ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.C_2011.054.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 54

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

54. vuosikerta
19. helmikuu 2011


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

467. täysistunto 8. ja 9. joulukuuta 2010

2011/C 054/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energiastrategia vuosiksi 2011–2020

1

2011/C 054/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Islanti jäsenehdokasvaltiona (valmisteleva lausunto)

8

2011/C 054/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus valtiontuesta kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi (oma-aloitteinen lausunto)

15

2011/C 054/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maatalouden ja elintarvikesektorin huoltovarmuus Euroopan unionissa (oma-aloitteinen lausunto)

20

2011/C 054/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n ja Venäjän suhteet (oma-aloitteinen lausunto)

24

 

III   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

467. täysistunto 8 ja 9 joulukuuta 2010

2011/C 054/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestäKOM(2010) 507 lopullinen – 2010/0260 COD

31

2011/C 054/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästäKOM(2010) 508 lopullinen – 2010/0261 COD

32

2011/C 054/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteistaKOM(2010) 510 lopullinen – 2010/0264 COD

33

2011/C 054/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistäKOM(2010) 506 lopullinen – 2010/0259 COD

34

2011/C 054/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 460/2004 muuttamisesta viraston toimikauden keston osaltaKOM(2010) 520 lopullinen – 2010/0274 COD

35

2011/C 054/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässäKOM(2010) 550 lopullinen – 2010/0282 COD

36

2011/C 054/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisestaKOM(2010) 289 lopullinen – 2010/0160 COD

37

2011/C 054/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästäKOM(2010) 395 lopullinen – 2010/0212 COD

42

2011/C 054/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistäKOM(2010) 484 lopullinen – 2010/0250 COD

44

2011/C 054/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi …/…/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissäKOM(2010) 392 lopullinen – 2010/0215 COD

48

2011/C 054/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaanKOM(2010) 375 lopullinen – 2010/0208 COD

51

2011/C 054/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategiaKOM(2010) 245 lopullinen

58

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

467. täysistunto 8. ja 9. joulukuuta 2010

19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/1


467. TÄYSISTUNTO 8. JA 9. JOULUKUUTA 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiastrategia vuosiksi 2011–2020”

(valmisteleva lausunto)

(2011/C 54/01)

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan komissio päätti 12. toukokuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Energiastrategia vuosiksi 2011–2020

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 40 vastaan 21:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto ja yhteenveto

1.1   Euroopan komissio on aikeissa hyväksyä energiastrategian vuosiksi 2011–2020 sekä etenemissuunnitelman vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymiseksi vuoteen 2050 mennessä. Se on pyytänyt, että komitea antaa panoksensa komission työhön laatimalla valmistelevat lausunnot näistä kahdesta aiheesta.

1.2   Komitea on tyytyväinen siihen, että aiheita käsitellään yhdessä. Investoinnit energiasektoriin ovat pitkäkestoisia, ja on erittäin tärkeää, että seuraavia kymmentä vuotta koskevalla strategialla pyritään jo kohti pidemmän aikavälin tavoitteita, jotka ulottuvat vuoteen 2050.

1.3   Komissio on julkaissut kuulemisen pohjaksi tausta-asiakirjan ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020”. Käsillä olevan lausunnon ensimmäisessä osiossa esitetään yhteenveto komitean näkemyksistä ja suosituksista. Toisessa osiossa esitellään joitakin yleisiä aiheita, jotka strategian olisi katettava. Kolmannessa osiossa kommentoidaan komission tausta-asiakirjassa esiin tuotuja erityiskysymyksiä.

1.4   Kahdensadan viime vuoden aikana maailmassa on käytetty lähinnä fossiilisia polttoaineita energian ja liikenteen tarpeisiin. Tänä aikana fossiilisten polttoaineiden lähteitä on ollut käytettävissä runsaasti, ja niitä on voitu hyödyntää suhteellisen edullisesti, mikä on mahdollistanut teollisuusmaiden tuottavuuden ja elintason valtavan kasvun.

1.5   Suurin osa asiantuntijoista on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että seuraavien 40 vuoden kuluessa öljy- ja kaasuvarannot hupenevat ja kilpailu jäljellä olevista luonnonvaroista kovenee ja nostaa hintoja. Hiiltä on todennäköisesti edelleen saatavilla suhteellisen hyvin, ja sen tarjonnassa ilmaantuvien vakavien vaikeuksien riski on seuraavan vuosisadan aikana todennäköisesti pienempi kuin muiden energialähteiden tarjonnassa. Maapallolla on kuitenkin kiireesti vähennettävä fossiilisten polttoaineiden polttamisesta syntyviä hiilidioksidipäästöjä, jotta katastrofaalinen ilmastonmuutos saadaan estetyksi, ja hiilen käyttöä on rajoitettava yhtä lailla kuin öljyn ja kaasunkin.

1.6   Siksi maapallolla on vuoteen 2050 mennessä muutettava energialähteiden perustaa ja energian kulutusta. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoisia energialähteitä on edistettävä mahdollisimman nopeasti. Silloin kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä vielä jatketaan, suurin osa hiilidioksidipäästöistä on jo niiden syntyvaiheessa otettava talteen varastoitavaksi tai uudelleen käytettäväksi, jotta vältetään päästöjen vapautuminen ilmakehään. Lisäksi energiaa on käytettävä kaikilla aloilla paljon nykyistä tehokkaammin.

1.7   Tämän siirtymisen tehokas toteutus on yksi yhteiskunnan ja hallitusten suurimmista haasteista 2000-luvulla. Se vaatii uudenlaista lähestymistapaa energian ja energiapalvelujen hinnoitteluun, jotta voidaan varmistaa ennen kaikkea se, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on hinnoiteltu niin, että se kattaa kaikki niiden maapallolle aiheuttaman hiilidioksidikuormituksen kustannukset. On niin ikään varmistettava mittavat investoinnit uusiin teknologioihin, teollisuuden ja hallitusten väliset vahvat uudet kumppanuudet tarvittavan infrastruktuurin luomiseksi sekä energiankäyttöä ja sen hintaa koskevien kansalaisten asenteiden muuttuminen.

1.8   Valtioiden on työskenneltävä tiiviisti yhdessä tarvittavien muutosten aikaansaamiseksi. Samaan aikaan myös itse muutosprosessissa tullaan käymään kovaa kilpailua. Jäljelle jäävistä öljy- ja kaasuvaroista käydään ankaraa kilpailua samalla kun uusia kilpailtavia aloja syntyy vaihtoehtoisia energiamuotoja ja energiatehokkaita tuotteita ja palveluita kehitettäessä. Energiatehokkuudessa ja vaihtoehtoisen energian tehokkaassa käytössä nopeasti edistyvät maat ja alueet vahvistavat kilpailuasemiaan. Ne, jotka vetkuttelevat ja pitkittävät siirtymistä, huomaavat pian, että he ovat menettäneet kilpailuasemiaan.

1.9   Eurooppa ja Euroopan unioni ovat nyt tämän kehityksen kriittisessä vaiheessa. EU:lla on painavia syitä nopeuttaa siirtymistä, sillä se on erittäin riippuvainen öljyn ja kaasun tuonnista ja on haavoittuvainen, mikäli toimituksissa on häiriöitä. EU on niin ikään ollut ensimmäisten joukossa lisäämässä yleistä ja poliittista tietoisuutta ilmastonmuutoksen uhasta, se on ollut edelläkävijä eräiden tulevaisuudessa tarvittavien vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisessä sekä sellaisten toimien laatimisessa, joilla lisätään eräiden avainalojen energiatehokkuutta.

1.10   Euroopalla ei kuitenkaan ole varaa itsetyytyväisyyteen. Siirtymäprosessissa ei ole vielä saavutettu sellaista dynamiikkaa, että se rullaisi itsestään: nykyiset talousvaikeudet ja niistä johtuva lyhytnäköisyys voivat helposti aiheuttaa sille vakavan takaiskun. Tällä välin muut maat, kuten Kiina ja Yhdysvallat, valmistautuvat toimimaan nopeasti. Etenkin Kiinasta tulee todennäköisesti erittäin kova kilpailija vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisessä.

1.11   EU:lle on elintärkeää, että se antaa uutta pontta energiajärjestelmän muuttamiseen. EU:n uusi energiastrategia voisi ja sen pitäisi tarjota puitteet tähän. Siinä olisi kartoitettava tavoitteet sekä esitettävä toimet ja rakenteet, joita tarvitaan energiajärjestelmän muuttamiseksi. Neuvoston ja EU:n muiden toimielimien hyväksymällä strategialla on saatava mobilisoitua yhtenäinen poliittinen, liike-elämän ja yhteiskunnan tahto, jotta tarvittavat muutokset saadaan aikaan. Tätä tilaisuutta ei ole varaa heittää hukkaan.

2.   Strategian pääkohdat

2.1   Euroopan uuden energiastrategian 2011–2020 lähtökohdiksi on otettava vähintään kolme perusasiaa: toimitusvarmuus, vähähiilinen talous ja energian kilpailukyky. Komitea antaa tukensa pyrkimyksille siirtyä vähähiiliseen talouteen ja lisätä energian toimitusvarmuutta. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että toukokuussa 2010 julkaistussa komission tilannekatsauksessa ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020” energian kilpailukykyyn on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Vähähiiliseen talouteen siirtymisen pitäisi keskipitkällä aikavälillä parantaa Euroopan unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin olemassa todellinen vaara, että kaikkien energiapoliittisten toimien kumulatiiviset kustannukset saavat aikaan hiilivuodon ja työpaikkojen katoamisen, ellei tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytä viipymättä.

2.2   ETSK katsoo, että strategian pääkohdat voidaan tiivistää seuraavien otsikoiden alle:

Taloudelliset signaalit kohdalleen

Oikeanlaisen teknologian hankkiminen

Rahoituksen hankkiminen

Oikeanlaisten elinten ja rakenteiden (julkisten ja yksityisten) luominen

Kuluttajien ja kansalaisten sitoutumisen varmistaminen

Eurooppalaisen liittouman ja kumppanuuksien luominen muutoksen aikaansaamiseksi ja sopiminen yleisesti tavoitteista, etenemisvauhdista sekä erityistavoitteista ja siitä, mihin mennessä ne on saavutettava.

2.3   Taloudelliset signaalit. Taloustieteilijän katsantokannasta tärkein yksittäinen tekijä energiasektorin välttämättömän muutoksen aikaansaamiseksi on energian oikea hinnoittelu, jossa on mukana kaikki sen tuottamisen ja käytön ulkoiset tekijät. Etenkin energian tuottamisen ja kulutuksen olisi katettava kokonaan haitat, joita niiden aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä maailmanlaajuisesti koituu.

2.4   Tällä hetkellä tästä ollaan hyvin kaukana joka puolella maailmaa. Energian tuotanto ja käyttö ei likimainkaan kata siitä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjen kustannuksia. Lisäksi energian tuotantoa ja käyttöä usein vielä tuetaan vääristävillä tuilla, joilla alennetaan tuotannon ja käytön aiheuttamia kustannuksia ja lisätään kysyntää ja siihen liittyviä hiilidioksidipäästöjä. Tulevassa energiapolitiikassa olisi pyrittävä varmistamaan, että fossiilisten polttoaineiden polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt otetaan kokonaisuudessaan huomioon energian hinnassa. Kaikki muut tuet olisi kohdistettava nykyistä huolellisemmin seuraaviin asioihin:

uusien teknologioiden tutkimuksen ja kehityksen edistäminen

kehitteillä olevien uusien vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton lyhytaikainen tukeminen aina siihen asti, kunnes ne pärjäävät omillaan markkinoilla

energiatehokkuutta edistävien toimien sekä energiatehokkaiden tekniikoiden käyttöönoton tukeminen

köyhien tai muita heikommassa asemassa olevien kotitalouksien auttaminen turvaamaan niiden tarvitsemat energiapalvelut.

2.5   EU on edennyt jonkin verran parempien hintarakenteiden suuntaan. Mutta nykyinen sekoitus eri maiden monia erilaisia polttoaineveroja ja jäljellä olevia tuotantotukia sekä epätäydellinen ja häilyvä hiilikauppajärjestelmä jne. antavat kaikkea muuta kuin vakaita ja johdonmukaisia hintasignaaleja, joita tarvitaan, jotta energiantoimittajat ja kuluttajat voisivat luottavaisesti suunnitella tulevaisuutta ja tehdä laajamittaisia ja pienempiä investointeja. Uudessa energiastrategiassa olisi asetettava selviä tavoitteita:

vääristävien tukien poistaminen koko energia-alalta sekä siihen liittyviltä sektoreilta sekä tuotanto- että kulutuspuolella

kaikkien kasvihuonekaasuja aiheuttavien polttoaineiden, prosessien ja tuotteiden verotuksen entistä laajempi yhdenmukaistaminen

asiamukaisen hinnan määrittely hiilelle kaikilla sektoreilla joko laajentamalla kauppajärjestelmää ja poistamalla sen puutteellisuudet tai verotuksen keinoin

kaikkien jäljelle jäävien tukien kohdistaminen edellä mainittuihin tarkoituksiin.

2.6   Energian hinta pysyttelee todennäköisesti aiempaa korkeammalla (ja toimituksissa eräistä Euroopan energiahuollon lähteistä voi toisinaan olla häiriöitä). Energiaa on käytettävä niin tehokkaasti kuin mahdollista, jotta kokonaisenergiankulutus ja tarvittavat uudet investoinnit voidaan pitää hallittavilla tasoilla. Energiatehokkuutta on kaikin tavoin edistettävä kaikilla sektoreilla.

2.7   Oikea hinnoittelu on tärkeää, mutta komitea katsoo, että se ei missään tapauksessa riitä antamaan sysäystä lopulliseen siirtymiseen kohti vähähiilistä taloutta. Tarvitaan useita muita toimia ja aloitteita, etenkin alkuvaiheessa, ennen kuin markkinat itsessään toimivat liikkeelle panevana voimana.

2.8   Oikeanlaiset teknologiat. Tarvitaan edelleen runsaasti ponnisteluja vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisen ja käyttöönoton edistämiseksi, kaikki uusiutuvat energialähteet mukaan lukien. Kun nämä vaihtoehtoiset energialähteet kerran on kehitetty loppuun asti, niiden pitäisi olla täysin kilpailukykyisiä markkinoilla. Tällöin ne eivät tarvitse muuta erityistukea kuin niiden eduksi koituvan eron, joka syntyy hiilen asiamukaisesta hinnoittelusta. Mutta aina vuoteen 2020 asti useat tällaiset tekniikat ovat edelleen kehitysvaiheessa, ja ne todennäköisesti tarvitsevat taloudellista tukea tutkimus- ja kehitysohjelmista, syöttötariffeja tai muita investoinnin kannusteita. Tukea tarvitaan myös asianmukaisen infrastruktuurin kehittämiseen.

2.9   Useat vaihtoehtoiset energialähteet ovat todennäköisesti tehokkaimpia silloin, kun niitä käytetään sähkön tuotantoon. Jotta vaihtoehtoisten energialähteiden hyöty voidaan optimoida ja jotta voidaan saada paras hyöty olemassa olevasta energiantuotantokapasiteetista, sähköverkkoa on huomattavasti vahvistettava ja laajennettava paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla. Siitä on tehtävä myös ”älykkäämpi”, jotta se pystyy ottamaan vastaan syötettä useista eri lähteistä eri mittakaavassa sekä hallitsemaan erilaisia kysyntärakenteita.

2.10   Valmiuskapasiteetilla tai varastoinnilla (yhdessä integroidun verkon kanssa) on tulevaisuudessa vielä nykyistäkin merkittävämpi asema, koska on selviydyttävä tuuli- ja aurinkovoiman kaltaisista uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian vaihtelevasta saannista sekä kysynnän vaihteluista. Vesivoimaloilla, biomassalla toimivilla voimaloilla, kaasun varastointilaitoksilla ja mahdollisesti laajan mittakaavan energian varastoinnilla akkuihin voisi olla tässä yhä suurempi merkitys yhdessä jäljellä olevien fossiilisia polttoaineita käyttävien laitosten kanssa (etenkin kaasuvoimalat), joissa on hiilidioksidin talteenottojärjestelmät.

