15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/1

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on vahvistanut komission tiedonannon kattavuuden ja oikeellisuuden, erityisesti tiedonannon oikeusperustan ja Lissabonin sopimuksen mukaisen menettelyn, jotka komissio on ilmoittanut,

1.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus ottaa käyttöön käsiteltävinä olevia asioita koskevat uudet oikeudelliset puitteet, mikä johtuu erityisesti niiden oikeusperustoihin ja/tai sovellettaviin menettelyihin tehdyistä muutoksista, ja ottaa näin ollen huomioon seuraavan luettelon 10 menettelystä, joista parlamentti odottaa uutta tai tarkistettua komission ehdotusta, tai tarvittaessa ministerineuvoston uutta kuulemista, jotta mainittu uusi kehys otetaan asianmukaisesti huomioon; kehottaa kumpaakin toimielintä noudattamaan näitä pyyntöjä:

2.

vahvistaa kantansa seuraavissa 29 menettelyssä, jotka ovat muuttuneet Lissabonin sopimuksella kuulemisesta tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi, kuulemisesta hyväksynnäksi tai puoltavasta lausunnosta hyväksynnäksi:

3.

päättää jättää vahvistamatta neljää seuraavaa menettelyä koskevat kantansa ja korostaa, että parlamentti haluaa siirtyä alkuperäisen ehdotuksen uuteen ensimmäiseen käsittelyyn:

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ministerineuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/6

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella myönnetään lainsäädäntövaltaa ja otetaan käyttöön unionin oikeusjärjestystä koskeva normihierarkia, millä vahvistetaan unionin demokraattisuutta ja järkeistetään sen oikeusjärjestystä; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen käsite, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia,

B.

ottaa huomioon, että yksi lainsäädäntövallan osa-alueista on SEUT-sopimuksen 290 artiklassa lainsäätäjälle tarjottu mahdollisuus siirtää osa omasta säädösvallastaan komissiolle lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä (jäljempänä ’perussäädös’),

C.

ottaa huomioon, että säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa komissiota pyydetään käyttämään säädösvaltaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän omiin tehtäviin; ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa tarkasteltaessa on näin ollen aina lähdettävä liikkeelle lainsäätäjän vapaudesta,

D.

ottaa huomioon, että tätä säädösvallan siirtoa käytettäessä voidaan ainoastaan täydentää tai muuttaa sellaisia säädöksen osia, joita lainsäätäjä ei katso sen keskeisiksi osiksi; ottaa huomioon, että näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat soveltamisalaltaan yleisiä, muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä; ottaa huomioon, että perussäädöksessä on nimenomaisesti määriteltävä tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto ja vahvistettava säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot,

E.

ottaa huomioon, että delegoiduilla säädöksillä on oleva merkittäviä vaikutuksia monilla aloilla; pitää sen vuoksi on ehdottoman tärkeänä, että varsinkin delegoidut säädökset laaditaan ja niistä päätetään täysin avoimesti, jolloin kummallakin lainsäätäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa demokraattisesti komissiolle siirretyn vallan käyttöä, tarvittaessa myös Euroopan parlamentissa käytävän julkisen keskustelun avulla,

F.

katsoo, että Euroopan parlamentin pitäisi olla tasavertainen neuvoston kanssa säädösvallan siirron kaikkien näkökohtien suhteen,

G.

ottaa huomioon, että ”Lamfalussyn menettelyllä” raivattiin tietä nykyiselle delegointimekanismille, jota lainsäätäjä täydellisesti valvoo; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä 23. heinäkuuta 2007 annetussa jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin julistuksessa n:o 39 tunnustettiin rahoituspalvelualan erityisluonne; ottaa huomioon, että uudella delegoitujen säädösten järjestelmällä ei millään tavalla voida heikentää parlamentilla nyt olevia oikeuksia erityisesti asiakirjojen ja tiedon varhaisen toimittamisen suhteen,

H.

ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa voidaan pitää säädöskäytännön parantamisen keinona, jolla pyritään varmistamaan, että lainsäädäntö yhtäältä säilyy selkeänä ja sitä toisaalta voidaan täydentää ja päivittää turvautumatta toistuviin lainsäädäntömenettelyihin siten, että lainsäätäjä kuitenkin säilyttää lopullisen toimivaltansa ja vastuunsa,

I.

ottaa huomioon, että täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevassa SEUT-sopimuksen 291 artiklassa omaksutusta menettelytavasta poiketen SEUT-sopimuksen 290 artikla ei sisällä oikeusperustaa sille, että annetaan horisontaalinen säädös, jossa esitetään säädösvallan siirtoa koskevat säännöt ja yleiset periaatteet; katsoo, että nämä ehdot on näin ollen esitettävä jokaisessa perussäädöksessä,

J.

ottaa huomioon, että komissio on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; ottaa huomioon, että toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaava komission jäsen sitoutui perussopimusvaliokunnan 18. tammikuuta 2010 järjestämässä kuulemistilaisuudessa työskentelemään tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, jotta varmistetaan, että säädösvaltaa siirretään komissiolle parlamenttia tyydyttävällä tavalla,

1.

katsoo, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaiset säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto on määritettävä täsmällisesti ja huolellisesti kussakin perussäädöksessä;

2.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 290 artiklassa lainsäätäjälle annetaan vapaus valita, miten se valvoo säädösvallan siirtoa; katsoo, että 290 artiklan 2 kohdassa mainitut kaksi esimerkkiä, vastustamatta jättäminen ja peruuttaminen, ovat puhtaasti havainnollisia ja säädösvallan siirtoon voidaan soveltaa myös muunlaista valvontaa, kuten parlamentin ja neuvoston kullekin delegoidulle säädökselle myöntämä nimenomainen hyväksyntä tai mahdollisuus kumota jo voimassa olevia erillisiä delegoituja säädöksiä;

3.

katsoo kuitenkin, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohdassa mainittuja kahta esimerkkiä, vastustamatta jättämistä ja peruuttamista, voidaan pitää yleisimpinä tapoina valvoa komissiolle siirretyn säädösvallan käyttöä ja että molemmat olisi sisällytettävä jokaiseen perussäädökseen;

4.

katsoo, että lainsäätäjän valitsemissa valvontamenetelmissä on noudatettava tiettyjä unionin lainsäädännön yleisiä periaatteita ja että erityisesti

5.

katsoo, että parlamentin vastustusoikeuden harjoittamiseen vaikuttavat väistämättä sen parlamentaarinen rooli ja toimipaikat; katsoo, että kaikkiin säädöksiin sovellettava vastustamisen kiinteä määräaika ei ole perusteltu ja että määräaika olisi asetettava kussakin perussäädöksessä tapauskohtaisesti ottaen huomioon asioiden monimutkaisuus ja sen on oltava riittävä, jotta säädösvallan siirtämistä voidaan tehokkaasti valvoa viivyttämättä turhaan sellaisten delegoitujen säädösten voimaantuloa, joista vallitsee yksimielisyys;

6.

katsoo, että itse perussäädöksessä säädetty kiireellisen menettelyn soveltamisen, jossa vastustamisen määräaikaa lyhennetään itse perussäädöksessä, olisi rajoituttava erityisen poikkeuksellisiin, esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin, terveyteen tai humanitaarisiin kriiseihin liittyviin tilanteisiin;

7.

uskoo kuitenkin, että valtaosa pikaista hyväksyntää edellyttävistä delegoiduista säädöksistä voitaisiin käsitellä siten, että parlamentti tai neuvosto ilmaisee vastustamatta jättämisen varhaisessa vaiheessa käyttämällä joustavaa menettelyä komission pyynnöstä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

8.

katsoo, että säädösvalta voi olla kestoltaan määrittelemätön, kun otetaan huomioon, että se on aina peruttavissa; katsoo kuitenkin, että kestoltaan rajallisessa säädösvallan siirrossa voitaisiin komission pyynnöstä mahdollistaa voimassaolon jatkaminen määräajoin; katsoo, että säädösvallan siirtoa voidaan jatkaa vain, jos parlamentti ja neuvosto eivät vastusta sitä tietyn ajan kuluessa;

9.

vastustaa voimakkaasti perussäädöksiin sisällytettäviä ehtoja, joissa lainsäätäjälle asetetaan SEUT-sopimuksen 290 artiklassa mainittuja velvoitteita laaja-alaisempia lisävelvoitteita;

10.

katsoo, että tietyt käytännön järjestelyt voisi koordinoida paremmin turvautumalla toimielinten väliseen yhteistyöhön, joka voi ilmetä muun muassa seuraavat kysymykset kattavana toimielinten välisenä sopimuksena:

11.

korostaa, että komission on delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan

12.

katsoo, että tietojenvaihto ennen säädösvallan siirron peruuttamista olisi toteutettava osana avoimuutta, huomaavaisuutta ja asianomaisten toimielinten välistä vilpitöntä yhteistyötä, jolloin toimielimet ovat hyvissä ajoin täysin tietoisia peruuttamisen mahdollisuudesta; katsoo, että on kuitenkin tarpeetonta ja hämmentävää sisällyttää perussäädöksiin kaikkiin säädöksiin sovellettavan, SEUT-sopimuksen 296 artiklassa asetetun yleisen velvoitteen lisäksi erityinen oikeudellinen velvoite, jonka mukaan tiettyjen säädösten antaminen olisi perusteltava;

13.

ehdottaa, että vastustamisen vähimmäismääräaika määritetään tulevassa sopimuksessa siten, että samalla tehdään selväksi, että sitä ei saisi pitää pakollisena vaatimuksena vaan vähimmäisrajana, jonka alittuessa parlamentin demokraattinen valvonta mitätöityisi; katsoo, että vastustamisen vähimmäismääräajan olisi oltava 2 kuukautta siten, että sitä voidaan jatkaa 2 kuukaudella parlamentin tai neuvoston aloitteesta; korostaa kuitenkin, että vastustamisen määräajan olisi riiputtava delegoidun säädöksen luonteesta;

14.

vaatii, että tulevassa sopimuksessa delegoitujen säädösten eri tarkastelujaksot käynnistyvät vasta, kun komissio toimittaa kaikki kieliversiot ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin loma-ajat ja vaalit;

15.

korostaa, että tulevassa sopimuksessa sellaiset delegoidut säädökset, joita voidaan vastustaa, voidaan julkaista virallisessa lehdessä, ja ne tulevat näin ollen voimaan vasta kun vastustamisen määräaika on umpeutunut lukuun ottamatta tapauksia, joissa voidaan ilmaista vastustamatta jättäminen varhaisessa vaiheessa; katsoo, että nimenomainen vaatimus, jonka mukaan parlamentin ja neuvoston on kunkin perussäädöksen osalta julkaistava päätökset, jotka tehdään osana komission siirretyn säädösvallan valvontaa, on tarpeeton;

16.

kehottaa kaikkia valiokuntiaan vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja saattamaan ne säännöllisesti ajan tasalle sekä luomaan mekanismin, jolla varmistetaan, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaiset parlamentin käytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia; korostaa, että parlamentin kaikkien valiokuntien on järjestettävä toimintansa omaa erityisluonnettaan vastaavalla tavalla siten, että ne voivat hyödyntää keräämäänsä tietämystä;

17.

velvoittaa parlamentin hallinnon perustamaan uudelleenkohdentamisen avulla (ilman talousarviovaikutuksia) tarpeelliset virat, joilla varmistetaan SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisten tehtävien asianmukainen tukeminen; kehottaa tarkastelemaan toimivallan siirron kehittämiseen käytettävissä olevia hallintorakenteita ja henkilöstöresursseja institutionaalisesti;

18.

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan unionin säännöstön mukauttamiseksi SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan määräyksiin; katsoo, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan osalta tätä mukauttamista ei pitäisi rajoittaa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen käsiteltyihin toimenpiteisiin, vaan se olisi ulotettava kaikkiin soveltamisalaltaan yleisiin asianmukaisiin toimenpiteisiin riippumatta päätöksenteko- tai komitologiamenettelystä, jota niihin on sovellettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

19.

vaatii, että ensisijaisena painopisteenä on oltava unionin säännöstön mukauttaminen niillä politiikan aloilla, joilla ei sovellettu yhteispäätösmenettelyä ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa; vaatii tältä osin tapauskohtaista tarkastelua sen varmistamiseksi, että erityisesti kaikki soveltamisalaltaan yleiset asianmukaiset toimenpiteet, jotka on tähän mennessä hyväksytty menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn päätöksen 1999/468/EY (4) 4 ja 5 artiklan nojalla, määritellään delegoiduiksi säädöksiksi;

20.

katsoo, että edellä mainitun mukauttamisen yhteydessä tai käsiteltäessä ehdotuksia tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen on lainsäätäjän oikeuksien täysimääräiseksi turvaamiseksi kiinnitettävä erityistä huomiota SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisen suhteelliseen osuuteen sekä kunkin artiklan soveltamisesta aiheutuviin käytännön seurauksiin; vaatii, että lainsäätäjillä on oltava valtuus päättää, että valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti aiemmin hyväksytyt asiat hyväksytään joko SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla tai tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/10

A.

katsoo, että eurooppalaiset varustamot antavat merkittävän panoksen Euroopan talouteen mutta niiden on kilpailtava globaaleilla markkinoilla,

B.

pitää rakenteellisia ja kokonaisvaltaisia toimia Euroopan merielinkeinojen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tärkeinä sekä katsoo, että niillä on voitava vahvistaa merenkulun ja siihen liittyvien alojen kilpailukykyä ja että niihin on sisällytettävä vaatimukset kestävästä kehityksestä ja tasapuolisesta kilpailusta,

C.

katsoo, että on ehdottoman välttämätöntä houkutella nuoria merenkulkuammatteihin ja pitää heidät alalla ja että merenkulkualan ammatteja koskevaa koulutusta EU:ssa pitäisi parantaa kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan yleissopimuksen (STCW-yleissopimus) seuraavan tarkastamisen yhteydessä,

D.

pitää ilmastonmuutosta unionin kaikkien alojen politiikan suurimpana haasteena 2000-luvulla,

E.

on tietoinen siitä, että meriliikenne on suhteellisen ympäristöystävällinen liikennemuoto, jota on kuitenkin mahdollista kehittää nykyistäkin puhtaammaksi; katsoo, että sen on osallistuttava ilmastonmuutoksen torjuntaan pienentämällä asteittain alusten ja satamainfrastruktuurien hiilijalanjälkeä,

F.

toteaa, että turvallisuus on ehdottoman tärkeää satamayrityksille, laivanvarustajille ja maissa ja merellä toimivalle henkilöstölle; katsoo, että turvallisuustoimenpiteissä on otettava huomioon rannikko- ja meriympäristön suojelu ja työolot satamissa ja aluksilla,

G.

panee merkille jatkuvat unionin kalastus-, kauppa- ja matkustaja-aluksiin kohdistuvat rikolliset hyökkäykset Adeninlahdella, Somalian rannikolla sekä kansainvälisillä vesillä,

H.

toteaa, että Euroopan meriteollisuudella on maailmassa johtoasema ja että tämä asema on turvattava pitkällä aikavälillä, mikä on mahdollista ainoastaan innovoinnin avulla,

I.

katsoo, että päätökset on tehtävä asianmukaisella hallintatasolla eli maailmanlaajuisesti, kun se on mahdollista, ja unionin tasolla, kun se on tarpeen,

1.

pitää myönteisenä tiedonantoa Euroopan unionin meriliikennepolitiikasta vuoteen 2018 saakka;

2.

korostaa merenkulkualan merkitystä Euroopan taloudelle matkustajien, raaka-aineiden, tavaroiden ja energiatuotteiden kuljettajana, mutta myös laajemmin mereen liittyvän toiminnan, kuten laivanrakennusteollisuuden, logistiikan, tutkimuksen, matkailun, kalastuksen, vesiviljelyn ja koulutuksen, kulmakivenä;

3.

korostaa, että EU:n meriliikennepolitiikassa on otettava huomioon, että merenkulkualan kilpailu ei ole pelkästään unionin sisäistä vaan ennen kaikkea globaalia; korostaa lisäksi meriliikenteen osuuden kasvun tärkeyttä koko liikennetoiminnassa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

4.

toivoo, että EU:n meriliikennealan toimintalinjat laaditaan tästä lähtien ”yhteisen eurooppalaisen merialueen” tasolla, ja kehottaa siksi komissiota kehittämään EU:n meriliikennepolitiikkaa yhteisen merenkulkualueen puitteissa;

5.

kehottaa komissiota jatkamaan mukavuuslipun väärinkäytön torjuntaa;

6.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita kannustamaan lippunsa käyttöön ja tukemaan maissa toimivia meriklustereita esimerkiksi verohelpotuksin, kuten alusten tonnistoverotuksella ja merenkulkijoiden ja laivanvarustajien verotusta keventämällä;

7.

katsoo, että meriteollisuuden, kuten kaikkien muiden taloudenalojen, on periaatteessa kuuluttava valtiontuen sääntelyn piiriin, vaikka valtiontuki voidaan poikkeuksellisesti sallia erityistapauksissa, mikäli sitä myönnetään määräajaksi avoimella ja seurattavissa olevalla tavalla;

8.

katsoo, että meriliikenteen valtiontukea koskevat yhteisön suuntaviivat, joiden voimassaolo lakkaa vuonna 2011, on säilytettävä ja niiden voimassaoloaikaa on jatkettava, koska ne ovat edistäneet huomattavasti unionin merenkulkualan kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämistä ja sen valmiuksia vastata kolmansien maiden usein epätasaiseen kilpailuun, alan kansainvälisen johtoaseman säilyttämistä ja siten myös jäsenvaltioiden talouden tukemista;

9.

kehottaa komissiota esittämään luvatut uudet meriliikenteen valtiontukea koskevat säännöt vuonna 2010 ja katsoo lisäksi, että komission olisi esitettävä mahdollisimman nopeasti myös merisatamien valtiontukia koskevat suuntaviivat;

10.

korostaa tässä yhteydessä, että valtiontuilla on tuettava ainoastaan sellaisia Euroopan meriteollisuuden toimialoja, jotka ovat sitoutuneet sosiaalisiin normeihin, työpaikkojen säilyttämiseen ja henkilöstön kouluttamiseen Euroopassa, ja että niillä olisi pyrittävä turvaamaan unionin merenkulkualan kilpailukyky;

11.

kehottaa jäsenvaltioita pikaisesti allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön YK:n yleissopimuksen tavaran kansainvälisessä kuljetuksessa kokonaan tai osittain meritse käytettävistä rahtisopimuksista, joka tunnetaan nimellä ”Rotterdamin säännöt” ja jossa vahvistetaan merenkulkualan uusi vastuujärjestelmä;

12.

kehottaa komissiota ottamaan Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämistä koskevien suuntaviivojen tulevassa tarkistamisessa tähänastista enemmän huomioon meriliikenteen ja sen maissa olevat rakenteet, erityisesti Euroopan merisatamien multimodaaliyhteydet sisämaahan;

13.

pitää tervetulleena komission ehdotusta direktiiviksi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista (KOM(2009)0011), jolla on määrä yksinkertaistaa, vähentää ja poistaa unionin lähimerenkulun hallinnollisia menettelyjä; kehottaa komissiota tukemaan lähimerenkulkua myös tulevaisuudessa unionin sisäisen meriliikenteen tehokkuuden merkittäväksi lisäämiseksi;

14.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission aloitteet, joiden tarkoituksena on lisätä merenkulkualan ammattien houkuttelevuutta nuorten EU-kansalaisten keskuudessa; korostaa, että merenkulkijoille on tarjottava kaikentasoista elinikäistä opetusta ja uudelleenkoulutusta, jolla lujitetaan työvoiman pätevyyttä ja osaamista; kehottaa myös lisäämään alaa koskevaa tiedotusta kouluissa ja tarjoamaan enemmän harjoittelupaikkoja;

15.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ja uudenaikaistamaan nykyisiä koulutusohjelmia STCW-yleissopimuksen ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuoden 2006 merityösopimuksen kaltaisten kansainvälisten yleissopimusten puitteissa merenkulkuoppilaitosten laadun parantamiseksi entisestään;

16.

korostaa, että unionin ulkopuolisten maiden merenkulkijoiden on täytettävä STCW-yleissopimuksen mukaiset asianmukaiset koulutusvaatimukset, ja kehottaa varustamoja ja kansallisia tarkastuslaitoksia takaamaan niiden täyttymisen ja valvomaan sitä tarvittaessa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) avustuksella; pyytää uudelleen, että jäsenvaltiot ratifioisivat ripeästi ILO:n vuoden 2006 yleissopimuksen merityöstä ja hyväksyisivät pikaisesti komission ehdotuksen, joka perustuu toimialan sopimukseen yleissopimuksen keskeisten osien sisällyttämisestä EU:n lainsäädäntöön;

17.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n merenkulkijoiden käyttöä niiden omissa laivastoissa ja luomaan tarpeeksi mahdollisuuksia, joilla ehkäistään merenkulkijoiden siirtymistä EU:n ulkopuolelle;

18.

pitää myönteisenä komission jäsenvaltioille esittämää ehdotusta eurooppalaisten merenkulkulaitosten yhteistyön edistämisestä ja kannustaa jäsenvaltioita yhtenäistämään asiaankuuluvia opetus- ja koulutussuunnitelmia ja kehittämään EU:n merenkulkijoiden korkeaa ammattitaitoa ja vaativaa osaamista;

19.

korostaa, että sosiaalinen ulottuvuus ja EU:n merenkulkijoiden työolot liittyvät tiiviisti EU:n laivaston kilpailukykyyn ja että on välttämätöntä helpottaa merielinkeinojen työvoiman liikkuvuutta kaikkialla EU:ssa sekä varmistaa täysin ja esteettömästi toimivat sisämarkkinat, joilla ei rajoiteta perusteettomasti palvelujen tarjoamista;

20.

tukee hyvien käytäntöjen vaihtoa työehtojen ja sosiaalisten normien alalla ja kannustaa parantamaan elinoloja aluksilla, erityisesti kehittämällä tiedotus- ja viestintätekniikkaa, parantamalla terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta, vahvistamalla turvallisuusnormeja ja kehittämällä koulutusta, jotta voidaan vastata merenkulkijoiden ammatteihin liittyviin uhkiin;

21.

korostaa, että tarkastusten on oltava konkreettisia, niiden on perustuttava riskeihin eikä niistä saa aiheutua alalle liikaa sääntelyvelvoitteita;

22.

kehottaa tutkimaan, miten tekniikan kehityksellä voidaan kompensoida merenkulkualan henkilöstön vähenemistä, mutta varoittaa ottamasta liian hätäisesti käyttöön tekniikkaa, jota ei ole kokeiltu käytännössä;

23.

kehottaa merisatamien viranomaisia parantamaan redillä ankkurissa olevilla aluksilla odottavien merenkulkijoiden palveluja, mukaan luettuna paremmat kuljetuspalvelut alukselta maihin ja takaisin;

24.

myöntää, että merenkulkualalla on tehtävä paljon rikkioksidien ja typen oksidien päästöjen, PM10-hiukkaspäästöjen sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja että toimet on toteutettava osana Euroopan unionin ilmastonsuojelutavoitteita; painottaa, että ala voi myötävaikuttaa haitallisten päästöjen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja että julkiset ja yksityiset investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat tässä suhteessa erityisen hyödyllisiä;

25.

korostaa, että päästövähennyksistä on sovittava nopeasti ja että ne on pantava täytäntöön sitovasti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) välityksellä kilpailuedellytysten erojen rajoittamiseksi, mutta tämä ei saa estää unionia käynnistämästä aloitteita jäsenvaltioiden laivastojen päästöjen vähentämiseksi ja kannustamasta myös muita maanosia kehittämään kilpailukykyään tällä alalla; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota lähimerenkulun ja pitkän matkan merenkulun suuriin eroihin, jotka on huomioitava IMO:ssa tehtävissä sopimuksissa;

26.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin mahdollisuudet perustaa, mahdollisuuksien mukaan yhdessä naapurimaiden kanssa, merialueille päästöjen valvonta-alueita etenkin typen oksidien päästöjä varten; korostaa, että uusien päästöjen valvonta-alueiden perustaminen merialueille ei saa johtaa kilpailun vääristymiseen EU:n sisällä;

27.

tukee liikennemuotosiirtymään kannustavia toimenpiteitä, joilla kuljetuksia saadaan siirrettyä meriliikenteeseen vilkkaimmin liikennöityjen maanteiden ruuhkien purkamiseksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita perustamaan satamiin logistiikkaterminaaleja, jotka ovat välttämättömiä intermodaalisuuden kehittämisessä ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa; huomauttaa, että kansainvälisellä ja unionin lainsäädännöllä ei pidä estää kansallisten viranomaisten asiaan liittyviä ponnisteluja; toivoo, että Välimeren unionin puitteissa pannaan nopeasti ja laajasti täytäntöön nk. merten valtatiet, joiden avulla voidaan vähentää sekä saasteita että maaliikenteen ruuhkia;

28.

kannattaa periaatteessa muutosta, jonka IMO hyväksyi lokakuussa 2008 MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI aluksista peräisin olevien rikkioksidipäästöjen ja typen oksidien päästöjen vähentämiseksi; on kuitenkin huolissaan kuljetusten mahdollisesta siirtymisestä lähimerenkulusta takaisin maantieliikenteeseen vuodeksi 2015 suunnitellun, Pohjanmeren ja Itämeren rikkipäästöjen valvonta-alueita koskevan 0,1 prosentin rikkiraja-arvon takia; kehottaa siksi komissiota esittämään Euroopan parlamentille mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuoden 2010 lopulla asiaa koskevan vaikutustenarvioinnin;

29.

katsoo, että kaikkiin liikennemuotoihin, myös meriliikenteeseen, on asteittain sisällytettävä niiden ulkoiset kustannukset; uskoo tämän periaatteen käyttöönoton tuottavan varoja, joilla voidaan ensisijaisesti rahoittaa innovointia edistäviä toimia;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan myös vaihtoehtoisia välineitä, kuten meriliikenteessä käytettävästä polttoaineesta kannettavaa veroa, joka määräytyisi mieluiten polttoaineen laadun ja ympäristövaikutusten mukaan, tai ”vihreitä satamia”, joissa puhtaita aluksia palvellaan nopeammin ja/tai ne maksavat vähemmän satamamaksuja;

31.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään työtä IMO:ssa asianmukaisten ja maailmanlaajuisesti sovellettavien ympäristönormien laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

32.

viittaa tässä yhteydessä sisävesialusten tekniikassa saavutettuun läpimurtoon, jonka avulla alusten nykyisten moottoreiden päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja käyttää mahdollisesti nestekaasua polttoaineena; kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko nämä tekniikat ottaa käyttöön myös merialuksissa ja miten niiden täytäntöönpanoa voidaan nopeuttaa;

33.

pitää valitettavana, että Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksessa ei päästy tuloksiin merenkulkualan päästöjen vähentämisestä, mutta korostaa, että sekä Kioton jälkeisessä prosessissa että IMO:ssa on ponnisteltava edelleen lujasti, jotta voidaan sopia maailmanlaajuisista toimenpiteistä päästöjen vähentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta IMO saa seuraaviin kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin valtuudet neuvotella merenkulun määrällisistä päästövähennystavoitteista;

34.

kehottaa unionia johtamaan tätä prosessia kansainvälisellä tasolla ja erityisesti IMO:ssa merenkulkualan päästöjen vähentämiseksi;

35.

pitää erittäin tärkeänä, että sähkön siirtoon maista aluksille Euroopan satamissa sovelletaan yhteentoimivia teknisiä ratkaisuja, sillä näin ympäristörasitusta voidaan vähentää huomattavasti; kehottaa komissiota tutkimaan, missä satamissa näitä ratkaisuja voidaan käyttää tehokkaasti;

36.

