17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission vihreä kirja toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta”

KOM(2010) 348 lopullinen

2011/C 84/01

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Euroopan komissio päätti 1. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission vihreä kirja toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta

KOM(2010) 348 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 19. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 148 ääntä puolesta ja 5 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) yhtyy komission näkemykseen, että Euroopan sisämarkkinat olisi saatava valmiiksi myös eurooppalaisen sopimusoikeuden näkökulmasta, ja katsoo, että yhteistä viitekehystä koskeva tutkimustyö on ollut tärkeää ja että sitä olisi nyt hyödynnettävä käytännössä.

1.2 ETSK pitää komission ehdottamista vaihtoehdoista parhaimpana yhdistelmää, jossa otetaan huomioon kustannusten vähentäminen sekä valittujen ratkaisujen oikeusvarmuus ja joka muodostuisi seuraavista:

—	yhteisen viitekehyksen tarjoava välineistö, jota rajatylittäviä sopimuksia laativat osapuolet voisivat käyttää, sekä

—

valinnainen sääntelyjärjestelmä, joka takaisi osapuolille paremmat lähtökohdat: tällainen olisi ”uusi edistyksellinen valinnainen järjestelmä”, jota voitaisiin käyttää rajatylittävissä sopimussuhteissa kansallisen oikeuden sijaan. Välineistön ja asetuksen olisi oltava saatavilla kaikilla unionin kielillä, ja niiden olisi taattava kansalaisille ja yrityksille oikeusvarmuus mahdollisimman edistyksellisten suojelujärjestelyjen ansiosta. Asetus ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta edelleen tai ottamasta käyttöön tiukempia kuluttajansuojasäännöksiä.

1.3 Komitea katsoo, että näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä vaiheittain siten, että aloitetaan (yritysten välisiä) rajatylittäviä kaupallisia tavaroiden myyntisopimuksia koskevista pilottihankkeista, joilla varmistetaan, että järjestelmien rinnakkaisuus ja niiden käytännön soveltaminen on mahdollista.

1.4 ETSK katsoo, että yhteisen viitekehyksen tarjoava välineistö voisi auttaa varmistamaan eurooppalaisen sopimusoikeuden yleisen johdonmukaisuuden, vähentämään kaupan esteitä ja edistämään kilpailua sisämarkkinoilla.

1.5 ETSK on lisäksi sitä mieltä, että sisällytettäessä ”uutta edistyksellistä valinnaista järjestelmää” EU:n oikeudelliseen sääntökokonaisuuteen ja kansallisiin lainsäädäntöihin EU:n asetuksella on varmistettava, että järjestelmä on kattava, sen soveltaminen on yksiselitteistä ja se tarjoaa oikeusvarmuuden osapuolille, jotka käyttävät sitä rajatylittävissä kaupallisissa liiketoimissa.

1.6 Kahden uuden välineen – ”yhteinen välineistö” ja ”uusi edistyksellinen valinnainen sääntelyjärjestelmä” – soveltamisalan olisi katettava (yritysten väliset) rajatylittävät kaupalliset tavaroiden myyntisopimukset. Työsopimuksiin ja sosiaaliturvasopimuksiin sovellettava laki on jätettävä uusien välineiden soveltamisalan ulkopuolelle.

1.7 Komitea kannattaa sopimusvapautta ja vapautta neuvotella sopimusehdoista. Yrittäjien ja kuluttajien sekä pk-yritysten välisten sopimusten osalta on oikeusvarmuuden ja kuluttajansuojan takaamisen lisäksi huolehdittava mahdollisimman tehokkaasta suojelusta.

1.8 Komitea katsoo, että ennen kuin kahta uutta välinettä laajennetaan muunlaisiin rajatylittäviin tavaroiden myyntisopimuksiin, komission on arvioitava välineiden vaikutus sisämarkkinoihin ja otettava huomioon saavutettu eurooppalainen lisäarvo eli talouden toimijoille ja kuluttajille koituneet kustannukset ja edut, kun välineet ovat olleet käytössä joitakin vuosia.

1.9 ETSK pitää olennaisen tärkeänä, että komissio määrittelee viipymättä liiketoimien kustannuksista ja oikeudellisesta epävarmuudesta aiheutuvat esteet, jotka haittaavat sisämarkkinoiden etujen ja mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä ja koskevat erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joita on 99 prosenttia EU:n yrityksistä, sekä kuluttajia.

1.10 ETSK kehottaa komissiota arvioimaan sisämarkkinoilla käytettävissä olevien keinojen vaikutuksen sekä mittaamaan uuden lainsäädäntöjärjestelmän eurooppalaisen lisäarvon eli talouden toimijoille ja kuluttajille koituvat kustannukset ja edut.

1.11 Komitea pyytää myös, että komissio käynnistäisi välittömästi koulutus- ja tiedotusaloitteita, joissa käsitellään näitä uusia oikeudellisia välineitä niin oikeustieteen kuin oikeudellisten käytäntöjen näkökulmasta ja jotka on suunnattu kaikille oikeusalan ammattilaisille, yliopistoväelle sekä uusien välineiden loppukäyttäjille.

1.12 Komitea pyytää, että se otettaisiin useammin mukaan tarkkailijaksi komission asiantuntijaryhmiin, kuten Euroopan parlamentin kanssa on tehty, jotta se voisi analysoida tarkemmin aloitteiden edistymistä, erityisesti eurooppalaisen sopimusoikeuden yhteisen viitekehyksen kehittymistä ja parhaillaan käynnissä olevan julkisen kuulemisen jatkotoimia.

2. Johdanto

2.1 Sisämarkkinat perustuvat monenlaisiin sopimuksiin, joihin sovelletaan montaa erilaista kansallista sopimusoikeutta. Kansallisten sopimusoikeuksien erot saattavat kuitenkin

—	merkitä ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia

—	aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta yrityksille

—	heikentää kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin

—	aiheuttaa kaupan esteitä.

2.1.1 Lissabonin sopimus helpottaa yksityisoikeudellista yhteistyötä ja kuluttajansuojatoimintaa Euroopan tasolla seuraavien seikkojen ansiosta:

—	sopimuksen 12, 38, 164 ja 168 artikla sekä 169 artiklan 4 kohta, jossa taataan kansallisten säännösten ensisijaisuus, jos ne ovat kuluttajalle suotuisampia

—	yhteisömetodin laajempi soveltaminen (1)

—	komission ehdotusten hyväksyminen määräenemmistöllä

—	Euroopan parlamentin aseman vahvistuminen

—	kansallisten parlamenttien demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen

—	tuomioistuimen harjoittaman laillisuusvalvonnan tehostuminen.

2.1.2 Helpottaakseen tuomioiden ja oikeudellisten päätösten vastavuoroista hyväksymistä ja tiivistääkseen poliisiyhteistyötä rikosoikeusasioissa unioni voi vahvistaa yhteiset vähimmäisvaatimukset Tukholman ohjelman ”Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten” mukaisesti.

2.1.3 Yritykset ja kansalaiset törmäävät päivittäin ongelmiin, jotka edelleen haittaavat rajatylittävää toimintaa, vaikka sisämarkkinat ovatkin oikeudellisesti olemassa, ja huomaavat, että verkkojen yhteenliitettävyydessä on puutteita ja että sisämarkkinasääntöjen soveltamisessa on eroja.

2.1.4 Komission mukaan (2) sisämarkkinoiden ongelmia voitaisiin torjua seuraavin keinoin:

—	Viedään eteenpäin järkevän sääntelyn ohjelmaa, johon kuuluu asetusten laajempi käyttö direktiivien sijaan.

—	Tehdään sopimusten tekeminen muissa EU-maissa olevien kumppaneiden kanssa yrityksille ja kuluttajille helpommaksi ja edullisemmaksi, muun muassa tarjoamalla yhdenmukaisia ratkaisuja kuluttajasopimuksiksi sekä mallisopimuslausekkeita.

—	Tehdään sopimusten täytäntöönpano ja tuomioistuimen päätösten ja asiakirjojen tunnustaminen muissa EU-maissa yrityksille ja kuluttajille helpommaksi, edullisemmaksi ja tehokkaammaksi.

2.1.5 Sopimusoikeuteen liittyvän valinnaisen välineen luominen on myös yksi komission 19. toukokuuta 2010 esittelemän Euroopan digitaalistrategian avaintoiminnoista.

2.1.6 Komissio aloitti jo vuonna 2001 keskustelun eurooppalaisesta sopimusoikeudesta Euroopan parlamentin, neuvoston ja eri sidosryhmien eli yrittäjien, oikeusalan ammattilaisten, yliopistoväen ja kuluttajajärjestöjen kanssa.

2.1.7 Euroopan parlamentti on antanut useita päätöslauselmia yksityisoikeuden aineellisten säännösten mahdollisesta yhdenmukaistamisesta. Euroopan parlamentti kehotti vuosina 1989 ja 1994 aloittamaan työn, jolla valmistellaan yhteisen eurooppalaisen yksityisoikeuden säännöstön mahdollista laatimista.

2.1.8 Parlamentti on korostanut, että tiettyjen yksityisoikeuden alojen yhteensovittaminen on välttämätöntä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja että merkittävien yksityisoikeuden osa-alueiden yhdenmukaistaminen eurooppalaisella yksityisoikeuden säännöstöllä olisi tässä tehokkain keino.

2.1.9 ETSK toteaa jo vuonna 2002 antamassaan lausunnossa, että ”komitea pitää yhdenmukaisen ja yleisen Euroopan sopimusoikeuden kehittämistä esimerkiksi asetuksen muodossa hyvänä ratkaisuna erojen välttämiseksi. Se saattaisi edellyttää täydentäviä määräaikoja ja selvityksiä, mutta sen tulisi tukeutua aiemmin mainittujen toimikuntien ja instituutioiden jo tekemään työhön sekä voimassa oleviin kansainvälisiin sääntöihin ja käytänteisiin.” (3)

2.1.10 Vuonna 2010 antamassaan tuoreemmassa lausunnossa ETSK toteaa, että ”eurooppalaisen sopimusoikeuden yhteisten periaatteiden kehittämisverkosto (CoPECL-Network [Common Principles of European Contract Law]) sai hiljattain valmiiksi ehdotuksen yhteiseksi viitekehykseksi ja toimitti sen Euroopan komissiolle. EU:n lainsäätäjä voisi käyttää ehdotettujen sääntöjen mukaista mallia, kun komission jäsenen Viviane Redingin kannattama valinnainen säädös annetaan.” (4)

2.1.11 ETSK korostaa myös, että ”ehdotusta yhteiseksi viitekehykseksi, joka kattaa yleisen sopimusoikeuden, ei itse asiassa ole laadittu valinnaiseksi säädökseksi. Yhteistä viitekehystä koskevan ehdotuksen laatijat korostavat kuitenkin julkaisun johdannossa, että sitä voitaisiin käyttää ’perustana yhdelle tai useammalle valinnaiselle säädökselle’”. ETSK:n mukaan ”tämä ehdotus voitaisiin toteuttaa myös rajatusti niin, että ehdotetun yhteisen viitekehyksen yleiset säännökset sisällytetään valinnaiseen säädökseen, jota sovelletaan vain tietyillä sopimusoikeuden aloilla. Näin olisi helpompi huolehtia siitä, ettei sääntelyyn jää aukkoja. Sellaisia syntyy väistämättä, jos vahvistetaan vain tietyntyyppisiä sopimuksia koskevat säännökset.”

3. Euroopan komission uusi vihreä kirja

3.1 Komissio ehdottaa vihreässä kirjassa erilaisia lähestymistapoja, joilla voitaisiin lisätä sopimusoikeuden johdonmukaisuutta. Strategisia vaihtoehtoja ovat muun muassa seuraavat:

—	EU:n sisämarkkinoilla käytettäviksi soveltuvien (ei-sitovien) vakiosopimusehtojen julkaiseminen internetissä

—	välineistö (sitova tai ei-sitova), jota EU:n lainsäätäjät voisivat hyödyntää uusien säädösten hyväksymisessä ja jolla varmistettaisiin, että säännöt ovat parempia ja johdonmukaisempia

—

sopimusoikeutta koskeva suositus, jolla jäsenvaltioita kannustettaisiin sisällyttämään eurooppalainen sopimusoikeus niiden kansallisiin oikeusjärjestyksiin ja joka perustuisi osin Yhdysvaltojen malliin: siellä yhtenäistetty kauppakaari on hyväksytty vapaaehtoisesti kaikissa 50 osavaltiossa yhtä lukuun ottamatta

—

valinnainen eurooppalainen sopimusoikeus eli ”28. järjestelmä”, jonka kuluttajat ja yritykset voisivat vapaasti valita sopimussuhteidensa pohjaksi. Tämä valinnainen lainsäädäntö olisi vaihtoehto voimassa oleville kansallisille laeille. Se olisi saatavilla kaikilla kielillä, ja sitä voitaisiin soveltaa joko pelkästään rajatylittäviin sopimuksiin tai myös kansallisiin sopimuksiin. Sen olisi taattava korkeatasoinen kuluttajansuoja ja oikeusvarmuus koko sopimuksen elinkaaren ajan.

—	kansallisten sopimusoikeuksien yhteensovittaminen EU:n direktiivillä

—	kansallisten sopimusoikeuksien täydellinen yhdenmukaistaminen EU:n asetuksella

—	todellisen eurooppalaisen yksityisoikeuden säännöstön luominen sopimuksiin sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen tilalle.

3.2 Euroopan parlamentti kannatti ajatusta eurooppalaisesta sopimusoikeudesta 25. marraskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa. Myös entinen sisämarkkinoista ja kilpailusta vastaava komission jäsen Mario Monti esitti 9. toukokuuta 2010 antamassaan sisämarkkinaraportissa etuja, joita valinnainen ”28. järjestelmä” toisi kuluttajille ja yrityksille. (5)

3.3 Komissio piti 7. syyskuuta 2010 ensimmäisen eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan kokouksen, johon osallistui yrityksiä, kuluttajia ja oikeusalan ammattilaisia edustavia ryhmiä.

3.4 Komissio on myös perustanut asiantuntijaryhmän, johon myös Euroopan parlamentti osallistuu tarkkailijana ja jonka tehtävänä on kehittää yhteistä viitekehystä koskevaa ehdotusta (6), joka on viime vuosien aikana EU:n kuudennen tutkimusta ja teknologian kehittämistä koskevan puiteohjelman yhteydessä kehitelty ensimmäinen eurooppalaisen sopimusoikeuden luonnos.

3.5 Komissio on käynnistänyt strategia-asiakirjasta julkisen kuulemisen, joka päättyy tammikuun 2011 lopussa.

4. Yleistä

4.1 Euroopan unionin sisämarkkinat perustuvat sopimusoikeuteen. ETSK on hyvin huolissaan siitä, että vaikka sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi on tehty runsaasti työtä, yrityksillä ja erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia myydä tuotteitaan ja palvelujaan ulkomaille, koska niiden on noudatettava jokaisessa 27 jäsenvaltiossa erilaista sopimusoikeutta. Vain 8 prosenttia kuluttajista ostaa internetin kautta tuotteita tai palveluja muista jäsenvaltioista.

4.2 Erilaisten lainsäädäntöjen rinnakkaiselo aiheuttaa yrityksille ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia. Etenkään pienet yritykset eivät pysty hyödyntämään EU:n sisämarkkinoiden mittakaavaetuja. Kuluttajat kärsivät tästä: kun rajatylittävä myynti on vähäisempää, valinnanvara on suppeampi ja hinnat korkeammat.

4.3 Lisäksi 61 prosenttia rajatylittävästä myynnistä jää toteutumatta, koska yrittäjät eivät halua toimittaa tuotetta tai palvelua kuluttajan kotimaahan. Tämä johtuu pääasiassa lainsäädännöllisistä esteistä ja epävarmuudesta sen suhteen, mitä lakia sovelletaan.

4.4 Jotta näitä ongelmia saataisiin ratkaistua ja Euroopan sisämarkkinoiden potentiaalia kasvatettua, olisi tarjottava yrityksille ja etenkin pienille yrityksille parempi oikeusvarmuus ja taattava kuluttajille yksinkertaisemmat säännöt ja korkeatasoisempi suojelu.

4.5 ETSK katsoo, että komission olisi toimittava tarmokkaammin tällä alalla ja toteutettava muutakin kuin yksityisoikeudellisia yhteistyötoimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia mutta riittämättömiä varmistamaan sisämarkkinoiden toimivuuden.

4.6 Komission ehdottama keskustelu on perusteltu, kun otetaan huomioon Euroopan sisämarkkinoista kertyneet kokemukset eli erilaisista kansallisista säännöksistä johtuva sopimusten kirjavuus sekä ylimääräiset liiketoimintakustannukset, joiden suuruus on tuoreiden tutkimusten mukaan keskimäärin noin 15 000 euroa. (7)

4.7 Kuluttajat ja yritykset törmäävät merkittäviin esteisiin yrittäessään hyödyntää sisämarkkinoiden etuja. Liiketoimintakustannukset (jotka aiheutuvat sopimusehtojen ja kauppakäytäntöjen mukauttamisesta tai lainsäädännön käännättämisestä) ja oikeudellinen epävarmuus vaikeuttavat suuresti pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan laajentamista sisämarkkinoilla sekä kuluttajien tehokasta suojelua.

4.8 Sopimusoikeuden yhdenmukaistaminen, joka voisi toteutua valinnaisen oikeuden muodossa (nk. 28. järjestelmä), voisi olla erittäin hyödyllistä. Myös komission ja Euroopan parlamentin eri asiakirjoissa on viitattu nk. 28. järjestelmän mahdolliseen käyttöön lähinnä sellaisissa tärkeissä kysymyksissä, joissa täydellinen yhdenmukaistaminen olisi vaikeaa tai mahdotonta.

4.8.1 ETSK teki tähän aiheeseen liittyvän aloitteen oma-aloitteisessa lausunnossaan aiheesta ”Eurooppalainen vakuutussopimus”. (8) Eurooppalaisen vakuutussopimusoikeuden uudelleenmäärittelemistä tutkiva projektiryhmä (Project Group ”Restatement of European Insurance Contract Law”) toteutti hankkeen ja julkaisi hiljattain teoksen Principles of the European Insurance Contract Law (PEICL). Tämän lisäksi EU:n lainsäätäjä on käyttänyt samanlaista lähestymistapaa vain muutaman kerran yhtiöoikeuden, immateriaalioikeuden ja kansainvälisen oikeuden alalla.

4.9 Vakiomuotoisten sopimusehtojen käyttöönotto voisi olla hyödyksi kaikille sopimuspuolille, kunhan

—	suojellaan heikompia sopimuspuolia mahdollisimman tiukoin takein ja varmistetaan, että vakiolausekkeiden laatimisen lähtökohtana on mahdollisimman korkeatasoinen suojelu

—	työmarkkinaosapuolet ja kaikki kansalaisyhteiskunnan edustajat, erityisesti kuluttajajärjestöt ja pk-yritykset, otetaan mukaan neuvottelemaan vakiosopimusehdoista

—	sopimusehdot ovat kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin ja kaupallisten toimien maksumääräajoista annetun direktiivin mukaisia ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta sovelletaan täysimääräisesti

—	samalla taataan sopimusvapaus esimerkiksi antamalla vakiosopimuksia koskevia suosituksia

—	oikeudensaantimahdollisuuksia ei rajoiteta

—	vakiosopimusehtoja seurataan ja tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin.

4.10 ETSK:n mielestä asiassa olisi edettävä vaiheittain siten, että aloitetaan rajatylittäviä kaupallisia tavaroiden myyntisopimuksia koskevista pilottihankkeista, jotta asianomaiset voivat varmistaa, että järjestelmien rinnakkaisuus ja niiden käytännön soveltaminen on mahdollista, ja jotta todelliset vaikutukset pystytään arvioimaan.

4.11 Erityisesti seuraavat aineellisen oikeuden määritelmät ovat tärkeitä:

—	oikeushenkilö

—	”kuluttajan” ja ”elinkeinonharjoittajan” määritelmät

—	kohtuuttomat ehdot

—	tavaroihin ja palveluihin liittyvä sopimukseen perustuva ennakkoilmoitusvelvollisuus

—	tiedotusvelvollisuus tehtäessä sopimusta sellaisen osapuolen kanssa, joka on heikommassa asemassa

—	keinot puuttua tiedotusvelvollisuuden rikkomiseen

—	toimitus, toimitusaika, yhteys riskin siirtymiseen

—	vaatimustenmukaisuuden arvioinnin määräaika ja menettelytavat sekä valituskeinojen hierarkia vaatimustenvastaisuustapauksessa

—	tilanteet, joissa sopimuksen purkaminen on mahdollista

—	myyjälle tehtävä ilmoitus puutteista, jotka ostaja on havainnut tai jotka ostajan olisi pitänyt havaita

—	oikeus purkaa sopimus, soveltamisala, purkamisoikeuden harjoittaminen, harkinta-aika ja purkamisajan kesto

—	ankaran vastuun käsite

—	tulonmenetyksen ja aineellisen tappion käsitteiden lisääminen

—	valmistajan vastuu ja todistustaakka

—	sähköinen kaupankäynti.

4.12 ETSK voisi ehdottaa yhdistelmää, jossa olisi sekä säädös- että muita toimenpiteitä:

—	Parannetaan unionin säännöstön johdonmukaisuutta sopimusoikeuden alalla.

—	Tuetaan koko unionissa käytettävien vakiosopimuslausekkeiden kehittelyä.

—	Tarkastellaan sen jälkeen, tarvitaanko eurooppalaiseen sopimusoikeuteen liittyviin ongelmiin tarkempia ratkaisuja, jotka eivät ole alakohtaisia.

4.13 ETSK:n mukaan eurooppalainen valinnainen sopimusoikeus, joka takaisi tietyt vakioehdot, voisi olla olemassa kansallisten sopimusoikeuksien rinnalla, jolloin olisi mahdollista valita nk. 28. järjestelmä.

4.14 Rooman yleissopimuksen (9) soveltamiseen liittyy joka tapauksessa monia haasteita, sillä on syntynyt uusia ongelmia (kuten ”sähköiset sopimusosapuolet” ja tämän vaikutus sopimuslainsäädäntöön) ja uusia oikeudellisia kysymyksiä.

4.15 ETSK katsoo, että eurooppalaisen valinnaisen sopimusoikeuden yhteisen välineistön ja uuden edistyksellisen valinnaisen sääntelyjärjestelmän soveltaminen olisi aloitettava pilottihankkeella, jossa niitä sovelletaan kaupan alalla ja pelkästään tavaroiden rajatylittäviin myyntisopimuksiin.

4.16 ETSK katsoo, että horisontaalisen ja vertikaalisen lainsäädännön johdonmukaisuutta olisi parannettava siten, että erityistä huomiota kiinnitetään avoimuuteen, selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Näin tulisi toimia myös kun ajatellaan oikeusalan toimijoita ja heidän kykyään omaksua uusia sääntöjä, sekä lisäksi ja ennen kaikkea kun ajatellaan pieniä yrityksiä ja keskivertokuluttajia, joille lainsäädännön monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus aiheuttavat ylimääräisiä kuluja ja ajanhukkaa.

Bryssel 19. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Yhteisömenetelmä perustuu ajatukseen siitä, että kansalaisten yleistä etua voidaan puolustaa paremmin, jos yhteisön toimielimet hoitavat kaikilta osin tehtävänsä päätöksentekoprosessissa toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(2) Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen.

(3) EYVL C 241, 7.10.2002, s. 1.

(4) EYVL C 21, 21.01.2011, s. 26.

(5) EYVL C 21, 21.01.2011, s. 26.

(6) Yhteinen viitekehys on pitkän aikavälin hanke, joka tarkoituksena on tarjota EU:n lainsäätäjien (komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti) käyttöön väline tai opas, jota ne voivat käyttää voimassa olevia sopimusoikeuden säännöksiä tarkistettaessa ja uusia säännöksiä laadittaessa. Tällainen väline voisi sisältää sopimusoikeuden perusperiaatteet, keskeisten käsitteiden määritelmät ja mallisäännöksiä. Tutkimuksen pääosasto on luonut kuudennen puiteohjelman yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen yhteydessä eurooppalaisen sopimusoikeuden yhdenmukaisia periaatteita koskevan huippuosaamisverkoston (Common Principles of European Contract Law - CoPECL), johon kuuluu yli 150 tutkijaa sekä monia eurooppalaisen yksityisoikeuden alalla toimivia instituutioita ja organisaatiota kaikista EU:n jäsenvaltioista. Vuosina 2005–2009 työskennelleen verkoston työn lopputulos oli ehdotus yhteiseksi viitekehykseksi.

(7) http://www.europe.org.

(8) EUVL C 157, 28.6.2005, s. 1.

(9) Yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, tehty Roomassa 19. kesäkuuta 1980.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2009”

KOM(2010) 282 lopullinen

2011/C 84/02

Esittelijä: Franco CHIRIACO

Euroopan komissio päätti 3. kesäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2009

KOM(2010) 282 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 19. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 154 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Kilpailupolitiikkaan vaikuttivat vuonna 2009 voimakkaasti kansainvälinen talouskriisi ja sen vaikutusten hallinta.

1.2 ETSK toivoo mahdollisimman suurta synergiaa, ei vain Eurooppa 2020 -strategian ja kestävän kehityksen välillä (1), kuten se on jo ehdottanut (2), vaan myös näiden ja kilpailupolitiikan välillä, jotta vältetään toimien päällekkäisyyksiä tai – vieläkin pahempaa – ristiriitaisuutta.

1.3 Komitea painottaa jälleen – viitaten etenkin rahoituspalveluihin – sitä vaaraa, että nykyinen vaikea taloudellinen tilanne saattaa aiheuttaa järjestelmän epätasapainoisuutta, joka haittaa kilpailuun ja johtaa vahingollisiin menettelytapoihin. Vaikka komissio, kuten on todettu (3), ei voi vastata kaikkien talouskriisiin liittyvien näkökohtien hallinnasta, komitea kehottaa sitä tukemaan toimivaltaisten viranomaisten, etenkin Euroopan keskuspankin ja muiden kilpailuviranomaisten, toimia ohjaukseen ja valvontaan perustuvalla yhteisellä politiikalla.

1.4 Tämä on entistäkin tärkeämpää nykyisessä Baselin sopimuksen tarkistusvaiheessa (4). Kyseinen tarkistus yhtäältä lisää vakuusvaatimuksia, jotka pankkien on täytettävä rajoittaakseen maksuvalmiuden puutteesta johtuvien uusien pankkikriisien vaaraa, mutta uudet säännöt toisaalta vaikeuttaisivat yritysten luotonsaantia ja uhkaisivat näin siirtää riskin rahoitusmarkkinoilta reaalitalouteen. Tarkistus voisi myös asettaa eurooppalaiset pankit yhdysvaltalaisiin pankkeihin nähden epäedulliseen asemaan sekä alentaa voittoja ja lisätä kilpailua riski-investointien alalla.

1.5 Komitea kannattaa myös komission aikomusta jatkaa kansallisten talouden elvytyssuunnitelmien seurantaa, jotta se saa kuvan yksittäisten ohjelmien toimeenpanosta ja jotta se voi esittää, millä välineillä näiden toimien edistymistä voitaisiin nopeuttaa, sekä selvittää, toimiiko koordinointi moitteettomasti (5).

1.6 Velan kokonaismäärästä johtuvan obligaatiolainasokin riskin osalta etenkin Portugalin, Irlannin, Kreikan ja Espanjan kaltaisissa maissa on mahdollisuus keinotteluun, joka haittaa raaka-ainemarkkinoita. Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota tästä hintoihin ja palkkoihin mahdollisesti kohdistuviin ongelmiin etenkin pk-yrityksissä, sekä toimimaan tämän mukaisesti.

1.7 Komitea ehdottaa, että julkaistaan säännöllisesti valtiontukien seurantaraportti, jossa esitetään yksityiskohtaisesti toimenpiteiden toteuttamisen tilanne sekä arvioidaan niiden vaikutusta markkinoihin. Tavoitteena on laatia teollisuusalan mahdollisuuksia hyödyntävä suunnitelma, jota tarvitaan EU:n talouden elvyttämiseksi siten, että vahvistetaan etenkin pk-yrityksiä ja parannetaan työllisyyttä.

1.8 ETSK (6) on jo ilmaissut huolensa seurauksista, joita saattaa aiheutua teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan järjestelmän sekä kilpailupolitiikan vuorovaikutuksesta. Komitea suosittaakin, että vuonna 2010 Euroopan kilpailupolitiikassa otetaan myös tällä alalla huomioon oikeudenmukaisten ja syrjimättömien ehtojen soveltaminen ja että teollis- ja tekijänoikeuksien hankkimista kannustetaan etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden vaikeudet sekä ETSK että komissio ovat tunnustaneet. Liittyen erityisesti Euroopan komission ehdotukseen asetukseksi EU:n patenttia koskevista kielijärjestelyistä ja eräiden jäsenvaltioiden toivomukseen yhteistyön tiivistämisestä ETSK suosittaa mallia, jolla edistetään kilpailukykyä, innovointia ja sisämarkkinoiden vahvistamista yhtäläisin ehdoin. Näin ollen EU:n patentissa ei saisi syrjiä yhtäkään taloudellista toimijaa eikä valtiota, sillä muutoin luotaisiin kilpailuhaittoja.

1.9 ETSK katsoo, että maatalousmarkkinat on nivottava tiiviisti kaikkiin muihin EU:n politiikanaloihin alkaen kilpailupolitiikasta.

1.10 Energia-alalla on havaittavissa, että kuluttajat ovat useissa jäsenvaltioissa erittäin tyytymättömiä sähkö- ja kaasumarkkinoihin. Korkeat hinnat ja alhainen palvelutaso nostavat välittömästi kuluttajien ja yritysten kustannuksia, mikä selvästi vääristää kilpailua.

1.11 Teknologiariippumattomuuden periaatteen mukaisesti on parannettava sähköisen viestinnän palvelujen hallinnoijien ja loppukäyttäjien osaamista ja pätevyyttä, jotta teknologialla edistetään talouskehitystä myös digitaalistrategian periaatteiden parasta mahdollista huomioon ottamista ajatellen (7).

1.12 ETSK kannattaa tiedonsaantioikeuden määritelmää tiedonvälityksen vapauden, tiedonanto-oikeuden ja tiedonsaantioikeuden liittona (8). Moniarvoinen tiedonvälitys ei näin ollen voi millään muotoa olla valikoiva, ohjattu tai valvottu. Komissio voisi paitsi rangaista yrityksiä, jotka rajoittavat moniarvoisuutta vapaan kilpailun kustannuksella, myös toimia entistä aktiivisemmin tiedonvälityksen vapauden edistämiseksi.

1.13 ETSK katsoo, että sen jälkeen, kun tehtiin päätös postimarkkinoiden avaamisesta kokonaan kilpailulle 1. tammikuuta 2011 alkaen, talouskriisi on sittemmin pysyvästi vaarantanut yleishyödyllisistä palveluista vastaavien perinteisten postitoiminnan harjoittajien taloudellisen vakauden. Jotta voidaan taata, että kyseiset toimijat voivat hoitaa täysipainoisesti niille uskotut tehtävät ja jotta voidaan säilyttää alan työpaikkojen taso ja laatu, ETSK pyytää EU:n toimielimiä perustamaan tukijärjestelmän, jossa otetaan huomioon nykyinen uusi tilanne, sillä kriisin laajuutta ja mahdollisia vaikutuksia ei vielä tunnettu sillä hetkellä, kun kolmas postidirektiivi (2008/6/EY) annettiin 20. helmikuuta 2008. ETSK kehottaa nykyisen kriisin johdosta yleisesti vahvistamaan ja kehittämään yleishyödyllisiä palveluja Euroopan unionin taloudellisen, sosiaalisen, alueellisen ja kulttuurisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi.

1.14 Kuluttajansuojan osalta ETSK on tyytyväinen aikaansaatuun edistymiseen kilpailun pääosaston ja kuluttaja-asioita käsittelevien muiden pääosastojen sekä kuluttajajärjestöjen välisten järjestelmällisten suhteiden luomisessa. Komitea kuitenkin pahoittelee sitä, että jälleen on kulunut vuosi ilman minkäänlaista edistymistä siviilikanteisiin perustuvan EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanon tehokkaassa soveltamisessa.

1.14.1 Huolimatta Euroopan parlamentilta ja ETSK:lta saamastaan tuesta komissio ei kyennyt edistämään vuonna 2005 vihreällä kirjalla ja vuonna 2008 valkoisella kirjalla käynnistämäänsä aloitetta EU:n kilpailuoikeuteen liittyvien vahingonkorvauskanteiden tehokkuuden varmistamiseksi. Näin kuluttajien oikeudet ovat edelleen vailla suojaa, kun niitä loukataan kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta.

1.14.2 Euroopan unionin tuomioistuin totesi jo kauan sitten, että kilpailuoikeuden täysimääräinen tehokkuus vaarantuu, mikäli yksilöille ei anneta mahdollisuutta vaatia korvausta kyseisten sääntöjen rikkomisen aiheuttamista vahingoista.

