinedistämispolitiikkojen suunnittelussa ja toteutuksessa olisi otettava huomioon työllisyysvaikutukset.

Bryssel 7 päivänä joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 114 ja EUVL C 218, 23.7.2011, s. 118.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/64

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta jäsenvaltioiden valvontaverkostoihin kuuluvien atk-pohjaisten tietokantojen osalta”

KOM(2011) 524 lopullinen – 2011/0228 COD

ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osalta”

KOM(2011) 525 lopullinen – 2011/0229 COD

2012/C 43/14

Esittelijä: Henry BRICHART

Neuvosto päätti 14. ja 20. syyskuuta ja Euroopan parlamentti 13. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta jäsenvaltioiden valvontaverkostoihin kuuluvien atk-pohjaisten tietokantojen osalta

KOM(2011) 524 lopullinen – 2011/0228 COD

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osalta

KOM(2011) 525 lopullinen – 2011/0229 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta ja 3 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	ETSK toteaa, että naudanliha-alalla on tehty paljon töitä kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi BSE-taudin (spongiforminen enkefalopatia) aiheuttaman kriisin jälkeen.

1.2	Käyttöön otettu nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä takaa avoimuuden sekä hyvin tarkan ja nopean jäljitettävyyden.

1.3	Mahdollisuudesta paikantaa ja tunnistaa eläimet on merkittävästi hyötyä myös tartuntatautien torjumisessa.

1.4	Erilaisten teknologioiden käyttöönotto aiheuttaa kuitenkin merkittäviä taloudellisia kustannuksia tuotannonaloille.

1.5	Toimijoille voi olla tällä alalla merkittävästi apua vuoden 1997 jälkeen tapahtuneesta teknisestä kehityksestä, erityisesti elektronisesta tunnistamisesta.

1.6	Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tekniikoiden kustannukset ja suorat edut eivät jakaudu tasaisesti elintarvikkeiden tuotantoketjussa, vaan kustannukset jäävät pääosin tuottajien maksettavaksi ja tuotantoketjun loppupään toimijat keräävät suuren osan taloudellisesta hyödystä.

1.7	Tämän vuoksi ETSK pitää suositeltavana, että nautaeläinten elektronisesta tunnistamisjärjestelmästä ei tehdä pakollista unionin tasolla, sillä ei ole kovin todennäköistä, että markkinat kompensoivat tekniikan erittäin korkeat kustannukset. Se ei myöskään tarjoa kuluttajalle todellista lisäetua.

1.8	Jäsenvaltioille on kuitenkin annettava mahdollisuus tehdä järjestelmästä pakollinen omalla alueellaan, mikäli elintarvikkeiden tuotantoketjun osapuolet kyseisessä valtiossa hyväksyvät järjestelmän soveltamisen.

1.9	ETSK katsoo myös, että tuottajille on jätettävä mahdollisuus elektronisen tunnistamisen vapaaehtoiseen käyttöön.

1.10	Jotta vältetään kaikenlainen yhteismarkkinoiden toimintaa vaarantava kilpailun vääristyminen, tunnistamisjärjestelmän pakolliseksi määränneen valtion on vastattava itse alueelleen tuotavien eläinten elektronisesta merkinnästä.

1.11	ETSK katsoo myös, että käytäntöjen yhdenmukaistamisen vuoksi kaikissa elektronisissa tunnistamismerkinnöissä olisi käytettävä samanlaista tekniikkaa. Siksi onkin välttämätöntä, että merkinnät yhdenmukaistetaan kansainväliset normit huomioon ottaen.

1.12	ETSK hyväksyy pääpiirteittäin komission ehdotuksen edellyttäen, että yhteismarkkinoiden toimivuuteen ja tuotantoketjun eri tasoille aiheutuviin seurauksiin kiinnitetään erityishuomiota.

1.13	ETSK ei vastusta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien EU:n säännösten poistamista, mikäli toimijat voivat sisällyttää merkintöihin tärkeäksi katsomansa lisätiedot.

2. Taustaa

2.1

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 säädetään, että jokaisen jäsenvaltion on luotava nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä eläinten yksilölliseksi jäljittämiseksi korvamerkkien, tilakohtaisten rekisterien, eläinkohtaisten passien (jotka sisältävät kaikki siirtotiedot) ja atk-pohjaisten tietokantojen (joihin ilmoitetaan kaikki siirrot ja jotka nopeuttavat eläinten jäljittämistä ja kohorttien tunnistamista tautitapauksissa) avulla. Järjestelmän avulla on pyritty ensinnäkin palauttamaan kuluttajien luottamus naudanlihaan ja naudanlihatuotteisiin varmistamalla avoimuus sekä nautaeläinten ja naudanlihatuotteiden täydellinen jäljitettävyys ja toisekseen mahdollistamaan eläinten paikantaminen ja jäljittäminen eläinlääkintätarkoituksissa, mikä on tartuntatautien torjumisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Nämä tavoitteet lienee saavutettu.

2.2

Komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa” katsotaan, että asetukseen liittyy tiedonantovelvoite, joka aiheuttaa yrityksille merkittävän rasitteen. EU:n uudessa eläinten terveyttä koskevassa strategiassa esitetyn toimintasuunnitelman mukaan komission tehtävänä on yksinkertaistaa tiedonantovelvoitteita nautaeläinten elektronisen tunnistamisen käyttöönoton yhteydessä.

2.3

Vuonna 1997, jolloin nykyiset nautaeläinten tunnistamista koskevat säännöt annettiin, elektroninen tunnistaminen ei ollut vielä teknisesti niin kehittynyttä, että sitä olisi voitu soveltaa karjaan. Radiotaajuustunnistukseen (RFID) perustuva elektroninen tunnistaminen on kehittynyt huomattavasti vasta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. RFID:n avulla eläinkohtaiset tunnistuskoodit voidaan siirtää nopeammin ja tarkemmin suoraan tietojenkäsittelyjärjestelmiin. Elektronisten tunnisteiden käyttö voisi auttaa vähentämään hallinnollista rasitetta ja byrokratiaa, koska tilarekisterit olisivat sähköisessä muodossa (kuten ne yhä useammalla tilalla ovatkin). Nopeampi ja luotettavampi järjestelmä mahdollistaisi myös paremman lukunopeuden ja -tarkkuuden kuin perinteiset korvamerkit, mikä puolestaan helpottaisi eläinten siirroista ilmoittamista keskustietokantaan ja takaisi tartunnan saaneiden eläinten ja pilaantuneiden elintarvikkeiden paremman ja nopeamman jäljitettävyyden.

2.4

Elektroninen tunnistaminen on jo otettu käyttöön unionissa useiden eläinlajien osalta. Lisäksi monissa EU:n jäsenvaltioissa on alettu soveltaa nautaeläinten elektronista tunnistamista vapaaehtoiselta pohjalta. Koska alan teknisiä vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa, eri valtioissa voi olla käytössä erityyppisiä elektronisia tunnisteita ja eri RFID-taajuuksilla toimivia lukulaitteita, mikä saattaa estää vaatimusten yhdenmukaistamisen ja vaarantaa siten sähköisen tietojenvaihdon, jolloin elektronisista tunnistusjärjestelmistä saadut edut menetettäisiin.

2.5

Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että nautaeläinten elektronisen tunnistamisen käyttöönotto vapaaehtoiselta pohjalta virallisena tunnistamisvälineenä antaisi toimijoille aikaa tutustua elektroniseen tunnistusjärjestelmään. Velvollisuus ottaa käyttöön elektroninen tunnistaminen voisi puolestaan aiheuttaa kielteisiä taloudellisia vaikutuksia joillekin toimijoille.

2.6	Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 määritellyn naudanlihan vapaaehtoisen merkintäjärjestelmän puutteina komissio pitää kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia sekä sitä, ettei järjestelmää sovelleta yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

3. Komission ehdotukset

3.1

Komission ehdotuksessa KOM(2011) 525 lopullinen otetaan huomioon sidosryhmien kanssa käytyjen kuulemisten ja vaikutusten arvioinnin tulokset. Komissio ehdottaa, että nautaeläinten elektroninen tunnistaminen otettaisiin käyttöön valinnaiselta pohjalta. Valinnaisessa järjestelmässä

—	nautaeläimet voitaisiin merkitä tavanomaisilla kahdella korvamerkillä (nykykäytäntö) tai yhdellä tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä ja yhdellä elektronisella tunnisteella, joka on yhdenmukaistettujen EU:n vaatimusten mukainen

—	jäsenvaltioille annettaisiin myös mahdollisuus valita pakollinen järjestelmä omalla alueellaan.

3.2	Lisäksi ehdotuksessa kumotaan naudanlihan valinnaisessa merkintäjärjestelmässä lisätietojen antamista koskevat ilmoittamisvaatimukset niiden aiheuttamien kustannusten ja hallinnollisten rasitteiden vuoksi.

3.3	Ehdotus yhdenmukaistaa asetuksen (EY) N:o 1760/2000 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa.

3.4

Ehdotetun naudanlihan elektronisen tunnistamisjärjestelmän vuoksi on tarpeen muuttaa neuvoston direktiiviä 64/432/ETY niiden atk-pohjaisten tietokantojen osalta, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden valvontaverkostoihin. Direktiivissä 64/432/ETY säädettyihin atk-pohjaisten tietokantojen sisältämiin tietoihin ei toistaiseksi sisälly mainintaa elektronisista tunnistusmenetelmistä. Nämä kaksi ehdotusta (KOM(2011) 524 ja KOM(2011) 525) esitetään näin ollen osana samaa säädöspakettia.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/67

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta”

KOM(2011) 530 lopullinen – 2011/0231 COD

2012/C 43/15

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Neuvosto päätti 14. syyskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 15. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta

KOM(2011) 530 lopullinen – 2011/0231 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 186 ääntä puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti ehdotukseen maustettujen viinituotteiden määritelmää, kuvausta, esittelyä, merkintöjä ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaksi asetukseksi. Sillä yksinkertaistetaan ja ajantasaistetaan neuvoston asetusta (ETY) N:o 1601/91 (1) maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä sekä komission asetusta (EY) N:o 122/94 (2) aromiaineiden käytöstä ja alkoholin lisäämisestä tiettyihin tuotteisiin ja korvataan ne.

1.2

ETSK panee merkille, että tässä asetusehdotuksessa rajoitutaan lähinnä yksinkertaistamaan ja nykyaikaistamaan järjestelmää, joka on mahdollistanut edellä mainittujen tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sekä varmistanut asianmukaisen tiedotuksen kuluttajille ja kuluttajansuojan. Tavoitteena on saattaa järjestelmä sopusointuun viinien laatupolitiikkaa koskevan sääntelyn kehittymisen, WTO:n sääntöjen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’sopimus’) määräysten kanssa tekemällä joitakin teknisiä mukautuksia, jotka mahdollistavat erityisesti seuraavat parannukset:

—	Parannetaan maustettuja viinituotteita koskevan unionin lainsäädännön sovellettavuutta, luettavuutta ja selkeyttä.

—

Vahvistetaan ja ajantasaistetaan maustettujen viinituotteiden laatupolitiikkaa parantamalla niiden sisä- ja maailmanmarkkinoilla saavuttamaa mainetta ja laatua nykyisten tuotemääritelmien pohjalta, ajantasaistamalla tiettyjä myyntinimityksiä ja sallimalla mahdollisuus korottaa niiden sisältämän viinin määrää maatalousperäisen alkoholin suoran lisäyksen sijasta sekä varmistamalla kuluttajille suunnattu asianmukainen tiedotus.

—	Mukautetaan näiden tuotteiden valmistusta koskevat säännöt uusiin teknisiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin.

—	Mukautetaan unionin säännöt WTO:n vaatimuksiin, TRIPS-sopimus mukaan luettuna.

—	Ajantasaistetaan uusien maantieteellisten merkintöjen hyväksymisperusteet.

2. Johdanto

2.1

Euroopan komissio ehdottaa, että maustettujen viinituotteiden määritelmään, kuvaukseen, esittelyyn, merkintöihin ja maantieteellisten merkintöjen suojaan sovellettavia sääntöjä ajantasaistetaan, jotta voidaan parantaa kyseisten tuotteiden sisä- ja maailmanmarkkinoilla saavuttamaa mainetta ja laatua ja ottaa huomioon tekniset innovaatiot, markkinakehitys ja kuluttajien odotukset säilyttäen samalla perinteiset valmistusmenetelmät.

2.2

Euroopan komissio ehdottaa asetusta sovellettavaksi kaikkiin unionin markkinoilla kaupan pidettäviin maustettuihin viinituotteisiin, jotka on tuotettu jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Näin on tarkoitus varmistaa kuluttajien etujen suojaaminen. Lisäksi asetusta tulisi ehdotuksen mukaan soveltaa vastaavanlaisiin tuotteisiin, joita tuotetaan unionissa vientiin, jotta maustettujen viinituotteiden mainetta voitaisiin parantaa maailmanmarkkinoilla.

2.3

Ehdotuksessa säilytetään perinteisten laatukäytäntöjen mukaisten maustettujen viinituotteiden perinteiset määritelmät pääpiirteissään. Niitä kuitenkin ajantasaistetaan ja parannellaan teknisen kehityksen johdosta. Erityisesti sallitaan mahdollisuus korottaa kyseisten tuotteiden sisältämän viinin määrää maatalousperäisen alkoholin suoran lisäyksen sijasta. Eräiden, maustettujen viinipohjaisten juomien luokkaan kuuluvien tuotteiden osalta ehdotetaan, että vaadittua vähimmäisalkoholipitoisuutta alennetaan huomattavasti, jotta vastataan kuluttajien kasvavaan kysyntään alhaisemman alkoholipitoisuuden omaavista tuotteista ja otetaan huomioon tekninen kehitys, jonka ansiosta voidaan tarjota laatua, joka aiemmin voitiin taata vain korkeamman vähimmäisalkoholipitoisuuden avulla. Ehdotuksessa vahvistetaan niin ikään kyseisten tuotteiden kuvausta ja esittelyä koskevat erityistoimenpiteet, joilla täydennetään elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa unionin horisontaalista lainsäädäntöä. Tarkoituksena on estää maustettujen viinituotteiden myyntinimitysten väärinkäyttö tuotteissa, jotka eivät täytä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

2.4

Ehdotuksen mukaan maustettujen viinituotteiden valmistuksessa tulee noudattaa tiettyjä sääntöjä, joilla varmistetaan, että kuluttajien odotukset laadusta ja tuotantomenetelmistä täyttyvät. Alan kansainvälisten vaatimusten täyttämiseksi kyseisten sääntöjen tulee viinituotteita koskevien määräysten mukaisesti perustua pääsääntöisesti Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) julkistamiin suosituksiin.

2.5

Ehdotukseen sisältyy maustettujen viinituotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevia erityissääntöjä, sillä kyseiset tuotteet eivät kuulu maatalouden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o XXXX/20YY (KOM(2010) 733 lopullinen), maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (YMJ-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o XXXX/20YY (KOM(2010) 799 lopullinen) eivätkä tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 soveltamisalaan. Lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään unionin menettelystä kolmansien maiden ja unionin maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi, noudattamiseksi, muuttamiseksi ja mahdolliseksi peruuttamiseksi viinialan tuotteita koskevan järjestelmän mukaisesti.

2.6	Ehdotetussa asetuksessa säädetään lisäksi asetuksen (ETY) N:o 1601/91 ja asetuksen (EY) N:o 122/94 nojalla komissiolle myönnettyjen valtuuksien tarvittavasta mukauttamisesta perussopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaisesti.

2.7	Ehdotuksella ei ole minkäänlaista vaikutusta EU:n talousarvioon.

3. Huomiot

3.1	ETSK suhtautuu myönteisesti maustettujen viinituotteiden määritelmää, kuvausta, esittelyä, merkintöjä ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaan ehdotukseen.

3.2

Maustetut viinituotteet ovat tärkeitä unionin kuluttajille, tuottajille ja maatalousalalle. EU:n osuus näiden tuotteiden tuotannosta maailmassa on noin 90 prosenttia (noin kolme miljoonaa hehtolitraa vuosittain), ja vuosittain tuotteita kulutetaan unionissa noin kaksi miljoonaa hehtolitraa. Suurimmat tuottajamaat EU:ssa ovat Italia, Ranska, Espanja ja Saksa, joskin on olemassa perinteisiä tuotteita, jotka ovat juurtuneet monien muiden jäsenvaltioiden kulttuuriin sekä pohjoisessa että keskisessä ja itäisessä Euroopassa. Tuotteet muodostavat lisäksi määrällisesti ja laadullisesti erittäin merkittävän markkinan Euroopan viinialan arvoketjua ajatellen mahdollistamalla vakaan menekin Euroopan viinintuotannolle (erityisesti valkoviini), edistämällä viinimarkkinoiden tasapainoa ja vahvistamalla niiden kilpailukykyä, joka on yksi YMP:n tärkeimmistä alaa koskevista tavoitteista.

3.3

Ehdotetut toimenpiteet auttavat osaltaan vahvistamaan näiden tuotteiden sisä- ja maailmanmarkkinoilla saavuttamaa mainetta säilyttämällä niiden perinteiset valmistusmenetelmät, mahdollistamalla mukauttamisen kuluttajien kysyntään ja teknisiin innovaatioihin silloin, kun ne auttavat parantamaan laatua, sekä varmistamalla kuluttajansuojan korkean tason, markkinoiden avoimuuden toteutumisen ja toimijoiden välisen terveen kilpailun edellytykset.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EYVL L 149, 14.6.1991, s. 1.

(2) EYVL L 21, 26.1.1994, s. 7.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/69

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta”

KOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD)

2012/C 43/16

Esittelijä: Anna BREDIMA

Euroopan unionin neuvosto päätti 30. syyskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 28. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta

KOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 176 puolesta ja 3 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Merialan koulutuksen parantaminen vaikuttaa oleellisesti alan ammattien kiinnostavuuteen EU:ssa ja lisää samalla merialan turvallisuutta. Merialan osaamisella on strateginen merkitys, kun ajatellaan EU:n maailmanlaajuisesti johtavan aseman säilymistä alalla.

1.2 ETSK kannattaa ehdotusta direktiiviksi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun direktiivin 2008/106/EY mukauttamisesta Manilan konferenssissa sovittuihin kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan (STCW)yleissopimuksen muutoksiin.

1.3 On erityisen tärkeää, että EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät ehdotetun direktiivin, sillä Manilan konferenssissa sovittujen STCW-yleissopimuksen muutosten voimaantulon myötä vuoteen 2012 mennessä merenkulkijoiden koulutukseen tullaan soveltamaan taitoja, ammattinimikkeitä, turvallisuutta ja pätevyyskirjojen myöntämistä koskevia uusia sääntöjä.

1.4 ETSK vastustaa 15 artiklan 11 kohdan ehdotettua muotoilua, jonka mukaan ”jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai rekisteröidä sellaisia työehtosopimuksia, joissa sallitaan poikkeusten tekeminen vaadituista [merenkulkijoiden] lepoajoista”. EU:n direktiivin ei tulisi poiketa olemassa olevan kansainvälisen ja EU-tason lainsäädännön (ILO:n yleissopimus 180, merityötä koskeva ILO:n yleissopimus [2006] ja direktiivi 1999/63/EY) muotoilusta. Viimeksi mainittu merenkulkijoiden työajan järjestämisestä annettu direktiivi syntyi työmarkkinaosapuolten pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden myötävaikutuksella ja EU:n toimielinten tulisi kunnioittaa tätä sosiaalidialogin tulosta.

1.5 ETSK ehdottaa lepo- ja työaikojen kirjaamisen vakiomuodon määrittelyä direktiivissä. Vakiomuoto voisi tukeutua aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työaikojen kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin.

1.6 STCW-yleissopimus tulee voimaan 1. tammikuuta 2012, mutta ETSK panee merkille, että ehdotettu direktiivi ei tule voimaan ennen heinäkuuta 2012 EU:n neuvoston ja parlamentin valmistelevien lainsäädäntömenettelyiden vuoksi. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ulkopuolisen satamavalvonnan tahojen kanssa tulee esiintymään ongelmia merenkulkijoiden uusien työaikojen osalta, ja alkuvaiheessa EU:n merenkulkijoilta tulee puuttumaan STCW 2010 -pätevyyskirjat. Sen vuoksi oikeudellinen täsmennys on tarpeen.

1.7 Mitä tulee kolmansiin maihin kohdistuvaan arviointiin niiden koulutuslaitosten ja pätevyyskirjojen tunnustamista varten, ETSK katsoo, että nykyisen kolmen kuukauden määräajan pidentäminen 18 kuukauteen on asianmukaista, kun otetaan huomioon merivaltioiden suuri työtaakka ja muiden maiden resurssien puute.

1.8 ETSK pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle vakiomuotoisia tietoja merenkulkijoiden pätevyyskirjoista tilastollista analysointia varten.

1.9 ETSK esittää, että ehdotettuun direktiiviin sisällytettäisiin STCW-yleissopimuksen määräysten mukainen sähkömiesten pätevyyskirjan määritelmä.

1.10 Eri puolilla maailmaa tapahtuvien merirosvohyökkäysten nopea lisääntyminen huomioon ottaen ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan kiireellisesti merenkulkijoiden koulutusta näiden hyökkäysten torjumiseksi. Tällaisen koulutuksen tulisi perustua YK:n parhaisiin hallintokäytäntöihin sekä alusten ja satamarakenteiden kansainväliseen turvasäännöstöön (ISPS).

2. Johdanto

2.1 Merenkulkijoiden laadukas koulutus on kannattavan merenkulun edellytys. Myös maailmanlaajuisten talousongelmien pyörteissä merenkulkijoiden koulutus tulisi nähdä sijoituksena eikä kustannustekijänä. Alan koulutus on keino parantaa merialan turvallisuutta.