kehottaa komissiota antamaan tutkimus- ja kehityspolitiikassaan etusijan aurinko- ja tuulienergian kaltaisia uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän aluksilla käytettävän tekniikan innovoivalle kehittämiselle;

37.

pyytää komissiota tutkimaan kaikki mahdollisuudet vähentää ja seurata päästöjä liikenteen alan älykkään tekniikan ja erityisesti Galileo-järjestelmän avulla;

38.

korostaa tarvetta edistää paperittomia satama- ja tullitoimintoja sekä helpottaa yhteistyötä satamapalvelujen tarjoajien ja kuluttajien välillä käyttämällä älykkäitä liikennejärjestelmiä ja verkkoja, kuten SafeSeaNet ja e-Customs, satamatoimintojen nopeuttamiseksi ja saasteiden vähentämiseksi;

39.

panee tyytyväisenä merkille kolmannen meriturvallisuuspaketin hyväksymisen ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan paketin toimenpiteet nopeasti täytäntöön;

40.

kehottaa valvomaan tiukasti laivanrakennusta, myös käytetyn teräksen laatua, sekä alusten suunnittelua ja kunnossapitoa, kuten säädetään muun muassa luokituslaitoksia koskevassa muutetussa lainsäädännössä;

41.

tukee satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan suunnanmuutosta, jossa säännöllinen valvonta korvataan riskiin perustuvalla valvonnalla, joka kohdistuu tehokkaasti juuri niihin aluksiin, joissa on paljon puutteita;

42.

kehottaa jäsenvaltioita ja laivanvarustajia pyrkimään Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan ”valkoiselle listalle”; kehottaa erityisesti Slovakiaa ryhtymään lisätoimiin asiassa;

43.

kehottaa kansallisia tarkastuslaitoksia ja muita kansallisia viranomaisia tekemään tiiviimpää yhteistyötä alus- ja rahtitietojen vaihdossa, niin että sääntelyvelvoitteet vähenevät mutta tarkastukset tehostuvat; vaatii ottamaan nopeasti käyttöön kokonaisvaltaisen tiedonhallintajärjestelmän ja käyttämään ja vahvistamaan jo saatavilla olevia resursseja, erityisesti SafeSeaNet-järjestelmää; kehottaa komissiota panemaan nopeasti täytäntöön eri alojen välisen rajatylittävän valvontajärjestelmän koko unionin alueella;

44.

on tietoinen merirosvouden vaarasta maailman merillä, erityisesti Afrikan sarven alueella ja Somalian rannikkovesillä, ja kehottaa kaikkia laivanvarustajia toimimaan yhteistyössä hallitusten kanssa niiden operaatioiden puitteissa, joilla aluksia pyritään suojelemaan merirosvoudelta, kuten EU:n menestyksekäs ensimmäinen merioperaatio Atalanta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan keskinäistä yhteistyötään sekä yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien kanssa merenkulkijoiden, kalastajien ja matkustajien sekä alusten suojelemiseksi;

45.

muistuttaa, että maailmanlaajuisia merirosvouden torjuntatoimia ei voida rajoittaa vain kansainvälisiin merivoimiin vaan niiden on oltava osa kokonaisvaltaista suunnitelmaa, jolla pyritään edistämään rauhaa ja kehitystä ongelma-alueilla; panee myös merkille, että aluksilla on sovellettava täysimääräisesti ja tarkasti itsesuojelutoimenpiteitä, jotka merenkulkualan järjestöt ovat hyväksyneet osana IMO:n hyväksymiä parhaita hallintokäytäntöjä;

46.

korostaa, että merenkulkuala on globaali ala ja että sopimusten on mieluiten oltava maailmanlaajuisia; katsoo IMO:n olevan tähän parhaiten soveltuva foorumi; kehottaa jäsenvaltioita panostamaan entistä enemmän allekirjoittamiensa IMO-sopimusten pikaiseen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon;

47.

tunnustaa Euroopan unionin osuuden kansainvälisten sääntöjen sisällyttämisessä EU:n lainsäädäntöön sekä meriliikennepolitiikan toteuttamisessa ja tukemisessa esimerkiksi EMSA:n välityksellä;

48.

huomauttaa, että satamainfrastruktuurien modernisointia ja laajentamista on nopeutettava, koska meriteitse kuljetettavien tavaroiden määrän odotetaan kasvavan; muistuttaa, että tämä edellyttää valtavia investointeja, joissa on noudatettava rahoituksen avoimuutta ja yhdenvertaisuutta koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa EU:n satamien tasapuolinen kilpailu; pyytää komissiota varmistamaan asiaa koskevan johdonmukaisen sääntelykehyksen;

49.

kehottaa komissiota perustamaan liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan tulevan uudelleentarkastelun EU:n meriliikennepolitiikasta vuoteen 2018 annettuun tiedonantoon ja tähän päätöslauselmaan;

50.

kehottaa määrittelemään toimintalinjoja, joilla parannetaan satamien ja sisämaa-alueiden (kuivasatamien ja logistiikkaterminaalien) välisiä yhteyksiä ruuhkautumisesta kärsivillä alueilla, ja liittämään ne osaksi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen uudistusta;

51.

korostaa telakkateollisuuden taloudellista ja strategista merkitystä, sillä sen avulla voidaan kehittää ja käyttää aluksiin sovellettavia uusia tekniikoita ja säilyttää välttämätön eurooppalainen taitotieto, jota tarvitaan uuden sukupolven alusten rakentamisessa; vaatii toteuttamaan innovointia, tutkimusta ja kehittämistä sekä koulutusta tukevia toimenpiteitä kilpailukykyisen ja innovatiivisen eurooppalaisen telakkateollisuuden kehittämiseksi;

52.

kehottaa säätämään satamien nykyaikaistamis- ja laajentamishankkeissa pakolliseksi varustaa matkustajaterminaalit ja uudet matkustaja-alukset liikuntaesteisille henkilöille soveltuviksi;

53.

iloitsee aloitteesta käynnistää kampanja, jolla edistetään matkustajaliikenne- ja risteilyalusyhtiöiden välistä matkustajien oikeuksia koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa;

54.

pyytää komissiota ottamaan huomioon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tarkistamisessa vuoteen 2018 saakka ulottuvan EU:n meriliikennepolitiikan suositukset ja erityisesti ne, jotka koskevat nk. merten valtateiden ja sisävesiliikenteen tehokasta yhdistämistä sekä unionin tärkeänä pitämien satamien verkoston liittämistä yhdyssolmuiksi;

55.

kehottaa komissiota laatimaan vastaavan strategian unionin sisävesiliikennettä varten ja sovittamaan sen yhteen käsillä olevan strategian kanssa merten rahtiliikenteen ja sisävesien tavaraliikenteen mahdollisimman toimivan kuljetusketjun kehittämiseksi;

56.

kehottaa komissiota esittämään pikaisesti lupaamansa etenemissuunnitelman, jossa täydennetään komission tiedonantoa yksityiskohtaisilla tiedoilla;

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/16

A.

ottaa huomioon, että digitaalisessa ympäristössä on olennaisen tärkeää taata kaikille mahdollisuus nauttia helpommin Euroopan kulttuuriperinnöstä sekä varmistaa sen edistäminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville sekä Euroopassa että sen ulkopuolella,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan kulttuuriperintöön kuuluvien aineistojen digitointi edellyttää eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa ja merkitsee voimakasta julkisen sektorin panosta sekä Euroopan unionin tasolla että jäsenvaltioissa kulttuurisen moninaisuuden säilyttämiseksi, kunnioittamiseksi ja edistämiseksi,

C.

katsoo, että Euroopan yhteisen kulttuuriperinnön rikkautta ja moninaisuutta olisi edistettävä ja sen olisi oltava saatavilla mahdollisimman laajasti, myös Euroopan ulkopuolella, ja että jäsenvaltioilla ja kulttuurilaitoksilla, erityisesti kirjastoilla, on avainasema näissä pyrkimyksissä sekä kansallisella että alueellisella ja paikallisella tasolla,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan kulttuuriperintö koostuu suureksi osaksi yleisesti saatavilla olevista teoksista ja että digitaaliympäristössä niiden olisi oltava saatavilla mahdollisuuksien mukaan korkealaatuisessa muodossa,

E.

katsoo, että kulttuuri- ja koulutusaineistojen käyttömahdollisuudet on asetettava etusijalle pyrittäessä parantamaan koulutuksen tasoa ja elintasoa,

F.

katsoo, että on tarpeen määritellä Euroopan kulttuuriperinnön digitoinnille yhteiset standardit, ja toteaa, että hyvin monia eri kirjastojen hallussa olevia digitoituja teoksia ei ole saatettu julkiseen käyttöön digitaalisten tallennusmuotojen yhteensopimattomuuden vuoksi,

G.

katsoo, että kirjastot ovat henkilökuntansa ansiosta sopivimpia laitoksia valvomaan ja hoitamaan teosten digitointiprosessia,

H.

katsoo, että Euroopan digitaalikirjasto ei saisi jäädä pelkäksi digitaaliseksi kokoelmaksi ja tiedonhallinnan välineeksi, vaan sen olisi kehitettävä monia erilaisia teknisiä resursseja ja mahdollisuuksia tiedon luomista, tutkimista ja käyttöä varten,

I.

toteaa, että on otettava huomioon teknologian nopea kehitys ja sen mukanaan tuomat muutokset kulttuurikäytännöissä sekä Euroopan ulkopuoliset digitointihankkeet,

J.

katsoo näin ollen, että jäsenvaltioiden on Euroopan kansainvälisen näkyvyyden lisäämiseksi viipymättä tehostettava toimiaan, aktivoiduttava ja myönnettävä tarvittavat varat Europeanaan osallistumiseen ja siihen kannustamiseen,

K.

ottaa huomioon, että vain hyvin pieni osa Euroopan kulttuuriperinnöstä on tähän mennessä digitoitu, että jäsenvaltiot etenevät eri vauhtia ja että massadigitointia varten varatut julkiset varat ovat riittämättömiä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan julkisten ja yksityisten teosten digitoinnin jouduttamiseksi,

L.

toteaa, että Euroopan kulttuuriperinnön ja tieteellisen aineiston digitointi hyödyttää erityisesti koulutusta, tiedettä, tutkimusta, matkailua, yrittäjyyttä, innovointia ja viestimiä,

M.

toteaa, että digitaalitekniikka on myös merkittävä apuväline Euroopan kulttuuriperinnön saattamisessa niiden saataville, joilla on muita huonommat mahdollisuudet käyttää kulttuuritarjontaa, erityisesti vammaisille,

N.

ottaa huomioon, että tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö on hyvin erilaista EU:n eri jäsenvaltioissa ja että monien teosten tekijänoikeustilanne on epäselvä,

O.

ottaa huomioon, että tarvitaan pikaisia toimia, jotta voidaan ratkaista 1900-luvun ja 2000-luvun sisältöjä koskevaan ”digitaaliseen mustaan aukkoon” liittyvä ongelma, toisin sanoen kulttuurisesti arvokkaiden teosten käyttämättä jääminen; toteaa, että ratkaisuissa on otettava asianmukaisesti huomioon kaikkien osapuolten edut,

P.

katsoo, että tekijänoikeuksien suojaama julkaistu teos on katsottava orpoteokseksi, jos sen yhtä tai useampaa tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien haltijaa ei voida tunnistaa tai löytää huolellisesta dokumentoidusta selvitystyöstä huolimatta,

Q.

katsoo, että tarvitaan enemmän tietoja Euroopan digitaalikirjastosäätiön tekemän työn edistymisestä,

R.

katsoo, että Euroopan unionin toimien on oltava avoimempia,

1.

pitää myönteisenä Europeana-nimisen korkeatasoisia sisältöjä tarjoavan Euroopan digitaalisen kirjaston, museon ja arkiston avaamista ja kehittämistä keskitetyksi, suoraksi ja monikieliseksi portiksi Euroopan kulttuuriperintöön;

2.

muistuttaa, että Europeana-digitaalikirjaston olisi palveltava eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, jotta tulevat sukupolvet voivat muodostaa kollektiivisen eurooppalaisen muistin ja jotta estetään hauraimpien asiakirjojen vahingoittuminen toistuvassa käytössä;

3.

korostaa, että Euroopan digitaalikirjasto on kulttuurin demokratisoinnin väline, koska se on etäältäkin kaikkien käytettävissä ja tuo näin erittäin monien ulottuville sellaiset harvinaiset tai vanhat eurooppalaiseen perintöön kuuluvat asiakirjat, joihin tutustuminen on vaikeaa niiden suojelun vuoksi;

4.

painottaa, että on tärkeää kehittää Europeana täysin toimivaksi palveluksi, jossa on monikielisiä linkkejä ja semanttisia verkko-ominaisuuksia, joiden avulla teosten ja maailmanlaajuisesti käytettävissä olevien tietojen korkea laatu säilytetään;

5.

vaatii, että Europeanaa laajennetaan niin, että se käsittää vähintään 15 miljoonaa erilaista digitoitua teosta vuoteen 2015 mennessä;

6.

pahoittelee suuresti, että jäsenvaltiot eivät ole osallistuneet tasapuolisesti Europeanan sisältöjen luomiseen, ja kannustaa voimakkaasti niitä ja muita kulttuurilaitoksia tekemään tiivistä yhteistyötä teosten digitoimiseksi ja jatkamaan ponnistelujaan digitointisuunnitelmien laatimiseksi kaikilla mahdollisilla tasoilla ja siten välttämään toimien päällekkäisyyttä ja nopeuttamaan kulttuurisisältöjen digitointia, jotta asetetut määrälliset tavoitteet voidaan saavuttaa (10 miljoonaa asiakirjaa vuoteen 2010 mennessä);

7.

kehottaa etsimään keinoja kannustaa kulttuurilaitoksia tekemään oikeudenhaltijoiden kanssa sopimuksia teosten rajat ylittävästä saataville saattamisesta heti, kun niiden digitointisuunnitelma on laadittu, ja edistämään yhdessä verkkokirjakauppojen kanssa kilpailukykyisen ympäristön luomista, koska tämä edistäisi kulttuuriperinnön levittämistä Euroopan alueella;

8.

panee merkille, että Ranska yksin on tuottanut 47 prosenttia kaikista Europeanassa tällä hetkellä tarjolla olevista digitoiduista teoksista, ja pitää sen vuoksi välttämättömänä, että jäsenvaltioita kannustetaan vielä aktiivisemmin lisäämään kansalliskirjastojensa ja kulttuurilaitostensa osallistumista, jotta kaikilla eurooppalaisilla olisi mahdollisuus hyödyntää omaa kulttuuriperintöään;

9.

kannustaa komissiota osallistumaan sellaisten keinojen etsintään, joilla saataisiin kiinnitettyä jäsenvaltioiden huomio siihen, että Europeana-tietokannan käyttäjät etsivät merkittäviä teoksia, jotka ovat saatavilla kansallisissa kokoelmissa mutta eivät Europeanassa;

10.

korostaa digitoinnista saatavaa mahdollista taloudellista hyötyä, koska digitoiduilla kulttuuriteoksilla on merkittävä taloudellinen vaikutus erityisesti kulttuurisidonnaisiin teollisuusaloihin ja koska ne vahvistavat osaamistaloutta, minkä lisäksi on otettava huomioon, että kulttuuriteokset eivät ole tavanomaisia taloudellisia hyödykkeitä ja että niitä on suojeltava liialliselta kaupallistumiselta;

11.

korostaa, että Europeanasta olisi tultava yksi tärkeimmistä koulutuksen ja tutkimuksen tukipalveluista; katsoo, että Europeanan johdonmukainen integrointi koulutusjärjestelmiin voisi lähentää eurooppalaisia nuoria kulttuuri-, kirjallisuus- ja tieteelliseen perintöön ja sisältöön; katsoo, että Europeanasta tulee lähentymisen väline ja että se edistää EU:n kulttuurien välistä yhteenkuuluvuutta;

12.

korostaa, että portaalin suunnittelussa on ennen kaikkea otettava huomioon käyttäjäystävällisyys ja erityisesti selkeys sekä sisältöjen löytämisen helppous;

13.

korostaa, että olisi mahdollisimman pikaisesti suunniteltava Europeanan saattamista käytettäväksi kaikilla virallisilla kielillä, jotta kaikki EU:n kansalaiset voisivat hyötyä siitä;

14.

huomauttaa, että portaalissa olisi otettava huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet ja että vammaisille olisi taattava täydet mahdollisuudet käyttää Euroopan kollektiivista tietämystä; kannustaa siksi kustantamoja julkaisemaan enemmän teoksia vammaisille soveltuvassa muodossa; suosittaa komissiolle, että huolehditaan siitä, että vammaisille henkilöille tuotetaan mahdollisimman laajasti digitaalisisällön erityisversioita, kuten äänikirjoja;

15.

korostaa, että yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön on tärkeää olla yhtäläisesti kaikkien saatavilla, ja pyytääkin jäsenvaltioita poistamaan EU:n sisäiset esteet, jotka vaikeuttavat Europeana-tietokannan joidenkin osien käyttöä;

16.

korostaa, että yksityishenkilöiden ja julkisten laitosten on voitava käyttää Europeana-portaalia ja tarkastella asiakirjo maksutta niitä lataamatta; korostaa, että Europeanalla olisi oltava mahdollisuus periä latauksista ja kaikesta tekijänoikeuksilla suojatusta aineistosta otetuista tulosteista maksu ja että maksujen pitäisi olla sosiaalisesti hyväksyttyjä;

17.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Euroopan ja EU:n ulkopuolisten maiden välisen osaamiskuilun syntymisen välttämiseksi ja takaamaan eurooppalaisille rajoittamattomat mahdollisuudet hyödyntää omaa kulttuuriperintöään kaikessa sen moninaisuudessa ja huolehtimaan siitä, että kulttuuriperintö on kaikkien ulottuvilla;

18.

pyytää komissiota jatkamaan korkean tason asiantuntijaryhmän työskentelyä, koska se edistää yhteistä visiota Euroopan digitaalikirjastoista, ja tukee käytännön ratkaisujen löytämistä avainkysymyksiin, jotka vaikuttavat kulttuuriteosten saatavuuteen verkossa;

19.

korostaa, että Europeana-verkoston olisi toteutettava kaikki tarpeelliset toimet verkossa ja sen ulkopuolella mainostaakseen itseään erityisesti Euroopan kulttuuritoiminnoissa yksityisellä, julkisella ja koulutussektorilla mukana olevien kansalaisten keskuudessa;

20.

kannustaa sisällöntuottajia monimuotoistamaan Europeanan sisältöjä, erityisesti audio- ja videosisältöjä, ja kiinnittämään erityistä huomiota suullisiin kulttuureihin kuuluviin ilmaisumuotoihin ja sellaisiin teoksiin, jotka vahingoittuvat helposti, ottaen samalla huomioon teollis- ja tekijänoikeudet ja erityisesti esittäjien ja tekijöiden oikeudet; korostaa tässä suhteessa, että moraalisten oikeuksien kunnioittaminen on tärkeää teosten loukkaamattomuuden turvaamiseksi ja kaikenlaisten muutosten estämiseksi (sensuuri, teosten muokkaaminen jne.);

21.

katsoo, että ilmaisunvapaus ja taiteellinen ilmaisu kuuluvat perustaviin arvoihin; katsoo, että kulttuurilaitoksiin tai kokoelman ylläpitäjiin ei pidä kohdistaa valvontaa tai sensuuria Europeanaan toimitetun eurooppalaisen kulttuurisen, kirjallisen tai tieteellisen sisällön osalta;

22.

on vakuuttunut siitä, että yleisesti saatavilla olevan analogisen aineiston olisi formaatin muuttumisen jälkeenkin pysyttävä yleisesti saatavilla myös digitaaliympäristössä;

23.

muistuttaa, että eurooppalaisen digitointipolitiikan ensisijaisen tavoitteen on oltava eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja että tässä suhteessa on tärkeää varmistaa, että digitointia ei tehdä yksinoikeudella, jotta se ei johtaisi ”uusien oikeuksien” syntymiseen, kuten siihen, että yleisesti saatavilla olevien teosten käytöstä tulisi maksullista;

24.

muistuttaa, että Europeanan on voitava hyötyä julkisen ja yksityisen alan kumppanuuksien puitteissa muiden kirjastojen kanssa tehdyistä sopimuksista ja että näiden kirjastojen on saatava kopio jo digitoiduista aineistoista;

25.

muistuttaa, että yleisesti saatavilla olevien teosten julkisen ja yksityisen alan kumppanuuksien puitteissa tuotettujen digitaalisten tiedostojen on jäätävä kumppanuuden osapuolena olleen julkisen laitoksen omaisuudeksi ja että jos tämä ei ole mahdollista ja jäsenvaltioiden kulttuurilaitokset joutuvat tällaisten kumppanuuksien puitteissa tekemään kansalliseen kulttuuriperintöönsä kuuluvien teosten sellaisia digitointisopimuksia, joihin sisältyy yksinoikeuslausekkeita, on varmistettava ennen teosten asettamista saataville Europeana-portaaliin, että näiden lausekkeiden rauetessa digitaalisista tiedostoista tulee tosiasiallisesti näiden julkisten laitosten omaisuutta;

26.

korostaa, että digitaalikirjasto ei saa laiminlyödä ensisijaista tavoitettaan estää Internetin tiedonvälityksen jääminen yksityisten kaupallisten yritysten huoleksi, jotta teosten digitointi ei merkitsisi kaikkien saatavilla olevan eurooppalaisen kulttuuriperinnön anastusta ja johtaisi sen uuteen yksityistämiseen;

27.

suosittaa komissiolle, että digitaalisen sisällön tuottajia pyydetään varmentamaan Internet-sivut, joihin Europeanassa viitataan;

28.

kehottaa niitä eurooppalaisia kulttuurilaitoksia, jotka toteuttavat yleisesti saatavilla olevien teosten sisällön digitoinnin, asettamaan sen saataville Europeanaan eikä rajoittamaan saatavuutta oman maansa alueelle;

29.

painottaa, että olisi löydettävä ratkaisuja tekijänoikeuksien alaisten teosten ja erityisesti loppuunmyytyjen teosten ja orpoteosten tarjoamiseksi Europeanassa aloittain, noudattaen samalla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia säädöksiä ja turvaten oikeudenhaltijoiden lainmukaiset edut; katsoo, että pidennetyn kollektiivisen lisensoinnin ja muiden kollektiivisten hallinnointikäytäntöjen kaltaisia ratkaisuja voitaisiin suosia;

30.

pitää myönteisenä sitä, että komissio on käynnistänyt keskustelun EU:n tekijänoikeuslainsäädännöstä, jolla pyritään löytämään tasapaino oikeuksien haltijoiden ja kuluttajien oikeuksien välillä globaalien yhteyksien maailmassa, kun uuden teknologian luoma verkkotodellisuus sekä sosiaaliset ja kulttuuriset käytännöt muuttuvat nopeasti;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita eurooppalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä kehittäessään antamaan mahdollisimman yhtenäisiä ja kattavia säädöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että digitointiprosessissa ei synny erityistekijänoikeuksia; katsoo, että olisi pohdittava myös, tarvitaanko julkisten laitosten suorittamaa orpoteosten digitointia varten poikkeussäännöksiä;

32.

pitää tärkeinä niin kutsuttuja orpoteoksia eli tekijänoikeuksien suojaamia teoksia, joiden oikeudenhaltijoita ei voida tunnistaa tai löytää huolellisesta selvitystyöstä huolimatta, sekä tarpeellisena määrittää tarkasti kunkin alan orpoteosten määrä ja laatu, jotta ongelmaan voidaan kehittää sopivia ratkaisuja;

33.

kehottaa komissiota tekijänoikeudesta osaamistaloudessa 19. lokakuuta 2009 antamaansa tiedonantoon liittyen antamaan orpoteosten digitoinnista, säilyttämisestä ja levittämisestä lainsäädäntöehdotuksen, jossa tehdään loppu vallitsevasta oikeusvarmuuden puutteesta muttei unohdeta velvollisuutta pyrkiä huolellisesti selvittämään oikeudenhaltijat ja maksamaan näille korvaukset;

34.

tukee komission aikomusta perustaa yksinkertainen ja kustannustehokas oikeuksien selvitysjärjestelmä julkaistujen teosten digitointia ja niiden Internet-saatavuutta varten siten, että tehdään tiivistä yhteistyötä kaikkien asianosaisten kanssa;

35.

pitää siksi myönteisinä ja tukee ARROW-hankkeen (5) kaltaisia aloitteita, joiden osapuolina ovat sekä oikeudenhaltijat että kirjastojen edustajat, erityisesti koska nämä pyrkivät selvittämään oikeudenhaltijat ja näiden oikeudet ja selventämään teosten oikeustilanteen, mukaan lukien tiedot siitä, onko kyse orpoteoksista vai teoksista, joiden painos on loppunut;

36.

kehottaa komissiota kehittämään eurooppalaisen tietokannan orpoteoksista, joiksi katsotaan suojatut teokset, joiden oikeudenhaltijat ovat tuntemattomia tai joiden oikeudenhaltijoita ei huolellisesta dokumentoidusta selvitystyöstä huolimatta ole löydetty, minkä avulla olisi mahdollista vaihtaa tietoja oikeuksien hallinnasta ja järkeistää huolellisen selvitystyön kustannuksia;

37.

pitää kannatettavana orpoteosten digitointiin ja levittämiseen tasapuolista Euroopan laajuista ratkaisua, joka alkaa teosten selkeästä määrittelystä, yhteisten standardien vahvistamisesta (mukaan lukien asianmukainen huolellisuus oikeudenhaltijoiden selvittämiseksi) ja orpoteosten käyttämiseen liittyvää mahdollista tekijänoikeuksien loukkausta koskevan kysymyksen ratkaisemisesta;

38.

pitää tärkeänä löytää oikea tapa käsitellä yksityisiä dokumentteja (kirjeenvaihto, muistiinpanot, valokuvat, filmi- ja kuvatallenteet), jotka kuuluvat kulttuurilaitosten kokoelmiin, mutta joita ei ole koskaan julkaistu tai saatettu yleisön saataville, sillä ne ovat yksityisyyden suojan ja moraalisen oikeuden kannalta ongelmallisia;

39.

toteaa, että tarvitaan teknologiaa, jolla varmistetaan digitaalisen aineiston kestävä säilyttäminen pitkällä aikavälillä, sisällön hyödyntämiseen käytettyjen järjestelmien yhteentoimivuus, monikielinen navigointi ja sisällön saatavuus sekä yhtenäiset standardit; pitää myönteisenä avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä edelleen Europeana-kokoelman rakentamisessa;

40.

suosittaa, että komissio varmistaa, että kansallisten laitosten tai yksityisten kumppaneiden toimittamat digitoidun aineiston varmuuskopiot säilytetään näiden laitosten tai kumppaneiden tietokoneilla;

41.

suosittaa, että komissio ja sen yksityisen sektorin kumppanilaitokset hankkivat Europeana-sivuston tekijänoikeussuojatulle aineistolle sellaisia tietotekniikkasovelluksia kuin kirjoitus- ja kopiointisuojaukset ja että tiedostojen esittelysivulla on linkki sisällöntuottajan verkkosivuston sivulle, josta asiakirja on ladattavissa tuottajan määräämin ehdoin;

42.

suosittaa, että komissio vaatii digitoiduilta teoksilta vakiotyyppistä sähköistä muotoa, jotta digitoidut teokset olisivat yhteensopivia verkkoliittymän ja tietokannan kanssa;

43.

kehottaa korkean tason asiantuntijaryhmää selvittämään mahdollisuuksia käyttää Web 2.0 -sovelluksia erillisessä verkkotilassa;

44.

korostaa, että kestävän rahoitus- ja hallinnointimallin luominen on ratkaisevan tärkeää Europeanan pitkän aikavälin olemassaolon kannalta; korostaa, että keskeisten sidosryhmien rooli on tämän hallinnointimallin perustamisessa erittäin tärkeä;

