20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/1

A.

ottaa huomioon, että YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaava apulaispääsihteeri Atul Khare on raportoinut YK:n turvallisuusneuvostolle, että 30. heinäkuuta 2010 ja 4. elokuuta 2010 välisenä aikana Itä-Kongon kaivosalueella joutui joukkoraiskausten uhreiksi yli 500 ihmistä, joiden joukossa oli nuoria tyttöjä, jopa 75-vuotiaita naisia sekä poika- ja tyttövauvoja, ja että hyökkäyksistä on syytetty kapinallisia ja puolisotilaallisia joukkoja,

B.

huomauttaa, että tämä seksuaalinen väkivalta tapahtui lähellä YK:n rauhanturvaajien leiriä, joka sijaitsee vain noin muutaman kilometrin päässä Luvungin kaupungista; panee merkille, että YK:n työntekijät saivat ilmeisesti jo hyökkäysten alkamispäivää 30. heinäkuuta 2010 seuraavana päivänä tiedon siitä, että kapinalliset olivat ottaneet Itä-Kongossa sijaitsevan Luvungin kaupungin ja sitä ympäröivät kylät haltuunsa, mutta että YK:n päämajassa New Yorkissa raiskauksista kuultiin vasta kaksi viikkoa myöhemmin,

C.

toteaa, että Kongon demokraattista tasavaltaa koskevalla YK:n vakauttamisoperaatiolla (MONUSCO) on YK:n peruskirjan VII luvun nojalla valtuudet suorittaa suojelutehtävänsä kaikin mahdollisin tavoin ja että sen on muun muassa suojeltava tehokkaasti siviiliväestöä, humanitaarista avustushenkilöstöä ja ihmisoikeusaktivisteja, joihin kohdistuu ulkomaisten tai kongolaisten aseellisten ryhmittymien taholta välitön fyysisen väkivallan uhka; katsoo, että sen on tuettava hallituksen ponnisteluja torjua rikosten rankaisematta jäämistä ja varmistaa siviiliväestön suojelu kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksilta, seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikki muodot mukaan lukien,

D.

ottaa huomioon, että MONUSCOn läsnäolosta huolimatta Kongon armeijan, puolisotilaallisten Mai Mai -joukkojen, Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan (FDLR), Kongon kansan oikeusrintaman (FPJC) ja Herran vastarinta-armeijan (LRA) joukkojen taistelut ovat vaatineet kuuden miljoonan ihmisen hengen vuodesta 1998 ja aiheuttavat edelleen joka kuukausi suoraan tai välillisesti tuhansia kuolonuhreja ja sietämätöntä kärsimystä sekä pakottavat ihmisiä siirtymään kotiseuduiltaan samalla, kun tilanne pakolaisleireillä pahenee kaiken aikaa,

E.

toteaa, että Kongon armeijan sotilaat ovat olleet osallisina satojen siviilien surmaamisessa ja raiskauksissa; ottaa huomioon, että Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa yhä jatkuviin raiskauksiin, siviilien ja lapsisotilaiden pakkovärväykseen ja muihin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ovat syyllistyneet yhtä lailla LRA:n kapinallisjoukot, FDLR:n taistelijat kuin Kongon armeijakin,

F.

toteaa, että Kongon itäosissa raiskauksen käyttämisestä sota-aseena on tullut järkyttävän tavallista: viime vuonna raportoitiin vähintään 8 300 raiskaustapauksesta, mutta YK:n mukaan tapauksia on paljon enemmän, koska kaikista ei ilmoiteta; toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan vuoden 2010 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana on raiskattu vähintään 1 244 naista eli keskimäärin 14 naista päivässä; katsoo, että seksuaalista väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa on aina tarkasteltava sotarikoksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan,

G.

toteaa, että Kongon demokraattisessa tasavallassa monet aseelliset liikkeet, myös maan armeija, käyttävät järjestelmällisiä raiskauksia terroritaktiikan ja sotilaallisten ja taloudellisten tavoitteidensa saavuttamisen keinona; toteaa, että naisille tehdään väkivaltaa heidän perheensä ja kaikkien kylän asukkaiden silmien edessä pelon istuttamiseksi yhteisöön; toteaa, että väkivallantekojen vuoksi naiset usein menettävät paikkansa yhteisössä ja kyvyn huolehtia lapsistaan ja saavat lisäksi usein aids-tartunnan,

H.

ottaa huomioon, että siviilipuolen syyttäjät ja sotilassyyttäjät eivät ole onnistuneet suorittamaan puolueettomia tutkimuksia ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevista, mikä on johtanut siihen, että joukkoraiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta on tullut Kongon väestön keskuudessa niin tavallista, että ihmisoikeusloukkaukset on alettu jollakin tavoin ”hyväksyä” tällä alueella,

I.

ottaa huomioon, ettei Kongon armeijalla ole edelleenkään tarvittavia teknisiä, taloudellisia ja henkilöresursseja, jotta se voisi täyttää tehtävänsä maan itäisissä maakunnissa, mikä yhdessä joukkojen kurittomuuden ja asianmukaisen koulutuksen puutteen kanssa heikentää armeijan mahdollisuuksia suojella väestöä ja palauttaa rauha,

J.

ottaa huomioon, että useat kansalaisjärjestöt ovat havainneet, että ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, oppositiojohtajien, uhrien ja todistajien sortaminen on lisääntynyt Kongon demokraattisessa tasavallassa kuluneen vuoden aikana, surmat, laittomat pidätykset, syytteeseen asettamiset, uhkailu puhelimessa ja toistuva kutsuminen kuultavaksi tiedustelupalvelun tiloihin mukaan luettuina,

K.

panee merkille, että sotarikoksiin syyllistynyttä Bosco Ntagandaa ei ole vieläkään pidätetty vaan hänet on sen sijaan nimitetty johtavaan asemaan Kongon ja Ruandan asevoimien yhteisissä sotilasoperaatioissa Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa; toteaa, että entistä kongolaista poliittista johtajaa Jean-Pierre Bemba Gomboa odottaa oikeudenkäynti Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa sotarikoksista ja raiskauksesta syytettynä,

L.

ottaa huomioon, että laiton mineraalikauppa Kongon demokraattisessa tasavallassa mahdollistaa sen, että monet tahot ostavat edelleen mineraaleja kapinallisryhmien hallussa olevilta alueilta ja rahoittavat tällä tavalla kapinallisryhmiä, ja huomauttaa, että tämä ruokkii ja pahentaa konfliktia,

M.

panee merkille Yhdysvalloissa vastikään hyväksytyn konfliktialueiden mineraaleja koskevan lain, jolla pyritään ehkäisemään sitä, että yhdysvaltalaiset kuluttajat ostavat sellaisten yhdysvaltalaisten yhtiöiden valmistamia matkapuhelimia, tietokoneita ja muuta kehittynyttä teknologiaa, jotka käyttävät kapinallisten hallussa olevista kaivoksista peräisin olevia mineraaleja; toteaa uuden lain myös velvoittavan yhdysvaltalaiset yritykset, mukaan lukien tunnetut kuluttajaelektroniikan valmistajat sekä mineraalijalostajat ja jalokivikauppiaat, ilmoittamaan vuosittain Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaiselle, jos niiden tuotteissa käytetään kultaa, tantaalia, kolumbiitti-tantaliittia tai kassiteriittia, joka on tuotu Kongon demokraattisesta tasavallasta suoraan tai salakuljetettu jonkin maan yhdeksän naapurivaltion kautta,

1.

tuomitsee jyrkästi Pohjois-Kivun maakunnassa 30. heinäkuuta 2010 ja 4. elokuuta 2010 välisenä aikana tapahtuneet vähintään 500 naisen ja lapsen joukkoraiskaukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joihin Ruandan demokraattinen vapautusarmeija (FDLR), hutukapinallisten ryhmä ja puolisotilaalliset Mai Mai -joukot syyllistyivät, sekä Pohjois- ja Etelä-Kivun muilla alueilla tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset;

2.

kehottaa kaikkia toimijoita tehostamaan kamppailua rankaisemattomuutta vastaan ja lopettamaan välittömästi väkivaltaisuudet ja ihmisoikeusrikkomukset Kongon demokraattisessa tasavallassa ja erityisesti Pohjois-Kivussa; korostaa tarvetta toteuttaa lisätoimia, jotta paikallisten ja ulkomaisten aseellisten ryhmien toiminta saadaan loppumaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa;

3.

kehottaa YK:ta ja Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta suorittamaan puolueettoman ja perusteellisen tutkimuksen tapahtumista ja varmistamaan, että ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan ja asetetaan syytteeseen Kongon lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

4.

on syvästi huolissaan siitä, ettei YK:n vakauttamisoperaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO) voinut hyödyntää valtuutustaan ja voimankäyttösääntöjään tarjotakseen suojaa aseistettujen joukkojen tekemiltä joukkoraiskauksilta ja muilta ihmisoikeusrikkomuksilta sen rauhanturvajoukkojen tukikohdan läheisyydessä; myöntää kuitenkin, että sen läsnäoloa tarvitaan edelleen, ja kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta se voisi suorittaa tehtävänsä uhanalaisen väestön suojelemiseksi;

5.

kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ryhtymään kiireesti kaikkiin mahdollisiin toimiin, joilla voidaan todella estää Kongon demokraattisen tasavallan itäisten maakuntien siviiliväestöön kohdistuvat uudet hyökkäykset sekä tarjota uhreille hoitoa sekä oikeudellista, sosiaalista, humanitaarista ja muuta apua; vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön MONUSCOn uudet ”käytännesäännöt” ja perustamaan seurantaryhmän, joka keskittyy ihmisoikeuksien valvontaan;

6.

korostaa, että aseelliseen konfliktiin on löydettävä pikaisesti poliittinen ratkaisu; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta takaamaan kansainvälisen yhteisön ja Afrikan unionin kanssa tiivistä yhteistyötä tehden turvallisuuden ja vakauden Kongon itäosien ihmisille ja kehottaa kaikkia Kongon demokraattisen tasavallan aseistettuja joukkoja lopettamaan hyökkäykset, kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja palaamaan välittömästi rauhanneuvotteluihin;

7.

kehottaa, että naisten osallistumista, myös välittäjinä ja neuvottelijoina, lisätään välittömästi kaikissa Kongon demokraattisen tasavallan konfliktin ratkaisuun tähtäävissä aloitteissa sekä konfliktin ratkaisutoimenpiteiden täytäntöönpanoprosessissa;

8.

korostaa, että oikeuslaitoksen toimintakyvyn palauttamisen ja uudistamisen (johon on sisällytettävä seksuaalisen väkivallan ehkäiseminen, siltä suojeleminen ja siihen syyllistyneiden rankaisematta jäämisen estäminen) sekä uhreille annettavan avun ja heidän yhteiskuntaan sopeuttamisensa on oltava keskeisellä sijalla rahoitettavissa avustusohjelmissa; kehottaa antamaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa tehdyt joukkoraiskaukset Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;

9.

painottaa, että Kongon demokraattisessa tasavallassa humanitaarisista tavoitteista tärkein olisi todellisen kansallisen armeijan perustaminen; toistaa, että koulutus ja kunnollisten palkkojen maksaminen ovat välttämättömiä Kongon armeijan uudistamiseksi ja kurin parantamiseksi;

10.

kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan parlamenttia perustamaan kansallisen ihmisoikeuskomitean perustuslaissa hahmotellulla tavalla ja ensimmäisenä vaiheena sille, että hyväksytään laki ihmisoikeusloukkausten uhrien ja todistajien, ihmisoikeusaktivistien, avustustyöntekijöiden ja toimittajien suojelusta;

11.

kehottaa Afrikan suurten järvien alueen maita osallistumaan jatkossakin tiiviisti alueen rauhan ja vakauden yhteiseen edistämiseen olemassa olevien alueellisten järjestelyjen avulla ja tehostamaan työtään alueen talouskehityksen hyväksi, jossa olisi kiinnitettävä erityishuomiota sovinnontekoon, ihmisten turvallisuuteen, suurempaan oikeudelliseen vastuuseen sekä pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden paluuseen ja sopeuttamiseen;

12.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan EUSEC RD ja EUPOL RD -operaatioiden toimintaa; kehottaa panemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kokonaisuudessaan täytäntöön yhteisissä turvallisuus- ja puolustusoperaatioissa; vaatii, että toiminnan tehostamiseksi sukupuolinäkökohdat otetaan selkeästi huomioon siviili- ja sotilasoperaatioissa, koska EU:lla on tarjota huomattavaa ”lisäarvoa”, sillä se on avaintoimija naisten tukemisessa aseellisissa konflikteissa ja konfliktinehkäisyssä;

13.

tuomitsee lisääntyvän väkivallan avustustyöntekijöitä kohtaan ja antaa tunnustusta avustusjärjestöjen äärimmäisen vaikeasta ja erittäin turvattomissa olosuhteissa tehdystä kenttätyöstä;

14.

suhtautuu myönteisesti konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain hyväksymiseen ja pyytää komissiota ja neuvostoa selvittämään tämänsuuntaisia lainsäädäntöaloitteita; pyytää Kongon demokraattista tasavaltaa toteuttamaan täysin kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (Extractive Industries' Transparency Initiative, EITI) ja noudattamaan sitä avoimuuden lisäämiseksi ja hallinnon parantamiseksi kaivosteollisuudessa; kehottaa, komissiota ja neuvostoa torjumaan entistä tehokkaammin Kongon demokraattisen tasavallan korruptiota, joka edelleen heikentää ihmisoikeuksia ja edistää niiden väärinkäyttöä;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin toimielimille, eteläisen Afrikan kehitysjärjestölle, Afrikan suurten järvien alueen maiden hallituksille, Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda mukaan luettuina, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n erityisedustajalle, joka käsittelee seksuaalista väkivaltaa aseellisissa konflikteissa, YK:n humanitaaristen asioiden apulaispääsihteerille ja hätäapukoordinaattorille, YK:n turvallisuusneuvostolle sekä YK:n ihmisoikeustoimikunnalle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/5

A.

toteaa, että Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut pyrkimään kuolemanrangaistuksen poistamiseen ja tavoittelee tälle periaatteelle yleismaailmallista hyväksyntää,

B.

ottaa huomioon, että EU on johtava institutionaalinen toimija kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmanlaajuisen taistelun alalla ja että sen toimet tällä alalla muodostavat sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan keskeisen painopisteen; ottaa huomioon, että EU on myös kuolemanrangaistusta vastustavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suurin varojen lahjoittaja kaikkialla maailmassa,

C.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on äärimmäisen julma, epäinhimillinen ja halventava rangaistus, jolla rikotaan oikeutta elämään sellaisena kuin se on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, ja että kuolemantuomiopäätöksen aiheuttamat vangittuna pitämisen olosuhteet muodostavat kidutusmuodon, jota ihmisoikeuksia kunnioittavat valtiot eivät voi hyväksyä,

D.

ottaa huomioon, että eri tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolemanrangaistuksella ei ole vaikutusta väkivaltarikosten kehitykseen,

E.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus vaikuttaa ensi sijassa huono-osaisiin,

F.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen kuudennen ja kolmannentoista pöytäkirjan määräykset kieltävät Euroopan neuvoston jäsenmaita käyttämästä kuolemanrangaistusta,

G.

ottaa huomioon, että EU pyrkii siihen, että kolmannet maat keskeyttävät kuolemantuomioiden täytäntöönpanon ja aikanaan luopuvat niistä ja ratifioivat asiaa koskevat kansainväliset YK:n ja muut sopimukset ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan, jossa määrätään kuolemanrangaistuksen poistamisesta,

H.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen poistaminen on yksi eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusvälineen (EIDHR) temaattisista painopisteistä ja että EIDHR on vuodesta 1994 lähtien rahoittanut maailmanlaajuisesti yli 30:tä hanketta, joiden kokonaisbudjetti on yli 15 miljoonaa euroa,

I.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä kolmansien maiden kanssa tehtäville kauppasopimuksille ja yleisesti kolmansien maiden kanssa tehtäville kansainvälisille sopimuksille,

J.

ottaa huomioon, että kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännössä sekä entisen Jugoslavian kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, Ruandan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, Sierra Leonen erityistuomioistuimessa, Dilissä Itä-Timorissa tehtyjä vakavia rikoksia käsittelevissä erityispaneeleissa ja Kambodžan tuomioistuinten ylimääräisissä kamareissa kielletään kuolemanrangaistuksen määrääminen sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhista, jotka ovat vakavimpia kansainväliselle yhteisölle kuuluvia rikoksia, joiden suhteen niillä on lainkäyttövaltaa,

K.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous hyväksyi vuosina 2007 ja 2008 historialliset päätöslauselmat 62/149 ja 63/168, joissa vaaditaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano maailmanlaajuisesti ja pyritään viime kädessä kuolemanrangaistuksen poistamiseen, ja korostaa tässä yhteydessä, että tätä päätöslauselmaa tukevien maiden määrä on kasvanut ja että päätöslauselma 63/168 hyväksyttiin siten ylivoimaisella enemmistöllä äänin 106 puolesta ja 46 vastaan 34 maan pidättyessä äänestämästä,

L.

ottaa huomioon, että Genevessä helmikuussa 2010 järjestetyssä neljännessä kuolemanrangaistuksen vastaisessa maailmankongressissa vedottiin kuolemanrangaistuksen käytännössä poistaneisiin maihin, jotta ne kirjaisivat tämän lainsäädäntöönsä, ja kuolemanrangaistuksen poistaneisiin maihin, jotta ne sisällyttäisivät kuolemanrangaistuksen yleisen poistamisen kansainvälisiin suhteisiinsa, sekä kansainvälisiin ja alueellisiin yhteisöihin, jotta ne tukisivat kuolemanrangaistuksen yleistä poistamista antamalla päätöslauselmia teloitusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä,

M.