2.2 Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vuonna 1978 hyväksymä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW-yleissopimus) kattaa ensisijaisesti päällystön jäsenten koulutusvaatimuksia. STCW-yleissopimusta on muutettu ensin vuonna 1995 ja sen jälkeen kesäkuussa 2010 Manilassa.

2.3 ETSK on korostanut eurooppalaisen merenkulkualan osaamisen merkitystä samoin kuin EU-direktiivien johdonmukaisuutta STCW-yleissopimuksen kanssa useissa lausunnoissaan (1). ETSK:n 11. maaliskuuta 2010 aiheesta ”Merenkulkualan ammattien kiinnostavuuden lisääminen EU:ssa” järjestämässä konferenssissa todettiin, että merialan koulutuksen parantaminen on yksi pääkeinoista, joilla nuoria voidaan saada valitsemaan ura merialalla. EU:n on elintärkeää säilyttää 250 000 ihmisen merenkulkijakuntansa, sillä jos heidät menetetään, niin se saattaa tarkoittaa samalla yli 2 miljoonan muun työpaikan menettämistä EU:n merisektorilta. Näin ollen alan koulutuksen parantamisella on strateginen merkitys, kun ajatellaan EU:n maailmanlaajuisesti johtavan aseman säilymistä merialalla.

2.4 Ehdotetulla direktiiviä 2008/106/EY muuttavalla direktiivillä on kaksi tarkoitusta: ensiksi yksinkertaistaa ja mukauttaa EU:n lainsäädäntöä kansainvälisiin sääntöihin soveltamalla Manilassa vuonna 2010 muutettua STCW-yleissopimusta (1978) ja toiseksi asettaa EU:n jäsenvaltioille vaatimuksia toimittaa pätevyyskirjoja koskevia tietoja sekä pidentää kolmansien maiden koulutusjärjestelmien tunnustamisen määräaikaa. Uudet kansainväliset standardit tulevat voimaan 1. tammikuuta 2012. EU:n tasolla kaavailtu täytäntöönpanon määräaika on 31. joulukuuta 2012. Päämääränä on varmistaa ajantasaistetun STCW-yleissopimuksen yhdenmukainen soveltaminen EU:n jäsenvaltioissa sekä taata, että jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevät merenkulkijat, joilla on EU:n ulkopuolisen maan myöntämä pätevyyskirja, ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen.

3. Yleistä

3.1 Vuoteen 2012 mennessä merenkulkijoiden koulutukseen tullaan soveltamaan taitoja, ammattinimikkeitä, turvallisuutta ja pätevyyskirjojen myöntämistä koskevia uusia sääntöjä. Koulutus ja pätevyyden valvonta ovat ratkaisevan tärkeitä merenkulun turvallisuuden kannalta, sillä onnettomuuksia tapahtuu todennäköisemmin, mikäli koulutus on puutteellista eikä pätevyyttä valvota asianmukaisesti. IMO:n STCW-yleissopimus on yksi neljästä keskeisestä merenkulkualan maailmanlaajuisesta sopimuksesta. Kolme muuta ovat kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja merityötä koskeva yleissopimus (MLC). Koska EU:n jäsenvaltiot ovat myös allekirjoittaneet yleissopimuksen, on tärkeää, että kansainvälinen ja EU:n lainsäädäntö ovat yhdenmukaisia. Näillä muutoksilla nostetaan vaatimuksia, jotka koskevat terveydentilaa, työkuntoisuutta ja alkoholin väärinkäyttöä, ja niiden myötä otetaan käyttöön uusia ammattinimikkeitä (kuten pätevä miehistö ja sähkömestari) ja kaikkien merenkulkijoiden turvallisuuskoulutus sekä yksinkertaistetaan ja selkeytetään pätevyyskirjojen muotoja. Ehdotettu direktiivi sisältää menettelyitä (komiteamenettely ja kolmansien maiden koulutuslaitosten tunnustaminen) koskevia parannuksia ja vaatimuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tietoja merenkulkijoiden koulutuksesta.

3.2 ETSK kannattaa ehdotusta, jolla merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettu direktiivi 2008/106/EY pyritään mukauttamaan Manilan konferenssissa sovittuihin STCW-yleissopimuksen muutoksiin. Ehdotuksen mukaan Euroopan komission tulee taata asianmukaisesti STCW-yleissopimuksen toimeenpano jäsenvaltioissa. Siinä edellytetään myös, että STCW-yleissopimusta on noudatettava, kun kolmansien maiden koulutuslaitoksia ja pätevyyskirjoja arvioidaan niiden mahdollista tunnustamista ajatellen. Vaikka suuri osa ehdotuksesta koostuu Manilan muutosten siirtämisestä samasanaisesti EU:n lainsäädäntöön, siinä ehdotetaan kuitenkin myös maltillisia muutoksia voimassa oleviin EU-säännöksiin, jotka koskevat merenkulkijoiden pätevyyskirjojen tunnustamista.

3.3 ETSK toteaa, että Euroopan komission (liikenteen ja liikkumisen pääosasto) merialan työllisyyttä ja kilpailukykyä käsittelevä erityistyöryhmä esitti heinäkuussa 2011 suosituksia STCW-yleissopimukseen Manilassa tehtyjen muutosten siirtämisestä EU:n lainsäädäntöön. Koulutuksen standardoiminen maailmanlaajuisella tasolla merkitsee, että eurooppalaisilla laivoilla voi palvella hyvin koulutettuja merenkulkijoita riippumatta siitä, missä miehistö koulutetaan. Liikenneasioista vastaava komission jäsen Siim Kallas huomautti perustellusti, että ”koska merikuljetukset ovat globaali toimiala, on ratkaisevan tärkeää, että koulutuksen vähimmäisvaatimukset asetetaan kansainvälisesti”.

3.4 ETSK puolestaan totesi vastikään antamassaan liikennepolitiikan valkoista kirjaa käsittelevässä lausunnossa (”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma (valkoinen kirja)”, CESE 1607/2011, 26. lokakuuta 2011, esittelijä Pierre-Jean Coulon, toinen esittelijä Stefan Back), että ”EU:n lainsäädännön olisi oltava täysin yhdenmukainen kansainvälisen lainsäädännön, erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan säännöstön kanssa”.

3.5 Viimeaikaisten tutkimusten valossa huolestuttava ilmiö ovat erityisesti alipäällystön ja miehistön keskuudessa esiintyvät väärennetyt pätevyyskirjat kansainvälisillä markkinoilla, mikä herättää epäilyksiä todistusten myöntämisen luotettavuudesta. Lisäksi useat muista kuin EU-maista peräisin olevat alipäällystöön ja miehistöön kuuluvat eivät kykene korvaamaan tällaisen työvoiman puutetta EU:n työmarkkinoilla kulttuuristen erojen, kieliongelmien ja työllistämistä koskevien rajoitteiden vuoksi (2).

4. Erityistä

4.1 Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 9 kohta (Päivittäisten lepoaikojen kirjaaminen vakiomuodossa)

4.1.1 Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 9 kohdassa ei määritellä vakiomuotoa lepo- ja työaikojen kirjaamiselle, joka kuuluu hallintotahojen velvoitteisiin. Manilassa muutetun STCW-yleissopimuksen A-VIII/1 osaston kohdan 7 mukaan vakiomuoto tukeutuu aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työtuntien kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin. Lisäksi myös ILO:n puitteissa vuonna 2006 tehdyn merityötä koskevan yleissopimuksen määräyksessä 2.3 ja standardin A2.3 kohdissa 10 ja 11 on viitattu työ- ja lepotuntien kirjaamisen vakiomuotoon.

4.1.2 ETSK ehdottaa lepo- ja työtuntien kirjaamisen vakiomuodon määrittelyä direktiiviluonnoksessa. Vakiomuodon tulisi tukeutua aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työtuntien kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin.

4.2 Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohta (Lepoajat)

4.2.1 Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan tarkistetun muotoilun mukaan ”jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai rekisteröidä sellaisia työehtosopimuksia, joissa sallitaan poikkeusten tekeminen vaadituista lepoajoista”. Tämä on merkittävä kavennus verrattuna voimassa olevan kansainvälisen ja eurooppalaisen lainsäädännön (tarkistetun STCW-yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimuksen 180 ja siis myös ILO:n merityötä koskevan yleissopimuksen) muotoiluun.

4.2.2 Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan muotoilu poikkeaa Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta (solmittu 21.6.1999) ja sen pohjalta annetusta neuvoston direktiivistä 1999/63/EY. Tällaiset sopimukset ovat työmarkkinaosapuolten pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden tulos, ja ne rakentuvat herkälle tasapainolle. Työmarkkinaosapuolten sopimusten muotoiluun tehtävät mukautukset ja muutokset tulisi aina toteuttaa työmarkkinaosapuolten kesken käytävien keskusteluiden ja neuvotteluiden perusteella. Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan uusi ahdas muotoilu ei perustu työmarkkinaosapuolten kesken käytyihin keskusteluihin tai neuvotteluihin. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutoksen kuulematta etukäteen työmarkkinaosapuolia. ETSK kehottaa komissiota noudattamaan merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevan, työmarkkinaosapuolten sopimukseen nojaavan direktiivin 1999/63/EY sanamuotoa.

4.3 Uuden direktiivin voimaantulo

4.3.1 Manilan konferenssissa sovitut STCW-yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2012. Ottaen kuitenkin huomioon ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin tavanomainen lainsäädäntöprosessi, Euroopan komissio on ennakoinut, että ”koska tätä ehdotusta ei keretä hyväksyä mainittuun päivämäärään (1.1.2012) mennessä, ehdotetun direktiivin olisi tultava voimaan mahdollisimman pian sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä”.

4.3.2 Direktiivin hyväksymisen viivästyminen aiheuttaa paradoksaalisesti oikeudellisen ristiriidan Manilan konferenssissa muutetun STCW-yleissopimuksen ja muutetun STCW-direktiivin välillä, erityisesti voimaantulopäivämäärän osalta. Jäsenvaltiot joko eivät noudata kansainvälisiä velvoitteitaan 1. tammikuuta 2012 tai – jos ne ratifioivat yleissopimuksen – ne eivät noudata voimassa olevaa STCW-direktiiviä. Todennäköisesti jäsenvaltiot odottavat direktiivin lopullista kohtaloa ennen Manilan sopimuksen ratifiointia. Tällä välin EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivat alukset jatkavat liikennöintiä kolmansiin maihin, jotka ovat jo saattaneet ratifioida Manilan sopimuksen. Tämä aiheuttaisi vakavia ongelmia jäsenvaltion lipun alla purjehtiville aluksille, koska kyseiset EU:n lippuvaltiot eivät vielä noudattaisi Manilan sopimuksen sääntöjä.

4.3.3 ETSK huomauttaa, että EU:n ulkopuolella tulee esiintymän ongelmia satamavaltioiden harjoittaman valvonnan suhteen, erityisesti lepoaikoja koskevien uusien sääntöjen osalta. Tämä huoli liittyy lepotunteja koskevien uusien vaatimusten täyttämiseen. Pitäisi selkeästi todeta, että eräillä EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla tulee olemaan EU:n ulkopuolisissa satamissa ongelmia satamavaltioiden harjoittaman valvonnan suhteen. On mahdollista, että EU:n merenkulkijoiden kilpailukyky romahtaa, kun heillä ei ole alkuvaiheessa STCW-2010-pätevyyskirjoja. Lisäksi tulee esiintymään ongelmia pätevyyskirjojen tunnustamisen sekä EU:n ulkopuolisten maiden EU:n merenkulkijoille myöntämien kelpoisuustodistusten voimassaoloaikojen suhteen. Edellä esitetyn perusteella oikeudellinen täsmennys on tarpeen.

4.4 Kolmansien maiden koulutusjärjestelmien ja pätevyyskirjojen tunnustaminen

4.4.1 Koulutuslaitosten ja pätevyystodistusten tunnustamista varten suoritettavan kolmansien maiden arvioinnin nykyistä kolmen kuukauden määräaikaa pidennetään ehdotuksessa 18 kuukauteen. Osa jäsenvaltioista toivoo pitempää määräaikaa merivaltioiden (esimerkiksi Maltan) suuren työtaakan tai muiden maiden resurssien puutteen vuoksi. ETSK katsoo, että määräajan pidentäminen on asianmukaista merivaltioiden suuri työtaakka huomioon ottaen.

4.5 STCW-tietojärjestelmä

4.5.1 Komissio pahoittelee pätevyyskirjoja koskevien epätarkkojen tietojen esiintymistä. Komissio ehdottaa, että kansallisissa rekistereissä olevia tietoja kerättäisiin yhtenäistetyllä ja johdonmukaisella tavalla. ETSK pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle standardoituja tietoja merenkulkijoiden pätevyyskirjoista tilastollista analysointia varten. EMSA:n STCW-tietojärjestelmän käyttö vaadittujen tietojen keräämiseksi auttaisi alaa määrittämään laskennallisesti nykyistä ja arvioimaan tulevaa merenkulkijoiden tarjontaa ja kysyntää.

4.6 Sähkömiesten pätevyyskirja

4.6.1 Vaikka ehdotetussa direktiivissä viitataan sääntöön III/7, niin säännön I/1 (36) mukaista sähkömiehille myönnettävän pätevyyskirjan määritelmää ei ole sisällytetty ehdotukseen uudeksi direktiiviksi.

4.6.2 ETSK ehdottaa, että direktiiviehdotukseen lisättäisiin seuraava STCW-yleissopimuksen säännön I/1 (36) sisältämä sähkömiehille myönnettävän pätevyyskirjan määritelmä: ” ’Sähkömiehellä’ tarkoitetaan miehistön jäsentä, jolla on yleissopimuksen määräyksen III/7 mukainen pätevyys.”.

4.7 Koulutus merirosvohyökkäysten torjumiseksi

4.7.1 ETSK ennakoi, että merenkulkijoiden koulutusta merirosvohyökkäysten torjumiseksi tullaan tarvitsemaan, kun otetaan huomioon merirosvousilmiön nopea kärjistyminen ja sen vaikutukset merenkulkijoihin. Komitea kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan asiaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon YK:n parhaiden hallintokäytäntöjen ja alusten ja satamien kansainvälisen turvasäännöstön (ISPS-säännöstön) asiaankuuluvat (merirosvouksen torjuntaa koskevat) säännöt.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 168, 20.7.2007, s. 50–56

EUVL C 211, 19.8.2008, s. 31–36

EUVL C 255, 22.9.2010, s. 103–109

EUVL C 248, 25.8.2011, s. 22–30

EYVL C 14, 16.1.2001, s. 41

EYVL C 80, 3.4.2002, s. 9–14

EUVL C 133, 6.6.2003, s. 23–25

EUVL C 157, 28.6.2005, s. 42–47

EUVL C 157, 28.6.2005, s. 53–55

EUVL C 97, 28.4.2007, s. 33–34

EUVL C 151, 17.6.2008, s. 35.

(2) EYVL C 80. 3.1.2002, s. 9–14.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/73

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä”

KOM(2010) 612 lopullinen

2012/C 43/17

Esittelijä: Evelyne PICHENOT

Euroopan komissio päätti 9. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä

KOM(2010) 612 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 185 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan komission vuoden 2010 lopussa julkaisema uusi tiedonanto osuu ajankohtaan, jolloin kansainvälisessä kaupassa tapahtuu syvällisiä muutoksia, joiden johdosta nykyinen prosessi erottuu globalisaation edellisestä vaiheesta. EU 2020 -strategian ulkoiseen ulottuvuuteen (1) liittyvän EU:n kauppapolitiikan avulla on tarkoitus varmistaa, että kauppa todellakin edistää kestävää kasvua, jota kriisistä irtautumiseksi nyt tarvitaan, sekä takaa samalla sosiaalisen markkinatalouden pysyvyyden ja tukee siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

1.2 Komitea panee kiinnostuneena merkille, että tiedonannossa ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka” (2) esitelty ”tarkistettu kauppapolitiikka” on askel eteenpäin ja valottaa hyödyllisellä tavalla seuraavia EU 2020 -strategiaan liittyviä ensisijaisia kauppapoliittisia kysymyksiä:

—	kaupan avaaminen ottaen huomioon kaupan maantieteellisen painopisteen siirtyminen kohti Aasiaa

—	erittäin tärkeä yhteys raaka-aineiden ja energian toimitusvarmuuteen

—	kaupan ja investointien (muiden kuin tulli- tai sääntely)esteiden – myös julkisiin hankintamenettelyihin osallistumista hankaloittavien esteiden – keskeinen merkitys

—	vastavuoroisuusvaatimus kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa unionin strategisten talouskumppanien kanssa myös immateriaalioikeuksiin liittyvien näkökohtien osalta

—	kaupan suojamekanismien käyttö.

1.3 Komitean mielestä nykyistä lainsäädäntöä tulee selventää eräiltä osin, etenkin subventioiden ja valtiontukien osalta, ja sen arvoja ja normeja tulee korostaa hyödyntämällä tarvittaessa WTO:n riitojenratkaisuelimen (Dispute Settlement Body, DSB) tarjoamia mekanismeja, jotta oikeuskäytäntö noudattaisi vastaisuudessa tarkemmin lainsäädännön mukaista näkemystä rehdistä kilpailusta mm. suhteessa nousevan talouden maihin.

1.4 EU:n ei pidä höllentää sosiaalisia ja ympäristövaatimuksiaan kahdenvälisten neuvottelujen suuren määrän ja hankaluuden takia. Nämä kaksi seikkaa on otettava laajasti huomioon neuvottelujen taloudellisen ulottuvuuden rinnalla. Komitea pitääkin kestävää kehitystä koskevan osion sisältöä ja seurantaa erityisen tärkeänä. Se korostaa, että kyseisen osion valmistelu on tiiviisti sidoksissa vaikutusarviointien laatuun ja liitännäistoimenpiteiden asianmukaisuuteen.

1.5 ETSK suosittaa, että YK laatisi maailmanlaajuisen peruskirjan, jossa vahvistetaan sosiaalista perusturvaa koskevan ILO:n aloitteen mukaiset vähimmäisoikeudet. Peruskirja voitaisiin liittää suunnitelmien mukaan vuonna 2015 tehtävään vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistukseen. Näin peruskirja muodostaisi johdonmukaisen viitepohjan yhdessä kauppaa ja kehitystä koskevien sitoumusten kanssa. ILO:lle on ensisijaisesti annettava tarkkailija-asema WTO:ssa, ja se on otettava vähitellen mukaan WTO:n kauppapoliittiseen maatutkintaan (Trade Policy Review Mechanism, TPRM).

1.6 ETSK kehottaa kiinnittämään yhä enemmän huomiota kehitysyhteistyökysymyksiin, maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen ja keskusteluun vuosituhannen kehitystavoitteista. Se ehdottaa, että vuosi 2015 julistetaan kehityksen ja yhteistyön teemavuodeksi (alustava nimi). Koska myös EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä, komitea kehottaa hyödyntämään EU:n teemavuotta niin, että pyritään saamaan kaikki ihmiset, kansalaisyhteiskunta, valtiot ja EU ymmärtämään asetetut tavoitteet sekä vuoden 2015 jälkeiset uudet tavoitteet ja ottamaan vastuuta niiden saavuttamisesta.

1.7 Kun pohditaan maailmanlaajuisia ruokaturvakysymyksiä, kansainvälinen kauppa on osa sekä ongelmaa että ratkaisua. Kansainvälisen kaupan sääntöjen avulla on edistettävä ruokaturvaa etenkin heikosti kehittyneissä maissa ja varmistettava niille tulliton pääsy kehittyneiden, mutta myös nousevan talouden maiden markkinoille erityis- ja poikkeuskohtelun periaatteen mukaisesti.

1.8 Jotta Eurooppa voisi kehittää vihreää taloutta maailmanlaajuisen kilpailun oloissa ja pysyä alalla johtoasemassa, sen tulisi oman etunsa ja ilmaston edun vuoksi pitää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet korkealla. Komitea ehdottaa vaikutusarviointien laatimista (kilpailukyky, työllisyys, ympäristö) ja julkisten keskustelutilaisuuksien järjestämistä vuosien 2020–2050 siirtymien ennakoimiseksi ja talouden toimijoiden ja kansalaisten odotusten vakauttamiseksi.

1.9 Pitkällä aikavälillä unionin olisi osaltaan edistettävä WTO:n uudistamista niin, että siitä tulee monenvälisesti toimiva globalisaation ohjausjärjestelmä, kuten vuonna 1948 annetussa Havannan peruskirjassa alun perin määritellystä Kansainvälisestä kauppajärjestöstä (International Trade Organization, ITO) piti tulla. Näin ollen työllisyys- ja investointikysymykset olisi otettava nimenomaisesti huomioon.

1.10 Komitea korostaa, että on yhä tärkeämpää kutsua kansalaisyhteiskunta mukaan EU:n kauppasopimusten täytäntöönpanoon ja seurantaan etenkin kestävää kehitystä koskevien kysymysten osalta, kuten hiljattain Etelä-Korean kanssa solmitussa vapaakauppasopimuksessa. ETSK on halukas osallistumaan aktiivisesti kyseisen sopimuksen ja tulevien kauppasopimusten täytäntöönpanoon. Se tarjoutuu osallistumaan seurantamekanismiin kokoamalla laajalta eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajajoukolta huomioita vuosiraporttia varten. Se voi osallistua myös edistämällä yhteistä toimintaa kumppanimaan kansalaisyhteiskunnan kanssa sopimusten konkreettisten seurausten huomioon ottamiseksi. ETSK katsoo, että ensimmäisten sopimusten seurantamekanismien nopea käynnistäminen valaisi paljon luottamusta tarkistetun kauppapolitiikan kehittämiseen. Se auttaisi synnyttämään luottamuksen ilmapiirin kumppanimaiden välille ja edistäisi siten kansalaisyhteiskunnan sitoutumista meneillään oleviin kauppaneuvotteluihin.