2.11   Joidenkin asiaa kommentoineiden mukaan uuden sukupolven ydinvoimaloiden on oltava merkittävässä osassa uudessa vähähiilisessä taloudessa. Useat maat sekä Euroopassa että sen ulkopuolella ovat ryhtyneet toimiin vanhojen ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämiseksi ja ryhtyneet suunnittelemaan uusien voimaloiden rakentamista: Valtaosa ETSK:n jäsenistä yhtyy näkemykseen, että ydinvoimalla on oltava paikkansa, kun EU siirtyy kohti matalahiilistä taloutta. Perinteisen ydinenergian tuotantotekniikka on nykyään hyvin kehittynyttä. Komitea katsoo, että uusia ydinvoimaloita rakennettaessa olisi vastedes edellytettävä, että katetaan kaikki voimaloiden käyttö-, vakuutus- ja mahdolliset käytöstäpoistokustannukset, samoin kuin ydinjätteen varastoinnin ja sijoittamisen kustannukset ilman mitään näkyviä tai peiteltyjä tukia.

2.12   Muutamina tulevina vuosikymmeninä hiili säilyy etenkin sähköntuotannossa selvästi merkittävänä energianlähteenä. Hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi on päättäväisesti kiirehdittävä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämistä ja tähän tarkoitettujen laitteiden asentamista sekä laadittava aikataulut niiden asentamiselle kaikkiin hiilivoimaloihin.

2.13   Energiatehokkuutta ja hiilidioksidipäästöttömyyttä on edistettävä nykyistä tehokkaammin kaikilla aloilla, etenkin liikenteessä, asumisessa ja rakentamisessa, sähköntuotannossa ja energiaa paljon käyttävillä teollisuuden aloilla.

2.14   Rahoituksen hankkiminen. Energiasektorin muutos edellyttää mittavia investointeja seuraavien 20 vuoden aikana (luultavasti kolme neljä kertaa enemmän investointeja nykyiseen investointitasoon verrattuna). Investointien kasvun mahdollistamiseksi tarvitaan kunnianhimoinen EU:n strategia, jossa asetetaan selvät tavoitteet ja luodaan oikeanlainen, luotettava ja johdonmukainen lainsäädäntökehys, kannusteita sekä muita tukia asianomaisille teollisuudenaloille, jotta ne voivat edetä vakaasti kohti tavoitteita.

2.15   Oikeat rakenteet ja elimet. Muutos edellyttää myös hallinnollisten järjestelyiden mittavaa vahvistamista, jotta kehitystä voidaan suunnitella ja ohjata samalla kun jatketaan dynaamisten ja kilpailukykyisten markkinoiden edistämistä välttämättömiä investointeja varten. Energian hankinnan suunnittelua, verkon hallinnointia sekä energiamarkkinoiden ja sen tariffijärjestelmien sääntelyä on tarkasteltava sekä integroitava tai koordinoitava EU:n tasolla, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät vuosiksi 2011–2020 laadittavan energiastrategian tavoitteet.

2.16   Tarvittavat muutokset edellyttävät nopeita ja huomattavia muutoksia EU:n talouden tuotanto- ja kulutusmalleissa. Tuotantopuolella uusiutuvien energialähteiden sekä energiatehokkaiden tuotteiden ja palveluiden kehittymisen myötä pitäisi syntyä useita uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Toisaalta energia-alan vanhemmissa osissa niitä taas menetetään. Jotta muutos olisi kitkaton, tarvitaan mittava valistuskampanja, koulusta ja uudelleenkoulutusta.

2.17   Energia-alan muutokseen tarvittavissa uusissa teknologioissa ja ratkaisuissa piilee nopeasti kasvavat kansainväliset markkinat. EU:n on laajennettava tutkimus- ja kehitystoimintaansa ja kannustettava eurooppalaista teollisuutta ja eurooppalaisia yrityksiä varmistamaan johtoasemansa näillä dynaamisilla ja kilpailluilla markkinoilla.

2.18   Kuluttajien, pk-yritysten ja suuren yleisön saaminen mukaan. Kysyntäpuolella on kaikin tavoin pyrittävä kouluttamaan ja kannustamaan kuluttajia, sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä, jotta myös ne osallistuisivat tulevaisuudessa välttämättömään älykkääseen kuluttamiseen. Kaikenlaisille kuluttajille (yksityiset ja yritykset) on tiedotettava asianmukaisesti siitä, miten ne voivat käyttää energiaa nykyistä tehokkaammin ja miten ne voivat tukea siirtymistä järjestelmään, jossa energia hankintaan uusiutuvista energialähteistä. Usein ne tarvitsevat myös kannustimia ryhtyäkseen itse energiatehokkuuden parantamistoimenpiteisiin tai ottaakseen käyttöön uusiutuvia energialähteitä.

2.19   Energian hinta todennäköisesti pysyttelee aiempaa korkeammalla. Tämän vaikutusta köyhiin tai muita heikommassa asemassa oleviin talouksiin on arvioitava tarkoin ja muotoiltava politiikkoja sen mukaan. Tällaisia talouksia olisi ensimmäisinä tuettava energiatehokkaiden toimien käyttöönottamisessa siksi, että niillä ei välttämättä ole käytössään varoja tällaisten toimien toteuttamiseksi ja siksi, että ne kärsivät kalliista energian hinnasta enemmän kuin paremmassa asemassa olevat taloudet.

2.20   Eurooppalainen liittouma muutoksen puolesta. Mittavan ja nopean muutoksen aikaansaamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden on jaettava toimivalta ja työskenneltävä tiiviisti yhdessä yhtenäisten energiamarkkinoiden edellyttämän teknisen ja taloudellisen integraation toteuttamiseksi ja asianomaisten teollisuudenalojen saamiseksi työskentelemään kohti muutosta. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden on otettava EU:n strategia omakseen ja toteutettava se yhdessä.

2.21   Tavoitteet. Muutoksen tahdin ylläpitämiseksi komitea katsoo, että olisi hyödyllistä, että EU:n strategiassa asetetaan tiettyjen muutoksen osien täytäntöönpanolle toisiinsa liittyviä ja johdonmukaisia määräaikoja. Jokaiselle tavoitteelle olisi määriteltävä omat toteuttamistoimensa ja investointisuunnitelmansa, jotka on työstetty yhdessä teollisuuden ja muiden sidosryhmien kanssa. Seuraavassa joitakin esimerkkejä:

Uusiutuville energialähteille jo asetetut, vuoteen 2020 mennessä saavutettavat tavoitteet sekä vuosiin 2030, 2040 ja 2050 mennessä saavutettavat lisätavoitteet.

Heti kun hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoiden ja -teknologioiden on osoitettu toimivan fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimalaitoksissa, on edellytettävä, että kaikki uudet fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalaitokset on alusta alkaen varustettu kyseisellä tekniikalla. Lisäksi kaikille nykyisille voimaloille on asetettava määräaika, johon mennessä niiden on otettava käyttöön kyseinen tekniikka.

On asetettava määräaika, johon mennessä kaikkien uusien asuntojen ja muiden kiinteistöjen on oltava hiilidioksidipäästöttömiä ja johon mennessä nykyiset rakennukset on asteittain muutettava sellaisiksi, että ne eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä.

On asetettava määräaika sille, että ajoneuvokantaa muutetaan asteittain sähköiseksi.

On asetettava viitteelliset tavoitteet sille, että lopetetaan kokonaan fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmitykseen ja ruoanlaittoon kotitalouksissa.

2.22   Kaikki nämä yksittäiset tavoitteet on sisällytettävä kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävään kattavaan strategiaan. On myös varmistettava niiden johdonmukaisuus yleisen tavoitteen kanssa, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 20 (tai 30) prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

3.   Komission kuulemisasiakirjassa kartoitetut energiastrategian ensisijaiset alat

3.1   Nykyaikaiset integroidut verkot. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nykyistä vakaamman kestävämmän, älykkäämmän ja yhtenäisemmän Euroopan verkkoinfrastruktuurin kehittäminen on erittäin tärkeää. Jotta uusiutuvista energialähteistä saadaan tehokkaimmat mahdolliset tulokset, erilaisia uusiutuvan energian lähteitä olisi asennettava optimaalisiin paikkoihin (tuulienergia tuulisessa paikassa, aurinkoenergia aurinkoisimmassa paikassa jne.) ja siirrettävä energiaa tehokkaalla siirtoverkolla sinne, missä sitä tarvitaan. Tämä Euroopan laajuinen optimointi edellyttää viime kädessä sitä, että Euroopan koko sähköntuotanto olisi nähtävä yhtenä yhtenäisenä järjestelmänä. On luotava yhtenäinen eurooppalainen verkko sekä perustettava yhteisiä hankkeita ja rakenteita sitä suunnittelemaan ja hallinnoimaan. Verkon on kyettävä älykkääseen hallinnointiin ja toimintaan kaikilla tasoilla, jotta tarjonta ja kysyntä saadaan vastaamaan toisiaan mahdollisimman hyvin. Yhtenäisen verkon on muiden tavoitteiden ohella kyettävä ottamaan vastaan energiasyötettä kaukana sijaitsevista lähteistä (esimerkiksi merellä tuotettava tuulienergia tai autiomaassa tuotettava aurinkovoima). Vaihtovirran ja tasavirran käyttö on optimoitava eri kohdissa verkkoa, jotta energian hävikki koko verkossa saadaan mahdollisimman pieneksi.

3.2   Komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja kaikkien siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaiseen verkostoon kuuluvien tahojen kanssa sellaisen koordinoidun rakenteen perustamiseksi, jossa suunnitellaan yhtenäisen verkon kehittämistä ja hallintaa. Tämän olisi pidettävä sisällään verkon rakentamiseen ja toimintaan liittyvät tekniset ja rahoitukselliset aspektit.

3.3   Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että kaikilla kulutuksen tasoilla, myös yksittäisissä kotitalouksissa, on tärkeää ottaa käyttöön älykäs mittaaminen. Kuluttajat tarvitsevat tällöin huomattavasti apua polttoaineen tarjoajilta ja julkisilta elimiltä, jotta ne ymmärtävät älykkäiden kulutusmittareiden tarjoaman tiedon. Kuluttajille on myös tarjottava todellisia vaihtoehtoja siihen, miten he voivat käyttää tätä tietoa optimoidakseen energiankulutusmallejaan.

Edistyminen kohti vähähiilistä energiajärjestelmää. EU on jo sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 30 prosenttia, mikäli muut valtiot tekevät samankaltaisia sitoumuksia. Nämä tavoitteet ovat keskeinen edistävä tekijä monille muille politiikanaloille sekä uusiin energiajärjestelmiin tehtäville investoinneille, joihin ne johtavat. Komitea katsoo, että EU:n olisi suotavaa sitoutua Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöministereiden suosituksen mukaisesti tiukentamaan yksipuolisesti hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteitaan kaavailtua aikaisemmin ja vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia nykyisen 20 prosentin tavoitetason sijasta, jos taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet mahdollistavat sen ilman kilpailukyvyn heikkenemistä ja jos niihin todella nivotaan tavoitteen edellyttämät toimenpiteet ja rahoitus.

3.4.1   Euroopan unioni on jo edistynyt hyvin tavoitteessaan vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (17 prosentin vähennys saavutettiin jo vuonna 2009). Se voisi lisäksi hyötyä tiukemman vähennystavoitteen synnyttämästä kannustimesta saada energiajärjestelmän muuttaminen etenemään nopeammin, päästökauppamarkkinat toimimaan tehokkaammin ja Euroopan kilpailuasema paranemaan pitkäjänteisesti. Jos kuitenkin tarkastellaan Euroopan teollisuutta politiikan ja lyhyen aikavälin (erityisesti energiaintensiivisten teollisuudenalojen) kilpailukyvyn suojelemisen näkökulmasta, olisi selvästi paljon helpompaa siirtyä kaavailtua aikaisemmin 30 prosentin vähennykseen, jos muut teollisuusmaat sitoutuisivat siihen verrattavissa oleviin vähennyksiin ja edistyneimmät kehitysmaat suostuisivat antamaan riittävän panoksen maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin. Tämä tarkoittaisi, että kaikki merkittävät maat jakaisivat nykyistä yhdenvertaisemmin energiasuuntauksen muuttamisesta aiheutuvat investointikustannukset ja energianhinnan aiheuttaman rasitteen ja että ”hiilivuoto” minimoitaisiin.

3.4.2   Tähän mennessä EU on pyrkinyt tekemään mahdollisuudesta omaksua vuoteen 2020 tähtäävä 30 prosentin tavoite neuvotteluvaltin, jotta se voisi houkutella muita maita tekemään siihen verrattavissa olevia sitoumuksia. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut tehokkaaksi taktiikaksi Kööpenhaminassa eikä sen jälkeen. Samalla mahdollisuus käyttää vuoteen 2020 tähtäävää tiukempaa tavoitetta keinona nopeuttaa energiajärjestelmän muuttamista Euroopan sisäisesti heikkenee jatkuvasti ajan kuluessa.

3.4.3   Koska ilmastonmuutosta koskevaa kattavaa maailmanlaajuista sopimusta ei edelleenkään ole, EU:n tulisi harkita siirtymistä kaavailtua aikaisemmin vuoteen 2020 tähtäävään 25 prosentin tavoitteeseen eli asettaa tavoitteensa sen vähennysasteikon alapäähän, jota hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on suosittanut kehittyneille maille ko. vuoteen mennessä. Näin varmistettaisiin myös tietyt muutoksesta aiheutuvat hyödyt hyväksyttäessä mahdollisimman pian vähimmäismäärää kunnianhimoisempi tavoite, samalla kun säilytettäisiin neuvotteluissa valttikortti, mikä tarkoittaisi mahdollisuutta tarjota vielä viittä lisäprosenttia; näin voitaisiin kannustaa muita maita tekemään enemmän kahden seuraavan vuoden aikana.

3.5   Tähän suuntaan hyvissä ajoin otettu askel johtaisi päästörajojen kiristymiseen päästökauppajärjestelmässä ja nostaisi ja tehostaisi siten hiilidioksidipäästöjen hintoja. Komitea katsoo, että mikäli päästökauppajärjestelmän halutaan tuottavan aitoja tuloksia, käyttöön on otettava vähintään 30 euron pohjahinta. Lisäksi on laadittava järjestelyjä, joilla varmistetaan, että EU kasvattaa asianmukaisilla investoinneilla omien hiilipäästövähennystensä osuutta sen sijaan, että ne siirrettäisiin maailman muihin osiin puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) kautta. Näiden parannusten jälkeenkin on komitean mielestä tärkeää olla liioittelematta niitä tuloksia, joita pelkästään päästökauppajärjestelmän avulla voidaan saavuttaa. Lisäksi voi osoittautua poliittisesti ja kilpailukyvyn kannalta mahdottomaksi kiristää järjestelmää merkittävästi EU:ssa, jos maailman muut osat pidättäytyvät edelleen ryhtymästä samankaltaisiin toimiin. Jotta energiajärjestelmää saataisiin muutettua tarvittavassa tahdissa, tulee myös monia muita politiikkoja sisällyttää kokonaisvaltaiseen strategiaan tässä lausunnossa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti, ja niille saatetaan joutua antamaan tulevassa strategiassa enemmän painoarvoa, mikäli päästökauppajärjestelmä ei jatkossakaan toimi kunnolla.

3.6   EU on jo edistynyt hyvin rakennusten, ajoneuvojen ja monien muiden tuotteiden ja palveluiden energiatehokkuuden vähimmäisstandardien määrittelyssä. Rajoitusten laajentamisessa ja kiristämisessä on kuitenkin vielä tehtävää. Lisäksi on tehtävä vielä paljon työtä sen varmistamiseksi, että nämä standardit pannaan täytäntöön ja että niitä noudatetaan. Komission on lisättävä jäsenvaltioihin kohdistuvaa painetta asianmukaisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien ja politiikkojen laatimiseksi.