1.15 ETSK kehottaa tämän lisäksi seuraamaan talouselämän keskittymisprosesseja, tutkimaan sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia teollisuudessa, kaupassa, käsiteollisuudessa ja maataloudessa sekä laatimaan asianmukaisia suosituksia aktiivista ja kestäväpohjaista talouspolitiikkaa ja tasapainoisia talouden rakenteita varten.

1.16 Kuten aiemmissa kilpailupolitiikkaa käsittelevissä lausunnoissaan, ETSK kiinnittää jälleen komission huomion sosiaaliseen polkumyyntiin. Komitea arvostaa yhtäältä ympäristöalaan liittyvää komission toimintaa, joka on tullut esiin useissa kriisin vastaisissa toimissa, mutta muistuttaa toisaalta jälleen siitä, että on otettava yhä enemmän ja konkreettisemmin huomioon kansallisten lainsäädäntöjen vielä huomattavat erot yhtäläisten mahdollisuuksien ja työn suojelun osalta. Komitea katsoo, että kyseiset näkökohdat on sisällytettävä täysimääräisesti työllisyyspolitiikan ohella myös kilpailupolitiikkaan, sillä kyseiset tekijät voivat ohjata merkittävästi markkinadynamiikkaa.

1.17 ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on myös vuonna 2009 pyrkinyt selvittämään sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien ja talouden suhdetta. Komitea tukee komissiota yhteisvastuullisesti rahoitetun sosiaalisen infrastruktuurin, kansalaisyhteiskunnan ja yleisen edun mukaisen suuntautumisen vahvistamiseksi Euroopassa. ETSK:n lähtökohtana on, että kansallisen sosiaalilainsäädännön alaiset julkiset sosiaalijärjestelmät on muotoiltava siten, etteivät ne syrji palvelujen tarjoajia eivätkä palveluihin oikeutettuja ja että ne helpottavat rajatylittävää palvelutarjontaa, mikäli valtio tai alueviranomaiset eivät itse tuota kyseisiä palveluita. Yleisen edun mukaisesti toimivien, mutta oikeudellisesti ja taloudellisesti itsenäisten palvelujen tarjoajien keskinäiset suhteet on muotoiltava ensisijaisesti jäsenvaltioiden sosiaalilainsäädännössä.

2. Kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 2009 sisältö

2.1 Kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa 2009 kuvataan kilpailupoliittisten välineiden kehitystä ja soveltamista, kuluttajien hyväksi toteutettuja toimia sekä unionin tasolla, kansainvälisesti ja toimielinten välillä tehtyä yhteistyötä.

2.2 Johdanto-osassa keskitytään tänä vuonna aiheeseen ”kilpailupolitiikka ja finanssi- ja talouskriisi”.

2.3 Kilpailupolitiikka ja finanssi- ja talouskriisi

2.3.1 Kilpailupolitiikan rooli kriisin yhteydessä

2.3.1.1 Vakavan talouskriisin aikana komissio on pyrkinyt laatimaan politiikkoja, joiden avulla reaalitalouteen kohdistuvat kriisin vaikutukset vähennetään minimiin, vakautetaan rahoitusjärjestelmä ja vältetään vastaavat kriisit tulevaisuudessa. Tavoitteena on sisämarkkinoiden säilyttäminen.

2.3.2 Komission poliittinen vastaus

2.3.2.1 Komission käsiteltäväksi tuli lukuisia ilmoituksia jäsenvaltioiden hätäaputoimenpiteistä. Se käsitteli ilmoitukset erittäin tiukoissa määräajoissa.

2.3.3 Pankkien pääomapohjan vahvistaminen

2.3.3.1 Komissio antoi jo vuoden 2008 lopulla tiedonannon pääomapohjan vahvistamisesta (9). Tiedonannossa tehdään ero terveiden ja vaikeuksissa olevien pankkien välillä sekä vahvistetaan tueksi katsottavien pääomasijoitusten arviointia koskevat ohjeet.

2.3.3.2 Takausohjelmia on hyväksytty 12 jäsenvaltion osalta (10). Seitsemän jäsenvaltiota pani täytäntöön pelkästään pääomapohjan vahvistamista koskevia ohjelmia (11), ja seitsemän jäsenvaltiota puolestaan käytti seka-/holistisia ohjelmia (12). Espanja, Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta, Unkari ja Saksa panivat täytäntöön myös muunlaisia tukiohjelmia. Yksittäisille yrityksille myönnetyn tuen osalta komissio hyväksyi pääomapohjan vahvistamiseen liittyviä ja muita tukitoimenpiteitä 29 yrityksen hyväksi (13).

2.3.4 Arvoltaan alentuneet omaisuuserät

2.3.4.1 Komissio antoi helmikuussa tiedonannon arvoltaan alentuneista omaisuuseristä (14). Se määrittelee tiedonannossa, kuinka se arvioi rahoituslaitoksen hyväksi toteutettuja toimenpiteitä valtiontukisääntöjen nojalla.

2.3.5 Rakenneuudistus

2.3.5.1 Komissio tarkasteli rakenneuudistuksista antamassaan tiedonannossa (15) moraalisen riskin ongelmaa, määritteli selkeästi edellytykset, jotka tuensaajien on täytettävä, sekä varmisti, ettei aiemmasta riskikäyttäytymisestä palkita.

2.3.6 Muut kuin valtiontukeen kohdistuneet vaikutukset

2.3.6.1 Komissio tarkasteli uudelleen ”maksukyvyttömyyden” edellytyksiä, jotka liittyvät vaikeuksiin maksaa komission kilpailusääntöjen nojalla määräämät sakot. Komissio arvioi pyyntöjä tapauskohtaisesti.

2.3.7 Kriisin vaikutukset reaalitalouteen

2.3.7.1 Vuoden 2010 loppuun voimassa olevilla tilapäisillä yhteisön puitteilla (16) on kaksi tavoitetta: varmistaa yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta sekä kannustaa niitä investoimaan ”kestävään tulevaisuuteen”.

2.3.8 Numerotietoja

2.3.8.1 Finanssi- ja talouskriisin johdosta tuen kokonaismäärä nousi vuonna 2008 noin 0,5 prosentista suhteessa BKT:hen 2,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen eli 279,6 miljardiin euroon. Kriisiin liittyvien tukien osuus oli noin 1,7 prosenttia tukien kokonaismäärästä.

2.4 Keinot

2.4.1 Valtiontukien valvonta

2.4.1.1 Valtiontukien toimintasuunnitelman (17) täytäntöönpanoa jatkettiin vuonna 2009 antamalla ohjeita, jotka koskevat koulutustukea (18) sekä epäedullisessa asemassa oleville ja alentuneesti työkykyisille työntekijöille myönnettävää tukea (19). Lisäksi annettiin ohjeita suurille investointihankkeille myönnettävän alueellisen tuen yksityiskohtaisesta arvioinnista (20).

2.4.1.2 Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen voimassaoloa (21) on jatkettu vuoden 2012 lokakuuhun.

2.4.1.3 Yksinkertaistamispaketti tuli voimaan 1. syyskuuta 2009. Sen tavoitteena on lisätä komission valtiontukimenettelyjen tehokkuutta, avoimuutta ja ennustettavuutta (22).

2.4.2 Kilpailunrajoitusten estäminen

2.4.2.1 Komissio teki kuusi kartellipäätöstä (23), joissa se määräsi sakkoja 43 yritykselle yhteensä 1,62 miljardia euroa.

2.4.2.2 Komissio teki lopullisia päätöksiä energia-alalla (RWE ja GdF) ja tietotekniikka-alalla (Intel, Microsoft ja Rambus) ja päätti aloittaa menettelyn sähköisen viestinnän alalla (vakiintuneet toimijat Puolan ja Slovakian laajakaistamarkkinoilla) ja rahoituspalvelujen alalla (Standard & Poor's ja Thomson Reuters).

2.4.3 Yrityskeskittymien valvonta

2.4.3.1 Ilmoitettujen yrityskeskittymien lukumäärä oli pienempi kuin edellisvuosien huipputasot. Komissiolle ilmoitettiin yhteensä 259 keskittymää, ja se teki 243 lopullista päätöstä. Kielteisiä päätöksiä ei tehty eikä EY:n sulautuma-asetuksen 21 artiklan nojalla käynnistetty uusia menettelyjä.

2.5 Alakohtainen kehitys

2.5.1 Rahoituspalvelut

2.5.1.1 Komissio seurasi edelleen rajat ylittävistä maksutapahtumista perittäviä monenvälisiä toimitusmaksuja ja kiinnitti erityistä huomiota VISA Europeen ja MasterCardiin.

2.5.1.2 Komissio tarkasteli vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetuksen toimintaa. Asetuksen voimassaolo päättyi 31. maaliskuuta 2010. Ryhmäpoikkeusasetuksen uudessa luonnoksessa, joka julkaistiin kuulemista varten lokakuussa, uusitaan poikkeus kahden sopimuksen osalta, jotka koskevat yhteisiä tietokokoelmia, taulukoita ja tutkimuksia sekä rinnakkaisvakuutus- ja rinnakkaisjälleenvakuutuspooleja.

2.5.2 Energia ja ympäristö

2.5.2.1 Huhtikuussa annettuun ilmasto- ja energia-alan lainsäädäntöpakettiin sisältyy uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi. Siinä vahvistetaan biopolttoaineita ja bionesteitä (24) koskevat kestävyyskriteerit, jotka ovat merkityksellisiä myös arvioitaessa tämän alan valtiontukea. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat direktiivin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän tarkistamisesta (25).

2.5.2.2 Energiamarkkinoiden osalta Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat heinäkuussa energian sisämarkkinoita koskevan paketin (26), ja komissio antoi ehdotuksen asetukseksi, joka koskee toimenpiteitä kaasutoimitusten turvaamiseksi.

2.5.2.3 Komissio antoi ensimmäistä kertaa sakot kilpailusääntöjen rikkomisesta energia-alalla ja määräsi yrityksille E.ON ja GDF Suez sakkoja markkinoiden jakamisesta (27) yhteensä 1 106 miljoonaa euroa.

2.5.3 Sähköinen viestintä

2.5.3.1 Vuoteen 2009 mennessä komissio oli arvioinnin jälkeen hyväksynyt valtiontukea tai muunlaista julkista rahoitusta noin 2 miljardia euroa (28) edistääkseen sitä, että laajakaistaverkot ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla.

2.5.4 Tietotekniikka

2.5.4.1 Vuonna 2009 komissio teki kaksi päätöstä, joissa tehdään oikeudellisesti sitoviksi Microsoftin ja Rambusin tarjoamat sitoumukset, jotka liittyvät syytteisiin kilpailusääntöjen rikkomisesta, sekä kolmannen päätöksen, jossa määrätään Intelille 1,06 miljardin euron sakko – suurin komission yksittäiselle yritykselle koskaan määräämä sakko (29).

2.5.5 Media

2.5.5.1 Komissio seurasi edelleen siirtymistä analogisista lähetyksistä maanpäällisiin digitaalisiin lähetyksiin radio- ja televisiolähetyspalvelujen alalla EU:n jäsenvaltioissa, etenkin Italiassa ja Saksassa.

2.5.6 Lääketeollisuus ja terveydenhuolto

2.5.6.1 Lääkealan toimialakohtaisen tutkimuksen päätteeksi komissio vahvisti, että Eurooppaan on tarpeen luoda pikaisesti yhteisön patentti sekä yhtenäinen ja erikoistunut patenttioikeudenkäyntijärjestelmä.

2.5.6.2 Komission toiminta terveydenhuollon alalla keskittyi valtiontukeen. Se sai yksityisiltä sairaaloilta useita kanteluja, joissa ne väittivät, että niitä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai että jäsenvaltion julkisille sairaaloille oli myönnetty kohtuuttomia korvauksia (30).

2.5.7 Liikenne

2.5.7.1 Rautatieliikenteen alalla komissio hyväksyi kaupan, jolla Deutsche Bahn AG hankki omistukseensa puolalaisen rautatieyhtiön PCC Logistics (31). Komissio siirsi kuitenkin Ranskan käsiteltäväksi keskittymän, jolla SNCF saisi yhteisen määräysvallan yrityksessä Keolis, joka toimii julkisen henkilöliikenteen alalla (32).

2.5.7.2 Meriliikenteen alalla komissio antoi tiedonannon alusten hallintoyrityksille myönnettävästä valtiontuesta (33). Komissio teki lisäksi myönteiset päätökset valtiontuesta merenkulkijoille Italiassa (34) ja Suomessa (35). Se myös lopetti tanskalaisesta DIS-järjestelmästä aloitetun muodollisen menettelyn sekä tutkintamenettelyt, jotka koskivat tonnistoverojärjestelmiä Irlannissa (36), Tanskassa (37), Alankomaissa (38), Sloveniassa (39) ja Puolassa (40).

2.5.7.3 Komissio seuraa lentoliikennealaa, joka käy läpi keskittymisprosessia Atlantin ylittävät reitit kattavien yhteisyrityssopimusten (41), reittilentoyhtiöiden ja halpalentoyhtiöiden sulautumien (42) sekä suurten reittilentoyhtiöiden toteuttamien ja pienempiin alueellisiin toimijoiden kohdistuvien ostojen (43) kautta.

2.5.8 Postipalvelut

2.5.8.1 Valtiontukisääntöjen soveltamisesta postialaan voidaan todeta, että komissio teki useita päätöksiä, joilla on tarkoitus varmistaa, etteivät postitoiminnan harjoittajat, joille on asetettu velvollisuus huolehtia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista, eivätkä niiden tytäryhtiöt saa korvauksena kohtuutonta etua.

2.5.9 Autoteollisuus

2.5.9.1 Komissio arvioi myönteisesti kansallisilla markkinoilla hyväksyttyjen romutusohjelmien vaikutusta myyntiin. Direktiivissä 98/34/EY säädetyn tietojen toimittamista koskevan menettelyn asianmukainen toiminta on varmistanut avoimuuden, tietojenvaihdon ja sen, ettei sisämarkkinoille synny esteitä.

2.5.9.2 Lisäksi komissio hyväksyi erilaisia valtiontukiohjelmia, joiden avulla kehitetään yhä kysytympiä ja entistä ympäristöystävällisempiä ajoneuvoja sekä tiukennetaan ympäristöalan lainsäädäntökehystä.

2.5.9.3 Kilpailunrajoitusten osalta esitettiin joulukuussa julkisessa kuulemisessa luonnos moottoriajoneuvoalan uudeksi ryhmäpoikkeusasetukseksi.

2.5.10 Elintarviketeollisuus

2.5.10.1 Komissio julkaisi lokakuussa elintarvikealalla toteutetun tutkimuksen tulokset tiedonannossa ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (44).

2.5.10.2 Komissio antoi myös tiedonannon maitoalan markkinatilanteesta (45). Maitoalalla oli muita enemmän vaikeuksia vuonna 2009, ja komissio tiivisti yhteyksiä alan viranomaisiin jäsenvaltioissa.

2.6 Kuluttajansuojaa koskevat toimet

2.6.1 Komissio jatkoi vuoden aikana toimiaan kuluttajansuoja-alalla sekä kilpailun pääosaston vuonna 2008 perustaman kuluttajien yhteysyksikön että eurooppalaisen neuvoa-antavan kuluttajaryhmän (ECCG) yhteyteen vuonna 2003 perustetun kilpailua käsittelevän alaryhmän avulla.

2.7 Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto ja kansalliset tuomioistuimet

2.7.1 Kilpailun pääosaston ja kaikkien kansallisten kilpailuviranomaisten pääjohtajien tapaamisessa annettiin yksimielinen tuki kertomukselle, joka koskee sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien ohjelmien lähentymistä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan malliohjelman mukaisesti (46).

2.7.2 Komissiolle ilmoitettiin 129 uudesta kansallisten kilpailuviranomaisten käynnistämästä tutkintatoimesta sekä 69 päätöksestä (47), joten lisäystä oli vuoteen 2008 nähden 15 prosenttia.

2.8 Kansainvälinen toiminta

2.8.1 Kilpailun pääosasto jatkoi yhteistyötä muiden alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden kanssa (kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko, OECD:n kilpailukomitea ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kilpailulainsäädäntöä ja -politiikkaa käsittelevä hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä).

2.8.2 Komissio jatkoi tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Kiinan ja Intian kanssa sekä allekirjoitti uudet yhteisymmärryspöytäkirjat Etelä-Korean (48) ja Brasilian kanssa. Erityishuomiota kiinnitettiin yhteistyöhön Kroatian ja Turkin kanssa, sillä niiden on täytettävä vaadittavat avaamisedellytykset ennen kuin neuvottelut kilpailua koskevasta luvusta voidaan aloittaa, sekä Länsi-Balkanin maiden ja Islannin kanssa tulevaa Euroopan unioniin liittymistä ajatellen.

2.9 Toimielinten yhteistyö

2.9.1 Euroopan parlamentti antoi päätöslauselmat yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta sekä vuosien 2006 ja 2007 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista.

2.9.2 Neuvosto sai komissiolta erilaisia kilpailupolitiikkaa koskevia selvityksiä neuvoston eri kokoonpanoissa, esimerkiksi ECOFIN-neuvostossa, kilpailukykyneuvostossa, liikenne-, televiestintä- ja energianeuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa, annettavia päätelmiä varten.

2.9.3 Kilpailun pääosasto on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä ETSK:n kanssa eri aiheissa, kuten pk-yritysten sopeutuminen markkinoiden maailmanlaajuisiin muutoksiin, laivanrakennus ja valtiontuki.

Bryssel 19. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2001) 264 lopullinen.

(2) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 18.

(3) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 47.

(4) Baselin komitean lehdistötiedote vähimmäispääomavaatimusten nostamisesta sivustolla http://www.bis.org/press/p100912.pdf.

(5) EUVL C 228, 22.9.2009, s.149.

(6) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 7.

(7) KOM(2010) 245 lopullinen.

(8) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 62.

(9) EUVL C 10, 15.1.2009, s. 2.

(10) Alankomaat, Espanja, Irlanti, Italia, Kypros, Latvia, Portugali, Puola, Ruotsi, Slovenia, Suomi ja Tanska.

(11) Italia, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Suomi ja Tanska.

(12) Itävalta, Kreikka, Puola, Saksa, Slovakia, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(13) ING, KBC, Parex Banka, Anglo Irish Bank, Bank of Ireland, Allied Irish BankFortis, Dexia, Nord LB, IKB, Kaupthing Bank Finland, Ethias, SdB, Banco Privado Portugues, Hypo Real Estate, WestLB, Fionia, HSH Nordbank, Hypo Tirol, LBBW, Kaupthing Luxemburg, Caisse d'Epargne/Banque Populaire, Mortgage Bank of Latvia, Northern Rock, Commerzbank, Lloyds Banking Group, BAWAG, Hypo Group Alpe Adria ja RBS.

(14) EUVL C 72, 26.3.2009, s. 1.

(15) EUVL C 195, 19.8.2009, s. 9.

(16) EUVL C 83, 7.4.2009, s. 1.

(17) KOM(2005) 107 lopullinen.

(18) EUVL C 188, 11.8.2009, s. 1.

(19) EUVL C 188, 11.8.2009, s. 6.

(20) EUVL C 223, 16.9.2009, s. 3.

(21) EUVL C 156, 9.7.2009, s. 3.

(22) EUVL C 136, 16.6.2009, s. 3 (3–12 ja 13–20).

(23) Asiat COMP/39406 Aluksilla käytettävät siirtoletkut; COMP/39401 E.on/GDF; COMP/39396 Kalsiumkarbidi; COMP/37956 Betoniteräs (päätöksen tekeminen uudelleen); COMP/39129 Tehomuuntajat ja COMP/38589 Lämmönkestäväksi tekevät aineet.

(24) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(25) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63.

(26) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.

(27) Asia COMP/39401. Ks. lehdistötiedote IP/09/1099, 8.7.2009.

(28) Tästä 1,5 miljardia euroa oli Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(29) EUVL C 220, 12.9.2009, s. 41.

(30) Asia NN54/2009.

(31) Asia COMP/M.5480.

(32) Asia COMP/M.5557 SNCF/CDPQ/Keolis/Effia.

(33) EUVL C 132, 11.6.2009, s. 6.

(34) Asia N219/2009 – EUVL C 196, 20.8.2009.

(35) Asiat N120/2009 – EUVL C 232, 26.9.2009, N67/2009 – EUVL C 232, 26.9.2009 ja N300/2009 – EUVL C 299, 9.12.2009.

(36) Asia C2/2008 – EUVL L 228, 1.9.2009.

(37) Asia C5/2007 – EUVL L 315, 2.12.2009.

(38) Asia N457/2008 – EUVL C 106, 8.5.2009.

(39) Asia N325/2007 – EUVL C 53, 6.3.2009.

(40) Asia C34/2007.

(41) MEMO/09/168, 20.4.2009.

(42) Asia COMP/M.5364 Iberia/Vueling/Clickair.

(43) Asiat COMP/M.5335 Lufthansa / Brussels Airlines; COMP/M.5403, Lufthansa/Bmi; COMP/M.5440, Lufthansa / Austrian Airlines.

(44) http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/publication16061_en.pdf.

(45) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2009:0385:FIN:FI:PDF.

(46) http://ec.europa.eu/competition/ecn/documents.html.

(47) Asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät päätökset.

(48) EUVL L 202, 4.8.2009, s. 36.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä palkka- ja palkkiokäytännöt”

KOM(2010) 284 lopullinen

2011/C 84/03

Esittelijä: Michael SMYTH

Komissio päätti 2. kesäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä palkka- ja palkkiokäytännöt

KOM(2010) 284 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. tammikuuta 2011. Esittelijä oli Michael Smyth.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19. ja 20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 173 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Käsillä olevassa lausunnossa ETSK esittää punnitut vastauksensa komission vihreässä kirjassaan esittämiin lukuisiin kysymyksiin. Kysymykset käsittelevät kahdeksaa rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmien keskeistä näkökohtaa, jotka vaihtelevat hallintoneuvoston ja valvontaviranomaisten toiminnan tuloksista riskinhallinnan, eturistiriitojen ja osakkaiden roolin kautta aina kiisteltyyn kysymykseen johtajien palkkioista.

1.2 Komitea pitää tervetulleena komission vihreän kirjan taustalla vaikuttavaa aikomusta, mutta panee merkille muutamia määritelmiin liittyviä puutteita sen sisällössä. Tämä koskee erityisesti hallinto- ja ohjausjärjestelmän määritelmää, jonka komitean mielestä pitäisi olla voimakkaampi ja selkeämpi, sekä hallintoneuvostojen eroja brittiläisessä ja mannereurooppalaisissa järjestelmissä. Komitea katsoo lisäksi, että käsitettä ”rahoituslaitos” kannattaisi täsmentää siten, että suositukset koskisivat erityisesti luottolaitoksia.

1.3 Vihreää kirjaa käsitellessään ETSK on huomannut, että hallinto- ja ohjausjärjestelmien brittiläisen ja mannereurooppalaisen mallin välillä on sovittamattomia eroja rakenteellisella tasolla, sillä organisaatioon liittyvät käsitteet eroavat toisistaan huomattavasti. ETSK suosittaakin, että komissio pohtisi periaatteita, joiden tulisi ohjailla hallinto- ja ohjauskäytäntöjä EU:ssa. Brittiläinen malli perustuu esimerkiksi asianmukaiseen riippumattomuuteen (competent independence), joka edistää hallintoelinten keskeisten komiteoiden riippumatonta asemaa. Tulisiko riippumattomuuden olla keskeinen periaate hallinto- ja ohjausjärjestelmissä EU:n laajuisesti? Jos näin on, miten se voitaisiin saavuttaa mannereurooppalaisessa mallissa?

1.4 Myös kuluttajien tarpeet jäävät vihreässä kirjassa varsin niukalle huomiolle. Rahoitusjärjestelmien heikosta hallinnosta juontuvista vaikutuksista ovat kärsineet huomattavasti myös rahoituspalvelujen kuluttajat.

1.5 ETSK on tuonut julki näkemyksensä palkkiojärjestelyistä useissa hiljattain antamissaan lausunnoissa. Tiivistetysti voidaan todeta komitean katsovan, että palkkiopolitiikan ei pitäisi koskea vain rahoituslaitosten huipulla toimivia vaan myös kaikilla tasoilla maksettavia palkkoja.

1.6 Lausunnon keskeinen vaikutin on, että rahoituslaitosten hallintoa ja ohjailua on vara tietyiltä osin tiukentaa. Vaikka päätöksenteko- ja valvontasäännöt ovatkin edelleen vapaaehtoisia, on valvontaviranomaisten velvollisuus varmistaa, että tällaisia sääntöjä noudatetaan koko unionissa.

2. Johdanto ja lausunnon tausta

2.1 Vihreän kirjan tavoitteena on puuttua hallinto- ja ohjausjärjestelmien sisällössä ja täytäntöönpanossa havaittuihin puutteisiin. Komission uudistusohjelmassa keskitytään finanssi- ja talouskriisien vuoksi yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmien vahvistamiseen. Vihreässä kirjassa hahmoteltuja ehdotuksia on tarkasteltava suhteessa eurooppalaisten valvontarakenteiden laajempaan uudistamiseen, vakavaraisuusdirektiiveihin ja vakuutusyhtiöitä koskevaan Solvenssi II -direktiiviin sekä yhteissijoitusyrityksiä koskevan järjestelmän uudistukseen ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaan sääntelyyn. Ne on myös nähtävä osana komission käynnistämää laajempaa pohdintaa pörssiyhtiöiden hallinto- ja ohjausjärjestelmistä ja osakkeenomistajien roolista sekä yritysjohdon asianmukaisesta valvonnasta, hallintoneuvostojen kokoonpanosta ja yritysten yhteiskuntavastuusta.

2.2 Komissio määrittelee yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmän yrityksen johdon, hallintoneuvoston, osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien, kuten työntekijöiden ja heidän edustajiensa välisiksi suhteiksi. Siinä on kyse myös yrityksen tavoitteiden asettamisesta, tavoitteiden saavuttamiseen käytettävistä keinoista ja yrityksen toiminnan tuottamien tulosten seuraamisesta. Hallinnolla on erityisen tärkeä merkitys rahoitusalalla, koska (suuren) rahoituslaitoksen konkurssi saa aikaan koko rahoitusalaan kohdistuvan järjestelmäriskin. Tämän osoitti myös tuore rahoituskriisi, jonka aikana hallitukset ovat joutuneet käyttämään julkisia varoja pankkijärjestelmän pelastamiseksi.

2.3 ETSK panee yllättyneenä merkille, ettei vihreässä kirjassa tehdä eroa brittiläisten ja mannereurooppalaisten talouksien hallintoneuvostojen rakenteiden välillä. Ensiksi mainituissa on vain yksi hallintoneuvosto, joka koostuu toimivaan johtoon kuuluvista ja muista jäsenistä. Toimitusjohtajan alaisuudessa toimivat johtokunnat ovat kuitenkin yleisiä. Mannereurooppalaisessa mallissa on kaksi ”neuvostoa”: varsinainen hallintoneuvosto ja sen lisäksi valvontaelin. Jäljempänä tässä lausunnossa hallintoneuvostolla tarkoitetaan selvyyden vuoksi brittiläisen mallin mukaista hallintoelintä, ellei erikseen toisin maininta.

2.4 Vihreässä kirjassa ei tuoda muodollisesti esiin, että kussakin jäsenvaltiossa on oma hallinto- ja ohjausjärjestelmänsä eikä rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmää erotella erikseen. Hallinto- ja ohjausjärjestelmää eli hyvää hallintotapaa koskeva komission määritelmä on myös jossain määrin epätäydellinen, ja sitä tulisikin lujittaa ja selkeyttää. ETSK ehdottaa luotettavampaa ja kattavampaa määritelmää hallinto- ja ohjausjärjestelmälle. Hallinto- ja ohjausjärjestelmän tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa, että yritys jatkaa toimintaansa ja menestyy. Sen vuoksi hallintoneuvoston on täytettävä osakkeenomistajien odotukset ja varmistettava sidosryhmien – kuluttajat, kumppanit, toimeksisaajat, tavaroiden ja palvelujen toimittajat ja työntekijät – kohtuullinen tyytyväisyys. Jos hallintoneuvosto ei voi varmistaa yrityksen toiminnan jatkamista, sen olisi myytävä omaisuus mahdollisimman hyvällä tuotolla.

2.5 Vihreässä kirjassa hahmotellaan rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmien puutteita ja heikkouksia, ja etsitään vastauksia kahdeksaan seuraavaan yleiseen kysymykseen:

1.	hallintoneuvostoihin liittyvät kysymykset

2.	riskienhallintaan liittyvät puutteet ja eturistiriitojen ongelmat

3.	sisäisten tarkastajien ja ulkoisten tilintarkastajien tehtävä

4.	valvontaviranomaisiin liittyvät puutteet

5.	osakkeenomistajien tehtävään liittyvät ongelmat

6.	hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien periaatteiden noudattamisen tehottomuus rahoituslaitoksia

7.	rahoituslaitosten johtajien palkat ja palkkiot

8.	eturistiriidat.

3. Vastaukset vihreän kirjan kysymyksiin

3.1 ETSK antaa seuraavat vastaukset vihreässä kirjassa esitettyihin erityiskysymyksiin:

3.2 Hallintoneuvostoihin liittyvät kysymykset

3.2.1 Erityiskysymys 1: Onko hallintoneuvoston jäsenten luottamustoimien määrää supistettava (esimerkiksi enintään kolmeen)?

Tarkan määrän asettaminen olisi mielivaltaista. On parempi varmistaa, että hallintoneuvoston jäsen pystyy nimitysajankohtana omistamaan tehtävään ja käyttämään yrityksessä hallintoneuvoston jäsenyyden edellyttämän ajan. Ajantarve olisi ensin määriteltävä ja ajankäyttö jaettava sen jälkeen erilaisten tehtävien kesken. Tehtäviä ovat viralliset hallintoneuvoston ja toimikuntien kokoukset sekä vapaamuotoiset vierailut ja tarkastukset osastoilla, yksiköissä ja alueilla. Joissakin tapauksissa nimitykset voisivat olla lähes kokoaikaisia. Vähintään kahdesta nimityksestä on aina hyötyä yritysten ristianalyysissä.

3.2.2 Erityiskysymys 2: Onko rahoituslaitoksissa kiellettävä hallintoneuvoston puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävien päällekkäinen hoitaminen?

Tämä on jo käytännesääntöjen mukaista joillakin oikeudenkäyttöalueilla. Rahoituslaitoksissa tehtävien jaon on oltava pakollinen, koska toimivaan johtoon kuuluvien jäsenten käytännön tehtävien ja hallintoneuvoston valvontatehtävien välillä on ristiriita.

3.2.3 Erityiskysymys 3: Onko nimityspolitiikoissa määriteltävä tarkasti hallintoneuvoston jäsenten, myös puheenjohtajan, tehtävät ja toimenkuva, sekä varmistettava hallintoneuvoston jäsenten riittävä pätevyys ja hallintoneuvoston kokoonpanon monipuolisuus? Jos kyllä, millä tavoin?

Joillakin oikeudenkäyttöalueilla on melko yleisenä käytäntönä tutkia, millaista pätevyyttä ja kokemusta hallintoneuvostossa tarvitaan, ja tehdä sen jälkeen asianmukaiset nimitykset. Jos kyseessä on esimerkiksi suuren rahoituslaitoksen hallintoneuvoston nimittäminen, voitaisiin odottaa, että puheenjohtajaksi nimitettäisiin pankin johtotehtäviä menestyksekkäästi hoitanut eläkkeelle siirtynyt henkilö. Ydinjoukkoon, jonka ympärille voitaisiin muodostaa suurempi ryhmä, voisi kuulua lakitoimistojen ja tilintarkastusyhteisöjen johtajiston jäseniä, joilla olisi kokemusta rahoitusalalta, suuren liikeyrityksen toimitusjohtaja, jonka kokemus täydentäisi laitoksen toimitusjohtajan kokemusta ja joka toisi mukanaan yritysasiakkaan näkökulman, sekä kuluttajataustainen henkilö. Heillä voisi olla kokemusta luotonantoon, vakuutusalaan, talouteen, teollisuuteen tai kauppaan liittyvistä ylimmän tason johtotehtävistä. Parhaassa tapauksessa jäsenistä 60 prosenttia olisi muita kuin toimivaan johtoon kuuluvia ja 40 prosenttia toimivaan johtoon kuuluvia jäseniä. Jäsenillä on oltava myös tietämystä liiketoiminnan olennaisista maantieteellisistä tekijöistä. Joillakin oikeudenkäyttöalueilla valvontaviranomainen tarkastaa nykyään perusteellisesti ehdokkaan pätevyyden, kokemuksen ja tiedot ennen nimityksen hyväksymistä. Tätä on pidettävä myönteisenä.

3.2.4 Erityiskysymys 4: Oletteko samaa mieltä siitä, että naisten ja eri sosiaalista ja kulttuurista alkuperää edustavien henkilöiden määrän lisääminen hallintoneuvostojen kokoonpanoissa parantaisi ja tehostaisi hallintoneuvostojen toimintaa?