2. Globalisaation suurten muutosten ennakointi

2.1 Oikeudenmukainen ja avoin kansainvälinen kauppa on säilyttämisen ja vahvistamisen arvoinen maailmanlaajuinen julkinen hyödyke. Jokaisen valtion tai valtioiden liittoutuman tulee edistää tämän toiminnan kestäväpohjaista sääntelyä sitä taustaa vasten, että jokainen pääsee nauttimaan hyödyistä vastavuoroisesti ja oikeassa suhteessa tekemiinsä myönnytyksiin. Näistä lähtökohdista EU on sitoutunut kaupan vapauttamiseen monenvälisessä, nykyisin WTO:hon pohjautuvassa toimintaympäristössä. ETSK on osoittanut vuodesta 2006 tukeaan unionin kauppapolitiikalle. (3)

2.2 Euroopan komission vuoden 2010 lopussa julkaisema uusi tiedonanto osuu ajankohtaan, jolloin kansainvälisessä kaupassa tapahtuu syvällisiä muutoksia, joiden johdosta nykyinen prosessi erottuu globalisaation edellisestä vaiheesta. EU 2020 -strategiaan liittyvän EU:n kauppapolitiikan haasteena on varmistaa, että kauppa voi edistää kestävää kasvua ja sosiaalisen markkinatalouden pysyvyyttä ja tukea siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

2.3 Komitea korostaa globalisaatiossa parhaillaan tapahtuvien muutosten analysoimiseksi vuosikymmenen viittä suurta kehityslinjaa, joiden tulisi ohjata niin WTO:n kuin kauppapolitiikan pääosastonkin kansalaisyhteiskuntafoorumissa käytäviä keskusteluja ja joiden tavoitteena on lisätä EU:n kauppapolitiikan strategisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Kehityslinjat ovat seuraavat:

—

Kilpailun piiriin kuuluvien alojen lisääntyminen. Uusi teknologia – tietoon tai kuljetuksiin liittyvistä tekniikoista tulevaisuuden vihreään teknologiaan – muuttaa hyvinvoinnin tuottamistapoja ja lisäarvon jakautumista ja lisää maiden välistä kilpailua. Se lisää tavaroiden, palvelujen ja tuotannontekijöiden – erityisesti pääoman (4) – liikkuvuutta ja siten kansainväliselle kilpailulle avoimien talous- ja yhteiskuntaelämän alojen määrää.

—

Osaaminen ja innovointi ovat edelleen kasvun moottoreita, mutta ne mullistavat nykyään klassisten teorioiden mukaista käsitystä kansainvälisestä kaupasta. Maat eivät enää vaihda viiniä pellavaan, kuten Ricardon aikaan. Maat ovat jo noin kymmenen vuoden ajan erikoistuneet – joskus sosiaaliseen ja verojen polkumyyntiin syyllistyen – työntekijöiden osalta sellaisten tehtävien suorittamiseen, joissa näillä on etumatkaa kilpailijoihin nähden. Tehtävien suorittamisella käytävä kauppa limittyy vähitellen teollisuustuotteiden kaupan kanssa, mutta viimeksi mainittua on kuitenkin vielä enemmän. Palvelujen osuus kaupasta (20 %) on yhä merkittävämpi ja kuvastaa yhä paremmin niiden osuutta maiden kansallisesta varallisuudesta (70 % Euroopan bkt:stä).

—

Kilpailun ulottaminen yhä useampiin ammatteihin ja talouden toimijoihin edistää innovointia ja lisää taloudellisia mahdollisuuksia ja siten talouden maailmanlaajuista tehokkuutta. Samalla se kuitenkin lisää omalta osaltaan eriarvoisuutta maiden sisällä. Eriarvoisuutta on mahdollisuuksissa ja palkkatasossa liikkuvien ja paikallaan pysyvien työntekijöiden välillä, ammattitaitoisten ja ammattitaidottomien työntekijöiden välillä, rahallista pääomaa omistavien ja niiden välillä, joiden ainoa pääoma on oma työvoima, sekä tavarantuotanto- ja palvelualoilla toimivien ja muilla aloilla toimivien välillä.

—

Kansainvälinen kauppa, jonka johdosta toimintoja ja resursseja siirretään eri paikkoihin kustannusten ja hintojen perusteella, toimii suurennuslasin tavoin: se korostaa maan hyviä puolia ja myös sen puutteita. Kauppapolitiikkaa ei siis voida muotoilla irrallaan muista unionin politiikoista, kuten työmarkkinoiden siirtymää ja mukauttamista koskevista politiikoista, kasvihuonekaasujen vähentämispolitiikasta, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävästä politiikasta, sisämarkkinapolitiikasta tai kehitys- ja yhteistyöpolitiikasta.

—

Maailmassa, jossa ollaan jälleen tekemisissä niukkuuden kanssa, haasteena on perinteisesti ulkoisille markkinoille pääsyn vakaus, mutta myös toimitusvarmuus (5). Jatkuvasta energia- ja ravintovarantoihin kohdistuvasta paineesta sekä luonnonvarojen saannista käytävästä yhä kiivaammasta kilpailusta tulee kauppa- ja turvallisuuspolitiikkoja määrittäviä tekijöitä.

3. Avoimuutta ja oikeudenmukaista siirtymää edistävässä kauppajärjestelmän perinpohjaisessa uudistamisessa huomioon otettavia seikkoja

3.1 Vaikuttaminen WTO:n tulevaan uudistukseen

3.1.1 Globalisaatioon liittyvät suuret muutokset ja niiden seuraukset unionille eivät kuulu vain kauppapolitiikan alalla pohdittaviksi, vaan ne ovat haasteita koko unionille. Unionin olisikin ryhdyttävä kartoittaviin toimiin ja käynnistettävä julkinen keskustelu oikeudenmukaisen siirtymän edellytyksistä. ETSK panee tässä suhteessa merkille mietintäryhmän raportin Eurooppa-neuvostolle EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka (6). Raportissa määritellään ja tarkistetaan unionin ulkoisen toiminnan ”strategista toiminta-ajatusta” ja pitkän aikavälin painopistealoja.

3.1.2 EU:n on miellettävä kauppapolitiikkansa vivuksi, jota voidaan hyödyntää tulevassa WTO:n uudistuksessa. ETSK kannattaa komission ehdotusta perustaa ”sekä kehittyneiden että kehitysmaiden asiantuntijoista koostuva ryhmä, jonka tehtävänä on antaa riippumattomia suosituksia, joiden pohjalta voidaan muodostaa EU:n kanta siihen, mitä asioita WTO:ssa pitäisi käsitellä ja kuinka WTO:n pitäisi toimia Dohan kierroksen päättymisen jälkeen”. Komitea haluaa osallistua ryhmän toimintaan ja laatia valmistelevan lausunnon tästä aiheesta.

3.1.3 ETSK:n mielestä unionin on otettava pitkän aikavälin tavoitteekseen edistää WTO:n toimintaperiaatteen muokkaamista ja monenvälisyyden uudelleenarviointia kauppajärjestöstä alun perin esitetyn suunnitelman pohjalta. Kansainvälisestä kauppajärjestöstä (ITO), sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1948 Havannan peruskirjassa, oli tarkoitus tulla monenvälinen järjestö, joka käsittelee poikkeuksetta kaikkia kansainväliseen kauppaan liittyviä näkökohtia – siis myös työllisyys- ja investointikysymyksiä.

3.1.4 Dohan kierroksen umpikujan ja talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen viivästysten takia EU:n on pohdittava uudelleen kehityksen ja kaupan yhteyksiä. ETSK haluaa kiinnittää unionin kauppa- ja kehityspoliittisen strategian perusteelliseksi uudistamiseksi huomiota ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen ja talouskumppanuussopimusten nykytilanteeseen. Kauppapolitiikkaa laaditaan kokonaisuutena, ja komitea ilmaisee tyytyväisyytensä tarkasteltavana olevan tiedonannon puitteissa yleisen tullietuusjärjestelmän uudistamiseen liittyen tehtyyn lisätyöhön sekä aikomukseen antaa kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskeva tiedonanto.

3.2 Ruokaturvan asettaminen etusijalle

3.2.1 Komitea on tehnyt useissa lausunnoissaan (7) ehdotuksia kauppapolitiikan strategisen luonteen vahvistamiseksi. Lisäksi ETSK esitti toukokuussa 2011 järjestetyn ruokaturvakonferenssin jälkeen suosituksensa G20-ryhmän työskentelyä varten. Se pitää kansainvälistä kauppaa yhtenä ratkaisevista tekijöistä ruokaturvan varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, että oikeus saada ruokaa toteutuu. Konferenssin päätelmissä (8) todetaan kaupan vaikutuksesta ruokaturvaan ja kehitykseen seuraavasti:

3.2.2 Tulee varmistaa, että kansainvälisen kaupan säännöt ovat omiaan edistämään ruokaturvaa.

3.2.3 Tulee huolehtia siitä, että kauppaan liittyvissä uudistuksissa sekä kauppaneuvotteluissa otetaan asianmukaisesti huomioon tarve vähentää ruoan ja ravinnon saannin epävarmuutta kehitysmaiden heikoimmassa asemassa olevan väestön keskuudessa.

3.2.4 Tulee vähentää merkittävästi sellaisia kansallisia tukia, jotka aiheuttavat kilpailun vääristymistä, ja poistaa vientituet.

—	Tulee määritellä tarkemmin, milloin ja miten vientirajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää, sekä vahvistaa samanaikaisesti kuulemis- ja ilmoitusmenettelyä. Erityisesti tulee punnita tällaisten toimenpiteiden kielteisiä seurausvaikutuksia muiden maiden ruokaturvaan.

—	Tulee poistaa humanitaarisen ruoka-avun viennin, kuljetuksen ja tuonnin esteet avunsaajamaissa ja niiden naapurimaissa.

3.2.5 Tulee varmistaa, että kehitysmaat hyötyvät kauppasäännöistä nykyistä enemmän.

—

Tulee antaa kehitysmaille mahdollisuudet hyödyntää elintarvikemarkkinoidensa suojaamiseksi riittävässä määrin erityis- ja poikkeuskohtelumääräyksiä ja kannustaa niitä tähän. Erityisen tärkeää on edistää monenvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä yhteyksissä niiden mahdollisuuksia toteuttaa suojatoimenpiteitä, jos tuontimäärät kasvavat huomattavasti ja voivat vaarantaa paikallisen elintarviketuotannon.

—

Tulee parantaa kehitysmaiden tuottamien maataloustuotteiden pääsyä kehittyneiden maiden markkinoille. Muiden kehittyneiden maiden olisi seurattava Euroopan unionin esimerkkiä ja ryhdyttävä soveltamaan ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen kaltaista järjestelmää. Lisäksi olisi madallettava huomattavasti kehitysmaissa tuotettuihin jalostustuotteisiin sovellettavia tullitariffeja, jotta edistetään paikallisten jalostuslaitosten perustamista.

—

Tulee varmistaa, että kauppaa tukevaa apua koskevaan aloitteeseen (Aid for Trade) saadaan lisäresursseja, jotta voidaan vahvistaa kehitysmaiden valmiuksia osallistua kansainväliseen elintarvikekauppaan ja saada siitä hyötyä. Lisäksi olisi vahvistettava kehitysmaille suunnattua teknistä apua, jonka tarkoituksena on auttaa niitä mukautumaan maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskevaan sääntelyyn ja sääntöihin.

—	Tulee kannustaa alueelliseen yhdentymiseen sekä etelä–etelä-kauppaan ja -yhteistyöhön edistämällä alueellisten taloudellisten ryhmittymien toimintaedellytyksiä. Kansainvälisen yhteisön ja EU:n olisi unionille kertyneen arvokkaan kokemuksen avulla tuettava tätä prosessia.

3.2.6 Komitea toivoo, että komissio ottaa nämä ehdotukset huomioon valmistellessaan tiedonantoa kaupasta ja kehitysyhteistyöstä.

3.2.7 Mainittujen suositusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että kehitysyhteistyökysymyksiin, maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen ja keskusteluun vuosituhannen kehitystavoitteista kiinnitetään yhä enemmän huomiota komitea ehdottaa, että vuosi 2015 julistetaan kehityksen ja yhteistyön teemavuodeksi (alustava nimi). Koska myös EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä, komitea kehottaa hyödyntämään EU:n teemavuotta niin, että pyritään saamaan kaikki ihmiset, kansalaisyhteiskunta, valtiot ja EU ymmärtämään asetetut tavoitteet sekä vuoden 2015 jälkeiset uudet tavoitteet ja ottamaan vastuuta niiden saavuttamisesta.

4. Tehokkaiden ja entistä rehdimpään kilpailuun tähtäävien välineiden luominen

4.1 Maailmanlaajuisessa ohjausjärjestelmässä on vakavia puutteita kilpailuun liittyvissä asioissa. WTO käsittelee kilpailukysymyksiä edelleen vain osittain ja epätyydyttävällä tavalla. Sen toimivaltaan eivät kuulu ongelmat, jotka liittyvät yksityisiin monopoleihin, määräävän aseman väärinkäyttöön tai yksityisistä aloitteista johtuviin muihin kuin tulliesteisiin (standardit ja vaatimukset). Polkumyyntiä, subventioita ja valtiontukia koskevan kauppaoikeuden tulkinta on WTO:n riitojenratkaisuelimen oikeuskäytännön varassa.

4.2 Koska unioni ei pysty yksin korjaamaan maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän puutteita, sen tulee pyrkiä nykyisen lainsäädännön selventämiseen sekä arvojensa ja normiensa korostamiseen välineissä, joiden avulla suojataan ja turvataan rehti kilpailu. Unionin tulee

—	pyrkiä yhteistyössä WTO:n sihteeristön kanssa vakiinnuttamaan vientiin liittyvien kilpailuedellytysten arvioinnin asema kauppapoliittisessa maatutkinnassa (TPRM)

—	kannustaa laatimaan vuosittain raportti kaupan ja investointien esteistä

—

edistää erilaisia aloitteita, joiden tavoitteena on nk. Singaporen kysymysten (investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailu) sisällyttäminen uuteen monenväliseen strategiaan ja kaupan helpottamisen pitäminen vastaisuudessakin osana tätä strategiaa; erityisen tärkeää on vahvistaa monenvälisen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tarve ja tukea hanketta tarvittaessa ”porkkanalla” (esimerkiksi teknologiansiirto) tai ”kepillä” (yhteisön julkisten hankintojen markkinoille pääsyn rajoittaminen)

—

vähentää EU:n jäsenvaltioiden välistä kilpailun vääristymistä, jota voi esiintyä eri maiden yritysten pyrkiessä unionin ulkopuolisille markkinoille, yhdenmukaistamalla vienninedistämis-, vientivakuutus- ja vientiluottopolitiikkoja ja -toimia sekä integroimalla asteittain kauppakamarit ja niiden edustustot unionin ulkopuolisissa maissa; unionin ulkopuolisissa maissa toimivien pk-yritystoimintaa tukevien keskusten vahvistaminen ja kehittäminen (European Business Centre) (9) ja markkinoille pääsyä edistävien tiimien (Market access teams) (10) saattaminen täyteen toimintavalmiuteen antaisi EU:lle tätä ajatellen tehokkaita työkaluja

—	huolehtia siitä, että immateriaalioikeuksia kunnioitetaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan WTO:n sopimuksen (TRIPS), väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA) ja kahdenvälisten sopimusten puitteissa

—	käyttää WTO:n riitojenratkaisuelimen tarjoamia mekanismeja aina tarvittaessa, jotta unionin näkemys ja arvot vahvistuisivat oikeuskäytännössä.

5. Kauppa osallistavan strategian tehokkaana tukena ja kaupan sosiaalisen ulottuvuuden edistäminen

5.1 Maailmanlaajuistumisen sosiaalinen ulottuvuus on otettava välttämättä huomioon, ja jossakin vaiheessa siitä on päästävä neuvotteluratkaisuun monenvälisissä elimissä, erityisesti WTO:ssa. EU:n on pidettävä tavoitteenaan, että ILO:lle myönnetään tarkkailija-asema WTO:ssa mahdollisimman pian, ja taivuteltava tätä edelleen vastustavia maita muuttamaan kantaansa. ILO voitaisiin lisäksi ottaa vähitellen mukaan WTO:n jäsenten kauppapoliittiseen maatutkintaan, johon se voisi osallistua maiden sosiaalipolitiikkaa koskevilla kannanotoilla.

5.2 ETSK toteaa, että unionilla on sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottamisesta kaupankäynnissä myönteisiä kokemuksia, joita voidaan hyödyntää kansainvälisellä tasolla konkreettisena vertailukohtana ilman, että vaarana on kritisointi peitellyn protektionismin johdosta. Komitea pyrkiikin aina edistämään myös sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän kestävän kehityksen osion sisällyttämistä kaikkiin kauppasopimuksiin, ILO:n keskeisten perussopimusten huomioon ottamista sosiaalikysymyksiä käsittelevissä kohdissa, ehtojen asettamista yleisessä tullietuusjärjestelmässä ja Euroopan globalisaatiorahaston olemassaoloa.

5.3 Tämän viimeaikaisen dynaamisen kehityksen lisäksi käytettävissä ovat vaikutusarvioinnit, joiden avulla – mikäli metodologiaa tarkistetaan – voitaisiin entistä paremmin ennakoida toimien työllisyysvaikutuksia ja valmistella liitännäistoimenpiteitä (11). ETSK kiinnittää erityistä huomiota EU:n solmimissa kauppasopimuksissa määrättyjen seurantakomiteoiden perustamiseen; niiden on määrä valvoa sopimusten sosiaalista ja ympäristöulottuvuutta.

5.4 Unionin ja jäsenvaltioiden olisi jatkettava rahoituksen osoittamista ILO:n kahdeksan keskeisen perussopimuksen tunnetuksi tekemiseen ja täytäntöön panemiseen pitäen kuitenkin kirkkaana mielessä, ettei niiden avulla voida välittömästi ratkaista Euroopan kilpailukyky- ja työllisyysongelmia. Uusia mahdollisuuksia nivoa kauppa ja työllisyys toisiinsa tarjoutuu myös, kun seurataan tarkasti ILO:n aloitetta sosiaalisen perusturvan luomisesta ja ihmisarvoista työtä edistävien ohjelmien tukemisesta. ETSK odottaa, että G20-ryhmä pohtisi yhteisymmärryksessä IMF:n ja Maailmanpankin kanssa yleismaailmallisen sosiaalisen perusturvan mahdollisia rahoitustapoja.

5.5 Unionin on otettava vaikutusarvioinneissa huomioon alakohtaiset työmarkkinavuoropuhelut, kun määritellään toimenpiteitä, joiden on tarkoitus edistää mukautumista unionin kauppapoliittisten päätösten vaikutuksiin. Unionin tulee myös ottaa kauppapolitiikassaan selvästi huomioon Lissabonin sopimuksen horisontaalisen sosiaalilausekkeen seuraukset (12). Seuraavista rahoitusnäkymistä käytävissä neuvotteluissa on säilytettävä Euroopan sosiaalirahasto ja suunnattava se kysymyksiin, jotka koskevat siirtymiin ja rakennemuutoksiin liittyviä teollisuuden muutoksia. Euroopan globalisaatiorahaston tukiehtoja on joustavoitettava, jotta mahdollisimman monet paitsi teollisuuden myös maatalousalan muutoksista kärsimään joutuneet työntekijät voivat saada tukea. Rahastosta voitaisiin tukea myös sosiaalipoliittisia kokeiluja.

5.6 ETSK kehottaa sisällyttämään kestävän kehityksen kysymyksiä käsitteleviin sopimusten osioihin ihmisoikeudet ja sovittamaan sopimusten liitännäistoimenpiteet yhteen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kanssa. Yhdistyneiden Kansakuntien perusperiaatteiden entistä tehokkaampi täytäntöönpano edistää EU:n tavoitteita yksittäisissä ihmisoikeuskysymyksissä. Kuten yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevässä tiedonannossa (lokakuu 2011) (13) todetaan näiden periaatteiden noudattaminen on kaupan ja kehityksen oleellinen haaste.

6. Ympäristösitoumusten konkreettinen toteuttaminen kauppapolitiikassa

6.1 Dohan kierroksella ympäristöhyödykkeistä ja -palveluista käytävät neuvottelut voivat osaltaan edistää ilmastoa säästävien hyödykkeiden ja tekniikoiden saatavuuden parantamista koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista. Monien tuotteiden kohdalla – tämä koskee erityisesti uusiutuvia energiamuotoja – tulliesteet ovat kuitenkin vähäisiä tai suhteellisen pieniä, kun taas muut kuin tulliesteet jarruttavat edelleenkin huomattavasti kyseisten tuotteiden leviämistä. Komission uutena ehdotuksena on tulli- ja muut näkökohdat sisältävän varhaisen erillisen sopimuksen laatiminen WTO:ssa ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kaupasta, ja ETSK kannattaa sitä.

6.2 Jotta Eurooppa voisi kehittää vihreää taloutta maailmanlaajuisen kilpailun oloissa ja pysyä alalla johtoasemassa, sen tulisi oman etunsa ja ilmaston edun vuoksi pitää tavoitteena edelleen 80 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena voisi olla esimerkiksi 40 prosentin vähennys vuosina 2020–2030. Komitea ehdottaa vaikutusarviointien laatimista (kilpailukyky, työllisyys, ympäristö) ja julkisten keskustelutilaisuuksien järjestämistä vuosien 2020–2050 siirtymien ennakoimiseksi ja talouden toimijoiden ja kansalaisten odotusten vakauttamiseksi.

