29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan työmarkkinoiden tulevaisuus – mistä löytää väestökehityksen edellyttämät toimivat ratkaisut?” (valmisteleva lausunto)

2011/C 318/01

Esittelijä: Wolfgang GREIF

Puolan ulkoasiainministeriön valtiosihteeri Mikołaj Dowgielewicz pyysi 30. marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä EU:n puheenjohtajavaltion Puolan nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta

Euroopan työmarkkinoiden tulevaisuus – mistä löytää väestökehityksen edellyttämät toimivat ratkaisut?

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

ETSK on keskittynyt käsillä olevassa lausunnossa seuraaviin työllisyys- ja työmarkkinapoliittisiin näkökohtiin:

a)	kaikkien ikäryhmien nykyisen työllisyyspotentiaalin johdonmukainen hyödyntäminen väestönkehitykseen liittyvien haasteiden ratkaisemisen keskeisenä lähtökohtana

b)	mahdollisuus ja tarve hyödyntää ikääntyneiden työllisyyspotentiaalia nykyistä enemmän sekä ”harmaantuvan sukupolven” yhä suurempi kokonaistaloudellinen merkitys

c)	tekijät, jotka ovat keskeisiä toteutettaessa välttämätöntä muutosta kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää.

1.2

Ylivoimaisesti tehokkain keino reagoida Euroopan väestön ikääntymiseen on hyödyntää käytettävissä oleva työllisyyspotentiaali mahdollisimman kattavasti. Tämä on mahdollista vain harjoittamalla määrätietoista kasvupolitiikkaa ja lisäämällä laadukasta ja pakollisen sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvaa työtä.

—

Ponnistelut ikääntyneiden työllisyysasteen lisäämiseksi ensisijaisesti niin, että puututaan eläkejärjestelmiin ja pyritään tiukentamaan niiden piiriin pääsemisen ehtoja ja heikentämään eläkeoikeuksia, ennen kaikkea ehdotukset lakisääteisen eläkeiän nostamisesta, eivät ole riittävä vastaus yhteiskunnan ikääntymiseen.

—	Eläketurvan tuleva rahoitustarve ei määräydy (ikäihmisten ja työikäisten välisten) demografisten suhteiden perusteella, vaan ratkaisevaa on pikemminkin taloudellisen huoltosuhteen kehitys eli etuuksien saajien määrä suhteessa työllisten määrään.

—	Mikäli kaikkialla EU:ssa siis onnistutaan tulevina vuosikymmeninä parantamaan huomattavasti työikäisten osallistumista työelämään, taloudellisen huoltosuhteen nousu pysyy hallittavissa.

1.3

Käytettävissä olevan työllisyyspotentiaalin kattava hyödyntäminen edellyttää osallistumismahdollisuuksia tarjoavan politiikan laaja-alaista harjoittamista. Tähän kuuluu muun muassa työelämän muokkaaminen sellaiseksi, että ikä otetaan huomioon, koulutuksen sekä jatko- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen, laadukkaiden ja tuottavien työpaikkojen luominen, tehokkaiden sosiaaliturvajärjestelmien turvaaminen sekä monipuolisia toimia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi.

1.4

Väestönkehitys tuo mukanaan myös talouteen ja työllisyyteen liittyviä mahdollisuuksia. Ikäihmiset ovat yhtäältä entistä tärkeämpiä asiakkaita, mikä avaa työllistymismahdollisuuksia myös muille ikäryhmille. Toisaalta yhteiskunnan ikääntymiseen liittyy huomattavaa työllisyyspotentiaalia myös tarjontapuolella.

—	Ikäihmisten taloudellisen voiman synnyttämien työpaikkojen määrä ja laatu riippuu ratkaisevasti siitä, millaiseksi ”senioritalous” aktiivisen palvelupolitiikan avulla muokataan.

—	Erityisesti terveydenhuolto- ja hoitoalalla, mutta myös muilla sektoreilla, on ratkaisevan tärkeää tarttua kasvavan kysynnän tarjoamaan mahdollisuuteen, tarjota työtä asianmukaisin työehdoin ja kohtuullisin palkoin sekä nykyaikaistaa ja ammattimaistaa osaamisprofiileja.

1.5

Jos halutaan, että ihmiset jäävät eläkkeelle nykyistä myöhemmin, on myös huolehdittava siitä, että he voivat työskennellä pidempään. Tämä tarkoittaa, että on luotava työpaikkoja ja muokattava ne sellaisiksi, että työtä voi tehdä säädettyyn eläkeikään asti. Tämä edellyttää johdonmukaista muutosta kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää.

—	Tässä yhteydessä ei ole kyse vain työpaikkojen määrätietoisesta mukauttamisesta vastaamaan ikääntyneiden tarpeita vaan myös siitä, että työ organisoidaan niin, että ikääntymisprosessi voidaan ottaa huomioon uran kaikissa vaiheissa.

—	Tämä edellyttää toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan se, että kaikkiin ikäryhmiin kuuluvat todella myös voivat löytää työtä ja työskennellä pidempään.

—	Työehtoja ja työympäristöä on mukautettava niin, että ne soveltuvat mitä eri-ikäisimmille työntekijöille. Ikääntyneiden työntekijöiden syrjintää ja heitä koskevia kielteisiä stereotypioita on torjuttava.

—	Kaikkien toimenpiteiden kannalta on tärkeää yritysten ja viranomaisten kantama vastuu sekä se, että ihmiset todella ovat valmiita työskentelemään nykyistä pidempään. Tähän kuuluu myös myönteinen suhtautuminen elinikäiseen oppimiseen ja ehkäisevään terveydenhoitoon.

1.6

Työelämää on syytä mukauttaa kauttaaltaan, ja työmarkkinaosapuolilla on tässä yhteydessä erityinen merkitys kaikilla eri tasoilla. ETSK esittääkin käsillä olevan lausunnon kohdassa 6.5 joukon konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla voidaan siirtyä kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää. On selvää, ettei siirtymä saa lisätä ikääntyneisiin kohdistuvia paineita eikä ajaa ahdinkoon niitä, jotka eivät enää kykene työskentelemään.

2. Johdanto

2.1

ETSK on jo useaan kertaan ottanut kantaa väestönkehityssuuntauksiin ja korostanut muun muassa, että yhteiskunnan ikääntymiseen liittyvät työmarkkinoiden haasteet edellyttävät kokonaisvaltaista strategiaa. Lausunnoissa on tarkasteltu eri kannoilta myös ikääntyneiden työntekijöiden tilannetta työmarkkinoilla sekä mahdollisuutta ja tarvetta hyödyntää iäkkäiden ja muiden ensisijaisten ryhmien työllisyyspotentiaalia työmarkkinoilla nykyistä enemmän. (1)

2.2

Väestönkehityksen vaikutuksista eläkkeisiin ETSK on äskettäin todennut hyvin selvästi, ettei laajalti kannatettu siirtyminen rahastoiviin eläkejärjestelmiin ole riittävä vastaus yhteiskunnan ikääntymiseen. (2) Sen avulla ei säästetä kustannuksia eikä vähennetä riskejä. Se ei myöskään tuo kustannussäästöjä vaan aiheuttaa yleensä lisäkustannuksia, parhaassa tapauksessa kustannusten siirtoja, eikä se lisää varmuutta vaan aiheuttaa riippuvuutta pääomamarkkinoista ja näin ollen lisää huomattavasti eläketurvan riskejä. ETSK on niin ikään todennut suhtautuvansa erittäin epäilevästi siihen, että lakisääteisen eläkeiän nostaminen olisi järkevä tapa edistää väestönkehityksen tuomien haasteiden ratkaisemista. Pikemminkin on saatava todellinen eläkkeellesiirtymisikä lähemmäksi nykyistä lakisääteistä eläkeikää.

2.3

Ennustettujen väestörakenteen muutosten valossa (työikäisten määrän odotetaan vähenevän tai polkevan paikallaan) ETSK on lisäksi todennut, että keskeiset lähtökohdat ikääntyvän yhteiskunnan haasteiden ratkaisemiseen ovat määrätietoinen kasvupolitiikka sekä pakollisen sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvien laadukkaiden työpaikkojen lisääminen. Tämä koskee sekä ikääntynyttä että nuorempaa väestöä ja on myös eläkkeiden pitkäaikaisen turvaamisen edellytys. Täystyöllisyys ja hyvät tulot ovat siis paras tapa eläkejärjestelmän turvaamiseksi.

2.4

ETSK on korostanut tässä yhteydessä tarvetta ottaa käyttöön kaikki se työllisyyspotentiaali, jota ei ole vielä täysin hyödynnetty (naiset, joilla on lapsia, nuoret, koulunkäynnin keskeyttäneet, vähän koulutetut, vammaiset ja terveysongelmista kärsivät jne.), ja kehottanut niin ikään hyödyntämään ikääntyneiden tarjoaman potentiaalin. Lisäksi on valitettavasti jouduttu toteamaan, että ikääntyneiden osallistuminen työmarkkinoille jää kauaksi EU:n asettamista tavoitteista, vaikka se onkin lisääntynyt merkittävästi viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.

2.5

ETSK on myös tarkastellut huomattavasti työmarkkinoita laajempia aihealueita, jotka ovat tärkeitä Euroopan yhteiskuntien väestönkehityksen kannalta (esimerkiksi perhepolitiikkaa ja syntyvyyttä, muuttoliikettä ja kotoutumista, sukupolvien välisiä suhteita jne.). (3) Näitä aiheita ei käsitellä tässä valmistelevassa lausunnossa enää erikseen. Pikemminkin on tarkoitus vastata puheenjohtajavaltio Puolan esittämään lausuntopyyntöön ja keskittyä seuraaviin työllisyys- ja työmarkkinapoliittisiin näkökohtiin:

a)	kaikkien ikäryhmien nykyisen työllisyyspotentiaalin johdonmukainen hyödyntäminen osallistavilla työmarkkinoilla

b)	mahdollisuus ja tarve hyödyntää ikääntyneiden työllisyyspotentiaalia nykyistä enemmän sekä ”harmaantuvan sukupolven” yhä suurempi kokonaistaloudellinen merkitys

c)	tekijät, jotka ovat keskeisiä toteutettaessa välttämätöntä muutosta kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää.

2.6

ETSK katsoo, että vaikka käsillä olevassa lausunnossa esitetty toimintalinjapaketti kuuluu pääosin EU:n jäsenvaltioiden vastuulle, myös yhteistyö unionin tasolla lienee niille hyödyksi. Niinpä ETSK kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötä väestökehityskysymyksiä pohtivan Euroopan komission asiantuntijaryhmän, työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean välillä. Näin voidaan varmistaa, että mainitut komiteat hyötyvät työssään jatkuvasti väestökehityksen suuntauksia koskevasta asiantuntemuksesta, analyyseistä ja maakohtaisista parhaista käytänteistä, jotka koskevat kaikenikäisten, ja varsinkin ikääntyneiden, ihmisten tuloksekasta integrointia työmarkkinoille.

3. Nykyistä kattavampi osallistuminen työelämään: keskeinen vastaus väestön ikääntymiseen

3.1

Ikääntyneiden määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä selvästi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Toisaalta työikäisten määrän ennustetaan EU:ssa keskimäärin vähenevän. Molemmat suuntaukset yhdessä antavat odottaa, että väestöllinen huoltosuhde (4) nousee selvästi. Eurostatin väestöennusteiden mukaan se lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä ja nousee nykyisestä 26 prosentista 50 prosenttiin.

3.2

Tämä iäkkäiden osuuden voimakas kasvu samaistetaan usein harkitsematta sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvien rasitteiden vastaavanlaiseen kasvuun, jolloin päädytään myös siihen, ettei nykyisillä eläkejärjestelmillä ole tulevaisuutta. Pelkät demografiset suhteet eivät kuitenkaan kerro paljon todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Esimerkiksi hyvinvointivaltion rahoitusta koskevien kysymysten kannalta olennaista ei ole väestöllinen vaan taloudellinen huoltosuhde eli erityisesti eläkeläisten, työkyvyn heikentymiseen perustuvien etuuksien saajien ja työttömien määrä suhteessa työllisten määrään, sillä tulonsiirtoja rahoitetaan työllisten maksamilla veroilla ja maksuilla. Myös työn kokonaistaloudellisen tuottavuuden parantamisella on ratkaiseva merkitys, antaahan se mahdollisuuden kasvattaa työllisten ja ei-työllisten kesken jaettavaa ”kakkua”.

3.3

Väestöllisen huoltosuhteen harhaanjohtava käyttö sekä työikäisten määrän yleinen samaistaminen työllisten määrään eivät vastaa todellisuutta ja vievät huomion pois tarkoituksenmukaisista ongelmanratkaisumalleista. Taloudellinen huoltosuhde on tällä hetkellä nimittäin yli kaksi kertaa korkeampi kuin 65 vuotta täyttäneiden ja työikäisten määrän puhtaasti väestöllinen suhde. Keskeinen syy tähän on se, että läheskään kaikilla työikäisillä ei ole työpaikkaa:

—	EU:ssa on tällä hetkellä yli 23 miljoonaa työtöntä.

—	Monet työikäiset ovat jo eläkkeellä ennen kaikkea terveydellisistä syistä.

—	Monet työikäiset eivät muista syistä ole mukana työelämässä (opiskelijat, kotona olevat naiset ja miehet, ihmiset, joilla on huollettavia, jne.).

—	Lisäksi on myös paljon vammaisia, joiden on vaikea päästä työmarkkinoille mm. syrjinnän ja puutteellisten järjestelyjen takia.

3.4

Taloudellisen huoltosuhteen perusajatus on, että arvioitaessa väestönkehityksen vaikutuksia jossakin maassa keskeiseksi muuttujaksi on otettava ennen kaikkea työmarkkinoiden kehitys eikä pelkkä ikä. (5) Tämän huomioon ottaen ETSK pitää keskeisenä, että yhteys työmarkkinakehityksen ja taloudellisen huoltosuhteen kehityksen välillä tuodaan nykyistä voimakkaammin esiin, jotta väestönkehityshaasteisiin löydetään oikeat vastaukset.

3.5

Vaikka väestö ikääntyisi tämänhetkisten ennusteiden mukaisessa mittakaavassa, taloudellinen huoltosuhde kehittyy tulevaisuudessa hyvin eri tavoin työmarkkinoiden kehityksestä riippuen. Mikäli kaikkialla EU:ssa onnistutaan tulevina vuosikymmeninä parantamaan työikäisten osallistumista työelämään (nostamaan osallistumisaste tällä hetkellä parhaiden EU-maiden tasolle), taloudellisen huoltosuhteen nousu pysyy hallittavissa yhteiskunnan selvästä ikääntymisestä huolimatta. (6)

3.6

Myös Euroopan komissio on jo vuosia sitten todennut samaan tapaan, että iällä ei loppujen lopuksi ole väestönkehitykseen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa niinkään merkitystä vaan tärkeämpi tekijä on työikäisten tosiasiallinen työmarkkina-asema.

Aktiiviväestön määrä on itse asiassa paljon pienempi kuin 15–64-vuotiaiden määrä. – – Työllisyyttä voidaan siis lisätä huomattavasti useimmissa jäsenvaltioissa, ja näin on mahdollista saavuttaa paljon nykyistä parempi tasapaino työssä käyvän ja vanhuuseläkkeellä olevan väestön välillä. – – Tämä osoittaa, kuinka tärkeää työllisyysasteiden parantaminen EU:ssa on. Se on todennäköisesti tehokkain strategia, jolla maat voivat varautua väestön ikääntymiseen. (7)

3.7

Myös komission mielestä nykyisen työllisyyspotentiaalin johdonmukainen hyödyntäminen on ylivoimaisesti tehokkain keino vastata Euroopan väestön ikääntymiseen. Samalla on tietysti ratkaisevan tärkeää parantaa työn tuottavuutta entisestään, jotta voidaan varmistaa elintason nousu. Kun tarkastellaan näitä molempia edellytyksiä yhdessä, käy selväksi, että keskeinen vastaus väestönkehityksen haasteeseen voi olla vain määrätietoinen kasvupolitiikka ja työllisyyden lisääminen. Tarvittavaa työvoimapotentiaalia on useimmissa jäsenvaltioissa periaatteessa riittävästi. Kyse onkin ensisijaisesti siitä, että työmarkkinoille osallistumista edistetään ja tuetaan asianmukaisesti.

3.8

Nykyisen työllisyyspotentiaalin hyödyntämisen tarve ei kuitenkaan rajoitu vain ikääntyneisiin, vaan se koskee kaikkia ikäryhmiä. Tarvitaankin tehokkaita toimia niiden väestöryhmien työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi, jotka ovat tässä suhteessa muita heikommassa asemassa. ETSK on jo useaan otteeseen todennut, että selviytyminen väestörakenteen muutoksesta edellyttää kokonaisvaltaista toimintamallia, jolla puututaan lukuisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin näkökohtiin ja jossa myös laillinen maahanmuutto voi olla osa ratkaisua. (8)

3.9

ETSK:n mielestä on selvää, että käytettävissä olevan työllisyyspotentiaalin kattava hyödyntäminen edellyttää osallistumismahdollisuuksia tarjoavaa johdonmukaista politiikkaa ja vastaavanlaisia yrityskäytänteitä:

—	Ehkäistään erityisesti ikääntyneiden työttömyyttä ja syrjäytymistä lama-aikoina (asianmukaisella suhdanteita tasaavalla kysyntäpolitiikalla).

—	Tarjotaan nuorille ja niille, joilla on muita huonommat työmarkkinanäkymät, nykyistä enemmän ja parempia työnäkymiä ja mahdollisuuksia päästä työelämään.

—	Taataan mahdollisuudet kattavaan perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen, myös työn ohella (yksi keinot ovat oikeudellisesti turvatut mahdollisuudet koulutusvapaisiin).

—	Vähennetään työkyvyttömyyttä korkeatasoisen yritys- ja toimialakohtaisen työterveyshuollon ja työsuojelun sekä kattavien terveydenedistämis-, ennaltaehkäisy- ja kuntoutustoimien avulla.

—	Puretaan vammaisten työllistymisen esteitä kehittämällä työpaikkojen käytäntöjä osallistumista edistäviksi esimerkiksi niin, että parannetaan fyysistä esteettömyyttä ja tietotekniikan käyttömahdollisuuksia sekä joustavoitetaan työtä. Tätä tulee tarvittaessa rahoittaa julkisista varoista.

—	Lisätään selvästi ponnisteluja, joilla pyritään helpottamaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja parantamaan perhevelvoitteiden jakautumista kumppaneiden kesken.

3.10	Euroopan tason työmarkkinaosapuolet tekivät maaliskuussa 2010 asiaan liittyvän itsenäisen sopimuksen, joka sisältää sekä kansallisille työmarkkinaosapuolille osoitettuja toimenpide-ehdotuksia että jäsenvaltioiden viranomaisille esitettyjä suosituksia. (9)

3.11

Lisäksi on kuitenkin myös parannettava ikääntyneiden osallistumista työmarkkinoille luomalla ja parantamalla työllistymismahdollisuuksia sekä siirtymällä johdonmukaisesti kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää. On selvää, ettei tämä saa lisätä ikääntyneisiin kohdistuvia paineita eikä ajaa ahdinkoon niitä, jotka eivät enää kykene työskentelemään. Eläkkeelle siirtyminen on ILO:n yleissopimuksissa (10) tunnustettu oikeus, ja eläkkeiden on tarjottava saajilleen mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

4. Ikääntyneiden tilanne EU:n työmarkkinoilla: tilannekatsaus

4.1	Ikääntyneiden (55–64-vuotiaiden) työllisyyspotentiaalia hyödynnetään kaikkialla EU:ssa edelleen liian vähän. Kuvio 1 osoittaa, että Lissabonin strategian aikana saavutettiin huomattavaa edistystä, vaikka lähtötaso oli alhainen. Ikääntyneiden työllisyysasteet nousivat lähes 10 prosenttiyksikköä.

4.2

Vuoteen 2010 asetettu (50 prosentin) tavoite jäi kuitenkin selvästi saavuttamatta. Naisten kohdalla tilanne parani enemmän kuin miesten, mutta ero sukupuolten välillä pysyi silti varsin suurena: tarkasteluajanjakson päättyessäkin vain hieman yli kolmannes 55–64-vuotiaista naisista oli töissä (kuvio 1).

Kuvio 1.

4.3

Myös vertailu muiden ikäryhmien työllisyyskehitykseen on valaisevaa. Lähtötaso on ollut sama, mutta ikääntyneiden työllisyys on kasvanut, kun taas nuorten työllisyys on vähentynyt (ks. kuvio 2). Viimeksi mainittu suuntaus johtuu lähinnä opiskeluaikojen pidentymisestä. Tosin vuoden 2009 kriisin aikana juuri nuorten työllisyys heikkeni tuntuvasti. Tämä on selvä ero aiempiin kriiseihin verrattuna, sillä niitä on taltutettu ennen kaikkea ikääntyneiden työllisyyden kustannuksella. Tämä korostaa sitä, että yhden ryhmän (tässä tapauksessa ikääntyneiden) ongelmia ei saa ratkaista niin, että siitä koituu haittaa muille ryhmille (nuorille).

Kuvio 2.

4.4

Kuvio 3 osoittaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Ruotsissa 70 prosenttia ikääntyneistä työskentelee (mikä vastaa Lissabonin strategian kokonaistyöllisyystavoitetta). Muissa maissa vain noin kolmannes 55–64-vuotiaista on töissä. Kolmen Pohjoismaan (Ruotsin, Tanskan ja Suomen) hyviä tuloksia on syytä korostaa. Muutoin ei kuitenkaan ole havaittavissa, että hyvät tulokset olisivat yhteydessä Euroopan perinteisiin hyvinvointivaltiomalleihin. Vaikuttaa siltä, että ikääntyneiden korkea työllisyysaste on sovitettavissa yhteen erilaisten institutionaalisten rakenteiden kanssa. Hahmotellut erot antavat kuitenkin viitteitä siitä, miten suuri työllisyyspotentiaali Euroopassa jää tällä hetkellä käyttämättä.

Kuvio 3.

4.5

Tarkasteltaessa työttömyyttä ikääntyneiden tilanne ei ensi silmäyksellä vaikuta keskimääräistä huonommalta: ikääntyneiden työttömyysaste on EU:ssa ja monissa maissa hieman yleistä työttömyysastetta alhaisempi. Tämä on kuitenkin vain huolestuttavan suuren nuorisotyöttömyyden kääntöpuoli. On tosin syytä todeta, että näihin lukuihin vaikuttaa myös se, että monia ei-työllisiä mutta työkykyisiä ikääntyneitä ei ole rekisteröity työttömiksi vaan heidät on sijoitettu erilaisten ”turvajärjestelmien” piiriin.

4.6

Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyyden riski sen sijaan on erittäin suuri, ja se nousee iän karttuessa. Jos ikääntynyt työntekijä menettää työpaikkansa, hän on usein työttömänä uransa loppuun saakka. Nuorista työttömistä noin neljännes on ilman työtä yli vuoden, mutta prosenttiosuus kasvaa iän myötä, ja ikääntyneiden (55–64-vuotiaiden) kohdalla se on EU:ssa keskimäärin lähes 50 prosenttia.

5. Ikääntyvän yhteiskunnan työllisyyspotentiaalin hyödyntäminen: ikääntyneet työpaikkojen synnyttäjinä ja työntekijöinä

5.1

5.2

Yhteiskunnat, joissa ihmiset elävät entistä pidempään, tarjoavat runsaasti erilaisia mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita ja palveluja. Monet alat rakentamisesta ja asumisesta aina elämänlaatua kohentaviin palveluihin (kulttuuri, virkistys, matkailu, urheilu, tiedotusvälineet ja tietoliikenne) sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin saakka voivat hyötyä ”harmaantuvista markkinoista” (silver market).

5.3

Nuoremman ja ikääntyneen väestön kulutus- ja säästökäyttäytymisessä on eroja. Tästä aiheutuva kokonaisyhteiskunnallinen kysynnän painopisteen muutos vaikuttaa myös tuleviin tuotanto- ja työllisyysrakenteisiin. Onkin odotettavissa, että väestönkehitys vahvistaa jo muutenkin voimakasta suuntausta kohti palveluyhteiskuntaa. Muiden alojen ohella etenkin terveys- ja hoitopalvelualat kasvavat suhteettomasti. Nämä aloittaiset muutokset limittyvät muista syistä tapahtuviin muutoksiin (avainsana: green transition). Markkinat mukautuvat kysynnän muutoksiin osittain, mutta poliittisilla toimilla on silti edelleen muokkaava ja ohjaileva roolinsa ennen kaikkea aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa, esimerkiksi pätevöitymiskysymyksissä, tiedotuksessa ja työmarkkinainstituutioiden hoitamassa työnvälityksessä.

5.4

Ikäihmisten taloudellisen voiman synnyttämien työpaikkojen määrä ja laatu riippuu ratkaisevasti siitä, millaiseksi ”senioritalous” aktiivisen palvelupolitiikan avulla muokataan. Erityisesti terveydenhuolto- ja hoitoalalla, mutta myös matkailu- ja virkistyssektorilla, on ratkaisevan tärkeää tarttua kasvavan kysynnän tarjoamaan mahdollisuuteen, tarjota työtä asianmukaisin työehdoin ja kohtuullisin palkoin sekä nykyaikaistaa ja ammattimaistaa osaamisprofiileja. Jotta voidaan kannustaa yhä useampia valitsemaan terveydenhuolto-, hoito- ja sosiaalialan ammatteja, on lisättävä työn houkuttavuutta uran kaikissa vaiheissa.

5.5

Ammattimaistetut sosiaalipalvelut voivat myös olla keino saavuttaa kunnianhimoiset tasa-arvotavoitteet. Sosiaalipalveluiden (lastenhoitopaikkojen ja hoitopalveluiden) laaja tarjonta auttaa huojentamaan lapsia tai muita omaisia hoitavien (yleensä naisten) taakkaa ja mahdollistaa osaltaan heidän osaamisensa täyden hyödyntämisen työmarkkinoilla.

5.6

Sosiaalipalveluihin suunnatut investoinnit edistävät sekä uusien työpaikkojen luomista että alueellisen talouden elvyttämistä, ja laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palveluiden saatavuuden kattava varmistaminen avaa lisää työllistymismahdollisuuksia. Myös voittoa tavoittelemattomalla sektorilla, etenkin osuus- ja yhteisötaloudessa, toteutettavilla aloitteilla on tärkeä rooli. Kunnat ovat tässä yhteydessä eritysasemassa: niillä on päävastuu sosiaalipalveluista, ja lisäksi ne tuntevat paikalliset tarpeet ja edellytykset parhaiten. Suurin ongelma on kuitenkin se, että useimmilla kunnilla on yhä vähemmän rahoituskapasiteettia huolehtia tarvittavasta palvelutarjonnasta.

5.7

Tarkasteltaessa työllisyyspotentiaalin tarjontapuolta on syytä huomata, etteivät ikääntyneet ja nuoremmat työntekijät ole noin vain vaihdettavissa keskenään. Nuoremmat kykenevät oppimaan joustavammin, mutta ikääntyneillä on enemmän kokemusta. Vaikka yksilön tuottavuus tietyillä tasoilla (esimerkiksi fyysisen suorituskyvyn osalta) vähenee, tämä on osittain kompensoitavissa työjärjestelyihin tehtävien muutosten, sopivan jatko- tai täydennyskoulutuksen, ennakoivan terveydenhuollon toimenpiteiden ja työhön soveltuvan teknologian entistä tehokkaamman hyödyntämisen avulla.

5.8

Painopisteen siirtyminen eri aloilla kohti palveluita voi jopa parantaa ikääntyneiden tilannetta. Monilla aloilla suuntauksena on, että fyysinen voima ei enää ole niinkään tärkeää ja sosiaalisten taitojen merkitys taas kasvaa. Yritysten ei pitäisikään panostaa vain nuoriin työntekijöihin. Yrityksen tuottavuus ei ole pelkästään yksittäisten työntekijöiden tuottavuuden summa. Karttuneen taitotiedon vaaliminen yrityksen sisäisen osaamisenhallinnan muodossa ja organisaatiorakenne ovat usein tärkeämpiä tekijöitä kuin yksilöllinen tuottavuus. Neuvonnan, mentoroinnin ja opastuksen ammattimaistamiseen tähtäävillä toimilla on tässä yhteydessä tärkeä merkitys. Kyse on viime kädessä siitä, että yritykset ottavat väestörakenteen muutoksen hyvissä ajoin huomioon henkilöstönsä kehittämisessä ja hyödyntävät eri-ikäisten työntekijöiden vahvuuksia yhdistämällä ne optimaalisesti.

6. Työelämän muokkaaminen iän huomioon ottavaksi

6.1

Jos halutaan, että ihmiset jäävät eläkkeelle nykyistä myöhemmin, on myös huolehdittava siitä, että he voivat työskennellä pidempään. Tämä tarkoittaa, että on luotava työpaikkoja ja muokattava ne sellaisiksi, että ihmiset voivat yhä useammin tehdä työtä säädettyyn eläkeikään asti. Tässä yhteydessä ei ole kyse vain siitä, että työpaikkoja luodaan ja mukautetaan määrätietoisesi ikääntyneiden tarpeisiin, vaan myös siitä, että työ organisoidaan koko uran ajan niin, että riskejä ja haitallisia terveysvaikutuksia vältetään aikaisesta vaiheesta lähtien. Työntekijät hyötyvät tästä kaikissa elämänsä vaiheissa.

6.2

Vaikka on ilman muuta tärkeää, että työntekijät ottavat myös itse vastuun työkykynsä ylläpitämisestä, on todettava, että keskeiset syyt ennenaikaiseen poistumiseen työelämästä ovat fyysisesti ja psyykkisesti raskaasta työstä johtuvat terveysongelmat, kiivas työtahti, ikääntyneiden työntekijöiden ennenaikaiset irtisanomiset sekä jatko- ja täydennyskoulutuksen ja (uudelleen)työllistymismahdollisuuksien puute. Lisäksi uudet työnorganisointimuodot rajoittavat enenevästi ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia jatkaa työskentelyä yrityksissä kevyemmissä tehtävissä.

6.3

Ikääntyneiden työllisyysasteen parantamiseksi ei kuitenkaan riitä, että ikääntynyt työvoima pidetään terveenä ja työkykyisenä ja siitä tehdään työantajille houkutteleva vaihtoehto. Tarjolla olevien työpaikkojen houkuttavuutta ikääntyneiden itsensä silmissä on lisättävä. Työelämän laatu vaikuttaa siis huomattavasti siihen, palaavatko ikääntyneet työntekijät työpaikkaansa tai työmarkkinoille tai pysyvätkö he siellä.

6.4

Ikääntyneiden työllisyysastetta voidaan nostaa kestävästi vain tietoisella ”aktiivisena ikääntymisen” politiikalla, johon sisältyy laajoja mahdollisuuksia jatko- tai täydennyskoulutukseen. Tässä yhteydessä tärkein kysymys on: mitkä toimenpiteet ovat tarpeen, jotta ikääntyneet todella myös voivat löytää työtä ja työskennellä pidempään?

6.5

Johdonmukainen muutos kohti ikääntymisen huomioon ottavaa työelämää edellyttääkin ETSK:n mielestä toimenpidepakettia, johon kuuluvat erityisesti seuraavat keskeiset elementit:

—

yrityksille suunnatut kannustimet ikääntymisen huomioon ottavien työpaikkojen luomiseksi ja ikääntyneiden työntekijöiden nykyisen työllisyyden vakiinnuttamiseksi (toimet, joilla ehkäistään ikääntyneiden työntekijöiden ennenaikaisia irtisanomisia, ja innovatiiviset toimintamallit, joiden avulla ikääntyneet työntekijät voidaan pitää yrityksissä kevyemmissä tehtävissä)

—	ponnekas työmarkkinapolitiikka, jonka avulla pyritään integroimaan ikääntyneet työttömät takaisin työelämään ja vähentämän pitkäaikaistyöttömyyden riskiä; tämä merkitsee myös tarvittavien varojen osoittamista aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan

—	työnhakijoiden kattava neuvonta ja tukeminen, räätälöity työnvälityksen tukeminen (muun muassa tukityöllistäminen, uudelleensijoitustuki, yleishyödylliset sosiaalihankkeet) sekä ennaltaehkäisy- ja kuntoutustoimet uudelleentyöllistymisen edistämiseksi

—

toimet, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä kuntoa työuran pidentämiseksi, etenkin suorituspaineiden vähentäminen yrityksissä ja ikääntymisen huomioon ottavien työehtojen luominen (muun muassa kannustimet työsuojelun ja työterveyshuollon kehittämiseksi sekä yrityskohtaisten terveydenedistämisohjelmien tukeminen), tosin monien työtehtävien raskaus asettaa näille pyrkimyksille omat rajansa

—	toimet, joilla kehitetään työpaikkojen käytäntöjä ikääntyneiden vammaisten työskentelyn helpottamiseksi esimerkiksi tekemällä mukautuksia fyysisen esteettömyyden ja tietotekniikan käytettävyyden parantamiseksi

—	toimet, joilla lisätään yksittäisten ihmisten halukkuutta todella työskennellä nykyistä pidempään; tähän kuuluu myös myönteinen suhtautuminen elinikäiseen oppimiseen ja ehkäisevään terveydenhoitoon

—	koko uraa koskevien terveyttä edistävien työaikamallien (esim. sapatti- ja koulutusvapaat) kehittäminen ja neuvotteleminen työmarkkinaosapuolten kesken ala- ja yrityskohtaisesti

—

yrityskohtaiset, työehtosopimuspohjaiset ja lainsäädännölliset toimet, joilla taataan ikääntyneiden nykyistä aktiivisempi osallistuminen jatko- ja täydennyskoulutukseen (kannustimet puuttua ennen kaikkea vaatimattoman ammattitaidon omaavien työntekijöiden vähäiseen osallistumiseen, kun on kyse yritysten sisäisestä jatko- ja täydennyskoulutuksesta, asianmukaisten varojen takaaminen yli 40-vuotiaiden pätevöittämiseen tähtäävän kampanjan järjestämiseen ja koulutusvapaata koskevien lainsäädäntöpuitteiden parantaminen)

—	tietoisuuden lisäämiseen tähtäävät toimet iäkkäiden työntekijöiden hyväksi (arvostetaan kokemusperäistä tietoa ja työelämässä hankittujen taitojen välittämistä nuoremmille)

—	yhteiskunnan laaja-alainen valistaminen, jotta voidaan kitkeä ikääntyneitä työntekijöitä koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja ja antaa ikääntymisen käsitteelle myönteistä sisältöä; ikäsyrjintää ja ikääntyneitä työntekijöitä koskevia kielteisiä yleiskäsityksiä on torjuttava

—	yritysten, etenkin pk-yritysten, neuvonta ja tukeminen ennakoivassa henkilöstösuunnittelussa sekä iän ja ikääntymisen huomioon ottavien työjärjestelyjen kehittämisessä

—	asianmukaiset kilpailua vääristämättömät kannustimet ottaa ikääntyneitä töihin ja pitää heidät töissä

—	sosiaalisesti hyväksyttävät kannustimet, joilla rohkaistaan kaikkia, jotka löytävät ja voivat tehdä työtä, työskentelemään nykyistä pidempään nykyisten eläkeikää koskevien säännösten puitteissa

—	sellaisten innovatiivisten ja houkuttavien toimintamallien kehittäminen, joilla sujuvoitetaan siirtymistä työelämästä vanhuuseläkkeelle lakisääteisten eläkejärjestelmien puitteissa (ennen kaikkea ikäperusteisen osa-aikatyön mallien jatkokehittely), mikäli mahdollista tai toivottavaa.

6.6

Työurien pidentämisen edistäminen edellyttää kuitenkin vastuun ja ponnistelujen jakamista valtion, työnantajien ja työntekijöiden itsensä kesken, ja kunkin osapuolen on kannettava oma vastuunsa. Työmarkkinaosapuolilla on erityinen merkitys kaikissa ponnisteluissa. Pohjoismaiden ja myös muiden jäsenvaltioiden tuloksekkaat toimintamallit osoittavat kuitenkin, miten työehtosopimuksin ja yrityskohtaisesti voidaan työmarkkinaosapuolten tuella ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla luoda ikääntyneille soveltuvat toimivat työmarkkinat, joilla työllisyys on vakaata, sekä huolehtia siitä, että ikääntyvien työkyky on hyvä ja heidän työllisyysasteensa korkea.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunnot aiheista ”Ikääntyvien työntekijöiden tilanne” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14120), ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14141), ”Strategiat työmarkkinoilta poistumisiän kohottamiseksi” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14156).

(2) ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14892).

(3) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Perhepolitiikan rooli väestörakenteen muuttuessa ja parhaiden käytänteiden vaihto jäsenvaltioissa” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14900).

(4) 65-vuotta täyttäneiden määrä suhteessa 15–64-vuotiaiden työikäisten määrään.

(5) Tätä yhteyttä voidaan havainnollistaa Wienin työkamarin (Arbeiterkammer Wien) käyttämän huoltosuhteen laskentamallin avulla: Mallissa otetaan huomioon eläkeläisten ja työttömien määrä suhteessa työllisten määrään (taloudellinen huoltosuhde), mikä tuo selvästi esiin erilaisten työmarkkinaskenaarioiden (esim. työllisyysasteiden) suuren vaikutuksen väestönkehitykseen liittyvien haasteiden yhteydessä. Lisäksi näin voidaan todellisten talouteen vaikuttavien tekijöiden pohjalta saada tilanteesta huomattavasti realistisempi kuva kuin pelkän 65 vuotta täyttäneiden ja 16–64-vuotiaiden määrän suhteen (väestöllisen huoltosuhteen) pohjalta.

(6) Otettakoon esimerkiksi Itävalta: Vuonna 2008 väestöllinen huoltosuhde oli 25 prosenttia ja taloudellinen huoltosuhde 61 prosenttia. Jos työmarkkinatilanteen (osallistumisasteen) oletetaan olevan sama kuin Tanskassa, huoltosuhde-ennuste vuodeksi 2050 on seuraavanlainen: taloudellinen huoltosuhde nousee vain hieman eli 61 prosentista (2008) 72 prosenttiin (2050), mutta väestöllinen huoltosuhde lähes kaksinkertaistuu ja nousee 48 prosenttiin.

(7) Demography Report 2008, SEC(2008) 2911, s.133.

(8) Ks. muun muassa ETSK:n lausunto aiheesta ”Laillisen maahanmuuton rooli väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14361.

(9) Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimus osallistavista työmarkkinoista Framework Agreement on Inclusive Labour Markets, maaliskuu 2010 (asiaan liittyviä asiakirjoja löytyy osoitteesta http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=fi&catId=89&newsId=744&furtherNews=yes).

(10) Työkyvyttömyydestä, vanhuudesta ja jälkeenjääneiden etuuksista tehdyssä yleissopimuksessa N:o 128 työelämän yläikärajaksi mainitaan 65 vuotta.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Digitaalisen lukutaidon, osaamisen ja osallisuuden parantaminen” (valmisteleva lausunto)

2011/C 318/02

Esittelijä: Laure BATUT

Euroopan komissio päätti 24. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Digitaalisen lukutaidon, osaamisen ja osallisuuden parantaminen

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 136 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Epäyhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää tietotekniikkaa ovat jatke taloudelliselle ja sosiaaliselle eriarvoisuudelle: kasvun ja työllisyyden parantamisella ja kriisistä selviytymisellä ”ylhäältä käsin” on kiire.

1.2 Tietovälineiden sisällön kriittinen omaksuminen edellyttää KAIKILTA kansalaisilta seuraavaa: 1) heillä on tietoliikenneyhteydet, 2) he osaavat käyttää laitteistoja, 3) tekniikka on heille tuttua, 4) he ovat saaneet opastusta tietotekniikan käyttöön, 5) he ovat mukana digitaalisessa maailmassa.

1.3 Tietoyhteiskuntaan osallistamisen on oltava yleinen lähestymistapa ja sillä on voitava varmistaa kaikkien digitaalinen itsenäisyys yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. ETSK katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi taattava digitaalisten palvelujen saatavuus tukemalla tietoteknisten taitojen jatkuvaa opiskelua työtä, yksilön omia tarpeita tai kansalaisuuteen liittyviä tarpeita varten.

1.4 Tietoteknisen infrastruktuurin ja tietoteknisten välineiden käyttömahdollisuutta on pidettävä perusoikeutena.

1.5 ETSK toivoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaiset sekä paikallisviranomaiset hyödyntäisivät nykyisiä vuoropuhelukanavia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kohtaamiseksi, jotta todelliset tarpeet voitaisiin määrittää entistä paremmin.

1.6 Laadukkuus, innovatiivisuus, avoimuus ja saatavuus, joita yleishyödyllisiltä palveluilta voidaan EU:ssa ja jäsenvaltioissa odottaa, luovat perustan tietoyhteiskuntaan osallistumiselle.

1.7 Koska digitalisoitumisilmiö koskee yhteiskuntia hyvin laajasti (1) ja koska 30 prosenttia kotitalouksista oli vuonna 2010 vielä vailla internetyhteyttä (2), ETSK katsoo, että unionin tulee toimia liikkeellepanijan ja ohjaajan roolissa kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi. Komitean mielestä unioni voisi heti alusta pitäen tarjota jäsenvaltioille yhdenmukaista lähestymistapaa, johon sisältyy vaatimus turvallisten käytänteiden varmistamisesta ja tietojen suojelusta. ETSK kehottaa unionia ja jäsenvaltioita koordinointityöhön seuraavien ryhmien tukemiseksi:

—

ikäihmisten osallistaminen tietoyhteiskuntaan:

—	Hyödynnetään aktiivisen ikääntymisen teemavuotta (2012) EU:ssa tuomalla esiin tieto- ja viestintätekniikan rooli eri sukupolvien välisenä linkkinä, ikääntyvien aktiivisuuden ylläpitäjänä, syrjäytymisen estäjänä sekä iäkkäiden hyvinvointia edistävänä tekijänä.

—	Ohjataan iäkkäitä tietoteknisten taitojen opettelussa tarjoamalla paikallistasolla koulutusta ja neuvontaa.

—	Asetetaan tavoitteita ja tarjotaan helppokäyttöisiä laitteistoja ja ohjelmistoja mielenkiinnon herättämiseksi ja myöhemmin tarpeiden luomiseksi.

—	Käynnistetään sähköiseen terveydenhuoltoon, kollektiivisen muistin ylläpitämiseen ja omatoimisuuteen liittyviä paikallishankkeita sosiaalisten yhteyksien palauttamiseksi.

—

vammaisten osallistaminen tietoyhteiskuntaan:

—	Varmistetaan tieto- ja viestintätekniikan avulla vammaisille syrjimätön mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan takaamalla tietotekniikan saatavuus ja helppokäyttöisyys.

—

Kehitetään komission välityksellä teollisuudelle, suunnittelijoille ja valmistajille tarkoitettu kaikille sopivaa suunnittelua (Design for All) koskeva velvoite tai annetaan laitteistojen ja ohjelmistojen saatavuutta koskeva lauseke tuontimarkkinoita varten sekä toteutetaan toimia tietotekniikan levittämiseksi muun muassa koteihin, julkiseen ja yksityiseen liikenteeseen sekä rakentamiseen.

—

pienituloisten osallistaminen tietoyhteiskuntaan:

—	Tuetaan vähemmistöjen tarpeisiin räätälöityjen helposti saatavilla olevien ohjelmistojen valmistusta.

—	Tuetaan ilmaisia ja julkisia internetpalveluja kaupunkien ongelma-alueilla sekä vähäosaisilla alueilla.

—	Tarjotaan mahdollisuuksia oppimiseen ja työhön pätevöitymiseen verkko-oppimisen avulla.

—	Helpotetaan 2.0 -teknologiaa hyödyntävän avoimen tiedon (open data) ja avoimien lähdetietojen (open sources) käyttöä.

—

peruskoulutusta vailla olevien henkilöiden osallistaminen tietoyhteiskuntaan:

—	Varmistetaan julkisten tukipalvelujen saantimahdollisuus (paikallisten asiantuntijoiden käyttö), jotta käyttäjiä ei jätettäisi yksin tietokoneensa ääreen.

—	Vaaditaan operaattoreilta kohtuuhintoja puhelimen ja viestimien käytöstä koulutuksen tukivälineinä.

—	Edistetään kyllästymisen välttämiseksi tieto- ja viestintätekniikan viihteellisiä ominaisuuksia, kuten niin sanottuja hyötypelejä (serious games), osaamisen kehittämiseen tarkoitettuja ohjelmistoja, sosiaalisten verkkojen käyttöä jne.

—	Varmistetaan tuki paikallisille toimijoille.

—

vähemmistöjen osallistaminen tietoyhteiskuntaan:

—	Tuetaan monikielisiä, käyttäjien tarpeisiin mukautettuja verkkosovellushankkeita (esimerkiksi terveyskasvatuksessa, sähköisessä terveydenhuollossa ja verkko-oppimisessa).

—	Huolehditaan vähemmistöjen pääsystä julkisiin ja ilmaisiin internetpisteisiin, heidän verkko-oppimis- ja koulunkäyntimahdollisuuksistaan.

1.8 Yleisellä tasolla ETSK toteaa seuraavaa:

—	Sisällytetään tietoyhteiskuntaan osallistaminen kautta linjan eri politiikanaloihin sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa.

—	Saatetaan verkkoinfrastruktuuri nopeasti päätökseen (muun muassa syrjäisten alueiden laajakaista).

—	Suunnitellaan digitaalialan julkinen kehityspolitiikka EU:ssa, jäsenvaltioissa ja paikallisesti alusta asti niin, että se on osallistavaa ja syrjimätöntä.

—	Suositaan hiljattain vanhentuneiden laitteistojen ja ohjelmistojen käyttöä.

—	Järjestetään rahoitusta, jonka avulla varmistetaan naisten osallistuminen tietoyhteiskuntaan.

1.8.1 Toiminnan rahoitus:

—	Tuetaan tieto- ja viestintätekniikoiden yleisen saatavuuden rahoitusta valtion varoin rahoitettavan kansallisen tuen sekä unionin rahastojen turvin.

—	Lisätään erityisesti julkisten palvelujen investointeja (ESR, EAKR); varmistetaan, että tutkimukseen ja kehittämiseen ohjataan varoja 3 prosenttia EU:n BKT:sta, ja vähennetään julkisten määrärahojen leikkauksia.

—	Luodaan varmuusrahasto tätä elintärkeää tavoitetta varten tiedon ylläpitämiseksi ja kriisien vaikutusten lieventämiseksi.

—	Sisällytetään digitaalinen haaste ensisijaisena tavoitteena (ESR) paikallisviranomaisten ohjelmiin ja tarjotaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioille varat tietoyhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden tukemiseen.

—	Mukautetaan tietoyhteiskuntaan osallistumisen edistämiseen osoitettujen rakennerahastomäärärahojen täydentävyysperiaatetta.

—	Hyödynnetään tarvittaessa obligaatiolainoja laaja-alaisten infrastruktuuritöiden toteuttamisessa.

—	Edistetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuutta tarkoituksenmukaisissa EU:n puitteissa.

—	Edistetään pääomasiirtojen eurooppalaisen transaktioveron periaatetta ja osoitetaan osa näin saatavista tuloista tietoyhteiskuntaan osallistamiseen.

—	Haetaan neuvotteluratkaisu kaupallisia pelejä (commercial gaming) tuottavien yritysten ja julkisten toimijoiden (koulutuslaitokset) kesken, jotta voidaan käyttää toissijaisesti ja edullisesti näiden yritysten tekniikkaa sen vanhennuttua.

—	Tuetaan koulutushankkeiden mikrorahoituksen kehittämistä.

—	Parannetaan henkilökohtaisen suoran tuen järjestelmiä perustyökalujen käytön mahdollistamiseksi (laitteet ja ohjelmistot).

—	Arvioidaan tietotekniikassa viimeisten viiden vuoden aikana saavutettua edistystä (luodut työpaikat), jotta voidaan määritellä toimijoiden kanssa heidän todelliset tarpeensa.

1.8.2 Tietoteknisten taitojen hankinta:

—	Perustetaan alakohtainen komitea, jonka tehtävänä olisi eurooppalaisen viitejärjestelmän luominen.

—	Luodaan digitaalialan koulutusta ja uusia ammattialoja koskeva eurooppalainen viitejärjestelmä sekä määritellään Euroopassa tunnustettujen tutkintojen myöntämisen kannalta hyödylliset osatekijät.

—	Luodaan monikielinen eurooppalainen oppimismoduuli pätevyyttä lisäävien tietojen ja taitojen nopeaan hankintaan.

—

Parannetaan kyseisen eurooppalaisen viitekehyksen avulla digitaalialan tunnettuutta ja palkkausta sekä kehitetään verkkokoulutusta korkean ammattitason saavuttamiseksi (tietotekniikka-alan ammattien ajanmukaistaminen), tavoitteena digitaalialalla työskentelevien määrän lisääminen ja näiden uudelleenpätevöittäminen.

—	Luodaan niin sanottu eurooppalainen digitaalipassi, joka on pakollinen edellytys uutta yritystä perustettaessa.

1.8.3 Hauraiden ryhmien suojaaminen verkkoympäristössä:

—	Määritellään internetin perussisältö (EU:ssa ja jäsenvaltioissa), jotta se ei jäisi kokonaan markkinoiden tehtäväksi.

—	Määritellään sivustojen ”saastumisen vastaiset” normit ja opetetaan tietoverkkoturvallisuuteen liittyviä asioita jo kouluissa.

—	Huolehditaan siitä, että kaikkiin sivustoihin sisältyy ominaisuuksia, joiden avulla voidaan muistuttaa käyttäjiä perusluonteisista varotoimista turvallisen käytön varmistamiseksi.

—	Varmistetaan verkon käyttäjien oikeudet ja niiden kunnioittaminen.

—

Säädetään tätä varten tietotekniikan käyttöä koskeva laki, joka on perusoikeuskirjan periaatteiden ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukainen ja jolla varmistetaan vähintään sananvapauden, tiedonvapauden, henkilötietosuojan, tiedonpoisto-oikeuden sekä alaikäisten suojaamisoikeuden kunnioittaminen.

1.8.4 Työelämään pääsy:

—

Edistetään työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua lukuisten nykyisin toiminnassa olevien rakenteiden kanssa kaikista esille otetuista aiheista, jotta eri tarpeet voidaan ottaa entistä paremmin huomioon ja jotta digitaaliala synnyttäisi työpaikkoja ja tarjoaisi taloudellisen, sosiaalisen ja henkilökohtaisen kehittymisen mahdollisuuksia.

—	Edistetään yritysten työntekijöiden digitaalialan koulutusta työelämässä pysymisen pidentämiseksi ja yritysten tuottavuuden parantamiseksi.

1.8.5 Osallistavan koulutuksen osalta ETSK kehottaa unionia sitoutumaan seuraavaan:

—	Parannetaan yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistavaan koulutukseen kaikissa kouluissa.

—	Edistetään tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan osallistumista syrjimättömällä tavalla jo esikouluiästä lähtien.

—	Parannetaan vanhempien ja opettajien tietoteknisiä taitoja sekä opettajien työoloja.

—

Edistetään koulussa erityisesti ongelmaoppilaiden digitaalista lukutaitoa etenkin leikin varjolla (3) opettajien valvonnassa (hyödyntämällä opetuksessa esimerkiksi älypuhelimia, hyötypelejä, sormitietokoneita [taulutietokoneita], sähköisiä kirjoja, sosiaalisia verkkoja jne.), jotta voidaan opettaa hallittua kuvankäyttöä ja kannustaa hyödyntämään uusia oppimis- ja ilmaisumuotoja.

—	Parannetaan kaikkien mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille tarjoamalla vankat yleis- ja tietotekniset perustiedot.

2. Taustaa

2.1 Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu ja selviytyminen kriisistä sen avulla. Euroopan digitaalistrategiassa (4) esteiksi mainitaan digitaalisen lukutaidon puute, riski alhaisesta luottamuksesta verkkoihin, verkkorikollisuuden vaara sekä menetetyt mahdollisuudet yhteiskunnallisiin haasteisiin vastattaessa.

2.2 ETSK pitää tätä tavoitetta olennaisen tärkeänä. Yhtäkään kansalaista ei pidä jättää tieto- ja viestintätekniikan ulkopuolelle, jos se tarjoaa hänelle välineet henkilökohtaiseen kehittymiseen, yhteiskuntaelämään osallistumiseen ja omatoimisuuteen. (5)

3. Määritelmät

3.1 Osallistaminen tietoyhteiskuntaan

Riiassa annetun julistuksen (6) mukaan koskee sekä tietotekniikoita että sitä, miten niiden avulla pyritään saavuttamaan osallistamisen laaja-alaiset tavoitteet mahdollistamalla kaikkien kansalaisten ja yhteisöjen osallistuminen tietoyhteiskuntaan kaikilla tasoilla.

3.2 Toimenpiteiden kohderyhmät

Kansalaiset on jaettu luokkiin, jotta voidaan määrittää, mitä tukia heille kuuluu. Tietoyhteiskuntaan osallistamisen on kuitenkin oltava kokonaisvaltaista. Inhimilliseltä kannalta tietoyhteiskuntaan osallistamisen lähtökohtana on, että vältetään eri ryhmiin kuuluvien ihmisten leimaaminen; sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna se noudattaa kollektiivista lähestymistapaa ja teollisuuden ja kaupan alalla lähtökohtana on Design for All -periaate, joka kattaa vaiheet suunnittelusta käyttöön.

3.3 Digitaalinen lukutaito

Digitaalinen lukutaito on ennen kaikkea väline, jota ilman ei enää ole mahdollista hyödyntää kansalaisia yhdistävää kulttuuria sanan laajassa merkityksessä. Ilman sitä mahdollisuudet lähestyä muita ihmisiä ja hankkia uusia taitoja rajoittuvat.

Digitaalinen lukutaito, osaaminen ja osallisuus kuuluvat erottamattomasti yhteen ja vastaavat kokonaisvaltaista ja syrjimätöntä määritelmää tietoyhteiskuntaan osallistamisesta kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

3.3.1 Tietoyhteiskunnassa mukana oleminen edellyttää seuraavien ennakkoehtojen täyttymistä:

—	yhteydet: sähköisten palvelujen saatavuudella on ratkaiseva asema

—	laitteistojen käytön hallinta

—	tekniikan tuttuus: perehtyneisyys ja digitaalinen osaaminen, jotka mahdollistavat eri ohjelmistojen (Mac, Windows, Linux, internet, matkapuhelin jne.) käytön

—	sellaisen tiedon hankinta, joka mahdollistaa tietovälineiden sisällön kriittisen arvioinnin aktiivista kansalaisuutta harjoitettaessa.

3.3.2 Tietoyhteiskunnan ulkopuolella on muun muassa vanhuksia, vammaisia ja mahdollisesti heidän avustajiaan, pienituloisia sekä kouluttamattomia, mutta heidän välillään on eroja: ”ikäihmisten” joukossa on koulutettuja, jotka osaavat käyttää internetiä ja ovat käyttäneet sitä sen keksimisestä alkaen; tämä ryhmä on joissakin jäsenvaltioissa todellinen talouden moottori. ETSK katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan avulla voidaan varmistaa kaikkien omatoimisuus yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta sekä kohdennettujen toimien että kaikkiin samalla tavalla sovellettavien edullisempien ja integroivampien toimien avulla.

3.3.3 ETSK katsoo, että tietoyhteiskuntaan osallistaminen ei ole staattinen tai lineaarinen prosessi. Tekniikka kehittyy jatkuvasti, työelämä on epävarmaa ja muuttuvaa ja urat katkonaisia. Tietoyhteiskunnasta syrjään jäämisen syyt ovat usein päällekkäisiä. Koulutus ja tietojen ajantasaistaminen ovat osallisuuden peruspilareita.

3.3.4 Kohderyhmiä ovat muun muassa yritykset, joilla on taloudellisia vaikeuksia ja jotka kärsivät osaamisen tai ajan puutteesta. ETSK pitää tärkeänä, että tietoyhteiskuntaan osallistaminen on aloitteellista, jotta syrjäytymisen syyt ja niiden kehittyminen tulisivat otetuiksi mahdollisimman pitkälle huomioon tieto- ja viestintätekniikan kehityksessä.

3.4 Ammattilaisten tietotekniset taidot

Elinikäinen oppiminen on ratkaisevan tärkeää. Nuoret sukupolvet innostuivat aikoinaan toden teolla tietoteknisten taitojen hankkimisesta (7), mutta sittemmin ala on kärsinyt huonosta erottuvuudesta ja epäedullisesta palkkauksesta. Onkin tärkeää motivoida tulevia alan ammattilaisia parantamalla kiireesti statusta, palkkausta ja työoloja koulutetun työvoiman ja asianmukaisen koulutuksen vajauksen korjaamiseksi sekä ongelmaryhmien integroimiseksi. Käyttäjät seuraavat digitaalialan ammattilaisia.

4. Välineet

4.1 Yleinen saatavuus

4.1.1 Unionissa annettiin vuonna 2002 direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla. (8) Tavoitteena oli poistaa erot tieto- ja viestintätekniikoiden käyttömahdollisuuksissa sekä edistää tietoyhteiskuntaan osallistumista. Julkiseen viestintäverkkoon liittämisen edellytyksenä ovat riittävät siirtonopeudet, jotka takaavat toimivan ja kohtuuhintaisen internetyhteyden. Tarkoituksena ei ole puuttua markkinoihin tai rehtiin kilpailuun vaan tasapainottaa taloudelliset tavoitteet suhteessa sosiaalisiin tarpeisiin, joiden täyttämisellä on kiire. ETSK on useaan otteeseen huomauttanut, etteivät markkinat ole tavoite sinänsä vaan väline, jolla voidaan parantaa kansalaisten elämänlaatua.

4.1.2 Laadukkuus, innovatiivisuus, avoimuus ja saatavuus, joita yleishyödyllisiltä palveluilta voidaan EU:ssa ja jäsenvaltioissa odottaa, luovat perustan tietoyhteiskuntaan osallistumiselle. Kyse on yhteiskunnan tehokkuudesta ja siten pitkän aikavälin toiminnasta, jolla on keskeinen merkitys osallistamisen onnistumisessa. Tämä juuri onkin tietoyhteiskuntaan osallistamisen paradoksi: yleishyödyllisten palvelujen ja yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen yhteiskunnallinen tehokkuus ja pitkän aikavälin julkiset toimet ovat olennaisen tärkeitä osallistamisen onnistumiselle, mutta kyse on alasta, jolla nopeus on keskeinen perustekijä. Viranomaisten tehtävänä on yrittää löytää ratkaisu tähän ongelmaan.

4.2 Kaikille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää tietotekniikkaa

4.2.1 Koko Euroopan saaminen verkkojen piiriin, suuren siirtonopeuden sallivan laajakaistan kehittäminen sekä taajuusylijäämän hyödyntäminen (9) olisi pikaisesti saatettava päätökseen yleispalvelujen takaamiseksi.

4.2.2 Tieto- ja viestintätekniikoiden saatavuudessa ja käytössä on kuitenkin yhä suuria eroja, jotka kertovat jo olemassa olevasta taloudellisesta ja sosiaalisesta epäyhdenvertaisuudesta. Tietoyhteiskunnassa ovat mukana yleensä kansalaiset, joilla on varaa hankkia laitteet ja vaadittavat taidot.

5. Tietoteknisten perustaitojen hankkiminen

Digitaalinen lukutaito

Kolmen käsitteen eli tarpeiden, kiinnostuksen ja (taloudellisten ja muiden) välineiden kohtaaminen ohjaa kohderyhmät kohti tietoyhteiskuntaa.

5.1 Ikäihmiset

5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikoiden käyttö ikääntyneiden kasvavan ryhmän keskuudessa (10) on vähäistä:

—

kyseisten tekniikoiden käyttöön mutta tarvitsevat taitojen ajantasaistamista. ETSK katsoo, että paikallisviranomaiset voisivat yhdessä yritysten kanssa tarjota räätälöityä opetusta työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun puitteissa työmarkkinoille palaamisen tai siellä pysymisen mahdollistamiseksi.

—

: he joutuvat torjumaan kiinnostuksen puutettaan, arkuuttaan ja epäluuloaan asiaa kohtaan ja opettelemaan eri välineiden käytön työelämän tarpeita varten tai arki- ja sosiaalielämän helpottamiseksi. ETSK katsoo, että on tekniikan ja asiantuntijoiden tehtävä sopeutua tilanteeseen. Ikäihmisille tulisi olla tarjolla 1) neuvontaa, 2) apuohjelmistoja ja 3) heidän ulottuvillaan olevat laitteistot ja 4) heille olisi asetettava mukautetut tavoitteet, joilla herätetään ensin mielenkiinto ja tämän jälkeen tarve. Kiinnostus ja tarpeet voivat liittyä esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon hankkeisiin, oman asuinympäristön kollektiivisen muistin kokoamiseen, sosiaalisten yhteyksien uudelleenluomiseen tai omatoimisuuteen liittyviin hankkeisiin.

5.1.2 Tietotekniset välineet voivat olla elintärkeä yhteydenpitotapa yksineläjille: esimerkiksi yhdellä napinpainalluksella toimivien, kohtuuhintaisten puhelinyhteyksien tai hätäpalvelujen yleistäminen voi olla yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen keskeinen tehtävä, joka pelastaa hätään joutuneita kansalaisia. Sähköisen terveydenhuollon merkitys kasvaa tulevaisuudessa. (11) Kaikki periaatteet, joita ETSK toivoo noudatettavan digitaalitekniikan käyttäjien osalta, ovat yleismaailmallisia, ja niitä tulee soveltaa terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen alalla.

5.1.3 EU:n on hyödynnettävä aktiivisen ikääntymisen teemavuotta 2012 ja innovointikumppanuuksiaan korostaakseen tieto- ja viestintätekniikoiden roolia eri sukupolvien välisenä osallistavana linkkinä (oppiminen), syrjäytymisen estäjänä sekä ikäihmisten elämänlaadun parantajana.

5.2 Vammaiset

Tieto- ja viestintätekniikat voivat helpottaa vammaisten osallistumista yhteiskuntaan tasavertaisesti muiden kanssa. (12) Heihin pätevät samat vaatimukset kuin muihin väestöryhmiin: tavoitteiden määrittely, oppimisen tukeminen, helposti saatavilla olevat ja räätälöidyt ohjelmistot ja laitteistot, helposti saatavilla olevat ja helppokäyttöiset tietokoneet sekä varsinkin älykkäät kuljetusjärjestelmät. (13) Digitaaliseen lukutaitoon liittyvien yleishyödyllisten palvelujen merkitys korostuu, kun on kyse vammaisista. Vamman laadun huomioon ottava tuki mahdollistaa entistä paremman integroitumisen yhteiskuntaan. Kansalaisjärjestöjen rooli on tunnustettava ja sovitettava yhteen julkisen vallan roolin kanssa. Ainoastaan vammaisille kohdennettujen palveluiden suunnittelun sijaan on mieluummin sovellettava yleistä lähestymistapaa, jossa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikenlaisten käyttäjien tarpeet.

5.3 Pienituloisten ryhmä

5.3.1 Epäyhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää tietotekniikkaa ovat jatke taloudelliselle ja sosiaaliselle epäyhdenvertaisuudelle: miehet/naiset, kotitaloudet / yksin elävät naiset, kaupungit / maaseutu- tai saaristoalueet, rikkaat maat / heikosti kehittyneet maat. Tätä eriarvoisuutta vastaan on luonnollisesti taisteltava, jotta mahdollisimman monet saadaan osallisiksi tietoyhteiskunnasta.

5.3.1.1 Maahanmuuttajataustaiset henkilöt ja vähemmistöryhmät ovat muitakin huonommassa asemassa. Heitä kiinnostavia ohjelmistoja ei valmisteta.

5.3.2 ETSK katsoo, että ilmaisten ja julkisten internetpisteiden järjestäminen kaupunkien ongelma-alueille sekä 2.0 -teknologiaa hyödyntävän avoimen tiedon ja avoimien lähdetietojen hyödyntämismahdollisuus tarjoaisi mahdollisuuden työnhakuun ja viestintään. Tällaiset kiinteät internetpisteet ovat hyödyllisiä myös koulutuksen tukivälineinä. Vastuu tästä on jaettava julkisen vallan, operaattoreiden ja järjestöjen kesken.

5.3.3 Mahdollisuutta hyödyntää infrastruktuuria ja tietoteknisiä välineitä on pidettävä perusoikeutena: koulutuksella sekä tietojen ja kokemusten siirrolla on digitaalisen lukutaidon kannalta erittäin tärkeä merkitys kaikenikäisille kaikissa elämäntilanteissa.

5.4 Heikosti koulutettujen ryhmä

5.4.1 ETSK katsoo, että nämä ryhmät on saatava kiinnostumaan tietotekniikasta tarjoamalla heille erityistukea puhelimesta ja viestimistä alkaen.

5.4.2 Laitteiden käyttö voitaisiin yhdistää opetukseen ensin viihteellisten pelien avulla kyllästymisen estämiseksi. ETSK katsoo, että koulussa huonosti menestyville nuorille voitaisiin tarjota tukiopetusta hyödyntämällä älypuhelimia uutena opetusvälineenä. Perusopetus voitaisiin aloittaa hyödyntämällä aivojumppapelejä muistuttavia hyötypelejä niin nuorten kuin aikuistenkin opetuksessa yhdessä osaamisen kehittämiseen tarkoitettujen ohjelmistojen kanssa.

5.4.3 Tietoyhteiskuntaan integrointi unionissa edellyttää, että internetiin sisällytetään runsaasti kulttuuria, koska se on alue, joka eurooppalaisten mielestä yhdistää heitä eniten. EU:n on toteutettava kulttuuristen ilmausten monimuotoisuutta kaikissa digitaalista asialistaa koskevissa aloitteissa. (14) Kulttuurikohteiden digitalisoiminen helpottaa huono-osaisten pääsyä osalliseksi taidoista, joista on hyötyä niin yhteiskuntaan integroitumisen kuin omakohtaisen kehittymisen kannalta etenkin, kun tietoa on tarjolla henkilön omalla äidinkielellä.

5.5 Vähemmistöt

5.5.1 ETSK toivoo, että vähemmistöryhmille, olivatpa ne maahanmuuttajataustaisia tai eivät, annettaisiin mahdollisuus osallistua tietoyhteiskuntaan. Tällaisia vähemmistöjä ovat esimerkiksi romanit. Vähemmistöt eivät ole luku- tai kirjoitustaidottomia, mutta ne eivät osaa vastaanottavan maan kieltä eivätkä tunne sen kulttuuria. Tietokoneet eivät ole helposti niiden ulottuvilla. Naiset kuuluvat usein tiedoiltaan heikoimpien ja muita huono-osaisempien ryhmään.

5.5.2 Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä IMI (15), joka on EU:n kansallisille hallintoviranomaisille suunnattu viestintää helpottava monikielinen verkkosovellus, voisi toimia perustana unionin asukkaiden ja kansalaisten oppimisen kehittämiseen tarkoitetuille sosiaalisille sovelluksille, joiden avulla nämä voivat osallistua verkko-oppimiseen.

5.5.3 Sosiaalisten verkkojen rooli voi olla merkittävä kaikille tässä tekstijaksossa luetelluille väestöryhmille, jos sitä hallitaan oikein. Lisäksi nuorten keskuudessa merkittäviä kiinnostuksen herättäjiä ja tietoteknisten taitojen kehittäjiä ovat internetkahvilat, joiden hyödyntämistä voitaisiin helpottaa esimerkiksi jakamalla paikallisviranomaisten tukemia alennuskuponkeja.

5.6 Yritykset mukaan

5.6.1 Pk-yritykset, joiden päätoimiala ei liity tietotekniikkaan, saattavat syrjäytyä tietoyhteiskunnasta. Käyttöön perehtymiseen vaadittavan ajan puute, perinteiden muodostama painolasti, taloudelliset vaikeudet sekä vanhakantainen suhtautuminen tietokoneavusteiseen hallintoon voivat vaikuttaa liikkeenjohtoon, prosesseihin sekä työntekijöihin. Mahdollisuudet hyödyntää niin sanottuja pilvipalveluja eli tietotekniikan resurssipalveluja (cloud computing) (16), jotka tarjoavat tietoteknisiä hallintosovelluksia, voivat siten olla pk-yritysten ulottumattomissa. Tämä saattaa vaikuttaa yritysten tuottavuuteen, minkä vuoksi on kartoitettava keinoja pk-yritysten saamiseksi osallisiksi näistä palveluista.

6. Kehitetään kaikkien tietoteknisiä taitoja yhteiskunnallisten ja sosiaalisten haasteiden voittamiseksi

6.1 Peruskoulutus ja ammatillinen koulutus (17)

6.1.1 Tietoyhteiskuntaan integrointi aloitetaan jo esikoulussa.

Tarjoamalla kaikissa kouluissa kaikille lapsille, vammaiset, syrjäytyneet sekä ongelmaperheiden lapset mukaan luettuina, yhtäläiset mahdollisuudet digitaaliseen opetukseen voidaan lisätä näiden ryhmien omatoimisuutta aikuisiällä. Hyötypelien, sormitietokoneiden (taulutietokoneiden) ja sähköisen kirjan käytön yleistäminen opettajien valvonnassa ja sosiaalisten verkkojen hyödyntäminen voisi edistää eniten vaikeuksista kärsivien oppilaiden osallistamista näiden välineiden tarjoamien uusien oppimismuotojen ansiosta.

6.1.2 Ammattipätevyyden ja tutkintotodistusten hankinnassa sekä palvelukseenotossa digitaalialan töihin olisi voitava käyttää tukena erityisesti digitaaliyhteiskunnan uusien ammattialojen koulutusta koskevaa eurooppalaista viitejärjestelmää. Tietyt ammattialat syntyvät uudelleenkoulutuksen tuloksena, mutta eivät kaikki. Voitaisiin harkita eurooppalaisen, digitaalisten taitojen avoimen luettelon laatimista, jotta voidaan vahvistaa edellytykset eurooppalaisten tutkintotodistusten myöntämiselle ja helpottaa siten asianomaisten henkilöiden liikkuvuutta. ETSK arvioi, että toimilla, joiden avulla eurooppalaiset opiskelijat voivat saavuttaa hyvän yhteiskunnallis-ammatillisen aseman, voitaisiin vähentää opiskelijoiden vieroksuvaa suhtautumista näitä aloja kohtaan.

6.1.3 EU-tason kannustustoimet on ulotettava kaikentyyppiseen digitaalialan opetukseen valtakunnallisella, alueellisella ja paikallistasolla, ja niihin on sisällytettävä koulutusta niin vanhemmille kuin opettajillekin, joiden työolosuhteita on mukautettava.

6.2 Elinikäinen (verkko-)oppiminen, ”life long e-learning”

6.2.1 Osa kohderyhmistä tavoitetaan kohdennetuilla kampanjoilla. Kokeellisten tietojen ja taitojen siirto on tärkeää tietoyhteiskunnasta syrjäytyneille, ja osallistavat metodit teoreettisen opetuksen rinnalla auttavat potentiaalin kehittämisessä ja tarjoavat samalla mahdollisuuden integroitumiseen. Tämä koskee erityisesti työttömiä, aktiiviväestöä, ikäihmisiä sekä sosiaalisesti syrjäytyneitä, jotka haluavat mukaan työelämään. Nämä ryhmät tarvitsevat mahdollisuutta työllistyä ja päästä osaksi yhteiskuntaa.

6.2.2 Yritysten toiminta

Tulevaisuudessa yrityksen perustavilta voitaisiin edellyttää niin sanottua digitaalitalouden passia, joka myönnettäisiin liiketoiminnan tieto- ja viestintätekniikan vakiomuotoisen koulutuksen päätteeksi.

Henkilökunnalle annettava yrityksen sisäinen tieto- ja viestintätekniikan koulutus tulisi yleistää sisäisten sopimusten avulla, sillä tällainen koulutus on osa tietoyhteiskuntaan osallistamista ja auttaa pidentämään työntekijöiden työuraa ja parantamaan yritysten tuottavuutta.

6.2.3 Viranomaisten toimet

Digitaalialan kehittämispolitiikka on suunniteltava jäsenvaltioissa ja paikallistasolla alusta asti siten, että se on osallistavaa ja syrjimätöntä.

Rakennerahastojen käyttö: viranomaisten tehtävänä on määrittää koko yhteiskunnan kannalta tärkeät innovatiiviset toimet, joihin voidaan antaa tukea, jotta niitä voitaisiin tarjota mahdollisimman edullisesti kaikille asiaankuuluville tahoille.

EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tarjottava eurooppalainen toimintakehys tietoteknisten ammattien ammatillisen laadun kehittämiseen.

6.3 Sisältöjen kehittäminen

6.3.1 Sisältöjen tärkeyden vuoksi ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen tai kulttuurin määrittelyä ei pidä jättää markkinoiden armoille.

6.3.2 Kansallisten viranomaisten olisi määriteltävä perussisällöt, helpotettava etäkoulutukseen pääsyä sekä vahvistettava yhteistyössä unionin kanssa koko Euroopassa tunnustettavien tutkintotodistusten myöntämisen edellytykset. Käyttäjien toiveiden kuunteleminen on todellisten tarpeiden määrittelyssä keskeisen tärkeää.

6.3.3 Mukautettavissa olevat sisällöt ja multimedia ovat välttämättömiä, jotta mahdollistetaan käyttäjien digitaalisen ympäristön jatkuvuus (”sivistynyt” internet) ja otetaan huomioon myös vammaisten mahdollisuudet käyttää sisältöjä.

6.3.4 Niiden maiden kansalaiset, joiden kieltä puhutaan maan ulkopuolella hyvin vähän, ovat internettarjontaa ajatellen eriarvoisessa asemassa. Unionin ja sen jäsenvaltioiden tulisi huolehtia heidän kulttuurinsa kunnioittamisesta ja todellisen sisällön levittämisestä heidän kielellään.

6.3.5 Sosiaalisten verkkojen sisällön luovat käyttäjät. Sosiaalisia verkkoja voidaan hyödyntää niiden henkilöiden houkuttelemiseksi, jotka kokevat tietotekniikan käytön vaikeaksi. Tällöin on kunnioitettava heidän käyttäjäoikeuksiaan.

7. Suojaamistoimet tietokoneen käyttöön liittyvien epäluulojen hälventämiseksi

Tietokoneen käyttö edellyttää äärimmäistä varovaisuutta (18), jos käyttäjä ei ole varma itsestään tai järjestelmästä ja jos suhteellinen tietämättömyys verkkoturvallisuudesta estää henkilöä suojautumasta ennakolta. (19) Tietoyhteiskunnasta syrjäytyneet tai parhaillaan tietoyhteiskuntaan integroituvat ovat suurin riskiryhmä.

Digitaalisen viestintätekniikan käyttö muuttaa henkilöiden ja yhteiskunnan ajattelutapaa: onko esimerkiksi suojeltava avoimuutta vai yksityisyyttä? Yleisesti ottaen kaikessa tietoyhteiskuntaan osallistamiseen tähtäävässä toiminnassa on pidettävä mielessä, että välineeseen itseensä liittyy vahvasti – luvallinen tai luvaton – ”tunkeutuminen” yksityiselämään (20), ja välineen vääränlaisella käytöllä voi olla tuhoavia vaikutuksia jokaiselle käyttäjälle ja etenkin hauraille ryhmille. Tietotekniikkaan liittyvien väärinkäytösten ja rikollisuuden torjunnan lujittaminen auttaa parantamaan käyttäjien luottamusta.

C.	Digitaalistrategian ja kansalaisten odotusten asettamat haasteet voidaan tiivistää kuvaannollisesti seuraavan kuvion samankeskisten ympyröiden muotoon:

7.1 Käyttäjien oikeudet

7.1.1 ETSK toivoo, että toteutetaan toimia, joilla lisätään kaikkien käyttäjien luottamusta ja varmistetaan digitaalisten ympäristöjen ja verkkotoimintojen turvallisuus, kuten seitsemännessä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmassa edellytetään (21).

7.1.2 Voitaisiin harkita tapoja sisällyttää sivustoihin ominaisuuksia, joiden avulla voidaan muistuttaa käyttäjää yksinkertaisista toimenpiteistä riskeiltä suojautumiseksi. (22) Olisi hyvin tärkeää, että niin ikään helposti haavoittuvaan ryhmään kuuluvat nuoret voisivat perehtyä jo peruskoulun yläasteelta alkaen Euroopan komission julkaiseman oppaan eYou Guide – To your rights online (23) kaltaisiin pienimuotoisiin kirjasiin, joiden avulla heille voitaisiin opettaa oikeita tapoja käyttää tietotekniikkaa turvallisesti.

7.1.3 ETSK katsoo, että kansalaisille olisi tiedotettava nykyistä tehokkaammin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklalla perustetun Euroopan tietosuojavaltuutetun sekä G29-työryhmän roolista.

7.1.4 ETSK toivoo, että käyttäjien arvokas kohtelu turvataan EU:n säännöksillä (24), jotka ovat sopusoinnussa perusoikeuskirjan periaatteiden kanssa. Sääntöjen tavoitteena on varmistaa seuraavien oikeuksien noudattaminen:

—	sananvapaus ja oikeus tietoon etenkin henkilön omalla äidinkielellä

—	oikeus yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan (henkilöllisyys, terveys jne.)

—	tiedonpoisto-oikeus

—	alaikäisten suojaamisoikeus.

7.1.5 Komitea muistuttaa lisäksi useista kansallisista ja kansainvälisistä kuluttajansuojaa koskevista peruskirjoista (25), joilla varmistetaan digitaalisten välineiden käyttäjien perusoikeuksien toteutuminen. Euroopan parlamentti kannattaa näitä peruskirjoja. Komitea toivoo, että verkko-oikeuksia koskevasta EU:n säännöstöstä, josta Euroopan komissio ilmoitti tiedonannossaan Euroopan digitaalistrategiasta (26), järjestettäisiin pikaisesti vuoropuhelu sekä kuluttajajärjestöjen että eurooppalaisten työmarkkinaosapuolien kanssa.

7.2 Euroopan parlamentti toivoo niin sanotun viidennen vapauden (joka mahdollistaa sisältöjen ja tietojen vapaan liikkuvuuden verkossa) tunnustamista. ETSK katsoo, että kyseisen vapauden tulisi turvata käyttäjien oikeudet sekä teollis- ja tekijänoikeudet. Taloutta ja teollisuudenaloja koskevat tiedot on niin ikään suojattava. Grid-verkkojen ja pilvipalvelujen käyttö, jolloin useita digitaalisia toimijoita on liikkeellä samanaikaisesti, vaatii erityisiä suojausmenetelmiä, jotka on annettava yritysten ja varsinkin hyvin pienten yritysten käyttöön.

7.3 Sähköisen hallinnon vauhdittaminen (27) hallinnollisia muodollisuuksia helpottamalla voi auttaa tekemään hallinnollisista menettelyistä turvallisia etenkin ikäihmisille, kun samalla otetaan huomioon, että ”digitaalinen demokratia” voi edistää osallisuutta mutta se ei saa vahingoittaa demokratiaa yleisesti ja että sitä on toteutettava edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

8. Uusien työpaikkojen luominen

8.1 Kaikkiin ulotettavan tietoyhteiskuntaan osallistamisen odotetaan lisäävän työllisyyttä ja talouskasvua. Talouskriisi, nykyinen väestörakenne, työttömyyden kasvu ja epävarmuuden lisääntyminen eivät edistä työntekijöiden eivätkä työnantajien taitojen kehittymistä. Epävarmojen työpaikkojen ja syrjäytymisen torjunta on välttämätöntä erityisesti digitaalisen pätevyyden hankinnan kannalta osallisuutta edistäville työmarkkinoille (28) pääsemiseksi, sillä koulutettujen ja kouluttamattomien välinen kuilu kasvaa jatkuvasti. Sosiaalisen vuoropuhelun ja etenkin alakohtaisen vuoropuhelun (29) sekä julkisen politiikan olisi välttämättä kohdattava toisensa, jotta voitaisiin lisätä muita heikommassa asemassa olevien digitaalista pätevyyttä ja luoda heille siten työpaikkoja.

8.2 Uudet ammattialat ovat tärkeitä niille ryhmille, jotka hankkivat digitaalialan koulutuksen voidakseen palata työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden työvoimatoimistojen tulisi pystyä kartoittamaan nämä uudet ammattialat eri sektoreilla helpottaakseen niiden tunnustamista koko unionissa.

8.3 Työsuojelu on syytä saattaa ajan tasalle kaikissa jäsenvaltioissa.

8.4 Valtavirtaistaminen (mainstreaming) ja EU:n toimien välinen synergia ovat keskeisellä sijalla tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevan tavoitteen onnistumisessa unionissa. Suurin osa peruskäyttäjien hyödyntämästä digitaalisesta aineistosta tuodaan unioniin muualta, eivätkä kansalaiset ole tietoisia sen valmistusominaisuuksista. Käytön vaivattomuuden kannalta tekniikalla, joka kansalaisella itsellään on käytettävissä, on kuitenkin merkitystä etenkin muita heikommassa asemassa oleville ryhmille, ikäihmisille ja vammaisille. Tästä syystä olisi suosittava selkeää suunnittelua ja toimivuutta sekä ohjelmistoja, joissa on digitaalista lukutaitoa helpottavia mukautettuja sisältöjä ja joiden määrittelyssä on otettu huomioon EU:n kanta kansainvälisten normien noudattamiseen. Lisäksi asiaa koskeviin kauppasopimuksiin on sisällytettävä vastaavat lausekkeet.

8.5 Tämä edellyttää investointeja kaikilla aloilla erityisesti kansalaisille suunnattujen palvelujen osalta. Jos näitä investointeja ei tehdä Euroopassa, ne tehdään muualla, ja tämän seurauksena EU:ssa toimivat yritykset menettävät markkinoita ja työpaikkoja. EU:n tavoitteena on osoittaa kolme prosenttia BKT:sta tutkimukseen ja kehittämiseen. ETSK katsoo, että tavoite on kiireesti todella myös toteutettava. Kaikki heikossa asemassa olevat odottavat parannusta tilanteeseen.

9. Toiminnan rahoitus

9.1 Kehitettävillä toimintalinjoilla on voitava estää tietoyhteiskuntaan integroituneiden putoaminen pois tästä myönteisen kehityksen kehästä. Tähän unionille elintärkeään tavoitteeseen on osoitettava määrärahoja pitkällä aikavälillä ketjun alusta (tutkimus, kehitys ja innovointi) sen loppuun asti (loppukäyttäjät) sekä taloudellisia voimavaroja kriisien vaikutusten lieventämiseksi. Jokainen ylimääräinen prosentti voi osoittautua tärkeäksi tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden talousarvioissa ei ole liikkumavaraa menojen vähentämiseksi tehtyjen leikkausten vuoksi.

9.2 Kaikkien tietoyhteiskunnasta syrjäytyneiden integrointia voidaan edistää luomalla jäsennellyt, mahdollisesti erityisen työryhmän muodossa toimivien tukipalvelujen EU-markkinat, jotka toisivat mittakaavaetuja.

9.3 Rahoitusta tarvitaan koko Euroopan kattaviin infrastruktuureihin, teknologian tutkimukseen ja innovointiin, sisältöjen kehittämiseen, tietoyhteiskunnan ulkopuolella olevia koskevaan sosiaaliseen innovointiin, verkko-oppimiseen, työllistymiseen digitaalisen pätevyyden avulla ja kansalaisyhteiskunnan, yritysten sekä valtio-, alue- ja paikallistason julkisten toimijoiden toimintaan.

9.4 Kertyneiden tukien avulla olisi voitava selvittää tietoyhteiskunnasta syrjäytymiseen johtaneita syitä, kattaa energiankäytöstä, tiloista ja sisältöjen määrittelystä aiheutuvat kustannukset sekä kehittää mukautettuja laitteita ja räätälöityä opetusta.

9.5 Tietoyhteiskuntaan osallistamiseen liittyvät toimet (hallinto, toiminta, valvonta) olisi ETSK:n mielestä syytä mainita komission julkaisemassa vuosikertomuksessa ja niistä olisi keskusteltava työmarkkinaosapuolten kanssa. Toimia, joilla kansalaisille pyritään tarjoaman mahdollisuuksia osallistua tietoyhteiskuntaan, olisi toteutettava laaja-alaisesti.

9.5.1 Kansallisen politiikan toteutuksesta ensisijaisesti vastaavien alueellisten toimijoiden on 1) sisällytettävä asialistoihinsa digitaaliala ensisijaisena tavoitteena sekä hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahastoa, 2) saatava vastuuhenkilöt tiedostamaan niiden sosiaalisten ryhmien digitaaliset tarpeet, joista he ovat vastuussa, 3) valistettava kohderyhmiä paikallisten välineiden, kuten paikallis-tv:n, kautta ja 4) kuultava näitä ryhmiä niiden tarpeista järjestämällä kokouksia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

9.5.1.1 ETSK pitää valitettavana, ettei EU:ssa eikä jäsenvaltioissa käytävässä sosiaalisessa ja kansalaisvuoropuhelussa käsitellä järjestelmällisesti sähköistä yhteiskuntaa, jolla on syvälliset vaikutukset elämäntapoihin, vaikka huono-osaiset väestöryhmät tarvitsevat pitkäjänteisiä, johdonmukaisia ja varmuutta tarjoavia hajautettuja toimia.

9.6 Yritysten on voitava hyödyntää digitaalisia kehitysmahdollisuuksia sekä saada suunnittelijat ja valmistajat tietoisiksi omista tarpeistaan sekä tarpeesta ottaa huomioon erilaiset haitat ja esteet (Design for All -periaate, sähköisten palvelujen saatavuus mukaan luettuna).

9.7 Rahoituksen muodot

9.7.1 Euroopan sosiaalirahasto (ESR): Komissio aikoo myöntää kaudella 2014–2020 jäsenvaltioille rahoitusta ESR:n kautta (avaintoiminnot 11 ja 12) tietoyhteiskuntaan osallistumista koskevien tavoitteiden toteuttamista varten. ETSK katsoo, että lisäksi on pyrittävä saavuttamaan kaikki mahdollinen synergia budjettikohtien välillä.

9.7.1.1 Komiteaa askarruttaa täydentävyysperiaatteen tarkoituksenmukaisuus rakennerahastojen varojen myöntämisen yhteydessä, kun otetaan huomioon tulevien haasteiden mittavuus tilanteessa, jossa monilla julkisilla toimijoilla on suuria budjettivaikeuksia ja jossa toimet digitaalisen kuilun kaventamiseksi on toteutettava viipymättä. Komitea kehottaa tutkimaan mahdollisuuksia suoran tuen myöntämiseen.

9.7.2 Komitea ehdottaa, että tietoyhteiskuntaan osallistumista koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi kartoitetaan uusia rahoitusmahdollisuuksia ja -muotoja:

—	sopimukset yksityisten ja julkisten toimijoiden kesken tieto- ja viestintäteknologioiden rahoittamiseksi yleensä ja esimerkiksi kaupallisia pelejä tuottavien (suuria tuloja keräävien) yritysten kanssa, jotta voidaan käyttää edullisesti uudelleen näiden yritysten toissijaista huipputekniikkaa

—	verkko- ja muiden infrastruktuurien rahoitus osana komission aloitetta infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseen tarkoitetuista Eurooppa 2020 –joukkovelkakirjalainoista, jos aloite toteutuu (30)

—	internetyhteyden tarjoajien, operaattoreiden ja välinetoimittajien osallistuminen verkko-oppimisen rahoitukseen

—	eurooppalainen pääomasiirtojen transaktiovero (31), josta saaduista tuloista osa voitaisiin osoittaa tietoyhteiskuntaan osallistumiseen.

9.7.3 Varainkäytön valvonta (32) on joka tapauksessa ratkaisevan tärkeää tuen tehokkuuden varmistamiseksi. Työmarkkinaosapuolet on otettava mukaan valvonnan eri muotoihin. Euroopan sosiaalirahastoa varten on jo perustettu seurantakomiteoita. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksissa, joita voidaan harkita tarkoituksenmukaisissa EU:n puitteissa, on syytä keksiä uusia tapoja valvoa veronmaksajien ja käyttäjien loppukustannuksia yleishyödyllisten palvelujen, yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sekä yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen logiikan ja sääntöjen mukaisesti. Näitä olisi harkittava vain tarkoituksenmukaisissa EU:n puitteissa. (33)

9.7.4 ETSK katsoo, etteivät yhteyksien yleistäminen ja yleispalvelujen siirtonopeuden mukauttaminen teknologian kehitykseen riitä, ja toistaa ehdotuksensa (ETSK:n lausunto CESE 1915/2008), jossa suositellaan seuraavaa:

—

Kannetaan maantieteellisen syrjäytymisen lisäksi huolta sosiaalisesta syrjäytymisestä, joka on yhteydessä huono-osaisten käyttäjäryhmien varojen sekä valmiuksien tai taitojen puutteeseen, ja laajennetaan yleispalvelua siten, että palvelun saatavuus voidaan taata kaikille käyttäjille näiden tilanteesta riippumatta.

—	Edistetään yleispalvelujen rahoitusta (34) valtiontuin ja yhteisön rahastoista, mikä on ainoa toimiva keino niissä maissa, joissa yleispalveluvaatimuksen taloudellinen taakka muodostaa kohtuuttoman rasitteen palveluntarjoajalle.

—	Tuetaan hankkeita tietoyhteiskuntaan osallistumisen edistämiseksi myöntämällä mikrorahoitusta etenkin paikallisiin koulutushankkeisiin sekä asentamalla julkisiin tiloihin ilmaisen internetyhteyden tarjoavia verkkopäätteitä.

—	Jäsenvaltioita pyydetään antamaan taloudellista tukea niille kotitalouksille, joilla ei ole varaa verkkoon pääsyyn ja palveluiden käyttämiseen tarvittavien peruslaitteiden (tietokone, ohjelmistot, modeemi) hankintaan.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 30; EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60 ja s. 63; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 84; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 69; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 116; EUVL C 48, 15.2.2011, s. 72; EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58; EUVL C 107, 6.4.2011, s. 44 ja s. 58; EUVL C 218, 23.7.2011, s. 130.

(2) Ks. Eurostat-STAT10/193, 14.12.2010.

(3) Englanniksi tällaisesta opetuksesta käytetään nimitystä edutainment (education + entertainment).

(4) KOM(2010) 245 lopullinen/2; EUVL C 54, 19.2.2011.

(5) EU, ministerikokouksen julistus, Malmö Ruotsi, 18. marraskuuta 2009.

(6) EU, ministerikokouksen julistus tieto- ja viestintäteknologioiden käytöstä osallistavassa yhteiskunnassa, Riika Latvia, 11. kesäkuuta 2006, kohta 4.

(7) Liiketalouteen erikoistuneen INSEAD-korkeakoulun (The business school for the world) tiedot, joihin Richier (teollisuuden ja yritystoiminnan pääosasto) on viitannut kuulemistilaisuudessa 28. maaliskuuta 2011.

(8) Direktiivi 2002/22/EY.

(9) EYVL C 94, 18.4.2002; EUVL C 110, 9.5.2006; EUVL C 175, 27.7.2007; EUVL C 224, 30.8.2008; EUVL C 175, 28.7.2009; EUVL C 128, 18.5.2010; EUVL C 44, 11.2.2011; EUVL C 54, 19.2.2011; EUVL C 107, 6.4.2011, s. 53.

(10) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 17; EUVL C 77, 31.3.2009, s. 115; EUVL C 74, 23.3.2005, s. 44.

(11) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 84.

Ks. EHTEL, European Health Telematics Association.

(12) KOM(2010) 636 lopullinen; Vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus/EU/23.12.2010.

(13) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 85.

(14) Kulttuuristen ilmauksien monimuotoisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehty Unescon yleissopimus, joka tuli voimaan 18. maaliskuuta 2007; Euroopan parlamentin 5. toukokuuta 2010 antama päätöslauselma ”Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu”.

(15) IMI, komission tiedonanto KOM(2011) 75 lopullinen, 21. helmikuuta 2011 – Yhteistyö ja Eurooppa / talouskehitys ja työllisyys, http://ec.europa.eu/internal_market/imi-net/.

(16) Cloud computing: verkkopalvelu, jossa tietotekniikoita käytetään tuotteiden, palvelujen ja hallintoratkaisujen tarjoamiseen reaaliajassa internetin välityksellä yritysten sisällä (yksityinen) tai ulkopuolella (julkinen) tai molemmin tavoin. Aiheesta on valmisteilla ETSK:n lausunto (asiakokonaisuus TEN/452).

(17) e-Learning (verkko-oppiminen): uusia tekniikoita, multimediaa ja internetiä käytetään yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseksi tarjoamalla etäpääsy resursseihin ja palveluihin sekä yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon. (Euroopan komission määritelmä – e-Learning -aloite).

(18) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 130.

(19) EUVL C 107, 6.4.2011, s. 58 ja KOM(2010) 521 lopullinen.

(20) Ranskan tietotekniikan ja vapauksien kansallisen komission puheenjohtaja Alex Türk julkaisussa ”La vie privée en péril, des citoyens sous contrôle”, toim. O. Jacob, 2011; G29-ryhmän asiakirjat (24. lokakuuta 1995 annetun direktiivin 95/46/EY 29 artiklassa perustettu työryhmä, joka koostuu henkilötietojen suojasta vastaavien riippumattomien kansallisten viranomaisten edustajista).

(21) Seitsemäs tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelma 2007–2013, päätös N:o 1982/2006/EY, 18.12.2006.

(22) G29-työryhmän 12. kesäkuuta 2009 antama lausunto 5/2009 internetin sosiaalisista verkkoyhteisöistä, luku 5, kohta 8: yksityisyyden suojaa koskevien oletusasetusten suunnittelu.

(23) www.ec.europa.eu/eyouguide.

(24) Euroopan parlamentin 5. toukokuuta 2010 antama päätöslauselma ”Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu”, kohta 29, jossa todetaan, että monet jäsenvaltiot eivät edelleenkään ole ratifioineet tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta.

(25) Asiakirja nro 37-08 INFOSOC, maaliskuu 2008 – Peruskirja kuluttajansuojasta digitaalisessa ympäristössä.

(26) KOM(2010) 245 lopullinen/2, avaintoiminto 4.

(27) Malmön julistus, 2009.

(28) EAY:n, BusinessEuropen, CEEP:n ja UEAPME:n puitesopimus, 2010.

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (2008/C 111/01).

(30) Kuulemisprosessi kestää 2. toukokuuta 2011 asti.

(31) Euroopan parlamentin mietintö rahasiirtojen verotuksesta – 529 ääntä puolesta, 127 vastaan, 18 pidättyi äänestämästä (8.–9. maaliskuuta 2011).

(32) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 8.

(33) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 72.

(34) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Itäinen kumppanuus ja unionin politiikkojen itäinen ulottuvuus ajatellen erityisesti EU:n maatalouspolitiikkaa: elintarviketurvallisuus, häiriötön kauppa, yhteistyön ja kehitysavun lisääminen ja strateginen kumppanuus” (valmisteleva lausunto)

2011/C 318/03

Esittelijä: Seppo KALLIO

Unionin tuleva puheenjohtajavaltio Puola päätti 30. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

”Itäinen kumppanuus ja unionin politiikkojen itäinen ulottuvuus ajatellen erityisesti EU:n maatalouspolitiikkaa: elintarviketurvallisuus, häiriötön kauppa, yhteistyön ja kehitysavun lisääminen ja strateginen kumppanuus”

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 149 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK korostaa, että Euroopan unionin ja kumppanuusmaiden assosiaatio- ja vapaakauppaneuvotteluissa ovat tärkeitä kumppanuusmaiden tavoitteet sekä maiden valmius poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin.

1.2 ETSK pitää tärkeänä kysymystä, missä määrin kumppanuusmailla on kykyä tai poliittista tahtoa uudistaa taloutta ja yhteiskuntaa sopimuksissa edellytetyllä tavalla.

1.3 ETSK pitää ydinasiana sitä, että assosiaatio- ja vapaakauppasopimusten tavoitteena tulee olla kumppanuusmaiden ja EU:n intressien yhteen sovittaminen niin, että kehitys hyödyttää tulevaisuudessa kaikkia osapuolia.

1.4 ETSK:n mielestä EU:n neuvottelustrategiassa on otettava paremmin huomioon maataloussektorin asema sekä maatalouspolitiikan merkitys EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyölle. Maatalous- ja elintarvikesektorilla on oltava konkreettisempi rooli EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyösopimuksissa.

1.5 ETSK korostaa, että maatalouden ja maatalouspolitiikan asema on tähän saakka ollut olematon taloudellista integraatiota ja eri sektoripolitiikan lohkojen konvergenssia käsittelevällä foorumilla. Maatalouden, elintarviketuotannon sekä maatalouspolitiikan tulee kuulua käsiteltäviin aiheisiin.

1.6 ETSK toteaa painokkaasti, että maatalous on erittäin tärkeä sektori kumppanuusmaiden taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää maatalouden suotuisaa kehitystä. Maatalouteen investoiminen ja alan kehittäminen ovat perusedellytyksiä myös köyhyyden vähentämiselle maaseudulla.

1.7 ETSK pitää tärkeänä kumppanuusmaiden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kilpailukyvyn sekä ruokaturvallisuuden ja ruuan laadun kehittämistä. Keskeiseksi ongelmaksi kumppanuusmaiden elintarvikkeiden markkinoillepääsyssä on osoittautunut WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) määräysten ja standardien täyttäminen. Ruuan turvallisuuden takaaminen EU:n markkinoilla edellyttää laatukriteereistä kiinni pitämistä. Ongelmien poistamiseksi kumppanuusmaat tarvitsevat teknistä ja taloudellista tukea sekä neuvontaa.

1.8 Maataloustuotteiden kaupan keskeiseksi pullonkaulaksi on todettu kumppanuusmaiden vaikeus saavuttaa elintarvikkeissa WTO:n SPS-sopimuksen määräykset ja standardit. Komission on kuitenkin aina kun mahdollista pyrittävä neuvottelemaan keskinäisestä tunnustamisesta tapauksissa, joissa itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvat valtiot noudattavat jo omia voimassa olevia SPS standardeja, vaikka ne eivät olisikaan täysin yhteensopivia. Kun syvää ja laaja-alaista vapaakauppaa koskevat sopimukset (DCFTA) tulevat voimaan, EU:n ja kyseisten maiden on lisäksi varmistettava erittäin tiukalla valvonnalla, etteivät kolmansien maiden toimijat voi tuoda EU:hun takaovesta laittomia tai standardit alittavia elintarvikkeita tai muita ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle haitallisia tuotteita. ETSK ehdottaa, että SPS-teema nostetaan uudeksi erityiskohteeksi lippulaivahankkeissa.

1.9 ETSK korostaa, että markkinatalouteen siirtyminen edellyttää ajattelutavan muuttumista, lainsäädännön ja instituutioiden kehittämistä sekä myös monipuolisia teknisiä valmiuksia alkutuotannon, jalostuksen ja ulkomaankaupan menetelmien ja käytäntöjen soveltamisessa.

1.10 ETSK:n mielestä yhteistyötä tulee vahvistaa varsinkin koulutuksen ja tutkimuksen aloilla, joilla yhteiset tutkimushankkeet ja vierailut sekä seminaarit ovat tärkeitä yhteisen ymmärryksen sekä toimintamallien kehittämisessä.

1.11 ETSK korostaa myös, että EU:n ja kumppanuusmaiden yhteinen intressi on estää lannoitteiden tai torjunta-aineiden ympäristöä haittaavat vaikutukset niin maaperässä kuin vesistöissäkin. Myös ravinteiden kierrosta huolehtiminen on tärkeä kehittämistavoite.

1.12 ETSK pitää erittäin tärkeänä EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyötä energiakysymyksissä myös maatalouden kehityksen kannalta.

1.13 ETSK:n korostaa, että Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymien työelämän perusoikeuksien noudattaminen on keskeinen osa ihmisoikeuksien kunnioittamista. On tärkeää, että EU:n ja kumppanuusmaiden välille syntyvillä syvän ja laaja-alaisen vapaakaupan alueilla noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyjä työelämän normeja.

1.14 ETSK pitää välttämättömänä merkittävää lisäpanostusta itäisten kumppanuusmaiden elintarvikealalla toimiville järjestöille. Järjestöt on laajasti saatava mukaan perustettuun kansalaisyhteiskuntafoorumiin. Tämä koskee myös ETSK:n entistä vahvempaa roolia ja siellä edustettuina olevien järjestöjen tasapuolista osallistumista tähän tärkeään työhön.

1.15 ETSK katsoo, että EU:n ja kumppanuusmaiden hallitusten tulee tukea ja kannustaa järjestöjen kapasiteetin luomista ja niiden osallistumista itäisen kumppanuusstrategian valmisteluun ja prosessien kehittämiseen siten, että vapaa kansalaisyhteiskunta voisi antaa vahvan panoksen yhteistyön kehittämiseen maatalousalalla.

2. Taustaa

2.1 Vakaammat olot, parempi hallintotapa ja talouskasvu unionin itärajoilla ovat Euroopan unionin etu. Euroopan naapuruuspolitiikalla on onnistuttu tiivistämään EU:n ja sen naapureiden välisiä suhteita. Vuonna 2009 Prahassa hyväksytyn itäisen kumppanuuden politiikalla tulisi edetä pidemmälle. Unionin kumppanit (1) Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa pyrkivät tiivistämään suhteitaan EU:n kanssa. EU tukee voimakkaasti näiden maiden pyrkimyksiä lähentyä Euroopan unionia. Välttämättömiä uudistuksia edistetään voimakkaasti Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan itäisen kumppanuuden avulla, sillä kumppanuusmailla on tällä hetkellä merkittäviä puutteita poliittisissa tavoitteissa ja demokratian käytännön toteuttamisessa.

2.2 Eurooppa-neuvoston julkilausuman (2) mukaan itäinen kumppanuus vahvistaa huomattavasti EU:n politiikkaa itäisiin naapuri- ja kumppanuusmaihin nähden, koska sillä pyritään luomaan edellytykset Euroopan unionin ja sen itäisten kumppaneiden poliittiselle assosiaatiolle ja syvemmälle taloudelliselle yhdentymiselle.

2.3 Kahdenvälisten neuvottelujen tavoitteena on kunkin maan kanssa solmittava assosiaatiosopimus, jonka keskeinen elementti on syvä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue (DCFTA (3)) (4).

2.4 Neuvottelujen etenemiselle ovat tärkeitä kumppanuusmaiden tavoitteet sekä poliittinen valmius sopimuksiin Euroopan unionin kanssa. Keskeinen kysymys on, missä määrin kumppanuusmailla on kykyä tai poliittista tahtoa uudistaa taloutta ja yhteiskuntaa sopimuksissa edellytetyllä tavalla.

2.5 Kumppanuusmaat ovat Prahan julkilausumassa sitoutuneet poliittisiin ja taloudellisiin reformeihin. Demokratia, hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, korruption kitkeminen sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen takaaminen ovat tärkeitä. Talousuudistusten lähtökohtana on markkinatalouden käytäntöjen soveltaminen sekä sääntöjen ja määräysten lähentäminen EU:n lainsäädäntöön. (5)

2.6 Itäisen kumppanuuden multilateraalinen tie täydentää kahdenvälisiä suhteita luomalla yhteistyötä, avointa dialogia sekä parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa. Yhteistyön kehittäminen etenee aihekohtaisten foorumien ja eräiden ns. lippulaivahankkeiden (6) avulla sekä kansalaisyhteiskuntafoorumin toimesta. (7) Maataloussektorin ja maatalouspolitiikan konvergenssia käsitellään taloudellista integraatiota tarkastelevalla foorumilla. Maatalouden ja maatalouspolitiikan rooli on tähän saakka ollut olematon. Ne tulee ottaa mukaan käsiteltäviin teemoihin.

2.7 Maatalous ja elintarviketuotanto ovat keskeisiä elinkeinoja kaikissa itäisen kumppanuuden maissa. Niiden osuus kansantuotteesta on korkea ja niiden työllistävä vaikutus huomattava. Maatalous- ja elintarviketuotannon vahva kasvu on edellytys koko kansantalouden kasvulle ja samalla köyhyyden vähentämiselle.

2.8 Tässä lausunnossa

a)	korostetaan tarvetta täsmentää EU:n strategista lähestymistapaa itäisiin kumppanuusmaihin nähden myös maatalouspolitiikan alalla,

b)	tarkastellaan toteutettuja tai käynnissä olevia itäisen kumppanuuden tavoitteita tukevia hankkeita maataloussektorilla sekä

c)	kiinnitetään huomiota siihen, että maatalouskysymykset kytkeytyvät moniin EU:n toimintalohkoihin ja niiden tavoitteisiin kumppanuuspolitiikassa.

2.9 ETSK esittää, että EU:n neuvottelustrategiassa tulisi ottaa huomioon maatalouspolitiikan merkitys EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyössä sekä maataloussektorin asema kumppanuusmaiden kehityspolitiikassa.

2.10 Kumppanuusmaat ovat tärkeitä viljan, kotieläintuotteiden, vihannesten ja juuresten sekä myös hedelmien ja viinirypäleiden tuottajia. Ukraina on tärkeimpiä viljantuottajia koko maailmassa. Vuonna 2008 se oli kahdeksanneksi suurin tuottaja ja seitsemänneksi suurin viejä. Tuottavuuden parantuessa vuotuisen sadon määrä voi vielä tuntuvasti nousta. Kun Ukrainan vuotuisen sadon määrä vaihtelee 40–50 miljoonan tonnin tasolla, viiden muun kumppanuusmaan vuotuinen viljasato on yhteensä noin 15 miljoonaa tonnia.

2.11 EU-27 on Ukrainan, Armenian, Azerbaidžanin, Georgian ja Moldovan suurin (8) ja Valko-Venäjän (9) toiseksi suurin kauppakumppani. Moldovan viennistä yli puolet ja Armenian sekä Azerbaidžanin viennistä lähes puolet suuntautuu Euroopan unionin maihin. Myös maataloustuotteiden osuus itäisten kumppanuusmaiden kaupassa EU:n kanssa on varsin keskeisessä asemassa.

3. Maatalouden ja maatalouspolitiikan strategisista tekijöistä

3.1 ETSK korostaa, että maatalous on erittäin tärkeä sektori kumppanuusmaiden taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle. Myös ruokaturvan parantaminen on näille maille välttämätön yhteiskunnallinen tavoite. Yksistään tuotanto-, jalostus- ja markkinointiosaamisen sekä teknologian tarve on huutava. Kumppanuusmaiden tavoitteena on myös maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kilpailukyvyn ja laadun kehittäminen.

3.1.1 Toinen strateginen tekijä, joka on otettava huomioon, on YMP:n toisen pilarin muodostava maaseudun kehittämispolitiikka, jonka ansiosta yhteisön varoja voidaan käyttää maaseutualueiden ja niiden väestön taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantamiseen. Kyse on paitsi maataloustuotannon säilyttämisestä EU:n asettamien vaatimusten mukaisesti myös maaseudun työpaikkojen ja kyseisten alueiden elinkelpoisuuden ylläpitämisestä alueiden kulttuurin mukaisesti ja ottaen huomioon niiden kestävään kehitykseen tähtäävät ympäristötoimenpiteet.

3.2 Euroopan unioni muodostaa 500 miljoonan kuluttajan markkinoillaan ostovoimaltaan suurimman kauppa-alueen maailmassa. Markkinoiden läheisyys tarjoaa kumppanuusmaille ja EU:lle mahdollisuuden kauppavaihdon lisäämiselle ja siten edellytyksiä taloudelliselle kasvulle.

3.3 EU:n maatalous- ja kauppapolitiikan tavoitteena on taata elintarvikemarkkinoiden vakaa toiminta muuttuvissa olosuhteissa. Harjoitetun politiikan tulisi taata korkealaatuiset tuotteet kohtuulliseen hintaan eurooppalaisille kuluttajille. On tärkeää, että politiikka luo vakautta markkinoille, jotka turvaavat kuluttajien tarpeet ja samalla takaavat viljelijöiden kohtuullisen toimeentulon.

3.4 Elintarviketurvallisuuden ylläpitäminen on EU:n maatalous- ja elintarvikesektorin keskeisimpiä tavoitteita. Torjumalla eläin- ja kasvitauteja sekä kontrolloimalla tiukasti terveydelle haitallisia jäämiä taataan kuluttajille turvalliset elintarvikkeet. Tämä rajakontrolli koskee myös kumppanuusmaista EU-alueelle tuotavia elintarvikkeita.