ottaa huomioon, että 154 maailman valtiota on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti luopunut kuolemanrangaistuksesta ja näistä 96 on poistanut sen kaikkien rikosten osalta, 8 säilyttänyt sen vain poikkeuksellisten rikosten osalta, kuten sodan aikana tehtyjen rikosten yhteydessä, 6 on keskeyttänyt teloitusten täytäntöönpanon ja 44 maata on tosiasiallisesti luopunut kuolemanrangaistuksesta (niissä ei toisin sanoen ole pantu täytäntöön teloituksia vähintään kymmeneen vuoteen tai ne ovat sitovasti velvoittautuneet olemaan käyttämättä kuolemanrangaistusta),

N.

ottaa huomioon, että yli 100 kuolemanrangaistuksen säilyttänyttä maata on kieltänyt nuorten rikoksentekijöiden teloittamisen; ottaa kuitenkin huomioon, että muutamat maat teloittavat edelleen rikoksiin syyllistyneitä lapsia, mikä rikkoo törkeästi kansainvälistä lainsäädäntöä ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklan 5 kohtaa; ottaa huomioon erityisesti, että Iran pitää vangittuna eniten alaikäisiä,

O.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä eri puolilla maailmaa on kymmeniä EU:n kansalaisia odottamassa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa tai vaarassa saada kuolemantuomion, ja korostaa tältä osin, että on välttämättä yhdenmukaistettava ja vahvistettava EU:n reagointia unionin kansalaisia uhkaaviin teloituksiin,

P.

ottaa huomioon, että Venäjän federaation duuman puhemies Boris Gryzlov totesi Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen valvontakomitean jäsenten kanssa 23. maaliskuuta 2010 Moskovassa järjestetyssä tapaamisessa, että Venäjä ei maassa vallitsevan terrorismin uhan vuoksi voinut ratifioida ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen liitettyä pöytäkirjaa nro 6 kuolemanrangaistuksen poistamisesta,

Q.

ottaa huomioon, että Kirgisian parlamentti hyväksyi 11. helmikuuta 2010 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan, joka koskee kuolemanrangaistuksen poistamista, sekä sen, että Kirgisian väliaikaishallitus julkisti 21. toukokuuta 2010 lopullisen perustuslakiluonnoksen, jossa kielletään muun muassa kuolemanrangaistuksen käyttö ja joka on nyttemmin hyväksytty,

R.

ottaa huomioon, että 43 maailman maata soveltaa edelleen kuolemanrangaistusta ja että eniten teloituksia pantiin täytäntöön Kiinassa, Iranissa ja Irakissa; ottaa huomioon, että yksinomaan Kiina pani täytäntöön noin 5 000 kuolemanrangaistusta eli 88 prosenttia koko maailmassa toteutetuista kuolemanrangaistuksista; ottaa huomioon, että Iranissa teloitettiin ainakin 402, Irakissa ainakin 77 ja Saudi-Arabiassa ainakin 69 ihmistä,

S.

ottaa huomioon, että Iran soveltaa edelleen kivitystuomioita, jotka ovat ristiriidassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan kanssa,

T.

ottaa huomioon, että Pohjois-Koreassa valtion viranomaiset toteuttavat järjestelmällisesti surmia valtion nimessä ja että maan oikeusjärjestelmä on alistettu valtiolle ja kuolemantuomiota sovelletaan lukuisiin rikoksiin valtiota vastaan ja sen soveltamisalaa rikoslaissa laajennetaan aika ajoin, ja että Pohjois-Koreassa kansalaiset, myös lapset, pakotetaan olemaan läsnä julkisissa teloituksissa,

U.

ottaa huomioon, että Japanissa vangeille ja heidän perheenjäsenilleen ja asianajajilleen ei kerrota kohtalonpäivänsä ajankohtaa ennen kuin vasta samana päivänä,

V.

ottaa huomioon, että Irakin presidenttineuvosto on äskettäin ratifioinut kuolemantuomion vähintään 900 vangille, joiden joukossa on naisia ja lapsia,

W.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa maa Euroopassa, jossa kuolemantuomiota sovelletaan yhä käytännössä; ottaa huomioon, että sekä Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous että Euroopan unioni ovat toistuvasti kehottaneet Valko-Venäjää luopumaan kuolemanrangaistuksesta; ottaa huomioon, että Valko-Venäjällä toteutettuja kuolemanrangaistuksia koskevat tiedot ovat salaisia, että oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuus herättää vakavaa huolta, että rikoslain mukaan kuolemanrangaistus toteutetaan salaisesti ampumalla ja että vankilan hallinto ilmoittaa teloituksista tuomarille, joka ilmoittaa omaisille; ottaa huomioon, että teloitetun henkilön ruumista ei luovuteta omaisille haudattavaksi eikä hautapaikkaa ilmoiteta,

X.

ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on käytössä 35:ssä Amerikan yhdysvaltojen 50 osavaltiosta, vaikkakin neljä niistä ei ole pannut kuolemantuomioita toimeen vuoden 1976 jälkeen; ottaa huomioon, että vuonna 2009 teloitusten määrä kohosi 52:een, kun syyskuusta 2007 toukokuuhun 2008 voimassa ollut kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon tosiasiallinen keskeytys päättyi, vaikka kuolemantuomioiden määrä väheni Yhdysvalloissa seitsemäntenä perättäisenä vuonna ja oli nyt 106,

Y.

ottaa huomioon, että eräät Yhdysvaltojen osavaltiot, kuten Montana, New Jersey, New York, Pohjois-Carolina ja Kentucky, ovat ryhtyneet toimiin kuolemanrangaistuksen poistamiseksi muun muassa keskeyttämällä teloitukset tai luopumalla niistä, mutta tuomitsee Teresa Lewisin teloittamisen Virginian osavaltiossa ja Holly Woodin teloittamisen Alabamassa huolimatta siitä, että molemmat olivat kehitysvammaisia, sekä tuo esiin Pennsylvaniassa kuolemanrangaistusta odottavan Mumia Abu-Jamalin ja Georgiassa kuolemaan tuomitun Troy Davisin tapaukset,

1.

toistaa vastustaneensa kuolemanrangaistusta jo pitkään kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa ja painottaa jälleen, että kuolemanrangaistuksen poistaminen vahvistaa osaltaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien asteittaista kehittämistä;

2.

tuomitsee kaikki teloitukset riippumatta siitä, missä ne suoritetaan; kehottaa painokkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita valvomaan teloitusten täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä annetun YK:n päätöslauselman täytäntöönpanoa, niin että kuolemanrangaistus voidaan poistaa kokonaan kaikista valtioista, joissa se vielä on käytössä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään toimiin, joilla pyritään rajoittamaan asteittain kuolemanrangaistusten käyttöä, sekä edellyttämään, että ne pannaan toimeen kansainvälisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti; esittää syvän huolensa kuolemantuomion määräämisestä alaikäisille ja henkisesti tai älyllisesti jälkeenjääneille henkilöille ja vaatii, että siitä luovutaan välittömästi ja lopullisesti;

3.

kehottaa EU:ta turvautumaan kaikkiin käytettävissään oleviin diplomaattisiin ja kehitysyhteistyöhön liittyviin keinoihin pyrkiessään poistamaan kuolemantuomion;

4.

kehottaa kuolemanrangaistusta soveltavia valtioita välittömästi keskeyttämään teloitusten täytäntöönpanon; kannustaa edelleen Egyptin, Iranin, Kiinan, Malesian, Sudanin, Thaimaan ja Vietnamin kaltaisia maita julkistamaan virallisia tilastoja kuolemanrangaistuksen käytöstä näissä maissa; vaatii myös Pohjois-Koreaa lopettamaan julkiset teloitukset välittömästi ja pysyvästi;

5.

kehottaa Japania julkistamaan kuolemanrangaistusjärjestelmäänsä koskevia tietoja;

6.

kannustaa maita, jotka eivät ole luopuneet kuolemanrangaistuksesta, kunnioittamaan kuolemanrangaistuksen uhkaamien henkilöiden oikeudet turvaavia suojakeinoja sellaisina kuin ne on määritelty Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston suojakeinoissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan maita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa, samoin kuin jäsenvaltioita, jotka eivät ole allekirjoittaneet kuolemanrangaistusta koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13. lisäpöytäkirjaa, tekemään niin;

7.

kehottaa Etyj-valtioita ja erityisesti Yhdysvaltoja ja Valko-Venäjää keskeyttämään viipymättä kuolemantuomioiden täytäntöönpanon;

8.

kehottaa Kazakstania ja Latviaa muuttamaan lainsäädäntönsä säännökset, joiden nojalla on edelleen mahdollista langettaa kuolemantuomio poikkeustapauksissa tietyistä rikoksista;

9.

rohkaisee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioita ja kaikkia YK:n yleiskokouksen vuosina 2007 ja 2008 antamien päätöslauselmien allekirjoittajavaltioita esittämään lujitettujen alueiden välisten koalitioiden puitteissa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnossa kolmannen kuolemanrangaistusta koskevan päätöslauselman, jossa olisi ensisijaisesti käsiteltävä seuraavia kysymyksiä:

10.

kehottaa yleiskokoukseen osallistuvia kuolemantuomion säilyttäneitä valtioita rohkaisemaan Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistoa ja Etyjin operaatioista vastaavaa elintä toteuttamaan yhdessä Euroopan neuvoston kanssa kuolemantuomioon turvautumisen vastustamiseen tähtääviä valistustoimia erityisesti tiedotusvälineissä sekä lainvalvontaviranomaisten, politiikkojen laatijoiden ja suuren yleisön keskuudessa;

11.

kehottaa kuolemanrangaistuksen säilyttäneitä Etyj-valtioita käsittelemään avoimesti kuolemanrangaistusta koskevia tietoja ja julkistamaan Etyjin sitoumusten mukaisesti kuolemaantuomittujen tai teloitettujen henkilöiden nimet sekä kuolemantuomion käyttöä koskevat tilastot;

12.

kehottaa neuvostoa ja komissiota, erityisesti ottaen huomioon EUH:n perustaminen, laatimaan suuntaviivat sellaiselle kattavalle ja tehokkaalle eurooppalaiselle kuolemantuomiopolitiikalle, jota sovelletaan niihin kymmeniin Euroopan kansalaisiksi todettuihin henkilöihin, joille on langetettu kuolemantuomio kolmansissa maissa, ja johon sisältyy voimakkaita ja lujitettuja, tunnistamisjärjestelmää, oikeusavun antamista, EU:n väliintuloa oikeusjärjestelmässä ja diplomaattisia toimia koskevia mekanismeja;

13.

ilmaisee myös tukensa muun muassa seuraaville kuolemanrangaistuksen poistamiseksi ponnistelevien valtioista riippumattomien järjestöjen toiminnalle: Hands Off Cain, Amnesty International, Penal Reform International, the World Coalition Against the Death Penalty, Helsinki-liitto, Sant'Egidio ja Reprieve; pitää myönteisenä ja tukee 12. vuosittaisessa EU:n ja kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumissa annettuja suosituksia EU:n välineistä kuolemanrangaistuksen vastaisessa taistelussa;

14.

sitoutuu valvomaan kuolemanrangaistuskysymystä ja ottamaan yksittäistapauksia esille asianomaisten maiden viranomaisten kanssa ja harkitsemaan mahdollisia aloitteita ja ad hoc -tarkkailumatkoja kuolemanrangaistusta käyttäviin maihin, jotta viranomaisia voidaan kannustaa hyväksymään teloitusten täytäntöönpanon keskeyttäminen, jotta niistä voidaan viime kädessä luopua kokonaan;

15.

toivoo, että kun neuvosto ja komissio tekevät sopimuksia sellaisten maiden kanssa, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, tai sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä, ne kannustavat näitä maita tekemään sen;

16.

kehottaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja jäsenvaltioita puhumaan edelleen yhdellä äänellä ja muistamaan, että päätöslauselman keskeisenä poliittisena sisältönä on oltava täytäntöönpanon keskeyttämisen maailmanlaajuinen saavuttaminen keskeisenä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

17.

kehottaa erityisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa osoittamaan kuolemantuomion poistamiselle antamansa poliittisen painoarvon ottamalla kysymyksen järjestelmällisesti esille poliittisessa yhteydenpidossaan kuolemanrangaistusta käyttävien maiden kanssa ja puuttumalla säännöllisesti ja henkilökohtaisesti asiaan niiden henkilöiden puolesta, joita uhkaa teloittaminen lähitulevaisuudessa;

18.

palauttaa mieleen, että kuolemanrangaistuksen täydellinen lakkauttaminen on yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan päätavoitteista; toteaa, että tämä tavoite saavutetaan ainoastaan tiiviin valtioiden välisen yhteistyön, koulutuksen, valistuksen lisäämisen sekä tehokkaan ja vaikuttavan toiminnan avulla;

19.

rohkaisee tekemään alueellista yhteistyötä tässä suhteessa; ottaa huomioon, että esimerkiksi Mongolia on tammikuussa 2010 virallisesti päättänyt keskeyttää kuolemantuomioiden täytäntöönpanon ja tämän myönteisenä seurauksena useat kuolemanrangaistuksen säilyttäneet maat ovat pohtineet tämän rangaistusmuodon perustuslaillista oikeutusta;

20.

kehottaa neuvostoa ja komissiota määrittämään keinoja, joilla kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta voidaan parantaa EU:n ihmisoikeuspolitiikan meneillään olevan uudelleenarvioinnin yhteydessä, pitäen erityisesti mielessä suuntaviivojen vuodeksi 2011 kaavaillun tarkistamisen;

21.

kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään kansainvälisen ja eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän tuodakseen esille muun muassa Sakineh Mohamadi Ashtianin, Zahara Bahramin, Mumia Abu-Jamalin, Troy Davisin, Oleg Griškovstovin, Andrei Burdykon ja Ebrahim Hamidin, Suliamon Olyfemin ja Siti Zainab Binti Duhri Rupan tapaukset;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle sekä YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/10

A.

katsoo, että Deepwater Horizonin Meksikonlahdella aiheuttaman öljyvuodon jälkeen EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ehdottoman välttämätöntä selvittää kiireesti Euroopan unionissa tapahtuvan öljynetsinnän ja -porauksen kaikki näkökulmat ja ryhtyä tämän jälkeen kaikkiin tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, ettei vastaavaa ympäristökatastrofia pääse tapahtumaan EU:n vesillä,

B.

katsoo, että mahdollisimman korkeatasoinen ennalta varautuminen, ympäristönsuojelu ja kaiken Euroopassa tapahtuvan öljyyn liittyvän toiminnan turvallisuuden ja varmuuden korkein mahdollinen taso ovat ratkaisevan tärkeitä periaatteita, joiden on ohjattava EU:n toimia tällä alalla,

C.

ottaa huomioon, että öljynporaus ja -etsintä keskittyvät Pohjanmerelle,

D.

katsoo, että EU:n vedet ulottuvat myös Euroopan unioniin kuulumattomiin maihin, joissa EU:n lainsäädäntö ei edellytä vahinkovastuuta ja vahinkojen korjaamista koskevien sovellettavien säännösten noudattamista,

E.

ottaa huomioon, että öljynetsintää ja -porausta ollaan ulottamassa yhä syvemmälle ja kauemmaksi merelle, mikä merkitsee sitä, että toiminnan hallintaan ja seurantaan liittyvät riskit kasvavat,

1.

ilmaisee solidaarisuutensa Deepwater Horizonin öljyvuotokatastrofin uhreille ja pyytää EU:ta vastaamaan katastrofiin antamalla teknistä apua ja tukea;

2.

myöntää, että öljyn ja kaasun offshore-tuotanto Euroopassa voi jatkossakin edistää merkittävästi toimitusvarmuutta EU:ssa sekä Euroopan teollisuuden hyvää turvallisuustasoa;

3.

toteaa, että Euroopan on hyväksyttävä kiireesti yhteinen rajatylittävä järjestelmä öljyvuotojen ennalta ehkäisemiseksi ja niiden torjumiseksi;

4.

kehottaa komissiota toimittamaan vuoden lopussa kertomuksen, jossa arvioidaan Meksikonlahden ympäristön pilaantumista ja biologista tilaa;

5.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti tutkimustuloksia, kun Yhdysvaltain viranomaiset selvittävät ihmisen toiminnan, luonnon ja teknologian osuutta Meksikonlahdella tapahtuneeseen katastrofiin, jotta voidaan tehdä kaikki tarvittavat johtopäätökset sen välttämiseksi, ettei vastaavaa tapahdu avomerillä sijaitsevilla öljynporauslautoilla EU:n merialueilla ja rannikkovesillä;

6.

kehottaa komissiota kehittämään öljynporauslauttoja varten tiukkoja EU:n laajuisia toimia, joilla ehkäistään onnettomuuksia, ja laajentamaan SEVESO II -direktiivin (5) soveltamisalan öljylauttoihin;

7.

pyytää komissiota erityisesti tarkastelemaan uudelleen EU:n valmiuksia vastata välittömästi offshore-laitosten onnettomuuksiin ja kehittämään EU:n toimintasuunnitelman yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; panee merkille, että arktiseen alueeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä alue on haavoittuvainen ja tärkeä ilmastonmuutoksen lieventämisessä; panee lisäksi merkille, että myös Välimeren, Itämeren ja Pohjanmeren alue on otettava huomioon;

8.

panee tyytyväisenä merkille komission EU:n vesillä olevia öljynporauslauttoja varten kehittämän ”stressitestin”; kehottaa sitä kartoittamaan EU:n lainsäädännössä mahdollisesti olevat puutteet ja heikkoudet ja antamaan parlamentille mahdollisimman pian tilaisuuden tutustua tekemäänsä analyysiin;

9.

kehottaa komissiota erityisesti tarkastelemaan uudestaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, jonka mukaisesti öljynporauslauttojen lisenssinhaltijat voivat vuokrata laitteistoja kolmansille osapuolille, jotta voidaan varmistaa, että vahinkovastuu öljynporauslautoilla tapahtuvien onnettomuuksien ja katastrofien ihmiselämälle ja ympäristölle aiheuttamista vahingoista voidaan määrittää helpommin siviilioikeudenkäynnissä;