6.3 Kyseisen välitavoitteen asettamisen yhteydessä on toteutettava lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia toimia, joilla pyritään lisäämään investointeja puhtaiden tekniikoiden tutkimukseen ja kehittämiseen. Komission analyysin mukaisesti ”hiilikorvaustoimenpiteiden” toteuttamiseen rajoilla tulee turvautua vain harvoissa poikkeustapauksissa, joissa kilpailukyvyn heikkenemistä ja hiilivuotoa todetaan tapahtuneen, ja tällöin on noudatettava WTO:n sääntöjä. (14)

6.4 Päästökauppamarkkinoiden kehittäminen maailmalla etenee hitaasti ja epävarmasti, joten EU:n jäsenvaltiot ovat vielä joitain vuosia niiden harvojen maiden joukossa, jotka määräävät hinnan hiilidioksidille. Koska eräillä Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla on tulevaisuudessa hiilivuotovaara, komitea suosittaa, että komission toteuttaman ilmaisten päästöoikeuksien jaon ohella lisätään huomattavasti pitkän aikavälin investointeja talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja luodaan ennakoitavat ja vakaat puitteet innovoinnille, tutkimukselle ja kehittämiselle, kun on kyse puhtaasta teknologiasta, joka ei vielä ole kaupallistettavissa.

6.5 Liikenteen alalla ETSK kannattaa ilmastonmuutosta koskevassa YK:n puitesopimuksessa asetettuja maailmanlaajuisia tavoitteita, joiden mukaan lentoliikenteen päästöjä tulisi vähentää 10 prosenttia ja meriliikenteen päästöjä 20 prosenttia. Päätös vähennystoimenpiteiden jakamisesta koskee myös liikennealaa, sillä lentoliikenne liitetään vuodesta 2012 asteittain EU:n päästökauppajärjestelmään. EU:n aloite meriliikenteen energiatehokkuustavoitteiden asettamiseksi edistäisi näitä toimia.

6.6 Mitä tulee kestävän kehityksen arviointeihin, ETSK viittaa aiemmassa lausunnossa (15) antamiinsa suosituksiin nykyisen järjestelmän uudistamisesta. Erityisesti olisi parannettava tiedonsaantia kauppapolitiikkojen ympäristövaikutuksista hyödyntämällä yhä tehokkaammin sihteeristöjä, jotka hallinnoivat monenvälisiä ympäristösopimuksia.

6.7 Jos ympäristömyönteisyyttä tai kestävyysperiaatteiden mukaisuutta koskevat standardit ja merkinnät jäävät yksityissektorin huoleksi ja jos ne ovat hajanaisia EU:n sisällä, tarvitaan välttämättä yhteisiä mittaus- ja arviointipuitteita, jotka kuuluvat komission tai tästä asiasta vastaavan viraston vastuulle.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. kohta 3.3 ”Ulkopolitiikan välineiden hyödyntäminen” asiakirjassa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, KOM(2010) 2020, 3.3.2010.

(2) Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka, KOM(2010) 612.

(3) EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82; EUVL C 318, 29.10.2011, s. 150; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 1.

(4) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 150.

(5) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 15; EUVL C 54, 19.2.2011, s. 20.

(6) Eurooppa 2030 -hanke – Haasteet ja mahdollisuudet, Herman Van Rompuylle 9. toukokuuta 2010 esitetty raportti: http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/fi_web.pdf.

(7) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 150; EUVL C 248, 25.8.2011, s. 55; EUVL C 218, 23.7.2011, s. 25; EUVL C 21, 21.1.2011, s. 15; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 1; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 41; EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82.

(8) http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/food-for-everyone-conclusions-en.pdf

(9) Kiinassa, Thaimaassa, Intiassa ja Vietnamissa.

(10) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 25.

(11) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 19.

(12) ETSK:n lausunto ”EU:n yhteenkuuluvuuden ja sosiaalialan koordinoinnin vahvistaminen”, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(13) Komission tiedonanto yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014, KOM(2011) 681 lopullinen.

(14) Vain englanniksi saatavilla oleva asiakirja Trade as a driver for prosperity (Kaupan rooli vaurauden lisäämisessä), SEC(2010) 269, http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2010/november/tradoc_146940.pdf.

(15) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 19.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/79

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta”

KOM(2011) 451 lopullinen – 2011/0196 COD

2012/C 43/18

Esittelijä: Jan SIMONS

Euroopan unionin neuvosto päätti 1. syyskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 29. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta

KOM(2011) 451 lopullinen – 2011/0196 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 136 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea on yleisesti ottaen mielissään ehdotuksesta asetukseksi tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 muuttamisesta ja autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta – ennen kaikkea siksi, että kyseinen toimenpide edistää tieliikenneturvallisuutta, parantaa autonkuljettajien työskentelyolosuhteita ja tekee maantieliikenteen kuljetusyritysten välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa.

1.2 Komitea suhtautuu myönteisesti komission kaavailemaan kuljettajakorttien ominaisuuksien liittämiseen ajokortteihin, minkä on tarkoitus parantaa järjestelmän turvallisuutta ja keventää hallinnollista taakkaa, sikäli kuin se on käytännössä mahdollista. Tämä koskee myös 6 artiklassa mainittua mahdollisuutta integroida digitaalinen ajopiirturi älykkäisiin liikennejärjestelmiin (ITS), jotta muut ITS-sovellukset pystyisivät helpommin hyödyntämään ajopiirturin kirjaamia ja tuottamia tietoja.

1.3 Komitea kannattaa niin ikään lainsäädännön muuttamista koskevan ehdotuksen avulla luotavaa etäyhteysmahdollisuutta ajopiirtureihin tarkastusten suorittamista varten, jolloin sääntöjä noudattavat autonkuljettajat pystyvät välttämään kohdistetut tarkastukset.

1.4 Komitea on tyytyväisenä perehtynyt ehdotettuihin 7–16 artiklaan, jotka koskevat tyyppihyväksyntää. Se pitää niitä erinomaisena esimerkkinä siitä, miten unionin säännöksissä esitetään selkeästi ja tyhjentävästi tehtävät, jotka jäsenvaltioiden on niiden mukaisesti täytettävä.

1.5 19 artiklan 4 kohdassa komissio ehdottaa koko Eurooppaa koskevaa korjaamojen digitaalisten ajopiirturien markkinoille pääsyn rajoittamista siten, ettei kuljetusyrityksen oma korjaamo saa hoitaa omien vaan pelkästään toisten omistamien ajoneuvojen laitteita, jotta vältetään eturistiriitoja, vaikka komissio ei niistä esitäkään näyttöä. Koska tällaisella markkinoita rajoittavalla toimenpiteellä voi olla kustannuksia kohottava vaikutus, rajoituksesta tulisi mahdollisesti voida päättää jäsenvaltiokohtaisesti, kuten 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan, ja riippumattoman, tätä tarkoitusta varten hyväksytyn laitoksen on toimitettava korjauksia ja kalibrointia koskeva vaatimustenmukaisuustodistus.

1.6 Komissio ehdottaa, että asetuksen rikkomistapauksissa kuljetusyrityksiä pidetään vastuullisina, kun otetaan kuitenkin huomioon mahdollinen näyttö siitä, että kuljetusyritystä ei kohtuudella voida pitää vastuullisena tehdystä rikkomuksesta. Komitea pitää tätä oikeudenmukaisena järjestelynä.

1.7 Komitea katsoo, että asetusta ja sen liitteitä tulevaisuudessa tarkistettaessa tulee nyt ehdotetun asetuksen 40 artiklassa mainitun komitean ja työmarkkinaosapuolten olla työssä mukana.

1.8 Komitea katsoo, että tuleva eurooppalaisen satelliitin välityksellä tapahtuva viestintä mahdollistaa kenties sellaisten muunkinlaisten valvontamekanismien käytön, jotka käyvät ajan mittaan edullisemmiksi, ovat luotettavampia ja vievät vähemmän ohjaamotilaa sekä tekevät valvonnan suorittamisesta helpompaa. Komitea kehottaa komissiota selvittämään, pystytäänkö digitaaliselle ajopiirturille asetettavien tavoitteiden laatutaso saavuttamaan tai mieluiten jopa ylittämään, jos esimerkiksi hyödynnetään tähän tarkoitukseen kehitettyä ohjelmistoa ajotietokoneessa, jollainen jo nykyään on monissa kuorma-autoissa.

2. Johdanto

2.1 Komissio julkisti 19. heinäkuuta 2011 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (KOM(2011) 451 lopullinen). Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa antamaan aiheesta lausunnon.

2.2 Komitea täyttää toiveen mielellään, koska se jakaa komission käsityksen, että ajopiirturijärjestelmän ja siihen perustuvan valvonnan kehittäminen on tärkeää seuraavista syistä.

2.3 Ajopiirturijärjestelmä parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, koska se mahdollistaa tarkemman käsityksen muodostamisen maantiekuljetusten autonkuljettajien ajo- ja lepoajoista.

2.4 Se parantaa osaltaan autonkuljettajien työskentelyolosuhteita.

2.5 Sen on määrä tehdä maantieliikenteen kuljetusyritysten välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa.

2.6 Ajopiirtureiden kehittäminen kustannustehokkaammiksi on yksi keskeisiä osa-alueita liikennettä koskevassa, 28. maaliskuuta 2011 annetussa valkoisessa kirjassa kuvatussa komission strategiassa, jolla pyritään edelleen integroimaan maantieliikenteen kuljetusmarkkinoita ja parantamaan maantieliikenteen turvallisuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä.

2.7 Nykyään on vielä kahdentyyppisiä ajopiirtureita noin 6 miljoonan autonkuljettajan käytössä: ennen 1. toukokuuta 2006 markkinoille tulleissa ajoneuvoissa käytetään edelleen analogista ajopiirturia (vuodesta 1985 lähtien), mutta 1. toukokuuta 2006 jälkeen on markkinoille tuotujen ajoneuvojen ollut oltava digitaalisella ajopiirturilla varustettuja.

3. Yleisiä huomioita

3.1 Komitea on yleisesti ottaen mielissään ehdotuksesta asetukseksi tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen N:o 3821/85 muuttamisesta ja autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen N:o 561/2006 muuttamisesta. Ennen muuta säädösehdotuksen tavoitteet ovat komitean mieleen: asetuksen muuttamisesta se pitää erityisesti siksi, että kyseinen toimenpide edistää tieliikenneturvallisuutta, parantaa autonkuljettajien työskentelyolosuhteita ja tekee maantieliikenteen kuljetusyritysten välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa.

3.2 Komissio esittää asetuksen muuttamista koskevan säädösehdotuksensa 27 artiklassa kuljettajakorttien ominaisuuksien liittämistä ajokortteihin, minkä on tarkoitus parantaa järjestelmän turvallisuutta ja keventää hallinnollista taakkaa tuntuvasti. Kuljettajat eivät silloin todennäköisesti halua käyttää ajokorttiaan vilpillisissä yhteyksissä. Aikomuksena on tehdä vähäisiä muutoksia ajokorteista annettuun direktiiviin (2006/126/EY) siten, että ne hyväksytään samanaikaisesti nyt tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen kanssa. Komitea pitää hanketta kannatettavana sikäli kuin se on toteutettavissa käytännössä.

3.3 Komitea on tyytyväisenä perehtynyt ehdotettuihin 7–16 artiklaan, jotka koskevat tyyppihyväksyntää. Se pitää niitä erinomaisena esimerkkinä siitä, miten unionin säännöksissä esitetään selkeästi ja tyhjentävästi tehtävät, jotka jäsenvaltioiden on niiden mukaisesti täytettävä.

4. Erityisiä huomioita

4.1 Soveltamisalan osalta (3 artikla) viitataan asetuksen (EY) N:o 561/2006 soveltamisalaan sekä siihen sisältyviin työ- ja sosiaalialan säännöksiin, minkä lisäksi jäsenvaltioille myönnetään kyseisen 3 artiklan 4 kohdassa mahdollisuus vaatia valvontalaitteiden asentamista kaikkiin ajoneuvoihin, eli siten myös alle 3,5 tonnin painoisiin. Komitean mielestä ajatus on kannatettava.

4.2 Ehdotetussa asetuksessa mahdollistetaan etäyhteys ajopiirtureihin tarkastusten suorittamista varten, mikä antaa ennen ajoneuvon pysäyttämistä tienvarsitarkastusta varten valvontaviranomaisille viitteitä siitä, noudatetaanko lainsäädäntöä. Tämä mahdollistaisi sen, että sääntöjä noudattavat autonkuljettajat välttävät kohdistetut tarkastukset. Komitea kannattaa tätä toimintamallia, joka mainitaan 5 artiklassa.

4.2.1 ETSK kiinnittää huomiota tietosuojaa koskevaan keskeiseen kysymykseen, jota Euroopan tietosuojavaltuutettu painotti 6. lokakuuta 2011 (EDPS/11/9). Olisi estettävä toimialaa kehittämästä yksityisyyttä haittaavia menetelmiä niin kauan kuin teknisten määrittelyiden ajantasaistaminen on kesken ja selkeät säännökset kuljettajatietojen käytöstä ja tallentamisesta puuttuvat.

4.3 Ajoneuvon olinpaikkaa koskevien tarkkojen tietojen automaattinen kirjaaminen maailmanlaajuista satelliittipaikantamisjärjestelmää (GNSS) käyttäen käynnistyy, kun puheena olevan asetuksen voimaantulosta on kulunut 48 kuukautta. Tämä säännös antaa komission mukaan valvontaviranomaisille lisää tietoja, joiden avulla voidaan tarkastaa, että työ- ja sosiaalilainsäädäntöä noudatetaan. Kyseisestä mahdollisuudesta mainitaan 4 artiklassa. Komitea olettaa, että 40 artiklassa mainittu komitea (asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea) antaa tähän panoksensa yhteistyössä komission kanssa.

4.4 Komitea suhtautuu myönteisesti 6 artiklassa mainittuun mahdollisuuteen varmistaa digitaalisten ajopiirtureiden yhteentoimivuus älykkäiden liikennejärjestelmien (ITS) kanssa, minkä myötä muiden ITS-sovellusten avulla on helpompaa tarkastella kirjattuja ja ajopiirturin tuottamia tietoja.

4.5 19 artiklan 4 kohdassa komissio pyrkii korjaamoiden luotettavuuden parantamiseen vahvistamalla korjaamoiden hyväksyntää koskevaa oikeuskehystä. Yksi ehdotuksista aiheuttaa sen, että niissä tapauksissa, joissa suuret kuljetusyritykset toimivat myös digitaalisten ajopiirtureiden korjaamoina ja kalibroijina, eivät kyseiset yritykset tulevaisuudessa enää saa menetellä siten omien ajoneuvojensa suhteen. Siten on määrä välttää mahdollisen eturistiriidan syntyminen. Koska tällaisella markkinoita rajoittavalla toimenpiteellä voi olla kustannuksia kohottava vaikutus, rajoituksesta tulisi mahdollisesti voida päättää jäsenvaltiokohtaisesti, kuten 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan, ja riippumattoman, tätä tarkoitusta varten hyväksytyn laitoksen on toimitettava korjauksia ja kalibrointia koskeva vaatimustenmukaisuustodistus.

4.6 29 artiklassa säädetään, että kuljetusyritys on vastuussa kuljettajiensa tekemistä kyseisen asetuksen rikkomuksista, ellei pystytä esittämään mahdollista näyttöä siitä, että kuljetusyritystä ei kohtuudella voida pitää vastuullisena tehdystä rikkomuksesta, Komitea pitää tämäntyyppistä vastuukysymyksiä koskevaa järjestelyä asianmukaisena.

4.7 Komitea on tyytyväinen komission säädösehdotuksen 30–36 artiklan tekstiin. Niiden säännökset koskevat kuljettajakortin ja piirturilevyn käyttöä, sekä muita asiakirjoja, jotka autonkuljettajan on pidettävä mukanaan, sekä valvontaviranomaisten kouluttamista. Komitea pitää viimeksi mainittua näkökohtaa erityisen myönteisenä. Sehän on omiaan edistämään EU:n lainsäädännön noudattamisen yhdenmukaisempaa ja tuloksekkaampaa valvontaa.

4.8 Komission ehdottaman säädöksen 37 artikla koskee seuraamuksia. Komission ehdottaman tekstin 3 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivissä 2009/5/EY määritellyille erittäin vakaville rikkomisille kaikkein vakavin seuraamus, jota asianomaisessa jäsenvaltiossa sovelletaan maantieliikenteen lainsäädännön rikkomisiin. Komitea pitää komission ehdotusta kannatettavana.

4.9 Komissio esittää säädösehdotuksen 38–40 artiklassa, että se valtuutetaan toimimaan liitteiden I, I B ja II mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. Komitea puolestaan puoltaa toimintatapaa, jonka mukaan 40 artiklassa mainittu komitea tekee mukauttamista koskevia esityksiä ja että työmarkkinaosapuolet kutsutaan osallistumaan komitean kokouksiin.

4.10 Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdottaman säädöksen 41 artiklaan ajopiirtureita koskevan keskustelufoorumin, Tachograph Forumin, perustamisesta. Siihen kuuluisivat paitsi jäsenvaltioiden asiantuntijat myös sellaiset kolmansien maiden asiantuntijat, joiden kotimaat ovat kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (AETR) osapuolia. Tarkoituksena on kytkeä asiaa koskeva EU-maiden ja AETR-maiden lainsäädäntö ja tekninen toteutus tiiviimmin yhteen.

4.11 Tarkasteltavana olevan ehdotuksen myötä komissio jatkaa valitsemallaan linjalla eli tekee uusia ehdotuksia digitaalisen ajopiirturin tekniseksi kehittämiseksi. Komitea aprikoi, mahdollistaako tuleva eurooppalaisen satelliitin välityksellä tapahtuva viestintä sellaisten muunkinlaisten valvontamekanismien käytön, jotka käyvät ajan mittaan edullisemmiksi, ovat luotettavampia ja vievät vähemmän ohjaamotilaa sekä tekevät valvonnan suorittamisesta helpompaa. Komitea ehdottaa komissiolle, että tämä selvittää, pystytäänkö digitaaliselle ajopiirturille asetettavien tavoitteiden laatutaso saavuttamaan tai mieluiten jopa ylittämään, jos esimerkiksi hyödynnetään tähän tarkoitukseen kehitettyä ohjelmistoa ajotietokoneessa, jollainen jo nykyään on monissa kuorma-autoissa. Komitea tarkoittaa tällöin kaikkien lainsäädäntöön perustuvien ja liiketoiminnan vaatimien tehtävien suorittamista tiettynä kokonaisuutena, yhdellä ja samalla laitteella kuorma-auton ohjaamosta käsin.

4.12 Asetus 561/2006, joka on sellaisenaan suoraan voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, on saanut jatkokseen erilaisista tulkinnanvaraisista kysymyksistä vielä kuutisen kappaletta ohjeita (engl. guidance notes), jotka tosin eivät ole sitovia. Niitä ovat laatineet mm. valvontaviranomaiset ja niitä on osoitettu valvontaviranomaisille. Niistä huolimatta vaikuttaa siltä, ettei kaikista erilaisista asetuksen täytäntöönpanoa koskevista, juuri mainittujen valvontaviranomaisten tekemistä tulkinnoista ole vieläkään päästy eroon. Komitea suosittaa, että eroavuudet poistetaan, mieluiten vielä ennen uuden muutetun asetuksen voimaantuloa oletettavasti aikaisintaan kahden vuoden kuluttua, jotta valvonnan suorittamisessa päästään tosiasialliseen yhdenmukaisuuteen.

4.13 Komitealla on vielä kolme huomiota esitettävänä. Tosin ne eivät liity nyt puheena olevien kahden ja myöhemmin kolmen muutettavan asetuksen aihepiireihin mutta voivat komitean mielestä siitä huolimatta mainiosti tulla mainituksi tässä lausunnossa.

4.13.1 Ajoneuvoihin asennetut painontunnistimet voisivat antaa ylikuormasta hälytyksen, mistä sekä rahdinkuljettaja että valvontaviranomaiset voisivat saada hyötyä.

4.13.2 Komitean piirissä on esitetty ehdotus, että digitaalisen valvontalaitteen tulisi kirjata rahtiajon alku- ja päätepiste myös maailmanlaajuista satelliittipaikantamisjärjestelmää (GNSS) käyttäen. Se parantaisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa kabotaasia. Sen lisäksi on muistutettu, että vuonna 2014, ellei jo aiemmin, kabotaasi sallitaan rajoittamattomasti, kuten todetaan vuonna 2011 julkistetussa ja komitean myös tässä yhteydessä tukemassa valkoisessa kirjassa.

4.13.3 Komitea on aina kannattanut sitä, että rajatylittäviä kuljetuksia koskevia sääntöjä sovelletaan ja niiden noudattamista valvotaan yhdenmukaisesti. Nämä tekijät ovat merkityksellisiä. Onhan selvää, että oikeudenmukainen kilpailu kuljetusyritysten välillä on mahdollista vain, mikäli säännökset ja niiden valvonta ovat EU:ssa yhdenmukaiset. Tarkasteltavana olevat asetusehdotukset ovat, tässä lausunnossa esitetyistä muutamista kriittisistä huomioista huolimatta, esimerkki siitä, miten mainitun kaltainen yhdenmukaistaminen käy päinsä. Komitea kehottaa kiinnittämään asiaan vastedes samanvertaisesti huomiota – niin lainsäädäntöä laadittaessa kuin sitä muutettaessa.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/82

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta”

KOM(2011) 241 lopullinen

2012/C 43/19

Esittelijä: Jonathan PEEL

Euroopan komissio päätti 14. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta

KOM(2011) 241 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta ja 7 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP-järjestelmää) tarkistaessaan komissio sitoutuu varauksetta kiinnittämään entistäkin enemmän huomiota kaikkein eniten tarpeessa olevien maiden tukemiseen edistämällä niiden vientitulojen kasvua, jotta köyhyyden todellisessa vähentämisessä onnistuttaisiin nykyistä paremmin. Komitea on huolissaan siitä, että monien köyhimpien maiden epäedullinen kilpailuasema on heikentynyt entisestään viime vuosina sen seurauksena, että useiden muiden kehitysmaiden kehitystaso on parantunut. Komitea kannattaakin pyrkimystä keskittää EU:n etuusjärjestelmän soveltaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan, koska tullitariffit pienentyvät jatkuvasti kaikkialla.