Edellä olevan kysymyksen 3 valossa sukupuolten ja etnisten ryhmien tasapuolinen edustus on toivottavaa, jollei se vaikuta kokemusta ja asiantuntemusta heikentävästi. Se voi tuoda mukanaan erilaisia ja hyödyllisiä näkökulmia. Hallintoneuvostojen koolle on käytännössä asetettava rajat.

3.2.5 Erityiskysymys 5: Onko hallintoneuvoston toiminnasta laadittava pakollinen arviointi, jonka toteuttaa ulkopuolinen arvioija? Onko tämän arvioinnin tulos toimitettava valvontaviranomaisille ja/tai osakkeenomistajille?

Valvontaviranomaisten on valtuutettava kaikki puheenjohtajat tarkastamaan neljään edellä mainittuun tekijään liittyvät hallintojärjestelyt. Viranomaisten on samalla tehtävä tarkastus ja annettava todistus niille hallintoneuvoston jäsenille, jotka eivät saaneet todistusta nimityksen yhteydessä. Puheenjohtaja on jatkuvasti vastuussa hallintoneuvoston toiminnasta. Puheenjohtajien olisi aiheellista teettää omaan käyttöönsä ajoittain ulkopuolinen arviointi hallintoneuvoston tehokkuudesta. Mannereurooppalaisessa mallissa valvontaelimen velvollisuus on ryhtyä toimiin, mikäli liiketoimet eivät suju toivotulla tavalla tai mikäli tilintarkastuskertomuksessa sen tietoon saatetaan tärkeitä kysymyksiä.

3.2.6 Erityiskysymys 6: Onko hallintoneuvostoja vaadittava perustamaan keskuuteensa riskienvalvontatoimikunta ja annettava sääntöjä sen kokoonpanosta ja toiminnasta?

On käsiteltävä kolmea kysymystä, jotka ovat tarkastus, sääntöjen noudattaminen ja riskit. Toimikunnan on oltava asianomaisen liiketoiminnan mukainen. Laajasta näkökulmasta katsottuna riskit ovat ominaisia hallintoneuvoston strategisille suunnitelmille. Riskinottohalu ja riskiprofiili on määritettävä ja mitattava niistä. Pankkien osalta määritykset ja mittaukset on tehtävä siellä, missä määritellään kullakin liiketoiminnan hyväksyttäviä riskejä alalla: asuntolainat, luottokortit, liikekiinteistöt, teollisuuslainat, rahastonhoito, valuutta ja perushyödykkeet sekä muun muassa varantojen ja vastapuoliriskin rajaamisen yhdistelmä. Mannermaisen mallin mukaisessa valvontaelimessä ei voi olla riskienvalvontatoimikuntaa, koska neuvostossa on vain muutama jäsen (tavallisesti enintään 5–7 henkilöä), jotka ovat yleensä eri alojen asiantuntijoita.

3.2.7 Erityiskysymys 7: Onko yksi tai useampi tarkastustoimikunnan jäsen velvoitettava toimimaan myös riskienvalvontatoimikunnan jäsenenä ja päinvastoin?

Tarkastustoimikunta voisi myös puuttua mikrotason riskeihin, vaikka se ei puutukaan edellä 3.2.6 kohdassa käsiteltyihin makrotason riskeihin.

3.2.8 Erityiskysymys 8: Onko riskienvalvontatoimikunnan puheenjohtajan oltava vastuussa yhtiökokoukselle?

Riskit ovat olennainen osa jokaista liiketoimintastrategiaa. Riskinottohalu ja riskiprofiili vaikuttavat yrityksen todennäköiseen menestykseen ja tulosten vakauteen. Hallintoneuvoston puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävänä on kertoa näistä asioista, ja osakkeenomistajat voivat heidän lausuntojensa perusteella lisätä tai vähentää sijoituksiaan yritykseen oman riskinottohalunsa mukaan.

3.2.9 Erityiskysymys 9: Mikä rooli hallintoneuvostolla pitäisi olla rahoituslaitoksen riskistrategiassa ja profiilissa?

Hallintoneuvoston keskeinen tehtävä on laatia strategia. Koska riskinotto on luonteenomaista rahoitusalalle, strategiaa on kehitettävä mahdollisten tulosten vaihteluvälin määrittelevän riskinoton puitteissa. Valittava strategia täyttää osakkeenomistajien kohtuulliset odotukset ja takaa sidosryhmien tyytyväisyyden. Vaikka vakinaisten johtajien vastuuta riskienhallinnassa ei pidä väheksyä, hallintoneuvoston rooli on vähintäänkin olennaisen tärkeä. Mannereurooppalaisessa mallissa valvontaelin hyväksyy johtokunnan tai hallituksen laatiman strategian.

3.2.10 Erityiskysymys 10: Onko rahoituslaitoksen laadittava ja julkistettava riskienhallintavakuutus?

Kyllä, mutta vain osakkeenomistajille ja sidosryhmille annettavan strategiatiedotuksen puitteissa. Kaupallisten ja luottamuksellisten tietojen antamista on vältettävä.

3.2.11 Erityiskysymys 11: Onko luotava menettely, jossa hallintoneuvosto hyväksyy uudet rahoitustuotteet?

Kyllä, jos ne ovat merkittäviä. Koska tuotteiden esittely kuuluu yleensä strategian täytäntöönpanotehtäviin, se on hallintoneuvoston kannalta erittäin keskeinen asia.

3.2.12 Erityiskysymys 12: Onko hallintoneuvosto velvoitettava ilmoittamaan tietoonsa mahdollisesti tulevista huomattavista riskeistä valvontaviranomaisille?

On odotettavissa, että tämä tulee olemaan vakiintunut osa laitoksen ja valvontaviranomaisten jatkuvaa vuoropuhelua.

3.2.13 Erityiskysymys 13: Onko hallintoneuvostolle asetettava selkeä velvoite ottaa päätöksenteossaan huomioon tallettajien ja muiden sidosryhmien edut (”duty of care”)?

Sidosryhmien etujen huomioon ottaminen on jo velvoitteena joillakin oikeudenkäyttöalueilla. Sen pitäisikin olla tavanomainen käytäntö. Yritys ei menesty, jos sidosryhmät ovat tyytymättömiä. Mitään tiettyjä sidosryhmien etuja ei kuitenkaan pitäisi ottaa painopisteeksi. Hallintoneuvoston menettelyissä olisi pidettävä kirjaa siitä, että strategiaa laadittaessa kaikki edut on otettu huomioon.

3.3 Riskienhallintaan liittyvät puutteet ja eturistiriitojen ongelmat

3.3.1 Erityiskysymys 14: Miten riskienhallintajohtajan asemaa voidaan vahvistaa? Onko riskienhallintajohtajan oltava vähintään finanssijohtajaan verrattavassa asemassa?

Tässä kysymyksessä lähdetään siitä, että tiedämme, mitkä riskienhallintajohtajan (CRO:n) tehtävät ovat. Jos riskinotto sisältyy liiketoimintastrategiaan, silloin finanssijohtaja on riskienhallintajohtaja. Mikrotason riskien osalta CRO on samalla tasolla sisäisen tarkastuksen johtajan kanssa. Kummatkin ovat vastuussa hallintoneuvoston toimikunnalle ja ovat välittömässä yhteydessä toimikunnan puheenjohtajaan. Molempien on toimitettava säännöllisin väliajoin raporttinsa koko hallintoneuvostolle.

3.3.2 Erityiskysymys 15: Miten voidaan parantaa järjestelmää, jossa riskienhallintatoiminto tiedottaa riskeistä hallintoneuvostolle? Onko laadittava menettely, jossa ristiriidat tai ongelmat saatetaan korkeamman organisaatiotason ratkaistaviksi?

Tähän kysymykseen on vastattu edellä 3.3.1 kohdassa. Tämän menettelyn on kuuluttava toimikunnan ja hallintoneuvoston tehtäviin.

3.3.3 Erityiskysymys 16: Onko riskienhallintajohtajan voitava ilmoittaa riskeistä suoraan hallintoneuvostolle ja sen riskienvalvontatoimikunnalle?

Edellä 3.3.1 kohdassa annettu vastaus kattaa myös tämän kysymyksen.

3.3.4 Erityiskysymys 17: Onko tietoteknisiä välineitä parannettava, jotta hallintoneuvosto saisi nopeampaa ja laadukkaampaa tietoa merkittävistä riskeistä?

Tämä riippuu kunkin laitoksen tämänhetkisistä valmiuksista. Kaikkien riskien säännöllinen valvonta ei ole mahdollista tietotekniikankaan avulla. Monissa tapauksissa sähköpostivaroitus voi olla riittävä. Mitä suurempi ja monimutkaisempi organisaatio on liiketoimintojen, maantieteellisten mittasuhteiden ja tuotteiden osalta, sitä suotavampaa on ottaa käyttöön IT-pohjainen riskienhallinta.

3.3.5 Erityiskysymys 18: Onko toimivaan johtoon kuuluvat jäsenet velvoitettava hyväksymään kertomus sisäisen valvonnan järjestelmien riittävyydestä?

Kyllä on. Eräillä oikeudenkäyttöalueilla tämä on jo pakollista. Se kuuluu yleensä tarkastustoimikunnan tehtäviin.

3.4 Sisäisten tarkastajien ja ulkoisten tilintarkastajien tehtävä

3.4.1 Erityiskysymys 19: Onko ulkoisten tilintarkastajien ja valvontaviranomaisten yhteistyötä vahvistettava? Jos kyllä, millä tavoin?

Tilintarkastusyhteisöjen on toimittava yrityksen hyväksi. Niiden olisi kuitenkin ilmoitettava valvontaviranomaisille havaitsemistaan vakavista ongelmista, jotka liittyvät riskeihin tai sääntöjen noudattamatta jättämiseen ja joilla on järjestelmää koskevia seurauksia. Ongelmat, jotka yritys pystyy ratkaisemaan ja joilla ei ole ulkoisia vaikutuksia, on jätettävä yrityksen ratkaistaviksi. Mannermaisessa hallinto- ja ohjausjärjestelmässä hallintoneuvosto nimeää tilintarkastajat ja tapaa heidät kerran vuodessa. Johtokunta/hallitus ja toimitusjohtaja eivät ole läsnä tässä tapaamisessa.

3.4.2 Erityiskysymys 20: Onko heidän velvoitettaan ilmoittaa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä mahdollisesti havaitsemistaan vakavista seikoista hallintoneuvostolle ja/tai valvontaviranomaisille vahvistettava?

Tämä riippuu nykytilanteesta. Eräillä oikeudenkäyttöalueilla näistä velvoitteista säädetään jo asianmukaisesti. Mannereurooppalaisessa järjestelmässä tämä asia on ratkaistava sopimuspohjaisesti valvontaelimen ja tilintarkastajan kesken.

3.4.3 Erityiskysymys 21: Onko ulkoisen tilintarkastajan harjoittamaa valvontaa laajennettava koskemaan myös riskeihin liittyvää taloudellista tietoa?

Tilintarkastajien on vahvistettava, että yrityksen tilinpäätös kuvastaa todellista tilannetta toiminnan jatkuvuuteen perustuen. Näin ollen kaikki merkittävät riskit on jo pitänyt osoittaa tilinpäätöksessä esitetyssä varaumassa tai huomautuksessa. Valvontaa ei siis tarvitse laajentaa.

3.5 Valvontaviranomaisiin liittyvät puutteet

3.5.1 Erityiskysymys 22: Onko valvontaviranomaisten tehtävä rahoituslaitosten sisäisessä hallinnossa määriteltävä uudelleen ja onko sitä vahvistettava?

Kyllä on, niillä oikeudenkäyttöalueilla, joilla näin ei ole jo tehty.

3.5.2 Erityiskysymys 23: Onko valvontaviranomaiset valtuutettava ja velvoitettava tarkastamaan hallintoneuvoston ja riskienhallintatoiminnon moitteeton toiminta? Miten tämä voidaan toteuttaa käytännössä

Ks. edellä 3.5.1 kohdassa annettu vastaus.

3.5.3 Erityiskysymys 24: Onko kelpoisuuskriteerejä (ns. ”fit and proper” -testi) laajennettava niin, että ne koskevat myös hallintoneuvoston tulevien jäsenten teknistä ja ammatillista osaamista sekä käyttäytymispiirteitä? Miten tämä voitaisiin toteuttaa käytännössä?

Tämän varmistaminen on mannereurooppalaisessa järjestelmässä yleinen tapa ja käytäntö. Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalvelujen sääntelyviranomainen Financial Services Authority (FSA) on aloittanut uusia menettelyjä kelpoisuuskriteerien laajentamiseksi.

3.6 Osakkeenomistajien tehtävään liittyvät ongelmat

3.6.1 Erityiskysymys 25: Onko institutionaaliset sijoittajat velvoitettava julkistamaan äänestyspolitiikkansa ja -käytäntönsä? Kuinka usein?

Kyllä, yhtiökokousten asialistalla.

3.6.2 Erityiskysymys 26: Onko institutionaaliset sijoittajat velvoitettava sitoutumaan (kansallisiin tai kansainvälisiin) käytännesääntöihin, kuten International Corporate Governance Network -elimen (ICGN) laatimiin sääntöihin? Kyseisissä säännöissä allekirjoittajat velvoitetaan laatimaan ja julkistamaan sijoitus- ja äänestysperiaatteensa, ryhtymään toimiin eturistiriitojen välttämiseksi ja käyttämään äänioikeuttaan vastuullisesti.

Kyllä on, aluksi vapaaehtoisuuden pohjalta.

3.6.3 Erityiskysymys 27: Onko helpotettava osakkeenomistajien yksilöimistä yhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien välisen vuoropuhelun helpottamiseksi ja niiden väärinkäytösriskien vähentämiseksi, joita liittyy äänestämiseen ilman varsinaista omistusta (”empty voting”)? Tällöin äänestävällä osakkeenomistajalla ei ole vastaavaa taloudellista intressiä yhtiössä, jonka asioista hän äänestää. Tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti pörssiyhtiöiden hallinnon ja niiden markkinoiden luotettavuuteen, joilla tällaisten yhtiöiden osakkeilla käydään kauppaa.

Komission tulisi tarkastella osakkeenomistajiin liittyvää kysymystä, sillä osakkeita eivät enää omista samat tahot kuin ennen. Osakkaina voi nykyään olla mm. globaaleja yrityksiä ja maailmanlaajuisesti toimivia osakkeenomistajia sekä hedge-rahastoja. Ne käyvät osakkeilla pelkästään kauppaa, eivätkä toimi perinteisen osakkeenomistajan roolissa.

3.6.4 Erityiskysymys 28: Millä muilla mahdollisilla toimenpiteillä osakkeenomistajia voitaisiin kannustaa osallistumaan rahoituslaitosten hallintoon?

Yhtenä mahdollisena toimenpiteenä voisi olla väliorganisaation perustaminen edustamaan yksityisiä osakkeenomistajia kussakin yrityksessä. Vaihtoehtoisesti valvontaelimet, poliitikot ja tiedotusvälineet voisivat painostaa institutionaalisia sijoittajia entistä aktiivisempaan osallistumiseen.

3.7 Rahoituslaitokset eivät ole toteuttaneet hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevia periaatteita tehokkaasti

3.7.1 Erityiskysymys 29: Olisiko tarpeen lisätä hallintoneuvoston jäsenten vastuuta?

Ei ole, jos haluamme hyviä ehdokkaita. Monien laitosten olisi hyödyllistä määritellä tarkemmin hallintoneuvoston jäseniin kohdistamansa odotukset.

3.7.2 Erityiskysymys 30: Olisiko hallintoneuvoston jäsenten siviili- ja rikosoikeudellista vastuuta lisättävä ottaen huomioon se, että seuraamussääntöjä ei ole yhdenmukaistettu Euroopan tasolla?

Tietyillä oikeudenkäyttöalueilla tätä koskevaa lainsäädäntöä voidaan pitää riittävänä. Suurin riski kohdistuu yleensä hallintoneuvoston jäsenen maineeseen, mikä realisoituu, jos liiketoiminta epäonnistuu. Viimeaikoina on peräänkuulutettu automaattista menettelyä, jossa hallintoneuvoston jäsen, joka ei varoita tarpeettomista riskeistä, ei voisi toimia vastaavassa tehtävässä. Tämä voisi todennäköisesti olla entistä täsmällisempi ja lupaavampi väline.

3.8 Rahoituslaitosten johtajien palkat ja palkkiot

3.8.1 Erityiskysymys 31: Mikä voisi olla pörssiyhtiöiden johtajien palkkoja ja palkkioita koskevien EU:n mahdollisten lisätoimien sisältö ja sitova tai ei-sitova muoto?

Vakavaraisuusdirektiivin kolmannen tarkistuksen (CRD III) säännökset vaikuttavat riittäviltä. Niissä säädetään valvontaviranomaisten osallistumisesta. Institutionaalisten sijoittajien käyttämien palkkoja ja palkkioita koskevien äänestyskäytäntöjen julkistaminen on hyvä vaihtoehto, ks. edellä oleva 3.8.4 kohta.

3.8.2 Erityiskysymys 32: Katsotteko, että johtajien osakeoptioita koskevia ongelmiin olisi syytä puuttua? Jos kyllä, millä tavoin? Olisiko asiasta säädettävä unionin tasolla eli olisiko niiden myöntäminen kiellettävä?

CRD III:ssa puututtiin tähän asiaan. Kyseinen direktiivi kattaa aikaa, rajoituksia ja määrää koskevat kysymykset.

3.8.3 Erityiskysymys 33: Ottaen huomioon että jäsenvaltioiden toimivaltaa on kunnioitettava, katsotteko, että osakeoptioiden edullinen verokohtelu ja muut vastaavat palkkiot, joita joissakin jäsenvaltioissa käytetään, lisäävät ylenmääräistä riskinottoa? Jos kyllä, olisiko asiasta keskusteltava unionin tasolla?

Komissiota tulisi kannustaa selvittämään tätä kysymystä, mutta nykytilanteessa verotusasiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

3.8.4 Erityiskysymys 34: Katsotteko, että osakkeenomistajien, mutta myös työntekijöiden ja heidän edustajiensa olisi voitava osallistua aktiivisemmin palkka- ja palkkiopolitiikan määrittämiseen?

Joillakin oikeudenkäyttöalueilla palkka ja -palkkioselvitykselle on saatava osakkeenomistajien hyväksyntä. Institutionaalisten osakkaiden äänestysten julkistaminen muuttaa järjestelmää avoimempaan suuntaan. Komission tulisi kuitenkin puuttua ongelmaan, joka koskee palkka- ja palkkioasioissa neuvovien konsulttien aikaansaamaa vipu- ja heijastusvaikutusta. Alankomaissa sovellettava osakkeenomistajien edustusorganisaatioihin perustuva järjestelmä voisi tarjota komissiolle tutustumisen arvoisen mallin.

3.8.5 Erityiskysymys 35: Mitä mieltä olette erorahoista (ns. kultaisista kädenpuristuksista)? Olisiko asiasta säädettävä unionin tasolla eli olisiko niiden myöntäminen kiellettävä? Jos kyllä, millä tavoin? Olisiko niiden myöntämisen oltava kaikissa tapauksissa sidoksissa kyseisen henkilön tuottamaan todelliseen tulokseen?

Erorahat eivät ole palkkioita palveluista, koska viimeksi mainitut ansaitaan työsuhteen aikana. Erorahat maksetaan sopimusvelvoitteiden perusteella, kun yritys irtisanoo toimivaan johtoon kuuluvan henkilön. Niitä myönnetään yleensä uudelle työntekijälle antamaan turvan nimityksen epäonnistumisen varalta. Erottaminen ei välttämättä tarkoita erotetun työntekijän kyvyttömyyttä. Strategian muuttaminen voi tehdä hyvin tehtävistään suoriutuvasta työntekijästä tarpeettoman. Sen vuoksi tarvitaan erorahoja. Jossakin tapauksissa ne voivat olla liian suuret, etenkin eläkkeiden osalta. Sopimuksessa voitaisiin määrätä, että ne pienenevät ajan mittaan ja myös silloin, kun on ”selvästi” kyseessä työntekijän kyvyttömyys. Toimitusjohtajien erorahojen lisäämisestä työsuhteen aikana olisi myös luovuttava. Palkkiot olisi ansaittava tuloksilla. Mannermaisessa mallissa työntekijät ovat edustettuina valvontaelimissä ja voivat siten vaikuttaa mainittuihin palkkiojärjestelyihin.

3.8.6 Erityiskysymys 36: Katsotteko, että julkisia varoja vastaanottaneiden rahoituslaitosten johtajien palkkojen ja palkkioiden muuttuvaa osaa olisi supistettava tai se olisi poistettava?

Tämä kysymys liittyy pääasiassa rahoituslaitosten korkeimmissa asemissa toimivien palkkoihin ja palkkioihin, eikä koske niinkään muita työntekijöitä. Tapauksia, joissa on maksettu poikkeuksellisia palkkoja ja palkkioita on kuitenkin ollut ja tällaisia epänormaaleja tilanteita tulisi välttää. Julkista rahoitusta saaneiden laitosten julkisten omistajatahojen tehtävä on toimia tässä asiassa parhaaksi katsomallaan tavalla.

3.9 Eturistiriidat

3.9.1 Erityiskysymys 37: Mikä voisi olla rahoituspalvelualan eturistiriitojen torjunnan ja ennaltaehkäisemisen vahvistamista koskevien EU:n mahdollisten lisätoimenpiteiden sisältö?

Käsitteellä ”kiinanmuuri” viitataan arvopaperi- tai sijoitusyhtiön tehostettuihin menettelyihin, joilla pyritään ehkäisemään luottamuksellisten tietojen vaihtamista yrityksen osastojen välillä ja välttämään laitonta sisäpiiritiedon käyttöä. Sitä käytetään rahoitusalalla ja muilla aloilla vahingollisten eturistiriitojen ehkäisemiseen. Kiinanmuuri on käytännössä kuitenkin kaikkea muuta kuin murtumaton, koska siinä luotetaan rehellisyyteen. Tiedon rajaaminen riippuu asianomaisten osapuolten harkinnasta ja huolellisuudesta. Asetuksilla, joissa määriteltäisiin tietoturvaa koskevat lakisääteiset vaatimukset, voitaisiin tältä osin todennäköisesti parantaa sääntöjen noudattamista.

3.9.2 Erityiskysymys 38: Katsotteko komission tavoin, että eturistiriitoja koskevien EU:n säännösten sisältöä ja yksityiskohtia olisi yhdenmukaistettava – ottaen kuitenkin huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset oikeus- ja talousmallit – jotta erilaisia rahoituslaitoksia koskisivat samanlaiset säännöt riippumatta siitä, sovelletaanko niihin rahoitusmarkkinadirektiiviä, vakavaraisuusdirektiiviä, yhteissijoitusyritysdirektiiviä vai Solvenssi II -direktiiviä?

Kyllä.

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kaupan ja jakelun markkinaseuranta – Kaupan ja jakelun alan sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessä”

KOM(2010) 355 lopullinen

2011/C 84/04

Esittelijä: Pedro ALMEIDA FREIRE

Euroopan komissio päätti 5. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kaupan ja jakelun markkinaseuranta – ”Kaupan ja jakelun alan sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessä”

KOM(2010) 355 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. tammikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 192 ääntä puolesta ja 4 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK tunnustaa vähittäiskauppa-alan merkityksen yhtenäismarkkinoille ja sen panoksen eurooppalaisessa taloudessa ylipäätään. Kun otetaan huomioon vähittäiskaupan ja jakelun erityisluonne, ETSK on tyytyväinen tarkastelutapaan, jonka Euroopan komissio on kehittänyt kaupan ja jakelun markkinaseurannassa. Komitea yhtyy esitettyyn käsitykseen, että on tarpeen välttää keskittymästä yksittäisiin alasektoreihin.

1.2 ETSK pahoittelee, ettei komissio suo kylliksi huomiota pk-yrityksille, joilla on perustava rooli työllisyydessä, arvonmuodostuksessa sekä maaseutualueiden ja kaupunkikeskustojen elämässä. Kuten eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa edellytetään, pk-yritykset ja toimenpiteet niiden kannustamiseksi kehittymään ja luomaan työpaikkoja pitää asettaa aiempaa tärkeämmälle sijalle.

1.3 Kaikkialla Euroopassa on havaittavissa runsaan tarjontansa avulla yhä enemmän asiakkaita houkuttelevien suurten vähittäiskauppayritysten keskittymistä (vuonna 2005 viiden suurimman päivittäistavaroihin keskittyneen vähittäiskauppayrityksen osuus markkinoista oli yli 70 prosenttia). Lisäksi lukuisat tuotemarkkinat ovat voimakkaan keskittyneet, mikä koskee erityisesti ”tuotteita, jotka on pakko saada” ja joita vähittäiskauppiailla ei ole varaa olla pitämättä tarjolla myyntiliikkeissään.

1.4 Neuvotteluvoima on markkinatalouden yleinen käytäntö. Kaikki yritykset, myös maataloustuottajat, maataloustuotteiden ostajat ja jalostajat, jakelijat ja vähittäiskauppiaat, soveltavat sitä. ETSK on huolissaan siitä, että eräissä maissa on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään valvomaan hintatasoja tai katteita, mikä sotii vapaan kilpailun ja toimivien yhtenäismarkkinoiden periaatteita vastaan.

1.4.1 Merkittävien, esimerkiksi sosiaali- tai ympäristöalaan liittyvien yhteiskuntapoliittisten syiden vuoksi tällainen sääntely voi olla tarpeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tai ympäristönsuojelun varmistamiseksi.

1.5 Sisämarkkinoilla on tehty havaintoja, että jäsenvaltioiden välillä esiintyy samankaltaisissa tuotteissa merkittäviä hintaeroja. ETSK suosittaa kiinnittämään hintatutkimuksissa erityistä huomiota hintojen ja katteiden siirtymiseen kautta koko toimitusketjun.

1.6 ETSK muistuttaa, että vähittäiskaupan ja jakelun markkinat – ja vähittäiskauppa-alan sopimussuhteet – ovat luonnostaan maakohtaiset ja että ne poikkeavat toisistaan oikeudellisilta, taloudellisilta, poliittisilta ja kulttuurisilta ominaispiirteiltään. Viitaten elintarvikkeiden toimitusketjun merkitykseen ETSK kehottaa analysoimaan koko elintarvikkeiden toimitusketjussa esiintyviä räikeän epäterveitä toimintatapoja ja puuttumaan niihin vaadittavalla tavalla.

1.7 ETSK kehottaa komissiota erityisesti tutkimaan, miten ”epäterveitä sopimussuhteita” käsitellään maakohtaisesti, lainsäädännön noudattamisen valvonta mukaan luettuna. Lisäksi ETSK muistuttaa, että kriisin vallitessa on tärkeää varmistaa, että voimassa olevan lainsäädännön noudattamista valvotaan asianmukaisesti, ja komitea tähdentää, että se on jäsenvaltioiden vastuulla. Lisäksi se antaa osviittaa, missä tapauksissa toimet ovat tarpeen ja mikä on niiden asianmukaisin taso toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet huomioon ottaen.

1.8 Kaupan ja jakelun ala on merkittävä työllistäjä, ja se on usein monien nuorten tai heikosti koulutettujen tai kouluttautumattomien henkilöiden reitti työmarkkinoille. Se tarjoaa lisäksi huomattavia mahdollisuuksia yrittäjille.

1.9 ETSK kehottaa komissiota tukemaan itsenäistä elinkeinonharjoittamista, yrittäjyyttä ja taitojen kehittämistä keinoina torjua kriisiä ja helpottaa ihmisten pääsemistä tai palaamista työmarkkinoille.

1.10 Komissio yksilöi aivan oikein ensisijaisen toiminnan aloja. ETSK kehottaa lisäksi hyväksymään ehdotukset hyvissä ajoin ja pyytää Euroopan komissiota nopeuttamaan päätöksentekoaan alalla, joka edellyttää kiireellisiä, käytännöllisiä ja konkreettisia toimia. Erityisesti uudistetusta elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevästä korkean tason foorumista olisi tultava uusien ja kehitteillä olevien maatalous- ja elintarvikepolitiikkojen avaintekijä sekä koko toimitusketjun entistä tasapainoisempien suhteiden kulmakivi.

1.11 ETSK kehottaa komissiota myös tutkimaan palveludirektiivin täytäntöönpanoa ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Se kehottaa komissiota lisäksi ryhtymään toimiin siirtohintojen osalta, sillä käytännössä ne ovat kuluttajilta kannettavaa piilevää veroa.

2. Johdanto

2.1 Euroopan komissio tunnustaa vähittäiskaupan merkittävän aseman sisämarkkinoilla. Vähittäiskaupan taloudellinen merkitys Euroopan unionille (sen osuus EU:n BKT:stä on 4,2 prosenttia, alalla työskentelee 17,4 miljoonaa henkilöä, alalla toimii 20 prosenttia EU:n pk-yrityksistä ja lisäksi alalla on tiiviit yhteydet monenlaiseen taloudelliseen toimintaan) itse asiassa selittää, miksi se valittiin markkinaseurantahankkeen kohteeksi.

2.2 Kaupan ja jakelun markkinaseurantaa koskevassa kertomuksessa ja sen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään analyysi ongelmista, jotka vaikuttavat – sisämarkkinoiden näkökulmasta – kaupan ja jakelun alan taloudelliseen, sosiaaliseen tai ekologiseen suorituskykyyn. Kertomuksessa ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tarkastellaan siten alan saavutuksia, viimeaikaisia suuntauksia ja nykyaikaistamisen vaikutuksia muihin kilpailijoihin. Niissä määritetään liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden saavutuksiin vaikuttavia ongelmia myös niiden yhteistyötahoina olevien jakeluketjun alku- ja loppupään markkinatoimijoiden näkökulmasta.

2.3 Kertomuksessa tehty alan analyysi perustuu liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden vuorovaikutukseen tavarantoimittajiensa (jakeluketjun alkupää) ja kuluttajien (jakeluketjun loppupää) kanssa. Komissio tunnustaa siten niiden toimien monitahoisuuden, joita liikkeenharjoittajat ja jakelijat kehittävät varmistaakseen, että kuluttajat löytävät oikean tuotteen oikeasta paikasta oikeaan aikaan ja mahdollisimman edulliseen hintaan.

2.4 Kertomuksessa ilmoitetaan, että kuulemismenettelyn perusteella komissio määrittelee, mitä toimenpiteitä kaupan ja jakelun sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi voitaisiin toteuttaa, jotta liikkeenharjoittajia ja jakelijoita voidaan auttaa hyödyntämään paremmin sisämarkkinoita ja parantamaan taloudellista, sosiaalista ja ekologista suorituskykyään.

3. Yleishuomiot

3.1 Euroopan komissio tunnustaa puheena olevan kertomuksen myötä kaupan ja jakelun alan merkityksen sisämarkkinoilla ja sen panoksen kasvua, työllisyyttä ja kestävyyttä koskevissa kysymyksissä. Koska käsitys alasta perustuu usein yksinkertaistettuun näkemykseen, jonka mukaan kauppiaat ostavat viljelijöiltä ja myyvät kuluttajille, tässä kertomuksessa omaksutussa lähestymistavassa tehdään katsaus toimitusketjun monitahoisuudesta ja liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden vuorovaikutuksesta muiden toimijoiden kanssa. Siten pyritään lisäksi selvittämään, miten liikkeenharjoittajat ja jakelijat suoriutuvat tehtävästään tarjota kuluttajille oikea tuote oikeassa paikassa oikealla hetkellä mahdollisimman edulliseen hintaan, sekä käsitellään alan haasteita.

3.2 Kertomuksessa tunnustetaan asema, joka kaupan ja jakelun alan nykyaikaistumisella on ollut inflaationtorjunnan edistämisessä viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisäämisessä. Kaupan ja jakelun alan kilpailun kiristyminen ja alan vahvistuminen ovat alentaneet hintoja, lisänneet kuluttajan valinnanmahdollisuuksia ja tehneet katteista suhteellisen alhaisia (verrattuna muihin aloihin, muun muassa valmistukseen), mikä vaikuttaa kilpailijoihin, paikallisviranomaisiin, maataloustuottajiin, tavarantoimittajiin, työntekijöihin yms.

3.3 ETSK pitää valitettavana, että kertomuksessa keskitytään ehkä turhan paljon elintarvikkeiden vähittäiskauppaan, mikä vähentää mahdollisuuksia tuoda onnistuneesti julki pk-yritysten merkitystä (yli 95 prosenttia kaupan ja jakelun alan yrityksistä ja 11 miljoonaa työntekijää), niiden erityistarpeita ja -vaikeuksia, esimerkiksi myynninjälkeisiä palveluja, niiden asemaa kaupunkien keskustojen, maaseutualueiden tai lähiöalueiden elämässä, niiden riippuvuutta suurista valmistajista ja kilpailua omia jakeluverkostojaan perustavien tavarantoimittajien kanssa.

3.4 Kertomuksessa ei myöskään anneta osuuskuntamuotoiselle yritystoiminnalle arvoa, joka sille kuuluu varsinkin kuluttajaosuuskuntien hoitamaa ruuan vähittäismyyntiä ajatellen.