45.

painottaa, että on kehitettävä uusia rahoitusmenetelmiä, kuten julkisen ja yksityisen alan kumppanuuksia, jotta voidaan kattaa digitoinnista aiheutuvat suuret kustannukset ja pitäytyä tiukoissa aikarajoissa, edellyttäen kuitenkin, että tällaisissa kumppanuuksissa noudatetaan teollis- ja tekijänoikeuksia sekä kilpailua koskevia säännöksiä ja edistetään mahdollisuuksia tutustua teoksiin kulttuurilaitosten kautta;

46.

korostaa, että unionin tasolla on sovittava yhteisistä menettelytavoista, joita noudatetaan vahvistettaessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden ehtoja, ja että on käytävä tarkkaan läpi yksityisten sektorin toimijoiden kanssa tehdyt digitointisuunnitelmia koskevat kumppanuussopimukset ja eritoten niiden määräykset yksinoikeuslausekkeiden kestosta, siitä, miten hakukone indeksoi ja mille sijalle sijoittaa kirjastojen omassa käytössä olevat digitaaliset tiedostot, palvelun jatkuvuudesta, sopimusehtojen avoimuudesta ja digitoinnin laadusta;

47.

korostaa, että kansalliskirjastojen teosten digitointi on tulosta investoinneista, joissa käytetään veronmaksajilta kerättyjä varoja; pitää sen vuoksi tärkeänä, että julkisen ja yksityisen sektorin välisissä kumppanuussopimuksissa määrätään, että yksityisen yrityksen kirjaston toimeksiannosta digitoiman teoksen digitaalisen kopion on oltava kaikkien hakukoneiden indeksoitavissa, jotta niihin voidaan tutustua kirjaston kotisivuilla eikä ainoastaan yksityisen kumppaniyrityksen sivuilla;

48.

muistuttaa, että yksityissektorin toimijoiden osallistuminen digitointiin ei saa johtaa yksityisten toimijoiden yksinoikeuteen, mikä uhkaisi kulttuurista moninaisuutta ja moniarvoisuutta, ja että näiden yksityisten yritysten osallistumisen edellytyksenä on kilpailusäännösten noudattaminen;

49.

korostaa, että sponsorointi on mielenkiintoinen vaihtoehto Europeana-hankkeessa, koska sen avulla voitaisiin paitsi rahoittaa digitointia myös huolehtia loppuunmyytyjen teosten, orpoteosten ja tekijänoikeuksien alaisten teosten tekijänoikeusmaksuista sekä teosten saattamisesta saataville sähköisessä muodossa;

50.

korostaa, että merkittävä osa rahoituksesta olisi saatava julkisista varoista ja ehdottaa, että digitointiprosessi katsotaan osaksi Lissabonin strategiaa ja että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen luodaan tarkoitusta varten erillinen budjettikohta;

51.

korostaa, että ainoastaan erillisen budjettikohdan avulla voidaan varmistaa, että saatavilla olevat varat käytetään avoimesti, kustannustehokkaasti ja tavoitteiden mukaisesti;

52.

panee merkille, että toistaiseksi eContentplus-ohjelmassa on varattu Europeanalle vuosiksi 2009–2011 ainoastaan 6,2 miljoonaa euroa;

53.

vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä Europeanan käyttöön varataan aikaisempaan verrattuna moninkertainen summa;

54.

korostaa tarvetta poistaa EU:n tason oikeudelliset esteet, jotta kirjastot voivat hakea unionin rahoitusta digitointiin;

55.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuosittaisen kertomuksen Europeanan kustannuksista ja sen edistymisestä;

56.

ehdottaa, että parlamentti suorittaa Europeanan rahoitusjärjestelyjen tarkistuksen yhdessä komission kanssa jo vuonna 2011, jotta hankkeelle löydetään kestävä rahoitusmalli vuodeksi 2013 ja siitä eteenpäin; esittää, että julkista ja yksityistä rahoitusta yhdistävään rahoitusrakenteeseen siirtyminen maksimoisi sivuston tarjoamat mahdollisuudet;

57.

ehdottaa, että järjestetään Join Europeana -kampanja varojen keräämiseksi ja hankkeen mainostamiseksi sekä asiaa ja sen kiireellisyyttä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi, ja suosittelee, että osa Europeanaa varten varatuista resursseista käytetään mahdollisimman laajan teosvalikoiman sisältävän, eri aineistotyypit (teksti-, audio- ja videomuotoiset aineistot) kattavan kirjaston tunnetuksi tekemiseen mahdollisimman laajalle yleisölle;

58.

ehdottaa, että Join Europeana -kampanjan mainonnassa käytetään luovuutta ja että se toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja sponsoreiden avulla siten, että tavoitetaan etenkin nuoret, esimerkiksi kansainvälisissä urheilutapahtumissa tai taidenäyttelyissä ja kulttuurin alan kilpailujen yhteydessä;

59.

suosittaa, että komissio käynnistää kampanjan tiedotusvälineissä ja verkossa Europeana-sivuston tunnettuuden lisäämiseksi, verkkoliikenteen ohjaamiseksi eurooppalaisilta palvelimilta Europeanan lähteisiin, joista on ensisijainen pääsy digitaaliaineistoon, ja jäsenvaltioiden ja kulttuurilaitosten kannustamiseksi tuottamaan sisältöä sivustolle; katsoo tarpeelliseksi myös erityisen tiedotusvälineissä toteutettavan tiedotuskampanjan, joka kohdistettaisiin opiskelijoille ja opettajille kaikilla koulutustasoilla ja jossa keskityttäisiin Europeanan digitaaliaineistojen käyttöön opetustarkoituksiin;

60.

katsoo, että tällainen kampanja muistuttaisi läheisesti sen tyyppistä toimintaa, joka jo on katsottu tarpeelliseksi Euroopassa yhä ilmenevän digitaalisen kuilun kaventamiseksi, jotta kaikilla olinpaikastaan riippumatta olisi mahdollisuus käyttää hyödykseen Europeanaa ja muuta sähköistä sisältöä ja tietoa; suosittaa, että tässä kampanjassa ja erityisesti Europeanan mahdollisessa koulukäytössä lähdetään siitä, että verkkosisältöjen ja -tiedon laajempi käyttömahdollisuus ei ole päämäärä sinänsä ja että siksi tarvitaan lisäksi hankkeita, joissa pyritään rohkaisemaan verkkosisällön ja -tiedon kriittiseen tarkasteluun;

61.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Europeana-tietokantaa koskevat tiedotuskampanjat ja vastaavat valistustoimet kanavoidaan jäsenvaltioissa asiasta vastaavien kumppanijärjestöjen kautta;

62.

pitää myönteisenä Euroopan digitaalikirjastosäätiön (EDLF) nykyistä työtä, jolla pyritään helpottamaan sellaisten muodollisten sopimusten tekemistä museoiden, arkistojen, audiovisuaalisten arkistojen ja kirjastojen välillä, jotka koskevat aineiston toimittamista yhteiseen Europeana-portaaliin ja sen ylläpitoa koskevaa yhteistyötä;

63.

pitää tärkeänä, että kulttuurilaitoksilla on edelleen tärkeä rooli Europeana-hankkeen mahdollisimman demokraattisessa hallinnoinnissa; kehottaa niitä toimimaan yhteistyössä kaksinkertaisen digitointityön välttämiseksi ja käyttämään resursseja tarkoituksenmukaisesti;

64.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan Europeana-hankkeen hallinnointia ja varmistamaan, että kussakin jäsenvaltiossa nimetään toimivaltainen viranomainen johtamaan ja valvomaan digitointia, lisätään kirjastojen ja kulttuuriaineistojen tuottajien tietoisuutta hankkeesta, kerätään jo tuotettua digitaaliaineistoa suoraan tuottajilta, jotta se voidaan muuntaa yhdenmukaiseen digitaalimuotoon siten, että uutta sisältöä voitaisiin lisätä välittömästi Europeana-tietokantaan; katsoo, että pitkällä aikavälillä on harkittava, olisiko etusija annettava Euroopan unionin yhteisrahoittamien hankkeiden yhteydessä jo tuotettujen aineistojen keräämiselle ja lisäämiselle Europeanaan;

65.

ehdottaa, että käynnistetään julkinen tarjouskilpailu Europeanan hallinnon koordinoimiseksi mahdollisimman tehokkaasti, määritellään selvät realistiset tavoitteet ja arvioidaan tarvittaessa toimintaa uudelleen;

66.

suosittaa, että komissio tutkii mahdollisuutta perustaa eurooppalainen elin, joka koordinoi kansallisten viranomaisten osallistumista digitoinnin seurantaan, tekijänoikeuskorvausten maksamista tekijöille ja muita Europeana-hankkeeseen liittyviä asioita;

67.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/25

A.

toteaa, että eläinten terveyttä koskevat normit ovat keskeisen tärkeitä eurooppalaiselle karjanhoidolle, koska ne vaikuttavat tilojen kilpailukykyyn yhä enemmän,

B.

katsoo, että yhtenäistettäessä tuotantoeläinten suojelutoimia unionissa myös tuonnille on asetettava sääntöjä, joilla on sama tavoite, jotta eurooppalaiset tuottajat eivät joudu epäsuotuisaan asemaan Euroopan markkinoilla,

C.

katsoo, että kaikki toiminta, jolla pyritään suojelemaan eläimiä ja varmistamaan niiden hyvinvointi, on toteutettava sen periaatteen mukaisesti, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joiden erityistarpeet on otettava huomioon, ja toteaa, että eläinten suojelu on yksi 2000-luvulle kuuluva inhimillisyyden ilmaus ja haaste Euroopan sivistykselle ja kulttuurille,

D.

katsoo, että eläinsuojelustrategian tavoitteena on oltava eläinten suojelusta aiheutuvien lisäkustannusten ottaminen asianmukaisesti huomioon ja että kunnianhimoinen eläinsuojelupolitiikka, johon ei liity eurooppalaista ja maailmanlaajuista vuoropuhelua eikä aktiivista valistusta ja tiedottamista koti- ja ulkomailla tiukkojen eläinsuojelunormien eduista, voi onnistua vain osittain, jos Euroopan unioni kehittää sitä yksipuolisesti,

E.

katsoo, että eläinsuojelun jatkokehitys unionissa edellyttää tehostettuja tutkimustoimia, eläinsuojelun sisällyttämistä kaikkiin asiaankuuluviin vaikutustenarviointeihin sekä kaikkien sidosryhmien ottamista mukaan päätöksentekoon; katsoo, että nykyisten säännösten avoimuus ja hyväksyntä sekä niiden yhdenmukainen soveltaminen ja noudattamisen valvonta kaikilla tasoilla ovat onnistuneen eurooppalaisen eläinsuojelustrategian edellytys,

F.

toteaa, että Euroopan unioni on hyväksynyt viime vuosina monipuolista eläinsuojelulainsäädäntöä ja että eläinten suojelun taso unionissa on maailman korkeimpia,

G.

ottaa huomioon, että parlamentti pyysi vuonna 2006 antamassaan päätöslauselmassa komissiota raportoimaan eläinsuojelupolitiikan edistymisestä ennen uuden toimintasuunnitelman esittämistä sekä sisällyttämään eläinsuojelun kansainvälisen neuvotteluohjelman kaikille alueille,

H.

ottaa huomioon, että parlamentti korosti jo vuonna 2006 tarvetta tehostaa kansalaisten tiedottamista eläinsuojelusta ja eurooppalaisten tuottajien ponnisteluista sääntöjen noudattamiseksi,

I.

katsoo, että eläinten suojelua ei pidä laiminlyödä, koska se voi olla suhteellinen etu Euroopan unionille – sillä edellytyksellä, että unioni varmistaa avoimilla markkinoilla, että kaikki kolmansista maista tuodut eläimet ja liha täyttävät samat suojeluvaatimukset, joita unionissa sovelletaan,

J.

katsoo, että Euroopan unionin on eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan yhteisön toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnin yhteydessä sitouduttava siihen, että eläinsuojelunormit tunnustetaan WTO:n tulevan sopimuksen maatalousosuudessa ennen kuin sopimus hyväksytään lopullisesti,

K.

ottaa huomioon, että eläinten suojelu, eläinten terveys ja tuoteturvallisuus ovat yhteydessä toisiinsa ja että eläinten korkeatasoinen suojelu kasvatuksesta teurastukseen asti voi vaikuttaa myönteisesti tuotteiden turvallisuuteen ja laatuun,

L.

ottaa huomioon, että tietyt kuluttajaryhmät ovat valmiita maksamaan korkeamman hinnan tuotteista, jotka täyttävät korkeammat eläinsuojelunormit, mutta kuluttajien suuri enemmistö valitsee yhä edullisemman tuotteen,

M.

muistuttaa, että edellä mainitussa vuonna 2006 annetussa päätöslauselmassaan Euroopan parlamentti vaati, että laadittavien sääntöjen, normien ja indikaattorien pohjana sovelletaan uusinta tekniikkaa ja tiedettä, ja korosti, että taloudelliset näkökohdat on myös otettava huomioon, koska korkeista eläinsuojeluvaatimuksista aiheutuu unionin viljelijöille erityisesti myös toiminnallisia, taloudellisia ja hallinnollisia kustannuksia; katsoo, että vastavuoroisuusperiaatteen noudattamatta jättäminen vaarantaa reilun kilpailun yhteisön ulkopuolisten tuottajien kanssa,

N.

katsoo, että Euroopan unionin on eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan yhteisön toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnin yhteydessä ja vuoden 2013 jälkeisen YMP:n ensimmäisten pohdintojen alla muodostettava tasapainoinen kanta suojeluun ja otettava huomioon taloudelliset seuraukset, joita karjankasvattajille aiheutuu lisäkustannuksista, antamalla riittävästi tulotukea hinta- ja markkinapolitiikan kautta ja/tai suorana tukena,

O.

pitää välttämättömänä liittää unionin eläinsuojelutoimiin johdonmukainen kauppapolitiikka, jonka on perustuttava siihen tosiseikkaan, että EU:n pyrkimyksistä huolimatta eläinsuojelukysymyksiä ei käsitellä heinäkuussa 2004 tehdyssä puitesopimuksessa eikä muissa keskeisissä Dohan kierroksen asiakirjoissa; katsoo sen vuoksi, että ei ole kannattavaa ottaa käyttöön uusia, tuottajien kansainväliseen kilpailukykyyn haitallisesti vaikuttavia eläinsuojelunormeja, ennen kuin WTO:hon kuuluvat keskeiset kauppakumppanit muuttavat perusteellisesti kantaansa,

P.

ottaa huomioon, että eläinten hyvinvoinnilla ymmärretään tavallisesti sitä lopputulosta, joka saadaan aikaan, kun sovelletaan eläinten suojelua ja terveyttä koskevia normeja, jotka vastaavat lajikohtaisia tarpeita ja pitkäaikaisia hyvinvointiin liittyviä tarpeita; ottaa huomioon, että maailman eläintautijärjestö (OIE) on tunnustanut seuraavat tekijät eläinten hyvinvoinnin keskeisiksi edellytyksiksi: ravinto ja vesi, mahdollisuus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen ja terveydenhoito,

Q.

ottaa huomioon, että lokakuussa 2009 annetussa komission tiedonannossa ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” todetaan, että ”elintarvikeketjun osapuolten neuvotteluvoima on yleisesti hyvin eritasoinen” ja että erilaiset neuvotteluasemat ”vaikuttavat kielteisesti elintarvikeketjun kilpailukykyyn, sillä pienemmät mutta tehokkaat toimijat saattavat kärsiä kannattavuusongelmista, jotka rajoittavat niiden kykyä ja halukkuutta investoida tuotelaadun parantamiseen ja tuotantoprosessien uudistamiseen”,

R.

katsoo, että edellä mainitut lisäkustannukset voivat johtaa siihen, että tuotanto siirtyy alueille, joissa eläinsuojelun taso on alhaisempi,

1.

pitää myönteisenä komission päätöstä keskittyä monivuotisessa eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelmassa joihinkin keskeisiin alueisiin ja toteuttaa toimia näillä alueilla;

2.

panee tyytyväisenä merkille eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan yhteisön toimintasuunnitelman 2006–2010, jolla ensimmäistä kertaa muunnettiin Amsterdamin sopimukseen liitetty eläinten suojelua ja hyvinvointia koskeva pöytäkirja yhtenäiseksi lähestymistavaksi eläinten suojelun kehittämiseen Euroopassa;

3.

toteaa, että suurin osa tämänhetkiseen toimintasuunnitelmaan sisältyvistä toimista on toteutettu tyydyttävästi;

4.

panee merkille, että eläinten hyvinvointi on kehittynyt myönteisesti vuosien 2000–2006 toimintasuunnitelman ansiosta, mutta huomauttaa, että EU:n maataloustuottajat eivät ole hyötyneet ponnisteluistaan markkinoilla ja kansainvälisessä kaupassa, ja toteaa, että tätä olisi korostettava seuraavassa toimintasuunnitelmassa;

5.

arvostaa työtä, jota on tehty eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämiseksi, mutta pitää valitettavana, että saatavilla olevien vaihtoehtojen käytön varmistamiseksi ei vielä ole tehty tarpeeksi, vaikka tätä edellytetään alan EU-lainsäädännössä;

6.

antaa komissiolle tunnustusta sen pyrkimyksistä sisällyttää eläinsuojelun kaltaisia kauppaan liittymättömiä tekijöitä kahdenvälisiin sopimuksiin, mutta korostaa, että tällaisia kauppaan liittymättömiä seikkoja pitää edistää tehokkaasti WTO:n kautta;

7.

pyytää komissiota kertomaan, mitä kehitystä WTO-neuvotteluissa on tapahtunut sellaisten muiden kuin kauppaan liittyvien näkökohtien tunnustamisessa, joihin myös eläinsuojelu kuuluu, ja missä määrin eläinten hyvinvointiin tai eläinsuojelunormeihin liittyvät kysymykset on otettu huomioon WTO-neuvottelujen Dohan kierroksella;

8.

panee hyvin tyytyväisenä merkille edistyksen, jota eläinten hyvinvoinnin laatua käsitelleessä hankkeessa (”The Animal Welfare Quality Project”) on saatu aikaan liittyen tieteen uusimpiin tuloksiin ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia osoittaviin indikaattoreihin; panee kuitenkin merkille, että hankkeessa ei ole täysin otettu huomioon näiden indikaattoreiden käytön edistämistä käytännössä;

9.

tunnustaa, että on seurattava nykyisten eläinkuljetuksia koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa EU:n jäsenvaltioissa ja huolehdittava siitä, että ne pannaan täytäntöön asianmukaisesti, sekä kiinnitettävä erityistä huomiota eläinkuljetusten valvontaan käytettävän satelliittijärjestelmän kehittämiseen, ja kehottaa komissiota vielä ennen toimintasuunnitelman päättymistä täyttämään tähän asiaan liittyvät velvollisuutensa ja esittämään parlamentin pyytämän tutkimuksen, johon viitataan asetuksen (EY) N:o 1/200532 artiklassa; vaatii teettämään analyysin karjanhoidolle aiheutuvasta taloudellisesta vaikutuksesta ennen kuin mitään uusia sääntöjä pannaan täytäntöön ja toteaa, että näiden sääntöjen olisi perustuttava tieteellisesti todistettuihin ja objektiivisiin indikaattoreihin;

10.

katsoo, että olisi järkevää kannustaa eläinten paikallista kasvatusta, markkinointia ja teurastusta, jotta voidaan välttää sekä siitos- että teuraseläinten pitkät kuljetukset;

11.

katsoo, että eläintarhoilla on merkittävä asema luonnonvaraisten eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan tiedon jakamisessa yleisölle; on huolissaan siitä, että luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa annetun neuvoston asetuksen 1999/22/EY (4) noudattamista ei valvota tiukasti, ja kehottaa komissiota aloittamaan tutkimuksen direktiivin tehokkuudesta ja täytäntöönpanosta kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

12.

pitää sikojen kasvatusta koskevien vaatimusten noudattamisen suhteen saavutettua edistystä myönteisenä, vaikka vieläkin tulee esiin tapauksia, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu; on kuitenkin huolissaan siitä, että sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 18. joulukuuta 2008 annetun direktiivin 2008/120/EY säännösten täytäntöönpanosta ei ole vieläkään saatu aikaan toimivia suunnitelmia huolimatta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) asiaa koskevista suosituksista, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sekä asiaan kuuluvia aloja selvittämään, missä tapauksissa ja miksi säännöksiä ei ole noudatettu, sekä ryhtymään tarvittaviin toimiin tämän direktiivin laajemman noudattamisen varmistamiseksi;

13.

kehottaa komissiota samoin varmistamaan, että vuonna 2012 voimaan tulevaa munivien kanojen varustelemattomien häkkien kieltoa noudatetaan tarkasti, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan tarvittavin toimenpitein siitä, että ala pystyy toimimaan tämän velvoitteen mukaisesti, sekä seuraamaan täytäntöönpanoprosessia jäsenvaltioissa; toteaa, että myös EU:hun tuotavien munien on oltava eurooppalaisille tuottajille asetettujen tuotantovaatimusten mukaisia;

14.

kehottaa kieltämään koko unionissa sellaisten munien myynnin, jotka eivät ole lainsäädännön mukaisia;

15.

päättelee, että nykyisen toimintasuunnitelman täytäntöönpano jää vaillinaiseksi monelta osin, ja korostaa tarvetta saattaa nykyiset säännöt voimaan ennen uusien laatimista; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen käyttää sääntöjen rikkomistapauksissa tehokkaita pakotteita kaikissa jäsenvaltioissa;

16.

korostaa, että komission omaan, vuonna 2010 toteutettavaan arviointiin on tarpeen sisällyttää tarkka analyysi saavutetuista tuloksista ja siitä, mitä mahdollisista puutteista voidaan oppia;

17.

pitää valitettavana, että komissio ei ole näinä vuosina kehittänyt selkeää tiedotusstrategiaa sellaisten tuotteiden arvosta, jotka ovat eläinsuojelunormien mukaisia, vaan on pitäytynyt lokakuussa 2009 esitetyssä kertomuksessa;

18.

ottaa huomioon, että kaikkia eläimiä pidetään unionissa tuntevina olentoina (perussopimuksen 13 artikla); myöntää, että toiminnassa on toistaiseksi keskitytty pääasiassa elintarviketuotannossa käytettäviin eläimiin ja että muut eläinryhmät on syytä sisällyttää toimintasuunnitelmaan vuosiksi 2011–2015;

19.

muistuttaa vaatineensa jo edellä mainitussa vuonna 2006 antamassaan päätöslauselmassa, että nykyistä toimintasuunnitelmaa seuraisi uusi toimintasuunnitelma, ja kehottaa siksi komissiota esittämään uuteen tieteelliseen tietoon ja kokemukseen perustuvan raportin, jossa arvioidaan nykyisen suunnitelman täytäntöönpanoa ja Euroopan unionin eläinsuojelupolitiikkaa ja jonka pohjalta olisi sitten laadittava vuosiksi 2011–2015 eläinsuojelun toimintasuunnitelma, jolle on myönnettävä riittävä rahoitus;

20.

kehottaa ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että nykyinen lainsäädäntö pannaan viipymättä täytäntöön, sekä normien yhdenmukaistamiseksi ja tasavertaisten toimintaedellytysten luomiseksi sisämarkkinoilla; suosittelee tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi, että kaikkia uusia säädösehdotuksia arvioidaan sitä vaihtoehtoa vasten, että nykyinen lainsäädäntö pantaisiin täytäntöön täydessä laajuudessaan;

21.

ehdottaa komissiolle, että se analysoisi arviointiraportissaan muun muassa, missä määrin nykyinen toimintasuunnitelma on kattanut yhteiskuntamme tarpeet eläinten suojelun osalta, missä määrin järjestelmä on kestävä eurooppalaisten tuottajien kannalta ja miten suunnitelman täytäntöönpano on vaikuttanut sisämarkkinoiden toimintaan;

22.

kehottaa komissiota esittämään eläinsuojelunormien vaikutukset ja ottamaan kattavasti huomioon eläinsuojelun, kestävän kehityksen, eläinten terveyden, ympäristön, tuotteiden laadun, taloudellisuuden ja muiden tekijöiden välisen vuorovaikutuksen;

23.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artikla on luonut uuden oikeudellisen tilanteen, jossa unionin ja jäsenvaltioiden on laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla otettava eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja; katsoo, että tämä artikla koskee kaikkia tuotantoeläimiä ja vankeudessa pidettäviä eläimiä, kuten elintarviketuotantoon käytettäviä eläimiä, lemmikkieläimiä, sirkuseläimiä ja eläintarhoissa pidettäviä eläimiä tai kodittomia eläimiä, mutta pitää kuitenkin mielessä, että erilaiset ominaisuudet ja elinolot edellyttävät erilaista kohtelua;

24.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan ja esittämään vaikutusanalyysin perusteella ja sidosryhmiä kuultuaan viimeistään vuonna 2014 perustellun ehdotuksen EU:n yleiseksi eläinsuojelulainsäädännöksi, joka saatavissa olevan tieteellisen tiedon ja hyviksi havaittujen käytäntöjen pohjalta edistää eläinsuojelun käsitteen, eläinsuojeluun liittyvien kustannusten sekä siihen sovellettavien perusedellytysten yleistä ymmärtämistä;

25.

katsoo, että tällaisen yleisen eläinsuojelulainsäädännön tulee sisältää eläinten terveyttä koskevan lainsäädännön mukaisesti asianmukaiset ohjeet vastuullisesta eläinten käsittelystä, yhtenäisen järjestelmän valvontaa sekä vertailukelpoisten tietojen keräämistä varten, eläinten käsittelijöiden koulutukseen liittyvät vaatimukset sekä säännökset, joilla tarkennetaan eläinten omistajien, kasvattajien ja hoitajien erityinen vastuu; katsoo, että kaikkien näiden vaatimusten ohella olisi säädettävä tuottajille tarjottavista resursseista, jotta voidaan varmistaa vaatimusten asianmukainen täytäntöönpano;

26.

katsoo, että EU:n eläinsuojelulainsäädännöllä olisi määritettävä Euroopan unionin eläinsuojelulle yhteinen perustaso, joka on edellytyksenä sekä kotimarkkinoiden tuotteiden että kolmansista maista tuotavien tuotteiden vapaalle ja oikeudenmukaiselle kilpailulle sisämarkkinoilla; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioilla ja alueilla olisi oltava mahdollisuus sallia yksittäisten tuottajien tai tuottajaryhmien ottaa vapaaehtoisesti käyttöön vieläkin tiukempia järjestelmiä aiheuttamatta kuitenkaan kilpailun vääristymistä ja huolehtien samalla, että Euroopan unionin kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on turvattu;

27.

katsoo, että tuontituotteiden on täytettävä samat eläinsuojeluvaatimukset, joita sovelletaan eurooppalaisiin toimijoihin;

28.

kehottaa korvaamaan eurooppalaisille viljelijöille tiukemmista eläinsuojelunormeista johtuvat korkeammat tuotantokustannukset; ehdottaa, että eläinsuojelutoimien rahoitus liitettäisiin vuodesta 2013 alkaen käyttöön otettaviin uusiin maatalouspolitiikan tukijärjestelyihin;

29.

katsoo myös, että tiedottaminen kansalaisille eläinsuojelun korkeasta tasosta Euroopan unionissa ja eri tahojen pyrkimyksistä tällä alalla pitäisi ottaa tämän alan politiikan keskeiseksi tekijäksi;

30.

katsoo, että eläinsuojeluvaatimusten sisällyttäminen kansainvälisiin sopimuksiin on välttämätöntä sen kannalta, että eurooppalaiset tuottajat voivat kilpailla globalisoituneilla markkinoilla ja että estetään tuotannon siirtyminen alueille, joilla eläinsuojelun taso on paljon alhaisempi ja jotka tätä kautta kilpailevat epäreilusti eurooppalaisen mallin kanssa;