3.5 ETSK pitää ydinasiana, että assosiaatio- ja vapaakauppasopimusten tavoitteina tulee olla sekä kumppanuusmaiden että EU:n intressien yhteen sovittaminen niin, että kehitys hyödyttää tulevaisuudessa kaikkia osapuolia.

4. Vapaakauppaneuvottelujen lähtökohdat ja ydinkysymykset

4.1 Neuvottelut vapaakauppa-alueesta kattavat laajan joukon kauppaan liittyviä kysymyksiä: tariffit, palvelut, tullimuodollisuudet, terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) määräykset ja standardit, julkiset hankinnat, maantieteelliset merkinnät, kaupan säätelyinstrumentit sekä tekniset rajasuojakysymykset (10).

4.2 Neuvottelut syvästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta (DCFTA) ovat Ukrainan kanssa olleet tiiviisti käynnissä jo kaksi vuotta. Neuvottelut alkoivat Ukrainan WTO-jäsenyyden tultua voimaan vuonna 2008 (11). Läpimurtoa neuvotteluissa ei ole vielä saavutettu, mutta tavoitteeseen ehkä päästään vuoden 2011 aikana.

4.3 Vastaavien vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen aloittaminen edellyttää WTO-jäsenyyttä. Moldovan, Armenian ja Georgian kanssa pyritään neuvottelut käynnistämään mahdollisimman nopeasti. Moldova on osoittanut valmiutta edetä neuvotteluissa varsin nopeasti.

4.4 Azerbaidžan ei ole vielä WTO:n jäsen, joten vapaakauppaneuvotteluja ei voida vielä aloittaa. Valko-Venäjän kanssa vapaakauppaneuvotteluilta puuttuvat myös poliittiset edellytykset.

4.5 WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) määräysten täyttäminen on osoittautunut maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoillepääsyn keskeiseksi ongelmaksi. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskeva sopimus (SPS) sekä myös EU:n ympäristö- ja terveysvaatimukset edellyttävät Ukrainalta ja myös muilta kumppanuusmailta merkittävää kehittämistoimintaa. Tästä syystä kumppanuusmaat tarvitsevat teknistä ja taloudellista tukea sekä neuvontaa.

5. Maataloussektorin kehittäminen kumppanuusmaissa

5.1 Itäinen kumppanuusohjelma, joka sovittiin Prahassa 7. toukokuuta 2009, nostaa yhteistyön EU:n ja kuuden kumppanuusmaan välillä rahoituksellisesti uudelle tasolle. EU on kohdentanut yhteistyöhön 600 miljoonaa euroa vuosille 2010–2013. Rahoitus kanavoidaan Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusinstrumentin (ENPI) kautta (12).

5.2 Erityisiä maatalouden ja ruokaturvan kehittämiseen suunnattuja projekteja on vuosina 2007–2011 ollut 10–12 kappaletta (13). Useat hankkeet ovat olleet pieniä. Moldovan viinintuotannon elvyttämiseen kohdennettu hanke on ollut suurin. Se rahoitetaan yhdessä Euroopan investointipankin kanssa. Hanke alkoi vuonna 2010.

5.3 Noin puolet hankkeista pyrkii parantamaan kumppanuusmaiden ruuan turvallisuutta kehittämällä osaamista mm. SPS-toiminnoissa. Muutama hanke on suunnattu maatalousalan hallinnon ja suunnittelun kehittämiseen. Vuonna 2009 suunnattiin Georgialle vajaan 2 miljoonan euron rahoitus riskitilanteessa olevien lasten ruokaturvan parantamiseen.

5.4 Ukrainan assosiaationeuvotteluissa neuvotteluosapuolet ovat korostaneet mm. maataloustuotannon kilpailukyvyn edistämisen tärkeyttä sekä pyrkimystä elintarvikkeiden laatutekijöiden huomioon ottamiseen (14). Konkreettisesti EU:n tuki tällä sektorilla tulisi kohdistaa instituutioiden kehittämiseen, neuvontaan ja koulutukseen.

5.5 Käytännössä on todettu, että kumppanuusmailla on pitkä prosessi siirtyä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Tämän prosessin edistämiseen tulee panostaa ja kiinnittää huomiota. Siirtyminen edellyttää ajattelutavan muuttumisen lisäksi lainsäädännön kehittämistä ja instituutioiden luomista sekä teknisiä valmiuksia alkutuotannon, jalostuksen ja ulkomaankaupan menetelmien ja käytäntöjen soveltamisessa. Kumppanuusyhteistyön ja EU-ohjelmien tulisi luoda edellytyksiä maatalousalan yhteistyön monipuolistamiselle ja kaupan edellytysten parantamiselle.

5.6 EU:n ja kumppanuusmaiden välille on kehittämiskohteiksi nimetty erityisiä aiheita, jotka on todettu osapuolten keskinäisissä neuvotteluissa tärkeiksi. Näiden kehittämiskohteiden teemoja ja aiheita kutsutaan nimellä lippulaivahankkeet. Kun elintarvikkeiden kaupan pullonkaulaksi on havaittu vaikeus täyttää WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen määräyksiä ja standardeja, tulisi tämä teema ottaa mukaan lippulaivahankkeisiin.

6. Ympäristötekijöiden ja sosiaalisten vaikutusten huomioon ottaminen

6.1 Maataloustuotannolla ja elintarviketeollisuudella on merkittävä vaikutus paikalliseen ympäristöön. Viljelymenetelmien valinta vaikuttaa maaperän laatuun sekä erityisesti pinta- ja pohjavesiin. EU:n ja kumppanuusmaiden yhteinen intressi on estää lannoitteiden tai torjunta-aineiden ympäristöä haittaavat vaikutukset niin maaperässä kuin vesistöissäkin. Myös ravinteiden kierrosta huolehtiminen on tärkeä kehittämistavoite.

6.2 Maataloustuotannon kehitykselle ja menestykselle on tärkeää, mitä tapahtuu globaaleilla energiamarkkinoilla sekä kunkin maan energiahuollossa. Satotaso on riippuvainen energiaa vaativien tuotantopanosten, kuten lannoitteiden, saatavuudesta ja hinnasta. Toisaalta uusiutuvan energian tuotanto vaikuttaa ravinnon hintaan, koska osa bioenergiasta voidaan tuottaa viljelyalueilla. EU:n ja kumppanuusmaiden keskinäinen yhteistyö energiakysymyksissä on siten erittäin tärkeä myös maatalouden kehityksen kannalta.

6.3 Euroopan unionin ja kumppanuusmaiden vuorovaikutuksessa olisi kiinnitettävä huomiota maataloussektorin rooliin kumppanuusmaiden maaseutualueiden kehityksessä. Ilman suotuisaa aluekehitystä köyhyyserot kärjistyvät eri alueiden kesken.

6.4 Keskeinen osa ihmisoikeuksia on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymien työelämän perusoikeuksien noudattaminen. On tärkeää, että EU:n ja kumppanuusmaiden vapaakauppa-alueella noudatetaan hyväksyttyjä työelämän normeja.

7. Hallinnollisen ja muun yhteistoiminnan kehittäminen

7.1 Itäisen kumppanuuden, assosiaatiosopimusten, syvän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen ja muiden yhteistyömuotojen toteuttaminen vaatii paljon vuorovaikutusta ja yhteistyötä poliittisten päättäjien, viranomaisten, asiantuntijoiden kuten myös kansainvälisten järjestöjen sekä yhteiskunnallis-taloudellisia aloja ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kesken. Tämä on syytä ottaa huomioon itäisen kumppanuuden ohjelmaa toteutettaessa.

7.2 EU:n ja kumppanuusmaiden kansalaisten, varsinkin nuorten, vuorovaikutus on nähtävä muutoksen edistäjänä. EU tunnustaakin kulttuurialan yhteistyön ja kulttuurien välisen vuoropuhelun arvon olennaisena osana ulkosuhteisiin liittyvää politiikkaa (15).

7.3 Yhteistyötä voidaan rakentaa varsinkin koulutuksen ja tutkimuksen aloilla, joilla yhteiset tutkimushankkeet ja vierailut sekä seminaarit ovat tärkeitä yhteisen ymmärryksen sekä toimintamallien kehittämisessä.

8. Järjestöjen asemaa ja roolia on vahvistettava

8.1 Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden osallistumiseen EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyöhön. ETSK ehdottaa tukea kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toiminnan kehittämiseksi edelleen sekä itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin vahvistamiseksi.

8.2 Itäisissä kumppanuusmaissa kansalaisyhteiskunnan rooli ja asema ovat olleet heikkoja. Demokratian kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että vapaiden järjestöjen roolia vahvistetaan. ETSK on jo aikaisemmin tehnyt lausuntoja, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen roolin vahvistamista ja tukemista kyseisissä maissa. Komitea laati aiheesta lausunnon (16) Tšekin puheenjohtajuuskaudella keväällä 2009.

8.3 Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on ollut aivan liian vähäistä ja huonosti organisoitua. Itäisen kumppanuuspolitiikan yksi keskeinen osa on oltava laajan järjestökentän opastus ja tukeminen niin, että järjestöt pystyvät antamaan merkittävää lisäarvoa EU:n ja kumppanuusmaiden yhteistyön parantamisessa ja tehostamisessa.

8.4 Myös maataloussektorin järjestöjen asema ja kapasiteetti ovat varsin heikkoja. Elinkeinon kehittäminen ja EU-yhteistyön vahvistaminen edellyttävät maataloussektorin järjestöjen kehittämistä lisäämällä koulutusta ja osaamisen tukemista niin kansallisesti kuin EU-yhteyksien hoidossa ja itäisen kumppanuuden toteuttamisessa.

8.5 Itäisen kumppanuusohjelman edistäminen edellyttää maatalous- ja elintarvikesektorin järjestöjen nykyistä merkittävästi laajempaa osallistumista prosessin eri vaiheisiin. Elintarvikeketjun monitahoisuus luo lisähaasteita niin työntekijöille, teollisuudelle, tutkimukselle, neuvonnalle, hallinnolle kuin tuottajillekin. Kaikkien osapuolten toiminnan kannustaminen ja järjestöjen kapasiteetin lisääminen ovat perusedellytyksiä sille, että EU:n ja kumppanuusmaiden maatalousalan yhteistyö voi tuottaa kestäviä ja molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia. On elintärkeää, että yhteistoimintaa tehostetaan sekä ETSK:n, EU-tason organisaatioiden että kansallisten järjestöjen kesken.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Itäisillä kumppanuusmailla tarkoitetaan niitä Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maita, joita Euroopan naapuruuspolitiikka koskee: Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. KOM(2008) 823 lopullinen, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Itäinen kumppanuus.

(2) Euroopan unionin neuvosto: Eurooppa-neuvoston julkilausuma itäisestä kumppanuudesta, Bryssel, 20. maaliskuuta 2009, 7880/09, CONCL 1.

(3) DCFTA = Deep and Comprehensive Free Trade Area

(4) Alexander Duleba & Vladimir Bilčik: Toward a Strategic Regional Framework for the EU Eastern Policy, Searching for Synergies between the Eastern Partnership and the Partnership for Modernization with Russia, Bratislava 2010.

(5) Euroopan unionin neuvosto: Puheenjohtajan päätelmät, Brysselin Eurooppa-neuvosto, 19. ja 20. maaliskuuta 2009, 7880/09, CONCL 1.

(6) Lippulaivahankkeita ovat (http://www.eeas.europa.eu/eastern/initiatives/index_en.htm)

a)	yhdennetty rajaturvallisuusohjelma

b)	pienet ja keskisuuret yritykset

c)	alueelliset energiamarkkinat ja energiatehokkuus

d)	luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien estäminen, niihin varautuminen ja reagoiminen

e)	ympäristöasioiden hyvän hallinnan edistäminen

f)	energialähteiden monipuolistaminen; eteläinen energiakäytävä.

(7) Itäisen kumppanuuden toimeenpano: Kertomus ulkoministerien kokoukselle, 13. joulukuuta 2010.

(8) Euroopan komissio, kauppapolitiikan pääosasto, Statistics.

(9) Euroopan komissio: Kauppa, kahdenväliset suhteet, maat: Valko-Venäjä.

(10) Ks. alaviite 6.

(11) Neljäs yhteinen edistymisraportti: EU:n ja Ukrainan väliset assosiaationeuvottelut Kiovassa 4.–8. marraskuuta 2010.

(12) Euroopan komissio, ulkosuhteiden pääosasto, Euroopan naapuruuspolitiikka: käsikirja itäisen kumppanuuden puitteissa myönnettävästä rahoituksesta, 24. syyskuuta 2010.

(13) EAP Community, www.easternpartnership.org

(14) Euroopan komissio – ulkosuhteiden pääosasto: luettelo EU:n ja Ukrainan assosiaatio-ohjelman painopistealoista vuodeksi 2010.

(15) Ks. alaviite 2

(16) CESE 889/2009, EUVL C 277, 17.11.2009, s. 30-36, ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen itäiseen kumppanuuteen”.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Rahoitusalaan perehdyttäminen ja rahoitustuotteiden vastuullinen kulutus” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/04

Esittelijä: Carlos TRIAS PINTÓ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Rahoitusalaan perehdyttäminen ja rahoitustuotteiden vastuullinen kulutus.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. kesäkuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Yhä monimutkaisemmaksi ja vähemmän läpinäkyväksi muuttuva rahoitusjärjestelmä on viime aikoina vaikeuttanut rahoitustuotteiden totuudenmukaista ymmärtämistä.

1.1.1 ETSK onkin tyytyväinen Euroopan komission ja OECD:n toteuttamiin aloitteisiin, joilla paikataan rahoitusjärjestelmän puutteita, ja kehottaa rahoitusalaa soveltamaan asianmukaisesti uutta säännöstöä ja hyödyntämään itsesääntelyä, jotta voidaan edistää tarkoituksenmukaista ja rehellistä toimintaa korjaamalla joidenkin yritysten aiempaa käyttäytymistä ja parantamalla sellaisten avointen rahoitustuotteiden saatavuutta, joiden avulla kuluttajat tietävät, mihin ovat todellisuudessa sitoutumassa, ja joita voi verrata muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin.

1.2 Rahoitusjärjestelmän sääntelyä, valvontaa ja avoimuutta on välttämättä parannettava, jotta rahoitustuotteiden kuluttajien ja niihin sijoittajien suojaa voidaan lisätä, mutta parannukset eivät vapauta kansalaisia vastuusta kehittää omia rahoitusalan valmiuksiaan koko elämänsä ajan, jotta he voivat kuluttaa rahoitustuotteita vastuullisesti tietoon perustuvien ja hyvin perusteltujen päätösten avulla. Kysymys on lopulta siitä, että rahoitusalaan perehdyttäminen, rahoitusmarkkinoiden sääntely ja rahoitustuotteiden kuluttajansuoja saadaan tukemaan toisiaan.

1.3 Rahoitusalaan perehdyttäminen tulisi mieltää yhtenäisenä politiikkana, joka perustuu kaikkien mukana olevien tekijöiden yhteistyöhön: näihin toimijoihin kuuluvat julkishallinto, rahoitusala, yritykset, ammattijärjestöt, kuluttajajärjestöt, koulutusjärjestelmä ja ylipäätään koko väestö rahoitustuotteiden kuluttajan ominaisuudessa. Perehdyttämisestä ja opastuksesta tulisi kuitenkin vastata elinten, joiden rasitteena ei ole minkäänlaisia eturistiriitoja.

1.4 Koulutusjärjestelmässä, joka kannustaa eurooppalaisia kehittämään kriittistä ajatteluaan, rahoitusalaan perehdyttämisen on kuuluttava ihmisten elämään heidän koko elämänkaarensa ajan. ETSK kehottaa lisäämään rahoitusalaan perehdyttämisen pakolliseksi oppiaineeksi koulutusjärjestelmän opetussuunnitelmiin, ja rahoitusvalistuksen olisi jatkuttava työntekijöiden koulutuksessa ja uudelleenkoulutuksessa. Oppiaineen velvollisuuksiin kuuluisi edistää raha-asioiden vastuullista hoitamista (säästäminen, luottokorttien käyttö, lainanotto jne.), jossa hyödynnetään sosiaalisesti vastuullisia rahoitustuotteita. ETSK kannattaa Euroopan komission toteuttamia perustuotteiden rahoitusmarkkinoiden sääntelytoimia, joilla pyritään lisäämään avoimuutta sekä parantamaan tiedon laatua ja valvontamekanismeja.

1.5 Kaikkien saatavilla oleva rahoitusalaan perehdyttäminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Rahoitusalan koulutushankkeet on kohdistettava ensisijaisesti ryhmiin, jotka ovat vaarassa syrjäytyä taloudellisesti. Rahoitusalalla on velvollisuus osallistua aktiivisesti sekä mikrorahoitukseen että perehdyttämiseen ja parantaa samalla perusrahoituspalveluiden saatavuutta.

1.6 ETSK korostaa, että nykyisten rahoitusalaan perehdyttämisohjelmien vaikutus on rajallinen ja että on yhtä tärkeää kartoittaa rahoitustuotteiden kuluttajien koulutustarpeet ja laatia kyseisten tarpeiden mukaisia ehdotuksia kuin arvioida eri perehdyttämisohjelmien tarkoituksenmukaisuutta ja käytettyjen koulutuksensaantikanavien tehokkuutta yhdessä asianomaisten osapuolten kanssa.

1.7 Rahoitusalaan perehdyttäminen on kaiken kaikkiaan keskeinen tekijä, jotta luottamus rahoitusjärjestelmää kohtaan säilyy ja rahoitustuotteita voidaan kuluttaa vastuullisesti. Näin ollen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä yhdistää keskeisimpien julkisten ja yksityisten laitosten ja sidosryhmien voimat, jotta rahoitusalaan perehdytettäessä olisi käytettävissä tarvittavat strategiat ja resurssit ja jotta voidaan korjata lukuisten olemassa olevien aloitteiden väliltä puuttuva yhteensovittaminen ja niiden välinen vähäinen synergia (niin kansainvälisellä, Euroopan kuin itse jäsenvaltioiden tasolla).

1.8 ETSK on tietoinen Euroopan komission rajallisesta toimivallasta koulutusasioissa. Komitea toteaa kuitenkin, että rahoitusalaan perehdyttäminen on laajempi käsite kuin koulutus itsessään, sillä se liittyy ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen, pureutuu yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja parantaa vastuullista kulutusta.

1.9 ETSK korostaa lopuksi, että rahoitustuotteiden kuluttajien tarpeet on määriteltävä ensisijaisiksi aiheiksi korkean tason kansainvälisissä kokouksissa ja etenkin G-20-maiden huippukokouksissa. Komitea kehottaakin perustamaan rahoitusalan kuluttajansuojaa käsittelevän asiantuntijaryhmän.

2. Taloustaidot ja kuluttajien asema

2.1 Rahoitusalalla vallitseva sääntelyn purkaminen ja itsesääntely, taloudellinen luovuus, uusien välineiden kehittyneisyys ja järjestelmän läpinäkymättömyys ovat merkittäviä syitä kriisiin, josta nykyään kärsitään. Ne ovat hioneet kansalaisten ymmärrystä jo luonnostaan monimutkaisten ja maailmanlaajuisten markkinoiden keskeisistä toimintaperiaatteista, kun markkinoilla on häiritsevän paljon erilaisia rahoitustuotteita.

2.2 Niin kutsutussa osaamisyhteiskunnassa, jonka on hyödynnettävä ihmisiä kriittiseen ajatteluun kannustavaa koulutusjärjestelmää, rahoitusalaan perehdyttäminen on strateginen väline, joka on liitettävä rahoitusjärjestelmän sääntelyuudistukseen. Entistä vankempaa, turvallisempaa ja avoimempaa rahoitusjärjestelmää ei voida luoda ilman vastuullisen ja taloudellisten valmiuksiensa kehittämiseen sitoutuneen kuluttajan myötävaikutusta.

2.3 Itse asiassa ”rahoitustuotteiden vastuullinen kulutus”, jossa kannustetaan erottamaan halut tarpeesta, on lisääntymässä. Kannattajia on saanut myös niin sanottu tiedostava säästäminen, jossa tuetaan pitkällä aikavälillä sosiaalisesti vastuullisia tuotteita (1) eli tuotteita, joilla varmistetaan toiminnan parantaminen ympäristöön, yhteiskuntaan ja yritysten hyvään hallintotapaan liittyvissä asioissa (ESG-näkökohdat).

2.4 Tavoitteena ei pitäisi olla ainoastaan välittää tietoja ja taitoja (rahoitusalaan perehdyttäminen) vaan myös oppia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä (talouslukutaito), jotta käytännössä voidaan tehdä oikeita päätöksiä henkilökohtaisen talouden hoidossa (taloustietämys).

2.5 Merkittävä osa ihmisten elämänsä aikana tekemistä päätöksistä liittyy varmasti rahoituskäyttäytymiseen, joka vaikuttaa välittömästi henkilökohtaiseen ja perheen toimintaympäristöön ja ulottuu opiskeluajan rahoituksen hakemisesta eläketulojen suunnittelemiseen (2).

2.6 Kun otetaan lisäksi huomioon vallitseva kansainvälinen talouskriisi ja kansalaisten lisääntyvä kiinnostus kestävyydestä sekä yritysten toiminta ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvissä asioissa (ESG-näkökohdat), on ilmeisen tärkeää tarjota enemmän tietoja siitä, miten kyseiset näkökohdat otetaan huomioon piensijoittajien tekemissä rahoituspäätöksissä.

2.7 Tämän vuoksi ETSK:n mielestä on ratkaisevaa edistää taloustaitojen saattamista riittävän tehokkaasti kaikkien väestöryhmien ulottuville näiden kaikissa elämän vaiheissa, jotta voidaan taata rahoitusjärjestelmän kehittyminen ja vakaus ja jotta luottamus asianmukaisesti säänneltyä rahoitusjärjestelmää kohtaan säilyisi. Asiaa edistettäessä on suosittava rahoitustuotteiden älykästä kuluttamista, joka perustuu valistuneisiin ja hyvin perusteltuihin päätöksiin. Tästä on itse asiassa tulossa hallitusten sekä sääntely- ja valvontaviranomaisten yhteinen tavoite.

2.8 Myös rahoituslaitoksilla on tässä asiassa merkittävä tehtävä. Sen vuoksi yhteiskunnan on luotettava rahoitusalan sitoumukseen taata, että asiakkaille tarjotaan palveluita rehellisesti ja avoimesti ja että ala asettuu selvästi palvelemaan asiakkaiden etuja.

3. Rahoitusalaan perehdyttämiseen liittyvät toimet

3.1 Rahoitusalaan perehdyttämisellä tarkoitetaan menettelyjä, joiden avulla kuluttajat parantavat rahoitustuotteiden ymmärtämistä, oppivat tuntemaan paremmin rahoitusriskit ja markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja tekevät talouteen liittyviä päätöksiä riittävien tietojen perusteella. Kaikkien saatavilla oleva rahoitusalaan perehdyttäminen on hyödyllistä koko yhteiskunnan kannalta, sillä se vähentää taloudellista syrjäytymisriskiä, kannustaa kuluttajia suunnittelemaan ja säästämään ja auttaa tällä tavoin välttämään ylivelkaantumista.

3.2 Kuluttajien taloustaitojen kehittämiseksi valvontaviranomaiset, rahoituslaitokset ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat ryhtyneet toteuttamaan erinäisiä aloitteita, joita ne kutsuvat ”rahoitusalaan perehdyttämissuunnitelmiksi”.

3.3 Haaste ei ole uusi, ja sitä ovat käsitelleet aiemmin OECD (3), Euroopan komissio (4) ja Ecofin-neuvosto (5).

3.4 Tällä alalla merkittävimpiä unionin toimielinten käynnistämiä aloitteita on ollut laajan rahoitusasioihin perehdyttämisosion sisällyttäminen kuluttajavalistushankkeeseen Development of On Line Consumer Education Tools for Adults (DOLCETA) sekä komission lokakuussa 2008 perustama, talousvalistusta käsittelevä asiantuntijaryhmä (Expert Group on Financial Education EGFE). Ryhmä on kokoontunut säännöllisesti analysoimaan rahoitusalaan perehdyttämisohjelmien kehittämisstrategioita ja kannustanut julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä edistääkseen strategioiden parempaa täytäntöönpanoa.

3.5 Rahoitusalaan perehdyttämistä on tehostettava muun muassa siksi, että uudet rahoitusvälineet ovat monimutkaisia, väestörakenteessa on tapahtunut muutoksia (6) ja yhteisöön on luotu uutta säännöstöä (7).

3.6 Tähän voidaan lisätä, että yleisellä tasolla kansalaisilla on puutteelliset taloustaidot. Asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että kansalaiset tiedostavat, että heidän taloustaitojaan on parannettava. Tämän vuoksi ETSK kehottaa tehostamaan taloustietoa jakavien kampanjoiden toteuttamista.

3.7 ETSK kehottaa saattamaan taloustietämystä käsittelevät ohjelmat kaikkien kansalaisten ulottuville (lasten, nuorten, vanhusten, vammaisten ja muiden väestöryhmien ulottuville). Ohjelmissa on käsiteltävä kutakin elämänvaihetta ja huomioitava jokaisen ryhmän tavoitteet ja edut. Keskeisten opetussisältöjen (muun muassa rahoitussuunnittelu, säästäminen, luotonotto, vakuutukset ja eläkkeet) sekä erityisten soveltamismenetelmien lisäksi on hyödynnettävä toimivia kanavia, joilla saavutetaan eri väestönosat: kanaviin kuuluvat muun muassa koulut, työpaikat, kuluttajajärjestöt, verkkosivustot, erikoisjulkaisut ja viestintävälineet.

3.8 Lapset ja nuoret ovat ohjelmien tärkein kohderyhmä, mutta vain muutamassa valtiossa talousvalistus kuuluu opetusohjelmaan eli on osa opetussuunnitelmia. (8) ETSK painottaa, että niin kauan kuin talousvalistus ei kuulu opetussuunnitelmiin, haluttuja taloustietämykseen liittyviä tavoitteita ei saavuteta.

3.9 ETSK kannustaa myös Euroopan komissiota ja muita toimielimiä parantamaan sosiaalisesti vastuullista sijoittamista koskevaa tiedotusta ja tuntemusta jäsenvaltioissa sen nykyisten talousvalistukseen liittyvien aloitteiden yhteydessä.

3.10 Rahoitusalan perehdyttämisohjelmia on käynnissä muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa (yleistä talousneuvontaa antava ohjelma), Ranskassa (Institut pour l'éducation financière, talousalan koulutusinstituutti), Espanjassa (talousalan opetussuunnitelma vuosille 2008–2012) ja Itävallassa (Finanz Wissen -aloite). Kyseiset ohjelmat on suunniteltu asianmukaisesti, mutta niistä ei ole tiedotettu riittävästi, niiden täytäntöönpanostrategiat eivät ulotu tarpeeksi pitkälle eivätkä kansalaiset ole täysin selvillä kyseisten instituutioiden tarjoamista koulutusmahdollisuuksista.

3.11 ETSK korostaa, että tarvitaan lisää tutkimuksia, joissa arvioidaan opetussisältöjen ja käytettyjen kanavien soveltuvuutta eli mitataan taloustietämyksen kohenemista pitkällä aikavälillä; erityisesti on tutkittava sitä, millainen vaikutus oppiaineella on lasten ja nuorten koulutukseen.

4. Kuluttajien uusi talouskäyttäytyminen

4.1 Elinympäristön väestörakenteelliset, sosiokulttuuriset ja tekniset tekijät saavat kuluttajissa aikaan uudenlaista talouskäyttäytymistä. Toisin sanoen kuluttajat haluavat nykyään mittatilaustuotteita ja ammattimaisempaa kohtelua, vaativat enemmän tietoa, ovat kiinnostuneita sijoitustensa kohteista (9) ja ovat kriittisiä.

4.2 Näin ollen läheiset suhteet, joita asiakkaat pitivät aiemmin yllä rahoituslaitostensa kanssa, ovat vähitellen hajoamassa: asiakkaat asioivat useiden laitosten kanssa, haluavat sivukonttorin sijaitsevan lähellä tai asioivat verkkopankissa ja hakevat tehokasta palvelua ja tuottavuutta varoilleen.

4.3 Asiakasuskollisuudessa tärkeintä on oppia käsittelemään asiakkaan tietoja oikein, jotta heidän kulutustottumuksiaan voidaan analysoida ja jotta heille voidaan tarjota oikeanlaisia tietoja asiakkaille määritellyn profiilin mukaisesti. Tätä väheksymättä kuluttajan on vertailtava saamiaan tietoja ja tutkittava tarkkaan, mihin sitoutuu.

4.4 Kuluttajajärjestöt suosittelevat kuluttajia noudattamaan suhteissaan rahoituslaitoksiin tiettyjä suuntaviivoja (henkilökohtainen palvelu, palvelun laatu, erikoistuminen tiettyihin tuotteisiin), ennen kuin nämä syöksyvät paremman kannattavuuden pyörteisiin. Tässä mielessä rahoitusalaan perehdyttäminen auttaa kuluttajaa huomaamaan sijoitushuijauksiin liittyvät vaarat.

5. Avoimuuden lisääminen suojelun parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi

5.1 Rahoitusalaan perehdyttämistoimilla on täydennettävä rahoitusmarkkinoiden täysimittaista sääntelyä ja rahoitustuotteiden kuluttajansuojan todellista parantamista. Rahoitusalan sääntely ei kuitenkaan vapauta kansalaisia vastuusta kehittää taloustietouttaan koko elämänsä ajan.

5.2 Asiakassuhteen on perustuttava avoimuuteen: se on olennainen voimavara, jolla voidaan palauttaa kuluttajien luottamus rahoituspalvelualaan.

5.3 Tietojen avoimuus saavutetaan panemalla täytäntöön aloitteita, jotka koskevat muun muassa selvityksiä ja julkaisuja, vastuullista neuvontaa, esitteitä, tiedotuslehtisiä ja oppaita, uusia neuvontakanavia sekä rahoitustuotteiden ja -palveluiden esittelyä. Pienellä kirjoitetut osiot, kohtuuttomat sopimuslausekkeet ja harhaanjohtava mainonta on kitkettävä kokonaan pois.

5.4 Yleisellä tasolla rahoituslaitokset tuottavat asiakkaille huolia, jotka johtuvat puutteellisesta viestinnästä, asiakaspalvelun normeista (asiakaspalveluyksiköistä) ja varsinaisista asiakirjoista, joita yleensä voivat ymmärtää ainoastaan alan asiantuntijat. Vastatakseen tähän tilanteeseen rahoituslaitosten on hankittava päteviä työntekijöitä, jotka pitävät asiakkaat ajan tasalla, ottavat näihin yhteyttä ja käyttävät näiden ymmärtämää kieltä.

5.5 Rahoitustuotteiden ja -palveluiden markkinoinnissa tiedottamisvelvoitteita kiristetään edellyttämällä, että kuluttajalle kerrotaan totuudenmukaisesti sopimusehdoista ja niiden vaikutuksista hyvissä ajoin ennen tarjouksen hyväksymistä.

5.6 On erityisen tärkeää kertoa täsmällisesti jokaiseen operaatioon liittyvistä riskeistä ja pyrkiä tasapainottamaan riskien ottamista, sillä viime aikoina on ollut havaittavissa, että rahoitustuotteiden riskejä on siirretty kuluttajille. Verkkopankin osalta on ehdottomasti taattava, että olennaisimmat tiedot ovat täysin saatavilla.

5.7 Erityisesti maksupalveludirektiivissä 2007/64/EY säädetään tietojen paremmasta saatavuudesta. Rahoitusvälineistä annetussa direktiivissä (10) säädetään sijoituspalveluiden tarjonnassa tarvittavista tiedoista, joita on annettava kaikissa sopimuksentekovaiheissa, toisin sanoen ennen sopimuksen tekoa, sen allekirjoittamishetkellä ja sopimuksen solmimisen jälkeen. Lisäksi rahoituslaitoksia vaaditaan parantamaan sijoittajan suojaa ja tarjoamaan asiakkailleen tuotteita, jotka sopivat näille erilaisten riski- ja sosiokulttuuristen profiilien perusteella.

5.8 Kuluttajan oikeuksia suojellaan myös kulutusluottosopimuksia koskevassa direktiivissä 2008/48/EY, jossa esitetään niin kutsutun vastuullisen lainan periaate. Sen mukaan luotonantajan velvollisuus on huolehtia neuvonnasta sekä arvioida kuluttajan nykyinen ja tuleva luottokelpoisuus tämän toimittamien tietojen nojalla ja tietokannasta haettujen tietojen perusteella.

5.9 Tulevaisuudessa eräs yhteisön merkittävistä välineistä kansalaisten luottamuksen vahvistamisessa on sisämarkkinoiden toimenpidepaketti (11), jonka yhdessä luvussa käsitellään toimenpiteitä vähittäisrahoitustuotteita ostavien kuluttajien suojan parantamiseksi. Huomioita kiinnitetään erityisesti pankkien perimien maksujen läpinäkyvyyteen ja kiinnelainojen ottajien nykyiseen suojattomuuteen.

6. Pankkien parhaiden käytäntöjen edistäminen

6.1 Talouden sääntelyn purkaminen viime vuosikymmenien aikana on luonut yhteyden pankki- ja pääomamarkkinoiden välille, mikä on puolestaan korostanut riskejä, jotka syntyvät liikepankkien asiakkaiden oikeuksien suojaamattomuuden vuoksi.

6.2 Kuluttajat ovatkin todenneet rahoitustuotteiden markkinointia vaivaavan tiedonpuute, etenkin jos on kyse vastikään luoduista, pitkälle kehittyneistä tuotteista.

6.3 Euroopan komission (12) mukaan kuluttajan ja pankkien välisissä suhteissa kuluttajan kannalta merkittävimpiä ongelmia ovat seuraavat: puutteet ennen sopimuksen tekoa annettavissa tiedoissa, epäluotettava neuvonta, pankkien perimien maksujen läpinäkymättömyys ja vaikeudet vaihtaa laitosta, jonka kanssa asiakas asioi.

6.4 Näitä ongelmia torjuakseen Euroopan komissio on laatinut pankkialalle itsesääntelyä koskevan aloitteen, jotta tiedonsaantia parannettaisiin ja pankkien perimien maksujen ymmärrettävyyttä ja vertailua helpotettaisiin. ETSK on tyytyväinen yhdenmukaistamiseen tähtäävästä merkittävästä hankkeesta, jonka on määrä johtaa entistä standardisoidumpaan järjestelmään, jonka avulla voidaan vertailla tarjouksia. ETSK painottaa puolestaan, että kuluttajajärjestöjen on oltava asiassa mukana, jotta prosessi varmasi onnistuu.

6.5 Toisaalta rahoituslaitokset ovat vastustaneet sitä, että niiden asiakkaille tarjottaisiin muita kuin niiden omia tuotteita, jos ne ovat laitoksille vähemmän kannattavia. Yhteissijoittamisen alalla tehtyihin virheisiin kuuluu myös se, että markkinoille on tuotu uusia tuotteita niiden kysynnästä riippumatta.

6.6 Lyhyesti sanottuna tarve ja hankittu tuote eivät vastaa toisiaan. Tämä perustuu hallinnointimalliin, jossa tarjonta houkuttelee kysyntää hyödyntämällä kasvavaa tietoaukkoa, joka puolestaan johtuu rahoitustuotteiden myyjien ja ostajien tietojen välisistä eroista. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että laaditaan tiukat käytännesäännöt, joita rahoituslaitosten henkilöstön on noudatettava ja joilla pienennetään mahdollista neuvonnan ja markkinoinnin välistä eturistiriitaa. Rahoituslaitosten olisi todistettava, että ne noudattavat käytännesääntöjä.

6.7 Rahoituksen välittäjien (joihin kuuluvat pankkiirien lisäksi muun muassa vakuutusasiamiehet ja pörssimeklarit) on voimassaolevan lainsäädännön tiukasta noudattamisesta poikkeamatta sovellettava parhaita käytäntöjä suojatakseen rahoituspalveluiden ostajia. Toimiin kuuluvat tiedottamisen laadun parantaminen (selvät, tarkat, tarpeen mukaiset, ymmärrettävät ja muihin tarjouksiin verrattavissa olevat tiedot), toimintaperiaatteet, joissa suositaan säästäjien ja sijoittajien perehdyttämistä rahoitusalaan, ammattilaisen antama ja asiakkaiden valintaa helpottava neuvonta (luotettava ja rehellinen) sekä riippumattoman tahon perustaminen huolehtimaan rahoitustuotteiden ostajan suojasta ja hänen oikeuksistaan ja eduistaan (oikeusasiamies).

6.8 Tukeakseen tätä uutta asetelmaa ETSK korostaa, että rahoituksen välittäjien pätevyyttä on parannettava, jotta nämä voivat harjoittaa kuvattua välttämätöntä valistustyötä. Rahoituksen välittäjillä on kaksi haastetta: heidän täytyy tuntea paremmin markkinoimansa tuotteet ja toisaalta osata välittää asiakkaalle tietoa tehokkaasti.

7. Taloudellisen osallisuuden parantaminen

7.1 ETSK myöntää, että taloudellista osallisuutta on tarkasteltava yhdessä ihmisten täysimääräisen yhteiskunnallisen osallisuuden kanssa, ja on ilmeistä, että esimerkiksi takeet työllisyydestä ja sosiaaliturvasta lisäävät rahoitusalaan perehdyttämisaloitteiden toteuttamiskelpoisuutta.

7.2 Tutkimuksissa (13) on vahvistettu, että rahoitusalaan perehtyminen on puutteellista ja sen taso vastaa ihmisten koulutustasoa ja sosioekonomista asemaa. Monilla ihmisillä on siis vaikeuksia huolehtia rahoitusasioistaan ja tunnistaa sijoituksiinsa liittyvät riskit. On myös havaittu, että vain harvat näistä ihmisistä tekevät varautumissuunnitelmia, jos heidän henkilökohtainen tilanteensa muuttuu äkillisistä syistä (esimerkiksi työttömyyden, onnettomuuden, avioeron tai leskeksi jäämisen vuoksi).

7.3 Monissa maissa ainoastaan 30 prosenttia aikuisista osaa laskea yksinkertaisen koron ja vain 44 prosenttia tietää perusasiat eläkejärjestelmän toiminnasta. (14)

7.4 Noin 80 miljoonaa eurooppalaista eli noin 16 prosenttia Euroopan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Euroopan unioni asetti vuonna 2010 yhdeksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden tavoitteeksi edistää osallisuuteen tähtäävälle politiikalle annettavaa yhteiskunnan tukea ja painotti yhteisön ja yksilön velvollisuuksia.

7.5 Taloudellinen osallisuus tukee sosiaalista osallisuutta. Sen vuoksi on tärkeää tukea aloitteita, jotka edistävät suuressa syrjäytymisvaarassa olevien väestöryhmien (esimerkiksi naisten, työttömien, vammaisten, iäkkäiden ihmisten ja varattomien) taloudellista osallisuutta yleisen saatavuuden näkökulmasta ja kehitetään kyseisten ryhmien tarpeita vastaavia rahoitustuotteita ja -palveluita.

7.6 Nykyisessä sosioekonomisessa tilanteessa on ehdottomasti korostettava eläketietouteen suuntautunutta rahoitusalaan perehdyttämistä, koska nykysuuntauksen mukaan tulevaisuudessa painotetaan maksuihin perustuvaa julkista eläkejärjestelmää, jossa etuudet määräytyvät maksuosuuksien mukaan (ansioperusteinen etuus). Myös työssäkäyvien naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi työllistymisen yhteydessä on huolehdittava taloustietouteen keskittyvistä erityisohjelmista.

7.7 Kuluttajien taloustaitojen parantamiseen tarkoitetut toimenpiteet on kaiken kaikkiaan kohdistettava ensisijaisesti ryhmiin, jotka ovat suojaamattomimpia ja taloudellisen syrjäytymisen vaarassa tai joita on käytetty hyväksi keinottelutoiminnassa.

7.8 ETSK korostaa, että rahoituslaitosten on muun muassa huolehdittava siitä, että pankkipalvelut ovat varattomien henkilöiden saatavilla, jotta estetään näiden taloudellinen syrjäytyminen. Mikroluottojen myöntämiseen liittyvät ohjelmat (15) on sisällytettävä kaikilta osin rahoituslaitosten luottotarjontaan. Mikroluotot on tarkoitettu muun muassa työttömille, opiskelunsa päättäneille ja takausta tarvitseville nuorille, yrittäjille, maahanmuuttajille ja vammaisille (16), joten heidän luotonsaantinsa on varmistettava.

7.9 Joihinkin ohjelmiin kuuluneet kaksi toimintaa, eli mikroluotot ja koulutus, ovat tuottaneet erinomaisia tuloksia, kun otetaan huomioon, että koulutus tarjoaa kilpailuetuja muihin, pelkästään mikroluottoihin keskittyviin aloitteisiin nähden.

8. Rahoitusalaan perehdyttämisen tulevaisuudennäkymät

8.1 ETSK on täysin tietoinen Euroopan komission rajallisesta toimivallasta koulutusasioissa (17). Komitea toteaa kuitenkin, että rahoitusalaan perehdyttäminen on laajempi käsite kuin koulutus itsessään, sillä se liittyy ihmisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen, pureutuu yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja parantaa vastuullista kulutusta.

8.2 ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan vakavasti lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan parantamaan rahoitusalaan perehdyttämistä.

8.3 Tulevaisuutta ajatellen elinten ja laitosten välillä vallitsee laaja yksimielisyys keskeisimmistä sisällöistä ja käytännöistä, joihin talouskasvatuksessa on kiinnitettävä huomiota. Merkittävimpiä alan toimijoita lienevät OECD:n alainen International Network on Financial Education (INFE) -verkosto ja Euroopan komission talousvalistusta käsittelevä asiantuntijaryhmä. ETSK on täysin samaa mieltä kyseisistä edellytyksistä ja kehottaa sen vuoksi hallituksia ja rahoituslaitoksia ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin, jotta niiden aloitteita edistetään. Kyseisiä aloitteita ovat seuraavat:

—	Laaditaan yhteiset menetelmät, joilla arvioidaan, kuinka hyvin talouskäsitteet tunnetaan ja mikä on väestön osallisuuden taso.

—	Rahoitusalaan perehdyttämistä on oltava enemmän opetusohjelmissa. Luodaan kansainväliset menettelyt, joilla arvioidaan kouluissa toteutettavien ohjelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

—	Laaditaan rahoitusalaan perehdyttämistä koskevia kansallisia strategioita riittävine seurantajärjestelmineen ja vaikutusten arviointijärjestelmineen.

—	Parannetaan taloudellista osallisuutta koskevia strategioita. Lisätään ponnisteluja erityisryhmien (nuorten, naisten, maahanmuuttajien ja vähätuloisten) hyväksi.

—	Suojellaan rahoitustuotteiden kuluttajien oikeuksia.

—	Parannetaan Euroopan komission, OECD:n ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan hyödyntää mahdollisia synergioita ja vältetään päällekkäiset toiminnat.

—	Järjestetään rahoitusalaan perehdyttämisen eurooppalainen teemapäivä esimerkiksi Euroopan unionin kulloisenkin puheenjohtajavaltion toimesta.

—	Ryhdytään järjestämään vuosittain rahoitusalaan perehdyttämistä käsittelevä kokous, johon osallistuu arvostettuja alan asiantuntijoita.

—	Luodaan Euroopan unioniin julkisen tunnustusjärjestelmä (esimerkiksi palkinto), jolla annettaisiin tunnustusta parhaille koulutusaloitteille ja käytännöille.

—	Otetaan käyttöön ”talousalan ajokortti”.

—

Järjestetään säännöllisin väliajoin jäsenvaltioiden hallitusten välisiä kokouksia, joissa käsitellään käynnissä olevia rahoitusalan perehdyttämisohjelmia, ja otetaan niiden puitteissa esitetyt havainnot huomioon kansallisissa poliittisissa ohjelmissa (kokouksissa ei pitäisi ainoastaan kuvailla toteutettuja toimia vaan myös analysoida toimien vaikutuksia).

8.4 ETSK tekee lisäksi seuraavat ehdotukset, joissa yhdistetään kansalaisten taloustietämyksen parantamiseen tähtäävät aloitteet toimenpiteisiin, joilla parannetaan rahoitustuotteiden vähittäisasiakkaiden suojaa:

—	Perustetaan riippumaton elin antamaan kuluttajille maksutta neuvoja rahoitustuotteisiin liittyvistä asioista ja tavoista, joilla he voivat ottaa ESG-näkökohdat huomioon päätöksissään. Elin voisi antaa neuvoja tapaamalla asiakkaita henkilökohtaisesti tai tarjoamalla puhelinneuvontapalveluita.

—

Säädellään rahoituksen välittäjien ja julkisten viranhaltijoiden tehtävästä rahoitusalaan perehdyttämisen yhteydessä, jotta voidaan parantaa taloustiedon saatavuutta ja ymmärtämistä (18). Olisi tärkeää perustaa valvontamekanismeja, joilla taataan välittäjien ja viranhaltijoiden toimien puolueettomuus.

—	Perustetaan eurooppalainen virasto rahoitustuotteiden vähittäisasiakkaiden suojaa, pankkien käytäntöjen (erityisesti rahoitustuotteiden saatavuuden, avoimuuden ja vertailtavuuden) valvomista ja petosten torjuntaa varten. Tällä elimellä pitäisi olla valtuudet määrätä seuraamuksia.

—	Velvoitetaan ottamaan rahoitusalalla käyttöön laitteistoja, joilla kerrotaan rahoitustuotteiden asiakkaille näiden oikeuksista ja toimenpiteistä, joihin he voivat ryhtyä, jos he ovat eri mieltä rahoituslaitoksen ehdotuksesta tai päätöksestä.

—	Otetaan rahoitustuotteista tiedotettaessa (lääkkeiden tavoin) käyttöön varoitukset, joissa kerrotaan jokaisen tuotteen osalta mahdollisista käyttörajoitteista, sivuvaikutuksista ja sopimusehtoihin liittyvistä asioista.

—

Perustetaan talousvalistusta käsittelevää asiantuntijaryhmää vastaavat ryhmät jokaiseen jäsenvaltioon, jossa on laadittu rahoitusalan perehdyttämisstrategia, jotta voidaan tukea laadittuja suunnitelmia, ja otetaan toimintaan mukaan tasapuolisesti järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskeisimpiä toimijoita.

—	Euroopan komissio antaa tukea (kansallisille viranomaisille jäsenvaltioissa, joissa ei ole vielä laadittu kyseistä strategiaa) rahoitusalaan perehdyttämistä koskevan yhtenäisen strategian määrittelemiseksi ja ottaa vertailukohdaksi valtiot, jotka ovat edistyneet asiassa parhaiten.

—	Laaditaan rahoitusalaan perehdyttämistä koskevaan kansalliseen strategiaan liittyvä budjettipaketti, jossa määritetään, mitkä tahot rahoittavat rahoitusalan perehdyttämissuunnitelmia ja millä varoilla.

—	Euroopan komissio tukee rahoitusalan perehdyttämistoimia jäsenvaltioissa hyväksi todettujen käytäntöjen pohjalta.

—	Otetaan kansantalouden tilinpito käyttöön sosiaaliturvassa siten, että kaikille työntekijöille ilmoitetaan kerran vuodessa, millaista eläkettä he saisivat jäädessään eläkkeelle.

—	Parannetaan nuorille (yli 14-vuotiaille, jotka eivät ole vielä täysi-ikäisiä eivätkä työelämässä) tarkoitettuja erityisiä rahoitustuotteita, ja toimitetaan nuorille säännöllisesti tietoja tuotteiden ominaisuuksista ja toiminnasta.

—	Kannustetaan peliteollisuutta kehittämään pelejä, joissa hyödynnetään taloustietoutta opetustarkoituksissa.

—

Esitetään lyhyitä, 10 tai 15 minuuttia kestäviä radio- ja televisio-ohjelmia, joissa käsitellään talouden perusasioita (esimerkiksi luottoja, kiinnityksiä ja vakuutuksia sekä peruskäsitteitä, kuten riskin ja kannattavuuden käsitteitä), laaditaan multimedia-aloitteita ja edistetään sosiaaliverkoissa annettavaa talousvalistusta.

—	Hyödynnetään enemmän kuluttajajärjestöjä ja muita järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan riippumattomia järjestöjä, jotta voidaan levittää ja panna täytäntöön hallitusten käynnistämiä rahoitusalan perehdyttämisaloitteita.

8.5 ETSK korostaa lopuksi, että rahoitustuotteiden kuluttajien tarpeet on määriteltävä ensisijaisiksi aiheiksi korkean tason kansainvälisissä kokouksissa ja etenkin G-20-maiden huippukokouksissa. Consumers International (19) vaatii tässä yhteydessä, että perustetaan taloudellista kuluttajansuojaa käsittelevä asiantuntijaryhmä, joka tekee selvityksiä G-20-maille asioista, jotka koskevat pysyvien, oikeudenmukaisten ja kilpailukykyisten rahoituspalveluiden saamista.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalisesti vastuulliset rahoitustuotteet”EUVL C 21, 21.1.2011, s. 33.

(2) Ks. aiheeseen liittyvä komission asiakirja ”Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen”, KOM(2010) 365 lopullinen.

(3) Heinäkuussa 2005. Huomion arvoinen on myös talousvalistusta koskeva OECD:n vuonna 2009 toteuttama hanke.

(4) Euroopan komissio julkaisi asiakirjan ”Korkeatasoisten talousvalistusohjelmien tarjonnan perusperiaatteet”, KOM(2007) 808 lopullinen.

(5) Asia mainitaan neuvoston päätelmissä toukokuussa vuonna 2008.

(6) Erityisen merkittävä on odotettavissa olevan elinajan piteneminen, minkä vuoksi on tärkeää tutustuttaa iäkkäät ihmiset uusiin rahoitustuotteisiin. Se myös velvoittaa aikuiset suunnittelemaan tulevaisuutensa paremmin.

(7) Säännöstö luotiin rahoitustuotteiden toimintasuunnitelman jälkeen, jonka Euroopan komissio pani alulle 1990-luvun lopulla.

(8) Vuonna 2012 Pisa-tutkimuksessa arvioidaan ensimmäisen kerran 15–19-vuotiaiden oppilaiden taloustaitoja.

(9) Sosiaalisesti vastuullisten rahoitustuotteiden kysyntä on viime vuosina kasvanut. Kyseisissä tuotteissa sovelletaan sosiaalisen vastuun kriteereitä sijoitusten valinnan yhteydessä.

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista, EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(11) KOM(2011) 206 lopullinen.

(12) Euroopan komissio: ”Data Collection for prices of current accounts provided to consumers”, Bryssel 2009.

(13) Ks. Braunstein & Welch, 2002; Mandell 2008; FINRA Investor Education Foundation, 2009.

(14) María José Gómez Yuberon artikkelin ”Financial education: from information to knowledge and informed financial decision-making” mukaan.

(15) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous julisti vuoden 2005 kansainväliseksi mikroluottojen teemavuodeksi.

(16) Ranskassa mikroluotolla tuetaan yrittäjyyttä, ja sen on oltava lisäksi väline, jolla tyydytetään vähävaraisten henkilöiden muita tarpeita.

(17) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 165 artiklassa varataan jäsenvaltioille oikeus säätää koulutusta koskevia lakeja.

(18) Tämän ei kuitenkaan pidä vaikuttaa koulutusjärjestelmän mukaisiin varsinaisiin koulutustoimintoihin.

(19) Consumers International edustaa 220:tä kuluttajajärjestöä 115 maassa.

LIITE I

Rahoitusalaan perehdyttämisen sisällöt (1)

Tuotteet

Aiheet ja kohderyhmät

Kanavat

Säästöt tai velat

(säästötalletukset, maksut)

Sijoitukset tai varat

(kulutusluotot ja kiinnitykset)

Maksutavat

(pankki- ja luottokortit)

Vakuutuksenantajat

(vakuutukset, eläkejärjestelmät)

Palvelut

(siirrot, neuvonta, palkkiot)

Säästämisen opettelu (lapset ja nuoret)

Työelämän aloittaminen (nuoret)

Itsenäisen elämän aloittaminen (nuoret)

Perheen perustaminen (aikuisväestö)

Eläkkeelle jäämiseen valmistautuminen (ikääntyneet ihmiset)

Rahan käsittely mikroyrityksessä (yrittäjät)

Oppilaitokset

Työpaikat

Palvelu- ja hoitokodit

Yrittäjä- ja ammattijärjestöt

Kuluttaja- ja kansalaisjärjestöt

Viestintävälineet

Internet

(1) Esimerkki, joka ei ole kaiken kattava eikä rajoittava.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/32

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Musiikkialan tekijänoikeudet” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/05

Esittelijä: Panagiotis GKOFAS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. tammikuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Musiikkialan tekijänoikeudet

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. toukokuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Ongelman osatekijät

1.1.1 Musiikkialan tekijänoikeudet ja esittäjien lähioikeudet, jotka liittyvät aineettomiin tuotteisiin, joilla käydään yhä useammin kauppaa ja joita levitetään digitaalisten tiedostojen muodossa, sekä näiden oikeuksien suojelu koskettavat hyvin suoranaisesti kansalaisyhteiskuntaa.

1.1.2 Tässä lausunnossa käsitellään viittä keskeistä aihetta. Ensimmäinen niistä on oikeudenhaltijoiden ja yhteisvalvontajärjestöjen mutta myös niiden tahojen, joiden on maksettava tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien kaupallisesta käytöstä, oikeuksien ja velvollisuuksien määrittäminen ja eritteleminen musiikkialalla. Toinen niistä koskee korvauksia: erityisesti on määritettävä niiden korvausten taso, jotka kolmansien osapuolten (kuluttajien) on maksettava tekijänoikeuksien sekä lähioikeuksien käytöstä. Kolmas aihe on tapa, jolla kyseisten oikeuksien käytöstä maksettava korvaus määritetään sekä se, mitä julkisella esityksellä tarkoitetaan ja milloin kyseessä on tällainen esitys. Neljäs aihe on se, minkälaiset seuraamukset on määrättävä tekijänoikeuksien laittomasta käytöstä. Viides aihe on yhteisvalvontajärjestöjen tai tietyissä jäsenvaltioissa yhteisvalvontayritysten rakenne ja toiminta oikeudenhaltijoiden edustajina.

1.1.3 ETSK on huolestunut siitä, että EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen puutteellisen yhteensovittamisen ja jäsenvaltioiden sisäisten oikeusjärjestelmien erojen vuoksi vaarana on, että kansalaisten mahdollisuus saada kulttuuri- ja vapaa-ajan sisältöjä, tuotteiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus sekä tekijänoikeuksien suoja eivät enää ole välttämättömässä tasapainossa.

1.1.4 Lähtökohtana asetuksen laatimiselle jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi tässä kiistanalaisessa asiassa on oltava eräiden perusperiaatteiden hyväksyminen Euroopan unionin tasolla olemassa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, erityisesti kirjallisten ja taideteosten suojelusta tehdyn Bernin yleissopimuksen mukaisesti, vaarantamatta käyttäjien oikeuksia ja ottaen huomioon ETSK:n suositukset.

1.1.5 ETSK ehdottaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamista kansalaisten sosiaalista elämää vaikeuttavissa ja siihen suoraan vaikuttavissa kysymyksissä, jotteivät käyttäjiä vahingoittavat, toisinaan kirjaimelliset ja toisinaan virheelliset ja puolueelliset laintulkinnat vaaranna kuluttajien saavutettuja ja perustuslailla turvattuja oikeuksia. Komission tehtävänä on käsitellä kiistanalaiset kohdat, joissa määritetään kunkin lainsäätäjän käyttämät oikeudelliset termit, ja ETSK pitää omana velvollisuutenaan tuoda ne neuvottelupöytään oikeudenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Tekijöiden ja esittäjien suojelemisen ei tulisi estää teosten vapaata liikkuvuutta. Sen yhteydessä olisi asianomaisia säännöksiä tarkistamalla turvattava kuluttajien oikeus saada vapaasti käyttöönsä digitaalisia sisältöjä ja käyttää niitä, jotta samat oikeudet säilytetään online- ja muunlaisessa käytössä tekijänoikeuksia kunnioittaen.

1.1.6 ETSK ehdottaa yhtenäisen sääntelyjärjestelmän luomista a) tekijänoikeuksien haltijoiden edustamista koskevien lupien myöntämistä, b) tekijänoikeuksien käyttöä koskevien sopimusten tekemistä ja c) mahdollisten kiistojen tai erimielisyyksien välittämistä varten. Järjestelmä voisi auttaa sisältöjen käyttäjiä, kuluttajia sekä oikeudet hallitsevia ja muita tekijöitä ratkaisemaan teosten käyttöön liittyvät erimielisyytensä. Tämä vaatisi välitysorganisaatioiden perustamista jäsenvaltioihin oikeudenhaltijoiden ja sisältöjen käyttäjien erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

1.1.7 ETSK katsoo, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa perustamalla kuhunkin maahan yksi riippumaton elin, jonka vastuulla olisi edellä mainittujen tehtävien lisäksi myös sen varmistaminen, että yhteisvalvontajärjestöjen keräämien korvausten kollektiivinen maksaminen oikeudenhaltijoille tapahtuu avoimesti silloin, kun näin ei jo tapahdu. Kyseisen elimen toiminta taattaisiin EU:n lainsäädännöllä siten, että ainoaksi jäsenvaltioiden vapaasti säädeltäväksi asiaksi jäisi elimen perustaminen, organisaatio ja toiminta. Elimen tehtävänä voisi olla a) varmistaa EU:n ja kunkin jäsenvaltion voimassa olevan sisäisen lainsäädännön tinkimätön soveltaminen edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, b) luoda täysin avoin järjestelmä tekijänoikeuskorvausten keräämistä ja maksamista varten ja c) torjua veronkiertoa teosten käytön perusteella valtiolle maksettavien maksujen yhteydessä.

1.1.8 Jotta voitaisiin säilyttää oikeuksien haltijoiden ja käyttäjien luottamus ja helpottaa rajatylittävää lisensointia, on parannettava oikeuksien keskitetyn hallinnoinnin ohjausta ja avoimuutta ja mukautettava niitä tekniikan kehitykseen. Helpommat, yhtenäisemmät ja teknologiasta riippumattomat ratkaisut rajatylittävään ja yleiseurooppalaiseen lisensointiin audiovisuaalialalla edistävät luovuutta ja auttavat tekijöitä, sisällöntuottajia ja -jakelijoita Euroopan kansalaisten hyödyksi.

1.2 Digitaalisten oikeuksien hallinnan tehokkuus

1.2.1 ETSK kannattaa lisäksi laillisen palveluntarjonnan edistämistä ja parantamista. Esimerkkeinä mainittakoon Deezer, ensimmäinen internetsivusto, joka mahdollistaa musiikin ilmaisen ja laillisen hakemisen, sekä Spotify-palvelu, joka mahdollistaa musiikin laillisen jakamisen internetissä ja joka rahoittaa toimintansa itse mainostuloilla. Komitea katsoo, että tällaisten kanavien menestyksen on jatkuttava lainsäädäntötyön ohessa.

1.2.2 Toteutettaviin toimenpiteisiin on sisällyttävä myös erityisesti nuorille suunnattuja koulutus- ja valistuskampanjoita.

1.2.3 ETSK kehottaa komissiota pohtimaan tarkemmin periaatteita, jotka mainitaan 18. toukokuuta 2005 annetussa suosituksessa laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvien tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista.

1.2.4 Komitea kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian digitaalistrategiassa mainitun ehdotuksen puitedirektiiviksi oikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista.

2. Johdanto

2.1 Teosten tekijät ja esittäjät saavat tuloja siitä, että heidän taiteellisia luomuksiaan käytetään eri puolilla maailmaa. Teosten käytöstä kaikkialla maailmassa perittävien maksujen keräämisestä huolehtivat tekijöiden puolesta yhteisvalvontajärjestöt, jotka toimivat kaikilla taiteen aloilla.

2.2 Näiden yhteisvalvontajärjestöjen koko ja valta vaihtelevat jäsenvaltiosta riippuen: eräiden järjestöjen vaikutusvalta on rajallisempi, kun taas toiset ovat niin voimakkaita, että niistä voi tietyissä tapauksissa kehittyä todellisia monopoleja. Myös niiden taiteilijoille tarjoamat palvelut vaihtelevat näiden samojen tekijöiden mukaisesti.

2.3 Voidaan perustellusti kysyä – kuten Euroopan komissio on jo tehnyt –, takaako nykyinen monimutkainen järjestelmä tarvittavan tehokkuuden ja turvaako se sekä oikeudenhaltijoiden että sisältöjen käyttäjien ja loppukuluttajina olevien kansalaisten edut.

2.4 Ehkä olisikin tarkoituksenmukaista tarkastella tilannetta laajemmin kuin tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien ”yksinkertaisen” teknisen yhdenmukaistamisen näkökulmasta. Olisi syytä pohtia, miten voitaisiin parantaa tekijänoikeuksien hallinnointia jäsenvaltioissa ja miten poistaa puutteet, jotka johtuvat epäyhdenmukaisuudesta sellaisissa asioissa kuin korvaukset, joita peritään teosten jäljentämisestä yksityiseen käyttöön – vain yksi esimerkki mainitaksemme. Miten pyrkimykset parantaa lainsäädäntöä voitaisiin yhdistää kollektiivisten oikeuksien tehokkaaseen rajatylittävään hallinnointiin? Näistä seikoista on syytä antaa lainsäädäntöä.

2.5 Kun otetaan huomioon tilanteen monimutkaisuus sekä aiheen arkaluonteisuus kansalaisyhteiskunnalle, ETSK:n on syytä tarttua aiheeseen sekä tutkia mahdollisia lähestymistapoja ongelmaan nähden.

2.6 Yleisön tietämättömyys tekijänoikeuden käsitteestä – tai jopa välinpitämättömyys tai vihamielisyys sitä kohtaan – velvoittaa itse asiassa kansalaisyhteiskunnan reagoimaan asiaan.

2.7 Musiikkialan tekijänoikeuksien ja esittäjien sekä tuottajien lähioikeuksien (ei kuitenkaan moraalisten oikeuksien) nykyisestä suojasta säädetään mm. seuraavissa direktiiveissä: 12. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY, 12. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/116/EY ja 22. toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY. Direktiiveillä pyrittiin alun perin helpottamaan tavaroiden ja ideoiden vapaata liikkuvuutta terveen kilpailun puitteissa, mutta myös varmistamaan tasapaino ja torjumaan piratismia. Tekijänoikeuksien ja niihin liittyvien lähioikeuksien kaikkinainen yhdenmukaistaminen perustuu suojelun korkeaan tasoon, sillä kyseiset oikeudet ovat henkisen luovuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Niiden suojelu auttaa säilyttämään ja kehittämään luovuutta, mistä hyötyvät tekijät, esittäjät, tuottajat, kuluttajat, sisältöjen käyttäjät, kulttuuri, teollisuus ja ylipäätään yleisö. Niinpä henkinen omaisuus on tunnustettu kiinteäksi osaksi omistusoikeutta ja sitä suojellaan Euroopan perusoikeuskirjalla, sillä tekijöiden ja taiteilijoiden, esittäjien tai toteuttajien luova ja taiteellinen panos edellyttää, että siitä saadaan riittävät tulot, joiden turvin saadaan aikaan uusia luovia ja taiteellisia töitä. Vain oikeuksien haltijoiden asianmukainen oikeudellinen suojelu antaa mahdollisuuden taata tehokkaasti kyseiset tulot.

2.8 Eräissä maissa lainsäädäntö kieltää tiukasti tekijänoikeuksien suojan piiriin kuuluvien tiedostojen kaikenmuotoisen kopioinnin ja vaihtamisen riippumatta siitä, vaihdetaanko tiedostoja vain rajallisesti omaan käyttöön vai tehdäänkö se kaupallisessa tarkoituksessa (1).

2.9 Eurooppalaiset kuluttajat, joiden etuja ajavat järjestöt ovat valittaneet jääneensä näistä seikoista käytävien neuvottelujen ulkopuolelle, jolloin neuvottelut eivät ole olleet avoimia eivätkä demokraattisia, ovat huomauttaneet, ettei piratismin torjunnan varjolla voida ottaa käyttöön kaikkien internetsanomien ja -viestien poliisivalvontaa syrjäyttämällä oikeus yksityisyyden suojaan ja intimiteettisuojaan kirjeenvaihdossa ja välitettävässä tiedossa. Komitea toivoo niin ikään, että sille annetaan tietoa parhaillaan käytävistä keskusteluista ja tehtävistä ehdotuksista, ja ilmaisee olevansa halukas ottamaan niihin kantaa.

3. Erityistä

3.1 Henkisen omaisuuden määrittäminen ja eritteleminen

3.1.1 On ensisijaisen tärkeää erottaa toisistaan tekijänoikeudet sekä lähioikeudet ja ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan. Molemmat oikeudet ovat osa samaa kokonaisuutta, jota voimme luonnehtia nimityksellä ”henkinen omaisuus”. Henkisen oikeuden käsitteestä sovittiin kansainvälisesti 14. heinäkuuta 1967 tehdyllä yleissopimuksella, jolla perustettiin Maailman henkisen omaisuuden järjestö, ja se on sittemmin sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön, erityisesti direktiivillä 2006/115/EY, joten se on yhteisön säännöstöön vakiintunut käsite.

3.1.2 ETSK katsoo, että voidakseen jatkaa luovaa ja taiteellista työtään tekijöiden tai esittäjien on saatava asianmukainen korvaus työnsä käyttämisestä, kuten myös tuottajien voidakseen rahoittaa tällaista työtä. Tuotteiden kuten äänitteiden, elokuvien tai multimediatuotteiden sekä esimerkiksi tilauspalvelujen kaltaisten palvelujen tuottamiseen vaadittavat investoinnit ovat merkittäviä. Henkistä omaisuutta koskevien oikeuksien riittävä oikeudellinen suoja on tarpeen, jotta tämän korvauksen saatavuus voidaan taata ja mahdollistaa näille investoinneille riittävä tuotto.

3.1.3 ETSK kehottaa yhdenmukaistamaan eräitä tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien ilmenemismuotoja. Yhdenmukaistamisessa on otettava huomioon direktiivien täytäntöönpanokertomukset sekä tuomioistuimen asiassa omaksuma oikeuskäytäntö.

3.1.4 Komitea on tyytyväinen äskettäin tehtyyn direktiiviehdotukseen (KOM(2011) 289 lopullinen) ns. orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista. Komitea antaa sen sisällöstä lausunnon myöhemmin.

3.2 Korvaukset

3.2.1 Asia, jossa useimmat jäsenvaltiot kohtaavat erityisongelmia yhteisvalvontajärjestöjen ja käyttäjien sopimussuhteiden yhteydessä, on ehkä korvausten maksaminen tekijänoikeuksien haltijoille (heidän omistusosuutensa mukaisesti) musiikkialalla; tässä asiassa suurin osa ongelmista on ratkaistu tuomioistuimen oikeuskäytännön avulla.

3.2.2 ETSK pitää välttämättömänä ehdottaa, että varmistettaessa sekä tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille kuuluvat tekijänoikeudet että sisältöjen käyttäjien ja loppukuluttajien oikeudet sovelletaan periaatetta, jonka mukaan kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, mutta myös suhteellisuusperiaatetta. Nykyään tekijänoikeuksia suojellaan Euroopassa Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPO:n ”internetsopimuksilla”. EU ja jäsenvaltiot ratifioivat sopimukset joulukuussa 2009. Periaatteessa tämä yhdenmukaistaa sovellettavan lainsäädännön, joskin eri jäsenvaltioiden ratifioinnin yhteydessä esittämät julistukset asettavat kyseenalaiseksi yhdenmukaistetun lähestymistavan käyttökelpoisuuden EU:n tasolla. Nämä sopimukset kieltävät kaupallisessa tarkoituksessa tehtävät laittomat jäljennökset ja väärennykset, samoin kuin ne kieltää myös tekijänoikeuksista ja lähioikeuksien suojasta tietoyhteiskunnassa annettu direktiivi.

3.3 Korvauksen ja julkisen esityksen määritteleminen

3.3.1 Erityishuomiota on kiinnitettävä sen määrittämiseen, milloin musiikin käytöstä on maksettava korvaus, milloin kyseessä on julkinen esitys ja milloin kyseessä on käytön sijasta hyväksikäyttö.

3.3.2 ETSK:n mielestä kaupallinen hyödyntäminen ja yksityinen käyttö on erotettava selvästi toisistaan sekä käyttötarkoituksen että määrättävien seuraamuksien osalta. Käytännössä yhteisvalvontatahojen taksoissa, joista on sovittu yhteisymmärryksessä eri kuluttajasektoreita edustavien järjestöjen kanssa, otetaan jo huomioon musiikin erilaiset käyttötavat julkisissa tiloissa, eivätkä esimerkiksi diskoteekkien kaltaiset tahot, joille musiikki on olennaista, maksa sen käytöstä samaa summaa kuin ne, jotka hyödyntävät musiikkia lisävarusteena tai satunnaisesti, kuten kampaamot tai tavaratalot.

3.3.3 ETSK:n mielestä nk. toiseen kertaan tapahtuvasta käytöstä saatava korvaus, josta määrätään Bernin yleissopimuksessa, on täysin perusteltu, koska levittävien tahojen ja televisio- tai radiolähetysten oikeudenhaltijat käyttävät toiseen kertaan ensisijaisiin lähetyksiin sisältyviä teoksia, joista käsin nämä tahot ”välittävät julkisesti” kyseiset teokset ja palvelut.

3.3.4 Nykyistä järjestelmää, jossa teoksen jäljentämisestä yksityiseen käyttöön on maksettava tekijänoikeuskorvaus, on uudistettava, jotta ”kohtuullisen korvauksen” suuruus voidaan määrittää ja korvaus periä ja jakaa nykyistä avoimemmin. Korvausten on heijastettava yksityisten jäljennösten tekemisestä oikeudenhaltijoille aiheutuvia todellisia taloudellisia menetyksiä ja perustuttava niihin.

3.3.5 Rajatylittävien lupien myöntämisen helpottamiseksi oikeudenhaltijoiden sopimusvapaus on säilytettävä. Niiden ei tarvitsisi myöntää lupia koko Euroopan alueelle, eivätkä ne olisi velvollisia määräämään sopimuksella lupien käyttömaksuja.

3.3.6 ETSK kannattaa nykyistä innovatiivisempien neuvottelumallien edistämistä siten, että niiden avulla päästään hyödyntämään sisältöjä eri muodoissa (free, premium, freemium) riippuen tarjouksista ja odotuksista sekä loppukäyttäjien asenteesta; tällä tavoin yhtäältä oikeudenhaltijoille maksettavat korvaukset ja toisaalta kuluttajien ja ylipäätään yleisön mahdollisuus käyttää sisältöjä olisivat oikeassa tasapainossa keskenään.

3.4 Seuraamukset ja rangaistukset

3.4.1 ETSK:n mielestä henkisen omaisuuden suojeleminen on unionin taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle todella tärkeää erityisesti uusien taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntausten valossa. Näin taataan tekijöiden ja esittäjinä toimivien taiteilijoiden tai toteuttajien luova ja taiteellinen panos. Tätä tarkoitusta varten on otettu käyttöön seuraamusjärjestelmä, johon sisältyvät seuraamukset vastaavat tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehokkaille, varoittaville ja oikeasuhtaisille seuraamuksille asetettuja vaatimuksia.

3.4.2 Komitea katsoo, että eräiden henkisluonteisten teosten käyttö, joka sallitaan ainoastaan poikkeuksena oikeudenhaltijoiden yksinomaisista oikeuksista ja jonka yhteydessä käyttäjille asetetaan rajoituksia, olisi miellettävä kansalaisten positiiviseksi ja yleiseksi oikeudeksi. Tällaiseen käyttöön liittyvät rajoitukset eivät myöskään ole täysin selkeitä eikä niistä ole säädetty lailla, joten kuluttajat eivät tiedä, mitkä käytänteet ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan sallittuja.

Henkisen omaisuuden rikosoikeudellinen suoja on olennainen tae, joka toimii edistyneiden maiden yhteiskunnan, kulttuurin, talouden ja poliittisen järjestelmän puolustajana ja varmistajana.

ETSK vastustaa ryhtymistä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin sellaisia käyttäjiä vastaan, jotka eivät toimi hyötymistarkoituksissa.

3.4.3 Amsterdamin yliopiston informaatio-oikeuden laitos teki Euroopan komission sisämarkkinoiden pääosaston tilauksesta tutkimuksen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanosta ja vaikutuksista jäsenvaltioiden lainsäädäntöön (2). Tutkimuksen toisen osan luvuista, jotka käsittelevät direktiivin soveltamista EU:n muissa jäsenvaltioissa, käy ilmi, että tarkastelluista 26 jäsenvaltiosta vain kuudessa voidaan tässä yhteydessä määrätä vapausrangaistuksia.

3.4.4 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2001/29/ΕY 8 artiklaan 4 kohdan, jossa todetaan, että kyseisessä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien oikeudellisen suojelun yhteydessä käyttäjiä ja kuluttajia rangaistaan sellaisen sisällön käytöstä, josta sisällön julkisesta levittämisestä vastaavat tahot eivät ole alun perin maksaneet tekijänoikeuskorvausta. Jos sisältö asetetaan julkisesti saataville, vastuu rajoittuu siviilioikeudelliseen vastuuseen, ja seuraamukset ovat korvauksia, jotka määräytyvät suhteessa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden omistusoikeuden perusteella maksettaviin palkkioihin. Tekijänoikeusrikkomuksista on määrättävä rikosoikeudellisia seuraamuksia ainoastaan selvästi määritetyistä tapauksissa, joissa on kyse järjestäytyneen rikollisuuden piiriin kuuluvista, kauppaa koskevista rikoksista sekä tekijänoikeuksien laittomasta kaupallisesta hyväksikäytöstä. Toimenpiteitä toteutettaessa on joka tapauksessa kunnioitettava kuluttajien perusoikeuksia.

3.5 Yhteisvalvontajärjestöjen rakenne ja toiminta

3.5.1 On syytä korostaa, että nykyisissä kiistanalaisissa direktiiveissä ei kiinnitetä mitään huomiota tuotteiden käyttäjien suojeluun: heidän osansa riippuu todellisen valvonnan ulkopuolella toimivien yhteisvalvontajärjestöjen linjauksista. ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että oikeuspuitteilla tunnustetaan, suojataan ja taataan kansalaisten ja kuluttajien oikeudet ja tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden oikeudet sekä varmistetaan kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu lain edessä tarkasteltaessa käyttäjien ja kuluttajien suojelemista teollis- ja tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden vaatimuksilta henkistä omaisuutta koskevan säännöstön mukaisesti, erityisesti 18. toukokuuta 2005 annetun komission suosituksen mukaisesti.

3.5.2 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 5 artiklaan 5 kohdan, jossa todetaan, että yhteisvalvontajärjestöt, joille on annettu lupa periä tekijänoikeusmaksuja ja edustaa oikeudenhaltijoita, eivät kollektiivisina hallinnointieliminä saa olla kaupallisia yrityksiä vaan niiden on oltava luonteeltaan voittoa tavoittelemattomia elimiä, joiden organisaatiorakenne muodostuu tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoista.

3.5.3 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 5 artiklaan 6 kohdan, jossa todetaan, että yhteisvalvontayritysten tai -järjestöjen toimintaa valvoo yksi kansallinen elin (yksi valtakunnallinen riippumaton hallinnointielin). Kyseinen elin voi olla sama, joka myöntää yhteisvalvontajärjestöille luvat periä esittäville taiteilijoille kuuluvia tekijänoikeusmaksuja. Toisin sanoen luvat myöntävä elin voi myös toimia valvontaelimenä.

3.5.4 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 5 artiklaan 7 kohdan, jossa todetaan, että tekijällä tai esittäjällä on oikeus ”luopua” omistusoikeudestaan henkiseen omaisuuteen. Heillä on myös oikeus ”siirtää” lainaus- tai vuokrausoikeutensa yhdelle tai useammalla olemassa olevalle tai vastaperustetulle yhteisvalvontayritykselle tai -järjestölle. Koska tällöin asiasta vastaa useampi kuin yksi yhteisvalvontajärjestö, vaarana on kuitenkin, että a) eri yhteisvalvontayritykset tai -järjestöt perivät artisteille kuuluvat tekijänoikeusmaksut useaan kertaan. Lisäksi vaarana on, että b) käyttäjät tekevät sopimuksia ja yhteistyötä useiden eikä vain yhden yhteisvalvontayrityksen tai -järjestön kanssa ja että c) ne maksavat kaksinkertaisen korvauksen saman teoksen käytöstä. Saman elimen, joka myöntää yhteisvalvontayrityksille tai -järjestöille luvat, tulee olla myös vastuussa yhteisvalvontayrityksen tai -järjestön käyttäjiltä keräämien tekijänoikeusmaksujen jakamisesta tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden kesken, ja sen tulee olla asiassa toimivaltainen. Ehdotetaan, että esityspaikoissa otetaan käyttöön ajanmukainen ohjelmistoteknologia äänitteitä koskevien tietojen (tekijä, esittäjä, kesto jne.) tallentamiseksi niiden esittämistilanteessa, jotta käyttäjä voi maksaa kunkin teoksen käytöstä perittävät tekijänoikeusmaksut siten että maksut ovat myös oikeasuhteiset. Edellä mainittu elin olisi myös vastuussa siitä, ettei koko teoksen käytöstä peritä moninkertaista korvausta. Jos jossakin jäsenvaltiossa ei ole elintä, joka myöntää luvat yhteisvalvontayrityksille tai -järjestöille, sen on ryhdyttävä lainsäädäntötoimiin tällaisen elimen perustamiseksi.

3.5.5 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 5 artiklaan 8 kohdan, jossa todetaan, että esittäviä taiteilijoita edustavien yhteisvalvontajärjestöjen on laadittava tase sekä nimellinen taloudellinen selvitys siitä, miten ne hallinnoivat ja jakavat oikeudenhaltijoiden puolesta keräämiään korvauksia. Lisäksi on mainittava kaikki muut seikat, jotka osoittavat, että kyseiset ”tulot” on maksettu oikeudenhaltijoille, että ne on ilmoitettu ja että jäsenvaltioiden veroviranomaiset ovat perineet niistä veron. Riippumattoman tilintarkastajan olisi todistettava oikeiksi yhteisvalvontajärjestöjen kirjanpito sekä kerättyjen tekijänoikeusmaksujen jakaminen oikeudenhaltijoille, ja asiaa koskevan raportin olisi oltava julkinen. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen, kuten tilintarkastustuomioistuimen tai muun riippumattoman julkisen viranomaisen, olisi tarkastettava ne määräajoin.

3.5.6 ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 5 artiklaan 9 kohdan, jossa todetaan, että jos yhteisvalvontajärjestö ei maksa keräämiään tekijänoikeusmaksuja oikeudenhaltijoille tai jos se ei noudata 5 artiklan 5 ja 7 kohdan säännöksiä, luvat myöntävä elin peruu aluksi yhteisvalvontajärjestön luvan ja nostaa sen jälkeen rikkomuksen vakavuudesta riippuen kanteen jäsenvaltion oikeusistuimessa.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Rangaistukset ovat samat riippumatta siitä, tehdäänkö jäljennös kaupallisessa tarkoituksessa vai yksityiseen käyttöön.

(2) Tutkimus julkaistiin helmikuussa 2007.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat erityisjaoston lausunnon kohdat muutettiin täysistunnossa hyväksyttyjen muutosehdotusten mukaisiksi, mutta ne saivat tuekseen yli neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 4 kohta):

a) Kohta 1.1.8

1.1.8

Yhteisvalvontajärjestöjen keräämien korvausten hallinnoinnin avoimuus rajatylittävässä ympäristössä herättää kysymyksiä. Tekijät, lähioikeuksien haltijat, ne joiden on maksettava oikeuksien käytöstä sekä kuluttajat eivät tosiasiassa vieläkään tarkkaan tiedä, millä perusteella yhteisvalvontajärjestelmän puitteissa kerättävät maksut peritään tai mihin ne käytetään.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	113
Vastaan	:	61
Pidättyi	:	23

b) Kohta 3.1.1

3.1.1

On ensisijaisen tärkeää erottaa toisistaan tekijänoikeudet sekä esittäjien lähioikeudet ja ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan. Molemmat oikeudet ovat osa samaa kokonaisuutta, jota voimme luonnehtia nimityksellä ”henkinen omaisuus”. Yhtä mieltä ollaan siitä, että henkinen omaisuus muodostuu mm. kirjailijoille, säveltäjille ja sanoittajille kuuluvista tekijänoikeuksista ja teoksia esittäville taiteilijoille kuuluvista lähioikeuksista.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	116
Vastaan	:	55
Pidättyi	:	27

c) Kohta 3.1.3

3.1.3

ETSK kehottaa yhdenmukaistamaan eräitä tekijänoikeuksien sekä tulkitsijoille ja esittäjille kuuluvien lähioikeuksien ilmenemismuotoja. Yhdenmukaistaminen on viestinnän ja tiedottamisen näkökulmasta välttämätöntä esimerkiksi äänitallenteen siirtyessä julkiseen käyttöön. Oikeusvarmuuden takaaminen ja edellä mainittujen oikeuksien turvaaminen vaatii jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamista esimerkiksi siltä osin, miten julkisessa käytössä oleva teos määritellään silloin kun se on myös tekijöille tuloja tuova ansiolähde. Kaikki tämä on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	108
Vastaan	:	57
Pidättyi	:	31

d) Kohta 3.2.1

3.2.1

Asia, jossa useimmat jäsenvaltiot kohtaavat erityisongelmia yhteisvalvontajärjestöjen ja käyttäjien sopimussuhteiden yhteydessä, on ehkä korvausten maksaminen tekijänoikeuksien haltijoille (heidän omistusosuutensa mukaisesti) musiikkialalla.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	88
Vastaan	:	71
Pidättyi	:	34

e) Kohta 3.3.2

3.3.2

ETSK:n mielestä kaupallinen hyödyntäminen ja yksityinen käyttö on erotettava selvästi toisistaan sekä käyttötarkoituksen että määrättävien seuraamuksien osalta. Teoksen käyttöä tai esittämistä pidetään julkisena, jos se asetetaan suppeaa perhepiiriä tai sosiaalista lähiympäristöä laajemman yleisön saataville riippumatta siitä, ovatko tämän laajemman yleisön muodostavat henkilöt samassa paikassa, jossa teos esitetään, vai jossakin muualla. Tämä periaate koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa, ja sen olisi katettava teoksen kaikenlainen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	103
Vastaan	:	53
Pidättyi	:	27

f) Kohta 3.3.3

3.3.3

ETSK:n mielestä olisi todettava selkeästi ja ytimekkäästi julkisen käytön merkitsevän sitä, että käyttäjä käyttää teosta voittoa tavoitellen ja osana yritystoimintaa, joka edellyttää (ääni- tai kuvatallenteen tai ääni- ja kuvatallenteen) käyttöä tai jonka vuoksi käyttö on perusteltua.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	100
Vastaan	:	58
Pidättyi	:	28

g) Kohta 3.3.6

3.3.6

Kun otetaan huomioon, että kohtuullisen korvauksen käsitteeseen tulisi sisältyä luonnollisena osana oikeasuhteisuus, jota usein myös sovelletaan käytännössä, on erotettava toisistaan taloudellinen toiminta, jossa teoksen esittäminen tai hyödyntäminen muodostaa yrityksen päätoimialan ja -tulolähteen (konserttien ja esitysten järjestäjät, elokuva-, radio- ja televisioala jne.), ja muu taloudellinen toiminta, jossa teoksen esittämisellä ei ole taloudellista merkitystä (esimerkiksi taksinkuljettaja, joka kuuntelee radiota asiakasta kuljettaessaan) tai se on toissijaisessa asemassa pääliiketoimintaan verrattuna (tavaratalon hississä tai ravintolassa soitettava taustamusiikki jne.). Tekijänoikeusmaksut onkin eriytettävä siten, että ne ulottuvat maksuttomuudesta täyteen korvaukseen ja että korvauksen suuruuden perusteena on teoksen esittämisen suhteellinen vaikutus liiketoimintaan. Tällaista erottelua sovelletaan selvästi eräissä maissa, kuten Ranskassa, jossa tekijänoikeusmaksut ovat erisuuruiset yhtäältä esitysten järjestäjille ja teosten levittäjille ja toisaalta erityisesti kahviloille ja ravintoloille.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	106
Vastaan	:	62
Pidättyi	:	27

h) Kohta 3.3.7

3.3.7

ETSK kehottaa lisäämään direktiivin 2006/115/ΕY 11 artiklan 7 kohdan jälkeen 8 kohdan, jossa todetaan, että jos oikeudenhaltijat eivät pääse asiasta sopimukseen, jäsenvaltiot voivat määrittää kohtuullisen korvauksen tason antamalla säädöksiä kohtuullisista korvauksista. Kohdassa 8 on säädettävä, että oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kiistoja ratkaisemaan perustetaan komitea, jonka puoleen kummankin osapuolen on pakko kääntyä. Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden sekä käyttäjien on komiteassa käytävien neuvottelujen perusteella päästävä sopimukseen kohtuullisen korvauksen tasosta koko kyseessä olevan oikeuden osalta. Kääntyminen riitojenratkaisukomitean puoleen edellyttää, että yhteisvalvontajärjestöt ovat etukäteen tehneet kirjallisen edustussopimuksen tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden kanssa, joita ne edustavat kyseisen teoksen osalta. Ilman tällaista sopimusta ja siihen liittyvää asiakirjaa, jossa luetellaan asianmukaisessa aikajärjestyksessä kukin yksittäinen teos ja äänite sekä kaikki oikeudenhaltijat erikseen, yhteisvalvontajärjestöillä ei olisi laillista oikeutta periä mitään tekijänoikeusmaksuja sellaisten oikeudenhaltijoiden nimissä, joiden kanssa ne eivät ole tehneet sopimusta. Oletetut toimeksiannot, eli se, että pelkkä periminen olisi osoitus toimeksiannon olemassaolosta, ovat kiellettyjä. Komitean jäseninä olisi yksi käyttäjien edustaja ja yksi oikeudenhaltijoiden edustaja sekä yksi työnantajien ja yksi työntekijöiden edustaja tai Euroopan tasolla yksi työmarkkinaosapuolia edustava ETSK:n jäsen.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	116
Vastaan	:	57
Pidättyi	:	23

i) Kohta 3.4.1

3.4.1

ETSK:n mielestä henkisen omaisuuden suojeleminen on unionin taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle todella tärkeää erityisesti uusien taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntausten valossa. Näyttää kuitenkin siltä, että se voi johtaa myös vastakkaisiin tuloksiin kuin mitä on toivottu: kyseisten oikeuksien suhteeton suojeleminen saattaa rajoittaa merkittävästi kauppaa käyttäjien ja kuluttajien etujen vastaisesti.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	104
Vastaan	:	61
Pidättyi	:	36

j) Kohta 3.4.2

3.4.2

ETSK on huolestunut siitä, että voimassa oleva direktiivi pikemminkin asettaa uusia esteitä kyseisen alan kaupalle ja innovaatioille kuin poistaa niitä. Esimerkiksi epäselvyys kohtuulliseen korvauksen suuruudesta ei ilman välttämättömiä suojatoimia helpota vaan vaikeuttaa pk-yritysten toimintaa pidennetyn suoja-ajan aikana. Näin tapahtuu myös silloin, kun yhteisvalvontajärjestöt eivät toimi asianmukaisesti ja avoimesti, kun kaupalliset käyttäjät eivät täysin tunne vallitsevaa tilannetta tai kun oikeudenhaltijalle väärinkäytöstä mahdollisesti aiheutuva vahinko on merkityksetön, mutta siitä määrättävät seuraamukset kohtuuttomat.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	104
Vastaan	:	61
Pidättyi	:	36

k) Kohta 3.4.3

3.4.3

ETSK kehottaa painokkaasti korvaamaan kohdan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat harkintavaltansa puitteissa itse päättää määrättävistä seuraamuksista, koska useissa jäsenvaltioissa määrätään seuraamuksia ja jopa rikosoikeudellisia rangaistuksia, jotka eivät ole ollenkaan oikeasuhteisia.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	104
Vastaan	:	61
Pidättyi	:	36

l) Kohta 3.4.4

3.4.4

Komitea toteaa erityisen huolestuneena, että yhteisön lainsäädännöllä pyritään suojaamaan muun muassa tekijänoikeuksia ja esittäjille kuuluvia lähioikeuksia, mutta siinä ei oteta riittävästi huomioon käyttäjien ja loppukuluttajien oikeuksia. Vaikka on todettava, että luovia ja taiteellisia toimia ja liiketoimia toteuttavat suurelta osin yksityiset ammatinharjoittajat ja että niitä on siten edistettävä ja suojeltava, lähestymistapa on erilainen kuluttajiin nähden. Eräiden tekijänoikeuksien piiriin kuuluvien teosten käyttö on sallittua vain poikkeustapauksissa, siten että oikeudenhaltijoilla on niihin yksinoikeus ja käyttäjien oikeudet ovat rajalliset. Käyttöehdot eivät kuitenkaan ole täysin selvät eikä niistä säädetä tarkasti laissa, jolloin kuluttajat joutuvat pohtimaan, mitkä käyttömuodot voimassa oleva lainsäädäntö sallii.

Muutosehdotusta koskeva äänestystulos

Puolesta	:	104
Vastaan	:	61
Pidättyi	:	36

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/40

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuluttajille suunnattujen väittämien yhdenmukaistaminen – kosmeettiset valmisteet” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/06

Esittelijä: Krzysztof OSTROWSKI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kuluttajille suunnattujen väittämien yhdenmukaistaminen – kosmeettiset valmisteet

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 115 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK:n mielestä kosmeettisista valmisteista esitettäviä väittämiä koskevien yhteisten arviointiperusteiden ja käytännön ohjeiden nopea hyväksyminen hyödyttää sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä, kuluttajia ja valvontaelimiä.

1.2 Tämän vuoksi ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on jo aloittanut yhteisten arviointiperusteiden laatimisen kosmeettisista valmisteista esitettäviä väittämiä varten ja että yhteisiä perusteita koskevien ohjeiden laatimistyössä on jo edetty pitkälle.

1.3 Kosmeettisista valmisteista annetun asetuksen N:o 1223/2009 mukaan komission on hyväksyttyjä arviointiperusteita noudattaen toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus väittämien käytöstä. ETSK katsoo kuitenkin, että määräaikaa, johon mennessä kertomus on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle, olisi aikaistettava nykyisestä eli heinäkuusta 2016.

1.4 ETSK kehottaakin komissiota nopeuttamaan yhteisten arviointiperusteiden hyväksymisprosessia, mikä mahdollistaisi kertomuksen laatimisen ainakin vuotta aikaisemmin.

1.5 ETSK pyytää komissiota harkitsemaan eettisiä ja ekologisia markkinointiväittämiä koskevien uusien ohjeiden käyttöä siihen asti, kunnes Kansainvälinen standardisoimisjärjestö on määritellyt ”ympäristöväittämiä” koskevat arviointiperusteet (esimerkiksi Tanskan kuluttaja-asiamiehen laatimien uusien ohjeiden perusteella).

2. Yleistä

2.1 Kosmeettisia valmisteita koskevat väittämät

2.1.1

Kosmeettisista valmisteista esitettävät väittämät ovat yleensä markkinointitarkoituksessa esitettäviä, tuotteen ominaisuuksia koskevia väittämiä (R. Schueller ja P. Romanowski, C&T, tammikuu 1998). Väittämä voi olla sana, virke, kappale tai yksinkertaisesti pelkkä viittaus. Tuotteesta voidaan väittää esimerkiksi, että se ”vähentää juonteita ja ryppyjä kymmenessä päivässä” tai että se on yksinkertaisesti ”ikääntymistä estävä”. Hiustenvärjäysaineen voidaan esimerkiksi väittää ”peittävän harmaat hiukset sataprosenttisesti”, tai hilsettä torjuvan hiustenpesuaineen testaamiseksi tehdyn kuluttajatutkimuksen perusteella voidaan väittää ainetta käyttäneistä naisista 70 prosentin todenneen ”hilseen hävinneen yhden käyttökerran jälkeen”.

2.1.2

Valmisteita koskevat väittämät ja mainonta, mukaan luettuina markkinointiviestinnän muut muodot (näistä käytetään yhdessä ilmaisua ”tuoteväittämät”), ovat oleellisia välineitä tuotteiden ominaispiirteistä ja ominaisuuksista tiedottamiseksi kuluttajille sekä kuluttajien auttamiseksi valitsemaan tarpeitaan ja odotuksiaan parhaiten vastaavat tuotteet. Kun otetaan huomioon kosmeettisten tuotteiden suuri merkitys kuluttajille, on erittäin tärkeää tarjota heille selvää, hyödyllistä, ymmärrettävää, vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa, jotta he voisivat tehdä perusteltuja valintoja.

2.1.3

Tuoteväittämät ovat kosmetiikkayrityksille oleellisia välineitä, joiden avulla ne voivat erottaa tuotteensa kilpailijoiden tuotteista. Väittämät voivat lisäksi edistää sisämarkkinoiden toimintaa kannustamalla innovointia ja lisäämällä yritysten kilpailua.

2.1.4

Jotta tuoteväittämät täyttäisivät tarkoituksensa riittävän hyvin eli palvelisivat kuluttajien sekä kosmetiikkayritysten etuja edellä kuvaillulla tavalla, on tärkeää varmistaa sellaisten tehokkaiden puitteiden olemassaolo, jotka takaavat, että tuoteväittämät ovat rehellisiä eivätkä johda kuluttajia harhaan, kun otetaan huomioon väittämien sisältö ja niiden esittämiseen käytettävät markkinointivälineet (riippumatta siitä, onko kyseessä painotuote, televisiomainos tai jokin internetin tai älypuhelimen kaltainen uusi viestintäväline).

2.2 Kosmeettisia valmisteita koskevia väittämiä sääntelevä EU:n lainsäädäntö

2.2.1

Kosmeettisista valmisteista annettu asetus (asetus (EY) N:o 1223/2009) korvaa heinäkuuhun 2013 mennessä kaikilta osin kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/768/ETY. Uudella asetuksella pyritään varmistamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja sekä sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta. Kosmeettisista valmisteista annetussa asetuksessa todetaan, että ”kuluttajaa olisi suojeltava harhaanjohtavilta väittämiltä, jotka koskevat kosmeettisen valmisteen vaikutusta ja muita ominaisuuksia”.

2.2.2

Asetus koskee vain kosmeettisia valmisteita eikä lääkevalmisteita, lääkinnällisiä laitteita tai biosidituotteita. Asetuksessa ’kosmeettisella valmisteella’ tarkoitetaan ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen. Kosmeettiseksi valmisteeksi ei katsota ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi, injektoitavaksi tai istutettavaksi ihmiskehoon.

Kosmeettisia valmisteita ovat muun muassa hiustenhoitoaineet (sampoot, hoitoaineet jne.), ihonhoitoaineet (iho- ja kasvovoiteet, kynsienhoitoaineet jne.), henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetut valmisteet (kylpy- ja suihkutuotteet, hammastahnat, deodorantit ja antiperspirantit jne.), värjäykseen tarkoitetut kosmeettiset valmisteet (hiustenvärjäysaineet, meikit jne.) ja hajusteet (parfyymit, eau de toilette -valmisteet jne.).

2.2.3

Asetuksen 20 artiklassa todetaan, että kosmeettisten valmisteiden ”mainostamisessa ei saa käyttää tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia tai vaikutuksia, joita niillä ei ole”.

2.2.4

Harhaanjohtavia tuoteväittämiä tarkasteltaessa on otettava huomioon myös sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY asianomaiset artiklat.

2.2.5

Tämän direktiivin 6 artiklassa (Harhaanjohtavat toimet) todetaan, että kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön muun muassa tuotteen pääominaisuuksien osalta. Tällaisia ominaisuuksia ovat esim. tuotteen käyttökelpoisuus tai tulokset, joita sitä käyttämällä odotetaan saavutettavan, taikka tuotteelle tehtyjen testien tai tarkastusten tulokset.

2.2.6

Direktiivin 7 artiklassa (Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset) todetaan jälleen, että ”kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen”. Tuoteväittämissä olennaisina tietoina pidetään tuotteen pääominaisuuksia (siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista).

2.2.7

Mainostajien on lisäksi noudatettava harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetussa direktiivissä 2006/114/EY annettuja sääntöjä.

2.3 Nykyiset sisämarkkinakäytännöt

2.3.1

Nykyiset eurooppalaiset oikeus- ja sääntelykäytännöt osoittavat, että jäsenvaltioiden eri viranomaiset tulkitsevat samoja, edellä mainittuja säädöksiä eri tavoilla. Näin ollen sääntöjä, jotka koskevat kosmeettisista valmisteista esitettäviä väittämiä, ei tulkita yhdenmukaisesti, mikä rasittaa merkittävästi yhteismarkkinoilla toimivia kosmetiikkayrityksiä, koska ne eivät voi olla varmoja, etteivät esimerkiksi Unkarin tai Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset puutu johonkin niiden mainokseen, joka on kuitenkin ollut laillinen esimerkiksi Ranskassa. Useimmissa tällaisissa tapauksissa kosmetiikkayritykset ovat joutuneet maksamaan suuria sakkoja. Esimerkiksi vuonna 2007 Unkarin kilpailuviranomainen väitti, että koska kliiniset kokeet oli tehty Yhdysvalloissa ja Ranskassa, ei näiden kokeiden tuloksiin perustuvia prosenttipohjaisia väittämiä voitu esittää kosmeettisen tuotteen tehokkuuden tueksi Unkarissa. Kilpailuviranomaisen mukaan ihotyypit vaihtelevat maasta ja maantieteellisestä alueesta riippuen. Näin ollen kokeiden – jotka tehtiin eri ilmasto- ja kosteusoloissa ruokailutottumuksiltaan erilaisten naisten keskuudessa – tulokset eivät anna unkarilaiskuluttajille asianmukaista tietoa kyseisten kosmeettisten valmisteiden tehokkuudesta. Yksikään toinen EU:n jäsenvaltio ei ole toistaiseksi tullut samaan johtopäätökseen. Lisäksi ”luonnonmukaisia”, ”biologisia” tai ”orgaanisia” tuotteita koskevat vaatimukset vaihtelevat paikallisesti. Erilaiset laintulkinnat haittaavat myös kuluttajia, koska kuluttajansuoja voi jossakin jäsenvaltiossa olla vahvempi kuin toisessa.

2.3.2

Tuoteväittämiä koskevien yhteisten arviointiperusteiden ja käytännön ohjeiden puuttumisesta johtuvien tulkintaerojen vuoksi sisämarkkinoilla toimivien kosmetiikkayritysten on itse tarkistettava ja tarkastettava jokainen väittämänsä ja mainoksensa jokaisessa jäsenvaltiossa varmistaakseen, että ne ovat kunkin maan lainsäädännön mukaisia. Tästä toiminnasta aiheutuu yrityksille merkittäviä lisäkustannuksia, joita voitaisiin vähentää ottamalla EU:ssa käyttöön kosmetiikkaväittämiä koskevat yhteiset ohjeet. Näin säästyvät varat voitaisiin käyttää innovaatio- ja tutkimustoimintaan ja tuotteiden hintojen alentamiseen. On syytä mainita, että Euroopan kosmetiikkatuotemarkkinoiden osuus kosmetiikkatuotteiden maailmanmarkkinoista on lähes kolmannes. Euroopan unionissa toimii yli 4 000 alan valmistajaa, ja ne työllistävät suoraan ja epäsuorasti 1,7 miljoonaa henkilöä.

Se, että sisämarkkinoilla toimivien kosmetiikkayritysten on tarkistettava ja tarkastettava jokainen väittämänsä ja mainoksensa jokaisessa jäsenvaltiossa merkitsee myös sitä, ettei tässä markkinasegmentissä ole toimivia sisämarkkinoita.

2.3.3

Tulkintaerot, jotka johtuvat kosmetiikkatuotteista esitettäviä väittämiä koskevien yhteisten ohjeiden puuttumisesta EU:ssa, haittaavat myös kuluttajia, koska he eivät voi tietää, mikä on kunkin väittämän varsinainen merkitys, kun he ostavat samaa tuotetta eri jäsenvaltioista. Tämä saattaa hämmentää kuluttajia. Jos ei ole yhteisiä kriteereitä esimerkiksi ”luonnonmukaisia”, ”biologisia” tai ”orgaanisia” tuotteita varten, kuluttajat eivät voi olla varmoja tuotteiden tosiasiallisesta laadusta. Nykyisessä verkkoympäristössä kuluttajat voivat lisäksi helposti ostaa tuotteita ulkomailta, ja eri maissa myytäviä eri tuotteita on heidän ulottuvillaan vain muutaman ”näpäytyksen” päässä. Jos kuluttajat havaitsevat, että jossakin maassa selluliittia vähentävän tuotteen käytön väitetään ”vähentävän selluliitin esiintymistä jo kymmenessä päivässä” ilman mitään lisäselityksiä, kun taas jossakin toisessa maassa voidaan selvennyksenä todeta tämän vaativan ”säännöllistä treenaamista ja ruokavaliota”, he saattavat olla epätietoisia kyseisen tuotteen todellisesta tehosta. Väittämiä koskevia yhteisiä arviointiperusteita tarvitaan myös siksi, että kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus vertailla samaan ryhmään kuuluvia eri tuotteita (esim. kahta erityyppistä kasvovoidetta). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kuluttajien on kyettävä helposti arvioimaan kaikki väittämät yhteisten perusteiden pohjalta. Ainoastaan selvät, konkreettiset ja yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin perustuvat väittämät antavat kuluttajille mahdollisuuden vertailla tuotteita ja tehdä tietoon perustuvia, heidän tarpeitaan parhaiten vastaavia valintoja.

2.4 Yhteisten käytännön ohjeiden tarve EU:ssa

2.4.1

Kosmeettisista valmisteista annetun asetuksen 20 artiklassa säädetään, että komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja kuluttajien turvallisuutta käsittelevää tiedekomiteaa tai muita asiaankuuluvia viranomaisia kuultuaan toimintasuunnitelman sekä väittämiä koskevien yhteisten arviointiperusteiden luettelon kosmeettisten valmisteiden arvioimiseksi ottaen huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin säännökset.

2.4.2

Euroopan komissio aloitti viime vuonna työn kosmeettisista valmisteista esitettäviä väittämiä koskevien yhteisten arviointiperusteiden laatimiseksi yhteistyössä sidosryhmien (jäsenvaltioiden viranomaiset, kuluttajajärjestöt, kosmetiikka-ala, tavarantoimittajat, pk-yritykset jne.) kanssa. ETSK on tyytyväinen työn edistymiseen, koska ohjeiden laatimisessa ollaan jo edetty pitkälle.

2.4.3

Komissio toimittaa hyväksyttyjä arviointiperusteita noudattaen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 11. heinäkuuta 2016 kertomuksen väittämien käytöstä. Jos kertomuksessa todetaan, että kosmeettisten valmisteiden yhteydessä käytetyt väittämät eivät vastaa yhteisiä arviointiperusteita, komissio toteuttaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarvittavat, entistä tiukemmat toimenpiteet varmistaakseen yhdenmukaisuuden. Tässä tapauksessa komission on ehkä pohdittava uudelleen ohjeistuksen soveltamisalaa ja siirryttävä yleisistä ohjeista yksityiskohtaisempaan lähestymistapaan (esim. lainsäädäntötoimet elintarvikkeita koskevien väittämien yhteydessä).

2.4.4

ETSK kannattaa varauksetta ajatusta sellaisten yhteisten arviointiperusteiden käyttöönotosta, jotka loisivat EU:n tason harmonisoidut kehykset kaikkien kosmeettisista valmisteista esitettävien väitteiden perustelemiseksi. Perusteita on voitava soveltaa kaikkiin kosmeettisia valmisteita koskeviin väittämiin, riippumatta siitä, ovatko ne primaarisia tai sekundaarisia, kaikissa tiedostusvälineissä. Niiden on mahdollistettava erityisominaisuuksien sovittaminen yhteen tuotteen, sen pakkauksen, väittämien ja niiden sisällön kanssa rajoittamatta kuitenkaan innovointia ja varmistettava samalla yhteisten sääntöjen noudattaminen.

2.4.5

ETSK:n mielestä Euroopan komission olisi kuitenkin nopeutettava kyseistä prosessia. Koska yhteisiä arviointiperusteita koskevien ohjeiden laatimistyössä on jo edetty pitkälle, ETSK katsoo, että Euroopan komission olisi saatava ne käyttöön mielellään jo vuoden 2012 alussa, mikä mahdollistaisi asiaa käsittelevän kertomuksen toimittamisen Euroopan parlamentille hyvissä ajoin ennen vuotta 2016.

2.4.6

Euroopan komission nykyisessä luonnoksessa yhteisiä arviointiperusteita koskeviksi ohjeiksi ei erityisesti mainita ”ympäristöväittämiä”. Asiaa käsitellään Kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä (ISO). Tällä hetkellä on kuitenkin vaikea sanoa, sopivatko hyväksyttävät standardit Euroopan unionin käyttöön ja milloin ne ovat käytettävissä. ETSK pyytää komissiota harkitsemaan sillä välin eettisiä ja ekologisia markkinointiväittämiä koskevien uusien ohjeiden käyttöä (esimerkiksi Tanskan kuluttaja-asiamiehen laatimien uusien ohjeiden perusteella).

2.4.7

ETSK katsoo, että väittämät olisi todennettava joko objektiivisilla tieteellisillä tutkimuksilla (esim. kliinisillä tutkimuksilla) tai subjektiivisilla kuluttajatutkimuksilla. Kummassakin näissä tutkimustyypeistä olisi kuitenkin noudatettava tiettyjä yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä (esim. tutkimukseen osallistuvien kuluttajien määrä, asianmukainen edustavuus jne.), jotta ne eivät johtaisi kuluttajia harhaan.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/43

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n kriisistäselviämisstrategiat ja teollisuuden muutokset: epävarmoja vai pysyviä työpaikkoja?” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/07

Esittelijä: Martin SIECKER

Toinen esittelijä: Ion POP

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 15. heinäkuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n kriisistäselviämisstrategiat ja teollisuuden muutokset: epävarmoja vai pysyviä työpaikkoja?

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI) antoi lausuntonsa 7. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 123 puolesta ja 5 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Käsillä olevassa lausunnossa pyritään antamaan vastaus kysymykseen, kuinka eurooppalainen teollisuus voi parhaiten selvitä kriisistä. ETSK on vakuuttunut siitä, että tähän tarvitaan pysyviä työpaikkoja. Nämä työpaikat ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat ansaita toimeentulonsa turvallisessa ja terveellisessä työympäristössä ja ilmapiirissä, jossa työntekijöiden oikeudet tunnustetaan ja jossa on tilaa hedelmälliselle työmarkkinaosapuolten väliselle vuoropuhelulle. Ne ovat korkeatuottoisia työpaikkoja, jotka antavat lisäarvoa innovoinnissa, laadussa, tehokkuudessa ja tuottavuudessa. Näin Eurooppa pystyy luomaan vakaata talouskasvua pysyen samalla kilpailukykyisenä maailman muihin alueisiin nähden.

1.2 ETSK katso, että tärkein edellytys uusien työpaikkojen luomiselle on kestävä, vakaa talouskasvu. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että monet organisaatiot ja elimet ovat jo tehneet talouskriisistä selviytymiseen tähtääviä ehdotuksia, joissa elpymisen sosiaalinen ulottuvuus otetaan huomioon. Näistä mainittakoon erityisesti Eurooppa 2020 -strategia ja Euroopan komission määrittelemät ”lippulaivahankkeet” sekä eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen esittämät työmarkkinapolitiikkaa koskevat suositukset, mutta myös Euroopan unionin neuvosto, Euroopan parlamentti, ILO ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat esittäneet suosituksia, joissa huomioidaan muutkin kuin pelkästään taloudelliset seikat.

1.3 ETSK toteaa, että yritykset käyttävät erilaista työvoimaa. Niin luodaan uudenlaisia työllistymismuotoja. Tällöin on kyse myös epävarmoista työsuhteista, joissa ihmiset työskentelevät määräaikaisilla sopimuksilla, saavat matalaa palkkaa, heidän sosiaalinen suojelunsa on heikko ja oikeussuojansa olematon. Kaikki määräaikainen työ ei ole epävarmaa; korkeasti koulutetut itsenäiset yrittäjät tulevat toimeksiantojen avulla mainiosti toimeen työmarkkinoilla. Määräaikainen työ on kuitenkin väistämättä epävarmaa, kun kyseessä on vähän tai ei lainkaan koulutusta vaativa työ tuotannossa tai palvelualalla. Joustoturva voi olla ratkaisu yritysten joustavan työvoiman tarpeeseen, mutta vain, mikäli täyttyy ehto, että siihen liittyvä turva on samantasoinen kuin vakituisen työpaikan tarjoama turva, kuten ETSK aiemmassa, joustoturvaa käsitelleessä lausunnossaan (asiakokonaisuus CCMI/066) toteaa.