3.7   Johtava asema teknologisissa innovaatioissa. Teknologisella innovoinnilla tulee olemaan energiasektorilla erittäin tärkeä rooli uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä ja niiden hintojen alentamisessa hallittavammalle tasolle. Eurooppa on vaarassa jäädä tällä sektorilla jälkeen maailmanlaajuisessa kilpailussa, ja sen on lisättävä (julkista ja yksityistä) tutkimus- ja kehitystyötä keskeisten uusien teknologioiden alalla. Strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) olisi pantava Euroopan tasolla viipymättä täytäntöön.

3.8   Energiakysymyksillä tulisi olla nykyistä tärkeämpi asema kaikissa keskeisissä EU-ohjelmissa ja erityisesti rakennerahastoissa. Myös jäsenvaltioiden on annettava energiakysymyksille keskeisempi asema erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä koskevissa investointisuunnitelmissaan. EU:n ja jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että energiahuollon ja -jakelun sekä energiatehokkuutta edistävien tuotteiden ja palveluiden alalla toimiville yksityissektorin yrityksille annetaan oikeanlaiset vakaat sääntelypuitteet ja kannusteet, jotta ne voivat huolehtia omasta roolistaan toimien tehostamisessa.

3.9   Komitea on samaa mieltä siitä, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisen tärkeä rooli energiatehokkuuden edistämisessä omilla alueillaan sekä koordinoitaessa suunnitelmia uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi. Se kehottaa EU:ta tukemaan kaupunginjohtajien ilmastokokouksen erinomaisia energia-alan aloitteita ja katsoo, että kyseistä aloitetta olisi pyrittävä vahvistamaan ja laajentamaan.

3.10   Vahva ja koordinoitu ulkoinen energiapolitiikka. Komitea on samaa mieltä siitä, että EU hyötyisi energiapolitiikan paremmasta koordinoinnista suhteessa kolmansiin maihin. Mutta riippumatta siitä, miten koordinoitua politiikka on, Eurooppa pysyy kansainvälisellä tasolla haavoittuvana, mikäli se on jatkuvasti vahvasti riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista muualta maailmasta ja erityisesti, jos tuonti keskittyy vain muutamiin keskeisiin maihin. EU:n asema on sitä turvatumpi mitä nopeammin se pystyy parantamaan tehokkuuttaan, vähentämään kokonaiskulutustaan ja pienentämään riippuvuuttaan fossiilisten polttoaineiden tuonnista.

3.11   EU:n kansalaisten suojelu. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ensisijaiseen asemaan olisi asetettava ne toimet, joilla energia-alan toimijoille kaikkialla Euroopassa luodaan yhtäläiset toimintamahdollisuudet ja joilla edistetään kuluttajille suunnattujen energiapalveluiden kaikkien näkökohtien avoimuutta. Kaikentyyppisten kuluttajien (sekä yritysten että kotitalouksien) on opittava kiinnittämään paljon enemmän huomiota energiankulutustapoihinsa sekä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin käyttää vähemmän energiaa tehokkaammin.

3.12   Energiatuotteiden ja palveluiden hinnat todennäköisesti kallistuvat suhteellisen paljon, mikä synnyttää taloudellisia kannusteita energiankäytön tehostamiselle. Kaikentyyppiset kuluttajat odottavat kuitenkin oikeutetusti avukseen muutakin kuin hintojen nousua voidakseen siirtyä oikeaan suuntaan. Tavaroiden ja palveluiden energiaominaisuuksista on tiedotettava huomattavasti nykyistä laajemmin, ja samalla on annettava erityistietoa tarjolla olevista vaihtoehdoista sekä tuettava muutoksen tekemisessä (esim. päätös kotien ja muiden rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta, ympäristöystävällisemmät kuljetusmuotovalinnat, ympäristöystävällisemmät ratkaisut ostos- ja lomavalinnoissa jne.).

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


LIITE

Seuraava erityisjaoston lausunnon kohta muutettiin täysistunnossa hyväksytyllä muutosehdotuksella, mutta se sai tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 3.4

Edistyminen kohti vähähiilistä energiajärjestelmää. EU on jo sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 30 prosenttia, mikäli muut valtiot tekevät samankaltaisia sitoumuksia. Nämä tavoitteet ovat keskeinen edistävä tekijä monille muille politiikanaloille sekä uusiin energiajärjestelmiin tehtäville investoinneille, joihin ne johtavat. Komitea katsoo, että EU:n olisi suotavaa sitoutua Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöministereiden suosituksen mukaisesti tiukentamaan yksipuolisesti hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteitaan kaavailtua aikaisemmin ja vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia nykyisen 20 prosentin tavoitetason sijasta, jos taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet mahdollistavat sen ilman kilpailukyvyn heikkenemistä ja jos niihin todella nivotaan tavoitteen edellyttämät toimenpiteet ja rahoitus.

Muutosehdotuksen puolesta annettiin

88 ääntä ja vastaan 82 ääntä 26:n pidättyessä äänestämästä.


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/8


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Islanti jäsenehdokasvaltiona”

(valmisteleva lausunto)

(2011/C 54/02)

Esittelijä: Liina CARR

Huhtikuun 28. päivänä 2010 päivätyssä kirjeessä Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič ja laajentumisprosessista vastaava Euroopan komission jäsen Štefan Füle pyysivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Islanti jäsenehdokasvaltiona.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. lokakuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 170 ääntä puolesta ja 1 vastaan kenenkään pidättymättä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Nykyisessä tilanteessa yleisen mielipiteen tuki Islannin EU-jäsenyyshakemukselle on kovan työn takana, minkä vahvisti Islannissa syyskuussa 2010 järjestetty julkinen kuulemismenettely. Vaikka jäsenyys sinänsä herättää edelleen keskustelua, kansalaisten tuki liittymisneuvotteluille näyttää viime aikoina kasvaneen: 64 prosenttia toivoo, että EU-jäsenyysprosessia jatketaan hakemuksen peruuttamisen sijasta. Tuki liittymisprosessille on kasvanut huomattavasti aiempiin kyselyihin verrattuna.

1.2   Komitea katsoo, että EU:hun myönteisesti suhtautuvien järjestöjen on aika osallistua julkiseen keskusteluun entistä enemmän osoittaakseen, mitä etuja EU-jäsenyyteen sisältyy sekä Islannille että EU:lle. ETSK voisi toimia aloitteentekijänä ja järjestää tapahtumia, joissa keskitytään erityisesti muita eturyhmiä edustavien organisaatioiden rooliin.

1.3   ETSK kannattaa varauksetta Islannin EU-jäsenyyttä ja painottaa, että Islannin kansalaisyhteiskunnan osallistuminen liittymisneuvotteluihin on tärkeää. Työmarkkinaosapuolilla on perinteisesti ollut vahva rooli Islannin toimintapolitiikkaa muokattaessa, ja ne ovat jo luoneet yhteyksiä ETSK:hon sekä eurooppalaisiin kattojärjestöihin.

1.4   Komitea painottaa, että työmarkkinaosapuolten lisäksi kansalaisyhteiskunnan eri eturyhmien on osallistuttava toimintaan nykyistä laajemmin. Liittymisprosessin kuluessa on varmistettava, että perinteisemmän työmarkkinavuoropuhelun rinnalla käydään myös kansalaisvuoropuhelua.

1.5   Komitea suosittaa, että Islantia varten perustetaan mahdollisimman pian neuvoa-antava sekakomitea, kuten on toimittu muiden, liittymistä valmistelevien maiden tapauksessa. Komitea katsoo, että tämä on hyödyllinen mekanismi näkemysten ja tietojen vaihtamiseksi Islannin ja EU:n jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntien välillä, yhteisten suositusten ja näkökantojen esittämiseksi neuvotteluosapuolille sekä erityisesti muita eturyhmiä edustavien organisaatioiden roolin vahvistamiseksi jäsenyysneuvotteluissa.

1.6   Koska Islanti on poliittisesti ja taloudellisesti erittäin kehittynyt ja koska se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA), se on yleisesti ottaen hyvin valmistautunut täyttääkseen EU-jäsenyyteen kuuluvat velvollisuudet (huolimatta Islannin talouden romahtamisesta äskettäisessä kriisissä) erityisesti ETA-sopimuksen kattamilla aloilla. ETSK katsoo myös, että EU:n jäsenvaltiona Islanti voisi osaltaan antaa panoksensa EU:n eri politiikkojen kehittämiseen esimerkiksi kestävyysperiaatteita noudattavan kalastuksen, uusiutuvien energialähteiden ja arktisen ulottuvuuden ollessa kyseessä. Nykyisin Islanti ei ole edustettuna EU:n päätöksentekoelimissä.

1.7   Vaikka Islanti on jo pannut täytäntöön huomattavan osan EU:n lainsäädännöstä, eräillä keskeisillä aloilla, lähinnä kalastuksessa ja maataloudessa, on edelleen jäljellä haasteita. ETSK painottaa, että kyseisten alojen kansalaisyhteiskuntaryhmillä on oltava liittymisprosessissa keskeinen rooli. Liittymisprosessiin on kutsuttava mukaan myös muut keskeiset ryhmät tukemaan Islannin hallitusta EU-jäsenyysneuvotteluissa.

1.8   Eräät vaikutusvaltaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat jo ilmoittaneet vastustavansa Islannin jäsenyyshanketta. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvat organisaatiot aloittavat pikimmiten julkisen keskustelun jäsenyyden hyödyistä Islannille ja EU:lle. ETSK katsoo, että kansallisella ja unionin tasolla olisi hyödyllistä käydä laajempi keskustelu, joka tukee organisaatioita ja kansalaisia projektissa mielipiteen muodostamiseksi demokraattisen prosessin kautta, kun otetaan huomioon unionitason yhteisymmärrykseen pohjautuva lähestymistapa.

1.9   Kielteinen yleinen mielipide EU-jäsenyyttä kohtaan Islannissa johtuu osaksi ratkaisemattomasta Icesave-kiistasta. Siksi on sitäkin tähdellisempää ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan EU-jäsenyydestä käytävään rakentavaan vuoropuheluun. ETSK painottaa, että Icesave-kysymys tulisi ratkaista liittymisneuvotteluiden ulkopuolella ja ettei siitä saa tehdä estettä Islannin jäsenyysprosessin etenemiselle.

2.   Tilannekatsaus

2.1   Islanti haki EU:n jäsenyyttä heinäkuussa 2009, ja 24. helmikuuta 2010 komissio antoi myönteisen lausunnon Islannin hakemuksesta. Kesäkuun 17. päivänä 2010 Eurooppa-neuvosto päätti käynnistää jäsenyysneuvottelut ja kehotti neuvostoa hyväksymään yleisen neuvottelukehyksen. Euroopan parlamentti vahvisti päätöksen 28. kesäkuuta 2010. Hallitustenvälinen konferenssi kokoontui ensimmäistä kertaa 27. heinäkuuta 2010.

2.2   Islanti on jo pannut täytäntöön suuren osan EU:n lainsäädännöstä ETA-sopimuksen ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumista koskevan sopimuksen puitteissa, mikä helpottaa arviointiprosessia sekä sitä seuraavia luvuittain käytäviä neuvotteluita. Muutamilla avainaloilla, joista esimerkkeinä mainittakoon maatalous, kalastus ja rahapolitiikka, haasteita on vielä jäljellä. Arviointiprosessi on alkanut, ja se on määrä saada päätökseen kesäkuussa 2011.

2.3   Islanti täyttää kaikilta osin Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston EU-jäsenyydelle asettamat poliittiset edellytykset. Se on pitkälle kehittynyt edustuksellinen demokratia, jolla on vahvat instituutiot sekä laaja-alainen, perus- ja ihmisoikeudet turvaava ja oikeusvaltiota kunnioittava järjestelmä.

2.4   Islannin julkishallinto on yleisesti ottaen tehokas, eikä siihen kohdistu poliittista vaikuttamista. Viimeaikaista taloudellista myllerrystä ovat säestäneet poliittinen kuohunta ja hallinnollisen uudistuksen tarve. Komission käsityksen mukaan rahoituskriisi on nostanut esiin kysymyksiä mahdollisista eturistiriidoista, jotka liittyvät poliittisten päättäjien ja liike-elämän edustajien välisiin läheisiin yhteyksiin, ja lisäuudistukset ovat mitä todennäköisimmin välttämättömiä. Julkishallintoa on jo ryhdytty uudistamaan, ja eräisiin komission esille ottamiin ongelmiin on puututtu.

2.5   Talouskriisin vakavista seurauksista huolimatta Islannilla on toimiva markkinatalous, ja se kykenee vastaamaan asianmukaisesti kilpailupaineeseen ja markkinavoimiin EU:ssa. Kriisin taltuttamiseksi Islannin hallitus on ryhtynyt vaikeisiin säästötoimenpiteisiin, ehdottanut toimia talouden monipuolistamiseksi ja toivoo kasvun elpyvän vuoden 2010 loppuun mennessä. Nykyisen hallituksen päätavoitteena on tasapainottaa valtion talousarvio vuoteen 2013 mennessä sekä luoda työpaikkoja ja edistää innovointia Islannin kilpailukyvyn palauttamiseksi vuoteen 2020 mennessä.

2.6   Yleisesti ottaen Islantia pidetään luonnollisena ehdokasvaltiona; sillä on hyvin kehittynyt demokraattinen kulttuuri ja unionin säännöstöön nähden pitkälle yhdenmukainen lainsäädäntö, minkä johdosta se voisi saattaa liittymisneuvottelut päätökseen suhteellisen nopeasti edellyttäen, että se saattaa lainsäädäntönsä kaikilta osin sopusointuun unionin säännöstön kanssa siihen mennessä, kun se liittyy unioniin. Jos neuvotteluprosessi on menestyksekäs ja islantilaiset hyväksyvät maansa jäsenyyden kansanäänestyksessä, Islanti olisi väestöltään – noin 317 000 asukasta – pienin jäsenvaltio.

2.7   Sen jälkeen, kun Islanti oli hakenut jäsenyyttä, perustettiin kymmenen neuvotteluryhmää vastaamaan eri aloja koskevista neuvotteluista. Työmarkkinaosapuolet ja muut keskeiset organisaatiot ovat hyvin edustettuina, ja niillä on edustus tärkeimmissä ryhmissä. Vaikka virkamiehet vastaavat neuvotteluista, ryhmiä, joita asia koskee eniten, on pyydetty ottamaan osaa neuvotteluryhmien valmistelutyöhön ja osallistumaan prosessiin suoraan.

2.8   Islannin hallituksen politiikkana on ottaa kansalaisyhteiskunta täysimääräisesti mukaan liittymisprosessiin. Kun Islannin parlamentin ulkoasiainvaliokunta laati mietintönsä EU-jäsenyydestä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, kansalaisia ja instituutioita kehotettiin esittämään kommentteja, jotka otettiin huomioon. Valiokunnan päätelmissä todetaan, että perustettaisiin laaja-alainen kuulemisfoorumi, jossa keskusteltaisiin EU:sta, liittymisneuvotteluiden etenemisestä sekä Islannin neuvottelukannoista yksittäisissä kysymyksissä.

2.9   Huolimatta kaikista edellä mainituista myönteisistä merkeistä, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan osallisuutta liittymisprosessissa, Islannin uskottavuus on kärsinyt eräissä EU:n jäsenvaltioissa pankkikriisin ja Icesave-kiistan johdosta. Islantilaisten suhtautuminen EU:ta kohtaan vaihtelee. Heinäkuussa 2010 toteutettu kyselytutkimus osoitti, että 60 prosenttia kannatti jäsenyyshakemuksen peruuttamista, mutta syyskuun lopulla Fréttablaðið-sanomalehden tekemä kysely osoitti, että 64 prosenttia vastaajista halusi, että neuvottelut saatetaan päätökseen, jotta asiasta voitaisiin äänestää kansanäänestyksessä. Vaikka on liian aikaista sanoa, onko käsitys EU:sta islantilaisten keskuudessa muuttunut, on varmaa, että EU:ta ja EU-jäsenyyttä koskevalle asiatiedolle on valtava kysyntä. Islantilaisilla näyttää olevan kasvava halu tietää entistä enemmän EU:sta ja liittymisprosessista, jotta tulevien päätösten perustana on vankka tietämys myyttien ja pelkojen sijasta.