31.

pitää myönteisenä keskustelua erilaisista eläinten hyvinvointia koskevien tuotemerkintöjen mahdollisuuksista komission edellä mainitussa 28. lokakuuta 2009 julkistetussa tiedonannossa; korostaa kuitenkin tarvetta tarkastella niitä laajemmassa yhteydessä ja huomioida etenkin erilaiset ympäristö-, ravinto- ja ilmastomerkintäjärjestelmät; korostaa, että eurooppalaisille kuluttajille aiheesta annettavan informaation pitäisi ehdottomasti pohjautua vankalle ja yksimieliselle tieteelliselle perustalle ja olla hyvin kuluttajien ymmärrettävissä;

32.

suosittelee, että tuotemerkinnöissä esitetyt tiedot ovat tarkkoja ja totuudenmukaisia ja että niissä viitataan Euroopan unionin edellyttämien korkeiden eläinsuojelunormien noudattamiseen; katsoo, että komission tehtävänä olisi antaa kansalaisille tarvittavat tiedot eurooppalaisesta eläinsuojelujärjestelmästä, jotta varmistetaan, että he saavat riippumatonta tietoa;

33.

suosittelee tarkistamaan eläinsuojelupolitiikan johdonmukaisuuden Euroopan unionin muiden politiikkojen kanssa;

34.

pyytää komissiota arvioimaan perusteellisesti mahdolliset ongelmat, joita eurooppalaiset eläinsuojelunormit voivat aiheuttaa eurooppalaisten tuottajien kilpailukyvyn kannalta, ja tarkistamaan näiden normien soveltamiseen liittyvät tuottajien saatavilla olevat tukijärjestelmät;

35.

katsoo, että ennen uuden lainsäädännön valmistelua on ensin varmistettava olemassa olevien säännösten moitteeton soveltaminen, oli kyse sitten yleisistä tai erityisistä säännöksistä; viittaa esimerkiksi kanojen varustelemattomien häkkien kieltoon, sikoja koskeviin säännöksiin, eläinten kuljettamista koskeviin säännöksiin sekä hanhien ja ankkojen kasvatusta koskevia säännöksiin; korostaa, että uusissa eläinsuojelutoimissa olisi noudatettava muita yhteisön tavoitteita, kuten kestävää kehitystä ja erityisesti kestävää karjanhoitoa ja lihan kulutusta koskevia tavoitteita, ympäristösuojelua ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevia tavoitteita, voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan parantamisstrategiaa ja johdonmukaista strategiaa, jolla vauhditetaan siirtymistä tutkimukseen, jossa ei käytetä eläinkokeita;

36.

katsoo, että olisi perustettava unionin tai jäsenvaltioiden nykyisten instanssien alaisuuteen koordinoitu eurooppalainen eläinsuojeluverkosto, jonka toiminta perustuu edellä ehdotettuun yleiseen eläinsuojelulainsäädäntöön; katsoo, että tällaisen verkoston olisi nimettävä yksi instanssi koordinointielimeksi hoitamaan tehtäviä, jotka on annettu ”keskuskoordinointielimelle”, joka mainitaan edellä mainitussa komission 28. lokakuuta 2009 antamassa tiedonannossa; katsoo lisäksi, että tällaisen koordinointielimen ei pitäisi missään tapauksessa tehdä päällekkäistä työtä komission tai virastojen kanssa, vaan sen olisi tuettava komissiota, jäsenvaltioita, elintarvikeketjun toimijoita ja kansalaisia tarjoamalla koulutusta, parhaita käytäntöjä sekä tietoa ja kuluttajille suunnattua tiedotusta sekä arvioitava tulevia lainsäädäntöön ja politiikkaan liittyviä aloitteita ja niiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin ja annettava niistä lausuntoja, arvioitava eläinsuojelunormeja uusimpien saatavissa olevien tieteellisten tietojen perusteella sekä koordinoitava uuden tekniikan kokeiluun liittyvää EU:n järjestelmää;

37.

katsoo, että eläinten tarpeista ja eläinten asiallisesta kohtelusta olisi tiedotettava asianmukaisesti ja vakavasti tieteellisen tiedon perusteella; katsoo, että eläinsuojelun viitekeskusten eurooppalaisen verkoston olisi käsiteltävä koulutusta ja tiedotusta, koska tiedon välittäminen standardoitujen laatukriteereiden mukaisesti on tärkeää äärimmäisten mielipiteiden välttämiseksi;

38.

kehottaa komissiota arvioimaan eläinsuojelutoimista eurooppalaisille tuottajille aiheutuvat kustannukset ja esittämään viimeistään vuonna 2012 suosituksia, suuntaviivoja ja muita tarvittavia toimia eurooppalaisten karjankasvattajien kilpailukyvyn heikkenemisen välttämiseksi;

39.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta eläinten suojeluun ja hyvinvointiin liittyviä asioita käsiteltäisiin opetuksessa;

40.

katsoo, että tavoitteena tulee olla määrätietoinen riskianalyysiin perustuva valvontajärjestelmä, jossa keskeisellä sijalla ovat objektiiviset tekijät ja jossa jäsenvaltioita, joissa on keskimääräistä enemmän rikkomuksia, valvotaan tiukemmin;

41.

korostaa, että epätasapaino elintarvikeketjussa, jota on kuvattu komission tiedonannossa ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan”, asettaa usein alkutuottajat epäedulliseen asemaan; palauttaa mieliin, että alkutuottajien investointimahdollisuudet ovat rajalliset tilanteen aiheuttamien lisäkustannusten takia;

42.

korostaa, että Euroopan unionin talousarvion tulee sisältää riittävät varat, joiden avulla komissio pystyy hoitamaan valvontatehtävänsä, joilla voidaan tarvittaessa tukea tuottajia ja joilla voidaan kompensoida kilpailukyvyn heikkeneminen, josta tuottajat kärsivät uusien ja muuttuvien eläinsuojelunormien hyväksymisen myötä, pitäen mielessä, että näiden normien aiheuttamat kustannukset eivät siirry tuottajien tuotteiden myynnistä saamaan hintaan;

43.

korostaa, että maatalousalan kilpailukykyä pitäisi edelleen parantaa puhumalla voimassa olevien eläinsuojelusääntöjen puolesta ja noudattamalla näitä sääntöjä, myös ympäristönsuojelun vaatimuksia noudattaen;

44.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikista unionin eläinsuojelulainsäädännön rikkomuksista määrätään tehokkaat ja oikeasuhteiset seuraamukset ja että kaikista näistä seuraamuksista järjestetään toimivaltaisten viranomaisten laaja tiedotuskampanja ja että kaikkien seuraamusten yhteydessä toteutetaan aiheelliset korjaavat toimenpiteet;

45.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla estetään eläinsuojelusäännösten rikkominen tulevaisuudessa;

46.

pitää myönteisenä, että antibioottien käyttö jäsenvaltioiden eläintuotannossa on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun niiden käyttö kasvun edistämiseen kiellettiin EU:ssa, ja toteaa, että tällainen käyttö on kuitenkin edelleen sallittua Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa; odottaa kuitenkin, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät vastuullisesti ratkaisemaan kasvavaksi ongelmaksi muodostuneen eläinten antibioottiresistenssin; kehottaa komissiota keräämään ja analysoimaan tietoja eläinlääkintätuotteista, myös antibiooteista, ja pyrkimään siten varmistamaan, että tällaisia tuotteita käytetään tehokkaasti;

47.

kehottaa arvioimaan eläinten hyvinvoinnin laatuhanketta ja kehittämään sitä edelleen erityisesti, mitä tulee tämän välineen yksinkertaistamiseen ja sen käytännön soveltamiseen;

48.

arvioi, että näitä eläinten hyvinvointia osoittavia indikaattoreita on vaikea mitata tuontituotteiden osalta; korostaa, että vaikka tällaiset välineet ovatkin hyödyllisiä ja perusteltuja, ne eivät saa johtaa kilpailun vääristymiseen eurooppalaisten tuottajien vahingoksi;

49.

kehottaa komissiota esittämään ensi tilassa eläinten hyvinvoinnin laatuhankkeen loppuraportin perusteella koeajanjaksoa eläinten hyvinvointia Euroopan unionissa koskevalle arvioinnille käyttäen eläinten hyvinvoinnin laatuhankkeessa luotua menettelyä;

50.

kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä hyödyntämään entistä paremmin maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen Euroopan unionin varojen ja tutkimuksen pääosaston tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) tarjoamia mahdollisuuksia eläinten terveyden kannalta tärkeiden innovointia ja nykyaikaistamista koskevien investointien ja soveltavan tutkimuksen tukemiseen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan enemmän tutkimukseen sekä uusien tekniikoiden kehittämiseen eläinsuojelun alalla;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään parhaansa varmistaakseen, että maailman eläintautijärjestön (OIE) eläinsuojelua koskevilla suuntaviivoilla kannustetaan ottamaan käyttöön asianmukaisia suojelunormeja, jotka ovat alan tieteellisen näytön mukaisia;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/33

A.

katsoo, että ilmastonmuutos, joka johtuu kasvihuonekaasujen ennätysmäisen suuresta määrästä ilmakehässä, on tieteellisesti todettu asia, jolla voi olla vakavia seurauksia ekosysteemeille,

B.

katsoo, että ilmastonmuutos koskee suoraan maataloutta, sillä maatalous on yksi taloudellisen toiminnan aloista, joilla hoidetaan luonnonvaroja ihmiskunnan hyödyksi,

C.

katsoo, että ilmastonmuutos muodostaa yhden vakavimmista uhista ympäristön ohella myös taloudelle ja koko yhteiskunnalle, kun yksittäisten viljelykasvien satomäärät heilahtelevat huomattavasti vuodesta toiseen sääolojen suurten vaihteluiden johdosta, ja ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa epäsuorasti talouden kaikkiin aloihin mutta että maatalous on edelleen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa,

D.

ottaa huomioon, että maatalous osaltaan aiheuttaa ilmaston muuttumista, sillä se on yksi kahden merkittävän kasvihuonekaasun (typpioksiduulin ja metaanin) suurimmista lähteistä, koska näitä kaasuja syntyy maataloustuotannolle ominaisissa biologisissa prosesseissa, samalla kun maatalous on myös erittäin altis ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille,

E.

ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa maataloustuotannosta (kotieläintuotanto mukaan lukien) johtuvat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 20 prosentilla vuosien 1990 ja 2007 välillä ja että maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöistä laski 11 prosentista 9,3 prosenttiin vuosien 1990 ja 2007 välillä, muun muassa unionin maatalouden tehokkuuden lisääntymisen, jatkuvan innovoinnin, uusien tekniikoiden käytön, lannoitteiden tehokkaamman käytön sekä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) viimeaikaisten uudistusten ansiosta,

F.

katsoo, että maa- ja metsätalous ovat tärkeimmät taloudenalat, joilla voidaan ottaa talteen ihmisen toiminnasta johtuvia hiilidioksidipäästöjä, säilyttää ja varastoida hiilidioksidia maaperään niiden varastointikapasiteetin ansiosta sekä sitoa se kasveihin yhteyttämisen kautta; katsoo, että näillä aloilla on siten huomattavia mahdollisuuksia osallistua ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen,

G.

ottaa huomioon, että ilmaston lämpenemisellä on jo haitallisia vaikutuksia EU:n maatalouteen (vesivarojen väheneminen, veden suolapitoisuuden lisääntyminen ja useammin toistuvat kuivuudet, aavikoituminen, talven sateiden ja tulvien huomattava lisääntyminen pohjoisessa, merenpinnan kohoamisen aiheuttama uhka alaville rannikkoalueille ja suolaantumisen uhka, myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt, eroosio ja maanvyörymät, tuhohyönteisten ja eläin- ja kasvitautien leviäminen jne.) ja että näiden ilmiöiden odotettavissa olevalla lisääntymisellä saattaa olla merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen sekä matkailuun,

H.

katsoo, että maatalousalalla on valmiudet sekä sopeutua ilmaston lämpenemiseen että hillitä sitä tukeutumalla viljelijöiden taitotietoon, vahvaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tutkimuksen ja innovoinnin kehitykseen, mutta koska luonnon prosesseja on vaikea ohjailla, tämä tulee vaatimaan huomattavia ponnisteluja,

I.

huomauttaa, että unionin maatalouden suuri työllistämispotentiaali on turvattava ja sitä on kehitettävä,

J.

toteaa, että maatalous on yhä keskeisessä osassa ihmisen toiminnan ylläpitämisessä Euroopan maaseudulla, etenkin koska viljelijät voivat tarjota muulle yhteiskunnalle hyvin monenlaisia palveluja,

K.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin uusiutuvien energiamuotojen kehittämistavoitteet koskevat suoraan maataloutta ja että näitä energiamuotoja kehittämällä voidaan vähentää tuntuvasti kasvihuonekaasuja,

L.

ottaa huomioon, että EU:n maatalouden ensisijaisiin tehtäviin sisältyy elintarvikkeiden tuottaminen EU:n väestölle,

M.

katsoo, että Euroopan unionin on näytettävä tietä maapallon ilmaston lämpenemisen torjunnassa,

1.

on vakuuttunut, että EU:n maa- ja metsätalous voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista tarjoamalla ratkaisuja ja tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, edistämällä hiilidioksidin varastointia maaperään, kehittämällä kestävän uusiutuvan energian tuotantoa ja maksimoimalla yhteyttämistoimintaa; korostaa, että tätä varten on kannustettava kehittämään maataloutta, joka tuottaa kauppa- ja muita hyödykkeitä hyödyntämällä kunkin ekosysteemin kapasiteettia ja luonnonvaroja niin tehokkaasti kuin mahdollista ja joka sovittaa yhteen taloudelliseen, ympäristölliseen ja yhteiskunnalliseen suorituskykyyn sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tarpeet kestävyyden parantamiseksi;

2.

korostaa, että maatalouden mahdollinen aktiivisempi osallistuminen globaaliin ilmastonmuutoksen torjuntaan ei saisi heikentää EU:n elintarviketuotannon kilpailuasemaa maailmanmarkkinoilla;

3.

katsoo, että luonnonmukainen maatalous, laajaperäinen laiduntaminen ja integroitu tuotanto ovat joitakin ympäristöystävällisemmän maataloustuotannon vaihtoehtoja; korostaa kuitenkin, että olisi löydettävä ratkaisuja, joiden avulla perinteinen maatalous, joka kattaa suurimman osan unionin maatalouspinta-alasta, voi antaa merkittävän panoksen ympäristön kestävälle hoidolle;

4.

tunnustaa, että innovointi myötävaikuttaa keskeisellä tavalla siihen, missä määrin maatalous voi vähentää vaikutustaan ilmastonmuutokseen ja ympäristövaikutuksiaan;

5.

vaatii erityisesti, että tulevassa YMP:ssa kannustetaan tiedotus- ja koulutustoimien sekä kannustimien avulla toimintatapoihin, joilla voidaan lisätä maataloustuotannon tehokkuutta ja mahdollisuuksia hillitä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä sekä sitoa hiilidioksidia, kuten

6.

korostaa, että näillä luonnonympäristöä paremmin kunnioittavilla maatalouskäytännöillä on myönteisiä vaikutuksia myös luonnon monimuotoisuuden lisäämisen, maaperän laadun parantamisen, vedenpidätyksen sekä eroosion ja saasteiden torjunnan kannalta; korostaa, että maataloustoiminnasta johtuvien ilmastonmuutosvaikutusten lieventäminen lukeutuu myös maatalouden harjoittamisella saataviin ”julkishyödykkeisiin”;

7.

suosittaa, että laaditaan EU:n yhteinen metsäpolitiikka, joka mahdollistaa metsien kestävän hoidon ja kestävän puuntuotannon ja jonka avulla voidaan paremmin hyödyntää puualan panosta ja sen taloudellista kehitystä hiilidioksidin talteenotossa, jossa tämä ala on kaikkein merkittävin tekijä; katsoo, että edellä mainitussa on ehdottomasti otettava huomioon metsätalouden erilaiset alueelliset toimintaedellytykset, koska Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan metsien kasvuolosuhteet ja metsiin kohdistuvat uhat ovat erilaisia;

8.

huomauttaa, että metsillä on myös tärkeä tehtävä tehokkaassa vesienhoidossa; korostaa, että jäsenvaltioita on siksi rohkaistava sellaiseen metsänhoitoon, jonka avulla voidaan vähentää kuivuus- ja tulvakausien vesivarojen eroja ja lievittää siten kuivuus- ja tulvakausien kielteisiä vaikutuksia maatalouteen, energiantuotantoon ja väestöön;

9.

suosittelee vuoristoalueita koskevien poliittisten toimenpiteiden tehostamista, sillä laiduntamiseen ja karjankasvatukseen liittyvillä toimilla, etenkin laidunmaiden asianmukaisella hoidolla, on erityisen suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, siihen sopeutumisen tukemisessa ja haavoittuvuuden vähentämisessä;

10.

pyytää kehittämään Euroopan unionin maatalouden kannalta kielteisten vaikutusten lieventämistä koskevan strategian, johon sisältyy

11.

korostaa, että typpioksiduulipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä typpilannoitteita tehokkaammin (täsmäviljely); korostaa myös, että biokaasutuotannon jätemassan käyttäminen lannoitteena mahdollistaa päästöjä vähentävän orgaanisen täsmälannoituksen;

12.

pyytää tehostamaan rehujen ja tuotantoeläinten geneettisen valinnan tutkimustyötä metaanipäästöjen vähentämiseksi sillä edellytyksellä, että näitä vähentämistoimia ei hyväksytä, jos ne vaarantavat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin; pyytää myös perustamaan ohjelman, jonka avulla voidaan vähentää EU:n riippuvuutta rehuksi tuoduista kasviproteiineista, sekä valistusohjelman, jolla tiedotetaan kuluttajille, miten heidän ostos- ja ravitsemuskäyttäytymisensä vaikuttaa ilmastoon;

13.

kehottaa myös voimakkaasti ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla nopeutetaan ja tehostetaan kasvinjalostustutkimusta ja pyritään kehittämään uusiin ilmasto-oloihin paremmin sopeutuvia kasveja ja viljelmiä sekä ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, joihin kuuluu muun muassa elintarvikehuollon vaatimukset raaka-aineiden määrän ja laadun suhteen; katsoo, että tutkimuksissa olisi keskityttävä vesipulaa ja äärimmäisen korkeita lämpötiloja sietäviin kasvilajikkeisiin ja niiden viljelymenetelmien edistämiseen; korostaa myös, että nämä lajikkeet ja tekniikat voivat tarjota toimivan vaihtoehdon eräillä alueilla nykyisin käytössä oleville kalliille ja tehottomille kastelujärjestelmille ja lisäksi paikallisväestön on helppo hyväksyä ne;

14.

korostaa, että orgaanisten lannoitteiden optimaalinen varastointi ja levitys ja lannan käsittely anaerobisissa mädättämöissä ovat tällä hetkellä lupaavimpia tekniikoita metaanipäästöjen vähentämiseksi (ja samalla uusiutuva energialähde) ja riippuvuuden vähentämiseksi kemiallisista typpilannoitteista, eritoten seuduilla, joilla on runsaasti karjankasvatusta, katsoo, että tämä biokaasu edistää maatalouden energiaomavaraisuutta;

15.

toteaa tässä yhteydessä, että lannan käymiseen perustuvien biokaasun tuotantolaitosten tuottamaa lietettä on voitava käyttää keinolannoitteiden sijasta ilman, että sitä pidetään ”karjanlantana”, jolloin keinolannoitteiden käyttöä voidaan edelleen vähentää;

16.

pyytää nopeuttamaan hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamista sekä tutkimus- ja kehittämistoimia maatalousyritysten biomassan (maa- tai metsätalouden jätteet), karjankasvatuksesta peräisin olevan biokaasun ja muiden kestävien maatalouspohjaisten polttoaineiden hyödyntämiseksi, kunhan tällä ei vaaranneta elintarviketurvaa;

17.

korostaa, että biomassan käytössä on huolehdittava kestävyyden periaatteen noudattamisesta; katsoo, että siksi on kannustettava biomassan käyttöön mahdollisimman lähellä maatalouden raaka-aineiden tuotantopaikkoja, jotta säästettäisiin myös energiaa kuljetustarpeen vähentymisen vuoksi;

18.

huomauttaa, että biomassan käyttö lämmitykseen saattaa vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään maaseudun kehittämistukea maaseudun julkisille laitoksille, jotta ne voisivat muuntaa lämmitysjärjestelmänsä bioenergialla toimiviksi;

19.

korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan laajemmalla käytöllä voitaisiin parantaa eri tuotantovaiheiden seurantaa ja hallintaa, jotta voidaan lisätä tuotantoa suhteessa tuotantovälineiden käyttöön ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä energiankulutusta; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö, yhdennetyt toimet maataloustuottajien kouluttamiseksi uuden tekniikan käyttöön sekä erityisesti nuorten maatalousyrittäjien innovaatioihin ja yrittäjyyteen kannustaminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä ympäristöä vähemmän kuormittavan että entistä kilpailukykyisemmän maatalouden kannalta;

20.

korostaa, että EU on suurin maataloustuotteiden tuoja, mistä johtuen tuonnin hiilidioksidipäästöt ovat korkeammat kuin EU:n oman tuotannon, sillä kolmansissa maissa ympäristökriteerit ovat usein alhaisemmat, pitkistä kuljetuksista aiheutuu paljon päästöjä, ja metsiä hävitetään; katsoo näin ollen, että kuluttajia on valistettava toteuttamalla kohdennettu tiedotusstrategia kestävin ja tehokkain menetelmin tuotetuista korkealaatuisista paikallisista ja kausiluontoisista tuotteista muodostuvan terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion hyödyistä, jonka hiilijalanjälki eroaa huomattavasti tuontituotteiden hiilijalanjäljestä; katsoo myös, että EU:n maanviljelijöille on korvattava oikeudenmukaisesti näiden toimet päästöjen vähentämiseksi ja on kannustettava paikallisen tuotannon monipuolistamiseen (muun muassa lisäämällä kasviproteiinien viljelyä EU:ssa);

21.

kannattaa tässä yhteydessä EU:n vapaaehtoista alkuperämerkintäjärjestelmää kokonaan Euroopan unionista peräisin oleville tuotteille;

22.

vaatii ottamaan käyttöön tehokkaat järjestelyt kolmansien maiden tuonnin valvomiseksi ja puoltaa täysin samantasoisten vaatimusten asettamista eurooppalaisille tuottajille, joilta edellytetään panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja kolmansien maiden tuontituotteille, jotta yhteisön tuotannon kilpailukyky ei kärsisi;

23.

korostaa, että EU:n on panostettava jälleen maa- ja metsätalouden kehittämispolitiikkaan, jotta edistetään uusien käytäntöjen levittämistä ja kestävää maataloutta muualla maailmassa;

24.

korostaa, että EU:n maatalous sopeutuu ja että sen on jatkossakin sopeuduttava ilmastonmuutoksen seurauksiin ja valmistauduttava siihen vaikutukseen, joka ilmastonmuutoksella on useilla EU:n alueilla;

25.

katsoo, että Euroopan unionin on kehitettävä yhtenäinen strategia, jolla maatalous sopeutetaan tulevaisuuden ilmastohäiriöihin, joita on kahta tyyppiä:

26.

katsoo, että YMP:ssa on keskityttävä resurssien kestävämpään ja tehokkaampaan hallintaan ja että tämä on otettava huomioon YMP:n tulevassa uudistuksessa muun muassa seuraavin tavoin:

27.

korostaa, että saattaa osoittautua tarpeelliseksi alkaa hoitaa uudelleen viljelyyn heikosti soveltuvien ja myöhemmin kuivatettujen entisten tulva-alueiden vesivaroja ja arvioida samalla uudelleen jokien säännöstelyä, elvyttää sopivia tulva-alueita uudelleen sekä uudelleenmetsittää tulva-alueita;

28.

korostaa, että YMP:n on osaltaan edistettävä kestävämpää maatalouspolitiikkaa, samalla kun tuotantoa on lisättävä ja pidettävä mielessä, että ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa kielteisesti tuotantokapasiteettiin ja valmiuksiin ravita maailman väestö, myös Euroopassa;

29.

katsoo myös, että YMP:n olisi tarjottava jäsenvaltioissa paikallisille viranomaisille taloudellisia kannustimia, jotta nämä ryhtyvät toimiin, joilla pyritään:

30.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen välittömästi ja suhteettoman epäedullisesti, minkä vuoksi maatalous on asetettava etusijalle ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä koskevia toimenpiteitä määritettäessä;

31.

katsoo, että YMP:n ”terveystarkastuksessa” tarkoitetut uudet haasteet, joita ovat ilmastonmuutos, vesihuolto, uusiutuvat energiamuodot ja luonnon monimuotoisuus, olisi vahvistettava ja niihin olisi lisättävä maaperän laadun ja sen toimintojen (hiilidioksidin talteenotto, veden ja mineraalien pidätyskyky, biologinen elämä jne.) turvaaminen ja parantaminen, sillä kaikki nämä ovat tulevien sukupolvien kannalta tärkeitä ja ne olisi edelleen otettava huomioon tulevassa YMP:ssa;

32.

toteaa, että nykyinen täydentävien ympäristöehtojen järjestelmä, joka suunniteltiin varmistamaan, että maataloustuottajat noudattavat hyvin korkeita standardeja, mitä tulee eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja ympäristönsuojeluun, on aiheuttanut viljelijöille ongelmia eikä nykyisessä muodossaan ole kenties ollut paras mahdollinen keino saavuttaa haluttuja tuloksia: kehottaa korostamaan YMP:n seuraavan uudistuksen puitteissa kestävämpiä ja tehokkaampia tuotantomalleja ja pitämään mielessä, että ne edellyttävät julkista tukea viljelijöille niiden ylimääräisten kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat koko yhteiskuntaa hyödyttävien julkishyödykkeiden (maaseutuympäristön hoitaminen, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, hiilidioksidin talteenotto, elintarviketurva jne.) tuottamisesta;

33.

toteaa, että YMP:lla on asetettava maailman parhaat ympäristönsuojelunormit; huomauttaa, että tämä tuo mukanaan korkeita kustannuksia, joita ei voida periä markkinoilta, vaikka sitä osaksi voidaan pitää julkisten hyödykkeiden tuottamisena, ja että Euroopan unionin tuottajia on suojeltava niiden kolmansien maiden kilpailulta, jotka eivät noudata EU:n ympäristönormeja;

34.

katsoo, että ilmastonmuutos pakottaa Euroopan unionin mukauttamaan maatalouspolitiikan mallia; kehottaa näin ollen komissiota tulevassa YMP:n uudistusta vuoden 2013 jälkeen koskevassa tiedonannossaan tukemaan YMP:n kaikkien tavoitteiden mukaisesti kestävämpää ja tehokkaampaa maatalousmallia, joka suuntautuu riittävään ja turvalliseen elintarviketuotantoon ja ympäristön tasapainon tehokkaampaan turvaamiseen; katsoo, että tämän mallin on perustuttava oikeudenmukaiseen ja perusteltuun viljelijöiden tukijärjestelmään ja että sen on myös korostettava viljelijän ammatin merkitystä;

35.

katsoo, että unionin maatalous voi tulevaisuudessa edistää elintarviketurvaa ja ilmastonsuojelua vain, jos säilytetään kunnianhimoinen yhteinen maatalouspolitiikka ja erityisesti yhteisön talousarviosta maksettavien suorien tukien järjestelmä sekä unionin laajuisesti yksinkertaistetut ja oikeudenmukaisemmat maksut;

36.

pitää hyvin tärkeänä kestävän perustan luomista sellaisten vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittämiselle, joilla vähennetään paikallisten väestöjen riippuvuutta kuivuudelle alttiista maataloustuotannosta tai yleisesti ottaen luonnonvaroista; korostaa lisäksi, että yhteisön varoihin perustuvan rahoituksen saatavuus on keskeinen ehto sellaisten olojen varmistamiseksi, joissa vaihtoehtoista taloudellista toimintaa voidaan kehittää;