3.5 Kertomuksessa analysoidaan kaupan ja jakelun alan saavutuksia yleistä etua koskevien tavoitteiden – saatavuus ja kohtuuhintaisuus – perusteella. Käytännössä liikkeenharjoittajat ja jakelijat kuitenkin toimivat ympäristössä, jossa kilpailu on erittäin kovaa ja jossa yritykset pyrkivät houkuttelemaan kuluttajia ja tarjoamaan heidän rahoilleen vastinetta. Liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden päätöksillä toimipaikasta ja palveluista vastataan siksi pikemminkin markkinoiden dynamiikkaan kuin yleistä etua koskeviin tavoitteisiin. Kun liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden saavutuksia verrataan yleistä etua koskevien tavoitteiden perusteella, ei oteta huomioon sitä, että kauppa ja jakelu ovat kaupallista toimintaa, jonka on pysyttävä kannattavana kyetäkseen menestymään markkinataloudessa. Mistä tahansa muusta markkinoiden toiminnasta voitaisiin tehdä vastaavat johtopäätökset.

3.6 Kuluttajakysyntä on ajan myötä monipuolistunut, eikä sitä voida enää käsitellä yhtenäisenä ilmiönä. Tämä ja kaupan kilpailun merkitys selittävät markkinavoimien monimutkaisuuden ja sen, miksi erikokoisia liikkeitä sekä niiden erilaisia myynninjälkeisiä palveluja toimii tosiasiassa rinnakkain. Näin ollen pienemmät kauppaliikkeet voivat menestyä, jos ne tarjoavat erityispalvelua erityisasiakkaille. Kaupan ja jakelun alan pk-yrityksissä työskentelee yli 11 miljoonaa eurooppalaista. Siksi on olennaisen tärkeää, että pk-yritysten kehitystä edistetään edelleen, erityisesti parantamalla sääntely-ympäristöä ja vähentämällä hallinnollisia rasitteita.

4. Erityishuomiot

4.1 Kuluttajien kannalta tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat kaupan ja jakelun alan sisämarkkinat

4.1.1 Liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden ydintehtävänä on tarjota kuluttajille mahdollisimman edulliseen hintaan laaja valikoima tuotteita, jotka täyttävät laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Kaupan ja jakelun alan nykyaikaistumista viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ilmentää nopea keskittyminen suuriksi monikansallisiksi kauppaketjuiksi, jotka toimivat EU:n eri maissa ja sen ulkopuolisissa maissa, mistä on ollut tuloksena EU:n markkinoiden kylläisyys, tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto ja globalisaatio, mukaan luettuna laajentuminen muille markkinoille ja kuluttajien mahdollisuus saada laajempi tuotevalikoima edullisempaan hintaan (kohtuuhintaisuus).

4.1.2 ETSK ja komissio ovat samaa mieltä siitä, että tärkeimpiä käsittelyä vaativia kysymyksiä ovat mahdollisuuksissa kauppaliikkeissä asioimiseen ilmenevä epätasapaino sekä tarve säilyttää maaseutualueet elävinä. Liikkeenharjoittajilla ja jakelijoilla on tapana sijoittua kaupunkien keskustoihin ja lähiöiden ostoskeskuksiin, ja siksi on varmistettava, että tavaroita on edelleen mahdollista toimittaa kaupunkikeskustoihin. Maaseutualuilla asuvat ihmiset turvautuvat entistä enemmän autoon päivittäisostoksissaan, mikä vaikuttaa ympäristöön ja mikä myös tarkoittaa, että niillä, joilla ei ole varaa autoon tai jotka eivät voi ajaa autoa, on rajalliset mahdollisuudet käyttää kaupan ja jakelun palveluja.

4.1.3 Liikkeenharjoittajien tekemät sijaintia koskevat päätökset perustuvat moniin tekijöihin, joista yksi tärkeimmistä on se, että jalkaisin liikkeellä olevien asiakkaiden virtaa on kasvatettava mahdollisimman paljon. Pelkästään tämä tekijä selittää sen, että harvaan asutut alueet eivät ole niin houkuttelevia vähittäiskaupan kannalta kuin kaupunkikeskustat tai kaupunkien reuna-alueille rakennetut ostoskeskukset. Saavutettavuuskysymyksiä käsitellessä olisi siksi hankittava perusteellinen käsitys ympäristöstä, jossa liikkeenharjoittajat ja jakelijat toimivat.

4.1.4 Eri vähittäismyyntiliikkeissä asioimisen mahdollisuutta sekä liikevalikoimaa koskevat kuluttajien vaikeudet riippuvat taloudellisista ja muista kuin taloudellisista tekijöistä, esimerkiksi sääntely-ympäristöstä sekä kaavoituksesta ja liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden pääsystä kiinteistömarkkinoille. Ne voivat liittyä paikallisiin määräyksiin, joilla asetetaan markkinoille pääsyä koskevia rajoituksia tietyntyyppisille toimille tai tietyntyyppisille kauppaliikkeille, tai lupamenettelyihin, jotka saattavat edelleen olla liian monimutkaisia ja harkinnanvaraisia palveludirektiivistä huolimatta. Lisäksi määräyksillä, joilla käsikauppalääkkeiden myynti varataan tietyille monopoleille, rajoitetaan kilpailua ja siten kuluttajien mahdollisuutta saada kohtuullisesti hinnoiteltuja lääkealan tuotteita.

4.1.5 Vähätuloiset ihmiset ovat viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana suuresti hyötyneet laajemmasta tuotevalikoimasta ja edullisemmista hinnoista, jotka ovat nykyaikaistumisen, lisääntyneen kilpailun ja globalisaation ansiota. Keskimäärin 30 prosenttia merkkituotteita halvempien omien tuotemerkkien kehittämisellä on ollut olennainen osa tässä prosessissa.

4.1.6 Vähittäiskaupan liiketoimintamallin vuoksi vähittäiskaupan hinnat heijastavat toimintakustannuksia, ja sen kate on suhteellisen pieni verrattuna muihin aloihin, missä katteet ovat korkeammat. ETSK on huolissaan eräiden maiden toimenpiteistä, joilla hintatasoja tai katteita pyritään valvomaan. Koska ala on yhteiskunnallis-poliittisesti merkittävä, tällainen sääntely voi olla tarpeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi.

4.1.7 Sisämarkkinoilla on havaittu samankaltaisten tuotteiden hinnoissa huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä. ETSK suosittaa kiinnittämään hintatutkimuksissa erityistä huomiota hintojen ja katteiden siirtymiseen kautta koko toimitusketjun. Komitea on lisäksi komission kanssa samaa mieltä siitä, että hinnan muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät. Toimintakustannusten lisäksi niitä ovat kotitalouden käytettävissä olevat keskimääräiset tulot, alv, kuljetuskustannukset, vuokrakulut, palkkakulut, sääntelypuitteet, kilpailun taso tai kaupalliset käytännöt, kuten tarjonnan alueellinen rajoittaminen ja koko toimitusketjussa esiintyvät epäterveet käytännöt. ETSK kehottaa komissiota tutkimaan kyseisten käytäntöjen vaikutusta ja ryhtymään toimiin varmistaakseen, että hankinnat ovat mahdollisia myös muissa jäsenvaltioissa, jotta kuluttajat voivat hyötyä alemmista hinnoista, paremmasta valikoimasta, korkeammasta laadusta, vaihtoehtoisista tuotteista yms.

4.1.8 ETSK panee merkille, että kuluttajatutkimusten tulosten mukaan on tarpeen kehittää kaupallista tarjontaa koskevia riippumattomia ja vertailevia tietolähteitä.

4.1.9 ETSK on samaa mieltä siitä, että sähköinen kaupankäynti voisi osaltaan lisätä kilpailua joillakin alueilla, mikä auttaisi alentamaan hintoja, ja on huolissaan sähköisen kaupankäynnin hitaasta käyttöönotosta, erityisesti rajatylittävissä liiketoimissa. ETSK panee merkille, että yksi suurimmista esteistä rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin liiketoimien kehittämisessä on erityisesti pk-yritysten osalta EU:n yhteisten kuluttajansuojasääntöjen puute, ja kehottaa EU:n toimielimiä antamaan ripeästi kuluttajien digitaalisia oikeuksia koskevan direktiivin, joka perustuu kohdennettuun täyteen yhdenmukaistamiseen mahdollisimman edistyksellisessä muodossa. Direktiivi ei saa estää jäsenvaltioita soveltamasta edelleen tai ottamasta käyttöön tiukempia kuluttajansuojasäännöksiä EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4.2 Liiketoiminnan harjoittajien kannalta tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat kaupan ja jakelun alan sisämarkkinat

4.2.1 ETSK yhtyy kannanottoon, jonka mukaan ”kaupan ja jakelun – – sisämarkkinoiden on tarjottava EU:ssa kilpailukykyisille liikkeenharjoittajille niiden kokoon katsomatta mahdollisuus toimia samanaikaisesti markkinoilla ja kehittää toimintaansa”.

4.2.2 Sijainti on keskeinen määräävä tekijä uutta kauppaliikettä avattaessa, ja monien liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden on itse asiassa odotettava useita vuosia ennen kuin nämä voivat avata uuden liikkeen tietyllä alueella ja luoda työpaikkoja. Vaikea pääsy markkinoille ja kiinteistöjen saatavuus on määritetty pienimuotoisen kaupan ja jakelun mahdollisiksi esteiksi, ja niitä tulee tutkia lisää. Analyysi on syytä perustaa yleisesti käytettävissä oleviin tietoihin ja siinä pitää ottaa huomioon kuluttajanäkökulma (ostospaikan valinta), kilpailupolitiikkaan liittyvät näkökohdat sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

4.2.3 Palveludirektiivillä, joka piti panna täytäntöön kaikissa EU:n jäsenvaltioissa 31. päivään joulukuuta 2009 mennessä, pyrittiin pääsemään eroon monista perustamisluvan myöntämiseen liittyvistä syrjivistä käytänteistä. Käytännössä on kuitenkin pystytetty uusia esteitä, ja on tapauksia, joissa kaavoitussäännöksiä on käytetty virheellisesti kilpailun rajoittamiseksi tai tiettyjen vähittäiskaupan muotojen tai tietynlaisten yritysten perustamisen suosimiseksi. ETSK kehottaa komissiota tutkimaan palveludirektiivin täytäntöönpanoa ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin asianomaisten jäsenvaltioiden osalta.

4.2.4 Toinen liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden kohtaama ongelma on avointen ja kilpailua suosivien maksuliikenteen sisämarkkinoiden puuttuminen. Nykyiset korttijärjestelmiin liittyvät käytänteet ovat kilpailunvastaisia, ja niillä rikotaan sisämarkkinoiden perusperiaatetta. Siirtohinnat ovat liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden, erityisesti niistä pienimpien osalta, piilevää veroa. Koska siirtomaksut ovat järjestelmässä olennaisia, halvat ja tehokkaat kansalliset pankkikorttijärjestelmät katoavat yhtenäisen euromaksualueen myötä. Korttimarkkinat kutistuvat siksi kahden suurimman toimijan hallitsemiksi markkinoiksi, jolloin siirtohintojen taso nousee kuluttajille haitallisesti. ETSK kehottaa komissiota ryhtymään toimiin siirtohintojen osalta, sillä käytännössä ne ovat kuluttajilta kannettavaa piilevää veroa.

4.3 Tavarantoimittajien kannalta tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat kaupan ja jakelun alan sisämarkkinat

4.3.1 Palveluntarjoajina liikkeenharjoittajat ja jakelijat tarjoavat tavarantoimittajilleen pääsyn jakeluverkkoonsa riippumatta siitä, onko kyseessä yksi liike vai koko EU. Palveluja ovat esimerkiksi konkreettinen sijoittaminen hyllyille sekä markkinointi- ja kuljetustoimet. Kaikilla näillä on hintansa, joka maksetaan usein palkkiona.

4.3.2 Vähittäiskauppa on vain yksi monista tavarantoimittajien saatavilla olevista jakelukanavista. Vain muutamat harvat tavarantoimittajat pystyisivät rakentamaan laajat jakeluverkostot, jos liikkeenharjoittajia ja jakelijoita ei olisi, ja kuluttajat joutuisivat kärsimään, kun valikoimat olisivat suppeammat ja hinnat korkeammat. Kuitenkin kaikki tekijät ovat toimitusketjussa tärkeitä, sillä ilman raaka-aineita ei voitaisi jalostaa tuotteita ja ilman jalostusta niiden myyminen ei olisi mahdollista. Sen vuoksi ETSK katsoo, että EU:n tulee luoda tarpeelliset menettelyt, jotta tuotteiden markkinointi- ja myyntiketjussa saadaan aikaan todellinen tasapaino.

4.3.3 Kaikkialla Euroopassa on havaittavissa runsaan tarjontansa avulla yhä enemmän asiakkaita houkuttelevien suurten vähittäiskauppayritysten keskittymistä (vuonna 2005 viiden suurimman päivittäistavaroihin keskittyneen vähittäiskauppayrityksen osuus markkinoista oli yli 70 prosenttia). Lisäksi lukuisat tuotemarkkinat ovat voimakkaan keskittyneet, mikä koskee erityisesti ”tuotteita, jotka on pakko saada” ja joita vähittäiskauppiailla ei ole varaa olla pitämättä tarjolla myyntiliikkeissään. Liikkeenharjoittajien ja jakelijoiden ankara kilpailu lisää toimitusketjussa painetta alentaa hintoja ja katteita. Neuvotteluvoima on avoimen markkinatalouden yleinen käytäntö, ja kaikki yhtiöt soveltavat sitä, myös liikkeenharjoittajat ja jakelijat sekä niiden tavarantoimittajat. Kuitenkin silloin, kun käytäntö muuttuu vahingolliseksi, se on eliminoitava. Liikkeenharjoittajilla ja jakelijoilla, suurillakaan, ei ole valmistajiin nähden neuvotteluvoimaa, kun on kyse tuotteista, jotka niiden ”on pakko saada”, riippumatta siitä, ovatko tavarantoimittajat suuria tai pieniä. Myöskään pienillä ja keskikokoisilla tavarantoimittajilla ei ole neuvotteluvoimaa suuriin vähittäismyyjiin ja jakelijoihin nähden tietyissä tuotekategorioissa. On saatu tietoja, että toimitusketjun toimijat eivät ikävien seurausten pelossa voi esittää valituksia. ETSK kannustaa pieniä liikkeenharjoittajia ja jakelijoita muodostamaan yhdessä hankintaliittoja kasvattaakseen neuvotteluvoimaansa tavarantoimittajiinsa nähden, saavuttaakseen paremmat ehdot ja palvellakseen kuluttajia paremmin. Ostovoiman väärinkäyttötapaukset olisi tuomittava, ja ETSK kehottaa valvomaan tarkasti, että kaikki toimitusketjun toimijat noudattavat kilpailusääntöjä.

4.3.4 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut kaksi lausuntoa elintarvikeketjun toimivuudesta (1) ja suositellut jäsenvaltiokohtaisia käytännesääntöjä ja tarvittavin valtuuksin varustetun sovittelijan nimittämistä. Euroopan parlamentti, Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Espanja ja Euroopan komissio (2) ovat myös antaneet joukon suosituksia toimivammasta elintarvikeketjusta. ETSK pitää elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin työn käynnistämistä (3) myönteisenä, koska sillä luodaan osapuolille puitteet käsitellä yritysten välisiä sopimuskäytäntöjä elintarvikkeiden koko toimitusketjussa.

4.3.5 ETSK muistuttaa, että vähittäiskaupan ja jakelun markkinat – ja vähittäiskaupan ja jakelun sopimusehdot – ovat luonnostaan maakohtaisia, ja niiden oikeudelliset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset ominaispiirteet poikkeavat toisistaan. Liikesuhteita säännellään tavallisesti maakohtaisesti lainsäädännön, ennakkotapausten tai käytännesääntöjen pohjalta. Monet jäsenvaltiot ovat yrittäneet säännellä lukuisia eri käytänteitä. Monesti kyseiset hankkeet ovat kuitenkin johtaneet uusien esteiden pystyttämiseen, kun ulkomaisten yritysten valmiuksia sijoittautua kyseiseen maahan on rajoitettu ja rikottu siten sisämarkkinoiden periaatteita. ETSK kehottaa analysoimaan koko toimitusketjussa esiintyviä räikeän epäterveitä toimintatapoja ja puuttumaan niihin vaadittavalla tavalla. ETSK kehottaa komissiota erityisesti selvittämään, miten kansallisella tasolla käsitellään ”sopimusehtojen epäoikeudenmukaisuutta”, valvonta mukaan luettuna. Kyseisessä selvityksessä laadittaisiin yhteenveto kansallisten käytäntöjen tehokkuudesta ja tuotaisiin esiin, mitä toimia tarvitaan ja mikä olisi niiden asianmukaisin taso toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. ETSK muistuttaa lisäksi, että kriisiaikoina on tärkeää varmistaa nykyisen lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano, ja komitea tähdentää, että se on jäsenvaltioiden vastuulla.

4.3.6 Kuluttajien valinnanvapauden takaamiseksi, oman yksilöllisyytensä säilyttämiseksi ja yrityskuvansa vahvistamiseksi paikallisesti liikkeenharjoittajat ja jakelijat ovat kehittäneet omilla tuotemerkeillään varustamiaan tuotteita, joista niillä on tuottajan vastuu. Näiden tuotteiden menestys perustuu kuluttajien laajaan hyväksyntään, koska lähes 80 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista (4) katsoo, että supermarkettien tuotemerkit ovat hyvä vaihtoehto muille tuotemerkeille.

4.3.7 Omien tuotemerkkien valikoimaa kehitetään yhteistyössä tavarantoimittajien kanssa, useimmissa tapauksissa pk-yritysten kanssa. Euroopan komissio tunnustaa, että kyseiset alihankintasuhteeseen perustuvat kumppanuudet ovat usein osoittautuneet vakaimmiksi ja kestävimmiksi liikesuhteiksi. Tavarantoimittajat hyötyvät kuluttajia koskevista tiedoista, kannustimista innovointiin ja pääsystä laajemmille markkinoille. Niiden vaikutuksesta innovointiin, kilpailuun, pk-yritysten kehitykseen ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksiin on kuitenkin ilmaistu huolta. ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan omien tuotemerkkien vaikutusta tavarantoimittajiin, kilpailuun, innovointiin ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksiin.

4.4 Työntekijöiden kannalta tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat kaupan ja jakelun alan sisämarkkinat

4.4.1 Kaupan ja jakelun ala on merkittävä työllistäjä, ja se on usein monien nuorten tai kouluttautumattomien tai heikosti koulutettujen henkilöiden reitti työmarkkinoille. Kaupan ja jakelun ala on myös hyvin riippuvainen joustavista työaikajärjestelmistä, jotta kuluttajakysyntään voidaan mukautua päivän, viikon tai sesonkien mittaan. Kireä hintakilpailu luo työntekijöiden joustaviin työaikoihin kohdistuvaa painetta, ja ne ovat monissa tapauksissa muuttuneet mahdottomiksi sovittaa yhteen yksityiselämän järjestelyiden kanssa. Tämän vuoksi lainsäädännössä ja työehtosopimusneuvotteluissa olisi määriteltävä joustavia työaikajärjestelmiä, jotka mukautuisivat sekä yrityksen organisatorisiin vaatimuksiin että työntekijöiden tarpeisiin, jotta työntekijät voisivat sovittaa yksityis- ja työelämänsä asianmukaisesti yhteen. Todettakoon, että naispuolisten työntekijöiden osuus vähittäiskaupan ja jakelun alalla on korkeampi kuin millään muulla toimialalla ja että osa-aikatyö on myös tärkeä tekijä. Vähittäiskaupan ja jakelun ala tarjoaa myös huomattavia mahdollisuuksia yrittäjille.

4.4.2 ETSK kehottaa komissiota tukemaan itsenäistä elinkeinonharjoittamista, yrittäjyyttä ja taitojen kehittämistä keinoina torjua kriisiä ja helpottaa ihmisten pääsemistä tai palaamista työmarkkinoille. ETSK kehottaa alan yrityksiä soveltamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevia jäsenvaltioiden ja unionin normeja, jotta alalla edistetään naisten työllisyyden laadullista ja määrällistä kehitystä.

4.4.3 Nykyinen rahoituskriisi ja kulutuksen supistuminen ovat johtaneet kaikissa Euroopan maissa liiketoiminnan lakkauttamisiin, uudelleenjärjestelyihin, sulautumiin ja yritysostoihin sekä näin ollen henkilöstön ylijäämään. Tämän vuoksi on olemassa suuri vaara, että ihmiset jäävät pitkiksi ajoiksi työttömiksi. ETSK kehottaa komissiota tukemaan itsenäistä elinkeinonharjoittamista ja työntekijöiden ammattitaidon kehittämistä keinoina torjua kriisiä ja mahdollistaa ihmisten palaaminen työmarkkinoille.

4.4.4 Sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla on pitkät perinteet kaupan työehtosopimusneuvotteluista. Maiden väliset erot johtuvat erilaisista kulttuureista ja työelämän suhteiden perinteestä, ja kaikkiin tällä alalla ehdotettuihin toimiin pitäisi jatkossakin soveltaa toissijaisuusperiaatetta. ETSK kehottaa unionin jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita kehittämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä työmarkkinasuhteiden järjestelmää alalla.

4.4.5 Laiton työnteko ja epävirallinen talous ovat merkittävä ongelma, ja siihen pitäisi puuttua kiireellisesti, sillä se sekä aiheuttaa yritysten välille vilpillistä kilpailua verojen ja maksujen kiertämisen vuoksi että vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden työoloihin etenkin työsuojelun osalta. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin erityisesti pienyritysten ja mikroyritysten hallinnollisten rasitteiden yksinkertaistamiseksi ja vähentämiseksi ja valistamaan ihmisiä laillisen työn eduista yhä edelleen.

4.4.6 ETSK kutsuu käymään työmarkkinaosapuolten kanssa avointa keskustelua luvakemenettelyistä (franchising). Komitea pyytää lisäksi jäsenvaltiota tiivistämään toimintaansa epävirallisen talouden torjumiseksi, koska se luo lisää syrjintää ja epäoikeudenmukaista kilpailua pk-yritysten vahingoksi.

4.4.7 Kaupan ja jakelun alan nykyaikaistuminen, teknologinen kehitys ja lisääntynyt tieto- ja viestintätekniikan käyttö ovat luoneet entistä suuremman epäsuhdan vähittäiskaupan ja jakelun alan yritysten osaamistarpeiden ja alan henkilöstön taitojen välillä. ETSK kiinnittää komission huomiota siihen, että työntekijät on varustettava entistä asianmukaisemmin, paremmilla taidoilla koko heidän uransa/työelämänsä ajan. Tässä yhteydessä ETSK kehottaa liikealan työmarkkinaosapuolia tiivistämään nykyistä yhteistyötään, kun paikataan yritysten osaamistarpeiden ja työntekijöiden taitojen välistä epäsuhtaa löytämällä toimialakohtaisia ratkaisuja sekä tapoja ennakoida ja hallita uuden teknologian taito- ja työllisyysvaikutusta.

4.4.8 Vähittäiskaupan ja jakelun alalla on pitkät perinteet yritysten yhteiskuntavastuussa. Alan yritykset ovat itse asiassa jo vuosikausia olleet luomassa ja panemassa täytäntöön monia vastuullisia käytäntöjä. Nämä käytännöt kattavat paitsi yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä myös terveyden, tuoteturvallisuuden, toimitusketjuun liittyvien seikkojen ja paikallistason sitoutumisen kaltaisia aloja.

4.4.9 ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on ehdottomasti tarkasteltava hintakilpailua, joka luo voimakasta painetta palkkakustannuksiin ja työntekijöiden työaikoihin. ETSK ehdottaa komissiolle, että laaditaan erillinen tutkimus liikkeiden aukioloaikojen, myös sunnuntain aukioloaikojen, vaikutuksesta paikalliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, kuluttajille tarjottuun palvelutasoon sekä työntekijöiden elämänlaatuun.

4.4.10 Alalla esiintyy edelleen merkittävää yritysten välistä vilpillistä kilpailua ja sosiaalista polkumyyntiä yrityskoosta riippumatta, sillä maittain vaihtelevat työlainsäädäntö ja työehtosopimusneuvottelut luovat erilaisia investointipolitiikkoja ja erilaisia talouden ja kehityksen malleja. ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia käynnistämään unionitasolla käytävän työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä keskustelun sellaisten politiikkojen kartoittamiseksi, joita soveltamalla voidaan edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä poistaa esteet, jotka haittaavat alan harmonista kehitystä ja rehtiä kilpailua Euroopassa. Komission tulisi näin ollen tukea aloitetta ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin sellaisten toimintatapojen poistamiseksi, jotka estävät oikeudenmukaisten, tehokkaiden ja kehitystä edistävien sisämarkkinoiden toteuttamisen ja moitteettoman toiminnan.

4.4.11 Työntekijöiden rahoitusosakkuudella on yhä suurempi merkitys vähittäiskauppa-alalla erityisesti suurissa eurooppalaisissa vähittäiskauppayrityksissä. Sen ansiosta työntekijöillä on entistä enemmän sananvaltaa, kun kyse on työpaikkojen laadusta, motivaatiosta ja työskentelyoloista. Komission tulisi tarkastella kyseistä välinettä alan valvonnan yhteydessä.

4.5 Tulevien sukupolvien kannalta tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat kaupan ja jakelun alan sisämarkkinat

4.5.1 ETSK toteaa vähittäiskaupan ja jakelun alan merkityksen entistä kestävämmällä pohjalla olevan kulutuksen ja paremmin kestävyysperiaatteita noudattavien tuotantomallien edistämisessä EU:ssa. Se muistuttaa, että vähittäiskaupan ja jakelun alan toimien suoraa vaikutusta sellaisenaan on yliarvioitu mutta että välillisesti vähittäiskaupan ja jakelun alalla voidaan tehdä paljon, koska se on läheisin yhteyskanava kuluttajien ja valmistajien välillä. ETSK pitää myönteisenä seikkana vähittäiskauppaa käsittelevää foorumia, jonka tehtävänä on välittää konkreettisiin kysymyksiin liittyviä hyviä käytäntöjä vähittäiskaupan ja jakelun toimialan ja sidosryhmien välillä. Komitea antaa myös tunnustusta kestäväpohjaista elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa käsittelevän eurooppalaisen pyöreän pöydän ryhmän työlle.

4.5.2 ETSK kiinnittää komission huomiota siihen, että ympäristöpolitiikan ja muiden politiikanalojen tavoitteiden, esimerkiksi sisämarkkinoiden, välinen päätöksenteon johdonmukaisuus on taattava. Muutaman viime vuoden aikana on noussut esiin ristiriitoja, ja on entistä yleisempää, että sisämarkkinoiden perusperiaatteet kumotaan ympäristönsuojeluun vedoten. ETSK varoittaa lisäksi mahdollisesta vastuun siirtymisestä tuottajalta vähittäiskauppiaalle ja jakelijalle.

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Asiakokonaisuus NAT/460: ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan’, esittelijät Pedro Narro ja József Kapuvari; asiakokonaisuus CCMI/050 ’Suuret kauppaketjut: kehitys ja vaikutus”, esittelijä Madi Sharma.

(2) KOM(2009) 591 lopullinen, komission tiedonanto ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan”.

(3) Komission päätös, annettu 30. päivänä heinäkuuta 2010, elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta (2010/C 210/03).

(4) AC Nielsen -yhtiön tutkimus kuluttajien suhtautumisesta kaupan omiin tuotemerkkeihin, 2005.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä”

KOM(2010) 473 lopullinen – 2010/0246 COD

2011/C 84/05

Yleisesittelijä: David SEARS

Neuvosto päätti 15. lokakuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä

KOM(2010) 473 lopullinen – 2010/0246 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. lokakuuta 2010 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 19. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi David Searsin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 149 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Komissio pyrkii ehdotuksellaan vähentämään terrori-iskujen määrää ja vaikutusta rajoittamalla suuren yleisön mahdollisuutta hankkia laajasti ja laillisesti käytettyjä aineita (ja niiden seoksia), joita korkeina pitoisuuksina voidaan käyttää räjähteiden valmistamiseen, sekä säätämällä kyseisiä aineita koskevien epäilyttävien liiketoimien ilmoittamisesta.

1.2

Ehdotettu asetus on osoitettu tukku- ja vähittäiskauppiaille sekä jäsenvaltioille. Kemianteollisuudella on jo käytössä valvontamenettelyitä ja vapaaehtoisia raportointimenettelyjä esimerkiksi aseiden ja huumeiden lähtöaineille, ja ehdotuksilla ei siis liene merkittäviä vaikutuksia kemianteollisuuden kannalta. Kyseessä olevat määrät ovat pieniä myytyihin kokonaismääriin verrattuina. Työntekijöiden terveyteen tai ympäristöpäästöihin ei liity ongelmia. Onnistuminen riippuu toimivaltaisten viranomaisten toimista asiaankuuluvan tiedon keräämiseksi ja jakamiseksi.

1.3	ETSK tukee terrorismin vastaisia toimia ja kannattaa ehdotuksen yleisiä perusteita ja sen muotoa artiklaan 114 pohjautuvana asetuksena sisämarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi.

1.4	ETSK kannattaa myös liitteeseen I sisältyvää 8 aineen (ja niiden seosten) luetteloa, joita asetuksen valvontamääräykset koskevat. Komitea pitää järkevänä, että korkeiden pitoisuuksien myynnin jatkuminen suurelle yleisölle sallitaan vain luvanvaraisesti ja lailliseen käyttöön.

1.5

ETSK pitää komission tapaan myös aiheellisena ottaa jäsenvaltioissa käyttöön keskitetyt järjestelmät, joilla kerätään, jaetaan ja käsitellään ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista, jotka koskevat jotain mainitusta 8 aineesta tai liitteessä II luetteloidusta 7 muusta aineesta, tai muista asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta liiketoimista.

1.6

ETSK pitää kuitenkin valitettavana ehdotuksessa esiintyviä puutteita, jotka liittyvät tietyistä aineista esitettyihin todisteisiin, muihin valvontamahdollisuuksiin (esimerkiksi pakkauskoon ylärajan asettaminen), myyntipisteissä sovellettaviin kontrollikäytäntöihin (mukaan lukien ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettävien yritysten määrittely), sekä muutamiin tekstin epäjohdonmukaisuuksiin (esimerkiksi raportointivaatimuksen laajuuteen liittyen).

1.7

ETSK on myös yllättynyt siitä, että vaikka vähittäiskaupalle ja julkiselle vallalle aiheutuvat kustannukset on määritelty yleisesti, niin oletettuja hyötyjä ei ole kvantifioitu samalla tavalla. Vaikka pelastettujen ihmishenkien arvo on todellakin subjektiivinen, tätä lähestymistapaa on käytetty aiemminkin EU-ehdotusten kustannusten tasapainottamiseksi. Komissio ei kerro syitä siihen, miksi se jätetään nyt tekemättä.

1.8	Näistä varauksista huolimatta ETSK kannattaa vahvasti ehdotusta. Asiasta tiedottaminen asianomaisille ryhmille ja koko kansalaisyhteiskunnalle tulee olemaan merkittävä haaste. ETSK on valmis osallistumaan tähän työhön kaikin käytettävissään olevin keinoin.

2. Johdanto

2.1

Terroristit ja muut rikolliset ryhmät ja yksilöt käyttävät yhä useammin poliittisten tai uskonnollisten tavoitteidensa saavuttamiseksi improvisoituja pommeja – jotka sisältävät monesti kotitekoisia räjähteitä – hyökkäyksissään eri puolilla maailmaa sijaitsevia sotilaallisia tai taloudellisia kohteita vastaan tai aiheuttaakseen pelkoa siviiliväestössä.

2.2

Vaikka valtaosa tapauksista on tähän mennessä sattunut EU:n ulkopuolella, jäsenvaltiot ja EU:n kansalaiset eivät ole säästyneet iskuilta kansallisten tiedusteluviranomaisten parhaista yrityksistä huolimatta. Rikkaimmista maista on tullut ensisijaisia kohteita, mutta mikään maa ei ole täysin turvassa. Ideologiset pontimet ja käytännön pomminrakennusohjeet leviävät maailmanlaajuisesti internetissä. Tarvittavat lähtöaineet ovat helposti saatavissa vähittäiskaupoista tai internetin kautta, usein halvalla ja suurina pitoisuuksina, joita tarvitaan sekä kotitekoisten räjähteiden valmistamiseen että myös muuhun, lailliseen teollisuuden ja kotitalouksien käyttöön.

2.3	Nämä muut käyttötarpeet sekä mahdollisten valvontatoimien tehokkuuden ja suhteellisuuden tarve huomioon ottaen on välttämättä määriteltävä, millaisten aineiden myyntiä on säänneltävä ja miten, mitä muita toimia tarvitaan tueksi ja mikä oikeusperusta olisi sopiva.

2.4

Komitea on käsitellyt näitä kysymyksiä aikaisemmassa lausunnossaan (1), jonka se antoi ehdotuksesta ”tiettyjen vaarallisten aineiden” markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta ammoniumnitraatin osalta. Sitä käytetään maailmanlaajuisesti hyvin paljon typpipohjaisena lannoitteena, mutta myös sekä kaupallisten että improvisoitujen räjähteiden tehokkaana ja edullisena ainesosana.