1.1.1 Komitea kannattaa siksi komission pyrkimystä rajoittaa GSP-järjestelmään oikeutettujen maiden lukumäärää lisäämättä kuitenkaan merkittävästi järjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden tullinimikkeiden määrää, jotta järjestelmästä hyötyisivät pääasiassa ne, jota sitä eniten tarvitsevat. Komitea panee näin ollen merkille, ettei edes GSP+-järjestelyssä eräitä arkaluonteisia tuotteita – jotka ovat pääasiassa maataloustuotteita ja tekstiileitä – vapauteta kokonaan tullimaksuista, jotta vähiten kehittyneet maat voivat säilyttää niitä koskevat erityisedut ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman puitteissa.

1.1.2 Komitea huomauttaa, että GSP-järjestelmän ja erityisesti GSP+-järjestelyn täytyy kannustinpohjaisena (pikemminkin kuin sanktioihin perustuvana) kehitysvälineenä säilyä riittävän houkuttelevana kaikille järjestelmään oikeutetuille maille.

1.2 Komitea on lisäksi erittäin tyytyväinen siihen, että on tartuttu tähän mahdollisuuteen edistää nykyistä tiiviimpää sitoutumista keskeisiin ihmisoikeuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin sekä kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskeviin tärkeisiin periaatteisiin, samalla kun lisätään oikeusvarmuutta ja vakautta.

1.3 Komitea kannattaa komission pyrkimystä olla laajentamatta GSP+-järjestelyn perustaksi määriteltyjen yleissopimusten määrää, varsinkin koska nimetyt sopimuksen antavat valtioille ”realistisen mahdollisuuden keskittyä oleelliseen” (1). Komitea on kuitenkin erityisen tyytyväinen siihen, että ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (1992) on nyt otettu mukaan ensimmäistä kertaa. Ihmisoikeuksien varmistaminen, sosiaaliset, ympäristöä koskevat ja poliittiset parannukset sekä köyhien maiden tekniset ja taloudelliset valmiudet täyttää uudet vaatimukset on tasapainotettava myös silloin, kun niiden tueksi on tarjolla teknistä apua. Vastaanottajamaiden on viime kädessä itse päätettävä asia omien kulttuuristen ja poliittisten erityisolojensa mukaisesti.

1.4 Komitea korostaa siksi, että asianomaisiin ehdotuksiin on liitettävä nykyistä selvemmin kohdennettuja toimenpiteitä valmiuksien parantamiseksi, jotta valtioille voidaan tarjota enemmän tukea niiden auttamiseksi noudattamaan yleissopimuksia ja täyttämään vaaditut eettiset standardit. Komitea kehottaa käynnistämään ehdotetun asetuksen rinnalla jo varhaisessa vaiheessa Euroopan komission erityisohjelman, jossa yksilöidään tällaisten valmiuksien parantamiseen tarjolla oleva tuki niitä GSP-edunsaajamaita varten, jotka sitä pyytävät.

1.4.1 Komitea suosittaa lisäksi, että tällaisen valmiuksien parantamisen olisi myös perustuttava vuoropuheluun, jossa hyödynnetään kansalaisyhteiskunnan asiantuntemusta todellisten tarpeiden yksilöimiseksi ja kohdentamiseksi. CARIS-analyysikeskus (2) teki komission puolesta virallisen analyysin GSP-järjestelmästä. Jopa CARISin oli raportissaan vaikea tehdä johtopäätöksiä GSP-järjestelmän tuomista kauppaeduista, vaikka sillä oli käytettävissään erittäin kehittyneitä analyysimenetelmiä ja päteviä analyytikoita, ja kuitenkin kehitysmaiden, joilla on käytettävissään vain vähän voimavaroja, odotetaan tekevän asiaa koskevia poliittisia päätöksiä, vaikka niillä on erittäin huonot valmiudet tehdä tarkkoja ennusteita.

1.5 Komitea on omasta puolestaan erittäin tyytyväinen siihen, että komissio ilmoittaa pyrkivänsä varmistamaan kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti komitean itsensä osallistumisen, kun otetaan huomioon komitean kyky muodostaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan puolesta laaja yleiskuva asiasta, ottamalla huomioon kaikki aiheellisiksi katsomansa tiedot, jotka koskevat liitteessä VIII lueteltujen keskeisten yleissopimusten noudattamista (artikla 14). Komitea odottaakin komission tekevän aikanaan ehdotuksen erillisestä asetuksesta niiden menettelyjen panemiseksi täytäntöön, jotka on hyväksyttävä, jotta voidaan kattaa pyynnöt GSP+-järjestelyyn pääsemiseksi ja erityisesti GSP-, GSP+- ja ”kaikki paitsi aseet” -järjestelyjen peruuttaminen ja palauttaminen ehdotetun asetuksen 10 artiklan 8 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan ja 19 artiklan 12 kohdan mukaisesti, sekä 22 artiklan 4 kohdassa mainitut suojatoimenpiteet.

1.5.1 Haluamatta asettaa kyseenalaiseksi minkään asianomaisen osapuolen oikeutta tai kykyä osallistua järjestelmän noudattamista koskevien kysymysten käsittelyyn komitea suosittaa kuitenkin komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille, että perustetaan seuranta- tai kuulemismekanismi, jonka kautta kansalaisyhteiskunta voi esittää epäilyksensä siitä, että jokin GSP-edunsaajamaa loukkaa jotakin mainituista yleissopimuksista. Lisäksi komitea voisi nykyisen asiantuntemuksensa ansiosta itse helpottaa tai koordinoida tätä mekanismia toimimalla kirjattavaksi tarkoitettujen valitusten yhteyspisteenä.

1.5.2 Komitea suosittaa, että tämän toiminnan olisi tarvittaessa perustuttava muihin odotettavissa oleviin vastaaviin mekanismeihin, joita on määrä perustaa, jotta kansalaisyhteiskunta voi seurata EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimuksen ja muiden äskettäin neuvoteltujen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa. Erityisesti olisi luotava järjestelyjä EU:n erityispanoksen varmistamiseksi ja/tai perustettava EU:n tason asiantuntijaryhmiä tarkastelemaan kysymyksiä ennen niiden toimittamista näiden vapaakauppasopimusten mukaisten virallisten elinten käsiteltäviksi.

1.6 Komitea suosittaakin, että komissio perustaa varhaisessa vaiheessa komitean kanssa yhteisen työryhmän tekemään asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia.

2. Uuden ehdotuksen tausta

2.1 Ehdotettu asetus korvaa nykyisen yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP-järjestelmä), jonka voimassaolon oli määrä päättyä vuoden 2011 lopussa mutta jota jatkettiin kahdella vuodella saumattoman siirtymän varmistamiseksi. Asetus sovittaisi lisäksi GSP-järjestelmän yhteen Lissabonin sopimuksen kanssa. Tarvittavista muutoksista mainittakoon Euroopan parlamentin osallistumisen lisääminen. Tässä yhteydessä on tartuttu mahdollisuuteen ehdottaa perusteellisia muutoksia, joilla pyritään erityisesti terävöittämään GSP-järjestelmän kohdentamista ja keskittämään se suurimmassa tarpeessa oleviin maihin mutta myös yksinkertaistamaan järjestelmää ja parantamaan sen ennustettavuutta ja vakautta, mikä on oleellista viejien kannustamiseksi käyttämään järjestelmää. Tämän vuoksi GSP-järjestelmää on viiden tulevan soveltamisvuoden jälkeen määrä ainoastaan tarkistaa sen sijaan että se korvattaisiin uudella järjestelmällä.

2.2 EU on osana yhteistä kauppapolitiikkaansa myöntänyt GSP-järjestelmän puitteissa kehitysmaille WTO:n sääntöjen mukaisia tullietuuksia vuodesta 1971, jolloin järjestelmä luotiin UNCTADin suositusten mukaisesti. GSP-järjestelmä on kuulunut EU:n tärkeimpiin välineisiin, joilla kehitysmaita on autettu vähentämään köyhyyttä kaupan lisääntymisen myötä saatavien tulojen avulla, samalla kun kyseisiä maita on kannustettu turvaamaan entistä paremmin keskeiset ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet, vähentämään köyhyyttä sekä edistämään kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa.

2.3 Kuten ehdotetun asetuksen liitteistä V ja IX käy ilmi, GPS-järjestelmä toimii siten, että määritetään ne yhdistetyn nimikkeistön (CN) koodit, joiden piiriin kuuluvien tuotteiden osalta EU:n tuontitulleja alennetaan tai ne poistetaan. Kyseessä ei siis ole ensisijainen väline, jolla voitaisiin helpottaa ilmastonmuutoksen torjuntaa tai edistää elintarviketurvaa – tai auttaa varmistamaa raaka-aineiden saatavuus. CN-koodit ovat enintään kahdeksanlukuisia numerosarjoja (jotka saattavat vaikuttaa asiaan perehtymättömästä käsittämättömiltä). Niillä tehdään ero esimerkiksi paahdetun, kofeiinipitoisen kahvin (0901 21 00) ja kofeiinittoman kahvin (0901 22 00) välillä. GSP-järjestelmä toimii siten, että viejät, jotka haluavat hyötyä sen tarjoamista alennetuista tai poistetuista tulleista, ottavat sen käyttöön. Jotta järjestelmää käytettäisiin, se on oltava suoraviivainen, vakaa ja riittävän ennustettava. Komitea panee merkille, etteivät kaikki maahantuojat, joilla olisi mahdollisuus hankkia tuotteita GSP-edunsaajamaista, automaattisesti tee niin: vain noin 69 prosenttia vähiten kehittyneille maille ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman puitteissa tarjolla olevista mahdollisista tullietuuksista hyödynnetään. GSP+-järjestelyn osalta luku nousee 85 prosenttiin.

2.4 Tullitariffien alentuessa kaikkialla maailmassa GSP-järjestelmän yleinen soveltamisala kapenee. GSP-järjestelmän puitteissa tapahtuvan tuonnin osuus EU:n kokonaistuonnista on vain 4 prosenttia (9,3 prosenttia kehitysmaista tulevasta tuonnista), ja vuonna 2009 järjestelmän soveltamisesta aiheutui EU:lle vain 2,97 miljardin euron suuruinen vuotuinen tullitulojen menetys (tullinkantokustannusten vähentämisen jälkeen nettosummaksi jäi 2,23 miljardia euroa). Summa on nyt pienentymässä noin 1,77 miljardiin euroon. Eräät jäsenvaltiot ovatkin pohtineet, mennäänkö ehdotetuissa teknisissä vähennyksissä liian pitkälle aikana, jolloin talous on kriisissä, kaupan kehitys on epävarmaa ja jatkuvana vaarana on protektionismiin turvautuminen houkuttelevana vastauksena talousongelmiin. Komitea on tarkastellut näitä teknisiä kysymyksiä. Se katsoo kuitenkin, että ehdotettujen muutosten minkäänlainen heikentäminen, olipa sitten kyseessä etuuksien asteittainen vähentäminen tai tarkkojen kelpoisuusedellytysten määrittäminen tietyille maille, hyödyttäisi paremmassa asemassa olevia. GSP-järjestelmässä keskeistä on auttaa niitä maita, jotka tarvitsevat apua eniten.

2.5 Vuodesta 2004, jolloin komitea tarkasteli GSP-järjestelmää viimeksi (3) ja jolloin järjestelmää muutettiin, käytössä on ollut kolme erityyppistä tullietuusjärjestelyä:

—

Kaikille järjestelmään oikeutetuille maille (tällä hetkellä 176) avoin yleinen GSP-järjestelmä, joka tarjoaa etuisuuksia alentamalla tullimaksuja tai poistamalla ne kokonaan noin 6 200 tullinimikkeeltä kaikkiaan noin 7 100:sta nimikkeestä, joiden tullitariffi on enemmän kuin nolla (4). Useimmat (3 800) nimekkeistä on luokiteltu ”aroiksi”, kun taas kiinteämääräisiä alennuksia on tarjolla pääasiassa maataloustuotteita mutta myös tekstiileitä ja vaatteita varten. Vuonna 2009 EU:hun tuotiin (noin 111 valtiolle avoimen) GSP-järjestelmän puitteissa tuotteita 48 miljardin euron arvosta, mikä on 81 prosenttia koko GSP-järjestelmän kokonaistuonnista.

—

GSP+ on sellaisille pienille, vaikeassa asemassa oleville maille tarkoitettu kannustinmekanismi, joiden veropohja on kapea mutta joita ei hyväksytä vähiten kehittyneiden maiden joukkoon ja joiden vienti EU:hun muodostuu hyvin yksipuolisesti vain muutamasta tuotteesta (viiden suurimman tuotejakson osuus kokonaistuonnista on yli 75 prosenttia). Tässä järjestelmässä eräille ”herkille” tuotteille tarjotaan lisäetuuksia, yleensä tullivapautta. Siihen sisältyy kuitenkin GSP-järjestelmän kattamien 6 200 tullinimikkeen lisäksi vain 70 muuta nimikettä. GSP+-menettelyyn sisältyy lisäksi erityiskannustimien tarjoaminen kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon edistämiseksi niille osallistujamaille, jotka sitoutuvat edistämään ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien sekä ympäristön ja hyvän hallinnon tärkeitä yleismaailmallisia arvoja – ks. kohta 4 jäljempänä. Vuonna 2009 viisitoista maata vei EU:hun tavaroita 5 miljardin euron arvosta GSP+-järjestelyn puitteissa (9 prosenttia GSP-järjestelmän kokonaisviennistä).

—

”Kaikki paitsi aseet” -ohjelma, joka takaa Yhdistyneiden Kansakuntien vähiten kehittyneiksi luokittelemien 49 maan tuotteille tullittoman ja kiintiöttömän viennin EU:hun lukuun ottamatta aseita ja ammuksia (ja alun perin myös sokeria, riisiä ja banaaneja). Se lisättiin GSP-järjestelmään vuonna 2004 Euroopan komission alun perin Dohan neuvotteluiden yhteydessä tekemän aloitteen perusteella. Vaikka vuonna 2005 tehdyssä WTO:n ministerisopimuksessa hyväksyttiin vastaavanlaisten, tulli- ja kiintiövapautta koskevien toimenpiteiden sisällyttäminen Dohan prosessiin, EU on edelleen ainoa kauppa-alue, joka soveltaa näin avokätisiä ehtoja. Vuonna 2009 EU:hun tuotiin tavaraa ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman puitteissa 6 miljardin euron arvosta (10 prosenttia GSP-järjestelmän kokonaistuonnista).

2.6 Vain 9 prosenttia tullinimikkeistä on kokonaan GSP-järjestelmän ja GSP+-järjestelyn ulkopuolella (ne kuuluvat kuitenkin ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelmaan piiriin) – useimmat niistä ovat maataloustuotteita. Niiden sisällyttäminen GSP-järjestelmään tai jopa GSP+-järjestelyyn merkitsisi eräiden ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman (tai GSP+-järjestelyn) tuomien etujen poistumista. Häviäjiä olisivat köyhimmät maat. (5) Mukana on kuitenkin sellaisia maataloustuotannon aloja, joiden käsittely on aiheuttanut eräitä kaikkein hankalimpia ongelmia Dohan neuvotteluissa. Tässä yhteydessä kaikkein arkaluonteisin esimerkki ovat ehkä sokerituotteet. Yli kaksi vuosisataa kestäneiden markkinavääristymien (6) jälkeen sokeri on erittäin arka tuontitavara EU:lle: Mosambik (joka kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin) voi tuottaa sokeria markkinahintaan, mutta sillä olisi puolestaan erittäin huonot mahdollisuudet kilpailla täysin avoimesti ylemmän keskitulotason maiden, kuten Brasilian, kanssa. Myös tekstiilejä ja vaatteita olisi tarkasteltava samalla tavalla, koska myös kyseinen ala on erityisen arka, kun ajatellaan tuontia EU:hun sekä vähiten kehittyneiden maiden ja niiden naapureiden kilpailua.

2.7 Ehdotettujen muutosten tärkein vaikutus on eräiden EU:hun tuotavien tuotteiden alkuperämaiden jakaantuminen uudelleen. Asetusluonnoksessa ehdotetaan, että yli puolet GSP-järjestelmään nyt oikeutetuista maista poistetaan järjestelmästä sen keskittämiseksi sekä kohdentamiseksi nykyistä paremmin eniten tarpeessa oleviin maihin, mikä on periaatteessa tervetullutta. Kuten komission ehdotuksen perusteluissa todetaan ”kaupan lisääntymisen myötä monet kehitysmaat ja vientialat ovat onnistuneesti integroituneet maailmanmarkkinoille – – [ja] pystyvät jatkossa laajentamaan vientitoimintaa ilman apua”. Nämä kehittyneemmät maat ”asettavat – – paineita paljon köyhemmissä maissa, jotka ovat todella avun tarpeessa”.

2.7.1 Komitea kiinnittää kuitenkin tässä yhteydessä huomiota EU:n tuojien keskeiseen huoleen siitä, että alkuperäsääntöihin jo nyt tekeillä olevat muutokset voivat vähentää merkittävästi järjestelmän käyttöönottoa vuoteen 2017 mennessä, jolloin vaatimukset viranomaisten myöntämistä alkuperätodistuksista on määrä korvata rekisteröityjen tuojien tekemillä ilmoituksilla. Monet pk-yritykset katsovat tähän sisältyvän liian suuren riskin. Komitea onkin sitä mieltä, että kansainvälisesti toimivien riippumattomien asiantuntijainstituutioiden on seurattava ja valvottava ehdotettua itsesertifiointijärjestelmää ja vastattava siihen liittyvistä hyväksymisistä. Viime aikoina on saatu liian monta esimerkkiä petollisesta tai ”kiertoteitse” tapahtuneesta tuonnista EU:hun. Erityisesti tämä koskee sokeria.

2.8 Maailmanpankin korkean tulotason maiksi luokittelemat maat jätetään vastaisuudessakin järjestelmän ulkopuolelle, kuitenkin siten, ettei niihin enää sovelleta aikaisempia poikkeuksia. Nyt ehdotetaan lisäksi, että ulkopuolelle jätetään myös kaikki 33 merentakaista maata ja aluetta (MMA), eli ne EU:hun, Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin yhteydessä olevat maat ja alueet, missä GSP-järjestelmän käyttö on vähäistä. Niistä mainittakoon Grönlanti, Bermuda ja Amerikan Samoa.

2.8.1 Lisäksi ulkopuolelle jätetään

—

kaikki vapaakauppakumppanit kuten myös kaikki muut maat, jotka ovat sopineet EU:n kanssa etuuskohteluun perustuvasta markkinoillepääsyjärjestelystä, jonka tullietuudet ovat samat tai paremmat kuin GSP-järjestelmässä (nämä maat säilyttävät kuitenkin oikeutensa päästä mukaan järjestelmään, jos mainitut järjestelyt epäonnistuvat) – tässä tapauksessa asiasta ilmoitetaan kahta vuotta aikaisemmin. Aikaisemmin eron tekeminen oli hankalaa, mutta nyt on otettava huomioon myös se, että EU:n ratifioimien vapaakauppasopimusten määrän saattaa lähivuosina lisääntyä merkittävästi, mikä saattaa ajan myötä vähentää huomattavasti järjestelmään oikeutettujen maiden määrää.

—	Maailmanpankin edellisenä kolmivuotiskautena (asukasta kohden lasketun tulotason perusteella) korkean tulotason tai ylemmän keskitulotason maiksi luokittelemat maat – tässä tapauksessa asiasta ilmoitetaan vuotta aikaisemmin. Tätä tapausta käsitellään jäljempänä tekstijaksossa 3.

2.9 Nykyistä etuuksien asteittaisen vähentämisen järjestelmää, jolla pyritään varmistamaan etuuksien poistaminen aloilta, jotka eivät niitä enää tarvitse, tarkistetaan. Aikaisempi raja, jonka mukaan jos jonkin maan vienti EU:hun ylittää 15 prosentilla GSP-järjestelmän piiriin kuuluvan kokonaistuonnin kolmena peräkkäisenä vuotena, se ei enää ole oikeutettu järjestelmään (paitsi jos tämän tuotejakson tai tuoteryhmän osuus on yli 50 prosenttia kyseisen maan GSP-järjestelmän piiriin kuuluvasta kokonaisviennistä), nostetaan nyt 17,5 prosenttiin, jotta GSP-järjestelmän kohdentamista voidaan terävöittää. Tosin käytännössä tiukennus on melko vähäinen. Vaatteiden ja tekstiilien osalta raja nostetaan 12,5 prosentista 14,5 prosenttiin.

2.10 Nimettyjen tuotejaksojen määrä lisätään vastaavasti 21:stä 32:een objektiivisuuden ja herkkyyden lisäämiseksi. Kohdentaminen ei kuitenkaan ole niin tiukkaa, että se poistaisi ratkaisevan tärkeät yksinkertaisuuden, vakauden ja ennustettavuuden. Tämä näkökohta on keskeinen siitäkin huolimatta, että kyseistä välinettä käytetään vain harvoin – tällä hetkellä sitä sovelletaan vain seitsemään maahan, erityisesti Kiinaan, mutta myös Brasiliaan, Intiaan ja muutamiin muihin Aasian maihin. Sitä on myös sovellettu aikaisemmin sekä Venäjään että Intiaan, mutta tästä on sittemmin luovuttu.

2.10.1 Etuuksien asteittaista vähentämistä ei enää sovelleta GSP+-maihin – eikä sitä ole koskaan sovellettu ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman piiriin kuuluviin maihin.