37.

pitää tärkeänä edistää paikallisia tarpeita vastaavia kattavia maaseutualueiden kaavoituskäytäntöjä ottamalla käyttöön maankäytön optimoimiseen perustuvia periaatteita, jotta voidaan sopeutua paikallisesti tuotettujen tuotteiden ja palvelujen markkinoiden ympäristöolojen muuttumiseen (pitkät kuivuusjaksot, maanvyörymät, tulvat jne.);

38.

pyytää komissiota myös harkitsemaan uusia tukijärjestelmiä, joiden avulla hyödynnetään hiilidioksidin talteenottoa maaperään ja maatalouden biomassaa ja jotka edistävät sellaista maiden maatalouskäyttöä, joka lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

39.

tähdentää, että komission on esitettävä tarkkoja arvioita kustannuksista, joita maataloudelle aiheutuu ilmastonmuutokseen sopeutumisen johdosta;

40.

pitää välttämättömänä vahvistaa riskin- ja kriisinhallintavälineitä ja mukauttaa niitä markkinoiden lisääntyviin hinnanvaihteluihin ja ilmastoon liittyvien riskien lisääntymiseen;

41.

korostaa, että maa- ja metsätalouden harjoittajien on omaksuttava kestävämpiä tuotantotapoja ja että yhteinen maatalouspolitiikka on säilytettävä vuoden 2013 jälkeenkin vahvana ja sen määrärahat riittävinä ottaen huomioon ilmastoon liittyvien haasteiden ja vaadittavien investointien laajuus; katsoo myös, että on myönnettävä uusia varoja siihen, että kannustetaan levittämään nykyaikaisia ja innovoivia tekniikoita ja järjestelmiä, joilla voidaan konkreettisesti hillitä ilmastonmuutosta ja auttaa maatalouden eri aloja sopeutumaan siihen;

42.

painottaa, että vaikka yhteinen maatalouspolitiikka ei olekaan samalla unionin ilmastopolitiikka, se voi silti toimia perustana tehokkaiden välineiden käyttöönotolle ja kannustimena ilmastonmuutoksen torjuntaan, mikä on muistettava myös, kun keskustellaan unionin tulevasta talousarviosta;

43.

katsoo, että Euroopan unionin olisi edelleen näytettävä esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjumisessa niin, että ilmastonmuutosta ei sysätä toisarvoiseksi kysymykseksi nykyisten taloudellisten vaikeuksien johdosta;

44.

painottaa, että Euroopan unionissa on noudatettava ja rahoitettava sellaista maatalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/40

A.

ottaa huomioon, että 54 prosenttia eli yli puolet EU:ssa käytössä olevasta maatalousmaasta on nimetty epäsuotuisiksi alueiksi,

B.

ottaa huomioon, että jokaisessa jäsenvaltiossa on enemmän tai vähemmän epäsuotuisia alueita,

C.

ottaa huomioon, että noin 16 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta on vuoristoalueita (vuoristoalueisiin rinnastettavat 62. leveyspiirin pohjoispuoliset arktiset alueet mukaan luettuina) ja yli 35 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta on luokiteltu epäsuotuisiksi välimuotoalueiksi,

D.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot käyttävät epäsuotuisia välimuotoalueita määritellessään monia erilaisia indikaattoreita, minkä Euroopan tilintarkastustuomioistuin (1) on katsonut mahdollisesti johtavan edunsaajien erilaiseen kohteluun,

E.

ottaa huomioon, että vain pienelle osalle kyseisten alueiden tiloista maksetaan luonnonhaittakorvausta ja että eri jäsenvaltioissa maksetaan hyvin erisuuruisia korvauksia (2),

F.

ottaa huomioon, että vuoristoalueet ja erityishaitoista kärsivät alueet määritellään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 50 artiklan 2 kohdassa (vuoristoalueet) ja 50 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja että niille on vahvistettu selkeät ja kiistattomat perusteet, joten kyseisten alueiden luokittelua ei ole kyseenalaistettu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen taholta eikä siihen ole puututtu myöskään komission tiedonannossa,

G.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden erityistilanne vaatii erityistoimenpiteitä,

H.

katsoo, että epäsuotuisien alueiden tukeminen on tärkeä osa yhteisen maatalouspolitiikan ns. toista pilaria eli maaseudun kehittämispolitiikkaa ja että näin ollen asian käsittelyssä ei pidä keskittyä aluepoliittisiin tavoitteisiin eikä maaseuturahastovarojen uudelleenjakoa koskeviin kysymyksiin,

I.

ottaa huomioon, että epäsuotuisien alueiden tuesta annettujen säännösten muuttamisen ja asetuksen (EY) N:o 1698/2005 antamisen myötä poistui aiemmin käytetty epäsuotuisien välimuotoalueiden luokka ja tukikelpoiset alueet määriteltiin alueiksi, joilla on luonnonhaittoja,

J.

toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden ennen vuoden 2005 uudistusta käyttämiä sosioekonomisia perusteita ei uudistuksen myötä voi enää käyttää tärkeimpinä perusteina luonnonhaitta-alueiden määrittelyssä, mutta edelleen käyttökelpoisia ovat kriteerit, joilla määritellään erityishaitoista kärsivät alueet, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 50 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan tukikelpoisia,

K.

toteaa, että jäsenvaltioilla on kansallisia ja alueellisia maaseudun kehittämisohjelmia laatiessaan runsaasti pelivaraa tasapainoisten ja kunkin alueen erityistilanteeseen sopivien toimenpidepakettien esittämisessä ja että jäsenvaltioiden tehtävänä on esittää ohjelmissaan sopiva valikoima toimia epäsuotuisien alueiden tukemiseksi,

L.

toteaa, että ehdotetut kahdeksan biofyysistä perustetta voivat osoittautua riittämättömiksi ja 66 prosentin kynnysarvo ei ehkä sovellu kaikkiin tapauksiin, kun selvitetään tosiasiallista luonnonhaittaa niin, että otetaan huomioon EU:n maaseutualueiden huomattava monimuotoisuus; katsoo, että tietyn alueen tosiasiallisen luonnonhaitan selvittämisessä on tärkeää muun muassa se, mitä kasveja viljellään ja millainen on maaperätyyppien yhdistelmä ja ilmasto,

1.

korostaa, että on tärkeää maksaa asianmukaiset luonnonhaittakorvaukset, sillä ne ovat välttämätön väline, jonka avulla arvokkaiden julkishyödykkeiden tarjoaminen, muun muassa epäsuotuisien alueiden maankäytön ja viljellyn maaseudun ylläpitäminen, voidaan turvata; korostaa, että juuri epäsuotuisat alueet ovat usein hyvin arvokkaita kulttuurimaisemaltaan ja luonnon monimuotoisuuden ja ympäristöhyötyjen sekä maaseudun työllisyyden ja maaseutuyhteisöjen elinvoimaisuuden kannalta;

2.

toteaa, että ainutlaatuisen asemansa vuoksi epäsuotuisilla alueilla on tärkeä rooli ympäristöhyötyjen tuottamisessa ja maiseman säilyttämisessä, ja korostaa, että tämän toimenpiteen mukaisilla tuilla on pyrittävä näihin tavoitteisiin;

3.

painottaa, että Lissabonin sopimuksella muutetussa koheesiopolitiikkaa koskevassa aiemmassa EY:n perustamissopimuksen 158 artiklassa kiinnitetään erityishuomiota luonnonhaitta-alueisiin; kehottaa komissiota laatimaan uuden kattavan strategian, jonka avulla poistetaan jäsenvaltioiden väliset erot näiden asioiden käsittelyssä, ja edistämään kansalliset ja alueelliset erityispiirteet huomioon ottavaa yhtenäistä strategiaa;

4.

korostaa, että luonnonhaitta-alueiden tukemisella pyritään erityisesti varmistamaan toimintakykyisen ja monimuotoisen maatalouden säilyminen pysyvästi laajaperäisenä niin, että maaseutu pysyy elinvoimaisena talousalueena ja asuinpaikkana;

5.

korostaa, että epäsuotuisien alueiden hoitaminen on välttämätöntä sekä korkealaatuisten elintarvikkeiden tuottamiseksi että kyseisten alueiden kokonaistaloudellisen kehittämisen sekä väestöllisen ja sosiaalisen vakauden kannalta;

6.

kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon myös luonnonhaitta-alueiden uuden luokituksen sosiaaliset vaikutukset;

7.

huomauttaa, että toisin kuin maatalouden ympäristötukien tapauksessa luonnonhaittakorvausten saamiselle ei saa asettaa maankäyttömenetelmiin liittyviä erityisehtoja, jotka menisivät täydentäviä ehtoja pidemmälle; muistuttaa, että epäsuotuisien alueiden tukijärjestelmän avulla on suoritettava ensisijaisesti korvauksia samanaikaisesti myös maankäyttäjinä toimiville viljelijöille, joiden toiminta kärsii luonnonhaitoista, joista markkinat eivät sinänsä tarjoa hyvitystä;

8.

korostaa kuitenkin, että epäsuotuisien alueiden tukien on oltava kytköksissä maan aktiiviseen viljelyyn eli ruoantuotantoon tai ruoantuotantoon läheisesti liittyvään toimintaan;

9.

katsoo, että komission ehdottamat kahdeksan biofyysistä perustetta luonnonhaitta-alueiden määrittelemiseksi saattavat periaatteessa olla tietyssä mielessä soveltuvia perusteita; painottaa kuitenkin, että näitä perusteita ei voi aina käyttää luonnonhaitta-alueiden objektiiviseen määrittelyyn;

10.

toteaa kuitenkin, että tiukat ja yksinomaan biofyysiset perusteet eivät sovellu kaikille EU:n alueille ja ne voivat aiheuttaa tahattomia seurauksia alueita määriteltäessä; suosittelee tämän vuoksi, että tarkastellaan uudestaan täysin objektiivisesti kysymystä sosiaalis-taloudellisista perusteista, joita ovat muun muassa etäisyys markkina-alueista, palvelujen puute ja autioituminen;

11.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon kaikki luonnonhaitta-alueiden määrittelyä koskevat näkökohdat, jotka esitettiin jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä viljelijäjärjestöjen kuulemisessa;

12.

katsoo eritoten, että erityiset luonnonhaitat, jotka johtuvat välimatkasta markkina-alueille, syrjäisestä sijainnista ja palvelujen niukasta saatavuudesta, olisi otettava huomioon sisällyttämällä perusteisiin maantieteellinen peruste ”eristyneisyys”;

13.

katsoo, että maaperän kosteustasapainoa koskevaa perustetta on tarkasteltava uudelleen, jotta eri jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat ilmasto-olosuhteet tulevat huomioon otetuiksi;

14.

katsoo, että ”peltokapasiteettipäiviä” koskevan lisäperusteen sisällyttämisellä otettaisiin huomioon märän, työstämiseen kelpaamattoman maan asettamat rajoitteet ja siten maaperätyyppien ja ilmaston vuorovaikutus (esimerkiksi meri-ilmastoon liittyvien hankaluuksien huomioimiseksi asianmukaisesti);

15.

kehottaa tämän vuoksi komissiota jatkamaan tutkimus- ja selvitystyötään mahdollisten lisäperusteiden sisällyttämiseksi uuteen epäsuotuisien alueiden tukijärjestelmään, jotta se voisi mukauttaa ehdotuksiaan edelleen maanviljelijöiden käytännön ongelmiin ja laatia vankat perusteet, joiden soveltuvuus säilyisi pitkään;

16.

korostaa kuitenkin, että kyseisten perusteiden käytännön soveltamisessa ja realististen kynnysarvojen vahvistamisessa on ehdottomasti huolehdittava siitä, että jäsenvaltioilla ja alueilla on tarvittavat biofyysiset tiedot riittävällä luonnonolosuhdekohtaisella tarkkuudella; kannattaa sen vuoksi komission käynnistämää ehdotettujen perusteiden käytännön testausta; vaatii, että jäsenvaltioiden esittämiä yksityiskohtaisia karttoja on käytettävä mahdollisesti myös kyseisten luonnonhaitta-alueiden määrittämisperusteiden raja-arvojen ja ehdotetun 66 prosentin kynnysarvon mukauttamiseen kansallisella tai alueellisella tasolla todellisiin luonnonolosuhteisiin;

17.

painottaa erityisesti, että hyväksyttyjen perusteiden kumulatiivinen käyttö saattaa osoittautua välttämättömäksi, jotta käytännössä voidaan puuttua monien vaikuttavien tekijöiden väliseen vuorovaikutukseen; katsoo, että tällä keinolla kahdesta tai useammasta luonnonhaitasta kärsivät epäsuotuisat alueet voitaisiin luokitella epäsuotuisiksi alueiksi siinäkin tapauksessa, että yksittäiset perusteet eivät antaisi aihetta tällaiseen luokitukseen;

18.

korostaa, että lopullinen kanta komission valitsemiin alueellisiin perusyksiköihin, sen ehdottamiin perusteisiin ja kynnysarvoihin on mahdollista esittää vasta sitten, kun on saatu jäsenvaltioiden laatimat yksityiskohtaiset kartat; korostaa, että ennen kuin simulaatiotulokset ovat tiedossa, ehdotettuun 66 prosentin kynnysarvoon sekä itse perusteita määrittäviin kynnysarvoihin on suhtauduttava suurella varauksella ja ne voidaan säätää kohdalleen objektiivisesti ja asianmukaisesti vasta siinä vaiheessa, kun kansalliset kartat ovat saatavilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota tarkastelemaan pikaisesti kartoitustoimia ja laatimaan niiden pohjalta mahdollisimman pian yksityiskohtaisen tiedonannon luonnonhaitta-alueiden määrittelystä ja toimittamaan sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle;

19.

painottaa, että myös objektiiviset kansalliset perusteet olisi otettava huomioon epäsuotuisien välialueiden lopullista karttaa laadittaessa, jotta alueiden määrittely voitaisiin mukauttaa kunkin maan erityisolosuhteisiin; katsoo, että kyseinen mukauttaminen olisi toteutettava avoimesti;

20.

pitää välttämättömänä luonnonhaitta-alueiden tukiperusteiden jonkinasteista vapaaehtoista kansallista hienosäätöä, jotta voidaan huomioida maantieteelliset erityisolot alueilla, joilla luonnonhaittoja on kompensoitu ihmisen toimilla; korostaa kuitenkin, että maan laadun kohenemisen jälkeen on otettava huomioon maan laadun säilyttämisestä, kuten viemäröinnistä ja kastelusta, aiheutuvat juoksevat ylläpitokustannukset; ehdottaa, että tässä käytettäisiin myös tilakohtaisia tietoja (kuten tilan tulot ja maan tuottavuus); korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitää voida päättää käytettävien perusteiden hienosäädöstä, sillä monet jäsenvaltiot ovat jo kehittäneet tarkoituksenmukaisen ja käyttökelpoisen erottelujärjestelmän, joka olisi syytä säilyttää;

21.

toteaa, uusien perusteiden seurauksena jotkut tällä hetkellä tukikelpoisiksi katsottavat luonnonhaitta-alueet saattavat pudota pois tuen piiristä; katsoo, että olisi määriteltävä riittävän pitkä siirtymäaika, jotta alueet kykenevät sopeutumaan uuteen tilanteeseen;

22.

korostaa, että viljelytekniikoiden avulla maan luonnonhaitoista selvinneitä alueita ei pitäisi hylätä lopullisesti varsinkaan, jos niiden maataloustulot ovat alhaiset tai jos niillä on niukasti tuotantovaihtoehtoja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että näiden alueiden siirtymäkausi sujuu kitkattomasti;

23.

vaatii, että teknisillä menetelmillä, joiden avulla pyritään kompensoimaan luonnonhaittoja, ei saa tavoitella pelkästään lyhyen aikavälin etuja, vaan on selvitettävä myös tällaisten menetelmien kestävyys;

24.

korostaa jäsenvaltioiden vastuuta luonnonhaitta-alueiden puolueettomassa nimeämisessä ja tasapainoisten maaseudun kehittämisohjelmien laadinnassa; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on tärkeää osallistua tähän prosessiin; korostaa samalla, että komission on saatava tieto kansallisista tai alueellisista päätöksistä ja hyväksyttävä ne;

25.

korostaa, että luonnonhaitta-alueita koskeva uudistus kuuluu olennaisena osana Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tulevaan kehitykseen;

26.

kehottaa komissiota laatimaan vuoden kuluessa erillisen säädöstekstin luonnonhaitta-alueiden maanviljelystä;

27.

kehottaa toteuttamaan epäsuotuisien alueiden tukijärjestelmän uudelleentarkastelun yhtenä kokonaisuutena yhdessä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen kanssa, jotta varmistetaan viljelijöiden uuden tukijärjestelmän johdonmukaisuus erityisesti uuden maatilan tulotuen osalta;

28.

on tietoinen epäsuotuisien välialueiden aseman uudelleenmäärittelyhankkeen mahdollisista vaikutuksista YMP:n tuen suunnitteluun tulevaisuudessa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ottamaan huomioon kaikki jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä tuottajayhteisöjen julkisessa kuulemisessa esittämät kannat;

29.

vaatii turvaamaan epäsuotuisia alueita varten tarkoitetun unionin talousarviorahoituksen ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti epäsuotuisien alueiden yhteisrahoitusmahdollisuuksia, sillä kyseisten alueiden tukijärjestelmä on yksi tehokkaimmista ja tärkeimmistä maaseudun kehittämisjärjestelmistä;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/45

A.

ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka (TVT) vaikuttaa tätä nykyä lähes jokaisella elämänalueella ja liittyy erottamattomasti haluumme saada aikaan vauras ja kilpailukykyinen talous ja demokraattisempi, avoimempi ja osallisuutta painottava yhteiskunta sekä haluumme suojella ympäristöä,

B.

katsoo, että Euroopalla pitäisi olla johtoasema TVT:n kehittämisessä ja käyttämisessä ja lisäarvon tuomisessa kansalaisilleen ja yrityksilleen; katsoo, että TVT:n käyttö myötävaikuttaa nykyisiin, perustavanlaatuisiin rakenteellisiin haasteisiin vastaamiseen ja kestävän talouskasvun aikaansaamiseen,

C.

katsoo, että Eurooppa pystyy ottamaan tästä digitaalisesta vallankumouksesta täyden hyödyn irti ainoastaan, jos kaikki EU:n kansalaiset saadaan mukaan ja jos heille annetaan mahdollisuudet osallistua täysimääräisesti uuteen digitaaliseen yhteiskuntaan ja jos toiminnan lähtökohtana on nimenomaan ihminen; katsoo, että digitaalista vallankumousta ei voida enää pitää teollisen aikakauden luonnollisena kehityksenä vaan pikemminkin radikaalien muutosten prosessina,

D.

katsoo, että digitaalisen yhteiskunnan kehittämisen olisi oltava osallistavaa ja kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla ja että sitä pitäisi tukea sellaisilla tehokkailla toimintapolitiikoilla, jotka tähtäävät digitaalisen kuilun kuromiseen umpeen EU:ssa, jotta useammat verkkotaitoja omaavat kansalaiset voisivat hyödyntää täysimääräisesti TVT:n tarjoamia mahdollisuuksia,

E.

katsoo, että vaikka laajakaistayhteydet ovat yli 90-prosenttisesti EU:n kansalaisten saatavilla, vain noin 50 prosenttia talouksista on hankkinut ne käyttöönsä,

F.

katsoo, että kilpailu viestintämarkkinoilla on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että käyttäjät saavat mahdollisimman suuren hyödyn valinnanmahdollisuuksien, laadun ja kohtuullisten hintojen kautta,

G.

katsoo, että Euroopan potentiaali on kiinteästi sidoksissa väestön, työvoiman ja organisaatioiden taitoihin; katsoo, että ilman taitoja tieto- ja viestintäteknologioista ja -infrastruktuurista voidaan saada aikaan vain rajallista taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa,

H.

katsoo, että TVT voi auttaa erittäin tehokkaasti luomaan myönteistä ja kestävää kehitystä kaikkialle maailmaan ja torjumaan köyhyyttä ja taloudellista epätasa-arvoa,

I.

katsoo, että jos kansalaiset eivät luota riittävästi uuden digitaalisen maailman oikeudelliseen kehykseen, he pidättäytyvät vuorovaikutuksesta, eivät ilmaise vapaasti mielipidettään eivätkä harjoita liiketoimia; katsoo, että tähän liittyvien perusoikeuksien takaaminen ja täytäntöönpano on välttämätön edellytys kansalaisten luottamuksen saavuttamiselle; katsoo, että immateriaalioikeuksien ja muiden oikeuksien suojan takaaminen on olennainen edellytys yritysten luottamuksen saavuttamiselle,

J.

katsoo, että tietoverkkorikollisuus, kuten terroristi-iskujen, viharikosten ja lapsipornografian edistäminen, on lisääntynyt ja on vaaraksi yksittäisille ihmisille lapset mukaan lukien,

K.

katsoo, että Euroopan kulttuurialalla ja luovalla alalla on oleellinen tehtävä edistää kulttuurista monimuotoisuutta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja osallistuvaa demokratiaa Euroopassa, ja lisäksi ne ovat merkittäviä kestävän kasvun vetureita ja Euroopan unionin talouden elvyttäjiä; katsoo, että kulttuurisiin ja kielellisiin erityispiirteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota luovan sisällön alan yhtenäismarkkinoiden perustamisesta keskusteltaessa,

L.

katsoo, että kansalaisten osallistuminen julkiseen keskusteluun ja pääsy digitaalisen maailman tietoihin riippuu eurooppalaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa elinvoimaisesta ja kilpailukykyisestä lehdistöstä, joka on demokratian neljäs pilari,

M.

katsoo, että liian vähäinen edistyminen TVT:n kehittämisessä, levittämisessä ja käytössä on hidastanut talouden ja tuottavuuden kasvua ja että TVT-innovaatioiden alalla toimivat uudet yritykset, joilla on paljon kasvupotentiaalia, joutuvat ponnistelemaan asettuakseen pysyvästi markkinoille,

N.

katsoo, että yksityisten ja julkisten alojen on investoitava uusiin, innovatiivisiin ympäristöihin ja palveluihin, kuten etäresurssipalveluihin, sähköiseen terveydenhuoltoon, älymittareihin ja älykkääseen liikkuvuuteen; katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden lujittaminen lisää sijoittajien mielenkiintoa eurooppalaiseen talouteen ja markkinoihin ja johtaa mittakaavaetujen syntymiseen,

O.

katsoo, että Euroopassa ei ole vielä saatu aikaan täysin toimivia digitaalisten verkko- ja viestintäpalvelujen yhtenäismarkkinoita; katsoo, että kansallisten sääntöjen hajanaisuus haittaa tätä nykyä digitaalisten palvelujen ja rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin vapaata liikkuvuutta huomattavasti; katsoo, että eurooppalaisille yrityksille ja julkisille palveluille koituu kehittyneiden TVT-palvelujen ja -sovellusten käytöstä taloudellista ja sosiaalista etua,

P.

katsoo, että internet on nopeimmin kasvava vähittäismyynnin kanava ja että kansallisen ja rajatylittävän kaupan välinen kuilu on laajenemassa EU:ssa; katsoo, että rajatylittävä sähköinen kaupankäynti tarjoaa EU:n kansalaisille mahdollisuuden merkittäviin säästöihin, kuten komission tiedonannossa rajatylittävästä kuluttajille suunnatusta sähköisestä kaupasta EU:ssa (KOM(2009)0557) todetaan,

1.

kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen kunnianhimoisesta digitaalisesta ohjelmasta ja toimintasuunnitelmasta, joiden avulla Eurooppa voi edistyä matkalla kohti avointa ja vaurasta digitaalista yhteiskuntaa, joka tarjoaa kaikille kansalaisille taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia mahdollisuuksia; ehdottaa, että uudelle digitaaliselle ohjelmalle annetaan nimeksi ”2015.eu-asialista” ja että se pohjautuu positiivisen 2015.eu-spiraalin malliin;

2.

korostaa, että on tärkeää jatkaa pyrkimyksiä kaikkialla saatavilla olevan ja nopean kiinteän ja langattoman laajakaistayhteyden käyttömahdollisuuden antamiseksi kaikille kansalaisille ja kuluttajille myös turvaamalla kilpailu kuluttajien hyväksi; korostaa, että tämä edellyttää kohdennettuja toimia, joilla edistetään kilpailua ja tehokkaita investointeja ja innovaatioita uuden ja tehostetun käyttöinfrastruktuurin alalla sekä kuluttajien valinnanvapautta, kohtuuehtoisien ja hinnaltaan kilpailukykyisien käyttömahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille kansalaisille, millä varmistetaan, ettei kukaan Euroopan kansalainen jää ilman näitä palveluja;

3.

katsoo, että kaikissa Euroopan unionin kotitalouksissa pitäisi olla mahdollisuus käyttää laajakaistayhteyttä kilpailukykyiseen hintaan vuoteen 2013 mennessä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kaikkia käytettävissä olevia politiikan välineitä laajakaistan tuomiseksi kaikille Euroopan kansalaisille, mukaan lukien Euroopan rakennerahaston ja taajuusylijäämän käyttö langattoman laajakaistan peiton ja laadun parantamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan uutta puhtia nopeaa laajakaistaa koskevalle eurooppalaiselle strategialle etenkin päivittämällä kansallisia laajakaistapeitto- ja nopeustavoitteita;

4.

panee merkille valtiontukisääntöjen monitulkintaisuudet, jotka saattavat vaikuttaa yhteisön tukemiin laajakaistapalveluihin ja erityisesti viranomaisten kykyyn vahvistaa omat verkkovaatimuksensa uusien investointien pohjaksi; pyytää komissiota ratkaisemaan pikaisesti nämä ongelmat;

5.

muistuttaa, että maaseutualueisiin, teollisessa siirtymävaiheessa oleviin alueisiin, vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai demografisista haitoista kärsiviin alueisiin ja erityisesti syrjäisimpiin alueisiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota; katsoo, että satelliitti- ja muut langattomat tekniikat, joilla yhteys voidaan muodostaa välittömästi kaikkialla saatavilla olevaan internetin runkoverkkoon, ovat asianmukainen ratkaisu sen varmistamiseen, että kyseisten alueiden kansalaisille tarjotaan ja että he voivat käyttää laajakaistayhteyttä kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin;

6.

muistuttaa, että yleispalveluvelvoitteet vastaavat tietynlaatuisten palvelujen vähimmäiskokonaisuutta, jonka on oltava kaikkien loppukäyttäjien saatavilla kohtuullisin kustannuksin ilman, että kilpailu vääristyy tai että kuluttajille ja operaattoreille aiheutetaan ylimääräistä taakkaa; kehottaa komissiota tekemään viipymättä jo pitkään odotetun yleispalvelujen uudelleentarkastelun;

7.

painottaa tarvetta turvata vammaisille loppukäyttäjille yhtäläinen samantasoisten palvelujen saatavuus muiden loppukäyttäjien kanssa, kuten Euroopan parlamentti vaati yleispalveluja ja käyttäjien oikeuksia koskevan direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä; pyytää komissiota ottamaan vammaisten käyttäjien tarpeet mahdollisimman täydellisesti huomioon ”2015.eu-asialistassa”;

8.

kehottaa komissiota tekemään vaikutusten arvioinnin ja selvittämään, miten EU:n laajuinen numeron siirtäminen voidaan toteuttaa;

9.

korostaa sen tärkeyttä, että Eurooppa säilyy matkaviestinten suhteen johtavana mantereena ja että varmistetaan, että 75 prosentilla matkapuhelinasiakkaista on langaton laajakaista ja mahdollisuus käyttää nopeita langattomia palveluita vuoteen 2015 mennessä;