2.5

Kuten komitea aikoinaan totesi, muitakin perusteita terrorismia sekä räjähteiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskevalle lainsäädännölle olisi voitu käyttää, mutta nykyisen EU:n perussopimuksen nojalla ne olisivat edellyttäneet kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Tätä pidettiin vaikeana saavuttaa sinä lyhyenä aikana, mikä oli käytettävissä ennen kyseisen pitkäaikaisen direktiivin kumoamista ja sen korvaamista asetuksella (EY) 1907/2006 (REACH), jonka liitteeseen XVII ammoniumnitraatti lopuksi lisättiin.

2.6

Osa jäsenvaltioista on tämän jälkeen omaksunut kansallisia toimia erityistä huolta aiheuttavien räjähdelähtöaineiden saatavuuden rajoittamiseksi. Nyt tarvitaan komission ehdotusta, jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden pirstoutuminen ja varmistaa, että tietojen keräämisessä ja muissa terrorismin vastaisissa toimissa ei esiinny puutteita.

3. Komission ehdotuksen pääkohdat

3.1

Komissio ehdottaa asetusta, jolla rajoitettaisiin suureen yleisöön kuuluvien mahdollisuuksia hankkia tiettyjä yleisessä käytössä olevia aineita, joita voidaan myös käyttää väärin räjähteiden lähtöaineina. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi liitteessä I lueteltua 8 ainetta voidaan jatkossakin myydä joko suurina pitoisuuksina jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luvalla kun laillinen käyttö voidaan osoittaa asiakirjoin tai ilman lupaa sellaisina pitoisuuksina, jotka ovat riittämättömiä kotitekoisten räjähteiden valmistamiseksi. Liitteessä II on lueteltu 7 muuta ainetta, joita lupia tai pitoisuuksia koskevat määräykset eivät koske. Kaikkien 15 aineen kohdalla kaikki ”aiheellisin perustein epäilyttäviksi” arvioidut liiketoimet tulee ilmoittaa jokaisen jäsenvaltion omalle ja ainoalle kansalliselle yhteyspisteelle. Tämä koskee myös sellaisten liitteissä mainitsemattomien aineiden ja seosten (sekä tavaroiden?) myyntiä, joita komissio on kuitenkin aika ajoin todennut käytetyn räjähteiden valmistamiseen.

3.2

Säännökset eivät vaikuttaisi näiden aineiden ammattikäyttäjiin tai yritysten välisiin kauppoihin. Kansalaisten yksityisyydensuojaa on kunnioitettava. Sääntelyprosessin tulisi olla riittävän joustava, jotta se mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin. Näiden toimien tukemiseksi tarvitaan sekä vapaaehtoisia sopimuksia, menettelytapasääntöjä että parannettuja tietojärjestelmiä.

3.3

Kustannukset jakautuisivat suurin piirtein tasan valmistajien ja vähittäiskauppojen (joille aiheutuu kustannuksia säännösten noudattamisesta, merkinnöistä, koostumusten muuttamisesta ja myynnin menetyksistä) sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten (joiden tulisi maksaa tarvittavien lupajärjestelmien ja tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmien perustaminen ja henkilöstö) välillä.

3.4

Ehdotuksen liitteeseen I sisältyvän ammoniumnitraatin tapauksessa viitteet tähän aineeseen poistettaisiin asetuksen (EY) 1907/2006 (REACH) liitteestä XVII. Kyseisessä asetuksessa ei säädetä luvanvaraisuudesta tai epäilyttäviä liiketoimia koskevasta raportoinnista. Erityiset poikkeusjärjestelyt maatalouskäyttöä varten jatkuisivat.

3.5

Asetus tulisi voimaan 18 kuukauden päästä hyväksymisestään ja olisi sitova kaikissa jäsenvaltioissa. Suuren yleisön käsissä olevat liitteessä I lueteltujen korkeapitoisten aineiden varastot saataisiin käytettyä tai hävitettyä korkeintaan 36 kuukautta kestävän siirtymäkauden aikana. Asetus laajennettaisiin koskemaan myös ETA:n jäsenvaltioita, ja se tarkistettaisiin 5 vuoden päästä.

3.6

Ehdotukseen on liitetty perustelut, komission yksiköiden valmisteluasiakirja, vaikutusten arvioinnin tiivistelmä sekä itse vaikutusten arviointi, joka perustuu ulkoisen palveluntarjoajan (GHK yhteistyössä Rand Europen ja Comstratosin kanssa) tekemään valmistelevaan selvitykseen. Selvitys laadittiin tiiviissä yhteistyössä lähtöaineita käsittelevän pysyvän komitean kanssa, joka perustettiin neuvoston 18. huhtikuuta 2008 hyväksymän räjähdeturvallisuuden parantamisen tähtäävän toimintasuunnitelman puitteissa. Komission vaikutustenarviointilautakunta tarkisti vaikutustenarvioinnin maaliskuussa 2010 ja esitti eräitä suosituksia.

3.7	Taustatietoa sisältävät myös komission 6. marraskuuta 2007 julkaisema tiedonanto räjähteiden turvallisuuden parantamisesta sekä lähtöaineita käsittelevän pysyvän komitean vuosikertomukset 2008 ja 2009.

4. Yleistä

4.1

ETSK kannattaa painokkaasti neuvoston vuoden 2004 julistusta terrorismin torjunnasta sekä sitä seuranneita yksityiskohtaisempia toimia ja asiakirjoja, ja komitea on pannut merkille, että kansalaisyhteiskunnalla on avainrooli kansalaistensa turvallisuuden varmistamisessa. Näin ollen ETSK pitää räjähteiden lähtöaineita koskevaa komission ehdotusta tervetulleena.

4.2

ETSK yhtyy käsitykseen, jonka mukaan tarvitaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettava asetus, riippumatta siitä, missä maissa terroritekoja nykyisin tehdään tai havaitaan. Olemassa olevat terroristiryhmät voivat ylittää kansallisia rajoja hankkiakseen tai varastoidakseen lähtöaineita tai valmistaakseen kotitekoisia räjähteitä. Maailmanlaajuiset terroristiryhmät eivät tunnusta rajoja lainkaan. Kehityssuuntana on entistä voimakkaampien räjähteiden käyttö ja ihmiselämän halveksunnan yleistyminen. Vaikka valtaosa hyökkäyksistä estetään, niin onnistuneiden iskujen vaikutukset ovat hyvin vakavia.

4.3

ETSK yhtyy myös käsitykseen siitä, että 114 artikla tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan sellaisten aineiden sisämarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi, jotka ovat ja myös tulevat olemaan laajassa, moninaisessa laillisessa ja hyvin tarpeellisessa käytössä. Joissain tapauksissa saattaa olla saatavissa vaihtoehtoisia tuotteita, mutta täydellinen korvaaminen on yleisesti mahdotonta, ja aineen poistaminen markkinoilta vaikuttaisi suhteettomasti asianomaisiin valmistajiin, vähittäiskauppoihin ja kuluttajiin. On myös vältettävä ristiriitoja muun, esimerkiksi huumeiden lähtöaineita ja maatalouskemikaalien käyttöä koskevan lainsäädännön kanssa. Kansallisia poikkeuksia ei tulisi sallia, etenkään liitteessä I luetteloitujen aineiden osalta.

4.4

ETSK toteaa, että valvottujen lähtöaineiden luettelot heijastavat usein ennemminkin paikallisia kokemuksia hiljattain tapahtuneista iskuista eivätkä niinkään vastaa yleisesti hyväksyttyä vähimmäisluetteloa, joka tulisi asettaa lopulliseksi tavoitteeksi. Jokaisen tässä luetellun aineen valinnalle löytyy kuitenkin vakuuttavat perustelut, ja ehdotus sisältää nopean ajantasaistamismahdollisuuden, jota voidaan soveltaa sitä mukaa kuin uusia keinoja kotitekoisten räjähteiden valmistamiseksi tunnistetaan. Liitteessä I luetellut 8 ainetta tulevat olemaan suurina pitoisuuksina ainoastaan luvanvaraisesti suuren yleisön saatavilla. Tämän tulisi riittää rajoittamaan satunnaisia, yksittäisten ihmisten tekemiä, ei suunniteltuja ja heräteostoja. ”Ammattimaisemman” ja päättäväisemmän toiminnan valvonta perustuu jatkossakin ensisijaisesti poliisiviranomaisten tai muiden keskitettyjen turvallisuusviranomaisten hyvän tiedustelutiedon saantiin ja käyttöön.

4.5

ETSK pitää siksi tervetulleina ehdotuksia koulutusaloitteiden lisäämiseksi ja vapaaehtoisten menettelytapasääntöjen luomiseksi. Nämä toimet on suunnattava ensisijaisesti tukku- ja vähittäiskauppiaille, joiden on otettava entistä suurempi vastuu markkinoiduista tuotteista ja ”epäilyttäviä” liiketoimia koskevasta, järkevästä ja tehokkaasta raportoinnista. Komitea tunnustaa myös tarpeen antaa hyvää palautetta hyvien käytänteiden kannustamiseksi – tämä tuleekin olemaan mielenkiintoinen haaste asianomaisille sääntely- ja lainvalvontaviranomaisille. Ennen asetuksen soveltamisen käynnistämistä jäävä lyhyt aika ja muut julkisesta rahoituksesta kilpailevat tarpeet huomioon ottaen on komission tärkeänä tehtävänä edistää hyvien käytänteiden vaihtoa asianmukaiset toimenpiteet jo käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden ja sitä vasta suunnittelevien jäsenvaltioiden välillä.

4.6

ETSK pahoittelee kuitenkin, että komissio ei ole pystynyt konsulttiensa parhaista yrityksistä huolimatta kuvaamaan tai määrittelemään täysin käsillä olevan ehdotuksen vaikutuksia vähittäiskauppaan ja niin muodoin myös kuluttajiin. Vaikutustenarvioinnin laatimisen aikana kävi ilmi, että sidosryhmäjärjestöjä, joiden toimiala kattaisi asetuksen piiriin mahdollisesti tulevan laajan valikoiman tuotteita, ei juurikaan ole. Yksittäisille tavarantoimittajille osoitettujen kyselyiden vastausprosentit olivat yleensä alhaisia. Vaikutustenarvioinnissa ei käsitelty käytännön järjestelyitä, joita myyntihenkilökunnan on sovellettava käsitellessään pelkästään luvanvaraisesti myytäviä aineita tai tunnistaessaan ja ilmoittaessaan lukuisia muita aineita koskevista epäilyttävistä liiketoimista. Vaikutustenarvioinnissa on käsitelty vaikeutta määritellä yhtäältä ”yritys”, joka voidaan perustaa hyvinkin lyhyeksi aikaa ja epämääräiseen tarkoitukseen ja toisaalta ”suureen yleisöön kuuluvat”, jotka joko ovat tai eivät ole valmiita todistamaan henkilöllisyytensä tai paljastamaan ostettavan aineen lopullisen käyttötarkoituksen. Näitä kysymyksiä ei kuitenkaan ole ratkaistu lopullisesti ehdotuksessa.

4.7

Asiaa mutkistaa entisestään, että vaikutustenarviointi pohjautuu taloudelliseen malliin, joka kattaa täysimääräisesti ainoastaan 14 nyt luetteloidusta 15 aineesta (suolahappo poistettiin viime hetkellä ja ammoniumkalsiumnitraatti, jota tavallisesti myydään ”kalsiumammoniumnitraattina”, lisättiin ilman kommenttia tai selitystä). Aineet ja niiden markkinat eivät todellakaan ole homogeeniset, sillä ne ulottuvat leluissa ja keittovälineissä kiinteänä polttoaineena käytettävästä heksamiinista – jonka myynti jää alle 10 miljoonaan euroon – aina ammoniumnitraattiin (ja kalsiumammoniumnitraattiin) ja nitrometaaniin – joita myydään miljoonia tonneja maatalouden lannoitteeksi sekä käyttöön kosmetiikassa ja kotitaloustuotteissa ja joiden markkinoiden arvo EU:ssa lasketaan miljardeissa euroissa.

4.8

Nämä rajoitteet huomioon ottaen todennäköisin arvio näyttää olevan, että asia koskisi suoraan noin 300 miljoonan euron myyntiä, eli 10 prosenttia liitteessä I luetteloitujen korkeapitoisten aineiden kokonaisarvosta, kun ehkä noin puolet myynnistä jatkuisi luvanvaraisesti ja loppu korvattaisiin toisilla aineilla tai menetettäisiin kokonaan. Kotitekoisten räjähteiden lähtöaineena laajalti tunnetun ja käytetyn korkeapitoisen vetyperoksidin myynnin osuus on noin 60 prosenttia näistä luvuista. Raportointivaatimukset eivät luultavasti vaikuta oleellisesti liitteessä II lueteltujen tuotteiden hyvinkin laajoihin markkinoihin, joita dominoivat kotitekoisten räjähteiden yhtä yleisten lähtöaineiden, korkeapitoisen rikkihapon ja asetonin myynti. Jos niin kuitenkin käy, niin asetusta voitaisiin todellakin pitää toimivana.

4.9

Valmistelevassa selvityksessä käsiteltiin tasapainottavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja, jotka syntyvät rajoittamalla suuren yleisön mahdollisuuksia hankkia kotitekoisten räjähteiden lähtöaineita ja vähentämällä näin terrori-iskujen määrää ja vakavuutta, mutta niitä ei ole kvantifioitu komission ehdotuksessa. Kustannusten ja hyötyjen suhteen arviointi ei näin ollen ole helppoa. ETSK uskoo kuitenkin kaiken kaikkiaan, että toimenpiteet vastaavat kaikkia asianmukaisia suuntaviivoja, ja niitä on näin ollen tuettava varauksettomasti. Pysyvämpi menestys edellyttää kuitenkin välttämättä toimien jatkamista jäsenvaltioissa ja niiden kesken.

5. Erityistä

5.1

Sekä ETSK että komissio katsovat, että tällaista aihetta koskevassa ehdotuksessa on tasapainotettava tarkkaan tiettyjen aineiden laittoman käytön rajoittaminen yleisen edun vuoksi sekä kansalaisten oikeus toimia etujensa mukaisesti asianmukaisen yksityisyydensuojan puitteissa. Selvää on myös, että turvallisuuskysymykset ja korjaavat toimenpiteet ovat usein sellaisia, etteivät ne salli täyttä avoimuutta. Tästä huolimatta tulisi kuitenkin pyrkiä mahdollisimman kattavaan dokumentointiin.

5.2

ETSK pitää siksi valitettavana, että lopullinen ehdotus ei tukeudu täysin valmistelevaan selvitykseen ja vaikutustenarviointiin, erityisesti mitä tulee sekä suolahapon poistamiseen jopa liitteestä II että kalsiumammoniumnitraatin lisäämiseen ilman minkäänlaisia todisteita käytöstä tai markkinavaikutuksista. Koska ehdotuksessa esitetään varsin perustellusti mahdollisuutta lisätä luetteloihin tulevaisuudessa muita aineita, on asianmukaisten menettelyiden noudattaminen selkeästi tarpeen varmistaa – ja myös se, että niitä noudatetaan kaikkien sidosryhmien havaittavasti. Jopa tässä myöhäisessä vaiheessa olisi hyödyllistä liittää ehdotukseen asianmukainen lisäys.

5.3

Ehdotuksessa ja oheisasiakirjoissa ei myöskään käsitellä kunnolla perusteita 15 aineen jakamisesta kahteen ryhmään, ja vain 8 aineen asettamisesta luvanvaraiseksi korkeina pitoisuuksina, vaikka lähtöaineita käsittelevässä pysyvässä komiteassa onkin käyty asiaa koskevia keskusteluita, joihin saa tutustua pyynnöstä. Toivottavaa olisi, että myös nämä asiakirjat liitettäisiin ehdotukseen ja tuleviin perusteluihin.

5.4

ETSK on myös yllättynyt siitä, että vaikka hyvin erilaisten aineiden luettelo on suhteellisen lyhyt, ei ole löydetty tai harkittu mahdollisuutta toteuttaa toimia vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien EU-sääntöjen puitteissa. Esimerkiksi yksittäisten pakkausten kokoa olisi voinut rajoittaa, jolloin tavattoman suuria määriä koskevat ja siten ”epäilyttävät” liiketoimet paljastuisivat kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Tällaisen toimenpiteen järkevyys riippuu käyttökelpoisen räjähteen valmistamiseen vaadittujen hankintojen mittakaavasta. Asiaa koskevaa tietoa olisi voinut sisällyttää alkuperäiseen vaikutustenarviointiin, ja se olisi tehostanut ehdotettuja tiedonhankintajärjestelmiä.

5.5

Asiaa koskevat yksityiskohtaiset ehdotukset auttaisivat myös ratkaisemaan käytännön kysymyksiä myyntipisteissä, joissa merkinnät, viivakoodit ja muut sisäiset valvontajärjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä laittomien tai epätoivottujen liiketoimien rajoittamiseksi. Kaikkien tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n sisällä huomioon ottaen yhdenmukainen järjestelmä on tarpeen, jotta valmistajilla ja tukkukauppiailla olisi mahdollisuus täyttää kyseiset velvoitteensa kustannustehokkaasti.

5.6	Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että molempien liitteiden kaikkien aineiden seoksilla on sama CN-koodi (3824 90 27). Vaikka tämä on vahvistettu oikeaksi, se osoittaa kuitenkin, kuinka vaikea on seurata asianomaisten aineiden tai seosten liikkeitä rajojen yli.

5.7

Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu yritystenväliset liiketoimet, mutta yrityksen määrittely jää epäselväksi. Kaikki yksityisyrittäjinä toimivat puutarhurit, rakennusyrittäjät, hammaslääkärit tai kampaajat eivät pysty esittämään esimerkiksi alv-tunnistetta tai muita todisteita toimivasta yrityksestä. Vaikka todisteet esitettäisiinkin ja yritys osoitettaisiin toimivaksi ja lailliseksi, vaikuttaa kuitenkin mahdolliselta, että liiketoimia voitaisiin perustetusti pitää ”epäilyttävinä”. Näin ollen on lisättävä raportointimenettely myös tätä toimitusketjun vaihetta varten.

5.8

Liitteessä II luetelluille aineille ei ole asetettu myyntirajoituksia – niitä koskee ainoastaan velvoite ilmoittaa ”epäilyttävistä” liiketoimista. Ottaen huomioon, että kaikista mahdollisista ”epäilyttävistä” liiketoimista voidaan tehdä ja luultavasti tehdään ilmoitus riippumatta siitä onko kyseinen aine, seos tai tavara luetteloitu, on yllättävää, ettei kyseinen luettelo ole pitempi eikä sisällä laajempaa valikoimaa lähtöaineita ja tarvikkeita. Tämä antaisi mahdollisuuden todeta kansallisella tasolla paikallisia preferenssejä (esimerkiksi mustaruudin tai propaanikaasusäiliöiden käyttö) ja kyetä reagoimaan nopeasti uusiin ilmenemismuotoihin ja kehityssuuntiin.

5.9

Se auttaisi myös selkeyttämään tekstiä sekä raportointivaatimuksen laajuuden perustana olevia oletuksia. Perusteluiden otsikon ”Vaikutus perusoikeuksiin” alla todetaan, että ”epäilyttävistä liiketoimista ilmoittaminen koskee ainoastaan liitteissä lueteltuja kemikaaleja, ja se perustuu talouden toimijoiden tekemään riskinarviointiin”. Tämä laajennetaan kuitenkin 6 artiklan 4 kohdassa koskemaan myös ”kaikkia muitakin epäilyttäviä liiketoimia, jotka koskevat muita kuin luokiteltuja aineita”. Ottaen huomioon, että liiketoiminnan arvioiminen ”epäilyttäväksi” on paikallisiin normeihin ja asenteisiin pohjautuvaa arvottamista, siitä ei voida tehdä velvoitetta tai täysin varmaa. Samoin ei voida täysin sulkea pois ilmoituksia sellaisia aineita koskevista liiketoimista, joita ei ole luetteloitu tai joita asia ei koske. Koska asianomaisia vähittäiskauppiaita on valtava määrä ja koska yleisen tietoisuuden lisääminen ja parhaiden käytänteiden jakaminen sekä erityisesti valvontamekanismien soveltaminen on vaikeaa, on myös käsiteltävä kansallisille yhteyspisteille toimitetun tiedon laatuun ja määrään liittyviä ongelmia, ennen kuin ilmoitusvelvollisuutta voidaan pitää hyödyllisen ”tiedustelutiedon” lähteenä.

5.10

Edellä mainituista varauksista huolimatta ETSK tukee vahvasti ehdotusta ja uskoo, että se edistää kansalaisten turvallisuutta sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella. Jatkossa on tärkeää, että parhaita käytänteitä vaihdetaan ja erityisesti tietoa jaetaan ja vaihdetaan toimitusketjun päässä olevien vähittäiskauppiaiden ja muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan ryhmien keskuudessa ja välillä. ETSK on valmis osallistumaan tähän työhön kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Bryssel 19. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 13.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/30

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2010 kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta”

KOM(2010) 542 lopullinen – 2010/0271 COD

2011/C 84/06

Esittelijä: Virgilio RANOCCHIARI

Neuvosto päätti 5. marraskuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 19. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2010 kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta

KOM(2010) 542 lopullinen – 2010/0271 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 19. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	Eurooppaa vuonna 2008 kohdannut talous- ja finanssikriisi ei säästänyt moottoripyöräalaa. Vuoden 2008 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2010 viimeisen neljänneksen välisenä aikana EU:n markkinat ovat pienentyneet 33 prosenttia. Tämä on vaikuttanut haitallisesti työllisyyteen.

1.2	Nykyisestä tilanteesta huolimatta ETSK on tyytyväinen Euroopan komission ehdottamaan asetukseen, jossa käsitellään muun muassa kahta arkaluontoista kysymystä eli liikenneturvallisuutta ja ympäristöä, joihin on odotettu jo pitkään lainsäädäntöaloitetta.

1.3	Luokan L ajoneuvoilla (1) on myös sosiaalinen rooli liikkuvuuden mahdollistamisessa, kaupunkien ruuhkien vähentämisessä ja vaihtoehtojen tarjoamisessa maaseutualueilla, joilla julkinen liikenne on vähäistä.

1.4

ETSK suosittaakin, että huomiota tulisi kiinnittää ehdotetuista muutoksista kuluttajille aiheutuvien kokonaiskustannusten nousun rajoittamiseen erityisesti silloin, kun kyseessä ovat pienemmät liikkuvuutta edistävät tuotteet, jotta voitaisiin välttää markkinoihin kohdistuvat kielteiset lisävaikutukset. Näin ollen ETSK suosittaa, että asetuksessa tulisi varata asianmukainen läpimenoaika ehdotettujen toimien toteuttamiselle sekä antaa entistä enemmän joustonvaraa pienempiin ajoneuvoihin sovellettavissa teknisissä ratkaisuissa, jotta tuotteiden hinta pysyisi kuluttajille kohtuullisena.

2. Johdanto

2.1

ETSK pitää myönteisenä Euroopan komission ehdotusta, jossa pyritään käsittelemään monia moottoripyöräalan tyyppihyväksyntään ja markkinavalvontaan liittyviä kysymyksiä. Tällä kauan odotetulla ehdotuksella moottoripyöräalalle annetaan tarvittavaa selkeyttä kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien (luokan L ajoneuvot) valmistukselle asetettavista tulevista vaatimuksista.

2.2

Tällä hetkellä luokan L ajoneuvoihin sovelletaan vuodelta 2006 peräisin olevia ympäristöstandardeja. (2) Euroopan komissio ehdottaa, että kehitystä jatketaan seuraavalla vuosikymmenellä siirtymällä asteittain uusiin Euro-vaiheisiin. Ehdotukseen sisältyy myös säännöksiä ajoneuvojen turvallisuudesta, sillä moottoripyöräilijöiden liikenneturvallisuus kuuluu Euroopan unionin strategisiin tavoitteisiin kaudella 2011–2020 (3).

2.3

Kuten ETSK:n aiemmin antamassa lausunnossa (4) jo mainitaan, kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen ala on EU:ssa huomattava taloudellinen tekijä ja työllistäjä. Satakunta keskisuurta ja pienehköä valmistajaa kattaa 90 prosenttia tuotannosta eri EU-maissa (pääasiallisesti Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Itävallassa sekä Tšekissä, Alankomaissa, Portugalissa, Sloveniassa ja Ruotsissa) sekä Norjassa ja Sveitsissä. Loppu 10 prosenttia eurooppalaistuotannosta jakautuu pienten tai erittäin pienten valmistajien kesken. Yritysten keskimääräinen liikevaihto on kahdeksan miljoonaa euroa. Tämä osoittaa, että pk-yrityksiä on runsaasti. Vuonna 2007 valmistusala työllisti 25 000 ihmistä, ja koko moottoripyöräalan (mukaan lukien osien valmistus, jakelu ja huolto) työvoiman määräksi arvioitiin noin 150 000 henkilöä.

2.4

Valmistajia on hyvin erilaisia: osa niistä toimii maailmanlaajuisesti ja markkinoiden kaikilla lohkoilla (sylinteritilavuuksiltaan erilaiset moottoripyörät eri käyttötarkoituksiin, eri sylinteritilavuuksien skootterit, mopot, kolmi- ja nelipyörät) tai pitkälle erikoistuneilla lohkoilla, kun taas osa toimii yhdessä maassa tai vain paikallisesti, kokonsa ja tuotantoprosessin puolesta joskus lähes käsityöläisten tavoin.

2.5

Vuoden 2008 viimeisen neljänneksen kriisistä alkanut kysynnän alamäki on aiheuttanut erilaisia kielteisiä seurauksia koko alalle sekä heikentänyt huomattavasti rakenteellista ja työllisyystilannetta (kysyntä väheni 31 prosenttia, minkä johdosta liikevaihto ja tilauskanta supistuivat 35 prosenttia ja työllisyystilanne heikkeni). Vuoden 2008 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2010 viimeisen neljänneksen välisenä aikana EU:n markkinat ovat pienenentyneet 33 prosenttia. Tämä kysynnän lasku on aiheuttanut myös liikevaihdon pienenemistä ja tilausten vähenemistä ja vaikuttanut kielteisesti valmistusalan työllisyyteen (pääosin kausityön ja työtuntien vähentymisen ja irtisanomisten kautta) sekä toimitusketjun alkupään toimittajien että loppupään myynnin, huollon ja korjauksen osalta (työvoiman arvioidaan vähentyneen 25 prosenttia vuosina 2007-2010) (5).

Tätä taustaa vasten Euroopan komissio on antanut ehdotuksen KOM(2010) 542, jonka ETSK ottaa huomioon lausuntoa laatiessaan.

3. Euroopan komission ehdotus

3.1

Euroopan komissio antoi 4. lokakuuta ehdotuksen asetukseksi kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. Ehdotuksessa käytetään niin sanottua ositettua mallia, jossa esitetään puiteasetusta, johon ETSK nyt ottaa kantaa yhteispäätösmenettelyn nojalla ja jota seuraavat viimeistään vuoden 2012 aikana komiteamenettelyllä annettavat neljä asetusta (delegoidut säädökset):

1.	ympäristöä ja käyttövoimaa koskevat vaatimukset

2.	ajoneuvon toimintaturvallisuusvaatimukset ja niihin liittyvät seikat

3.	ajoneuvon rakenteellisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset

4.	hallinnollisia säännöksiä koskeva täytäntöönpanosäädös.

Euroopan komissio pyrkii siihen, että koko pakettia ryhdytään soveltamaan 1. tammikuuta 2013 alkaen.

3.2

ETSK pitää myönteisenä tätä lainsäädännöllistä lähestymistapaa, jolla pyritään asteittain parantamaan ympäristöominaisuuksia ja lisäämään ajoneuvojen turvallisuutta sekä yksinkertaistamaan luokkaan L kuuluvien ajoneuvojen tyyppihyväksyntälainsäädäntöä, otettaessa käyttöön uusia alaluokkia. Kyseisen yksinkertaistamisen takia 13 direktiiviä kumotaan ja UNECE:n (6) sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin. ETSK tukee myös markkinavalvonnan uutta korostamista, sillä se on välttämätöntä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi sekä kuluttajien suojelemiseksi vaatimusten vastaisilta tuotteilta, jotka ovat peräisin pääasiassa Kaakkois-Aasiasta.

4. Yleistä

4.1

ETSK katsoo, että Euroopan komission ehdotus on kokonaisuudessaan myönteinen, ja komitea on tyytyväinen erityisesti täytäntöönpanoaikojen asteittaiseen luonteeseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston on kuitenkin käsiteltävä vielä joitakin näkökohtia, jotta voidaan saada aikaan tasapainoinen lainsäädäntö kustannustehokkaine toimenpiteineen erityisesti alan erityisominaisuuksien ja nykyisen talous- ja rahoituskriisin valossa.

4.2

ETSK:n mielestä ensimmäinen huomiota vaativa asia on ajoneuvojen uusien ominaisuuksien käyttöönottoa koskeva aikataulu, jossa valmistajille on annettava riittävän pitkä läpimenoaika eri säännösten täytäntöönpanemiseksi, kun asetuksen koko sisältö sekä delegoidut säädökset on hyväksytty. Koska on odotettavissa, että delegoidut säädökset saadaan valmiiksi aikaisintaan vuoden 2012 lopussa, ETSK katsoo, että koko paketin soveltamisen aloittamispäivämäärän olisi oltava 1. tammikuuta 2014, jotta valmistajille ja osien toimittajille voidaan taata riittävän pitkä läpimenoaika. Läpimenoaikaa tarvitaan, jotta uudet vaatimukset käyvät riittävän selviksi valmistajille ja jotta valmistajat voivat yhdessä osien toimittajien kanssa kehittää asianmukaisia ratkaisuja ehdotettujen säännösten täyttämiseksi.

4.3

Uudet vaatimukset on tämän jälkeen otettava käyttöön tuotannossa siten, että kuluttajille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä taloustilanteessa. Asetuksessa ehdotettujen ympäristö- ja turvallisuussäännösten toteuttamisesta aiheutuvien kuluttajahintojen nousun arvioidaan olevan 5–10 prosenttia kalliimman hintaluokan markkinoilla (yli 750-kuutioiset moottoripyörät) ja jopa 30 prosenttia halvemman hintaluokan markkinoilla (alle 300-kuutioiset moottoripyörät) (7). 30 prosentin hinnannousu vaikuttaa suhteettomalta, ja vaarana on kuluttajien ostokäyttäytymisen rajoittaminen, mikä johtaa ajoneuvokannan vanhenemiseen ja näin ollen kielteisiin seurauksiin ympäristön ja turvallisuuden kannalta. Vahinkoa koituu myös teollisuudelle, työllisyydelle ja yhteiskunnalle. Sylinteritilavuudeltaan pienten ja keskisuurten moottoripyörien osuus rekisteröinneissä on EU:ssa 80 prosenttia. Huomattakoon, että alle 300-kuutioisten ajoneuvojen osuus rekisteröinneissä on EU:ssa kaksi kolmasosaa. Suurinta osaa niistä käytetään kaupunkien työmatkaliikenteeseen, ja ne edistävät sosiaalista ja ammatillista liikkuvuutta.

4.4

Ympäristön osalta Euroopan komission ehdottama aikataulu uusien ympäristöä koskevien Euro-vaiheiden käyttöönottamiselle on asianmukainen, mutta ETSK huomauttaa, että hybriditekniikkaa näytetään jossain määrin rangaistavan, kun se sovitetaan dieselin raja-arvoihin, vaikka kyseisissä ajoneuvoissa käytetään nykyään polttoaineena bensiiniä.

4.5

Turvallisuuden osalta ETSK pitää myönteisenä moottoripyörien edistyneitä jarrutusjärjestelmiä koskevaa lainsäädännöllistä lähestymistapaa, mutta korostaa (8), että eri järjestelmien kustannustehokkuus on arvioitava tarkkaan eri tuotteiden ja niiden käyttöperiaatteiden perusteella. ETSK tukee edistyneiden jarrutusjärjestelmien alalla teknologianeutraalia lähestymistapaa, jotta valmistajille annetaan tarvittavaa joustonvaraa ja edistetään innovaatiota kuluttajien edun mukaisesti.

4.6

Vaikka ETSK kannattaa uusia tyyppihyväksyntöjä koskeville eri säännöksille ehdotettuja soveltamispäivämääriä, vaikuttaa siltä, että nykyisen tyyppihyväksynnän mukaisesti rekisteröidyille ajoneuvoille tarvitaan lisäaikaa, koska niiden mukauttamiseen liittyy ylimääräisiä ongelmia ja kustannusrasitteita.

4.7

ETSK on tyytyväinen myös siihen, että ehdotuksessa korostetaan aiempaa enemmän niiden ajoneuvojen virittämisenestotoimenpiteitä, joiden dynaamisia suoritusarvoja on lakisääteisesti rajoitettu, sekä markkinavalvontasäännöksiä, jotta voidaan välttää tyyppihyväksyntäsäännösten vastaisten ajoneuvojen pääsy EU:n markkinoille. Jäsenvaltioilla on keskeinen asema näillä aloilla niiden valvoessa säännöllisesti ajoneuvokantaa ja tehdessä tarkastuksia jakelupisteissä.