3.   Suhteet EU:hun

3.1   Islannilla on läheiset suhteet Euroopan unioniin vuonna 1994 voimaan tulleen ETA-sopimuksen kautta. ETA-sopimus mahdollistaa kolmen EFTA-valtion osallistumisen EU:n sisämarkkinoihin. Islannin jäsenyyshakemuksen jälkeen EU perusti edustuston Islantiin; aiemmin Islannin-asioista vastasi EU:n Oslon-edustusto.

3.2   ETA-sopimus on edellyttänyt, että Islanti sisällyttää huomattavan osan EU:n säännöstöstä kansalliseen oikeusjärjestelmäänsä. Islanti on pannut täytäntöön valtaosan neljän vapauden kannalta keskeisistä määräyksistä. Vain muutamat sisäpolitiikan alat jäävät ETA-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja jotkut saattavatkin väittää, että vallitsee eräänlainen EU-jäsenyyteen verrattavissa oleva tilanne. Heinäkuuhun 2009 mennessä kansallisen lainsäädännön osaksi saatetun sisämarkkinalainsäädännön prosenttiosuus on samalla tasolla kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin.

3.3   Vaikka oikeus-, vapaus- ja turvallisuuskysymykset eivät sisälly ETA-sopimukseen, Islanti on osallistunut myös kyseiseen politiikanalaan Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumista koskevan sopimuksen kautta. Kun EU:n pohjoismaiset jäsenvaltiot jättivät hakemuksen liittyäkseen Schengen-sopimukseen, niiden ehtona oli, että löydettäisiin ratkaisu Pohjoismaiden passiunionin säilyttämiseksi Islannin ja Norjan kanssa. Kyseiset kaksi maata ovat siitä syystä soveltaneet Schengenin säännöstöä maaliskuusta 2001 lähtien.

3.4   EU:n päätöksentekoprosessiin osallistumisen osalta ETA-sopimus mahdollistaa lähinnä yhteydet komissioon. ETA-sopimuksen 99 ja 100 artiklan mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvat EFTA-maat voivat osallistua komission asiantuntijaryhmiin sekä komiteamenettelyn piiriin kuuluvien komiteoiden työryhmiin. Euroopan talousalueeseen kuuluvilla EFTA-mailla ei ole kuitenkaan virallisia yhteyksiä neuvostoon eikä Euroopan parlamenttiin.

3.5   Islannin työmarkkinaosapuolet osallistuvat ETA:n neuvoa-antavaan komiteaan ETSK:n kanssa. Poliittisella tasolla Islanti osallistuu ETA:n parlamentaariseen sekakomiteaan. Islanti osallistuu Norjan kanssa myös neuvoston kokouksia edeltäviin Pohjoismaiden ja Baltian maiden epävirallisiin tapaamisiin, joissa sillä on mahdollisuus yrittää saada näkemyksensä kuulluiksi.

3.6   Sen lisäksi, ettei Islanti voi osallistua täysimääräisesti EU:n päätöksentekoprosessiin, keskeinen ero ETA-sopimukseen ja EU-jäsenyyteen perustuvan Islannin aseman välillä on, ettei ETA-sopimuksella luoda ylikansallisia elimiä, joilla on valtuudet säätää jäsenvaltioissa suoraan sovellettavissa olevia lakeja. ETA-sopimuksessa ei myöskään määrätä oikeudellisen toimivallan myöntämisestä. EU-jäsenyys puolestaan tarjoaisi Islannille edustuksen kaikissa EU:n toimi- ja päätöksentekoelimissä.

3.7   Vaikka Islannilla on läheiset suhteet EU:hun, se on viime aikoihin asti päättänyt pysytellä unionin ulkopuolella. Tämän kannan voidaan yleisesti katsoa juontuvan monista eri tekijöistä, erityisesti halusta säilyttää kalavarat kansallisessa valvonnassa. Myös yhteinen maatalouspolitiikka on epäsuosittu islantilaisten maataloustuottajien keskuudessa; he pelkäävät Euroopan mantereen halvempien tuotteiden synnyttämää kilpailua. Kansallismielinen suuntaus on voimakas tietyissä Islannin väestönosissa, ja eräät päätöksentekijät ovat yleisesti olleet haluttomia edistämään mitään, mitä voitaisiin pitää maan itsemääräämisoikeuden vaarantamisena. Islannin maantieteellinen eristyneisyys, sen erityinen turvallisuuspoliittinen suhde Yhdysvaltoihin kylmän sodan vuosina, sen hallinnon suppea koko sekä maaseutualueita suosiva vaalijärjestelmä mainitaan toisinaan mahdollisina syinä Islannin EU-politiikalle. Lisäksi rahoituskriisiin asti katsottiin yleisesti, että ETA-sopimus palvelee Islannin etuja riittävästi.

3.8   Edellä mainituista seikoista huolimatta huomattava väestönosa on kuluneina vuosina kannattanut yhteyksien tiivistämistä EU:hun. Islannin rahoitusjärjestelmän romahdettua lokakuussa 2008 EU-jäsenyyden ja euron käyttöönoton kannatus lisääntyi. Heinäkuussa 2009 Islannin parlamentti äänesti EU-jäsenyyden hakemisen puolesta. Yleisön ja poliittisten puolueiden näkemykset asiasta Islannissa eriävät toisistaan kuitenkin edelleen.

3.9   Islannin jäsenyys hyödyttäisi sekä EU:ta että Islantia. EU:n kannalta jäsenyys edistäisi unionin maantieteellistä kattavuutta ja antaisi EU:lle jalansijan arktisella alueella sekä mahdollisuuden osallistua Arktiseen neuvostoon. Islannin kannalta EU-jäsenyys vahvistaisi sen asemaa tavoiteltaessa entistä parempia monenvälisen hallinnoinnin muotoja arktisella alueella. Jäsenyys myös palauttaisi Islannin kansainvälistä uskottavuutta, ja sillä olisi tasapainottava vaikutus maan valuuttaan ja koko talouteen. EU:n jäsenenä Islannilla olisi paljon tarjottavana pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan, uusiutuvien energiavarojen kehittämiseen ja hyödyntämiseen sekä entistä ympäristöystävällisempään talouteen EU:ssa.

3.10   Useita haasteita on vielä jäljellä, sillä monet merkittävät kysymykset jäävät ETA-sopimuksen ja Schengen-yhteistyön soveltamisalan ulkopuolelle. Eräät niistä aiheuttavat mitä todennäköisimmin vaikeuksia neuvotteluissa. Kalastus ja maatalous ovat luultavasti erityisen hankalia kysymyksiä, ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla kyseisillä aloilla on liittymisprosessissa keskeinen rooli. Liittymisprosessin tulisi olla vapaaehtoinen, yhteisymmärrykseen perustuva vastavuoroinen prosessi, jossa kumpikaan osapuoli ei tunne olevansa toiseen osapuoleen nähden velvollinen tekemään sitoumuksia, joihin ne eivät ole valmiita.

4.   Yhteiskunnallis-taloudellinen tilanne

4.1   Islannin talous on perinteisesti perustunut etupäässä kalastukseen, ja kalastuksen osuus on edelleen lähes puolet Islannin tavaraviennistä. Viime aikoina myös alumiinin tuotannosta ja matkailusta on tullut merkittäviä elinkeinoaloja. 1990-luvulla Islanti aloitti talouden sääntelyn purkamiseen, vapauttamiseen ja monipuolistamiseen tähtäävän prosessin ja loi mittavan rahoitussektorin. Liiallisen riskeille altistumisen, rahoitusalan riittämättömän valvonnan sekä kansantalouteen nähden suurikokoisten pankkien seurauksena Islannin pankkisektori romahti maailmanlaajuisen rahoituskriisin jälkimainingeissa. Pankkien yhteenlasketut vastattavat olivat yli kymmenen kertaa suuremmat kuin Islannin BKT (1). Tämä johti syvään taantumaan sosiaalisine ja taloudellisine seurauksineen.

4.2   Islannin kruunu heikkeni merkittävästi, minkä johdosta inflaatio kiihtyi, työttömyys lisääntyi, omaisuusarvot laskivat, suuri määrä yrityksiä joutui konkurssiin ja yksityinen kulutus väheni. Lisäksi veroja (pääoma-, tulo- ja valmisteverot sekä arvonlisäverokannat) on nostettu, on otettu käyttöön uusi kolmiportainen henkilökohtainen tuloverojärjestelmä ja monia etuuksia, kuten äitiys- ja isyysloma- sekä lapsilisäetuuksia, on pienennetty. Julkista varainkäyttöä koulutukseen ja terveydenhuoltoon on niin ikään leikattu. Monet islantilaiset kotitaloudet ovat kärsineet menetettyään suuren osan säästöistään ja/tai tuloistaan. Kriisin vakavuuden lievittämiseksi parhaillaan on meneillään velkojen laaja uudelleenjärjestelyprosessi, joka on suunnattu sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Yksityishenkilöiden osalta on otettu käyttöön erityiset tuomioistuinten ulkopuoliset velkojen uudelleenjärjestelypuitteet vakavissa vaikeuksissa olevia kotitalouksia varten (2).

4.3   Valtionvelan määrä moninkertaistui kriisin seurauksena. Suuri osa tästä velasta perustuu Icesave-sitoumuksiin. Talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan direktiivin (94/19/EY) mukaan Islanti on velvollinen korvaamaan tallettajille 20 000 euroon saakka tiliä kohti. Islanti on suostunut noudattamaan kyseisiä velvoitteita. Edelleen ratkaisematta oleva Icesave-kiista koskee kuitenkin niitä ehtoja ja edellytyksiä, joiden perusteella Islannin tulisi maksaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallituksille takaisin niiden omille tallettajilleen maksamat korvaukset.

4.4   Islanti on ryhtynyt moniin eri toimenpiteisiin pyrkiessään selviytymään kriisistä. Kolme suurinta pankkia kansallistettiin, ne kävivät läpi rakenneuudistuksen ja niiden pääomapohjaa vahvistettiin. Otettiin käyttöön maksutasetukia ja kansainvälisiä pääomavirtoja rajoitettiin ulkomaanvaluutan ulkomaille virtaamisen ja Islannin kruunun lisädevalvoitumisen estämiseksi. Lokakuussa 2009 keskuspankki alkoi vähitellen karsia kyseisiä valvontatoimia. Perustettiin uusi talousasiainministeriö, keskuspankin hallintoneuvosto vaihdettiin ja rahoitustarkastuslaitoksen roolia vahvistettiin. Lisäksi hallitus käynnisti kokonaisvaltaisen tutkimuksen kriisiin johtaneista tapahtumista perustamalla erityisen tutkintalautakunnan ja nimittämällä erityissyyttäjän.

4.5   Hallitus pyysi lisäksi apua kansainväliseltä yhteisöltä, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF mukaan luettuna. IMF:n valmiusluottojärjestely Islantia varten on suuruudeltaan 2,1 miljardia dollaria. Lisäksi muut Pohjoismaat, Puola ja Färsaaret ovat antaneet käyttöön 2,75 miljardia dollaria. IMF:n tukema talousohjelma käsittää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vakauttamaan valuuttakurssi ja luomaan uudelleen luottamusta rahapolitiikkaan, tarkistamaan veropolitiikkaa ja säilyttämään julkisen sektorin velka hallittavissa olevalla tasolla, uudistamaan rahoitusalan rakenteita ja sääntelykehystä sekä helpottamaan kotitalouksien ja yritysten velkojen uudelleenjärjestelyä. Syyskuun lopulla 2010 IMF hyväksyi Islannin talouden elvytyssuunnitelmaa koskevan kolmannen katsauksensa.

4.6   Islannin makrotaloudellista vakauttamista ei ole vielä saatu päätökseen, ja julkisen talouden vakauttaminen on edelleen yksi tärkeimmistä haasteista. Julkisen talouden puitteiden vahvistamiseksi hyväksyttiin nelivuotinen julkisen talouden vakauttamissuunnitelma. Merkkejä edistymisestä on jo nähtävissä. IMF arvioi, että talouden pitäisi lähteä kasvuun vuoden 2010 jälkipuoliskolla Islannin talouden vakaiden perustekijöiden ansiosta. (2) Inflaatio laskee, ja valuuttakurssi on vakaantunut. Uusien liikepankkien pääomapohjaa on vahvistettu ja rahoitusmarkkinasäännösten laaja-alaiset uudistukset on saatettu päätökseen. Työttömyysaste ei ole ylittänyt 10:tä prosenttia, vaikka niin ennustettiin.

4.7   Työmarkkinaosapuolilla on ollut keskeinen rooli Islannin talouden elvytyssuunnitelmassa. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat kesäkuussa 2009 vakaussopimuksen, mikä näkyy vuoden 2010 talousarviossa. Sopimuksen tavoitteena oli varmistaa yhteiskunnallinen konsensus tarvittavista mukautustoimenpiteistä. Koska osallisina sopimuksessa olivat kuitenkin ensisijaisesti työmarkkinaosapuolet, eräät kansalaisyhteiskunnan organisaatiot katsoivat tulleensa syrjäytetyiksi kyseisestä prosessista. Maaliskuussa 2010 Islannin työnantajien keskusliitto vetäytyi sopimuksesta väittäen, että sopimusta oli rikottu ja ettei hallitus kykene pitämään lupauksiaan.

4.8   Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Islannilla on suhteellisen joustavat työmarkkinat, joilla työvoimaosuus on korkea, verrattain nuori ja hyvin koulutettu aktiiviväestö sekä vankka resurssipohja, rikkaat kalastusalueet ja laajat uusiutuvat energialähteet mukaan luettuina. Siksi on todennäköistä, että ajan mittaan Islanti toipuu täysin nykyisistä taloudellisista vastoinkäymisistä. Euroopan komissio katsoo lisäksi, että jos Islanti yhdenmukaistaa lainsäädäntönsä unionin säännöstön kanssa talous- ja rahapolitiikan alalla, ei sen osallistumisen talous- ja rahaliittoon pitäisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia.

5.   Islannin kansalaisyhteiskunta

5.1   Kansalaisyhteiskunnan aktiivisella osallistumisella on Islannissa pitkä historia. Erityisesti Islannin yhteiskunnan pienen koon johdosta eturyhmillä on erittäin tiiviit ja usein henkilökohtaiset yhteydet hallitukseen, ja ne ovat osallistuneet aktiivisesti poliittiseen prosessiin. Itse asiassa eräillä eturyhmillä, kuten maataloustuottaja- ja kalastajajärjestöillä sekä ammattiliitoilla, on perinteisesti ollut erittäin likeiset suhteet tiettyihin poliittisiin puolueisiin.

5.2   Kooltaan suppeasta hallinnosta johtuvien rajoitteiden vastapainoksi Islannin hallitus tekee tiiviistä yhteistyötä unionitasolla aktiivisten islantilaisten eturyhmien kanssa ja on niistä usein riippuvainen, kun kyse on tietojen keräämisestä ja Islannin huolenaiheita koskevan tietoisuuden lisäämisestä Brysselissä. Eturyhmillä on kuitenkin merkittävämpi rooli tietojen keräämisessä ja strategian luomisessa kuin EU-politiikkaan vaikuttamisessa, lukuun ottamatta sosiaalipolitiikan aloja, joilla työmarkkinaosapuolet ovat erityisen aktiivisia ja joilla ne osallistuvat toimintapolitiikan laadintaprosessiin suoraan.

5.3   Perustuslain 74 artiklan mukaan – muiden Pohjoismaiden tavoin – kaikenlaisia yhdistyksiä voidaan perustaa ilman ennakkolupaa, eikä niitä saa lakkauttaa hallinnollisella päätöksellä. Yhdistykset on rekisteröitävä kansallisen rekisteriviranomaisen rekisteriin, jotta niille annetaan kansallinen rekisteröintinumero verotusta varten, ja niillä on oltava virallinen kotipaikka. Ammattiliittotoiminnasta säädetään ammattiliitoista ja työmarkkinakiistoista annetussa laissa.