1.4 Väestökehityksen – ikääntyvä aktiiviväestö ja yhä pienenevät työmarkkinoille tulevien nuorten ikäluokat – sekä nopeiden tuotantoprosesseissa tapahtuvien muutosten seurauksena Eurooppaa uhkaa suuri pula koulutetusta työvoimasta. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kaikilla on pääsy työmarkkinoille ja ettei ketään suljeta niiden ulkopuolelle. ETSK korostaa, että työntekijöillä on oltava mahdollisuus pitää kykyjään ja ammattitaitoaan tehtäviensä tasalla ja hankkia uusia taitoja koko työelämänsä ajan. Näin työntekijät pystyvät sopeutumaan muutoksiin työympäristössään ja pystytään vastaamaan koulutettujen työntekijöiden tarpeeseen työmarkkinoilla. Tämän prosessin hyvä ja tehokas organisointi on yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä sen pyrkiessä säilyttämään kilpailukykynsä maailman muihin alueisiin nähden.

1.5 ETSK korostaa, että työntekijöillä on oltava mahdollisuus hyödyntää erityisesti ammattikoulutusohjelmia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että työntekijät, jotka tarvitsisivat koulutusta eniten, hyödyntävät sitä usein vähiten. Tästä syystä eri työntekijäryhmiä varten tarvitaan erilaisia toimenpiteitä.

1.5.1 Suuri osa varoista tulisi suunnata matalimman koulutustason omaaviin työntekijöihin, sillä he tarvitsevat eniten täydentävää koulutusta. Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi myöntämällä yksittäisille työntekijöille kouluttautumisbudjetteja, joiden suuruus olisi käänteisesti verrannollinen koulutustasoon siten, että vähiten koulutetuilla työntekijöillä olisi käytettävissään eniten rahaa.

1.5.2 Ikääntyneitä työntekijöitä varten tarvitaan henkilöstöpolitiikkaa, jossa ikätekijät otetaan entistä paremmin huomioon. Samalla kun monissa EU:n jäsenvaltioissa nostetaan eläkeikää, monet ikääntyneet menettävät paikkansa työmarkkinoilla jo ennen nykyisen eläkeiän saavuttamista esimerkiksi siksi, etteivät pysy enää kehityksen mukana. Kohdennettu erityiskoulutus voisi auttaa tämän ongelman ratkaisussa.

1.5.3 On hyvin tärkeää, että koulutus ja koulutusohjelmat ovat tehokkaita. Monissa jäsenvaltioissa on kerätty kokemusta uusista, entistä tehokkaammista opetusmenetelmistä ja huomattu uudestaan eritoten työpaikalla oppimisen merkitys. ETSK painottaa tämäntyyppisten hankkeiden edelleenkehittämisen merkitystä ja pyytää komissiota edistämään sitä huolehtimalla siitä, että kysymykseen liittyvistä hyvistä toimintatavoista vaihdetaan tietoa.

1.5.4 Työntekijät hankkivat epävirallista mutta arvokasta tietoa ja kokemusta työssään. Tällä tavoin kertynyttä ammattitaitoa ei tunnusteta täysimääräisesti, sillä siitä ei jaeta virallisia todistuksia. Eri jäsenvaltioissa valmistellaan parhaillaan järjestelmiä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiseksi. Komission tulisi antaa tälle aloitteelle arvoa ja tukea.

1.5.5 Koulutuksen ja kulttuurin pääosaston aloitteesta on kehitetty joukko välineitä, joilla opetuksen ja koulutuksen pätevyyden ja laadun avoimuutta voidaan edistää elinikäisen oppimisen puitteissa Euroopan tasolla. (1) Näitä välineitä sovelletaan tätä nykyä ennen kaikkea opetusalalla opiskelijoiden liikkuvuuden ja työllistyvyyden edistämiseksi Euroopassa. ETSK korostaa tällaisten välineiden merkitystä ja pyytää komissiota tutkimaan, kuinka niitä voitaisiin soveltaa myös työntekijöiden liikkuvuuden ja työllistyvyyden edistämiseksi Euroopan unionissa.

1.5.6 Tämän tyyppisten välineiden edistämistä varten on olemassa erilaisia keinoja. Monista ohjelmista voidaan sopia työehtosopimuksissa ja niiden rahoitus voi tapahtua jäsenvaltiotasolla luomalla taloudellisia kannustimia, kuten verohelpotuksia. Euroopan unioni voi auttaa antamalla osarahoitusta rakennerahastoista sekä levittämällä hyviä esimerkkejä koskevaa tietoa asianomaisten EU- ja jäsenvaltiotason elinten parissa.

1.5.7 ETSK painottaa, että työntekijöillä ei ole pelkästään oikeutta osallistua ammattikoulutusohjelmiin, vaan he tarvitsevat myös tuloturvaa ja sosiaalista suojelua voidakseen toimia nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa optimaalisesti ja tulevaisuutta pelkäämättä.

1.6 EU:n tavoitteena on kasvaa kilpailukykyiseksi osaamistaloudeksi, jossa syntyy enemmän ja parempia työpaikkoja ja jossa vallitsee entistä laajamittaisempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Lissabonin sopimuksessa todetaan nimenomaan, että EU aikoo päästä tähän tavoitteeseen mm. ehkäisemällä sosiaalista syrjäytymistä, edistämällä kansalaisten taloudellista ja sosiaalista edistystä sekä takaamalla sosiaaliset oikeudet, jotka on määritelty vuodelta 1961 peräisin olevassa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, vuodelta 1989 olevassa työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa sekä EU:n perusoikeuskirjassa vuodelta 2000.

1.7 ETSK kehottaa EU:n toimielimiä suojelemaan eurooppalaisia sosiaalisia standardeja entistä päättäväisemmin. Ponnettomuus tässä kysymyksessä on johtanut mm. köyhien työtätekevien määrän enenemiseen, epätasa-arvon lisääntymiseen sekä tulevaisuuden pelon kasvuun samaan aikaan, kun kansalaisten luottamus toisiinsa, yhteiskunnallisiin instituutioihin ja julkiseen valtaan on rapautunut. Luottamuksen puute ei kohdistu pelkästään jäsenvaltioiden viranomaisiin vaan myös EU:n toimielimiin, kuten kasvava euroskeptisismi monissa jäsenvaltioissa osoittaa.

1.8 Jäsenvaltioissa on jo käynnissä monia hankkeita kysymyksissä, joita käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan. Lausunnon liitteessä luetellaan eräitä niistä. Esimerkit ovat neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” jäsenten toimittamia. Liitteestä käy ilmi, että paljon dynamiikkaa on olemassa, mutta jäsenvaltioiden ja sektoreiden keskinäiset erot ovat suuret. Kokemusten ja hyvien esimerkkien vaihto täytäntöönpanotasolla on tarpeen. Mikä toimii ja mikä ei? Mitkä ovat ratkaisevat tekijät? ETSK kehottaa Euroopan komissiota edistämään ja helpottamaan kokemusten ja hyvien esimerkkien vaihtoa.

2. Missä olemme

2.1 Talous on nyt kolme vuotta kärsinyt kriisistä. Sen laukaisijana oli rahoitusmarkkinoiden kriisi, joka johtui Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden seisahtumisesta. Vuoden 2008 jälkipuoliskolla myös ”reaalitalous” alkoi nopeasti kylmetä rahoituskriisin seurauksena. Ilmaus ”luottokriisi” ei kata koko totuutta. Kyse ei ollut pelkästään likviditeetin ja (pitkäaikaisen) pääoman rajoitetusta saatavuudesta, vaan kyseessä on ollut myös rakenteellinen ja koko rahoitussektoriin kohdistunut luottamuskriisi.

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa ei käsitellä kriisiä, vaan pyritään ennen kaikkea antamaan vastaus kysymykseen, kuinka eurooppalainen teollisuus voi parhaiten selvitä kriisistä.

2.2 Vuosina 2009 ja 2010 Euroopassa menetettiin noin 3,25 miljoonaa työpaikkaa, lähinnä teollisuudessa ja maataloudessa. Jo ennen kriisin puhkeamista Euroopan unionissa oltiin huolissaan väestönkehityksestä. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työmarkkinoilla tarvitaan lyhyellä aikavälillä paljon hyvin koulutettua työvoimaa. Koska kriisi on nopeuttanut ikääntyneiden työntekijöiden lähtöä, korvaavaa työvoimaa tarvitaan entistäkin nopeammin. Tästä aiheutuu kaksi ongelmaa. Ensimmäinen niistä on määrällinen: eräissä jäsenvaltioissa ja eräillä teollisuusaloilla työmarkkinoille tulevien koulutettujen nuorten määrä ei riitä tyydyttämään kysyntää. Toinen ongelma on laadullinen: äkkinäinen tapa, jolla työntekijät korvataan, vaarantaa tietämyksen siirtymisen yritysten sisällä.

2.3 Tärkein edellytys uusien työpaikkojen syntymiselle on kestävä, vakaa talouskasvu. Vuoden 2010 alusta lähtien on ollut havaittavissa hienoista elpymistä, tuotannon vähäistä kasvua eräillä aloilla sekä työvoiman kysynnän varovaista kasvua, vaikkakin tilanne vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Globalisaation seurauksena yhteiskunta muuttuu nopeasti ja työmarkkinat sen mukana. Yritykset käyttävät erilaista työvoimaa. Niin luodaan yhä enemmän uudenlaisia työllistymismuotoja ja myös epävarmoja työsuhteita. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin viimeisimmästä Euroopan työoloja tarkastelleesta tutkimuksesta käy ilmi, että vakituinen työpaikka on yhä normi useimmille työntekijöille, mutta tilapäiset työsuhteet ovat lisääntymässä. (2) Tärkeimpiä keinoja työehtosopimusten kiertämiseen vaikuttavat olevan alihankinta, työn ulkoistaminen sekä näennäisesti itsenäinen yrittäjyys normit alittavilla työehdoilla. Näiden kaavojen käyttö on viime vuosina lisääntynyt.

3. Kuinka tähän on päädytty

3.1 Euroopan sosiaalinen malli on Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt ainutlaatuinen sosiaalisen kapitalismin malli, jossa kapitalismin haittapuolet on menestyksekkäästi pysytty torjumaan säilyttäen kuitenkin samalla järjestelmän vahvuudet. Malli on toiminut EU:n jäsenmaille inspiraation lähteenä rakennettaessa koheesioon, yhteisvastuuseen ja kilpailukykyyn perustuvaa yhteiskuntaa. Mallin on määrä lopulta johtaa kaikille Euroopan kansalaisille tarkoitettuun demokraattiseen, ympäristömyönteiseen; kilpailuun, yhteisvastuuseen ja sosiaaliseen integraatioon perustuvaan hyvinvointialueeseen.

3.2 Tämä lähtökohta on kirjattu Lissabonin sopimukseen. Tiettyjen taloudellisten oikeuksien sekä sisämarkkinoiden rehtiä kilpailua koskevien määräysten lisäksi EU lupaa kansalaisilleen muun muassa, että se

—	pyrkii torjumaan sosiaalista syrjäytymistä

—	on sitoutunut edistämään kansalaisten taloudellista ja sosiaalista kehitystä

—	takaa vuodelta 1961 peräisin olevan Euroopan sosiaalisen peruskirjan, vuodelta 1989 olevan työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevaan yhteisön peruskirjan sekä EU:n perusoikeuskirjan mukaiset sosiaalisen oikeudet

—	edistää kansalaistensa mahdollisimman korkeaa tiedon tasoa luomalla laajat mahdollisuudet koulutuksen saantiin

—	varmistaa naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisen työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate samassa yrityksessä tai saman työehtosopimuksen perusteella.

3.3 Käytännön toteutus on kuitenkin vaikeampaa. Työpaikkoja kyllä syntyy, mutta ne ovat usein määräaikaisia, löyhiä työsuhteita, joissa työntekijöiden tulot jäävät alhaisiksi, sosiaaliturva on rajallinen ja työntekijöiden oikeussuoja vähäinen. Sinänsä on ymmärrettävää, etteivät työnantajat heti tarjoa työntekijöille pysyviä työsopimuksia talouden alkaessa hitaasti elpyä kriisistä. Kyseessä voi olla jopa tervetullut täydennys työmarkkinoiden tarjontaan. Se voi olla lisäkeino sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tarjotessaan työtä ryhmille, jotka muutoin eivät pääsisi työmarkkinoille. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa hyväksikäyttöön: kun elpyminen vakiintuu ja työstä näyttää tulevan rakenteellista, myös näiden töiden sopimusmuoto on muutettava sellaiseksi, että se tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, sosiaaliturvan ja oikeussuojan.

3.4 Vielä vakavampaa on, että myös vakituisia, asianmukaisiin työehtoihin perustuvia työpaikkoja muutetaan epävarmoiksi löyhiin, määräaikaisiin sopimuksiin pohjautuviksi työpaikoiksi, joiden sosiaaliturva ja oikeussuoja ovat vähäiset. Tätä ei tapahdu ainoastaan yksityisellä vaan myös julkisella sektorilla. Tämä on ristiriidassa Lissabonin sopimuksessa kansalaisille annettujen, sosiaalista koheesiota koskevien lupausten kanssa. Kaikki määräaikainen työ ei suinkaan ole epävarmaa: korkeasti koulutetut itsenäiset yrittäjät tulevat toimeksiantojen avulla mainiosti toimeen työmarkkinoilla. Määräaikainen työ on kuitenkin väistämättä epävarmaa, kun kyseessä on vähän tai ei lainkaan koulutusta vaativa työ tuotannossa tai palvelualalla. (3)

3.5 Monilla aloilla Eurooppa on vielä maailman huippua, kun puhutaan hyvinvoinnista, sosiaaliturvasta ja kilpailukyvystä, mutta omaan menneisyytemme nähden on otettu takapakkia ja etumatka suhteessa muihin talousalueisiin on kaventunut. OECD:n tutkimus vuodelta 2008 antaa viitteitä siitä, että köyhyys on lisääntymässä, tuloerot ovat kasvamassa ja julkisia palveluita on karsittu. (4)

3.6 Vuonna 2003 Eurostat lisäsi ”työtätekevät köyhät” Euroopan tilannetta kuvaaviin sosiaalisiin indikaattoreihin. ”Työtätekevien köyhien” määrä oli 27 jäsenvaltion EU:ssa 8,6 % vuonna 2008. Tämä johtuu mm. siitä, että vakituisen, kunnollisen työn osuus pienenee ja irtonaisten, epävarmojen työsuhteiden osuus lisääntyy. Tämä lisää epäluottamusta kansalaisten keskuudessa. Epäluottamukseen perustuvassa ja sosiaalisten konfliktien repimässä yhteiskunnassa ei ole tilaa kestävälle, vakaalle talouskasvulle.

3.7 Materiaalinen epätasa-arvo on viime vuosikymmeninä kasvanut vahvasti. Tony Judt antaa eräässä viimeisistä kirjoistaan (5) tästä muutaman huomiota herättävän esimerkin. Isossa-Britanniassa epätasa-arvo on suurempaa kuin koskaan sitten 1920-luvun; maassa on enemmän köyhiä lapsia kuin missään muussa EU-maassa, suurin osa uusista työpaikoista on töitä, joista maksetaan joko erittäin hyvä tai erittäin huono palkka, eivätkä tuloerot vuodesta 1973 lähtien ole missään kasvaneet niin voimakkaasti kuin Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa General Motorsin korkein johtaja ansaitsi vuonna 1968 noin 66 kertaa yrityksensä keskipalkan; vuonna 2009 Wal-Martin korkein johtaja ansaitsi 900 kertaa työntekijöidensä keskipalkan. Tämä esimerkki kertoo äärimmäisyyksistä, mutta sama suuntaus käy ilmi keskiarvoista. Vuonna 1965 suuryritysten johtajat Yhdysvalloissa ansaitsivat 24 kertaa yrityksensä keskipalkan; vuonna 2007 kerroin oli kasvanut 257:ään. (6)

3.8 Kasvavan epätasa-arvon yhteiskunnalliset kustannukset ovat korkeat. Richard Wilkinsonin ja Kate Picketin tutkimuksesta (7) käy ilmi, että yhteiskunta, jossa materiaalinen eriarvoisuus on suhteellisen suurta, onnistuu lähes kaikilla muilla päivittäisen elämän aloilla huonommin kuin yhteiskunta, jossa materiaalinen eriarvoisuus on suhteellisen pientä. Ihmisten terveys on huonompi, elinikä lyhyempi, rikollisuutta on enemmän ja – mikä on suurin ongelma – eriarvoisuus jäytää ihmisten luottamusta toisiinsa ja yhteiskuntaan. Tämä johtaa lopulta siihen, että ihmiset kääntyvät julkista valtaa – sekä kansallisia vallankäyttäjiä että Euroopan unionia – vastaan, mistä on osoituksena kasvava euroskeptisismi yhä useammassa jäsenvaltiossa. Se jäytää myös yhteiskuntaelämän osallisten, kuten työmarkkinaosapuolten, keskinäistä luottamusta.

4. Mihin suuntaan haluamme

4.1 Talouden muutokset tapahtuvat yhä nopeammin. Kun niihin yhdistetään vastassamme olevat, väestörakenteen muutoksesta aiheutuvat ongelmat, vaaditaan nopeita ja perusteellisia toimenpiteitä. Yhteiskunta ei koskaan ole ”valmis”, vaan kehittyy jatkuvasti, ja työmarkkinoiden on liikuttava kehityksen mukana. Työmarkkinoiden uudelleenjärjestelyssä on kyse muustakin kuin taloudellisista seikoista: kyseessä ovat myös tärkeät yhteiskunnalliset kysymykset. Haasteena onkin se, kuinka pystymme muuttamaan työmarkkinoita tavalla, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa.

4.2 Kaikkien tämän kysymyksen parissa toimivien instituutioiden välillä tuntuu vallitsevan yksimielisyys siitä, mihin suuntaan työmarkkinoita olisi kehitettävä. Euroopan unionin neuvosto on ehdottanut työllisyyspoliittisia suuntaviivoja (8), joissa yhteiskunnallisiin näkökohtiin kiinnitetään paljon huomiota. Työllisyydestä ja sosiaalipolitiikasta vastaava neuvosto muistutti yrityksen sisäisten joustavuusjärjestelyjen eduista sen sijaan, että työntekijöitä käytetään yrityksen joustavana kuorena ulospäin. Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, jossa Euroopan unionia kehotetaan valmistelemaan ”vihreiden työpaikkojen” strategiaa; tämä auttaa rakentaman kestävällä pohjalla olevaa tulevaisuutta ja pakottaa samalla Euroopan innovointiin. (9) Myös ETSK on antanut asiasta monia suosituksia (10). Euroopan parlamentti on suurella enemmistöllä hyväksynyt epätyypillisiä työsopimuksia käsittelevän päätöslauselman, jossa puolustetaan vakinaisia työsuhteita ja vastustetaan vakinaisten työsuhteiden muuttamista tilapäisiksi. (11)

4.3 Euroopan komissio on Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä esittänyt joukon ”lippulaivahankkeita”, jotka sisältävät aihetta koskevia konkreettisia ehdotuksia. Lippulaivahankkeessa ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka” pyritään luomaan enemmän korkealuokkaisia ja korkeatuottoisia työpaikkoja. Lippulaivahankkeissa ”Nuoret liikkeellä” sekä ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” kannatetaan ”toistaiseksi voimassa olevia sopimusjärjestelyitä” (single contract). Tämän uuden sopimusmuodon avulla komissio haluaa torjua työmarkkinoiden kahtiajakoa antamalla uusille työntekijöille asianmukaisen koeajan jälkeen mahdollisuuden alkaa rakentaa sosiaalisia oikeuksiaan mahdollistamalla heille pääsyn järjestelmiin, joista työmarkkinaosapuolet ovat sopineet keskenään tai jotka pohjautuvat lainsäädäntöön.

4.4 Myös eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat suurissa linjoissa yksimielisiä politiikan suunnasta. Sekä vuosina 2007 (12) että 2010 (13) julkaistuissa Business Europen, EAY:n, UEAPME:n ja CEEP:n raporteissa suositellaan työmarkkinapolitiikkaa, jossa ei huomioida pelkästään taloudellisia etuja vaan myös sosiaaliset näkökohdat.

4.5 Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Kansainvälisen työjärjestö ILO korostivat Oslossa syyskuussa 2010 pidetyssä konferenssissa, että suurtyöttömyyden torjuminen ei ole äärimmäisen tärkeää ainoastaan taloudellisista syistä vaan myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan meidän on tulevaisuudessa estettävä se, että kokonainen sukupolvi on jälleen vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta. ILOlla on vuodesta 1999 lähtien ollut ”ihmisarvoista työtä koskeva ohjelmansa”, jonka tavoitteena on antaa ihmisille mahdollisuus työskennellä vapaana, tasa-arvoisin ehdoin, turvallisessa ympäristössä ja ihmisarvoisesti. Kesäkuussa 2009 ILO hyväksyi ”kansainvälisen työllisyyssopimuksen” (Global Jobs Pact), uuden aloitteen, jonka tavoitteina ovat talouden elpyminen ja työpaikkojen säilyttäminen. OECD vaatii viimeisimmässä työllisyyttä käsittelevässä julkaisussaan (14) politiikkaa, jolla pyritään estämään pitkäaikainen massatyöttömyys.

4.6 Lähtökohtana tietenkin on, että Euroopan on pysyttävä kilpailukykyisenä maailman muihin alueisiin nähden. Tähän päästään vain koulutuksen, tietämyksen, innovatiivisuuden, laadun, tehokkuuden ja tuottavuuden avulla. EU ei yksinkertaisesti pysty kilpailemaan Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden kanssa työvoimakustannuksilla. Tämä olisi mahdollista vain, jos EU:ssa heikennettäisiin ratkaisevasti työehtoja – mikä on vastoin EU:n tavoitetta olla kilpailukykyinen osaamistalous, jossa syntyy enemmän ja parempia työpaikkoja ja jossa vallitsee laaja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. EU voi tutkimuksen ja kehittämisen alalla tarvittavien lisäponnistusten lisäksi kannustaa ja tukea investoimista koulutukseen. Vastuu yleissivistävästä koulutuksesta on yleisellä koulujärjestelmällä ja vastuu ammattikoulutuksesta työmarkkinaosapuolilla ja julkisella vallalla.

4.7 Ammatillisen erityiskoulutuksen merkitystä aliarvioidaan. Koulutus rajoittuu usein nuoriin ja jo suhteellisen korkeasti koulutettuihin työntekijöihin. 27 jäsenvaltion EU:ssa korkeammin koulutetuista työntekijöistä keskimäärin 57,6 % osallistuu ammatilliseen koulutukseen, vähemmän koulutetuista vain 28,4 %. Korkeimmat ja matalimmat luvut löytyvät Ruotsista (91 ja 57,6 %) sekä Romaniasta (14 ja 3,9 %). (15) Koulutusohjelmia on suunnattava myös ja ennen kaikkea vähemmän koulutetuille, ikääntyville, naispuolisille sekä maahanmuuttajataustaisille työntekijöille, jotta myös näille väestöryhmille annettaisiin jälleen mahdollisuus sijoittua työmarkkinoille. Vahva toimenpide tämän edistämiseksi olisi myöntää yksittäisille työntekijöille kouluttautumisbudjetteja, joiden suuruus olisi käänteisesti verrannollinen koulutustasoon. Työttömyys iskee ennen kaikkea vähän koulutettuihin työntekijöihin sekä työntekijöihin, joiden taidot ovat vanhentuneita ja jotka työskentelevät perinteisillä, katoavilla aloilla. Ilman lisäkoulutusta heille ei ole mahdollista tarjota työtä muilla, nykyaikaisilla elinkeinoelämän aloilla. Ja ellemme huolehdi siitä, että nämä ihmiset löytävät jälleen tiensä työmarkkinoille, meillä on pian kaikilla työmarkkinoiden tasoilla pula koulutetuista työntekijöistä.

4.8 Ikääntyneiden työntekijöiden asemaan kiinnitetään liian vähän huomiota. Samalla kun monissa EU:n jäsenvaltioissa nostetaan eläkeikää, monet ikääntyneet työntekijät menettävät kuitenkin asemansa työmarkkinoilla ennen kuin he saavuttavat nykyisen eläkeiän. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, etteivät he enää pysy tuotantoprosessien nopeiden muutosten perässä, tai siitä, että vuorotyön tekeminen aiheuttaa myöhemmällä iällä ongelmia. Jotta myös ikääntyvät työntekijät pystyttäisiin pitämään terveinä työssä, tarvitaan ikäkysymykset huomioivaa henkilöstöpolitiikkaa. Monet näistä ongelmista voidaan ratkaista erityiskurssien avulla. Eurostatin (16) luvuista käy kuitenkin myös tässä yhteydessä ilmi, että ikääntyneet osallistuvat ammatilliseen koulutukseen paljon nuoria vähemmän (20,9 % ikäryhmästä 55–64 vuotta, kun 25–43-vuotiaista kolutukseen osallistuu 44,2 %).

4.9 Yleissivistävällä ja ammatillisella koulutuksella on merkitystä vain, mikäli koulutusohjelmat ovat tehokkaita ja niihin osallistuvat työntekijät saavuttavat niiden avulla ne taidot, joita he tarvitsevat sopeutuakseen nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin. Perinteistä teoreettista koulutusta, joka on kaukana työelämän todellisuudesta, tulee täydentää muun muassa yrityksissä suoritettavilla harjoittelujaksoilla. Tämänkaltaista teoreettista koulutusta annetaan kuitenkin käytännössä vielä aivan liian usein. Monissa jäsenvaltioissa on viime vuosina kerätty kokemusta uusista, tehokkaista, käytäntöön suuntautuneista opetusmenetelmistä. Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefop on hiljattain tutkinut työpaikalla oppimisen vaikutuksia. (17) Tämänkaltaisten koulutusjärjestelyiden laajentaminen ja edistäminen on erittäin suositeltavaa.

4.10 Työntekijät eivät opi pelkästään muodollisissa koulutusohjelmissa: he hankkivat epävirallista mutta arvokasta tietoa ja kokemusta myös suorittaessaan tehtäviään. Tällä tavoin kerättyä ammattitaitoa ei tunnusteta täysimääräisesti, sillä sitä ei sertifioida eikä siitä näin ollen ei jaeta virallisia todistuksia. Tämä rajoittaa työntekijöiden liikkuvuusvapauksia. Niin kauan kuin työntekijät pysyvät vanhassa työpaikassaan, ongelmaa ei synny; se rajoittaa kuitenkin heidän mahdollisuuksiaan työpaikan vaihtoon, sillä he eivät voi hyödyntää epävirallista pätevyyttään uuden työpaikan etsimisessä. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmiä on jo tutkittu paljon, mm. OECD:n (18) ja Cedefopin (19) toimesta. Useimmissa jäsenvaltioissa tutkitaan parhaillaan järjestelmiä, joilla epävirallisen ja koulutusjärjestelmän ulkopuolisen oppimisen tulokset voitaisiin arvioida ja tunnustaa, mutta konkreettisiin tuloksiin on päästy vasta harvoissa maissa (20). Tälle aloitteelle on syytä antaa arvoa ja tukea.

4.11 Koulutuksen ja kulttuurin pääosaston aloitteesta on kehitetty joukko välineitä, joilla opetuksen ja koulutuksen pätevyyden ja laadun avoimuutta voidaan edistää elinikäisen oppimisen puitteissa Euroopan tasolla. (21) Näitä välineitä sovelletaan tätä nykyä ennen kaikkea opetusalalla opiskelijoiden liikkuvuuden ja työllistyvyyden edistämiseksi Euroopassa. ETSK korostaa tällaisten välineiden merkitystä ja pyytää komissiota tutkimaan, kuinka niitä voitaisiin soveltaa myös työntekijöiden liikkuvuuden ja työllistyvyyden edistämiseksi Euroopan unionissa.

4.12 Työnantaja, joka investoi työntekijöihinsä järjestämällä koulutusta työaikana ja maksamalla kaikki siitä koituvat kustannukset, voi pyytää työntekijöitä opiskelemaan vapaa-ajallaan, mikäli annettavan koulutuksen lisäksi tarvitaan lisäopiskelua. Koulutusohjelma, joka ei tähtää pelkästään tietyn tehtävän suorittamiseen, vaan pätevöittää ihmisiä myös laajemmin työllistymään yrityksen sisällä tai työmarkkinoilla, on parasta valmistautumista tulevaisuuteen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tällainen ohjelma tarjoaa etuja sekä työnantajille että työntekijöille. Ensiksi mainitulle osapuolelle se merkitsee pätevän ja sitoutuneen henkilöstön saatavuutta, toiselle osapuolelle vahvaa asemaa työmarkkinoilla. Tämä prosessi on mahdollisimman nopeasti saatava uudelleen käyntiin nyt, kun tuoreimmista luvuista käy ilmi, että elinikäisen oppimisen prosessi on jo vuosien ajan ollut seisahduksissa (22).

5. Kuinka pääsemme tavoitteeseen

5.1 Yritykset tarvitsevat varmuutta, kun ne haluavat pitkällä aikavälillä investoida vaikkapa uusiin kehittämissuunnitelmiin. Esimerkiksi uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän uuden teknologian kehitys kävi Saksassa muuta Eurooppaa nopeammin sen ansiosta, että Saksan valtio laati monivuotisen tukiohjelman, joka antoi alan yrittäjille varmuuden siitä, että kyseessä oli rakenteellinen kehitys, jota valtio tukee ja kannustaa useiden vuosien ajan. Tämän toimintatavan ansiosta Saksasta on tullut alan tiennäyttäjä ja alan työpaikat ovat kymmenen vuoden aikana lisääntyneet alle 70 000 työpaikasta lähes 300 000 työpaikkaan.

5.2 Varmuutta eivät tarvitse pelkästään yritykset. Myös työntekijät tarvitsevat tulojen, sosiaaliturvan ja koulutuksen varmuutta. Nämä periaatteet ovat Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen kehittyneen Euroopan sosiaaliseen mallin keskeisiä arvoja. Hyvin koulutetuilla työntekijöillä on varmuus toimeentulosta, koska heidän koulutuksensa antaa heille pääsyn työmarkkinoille sekä varmuuden kunnollisesta työstä. Ilman omaa syytään työttömänä olevat työntekijät tarvitsevat sosiaaliturvaa, jotta voivat työttömyysaikanaan lisä-, täydennys- ja uudelleenkouluttaa itseään voidakseen jälleen työllistyä muualla. Työntekijöillä on oltava varmuus siitä, että jokaisella heistä on mahdollisuus päästä koulutusohjelmaan voidakseen toteuttaa työhön ja tulotasoonsa liittyviä henkilökohtaisia pyrkimyksiään. Ainoa keino säilyttää Euroopan sosiaalimalli maailmanlaajuisilla markkinoilla on motivoituneen, pätevän, vastuuntuntoisen ja joustavan työväestön säilyttäminen. Hinta, joka siitä on maksettava, on se, että työväestölle annetaan varmuus Euroopan sosiaalisen mallin ydinarvojen säilyttämisestä.

5.3 Työntekijät eivät sitä paitsi koskaan käytä kaikkea kolmea turvaansa samanaikaisesti. Lisäksi näiden turvatekijöiden kustannukset maksavat itsensä ajan mittaan aina takaisin. Kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa paremmin työmarkkinoilla, koska työttömien koulutukseen on tarpeeksi lisä-, täydennys- ja uudelleenkoulutusohjelmia, tuloksena on vähemmän pitkäaikaistyöttömyyttä.

5.4 Työmarkkinaosapuolten keskenään neuvottelema joustoturva voi olla tärkeä väline käytettäväksi sillä osalla työmarkkinoita, jolla joustavan työn tarve on loogista, perusteltua ja oikeutettua. (23) Työn uusilla muodoilla on paremmat mahdollisuudet onnistua, jos työmarkkinaosapuolet tekevät niistä perusteellisten neuvottelujen jälkeen kollektiivisia sopimuksia. Tämä voi tapahtua vain luottamuksen ilmapiirissä. Pelkästään yhteiskunta ei ole paljon muuttunut, myös työntekijät ovat muuttuneet. Kaikki ihmiset eivät nykyään enää etsi elinikäistä työpaikkaa. Työntekijät tahtovat ennen kaikkea varmuuden siitä, että heille on työelämänsä aikana tarjolla sopivaa työtä. Ei löyhiä, epävarmoja työsuhteita vaan työtä, joka tarjoaa heille enemmän turvaa edellä kohdassa 5.2 kuvatulla tavalla. Suurten yritysten sisällä tämä onnistuu varsin hyvin: ei tekemällä työntekijöistä yrityksen joustava kuori vaan mahdollistamalla vakituisten työntekijöiden joustava liikkuvuus yrityksen sisällä. Työllisyydestä vastaava neuvosto keskusteli tästä mahdollisuudesta heinäkuussa 2010. Tämänkaltainen joustoturva sopii paljon paremmin osaamistalouteen, jollainen EU haluaa olla. Työmarkkinaosapuolten väliset työehtosopimukset ovat paras keino tämänkaltaisen joustavuuden toteuttamiseksi.

5.5 Yritykset tarvitsevat kuitenkin kysyntähuippujensa aikoina aina väliaikaista työvoimaa. Lisäksi sisäisen joustavuuden malli sopii huonommin keskisuuriin ja pieniin yrityksiin. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tärkeitä Euroopan taloudelle, sillä niissä on suurin osa työpaikoista. Siksi on etsittävä tehokasta keinoa, jolla voitaisiin pienentää vakituisin työsopimuksin hyvästä sosiaalisesta suojasta ja vahvasta oikeussuojasta nauttivien sekä toisaalta määräaikaisilla työsopimuksilla, minimaalisella sosiaalisella suojalla ja heikon oikeussuojan alaisina työskentelevien työntekijöiden välistä eroa. Myös viimeksi mainituille työntekijöille on taattava oikeus sairausajan palkkaan, eläkkeen kertymiseen, työttömyyskorvaukseen sekä loma-ajalta maksettavan palkan ja vanhempainvapaan kaltaisiin etuuksiin. Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi antamalla heille määrätyin ehdoin ja kohtuulliseen hintaan mahdollisuus käyttää järjestelmiä, joista on sovittu alakohtaisesti työehtosopimuksilla tai joista kansallisella tasolla on määrätty lainsäädännössä. Esimerkiksi Itävallassa on hiljattain otettu käyttöön tällainen järjestelmä. Myös tältä osin jaettu vastuu on työmarkkinaosapuolilla ja julkisella vallalla.

5.6 Myös henkilöstöhallinnolla on tulevaisuudessa tärkeä kaksoisrooli. Ensiksikin sillä on tärkeä rooli niiden koulutusohjelmien sisällön suunnittelussa, joilla työntekijät pystyvät pitämään ammattitaitoaan kehityksen tasalla. Sillä on kuitenkin myös tärkeä tehtävä työmarkkinaosapuolten välisen murentuneen luottamuksen palauttamisessa, jotta ne pystyisivät yhdessä neuvotellen etsimään ratkaisuja työmarkkinoiden ongelmiin. Jos työmarkkinaosapuolet pystyvät palautetun luottamuksen turvin löytämään ratkaisuja, työmarkkinat voivat kehittyä sellaisiksi, että työnantajat saavat niiltä haluamansa joustavuuden ja työntekijät tarvitsemansa turvan.

5.6.1 Inhimillisten voimavarojen hallinnoinnin parantuminen on avainasemassa pyrittäessä palauttamaan työmarkkinaosapuolten keskinäinen luottamus sekä omaksumaan uusi, kestäviä työmarkkinoita koskeva lähestymistapa. Hallinnoinnin on perustuttava seuraaviin näkökohtiin:

—	Ennakoidaan ammattien ja työpaikkojen kehitystä huolehtimalla siitä, etteivät ne ole liian rasittavia.

—	Kannustetaan palkansaajia ottamaan riskejä ja kantamaan vastuuta henkilökohtaisen ja kollektiivisen suorituskyvyn parantamiseksi.

—	Tarkastellaan uudelleen eräitä peruskoulutuslinjoja, jotka eivät vastaa (tai vastaavat vain huonosti) paikallisten työmarkkina-alueiden tarpeita.

—	Parannetaan nuorten ammattiohjausta lisäämällä alakohtaisten ammattilaisten ja asiantuntijoiden osallistumista.

—	Kiinnitetään erityishuomiota taitotietoon, perinteisiin paikallistuotteisiin ja alueellisiin merkkeihin, joilla on suhteellisen harvinaisuutensa ansiosta ainutlaatuinen asema kulttuuriperinnössä.

5.6.2 Entistä vakaampien ja terveempien työmarkkinoiden luomiseen tähtäävän tavoitteen tulisi olla osa laajempaa strategiaa, jossa panoksensa antavat myös muut toimijat, kuten yleishyödylliset palvelut ja vapaat ammatinharjoittajat.

5.7 Työmarkkinoiden kehityssuunnan päälinjat määrätään kylläkin Brysselistä, mutta niiden toteuttaminen voi tapahtua vain jäsenvaltioissa. Ennen kaikkea alueet vaikuttaisivat olevan siihen sopivin taso. Osaamistaloudessa on kyse siitä, pystyvätkö alueet kehittämään ja pitämään luomiskykyisen työväestön. EU voi tukea tällaista kehitystä taloudellisesti Euroopan rakennerahastojen avulla sekä kokoamalla hyviä esimerkkejä ja jakamalla niistä tietoa tietokannassa. Neuvoa-antavan valiokunnan jäsenet ovat koonneet eräitä hyviä esimerkkejä, jotka ovat tämän lausunnon liitteenä (24). ETSK pyytää komissiota levittämään tietoa näistä esimerkeistä ja suosittelemaan niitä sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden asianomaisille elimille.

5.8 Euroopassa on esimerkkejä alueista, jotka rikkaan teollisen menneisyytensä jälkeen menettivät lyhyessä ajassa perinteisen teollisuutensa ja sen myötä alueellisen työllisyyspohjansa ja hyvinvointinsa lähes kokonaan, kuten Lillen ympäristö Pohjois-Ranskassa ja Ruhrin alue Saksassa. Sen sijaan että olisivat väkisin takertuneet entisen säilyttämiseen, alueiden sidosryhmät ryhtyivät miettimään tulevaisuuden mahdollisuuksia ja toimivat sen mukaan. Tämän ansiosta sekä Lillen ympäristö että Ruhrin alue selvisivät toivottomuudesta ja loivat alueilleen monenlaiseen uuteen, ennen kaikkea kestäväpohjaiseen ja tietointensiiviseen taloudelliseen toimintaan perustuvaa hyvinvointia. Juuri tässä on myös Euroopan talouden voima: näillä aloilla Euroopalla on eniten mahdollisuuksia ja sen on vahvistettava niillä asemaansa. Sekä Lille että Ruhrin alue ovat päässeet jopa Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi. Julkisen vallan ja työmarkkinaosapuolten on tässä asiassa muotoiltava aloitteita, jotka lopulta johtavat ETSK:n aiemmassa lausunnossaan peräänkuuluttaman eurooppalaisen sosiaalimallin (25) toteutumiseen.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Eurooppalainen tutkintojen viitekehys EQF, ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä ECVET, Europass sekä ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys EQAF.

(2) Changes over time – first findings from the fifth European Working conditions survey.

(3) Epävarman työn määritelmä: työ, joka perustuu määräaikaiseen työsopimukseen, jonka työnantaja voi yksipuolisesti koska tahansa irtisanoa ilman minkäänlaisia velvoitteita.

(4) Growing unequal? Income distribution and poverty in OECD countries.

(5) Ill fares the land (2010) [Huonosti käy maan; julkaistaneen suomeksi huhtikuussa 2011].

(6) www.finfacts.ie/irishfinancenews/article_1020265.shtml.

(7) The Spirit Level: Why more equal societies almost always do better (2009).

(8) Toimielintenvälinen asiakokonaisuus 2010/0115.

(9) P7_TA(2010)0299.

(10) EUVL C 306, 16.12.20091, s. 70; ks. myös ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista” (EUVL C 107, 6.4.2011, s. 77).

(11) 2009/2220(INI).

(12) Key challenges facing European Labour Markets: A joint analysis of European social partners.

(13) Framework agreement on inclusive labour markets.

(14) OECD Employment Outlook 2010: Moving beyond the Jobs Crisis.

(15) Eurostat Adult Education Survey.

(16) Ks. alaviite 1.

(17) http://www.cedefop.europa.eu/successtories Learning while workingSuccess stories on workplace learning.

(18) http://www.oecd.org/dataoecd/9/16/41851819.pdf.

(19) http://www.cedefop.europa.eu/EN/publications/5059.aspx.

(20) Esimerkiksi Ranskassa ja Alankomaissa on olemassa tätä koskevat todistukset (Certificat de compétences en entreprise (CCE) Ranskassa, Ervaringscertificaat Alankomaissa).

(21) Eurooppalainen tutkintojen viitekehys EQF, ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä ECVET, Europass sekä ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys EQAF.

(22) http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&language=en&pcode=tsiem080&tableSelection=1&footnotes=yes&labeling=labels&plugin=1.

(23) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 1–5).

(24) http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/handout.doc.

(25) EUVL C 309, 16.12.2006, s. 119.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/50

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kriisi, koulutus ja työmarkkinat” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/08

Esittelijä: Mário SOARES

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kriisi, koulutus ja työmarkkinat.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1. Suositukset

Jäsenvaltioita kehotetaan

—	estämään se, että toimenpiteet talouskriisistä ja valtionvelasta selviytymiseksi vaarantavat julkiset investoinnit yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen

—	kiinnittämään keskipitkän aikavälin talousarviotavoitteita arvioidessaan erityistä huomiota yleissivistävään koulutukseen, tutkimukseen ja ammatilliseen koulutukseen tehtäviin julkisiin investointeihin niiden jatkuvuuden ja lisäämisen varmistamiseksi

—	painottamaan parempien äidinkielen taitojen hankkimista sekä tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan opetusta

—	parantamaan hyvissä ajoin annettavaa opinto- ja ammatinohjausta ottaen huomioon työmarkkinoiden tarpeet

—	edistämään yrittäjähenkisyyttä kaikilla koulutustasoilla

—	edistämään eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen asianmukaista soveltamista ja kansallisten tutkintojärjestelmien kehittämistä

—	kehittämään lisäkoulutusmahdollisuuksia, joissa ei unohdeta digitaalisten välineiden käyttöä, opintonsa keskeyttäneille nuorille sekä työntekijöille, joiden koulutustaso on alhainen

—	kunnioittamaan yksilöllistä oikeutta laadukkaaseen ammatilliseen koulutukseen, josta myönnetään todistus, koulutustasosta ja sopimustyypistä riippumatta

—	edistämään erilaisissa (virallisissa ja epävirallisissa) koulutuspuitteissa sekä ammatillisen toiminnan harjoittamisen yhteydessä hankittujen taitojen tunnustamista, validointia ja sertifiointia

—	käyttämään EU:n rahastojen, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston, varoja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tukemiseksi

—	tukemaan työelämään siirtymisen ohjelmia sekä kannustamaan yrityksiä käyttämään kyseisiä välineitä vakaiden työpaikkojen luomiseksi

—	lisäämään opettajan ammatin arvostusta edistämällä opetustyön kunnioitusta ja opettajien jatko- ja täydennyskoulutusta sekä parantamalla opettajien työoloja ja palkkoja.

2. Johdanto

2.1 Vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi johti pahimpaan talouskriisiin sitten 1930-luvun ja maailman BKT:n merkittävimpään supistumiseen toisen maailmansodan jälkeen. Tästä syystä Euroopassa vallitsee nykyisin syvällekäyvä taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, jonka seurauksena tuhannet yritykset – erityisesti pk-yritykset – lopettavat toimintansa, työttömyys kasvaa, palkkoja lasketaan, sosiaaliturvajärjestelmiin tehdään budjettileikkauksia, kulutusveroja nostetaan, välttämättömien hyödykkeiden kustannukset nousevat ja köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen kärjistyvät.

2.2 Käsillä olevassa lausunnossa ei ole tarkoitus analysoida kriisin syitä vaan tuoda esiin kielteiset vaikutukset, joita kriisi on aiheuttanut ja aiheuttaa yhteiskuntarakenteessa, sekä esitellä joitakin välttämättömiä strategioita kriisin vaikutusten vähentämiseksi ja niistä selviytymiseksi.

2.3 Lausunnossa tarkastellaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen merkitystä keskeisinä välineinä kriisin voittamiseksi, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä työelämän välisiä yhteyksiä, nuorten integroimista työmarkkinoille, yritysten tarpeita ja vastuuta työntekijöidensä koulutuksessa sekä kunnollisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen edistämistä.

2.4 Lausunnossa katsotaan lisäksi, että eurooppalaisen sosiaalimallin säilyttäminen edellyttää koko yhteiskunnalta yhteistä ponnistusta, joka perustuu luovuuteen ja yhteisvastuun henkeen.

3. Yleistä

3.1 Kysymystä analysoitaessa ovat erityisen merkittäviä seuraavat neljä Euroopan komission tuoretta aloitetta:

—

”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” -aloite (1), jossa asetetaan seuraavat painopisteet 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseksi 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä vuoteen 2020 mennessä: työmarkkinoiden toiminnan parantaminen, työvoiman ammattitaidon parantaminen, työn laadun ja työolojen parantaminen sekä työpaikkojen luomista ja työvoiman kysyntää edistävien toimien tehostaminen (2)

—	”Nuoret liikkeellä” -aloite (3), jolla pyritään tukemaan nuorten potentiaalia tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa (4)

—

aihetta ”Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa” (5) käsittelevä tiedonanto, jossa analysoidaan koulunkäynnin keskeyttämisen vaikutuksia yksilöihin, yhteiskuntaan ja talouteen, esitetään tiivistetysti keskeyttämisen syyt ja kuvaillaan nykyisiä ja tulevia EU-tason toimia

—	eurooppalainen tutkintojen viitekehys, jonka avulla pyritään helpottamaan jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien keskinäistä vertailua, mikä mahdollistaa oppimiseen liittyvän liikkuvuuden lisäämisen sekä osaamisen, taitojen ja valmiuksien tunnustamisen EU:n tasolla.

Kaikissa edellä mainituissa asiakirjoissa kehotetaan tiivistämään yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä työmarkkinoiden välillä. ETSK kannattaa tätä näkemystä.

3.1.1 Komitea panee lisäksi merkille, että komissio aikoo ottaa vuonna 2012 käyttöön EU:n osaamispanoraaman, jonka avulla on tarkoitus varmistaa entistä suurempi avoimuus sekä työnhakijoita ja työntekijöitä että yrityksiä ja/tai julkishallinnon viranomaisia ajatellen. Osaamispanoraama on saatavilla verkossa, ja se sisältää työmarkkinoiden kehitystä ennustavien kansallisten elinten verkostoitumisen ansiosta saatavia ajantasaistettuja ennusteita osaamisen tarjonnasta ja kysynnästä vuoteen 2020 saakka.

3.1.2 Työntekijöiden osaamista ja työmarkkinoiden tarpeita analysoitaessa on myös aiheellista tähdentää eurooppalaisten alakohtaisten neuvostojen merkitystä työmarkkinaosapuolten toimintafoorumeina. Niiden avulla voidaan nopeuttaa kunkin maan neuvostojen ja seurantaryhmien aiemmin toimittamien tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtoa. (6)

3.2 Kriisi ja työmarkkinat

3.2.1 Rahoitus- ja talouskriisillä on tuhoisa vaikutus työmarkkinoihin. ILOn mukaan työttömien lukumäärä koko maailmassa vuonna 2010 oli 250 miljoonaa, mikä merkitsi työttömyysasteen nousua kyseisenä vuonna 5,7 prosentista 6,2 prosenttiin. Monissa maissa työttömyys on lisäksi kulkenut käsi kädessä työpaikkojen laadun heikkenemisen ja entistä epävarmemman työllisyystilanteen kanssa.

3.2.2 Eurostatin mukaan tammikuussa 2011 kokonaistyöttömyysaste oli 9,9 prosenttia euroalueella ja 9,5 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltiossa; työttömiä oli euroalueella 15 775 000 ja EU:n 27 jäsenvaltiossa 23 048 000, joista lähes viisi miljoonaa oli pitkäaikaistyöttömiä.

3.2.3 Vuoden 2008 lopun ja vuoden 2011 helmikuun välisenä aikana työttömyysaste EU:n 27 jäsenvaltiossa nousi 7,7 prosentista 9,5 prosenttiin (miesten työttömyys nousi 6 prosentista 9,5 prosenttiin, naisten 7,5 prosentista 9,6 prosenttiin ja nuorten 19,7 prosentista 20,4 prosenttiin).

3.2.4 Edellä mainituista luvuista ei kuitenkaan käy ilmi se, että erot jäsenvaltioiden välillä ovat erittäin merkittäviä (vaihdellen Alankomaiden 4,3 prosentista Espanjan 20,5 prosenttiin). Luvut eivät ole myöskään kovin havainnollisia eräiden työttömyydestä erityisesti kärsivien väestöryhmien osalta (maahanmuuttajat ja iäkkäät työntekijät).

3.2.5 15–25-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvien nuorten työttömyysaste on 20,4 prosenttia, ja se on noussut neljä prosenttiyksikköä vuoden 2008 ensimmäisen kolmanneksen ja vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen välisenä aikana. Kyseisen ikäryhmän pitkäaikaistyöttömyys on lisäksi noussut lähes 30 prosenttiyksikköä vuoden 2008 keväästä lähtien niin, että 5,2 miljoonasta pitkäaikaistyöttömästä nuoria on 1,2 miljoonaa.

3.2.6 Matalapalkkaisilla työntekijöillä (joilla on yleensä alhaisempi koulutustaso) on kahdesta kolmeen kertaa suurempi riski joutua työttömäksi kuin korkeampaa palkkaa nauttivilla työntekijöillä.

3.2.7 Jälleen kerran tilanne on nuorten osalta huonoin, sillä alhaisen palkan todennäköisyys nuorilla (huolimatta siitä, että heidän koulutustasonsa on yleensä korkeampi) on kaksi kertaa suurempi kuin keski-ikäisillä työntekijöillä.

3.2.8 Eurostatin (7) mukaan vuonna 2007 – toisin sanoen vielä ennen kriisiä – 79 miljoonaa ihmistä oli vaarassa joutua köyhyyteen, ja 32 miljoonaa ihmistä eli köyhyydessä. Huolimatta siitä, että työnteko pienentää köyhyysriskiä, ”työtä tekevien köyhyydestä” kärsii ainakin 17,5 miljoonaa työntekijää. (8)

3.2.9 Luoduille työpaikoille on ollut ominaista lisääntynyt epävarmuus; tämä koskee erityisesti nuoria. Seuraukset asianosaisille ja yhteiskunnalle ovat olleet moninaisia (myöhäinen itsenäistyminen, riippuvuus vanhemmista, avioliittoa ja lasten hankintaa koskevien päätösten lykkääminen). (9) Huomattakoon, että epävarmuuden käsitteellä ei viitata määräaikaisiin työsopimuksiin, vaan niiden väärinkäyttöön tilanteessa, jossa työvoiman tarve on tunnetusti muuttumaton.

3.2.10 ETSK katsoo, että suurimpia ongelmia ja haasteita ovat

ristiriita meneillään olevan talouden elpymisen – maiden välillä on tosin merkittäviä eroja – ja työmarkkinatilanteen jatkuvan huonontumisen välillä, mikä ilmenee erityisesti niin, ettei kasvua seuraa työllisyyden parantuminen. ETSK yhtyy ILOn viimeisimmässä maailman työllisyysraportissaan (10) esittämään tähän liittyvään varoitukseen sekä aiheesta ”Vuoropuhelua kasvusta ja työllisyydestä Euroopassa” (11) pidetyn äskettäisen kokouksen päätelmiin.

b)	vaikean työmarkkinatilanteen aiheuttama sosiaalinen eriarvoisuus erityisesti, kun kyse on nuorista (huolimatta siitä, että heidän koulutustasonsa on aiempien sukupolvien koulutustasoa korkeampi) ja pitkäaikaistyöttömistä

c)	Euroopan väestötilanne, erityisesti työikäisen väestön ikääntyminen, joka voi pahentaa osaamisvajetta työmarkkinoilla

yhä nopeammat muutokset työn luonteessa. Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (European Centre for the Development of Vocational Training, CEDEFOP) mukaan korkeasti koulutettujen kysyntä voi kasvaa 16 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä ja keskitason koulutuksen hankkineiden 3,5 miljoonalla, kun taas heikosti koulutettujen kysyntä voi vähentyä 12 miljoonalla. Osaamisvaje näyttää pahenevan erityisesti tieteen, teknologian, tekniikan, matematiikan, energian, tieto- ja viestintäteknologian, ympäristöystävällisen liikenteen, ympäristön ja terveyden alalla. Uudet työpaikat eroavat luonteeltaan yhä enemmän katoavista työpaikoista, ja työttömien integroituminen takaisin työmarkkinoille muuttuu alati vaikeammaksi.

3.3 Kriisi ja koulutus

3.3.1 Koulutus on yksilöiden henkilökohtaisen kehittymisen, tuotannolliseen toimintaan osallistumisen, yhteiskuntien yhteenkuuluvuuden ja elinolojen parantamisen väline. Eurostatin mukaan ihmisillä, joilla on korkeampi koulutustaso, on pidempi elinajanodote.

3.3.2 Alhainen koulutustaso on yhteydessä köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, minkä johdosta osallistamista koskevissa politiikoissa painotetaan julkisten palveluiden (erityisesti yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen) saatavuuden varmistamista.

3.3.3 Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan ajatusta, että Euroopassa on parannettava koulutusta esikouluopetuksesta korkea-asteen koulutukseen tuottavuuden lisäämiseksi ja eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi. Strategia perustuu vakaumukseen, jonka mukaan EU voi vaurastua ainoastaan, jos väestöllä on taidot, joiden avulla se voi antaa oman panoksensa osaamiseen perustuvaan talouteen ja hyötyä siitä.

3.3.4 ETSK yhtyy Euroopan komission asiakirjassa ”Euroopan digitaalistrategia” ilmaisemaan huoleen, Euroopan jälkeenjääneisyydestä uusien teknologioiden soveltamisessa ja tähdentää, että 30 prosenttia eurooppalaisista ei ole koskaan käyttänyt internetiä ja että EU:n tutkimus- ja kehitysmenot tieto- ja viestintätekniikkojen alalla ovat ainoastaan 40 prosenttia Yhdysvaltojen menoista. Digitaalisten välineiden käytön opettelu esikouluikäisestä alkaen edistää osallisuutta.

3.3.5 ETSK toteaa lisäksi, että EU:lla on edelleen Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna innovointivaje, johon on vastattava nostamalla korkeasti koulutettujen henkilöiden määrää, lisäämällä jäsenvaltioiden ja yritysten investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen sekä parantamalla tieteen, teknologian ja tuotannollisen toiminnan välisiä yhteyksiä. Komitea toteaa lisäksi, että termi ”innovointi” käsittää myös työn organisoinnin ja sosiaalisen innovoinnin.

3.3.6 Komission kaksi tärkeää koulutustavoitetta Eurooppa 2020 -strategian osalta ovat

a)	koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden vähentäminen alle 10 prosenttiin

b)	korkeakoulu- tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuuden nostaminen 40 prosenttiin.

3.3.7 ETSK on komission tavoin huolestunut koulunkäynnin keskeyttämisestä. Kyseessä on monitahoinen ilmiö, jolla on vakavia seurauksia niiden työpaikkojen laatuun, joita nuoret voivat tavoitella, ja jonka vähentäminen edellyttää määrätietoista poliittista sitoutumista sekä uusia lähestymistapoja ja toimintamenetelmiä.

3.3.8 Komission mukaan vuonna 2009 yli 6 miljoonaa nuorta (14,4 prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista) lopetti koulunkäyntinsä tai ammatilliset opintonsa suoritettuaan vain ylemmän perusasteen tai sitä alemman tason oppimäärän; heistä 17,4 prosenttia suoritti ainoastaan alemman perusasteen koulutuksen. (12) Tämä merkitsee, että koulunkäynnin keskeyttävien keskimääräisen lukumäärän vähentäminen jo yhdellä prosenttiyksiköllä loisi joka vuosi lähes puolen miljoonan koulutetun, työelämään valmiin nuoren potentiaalin.

3.3.9 Luokallejäämisaste on toinen tärkeä tarkastelua edellyttävä seikka. Vuoden 2009 PISA-tutkimuksen mukaan luokallejäämisaste perusasteen koulutuksessa on Irlannissa11 prosenttia, Espanjassa 21 prosenttia ja Alankomaissa ja Portugalissa jopa 22,4 prosenttia. Ylemmän perusasteen koulutuksessa suuntaukset ovat samat, ja luokallejäämisaste vaihtelee Suomen 0,5 prosentista Espanjan 31,9 prosenttiin.

3.3.10 Eurostatin vuoden 2009 tietojen mukaan korkea-asteen koulutuksessa ja tutkimuksessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus Euroopassa oli kyseisenä vuonna ainoastaan 32,3 prosenttia. Talousarvioleikkaukset suurimmassa osassa maita (13) vaarantavat vielä entisestään korkeakoulututkimuksen, millä on vaikutuksia moniin talouden ja yhteiskunnan aloihin (tekniikka, lääke-, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet).

4. Erityistä: ETSK:n ehdotukset

4.1 Koulutuksen vahvistaminen kriisiaikana

4.1.1 Kriisiaikana on tärkeää muistuttaa siitä, että koulutus on ihmisten perusoikeus ja julkinen hyödyke, joka on turvattava kaikille tasavertaisin edellytyksin ja korvauksetta ilman minkäänlaista syrjintää ja ottaen huomioon sukupuoliulottuvuus.

4.1.2 Kriisiaikoina koulutusinvestointeja ei tule pitää ongelmana, vaan ratkaisuna, jotta kriisistä voitaisiin selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen jäsenvaltioiden kannustamiseksi investoimaan entistä enemmän ja johdonmukaisemmin koulutusalaan niitä olisi kehotettava kiinnittämään erityistä huomiota yleissivistävään koulutukseen, tutkimukseen ja ammatilliseen koulutukseen tehtäviin julkisiin investointeihin keskipitkän aikavälin talousarviotavoitteitaan arvioidessaan.

4.1.3 On myös tärkeää muistaa, että koulutus on koko yhteiskunnalle kuuluva kollektiivinen tehtävä. Koulu on erikoistunut laitos, jolla on ammattimainen henkilöstö. Se ei voi eikä sen pidä toimia eristyksissä, vaan sen on ennemminkin oltava vuorovaikutuksessa perheiden kanssa, joiden rooli on korvaamaton, ja käytävä myös jatkuvaa vuoropuhelua yhteisön sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden kanssa.

4.1.4 ETSK on vakuuttunut siitä, että vankkojen perustaitojen hankkiminen lisää oppilaiden sopeutumiskykyä ja että mitä onnistuneempi tämä hankkimisprosessi on sitä helpommin voidaan opinto- ja ammatillisessa ohjauksessa ottaa huomioon markkinoiden tarpeet.

4.1.5 Opetuksessa on erityisesti

a)	autettava oppilaita suodattamaan heidän vastaanottamaansa tietoa ja oppimaan hyödyntämään sellaista tietoa, jonka avulla he pystyvät parhaiten suunnittelemaan tulevaa elämäänsä ja työuraansa

b)	kannustettava kriittisyyteen ja sellaisen tiedonhalun ja yrittäjähenkisyyden kehittämiseen, joka mahdollistaa aloitteiden tekemisen ja ongelmien ratkaisemisen. Tässä mielessä koulujen ja yritysten keskinäinen vuorovaikutus voi olla erittäin hyödyllistä

c)	kehitettävä oppilaiden todellisuudentajua, jotta he hyväksyvät sen, että oppiminen vaatii ponnistelua, ja tunnustavat oppimisen arvon. On tärkeää saada oppilaat ymmärtämään, että oppiminen maksaa vaivan ja että kulttuuri ei ole pelkästään kuluttamista vaan myös omaksumista ja muokkaamista varten

tarjottava vankka peruskoulutus erityisesti, kun kyse on äidinkielen ja matematiikan osaamisesta sekä muusta tietämyksestä ja osaamisesta, jota asianmukainen integroituminen Euroopan laajuisille työmarkkinoille edellyttää, etenkin useiden nykykielten opiskelusta jo alaluokilta lähtien, sekä edistettävä samalla entistä parempia valmiuksia elinikäiseen oppimiseen

e)	kehitettävä kunkin yksilön luovia ja esteettisiä valmiuksia, jotka voivat rohkaista avoimeen suhtautumiseen kulttuuria ja innovointia kohtaan

f)	pyrittävä kaiken kaikkiaan kasvattamaan vapaita ja yhteisvastuullisia kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja kykenevät tekemään ihmisarvoista työtä parhain mahdollisin edellytyksin.

4.1.6 Tämä edellyttää nykyistä kattavampaa ja monipuolisempaa opettajien perus- ja jatkokoulutusta, joka inspiroi opettajia ja auttaa heitä omaksumaan uudenlaisia, heidän kohtaamiinsa haasteisiin (uudet teknologiat, työmarkkinoiden uudet tarpeet, monikulttuurinen ympäristö yhä useampine maahanmuuttajataustaisine oppilaineen jne.) soveltuvia pedagogisia menetelmiä. Jäsenvaltioiden on edistettävä opetustyön kunnioitusta ja helpotettava opettajien jatko- ja täydennyskoulutusta sekä parannettava opettajien työoloja ja palkkoja.

4.1.7 Koulutuksen on katettava kaikki elämänvaiheet esikouluopetuksesta korkea-asteen ja aikuiskoulutukseen sekä tapahduttava eri oppimisympäristöissä – virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen. Jäsenvaltioiden on kehitettävä sitä tulevaisuuden taloudellisten ja yhteiskunnallisten haasteiden mukaisesti: osaamisyhteiskunnat ja korkean tuottavuuden matalahiiliset taloudet.

4.1.8 ETSK suosittaakin, että Euroopan unioni

a)	täyttää sitoumukset, jotka se tekee ”Nuoret liikkeellä” ja ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” -aloitteissa sekä tiedonannossa ”Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen”

b)	tutkii mahdollisuutta käyttää EU:n rahastoja saavuttaakseen yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä tutkimusta ja kehittämistä koskevat EU:n tavoitteet

c)	tukee työelämään siirtymisen ohjelmia ja kannustaa hallituksia ja yrityksiä käyttämään kyseisiä välineitä vakaiden työpaikkojen luomiseksi

d)	vahvistaa, kehittää ja syventää eritasoisia opiskelijavaihto-ohjelmia.

Komitea suosittaa lisäksi, että jäsenvaltiot

a)	ryhtyvät toimenpiteisiin, jottei talous- ja erityisesti valtionvelkakriisistä selviytyminen vaaranna julkisia investointeja kansallisiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin

b)	säilyttävät investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen (ja mahdollisuuksien mukaan lisäävät niitä)

c)	käynnistävät ja koordinoivat aloitteita tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan opetussisällön parantamiseksi

d)	ryhtyvät toimenpiteisiin, joilla lisätään opetustyön arvostusta, jotta opettajien tehtävien suorittamista ei kyseenalaisteta (14)

e)	ottavat käyttöön opinto- ja ammatinohjausjärjestelmiä parantaakseen tiedottamista työmarkkinoille pääsyn kannalta keskeisistä ammatillisista taidoista sekä siitä, miten niitä hankitaan

f)	kehittävät vaihtoehtoisia koulutusohjelmia koulunkäyntinsä keskeyttäneille nuorille sekä niille, joiden työ ei vaadi korkeaa osaamistasoa

g)	ratkaisevat luokalle jäämisen ongelman tarjoamalla heikoimmille oppilaille tuki-infrastruktuureja

h)	kannustavat yrityksiä ottamaan nuorten työkokemus entistä paremmin huomioon

i)	edistävät yrittäjähenkisyyttä kaikilla koulutustasoilla.

4.1.9 ETSK on tietoinen siitä, että muutoksen aikoina yritykset edellyttävät työntekijöiltään erityisosaamista. Tämä kysyntä onkin otettava koulutusjärjestelmissä entistä paremmin huomioon, ja koulutusjärjestelmät on mukautettava siihen vankkojen perustaitojen hankkimisen jälkeen.

4.1.10 Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhdistävät kaksijakoisesta oppimisjärjestelmästä, jossa nuoret siirtyvät työelämään opintojensa päätyttyä, on joissakin Euroopan maissa saatu myönteisiä tuloksia, minkä johdosta sitä on aiheellista tutkia.

4.1.11 ETSK on tietoinen siitä, että koulutus kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, mutta katsoo, että Euroopan unioni voi tukea jäsenvaltioita yhtäältä kannustamalla niitä täyttämään unionin tavoitteet ja käyttämällä tähän tarkoitukseen avointa koordinointimenetelmää ja toisaalta luomalla nykyistä suotuisammat olosuhteet esimerkiksi siten, ettei yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen tehtäviä investointeja oteta huomioon julkisen talouden alijäämää laskettaessa.

4.2 Oppimisen arvostaminen – koulusta työelämään

4.2.1 Meneillään olevat muutokset (kansainvälisen kilpailun lisääntyminen, tieteellis-tekninen vallankumous, ilmastonmuutos, voimakkaasti kasvavien talouksien nopea kehitys, väestön ikääntyminen) edellyttävät, että työvoima on entistä osaavampaa ja koulutetumpaa.

4.2.2 Sukupolvien vaihtuminen ei yksinään riitä nostamaan koulutustasoa, sillä monet nuoret, joilla on korkea koulutustaso, tekevät vähäistä ammattitaitoa vaativaa työtä. Epäsuhta saadun koulutuksen ja tehdyn työn luonteen välillä voikin johtaa ammattipätevyyden arvostuksen alenemiseen.

4.2.3 ETSK katsoo, että ongelma on ratkaistavissa kehittämällä laadukkaita työpaikkoja, ja antaa siksi tunnustusta ILOn puolustamalle ihmisarvoisen työn arvolle.

4.2.4 Onkin tärkeää investoida aktiivisiin työllisyys- ja ammattikoulutuspolitiikkoihin, joita tuetaan EU:n rahastoista, erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta (15).

4.2.5 On myös tärkeää muistaa, että työpaikkojen luominen riippuu yritysten dynaamisuudesta, mikä edellyttää, että poistetaan tarpeettomat taloudelliseen toimintaan liittyvät hallinnolliset rasitteet erityisesti, kun kyse on uusien yritysten perustamisesta.

4.2.6 Tässä yhteydessä ETSK suosittaa seuraavia ensisijaisia aloitteita:

4.2.6.1

Nuorten työmarkkinoille integroitumisen edistäminen

a)	Parannetaan opinto- ja ammatinohjausjärjestelmiä tarjoamalla entistä täsmällisempiä tietoja työmarkkinoiden kehittymisestä ja tarpeista, vaadittavasta ammatillisesta osaamisesta sekä keinoista sen hankkimiseksi.

b)	Luodaan työelämään siirtymisen ohjelmia harjoittelujaksojen tai työpaikalla tapahtuvan oppimisen avulla.

c)	Kehitetään erityisohjelmia koulunkäyntinsä keskeyttäneille nuorille sekä niille, jotka ovat matalan osaamistason työtehtävissä.

d)	Varmistetaan, ettei työsopimustyypillä (vakituinen tai määräaikainen) ole yhteyttä työntekijän ikään, jottei nuoria työntekijöitä rangaistaisi pelkästään siitä syystä, että he ovat nuoria.

4.2.6.2

Elinikäisen oppimisen haasteisiin vastaaminen

a)	Varmistetaan kaikille tarvittavat edellytykset elinikäiseen oppimiseen, joka mahdollistaa osaamisen kartuttamisen ja pääsyn korkeampaa ammattitaitoa edellyttäviin työtehtäviin, minkä myötä täytetään Eurooppa 2020 -strategian osallistavan kasvun tavoite.

b)	Parannetaan kaikkien niiden koulutusta (jatko- ja uudelleenkoulutus), jotka ovat integroituneet työmarkkinoille mutta joiden koulutustaso on riittämätön. Näiden aloitteiden yhteydessä on otettava huomioon kyseisten työntekijöiden ikä, työkokemus ja osaaminen.

c)	Vahvistetaan yksilöiden oikeus laadukkaaseen koulutukseen, josta annetaan todistus, ja sovitaan kaikille työntekijöille annettavan koulutuksen vuotuisesta tuntimäärästä koulutustasosta ja sopimustyypistä riippumatta.

d)	Tuetaan yrityksissä yksilöllisen osaamisen kehittämiseen tähtäävien suunnitelmien laatimista, johon työntekijät ja työnantajat osallistuvat yhdessä, ja otetaan huomioon yritysten (erityisesti pk-yritysten) olosuhteet työntekijöiden ja työnantajien Euroopan tasolla solmiman sopimuksen mukaisesti.

e)	Tuetaan aloitteita, joilla pyritään edistämään epävirallisen oppimisen tunnustamista, varmistamaan sen laatu sekä lisäämään virallisen järjestelmän ulkopuolella hankitun osaamisen tunnettuutta (esimerkiksi eurooppalainen osaamispassi).

Luodaan tiivis yhteys ammatillisen koulutuksen ja työntekijän uran välille ja edistetään ammatillisen toiminnan harjoittamisen yhteydessä hankitun osaamisen tunnustamista, validointia ja sertifiointia. Kummassakin tapauksessa jäsenvaltioiden on valvottava arviointi- ja sertifiointipalvelujen laatua.

g)	Pyritään siihen, että koulutustoimet kohdennetaan ensisijaisesti työttömiin.

Muistutetaan siitä, että julkisten palveluiden tehtävänä on osallistua aktiivisemmin sellaisia ensisijaisia kohderyhmiä koskevaan koulutuspolitiikkaan, joista esimerkkeinä mainittakoon työntekijät, joilla on alhainen ammattitaito ja koulutustaso, epävarmassa työsuhteessa työskentelevät sekä haavoittuvimmat ryhmät, kuten vammaiset, iäkkäät työttömät työnhakijat ja maahanmuuttajat.

i)	Otetaan sukupuoliulottuvuus asianmukaisesti huomioon työmarkkinoilla ja poistetaan eriarvoisuus ja syrjintä, erityisesti miesten ja naisten välinen palkkaero.

4.2.6.3

Osaamisen parantaminen ja iäkkäiden työntekijöiden potentiaalin hyödyntäminen

ETSK painottaa, että pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy merkittävä riski (tulojen ja taitojen menetys sekä sosiaalinen syrjäytyminen), minkä johdosta se katsoo, että julkisilla työvoimapalveluilla on oltava nykyistä aktiivisempi rooli kyseisten työttömien työllistämisessä sekä aktiivisten työllisyys- ja ammattikoulutuspolitiikkojen kehittämisessä.

b)	Sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla käytävällä alakohtaisella työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on keskeinen rooli osaamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa, mikä korostaa myös pätevyyksiä käsittelevien alakohtaisten neuvostojen merkitystä.

c)	Tätä taustaa vasten työehtosopimusneuvottelut on säilytettävä ja niitä on hyödynnettävä, sillä sekä työntekijöiden että yritysten intressissä on parantaa osaamista.

d)	Kriisiaikana olisi perusteltua voida turvautua Euroopan sosiaalirahastoon osaamisen parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden sekä kunnollisten työpaikkojen luomiseen tähtäävien innovatiivisten hankkeiden rahoittamiseksi.

e)	On myös luotava edellytykset sille, että iäkkäät ihmiset päättävät jäädä työelämään pidempään parantamalla terveysoloja, mukauttamalla ihmisten työtehtäviä, lisäämällä työn arvostusta ja nostamalla osaamistasoa ILOn suosituksessa nro 162 (16) määriteltyjen periaatteiden mukaisesti.

f)	Tähän liittyen on erityisesti hyödynnettävä iäkkäiden työntekijöiden potentiaalia osaamisen siirtämiseksi työpaikoilla. Työntekijöiden ja yritysten edustajat voisivat käydä aiheesta keskusteluja.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 682 lopullinen.

(2) Ks. ETSK:n lausunto ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 74.

(3) KOM(2010) 477 lopullinen.

(4) Tähän liittyen ks. aiheesta ”Nuoret liikkeellä” annettu ETSK:n lausunto, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 55.

(5) KOM(2011) 18 lopullinen.

(6) Ks. ETSK:n lausunto ”Ammattitaidon mukauttaminen muuttuvan teollisuuden ja palvelualan tarpeisiin – työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä käsittelevien Euroopan tason alakohtaisten neuvostojen mahdollisen perustamisen merkitys”, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 1.

(7) Statistics in Focus (46/2009).

(8) Ks. ETSK:n lausunto ”Työnteko ja köyhyys”, EUVL C 318, 23.12.2009, s. 52.

(9) Youth in Europe – A statistical portrait 2009.

(10) Global Employment Trends report (www.ilo.org).

(11) Dialogue on Growth and Employment in Europe, 13. maaliskuuta 2011, Wien (www.ilo.org).

(12) Grade Retention during Compulsory Education in Europe: Regulations and Statistics, EURYDICE, tammikuu 2011.

(13) Latviassa yliopistoja vuonna 2009 koskeneen 48 prosentin talousarvioleikkauksen jälkeen toteutettiin vuonna 2010 uusi yliopistoihin kohdistunut 18 prosentin leikkaus; Italiassa suunnitellut vuoteen 2013 ulottuvat talousarvioleikkaukset ovat suuruudeltaan 20 prosenttia; Kreikassa toteutetut leikkaukset ovat olleet suuruudeltaan 30 prosenttia; Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettaneen vuoteen 2014–2015 mennessä noin 40 prosentin talousarvioleikkaus.

(14) Ks. ETSK:n lausunto ”Opettajankoulutuksen laadun parantaminen”, EUVL C 151, 17.6.2008, s. 41.

(15) Ks. ETSK:n lausunto ”Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen”, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 8.

(16) Iäkkäitä työntekijöitä koskeva suositus nro 162, 1980, ILO (http://www.ilo.org/ilolex/cgi-lex/convde.pl?R162).

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/56

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan investointipankin (EIP) lainanantopolitiikan tarkistaminen liikennealalla” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 318/09

Yleisesittelijä: Jan SIMONS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 5. toukokuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan investointipankin (EIP) lainanantopolitiikan tarkistaminen liikennealalla.

Asian valmistelu annettiin ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi (työjärjestyksen 59 artikla) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Jan Simonsin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Liikenneala on tärkeä Euroopan investointipankille, ja sama pätee myös päinvastoin. Vuonna 2010 Euroopan investointipankin lainananto oli 63 miljardia euroa, mistä 13,2 miljardia eli 21 prosenttia suunnattiin liikennealalle.

1.2 Varsinkin nyt, kun komissio on kohdakkoin ehdottamassa uusia suuntaviivoja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten, on tähdellistä löytää Euroopan investointipankin kanssa yhteinen näkemys siitä, mikä on paras tapa rahoittaa olennaisinta infrastruktuuriverkostoa ja yksittäisiä hankkeita 28. maaliskuuta 2011 julkistetussa valkoisessa kirjassa esitettyjen tavoitteiden valossa.

1.3 Komitea katsoo, että myös Euroopan investointipankin vuonna 2007 julkistaman, liikennealaa koskevan tarkistetun lainanantopolitiikan tarkistamista tulee tutkia tästä näkökulmasta. Nyt kun valkoisessa kirjassa pannaan paljon aikaisempaa enemmän painoa kestävään kehitykseen tähtääviin toimiin, mistä esimerkkinä on pyrkimys vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 1990 nähden, tulee kestävyyskriteeristä tähänastista ratkaisevampi rahoitettavia hankkeita valittaessa.

1.4 Komitea yhtyy Euroopan investointipankin näkemykseen, että luototusta myönnettäessä tulee ensimmäisenä, johtavana periaatteena pitää pyrkimystä tyydyttää kuljetuskysyntä kaikkein tehokkaimmalla, taloudellisimmalla ja kestäväpohjaisimmalla tavalla. Tähän tarvitaan ratkaisuvalikoimaa, joka koskee kaikkia kuljetusmuotoja. Siihen kytkeytyvät komodaalisuus ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hinnoitteluun eli logististen ketjujen lähtökohdat.

1.5 Komitea korostaa, että Euroopan investointipankin toiminnassa tulee näin ollen noudattaa puolueettomuutta ja objektiivisuutta kaikkia kuljetusmuotoja kohtaan. Varsinkin pitkien kuljetusetäisyyksien osalta tarvitaan tehokasta ja toimivaa komodaalisuutta, jolloin jokaista kyseeseen tulevaa kuljetusmuotoa hyödynnetään mahdollisimman hyvin.

1.6 Komitea on täysin samaa mieltä toisesta johtavasta periaatteesta: Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämisestä.

1.7 Komitea toivoo, että kun Euroopan investointipankki toteuttaa kolmatta johtavaa periaatetta, jota se soveltaa suuntaviivoissaan ja valintakriteereissään, eli raideliikenteen, taajamaliikenteen, sisävesiliikenteen ja merikuljetusten asettamista etusijalle, se ei keskitä huomiotaan niinkään kuljetusvälineeseen sinänsä, vaan nimenomaan kulloisiinkin logistisiin ketjuihin, jotta siten onnistutaan vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä eniten.

1.8 Mitä tulee tutkimus, kehitys- ja innovointihankkeiden rahoittamiseen, komitea katsoo, että oikea toimintatapa on sellaisten hankkeiden rahoittaminen, joissa päästöjen torjunta niiden lähteellä on keskeinen pyrkimys.

1.9 Komitea katsoo, että rahoitusvälineiden myöntämistä koskevia suuntaviivoja tarkistettaessa Euroopan investointipankin tulee kiinnittää huomiota ennen muuta logististen ketjujen tarkastelemiseen kokonaisuutena, jossa liikenteen solmukohtien, kuten merisatamien, lentoasemien ja multimodaaliterminaalien, rooli logistisina keskuksina on ratkaisevan tärkeä.

1.10 Tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä on kunniahimoinen, ja sen toteuttamisen ja rahoituskriisin välillä on jännitteitä. Tätä taustaa vasten komitea katsoo, että tilanne haastaa myös kehittämään muita julkisen ja yksityisen rahoituksen muotoja, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, vaikkakin valikoiden, kuten jäljempänä kohdassa 4.6.3 kuvataan.

1.11 Euroopan keskuspankin esittämiin kolmeen nimenomaiseen kysymykseen löytyy kattava vastaus lukuisista komitean lausunnoista. Niistä tehdään tiivistäen selkoa käsillä olevan lausunnon kohdassa 4.7 ja sitä seuraavissa kohdissa.

2. Johdanto

2.1 Euroopan investointipankki (EIP), joka perustettiin ETSK:n tavoin vuonna 1958 ETY:stä tehdyn Rooman sopimuksen tultua voimaan, on Euroopan unionin elin ja rahoittaa hankkeita, joiden avulla Euroopan unionin tavoitteita pystytään toteuttamaan. EIP ottaa itse rahaa lainaksi huokeaan hintaan ja luotottaa puolestaan pankkeja ja yrityksiä.

2.2 EIP:lla on nk. kolmen A:n luokitus, minkä turvin se kykenee lainaamaan pääomamarkkinoilta rahaa alhaisella korolla. Niinpä EIP puolestaan pystyy antamaan kyseisen rahan lainaksi edullisin ehdoin ja moninaisin tavoin.

—	Se lainaa suoraan yrityksille tai laitoksille osallistuakseen suurten (yli 25 miljoonan euron) hankkeiden rahoitukseen.

—	Se lainaa rahaa pankeille ja muille luottolaitoksille, jotka puolestaan luotottavat pienimuotoisia hankkeita, jolloin painopiste on pk-yrityksissä.

—	Se voi taata lainoja, minkä ansiosta rahoittajien riskit eliminoidaan.

2.3 EIP on solminut tiiviit yhteistyösiteet kansainvälisen pankkialan ja muiden EU-elinten kanssa hankkeiden toteuttamista ja myönnetyn rahoituksen valvontaa silmällä pitäen.

2.4 EU:n toimielimet kutsuvat EIP:n säännöllisesti keskustelemaan toimintalinjoista ja koordinoimaan niitä, koska toimielinten keskinäinen riippuvuus on suuri. Niinpä EIP antaa panoksensa ministerineuvoston kokousten valmisteluun sekä osallistuu tiettyjen Euroopan parlamentin valiokuntien toimintaan. Tämän lisäksi sillä on jatkuva neuvotteluyhteys Euroopan komissioon.

2.5 EIP:n osakkaina ovat Euroopan unionin jäsenvaltiot. Ne merkitsevät yhteisesti pankin pääoman soveltamalla jakoperustetta, joka kuvaa keskinäistä taloudellista painoarvoa unionissa.

2.6 Vuonna 2010 Euroopan investointipankin lainananto oli 63 miljardia euroa, mistä 21 prosenttia (13,2 miljardia euroa) suunnattiin liikennealalle. Liikennealalle suunnattu EIP:n lainananto vuosina 2006–2010 oli 23,7 prosenttia kokonaissummasta. Jäsenvaltioiden ohella EIP on Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden suurin rahoittaja.

2.7 Vuonna 2007 EIP julkisti liikennealalle suunnattavaa lainanantoa koskevat tarkistetut toimintalinjansa, joihin sisällytettiin suuntaviivat ja valintakriteerit, joiden myötä on tarkoitus ottaa huoli ilmastonmuutoksen seurauksista paremmin huomioon ja samanaikaisesti huolehtia kasvavasta liikkuvuustarpeesta tehokkaammin. Samassa yhteydessä todettiin, että on hyödyllistä arvioida liikennealaa koskevaa lainanantopolitiikkaa säännöllisesti uudelleen, koska politiikka on dynaamisessa kehitysvaiheessa.

2.8 Varsinkin nyt, kun komissio on 28. maaliskuuta 2011 julkistanut valkoisen kirjansa ja on aikeissa piakkoin julkistaa Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä hankkeita koskevat tarkistetut suuntaviivat, on jälleen erityisen merkityksellistä varmistaa liikennealaa koskevan EIP:n lainanantopolitiikan yhteensopivuus näiden kanssa.

2.9 EIP on jo itsekin antanut ymmärtää näin ja pyytänyt esittämään näkemyksiä asiasta. Tässä yhteydessä sitä kiinnostavat nykyisiä johtavia periaatteita koskevien kommenttien ohella erityisesti reaktiot seuraaviin kolmeen kysymykseen.

2.9.1

Miten pankki pystyy vielä nykyistä enemmän edistämään osaamisen ja innovoinnin turvin tapahtuvaa ”älykkäämpää kasvua”? Tässä yhteydessä pankki tarkoittaa varsinkin uuden teknologian vaikutusta liikennealaan.

2.9.2

Miten pankki pystyy vielä nykyistä enemmän edistämään ”kestävää kasvua” ja energiatehokkaampaa, ympäristöystävällisempää ja kilpailuhenkisempää taloutta? Tässä kohden pankki viittaa eritoten kestäväpohjaisen liikkuvuuden parantamiseen, jolloin vähennetään samanaikaisesti sekä ruuhka- että saastumisongelmia ja edistetään energiatehokkuutta ja siirtymistä käyttämään uusiutuvaa energiaa.

2.9.3

Miten pankki pystyy vielä nykyistä enemmän edistämään ”osallistavaa kasvua”, jolloin painopisteisiin kuuluvat työllisyys sekä sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus? Pankki kiinnittää erityisesti huomiota liikenteen pullonkauloja, rajatylittävää infrastruktuuria, intermodaalikuljetusten solmukohtia sekä syrjäseutujen ja alueiden kehityssuuntauksia koskeviin seikkoihin.

3. Yleisiä huomioita

3.1 Komitea katsoo, että EU:n politiikkaa muokkaavien ja neuvoa-antavien toimielinten sekä EIP:n toimien varhainen ja säännöllinen koordinointi on hyödyllistä ja välttämätöntä. Siksi se onkin hyvillään siitä, että EIP on pyytänyt ETSK:lta oma-aloitteista lausuntoa aiheesta ”Euroopan investointipankin (EIP) lainanantopolitiikan tarkistaminen liikennealalla”.

3.2 Kuten valkoisen kirjan päätelmissä todetaan, tulee liikennepolitiikan edistää liikennealan kilpailukykyä ja palvella samanaikaisesti vuoteen 2050 asetettua tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 1990 nähden. Vuoteen 2030 on asetettu tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2008 nähden. Komitean mielestä tämä tarkoittaa, että näihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan merkittäviä ponnistuksia ja että kestävän kehityksen alalla on löydettävä rahoitus hankkeisiin, joista on mahdollista saada suurta ”kestävyyshyötyä”. Asiakokonaisuutta TEN/454, ”Valkoinen kirja – Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, käsittelevä valmisteluryhmä paneutuu kysymykseen lisää.

3.3 Komitea pitää EIP:n liikennealan lainanantoon nykyisin soveltamia (vuodelta 2007 peräisin olevia) suuntaviivoja yleisesti ottaen asianmukaisina. Ensimmäisenä, johtavana periaatteena on pyrkimys tyydyttää kuljetuskysyntä kaikkein tehokkaimmalla, taloudellisimmalla ja kestäväpohjaisimmalla tavalla. Tähän tarvitaan ratkaisuvalikoimaa, joka koskee kaikkia kuljetusmuotoja. Komitea katsoo, että tämä on yhdenmukaista myös sen kannattaman komodaalisuus-käsitteen kanssa. Komodaalisuus on jo nykyisin ja myös tulevaisuudessa kaikkien logististen ketjujen sekä hyväksynnän yhteiskunnassa yleisesti ja varsinkin eri liikennemuotojen piirissä säilyttävän objektiivisen, yleispätevän, avoimen ja ymmärrettävän ulkoisten kustannusten hinnoitteluunsisällyttämisen lähtökohta (1).

3.4 Komitean mielestä voi kuitenkin olla oikeutettua, että rahoitus suunnataan jonkin tietyn kuljetusmuodon piirissä, koska siitä kyseisessä logistisessa ketjussa saatava tulos osoittautuu taloudellisesti sekä kestävyysajattelun, turvallisuuden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta parhaaksi.

3.5 Komitea katsookin, että Euroopan investointipankin toiminnassa tulee noudattaa puolueettomuutta ja objektiivisuutta kaikkia kuljetusmuotoja kohtaan. Kuten valkoisessa kirjassa todetaan pitkien kuljetusetäisyyksien osalta, tarvitaan tehokasta ja toimivaa multimodaalisuutta, jolloin jokaista kyseeseen tulevaa kuljetusmuotoa hyödynnetään mahdollisimman hyvin.

3.6 Pitkillä etäisyyksillä tarvitaan komission mukaan tarkoitukseen erityisesti kehitettyjä rahtikäytäviä, joiden ansiosta kuljetukset kyetään optimoimaan energiankulutusta ja päästöjä ajatellen, joissa ympäristön pilaantuminen supistetaan mahdollisimman vähiin, mutta jotka kuitenkin ovat luotettavuutensa, suhteellisen ruuhkattomuutensa ja alhaisten käyttö- ja hallintokulujensa ansiosta houkuttavia. Komitea pitää näkemystä hyväksyttävänä mutta haluaa mainittujen tavoitteiden koskevan myös samankaltaisia henkilöliikenteen käytäviä.

3.7 Johtaviin periaatteisiin EIP:n tehdessä lainanantovalintojaan kuuluu myös Euroopan laajuisten verkkojen kehittäminen. Tällöin kyseessä ovat pitkäaikaisinvestoinnit, jotka ovat hyvin merkityksellisiä EU:n liikennejärjestelmän tehostamiseksi. Komitea pitääkin Euroopan laajuisen liikenneverkon rakentamista ja sen laadun kohottamista erittäin tärkeänä.

3.8 Euroopan investointipankin kolmas johtava periaate on, että etusijalle asetetaan raideliikenteeseen, taajamaliikenteeseen, sisävesiliikenteeseen ja merikuljetuksiin liittyvät hankkeet, koska mainittuihin aloihin kohdistuvien investointien pitäisi tuottaa paras hyöty, kun ajatellaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kuljetusyksikköä kohden. Komitea huomauttaa, että pyrittäessä vähentämään päästöjä ei niinkään ole syytä kiinnittää huomiota kuljetusvälineeseen sinänsä vaan nimenomaisesti kulloisiinkin logistisiin ketjuihin. Keskittyminen yksinomaan kuljetusvälineeseen ei myöskään ole sopusoinnuissa komodaalisuus-ajattelun kanssa, nimittäin sen, että kaikkia kuljetusmuotoja tehostetaan, minkä ansiosta kuljetusmuotojen välille syntyy yhteistoimintaa logistisissa ketjuissa, eritoten pitkien etäisyyksien ollessa kyseessä.

3.9 Mitä tulee huomioon, jota EIP kiinnittää tutkimus, kehitys- ja innovointihankkeisiin ja yhteistuumin ajoneuvovalmistajien kanssa niiden rahoittamiseen, komitea katsoo, että päästöjen torjunta niiden lähteellä, mihin kuuluu myös energiatehokkuus- ja turvallisuusnäkökohdista huolehtiminen, on oikea toimintatapa.

3.10 Sellaiset kehityssuuntaukset kuin Euroopan väestön ikääntyminen ja fossiilisten polttoaineiden lisääntyvä niukkuus, jatkuva kaupungistumien, ilmastonmuutos sekä globalisaation kiihtyminen aiheuttavat suuren rahoitusresurssien tarpeen. Komitean mielestä EIP edellyttääkin oikeutetusti sellaisen johdonmukaisen rahoitusstrategian kehittämistä, jossa julkiset ja yksityiset rahoitusmuodot täydentävät toisiaan. Sen ohella tulisi kaikkien kuljetusmuotojen osalta sisällyttää ulkoiset kustannukset hinnoitteluun, jotta toteutetaan periaatetta ”saastuttaja/käyttäjä maksaa aiheuttamansa kulut”, mihin tietenkin liittyy uudelleeninvestointi ulkoisen kustannusten madaltamiseksi, minkä onkin oltava ulkoisten kustannusten hinnoitteluunsisällyttämisen perimmäisenä tavoitteena (2).

4. Erityisiä huomioita

4.1 Komitea kehottaa kiinnittämään kuljetusverkkojen ohella enemmän huomiota siihen ratkaisevaan rooliin, joka liikenteen solmukohdilla, kuten merisatamilla, lentoasemilla ja multimodaaliterminaaleilla, on logistisina keskuksina, jotka edellyttävät toimivia yhteyksiä sisämaahan. Komitea tukee EIP:n käsitystä, joka vahvistetaan myös valkoisessa kirjassa, että tehokas ja aidosti komodaalinen toimintamalli on tuloksekkain keino vähentää energiankulutusta ja päästöjä.

4.2 Euroopan laajuisen verkon infrastruktuuria rahoitettaessa tulee kriteereihin kuljetusvirtojen optimoinnin ohella kuulua enenevästi energiankulutuksen ja päästöjen alalla saatavissa oleva hyöty, unohtamatta myöskään Euroopan laajuisen liikenneverkon ulottamista EU:n naapurimaihin.

4.3 Kehitettäessä infrastruktuurin rahoitusta koskevia uusia puitteita tulee Euroopan laajuisen liikenneverkon loppuunsaattamiselle antaa etusija. Tässä yhteydessä täytyy ottaa huomioon sekä Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskeviin ohjelmiin että koheesiorahastoon ja rakennerahastoihin liittyvät investointistrategiat. Komitea pitää välttämättömänä, että koheesiorahaston, rakennerahastojen ja investointirahastojen välistä koordinointia liikenteen alalla parannetaan, jotta unionin varojen käytöstä saadaan paras mahdollinen hyöty.

4.4 Komissio arvioi 28. maaliskuuta 2011 julkistamassaan valkoisessa kirjassa, että kuljetuskysyntään vastaaminen edellyttää 1,5 triljoonan euron infrastruktuuri-investointeja vuosina 2010–2030. Summa sisältää Euroopan laajuisen liikenneverkon loppuunsaattamiseen tarvittavat noin 550 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä, ja siitä taas 215 miljardia euroa tarvitaan merkittävimpien infrastruktuurin ongelmakohtien poistamiseen.

4.5 Teknologian näkökulmasta tulisi komitean mielestä kiinnittää huomiota ennen muuta sellaisten hankkeiden rahoitukseen, joiden myötä kohdennettujen tutkimus- ja kehitysinvestointien avulla puututaan haitallisten aineiden päästöihin niiden lähteellä. Samaa toimintamallia tulisi soveltaa vaihtoehtoisiin polttoaineisiin paneutuvaan tutkimukseen, tarkoituksena fossiilisten polttoaineiden korvaaminen niillä.

4.6 Komitea on tietoinen siitä, että valkoisessa kirjassa esitetyn kunnianhimoisen tavoitteen sekä rahoituskriisin välillä vallitsee jännitteitä, koska tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä edellyttää suuria taloudellisia ponnistuksia ja rahoituskriisi puolestaan vaatii järkevää talouspolitiikkaa.

4.6.1 Komitea katsoo kuitenkin, että tämä tilanne tarjoaa myös mahdollisuuden kohdentaa käytettävissä olevat varat paremmin ja haastaa samalla kehittämään muita julkisen ja yksityisen rahoituksen muotoja.

4.6.2 Tällöin voi tulla kyseeseen osallistuminen uusien rahoitusvälineiden kehittämiseen liikennealaa ajatellen, mihin eläkerahastojen ja vakuutusyritysten kaltaiset investoijat saattaisivat voida osallistua.

4.6.3 Tässä yhteydessä ETSK suosittaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sovelletaan Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitukseen asianmukaisesti ja valikoiden ja ottamaan huomioon, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole yhtä suurta kokemusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista ja että EU:n rahoitusvälineitä (kuten rakennerahastoja ja koheesiorahastoa, Euroopan laajuisia liikenneverkkoja ja Euroopan investointipankkia) pitää hyödyntää osana yhtenäistä rahoitusstrategiaa, joka kattaa sekä julkisen vallan että yksityistahojen varat jäsenvaltioissa. Jotta julkisella vallalla olisi täysi vapaus solmia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, ETSK viittaa esittämäänsä näkökantaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien määritelmää ja Eurostatin soveltamia valtionvelkaa koskevia menettelyjä on syytä mukauttaa. (3)

4.7 Mitä tulee EIP:n esittämiin nimenomaisiin kysymyksiin (ks. kohdasta 2.9 eteenpäin), komitea viittaa aiemmin julkistamiinsa, ko. aihepiirejä käsitteleviin lausuntoihin. Seuraavassa esitellään lausuntojen lähdetiedot sekä niiden tärkeimmät, asianomaisiin seikkoihin liittyvät kohdat.

4.7.1 Mitä tulee ensimmäiseen kysymykseen, eli panokseen ”älykkäämmän kasvun” hyväksi osaamisen ja innovoinnin avulla ja uuden teknologian vaikutuksiin liikennealaan, kannattaa tutustua varsinkin seuraavista aiheista annettuihin lausuntoihin:

—

Asiakokonaisuus TEN/419”Sähköajoneuvojen yleistyminen” (4) – kohdassa 1.1 puhutaan sähkökäyttöisten autojen markkinaosuuden kasvattamisesta kuljetussektorin aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja kohdassa 1.6 ETSK kehottaa EU:ta edistämään ja tukemaan tämän ratkaisevan tärkeän siirtymän toteutumista.

—	Asiakokonaisuus TEN/382”Älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönotto” (5), kohta 1.7: Komitea korostaa, että kyseisen infrastruktuurin perustamiseksi olisi voitava luottaa yhteisön, jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin osoittamaan riittävään rahoitukseen.

—

Asiakokonaisuus TEN/362”Eurooppalainen strategia merien tutkimusta varten” (6), kohta 1.10: On ratkaistava kysymykset, jotka koskevat sellaisia merien ja merenkulkualan tieteellisiä tutkimuksia, jotka eivät kuulu Euroopan tutkimusstrategian piiriin. Tiedonannon jälkeen laadittavissa asiakirjoissa komission pitäisikin ehdottaa tukea tällaiseen tutkimukseen. Kohta 3.6.4: Euroopan unionin puiteohjelman yhteydessä rakennerahastojen ja muiden rahoituslähteiden koordinointi on myös avainasemassa.

—	Asiakokonaisuus TEN/335”Tieliikenteen melu- ja saastehaitat – konkreettiset toimenpiteet pysähtyneen tilanteen parantamiseksi” (7).

4.7.2 Mitä puolestaan tulee ”kestävään kasvuun” ja energiatehokkaampaan, ympäristöystävällisempään ja kilpailuhenkisempään talouteen liittyvään EIP:n esittämään toiseen kysymykseen, on seuraavia lausuntoja syytä suositella:

—

Asiakokonaisuus TEN/399–TEN/400”Kestävä tulevaisuus liikenteelle – Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoden 2010 jälkeen” (8), kohdan 2.8 ensimmäinen luetelmakohta: Ikääntyvien osuus kasvaa merkittävästi, mikä muuttaa matkustuskäyttäytymistä; yhteiskunnan on käytettävä entistä enemmän julkisia varoja kansanterveyteen ja eläkkeisiin; tämä rajoittaa julkiseen liikenteeseen tulevaisuudessa käytettävissä olevia varoja. Kohta 4.15: Tarve radikaaleihin infrastruktuuri-investointien muutoksiin on merkittävä.

—

Asiakokonaisuus TEN/412”Euroopan unionin liikennepolitiikka / Lissabonin strategia ja kestävä kehitys” (9), kohta 1.5: Euroopan laajuisen liikenneverkoston uudet suuntaviivat on laadittava ja Euroopan investointipankin kannustimia voidaan käyttää. Kohta 1.8: On myös ratkaisuja, jotka edellyttävät vahvoja poliittisia valintoja ja joilla on suuremmat rahoitusvaikutukset.

—

Asiakokonaisuus TEN/297”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä” (10), kohta 5.4: Liikenteeseen myönnettyjen tukien arvo Euroopassa on 270–290 miljardia euroa. Kohta 8.13: Euroopan komissio on myöntänyt 470 miljoonaa euroa polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamiseksi. Kohta 8.15: Komissio osarahoittaa Zero -hanketta, joka koskee kahta innovatiivista perusrakennejärjestelmää.

—

Asiakokonaisuus TEN/376”Maantieliikenne vuonna 2020: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan odotukset” (11), kohta 1.9: On käytävä pikaisesti rakentamaan tarvittavaa infrastruktuuria. Kohta 4.2: On toimittava sen hyväksi, että fyysistä infrastruktuuria joko rakennetaan tai kohennetaan (ongelmakohtia poistamalla).

—	Asiakokonaisuus TEN/336”Liikenne-/energiaratkaisujen sosiaaliset seuraukset” (12), kohta 1.2.5: riskinjakorahoitusväline (Risk-Sharing Finance Facility, RSFF).

—

Asiakokonaisuus TEN/262”Tavaraliikenteen logistiikka – kestävä liikkuvuus” (13), kohta 1.3: Fyysisen verkon optimoimiseksi on mobilisoitava tarvittavat rahoituslähteet. Kohta 4.5.5: Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämiseksi on varoja lisättävä. Kohta 4.5.6: Tulee myös edistää sekarahoituksen käyttöä infrastruktuurin rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

—

Asiakokonaisuus TEN/440”Yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskeva tukiohjelma” (14), kohta 2.9: Yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpano on vaarassa, koska sen rahoittamiseen ei ole käytettävissä riittävästi määrärahoja. Kohta 2.10: On tarpeen määrittää rahoitusohjelma yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämisen tukemiseksi.

—

Asiakokonaisuus TEN/427”Yhteisön rahoitustuki energia-alan hankkeille” (15), kohta 1.1: Hyödynnetään EU-varojen vipuvaikutusta energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin kohdistuvien investointien vauhdittamisessa. Kohta 2.2: Luodaan erityinen rahoitusväline, jolla tuetaan kestävää energiaa koskevia aloitteita.

—

Asiakokonaisuus TEN/404”Pk-yritykset ja EU:n energiapolitiikka” (16), kohta 1.2: Tuetaan investointien rahoittamista ja luodaan synergiaetuja EU:n, jäsenvaltioiden ja yrityksiä edustavien organisaatioiden rahoitukseen. Kohta 1.3: Nostetaan alueellisten ohjelmien tavoitteiden joukkoon innovaatioiden tukeminen sekä investointien rahoitus.

—

Asiakokonaisuus TEN/366”Liikenne- ja maankäyttöpolitiikkojen yhtenäistäminen kaupunkiliikenteen ekologisen kestävyyden parantamiseksi” (17), kohta 5.2: EU on rahoittanut investointeja rakenne- ja koheesiorahastoista sekä Euroopan investointipankin varoista. Kohta 5.3: Ilmastonmuutoksen tuomat uudet ongelmat vaativat kollektiivisia toimenpiteitä Euroopan tasolla.

—

Asiakokonaisuus TEN/381”Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko” (18), kohta 4.1.2: Tärkeänä tehtävänä on käyttää EU:n tukivälineitä kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisen rautatieverkoston kehittämiseksi. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta saada rautateiden tavaraliikennekäytävien luomiseen yhteisrahoitusta Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin varatuista määrärahoista, Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta sekä Euroopan investointipankin myöntämää luototusta.

4.7.3 Todettakoon ”osallistavaa kasvua” koskevasta, kolmannesta kysymyksestä, jossa työllisyys sekä sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus saavat huomiota, että myös ETSK on käsitellyt sitä nimenomaisesti lausunnoissaan. Komitea viittaa erityisesti seuraaviin lausuntoihin:

—

Asiakokonaisuus TEN/276”Kaupunki- ja suurkaupunkialueiden liikenne” (19), kohta 4.1: Komitea kehottaa komissiota jakamaan aluekehitystoimiin tarkoitetut varat uudella tavalla. Kohta 4.5: Olisi tarkoituksenmukaista laatia konkreettinen EU:n ohjelma liikkuvuuden ja kaupunkien kehittämisen tukemiseksi.

—

Asiakokonaisuus TEN/445”EU:n liikennepolitiikan sosiaaliset näkökohdat” (20), kohta 1.10.1: EU:n olisi tarjottava taloudellista tukea sellaisiin infrastruktuuritoimiin kuin pysäköintialueiden rakentaminen maanteiden rahtiliikenteelle sekä laadukkaiden juna-, metro-, raitiovaunu- ja bussiasemien järjestäminen.

—	Asiakokonaisuus TEN/397”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka” (21), kohta 7.1: Tulisi lisätä investointeja satamien perusrakenteiden parantamiseen sekä satamien ja sisämaan välisiin yhteyksiin. Tämä seikka tulisi ottaa huomioon TEN-T-politiikkaa tarkistettaessa.

—

Asiakokonaisuus TEN/320”Vihreä kirja: uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (22), kohta 1.5: ETSK kannattaa ympäristöystävällisten hankintojen edistämistä, kun on kyse eurooppalaisista ohjelmista rahoitettavista perusrakenteista, sekä olemassa olevien esteiden poistamista kyseisellä alalla. Kohdassa 4.25 asetetaan kysymys ”Mitä lisäarvoa voitaisiin saada pitkällä aikavälillä, jos yhteisön tukea kohdistettaisiin puhtaan ja energiatehokkaan kaupunkiliikenteen rahoittamiseen?”

—

Asiakokonaisuus TEN/401”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä” (23), kohta 6.3: ETSK ehdottaa Euroopan investointipankin sekä keskuspankkien ja Euroopan keskuspankin erityisvaroista takaaman ”eurooppalaisen valtio-omisteisen sijoitusrahaston” perustamista energiatehokkuudelle ja energiansäästölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. On siis luotava eurooppalainen ”Marshall-suunnitelma”. Kohta 6.4: Euroopan investointipankin tulisi huolehtia kyseisen rahaston hallinnoinnista.

—

Asiakokonaisuus TEN/414”Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma” (24), kohta 1.10: ETSK suosittaa, että unionin rakenne- ja koheesiorahastovarojen kohdentamista tehostetaan luomalla kestävyysajattelun mukaisen liikkuvuuden tukemiseen tarkoitettu rahoitusväline. Kohta 4.4.4: On tarpeen rationalisoida unionin nykyisiä rahoituslähteitä.

—

Asiakokonaisuus TEN/388”Euroopan laajuinen liikenneverkko: katsaus politiikkaan” (25), kohta 2.6: Vuodesta 1996 lähtien on yhteistä etua palveleviin liikenneinfrastruktuurihankkeisiin on investoitu 400 miljardia euroa. Kohta 2.7: Arvioitu jäljelle jäänyt investointitarve on noin 500 miljardia euroa. Kohta 3.4: Määrärahojen on vastattava tavoitteita eikä toisinpäin. Kohta 3.16: ETSK suosittaa, että unionin tasolle perustetaan erityinen taho koordinoimaan rahoitusresurssien käyttöä.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80–83. Ks. myös EUVL C 255, 22.9.2010, s. 92–97.

(2) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80–83.

(3) EUVL C 51, 17.2.2011, s. 59–66 (Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen”).

(4) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 47–52.

(5) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 85–89.

(6) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 46–50.

(7) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 22–28.

(8) EUVL C 255, 22.9.2010, s. 110–115.

(9) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 23.

(10) EUVL C 162 25.6.2008, s. 52–61.

(11) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 25–29.

(12) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 43–49.

(13) EUVL C 168, 20.7.2007, s. 63–67.

(14) EUVL C 107, 6.4.2011, s. 64–67.

(15) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 165–166.

(16) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 118–122.

(17) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 1–6.

(18) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 94–98.

(19) EUVL C 168, 20.7.2007, s. 77–86.

(20) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 22.

(21) EUVL C 255, 22.9.2010, s. 103–109.

(22) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 39–45.

(23) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 110–117.

(24) EUVL C 21, 21.1.2011, s. 56–61.

(25) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 101–105.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/62

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Laivanrakennusteollisuuden valtiontuki” (lisälausunto)

2011/C 318/10

Esittelijä: Marian KRZAKLEWSKI

Toinen esittelijä: Enrique CALVET CHAMBÓN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 9. joulukuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla antaa lisälausunnon aiheesta

Laivanrakennusteollisuuden valtiontuki

(lisälausunto).

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 7. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta ja 5 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on vakuuttunut, että laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevat puitteet on väline, joka tulee säilyttää mutta kuitenkin ajantasaistaen ja laajentaen eräitä sen säännöistä. Soveltamisaikanaan se on myötävaikuttanut asiaankuuluvien poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Voimassaolon jatkamiseen oikeuttavat pääasiallisesti ne toimialalle ominaiset olosuhteet, jotka mainitaan nykyisen puiteasiakirjan johdantojaksossa.

1.2 Komitea korostaa, etteivät kyseiset puitteet ole lyhytkestoinen kriisintorjuntatoimi vaan ne määrittyvät toimialakohtaisista erityisolosuhteista ja ettei puitesäännösten nojalla myönnettävällä tuella pidä palkita kilpailukyvyttömien laivojen tai tekniseltä tasoltaan vaatimattomien alusyksiköiden rakentamista.

1.3 ETSK katsoo, että uusimmat tiedot Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n johdolla laivanrakennusteollisuutta koskevasta sopimuksesta käytyjen, maailmanmarkkinoiden tasapuolisten kilpailuolosuhteiden aikaansaamiseen tähdänneiden neuvottelujen kuivumisesta kokoon 20 vuotta vieneiden keskustelujen päätteeksi antavat lisänäytön telakkateollisuuden erityisestä tilanteesta, joka vaatii laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden säilyttämistä ja ajanmukaistamista.

1.4 Jäljempänä lausunnossaan komitea paneutuu seikkaperäisesti eräisiin periaatteellisiin kysymyksiin ja ongelmiin, jotka komissio esitti asianomaisille osapuolille kuulemismenettelyn yhteydessä. Lisäksi ETSK tekee, asianmukaisten perustelujen kera, ehdotukset tarpeellisiksi katsomistaan muutoksista puiteasiakirjan uudistettuun laitokseen.

1.5 Komitea katsoo, että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) puiteasiakirjan nojalla myönnettävä tuki on välttämätön, koska sen myötä yritykset kykenevät hyväksymään innovoinnille ominaiset riskit.