5. Erityistä

5.1

Ehdotetun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla ”ajoneuvot, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti maastokäyttöön ja käytettäväksi päällystämättömillä pinnoilla” on jätetty Euroopan komission ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolella. Tämä aiheuttaa ongelman nykyiselle trial- ja enduropyörien tuotannolle, johon on tähän mennessä sovellettu tyyppihyväksyntälainsäädäntöä. Se luo myös epävarmuutta, koska rajatapauksina olevien muiden ajoneuvojen poissulkemista tulkitaan subjektiivisesti. ETSK kannattaa trial- ja enduroajopyörien (9) säilyttämistä tyyppihyväksyntälainsäädännön soveltamisalassa myös kielteisten ympäristövaikutusten välttämiseksi sekä selkeiden vaatimusten käyttämistä, jotta mukaan voidaan lisätä edistyneitä jarrutusjärjestelmiä koskevat poikkeukset, joita kyseisten moottoripyörien erityiset käyttöolosuhteet edellyttävät.

5.2	ETSK pitää myös myönteisenä nykyisellään vain yhdessä EU:n jäsenvaltiossa sovellettavan valinnaisen 74 kilowatin tehon raja-arvon poistamista. Tällä tuetaan EU:n sisämarkkinoiden toteuttamista koskevia tavoitteita.

5.3

ETSK epäilee L1- ja L2-ajoneuvoluokkiin kuuluvien mopojen ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän käyttöä edellyttävän säännöksen oikeasuhteisuutta, koska toimenpiteen teknisten vaikutusten kustannukset ovat suhteettomia näiden ajoneuvojen alhaiseen hankintahintaan (noin 1 000 euroa) nähden. ETSK korostaa sosiaalista tehtävää, joka mopoilla on liikkuvuuden, koulutuksen ja työtilaisuuksien saatavuuden mahdollistamisessa nuorille ja niille väestönosille, joille nämä ajoneuvot ovat ainoa kohtuuhintainen yksityisliikenteen muoto kaupungeissa ja erityisesti maaseutualueilla, joilla julkinen liikenne on vähäistä.

5.4

ETSK panee merkille, että ”pienten sarjojen” raja-arvoja on laskettu nykyisin sovellettavasta 200 ajoneuvosta sataan (L4e, L5Be, L6Be, L7Be), 50:een (L5Ae) ja jopa 20:een (L1Ae, L1Be, L2e, L6Ae, L7Ae). ETSK katsoo, että nämä raja-arvot ovat liian matalia ja epäkäytännöllisiä monille alan pk-yrityksille. Komitea ehdottaakin, että nykyisin sovellettava 200 ajoneuvon raja säilytetään, jotta pk-yrityksille voidaan antaa jotain poikkeuksia pienille yrityksille liian kalliiksi käyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista.

5.5

ETSK katsoo, että liitteessä I ehdotettu enimmäismassa luokkien L6e ja L7e nelipyörille on ennenaikainen. Vaikka enimmäismassa näyttää pysyvän muuttumattomana, siihen viitataan nyt ajokuntoisen ajoneuvon massana. Sen lisäksi, että se on jo itsessään aiempaa ankarampi, siinä ei oteta myöskään huomioon liitteessä II juuri ehdotettujen vaatimusten painoa lisäävää vaikutusta erityisesti muun muassa ”etu- ja takasuojarakenteisiin”. Koska näiden uusien vaatimusten tekniset ominaisuudet on vahvistettava delegoitujen säädösten nojalla, ETSK katsoo, että enimmäismassan raja-arvo tulisi säätää teknisten vaatimusten perusteella.

Bryssel 19. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Luokan L ajoneuvoihin kuuluvat luokan L1e mopot, luokan L2e kolmipyöräiset mopot, luokan L3e moottoripyörät, luokan L4e sivuvaunulliset moottoripyörät, luokan L5e kolmipyörät, luokan L6e kevyet nelipyörät ja luokan L7e nelipyörät.

(2) Direktiivillä 2002/51/EY siirryttiin Euro 2 -vaiheeseen (vuodesta 2003) Euro 3 -vaiheeseen (vuodesta 2006).

(3) Tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat, Euroopan komissio, 2010.

(4) EUVL C 354, 28. joulukuuta 2010, s. 30.

(5) Tiedot koskevat Italiaa, ANCMA (Associazione Nazionale Ciclo Motociclo Accessori).

(6) Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio.

(7) Lähde: ACEM, ks. http://circa.europa.eu/Public/irc/enterprise/automotive/library?l=/mcwg_motorcycle/meeting_june_2009&vm=detailed&sb=Title

(8) CESE 1187/2010, ”Tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti”, syyskuu 2010.

(9) Siten kuin ne on määritelty direktiivin 2002/51/EY 2 artiklan 4 kohdassa.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/34

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lyhyeksi myynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimusten osa-alueista”

KOM(2010) 482 lopullinen – 2010/0251 COD

2011/C 84/07

Yleisesittelijä: Peter MORGAN

Euroopan parlamentti päätti 7. lokakuuta ja neuvosto 13. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lyhyeksi myynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimusten osa-alueista

KOM(2010) 482 lopullinen – 2010/0251 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. lokakuuta 2010 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Peter Morganin ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 200 puolesta ja 4 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Yhdistynyt kuningaskunta ja eräät muut maat kielsivät reaktiona Lehman Brothersin konkurssin jälkeiseen markkinaromahdukseen osakkeiden lyhyeksi myymisen rahoituslaitoksissa. Vastauksena Kreikan valtion velkakriisiin Saksan viranomaiset kielsivät eräiden saksalaisten rahoituslaitosten osakkeiden, euroalueen valtionvelkakirjojen sekä kyseisiin velkoihin kohdistuvien kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten lyhyeksi myymisen. Komissio ehdottaa osana nyt käsiteltävänä olevaan asetukseen sisältyviä rahoitusalan sääntely- ja valvontatoimia yhtenäisten puitteiden luomista luottoriskinvaihtosopimusten hallintaa ja lyhyeksi myymistä varten Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) valvonnan alaisuuteen. ETSK kannattaa aloitetta, sillä se poistaisi keskenään kilpailevat järjestelmät ja selventäisi kyseistä rahoitusmarkkinoiden aluetta.

1.2

ETSK:n mielestä parhaisiin tuloksiin päästään yleensä, jos markkinoiden annetaan toimia vahvistetun säännöstön asettamissa rajoissa vapaasti. ETSK korostaa, että on tärkeää toimia EAMV:n valvonnan alaisuudessa. Jos EAMV katsoo olosuhteiden olevan epäsuotuisat, se voi

—	kieltää henkilöitä harjoittamasta kaupankäyntiä tai rajoittaa heidän harjoittamansa kaupankäynnin arvoa

—	kieltää henkilöitä harjoittamasta lyhyeksi myyntiä tai asettaa kyseistä myyntiä koskevia ehtoja

—	kieltää valtioiden joukkolainoja koskevat luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvät transaktiot

—	rajoittaa valtion joukkolainoja koskevien luottoriskinvaihtosopimuksien arvoa

—	edellyttää lyhyeksi myyntien julkistamista.

1.3

ETSK odottaa yleisesti, että näitä toimivaltuuksia käyttävät ensi kädessä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset. On nykytarpeiden mukaista ja erittäin hyödyllistä, että EAMV koordinoi jäsenvaltioiden toimenpiteitä. ETSK:n mielestä EAMV:n pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin vain poikkeustapauksissa, kuten ehdotetun asetuksen 24 artiklassa säädetään.

1.4

ETSK kannatta ehdotusta sellaisten sääntelykehyksien luomisesta, jotka antavat toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia asetuksen piiriin kuuluvien välineiden läpinäkyvyyden lisäämistä. Tämä hyödyttää päivittäin sääntelyviranomaisia, sijoittajia ja markkinoita. Voidaan myös odottaa, että sääntelyviranomaisilla olisi mahdollisia tulevia toimenpiteitä harkitessaan käytettävissään nykyistä enemmän tietoa.

1.5

ETSK kannattaa ehdotusta lyhyeksi myynnin rajoittamista koskevien toimivaltuuksien virallistamisesta yhdenmukaisissa puitteissa silloin kuin markkinoiden vakaus on uhattuna. ETSK toteaa, että on vielä määriteltävä markkinoiden epävakauden torjumiseksi toteutettavat objektiiviset toimenpiteet. Merkittävän hinnanalennuksen rajaksi nykyään määritelty 10 prosenttia saattaa olla liian pieni joitain välineitä ajatellen.

1.6	Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 1.5 esitetyt näkökohdat, komitea ei pidä kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten suoraa kieltämistä kaikissa olosuhteissa perusteltuna.

1.7

ETSK katsoo, että kattamattoman lyhyeksi myynnin ehdotettu selvitysjärjestelmä saattaisi olla tehokkaampi, jos joustavuutta olisi ainakin sen verran, että päivänsisäisten lyhyiden positioiden kattaminen olisi mahdollista. Tätäkin joustavamman, Yhdysvalloissa käytössä olevan mallin pitäisi tarjota riittävät vakuudet asettamatta markkinatoimijoita epäedulliseen asemaan.

1.8	ETSK kannattaa ehdotusta kaksiportaisesta osakkeiden selvitysjärjestelmästä, jossa tiedot ilmoitettaisiin ensin yksityisesti ja sitten julkisesti. Tämä varmistaisi asianmukaisen ja riittävän aikaisen ilmoittamisen sekä sääntelyviranomaisille että markkinoille.

1.9

ETSK suhtautuu epäillen säännöksiin lyhyiden toimeksiantojen merkitsemisestä. Ne ovat erittäin monimutkaisia, niiden hyödyllisyys on kyseenalainen ja ne rasittaisivat kaikkia EU:n kauppapaikkoja. Muut avoimuustoimenpiteet näyttävät riittävän täydellisesti varmistamaan EAMV:n ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudet valvoa markkinoita.

1.10

Valtioiden velkakriisin puhjettua valtionvelkaan sidotut luottoriskinvaihtosopimukset ovat olleet euroalueen pelkojen keskipisteessä. ETSK on erittäin huolissaan kriisin taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Komitea katsoo kattamattoman luottoriskinvaihtosopimusten myynnin laajentaneen kriisiä ja suhtautuu siksi ehdotettuun asetukseen myönteisesti. Komitea jakaa seuraavan komission käsityksen, joka esitetään asetuksen perusteluosan kohdissa 16 ja 17: ”Osakkeiden ja valtion joukkolainojen kattamattoman lyhyeksi myynnin katsotaan toisinaan kasvattavan rahoitusvälineiden toimituksen epäonnistumisen riskiä ja lisääntyneen volatiliteetin riskiä. [—] Toimenpiteillä, jotka liittyvät valtion joukkolainoihin ja valtion joukkolainoja koskeviin luottoriskinvaihtosopimuksiin ja joihin kuuluvat muun muassa avoimuuden lisääminen ja kattamatonta lyhyeksi myyntiä koskevat rajoitukset, olisi asetettava vaatimuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa ja joilla voidaan samaan aikaan välttää joukkolainamarkkinoiden ja niihin liittyvien takaisinostosopimusten markkinoiden (repomarkkinoiden) likviditeettiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset”.

1.11

Yhteenvetona voidaan todeta, että komitea kannattaa EAMV:n sääntelyroolia siten kuin se on määritelty asetuksessa. Liialliset toimenpiteet voivat horjuttaa markkinoiden vakautta. ETSK on tyytyväinen markkinoiden avoimuutta koskeviin säännöksiin ja odottaa, että niistä on paljon hyötyä. Se myös kannatta useimpia ehdotettuja teknisiä säännöksiä, poikkeuksena edellä esitetyt huolenaiheet.

1.12	Kun otetaan huomioon vahingot, joita kontrolloimaton valtionvelka voi aiheuttaa kaikille kansalaisille, ETSK odottaa EU:n ottavan globaalin johtoaseman valtioiden velanhoidon tulevassa hallinnassa.

2. Johdanto

Lyhyeksi myynti

2.1

Termi ”lyhyeksi myynti” tarkoittaa sitä, että myydään lainattuja osakkeita omistuksessa olevien sijasta. Osakkeita lainaavat instituutiot perivät tästä toiminnasta maksun, joka lisää niiden varojen tuottoa. Lainaaja myy osakkeet sillä odotuksella, että niiden hinta laskee. Osakkeet voidaan sitten ostaa halvemmalla takaisin niiden palauttamiseksi lainaajalle, jolloin lainaaja jää voitolle. Ylimyynti sisältää ilmeisen riskin. Osakkeiden lainaus voidaan järjestää ennen niiden myymistä (katettu lyhyeksi myynti) tai myynnin jälkeen (kattamaton lyhyeksi myynti).

2.2

Lyhyeksi myyntiä voidaan harjoittaa useista eri syistä. Koska yksittäisten osakkeiden kurssit kuten myös koko osakemarkkinat voivat sekä laskea että nousta, osakesalkku, jonka arvon on määrä nousta markkinoiden noustessa (pitkä positio), uhkaa menettää arvoaan markkinoiden laskiessa. Tämäntyyppistä ”pitkää” positiota voidaan suojata ”lyhyellä” komponentilla. Useat instituutiot käyttävät pelkästään ”pitkää” positiota, mutta jokin niistä voivat käyttää pelkkää ”lyhyttä” positiota. On ratkaisematon kysymys, onko suurempaa keinottelua lyödä vetoa markkinoiden nousun puolesta muodostamalla pelkästään pitkään positioon perustuva osakesalkku vai laskun puolesta muodostamalla lyhyeen positioon perustuva salkku.

2.3

Lyhyeksi myyntiä harjoittavat monet markkinatoimijat, joihin kuuluvat perinteiset rahastojen hallinnoijat, kuten eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt, investointipankit, hedgerahastot ja markkinatakaajat. Myös yksittäiset sijoittajat voivat käyttää lyhyeksi myyntiä osana omaa investointistrategiaansa. Lyhyeksi myyntiä pidetään lainmukaisena sijoitustoimintana normaaleissa markkinaolosuhteissa.

2.4

Kuten komissio aivan oikein toteaa, lyhyeksi myynti on useimmilla finanssimarkkinoilla vakiintunut ja yleinen käytäntö, eikä sitä pitäisi sekoittaa markkinoiden väärinkäytöksiin, joista säädetään erikseen EU:ssa. Lyhyeksi myynti vaikuttaa pikemminkin myönteisesti markkinoihin. Erityisesti se tehostaa hinnanmuodostusta, vähentää hintakuplien riskiä sekä parantaa markkinoiden likviditeettiä.

2.5

Yhdistyneet kuningaskunnat kielsi syyskuussa 2008 muutamia päiviä Lehman Brothersin konkurssin jälkeen osakkeiden lyhyeksi myynnin julkisesti noteeratuissa rahoitusyhtiöissä. Useat muut maat, myös Yhdysvallat, ottivat käyttöön vastaavia rajoituksia eri pituisiksi ajanjaksoiksi. EU:n uuden asetuksen myötä vältetään tällaisten epätavanomaisten toimenpiteiden toistuminen.

2.6

Subprime-johdannaisten arvon romahtaminen, ongelman nopea leviäminen ja markkinaromahduksen valtavat mittasuhteet vaativat sääntelyviranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, vaikkakin niiden vaikutukset kriisin etenemiseen ovat kiistanalaiset. On vaikeaa kuvitella vastaavaa tilannetta tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa nyt on olemassa puitteet, jotka antavat valvojille ja sääntelijöille mahdollisuuden reagoida asianmukaisesti.

Luottoriskinvaihtosopimukset

2.7

Luottoriskinvaihtosopimukset (Credit Default Swaps, CDS) ovat joukkovelkakirjalainoihin, muun muassa yritysten ja valtioiden velkakirjoihin, sidottuja johdannaissopimuksia. Niitä käytetään vakuutuksena luottotappion varalta. Luottoriskisuojauksen ostaja maksaa neljännesvuosittain vastiketta (spread) luottoriskisuojauksen myyjälle. Luottoriskinvaihtosopimuksen vastike on sopimusten ylläpitämiseksi suoritettava maksu, joka nousee kohde-etuutena toimivan velan arvioidun luottotappioriskin kasvaessa.

2.8

Jos luotonottaja joutuu vaikeuksiin, luottoriskisuojauksen myyjä maksaa ostajalle joukkovelkakirjan nimellisarvon velkakirjan luovutusta vastaan. Luottotappio voi liittyä esimerkiksi maksamatta jättämiseen, velkasaneeraukseen tai konkurssiin. Valtaosa luottoriskinvaihtosopimuksista on arvoltaan 10–20 miljoonaa dollaria, ja niiden maturiteetti on yhdestä kymmeneen vuoteen. Luottoriskinvaihtosopimus on samanlainen kuin luottovakuutus, mutta sitä eivät koske vakuutussäännökset.

2.9

Sijoittajat voivat myös ostaa ja myydä luottoriskisuojauksia omistamatta vakuutuksen kohteena olevaa joukkolainaa. Tällaiset kattamattomat luottoriskinvaihtosopimukset antavat kaupankäyjille mahdollisuuden keinotella velkakysymyksillä sekä liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuudella. Jos esimerkiksi General Motorsin alihankkija on ollut huolissaan GM:n mahdollisesta ajautumisesta konkurssiin, se olisi voinut suojata asemansa GM:n velkakirjoihin sidotun kattamattoman luottoriskinvaihtosopimuksen avulla. Vastaavasti valtion velkakirjoihin sijoittavat voivat käyttää luottoriskinvaihtosopimuksia luodakseen valikoituihin joukkolainoihin kohdistuvia pitkiä ja lyhyitä positioita, mikä saattaa toisinaan olla muita vaihtoehtoja parempi tapa rakentaa salkku.

2.10

On tärkeää olla sekoittamatta toisiinsa kattamattomia luottoriskinvaihtosopimuksia ja osakkeiden ja arvopaperien katteetonta lyhyeksi myyntiä. Jälkimmäisessä tapauksessa lainatut arvopaperit myydään. Tämä voi olla ongelmallinen käytäntö. Kattamattomien luottoriskinvaihtosopimuksien tapauksessa myyntiä ei tapahdu. Ostaja on yhteisymmärryksessä myyjän kanssa vapaaehtoisesti tehnyt kaupan joukkovelkakirjaan sidotusta optiosta. Tällöin tapahtuu hinnanmääritys, samoin kuin kaikilla markkinoilla. Sopimuksen kohteena olevan joukkolainan hintakehitys määrittää, kumpi osapuoli hyötyy. Suurin osa luottoriskinvaihtosopimuksista on kattamattomia.

2.11

Saksa ilmoitti toukokuussa 2010 kiellosta, joka koskee kattamatonta kaupankäyntiä euroalueen valtioiden luottoriskinvaihtosopimuksilla sekä euroalueen valtioiden joukkolainojen ja tiettyjen Saksan rahoituslaitosten osakkeiden kattamatonta lyhyeksi myyntiä. Sääntelyviranomainen ilmoitti toimenpiteensä perusteluksi joukkovelkakirjojen epätavallisen epävakauden. Tämä toimenpide yllätti useat jäsenvaltiot ja järkytti markkinoita. Samoin kuin osakkeiden lyhyeksi myymisen tapauksessa, EU:n uudet sääntelyvaltuudet ja säännökset ehkäisevät myös tällaisten odottamattomien ja yksipuolisten toimenpiteiden toistumisen tulevaisuudessa.

2.12

Vaikka keskittyminen luottoriskinvaihtosopimuksiin on perusteltua, vaarana on edelleen, että kiinnitetään huomiota ongelman oireisiin eikä sen syyhyn. Syynä on ratkaisematon poliittinen ja taloudellinen ongelma, jonka eteen rahaliitto on joutunut velkakriisin myötä. Ongelma on aiheuttanut taloudellista epävarmuutta. Luotonantajien on katettava riskinsä, kun taas opportunistit pyrkivät hyötymään epävarmuudesta. Nämä kaksi tahoa on vaikea erottaa toisistaan. Pankkiirit saattavat tehdä voittoja, mutta euroalueen valtiot tarjoavat niille siihen kaikki mahdollisuudet.

2.13	Edellä esitetyn valossa ja kun otetaan huomioon vahingot, joita kontrolloimaton valtionvelka voi aiheuttaa kaikille kansalaisille, ETSK odottaa EU:n ottavan globaalin johtoaseman valtioiden velanhoidon tulevassa hallinnassa.

3. Asetuksen pääsisältö

3.1	Ehdotus kattaa osakkeet ja johdannaiset, joiden kohde-etuutena ovat osakkeet, valtion joukkolainat ja johdannaiset, joiden kohde-etuutena ovat valtion joukkolainat, sekä ne luottoriskinvaihtosopimukset, joiden kohde-etuutena ovat valtion liikkeeseen laskemat joukkolainat.

3.2

Ehdotuksen mukaan ilmoitus- ja tiedonantovaatimuksia sovelletaan sellaisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin (jäljempänä ’henkilöt’), joilla on merkittäviä nettomääräisiä lyhyitä positioita EU:n alueella julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetuissa osakkeissa tai valtion joukkolainoissa tai joilla on luottoriskinvaihtosopimuksista johtuvia merkittäviä positioita, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltioiden joukkolainoihin.

3.3	Osakkeiden osalta ehdotetaan kaksivaiheista ilmoitus- ja tiedonantomallia: kun positio ylittää matalamman kynnysarvon, siitä on annettava ei-julkinen ilmoitus sääntelyviranomaiselle, ja kun positio ylittää korkeamman kynnysarvon, se on julkistettava markkinoille.

3.4	Ehdotuksen mukainen matalampi kynnysarvo on 0,2 prosenttia liikkeeseen lasketusta osakepääomasta, ja korkeampi kynnysarvo 0,5 prosenttia.

3.5

EU:n jäsenvaltioiden joukkolainojen osalta edellytetään ei-julkista ilmoitusta, kun kyseessä ovat merkittävät

—	valtion joukkolainoja koskevat nettomääräiset positiot

—	kattamattomat positiot, jotka koskevat sellaisia luottoriskinvaihtosopimuksia, joiden kohde-etuutena ovat valtion joukkolainat.

3.6	Ilmoittamista edellytetään myös lyhyiltä positioilta, jotka syntyvät kauppapaikkojen ulkopuolella tapahtuvasta kaupankäynnistä (OTC-kaupankäynnistä) tai johdannaisten, kuten optioiden ja futuurien, käytön tuloksena.

3.7	Ehdotukseen sisältyy myös vaatimus, jonka mukaan missä tahansa kauppapaikassa toteutetut lyhyeksimyyntitoimeksiannot on merkittävä (flagging) siten, että kauppapaikka voi julkaista päivittäin tietoja siinä toteutettujen lyhyeksimyyntitoimeksiantojen määristä.

3.8	Henkilöiden, jotka myyvät osakkeita tai valtion joukkolainoja lyhyeksi, on myyntiajankohtaan mennessä täytynyt lainata välineet, tehdä sopimus niiden lainaamisesta tai tehdä muita järjestelyjä, joilla varmistetaan, että arvopaperi on lainattavissa, jotta ne voidaan toimittaa määräaikaan mennessä.

3.9	Jos henkilö, joka on myynyt lyhyeksi, ei kykene toimittamaan osakkeita määräaikaan mennessä, kauppapaikka ostaa osakkeet, jotta myynti saadaan toteutettua ja kulut perittyä lyhyeksimyyjältä. Lyhyeksimyyjä suorittaa päivittäisen maksun toimittamisajankohtaan saakka.

3.10	Toimitusajat vaihtelevat lainkäyttöalueen mukaan. Toimittamiseen liittyviä kysymyksiä on vielä yleisesti ottaen selvitettävä.

3.11

Poikkeuksellisissa tilanteissa voi olla tarpeen kieltää sellainen lyhyeksi myynti tai rajoittaa sellaista lyhyeksi myyntiä, joka olisi muutoin laillista tai johon liittyisi vain pieni riski. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tilapäiset valtuudet edellyttää laajempaa avoimuutta tai asettaa markkinoita koskevia rajoituksia.

3.12	Koska tällaisilla toimenpiteillä on EU:n laajuisia vaikutuksia, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) annetaan kaksi tehtävää: jäsenvaltioiden toimenpiteiden koordinointi ja kunkin jäsenvaltion määräämien rajoitusten vahvistaminen erityisesti rajoitusten voimassaoloajan osalta.

3.13	Kun tilanteella on rajat ylittäviä vaikutuksia ja EAMV katsoo, että toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimenpiteet ovat epäasianmukaisia, EAMV voi puuttua asiaan, jolloin sen toimenpiteet ovat etusijalla jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteisiin nähden.

3.14	Komissiolle siirretään valta täsmentää perusteet ja seikat, jotka EAMV:n sekä toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon määrittäessään, milloin epäsuotuisat tapahtumat tai kehitysnäkymät uhkaavat vakavasti rahoitusvakautta tai markkinoiden luottamusta.

3.15	Toimivaltaisille viranomaisille annetaan valtuudet kieltää lyhyeksimyynti erittäin lyhyeksi ajaksi tai rajoittaa muulla tavalla transaktioita estääkseen rahoitusvälineen hinnan epätavanomaisen alenemisen. Näiden valtuuksien käyttö perustuisi objektiivisiin perusteisiin.

3.16

Toimivaltaisille viranomaisille annetaan ehdotuksella kaikki sääntöjen soveltamisen kannalta tarpeelliset valtuudet. Ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot antavat säännöt hallinnollisista toimenpiteistä, seuraamuksista ja taloudellisista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen ehdotuksen täytäntöönpanon ja soveltamisen valvonnan kannalta.

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/38

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen”

KOM(2010) 365 lopullinen

2011/C 84/08

Esittelijä: Petru Sorin DANDEA

Toinen esittelijä: Krzysztof PATER

Euroopan komissio päätti 9. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen

KOM(2010) 365 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 185 ääntä puolesta ja 9 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tärkeimmät suositukset

1.1

Kuten vihreässä kirjassa ”Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” todetaan, jäsenvaltioilla on sosiaaliturvajärjestelmiensä perustekijöiden määrittelyn ja näin ollen eläkejärjestelmiensä suunnittelun ja toimivuuden osalta vapaus ja täysi vastuu. ETSK katsoo kuitenkin, että koordinoitu EU:n tason lähestymistapa voi osaltaan edistää johdonmukaisuutta ja varmistaa, että kansalliset eläkejärjestelmät ovat sopusoinnussa Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisen ja työllisyyspilarien kanssa, kun muistetaan, että työllisyydellä on eläkejärjestelmien kestävyyden kannalta ratkaiseva merkitys. ETSK:n kommentit tulisi ottaa huomioon kokonaisuudessaan eikä yksittäin.

1.2

Eläkejärjestelmien uudistamisesta päätetään kansallisella tasolla ottamalla huomioon maakohtaiset erityisolosuhteet ja maan historia sekä asettamalla tavoitteeksi riittävän ja kestävän eläkejärjestelmän varmistaminen. EU:n säännöksillä ei tulisi suoraan tai välillisesti edistää tai rankaista tietyntyyppisiä eläkeuudistuksia. ETSK korosti vuonna 2000 ja 2004 antamissaan lausunnoissa (1) sitä, että asia tulisi jättää työmarkkinaosapuolien käsiteltäväksi. ETSK katsoo, että kansallisten eläkejärjestelmien suurista eroista huolimatta niillä on riittävästi yhteisiä piirteitä, joita voitaisiin käsitellä EU:n tasolla politiikan koordinoinnista sääntelyyn ylittämättä EU:n toimivaltuuksia rahastoivien eläkejärjestelmien alalla.

1.3

Vihreän kirjan ehdotukset on asetettava sosiaalisen markkinatalouden yleiseen kontekstiin. Kriisi on vahingoksi kasvulle, työllisyydelle ja eläkkeille. Unioni toimisi tukitehtävänsä mukaisesti, jos se ryhtyisi soveltamaan samanaikaisesti jäsenneltyä elvytyspolitiikkaa laatuun tähtäävän kasvun lisäämiseksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan, ammatillisen koulutuksen, investointien ja innovoinnin avulla ja edistämään näin uusien ja kunnollisten työpaikkojen luomista, mikä vakauttaisi jäsenvaltioiden jakojärjestelmiä. Nämä järjestelmät ovat tehokkaita puskureita kriisitilanteissa. Ennen mahdollista siirtymistä kaikilta osin solidaarisuuteen perustuvista eläkejärjestelmistä sekajärjestelmiin (jakojärjestelmä ja eläkerahastot) jäsenvaltioiden tulisi – muun muassa sillä perusteella, että solidaarisuuteen perustuvat jakojärjestelmät lisäävät julkisen talouden vajetta – muistaa, etteivät rahastoivat eläkejärjestelmät mahdollisesti auta väestöä selviytymään talouskriisien vaikutuksista, vaan päinvastoin jokainen finanssi- ja pörssikriisi voi vahingoittaa kyseisiä järjestelmiä.

1.4

Eurooppa ikääntyy alhaisen syntyvyyden ja elinajanodotteen nousun johdosta. ETSK on samaa mieltä siitä, että väestöennusteita tulisi analysoida ja seurata säännöllisesti, jotta mahdollistetaan eläkejärjestelmien asianmukainen ja oikea-aikainen mukauttaminen uudenlaisiin olosuhteisiin. Kyseisiä ennusteita, jotka koskevat myös tulevia julkisia eläkemenoja, on kuitenkin hyödynnettävä ja tarkasteltava varovasti, sillä ne voivat sisältää monia olettamuksia, joita on vaikea ennustaa pitkällä aikavälillä. (2) Eurostatin olettamusta, että eliniänodote kasvaa EU:ssa seitsemällä vuodella seuraavien 40 vuoden kuluessa, ei voida pitää täysin varmana, vaikka se perustuukin parhaaseen asiantuntemukseen. Elinajanodotteen nousuun voivat jatkossa vaikuttaa muutokset työskentely- ja elinolosuhteissa. ETSK katsoo, että komission vihreässä kirjassa esitetyissä ehdotuksissa, jotka perustuvat pääasiassa väestöllisiin näkökohtiin ja viimeksi kuluneiden 50 vuoden suuntauksiin, unohdetaan kokonaan se, että kriisi vaikuttaa eläkejärjestelmiin enemmän työpaikkojen ja investointien puutteen takia kuin väestöllisistä syistä.

1.5

ETSK suhtautuu epäillen siihen, että pelkkä lakisääteisen eläkeiän korotus voisi ratkaista väestökehityksen haasteisiin liittyvät ongelmat. Komitea katsoo pikemminkin, että tämä voisi syöstä miljoonat iäkkäät henkilöt, erityisesti naiset, köyhyysrajan alapuolelle. Sen sijaan todellista eläkkeelle siirtymistä on lykättävä nykyiseen lakisääteiseen eläkeikään toteuttamalla tehokkaan kasvu- ja työllisyyspolitiikan rinnalla aloitteita, joilla kannustetaan jatkamaan työuraa. Ainoastaan todellinen ”aktiivisen ikääntymisen” politiikka, jolla pyritään lisäämään osallistumista jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, voi kestävällä tavalla nostaa terveysongelmien, kiivaan työtahdin, ennenaikaisten irtisanomisten sekä täydennyskoulutusta ja työmarkkinoille paluuta koskevien mahdollisuuksien puuttumisen johdosta työelämästä ennenaikaisesti poistuvien iäkkäiden henkilöiden työllisyysastetta. Lakisääteisen eläkeiän korottaminen voi myös lisätä muihin sosiaaliturvan pilareihin, kuten työkyvyttömyyseläkkeisiin tai vähimmäistuloon, kohdistuvaa painetta (3), kuten eräissä jäsenvaltioissa on tapahtunut, mikä mitätöi edistymisen kohti entistä terveempää julkista taloutta. Näin ollen sitä on harkittava vapaaehtoiselta pohjalta.

1.6

Automaattista eläkeiän nostamista eliniänodotteen kasvun tai väestökehityksen perusteella pidetään koko yhteiskunnan kannalta vaarallisena, minkä johdosta ETSK ei kannata sitä. Useimmat kyseisistä mekanismeista nostavat eläkeikää automaattisesti vastaavassa suhteessa eliniänodotteen nousuun ja muihin talouden tai työmarkkinoiden muuttujiin nähden. Nimenomaan parlamenttien sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden merkittävien sidosryhmien – eikä tietokoneiden – tulisi laajan julkisen keskustelun jälkeen tehdä kyseisenlaiset elinolosuhteita koskevat perusluonteiset päätökset. Kaikkien kyseisen mekanismin käyttöön ottavien jäsenvaltioiden tulisi lisäksi ottaa huomioon se, että vaikka mekanismi vähentää väestön kohdistamaa painetta uudistuksia vastaan, kyseinen menettelytapa voisi todellisten työmahdollisuuksien puuttuessa iäkkäiltä työntekijöiltä siirtää heille tarkoitetun taloudellisen tuen sosiaaliturvan muihin pilareihin. Mekanismin suora soveltaminen eläkejärjestelmiin eläketurvan riittävyyden ja kestävyyden varmistamiseksi johtaisi näin ollen siihen, ettei luvattuja etuja kyetä saavuttamaan.