5.4   Monilla islantilaisilla organisaatioilla on pitkäaikaiset ja vahvat siteet pohjoismaisiin kumppanitahoihinsa. Nämä siteet voisivat auttaa islantilaisia organisaatioita vaihtamaan parhaita käytänteitä ja ottamaan oppia kumppaniorganisaatioiden kokemuksista kyseisten maiden EU:hun liittymistä koskevan prosessin aikana.

5.5   Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkinen kuuleminen Islannissa kuitenkin osoitti, että muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kuin työmarkkinajärjestöt ovat suurelta osin sisäänpäin kääntyneitä. Entistä tiiviimmän yhteistyön avulla pitäisi olla mahdollista saada ne vakuuttumaan siitä, että erityisesti suhteessa EU-jäsenyysprosessiin ne voisivat omaksua aiempaa avaramman käsityksen omasta roolistaan Islannissa, jolloin myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiot EU:ssa voisivat hankkia oppia islantilaisilta kumppaneiltaan.

5.6   Islanti on soveltanut pohjoismaista talous- ja sosiaalimallia, jolle ovat tunnusomaisia laaja-alainen hyvinvointivaltio ja korkeat etuustasot. Työmarkkinaosapuolet molemmin puolin työmarkkinakenttää osallistuvat aktiivisesti työmarkkinavuoropuheluun vaihtaakseen tietoja ja ratkaistakseen monentyyppisiä merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Työ- ja sosiaalisäännökset määritellään yleensä ennemminkin työehtosopimuksissa kuin laissa.

5.7   Islannissa asiainkulku on pitkälti heijastanut kehitystä pohjoismaisissa naapurimaissa siten, että julkiset menot ovat kasvaneet. Kaupungistuminen ja muutokset yhteiskuntarakenteessa ovat johtaneet erilaisten eturyhmien, lähinnä ammattiliittojen, osuuskuntien ja maataloustuottajajärjestöjen, muodostamiseen. Alkuvuosina eturyhmiä oli vain muutamia, mutta ne olivat vaikutusvaltaisia, ja niillä oli läheiset yhteydet tiettyihin poliittisiin puoleisiin, jotka ajoivat niiden intressejä.

5.8   1900-luvun jälkipuoliskolla eturyhmien lukumäärä kasvoi yhteiskunnan monimuotoistuessa. Samalla kun monimuotoisuus on lisääntynyt, siteet tiettyjen poliittisten puolueiden ja vaikutusvaltaisten eturyhmien välillä ovat heikentyneet. Islannin kaltaisessa pienimuotoisessa yhteiskunnassa kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon väliset kanavat ovat kuitenkin väistämättä lyhyet.

5.9   Vaikka islantilainen malli muistuttaa monessa suhteessa Islannin pohjoismaisten kumppaneiden mallia, se eroaa kuitenkin tavanomaisesta pohjoismaisesta mallista eräiltä osin. Islannissa kehitys on edennyt hitaammin ja hyvinvointimenot ovat perinteisesti olleet alhaisemmat kuin muissa Pohjoismaissa. Vapauttamiseen ja yksityistämiseen tähtäävät politiikat olivat keskeisessä asemassa 1990-luvulla, ja rahoitusalan romahduksen seurauksena sosiaaliturvajärjestelmää on supistettu huomattavasti. Pohjoismaissa poliittisesti vasemmalla ja oikealla olevat puolueet kuitenkin hyväksyvät hyvinvointimallin yleisesti, ja näin on myös Islannissa huolimatta siitä, että sen poliittiselle elämälle ovat leimallisia etupäässä keskustan ja oikeiston yhteiset koalitiot. Työmarkkinaosapuolilla on ollut keskeinen rooli politiikkaa muokkaavassa prosessissa.

5.10   Julkisen kuulemismenettelyn tulokset osoittivat, että Islannin kansalaisyhteiskunta on jakautunut EU-jäsenyyskysymyksessä. Erityisesti kalastajien ja maataloustuottajien järjestöt vastustavat EU-jäsenyyttä, ja vastaavasti työntekijöiden keskusliiton ja elinkeinoelämän keskusliiton kaltaiset järjestöt kannattavat sitä. Lisäksi monet organisaatiot Islannissa eivät ota kantaa asiaan. Vaikka demokratia Islannissa on äärimmäisen vahva, kattavampien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustus on suhteellisen heikko, minkä johdosta kansalaisyhteiskunnan ääni ei kuulu kovin tasapainoisesti.

6.   Keskeiset organisaatiot ja niiden asema EU:sta käytävässä keskustelussa

6.1   Työmarkkinaosapuolet

6.1.1   Islannin työntekijöiden keskusliitto (ASI) on Islannin suurin ammattijärjestö. Se edustaa työntekijöitä yleisesti, toimisto- ja vähittäiskaupan työntekijöitä, merenkulkijoita, rakennusalan ja teollisuuden työntekijöitä, sähköalan työntekijöitä sekä monia muita ammatteja yksityisellä sektorilla ja osaa julkisesta sektorista, vaikkakin suurinta osaa julkisen sektorin työntekijöistä edustaa valtion ja kunnan työntekijöiden liitto (BSRB). Molemmat järjestöt ovat EAY:n jäseniä. Kolmanteen keskeiseen järjestöön, akateemisten liittoon (BHM), ovat järjestäytyneet työntekijät, joilla on korkeakoulututkinto ja joita työskentelee niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

6.1.2   ASI:n vastapuolena yrityskentässä on Islannin työantajien keskusliitto (SA), joka on BusinessEurope-järjestön jäsen. SA:lla on kahdeksan eri aloilla – esimerkiksi energia-, matkailu-, rahoitus- ja kalastusalalla – toimivaa jäsenjärjestöä. Kyseisillä kahdella järjestöllä on keskeinen rooli työllisyys-, sosiaali-, ympäristö- ja työmarkkina-alan politiikkojen koordinoinnissa. Islannin teollisuuden liitto (SI) on toinen EU:n tasolla aktiivinen organisaatio, joka niin ikään kuuluu BusinessEurope-järjestöön ja on SA:n jäsen.

6.1.3   Työnantajien ja työntekijöiden keskusliitot osallistuvat useisiin komiteoihin ja julkisten elinten hallintoneuvostoihin, joissa ne suojelevat jäsentensä etuja lainsäädäntöä valmisteltaessa ja täytäntöönpantaessa. Niistä voidaan mainita esimerkiksi Islannin työterveyden ja -turvallisuuden hallintoelin, tasa-arvoneuvosto sekä tiede- ja teknologianeuvosto. Niillä on myös läheiset yhteydet hallitukseen työehtosopimuksia valmisteltaessa ja uusittaessa. Työmarkkinaosapuolet toimivat tiiviissä yhteistyössä, kun kyse on yhteisistä intresseistä tasa-arvon, työsuojelun ja tiedonvälityksen aloilla.

6.1.4   Islannin työmarkkinaosapuolet ovat jo integroituneet suhteellisen hyvin EU:n poliittiseen prosessiin. Ne seuraavat tarkkaan EU:n lainsäädäntäprosessia, sillä EU:n hyväksymät toimenpiteet vaikuttavat niihin ETA-sopimuksen kautta.

6.1.5   EFTA-valtioiden työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajat pitävät yhteyttä ETSK:hon ETA:n neuvoa-antavan komitean – joka on osa ETA:n institutionaalista rakennetta – kautta. Kyseinen foorumi toimii yhdyslenkkinä EFTA-valtioiden työmarkkinaosapuolten ja EU:n kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä. Toisin kuin ETSK:ssa ETA:n neuvoa-antavan komitean jäseninä on vain ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä. Tämä on tietynlainen rajoite, koska järjestely ei kata kansalaisvuoropuhelua kokonaisuudessaan.

6.1.6   Islannin työmarkkinaosapuolet ovat yleisesti suhtautuneet verrattain myönteisesti Euroopan yhdentymiseen, vaikka mielipiteet ovatkin jakautuneet. ASI suhtautui alun perin epäillen Islannin ETA-jäsenyyteen, mutta tarkisti kantaansa vuonna 2000 havaittuaan, että ETA tuo useita etuja islantilaisille työntekijöille. Nykyisin ASI kannattaa EU-jäsenyysneuvotteluja sekä euron käyttöönottamista, sillä se katsoo, että Islannin työvoiman intressit ja talouden yleinen vakaus turvataan parhaiten integroitumalla EU:hun täysimääräisesti. Se toteaa kuitenkin, että liittymisneuvotteluissa tulisi painottaa Islannin yksinomaisen talousvyöhykkeen säilyttämistä täydellisessä hallinnassa kalastuksen osalta sekä tuen varmistamista Islannin maataloudelle. Julkisen alan työntekijöitä edustava BSRB ei ole muodostanut virallista kantaa jäsenyyteen, vaikka se pitää neuvotteluista käytävää avointa keskustelua tervetulleena.

6.1.7   Työnantajien osalta SA aikoo seurata jäsenyysneuvotteluita tiiviisti, mutta on omaksunut EU-jäsenyyteen puolueettoman kannan, koska sen jäsenjärjestöt ovat asiasta erimielisiä. Esimerkiksi SI kannattaa jäsenyyttä ja katsoo, että Islannin talous on epävakaa valuutan arvon vaihteluiden johdosta ja että yhdentyminen EU:hun ja euron käyttöönotto lisäisivät kilpailukykyä ja johtaisivat toimintaolosuhteiden paranemiseen Islannin elinkeinoelämässä.

6.2   Kalastusala

6.2.1   Kalastusalusten omistajien (LIU) ja kalanjalostusyritysten liitot vastustavat ankarasti EU-jäsenyyttä. Ne, joilla on omia etuja valvottavanaan kalastusalalla, ovat vastahakoisia liittymään yhteiseen kalastuspolitiikkaan (YKP), sillä se mahdollistaisi ulkomaiset investoinnit alalla ja merkitsisi, että suurimpien sallittujen saaliiden kokonaiskiintiöt Islannin 200 meripeninkulman yksinomaisella talousvyöhykkeellä päätettäisiin Brysselissä. Vaikka Islanti osallistuisi jäsenvaltiona täysipainoisesti päätöksentekoprosessiin, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat katsovat, että kokonsa vuoksi Islanti ei pystyisi vaikuttamaan riittävästi EU-tason päätöksiin. Islanti luopuisi myös oikeudestaan solmia kolmansien maiden kanssa omia sopimuksia hajallaan olevien kalakantojen kalastuksesta, jonka osuus Islannin saaliista on 30 prosenttia. LIU-liitto katsoo, että poisheitetyt saaliit ja liikakalastus ovat vakavia ongelmia EU:ssa, kun vastaavasti Islannissa kalastusala on kannattava. Ei ole myöskään minkäänlaista taetta siitä, että suhteellisen vakauden periaate säilytetään EU:ssa.

6.2.2   Elokuussa 2010 LIU:n puheenjohtaja kuitenkin totesi Islannin RÚV-radiokanavalla, että Islannin on jatkettava EU-jäsenyysneuvotteluitaan ja pyrittävä aikaansaamaan neuvotteluissa paras mahdollinen sopimus ja ettei jäsenyyshakemuksen peruuttaminen tässä vaiheessa olisi järkevää.

6.2.3   Lisäksi Islanti aloitti kaupallisen valaanpyynnin uudelleen vuonna 2006, mikä todennäköisesti tulee olemaan kiperä kysymys, sillä se on vastoin EU:n politiikkaa; mikäli ratkaisua ei löydetä, siitä voisi tulla vakava este Islannin liittymiselle EU:hun.

6.2.4   Yhteistä kalastuspolitiikkaa tarkistetaan parhaillaan. Odotettavissa olevat muutokset vievät sitä todennäköisesti lähemmäksi Islannin mallia. Islannin jäsenyysneuvottelut perustuisivat kuitenkin unionin nykyiseen säännöstöön, ja näin ollen mahdollisia kiistakohtia on useita. Kalastusala on mitä todennäköisimmin Islannin liittymisneuvotteluiden merkittävin kysymys. Kalastusalan edunvalvontaryhmällä on erittäin suuri vaikutusvalta päätöksentekoprosessissa, ja sillä on todennäköisesti keskeinen asema EU-jäsenyydestä keskusteltaessa, sillä kalastusalan asukaskohtaiset tulot Islannissa ovat huomattavasti korkeammat kuin missään EU:n jäsenvaltiossa.

6.3   Maatalousala

6.3.1   Maataloustuottajajärjestö on toinen organisaatio, jolla on pitkä poliittisen osallistumisen historia. Maataloustuottajat ovat perinteisesti olleet Islannissa voimakas ryhmä, jolla on tiiviit siteet hallitukseen, vaikkakin niiden vaikutusvalta on vuosien kuluessa heikentynyt, koska alan merkitys on vähentynyt. LIU:n tavoin maataloustuottajajärjestö seuraa tiiviisti EU:n lainsäädäntäprosessia. Maataloustuottajajärjestö on COPA-COGECA:n kumppanuusjärjestö, minkä vuoksi sen osallistuminen siihen on suhteellisen vähäistä, ja kyseinen eurooppalainen kattojärjestö keskittyy lähinnä EU:hun liittyviin asioihin.

6.3.2   Maataloustuottajajärjestö vastustaa voimakkaasti EU-jäsenyyttä ja katsoo, että se johtaisi laaja-alaiseen työpaikkojen katoamiseen maataloudesta ja vaikuttaisi erittäin epäsuotuisasti maan ravinto- ja elintarviketurvallisuuteen. Tämän näkökannan pääasiallisena perusteluna on, että Islannin tulisi sallia EU:n maataloustuotteiden rajoittamaton tuonti, jonka kanssa islantilaisten maataloustuottajien olisi vaikea kilpailla. EU:n elintarvikelainsäädäntö, jolla varmistetaan elintarviketurvallisuus (3), on jo kuitenkin osa ETA-sopimusta ja tulee voimaan vuoden 2011 lopulla. Elintarvikelainsäädäntöpakettia kansallisella tasolla täytäntöönpantaessa maataloustuottajajärjestö taisteli menestyksekkäästi säilyttääkseen tuoreen lihan tuontikiellon Islannin lainsäädännössä, vaikka kyseisenlainen kielto on todennäköisesti ristiriidassa EU:n lainsäädännön tavoitteiden kanssa. ETA-sopimuksen 19 artiklan nojalla Islanti on sopinut myös tullivapaista kiintiöistä ja myönnytyksistä tietyille tuotteille, mitä maataloustuottajajärjestö pitää huolestuttavana.

6.3.3   Maatalous on keskeinen asiakohta liittymisneuvotteluissa, ja maitotuotteille, lampaankasvatukselle sekä muulle perinteiselle maataloustuotannolle osoitettu selkeä tuki on yksi Islannin tavoitteista. Kyseisillä alueilla, joilla väestötiheys on alhainen ja ilmasto-olosuhteet vaikeat, maataloustoimintaa voitaisiin jatkaa sellaisen vastaavanlaisen pitkän aikavälin kansallisen tukijärjestelmän avulla, jota sovelletaan EU:n muihin 62. leveyspiirin pohjoispuolisiin alueisiin.

6.4   Ympäristöala

6.4.1   Islannissa on useita aktiivisia ympäristöjärjestöjä. Ympäristöjärjestöt EU:ssa seuraavat yleensä tarkkaan EU:n ympäristöpolitiikkaa, ovat aktiivisia unionitasolla ja kattojärjestöjen jäseniä. Tämä ei näytä olleen menneinä vuosina yhtä tärkeää islantilaisille ympäristöjärjestöille, vaikka muutamilla niistä on kansainvälisiä yhteyksiä.