1.5.1 Komitea katsoo, että innovointituen saatavuus vaikuttaa edullisesti uusien tuotteiden tai prosessien kehittämistyön kustakin innovatiivisesta elementistä tehtäviin riskinarviointeihin. Sen turvin telakkayritykset pystyvät etenemään kohti uusia ratkaisuja, se lisää innovatiivisten tuotteiden mahdollisuuksia menestyä markkinoilla ja edistää siten TKI-toiminnan tuen jatkamista.

1.6 Komitea viittaa komission kysymykseen, olisiko asianmukaista sulkea muunlaiset innovaatiotyypit innovaatiotukikelpoisuuden ulkopuolelle ja säilyttää ainoastaan ne, jotka liittyvät ”vihreisiin” laivoihin. ETSK yhtyy työmarkkinaosapuolten näkemykseen ja katsoo, että sellainen toimenpide heikentäisi kyseisen välineen tehoa merkittävästi. Siinä tapauksessa menetettäisiin varsinkin välineen voimakkaan myönteinen vaikutus prosessi- ja muuhun tuoteperustaiseen innovointiin turvallisuuden tai tuottavuuden aloilla.

1.7 Komitea toteaa, että ”vihreiden teknologioiden” markkinoillepääsyn edistämiseen tarkoitetut tukivälineet ovat tärkeä työkalu ja ne tulisi punoa puiteasiakirjaan. Uusittuun puiteasiakirjaan pitää sisällyttää tarkoituksenmukaiset ja käytännönläheiset säännöt asiasta sekä luonnonsuojelua koskevat horisontaaliset määräykset. ETSK:n näkemyksen mukaan sellaiset säännöt eivät tarkoita jälleen uuden valtiontukivälineen perustamista vaan yksinkertaistavat puiteasiakirjan soveltamista ja mahdollistavat tärkeiden EU:n päämäärien saavuttamisen.

1.8 Komissio esittää oleellisen tärkeän kysymyksen: pitäisikö puiteasiakirjassa säilyttää TKI-toiminnan tuki, kun muistetaan, että TKI-toiminnan horisontaaliset puitteet ovat olemassa? Komitea toteaa painokkaasti, että kun otetaan lukuun telakkasektorin erityisluonne, pitää puiteasiakirjaan kirjattu TKI-toiminnan tuki säilyttää, koska horisontaaliset puitteet eivät tarjoa asianmukaisia ratkaisuja telakkateollisuuden innovoinnin tukemiseen.

1.9 Kun otetaan huomioon, ettei laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden voimaantulosta vuonna 2004 alkaneena aikajaksona aina kriisivuosiin 2009–2010 ole ollut perusteita soveltaa sulkemistukea, ja koska viime aikoina tilanne on heikentynyt niin dramaattisesti, että EU:n telakoiden tilauskanta on pudonnut alhaisimmilleen kymmeneen vuoteen, komitea katsoo, että tämäntyyppinen tuki täytyy säilyttää. Kyseistä tukea koskevissa säännöissä tulee sallia telakoille osittainen rakenneuudistus vailla velvoitetta toteuttaa täysimittainen rakenneuudistusprosessi yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

1.10 Komitea on vakuuttunut, että aluetuesta on hyötyä myös telakkateollisuudelle. Puiteasiakirjan nojalla myönnettävän aluetuen pitää vastata tuki-intensiteetiltään toimenpiteitä, joihin ryhdytään aluetukia koskevien suuntaviivojen perusteella. ETSK katsoo, että puiteasiakirjan mukaisen tuen piirin rajaaminen olemassa oleviin telakkalaitoksiin ei ole tarkoituksenmukaista eikä oikeutettua.

1.11 Laivanrakennuskapasiteetin laajentamista koskevien rajoittavien EU-sääntöjen soveltaminen on tuottanut päinvastaisen tuloksen kuin oli tarkoitettu. Sen sijaan, että olisi supistettu osuutta maailmanmarkkinoiden ylituotannosta, on saatettu EU:n telakat entistäkin epäedullisempaan asemaan globaaleihin kilpailijoihinsa nähden. Niinpä komitea katsoo, ettei ole mitään perustetta säilyttää säännöt, joilla on pyritty rajoittamaan tuotantokapasiteetin laajentamiseen suunnattava tuki vähimpään mahdolliseen.

1.12 Tarkasteltaessa puiteasiakirjan sääntöjä työllisyyden tukemisesta ETSK kehottaa jäsenvaltioita turvautumaan näihin keinoihin aiempaa useammin varsinkin tukeakseen maidensa telakoita koulutustarkoituksia ajatellen.

1.13 Komitea katsoo, että puiteasiakirjassa pitää säilyttää lauseke vientituesta. OECD:n alakohtaisen sopimuksen mukaisesti myönnetyt vientiluotot eivät ole valtiontukea, ja ne ovat avuksi yrityksille ja niin muodoin myös alueille, joille kyseiset yritykset ovat sijoittautuneet. Asia on tiiviisti kytköksissä toiminnan ylläpitämiseen tai työllisyyden kasvattamiseen alalla ja siihen nivoutuvissa yrityksissä sekä EU:n laivanomistajille kertyviin hyötyihin (mahdollisuus alusten hankintaan tarkoitettuihin pitkäkestoisiin luottoihin tai luottatakauksiin).

1.14 Komitea kannattaa niiden tuotteiden piirin laajentamista, jotka on välttämätöntä sisällyttää puiteasiakirjan soveltamisalaan, kun otetaan huomioon telakkateollisuudessa ja teknologiassa sitten vuoden 2004 tapahtunut kehitys. ETSK katsoo, että tässä yhteydessä on aiheellista hyödyntää EU:n laivanrakentajien yhteisjärjestön CESA:n lausunnossaan esittämää ajanmukaistamisehdotusta, joka koskee puiteasiakirjan tekstijaksoa 2 (1).

1.15 Komitea vetoaa EU:n jäsenvaltioihin ja EU:n hallintoon, jotta nämä kiinnittäisivät erityistä huomiota tiedotuspolitiikkaan, jonka aiheena ovat puitesääntöjen mukaisen valtiontuen hyödyntämisen mahdollisuudet ja ehdot.

2. Johdanto

2.1 ETSK antoi 29. huhtikuuta 2010 oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Nykyiseen kriisiin vastaaminen Euroopan telakkateollisuudessa”.

2.2 Komissio aikoo osana vuoden 2011 työohjelmaansa suorittaa laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden uudelleentarkastelun, mikä voi mahdollisesti johtaa puitteiden ajanmukaistamiseen tai niiden voimassaolon jatkamiseen vielä vuoden 2011 jälkeen. Virallisessa kuulemismenettelyssä, joka päättyi 6. joulukuuta 2010, konsultoitiin asiaankuuluvia tahoja, myös työmarkkinaosapuolia sekä unionin jäsenvaltioita.

2.2.1 ETSK:n lisälausunto aiheesta vaikuttaa hyödylliseltä ja oikea-aikaiselta, koska kyseisillä säännöillä on taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ja koska ne vaikuttavat tuntuvasti asianomaisiin alueisiin.

2.3 Laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevissa puitteissa vahvistetaan laivanrakennusteollisuuden valtiontukien arviointia koskevat säännöt komission sovellettaviksi. Puitteet tulivat voimaan 1. tammikuuta 2001. Niitä oli alun perin tarkoitus soveltaa kolme vuotta. Komissio on kuitenkin kahdesti päättänyt jatkaa kyseisten puitteiden soveltamista: vuonna 2006 vielä kahdella ja vuonna 2008 vielä kolmella vuodella. Niinpä puitteet ovat nykyisellään voimassa 31:een joulukuuta 2011 asti.

2.4 Puitteiden yleisenä periaatteena on, että laivanrakennus on oikeutettu horisontaalisten valtiontukimääräysten mukaiseen tukeen, paitsi silloin kun on sovellettava puitteiden erityisiä määräyksiä. Nämä erityiset määräykset koskevat seuraavia aloja: tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotuki, sulkemistuki, työllisyystuki, vientiluotot, kehitysapuun myönnettävä tuki ja aluetuki.

2.5 Koska laivanrakennus on oikeutettu myös horisontaalisten valtiontuen (ja EU-tuen) välineiden mukaiseen tukeen, kuulemismenettelyissä ja ETSK:n kansalaisyhteiskunnan nimissä antamassa lausunnossa pitää ennen kaikkea pyrkiä myötävaikuttamaan sen määrittämiseen, pitäisikö puitteiden erityisten määräysten soveltamista jatkaa, sekä todeta, pitäisikö niitä – mahdollisesti laajennettaessa – muuttaa, ja millä tavoin.

3. Ajantasaistettu tiivistelmä Euroopan laivanrakennusalasta globaalia taustaa vasten tarkastellen ja puitteita koskevaa päätöstä silmällä pitäen

3.1 Eurooppalaiseen laivanrakennusalan ominaispiirteistä esitettiin kattava ja monipuolinen katsaus ETSK:n huhtikuussa 2010 antamassa lausunnossa. Jäljempänä esitettävät tiedot ovat menneeltä vuodelta.

3.2 Kriisin ensivaiheen jäätyä taakse on käynyt selväksi, että se koetteli telakkateollisuutta ankarasti koko maailmassa. Kaupankäynti häiriintyi ennen kokemattomassa mitassa, ja kaikki laivanrakennusta harjoittavat maat kohtasivat merkittäviä vaikeuksia kysynnän valtavan heikkenemisen takia. Asiaan liittyi – yhä ratkaisuaan odottava – tasavertaisten toimintaedellytysten puuttumisen ongelma laivanrakennuksessa ja aluskaupassa, ja pitkän aikavälin mahdollisuudet kyseisellä alalla ovat Euroopan näkökulmasta joutuneet vakavaan vaaraan.

3.3 Aasian maiden osuus laivanrakennuksesta maailmassa ylittää nykyään 80 %, ja niiden tilauskanta on jopa 90 % globaalista kokonaistilauskannasta. Kyseisten maiden asema voimistuu EU-maiden kustannuksella. Viimeksi mainittujen osuus maailman laivanrakennuksesta on kutistunut nykyisin 7–8 prosenttiin.

3.3.1 Euroopan osuus uusista tilauksista koko maailmassa romahti 2,7 prosenttiin vuonna 2009 mutta korjaantui 4,8 prosenttiin vuoden 2010 ensimmäisten kolmen neljänneksen mittaan. Kuitenkin tarkasteltaessa tilauskirjalukuja rakennettavien alusten vetoisuuteen nähden, havaitaan, että vaikka indeksi kohentui maailmanlaajuisesti aavistuksen verran vuonna 2010, EU:ssa se pysyi entisellään, eli vuoden 2009 lukemissa, matalimmalla tasolla vuosikymmeneen.

3.3.2 Uusien laivatilausten globaali kokonaisvolyymi vetoisuusmitoin on viimeisimpinä vuosina ollut seuraavanlainen: 85 miljoonaa kompensoitua bruttovetoisuustonnia (compensated gross tonnage, CGT) vuonna 2007; 43 miljoonaa CGT:tä vuonna 2008 ja 16,5 miljoonaa CGT:t vuonna 2009. Vuoden 2010 ensimmäisten kolmen neljänneksen aikana se kohosi kuitenkin 26,3 miljoonaan CGT:hen (sen ennustetaan yltäneen vuoden 2010 loppuun mennessä noin 35 miljoonaan CGT:hen). Vuonna 2009 peruttiin lukuisten jo tilattujen alusten suunniteltu rakentaminen. Asiaan vaikuttivat muun muassa erittäin alhaiset rahtihinnat ja laivanrakennuksen rahoittamiseen tarvittavien pankkilainojen kehno saatavuus.

3.3.3 Euroissa laskettu hintaindeksi on kohentunut osapuilleen 17 prosenttia vuoden 2010 ensimmäisestä neljänneksestä (jolloin se oli alimmillaan kymmeneen vuoteen), vaikka valuuttakurssien vaihtelut ovatkin rasittaneet tietyissä kansallisissa valuutoissa ilmaistuja hintoja. Vaikka indeksi onkin kohonnut yli 20 prosenttia vuodesta 2000, on euroarvoinen hintataso pysytellyt muuttumattomana.

3.4 Kun jätetään kriisin vaikutukset sikseen, telakkateollisuuden epävakaus johtuu edelleenkin niiden maiden puuttumisesta asioihin ja harjoittamasta protektionismista, joissa laivanrakennus on, tai pyrkii olemaan, talouden avainala. Eräät valtion tukeman telakat, ennen muuta Kaukoidässä, kykenevät tarjoamaan tuotteitaan ja palveluitaan hintoihin, joissa ei oteta huomioon kaikkia riskityyppejä, ja jotka siten ovat kilpailijoiden, ensi sijassa Euroopassa sijaitsevien, hintoja halvemmat. Viimeksi mainitut joutuvat ottamaan mainitunkaltaiset riskityypit hintalaskelmissaan huomioon. Vaihtokurssia saatetaan sitäkin käyttää protektionismin välikappaleena (kyse yhdestä kilpailukykyyn vaikuttavasta tekijästä), jota pystytään tietyssä määrin ohjailemaan keskusjohtoisesti (esim. Kiinassa ja Etelä-Koreassa).

3.5 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD teki joulukuussa 2010 päätöksen, ettei se käynnistä uudelleen neuvotteluja laivanrakennusteollisuuden markkinoita koskevasta sopimuksesta maailmanmarkkinoiden tasapuolisten kilpailuolosuhteiden aikaansaamiseksi. Neuvottelujen kuivuminen kokoon 20 vuotta vieneiden keskustelujen päätteeksi tarkoittaa sitä, että globaalit laivanrakennusmarkkinat pysyvät säälimättömän kilpailun näyttämönä. Tätä voi pitää harvinaisen negatiivisena kehityskulkuna, joka on rohkaissut tiettyjä maita puuttumaan markkinoiden toimintaan eri keinoin ja aikaisempaakin laajamittaisemmin. Tämän seurauksena toimintaedellytykset globaalissa laivanrakennusteollisuudessa ovat muuttuneet entistäkin epätasapuolisemmiksi. Asiaintilaan ovat myöntymättömyydessään syypäitä tietyt EU:n ulkopuoliset telakkateollisuutta harjoittavat maat: Kiina ja Etelä-Korea.

3.5.1 Mainitun kehityksen katsotaan olevan reaktio maailmanlaajuiseen kriisiin, ja se luo hedelmällisen maaperän protektionististen keinojen käyttöönotolle. Riski siitä, että globaaleilla markkinoilla rakennetaan aluksia, joilla ei ole taloudellisen olemassaolon edellytyksiä, on kasvanut. Vastikään vesillelasketut alukset kärjistävät rahtimarkkinakriisiä. Toisin sanoen: samoista lasteista on kilpailemassa liian monta alusta. Laivanrakennusalan Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovatkin jo valittaneet kaikkiin markkinatoimijoihin kohdistuvasta moninkertaisen kielteisestä vaikutuksesta (liian suuri tuotantokapasiteetti, paine telakkahintojen alentamiseen, liiallinen laivakalusto, kehnot alusten markkinavuokrahinnat).

3.6 Toimialan työllisyys on romahtanut koko EU:ssa vuoden 2008 jälkeen. On menetetty noin 40 000 työpaikkaa, ja kaikki osapuolet peräävät poikkeusolojen toimintaohjelmaa, jotta pystytään takaamaan Euroopan telakkasektorin kriittisen massan säilyminen (2). Tähän kehitykseen liittyy lisäksi pankkivalvonnan tehostamiseksi laadittujen, Basel III -sopimuksen mukaisten vakavaraisuusvaatimusten äskettäin alkanut soveltaminen, mikä rajoittaa rahoitusedellytyksiä.

3.7 EU:ssa on sitten kriisin puhkeamisen käynyt merkittävästi vaikeammaksi hankkia rahoitusta laivanrakennukseen, kun joukko tärkeimmistä rahoituslaitoksista on joko supistanut rahoitustoimintaansa ennen aluksen luovutusvaihetta (ennakkomaksu) ja sen jälkeen – tai vetäytynyt siitä kokonaan. Tässä tilanteessa ovat julkiset vakuusvälineet, vientiluotot mukaan luettuina, tulleetkin merkittävästi tärkeämmiksi. Laivanrakennusalan velkakriisi jatkuu edelleen, vaikka varhaisia merkkejä mahdollisesta markkinoiden piristymisestä onkin havaittavissa.

3.8 Vaikka myös laivankorjausalalla, jota pidetään telakkateollisuuden lohkona, on ajoittaiset vaikeutensa, on sen tilanne tuntuvasti parempi kuin uudisrakenteisiin erikoistuneiden telakoiden. Korjaustelakat operoivat markkinoilla, jotka poikkeavat laivanrakennusteollisuudesta (runsas puolet korjattavista aluksista on EU:n ulkopuolelta peräisin). Kyseinen lohko ei säästynyt vuosien 2009–2010 globaalista kriisistä, koska laivaomistajat supistivat merkittävästi rahankäyttöä alusten korjaukseen, rajoittaen sen monissa tapauksissa ainoastaan olennaisiin tai merenkulusäännöissä edellytettäviin määräaikaiskorjauksiin.

3.8.1 Koska kilpailu maailmanmarkkinoilla on rajua, ovat korjaustelakat useissa EU-maissa ryhtyneet eriyttämään tuotantoaan keskittyen alusten ajanmukaistamiseen (jälkiasennukset) ja suorittaen monimutkaisempia töitä, kuten aluksen rungon pidennys ja muut uudistustyöt, joita tarvitaan esimerkiksi syvänmeren olosuhteissa käytettäviin öljy- ja kaasuteollisuuden laitteistoihin, sekä pienikokoisempien alusten tuotanto.

3.8.2 Nykyisin laivankorjaustoimintaa harjoitetaan etupäässä EU:n naapurimaissa sijaitsevilla telakoilla. ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja EU:n hallintoa laatimaan strategian, jonka avulla kannustetaan tämäntyyppisten telakoiden suunnitteluun ja rakentamiseen EU:n rannikkoalueille. On EU:n jäsenvaltioiden etujen mukaista säilyttää EU:ssa strateginen vähimmäismäärä korjauspalveluita unionin merenkulkualan palvelemiseksi. Kyseiset telakat pystyvät korjaamaan aluksia kilpailukykyiseen hintaan, takaamaan sopimusten täyttämisen sovittuna ajankohtana ja soveltamaan ympäristöä säästäviä menetelmiä antaen samalla panoksensa tiettyjen rannikkoalueiden teollisen rakenteen uudistumisen hyväksi.

4. Yleisiä huomioita

4.1 Laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden tarkistamisessa pitää yleisenä tavoitteena olla eurooppalaisten telakoiden kilpailuehtojen kohentaminen. Sen kaikki säännöt tulee laatia tässä hengessä.

4.2 Euroopan laivanrakennusalan kilpailukykyyn on kohdistumassa valtava paine, joka johtuu vaikeista markkinaoloista, varsinkin siitä, että kilpailevissa maissa on tarjolla runsain mitoin tukea. Koska eurooppalainen toimiala ei pysty kilpailemaan työvoimakustannuksilla, on sen pyrittävä hankkimaan etua takaamalla parhaan mahdollisen laadun, kun ajatellaan alusten turvallisuutta, tehokkuutta ja meriympäristön suojelua, sekä ottamalla käyttöön innovatiivisia menettelytapoja tehokkuuden parantamiseksi entisestään. On selvää, että uudistetut ja tarkistetut puitteet ovat omiaan tarjoamaan siihen asianmukaiset kannusteet, jotka ovat olennaisen tärkeät tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.3 On keskeistä, että ajantasaistetuissa puitteissa määritetään välittömästi käytännönläheinen kannustinjärjestelmä, joka sujuvoittaa investointeja uudisrakenteisiin ja ajanmukaistettuihin aluksiin, jotka täyttävät korkeammat ympäristövaatimukset. Mikäli tämänkaltaista järjestelmää ei kyetä ottamaan pikaisesti käyttöön, voi olla mahdotonta saada nopeaa taloudellista hyötyä typpioksidi-, rikkioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Puitteissa tulee määrätä, että tämäntyyppinen tuki ja siihen varattavat resurssit rajataan koskemaan ainoastaan eurooppalaisia valmistajia.

4.4 Puitteiden nojalla myönnettävä tuki on tärkeää sekä asianomaisille yrityksille että alueille. Niinpä on tarpeen ryhtyä toteuttamaan uusia innovatiivisia hankkeita, joiden turvin telakat kykenevät vastaamaan markkinoiden muuttuviin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Ollakseen tukikelpoiset tulee innovatiivisten hankkeiden sisältää investointeja sekä uusiin tuotteisiin tähtäävään tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaan että henkilöstön jäsenten ammatilliseen koulutukseen ja näiden pätevyyden kasvattamiseen. Asiaan pitää kiinnittää huomiota uudistetuissa puitteissa.

4.5 Komitea katsoo, että ennen kuin paneudutaan yksityiskohtaisesti kysymykseen vientiluotoista (ks. tekstijakso ”Erityisiä huomioita”) on aiheellista korostaa, että rahoituksen saanti kilpailukykyisin ehdoin on monesti uudisrakennehankkeiden saamisen ratkaiseva tekijä. Viranomaisten, valtion omistamien pankkien ja muiden valtiollisten elinten osallistumien rahoitukseen ennen aluksen luovutusvaihetta (ennakkomaksu) ja sen jälkeen on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi etenkin Aasiassa. Lienee perusteltua olettaa, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä laivanrakennusta tuetaan julkisin lainoin tai takauksin, myös EU:ssa, missä osallisina ovat kansalliset ja EU:n rahoituslaitokset, esim. EIP (missä po. toimiala on kohdannut vaikeuksia (3)).

4.6 Sen jälkeen kun laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevat EU:n puitteet vahvistettiin, toimiala on käynyt läpi lukuisia rakenteellisia muutoksia, jotka tulisi ottaa huomioon uusia määräyksiä muotoiltaessa. Mainittakoon ne seuraavassa:

—	Eurooppalaiset telakat ovat edenneet merkittävästi erikoistumisen tiellä, ja prosessia on jatkettava ja tuettava.

—	Vakiotyyppisten alusten osuus eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden tilauskannasta on supistunut tuntuvasti.

—	Maailmanlaajuinen kilpailu alkaa näkyä myös pienten alusten luokassa, sisävesialukset mukaan luettuina.

—

Vaikka eurooppalaisten telakoiden keskimääräinen koko on säilynyt ennallaan tai vähentynyt lievästi kymmenen viime vuoden kuluessa (kun telakoita on suljettu Puolassa, Kroatiassa, Tanskassa ja Espanjassa), Euroopan haasteena ovat nyt massiiviset telakkalaajennukset kilpailevissa maissa, eritoten Aasiassa.

—	Ympäristöystävällisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien merkitys on suuresti kasvanut, ja kehityssuuntausta tulisi rohkaista tarpeellisin toimin varsinkin typpioksidi-, rikkioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen osalta.

—	Rannikkomerenkulun lisääntyminen tarkoittaa sitä, että eurooppalaisen telakkateollisuuden on löydettävä sopiva tapa vastata paikalliseen kysyntään.

4.7 Toimintamalli, jota EU:n jäsenvaltiot noudattavat soveltaessaan laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevissa puitteissa olevia toimenpidemääräyksiä, on erityisen merkityksellinen: niiden täytyy tarjota kattavasti ja systemaattisesti tietoa puitteissa määrätyistä mahdollisuuksista saada valtiontukea (ei tukipalkkioita) ja sen ehdoista.

5. Erityishuomioita

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotuki

5.1 Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on olennaista, jos yritykset haluavat tarjota parempia tuotteita ja niin ollen menestyä markkinoilla. TKI-toimintaa pystytään kuitenkin harjoittamaan ainoastaan, jos markkinat ovat valmiit hyväksymään innovointiin liittyvät erityisentyyppiset riskit.

5.2 Kuten eurooppalaiset laivanrakentajat ovat korostaneet, prototyyppialusten valmistamiseen liittyy merkittävä riski. Toisin kuin useimmilla muilla toimialoilla, laivanrakennuksen myyntisopimuksissa on määräyksiä tuotteen suorituskykymääritelmistä, jotka sopimusta allekirjoitettaessa ovat vielä testaamatta. Pienetkin, esimerkiksi yhteen innovatiiviseen elementtiin liittyvät, ongelmat saattavat aiheuttaa muutoksia, jotka edellyttävät suuria lisäresursseja ja ajankäyttöä ja joista koituu mittavia tuotantoprosessin häiriöitä.

5.2.1 Kuvatun kaltaisessa tilanteessa on innovaatiotuen saatavuudella myönteinen vaikutus kunkin uusien tuotteiden ja tuotantoprosessien kehitystyön innovatiivisen elementin riskianalyysiin. Sen turvin yritykset pystyvät etenemään kohti uusia ratkaisuja, mikä lisää innovatiivisten tuotteiden menestymisen mahdollisuuksia markkinoilla ja siten kannustaa jatkamaan TKI-toimintaa.

5.3 Innovaatiotuen hyödyntäminen aikaansaa kiihdytysefektin, joka on tärkeä tehokkuutta ja kilpailukykyä kasvattava tekijä, mikä puolestaan on ratkaisevan tärkeää teknologiajohtajuuden säilyttämiseksi kompleksisten ja innovatiivisten alustyyppien alalla. Innovoinnin nopeus on kilpailukyvyn keskeinen elementti, eritoten kun otetaan huomioon rajoitetut mahdollisuudet suojata teollis- ja tekijänoikeuksia meriteknologian saralla.

5.4 Laivanrakennusalan Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat kaikki – esimerkkitapausten nojalla – yhtä mieltä siitä, että innovaatiotuki on eittämättä ollut omiaan kasvattamaan EU:n telakoiden tehokkuutta ja kilpailukykyä. Se on helpottanut uusien tuotantomenetelmien, teknologioiden ja tuotteiden käyttöönottoa ja yleistämistä ja TKI-toiminnan edistämistä. Niinpä sitä tulee pitää tarkoituksenmukaisena EU:n politiikan välineenä.

5.5 Yritystoiminnan harjoittajat katsovat, että innovaatiotukimääräysten soveltamiseen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista puitetekstiä muuttamatta pikemminkin tarkistamalla ilmoitettua kansallista ohjelmaa, jotta voidaan muuttaa pieniin aluksiin ja prosessi-innovointiin liittyvää kynnysarvoa.

5.6 Mitä tulee komission kysymykseen, olisiko asianmukaista sulkea muunlaiset innovaatiotyypit innovaatiotukikelpoisuuden ulkopuolelle ja säilyttää ainoastaan ne, jotka liittyvät ”vihreisiin” laivoihin, ETSK yhtyy työmarkkinaosapuolten näkemykseen ja katsoo, että moinen toimenpide heikentäisi kyseisen välineen tehoa merkittävästi. Siinä tapauksessa menetettäisiin varsinkin välineen voimakkaan myönteinen vaikutus eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn kohentamiseen tähtäävän prosessi-innovointiin. Lisäksi tuen ulkopuolelle jäisi koko joukko esim. turvallisuuden ja turvaamisen parantamiseen tai miehistön ja matkustajien hyvinvointiin liittyviä tuoteinnovaatioita.

5.6.1 ”Vihreiden teknologioiden” markkinoillepääsyn edistämiseen tarkoitetut tukivälineet ovat tärkeä työkalu, ja ne tulisi punoa puiteasiakirjaan ympäristötukena, joka täydentää innovaatiotukea mutta on kuitenkin oma erillinen välineensä.

5.7 Tulisi ottaa käyttöön sääntömääräisiä vaatimuksia pidemmälle meneviä kannustimia, ottaen mallia luonnonsuojelualan valtiontukea koskevista puitteista. Näiden horisontaalisten puitteiden soveltamisessa laivanrakennusalaan ei kuitenkaan vielä ole paljoa edistytty. Laivanrakennusalaa koskeviin puitteisiin pitää sen vuoksi sisällyttää asiaankuuluvat ja käytännönläheiset säännöt horisontaalisissa määräyksissä asetettujen vaatimusten rinnalle. Tähän voitaisiin tehokkaasti päästä viittaamalla ympäristötukisääntöihin ryhmäpoikkeussäännösten nojalla ja kytkeä mukaan laivoja koskevat erityisvaatimukset. Tämä olisi kouriintuntuva lisä EU:n valtiontukisäännösten yksinkertaistamiseen.

5.8 Horisontaalisiin TKI-puitteisiin kuuluu lisäksi innovointitoimintaa koskevia säännöksiä, joissa niihin luetaan mm. ”kaupallisesti hyödynnettävissä olevien prototyyppien ja pilottihankkeiden kehittäminen, kun prototyyppi on pakostakin lopullinen kaupallinen tuote ja kun sen tuottaminen pelkästään esittelyä ja validointia varten on liian kallista” (4).

5.8.1 Asianomaisissa säännöksissä mainitaan oikeastaan suurempi tuki-intensiteetti kuin puiteasiakirjassa, ja myös tukikelpoisten kustannusten kirjo on tietyiltä osin laajempi. Samassa yhteydessä kuitenkin säädetään myös, että ”[j]os esittely- ja pilottihankkeita käytetään myöhemmin kaupallisiin tarkoituksiin, tällaisesta käytöstä saatava tulo on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista” (5).

5.8.2 Vaikka mainittu säännös on käyttökelpoinen useimmilla valmistusteollisuuden aloilla, johtuen sarjatuotannosta, missä kehityskustannukset kuoletetaan suuren tuotemäärän turvin, ei se ole sovellettavissa prototyyppialuksiin.

5.9 Komitea toteaa tiivistäen, että laivanrakennusalan ominaispiirteistä johtuen horisontaaliset TKI-puitteet eivät tarjoa asianmukaista ratkaisua laivanrakennusalan innovaatiotukeen, joten paras ratkaisu olisikin sisällyttää asiaankuuluvat määräykset uudistettuihin puitteisiin.

Sulkemistuki

5.10 Puitteiden voimaantulosta vuonna 2004 aina kriisin alkuun laivanrakennusteollisuudessa koettiin voimakkaan kysynnän kausi, jolloin alalla ei ollut suurtakaan syytä ryhtyä harkitsemaan tuotantolaitosten sulkemisia. Kysyntätilanne muuttui kahden viime vuoden aikana dramaattisesti, ja eurooppalaisen teollisuuden tilauskanta hupeni alimmilleen yli vuosikymmeneen.

5.10.1 Komitea katsookin, että tämän tukimuodon säilyttäminen on nykyisen markkinatilanteen valossa perusteltua (6).

5.11 Tämäntyyppistä tukea koskevissa määräyksissä tulisi sallia telakoiden osittainen rakennemuutos (7) vailla velvoitetta toteuttaa täysimittainen rakenneuudistusprosessi yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Tämä malli olisi syytä omaksua näitä suuntaviivoja tarkistettaessa. Mikäli menetellään näin, ei luonnollisestikaan ole tarpeen säilyttää laivanrakennuksen valtiontukea koskevissa puitteissa erillisiä määräyksiä rakenneuudistustuesta.

Aluetuki

5.12 Mikäli aluetukimääräykset säilytetään, puiteasiakirjan nojalla myönnettävän aluetuen pitää vastata tuki-intensiteetiltään toimenpiteitä, joihin ryhdytään aluetukia koskevien suuntaviivojen perusteella. Puiteasiakirjan mukaisen tuen piirin rajaaminen olemassa oleviin telakkalaitoksiin ei ole tarkoituksenmukaista eikä oikeutettua. Eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden on tarpeen investoiden tehokkaammin tuotantomenetelmiin ja -laitoksiin lujittaakseen kilpailuasemaansa. Tämä voi vaatia nykyistä suurempien tuotantoyksiköiden luomista, tehokkuuden parantamista ja mittakaavaetujen hyödyntämistä. Nykyiset säännöt vaikeuttavat aluetuen myöntämistä mainitunkaltaisiin hankkeisiin tai tekevät sen mahdottomaksi.

5.13 Aasiassa tehdyt valtaisat investoinnit ovat olleet ratkaiseva tekijä kyseisten maiden menestykseen. Näitä investointeja on monissa tapauksissa helpotettu suoran tai epäsuoran valtiontuen avulla. Laivanrakennuskapasiteetin laajentamista koskevien rajoittavien EU-sääntöjen soveltaminen on tuottanut päinvastaisen tuloksen: on saatettu EU:n telakat entistäkin epäedullisempaan asemaan globaaleihin kilpailijoihinsa nähden. Niinpä ei ole mitään perustetta säilyttää säännöt, joilla pyritään rajoittamaan tuotantokapasiteetin laajentamiseen suunnattava tuki vähimpään mahdolliseen.

5.14 Nykyisten aluetukimääräysten keskeiset tulkinta- ja soveltamisongelmat liittyvät puitteiden aluetukimääräysten rajoittavaan luonteeseen horisontaalisiin säännöksiin verrattuna. Todettakoon erityisesti, että tiukka tulkinta, joka rajaa tuen olemassa oleviin laitoksiin tehtäviin investointeihin, on kohtuuttomasti kaventanut kyseisen välineen soveltamisalaa ja tehnyt sen soveltamisen huomattavan ongelmalliseksi.

Työllisyystuki

5.15 ETSK on vakuuttunut siitä, että työllisyystuki tulee säilyttää puiteasiakirjassa.

5.15.1 ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulee turvautua puiteasiakirjassa määritettyihin työllisyystuen keinoihin aiempaa useammin tukeakseen maidensa telakoita koulutustarkoituksia ajatellen markkinavaihteluiden, maailmanlaajuisen ylituotannon ja kolmansien maiden telakoiden aiheuttaman epäreilun kilpailun synnyttämissä kriisitilanteissa.

Vientiluottoihin ja kehitysapuun myönnettävä tuki

5.16 Valtion omistamien vientiluottolaitosten myöntämät vientiluotot ovat useilla teollisuudenaloilla yleinen käytäntö kautta maailman. OECD:n puitteissa solmitut toimialakohtaiset sopimukset tarjoavat siihen kansainvälisesti hyväksytyt normit. Jäsenvaltiot ovat täysin sitoutuneet kyseisiin määräyksiin, joita pidetään lisäksi sisämarkkinoiden kanssa jäännöksettömästi yhteensopivina EU:n valtiontukisääntöjä ajatellen.

5.17 Vientiluottovälineet ovat tärkeä elementti laivanrakennushankkeiden rahoituksessa. Euroopassa ne on tarkoitettu kustannusten kattamiseen, joten kyse ei ole tukipalkkioista. Niiden saatavuus kilpailukykyisin ehdoin edistää eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä tuntuvasti. Varsinkin kun otetaan huomioon mittavat rahoituspaketit, joita muut merkittävät laivanrakennusmaat, erityisesti Kiina ja Etelä-Korea, tarjoavat, jäsenvaltioita tulee rohkaista antamaan vastaavat välineet omien yritystensä käyttöön.

5.18 ETSK katsoo, että on tärkeää selvittää – hyödyntäen alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun tarjoamia mahdollisuuksia – missä määrin on välttämätöntä tai hyödyllistä viitata laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevissa puitteissa OECD:n määräyksiin. Laivanrakennusalan työmarkkinaosapuolet pitävät tätä kysymyksenä, jota viranomaistahojen on pohdittava, mikäli nykyisten vientiluottojärjestelmien käytettävyys joutuu jatkossa uhan alaiseksi.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Review of the Framework on State Aid to Shipbuiding – CESA response to the consultation paper – supplement (2010).

(2) ETSK:n lausunto, EUVL C 18, 19.1.2011, s. 35.

(3) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 18, 19.1.2011, s. 35.

(4) Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3).

(5) Mt.

(6) Eräät maat, kuten Espanja, suunnittelevat ”sulkemistuen” hyödyntämistä lähiaikoina usean telakan suhteen (osittainen rakenneuudistus).

(7) Rakennemuutostuki määritellään asianomaisissa horisontaalisissa säännöksissä, joiden uudistamista on suunniteltu vuodeksi 2012. Odotetaan, että osittaista rakenneuudistusta koskeva tuki otetaan huomioon mainitun sääntöuudistuksen yhteydessä.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/69

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisjärjestöjen sekä alue- ja paikallishallintojen yhteistyö maahanmuuttajien kotouttamisen alalla” (lisälausunto)

2011/C 318/11

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla antaa lisälausunnon aiheesta

Kansalaisjärjestöjen sekä alue- ja paikallishallintojen yhteistyö maahanmuuttajien kotouttamisen alalla.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 119 ääntä puolesta ja 1 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Lähivuosina unionin kansalaisten liikkuvuus unionin sisällä ja unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten maahanmuutto Eurooppaan lisääntyvät. Nämä muuttoprosessit kasvattavat kansallisuudesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta ja kulttuurista peräisin olevaa EU:n monimuotoisuutta. (1) Liikkuvuuden ja maahanmuuton lisääntyminen on haaste paikallis- ja aluetasolla.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tuomitsee viimeaikaiset toimet, joilla rajoitetaan liikkuvuutta Schengen-alueella, ja on antanut lausunnollaan (2) oman panoksensa 24. kesäkuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston työskentelyyn.

1.2

Yksi älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävässä Eurooppa 2020 -strategiassa ohjenuorana mainituista periaatteista on maahanmuuttajien kotouttaminen. ETSK toteaa, että talouskasvu ja työpaikkojen luominen sekä koulutuksen ja julkisten palveluiden parantaminen helpottavat kotouttamista.

1.3

On erittäin tärkeää, että EU:lla on hyvä yhteinen lainsäädäntö, jotta maahanmuuton hallinta tapahtuu laillisin ja avoimin menettelyin. Yhteisen lainsäädännön lähtökohdaksi on otettava unionin perusoikeuskirjan ja ihmisoikeuksien eurooppalaisen yleissopimuksen kunnioittaminen, jotta maahanmuuttajille taataan samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys työssä ja yhteiskunnassa.

1.4

Talous- ja yhteiskuntakriisin aikoina suvaitsemattomuus, muukalaisviha ja rasismi kasvavat kaikkialla Euroopassa, myös joidenkin hallitusten poliittisissa ohjelmissa. EU:n toimielinten on oltava varsin aktiivisia torjuttaessa näkyvästi esiintyvää muukalaisvihaa sekä maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää ja edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia, yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista liikkuvuutta. Tiedotusvälineiden on toimittava vastuullisesti ja opettavaisesti.

1.5

Paikallis- ja alueviranomaisilla on käytettävissään poliittisia, sääntely- ja budjettivälineitä kotouttamispolitiikkojen toteuttamiseksi. Kansalliset politiikat on usein suunnattu muuttovirtojen valvontaan, mutta ne ovat hyvin kaukana paikallis- ja aluetasosta, jolla kotouttamisen haasteeseen on vastattava. Politiikkoja on toteutettu monella tavoin: ennakoivasti, ennaltaehkäisevästi, korjaavasti tai tosiasioihin reagoimalla. Paikallisviranomaiset eivät enää suhtaudu kotouttamiseen mieltämällä se vaivattomaksi luonnolliseksi prosessiksi, joka ei edellytä aktiivisia eikä erityisiä toimintaperiaatteita.

1.6

ETSK katsoo, että kotouttaminen ei ole oikeudellinen toimi vaan monisyinen sosiaalinen prosessi, joka toteutuu pitkällä aikavälillä ja johon liittyy monia ulottuvuuksia ja osallistuu monia toimijoita erityisesti paikallistasolla. Sosiaalinen kotoutumisprosessi toteutuu yhteiskunnan rakenteissa ja yksilöiden eri elämänalueilla: perheessä, asuinalueella ja asuinpaikkakunnalla, työssä, koulussa, oppilaitoksessa, yliopistossa, yhdistyksissä, uskonnollisissa instituutioissa, urheiluseuroissa jne.

1.7

Sosiaalisen kotoutumisprosessin tueksi tarvitaan lainsäädäntöpuitteet, joilla taataan ”maahanmuuttajien asteittainen rinnastaminen muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa” (3). Euroopan unionin kotouttamispolitiikan ensimmäisen yhteisen perusperiaatteen (4) mukaan ”kotouttaminen on dynaaminen, kaksisuuntainen mukautumisprosessi, johon kaikki maahanmuuttajat ja jäsenvaltioiden asukkaat osallistuvat vastavuoroisesti” (5).

1.8

Paikallis- ja aluehallinnon edistämien yhteiskuntaan kotouttamis- ja osallistamispolitiikkojen on oltava monensuuntaisia (6): ne on kohdistettava maahanmuuttajien vastaanottoon, kielen, lainsäädännön ja tapojen opettamiseen, asumisoloihin, terveydenhoitoon, köyhyyden torjumiseen, syrjinnän torjumiseen, työllisyys- ja koulutuspolitiikkoihin, tasa-arvoon, alaikäisten koulunkäyntiin, perhepolitiikkaan, nuorisopolitiikkaan, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluiden laajentamiseen ja kansalaisosallistumisen helpottamiseen. Julkishallinnolla on oltava palveluksessaan henkilöitä, jotka ilmentävät etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta, ja virkamiesten ja toimihenkilöiden on saatava koulutusta kulttuurienvälisyyteen. Paikallis- ja aluetasolla on edistettävä vuoropuhelua sekä kulttuurien ja uskontojen välistä yhteistoimintaa.

1.9

Demokraattisen hallinnon lähtökohtana on periaate, jonka mukaan kaikkien poliittisen yhteisön jäsenten tulisi voida osallistua suoraan ja välillisesti hallinnon päätöksentekoprosessiin. Jotta kotouttamispolitiikat onnistuisivat, kansalaisyhteiskunnan sekä alue- ja paikallisviranomaisten on tehtävä aktiivisesti yhteistyötä kotouttamispolitiikkoja suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa.

1.10

Demokraattinen yhteiskunta edellyttää, että kaikki kollektiivisen päätöksenteon vaikutuspiiriin kuuluvat henkilöt voivat vaikuttaa ja heillä on tilaisuus osallistua kyseisten päätösten tekoon. Euroopan 2000-luvun monikulttuuristen kaupunkien on tehostettava demokratiaa tarjoamalla osallistumismahdollisuus yhteisön ulkopuolelta peräisin oleville asukkaille, joiden poliittinen osallistumisoikeus on rajallinen. (7)

1.11	ETSK on kehottanut (8) laajentamaan kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on EU:ssa pysyvästi oleskelevien henkilöiden asema. Komitea kehottaa niin ikään jäsenvaltioita joustavoittamaan kansalaisuuden myöntämistä koskevia politiikkojaan.

1.12	Ryhdyttäessä toteuttamaan Zaragozan ministerikokouksen päätelmiä ETSK voisi tehdä yhteistyötä ja laatia lausunnon aktiivisen kansalaisuuden indikaattoreista.

1.13

Yhdeksännessä yhteisessä perusperiaatteessa todetaan, että ”maahanmuuttajien osallistuminen demokraattiseen prosessiin ja kotouttamispolitiikkojen ja -toimenpiteiden suunnitteluun varsinkin paikallisella tasolla edistää heidän kotoutumistaan”. Tätä periaatetta ei ole pantu jäsenvaltioissa riittävän tehokkaasti toimeen. Maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkoja kuvaavassa kolmannessa MIPEX-indeksissä (9) (jossa esitellään 31 Euroopan ja Pohjois-Amerikan maan kotouttamisindikaattoreita) todetaan yhteenvetona, että useimmilla maahanmuuttajilla on vähäiset mahdollisuudet osallistua heihin vaikuttaviin politiikkoihin.

1.14

ETSK katsoo, että on ryhdyttävä toteuttamaan ennakoivia kotouttamispolitiikkoja, joiden lähestymistapa on kaksisuuntainen ja suunnattu sekä maahanmuuttajille että heitä vastaanottavalle yhteiskunnalle, jotta saadaan aikaan yhteiskunta, jossa kaikilla asukkailla on alkuperästään riippumatta samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteiset demokraattisen, avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan arvot.

1.15

Kansalaisyhteiskunta on Euroopan kaupungeissa erittäin aktiivinen ja tekee työtä yhteiselon parantamiseksi ja kansalaisten integroimiseksi. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot edustavat erinomaista sosiaalista pääomaa, joka pystyy edistämään integroivien yhteiskuntien toteutumista kaikilla toiminta-aloillaan. ETSK ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset tukevat kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja vauhdittavat sen kuulemista ja osallistumista julkisilla, avoimilla menettelyillä sekä tarjoamalla toimintaan riittävästi rahoitusta. Rahoitusjärjestelmät eivät saa rajoittaa järjestöjen riippumattomuutta.

1.16

Kotoutumisen helpottamiseksi hallintotapaa on tehostettava ottamalla käyttöön kansalaisyhteiskunnan osallistumisjärjestelmiä. ETSK ehdottaakin, että vahvistetaan paikkakunnilla ja alueilla nykyisin toimivien osallistumis- ja kuulemiskanavien roolia ja luodaan uusia foorumeita ja osallistumisrakenteita kaupunkeihin ja alueille, joilla niitä ei ole ennestään, sillä osallistumisjärjestelmät auttavat julkisia toimia onnistumaan aiempaa paremmin.

1.17

ETSK ehdottaa, että Euroopan kunta- ja alueviranomaiset muodostavat neuvottelukuntia, foorumeita ja neuvoa-antavia osallistumisrakenteita, jotta kansalaisyhteiskunta (maahanmuuttajajärjestöt ja heitä tukevat järjestöt, ihmisoikeusjärjestöt, naisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet – työntekijä- ja työnantajajärjestöt – sekä asiasta kiinnostuneet muut kansalaisjärjestöt) voi osallistua ja sitä kuullaan kotouttamispolitiikoissa. Kuntatasolla osallistumisrakenteet voidaan mukauttaa paikallisiin erityispiirteisiin, ja rakenteet voivat olla kiinteitä tai joustavampia. Paikallis- ja alueviranomaisten on pyrittävä poistamaan osallistumisen tiellä olevat esteet.

1.18

ETSK katsoo, että Euroopan komission on korostettava uudessa kotouttamisohjelmassa paikallis- ja aluetason merkitystä tukemalla poliittisten päätöksentekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyötä. Kotouttaminen toteutuu tehokkaimmin juuri paikallistasolla, ja siellä muotoutuu tunne kuulumisesta yhteisöön. Yhteiskunnallinen ja poliittinen osallistuminen on välttämätöntä yhteisöön kuulumisen tunteen aikaansaamiseksi.

1.19

Komission tiedonannossa on ehdotettava, että paikallistasolle luodaan maahanmuuttajien ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisrakenteita; Euroopan kotouttamisrahasto voi tehdä yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa tällaista osallistumistoimintaa rahoitettaessa takaamalla järjestöjen riippumattomuuden.

1.20

Seuraavaa väliarviointia odoteltaessa ETSK katsoo, että rahaston talousarviota on lisättävä ja paikallis- ja alueviranomaisille tarkoitettuja rahoitusjärjestelyjä on joustavoitettava nykyisestään. Komission olisi niin ikään ryhdyttävä hallinnoimaan kaikkiaan 20:ta % rahastovaroista, jotta voidaan rahoittaa runsaasti lisäarvoa tuottavia yhteisön toimia. Komitea yhtyy monien maahanmuuttajajärjestöjen huoleen siitä, että rahastosta rahoitetaan vain suurten organisaatioiden esittämiä hankkeita, joihin on mahdollisuus saada runsaasti yhteisrahoitusta, mutta pienet paikallisorganisaatiot eivät saa rahoitusta.

2. Taustaa ja yleisiä huomioita

2.1

ETSK on useilla lausunnoillaan antanut oman panoksensa EU:n yhteiseen tapaan lähestyä kotouttamispolitiikkoja; sitä ilmentävät yhteinen kotouttamisohjelma, yhteiset perusperiaatteet, Euroopan kotouttamisrahasto, ministerikokoukset, kansallisten yhteyspisteiden verkosto, kotouttamiskäsikirjat, vuosikertomukset, internetsivusto sekä Euroopan kotouttamisfoorumin perustaminen.

2.2	Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionilla on oikeusperusta (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 4 kohta), jonka pohjalta se voi kehittää toimia edistääkseen ja tukeakseen jäsenvaltioiden toimintaa EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamisessa.

2.3

ETSK antoi vuonna 2006 oma-aloitteisen lausunnon (10) panoksenaan yhteisön kotouttamispolitiikkojen kehittämiselle paikallis- ja aluenäkökulmasta tarkasteltuina. ETSK korosti, etteivät kotouttamispolitiikat kuulu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan vaan myös paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan.

2.4

Hyvää hallintoa tarvitaan, jotta viranomaiset tukevat sosiaalista prosessia tarkoituksenmukaisin toimintaperiaattein. Kun paikallis- ja alueviranomaiset käyttävät valtuuksia, jotka niille on annettu eri jäsenvaltioissa, niillä on käytössään poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joita niiden on hyödynnettävä tuloksekkaasti kotouttamispolitiikoissa. Jotta ohjelmat ja toimet olisivat varmasti tehokkaita ja kaikilta osin johdonmukaisia, niitä on täydennettävä, koordinoitava ja arvioitava asianmukaisesti kaikilla kolmella tasolla (keskus-, alue- ja paikallishallinnossa).

2.5

ETSK korostaa, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on alue- ja paikallistasolla kiinnostunut kotouttamispolitiikoista ja syrjinnän torjumisesta, ja se on sitoutunut niihin. Toiminnassa on mukana maahanmuuttajajärjestöjä ja maahanmuuttajien tukijärjestöjä, ammattiliittoja, työnantajajärjestöjä, ihmisoikeuksien ja rasismin torjunnan parissa työskenteleviä kansalaisjärjestöjä, uskonnollisia yhteisöjä, nais- ja nuorisojärjestöjä, asukasyhdistyksiä sekä koulutus-, kulttuuri- ja urheilujärjestöjä jne.

2.6

ETSK on jo aiemmin todennut, että työnteko on olennainen osa kotoutumisprosessia, ”sillä työpaikka ja asialliset työolot ovat keskeisiä maahanmuuttajien taloudellisen omavaraisuuden kannalta, ja ne edistävät sosiaalisia suhteita sekä vastaanottavan yhteiskunnan ja maahanmuuttajien tutustumista toisiinsa” (11).

2.7

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat kotoutumisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien kannalta perusluonteisia välineitä. On lujitettava yritysten täydennyskoulutusrakenteita, jotta maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden on helpompi saada ammattipätevyytensä tunnustetuksi. EU:hun on luotava nykyistä joustavampia järjestelmiä lähtömaissa hankittujen korkeakoulu- ja ammattitutkintojen tunnustamiseksi.

2.8

ETSK on tarkastellut (11) suurimpia vaikeuksia, joita yhteiskuntaan kotoutuminen tuottaa silloin, kun maahanmuuttajat eivät ole tulleet maahan laillisesti. Komitea on ehdottanut, että laittomien maahanmuuttajien tilanne voitaisiin laillistaa tapauskohtaisesti ottamalla huomioon heidän siteensä yhteiskuntaan ja työelämään. Laillistaminen tapahtuisi Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen (12) puitteissa. Henkilökohtaiset laillistamiset on toteutettava jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti humanitaarisista tai taloudellisista syistä, ja niissä on otettava huomioon naisten muita haavoittuvampi asema.

2.9

Euroopan neuvoston laatiman, Euroopan tarkistetun sosiaalisen peruskirjan (13) 19 artiklassa esitetään luettelo toimista maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja heidän perheidensä kotouttamiseksi. ETSK:n mielestä se olisi otettava lähtökohdaksi ihmisten selviytymiselle kaupunkioloissa. Peruskirjan on ratifioinut 30 valtiota Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiosta. Peruskirjassa mainitaan merkittävä joukkokannejärjestelmä, jota työntekijä- ja työnantajajärjestöt ja kansalaisjärjestöt voivat hyödyntää (vain 14 maata on ratifioinut tämän järjestelmän).

2.10

Kansalaisilla ja etujärjestöillä on lisäksi entistä parempi mahdollisuus tuoda esiin ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään kaikista unionin toiminnan aloista SEU:n 11 artiklan mukaisesti. Eräässä vuonna 2010 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa ETSK piti tätä määräystä merkittävänä virstanpylväänä kehitettäessä kansalaisten Eurooppaa (14) laaja-alaisen ja alakohtaisen vuoropuhelun sekä eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla. ETSK katsoi, että järjestöjen osallistumiseksi on tarpeen ottaa käyttöön (laadullisia ja määrällisiä) edustavuuskriteereitä, ja ehdotti, että kansalaisaloitteeseen voivat osallistua EU:ssa pysyvästi oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset.

3. Euroopan kotouttamisfoorumi

3.1

ETSK laati vuonna 2008 Euroopan komission pyynnöstä valmistelevan lausunnon (15), jota käytettiin taustamateriaalina foorumia perustettaessa. Foorumi kokoontuu puolivuosittain täysistuntoon ETSK:n tiloissa. Foorumi on kokoontunut täysistuntoon jo viisi kertaa. Käsillä oleva lausunto on ETSK:n panos toukokuussa 2011 pidettyyn viidenteen täysistuntoon, jossa käsiteltiin paikallis- ja aluetason merkitystä kotouttamisessa.

3.2

Foorumiin kuuluu EU:n toimielinten lisäksi useita asiantuntijoita ja sata kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajaa (maahanmuuttajajärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä, työmarkkinaosapuolia ja muita asiasta kiinnostuneita valtiovallasta riippumattomia järjestöjä). Foorumi toimii EU:n toimielinten neuvoa-antavana tahona, vaihtaa tietoa ja laatii suosituksia kotouttamisen edistämiseksi unionin asialistalla. Se ottaa toiminnassaan huomioon jäsenvaltioissa toteutetut hyvät käytänteet. Foorumia avustaa nelijäseninen työvaliokunta (yksi jäsen komissiosta, yksi ETSK:sta ja kaksi järjestöjen edustajaa). Komission muista neuvoa-antavista järjestelmistä poiketen foorumi tuo kansalaisyhteiskunnan äänen kuuluviin jäsennellysti, pysyvästi ja ennakoivasti.

3.3

Komitea sitoutui osallistumaan aktiivisesti foorumin toimintaan ja päätti perustaa SOC-erityisjaoston yhteyteen maahanmuuttoa ja kotouttamista käsittelevän pysyvän valmisteluryhmän. Pysyvä valmisteluryhmä laatii lausuntoja, järjestää kuulemisia ja osallistuu foorumin toimintaan tekemällä sen kanssa yhteistyötä.

3.4

Tukholman ohjelmassa (16) myös komissiota kehotetaan tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen tehostamiseksi ja osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi ja ottamaan samalla kotouttamistarpeet huomioon eri politiikanlohkoilla. Euroopan kotouttamisfoorumilla ja kotouttamista käsittelevällä unionin internetsivustolla tulee olla asiassa keskeinen rooli.

3.5

Useat jäsenvaltiot sekä muutamat alueviranomaistahot ovat perustaneet foorumeita ja kuulemisrakenteita, joiden välityksellä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat toimintaan. Nämä kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajajärjestöjen kuulemis- ja osallistumismuodot toimivat laajemmin juuri paikallistasolla. Ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, koska olosuhteet sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen kulttuuri vaihtelevat Euroopassa.

3.6

ETSK pyysi foorumin neljännen täysistunnon kynnyksellä siirtolaispolitiikkaa käsittelevää ryhmää Migration Policy Group laatimaan selvityksen, jossa arvioidaan jäsenvaltioissa toimivien, kotouttamisasioihin perehtyneiden neuvoa-antavien tahojen tilaa (17). Yhdessätoista maassa on keskushallinnon alaisia neuvoa-antavia tahoja (Saksassa ja Italiassa on ainoastaan oikeuspuitteet mutta ei vielä instituutiota; Irlannissa neuvoa-antava taho on juuri perustettu). Viidessätoista maassa on paikallisia kuulemisjärjestelmiä. Kymmenessä maassa on neuvoa-antavia alueellisia neuvottelukuntia (esimerkiksi Saksassa ja muissa liittovaltiomuotoisissa maissa). Kolmessa maassa (Itävallassa, Ranskassa ja Kreikassa) on paikallisia mutta ei valtakunnallisia kuulemistahoja.

4. Zaragozassa järjestetty ministerikokous

4.1	ETSK osallistui tuoreimman Zaragozassa pidetyn kotouttamisaiheisen ministerikokouksen (18) valmisteluihin laatimalla kaksi lausuntoa (19). Ensimmäistä kertaa ministerikokoukseen osallistui kaksi foorumin edustajaa.

4.2	Kokouksen päätelmissä korostetaan tarvetta laatia uusi kotouttamisohjelma. Uuden kotouttamisohjelman valmistelutyö on Euroopan komissiossa loppusuoralla. ETSK on antanut ohjelman valmisteluun liittyvän tiedonannon (20).

4.3	Zaragozan julistuksessa korostetaan, että kansalaisyhteiskunnalla on kotouttamisessa aktiivinen rooli, ja siinä pohditaan, olisiko kotouttamispolitiikkojen arvioimiseksi tarvetta käynnistää kokeiluhanke.

4.4

Valtioiden, alueiden ja paikallisviranomaistahojen on tehostettava paikallisia kotouttamisaloitteita ja kansalaisten osallistumisen mahdollistavia menettelyjä. On tuettava verkostojen perustamista sekä paikallis- ja alueviranomaisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelukanavien avaamista.

4.5

Julistuksessa mainituilla indikaattoreilla mitataan työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallistamista, ja niihin sisältyy myös aktiivinen kansalaisuus, sillä maahanmuuttajien osallistuminen demokratiaan aktiivisina kansalaisina edistää heidän kotoutumistaan ja lujittaa tunnetta kuulumisesta yhteisöön.

4.6	ETSK totesi kokoukseen osallistuessaan, että määrällisten indikaattoreiden lisäksi on laadittava laatuindikaattoreita. Ryhdyttäessä toteuttamaan Zaragozan ministerikokouksen päätelmiä ETSK voisi tehdä yhteistyötä ja laatia lausunnon aktiivisen kansalaisuuden indikaattoreista.

5. Hallintotapa kuntatasolla

5.1

Vuodelta 1985 peräisin olevan Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (21) johdannossa todetaan, että ”kansalaisten oikeus osallistua yhteisten asioiden hoitoon kuuluu kaikkien Euroopan neuvoston jäsenten yhteisiin demokratian periaatteisiin”. Tämä oikeus on välittömämmin toteutettavissa juuri paikallistasolla.

5.2

Vuodelta 1992 peräisin olevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa N:o 144 ulkomaalaisten osallistumisesta yhteiskuntaelämään paikallistasolla (22) todetaan, että ulkomaalaisten aktiivinen osallistuminen on omiaan kehittämään ja vaurastuttamaan paikallisyhteisöä. Yleissopimuksessa kehotetaan takaamaan ulkomaalaisasukkaille sananvapaus, kokoontumisoikeus ja yhdistymisvapaus, tukemaan neuvoa-antavia neuvottelukuntia, jotka edustavat paikkakunnalla asuvia ulkomaalaisia, sekä edistämään äänioikeutta kuntavaaleissa. Kuitenkin vain hyvin harvat Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kyseisen välineen. Komitea kehottaakin jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen.

5.3

Yli 70 eurooppalaista kaupunkia hyväksyi Saint Denis'ssä vuonna 2000 ihmisoikeuksien suojelua kaupungeissa koskevan eurooppalaisen peruskirjan (23). Siinä todetaan, että kaupunki on poliittinen ja sosiaalinen tila lähidemokratian harjoittamiseksi. Kansalaisten aktiivinen osallistuminen määrittää kaupunkia. Peruskirjan allekirjoittaneet kaupungit sitoutuvat tunnustamaan oikeuden osallistua paikalliselämään valitsemalla paikallisedustajat vapailla, demokraattisilla vaaleilla tekemättä eroa ulkomaalaisten ja oman maan kansalaisten välillä. Peruskirjassa ehdotetaan, että oikeus asettua ehdokkaaksi ja äänioikeus ulotetaan kattamaan vähintään kaksi vuotta kaupungissa asuneet henkilöt. Kansallisista lainsäädännöistä johtuvat rajoitukset huomioon ottaen allekirjoittajakaupungit kehottavat edistämään demokratian harjoittamista ottamalla kansalaiset ja heidän muodostamansa järjestöt mukaan paikallisyhteisön etua koskevaan päätöksentekoon (järjestämällä julkisia keskusteluja, kuntakohtaisia kansanäänestyksiä, julkisia kokouksia, yleisölle tarkoitettuja toimintaa jne.).

5.4

Eurocities-järjestö koostuu 128 suurikokoisesta Euroopan kaupungista. Järjestön jäsenet hyväksyivät vuonna 2003 asiakirjan hyvän hallinnon edistämisestä kotoutettaessa maahanmuuttajia ja otettaessa vastaan turvapaikanhakijoita (24). Tämä kaupunkien itse itselleen laatima peruskirja sisältää yleisperiaatteita siitä, miten kotouttamisesta tulisi huolehtia. Siinä todetaan, että paikalliset kotouttamispolitiikat ovat tehokkaampia, kun niillä on koko yhteisön tuki.

5.5

Alueiden komitea (AK) toimii kotouttamisasioissa erityisen ennakoivasti. Se on laatinut aiheesta lukuisia lausuntoja (25), joissa korostetaan, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat etulinjassa kotouttamispolitiikkaa laadittaessa, toteutettaessa, arvioitaessa ja valvottaessa, joten ne tulisi mieltää politiikkaa toteutettaessa keskeisiksi toimijoiksi (26). Myös AK toteaa, että alue- ja paikallishallinnolla on aktiivinen rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa, ja komitea tekee asiassa yhteistyötä Euroopan komission kanssa.

5.6

ETSK antoi kariutuneen perustuslakisopimuksen valmistelleelle Eurooppa-valmistelukunnalle oma-aloitteisen lausunnon (27), jossa kehotetaan myöntämään unionin kansalaisuus niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema. Komitea ehdottaa komissiolle ja Euroopan parlamentille, että ne tekisivät uusia aloitteita, jotta unionissa pysyvästi oleskelevat maahanmuuttajat voivat saada kansalaisoikeudet etenkin paikallistasolla.

5.7	Päättäjille ja käytännön toimijoille tarkoitetussa komission laatiman kotouttamiskäsikirjan toisessa laitoksessa (28) suositetaan investoimaan kansalaisten saamiseen liikkeelle ja organisoitumiseen, viestinnän jäsentämiseen ja vuoropuheluun sekä paikallistason kotouttamisverkostojen tukemiseen.

5.8

Vuonna 2007 kehitystä arvioimaan perustettiin Smart Cities -hanke (29) (älykkäät kaupungit), johon kuuluu 70 keskikokoista Euroopan kaupunkia. Niillä on yhteisiä kestävän kehityksen mukaisia strategioita, joissa keskitytään talouteen, ihmisiin, hallintoon, liikkuvuuteen, ympäristökysymyksiin ja elämänlaatuun. Niitä mitataan erilaisin indikaattorein. ETSK ehdottaa, että käsillä olevassa lausunnossa esitetyt ehdotukset huomioidaan ihmisiä ja hallintoa koskevissa indikaattoreissa.

5.9

Intercultural Cities (ICC) on Euroopan neuvoston ja Euroopan komission yhteistoimintaohjelma, joka perustettiin kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden yhteydessä vuonna 2008. Ohjelmalla pyritään edistämään kulttuurienväliseen integroitumiseen perustuvan mallin kehittämistä kaupunkiyhteisöissä, joille on ominaista monimuotoisuus. Kulttuurienvälisyys mielletään ohjelmassa siten, että se edistää toimintaperiaatteita ja käytäntöjä, joilla lujitetaan eri kulttuurien ja etnisten ryhmien välistä toimintaa, keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta.

5.10

ICC-ohjelman puitteissa laaditussa asiakirjassa, jonka otsikkona on Citizenship and participation in the intercultural city (Kansalaisuus ja osallistuminen kulttuurienvälisessä kaupungissa) (30), tarkastellaan menetelmiä ja menettelyjä, joita kaupungit voivat ottaa käyttöön kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja toiminnan lisäämiseksi. Asiakirjassa vahvistetaan periaatteet, jotka on esitetty vuonna 1992 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ulkomaalaisten osallistumisesta yhteiskuntaelämään paikallistasolla, ja siinä omaksutaan luova lähestymistapa korostamalla joustavia kuulemisia epävirallisissa yhteyksissä. Lähestymistapa täydentää arvokkaalla tavalla pitkän aikavälin hallintostrategioita, joiden lähtökohtana ovat neuvoa-antavat rakenteet.

5.11

Useat jäsenvaltiot takaavat nykyisin (kokonaan tai osittain) ulkomaalaisten äänioikeuden: Belgia, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka, Irlanti, Alankomaat, Malta, Portugali, Slovakia, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ulkomaalaisväestön aktiivinen osallistuminen on kuitenkin vähäistä, minkä vuoksi ETSK katsoo, että on käynnistettävä julkisia toimia yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ulkomaalaisten osallistumisen aktivoimiseksi.

5.12

Kolmannen MIPEX-indeksin mukaan unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset voivat asettua Euroopassa ehdokkaiksi kuntavaaleissa kolmessatoista maassa, äänestää kuntavaaleissa yhdeksässätoista maassa, äänestää aluevaaleissa seitsemässä maassa ja äänestää parlamenttivaaleissa kahdessa maassa (Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Kuten edellä on jo korostettu, yhdessätoista maassa on valtion keskushallinnon alaisia neuvoa-antavia elimiä ja viidessätoista maassa paikallistason neuvoa-antavia elimiä.

5.13

Kolmas MIPEX-indeksi tarjoaa hyvin tärkeää tietoa sekä maista, jotka kuulevat maahanmuuttajia, että todellisten kotouttamispolitiikkojen kehittämisestä. Maat, joilla on vankat neuvoa-antavat rakenteet, takaavat poliittiset vapaudet kaikille ihmisille, tukevat maahanmuuttajataustaista kansalaisyhteiskuntaa riittävin taloudellisin varoin, soveltavat laajasti äänioikeutta ja täysimääräisen kansalaisuuden saamista sekä panostavat muita enemmän siihen, että kaikki asukkaat osallistuvat täysivaltaisesti neuvoa-antaviin rakenteisiin, joissa kansalaisia kuullaan työllisyys-, koulutus-, terveydenhuolto- ja asuntoasioissa. MIPEX-indeksi osoittaa, etteivät neuvoa-antavat rakenteet korvaa äänioikeutta.

5.14

Euroopassa pisimpään toimineet neuvoa-antavat neuvottelukunnat (joista eräät ovat olleet toiminnassa 70- ja 80-luvuilta lähtien) ovat myös kaikkein voimallisimpia. Ne löytyvät perinteisistä maahanmuuttomaista. Euroopan eteläosien maissa, joihin maahanmuutto on alkanut suuntautua vasta viime aikoina, neuvoa-antavat neuvottelukunnat ovat puolestaan heikoimpia. Keski-Euroopan maissa, jotka ovat hiljattain alkaneet ottaa vastaan maahanmuuttajia, järjestelmät ovat vielä kehittymättömiä.

5.15

Kun rakenteita tarkastellaan Euroopan neuvoston kriteereiden (31) valossa, voidaan päätellä, että rakenteiden perustaminen ja pysyvyys eivät saa riippua viranomaisten eivätkä hallitusten tahdosta, vaan niihin tarvitaan täsmällistä lainsäädäntöä. Rakenteiden puitteissa on voitava tehdä aloitteita ja saada vastauksia ja palautetta niiden kuultaviksi esitetyistä aiheista. Euroopan kotouttamisfoorumin viidennessä täysistunnossa esitetystä todistusaineistosta päätellen tämä ei kuitenkaan ole tavanomainen käytäntö. Rakenteiden on oltava edustavia, selkeästi maahanmuuttajajohtoisia, ja niihin on myönnettävä riittävästi rahoitusta. (32) ETSK painottaa, että on tärkeää taata järjestöjen edustavuus ja naisten osallistuminen.

5.16

Käsillä olevaa lausuntoa laadittaessa ETSK ja Valencian itsehallintoalueen hallitus järjestivät yhteistoimin Valenciassa 30. maaliskuuta 2011 kuulemistilaisuuden aiheesta ”Paikallis- ja aluehallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan yhteistyö”. Kuulemisesta ja osallistumisesta saatuja kokemuksia esittelivät puheenvuoroissa Rooma, Flanderin alue, Strasbourg, Dublin, Hessen, Århus ja Valencia. Tähän lausuntoon on otettu mukaan monia kokouksessa esiteltyjä kokemuksia ja kantoja.

5.17

ETSK katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten on helpotettava maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mahdollisuutta harjoittaa yhdistymisoikeutta, sillä kansallisissa lainsäädännöissä kolmansien maiden kansalaisille annetaan rajallinen asema kansalaisina (riittämättömästi ja epäyhtäläisesti tunnustettu oikeus poliittiseen osallistumiseen asettumalla vaaleissa ehdokkaaksi). Yhdistystoiminta edistää järjestäytynyttä osallistumista, lujittaa solidaarisuusverkostoja, vahvistaa juurtumisen ja kansalaisten hyvinvoinnin edellytyksiä ja hyödyttää lopulta koko yhteisöä.

5.18

Paikallis- ja alueviranomaisten on edistettävä erityisesti maahanmuuttajien hakeutumista yhdistystoimintaan ja tuettava yhdistyksiä teknisin resurssein (antamalla neuvoja yhdistysasioiden hoidosta, demokratiasta, taloudenpidosta, varainhoidosta ja tiedotustoiminnasta, kehittämällä etenkin maahanmuuttajanaisten valmiuksia ja johtamistaitoa, antamalla pontta foorumeille ja verkostoille, vaihtamalla hyviä käytänteitä jne.), taloudellisin varoin (avustuksin, sopimuksin tai sitoutumalla tarjoamaan palveluita) ja aineellisin resurssein (yhdistysten käyttöön tarkoitettu infrastruktuuri: toimitilat ja toiminnan harjoittamisen edellyttämät perusvoimavarat) sekä kiinnittämällä erityistä huomiota toimiin, joilla edistetään osallistumista tietoyhteiskuntaan.

5.19

Alue- ja paikallisviranomaisten on tuettava maahanmuuttajien liittymistä kansalaisyhteiskunnan järjestöihin rivijäseninä ja toimimista järjestöjen johtotehtävissä. Heidän kannaltaan erityisen merkittäviä ovat asukasyhdistykset, koulujen vanhempainyhdistykset, naisyhdistykset, kulttuurijärjestöt, urheiluseurat, harrastus- ja vapaa-ajan yhdistykset, uskonnolliset yhteisöt sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöt. Euroopan työntekijäjärjestöillä on pitkät perinteet maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden jäsenyydestä ja osallistumisesta; niiden jäsenistö edustaa huomattavaa etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta, ja niillä on merkittävä työmarkkinavälittäjän tehtävä.

5.20

On niin ikään edistettävä maahanmuuttajayhdistysten ja muun järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan suhteita tukemalla sellaisten verkostojen luomista, jotka nojaavat kaikille kansalaisille yhteisiin sosiaalisiin tavoitteisiin (peruskoulutus, työ, asunto, kaupunkisuunnittelu ja kaupunkikehitys). Vapaaehtoistoiminnan eurooppalainen teemavuosi tarjoaa tilaisuuden antaa järjestöille tunnustusta ja tukea.

5.21

EU:ssa on erilaisia osallistumismuotoja: on foorumeita, neuvoa-antavia rakenteita tai neuvottelukuntia ja paneeleja. Päättäjille ja käytännön toimijoille tarkoitetussa kotouttamiskäsikirjan kolmannessa laitoksessa katsotaan, että vuoropuhelurakenne on kansalaisfoorumi, ”jolla voidaan käynnistää avoin ja mielipiteitä kunnioittava ajatustenvaihto maahanmuuttajien, muiden asukkaiden tai julkishallinnon kanssa”. Tavoitteena on, että osallistujien välille syntyy yhteinen näkemys ja keskinäinen luottamus.

5.22

ETSK katsoo, että Euroopan kotouttamisfoorumin on verkostoiduttava EU:ssa toimivien neuvoa-antavien foorumeiden ja neuvottelukuntien kanssa. Jäsenvaltiotasolla myös paikallis- ja aluefoorumeiden on muodostettava verkostoja (mainittakoon erityisesti, että Tanskassa valtakunnalliseen etnisten vähemmistöjen neuvottelukuntaan kuuluu 14 jäsentä, jotka kaikki 42 paikallisfoorumia ovat valinneet keskuudestaan).

5.23

ETSK haluaa edistää Euroopan kaupunkien muuttamista entistä demokraattisemmiksi ja tukee kaupungissa asumiseen sidottua yhteistä kansalaisuutta (eli Rotterdamin apulaiskaupunginjohtajan sanoin kaupungin kansalaisuutta), sillä kaupunki on tärkein elinympäristö, jossa erilaisten ihmisten välille kehittyy yhteinen tunne kuulumisesta yhteisöön. Useimmat maahanmuuttajat samaistavat itsensä pikemminkin asuinkaupunkiinsa kuin valtioon. Kaupunki on etuoikeutettu paikka, jossa kaikki ihmiset jakavat samat ongelmat, suunnitelmat ja unelmat.

6. Euroopan kotouttamisrahasto

6.1

Euroopan kotouttamisfoorumin viidennessä täysistunnossa käsiteltiin rahaston toimintaa Euroopan komission parhaillaan toteuttaman väliarvioinnin yhteydessä. Päätelmiä mukaillen ETSK ehdottaa seuraavaa:

6.1.1

Olisi annettava etusija rahastosta tehdyn päätöksen 10 artiklassa mainitulle yhteistyöperiaatteelle. Jäsenvaltioiden olisi tässä tarkoituksessa tarjottava alue- ja paikallisviranomaisille sekä kansalaisyhteiskuntaa edustaville organisaatioille tilaisuus osallistua monivuotisen ohjelman laadintaan, toteuttamiseen ja (jälki)arviointiin sekä rahastovarojen käyttöön.

6.1.2

Rahaston nykyiset säännöt ja menettelyt ovat liian monimutkaisia, ja ne muodostavat hallinnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat sekä kansalaisyhteiskunnan että alue- ja paikallisviranomaisten rahoitusta. (33) ETSK suosittaa, että sääntöjä tarkistetaan yhteistyössä Euroopan kotouttamisfoorumin kanssa ja ottamalla huomioon yhteistyöperiaate. Tarkistamista kaipaavat erityisesti rahoituksen saantia, yhteisrahoitusta, avoimuutta ja henkilöstöasioita koskevat säännöt. ETSK katsoo, että rahaston lisäarvon varmistamiseksi kaikissa rahoitettavissa hankkeissa on taattava ensimmäisen yhteisen perusperiaatteen toteutuminen: ”kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi”.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 6.

(2) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 135.

(3) EUVL C 125, 27.5.2002, s. 112.

(4) Neuvoston asiakirja 14615/04. Neuvoston ja jäsenvaltioiden edustajien 19. marraskuuta 2004 hyväksymät yhteiset perusperiaatteet.

(5) Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle – Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa, KOM(2005) 389 lopullinen.

(6) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 19.

(7) R. Gropas – R. Zapata-Barrero (2011) ”Active immigrants in multicultural contexts: democratic challenges in Europe”, teoksessa A. Triandafyllidou, T. Modood ja N. Meer: European Multiculturalism(s): Cultural, religious and ethnic challenges, Edinburgh, Edinburgh University Press.

(8) EUVL C 208, 3.9.2003, s. 76.

(9) Migrant Integration Policy Index III, 2011.

(10) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 128.

(11) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 16.

(12) Euroopan unionin neuvoston 24. syyskuuta 2008 hyväksymä asiakirja 13440/08.

(13) Euroopan sosiaalinen peruskirja, Torino 18. lokakuuta 1961, Euroopan neuvosto (Strasbourg). Tarkistettu Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996, http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/socialcharter/.

(14) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 59.

(15) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114.

(16) Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1), kohta 6.1.5.

(17) Consulting immigrants to improve nacional policies, Migration Policy Group.

(18) 15. ja 16. huhtikuuta 2010.

(19) EUVL C 347, 18.12.2010, s. 19 ja EUVL C 354, 28.12.2010, s. 16.

(20) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 6.

(21) Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja, jonka Euroopan neuvoston ministerivaliokunta hyväksyi kesäkuussa 1985 ja joka avattiin jäsenvaltioiden allekirjoitettavaksi Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressin CLRAE:n 20. istunnon avajaispäivänä 15. lokakuuta 1985.

(22) Convention on the Participation of Foreigners in Public Life at Local Level. Strasbourg, 5. helmikuuta 1992.

(23) Eurooppalainen peruskirja ihmisoikeuksien suojelusta kaupungeissa, 18. toukokuuta 2000.

(24) Contribution to good governance concerning the integration of immigrants and the reception of asylum seekers, 28. marraskuuta 2003.

(25) Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka” (2009/C 76/07).

(26) Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa” (2009/C 211/05).

(27) EUVL C 208, 3.9.2003, s. 76.

(28) Kotouttamiskäsikirja päättäjille ja käytännön toimijoille, toinen laitos, toukokuu 2007.

(29) http://www.smart-cities.eu/.

(30) http://www.coe.int/t/dg4/cultureheritage/culture/Cities/paperviarregio_en.pdf.

(31) Vuodelta 1992 peräisin oleva Euroopan neuvoston yleissopimus N:o 144 ulkomaalaisten osallistumisesta yhteiskuntaelämään paikallistasolla.

(32) Consulting immigrants to improve nacional policies, Thomas Huddleston, Migration Policy Group.

(33) Ks. S. Carrera – A. Faure Atger (2011): Integration as a two-way process in the EU: Assessing the Relationship between the European Integration Fund and the Common Basic Principles on Integration, tiivistelmä, Centre for European Policy Studies, CEPS, Bryssel. Saatavilla internetosoitteessa http://www.ceps.eu/system/files/research_area/2011/02/CEPS_EIF_study_summary.pdf.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/76

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen”

KOM(2011) 25 lopullinen

2011/C 318/12

Esittelijä: Josef ZBORIL

Toinen esittelijä: Enrico GIBELLIERI

Euroopan komissio päätti 2. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen

KOM(2011) 25 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 7. kesäkuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen”, KOM(2011) 25 lopullinen, ja raaka-aineita koskevaan eurooppalaiseen aloitteeseen ja pitää niitä merkittävänä askeleena tämän olennaisen tärkeän kysymyksen ratkaisemisessa.

1.2 Vaikka ei ole mitään syytä uskoa, että välttämättömien kriittisten raaka-aineiden varastot olisivat pitkällä aikavälillä vaarassa ehtyä kaikkialla maailmassa, uhka eri raaka-aineiden puutteesta lyhyellä aikavälillä on todellinen. Tällainen puute voi johtua poliittisista tai taloudellisista tekijöistä, mikäli joitain EU:n huipputeknologiatuotannossa tarvittavia raaka-aineita tuotetaan vain muutamissa harvoissa maissa. Luonnonvaroja, joiden turvin nykyistä tarjontatilannetta voitaisiin muuttaa, on olemassa riittävästi ja saatavilla useissa eri maissa, esimerkiksi Australiassa, Tanskassa (Grönlannissa) ja Yhdysvalloissa, mutta tällä hetkellä on paljon edullisempaa pitäytyä nykyisessä toimitusketjussa. Muutamat maat ovat jo osoittaneet olevansa valmiita hyödyntämään tilanteen suomaa vaikutusvaltaa ajaakseen omia taloudellisia tai poliittisia etujaan.

1.3 ETSK kehottaakin Euroopan komissiota seuraamaan (asiakirjan KOM(2011) 25 lopullinen liitteessä lueteltujen) kriittisten raaka-aineiden kansainvälistä kauppaa (ja päivittämään raaka-aineluetteloa säännöllisesti). ETSK suosittaa, että uhkien ja mahdollisten ratkaisujen havainnollistamiseksi laaditaan erilaisia uskottavia skenaarioita, myös pahimmasta mahdollisesta tilanteesta. Lisäksi komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kansainvälisen tason neuvotteluja (WTO) on jatkettava vapaan kaupankäynnin edistämiseksi myös perushyödykemarkkinoilla. Yhteistyötä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien maiden (Yhdysvaltojen, Japanin ja Etelä-Korean) kanssa olisi tiivistettävä.

1.4 ETSK kehottaa harjoittamaan nykyistä aktiivisempaa ulkopolitiikkaa EU:n teollisuuden raaka-ainehuollon turvaamiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi määriteltävä raaka-ainediplomatian keskeiset suuntaviivat ja sovittava niistä. Kahdenväliset kauppasopimukset ja diplomatia ovat erittäin tärkeitä EU:ssa toimivan teollisuuden tarvitsemien kriittisten raaka-aineiden saannin varmistamiseksi. Äskettäin perustettu Euroopan ulkosuhdehallinto onkin välittömän ja kovan haasteen edessä. Paitsi että on keskityttävä turvaamaan välttämättömien raaka-aineiden saanti, on myös luotava kohdemaihin EU:n intresseille suopea ilmapiiri. EU:n markkinat kuuluvat maailman suosituimpiin ja tärkeimpiin, ja tätä on käytettävä hyväksi.

1.5 Raaka-ainepolitiikan on oltava erottamaton osa EU:n teollisuuspolitiikkaa. Tarkoituksena on

—	tehostaa primaarienergialähteiden ja -raaka-aineiden käyttöä, jotta kasvun ja resurssienkulutuksen yhteys saadaan katkaistua

—

harjoittaa johdonmukaista yhdyskuntajätteen kierrätyksen ja hyödyntämisen (ns. urbaanin kaivostoiminnan, urban mining) politiikkaa, jonka tavoitteena on ottaa tällaiset arvokkaat raaka-ainevarat talteen ja saattaa ne käyttöön sekä edistää kyseiseen toimintaan liittyvien uusien taitojen kehittämistä ja alan työpaikkojen luomista

—	lisätä kriittisten raaka-aineiden korvaamismahdollisuuksia koskevaa tutkimusta ja kehitystyötä

—	ylläpitää ja lisätä työllisyyttä Euroopan raaka-ainetuotannossa siten, että huolehditaan työvoiman jatkuvasta koulutuksesta ja tuetaan siirtymistä kestäväpohjaisempaan tuotantoon kaikilla eri tasoilla käytävän työmarkkinavuoropuhelun avulla.

1.6 ETSK katsoo, että yksi mahdollinen ratkaisu on kriittisten raaka-aineiden strategisen varmuusvaraston luominen, ja suosittaa vaikutusarvioinnin pohjalta selvittämään tämän vaihtoehdon käyttökelpoisuutta pahinta mahdollista tilannetta ajatellen. Tällaisella toimenpiteellä saattaa olla myös kielteisiä sivuvaikutuksia (riittämätön joustavuus, vaikutukset hyödykkeiden hintaan jne.), ja asiaa on tutkittava tarkasti. Niin ikään on järjestettävä kuulemisia ja tehtävä päätöksiä yhdessä EU:n teollisuuden edustajien on kanssa.

1.7 ETSK suosittaa käynnistämään aloitteita jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyisiä ja mahdollisia raaka-ainevaroja koskevan tutkimuksen, tiedonkeruun ja seurannan tukemiseksi. Tällaiseen julkisin varoin tuettuun tutkimukseen tai tiedonkeruuseen perustuvien tietojen on oltava kaikkien EU:n markkinatoimijoiden sekä EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla.

1.8 Komitea pitää tutkimusta ja innovointia raaka-ainepolitiikan ratkaisevana elementtinä. Edistyksen saavuttaminen edellyttää keskeisten teollisuudenalojen osallistumista (eurooppalaiset teknologiayhteisöt – Euroopan komission innovaatiounionista antamaan tiedonantoon liittyvä raaka-aineita käsittelevä kumppanuusaloite). Raaka-ainepolitiikan on oltava yksi EU:n kahdeksannen tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman prioriteeteista.

1.9 ETSK suosittaa tukemaan EU:n ympäristö-, sosiaali- ja työsuojelulainsäädännön mukaista nykyisten tai uusien raaka-aineiden tuotantoa jäsenvaltioissa. Kotimaisen tarjonnan olisi oltava kaiken raaka-ainepolitiikan kulmakivi.

1.10 ETSK kannattaa raaka-aineiden kierrätystä ja korostaa tarvetta varmistaa, että kierrätysaste on niin korkea kuin taloudellisesti ja teknisesti on mahdollista. ETSK suosittaa tukemaan raaka-aineiden erottelua kaivosjätteestä, sillä se sisältää huomattavia määriä hyvin monia erilaisia metalleja.

1.11 Komitea kannattaa perushyödykemarkkinoiden sääntelemiseen tähtääviä Euroopan komission toimenpiteitä, joiden tavoitteena on avoimuuden lisääminen sekä tiedottamisen laadun ja valvontamekanismien parantaminen.

2. Komission asiakirja – johdanto

2.1 Komissio julkaisi tiedonantonsa ”Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen”, KOM(2011) 25 lopullinen, 2. helmikuuta 2011. Asiakirja on alun perin aiottua laajempi, sillä raaka-aineisiin liittyvien haasteiden lisäksi siinä käsitellään nyt sekä fyysisiä perushyödykemarkkinoita, joilla raaka-ainekauppaa käydään, että hyödykejohdannaismarkkinoita.

2.2 Perushyödyke on tuote, jonka lisäarvo on vähäinen ja joka näin ollen on erittäin altis hintakilpailulle. Perushyödykkeitä ovat raaka-aineet, maataloustuotteet ja perustavarat. Hinnat ovat olleet perushyödykemarkkinoilla viime vuosina yhä epävakaampia ja vaihdelleet ennennäkemättömän paljon.

2.3 Perushyödykkeiden hintoihin vaikuttavien monien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä käydään vielä keskustelua, mutta on selvää, että hintavaihtelut eri perushyödykkeiden markkinoilla liittyvät yhä enemmän toisiinsa ja perushyödykemarkkinat kytkeytyvät aiempaa tiiviimmin rahoitusmarkkinoihin.

2.4 Raaka-aineiden kysyntä kasvoi erittäin jyrkästi vuosina 2002–2008, koska globaali talouskasvu oli voimakasta. Talouden kasvuvauhti oli huimaa etenkin sellaisissa nopeasti kehittyvän talouden maissa kuin Kiina, Intia ja Brasilia, mutta myös vastaavanlaisissa pienemmissä Aasian, Amerikan ja Afrikan maissa Näiden maiden nopean teollistumisen ja kaupungistumisen jatkuminen lisää kysyntää entisestään.

2.5 Perushyödykkeiden hintojen epävakauden lisäksi jotkut maat ovat viime vuosina asettaneet rajoituksia kriittisten raaka-aineiden viennille. Tämä koskee esimerkiksi harvinaisia maametalleja (kuten praseodyymia ja neodyymia sekä muutamia muita alkuaineita ja mineraaleja, joita pidetään tärkeinä, koska niitä käytetään yhä enemmän uusissa teknologioissa). Tällaiset rajoitukset sekä muut raaka-aineiden kestäväpohjaista saantia haittaavat pullonkaulat ovat todellinen haaste Euroopan teollisuudelle ja kuluttajille, ja niihin on reagoitava.

2.6 Komission tiedonannossa esitellään globaalien perushyödykemarkkinoiden kehitystä. Siinä tehdään selkoa fyysisillä perushyödykemarkkinoilla tapahtuneista muutoksista (energia, maatalous ja elintarviketurva sekä raaka-aineet) sekä perushyödykemarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoiden tiivistyvästä riippuvuussuhteesta. EU:n poliittisia toimia tarkastellaan samaa johdonmukaista jäsentelyä noudattaen.

2.7 EU:n tasolla on käynnistetty aloite, jolla pyritään parantamaan kaupankäynnin valvontaa, luotettavuutta ja avoimuutta energiamarkkinoilla. Lisäksi on toteutettu useita eri aloitteita elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi ja maataloushyödykemarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyjärjestelmän ajankohtaisen uudistamisen yhteydessä komissio on myös yksilöinyt toimenpiteitä, joilla lisätään hyödykejohdannaismarkkinoiden eheyttä ja avoimuutta.

2.8 Raaka-aineita koskevalla eurooppalaisella aloitteella on tiedonannossa keskeinen sija. Aloite perustuu seuraaviin kolmeen periaatteeseen:

—	tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen hankittaessa raaka-aineita kolmansista maista

—	eurooppalaisista lähteistä saatavien raaka-aineiden kestäväpohjaisen tarjonnan tukeminen

—	luonnonvarojen käytön tehostaminen ja kierrätyksen edistäminen.

Tiedonannossa tarkastellaan, mitä tuloksia kriittisten raaka-aineiden määrittämisessä, kauppapolitiikassa, kehitysyhteistyössä, tutkimuksessa, resurssitehokkuudessa ja kierrätyksessä on tähän mennessä saavutettu.

2.9 Vaikka raaka-ainealoitteen täytäntöönpano on edistynyt huomattavasti, lisätoimet ovat tarpeen. Edellä mainittuihin kolmeen periaatteeseen perustuva yhdennetty lähestymistapa on välttämätön, sillä kukin periaate edistää EU:n kestäväpohjaista ja tasapuolisin ehdoin tapahtuvaa raaka-aineiden saantia.

3. Yleistä

3.1 ETSK arvostaa komission aloitetta puuttua raaka-ainekysymykseen sekä komission tiedonantoa, jossa esitetään kokoavasti aiheen laaja-alaisen analysoinnin tulokset. Komitea antaa niin ikään arvoa sidosryhmien konsultointien tuloksille ja muiden asian käsittelyyn osallistuvien EU:n toimielinten panoksille.

3.2 Euroopan on otettava paikkansa uudenlaisessa maailmassa, jossa nopeasti kehittyvän talouden maat tulevat kehittyneiden maiden tavoin kuluttamaan yhä suuremman osan maapallolta saatavista raaka-aineista. Me tiedämme, että tämä on mahdotonta, ja Euroopan on vähennettävä raaka-aineintensiteettiään. Ensimmäinen osoitus vallitsevasta tilanteesta on se, että teollisuuden raaka-aineiden hinnat määräytyvät Kiinan markkinoilla. Kiina on maailman suurin raaka-aineiden kuluttaja ja usein myös niiden tärkein tuottaja. Tämän hallitsevan aseman myötä Kiinaan syntyy lähivuosina uudenlaiset raaka-ainemarkkinat (spot- ja futuurimarkkinat). Nämä markkinat toimivat yhä enemmän alan viitepohjana.

3.3 Raaka-ainepolitiikan on oltava erottamaton osa EU:n teollisuuspolitiikkaa. Tarkoituksena on

—	tehostaa primaarienergialähteiden ja -raaka-aineiden käyttöä, jotta kasvun ja resurssienkulutuksen yhteys saadaan katkaistua

—

harjoittaa johdonmukaista yhdyskuntajätteen kierrätyksen ja hyödyntämisen eli ns. ”urbaanin kaivostoiminnan” politiikkaa, jonka tavoitteena on ottaa tällaiset arvokkaat raaka-ainevarat talteen ja saattaa ne käyttöön sekä edistää kyseiseen toimintaan liittyvien uusien taitojen kehittämistä ja alan työpaikkojen luomista

—	lisätä kriittisten raaka-aineiden korvaamismahdollisuuksia koskevaa tutkimusta ja kehitystyötä (Japanissa on jo käynnistetty tämäntyyppinen ohjelma)

—	ylläpitää ja lisätä työllisyyttä Euroopan raaka-ainetuotannossa siten, että huolehditaan työvoiman jatkuvasta koulutuksesta ja tuetaan siirtymistä kestäväpohjaisempaan tuotantoon kaikilla eri tasoilla käytävän työmarkkinavuoropuhelun avulla

—	kytkeä kehitysmaihin, erityisesti Afrikan maihin, sovellettava raaka-aineiden hankintapolitiikka näissä maissa tehtäviin sosiaalisiin ja infrastruktuuri-investointeihin (kuten Kiina on viime vuosina tehnyt).

3.4 Perushyödyke- ja vieläpä rahoitusmarkkinoiden sisällyttäminen tiedonantoon hämärtää kuitenkin tiedonannon painopistettä. Komitea ymmärtää, että asiasta on saatava laajempi kuva, mutta kysymys kuuluu, onko puitteet määritelty oikeasuhtaisesti.

3.5 On ilmeistä, että fyysiset perushyödykemarkkinat ja hyödykejohdannaismarkkinat ovat monin tavoin samankaltaisia. Ne ovat kuitenkin eriytyneet hyvin pitkälti, mikä johtuu mm. niiden luontaisista erityispiirteistä. Koko EU:n ostovoiman olisi oltava erittäin painava näkökohta, kun konkreettisia kauppapolitiikka- ja hankintaneuvotteluja käydään kahdenvälisellä tasolla, kuten enimmäkseen on tapana.

3.6 Kahdenvälisissä neuvotteluissa on selvästi tarpeen ottaa huomioon yhteinen EU-strategia, joten raaka-ainediplomatian on saatava jalansijaa käytännössä. ETSK huomauttaa, että kovien faktojen ohella myös pehmeillä näkökohdilla, kuten myönteisen ilmapiirin luomisella, on tärkeä merkitys. EU:n on määriteltävä uudelle raaka-ainediplomatialle keskeiset suuntaviivat, joihin sisältyy mm. seuraavaa:

—	Jatketaan Tony Blairin vuonna 2003 käynnistämää öljy-, kaasu- ja kaivannaisalojen avoimuutta ajavaa hanketta (Extractive Industries Transparency Initiative) ja kannustetaan kaikkia Euroopan maita sitoutumaan siihen omaehtoisesti.

—	Velvoitetaan kaikki eurooppalaisissa pörsseissä noteeratut öljy-, kaasu- ja kaivannaisyhtiöt julkistamaan voittonsa maakohtaisesti (samaan tapaan kuin Hong Kongissa tehtiin vuonna 2010).

—	Annetaan säädös, joka velvoittaa öljy-, kaasu- ja kaivannaisyhtiöt julkistamaan, mitä maksuja ne suorittavat kullekin hallitukselle ja valtiolle (vrt. Yhdysvalloissa vuonna 2010 säädetty ns. Dodd-Frankin laki).

—	Otetaan peruskäytännesäännöiksi OECD:n suurille monikansallisille yrityksille laatimat toimintaohjeet.

—	Ajetaan ISO 26000 -standardin käyttöönottoa, jotta voidaan edistää yritysten yhä suurempaa yhteiskuntavastuuta mikrotalouden tasolla.

3.7 Kohdennetun raaka-ainestrategian yhteisenä tavoitteena olisi oltava vahva ja erittäin kilpailukykyinen Euroopassa toimiva teollisuus, jonka hiilitehokkuus on hyvä, joka hyödyntää luonnonvaroja viisaasti ja joka vastaa EU:n kuluttajien ja kansalaisten tarpeisiin.

3.8 Euroopalla on maailmanlaajuisessa mittakaavassa yhä pienempi merkitys, eikä tarvittavia raaka-aineita olekaan enää yhtä helppo saada kuin ennen, koska myös monet muut ovat alkaneet tarvita niitä. Meidän on siis hyödynnettävä käytettävissämme olevia raaka-ainevaroja kaksin verroin älykkäämmin tai hankittava raaka-aineita jostain muualta. Raaka-ainepolitiikassa on itse asiassa kyse yhteiskuntamme tulevaisuudesta ja jopa kansallisesta turvallisuudesta, kuten Yhdysvaltain kohdalla.

3.9 EU:n raaka-ainepolitiikan kehittämisen perimmäinen tarkoitus osoittaa, että emme voi perustaa kasvua pelkästään raaka-aineiden saantiin. Raaka-aineita on hyödynnettävä älykkäästi, mikä tarkoittaa sitä, että jokaista käytettyä raaka-ainetonnia kohden on luotava mahdollisimman paljon lisäarvoa.

3.10 Johdonmukaiseen raaka-ainepoliittiseen kehykseen liittyy muitakin näkökohtia, jotka ovat jääneet huomiotta, vaikka ne saattavat vaikuttaa raaka-aineiden saatavuuteen vieläkin enemmän. Tällainen näkökohta on esimerkiksi raaka-ainepolitiikan johdonmukaisuus EU:n muiden politiikkojen kanssa. Näiden tulisi olla myös keskenään yhdensuuntaisia, jotta voitaisiin välttyä raaka-aineiden saantia vaikeuttavilta ristiriidoilta.

3.11 Raaka-ainepolitiikka ja sen täytäntöönpano sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla edellyttää täydellistä johdonmukaisuutta teollisuuspolitiikan, innovaatiopolitiikan, resurssitehokkuusajattelun, ympäristöpolitiikan, maatalouspolitiikan ja -toimien, energiapolitiikan ja erityisesti uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan sekä kauppa- ja kilpailupolitiikan kanssa. Tällainen yhdennetty lähestymistapa antaa EU:ssa toimivalle teollisuudelle mahdollisuuden käyttää tarvitsemiaan raaka-aineita viisaalla ja kestävällä tavalla ja siten edistää Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista.

3.12 Raaka-ainepolitiikkaa luotaessa ei riitä, että lähtökohdaksi otetaan muutamien raaka-aineiden kriittisyys lyhyellä aikavälillä. Tiettyjen EU:n politiikkojen keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia on analysoitava huolellisesti ja niiden vaikutusta raaka-aineisiin on arvioitava. Jotkut nykyään helposti saatavat perusraaka-aineet saattavat käydä niukoiksi melko lyhyessä ajassa. Komission tiedonannossa ei ole mainittu esimerkiksi sellaisia tärkeitä raaka-aineita kuin rautamalmeja ja koksihiiltä, vaikka pian niitä ei todennäköisesti enää ole saatavissa riittävästi eikä tarjolla oleva laatu ole tarpeeksi hyvää. Lisäksi tärkeiden raaka-aineiden hintojen epävakaus ja jatkuva nousu aiheuttaa epävarmuutta Euroopan keskeisten teollisuudenalojen arvoketjuissa.

3.13 Mikäli esimerkiksi uusiutuvia energialähteitä koskevat velvoittavat tavoitteet säilytettäisiin ennallaan, perinteiset ja kehittyvät bioteollisuuden alat olisivat vaarassa. Tätä taustaa vasten keskustelu luonnonvarojen riittävyydestä, korvaamisesta ja älykkäästä hyödyntämisestä avautuu paljon monitahoisempana. Tällaisten kysymysten käsittely ja vastaavasti eriävien politiikkojen yhteensovittaminen edellyttää poliittista rohkeutta. EU:n olisi tarvittaessa uskallettava tarkistaa tähänastisia päätöksiään sellaisten kokonaisvaltaisten vaikutusarviointien perusteella, joissa arvioidaan huolellisesti kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden lopullisia seurauksia. Näin erityisesti silloin, kun maailman muut talousmahdit eivät ole ryhtyneet EU:n päätösten kaltaisiin toimiin.

4. Erityistä

4.1 Fyysiset perushyödykemarkkinat

4.1.1 Kilpailu primaarienergialähteiden markkinoilla (erityisesti kaasu- ja öljymarkkinoilla) kiristyy eittämättä maailman väkiluvun kasvaessa (9 miljardiin vuonna 2050). Myös hiilimarkkinoilla tilanne on yhä kireämpi. Mikäli EU siis haluaa turvata sosiaalisten standardien ja hyvinvoinnin tason säilymisen jäsenvaltioissa, kaikki kotimaiset primaarienergialähteet on otettava käyttöön, äskettäin löydetyt liuskekaasuesiintymät mukaan luettuina. Tämän on tietysti tapahduttava EU:n ympäristönormien mukaisesti.

4.1.2 Sähkö on ihmiskunnan asianmukaisen kehityksen edellytys. Sähköntuotantokapasiteetin ja siirtoverkkojen epätasapainoisella kehityksellä voi olla katastrofaalisia seurauksia: se voi johtaa yhteiskunnan rakenteiden sosiaaliseen ja taloudelliseen romahdukseen. EU:n yhteisen energiapolitiikan avulla tulisi poistaa kaikki investointeja haittaavat epäjohdonmukaisuudet ja epävarmuustekijät ja siten ennaltaehkäistä sähkötuotantokapasiteetin puutetta vuoden 2020 jälkeen.

4.1.3 ETSK ymmärtää, että elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen epävakailla markkinoilla on hyvin ongelmallista. Toisaalta elintarviketurvan pitäisi selvästi olla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan sekä EU:n ja jäsenvaltioiden muiden, asiaan vaikuttavien politiikkojen ensisijainen tavoite. ETSK kehottaa suojelemaan maatalouskäyttöön tarkoitettua tuottavaa maata. Tämä on otettava huomioon kaikessa asiaa koskevassa politiikassa, ja toimintalinjat on muotoiltava ja koordinoitava siten, ettei maatalousmaata menetetä etenkään kilpailevien toimintalinjojen tai aloitteiden taikka kaupungistumisen vuoksi. Myös kansainvälistä kauppaa varten olisi luotava oikeudenmukaiset toimintasäännöt, joissa otetaan huomioon tietyille maantieteellisille alueille ominaiset luonnonolot.

4.1.4 Laajaa kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan myös maailmanlaajuisten kehityssuuntausten ja markkinoiden tai sadon satunnaisten vaihteluiden arvioimiseksi ja erottamiseksi toisistaan. Vaarallisia kehityssuuntauksia olisi ehkäistävä ennakolta.

4.1.5 Satojen turvaamiseksi ja parantamiseksi olisi sovellettava luotettavia tieteellisiä keinoja, sillä viljelysmaa vähenee jatkuvasti ja vuonna 2050 ruokaa on tuotettava arviolta noin 9 miljardille ihmiselle.

4.2 Perushyödykemarkkinat ja niihin liittyvät rahoitusmarkkinat

4.2.1 Vaikka Euroopan komissio on viime vuosina käynnistänyt suuren joukon rahoitusmarkkinoiden sääntelytoimenpiteitä, perushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden sijoitusvirrat loittonevat edelleen merkittävässä määrin riskienkattamistehtävästään, jota varten ne alun perin luotiin, ja kanavoituvat keinottelunomaisiin operaatioihin, jotka vääristävät tuntuvasti hintoja ja aiheuttavat vakavaa vahinkoa markkinoiden heikoimmille toimijoille, etenkin kuluttajille ja pk-yrityksille.

4.2.2 Komitea yhtyy komission huomioon siitä, että perushyödykkeiden fyysisten markkinoiden ja rahoitusjohdannaismarkkinoiden vuorovaikutusta on opittava ymmärtämään paremmin. Lisäksi komitea kannattaa komission suosittamaa pyrkimystä lisätä avoimuutta ja jopa saattaa vastuuseen sellaiset markkinatoimijat, jotka rikkovat sovittuja sääntöjä. Yksittäisten markkinatoimijoiden, erityisesti pk-yritysten, rahoituksensaantia olisi helpotettava, sillä se on jatkokehityksen ja innovoinnin keskeinen edellytys.

4.3 Raaka-aineita koskeva eurooppalainen aloite

4.3.1 Komitea antaa aloitteelle arvoa ja pitää sitä Eurooppa 2020 -strategian tärkeänä osatekijänä. Aloite ilmentää myös resurssitehokkuuden käsitettä, vaikka nämä kaksi toimintalinjaa olisikin sovitettava yhteen, jotta voidaan saavuttaa mahdollisimman korkea noudattamisaste ja tuottaa EU:n kansalaisille mahdollisimman paljon lisäarvoa.

4.3.2 Raaka-ainealoitteessa käytetty kriittisyyden käsite jättää kuitenkin varjoonsa sen, että erilaisista asiaan vaikuttavista politiikoista olisi saatava nykyistä laajempi kokonaiskuva ja niitä olisi syytä arvioida yksityiskohtaisemmin. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa johtaisi politiikkojen asianmukaiseen noudattamiseen ja tuottaisi paljon enemmän synergiaa.

4.3.3 Kriittisten raaka-aineiden luettelo antaa kuitenkin hyödyllistä osviittaa siitä, mihin EU:n tulisi äskettäin perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon harjoittaman raaka-ainediplomatian yhteydessä ensisijaisesti pyrkiä.

4.3.4 Luetteloa olisi tietysti tarkistettava määriteltyjen kriteereiden pohjalta säännöllisin väliajoin, jotta nähdään, onko kriittisyysluokittelu edelleen aiheellinen. Raaka-ainealoite edellyttää kiistatta sekä johdonmukaista tietoa että teknistä osaamista ja markkinoiden tuntemusta.

4.3.5 Raaka-aineiden niukkuus merkitsee eittämättä myös sitä, että resurssitehokkuutta on tarkasteltava säännöllisesti. Toisaalta hintojen jatkuva nousu on paras kannustin luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön, joka on luontaista kaikelle kestävyysperiaatteiden mukaiselle liiketoiminnalle. Tehokkuusstandardit ja ekologinen suunnittelu voivat olla avuksi pyrittäessä koko ajan parhaaseen mahdolliseen resurssitehokkuuteen.

4.3.6 Raaka-aineiden jatkuvan hupenemisen ja hintojen nousun uhkaa olisi analysoitava mikrotalouden tasolla, jotta nähdään, miten se vaikuttaa kilpailukykyyn ja viime kädessä työpaikkojen säilymiseen uhanalaisilla aloilla.

4.3.7 Raaka-aineiden kauppaa koskevan EU-strategian on oltava riittävän hienovarainen ja joustava. Koska kauppaa käydään käytännössä yleensä kahdenvälisesti ja kukin jäsenvaltio hoitaa oman kaupankäyntinsä, yhtä yhtenäistä EU:n kauppapolitiikkaa on vieläkin vaikeampi saada aikaan. Nähtävästi myöskään WTO:lta ei voida odottaa liikoja, mutta yhdessä sovittuja sääntöjä olisi noudatettava pyrittäessä vahvistamaan uskottavuutta.

4.3.8 Raaka-aineiden niukkuus voi kuitenkin edistää sellaista tutkimusta, kehitystoimintaa ja innovointia, jonka avulla pyritään parantamaan resurssitehokkuutta jatkuvasti ja löytämään asianmukaisia korvikkeita tietyille raaka-aineille. On syytä todeta, että muutamat kriittiset raaka-aineet ovat välttämättömiä tehokkaan teknologian kannalta, joten olemme eräänlaisessa noidankehässä.

4.3.9 Koska muutamien raaka-aineiden laatutaso on viime vuosina heikentynyt, komission olisi otettava Euroopan keskeiset teollisuudenalat mukaan lippulaivahankkeesta ”Innovaatiounioni” antamaansa tiedonantoon liittyvään ja nimenomaisesti raaka-aineita käsittelevään kumppanuusaloitteeseen. Tämän tulisi tapahtua erityisesti kyseisten alojen muodostamien teknologiayhteisöjen välityksellä. Valmistusprosesseihin liittyvän suuren innovaatiopotentiaalin hyödyntäminen edellyttää yhä enemmän ammattitaitoa vaativia työpaikkoja.

4.3.10 Komitea arvostaa komission aloitetta laatia ohjeet siitä, miten erilainen kilpaileva kaivannaistoiminta voidaan sovittaa yhteen ympäristönsuojeluun tähtäävän Natura 2000 -lainsäädännön kanssa. Tämä on välttämätöntä tasapuolisen, terveellisen ja kestävän ympäristön takaamiseksi ja kotimaisen raaka-ainetarjonnan turvaamiseksi. Kotimaisen tarjonnan olisi oltava kaiken raaka-ainepolitiikan kulmakivi.

4.3.11 ETSK viittaa myös sekundaaristen raaka-aineiden saatavuudesta antamaansa lausuntoon (1) ja vahvistaa siinä esitetyt päätelmät ja suositukset. Tässä yhteydessä on syytä mainita suositus, jonka mukaan joustavat välineet ovat tarpeen, jotta mahdollisimman suuri osa sekundaarisista raaka-aineista saadaan pysymään EU:ssa.

4.3.12 Lisäksi komitea kaipaa tietoa siitä, miten raaka-ainepolitiikka vaikuttaa työllisyyteen ja miten suuri osa työpaikoista on vaarassa, jos politiikan tavoitteita ei saavuteta.

4.4 Olisi myös keskusteltava vakavasti pahimmista mahdollisista skenaarioista. Näihin kuuluu esimerkiksi se, että jokin välttämätön kriittinen raaka-aine käy tilapäisesti niukaksi lyhyellä aikavälillä. Tilanteen vaikutuksia Euroopan teollisuuteen voitaisiin pyrkiä lieventämään muun muassa siten, että päätettäisiin pitää yllä valikoitujen raaka-aineiden strategista varastoa. Tällaisista toimenpiteistä on keskusteltu Euroopan ulkopuolissa maissa (Yhdysvalloissa, Koreassa ja Japanissa). Vaikka niillä saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia perushyödykemarkkinoihin, niiden turvin voitaisiin selviytyä sellaisesta ajanjaksosta, jolloin tiettyjä raaka-aineita ei ole markkinoilla riittävästi saatavissa.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK lausunto aiheesta ”Sekundaaristen raaka-aineiden (romurauta, kierrätyspaperi yms.) saatavuus”, EUVL C 107, 6.4.2011, s. 1.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/82

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa”

KOM(2010) 553 lopullinen

2011/C 318/13

Esittelijä: Carmelo CEDRONE

Euroopan komissio päätti 20. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa

KOM(2010) 553 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 114 puolesta ja 6 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU tarvitsee Eurooppa 2020 -strategian mukaista älykästä kasvua nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi. Suuressa osassa EU:ta ongelmina ovat paitsi hidas kasvu sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovoinnin puute myös muut seikat, kuten korkea työttömyys etenkin nuorten keskuudessa, sosiaaliset ongelmat, köyhyys ja integroituminen, koulun keskeyttäneet, joilla ei ole riittävää osaamista työpaikan saamiseen, väestökehitykseen liittyvät ongelmat sekä budjettirajoitukset.