10.

palauttaa mieliin, että on tarpeen vauhdittaa taajuusylijäämäspektrin yhtenäistä hyödyntämistä syrjimättömästi vaarantamatta olemassa olevia ja parannettuja lähetyspalveluja;

11.

pyytää komissiota käsittelemään radiotaajuuskomitean kautta käytännöllisiä ja teknisiä vaatimuksia, joiden avulla varmistetaan taajuusalueen saaminen käyttöön oikea-aikaisesti ja riittävän joustavasti ja tehdään mahdolliseksi uusien tekniikoiden ja palvelujen, kuten langattoman laajakaistan, hyödyntäminen; pyytää komissiota laatimaan kertomuksen kilpailun ja taajuusmarkkinoiden kehityksestä;

12.

painottaa tarvetta arvioida ja tutkia edelleen taajuusalueen nykyisten ja tulevien käyttäjien välisiä mahdollisia häiriöitä, jotta voidaan välttyä kuluttajille aiheutuvilta mahdollisilta kielteisiltä seurauksilta;

13.

katsoo, että internet-yhteyksien määrän kasvaessa jatkuvasti jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että puolessa EU:n kotitalouksista olisi vuoteen 2015 mennessä ja kaikissa kotitalouksissa vuoteen 2020 mennessä erittäin nopea verkkoyhteys, jonka avulla saavutetaan luotettava ja kehittynyt, kuluttajan odotusten ja tarpeiden mukainen loppukäyttäjän käyttökokemus; palauttaa mieliin, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sopivat poliittiset puitteet ovat olennaisen tärkeät, jotta yksityiset investoinnit voivat toteutua ja jotta samalla turvataan kilpailu ja edistetään kuluttajien valinnan vapautta;

14.

kehottaa jäsenvaltioita saattamaan sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä ennen asetettua määräaikaa ja panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön sekä vahvistamaan vastaavasti kansallisia sääntelyviranomaisia; korostaa, että uusi sääntelyjärjestelmä mahdollistaa ennustettavissa olevan ja vakaan sääntely-ympäristön, joka kannustaa investointeihin ja edistää TVT-verkkojen, -tuotteiden ja -palvelujen kilpailumarkkinoita ja myötävaikuttaa tietoyhteiskunnan palvelujen kehittyneempien yhtenäismarkkinoiden aikaansaamiseen; vaatii, että mahdollisissa ohjeissa televiestintäpaketin soveltamisesta seuraavan sukupolven liityntäverkkoon on toteutettava kaikilta osin direktiiveissä esitellyt konseptit näiden verkkojen hyödyntämisen edistämiseksi;

15.

katsoo, että sääntelyn koordinoinnin tehokkuutta on tarpeen parantaa varmistamalla, että Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) on täysin toimintavalmis mahdollisimman pian;

16.

kehottaa sidosryhmiä ottamaan käyttöön avoimia viestintäverkkojen hyödyntämisen malleja innovoinnin vauhdittamiseksi ja kysynnän lisäämiseksi;

17.

palauttaa mieliin sääntelyn avoimuuden ja ennustettavuuden tarpeen ja kehottaa komissiota jatkamaan sääntelyn parantamisen periaatteiden noudattamista lainsäädäntöaloitteiden ja muiden aloitteiden valmistelussa etenkin kohdennettujen ja oikea-aikaisten vaikutusten arviointien avulla;

18.

palauttaa mieliin, että yhteentoimivuus ja käyttömahdollisuudet liittyvät toisiinsa ja luovat perustan sellaisen tehokkaan tietoyhteiskunnan rakentamiselle, jossa tuotteet, infrastruktuurit ja palvelut ovat keskenään yhteentoimivia, jolloin eurooppalaiset voivat käyttää palveluita ja tietoja käytettävästä ohjelmistosta riippumatta;

19.

korostaa, että digitaaliset taidot ovat ratkaisevan tärkeitä osallisuutta korostavan digitaalisen yhteiskunnan kannalta ja että kaikille Euroopan unionin kansalaisille pitäisi antaa ja tarjota kannusteet hankkia asianmukaiset digitaaliset taidot; painottaa, että digitaaliset taidot voivat auttaa epäedullisessa asemassa olevia henkilöitä (esimerkiksi ikääntyneitä ja pienituloisia ihmisiä) osallistumaan yhteiskuntaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan eri yhteiskuntaryhmien välisiä eroja digitaalisessa lukutaidossa ja internetin käytössä eli niin kutsuttua kehittymässä olevaa toista digitaalista kuilua; korostaa, että on keskeisen tärkeää sitoutua puolittamaan digitaalista lukutaitoa ja muita digitaalisia taitoja koskevat erot vuoteen 2015 mennessä;

20.

edellyttää, että tieto- ja viestintätekniikan järjestelmiä koskevaa avoimuutta, saatavuutta ja mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta kunnioitetaan, jotta niistä tulisi käyttäjäystävällisiä mahdollisimman monen Euroopan kansalaisen kannalta;

21.

korostaa, että kaikissa ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa on oltava luotettavat, laadukkaat internet-yhteydet vuoteen 2013 mennessä ja erittäin nopeat internet-yhteydet vuoteen 2015 mennessä tarvittaessa alue- ja koheesiopolitiikan tuella; painottaa, että TVT-koulutuksen ja verkko-oppimisen on oltava olennainen osa elinikäisen oppimisen toimenpiteitä, mikä mahdollistaisi paremmat ja helpommin saatavilla olevat opetus- ja koulutusohjelmat;

22.

tunnustaa verkko-oppimisen merkityksen TVT-innovaatioiden opetusmenetelmänä ja mahdollisena keinona reagoida niiden henkilöiden tarpeisiin, joiden on vaikea hyödyntää perinteisiä opetusmenetelmiä, mutta korostaa, että opettajien, oppilaiden ja muiden osapuolten välisen tiedonvaihdon tarve on keskeinen edellytys; katsoo, että tämän lisäksi on tuettava kansainvälistä vaihtoa, jotta oppilaitosten merkitys kansojen yhteisymmärrystä lisäävinä toimijoina kasvaisi;

23.

suosittelee digitaalisen lukutaidon sisällyttämistä koulutusjärjestelmiin esiasteen koulutuksesta lähtien yhdessä vieraiden kielien kanssa, jotta siihen voitaisiin perehtyä mahdollisimman varhain;

24.

huomauttaa, että on tärkeää kehittää unionin kansalaisten tietoteknisiä taitoja, jotta he voisivat käyttää täysin hyväksi digitaaliseen yhteiskuntaan osallistumisen; toistaa olevan tarpeen varmistaa, että eurooppalaisten työntekijöiden tiedot, taidot, pätevyys ja luovuus täyttävät tiukimmat maailmanlaajuiset vaatimukset ja että niitä päivitetään jatkuvasti; katsoo, että digitaalisen lukutaidon ja pätevyyden pitäisi olla EU:n politiikkojen keskeinen osa, koska ne ovat Euroopan innovaatioyhteiskunnan tärkein edistäjä;

25.

ehdottaa, että EU:ssa ja jäsenvaltioissa käynnistetään digitaalista lukutaitoa ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma, johon kuuluu muun muassa erityisiä digitaalisen lukutaidon edistämiseksi tarkoitettuja koulutusmahdollisuuksia työttömille ja syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille, kannustimia yksityisen sektorin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on tarjota digitaalitaitokoulutusta kaikille työntekijöille, Euroopan laajuinen ”Tolkkua verkkoon!” -aloite, jonka avulla opiskelijat elinikäisen oppimisen ohjelmien ja ammattikoulutuksen osallistujat mukaan lukien tutustutetaan TVT:n ja verkkopalvelujen turvalliseen käyttöön, ja yhteinen EU-tason TVT-sertifikaattijärjestelmä;

26.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta nuoret ammattilaiset valitsevat TVT-alan uran; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään tässä vaiheessa aiempaa enemmän huomiota luonnontieteiden, kuten matematiikan ja fysiikan, kansallisiin opetusohjelmiin peruskouluissa; katsoo, että koska TVT-taitojen tarve on Euroopassa todellinen ja kiireellinen myös lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, tarvitaan parempi tietopohja tietoteknisten taitojen seurannalle; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään lisätoimiin tämän tietopohjan luomiseksi;

27.

korostaa, että kaikki EU:n kansalaiset pitäisi tutustuttaa digitaalisiin perusoikeuksiinsa ja -velvollisuuksiinsa kansalais- ja kuluttajaoikeuksia digitaalisessa ympäristössä käsittelevällä eurooppalaisella peruskirjalla; katsoo, että kyseiseen peruskirjaan pitäisi koota yhteisön säännöstö ja erityisesti yksityisyyden suojaan, haavoittuvassa asemassa olevien käyttäjien suojelemiseen ja digitaalisen sisällön suojaamiseen liittyvät käyttäjien oikeudet ja että siinä olisi taattava riittävä yhteentoimivuuden perustaso; toistaa, että oikeuksia digitaalisessa ympäristössä pitäisi tarkastella perusoikeuksien kokonaispuitteiden mukaisesti;

28.

uskoo vakaasti, että yksityisyyden suoja on keskeinen arvo ja että kaikilla käyttäjillä pitäisi olla mahdollisuus valvoa omia henkilötietojaan, mukaan lukien oikeus saada tietojaan poistettua; kehottaa komissiota ottamaan huomioon sekä tietosuojaa että yksityisyyttä koskevat kysymykset sinänsä ja erityisesti alaikäisten ja nuorten tarpeet näiden kysymysten yhteydessä; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tietosuojadirektiivin mukauttamiseksi nykyiseen digitaalisen ympäristöön;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia verkkoturvallisuuden parantamiseksi, tietoverkkorikollisuuden ja roskapostin torjumiseksi, käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi ja Euroopan unionin kyberavaruuden suojaamiseksi kaikenlaisilta rikoksilta ja rikkomuksilta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan tehokkaasti tämän alan kansainväliseen yhteistyöhön sekä edistämään sitä; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että lähes puolet niistä ei edelleenkään ole ratifioinut Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevaa yleissopimusta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kyseisen yleissopimuksen ja panemaan sen täytäntöön;

30.

pyytää jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, jotta kaikilla kansalaisilla olisi Euroopassa käytettävissään turvallinen sähköinen henkilötunniste;

31.

vaatii turvaamaan avoimen internetin, jossa kansalaisilla ja yrityskäyttäjillä on mahdollisuus saada ja välittää tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja uuden sääntelykehyksen mukaisesti; kehottaa komissiota, BEREC:iä ja kansallisia sääntelyviranomaisia edistämään verkon riippumattomuutta koskevia säännöksiä, valvomaan tarkasti niiden täytäntöönpanoa sekä raportoimaan tästä Euroopan parlamentille ennen vuoden 2010 loppua; katsoo, että EU:n lainsäädännössä on säilytettävä sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä (2000/31/EY) vahvistettu, pelkkää siirtotoimintaa koskeva säännös, sillä vain silloin voidaan taata vapaa ja avoin kilpailu digitaalisilla markkinoilla;

32.

tähdentää, että moniarvoisuus, lehdistönvapaus ja kulttuurisen monimuotoisuuden vaaliminen ovat Euroopan unionin perusarvoja ja päämääriä; kehottaa komissiota näin ollen varmistamaan, että kaikki ehdotettavat EU:n politiikat ovat näiden arvojen ja päämäärien mukaisia;

33.

pitää verkkovierailuhintoja koskevan lainsäädännön nopeaa täytäntöönpanoa myönteisenä; painottaa tarvetta seurata edelleen jatkuvasti EU:n matkaviestinverkkojen verkkovierailuhintoja, datapalvelujen verkkovierailu mukaan lukien; kehottaa Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä tekemään riippumattoman tutkimuksen muista menetelmistä kuin hintasäätely, joilla voitaisiin luoda kilpailulle avoimet verkkovierailujen sisämarkkinat; kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen tutkimuksen ja oman uudelleentarkastelunsa pohjalta vuoteen 2013 mennessä pitkän aikavälin ratkaisua verkkovierailuongelmaan, jotta voidaan varmistaa sujuvat, kuluttajakeskeiset ja kilpailulle avoimet verkkovierailumarkkinat, jotka johtaisivat hintojen halpenemiseen;

34.

korostaa, että Eurooppa voi digitaalisten palvelujen avulla täysimääräisesti hyödyntää sisämarkkinoita; kehottaa laatimaan tehokkaan Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita koskevan politiikan, joka parantaisi verkkopalveluiden kilpailukykyä, käytettävyyttä sekä rajatylittävää ja avointa tarjontaa ja varmistaisi mahdollisimman hyvän kuluttajansuojan sekä tekisi lopun maantieteellisestä syrjinnästä; kehottaa EU:n toimielimiä poistamaan rajat ylittävän verkkokaupan keskeiset sääntely- ja hallinnolliset esteet vuoteen 2013 mennessä; kehottaa komissiota viemään pidemmälle käynnissä olevan arviointinsa, joka kohdistuu digitaalisia yhtenäismarkkinoita koskevaan yhteisön säännöstöön, ja ehdottamaan kohdennettuja lainsäädäntötoimia keskeisten esteiden poistamiseksi;

35.

kehottaa laatimaan selonteon yhdenmukaisista säännöistä EU:ssa tietotekniikan etäresurssipalvelujen (”cloud computing”) ja sähköisen kaupan edistämiseksi;

36.

pyytää komissiota harkitsemaan toimia, joilla voidaan edelleen parantaa rajat ylittävän verkkokaupan ehtojen avoimuutta sekä tehostaa rajat ylittäviä valvonta- ja oikeussuojakeinoja; korostaa, että verkkokaupan menestyksekäs kehittäminen edellyttää tuotteiden ja tavaroiden tehokasta jakelua, ja painottaa näin ollen tarvetta panna kolmas postidirektiivi (2008/6/EY) nopeasti täytäntöön;

37.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, tarvittava digitaalinen toimintaympäristö; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan arvonlisäveroa koskevia keskitettyjä asiointipisteitä, jotta voidaan helpottaa pk-yritysten ja yrittäjien välistä rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, ja kehottaa komissiota tukemaan sähköisten laskujen laajamittaista käyttöä;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vuoteen 2015 mennessä vähintään 50 prosenttia kaikista julkisista hankinnoista tapahtuu sähköisesti, kuten Manchesterissa vuonna 2005 järjestetyssä, sähköistä viranomaisasiointia käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa todetaan;

39.

katsoo, että nyt lähes vuosikymmen sen jälkeen, kun tietoyhteiskunnan oikeudellisen kehyksen muodostavat direktiivit hyväksyttiin, ne vaikuttavat vanhentuneilta verkkoympäristön lisääntyvän monimutkaisuuden ja uusien tekniikoiden käyttöönoton vuoksi sekä siksi, että EU:n kansalaisten tietoja käsitellään yhä useammin EU:n ulkopuolella; katsoo, että vaikka joidenkin direktiivien sisältämät oikeudelliset ongelmakohdat voidaan ratkaista päivityksillä, tietyt direktiivit edellyttävät perusteellisempaa tarkistamista ja että on tarpeen hyväksyä tietosuojaa koskeva kansainvälinen kehys;

40.

korostaa, että julkisten palvelujen (sähköinen viranomaisasiointi) siirtämisellä digitaaliaikaan on potentiaalisesti paljon annettavaa kansalaisille ja yrityksille, koska sen johdosta voidaan taata tehokkaampia ja käyttäjäkohtaisiin tarpeisiin paremmin sovitettuja julkisia palveluja; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan TVT-välineet omikseen hallitusten toimien avoimuuden ja vastuullisuuden parantamiseksi ja sellaiseen osallistuvampaan demokratiaan myötävaikuttamiseksi, jossa kaikki sosioekonomiset ryhmät ovat mukana, uusien käyttäjien tietoisuuden lisäämiseksi sekä luottamuksen rakentamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kansallisia suunnitelmia tällaisen siirtymisen toteuttamiseksi, mukaan lukien tavoitteet ja toimet kaikkien julkisten palvelujen saamiseksi verkkoon ja vammaisten käyttöön vuoteen 2015 mennessä;

41.

painottaa laajakaistan merkitystä Euroopan kansalaisten terveyden kannalta, koska sen avulla voidaan ottaa käyttöön tehokkaat terveyden tietotekniikkaratkaisut, parantaa hoidon laatua, laajentaa terveydenhoidon maantieteellistä ulottuvuutta saaristoon, vuoristoon ja harvaan asutuille alueille, helpottaa kotihoitoa ja vähentää tarpeettomia hoitoja ja kalliita potilaiden siirtoja; palauttaa mieliin, että laajakaista voi myös auttaa suojelemaan Euroopan kansalaisia edistämällä yleistä turvallisuutta koskevaa tiedotusta ja menettelyjä, katastrofivalmiuksia ja palautumista;

42.

korostaa, että TVT on erityisen tärkeä vammaisille, sillä he tarvitsevat päivittäisiin toimintoihinsa enemmän teknisiä apuvälineitä kuin ihmiset yleensä; katsoo, että vammaisilla on oikeus osallistua tasavertaisin edellytyksin uusia tekniikoita koskevien tuotteiden ja palvelujen nopeaan kehitykseen, jotta he voivat hyötyä osallistavasta tietoyhteiskunnasta, jossa ei ole rajoja;

43.

korostaa tarvetta kehittää ns. viides vapaus, joka mahdollistaa sisällön ja tiedon vapaan liikkuvuuden, ja saada vuoteen 2015 mennessä aikaan sellainen johdonmukainen ja kuluttajaystävällinen oikeudellinen kehys digitaalisen sisällön käytölle Euroopassa, joka parantaisi kuluttajien varmuutta ja saattaisi oikeudenmukaiseen tasapainoon oikeuksien haltijoiden oikeudet ja yleisön oikeuden käyttää sisältöä ja saada tietoa; kehottaa EU:ta, ottaen huomioon teknologian nopean kehityksen, nopeuttamaan vuoropuhelua tekijänoikeuksista ja analysoimaan, mitä vaikutuksia tekijänoikeuksia koskevan luvun luomisella Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artiklaan olisi, jotta teollis- ja tekijänoikeuksia voidaan suojella yhdenmukaisesti koko unionissa sekä verkossa että verkon ulkopuolella;

44.

tunnustaa, että Euroopan luovat toimialat ja kulttuuritoimialat ovat keskeisessä asemassa edistettäessä kulttuurin monimuotoisuutta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja osallistuvaa demokratiaa Euroopassa ja että ne toimivat Euroopan kestävän kasvun tärkeänä voimanlähteenä ja voivat siten olla ratkaisevassa asemassa EU:n taloutta elvytettäessä; myöntää, että on vaalittava toimintaympäristöä, jossa jatketaan luovien toimialojen kannustamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota panemaan kaikissa digitaalista tavoitelistaa koskevissa poliittisissa aloitteissa täytäntöön Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä;

45.

korostaa, että eurooppalaisessa digitaalisessa tavoitelistassa on edistettävä laadukkaan ja kulttuurisesti monipuolisen sisällön tuotantoa ja levittämistä EU:ssa, jotta kaikkia EU:n kansalaisia kannustetaan omaksumaan internetin kaltaista digitaalista tekniikkaa ja jotta maksimoidaan kulttuuriset ja sosiaaliset edut, joita EU:n kansalaiset voivat saada tällaisen tekniikan käytöstä; suosittaa EU:n laajuisen tiedotuskampanjan aloittamista laajemman tietoisuuden saavuttamiseksi erityisesti kehittämällä ja levittämällä digitaalista kulttuurisisältöä; kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan lainsäädäntöohjelmansa puitteissa, voitaisiinko jäsenvaltioille antaa lupa soveltaa alennettua alv-kantaa kulttuuriomaisuuden sähköiseen levitykseen;

46.

korostaa, että internet, joka tarjoaa monia uusia mahdollisuuksia luovan sisällön levittämiseen ja sen käyttämiseen, luo uusia haasteita Euroopan unionin kyberavaruuden suojaamiselle uudenlaisilta rikoksilta ja rikkomuksilta; pitää tärkeänä asettaa periaatteeksi, että tekijänoikeusrikkomuksista langetetaan seuraamuksia, yhtenä mahdollisena välineenä tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi, ensisijaisesti kaupallisille toimijoille eikä yksityisille kansalaisille;

47.

katsoo, että uuden tekniikan, uusien digitaalisten levitystapojen ja muuttuvien kulutustottumusten vuoksi EU:n on edistettävä tarjontapuolen toimintaa ja harkittava tekijänoikeuksien lisensointi- ja selvityssääntöjen kehittämistä edelleen; kehottaa luomaan entistä paremman, tehokkaamman, johdonmukaisemman ja avoimemman oikeuksien hallinta- ja selvitysjärjestelmän sekä musiikkiteoksille että audiovisuaalisille teoksille sekä lisäämään avoimuutta ja kilpailua oikeuksia kollektiivisesti hallinnoivien elinten välillä;

48.

korostaa, että uudessa digitaalisessa tavoitelistassa on kiinnitettävä enemmän huomiota Euroopan ainutlaatuisen kulttuuriperinnön digitalisoimiseen ja parannettava sen saatavuutta kansalaisten kannalta; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää taloudellista tukea EU:n digitointipolitiikan kehittämiseen, ja kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita etsimään sopivia ratkaisuja tämänhetkisiin oikeudellisiin esteisiin;

49.

on erittäin huolestunut Euroopan digitaalista kirjastoa koskevan hankkeen tulevaisuudesta, ellei kirjaston digitaalisessa muodossa, ylläpidossa, tehokkuudessa, toimivuudessa ja hyödyllisyydessä sekä hankkeen laajamittaisessa edistämisessä viestimien avulla tapahdu radikaaleja muutoksia;

50.

katsoo, että TVT:n johdonmukaisen käytön lisäksi on keskeisen tärkeää edistää TVT-tutkimuksen laadukkuutta sekä kannustaa julkista ja yksityistä investointia yhteistyössä tehtyihin korkean riskin TVT-tutkimukseen ja -innovaatioihin; korostaa, että Euroopan pitäisi olla huipulla internet-tekniikan, etäresurssipalvelujen, älykkäiden ympäristöjen, supertietokoneiden ja TVT-pohjaisten vähähiilisten sovellusten kehittämisessä; ehdottaa, että Euroopan unionin TVT-tutkimusmäärärahat kaksinkertaistetaan ja että seuraavassa rahoituskehyksessä TVT:hen osoitettavat määrärahat nelinkertaistetaan;

51.

pitää valitettavana, että Eurooppa on edelleen muita markkina-alueita jäljessä, kun sen pitäisi houkutella, kehittää ja säilyttää akateemisia kykyjä TVT-alalla, ja että sitä vaivaa merkittävä aivovuoto, sillä korkeakoulujen opettajien ja tutkijoiden työolot ovat paremmat Yhdysvalloissa; korostaa, että Euroopan on tämän ongelman ratkaisemiseksi työskenneltävä korkeakoulujen kanssa teollisuuden ohella, jotta voidaan kehittää vireä urakehitysohjelma, joka tukee tieteellisen tutkimusyhteisön keskeistä roolia laajapohjaisessa maailmanluokan TVT-innovaatiostrategiassa;

52.

katsoo, että kaikki eurooppalaiset tutkimuslaitokset ja -infrastruktuurit on yhdistettävä vuoteen 2015 mennessä erittäin nopeilla Gbps-tiedonsiirtoverkoilla, joilla muodostetaan eurooppalaisen tutkimusyhteisön intranet;

53.

kehottaa lisäämään investointeja avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin;

54.

vaatii lisäinvestointeja tutkimukseen nykyisten digitaalisten välineiden käytön parantamiseksi, jotta voidaan taata, että kulttuurituotteet ovat kaikkien kansalaisten saatavilla;

55.

on huolissaan EU:n puiteohjelman byrokratiasta; kehottaa komissiota poistamaan byrokratiaa organisoimalla puiteohjelman prosesseja uudelleen tätä ohjelmaa vaarantamatta ja luomalla ns. käyttäjäraadin;

56.

kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, millä tavoin direktiiveillä 2004/17/EY ja 2004/18/EY julkisia tavarahankintoja koskevista sopimuksista ja niiden täytäntöönpanolla tuetaan tutkimusta ja innovointia, ja tarvittaessa määrittämään parhaat käytänteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan innovaatioindikaattorien kehittämistä julkisia hankintoja koskevia sopimuksia varten;

57.

palauttaa mieliin, että Euroopan tuleva kilpailukyky ja sen mahdollisuudet toipua nykyisestä talouskriisistä riippuvat suurelta osin sen kyvystä helpottaa TVT:n laajaa ja tehokasta käyttöä yrityksissä; muistuttaa kuitenkin, että pk-yritykset ovat vielä selvästi jäljessä suurista yrityksistä, ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, että mikroyrityksille ja pienille yrityksille on annettava takeet siitä, ettei niitä jätetä TVT:n kehityksen ulkopuolelle; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota lujittamaan TVT:n käyttöä koskevia pk-yritysten tukitoimia niiden tuottavuuden lisäämiseksi;

58.

kehottaa komissiota laatimaan digitaalisen suunnitelman verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksien edistämiseksi ja jonka tavoitteena on ensisijaisesti vaihtoehtojen tarjoaminen talouskriisin yhteydessä hiljattain työttömäksi jääneille; katsoo, että kyseiseen suunnitelmaan pitäisi kuulua kohtuuhintaisten ohjelmistojen ja laitteistojen sekä ilmaisen internet-yhteyden ja konsultoinnin tarjoaminen;

59.

katsoo, että 2015.eu-asialistan myötä pitäisi pyrkiä sisällyttämään TVT vähähiiliseen talouteen; kehottaa hyödyntämään TVT-teknologiaa, jotta voidaan saavuttaa ilmastonmuutosstrategian 20-20-20-tavoitteet; katsoo, että älykkäiden energiaverkkojen, älykkäiden sähkömittareiden, älykkään liikenteen, älykkäiden autojen, älykkään vesihuollon ja sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kaltaisten sovellusten on oltava 2015.eu-asialistan keskeisiä aloitteita; huomauttaa myös, että TVT-alan ekologista jalanjälkeä pitäisi pienentää 50 prosentilla vuoteen 2015 mennessä;

60.

katsoo, että kansainvälisessä kaupassa olisi noudatettava reilun kaupan periaatetta, jotta voidaan saavuttaa asianmukainen tasapaino markkinoiden avaamisen ja talouden eri alojen perustellun suojan välillä siten, että erityisenä painopisteenä ovat työehdot ja sosiaaliset olot;

61.

katsoo, että kaikkien poliittisten ja maantieteellisten tasojen (EU, kansallinen ja alueellinen taso) vastuunotto 2015.eu-asialistasta monen tason hallinnon hengessä sekä poliittinen näkyvyys ovat keskeisiä edellytyksiä asialistan tehokkaalle toimeenpanolle; ehdottaa tässä yhteydessä, että järjestetään määräajoin digitaalista asialistaa koskevia huippukokouksia, joissa tarkastellaan edistymistä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja voimistetaan poliittisia kannustimia;

62.

kiinnittää komission huomiota erityisesti tarpeeseen asettaa ns. SMART-tavoitteita (erityisiä, mitattavissa olevia, asianmukaisia, realistisia ja ajallisesti määrättyjä) ja hyväksyä toimintasuunnitelma kaikkien asianmukaisten EU-välineiden käyttämiseksi: rahoitus, ei-sitovat säädökset, toimeenpano ja tarpeen mukaan kohdistettu lainsäädäntö kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla (eli sähköistä viestintää koskevassa politiikassa sekä koulutus-, tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikassa); kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti 2015.eu-strategian saavutuksia käyttäen laajaa valikoimaa indikaattoreita, joiden avulla voidaan toteuttaa sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten laadullinen analyysi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tätä alaa koskevien EU:n sekä kansallisten ja alueellisten ohjelmien asianmukaisen koordinoinnin;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/54

A.

ottaa huomioon EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisen strategisen kumppanuuden merkityksen ja sen, että molemmille alueille on tärkeää jatkaa kumppanuuden syventämistä ja kehittämistä,

B.

ottaa huomioon, että EU:n puheenjohtajavaltion Espanjan ja tulevien puheenjohtajavaltioiden Belgian ja Unkarin yhtenä painopistealueena on EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisten suhteiden lujittaminen,

C.

katsoo, että kyseinen alueiden välinen strateginen kumppanuus on saavuttanut huomattavaa edistystä vuonna 1999 pidetyn ensimmäisen huippukokouksen jälkeen erityisesti siksi, että Wienin huippukokouksessa perustettiin EuroLat-edustajakokous, joka on kahden alueen strategisen kumppanuuden parlamentaarinen ulottuvuus, mutta katsoo, että vielä on toteutettava tiettyjä toimia ja kohdattava tiettyjä haasteita,

D.

ottaa huomioon, että kahden alueen välisen strategisen kumppanuuden yhtenä keskeisenä tavoitteena on alueellinen yhdentyminen tekemällä strategisten kumppanuuksien rinnalle kumppanuussopimuksia osa-alueiden kanssa sekä kahdenvälisiä kumppanuussopimuksia,

E.

ottaa huomioon, että Etelä-Amerikan kansakuntien unioni (UNASUR) – vaikka se onkin erilainen organisaatio kuin mantereen monet yhdentymishankkeet (CAN, Mercosur, SICA) – voi antaa yhdentymishankkeille elinvoimaa,

F.

katsoo, että mahdollisissa nykyisissä ja tulevissa Amerikan sisäisissä konflikteissa on eduksi, että konflikteissa mukana olevat hallitukset käyttävät toissijaisuusperiaatteen mukaisesti hyväksi Latinalaisen Amerikan oikeusviranomaisten tarjoamat kaikki keinot ennen kuin turvautuvat alueen ulkopuolisiin oikeusviranomaisiin,

G.

ottaa huomioon, että niin Latinalaisen Amerikan kuin Euroopankin sotilasmenot ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina,

H.

ottaa huomioon, että tämä alueiden välinen strateginen kumppanuus on entisestään lujittanut osapuolten välistä koordinointia kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä instituutioissa ja että yhteisen toimintaohjelman vahvistamisen lisäksi olisi jatkettava kantojen yhteen sovittamista maailmanlaajuisesti merkittävissä asioissa ottaen huomioon molempien osapuolten edut ja huolenaiheet,

I.

ottaa huomioon, että EU ratifioi äskettäin Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, mitä on pidettävä historiallisena saavutuksena, ja että sen täytäntöönpano voi vaikuttaa yli 60 miljoonan Latinalaisessa Amerikassa elävän vammaisen kansalaisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien tosiasialliseen käyttämiseen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen,

J.

ottaa huomioon, että Yhdysvalloissa on uusi hallinto, jolta odotetaan paljon,

K.

ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on alue, jossa asuu yli 600 miljoonaa ihmistä, jonka osuus maailman bruttokansantuotteesta on 10 prosenttia, jossa on 40 prosenttia planeetan kasvilajeista ja jonka inhimilliset voimavarat ovat erinomaiset,

L.

ottaa huomioon, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan väliset suhteet perustuvat yhteisiin arvoihin ja että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat oleellinen osa strategista kumppanuutta,

M.

katsoo, että suhteiden kehittämisestä Latinalaisen Amerikan kanssa on molemminpuolista etua ja että siitä voi olla hyötyä paitsi kaikille EU:n jäsenvaltioille myös kaikille Latinalaisen Amerikan maille,

N.

ottaa huomioon, että sukupuolinäkökulman sisällyttäminen kaikkiin politiikkoihin voi auttaa yhteiskuntia tulemaan oikeudenmukaisemmiksi ja demokraattisemmiksi niin, että naisia ja miehiä pidetään yhdenvertaisina kaikilla elämänalueilla,

O.

ottaa huomioon, että EU ja Latinalainen Amerikka sekä Karibian alue edustavat yhdessä yli miljardia ihmistä ja kolmatta osaa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioista,

P.

ottaa huomioon, että EU on suurin kehitysavun antaja, tärkein investoija ja toiseksi suurin kauppakumppani Latinalaiselle Amerikalle – ja suurin kauppakumppani Mercosurille ja Chilelle – ja että vuonna 1999 tapahtuneen alueiden välisen strategisen kumppanuuden käynnistämisen jälkeen EU on rahoittanut hankkeita ja ohjelmia yhteensä yli kolmella miljardilla eurolla,

Q.

ottaa huomioon, että toipuminen maailmanlaajuisesta lamasta on vielä hidasta vuonna 2010 ja että vaikka Latinalainen Amerikka on kestänyt kriisin paremmin kuin muut edistyneet taloudet ja vuonna 2010 kasvu on siellä keskimäärin lähes kolme prosenttia, toipuminen tulee olemaan hyvin epätasaista eikä kasvuvauhti riitä parantamaan oleellisesti sosiaalisia olosuhteita väestölle, jonka sosiaaliturva on paljon heikompi kuin kumppaneilla Euroopassa,

R.

ottaa huomioon korkean nuorisotyöttömyyden merkittävissä Latinalaisen Amerikan maissa ja Euroopan unionissa,

S.

ottaa huomioon, että huomattavasta edistymisestä huolimatta lapsi- ja äitiyskuolleisuus on saatava laskemaan huomattavasti Latinalaisessa Amerikassa,

T.

ottaa huomioon, että huumeiden tuotanto ja salakuljetus ovat yhä erittäin vakava ongelma alueella; ottaa huomioon, että kokaviljelmien määrä on moninkertaistunut Etelä-Amerikassa ja että Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukset ja päätöslauselmat, joissa kokapensas katsotaan kielletyksi viljelykasviksi, ovat poliittisessa ja kulttuurisessa ristiriidassa eräiden hallitusten virallisen linjan kanssa, jonka mukaan kasvi on osa alkuperäisväestön kulttuuria,

U.

ottaa huomioon, että alkuperäiskansat joutuvat elämään köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjinnän oloissa useissa Latinalaisen Amerikan maissa,

V.

ottaa huomioon, että avainaloilla, kuten energia-, vesi-, infrastruktuuri- ja viestintäalalla tarvitaan huomattavia parannuksia televiestinnän alalla jo saavutetun edistyksen mallin mukaisesti,

W.

katsoo, että ilman asianmukaista infrastruktuurien parantamista Latinalaisen Amerikan kehitys hidastuu eikä se kykene kunnolla osallistumaan yhdentymisprosesseihin,

X.

ottaa huomioon, että EU:n maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa suurta huolta Latinalaisessa Amerikassa ja että olisi tehtävä sopimuksia, joissa otetaan huomioon Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanimaiden oikeutetut edut tässä hyvin arassa asiassa,

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan investointipankki (EIP) käynnisti toimintansa Latinalaisessa Amerikassa vuonna 1993 ja että sillä on nykyisellä toimikaudellaan (2007–2013) käytettävänä 2,8 miljardia euroa hankerahoitukseen Latinalaisessa Amerikassa,

Z.

katsoo, että innovaatio ja tietämys ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä köyhyyden poistamisessa, nälän ehkäisemisessä ja kestävän kehityksen saavuttamisessa, kuten viimeksi pidetyssä iberoamerikkalaisessa huippukokouksessa todettiin,

AA.

ottaa huomioon, että Iberoamerikkalaisten valtioiden koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (OEI) ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan tarvitaan 55 miljardia euroa, jotta voidaan saavuttaa kymmenessä vuodessa, siis vuodesta 2011 vuoteen 2021, vuoden 2021 koulutustavoitteet, joilla pyritään poistamaan nykyiset suuret eriarvoisuudet, hävittämään lukutaidottomuus, turvaamaan 15 miljoonan 3–6-vuotiaan vielä koulun ulkopuolelle jääneen lapsen koulunkäynti, luomaan vahva ja tehokas ammatillisen koulutuksen järjestelmä ja parantamaan huomattavasti yliopistoon pääsemisen edellytyksiä,

1.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus”, jolla pyritään yksilöimään, arvioimaan ja esittämään toimintaehdotuksia täysimääräisen alueiden välisen strategisen kumppanuuden saavuttamiseksi;

2.

pitää myönteisenä puheenjohtajavaltio Espanjan antamaa sysäystä EU:n ja Keski-Amerikan välisen sopimuksen allekirjoittamiselle ja monenvälisiä kauppasopimuksia Kolumbian ja Perun kanssa sekä vakaata tahtoa EU:n ja Mercosurin välisten neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi;

3.

toistaa, että tuki monille alueellisille integraatioprosesseille Latinalaisessa Amerikassa on perusperiaate kahden alueen strategisessa kumppanuudessa, ja luottaa siihen, että tämä alueiden välinen strateginen kumppanuus johtaa kriisitilanteita ja maailmanlaajuisesti tärkeitä asioita koskevien kantojen tiiviimpään koordinointiin yhteisten arvojen, etujen ja huolenaiheiden pohjalta;

4.

panee merkille poliittiset muutokset, joita on tapahtunut molemmilla alueilla, ja korostaa, että olisi seurattava tapahtumien kulkua, jotta Euroopan unionin Latinalaista Amerikkaa koskevaa politiikkaa voidaan tarvittaessa mukauttaa ja suunnata uudelleen uusien olosuhteiden mukaiseksi;

5.

korostaa kahden alueen strategisen kumppanuuden taustalla olevien periaatteiden ja arvojen merkitystä, kuten moniarvoista ja edustuksellista demokratiaa, poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, ilmaisunvapautta, oikeusvaltiota ja laillisuutta, pelisääntöjen noudattamista, oikeusvarmuutta ja kaikenlaisen diktatuurin ja autoritaarisen hallinnon torjumista;

6.

kehottaa kaikkia kahden alueen välisen strategisen kumppanuuden osapuolia ottamaan vastuun hyvästä hallintotavasta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta;

7.

vahvistaa, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan strategisen kumppanuuden lopullisena tavoitteena on luoda vuoden 2015 paikkeilla Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden yleinen alueiden välinen kumppanuus, joka käsittää politiikan, talouden, kaupan, yhteiskunnan ja kulttuurin alat ja jolla turvataan molempien alueiden kestävä kehitys;

8.

pyytää hyödyntämään Lissabonin sopimuksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia kahden alueen strategisen kumppanuuden hyväksi;

9.

pyytää, että varapuheenjohtaja/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Euroopan ulkosuhdehallinnon tukemana varmistaisi unionin Latinalaista Amerikkaa koskevien ulkoisten toimien yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja tehokkuuden ja osallistuisi aktiivisesti tulevaan EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden huippukokoukseen toukokuussa 2010 Madridissa;

10.

kehottaa varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa ja neuvostoa erityisesti asettamaan selkeät suuntaviivat parhaalle tavalle tehdä tiivistä yhteistyötä niin, että voidaan vahvistaa tehokasta monenvälisyyttä, suojella ympäristöä ja luonnonvaroja, torjua ilmastonmuutosta, voimistaa Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamis- ja rauhanrakentamiskykyä, saavuttaa vuosituhannen tavoitteet sekä käsitellä kansainvälisen oikeuden puitteissa yhteisiä rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, mukaan lukien huumeiden ja aseiden salakuljetus, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi, kuten Limassa päätettiin;

11.

kehottaa myös luomaan asianmukaisia mekanismeja EuroLat-edustajakokouksen ja Euroopan unionin eri elimien institutionaalista yhteistyötä varten, kuten Liman huippukokouksen päätelmissä vahvistettiin;

12.

toistaa, että tulevan Euroopan ulkosuhdehallinnon on varmistettava, että erityisesti ratkaisevan tärkeillä alueilla kuten Latinalaisessa Amerikassa Euroopan parlamentilla on EU:n lähetystöissä toimintakykyisiä keskustelukumppaneita, jotta voidaan varmistaa täysimääräinen yhteistyö Euroopan parlamentin kanssa;

13.

suosittelee, että hyväksyttäisiin Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden välinen rauhan ja turvallisuuden edistämistä koskeva peruskirja, johon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan ja siihen liittyvään kansainväliseen oikeuteen perustuen sisältyy yhteisiä poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia koskevia strategioita ja suuntaviivoja, jotta voidaan käsitellä alueiden välisen strategisen kumppanuuden osapuolia kohtaavia yhteisiä haasteita ja uhkia;

14.

antaa UNASURille tunnustusta sen tekemästä työstä ja mantereella saavutetusta diplomaattisesta edistyksestä;

15.

toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että monien Latinalaisen Amerikan kumppaneiden sisäinen vakaus riippuu edelleen niiden valtiollisten rakenteiden uudistamisesta, johon on kuuluttava kaikkien alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöjen ottaminen täysimääräisesti ja tosiasiallisesti mukaan päätöksentekoon niin, että voidaan välttää kaikenlainen syrjintä ja tukea alkuperäiskansojen sivistyksellisiä oikeuksia ja perinteitä, mikä rikastuttaa yhteiskuntia entisestään ja vahvistaa demokraattista hallintaa;

16.

pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että toimiva ja riippumaton oikeuslaitos ja tehokas, mutta ihmisoikeuksia kunnioittava hallinto, joka on vastuullinen, valvottavissa oleva ja avoin, antavat turvaa väestölle ja vahvistavat sen luottamusta edustukselliseen parlamentaariseen järjestelmään ja ehkäisevät välinpitämättömyyttä hallintoa kohtaan;

17.

kehottaa jatkamaan ja syventämään rakentavaa vuoropuhelua siirtolaisuuskysymyksistä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan alueella sekä kohdemaiden että alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa; tukee tässä yhteydessä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen välisestä siirtolaisuudesta käytävää alueiden välistä järjestelmällistä ja yleistä vuoropuhelua, joka käynnistyi 30. kesäkuuta 2009 ja antoi sysäyksen toimille, joilla pyritään panemaan täytäntöön Liman huippukokouksen sitoumukset; pitää ilahduttavana myös sitä, että EuroLat-edustajakokouksen sisälle perustettiin siirtolaisuutta käsittelevä työryhmä, jonka tarkoituksena on olla foorumi keskustelulle ja ehdotuksille tästä aiheesta, ottaen huomioon jokaisen kumppanimaan huolenaiheet tässä asiassa;

18.

ottaa huomioon Perussa, Kolumbiassa ja Boliviassa parhaillaan toteutettavat hankkeet ja suosittelee, että myönnetään lisää varoja vaihtoehtoiseen kehitykseen perustuvien, huumausaineiden viljelyn lopettamiseen tähtäävien ohjelmien rahoittamiseen etsimällä keinoja, joiden avulla voidaan ottaa mukaan asianomaiset väestöryhmät;

19.

pahoittelee, että alikehityksen, pandemioiden, aliravitsemuksen, rikollisuuden ja luonnonkatastrofien aiheuttamien valtavien ongelmien ratkaisemisen sijasta eräät maat ovat käyttäneet taloudelliset voimavaransa sotilasmenojen kohtuuttomaan kasvattamiseen;

20.

vaatii, että ilmastonmuutoksen ja maapallon ilmaston lämpenemisen torjunnan on oltava painopistealueena Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden poliittisella asialistalla ja suosittelee kantojen yhteensovittamista erilaisilla ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta käsittelevillä keskustelufoorumeilla ja varsinkin YK:ssa, ja tukee seuraavaa huippukokousta, joka järjestetään Meksikossa vuoden 2010 loppupuolella; pyytää myös jatkamaan alueiden välisiä ympäristöministerien kokouksia, joista ensimmäinen pidettiin maaliskuussa 2008 Brysselissä; painottaa lisäksi, että kaikkein köyhimmät ja varsinkin alkuperäisväestö kärsivät eniten ilmastonmuutoksen ja ilmaston lämpenemisen haittavaikutuksista; toivoo lisäksi, että Latinalaisen Amerikan investointivälineestä (LAIF) voidaan muun muassa tukea hankkeita, joiden tarkoituksena on torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja edistää esimerkiksi lähialueiden joukkoliikennettä, sähköautojen käyttöä ja Yasuní-ITT-aloitetta Ecuadorissa;

21.

toistaa ehdotuksensa siitä, että perustettaisiin kahdessa vaiheessa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välinen yleisen kumppanuuden alue, joka perustuisi sekä WTO:n että regionalismin kanssa yhteensopivaan malliin;

22.

kannattaa päättäväisesti neuvottelujen uudelleen käynnistämistä EU:n ja Mercosurin välisestä assosiaatiosopimuksesta ensimmäisen vaiheen loppuun saattamiseksi – sillä tämän kaltainen äärimmäisen tärkeä assosiaatiosopimus, joka vaikuttaisi 700 miljoonaan ihmiseen ja joka olisi tehtävä pian, olisi maailman kunnianhimoisin kahden alueen välinen sopimus – EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusneuvottelujen loppuun saattamista ennen Madridin huippukokousta, Andien yhteisön kanssa vuonna 2003 tehdyn poliittisen ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tarkistamista sekä jo voimassa olevien Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen assosiaatiosopimusten syventämistä; panee merkille, että neuvottelut monenkeskisestä kauppasopimuksesta EU:n ja Andien yhteisön välillä saatiin menestyksellisesti päätökseen; pyrkii noudattamaan asiaankuuluvaa tarkkuutta näitä sopimuksia koskevassa parlamentin ratifiointimenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että niillä on myönteinen vaikutus kaikkiin kummallekin osapuolelle tärkeisiin seikkoihin;

23.

muistuttaa, että EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusneuvottelut aloitettiin alueellisen lähestymistavan pohjalta ja painottaa, että ne olisi saatettava päätökseen yhteneväisellä tavalla, jotta varmistetaan, ettei mikään maa jää neuvotteluissa muista maista jälkeen;

24.

toisen vaiheen toteuttamiseksi, ja jotta voidaan saada aikaan alueiden välistä yleistä kumppanuutta koskeva sopimus vuoden 2015 paikkeilla, kehottaa tukemaan kahden alueen strategisen kumppanuuden eri osa-alueita lainsäädännöllisesti ja institutionaalisesti ja tekemään kumppanuudesta maantieteellisesti täysin kattava sekä antamaan yhteisiä yleisesti sovellettavia määräyksiä ja sääntöjä, joilla helpotetaan erilaisten vapauksien soveltamista niin, että kumppanuudesta tulee mahdollisimman laaja, kun syvennetään toisaalta integraatiosopimuksia Latinalaisen Amerikan sisällä ja toisaalta Euroopan unionin kumppanuusprosessia eri maiden ja alueellisten ryhmittymien kanssa;

25.

suosittelee, että yhteistä toimintaa varten koordinoitaisiin molempien alueiden kantoja siitä, miten voidaan saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, kun valmistaudutaan Yhdistyneiden Kansakuntien korkean tason kokoukseen, joka on määrä pitää syyskuussa 2010, etenkin mitä tulee köyhyyden vähentämiseen, laadukkaiden vakituisten työpaikkojen luomiseen sekä syrjäytyneiden, varsinkin alkuperäiskansojen, lasten, naisten ja vammaisten sosiaaliseen osallisuuteen;

26.

katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteet sisältyvät tärkeimpiin tavoitteisiin, jotka on saavutettava vuoteen 2015 mennessä suuntaamalla investoinnit köyhimpiin maihin ja heikoimmassa asemassa oleville kansanryhmille, ja kehottaa molempia alueita etsimään yhteisiä lähtökohtia valmistauduttaessa syyskuussa 2010 pidettävään vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaan korkean tason kokoukseen;

27.

luottaa siihen, että vakavan ja tiukasti rajatun vuoropuhelun käynnistäminen tieteestä, teknologiasta ja innovaatiosta voi antaa sysäyksen EU:n ja Latinalaisen Amerikan innovaatio- ja tietämysalueen luomiselle; katsoo, että tässä olisi pidettävä esimerkkinä Chilen kanssa tehtyä sopimusta innovaatiosta;

28.

katsoo, että koulutus ja investoiminen inhimilliseen pääomaan ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosioekonomisen kehityksen perusta; pyytää päättäväisiä toimia ja riittävää rahoitusta, joilla torjutaan lukutaidottomuutta, joka on yhä korkea eräissä alueen maissa erityisesti tyttöjen ja naisten keskuudessa, ja parannetaan julkisen ja ilmaisen ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksen saatavuutta, jota rajoittavat eräissä valtioissa niiden riittämättömät budjettivarat; tukee tässä yhteydessä OEI:n hanketta ”Koulutuksen tavoitteet 2021: koulutus sukupolvelle, joka juhlii 200-vuotista itsenäisyyttä”;

29.

toteaa, että ilman sosioekonomisen ympäristön huomattavaa muutosta Latinalainen Amerikka ei voi saavuttaa tietoon perustuvaa yhteiskuntaa, jolla on kaikkein suurin strateginen merkitys kehityksen saavuttamisessa;

30.

pitää myönteisinä aloitteita tietämyksen ja parhaiden käytänteiden edistämiseksi ja jakamiseksi oikeuden alalla, kuten äskettäistä Latinalaisen Amerikan oikeustieteellisen tutkimus-, kehittämis- ja innovointikeskuksen perustamista; pitää ilahduttavana ”sadan ryhmän” perustamista; katsoo, että tällaiset aloitteet voivat tarjota erittäin hyödyllisen työkalun toimille, joita komissio toteuttaa kahden alueen strategisen kumppanuuden rakentamiseksi;

31.

kehottaa niitä Latinalaisen Amerikan maita, joilla on todellisia tai potentiaalisia riitoja naapurimaiden kanssa – olivat sitten kyseessä rajakiistat tai muut kiistat – käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi eri integraatioprosessien tuomioistuimia tai mantereen yleisiä tuomioistuimia ja välttämään riitojen viemistä alueen ulkopuolisiin tuomioistuimiin;

32.

panee tyytyväisenä merkille sukupuolten tasa-arvon hyväksi toteutetut toimet, pyytää tehostamaan kyseisiä toimia, suosittelee sellaisen EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisen yhteistyöpolitiikan kehittämistä, jonka avulla vahvistetaan naisten oikeudellista asemaa, yhdenvertaisia koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia sekä ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, ja pyytää hallituksia ja asianomaisia yhteistyöjärjestöjä tukemaan tällaisia aloitteita myöntämällä niihin riittävästi henkilöresursseja sekä taloudellisia ja teknisiä resursseja;

33.

pyytää, että strategiseen kumppanuuteen osallistuvat instituutiot tukisivat taloudellisesti ja teknisesti asianmukaisia toimia, joilla ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja suojellaan naisia;

34.

pitää myönteisenä Amerikan ihmisoikeustuomioistuimen äskettäistä ratkaisua Campo Algodoneron naisten murhista Meksikossa ja katsoo, että kyseessä on koko aluetta koskeva ennakkotapaus; kehottaa Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden hallituksia käyttämään mainittua tuomiota ohjeena tulevassa työssään ja varmistamaan, että kun ne tuomitsevat voimakkaasti naisiin kohdistuvan väkivallan, tuomitsemista täydennetään asianmukaisesti rahoitetuilla ohjelmilla, jotka koskevat suojelua, ennaltaehkäisyä ja osallistuvaa konfliktinratkaisua; kehottaa myös sitoutumaan päättäväisesti sukupuoleen liittyvän väkivallan torjumiseen yleensä ja investoimaan asianmukaisesti lisääntymisterveyteen ja ohjelmiin, joiden tarkoituksena on edistää sukupuolten tasa-arvoa, seksuaalivalistusta ja perhesuunnittelun välineiden saatavuutta kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (1994) toimintaohjelman mukaisesti;

35.

pitää ilahduttavina sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia toimia, joita viime vuosina ovat toteuttaneet Euroopan komissio, Latinalaisen Amerikan kehityspankki, YK:n kehitysohjelma (UNDP), Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomissio (ECLAC), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki, ja suosittelee Eurosocial-, URB-AL- ja EUrocLIMA-ohjelmien uudistamista ja tehostamista sekä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa tulevaisuudessa, jotta voidaan edistää niiden yli 60 miljoonan jollakin tavalla vammaisen kansalaisen yhtäläisiä mahdollisuuksia, joille sosiaalinen syrjäytyminen on todellinen vaara Latinalaisessa Amerikassa;

36.

toistaa, että on tärkeää vaihtaa kokemuksia yhteisen edun mukaisista asioista, kuten sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, jotta voidaan torjua köyhyyttä ja vähentää eriarvoisuutta; tukee tässä yhteydessä Limassa 8.–10. helmikuuta 2010 pidettyä EU:n ja LAC-valtioiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsitellyttä foorumia, jossa huomio kiinnitettiin aiheeseen ”Kunnollinen työ nuorille: miten edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta?”, ja suhtautuu myönteisesti Bahían julkistukseen, joka annettiin 25. kesäkuuta 2009 pidetyssä neljännessä Eurosocial-verkostojen kansainvälisessä tapaamisessa;

37.

pitää ilahduttavana 13. ja 14. toukokuuta 2010 Alcalá de Henaresissa (Madrid) pidettävää seuraavaa EU:n ja LAC-maiden sosiaaliturvasta vastaavien ministerien ja korkeiden edustajien tapaamista, jossa käsitellään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, tukee myös iberoamerikkalaisen sosiaaliturvajärjestön (OISS) työtä, joka edistää taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia sosiaaliturvan koordinoinnilla ja keskinäisellä kokemusten vaihtamisella, ja pyytää, että niin ministeritapaamisessa kuin OISS:ssä tehdään luovia ehdotuksia, jotta asianomaisten väestöryhmien sosiaaliturva voidaan varmistaa mahdollisimman hyvin;

38.

toteaa, että alueellisella yhdentymisellä, johon monet Latinalaisen Amerikan hallitukset pyrkivät ja johon Euroopan unioni niitä kutsuu, pitäisi edistää infrastruktuurien parantamista, alueen sisäisen kaupan lisäämistä ja parempia tietoja eri maissa vaikuttavista politiikan, yhteiskunnan ja talouden toimijoista ja toimien kohteista;

39.

toistaa, että konkreettiset ja käytännölliset yhdentymistä edistävät toimet (esimerkiksi maantiet, rautatiet, öljyputket, kaasuputket, uusiutuvia energialähteitä koskeva yhteistyö, alueen sisäisen kaupan edistäminen) ja alueen eri toimijoiden tiedotustoimet edistävät yhdentymistä ja vahvistavat alueen yhteenkuuluvuuden tunnetta;

40.

korostaa, että alueen kasvun jähmettymisen ja kestävän kehityksen pysähtymisen ehkäiseminen edellyttävät yhteen sovitettua strategiaa energia- ja vesialalla sekä viestinnässä;

41.

ottaa huomioon vaikean sosiaalisen tilanteen suhteellisen vakaissa talouden oloissa ja kehottaa Latinalaisen Amerikan hallituksia hyväksymään päättäväisiä ja johdonmukaisia toimia, kuten investoinnit julkisiin rakennushankkeisiin, sisämarkkinoiden toimintamahdollisuuksien parantaminen, pienten ja keskisuurten yritysten suojelu, luotonannon lisääminen, investointien lisääminen terveydenhuoltoon ja koulutukseen, huomion kiinnittäminen nuorisotyöttömyyteen ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään työpaikoilla, ja pyytää Euroopan unionilta mahdollisimman suurta tukea näihin valtaviin tehtäviin;

42.

muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole helppoa saada riittävästi rahoitusta, on toimittava oikeudenmukaisen, nykyaikaisen ja tasa-arvoisen verojärjestelmän luomiseksi, jolla torjutaan veronkiertoa, ja lisäksi tarkasteltava uudelleen kohtuuttomia sotilasmenoja;

43.

kehottaa Euroopan unionia ja niitä Latinalaisen Amerikan maita, joissa asuu alkuperäisväestöä, tehostamaan yhteistyötä, jotta voidaan toteuttaa toimivia suunnitelmia nälän, alikehityksen, lukutaidottomuuden ja kroonisten tautien torjumiseksi;