6.4.2   Mahdollisia selityksiä siihen on useita. Ensinnäkin eurooppalaiset eturyhmät kannattavat valaanpyynnin vastaisia toimia, mikä saattaa merkitä, etteivät islantilaiset ympäristöjärjestöt tunne yhteenkuuluvuutta eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa. Toiseksi islantilaiset ympäristöjärjestöt, kuten Landvernd, keskittyvät pääasiassa maaperän eroosion ongelmaan ja luonnonvaraisten elinympäristöjen säilyttämiseen Islannissa, ja ne vastustavat usein vesivoiman tuottamiseen rakennettavia patoja, joiden avulla pyritään lisäämään alumiinin tuotantoa. Vaikka ETA-sopimus kattaa valtaosan EU:n ympäristöpolitiikasta, siihen ei sisälly luonnonvaraisten elinympäristöjen suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Ympäristöjärjestöt Islannissa ovat lisäksi kärsineet rahoituksen ja resurssien puutteesta. Ehkä edellä mainituista syistä islantilaiset ympäristöjärjestöt ovat olleet eurooppalaisia kumppaneitaan vähemmän aktiivisia unionitasolla eivätkä yleisesti ottaen ole olleet tähän mennessä erityisen aktiivisia EU-jäsenyydestä käytävässä keskustelussa. Esimerkiksi Landvernd ei ole muodostanut virallista kantaa EU-jäsenyyteen, vaikka se yleisesti katsoo, että EU:n ympäristölainsäädännöllä on ollut myönteinen vaikutus. Kyseinen järjestö on myös kiinnostunut täsmentämään roolia, joka sillä voi olla liittymisneuvotteluissa, myöhempi osallistuminen luonnonsuojelun puiteohjelman kaltaisiin EU:n ohjelmiin mukaan luettuna.

6.5   Kuluttajansuoja

6.5.1   Islannin kuluttajajärjestö (NS) on riippumaton, voittoa tavoittelematon ja valtiovallasta riippumaton, vuonna 1953 perustettu organisaatio, joka on aktiivinen Euroopan tasolla ja kattojärjestöjen jäsen. NS tekee jo tiivistä yhteistyötä ECC-Icelandin (European Consumer Centre Iceland) kanssa, joka on osa Euroopan kuluttajakeskusten verkkoa. NS ei ole omaksunut selkeää kantaa Islannin EU-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. NS:n käsityksenä on kuitenkin ollut jo pitkään, että Islannin tulisi tarkastella kaikkia EU:hun liittymisen etuja ja haittoja. Vuonna 2008 pidetty NS:n yleiskokous totesi päätelmissään, että Islannin tulisi hakea EU-jäsenyyttä selvittääkseen, mitkä ovat todelliset ongelmat, ja jotta keskustelua EU:sta voitaisiin viedä eteenpäin ilman ennakkoluuloja ja tosiasioiden pohjalta. Vuonna 2008 NS teetti myös raportin, jossa keskitytään Islannin mahdollisen EU-jäsenyyden etuihin ja haittoihin kuluttajan näkökulmasta. Ottamatta selkeästi kantaa tai omaksumatta asennetta EU:n puolesta tai sitä vastaan NS on näin ollen aina kannattanut EU-hakemuksen jättämistä sinänsä ja pyrkinyt osaltaan avaamaan keskustelua EU:sta.

6.6   Muut organisaatiot

6.6.1   Muita merkittäviä organisaatioita ovat vammaisjärjestö, kauppakamari, joka on Eurochambersin jäsen, kaupan ja palvelualojen liitto, joka on Eurocommercen jäsen, Islannin kaupan liitto sekä monet muut valtiovallasta riippumattomat organisaatiot. Tähän mennessä kyseiset organisaatiot eivät ole vielä muodostaneet virallista näkemystä EU-jäsenyydestä, vaikka ne todennäköisesti ottavat kantaa tiettyjen EU:n politiikkojen puolesta tai niitä vastaan. Maassa on myös erityisiä EU:ta kannattavia tai vastustavia ryhmiä, kuten Evrópusamtökin ja Heimssýn.

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Islannin ulkoasiainministeriö, taustamuistio, Iceland's Economic Recovery Programme, kesäkuu 2010, http://www.mfa.is/media/MFA_pdf/Factsheet--Iceland%27s-Economic-Recovery-Program-June.pdf.

(2)  http://www.mfa.is/media/MFA_pdf/Factsheet--Iceland%27s-Economic-Recovery-Program-June.pdf.

(3)  Yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskeva asetus (EY) N:o 178/2002 sekä siihen liittyvät säädökset.


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/15


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus valtiontuesta kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2011/C 54/03)

Yleisesittelijä: Antonello PEZZINI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 21. lokakuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Ehdotus: neuvoston asetus valtiontuesta kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. lokakuuta 2010 antaa asian valmistelun neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Antonello Pezzinin ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta ja 8 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK pitää tarpeellisena kestävälle energiamallille voimakkaan impulssin antavaa toimenpidepakettia, jolla on tarkoitus tarjota alalle varma ja vakaa viitekehys. Viitekehyksessä tulee ottaa huomioon toimitusvarmuus, sosiaaliset, alueelliset ja ekologiset näkökohdat sekä vuodet 2020–2050 kattava toimintasuunnitelma.

1.2   Komitea suosittelee, että neuvoston 23. heinäkuuta 2002 antamaa kivihiilialan valtiontukia koskevaa asetusta (EY) N:o 1407/2002 jatketaan raukeamassa olevien sääntöjen voimassaolon mittaisella jaksolla ilman, että se vaikuttaa unionin talousarvioon ja asettamatta tinkimättömiä ehtoja kaivosten sulkemiselle. Sen sijaan tulisi säätää mahdollisuudesta myöntää tukea investointeihin, puhtaaseen ja innovatiiviseen hiiliteknologiaan sekä huippuammattitaitoisen henkilöstön kouluttamiseen strategisten raaka-aineiden alalla. Komitea toivoo painokkaasti, että ehdotuksen muotoilua muutetaan siten, että se helpottaa kilpailukykyisten rakennemuutosten tekemistä kaivoksissa. Komitea pitää tärkeänä myös yhteisön strategisten reservien vakauttamista.

1.3   ETSK toivoo puoliväliarviointia ”puhtaan hiilen” kilpailukykytekijöistä verrattuna unionin muiden energiavarojen kilpailukykyyn ja suhteessa 2020-tavotteisiin, muille kotoperäisille energialähteille myönnettävään tukeen, hiilenkäytölle globaaleilla markkinoilla myönnettäviin tukiin, fossiilisten polttoaineiden hintojen volatiliteettiin, kotoperäisten energialähteiden Euroopalle tarjoamaan lisäarvoon sekä sähkövoimaloiden muuntamiskustannuksiin ja kustannuksiin, joita käyttämättömien kaivosten sulkemisesta aiheutuu.

1.4   Komitea katsoo, että tämä vuonna 2014 toteutettavaksi suunnitellun arvioinnin toteutuksen tulisi liittyä tiukasti yhteistä uutta energiapolitiikkaa koskeviin Lissabonin sopimuksen määräyksiin (ks. 194 artikla). Sen tulisi lisäksi olla yhteensopiva unionin energiavarmuutta ja energialähteiden saatavuutta koskevan strategian kanssa sekä unionin muiden politiikkojen ja etenkin teollisuus-, kauppa-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen kanssa.

1.5   Komitea toivoo, että vuonna 2015 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja ETSK:lle esitettään puoliväliarvio unionin hiilialan kilpailukyvystä. Arvion tulee ulottua nykyisen kriisin poikkeusoloja pidemmälle, ja siinä tulee ottaa huomioon edellä kuvaillut parametrit, jotka koskevat alan erityispiirteiden määrittelyä. Tässä yhteydessä tulee korostaa strategisia, taloudellisia, teknisiä, sosiaalisia ja ekologisia edistysaskeleita sekä energiaomavaraisuuden alalla tapahtunutta edistystä.

1.6   Komitea muistuttaa, että EU:lla on johtoasema puhtaiden energiamuotojen tutkimuksessa ja kehittämisessä ja etenkin hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa, puhtaassa hiiliteknologiassa, hiileen perustuvassa monimuoto- ja sähköntuotannossa, kun on kyse päästöttömistä integroiduista ratkaisuista (1). Ne kaikki lukeutuvat unionin seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan vuosiksi 2007–2013.

1.7   ETSK korostaa, ettei kilpailun vääristyminen ole sisämarkkinoilla ongelma, koska – kuten komissio itsekin toteaa – jäsenvaltiot eivät käy keskenään laajamittaista hiilikauppaa. Pääsyy tähän on se, että niiden voimalaitosten tekniikka on kalibroitu hyödyntämään omaa, tietyntyyppistä hiiltä.

1.8   ETSK toteaa, että asetus kivihiiliteollisuuden valtiontuista (EY) N:o 1407/2002 on entistä ajankohtaisempi, etenkin seuraavien seikkojen vuoksi:

”epätasapaino yhteisön kivihiilen ja yhteisön ulkopuolisista maista tuotavan kivihiilen välisessä kilpailussa on pakottanut kivihiiliteollisuuden toteuttamaan merkittäviä uudelleenjärjestelyjä sekä vähentämään toimintaa viimeisten vuosikymmenten aikana

yhteisöstä on tullut yhä riippuvaisempi sen alueen ulkopuolisista primaarienergian lähteistä

maailmanpoliittinen tilanne antaa kokonaan uuden ulottuvuuden geopoliittisten riskien ja energia-alan varmuusriskien arvioinnille sekä entistä laajemman merkityksen energiansaannin varmuudelle.”

1.9   Näistä syistä sekä energiaresurssien strategisen merkityksen vuoksi komitea suosittelee siirtymään tehokkaasti kohti uutta eurooppalaista kestävää energiamallia, joka sisältää monipuolisen valikoiman kaikkia energialähteitä, päästöjen vähentämiseen tähtäävään tekniikkaa sekä realistisen aikataulun sille, mitä keinoja tarvitaan ja miten niitä toteutetaan pitkäjänteisesti ulkoisen energiariippuvuuden vähentämiseksi.

1.10   Komitea katsoo, että energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja hiilidioksidi- ja saastepäästöjen vähentäminen edellyttävät pitkäjänteistä demokraattista ja osallistavaa konsensusta. Komitea korostaakin, että hiilialalla kaikilla tasoilla käytävää sektorikohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tulee vahvistaa ja jäsentää hiilentuotantoalueilla unionin taloudellista ja sosiaalista koheesiota parantavan politiikan puitteissa. Näillä alueilla nykyinen maailmanlaajuinen kriisi voi johtaa tuotannon lakkauttamiseen ja siten tietyillä alueilla yli 300 000 työpaikan menettämiseen.

2.   Johdanto

2.1.   Euroopan unionissa tuotetaan hiiltä noin 288 miljoonan hiiliekvivalenttitonnin verran (2). Antrasiitin osuus tuotannosta on 122 miljoonaa hiiliekvivalenttitonnia. Hiiltä käytetään pääasiassa sähkön- ja lämmöntuotannossa, teräksenvalmistuksessa ja muissa teollisuusprosesseissa. Merkittävimmät hiilentuottajat ovat Saksa ja Puola.

2.2.   Kivihiiltä tuotetaan kaikkiaan kymmenessä jäsenvaltiossa, joista kuusi myöntää alalle jonkinlaista valtiontukea. Tukea myöntävät pääasiassa Saksa ja Espanja sekä vähemmässä määrin Unkari, Puola, Romania, Slovakia ja Slovenia (vaikka kaivokset maassa onkin jo suljettu).

2.3.   Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1951 voimaan tulleessa perustamissopimuksessa oli selkeät määräykset jäsenvaltioiden mahdollisuuksista myöntää valtiontukea hiili- ja teräsaloille. Sopimuksen mukaan tuet ovat ristiriidassa hiilen ja teräksen yhtenäismarkkinoiden kanssa, minkä vuoksi tuet ja valtioiden myöntämät kaikenmuotoiset avustukset kumotaan ja kielletään sopimuksessa määrätyin ehdoin koko yhteisössä. Tämä yksittäisten valtioiden yrityksille myöntämien tukien täydellinen kielto, joka on kirjattu sopimuksen 4 artiklan c kohtaan, oli looginen seuraus kaikkien kansallisten suojelutoimien kumoamiselle sisämarkkinoilla.

2.4.   Yhtenäismarkkinoiden luomisen jälkeen kävi kuitenkin nopeasti selväksi, ettei energiahuoltoa Euroopassa pystytä varmistamaan. Niinpä tietyntyyppisten yhteisön tukien myöntämiseksi sovellettiinkin sopimuksen 95 artiklaa, joka koskee ennakoimattomia olosuhteita sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Näin yhteisön oli mahdollista puuttua tilanteeseen, mikäli se oli sopimuksen yhden tai useamman tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeen.

2.5.   EHTY-sopimuksen rauettua EU:n neuvosto hyväksyi 23. heinäkuuta 2002 hiilialan valtiontuista annetun asetuksen (EY) N:o 1407/2002, joka umpeutuu 31. joulukuuta 2010. Vuosina 2003–2008 tukisäännöistä poikkeavan hyväksytyn tuen määrä alalla oli yli 26 miljardia euroa.

2.6.   Komitea ilmaisi kantansa tähän menettelyyn (3) ja yhtyi ”EHTY:n neuvoa-antavan komitean arvioon, jonka mukaan järjestelmässä, jolla pyritään energiahuollon varmuuden parantamiseen ja kiinteään primäärienergiapohjaan, ei voida samalla vaatia kaikkien hiilitukien jatkuvaa vähentämistä”.

2.7.   ETSK suhtautui myönteisesti ”siihen, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus pyrkiä kotimaisen kivihiilen tuotannossa vakaaseen vähimmäistasoon, jolla taataan tärkeimpien esiintymien käyttö”. Tämä edellyttää tehokasta infrastruktuuria, huomion ja konkreettisten toimien kohdistamista työsuojelun ja työturvallisuuden herkkään alaan sekä vankkaa ammattitaitoa ja teknistä osaamista.

2.8.   Komitea korostaa, että kun on kyse kotoperäisistä strategisista raaka-aineista, on tähän erityisalaan tärkeä panostaa aktiivisesti, jotta Eurooppaan voitaisiin houkutella entistä enemmän investointeja ja luoda uusia työpaikkoja. Sen tulee myös vahvistaa yritysten kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, lisätä valmiuksia tutkimukseen ja innovointiin sekä edistää uusien taitojen kehittämistä ja levittämistä ja henkilöstön koulutusta. (4)

2.9.   Komitea totesi myös jälleen, että ”komission tulisi voida keskittyä sellaisten valtiontukien käsittelyyn, joilla on merkittävä vaikutus kauppavaihtoon, eikä hukata resurssejaan tutkimalla lukuisia tapauksia, joilla on pääasiassa paikallista merkitystä. Samalla tulisi selkiyttää, mikä on” paikallinen merkitys ”ja miten sitä tulkitaan.” (5)

2.10.   ETSK korostaa lisäksi, että ”fossiiliset polttoaineet hiili (6), öljy ja maakaasu ovat nykyisin niin Euroopassa kuin koko maailmassa energiahuollon ydin. Ne säilyttävät merkityksensä myös tulevina vuosikymmeninä ja ovat näin ollen edelleen välttämättömiä.” (7)

2.12   Kaikkien hiili-, öljy- ja maakaasuvarojen ja -resurssien arvioitu riittävyys lasketaan useiden tekijöiden perusteella (talouskasvu, maaperätutkimus, tekninen kehitys). Kyseiset raaka-ainevarat riittävät vielä vuosikymmeniksi (hiilivarat ehkä jopa sadoiksi vuosiksi). (7)

2.12.   Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) laatimissa vuodet 2030–2050 kattavissa hahmotelmissa (8) energiatarpeet on tarpeen tyydyttää koko 21. vuosisadalla keskeiseltä osin kivihiilellä. Tässä yhteydessä huomiota kiinnitetään entistä enemmän kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen sijoittamalla huomattavasti markkinakelpoisen puhtaan hiiliteknologian sovellusten tutkimukseen ja kehittämiseen sekä toteuttamalla entistä kohdennetumpia toimia, joilla edistetään hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää teknologiaa. Maailmanlaajuisesti hiili säilyttää paikkansa merkittävänä energianlähteenä: sillä katetaan yli 20 prosenttia maailman energiantarpeesta.