1.7

Nykyinen talouskriisi vaikuttaa sekä jakojärjestelmiin että rahastoiviin järjestelmiin, mutta eri tavoin. On aiheellista painottaa, että pakollisten rahastoivien eläkejärjestelmien käyttöönottamista pidettiin eräissä jäsenvaltioissa 1990-luvulla keinona välttää väestön ikääntymisestä johtuvat – esimerkiksi kestävyyteen ja riittävyyteen liittyvät – eläkeriskit. Rahoituskriisi ja sen seuraukset osoittavat, että pakollisiin rahastoiviin eläkejärjestelmiin kohdistuu erityisiä rahoitusriskejä. Talouskriisi ja ikääntyminen vaikuttavat kuitenkin myös jakojärjestelmiin kokonaispalkkasumman pienenemisen johdosta. Nykyisin on selvää, että niin talouskriisi kuin ikääntyminenkin voivat vaikuttaa kaikkiin eläkejärjestelmiin rahoitusmenetelmästä riippumatta – tosin eri tavoin. Sen vuoksi näiden järjestelmien hyvä hallinta ja valvonta sekä asianmukainen talouspolitiikka ovat välttämättömiä, jotta voidaan huomattavasti vähentää niiden kestävyyttä uhkaavia riskejä. Vaikka EU:ssa sovellettavat eläkejärjestelmät ovat hyvin moninaisia, pyrkimyksissä varmistaa kyseisten järjestelmien riittävyys ja kestävyys on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa. ETSK katsoo, että pakollisilla jakojärjestelmillä tulee olla jatkossakin keskeinen rooli, kun kyse on tulevien eläkkeiden turvaamisesta, ja siksi niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta useissa EU:n jäsenvaltioissa havaittu alenevien nettokorvausasteiden suuntaus saadaan käännettyä.

1.8

Tilanteessa, jossa väestö ikääntyy, onnistuminen kestävän julkisen talouden varmistamisessa riippuu EU:n toimista seuraavilla avainaloilla: työpaikkojen määrän ja laadun tukeminen, tuottavuuden ja taloudellisen suorituskyvyn kohottaminen, joustoturvan edistäminen työmarkkinoilla, elinikäinen oppiminen, maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotouttaminen. ETSK:n mielestä komission tulisi suosittaa perustaksi mallia, joka tarjoaisi laadukasta työtä kaikenikäisille, jossa erityisesti nuoret saataisiin mukaan työmarkkinoille ja joka edistäisi aktiivista ikääntymistä ja osallistumista jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kansalaiset odottavat jo nyt, että kaikki voisivat tehdä työtä ja että työn laatu parantuisi. Tämä merkitsee, että on ratkaisevan tärkeää luoda oikeanlaiset olosuhteet uusien työpaikkojen luomiselle.

1.9

ETSK korostaa, että eläkejärjestelmän on oltava uskottava ja tarkoituksenmukainen, mikä edellyttää, että on löydettävä ja otettava käyttöön uusia rahoitusresursseja, jotta varmistetaan sukupolvien välinen tasapaino. Ainoastaan siinä tapauksessa tulevat sukupolvet antavat oman panoksensa eläkejärjestelmään, mikä on ratkaiseva edellytys eläkejärjestelmien kestävyydelle. Eläkejärjestelmien on oltava avoimia, ja saatavilla tulee olla helppotajuisia tietoja ja tilastoja niiden toiminnasta sekä jäsenten kaikista oikeuksista. Koulujen opetusohjelmiin olisi sisällytettävä finanssiosaaminen.

1.10

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan sukupuolten tasa-arvon käytännössä. Naisten ja miesten erilaisia eläkeikiä tulisi tarkistaa. Etujen ja väestörakenteeseen liittyvien tekijöiden välinen keskinäinen suhde yhdessä naisten alhaisemman eläkeiän kanssa kasvattavat naisten köyhyysriskiä vanhuusiällä. Tämä kasvattaa naisten jo nyt suurta riskiä saada pienempiä eläkkeitä alhaisempien palkkojen (sukupuolten välinen palkkaero), pitempien vanhempainvapaiden sekä suuremman pitkäaikaistyöttömyysriskin johdosta. Naisten työurat ovat myös epävakaampia. Siinä mielessä on tärkeää välttää pitkiä poissaoloja työmarkkinoilta. Esimerkiksi tarjoamalla nykyistä parempia lasten ja vanhusten hoitojärjestelyjä voidaan huomattavasti auttaa monia naisia työllistymään ja pysymään työmarkkinoilla. ETSK kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan todellisia poliittisia toimenpiteitä kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi.

1.11

ETSK toistaa jälleen, että eläkkeet eivät ole ”palkkio”, vaan ennemminkin eräänlainen myöhemmäksi lykätty palkka tai säästö käytetyn järjestelmän tyypistä riippumatta. Eläkkeensaajat ovat erittäin tärkeä sosioekonominen ryhmä; heitä ei tulisi pitää taakkana, vaan merkittävinä taloudellisina toimijoina, joiden osuus väestöstä on keskimäärin 25 prosenttia ja jotka kasvattavat talouden kokonaiskysyntää.

1.12

Huomattakoon, että myös niissä jäsenvaltioissa, joissa on olemassa jakojärjestelmä, vapaaehtoisiin rahastoiviin eläkejärjestelmiin voivat osallistua vain ne palkansaajat, jotka kykenevät säästämään. Pakollisten rahastoivien eläkejärjestelmien yleistyminen ja osittainen siirtyminen jakojärjestelmistä rahastoiviin eläkejärjestelmiin ei saa aiheuttaa epätasa-arvoa eikä vaarantaa tulevien eläkkeensaajien tuloja.

1.13

Eläkkeiden riittävyyttä ja kestävyyttä tulisi pitää keskeisenä kysymyksenä sekä makrotalouden että yhteiskunnan näkökulmasta. Koska kysymys on talouden kannalta erittäin tärkeä, vastuussa olevien viranomaisten tulisi harkita ansiotuloista tehtäville pidätyksille vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen tai täydentävien ratkaisujen etsimistä eläkejärjestelmien rahoituksen tukemiseksi.

1.14	Komission olisi kannustettava jäsenvaltioita uudistamaan kansalliset eläkejärjestelmänsä niiden riittävyyden, kestävyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi, ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava tähän hankkeeseen täysipainoisesti.

2. Vastauksia Euroopan komission esittämiin kysymyksiin

2.1	Miten EU voi tukea jäsenvaltioiden toimia, joilla parannetaan eläkejärjestelmien riittävyyttä? Olisiko EU:n yritettävä määrittää paremmin, mikä on katsottava riittäväksi eläketuloksi?

2.1.1

Komission tulisi ennen kaikkea määritellä riittävyyttä koskevat EU-tason perusperiaatteet. Eläkkeen tulee tarjota materiaalista turvallisuutta ja taata ihmisarvo. Monet EU:n välineet tarjoavat tukea jäsenvaltioille. Niitä ovat avoin koordinointimenetelmä, vakaus- ja kasvusopimus sekä Tukholman strategia (4). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan myös sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmiä koskevia säännöksiä voidaan antaa EU:n tasolla. ETSK myöntää, että sääntely EU:n tasolla on vaikeaa, mutta komissio voisi arvioida ja tarvittaessa tarkistaa nykyistä sääntelykehystä erityisesti rahastoivien eläkejärjestelmien osalta ainakin seuraavilla aloilla:

—	rahastoivien eläkejärjestelmien sijoitusten vakauteen liittyvät näkökohdat

—	rahastoivien eläkejärjestelmien sukupuolinäkökohdat

—	kaikkien rahastoivien eläkejärjestelmien vakavaraisuus

—	rahastoivien eläkejärjestelmien hallinnointikustannukset

—	yksityisesti hallinnoitavien eläkejärjestelmien takuujärjestelmät.

2.1.2

Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti sellaisten yksityisten tahojen hallinnoimien pakollisten rahastoivien eläkejärjestelmien kehittämiseen, joita koskevat valinnat ovat yksilöllisiä ja joita eräät jäsenvaltiot alkoivat ottaa käyttöön 1990-luvun loppupuolella. Nykyinen EU:n sääntely perustuu sellaisten jäsenvaltioiden kokemuksiin, jotka eivät ole sisällyttäneet kyseisenlaista ratkaisua eläkejärjestelmiinsä. Siksi komission tulisi keskittyä erityisesti pakollisiin rahastoiviin eläkejärjestelmiin kiinnittämällä huomiota

—	kyseisten järjestelmien varojen kohteluun julkisen talouden näkökulmasta

—	valuuttariskin käsittelyä koskevaan kysymykseen

—	asianmukaisesta valvonnasta huolehtimiseen, jotta varmistetaan kyseisenlaisten järjestelmien – joihin sovelletaan tietyntasoisia julkisia takauksia – asianmukainen turvallisuus.

ETSK suosittaa noudattamaan varovaisuutta uudistuksia toteutettaessa, sillä sen, että osa nykyisin jakojärjestelmiin kanavoitavista maksuista siirretään rahastoiviin järjestelmiin, ei tulisi heikentää jakojärjestelmiä entisestään, jotta voidaan varmistaa todellinen hyöty tuleville eläkkeensaajille. Tehokkaan sääntelyn puuttumisen seurauksena rahoitusriski kasvaa erityisesti talouskriisitilanteessa. Eläkerahastojen sijoituksissa tulisi ottaa huomioon tarve elinkaareen perustuvasta varojen kohdentamisesta.

2.1.3

ETSK katsoo, että avoimen koordinointimenetelmän puitteissa sosiaalisen suojelun komitea ja sen indikaattoreita käsittelevä alaryhmä voisivat talouspoliittisen komitean ja sen väestön ikääntymistä käsittelevän työryhmän tuella kehittää ja parantaa välineitä, joilla arvioidaan ikääntymisen mahdollisia vaikutuksia julkisen talouden kestävyyteen ja kunnolliseen eläketurvaan. Eurostatin yleiseen menetelmään perustuvat laskelmat eläkkeensaajien talouksien köyhyysriskistä eivät kykene valaisemaan riittävästi eläkkeensaajien altistumista köyhyydelle kyseisten talouksien erilaisen tulo- ja menorakenteen johdosta. Olisi kehitettävä nykyistä parempi menetelmä eläkkeensaajien köyhyydelle altistumisen arvioimiseksi. Sen avulla voitaisiin myös seurata eläketulojen riittävyyttä. Olisi laadittava lisää tilastoihin perustuvia arvioita eläkkeiden riittävyyden määrittämiseksi siltä osin, kuinka niiden avulla kyetään estämään vanhuusiän köyhyys ja varmistamaan kohtuullinen elintaso eläkkeensaajille sekä mahdollistamaan osallistuminen julkiseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään (5). Eläkkeiden riittävyys on kuitenkin määriteltävä kansallisella tasolla.

2.2	Onko EU:n nykyinen eläkekehys riittävä turvaamaan kestävän julkisen talouden?

2.2.1

Eurooppalaisessa eläkekehyksessä keskitytään seuraamaan tulevia menoja hyväksyttyjen sääntöjen pohjalta. Kyseinen menetelmä kannustaa poliittisia päättäjiä keskittymään ennusteidensa aikahorisonttiin. ETSK painottaa, että on erittäin tärkeää seurata eläkejärjestelmiin liittyvien vastuiden yleistasoa. Nykyistä kehystä voitaisiin sen vuoksi täydentää seuraamalla implisiittisiä eläkevastuita ja raportoimalla niistä hyväksyttyä menetelmää käyttäen.

2.2.2

Voitaisiin harkita vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tarkistamista, jotta varmistetaan, että uudistusten tuloksia (mukaan luettuna siirtymistä yksinomaisista jakojärjestelmistä osittain rahastoiviin eläkejärjestelmiin), jotka johtavat muutoksiin eläkejärjestelmien rahoituksessa lisäämällä eksplisiittisiä vastuita ja vähentämällä implisiittisiä vastuita, pohditaan asianmukaisesti. Mikäli näin tehdään, kyseiset uudistukset, joilla pyritään ratkaisemaan pitkän aikavälin kestävyyden haasteet, eivät kärsisi lyhyellä aikavälillä korkeamman eksplisiittisen julkisen velan johdosta.

2.2.3

Se, että nykyisin edistetään vuotta 2060 koskevien ennusteiden pohjalta tehokkaita uudistuksia, saattaa kuitenkin johtaa siihen, ettei eläkkeiden riittävyyden ja kestävyyden tavoitetta saavuteta. ETSK suosittaa täydentämään pakollisia jakojärjestelmiä tapauskohtaisesti puskurirahastoilla, jotta vältetään kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat äkillisten mukautusten riskit.

2.2.4

ETSK katsoo, että komission kysymys on yleisöä ajatellen harhaanjohtava. On olennaisen tärkeää varmistaa kestävä julkinen talous. Tämä on tehtävä kansallisella tasolla, ja se edellyttää, että huomioon otetaan monet muut seikat kuin pelkästään eläkejärjestelmät.

2.3

Miten voidaan parhaiten saavuttaa korkeampi todellinen eläkkeellesiirtymisikä ja mikä vaikutus olisi eläkeikien nostamisella? Olisiko eläkejärjestelmiin liitettävä väestörakenteen muutoksiin kytkeytyviä automaattisia vakautusmekanismeja, jotta työssäolo- ja eläkkeelläoloajan välille saataisiin tasapaino? Millainen rooli EU-tason toiminnalla voisi olla tässä?

2.3.1

Vuoteen 2020 mennessä lakisääteinen eläkeikä on useimmissa jäsenvaltioissa 65 vuotta. Eurostatin tietojen mukaan keskimääräinen todellinen eläkeikä EU:ssa vuonna 2008 oli 61,4 vuotta (6). 55–64-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvien henkilöiden työllisyysaste on kuitenkin edelleen alhainen, noin 40 prosenttia. Tarvitaan aloitteita työpaikkojen luomiseksi iäkkäämmille työntekijöille, kyseistä ikäryhmää koskevien työnantajien asenteiden ja iäkkäämpien työntekijöiden omien suhtautumistapojen muuttamiseksi sekä aktiivisena ikääntymiselle myönteisten olosuhteiden luomiseksi, sillä entistä korkeampiin eläkeikiin johtavien eläkeikää koskevien automaattisten vakautusmekanismien käyttöönottaminen sysäisi miljoonia työntekijöitä sosiaalisen suojelun järjestelmän muiden pilareiden piiriin (esimerkiksi työttömyysetuus, työkyvyttömyyseläke tai taattu vähimmäistoimeentulo), mikä lisäisi jyrkästi kyseisen ryhmän köyhyysriskiä. ETSK katsoo, että työllisyyttä tukevien toimien tulisi olla etusijalla EU:ssa. Ensisijainen vastaus väestönkehityksen haasteeseen on tähdätä kasvupolitiikkaan ja työllisyyden lisäämiseen.

2.3.2

On ratkaisevan tärkeää edistää EU-tason aloitteita nykyisen Eurooppa 2020 -strategian puitteissa, jotta työntekijöille annetaan mahdollisuus tehdä työtä. Jäsenvaltioiden tulisi lisätä työllistettävyyttä ja luoda edellytykset, jotta yritykset voivat luoda työpaikkoja ja työntekijät jäädä työelämään niin halutessaan. Entistä pidempien työurien edistäminen edellyttää valtion, työnantajien ja yksilöiden yhteisiä ponnisteluja. Työnantajat tarvitsevat voimakasta tukea tarjotakseen entistä useampia työpaikkoja iäkkäämmille työntekijöille, jotka poistuvat työelämästä ennenaikaisesti terveysongelmien ja työskentelyolosuhteiden, kiivaan työtahdin, ennenaikaisten irtisanomisten sekä täydennyskoulutusta ja työmarkkinoille paluuta koskevien mahdollisuuksien puuttumisen johdosta. Iäkkäitä ihmisiä tulisi rohkaista ja aktivoida parantamaan työllistettävyyttään ja pysymään työmarkkinoilla. Koska oikeus siirtyä eläkkeelle on perusoikeus, lakisääteisen eläkeiän automaattinen korotus ei tule kysymykseen. ETSK toteaa, että lakisääteinen eläkeikä on erillinen kysymys ja eläkemaksujen tai maksusuoritusten kestoon nähden eri asia.

2.3.3

Se, voiko pelkkä lakisääteisen eläkeiän korottaminen nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää, on kiistanalainen kysymys. Näin varmasti olisi, ellei toimeenpantaisi aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, ylläpidettäisi asianmukaisia työmarkkinasuhteita ja toteutettaisi aktiivisen ikääntymisen strategioita sekä toimenpiteitä, joilla tähdätään yhteisvastuun lisäämiseen eläkejärjestelmässä. Ainoastaan määrätietoinen ”aktiivisen ikääntymisen” politiikka, jolla edistetään jatkokoulutusta ja elinikäistä oppimista, voi lisätä iäkkäiden työllisyyttä.

2.3.4

ETSK on vakuuttunut siitä, että automaattiset vakautusmekanismit eivät voi korvata tavanomaisia poliittisia päätöksiä. Nimenomaan parlamenttien on tehtävä väestön elinolosuhteita koskevat perusluonteiset päätökset laajan julkisen keskustelun jälkeen. Automaattisissa vakauttajissa – mikäli niitä ryhdyttäisiin soveltamaan – vaarana olisi työskentely- ja eläkeaikojen pidentyminen epäasiamukaisella tavalla. Aikaisemmin muutokset eliniänodotteessa ovat kulkeneet rinta rinnan koulutus- ja eläkkeelläoloajan pitenemisen ja työssäoloajan lyhenemisen kanssa. Eläkeiän nostamisen ei tulisi olla erillinen toimenpide, vaan sitä tulisi myös täydentää toimenpiteillä, joilla parannetaan lähellä eläkeikää olevien ihmisten työllistymismahdollisuuksia.

2.4	Miten Eurooppa 2020 -strategian toteutuksen avulla voidaan edistää työurien pidentämistä ja siihen liittyviä hyötyjä elinkeinoelämälle sekä puuttua ikäsyrjintään työmarkkinoilla?

2.4.1

Työssäoloajan pidentäminen on olennaista Eurooppa 2020 -strategian kaikkien tavoitteiden kannalta. Työmarkkinaosapuolet on kutsuttava mukaan aloitteisiin, joilla pyritään nostamaan työllisyysaste 75 prosenttiin aktiiviväestöstä. ETSK katsoo, että tarvitaan erityinen lähestymistapa, jotta voidaan vastata haasteeseen nostaa työllisyysastetta 55–64-vuotiaiden ryhmässä. ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot asettavat – työmarkkinaosapuolien kanssa neuvoteltuaan – kansallisissa uudistusohjelmissaan tavoitteen kyseistä ikäryhmää varten.

2.4.2

ETSK on aiemmin antanut yksityiskohtaisia suosituksia EU:lle ja jäsenvaltioille (7) politiikoista, joilla kannustetaan pysymään pidempään työelämässä. Elinikäisen ammatillisen oppimisen, aktiivisten työmarkkinatoimien, myös itsenäisille ammatinharjoittajille tarjottavien työelämässä jatkamisen taloudellisten kannustimien sekä yrityksissä vallitsevien iäkkäitä työntekijöitä koskevien asenteiden muuttamisen ohella on tuettava myös seuraavia toimenpiteitä uusien vaihtoehtojen tarjoamiseksi iäkkäille työntekijöille:

—	Muutetaan lainsäädäntöä, joka joissakin jäsenvaltioissa ei salli työhaluisten eläkeläisten tai työkyvyttömyyseläkkeen saajien palkan ja eläkkeen yhdistämistä.

—	Otetaan käyttöön palkitsemisjärjestelmä työntekijöiden kannustamiseksi jatkamaan työelämässä lakisääteistä eläkeikää pidempään; eläkeiän saavuttamisen jälkeen karttuvien etujen tulisi olla aiemmin hankittuja etuja houkuttelevampia.

—	Kannustetaan jäsenvaltioita tarkastelemaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kysymystä työn rasittavuudesta.

—	Tarjotaan työnhakijoille laaja-alaista neuvontaa ja tukea sekä kuntoutustoimia, joilla edistetään pysyvää työllistymistä työmarkkinoille.

—	Otetaan käyttöön sosiaalisesti hyväksyttäviä kannustimia eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseksi ja – jos toivottavaa – kehitetään houkuttelevia malleja työelämästä eläkkeelle siirtymisen joustavoittamiseksi.

—	Toteutetaan toimenpiteitä, joilla vähennetään työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta ja autetaan työntekijöitä pysymään työelämässä pidempään.

—	Rohkaistaan iäkkäitä työntekijöitä saattamaan taitonsa ajan tasalle.

—	Edistetään iäkkäiden työntekijöiden keskuudessa ja erityisesti pk-yrityksissä tietoisuutta innovatiivisesta henkilöstöhallinnoinnista sekä iäkkäille työntekijöille suotuisasta työn organisoinnista. (8)

2.4.3

Politiikoissa, joilla edistetään työurien pidentämistä, tulisi myös käydä käsiksi ongelmaan, joka johtuu siitä, että nuoret tulevat työmarkkinoille paljon aiempia sukupolvia myöhemmin. Työssäoloajan pidentäminen merkitsee myös, että puututaan sekä työttömyyteen – erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen – että työuran keskeytyksiin, jotka johtuvat lastenhoidosta, huollettavan perheenjäsenen hoitamisesta tai tilapäisestä työkyvyttömyydestä.

2.5	Millä tavalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevaa direktiiviä olisi muutettava, jotta rajatylittävän toiminnan edellytykset paranisivat?

2.5.1

Komissio toteaa kertomuksessaan (9) ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia (Institutions for Occupational Retirement Provision, IORP) koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, ettei toistaiseksi ole aihetta sääntöjen muuttamiseen. Jos direktiivin tarkistaminen osoittautuu sen toimivuuden arvioinnin jälkeen tarpeelliseksi, ETSK katsoo, että ilmaukseen ”riskipääomamarkkinat” (venture capital markets) liittyvä epäselvyys olisi poistettava, sillä se voi aiheuttaa riskejä eläkerahastoille ja niiden jäsenille. Vakauteen liittyviä näkökohtia on selkiytettävä, ja rahastojen oikeutta sijoittaa varoja riskipitoisiin rahoitusvälineisiin on rajoitettava.

2.5.2

ETSK panee merkille mahdollisuuden luoda nykyisten eläkejärjestelmien rinnalla toimivia yksilöllisiä, vapaaehtoisia ja yksityisiä eläkejärjestelmiä. Tässä yhteydessä voitaisiin tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön unionin takeet, jotta rajatylittävät työntekijät voisivat hyötyä niistä. Voitaisiin tutkia tarvetta ja mahdollisuutta luoda yleiseurooppalaisia yksilöllisiä eläketilejä (samaan tapaan kuin Individual Retirement Account -eläketilit Yhdysvalloissa tai vastaava järjestelmä [IKE] Puolassa) liikkuvia työntekijöitä varten, kyseisenlaisen järjestelmän toimintaperiaatteet, valvonta ja seuranta mukaan luettuina. Tältä osin komissio voisi myös harkita 28. järjestelmän soveltamista Montin raportin ehdotuksen ja ETSK:n suosituksen (10) mukaisesti.

2.6

Mitkä järjestelmät olisi sisällytettävä EU:n tasoiseen toimeen, jolla poistetaan liikkuvuuden esteitä?

Olisiko EU:n tarkasteltava uudelleen siirtokysymystä vai olisiko parempi, että annetaan vähimmäismääräykset eläkeoikeuksien hankinnasta ja säilyttämisestä sekä eläketietopalvelusta kaikentyyppisten eläkeoikeuksien osalta?

2.6.1

Sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevat EU:n säännökset ovat osoittautuneet äärimmäisen hyödyllisiksi liikkuvien työntekijöiden suojelussa. Niissä kannatetaan periaatetta, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa kertyneet vakuutuskaudet kartuttavat eläkeoikeuksia. Kyseisen periaatteen soveltamista – mukautettuna kaikkiin täydentäviin, sekä ammatillisiin että yksilöllisiin, rahastoiviin eläkejärjestelmiin – voitaisiin tutkia. ETSK katsoo, että olisi harkittava mahdollisuutta, että rahastoiviin eläkejärjestelmiin kuuluvat eläkeoikeudet kertyisivät rajatylittävästi.

2.6.2

ETSK pyytää komissiota arvioimaan vaihtoehtoa määrittää EU-tason perusperiaatteet kaikkien eläkeoikeuksien karttumiselle ja rajatylittävälle säilyttämiselle. Se kuitenkin katsoo, että tätä olisi hankala sovittaa yhteen jäsenvaltioiden valinnanvapauden kanssa. Olisi järkevää perustaa eläkeoikeuksien seuraamista varten eläketietopalvelu, jota koordinoitaisiin EU:n tasolla. Vastaavasti maiden sisällä liikkuvuus EU:n työmarkkinoilla edellyttäisi eläkeoikeuksien siirrettävyyttä työnantajien välillä. EU:n sääntelyn tulisi aina heijastaa eläkejärjestelyjen yhä kasvavaa moninaisuutta. Työntekijöiden rajatylittävään liikkuvuuteen tulisi kannustaa poistamalla esteet, erityisesti verotukselliset ja hallinnolliset rasitteet, kaikkien vapaaehtoisiin rahastoiviin eläkejärjestelmiin kertyneiden eläkeoikeuksien siirrettävyydeltä.

2.7

Onko nykyistä EU:n lainsäädäntöä tarkasteltava uudelleen, jotta varmistettaisiin rahastoivien (eli rahastoituihin varoihin perustuvien) eläkejärjestelmien ja -tuotteiden johdonmukainen sääntely ja valvonta? Mitä osia olisi mahdollisesti tarkasteltava uudelleen?

Miten EU:n sääntely tai menettelyohjeet voisivat auttaa jäsenvaltioita saamaan riskit, turvallisuuden ja kohtuuhintaisuuden paremmin tasapainoon sekä eläkesäästäjien että eläketurvan tarjoajien kannalta?

2.7.1

Komissio myöntää, että rahastoivia eläkejärjestelmiä koskevat EU:n säännökset ovat hajanaisia ja puutteellisia. ETSK kehottaa komissiota arvioimaan ja tarvittaessa harkitsemaan mahdollisuutta säännellä kyseisten järjestelmien karttumis- ja maksatusvaiheita EU:n tasolla tarkastelemalla seuraavia näkökohtia:

—	sijoitusten vakauteen liittyvät näkökohdat

—	sukupuolinäkökohdat

—	vakavaraisuus

—	kustannukset

—	järjestelmään osallistumista koskeva syrjimättömyys (kattavuus)

—	suojattuja eläkeoikeuksia koskevat takeet

—	järjestelmän piiriin kuuluville henkilöille tarjottavia tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset

—	takuu- tai vähimmäistuottojärjestelmät

—

valvonta.

2.7.2

Monissa maksuperusteisissa rahastoivissa eläkejärjestelmissä jäsenet kantavat suurimman osan riskeistä. Kyseisten järjestelmien hallinnolliset kustannukset ovat niin ikään korkeat. ETSK katsoo, että eräitä rahastoivien eläkejärjestelmien näkökohtia on arvioitava ja tarvittaessa säänneltävä EU:n tasolla. Talouspoliittisen komitean vuonna 2010 antaman, väestön ikääntymistä käsittelevän raportin mukaan edellä mainituilla eläkejärjestelmillä on merkittävä asema eräissä jäsenvaltioissa niiden varmistaessa kohtuulliset tulot tuleville eläkkeensaajille. Yhteiset eurooppalaiset periaatteet voisivat näin ollen auttaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseiset rahoituslaitosten hallinnoimat eläkejärjestelmät ovat tehokkaita ja toimivat eläkkeensaajien edun mukaisesti. Eläkerahastojen hoitajien voittojen tulisi olla riippuvaisia rahastojen tuotosta ja sidoksissa eläkerahastojen jäsenten saamiin voittoihin. Menettelyohjeet ovat hyödylliset mutta riittämättömät. Pakollisten rahastoivien järjestelmien maksatusmenetelmät ovat niin ikään haaste, josta tulisi jatkaa keskustelua ja jota tulisi tarkastella avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

2.8	Millainen vastaavan eläkerahastojen vakavaraisuussääntelyn olisi oltava?

2.8.1

Solvenssi II -direktiivissä keskitytään yleis- ja henkivakuutuksiin, eikä sitä siksi voitaisi soveltaa eläketuotteisiin. ETSK katsoo kuitenkin, että se voisi olla hyvä esimerkki samanlaisen järjestelmän laatimiselle rahastoituja eläkkeitä varten, kun otetaan huomioon eläketuotteiden erityisluonne sekä tekijät, jotka erottavat ne vakuutustuotteista.

2.8.2

Kansallisen tason eläkejärjestelmien vakavaraisuutta koskeva yleinen järjestelmä, jota koordinoidaan EU:n tasolla, olisi paras ratkaisu, jotta varmistettaisiin kaikkien rahastoivien eläkejärjestelmien vakavaraisuus niiden rakenteesta riippumatta. Samantyyppisen vakavaraisuusjärjestelmän olisi katettava ainakin seuraavat näkökohdat:

—	Seurataan implisiittisiä vastuita.

—	Seurataan pakollisten rahastoivien eläkejärjestelmien vakavaraisuutta ja varantojen määrää.

—	Seurataan ammatillisten eläkejärjestelmien rahastoinnin tasoa ja mahdollisia riskejä.

—	Perustetaan jäsenvaltiotason elin, joka varmistaa ammatillisten eläkejärjestelmien vakavaraisuuden (11).

2.9	Olisiko EU:n lainsäädännön antamaa suojaa eläkettä rahoittavan työantajan maksukyvyttömyystapauksessa parannettava ja miten?

2.9.1

Ammatilliset eläkejärjestelmät ja pakolliset rahastoivat järjestelmät – siellä, missä niitä on – ovat jo nyt tai tulevaisuudessa tärkeässä asemassa asianmukaisten eläketulojen varmistamisessa. ETSK katsoo, että EU:n tulisi vaatia jäsenvaltioita sääntelemään takausjärjestelyiden käyttöönottamista (erikoisrahastojen muodossa) tulevien eläketulojen suojelemiseksi.

2.10

Onko eläketuotteiden tapauksessa syytä uudistaa tietojen antamista koskevia nykyisiä vähimmäisvaatimuksia (esimerkiksi vertailukelpoisuuden, yhtenäistämisen ja selkeyden kannalta)?

Olisiko EU:n kehitettävä vakioituja vaihtoehtoja koskeva yhteinen toimintamalli osallistumis- ja sijoitusvalintoja varten?

2.10.1

Rahastoivat eläketuotteet ovat monimutkaisia, ja niitä koskeva valinta ja vastuu lankeaa yhä useammin yksilölle. Siksi ETSK katsoo, että EU:n tulisi varmistaa, että sääntelykehystä parannetaan kansallisella tasolla kattamaan kaikki eläkejärjestelmät. EU:n tasolla tarvitaan välttämättä yleisiin suuntaviivoihin perustuva yhteinen lähestymistapa sijoitusvalintoja ja eläketurvan tarjoajien antamia tietoja (erityisesti jäsenille koituvista riskeistä) koskevia vähimmäisvaatimuksia varten.

2.10.2

Komissio myöntää, että kaikilta osin tietoon perustuvat yksilöiden päätökset ovat tekijä, joka on otettava huomioon riittävän eläketurvan varmistamisessa. ETSK kehottaa komissiota esittämään Euroopan unionin aloitteen kansalaisten rahoitusalan tuntemuksen tason parantamiseksi eläketuotteiden osalta. Aiheen monimutkaisuuden vuoksi yksilöt eivät voi yksinään kantaa raskasta vastuuta näiden strategisten valintojen tekemisestä, ja vaikka vastuu on ensi sijassa viranomaisilla vastuulla, työmarkkinaosapuolten tulisi osallistua toimintaan mahdollisimman paljon.

2.11

Olisiko toimintalinjojen koordinointikehystä vahvistettava EU:n tasolla? Mitä osia olisi mahdollisesti vahvistettava, jotta voitaisiin parantaa eläkepolitiikan suunnittelua ja toteutusta integroidun lähestymistavan avulla? Voitaisiinko asiassa edetä esimerkiksi perustamalla foorumi, joka seuraa eläkepolitiikan ja -sääntelyn kaikkia näkökohtia integroidusti?

2.11.1

Toimintalinjojen koordinointikehys EU:n tasolla on nykyisin verraten hajanainen. ETSK suhtautuu myönteisesti komission ajatukseen yhteisestä foorumista, joka seuraa kaikkia eläkkeisiin liittyviä näkökohtia ja kokoaa yhteen viranomaiset, työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan ja eläkealan. Foorumin tulisi mahdollistaa jäsenvaltioiden tilanteiden sekä eläkkeensaajien elintason vertailu useiden erilaisten indikaattoreiden käytön ansiosta.

2.11.2

Yhteinen foorumi, joka seuraa eläkepolitiikan kaikkia näkökohtia – riittävyys, kattavuus, köyhyysriski, rahoitusvakaus, sijoitukset, riskit ja vakavaraisuus mukaan luettuina – edellyttäisi ajantasaistettuja ja luotettavia tietoja. Siksi olisi kehitettävä eläketilastoja koskeva EU:n menetelmä kutsumalla mukaan työmarkkinaosapuolet ja muut tärkeimmät sidosryhmät. Olisi myös kehitettävä samankaltaisia välineitä kansallisella tasolla toimivien eläkejärjestelmien implisiittisten vastuiden seurantaa varten.