2.10.2 Vaatimus, jonka mukaan GSP+-edunsaajamaiden osuuden EU:hun GSP-järjestelmän puitteissa tulevasta kokonaistuonnista on oltava alle 1 prosentti, nostetaan nyt GSP-järjestelmän paremman kohdentamisen ja sen soveltamisalan rajoittamisen seurauksena 2 prosenttiin. Tosiasiassa tämä kuitenkin avaa GSP+-järjestelyn vain Pakistanille (josta EU:hun tuotavien tekstiilien määrä herättää keskustelua varsinkin siksi, että eräät katsovat Pakistanin hyötyvän sen lähellä sijaitsevien vähiten kehittyneiden maiden kustannuksella) ja Filippiineille, mikäli ne täyttävät edellytykset ja haluavat hyödyntää järjestelyä.

3. GSP/GSP+-järjestelmän kelpoisuusvaatimusten tulevaisuus

3.1 Tullimaksujen (lukuun ottamatta pääasiassa maatalous- ja tekstiilituotteista perittäviä tulleja) yleisen maailmanlaajuisen alentumisen ja EU:n tekemien vapaakauppasopimusten todennäköisen lisääntymisen vaikutuksesta GSP-järjestelmän soveltamisala on kaventumassa. Edellä hahmoteltujen, odotettavissa olevien muutosten ja poistojen jälkeen tilanteen arvioidaan olevan seuraava:

—	Yhteensä noin 80 maata on edelleen oikeutettuja GSP-järjestelmään riippuen siitä, mitkä niistä täyttävät aikanaan vaatimukset.

—	Niistä 49 on ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelmaan oikeutettuja vähiten kehittyneitä maita.

—

Niistä noin 30 maasta, jotka ovat nykyään oikeutettuja GSP-järjestelmään tai GSP+-järjestelyyn mutta eivät ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelmaan, tulisi kaikkien seitsemää tai kahdeksaa lukuun ottamatta olla oikeutettuja GSP+-järjestelyyn. Ei ole kuitenkaan ollenkaan selvää, onko GSP+-järjestely riittävän houkutteleva, jotta useimmat niistä ottaisivat se käyttöön. Nykyään monet jättävät tämän mahdollisuuden käyttämättä. GSP+-järjestely voitaisiin siten rajata koskemaan vain kolmea tai viittä maata (7), vaikka oletettaisiin, että otetaan käyttöön korkeampi 2 prosentin vaatimus (ks. kohta 2.10.2), varsinkin jos EU:n vapaakauppasopimuksia Keski-Amerikan maiden (vielä ratifioimatta) sekä asianomaisten itäisen kumppanuuden maiden kanssa aletaan soveltaa kattavasti.

—	Useimmat pelkästään GSP-järjestelmään oikeutetut maat saattavat toisaalta menettää tämän oikeutuksen lähiaikoina. Niitä ovat muun muassa Intia, Kiina, Ukraina ja kolme ASEAN-maata, jotka kaikki kehittyvät nopeasti ja joista eräät neuvottelevat lisäksi vapaakauppasopimuksista EU:n kanssa.

—	Tämä oikeutettujen maiden lukumäärän mahdollinen vähentyminen entisestään herättääkin kysymyksen siitä, pitäisikö EU:n ajan myötä luopua sekä GSP-järjestelmästä että GSP+-järjestelystä.

3.2 Komitea panee merkille komission suuren varovaisuuden GSP+-järjestelyn kelpoisuusehtojen laajentamisesta sen jälkeen kun se hävisi vuonna 2004 WTO:ssa huumeita koskeneen GPS-riita-asian Intiaa vastaan. Jos EU on soviteltava uusia riita-asioita WTO:ssa, se voi hävitä ne, koska oikeudellisesta näkökulmasta kehitysmaita voidaan kohdella eriarvoisesti vain täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

3.3 Komitea ymmärtää pelkästään GSP-järjestelmään oikeutettujen maiden määrän lisäämisen merkitsevän toisaalta sitä, että kaikki Maailmanpankin ylemmän keskitulotason maiksi luokittelemat maat (tai joiden vuotuinen asukaskohtainen bkt on enemmän kuin 3 796 Yhdysvaltain dollaria) olisi otettava mukaan, joskin niiden määrä on pieni. Niistä mainittakoon Venäjä, Brasilia, Argentiina ja Malesia (joiden kaikkien asukaskohtainen vuosittainen tulotaso ylittää Romanian ja Bulgarian tulotason). Vastaisuudessakin on keskeistä, että GSP-järjestelmällä autetaan niitä, jotka apua eniten tarvitsevat.

3.4 Komiteasta vaikuttaakin siltä, että useimmissa tapauksissa pääero GSP-järjestelmän tai GSP+-järjestelyn käyttöönoton välillä perustuu niihin oikeutettujen maiden valintaan. Näin ollen herää kysymys, voidaanko GSP+-järjestelystä tehdä riittävän houkutteleva ja missä määrin niin voidaan toimia, jotta mukaan saataisiin mahdollisimman monet näistä maista, todennäköisesti muun muassa Keski-Aasian maat ja Nigeria (jotka ovat jo päättäneet olla hyödyntämättä GSP+-järjestelyä), Syyria, Iran ja eräät saarivaltiot. Kannustamalla entistä useampia näistä maista ottamaan käyttöön GSP+-järjestely ja sitoutumaan siten noudattamaan nykyistä paremmin mainituissa 27 yleissopimuksessa esitettyjä periaatteita voitaisiin päästä tilanteeseen, joka hyödyttää nykyistä paremmin kaikkia osapuolia.

4. Keskeiset ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevat yleissopimukset

4.1 Komitean näkökulmasta GSP+-järjestelyn keskeinen piirre on, että edunsaajamaat sitoutuvat vastineeksi saamistaan eduista edistämään yleismaailmallisia oikeuksia. Ehtona pääsemiselle mukaan GSP-järjestelmään tai ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelmaan on, ettei hakija ole rikkonut vakavasti ja järjestelmällisesti ehdotetun asetuksen liitteen VIII A osassa lueteltujen yleissopimusten – joihin sisältyvät Yhdistyneiden Kansakuntien keskeiset ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevat yleissopimukset – eikä ILO:n kahdeksan keskeisen yleissopimuksen periaatteita. Ainoa asetusluonnokseen ehdotettu muutos on apartheid-rikoksia koskevan yleissopimuksen poistaminen.

4.2 Päästäkseen mukaan GSP+-järjestelyyn kaikkien maiden täytyy kuitenkin olla ratifioinut liitteen VIII A osassa luetellut yleissopimukset sekä (B osassa luetellut) 12 muuta yleissopimusta ja sitoutua noudattamaan niitä. Komitea kannattaa varauksetta ehdotusta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (1992) lisäämistä tähän yhteyteen.

4.2.1 GSP+-järjestelyn osalta ehdotetaan, että edunsaajamaiden on osoitettava syvempää sitoutumista ja kiinnitettävä enemmän huomiota yleissopimusten noudattamiseen sekä vahvistettava mekanismeja niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tämä vaatii seuraavaa:

—

Edunsaajamaiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitääkseen voimassa yleissopimusten ratifioinnin, niihin liittyvän lainsäädännön ja muut täytäntöönpanomenetelmät. Ne eivät myöskään ole saaneet syyllistyä asianomaisten valvontaelinten havaitsemiin vakaviin laiminlyönteihin, ja niiden on hyväksyttävä säännöllinen valvonta ja tarkastukset.

—	Koska GSP+-järjestely perustuu kannustimiin (pikemminkin kuin sanktioihin), komissio ja kukin edunsaajamaa käyvät säännöllistä vuoropuhelua etenkin varmistaakseen, että täytäntöönpano paranee ajan myötä eikä heikkene.

—	Valvontaa tehostetaan siten, että aina kahden vuoden välein (kolmen vuoden sijaan) laaditaan raportti sekä neuvostolle että nyt myös Euroopan parlamentille.

—	Yhteistyön laiminlyönti johtaa nopeaan sulkemiseen järjestelyn ulkopuolelle ilman tutkimuksia.

—	Todistustaakka käännetään – se on vastaisuudessa edunsaajamaalla.

—	Komitea voi nyt hyödyntää muita luotettavia tietolähteitä, muun muassa kansalaisyhteiskunnan tärkeää panosta.

4.3 Koska tämä on useille GSP+-edunsaajamaille suuri tekninen sekä taloudellinen haaste, EU:n antama tuki on oleellista. Asetusluonnoksessa ei puhuta tästä asiasta mitään. Komitea kehottaa käynnistämään ehdotetun asetuksen rinnalla jo varhaisessa vaiheessa Euroopan komission ohjelman, jossa yksilöidään tällaisten valmiuksien parantamiseen tarjolla oleva tuki ja rahoitusapu niitä GSP-järjestelmän edunsaajia varten, jotka sitä pyytävät. Lopullisen päätöksen asiasta tekee edunsaajamaa omien olosuhteidensa mukaisesti.

4.4 Komitea kannattaa 27 yleissopimuksen säilyttämistä ehdotetuilla kahdella muutoksella. Komissio korostaa, että valitut sopimuksen antavat valtioille ”realistisen mahdollisuuden keskittyä oleelliseen” (8). Kannustinpohjaisena kehitysvälineenä GSP+-järjestelyn on oltava riittävän houkutteleva asianomaisille maille, jotta ne tavoittelisivat sitä. Ihmisoikeuksien turvaaminen, sosiaaliset, ympäristöä koskevat ja poliittiset parannukset sekä köyhien maiden valmiudet täyttää uudet vaatimukset on tasapainotettava myös silloin, kun tueksi on tarjolla kauppaan liittyvää teknistä apua. Kuten CARISin raportissa todetaan, tulokset ovat tähän asti olleet marginaalisia.

4.4.1 Kaikki GSP+-järjestelyyn oikeutetut maat eivät halua hyödyntää sitä. Tähän on kolme eri syytä:

—	Koska keskeiset vientituotteet eivät ole ”herkkiä”, järjestelystä on vain vähän hyötyä.

—	Valtiot eivät ole halukkaita täyttämään vaatimuksia.

—	Vaatimukset eivät ole toteutettavissa sisäisten ongelmien, kuten sotien, konfliktien ja/tai hallinnollisten valmiuksien puuttumisen vuoksi.

4.4.2 Aikaisemmin EU korosti yksinomaan yleissopimusten ratifiointia sekä sen asian selvää ymmärtämistä, että valtioiden on varmistettava tehokas täytäntöönpano. Tällaisen vaatimuksen asettaminen alusta alkaen varmistaisi sen, että tältä pohjalta todennäköisesti ainoastaan Norja ja Sveitsi täyttäisivät koskaan kelpoisuusvaatimukset. CARIS huomauttaa, että ”GSP+-järjestely näyttää olevan tehokas väline 27 yleissopimuksen ratifioinnin edistämiseksi” mutta että ”sen todelliset vaikutukset ovat vaikeammin yksilöitävissä”. GSP-järjestelmä tarjoaa kuitenkin uusia sisäisiä kannustimia tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, sillä osapuolet häviäisivät merkittävästi, jos ne vetäytyisivät myöhemmin.

4.5 Mikä tahansa GSP-järjestely voidaan väliaikaisesti peruuttaa asianomaisten perusperiaatteiden vakavan ja järjestelmällisen rikkomisen seurauksena sekä eräistä muista syistä, joista mainittakoon epärehdit kauppakäytänteet, petokset ja vakavat puutteet tullivalvonnassa.

4.5.1 Tähän mennessä GSP-etuuksien peruuttamisen syynä on ollut työntekijöiden oikeuksien vakava loukkaaminen Myanmarissa (9) (1997) sekä Valko-Venäjällä (2006), eikä etuuksia ole vielä palautettu. Sri Lankalle myönnetyt GSP+-etuudet peruutettiin (vuonna 2010) siksi, ettei maa ollut pannut tehokkaasti täytäntöön ihmisoikeuksia koskevia yleissopimuksia. Eräiden maiden, kuten El Salvadorin, tapauksessa tutkimusten tosisiallinen aloittaminen on riittänyt käynnistämään muutoksen.

4.5.2 Keskeinen kysymys komitealle on, johtaisiko täysimittaisen tutkimusmenettelyn käynnistäminen erityisesti uuden, entistä tiukemman järjestelmän puitteissa väistämättä etuisuuskohtelun peruuttamiseen, jollei myönteiseen ratkaisuun voida helposti päästä – varsinkin kun useilla mailla on tässä asiassa vielä erittäin paljon tehtävää. Se ei hyödyttäisi ketään. Keppiä ja porkkanaa on käytettävä tasapainoisesti. Eräät mahdollisesti nälänhädästä ja muista ongelmista kärsivät erittäin köyhät maat eivät ehkä kykene saavuttamaan näitä tavoitteita lyhyellä aikavälillä. Vaikka komission on määrä raportoida asiasta Euroopan parlamentille kahden vuoden välein, komitea ymmärtää, että raporttien välillä käydään vuoropuhelua ja että komissio seuraa edunsaajamaiden tilannetta jatkuvasti muun muassa käyttämällä asianomaisten kansainvälisten valvontaelinten tuottamaa aineistoa. Komitea odottaa komission toimivan mahdollisimman avoimesti tässä vaiheessa, jossa todellisia ongelma-alueita yksilöidään.

4.5.3 Erityiskysymyksiä herättää Uzbekistan (joka olisi oikeutettu GSP+-järjestelyyn mutta joka ei ole päättänyt hyödyntää sitä), missä vakavana huolenaiheena on lapsityövoiman käyttö puuvillan korjuussa. GSP+-järjestelyn tavoitteena ilmoitetaan olevan edunsaajamaiden kannustaminen jatkamaan tulostensa parantamista. Sen vuoksi on löydettävä tasapaino myönteisten muutosten edistämisen ja maan ajamiseen yhä pahempaan eristykseen, mikä voi viivästyttää edistystä tai jopa kääntää sen taantumiseksi ehkä useiksikin vuosiksi.

5. Kansalaisyhteiskunnan rooli

5.1 Komitea suosittaa, että edellä kohdassa 4.3 mainitun valmiuksien parantamisen olisi perustuttava vuoropuheluun, jossa hyödynnetään kansalaisyhteiskunnan asiantuntemusta todellisten tarpeiden yksilöimiseksi ja kohdentamiseksi. Kuten aikaisemmin todettiin, jopa CARIS-analyysikeskuksen oli raportissaan vaikea tehdä johtopäätöksiä GSP-järjestelmän tuomista kauppaeduista, vaikka sillä oli asiaa tarkastellessaan käytettävissään erittäin kehittyneitä analyysimenetelmiä ja päteviä analyytikoita, ja kuitenkin kehitysmaiden, joilla on käytettävissään vain vähän voimavaroja, odotetaan tekevän asiaa koskevia poliittisia päätöksiä, vaikka niillä on erittäin huonot valmiudet tehdä tarkkoja ennusteita.

5.2 Ehdotetun asetuksen 14 artiklassa todetaan, että liitteessä VIII lueteltujen yleissopimusten täytäntöönpanoa käsittelevään kertomukseen ”voidaan sisällyttää kaikki komission aiheellisiksi katsomat tiedot”. Komissio tekee selväksi, että ”kansainvälisten valvontaelinten raporttien lisäksi se voi käyttää myös muita tarkkoja tietolähteitä”, (10) joiden on oltava sekä oikeaksi osoitettuja että luotettavia.

5.3 Komissio pitää komiteaa yhtenä tällaisena lähteenä, jonka ”tasapainoisempaan” lähestymistapaan on syytä suhtautua myönteisesti, kun otetaan huomioon komitean kyky muodostaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan puolesta laaja yleiskuva asiasta. Muita mahdollisia lähteitä ovat muun muassa yritykset ja liike-elämän järjestöt, ammattiliitot ja muut organisaatiot, joiden voidaan osoittaa osallistuvan aktiivisesti.

5.4 Komitea panee lisäksi merkille, että komissio aikoo aikanaan tehdä ehdotuksen erillisestä asetuksesta menettelyiksi, jotka on hyväksyttävä, jotta katetaan pyynnöt päästä GSP+-järjestelyyn sekä GSP-, GSP+- ja ”kaikki paitsi aseet” -järjestelyjen peruuttaminen ja palauttaminen ehdotetun asetuksen 10 artiklan 8 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan ja 19 artiklan 12 kohdan mukaisesti, sekä 22 artiklan 4 kohdassa mainitut suojatoimenpiteet. Komitea odottaa voivansa kommentoida ehdotusta, kun se on tarkasteltavana ja siitä pyydetään lausuntoja.

5.4.1 Haluamatta asettaa kyseenalaiseksi minkään asianomaisen osapuolen oikeutta tai kykyä osallistua järjestelmän noudattamista koskevien kysymysten käsittelyyn komitea suosittaa kuitenkin komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille, että perustetaan seuranta- tai kuulemismekanismi, jonka kautta kansalaisyhteiskunta voi esittää epäilyksensä siitä, että jokin GSP-edunsaajamaa loukkaa jotakin mainituista yleissopimuksista. Komitea ehdottaa lisäksi, että se voisi itse helpottaa tai koordinoida tätä mekanismia toimimalla kirjattavaksi tarkoitettujen valitusten yhteyspisteenä. Tämä toiminta voisi tarvittaessa perustua muihin odotettavissa oleviin vastaaviin mekanismeihin, joita on määrä perustaa, jotta kansalaisyhteiskunta voi seurata EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimuksen ja muiden vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa. Erityisesti tämä koskee järjestelyjä EU:n erityispanoksen varmistamiseksi ja/tai EU:n tason asiantuntijaryhmien perustamiseksi tarkastelemaan kysymyksiä ennen niiden toimittamista näiden vapaakauppasopimusten mukaisten virallisten elinten käsiteltäviksi.

5.4.2 Komitea suosittaa siksi, että komissio perustaa varhaisessa vaiheessa lähitulevaisuudessa komitean kanssa yhteisen työryhmän tekemään asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia.

Bryssel 8. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan komission tietopaketti ehdotuksesta uudeksi GSP-järjestelmäksi, kauppapolitiikan pääosasto, sivu 8.

(2) Sussexin yliopiston Centre for the Analysis of Regional Integration-analyysikeskuksen laatima GSP-järjestelmän väliarviointiraportti, 2009.

(3) EUVL C 110, 30.4.2004, s. 34.

(4) Lisäksi noin 2 300 tullinimikkeen vakiotariffi on jo nyt nolla.

(5) CARISin raportti.

(6) Ongelmat ulottuvat Napoleonin sotiin ja sokeriruo'on tunnin keskeytymiseen Manner-Eurooppaan.

(7) Bolivia, Ecuador ja Mongolia sekä mahdollisesti myös Pakistan ja Filippiinit.

(8) Euroopan komission tietopaketti ehdotuksesta uudeksi GSP-järjestelmäksi, kauppapolitiikan pääosasto, sivu 8, kohta 5.

(9) Muussa tapauksessa Myanmar olisi nyt oikeutettu pääsemään ”Kaikki paitsi aseet” -ohjelman piiriin.

(10) Euroopan komission tietopaketti ehdotuksesta uudeksi GSP-järjestelmäksi, kauppapolitiikan pääosasto, s. 8.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/89

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”

KOM(2011) 303 lopullinen

2012/C 43/20

Esittelijä: Emmanuelle BUTAUD-STUBBS

Euroopan komissio ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja päättivät 19. heinäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten

KOM(2011) 303 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. marraskuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Euroopan komission yhteiseen tiedonantoon ja pitää sitä oikea-aikaisena ja kiireellisenä tarkistuksena EU:n politiikkaan. Komitea on täysin samaa mieltä tiedonannossa asetetusta tavoitteesta kehittää EU:n naapuruuspolitiikkaan uusi lähestymistapa EU:n ja sen kumppanimaiden kumppanuuden vahvistamiseksi.

1.2 ETSK huomauttaa, että tiedonanto voi olla ainoastaan lähtökohta tulevalle kumppanuudelle, ja kehottaa EU:n toimielimiä kehittämään pitemmän aikavälin strategian, joka pantaisiin täytäntöön vuosia 2014–2020 koskevan rahoituskehyksen puitteissa, johon olisi liitetty yksilöidyt painopisteet ja jolla olisi asianmukaiset tehostettua kumppanuutta ja EU:n politiikan eri osa-alueita koskevat määrärahat.

1.3 ETSK toivoo, että EU pystyy reagoimaan sopivalla tavalla – eli päättäväisesti ja yhdellä äänellä ja Euromed-maita koskevassa tiedonannossa (1) kuvattua lähestymistapaa seuraten – äskettäisiin tapahtumiin tietyissä naapurimaissa, joissa aitoa ja kestävää demokratiaa ei ole vielä vakiinnutettu.

1.4 ETSK on samaa mieltä ehdollisuuden ja eriyttämisen periaatteista sekä tarpeesta lisätä joustavuutta suhteissa kumppanimaihin. Samaan aikaan se kuitenkin kehottaa EU:ta varmistamaan, että less for less -periaatteen soveltaminen ei haittaa kumppanimaan mahdollisuuksia edistyä uudistusprosessissa omassa tahdissaan ja omien valmiuksiensa kehittymisen mukaan.

1.5 Komitea panee tyytyväisenä merkille, että tiedonannossa korostetaan uudella tavalla kansalaisyhteiskunnan keskeistä roolia demokratiaprosessien vahvistamisessa ja että tuen antamista laajalle joukolle kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, pidetään ensisijaisena.

1.6 ETSK painottaa, että tietyn maan hallintoa arvioitaessa on olennaista kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöön, ihmisoikeuksien suojeluun, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä uskonnonvapauteen.

1.7 ETSK katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston kautta annettavan EU-tuen tulisi olla useampien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, myös rekisteröitymättömien oppositioryhmien, käytettävissä ja helposti saatavilla äkillisen tarpeen syntyessä. Eurooppalaisen demokratiarahaston tulisi täydentää nykyisiä välineitä, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä ja vakautusvälinettä.