2.13.   Kuten ETSK muistuttaa (9), ”hiilen kulutuksen ennustetaan aluksi vähenevän mutta kasvavan jälleen vuodesta 2015, mikä johtuu hiilen kilpailukyvyn parantumisesta sähköntuotannossa. Tällainen kehitys perustuu etenkin siihen, että maakaasun hinta nousee ja että hiilen käyttöön perustuvien edistyneiden sähköntuotantoteknologioiden odotetaan kehittyvän käyttökelpoisiksi.”

2.14.   Maailman tärkeimmät hiilentuottajat ovat Kiina, Yhdysvallat, Intia, Australia ja Venäjä. Kiina tuottaa vuodessa 2 761 miljoonaa tonnia (47 prosenttia maailman kokonaistuotannosta), Yhdysvallat 1 006 miljoonaa tonnia (17 prosenttia) ja Venäjä 247 miljoonaa tonnia (4 prosenttia). Euroopan unioniin tuodaan vuosittain 180 miljoonaa tonnia hiiltä pääasiassa Venäjältä (30 prosenttia), Kolumbiasta (17,8 prosenttia), Etelä-Afrikasta (15,9 prosenttia) ja Yhdysvalloista (12,8 prosenttia) (10).

3.   Ehdotukset

3.1.   Komissio on hiljattain esittänyt kuusi vaihtoehtoa hiiliteollisuuden valtiontukia koskevan 23. heinäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1407/2002 umpeutumista ajatellen:

Vaihtoehto 1: komissio ei ehdota uutta alakohtaista oikeudellista välinettä, jota sovellettaisiin kivihiiliasetuksen umpeuduttua, vaan vastaisuudessa sovelletaan yleisiä valtiontukisääntöjä.

Vaihtoehto 2: EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan perustuvat, teräs- ja laivanrakennusaloille hyväksyttyjen kaltaiset suuntaviivat eri tarkoituksiin myönnettävästä tuesta (tuki kaivoksen sulkemisen vuoksi irtisanotuille tai varhaiseläkkeelle siirtyville, neuvontatuki, ammatilliseen uudelleenkoulutukseen myönnettävä tuki sekä tuet kaivoksen ja tuotantoalueiden kunnostamiseksi).

Vaihtoehto 3: asetus, joka mahdollistaa aikasidonnaisen toimintatuen (sulkemistuki), melko nopeasti vähenevän toimintatuen, johon olisi liitettävä tarkoin määritelty kaivoksen ja toiminnan hallittuun lopettamiseen tähtäävä sulkemissuunnitelma.

Vaihtoehto 4: asetus, joka mahdollistaa tuen hiilikaivoksen sulkemiseen liittyvien poikkeuksellisten kustannusten kattamiseksi (aikaisemmasta toiminnasta periytyvät sosiaaliset ja ympäristövelvoitteet).

Vaihtoehto 5: EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan e alakohdan perusteella annettava asetus sekä sulkemisesta johtuvien että poikkeuksellisten kustannusten kattamiseksi annettavasta tuesta.

Vaihtoehto 6: nykyisen kivihiiliasetuksen voimassaolon jatkaminen kymmenellä vuodella (vuoteen 2020). Tässä vaihtoehdossa ei aseteta ehtoja kaivosten sulkemiselle ja mahdollistetaan investointitukien myöntäminen.

3.2.   Komissio on päättänyt esitellä neuvostolle vaihtoehdon 5 mukaisen ehdotuksen uudeksi asetukseksi. Ehdotus sisältää jäsenvaltioiden käyttöön tarkoitetun täydentävän välineen, jolla voidaan lieventää kaivosten sulkemisesta aiheutuvaa sosiaalista ja alueellista vaikutusta sekä edistää Euroopan alueiden sosiaalista koheesiota.

Yleisten valtiontukisääntöjen tarjoamien mahdollisuuksien avulla pyritään parantamaan yritysten kilpailukykyä, sosiaalista koheesiota, halukuutta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja edistämään uutta osaamista ja sen levittämistä sekä henkilöstön koulutusta. Näiden lisäksi komission ehdotuksessa annetaan mahdollisuus todeta kaksi kivihiiliteollisuuden tukityyppiä sisämarkkinoille soveltuviksi: sulkemistuki ja tuki poikkeuksellisten kustannusten kattamiseksi.

3.3.1.   Erityisesti hiilikaivoksille myönnettävä toimintatuki sallittaisiin vain, mikäli

esitetään 1. lokakuuta 2014 mennessä 31. joulukuuta 2009 toiminnassa olevien kilpailukyvyttömien hiilikaivosten yksityiskohtainen lopettamissuunnitelma

tuki alenee nopeasti: 33 prosenttia 15 kuukaudessa

tuki maksetaan kokonaisuudessaan takaisin, ellei kaivoksen sulkemisaikataulua noudateta

esitetään jäsenvaltiokohtainen ohjelma toimiksi, joilla hiilenkäytön ympäristövaikutuksia pyritään lievittämään.

3.3.2.   Poikkeuksellisia menoja varten myönnettävä tuki koskisi rakennemuutoksesta aiheutuvia poikkeuksellisia kuluja sekä menoja, joita koituu sellaisten toimipaikkojen kunnostamisesta, jotka eivät liity välittömästi nykyiseen tuotantoon. Lisäksi tuki koskisi menoja, jotka koituvat suljettujen kaivosten aikaisemmasta toiminnasta periytyvistä sosiaalisista ja ympäristövelvoitteista, mikäli ne ovat seurausta yksinomaan hiilentuotantoyksiköiden sulkemisesta.

4.   Yleistä

4.1.   Komitea pahoittelee, ettei neuvosto kuullut sitä aiheesta etenkin, kun otetaan huomioon neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” (CCMI) toimiala. CCMI perustettiin komiteaan pysyväksi työskentelyelimeksi huolehtimaan EHTY:n neuvoa-antavan komitean tehtävistä.

4.2.   ETSK haluaa ennen kaikkea pitää kiinni oikeudestaan ilmaista kantansa merkittäviin kysymyksiin, jotka liittyvät teollisuuden muutoksiin unionissa. EHTY:n neuvoa-antava komitea ilmaisi kantanaan asetuksesta (EY) N:o 1407/2002, että ”järjestelmässä, jolla pyritään energiahuollon varmuuden parantamiseen ja kiinteään primäärienergiapohjaan, ei voida samalla vaatia kaikkien hiilitukien jatkuvaa vähentämistä”.

4.3.   ETSK palauttaa mieleen, että 19.–20. maaliskuuta 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi tukensa toiselle strategiselle energiakatsaukselle, jonka komissio esitti 13. marraskuuta 2008. Analyysissa todetaan, että EU:n omia energiavaroja, kuten uusiutuvia energialähteitä, fossiilisia polttoaineita ja ydinenergiaa sen valinneissa maissa, on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla.

4.4.   Komitea muistuttaa myös, että kuudennessa ympäristötoimintaohjelmassa 2002–2012 mainitaan mm. seuraava tavoite: ”kannustetaan siirtymistä uusiutuvien ja hiilisisällöltään alhaisempien fossiilisten polttoaineiden käyttöön energiantuotannossa”. Kivihiiliteollisuuden valtiontukea koskevan voimassa olevan asetuksen 1 artiklassa säädetään tavoitteeksi ”ylläpitää varotoimenpiteenä sellaista kotimaisen kivihiilen tuotannon vähimmäismäärää, jolla taataan kivihiilivarojen saatavuus”.

4.5.   Lisäksi talous- ja sosiaalikomitea korostaa yhteisen tutkimuskeskuksen Alankomaiden Pettenissä toimivan energiainstituutin analyysien tavoin, että kivihiili säilyttää keskeisen asemansa energiatarpeiden tyydyttämisessä koko 21. vuosisadan.

4.6.   Komitea pitää komission ehdottamia toimia tervetulleina, sikäli kun niillä vastataan alan yritysten kilpailukykyiseen kehitykseen liittyviin tarpeisiin yhteisessä viitekehyksessä eivätkä ne perustu yksinomaan ei-kilpailullisiin näkökohtiin (11). Toimilla pyritään

ylläpitämään riittäviä omia energiavaroja, jotta voidaan edistää huoltovarmuutta ja vähentää energiariippuvuutta.

säilyttämään Euroopan johtoasema älykkäiden kaivostekniikoiden, ”puhtaan hiilen” sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaltaisilla ympäristöteknologian aloilla. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka voi olla laajemmin käytettävissä vasta vuoden 2020 jälkeen edellyttäen, että tarvittavaan tutkimus- ja kehitystoimintaan ryhdytään ajoissa ja siinä onnistutaan.

vastaamaan markkinoiden kyvyttömyyteen sijoittaa tutkimukseen, innovointiin ja rakennemuutokseen, jotta eurooppalaiset hiilialan yritykset voivat parantaa kilpailukykyään hankkimalla uutta markkinakelpoista teknologiaa kohtuuhintaan.

vastaamaan sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin luomalla alueisiin ja alueelliseen kehitykseen yhteydessä olevaa vaurautta ja työpaikkoja siellä, missä kaivostoiminta ja siihen liittyvät teollisuuden alat ovat vallitsevia tai ainoita toimialoja.

soveltamaan ”paikallisen merkityksen” käsitettä alalla, koska yhteisön sisäinen kauppa on hyvin vähäistä tai olematonta eikä siten vaikuta merkittävästi kauppavaihtoon; näin ollen nykyinen tukijärjestelmä ei myöskään ole vääristänyt kilpailua huomattavasti.

mahdollistamaan sähkövoimaloiden modernisointi, alan rakennemuutokselle asetettujen kansallisten menettelyjen (12) ja aikataulujen noudattaminen, hiilialan teollisuusalueiden verkkojen, kaivostoiminnan ja mineraalivarojen hyödyntämisen osaamiskeskusten sekä huippupätevien johtotason toimihenkilöiden koulutusverkkojen ylläpitäminen.

säilyttämään strategisen minimireservin käsite omien hiilivarojen kohdalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan (aiempi EY-sopimuksen 86 artikla) mukaisen energiavarmuuteen liittyvän ”julkisen palvelun velvoitteen” täyttämiseksi.

takaamaan alalla ja siihen liittyvillä toimialoilla ammatilliseen ohjaukseen, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen liittyvät palvelut tappiollisten kaivosten henkilöstölle sekä tukemaan varhaiseläkkeelle siirtymisiä.

kehittämään ja tukemaan kaivannaisteollisuuden työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja järjestämään Berlin Fossil Fuel Forumin kaltaisia verkostomuotoisia teknisiä foorumeja.

ylläpitämään etenkin teknisten ja ekologisten parhaiden käytänteiden levittämistä ja vaihtoa tavoitteena parantaa teknisesti edistyneen hiilentuotannon ja alan sovellusten kilpailukykyä ja kestävyyttä sekä käynnistää rakennemuutos, käyttötarkoituksen muuttaminen ja toiminnan lakkauttaminen (sekä alueen kunnostaminen (13)) siellä, missä mainittuja menettelyjä ei voida soveltaa.

4.7.   ETSK pitää komission mainitsemaa aikataulua liian tiukkana ja katsoo, ettei se vastaa alan kehitysvaatimuksia. Ajanjakso 2011–2018 olisi kauden 2002–2010 tapaan sopivampi, kun ajatellaan alan yritysten kilpailukyvyn tarkistamista ja etenkin louhintatekniikassa, puhtaissa hiiliteknologioissa sekä edullisissa hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoissa markkinoilla tapahtuvaa teknistä kehitystä.

4.8.   Samoin komitea katsoo, että tuki pienenee liikaa ja liian nopeasti, jotta olisi mahdollista palauttaa kilpailukyky ja ryhtyä hyödyntämään tuottavia innovaatioita, puhdasta hiiliteknologiaa ja hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Tukien tulisi lisäksi palkita eikä rangaista, kuten ehdotuksessa, yrityksiä, jotka pystyvät palauttamaan kilpailukykynsä.

4.9.   Mitä tulee tuontituotteiden ja omien tuotteiden kilpailun epätasapainoon, olisi aluksi ehkä paikallaan tarkastella kilpailijamaissa sovellettavia tukijärjestelmiä nykyistä selkeämmin ja avoimemmin ennen niiden luokittelemista yhteisön järjestelmän rajoittamista ajatellen merkittäviksi tekijöiksi. Komitea katsoo, että unionin ulkopuolisten maiden kanssa sopimuksia allekirjoitettaessa olisi lisäksi arvioitava nykyistä tarkemmin ja johdonmukaisemmin ILO:n sosiaalistandardien noudattamisen sisällyttämistä sopimuksiin, jotta torjutaan kaivostyöläisten hyväksikäyttö ja varmistetaan mahdollisimman hyvä työturvallisuuden ja työsuojelun taso ja ehkäistään siten tärkeimmissä hiilentuottajamaissa sattuvia usein kuolonuhreja vaativia onnettomuuksia.

4.10.   Lopuksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää hiilialan tulevan toiminnan ja sähköntuotannon kannalta välttämättömänä, että eurooppalaisille yrityksille ja jäsenvaltioille tarjotaan selkeä ja ennakoitavissa oleva kehys ajatellen niitä laaja-alaisia tukia, joita alalla voidaan hyödyntää sosiaalisten, ekologisten, tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovointiin, koulutukseen ja ammatilliseen pätevöitymiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Ks. ZEP – Zero Emissions Platform, eurooppalainen teknologiafoorumi päästöttömiä fossiilisia polttoaineita käyttäville voimalaitoksille – toimeenpanosuunnitelma 2010–2012, www.zeroemissionsplatform.eu/ccs-technology/capture.html / Belgian puheenjohtajakaudella 2010 järjestetty konferenssi The SET-Plan Conference (15.–16. marraskuuta 2010), eurooppalainen teknologiafoorumi päästöttömiä fossiilisia polttoaineita käyttäville voimalaitoksille, http://setis.ec.europa.eu/technologies/Zero-emission-fossil.

(2)  Tässä lausunnossa käytetään käsitettä ”kivihiili”, niin kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 1407/2002 2 artiklassa – antrasiitti, ruskohiili, kivihiili.

(3)  EYVL C 48, 21.2.2002, s. 49.

(4)  EUVL C 65, 17.3.2006, s. 1.

(5)  Ks. alaviite 2.

(6)  Antrasiitti, rusko- ja kivihiili.

(7)  EUVL C 28, 3.2.2006, s. 5.

(8)  Coal of the future (supply prospects for thermal coal by 2030–2050), Yhteinen tutkimuskeskus (DG JRC) Institute for Energy, Petten (Alankomaat), helmikuu 2007.

(9)  Ks. alaviite 9.

(10)  Yhdysvallat rahoittaa edelleen aktiivisesti hiilivoimaloiden rakentamista sekä kotimaassa että ulkomailla, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että presidentti Obama ja G20-ryhmä ovat luvanneet asteittain luopua fossiilisten polttoaineiden tuista.

(11)  Kuten komission kaikissa energiapoliittisissa asiakirjoissa – aina SET-suunnitelmasta 2011–2020 energiastrategiaan – tässä yhteydessä todetaan, tarvitaan eri parametreja, kuten unionin muiden kotoperäisten energialähteiden kilpailukyky 2020-tavoitetta ajatellen, näille energialähteille myönnettävät tuet, hiilenkäytölle globaaleilla markkinoilla myönnettävä tuki, fossiilisten polttoaineiden hintojen volatiliteetti sekä kotoperäisten strategisten resurssien energiavarmuuden Euroopalle tarjoama lisäarvo erityisesti kansainvälisen tilanteen kiristyessä tai kriisissä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon hiilivoimaloiden muuntamiskulut sekä käyttämättömien kaivosten sulkemiskulut.

(12)  Ks. esim. vuoteen 2018 ulottuva Saksan hiilikaivossuunnitelma.

(13)  ”decommissioning”


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/20


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalouden ja elintarvikesektorin huoltovarmuus Euroopan unionissa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2011/C 54/04)

Esittelijä: Armands KRAUZE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Maatalouden ja elintarvikesektorin huoltovarmuus Euroopan unionissa

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 133 ääntä puolesta ja 3 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Elintarvikkeiden saatavuuden varmistamisen tulee jatkossakin kuulua EU:n maatalouspolitiikan perustavoitteisiin. Maailman ruokaturvaan liittyvien suurten haasteiden ja epävarmuustekijöiden vuoksi vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) olisi edelleen varmistettava huoltovarmuus maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa.