10.

kehottaa komissiota lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelun jälkeen esittämään parlamentille mahdollisimman pian säädösehdotuksia, joita se mahdollisesti pitää tarpeellisina niiden aukkokohtien paikkaamiseksi, joita on havaittu esimerkiksi ympäristövastuudirektiivissä (6), SEVESO II -direktiivissä ja muussa EU:n lainsäädännössä, joka kuuluu EU:ssa tapahtuvaan öljynetsintään ja -poraukseen sekä muihin merenpohjan hyödyntämismuotoihin sovellettavaan sääntelyjärjestelmään;

11.

katsoo, että voimassa olevassa ympäristövastuulainsäädännössä on useita merkittäviä aukkokohtia, ja kehottaakin komissiota harkitsemaan nykyisen EU:n lainsäädännön sisällön tarkistamista ja soveltamisalan laajentamista (ympäristövastuudirektiivi, SEVESO II -direktiivi sekä Erika-pakettia ja kolmatta meriturvallisuuspakettia koskevat toimet mukaan luettuina) ja/tai mahdollisesti tarvittavan uuden lainsäädännön käyttöön ottamista, jotta voidaan ottaa huomioon öljynporauksen riskit ja tiukentaa korvausvastuuseen sovellettavia sääntöjä öljyonnettomuustapauksissa;

12.

panee merkille öljykatastrofien korvausrahaston puuttumisen ja kehottaa komissiota sisällyttämään ympäristövastuudirektiiviin säännöksiä pakollisista taloudellisista turvajärjestelyistä;

13.

kehottaa komissiota madaltamaan ympäristövastuudirektiivissä säädettyä vahinkokynnystä ja sisällyttämään merivesille aiheutuneet vahingot direktiivin soveltamisalaan;

14.

kehottaa komissiota parhaillaan käynnissä olevan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (7) tarkistuksen yhteydessä varmistamaan, että arviointi on pakollinen merenpohjassa toteutettaville toimille, että ympäristövaikutusten arviointien laatu taataan ja että erittäin vaarallisia toimia, esimerkiksi merenpohjassa tapahtuvaa porausta, ei saa toteuttaa, jos ympäristövaikutusten arviointi osoittaa, että riskejä ei voida lievittää riittävästi;

15.

katsoo lisäksi, että mahdollisilla säädösehdotuksilla on varmistettava kattava lainsäädäntökehys, joka

16.

kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n öljynporauslautoilla ja EU:n ja kolmansien maiden toteuttamissa öljynporausoperaatioissa aina Atlantin reuna-alueilta Mustalle merelle noudatetaan yhtä korkeita turvallisuusvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kanssa kansainvälisten turva- ja valvontasääntöjen sekä -vaatimusten tiukentamiseksi;

17.

kehottaa komissiota selvittämään tehokkaan seurantajärjestelmän perustamista valvojien valvomiseksi ja kehottaa tiukentamaan tarkastusmenetelmiä ja pakollisia turvallisuutta koskevia EU:n vähimmäissääntöjä varhaisessa vaiheessa;

18.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkia ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin, strategista ympäristöarviointia (SYA) koskevan direktiivin (8) ja luontotyyppidirektiivin säännöksiä, jotka liittyvät öljynporauslauttojen ympäristövaikutusten arviointiin;

19.

on sitä mieltä, että Euroopan meriturvallisuusviraston EMSA:n valtuuksia olisi laajennettava aluksista offshore-laitoksiin; pyytää, että mahdollisten uusien tehtävien antamisen olisi näyttävä EMSA:n määrärahoissa ja henkilöstömäärissä;

20.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa laadittavan raportin, jossa olisi arvioitava EU:n merialueilla ja rannikkovesillä toimivien laitosten ja avomerellä sijaitsevien öljynporauslauttojen teknistä varmuutta ja turvallisuutta;

21.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio selvittää kaikki rahoitus- ja vastuukysymykset, jotka liittyvät EU:ssa tapahtuvaan offshore-etsintään, jotta voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön pakollinen koko EU:n kattava vakuutus tai muita soveltuvia välineitä, esimerkiksi perustaa erityinen eurooppalainen rahasto, jota kartutetaan offshore-laitosten toimijoilta perittävillä pakollisilla maksuilla; katsoo, että mahdollisissa välineissä on otettava täysin huomioon kyseisten toimijoiden vastuu, varmistettava, että toimijoilla on riittävät vakuutukset tai muut rahalliset vakuudet, jotta ympäristövahingon tapahtuessa voidaan turvata palauttaminen ja korvaukset, ja että niiden olisi toimittava esimerkiksi rahaston muodossa olevana rahallisena lisävakuutena, jota käytetään palauttamiseen ja korvauksiin, jos toimijan rahalliset vakuudet eivät ole riittävät;

22.

kehottaa komissiota erityisesti harkitsemaan pakollisia koko EU:n kattavia vakuutusjärjestelmiä, jotka on suunniteltu korvausten maksamiseen vahinkoja kärsineille yrittäjille öljyvuodon tapahtuessa;

23.

kehottaa komissiota harkitsemaan nykyisen öljynporausinfrastruktuurin käytöstä poistamista ottaen asianmukaisella tavalla huomioon tämän alan nykyiset kansainväliset ja kansalliset säännökset ja selvittämään tarvittaessa lainsäädännön keinoin, mikä on toimijoiden vastuu offshore-infrastruktuurien turvallisen siirtämisen varmistamisessa ja käytöstä poistamisesta mahdollisesti aiheutuvien ympäristövahinkojen korvaamisessa sekä offshore-laitoksen tai öljynporauskentän käytöstä poistamisen jälkeen mahdollisesti aiheuttamien ympäristövahinkojen korvaamisessa;

24.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tiukat ja pakolliset säännöt tiedoista, joita yhtiöiden on ilmoitettava sosiaalisista sekä ympäristö- ja hallintokäytännöistään, ja harkitsemaan toimia, joilla lisätään yhteisösijoittajien velvollisuuksia yrityksiä kohtaan, kun on kyse huonoihin ympäristökäytäntöihin liittyvistä sijoitusriskeistä;

25.

panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan terveys- ja turvallisuusalan toimivaltaisten viranomaisten Pohjanmeren työoloista laatiman raportin, joka paljastaa, että kuolemaan johtaneet ja vakavat loukkaantumiset kaksinkertaistuivat viime vuonna; kehottaa komissiota selvittämään nämä väitetyt tapaukset ja ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan offshore-öljynporauksessa työskentelevien terveyden ja turvallisuuden korkea taso;

26.

kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden toteuttamat toimet ja öljynporaushankkeet ovat mahdollisimman pitkälle tiukkojen ympäristövaatimusten mukaisia, sekä säätämään erityisistä mekanismeista niiden mahdollisten vahinkojen korjaamisessa, joita aiheutuu EU:n rajoilla sijaitsevien kolmansien maiden öljyyn liittyvistä offshore-toimista;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/14

A.

ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on maailman laajin biologista monimuotoisuutta varjeleva sopimus; ottaa huomioon, että sen on allekirjoittanut 193 osapuolta, Euroopan unioni ja sen 27 jäsenvaltiota mukaan luettuina,

B.

toteaa, että YK:n julistaman biologista monimuotoisuutta koskevan teemavuoden olisi luotava poliittista tahtoa biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kolmen tavoitteen – biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, biologisen monimuotoisuuden kestävä käyttö ja geneettisten varojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen – saavuttamisen tehostamiseen,

C.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin arvioiden mukaan 60 miljoonaa alkuperäisasukasta on täysin riippuvaisia metsistä; ottaa huomioon, että metsäkato haittaa huomattavasti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, koska sen vuoksi menetetään metsistä saatavia ekosysteemipalveluja (kuten sade, maaperän eroosion estäminen ja vedenpuhdistus),

D.

ottaa huomioon, että FAO:n, UNEP:n ja IUCN:n lokakuussa 2009 julkaiseman Blue Carbon -raportti osoittaa selvästi, että rannikkoalueiden tilan heikkeneminen (liikakalastus, mangrovemetsien hävittäminen ja vesistöjen rehevöityminen) ja meriympäristön tuhoutuminen uhkaavat suuresti valtamerten kykyä sitoa hiilidioksidia, ja pitää niitä siksi erittäin vakavina ilmastopolitiikan huolenaiheina,

E.

toteaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen työohjelmien täytäntöönpanossa ilmenevät tuntuvat puutteet on korjattava,

F.

katsoo, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ja että luonnon monimuotoisuutta koskeva uusi tavoite sisällytettiin vuonna 2006 vuosituhannen seitsemänteen kehitystavoitteeseen (ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen),

G.

ottaa huomioon, että vuosi 2010 julistettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa luonnon monimuotoisuuden kansainväliseksi teemavuodeksi; ottaa huomioon, että luonnon monimuotoisuutta koskevan vuoden 2010 kansainvälisen teemapäivän aiheena on luonnon monimuotoisuus kehityksessä ja köyhyyden lievittämisessä,

H.

ottaa huomioon, että 70 prosenttia maailman köyhistä elää maaseutualueilla ja että heidän selviytymisensä ja hyvinvointinsa riippuu välittömästi luonnon monimuotoisuudesta ja että kaupunkialueiden köyhät ovat myös riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista, kuten ilman ja veden laadun säilyttämisestä ja jätteiden käsittelystä,

1.

on erittäin huolissaan siitä, että vuodeksi 2010 asetettua yleistä tavoitetta biologisen monimuotoisuuden häviämisasteen merkittävästä vähentämisestä eikä EU:n tavoitetta biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisestä ole kyetty saavuttamaan;

2.

on syvästi huolissaan siitä, että kansainvälisessä poliittisessa ohjelmassa ei tunnuta pitävän biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä kiireellisenä asiana;

3.

pitää hälyttävänä geenivarojen luvattoman käytön jatkuvaa lisääntymistä sekä laajalle levinnyttä maailmanlaajuista biopiratismia;

4.

korostaa, että elävän luonnon monimuotoisuuden häviämistä kyetään vähentämään laajemmassa mittakaavassa riittävien voimavarojen ja poliittisen tahdon avulla; uskoo, että ilmastonsuojelusta, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisestä saadaan monenlaista synergiaa;

5.

vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan johtajuutta 10. osapuolikonferenssissa, jotta kaikki osapuolet saadaan vakuuttuneiksi pikaisen toiminnan tarpeesta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita julkistamaan kantansa mahdollisimman pian ennen 10. osapuolikonferenssia;

6.

kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita esiintymään tämän johtajuuden toteutumiseksi yhtenäisenä rintamana ja kohentamaan sisäisen päätöksentekomenettelynsä nopeutta ja tehokkuutta, jotta ne voivat sopia pikaisesti EU:n sisäisestä kannasta 10. osapuolikonferenssia varten, ja käyttämään enemmän voimavaroja ja aikaa kolmansia maita kohtaan harjoitettavaan diplomatiaan;

7.

pitää epäjohdonmukaisena ja valitettavana, että isäntämaa Japani on estänyt sinievätonnikalan ja valaiden kaltaisten uhanalaisten merilajien suojelussa saavutettavan merkittävän edistyksen muilla foorumeilla, joista voidaan mainita esimerkkeinä CITES ja IWC;

8.

korostaa, että nykyisissä tutkimuksissa, kuten ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevassa tutkimuksessa, arvioidaan, että biologisen monimuotoisuuden häviäminen heikentää nykyisellään hyvinvointia noin 50 miljardia euroa vuodessa (vajaat 1 prosentti bkt:stä) ja että luku nousee 14 biljoonaan euroon tai 7 prosenttiin arvioidusta bkt:stä vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että TEEB-tutkimuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tehtyjen investointien tuotto on jopa satakertainen;

9.

katsoo, että 10. osapuolikonferenssissa tehtävissä päätöksissä on otettava erityisesti huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevassa tutkimuksessa tehdyt havainnot ja siinä annetut suositukset, kuten se, että biologisen monimuotoisuuden häviämisestä aiheutuvat kustannukset ja elävän luonnon monimuotoisuuden arvo on otettava huomioon kansallisissa laskelmissa; tähdentää, että muutoin on mahdotonta seurata, mitä rahoituksellisia ja taloudellisia seurauksia nykyisestä biologista monimuotoisuutta koskevasta kriisistä aiheutuu; korostaa, että markkinavälineiden, kuten luontotyyppien korvauskaupan ja ekosysteemipalveluja koskevien maksujen, tutkimiseen ja hyväksymiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta biologiselle monimuotoisuudelle kyetään varmistamaan riittävä rahoitus;

10.

korostaa, että on tärkeää kehittää ja tarkentaa menetelmiä, joilla voidaan täsmällisesti arvioida ekopalvelujen rahallista arvoa ja siten määritellä monimuotoisuuden heikkenemisen kustannukset; katsoo, että tämä antaisi arvokasta tietomateriaalia, jolla voitaisiin antaa tietoa päätöksentekijöille, kehittää tietoisuutta lisääviä kampanjoita ja osaltaan kehittää laajempaa julkista keskustelua;

11.

korostaa, että luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemit tuottavat kollektiivisia etuja ja että niitä on pidettävä julkishyödykkeinä; toteaa kuitenkin huolestuneena, että paikallisyhteisöt eivät useinkaan saa lainkaan maksua niiden avulla tuotetuista palveluista tai palveluista maksetaan vain vähän, vaikka luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ekosysteemipalvelujen romahtaminen koettelee kaikkein eniten juuri paikallisyhteisöjä; kehottaa sen vuoksi päättäjiä määrittelemään Nagoyassa välineitä, joilla voidaan puuttua tähän luonnosta saatavien hyötyjen epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen, ja luomaan vaihtoehtoja taloudellisen ja teknisen tuen antamiseksi yhteisöille ja yksittäisille ihmisille, jotka ovat sitoutuneet luonnonvarojen kestävään hallinnointiin;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kunnianhimoista yleistä tehtävää vuoteen 2020 mennessä: biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen ja biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen arvojen ja hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan vuotta 2050 koskevaan visioon, jolla varmistetaan ekosysteemien suojeleminen, arvossa pitäminen ja ennallistaminen;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan mitattavissa olevia, kunnianhimoisia, realistisia ja aikataulutettuja alatavoitteita, joilla varmistetaan erityisesti, että vuoteen 2020 mennessä:

14.

korostaa, että on otettava käyttöön tieteelliseen näyttöön perustuvia konkreettisia ilmaisimia, joiden avulla mitataan strategisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista;

15.

pitää tervetulleena, että EU:ssa on otettu käyttöön sellaisia Euroopan ympäristöviraston kehittämiä välineitä kuten BISE-tietojärjestelmä (Biodiversity Information System for Europe) ja luonnon monimuotoisuuden tämänhetkisen tilan määrittäminen (Biodiversity Baseline); katsoo, että ne ovat vertailukelpoisia välineitä, jotka voisivat tehostaa kansainvälisiä sopimuksia ja yleissopimuksen mukaisia toimia;

16.

tähdentää, että jos 10. osapuolikonferenssissa ei viedä onnistuneesti loppuun geenivarojen saatavuuden ja hyötyjen jakamisen kansainvälistä järjestelmää koskevia neuvotteluja, joiden tuloksena yleissopimukseen liitetään oikeudellisesti sitovia ja sitomattomia määräyksiä sisältävä pöytäkirja, ei ehkä päästä laajempaan sopimukseen vuoden 2010 jälkeistä aikaa koskevasta strategisesta suunnitelmasta;

17.

vahvistaa periaatteen, jonka mukaan elämänmuotoja ja eläviä prosesseja ei saa patentoida; korostaa siksi, että ”jalostajan vapaus” on säilytettävä UPOV-yleissopimuksen mukaisesti;

18.

tähdentää, että pöytäkirjassa on huolehdittava geneettisten varojen saatavuutta koskevasta avoimuudesta, oikeusvarmuudesta ja ennakoitavuudesta sekä geneettisten varojen käytöstä saatavien hyötyjen, näiden varojen johdannaisten ja niitä koskevan perinteisen tietämyksen oikeudenmukaisesta jakamisesta;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannattamaan sitä, että pöytäkirjaan sisällytetään geenivaroihin liittyvän perimätiedon saatavuuden osalta alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen vapaaehtoista ja tietoista ennakkosuostumusta koskeva periaate;

20.

myöntää, että geenivaroja koskeva perimätieto on merkityksellistä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen ja kestävän käytön sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen jakamisen kannalta ja että siksi tällaista perimätietoa on käsiteltävä asianmukaisesti geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevassa pöytäkirjassa alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen mukaisesti;

21.

kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa hyväksymään Calin luonnoksen julkisesti saatavilla olevasta perimätiedosta aiheutuvan hyödyn jakamisesta, geenivarojen johdannaisten käytöstä aiheutuvan hyödyn jakamisesta, geenivarojen käytön valvonnasta, seurannasta ja raportoinnista sekä geenivarojen käyttäjien ja tarjoajien välillä keskinäisesti sovittavista ehdoista;

22.

myöntää, että maat ovat toisistaan riippuvaisia elintarvikkeita ja maataloutta koskevien geneettisten varojen suhteen ja että geneettiset varat ovat maailmanlaajuisesti tärkeitä elintarviketurvalle, joten ne on otettava huomioon, kun neuvotellaan geneettisten varojen saatavuutta ja niistä koituvien hyötyjen jakamista koskevasta kansainvälisestä järjestelmästä;

23.