1.8 ETSK korostaa tässä yhteydessä, että työnantajille, ammattiyhdistyksille ja muille yhteiskunnallis-ammatillisille ryhmille tulisi tarjota suurempaa ja kohdistetumpaa tukea, sillä ne ovat yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen elämän tärkeitä osatekijöitä ja mahdollisia vakauden takaajia. Joillakin niistä onkin ollut keskeinen rooli demokratialiikehdinnän käynnistymisessä. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaisessa demokratiarahastossa on ennakoitu näiden toimijoiden tukeminen, mutta toivoo, että myös kansalaisyhteiskuntavälinettä käytettäisiin tähän tarkoitukseen.

1.9 ETSK kehottaa tehostamaan EU-rahoitteisia hankkeita. EU:n rahoitusmenettelyjen monimutkaisuus jättää ulkopuolelle useita valtiovallasta riippumattomia toimijoita. Aloitteen tavoitteiden joukkoon tulisi sisällyttää organisaatioiden auttaminen rahoituksen saannissa esimerkiksi EU:n edustustojen järjestämän, valmiuksia kehittävän koulutuksen kautta.

1.10 Komitea kehottaa lisäksi EU:ta laatimaan varotoimia ja hyvän hallintotavan perusperiaatteita niitä kumppanimaiden hallituksia varten, jotka haluavat hyötyä kansalaisyhteiskuntavälineen osa-alueesta 3. Sen kautta niille annetaan mahdollisuus käynnistää hankkeita, joilla pyritään vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan valmiuksia ja niiden osallistumista kotimaan politiikkaan ja päätöksentekoprosesseihin.

1.11 Pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten (DCFTA) perimmäisenä tavoitteena on kauppasuhteiden osalta synnyttää EU:n ja kumppanimaiden välille pitkälle edennyt taloudellinen yhdentyminen. ETSK kehottaa EU:ta harkitsemaan DCFTA-säännöstön jakamista eriytettyihin paketteihin, jotka heijastaisivat eritasoista kiinnostusta Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen sekä kumppanimaiden erilaisia prioriteetteja. On äärimmäisen tärkeää, että DCFTA- ja muihin sopimuksiin liittyvien neuvottelujen ja täytäntöönpanoprosessien aikana pakolliseksi ehdoksi otetaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja mekanismin luominen sen kanssa käytävää jatkuvaa vuoropuhelua varten. On myös aiheellista kuulla kansalaisyhteiskuntaa kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin yhteydessä.

1.12 Lisäksi on ratkaisevan tärkeää edistää kansalaisvapauksien puitteissa ilmaisun-, uskonnon- ja tiedonvälityksen vapautta sekä internetin esteetöntä käyttöä ja sosiaalisia verkostoja, sillä tämä kasvattaa osaltaan avoimuutta ja edistää demokratisoitumisprosessia. Näin ollen se tarvitsee erityistä huomiota ja kohdennettuja toimia.

1.13 Vaikka menestys onkin ollut varsin suhteellista, ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on sitoutunut konfliktien ehkäisyyn lähinaapurustossaan, ja kehottaa EU:ta kehittämään tälle alalle kattavia strategioita.

1.14 ETSK kehottaa helpottamaan naapurimaista peräisin olevien ihmisten – erityisesti nuorten ja opiskelijoiden, taiteilijoiden, tutkijoiden, tieteenharjoittajien ja liikemiesten – liikkuvuutta, jotta voitaisiin lisätä ihmisten välisiä kontakteja, mistä olisi hyötyä sekä kumppanimaille että EU:lle.

1.15 Kansalaisyhteiskuntaa EU:n tasolla edustava ETSK on valmis ottamaan aktiivisen roolin ja jakamaan asiantuntemustaan pyrittäessä rakentamaan aiempaa tehokkaammat eurooppalaiset puitteet naapurimaiden yhteiskuntien kanssa tehtävälle yhteistyölle (2). Erityisesti komitea voisi

—	auttaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kartoituksessa ja kansalaisyhteiskunnan kyseisellä alueella harjoittaman toiminnan dokumentoinnissa käymällä avointa ja osallistavaa vuoropuhelua laajan toimijajoukon kanssa

—	jakaa asiantuntemustaan (mukaan lukien kokemukset yhteistyöstä EU:n itäisten naapurimaiden kanssa) erityisten kriteerien ja prosessien määrittelystä aidosti edustavien elinten valitsemiseksi politiikan muotoiluun liittyviä kansalaisyhteiskunnan kuulemisia varten kumppanimaissa

—

tukea riippumattomia ja edustavia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita – erityisesti niitä, joilla on ollut aktiivinen rooli epädemokraattisten vallanpitäjien oppositiovoimina –toteuttamalla valmiuksien kehittämistoimia ja jakamalla asiantuntemustaan monenlaisilla aloilla, joista esimerkkinä mainittakoon työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu (myös alakohtaisella tasolla) sekä taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet

—	jakaa parhaita käytänteitä esimerkiksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun, sukupuolten tasa-arvon, yrittäjyyden ja yritysten yhteiskuntavastuun aloilla

—	osallistua yhteiskunnallis-taloudellisia organisaatioita vahvistavien EU:n välineiden, toimintasuunnitelmien ja ohjelmien muotoiluun ja niiden täytäntöönpanon valvontaan

—	osallistua aktiivisesti kansalaisyhteiskuntavälineen ja eurooppalaisen demokratiarahaston toimintamenettelyjen määrittelyyn.

2. Kokemusten hyödyntäminen

2.1 EU:n aikaisempien toimien kriittinen arviointi

2.1.1 Demokraattisen toimintaympäristön täydellinen puuttuminen muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta on pakottanut EU:n käytännön syistä mukauttamaan politiikkojaan sekä hyväksymään keskustelukumppaneikseen tahoja, joita ei mitenkään voida kuvailla kansojensa demokraattisiksi edustajiksi.

2.1.2 Esimerkiksi koko Barcelonan prosessin ajan EU oli liian vähän kanssakäymisissä tai teki yhteistyötä sellaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, ammattiyhdistysten tai ihmisoikeusorganisaatioiden kanssa, jotka eivät olleet hallitusten hyväksymiä. Tästä syystä menetettiin mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.

2.1.3 Erityisesti Euromed-alueelta saatu kokemus on osoittanut, että näiden organisaatioiden heikkous epädemokraattisissa maissa saattaa johtaa siihen, että kansalaisyhteiskunnan käytettävissä olevaa rahoitusta ei hyödynnetä täysipainoisesti.

2.1.4 Kansalaisyhteiskunnan mukaan saamiseen on olemassa hyviä käytänteitä kuten aihekohtaisten foorumien, työryhmien ja paneelien perustaminen. Ne on kehitetty itäisen kumppanuuden yhteydessä ja niitä voitaisiin muokata ja soveltaa tehokkaasti myös etelässä.

3. Uuden lähestymistavan pääkohdat

3.1 Ehdollisuuden ja eriyttämisen periaatteen soveltaminen

3.1.1 ETSK kannattaa täysin sitä, että tiedonannossa painotetaan ehdollisuuden ja eriyttämisen periaatteita, ja on itse juuri vahvistamassa niiden soveltamista omassa toiminnassaan, kuten talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten Euromed-huippukokousten osallistumiskriteereissä ja ulkomaille tehtävien työmatkojen järjestämisessä.

3.1.2 EU:n on otettava more for more -lähestymistavassaan huomioon alueiden ja maiden erilainen historia, niiden kehitysaste, eri vaiheet suhteessa EU:hun ja niiden erityiset tarpeet ja ongelmat. Tämä lähestymistapa vaikuttaa myös osaltaan EU:n rahoitusvarojen käytön tehostamiseen, mikä on Euroopan unionin keskeinen velvollisuus suhteessa eurooppalaisiin veronmaksajiin.

3.1.3 Samaan aikaan komitea katsoo, että on tärkeää varmistaa ettei less for less -periaatetta sovelleta sillä tavoin, että se haittaa sellaisen kumppanimaan kehitysmahdollisuuksia, jossa edistys ei ole vielä kovin pitkällä.

3.2 Tavoitteena ”syvä” ja kestävä demokratia

3.2.1 EU on aivan oikeutetusti painottanut, että on tarpeen edistää ”syvää” demokratiaa vahvistamalla kansalaisyhteiskuntaa ja korostamalla sen roolia demokratisoitumisprosessissa ja hyvän hallinnon standardien juurruttamisessa Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvalla alueella.

3.2.2 Komitea suhtautuu myönteisesti uusiin erityisiin välineisiin, joilla vahvistetaan demokratian alalla saavutettuja tuloksia. ETSK on tässä yhteydessä erityisesti valmis osallistumaan eurooppalaisen demokratiarahaston ja kansalaisyhteiskuntavälineen toimintamenettelyjen määrittelyyn. Näiden välineiden tulisi olla joustavia ja kykeneviä vastaamaan muuttuviin tarpeisiin, ja niihin tulisi sisältyä kohdistettuja toimia, joilla tuetaan demokratiaprosesseja EU:n naapurimaissa esimerkiksi edistämällä poliittisten puolueiden ja vapaiden tiedotusvälineiden perustamista ja vahvistamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista demokratiaprosesseihin.

3.2.3 Vaikka demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, vakautusväline, eurooppalainen demokratiarahasto ja kansalaisyhteiskuntaväline ovat erilaisia rahoituksensa, toimintansa ja hallinnointinsa osalta, niiden välinen johdonmukaisuus ja synergia on kuitenkin varmistettava ja sitä on vahvistettava.

3.2.4 Jotta voitaisiin kasvattaa organisaatioiden tietoisuutta näistä rahoitusvälineistä sekä niiden kykyä käyttää niitä, ETSK kehottaa komissiota laatimaan yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä oppaita.

3.2.5 ETSK katsoo, että sekä uskonnon- että kansalaisvapauksien kunnioittaminen on perusihmisoikeus, jota on suojeltava kaikin tavoin alueella, jolle uskonnollinen ja poliittinen moninaisuus on ominaista. Se kehottaa niitä maita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ratifioimaan viipymättä ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen perustuvia poliittisia, kulttuurisia ja kansalaisvapauksia sekä taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia koskevat yleiset ja alueelliset yleissopimukset ja sopimukset.

3.2.6 Tiedotusvälineillä on Euromed-alueella keskeinen rooli käynnissä olevien muutosprosessien tulosten välittäjinä ja esiintuojina. EU:n tuki on kohdistettava hankkeisiin, joilla parannetaan nykyisten tiedotusvälineiden ammattimaisuutta ja riippumattomuutta ja edistetään viestinten monipuolisuuden ja vapauden kannalta suotuisan ympäristön luomista.

3.3 EU:n aiempaa vahvempi rooli konfliktien ratkaisemisessa

3.3.1 Pitkittyneiden konfliktien jatkuminen EU:n eteläisissä ja itäisissä naapurimaissa muodostaa merkittävän haasteen sekä EU:lle että kumppanimaille itselleen. EU on myöntänyt, että sen tähänastisen toiminnan tehokkuus on ollut rajallista. Lissabonin sopimuksen myötä EU:lla on uusi rauhanrakentajan tehtävä sekä tukenaan uusi rakenne, mikä tarjoaa sille aidon mahdollisuuden uudenlaiseen kohdistettuun toimintaan.

3.3.2 ETSK kehottaa EU:ta kehittämään kattavia konfliktien ehkäisyä ja rauhanrakentamista koskevia strategioita erityisesti lähinaapureitaan varten sekä keskittymään sen varmistamiseen, että kyseisellä alalla toteutettavat erilaiset EU-ohjelmat ja -politiikat ovat keskenään aiempaa johdonmukaisempia.

3.3.3 Komitea katsoo, että kaikkien rauhanrakentamishankkeiden tulisi sisältää demokraattisia periaatteita ja edistää niitä ja että niissä valvontajärjestelmissä, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, tulisi arvioida uudistustyössä saavutettua edistystä. Olisi tarpeen keskittyä aiempaa enemmän niihin ryhmiin, joiden vaikutus rauhanrakentamiseen on merkittävä, mutta joiden ääni pääsee harvoin kuuluville. Tällaisia ryhmiä ovat mm. nais- ja nuorisoryhmät, ammattiyhdistykset ja paikalliset liikeyritykset. Keskittymistä liiketoiminnan jatkamiseen konfliktialueilla, mikä on osoitus sitkeydestä, on syytä tukea, samoin ammattiyhdistystoimintaa, kuten mielenosoituksia rauhan ja solidaarisuuden puolesta. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten naiset, lapset ja konfliktien uhrit, tarvitsevat erityistä huomiota ja kohdennettuja ohjelmia.

4. Kauppayhteyksien tehostaminen

4.1 Kauppasuhteiden edistämisen lisäksi yksi pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten (DCFTA) perimmäisistä tavoitteista on synnyttää EU:n ja kumppanimaiden välille pitkälle edennyt taloudellinen yhdentyminen. DCFTA:n täytäntöönpano ja noudattaminen edellyttää, että kumppanimaat uudistavat perusteellisesti oikeudellisia ja taloudellisia puitteitaan. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan merkittävästi lisää EU-tukea, jotta kumppanimaita voidaan auttaa saavuttamaan vaatimuksiin vastaamisen edellyttämä kehitystaso.

4.2 Komitea toivoo, että kaikkiin kauppasopimuksiin, joita EU neuvottelee kumppaneidensa kanssa, sisällytettäisiin kestävää kehitystä koskeva luku, ja katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa tulisi kuulla myös ennen neuvottelujen käynnistämistä järjestettävän kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Tämä osallistuminen kasvattaisi osaltaan suuren yleisön tietoisuutta niistä lyhyen ja pitkän aikavälin eduista, joita DCFTA voi tuottaa, sekä auttaisi varmistamaan suuren yleisön sitoutumisen prosessiin. (3)

4.3 Näin ollen tulevissa DCFTA- ja muissa sopimuksissa tulisi ennakoida mekanismeja – esimerkiksi neuvoa-antavia sekakomiteoita – kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemiseksi, jotta voitaisiin seurata tehokkaammin sitä, miten kestävää kehitystä käsittelevän luvun määräyksiä pannaan täytäntöön.

4.4 Sosiaalisten standardien ja työmarkkinasuhteiden osalta komitea painottaa, että asiaankuuluvat ILO:n yleissopimukset on ratifioitava ja pantava asianmukaisesti täytäntöön.

5. Tavoitteena tehokkaat alueelliset kumppanuudet

5.1 EU:n on löydettävä tasapaino kumppanimaihin ylläpitämiensä suhteiden kahdenvälisen ja alueellisen ulottuvuuden välille ja pyrittävä löytämään niistä synergiaa.

5.2 On tunnustettu tosiasia, että alueelliset kumppanuudet idässä ja etelässä ovat osaltaan edistäneet EU:n ja sen naapureiden suhteiden kehittymistä. Itäisessä kumppanuudessa ja Välimeren unionissa, jotka ovat täydentäneet Euromed-yhteistyötä, on kuitenkin ilmennyt jonkin verran puutteita.

5.3 Välimeren unionin oli tarkoitus täydentää EU:n ja kumppanimaiden kahdenvälisiä suhteita, mutta tähän mennessä se ei ole tuottanut odotettuja tuloksia. Sen roolia ja tavoitteita on näin ollen tarkistettava radikaalisti. Välimeren unionin tulee tarjota pysyvät mekanismit, jotta kansalaisyhteiskunta voi osallistua sen ajamaan aloitteeseen. ETSK kehottaa tekemään välittömästi päätökset Välimeren unionin roolista, tehtävästä, organisaatiosta ja rahoituksesta. Lisäksi se katsoo, että Välimeren unionin toimet on yhdenmukaistettava aluetta koskevan EU:n yleisstrategian (4) kanssa.

5.4 Useimmat kumppanimaat ovat yleisesti ottaen parantaneet ja tehostaneet suhteitaan EU:hun assosiaatiosopimuksista, pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista, viisumivaatimusten lieventämisestä ja liikkuvuuskumppanuuksista, energiahuollon turvaamiseksi tehtävästä yhteistyöstä ja muista asioista käytävän vuoropuhelun avulla. Valko-Venäjä on valitettavasti ottanut pitkän askelen taaksepäin EU-suhteissaan, ja demokraattisia vapauksia ja kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöä koskeva tilanne on myös huonontunut muissa kumppanimaissa, Ukraina mukaan luettuna.

5.5 Poliittisen tilanteen kehittymistä EU:n naapurimaissa tulisi edelleen seurata tiiviisti ja niiden sitoutumisen rakentaa kestävää demokratiaa ja noudattaa ihmisoikeuksia tulisi heijastua taloudelliseen yhdentymiseen ja kauppasuhteisiin.

5.6 ETSK on vakuuttunut siitä, että naapurimaista peräisin olevien ihmisten – erityisesti nuorten ja opiskelijoiden – liikkuvuuden helpottaminen hyödyttäisi kumppanimaita mm. lisäämällä ihmisten välisiä kontakteja. Sama koskee taiteilijoita, tutkijoita, tieteenharjoittajia ja liikematkustajia. Sitä olisi täydennettävä viisumien myöntämistä helpottavilla järjestelmillä, maksuhelpotuksilla ja mahdollisuudella myöntää toistuvaisviisumeja sekä jatkuvilla pyrkimyksillä kehittää yhdennettyä rajaturvallisuutta, asianmukaista maahanmuuton hallintaa, laittoman maahanmuuton torjuntaa, turvapaikkalainsäädäntöä ja pakolaisille annettavaa humanitaarista apua.

6. EU:n naapurimaiden kansalaisyhteiskunnan tukeminen kansalaisyhteiskuntavälineen ja eurooppalaisen demokratiarahaston kautta

6.1 Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukemisen tulee olla kattavaa, uskottavaa, monialaista ja niiden tarpeisiin sovitettua. ETSK on jo useiden vuosien ajan puhunut sen puolesta, että kansalaisyhteiskunnalla tulisi olla rooli Euroopan naapuruuspolitiikan muotoilussa ja sen täytäntöönpanon seurannassa, ja toivonut, että kehitetään erityisiä kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kasvattamiseen tähtääviä ohjelmia ja parannetaan valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua EU:n naapurimaissa. (5) Näin ollen se kannattaa kansalaisyhteiskuntavälineen kolmea osa-aluetta.

6.2 Näiden osa-alueiden täytäntöönpano edellyttää, että laaditaan laaja ja osallistava ”kansalaisyhteiskunnan organisaation” määritelmä, kuten komissio ehdottaa konsultointiprosessiin sovellettavista vähimmäisvaatimuksista antamassaan tiedonannossa (6). Kansalaisyhteiskunnan kartoitus on näin ollen ensiarvoisen tärkeää näiden osa-alueiden täytäntöönpanon kannalta. ETSK on lukuisine verkostoineen valmis auttamaan jatkossakin syntymässä olevien valtiovallasta riippumattomien toimijoiden kartoittamisessa sekä verkostoitumisessa kansalaisjärjestöjen kanssa aluetasolla. Synergioita on helposti löydettävissä komission, EU:n ulkosuhdehallinnon ja EU:n edustustojen työstä.

6.3 Eurooppalaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kokemusta voitaisiin lisäksi hyödyntää valmiuksien kasvattamiseen tähtäävien ohjelmien laatimisessa. Mukaan olisi saatava EU:n laajan kansalaisjärjestöverkoston lisäksi myös tärkeimmät eurooppalaiset talous- ja sosiaalielämän toimijat. Niiden asiantuntemusta voitaisiin jakaa kumppanimaiden vastaaville tahoille ja välittää näin tietoa EU:n politiikoista sekä tukea naapurimaiden kansalaisyhteiskuntaa politiikkojen analysoinnissa, neuvotteluissa ja EU:n politiikkoihin lähentymisen seurannassa.

6.4 Komitea pitää erittäin tervetulleena ehdotusta kasvattaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista alakohtaiseen poliittiseen vuoropuheluun EU:n ja kumppanimaiden välillä, sillä tämä ala on menneisyydessä jäänyt valitettavasti usein huomiotta. Talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osalta tulisi kiinnittää erityistä huomiota ohjelmiin, joilla tuetaan alakohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edunsaajamaissa. ETSK haluaa osallistua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseen, ja tässä yhteydessä se kehottaa ottamaan vuoropuheluun mukaan myös ILO:n, jota se pitää ratkaisevan tärkeänä, sekä Euroopan koulutussäätiön, joka voisi tarjota naapurimaiden työmarkkinaosapuolille alakohtaista vuoropuhelua koskevaa koulutusta.

6.5 Kansalaisyhteiskuntavälineen osa-alueen 3 kautta on tarkoitus tukea maakohtaisia kahdenvälisiä hankkeita, joilla kumppanimaiden hallituksia kannustetaan vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan valmiuksia ja niiden osallistumista kotimaan politiikkaan ja päätöksentekoprosesseihin. Komitea on vakuuttunut siitä, että kansalaisyhteiskunnan kuulemisen mekanismien vakiinnuttaminen on erittäin tarpeellista ja että talous- ja sosiaalineuvostot ovat yksi parhaista välineistä tällaisen vuoropuhelun toteuttamisessa. Niitä hallituksia varten, jotka haluavat hyötyä tästä tuesta, tulisi kuitenkin laatia joitakin varotoimia ja hyvän hallinnon perusperiaatteita. ETSK on valmis määrittelemään joukon periaatteita, joita tulisi noudattaa perustettaessa edustavia talous- ja sosiaalineuvostoja ja vastaavia elimiä.

6.6 Kumppanimaissa on jo toiminnassa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden alueellisia foorumeita: itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumi sekä talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten Euromed-huippukokous, joka perustettiin ETSK:n aloitteesta. ETSK:lla on ollut keskeinen rooli talous- ja sosiaalineuvostojen perustamisessa useisiin Välimeren eteläpuolisiin maihin. Komitea on koko prosessin ajan puhunut sen puolesta, että näihin neuvostoihin saataisiin mahdollisimman laaja erilaisten valtiovallasta riippumattomien toimijoiden edustus. ETSK:n asiantuntemus ja tuki perustettaessa talous- ja sosiaalineuvostoja politiikan muotoiluun liittyviin kansalaisyhteiskunnan kuulemisiin osallistuviksi elimiksi voisi olla hyödyllinen lisä kansalaisyhteiskuntavälineen tarjoamiin yhteistyömahdollisuuksiin.