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunnot: EYVL C 14, 16.1.2001, s. 50 ja EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120.

(2) OECD:n, Eurostatin tai edes Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2000 laatimat ennusteet vuodelle 2010 eivät vastanneet todellista kehitystä.

(3) Tämä ilmiö on ollut havaittavissa kymmenen viime vuoden aikana eräissä jäsenvaltioissa, Eurostat: Population and social conditions, Statistics in focus 40/2009.

(4) Neuvoston päätelmät – maaliskuu 2001.

(5) Private pension schemes, Euroopan komissio, 2009, s. 5.

(6) Eurostat, MISSOC, Ageing Report, 2010 Interim Joint Report on pensions of the Economic Policy Committee and the Social Protection Committee (Raportti väestön ikääntymisestä – Talouspoliittisen komitean ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen väliraportti eläkkeistä, 2010).

(7) ETSK:n lausunto: EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120.

(8) ETSK:n lausunnot: EUVL C 256, 27.10.2007, s. 93 ja EUVL C 228, 22.9.2009, s. 24.

(9) KOM(2009) 203 lopullinen.

(10) EUVL C 21, 21.01.2011, s. 26.

(11) Yhdysvalloissa toimivan PBGC:n (Pension Benefit Guaranty Corporation) mallin mukaisesti.

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/45

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista annetun neuvoston direktiivin 2001/112/EY muuttamisesta”

KOM(2010) 490 lopullinen

2011/C 84/09

Ainoa esittelijä: Pedro NARRO

Euroopan parlamentti päätti 23. syyskuuta 2010 ja neuvosto 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista annetun neuvoston direktiivin 2001/112/EY muuttamisesta

KOM(2010) 490 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 159 ääntä puolesta ja 3 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission aloitetta muuttaa direktiiviä 2001/112 toistamiseen sen sovittamiseksi hedelmätäysmehujen ja hedelmänektareiden Codex Alimentarius -standardiin. Tämän mukauttamisprosessin ei tulisi kuitenkaan rajoittua mielivaltaisesti direktiivin joihinkin hyvin erityisiin näkökohtiin, vaan sen tulisi koskea yleisesti kaikkia unionin edellä mainitun säädöksen kohtia.

1.2

Kielto lisätä sokeria hedelmätäysmehuihin on aiheellinen toimenpide liikalihavuuden torjumisen edistämiseksi. ETSK ei kuitenkaan kannata lisävelvoitetta nektarien varustamiseksi merkinnällä ”makeutettu”: toimenpide voisi johtaa kuluttajaa harhaan, se merkitsisi räikeää syrjintää muihin tuotteisiin nähden eikä se sisälly Codex Alimentarius -standardiin.

1.3

ETSK pahoittelee, että direktiiviehdotuksen kohdassa ”Sallitut ainesosat” jätetään mainitsematta mahdollisuus lisätä appelsiinimehuun mandariinimehua korkeintaan kymmenen prosentin osuutta vastaava määrä. Codex Alimentarius -standardissa, johon direktiivi on tarkoitus mukauttaa, kyseinen, kansainvälisellä tasolla tavanomainen käytäntö sallitaan, joten se tulisi sisällyttää direktiivin tekstiin.

1.4	Liitteen II kohdassa 2 olisi nimenomaisesti mainittava, että hedelmätäysmehujen ja -soseiden valmistukseen käytettävät hedelmät ovat voineet käydä läpi sadonkorjuun jälkeisen käsittelyn.

1.5	ETSK on tyytyväinen siihen, että tomaatit on sisällytetty hedelmätäysmehun tuotannossa käytettyjen hedelmien luetteloon.

1.6

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että säilytetään kaksi luokkaa/nimitystä, joissa tehdään ero hedelmätäysmehujen (jotka saadaan suoraan hedelmiä puristamalla) ja tiivisteestä valmistettujen hedelmätäysmehujen (jotka saadaan ohentamalla mehutiivistettä vedellä) välillä. Tällä erottelulla varmistetaan kuluttajalle suunnattu asianmukainen tiedottaminen. On tärkeää, että edellä mainittu kaksijakoinen erottelu säilytetään ja ettei ainakaan oteta käyttöön merkitysvivahteita, jotka voivat venyttää näiden kahden määritelmän tulkintaa.

1.7	ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komission ehdotukseen sisältyy valinnaisuus, kun kyse on aromin palauttamisesta tiivisteestä valmistettuun hedelmämehuun.

2. Komission ehdotuksen tausta ja pääsisältö

2.1

Euroopan komissio ehdottaa, että elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista annettua neuvoston direktiiviä 2001/112/EY muutetaan toistamiseen. Kyseisessä muutoksen kohteena olevassa direktiivissä vahvistetaan edellä mainittujen tuotteiden koostumusta, nimityksiä, valmistustietoja ja merkintöjä koskevat tekniset säännökset.

2.2

Direktiiviä 2001/112 muutettiin ensimmäisen kerran direktiivillä 2009/106/EY. Tämä tekninen muutos toteutettiin unionin säännöstön sovittamiseksi hedelmätäysmehujen ja hedelmänektareiden Codex Alimentarius -standardiin (STAN 247-2005, jossa vahvistetaan hedelmätäysmehujen ja vastaavien tuotteiden laatutekijät ja merkintävaatimukset) sekä Euroopan hedelmämehutuottajien yhdistyksen (AIJN) menettelytapasääntöihin. Toteutetut muutokset koskivat lähinnä 18:aan ennallistettuun hedelmätäysmehuun ja -soseeseen sovellettavien Brix-luvun vähimmäisarvojen käyttöönottamista sekä tiivisteestä valmistetun hedelmätäysmehun myyntinimityksiä. Kyseinen direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä tammikuun 1. päivään 2011 mennessä.

2.3

Tässä lausunnossa käsiteltävässä ehdotuksessa parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (KOM(2010) 490 lopullinen) on kyse toisesta, luonteeltaan vahvasti teknisestä muutoksesta, joka ensimmäisen mukauttamisen tavoin perustuu Codex Alimentarius -standardin määräysten huomioimiseen sisällössä AIJN:n menettelytapasääntöjen mukaisesti. Direktiiviehdotuksen tärkeimmät näkökohdat ovat seuraavat:

—	Poistetaan sokeri hedelmätäysmehujen sallittujen ainesosien. Nektareita ja liitteessä III täsmennettyjä tuotteita voidaan makeuttaa lisäämällä sokeria tai hunajaa. Myyntinimityksessä on oltava maininta ”makeutettu” tai ”lisätty sokeria” sekä ilmoitus lisätyn sokerin enimmäismäärästä.

—	Yksinkertaistetaan maun ja aromin palauttamista koskevia säännöksiä.

—	Sisällytetään tomaatit hedelmätäysmehun tuotannossa käytettyjen hedelmien luetteloon.

2.4	Direktiiviehdotus käy läpi tavallisen lainsäädäntömenettelyn, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa. Jäsenvaltioilla on direktiivin hyväksymisen jälkeen 18 kuukautta aikaa saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään.

3. Huomioita

3.1

Tässä lausunnossa tarkastelun kohteena olevan direktiiviehdotuksen lähtökohtana on ennen kaikkea tarve sovittaa unionin säännöstö kansainväliseen lainsäädäntöön, erityisesti hedelmätäysmehujen ja -soseiden Codex Alimentarius -standardiin. Näin ollen komission ei tulisi poiketa ehdotetuissa muutoksissa Codex Alimentarius -standardin määräyksistä, jotka on hyväksytty kansainvälisellä tasolla. Lisäksi olisi aiheellista ottaa käyttöön uusia säännöksiä, jotka ovat sopusoinnussa Codex Alimentarius -standardin kanssa.

3.2

Yksi direktiiviehdotukseen sisältyvistä merkittävimmistä muutoksista perustuu kieltoon lisätä sokeria hedelmätäysmehuihin sekä nektareiden osalta velvollisuuteen ilmoittaa lisätystä sokerista myyntinimityksessä. Liikalihavuuden torjumiseen tähtäävää unionin strategiaa ajatellen komission ajama kielto on selkeästi perusteltu. Nektareiden osalta ehdotus kuitenkin poikkeaa Codex Alimentarius -standardin määräyksistä, vastaavia edeltäviä tapauksia muiden tuotteiden (virvoitusjuomat) osalta ei ole, ehdotus on epäjohdonmukainen merkintöjä koskeviin horisontaalisiin säännöksiin verrattuna ja vaikuttaa tarpeettomalta, kun otetaan huomioon, että jo nektareiden varsinaiseen määritelmään sisältyy maininta lisätystä sokerista.

3.3

Komission ehdotukseen ei sisälly mahdollisuutta lisätä mandariinimehua appelsiinimehuun tarvitsematta varustaa tuote sekamehua koskevalla merkinnällä. Codex Alimentarius -standardissa (STAN 45-1981) kyseinen käytäntö kuitenkin sallitaan korkeintaan kymmenen prosentin osuutta vastaavaan määrään asti, ja Brasilian ja Yhdysvaltojen kaltaiset tärkeimmät tuottajamaat soveltavatkin sitä yleisesti kansainvälisellä tasolla. Markkinoiden globaalistuessa direktiivin 2001/112/EY vaatimukset asettavat eurooppalaiset sitrushedelmätuottajat ja osuuskunnat epäedulliseen kilpailutilanteeseen kolmansiin maihin nähden. ETSK pitää välttämättömänä eurooppalaisen ”appelsiinitäysmehu”-nimityksen mukauttamista kansainväliseen Codex Alimentarius -standardiin ja kannattaa näin ollen sitä, että mandariinimehua voidaan lisätä sallittuna ainesosana appelsiinimehuun korkeintaan kymmenen prosentin osuutta vastaava määrä. Mandariinimehun lisäämistä appelsiinimehuun voidaan perustella kyseisten kahden sitruslajin kasvitieteellisellä läheisyydellä sekä niiden samankaltaisilla organoleptisillä ominaisuuksilla. Analyyttisessa mielessä lisäys ei ole havaittavissa laadullisesti.

3.4	Liitteen II (”Raaka-aineiden määritelmät”) kohdassa 1 esitettyyn hedelmien määritelmään on sisällytettävä selkeästi sadonkorjuun jälkeinen käsittely, kun kyse on hedelmistä, jotka on tarkoitus prosessoida.

3.5

ETSK kannattaa tomaattien sisällyttämistä hedelmätäysmehun tuotannossa käytettyjen hedelmien luetteloon ja suhtautuu myönteisesti hedelmätäysmehujen ja tiivisteestä valmistettujen hedelmätäysmehujen kahden erillisen myyntinimityksen säilyttämiseen, millä varmistetaan kuluttajille suunnattu asianmukainen tiedottaminen, sekä valinnaisuuteen, kun kyse on aromin palauttamisesta tiivisteestä valmistettuun hedelmämehuun.

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

17.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/49

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetusten (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osalta”

KOM(2010) 486 lopullinen – 2008/0183 COD

2011/C 84/11

Esittelijä: Eugen LUCAN

Euroopan parlamentti päätti 23. syyskuuta 2010 ja neuvosto 8. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetusten (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osalta

KOM(2010) 486 lopullinen — 2008/0183 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. joulukuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 19.–20. tammikuuta 2011 pitämässään 468. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 150 ääntä puolesta ja 4 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnattua elintarvikkeiden jakeluohjelmaa osoituksena elintarvikemarkkinoiden taloudellisen kehityksen edistämisestä ja eurooppalaisten arvojen (erityisesti yhteisvastuun periaatteen) edistämisestä Euroopan unionin vähäosaisimmissa yhteiskuntaryhmissä. Elintarvikkeiden saatavuuden varmistamisen EU:n kaikille kansalaisille ja etenkin vähäosaisille ryhmille tulee jatkossakin kuulua unionin maatalouspolitiikan perustavoitteisiin. ETSK katsoo, että Euroopan unionin vähäosaisimpia väestöryhmiä kyetään avustamaan ainoastaan sellaisen maatalouspolitiikan turvin, joka edistää kestäväpohjaista taloudellista kasvua kyseisellä elinkeinoalalla.

1.2 Komitea pitää eurooppalaisen sääntelyjärjestelmän tarkistamista tarkoituksenmukaisena ja välttämättömänä uusien perussopimusmääräysten ja yhtenäismarkkinoiden hintoja, varastoja ja markkinapolitiikkoja koskevien muutosten sekä kunkin jäsenvaltion erityistarpeiden perusteella.

1.3 Kun otetaan huomioon, että yli 80 miljoonaa kansalaista (1) (yli 16 prosenttia Euroopan väestöstä) kokee köyhyyttä EU:ssa, Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010 tavoitteet ja se seikka, että talouskriisin seurauksena yhä useammat unionin kansalaiset ovat vaarassa köyhtyä entistä enemmän, ETSK kannattaa vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakeluohjelman keskeytymätöntä täytäntöönpanoa ja ohjelman pysyvää rahoittamista yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) talousarviosta.

1.4 EU:n vähävaraisimmille henkilöille suunnatusta elintarvikkeiden jakeluohjelmasta tulisi ETSK:n näkemyksen mukaan tehdä YMP:n pysyvä osa, koska mainitulla välineellä pystytään parantamaan haavoittuvien ihmisryhmien asemaa elintarviketuotteiden markkinavaihteluissa. Lisäksi järjestelmä on omiaan edistämään sisämarkkinoiden vakauden ylläpitoa siten, että tuotteita jaetaan interventiovarastoista ja hankitaan markkinoilta ja että tuotteet siis ovat eurooppalaisesta maataloudesta peräisin. Komitea korostaa tarvetta säilyttää kyseisenlaiset epäsuorat markkinatuet YMP:n osana. Ne ovat korvaamattoman tärkeitä sekä vähäosaisille ihmisille että nykyisessä kriisissä kamppaileville maatalouden harjoittajille.

1.5 Kun otetaan huomioon 43:a miljoonaa Euroopan unionin kansalaista koskettavan ruokaköyhyysilmiön laajuus ja elintarvikkeiden jakeluohjelman pitkällä aikavälillä aikaansaama myönteinen vaikutus vähäosaisimpiin yhteiskuntaryhmiin, ETSK katsoo, että elintarvikkeiden jakeluohjelman tulisi pysyvästi saada vankka talousarvio.

1.6 Kansallisten ja eurooppalaisten elintarvikeapuohjelmien arvioinnin olisi perustuttava kaikkien sellaisten vähäosaisten henkilöiden, mukaan luettuina köyhimmät ryhmät (katulapset, kodittomat, turvapaikan hakijat, laittomat työntekijät tai laittomat maahanmuuttajat ym.), tarpeita koskevaan arvioon, jotka eivät saa mitään tukea taatun vähimmäistuen kriteerin perusteella tai joita ei tavallisesti näy virallisissa tilastoissa. Sosiaalista syrjäytymistä voidaan ehkäistä ja torjua sisällyttämällä ohjelmiin ensisijaisesti kaikki vähäosaiset henkilöryhmät. Sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen ja torjunta muodostavat eurooppalaisen teemavuoden 2010 painopisteen. ETSK kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon virallisten tilastojen ulkopuolelle jääneitä ihmisiä koskevat tietokannat, kun ne määrittelevät vähäosaisten henkilöiden luokkia. Monissa tapauksissa tällaisia tietoja löytyy valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen pitämistä tilastoista.

1.7 Komitea suosittaa, että komissio kannustaa jäsenvaltioita edistämään viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä kumppanuuksia, jotta mahdollisimman moni valtiovallasta riippumattoman organisaatio tai vapaaehtoisjärjestö osallistuisi elintarvikkeiden jakeluprosessiin. ETSK katsoo, että elintarvikkeiden jakeluohjelman elintarvikeavustuksilla voidaan täydentää vähäosaisten henkilöiden sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi tarjottavia sosiaalipalveluja.

1.8 ETSK katsoo, että elintarvikeapua ja hoitopalveluja tai sosiaaliapua tarjoavien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen (etenkin sellaisten, jotka antavat vähäosaisten henkilöiden käyttöön majoituspaikkoja, ruokaloita tai päiväkeskuksia) olisi saatava toiminnalleen tukea kattamaan niiden hallinnolliset kulut.

1.9 Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen sisällyttää muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin tarkistus, jossa vaaditaan hyväntekeväisyysjärjestöille aiheutuneiden hallinnollisten ja varastointikustannusten korvaamista.

1.10 Nykyisessä talouskriisissä kansallinen yhteisrahoitus voi tehdä eurooppalaisesta ohjelmasta byrokraattisen ja tehottoman etenkin niissä valtioissa, joissa asukaskohtainen tulotaso on matala ja joissa on paljon vähäosaisia ihmisiä. ETSK:n mukaan tämä vaikuttaisi haitallisesti EU:n vähäosaisimpiin ryhmiin ja olisi ristiriidassa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden puitteissa edistettävien sosiaalisen osallisuuden periaatteiden kanssa.

1.11 Komitea katsoo, että vähäosaisille henkilöille suunnatusta elintarvikeapuohjelmasta on tehtävä kokonaan YMP:n talousarviosta rahoitettava unionin ohjelma. Tällä hetkellä jäsenvaltiot ja kansalliset hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtivat yhdessä ohjelman täytäntöönpanoon liittyvistä erityisistä kustannuksista (elintarvikkeiden kuljetus varastoihin, hallinnolliset kustannukset, kuljetuskustannukset, varastointikustannukset, arvonlisävero, elintarvikeavustuksia täydentävistä sosiaalipalveluista aiheutuvat kustannukset)

2. ”Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010” painopisteenä on apu vähäosaisille henkilöille, mukaan luettuina henkilöt, joita uhkaa ruokaköyhyys.

2.1 EU:ssa yli 80 miljoonaa kansalaista kokee köyhyyttä (2). Euroopan väestöstä 16 prosenttia on haavoittuvassa asemassa, ja heistä yli 43:a miljoonaa kansalaista uhkaa ruokaköyhyys. Vuonna 2006 ruokaköyhyyden rajalla elävän väestön osuus vaihteli EU:ssa kahden prosentin (Tanska) ja 37 prosentin (Slovakia) välillä. Köyhyysaste ylittää 20 prosenttia vähintään seitsemässä EU:n jäsenvaltiossa. Pelkästään Puolassa on 11 miljoonaa ja Saksassa 9 miljoonaa köyhyysrajalla elävää henkilöä. Nämä tilastot ovat selkeä osoitus siitä, että elintarvikeapuohjelma on välttämätön.

2.2 Riittämättömästä tai puutteellisesta ravinnosta johtuvalle aliravitsemukselle eniten altistuvia ryhmiä ovat köyhien perheiden lapset, vanhukset, kodittomat, turvapaikan hakijat ja laittomasti maahan tulleet työntekijät sekä vammaiset aikuiset ja lapset. Eräissä jäsenvaltioissa osa elintarvikeapua saavista saa myös taatun vähimmäistulon kriteerin perusteella maksettavia sosiaaliavustuksia.

2.2.1 ETSK kiinnittää huomiota siihen, että huomattava osa vähäosaisista henkilöistä, kuten kodittomista, turvapaikan hakijoista ja laittomasti maahan tulleista henkilöistä tai laittomista työntekijöistä, ei nauti minkäänlaista sosiaaliturvaa eikä näy kansallisissa tilastoissa. Kaikilla heistä ei ole todistusta henkilöllisyydestä, minkä vuoksi heidän sosiaalisia ja elintarvikkeisiin liittyviä tarpeitaan on vaikea arvioida. Asianmukainen arviointi voitaisiin suorittaa yhteistyössä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa.

2.2.2 ETSK kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota köyhien perheiden lapsiin, sillä heidän ruokailutottumuksensa voivat aiheuttaa tulevaisuudessa terveysongelmia sekä johtaa kognitiivisten kykyjen puutteelliseen kehittymiseen ja oppimiskyvyn häiriöihin. ETSK kannattaa tässä yhteydessä lisäksi elintarvikeapuohjelmassa tarjottavien elintarvikevalikoimien monipuolistamista mm. hedelmillä ja vihanneksilla.

2.3 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna 2010 köyhyyden torjunta on kaikkien vastuulla. Sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnan edistämisstrategia sisältää useita painopistealueita:

—	taattuun vähimmäistuloon perustuva aktiivinen osallisuus, työmarkkinoille paluu ja yhteiskuntaan paluuta helpottavien sosiaalipalvelujen tarjonta

—	lasten köyhyyden torjunta

—	sen estäminen, että henkilöt suljetaan asunnon saannin ulkopuolelle, ja asunnottomien syrjäytymisen estäminen (3).

Tämän vuoksi elintarvikeapua on tarjottava yhdistettynä hoito-, koulutus-, ja sosiaalipalveluihin, jotta sillä voitaisiin edistää vähäosaisten ryhmien ammatillista ja sosiaalista integroitumisprosessia.

3. Komission ehdotus

3.1 Nykyinen elintarvikkeiden jakeluohjelma perustuu tuotteiden jakamiseen unionin interventiovarastoista, ja sitä täydennetään tilapäisesti markkinoilta tehtävillä hankinnoilla. YMP:n perättäiset uudistukset ja hintojen suotuisa kehitys ovat kuitenkin pienentäneet asteittain interventiovarastoja ja käytettävissä olevaa tuotevalikoimaa. Sen vuoksi olisi säädettävä, että myös markkinoilta tehtävät hankinnat ovat ohjelman pysyvä hankintalähde interventiovarastojen täydentämiseksi silloin, kun soveltuvia varantoja ei ole käytettävissä.

3.1.1 Ehdotus perusasetusta muuttavaksi asetukseksi käsittää säännöksiä, jotka koskevat yhdenmukaistamista SEUT-sopimuksen kanssa, sekä sisällöllisiä muutoksia maataloutta koskeviin toimiin, joita on ehdotettu elintarvikkeiden jakeluohjelman täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa.

3.1.2 Komissio ehdottaa oikeusperustan muuttamista seuraavien seikkojen pohjalta: kaksi hankintalähdettä (elintarvikkeita hankittaisiin joko interventiovarastoista tai markkinoilta), jaettavien elintarvikkeiden aiempaa laajempi valikoima ja selkeämmät painopisteet, pitkän aikavälin näkökulma (3 vuotta), seurannan ja raportoinnin mekanismien tehostaminen, yhteisrahoituksen käyttöönotto (unionin rahoitusosuus olisi kauden 2010/2012 suunnitelmassa 75 % ja koheesiojäsenvaltioissa 85 %; myöhemmin unionin rahoitusosuudet olisivat vastaavasti 50 % ja 75 % kauden 2013/2015 ohjelman mukaisesti).

4. Yleisiä ja erityisiä huomioita

4.1 Vähävaraisille henkilöille suunnattu elintarvikkeiden jakeluohjelma on käynnissä 20 jäsenvaltiossa. Valtaosassa niistä elintarvikkeiden jakelu saajille tapahtuu yhteistyössä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa ja niiden avulla.

4.2 Vuonna 2006 yli 13 miljoonaa ihmistä hyötyi elintarvikkeiden jakeluohjelmasta (eurooppalainen elintarvikeapuohjelma) 15 jäsenvaltiossa. Vuonna 2008 19 jäsenvaltiota osallistui vapaaehtoishankkeeseen, jonka talousarvio oli 305 miljoonaa euroa. Eurooppalaisen elintarvikeapuohjelman talousarvio kasvoi 500 miljoonaan euroon vuonna 2009. Määrärahat on tarkoitettu 20:lle ohjelmaan osallistuvalle jäsenvaltiolle.

4.3 Talouskriisi, työpaikkojen määrän vähentyminen ja tiettyjen peruselintarvikkeiden hintojen nousu ovat johtaneet haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kasvamiseen. Vähäosaisten henkilöiden lukumäärän arvioidaan kasvavan jatkuvasti.

4.4 Täysrahoitus vai yhteisrahoitus?

4.4.1 Komission mukaan yhteisrahoituksen käyttöönotto tukisi ohjelman koheesioulottuvuutta, varmistaisi asianmukaisen suunnittelun ja parantaisi synergiaa. Komission toiveena on budjettitalouden tasapaino ja jäsenvaltioiden vastuuntunnon kasvattaminen. Se pitää myönteisenä sitä, että yhteisrahoitusperiaatteen käyttöönoton ansiosta järjestelmän talousarvio kasvaa.

4.4.2 Euroopan komissio nivoo laskelmansa muuttujaksi hyväntekeväisyysjärjestöjen yksityislahjoitukset, jotka voitaisiin lukea osaksi jäsenvaltioiden yhteisrahoitusosuutta. ETSK pitää lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöjen vapaaehtoistyötä määrällisesti mitattavissa olevana ja yhteisrahoitusperiaatteen piiriin kuuluvana.

4.4.3 Euroopan parlamentti ehdottaa, että elintarvikkeiden jakeluohjelma rahoitettaisiin kokonaan EU:n talousarviosta, sillä tietyt jäsenvaltiot eivät pysty osallistumaan ohjelmaan, jos siinä edellytetään yhteisrahoituskynnysten soveltamista. ETSK:n näkemys on, että ne jäsenvaltiot, jotka varojen puutteessa eivät pysty takaamaan vaadittavan suuruista yhteisrahoitusta, eivät kykene toteuttamaan ohjelman tavoitteita eli markkinoiden vakauttamista ja sosiaalisia näkökohtia.

4.4.4 ETSK katsoo, että niissä jäsenvaltioissa, joissa asukaskohtainen tulotaso on matala, köyhimmät avunsaajat saattaisivat jäädä yhteisrahoitusjärjestelmässä elintarvikeapuohjelman ulkopuolelle.

4.4.5 ETSK kiinnittää huomiota siihen, että ”syrjäytymisen torjunta” kuuluu Euroopan teemavuoden 2010 tavoitteisiin. Yhteisrahoitus voi kuitenkin johtaa tiettyjen vähäosaisten ryhmien sosiaaliseen syrjäytymiseen juuri sellaisena eurooppalaisena teemavuotena, jonka yhtenä tavoitteena on sosiaalinen osallisuus.

4.4.6 ETSK painottaa, että jos yhteisrahoitus hyväksytään, sosiaaliset ongelmat ja ruokaköyhyyden ilmiö kärjistyvät entisestään. Mainitun kaltaisessa tapauksessa muuttaisi unionin sisällä sallittavan vapaan liikkuvuuden vuoksi osa vähävaraisimmista henkilöistä EU:n vauraampiin jäsenvaltioihin. Käytännössä tiettyjen Euroopan unionin kansalaisten ruokaköyhyyteen liittyvät ongelmat siirtyisivät köyhimmiltä alueilta korkeamman asukaskohtaisen tulotason alueille.

4.4.7 Nykyisessä talouskriisissä ETSK katsoo, että vähävaraisille henkilöille suunnattu unionin elintarvikeapuohjelma olisi rahoitettava kokonaan YMP:n talousarviosta.

4.5 ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen hankkia elintarvikkeita ainoastaan Euroopan markkinoilta, jolloin eurooppalaisia maanviljelijöitä voidaan tukea samalla välillisesti.

4.6 Elintarvikeapuohjelmassa tarjottavien tuotevalikoimien monipuolistaminen

4.6.1 Vaikka ravintotasapainon saavuttaminen on vaikeaa, kun suurin osa elintarvikeavusta on peräisin interventiovarastoista, ETSK suosittelee, että tarjolla on mahdollisimman monipuolisia ja terveellisiä elintarvikkeita ottaen huomioon ravitsemukselliset suositukset ja EU:n väestön ruokavaliota koskevat suuntaviivat.

4.6.2 ETSK kannattaa sitä, että elintarvikeaputoimet yhdistetään sosiaaliaputoimiin, ja kehottaa jakamaan elintarvikeapua toistuvasti (ei poikkeuksellisesti) erityisesti kohteissa, joissa valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja viranomaiset tarjoavat täydentäviä palveluja (vastaanottopalveluja, hoitopalveluja, koulutusta, ammatillista koulutusta, sosiaalista osallisuutta edistäviä palveluja yms.).

5. Kansalaisyhteiskunnan, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen osallistuminen ja asema

5.1 Euroopan komissio järjesti 30. kesäkuuta 2010 elintarvikkeiden jakeluohjelman täytäntöönpanosta vastaavien toimijoiden tapaamisen. Tapaamiseen osallistuivat kahdeksantoista 15 jäsenvaltiossa toimivan valtiovallasta riippumattoman organisaation edustajat, eurooppalaisen EPHA-järjestön (European Public Health Alliance) edustajat sekä edustajia palvelu- ja maksulaitoksista.

5.2 Euroopassa on valtiovallasta riippumattomia organisaatioita (4), jotka antavat elintarvikeapua integroidusti osana vähäosaisille henkilöille tarjottavia yleisiä sosiaalipalveluja sosiaalisen osallisuuden tason kohottamiseksi.

5.3 Hyväntekeväisyysjärjestöt voivat parhaiten arvioida hankkeen vaikutuksen, sillä ne ovat suoraan yhteydessä vähäosaisiin henkilöryhmiin. Hyväntekeväisyysjärjestöjen mukaan eräät ohjelman avunsaajat suosittelevat seuraavaa: jaettavien elintarvikkeiden valikoimaa olisi laajennettava ravintotasapainon saavuttamiseksi, olisi luotava lainsäädäntöperusteet perinteisten paikallistuotteiden jakamiseksi ja ohjelman täytäntöönpanokautta olisi pidennettävä.

5.4 Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja lukuisten vapaaehtoisten osallistuminen osoittaa, että eurooppalainen kansalaisyhteiskunta huomioi vähävaraisimmat henkilöt ja antaa heille tukeaan. ETSK:n näkemyksen mukaan toissijaisuusperiaatetta noudatetaan, jos kerran jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä ohjelman toteuttamiseen osallistuvien organisaatioiden nimeämiseen tarvittavat menettelytavat ja arviointiperusteet. Samoin elintarvikeavun saajien valitseminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ohjelman myötä pyritään kehittämään hyväntekeväisyysjärjestöjen ja julkisen vallan yhteistyösuhteita.

5.5 Tietyissä EU:n jäsenvaltioissa valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja hyväntekeväisyysjärjestöt toteuttaisivat enemmän toimenpiteitä, jos hallinnollisten kustannusten kattamiseen olisi riittävästi varoja. ETSK kannattaa komission aietta sisällyttää komission muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin esittämä tarkistus, jossa edellytetään, että vapaaehtoisjärjestöille aiheutuvat hallinnolliset kustannukset ja varastointi- ja kuljetuskustannukset (varastojen ja lopullisten jakelupisteiden välillä) olisi oltava mahdollista korvata (ks. muutetun asetuksen 27 artiklan 7 kohta).

Bryssel 20. tammikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) http://www.2010againstpoverty.eu/about/?langid=en.

(2) Ks. alav. 1.

(3) Ks. alav. 1.

(4) Esimerkiksi Puolassa on 44 alueellista edustajaa, 100 Caritas-keskusta, 4 500 työntekijää ja 70 000 vapaaehtoistyöntekijää, jotka huolehtivat elintarvikkeiden jakeluohjelman täytäntöönpanosta. Puolan Caritas-hyväntekeväisyysjärjestö tuli mukaan elintarvikkeiden jakeluohjelmaan vuonna 2004. Sillä on käytössään 44 varastoa ja 20 kylmävarastoa. Puolan Caritasin mukaan sen tulevaisuuden haasteita ovat ohjelman hallinnointi, elintarvikkeiden kuljettaminen ja investointihyödykkeiden hankinta.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.084.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 84

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 17. maaliskuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	468. täysistunto 19. ja 20. tammikuuta 2011
2011/C 084/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission vihreä kirja toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeuttaKOM(2010) 348 lopullinen	1

2011/C 084/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2009KOM(2010) 282 lopullinen	7

2011/C 084/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä palkka- ja palkkiokäytännötKOM(2010) 284 lopullinen	13

2011/C 084/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kaupan ja jakelun markkinaseuranta – Kaupan ja jakelun alan sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessäKOM(2010) 355 lopullinen	19

2011/C 084/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstäKOM(2010) 473 lopullinen – 2010/0246 COD	25

2011/C 084/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2010 kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnastaKOM(2010) 542 lopullinen – 2010/0271 COD	30

2011/C 084/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lyhyeksi myynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimusten osa-alueistaKOM(2010) 482 lopullinen – 2010/0251 COD	34

2011/C 084/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminenKOM(2010) 365 lopullinen	38

2011/C 084/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista annetun neuvoston direktiivin 2001/112/EY muuttamisestaKOM(2010) 490 lopullinen	45

2011/C 084/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus teknisistä siirtymätoimenpiteistä 1 päivän tammikuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 väliseksi ajaksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1288/2009 muuttamisestaKOM(2010) 488 lopullinen – 2010/0255 COD	47

2011/C 084/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetusten (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden jakelun osaltaKOM(2010) 486 lopullinen – 2008/0183 COD	49

2011/C 084/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus neuvoston direktiiviksi valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoistaKOM(2010) 641 lopullinen – 2007/0206 CNS	53

2011/C 084/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteistaKOM(2010) 610 lopullinen – 2010/0302 COD	54

2011/C 084/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisestaKOM(2010) 635 lopullinen – 2010/0309 COD	55