tunnustaa tulevan ABS-pöytäkirjan takautuvaan soveltamiseen liittyvät näkemyserot ja kehottaa osapuolia löytämään käytännölliset ja oikeudenmukaiset ratkaisut oikeutettujen huolenaiheiden yhteensovittamiseksi;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan, miten tärkeää on edistyä ekologisesti ja biologisesti merkittävien merialueiden yksilöimisessä ja suojelemisessa riippumatta siitä, kuuluvatko nämä alueet ja lajit kansallisen lainkäyttövallan piiriin vai eivät;

25.

myöntää, että suojelualueita koskevan työohjelman toteuttamisessa on edistytty konkreettisesti; korostaa kuitenkin, että ohjelman täydellisesti loppuun viemiseksi on tehtävä vielä paljon työtä;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että 10. osapuolikonferenssissa asetetaan päätavoitteeksi suojelualueiden asianmukaisen tukemisen ja hoitamisen vahvistaminen ja suojelualueista saatavista hyödyistä tiedottaminen tärkeimmille päätöksentekijöille, sekä pyytämään tarvittaessa varojen lisäämistä;

27.

korostaa, että yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen sisältyvän periaatteen mukaisesti komission, YK:n sekä luonnonpuistojen ja suojelualueiden määrittämistä koskevien oikeudellisten pöytäkirjojen laatimiseen osallistuvien valtioiden olisi sisällytettävä niihin määräys, jolla taataan oikeudellinen ja laillinen suoja alkuperäiskansojen maanomistukselle perinteisinä maanomistajina, heidän sosiaalisten toimintojensa suojelu ja heidän maidensa perinteinen käyttö sekä annetaan muodollinen tunnustus heidän oikeuksilleen nykyisissä hallintomalleissa;

28.

korostaa, että suojelualueita koskevissa julistuksissa ja suojelustrategioissa on luotava pöytäkirja, joihin sisältyy määritelmä trooppisista järjestelmistä, mukaan luettuna vesi;

29.

tähdentää, että biologista monimuotoisuutta koskevat turvatakuut on sisällytettävä ilmastopolitiikkaan ja että näiden kahden tavoitteen yhteisedut on maksimoitava; korostaa lisäksi, että biologiseen monimuotoisuuteen tehtävillä taloudellisilla sijoituksilla on käytännössä myönteinen vaikutus ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen, erityisesti koska useimmissa YK:n ilmastosopimuksen yhteydessä esitetyissä kansallisissa mukautussuunnitelmissa ja erityisesti kehitysmaiden suunnitelmissa korostetaan ekosysteemien vastustuskykyisyyttä; vaatii siksi lisätoimia biologisen monimuotoisuuden ja ilmastopolitiikan, erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, synergioiden ja yhteyksien vahvistamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä antamaan CBD-sihteeristölle valtuudet osallistua YK:n ilmastosopimuksen mukaiseen työhön;

30.

vahvistaa biologisen monimuotoisuuden ja vastustuskykyisten ekosysteemien merkityksen ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ja siihen sopeutumiselle, koska maan ja meren ekosysteemit ottavat nykyisellään talteen noin puolet ihmisten tuottamista hiilidioksidipäästöistä;

31.

korostaa tarvetta suojella ekosysteemien vastustuskykyä toteuttamalla toimenpiteitä, joilla estetään geneettisesti muunnettujen organismien laajamittainen vapautuminen ja otetaan samalla täysimääräisesti huomioon Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan määräykset;

32.

pitää myönteisenä, että perustetaan biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi (IPBES), jonka on määrä noudattaa hallitustenvälisessä ilmastonmuutospaneelissa (IPCC) vahvistettua mallia;

33.

korostaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelua ja köyhyyden vähentämistä koskevissa ohjelmissa on käsiteltävä köyhien ensisijaisia tavoitteita ja korostettava tuntuvammin paikallista ympäristöhallinnointia, luonnon monimuotoisuuden resurssien käytettävyyden takaamista ja perinteisten maanomistusjärjestelmien tunnustamista;

34.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vauhdittamaan maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoutumaa ja sen tukimekanismeja, jotta voidaan edistää kehitysmaiden kapasiteetin kehittämistä ja tietopohjaa luonnon monimuotoisuuden hävikin vaikutuksista sekä sisällyttää tämä näkökulma tehokkaasti kehitysyhteistyötä koskeviin suunnitelmiin ja talousarvioihin; kehottaa EU:ta hyödyntämään kehitysyhteistyöstrategiassaan täysipainoisesti vuosituhannen ekosysteemiarviointia;

35.

muistuttaa, että 80 prosenttia koko maailman ihmisistä luottaa perinteiseen kasvien käyttöön perustuvaan lääketieteeseen ja että luonnon monimuotoisuus voi auttaa vähentämään monien kehitysmaiden lääkekustannuksia, koska se tarjoaa tarvittavan perustan perinteisille lääkkeille ja monille synteettisille lääkevalmisteille; kehottaa siksi osapuolten 16. konferenssia toteuttamaan toimia biopiratismin torjumiseksi; korostaa, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen kytkeytyy välittömästi vuosituhannen kuudennen kehitystavoitteen saavuttamiseen;

36.

edellyttää, että komission alue- ja maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin sisällytetään erityistoimia, joilla pyritään tunnustamaan virallisesti maaseudun asukkaiden ja alkuperäisasukkaiden oikeus hallita luonnonvaroja ja hyötyä niistä;

37.

uskoo, että EU:n (maatalouden, kalatalouden ja energia-alan) tukijärjestelmien uudistaminen on ratkaisevaa kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden kannalta, jotta voidaan välttää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen vahingoittuminen; muistuttaa samalla, että kehitysmaita haittaavien tukien poistamiseen (erityisesti polttoaine-, elintarvike- ja vesialalla) on kytkettävä korvausmekanismeja köyhille, joita näiden tukien välitön poistaminen saattaa haitata;

38.

kannattaa luonnon monimuotoisuutta koskevien kansallisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien käyttöä siihen, että luonnon monimuotoisuuden edistäminen sisällytetään kehitykseen ja köyhyyden lievittämiseen;

39.

korostaa luonnon monimuotoisuuden merkitystä malarian kaltaisten tautien hillitsemisessä, sillä tällaisten tautien on osoitettu olevan harvinaisempia metsäisillä seuduilla, joiden linnusto on monipuolisempi;

40.

korostaa, että luomutuotanto edistää maaperän, veden ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja terveellisen ravitsemuksen edellyttämää monimuotoisuutta; kehottaa siksi investoimaan enemmän kestävään maatalouteen, jotta voidaan kohentaa elintarviketurvaa ja vähentää köyhyyttä;

41.

korostaa, että 10. osapuolikonferenssissa on hyväksyttävä biopolttoaineita koskeva suositus; muistuttaa, että on erittäin tärkeää arvioida biopolttoaineiden välittömiä ja välillisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen; korostaa lisäksi, että biopolttoaineita varten on laadittava sertifiointi- ja kestävyyskriteerit;

42.

kiinnittää kiireellisten toimenpiteiden yhteydessä huomiota siihen, että etusijalle on asetettava toimet sellaisten tulokaslajien torjumiseksi, jotka jo aiheuttavat ekosysteemeissä vakavaa epätasapainoa, millä on äärimmäisen haitallisia seurauksia biologiselle monimuotoisuudelle kokonaisuutena;

43.

korostaa, että biologista monimuotoisuutta koskevaa maailmanlaajuista rahoitusta on lisättävä tuntuvasti erityisesti nykyisten rahoituslähteiden avulla ja hyödyntämällä uusia ja innovatiivisia lähteitä, kuten uusia ja innovatiivisia markkinapohjaisia ohjauskeinoja;

44.

kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita julkistamaan taloudellisen sitoutumisensa biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen hyvissä ajoin ennen 10. osapuolikonferenssia;

45.

uskoo, että pelkkä julkinen rahoitus ei riitä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen, ja korostaa, miten tärkeää on, että yritysten sosiaaliseen vastuuseen sisältyy myös biologinen monimuotoisuus;

46.

kehottaa TEEB-tutkimuksen tulosten valossa käyttämään 10. osapuolikonferenssia myös tilaisuutena lähettää yksityiselle sektorille viesti siitä, että on taloudellisesti edullista liittyä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi käytävään taisteluun;

47.

korostaa kuitenkin, että yritysten osallistumista koskevan päätöksen pitäisi sisältää vapaaehtoisten sitoumusten lisäksi myös velvoitteita, jotka koskevat erityisesti tietojen antamista ja saatavuutta sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen huomioon ottamista jatkuvan vuoropuhelun luomisen yhteydessä;

48.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön ekosysteemipalveluja koskevia innovatiivisia maksujärjestelmiä ja hankkimaan yksityistä rahoitusta siten, että säilytetään näiden ekosysteemien mahdollisimman hyvä suojelu;

49.

korostaa kuitenkin, että tällaisissa järjestelmissä olisi otettava opiksi viimeisimmästä talouskriisistä sekä hiilidioksidin päästökauppajärjestelmän puutteista; korostaa lisäksi, että näiden rajoitusten huomioon ottaminen olisi erityisesti mainittava rahoitusalan innovaatiota käsittelevän erityistyöryhmän mandaatissa;

50.

katsoo, että ilmastonmuutosta koskevia rahoitusvälineitä, kuten metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä koskevaa REDD+ -ohjelmaa, nopeasti saatavaa rahoitusta, puhtaan kehityksen mekanismia ja yhteisiä aloitteita, olisi uudistettava, jotta niissä annettaisiin biologista monimuotoisuutta, ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat turvatakuut ja jotta biologisesta monimuotoisuudesta saataisiin mahdollisuuksien mukaan yhteisetuja;

51.

korostaa lisäksi, että uudistusten on sisällettävä YK:n uudet metsää koskevat biomipohjaiset määritelmät, jotka heijastavat erilaisten biomien laajamittaisia eroja biologisen monimuotoisuuden ja hiiliarvojen suhteen samalla kun niissä selvästi erotetaan toisistaan luonnonvaraiset metsät sekä yhden puulajin hallitsemat ja ei-kotoperäisten lajien hallitsemat metsät; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään SBSTA-työssä (Subsidiary Body for Scientific and Technological Advice) tähän suuntaan;

52.

korostaa, että on löydettävä ratkaisuja, joilla markkinoilla olevien tuotteiden loppuhintaan voidaan sisällyttää ulkoiset kustannukset, kuten biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet haitat tai biologisen monimuotoisuuden tukemisesta aiheutuneet kustannukset;

53.

katsoo, että biologista monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta ja aavikoitumisen estämistä koskevien kolmen Rion yleissopimuksen synergiaa on tehostettava;

54.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti ajatusta, että osana vuonna 2012 pidettävää Rio+20 -huippukokousta järjestetään korkean tason tapaaminen, jossa käsitellään kolmea Rion yleissopimusta;

55.

pitää myönteisenä, että hallitukset pääsivät Busanissa kesäkuussa 2010 sopimukseen biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) perustamisesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että IPBES:n toiminta käynnistyy tehokkaasti mahdollisimman varhain vuonna 2011; katsoo, että koska IPBES:n rooli riippuu EU:n ja kansainvälisen tutkimuksen laadusta, on erittäin tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot varmistavat riittävät resurssit biologisen monimuotoisuuden tutkimukseen;

56.

edellyttää biologista monimuotoisuutta sekä sen arvoa ja toimintaa koskevan tietämyksen ja teknologian kohentamista ja niiden jakamista paremmin;

57.

pitää kiinni siitä, että kaupattavien tuotteiden ympäristökestävyys on yksi kansainvälisten kauppasopimusten pääelementeistä; tähdentää tässä yhteydessä, että kaikkiin tuleviin WTO-sopimuksiin on sisällytettävä myös muita kuin kauppaa koskevia näkökohtia, esimerkiksi tuotantomenetelmät ja biologisen monimuotoisuuden kunnioittaminen;

58.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristönäkökohdat kolmansien maiden kanssa ylläpidettäviin suhteisiin ja jatkamaan ympäristöystävällistä diplomatiaa;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Nagoyassa järjestettävässä 10. osapuolikonferenssissa hyväksyttävä CBD-strategian päivitetty ”2010”-tavoite sisällytetään edelleen vuosituhattavoitteen 7 päivitetyksi tavoitteeksi ja että sitä tuetaan keskeisenä osana näiden tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi niille asetettuun määräaikaan 2015 mennessä; pitää tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot tunnustavat kaikkien vuosituhattavoitteiden väliset monet synergiat ja keskinäiset riippuvuussuhteet ja käsittelevät niitä yhtenä pakettina;

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten hallituksille ja parlamenteille ja kyseisen yleissopimuksen sihteeristölle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/22

A.

katsoo, että vahvat, vakaat ja tehokkaat rahoitusmarkkinat ja -laitokset ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta voidaan vastata EU:n eri taloudellisten toimijoiden rahoitustarpeisiin sekä edistää kasvua ja työllisyyttä sekä innovointia ja Euroopan talouden kilpailukykyä; katsoo, että rahoitustehtävä on erityisen merkityksellinen talouden elpymiselle ja että rahoitussektorin sääntelyn uudistamisen tavoitteena tulisi olla rahoitusmarkkinoiden vakaus ja kestävä kasvu,

B.

katsoo, että tarkistetut tiukemmat pääomavaatimukset olisi hyväksyttävä ottaen asianmukaisesti huomioon talouden suhdannetilanne ja sen meneillään oleva elpyminen,

C.

katsoo, että Baselin komitea ei anna mahdollisuutta ottaa huomioon kaikkia sidosryhmiä eikä vastavuoroisuusperiaatetta,

D.

katsoo, että kaikkia rahoitusmarkkinoita sekä niiden toimijoita ja välineitä on valvottava ja säänneltävä, samoin kuin järjestelmän kannalta tärkeitä rahoitusinfrastruktuureja, joista voidaan mainita esimerkkeinä maksu-, selvitys- ja toimitusjärjestelmät, -mekanismit ja -foorumit sekä niihin liittyvä omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen, jotta voidaan säilyttää rahoitusmarkkinoiden vakaus, joka on keskeinen yleinen etu; katsoo kriisin korostaneen, että pankkien pääoma on selvästi ollut riittämätön maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden suhteen,

E.

katsoo, että vakavaraisuusnormeja on vahvistettava ja ne on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja että kriisissä paljastuneet pääoman laatua ja määrää, likviditeetin hallintaa, sisäisten mallien heikkouksia ja Basel II -sopimuksen ja vakavaraisuusdirektiivin suhdanteita vahvistavaa luonnetta koskevat puutteet on korjattava,

F.

katsoo, että valvojien käytössä olevaa kriisinhallinnan vähimmäisvälineistöä on tarpeen laajentaa,

G.

katsoo, että vähittäis- ja investointipankkitoiminnan välille on pyrittävä tekemään selvä ero tai rajaus, jotta voidaan varmistaa, että vakuutettuja talletuksia ei käytetä kaupankäynnin vakuutena,

H.

katsoo, että uusissa normeissa olisi otettava huomioon pankin koko ja riskiprofiili sekä sen liiketoimintamalli,

I.

katsoo kuitenkin, että tarkistetun Basel II -kehyksen asiaan liittyvien osien ja muiden sääntelyaloitteiden kumulatiivinen vaikutus reaalitalouteen ja talouskasvuun on otettava asianmukaisesti huomioon,

J.

ottaa huomioon, että G20-ryhmä päätti markkinoiden ja sääntelyn ennennäkemättömän romahtamisen vuoksi Lontoossa, Pittsburghissa ja Torontossa pitämissään kokouksissa parantaa pääoman laatua, tehostaa riskien kattamista, lieventää myötäsyklisyyttä, ottaa käyttöön luottotappioiden tulevaisuuteen suuntautuneita varauksia, hillitä liiallista vipuvaikutusta, ottaa käyttöön Basel II -sopimuksen riskiperusteista kehystä täydentävän vähimmäisomavaraisuusasteen ensimmäiseen pilariin siirtymistä varten ja tiukentaa likviditeettinormia,

K.

ottaa huomioon, että vakavaraisuusdirektiiviä sovelletaan Euroopassa kaikkiin luottolaitoksiin ja investointiyrityksiin, jotka toimivat monien erilaisten liiketoimintamallien mukaisesti; ottaa huomioon, että muissa maissa Basel II -sopimuksen sääntöjä sovelletaan ainoastaan tiettyä liiketoimintamallia soveltaviin pankkeihin; katsoo, että tällaiset soveltamisalan erot ovat huolestuttavia yhteensopivuuden, yhtäläisten toimintaedellytysten ja mahdollisen sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön kannalta,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan omat erityispiirteet vaikuttavat asiaan, kuten se, että Euroopassa yritysmaailma saa rahoituksensa valtaosin pankkien myöntäminä lainoina; katsoo, että Baselin tarkistetuissa säännöissä nämä erityispiirteet on otettava asianmukaisesti huomioon ja että olisi toivottavaa, että pankkien lainananto kohdistettaisiin paremmin erityisaloille, kuten pk-yrityksien lainoihin, ja että suurempia yrityksiä kannustettaisiin laskemaan liikkeeseen suoraan sijoittajille suunnattuja joukkovelkakirjoja,

M.

katsoo, että ”sama malli kaikille” -periaatteessa ei oteta huomioon pankkien erityisiä riskiprofiileja eikä Euroopan pankkialan monimuotoisuutta ja sen noudattaminen vahingoittaa Euroopan pankkialaa ja voi siten haitata talouskasvua ja talouden elpymistä,

N.

katsoo, että samalla kun Euroopassa ollaan toteuttamassa merkittäviä rahoitusalan sääntelyä koskevia muutoksia, on huolehdittava, että muutokset ovat keskenään johdonmukaisia ja että niiden täytäntöönpanon aikataulussa otetaan huomioon toimenpiteiden kumulatiiviset vaikutukset reaalitalouteen ja se, että ne eivät saisi haitata talouden elpymistä,

O.

katsoo, että lähentyminen kohti yksinomaisesti käytettäviä laadukkaita kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja on olennaisen tärkeää yhtäläisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi ja tietojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi; katsoo, että kyseiset standardit on saatettava asianmukaisesti ajan tasalle kriisistä saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi,