1.2 Koheesiopolitiikka juontuu tavoitteesta puolustaa eurooppalaista yhteiskuntamallia, jossa vapaata kilpailua ja sosiaalista markkinataloutta täydennetään yhteisvastuun tavoitteella sekä tavoitteella pyrkiä erityisiin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen ensisijaisina pidettäviin päämääriin, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa määrätään.

1.3 Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että aluepolitiikka on avainväline toteutettaessa Eurooppa 2020 -strategiaa, sillä sen tavoitteiden saavuttaminen riippuu huomattavasti paikallis- ja aluetasolla tehtävistä päätöksistä, kuten komission jäsen Johannes Hahn on todennut (1).

1.4 ETSK katsoo, että yhtenä taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota edistävän politiikan tärkeimmistä tavoitteista tulee jatkossakin säilyä koko unionin sopusointuisen kehityksen edistäminen erityisesti vähentämällä alueiden välisiä kehityseroja niiden integroimiseksi täydellisesti EU:hun. Komission olisi asianmukaista käyttää tätä seikkaa viitepohjana puhuessaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvästä älykkäästä kasvusta (2).

1.5 ETSK pitää myönteisenä ja arvostaa komission pyrkimystä edistää resursseja hajauttamatta ”innovointia kaikilla alueilla siten, että varmistetaan samalla innovoinnille [ja] t&k-toiminnalle – – annettavan EU:n, valtakunnallisen ja alueellisen tuen keskinäinen täydentävyys”, mutta katsoo, että olisi paikallaan rahoittaa tutkimusta kaikista muistakin varoista eikä vain koheesiopolitiikan varoista.

1.6 Komission tiedonantoa aluepolitiikan panoksesta älykkäässä kasvussa tulisi pitää lippulaivahankkeen ”Innovaatiounioni” täydennyksenä ja vetoomuksena käynnistää prosessi innovointiin kohdennettujen investointien nopeuttamiseksi, jotta ei odoteta tulevaa rahoituskautta, jossa Eurooppa 2020 -strategia on epäilemättä koheesiorahaston keskeinen painopiste (3).

1.7 Komitea on huolissaan koheesiopolitiikan sirpaloitumisesta ja siitä, että ajaudutaan sivuun sen alkuperäisestä ja myös Lissabonin sopimukseen kirjatusta tavoitteesta rahoittaa puuttumista alakohtaisin toimin alueellisiin eroihin. On varmistettava, että tämän lähestymistavan yhteydessä otetaan huomioon kunkin tarkasteltavan alueen ja jäsenvaltion haasteet, tarpeet ja mahdollisuudet, eli niiden lähtötilanteet, eikä sen pidä antaa heikentää taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota eikä varsinkaan poliittista ja kulttuurista yhteenkuuluvuutta.

1.8 ETSK pitää ensisijaisen tärkeänä komission ehdottamaa tutkimus- ja innovaatiopolitiikan edistämistä, mutta huomauttaa, että alueellisiin erikoispiirteisiin tulee näitä kysymyksiä käsiteltäessä kiinnittää riittävästi huomiota. Tuotantoprosessien innovointi ei välttämättä tapahdu innovaation soveltamispaikassa eivätkä siitä välttämättä vastaa samat toimijat. Huomiota tuleekin kiinnittää myös innovatiivisten prosessien siirrettävyyteen ja toistettavuuteen sekä niiden levittämiseen aluetasolla. Pyrkimys luoda yhteisvaikutusta koheesiopolitiikan ja unionin muiden poliitikkojen välille sekä tehostaa EAKR:n hyödyntämistä on kuitenkin tervetullut.

1.9 Komitea katsoo tiedonannon tapaan, että älykkään kasvun tavoittelussa pitäisi hyödyntää alueellista rakennetta, jonka tukena ovat sektorien, alueiden ja meta-alueiden tai makroalueiden erityisvaatimukset yhdistettynä jo toimiviin ja/tai uutta pontta kaipaaviin tutkimuslaitoksiin ja korkeakouluihin sekä paikallisiin yrityksiin ja viestintäverkkoihin, jotka voivat mahdollistaa älykkään kasvun alueellisen vakiintumisen ja kehittymisen edistäen samalla erikoistumista ja alueellista hallintotapaa.

1.10 ETSK katsoo lisäksi, että koheesiopolitiikkaa ja Eurooppa 2020 -strategiaa tulisi käsitellä erillisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Koheesiopolitiikkaa ei voida alentaa unionin strategisesta politiikasta lapsipuolen asemaan eikä myöskään ole ajateltavissa, että se yksin toimisi Eurooppa 2020 -strategian moottorina.

1.11 Komission ehdotus ei saa tarjota tilaisuutta ripotella niukkoja varoja laajasti – myös rikkaille alueille – jalossa tarkoituksessa. Ehdotuksen tarjoama tilaisuus tulee hyödyntää ja etsiä yhteisiä indikaattoreita ja alueita lähentäviä seikkoja huipputason koheesion eurooppalaisen konseptin vahvistamiseksi.

1.12 Samoin on ehdottomasti varmistettava, että kaikilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus osallistua EU:n eri ohjelmiin, sekä edistettävä unionin ohjelmien synergiaa. Tähän päästään yksinkertaistamalla menettelyjä ja kaatamalla eri pääosastojen, koko komission, jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä raja-aitoja tiedostaen, että hallintorakenteet ovat kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen palvelijoita, joiden tarkoituksena on helpottaa eikä vaikeuttaa elämää.

1.13 Komitea katsoo, että komissio ehdottaa aivan perustellusti laajaa lähestymistapaa innovaatioon eikä rajoitu teknisiin tai teknologiaa koskeviin kysymyksiin. Komitean mielestä olisi kuitenkin parempi, että komissio kiinnittäisi enemmän huomiota eri toimijoiden käytännön mahdollisuuksiin hyödyntää innovaatio-ohjelmia. Vaikka esimerkiksi pk-yritykset voisivat hyötyä innovaatio-ohjelmista, niistä harvat harjoittavat tutkimustoimintaa. Monet pk-yritykset ovat innovatiivisia, mutteivät hyödynnä unionin ohjelmien tarjoamia tukimahdollisuuksia, vaikka niistä olisi huomattavasti hyötyä. Tässä mielessä olisi helpotettava riskipääoman saantia ja vahvistettava Jeremie-ohjelmaa. Kyseisen välineen käytöstä ei kuitenkaan pitäisi tehdä pakollista, ja jäsenvaltioille tulisi jättää vapaus päättää, käyttävätkö ne tukia, lainoja vai näitä molempia yhdessä. Niiden olisi myös voitava määrittää aihekohtainen soveltamisala. Lisäksi tällä alalla tarvitaan yksinkertaistamistoimia.

1.14 Tätä tarkoitusta edistävä väline voisi olla uudenlainen ”tehokas kumppanuus” -konsensusfoorumi. Tällainen foorumi, johon kaikki julkiset ja yksityiset osapuolet – myös pankit – yhdessä toimien osallistuisivat, tukisi innovaatiostrategiaa. Sillä olisi selkeät, yksinkertaiset ja toimivat säännöt, joissa määriteltäisiin hankkeiden keston ajaksi aikataulut, osapuolten vastuut ja mahdolliset seuraamukset.

1.15 ETSK katsoo lisäksi, että komission tulisi kääntää päinvastaiseksi nykyinen lähestymistapansa, joka keskittyy pikemminkin ohjelmien muotoseikkoihin kuin niiden sisältöihin tai saavutettaviin tuloksiin, jotka pitäisi asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

1.15.1 Kummankin tavoitteen – kiinnikuromisen ja innovoinnin – saavuttamiseksi tarvittaisiin ennemminkin alueellisiin analyyseihin pohjautuvaa samansuuntaista ja yhteensovitettua tukea.

1.16 ETSK pahoittelee valtavia eroja, joita alueiden välillä on niin unionissa kuin jäsenvaltioissakin. Erot pätevät myös sekä tutkimus- ja kehittämisalalla että innovoinnissa. Komitea korostaa tarvetta vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiopolitiikkaa vuotta 2020 kohti edettäessä.

1.17 ETSK viittaa myös siihen, että EU-maat joutuvat vastaamaan entisestään kiristyvään globaaliin kilpailuun, joka nyt on peräisin myös uusista teollisuusmaista, jotka kehittyvät voimakkaasti niin tutkimus- ja kehitysalalla kuin innovoinnissa ja jotka ovat unionia edellä myös korkean teknologian alalla.

1.18 ETSK pitääkin tervetulleena, että komissio keskittyy Eurooppa 2020 -strategiaan lukeutuvassa hankkeessa ”Innovaatiounioni” sekä tiedonannossaan älykkäästä kasvusta painottamaan tiettyjä ongelmia ja aluepolitiikkaa, sillä kyseessä ovat pitkälti hajautetut järjestelyt, jotka kyllä edistävät uudistumista, mutta edellyttävät tukea ja sitä, että samat tuet ja politiikat pätevät kaikkialla.

1.19 ETSK on samaa mieltä siitä, että alueiden eroja tulee hyödyntää ja että tämä edellyttää kokonaan uudenmuotoista kaikkien jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimijoiden yhteistyötä.

1.20 ETSK katsoo, että painopisteen asettaminen nykyistä enemmän innovatiivisiin työpaikkoihin on älykkääseen kasvuun pyrkivän politiikan ja älykkäiden erikoistumisstrategioiden kehittämisen mukaista (4). Komitea painottaa asiakokonaisuuteen SC/034 kuuluvassa lausunnossaan ”Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä”, että innovatiiviset työpaikat kuuluvat Eurooppa 2020 -strategian ydinkysymyksiin. ETSK suosittaa, että komissio käynnistää innovatiivisia työpaikkoja käsittelevän kokeiluhankkeen osana lippulaivahanketta ”Innovaatiounioni”.

1.21 Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio suunnittelee ensi vuodeksi suurta tutkimusohjelmaa julkista sektoria ja sosiaalista innovointia varten. ETSK kannattaa julkissektorin innovaatioita koskevan tulostaulun käyttöönottoa sekä sosiaalista innovointia Euroopassa käsitteleviä kokeiluhankkeita sosiaalialan innovoijien auttamiseksi ja ehdotuksia sosiaalisen innovoinnin ohjelmiksi Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on osallistuttava toimiin. Tällaisia aloitteita voidaan pitää keinona saavuttaa älykäs kasvu.

1.22 ETSK kannattaa ajatusta kehittää älykästä erikoistumista varten strategioita. Alueiden ja kuntien on laadittava ne itse erityisvaatimustensa pohjalta ja ottaen huomioon kehitysasteensa. Älykäs kasvu tarkoittaa eräillä alueilla edelleen keskeisen infrastruktuurin kehittämistä esimerkiksi televiestinnän, energian tai vedenkäsittelyn aloilla.

1.23 Aluepolitiikka ja etenkin EU:n aluerahoitus ovat välttämättömiä älykkään kasvun saavuttamiseksi sekä kansallisten ja alueellisten hallitusten kannustamiseksi ja auttamiseksi laatimaan älykästä erikoistumista edistäviä strategioita, jotta alueet voivat kartoittaa vahvuuksiaan.

1.24 Kuten komissio tiedonannossaan toteaa, varojen kohdentaminen rajalliseen määrään toimia varmistaa varojen tehokkaamman käytön ja edistää yksityisiä investointeja edellyttäen, että asianomaiset paikallisviranomaiset määrittelevät toiminta-alat ja investoinnit yhdessä talous- ja yhteiskuntaelämän kumppanitahojensa kanssa.

1.25 Yhteenvetona voidaan todeta, että Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan tavoitteet sopivat yhteen. Koheesiopolitiikka voi ainutlaatuisen monitasoisen hallintorakenteensa ansiosta tarjota myönteisiä kannusteita ja tukea sen varmistamiseksi, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin sitoudutaan myös makroalueiden ja alueiden välisellä tasolla sekä paikallis- ja aluetasolla. Institutionaaliset puitteet niiden toteuttamiseksi kaipaavat kuitenkin yhteisiä rahoitus- ja sääntelyelementtejä, jotka voisivat vuorovaikutuksessa muodostaa tehokkuutta kasvattavan tekijän.

1.25.1 Edellä mainittujen tavoitteiden edistämiseksi olisikin paikallaan aloittaa nykyistä vahvempi yhteistyö.

2. Ehdotukset

2.1 Määritelmät: Innovoinnilla on monta määritelmää. Innovaatiounionia koskevassa suunnitelmassa innovointi tarkoittaa muutosta, joka nopeuttaa ja parantaa tapaa, jolla uusia tuotteita, teollisia prosesseja ja palveluja suunnitellaan, kehitetään, tuotetaan ja käytetään. Tällaiset muutokset luovat työpaikkoja, parantavat ihmisten elämänlaatua ja auttavat rakentamaan entistä ympäristöystävällisempää ja parempaa yhteiskuntaa. Komitea kannattaa määritelmää ennen kaikkea siksi, että se kattaa monia politiikanaloja.

2.1.1 Määritelmä osoittaa samalla, että monien Euroopan komission pääosastojen on osallistuttava innovointia sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista koheesiota käsitteleviin toimiin ja että kaikilla EU:n varoilla on edistettävä kehitystä.

2.2 Resurssien yhdistäminen: ETSK katsoo, että tavoitteeksi asetetun alueellisen innovaation käynnistämiseksi keinona saada liikkeelle ”EU:n kasvupotentiaali” olisi hyödynnettävä myös muita unionin resursseja, kuten yhteistä maatalouspolitiikkaa – ainakin maatalousalan innovaatioihin ja älykkääseen kasvuun tehtävissä investoinneissa – ja Euroopan sosiaalirahastoa. Lisäksi tulisi etsiä synergiaa unionin sekä kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden kesken ja koordinoida niitä. Kaikilla jäsenvaltioilla on lisäksi oltava mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti EU:n rahoitusvälineiden tarjoamat mahdollisuudet. Kyseisellä alalla tarvitaan myös yksinkertaistamistoimenpiteitä.

2.3 Prioriteettien valitseminen: Komitea katsoo, että olisi paikallaan yksilöidä innovointityypit ja huolehtia myös alueellisista innovoinneista sekä valita ohjelmat, asiaankuuluvat sektorit (esim. kestävä kehitys, energia, ympäristö, liikenne) ja mukaan otettavat alueet. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon alueiden haasteet, tarpeet ja mahdollisuudet, eli niiden lähtötilanteet, sekä niiden yrittäjyyskulttuuri, tutkimusmahdollisuudet ja kyky uudistaa tuotantolaitoksia tai muuntaa tuotantoa. On tarpeen suosia makroalueiden yhteenliittymiä ja luopua sirpaleisesta politiikasta. Prioriteetit tulee valita yhteisymmärryksessä eri tasoilla toimivien julkisviranomaisten, yksityisten toimijoiden ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

2.4 Osaaminen, viestintä ja tiedottaminen: Myönteisten kokemusten levittäminen ja jakaminen asiasta kiinnostuneiden alojen ja alueiden kesken on ratkaisevan tärkeää. Komission ohjelmiin onkin tarpeen sisällyttää asianmukainen viestintä- ja tiedotusstrategia.

2.5 Koulutus on toinen ratkaisevan tärkeä väline komission tiedonannossaan asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Etenkin nuorten kannalta olisi erittäin hyödyllistä edistää innovaatiokulttuurin levittämistä. ETSK katsoo lisäksi, että tämä tehostaisi varojen hyödyntämistä, vähentäisi maksurästejä ja torjuisi tuhlausta. Siten varoja voitaisiin hallinnoida parhaalla mahdollisella tavalla ja tukea aluehallintoa.

2.6 Kumppanuuden vahvistaminen: ETSK katsoo, että etusija tulee antaa ohjelmille ja hankkeille, jotka pk-yrityksiä edustavat järjestöt tai nykyiset tutkimuslaitokset ovat laatineet yhdessä työntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa paikallisviranomaisten tuella. Kaikilla tasoilla sovellettava kumppanuus tarjoaa merkittävästi lisäarvoa, minkä vuoksi kyseistä menettelyä noudattaen laaditut hankkeet tulisi asettaa etusijalle. Se edistäisi myös huomattavasti alueellista hallintoa.

2.7 Tulosten arvioinnin tulisi olla pakollista, ja komission tulee tukea sitä epäröimättä. Tulosten arvioinnissa tulee soveltaa yhteisiä parametreja ja menetelmiä, olipa kyse innovaatiosta tai tutkimuksesta. Kyseessä on komission ja unionin ensisijainen tavoite. Jäsenvaltioiden ja/tai komission on luotava korvaavia keinoja komission johdolla niitä alueita varten, jotka eivät saavuta tavoitteita tai eivät käytä rahoitusta.

2.8 Suositaan julkisten ja yksityisten tahojen yhteistyötä hyödyntämällä erityisen tärkeiden tai kiinnostavien tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien rahoituksessa myös sekarahoitusta.

2.9 Kannustetaan jäsenvaltioita toimimaan entistä päättäväisemmin yhdessä komission ja EU:n kanssa. Jo aiemmin monesti mainituista syistä niiden ei pidä luopua roolistaan. Etusija tulee antaa alueiden välisille ja eurooppalaisen taustan ja tavoitteen omaaville hankkeille, mutta komission tulisi ottaa takaisin roolinsa laadinta- ja toteutusvaiheen sekä erityisesti tulosten arvioinnin ohjaajana.

2.10 Tuen ja neuvonnan edistäminen: ETSK katsoo, että pk-yritykset ja etenkin mikroyritykset, joilla ei ole yrityksen sisäisiä tutkijoita eikä asiantuntijoita, tarvitsevat tämän puutteen korvaamiseksi helposti käytettävissä olevia tehokkaita ja asianmukaisia tuki- ja neuvontapalveluja. Komitea kehottaakin laatimaan toimia, joilla tuetaan väliportaan organisaatioita niiden tarjoamien tuki- ja neuvontapalvelujen vahvistamiseksi etenkin alueellisia tavoitteita käsittelevin sopimuksin ja rahoittamalla innovointia koskevia neuvontapalveluja kyseisissä väliportaan organisaatioissa.

2.11 Selkeytetään viestintää: ETSK katsoo, että viestintä kaipaa yksinkertaistamista ja selkeyttämistä, kun on kyse asetetuista tavoitteista. Sovellettava lähestymistapa tulisi kääntää ympäri ja etsiä aloitteita alhaalta, sillä rahoituksen tulee seurata ideoita eikä päinvastoin.

2.12 Yksinkertaistaminen kaikilla tasoilla on eräs ensisijaisista tavoitteista. Yksinkertaistamisstrategiaa on noudatettava aina kuluvan ajan lyhentämiseksi ja menojen pienentämiseksi. Samalla on luotava yksi menettelymalli ja noudatettava ”vain kerran” -periaatetta. Lisäksi on nopeutettava maksusuorituksia yrityksille ja helpotettava etenkin pk-yritysten ennakkorahoitusta. Myös rahoitussäännöt tulisi lopultakin harmonisoida ja toteuttaa kaikkia tahoja koskeva yksi ainoa tilintarkastus.

3. Euroopan unionin talousarvion tarkistus, koheesio ja älykäs kasvu

3.1 Talousarvion tarkistamista käsittelevässä tiedonannossaan komissio omistaa pitkän luvun koheesiopolitiikalle, kun taas esim. yhteistä maatalouspolitiikkaa, jonka osuus unionin menoista on edelleen 43 prosenttia, käsitellään paljon vähemmän. Koheesiota käsittelevä luku on otsikoitu osallistavaksi kasvuksi – otsikko on ajatuksia herättävä, mutta siitä on myös tehtävä totta.

3.2 Otsikotkin on muotoiltu tyhjentävästi: a) Koheesiopolitiikka ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, b) Keskittämisen ja johdonmukaisuuden lisääminen, c) Yhteinen strategiakehys, d) Kehittämis- ja investointikumppanuus ja e) Menojen laadun parantaminen. Tavoitteet olisi viimeistä tärkeää päämäärää lukuun ottamatta pitänyt jo saavuttaa.

3.3 ETSK arvostaa komission pyrkimyksiä ja ehdotuksia luoda koheesiopolitiikan sekä unionin ja jäsenvaltioiden muiden politiikkojen välille synergiaa mukaan lukien osa Eurooppa 2020 -strategiassa mainituista prioriteeteista. Komitean mielestä on hyödynnettävä kaikkia resursseja ”älykkään kasvun” tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.4 Talousarvion tarkistuksen tulisi tarjota tilaisuus sovittaa yhteen koheesiopolitiikka, YMP ja Eurooppa 2020 -strategia ottaen huomioon tarkistettavana oleva vakaussopimus. Tavoitteena tulisi olla unionin ja euroalueen valtioiden talousarvioiden tarkistaminen ja uudistaminen (esim. koulutus- ja tutkimusmenoja ei pitäisi pitää juoksevina menoina).

3.5 Pk-yritysten tukeminen on ehdotuksen onnistumista ajatellen keskeistä. Tukea voidaan tarjota yksinkertaistamalla ja helpottamalla rahoituksen saantia. Näin voidaan toimia esim. vakuuttamalla luotonsaantiin liittyviä riskejä eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen (SBA) tarkistuksen yhteydessä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti tai rahoittamalla suoraan innovaatioita tukipolitiikan avulla. Toimintaa voidaan helpottaa myös vahvistamalla ja hyödyntämällä pk- ja mikroyrityksiä edustavia järjestöjä. Jäsenvaltioille tulisi jättää vapaus päättää asianmukaisella tasolla, käyttävätkö ne tukia, lainoja vai näitä molempia yhdessä.

4. Huomioita

4.1 ETSK pitää myönteisinä toimia, joihin komission on tarkoitus ryhtyä tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti saavutettujen tulosten analysoimiseksi ja niistä tiedottamiseksi sekä riskipääoman ja takuiden tarjoamiseksi innovaatioiden parissa toimiville pk-yrityksille. Tarkoituksena on tarjota pk- ja mikroyrityksille niiden todellisuuteen soveltuvaa rahoitusta.

4.2 Komission tiedonannossaan mainitsemat viisi älykkään erikoistumisen alaa vaikuttavat melko yleisluonteisilta ja kuuluvat keskenään hyvin erilaisiin viitealoihin. Niitä ei ole mukautettu alueellisiin erityispiirteisiin eikä niissä ole hahmoteltu synergiavaikutuksia muilla yhteisön toimialoilla (kilpailu, maatalous, sisämarkkinat, ympäristö ja energia, koulutus jne.) tai ohjelmissa toteutettavien, innovointia kannustavien poliittisten toimien kanssa. Niissä ei esimerkiksi mainita osuus- ja yhteisötaloutta. Myöskään ei ole varauduttu työmarkkinaosapuolten eikä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden osallistumiseen määriteltäessä ja toteutettaessa älykästä erikoistumista koskevia politiikkoja.

4.3 Mainitsematta jää kuitenkin tarve sovittaa yhteen yhteisön innovaatioaloite ja innovaatiopolitiikat jäsenvaltioissa, joilla on luonnollisesti käytettävissään enemmän resursseja ja jotka ovat jo laatineet ja käynnistäneet tutkimus- ja toimintaohjelmia aloilla, joilla tutkimus- ja kehitystoimintaa voitaisiin kehittää. Myöskään syitä, jotka ovat estäneet tai haitanneet varojen käyttöä, ei analysoida, vaikka tämä on kaikkein vakavin kysymys. Tämä on hämmästyttävää, kun ajatellaan, miten paljon komissio tuottaa analyyseja!

4.4 Komissio keskittyy kuitenkin pitkälti muita paremmat edellytykset omaaviin alueisiin esim. mainitessaan, että jotkut alueet kilpailevat globaalisti, kun taas osa alueista vasta pyrkii tähän asemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että osa alueista olisi jäänyt kokonaan jälkeen. Mikäli ero on tarkoitus kuroa umpeen, on aluepolitiikassa keskityttävä nykyistä enemmän muita heikompien alueiden kehittämiseen, mikä onkin koheesiopolitiikan nimenomainen tavoite.

4.5 ETSK on joka tapauksessa huolissaan EU:n rikkaiden ja köyhien alueiden välisen eron jatkuvasta kasvusta sekä siitä, että taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevat EU-maat ovat myös kauimpana kärjestä, kun on kyse tutkimuksesta, kehityksestä ja innovoinnista. Komitea kuitenkin huomauttaa uuden tulostaulun osoittavan, että kärjestä kauempina olevilla mailla ja alueilla on parhaat kasvumahdollisuudet juuri tutkimus- ja kehittämisalalla.

4.6 Komission on tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa tutkimus-, kehittämis- ja innovointipolitiikan levittämiseksi siten, etteivät vauraat alueet saa käyttöönsä kaikkia varoja, mikä vääristäisi resurssien jakaantumista vielä enemmän kansallisella tasolla.

4.7 Tiedonannossa esitetään, että erilaisia rahoitusteknisiä välineitä hyödynnettäisiin nykyistä enemmän innovointia tuettaessa. Kyseessä ovat matalakorkoiset lainat, lainatakuut ja riskipääoma. Myös EIP-ryhmä kuuluu toimijoihin, joiden tulee saada enemmän varoja erityisesti pk-yritysten tukemiseen.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Komission jäsen totesi näin tammikuussa julkistettaessa tiedonanto ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa”, jota on myös pidettävä älykkäänä kasvuna.

(2) KOM(2010) 553 lopullinen.

(3) Ibid.

(4) Tuoreet tanskalaistutkimukset osoittavat, että sairaalat ovat parantaneet tehokkuuttaan – enemmän leikkauksia – ja samalla työntekijät ovat entistä tyytyväisempiä työhönsä, vaikka budjetteja on leikattu ja sairaaloilla on aiempaa vähemmän työntekijöitä. Työskentelymenetelmiä on muutettu, lääkärien sivutyöt on eräissä tapauksissa kielletty ja potilaiden hoitoon kiinnitetään enemmän huomiota. Tutkimukset osoittavat, että myös potilaat ovat aiempaa tyytyväisempiä (päätelmänä on, ettei tulisi pelkästään leikata budjetteja vaan että on muutettava työskentelymenetelmiä ja työn organisointia).

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/87

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja alv:n tulevaisuudesta – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmää”

KOM(2010) 695 lopullinen

2011/C 318/14

Esittelijä: Reine-Claude MADER

Euroopan komissio päätti 1. joulukuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja alv:n tulevaisuudesta – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmää

KOM(2010) 695 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. kesäkuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea tukee varauksetta komission aloitetta pohtia alv-järjestelmän perinpohjaisen uudistamisen mahdollisuutta. Alv-järjestelmässä, joka oli vuonna 1967 käyttöön otettaessa tarkoitettu väliaikaiseksi, on monia puutteita. Vihreä kirja on vasta alkua pitkäksi, vaikeaksi ja monimutkaiseksi uumoillulle prosessille, jonka onnistuminen olisi osoitus jäsenvaltioiden aidosta halusta luoda ”yksinkertaisempi, vahvempi ja tehokkaampi” järjestelmä.

1.2 Nykyistä järjestelmää on muutettu moneen kertaan ajan mittaan: komissio on ehdottanut parannuksia järjestelmän tehostamiseksi ja sen mukauttamiseksi yhtenäismarkkinoiden periaatteisiin. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet useita organisointiin, viranomaisten yhteistyöhön ja automatisointiin liittyviä toimenpiteitä. Myös muita etupäässä hallinnollisia ja organisatorisia toimenpiteitä on toteutettu. Neuvosto on kuitenkin tähän asti torjunut koko järjestelmän uudistusehdotukset.

1.3 Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että kattavan alv-järjestelmän olisi alennettava käyttäjille aiheutuvia toimintakustannuksia, kevennettävä viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja vähennettävä julkiselle taloudelle haitallisia petosyrityksiä. Lisäksi olisi otettava huomioon yrittäjien tarpeet, sillä he huolehtivat viime kädessä veron perinnästä ja kantavat kuluttajien ohella järjestelmän tehottomuuden seuraukset. Kuten komitea on aikaisemmin todennut, olisi kiinnitettävä huomiota myös rahoituspalvelujen alv-järjestelmään (1), ja jos aiotaan ottaa käyttöön kassavirtoihin tai vastaaviin tekijöihin perustuva uusi finanssialan vero, komission olisi varmasti harkittava, kannattaisiko se nivoa alv-järjestelmään (2).

1.4 Rajatylittävien liiketoimien kohtelu on erityisen vaikea ongelma. Järkevästi ajateltuna vero olisi kannettava alkuperäjäsenvaltioissa samoin ehdoin kuin kotimaankaupassa. Neuvosto on kuitenkin jäsenvaltioiden välisten maksujen vaikeuksien vuoksi valinnut yksinkertaisimman ratkaisun, joka on veron kantaminen määräjäsenvaltiossa. Tähän sovelletaan tosin poikkeuksia, jotka koskevat pääasiassa palveluja. Komissio ehdottaa nyt vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta on selvää, että täydellisen ratkaisun löytäminen on vaikeaa.

1.4.1 Komitea katsoo, että radikaaleja muutoksia on joka tapauksessa vältettävä; asiassa on edettävä pienin askelin. Parhaalta vaikuttaa ratkaisu, joka perustuu yleiseen verotukseen määräjäsenvaltiossa kuitenkin niin, että pitäydytään nykyisen järjestelmän periaatteissa. Samaan aikaan on otettava käännetyn verovelvollisuuden järjestelmä yleisesti käyttöön, ensin vapaaehtoisena ja sitten kaikkialla ja pakollisena. Tässä yhteydessä on hallinnon yksinkertaistamiseksi joka tapauksessa luotava yrityksiä varten yhden luukun järjestelmä.

1.5 Vihreässä kirjassa pyydetään kaikkia asianosaisia esittämään huomioita ja ehdotuksia, jotka otetaan huomioon komission lopullisten ehdotusten laadinnassa. Asiakirjassa esitetään sitä varten 33 kysymystä. Komitean vastaukset, joista on mahdoton laatia yhteenvetoa, esitetään yksityiskohtaisesti tämän asiakirjan kohdassa 5.

2. Johdanto

2.1 Alv-järjestelmän kehittäminen on jo vuosia kuulunut komission veropolitiikan tärkeimpiin tavoitteisiin. Arvonlisävero, joka otettiin käyttöön vuonna 1967 jäsenvaltioiden yhteisenä verojärjestelynä, muodostaa merkittävän osuuden (yli 20 %) valtioiden tuloista. Lisäksi osa kannetusta alv:stä päätyy EU:n talousarvioon. Onkin ilmeistä, että komissiolla on suorat intressit suojella etujaan varmistamalla, että veroa sovelletaan mahdollisimman tehokkaasti.

2.2 Vaikka alv-järjestelmä on tärkeä jäsenvaltioiden tulojen kannalta, se ei ole lainkaan tyydyttävä, vaan jäsenvaltiot ja muut asianosaiset, erityisesti yritykset ja kuluttajat, kritisoivat sitä monin tavoin. Komissio on yrittänyt jo pitkään reagoida tähän ja esittää parannusehdotuksia, jotta järjestelmä olisi tehokkaampi ja yhtenäismarkkinoiden sääntöjen ja periaatteiden mukainen. Ehdotukset ovat kuitenkin usein kaatuneet jäsenvaltioiden suoraan tai epäsuoraan vastustukseen.

2.3 Avoimuuden nimissä on rehellisesti todettava, että halu edistää Euroopan yhteenkuuluvuutta rajoittuu verotusalalla siihen, että kukin jäsenvaltio pyrkii tai joutuu suojelemaan omia rahoituslähteitään. Kun jäsenvaltio katsoo, että jokin sääntö saattaisi haitata sen etuja tai aiheuttaa lisäkustannuksia tai raskaampia hallinnollisia menettelyjä, se ilmaisee vastustuksensa joko suoraan tai epäsuorasti, eikä useinkaan kovin avoimesti.

2.4 Tämä kaikki haittaa tietenkin yhteisen EU-politiikan harjoittamista, mutta selittää komission hyvien yritysten epäonnistumisen kuluneiden vuosien aikana. Tästä huolimatta menettelyjen järkeistämisessä ja tietokoneistamisessa, hallinnolle ja veronmaksajille aiheutuvien kustannusten vähentämisessä sekä hallinnollisessa ja oikeudellisessa yhteistyössä on saavutettu huomattavia edistysaskeleita.

2.5 Komissio, joka tietää ongelmat ja esteet, on jälleen ottanut päämääräksi aina ajamansa tavoitteen eli koko järjestelmän uudistamisen, jotta se olisi johdonmukainen yhtenäismarkkinoiden periaatteiden kanssa. Kaikkien asianomaisten toiveet halutaan ottaa huomioon. Vihreässä kirjassa esitetään sääntöjen mukaisesti sarja kysymyksiä alv-järjestelmän eri osa-alueista. Vastausten pohjalta laaditaan ehdotuksia uudeksi ”yksinkertaisemmaksi, vahvemmaksi ja tehokkaammaksi” järjestelmäksi. ETSK esittää edustamiensa yhteiskunnallis-taloudellisten tahojen vastaukset tässä lausunnossa.

3. Yleistä

3.1 Komissio toteaa oikeutetusti kriisin vaikuttaneen julkiseen talouteen muun muassa siten, että välittömien verojen suhteellinen painoarvo on heikentynyt ja välillisen verotuksen merkitys vastaavasti kasvanut: alv:n osuus kokonaistuloista, joka on tähän saakka ollut noin 22 prosenttia, on kasvusuunnassa. Tämä johtuu yleisestä politiikasta, jolla pyritään parantamaan kilpailukykyä alentamalla työhön ja yrityksiin kohdistuvaa verotusta. ETSK huomauttaa, että vaikka tämä on myönteinen signaali, se ei saa johtaa alv-kantojen nousuun puitedirektiivissä, sillä siitä muun muassa aiheutuisi työntekijöille ja kuluttajille kestämätön lisärasitus.

3.2 Mekanismin parannukset ”edellyttävät kattavaa alv-järjestelmää”, jonka tulisi komission mukaan alentaa käyttäjille aiheutuvia toimintakustannuksia, keventää viranomaisiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja vähentää petosyrityksiä. Komitea jakaa komission huolen petoksiin liittyvästä ongelmasta: komitean lausunnoissa on useaan otteeseen tuotu esiin, että alv on EU:n kierretyin vero ja että veronkierto on merkittävä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoituslähde. Toisiinsa kytköksissä olevat veronkierron ja rikollisuuden ilmiöt sekä niihin kiinteästi liittyvä rahanpesu ovat suuria uhkia yhteiskunnalle kaikkialla maailmassa. Komitea korostaa, että uusia sääntöjä tarkasteltaessa on aina varmistettava, etteivät ne ole alttiita petosyrityksille.

3.3 Vihreässä kirjassa ei ole unohdettu yritystoimintaan liittyviä puolia: alv:n hallinnointiin (ja komitean mukaan myös alv:hen liittyvään riitojenratkaisuun) kuluu suuri osa yritysten hallinnollisista kustannuksista, jopa siinä määrin, että monet pk-yritykset eivät tästä syystä ryhdy harjoittamaan kansainvälistä kauppaa. Komitea muistuttaa jälleen tarpeesta tehdä alv:n hallinnoinnista joustavampaa, yksinkertaisempaa ja halvempaa, sillä seuraukset päätyvät loppukäyttäjien eli kuluttajien maksettaviksi.

3.4 Tärkeä aihe on myös mahdollisuus ottaa käyttöön yksi ainoa verokanta, jolloin kyseessä olisi ”puhdas kulutusvero”. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tämän tavoitteen saavuttaminen lienee mahdotonta, mutta tukee voimakkaasti komission pyrkimyksiä karsia liian monilukuisia vapautuksia, poikkeuksia, alennettuja verokantoja ja etuuskohteluja tai poistaa ne, sillä tulot ovat näiden järjestelyjen vuoksi 45 prosenttia pienemmät kuin olisi teoreettisesti mahdollista saada normaalikantaa soveltamalla. Budjettitarpeiden ja helpotusten perusteena olevien sosiaalisten ja taloudellisten syiden välille on löydettävä järkevä tasapaino, erityisesti kun on kyse paikallisista ja työvoimavaltaisista palveluista.

3.5 Kuten ETSK on lausunnossaan aiheesta ”Finanssialan verotus” (ECO/284 – CESE 991/2011) korostanut, finanssialan alv-kohtelua on tarkistettava.

4. Rajatylittävien liiketoimien alv-kohtelu sisämarkkinoilla

4.1 Kun jäsenvaltioiden välinen määrävaltiossa tapahtuvaan verotukseen perustuva alv-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1967, se oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Lopullisen järjestelmän mukaan verotuksen on määrä tapahtua alkuperäjäsenvaltiossa. Väliaikainen järjestelmä on kuitenkin edelleen voimassa 44 vuotta myöhemmin. Järkevästi ajateltuna vero olisi kannettava alkuperäjäsenvaltiossa samoin ehdoin kuin kotimaankaupassa, lukuun ottamatta määräjäsenvaltiolle kuuluvan osuuden maksamista erotuksena. Alkuvaiheen ongelmat, joista osa on edelleen ajankohtaisia, johtivat siihen, että neuvosto valitsi yksinkertaisimman ratkaisun: veronkannon määräjäsenvaltiossa. Järjestely on edelleen voimassa, vaikkakin siihen on tehty huomattavia muutoksia erityisesti rajatylittävien telemaattisten palvelujen osalta.

4.2 Komissio on yrittänyt kahdesti saada neuvoston suostumuksen alv-järjestelmän yhdenmukaistamiselle alkuperäpaikassa tapahtuvan veronkannon periaatteen mukaan, mutta yritykset ovat epäonnistuneet vakavien soveltamisvaikeuksien vuoksi. Komissio tutki vuonna 2007 mallia, jossa 15 prosentin suuruinen vero kannetaan alkuperävaltiossa ja määräjäsenvaltio kantaa puuttuvan osuuden tai korvaa liikaa maksetun osuuden sen mukaan, onko veroa kannettu liian vähän vai liikaa sen omaan verokantaan nähden. Neuvosto ei vienyt ehdotusta eteenpäin.

4.3 Komitea myöntää, että ongelma on monimutkainen ja että täydellisen ratkaisun löytäminen on vaikeaa erisuuruisten verokantojen ja hallinnollisissa menettelyissä edelleen komission yhdenmukaistamisponnisteluista huolimatta olevien erojen vuoksi. On kuitenkin muistettava, että edistystä on tapahtunut tai tapahtumassa palvelusuoritusten verotuksen (3), verotusjärjestelmien parantamisen (4), hallinnollisen yhteistyön ja yhden luukun järjestelmän (5) sekä hyvän hallintotavan ja petostentorjunnan (6) alalla.

4.4 Vihreässä kirjassa ollaan oikeilla jäljillä pyrittäessä hankkimaan tarvittavaa tietoa parannusehdotusten pohjaksi. Komitea toivoo aiempien kokemusten valossa ja nykytilanteen huomioon ottaen, että edetään pienin askelin mieluummin kuin radikaalein ratkaisuin. Tästä syystä komitea katsoo, että paras vaihtoehto on komission asiakirjan kohdassa 4.2 esitetty ratkaisu eli määräpaikassa tapahtuvan verotuksen yleistäminen ja nykyisen järjestelmän periaatteiden säilyttäminen (kohta 4.2.1) siten, että otetaan asteittain käyttöön käännetyn verovelvollisuuden järjestelmä (kohta 4.2.2) ensin vapaaehtoisena ja lopulta pakollisena. Samalla on yhden luukun järjestelmän luomisella huolehdittava siitä, että yritykset voivat maksaa verovelkansa toiseen valtioon mahdollisimman vähäisellä hallintotaakalla.

5. Vastaukset kysymyksiin

5.1 EU:n sisäisiin liiketoimiin sovellettavat alv-järjestelyt (Q.1): Nykyinen järjestelmä ei ole täydellinen, vaan siinä on monia heikkouksia, jotka johtuvat etupäässä lukuisista jäsenvaltioille myönnetyistä helpotuksista, poikkeuksista, vapautuksista jne. Se on kuitenkin toiminut jo liian pitkään, jotta sen radikaali muuttaminen olisi realistista; jyrkkä muutos olisi tuhoisa. Parempi vaihtoehto on keskittyä komission lukuisia kertoja esille ottamien ja komitean lausunnoissaan tukemien hyvän hallintotavan periaatteiden soveltamiseen. Ne esitetään tiivistetysti vihreän kirjan liiteasiakirjassa. (7) Etujen maksimoinnin suurimpia esteitä eivät ole nämä periaatteet, vaan pikemminkin niiden puutteellinen noudattaminen ja jäsenvaltioiden viranomaisten muutosvastarinta.

5.2 Alv ja viranomaiset (Q.3): Yksityisten tahojen kanssa kilpailevaa toimintaa harjoittaville julkisille elimille (esim. liikenne, terveydenhoito) myönnetyt vapautukset ovat periaatteessa perusteltuja julkiselle palvelulle ominaisten sosiaalisten tarkoitusperien vuoksi. On kuitenkin myönnettävä, että yksityiset toimittajat usein täydentävät julkisen sektorin riittämätöntä tai puutteellista toimintaa. Kilpailu on siis epäilemättä vääristynyt. Tätä pyritään lieventämään uusilla yhteistyön muodoilla. Kuluttaja voi joka tapauksessa valita, maksaako vähemmän julkisesta palvelusta vai enemmän yksityisestä palvelusta. Niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa toista palvelua ei ole käytettävissä (esim. kulkuvälineet), valintaan vaikuttaa ennen kaikkea laadun arviointi.

5.2.1 Tasapuolinen ja kuluttajille edullinen ratkaisu olisi komitean mielestä julkisen palvelun vapautuksien säilyttäminen ja laajentaminen yksityisiin palveluihin silloin, kun palvelun tarjoaminen on välttämätöntä julkisen palvelun puuttuessa. Periaatteen soveltamiseen liittyy varmasti vaikeuksia, mutta toisaalta ei myöskään ole hyväksyttävää, että epäsuotuisammilla alueilla asuvat kuluttajat joutuvat maksamaan enemmän palveluista, joita heille tarjotaan ilman valinnanvaraa. Jotta kilpailu yksityisten markkinoiden kanssa ei vääristyisi, poikkeus olisi kuitenkin rajattava julkisen sektorin tehtäviin. (8)

5.3 Alv-vapautukset (Q.6): Jäsenvaltioille ennen tammikuun 1. päivää 1978myönnetyistä vapautuksista olisi luovuttava; niitä ei ole perusteltua jatkaa. Kyse on etuoikeuksista, joita jäsenvaltiot neuvottelivat itselleen EU:n perustamisen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Nykyisin ne poikkeavat yhtenäismarkkinoiden periaatteista tavalla, jota ei voida hyväksyä. Samoin on suhtauduttava myös uusien jäsenvaltioiden saamiin vapautuksiin, joista olisi luovuttava vähitellen sitä mukaa, kun elintaso nousee. Tilanteen arvioimista varten olisi vahvistettava avoimet kriteerit.

5.3.1 Hankalampi ja monisyisempi on kysymys tietyille yleishyödyllisille tai muille toiminnoille myönnetyistä vapautuksista. Ne riippuvat poliittisista suuntauksista ja kunkin jäsenvaltion talouspolitiikasta. Ne poikkeavat yhtenäismarkkinoiden periaatteista, mutta niitä voidaan käyttää kansallisen kasvu- ja työllisyyspolitiikan tukena. Hyvän hallintotavan politiikan mukaan vapautuksia ei kuitenkaan jatkossa saisi sallia muuten kuin poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti. Kuten komitea on aikaisemmin todennut rahoituspalvelujen alv-järjestelmästä antamassaan lausunnossa (9), se toivoisi kuitenkin vieläkin perusteellisempaa lainsäädännöllistä lähestymistapaa jäljelle jääneiden tulkintavaikeuksien ja ratkaisemattomien ongelmien poistamiseksi. Lisäksi tarkasteltaessa finanssitransaktioveron mahdollista käyttöönottoa (10) komission olisi harkittava, kannattaisiko se nivoa alv-järjestelmään, jolloin se olisi alalle hallinnollisesti vaivattomampi ja helpottaisi alv:n vähennysmahdollisuuden puuttumisen aiheuttamaa rasitusta.

5.3.2 Erikoistapaus ovat eräissä maissa pk-yrityksille myönnettävät vapautukset; ne olisi poistettava. Hyvin tiedetään, että alv:n kiertäminen on kaikissa maissa yleistä. ”Laillisen kiertotavan” olemassaolo naapurimaissa vain pahentaa palvelujen rajatylittävää hankintaa ja tavaroiden ostoa kyseisistä maista. Valtiot, jotka eivät myönnä vapautuksia, kärsivät kaksinkertaisesti: laittoman veronkierron torjunta vaikeutuu ja kilpailu vääristyy sääntöjä noudattaville pk-yrityksille epäedullisesti.

5.4 Henkilöliikenteen verotus (Q.7): Vastaus on arvattavissa kysymykseen Q.3 esitetyistä kommenteista (kohta 5.2. edellä): verotusta olisi sovellettava kaikkiin liikennemuotoihin, myös lentoliikenteeseen (niin kuin nähtävästi jo tehdäänkin).

5.5 Vähennysoikeuteen liittyvät ongelmat (Q.9): Alv:n vähennyskelpoisuus on yksi suurimmista ongelmista yrityksille, sillä sen soveltaminen on monimutkaista ja usein hankalaa ja se aiheuttaa riitoja, oikeusjuttuja ja sakkoja. Lisäksi se perustuu epäoikeudenmukaiseen periaatteeseen, jonka komissio itsekin mainitsee: vähennysoikeus (mutta myös alv-maksuvelvollisuus) syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan, riippumatta siitä, onko asiakas suorittanut maksun. Tämä on myöhässä maksaville asiakkaille komission ilmaisun mukaan ”kassavirtaetu”, mutta sitä voitaisiin yhtä hyvin kutsua verohallinnon nauttimaksi veronkannon takeeksi, sillä luovuttaja/suorittaja maksaa veron ennakolta ja myös siinä tapauksessa, että asiakas on maksukyvytön. (11)

5.5.1 Toinen suuri ongelma koskee tilannetta, jossa vähennyskelpoinen alv on suurempi kuin kannettava alv eli verovelvollinen on oikeutettu palautukseen. Eräissä jäsenvaltioissa alv:n palautus tapahtuu hyvin pitkällä viiveellä, mikä on haitallista yritysten kassavirralle ja saattaa jopa joissain tapauksissa johtaa konkurssiin. Jäsenvaltiot väittävät, että palautusjärjestelmään liittyy petosriski, mikä pitääkin paikkansa, mutta niiden olisi itse otettava käyttöön keinoja nopean valvonnan mahdollistamiseksi. Jäsenvaltioiden tehottomuuden seurausten maksajina ovat yritykset.

5.5.2 Komitea on komission kanssa yhtä mieltä niistä näkökohdista, joiden perusteella komissio pitää kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää mahdollisena, tasapuolisena ja neutraalina ratkaisuna unionin sisäisessä kaupassa, etenkin yritysten kassavirran näkökulmasta. Ratkaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen unionin sisäisessä kaupassa ilman nk. yhden luukun palautusjärjestelmää, jonka perustamista komissio on ehdottanut mutta jonka soveltamiseen liittyy useita vaikeuksia.

5.6 Kansainvälisiä palveluja koskevat alv-säännöt (Q.11): Kansainvälisten palvelujen ja erityisesti sähköisesti suoritettujen palvelujen merkittävyyden vuoksi on perusteltua, että niihin sovelletaan erityisiä sääntöjä. Sen valvominen, soveltavatko palvelunsuorittajat alv-sääntöjä, on kuitenkin usein vaikeaa palvelujen aineettoman luonteen vuoksi, etenkin kun asiakas on yksityishenkilö (ohjelmistot, musiikki jne.). Valvonta on mahdotonta silloin, kun palvelunsuorittaja on sijoittautunut EU:n ulkopuoliseen maahan. OECD ja komissio tutkivat ongelmaa, mutta helppoa ratkaisua tuskin löydetään ainakaan lähitulevaisuudessa.

5.6.1 Suurimmat ongelmat syntyvät siitä, että EU:n sisällä suoritettujen palvelujen ja EU:n ulkopuolelta tulevien palvelujen välinen kilpailu vääristyy merkittävästi. Tehokkaita keinoja tilanteeseen puuttumiseksi ei juuri ole, lukuun ottamatta veroviranomaisten välisten kansainvälisten yhteistyösopimusten mahdollisuutta. Komitea vastustaa joka tapauksessa Kanadassa käyttöön otettujen toimenpiteiden kaltaisia järjestelyjä, joissa vero kannetaan kuluttajilta ja valvonta suoritetaan tarkastamalla kuluttajien verkkomaksut. Sen lisäksi, että kuluttajille aiheutuu vaivaa jokaisen oston yhteydessä suoritettavista alv-maksuista, valvontatapa loukkaa kansalaisten yksityisyyttä tavalla, jota ei voida hyväksyä.

5.7 EU:n alv-lainsäädäntö (Q.13): Neuvostolla on EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan nojalla täydet valtuudet alv-lainsäädännön yhdenmukaistamiseen. Yhdenmukaistamisvälinettä ei ole rajattu millään lailla: se voi olla direktiivi tai asetus. Kun otetaan huomioon aiemmat kokemukset ja jäsenvaltioiden taipumus tulkita säännöksiä omista näkökulmistaan, neuvoston asetus on epäilemättä paras valinta. Asetukseen sisällytettävät säännökset olisi kuitenkin realistisesti rajattava muutamiin perusasioihin, joita ovat soveltamisala, verovelvollisten määrittely, vapautukset, viranomaisten yhteistyö ja petostentorjunta. Mitä yksityiskohtaisempia säännökset ovat, sitä vaikeampaa on kuitenkin päästä yksimielisyyteen neuvostossa, jolloin tarvitaan täytäntöönpanodirektiivejä.

5.7.1 Täytäntöönpanosäännöt (Q.14): Ratkaisu, jonka mukaan komissio voisi hyväksyä täytäntöönpanopäätökset, olisi tervetullut, mutta neuvosto torjui ajatuksen jo kertaalleen vuonna 1997. Nähtäväksi jää, suostuuko neuvosto tähän enemmistöpäätöksellä: yksimielisyysvaatimuksen (neuvoston etuoikeus) kiertäminen siirtämällä toimivalta komissiolle on vaikeaa. Puoltava päätös olisi tervetullut, mutta komitea pelkää sen olevan epärealistista.

5.7.2 Ohjeistus uudesta lainsäädännöstä (Q.15): Komission ohjeiden julkaiseminen olisi hyödyksi niille jäsenvaltioille, jotka ovat valmiita niitä noudattamaan. Haittapuolia voi syntyä siitä, että ne eivät ole sitovia: verovelvolliset tai jopa viranomaiset saattaisivat riitauttaa tilanteita sillä perusteella, että ohjeita ei ole noudatettu tai niitä on noudatettu väärin, vaikka ohjeilla ei ole oikeudellista arvoa. Tällöin tuomioistuimet arvioisivat tapauskohtaisesti, ovatko ohjeisiin perustuvat kantelut perusteltuja, ja ohjeiden pätevyys kyseenalaistettaisiin.

5.7.3 Lainsäädäntöprosessin parantaminen (Q.16): Lainsäädäntöprosessin parantamisen alalla olisi puhuttava toimenpiteiden sijaan lähestymistavan ja menettelytapojen muutoksesta. Komissio toimii prosessin alkuvaiheissa läpinäkyvästi ja avoimesti: se kuulee ennakolta jäsenvaltioita, kutsuu koolle neuvoa-antavia komiteoita, laatii vihreitä kirjoja ja on yhteydessä eri sidosryhmiin. Tämä pätee valmisteluvaiheeseen, mutta sen jälkeen menettelyt neuvostossa eivät ole yhtä läpinäkyviä tai avoimia vuoropuhelulle ulkopuolisten tahojen kanssa.

5.7.4 Loppuvaiheissa kansallisella tasolla voitaisiin tehdä parannuksia nopeuttamalla täytäntöönpanodirektiivien ja -asetusten hyväksymisprosessia lainsäädäntöelimissä. Etenkään täytäntöönpanoasetukset eivät aina ole selkeitä ja täsmällisiä, ja tästä seuraa, että sääntöjen noudattaminen on vaikeaa toimijoille ja joskus jopa viranomaisille. Unionin tasolla olisi sovittava kohtuullisesta määräajasta uusien toimenpiteiden voimaantulolle sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivit osaksi omaa lainsäädäntöään.

5.8 Jäsenvaltioille myönnetyt poikkeukset (Q.17): Pelkästään tarkastelemalla luetteloa, jossa on yli sata erilaista poikkeusta, voidaan havaita, että jäsenvaltiot ja erityisesti eräät niistä hyödyntävät suhteettoman paljon kyseisiä helpotuksia ja niiden voimassaolon pidennyksiä. Komissio korostaakin oikeutetusti, että tällainen tilkkutäkki aiheuttaa sekaannusta, kuluja ja kilpailun vääristymiä sekä usein helpottaa petosten tekoa. Komissio pyytääkin lisävaltuuksia voidakseen myöntää poikkeukset nopeasti ja tilannekohtaisesti. Komitea on samaa mieltä, mutta kehottaa samalla tekemään kokonaistarkastelun sen varmistamiseksi, että voimassa olevat poikkeukset ovat edelleen perusteltuja.

5.8.1 Poikkeusten myöntämismenettely (Q.18): Nykyinen menettely on hidas, ja komission pyyntö saada tarvittavat valtuudet sen nopeuttamiseksi on oikeutettu. Samalla komitea kehottaa tiukentamaan poikkeusten myöntämisperusteita. Poikkeusluettelo olisi myös pidettävä jatkuvasti ajan tasalla, ja siihen olisi voitava tutustua helposti ja nopeasti.

5.9 Nykyiset alv-kannat (Q.19): Nykyinen verokantarakenne poikkeaa kiistatta yhtenäismarkkinoiden periaatteista, mutta on pohdittava, ovatko erilaiset verokannat keino ottaa huomioon eri toimialojen erilaiset tilanteet ja missä määrin näin on. Vastaaviin tuotteisiin sovellettavien erilaisten verokantojen tapauksessa (erityisesti online-palvelut verrattuna sisällöltään vastaaviin tuotteisiin ja palveluihin) komitea toteaa, että useimmiten kuluttaja hyötyy alennetuista hinnoista. Tuotteiden osalta toimitusmaksut vastaavat suunnilleen perinteisen kaupan harjoittamiskustannuksia, joten samansuuruinen alv olisi haitallinen verkkoasiakkaille. Palvelujen osalta sen sijaan kysymys on vielä ratkaisematta ja vaatii tarkempaa perehtymistä. Yleisesti ottaen vastaaviin tuotteisiin tulisi kuitenkin soveltaa samoja tariffeja.

5.9.1 Alennetut alv-kannat (Q.20): Alennettujen verokantojen poistuminen voi vaikuttaa suotavalta, mutta ajatus on epärealistinen. Luetteloa olisi toki lyhennettävä tai ainakin tarkistettava tiukalla kädellä: eräät vanhat helpotukset eivät esimerkiksi enää ole hyväksyttäviä, kun otetaan huomioon ajan kuluessa tapahtuneet muutokset.

5.9.2 Yhdenmukaisesti sovellettava luettelo pakollisista alennetuista verokannoista on houkutteleva, mutta myöskin epärealistinen ajatus. Alennettuja verokantoja käytetään kaikissa jäsenvaltioissa tehokkaana talouspolitiikan ohjauskeinona sekä joskus myös sosiaalisin tai suorastaan poliittisin perustein. Onkin mahdoton ajatus, että jäsenvaltiot voisivat luopua alennettujen verokantojen yksilöllisestä myöntämisoikeudesta. Ajattelutapaan voi tulla muutos sitten, kun EU:lla on taloushallinto, joka ohjaa yksiselitteisesti kaikkien jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa.

5.10 Ongelmat nykyisissä säännöissä (Q.21): Toimijoiden, myyjien ja ostajien kohtaamat byrokratiaongelmat johtuvat sääntöjen moninaisuudesta valtioiden rajojen molemmilla puolilla. Säännöt ovat usein erilaisia ja joskus päällekkäisiä. Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti yhteenvetoilmoitukset, kirjaamisvelvollisuudet, osoittamisvelvollisuudet, ilmoitusvelvollisuudet, laskutusvelvollisuudet (sähköinen laskutus), rekisteröintivelvollisuudet muissa jäsenvaltioissa sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ero. Myös kieliongelmista aiheutuu kustannuksia ja vaarallisten väärinkäsitysten riskejä.

5.10.1 Ongelmien ratkaiseminen (Q.22): Komissio on itse ehdottanut ratkaisuja useissa direktiiveissä ja suosituksissa, joissa kaikissa pyritään hallinnon yksinkertaistamiseen muun muassa perustamalla yhden luukun järjestelmä, ottamalla käyttöön toimijoiden eurooppalainen tunnistenumero ja tarjoamalla sähköisiä hallinnollisia palveluja. Ongelmallista on, että viranomaiset ovat toteuttaneet näitä toimenpiteitä vain rajallisesti sekä joskus keskenään eri tavoin ja varsin pitkällä viiveellä. Menettelyjen yhteensovittamisesta ja koordinoinnista olisikin tehtävä yksinkertaistamistakin tärkeämpi ensisijainen tavoite. (12)

5.11 Pienyritysten vapautusjärjestelmä (Q.24): Vapautusjärjestelmän perusteellinen tarkasteleminen olisi perusteltua monista eri syistä: kilpailuedellytysten vääristyminen, järjestelyn käyttöönottoon alun perin johtaneiden syiden nykyisen olemassaolon varmistaminen, vaikutukset kunkin jäsenvaltion talousarvioon, yleinen taloudellinen tilanne, seuraukset kilpailukyvylle, työllisyydelle ja kuluttajille sekä johdonmukaisuus Eurooppa 2020 -tavoitteiden kanssa. Kysymykseen liittyy kuitenkin perustavanluonteisia poliittisia näkökohtia, ja nähtäväksi jää, onko neuvosto halukas tarttumaan tähän ongelmaan.

5.12 Pienviljelijöiden tarpeet (Q.26): Jos kysymys liittyy todellakin ”pieniin” viljelijöihin, ongelman pitäisi koskea useimmissa tapauksissa ainoastaan rajatylittävää lähikauppaa. Sen merkitys on suhteellisen pieni, joten yksi mahdollisuus olisi yleisen vapautuksen myöntäminen.

5.13 Yhden luukun järjestelmä (Q.27): Komitea vahvistaa kaikki yhden luukun järjestelmää (13) koskevista ehdotuksista esitetyt kannanottonsa (14): yhden luukun järjestelmä olisi hyvä ratkaisu, joka alentaisi kustannuksia ja yksinkertaistaisi hallintoa. Ensin on kuitenkin löydettävä yleinen ja koordinoitu ratkaisu vielä käsillä oleviin moniin ongelmiin: on perustettava unionin laajuisesti tunnustettu sähköinen rekisteri, kumottava velvoite, jonka mukaan varainsiirtojen on tapahduttava suoraan verovelvollisen ja velkojajäsenvaltion välillä, ja yhdenmukaistettava kansallisia sääntöjä erityisesti ilmoituskausien osalta.

5.14 Rajatylittävät liiketoimet (Q.28): Vastaus on luettavissa kysymyksenasettelusta: nykyiset säännöt aiheuttavat varmasti vaikeuksia yrityksille ja unionin sisäisille yhtymille sekä viranomaisille. Alalla sovellettava yksityiskohtaiset säännöt ovat väistämättä monimutkaisia yrityksille, jotka joutuvat niitä noudattamaan, ja viranomaisille, joiden tehtävänä on valvoa niitä. Yksi ratkaisu – johon siihenkin liittyy haittapuolia – olisi se, että monikansallisiin yrityksiin sovellettaisiin vain sen valtion lainsäädäntöä, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee, olipa kyse alkuperä- tai määrävaltiosta, ja liikaa tai liian vähän maksetut summat korvattaisiin yhden luukun järjestelmän kautta. Suurin haittapuoli olisi petosmahdollisuuden kasvaminen. Ongelma on kaiken kaikkiaan niin monimutkainen, että vain alan asiantuntijoista, viranomaisista ja yhtymien edustajista koottu valmisteluryhmä pystynee esittämään toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.

5.15 Synergia muun lainsäädännön kanssa (Q.29): Komitea on jo vastannut yksityiskohtaisesti tähän kysymykseen lausunnossaan aiheesta ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla”. (15) Komitea korosti lausunnossa tarvetta koordinoida alv-direktiivejä (nk. tullidirektiivejä) välillistä verotusta ja rikollista rahanpesua koskevien direktiivien kanssa. Komitea piti välttämättömänä myös järjestelmällisen yhteistyön tekemistä ja järjestelmällistä institutionaalista yhteistoimintaa veronkierron ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaavien tahojen välillä. EU ei ole tehnyt näiden asioiden suhteen mitään, eikä vaikuta siltä, että komitean ehdotukset olisivat saaneet minkäänlaista vastakaikua.

5.16 Alv:n kantamistapa (Q.30): Neljästä ehdotetusta vaihtoehdosta toinen, joka perustuu laskutustiedoista koottuun keskustietokantaan, vaikuttaa ehdottomasti parhaimmalta: se on yksinkertainen ja tehokas torjumaan petoksia. Sähköinen laskutus aiheuttaa yrityksille kuitenkin huomattavia kustannuksia. Viimeinen sana kuuluu kuitenkin luonnollisesti alan ammattilaisille eli viranomaisille ja yrityksille. Komitea katsoo osaltaan, että menetelmän paras anti on se, että se vaikuttaa tehokkaimmalta petostentorjunnan kannalta.

5.17 Maksun jakamista koskeva vapaaehtoinen järjestelmä (Q.31): Komitea suhtautuu varauksellisesti maksun jakamiseen siten kuin vihreän kirjan kohdan 5.4.1 ensimmäisessä mallissa ehdotetaan. Kaksinkertaisen maksun soveltaminen jokaiseen liiketoimeen hankaloittaa kirjanpitoa ja moninkertaistaa virheiden mahdollisuuden. Lisäksi eräiden asiantuntijoiden mukaan ei ole varmaa, että malli torjuisi absoluuttisen varmasti ja tiiviisti kaikki ketjupetokset. Myöskään vapaaehtoinen järjestelmä ei ole suotava: se olisi ristiriidassa lukuisten poikkeuksien jo ennestään heikentämän yhdenmukaistamisperiaatteen kanssa.

5.18 Kauppiaiden ja veroviranomaisten väliset suhteet (Q.32): Komissio hahmotteli jo joulukuussa 2008 annetussa tiedonannossaan (16) suuntaviivoja (toimintasuunnitelmaa) politiikalle, jonka tarkoituksena on parantaa talouden toimijoiden ja veroviranomaisten välisiä suhteita jäsenvaltioiden tasolla. Komitea esitti kommentteja ja ehdotuksia lausunnossaan (17), jossa kannatettiin komission ehdotuksia (pääpiirteittäin samat kuin vihreässä kirjassa) ja korostettiin tarvetta ottaa toimijoiden tietosuoja paremmin huomioon, hallinnon tarvetta toimia vastuullisesti veronmaksajiin nähden hallinnon syyllistyttyä virheeseen tai väärinkäytökseen sekä tarvetta soveltaa oikeudenmukaista yhteisvastuun käsitettä. Lisäksi on muistettava lukuisia kertoja esitetyt suositukset muun muassa tietojen selkeydestä, nopeasta välityksestä ja saatavuudesta internetissä sekä kansallisten viranomaisten avunannosta toimijoille näiden ollessa yhteydessä muiden jäsenvaltioiden viranomaisiin.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 224, 30.8.2008, s. 124, aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta” (KOM(2007) 747 lopullinen – 2007/0267 CNS).

(2) Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 248, 25.8.2011, s. 64, aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Finanssialan verotus” (KOM(2010) 549 lopullinen).

(3) ETSK:n lausunto palvelujen suorituspaikkaan sovellettavista säännöistä, EUVL C 117, 30.4.2004, s. 15.

(4) ETSK:n lausunto sisämarkkinoiden verotuksen järjestelmien vahvistamisesta (Fiscalis 2013), EUVL C 93, 27.4.2007, s. 1, ETSK:n lausunto aiheesta ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 61, ETSK:n lausunto petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 73.

(5) ETSK:n lausunto alv:n yksinkertaistamisesta, EUVL C 267, 27.10.2005, s. 45.

(6) ETSK:n lausunto väärinkäytöstä välittömässä verotuksessa, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 139.

(7) Komission valmisteluasiakirja, SEC(2010)1455, 1.12. 2010.

(8) Yleishyödylliset palvelut; hallitustenvälisen konferenssin pöytäkirja nro 26, 23.7.2007.

(9) Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 224, 30.8.2008, s. 124, aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta” (KOM(2007) 747 lopullinen – 2007/0267 CNS).

(10) Ks. ETSK:n lausunto EUVL C 248, 25.8.2011, s. 64, aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Finanssialan verotus” (KOM(2010) 549 lopullinen).

(11) Alv:n saaminen takaisin maksamatta jääneistä tavaraluovutuksista tai palvelusuorituksista on monissa jäsenvaltioissa mahdollista vain pitkällisten, monimutkaisten ja kalliiden menettelyjen kautta.

(12) Komitea on esittänyt näkemyksensä asiasta useaan eri otteeseen: ETSK:n lausunto yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (uudelleenlaatiminen), EUVL C 74, 23.3.2005, s. 21, ETSK:n lausunto alv:sta ja laskutussäännöistä, EUVL C 306, 16.12.2009, s. 76 sekä muut tämän tekstin viitteissä mainitut ETSK:n lausunnot.

(13) KOM(2004) 728 lopullinen.

(14) ETSK:n lausunto alv:n yksinkertaistamisesta, EUVL C 267, 27.10.2005, s. 45.

(15) ETSK:n lausunto aiheesta ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 61.

(16) KOM(2008) 807 lopullinen ja KOM(2008) 805 lopullinen – 2008/0228 (CNS).

(17) ETSK:n lausunto maahantuontiin liittyvistä veropetoksista, EUVL C 277, 17.11.2009, s. 112.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Erityisjaoston lausuntoluonnoksen teksti, joka hylättiin ja korvattiin täysistunnon hyväksymällä muutosehdotuksella:

Kohta 1.3

Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että kattavan alv-järjestelmän olisi alennettava käyttäjille aiheutuvia toimintakustannuksia, kevennettävä viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja vähennettävä julkiselle taloudelle haitallisia petosyrityksiä. Lisäksi olisi otettava huomioon kuluttajien tarpeet, sillä kuluttajat viime kädessä maksavat veron ja kantavat järjestelmän tehottomuuden seuraukset.

Äänestystulos:

Puolesta	:	81
Vastaan	:	45
Pidättyi äänestämästä	:	29

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/95

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Veroesteiden poistaminen unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta”

KOM(2010) 769 lopullinen

2011/C 318/15

Esittelijä: Vincent FARRUGIA

Komissio päätti 20. joulukuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Veroesteiden poistaminen unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta

KOM(2010) 769 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. kesäkuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Eri verolainsäädäntöjen olemassaolo EU:n alueella aiheuttaa lisätaakkaa eri maissa työskenteleville, niihin sijoittaville ja niissä toimiville EU:n kansalaisille kaksinkertaisen verotuksen ja päällekkäisten hallinnollisten vaatimusten takia. Nämä olosuhteet aiheuttavat käytännön esteitä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle ja heikentävät EU:n kansalaisten perusoikeuksia. Esteistä on usein suhteetonta haittaa pienille yrityksille.

1.2	ETSK katsoo, että nykyisillä unionin alueella voimassa olevilla verosäännöillä ei voida estää eri maiden kansalaisten välistä syrjintää tai poistaa ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä.

1.3

Näiden ongelmien korjaamiseksi ETSK suosittelee seuraavia toimia, joilla pyritään poistamaan kaksinkertainen verotus ja edistämään hallinnon yksinkertaistamista rajatylittävissä tilanteissa:

—	Perustetaan keskitettyjä asiointipisteitä, joiden välityksellä kansalaiset voivat saada tietoja, maksaa veroja ja saada tarvittavat todistukset ja asiakirjat, joita he voivat käyttää koko EU:n alueella.

—

Yksinkertaistetaan rajatylittävissä tilanteissa sovellettavia hallinnollisia menettelyjä kahdenvälisellä ja monenvälisellä tasolla kaikissa jäsenvaltioissa. Tähän sisältyy muun muassa kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ja sellaisten hallinnollisten välineiden käyttö, joilla varmistetaan useiden olemassa olevien kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevien sopimusten saumaton toiminta.

—	Otetaan käyttöön verotukseen sovellettava ennakkopäätösjärjestelmä, joka antaa tietoa erikseen yksittäistä veronmaksajaa varten räätälöidystä lopullisesta verovelasta.

—

Perustetaan riippumaton rajatylittävä verotuksen seurantakeskus, jonka tulisi toimia alkuvaiheessa Euroopan komission alaisuudessa siten, että sillä olisi omat resurssit ja selkeästi määritellyt tehtävät. Kolmessa vuodessa siitä tulisi kehittää elin, jolla on oma julkisoikeudellinen oikeushenkilöllisyys ja strategisen viraston asema. Seurantakeskuksen tavoitteena on hankkia jatkuvasti tarkkaa käytännön tason tietoa olemassa olevista veroesteistä ja niiden kehityksestä, ja sille annettuihin tehtäviin kuuluu seuraavaa:

—	EU:n kansalaisten ilmoittamien veroesteiden tutkiminen

—	tutkimusten tekeminen muiden esteiden selvittämiseksi

—	esteiden poistamiseksi käynnissä olevien toimien tehokkuuden tutkiminen

—	seurantakeskuksen vastuualueeseen kuuluvien asioiden EU:n kansalaisille aiheuttamien vaikutusten arviointi

—	EU:n jäsenvaltioiden veropolitiikoissa ja hallinnollisissa vaatimuksissa tapahtuvien muutosten säännöllinen seuranta, jotta voidaan arvioida veroesteiden mahdollisten muutosten laajuus ja tyyppi ja erityisesti tuoda esiin ja raportoida tapaukset, joissa kyseiset esteet lisääntyvät

—

verotasoitusjärjestelmien käyttöönoton tutkiminen, sillä ne mahdollistaisivat sen, että EU:ssa eri maiden välillä usein työpaikkaa vaihtavat työntekijät saisivat mahdollisuuden maksaa verot aina samalla oikeudenkäyttöalueella, vaikkapa siellä, mihin työntekijä on rekisteröity sosiaaliturvatarkoituksessa

—	sen tutkiminen, missä määrin tiettyjen verojärjestelmien, kuten arvonlisäveron, yhdenmukaistaminen on tehokasta ja miten sen toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen vaikuttaa verovääristymiin sisämarkkinoilla

—	ad hoc -työryhmien perustaminen tietojen keräämiseksi ja ratkaisujen ehdottamiseksi edellä esitettyihin kysymyksiin

—	selvitysten antaminen säännöllisesti ja tapauskohtaisesti seurantakeskuksen työn tuloksista ja suositusten antaminen siitä, miten rajatylittävissä tilanteissa esiintyvät toiminnan veroesteet voidaan poistaa.

1.4

ETSK katsoo yleisemmin, että rajatylittäviin tilanteisiin liittyvien veromenettelyjen tehokasta hoitamista ei pitäisi jättää yksittäisen kansalaisen vastuulle, vaan käytössä olisi oltava asianmukaiset mekanismit sen varmistamiseksi, että toimintamenettelyt ovat riittävän yksinkertaiset ja selkeät, jotta kansalaiset selviytyvät niistä. Vaikka komitea tunnustaa kansalaisten veroesteiden ilmoittamiseen käytettävissä olevien järjestelmien panoksen, esteiden poistamiseen tähtäävissä poliittisissa pyrkimyksissä on edettävä tätä pidemmälle.

1.5

Tässä vaiheessa ETSK keskittyy näissä suosituksissa veroesteiden poistamiseen laajemman, verotuksen yhdenmukaistamista koskevan kysymyksen sijaan. Jälkimmäistä voidaan pitää yhtenä sisämarkkinoiden vaatimista edellytyksistä, mutta se saattaa myös olla ristiriidassa EU:n muiden keskeisten tavoitteiden kanssa.

1.6	Rajatylittävissä tilanteissa esiintyvien veroesteiden poistaminen on tarpeen kansalaisten henkilökohtaisten oikeuksien puolustamiseksi, etenkin pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi ja Euroopan talouden tieto- ja tutkimuspohjan parantamiseksi Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisesti.

2. Taustaa

2.1

Sisämarkkinoiden toimenpidepaketin alkuperäisen toimintaohjelman tavoitteena oli poistaa kaikki rajatylittävän liiketoiminnan veroesteet. Vuonna 1985 julkaistussa valkoisessa kirjassa ehdotettiin toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli poistaa veroesteet poistamalla välillisiin veroihin liittyvät esteet, mutta nämä kysymykset ovat edelleen vireillä. Verotukseen liittyvien toimenpiteiden määrittäminen tai muuttaminen edellyttää yksimielisyyttä.

2.2	Veroesteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä on mainittu Eurooppa 2020 -strategiassa (1), jossa korostetaan veroesteiden poistamisen merkitystä täysin toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiselle.

2.3

Euroopan komissio julkaisi 12. joulukuuta 2010 tiedonannon kysymyksistä, jotka liittyvät veroesteiden poistamiseen unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnalta erityisesti tulojen ja varallisuuden verotuksen, perintöverotuksen, osinkojen verotuksen, ajoneuvojen rekisteröinti- ja käyttöverojen ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan verotuksen osalta.

3. Yleistä

3.1

Viime vuosikymmenen aikana tavaroiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuuden kasvu on lisännyt huolta rajatylittävään verotukseen liittyvistä ongelmista. Tämä on käynyt ilmi esimerkiksi Sinun Eurooppasi -neuvonnan, sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkon (SOLVIT), Europe Direct -palvelukeskusten, Euroopan kuluttajakeskusten, Yritys–Eurooppa-verkoston ja Euroopan työnvälitysverkoston (EURES) antamista tiedoista. Euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat myös tunnustaneet tarpeen paremmalle koordinoinnille veropolitiikkojen täytäntöönpanossa.

3.2

Kansallisuuteen liittyviin verosyrjintää koskeviin kysymyksiin ja muihin perusteettomiin rajoituksiin puututaan pääosin EU:n perussopimusten määräyksillä. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan suojele EU:n kansalaisia monilta muilta ongelmilta, kuten verotietojen rajoitetulta saatavuudelta, jota pidetään yleisesti merkittävänä esteenä rajatylittävissä tilanteissa (2), kaksinkertaiselta verotukselta ja eri verojärjestelmistä johtuvilta ristiriitaisuuksilta. Vaikka on yleisesti tunnustettu, että kaikkien verojärjestelmien yhdenmukaistaminen ei ole toivottava eikä toteuttamiskelpoinen ratkaisu, on tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vähennetään rajatylittävän liiketoiminnan veroesteitä.

3.3

Tulojen kaksinkertainen verotus on yksi tärkeimmistä rajatylittävän toiminnan esteistä, ja se rajoittaa sisämarkkinoiden toimintaa. Muut veroesteet liittyvät vaikeuksiin saada verohelpotuksia, -huojennuksia ja -vähennyksiä toisen maan veroviranomaisilta. Joissakin tapauksissa EU:n kansalaiset maksavat korkeampaa veroa ulkomailta saadusta tulosta. Myös pääomatulojen verotukseen liittyvä syrjintä on haaste jäsenvaltioille. Nykyisessä järjestelmässä ulkomaisten sijoittajien on maksettava useimmissa EU:n jäsenvaltioissa korkeampaa veroa kuin paikallisten asukkaiden. Komissio aikoo esitellä mahdollisia ratkaisuja ensinnäkin tekemällä vaikutustenarvioinnin, jossa tarkastellaan nykyisten välineiden epätarkoituksenmukaisesta tai riittämättömästä toiminnasta johtuvia ongelmia. Tavoitteena on helpottaa kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä ongelmia, kuten tulojen ja varallisuuden kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevien jäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten aiheuttamia ongelmia.

3.4

Eri jäsenvaltiot soveltavat erilaista perintöverotusta, ja jäsenvaltioiden kahdenvälisiä verosopimuksia on vähän. Yli 80 prosentissa näistä jäsenvaltioista käytetään perintöveroa ja muissa omaisuusveroa. Komissio on käynnistänyt kuulemismenettelyn ja aikoo lähiaikoina tehdä ehdotuksen siitä, miten jäsenvaltiot voisivat suunnitella syrjimättömiä perintöverojärjestelmiä sekä tehdä kaksinkertaisen verotuksen huojennusjärjestelmistään kattavampia, jotta perintöverotukseen liittyviä rajatylittäviä esteitä voidaan vähentää mahdollisimman paljon.

3.5

Osingoista maksetaan yleensä rajatylittävissä tilanteissa veroa kahdessa jäsenvaltiossa. Tämä aiheuttaa taloudelliseen ja juridiseen kaksinkertaiseen verotukseen sekä veronpalautuksiin liittyviä ongelmia erityisesti silloin, kun osallisena on useita eri verotustasoja. Komissio laatii parhaillaan vaikutustenarviointia, jonka pohjalta hahmotellaan aloite rajatylittävien vero-ongelmien ratkaisemiseksi tilanteissa, joissa portfoliosijoittajille maksetaan osinkoja muihin maihin.

3.6

Tarve selkiyttää ajoneuvojen rekisteröinti- ja käyttöveroja koko EU:ssa on ilmaistu komission vuonna 2005 ehdottamassa direktiivissä (3). Tavoitteena on luopua asteittain rekisteröintiveroista ja soveltaa palautusjärjestelmää. Tälle ei kuitenkaan ole vielä saatu yksimielistä hyväksyntää, ja kysymystä arvioidaan uudelleen.

3.7

Tutkimusten mukaan noin 60 prosentilla EU:ssa asuvista asiakkaista on ongelmia tavaroiden ja palvelujen ostamisessa ulkomailta. (4) Arvonlisäveroon liittyvät kysymykset muodostavat yhden veroesteen, joka estää yrityksiä myymästä tuotteitaan muihin jäsenvaltioihin. Keskitettyjen asiointipisteiden perustaminen on helpottanut kaupankäyntiä tältä osin, ja tämän järjestelmän laajempaa soveltamista pidetään ensisijaisen tärkeänä. (5) Tällä hetkellä asiasta on käynnissä kuuleminen vihreän kirjan (6) muodossa.

4. Erityistä

4.1	Veroesteet rajoittavat sisämarkkinoiden tärkeintä osaa eli ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta.

4.2

Parempi saatavuus ja paremmat tiedot ovat olennaisia veropolitiikan hyvälle hallintotavalle. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2009 tiedonannon ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla” (7), jossa todetaan, että veropolitiikan hyvä hallintotapa parantaisi hallinnollista yhteistyötä ja siten myös taloussuhteita. Tämä helpottaisi tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja edistäisi kahdenvälisiä sopimuksia.

4.3

Jos kaksinkertaista verotusta edelleen ilmenee, maita olisi kannustettava poistamaan se kattavilla keinoilla, joissa otetaan huomioon kaikki verotuksen muodot. Jos kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on jo sovittu, olisi tehtävä erityisjärjestelyjä (esim. sitova riitojenratkaisu) sen varmistamiseksi, että kyseiset sopimukset toimivat oikein. Sen lisäksi on tärkeää, että toteuttamisprosessissa mukana olevat muut verojärjestelmät tutkitaan, jotta voidaan suojella EU:n kansalaisia uusilta kaksinkertaiseen verotukseen johtavilta tekijöiltä.

4.4

ETSK ehdottaa tässä hengessä neljää toimenpidettä kaksinkertaisen verotuksen ongelmien korjaamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamisen edistämiseksi rajatylittävissä tilanteissa. Nämä toimenpiteet ovat i) keskitettyjen asiointipisteiden perustaminen, ii) hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen, iii) verotukseen sovelletaan ennakkopäätösjärjestelmän käyttöönottaminen ja iv) rajatylittävän verotuksen seurantakeskuksen perustaminen.

4.5

Tässä asiakirjassa tarkoitetuilla keskitetyillä asiointipisteillä on kaksi ensisijaista tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on toimia tiedotuskeskuksina, joista EU:n kansalaiset saavat kaikki tarvitsemansa tiedot verotuksesta selkeässä, helppokäyttöisessä ja asianmukaisessa muodossa. ETSK ehdottaa keskitetyille asiointipisteille myös toista tehtävää, eli veronmaksuvelvollisten kansalaisten palvelupisteenä toimimista ja laajennettujen palvelujen tarjoamista eli muun muassa verotukseen liittyvien todistusten ja asiakirjojen toimittamista.

4.6

Jotta EU:n kansalaisia voidaan auttaa sopeutumaan nykyisiin ja mahdollisiin uusiin verosääntöihin, tarvitaan nykyistä yksinkertaisempia hallinnollisia menettelyjä. Tämä toimenpide liittyy erityisesti kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin. Lisäksi räätälöityihin veroja koskeviin ennakkopäätöksiin perustuvien verojärjestelmien käyttöönotto, jossa otetaan huomioon yksittäisten toimien erityispiirteet ja olosuhteet, on tehokas tapa parantaa veromenettelyjen avoimuutta EU:n kansalaisten suuntaan ja vähentää epävarmuutta, joka liittyy sekä yritysten että kansalaisten toimintaan rajatylittävissä tilanteissa.

4.7

ETSK pyrkii myös edistämään aktiivisesti rajatylittäviin tilanteisiin liittyen esteiden seurantakeskuksen perustamista. Tätä aloitetta pidetään välttämättömänä, jotta voidaan tutkia säännöllisesti nykyisiä ja veropolitiikan seurauksena tulevaisuudessa mahdollisesti syntyviä esteitä ja kyseisten politiikkojen tehokkuutta esteiden poistamisessa. Tutkimusten tulokset julkaistaan säännöllisesti katsauksissa, joissa esitetään myös ehdotuksia kyseisten veroesteiden poistamiseksi. Seurantakeskus käyttäisi esteiden tunnistamiseen useita lähteitä, muun muassa käytettävissä olevia kansalaisten ilmoituksiin perustuvia välineitä ja erityistutkimuksia. Tärkeä osa seurantakeskuksen raportointitehtävää olisi arvioida kyseisten esteiden vaikutusta hyvinvointiin EU:n kansalaisten, yritysten ja näihin kuuluvien erityisryhmien kannalta.

4.8

Seurantakeskuksen avulla voidaan varmistaa, että toteutettavat veropolitiikat ovat käytännön tasolla tehokkaita etenkin ammatillisen liikkuvuuden osalta. Seurantakeskuksen tehtäväksi annettaisiin erityisesti sellaisen järjestelmän tutkiminen, joka mahdollistaisi sen, että työntekijät, jotka vaihtavat usein työpaikkaa eri maiden välillä, maksaisivat veroa yhdellä oikeudenkäyttöalueella, mieluiten maassa, jossa työntekijä on rekisteröitynyt sosiaaliturvaa varten. Tätä niin kutsuttua verotasoitusjärjestelmää voitaisiin toteuttaa erityisesti tätä tarkoitusta varten joko yksityisiin yrityksiin tai julkisiin laitoksiin perustettujen selvitysyhteisöjen avulla. Seurantakeskusta pyydettäisiin tekemään asiasta kustannus-hyötyanalyysi ja antamaan suosituksia parhaista lähestymistavoista kyseisten järjestelmien toteuttamiseksi eri olosuhteissa.

4.9

Lisäksi seurantakeskuksen olisi tehtävä tutkimuksia tiettyjen verojärjestelmien, kuten arvonlisäveron, yhdenmukaistamisen parhaasta mahdollisesta tasosta, ja mahdollistettava tarkemmat analyysit verovääristymien vaikutuksista sisämarkkinoiden tärkeimpiin osiin. Seurantakeskuksen yhteyteen perustettaisiin ad hoc -työryhmiä tutkimaan ajan mittaan mahdollisesti ilmeneviä erityisiä ongelmia ja kysymyksiä ja ehdottamaan niihin ratkaisuja.

4.10

ETSK katsoo, että yksinkertaistetut menettelyt parantavat tehokkuutta, kun tietojen hankkimisesta ja sääntöjen ymmärtämisestä tehdään EU:n kansalaisille helpompaa ja yksinkertaisempaa. Asianmukaista tietoa on oltava saatavilla, jotta kansalaisia voidaan tukea paremmin heidän lakisääteisessä velvoitteessaan maksaa veronsa oikealla tavalla.

4.11	Samalla ETSK uskoo vahvasti, että on hyödynnettävä kaikkia näiden toimenpiteiden mahdollisesti tuomia tilaisuuksia veronkierron estämiseen.

4.12

Rajatylittävä verotuksen seurantakeskus on perustettava pikaisesti, sillä on merkittävää näyttöä siitä, että ilman välitöntä toimintaa lieventymisen sijasta ongelma pahenee ja aiheuttaa vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. ETSK suosittaakin, että rajatylittävä verotuksen seurantakeskus perustetaan ensin toimimaan komission alaisuuteen. On suositeltavaa, että komissio antaa sille erityisen toimivallan, vastuun ja resurssit, jotka mahdollistavat sen, että seurantakeskus voi täyttää tehokkaasti sille annetut, käsillä olevassa lausunnossa kuvaillut tehtävät. ETSK suosittaa kuitenkin, että rajatylittävästä verotuksen seurantakeskuksesta tehdään mahdollisimman pian strateginen virasto, jolla on julkisoikeudellinen oikeushenkilöllisyys. Tämä oikeudellinen asema varmistaisi seurantakeskuksen täyden riippumattomuuden ja puolueettoman toiminnan. Strategisena virastona seurantakeskus saisi sille annettujen tehtävien hoitamiseen tarvittavat resurssit.

4.13

On keskityttävä veroesteiden poistamiseen riippumatta siitä, mitä päätöksiä verotuksen yhdenmukaistamisesta tehdään. Verotuksen yhdenmukaistamista ainakin välillisen verotuksen alalla voidaan teoriassa pitää yhtenä sisämarkkinoiden edellytyksistä, mutta se on käytännössä erittäin haastava tavoite, joka saattaa myös olla ristiriidassa EU:n muiden keskeisten tavoitteiden kanssa. Tästä syystä on entistäkin tärkeämpää keskittyä poistamaan rajatylittävissä tilanteissa esiintyvät veroesteet, jotta voidaan edistää sisämarkkinoiden tavoitteiden toteutumista. Rajatylittävän liiketoiminnan veroesteiden poistamiseen tähtäävien pyrkimysten voidaan katsoa täydentävän vastavuoroisesti useita tärkeitä käynnissä olevia aloitteita. Tämä koskee erityisesti Eurooppa 2020 -prosessia ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 2020 lopullinen.

(2) KOM(2010) 769 lopullinen.

(3) KOM(2005) 261 lopullinen.

(4) KOM(2009) 557 lopullinen ja SEC(2009) 283 final.

(5) Komissio ehdotti vuonna 2004 yhden luukun järjestelmää (KOM(2004) 728), joka mahdollistaisi tiettyjen ilmoitusvelvoitteiden täyttämisen siinä jäsenvaltiossa, jossa yritys sijaitsee. Ehdotusta ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty.

(6) KOM(2010) 695 lopullinen.

(7) KOM(2009) 201 lopullinen.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/99

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja sähköisen hankinnan laajentamisesta EU:ssa”

KOM(2010) 571 lopullinen

2011/C 318/16

Esittelijä: Vincent FARRUGIA

Euroopan komissio päätti 18. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa

KOM(2010) 571 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti Euroopan komission vihreään kirjaan sähköisestä hankinnasta ja vihreään kirjaan EU:n julkisten hankintojen politiikasta.

1.2

ETSK katsoo, että

a)	EU:n laajuisen sähköistä hankintaa koskevan kehyksen täytäntöönpano on sisämarkkinoilla tapahtuvan kaupankäynnin moitteettoman toiminnan kulmakivi, kun otetaan huomioon julkisten hankintojen merkitys kunkin jäsenvaltion BKT:lle, ja

sähköisen hankinnan käyttöönotto paikallisen julkishallinnon tasolla asti on katsottava merkittäväksi poliittiseksi välineeksi, koska sähköinen hankinta

—	vähentää yritysten ja julkishallinnon kustannuksia

—	järkeistää hankintamenettelyä erityisesti, jos valitaan sähköisen huutokaupan tai dynaamisen hankintajärjestelmän kaltaisia sähköisen hankinnan välineitä nopeuttamaan päätöksentekoa

—	lisää avoimuutta ja vähentää todellisia ja kuviteltuja väärinkäytöksiä hankinnan yhteydessä

—	on keino tehostaa tietoyhteiskunnan toteutumista.

1.3

ETSK katsoo, että sähköistä hankintaa koskevan kehyksen tarkistusta ei voida toteuttaa erillään julkisen hankinnan lainsäädäntökehyksen tarkistuksesta. Sähköinen hankinta on kanava, jonka avulla julkisen hankinnan politiikkaa voidaan harjoittaa aiempaa tehokkaammin, toimivammin ja taloudellisemmin. ETSK toteaa, että yhteenkuuluvuus on tältä osin tärkeää ja että on omaksuttava yhteinen lähestymistapa.

1.4

ETSK toteaa, että sähköisen hankinnan täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ei ole täyttänyt vuoden 2004 toimintasuunnitelmassa asetettuja tavoitteita. ETSK myöntää kuitenkin, että esimerkkejä parhaista käytännöistä on olemassa. Yksi näistä parhaista käytännöistä on Portugalin omaksuma kokonaisvaltainen lähestymistapa täytäntöönpanoon nähden, ja se ansaitsee kiitoksen.

1.5

ETSK toteaa, että monihaarainen lähestymistapa, jonka puitteissa kukin jäsenvaltio noudatti sähköisen hankinnan täytäntöönpanossa omaa aikatauluaan, ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan sen johdosta on etäännytty entisestään toivotusta tavoitteesta sopia yhtenäisestä järjestelmästä. ETSK esittää suosituksenaan, että on erittäin tähdellistä, että Euroopan komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto ja tietoyhteiskunnan pääosasto ottavat ohjat tiukasti ja tehokkaasti käsiinsä (samaan tapaan kuin eEurope-toimintasuunnitelman yhteydessä), jotta kaikkiin jäsenvaltioihin saadaan yhdennetty, yhteentoimiva sekä liiketoiminnan ja tekniikan standardien mukainen sähköisten hankintojen kehys. Näin varmistettaisiin, että samalla kun yhdenkään jäsenvaltion toimilla ei vaaranneta toivotun päämäärän saavuttamista, toteutettavilla toimilla edistetään täytäntöönpanoprosessia yhteenkuuluvuutta suosivan lähestymistavan pohjalta sovitun aikataulun mukaisesti. ETSK korostaa kuitenkin, että on tarpeen muokata erityisaloja varten tarkoituksenmukaisesti sopeutetut sähköisen hankinnan puitteet varsinkin osuus- ja yhteisötalouden ja sosiaalipalvelujen alalla. Näin sen vuoksi, että kyseisillä aloilla hankittavat palvelut ovat useissa tapauksissa monitahoisia ja käsittävät ainutlaatuisia erityisarvoja, joille pitää löytyä sijaa myös sähköiseen hankintaan perustuvassa menettelyssä.

1.6	ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön täytäntöönpanon seurantamekanismi, jolla tarkkaillaan sähköisen hankinnan käyttöönotossa jäsenvaltioissa tapahtunutta edistymistä, sen tiellä olevia esteitä, korjaavia toimenpiteitä ynnä muita seikkoja.

1.7	ETSK lisää, että Euroopan komission olisi sähköisen hankinnan täytäntöönpanoa valvoessaan kannustettava jäsenvaltioita pyrkimään innovatiivisiin ratkaisuihin liiketoimintamenettelyjen ja kielikysymysten selvittämiseksi.

1.8	Komission olisi omaksuttava johtoasema ja samalla näytettävä ”esitaistelijana” esimerkkiä ottamalla sähköinen hankinta käyttöön kaikissa elimissään.

1.9

ETSK vahvistaa sähköisen hankinnan merkityksen välineenä, joka vauhdittaa sekä suurten että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ja mikroyritysten EU:n laajuista kaupankäyntiä sisämarkkinoilla. ETSK korostaa, että liiketoimintamallien ja tekniikan olisi tuettava sisämarkkinoilla käytävää kauppaa sen sijaan, että ne olisivat luonnostaan kaupan esteitä.

1.10

ETSK korostaa, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat EU:n yrittäjyyden selkäranka. Julkisen hankinnan ja sähköisen hankinnan kehysten tarkistuksesta saatavat tulokset on ehdottomasti suunnattava vapauttamaan pk-yritysten ja mikroyritysten valmiudet kilpailla sähköisen hankinnan ympäristössä. ETSK suosittelee, että

—	kaikki julkisia hankintoja koskevat tarjouspyynnöt – sekä kynnysarvon ylittävät että alittavat – julkaistaan kansallisen hankintaviranomaisen portaalissa

—

pk-yrityksiä autetaan joko suorilla valmiuksien kehittämiseen liittyvillä hankkeilla joko siten, että valtakunnalliset tai alueelliset hankintaviranomaiset perustavat sähköisen hankinnan tukikeskuksia tai pysyviä elimiä, jotka edustavat pk-yrityksiä, tai kansallisen rahoituksen ja EU:n rahoituksen avulla sen varmistamiseksi, että pk-yritykset ja mikroyritykset ottavat sähköisen hankinnan käyttöön ja hyödyntävät sitä.

1.11	ETSK suosittaa, että sähköisen hankinnan rakenteen olisi oltava yhteentoimiva ja että sen olisi perustuttava avoimiin standardeihin ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoon.

2. Johdanto

2.1

Euroopan komissio antoi 18. lokakuuta 2010 vihreän kirjan sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa (1). Vihreän kirjan tueksi laadittiin komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Evaluation of the 2004 Action Plan for Electronic Public Procurement” (2), jossa arvioidaan vuonna 2004 julkaistua sähköisten julkisten hankintojen toimintasuunnitelmaa.

2.2

Vihreä kirja on ensimmäinen askel kohti yhteenliitetyn sähköisen hankinnan infrastruktuurin luomista osana komission digitaalistrategiaa. Kirjassa tarkastellaan sähköisen hankinnan täytäntöönpanon onnistumista jäsenvaltioissa ja muita asiaan liittyviä seikkoja. Siinä esitetään kysymyksiä, joilla pyritään selvittämään, miten sähköisen hankinnan käyttöönoton tukemiseen valtion, alueiden ja kuntien julkishallinnossa tarkoitettua yhteisön toimintaa olisi tarkistettava.

2.3	Vuonna 2005 EU:n ministerit asettivat tavoitteeksi, että vuoteen 2010 mennessä vähintään puolet julkisista hankinnoista toteutettaisiin sähköisesti. Kuitenkin komission mukaan sähköisten järjestelmien kautta tehtyjen hankintojen osuus on jäsenvaltioissa alle viisi prosenttia hankintamäärärahoista.

2.4

Sähköistä hankintaa käsittelevän vihreän kirjan jälkeen julkaistiin 27. tammikuuta vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita (3). Komitea keskittyy parhaillaan työstämään tätä nimenomaista seikkaa, samoin kuin sähköistä laskutusta, ja antaa lopulta aiheesta kolme toisiinsa liittyvää lausuntoa.

3. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vastaus vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin

Tämä on ETSK:n vastaus vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin.

3.1

Kysymys 1. ETSK laittaa vihreässä kirjassa luetteloidut ongelmat tärkeysjärjestykseen seuraavasti:

3.1.1

Julkinen hankinta on toisinaan ristiriitojen sävyttämää, mikä johtaa korruptio- ja väärinkäyttöväitteisiin. Koska sähköinen hankinta on uusi menettely, hallinnolliset yksiköt saattavat epäröidä sen käyttöönottoa. Yhtenä syynä saattaa olla poliittisen tahdon puute, mutta taustalla vaikuttaa luultavasti myös muita tekijöitä, kuten sähköisten menettelyjen hyödyntämisaste eri jäsenvaltioissa sekä sähköisen hankinnan soveltamisen mutkikkuus eräillä aloilla.

3.1.2

ETSK toteaa, että milloin sähköinen hankinta otettiin käyttöön, hankintaviranomaiset asettivat toisinaan työläämpiä teknisiä vaatimuksia kuin perinteisissä menettelyissä.

Esimerkiksi toisinaan sähköisen hankinnan portaaleihin pääsy edellyttää kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta – digitaaliseen varmenteeseen perustuvaa allekirjoitusta –, jotta voi tutustua tarjousilmoituksiin, noutaa tarjousasiakirjoja jne.

3.1.3

Jäsenvaltiot voivat käyttöön otetun lähestymistavan avulla luoda omat ja ainoalaatuiset sähköisen hankinnan tieto- ja viestintätekniset alustansa.

Yhteentoimivuus yksiköiden tasolla, puhumattakaan kaikista jäsenvaltioista, voidaan saavuttaa vain, jos vaatimukset on asetettu ja niitä noudatetaan. Näin ei tapahtunut, sillä kaikki jäsenvaltiot ottivat käyttöön omat tunnistusmekanisminsa.

Kaikissa jäsenvaltioissa on vallalla pirstaloitunut toimintatapa. Se vaikeuttaa kansallisten sähköisten ratkaisujen tunnustamista kaikkialla jäsenvaltioissa. Komission alaisuudessa työskentelevän yhteentoimivuutta käsittelevän työryhmän olisikin annettava asiasta jäsenvaltioille ohjeita ja standardeja.

3.1.4

EU:n sisäinen sähköisen hankinnan verkosto edellyttää standardoitua lähestymistapaa sekä tieto- ja viestintätekniikan osalta (4) että liiketoiminnan ja menettelyjen osalta (5).

Jäsenvaltiot soveltavat erilaisia liiketoimintamalleja perinteisessä hankintakehyksessä. Liiketoimintamallit on standardoitava.

3.1.5

Jälkiviisaasti ETSK toteaa, että kun sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto ja tietoyhteiskunnan pääosasto suhtautuivat suvaitsevaisesti siihen, että sähköisen hankinnan täytäntöönpanoon siirryttiin eri tahdissa, syntyi seurauksena valtavasti erilaisia toimintatapoja jäsenvaltioiden alue- ja paikallistasolla.

Jos sähköisen hankinnan täytäntöönpano kansallisella ja rajatylittävällä tasolla on määrä olla strateginen tavoite, ETSK suosittaa, että Euroopan komissio antaa täytäntöönpanolle nykyistä enemmän painoarvoa ja tukee sitä ottamalla käyttöön ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin toimenpiteisiin perustuvan nykyistä tiukemman ja tehokkaamman valvontamekanismin, kuten tehdään muilla sähköiseen hallintoon liittyvillä toimintalohkoilla.

3.2

Kysymys 2. ETSK havaitsee seuraavat ongelmat:

3.2.1

Poliittinen ja hallinnollinen johtajuus sähköisen hankinnan täytäntöönpanossa. Vaikka tätä on jo käsitelty aiemmin, ETSK määrittää sen erityiseksi ongelmaksi.

EU:n tekemät vertailuanalyysit sähköistä hankintaa koskevasta valmiudesta osoittavat, että useimmat jäsenvaltiot omaksuivat tiukan johtajuuden asettaakseen itsensä sähköisten hallintopalvelujen eturintamaan. Painopiste on asetettu pääasiassa viranomaisten ja kansalaisten välisiä yhteyksiä koskeviin palveluihin ja perinteisiin viranomaisten ja yritysten välisiin yhteyksiin.

Sähköiseen hankintaan siirtymistä koskeva suhteellinen viiden prosentin osuus koko EU:ssa – jossa on kyse viranomaisten ja yritysten yhteyksistä – osoittaa, että innovatiivisia viranomaisten ja yritysten yhteyksiä ei ole ollut – paitsi Portugalin kaltaisissa maissa – vaikka kirjallisista lähteistä käy ilmi, että tämän kanavan käyttäminen saa aikaa kustannussäästöjä, lisää avoimuutta jne. Esimerkiksi eräässä portugalilaistutkimuksessa verrattiin 50:n julkisen terveydenhuollon piiriin kuuluvan sairaalan parhaita käytänteitä julkisen rakentamisen alalla niiden soveltaessa vuonna 2009 perinteisiä hankintamenettelyjä ja vuonna 2010 sähköistä hankintaa. Tutkimus osoittaa, että vuonna 2010 kustannuksia onnistuttiin alentamaan 18 %, kun sähköinen hankintamenettely lisäsi kilpailua. Vihreässä kirjassa esitetään korostetusti esimerkkejä säästöistä, joita miljardien eurojen suuruisista hankkeista kertyi 10–45 %. Näin säästettiin satoja miljoonia euroja, jotka voitiin käyttää yhteisölle tuotettuihin lisäpalveluihin (6).

ETSK lisää, että tällaisessa strategisessa aloitteessa Euroopan komission olisi pitänyt edistää sähköistä hankintaa ryhtymällä ennen sähköisen hankinnan toimintasuunnitelman voimassaolon päättymistä käyttämään kaikissa komission pääosastoissa ja yksiköissä sähköistä hankintamenettelyä.

3.2.2

Siirtyminen kohti teknisesti yhteentoimivaa ympäristöä. Tätä on käsitelty kohdassa 3.1.

Päätöstä tunnistusmekanismien standardoinnista asianmukaiselle turvallisuustasolle ei enää voida tehdä erillään investoinneista, joita jäsenvaltiot ovat tehneet tunnistusmekanismeihin sekä kansallisella tasolla että/tai palvelutasolla.

Jäsenvaltiot ovat jo investoineet osittain tai täysin (esimerkiksi Portugali) sähköisen hankinnan järjestelmiin, jotka voidaan liittää kansallisiin tai hankintayksikön tunnistusmekanismeihin.

ETSK kuitenkin suosittaa, että kaikkien toimien, joilla jäsenvaltioita mukautetaan standardoituun EU:n sisäiseen tunnistusmekanismiin, pitäisi perustua periaatteeseen, jonka mukaan valitun mekanismin tarkoituksena on kertoa niiden riskien tasosta, joita on käsiteltävä koko sähköisen hankinnan arvoketjussa.

3.3

Kysymys 3.

ETSK on samaa mieltä siitä, että kansalliselle julkishallinnolle ja hankintaviranomaisille olisi tarjottava kannustimia sähköistä hankintaa koskevan kehyksen ottamiseksi käyttöön. ETSK painottaa kuitenkin jälleen kerran, ettei komission omaksuman eritahtisen strategian toteuttamista tule enää jatkaa. ETSK:n mielestä vuoden 2005 jälkeen saadut kokemukset sekä tehokkaan seurantamekanismin puuttuessa heikoiksi jääneet tulokset antavat nyt komissiolle aihetta sopia jäsenvaltioiden kanssa siitä, että sovittuja sähköisen hankinnan strategioita on noudatettava. ETSK painottaa kuitenkin sen merkitystä, että jäsenvaltiot laativat eri aloille asianmukaiset, tasapainoiset kehykset, etenkin osuus- ja yhteisötaloudelle sekä sosiaalipalveluille. Näin sen vuoksi, että kyseisillä aloilla hankittavat palvelut ovat useissa tapauksissa monitahoisia ja käsittävät ainutlaatuisia erityisarvoja, joille pitää löytyä sijaa myös sähköiseen hankintaan perustuvassa menettelyssä.

ETSK ottaa esiin seuraavat seikat niiden kannustimien osalta, joilla rohkaistaan yritystä käyttämään sähköistä hankintaa:

Sähköisen hallinnon palvelujen, myös sähköisen hankinnan, käyttö riippuu käytön helppoudesta. Julkisen avaimen menetelmän kaltaisten monimutkaisten tekniikoiden tarpeeton käyttö saa organisaatiot vastustamaan käyttöönottoa ja käyttöä. EU:n sisäisen sähköistä hankintaa koskevan kehyksen suunnittelussa on vältettävä tarpeetonta teknistä ylirakentamista.

b)	Pk-yritykset ovat EU:n taloudellisen toimeliaisuuden yritteliäs selkäranka. Komission tai jäsenvaltioiden ei pitäisi olettaa, että pk-yrityksillä on samat valmiudet, resurssit ja tekniikka kuin suurilla yrityksillä.

Alakohdan b osalta ETSK suosittaa, että komissio rahoittaisi kaikkialla jäsenvaltioissa aloitteita, joiden tavoitteena on

—	varmistaa, että käytössä on tekniikka, joka voitaisiin tarjota yrityspolitiikasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten tai pk-yrityksiä edustavien pysyvien elinten tarjoamien teknologiakeskusten avulla

—	panna alulle tietoon ja valmiuksien kehittämiseen tähtääviä hankkeita, jotka suunnataan pk-yrityksille ja joita tuetaan neuvontapalveluilla, joita tarjoavat pk-yrityksistä vastaavat pysyvät elimet kansallisten ja EU:n kannustimien avulla

—	ryhtyä hyödyntämään sähköistä hankintaa ja opettamaan taitoja, koulutusvälineet, kuten tietokoneperusteinen opetus, mukaan luettuina, perustamalla sähköisen hankinnan tukikeskuksia.

3.4

Kysymys 4.

Hankintaviranomaiset ovat julkisen vallan yksikköjä, ja niihin sovelletaan hallitusvallan politiikkaa. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava hankintaviranomaisilleen asianmukaista opastusta sähköisen hankinnan suunnitteluun ja käyttöönottoon. Tämä saattaa edellyttää, että jäsenvaltiot sijoittavat sähköisen hankinnan täytäntöönpanostrategiansa asiaankuuluviin yritystoimintaa ja kansallista tieto- ja viestintätekniikkaa koskeviin strategioihinsa ja laativat uusia tavoitteita, jotka on saavutettava tietyssä ajassa. (7)

Kysymys on siitä, pitäisikö sähköisen hankinnan olla ainoa kanava julkiseen hankintaan osallistumiselle. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää julkisissa hankinnoissa ensisijaisena väylänä sähköistä hankintaa, mikä kuitenkin edellyttää järkevää suunnittelua, jossa huomioidaan sektorikohtaiset erityistarpeet. Asia on erityisen tärkeä sosiaalipalvelujen alalla, missä hankintoihin liittyy erityinen monisyisyys. Sähköisen hankinnan periaatteet tulee näiden palvelujen osalta muokata pitäen lähtökohtina tarpeita, jotka hankinnan tulee täyttää, ja sosiaalipalvelujen erityspiirteitä.

Sähköisen hankinnan käyttöönottoon tähtääviä strategioita olisikin tässä mielessä täydennettävä kehittämällä julkishallinnon virkamiesten valmiuksia ja saattamalla heidän taitonsa ajan tasalle sekä perustamalla pk-yrityksiä palvelevia, helposti ulottuvilla olevia sähköisen hankinnan tukikeskuksia.

3.5

Kysymys 5.

Sähköisten huutokauppojen järjestäminen osoittaa, että joistakin hankintoja koskevista sähköisistä menettelyistä säädetään jo direktiiveillä 2004/17 ja 2004/18, mikäli näihin välineisiin päädytään.

ETSK antaa tukensa muun muassa sähköiselle huutokaupalle. Se edellyttää jo luonnostaan sähköistä hankintaa koskevaa kehystä, kunhan pk-yrityksille perustetaan tukikehys, kuten edellä kohdassa 3.3 todetaan, ja kunhan sähköistä huutokauppaa hyödynnetään vain silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

On mahdotonta kyllin korostaa valmiuksien kehittämistä tarvittavan tukikehyksen luomiseksi, sillä se takaa sähköisen kaupan ”tasapuoliset toimintaedellytykset” yhtäältä pk-yritysten ja kansalaisjärjestöjen sekä toisaalta suurten yritysten välillä.

ETSK korostaa ”digitaalisen kuilun” vaaraa, mikä saa aikaan ”epäoikeudenmukaista” kilpailua, koska pk-yritykset ja kansalaisjärjestöt saattavat joutua julkiseen hankintaan osallistuessaan epäedulliseen asemaan teknisen esteen takia.