6.7 EU:n rahoitusmenettelyiden monimutkaisuus jättää usein ulkopuolelle monia valtiovallasta riippumattomia toimijoita, joilla on suurin potentiaali mutta vain vähän kokemusta EU-tuen hakemisesta. Tämä on toistuva ongelma kaikissa maissa ja kaikilla alueilla, jotka saavat tukea EU:n yhteistyörahastoista. Yhdeksi tämän välineen tavoitteista voitaisiin ottaa näiden organisaatioiden tukeminen esimerkiksi siten, että EU:n edustustot järjestäisivät koulutusta rahoitushakemuksen laatimisesta.

6.8 ETSK on valmis osallistumaan eurooppalaisen demokratiarahaston toimintamenettelyjen määrittelyyn. Se katsoo, että kyseisen välineen tulisi olla joustava ja kykenevä vastaamaan äkillisiin tarpeisiin. Siinä tulisi hyödyntää kohdistettuja toimia, joilla tuetaan demokratiaprosesseja EU:n naapurimaissa edistämällä poliittisten puolueiden, vapaiden joukkotiedotusvälineiden ja riippumattomien ammattiyhdistysten perustamista ja vahvistamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista demokratiaprosesseihin.

6.9 ETSK katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston tulisi olla joustava ja avoin väline, joka perustuu kysyntään ja jonka kohteena on valmiuksien kasvattaminen yksittäisten hankkeiden sijasta. Apua tulisi antaa ensisijaisesti niille organisaatioille, jotka eivät voi hyötyä muusta EU-rahoituksesta, jota annetaan esimerkiksi kansalaisyhteiskuntavälineen, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tai valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten ohjelman kautta. Välinettä tulisi hallinnoida valtiotasolla ja siihen tulisi liittyä mahdollisimman vähän byrokratiaa ja raportointivelvollisuuksia, mutta sen tukena tulisi kuitenkin olla tehokas tulostenarviointijärjestelmä. Lisäksi olisi syytä ennakoida mahdollisuus yhteisiin toimiin muiden avunantajien kanssa.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Tiedonanto ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa”, KOM(2011) 200 lopullinen.

(2) Ks. ETSK:n erityiset suositukset, joita se on esittänyt seuraavissa hiljattain antamissaan lausunnoissa: ”Kansalaisyhteiskunnan panos itäiseen kumppanuuteen”, EUVL C 248, 25.8.2011, s. 37–42, ”Edustavien kansalaisyhteiskuntien edistäminen Euromed-alueella”, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 32–37 ja ”Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n uudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”, 27. lokakuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) ETSK:n lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka”, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 14–18.

(4) KOM(2011) 200 lopullinen.

(5) Ks. ETSK:n lausunnot seuraavista aiheista: ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen itäiseen kumppanuuteen”, EUVL C 277, 17.11.2009, s. 30–36, ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvien toimintaohjelmien täytäntöönpanoon Etelä-Kaukasian maissa (Armenia, Azerbaidžan ja Georgia)”, EUVL C 277, 17.11.2009, s. 37–41.

(6) Komission tiedonanto – Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen – Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset, KOM(2002) 704 lopullinen, 11.12.2002, s. 6.

15.2.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/94

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osalta”

KOM(2011) 634 lopullinen – 2008/0183 COD

2012/C 43/21

Esittelijä: Yves SOMVILLE

Neuvosto päätti 17. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osalta

KOM(2011) 634 lopullinen – 2008/0183 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 139 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen elintarvikeapuohjelman soveltamisesta vuosina 2012 ja 2013 ja erityisesti ehdotukseen ohjelman oikeusperustan laajentamisesta. Ohjelmalla pyritään näin saavuttamaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteet samalla kun vahvistetaan unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Muutos on merkittävä etenkin siksi, että se on Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden suuntainen.

1.2	ETSK pitää tarpeellisena ohjelman jatkamista ja sen rahoittamista YMP:n talousarviosta vuosina 2012 ja 2013 nykyisen tasoisena. Solidaarisuus muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä kohtaan on arvo, jota unioni on aina puolustanut ja jota sen tulee puolustaa kaikessa toiminnassaan.

1.3	ETSK:n mielestä apu on ehdottoman tärkeää, sillä ohjelman apua tarvitsevat talous- ja finanssikriisin seurauksena yhä useammat.

1.4

Kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK kannattaa ehdotusta myös siksi, että sen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa osallistuu lukuisia vapaaehtoistyöntekijöitä ja avustusjärjestöjen jäseniä, jotka eivät voisi hyväksyä elintarvikeapuohjelman resurssien supistamista 75 prosentilla vuonna 2012 vuoteen 2011 verrattuna tai jopa sen lopettamista kokonaan vuonna 2013 interventiovarastojen ehtymisen vuoksi. Komitean mielestä tämä EU:n varoista rahoitettava ohjelma tarjoaa mahdollisuuden antaa unionista myönteinen kuva Euroopan kansalaisille.

1.5

Komitea on tyytyväinen myös siihen, että komissio on ottanut huomioon osan komitean aiemmassa, tammikuussa 2011 antamassa lausunnossa (1) esitetyistä suosituksista. Näitä asioita ovat rahoituksen myöntäminen edelleen 100-prosenttisesti YMP:n talousarviosta vuosina 2012 ja 2013 sekä mahdollisuus saada korvausta joistakin avustusjärjestöille aiheutuneista hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannuksista.

1.6	ETSK kannattaa jäsenvaltioille annettavaa mahdollisuutta valita unionista peräisin olevia tuotteita. Näin ohjelma ylläpitää sisämarkkinoiden vakautta ja tarjoaa samalla takuun siitä, että jaeltavat tuotteet ovat eurooppalaisten tuottajien noudattamien tiukkojen vaatimusten mukaisia.

2. Taustaa

2.1	Elintarvikkeiden ilmaisjakelu yhteisön vähävaraisimmille aloitettiin vuonna 1986–1987 erityisen kovan talven vuoksi. Elintarvikkeet, joita avustusjärjestöt jakelivat eri jäsenvaltioissa, olivat peräisin interventiovarastoista.

2.2	Interventiovarastojen hyödyntämisestä tehtiin myöhemmin virallinen menetelmä, jonka avulla pyrittiin kahteen tavoitteeseen: unionin vähävaraisimpien auttamiseen ja maatalousmarkkinoiden vakauden ylläpitämiseen.

2.3	Interventiovarastojen kokoa onnistuttiin supistamaan merkittävästi vuonna 1992 aloitetuilla YMP:n perättäisillä uudistuksilla. Varastot muuttuivat vähitellen rakenteellisista suhdanneluonteisiksi. Varastot eivät enää viime vuosina ole yksin riittäneet täyttämään elintarvikeavun tarvetta.

2.4	Ohjelmaan tehtiin jo vuonna 1995 muutos, jonka mukaan interventiovarastoista peräisin olevien tuotteiden puutetta voidaan paikata markkinoilta tehtävillä hankinnoilla.

2.5	Komissio muutti vuoden 2009 ohjelmaa Euroopan unionin laajentumisen seurauksena kasvattamalla sen määrärahoja.

2.6	Komissio käynnisti havaitun kehityksen valossa vuonna 2008 keskustelun vähävaraisimmille suunnatusta elintarvikeohjelmasta. Pohdintatyön tuloksena syntyi ehdotus neuvoston asetukseksi, jolla vähävaraisimmille suunnattu apuohjelma muutetaan pysyväksi.

2.7

Ehdotuksella muutettiin eräitä sääntöjä. Muutokset koskivat hankintalähteitä, tuotevalikoiman laajentamista, kolmivuotista jakeluohjelmaa, ensisijaisten toimintakohteiden asettamista jäsenvaltioissa, yhteisrahoituksen asteittaista käyttöönottoa ja määrärahojen kasvattamista. Ehdotus hylättiin neuvostossa määrävähemmistön äänin.

2.8

Komissio antoi 17. syyskuuta 2010 muutetun ehdotuksen, jossa otetaan osin huomioon alkuperäistä ehdotusta koskeneet Euroopan parlamentin näkemykset (26. maaliskuuta 2009 esitetty kanta). Näitä asioita olivat yhteisrahoitusosuuden nostaminen, EU:n tuen rajaaminen 500 miljoonaan euroon vuodessa ja jäsenvaltioiden mahdollisuus valita ensisijaisesti unionista peräisin olevia elintarvikkeita.

2.9	Ehdotuksesta keskusteltiin 27. syyskuuta 2010 kokoontuneessa maatalous- ja kalastusneuvostossa. Määrävähemmistö vastusti ehdotusta edelleen.

2.10	ETSK antoi muutetusta ehdotuksesta lausunnon 20. tammikuuta 2011. (2)

2.11

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 13. huhtikuuta 2011 tuomion asiassa (asia T-576/08), jossa Saksa oli nostanut kanteen interventiovarastoista peräisin olevien elintarvikkeiden toimittamista unionin vähävaraisimmille henkilöille koskevasta vuoden 2009 ohjelmasta. Interventiovarastoista peräisin olevia määriä ei kyseenalaistettu, mutta kumoamispäätös koskee sen sijaan kaikkia hankintoja markkinoilta.

2.12	Komissio onkin varannut varainhoitovuodeksi 2012 huomattavasti pienemmät määrärahat, ja ainoana lähteenä on otettu huomioon interventiovarastot.

2.13	Syyskuun 20. päivänä 2011 kokoontuneessa maatalous- ja kalastusneuvostossa ei muodostunut riittävää enemmistöä puoltamaan 17. syyskuuta 2010 esitettyä ehdotusta.

2.14	Lokakuun 20. päivänä 2011 kokoontuneelle maatalous- ja kalastusneuvostolle esiteltiin uusi, 3. lokakuuta 2011 päivätty muutettu ehdotus, mutta alkuperäiseen ehdotukseen tehdyistä täydennyksistä huolimatta määrävähemmistö vastusti ehdotusta. ETSK ottaa kiireellisesti kantaa tähän uuteen ehdotukseen.

3. Komission ehdotus

3.1

Unionin vähävaraisimmille suunnattu elintarvikeapu on yli kahden vuosikymmenen ajan saatu interventiovarastoista. Varastot olivat aluksi huomattavan suuret, mutta ne ovat pienentyneet merkittävästi YMP:n perättäisten uudistusten seurauksena. Varastot eivät enää ole rakenteellisia, vaan suhdanneluonteisia.

3.2	YMP:n alkuperäinen tavoite, joka oli tuottavuuden lisääminen, on vähitellen väistynyt, ja keskeiseksi on noussut maatalouden kestävyys ja siihen liittyvä tarjonnan ja kysynnän parempi tasapaino. Uusi suunta edellyttää elintarvikeapuohjelman oikeudellisen kehyksen muuttamista.

3.3

EU:n perättäiset laajentumiset, elintarvikkeiden hintojen nousu ja viime aikoina talouskriisi ovat lisänneet avuntarvetta huomattavasti. Vähävaraisten määrä unionissa kasvaa koko ajan. Yli 13 miljoonaa ihmistä sai apua ohjelmasta vuonna 2008. Vuonna 2010 avunsaajia oli jo yli 18 miljoonaa niissä 20 jäsenvaltiossa, joissa EU:n elintarvikeapuohjelmaa toteutetaan.

3.4

Näistä eri tekijöistä johtuvan kehityksen seurauksena on varauduttu siihen, että unionin interventiovarastojen niukkuutta voidaan tilapäisesti paikata tekemällä hankintoja markkinoilta, vaikka elintarvikeapuohjelman peruslähtökohtana onkin edelleen interventiovarastoista peräisin olevien tuotteiden jakelu.

3.5	Euroopan unionin tuomioistuin kumosi huhtikuussa 2011 vuoden 2009 jakeluohjelman säännökset, jotka mahdollistivat hankinnat markkinoilta tuolloin vähissä olleiden interventiovarastojen täydennykseksi.

3.6

Tuomion seurauksena komissio laati täytäntöönpanoasetuksen niin, ettei vuoden 2012 elintarvikeapuohjelmaan toimiteta tuotteita muualta kuin interventiovarastoista. Vuoden 2012 ohjelmaan käytettävissä oleva 113 miljoonan euron summa on konkreettisesti neljäsosa aiempien vuosien ohjelmien määrärahoista.

3.7

Komissio ottaa lausuntopyynnön aiheena olevassa ehdotuksessa huomioon Euroopan parlamentin 7. heinäkuuta 2011 antaman päätöslauselman, jossa parlamentti kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevaa jaksoa varten väliaikaisen ratkaisun, jotta estetään elintarvikeavun jyrkkä lasku ja varmistetaan näin, että elintarvikeavusta riippuvaiset henkilöt eivät kärsi ruokaköyhyydestä.

3.8	Komission uudella ehdotuksella on kaksi oikeusperustaa: siinä viitataan perussopimusten YMP:tä koskevien artiklojen lisäksi myös taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevään artiklaan.

3.9

Ehdotukseen sisältyy useita jo vuoden 2010 ehdotuksessa mukana olleita tekijöitä, kuten jäsenvaltioille annettava mahdollisuus valita ensisijaisesti unionista peräisin olevia tuotteita tai päättää joidenkin tehtävään nimetyille järjestöille aiheutuvien hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannusten korvaamisesta, tietenkin käytettävissä olevien resurssien rajoissa.

3.10

Yhteisrahoitusperiaate, joka sisältyi vuoden 2008 alkuperäiseen ehdotukseen ja jälleen vuoden 2010 ehdotukseen, on jätetty pois uudesta ehdotuksesta. Uuden ehdotuksen mukaan rahoitus otetaan 100-prosenttisesti unionin talousarviosta, kuten nykyisessä elintarvikeapuohjelmassa. Unionin rahoitukselle asetettu 500 miljoonan euron vuotuinen yläraja on säilytetty.

4. Yleistä

4.1	Kuten ETSK aiemmassa lausunnossaan muistuttaa, ”vähävaraisille henkilöille suunnattu elintarvikkeiden jakeluohjelma on käynnissä 20 jäsenvaltiossa – – ja elintarvikkeiden jakelu saajille tapahtuu yhteistyössä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa”.

4.2

Näissä organisaatioissa työskentelee suuri joukko vapaaehtoistyöntekijöitä. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että heidän avustustoimintansa voi supistua 25 prosenttiin aiemmista vuosista, ellei asiasta päästä nopeasti sopuun unionin tasolla. Avuntarve kentällä on samaan aikaan suurempi kuin koskaan ennen.

4.3

Vuodesta 1992 toteutetut YMP:n perättäiset uudistukset ovat johtaneet siihen, että interventiovarastoista on vähitellen tullut suhdannetoiminnan väline. Uudistusten tulosten ja markkinanäkymien valossa vaikuttaa siltä, että varastot ovat jatkossa pieniä tai tiettyjen tuotteiden osalta tiettyinä aikoina jopa olemattomia.

4.4

Tässä tilanteessa ETSK pitää välttämättömänä, että saadaan mahdollisimman pian aikaan ehdotus, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat tehdä hankintoja markkinoilta riittämättömien interventiovarastojen täydentämiseksi. Tämä mahdollisuus on ETSK:n mielestä erityisen tärkeä siksi, että yhä suurempi joukko ihmisiä on elintarvikeavun tarpeessa.

4.5

Jotta elintarvikeapuohjelman puitteissa saatavilla olevien elintarvikkeiden määrään ei tulisi rajua vähennystä ennen vuotta 2014, jolloin on odotettavissa uusia säännöksiä vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, ETSK kehottaa kiireellisesti noudattamaan kohdassa 4.4 esitettyä kehotusta.

4.6

ETSK, joka edustaa Euroopan kansalaisyhteiskuntaa kaikessa moninaisuudessaan, ei voi hyväksyä sitä, että EU vähentää vähävaraisimmille suunnattua apuaan etenkään nykyisenkaltaisessa talous- ja finanssikriisitilanteessa. Muistutettakoon, että vuonna 2008 elintarvikeapuohjelman avunsaajia oli 13 miljoonaa EU:n 18 jäsenvaltiossa ja vuonna 2010 jo yli 18 miljoonaa.

4.7

ETSK on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio Puola haluaa 20. lokakuuta 2011 kokoontuneen maatalous- ja kalastusneuvoston torjuvasta kannasta huolimatta pyrkiä edelleen ratkaisuun, jotta elintarvikeapuohjelman määrärahat eivät supistuisi 75 prosenttia vuonna 2012 ja jotta vähävaraisten tukiohjelma ei loppuisi kokonaan vuonna 2013, jolloin interventiovarastot eivät mahdollisesti enää riitä.

4.8

ETSK pitää erinomaisena sitä, että ehdotuksella, jota sovellettaisiin siis vain vuosina 2012 ja 2013, on kaksi oikeusperustaa. Tämä merkitsee sitä, että ohjelmalla ei pyritä ainoastaan YMP:n tavoitteisiin, joihin kuuluu myös väestön elintarviketurvasta huolehtiminen, vaan myös vahvistamaan unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.9	Molemmat asiat sisältyvät Eurooppa 2020 -strategiaan. ETSK muistuttaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteydessä strategiaan sisältyvästä köyhyyden torjuntaa käsittelevästä osiosta. Oikeus riittävään ja monipuoliseen ravintoon on kaiken syrjäytymisen torjuntaan keskittyvän toiminnan peruslähtökohta.

4.10

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio ehdottaa edelleen tehtävään nimetyille järjestöille aiheutuvien joidenkin hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannusten korvausmahdollisuutta. ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että korvaukset vähentävät ohjelman toteuttamiseen käytettävissä olevia määrärahoja.

4.11

Euroopan parlamentin tapaan ETSK kannattaa sitä, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita tarjouspyynnöissään ensisijaisesti unionista peräisin olevia tuotteita. Tukiohjelmalla on sekä sosiaalinen että taloudellinen tavoite: toisaalta se ylläpitää sisämarkkinoiden vakautta, ja toisaalta ei olisi asianmukaista, jos ei pystyttäisi takaamaan sitä, että elintarvikeapuohjelmaan tarkoitetut tuotteet noudattavat eurooppalaisille tuottajille asetettuja tiukkoja vaatimuksia.

4.12

ETSK on tyytyväinen siihen, että yhteisrahoituksen sijaan elintarvikeapuohjelma rahoitetaan 100-prosenttisesti unionin talousarviosta toisin kuin aiemmassa muutetussa ehdotuksessa kaavailtiin. Tämä on ETSK:n aiemmassa lausunnossa esitetyn suosituksen mukaista. Se on tärkeää myös siksi, että joillakin heikomman rahoituskapasiteetin omaavilla jäsenvaltioilla saattaisi nykyisessä talous- ja finanssikriisitilanteessa olla vaikeuksia osallistua ohjelman rahoitukseen, jos aiemmassa versiossa esitetyt prosenttiosuudet olisi säilytetty.

Bryssel 8. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 49.

(2) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 49.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.043.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 43

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 15. helmikuu 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	476. täysistunto 7. ja 8. joulukuuta 2011
2012/C 043/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teollisuuden muutokset ja kestäväpohjaisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen kehittäminen raaka-aineiden tehokasta käyttöä koskeva Eurooppa 2020 -strategian tavoite huomioon ottaen (oma-aloitteinen lausunto)	1

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	476. täysistunto 7. ja 8. joulukuuta 2011
2012/C 043/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Talouspolitiikan koordinoinnin ensimmäisen EU-ohjausjakson päättäminen: Ohjeet vuosien 2011–2012 kansallisia toimia varten – KOM(2011) 400 lopullinen	8

2012/C 043/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa oleville tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsiville jäsenvaltioille tarkoitettuja riskinjakovälineitä koskevien tiettyjen säännösten osaltaKOM(2011) 655 lopullinen – 2011/0283 COD	13

2012/C 043/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategiaKOM(2011) 75 lopullinen ja Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI-asetus)KOM(2011) 522 lopullinen – 2011/0226 COD	14

2012/C 043/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaaKOM(2011) 152 lopullinen	20

2012/C 043/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2010KOM(2011) 328 lopullinen	25

2012/C 043/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi huviveneistä ja vesiskoottereistaKOM(2011) 456 lopullinen – 2011/0197 (COD)	30

2012/C 043/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelmaKOM(2011) 60 lopullinen	34

2012/C 043/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uhrin oikeuksien lujittaminen EU:ssaKOM(2011) 274 lopullinen ja Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisestaKOM(2011) 275 lopullinen – 2011/0129 COD	39

2012/C 043/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)KOM(2011) 348 lopullinen – 2011/0152 (COD)	47

2012/C 043/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestäänKOM(2011) 326 lopullinen – 2011/0154 COD	51

2012/C 043/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisestaKOM(2011) 479 lopullinen – 2011/0218 COD	56

2012/C 043/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksiKOM(2011) 436 lopullinen ja Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 muuttamisestaKOM(2011) 663 lopullinen – 2011/0290 COD	59

2012/C 043/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta jäsenvaltioiden valvontaverkostoihin kuuluvien atk-pohjaisten tietokantojen osaltaKOM(2011) 524 lopullinen – 2011/0228 COD ja Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osaltaKOM(2011) 525 lopullinen – 2011/0229 COD	64

2012/C 043/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojastaKOM(2011) 530 lopullinen – 2011/0231 COD	67

2012/C 043/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisestaKOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD)	69

2012/C 043/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenäKOM(2010) 612 lopullinen	73

2012/C 043/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisestaKOM(2011) 451 lopullinen – 2011/0196 COD	79

2012/C 043/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisestaKOM(2011) 241 lopullinen	82

2012/C 043/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita vartenKOM(2011) 303 lopullinen	89

2012/C 043/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osaltaKOM(2011) 634 lopullinen – 2008/0183 COD	94

2012/C 043/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta (Uudelleenlaatiminen) KOM(2011) 566 lopullinen – 2011/0243 (COD)	98