P.

katsoo, että kaikkien asiasta vastaavien viranomaisten on otettava huomioon tarve noudattaa tiukasti periaatetta, jonka mukaan sisältö on muotoa tärkeämpi, jotta tulokset eivät ole epäasianmukaisia,

Q.

katsoo, että tilinpäätökseen liittyvän raportoinnin sekä sääntelyn ja verotuksen edellyttämän raportoinnin on lähestyttävä toisiaan kansainvälisesti, jotta varmistetaan, että valvojat ja sijoittajat saavat käyttöönsä samat avoimet ja selkeät tiedot, ja katsoo, että kaksinkertaista raportointia on vähennettävä mahdollisimman paljon, katsoo, että tämä ei sulje pois vakavaraisuutta koskevia suodattamia edellyttäen, että ne esitetään kaikissa tileissä,

R.

katsoo, että pankkien olisi keskityttävä enemmän reaalitaloutta palvelevaan ydinliiketoimintaan ja että Baselin komitean ja komission olisi kannustettava tätä,

S.

katsoo, että Basel II -sopimuksen tarkistamiseen sisältyvät uudistukset on toteutettava johdonmukaisesti pankkivalvonnan rakenneuudistusten kanssa, kuten Euroopan parlamentti on kehottanut, ja viime kädessä toisen pilarin mukaisten toimenpiteiden määrittelemiseen ja johdonmukaiseen toteuttamiseen johtavan kehityksen kanssa,

1.

suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän sitoumukseen parantaa pääoman laatua ja lisätä sen määrää, ottaa käyttöön likviditeetin hallintaa koskevia normeja, puuttua myötäsyklisyyteen ja kohentaa yleisiä vakavaraisuusnormeja rahoituskriisin haasteisiin vastaamiseksi;

2.

pitää myönteisinä Baselin komitean ja komission toimia; korostaa kuitenkin, että uudet pääomavaatimuksia koskevat säännöt olisi laadittava ja pantava täytäntöön huolellisesti ja niiden vaikutuksia olisi myös analysoitava sääntelypuitteiden laajemman tarkistamisen yhteydessä;

3.

on huolissaan nykyiseen ehdotukseen sisältyvien rakenteellisten puutteiden ja sen epätasapainoisuuden johdosta sekä siitä, että ehdotus voi haitata talouden elpymistä ja kasvua; katsoo, että nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi on syytä valvoa, että pankit eivät siirrä tulevan ehdotuksen kustannuksia rahoituspalvelujen loppukäyttäjille;

4.

korostaa tarvetta lujittaa valvojan tarkastusprosessin (toinen pilari) ja tietojen julkistamisen (kolmas pilari) välistä vuorovaikutusta siten, että stressitestien ja lisäpääomavaatimusten tulokset annetaan yleisön saataville;

5.

muistuttaa Euroopan pankkialan merkittävistä erityispiirteistä, kuten erilaisia oikeudellisia muotoja edustavien liiketoimintamallien kirjosta ja siitä, että Euroopan yritysmaailman rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi pankkien myöntämiin luottoihin, ja kehottaa sen vuoksi tutkimaan kattavasti ehdotettujen uusien sääntöjen vaikutukset mikro- ja makrotalouteen;

6.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota ottamaan kyseiset erityispiirteet sekä pankkialan erilaiset riskit asianmukaisesti huomioon; korostaa tarvetta erottaa tarkistetuissa Basel II -säännöissä toisistaan investointi- ja perinteinen vähittäispankkitoiminta sekä maksuliikennepalvelut;

7.

kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisemmin Basel II -sääntöjen uudistusprosessiin, edistämään ja suojelemaan aktiivisesti Euroopan etuja, koordinoimaan jäsenvaltioiden tarkastelutapoja parhaan tuloksen saavuttamiseksi Euroopan talouden kannalta sekä raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille käynnissä olevien neuvotteluiden tilanteesta ja ottamaan parlamentin aktiivisesti mukaan neuvotteluprosesseihin;

8.

myöntää kansainvälisen yhteistyön ja koordinoinnin tärkeyden pyrittäessä luomaan kansainvälisesti yhtäläiset toimintaedellytykset ja välttämään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä; huomauttaa kuitenkin, että tämä tavoite ei saisi johtaa siihen, että Euroopan talouden ja teollisuuden kilpailuedellytykset heikkenevät, ja katsoo, että pankkialan monimuotoisuus olisi säilytettävä;

9.

korostaa, että Euroopan talouden elpyminen vaatii dynaamisia rahoitusmarkkinoita, jotka kykenevät rahoittamaan investointeja ja innovaatioita; varoittaa laatimasta sääntöjä ja vaatimuksia, joilla luotaisiin uusi luottolama, mikä horjuttaisi talouskehitystä ja Euroopan työmarkkinoita;

10.

korostaa, että kaikkien Baselin prosessiin ja G20-prosessiin osallistuvien osapuolten tinkimätön sitoutuminen täytäntöönpanon selkeisiin ja yhdenmukaisiin määräaikoihin on uudistustyön onnistumisen, kansainvälisesti yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamisen ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estämisen edellytys; kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa varmistamaan, että sovitut normit pannaan täytäntöön samanaikaisesti;

11.

muistuttaa, että Basel II -sopimuksen ja sen tulevan tarkistetun version on tarkoitus olla kansainvälinen normi; on siksi hyvin huolissaan siitä, että kriisin johdosta hyväksytyissä erilaisissa kansallisissa säädöksissä (erityisesti Yhdysvaltojen Wall Street -uudistus ja kuluttajansuojalaki) asetetut rajoitukset saattavat johtaa tämän yleisnormin hajanaiseen täytäntöönpanoon; kehottaa siksi Baselin komiteaa ja komissiota arvioimaan tarkasti tällaista lainsäädäntöä ja sen perusteella määrittämään sen vaikutukset Basel II -sopimuksen täytäntöönpanoon ja sen tarkistamista koskeviin neuvotteluihin, ja kehottaa myös komissiota raportoimaan parlamentille tuloksista;

12.

kehottaa komissiota selventämään ulkopuolisten luokitusten asemaa likviditeettipuskurien kannalta ja varmistamaan, että mahdollisilla vaihtoehtoisilla ehdoilla ei rajoiteta puskurikelpoisten omaisuuserien valikoimaa; vaatii lisäksi, että mahdollisesti sovittavilla vaihtoehtoisilla ehdoilla tulisi korvata ulkopuoliset luokitukset eikä käyttää niitä luokitusten ohella, jotta varmistetaan yhtäläiset kansainväliset toimintaedellytykset;

13.

kehottaa komissiota tehostamaan transatlanttista rahoitusalan säätelyä koskevaa vuoropuheluaan Yhdysvaltojen kanssa;

14.

korostaa, että täytäntöönpanon aikataulussa on otettava huomioon tarkistettujen normien kokonaisvaikutukset alaan sekä alan valmiuksiin luotottaa reaalitaloutta ja Euroopan talouden elpymiseen; panee merkille Baselin komitean ilmoittamat muutokset käyttöönoton aikatauluun, jotta voidaan paremmin varmistaa sujuva siirtyminen uusiin normeihin;

15.

muistuttaa tarpeesta varmistaa unionin demokraattisesti valitun toimielimen, Euroopan parlamentin osallistuminen neuvotteluihin ja kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ryhtymään tarvittaviin toimiin parlamentin pysyvän osallistumisen toteuttamiseksi;

16.

palauttaa mieleen esittämänsä huolen pankkien tekemiä, vähimmäispääoman laskemismenettelyjen perustana olevia korrelointeja koskevien olettamusten rajauksista; korostaa tässä yhteydessä pankkien sisäisten arviointien asianmukaista valvontaa ja seurantaa sisäisten luottoluokitusten menetelmän avulla; panee lisäksi merkille, että on pidettävä huoli siitä, että ei oteta käyttöön vääristyneitä kannustimia;

17.

kehottaa komissiota jatkamaan edelleen EU:n pankkialaan kohdistaman valvonnan yhdentämistä perustamalla uuden Euroopan rahoitusalan valvontajärjestelmän ja Euroopan järjestelmäriskikomitean;

18.

kehottaa komissiota arvioimaan ennen tarkistettujen Basel II -sääntöjen täytäntöönpanoa asianmukaisesti niiden todennäköisiä vaikutuksia reaalitalouteen keskittyen erityisesti pk-yritysten rahoitukseen sekä pankkialan kestävyyteen stressitilanteissa;

19.

pitää välttämättömänä laajentaa valvojien käytössä olevaa kriisinhallinnan vähimmäisvälineistöä direktiivin 2006/48/EY 136 artiklan säännöksissä tarkoitetusta välineistöstä siten, että valvojilla on ainakin valtuudet: edellyttää pääoman, likviditeetin, liiketoimintakokonaisuuden ja sisäisten prosessien mukauttamista; suositella muutoksia johdossa tai määrätä niistä; rajoittaa pankkitoimiluvan ehtoja; määrätä kriisinratkaisujärjestelmiä; vaatia täydellistä tai osittaista myyntiä; luoda omaisuudenhoitoyhtiö tai jako kannattavaan/kannattamattomaan pankkitoimintaan; edellyttää velan muuntamista omaksi pääomaksi sopivalla aliarvostuksella; määrätä voittojen ja osinkojen pidättämisvaatimuksista ja rajoittamisesta pääomavaatimusten vakiinnuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että osakkaat joutuvat maksamaan ennen veronmaksajiin turvautumista; järjestellä uudelleen ja siirtää varoja ja vastuita muille laitoksille, jotta kyetään varmistamaan järjestelmän kannalta merkittävien toimintojen jatkuminen; määritellä kriteerit arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvottamiseksi; ottaa laitos väliaikaisesti julkiseen hallintaan; toteuttaa vaikeuksiin joutuneiden pankkien likvidaatio;

20.

kehottaa komissiota luomaan pankkialalle kannustimia riskien ja voittojen hallitsemiseksi pitkän aikavälin tuloksia ajatellen sekä rohkaisemaan pankkeja pitämään lainat aktiivisesti ja jatkuvasti omassa kirjanpidossaan turvautumatta liialliseen arvopaperistamiseen ja taseen ulkopuolisiin rakenteisiin sekä konsolidoimaan erillisyhtiöiden kaltaiset taseen ulkopuoliset erät täysimääräisesti;

21.

toteaa, että pitkän aikavälin investoinnit, kuten energiajakelun infrastruktuuri, ovat riippuvaisia arvopaperistamisesta;

22.

ehdottaa, että Baselin komitea, kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö IOSCO, kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta IASB ym. sisällytetään maailmanlaajuiseen rakenteeseen, esimerkiksi Kansainväliseen valuuttarahastoon, rahoitusalan hyvän organisaation luomiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki sidosryhmät osallistuvat sääntöjen laatimiseen ja että sääntöjen täytäntöönpanoa kyetään valvomaan;

23.

katsoo, että on otettava huomioon rahoituslaitokset, jotka ovat ”liian suuria kaatumaan”, ja siksi pääomavaatimukset ja vastasykliset puskurit olisi suhteutettava rahoituslaitoksen kokoon, riskitasoon ja liiketoimintamalliin;

24.

tukee aloitetta pääoman laadun parantamiseksi ja sen määrän lisäämiseksi kriisistä aiheutuneisiin haasteisiin vastaamiseksi, ja panee merkille Baselin komitean 12. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen lisätä pääoman vähimmäisvaatimuksia, ottaa käyttöön säilytyspuskuri ja lisätä tuntuvasti tavanomaisten osakkeiden osuutta; muistuttaa, että tämä kysymys liittyy kiinteästi kirjanpitosääntöihin ja edellyttää siten johdonmukaista toimintaa myös maailmanlaajuisen lähentymisen vuoksi;

25.

panee merkille Baselin komitean heinäkuun 2010 lopulla tekemän päätöksen, jonka mukaisesti otetaan harkitsevasti huomioon vähemmistöosuudet, laskennalliset verosaamiset ja investoinnit muihin rahoituslaitoksiin katsoo, että lisämukautukset voivat olla tarpeen;

26.

korostaa, että jotta varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset ja mitään muiden kuin osakeyhtiöiden, erityisesti osuusliikkeiden ja säästöpankkien, soveltamia liiketoimintamalleja ei aseteta epäedulliseen asemaan, pääoma on määriteltävä oikeudellisesta muodosta riippumatta tasapainoisesti pääomavälineiden laadun (kuten pysyvyys, tappionsietokyky, maksujen joustavuus) perusteella;

27.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota hyväksyttäviä pääomavälineitä määritellessään ottamaan Euroopan pankkialasta suuren osan muodostavien muiden kuin osakeyhtiöiden (eli osuusliikkeet, keskinäiset yritykset ja säästöpankit) tarpeet ja erityispiirteet asianmukaisesti huomioon;

28.

kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotettuja luokan 1 ensisijaista pääomaa koskevia hyväksyntäkriteereitä ja rajoittamaan luettelon kriteereihin, jotka ovat välttämättömiä pääoman laadun varmistamiseksi (kuten pysyvyys, tappionsietokyky, maksujen joustavuus);

29.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota varmistamaan, että konsernien pääomalaskelmissa otetaan sekä riski että pääoma tasapainoisesti ja harkitsevasti huomioon, että erityisesti vähemmistöiltä saatu pääoma, joka on maksettu suoraan saman pankkiryhmän luottolaitoksiin, olisi tunnustettava asianmukaisesti (eli vähemmistön osuus) ja että alueellisten osuusliikkeiden ja säästöpankkien omistuksia niiden keskuslaitoksessa ei estetä (toisin sanoen ei vähennystä omista varoista);

30.

korostaa pääomajärjestelyjen tärkeää roolia kriisin aikana; kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ottamaan huomioon joustavien pääomajärjestelyjen roolin kriisitilanteissa ja seuraamaan sitä, kuinka vaihdettavissa olevat instrumentit hyväksytään markkinoilla;

31.

kehottaa komissiota ottamaan verotukseen ja kirjanpitoon liittyvien taseiden nykyiset erot asianmukaisesti huomioon mahdollisten kilpailuhaittojen muodostumisen välttämiseksi;

32.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota määrittelemään paremmin vastavuoroista ristiinomistamista koskevien sopimusten kohtelun;

33.

kehottaa komissiota harkitsemaan toteutumattomien voittojen ja tappioiden tasapainoista kohtelua volatiliteetin ja myötäsyklisyyden rajoittamiseksi;

34.

kehottaa komissiota suorittamaan kattavan tutkimuksen pääomavälineistä ennen kriisiä ja sen jälkeen arvioidakseen tiettyjen pääomavälineiden tärkeyttä ja merkitystä kriisitilanteessa;

35.

katsoo, että laadukkaiden likviditeettinormien kehittäminen on olennainen osa kriisin vastaisista toimista; katsoo, että likviditeettinormien olisi oltava riittävän eriytyneitä, jotta voidaan ottaa huomioon pankkien liiketoimintamallien ja riskiprofiilien erot; katsoo, että olisi tunnustettava, että tietyn omaisuusluokan riskitaso voi vaihdella ajallisesti ja myös toimintatavat vaihtelevat vastaavasti;

36.

toteaa, että maturiteettitransformaatio altistaa pankit automaattisesti pitkän tai lyhyen aikavälin likviditeettiriskeille;

37.

katsoo, että nykyisen rahoituskeskittymiä koskevan direktiivin puitteissa on puututtava omien varojen laskemiseen kahteen kertaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden välillä, jotta vakuutusyhtiöissä omistusosuuksia omistavat finanssikeskittymiksi määritellyt pankit eivät joudu epäedulliseen asemaan;

38.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota tarkastelemaan uudelleen likviditeetin ja rahoituksen suhdetta;

39.

on sitä mieltä, että määritettäessä ”likviditeettiriskistä katetun osuuden astetta” olisi otettava enemmän huomioon vakuuskelpoisten arvopapereiden keskittymisen riski likviditeettipuskurissa, rohkaistava hajauttamista ja torjuttava liiallista keskittymistä tiettyyn omaisuusluokkaan, valtion obligaatiot mukaan luettuna; katsoo, että likviditeettipuskurin olisi mahdollisimman pitkälti muodostuttava varoista, jotka ovat erittäin likvidejä stressikausina ja että jos tämän osuuden aste on laadittu asianmukaisesti, se parantaa laitosten kestävyyttä likviditeettiriskiin nähden;

40.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen tulevassa vakavaraisuusdirektiivin neljättä tarkistamista koskevassa ehdotuksessa likviditeettinormit kattavat taseen ulkopuoliset vastuut;

41.

kehottaa, mikäli rakenteellinen likviditeettinormi vahvistetaan, ottamaan erityisesti Euroopalle ominaiset vakaat rahoituslähteet (eli kiinteistörahoitus) asianmukaisesti huomioon; katsoo lisäksi, että isäntämaiden kansallisilla rahoitusviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus tutustua kaikissa tapauksissa tytäryhtiön likviditeettitilannetta koskeviin tietoihin;

42.

kehottaa komissiota määrittelemään laadukkaiden likvidien omaisuuserien kriteerit Euroopan keskuspankin rahapoliittisten toimien kelpoisuusehdot täyttävien omaisuuserien nykyisen määritelmän mukaisesti (takaisinostoväline);

43.

kehottaa komissiota sisällyttämään kaikki euroalueen valtionvelat laadukkaisiin likvideihin omaisuuseriin niiden luokituksesta riippumatta, koska siten voidaan vähentää luokituslaitosten toimien suhteettomia vaikutuksia;

44.

kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että laadukkaista likvideistä omaisuuseristä voi todennäköisesti tulla nopeasti epälikvidejä korkean stressin aikana, ja kehottaa sen vuoksi luottolaitoksia toteuttamaan stressitestejä, jotka ovat likviditeettiriskistä katetun osuuden astetta ja vuoden likviditeettiä koskevaa normia laajempia;