3.6

Kysymys 6.

ETSK katsoo, että julkinen hankinta olisi ensisijaisesti kanavoitava sähköisen hankinnan kautta edellyttäen, että hankinnan suunnittelussa huomioidaan tiettyjen sektoreiden ominaiset erityispiirteet ja monisyiset tarpeet, esimerkiksi B-ryhmään kuuluvia palveluita koskevissa hankintamenettelyissä.

Tasapuoliset toimintaedellytykset voidaan kuitenkin varmistaa vain, jos pk-yrityksillä ja kansalaisjärjestöillä on valmiudet toimia yrityssektorin ja julkishallinnon muodostamassa toimintaympäristössä. Näin ei tällä hetkellä välttämättä ole, joten tässä yhteydessä olisi edistettävä Euroopan komission ja jäsenvaltioiden valmiuksien kehittämistä.

3.7

Kysymys 7.

Tarpeettomat ja suhteettomat esteet rajatylittävälle osallistumiselle sähköisen hankinnan osalta johtuvat ensisijassa seuraavista ongelmista:

—	tunnistusmekanismi

—	liiketoimintamenettelyt

—

kieli

—	halukkuus avata paikalliset markkinat kilpailulle.

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio laatii ja hyväksyy yhteisesti sovitun toimintasuunnitelman ja ottaa lisäksi käyttöön täytäntöönpanon seurantajärjestelmän, jotta varmistetaan, että edellä kuvatun kaltaiset esteet ylitetään.

3.8

Kysymys 8.

Se, etteivät kynnysarvon alittavat tarjouspyynnöt ole näkyvästi esillä sähköistä hankintaa koskevassa kehyksessä, rajaa todennäköisesti rajatylittävän osallistumisen sähköisen hankinnan sisämarkkinoihin pääasiassa suuriin yrityksiin.

Kannattaa korostaa, että kynnysarvon alittavien julkisten hankintojen asettaminen näkyvästi esille sisämarkkinoilla on tärkeää pk-yrityksille ja mikroyrityksille, koska liian usein kyseisissä tarjouspyynnöissä annetut eritelmät sopivat kyseisen yrityksen taitoihin, rakenteeseen ja rahoitusvalmiuksiin. Pk-yritysten ja mikroyritysten osallistuminen rajatylittävän kaupan puitteissa toteutettaviin kynnysarvot alittaviin julkisiin hankintoihin vahvistaa sisämarkkinoita.

Koska hankintakehys koostuu useista vaiheista ja kattaa prosessin sähköisestä ilmoituksesta sähköiseen laskutukseen, ETSK suosittelee, että EU:n sähköisen hankinnan politiikan mukaan kaikki hankintatarjoukset – kynnysarvon ylittävät ja alittavat tarjoukset – pannaan näkyvästi esille sekä sisämarkkinoiden laajuiseen että kansalliseen keskusportaaliin, jonka tukena toimii sähköisiä ilmoituksia palveleva järjestelmä.

3.9	Kysymys 9. ETSK katsoo, että sähköistä hankintaa koskeva sääntelykehys on kattava. Epäonnistumiset johtuvat täytäntöönpanotahdon puutteesta.

3.10

Kysymys 10.

Ratkaisut tehdään liian usein teknisen rakenteen nojalla eikä liiketoimintamallin nojalla. Sovellettavan turvallisuustason olisi vastattava kyseessä olevaa riskitasoa, ja investoinnit hyväksyttyihin turvallisuuspuitteisiin olisi mukautettava kyseiseen riskiin.

Sähköisen hankinnan tunnistusmekanismien suunnittelun turvallisuusharha perustuu kehittyneisiin sähköisiin allekirjoituksiin.

Kehittyneet sähköiset allekirjoitukset ovat kuitenkin liian kalliita hankittaviksi esimerkiksi niiden käyttöönotosta tai digitaalisista varmenteista aiheutuvien kustannusten vuoksi.

Tästä herää kysymys, pitäisikö sähköinen hankinta tosiasiassa liittää kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta koskevaan tunnistemekanismiin.

ETSK katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi keskusteltava enemmän sähköisen hankinnan riskeistä ennen kuin tehdään päätös siitä, että sähköisen hankinnan tunnistemekanismi olisi liitettävä kehittyneisiin sähköisiin allekirjoituksiin.

Huomattakoon, että pankki- tai luottokortti – jonka varastaminen tai katoaminen aiheuttaa haltijalle taloudellisen riskin – edellyttää neljän numeron henkilökohtaista tunnuslukua. ETSK esittää seuraavat kysymykset:

—

Tarvitaanko kaikissa sähköisen hankinnan arvoketjun vaiheissa kehittyneeseen sähköiseen allekirjoitukseen perustuvaa tunnistetta? Onko tämä turvallisuustaso tarpeen portaaliin pääsemiseksi, tarjouksen tietojen näkemiseksi ja sähköisten tai muiden kuin sähköisten palvelujen, kuten ilmoitusten ja muiden, aktivoimiseksi?

—

Jos se ei ole tarpeen, pitäisikö tunnistusmekanismin olla kaksitasoinen: yksinkertainen rekisteröityminen niihin arvoketjun prosesseihin, jotka ovat julkisia perinteisten liiketoimintamenettelyjen mukaisesti, ja korkeampi tunnistetaso tarjouksen jättämiselle tai osallistumiselle sähköiseen huutokauppaan.

—	Jos otetaan käyttöön kaksitasoinen tunnistusmekanismi, seuraako siitä, että korkeampi tunnistetaso perustuu kehittyneeseen sähköiseen allekirjoitukseen, vai pitäisikö ottaa käyttöön yksinkertaisempi mutta varma tunnistusmekanismi.

—	Pitäisikö tunnistusmekanismin perustua vahvaan kirjaimia ja numeroita sisältävään salasanaan ja numeroita sisältävään henkilökohtaiseen tunnuslukuun vai pitäisikö sen sisältää edellä mainittu ja ainoalaatuinen salasana, joka saadaan sähköisiin pankkipalveluihin pääsyä vastaavalla tunnisteella?

ETSK katsoo, että vaikka sähköisen hankinnan osalta on otettava käyttöön turvallinen mekanismi, ratkaisun on oltava suhteessa riskiin ja sen on oltava mahdollisimman helposti toteutettavissa.

Mikäli päätettäisiin, että kehittyneet oikeaksi todistetut sertifikaatit olisivat sähköisen hankinnan paras turvallisuusmalli, ETSK ehdottaa, että sitä koskeva työ perustuu virtuaaliseen yritysasiakirja-aineistoon, josta PEPPOL-hanke (Pan European Public Procurement Online) huolehtii (8).

ETSK toteaa, että nykyisessä direktiivissä säädetään, että hankintaviranomaisen olisi tunnistettava vastaavat varmenteet. Tosiasia on, että käytännössä on usein vaikea löytää vastaavia varmenteita, ja jotkin jäsenvaltiot edellyttävät pitkiä menettelyjä, kuten virallisia ja oikeaksi todistettuja käännöksiä, joissa on apostilla-todistus, tai hyväksyvät vain alkuperäiset. Se on vaivalloista ja kallista, ei vain yrityksille vaan myös hankintaviranomaisille.

3.11

Kysymys 11.

Kielen osalta on olemassa todellisia esteitä. EU:n sisäistä sähköisen hankinnan kehystä ei saada aikaan, ellei julistetusta tarjouskilpailusta pystytä ”viestimään” kaikille 27 jäsenvaltiolle. Toisaalta se, että kansallinen hankintaviranomainen kääntää tarjousasiakirjan EU:n virallisille kielille tai peräti kaikille 27 jäsenvaltion virallisille, jotta tarjous olisi kaikissa jäsenvaltioissa yritysten saatavilla, on epärealistista ja kallista, ja se kaataisi julkiset hankinnat.

On tärkeää, että yritykset tai yksilöt, jotka ovat aikeissa jättää tarjouksen, ovat tietoisia meneillään olevista tarjouskilpailuista. Tämän tiedon tulisi olla saatavilla ilman kielimuuria. Tämän jälkeen tarjouskilpailuun osallistuvan yrityksen – olipa se suuryhtiö, pienyritys, keskisuuri tai mikroyritys – tehtäväksi jäisi etsiä lisätietoa tukikeskusten välityksellä, kuten tässä lausunnossa ehdotetaan, ja päättää, haluaako se maksaa lisää yksityiskohtaisempien käännösten teettämisestä kuin mitä tarjolla oleviin käännösvälineisiin turvautumalla on saatavilla.

Mahdollinen ratkaisu voisi olla se, että komissio kehittää verkossa toimivan hankintojen käännösvälineen, joka on erityisesti suunniteltu ja räätälöity tarjousasiakirjojen teknistä kieltä varten – eli siinä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten tekniset sanat kuten ”pitää” ja ”pakollinen” jne. käännetään oikein ilman vivahteita, jotka saattaisivat aiheuttaa väärinymmärrystä.

Kyseisen kaltaista välinettä täytyy kuitenkin käyttää ainoastaan äärimmäisen yksinkertaisissa hankinnoissa, joiden selväpiirteisyys on taattu, jottei tuloksena ole pelkästään hallintotaakan kasvu vailla tosiasiallisia tuloksia sekä hankintaviranomaisen että tarjoajan kohdalla.

3.12

Kysymys 12.

ETSK suosittelee, että komission olisi pyrittävä vaikuttamaan jäsenvaltioihin, jotta ne kehittäisivät sähköistä hankintaa koskevaa kehystä ”avointen” standardien perusteella.

ETSK suosittaa, että komissio kannustaa jäsenvaltioita käyttämään Open e-PRIOR-ratkaisua, jonka komissio on antanut käyttöön ilmaiseksi, ja avoimen lähdekoodin osia kaikkien suunnitteilla olevien sähköisen hankinnan ratkaisujen osalta.

3.13	Kysymys 13. ETSK suosittelee, että komission olisi kannustettava ja lisättävä avoimen lähdekoodin ratkaisujen tarjoamista, jotta niitä voitaisiin liittää nykyisiin tai kehitteillä oleviin sähköisen hankinnan järjestelmiin.

3.14	Kysymys 14. ETSK on samaa mieltä siitä, että Euroopan komission pitäisi kehittää edelleen sovellusvalikoimaansa, kuten e-PRIOR-ratkaisuja, ja antaa ne jäsenvaltioiden käyttöön.

3.15

Kysymys 15.

Kuten todettiin, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava pitkäjännitteisiä valmiuksien kehittämishankkeita, joilla tuetaan pk-yritysten etenemistä kohti yritysten ja viranomaisten sähköistä kaupankäyntiä. ”Kieliongelma” on paljon vaikeampi este pk-yritysten ylitettäväksi, jos ne aikovat osallistua EU:n sisäiseen sähköiseen hankintamenettelyyn.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 571 lopullinen.

(2) SEC(2010) 1214 final.

(3) KOM(2011) 15 lopullinen, Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita (Ks. tämän virallisen lehden sivu 113).

(4) Tieto- ja viestintätekniikkarakenne muodostaa mallin, jonka pohjalta nykyiset tvt-puitteet (perusta) ja/tai toivotut tvt-puitteet (tavoite) määritellään järjestelmällisesti ja kaikilta osin. Näin pyritään mahdollisimman hyvään suorituskykyyn, kun lähtökohtana on tehokkuus, standardit, mittakaavaetujen saavuttaminen, yhteentoimivuus, johdonmukaisuus, avoin ympäristö jne.

(5) Tietyt hankintaviranomaiset esimerkiksi edellyttävät vaivalloisia menettelyjä, kuten apostilla-lehdellä oikeaksi todistettuja virallisia käännöksiä.

(6) Vihreässä kirjassa sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa (SEK(U2010) 1214) on asiasta lisäesimerkkejä sivulla 5: http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/docs/2010/e-procurement/green-paper_fi.pdf.

(7) EU:ssa on esimerkkejä parhaista käytänteistä muun muassa Italiasta, Portugalista, Tanskasta, Itävallasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

(8) http://www.peppol.eu/.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/105

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sähköisen laskutuksen etujen hyödyntäminen Euroopassa”

KOM(2010) 712 lopullinen

2011/C 318/17

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Komissio päätti 2. joulukuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sähköisen laskutuksen etujen hyödyntäminen Euroopassa

KOM(2010) 712 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 119 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ilmaisee tukensa ja arvostuksensa komissiolle ja on samaa mieltä sen kanssa Euroopan digitaalistrategian piiriin kuuluvan tiedonannon sisällöstä. Niiden välineiden uudistaminen, joilla säädellään taloussuhteita ja teknologista innovointia sekä saadaan aikaan huomattavia säästöjä, auttaa levittämään innovaatioita ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

1.2	Digitaalistrategian loppuunsaattaminen on keskeinen kannustin sisämarkkinoiden elvyttämiseksi uudelleen kestäväpohjaisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osatekijänä.

1.3

ETSK painottaa, että on erityisesti otettava huomioon sähköisen laskutuksen laajan yleistymisen tuomat edut. Kyseisten etujen on jakauduttava oikeudenmukaisesti kaikkien yritysten, mutta etenkin pk-yritysten kesken. Niiden erityistarpeisiin, kuten digitaaliseen lukutaitoon sekä digitaalisille foorumeille osallistumisesta ja hallinnointiohjelmien käytöstä aiheutuvien kustannusten rajoittamiseen, on kiinnitettävä erityistä huomiota.

1.4

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään toimiin sähköisiä allekirjoituksia käsittelevän uuden lainsäädännön etenemisen vauhdittamiseksi ja pohtii, olisiko asianmukaista antaa direktiivin sijaan asetus, jotta vältettäisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen liittyvät tulkintaerot ja -ongelmat, joiden takia asianomaiset säädökset eroavat edelleen toisistaan.

Välillisen verotuksen (alv) järjestelmän uudistuksessa otetaan jo huomioon sähköisten kuittien ja paperikuittien rinnastaminen kirjanpitoaineiston ja laskujen säilyttämisessä. Jäsenvaltioiden veroviranomaisten tulisi sovittaa lainsäädäntönsä mahdollisimman pian tämän säännöksen mukaiseksi.

1.5

Etenkin pk-yritysten osalta ETSK suosittaa niiden intressien suojelemista alv:n maksamiseen liittyvissä kysymyksissä. Alv tulisi periä ennemminkin sähköisen laskun maksamisen yhteydessä kuin tiettynä ajankohtana antopäivästä lähtien. Uudessa järjestelmässä on otettava asianmukaisesti huomioon ongelmat, joita pk-yrityksillä saattaa olla käytettävissä olevien rahavarojen hallinnoinnissa.

1.6	ETSK kannattaa sähköisen laskutuksen nopeaa ja laaja-alaista omaksumista mutta katsoo, että sen tulisi olla yksi vaihtoehto. Vaikka komitea kannattaakin toimenpiteen tavoitteita, se katsoo, ettei järjestelmän pakollista käyttöönottoa varten ole olemassa edellytyksiä.

1.7	ETSK suosittaa komissiolle, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat toimet toteutetaan varovasti ja huolellisesti, jottei yrityksille eikä kuluttajille luoda tarpeettomia ja raskaita ongelmia.

1.8	Kahden oikeudellisesti samanarvoisen järjestelmän, sähköisenä ja paperiversiona toteutettavan laskutuksen, olemassaolo mahdollistaa sen, että jokainen voi valita erityistarpeisiinsa sopivimman mallin.

1.9

ETSK kehottaa komissiota hyväksymään sähköisen laskutuksen yleiset standardit. Järjestelmien standardointi ja yhteentoimivuus ovat keskeisiä tekijöitä sähköisen laskutuksen yleistymisen ja menestyksen kannalta. Ne mahdollistavat sisämarkkinoiden kehittymisen sekä markkinatoimijoiden määrän lisääntymisen.

Nykytilanteessa markkinoille on kuitenkin tyypillistä pirstaleisuus ja sisäisen kommunikoinnin puute, mikä itse asiassa estää tämän rajatylittävällä tasolla hyödyllisen välineen kehittämisen.

1.10	PEPPOL-kokeiluhanketta olisi laajennettava niin, että nivotaan pysyvästi toisiinsa ne alueet, joilla jo sovelletaan sähköistä laskutusta. Pk-yritysten tarpeisiin olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

1.11	Sähköisen laskutuksen kohderyhmien joukosta tiedonannossa ei tarkastella kuluttajien tarpeita eikä intressejä. Vain henkilöt, jotka ovat tottuneet käyttämään tietotekniikkaa, voivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta saada sähköisiä laskuja.

1.12

Kyseisen välineen yleistyminen mahdollistaisi sellaisen suotuisan kierteen muodostumisen, johon liittyvät sähköisen luettelon lukeminen, hankinnan valinta ja tilaus, tavaran lähetys, laskun antaminen, maksu ja sovellettavan alv-asteen mukaisen summan automaattinen laskeminen ja samanaikainen tulouttaminen veroviranomaisille tavarasta ja operaattorista riippuen.

1.13	Menettelyjen nopeuttaminen säästää huomattavasti aikaa, parantaa laskujen maksamista ajallaan ja vähentää väärien laskujen määrää.

1.14

EU:n rahoittamissa sähköisen liiketoiminnan hankkeissa tulisi edellyttää, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä osallistuu tiettyyn prosenttiosuuteen kaikista kokeiluhankkeista. Näin kiinnitettäisiin huomiota jo aloitteiden alkuvaiheista lähtien pk-yritysten tarpeisiin, ja etenkin voitaisiin vaikuttaa pk-yrityksiä hyödyttävien teknologisten innovaatioiden (esimerkiksi PEPPOL-hankkeen) kehittämiseen.

1.15

Euroopan komission olisi painotettava sitä, että jäsenvaltioiden julkishallintojen on noudatettava sähköisen ja paperiversiona toteutettavan laskutuksen ”yhdenmukaisen kohtelun” periaatetta ja poistettava rajatylittävän kaupan esteet. Etenkin olisi poistettava velvoite käyttää tiettyjä teknologisia sovelluksia (muun muassa sähköistä allekirjoitusta), joita ei tarvita paperiversiona lähetetyissä laskuissa, ja – jos kaikki muut vaatimukset on täytetty – poistettava eräissä jäsenvaltioissa vielä sovellettava velvoite tulostaa sähköiset laskut verotarkastusta varten.

1.16	Pk-yrityksiä varten voitaisiin laatia erityisohjelmin kannustimia yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa. On harkittava aluepolitiikan pääosaston osallistumista toimiin.

1.17	ETSK suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen sähköisen laskutuksen foorumin perustamiseen ja on valmis osallistumaan sen toimintaan.

2. Johdanto

2.1

Lasku on kauppakumppanien sekä niiden ja peruskäyttäjien välillä vaihdettu perusluonteinen asiakirja. Laskun ensisijaisena tehtävänä on esittää ostajalle myyjän maksuvaatimus toimitetuista hyödykkeistä tai suoritetuista palveluista. Lisäksi lasku on tärkeä kirjanpitoasiakirja, ja sillä on mahdollisia oikeudellisia vaikutuksia molempiin kauppakumppaneihin. Lasku on itse asiassa yritysten ja kuluttajien välinen sopimusasiakirja. Eräissä maissa lasku on keskeinen veroilmoituksiin, korvauksiin sekä vienti- ja tuonti-ilmoituksiin liitettävä asiakirja.

2.2	Asianomaiset osapuolet ovat ostaja ja myyjä. Eräissä tapauksissa tavaran lähettäjä ja vastaanottaja voivat olla kolmansia osapuolia, kuten kuljettajan tai logistiikkapalvelujen operaattorin tapauksessa.

2.3

Sähköinen laskutus on automaattinen prosessi, jossa laskutustiedot laaditaan, lähetetään, vastaanotetaan ja käsitellään sähköisesti. Se on palveluntarjoajan näkökulmasta osa monisäikeistä liiketoimintaprosessien verkkoa ja menettelyjä, jotka muodostavat tilauksesta saamisten vastaanottoon ulottuvan ketjun. Ostajan näkökulmasta se liittyy ostosta maksuun ulottuvaan ketjuun.

2.4

Euroopan unionin seitsemästä lippulaivahankkeesta Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi ”Euroopan digitaalistrategiassa” pyritään lainsäädäntöä mukauttamalla tukemaan sellaisen tietotekniikan kehittämistä, jonka avulla voidaan toteuttaa sisämarkkinat muun muassa yksinkertaistamisen ja kustannusten vähentämisen kautta. Tässä yhteydessä hyväksytään yli sata aloitetta ja yli 30 lainsäädäntöaloitetta, jotta tulevina kymmenenä vuotena voidaan toteuttaa 13 keskeistä suoritustavoitetta.

2.5

Komission tiedonannossa, joka julkaistiin viisi vuotta kestäneiden valmistelujen ja perinpohjaisten kuulemisten jälkeen, tarkastellaan erittäin tärkeää toimintasuunnitelman alaa, sähköistä laskutusta, ja asetetaan tavoitteeksi, että sähköisestä laskutuksesta muodostuu vuoteen 2020 mennessä yleisin laskutustapa. Laskelmien mukaan kaikista yritysten lähettämistä laskuista sähköisten laskujen osuus on nykyisin vain viisi prosenttia.

2.6

Komissio laskee, että potentiaalinen säästö voisi olla kuudessa vuodessa 240 miljardia euroa (1). Eurooppalainen tilitoimistojen järjestö on päätynyt samankaltaisiin tuloksiin: se arvioi, että yritykset voisivat säästää laskutustietojen automaattisen käsittelyn avulla jopa 80 prosenttia juoksevista kustannuksista, kun paperia ei kuluisi ja työpanos pienenisi huomattavasti. Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) kehittämisen ansiosta laskutus voidaan yhdistää maksuprosessiin, integroida järjestelmät ja ottaa käyttöön ”yhteentoimivat eurooppalaiset sähköiset laskutusjärjestelyt”.

2.7

Määritellyt painopisteet ovat seuraavat:

—	On turvattava oikeusvarmuus ja selkeä tekninen ympäristö, jotta voidaan helpottaa sähköisen laskutuksen laajamittaista käyttöönottoa.

—	On kannustettava ja edistettävä sähköistä laskutusta varten tarvittavaan yhteiseen standardiin perustuvien avointen ja yhteentoimivien ratkaisujen kehittämistä erityisesti pk-yritysten tarpeiden mukaisesti.

—	On tuettava sähköisen laskutuksen käyttöönottoa perustamalla monenvälisiä kansallisia sähköisen laskutuksen foorumeja, eurooppalainen sidosryhmäfoorumi ja muita vastaavia rakenteita.

3. ETSK:n huomiot ja kommentit

3.1

ETSK kannattaa vakaumuksellisesti lippulaivahanketta ”Euroopan digitaalistrategia” ja suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen. ETSK on useissa aiemmissa lausunnoissaan (2) ilmaissut kannattavansa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä edistävien ohjelmien ja lainsäädäntöaloitteiden hyväksymistä.

3.2

Euroopassa laaditaan yli 30 miljardia laskua. Vuonna 2011 sähköpostitse odotetaan lähetettävän 3 miljardia laskua, mutta vain osa niistä on sähköisiä laskuja. Tätä järjestelmää käyttää jo yli 4,5 miljoonaa yritystä ja yli 75 miljoonaa kuluttajaa. Alan suurimmat operaattorit, jotka tarjoavat palvelujaan sähköisen laskutuksen alalla, kaksinkertaistavat muutamassa kuukaudessa liikevaihtonsa.

3.3

Asiantuntijaryhmällä teetetyissä komission selvityksissä arvioidaan, että säästö kirjanpitoasiakirjan esittäjälle voi olla useita euroja kutakin laskua kohti. Automaattisten sähköisten lähetysten avulla voidaan perinteisiin paperiversioina toteutettaviin laskutusprosesseihin verrattuna säästää jopa 60–80 prosenttia. Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa 1–2 prosentin säästöä hallintokustannuksissa. Alan merkittävimpien asiantuntijoiden arvioiden mukaan sähköiseen laskutukseen tehtävä investointi on taloudellisesti tuottoisa jo kuuden kuukauden kuluttua. (3)

3.4	Komissio toivoo tiedonannossaan, että sähköisestä laskutuksesta tulee yleinen menetelmä, mutta siinä ei mainita, miksi sen toteuttamiseen tarvitaan niin pitkä aika. ETSK sitä vastoin katsoo, että kyseisen tavoitteen saavuttamista on nopeutettava kaikin mahdollisin toimin.

3.5	ETSK korostaa, että sähköinen laskutus voi antaa merkittävän panoksen paperinkulutuksen sekä kuljetuksesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Komitea suhtautuu tähän myönteisesti.

3.6	ETSK kannattaa ja pitää hyvin tärkeänä sitä, että komission perustaman asiantuntijaryhmän tutkimuksessa painotetaan pk-yrityksiä ja niiden tekemiä huomioita.

3.7	ETSK suosittaa, että hyväksytään kaikki mahdolliset toimet, jotta helpotetaan erikoistuneiden toimijoiden suuren määrän vakiintumista ja vältetään tosiasiallisten pienten monopolien syntyminen, sillä ne hyötyisivät väistämättä hallitsevasta asemasta.

3.8

ETSK kehottaa komissiota laatimaan aloitteita, joiden avulla voidaan hyväksyä ja ottaa käyttöön YK:n Euroopan talouskomission alaisen hallitustenvälisen organisaation UN/CEFACTin (4) laatima mallistandardi. Näin voitaisiin kehittää maailmanlaajuisesti merkittävä työohjelma, jotta päästäisiin koordinointiin ja yhteistyöhön sähköisten standardien ja yritysten välisen kaupan aloilla.

3.9

Eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sähköisen laskutuksen julkisissa hankinnoissa. Neuvoston olisi tuettava näiden hyvien käytänteiden yleistä omaksumista asianmukaisena välineenä sähköisen laskutuksen yleistämiseksi. Komission tukemaa ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan sisältyvää laaja-alaista PEPPOL-kokeiluhanketta (Pan-European Public Procurement Online) olisi laajennettava niin, että hyväksytään laaditut standardit ja tuetaan niitä sekä nivotaan toisiinsa ne Euroopan alueet, joilla jo sovelletaan sähköisiä hankintoja.

3.10

ETSK suhtautuu myönteisesti kyseiseen aloitteeseen mutta suosittaa, että sähköisen laskutuksen käyttö ulotetaan myös muihin operaattoreihin ja että markkinat avataan muille toimijoille. Sähköisiä laskutuspalveluja tarjoaa nykyisin noin 400 operaattoria, jotka toimivat etenkin paikallistasolla ja joilla on laaja tuotevalikoima. Valitettavasti ollaan vielä kaukana järjestelmien yhteentoimivuudesta. Kattavat yhteiset standardit, joiden hyväksymistä ETSK suosittaa, ovat erittäin tärkeitä, jotta nopeutetaan Euroopan yhtenäismarkkinoiden toteuttamista ja ulotetaan yhtenäismarkkinoiden hyödyt laajaan toimijoiden joukkoon, etenkin pk-yrityksiin, niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi.

3.11

Yhtenäisten sähköisen laskutuksen mallien hyödyt ovat ilmeisiä. Nykyisin markkinat ovat pirstaleiset ja niillä on hankala kommunikoida. ETSK kannattaa aloitteita, joilla pyritään edistämään yhä integroidumpia yhteentoimivuustasoja, ja on tyytyväinen siihen, että malli UN/CEFACT CII v.2 (Cross-Industry Invoice) on asetettu ISO 20022 -laskutussanomastandardin kehittämisen perustaksi.

3.12

Kattavissa standardeissa olisi otettava poikkeuksetta huomioon hankintamenettelyt, jotta yritykset eivät joutuisi automatisoimaan laskutusta irrallaan hankinta- tai esimerkiksi tilausprosessista. Tämä heikentäisi tehokkuutta. CEN / BII -profiilien kehittämistä koko hankintaketjulle olisi edistettävä ja seurattava tarkasti, sillä PEPPOL-järjestelmässä käytettävät sähköiset asiakirjat perustuvat niihin. Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota UBL-standardin asteittaiseen käyttöönottoon EU:n jäsenvaltioissa etenkin julkissektorilla. Tällaisten yleisten standardien käyttöönottoon tulisi kannustaa.

3.13

Veroviranomaiset voivat tulevaisuudessa, kun sähköisen laskutuksen järjestelmä on yleisessä käytössä, epäilemättä hyötyä sähköisestä laskutuksesta, kun laskun maksun yhteydessä maksetaan samanaikaisesti alv. Integraatio yhtenäisen euromaksualueen kanssa saattaa tehostaa veronkantojärjestelmää. ETSK suosittaa komissiolle, että se ottaa asian huomioon, jotta vältetään pk-yrityksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset etenkin käytettävissä olevien rahavarojen hallinnoinnissa.

3.14

Säästöjä syntyy etenkin veroilmoitusten hallinnassa ja automaattisten maksujen kustannuksissa. Yleisesti ottaen veronkantoon, valvontaan ja veropalvelujen hallintaan liittyvien kustannusten alentaminen on ajanmukaistamis- ja tehostamistavoite talousjärjestelmässä. Laskutusprosessin automatisointi saattaa vähentää veronkiertoa, minkä ansiosta järjestelmässä vapautuu resursseja, jotka voidaan käyttää talous- ja tuotantotoiminnan tukemiseen.

3.15

ETSK kannattaa sähköisestä allekirjoituksesta annetun direktiivin 1999/93/EY pikaista tarkistusta, jotta voidaan ottaa käyttöön lakisääteinen järjestelmä turvallisen ja taatun sähköisen allekirjoituksen tunnustamiseksi sekä sen yhteentoimivuuden varmistamiseksi Euroopassa. Komitea kehottaa komissiota painottamaan asian kiireellisyyttä neuvostossa ja parlamentissa, jotta ne hyväksyisivät pikaisesti asianomaiset säännökset. Erot saatettaessa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja eräissä jäsenvaltioissa sovellettava velvoite käyttää järjestelmää ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia etenkin pk-yrityksille, jotka katsovat, että sähköiset allekirjoitukset ovat yksi suurimmista ja tarpeettomimmista sähköisen laskutuksen esteistä. Mitä tulee lainsäädäntövälineen valintaan, ETSK pohtii, olisiko nyt oikea hetki antaa asetus, jotta tuloksena olisi vihdoin yhtenäinen lainsäädäntö, jolla vastattaisiin sisämarkkinoiden toimenpidepaketilla luotuihin odotuksiin.

3.16

Eurooppalaiset eivät nykyisten haittojen, byrokraattisten esteiden ja hallintovelvoitteiden vuoksi tunnista yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Kuluttajat odottavat edelleen mahtipontisesti esitettyjä etuja esimerkiksi rahoitus- ja energia-aloilla, joilla on ainoastaan unionin lainsäädännöllä hyväksytty kuluttajia hyödyttäviä säännöksiä (kolmas energiapaketti, yhtenäinen euromaksualue, rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi jne.).

3.17

ETSK katsoo, että komission tiedonantoon sisältyvä ehdotus on oikeansuuntainen, ja toivoo, että kaiken kaikkiaan nopeutettaisiin päätöksentekoprosesseja ja hankkeen toteutusaikataulua, jotta työntekijöille, kansalaisille ja yrityksille voitaisiin tarjota yhdenmukainen tai paremminkin yhtenäisesti säännelty lainsäädäntökehys.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) SEPA potential benefits at stake, Capgemini.

http://ec.europa.eu/internal_market/payments/docs/sepa/sepa-capgemini_study-final_report_en.pdf.

(2) Asiakokonaisuus ”Euroopan digitaalistrategia”, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58; asiakokonaisuus ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 178; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 116, ja EUVL C 77 31.3.2009, s. 60; asiakokonaisuus ”Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 72; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 69; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 84; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 36; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 87; EUVL C 77, 31.3.2009, s. 63; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 61; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 50; EUVL C 97, 28.4.2007, s. 27; EUVL C 97, 28.4.2007, s. 21; EUVL C 325, 30.12.2006, s. 78; EUVL C 318, 23.12.2006, s. 222; EUVL C 110, 9.5.2006, s. 83; EYVL C 123, 25.4.2001, s. 36.

(3) http://www.expp-summit.com/marketreport.htm.

(4) YK:n kaupan ja sähköisen liiketoiminnan kehittämiskeskus (UN Centre for Trade Facilitation and Electronic Business).

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/109

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Palvelujen sisämarkkinat toimivammiksi – palveludirektiivin mukaisen keskinäisen arvioinnin tulokset ja tarvittavat jatkotoimet”

KOM(2011) 20 lopullinen

2011/C 318/18

Esittelijä: Martin SIECKER

Euroopan komissio päätti 27. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Palvelujen sisämarkkinat toimivammiksi – palveludirektiivin mukaisen keskinäisen arvioinnin tulokset ja tarvittavat jatkotoimet

KOM(2011) 20 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 134 puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea tukee komission pyrkimystä parantaa palvelujen sisämarkkinoiden toiminnan sujuvuutta. On itsestään selvää, että syrjivien, perusteettomien tai kohtuuttomien vaatimusten muodossa esiintyviä esteitä on poistettava. Komitea pitääkin tervetulleena aloitetta nykyaikaistaa julkishallintoa perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä. Hallinnollista yhteistyötä rajanylittävissä kysymyksissä voidaan pitää ainoastaan tyytyväisyyden aiheena. Tätä yhteistyötä tulisi kuitenkin laajentaa myös niille politiikanaloille, missä velvoitteiden noudattaminen on keskustelun kohteena.

1.2

ETSK pitää komission päätelmiä palveludirektiivin vaikutuksista ja palvelualan toimivuudesta ennenaikaisina. Palveludirektiivi tuli voimaan vasta muutama vuosi sitten. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot eivät ole yhtä tyytyväisiä direktiiviin, ja jokaisen jäsenvaltion on siirrettävä direktiivi omalla tavallaan kansalliseen lainsäädäntöönsä, mutta näitä asiaa vaikeuttavia tekijöitä ei ole tiedonannossa otettu huomioon. Palveluala on laaja ja monitahoinen ala, jolla on paljon erilaisia lohkoja, ja palvelujen sisämarkkinoiden virtaviivaistamiseen EU:n lainsäädännön avulla tarvitaan aikaa.

1.3

Palveludirektiivi laadittiin entisen perussopimuksen puitteissa, jossa taloudelliset edut olivat vielä etusijalla sisämarkkinoilla. Lissabonin sopimuksella poistettiin talouden valta-asema, ja muilla intressialoilla on nyt paikkansa sen rinnalla. On mielenkiintoista tarkastella, missä määrin entisen perussopimuksen puitteissa syntynyt lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vastaa uutta perussopimusta. Sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevassa lausunnossaan ETSK suositteli työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkastelemista uuden perussopimuksen valossa. Olisi kiinnostavaa nähdä, voisiko niiden unionin tuomioistuimen päätösten punnitseminen, joilla sisämarkkinoiden ensisijaisasema määriteltiin (entinen 49 artikla), johtaa uusiin käsityksiin.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1

Vaikka palvelut muodostavat Euroopan unionissa merkittävän taloudellisen voiman, komissio katsoo, että palvelujen sisämarkkinoita ei hyödynnetä vielä parhaalla mahdollisella tavalla. Komissio korostaakin Eurooppa 2020 -strategiasta antamassaan tiedonannossa, että entistä yhdennetymmät palvelujen sisämarkkinat on luotava palveludirektiivin pohjalta (1), ja painottaa sisämarkkinoiden toimenpidepaketista antamassaan tiedonannossa, että palvelujen sisämarkkinoita on syvennettävä edelleen (2). Molemmat asiat ovat välttämättömiä, jotta palvelualojen yrityksiä voidaan auttaa kasvamaan, hankkimaan paremman jalansijan maailmanmarkkinoilla ja luomaan näin uusia työpaikkoja.

2.2

Palveludirektiivin hyväksymisellä joulukuussa 2006 (3) ja sen täytäntöönpanolla aloitettiin palvelujen sisämarkkinoiden toiminnan edelleenkehittäminen. Näin komissio on yksinkertaistanut lainsäädäntöpuitteita, ja lukuisten täytäntöönpanosäännöksen avulla jäsenvaltioissa on poistettu satoja perusteettomia tai kohtuuttomia vaatimuksia, joita oli voimassa kaikkialla EU:ssa.

2.3

Palveludirektiiviin sisältyy keskinäisen arviointiprosessin väline. Vuonna 2010 jäsenvaltiot sekä Liechtenstein, Norja ja Islanti ovat tarkastaneet lähes 35 000 oikeudellista vaatimusta, jotka kohdistuvat ennen kaikkea palvelualan yrityksiin. Näihin vaatimuksiin kuuluvat sekä sijoittautumista koskevat vaatimukset (esim. lupajärjestelmät, alueelliset rajat tai pääomaomistusta koskevat rajoitukset) ja vaatimukset, jotka koskevat palvelujen tarjoamista rajojen yli (esim. rekisteröinti-, ilmoitus- tai vakuuttamisvelvoitteet).

2.4

Prosessin pohjalta syntyvä selkein päätelmä on, että sisämarkkinahanke on vielä kesken tietyillä palvelualoilla. Komission mukaan merkittävin ongelma on, että kaikkia lainsäädännön aiheuttamia syrjiviä esteitä ei ole vielä poistettu ja että tiettyjen esteitä poistavien säännösten täytäntöönpano on vielä kesken eräissä jäsenvaltioissa, tai että säännöksiä ei vielä sovelleta asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi jäsenvaltiot käyttävät ilmeisesti yhä laajamittaisesti hyväkseen mahdollisuutta varata tietyt palvelutoiminnot tietyille toimijoille.

2.5

Palvelualan sisämarkkinoiden edistämiseksi komissio ehdottaa seuraavan puolentoista vuoden aikana toteutettavaksi toimia, mm.

—	palvelualan sisämarkkinoiden suorituskyvyn testaus, jonka tarkoituksena on arvioida tilannetta sisämarkkinoiden käyttäjien (yritysten, itsenäisten ammatinharjoittajien, kuluttajien) kannalta

—	kohdennetut toimet jäljellä olevien perusteettomien sääntelyesteiden poistamiseksi palvelujen sisämarkkinoilta

—	kohdennetut toimet, jotta saadaan konkreettisempaa hyötyä palvelujen sisämarkkinoista.

Komissio aikoo arvioida niiden muutoksenhakukeinojen tehokkuutta, joita palveluntarjoajilla on käytettävissään jäsenvaltiotasolla tapauksissa, joissa viranomaiset rikkovat sisämarkkinaoikeuksia, ja se aikoo päättää jatkotoimista vuoden 2012 loppuun mennessä.

3. Yleistä

3.1

Komissio toteaa oikeutetusti, että palvelujen sisämarkkinat eivät ole päämäärä sinänsä, vaan väline, jolla voidaan parantaa eurooppalaisten yritysten ja kansalaisten päivittäistä elämää ja hyvinvointia. Olisi aiheellista tarkastella lähemmin sisämarkkinoiden panosta näiden laaja-alaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Palveludirektiivi laadittiin entisen perussopimuksen puitteissa, jossa taloudelliset edut olivat vielä etusijalla sisämarkkinoilla. Lissabonin sopimuksella poistettiin talouden valta-asema, ja muilla intressialoilla on uuden perussopimuksen ansiosta nyt paikkansa sen rinnalla. On mielenkiintoista tarkastella, missä määrin entisen perussopimuksen puitteissa syntynyt lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö vastaa uutta perussopimusta. Sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevassa lausunnossaan ETSK suositteli työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkastelemista uuden perussopimuksen valossa. Olisi kiinnostavaa nähdä, voisiko niiden unionin tuomioistuimen päätösten punnitseminen, joilla sisämarkkinoiden ensisijaisasema määriteltiin (entinen 49 artikla), johtaa uusiin käsityksiin.

3.2

Tähän mennessä suoritetut arvioinnit ovat kohdistuneet liian vahvasti itse lainsäädäntöön ja olleet siksi luonteeltaan hyvin ”teknokraattisia”. Esimerkiksi tietyssä jäsenvaltiossa tiettyjen ammattien sääntelyn perusteena saattaa hyvinkin olla kyseisen palvelun toivottu laatu, jolloin se on kansalaisten hyvinvoinnin mukaista. Mikäli kyseinen säännös koetaan palvelujen rajanylittävän vapaan liikkuvuuden esteeksi, tämä ei saa johtaa automaattisesti ”esteen” poistamiseen. Kuluttajien ja työntekijöiden edut saattavat tällaisessa tapauksessa olla ensisijaiset taloudellisia vapauksia koskeviin käsityksiin nähden. Este tulee poistaa ainoastaan, mikäli sillä on todellakin epäoikeutetut ja syrjivät perusteet.

3.3

3.4

Asiakirjassa käsitellään sekä sijoittautumisvapautta että palveluntarjonnan rajanylittävää vapaata liikkuvuutta, jotka ovat kaksi erilaista asiaa. Sijoittautumista kohdistuvat vaatimukset kuuluvat ensisijaisesti kansalliseen toimivaltaan, kun palveluntarjonnan rajanylittävä vapaa liikkuvuus taloudellisten vapauksien puitteissa perustuu EU:n lainsäädäntöön. Jäsenvaltioiden on aikaansaatava tässä asianmukainen tasapaino.

3.5

Olisi myös suositeltavaa määritellä selkeästi, mitä kaikkea rajatylittäviin palveluihin lasketaan ja miten ne suhtautuvat tiedonannon lukuihin. Komissio kirjoittaa, että palveludirektiivi kattaa 40 prosenttia BKT:stä EU:ssa. Tiedonannon toisessa kohdassa todetaan, että palvelusektori vastaa noin 70 prosentista EU:n BKT:tä. Tämä antaa ymmärtää, että merkittävästi yli puolet palvelumarkkinoista koostuu rajanylittävästä palveluntarjonnasta. Asiaa on kuitenkin vielä tutkittava tarkemmin.

3.6

Tiedonanto sisältää lisäksi olettamuksia, jotka joko eivät ole tarkistettavissa tai ovat vähintäänkin kyseenalaisia, vaikka komissio uskoo niiden osalta helppoon menestykseen. Kohdassa 5.1 komissio asettaa suuria odotuksia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suoritettavaan, jo meneillään olevaan palvelujen sisämarkkinoiden suorituskyvyn testaamiseen, kun nimenomaan eräät jäsenvaltiot asettavat joissain tapauksissa esteitä palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattamiselle.

3.7

Komissio toteaa lisäksi tiedonannon kohdassa 2, että palveludirektiivin täytäntöönpanosta saatava taloudellinen hyöty voi varovaisten arvioiden mukaan kohota jopa 140 miljardiin euroon, eli sen osuus EU:n BKT:n kasvusta on jopa 1,5 prosenttia. Luku perustuu Alankomaiden taloustutkimuskeskuksen (Centraal Planbureau) vuonna 2007 pian palveludirektiivin käyttöönoton jälkeen tekemään selvitykseen. Tuolloin palveludirektiivin vaikutuksiin kohdistuvat odotukset eivät olleet vielä laimenneet sen jälkeen käynnistyneen kriisin myötä. Myös tässä tarvittaisiin näkökulman tarkistusta.

3.8

Komission asiakirjan luvuissa 3 ja 4 käsitelty, vuonna 2010 toteutetun keskinäisen arviointiprosessin evaluointi herättää tiettyjä kysymyksiä. Komissio toteaa tiedonannossaan, että ”keskinäinen arviointi on vienyt sisämarkkina-asiaa eteenpäin jäsenvaltioissa ennennäkemättömällä tavalla”, mutta tätä vaikutusta ei havainnollisteta riittävästi. Se on ehkä lisännyt aktiviteettia jäsenvaltioiden virkakunnassa, mutta mikä on sen vaikutus ja mitkä ovat konkreettiset tulokset palvelujen sisämarkkinoita ajatellen?

3.9

Komissio ei anna selkeitä viitteitä EU:n asettamien erilaisten horisontaalisten tavoitteiden mahdollisesta arvojärjestyksestä. Tämä ilmenee mm. siitä, että jäsenmaille annettua valtuutta, jonka mukaan ne voivat yleisen edun hyväksi soveltaa tiettyjä, mahdollisesti rajoittavia vaikutuksia aiheuttavia säännöksiä, on kuvailtu vain hyvin epämääräisesti. Tästä valtuudesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä tarvitaan tarkempaa yhteiskunnallista keskustelua erityisesti kun otetaan huomioon Montin raportissa todettu julkisen tuen puute Eurooppa-hankkeelle.

4. Erityistä

4.1

Komitea tukee komission pyrkimystä parantaa palvelujen sisämarkkinoiden toiminnan sujuvuutta. On itsestään selvää, että syrjivien, perusteettomien tai kohtuuttomien vaatimusten muodossa esiintyviä esteitä on poistettava. Komitea pitääkin tervetulleena aloitetta nykyaikaistaa julkishallintoa perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä. Hallinnollista yhteistyötä rajanylittävissä kysymyksissä voidaan pitää ainoastaan tyytyväisyyden aiheena. Tätä yhteistyötä tulisi kuitenkin laajentaa myös niille politiikanaloille, joilla velvoitteiden noudattaminen on keskustelun kohteena. (4)

4.2

Palveludirektiivin mukaan on keskitettyjen asiointipisteiden tarjoaminen pakollista ainoastaan sähköisessä muodossa. Osassa jäsenvaltioita on lisäksi tarjolla myös fyysisiä keskitettyjä asiointipisteitä. Kyseiset pisteet tarjoavat myös muita, aktiivisempia ja pitemmälle vietyjä palveluita yrittäjille, jotka haluavat aloittaa toiminnan muiden jäsenvaltioiden markkinoilla. Komitea katsoo, että tällaisten asiointipisteiden on oltava helposti ulottuvilla ja että asioinnissa on voitava käyttää muutakin kuin paikallista kieltä ja että niiden on myös tarjottava sähköisen rekisteröinnin mahdollisuus. ETSK kaipaisi lisätietoja yrittäjien erilaisista kokemuksista eri lähestymistapojen suhteen ja se kehottaa komissiota selvittämään, saavatko fyysiset asiointipisteet parempia arviointeja kuin sähköiset asiointipisteet.

4.3

Komission tulisi ehkä hieman suhteuttaa väittämää, jonka mukaan palveluala on yksi innovatiivisimmista ja dynaamisimmista aloista ja voi antaa merkittävän panoksen uuteen talouskasvuun. Tietysti palveludirektiivillä on tärkeä myönteinen merkitys EU:n työllisyyden kehityksen kannalta, ja sen myötä on syntynyt paljon uusia korkealaatuisia työpaikkoja. Moniin palvelualan ”uusista” työpaikoista riittää kuitenkin hyvin alhainen koulutustaso, työ koostuu toistoista ja on huonosti palkattua. Useissa tutkimuksissa liitetään työtätekevien köyhien kasvava joukko näihin uusiin palveluihin, eikä tämä ilmiö ainakaan lisää unionin kansalaisten hyvinvointia.

4.4

Palvelujen tarjoamisen vapaus ei ole sama asia kuin työntekijöiden vapaa liikkuminen. Useammasta tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että palvelujen vapaan tarjoamisen verukkeella rekrytoidaan säännöllisesti työntekijöitä. On vastustettava rajanylittäviä palveluita, joiden ainoana tarkoituksena on rekrytoida halpaa työvoimaa. Kun kyse on työntekijöiden rajanylittävästä rekrytoinnista, tulisi soveltaa varauksetta työskentelyvaltioperiaatetta, jotta voidaan suojata sekä työntekijöiden että lainkuuliaisten työnantajien etuja ja estää epäreilua, näennäisesti itsenäisten yrittäjien tai muiden kansallisten työoikeudellisten säännösten kiertämiskeinojen käytön aiheuttamaa vääristynyttä kilpailua.

4.5

Euroopan unioni ei saa tulkita työskentelyvaltiossa voimassa olevien työehtojen valvontaa ja täytäntöönpanoa palvelujen sisämarkkinoiden toiminnan ”esteeksi”, ellei tällaisia toimenpiteitä käytetä kilpailun tukahduttamiseen. Kyse ei ole pelkästään voimassa olevista työntekijöiden perusoikeuksista, joita on kunnioitettava, vaan on myös lainkuuliaisten työnantajien etujen mukaista, että työehtosopimusten noudattamista valvotaan. Tämä ei koske pelkästään suuria kansainvälisiä yhtymiä vaan myös pk-yrityksiä. Näiden perusoikeuksien noudattamisen valvonnan kannalta tarpeelliset rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet ovat välttämätön osa rajanylittävään palveluntarjontaan liittyviä velvoitteita. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tiivistäminen tällä alalla on kaikkien osapuolten etujen mukaista ja vaikuttaa pelkästään myönteisesti palvelujen rajanylittävään tarjontaan.

4.6

Komissio toteaa tiedonannossaan, että rajanylittävien palvelujen määrä EU:n elinkeinotoiminnassa on yksittäisten jäsenvaltioiden palvelualoja pienempi. Monet palvelut ovat luonteeltaan paikallisia ja tiettyyn paikkaan sidottuja, eikä niitä pystytä helposti toimittamaan etäältä. Komissio vain sivuaa tätä seikkaa, eikä anna kyseisen näkökohdan laajuudelle ja merkitykselle asiaankuuluvaa huomiota. Tiedonannossa esitetyt esimerkit eivät myöskään selvennä komission tavoitteita. Kyse vaikuttaa olevan ennemminkin yksittäistapauksista muutamissa harvoissa jäsenvaltioissa, joissa palveludirektiiviä ei ilmeisesti ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, kuin itse direktiivin perusluonteisista puutteista.

4.7

Komissio keskittyy ensisijaisesti kilpailuun, jonka on tarkoitus hyödyttää kuluttajia mm. valikoiman ja hintojen osalta. Kuluttajilla on palveluntarjonnan suhteen myös muunlaisia merkityksellisiä odotuksia, jotka koskevat esimerkiksi turvallisuutta, turvaamista, laatua, hinnoittelun avoimuutta, rehellisiä sopimusehtoja, yksiselitteisiä ja selkeitä tietoja sekä maksun palautustakuuta siinä tapauksessa, että suoritetut palvelut eivät ole tyydyttäviä. Lisäksi tarvitaan alakohtaisia sääntöjä, jotta voidaan taata, että – toisin kuin energiamarkkinoiden ja televiestintämarkkinoiden avaamisen yhteydessä – kuluttajien oikeuksia ei poljeta.

4.8

Jokaisella alalla on pidettävä yllä julkista luetteloa tunnustetuista alan ammattilaisista, jotta voidaan vastustaa asiattomia toimijoita, taata palvelujen laatu sekä mahdollistaa oikeuskeinojen käyttö tapauksissa, joissa palveluntarjoaja on rikkonut sopimusta. Näin rekisteröityjen palveluntarjoajien pätevyyden on täytettävä tietyt vaatimukset, ja rekisteröityjen palveluntarjoajien ammattitaitoa on kontrolloitava määräajoin. Kun kuluttajat voivat tehdä näin asianmukaisesti turvallisia ja perusteltuja päätöksiä, myös luottamus sisämarkkinoihin kasvaa.

4.9

Oikeuskysymyksiin liittyen tiedonannossa esitetään toistuvasti palveluntarjoajille ja erityisesti pk-yrityksille tarkoitettujen oikeuskeinojen luomista. Tämä on liian yksipuolinen lähestymistapa, sillä tässä yhteydessä kehitettävien oikeuskeinojen on oltava paitsi yritysten myös kuluttajien ja työtekijöiden käytettävissä.

4.10

Komission kohdassa 5.2 mainitsemia sääntelyn aiheuttamia esteitä eri jäsenvaltioissa ei voi eikä niitä saa arvioida pelkästään palveluntarjoajien näkökulmasta. Myös tietyn toiminnan varaaminen tietyille ammattiryhmille, sekä pääomaa ja vakuutuksia koskevien vaatimusten merkitys pohjautuu yhtä lailla yhteiskunnan määrittämiin laatuvaatimuksiin. Lisäksi tällaisten vaatimusten on taattava sekä oikeudellinen vastuu että kuluttajien ja työntekijöiden mahdollisuudet oikeuskeinojen käyttöön.

4.11

Alaa valvovat viranomaiset ja toimivaltaiset elimet tuovat säännöllisesti esiin postilaatikkoyritysten ilmiön rajanylittävässä liiketoiminnassa. Näissä tapauksissa palvelujen sisämarkkinoita käytetään väärin useammankin valtion lakien ja säännösten välttämiseksi tai kiertämiseksi. Sama ongelma esiintyy tapauksissa, joissa laajamittaisesti hyödynnetään itsenäisen ammatinharjoittajan asemaa, vaikka kyse onkin todellisuudessa vain näennäisestä yrittäjyydestä. ETSK suosittaa, että Euroopan komissio analysoi tarkemmin tätä, sekä suurten että pienten lainkuuliaisten yritysten kannalta haitallista kilpailunvääristämisen muotoa ja ryhtyy tarvittaessa asiaankuuluviin toimenpiteisiin.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 2020 lopullinen.

(2) KOM(2010) 608 lopullinen.

(3) Direktiivi 2006/123/EY.

(4) KOM(2008) 703 lopullinen.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/113

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”

KOM(2011) 15 lopullinen

2011/C 318/19

Esittelijä: Joost van IERSEL

Toinen esittelijä: Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Euroopan komissio päätti 27. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita

KOM(2011) 15 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Direktiivi	Direktiivi 2004/18/EY – julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt
Viranomaiset	Hankintaviranomaiset, jotka määritellään direktiivin 1 artiklan 9 kohdassa ja joihin direktiiviä sovelletaan
Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset	Hankintayksiköt, joihin sovelletaan direktiiviä 2004/17/EY
Gold plating	Liiallinen sääntely / vaatimusten lisääminen – siirrettäessä direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä niihin lisätään jäsenvaltioiden hallinnossa uusia säännöksiä (1)

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission vihreällä kirjallaan käynnistämään keskusteluun EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta ja sen tehostamisesta innovatiivisempien, ekologisempien, sosiaalisempien ja toimivampien sisämarkkinoiden yhteydessä. Komitea aikoo laatia käsillä olevaa lausuntoa täydentävän lausunnon, kunhan komissio on saanut valmiiksi arvioinnin direktiivin 2004/18/EY tähänastisista vaikutuksista.

1.2 Julkisia hankintoja koskevien direktiivien (2) tarkoituksena on mm. edistää julkisten hankintojen laatua. Direktiiveihin tehtiin yleistarkistus viimeksi vuonna 2004. ETSK painottaa, että kaikki tulevat tarkistukset tulisi valmistella yhtä huolellisesti ja tarkasti kuin vuonna 2004.

1.3 Tarkistusten yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää analysoida kokonaisvaltaisesti direktiivin vaikutuksia ja sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä unionin tuomioistuimen vuoden 2004 jälkeen antamia päätöksiä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon, että direktiivistä on vasta hiljattain saatu laajoja kokemuksia eri puolilla unionia.

1.4 Turhan byrokratian vähentäminen tuottaa kaikkien kannalta parempia tuloksia. Monimutkaista lainsäädäntöä on tarpeen välttää, samoin direktiivin epätarkkaan täytäntöönpanoon liittyvien ylimääräisten vaatimusten lisäämistä lainsäädäntöön jäsenvaltioissa. Komission valvontarooli laajenee Eurooppa 2020 -strategian myötä.

1.5 ETSK korostaa, että periaatteet, jotka koskevat avoimuutta sekä tehokkuutta, oikeusvarmuutta, kannattavuutta, kilpailua, pk-yritysten ja vapaiden ammattien harjoittajien pääsyä markkinoille, suhteellisuutta, rajatylittävien sopimusten lisääntymistä, syrjinnän ja korruption välttämistä ja ammattimaisuuden tarvetta, pysyvät voimassa entiseen tapaan.

1.6 ETSK korostaa Eurooppa 2020 -strategian innovatiivisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien vaikutusta ja merkitystä julkisten hankintojen kannalta.

1.7 ETSK korostaa, että jotta voitaisiin kasvattaa jäsenvaltioiden sitoutumista direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon ja jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saataisiin sisällytettyä julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin, tähän asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja siitä tulisi keskustella vuosittain (kilpailukyky)neuvostossa.

1.8 Jäsenvaltioissa on havaittavissa kasvavaa kiinnostusta julkisten hankintojen rooliin älykkäässä taloudessa. Kansalliset viranomaiset laativat eriasteisia sosiaalisia ja ympäristökriteerejä, jotka hankkijoiden on otettava huomioon. Huomioon on otettava myös erityisvaatimukset, jotka koskevat ei-kuvattavissa olevien palveluiden (3) julkisia hankintoja. Neuvostossa vuosittain käytävissä keskusteluissa tulisi käsitellä myös parhaita käytänteitä ja kokemuksia.

1.9 ETSK pitää vakavana puutteena, että vihreässä kirjassa ei käsitellä asianmukaisen ammattimaisuuden puutetta eikä julkisten viranomaisten taipumusta karttaa riskejä. Ammattimaistumisella on keskeinen asema innovaation edistämisessä. Jäsenvaltioissa toimiville hankkijoille olisi laadittava koulutusohjelmia. Komitea suosittaa, että vertaillaan ja vaihdetaan parhaita käytänteitä.

1.10 Hankkijan tulee ottaa täysi vastuu taloudellisista, sosiaalisista ja rahoituksellisista seurauksista määrittäessään rakennusurakoiden, tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksia. Tästä johtuen saattaa olla tarpeen vaatia tarjouksen tekijöiltä itse laadittu todistus tai vakuutus vaatimustenmukaisuudesta suhteessa asiaankuuluviin kansallisen lainsäädännön määräyksiin, jotka koskevat esimerkiksi sosiaalisia näkökohtia. Viralliset todistukset vaaditaan vain tarjouskilpailun voittajalta.

1.11 Kestävän kehityksen edistämisen tarpeellisuuden vuoksi ETSK kannattaa elinkaarikustannusten periaatteen soveltamista erityisesti laajoissa hankkeissa aina kun se on tarkoituksenmukaista.

1.12 ETSK kannattaa A- ja B-palveluiden eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus sekä mahdollisuus laajentaa B-palveluiden rajatylittäviä sopimuksia. Se suosittelee, että komissio arvioisi B-palveluiden luetteloa kausittain selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä.

1.13 Pk-yritysten, osuus- ja yhteisötalouden yritykset mukaan luettuina, osallistumista on kasvatettava. Sidosryhmien keskuudessa vallitsevien erilaisten mielipiteiden vuoksi ETSK ei kannata kynnysarvojen muuttamista. Parannukset täytyy saada aikaan soveltamalla suhteellisuusperiaatetta asianmukaisesti, mukauttamalla julkaisumenetelmiä, käyttämällä sähköisiä tarjouskilpailuja asiaankuuluvasti sekä jakamalla sopimuksia, mikäli se on käytännössä tarkoituksenmukaista. ETSK suosittelee myös, että kehitetään ohjelmia pk-yritysten asiantuntemuksen tukemiseksi.

1.14 Eräs direktiivin tavoitteista on suosinnan, petosten ja korruption torjuminen. Direktiivejä uudistettaessa on vältettävä kaikkea, mikä voi vesittää niiden täsmällisyyttä. Komitea katsoo, että väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä, jos kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen sähköisen tarjouskilpailumenettelyn kautta.

1.15 Direktiivien päätavoitteena on vuodesta 1971 lähtien ollut edistää eurooppalaisia rajatylittäviä sopimuksia julkisten hankintojen alalla. Tulokset ovat kuitenkin heikkoja. ETSK suosittelee analysoimaan jäsenvaltioiden (parhaita) käytänteitä ja esimerkkejä ja laatimaan sen jälkeen toimia markkinoiden avaamiseksi. (4)

1.16 ETSK suosittelee, että rajatylittäviä sopimuksia koskevasta lainkäyttöalueesta tehty päätös sisällytetään sopimukseen alusta asti.

2. Johdanto

2.1 Komissio esittelee yhtenä kahdestatoista aloitteesta julkiset hankinnat, joita voidaan käyttää kannustimena ekologisempien, sosiaalisempien ja innovatiivisempien sisämarkkinoiden kehittämisessä. (5) Komissio korostaa vihreässä kirjassaan lisäksi tehokkuuden ja yksinkertaistamisen tarvetta sekä sitä, että pk-yritysten markkinoillepääsyä on helpotettava ja rajatylittäviä sopimuksia edistettävä.

2.2 Julkisilla hankinnoilla on EU:ssa pitkä historia. Se kattaa tavat ja menettelyt, joita viranomaiset ja yleishyödyllisiä palveluja tuottavat yritykset (6) käyttävät vastatakseen tarpeisiinsa hankkiessaan rakennusurakoita, tavaroita tai palveluita. Päätavoitteena ovat edelleen tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan laajuisesti. Rajatylittävien sopimusten määrä on kuitenkin edelleen erittäin pieni. Lausunnossa keskitytään direktiiviin (7), jossa parannusten pitäisi tuottaa suurinta suhteellista hyötyä, kuten vihreässä kirjassa annetaan ymmärtää.

2.3 Kyse on ensisijaisesti menettelydirektiivistä, jossa on erityisiä säännöksiä ja takuita, jotka koskevat tarjouspyyntöjen tekemistä ja sopimusten myöntämistä. Direktiivin nojalla myönnetyn sopimuksen sisältö on täysin myöntävän viranomaisen harkinnassa.

2.4 Alkuperäisten julkisia hankintoja (1972) ja yleishyödyllisiä palveluita (1993) koskevien direktiivien jälkeen vuonna 2004 laadituissa direktiiviversioissa tehtiin olennaisia uudistuksia erityisesti viranomaisdirektiiviin (2004/18/EY) sekä pienempiä muutoksia enemmän ajan tasalla olleeseen yleishyödyllisiä palveluita koskevaan direktiiviin (2004/17/EY). Tarkistus oli tulosta sidosryhmien kanssa käydyistä pitkistä ja perusteellisista keskusteluista. Direktiivien täytäntöönpanon erot jäsenvaltioiden välillä johtuvat erilaisista kulttuuritaustoista ja oikeudellisista perinteistä sekä ylimääräisten vaatimusten maakohtaisesta lisäämisestä.

2.5 Avoimia ja yleiseurooppalaisia markkinoita luotaessa otettiin huomioon useita seikkoja, kuten oikeusvarmuus, kustannustietoisuus, kannattavuus, laatu, kilpailun tehostaminen, pk-yritysten markkinoillepääsy, suhteellisuus, innovaatio, kestävyys – jota Eurooppa 2020 -strategian myötä kutsutaan elinkaarikustannuksiksi –, syrjinnän ja petosten torjunta, tasapuoliset toimintaedellytykset ja rajatylittävät sopimukset.

3. Kehitys vuoden 2004 jälkeen

3.1 Alkuperäisten direktiivien antamisen jälkeen hankintojen alalla on yleisesti tapahtunut monia muutoksia, ja prosessi jatkuu edelleen. Vihreässä kirjassa pohditaan, tulisiko joitakin liikemaailmassa ja yleishyödyllisiä palveluita tuottavissa yrityksissä yleisiä käytäntöjä ottaa mukaan, soveltaa tai tehostaa.

3.2 Tärkeimmät tekniikat ovat innovointi, neuvottelut ja markkinatietoisuus. Näitä tekniikoita käytetään yleishyödyllisten palveluiden alalla jatkuvasti, ja niitä voidaan tietyin rajoituksin käyttää myös direktiivin alalla, mikä ei ole ollut kovin yleistä. Siellä, missä tällaisia tekniikoita ei hyödynnetä eikä niistä ole juurikaan kokemusta, ei ole myöskään asiantuntijuutta eikä näin ollen realistisia mahdollisuuksia tehdä tekniikoista yleisiä.

3.3 Jotta direktiivi olisi yhdenmukainen uudenaikaisten tekniikkojen kanssa, siihen on sisällytetty muitakin tekniikkoja, kuten sähköinen hankinta ja laskevin hinnoin tapahtuva verkkohuutokauppamenettely. Ensin mainittua voidaan soveltaa suhteellisen laajasti, mutta jälkimmäinen soveltuu oikeastaan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa hinta ja toteutus ovat ainoat kriteerit. ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa rajatylittävän sähköisen toiminnan yhteensopivuutta.

3.4 Yleishyödyllisiä palveluita koskevissa pitkissä keskusteluissa päädyttiin siihen, että ne eivät ole varsinaisia hankintoja, vaan palveluita, joita viranomaiset tuottavat tai teettävät. ETSK toteaa jälleen, että viranomaisilla on täysi vapaus toteuttaa itse kaikki tehtävänsä tai osa niistä tai teettää ne halutessaan ulkopuolella. Lisäksi on otettava huomioon ne jäsenvaltioiden järjestelmät, joissa noudatetaan primäärioikeudessa määrättyjä tasa-arvoisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita ja joihin sisältyy yleinen oikeus tarjota palveluja. Direktiivi ei näin ollen periaatteessa kata yleishyödyllisiä palveluita (8) itsessään, mutta niihin liittyviin viranomaisten toteuttamiin tai teettämiin ulkoistuksiin tai hankintoihin sitä sen sijaan sovellettaisiin.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa ja yleistä etua koskevista palveluista annetussa pöytäkirjassa N:o 26 tunnustetaan julkisten palvelujen erityinen luonne ja merkitys sekä valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten laaja harkintavalta päätettäessä julkisten palvelujen tarjoamisesta, tilaamisesta ja järjestämisestä. Tämä kattaa palvelujen tuottamisen sekä itse että julkisen sektorin keskinäisessä yhteistyössä. Erittäin tärkeää on varmistaa korkea laatu, turvallisuus, kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen.

3.5 Direktiivissä ei missään tapauksessa säädetä siitä, mitä viranomaisten tulisi tai ei tulisi hankkia tai teettää ulkopuolella. Siinä määritetään ainoastaan tällaisia hankintoja tai ulkoistuksia koskevat menettelyt. ETSK katsoo, että tätä vapautta ei saa heikentää.

3.6 Neuvottelut

3.6.1 ETSK kehottaa komissiota selventämään direktiivissä, missä olosuhteissa viranomainen voi myöntää sopimuksen suoraan sellaiselle kokonaisuudelle, joka on sen valvonnassa samaan tapaan kuin sen sisäiset yksiköt. ETSK toivoo, että direktiiviä muutettaisiin siten, että siinä asetettaisiin asianmukaiset ehdot direktiivin vaatimuksista vapauttamiselle.

3.6.2 Koska innovatiivisia ehdotuksia ja tuloksiin perustuvia eritelmiä painotetaan aiempaa enemmän, on hankkijoiden ja tarjoajien välisillä keskusteluilla tarjousmenettelyn aikana olennainen rooli. Tästä syystä tarvitaan yleistä neuvottelumenettelyä, joka on samankaltainen kuin yleishyödyllisiä palveluita koskevassa direktiivissä tai kilpailullisessa menettelyssä, kuitenkin ilman ”poikkeuksellisen monimutkainen” -rajoitusta. Tämä kattaa jo olemassa olevat säännöt, jotka koskevat ei-kuvattavissa olevien palveluiden julkisia hankintoja.

3.6.3 On sanottu, että tällaisen menettelyn ansiosta erilaiset tarjoajat voisivat esittää ehdotuksensa, ja hankkija voisi sitten poimia ehdotuksista parhaat palat ja laatia niitä yhdistelemällä eritelmän uuteen tarjouspyyntömenettelyyn, joka voitaisiin toteuttaa ilman ”neuvotteluja”. Tällainen on epärehellistä. Tarjoajien täytyy voida suojella teollis- ja tekijänoikeuksiaan kaikissa tilanteissa – riippumatta siitä, onko ne patentoitu –, joten heidän ideoitaan ei pitäisi tarjota muiden tuottajien käyttöön edes rajoitetusti ilman heidän nimenomaista suostumustaan.

3.6.4 Erityisesti monimutkaisia sopimuksia koskevat neuvottelut vaativat hankkijalta luonnollisesti merkittävää taitavuutta. Yleisen neuvottelumenettelyn käyttöönottoon tulee liittyä toimia, joilla varmistetaan, että hankkijapuolen käytettävissä on tarvittavat taidot ja kokemuksen omaavia ihmisiä.

3.7 Innovointi

3.7.1 Vihreässä kirjassa käsitellään innovointia julkisissa hankinnoissa. Hankinnoissa siihen liittyy kolme päätasoa:

—	halukkuus hyväksyä uusi ratkaisu perinteiseen vaatimukseen

—	osallistuminen ratkaisun kehittämiseen

—	kehityshankkeen sponsorointi.

3.7.2 Helpoin ja luultavasti tuottavin tekijä on halukkuus hyväksyä uusi ratkaisu. ETSK suosittelee, että edistetään avoimuutta uusia ratkaisuja kohtaan sellaisten hankkijoiden keskuudessa, joilla pitäisi olla riittävät valmiudet. Näin ollen pitäisi voida olettaa, että hankkija on halukas harkitsemaan vaihtoehtoja, mikäli tämä ei nimenomaisesti toisin ilmoita. Julkisen vallan edustajat ovat kuitenkin usein haluttomia tekemään niin pikemminkin riskien karttamisen kuin hallinnollisen tai oikeudellisen esteen vuoksi.

3.7.3 Myös vaihtoehtoisten ehdotusten käsitteen tiellä on esteitä. Innovatiivisten ehdotusten tarjoaminen on paljon käytännöllisempää, jos hankkija painottaa vaatimuksissaan ratkaistavaa ongelmaa mieluummin kuin ratkaisua. Tällaisen lähestymistavan ansiosta tarjoaja voi hyödyntää omia taitojaan parhaan ratkaisun – joko perinteisen tai innovatiivisen – tarjoamiseksi.

3.7.4 Jos viranomainen osallistuu innovatiivisen ratkaisun toteuttamiseen, kuten merkittävän tietokantajärjestelmän kehittämiseen, sen osallistuminen ja tuki on olennaisen tärkeää kaikilla tasoilla. Muussa tapauksessa epäonnistumisen riski on suuri.

3.7.5 Esikaupallisten hankintojen (9) käsitteen yhteydessä ehdotetaan, että viranomaiset tukisivat uusia kehityssuuntia ja olisivat tulosten ensimmäisiä käyttöönottajia. Mahdollinen epäonnistuminen tekee tästä kuitenkin riskialtista. Kokemus on osoittanut, että vain harvat viranomaistahot soveltuvat rakenteensa, organisaationsa tai kokemuksensa vuoksi tällaiseen toimintaan, johon olisikin ryhdyttävä vain varoen.

3.7.6 Tuotannon ja kulutuksen kestävyysnäkökohdat ovat asialistalla korkealla. On laajasti tunnustettua, että kestävään kehitykseen liittyvällä innovoinnilla on suuri merkitys pyrittäessä edistämään hyviä työpaikkoja ja yrityksiä EU:ssa osana Eurooppa 2020 -strategiaa. Mikäli kestävyystavoitteet saavutetaan asianmukaisesti, se tuottaa vahvaa taloudellista hyötyä. Monissa hankinnoissa on tarpeen huomioida elinkaarikustannukset, joihin kuuluvat mm. laatu, alkuperäinen hinta, huolto, käyttö ja tarvittaessa lopullinen käytöstäpoisto. Laatuun perustuva lähestymistapa edistää innovointia ja työelämän hyviä käytänteitä ja hyviä työoloja, jotka johtavat ajan mittaan tehokkuuden lisääntymiseen ja kustannussäästöihin. Tällaisten arviointien tekemiseen on olemassa vakiintuneita tekniikoita. ETSK suosittelee, että ryhdytään toimiin sen edistämiseksi, että julkiset hankkijat alkaisivat käyttää tällaisia tekniikoita.

4. Lisäuudistusten perusteet

4.1 Oikeudelliset näkökohdat

4.1.1 Tehokas siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaista, mutta edelleen visaista, joten siihen olisi pitänyt kiinnittää vihreässä kirjassa nimenomaista huomiota. Liian harvat jäsenvaltiot onnistuvat siirtämisessä hyvin. Asianmukainen täytäntöönpano on kaikkien sidosryhmien edun mukaista. Ylimääräisten vaatimusten maakohtainen lisääminen kasvattaa hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa ja synnyttää siten sekä tarpeettomia esteitä varsinkin pk-yrityksille (pk-yritysten käsitteen ja liikeyrityksiin liittyvien viittausten tulee kattaa kaikki tasapuolista kilpailua harjoittavien ja sääntöjenmukaisten toimijoiden muodot – sekä voittoa tavoittelevat että tavoittelemattomat) että kasvavia kustannuksia viranomaisille. Direktiivi on selkeä eikä kovin monimutkainen. Oikeudellisten järjestelmien ja lähestymistapojen eroista huolimatta ylimääräisiä vaatimuksia ja muodollisuuksia olisi vältettävä. ETSK katsoo, että komission tulisi valvoa aktiivisemmin prosessin toteutusta ja pyrkiä edistämään yksinkertaisuutta ja selkeyttä kansallisessa lainsäädännössä.

4.1.2 Muutoksenhakudirektiivin soveltamisessa on rajatylittävien sopimusten yhteydessä systeeminen ongelma. Rajatylittävissä sopimuksissa ei ole selvää, sovelletaanko hankkijan vai tarjoajan kotimaan lakeja. ETSK ehdottaa, että tästä päätettäisiin sopimuksessa alusta lähtien.

4.1.3 Joissakin, erityisesti pitkäkestoisissa sopimuksissa olosuhteet saattavat muuttua, jolloin on tarpeen tehdä muutoksia sopimuksen määräyksiin. Vaikka tällaiset tilanteet ovat joskus väistämättömiä, ne kasvattavat mahdollisuuksia korruptioon. Direktiivillä rajoitetaan muutoksia, jotka voidaan sallia puitesopimusten yhteydessä (32 artikla), mutta muutoin siinä ei oteta asiaan kantaa. ETSK katsoo, että korruption riskistä ja/tai sopimusvarmuuden puutteesta, jotka olisivat seurausta sääntöjen höllentämisestä yleisen joustavuuden lisäämiseksi, olisi haitallisia seurauksia. Näin ollen direktiiviä ei tulisi tältä osin muuttaa.

4.1.4 Palvelut jaetaan direktiivissä kahteen ryhmään, A- ja B-palveluihin. A-palveluiden on oltava sääntöjenmukaisia, kun taas B-palveluihin sovelletaan yleensä vaivattomampaa järjestelmää. Vihreässä kirjassa pohditaan, onko jako enää asianmukainen monenlaisten palveluiden lisääntyneen rajatylittävyyden vuoksi. ETSK kannattaa ryhmien eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus ja mahdollisuus siirtää rajatylittäviä B-palveluita A-palveluiden luetteloon. Se suosittelee, että komissio arvioi B-palveluiden luetteloa kausittain selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä.

4.2 Käytännöt

4.2.1 Yksi merkittävä este julkisten hankintojen toiminnan kehitykselle on viranomaisten riittävän ammattimaisuuden ja asiantuntemuksen puute. On valitettavaa, että vihreässä kirjassa ei käsitellä tätä julkisten hankintojen perusedellytystä. Kannusteet eivät riitä parannusten syntymiseen. ETSK suosittelee voimakkaasti, että toteutetaan – erityisesti alue- ja paikallistasolla – koulutuskampanjoita toimenhaltijoiden neuvottelutaitojen lisäämiseksi ja tarkoituksenmukaisten sopimusten (10) laatimiseksi.

4.2.2 Lisäksi on tarpeen muuttaa julkisten hankintojen kulttuuria. Hankinta ei ole pelkkä hallinnollinen toimi, vaan kaikkien sopimuksen kannalta asiaankuuluvien hallinnon tasojen ja sektoreiden osallistuminen on tarpeen. Näin toimitaankin jo monissa kaupallisissa yrityksissä. Menestyksen varmistaminen edellyttää sitä, että viranomaistahon kaikki osatekijät huipulta suoritustasolle asti sitoutuvat nykyaikaisiin hankintamenettelyihin, erityisesti riskinhallintaan. Yleishyödyllisiä palveluita tuottavien yritysten käytännöt ovat tästä myönteisiä esimerkkejä.

4.2.3 Hankintatoiminnan ammattimaisuutta julkisella sektorilla on edistettävä sisäisellä kehittämisellä ja ammattilaisten rekrytoimisella, mikä parantaa toiminnan roolia ja profiilia. Kaksi lisätoimea ovat monissa tapauksissa osoittautuneet onnistuneiksi: kokeneiden hankintajohtajien rekrytointi muilta toimialoilta ja sellaisten hankintaelinten perustaminen, jotka tuottavat viranomaiselle asiantuntemusta tarjouspyyntömenettelyn ajan. Hankkijoiden laatu vaihtelee eri jäsenvaltioissa. ETSK suosittaa, että vertaillaan ja vaihdetaan parhaita käytänteitä.

4.2.4 Tarjouspyyntömenettelyä edeltävänä aikana viranomaistahon kokeneimpien ostajien tai projektipäälliköiden tulisi hankkia tietoa markkinoiden tarjonnasta ennen tarjouspyyntöasiakirjojen laatimista. Tällaiseen tutkimukseen kuuluu tyypillisesti teknisten aikakausijulkaisujen lukeminen, messuilla vieraileminen ja kullakin alalla toimivien toimittajien tapaaminen.

4.2.5 Myös pk-yritysten ammattimaisuutta on tarpeen lisätä. Erityiset kurssit ja tarjousten tekemisessä kokeneet ihmiset voivat auttaa parantamaan ammattitaitoa ja tietämystä.

4.2.6 Eräs riskien pelon ilmenemismuodoista on ”alhaisimman hinnan” kriteerin liiallinen hyödyntäminen. Vaikka määrätyissä hankinnoissa ei ole muita realistisia kriteereitä kuin hinta – ja mahdollisesti toteutus –, suurimmassa osassa on muita arvokkaita tekijöitä, jotka vaikuttavat paremman tuloksen saavuttamiseen. Alhaisin hinta -kriteerin käyttö haittaa innovointia ja paremman laadun ja arvon tavoittelua, mikä on Eurooppa 2020 -strategian mukaista, eikä se välttämättä tuo lisäarvoa.

4.2.6.1 Alhaisin hinta -kriteerin käytöstä olisi siksi tehtävä säännön sijaan poikkeus. Laajentamalla ”taloudellisesti edullisin” -kriteerin käyttöä kestävyysnäkökulmasta edullisimman tarjouksen arvioimiseksi viranomaiset voivat saada aikaan parhaat mahdolliset tulokset ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta. ETSK kannustaa viranomaisia ottamaan huomioon elinkaarikustannukset aina kun se on mahdollista ja asianmukaista.

4.2.7 Keskisuurten ja erityisesti pienten kuntien moninaisuuden vuoksi niitä tulisi kehottaa – tai ne tulisi jopa velvoittaa – tekemään ammattimaisuuden, tehokkuuden ja taloudellisten näkökohtien vuoksi yhteistyötä mittavissa hankkeissa. ETSK kehottaa kiinnittämään tähän seikkaan erityistä huomiota ja suosittelee joka tapauksessa, että vaihdetaan parhaita käytänteitä sekä selvennetään julkisten hankintojen sääntöä tässä yhteydessä.

4.2.8 Tilastolliset analyysit osoittavat, että erityisesti pk-yritykset ovat aliedustettuina EU:n kynnysarvot ylittävissä julkisissa hankinnoissa. ETSK kannattaa tasapuolisten toimintamahdollisuuksien luomista julkisten hankintojen alalle, jotta pk-yritykset voisivat saada itselleen ”oikeudenmukaisen osan” julkisista hankinnoista. ETSK ei sen sijaan kannata positiivisen syrjinnän toimenpiteitä pk-yritysten hyödyksi mm. siitä syystä, että ne ovat keinotekoisia rakenteita ja saattavat näin ollen aiheuttaa korruptiota. Viranomaisia tulisi tästä huolimatta tarvittaessa rohkaista jakamaan sopimuksia osiin, jotta pk-yritysten mahdollisuudet tulisivat paremmin näkyviin ja siten paremmin pk-yritysten ulottuville.

4.2.9 Kynnysarvoista on vallalla vastakkaisia näkemyksiä. Kynnysarvot otettiin käyttöön laajan keskustelun ja tarkan harkinnan jälkeen. Ne ovat GPA-sopimuksen kynnysarvojen mukaisia, ja niitä on mukautettu kausittain inflaation ja vaihtokurssivaihteluiden perusteella. Kehotuksia on esitetty sekä kynnysarvojen korottamisen että alentamisen puolesta. Mikään perusteluista ei kuitenkaan ole kovin vakuuttava, ja ETSK suositteleekin, että säilytetään nykyiset käytännölliset tasot. Kynnysarvojen alapuolella sovelletaan kansallisia menettelyjä perussopimuksen vaatimusten mukaisesti. On suotavaa, että menettelyt vastaisivat mahdollisimman pitkälti direktiivissä säädettyjä menettelyjä, jotta vältettäisiin epävarmuus ja hämmennys ja jotta hankkijoiden tarvitsisi soveltaa tosiasiallisesti vain yksiä menettelyjä.

4.2.10 Avoimuuden edistämiseksi ja väärinkäytösten vähentämiseksi ETSK suosittelee, että poikkeuksetta kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen. Kynnysarvojen alapuolelle sijoittuvista ja B-palveluja koskevista sopimuksista tulisi tehdä hyvin yksinkertainen ilmoitus ETA:n laajuiselle sähköisiä tarjousmenettelyjä koskevalle verkkosivulle (11).

4.2.11 Pyrkimys ammattimaisuuden lisäämiseksi voi myös auttaa yksinkertaistamaan kansallisia menettelyjä, jotka tällä hetkellä aiheuttavat usein suhteettomia kuluja. Konkreettisissa tilanteissa on suuria eroja, joten hämmennystä ja tulkintaerimielisyyksiä tulisi välttää. Suoraviivaisemmilla kansallisilla lähestymistavoilla voitaisiin näyttää muille esimerkkiä.

4.2.12 Pk-yrityksille asettaa lisäesteen se, että viranomaisilla on taipumus vaatia taloudellisia takuita ja vakuutuksia sekä asettaa suoritusvaatimuksia. Lisäksi rahoituksen saaminen on tällä hetkellä vaikeampaa, ja on tuhlausta käyttää pk-yritysten rajallisia varoja tällaisten takuiden ylläpitämiseen. Viranomaisia tulee muistuttaa siitä, että niiden velvollisuus on välttää suhteettomia ammattitaito- ja rahoitusvaatimuksia sen sijaan, että tukeutuvat takuisiin.

4.2.13 Näillä aloilla on tartuttu toimeen jäsenvaltioiden tilanteen parantamiseksi. ETSK kannattaa voimakkaasti parhaiden käytänteiden luetteloa sekä – joidenkin jäsenvaltioiden käytänteiden mukaan – säännöllisiä EU-tason paneelikeskusteluja hankintaviranomaisten ja kokeneiden asiantuntijoiden kanssa.

4.2.14 Viranomaiset voisivat perustaa pk-yritysten tueksi sähköisiä portaaleja, joiden tarkoituksena olisi

—	laajentaa tiedotusta EU:n kynnysarvojen alapuolelle jäävistä julkisten hankintojen mahdollisuuksista

—	antaa pk-yrityksille mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksestaan osallistua kumppanuuksiin muiden kiinnostuneiden pk-yritysten kanssa

—	kehittää sähköisiä tarjousmenettelyjä koskevaan pääsivustoon erillinen turvattu osio, jossa pk-yritykset voisivat ladata, muokata ja päivittää hallinnollista tietoa hankintaviranomaisten käyttöön.

5. Hankintojen ja muiden kysymysten yhteydet

5.1 Julkisten varojen käytön tehokkuuden lisäämistä koskevan tavoitteen (12) lisäksi vihreässä kirjassa pyydetään näkemyksiä julkisten hankintojen ja muiden, esimerkiksi innovointi-, ympäristö- ja sosiaalikysymysten yhteyksien tehostamisesta.

5.2 Kestävä kehitys ja osallistava kasvu ovat vuodesta 2004 lähtien olleet painopisteitä kilpailukyvyn vahvistamisen ohella, ja ne vahvistettiin jälleen Eurooppa 2020 -strategiassa. Nämä näkökohdat tulisi ottaa huomioon myös julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa.

5.3 ETSK yhtyy näkemykseen siitä, että valtiollisia ja alueellisia viranomaisia tulisi rohkaista ottamaan yhteiskunnalliset näkökohdat huomioon, mikä tarkoittaa sitä, että sopimusten valmistelussa tulisi jättää tilaa näille kysymyksille.

5.4 Vuonna 1949 tehty ILO:n yleissopimus nro 94 ”Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena” on tätä nykyä sitova kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa. Muissakin maissa, kuten Irlannissa, sopimusta sovelletaan julkisiin hankintoihin vapaaehtoispohjalta. ETSK panee merkille yleissopimukseen sisältyvät periaatteet ja ehdottaa, että jäsenvaltioita kannustettaisiin ratifioimaan yleissopimus ja noudattamaan sen periaatteita.

5.5 ETSK korostaa, että direktiivissä esitetään joukko menettelysääntöjä, joihin julkisten hankintojen sopimuspuolten suhde perustuu. Komissio on aiemmissa asiakirjoissa päätellyt laajojen konsultaatioiden perusteella, miten hankintaviranomaiset voivat tarkastella innovatiivisia tuotteita/palveluita/menettelyjä ja ympäristö- ja sosiaalitavoitteita valmistellessaan sopimuksia (13) tai osallistuessaan esikaupallisiin hankintoihin.

5.6 Innovaation ja julkisten hankintojen osalta on syytä mainita uraauurtava Ahon raportti sekä edelläkävijämarkkinoiden luomista koskeva aloite. (14) Innovointi voi koskea hyvin monenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi huipputekniikkaan, vähähiilisyyteen, alhaiseen energiankulutukseen, terveydenhoidon ja sosiaalihuollon uusiin ja vaihtoehtoisiin menetelmiin, rakentamiseen, liikenteeseen ja infrastruktuuriin. ETSK korostaa, että kysynnällä voi olla innovaation (15) ylläpitäjänä ensiarvoisen tärkeä rooli, jota on useiden vuosien ajan vähätelty tai joka on jätetty kokonaan huomiotta. Se voi epäsuorasti edistää korkeakoulujen ja tutkimus- ja kehityskeskusten sitoutumista sekä esim. pk-yritysten ja sosiaali- ja yhteisötalouden toimijoiden harjoittaman innovoinnin jatkamista.

5.7 ETSK korostaa vastauksena vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin, että ensisijainen vastuu julkisissa hankinnoissa on valtakunnallisilla, alueellisilla, paikallisilla ja EU-tason viranomaisilla, joiden tulee arvioida tapauskohtaisesti, mikä on direktiivin puitteissa paras yhdistelmä erilaisia sosiaalisia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi innovaatioon, ympäristöön, sosiaalisiin (16) näkökohtiin (vammaisiin liittyvät sosiaalialan säädökset mukaan luettuina) ja tehokkuuteen, tuotantokausiin, kustannuksiin, toimittajien määrään, sopimusten mahdollisiin tuloksiin jne.

5.8 Viranomaiset voivat vapaasti määritellä erityisiä, myös ympäristöön ja sosiaalikysymyksiin liittyviä vaatimuksia. Monissa tapauksissa EU:n tai kansallinen lainsäädäntö edellyttää tätä. Tämä on tilanne esimerkiksi yleisten tai sektorikohtaisten ympäristönormien tapauksessa. Muissa tapauksissa tällaiset vaatimukset saattavat liittyä konkreettisten hankkeiden, kuten laajojen infrastruktuurin rakennustöiden toteuttamiseen.

5.9 Tarjousten teknisiä eritelmiä olisi tarvittaessa laajennettava niin, että niissä mainitaan tuotannon ja prosessin erityispiirteet. Tämä yksinkertaistaisi toimintaa ja tekisi siitä avoimempaa, ja hankintaviranomaiset voisivat tehdä tärkeitä valintoja kestävien tavoitteiden edistämiseksi muun muassa ympäristön kestävyyden sekä työehtosopimusten, työelämän normien, työolojen ja samanpalkkaisuuden vahvistamisen osalta. Vihreän sähkön tapaus on selkeä esimerkki siitä, miten ja miksi edellä mainitut tuotannon erityispiirteet tulisi sisällyttää teknisiin eritelmiin eikä jättää niitä vain hankintasopimuksen toteuttamisen ehtoihin. (17)

5.10 ETSK suosittelee, että komissio esittää tarvittaessa yhdennetyn asiakirjan, joka kattaa direktiivin ja unionin tuomioistuminen asiaankuuluvan oikeuskäytännön. Tällainen asiakirja parantaisi saatavuutta ja olisi suureksi avuksi luotaessa oikeusvarmuutta edistävää keskitettyä tietolähdettä.

5.11 Älykkään eurooppalaisen talouden tarpeesta käytävään yleiseen keskusteluun liittyen jäsenvaltioissa käydään tiiviitä keskusteluja julkisten hankintojen roolista tässä prosessissa. (18) Jäsenvaltiot laativat eriasteisia ympäristökriteereitä, ja pienemmässä määrin myös sosiaalisia kriteereitä, jotka hankkijoiden on otettava huomioon. Työehtosopimukset ja kansallinen lainsäädäntö vaihtelevat merkittävästi eri jäsenvaltioiden välillä. On kunkin valtion vastuulla varmistaa yhdenmukaisuus oman asiaankuuluvan lainsäädäntönsä kanssa.

5.12 ETSK suosittelee, että tästä käynnissä olevasta prosessista keskustellaan vuosittain (kilpailukyky)neuvostossa. Parhaita käytänteitä ja kokemuksia tulisi nostaa esiin. Käytäntöjen yhdenmukaisuuden lisääminen parantaa myös rajatylittävien sopimusten ehtoja.

5.13 Kaikkia sopimuksentekoperusteiksi asetettavia sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä vaatimuksia pitää voida arvioida ja painottaa suhteessa muihin perusteisiin.

5.14 Eräs ehto olisi, että valinnasta vastaavat elimet huolehtisivat hankintoihin liittyvän toimivaltansa puitteissa siitä, että tarjoajat noudattavat direktiivin 44–51 artiklassa (19) säädettyjen perusteiden lisäksi myös sosiaalialan säädöksiä (mm. suhteessa vammaisten osallistamiseen (20)), sillä olisi EU:n ja kansallisten säännösten vastaista, että viranomaiset tekisivät sopimuksen sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät noudata lainsäädäntöä.

5.15 Jäsenvaltioiden tulisi vaatia tarjouksen tekijöiden itse laatima todistus tai vakuutus, jossa todetaan, että jokaisessa valtiossa noudatetaan vammaisten työllistämistä koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten velvoitetta rekrytoida tietty määrä tai osuus vammaisia niissä maissa, joissa on tällainen oikeudellinen velvoite.

5.16 Toinen asiaankuuluva sosiaalinen toimi on selkeästi se, että tekninen eritelmä tulee laatia siten, että siinä huomioidaan vammaisuuteen liittyvät esteettömyyskriteerit ja että se on suunniteltu kaikkia käyttäjiä silmällä pitäen.

5.17 Eräs näkökulma, joka täytyy pitää mielessä kaikkia hyödyttävien yhtäläisten mahdollisuuksien sekä yhteiskuntaan sopeutumisen takaamiseksi, liittyy vammaisten suojatyöpaikoille varattujen sopimusten myöntämiseen. Tämä mahdollisuus mainitaan nimenomaisesti direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 28 kappaleessa sekä 19 artiklassa. ETSK katsoo, että komission tulisi suositella nimenomaisesti, että tietty osuus tai määrä tällaisia sopimuksia tulisi tehdä velvoittaviksi niissä jäsenvaltioissa, joissa se on perusteltua esimerkiksi siitä syystä, että valtiossa on huomattavia määriä pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia vammaisia, jotka voisivat tehdä työtä.

5.18 Yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin liittyvän julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön monimutkaisuuteen on tarpeen puuttua. Vihreässä kirjassa (kohdassa 4.4) kysytään, tulisiko tällaisia palveluita koskevia kynnysarvoja nostaa, jotta sosiaalipalveluiden erityispiirteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Komitea odottaa voivansa seurata alalla käynnissä olevaa työskentelyä tiiviisti mm. komission tiedonannon (KOM(2011) 206 lopullinen) myötä ja on perillä siitä, että valikoivat muutokset kynnysarvoihin eivät ole suotavia.

5.19 Komissiolle tulisi Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä antaa toimivaltaa seurata tiiviisti uudistamisprosessia jäsenvaltioissa. Tällaista toimintaa edistäisi se, että verkossa julkaistaisiin kaikki hankintasopimuksia koskevat ilmoitukset niiden arvosta riippumatta ja että samassa yhteydessä kerrottaisiin, millaiselle yritykselle sopimus myönnettiin (mikro-, pk- vai suuryritys) sekä sopimuksen arvo.

6. Epätyydyttävät käytännöt

6.1 Eräs direktiivin tavoitteista on suosinnan, petosten ja korruption torjuminen. Tällaisia käytänteitä ei esiinny ainoastaan julkisissa hankinnoissa, mutta kaupankäynnin kurinalaisuuden puute, joka vihreässä kirjassa mainitaan, lisää niihin uuden ulottuvuuden, sillä valtiot eivät välttämättä aina kontrolloi tällaisia omien elintensä toimia. Direktiivillä ei korvata korruptiota tai kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, mutta sen asettama tiukka menettelykuri tarjoaa ylimääräisen puolustuslinjan.

6.2 ETSK katsoo, että alihankintasäännöksiä on tiukennettava. Moniportaiset alihankintarakenteet vaikeuttavat työehtosopimusten, työehtojen sekä terveys- ja turvallisuusmenettelyjen täytäntöönpanoa. Viranomaisten tulisi voida vaikuttaa sopimukseen enemmän, jotta laadulliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet voidaan saavuttaa. Alihankkijoita käytettäessä kaikki niiden käyttämiseen liittyvät yksityiskohdat tulisi ilmoittaa ennen sopimuksen tekemistä, ja viranomaisten olisi täsmennettävä vastuut ja velvollisuudet, jotta sopimuksen tehokas seuranta ja valvonta olisi mahdollista. Viranomaisilla tulisi olla käytössään mekanismit alihankkijoiden seulomiseksi ja hylkäämiseksi silloin kun on aihetta huoleen.

6.3 Yleensä sopimus solmitaan sellaisen ammattitaitoisen päätoimeksisaajan kanssa, jolla on kokemusta tarvittavan työn, hankinnan tai palvelun suorittamisesta. Päätoimeksisaaja ottaa vastuun koko sopimuksesta ja vastaa hankintaviranomaiselle sen täytäntöönpanosta. Tähän vastuuseen sisältyy mm. materiaalihankintojen ja päätoimeksisaajan mahdollisesti tekemien alihankintasopimusten hallinnointi. Poikkeuksellisen alhaisten tarjousten rankaisemisen ja poissulkemisen tulisi olla yksinkertaisempaa erityisesti kun otetaan huomioon työsuhdeturva ja voimassa olevat työehdot. Nykyinen pakollinen ja monimutkainen menettely edellyttää kirjallista menettelyä ennen tarjouksen hylkäämistä. Myös rakennusmenetelmän, tuotantoprosessin tai tarjottavien palveluiden taloudellisia näkökohtia koskevista tiedoista annettuja säännöksiä tulee tarkistaa. Tarjoajat tulisi velvoittaa antamaan hankintaviranomaiselle tietoa ennemminkin kuin että viranomaisen olisi itse hankittavat tiedot. Direktiiveihin tulisi sisällyttää nämä muutokset ihmisarvoisen työn, työntekijöiden yhtäläisen kohtelun ja entistä laajempien kestävyystavoitteiden nimissä.

6.4 Epävirallisen näytön perusteella yleisin epätyydyttävä käytäntö on suosinta, jossa hankintaviranomainen myöntää sopimuksen – joissain tapauksissa edes ilmoittamasta aikeestaan – suosimalleen toimittajalle. Tällaista peiteltyä toimintaa on hankala havaita, sillä se tulee näkyviin vasta jälkikäteen. ETSK katsoo, että tällaisia väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä kasvattamatta tarpeettomasti viranomaisten hallinnollista taakkaa, jos kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen sähköisen tarjouskilpailumenettelyn kautta.

6.5 ETSK huomauttaa, että sopimuksen ehtojen, myös sopimuksen toteuttamista koskevien lausekkeiden, noudattamisen seurantaa hankintasopimuksen tekemisen jälkeen on lisättävä. Viranomaisilla on tällä hetkellä finanssikriisin seurauksena yhä enemmän taloudellisia ja resurssipaineita, ja samaan aikaan myös terveyttä ja turvallisuutta, työnormeja ja ympäristönsuojelua valvovissa virastoissa tehdään leikkauksia. Koska hankintasopimuksen peruuttaminen ja uuden tarjouskilpailun järjestäminen voi olla hyvin kallista, viranomaiset voivat tuntea itsensä voimattomiksi, jos toimittaja ei täytä ehtoja tai laiminlyö niitä. Ehtojen noudattamisen varmistamisen kustannukset tulisi ottaa huomioon hankintabudjeteissa, ja olisi myös harkittava muita seuraamuksia sopimuksen ehtojen noudattamatta jättämisestä.

6.6 Yrityksissä tarvitaan tiukkoja varotoimia korruption torjumiseksi. Tämän edistämiseksi tulisi tukea yritysten ”itsepuhdistustoimia”, kun väärinkäytöksiä on tapahtunut. Esikuvallisesti toimivien yritysten tulisi onnistuneen korjausprosessin jälkeen voida palata uudelleen markkinoille. Tätä koskevista tiukoista vaatimuksista tulisi säätää direktiiveissä, jotta vältetään jäsenvaltioissa tällä hetkellä toisistaan poikkeavat käytännöt.

7. Ulkoinen ulottuvuus

7.1 EU:n julkisten hankintojen ulkoisessa ulottuvuudessa ei voida jättää huomiotta EU:n velvoitteita edistää ihmisarvoista työtä, yhdenvertaisuutta, perusoikeuksien, vapauksien ja työnormien kunnioittamista, ympäristönsuojelua ja energiatehokkuutta kolmansissa maissa. Näitä periaatteita ei pidä unohtaa EU:n rajojen ulkopuolelle siirryttäessä. Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tarkistuksen yhteydessä näitä periaatteita on aina vahvistettava sekä sisäisesti että ulkoisesti. EU:n tasolla on tehtävä entistä enemmän työtä sosiaalisten ja ympäristönormien parantamiseksi toimitusketjuissa, ja niitä on käsiteltävä samanaikaisesti myös kauppapolitiikassa. Euroopan komission on tehtävä yhteistyötä vakavasti asiaankuuluvien toimijoiden, esimerkiksi ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa toimivien strategioiden ja rakenteiden kehittämiseksi.

7.2 Julkisia hankintoja koskeva sopimus tarjoaa puitteet ja foorumin luoda julkisia hankintoja koskevat tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanlaajuisesti. Mahdollisimman monia valtioita tulisi kannustaa liittymään sopimukseen.

7.3 Avoimet kansainväliset julkisten hankintojen markkinat ovat edulliset eurooppalaisten tarjoajien kannalta, sillä monet eurooppalaisyritykset – pk-yritykset mukaan luettuina – ovat maailman kärkitasoa rakentamisen, julkisten töiden, vaihtoehtoehtoisten energialähteiden ja ympäristönsuojelun aloilla. (21) ETSK korostaa, että EU:n tavoitteena tulee olla parantaa pääsyä EU:n ulkopuolisten maiden julkisille markkinoille. Vastavuoroisuus on taattava. (22)

7.4 ETSK pitää erittäin tärkeänä, että EU:n ulkopuolisten valtioiden (valtio-omisteiset) yritykset noudattavat samoja julkisten hankintojen sääntöjä kuin EU:ssa toimivat yritykset. Erityisesti tämä koskee kiellettyjä suoria ja epäsuoria valtiontukia, hintalaskelmia ja varovaisuusperiaatetta kustannusten ja riskien arvioinnissa silloin kun näitä sovelletaan julkisiin hankintoihin EU:ssa. Noudattamisen valvonta ei ole helppoa. Tähän kysymykseen tulee vastata asianmukaisesti vuonna 2004 annetun direktiivin tarkistuksen yhteydessä. (23)

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. ETSK:n lausunnot EUVL C 93, 27.4.2007, s. 25, ja EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52.

(2) Ks. klassinen direktiivi 2004/18/EY ja yleishyödyllisiä palveluja koskeva direktiivi 2004/17/EY. Tämänkertaisessa lausunnossa käsitellään erityisesti klassista direktiiviä (jäljempänä ’direktiivi’).

(3) Riippumaton ammatillinen toiminta, jonka kohteena on tehtävä, jota ei voi kuvata etukäteen selkeästi ja kattavasti.

(4) Ks. direktiivin johdanto-osan 2 kappale: ”… ja taata julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle.”

(5) Komission tiedonanto aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi”, KOM(2011) 206 lopullinen, kohta 2.12: Julkiset hankinnat.

(6) Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postin alalla toimivat yksiköt.

(7) 2004/18/EY (julkisia hankintoja koskeva direktiivi).

(8) Ks. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artikla sekä pöytäkirja N:o 26.

(9) Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa, KOM(2007) 799 lopullinen.

(10) Kuvaava esimerkki tästä on alankomaalainen PIANNO-säätiö. Samansuuntaisesti toimivat Alankomaiden elinkeinoelämän keskusliitto ja Alankomaiden kuntaliitto, jotka suunnittelevat laajaa yhteistä kampanjaa, jonka kohteena ovat julkisista hankinnoista eri puolilla Alankomaita vastaavat virkamiehet.

(11) Lisätietoja sähköisistä hankinnoista saa asiakokonaisuuteen, EUVL C 248, 25.8.2008, s. 149.

(12) Vihreä kirja, s. 4, kolmas kappale.

(13) Ks. viitteet vihreän kirjan sivulla 34. Ks. myös marraskuussa 2006 julkaistu Build for All -opas esteettömyyskriteerien sisällyttämisestä julkisten hankintojen menettelyihin.

(14) Ks. Esko Ahon johtaman työryhmän raportti Creating an Innovative Europe, 2006, sekä edelläkävijämarkkinoiden luomista koskeva komission aloite, lokakuu 2010.

(15) Ks. esim.: Public procurement and innovation – Resurrecting the demand side, Jakob Edler & Luke Georghiu, www.sciencedirect.com, Research Policy (2007) s. 949–963.

(16) Ks. käsikirja Buying social – A Guide to Taking Account of Social Considerations in Public Procurement, SEC(2010) 1258, jonka Euroopan komissio laati lokakuussa 2010.

(17) Ks. asia C-448/01, EVN AG ja Wienstrom GmbH vastaan Republik Österreich, oikeustapauskokoelma 2003 sivu I-14527.

(18) Ks. laaja yleiskatsaus asiakirjassa Corporate Social Responsibility, National Public Policies in the European Union, marraskuu 2010.

(19) 44 artikla: Osanottajien soveltuvuuden tarkistaminen, 45–51 artikla: Laadulliset valintaperusteet.

(20) Euroopan vammaisstrategia 2010–2020, KOM(2010) 636 lopullinen.

(21) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Kansainväliset julkiset hankinnat” (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32) ja ”EU:n ulkopuolisten maiden valtionyritysten asema unionin julkisten hankintojen markkinoilla”, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 31.

(22) Sosiaalisia näkökohtia on käsitelty hiljattain annetussa lausunnossa, jossa tarkastellaan teollisuuspolitiikkaa (kohdat 6.29 ja 6.30), ILO:n normeja ja yritysten yhteiskuntavastuuta, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 38.

(23) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 31, jossa tätä kysymystä käsitellään laajasti.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/121

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle”

KOM(2011) 48 lopullinen

2011/C 318/20

Esittelijä: Gerd WOLF

Toinen esittelijä: Erik SVENSSON

Euroopan komissio päätti 9. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle

KOM(2011) 48 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 122 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1 ETSK on tyytyväinen komission vihreään kirjaan ja siinä asetettuihin tavoitteisiin, vahvistaa aiheesta jo antamansa aiemmat lausunnot sekä suosittaa asiantuntijaryhmän tekemään seitsemännen puiteohjelman väliarviointiin viitaten, että Euroopan komission tulisi erityisesti

1.1.1

kehittää – yksiköissään ja niitä tukevissa neuvoa-antavissa elimissä toteutettavien rakenteellisten lisätoimenpiteiden avulla – yhdennetty tutkimus- ja innovointistrategia säilyttäen niiden erillinen identiteetti ja erityiset työskentelyolosuhteet.

1.1.2

korottaa tulevia tutkimus- ja innovointimäärärahoja lopultakin niin, että niiden osuus EU:n kokonaistalousarviosta todella kuvastaa tutkimus- ja innovointitoiminnalle Eurooppa 2020 -strategiassa annettua painoarvoa ja avainasemaa sekä sen kannustavaa ja integroivaa vipuvaikutusta jäsenvaltioiden välttämättömään tukipolitiikkaan.

1.1.3

yksinkertaistaa vaadittavia hallinnollisia menettelyjä, joustavoittaa ja nopeuttaa päätöksentekomenettelyjä sekä mukauttaa komission virkamiesten asiantuntija-asemaa ja toimivaltaa vastaavasti.

1.1.4

keskittyä valtioiden välisiin tehtäviin, jotka resurssien ja asiantuntemuksen rajatylittävän yhdistämisen ansiosta tuottavat eurooppalaista lisäarvoa erityisesti, kun kyse on tutkimusyhteistyöstä.

1.1.5

kohdentaa rakennerahastot vielä aliedustetuille alueille, jotta luodaan niillä tarvittavat huippuosaamisen perusta ja rakenteet, sekä parantaa rakennerahastojen ja puiteohjelman välisiä yhteyksiä.

1.1.6

tukea keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden kehittämistä, sillä ilman niitä on mahdotonta vastata maailmanlaajuisen kilpailun haasteeseen ja puuttua menestyksellisesti suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

1.1.7

osoittaa 20 prosenttia tulevan kahdeksannen puiteohjelman kokonaismäärärahoista Euroopan tutkimusneuvoston hallinnoimaan ohjelmaosuuteen.

1.1.8

tukea suurten t&k-infrastruktuurien (ESFRI:n luettelo) rakentamista ja ylläpitoa.

1.1.9

edistää innovointia koko laajuudessaan, sosiaali- ja talousalan, työpaikkojen ja luovien yritysten innovaatiotoiminta mukaan luettuna.

1.1.10

parantaa pk- ja mikroyrityksiä koskevia tukisääntöjä, jotta helpotetaan niiden pääsyä ja osallistumista tukiohjelmiin ja niiden välineisiin.

1.1.11

luoda riittävää riskipääomaa koskevat puitteet ja vahvistaa niitä sekä mahdollistaa riskipääoman helppo saatavuus erityisesti pk-yrityksille. Tässä tarkoituksessa komission on kehitettävä ja mukautettava edelleen riskinjakorahoitusvälinettä.

1.1.12

tarkastella uudelleen valtiontuen sekä kilpailu- ja hankintalainsäädännön roolia, kun otetaan huomioon niiden vaikutukset koko innovaatioprosessiin, erityisasiantuntemuksen kehittämiseen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin.

1.2 Komitea kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan keskeisen panoksensa Eurooppa 2020 -strategiaan lisäämällä – budjettirajoitteidenkin aikana – investointeja koulutukseen (erityisesti korkeakouluihin), t&k-toimintaan ja innovointiin saavuttaakseen lopulta ja mieluummin jopa ylittääkseen kuuluisan ja jo Lissabonin strategiaan sisältyvän t&k-toimintaa koskevan kolmen prosentin tavoitteen.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1 Vihreän kirjan tarkoituksena on virittää julkista keskustelua tärkeimmistä seikoista, joilla on oma roolinsa EU:n tulevissa tutkimus- ja innovointirahoitusohjelmissa.

2.2 Komissio ehdottaa, että parannuksiin pyritään seuraavilla aloilla:

—	tavoitteiden ja niiden toimeenpanon selkiyttäminen

—	yksinkertaistaminen

—	lisäarvon ja vipuvaikutuksen lisääminen sekä päällekkäisyyden ja hajanaisuuden välttäminen

—	osallistumisen helpottaminen

—	laajempi osallistuminen EU-ohjelmiin – esteettömyyden lisääminen

—	EU-tuen yhteiskunnallisten ja kilpailukykyvaikutusten lisääminen.

2.3 Komissio haluaa kehittää yhteisen strategian, joka kattaa kaiken asiaan kuuluvan EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen, jota nykyisin annetaan seitsemännen TTK-puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kaltaisten EU:n innovaatioaloitteiden kautta.

2.4 Vihreässä kirjassa esitetään 27 konkreettista kysymystä, jotka käsittelevät seuraavia temaattisia aloja:

—	yhteistyö Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi

—	yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen

—	kilpailukyvyn parantaminen

—	Euroopan tieteellisen perustan ja eurooppalaisen tutkimusalueen lujittaminen.