44.

katsoo, että EU:n ja LAC-maiden välisen sosiaalisen koheesion tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan, jos kumppanuus nopeuttaa kehitystä ja tasoittaa tulojen ja varallisuuden jakautumista, ja että tämä tavoite edellyttää konkreettisia toimia köyhyyden poistamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti sekä LAC-maiden oikeusjärjestelmän lujittamiseksi;

45.

tähdentää elintarviketurvan merkitystä LAC-maille ja elintarvikkeiden asianmukaisen varastointivalmiuden merkitystä pyrittäessä vastaamaan tuleviin elintarvikkeiden saatavuuteen liittyviin haasteisiin;

46.

kehottaa Euroopan unionia velvoittamaan EU:hun sijoittautuneet monikansalliset yhtiöt noudattamaan LAC-maissa ehdottomina vähimmäisnormeina Kansainvälisen työjärjestön ihmisarvoisen työn ohjelman kaltaisissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja ympäristö- ja sosiaalinormeja;

47.

suosittelee, että kahden vuoden välein pidettäviä huippukokouksia jatkettaisiin, mutta korostaa, että suhteet Latinalaiseen Amerikkaan eivät saa rajoittua kahden vuoden perspektiiviin, vaan suhteita on vahvistettava pitkällä aikavälillä;

48.

ehdottaa, että käynnistetään alueiden välinen poliittinen vuoropuhelu, jossa on aiheita, aloja ja yhteisiä etuja koskeva kolmitahoinen lähestymistapa EU-LAC-Aasia, EU-LAC-Afrikka ja EU-LAC-Yhdysvallat, jolla pyritään toteuttamaan eurooppalais-atlanttinen alue ja joka kattaa Yhdysvallat, Latinalaisen Amerikan ja Euroopan Unionin;

49.

toistaa ehdotuksensa EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen säätiön perustamisesta, jonka ensisijaisena tarkoituksena olisi valmistella huippukokouksia, seurata niissä tehtyjä päätöksiä ja poliittisia toimintalinjoja sekä toimia keskustelu- ja koordinaatiofoorumina huippukokousten välillä kaikille niille poliittisille, taloudellisille, institutionaalisille, akateemisille ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille, myös EuroLat-edustajakokoukselle, jotka työskentelevät EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden vahvistamiseksi;

50.

ehdottaa, että kyseisen säätiön organisaatiorakenne olisi samankaltainen kuin Anna Lindh -säätiöllä, jossa on puheenjohtaja ja neuvoa-antava komitea, joka laatii säätiön hallintoneuvostolle, säätiön johtajalle ja kansallisille verkostoille suositukset strategisiksi suuntaviivoiksi, jotka kohdistetaan siten kaikille asianomaisille tasoille;

51.

korostaa, että säätiön budjetin olisi oltava rajoitettu mutta riittävä säätiön tehtävien hoitamiseen ja että varat siihen tulisivat niiltä EU:n jäsenvaltioilta ja Latinalaisen Amerikan valtioilta, jotka ovat säätiön jäseniä, EU:n talousarviosta sekä omista varoista, joita säätiö itse on tuottanut tai joita Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan alueeseen yhteydessä olevat tukielimet ovat antaneet säätiön käytettäviksi;

52.

ehdottaa, että säätiön valvonnan ja koordinoinnin alaisuuteen perustetaan Euroopan ja Latinalaisen Amerikan alueen siirtolaisuuden seurantakeskus, jonka tehtävänä on seurata jatkuvasti ja tarkasti kaikkia siirtolaisuusvirtoihin liittyviä kysymyksiä kyseisellä alueella, kahden alueen välinen konfliktienehkäisykeskus, jonka tehtävänä on tunnistaa etukäteen mahdollisten väkivaltaisten ja aseellisten konfliktien syyt ja parhaan kykynsä mukaan estää konfliktien laajeneminen ja kahden alueen välinen katastrofien ehkäisemiskeskus – erityisesti Haitissa 12. tammikuuta 2010 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen sekä Chilessä 27. helmikuuta 2010 tapahtuneen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen syntyneen dramaattisen tilanteen johdosta – jonka tehtävänä on laatia yhteisiä strategioita sekä hälytysjärjestelmä hätätilanteita varten, jotta voidaan vähentää keskinäistä haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen tai teknologisen muutoksen aiheuttamien luonnonkatastrofien sattuessa;

53.

painottaa, että olisi saatava valmiiksi parhaillaan neuvoteltavana olevat osa-alueiden kumppanuussopimukset ja pahoittelee, että tällä hetkellä jokin näistä sopimuksista on pysähdyksissä monista eri syistä, mutta varoittaa, että ylittämättömien mielipide-erojen esiintyessä olisi etsittävä vaihtoehtoisia ratkaisuja – yleistä strategista näkemystä kadottamatta – jotta ne maat, jotka haluavat luoda läheisempiä poliittisia, kaupallisia ja yhteiskunnallisia suhteita Euroopan unioniin, eivät joudu eristyksiin;

54.

toistaa, että EU tukee alueellisia integraatioprosesseja ja ryhmittymien välistä neuvottelustrategiaa, joita EU edistää assosiaatiosopimusten avulla esimerkiksi Keski-Amerikan tapauksessa; tunnustaa kuitenkin, että maat, jotka haluavat kehittää suhteitaan EU:hun eivät saisi joutua heikompaan asemaan alueellisten integraatioprosessien sisäisten ongelmien takia, kuten on tapahtunut Andien yhteisön tapauksessa, eivätkä integraatioprosesseihin kuuluvien osien itsenäisten päätösten takia, olivat ne miten perusteltuja tahansa;

55.

tukee komission ehdottamaa Latinalaisen Amerikan investointivälinettä (LAIF) kouriintuntuvana osoituksena unionin sitoutumisesta alueellisen yhdentymisen lujittamiseen ja yhteentoimivuuden edistämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja toivoo, että sen avulla voidaan lisätä eurooppalaisista investoinneista hyötyviä maita ja aloja; panee merkille 100 miljoonan euron määrän, joka aiotaan antaa yhteisön talousarviosta vuoteen 2013 ulottuvana aikana, sen kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden mahdollisesti antamiin muihin avustuksiin ja tukiin;

56.

pitää myönteisenä, että marraskuussa 2009 allekirjoitettiin EIP:n ja Latinalaisen Amerikan kehityspankin yhteisymmärryspöytäkirja ja tukee EIP:n rahoitustoimia hankkeille Latinalaisessa Amerikassa mutta toteaa, että voidakseen saavuttaa tavoitteensa EIP tarvitsee lisävaroja ja avustuksia sekä EU:lta että EU:n jäsenvaltioilta;

57.

korostaa EU:n monien rahoitusvälineiden merkitystä mutta painottaa, että olisi ylitettävä puhtaasti avun antamiseen perustuva lähestymistapa Latinalaisen Amerikan kehitysyhteistyössä, jotta kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä saatava rahoitus voidaan keskittää köyhimpiin maihin ja heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, ja luotava uusia yhteistyön muotoja kehittyvien ja keskituloisten maiden kanssa Latinalaisessa Amerikassa teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen (ICI+) kautta; kehottaa tätä varten sisällyttämään vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 32 artiklassa tarkoitetut edellytykset ja periaatteet EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan kyseisellä alueella, jotta voidaan edistää ja kannustaa aktiivisia politiikkoja kyseisen ryhmän tosiasiallisen sosiaalisen osallisuuden hyväksi;

58.

korostaa, että on tärkeää ja toivottavaa, että Latinalaisen Amerikan eri rahoitusjärjestelmien sääntelyn ja valvonnan yhdenmukaistamisessa päästään eteenpäin, ja että pyritään mahdollisuuksien mukaan yhdistymään ja lähentymään eurooppalaiseen järjestelmään, joka on todistettavasti saanut konkreettisia tuloksia rajat ylittäviä yksiköitä koskevien kehittyneiden valvontamallien kehittämisessä;

59.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Latinalaisen Amerikan parlamentille, Keski-Amerikan parlamentille, Andien maiden parlamentille ja Mercosurin parlamentille.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/64

A.

ottaa huomioon, että Kanada on yksi Euroopan unionin vanhimmista ja läheisimmistä kumppaneista, jonka kanssa solmittiin viralliset suhteet jo vuonna 1959,

B.

ottaa huomioon, että meneillään olevat neuvottelut kattavasta taloudellisesta kauppasopimuksesta voisivat vahvistaa EU:n ja Kanadan suhteita,

C.

ottaa huomioon, että maaliskuun 2010 jälkeen ei ole laadittu perusteellista vaikutustenarviointia kattavan taloudellisen kauppasopimuksen sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista vaikutuksista,

D.

ottaa huomioon, että Kanada toimii vuonna 2010 G8-ryhmän puheenjohtajana ja isännöi seuraavaa G20-huippukokousta,

E.

ottaa huomioon, että 5. toukokuuta 2010 Brysselissä järjestettävän EU:n ja Kanadan huippukokouksen odotetaan keskittyvän vahvistamaan osapuolten jo entuudestaan tiiviitä poliittisia suhteita ja käsittelemään erityisesti sellaisia yhteisiä haasteita, kuten kattavaa taloudellista kauppasopimusta koskevat neuvottelut, ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteet ja erityisesti Afganistan/Pakistan, yhteinen suhtautumistapa Iraniin, ydinaseiden leviämisen estäminen, Haiti ja New Yorkin avunantajakonferenssin seuranta, kehitysyhteistyö, koordinoitu toiminta rahoitus- ja talouskriisissä, ilmastonmuutos ja energia sekä edistyminen maailmankauppaneuvottelujen Dohan kierroksella,

F.

ottaa huomioon, että EU:lla ja Kanadalla on yhteiset arvot ja molemmat ovat vahvasti sitoutuneet monenväliseen työhön keskeisten haasteiden ratkaisemiseksi,

1.

pitää tervetulleena komission lausuntoa, jossa edistyminen kattavaa taloudellista kauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa mainitaan perustavanlaatuisena tekijänä EU:n ja Kanadan taloussuhteissa; uskoo tältä osin, että Brysselissä 5. toukokuuta 2010 järjestettävä EU:n ja Kanadan huippukokous tarjoaa oivan tilaisuuden näiden neuvottelujen vauhdittamiseen;

2.

panee merkille Kanadan kansantalouden ja erityisesti pankkisektorin vahvuuden talouskriisin aikana; on halukas tekemään Kanadan kanssa tiivistä yhteistyötä G20:n puitteissa, jotta voidaan saavuttaa koordinoitu maailmanlaajuinen menettelytapa suhteessa veropoliittisiin kannustimiin ja julkisen talouden vakauttamiseen, mihin liittyen maailmanlaajuisella tasolla tapahtuva pankkiveron tai transaktioveron käyttöönotto on yksi Torontossa pidettävän seuraavan G20-huippukokouksen painopisteistä;

3.

panee merkille, että sekä Kanada että EU ovat sitoutuneet koordinoituihin, johdonmukaisiin ja laaja-alaisiin toimiin Haitin välittömien ja pitkän aikavälin tarpeiden täyttämiseksi ja sitoutuneet jälleenrakentamaan Haitia tavalla, joka täyttää Haitin kansan oikeutetut ja pitkäaikaiset toiveet maansa suhteen siten, että samalla taataan jälleenrakennusprosessin säilyminen Haitin vastuulla;

4.

pitää tervetulleena Kanadan kenraalikuvernöörin Kanadan parlamentissa äskettäin pitämässä puheessa esitettyä aikomusta avata Kanadan televiestintäala ulkopuoliselle kilpailulle;

5.

panee merkille aikomuksen käynnistää Kanadan kalastuksenhallintajärjestelmän laajamittainen uudistaminen, johon osallistuu myös Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö NAFO; on pettynyt Kanadan hallituksen kantaan, jonka se esitti viimeisessä CITES-sopimuksen osapuolten konferenssissa CITES-sopimuksen liitteen 1 laajentamisesta sinievätonnikalaan;

6.

toistaa pitävänsä huolestuttavana, että Kanada vaatii edelleen viisumia Tšekin tasavallan, Romanian ja Bulgarian kansalaisilta, ja kehottaa poistamaan tämän vaatimuksen mahdollisimman nopeasti; panee merkille, että Kanadan hallitus otti Tšekin kansalaisia koskevan viisumivaatimuksen käyttöön, koska Kanadaan saapui suuri määrä romaneja, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita aiheellisella tavalla puuttumaan romanien tilanteeseen Euroopassa; pitää tähän liittyen myönteisenä, että Kanadan Prahan-suurlähetystö on avannut viisumitoimiston ja että kysymystä käsittelemään on asetettu asiantuntijaryhmä, ja odottaa, että Kanadan pakolaisjärjestelmän suunnitteilla oleva kattava uudistus johtaa viisumivaatimuksen poistamiseen;

7.

korostaa, että EU ja Kanada ovat sitoutuneet kehittämään vähähiilistä maailmantaloutta, joka on turvallinen ja kestävä, ja vahvistamaan samalla kykyä mukautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin; korostaa, että EU:n ja Kanadan on jatkettava korkean tason vuoropuhelua ympäristökysymyksistä, kuten arktisen alueen ympäristö-, energia- ja merialan yhteistyöstä, ja mahdollisuuksista käynnistää kansainväliset neuvottelut arktisten alueiden kansainvälisen suojelusopimuksen tekemiseksi; pitää tervetulleena Kanadan kenraalikuvernöörin äskettäin pitämässä puheessa esitettyä sitoumusta investoida puhtaan energian teknologioihin, jotta voidaan taata maan asema puhtaan energian suurvaltana ja vihreiden työpaikkojen luomisen edelläkävijänä;

8.

on huolissaan siitä, miten öljyhiekan hyödyntäminen vaikuttaa ympäristöön maailmanlaajuisesti tuotantoprosessin aikana syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen korkean tason vuoksi, sekä paikallisen luonnon monimuotoisuudelle;

9.

muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä kansainvälisille sopimuksille ja osallistuttava välittömästi ja täysin kansainvälisten neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin, ja odottaa komissiolta hyvissä ajoin ilmoitusta siitä, miten se aikoo huolehtia tästä; muistuttaa tässä yhteydessä, että sen tuntemaa huolta EU:n ja Kanadan välisestä matkustajarekisterisopimuksesta on käsiteltävä asianmukaisesti yhdessä ennen kuin parlamentti voi antaa hyväksyntänsä kyseiselle sopimukselle;

10.

toivoo, että Kanada tukee täysin EU:n vaatimusta tehdä ACTA-neuvotteluista julkisia – kuten parlamentti kehotti 10. maaliskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa – ja käydä niitä kansainvälisen järjestön puitteissa, joista sopivin olisi WIPO;

11.

onnittelee Vancouverin järjestelykomiteaa vuoden 2010 talviolympialaisten ja paraolympialaisten onnistumisen johdosta;

12.

panee merkille, että EU:n ja Kanadan välisiä suhteita koskeva toimivalta on yksinomaan liittovaltion tasolla, mutta pitää tervetulleena provinssien ja territorioiden osallistumista kattavaa taloudellista kauppasopimusta koskevasta sopimuksesta käytäviin neuvotteluihin sekä eräisiin muihin EU:n ja Kanadan välisten suhteiden osa-alueisiin;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n kiertävälle puheenjohtajavaltiolle, komission varapuheenjohtajalle / ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Kanadan hallitukselle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/66

A.

ottaa huomioon tyytyväisyytensä sopimuksesta keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä ja 28. lokakuuta 2009 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen oikeus- ja sisäasioiden ministeritroikan kokouksessa annetusta Washingtonin julistuksesta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueen transatlanttisen yhteistyön tehostamisesta ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamisen alalla,

B.

korostaa voimakkaasti transatlanttisen yhteistyön tarpeellisuutta,

C.

ottaa huomioon, että neuvosto allekirjoitti 30. marraskuuta 2009 väliaikaisen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen rahaliikenteen välitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä Yhdysvaltoihin terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman tarkoituksiin ja että sopimusta sovelletaan väliaikaisesti 1. helmikuuta 2010 alkaen ja sen voimassaolo päättyy viimeistään 31. lokakuuta 2010,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen säädösten mukaan tämän väliaikaisen sopimuksen tekeminen edellyttää Euroopan parlamentin hyväksyntää,

E.

ottaa huomioon päättäneensä 11. helmikuuta 2010 olla antamatta hyväksyntäänsä tälle väliaikaiselle välitystietoja koskevalle sopimukselle,

F.

ottaa huomion pyytäneensä Euroopan komissiota antamaan neuvostolle välittömästi suosituksen Yhdysvaltojen kanssa tehtävästä pitkäaikaisesta sopimuksesta terrorismin rahoituksen estämisestä,

G.

ottaa huomioon aiemmin esittämänsä näkemyksen, että tällä alalla sovellettavien uusien sopimusten olisi oltava Lissabonin sopimuksella käyttöön otetun uuden lainsäädäntökehyksen ja sitovaksi muuttuneen Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisia,

H.

ottaa huomioon uudistaneensa 17. syyskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa ja erityisesti sen 7–13 kohdassa esittämänsä pyynnöt,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio hyväksyi 24. maaliskuuta 2010 uuden suosituksen ja uudet neuvotteluohjeet terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmasta,

J.

ottaa huomioon, että neuvoston odotetaan päättävän neuvotteluohjeiden hyväksymisestä 22. huhtikuuta 2010,

K.

ottaa huomioon, että neuvotteluohjeissa on otettu huomioon tärkeitä näkökohtia, jotka parlamentti esitti asiaa koskevassa päätöslauselmassaan,

1.

pitää myönteisenä komission ja neuvoston omaksumaa uutta yhteistyöhenkeä ja heidän halukkuuttaan toimia yhdessä parlamentin kanssa ottaen huomioon perussopimuksen mukaiset velvoitteensa tiedottaa parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa; toteaa toistamiseen suhtautuvansa avoimesti sopimukseen, joka auttaisi sekä Eurooppaa että Yhdysvaltoja tehostamaan terrorismin torjuntaa kansalaistensa turvallisuuden parantamiseksi vaarantamatta kuitenkaan oikeusvaltion periaatteita;

2.

luottaa siihen, että Yhdysvaltojen hallituksen edustajien ennen parlamentin äänestystä 11. helmikuuta 2010 ja sen jälkeen osoittama sitoutuneisuus, rakentavan yhteistyön henki ja oikeudenmukainen asenne jatkuvat edelleen;

3.

korostaa jälleen suhtautuvansa erittäin päättäväisesti terrorismin torjuntaan ja olevansa vakaasti sitä mieltä, että terrorismin torjumiseksi olisi edelleen kehitettävä ja tehostettava transatlanttista yhteistyötä; katsoo kuitenkin myös, että eurooppalaiset lainsäädännölliset vaatimukset henkilötietojen oikeudenmukaisesta, oikeasuhtaisesta ja lainmukaisesta käsittelystä ovat ensisijaisia ja että niitä on aina ylläpidettävä;

4.

toistaa näkemyksensä, että terrorismin rahoituksen jäljittämistä koskevat EU:n säännökset perustuvat yksittäisten rahoitusalan toimijoiden epäilyttävistä tai sääntöjenvastaisista maksutapahtumista raportoimiseen;

5.

korostaa, että EU:ssa on vielä määriteltävä pääperiaatteet siitä, miten se voi yleisesti toimia yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa terrorismin torjunnassa ja miten rahaliikenteen välitystietojen tarjoajia voitaisiin pyytää osallistumaan tähän toimintaan, tai yleisemmin ottaen miten kaupalliseen tarkoitukseen kerättyjä tietoja käytetään lainvalvontaan;

6.

toistaa jälleen korostavansa sopimuksen ”käyttötarkoituksen” rajoittamista, jotta voidaan varmistaa, että tietojen vaihto rajoittuu ehdottomasti siihen, mitä terrorismin torjunta vaatii, ja että tämä tapahtuu ”terroritoiminnan” yhteisen määritelmän mukaisesti;

7.

korostaa, että suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaate ovat avainasemassa suunnitellussa sopimuksessa ja huomauttaa, että sitä ongelmaa, että rahaliikenteen välitystietojen tarjoajat eivät (teknisistä ja/tai hallinnallista syistä) voi tehdä hakuja viestien ”sisältöön” ja että tiedonsiirto siitä syystä tapahtuu valikoimattomasti, ei voida jälkikäteen valvonta- ja seurantajärjestelmien avulla korjata, koska tietosuojalainsäädännön perusperiaatteista on jo tällöin tingitty;

8.

toistaa näkemyksensä, että tietojen siirtäminen valikoimattomasti merkitsee EU:n lainsäädännön perusperiaatteista poikkeamista ja pyytää komissiota ja neuvostoa ottamaan tämän asian asianmukaisesti esille neuvotteluissa ja pitämään mielessä, että terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa suunnitellaan tällä hetkellä toteutettavaksi siten, että valikoiva tietojen vaihto ei ole mahdollista; katsoo, että on löydettävä ratkaisu muun muassa siihen, miten rajoitetaan siirrettyjen tietojen laajuutta, miten kirjataan tietotyypit, joita nimetyt palveluntarjoajat voivat suodattaa ja kerätä valikoiden, sekä tietotyypit, jotka voidaan sisällyttää tiedonsiirtoon;

9.

katsoo, että keskinäistä oikeusapua koskevan sopimuksen soveltaminen ei ole riittävä perusta terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaan liittyville tietopyynnöille erityisesti, koska sopimusta ei voida soveltaa kolmansien maiden välisiin pankkisiirtoihin ja koska se aina vaatisi tietyn pankin nimeämistä etukäteen, kun taas terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmä perustuu varainsiirtojen kohdennettuihin hakuihin; katsoo, että tulevissa neuvotteluissa olisi keskityttävä sellaisten ratkaisujen etsimiseen, joiden avulla näistä kahdesta voidaan tehdä yhteensopivia;

10.

katsoo, että toimivaltuuksien määrittelyn jälkeen on nimettävä EU:n julkinen oikeusviranomainen, jonka tehtävänä on ottaa vastaan pyyntöjä Yhdysvaltojen valtiovarainministeriöltä; huomauttaa, että on erittäin tärkeää määritellä selvästi sekä tämän viranomaisen että oikeudellisten valvontajärjestelyjen luonne;

11.

kehottaa neuvostoa ja komissiota näin ollen tarkastelemaan, miten voitaisiin luoda avoin ja oikeudellisesti perusteltu menettely luvan myöntämiseksi tietojen siirtämiselle ja valikoivalle keräykselle sekä tietojenvaihdon hallinnoimiseksi ja valvomiseksi; katsoo, että asiassa on toimittava täysin tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja noudatettava kaikin puolin EU:n lainsäädännön mukaisia perusoikeusvaatimuksia sekä varattava toiminnassa rooli eurooppalaiselle viranomaiselle, mikä mahdollistaisi asiaa koskevan eurooppalaisen lainsäädännön täyden sovellettavuuden;

12.

katsoo, että jos edellä mainitut järjestelyt eivät ole toteutettavissa lyhyellä aikavälillä, asiaa on tarkasteltava kahdelta eri taholta siten, että erotetaan toisistaan suunniteltuun EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen sisällytettävät tiukat varotoimet ja EU:lta pitkällä aikavälillä vaadittavat tärkeät toimintaa koskevat päätökset; korostaa jälleen kerran, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen on sisällyttävä tiukkoja, EU:n nimeämän viranomaisen seuraamia täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevia varotoimia sopimuksen mukaisesti Yhdysvaltojen viranomaisille välitettävien tietojen päivittäisestä poiminnasta sekä näiden viranomaisten mahdollisuuksista tarkastella ja käyttää näitä tietoja;

13.

korostaa tältä osin, että parhaimmat takeet tarjoava vaihtoehto olisi sallia tietojen poimiminen EU:n maaperällä EU:n omassa tai EU:n ja Yhdysvaltain yhteisessä laitoksessa, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa tutkimaan samanaikaisesti:

14.

korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen on valitusta täytäntöönpanotavasta riippumatta on oltava ajallisesti rajoitettu ja siinä on määrättävä sekä neuvoston että komission selkeästä sitoutumisesta tekemään kaiken vaadittavan sen varmistamiseksi, että päädytään kestävään, oikeudellisesti pätevään eurooppalaiseen ratkaisuun pyydettyjen tietojen keräämiseksi Euroopan maaperällä; katsoo, että sopimuksessa on myös oltava määräyksiä komission suorittamasta arvioinnista ja varotoimien tarkistamisesta säännöllisin väliajoin sopimuksen täytäntöönpanon aikana;

15.

vaatii, että sopimuksen voimassaolo päätetään välittömästi, jos kaikkia velvoitteita ei täytetä;

16.

huomauttaa, että aito vastavuoroisuus edellyttäisi, että Yhdysvaltojen viranomaiset sallisivat sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hankkia ja käyttää Yhdysvaltojen palvelimilla olevia rahaliikenteen välitystietoja ja muita vastaavia tietoja samoin edellytyksin kuin Yhdysvaltojen viranomaiset;

17.

pyytää, että kaikki relevantit tiedot ja asiakirjat, mukaan lukien niiden perustana olevat tiedustelutiedot, saatetaan parlamentin käsiteltäviksi sovellettavien luottamuksellisuussääntöjen mukaisesti, jotta voidaan osoittaa järjestelmän tarpeellisuus nykyisten välineiden suhteen; pyytää komissiota lisäksi raportoimaan säännöllisesti sopimuksen toiminnasta ja antamaan parlamentille kaikki tiedot mahdollisista sopimuksen mukaisista tarkistusjärjestelyistä;

18.

pyytää saada täydelliset ja yksityiskohtaiset tiedot Euroopan ja Yhdysvaltojen kansalaisten erityisoikeuksista (kuten oikeus tutustua tietoihin ja niiden korjaaminen ja poistaminen sekä korvaukset ja muutoksenhaku) ja siitä, turvaako suunniteltu sopimus ”oikeudet” ketään syrjimättä eli riippumatta sen henkilön kansallisuudesta, jonka tietoja sen mukaisesti kulloinkin käsitellään, ja pyytää komissiota myös antamaan komissiolle selvityksen näistä oikeuksista;

19.

ilmaisee huolensa siitä, että tietyn rahaliikenteen välitystietojen tarjoajan kaupallinen asema on vaarassa – ja vaarantuu vastedeskin – jos se jatkuvasti mainitaan esimerkkinä asiaa käsitellessä;

20.

korostaa, että suunnitellussa sopimuksessa on varmistettava, että terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmän tietokannasta poimitut henkilötiedot säilytetään tiukasti tulkitun ”tarpeellisuuden” periaatteen mukaisesti ja vain niin kauan kuin on välttämätöntä sen tietyn tutkinnan tai syytetoimen kannalta, jota varten niitä järjestelmän mukaisesti arvioidaan;

21.

huomauttaa, että valikoimattomien tietojen käsite on epäselvä ja että sitä pitäisi selkeyttää; vaatii määrittelemään tietojen säilyttämisen enimmäisajan, jonka olisi oltava mahdollisimman lyhyt eikä missään tapauksessa viittä vuotta pidempi;

22.

korostaa, että on tärkeää noudattaa periaatetta, jonka mukaan tietoja ei paljasteta kolmansille valtioille, jos pyyntöä ei ole tapauskohtaisesti perusteltu, ja periaatetta, jonka mukaan terrorismiin viittaavista tiedoista ilmoitetaan kolmansille valtiolle vain tiukoin ehdoin ja asiaan kuuluvin takuin, mukaan luettuna riittävyyden arviointi;

23.

toistaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sitova kansainvälinen sopimus yksityisyyden ja henkilötietojen suojasta on lainvalvonnan tarpeisiin tehtävän tietojenvaihdon yhteydessä edelleen erittäin tärkeä;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Yhdysvaltojen kongressille ja hallitukselle.

15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/70