45.

kehottaa komissiota ja Baselin komiteaa ottamaan asianmukaisesti huomioon likviditeettivaatimuksissa pankkiryhmittymään tai -verkostoon kuuluvat oikeushenkilöt; kehottaa ottamaan huomioon riskit tällaisten ryhmittymien tai verkostojen liiketoimissa ja sitoumuksissa ja tarvittaessa tarkastelemaan niitä eri tavoin kuin kolmansien osapuolten välisiä liiketoimia ja sitoumuksia;

46.

suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen rajoittaa luoton liiallista kasvua ja vähentää luottokuplien riskiä;

47.

on huolissaan ehdotetun kiinteän pankkikohtaisen pääoman säilytyspuskurin mahdollisen myötäsyklisen luonteen johdosta; katsoo, että sekä pääoman säilytyspuskurin että vastasyklisten puskureiden olisi voitava vaimentaa tappioita stressikausina; katsoo, että jotta puskurit olisivat tehokkaita, ne olisi suunniteltava ja kehitettävä rinnakkain;

48.

pitää tervetulleena pyrkimystä määrittää joukko yhdenmukaisia makrotalouden muuttujia tehokkaiden vastasyklisten puskurien luomiseksi;

49.

tunnustaa ennakoivien suhdannevarauksien tekemiseen (odotetun tappion lähestymistapa) liittyvät edut ja pitää sitä mahdollisena lisäkeinona vähentää myötäsyklisyyttä ja rohkaista odotettujen luottotappioiden tunnustamista osana suhdannevaihtelua;

50.

katsoo, että tulevan Euroopan pankkivalvontaviranomaisen olisi otettava johtava rooli määriteltäessä ja pantaessa täytäntöön pääomavaatimuksiin ja vastasyklisten pääomapuskureiden normeihin liittyviä toimia EU:n tasolla;

51.

kehottaa lähentämään kansainvälisesti kirjanpitoon liittyvää ja sääntelyn edellyttämää raportointia, erityisesti mitä tulee odotetun tappion lähestymistavan soveltamiseen voiton ilmoittamisessa, jotta voidaan ottaa kriisistä saadut opetukset huomioon ja varmistaa, että tuotettaessa valvojille ja sijoittajille annettavia tietoja sovelletaan samoja selkeitä ja avoimia sääntöjä; varoittaa tarpeesta minimoida kaksinkertainen raportointi; katsoo, että tällaisten pyrkimysten olisi perustuttava sääntelyä koskevien tietojen ilmoittamisen tai varovaisuusmarginaalien kaltaisiin innovaatioihin kirjanpidossa ja niissä olisi tutkittava näitä mahdollisuuksia edelleen;

52.

huomauttaa, että vastasyklinen sääntely edellyttää yhdenmukaisia sääntöjä, jotta valvontaviranomaiset voivat varmistaa rahoitusmarkkinoiden ja markkinaympäristön kattavan ja huolellisen valvonnan, myös muun muassa täydellisen tietojen vaihdon, sääntelytoimien samanaikaisen toteuttamisen sekä riskeille altistumisen reaaliaikaisen seurannan myös kaikkien rahoitusmarkkinoiden toimien kirjausketjuja koskevien vaatimusten avulla;

53.

panee merkille, että rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi vähimmäisomavaraisuusasteen käsite on erittäin hyödyllinen, yksinkertainen ja vaikeasti manipuloitava keino pysäyttää liiallisen vivutuksen muodostuminen ja liiallinen riskinotto; varoittaa, että jotta yksinkertainen kiinteämääräinen vakavaraisuusaste olisi tehokas, se olisi painotettava siten, että se ottaa huomioon luottolaitosten liiketoimintamallien ja riskiprofiilien erot;

54.

katsoo, että jotta kyseinen aste olisi tehokas, siihen on sisällytettävä kaikki taseen ulkopuoliset sitoumukset ja johdannaiset, sen on oltava selkeästi määritelty, yksinkertainen ja kansainvälisesti vertailukelpoinen ja siinä olisi otettava huomioon sääntelyyn liittyvä nettouttaminen sekä eri puolella maailmaa sovelletut tilinpäätösstandardit;

55.

on kuitenkin huolestunut mahdollisuudesta, että yksinään käytettynä karkeassa vähimmäisomavaraisuusasteessa riskiä ei oteta riittävästi huomioon ja sillä voidaan vahingoittaa perinteisiä vähäisen riskin pankkipalveluita (kuten vähittäis-, yritys-, kiinteistörahoitus- ja maksuliikennepankkipalvelut) tai talouksia, joissa yrityksiä rahoitetaan etupäässä lainanannolla; korostaa siksi valvontaviranomaisten suorittaman vipuvaikutuksen muutosten ja sen kokonaistason seurannan tärkeyttä, koska huomattavat muutokset voivat olla merkkinä kasvavasta riskistä; on myös huolissaan siitä, että yksinään käytettynä ”karkea” (eriyttämätön) vakavaraisuusaste luo haitallisia kannustimia siirtää omaisuuseriä riskipitoisempiin kohteisiin;

56.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota arvioimaan asianmukaisesti luokkaan 1 ja 2 sovellettavat vähimmäisomavaraisuusasteet ottaen tarvittavalla tavalla huomioon EU:n pankkialan erityispiirteet;

57.

pyytää Baselin komiteaa ja komissiota tutkimaan mahdollisuutta asettaa backstop-rajoituksia liiketoimintalohkoille, riskipainotetuille omaisuuserille ja salkuille; katsoo, että tässä yhteydessä olisi käsiteltävä omaisuuserien mittaamista joko netto- tai bruttomäärinä;

58.

pyytää Baselin komiteaa ja komissiota lisäksi tutkimaan karkean vähimmäisomavaraisuusasteen oikeasuhteisuutta käyttämällä sääntelytoimiin ryhtymistä koskevia kynnysarvoja;

59.

panee merkille Baselin komitean päätöksen sisällyttää toiseen pilariin seurantajakso ensimmäiseen pilariin siirtymistä varten; kehottaa komissiota sisällyttämään vakavaraisuusdirektiiviehdotukseen 4 säännöllistä tarkastamista koskevan lausekkeen;

60.

toteaa, että vähimmäisomavaraisuusaste on tarpeellinen väline, jolla voidaan mitata pankkien kokonaisriskejä, mutta kehottaa komissiota laatimaan sääntelyn välineitä, joilla pyritään rajoittamaan tehokkaasti liiallista vipuvaikutusta (erityisesti lyhyen aikavälin rahoituksen ja tukkurahoituksen liiallista käyttöä);

61.

kehottaa pohtimaan uudelleen vähimmäisomavaraisuusasteen vaihtoehtoisia muotoja toisessa pilarissa; huomauttaa, että vähimmäisomavaraisuusasteessa voi olla esimerkiksi joustava liikkumavara ja valvontaviranomaiset voisivat päättää itse, ryhtyvätkö ne toimiin rajan rikkomisen johdosta;

62.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vähimmäisomavaraisuusaste ei johda rahoituskriisin esille nostamaan epäasianmukaiseen arvopaperistamiseen tai sen korvaaviin järjestelyihin ja luoton määrän vähenemiseen varsinkin reaalitaloudelle myönnettävien lainojen yhteydessä (nämä ovat keinoja, joilla pankit todennäköisesti pienentävät vähimmäisomavaraisuusastettaan);

63.

kehottaa lujittamaan stressitestejä ja back test -testejä sekä wrong way -riskeihin puuttumista koskevia normeja ja arvioimaan pankkilainoja saavista yrityksistä ja hankkeista aiheutuvia pitkän aikavälin yhteiskunnallisia ja ekologisia riskejä;

64.

kehottaa Baselin komiteaa ja komissiota tutkimaan vaihtoehtoja, joilla voidaan puuttua paremmin arvonoikaisujen riskeihin, jotka johtuvat pankkien vastapuolten luoton laadun heikkenemisestä;

65.

katsoo, että luottoriskinvaihtosopimuksia ei pitäisi käyttää pääomavaatimusten kiertämiseen;

66.

vaatii, että vastapuoliluottoriskin kohtelu on oikeassa suhteessa riskiin ja että pääomavaatimukset ovat korkeammat, jos kauppaa ei ole selvitetty keskitetysti keskuksena toimivan vastapuolen kautta edellyttäen, että keskuksena toimivat vastapuolet täyttävät unionin lainsäädännössä määritettävät korkean tason vaatimukset ja soveltavat samalla kansainvälisesti sovittuja normeja ottaen asianmukaisesti huomioon ne mahdolliset kustannukset, joita yrityksille voi aiheutua johdannaisten käyttämisestä kaupallisen toimintansa suojaamiseksi; kehottaa kahdenvälisen selvityksen tapauksessa luomaan kannustimia tiukimpien normien soveltamiseksi;

67.

korostaa kriisin osoittaneen, että rahoituslaitosten keskinäinen riippuvuus on laajempaa kuin rahoituslaitosten ja yritysten välinen riippuvuus, ja katsoo, että vastapuoliluottoriskejä koskevien pääomavaatimusten olisi oltava tiukempia, kun kyseessä ovat rahoituslaitoksen vastuut muille rahoituslaitoksille ja niissä olisi otettava huomioon riskin luonne ajan kuluessa; korostaa, että keskinäisiä yhteyksiä on seurattava tarkkaan, jotta voidaan havaita suurten toimijoiden välisten kauppojen keskittyminen ja ryhtyä tarvittaviin sääntelytoimiin vastapuoliluottoriskin suhteen;

68.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, euro-ryhmälle sekä Euroopan keskuspankille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/30

A.

katsoo, että terveysalan vertikaaliset rahastot ovat onnistuneet vähentämään kuolleisuutta vaikeisiin sairauksiin, kuten tuberkuloosi ja malaria, ja että tämänsuuntaisia toimia on jatkettava,

B.

katsoo, että kansainvälisen yhteisön, EU mukaan luettuna, on tuettava valtioita kansallisen terveyspolitiikan täytäntöönpanossa, ja katsoo, että julkisesti rahoitettujen ja kaikille saatavilla olevien terveyspalvelujen olisi oltava etusijalla tällaisissa toimissa,

C.

katsoo, että perusterveydenhuoltojärjestelmissä on varmistettava kaikkien sairauksien hoitaminen ja että näin ollen on tarpeen toteuttaa niin horisontaalisia kuin vertikaalisiakin toimia, jotka täydentävät toisiaan,

D.

katsoo, että hyvin jäsennetty horisontaalinen lähestymistapa mahdollistaa sellaisten vakuutusjärjestelmien (sairauskassat, mikrosairausvakuutukset jne.) luomisen, joissa edunsaajista tulee aktiivisia toimijoita omaan terveyteensä liittyvissä asioissa,

E.

katsoo, että kansanterveys ei ole kauppatavaraa Afrikassa eikä muuallakaan ja että on pyrittävä etsimään voittoa tuottamattomia sairausvakuutustapoja, jotka perustuvat solidaarisuuden ja demokratian arvoihin,

F.

ottaa huomioon, että 90-luvulla Afrikassa oli useita aloitteita, joiden tarkoituksena oli ottaa käyttöön sairausvakuutusjärjestelmiä, ja että niiden esiin tuomaa sosiaalista dynamiikkaa on tuettava,

G.

ottaa huomioon, että englanninkielisissä, ranskankielisissä ja eri Afrikan kieliä puhuvissa maissa käytetään monia eri termejä, jotka eivät aina viittaa samaan asiaan, että jotkut puhuvat keskinäisistä sairauskassoista (mutual health organisations) ja toiset taas yhteisöllisestä sairausvakuutuksesta (Community Based Health insurance) tai mikrosairausvakuutuksesta (micro-assurance de santé) ja että nämä termit kattavat laaja-alaisesti erilaisia yhteisvastuuseen perustuvia välineitä, joilla katetaan terveyspalvelujen kustannukset kokonaan tai osittain,

H.

ottaa huomioon, että termi ”keskinäinen” (”mutuelle”) korostaa sosiaalista liikettä ja ryhmän jäsenten yhteistä toimintaa ja että termi ”vakuutus” viittaa 1) vakuutusmaksujen maksamiseen ennakolta eli ennen riskien toteutumista, 2) riskien jakamiseen ja 3) takuun käsitteeseen, ja että keskinäinen yhdistys voidaan Abidjanin foorumin (1998) mukaan määritellä itsenäiseksi voittoa tavoittelemattomaksi yhdistykseksi, joka perustuu yhteisvastuuseen ja demokraattiseen osallistumiseen ja jonka tavoitteena on pääasiassa jäsenten suorittamien maksujen avulla parantaa jäsenten ja heidän perheidensä mahdollisuuksia laadukkaisiin terveyspalveluihin ennaltavarautumisen ja keskinäisen avun pohjalta,

I.

ottaa huomioon, että ihmiset voivat elää sellaisissa sosiaalisissa ja humanitaarisissa oloissa, että he eivät aina ymmärrä ennaltavarautumisen käsitettä eivätkä sitä, miksi on hyödyllistä maksaa ennakkoon vakuutusmaksuja sairastumisen varalta, vaikka koskaan ei sairastuisikaan, varsinkin kun erilaiset kansalaisjärjestöt voivat samanaikaisesti tarjota ilmaiseksi terveyspalveluja ja lääkkeitä,

J.

ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaiset ovat tulleet tietoisiksi sairauskassojen tarpeellisuudesta ja eduista eri vastaanottajamaissa, joissa ne ovat pitkälle kehittyneitä, ja että siirtolaisten yhteydet kotimaahan säilyvät usein ensisijaisina,

K.

ottaa huomioon, että Afrikassa on mahdotonta soveltaa kaikille yhtäläistä terveydenhuoltojärjestelmää, joka on käytössä Euroopassa, jossa on eroja toisaalta universaalien sosiaaliturvajärjestelmien ja toisaalta pakollisten sosiaalivakuutusjärjestelmien välillä,

1.

palauttaa mieliin, että kansanterveys heijastelee valtioiden sosiaalis-taloudellista tilaa, demokratiaa ja hyvää hallintoa;

2.

muistuttaa, että ulkoiset tekijät, kuten kansainvälisten markkinoiden säännöt, yhteistyötoimet, rahoituskriisi, ilmastonmuutos sekä suurten lääkeyhtiöiden ja suurten kansainvälisten rahoituslaitosten toiminta, ovat merkityksellisiä Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden taloudelle;

3.

korostaa, että nämä ulkoiset tekijät voivat merkittävästi vähentää hyvään hallintotapaan pyrkivien valtioiden liikkumavaraa ja vaikuttaa perinpohjaisesti väestön terveyteen;

4.

palauttaa mieliin, että yleismaailmallinen oikeus terveyteen on monialainen oikeus, johon liittyy muita oikeuden aloja, kuten terveys- ja sosiaalioikeus, työoikeus ja yksityisoikeus;

5.

muistuttaa kansainvälistä yhteisöä sen sitoumuksista vuosituhannen kehitystavoitteiden osalta ja Euroopan unionia sen sitoumuksista edistää Saharan eteläpuolisen Afrikan terveyspalveluille antamaansa tukea;

6.

muistuttaa naisten oikeudesta hallita rajoituksetta lisääntymisterveyteensä liittyviä asioita, oli kyse sitten suvunjatkamisesta, ehkäisystä, abortista tai sukupuolitaudeista; tuomitsee sen, että naiset joutuvat edelleen sukuelinten silpomisen ja törkeän väkivallan kohteeksi ja sen, että raiskaukset ovat edelleen sodankäynnin väline; vetoaa siksi sen puolesta, että naisilla olisi oikeus näihin asioihin liittyvään terveydenhuoltoon, joka taataan horisontaalisella lähestymistavalla, ja pyytää soveltamaan diagonaalista lähestymistapaa, jolla tuetaan ensisijaisesti tätä terveydenhuollon osa-aluetta;

7.

muistuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus rokotusohjelmiin; muistuttaa myös, että vuosittain 8,8 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta (joista puolet elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa) kuolee edelleen sairauksiin, jotka voitaisiin ehkäistä ja hoitaa;

8.

muistuttaa, että keuhkokuume ja ripuli ovat lapsikuolleisuuden pääasiallisia syitä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa;

9.

pitää huolestuttavana, että yksityiset järjestöt, jotka saavat unionin rahoitusta ja tarjoavat terveydenhuoltopalveluja Afrikan väestölle, voivat rajoittaa tiettyjen uskonnollisten suuntausten vaikutuksen takia tiettyjä hoitoja tai ennaltaehkäisyä lisääntymisterveyden alalla;

10.

painottaa, että unionin rahoitusta saavien yksityisten järjestöjen on tarjottava lisääntymisterveyden alan palveluja turvaten ihmisille perusoikeudet ja ihmisarvo sekä vapaus;

11.

tuomitsee sellaisten lahkolaisjärjestöjen yleistymisen, jotka väärinkäyttävät heikoimmassa asemassa olevien väestönosien hyväuskoisuutta antaakseen näennäishoitoja ilman, että viranomaiset paikan päällä reagoivat asiaan;

12.

pitää huolestuttavana, että kansanterveys kaupallistuu yhä enemmän ja että hoitoa on kahta tasoa niissä maissa, joissa on poliittisia ongelmia ja puutteita hyvässä hallinnossa;

13.

tukee konfliktialueilla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen usein hyvin ihailtavaa työtä, mutta muistuttaa, että tällainen hätäapu ei voi olla monivuotista eikä korvata pysyviä terveydenhuolto- tai vakuutusjärjestelmiä;

14.

painottaa sitä, kuinka tärkeä tehtävä kansanterveyden parantamisessa ja terveysvalistuksen edistämisessä on muilla kuin valtiollisilla toimijoilla, kuten uskonnollisilla järjestöillä ja yksityisillä voittoa tavoittelemattomilla sairaaloilla;