2.5 Kyseisten ohjelmaosien nykyiseen rahoitukseen meneillään olevalla ohjelmakaudella (2007–2013) sisältyvät

—	seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma: 53,3 miljardia euroa

—	kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP): 3,6 miljardia euroa

—	Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT): 309 miljoonaa euroa

—	koheesiopolitiikka: noin 86 miljardia euroa (lähes 25 prosenttia rakennerahastojen kokonaistalousarviosta).

3. Yleistä

3.1 Neuvoston 26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 tekemiin päätöksiin sekä jäljempänä mainittuihin komitean aiempiin lausuntoihin viitaten komitea pitää tervetulleena ja kannattaa komission julkistamaa vihreää kirjaa sekä aikomusta käyttää kaikkia EU:n tutkimus- ja innovaatiovälineitä johdonmukaisella tavalla osana yhteistä strategiakehystä. Näiden tavoitteiden mukainen kunnianhimoinen ja tehokas EU:n tukiohjelma on ratkaiseva edellytys, jotta voidaan vahvistaa Euroopan kilpailukykyä, turvata sen hyvinvointi ja sosiaaliset saavutukset sekä vastata merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

3.2 Tämä merkitsee kuitenkin ennen kaikkea sitä, että EU:n tulevasta kokonaistalousarviosta osoitetaan kyseisiin ensisijaisiin tavoitteisiin riittävä ja asianmukainen osuus! Tulevien tutkimus- ja innovointimäärärahojen osuuden EU:n kokonaistalousarviosta on oltava sellainen, että se todella kuvastaa tutkimus- ja innovointitoiminnalle Eurooppa 2020 -strategiassa annettua painoarvoa ja merkitystä sekä sen kannustavaa ja integroivaa vipuvaikutusta jäsenvaltioiden yhtä lailla välttämättömään tukipolitiikkaan.

3.3 Komitean vuonna 2007 antaman valmistelevan lausunnon ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (1) otsikossa määritellään jo Eurooppa 2020 -strategian keskeinen tehtävä. Nimenomaan siitä syystä on kehitettävä yhteinen strategia EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta varten.

3.4 Sen ei kuitenkaan tulisi merkitä kyseisten kahden kategorian sekoittamista tai sitä, että yhdestä niistä tehdään toissijainen muihin nähden, vaan tarkoitus on yhteisen strategian avulla varmistaa, että tutkimus ja innovointi tukevat ja ruokkivat toisiaan mahdollisimman tehokkaasti.

3.5 Tämän lähtökohdan pohjalta komitea näin ollen myös kannattaa kohdassa 2.5 mainittuja tavoitteita.

3.6 Viime vuosina komitea on antanut useita muita keskeisiä lausuntoja näistä tavoitteista sekä niihin liittyvistä monitahoisista kysymyksistä. Kyseisistä lausunnoista mainittakoon seuraavat:

—	”Vihreä kirja – Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (2)

—	”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” (3)

—	”Eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja (ERI) koskeva yhteisön oikeudellinen kehys” (4)

—	”Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin” (5)

—	”Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten” (6)

—	”Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen kärjessä – tulevan ja nousevan teknologian tutkimusstrategia Euroopalle” (7)

—	”Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa” (8)

—	”Investoiminen vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)” (9)

—	”EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (10)

—	”Tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistaminen” (11)

—	”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke ’Innovaatiounioni’ ” (12)

—	”Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä” (13)

—	”Seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointi” (14).

Edellä mainituissa lausunnoissa on jo esitetty käytännön suosituksia useimpiin vihreässä kirjassa mainittuihin tavoitteisiin ja kysymyksiin. Siksi komitea viittaa nimenomaisesti näihin aiempiin lausuntoihin, vahvistaa uudelleen niiden sisällön ja toivoo, että ne otettaisiin huomioon osana tätä lausuntoa. Myös asiantuntijaryhmän tekemän seitsemännen puiteohjelman väliarvioinnin (15) osalta jäljempänä esitetään huomioita, joissa toistetaan aiemmissa lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä tai täydennetään niitä.

3.7 Luettelo vihreään kirjaan sisältyvistä kysymyksistä, joita tässä käsitellään tekstijaksossa 4, antaa vaikutelman, että komissio harkitsee radikaaleja muutoksia nykyisiin rahoitusjärjestelyihin ja asetettaviin painopisteisiin. Komitea viittaa lausuntoonsa ”Tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistaminen” ja painottaa määrätietoisesti suositustaan säilyttää olennaiselta osin EU:n nykyisten menestyksellisten rahoitusvälineiden (erityisesti tutkimusyhteistyön) jatkuvuus ja vakaus (16) ja vahvistaa niitä eikä vaarantaa niitä liiallisilla muutoksilla.

3.7.1 Sen sijaan olisi varmistettava yhteinen strategiakehys etenkin komissiossa ja sitä tukevissa neuvoa-antavissa elimissä toteutettavien rakenteellisten lisätoimenpiteiden avulla. Siinä tarkoituksessa tulisi muun muassa nykyisen tutkimuksen puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin toimenpiteet yhdistää ohjelmien ja hallinnon osalta.

3.7.2 Kuten komitea on useaan otteeseen tähdentänyt, tämä edellyttää lisäksi, että kustakin ohjelmasta vastuussa olevat komission virkamiehet ja myös komissiolle työskentelevien virastojen työntekijät ovat kansainvälisesti tunnustettuja asiantuntijoita asianomaisella alalla omien saavutustensa perusteella ja että heillä on riittävästi liikkumavaraa päätösten teossa sekä mahdollisuuksia tehdä aloitteita, jotta he pystyvät hyödyntämään asiantuntemustaan ja arvostelukykyään tehdäkseen yhteisestä strategiasta menestyksellisen. (17) Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa – eikä varmastikaan pelkästään – kapea-alaisin, joustamattomin säännöin (18), vaan ennemminkin sellaisten vakaiden, mutta kuitenkin joustavien järjestelmien avulla, joissa yhdistyy asiantuntemus ja kokemus.

3.7.3 Komitea on toistuvasti painottanut innovoinnin ratkaisevaa merkitystä Eurooppa 2020 -strategian kannalta. Se kuitenkin toteaa jälleen, etteivät innovaatiot ole välttämättä suoraviivaisen tapahtumasarjan tulos – toisin sanoen ensin tutkimus, sitten innovaatio – vaan ne syntyvät monimutkaisessa prosessissa ”erilaisten lähtötilanteiden verkottumisesta ja nivoutumisesta” (19), ja niihin sisältyy myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia näkökohtia. Tämä koskee erityisesti palveluinnovaatioita, joiden taustalla ovat useimmiten uudet asiakastarpeet, sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, jotka reagoivat yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Se koskee myös esimerkiksi työpaikkojen innovaatiotoimintaa (20), jota työmarkkinaosapuolet kehittävät tai josta ne neuvottelevat keskenään, mutta yhtä lailla innovaatioita suunnittelu- ja luovalla alalla. Euroopan vammaisstrategia 2010–2020 (komission tiedonanto) on lisäesimerkki merkittävästä innovointialasta julkisille ja kaupallisille palveluntarjoajille, jotka huolehtivat tuotteiden ja palveluiden saatavuudesta, jotta myös vammaiset voivat integroitua täysipainoisesti eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

3.7.4 Komitea huomauttaa lisäksi, että tutkimus ja tiede ovat keskeisiä kulttuurisia tekijöitä, jotka luonnehtivat valistusajan jälkeistä kehitystä Euroopassa. Vaikka ne ovat innovoinnin tärkeä edellytys, ne on myös tunnustettava ja säilytettävä ja niitä on tuettava eurooppalaisen sivistyksen ja kulttuurin aivan omana kategorianaan. Innovointia ei pidä alistaa tutkimukselle, eikä tutkimusta pidä alistaa innovoinnille. (21) Se merkitsisi eurooppalaisten perusarvojen kulttuurista köyhtymistä.

3.7.5 Yksi merkittävä ero tutkimuksen ja innovoinnin välillä ovat erilaiset ”pelisäännöt”, joita sovelletaan yhtäältä tieteessä ja tutkimuksessa ja toisaalta innovoinnissa sidosryhmiin ja työskentely-ympäristöihin (”kulttuureihin”). Tämän aiheen osalta komitea viittaa aihetta ”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” käsittelevään lausuntoonsa (22), jossa eri näkökohtia tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Siksi yhteisessä strategiassa on haettava ratkaisuja, joissa näitä eroja kunnioitetaan ja joissa niihin vastataan ja jotka kuitenkin mahdollistavat koko innovointiprosessin tukemisen.

3.7.6 Nimenomaan tästä syystä asianmukaiset yhteydet sekä henkilöstön ja asiantuntemuksen vaihto näiden kahden kategorian välillä ovat erityisen tärkeitä ja edellyttävät tukea. Komitea viittaa väliarvioinnista antamaansa lausuntoon (23), jossa se käsittelee suunniteltuja kolmea tukipilaria, toisin sanoen: tiedettä tietämyksen hyväksi (science for knowledge) – tutkimusohjelman määrittelevät tutkijat, tiedettä kilpailukyvyn hyväksi (science for competitiveness) – tutkimusohjelman määrittelevät teollisuuden toimijat – sekä tiedettä yhteiskunnan hyväksi (science for society) – tutkimusohjelman määrittelevät kansalaisyhteiskunnan toimijat.

3.8 Komitea viittaa eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystyön hajanaisuutta koskevista komission toistuvista ylimalkaisista väitteistä esittämiinsä aiempiin toteamuksiin ja myöntää, että kyseisenlaisesta hajanaisuudesta voi olla esimerkkejä, mutta ne eivät kuvasta yleistä tilannetta. Siksi komitea toteaa jälleen (24), että ”on jo kauan ollut olemassa eurooppalaisia ja monissa tapauksissa jopa maailmanlaajuisia yhteyksiä ja yhteistyöverkostoja, joiden rajat määrittyvät yhä uudelleen yhteistyön ja kilpailun vuorovaikutuksessa. Kyse on asianomaisten toimijoiden ja heidän järjestöjensä merkittävistä itseohjautuvista järjestäytymisprosesseista”, joille komission tulisi lopulta antaa asianmukainen tunnustus sen sijaan, että se jättää ne huomiotta, erityisesti, koska t&k-puiteohjelmat (erityisesti tutkimusyhteistyö) ovat osaltaan merkittävästi vaikuttaneet kyseisiin aikaansaannoksiin.

3.9 Komitea suosittaa lisäksi suuntaamaan nykyistä enemmän huomiota ja tukea maailmanluokan eurooppalaisten tutkimus- ja innovointiklustereiden luomiseen. Ne ovat houkuttelevia, itseään vahvistavia korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten verkostoja, jotka käsittävät myös hedelmälliset yhteydet syntyneiden erikoisalayritysten välillä. Komitea painottaa tässä yhteydessä jälleen, että myös EU:ssa on luotava nykyistä enemmän maailmanluokan yliopistoja, ja kehottaa siksi erityisesti jäsenvaltioita toimimaan tältä osin entistä päättäväisemmin.

3.10 Komitea toistaa – ennen kaikkea jäsenvaltioille suunnatun – suosituksensa helpottaa yritysten perustamista, parantaa niiden kestokykyä ja markkinamahdollisuuksia sekä luoda sitä varten välttämättömät perusedellytykset (ks. myös kohta 4.7.1). Byrokratian vähentäminen ja riittävä riskipääoma ovat tässä suhteessa ratkaisevan tärkeitä tekijöitä. Vaikka EU:n tasolla riskinjakorahoitusväline – jonka Euroopan komissio ja Euroopan investointipankki ovat perustaneet yhdessä – on hyvä lähtökohta, on kuitenkin vielä parannettava merkittävästi erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia saada riittävästi riskipääomaa.

4. Erityistä

Tässä tekstijaksossa käsitellään muutamia komission esittämistä 27 kysymyksestä. Niitä ei toisteta tässä, mutta käsitellään implisiittisesti jäljempänä.

4.1 EU:n rahoitusvälineiden käyttäjät tarvitsevat hyvin jäsennellyn sisällysluettelon sekä kattavan käsikirjan sekä painettuna että internetissä. Mahdollisimman suuren jatkuvuuden varmistamiseksi olisi myös huolehdittava asianmukaisesta tasapainosta yhtäältä hyviksi osoittautuneiden ja menestyksellisten välineiden ja perusperiaatteiden sekä toisaalta mahdollisimman vähälukuisten uusien lähestymistapojen välillä.

4.2 Tasapaino yhtenäisen säännöstön ja joustavuuden tarpeen – erityisvaatimusten huomioonottaminen mukaan luettuna – välillä edellyttää sääntöjen yhdenmukaistamisen ohella jäsenvaltiotason menettelyjen täysimääräistä tunnustamista tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä. Komissiossa sovellettavien työskentelytapojen osalta komitea viittaa kohtaan 3.7.2; virkamiehille tulisi antaa riittävästi liikkumavaraa aikajaksona, jolloin uusista toimintamalleista hankitaan kokemusta, jotta he voivat soveltaa vielä määrittelemättömiä poikkeussäännöksiä/erityissäännöksiä/poikkeuslupia (24), sillä kyseisellä alalla on ensin hankittava kokemusta. (25) Komitea viittaa tältä osin yksinkertaistamista käsittelevään lausuntoonsa (26), jossa se suosittaa tavoittelemaan luottamukseen perustuvaa lähestymistapaa sekä sallimaan suuremman virhemarginaalin.

4.3 Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden toteuttamat välttämättömät valtakunnalliset ja alueelliset toimenpiteet tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi sekä vastaavat uudistusohjelmat, tulisi EU-rahoitus suunnata ensisijaisesti valtioidenväliseen yhteistyöhön – erityisesti tutkimusyhteistyöhön. Eri jäsenvaltioiden asiantuntemuksen ja resurssit yhdistämällä tutkimusyhteistyö tarjoaa selvää eurooppalaista lisäarvoa, aikaansaa vipuvaikutuksen jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan sekä edistää Euroopan yhdentymistä.

4.4 Koska huippuosaamisen on jatkossakin oltava tutkimus- ja kehitystyön johtava periaate myös Eurooppa 2020 -strategiassa, rakennerahastot tulisi kohdentaa nykyistä enemmän vielä aliedustetuille alueille, jotta luodaan niillä kipeästi tarvittavat huippuosaamisen perusta ja välttämättömät rakenteet. Komitea kannattaakin komission esittämää seuraavaa toteamusta: ”Pitkällä aikavälillä maailmanluokan huippuosaamista voi syntyä ainoastaan järjestelmässä, jossa kaikille tutkijoille kautta EU:n tarjotaan välineet kehittyä huipputasolle ja kilpailla parhaista paikoista. Tämä edellyttää, että jäsenvaltiot laativat kunnianhimoisia modernisointisuunnitelmia julkiselle tiedepohjalleen ja pitävät yllä julkista rahoitusta. EU-rahoituksen, myös koheesiopolitiikan rahastoista annettavan, olisi tarpeen mukaan autettava huippuosaamisen saavuttamisessa.”

4.5 Jotta varmistetaan yhteisvaikutukset rakennerahastojen kanssa ja optimaalinen koordinointi jäsenvaltioiden tukipolitiikan kanssa, toimivat yhteydet (27) tutkimus- ja innovointirahoituksen tulevan yhteisen strategiakehyksen ja tulevan koheesiopolitiikan strategiakehyksen välillä ovat ratkaisevan tärkeitä (kysymys 8). Älykkään erikoistumisen tulisi olla aluestrategioiden kehittämisen johtavana periaatteena.

4.6 Jotta koko innovointiprosessia voitaisiin edistää entistä paremmin, komitea kehottaa tarkastelemaan yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa perusteellisesti uudelleen valtiontuki-, hankinta- ja kilpailusääntöjä (ks. kysymys 19), jotka voivat muodostaa esteitä kyseiselle tavoitteelle. (28) Syynä tähän on tasapaino ja/tai mahdollinen ristiriita kilpailulainsäädännön ja innovoinnin edistämisen välillä. Siksi kilpailu-, valtiontuki- ja hankintalainsäädäntöä ei tulisi laatia ja panna täytäntöön niin, että siitä tulee innovoinnin este; tarvetta voi olla jopa uudistuksille. Toisinaan innovaatioita on myös suojattava siltä, etteivät niitä hanki kilpailijat, jotka pyrkivät keskeyttämään innovointiprosessin.

4.6.1 Innovointiprosessi – julkisesti rahoitetusta tutkimuksesta markkinoille saattamiseen – edellyttää tarvittaessa pitkän aikavälin vakiintuneita kumppanuuksia, joita on vaikea muodostaa nykyisin säännöin (esim. tiedonanto, tekijänoikeudet, valtiontukia ja julkisia hankintoja koskevat säännöt) (kysymys 20). Tällä alalla tulisi etsiä uusia lähestymistapoja ja sääntöjä, jotta ratkaistaan mahdollinen ristiriita innovoinnin lisäämisen sekä julkisuuden lisäämisen ja entistä rehdimmän kilpailun välillä. Koska kyseinen eturistiriita ei yleensä koske uraauurtavaa tai perustutkimusta, senkaltaisen tutkimuksen riittävä osuus saattaisi edistää merkittävästi tätä tavoitetta (ks. myös kohta 4.7.3).

4.7 Toinen komission esittämä avainkysymys koskee rahoituksen jakautumista seuraavien kohteiden välillä:

—	pk-yritykset, osuus- ja yhteisötalouden yritykset sekä suuret liikeyritykset

—	perustutkimus ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin tähtäävä tutkimus

—	tutkimus ja sitä seuraava innovointiprosessi

—	tekniset, palvelu-, yhteiskunnalliset ja liiketoiminnan innovaatiot

—	ylhäältä alas ja alhaalta ylös suuntautuvat lähestymistavat.

Siltä osin kuin komitea ei ole jo aiemmin ottanut kantaa asiaan se esittää seuraavat huomiot:

4.7.1 Useista eri syistä pk-yritykset – ja varsinkin pienyritykset – on otettava erityisesti huomioon suunniteltaessa rahoitettavia aihealueita ja käytettäviä välineitä. (29)

—	Pk-yrityksillä tulisi olla mahdollisuus osallistua ohjelmiin tietyn yritykselle soveltuvan aikajakson ajan (kuten nykyisissä tulevia ja kehitteillä olevia tekniikoita koskevissa toimissa).

—	Erityistä huomiota tulisi kiinnittää uusiin ja mikroyrityksiin (alle kymmenen työntekijää), joilla on merkittävää innovointipotentiaalia, ja niiden osallistumiskriteereitä tulisi helpottaa.

—	Rahoitusta tulisi käyttää (yritysten kannalta erityisen merkittävien) innovaatioprosessien tukemiseksi kokonaisuudessaan.

—	On keskityttävä nykyistä enemmän palveluinnovaatioihin.

—	Tarvitaan välittäjiä/edistäjiä pienempien yritysten auttamiseksi hyötymään innovointiohjelmista ja niiden osallistumisen helpottamiseksi – Yritys-Eurooppa-verkostolla (Enterprise Europe Network) voisi olla tässä merkittävä rooli.

—	Osuus- ja yhteisötalouden yritykset on otettava huomioon rahoitusmalleja suunniteltaessa.

4.7.2 Suuret läpimurrot perustavaa laatua olevaan uudenlaiseen tietämykseen – ja sitä seuranneisiin nykyaikaisiin innovaatioihin, joista mainittakoon esimerkiksi internet, GPS, magneettiresonanssikuvaus, laserit, tietokoneet ja nanoteknologia – olivat perustutkimuksen ja sen jälkeisen soveltavan tutkimuksen tulos. Perus- ja soveltava tutkimus ovat tulevan innovoinnin olennaisia kasvualustoja. (30) Komitea on myös käsitellyt kysymystä, kuinka nämä kasvualustat voidaan ulottaa organisaatioihin, jotka kykenevät edistämään ja kehittämään innovaatioita. (31)

4.7.3 Juuri tästä syystä ETSK suosittelee, että Euroopan tutkimusneuvoston tukemien toimenpiteiden osuus nostetaan tulevassa kahdeksannessa puiteohjelmassa vähintään 20 prosenttiin kokonaistuesta ja että myös ohjelman muiden osien perusluonteisille kysymyksille annetaan riittävä painoarvo. Euroopan tutkimusneuvosto on osoittanut, että sillä on erinomaiset valmiudet edistää uusia ideoita ja huippututkimusta. Neuvoston olisi tulevassa toiminnassaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota myös nuorten tutkijoiden uranäkymiin, jotta heidät saadaan pysymään eurooppalaisen tutkimuksen parissa tai houkuteltua takaisin.

4.7.4 Tutkimusyhteistyö on – nykyisen yhteistyöohjelman (32) keskeisenä osana – nykyisen seitsemännen t&k-puiteohjelman (ja sitä edeltävien ohjelmien) pääpilari, ja se on osoittautunut erinomaiseksi; se on keskeinen rahoitusväline jäsenvaltioiden tutkimustoiminnan yhdistämiseksi ja pirstoutumisen estämiseksi. Sen merkitys tulevassa yhteisessä strategiakehyksessä tulisi siksi säilyttää, ja sitä tulisi ehdottomasti vahvistaa. (33) Merkitys korostuu vielä entisestään, koska nimenomaan tutkimusyhteistyön avulla on tarkoitus ratkaista merkittävät yhteiskunnalliset haasteet (kysymykset 9 ja 11). Se antaa myös merkittävän panoksen sellaisten keskeisten teknologioiden kehittämiseen, jotka ovat ratkaisevia EU:n maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta.

4.7.5 Kaiken kaikkiaan alhaalta ylöspäin suuntautuvien hankkeiden tuelle (ks. myös kohta 4.7.10) tulisi antaa entistä suurempi rooli (kysymykset 9 ja 10), jotta annettaisiin entistä enemmän tilaa innovatiivisille ideoille, jotka eivät sisälly aihekohtaiseen luetteloon tai esimerkiksi joita ei kehitetä nykyisten teollisuudenalojen piirissä (ks. myös kohta 3.7.6 – tutkimusohjelman määrittelevät teollisuuden toimijat) – laivanrakennusteollisuus ei nimittäin keksinyt lentokonetta!

4.7.6 Ylhäältä alaspäin suuntautuvien lähestymistapojen lähtökohtana on johtavien päättäjien strateginen, niiden nykytietämykseen perustuva näkökulma, kun taas alhaalta ylöspäin suuntautuvissa lähestymistavoissa hyödynnetään tutkittavien tai parannettavien kohteiden parissa suoraan työskentelevien tutkijoiden, insinöörien ja muiden sidosryhmien (TRANS stakeholders) luovaa potentiaalia. Jopa silloin kun on kyse tärkeistä yhteiskunnallisista haasteista, olisi painotettava nykyistä enemmän laaja-alaisesta osaamisyhteisöstä kumpuavia ideoita ja ehdotuksia eikä vain ylhäältä käsin saneltuja määräyksiä. ”Innovaatiopolitiikan investointeja tulisi – – kohdentaa työpaikkojen organisatorisiin sekä työntekijälähtöisiin innovaatioihin”. (34)

4.7.7 Tasapaino alhaalta ylös ja ylhäältä alas -lähestymistapojen välillä edellyttää eriyttämisen lisäämistä: jopa nimenomaisilla aihealueilla (esim. avainteknologiat tai merkittävät yhteiskunnalliset haasteet) tarvitaan riittävä määrä alhaalta ylös suuntautuvia prosesseja, jotta annetaan riittävästi tilaa uusille ratkaisuideoille, joita ei ole ehdotettu ylhäältä alaspäin. Tämän lisäksi on kuitenkin myös tarjottava tilaisuus kysymyksenasetteluja ja ongelmia koskeville täysin uudenlaisille lähestymistavoille, joita ei ehkä ole tunnistettu välittömästi. Vaikka kyseisenlaisia lähestymistapoja on jo saatettu toteuttaa käytännössä ”Ideat”-ohjelmassa, myös niille tulisi antaa huomattavasti nykyistä enemmän tilaa tutkimusyhteistyössä, mistä esimerkkinä on nykyinen menestyksellinen toiminta tieto- ja viestintäteknologian aihealueeseen sisältyvässä, tulevia ja kehitteillä olevia tekniikoita koskevassa ohjelmassa. Tässä onnistuminen edellyttää, että asianomaisten virkamiesten kannalta lisätään joustavuutta ja liikkumavaraa.

4.7.8 Eurooppalaisten t&k-infrastruktuuritoimenpiteiden (ESFRI:n luettelo) osalta komitea toistaa suosituksensa (35), jonka mukaan niitä on tuettava edistämällä rakentamista ja ylläpitoa. ”Ihmiset”-ohjelma, joka käsittää esimerkiksi Marie Curie -toimet (kysymys 23), on niin ikään selkeästi osoittanut arvonsa, minkä johdosta se tulisi säilyttää kaikilta osin, tai sitä pitäisi jopa laajentaa.

4.7.9 Kun otetaan huomioon poliittisen keskustelun ytimessä nykyisin olevaan yhteiseen eurooppalaiseen talous-, valuutta- ja finanssipolitiikkaan sisältyvät merkittävät ongelmat sekä niihin liittyvät makrotaloudelliset kysymykset, komitea suosittaa, että tukiohjelmissa annetaan riittävä painoarvo myös kyseiseen alaan liittyvälle tutkimukselle.

4.7.10 T&k-työtä pidemmälle menevien kysymysten osalta (kysymys 17) komitea ennen kaikkea suosittaa hyödyntämään juuri tätä tarkoitusta varten luoduista välineistä saatavia kokemuksia, mutta olemaan luomatta vielä lisää uusia välineitä (36). Indikaattoreiden ja innovointikumppanuuksien osalta katso lausunto aiheesta ”Innovaatiounioni” (37). Pääoman saannin osalta komitea viittaa samaan lausuntoon (38).

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 16.

(2) EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1.

(3) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8.

(4) EUVL C 182, 4.8.2009, s. 40.

(5) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56.

(6) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 13.

(7) EUVL C 255, 22.9.2010, s. 54.

(8) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80.

(9) EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49.

(10) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 112.

(11) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129.

(12) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 39.

(13) CESE 1605/2010 (asiakokonaisuus SC/034).

(14) CESE 657/2011 (asiakokonaisuus INT/575).

(15) http://ec.europa.eu/research/evaluations.

(16) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129, kohta 3.12.

(17) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129, kohta 3.10.

(18) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17, kohta 6.4.

(19) Ks. alaviite 12.

(20) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 22.

(21) Ks. alaviite 12.

(22) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8, kohdat 4.1–4.4.

(23) CESE 797/2011.

(24) Ks. alaviite 12.

(25) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17, kohta 6.4.

(26) Ks. alaviite 11, kohta 3.6.

(27) Ks. myös tämän asiakirjan kohta 3.7.1.

(28) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8, kohta 4.8.

(29) Ks. alaviite 12, kohta 4.10.

(30) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80, kohta 3.2.3.

(31) Ks. alaviite 3.

(32) Tästä huolimatta uusia käsitteitä voitaisiin käyttää nyt odotettavassa, kahdeksatta T&K-puiteohjelmaa koskevassa ehdotuksessa viitattaessa toimenpiteisiin, joita tähän asti on kuvattu ”tutkimusyhteistyöksi” ja ”yhteistyöksi”.

(33) Ks. myös tämän asiakirjan kohta 4.3.

(34) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 5.

(35) Ks. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni”, EUVL C 132, 3.5.2011, kohta 3.8.4.

(36) Ks. myös alaviite 12.

(37) Ks. alaviite 12, kohdat 4.2 ja 4.4.

(38) Ks. alaviite 12, kohta 4.8.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/127

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus neuvoston asetukseksi (Euratom) säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön puiteohjelman epäsuoriin toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2012–2013)”

KOM(2011) 71 lopullinen – 2011/0045 NLE

”Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2012–2013)”

KOM(2011) 72 lopullinen – 2011/0046 NLE

”Ehdotus neuvoston päätökseksi epäsuorina toimina toteutettavasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksi”

KOM(2011) 73 lopullinen – 2011/0043 NLE

”Ehdotus neuvoston päätökseksi Yhteisen tutkimuskeskuksen suorina toimina toteuttamasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksi”

KOM(2011) 74 lopullinen – 2011/0044 NLE

2011/C 318/21

Esittelijä: Gerd WOLF

Neuvosto päätti 22. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus: neuvoston asetus (Euratom) säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön puiteohjelman epäsuoriin toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2012–2013)

KOM(2011) 71 lopullinen – 2011/0045 NLE

Ehdotus: neuvoston päätös Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2012–2013)

KOM(2011) 72 lopullinen – 2011/0046 NLE

Ehdotus: neuvoston päätös epäsuorina toimina toteutettavasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksi

KOM(2011) 73 lopullinen – 2011/0043 NLE

Ehdotus: neuvoston päätös Yhteisen tutkimuskeskuksen suorina toimina toteuttamasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksi

KOM(2011) 74 lopullinen – 2011/0044 NLE.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Tsunamin aiheuttama onnettomuus Fukushiman fissiovoimalassa ja sen seuraukset osoittavat tämän reaktorityypin haavoittuvuuden tilanteessa, jossa hätäjäähdytysjärjestelmät pettävät. Tämä on jo johtanut energiapoliittisten päätösten tekemiseen kyseisen teknologian käytön jatkamisesta jäsenvaltioissa sekä yhteiskunnallisen keskustelun käynnistymiseen asiasta. Tässä tarkasteltavan Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman (ajanjaksoksi 2012–2013) tutkimus- ja kehittämistavoitteita onkin arvioitava uudelleen. Tämä otetaan huomioon seuraavissa kommenteissa.

1.2 Komitea on monista syistä sitä mieltä, että tietämystä ydintekniikoista sekä niiden käytöstä ja seurauksista on ylläpidettävä ja kehitettävä. Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma tarjoaa tässä yhteydessä koordinoinnin, resurssien kokoamisen ja yhteisten toimien integroinnin ansiosta huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa.

1.3 Tämän vuoksi komitea suosittaa seuraavaa:

—	Fissioreaktoriteknologiaa koskevat tutkimukset on kohdennettava reaktoriturvallisuuden parantamiseen, pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen vähentämiseen ja loppusijoittamiseen, halkeamiskelpoisen aineen valvontaan sekä säteilysuojeluun.

—	On ylläpidettävä ja kehitettävä asiantuntemusta, joka koskee muita kuin suunnitteluperusteisia onnettomuuksia sekä nykyisiin laitoksiin sovellettavia tulevia stressitestejä.

—	On jatkettava ponnekkaasti fuusioenergian kehitystyötä kyseisen tekniikan mahdollisten turvallisuus- ja muiden etujen vuoksi. Kansainväliseen kumppanuuteen perustuvalla ITER-hankkeella on tässä yhteydessä keskeinen rooli. Fuusio-ohjelman perustana ovat ”assosiaatiot”.

—	On huolehdittava asianmukaisin koulutustoimin siitä, että tarvittavilla erikoisaloilla on saatavilla riittävästi pätevää henkilöstöä ja että oppilaitoksissa tarjotaan riittävästi perustietoa kyseisistä tekniikoista sekä radioaktiivisesta säteilystä, sen riskeistä ja mittauksesta.

1.4 Komitea on käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella saanut sen vaikutelman, että komission ehdotukset ja suunnitelmat vastaavat jo pitkälti edellä esitettyjä suosituksia. Komitea suosittelee kuitenkin, että komissio tutkii uuden tilanteen valossa, onko käytettävissä riittävästi varoja ja onko yksittäisiä aihealoja vielä syvennettävä.

1.5 Muut suosituksensa huomioon ottaen komitea kannattaa Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaa ja sen välineitä eurooppalaisen tutkimusalueen keskeisenä tekijänä.

2. Komission tiedonanto

2.1 Komission tiedonanto kattaa neljä erillistä asiakirjaa, jotka sisältävät ehdotuksen neuvoston asetukseksi ja ehdotukset neuvoston päätöksiksi Euratomin puiteohjelmasta vuosiksi 2012–2013. Syy siihen, että kyseistä ajanjaksoa varten ylipäätään tarvitaan uusia päätöksiä tai asetuksia, on se, että Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemäs ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelma (2007–2011) ovat kestoltaan eripituisia. Näin ollen on katettava kahden vuoden ero.

2.2 Komission esittämät neljä asiakirjaa käsittelevät kaikkia tätä varten tarvittavia näkökohtia, nimittäin

—	osallistumissääntöjä

—	puiteohjelmaa

—	erityisohjelmaa – epäsuoria toimia

—	erityisohjelmaa – Yhteisen tutkimuskeskuksen suoria toimia.

Kyseiset neljä asiakirjaa käsittävät liitteineen yli 120 sivua, joten tässä ei ole mahdollista esittää niiden sisältöä edes tiivistetysti tai kommentoida kaikkia näkökohtia.

2.3 Temaattisesti asiakirjoissa tarkastellaan EU:n tukemaa fuusiotutkimusta (painopisteenä ITER) sekä fissio- ja säteilysuojelututkimusta. Komission mielestä tutkimustoimintaa on järkevää jatkaa kyseisenä kahden vuoden ajanjaksona vuosina 2007–2011 toteutettujen onnistuneiden toimien pohjalta.

2.4 Tätä varten varattu kokonaisrahoitus on noin 2 560 miljoonaa euroa, mistä suurin osa kohdennetaan fuusio-ohjelmaan ja ITER-hankkeeseen.

3. Yleistä

3.1 Fukushima – uusi lähtötilanne

Edellä mainitut komission asiakirjat laadittiin ennen Fukushiman tapahtumia. Kun ajatellaan tsunamin vaikutuksia Fukushiman fissiovoimalaitokseen, sen aiheuttamia vahinkoja ja niiden vaikutuksia väestöön ja ympäristöön, on tässä käsiteltävän Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman tutkimus- ja kehittämistavoitteita tarkasteltava komitean mielestä uudelleen myös tästä näkökulmasta ja mahdollisesti mukautettava sen suuntausta. Sen vuoksi on käsillä olevassa, ainoastaan tutkimusta ja kehittämistä koskevassa lausunnossa kyse muustakin kuin vain Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman ja yleisen seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman keston yhteensovittamisesta.

3.1.1 Vaikka komitean mielestä on vielä liian aikaista tehdä yleisiä energiapoliittisia johtopäätöksiä, se kunnioittaa niiden jäsenvaltioiden päätöksiä, jotka ovat ennalta varautumisen periaatteen nojalla päättäneet luopua ydinfission käytöstä energialähteenä tulevaisuudessa. Komitea on tyytyväinen Fukushiman onnettomuuden käsittelemiseen myös EU:n tasolla (1) ja sen huomioimiseen energiapoliittisessa toimintaohjelmassa. Lissabonin sopimuksen mukaan kukin jäsenvaltio voi tosin itse päättää, minkä energialähteiden valikoiman se asettaa etusijalle.

3.2 Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma

Ensi sijassa energiatutkimusta palveleva Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma täydentää yleiseen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaan (2) sisältyvää energiatutkimusta, jossa keskitytään etenkin uusiutuvien energiamuotojen ja muiden kuin ydinteknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen vähähiilisen energiantuotannon edistämiseksi. Näin on määrä tutkia ja arvioida EU:ssa kaikkia kestäväpohjaista energiamuotojen yhdistelmää varten tarvittavia tekniikoita ja niiden ominaisuuksia.

3.3 Eurooppalainen lisäarvo

Komitea on monista syistä (ks. jäljempänä) sitä mieltä, että tietämystä ydintekniikoista sekä niiden käytöstä ja seurauksista on syvennettävä. Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma tarjoaa tässä yhteydessä koordinoinnin, resurssien kokoamisen ja yhteisten toimien integroinnin ansiosta huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa. Seuraavassa esittämänsä suositukset huomioon ottaen komitea kannattaa täysin Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaa ja sen välineitä eurooppalaisen tutkimusalueen keskeisenä tekijänä (3).

3.4 Painopiste turvallisuustutkimuksessa ja tiedon saannissa

Riippumatta jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksistä ydinfission tulevan käytön osalta on komitean mielestä pelkästään

1)	onnettomuuksien mahdollisten rajatylittävien vaikutusten

2)	asiantuntijoiden ja teknologioiden globaalin siirtymisen

3)	jo olemassa olevien laitosten ja niiden radioaktiivisten jätteiden

4)	ydinaseiden olemassaolon ja niihin liittyvien tuotantolaitosten ja myös erittäin vakavien – poliittisten – riskien

vuoksi ehdottoman välttämätöntä kehittää EU:ssa ponnekkaasti tietämystä turvallisuuskysymyksistä ja perusluonteisista teknologioista sekä asettaa tiedot saataville. Luopuminen täyden tiedon saamisesta olisi vaarallista tosiasioista piittaamatonta politiikkaa. Jotta vältetään kyseisiä tekniikoita ja niiden vaikutuksia koskevan tietämyksen yleinen unohtuminen, on tätä silmällä pitäen erityisen tärkeää kouluttaa edelleen riittävässä määrin tutkijoita ja teknisiä asiantuntijoita sekä tukea heitä.

3.5 Ydinfissio

Ydinfissiotekniikan osalta komitea painottaa etenkin turvallisuusnäkökohtia:

—	säteilysuojelu, säteilylääketiede sekä ehkäisevät lääketieteelliset ja tekniset toimet

—	fissiovoimaloiden turvallisuuden parantaminen ja jätteiden vähentäminen (4)

—	pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen huolto (loppusijoitus)

—	halkeamiskelpoisen aineen (ydinpolttoaineen) saanti ja käsittely

—	suojelutoimet halkeamiskelpoisen ja/tai säteilevän materiaalin varastamisen ja väärinkäytön estämiseksi

—	nykyisten laitosten muut kuin suunnitteluperusteiset onnettomuudet sekä tulevien ja tarvittavien stressitestien seuraukset (5).

3.6 Hallittu ydinfuusio

Fuusio-ohjelmaa on edistetty alun alkaen (6) etenkin kyseisen tekniikan huomattavien turvallisuusetujen (erittäin pieni polttoainevarasto, ei hätäjäähdytystä, ei ketjureaktiota, ei fissiotuotteita eikä aktinideja) ja muiden etujen vuoksi. Saavutetut edistysaskeleet ovat mahdollistaneet huomattavan määrän fuusioenergiaa (500 MW) tuottavan laitoksen (ITER) rakentamisen. Vaikka fuusioreaktorit voivat nykyisen tietämyksen ja tuen perusteella antaa panoksensa energiantuotantoon vasta kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla ja vaikka tarvitaan vielä huomattavia tutkimus- ja kehittämistoimia ennen kuin fuusioreaktoreista tulee käyttökelpoinen energiamuoto, hallittu ydinfuusio on ainoa tunnettu energiavaihtoehto, joka tarjoaa maailmanlaajuisesti käytettävissä olevaa ja käytännössä rajatonta potentiaalia, jota ei tavalla tai toisella käytetä jo nyt (7). Komitea suosittaakin, että kyseiselle ohjelmalle annetaan erityinen painoarvo. Monien ekstrapolointien yhtäpitävien tulosten mukaan globaali energiantarve ja maailmanlaajuisesti riittävän, ilmastoystävällisen ja kestäväpohjaisen energiahuollon ongelma kärjistyvät kuluvan vuosisadan aikana tuntuvasti. Tämän vuoksi tarvitaan erityisen pikaisesti ydinfuusion kaltaisia ympäristöystävällisiä energialähteitä.

3.7 Komission temaattiset ehdotukset – täysi kannatus

Kohdassa 3.1 tehtyjen huomioiden osalta komitea toteaa tyytyväisenä, että käsillä olevassa lausunnossa esitetyt komitean suositukset sisältyvät jo erittäin suuressa määrin komission temaattisiin ehdotuksiin, joten komitea kannattaa niitä täysin. Komitea ei käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella kuitenkaan katso voivansa – eikä pidä tehtävänäänkään – arvioida sitä, ovatko laitteistoja, henkilöstöä ja rahoitusta koskevat resurssit kauttaaltaan asianmukaiset, jotta niiden avulla voidaan saavuttaa asetetut tavoitteet. Komitea suosittaakin komissiolle, että sen ohjelmia seuraavat asiantuntijaryhmät arvioivat uudelleen yksittäisiä toimintalinjoja ja asettavat tarvittaessa käyttöön lisävoimavaroja.

3.8 Turvallisuus- ja riskikysymyksiä koskevat lisätutkimukset

Koska turvallisuus- ja riskikysymykset eivät liity vain Euratomin tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaan, komitea suosittaa myös uutta huomiota vaativien luonnonkatastrofien valossa, että toteutetaan asianomaisiin turvallisuus- ja riskikysymyksiin paneutuvia tutkimuksia yhdessä yleiseen seitsemänteen t&k-puiteohjelmaan sisältyvän energiatutkimuksen ja mahdollisesti yhteistyössä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa. Tutkimuksissa tulisi tarkastella muun muassa seuraavia näkökohtia:

—

erilaisten kriittisten energiatekniikoiden tekniset riskit; tällaisia tekniikoita ovat esimerkiksi ydinfissio, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, vesivarastot, paineilmavarastot, maaöljy- ja maakaasutekniikat, fossiilisten polttoaineiden hankinta, kuljetus ja jalostus, vetyvarastot ja vedyn käyttö polttoaineena etenkin mobiileissa sovelluksissa jne.

—	ympäristöriskit, jotka johtuvat saavuttamattomista hiilidioksidin vähentämistavoitteista (8) ja tähän liittyvästä ilmastonmuutoksen voimistumisesta

—	yhteiskunnalliset, poliittiset ja mahdollisesti myös sotilaalliset riskit, jotka johtuvat (i) vakavasta globaalista energiapulasta ja sen aiheuttamista hätätilanteista sekä (ii) mahdollisesti uhkaavasta ilmastonmuutoksesta (9).

3.9 Väestön koulutus

Komitean mielestä on myös tärkeää, että joka tapauksessa tarpeellisen asiantuntijoiden, kuten fyysikkojen, kemistien ja insinöörien, koulutuksen (ks. kohta 3.4) ohella kaikki kansalaiset saavat jo nuoresta lähtien peruskouluissa ja korkeamman asteen oppilaitoksissa opetusta säteilyn mittauksesta sekä yhtäältä luonnollisten tai hyväksyttävien ja toisaalta vaarallisten säteilyannosten arvioinnista. Komitea katsoo, että tämä on paras tapa varmistaa, että ydinvoimaan liittyvät vaaratilanteet voidaan arvioida riittävällä ja ehdottoman välttämättömällä objektiivisuudella etenkin kriisitilanteissa, joissa on vältettävä paniikkia ja toimittava asianmukaisesti ja määrätietoisesti.

3.10 Kyseenalainen rahoituksen määrä

Vaikka komitea ei voikaan tuoreeltaan arvioida tätä kysymystä määrällisesti, se suhtautuu edellä mainittujen uusien seikkojen perusteella epäillen (ks. myös kohta 3.7) siihen, ovatko nykyiset määrärahat riittävät puheena olevana ajanjaksona, jotta esiin tulleisiin kysymyksiin voidaan tarttua riittävän ponnekkaasti ja SET-suunnitelmaa (10) ja vuotta 2050 koskevaa etenemissuunnitelmaa (11) koskevien komitean suositusten mukaisesti. Komitea suosittaakin, että sikäli kun budjetti on vuoteen 2013 asti jo lyöty lukkoon, ainakin uutta, vuodesta 2013 alkavaa uutta tukikautta varten (i) määritellään tutkimustarpeet sen mukaan, minkälaisia kauaskantoisia vaikutuksia energiapulalla ja hiilidioksidin vähennystavoitteissa epäonnistumisella on Eurooppa 2020 -strategiaan ja sen jälkeiseen aikaan sekä (ii) asetetaan käyttöön riittävät varat. Komitea toistaa jälleen, että energiatutkimuksen rahoitusosuus t&k-puiteohjelmista ei ole enää pitkään aikaan heijastanut energia- ja siihen liittyvien ilmastokysymysten perusluonteista merkitystä yhteiskunnalle.

3.11 Seitsemättä puiteohjelmaa käsittelevät lausunnot

Komitea on kohdassa 3.7 esittämiinsä huomioihin viitaten komission kanssa samaa mieltä siitä, että ehdotetun ohjelman on tarkasteltavana kaksivuotiskautena perustuttava vuosina 2007–2011 onnistuneesti toteutettuihin toimiin ja jatkettava niitä asianmukaisesti. Komitea muistuttaa, kuten monissa lausunnoissa on korostettu, riittävän tuen jatkuvuuden merkityksestä tutkimuksen onnistumiselle. Komitea viittaakin lausuntoihinsa, jotka se on antanut sekä Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011) että siihen liittyvistä erityisohjelmista ja osallistumissäännöistä. Komitea vahvistaa lausunnoissa esitetyt suositukset ja täydentää niitä tässä esitetyillä näkökohdilla. Viittaus komitean aiempiin lausuntoihin on tärkeä, sillä käsillä olevassa lausunnossa ei ilmeisistä syistä voida tarkastella kaikkia komission ehdotusten yksityiskohtia.

4. Erityistä

4.1 Jäte- ja loppusijoituskysymyksen ratkaisu

Viitaten ydinenergiasta, suunnitelmasta siirtyä vähähiiliseen energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä sekä loppusijoituskysymyksistä (12) antamiinsa aiempiin lausuntoihin komitea painottaa uudelleen, miten tärkeitä kaikki toimet vaarallisten jätteiden määrän ja elinkaaren vähentämiseksi ovat. Olisi ratkaiseva edistysaskel, jos radioaktiivisen jätteen elinkaarta todella onnistuttaisiin lyhentämään tehokkaalla transmutoinnilla ”geologisesta aika-asteikosta””historialliseen aika-asteikkoon”. Näin saataisiin täysin uusi lähtökohta jäte- ja loppusijoitusongelman ratkaisemiseen tai lieventämiseen. Tämän vuoksi on tuettava voimakkaasti kaikkia mahdollisuuksia tutkia asiaa tieteellis-teknisesti, jotta päästään onnistuneisiin tuloksiin.

4.2 Pahimman mahdollisen onnettomuuden tai pahimman mahdollisen suuronnettomuuden riskin vähentäminen

Komitea katsoo, etteivät ihmisten rakentamat tekniset laitokset voi koskaan olla täysin turvallisia. Yhtenä mahdollisena kehitystavoitteena voisi kuitenkin olla se, että vastedes rakennetaan ja käytetään vain sellaisia laitoksia, jotka ovat sisäisistä syistä tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen turvallisia ja jotka ovat alttiita vain sellaisille äärimmäisen harvinaisille ulkoisille tapahtumille (esimerkiksi asteroidin putoaminen), jotka joka tapauksessa aiheuttaisivat niin mittavia vahinkoja, ettei laitosten vahingoittuminen tai tuhoutuminen lisäisi vahinkoja merkittävästi.

4.3 Fuusio-ohjelma

Koska fuusioenergian saatavuus tulevaisuudessa on merkittävä seikka, komitea suosittaa seuraavaa:

—	On toteutettava tutkimuksellisesti riittävän laajat ja perinpohjaiset valmistelevat kehittelytyöt esittelyreaktoria (DEMO) varten. Sen avulla on määrä esitellä ITERin jatkotoimena ensimmäistä kertaa ydinfuusion avulla tapahtuvaa sähköntuotantoa kokonaisjärjestelmässä.

—	On tutkittava – vaikka onkin keskityttävä johtavaan Tokamak-linjaan ja ITERiin lippulaivahankkeena – myös vaihtoehtoisia magneettikentän konfiguraatioita (etenkin stellaraattorimallia).

Lisäksi olisi pohdittava, minkälaisin edellytyksin DEMO voidaan toteuttaa suunniteltua aikaisemmin ja miten – kun ajatellaan tällä välin saatuja kokemuksia ITER-hankkeen maailmanlaajuisesta organisaatiosta – voidaan kehittää edelleen vahvaa ja tehokasta eurooppalaista fuusio-ohjelmaa. Komitea painottaa, että Eurooppa voi kehittää ITERiä ja hyödyntää sen tuottamia tuloksia vain fuusiotutkimuslaboratorioista koostuvan vahvan infrastruktuurin avulla sekä luomalla riittävästi yhteyksiä asianomaisiin teollisuudenaloihin.

4.4 Ydinfissio ja säteilysuojelu – osallistumissäännöt

Komitean mielestä tässä ei ole merkittäviä eroja ajanjakson 2007–2011 käsittävään ohjelmaan sovellettaviin nykyisiin osallistumissääntöihin verrattuna. Näin ollen komitea viittaa jälleen kerran aiempaan myönteiseen lausuntoonsa (13), johon ei tässä ole mitään lisättävää.

4.5 Fuusio-ohjelman osallistumissäännöt

Eurooppalaiseen fuusio-ohjelmaan sovelletaan nykyisin erityisiä mukautettuja osallistumissääntöjä, joiden keskeinen osa muodostuu 26 assosiaatiosopimuksesta osallistuvien tutkimuskeskusten tai kulloistenkin jäsenvaltioiden kanssa, ns. assosiaatioista. Lisäksi on Joint European Torus -ohjelma (JET) ja sitä varten laaditut erityiset tukisäännöt. Tämän onnistuneen infrastruktuurin pohjalta EU on voinut vaikuttaa merkittävästi kansainväliseen ITER-hankkeeseen ja voittanut kilpailun sen sijaintipaikasta.

4.5.1 Assosiaatiosopimukset

Ohjelman tähänastinen nopea ja jatkuva edistyminen perustuu merkittävällä tavalla assosiaatiosopimusten erityisen soveltuvaan ja kehittämistavoitteisiin mukautettuun luonteeseen sekä sopimusten ratkaisevaan kannustinvaikutukseen, joka on kohdistunut jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja poliittiseen tukeen. Vain näin voitiin toteuttaa ITER, jota komitea tukee voimakkaasti fuusiotutkimuksen tähänastisen kehittämisen merkittävimpänä hankkeena. ITER-hankkeen kustannusten huomattavan nousun vuoksi – komitea ei voi tässä paneutua sen syihin – muihin ohjelmaosioihin, etenkin assosiaatiosopimuksiin liittyviin toimiin – kohdistuu huomattavia säästöpaineita. Komitea varoittaa tässä yhteydessä painokkaasti viemästä säästöjä niin pitkälle, että assosiaatiosopimusten kannustinvaikutus lakkaa, jolloin ohjelman tehokkuus, tarvittava osaamisperusta ja yleisesti myös jäsenvaltioiden poliittinen tuki heikkenee. Nämä ovat nimittäin välttämättömiä tekijöitä, jotta ITER-hanke onnistuu ja jotta Eurooppa voi saada siitä odotetut hyödyt. Assosiaatiot ovat fuusio-ohjelman perusta ja ideaverkko, ja niissä valmistellaan ITERin toiminta ja käyttö, kehitetään ja tutkitaan uusia ajatuksia, koulutetaan uusia tutkijoita ja insinöörejä sekä luodaan yhteyksiä EU:n kansalaisiin.

4.6 Yhteinen tutkimuskeskus

Komission institutionaalisesti tukemassa Yhteisessä tutkimuskeskuksessa pyritään – Euratomin ohjelman osalta – etenkin seuraaviin tutkimustavoitteisiin: (a) ydinjätehuolto, ympäristövaikutukset ja perustietämys, (b) ydinturvallisuus ja (c) ydinvalvonta. Tämä vastaa temaattisesti alussa esitettyjä suosituksia sekä seitsemättä puiteohjelmaa käsittelevässä komitean lausunnossa jo tehtyjä suosituksia (14). Komitea kannattaa näin ollen täysin kyseisiä tavoitteita.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Muun muassa Euroopan ydinenergiafoorumilla (ENEF), http://ec.europa.eu/energy/nuclear/forum/forum_en.htm.

(2) Ks. EUVL C 65, 17. maaliskuuta 2006, s. 9.

(3) Ks. EUVL C 44, 16. helmikuuta 2008, s. 1.

(4) Ks. myös 26. toukokuuta 2011 julkaistu Nordrhein-Westfalenin tiedeakatemian muistio Zur Sicherheit der Kernkraftwerke nach dem Unfall von Fukushima (Ydinvoimalaitosten turvallisuuskysymykset Fukushiman onnettomuuden jälkeen).

(5) Ks. ETSK:n lehdistötiedote N:o 60/2011, 30. toukokuuta 2011.

(6) Ks. EUVL C 302, 7. joulukuuta 2004, s. 27.

(7) Ks. EUVL C 107, 6. huhtikuuta 2011, s. 37.

(8) Ks. http://www.iea.org/index_info.asp?id=1959, 30. toukokuuta 2011.

(9) Ks. alaviite 5 sekä esimerkiksi research*eu results magazine – No 2 – toukokuu 2011, sivu 20.

(10) Ks. EUVL C 21, 21. tammikuuta 2011, s. 49.

(11) Ks. EUVL C 107, 6. huhtikuuta 2011, s. 37.

(12) Ks. ETSK:n 4-5. toukokuuta 2011 pidetyssä täysistunnossa antama lausunto, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 135.

(13) EUVL C 309, 16. joulukuuta 2006, s. 41.

(14) EUVL C 185, 8. elokuuta 2006, s. 10.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/133

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista”

KOM(2011) 142 lopullinen – 2011/0062 COD

2011/C 318/22

Esittelijä: Reine-Claude MADER

Neuvosto päätti 18. huhtikuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 10. toukokuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista

KOM(2011) 142 lopullinen – 2011/0062 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 113 puolesta ja 4 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu kiinnostuneesti mutta myös varauksellisesti ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista. Rahoituskriisi, jonka vuoksi monet asunnonostajat ovat ajautuneet vararikkoon ja joutuneet myymään hankkimansa asunto-omaisuuden pilkkahintaan, on osoittanut, että alalla tarvitaan asianmukaista EU-tason lainsäädäntöä.

1.2 Komitea kannattaa komission tavoitetta luoda tarvittavat olosuhteet tehokkaiden, kilpailuun perustuvien sisämarkkinoiden kehittämiseksi, jotta voidaan palauttaa kuluttajien luottamus ja edistää rahoitusvakautta. Se pelkää kuitenkin, ettei ehdotuksen sisältö riitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

1.3 Komitea korostaa, että on hyödyllistä varmistaa nykyisten säännösten johdonmukaisuus erityisesti suhteessa kulutusluottosopimuksista annettuun direktiiviin 2008/48/EY (1).

1.4 Komitea katsoo, että ehdotuksen luonteen vuoksi oikeusperustana tulisi olla perussopimuksen 169 artikla 114 artiklan sijaan.

1.5 Komitea muistuttaa, että yhdenmukaistettaessa sääntöjä unionin tasolla on huolehdittava kuluttajansuojan säilymisestä korkealla tasolla, mikä tarkoittaa sitä, että kansalliseen suojalainsäädäntöön perustuvia kuluttajien oikeuksia ei saa vaarantaa. Se katsoo tavoitteen saavuttamisen edellyttävän asianmukaisesti kohdennettua yhdenmukaistamista.

1.6 ETSK hyväksyy vertailtavuutta parantavat säännökset, joista mainittakoon erityisesti ne, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa todellisen vuosikoron määritelmiä ja laskentamenetelmää.

1.7 Komitea katsoo, että toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa vastuullinen luotonanto, eivät yksinään riitä tervehdyttämään markkinoita ja edistämään ylivelkaantumisen ehkäisyä.

1.8 ETSK katsoo, että luotonvälittäjiä koskeva sääntely, joka vastaa kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevasta direktiiviehdotuksesta annetussa lausunnossa esitettyyn pyyntöön, on ensiarvoisen tärkeää, sillä näiden ammattien yhteydessä on kohdattu paljon vaikeuksia. Luotonvälittäjien toiminnan tulisikin olla yleisen sääntelyn kohteena, eikä sääntely saisi rajoittua vain mainitun ehdotuksen soveltamisalaan.

1.9 Komitea katsoo myös, ettei käsiteltävänä oleva ehdotus edistä sisämarkkinoiden toteutumista yleensä kiinnelainojen alalla, ja pahoittelee, ettei alalla ole harkittu vaihtoehtoisen välineen käyttöönottamista.

1.10 ETSK ehdottaa tiettyjen säännösten tarkentamista tai täydentämistä, mikä tehostaisi kuluttajille suunnattua tiedotusta vaihtuvista koroista. Viiteindeksit eivät nimittäin ole kovin tunnettuja kuluttajien keskuudessa, ja kuluttajien on vaikea arvioida korkovaihtelun vaikutuksia takaisinmaksuerien suuruuteen. Komitean mielestä kohtuuttomat korot on kiellettävä ja vakituisen asunnon rahoitukseen tarkoitetun lainan koroille olisi asetettava korkokatto. Korkoprosentin muutosten tulee aina perustua objektiivisiin, luotettaviin, julkisiin ja muun kuin luotonantajan määrittämiin indekseihin.

1.11 ETSK suosittaa, että luotonottajilla tulisi olla mahdollisuus valita lainansa kattava vakuutus tarjoajien paremman kilpailun varmistamiseksi.

2. Taustaa ja yleisiä huomioita

2.1 Komissio julkisti 18. joulukuuta 2007 valkoisen kirjan EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä. Valkoisen kirjan pohjalta suuren yleisön keskuudessa toteutetun kuulemismenettelyn perusteella komissio saattoi todeta, että kiinnelainoja koskevan voimassa olevan lainsäädännön erot haittasivat sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa, kasvattivat kustannuksia ja olivat haitaksi kuluttajille.

2.2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) antoi 9. heinäkuuta 2008 lausunnon (2) aiheesta ”Valkoinen kirja EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä”. Vaikka ETSK suhtautuikin epäillen konkreettisiin mahdollisuuksiin yhdentää ja yhtenäistää luottomarkkinat eri jäsenvaltioiden kulttuuristen, oikeudellisten ja eettis-sosiaalisten ominaispiirteiden vuoksi, se oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että kiinnelainoja koskevat voimassa olevat säännöt nivotaan tarpeeseen suojella kuluttajia. Se korosti luotonantajien ja -ottajien vastuuta sekä sitä, että näiden tulee olla tietoisia sitoumustensa laajuudesta.

2.3 Koettu rahoituskriisi paljasti toimintahäiriöitä, jotka liittyvät sääntelyn puutteen ja markkinahäiriöiden lisäksi myös taloudelliseen tilanteeseen, luotonvälittäjien ja luotonantajien käytäntöihin sekä luotonottajien heikkoon rahoitusalan tuntemukseen. Vastaisuudessa kaikki nämä puutteet on pyrittävä korjaamaan, sillä ne voivat heikentää luottamusta merkittävästi.

2.4 Direktiiviehdotuksessa huomioidaan kuulemisten sekä OECD:n ja Maailmanpankin toteuttamien tutkimusten tulokset.

2.5 Tavoitteena on taata kuluttajansuojan korkea taso yhtenäisissä EU-tason puitteissa lähentämällä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Näin ollen ja ehdotuksen sisällön vuoksi komitea katsoo, että ehdotuksen oikeusperustana tulisi olla perussopimuksen 169 artikla eikä yksinomaan 114 artikla.

2.6 Tarkoituksena on lisäksi luoda tehokkaat ja kilpailulle avoimet sisämarkkinat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä perusoikeuksia kunnioittaen sekä palauttaa kuluttajien luottamus ja edistää rahoitusvakautta.

2.7 Direktiivillä on tarkoitus taata kuluttajien oikeudet kulutusluottosopimuksista annetussa direktiivissä 2008/48/EY tarkoitetulla tavalla, mutta säilyttää samalla jäsenvaltioiden mahdollisuus laajentaa direktiivin soveltamisala koskemaan myös tiettyjä ammattiryhmiä ja erityisesti mikroyrityksiä.

2.8 Direktiiviä sovelletaan asunto-omaisuuden ostamiseen tai kunnostamiseen tarkoitettuihin lainoihin, jotka eivät kuulu direktiivin 2008/48/EY piiriin, riippumatta siitä liittyykö niihin kiinnitys tai vastaava takuu.

2.9 Direktiiviehdotus on kohdennetun yhdenmukaistamisen periaatteen mukainen ja painottaa sitä erityisesti, jotta voidaan ottaa huomioon voimassa olevan lainsäädännön erot ja unionin kiinnitysluottomarkkinoiden monimuotoisuus.

2.10 Komitea on tietoinen rakennusalan merkityksestä talouden kannalta, mutta katsoo silti, että direktiivissä ei hyödynnetä riittävästi kokemuksia, joita on saatu rahoituskriisistä, jonka juuria tulee etsiä Amerikan kiinnelainamarkkinoilta. Epäterve käytäntö myöntää lainoja, joiden arvo vastaa 100-prosenttisesti rakennuksen arvoa, tai on jopa sitä suurempi, on rohkaissut kauppojen tekoon myös pienituloisia kuluttajia. Nousukaudella on mahdollista suoriutua suurista sitoumuksista, mutta ajautuminen talouden stagnaatioon tai jopa taantumaan riitti aiheuttamaan työttömyyttä ja sen myötä yleistä maksujen maksamatta jättämistä. Se, että myyntiin on laitettu suuri määrä asunto-omaisuutta, on johtanut hintojen laskuun ja aiheuttanut valtavia tappioita rahoituslaitoksille. Kriisin taustalla on siis luotonottajien ylivelkaantuminen – ilmiö, jota tulee ehdottomasti välttää. Komitea esittää seuraavassa ehdotuksia.

3. Direktiiviin liittyvät ehdotukset

3.1 1 luku: Kohde, soveltamisala, määritelmät ja toimivaltaiset viranomaiset

3.1.1

Ehdotetun direktiivin 3 artiklassa määritellään tärkeimmät termit kulutusluottodirektiivissä noudatettua menettelyä mukaillen. Tässä yhteydessä komitea kehottaa täsmentämään, tarkoitetaanko ”asunto-omaisuudella” pelkästään vakituista asuntoa.

3.1.2

ETSK hyväksyy tämän säännöksen, jonka tarkoituksena on varmistaa termien ymmärrettävyys sekä erilaisten tarjousten vertailu.

3.1.3

Komitea pitää valvontaviranomaisten perustamista ja organisointia sekä niiden välistä yhteistyötä tarpeellisena ja katsoo sen olevan erityisen tärkeää kriisin aikana havaittujen toimintahäiriöiden vuoksi.

3.2 2 luku: Luotonantajiin ja luotonvälittäjiin sovellettavat ehdot

3.2.1

Ehdotetun direktiivin 5 ja 6 artiklassa asetetaan edellytyksiä, jotka koskevat kuluttajia palvelevien luotonantajien tai luotonvälittäjien rehellisyyttä, lojaaliutta ja ammattimaisuutta. Vaatimusten noudattamisen valvonta siirretään osittain jäsenvaltioiden vastuulle, mutta komissio varaa itselleen oikeuden määritellä, mikä on vaadittu tietämyksen ja pätevyyden taso.

3.2.2

Ehdotetussa direktiivissä velvoitetaan lisäksi jäsenvaltiot varmistamaan, että myyjille maksettavat palkkiot eivät ole myytäviin tuotteisiin nähden syrjiviä.

3.2.3

ETSK suhtautuu näihin toimiin myönteisesti, sillä laadukas tiedotus on ensiarvoisen tärkeää kiinnelainaa otettaessa. Komitea katsoo, että luotonantajaorganisaatioiden ja luotonvälittäjien henkilöstön palkkiot eivät saa johtaa siihen, että henkilöstön jäsenet pyrkisivät tarjoamaan luottoja, jotka eivät vastaa kuluttajien tarpeita. ETSK kiinnittää kuitenkin huomiota epämääräisiin, määrittelemättömiin ja subjektiivisiin käsitteisiin, jotka voivat aiheuttaa erilaisia tulkintoja tiukkoja velvoitteita sisältävästä säädöstekstistä.

3.2.4

Mainituissa artikloissa ei korosteta perustavanlaatuista eroa, joka on tehtävä luotonantajien ja luotonvälittäjien välille: luotonantajaorganisaatioiden henkilöstölle maksetaan periaatteessa palkkaa, luotonvälittäjien henkilöstölle sen sijaan provisiota. Ammattieettisen käytöksen odottaminen on luonnollista silloin, kun palkkaus on ”neutraalia”. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina silloin, kun hyöty riippuu myyjätahon – tai entistä suuremmalla syyllä välittäjän – henkilöstön kannalta edullisimmista ratkaisuista. Nämä huomiot tarkoittavat sitä, että kaikkien myyjiin yhteydessä olevien henkilöiden, onpa heidän tehtävänsä mikä tahansa, tulee saada asianmukainen koulutus ja että välittäjien henkilöstöllä tulee olla virallinen luotettavuusselvitys, josta ilmenee osaaminen ja johon liittyy käyttäytymisen valvonta.

3.2.5

Toinen perustavanlaatuinen ero on se, että riitatapauksessa kuluttaja voi ottaa yhteyttä luotonantajaan, joka on periaatteessa vakaa ja luottokelpoinen rahoituslaitos; välittäjää käytettäessä vastuu on usein henkilökohtainen ja luottokelpoisuus on paljon epävarmempaa. Tästäkin syystä on tarpeen tiukentaa sääntelyä huomattavasti nykyisestä.

3.3 3 luku: Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sovellettavat käytännöt

3.3.1

Sopimattomista elinkeinonharjoittajien kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY (3) mukaisesti mainonta ei saa olla epärehellistä, epäselvää eikä harhaanjohtavaa.

3.3.2

Numeromuotoisessa mainonnassa tulee olla tietty määrä tietoja, joita kiinnelainan ottoa harkitseva kuluttaja tarvitsee. Näiden tietojen on oltava selkeitä, tiiviitä ja yleistajuisia mainoksen muodosta riippumatta.

3.3.3

Ehdotetun direktiivin 9 artiklassa asetetaan kahdentasoisia ehtoja, jotka koskevat ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja. Siinä luetellaan yleisiä tietoja, jotka on ilmoitettava, ja viitataan yksilöllisten tietojen ilmoittamisen osalta ”Eurooppalainen standardoitu tietolehtinen” -lomakkeeseen (European Standardised Information Sheet, ESIS). ETSK ei pidä hyväksyttävänä 9 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan sisältyvää oikeusolettamaa, jonka mukaan pelkästään ESIS-lomakkeen jättäminen vastaisi tietojen ilmoittamista.

3.3.4

Direktiivin 10 artiklassa täydennetään tietoja, joita kuluttajalle on annettava luotonvälittäjän ammattitaidosta ja toiminnan harjoittamiseen liittyvistä edellytyksistä.

3.3.5

ETSK panee merkille nämä tiedotusvelvoitteet. Se katsoo, että velvoitteita on vahvistettava vaihtuvakorkoisten luottojen vaikutusten osalta. Aiheesta olisi syytä laatia erityinen tiedote.

3.3.6

ETSK pohtii valittua sanamuotoa, joka koskee velvoitetta ottaa lainan takaava vakuutus ja antaa ymmärtää, että vakuutus on välttämättä otettava lainanantajalta. Komitea ehdottaa, että kuluttajille annettaisiin mahdollisuus valita vakuutuksenantajansa vakuutusyhtiöiden kilpailun varmistamiseksi.

3.3.7

Komitea pitää luotonvälittäjien toiminnan sääntelyä ensiarvoisen tärkeänä ja katsoo, että käyttöön olisi otettava vielä periaate siitä, että ennen lainasumman maksamista on kiellettyä periä minkäänlaisia kuluja, olivatpa ne sitten mitä tahansa (kuten käsirahaa, tutkimuskuluja, lainan perustamiskuluja).

3.3.8

Viimeinen huomio, jota komitea pitää perustavanlaatuisena: kuluttajille suunnatun tiedotuksen tavoitteena tulisi myös olla se, että kuluttaja pohtisi huolellisesti tulevia takaisinmaksuvalmiuksiaan. On tietysti selvää, että tällaista käytöstä ei aina voida odottaa. Luotonantajan on näin ollen omaksuttava vastuullinen asenne ja sovellettava järjestään käytäntöä, johon aikaisemmin velvoitettiin monien jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja jonka mukaan laina myönnetään enintään 70–80 prosentille asunnon arvosta. Tällä säännöllä oli paljon ennaltaehkäisevää arvoa, jonka tarkoituksena oli välttää rahoituslaitosten varomatonta toimintaa. Subprime-kriisi osoitti, että käytäntö oli perusteltu. Olisi syytä harkita säännön ottamista uudelleen käyttöön, vaikka siihen olisikin tehtävä tiettyjä lievennyksiä, jotka koskevat sosiaalista asuntotarjontaa, johon useimmissa jäsenvaltioissa sovelletaan jo rahoitushelpotuksia.

3.3.9

Rahoitettavan pääoman rajoittamisesta olisi kahdenlaista hyötyä. Ensinnäkin se ehkäisisi sellaisten henkilöiden luotonottoa, jotka eivät ole maksukykyisiä ja ylivelkaantuisivat asuntokaupan seurauksena. Toisaalta se antaisi luotonantajalle takuun luotonottajien vastuuntuntoisuudesta, sillä nämä olisivat jo osoittaneet kykenevänsä säästämään. ETSK:n toivoma toimi perustuu näin ollen siihen perusperiaatteeseen, että vastuullinen luotonantaja lainaa vastuuntuntoisille luotonottajille.

3.4 4 luku: Todellinen vuosikorko

3.4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti todellisen vuosikoron laskentamenetelmän yhdenmukaistamiseen. Laskentakaava, joka kattaa luoton kaikki kulut, lukuun ottamatta niitä kuluja, joita luotonottajalta saatetaan periä, mikäli tämä ei täytä velvollisuuksiaan, mahdollistaa luottotarjousten vertailun eri jäsenvaltioiden välillä.

3.4.2

Luotonottajan informoiminen korkovaihteluista 13 artiklan mukaisesti on erittäin tärkeää, sillä on poikkeuksellista, että kuluttajat ovat tietoisia viitekoron muutoksista.

3.5 5 luku: Luottokelpoisuuden arviointi

3.5.1

On välttämätöntä, että kuluttajan luottokelpoisuus arvioidaan sekä luottoa otettaessa että luoton kokonaissummaa korotettaessa. Kuluttajien on tarpeen tietää, että maksamatta jättämisen seurauksena he menettävät omaisuutensa, joka myydään huutokaupassa markkinoiden ehdoilla, jotka saattavat olla hyvin huonot.

3.5.2

Tämän velvoitteen ei kuitenkaan pidä johtaa siihen, että tietyt kuluttajaryhmät suljetaan luotonoton ulkopuolelle tai että ne ohjataan väärin perustein anomaan vain tietyntyyppisiä lainoja. Velvoite perustella luotonannosta kieltäytyminen on erittäin tärkeä, samoin kuin mahdollisuus vaatia hakemuksen uutta käsittelyä, mikäli kielteinen päätös on automaattisen menettelyn tulos. Luotonottajan luottokelpoisuuden arvioinnin tavoitteena tulee olla ylivelkaantumisen ehkäiseminen. Maksuvaikeuksien sattuessa luotonantajan tulee kantaa vastuu, jos se on tehnyt luotonantopäätöksensä heikkolaatuisen luottokelpoisuusarvioinnin perusteella. Luotonantajan tulee joutua maksamaan vastuuttomasta luotonannosta aiheutuvat kustannukset.

3.5.3

ETSK muistuttaa pitävänsä vastuullista luotonantoa erityisen tärkeänä, sillä se edellyttää, että luotonantaja noudattaa tarkkoja sääntöjä ja luotonottajalla on velvollisuus antaa luotettavia tietoja tilanteestaan.

3.6 6 luku: Pääsy tietokantoihin

3.6.1

Jäsenvaltiot velvoitetaan ehdotetussa direktiivissä varmistamaan, että kaikilla luotonantajilla on pääsy tietokantoihin, joita käytetään luotonottajien luottokelpoisuuden tarkistamiseen sekä sen varmistamiseen, että nämä noudattavat velvoitteitaan.

3.6.2

Näiden julkisten tai yksityisten rekisterien muodostamisessa tulee noudattaa yhtenäisiä perusteita, joiden määrittelemisestä komissio vastaa, sekä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) säännöksiä.

3.6.3

ETSK toistaa pitävänsä erittäin tärkeänä, että tiedonkeruu rajoittuu taloudellisiin sitoumuksiin, että kuluttajien oikeuksia kunnioitetaan ja että näihin tietokantoihin sisältyviä tietoja ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin.

3.7 7 luku: Neuvonta

3.7.1

ETSK katsoo, että neuvontaan sovellettavien vaatimusten hyväksyminen ei saa vaarantaa 5 luvussa tarkoitettua neuvontavelvoitetta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajalle tarjotaan sopivia luottotuotteita.

3.7.2

Toisaalta lisäpalveluina pidettävien palveluiden kehittäminen ei saa johtaa luoton kulujen kasvamiseen.

3.8 8 luku: Ennenaikainen takaisinmaksu

3.8.1

Ehdotetussa direktiivissä mahdollistetaan oikeus luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun tietyin edellytyksin. Siinä säädetään esimerkiksi mahdollisuudesta vaatia perusteltua korvausta.

3.8.2

Tämä säännös on kuluttajan kannalta epäsuotuisa suhteessa tietyissä jäsenvaltioissa voimassa olevaan lainsäädäntöön, jonka mukaan lainan irtisanominen on aina mahdollista rajallisin korvauksin tai ilman korvauksia kuolemantapauksen tai työttömäksi joutumisen yhteydessä.

3.8.3

ETSK vastusti jo kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevasta direktiivistä antamassaan lausunnossa sitä, että jäsenvaltioiden vastuulle jätettäisiin määritellä ennenaikaisesta takaisinmaksusta maksettavan korvauksen määräytyminen, sillä tämä saattaisi johtaa siihen, että kuluttajia kohdellaan täysin eriarvoisesti, ja jopa vääristää markkinoita.

3.9 9 luku: Vakavaraisuus- ja valvontavaatimukset

3.9.1

Luotonvälityksen sääntely on ensiarvoisen tärkeää, kuten ETSK korosti kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevasta direktiivistä antamassaan lausunnossa. Sen avulla tulee voida yhtenäistää kuluttajien suojelun tasoa Euroopan unionissa.

3.9.2

Ehdotetun direktiivin säännökset ovat näin ollen komitean toiveiden mukaisia.

3.9.3

Säännöksissä asetetaan

—	luotonvälittäjiä koskeva toimilupavelvoite, olivatpa nämä sitten luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, sekä toimiluvan peruuttamisen ehdot.

—

velvoite perustaa yhteinen luotonvälittäjien rekisteri, jossa on mainittava välitystoiminnasta vastaavien tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien luotonvälittäjien nimet.

Rekisteri on pidettävä ajan tasalla ilman aiheetonta viivytystä, ja siinä olevien tietojen tulee olla helposti saatavilla.

—	ammatillisia vaatimuksia (hyvä maine, velvoite ottaa ammatillinen vastuuvakuutus). Näiden perusteiden avoimuudesta on huolehdittava. Komissio varaa itselleen oikeuden määritellä teknisiä standardeja, joissa määrätään vakuutuksen rahallinen vähimmäismäärä.

3.9.4

Ehdotetussa direktiivissä säädetään lisäksi toimilupien vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta, jonka ansiosta luotonvälittäjät voivat toimia sijoittautumisvapautta tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien sääntöjen nojalla ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.9.5

Ehdotetussa direktiivissä määritellään viranomaisille tehtävää ilmoitusta koskeva menettely toimiluvan rekisteröintiä ja peruuttamista koskevissa tapauksissa sekä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön ehdot.

3.9.6

ETSK pitää kuitenkin suositeltavana, että komissio sääntelisi luottotoimintaa yleisesti itsenäisellä lainsäädäntövälineellä vakuutusedustusta koskevan sääntelyn tapaan.

3.10 10 luku: Loppusäännökset

3.10.1

Ehdotetussa direktiivissä asetetaan

—

seuraamuksia koskeva periaate, jonka mukaan on jäsenvaltioiden vastuulla huolehtia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siitä, että luotonantajiin tai luotonottajiin voidaan kohdistaa aiheellisia toimenpiteitä. Tämä symmetria on ymmärrettävä, mutta ei pidä unohtaa, että luotonottajat ovat sopimuksen heikko osapuoli, sillä he ovat riippuvaisia luotonantajien tai luotonvälittäjien tarjoamasta tiedotuksesta.

—	velvoite perustaa tai ottaa käyttöön tuomioistuinten ulkopuolisia riitojenratkaisumenettelyjä. Tämä vaihtoehto on sekä luotonantajien että luotonottajien etujen mukainen, mikäli menettelyt ovat riippumattomia eivätkä sulje pois mahdollisuutta käynnistää oikeudellista menettelyä.

—	periaate komission oikeudesta antaa delegoituja säädöksiä. Parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa komission tekemiä päätöksiä. Ne voivat myös milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron.

3.10.2

ETSK pohtii Euroopan komissiolle siirretyn säädösvallan laajuutta lainsäädäntövälineeseen liittyvien keskeisten näkökohtien kannalta sekä sen vaikutuksia toteutettavan järjestelmän oikeusvarmuuden kannalta. Lisäksi siirretty säädösvalta ylittää reilusti rajat, jotka on määritelty perussopimuksen 290 artiklassa ja esitetty tiedonannossa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta. Mahdollisuus delegointiin on syytä rajata, ja sitä tulee käyttää ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

3.10.3

Ehdotettu direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot huolehtimaan sen täytäntöönpanosta sekä siitä, ettei direktiivin säännöksiä voida kiertää.

3.10.4

ETSK panee merkille ehdotetun direktiivin säännökset ja korostaa, että direktiivi ei saa johtaa kuluttajien suojelun tason laskuun niissä jäsenvaltioissa, joissa on jo voimassa lainsäädäntöä asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista.

3.10.5

Todettakoon lopuksi, että ehdotetussa direktiivissä säädetään, että direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta ja että direktiiviä tarkastellaan uudelleen viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta, mikä vaikuttaa järkevältä, sillä direktiivissä tarkoitetuista toimenpiteistä laadittavan vaikutustenarvioinnin perusteella voidaan arvioida sen asianmukaisuutta.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL L 133. 22.5.2008, s. 66 – ETSK:n lausunto: EUVL C 234, 30.9.2003, s. 1.

(2) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 18.

(3) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22 – ETSK:n lausunto: EUVL C 108, 30.4.2004, s. 81.

(4) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31 – ETSK:n lausunto: OJ C 159, 17.6.1991, s. 38 [ei saatavilla suomeksi].

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Käsittelyssä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohta):

Kohta 3.8.2

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Tämä säännö on s, jonka mukaan lainan irtisanomien on aina mahdollista rajallisin korvauksin tai ilman korvauksia kuolemantapauksen tai työttömäksi joutumisen yhteydessä.”

Äänestystulos

Puolesta	:	26
Vastaan	:	61
Pidättyi äänestämästä	:	10

Kohta 3.10.4

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK panee merkille ehdotetun direktiivin säännökset ja korostaa, että .”

Äänestystulos

Puolesta	:	29
Vastaan	:	76
Pidättyi äänestämästä	:	4

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/139

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 521/2008 muuttamisesta”

KOM(2011) 224 lopullinen – 2011/0091 NLE

2011/C 318/23

Yleisesittelijä: Mihai MANOLIU

Neuvosto päätti 16. toukokuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Neuvoston asetus polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 521/2008 muuttamisesta

KOM(2011) 224 lopullinen – 2011/0091 NLE.

Komitean työvaliokunta antoi 3. toukokuuta 2011 lausunnon valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Mihai MANOLIUN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 131 puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea kannattaa päätöstä muuttaa polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 521/2008. Komitea katsoo, että tutkimukseen ja kehittämiseen kohdistuvien investointien edistäminen, joka ehdotetuilla muutoksilla on määrä saada aikaan, lisää edunsaajien tarvitsemaa ennustettavuutta, sillä käyttöön on määrä ottaa uusi mahdollisuus määrittää vähimmäisrahoitustaso yksittäisessä ehdotuspyynnössä.

1.2 Kannattaessaan käsiteltävänä olevaa ehdotusta ETSK korostaa ehdotetun strategian merkitystä investointien sekä tutkimustoiminnan koordinoinnin kannalta vahvistettaessa eurooppalaista tutkimusaluetta.

1.3 Komitea muistuttaa (1) olevan tarpeen:

1.3.1 yksinkertaistaa menettelyitä, jotta voidaan vähentää tutkimus- ja kehitysohjelmien hallinnollisen monimutkaisuuden aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia.

1.3.2 kehittää kattava tiedotusohjelma, joka auttaa mobilisoimaan entistä paremmin sekä teollisuudelta että myös muilta toimintaan osallistuvilta tahoilta tulevat välttämättömät rahoitusresurssit.

1.3.3 soveltaa komission sekä polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen välistä rahoitussopimusta tasapuolisesti niin, että samat ehdot pätevät sekä teollisuus- että tutkimusryhmittymiin.

1.3.4 varmistaa, ettei ehdotuksella ole talousarviovaikutuksia verrattuna neuvoston päätöksellä alun perin hyväksyttyyn budjettiin. Ehdotettujen muutosten on parannettava mahdollisuuksia käyttää aiottu budjetti.

1.3.5 käynnistää ammatillisia koulutusohjelmia, joilla työntekijöiden ammattitaitoa voidaan sopeuttaa yhteisen teknologia-aloitteen tuottamiin työpaikkoihin.

1.4 määrittää selkeä strategia sekä laatia vuoteen 2020 asti ulottuva etenemissuunnitelma.

2. Tausta ja yleishuomiot

2.1 Polttokenno- ja vetyteknologiat ovat lupaavia pitkän aikavälin energiavaihtoehtoja. Niitä voidaan käyttää kaikilla talouden sektoreilla ja ne tarjoavat monia eri etuja energiavarmuuden, liikenteen, ympäristön ja resurssitehokkuuden kannalta.

2.2 Polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteisyrityksen

2.2.1

tavoitteena on sijoittaa Eurooppa maailman kärkeen polttokenno- ja vetyteknologian alalla, jolloin markkinavoimat voivat tuottaa merkittävää yleistä hyötyä.

2.2.2

on määrä edistää koordinoidusti jäsenvaltioiden tutkimus-, teknologian kehittämis- ja demonstrointitoimia, jotta voidaan korjata markkinoiden puutteita ja keskittyä kaupallisten sovellusten kehittämiseen. Polttokenno- ja vety-yhteisyritys on ollut toiminnassa yli kaksi vuotta, minä aikana on saatettu päätökseen koko toimintasykli eli ehdotuspyyntöjen julkaiseminen, ehdotusten arviointi, rahoitusneuvottelut ja avustussopimusten umpeutuminen. (2)

2.2.3

on määrä tukea yhteisen teknologia-aloitteen tutkimus- ja kehitystoiminnan prioriteetteja polttokenno- ja vetyteknologian alalla myöntämällä avustuksia kilpailuun perustuvien ehdotuspyyntöjen perusteella (EU:n rahoitusosuus on yhteensä 470 miljoonaa euroa).

2.2.4

tavoitteena on lisätä julkisia ja yksityisiä investointeja polttokenno- ja vetyteknologian tutkimukseen.

2.3 Polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen päätehtävät ja -toimintamuodot ovat seuraavat:

2.3.1

yhteisen teknologia-aloitteen vakiinnuttamisen ja tehokkaan hallinnoinnin varmistaminen

2.3.2

kriittisen tutkimustoimintamassan saavuttaminen

2.3.3

uusien investointien houkutteleminen teollisuudelta sekä kansallisilta ja alueellisilta tahoilta

2.3.4

innovoinnin ja uusien arvoketjujen syntymisen edistäminen, myös pk-yritysten osalta

2.3.5

vuorovaikutuksen helpottaminen teollisuuden, yliopistojen sekä perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta harjoittavien tutkimuskeskusten välillä

2.3.6

pk-yritysten osallistumisen edistäminen seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden mukaisesti

2.3.7

kaikkien jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden organisaatioiden rohkaiseminen osallistumaan hankkeeseen

2.3.8

tutkimuksen tekeminen uusien määräysten tai standardien laatimiseksi, varmistaen samalla käytön turvallisuus ja välttäen innovoinnin estämistä

2.3.9

tiedonvälitys- ja tiedotustoiminnan toteuttaminen sekä luotettavan tiedon jakaminen yleisön tietoisuuden lisäämiseksi

2.3.10

yhteisön rahoituksen sitominen kohteisiin ja yksityisen sektorin varojen hankkiminen

2.3.11

varojen järkevän hallinnoinnin varmistaminen

2.3.12

avoimuuden ja terveen kilpailun varmistaminen kaikille hakijoille ja erityisesti pk-yrityksille.

2.4 Polttokenno- ja vety-yhteisyritys tukee seitsemännen puiteohjelman ja erityisesti Yhteistyö-erityisohjelman aihealueiden ”Energia”, ”Nanotieteet, nanoteknologiat, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat”, sekä ”Liikenne (myös ilmailu)”, täytäntöönpanoa.

3. Komission ehdotus

3.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 187 artiklaan perustuvat yhteiset teknologia-aloitteet on otettu käyttöön seitsemännessä puiteohjelmassa (PO7 (3)) uutena tapana luoda julkisen ja yksityisen sektorin tutkimuskumppanuuksia Euroopan tasolla.

3.2 ETSK korostaa, että yhteiset teknologia-aloitteet kuvastavat EU:n vahvaa sitoutumista tutkimustoiminnan koordinointiin, eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämiseen ja Euroopan kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. (4).

3.3 Teollisuuden osallistumiseen liittyi alusta lähtien se vaatimus, että teollisuus maksaa rahoitusosuutena 50 prosenttia juoksevista menoista. Lisäksi teollisuuden luontoissuorituksina maksaman osuuden toimintakustannuksista oli oltava vähintään yhtä suuri kuin komission rahoitusosuus.

3.4 ETSK toteaa pahoitellen, että polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteisyrityksen ensimmäisessä kahdessa ehdotuspyynnössä rahoituksen enimmäismääriä jouduttiin johdonmukaisesti alentamaan kaikkien osanottajien osalta: suurten yritysten osalta 50 prosentista 33 prosenttiin yhteisyrityksen myöntämästä rahoituksesta ja pk-yritysten ja tutkimuselinten osalta 75 prosentista 50 prosenttiin.

3.5 Nämä rahoitusprosentit ovat huomattavasti alhaisemmat kuin PO7:ssa ja muissa polttokenno- ja vetyteknologian t&k-ohjelmissa Euroopan ulkopuolella.

3.6 Alhaiset rahoitusprosentit ja talous- ja rahoituskriisi ovat johtaneet siihen, että osallistuminen yhteisyrityksen toimiin on jäänyt alle odotusten.

3.7 Jos mikään ei muutu, teollisuuden ja tutkimusyhteisön kiinnostuksen voidaan ennakoida laskevan yleisesti ja pitkäaikaisesti.

3.8 Nykyisessä asetuksessa ei oteta huomioon, että hankkeisiin pyritään useissa tapauksissa saamaan ja ennakoidaan saatavan rahoitusosuuksia kansallisista ja alueellisista julkisista lähteistä.

3.9 Uudessa tekstissä todetaan, että määritettäessä vastaavuutta suhteessa EU:n rahoitusosuuteen voidaan ottaa huomioon teollisuuden oman osuuden lisäksi myös muilta toimiin osallistuvilta oikeussubjekteilta tulevat osuudet.

3.10 Jotta voitaisiin lisätä tarvittavaa ennustettavuutta rahoituksen saajille, uuteen tekstiin on lisätty mahdollisuus määrittää vähimmäisrahoitustaso yksittäistä ehdotuspyyntöä varten.

4. Erityishuomiot

4.1 Polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteisyritys perustettiin vuonna 2008 ensimmäisenä esimerkkinä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksista osana SET-suunnitelmaa, Euroopan energia- ja ilmastopolitiikan teknistä pilaria. Yhteisyrityksen tavoitteena on nopeuttaa polttokennoihin ja vetyteknologiaan liittyvien teknologioiden kehittämistä vuosikymmenen 2010–2020 energiapolitiikan yhteydessä. Ehdotuspyynnöissä määritellyt 36 alaa pyrkivät helpottamaan innovatiivisten kaupallisten sovellutusten kehittämistä viidellä sovellusalalla:

4.1.1

liikenne- ja huoltoinfrastruktuurit

4.1.2

vedyn tuotanto ja jakelu

4.1.3

sähköenergian paikallinen tuotanto

4.1.4

kannettava laitteisto

4.1.5

erilaiset monitieteelliset sovellutukset.

4.2 Seuraavien viiden vuoden yhteisten toimien yleisenä tavoitteena on nopeuttaa polttokenno- ja vetyteknologian kehitystä, jotta näitä teknologioita voitaisiin alkaa soveltaa kaupallisesti uusilla erityismarkkinoilla (kannettava laitteisto, kannettavat generaattorit, yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon sovellutukset kotitalouskäyttöön, liikennealan sovellutukset).

4.3 Polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteisyrityksen ja yhteisen teknologia-aloitteen tavoitteena on yksilöidä ja hyödyntää tuloksiin suuntautunutta tutkimusta ja kehitystä ja levittää näiden kahden teknologian tuloksia laajamittaiseen käyttöön. Toimet perustuvat vetyä ja polttokennoja käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön ohjelmien yhteydessä määriteltyihin strategisiin asiakirjoihin ja erityisesti sen täytäntöönpanosuunnitelmaan.

4.4 Polttokenno- ja vetyteknologian alan eurooppalainen ryhmittymä ja yhteisyritys New Energy World Industrial Grouping Fuel Cell and Hydrogen for Sustainability (NEW-IG) (5) on Belgian lainsäädännön alainen voittoa tavoittelematon yhtymä. Se on avoin kaikille eurooppalaisille yrityksille, jotka harjoittavat polttokennoihin ja vetyyn liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa. Ryhmittymä on avoin myös ETA-maille ja ehdokasvaltioille, ja sen vuosittainen talousarvio on noin miljardi euroa, joka voidaan investoida vuoteen 2013 mennessä.

4.5 Ryhmittymä ilmoittaa selkeästi sitoutuvansa kehittämään moduulipohjaista teknologiaa, joka pystyy sekä tuottamaan taloudellista etua että säästämään ympäristöä monilla toimialoilla: liikenteessä, energiantuotannossa, teollisuuslaitteissa ja kotitalouskäytössä.

4.6 Nämä kunnianhimoiset pyrkimykset sopivat yhteen EU:n itselleen asettamien tavoitteiden kanssa, joita ovat kehitys kohti vähähiilistä taloutta, energiavarmuuden parantaminen, öljyriippuvaisuuden vähentäminen, uusiin vihreisiin teknologioihin panostaminen sekä Euroopan kestävän kilpailukyvyn kehittäminen ja uusien työpaikkojen luominen.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19.

(2) Muita yhteisyrityksiä on neljä: CLEAN SKY, IMI, ARTEMIS ja ENIAC.

(3) EUVL L 412, 30.12.2006.

(4) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19.

(5) European Industry Grouping for a Fuel Cell and Hydrogen Joint Undertaking.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/142

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen”

KOM(2010) 682 lopullinen

2011/C 318/24

Esittelijä: Vladimíra DRBALOVÁ

Toinen esittelijä: José María ZUFIAUR NARVAIZA

Euroopan komissio päätti 23. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen

KOM(2010) 682 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

Johdanto

—	Käsillä oleva ETSK:n lausunto aiheesta ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” sisältyy älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaan.

—	ETSK:n lausunnossa korostetaan uutta yleistä lähestymistapaa, eli siinä tutkitaan uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmaa tiiviissä yhteydessä muiden lippulaivahankkeiden ja viiden, Euroopan unionin laajuisen kokonaisvaltaisen tavoitteen kanssa.

—	Niinpä ETSK:n lausunnossa tähdennetään, että on varmistettava johdonmukaisuus Euroopan unionin laajuisten toimien ja toimien välillä, ja siinä painotetaan erityisesti vaikutuksia sekä asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden keskeistä asemaa.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea on huolissaan maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutuksista työmarkkinoiden toimintaan ja siksi se suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmaan”, jonka avulla komissio pyrkii edistämään työllisyyden lisäämistä ja parantamaan työmarkkinoiden toimintaa. Se kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia hyödyntämään tehokkaasti työmarkkinavuoropuhelua ja vuoropuhelua järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa alan tilannetta parantavien ratkaisujen ja toimenpiteiden löytämiseksi.

1.2

Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, ettei käsiteltävänä olevassa aloitteessa korosteta laadukkaiden työpaikkojen luomisen kiireellisyyttä ja ettei siinä kannusteta riittävästi jäsenvaltioita asettamaan kunnianhimoisempia kansallisia tavoitteita, jotka perustuvat todellista kasvua ja uusia työllisyysmahdollisuuksia luoviin rakenneuudistuksiin ja investointitoimiin.

1.3

Komitea arvostaa sitä, että tämä strategia perustuu joustoturvan käsitteeseen, ja korostaa, että sisäisen ja ulkoisen joustoturvan välille on saatava aikaan oikeudenmukainen tasapaino, jotta työmarkkinat voivat toimia aiempaa tehokkaammin ja jotta työntekijöitä suojellaan samalla aiempaa paremmin. Komitea suosittaa, että joustoturvapolitiikan lähtötilanteesta tehdään analyysi, seurataan sen täytäntöönpanoa ja arviointia ja korostetaan työmarkkinaosapuolten asemaa tässä prosessissa, jonka tavoitteena on edelleen oltava työmarkkinoille palaamisen ja siirtymisen helpottaminen.

1.4	Komitea on tyytyväinen strategia-asiakirjan puitteissa luotuun koulutuspolitiikan ja työllisyyspolitiikan väliseen yhteyteen. Se pitää kuitenkin valitettavana, että yhteys osaamisen parantamisen ja ajanmukaistamisen ja työn tuottavuuden kasvun välillä on ohitettu.

1.5

Komitea arvostaa sitä, että komissio pyrkii ehdottamaan uusia välineitä ja uusia aloitteita, mutta se suosittaa kuitenkin vahvistamaan niiden yhteyttä ja synergiaa olemassa olevien välineiden kanssa. ETSK katsoo, että komission ei-sitovien instrumenttien aseman osalta omaksumassa lähestymistavassa on kunnioitettava unionin tasolla käyttöön otettujen poliittisten toimien ja aloitteiden keskinäistä yhteensopivuutta, ja se on myös sitä mieltä, että EU:n sosiaalialan lainsäädännön johdonmukaisella uudelleentarkastelulla olisi pikemminkin tuettava kuin heikennettävä jäsenvaltioiden työmarkkinoita tukevien uudistusten täytäntöönpanotoimia ja edistettävä sosiaalisia investointeja.

1.6	Komitea suosittaa, että komissio ottaa huomioon Eurofoundin Euroopan työoloista tekemän viidennen tutkimuksen ristiriitaiset päätelmät, kun se aikoo käynnistää uudelleen keskustelun työpaikkojen laadusta ja työoloista.

1.7

Komitea korostaa, että EU:n rahastoja on käytettävä entistä tehokkaammin, ja se kehottaa komission tapaan jäsenvaltioita keskittämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja muiden rahastojen toimet neljään ensisijaiseen tavoitteeseen, jotka esitetään tarkasteltavana olevassa komission tiedonannossa, ja edistämään siten käsiteltävänä olevan ohjelman tavoitteita ja Eurooppa 2020 -strategian kansallisia tavoitteita.

2. Ehdotuksen esittely

2.1

Euroopan komissio julkaisi 23. marraskuuta 2010 asiakirjan ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen”, joka perustuu moniin aiempiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on parantaa osaamista ja sen ennakointia EU:ssa ja saada ne vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita. ETSK on käsitellyt näitä aloitteita aiemmin antamassaan lausunnossa (1).

2.2.

Tämä komission uusi ohjelma on kuitenkin laajempi, sillä siinä pyritään yhteisesti vahvistettuun tavoitteeseen, jonka mukaan naisten ja miesten työllisyysasteen 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä tulee olla EU:ssa vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttia, ja siinä määritellään toimet, jotka perustuvat neljään ensisijaiseen tavoitteeseen:

—	työmarkkinoiden toiminnan parantaminen

—	työvoiman ammattitaidon parantaminen

—	työpaikkojen laadun ja työolojen parantaminen

—	työpaikkojen luomista ja työvoiman kysyntää edistävien toimien tehostaminen.

2.3

Ohjelma uudesta osaamisesta ja työpaikoista perustuu neuvoston vuonna 2007 hyväksymiin yhteisiin joustoturvaperiaatteisiin (2). Näillä joustoturvatoimilla pyritään ennen kaikkea vahvistamaan sopeutumiskykyä, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ne ovat varmasti jonkin verran edistäneet kriisistä selviytymistä ennen kaikkea koulutuksen tarjoamiseen ja työajan lyhentämiseen tähtäävien tukitoimenpiteiden ansiosta, mutta muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tilanne on kuitenkin edelleen vaikea.

2.4

Tämän vuoksi komissio vauhdittaa kaikkien joustoturvan osatekijöiden vahvistamista (joustavat ja luotettavat sopimusjärjestelyt, aktiivinen työmarkkinapolitiikka, elinikäinen oppiminen ja modernit sosiaaliturvajärjestelmät) ja täytäntöönpanoa. Kunkin jäsenvaltion joustoturvasta päättämiä toimenpiteitä on vahvistettava ja mukautettava uuteen sosioekonomiseen tilanteeseen luomalla uusi tasapaino näiden neljän osatekijän välille.

2.5

Komissio ehdottaa ohjelmassaan 13:a avaintoimea, joita tuetaan 20 liitännäis- ja valmistelutoimella, joilla pyritään vähentämään segmentoitumista ja helpottamaan siirtymistä työmarkkinoilla, antamaan työntekijöille tarvittavat taidot työn tekemiseksi, parantamaan työpaikkojen laatua ja työoloja, tukemaan työpaikkojen luomista ja hyödyntämään aiempaa paremmin EU:n rahoitusvälineitä.

3. Yleistä

3.1

EU:n yhteisessä työllisyysraportissa tammikuulta 2011 (3) todetaan, että ”EU:n työmarkkinatilanne on edelleen vakiintunut tietylle tasolle, ja joissakin jäsenvaltioissa on nähtävissä merkkejä elpymisestä. – – Työllisten määrä, 221,3 miljoonaa ihmistä, oli kuitenkin tuolloin [vuoden 2010 toisella vuosineljänneksellä] 5,6 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin vuoden 2008 toisen vuosineljänneksen huippukaudella. Tämä heijastaa markkinoiden huomattavaa taantumista tuotantoteollisuuden ja rakentamisen aloilla. Niin ikään 20–64 -vuotiaiden työntekijöiden työllisyys pysyi 208,4 miljoonassa, mikä vastaa 68,8 prosentin työllisyysastetta. – – Työttöminä on nyt 23,1 miljoonaa henkilöä. Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy kaikissa väestöryhmissä, vaikkakin eri laajuudessa. Pitkäaikaistyöttömistä lähes viisi miljoonaa ihmistä oli työttöminä 6–11 kuukautta. Kriisi on lisännyt heikosti koulutettujen ja EU:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien työttömyysriskiä”. Saavutetusta edistyksestä huolimatta raportissa katsotaan, että työmarkkinoiden tilanne on edelleen herkkä. OECD:n toukokuun 2011 tietojen mukaan euroalueen työttömyysaste on 9,9 prosenttia (4).

3.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tämän vuoksi edelleen huolissaan työmarkkinoiden toiminnasta ja suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti asiakirjaan ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen”, jonka avulla komissio pyrkii edistämään työllisyyden kasvua ja työpaikkojen laatua sekä parantamaan työmarkkinoiden toimintaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, EU:n työllisyysstrategian ja työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti. Komitea korostaa työmarkkinaosapuolten asemaa ja katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten on hyödynnettävä työmarkkinavuoropuhelua ja vuoropuhelua järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa voidakseen ehdottaa ja panna täytäntöön toimenpiteitä, joilla voitaisiin edistää tehokkaasti tilanteen paranemista.

3.3

Tammikuussa 2011 ensimmäisen EU:n talouden ohjausjakson aluksi julkaistussa vuotuisessa kasvuselvityksessä (5) osoitetaan, että jäsenvaltiot eivät ole kovinkaan kunnianhimoisia asettamissaan kansallisissa tavoitteissa ja että ne ovat 2–2,4 prosenttia yhteisen työllisyysastetta koskevan tavoitteen (75 %) alapuolella. Komitea katsoo, että ehdotetun tavoitteen saavuttamiseen tähtäävissä toimissa on otettava huomioon vuoden 2011 maaliskuussa Wienissä järjestetyssä IMF:n, ILO:n ja työmarkkinaosapuolten edustajien kokouksessa ”EU:n kasvu- ja työllisyysvuoropuhelu (6)” tehdyt päätelmät.

3.4

ETSK pitää valitettavana, että komissio tyytyy vastaamaan kiireelliseen tilanteeseen perinteisillä toimilla, ja että työpaikkojen luomisen tueksi ei ole kasvua tukevia tekijöitä. Ei riitä, että varmistetaan, että kansalaiset pysyvät aktiivisina ja että heillä on riittävää osaamista työpaikan saamiseksi: talouden elpymisen on perustuttava kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

3.5

Vastatakseen edessään oleviin haasteisiin EU:n on ennen kaikkea alettava jälleen lainata, investoida ja toteuttaa rakenneuudistuksia. Sen on määritettävä konkreettiset toimenpiteet, joita tarvitaan esteiden poistamiseksi työpaikkojen luomiselta ja tuottavuuden kasvulta. Tuottavuus riippuu muun muassa työpaikkojen laadusta. Monet näistä uudistuksista, joiden tulisi perustua mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen, on toteutettava kansallisella tasolla. Jäsenvaltioiden on ymmärrettävä, että niiden on edistettävä luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille, toteutettava tuotannollisia investointeja ja ryhdyttävä tehokkaisiin uudistuksiin työpaikkojen luomiseksi. Työn tuottavuuden ja työolojen laadun parantaminen EU:ssa on keino lievittävää heikkoon palkkatasoon ja epävakauteen liittyviä pelkoja.

3.6

Yhteisessä työllisyysraportissa korostetaan myös työllisyyspolitiikan, talouskasvun tuen ja julkisen talouden tervehdyttämisen vuorovaikutuksen tarpeellisuutta (ja vahvistetaan, että muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä on edelleen tuettava laadukkaiden sosiaalipalveluiden ja aktiivisen osallistamispolitiikan avulla) ja tähdennetään asianmukaisen taloudellisen ympäristön ja innovaatioon perustuvan talouskasvun asemaa työn kysynnän lisäämiseksi.

3.7

Työllisyysraportissa pannaan myös merkille, että vuoden 2010 aikana havaittiin tiettyä epäsuhtaa työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän välillä, mikä saattaisi viitata siihen, että työnhakijoiden taidot ja avoinna oleviin työpaikkoihin vaadittavat taidot eivät täysin kohtaa. Siinä suositellaankin seuraamaan tätä asiaa huolellisesti sen selvittämiseksi, onko tämä suuntaus vain jotain tilapäistä vai voiko ongelma kehittyä rakenteelliseksi.

3.8

ETSK panee merkille, että komissio ei laadi tässä vaiheessa uutta lainsäädäntöehdotusta ja että se tunnustaa oikeudellisesti ei-sitovien instrumenttien aseman ja lisäarvon nykyisen oikeudellisen kehyksen täydentäjinä. Työmarkkinaosapuolia on kuultava tietyistä ehdotetuista aloitteista. Niitä ovat muun muassa rakennemuutosta koskeva eurooppalainen kehys, työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön, työntekijöille tiedottamista ja näiden kuulemista koskevan lainsäädännön, osa-aikatyötä ja määräaikaisia sopimuksia koskevan lainsäädännön tarkistaminen sekä keskustelun avaaminen uudelleen työpaikkojen laadusta ja työoloista. Kuulemismenettelyjen jälkeen olisi päätettävä lopulta tarpeellisiksi osoittautuvien muutoksien asianmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä.

3.9

Komitea on tyytyväinen, että komissio pyrkii ehdottamaan monia uusia innovatiivisia aloitteita ja välineitä tukeakseen uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman toteuttamista. Se katsoo kuitenkin, että on tutkittava uusien ja olemassa olevien välineiden keskinäistä johdonmukaisuutta, jotta niiden täytäntöönpanosta voidaan saada tarpeellista synergiaa. Uuden osaamisen strategiassa olisi lisäksi otettava huomioon siirtyminen kohti kestävään kehitykseen ja entistä ympäristöystävällisempiin työpaikkoihin perustuvaa tuotantomallia.

3.10

Alueilla, joilla ei ole valmistusteollisuutta, pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat keskeinen tekijä, kun kyse on mahdollisuuksien luomisesta nyt ja tulevaisuudessa. Ne tarjoavat usein lisäksi erittäin korkeaa pätevyyttä vaativia työpaikkoja, ne ovat helposti liikennöitävien yhteyksien päässä ja ne voivat edistää perhe-elämän, työn ja perheenjäsenten hoidon yhteensovittamista. Pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act) on muutettava konkreettisiksi toimiksi kansallisella ja EU:n tasolla. Ohjelmassa määritetyt toimenpiteet, joilla pyritään tyydyttämään pk-yritysten erityiset tarpeet, ovatkin tervetulleita. Hallinnollisten esteiden poistaminen ja rahoituksen saatavuus ovat edelleen ensisijaisia seikkoja.

3.11

Uusia tietoja EU:n väestöstä antavan EU:n vuoden 2010 kolmannen väestöraportin päätelmien (7) perusteella komitea hyväksyy myös liikkuvuutta, maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevat aloitteet. ETSK on vakuuttunut, että liikkuvuuden säilyttäminen EU:ssa ja kolmansista maista peräisin oleva maahanmuutto edistävät EU:n myönteisten taloudellisten tulosten saavuttamista. Taloudellinen maahanmuutto EU:hun ja liikkuvuuden yksinkertaistaminen jäsenvaltioiden välillä ovat välttämättömiä, jotta unioni voi edelleen houkutella yrityksiä ja investointeja, jotka mahdollistavat uusien työpaikkojen luomisen sekä EU:n kansalaisille että kolmansien maiden kansalaisille. Kaikissa näissä näkökohdissa on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (8).

3.12

EU:n työllisyys- ja työmarkkinapolitiikassa on edelleen pantava täytäntöön konkreettisia toimenpiteitä syrjimättömyyden periaatteen soveltamiseksi työssä ja sukupuolten tasa-arvon ja kaikkien työntekijäryhmien tasa-arvon takaamiseksi. Siksi komitea suhtautuu myönteisesti myös komission vuonna 2010 julkaistuihin strategioihin, jotka koskevat muun muassa vammaisia henkilöitä (9) ja naisten ja miesten tasa-arvoa (10). Näiden kahden strategian tavoitteita ovat muun muassa tasa-arvoinen työmarkkinoille ja ammattikoulutukseen pääsy.

3.13

Komitea suhtautuu myönteisesti myös työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi annetussa sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa (11) ehdotettuihin keskeisiin toimiin ja toimenpiteisiin, joissa otetaan huomioon osuus- ja yhteisötalouden ja osuustoimintaliikkeen merkittävä asema EU:n sisämarkkinoilla ja yritysten yhteiskuntavastuun merkitys. Se katsoo myös, että on otettava huomioon järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asema, sillä ne ovat työnantajia ja työpaikkojen luojia. Niiden osallistuminen politiikan laadintaan on sitä paitsi edellytys niiden potentiaalin käyttöönotolle.

3.14

Komitea on erittäin huolissaan nuorten suuresta työttömyydestä EU:ssa. Se on noussut 30 prosenttia vuodesta 2008. EU:n keskiarvo alle 25-vuotiaiden osalta on 21 prosenttia. Vaikka eräissä maissa tilanne on näyttänyt tasoittuvan syyskuusta 2010 alkaen – tosin eräissä toisissa maissa työttömyys jatkaa kasvuaan –, komitean mielestä on kuitenkin tärkeää kiinnittää siihen edelleen erityistä huomiota. Komitea ilmaisee näkemyksensä Euroopan komission aloitteesta ”Nuoret liikkeellä” erillisessä lausunnossa (12).