15.

pyytää komissiota pyrkimään parantamaan kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä erityisesti siten, että julkinen etu asetetaan keskeisimmäksi huolenaiheeksi ja tunnustetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus – mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat toimijat – on tärkeää terveydenhuoltoalalle sen tehokkuuden ja tasapuolisuuden kannalta ja mikäli halutaan saavuttaa pysyviä ja kestäviä tuloksia;

16.

panee merkille, ettei suuri osa Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä eikä etenkään maaseutuväestö pysty huolehtimaan terveydenhoidosta tai lääkkeistä (edes geneerisistä lääkkeistä) aiheutuvista kuluista;

17.

on erittäin huolissaan Afrikan markkinoilla liikkuvista vanhentuneista, väärennetyistä tai vääristä lääkkeistä ja kansallisten viranomaisten sekä kansainvälisen yhteisön heikosta reaktiosta tähän ongelmaan;

18.

on huolissaan hyvin koulutetun terveydenhuoltoalan henkilökunnan puutteesta ja siitä, että suuri osa lääkäreistä lähtee kotimaastaan; ehdottaa, että heille annettaisiin mahdollisuus saada toistuvaisviisumi, jotta he voisivat jatkaa kouluttautumistaan Euroopassa ja säilyttää samalla siteensä Afrikkaan;

19.

ilmaisee pettymyksensä siihen, että koulutettua terveydenhuoltoalan henkilökuntaa – lääkäreitä, sairaanhoitajia, farmaseutteja – on niin vähän monissa Afrikan maissa ja siihen, että Euroopan maat rekrytoivat tätä henkilökuntaa ja siten epäävät näiltä mailta niiden kehityksen kannalta arvokkaita resursseja;

20.

korostaa, että kehitysmaissa tuhoisat sairaudet, kuten lasten syöpä, jatkavat leviämistään, ja pyytää komissiota edistämään tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on painottaa varhaista taudinmäärittämistä ja tehokasta hoitoa;

21.

panee tyytyväisenä merkille, että sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista ongelmista huolimatta eräät Saharan eteläpuolisen Afrikan maat pyrkivät toteuttamaan politiikkaa, jolla tarjotaan väestölle mahdollisuus saada – vaikkakin vain alkeellista – terveydenhuoltoa tai parantaa tällaista mahdollisuutta; pyytää komissiota arvioimaan terveyden edistämistoimissaan yksityiskohtaisesti terveydentilan parantumisessa (äiti- ja lapsikuolleisuus) saavutetut tulokset, jotka perustuvat rahoitukseen, joka on peräisin valtioiden yleiseen talousarvioon perustuvasta rahoitusapuvälineestä; pyytää lisäksi, että muut rahoitusvälineet otetaan huomioon;

22.

muistuttaa, että terveys- ja hygieniavalistus ovat tärkeitä terveyspolitiikan osia;

23.

pitää tarpeellisena, että valtiot järjestävät toimivan, yhteiskunnallisesti ja rahoituksellisesti tehokkaan kaikille avoimen terveydenhuollon sekä ottavat siinä yhteydessä huomioon terveydenhuollon kysyntää koskevat näkökohdat ja näin ollen sairauskassojen asemaa terveydenhuoltojärjestelmässä koskevat näkökohdat; katsoo, että tämä edellyttää väestörekisterin perustamista;

24.

korostaa paikallisten viranomaisten tärkeää tehtävää ennaltaehkäisyn ja terveyspalvelujen saannin parantamisessa;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että vertikaaliset rahastot ovat onnistuneet houkuttelemaan lahjoittajia ja edistyneet laajalle levinneiden sairauksien, kuten aids, tuberkuloosi, malaria, polio, ja muiden vakavien sairauksien vähentämisessä; korostaa kuitenkin, että vertikaalinen lähestymistapa ei missään tapauksessa voi korvata horisontaalista ja pysyvää lähestymistapaa perusterveydenhuollon alalla;

26.

palauttaa mieliin, että horisontaalinen toiminta, johon osallistuu julkinen valta mutta myös monia muita toimijoita, on perusterveydenhuollon alalla ainoa tapa, jolla voidaan pitkällä aikavälillä saada aikaan pysyvä parannus väestön elinoloihin ja terveydentilaan;

27.

korostaa, että lyhyellä aikavälillä on epätodennäköistä, että nämä valtiot voisivat itse rahoittaa pelkistä verotuloistaan kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät, ja että yhteisrahoitusmahdollisuuksia on tarkasteltava; muistuttaa myös, että yhteisrahoitus edistää hankkeiden hyväksyntää kumppanimaissa;

28.

panee tyytyväisenä merkille tiettyjen vertikaalisten rahastojen diagonaalisen lähestymistavan, kun ne ovat päättäneet osoittaa osan resursseistaan kohteena olevien sairauksien vaivaamien maiden terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamiseen; katsoo kuitenkin tarpeelliseksi edistää terveydenhuoltoalan yhteistyötä, joka perustuu ystävyystoimintaan ja säännölliseen vaihtoon, jota toteutetaan erityisesti etälääketieteen keinoin sairaaloiden ja julkisten sekä muiden kuin julkisten terveydenhuollon ammattilaisten välillä, niin maapallon pohjois- kuin eteläosissakin siten, että etusijalla on paikallisten terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen;

29.

katsoo, että olisi solmittava strategisia liittoja pääasiallisten toimijoiden kesken paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja että on välttämätöntä käydä institutionaalista vuoropuhelua hallituksen, terveyspalvelujen tuottajien ja sairauskassojen kesken terveyspolitiikan määrittämiseksi ja toteuttamiseksi;

30.

arvioi WHO:n tapaan, että terveydenhuollon laajentaminen on toteutettava yhdessä ennakkomaksuihin ja uudelleenjakoon perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän kanssa sen sijaan, että järjestelmä perustuisi käyttäjien suoriin maksuihin, ja katsoo, että uudistukset, joilla pyritään takaamaan yleinen kattavuus, ovat edellytyksenä yhdenvertaiselle terveydenhuollolle;

31.

katsoo, että sairausvakuutusjärjestelmä voi myötävaikuttaa terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksen vakauttamiseen ja että on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta se voidaan jäsentää tehokkaasti paikallistasolla;

32.

panee merkille, että on olemassa pääasiassa kaksi järjestelmää, jotka pystyvät tarjoamaan terveyspalveluja ilmaiseksi siellä, missä niitä tarvitaan, ja nämä ovat universaalinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka rahoitetaan veroilla, sekä pakollinen sosiaalivakuutusjärjestelmä;

33.

katsoo, että sairausvakuutusjärjestelmän on oltava solidaarinen ja mukauduttava sen alueen kulttuuri-, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen ympäristöön, jossa se toimii, joten se ei voi olla pelkkä muualta saadun mallin kopio eikä menneiltä kolonialismin ajoilta muuttumattomana peritty järjestelmä;

34.

katsoo, että sairausvakuutusjärjestelmän on mahdollistettava hoitoon pääsy kaikille sekä oltava voittoa tuottamaton ja osallistava;

35.

katsoo, että sairausvakuutusjärjestelmä voi auttaa ohjaamaan terveyspolitiikkaa ja myötävaikuttamaan tähän politiikkaan siinä valtiossa, jossa se toimii, mistä on hyötyä järjestelmään osallistuville;

36.

katsoo, että sairauskassajärjestelmät ovat parhaita luomaan solidaarisuusarvoihin pohjaavaa yhteiskunnallista dynamiikkaa ja mahdollistamaan hoitoon pääsyn kaikille;

37.

katsoo, että sairauskassoilla on merkittävä asema, kun pyritään parantamaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja antamaan mahdollisuuksia korkeatasoisen hoidon saantiin ja kansalaisten todelliseen osallistumiseen terveyspolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, ja että ne sopivat hyvin yhteen sosiaaliturvan virallisten järjestelmien kanssa;

38.

vahvistaa, että sairauskassat ovat pystyneet mukauttamaan vakuutusalaa sellaisten epävirallisessa taloudessa elävien väestöjen sosiaalis-taloudellisiin ominaispiirteisiin, jotka ovat edelleen virallisten järjestelmien ja kaupallisten vakuutusten ulkopuolella, ja että ne ovat näin ollen asianmukainen väline pieni- ja keskituloisten maiden terveydenhuollon yleisen kattavuuden saavuttamiseksi;

39.

vahvistaa, että sairauskassojen tavoitteena ei ole korvata valtioiden toimintaa mutta ne ovat vaihtoehto terveyspalvelujen saannin esteiden voittamiseksi ja korkeatasoisen hoidon tarjoamiseksi kaikille kansalaisille heidän tuloistaan riippumatta ja patistavat samalla valtiota satsaamaan alaan uudelleen;

40.

kannustaa sellaisten valtioiden pyrkimyksiä, jotka ovat tietoisia paikallisista olosuhteista ja tarpeista ja jotka tukevat alakohtaisia etnisiä, yhteisöllisiä tai tontiinien tapaisia perinteisiä aloitteita (maanviljelijöitä, kahvinviljelijöitä, naisryhmiä, saman korttelin asukkaita);

41.

panee merkille, että tietyt maat, kuten Burundi, Burkina Faso, Kap Verde, Senegal, Benin, Ruanda, Tansania, Ghana, Nigeria, Guinea ja Kamerun, ovat ottaneet käyttöön hyvinkin erilaisia järjestelmiä, jotka ovat kuitenkin kantaneet hedelmää;

42.

korostaa, että järjestelmät on mukautettava solidaarisuusarvoihin ja afrikkalaiseen kulttuuriin, koska perheen käsite on Afrikassa laaja, mikä antaa aiheen pohtia sairauskassojen edunsaajien määrää, jos se määritellään länsimaalaisittain;

43.

painottaa Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaisten mahdollisuutta toimia välittäjien asemassa ja saada omat maanmiehensä kiinnostumaan ja perustamaan sairauskassajärjestelmän omaan maahansa;

44.

korostaa, että vakuutusjärjestelmät ja horisontaalisen terveydenhuollon rakenteet ovat keskenään riippuvaisia, koska väestö ei pidä vakuutusmaksun maksamista järkevänä, jollei hoidon ja lääkkeiden saantia ole taattu;

45.

on vakuuttunut siitä, että vakuutukseen perustuva lähestymistapa edellyttää sopivien ohjelmien avulla toteuttavaa laajaa valistustoimintaa;

46.

kehottaa komissiota edelleen korostamaan ohjelmissaan konkreettisia hankkeita, joiden kohteena ovat terveysalan sosiaalis-taloudelliset tekijät, kuten juomavesi, tieinfrastruktuuri, elintarviketurva, kunnolliset työ- ja asuinolot, ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen;

47.

kehottaa jäsenvaltioita ja eurooppalaisia laboratorioita neuvottelemaan TRIPS-sopimuksen säännösten mukaisesti kumppanuuteen perustuvasta lähestymistavasta, jossa kunnioitetaan kehittyneiden markkinoiden patenttisuojaa ja johon sisältyy vapaaehtoisuuteen perustuvia lupasopimuksia, tuki terveydenhuolto-ohjelmille, teknologioiden siirto ja paikallisen tuotantokapasiteetin lisääminen, jotta lääkkeiden hintaa voidaan laskea (porrastetut hinnat tai eriytetyt hinnat) heikkotuloisille maille;

48.

pyytää EU:lta, että se ei sisällytä talouskumppanuussopimuksiin immateriaalioikeuksia koskevia määräyksiä, jotka muodostavat ylimääräisiä esteitä keskeisten lääkkeiden saannille; muistuttaa tässä yhteydessä, että TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vuonna 2001 annetun Dohan julistuksen yhteydessä EU sitoutui nostamaan kansanterveyden kysymykset sen kaupallisia etuja tärkeämmiksi, ja pyytää EU:ta käyttämään talouskumppanuussopimuksia auttaakseen AKT-maita toteuttamaan Dohan julistuksen mukaista joustoa;

49.

kehottaa komissiota laatimaan avoimia terveysalan rahoitusindikaattoreita eri maille eli ottamaan niissä huomioon muun muassa sairauksista hoitoina ja työkyvyttömyytenä aiheutuvat kustannukset, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden, väestömäärän ja maan tulotason;

50.

kehottaa komissiota tukemaan horisontaalista terveydenhuoltomallia ja sisällyttämään terveyspolitiikkansa periaatteisiin sen, että sairauskassajärjestelmillä voi olla oma roolinsa terveydensuojelumekanismina yhdessä muiden tapojen kanssa laajennettaessa terveydenhuollon kattavuutta;

51.

pyytää komissiota toimimaan niin, että tietyt ihmisryhmät, joilla on vaikeuksia saada terveyspalveluja, esimerkiksi paimentolaiset, voisivat päästä terveydenhuoltojärjestelmien piiriin;

52.

kehottaa komissiota pysymään horjumatta kannassaan hivin ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian vastaisen taistelun maailmanlaajuisen terveysrahaston kokouksessa New Yorkissa lokakuussa 2010 ja sitoutumaan konkreettisiin hankkeisiin kaudella 2011–2013;

53.

kehottaa komissiota antamaan vertikaalisille rahastoille tuen ohella suosituksia tuen ns. diagonaalisesta suuntaamisesta kyseisten maiden perusterveydenhuoltoon; pyytää lisäksi komissiota antamaan suosituksia vertikaalisille rahastoille, jotta ne laatisivat irrottautumisstrategioita keskipitkän aikavälin kumppanimaille sitä mukaan, kun ne saavuttavat sovitut tavoitteet;

54.

pyytää komissiota takaamaan paremman yhtenäisyyden ulkopolitiikan alalla laatimalla tiedonannon sosiaalisesta suojelusta kehitysyhteistyön alalla, kuten neuvosto on ehdottanut työllisyyden edistämisestä EU:n kehitysyhteistyön yhteydessä antamissa päätelmissään (21. kesäkuuta 2007); katsoo, että tiedonannon lisäksi on laadittava konkreettinen toimintasuunnitelma, jossa määritetään aikarajat ja jolle myönnetään asianmukaiset resurssit;

55.

pyytää komissiota painottamaan terveyskorttijärjestelmän perustamista Euroopan unionin kumppanimaissa ja huolehtimaan – tarvittaessa alueellisella tasolla – näiden maiden kanssa siitä, että resurssit vastaavat tarpeita tällä alalla;

56.

pyytää komissiota sisällyttämään terveydenhuoltoalan humanitaarisen toiminnan horisontaalisen terveydenhuoltojärjestelmän vahvistamiseen hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen periaatteen mukaisesti;

57.

kehottaa Euroopan unionia hyödyntämään sairauskassojen potentiaalia organisoitaessa terveyspalvelujen kysyntää ja tukemaan lukuisia olemassa olevia sairauskassa-aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää hoidon saantia;

58.

pyytää jäsenvaltioiden eri ammattialoja toimittamaan enemmän teknistä ja taloudellista tukea kehitysmaiden hallituksille sosiaaliturvajärjestelmien perustamiseksi ja laajentamiseksi;

59.

pyytää komissiota ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia kuten EIP:tä tukemaan sairauskassajärjestelmien ja niiden rahoituksen kehittämistä esimerkiksi takaamalla lainoja, (yhteis)rahoittamalla investointeja lääkäriasemiin ja rahoittamalla osittain tai kokonaan terveydenhuoltohenkilökunnan palkat;

60.

pyytää vakuutusyhtiöitä, pankkeja ja eurooppalaisia sairauskassoja siirtämään yli kaksisataa vuotta kestäneen vakuutusalan historian aikana hankittua laajaa tietämystään ja tietotaitoaan kehitysmaiden uusille vakuutusjärjestelmille; pyytää komissiota tukemaan ja edistämään aktiivisesti tällaisia hankkeita;

61.

pyytää Euroopan unionia tukemaan aktiivisesti perusterveydenhuollon pysyvien infrastruktuurien – sairaaloiden ja terveyskeskuksien sekä apteekkien – kehittämistä, pätevän terveydenhuoltoalan henkilöstön kouluttamista ja lääkkeiden saantia;

62.

kehottaa komissiota varmistamaan, että lisääntymisterveyttä koskevat eurooppalaiset politiikat ovat hyvin tiedossa kaikissa unionin varoja saavissa järjestöissä;

63.

kehottaa neuvostoa painostamaan jäsenvaltioita noudattamaan niiden taloudellisia sitoumuksia kehitysyhteistyön alalla; ilmaisee pettymyksensä erityisesti siihen, että tietyt jäsenvaltiot eivät myönnä 0,56 prosenttia BKT:staan kansainväliselle kehitysyhteistyölle;

64.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan vähintään 20 prosenttia kaikista kehitysmenoista perusterveydenhuoltoon ja -koulutukseen, lisäämään panostaan hivin ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettuun kansainväliseen rahastoon ja myöntämään lisää tukea ohjelmille, joilla pyritään vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiä, ja asettamaan etusijalle äitiysterveyden ja imeväiskuolleisuuden torjunnan;

65.

kehottaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen huomautuksia ja suosituksia (erityiskertomus 10/2008), mitä tulee komission antamaan kehitysapuun Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveyspalveluihin pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteita, jotka on ehdottomasti saavutettava vuoteen 2015 mennessä;

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/39

1.

korostaa, että koheesiopolitiikka, jolla pyritään vähentämään EU:n eri alueiden välisiä kehityseroja sekä hyödyntämään kasvupotentiaalia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion edistämiseksi, on osoittautunut erittäin tärkeäksi Euroopan yhdentymisprosessin kannalta, ja katsoo myös, että kyseessä on politiikka, joka tuottaa eurooppalaista lisäarvoa, helpottaa uudenaikaistamista ja kestävää kasvua ja on osoitus eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja että nämä ominaispiirteet edellyttävät perussopimusten hengen mukaisesti koko unionin alueella toteutettavaa ja kaikkia EU:n alueita koskevaa EU:n laajuista aluepolitiikkaa;

2.

toteaa, että Euroopan unionin lukuisiin pitkän ja lyhyen aikavälin haasteisiin (1) sisältyy sellaisen mukautetun Eurooppa 2020 -strategian hyväksyminen, jonka avulla voidaan luoda puitteet vakaalle ja kestävälle talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle EU:ssa; korostaa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpano on välttämätöntä tämän strategian menestyksen kannalta, vaikka se on edelleen itsenäinen politiikka-ala, joka tarjoaa puitteet EU:n kaikkien politiikkojen väliselle vahvalle synergialle;

3.

torjuu kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi; katsoo myös, että nykyinen rahoituskehys vaikuttaa voimakkaasti alueelliseen kehitykseen, minkä vuoksi aluenäkökulma on otettava riittävällä tavalla huomioon ehdotetussa EU:n talousarvion ja tulevan rahoituskehyksen uudelleentarkastelussa; katsoo, että voimakas ja hyvin rahoitettu unionin aluepolitiikka on sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ehdoton edellytys;

4.

kiinnittää huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksen määräysten mukaan alueellinen yhteenkuuluvuus edellyttää alueiden kohdennettua kehittämistä varmistaen kehityksen monikeskisyys luomalla synergiaa ja välttämällä aluekehityspolitiikan resurssien alakohtainen pirstoutuminen; katsoo, että tämän vuoksi tarvitaan myös riittävää joustavuutta, jotta otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet ja tuetaan kehityksessä jäljessä olevia alueita niiden pyrkimyksissä ratkaista sosiaalis-taloudelliset ongelmansa; katsoo, että syrjäisimpien alueiden, rajaseutujen ja maantieteellisesti erityisten alueiden sekä muiden erityisiä kehityshaasteita kohtaavien alueiden on edelleen hyödyttävä erityissäännöksistä;

5.

korostaa, että kaupunkeja koskevan koheesiopolitiikan osa-alueen tehostamiseksi on hyödynnettävä aikaisempaa kokemusta, esimerkkejä parhaista käytänteistä ja aiempia menestyksellisiä yhteisöaloitteita; painottaa, että kaupungeilla on dynaaminen tehtävä alueiden taloudellisessa kehityksessä, koska ne vilkastuttavat ympäröivien maaseutualueiden taloutta; katsoo siksi, että seuraavalla ohjelmakaudella varoja olisi kohdennettava investointeihin kaupunki- ja taajama-alueiden hankkeisiin ja että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi käytettävä asianmukaista välinettä;

6.

korostaa, että monitasoinen hallinto on yksi koheesiopolitiikan keskeisiä periaatteita ja erittäin tärkeää, jotta voidaan varmistaa päätöksenteon, strategisen suunnittelun ja tavoitteiden toteuttamisen laadukkuus; katsoo näin ollen, että tulevaisuudessa politiikat olisi aina pantava täytäntöön integroidusti; katsoo, että toissijaisuusperiaate SEUT-sopimuksessa määritellyssä vahvistetussa ja laajennetussa muodossaan sekä selkeämmin määritelty kumppanuusperiaate ja avoimuus ovat keskeisiä tekijöitä EU:n kaikkien politiikkojen asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta, minkä vuoksi niitä olisi korostettava;

7.

katsoo, että nykyiset tavoitteet olisi säilytettävä olennaisilta osiltaan ja olisi tehostettava selvää lisäarvoa tuottavaa alueellista yhteistyötä; katsoo, että olisi arvioitava muita toimenpiteitä, kuten kohdentamista ja hyviä käytänteitä, ja tunnistettava yhteisiä ongelmia ja löydettävä ratkaisuja niihin; katsoo, että näihin toimenpiteisiin voisi sisältyä yhteisten tavoitteiden määritteleminen ja yhteisten resurssien järkevä käyttö ja että rahoitusta olisi ohjattava ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka johtavat eurooppalaiseen lisäarvoon;

8.

kehottaa ottamaan käyttöön vuoden 2013 jälkeisen koheesiopolitiikan yhteydessä yksinkertaisen, oikeudenmukaisen ja avoimen siirtymäjärjestelmän, jossa otetaan huomioon aikaisemmat kokemukset ja eri alueiden viimeaikainen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys ja jonka turvin alueet voisivat jatkaa kasvun ja kehityksen tiellä;

9.

katsoo, että BKT:n on säilyttävä tärkeimpänä kriteerinä määriteltäessä aluepoliittista tukikelpoisuutta ja että sen lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää muita mitattavissa olevia indikaattoreita siten, että kansallisille viranomaisille jää liikkumavaraa soveltaa sopivaksi katsotulla päätöksenteon tasolla muita indikaattoreita, joissa otetaan huomioon alueiden ja kaupunkien erityispiirteet;

10.

vaatii, että Euroopan sosiaalirahasto säilytetään koheesiopolitiikan puitteissa myönnettäviä varoja koskevia yleisiä määräyksiä koskevan asetuksen piirissä, mutta se tarvitsee kuitenkin omat sääntönsä;

11.

kehottaa koordinoimaan maaseudun kehittämispolitiikkaa YMP:n toisen pilarin puitteissa koheesiopolitiikan kehitystavoitteiden kanssa ja hallinnoimaan sitä aluetasolla, jotta varmistetaan sen soveltaminen tarpeita vastaavasti;

12.

pitää parempana sitä, että koheesiopolitiikasta ja sen toteutustavasta tehtäisiin tulossuuntautuneempi, tehokkaampi ja vaikuttavampi, jotta voidaan saavuttaa paras mahdollinen tasapaino laadukkaiden tulosten ja varainhoidon valvonnan välillä; painottaa, että tämä edellyttää seuranta- ja arviointijärjestelmien huomattavaa kehittämistä, hallinnollisten valmiuksien tehostamista ja virheiden vähentämistä sekä sellaisia objektiivisia ja mitattavia indikaattoreita, jotka ovat vertailukelpoisia koko EU:ssa;

13.

kannattaa näkemystä, että toimien täytäntöönpanoa on edelleen yksinkertaistettava, kuten myös kansallisia ja alueellisia menettelyjä; korostaa tässä yhteydessä, että on löydettävä sopiva tasapaino menettelyjen yksinkertaistamisen ja tehokkuuden sekä hyvän varainhoidon valvonnan välillä, koska koheesiopolitiikasta toivottavasti tulisi näin käyttäjäystävällistä ja myös näkyvämpää;

14.

kannustaa hyödyntämään rahoitusjärjestelyvälineitä, varojen kierrättämistä ja yleiskattavia tukia, ja kehottaa helpottamaan riskipääoman ja mikrorahoituksen saatavuutta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tehokkaammin saatavissa olevia teknisen tuen resursseja, jotta ne voivat parantaa alue- ja paikallisviranomaisten sekä muiden sidosryhmien, erityisesti kansalaisjärjestöjen ja pk-yritysten valmiuksia;

15.

katsoo, että aluekehityspolitiikka on unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen keskiössä, minkä vuoksi sitä varten olisi luotava poliittisena keskusteluareenana toimiva ministeritason rakenne; katsoo, että olisi myös laajennettava Euroopan komission roolia hallinnoinnin ja toimintalinjojen suunnittelussa;

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/41

1.

ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahaston (ESR) merkittävän aseman työllisyyden ja työllistymismahdollisuuksien kohentamisessa, työntekijöiden taitojen työmarkkinoiden vaatimuksiin mukauttamisen edistämisessä, heidän integroimisessaan työmarkkinoihin ja sosiaalisen osallisuuden vahvistamisessa;

2.

muistuttaa Euroopan parlamentin hyväksymästä neljästä työllisyyden suuntaviivasta ja pitää myönteisenä, että tavoitteisiin on sisällytetty työllisyyden ja köyhyyden torjumisen edistäminen työelämään koulutuksen avulla (uudelleen) integroitumisen näkökulmasta;

3.

korostaa, että on tärkeää edistyä konkreettisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa etenkin työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla, jotta strategia olisi uskottava;

4.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa hyödyntämällä tätä välinettä, jolla pyritään tukemaan pk-yrityksiä ja mukauttamaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta niiden tarpeisiin;

5.

katsoo, että Euroopan kasvun ja tuottavuuden edistämisen sekä työllisyystilanteen parantamisen kannalta on ratkaisevaa, että keskitytään selvemmin asianmukaisesti toimiviin työmarkkinoihin ja sosiaalisiin oloihin;

6.

katsoo myös, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on korostettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien ajan tasalle saattamista, kunnollista työtä, johon sisältyy epävarmojen työsuhteiden ja pimeän työn torjunta, sukupuolten tasa-arvoa, työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevien edellytysten luomista sekä sen varmistamista, että työmarkkinoilta syrjäytyneet voivat taas päästä näille markkinoille;

7.

katsoo, että ESR:a on vahvistettava, koska se on Eurooppa 2020 -strategian tärkein vauhdittaja; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot käyttävät ESR:a investointeihin, jotka kohdistuvat osaamiseen, työllisyyteen, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan luoda enemmän ja parempia työpaikkoja;

8.

katsoo, että ESR:n tehokkuus riippuu sen kyvystä sopeutua eri ongelmiin, jotka johtuvat paikallisista ja alueellisista erityispiirteistä; kannustaa siksi soveltamaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa rahaston tavoitteiden yksilöimisessä;

9.

katsoo, että sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden aikaan saaminen edellyttää Euroopan kestävää talouskasvua ja pysyvien työpaikkojen luomista;

10.

toteaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden ohella tarvitaan vielä kipeämmin toimia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aikaansaamiseksi perussopimusten ja erityisesti SEUT:n 9 artiklan kirjaimen ja hengen mukaisesti;

11.

korostaa, että EU:n alue- ja sosiaalipolitiikka kytkeytyvät toisiinsa ja että molemmat ovat ratkaisevia Eurooppa 2020 -strategian menestymisen kannalta, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön selvän järjestelmän synergian tuottamiseksi Euroopan kaiken politiikan ja rakennerahastojen välillä;

12.

korostaa, että olisi lujitettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta parantamalla työllistyvyyttä ja työllistymismahdollisuuksia ja edistämällä korkeaa työllisyyttä ja huolehtimalla siitä, että luodaan lisää ja parempia työpaikkoja;

13.

korostaa siksi, että on tärkeää toteuttaa kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että EU:n politiikkoja ja välineitä hyödynnetään koordinoidusti ja toisiaan tukien, jotta Euroopan kansalaisia voidaan auttaa löytämään laadukkaita työpaikkoja, etenemään urallaan, pääsemään köyhyydestä työelämään integroivan koulutuksen avulla, välttämään sosiaalisen syrjäytymisen kaikkia muotoja ja yleisesti ottaen hyötymään tulevasta kasvusta;

14.

myöntää, että rakennerahastot ovat edelleen suurelta osin tärkein rahoitusväline sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja pyytää komissiota edistämään vuorovaikutusta muiden ohjelmien kanssa ja tukemaan johdonmukaisuutta kaikissa monivuotisissa puiteohjelmissa kuten Daphne, Progress, kansanterveysohjelma ja Kansalaisten Eurooppa;

15.

kehottaa komissiota vahvistamaan rakennerahastojen potentiaalia yksinkertaistamalla erityisesti valvontaa ja tehostamalla menettelyjä ja seurantaa sekä lisäämällä niiden joustavuutta ja korostamalla sosiaaliseen integraatioon liittyvää ulottuvuutta, millä pyritään auttamaan jäsenvaltioita optimoimaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tulokset ja luomaan kestävää kasvua; korostaa, että ESR:n varojen kohdentamisesta on tehtävä avoimempaa, jotta Euroopan unionin työllisyyttä edistävät toimet saavat enemmän näkyvyyttä;

16.

korostaa ESR:n merkitystä tärkeänä välineenä työttömyyden torjumiseksi ja paremman yleissivistävän koulutuksen ja työntekijöille tarjottavan ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi erityisesti nykyisessä työllisyyskriisissä sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi;

17.

katsoo, että on lujitettava ESR:n asemaa työllisyyden ja työntekijöiden sopeutumiskyvyn parantamisessa; kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkia poliittisia vaihtoehtoja ESR:n panoksen vauhdittamiseksi rakennerahastojen uuden rakenteen yhteydessä Euroopan unionin sosiaalisen mallin tehostamiseksi; katsoo koituvan merkittävää etua siitä, että ESR pidetään rahastoasetuksen yleisten säännösten piirissä, mutta siihen sovelletaan omia sääntöjä;

18.

katsoo, että sisämarkkinoilla sovellettavan henkilöiden vapaan liikkuvuuden takia joissakin EU:n osissa ja etenkin suuremmissa kaupungeissa ilmenee uusia ongelmia, jotka liittyvät sosiaalista hätää koskevan suojelun tarjoamiseen ihmisille, jotka eivät pysty elättämään itseään, mikä aiheuttaa ylimääräistä painetta (vapaaehtoisille) yksityisille ja julkisille palveluille, jotka antavat suojelua hädässä esimerkiksi asunnottomille tai yhteiskunnan syrjäytyneille ryhmille;

19.

korostaa, että kumppanuusperiaate edistää avoimuutta ja yksinkertaistamista ja että siksi kumppaneille on annettava riittävät valtuudet, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti; korostaa, että kumppanuuden lähestymistapaa on vahvistettava edelleen hyödyntämällä ESR:n tukea kumppaneiden kapasiteetin kehittämisessä ja koulutuksessa;

20.

katsoo, että ESR:lla on avainasema talouskasvun sosiaalisen ulottuvuuden ja kansalaisten aktiiviseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen edistämisessä, millä edistetään kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia, joilla voidaan köyhyyden poistamiseen pyrkien saavuttaa yhteiskunnallinen ja sukupolvien välinen solidaarisuus ja luoda yhteiskunta, johon kaikki ovat osallisia;

21.

katsoo, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevan eurooppalaisen teemavuoden 2010 tulokset saattavat auttaa komissiota kohdentamaan ESR:n tukea enemmän EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen edistämällä parempaa koulutusta tulevia työpaikkoja varten;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/44

1.

hyväksyy neuvoston kannan;

2.

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/45

A.

toteaa, että Lazaros Stavrou Lazarou täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/46

A.

toteaa, että Gijs M. de Vries täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset,

1.

antaa myönteisen lausunnon ehdotuksesta nimittää Gijs M. de Vries tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/46

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena,

C.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.

ottaa huomioon, että Espanja on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 703 työntekijän irtisanomista 82:ssa NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolle 14 (vaatteiden valmistus) luokiteltavassa yrityksessä Galician NUTS II -alueella,

E.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

3.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.

toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään yksityiskohtaisesti myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaneen, että käyttämättä jääneiden ESR:n varojen sijasta EGR:n varoja käyttöön otettaessa hyödynnettäisiin vaihtoehtoista maksumäärärahojen lähdettä, ottaen huomioon, että Euroopan parlamentti on useita kertoja muistuttanut, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteet ja määräajat, ja että siirtoja varten on näin ollen yksilöitävä asianmukaiset budjettikohdat;

6.

panee merkille, että tässä tapauksessa EGR:n varoja otetaan käyttöön siirtämällä maksumäärärahoja pk-yritysten ja innovoinnin tukemiseen tarkoitetusta budjettikohdasta; pitää kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmien toteuttamisessa komissiossa ilmenneitä vakavia puutteita valitettavina etenkin talouskriisin aikana, sillä tällainen kriisi pikemminkin lisää merkittävästi tuen tarvetta;

7.

palauttaa mieliin, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/50

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena,

C.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.

ottaa huomioon, että Tanska on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 1 443 työntekijän irtisanomista kolmessa eteläisen Tanskan NUTS II -alueella toimivassa, NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolle 27 ja 28 luokiteltavassa Danfoss Groupin yrityksessä,

E.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

3.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.

toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään yksityiskohtaisesti myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaneen, että käyttämättä jääneiden ESR:n varojen sijasta EGR:n varoja käyttöön otettaessa hyödynnettäisiin vaihtoehtoista maksumäärärahojen lähdettä, ottaen huomioon, että Euroopan parlamentti on useita kertoja muistuttanut, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteet ja määräajat, ja että siirtoja varten on näin ollen yksilöitävä asianmukaiset budjettikohdat;

6.

panee merkille, että tässä tapauksessa EGR:n varoja otetaan käyttöön siirtämällä maksumäärärahoja pk-yritysten ja innovoinnin tukemiseen tarkoitetusta budjettikohdasta; pitää kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmien toteuttamisessa komissiossa ilmenneitä vakavia puutteita valitettavina etenkin talouskriisin aikana, sillä tällainen kriisi pikemminkin lisää merkittävästi tuen tarvetta;

7.

palauttaa mieliin, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/53

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena,

C.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.

ottaa huomioon, että Tanska on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 198 työntekijän irtisanomista eteläisen Tanskan NUTS II -alueella toimivassa elektroniikka- ja mekaniikka-alan yrityksessä Linakissa,

E.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

3.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.

toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään yksityiskohtaisesti myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaneen, että käyttämättä jääneiden ESR:n varojen sijasta EGR:n varoja käyttöön otettaessa hyödynnettäisiin vaihtoehtoista maksumäärärahojen lähdettä, ottaen huomioon, että Euroopan parlamentti on useita kertoja muistuttanut, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteet ja määräajat, ja että siirtoja varten on näin ollen yksilöitävä asianmukaiset budjettikohdat;

6.

panee merkille, että tässä tapauksessa EGR:n varoja otetaan käyttöön siirtämällä maksumäärärahoja pk-yritysten ja innovoinnin tukemiseen tarkoitetusta budjettikohdasta; pitää kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmien toteuttamisessa komissiossa ilmenneitä vakavia puutteita valitettavina etenkin talouskriisin aikana, sillä tällainen kriisi pikemminkin lisää merkittävästi tuen tarvetta;

7.

muistuttaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 371/56

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.