3.15

Vammaisten henkilöiden työllisyysaste on edelleen noin 50 prosenttia. Jos EU haluaa todella täyttää velvollisuuden kohdella kaikkia kansalaisiaan yhdenvertaisesti ja samanaikaisesti saavuttaa yleisen työllisyystavoitteensa, vammaisten henkilöiden on saatava laadukkaita ja palkallisia työpaikkoja. Vammaisia henkilöitä koskevassa vuosien 2010–2010 EU:n strategiassa luetellaan kahdeksan ensisijaista toiminta-alaa, joilla EU:n on toteutettava toimia, muun muassa vammaisten naisten ja miesten työllisyys ja koulutus (13). Komissio voisi tutkia jäsenvaltioiden soveltamia malleja, joiden avulla voitaisiin tukea yritysten, viranomaisten ja sosiaalipalvelujen tarjoajien lainsäädännöllisiä, poliittisia, työehtosopimusneuvotteluihin liittyviä tai rahoituksellisia kannustimia näiden henkilöiden palkkaamiseksi. Koska tieto- ja viestintäteknologian osuus on nykyisin 6 % unionin BKT:stä, kaikkien on päästävä osallisiksi komission ehdottaman digitaalistrategian vaikutuksista varsinkin koulutuksen alalla, ja strategia on saatettava selviytymisvaikeuksista kärsivien väestönosien ulottuville, sillä niille se merkitsee ponnahduslautaa työelämään.

4. Joustoturva ja työpaikkojen luominen

4.1

Käsiteltävänä oleva ohjelma perustuu joustoturvan periaatteeseen. Komissio korostaa, että tarvitaan elinikäistä oppimista koskevia kattavia toimia ja aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, jotka ovat työelämään valmistamisen, työnvälityksen ja työpaikkatarjousten lisäämisen osalta tehokkaita. Niin ikään tarvitaan työttömyysturvajärjestelmiä, joilla edistetään työn liikkuvuutta ja taataan entistä parempi ammatillinen sosiaaliturva ja jotka suojaavat sosiaaliselta syrjäytymiseltä ja köyhyydeltä. Mahdollisuuden laatia joustavia sopimussäännöksiä ja sisäisen jouston luomisen tulee olla työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän vuoropuhelun keskeisiä osatekijöitä. ETSK pitää tärkeänä, etteivät toteutettavat toimenpiteet ja politiikat vaaranna toimia ohjelmassa asetettujen tavoitteiden (esimerkiksi täystyöllisyys ja työpaikkojen laadun säilyttäminen) saavuttamiseksi eivätkä heikennä työntekijöiden oikeuksia.

4.2

Komitea katsoi jo aiemmin, että on hyödyllistä arvioida yhtä aikaa työmarkkinoiden turvaa ja joustoa, koska nämä käsitteet eivät ole olennaisesti ristiriidassa keskenään. Pysyvä ja motivoitunut työvoima edistää yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Työntekijät tarvitsevat aiempaa joustavampaa työrakennetta voidakseen sovittaa perhe- ja työelämänsä yhteen ja voidakseen osallistua jatkuvaan koulutukseen, jonka avulla he voivat osallistua tuottavuuden ja innovaation lisäämiseen. ETSK kuitenkin korostaa, että joustoturvaa on tutkittava työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän vuoropuhelun puitteissa huolellisesti ja säännöllisesti, jotta voidaan taata, että toteutetuilla toimilla täytetään yhä useampien laadukkaampien työpaikkojen luomista koskeva tavoite.

4.3

Sisäinen joustoturva on osoittanut tehokkuutensa kriisin aikana, kun yritykset ja ammattiliitot ovat kehittäneet konkreettisia ratkaisuja työpaikkojen säilyttämiseen, erityisesti työajan vähentämistä koskevien tuettujen mallien avulla. Ulkoinen joustoturva, joka on merkittävä talouden elpymisen aikana, voi osaltaan edistää työllisyyden kasvua sillä edellytyksellä, että se niveltyy tasapainoisesti sisäiseen joustoon ja yleisesti ottaen työehtosopimusneuvotteluihin sekä työntekijöiden asianmukaiseen sosiaaliturvaan. Sen osalta kaikilla jäsenvaltioilla on erilainen lähtötilanne. Ennen kaikkea on tärkeää saada aikaan toimenpiteiden tasapainoinen yhdistelmä. Se edellyttää pääasiassa sitä, että toimet johtavat työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Komitea katsoo, että komission jäsenvaltioille vuosittain antamissa suosituksissa olisi sisäisen ja ulkoisen joustoturvan soveltamista tarkasteltava nykyistä tasapainoisemmin.

4.4

Komitea toteaa, että keskustelu joustoturvan neljän osan vahvistamisesta jatkuu ja johtaa kaikkien asiaankuuluvien osapuolten yhteiseen konferenssiin vuonna 2011. Komitea katsoo, että Euroopan unionin toimielinten yhteisestä lähestymistavasta on oltava tuloksena joustoturvan vauhdittaminen, jonka on perustuttava yhteisiin periaatteisiin ja pohjauduttava jäsenvaltiotasolla saatuihin konkreettisiin opetuksiin siitä, miten tällä periaatteella edistetään toimia, joilla luodaan enemmän laadukkaampia työpaikkoja, ja siitä, taataanko sillä työntekijöiden riittävä suoja, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta.

4.5

Komitea arvostaakin siksi eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten vuosien 2009–2011 monivuotisen työohjelmansa puitteissa toteuttamaa yhteistä hanketta (14). Siinä keskitytään tapaan, jolla kukin jäsenvaltio panee täytäntöön joustoturvaperiaatetta, ja asemaan, joka työmarkkinaosapuolilla on tässä prosessissa.

4.6

Talouskasvu pysyy työpaikkojen luomisen pääasiallisena voimatekijänä. Komitea onkin tietoinen, että uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman ja unionin innovaatiota, eurooppalaisen tutkimusalueen luomista ja kilpailukykyisen teollisuusperustan rakentamista koskevan uuden strategisen lähestymistavan välillä on tiivis yhteys ja että tämä kaikki tapahtuu hyödyntämällä täysimääräisesti EU:n sisämarkkinoiden mahdollisuuksia.

4.7

Komissio kuitenkin ennustaa talouden hidasta elpymistä, joka voi viivästyttää työpaikkojen luomista. Jos EU haluaa saavuttaa tavoitteensa 75 prosentin työllisyysasteesta ja välttää ilman työpaikkojen luomista tapahtuvan kasvun, sen on ymmärrettävä, että on välttämätöntä määritellä ja panna täytäntöön konkreettisia toimia, joilla edistetään työmarkkinavuoropuhelun puitteissa työhönottoa, jatkuvaa ammattikoulutusta ja joustavia työjärjestelyjä ja joiden avulla laadukkaista työpaikoista tehdään joustoturvan keskeinen osa.

4.8	ETSK on tietoinen siitä, että työmarkkinoiden moitteeton toiminta on ratkaiseva tekijä EU:n kilpailukyvyssä. Tällä alalla saavutetun edistyksen mittaamiseen käytettyjen indikaattorien tulisi olla muun muassa seuraavat: pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden taso sekä nuorten työllisyysaste.

4.9

Komissio on ehdottanut toistaiseksi voimassa olevien sopimusten periaatetta, jonka todellisista vaikutuksista käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua. Lausunnossaan ”Nuoret liikkeellä” -aloitteesta ETSK katsoo, että toistaiseksi voimassa olevien sopimusten periaate voisi olla yksi edellytyksistä, joilla voitaisiin vähentää epätasa-arvoa työmarkkinoilla olevien ja niiltä syrjäytyneiden välillä. ETSK on tietoinen huomattavista eroista, joita jäsenvaltioiden välillä on työmarkkinoille pääsyssä. Tietyt ankarimmista järjestelmistä estävät ihmisiä pääsemästä työhön, toiset tarjoavat enemmän mahdollisuuksia sellaisten lyhytaikaisten sopimusten nojalla, jotka ovat liian joustavia ja joissa ei anneta täysimääräisiä oikeuksia sosiaaliturvaan. ETSK katsoo, että on tärkeää ilmoittaa, että hyväksyttävillä toimilla on pyrittävä takaamaan ihmisille vakaat työsopimukset, joilla estetään ikään, sukupuoleen tai muuhun syyhyn perustuvaa syrjintää. Toteutettavat toimenpiteet eivät missään tapauksessa saisi johtaa epävarmojen työsuhteiden yleistymiseen eivätkä yritysten työn organisoinnin jäykkyyden lisääntymiseen. Yritykset tarvitsevat erityyppisiä työsopimuksia mukauttaakseen työvoimaansa, työntekijät tarvitsevat joustavuutta sovittaakseen työ- ja perhe-elämänsä yhteen.

4.10

ETSK kannattaa komission ehdotusta laatia pääperiaatteet työpaikkojen luomisen mahdollistavien olosuhteiden edistämiseksi, myös liitännäistoimiin, kuten Erasmus yrittäjille ja opettajien kouluttaminen yrittäjähenkisyyteen, liittyvissä kysymyksissä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin muutettava nämä pääperiaatteet konkreettisiksi toimiksi edistääkseen työvoiman työhönottoa, erityisesti niukasti koulutettujen työntekijöiden osalta (15).

4.11	ETSK tukee myös sosiaalialan kolmikantafoorumin luomista. Se kokoontuisi ensimmäisen kerran 10. ja 11. maaliskuuta 2011. Siitä pitäisi kehittyä pysyvä foorumi luottamuksellisten suhteiden luomiselle työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päätöksentekijöiden välille.

4.12

EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut kansallisella tasolla ovat edelleen olennaisia välineitä työmarkkinoiden toiminnan ja työolojen parantamiseksi.

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet suosittavat osallistavia työmarkkinoita koskevassa yhteisessä riippumattomassa sopimuksessaan (16), että jäsenvaltiot suunnittelevat ja panevat täytäntöön monitahoisia toimia, joiden tarkoituksena on edistää kaikkien saatavilla olevia työmarkkinoita. Aina kun on mahdollista, ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen, työmarkkinaosapuolet on kutsuttava osallistumaan asianmukaisella tasolla toimenpiteisiin, jotka liittyvät

—	työmarkkinoilla ongelmia kohtaavia henkilöitä koskevien erityisten siirtymätoimenpiteiden soveltamisalaan ja laatuun

—	työllisyyspalvelujen ja urasuunnittelupalvelujen tehokkuuteen

—	yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen

—	aluekehitykseen suunnattaviin riittäviin investointeihin

—	kuljetuksen/hoidon/asuntojen/koulutuksen riittävään saatavuuteen

—	yritysten luomisen ja kehittämisen helpottamiseen työpaikkojen luomista koskevan potentiaalin lisäämiseksi EU:ssa. Yrittäjille tulisi tarjota mahdollisuus investoida kestävyysajattelun mukaisiin yrityksiin, jotka parantavat ympäristöä.

—	sellaisten olojen sekä vero- ja maksujärjestelmien täytäntöönpanoon, joiden avulla ihmiset voivat päästä työmarkkinoilla, pysyä niillä ja kehittyä.

5. Soveltuvien taitojen tarjoaminen työllistymistä varten

5.1	Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että koulutuskysymyksiä ja työmarkkinoiden todellisuutta käsitellään yhdessä, yhden ja saman strategia-asiakirjan puitteissa.

5.2	ETSK on monilla lausunnoillaan edistänyt koulutuksen tunnustamista perusihmisoikeudeksi. Se myöntää, että koulutuksen ensisijainen tavoite on ollut ja on edelleen sellaisten vapaiden, riippumattomien ja kriittisten kansalaisten kouluttaminen, jotka pystyvät osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen.

5.3

ETSK suosittaa myös monissa lausunnoissaan (17), että EU ja jäsenvaltiot sitoutuvat osallistavan koulutuksen käsitteen perusteella tarkistamaan koulutuspolitiikkansa, koulutuksen sisällön, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet sekä resurssien osoittamisen osalta ja samalla tarkistamaan ja/tai ajanmukaistamaan työllisyyttä ja laadukkaiden julkisten palvelujen tarjontaa koskevan politiikkansa, jossa kiinnitettään huomiota erityisominaisuuksiin (lapset, henkilöt, joilla on erityistarpeita, maahanmuuttajat jne.), ja että kaikkeen tähän politiikkaan on sisällyttävä sukupuolinäkökulma.

5.4

Ei ole epäilystäkään, etteikö työvoiman kehittyneen pätevyyden ja korkean työllisyystason välillä olisi yhteys. Cedefop ennustaa, että korkeasti koulutettujen henkilöiden kysyntä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli 16 miljoonaa työpaikkaa, kun taas vähän koulutettujen työntekijöiden kysyntä vähenee noin 12 miljoonaa työpaikkaa. Vaikka komissio tunnustaa, että osaamista on ajantasaistettava ja parannettava, komitea pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei korosta tarpeeksi yhteyttä osaamisen ja tuottavuuden välillä. Tuottavuuden lisääminen EU:ssa on välttämätöntä myös työvoiman vähenemisen takia. Komitea panee myös merkille, että komissio ei ehdota toimenpiteitä vähän tai ei lainkaan koulutettujen työntekijöiden osaamisen lisäämiseksi eikä etsi pitkäkestoisia ratkaisuja niiden henkilöiden osallistumisen tukemiseksi, joihin on sovellettava erityisiä lähestymistapoja heidän taitojensa kehittämiseksi ja heidän työllistämisekseen (esim. henkisesti vammaiset henkilöt).

5.5

Komitea suhtautuu myönteisesti EU:n osaamispanoraamaan mutta katsoo, että käsiteltävänä olevassa ohjelmassa olisi korostettava enemmän sekä kysymystä tämän osaamisen parhaasta mahdollisesta soveltuvuudessa työmarkkinoiden näkökulmasta että työntekijöiden ammatillisten valmiuksien kohentamisesta heidän työllistettävyytensä parantamiseksi. Komission ei pitäisi ottaa huomioon yksinomaan virallisia osaamisen arviointijärjestelmiä. Tiivis yhteistyö oppilaitosten, yritysten ja ammattijärjestöjen välillä on tehokas tapa ennakoida nykyisiä ja tulevia osaamistarpeita.

5.6

Lausunnossaan ”Nuoret liikkeellä” -aloitteesta komitea tukee eurooppalaisen osaamispassin luomista. Komitean mielestä ”[k]äytössä olevat passit (europassi ja nuorisopassi) olisi – – yhdistettävä yhdeksi välineeksi, joka kattaisi yhdellä kertaa perinteisen ansioluettelon sekä tiedot virallisesta koulutuksesta (europassi) ja epävirallisesta oppimisesta ja arkioppimisesta – – Eurooppalaisen osaamispassin suosio riippuu muun muassa siitä, miten työnantajat suhtautuvat siihen ja miten nuoret ryhtyvät sitä käyttämään. Nuorten olisi edelleen saatava tarvittavaa neuvontaa ja tukea sen käytössä.”

5.7

Komitea katsoo, että elinikäistä oppimista koskevien yleisten strategioiden laatiminen on olennaisen tärkeää, ja siksi se kannattaa sitä, että laaditaan eurooppalainen toimintapoliittinen käsikirja, jossa määritetään elinikäistä oppimista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanon puitteet, sekä uudistetaan aikuisoppimisen toimintasuunnitelma.

5.8

Komitea tukee myös muita valmisteilla olevia aloitteita, kuten eurooppalaista taito-, osaamis- ja ammattiluokittelua (ESCO) työ- ja koulutusmaailman välillä käytettävänä yhteisenä välineenä ja ammattipätevyyksien tunnustamista koskevan järjestelmän uudistamista. Siksi on erityisten tärkeää tutkia ja mukauttaa EU:ssa koulutusmalleja, tarkastella opetusjärjestelmiä, arvioida uudelleen pedagogisia opetusmenetelmiä ja investoida määrätietoisesti kaikkien saatavilla olevaan laadukkaaseen opetukseen. Opetusjärjestelmien avulla on voitava valmistaa ihmisiä vastaamaan työmarkkinoiden nykyisiin haasteisiin. Tiivis yhteistyö yritysten kanssa on erityisesti ensiarvoisen tärkeää. ESCO-luokittelun olisi oltava ymmärrettävämpi ja käyttökelpoisempi ennen kaikkea pk-yritysten kannalta. Suunniteltu kartoitus voi toimia tarvittavan joustavuuden rajoittavana tekijänä, kun yhdistetään erilaista osaamista sellaisten tehtävien suorittamiseksi, jotka eivät uudistu tai muutu ja joista pienten yritysten on selviydyttävä suppealla työntekijämäärällä.

5.9

Osaamisen ja työmarkkinoiden tarpeiden paremman vastaavuuden varmistamiseksi komitea korostaa erityisesti strategista tehtävää, joka työllisyys- ja ammattitaitokysymyksiä EU:n tasolla käsittelevillä alakohtaisilla neuvostoilla (CSE) voi olla. Ne ovat poikkeuksellinen foorumi neuvoston muodostavien eri työmarkkinaosapuolten konkreettisten kokemusten hyödyntämiseksi, esimerkiksi tulevaisuuden työpaikkojen ja osaamisen analysoinnin ja niiden kartoittamisen alalla (ESCO) tai sellaisten muutosten analysoinnissa, joita tapahtuu erityisammatteihin vaadittavissa tietyissä ammatillisissa valmiuksissa. (18)

5.10

Komitea suhtautuu myönteisesti komission päätökseen tarkastella yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa myös erittäin paljon liikkuvien ammattiryhmien, kuten tutkijoiden, tilannetta, jotta voidaan edistää heidän maantieteellistä ja alojenvälistä liikkuvuuttaan. Tarkoituksena on saattaa Euroopan tutkimusalue valmiiksi vuoteen 2014 mennessä.

5.11

Se suhtautuu myönteisesti myös siihen, että komissio pyrkii järjestelmällisesti vastaamaan väestörakenteen kehitykseen ja tiettyjen tutkintojen vähyyteen EU:n työmarkkinoilla tukemalla taloudellista maahanmuuttoa Tukholman ohjelman puitteissa. Maahanmuuton täystyöllisyyden aikaansaamiseksi luomien mahdollisuuksien maksimoimiseksi on Euroopan unionissa laillisesti jo oleskelevat kotoutettava paremmin, muun muassa poistamalla työllisyyden esteet, kuten syrjintä tai osaamisen ja tutkintojen tunnustamatta jättäminen, mikä altistaa siirtolaiset työttömyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle. Siksi ehdotettu uusi kotouttamisohjelma on ehdottomasti myönteinen asia.

5.12

Komitea korostaa jälleen, että epävirallisen oppimisen tulokset on tärkeää hyväksyä, Se on todennut tämän edellä mainitussa lausunnossaan ”Nuoret liikkeellä” -aloitteesta. Hyväksymistapoja koskevassa keskustelussa olisi myös keskityttävä annetun koulutuksen laatuun, sen valvontaan ja sen seurantaan. Epävirallisen oppimisen hyväksymiseen tarkoitetut toimet olisivat hyödyksi kaikille.

6. Työpaikkojen laadun ja työolojen parantaminen

6.1	Komissio asettaa käsiteltävänä olevassa tiedonannossa tavoitteeksi täystyöllisyyden. On kuitenkin ymmärrettävä, että siinä on kyse työpaikkojen laadun ja työolojen parantamisesta.

6.2

Viidennen työoloista tehdyn Eurofound-tutkimuksen (19) päätelmät osoittavat, että laadukkaan työpaikkojen ja työpaikkojen kehittäminen on EU:n (Eurooppa 2020 -strategian) tavoitteiden toteuttamisen ydinasioita. Tässä tutkimuksessa kuvataan myös tiettyjä nykyisiä suuntauksia EU:n työmarkkinoilla. Myönteisinä seikkoina siinä kerrotaan, että tavanomainen työaika (40 tuntia) on normi useimmille eurooppalaisille työntekijöille ja että toistaiseksi voimassa olevien sopimusten haltijoiden osuus kasvoi vuoteen 2007 asti, jolloin maailmanlaajuisen kriisi puhkesi. Tutkimuksesta paljastuu kuitenkin myös, että työpaikkojen epävakaus ja työtahdin tiivistyminen ovat siitä pitäen lisääntyneet ja että suuri osa eurooppalaisista epäilee menettävänsä työpaikkansa ennen kuin he täyttävät 60 vuotta.

6.3

Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset työmarkkinoihin tuntuvat luultavasti vielä kauan. Siksi komitea ehdottaa, että komissio ottaa huomioon EU:n työoloista tehdyn mainitun viidennen Eurofound-tutkimuksen, kun se pyrkii avaamaan uudelleen keskustelut työpaikkojen laadusta ja työoloista (riippumatta siitä, käsitelläänkö myönteisiä tuloksia, pysyviä ongelmia vai kriisin aiheuttamia ongelmia).

6.4	Ensisijaisena tavoitteena on laadukkaiden työpaikkojen luominen. Jäsenvaltioiden pitäisi keskittyä uudistamaan työmarkkinoitaan tukeakseen kasvua ja edistääkseen kysynnän ja tarjonnan tasapainottamista.

6.5	Siksi komission ehdotuksella analysoida EU:n lainsäädännön toimivuutta sosiaalialalla pyritään ennen kaikkea tukemaan jäsenvaltioiden toimia niiden toteuttaessa uudistuksia, jotka ovat sopusoinnussa laadukkaiden työpaikkojen luomista koskevan ensisijaisen tavoitteen kanssa.

6.6

Työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osalta ETSK hyväksyy komission ponnistukset yhtenäisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon tukemiseksi, jotta jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä voidaan vahvistaa, panna täytäntöön sähköinen tietojärjestelmä ja kunnioittaa jäsenvaltioiden normeja työalalla, siten että samalla noudatetaan jäsenvaltioiden työlainsäädäntöä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa.

6.7

Työn intensiteetti on huomattavasti kasvanut 20:n viime vuoden aikana. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian puitteissa tekemissä tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota nykyisiin ja tuleviin riskeihin, kuten stressiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, väkivaltaan ja häirintään työpaikalla. Työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön osalta komitea katsoo, että siitä on käytävä vuoropuhelua ja tehtävä sopimuksia työmarkkinaosapuolten kanssa. On korostettava ensisijaisesti nykyisten välineiden johdonmukaista soveltamista, valistusta ja työntekijöiden ja yritysten tukemista.

6.8

Tiedottamis- ja kuulemismenettelyjen alalla käynnistettyjen toimien osalta ETSK tukee suunniteltua Euroopan työmarkkinaosapuolten konsultointia rakennemuutosta koskevan eurooppalaisen kehyksen luomisesta. Tämän vuoropuhelun puitteissa on mahdollista määritellä, ovatko voimassa olevat direktiivit asianmukainen kehys rakentavalle vuoropuhelulle johdon, ammattijärjestöjen ja henkilöstön edustajien välillä yrityksen tasolla.

6.9

Osa-aikatyötä ja määräaikaisia sopimuksia koskevista direktiiveistä, jotka perustuvat Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteisiin sopimuksiin ja jotka ovat tähän mennessä olleet tehokas väline sisäisen joustavuuden vahvistamiseksi, komitea katsoo, että komission on varmistettava, katsovatko Euroopan työmarkkinaosapuolet niiden tarkistamisen välttämättömäksi.

7. EU:n rahoitusvälineet

7.1

Talousarvion vakauttamisjakson aikana Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on keskityttävä EU:n varojen parempaan käyttöön ja edistettävä näissä puitteissa samaan aikaan työpaikkojen luomista ja ammattipätevyyden lisäämistä. Koheesiopolitiikka edistää kiistämättömästi valmiuksien kehittämistä ja työpaikkojen luomista, myös laajentuvalla ympäristömyötäisen talouden alalla. On mahdollista toimia entistä enemmän ja hyötyä täysimääräisesti mahdollisuuksista, joita uudistusten tukivälineet tarjoavat työllisyyden sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen aloilla.

7.2

Siksi komitea tukee komissiota tämän kehottaessa jäsenvaltioita keskittämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja muiden EU:n rahastojen tukitoimia neljään käsiteltävänä olevassa tiedonannossa ilmoitettuun ensisijaiseen tavoitteeseen sekä niistä mahdollisesti johtuviin toimenpiteisiin ja uudistuksiin, ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden ja Eurooppa 2020 -strategian kansallisten tavoitteiden toteuttamisen edistämiseksi.

7.3

Erityisesti ESR:llä on tässä keskeinen asema, koska se on myönteinen tekijä kaikilla tarkastelluilla aloilla. ESR voi edistää joustoturvan kaikkien osien tukemista; taitojen ennakoimista ja kehittämistä; työn organisoinnin innovatiivisten muotojen kehittämistä, työterveys ja työturvallisuus mukaan luettuina; yrittäjyyden kehittämistä ja yritysten perustamisen tukemista sekä tukea vammaisia työntekijöitä, työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä tai niitä, joihin kohdistuu sosiaalisen syrjäytymisen vaara.

7.4

ETSK esittää monia suosituksia ESR:n tulevaisuudesta antamassaan lausunnossa (20). ETSK toteaa kyseisessä lausunnossa muun muassa seuraavaa: ”ESR:n käytöstä saaduista kokemuksista on otettava opiksi, jotta sen avulla voidaan tukea niin Euroopan unionin talouden elvyttämistä kuin talouskasvua. Sitä varten on annettava enemmän tukea ESR:n tavoitteita noudattaville pk-yrityksille ja erittäin pienille yrityksille sekä osuus- ja yhteisötalouden toimijoille ja tehtävä yhteiskunnallisia parannuksia, joilla varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen säilyminen ja luominen sekä erityisesti työn kautta toteutuva sosiaalinen osallisuus.”

7.5

EU:n tulevan talousarvion osalta komitea toteaa samassa lausunnossa lisäksi seuraavaa: ”Näin ollen ja kun otetaan huomioon tämänhetkinen taloustilanne, ESR:n on säilytettävä paikkansa tärkeänä strategia- ja rahoitusvälineenä, ja sille on osoitettava nykyistä enemmän resursseja, sillä sen vastuulla olevat haasteet ovat myös kasvaneet (korkeampi työttömyysaste). Resurssien lisäyksen on heijastettava EU:n yleisen talousarvion kasvua eli oltava vähintään 5,9 prosenttia, saman verran kuin Euroopan komissio ehdotti EU:n talousarvion kokonaiskorotukseksi vuonna 2011.”

7.6

Komitea arvostaa strategisen kehyksen 2007–2013 yhteydessä täytäntöönpannun unionin työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-ohjelman puitteissa tähän mennessä saatuja hyötyjä ja tuloksia. Se on myös tyytyväinen siihen, että komissio on rahoitusvälineidensä uudelleentarkastelun puitteissa käynnistänyt julkisen kuulemisen Progress-ohjelmaa seuraavan uuden välineen rakenteesta, lisäarvosta, toimista, talousarviosta ja täytäntöönpanosta. Sillä voitaisiin vastata uusiin haasteisiin, joita unioni kohtaa sosiaali- ja työllisyysalalla.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 74.

(2) Neuvoston 5.–6. joulukuuta 2007 antamat päätelmät ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet” (asiakirja1620/07).

(3) Yhteinen työllisyysraportti KOM(2011) 11 lopullinen, Bryssel, tammikuu 2011, http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/3_fi_annexe_part1.pdf.

(4) OECD:n yhdistetyt työttömyysasteet, 10. toukokuuta 2011 julkaistu lehdistötiedote, www.ocde.org (http://www.oecd.org/dataoecd/8/43/47811673.pdf).

(5) Vuotuinen kasvuselvitys, KOM(2011) 11 lopullinen, Bryssel, 12.1.2011.

(6) EU:n kasvu- ja työllisyysvuoropuhelu, 1.–3. maaliskuuta 2011, Wien, www.ilo.org.

(7) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Vuoden 2010 väestöraportti http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/population/documents/Tab/report.pdf (englanniksi).

(8) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114 ja CESE 801/2011, 4.5.2011.

(9) KOM(2010) 636 lopullinen: Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan.

(10) KOM(2009) 491 lopullinen: Naisten ja miesten tasa-arvostrategia 2010–2015

(11) KOM(2010) 608 lopullinen, Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti, lokakuu 2010.

(12) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 55.

(13) Euroopan vammaisstrategia: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan, KOM(2010) 636 lopullinen.

(14) Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tuottama yhteinen tutkimus joustoturvan täytäntöönpanosta ja työmarkkinaosapuolten asemasta. Se tehtiin EU:n työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua koskevan työohjelman puitteissa kaudelle 2009–2011.

(15) OECD:n nykyisten tutkimusten mukaan yritysten osuuden laskeminen johtaisi 0,6 prosentin laskuun työllisyydessä

(16) Vuosien 2009–2011 yhteisen työohjelman puitteissa neuvoteltu osallistavia työmarkkinoita koskeva yhteinen riippumaton sopimus (2010).

(17) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 18.

(18) EUVL C 132, 3.5.2011, s.26; EUVL C 347, 18.12.2010, s.1 ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 74.

(19) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön viides tutkimus: www.eurofound.europa.eu.

(20) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 8.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/150

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka”

KOM(2010) 343

2011/C 318/25

Esittelijä: Jonathan PEEL

Euroopan komissio päätti 7. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka

KOM(2010) 343.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta ja 5 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea on tyytyväinen EU:n uusiin toimivaltuuksiin suorien ulkomaisten sijoitusten alalla sekä mahdollisuuksiin, joita tämä ensimmäinen askel avaa vahvemman ja yhdenmukaisemman sijoitussuojan luomiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välille. Kattava toimintakehys on tervetullut, kunhan se ei ole liian rajoittava. Sijoittajien suojelu on edelleen olennaisen tärkeää niin EU:n yritysten kuin kehitysmaiden etujen vuoksi. EU on saanut yksinomaisen toimivaltansa ansiosta enemmän neuvotteluvoimaa. Tämän tuloksena EU:sta pitäisi tulla tärkeämpi toimija ja sen pitäisi saada paremmat mahdollisuudet päästä keskeisille kolmansien maiden markkinoille ja suojella samalla sijoittajia, jolloin EU:n kansainvälinen kilpailukyky paranee.

1.2 Komitea pitää erityisen tervetulleena tiedonannossa vahvistettua ajattelutapaa, jonka mukaan unionin kauppa- ja sijoituspolitiikan ”on sovittava yhteen” ja oltava johdonmukaista unionin talouspolitiikan ja muiden politiikanalojen, kuten ”ympäristönsuojelupolitiikan, hyväksyttäviä työoloja koskevan politiikan, työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan” sekä kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. EU:n sijoituspolitiikka ei missään tapauksessa saa olla ristiriidassa minkään näistä kanssa. Komitea pitää välttämättömänä, että tulevissa tai uusittavissa EU:n sijoitussopimuksissa kummallakin osapuolella on riittävästi liikkumavaraa kaikkien näiden kestävään kehitykseen liittyvien näkökohtien suhteen. Vastaavasti myös sijoittajien on otettava täysimääräisesti huomioon velvoitteensa kestävän kehityksen vaatimusten alalla pyrkiessään rakentamaan ja ylläpitämään yleistä kilpailukykyään. Tehokas EU:n sijoitusstrategia on silti ratkaiseva EU:n kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta, sillä taloudessa tapahtuu nykyisin nopeita muutoksia ja taloudelliset valtasuhteet järkkyvät maailmanlaajuisesti.

1.3 Komitea on samaa mieltä siitä, ettei kolmansien maiden kanssa tehtävien sijoitussopimusten laatiminen yhden mallin mukaan ole tarpeellista eikä suotavaa. EU:n sijoitussopimusten olisi kuitenkin yhtä aikaa luotava avoin sijoitusympäristö ja varmistettava EU:n sijoittajien tehokas suojelu sekä operatiivinen joustavuus niissä maissa, joihin sijoittajat investoivat. Tällainen ympäristö on tarpeen, jotta sijoittajat voivat hyötyä sijoituksiin kohdistuvien rajoitusten asteittaisesta poistumisesta ja riittävästä suojasta, joka taataan erityisesti kansallisesta kohtelusta, tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä varojen vapaasta siirrosta sovittavin säännöin.

1.4 Komitea huomauttaa myös, että jos kaikki voimassa olevat jäsenvaltioiden kahdenväliset sijoitussopimukset yritettäisiin irtisanoa viiden vuoden kuluessa, tällä olisi välitön ja huomattava epävakauttava vaikutus nykyisiin sijoituksiin sekä työllisyyteen ja sosiaaliseen suojeluun. Tämän ei kuitenkaan tulisi estää sitä, että sopimuksia tutkitaan perusteellisesti mahdollisten uudelleentarkastelujen yhteydessä johdonmukaisemman, avoimemman ja tasapainoisemman EU:n laajuisen lähestymistavan omaksumiseksi tulevaisuudessa.

1.5 Komitea kehottaakin EU:ta tarttumaan tähän tilaisuuteen eli parantamaan ja ajantasaistamaan neuvottelemiaan sijoitussopimuksia mieluummin omien vahvuuksiensa pohjalta kuin pelkästään jäljittelemällä muita. EU:n on tarkasteltava kriittisesti kansainvälisen sijoituslainsäädännön sekä sijoituspolitiikan ja -käytäntöjen (esim. sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu) viimeaikaista kehitystä ja varmistettava, että EU:n ajattelu- ja lähestymistapa tulevissa sijoitussopimuksissa ja vapaakauppasopimusten sijoitustoimintaa koskevissa luvuissa on ajanmukainen ja kestäväpohjainen.

1.6 Komitea antaa täyden tukensa komission aikomukselle keskittyä ensisijaisesti neuvottelemaan sellaisten maiden ja erityisesti niiden ”Globaali Eurooppa” -tiedonannossa määriteltyjen keskeisten kehittyvien markkinatalousmaiden kanssa, joilla on vahva markkinapotentiaali mutta joissa ulkomaiset sijoittajat tarvitsevat parempaa suojaa. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, ettei tämä saa sulkea pois mahdollisten tulevien monenvälisten aloitteiden mahdollisuutta.

1.7 Komitea kehottaa komissiota hyödyntämään sijoitussuojasopimuksia keskeisenä keinona kannustaa tekemään taloudellista tuottoa tarjoavia pitkäaikaissijoituksia kehitysmaihin. Näitä ovat esimerkiksi sijoitukset laadukkaaseen työhön ja hyväksyttäviin työoloihin, infrastruktuuriparannuksiin ja osaamisen siirtoon.

1.8 Komitea harmittelee, ettei tiedonannossa käsitellä riittävän yksityiskohtaisesti sitä, miten EU:n kansainvälinen sijoituspolitiikka on vuorovaikutuksessa ja sidoksissa EU:n kehitysyhteistyöohjelmaan, erityisesti kun on kyse AKT-maista, vähiten kehittyneistä maista ja tulevaisuudessa käytävistä talouskumppanuussopimusneuvotteluista.

1.9 Avoimuus kahdensuuntaisille suorille ulkomaisille investoinneille on tähän asti ollut EU:lle suureksi hyödyksi, mutta tiedonannossa valitettavasti vaietaan strategisesti merkittävien eurooppalaisyritysten mahdollisista ostoista.

1.9.1 Komissio selvästi ja oikeutetusti haluaa, että EU on avoin sijoitusympäristö, mutta komission on pohdittava tarkemmin, miten tällainen ympäristö suojataan ja miten sitä valvotaan. Komission on myös kiinnitettävä huomiota monimutkaiseen kysymykseen vastavuoroisuudesta kolmansien osapuolten kanssa sijoitusalalla; yksioikoista vaihtokauppalähestymistapaa on vältettävä.

1.10 Komitea katsoo, että laajempiin EU:n kauppaneuvotteluihin olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään sijoitustoimintaa käsitteleviä lukuja ja että sijoitustoiminnan on kuuluttava vastaavasti myös kansalaisyhteiskunnan seurantatehtävään silloin, kun sopimuksella perustetaan tällainen kansalaisyhteiskuntafoorumi.

2. Taustaa: sijoitustoiminta – EU:n uusi haaste

2.1 Komission tiedonanto ”Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka” on luonnollista jatkoa Lissabonin sopimukselle. Suorat ulkomaiset sijoitukset tuodaan vihdoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklalla ensimmäistä kertaa EU:n yhteisen kauppapolitiikan piiriin. EU:n on 206 artiklan mukaan edistettävä ”(kansainvälistä kauppaa ja) ulkomaisia suoria sijoituksia koskevien rajoitusten asteittaista poistamista”. Tiedonannossa todetaan, että ”sijoitustoiminta merkitsee uutta haastetta” yhteiselle kauppapolitiikalle, mutta se on vasta ensimmäinen askel kohti tavoitteen mukaisen EU:n politiikan kehittämistä. Tiedonantoon annettavat vastaukset muokkaavatkin merkittävästi sen tulevaa suuntaa.

2.2 Lissabonin sopimus merkitsee ratkaisevaa toimivallansiirtoa EU:n ulkopolitiikassa: kaikkia osa-alueita (kauppa, sijoitustoiminta, kehitysyhteistyö, laajentuminen) on yhdennettävä enemmän ja niistä on tiedotettava vastavuoroisesti, ennen kaikkea koordinoinnin tehostamiseksi.

2.3 Tiedonannon tarkoituksena on tarkastella ”unionin mahdollisuuksia kehittää kansainvälisiä sijoituksia koskevaa politiikkaa, jolla voidaan parantaa EU:n kilpailukykyä ja edistää siten Eurooppa 2020 -strategian mukaisen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteiden saavuttamista”, kun samalla säilytetään avoin sijoitusympäristö.

2.4 Komiteaa ei kuitenkaan ole pyydetty antamaan lausuntoaan samassa yhteydessä tehdystä asetusehdotuksesta, jolla on määrä säätää voimassa oleviin kahdenvälisiin sijoitussopimuksiin sovellettavista siirtymäkauden järjestelyistä. Asia huolestuttaa monia, vaikka komissio korostaakin, ettei sopimuksia ole tarkoitus uusia kokonaan. Jäsenvaltiot soveltavat tällä hetkellä yli 1 100:aa kahdenvälistä sijoitussopimusta, joista 147 on tehty kolmansien maiden kanssa. Sopimusten määrä vaihtelee Saksan 120:stä Irlantiin, jolla niitä ei ole lainkaan. Muista valtioista unioniin ennen vuoden 2004 laajentumista kuuluneista valtioista ainoastaan Kreikalla ja Tanskalla on vähemmän kuin 50 kahdenvälistä sijoitussopimusta, kun taas uudemmista jäsenvaltioista vain Tšekillä ja Romanialla on sopimuksia 60 tai enemmän.

2.5 Komissio ehdottaa, että se tarkastaisi voimassa olevat sopimukset viiden vuoden kuluessa ja antaisi niistä selvityksen parlamentille ja neuvostolle. Vakauden ja sijoittajien oikeusvarmuuden on oltava ensiarvoista. Eräät tahot kuitenkin painostavat komissiota irtisanomaan kaikki kahdenväliset sijoitussopimukset viiden vuoden kuluessa. Sillä olisi välittömästi valtava epävakauttava vaikutus nykyisiin sijoituksiin, mikä aiheuttaisi vakavia potentiaalisia seurauksia paitsi työllisyydelle ja asianomaisille yhtiöille myös sosiaaliselle suojelulle ja eläkesäästöjärjestelmille kaikkialla Euroopassa, jossa eläkerahastot sijoittavat runsaasti varoja tällaisiin yhtiöihin. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää EU:ta tarkastelemasta voimassa olevia kahdenvälisiä sijoitussopimuksia samalla kun se arvioi kansainvälisen sijoituslainsäädännön sekä sijoituspolitiikan ja -käytäntöjen sekä sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun viimeaikaista kehitystä sen varmistamiseksi, että EU:n investointipolitiikka ja neuvottelutapa ovat jatkossa johdonmukaisia, avoimia ja kestäväpohjaisia.

2.6 EU:n uudet toimivaltuudet suorien ulkomaisten sijoitusten alalla avaavat todellisia mahdollisuuksia luoda vahvempi ja yhdenmukaisempi sijoitussuoja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille sekä kannustaa tekemään taloudellista tuottoa tarjoavia pitkäaikaissijoituksia kehitysmaihin. Näitä ovat esimerkiksi sijoitukset laadukkaaseen työhön ja hyväksyttäviin työoloihin, infrastruktuuriparannuksiin ja osaamisen siirtoon. Tämä voisi auttaa myös lieventämään EU:hun tällä hetkellä kohdistuvaa voimakasta muuttoliikepainetta.

2.7 Sijoituspäätöksiä ohjaavat toki markkinanäkökohdat, mutta sijoitustoiminta jaetaan usein kahteen osa-alueeseen, ”markkinoille pääsyyn” ja ”suojeluun”. Tiedonannossa keskitytään etupäässä ”suojeluun”, mutta muitakin näkökohtia käsitellään: niitä ovat avoimuus ulkomaisille sijoittajille ja sijoittajien vakuuttaminen siitä, että ne voivat ”harjoittaa sekä isäntämaan rajojen sisäistä että sen rajat ylittävää sijoitustoimintaa avoimessa sekä asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti säännellyssä liiketoimintaympäristössä”.

2.7.1 Sijoitusmarkkinoille pääsystä määrätään jo sekä monenvälisissä että kahdenvälisissä sopimuksissa EU:n tasolla (palvelut muodostavat keskeisen osan nykyistä Dohan neuvottelukierrosta). On epävarmaa, missä määrin tiedonantoa on määrä soveltaa ”portfoliosijoituksiin”, jotka yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt ”arvopapereiden hankkimiseksi pääomamarkkinoilta siten, että ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön hallintoon tai harjoittaa siinä määräysvaltaa” (1). Tätä asiaa sekä mahdollista erilaista kohtelua on selitettävä tarkemmin.

3. Suorat ulkomaiset sijoitukset

3.1 Tiedonannon (ja myös unionin tuomioistuimen tuomioiden) mukaan suorien ulkomaisten sijoitusten ”katsotaan yleensä” käsittävän kaikki ”ulkomaiset sijoitukset, joiden tarkoituksena on pysyvien ja välittömien yhteyksien luominen siihen yritykseen, jonka käyttöön pääoma annetaan taloudellisen toiminnan harjoittamista varten”, eli pääomavirrat tiettyyn maahan sijoittautuneelta sijoittajalta toiseen maahan sijoittautuneeseen yritykseen. Absoluuttista määritelmää ei kuitenkaan ole olemassa, joten komissiolla on enemmän liikkumavaraa olosuhteiden mahdollisesti jatkossa muuttuessa. Tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa myös oikeudellista epävarmuutta, joka ei ole sijoitustoiminnassa toivottavaa. Mahdollinen tarkempi sijoitustoiminnan määritelmä ei saa heikentää sijoittajasuojaa, vaan sen on vahvistettava sitä, eikä se saa rajoittaa joustavuutta.

3.2 Monet uskovat, että sijoituskysymykset nousevat kauppaa tärkeämmiksi etenkin ajateltaessa markkinoille pääsyä kehittyvissä markkinatalousmaissa. EU:n yritysten ja teollisuuden suorat ulkomaiset sijoitukset ovat kasvaneet jyrkästi viime vuosina globalisaation kiihtyvän tahdin mukana. Useimmille yrityksille ihanteellisin tuotantopaikka sijaitsee tuotantokustannusvertailusta riippuen mahdollisimman lähellä loppumarkkinoita. Tämä on erityisen tärkeää, kun syntyy uusia markkinoita etenkin keskeisille kehittyville markkinatalousalueille. Suuntaus saattaa voimistua: alihankinta ja tuotanto voidaan helposti siirtää maasta toiseen, kuten on jo käynyt bioteknologian hyödyntämisen hyväksyttävyystasossa esiintyvien kansallisten ja alueellisten erojen vuoksi.

3.2.1 Maailmanlaajuiset hankinta- ja tuotantoketjut voivat myös levittäytyä moniin maihin: esimerkiksi Eurooppaan tarkoitettu matkapuhelin saatetaan valmistaa Kiinassa, mutta siihen liitetään muualta Itä-Aasiasta tuotua edistyksellistä teknologiaa. Huomionarvoista on, että vaikka tuonti Kiinasta EU:hun on kasvanut nopeasti viime vuosina (lähes kaksinkertaistunut 117 miljardista eurosta 200 miljardiin euroon vuodesta 2005 vuoteen 2008), tuonnin kokonaismäärä Itä-Aasiasta EU:hun on pysynyt suunnilleen samana viimeiset kymmenen vuotta (21–26 prosenttia). Ennen Kiinan liittymistä WTO:hon osat tuotiin yleensä EU:hun suoraan muista maista. Yli puolet Kiinan viennistä onkin peräisin ulkomaalaisomistuksessa olevista yhtiöistä, jotka ovat sijoittaneet Kiinaan. Elektroniikka-alalla osuus on peräti 65 prosenttia.

3.3 Suorilla ulkomaisilla sijoituksilla on keskeinen rooli EU:n yleisessä yritystoimintastrategiassa. Tiedonannossa selostetaan, miksi näin on. Monet EU:n yritykset (esim. tekstiilialalla) ovat siirtäneet myös tuotantoa Kiinaan säilyttääkseen kilpailukykynsä ja voidakseen näin jatkaa strategisen tärkeän työn, erityisesti t&k-toiminnan, rahoittamista kotimaassaan. EU sijoitti Kiinaan vuonna 2009 yhteensä 5,3 miljardia euroa, kun Kiina investoi EU:hun vain 0,3 miljardia euroa. (2) Kuten tiedonannossa todetaan, ”katsaus suoria ulkomaisia sijoituksia ja työllisyyttä koskeviin tuoreisiin tutkimuksiin osoittaa, ettei EU:sta ulospäin suuntautuvilla sijoituksilla ole tähän mennessä havaittu olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen”. (3) Samalla kuitenkin myönnetään, että ”vaikka kokonaistase onkin myönteinen, kielteisiä vaikutuksia voi silti tietysti ilmetä jollakin tietyllä alalla, maantieteellisellä alueella tai tapauskohtaisesti”. Vaikutukset kohdistuvat todennäköisimmin vähiten koulutettuihin väestönosiin.

3.3.1 Suuret kehittyvät markkinatalousmaat ovat puolestaan alkaneet kasvattaa ”suhteellista osuuttaan” maailmanlaajuisista suorista ulkomaisista sijoitusvirroista, kuten tiedonannossa todetaan. EU on markkinajohtaja niin omalle alueelleen suuntautuvien kuin sieltä poispäin lähtevien suorien ulkomaisten sijoitusten alalla. Tämä näkyy siinä, että intialais- ja kiinalaisyhtiöt ovat ostaneet EU:n yrityksiä (esim. Corus, Volvo) ja että monet tunnetut nimet, muun muassa yhdysvaltalais- ja japanilaisyritysten valmistamat automerkit, toimivat jo Euroopan markkinoilla.

3.3.2 Kuten tiedonannossa mainitaan, avoimuus kahdensuuntaisille suorille ulkomaisille investoinneille on ollut EU:lle suureksi hyödyksi; tiedonannossa vaietaan kuitenkin strategisesti merkittävien eurooppalaisyritysten mahdollisista ostoista. Tiedotusvälineissä on uumoiltu mahdollisen EU:n tahon perustamista valvomaan ja estämään tällaisia ulkomaisia yritysostoja. Esimerkiksi Kiina on pyrkinyt ostamaan omaisuutta (ja valtionobligaatioita) etenkin niistä jäsenvaltioista, joissa velkataso on korkea, ja se on ostanut edistyksellistä huipputeknologiaa valmistavia yrityksiä huolimatta siitä, että EU kielsi vuonna 1989 huipputeknologiasiirrot. Englannin pankin ennusteiden mukaan Kiinan osuus G20-maiden kokonaissäästöistä saattaa nousta 40 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, kun Yhdysvaltain osuus on vain 5 prosenttia. Näitä kysymyksiä käsitellään Investment Canada Act -laissa ja Yhdysvaltain Committee on Foreign Investment -komiteassa. Komissio selvästi ja oikeutetusti haluaa, että EU on avoin sijoitusympäristö, mutta komission on pohdittava tarkemmin yhtäältä sitä, miten tällainen ympäristö suojataan ja miten sitä valvotaan, ja toisaalta monimutkaista kysymystä vastavuoroisuudesta kolmansien osapuolten kanssa sijoitusalalla; yksioikoista vaihtokauppalähestymistapaa on tässä vältettävä.

4. Sijoitustoiminta osana EU:n laajempaa ulkopolitiikkaa

4.1 Kansainvälisiä sijoituksia koskevan kokonaisvaltaisen EU-politiikan on katettava monia eri osa-alueita. Sijoituspäätöksiä ohjaavat markkinanäkökohdat, mutta tarvitaan myös avoin sijoitusympäristö, jotta sijoittajat voivat hyötyä operatiivisesta joustavuudesta ja sijoituksiin kohdistuvien rajoitusten asteittaisesta poistumisesta sekä vastapainoisesti riittävästä suojasta. Tätä varten tarvitaan myös säännöt kansallisesta kohtelusta, tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä varojen vapaasta siirrosta. Se on olennaisen tärkeää, jos kauppaa, josta ”hyvinvointimme on riippuvainen” (4), halutaan laajentaa keskeisiin kolmansiin maihin ja muihin kehittyviin markkinatalousmaihin.

4.2 Sijoituspolitiikka oli yksi nk. Singaporen aiheista, jotka EU lisäsi vuonna 1997 WTO:n asialistalle tuolloin edessä ollutta Dohan neuvottelukierrosta silmällä pitäen mutta joista luovuttiin kompromissipyrkimyksenä Cancunissa vuonna 2003. Koska kehitysmaiden mukaan saaminen on nyt tarpeen, aihe nousi jälleen esiin tärkeänä EU:n tavoitteena komission vuonna 2006 antamassa kauppaa käsittelevässä ”Globaali Eurooppa” -tiedonannossa, joka kattaa suurimman osan EU:n nykyisistä vapaakauppasopimusneuvotteluista. Käsiteltävänä oleva tiedonanto perustuu kyseiseen lähestymistapaan ja nimettyihin maihin ja alueisiin, mutta siinä todetaan myös, että lähestymistavan ei tule sulkea poista mahdollisten tulevien monenvälisten aloitteiden mahdollisuutta. (5)

4.3 Kanada, joka on ilmaissut olevansa kiinnostunut käsittelemään sijoitussuojaa EU:n kanssa parhaillaan käytävien talous- ja kauppaneuvottelujen osana, ylläpitää korkeatasoista sijoitussuojatasoa ja sijoittuu kärkisijoille Maailmanpankin yritystoiminnan helppoutta koskevassa indeksivertailussa ja sijoitusvirroissa. Monissa muissa ”Globaali Eurooppa” -tiedonannossa ja käsiteltävänä olevassa tiedonannossa nimetyissä maissa Singaporea lukuun ottamatta näin ei kuitenkaan ole. Maailmanpankin indeksin mukaan Kiina (Hongkongia lukuun ottamatta) on 89. sijalla, Venäjä 120. sijalla, Brasilia 129. sijalla ja Intia 133. sijalla 183 maan joukossa. Maat sijoittuvat heikosti myös sijoitussuojavertailuissa. Niillä on vielä kehittämisen varaa yritystoiminnalle suotuisan sääntely-ympäristön luomiseksi. On järkevää keskittyä ensisijaisesti neuvottelemaan sellaisten maiden kanssa, joilla on vahva markkinapotentiaali mutta joissa ulkomaiset sijoittajat tarvitsevat parempaa suojaa.

4.3.1 Singapore ja Intia ovat myös pyytäneet sijoitussuojaa käsittelevien lukujen sisällyttämistä parhaillaan käytäviin vapaakauppasopimusneuvotteluihin EU:n kanssa. Kuten on ehdotettu, Kiinan ja Venäjän kanssa olisi jatkossakin tehtävä erillisiä, itsenäisiä sijoitussopimuksia, sillä laajemmat neuvottelut niiden kanssa edistyvät hyvin hitaasti. (6) Venäjän uskotaan olevan asiasta yhtä kiinnostunut. Kiinassa on edelleen EU:n yritysten toimintaa rajoittavia selkeitä esteitä, etenkin teollis- ja tekijänoikeuksien, hankintojen ja huipputeknologian aloilla. Toisaalta Brasilia kieltäytyy päättäväisesti harkitsemasta sijoitustoimintaa käsittelevän luvun sisällyttämistä vapaakauppasopimuksiin Mercosurin kanssa, joten sopimus esimerkiksi Venezuelan kanssa on käytännössä mahdoton.

4.4 Kuten London School of Economicsin (LSE) tutkimuksesta (7) käy selvästi ilmi, yksinomaisen toimivallan pitäisi vahvistaa EU:n roolia, mikä on komitean mielestä ilahduttavaa. Komitea korostaa, että NAFTA-valtiot (Pohjois-Amerikan maat) ovat 1990-luvulta lähtien muokanneet sijoitussääntöjä kattavammilla sopimuksilla, ja tämä on välillisesti haitannut EU:n sijoittajien toimintaa (vaikka joissakin sopimuksissa on mukana uudempia jäsenvaltioita). EU:n yhteisen politiikan avulla saavutetun suuremman neuvotteluvoiman pitäisi antaa EU:lle paremmat mahdollisuudet päästä keskeisille kolmansien maiden markkinoille ja samalla suojella sijoittajia, jolloin EU:n kansainvälinen kilpailukyky paranee.

4.4.1 Komitea on samaa mieltä LSE:n kanssa siitä, että EU:n olisi tartuttava tähän tilaisuuteen ja saatettava neuvottelemansa sijoitussopimukset ajan tasalle. Tässä tulisi kuitenkin hyödyntää EU:n omia vahvuuksia mieluummin kuin jäljitellä NAFTA-maita.

5. Sijoitustoiminnan sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat

5.1 Monet pelkäävät sijoitusneuvottelujen muuttuvan jatkossa yhä poliittisemmiksi etenkin siksi, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 205 artiklan mukaan EU:n ulkoisen toiminnan yleisten periaatteiden, joihin kuuluvat demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen sekä kestäväpohjaisen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen tukeminen, tulisi ohjata yhteistä kauppapolitiikkaa. Komitea ei jaa tätä pelkoa: mielestämme nämä asiat ovat ensiarvoisen tärkeitä.

5.2 NAFTA-maiden viimeaikaisiin kahdenvälisiin sijoitussopimuksiin on sisällytetty määräyksiä suojasta epäsuoraa pakkolunastusta vastaan. Tätä asiaa käsitellään harvoin jäsenvaltioiden kahdenvälisissä sijoitussopimuksissa. Ilman sitä on vaarana, että kiistakysymykset jäävät ratkaistaviksi välitysmenettelyssä, mikä tuskin on tyydyttävin tapa. Komitea pitää asiaa erityisen kiinnostavana, kun ajatellaan kestävää kehitystä koskevien määräysten ja muiden selkeästi yleisen edun mukaisten sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa (8) erityisesti silloin, kun muut osapuolet pitävät niitä keinona asettaa esteitä.

5.3 Kuten on todettu, komitea pitää tervetulleena tiedonannossa vahvistettua ajattelutapaa, jonka mukaan unionin kauppa- ja sijoituspolitiikan on oltava johdonmukaista muiden unionin poliittisten linjausten, kuten ”ympäristönsuojelupolitiikan, hyväksyttäviä työoloja koskevan politiikan, työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan” sekä kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Laajempiin EU:n kauppaneuvotteluihin olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään sijoitustoimintaa käsitteleviä lukuja. Sijoitussuojan on kuuluttava vastaavasti myös kansalaisyhteiskunnan seurantatehtävään silloin, kun sopimuksella perustetaan tällainen kansalaisyhteiskuntafoorumi. (9)

5.4 Komitea kehotti jo ”Globaali Eurooppa” -tiedonantoon vastatessaan sisällyttämään EU:n tuleviin vapaakauppasopimuksiin GSP plus -vaatimukset. Niihin kuuluvat kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta sekä tärkeimmät ympäristöalan yleissopimukset. Näiden asioiden seuranta on sisällytettävä jokaisen perustettavan kansalaisyhteiskuntafoorumin sijoitustoimintaa koskevaan tehtävänkuvaan, muun muassa siksi, että isäntämaan mahdollisuudet vedota epäoikeutetusti ympäristö- tai sosiaalinäkökohtiin riitatilanteessa olisivat mahdollisimman pienet. Komitea huomauttaa kuitenkin, että Kanada on ratifioinut vain viisi kyseisistä ILO:n yleissopimuksista, Korea neljä ja Yhdysvallat vain kaksi.

5.4.1 Komitea onkin tyytyväinen siihen, että Cariforum-sopimukseen (2008) sisältyy sekä selkeä sitoumus olla heikentämättä ympäristöön tai työhön liittyvää vaatimustasoa sijoitusten houkuttelemiseksi että sijoittajien käyttäytymistä koskeva vaatimus (71 artikla), jonka avulla pidetään yllä vaatimustasoa, vältytään korruptiolta ja ylläpidetään yhteyksiä paikallisyhteisöihin. Sijoittajien on otettava täysimääräisesti huomioon velvoitteensa kestävän kehityksen vaatimusten alalla pyrkiessään rakentamaan ja ylläpitämään yleistä kilpailukykyään. Myös EU:n sijoittajia on suojeltava sellaisilta paikallisilta kilpailijoilta ulkomailla, joilla on taipumus alentaa vaatimustasoja.

6. Sijoitustoiminta kehityksen edistäjänä?

6.1 Tiedonannossa ei käsitellä selvästikään riittävän yksityiskohtaisesti sitä ratkaisevaa kysymystä, miten EU:n kansainvälinen sijoituspolitiikka on vuorovaikutuksessa ja sidoksissa EU:n kehitysyhteistyöohjelmaan, erityisesti kun on kyse AKT-maista, vähiten kehittyneistä maista ja tulevaisuudessa käytävistä talouskumppanuussopimusneuvotteluista. EU:n lähestymistapa Afrikkaan on täysin päinvastainen Kiinaan verrattuna. Uusia raaka-ainelähteitä ja ulkomaisia sijoituskohteita etsivä Kiina on tehnyt kumppanuussopimuksia useiden sellaisten Afrikan maiden kanssa, jotka pitävät sijoituksia liiketoimintana eivätkä kehitysapuna.

6.2 EU:n on kannustettava tekemään kehitysmaihin tällaisia taloudellista tuottoa tarjoavia pitkäaikaissijoituksia. Näitä ovat esimerkiksi sijoitukset hyväksyttäviin työoloihin, infrastruktuuriin ja osaamisen siirtoon. Sijoitustoiminnan tulisi liittyä kiinteästi talouskumppanuussopimusaloitetta, jossa keskitytään ensisijaisesti kehitykseen.

6.2.1 Komitea on aiemmin todennut (10), että ”Afrikan taloutta on kehitettävä ennen kaikkea kehittämällä Afrikan maiden sisämarkkinoita siten, että niillä voidaan saada aikaan endogeenista kasvua, joka puolestaan johtaa Afrikan vakauttamiseen ja mahdollistaa maanosan aseman lujittumisen maailmantaloudessa. Alueellinen integraatio ja sisämarkkinoiden kehittäminen toimivat tukipisteenä ja ponnahduslautana Afrikalle, jotta se pääsisi myönteisellä tavalla osaksi maailmankauppaa.” Komitea toistaa tämän EU:n sijoituspolitiikan yhteydessä.

Bryssel 13. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28. syyskuuta 2006.

(2) Komission lukuja.

(3) 2010 Impact of EU outward FDI, Copenhagen Economics.

(4) Globaali Eurooppa, lainaus mainittu asiakirjassa, EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82.

(5) Komitean näkemyksiä monenvälisten tai kahdenvälisten sopimusten paremmuudesta esitetään yksityiskohtaisemmin asiakirjassa CESE EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82.

(6) Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka, kohta 2.1.

(7) The EU Approach to International Investment Policy after the Lisbon Treaty, LSE et al. 2010.

(8) Komitean näkemyksiä kestävän kehityksen arvioinneista ja Euroopan unionin kauppapolitiikasta käsitellään asiakirjassa, EUVL C 211, 23.7.2011, s. 14.

(9) Koko sopimuksen täytäntöönpanon seurannasta vastaavan kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamisesta on sovittu sopimuksissa, joita on tehty Cariforum-maiden kanssa (talouskumppanuussopimus) ja Keski-Amerikan kanssa (vapaakauppasopimus). Korean kanssa tehdyssä sopimuksessa sovitaan kansalaisyhteiskuntafoorumista, joka seuraa kestävää kehitystä koskevan luvun täytäntöönpanoa.

(10) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 126 ja EUVL C 255, 22.9.2010, s. 1.

29.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/155

KOM(2011) 109 lopullinen

2011/C 318/26

Esittelijä: Ulla SIRKEINEN

Euroopan komissio päätti 8. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Energiatehokkuussuunnitelma 2011

KOM(2011) 109 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Päätelminään ETSK

—	toistaa tukevansa varauksetta energiatehokkuuden parantamisen tavoitetta keskeisenä osana Eurooppa 2020 -strategiaa

—	huomauttaa, että energiatehokkuus ja energiansäästö riippuvat ennen kaikkea kansalaisten, yritysten ja työntekijöiden toiminnasta ja heidän käyttäytymisensä muuttamisesta

—	painottaisi mieluummin pidemmän aikavälin pysyviä vaikutuksia kuin patistaisi lyhyen aikavälin saavutuksiin

—	korostaa, että energiansäästön olisi edistettävä talouskehitystä, sosiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua

—	painottaa jäsenvaltioiden vastuuta ja EU:n vastuuta luoda yhteiset puitteet

—	korostaa, että on tärkeää valita oikeat välineet, ja pitää vapaaehtoissopimuksia hyödyllisinä, kun taas pakollisia toimenpiteitä tarvitaan, jos myönteiset kannustimet eivät toimi

—	korostaa lämmön ja sähkön yhteistuotannon merkitystä erittäin tehokkaana energiatuotannon muotona

—	ei kannata energiatehokkuuden sitovan yleistavoitteen asettamista, vaan suosittaa, että ponnistelut keskitetään todellisten tulosten aikaansaamiseen

—	korostaa tarvetta varmistaa taloudellinen tuki ja investoinnit, jotta voidaan hyödyntää uusien jäsenvaltioiden mittavia mahdollisuuksia.

1.2 ETSK suosittaa

—

komissiolle energian toimintasuunnitelman osalta, että se

—	selvittää kysymyksen energiatehokkuustoimenpiteiden tulosten mittaamisesta

—	selittää paremmin vuoden 2020 energiankäytön arvion perusteet

—	huolehtii siitä, että kansalliset energiatehokkuussuunnitelmat ovat luonteeltaan tähänastista strategisempia ja että eri yhteiskuntapiirien käsitysten kuuleminen sisällytetään niiden valmistelu- ja arviointiprosesseihin

—	selvittää julkiselle sektorille asetetun vaatimuksen rakennusten kunnostusvauhdin kaksinkertaistamisesta

—	tekee ja julkaisee perusteellisen tutkimuksen valkoisista sertifikaateista

—	käyttää kohdennettuja toimia puuttuessaan yksittäisiin tapauksiin, joissa löydetään suuria määriä käyttämättömiä energiatehokkuusmahdollisuuksia, ja varmistaa myös, että niille voidaan erityistapauksissa antaa valtionapua

—	kehottaa turvaamaan yhteistuotannossa tuotetun sähkön verkkoon pääsyn, jotta lisätään sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuutta.

—

käyttäytymismuutoksen tehostamiseksi toteutettavien toimien osalta, että

—	asetetaan energiankäyttäjä keskeiseen asemaan

—	parannetaan julkiselle sektorille kuuluvaa yritysten ja kotitalouksien noudattaman esikuvan roolia energiatehokkuuden alalla

—	tutkitaan ihmisten käyttäytymistä ja muokataan informaatiota ja valistustoimia eri käyttäjäryhmien mukaan

—	varmistetaan, että käyttäjät hyötyvät toimista

—	tarjotaan tarvittaessa huolellisesti suunniteltuja ja tehokkaita kannustimia, sillä jopa vaatimattomat kannustimet voivat tuottaa tulosta

—	sekä rakentajat että julkinen valta huolehtivat siitä, että rakennuksiin tehtävät lisäinvestoinnit ilmenevät niiden arvossa

—	lisätään ja mukautetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta rakennusalalla

—	edistetään julkishallinnon koulutusta energiatehokkuusasioissa ja varsinkin ”vihreiden hankintojen” osalta

—	komissio tutkii ongelmia ja tarkistaa tarvittaessa rakennusten energiatehokkuustodistuksia koskevia määräyksiä ja laitteiden uutta ympäristömerkintäjärjestelmää

—	komissio arvioi älymittareiden käytön lisäämisen vaikutuksia energiankäyttäjiin ja ehdottaa lisätoimia todellisten hyötyjen aikaansaamiseksi

—	jatketaan ja kehitetään hyvin toimivia valtiotasoisia vapaaehtoisten sopimusten pitkän aikavälin järjestelmiä ja sovelletaan niitä myös julkissektorilla

—	kutsutaan tosiasiallisesti mukaan kaikki sidosryhmät: kansalaiset, yritykset ja työntekijät.

2. Johdanto

2.1 Energiatehokkuus on keskeisellä sijalla Eurooppa 2020 -strategiassa. Se edistää energiapolitiikan kaikkien kolmen päätavoitteen – toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön huomioiminen tai ilmastonmuutoksen torjunta – saavuttamista. ETSK on jatkuvasti tukenut energiatehokkuuden parantamisen tavoitetta ja ottanut monissa lausunnoissa kantaa asiaa koskeviin toimenpiteisiin.

2.2 Käsillä oleva lausunto liittyy kahteen aloitteeseen. ETSK oli päättänyt laatia vuonna 2011 energiatehokkuutta käsittelevän oma-aloitteisen lausunnon, jossa keskitytään tarkastelemaan tapojen muuttamista ja keinoja tulosten saavuttamiseksi. Kun komissio maaliskuussa 2011 julkaisi uuden energiatehokkuussuunnitelmansa, päätettiin, että komitea ottaa samassa lausunnossa kantaa myös siihen.

2.2.1 Näin ollen tämän lausunnon päätelmät ja suositukset sekä tekstijakso 2 ”Johdanto” ja tekstijakso 4 ”Yleishuomioita energiatehokkuudesta” koskevat molempia aloitteita. Tekstijaksossa 3 ”Tiedonannon ’Energiatehokkuussuunnitelma 2011’ pääsisältö” ja tekstijaksossa 5 ”Erityistä” taas käsitellään komission tiedonantoa ”Energiatehokkuussuunnitelma 2011”. Tekstijakso 6 ”Käyttäytymismuutoksen tehostamistoimia” liittyy komitean omaan aloitteeseen. Tämä viimeinen tekstijakso perustuu ennen kaikkea 18. toukokuuta 2011 järjestetyn kuulemistilaisuuden tuloksiin.

2.3 Vuonna 2007 energian kokonaiskulutuksen (josta on vähennetty muu kuin energiakäyttö) ennustettiin olevan 1 842 Mtoe vuonna 2020, mikä vastaa 368 Mtoe:n säästötavoitetta. Äskettäin tehtyjen laskelmien mukainen kulutusennuste kyseiseksi vuodeksi on 1 678 Mtoe. Tuoreimmat tilastot vuodelta 2008 osoittavat, että EU:n kokonaisenergiakulutus on 1 685 Mtoe.

2.4 Energian loppukulutus oli 1 169 Mtoe vuonna 2008. Tästä energiankulutuksesta asumisen osuus oli 25 prosenttia ja palveluiden 12 prosenttia. Kotitalouksissa 67 prosenttia energiasta kuluu tilojen lämmitykseen, 15 prosenttia valaistukseen ja erilaisten laitteiden käyttöön, 14 prosenttia veden lämmitykseen ja 4 prosenttia ruoan valmistukseen. Liikenteen osuus energiankulutuksesta on 32 prosenttia, teollisuuden 27 prosenttia ja muiden käyttötarkoitusten 4 prosenttia.

3. Tiedonannon ”Energiatehokkuussuunnitelma 2011” pääsisältö

3.1 Edellinen, vuonna 2006 julkaistu energiatehokkuuden toimintasuunnitelma ja sitä seuranneet lainsäädäntö- ja muut toimenpiteet ovat edistäneet energiatehokkuuden parantamista. Näitä toimia ei kuitenkaan ollut suunniteltu vähentämään EU:n primaarienergian kulutusta 20:tä prosenttia vuoteen 2020 mennessä, vaan tämä asetettiin tavoitteeksi vasta myöhemmin. Arvioiden mukaan EU on saavuttamassa puolet tästä tavoitteesta.

3.2 Uusi energiatehokkuussuunnitelma on osa Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanketta”Resurssitehokas Eurooppa”. Tarkoituksena on päästä 20 prosentin säästötavoitteeseen vuonna 2020. Suunnitelmassa esitellään komission tavoitteet, jotka toteutetaan myöhemmin vuonna 2011 ehdotettavin lainsäädäntö- ja muin toimenpitein. Aluksi on tarkoitus tarkistaa energiapalvelu- ja yhteistuotantodirektiivejä (1).

3.3 Kun nykyiset ja uudet toimenpiteet on pantu kokonaan täytäntöön, niiden avulla voidaan komission mukaan saavuttaa vuosittain jopa 1 000 euron säästöt kotitaloutta kohden, luoda jopa kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 740 miljoonaa tonnia sekä parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä.

3.4 Suurimmat energiansäästömahdollisuudet liittyvät rakennuksiin. Painopiste on julkisten ja yksityisten rakennusten saneerauksen nopeuttamisessa sekä rakennuskomponenttien ja sovellusten energiatehokkuuden parantamisessa.

—	Asetetaan sitovaksi tavoitteeksi kaksinkertaistaa julkisten rakennusten saneerausten määrä, jotta kunnostetut rakennukset kuuluvat energiatehokkuudeltaan parhaiden 10 prosentin joukkoon. Lisäksi uusien julkisten rakennusten on vuodesta 2019 lähtien oltava ”lähes nollaenergiarakennuksia”.

—	Edistetään energiatehokkuutta koskevien sopimusten käyttöä ja tuetaan kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta.

3.5 Kotitalouksien energiankulutusta pyritään vähentämään seuraavin keinoin:

—	kaukolämmön ja -jäähdytyksen käytön edistäminen

—	säännökset ”ristiriitaisten kannustimien” (omistaja/vuokralainen) aiheuttaman ongelman ratkaisemiseksi

—	koulutuksen tukeminen, jotta kunnostusalalla on riittävästi päteviä työntekijöitä työvoimatarpeen kaksinkertaistuessa

—	energiapalveluyhtiöiden (Energy Service Companies, ESCO) toimintaa haittaavien markkinaesteiden poistamisen tukeminen.

3.6 Energiatehokkuutta energiantuotannossa (30 prosenttia primaarienergiankulutuksesta) pyritään lisäämään seuraavin toimin:

—	sitova velvoite, että uusien laitosten ja sellaisten laitosten, joiden lupia uusitaan, on saavutettava energiatehokkuudessa parhaan saatavilla olevan teknologian taso

—	pakolliset sähkön ja lämmön yhteistuotantojärjestelmät uusissa lämpövoimaloissa, mikäli lämmitykselle tai jäähdytykselle on riittävästi potentiaalista kysyntää, ja yhteistuotannossa tuotetun sähkön asettaminen etusijalle, kun on kyse pääsystä sähkönjakelujärjestelmiin

—	energiatehokkuuden nykyistä parempi huomioiminen energiaverkkojen kansallisten sääntelijöiden päätöksissä ja seurantatoimissa

—	kansallisten energiansäästövelvoitejärjestelmien laatiminen kaikissa jäsenvaltioissa (valkoiset sertifikaatit?).

3.7 Valmistusteollisuutta koskeviin uusiin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa

—	jäsenvaltioiden kannustaminen tarjoamaan pk-yrityksille tietoa ja asianmukaisia kannustimia (verotus, rahoitus)

—	pakolliset säännölliset energiakatselmukset suuryrityksissä ja kannustimet energianhallintajärjestelmien käyttöönottamiseksi

—	tavanomaisia teollisuuslaitteita, kuten moottoreita, pumppuja, ilmakompressoreja, kuivaus-, sulatus-, valu- ja tislauslaitteita ja uuneja, koskevat ekologisen suunnittelun vaatimukset

—	selkeisiin päämääriin, menetelmiin ja mittaamis- ja seurantajärjestelmiin perustuvien vapaaehtoisten sopimusten käytön edistäminen.

3.8 Komissio aikoo jatkaa toimiaan uusien energiatehokkaiden teknologioiden kehittämisen, testaamisen ja käyttöönoton edistämiseksi.

3.9 Energiatehokkuustoimien rahoittaminen markkinoiden ja sääntelyn puutteiden kompensoimiseksi on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Kansallisten toimien täydentämiseksi EU tukee energiatehokkuuden parantamista koheesiopoliittisten ohjelmien, Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman, välitetyn rahoituksen, Euroopan talouden elvytysohjelman sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman avulla. Komissio aikoo seuraavaa rahoituskehystä valmistellessaan analysoida myös muita vaihtoehtoja.

3.10 Kuluttajien osalta komissio aikoo selvittää, miten käyttäytymistä voidaan parhaiten muuttaa, ja järjestää asiasta kuulemismenettelyjä. Lisäksi ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä:

—	Asetetaan nykyistä tiukemmat kulutusnormit useille kodinkoneille.

—	Helpotetaan tehokkaampien rakennuskomponenttien yleistymistä markkinoilla esimerkiksi soveltamalla ikkunoihin ekologista suunnittelua tai energiamerkintöjä koskevia puitteita. Ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä tulisi niin ikään soveltaa kokonaisiin järjestelmiin.

—

Laskuissa yms. olisi oltava nykyistä enemmän tietoa energiankulutuksesta, velvoite järjestää sähkön älymittarit vähintään 80 prosentille kuluttajista vuoteen 2020 mennessä olisi pantava täytäntöön (edellyttäen, että valtiotasolla toteutettu myönteinen kustannus-hyöty-analyysi tukee tätä) ja energian säästämiseksi olisi kehitettävä uusia älykkäitä järjestelmiä (yksityisten tietojen suojaamista koskevaa periaatetta noudattaen).

—	Energiamerkinnöissä ja standardeissa olisi otettava huomioon rakennusten ja laitteiden valmius älykkäiden verkkojen käyttöönottoon.

3.11 Vaikka energiankulutuksen kasvu on nopeinta liikennealalla, alaa ei käsitellä komission ehdottamassa suunnitelmassa, koska siitä ollaan antamassa valkoista kirjaa (julkaistu huhtikuussa 2011).

3.12 Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat tulee ulottaa kattamaan koko energiaketju. Raportointi ja seuranta sisällytetään Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavaan politiikan ennakkokoordinoinnin EU-ohjausjaksoon.

3.13 Komissio ei vielä ehdota sitovia kansallisia tavoitteita. Se arvioi kehitystä vuonna 2013 ja ehdottaa sitten jäsenvaltiokohtaisia sitovia tavoitteita, jos 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Muutamia alakohtaisia tavoitteita suunnitelma kuitenkin sisältää, kuten edellä on esitetty.

4. Yleishuomioita energiatehokkuudesta

4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti uutta energiatehokkuussuunnitelmaa koskevaan ehdotukseen, jonka komissio on pitkän viipeen jälkeen vihdoinkin tehnyt. Komitea kannattaa tiedonannon tavoitetta mutta esittää käsillä olevassa lausunnossa muutamia huomioita ja kaipaa joihinkin asioihin selvennystä. ETSK ottaa myöhemmin mielellään yksityiskohtaisesti kantaa suunnitelman täytäntöönpanoon liittyviin säädös- ja muihin ehdotuksiin. Energiatehokkuus ja energiansäästö riippuvat ennen kaikkea kansalaisten, yritysten ja työntekijöiden toiminnasta, ja siksi kansalaisyhteiskunnan tiivis konsultointi ja osallistuminen on poikkeuksellisen tärkeää.

4.2 Kohtalaisen lyhyessä ajassa saatavista mahdollisista hyödyistä huolimatta tämä ei ole helppo tehtävä nykyisessä taloustilanteessa, jossa julkisen talouden resurssit ovat niukat ja työttömyys on suurta eikä toimijoilla yleisesti ole riittävää luottamusta tehdä investointeja Tärkeintä on varmistaa syvällinen, kestäväpohjainen ja pitkäjänteinen kehitys kohti paljon parempaa energiatehokkuutta. Lyhyen aikavälin tuloksiin patistaminen ei välttämättä tuota pysyviä tuloksia.

4.3 Toimenpiteiden valinta on ensiarvoisen tärkeää, jotta saavutetaan todellisia tuloksia. Kuten energiatehokkuudesta vuonna 2008 annetussa lausunnossa (2) todetaan, ETSK katsoo, että kansallisten toimijoiden kanssa tehtävät vapaaehtoiset sopimukset ovat hyödyllisiä, mutta kaikista hyväksytyistä sopimuksista olisi käytävä selvästi ilmi, että ellei tavoitteita saavuteta, ryhdytään pakollisiin toimenpiteisiin. Sääntelyä tarvitaan luonnollisesti monissa tapauksissa, mutta vain silloin, kun myönteiset kannustimet eivät toimi. On käytävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansalaisvuoropuhelua aina kun mahdollista ja vältettävä hallinnollisen lisätaakan aiheuttamista yleisesti ja erityisesti pk-yrityksille.

4.4 Tilanne on erityisen paradoksaalinen uudemmissa jäsenvaltioissa, joissa mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen ovat suurimmat mutta taloudelliset resurssit heikoimmat. On esimerkiksi pikaisesti tarpeen korjata vuotavat kaukolämpöjärjestelmät ja varmistaa hyvä laatu rakennus- ja laitealalla. Hallitusten on toimittava yleisen ja pidemmän aikavälin edun mukaisesti. Rakennerahastoja tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin.

4.5 Kun keskustellaan energiatehokkuudesta ja energiansäästöstä, on hyödyllistä pitää mielessä muutama perusasia.

4.5.1 Parempi energiatehokkuus tarkoittaa pienempää energiankulutusta tuotettua yksikköä kohden. Tähän päästään lähinnä paremman teknologian avulla. Uusiin teknologisiin ratkaisuihin suunnatuilla investoinneilla on pysyviä vaikutuksia niiden koko elinkaaren ajan. Teknologian kehittämisen lisäksi myös sen käyttäminen on ratkaisevan tärkeää.

4.5.2 Energiatehokkuuden paranemisesta huolimatta energiankulutus voi edelleen kasvaa jopa taloudellisesti vaikeina aikoina, koska tulot kasvavat, yhä useammissa kotitalouksissa on enemmän mukavuuksia ja kodinkoneita, matkustaminen lisääntyy jne.

4.5.3 Energiansäästö sen sijaan tarkoittaa energian käytön vähentämistä lähinnä käyttäytymistä muuttamalla. Tämän on oltava toiminnan keskeisiä tavoitteita. Jotta saataisiin aikaan todellisia tuloksia, muutoksen olisi oltava lopullinen, mutta se vesittyy helposti ns. paluuvaikutuksen (rebound effect) vuoksi. ETSK korostaa tarvetta kiinnittää entistä enemmän ja tarkemmin huomiota ihmisten käyttäytymismotiiveihin ja -malleihin. Millaiset kannustimet todella saavat ihmiset muuttamaan käyttäytymistään? (Katso myös tekstijakso 6.)

4.5.4 Energiansäästö voi johtua myös taloudellisen toiminnan vähenemisestä, kuten äskettäin finanssikriisin aikana nähtiin. Energiansäästön tulisi edistää talouskehitystä, sosiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua. Keskeinen tavoite on irrottaa talouskasvu energiankulutuksen kasvusta.

4.5.5 On myös arvioitava energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten vaikutus kuluttajien maksamaan laskuun ja pyrittävä saamaan se mahdollisimman vähäiseksi, sillä muussa tapauksessa kuluttajat joutuvat maksamaan yhä enemmän energian saannista, mikä pahentaa entisestään energian saantiin liittyvää syrjäytymistä. On äärimmäisen tärkeää saavuttaa nykyistä parempi tasapaino energiatehokkuuden kustannusten ja hyötyjen välillä, sillä muussa tapauksessa vaarannetaan energian saanti yleishyödyllisenä palveluna ja kuluttajien energiansaantimahdollisuudet.

4.6 Energiatehokkuustoimenpiteiden tulosten mittaaminen on visainen kysymys. Onkin yllättävää, ettei komissio puutu siihen lainkaan edes suunnitelmaa koskevassa vaikutusarvioinnissa. Monissa tapauksissa itse toimenpiteet ja niiden tarjoamat teoreettiset mahdollisuudet kirjataan tuloksiksi. Todelliset kokonaistulokset, kuten muutokset ennustettuun energiankulutukseen nähden, ovat kuitenkin havaittavissa vasta paljon pidemmän ajan kuluttua. Viive näkyy myös tilastoissa – tällä hetkellä tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2008.

4.7 Perusteet arviolle, jonka mukaan EU on saavuttamassa puolet tavoitteestaan vuoteen 2020 mennessä, jäävät myös hieman epäselviksi. On ilmeistä, että arvio perustuu useisiin lähteisiin ja laskelmiin ja siinä on otettu huomioon viimeaikainen taloudellinen taantuma, mutta onko tässä kyse keskimääräisestä tuloksesta vai kaikkein optimistisimmasta tai pessimistisimmästä skenaariosta?

4.8 ETSK katsoo, että energiatehokkuus ja energiansäästö kuuluvat pääosin jäsenvaltioiden vastuulle, koska paikallistason mahdollisuudet ovat valtavat ja ne määräytyvät paikallisten olosuhteiden ja perinteiden mukaan. Komitea korostaa voimakkaasti kattavien ja kunnianhimoisten kansallisten energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien merkitystä ja painottaa, että suunnitelmien täytyy olla luonteeltaan tähänastista strategisempia ja että eri yhteiskuntapiirien käsitysten kuuleminen tulee sisällyttää niiden valmistelu- ja arviointiprosesseihin. Komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan uuteen raportointi- ja seurantamalliin. Jäsenvaltioiden ei pitäisi vetäytyä vastuustaan. Komission olisi osaltaan vahvistettava niiden omavastuullisuutta ja luotava näille toimille yhteiset puitteet.

4.9 Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, mikä tehtävä EU:lla on tässä yhteydessä. Rooli perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohtaan, ja lyhyesti sanottuna EU:n tehtävänä on välttää sisämarkkinoiden vääristymistä ja luoda mekanismeille yhteiset puitteet mutta jättää jäsenvaltioiden vastuulle konkreettisten tavoitteiden asettaminen EU-tason kanssa koordinoiden, tarjota foorumi parhaiden käytänteiden vaihdolle ja valmiuksien kehittämiselle, myöntää rahoitusta EU-välineistä ja edistää unionin asemaa kansainvälisellä tasolla.

4.10 On selvää, että kaikki mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseksi on hyödynnettävä. Jotta saataisiin kohtuullisessa ajassa aikaan konkreettisia tuloksia ilman suuria kustannuksia ja pystyttäisiin siten motivoimaan toimijoita, toimenpiteet olisi kohdennettava ensin aloille, joilla mahdollisuudet ovat suuria ja kaikkein kustannustehokkaimpia.

4.11 Komission ehdottamista toimenpiteistä komitea kannattaa ekologisen suunnittelun vaatimusten ja energianmerkintävaatimusten soveltamisalan laajentamista, mutta ensin tulee arvioida uuden merkintäjärjestelmän toimivuus (ks. kohta 6.8). Komitea kannattaa niin ikään toimia rakennusten saneerauksen ja kunnostuksen alkurahoitusta vaikeuttavien esteiden poistamiseksi. Komitea suosittaa myös tarkastelemaan aloja, joilla pitkän aikavälin vapaaehtoissopimuksia voidaan hyödyntää tehokkaasti.

4.11.1 Kaikkia toimenpiteitä toteutettaessa on kiinnitettävä tarkasti huomiota niiden kustannustehokkuuteen ja erilaisiin olosuhteisiin. Kotitalouksia, yrityksiä ja julkista sektoria ei saa rasittaa tarpeettomasti. Korkeammat energiahinnat ja liitännäiskustannukset vähentävät energiankulutusta teoriassa, mutta käytännössä ne lisäävät energiaköyhyyden riskiä, koska hintajousto on kotitalouksien osalta tunnetusti vähäistä. Lisäksi teollisuuden kilpailukyky ja työpaikat vaarantuvat. Tämä vaikuttaa itsestään selvältä, mutta muutamien komission ehdotusten perusteella on näköjään tarpeellista tuoda asia jälleen kerran esiin. Näihin ehdotuksiin otetaan kantaa tekstijaksossa 5.

4.11.2 Komitea toteaa jälleen olevansa tämän vuoksi huolissaan siitä, miten tietyt toimenpiteet vaikuttavat järjestelmän kustannuksiin ja miten tämä mahdollisesti heijastuu kuluttajiin. On oleellista, että politiikassa keskitytään mahdollisimman pitkäaikaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseen energiaköyhyyteen. Tähän voidaan päästä tiukentamalla merkittävästi asuntojen energiatehokkuusvaatimuksia erityisesti pienituloisten ja vaikeassa asemassa olevien kotitalouksien käytössä olevien asuntojen osalta.

4.11.3 Kuten komissio toteaa, monissa jäsenvaltioissa on tehokkaita ohjelmia, joista muutamat ovat toimineet hyvin jo useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Komitean mielestä on ehdottomasti parempi jatkaa ja tarvittaessa tehostaa näitä ohjelmia kuin leimata ne vanhentuneiksi ja tukea vain uusia toimenpiteitä.

5. Erityistä

5.1 Komitea kannattaa ajatusta antaa julkiselle sektorille edelläkävijän ja yritysten ja kotitalouksien noudattaman esikuvan rooli. Vaatimus rakennusten kunnostusvauhdin kaksinkertaistamisesta saattaa myönteisistä vaikutuksistaan huolimatta kuitenkin osoittautua liian suureksi rasitteeksi. Lisäksi on tarpeen määritellä selkeämmin, mitä julkisen sektorin rakennuksella tarkoitetaan.

5.2 Toimia energiatehokkuuden parantamiseksi ja energiansäästön lisäämiseksi kotitalouksissa on syytä tukea. ETSK esitti vuonna 2008 (3) yksityiskohtaisia suosituksia, jotka koskivat toimenpiteitä, erityisesti verohelpotuksia, rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Tässä yhteydessä komitea toistaa olevan tärkeää pyrkiä ymmärtämään paremmin ihmisten käyttäytymistä, jotta voidaan suunnitella parhaita kannusteita, jotka eivät välttämättä ole aina taloudellisia (ks. myös kohdat 6.5 ja 6.5.1).

5.3 Komitea kannattaa tavoitetta parantaa lämmön- ja sähköntuotannon energiatehokkuutta, mutta jotkut ehdotetuista toimenpiteistä saattavat olla liian raskaita ja tehottomia.

5.3.1 Energiateollisuuden pitäisi sisältää jo itsessään sellaisia taloudellisia kannusteita, jotka riittävät houkuttelemaan yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset investoimaan kaikkein energiatehokkaimpiin saatavilla ja sovellettavissa oleviin teknologioihin, ja välttää näin laajamittaisia julkisia toimia. Uusimpia teknologisia läpimurtoja, jotka eivät ole vielä aivan valmiita mutta ovat hyvin kalliita eli niitä ei ole tosiasiallisesti saatavilla markkinoilla, tulisi tukea niiden edelleenkehittämisen mahdollistamiseksi ennen kuin ne otetaan yleisesti käyttöön.

5.3.2 Komitea korostaa yhteistuotannon roolia erittäin tehokkaana sähkön ja lämmön tuotantomuotona. Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa harjoitetaan erittäin menestyksekkäästi eri puolilla Eurooppaa, eikä kaikkia kustannustehokkaita mahdollisuuksia ole vielä käytetty. Euroopassa on vielä paljon mahdollisuuksia hyödyntää kaukolämpöä ja -jäähdytystä, mutta velvoitteita tulisi asettaa varovasti, sillä kaukolämpöön ja -jäähdytykseen liittyvät järjestelmät vaativat kalliita investointeja, joita ei tule tehdä jo muutaman vuoden kuluttua turhiksi. Yhteistuotannossa tuotetun sähkön verkkoon pääsyn turvaaminen saattaa olla hyödyllinen keino tukea keskitettyjen ja hajautettujen yhteistuotantojärjestelmien kustannustehokasta leviämistä.

5.4 Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että energiatehokkuus on lupaava liiketoiminta-ala. Sen kehittämisessä tulisi kuitenkin keskittyä tarjonnan kasvattamisen sijasta kysynnän ensisijaiseen lisäämiseen. Liikelaitokset olisi varmasti velvoitettava tarjoamaan myös laskuissa tietoa paljon paremmin kuin tällä hetkellä monesti tapahtuu. Komitea suhtautui jo energiapalveludirektiivistä (4) antamassaan lausunnossa epäilevästi energiansäästövelvoitteiden asettamiseen laitoksille, sillä se ei ole liiketoimintalogiikan mukaista.

5.4.1 Valkoisten sertifikaattien osalta komitea ehdottaa, että komissio tutkisi olemassa olevia järjestelmiä perinpohjaisesti ottaen huomioon niitä soveltamalla saadut tulokset ja analysoisi niiden kokonaisvaikutuksia sekä yhteensopivuutta sisämarkkinoiden ja muun olemassa olevan lainsäädännön kanssa.

5.5 Komission mukaan energiatehokkuutta on parannettu eniten valmistusteollisuudessa – 30 prosentin parannus 20 vuoden aikana. Lisäksi EU-tason toimet, kuten päästökauppajärjestelmä, koskevat jo energiaintensiivistä teollisuutta. Ei ole selvää, mitä komissio tarkoittaa suurteollisuudella – onko kyse suurista energiankuluttajista, kuten energiaintensiivisistä teollisuudenaloista, vai suurista yrityksistä. Komitea kannattaa joka tapauksessa vahvasti komission ehdottamia toimia pk-yritysten energiatehokkuuden lisäämiseksi.

5.5.1 Parannuksiin on aina varaa, ja niiden toteuttamiseksi komitea suosittelee lisäksi käyttämään pitkän aikavälin vapaaehtoissopimuksia. Joissain tapauksissa löydetään varmasti epätavallisen paljon käyttämättömiä tehostamismahdollisuuksia. Jos esimerkiksi pieni osa jotakin alaa ei ole käyttänyt energiantehostamismahdollisuuksiaan, tämä ei kuitenkaan välttämättä oikeuta uusien pakollisten toimien määräämistä koko sektorille. Tapauksiin, joissa löydetään suuria määriä käyttämättömiä energiatehokkuusmahdollisuuksia, tulee puuttua suoremmin ja valikoivammin. Energiakatselmuksia ja hallintajärjestelmiä käytetään laajasti ja niiden käyttö lisääntyy, yleensä osana vapaaehtoissopimusten vaatimuksia. Tässä yhteydessä on tärkeää, että säilytetään mahdollisuus myöntää niille valtiontukia, samalla kun EU-säännöt kieltävät tuen antamisen pakollisiin toimiin.

5.5.2 Ekologisen suunnittelun vaatimusten ulottamista koskemaan tavanomaisia teollisuuslaitteita kannattaa tutkia, mutta se ei saa haitata räätälöityjen ratkaisujen laajaa käyttöä eikä innovoinnin jatkamista.

5.6 Komitea jakaa komission näkemyksen siitä, että läheskään kaikkia tieto- ja viestintäteknologian energiansäästöön tarjoamia mahdollisuuksia, kuten älykkäitä mittausmenetelmiä ja niihin liittyviä laajoja sovelluksia, ei ole vielä hyödynnetty. Tämä on eurooppalaisen innovoinnin kannalta lupaava ala, jota olisi kehitettävä rohkeasti asiaankuuluvien eri tahojen kanssa.

5.7 Komitea on aiemmin suhtautunut epäröiden energiatehokkuutta koskeviin sitoviin yleistavoitteisiin ja suositellut tutkimaan mahdollisuutta soveltaa alakohtaisia tavoitteita tapauskohtaisesti. Komitea arvostaa sitä, että komissio on tähän asti noudattanut tätä menettelyä. Kaikki tarmo tulisi keskittää todellisten tulosten saavuttamiseen.

5.8 Komitea pahoittelee sitä, että tiedonannossa ei rakennuskantaa lukuun ottamatta käsitellä energiatehokkuutta palveluiden, kuten vähittäismyynnin, vapaa-ajan ja urheilun, yhteydessä. Lisäksi todettakoon, että energiatehokkuuden ulkoinen ulottuvuus mainitaan tiedonannossa, mutta sitä ei käsitellä tarkemmin. Komitea on viime vuosina antanut kahdessa lausunnossa suosituksia, jotka koskevat EU:n ulkoista energiapolitiikkaa, energiatehokkuus mukaan luettuna (ETSK:n lausunnot aiheista ”EU:n energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus”, EUVL C 182, 4.8.2009, s. 8, ja ”Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?”, CESE 541/2011).

6. Käyttäytymismuutoksen tehostamistoimia

6.1 Energian tarjontapuoli on ollut monien poliittisten toimien kohteena energiatehokkuuden lisäämiseksi, mikä pätee varsinkin komission uuteen, koko energiaketjua koskevaan suunnitelmaan. Näin ollen tuetaan teknistä kehitystä ja otetaan käyttöön suorituskyvyn vähimmäisnormeja sekä merkintöjä ja todistuksia koskevia vaatimuksia, ja niitä suunnitellaan lisää EU- ja valtiotasolla. Vielä nämäkään eivät yksin riitä todellisten tulosten saavuttamiseen, koska niin monet seikat riippuvat kansalaisten ja yritysten käyttäytymisestä. Tästä syystä komitea haluaa omasta aloitteestaan suunnata huomiota kysyntäpuoleen ja käytännön kokemuksiin toimista, joilla pyritään muuttamaan käyttäytymistä.

6.1.1 Sen vuoksi komitea järjesti kuulemistilaisuuden18. toukokuuta 2011. Ohjelma ja alustukset löytyvät verkkosivulta (5). Tämä tekstijakso perustuu kuulemistilaisuuden alustuksiin ja keskusteluun.

6.2 Energiansäästöön on suuret mahdollisuudet jopa ilman investointeja. Esimerkiksi kotitalouksissa voidaan yksinkertaisesti sammuttaa valot tyhjissä huoneissa, laskea huonelämpötilaa, sulkea laitteet valmiustilan sijasta, vähentää autoon käyttöä, ajaa entistä taloudellisemmin jne. Yrityksissä vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvissa tarkastuksissa ilmenee useita samankaltaisia toimintamahdollisuuksia.

6.2.1 ETSK itse on hyvä esimerkki onnistuneista vapaaehtoisista toimista. ETSK:n ja AK:n rakennuksia käsittelevästä tuoreesta EMAS-arvioinnista ilmenee, että vuodesta 2008 vuoden 2010 joulukuuhun sähkön kulutus on laskenut 10,6 prosenttia ja kaasun kulutus 30,3 prosenttia.

6.3 Tiedottaminen ja tietoisuus ovat ensimmäisiä askelia näiden yksinkertaisten toimien toteuttamiseen samoin kuin muut toimet, jotka edellyttävät tietyssä määrin investointeja. Esimerkiksi tanskalaisen SEAS-NVE-energiayhtiön kokemukset ovat osoittaneet, että tuloksekkuuden takaamiseksi tietoa pitää jaotella käyttäjien arvojen, mieltymyksien ja tarpeiden mukaisesti. Tähän tarvitaan ihmisen käyttäytymisen entistä syvällisempää ymmärrystä, joten käyttäytymispsykologia on tärkeä väline.

6.3.1 Jotta energiankäyttäjät voivat etsiä entistä paremmin tietoa yltäkylläisessä tarjonnassa, he tarvitsevat apua laitteiden ja toimintojen ominaisuuksien vertaamisessa. Yksi hyvä esimerkki tällaisista pyrkimyksistä on WWF:n Topten-verkkosivu; se ja muita vastaavia on käytettävissä koko Euroopassa.

6.3.2 Transition Town Movement -aloitteen kokemuksen mukaan kansalaisten askeleet kohti energiansäästöä ovat ”mielenkiinnon puute – alustava pohdinta – pohdinta – valmistelu – toiminta – toiminnan jatkaminen”. Toiminta edellyttää tietoisuutta, mutta se yksin ei riitä.

6.3.3 OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan laitteiden hinnan laskeminen on tärkein motivoiva tekijä energian säästämiseksi kotitalouksissa, kun taas käytännönläheisempi tieto ja usko ympäristöhyötyihin ovat vähemmän tärkeinä pidettyjä seikkoja.

6.4 Poliittiset päättäjät eivät siis saa luottaa siihen, että yksin tieto ja valistustoimet tai ympäristöpoliittiset viestit tuottaisivat tulosta energiatehokkuuden ja energiansäästön alalla. Kuluttajien ja muiden energiankäyttäjien täytyy voida hyötyä toteutettavista toimista. Energialaskun pieneneminen voi olla tällainen hyöty, jos se ilmenee välittömästi. Muutoin tarvitaan kannustimia.

6.5 Alv:n alennukset, takuut, suorat tuet jne. ovat mahdollisia taloudellisia kannustimia. Näitä tarvitaan, mutta niitä tulee käyttää varsin varoen erityisesti nykyisessä julkisen talouden vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi uusinta, hyvin kallista teknologiaa tulisi tukea sen kehittämiseksi edelleen hinnan alentamiseksi eikä niinkään tarjota käyttäjille kannustimia investoida siihen.

6.5.1 EU:n rakennerahastot voisivat antaa nykyistä suuremman ja tehokkaamman panoksen erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, joissa on mittavat mahdollisuudet ja joissa tukea tarvitaan kipeästi. Komission tulisi selvittää käytettävissä olevien resurssien vähäisen hyödyntämisen syitä ja tarkistaa rahoittamista koskevia sääntöjä tarpeen mukaan. Näyttää siltä, että monissa tapauksissa EU-rahoituksen osuus on liian pieni toimiakseen kannustimena.

6.6 Jopa hyvin vaatimattomat kannustimet voivat olla tehokkaita. Myönteinen palaute tunnustusta antavan kirjeen muodossa tai menestyminen paikallisessa kilpailussa saattaa riittää. Sosiaalinen paine asuma-alueilla on tuottanut hyviä tuloksia. Usein ystävän suositus on ratkaiseva. Sosiaalista mediaa voitaisiin käyttää tämäntyyppisten seikkojen vahvistamiseen. Tällaisia ilmiöitä, nk. alkusysäyksiä, tulee tutkia ja kehittää edelleen.

6.7 Rakennusalalla tulee säännellä uusien rakennusten energiatehokkuutta. Tässä yhteydessä tulee ratkaista myös ”ristiriitaisten kannustimien” (omistaja/vuokralainen) aiheuttama ongelma.

6.7.1 Vanhassa rakennuskannassa energiatehokkuustoimiin kohdistuu epäilyksiä investoinnin taloudellisista vaikutuksista: käyttäytyminen vaikuttaa yhä tuloksiin, ja investoinnin vaikutuksista markkinoilla ei ole selvyyttä. Rakentajien tulisi päästä tavoitteeseen esimerkiksi vahvojen suoritustakuiden avulla. Valistustoimien lisäksi hallitusvallan tulisi noudattaa vakaata poliittista linjaa ja tarjota taloudellisia kannustimia.

6.7.2 Parannustoimenpiteiden tulisi olla pienituloisille kotitalouksille maksuttomia eikä lainarahoitteisia, koska useat pienituloiset kotitaloudet ovat haluttomia ottamaan lainaa tai niillä ei ole siihen varaa. Usein on kustannustehokkaampaa kunnostaa asuntoja katu kadulta tai alueittain.

6.7.3 Rakennusten energiatehokkuuden sertifiointi on myönteinen toimi – teoriassa. Käytännössä on ilmennyt paljon ongelmia epäpätevistä tarkastajista todistusten todellisen arvon puuttumiseen markkinoilla. Testit ovat antaneet hyvin vaihtelevia tuloksia eri tarkastajien tarkastettua saman rakennuksen. Rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä jäsenvaltioille jätetään vapaus valita, käytetäänkö perusteena energian tarvetta vai käyttöä. Sama mahdollisuus jätetään auki myös rakennusten energiatehokkuuden ja energiasertifioinnin ilmaisutapoja koskevassa energiatehokkuusstandardissa EN 15217. Tarvitaankin Euroopan laajuinen, energiantarpeeseen perustuva rakennusten energiatehokkuussertifikaatti. Lisäksi standardia EN 15217 on tarkistettava. Komission tulisi tarkastella vakavasti todistusten antamista koskevia vaatimuksia ja niiden järjestelmää ja vähintäänkin ottaa käyttöön tarkastuksia koskevat yhteiset kriteerit. Hyvä ratkaisu olisi rakennusten energiankulutusta koskeva yhdenmukaistettu laskentamenetelmä, jossa eri ilmastovyöhykkeillä sijaitseviin rakennuksiin sovelletaan eri viitearvoja.

6.7.4 Sekä uusien rakennusten rakentamisessa että vanhojen kunnostamisessa taitava suunnittelu, hankkeiden valmistelu ja työvoima ovat olennaisten tärkeitä seikkoja, sillä ne aiheuttavat pullonkauloja. Tehokkaita toimia tarvitaan kiireellisesti, jotta voidaan lisätä koulutusta kaikille asianomaisille arkkitehdeistä ja aluesuunnittelijoista työntekijöihin sekä mukauttaa opinto-ohjelmia energiatehokkuuden tarpeisiin.

6.8 Kotitalouskoneiden ympäristömerkinnät on tärkeä toimi, jonka avulla kuluttajille tarjotaan tietoa. Tämä on tuottanut hyviä tuloksia ja voi tuottaa niitä myös tulevaisuudessa, vaikkakin sen tärkeimmät mahdollisuudet on todennäköisesti jo hyödynnetty. Uudistettua järjestelmää on kuitenkin arvosteltu. Se ei ole tarpeeksi selkeä, ja se voi johtaa virheellisiin tulkintoihin (esim. A+ voidaan esittää parhaana tehokkuusluokkana). Lisäksi sen rakennetta ei ole kylliksi testattu kuluttajakäytössä. Komission tulisi tutkia tilannetta ja tehdä tarvittavat mukautukset.

6.9 Energiankäytön älymittarit/etämittarit leviävät nopeasti EU:n vaatimusten mukaisesti. Tämä parantaa selvästi energiayritysten tuottavuutta. Niiden hyödyt kotitalouksille, jotka ovat asian pääasiallisia maksajia joko suoraan tai epäsuorasti, eivät kuitenkaan ole ilmeisiä. Mittari yksin ei saa paljoakaan aikaan. Lisäksi energiankulutus tulisi esittää helposti ja ymmärrettävästi, mihin onkin tarjolla monia innovatiivisia ratkaisuja, ja tietotekniikka-ala kehittää niitä lisää. Lisäksi tulisi tarjota helppo tapa mukauttaa energiankäyttöä (esimerkiksi antamalla energiayhtiön katkaista jakelu tiettyinä vuorokauden tunteina). Tämänhetkisessä tilanteessa komission tulisi analysoida älymittareiden käyttöä jäsenvaltioissa ja niiden vaikutuksia kotitalouksien käyttäytymiseen ja tarvittaessa muuttaa nykyisiä säännöksiä tai ehdottaa lisätoimia yksityisten tietojen suojaamista koskevaa periaatetta noudattaen.

6.10 Teollisuudessa pitkäaikaisten vapaaehtoisten sopimusten käyttö on tuottanut vakuuttavia myönteisiä tuloksia useissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi Suomessa. Kannustimet liitetään yleensä näihin järjestelmiin. Suomessa on käytössä hyvin vaatimattomat kannustimet, ja sikäläisen kokemuksen mukaan motivoiva tekijä on, että osallistujat ymmärtävät epäonnistumisen vaihtoehdon olevan sääntely. Vapaaehtoiset sopimukset voisivat olla tehokas keino myös julkissektorilla, kuten Suomen viimeaikaiset kokemukset osoittavat. Alakohtaiset sopimukset EU-tasolla ovat tuottaneet tiettyjä tuloksia, mutta ne eivät ole kaikissa tapauksissa toimineet odotetusti. Tämä ei kuitenkaan anna syytä arvioida kielteisesti olemassa olevia ja hyvin toimivia pitkäaikaisia valtiollisia sopimuksia.

6.11 Kaiken kaikkiaan energiankäyttäjien tulee muuttaa käyttäytymistään perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Kansalaiset – kuluttajina, työntekijöinä ja äänestäjinä – ovat ratkaiseva tekijä. Hankkeet voivat onnistua vain, kun kaikki sidosryhmät, eivät vain viranomaiset ja yritykset, vaan myös ammattiliitot ja käyttäjät osallistuvat niihin täysimääräisesti.

Bryssel 14. heinäkuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64 ja EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50.

(2) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54.

(3) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 62.

(4) EUVL C 120, 20.5.2005, s. 115.

(5) http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.events-and-activities-energy-efficiency-changing-behaviour.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2011.318.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 318

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 29. lokakuuta 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	473. täysistunto 13. ja 14. heinäkuuta 2011
2011/C 318/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan työmarkkinoiden tulevaisuus – mistä löytää väestökehityksen edellyttämät toimivat ratkaisut? (valmisteleva lausunto)	1

2011/C 318/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Digitaalisen lukutaidon, osaamisen ja osallisuuden parantaminen (valmisteleva lausunto)	9

2011/C 318/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Itäinen kumppanuus ja unionin politiikkojen itäinen ulottuvuus ajatellen erityisesti EU:n maatalouspolitiikkaa: elintarviketurvallisuus, häiriötön kauppa, yhteistyön ja kehitysavun lisääminen ja strateginen kumppanuus (valmisteleva lausunto)	19

2011/C 318/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Rahoitusalaan perehdyttäminen ja rahoitustuotteiden vastuullinen kulutus (oma-aloitteinen lausunto)	24

2011/C 318/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Musiikkialan tekijänoikeudet (oma-aloitteinen lausunto)	32

2011/C 318/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuluttajille suunnattujen väittämien yhdenmukaistaminen – kosmeettiset valmisteet (oma-aloitteinen lausunto)	40

2011/C 318/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n kriisistäselviämisstrategiat ja teollisuuden muutokset: epävarmoja vai pysyviä työpaikkoja? (oma-aloitteinen lausunto)	43

2011/C 318/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kriisi, koulutus ja työmarkkinat (oma-aloitteinen lausunto)	50

2011/C 318/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan investointipankin (EIP) lainanantopolitiikan tarkistaminen liikennealalla (oma-aloitteinen lausunto)	56

2011/C 318/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Laivanrakennusteollisuuden valtiontuki (lisälausunto)	62

2011/C 318/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisjärjestöjen sekä alue- ja paikallishallintojen yhteistyö maahanmuuttajien kotouttamisen alalla (lisälausunto)	69

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	473. täysistunto 13. ja 14. heinäkuuta 2011
2011/C 318/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminenKOM(2011) 25 lopullinen	76

2011/C 318/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussaKOM(2010) 553 lopullinen	82

2011/C 318/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja alv:n tulevaisuudesta – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmääKOM(2010) 695 lopullinen	87

2011/C 318/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Veroesteiden poistaminen unionin kansalaisten rajatylittävältä toiminnaltaKOM(2010) 769 lopullinen	95

2011/C 318/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja sähköisen hankinnan laajentamisesta EU:ssaKOM(2010) 571 lopullinen	99

2011/C 318/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sähköisen laskutuksen etujen hyödyntäminen EuroopassaKOM(2010) 712 lopullinen	105

2011/C 318/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Palvelujen sisämarkkinat toimivammiksi – palveludirektiivin mukaisen keskinäisen arvioinnin tulokset ja tarvittavat jatkotoimetKOM(2011) 20 lopullinen	109

2011/C 318/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoitaKOM(2011) 15 lopullinen	113

2011/C 318/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselleKOM(2011) 48 lopullinen	121

2011/C 318/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus neuvoston asetukseksi (Euratom) säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön puiteohjelman epäsuoriin toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2012–2013)KOM(2011) 71 lopullinen – 2011/0045 NLE –Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2012–2013)KOM(2011) 72 lopullinen – 2011/0046 NLE –Ehdotus neuvoston päätökseksi epäsuorina toimina toteutettavasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksiKOM(2011) 73 lopullinen – 2011/0043 NLE –Ehdotus neuvoston päätökseksi Yhteisen tutkimuskeskuksen suorina toimina toteuttamasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2012–2013) täytäntöön panemiseksiKOM(2011) 74 lopullinen – 2011/0044 NLE	127

2011/C 318/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksistaKOM(2011) 142 lopullinen – 2011/0062 COD	133

2011/C 318/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 521/2008 muuttamisestaKOM(2011) 224 lopullinen – 2011/0091 NLE	139

2011/C 318/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteenKOM(2010) 682 lopullinen	142

2011/C 318/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikkaKOM(2010) 343	150

2011/C 318/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Energiatehokkuussuunnitelma 2011KOM(2011) 109 lopullinen	155

2011/C 318/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (uudelleenlaadittu)KOM(2011) 245 lopullinen – 2011/0105 COD	163