1.2   EU:n ruokaturvan perustan muodostavat kestävä maataloustuotanto ja moitteettomasti toimivat maataloustuotteiden markkinat. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan on tulevaisuudessa sisällytettävä vahvat markkinoidenhallintamekanismit maataloustuotteiden markkinoiden toiminnan ja hintatason vakauden varmistamiseksi. Maataloustuotteiden kauppaan sovellettavien sääntöjen olisi taattava maatalouden huoltovarmuus kaikissa maissa ja kaikissa olosuhteissa.

1.3   EU tarvitsee vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa kyetäkseen vastaamaan kaikkiin tuleviin haasteisiin ja varmistamaan maatalouden ja elintarvikealan huoltovarmuuden kaikissa jäsenvaltioissa. YMP:n tulee vastaisuudessakin kuulua EU:n keskeisiin politiikkoihin, ja sen tulevan rahoituksen on oltava riittävää.

1.4   Ruokaturvan avaintekijä kaikkialla maailmassa on paikallinen ruuantuotanto. EU:ssa on paikallaan säilyttää monipuolinen maataloustuotanto ja edistää sitä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää syrjäisiin ja erityishaitoista kärsiviin alueisiin.

1.5   Huoltovarmuutta ajatellen EU:n on panostettava nykyistä enemmän suunnitelmalliseen varautumiseen voidakseen taata maataloustuotannon ja koko elintarvikesektorin toimivuuden myös erilaisissa häiriö- ja poikkeamatilanteissa. Huoltovarmuuteen liittyvien käytännön toimien (varastointi, maatalouden perusrakenteet, koulutus jne.) tulee kuitenkin myös jatkossa olla jäsenvaltioiden vastuulla. Uusi maatalouden ja elintarvikealan huoltovarmuutta koskeva EU-lainsäädäntö ei ole tällä hetkellä tarpeen.

1.6   Jäsenvaltiot voivat käyttää EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaa maatalouden ja elintarvikealan huoltovarmuuden tuki- ja parannustoimien edistämiseen, ja niiden tulisi hyödyntää tätä mahdollisuutta omissa maaseudun kehitysohjelmissaan.

1.7   EU:ssa maatalousalan rooli kestävän energiahuoltovarmuuden turvaamisessa ja fossiilisesta tuontienergiasta riippuvuuden vähentämisessä voisi olla huomattava. Maatalousyritysten tasolla itsenäinen energiantuotanto voi osaltaan edistää huoltovarmuutta merkittävästi. Bioenergiateknologiaa olisi kehitettävä edelleen bioenergian käytön edistämiseksi maatalousyrityksissä. Bioenergian tuotannon tulisi olla kestäväpohjaista, ja lisäksi olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota maatalouden ja elintarvikealan sivutuotteiden parempaan hyödyntämiseen, jotta saasteet ja hiilidioksidipäästöt vähenevät.

2.   Johdanto

2.1   Maatalouden ja elintarvikesektorin huoltovarmuus tarkoittaa nälänhädän poistamista sekä sen varmistamista, että ruokaa on saatavilla ja ihmisillä on taloudelliset mahdollisuudet hankkia sitä. EU:ssa monien maatalousalojen tuotanto riittää unionin väestön ruokkimiseen, ja tämä on YMP:n ansiota. Ruokaturva on maatalouden ja elintarvikesektorin yhteiskunnan hyväksi tuottama julkinen hyödyke, josta ei saa markkinoilla korvausta, ja se tulee olemaan YMP:n keskeisiä tavoitteita vuoden 2013 jälkeen (1).

2.2   Ruokaturva on maailman maa- ja elintarviketalouden keskeisin haaste seuraavien vuosikymmenten aikana. Ruoka- ja talouskriisien seurauksena maailmassa nälästä kärsii yli miljardi ihmistä.

2.3   Ruokaturva koostuu terveellisen elämän kannalta riittävästä ruuan saatavuudesta sekä elintarvikkeiden puhtaudesta ja elintarviketurvallisuudesta. Kyse on monimutkaisesta asiasta, joka liittyy myös muihin aloihin, esimerkiksi öljyntuotantoon ja logistiikkaan. Odottamattomien kriisien aiheuttamat logistiikka- tai tuotanto-ongelmat tärkeimmillä tuotantoalueilla voivat vaikuttaa miljoonien ihmisten, erityisesti kaupunkiväestön, ruuan saantiin. Maailmanlaajuisen ruokaturvan perusta on kestävä paikallinen ruuantuotanto (2).

3.   Maailman ruuantuotannon haasteita

3.1   YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteen mukaan maailmassa on vuonna 2050 lähes 9,5 miljardia ihmistä, joiden ruokkimiseksi maailman ruuantuotanto on kyettävä kaksinkertaistamaan nykyisestä tasostaan. Väestönkasvu on erityisen nopeaa kehitysmaiden kaupungeissa. Viljelijöihin kohdistuu merkittäviä odotuksia, ja paineet viljelyn tehostamiseen ovat yhä suuremmat. Maatalouden tuottavuutta tulee pystyä parantamaan maailman kasvavan väestön ravitsemiseksi. Mahdollisuudet lisätä maan viljelykäyttöä ovat vähäiset, koska maata tarvitaan myös muihin käyttötarkoituksiin ja sopivasta maatalousmaasta on pulaa.

3.2   Maatalouden investointeja tulee lisätä kaikkialla, mutta erityisesti kehitysmaissa, joissa potentiaali tuotannon lisäämiseen on suuri. Lisäksi kehitysmaissa tulee kehittää maaseudun infrastruktuuria, erityisesti nykyaikaisten tuotantopanosten saantia, kestävää maaperänhoitoa ja vedensaantimahdollisuuksia, sekä koulutusjärjestelmää ja maatalousmarkkinoiden toimintaa. Pidemmällä aikavälillä ruokaturvan kannalta keskeisin kysymys kehitysmaissa on kuitenkin ruuan saatavuus ja mahdollisuudet hankkia ruokaa. Yleinen kehitys ja tulotason nousu kaikkein köyhimmissä maissa on tehokkain keino ruokaturvan takaamiseksi. Maataloudella on erittäin tärkeä rooli ruokaturvan takaamisessa, mutta yksinomaan maataloudella ruokaturvaa on vaikea varmistaa. (3)

3.3   FAO:n vuoden 2009 elintarvikehuippukokouksen loppujulkilausumassa suositetaan, että ruuantuotanto on kunkin maan omalla vastuulla.

3.4   Ruoka- ja talouskriisien sekä muuttuvan maailmantilanteen myötä nykyään ymmärretään yleisesti paremmin, että kaikilla mailla ja alueilla, myös vähemmän suotuisilla, tulee olla oikeus ja jopa velvollisuus omaan ruuantuotantoon. Ruokaa pitää pystyä tuottamaan entistä enemmän entistä kestävämmällä tavalla.

3.5   Kasvavan väestön ohella maapallon ruokahuollon keskeinen haaste on ilmastonmuutos ja siihen liittyvät rajalliset luonnonvarat. Ilmastonmuutoksella voi olla merkittävä vaikutus ruuan tarjontaan, erityisesti kehitysmaissa, joista muutamilla on myös kaikkein huonoimmat valmiudet sopeutua muutokseen. Maatalouden on pyrittävä vähentämään kasvihuonepäästöjä, mutta samanaikaisesti maatalous voi olla päästöjen suhteen osa ongelman ratkaisua maaperän hiilen sidonnan muodossa. Maatalouden tulee pystyä pienemmin päästöin tehokkaampaan tuotantoon. Sen tulee osallistua omalta osaltaan ilman ja veden laadun parantamiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä eroosion ehkäisyyn. Maatalousmaan ja makean veden riittävyyden varmistaminen on myös keskeisiä haasteita maailman ruokaturvalle.

3.6   Maatalouden innovaatioilla on keskeinen rooli vastattaessa mm. ruokaturvaan ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin. Näihin liittyvät keskeisimmät innovaatiot liittyvät usein kasvien ja eläinten jalostukseen, kastelutekniikkoihin, tulvien hallintaan, kuumuuden ja kylmyyden kestävyyteen, tavanomaisten viljelymenetelmien monipuolistamiseen jne. Yksi ratkaisu tulevaisuuden ongelmiin voivat olla myös nykyistä tehokkaammat kasvinjalostusmenetelmät, joiden avulla voidaan parhaimmillaan lisätä maatalouden tuottavuutta merkittävästi.

4.   Huoltovarmuuden käsite

4.1   Ruokaturva on mitä suurimmassa määrin strateginen kysymys kaikille maailman kansakunnille. Ruuan saatavuus on osa laajempaa turvallisuuskonseptia. Ruuan saatavuuteen liittyvät ongelmat johtavat hyvin nopeasti yhteiskuntien epävakauden lisääntymiseen ja sekasortoon. Ruuan saatavuuden turvaaminen myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa on yhteiskuntien velvollisuus.

4.2   Modernissa verkostotaloudessa ruokaturva riippuu monista tekijöistä. Se edellyttää vakaata energiansaantia (öljy ja sähkö), tietotekniikkaa, tehokasta logistiikkaa, hyvää hygieniaa ja toimivaa nopeaa hälytysjärjestelmää, jotta ihmisiä voidaan suojella haitallisilta elintarvikkeilta. Jäsenvaltioiden on huolehdittava maatalouden ja elintarvikesektorin keskeisen infrastruktuurin turvaamisesta ja ”kentällä” toteutettavista käytännön toimista.

4.3   Ruuan saatavuuteen liittyviin häiriötilanteisiin on syytä varautua yhteiskunnissa. Tätä varautumista kutsutaan huoltovarmuudeksi. Useimmiten sillä ymmärretään materiaalivirtojen varmistamista (esim. varmuusvarastointi), mutta laajemmin määriteltynä huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksille sekä yhteiskunnan toimivuudelle ja turvallisuudelle. Ruuan saatavuuteen liittyvä huoltovarmuus on siis kykyä huolehtia ruuan tuotannosta ja koko elintarvikesektorin toiminnoista myös häiriötilanteissa ja poikkeusolosuhteissa.

5.   EU:n maatalouspolitiikka ja huoltovarmuus

5.1   Euroopan unioni valmistautuu parhaillaan YMP:n seuraavaan uudistukseen, vuoden 2013 jälkeiseen maatalouspolitiikkaan. Komissio antoi tulevaa politiikkaa koskevan tiedonannon marraskuussa 2010. Asiaan liittyvät lainsäädäntöehdotukset komissio antanee vuoden 2011 jälkipuoliskolla, ja neuvoston ja Euroopan parlamentin päätös asiasta on odotettavissa vuonna 2012. EU:ssa riittävä ruuantuotanto saavutetaan jatkossakin YMP:n avulla.

5.2   EU:n maatalouspolitiikan tavoitteet, jotka kirjattiin jo Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja jotka sellaisinaan siirrettiin myös viime vuonna hyväksyttyyn Lissabonin sopimukseen, ovat

maatalouden tuottavuuden lisääminen

maatalousväestön kohtuullisen tulotason takaaminen

markkinoiden vakauttaminen

elintarvikkeiden saatavuuden varmistaminen

elintarvikkeiden kohtuulliset kuluttajahinnat.

5.3   On selvää, että maailman muutos ja sen tuomat uudet haasteet asettavat EU:n maatalouspolitiikalle myös muita tavoitteita, mutta em. perustavoitteet ovat edelleen tarpeellisia ja ajantasaisia. EU:n maatalouspolitiikkaa kohtaan on vuosien saatossa ja kauppaneuvottelujen yhteydessä esitetty monenlaista kritiikkiä. Tosiasiassa YMP on kyennyt vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin vähintäänkin kohtuullisella tavalla. Se on kyennyt takaamaan elintarvikkeiden saatavuuden koko unionissa myös maailmanmarkkinahintojen vaihdellessa ja muina kriisiaikoina. YMP on siten kyennyt ylläpitämään huoltovarmuutta EU:ssa, vaikka unioni ei ole tiettyjen maataloustuotteiden ja tuotantopanosten osalta täysin omavarainen. EU:n on kuitenkin otettava huomioon, että EU:n syrjäisillä alueilla sijaitsevilla mailla on usein vaikeuksia varmistaa saatavuus aikoina, jolloin hintavaihtelut ovat suuria.

5.4   Tulevaisuudessa maailmanmarkkinat toimivat entistä avoimemmin. Tulevat kauppasopimukset saattavat mahdollistaa kolmansista maista tulevien maataloustuotteiden pääsyn unioniin entistä helpommin (edellyttäen, että ne täyttävät elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset), mutta tarjoaa samalla myös EU:n maataloudelle markkinoille pääsyn mahdollisuuksia. Maailman väestönkehitys ja markkinatilanne muuttavat maataloustuotannon painopisteitä ja ruuan kysyntää kaikkialla maailmassa. Yhteiskuntien ja talousalueiden keskinäiset riippuvuudet lisääntyvät. Ilmastonmuutos aiheuttaa yhä enemmän sään ääri-ilmiöitä. Koska lisääntyvä kansainvälinen kauppa ei sellaisenaan pysty turvaamaan ruuan saatavuutta, maataloustuotteiden hintojen vaihtelut sekä markkinoiden epävarmuus tulevat jatkossa olemaan nykyistä suurempia. EU:n tulevassa maatalouspolitiikassa tarvitaan mekanismeja, joilla markkinoita vakautetaan. EU ei saa olla aiheuttamassa epävakautta maailman elintarvikemarkkinoilla, vaan sen on aktiivisesti edistettävä sen poistamista.

5.5   Euroopan unioni on suuri elintarvikkeiden tuoja ja viejä maailmanlaajuisesti. Pitämällä omat maatalousmarkkinansa tasapainossa ja toimivina EU osallistuu parhaiten koko maailman elintarvikemarkkinoiden vakaina pysyttämiseen ja erilaisten ruokakriisien ehkäisyyn. EU:n olisi myös osallistuttava merkittävällä tavalla koko maailman ruokaturvan ylläpitoon.

5.6   Eurooppalaiset kuluttajat haluavat syödä korkealaatuista, ravitsevaa ja turvallista ruokaa myös tulevaisuudessa. Tulevalla maatalouspolitiikalla on varmistettava, että tuotannossa huolehditaan aina ympäristön suojelusta (ilma, maaperä, vesi) ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista. EU:ssa sovellettavat muuta maailmaa korkeammat standardit tuovat eurooppalaisille tuottajille lisää kustannuksia. EU:n maatalouspolitiikassa tarvitaan maa- ja liiketaloudellisia välineitä, joilla kilpailutilannetta EU:n ja muiden maiden tuotannon välillä kyetään tasaamaan. EU:n haasteena on hyödyntää nykyisiä välineitä (esimerkiksi kauppasopimuksia) ja laatia uusia välineitä, joilla saadaan elintarvikkeiden tuottajamaat noudattamaan yhä enemmän EU:n elintarviketuottajien soveltamia elintarviketuotannon standardeja.

5.7   Maaseudun kehityspolitiikka (YMP:n toinen pilari) on jatkossakin merkittävä tekijä maaseudun tasapainoiselle kehittämiselle. Maaseutualueet ovat olennainen osa unionia. Euroopan unionin nykyisen 27 jäsenvaltion asukkaista yli 60 prosenttia asuu maaseudulla, ja sen osuus unionin koko maapinta-alasta on 90 prosenttia. Jäsenvaltioittain vaihtelevat olot yhä enemmän huomioon ottavan maaseudun kehityspolitiikan merkitys voi tulevaisuudessa korostua nykyisestä. Maaseudun kehityspolitiikan työllistävä ja elinkeinorakennetta monipuolistava vaikutus maaseutuyhteisöissä kasvaa tulevaisuudessa. Maaseudun kehittämispolitiikkaa voitaisiin soveltaa myös EU:n välineenä maatalouden ja elintarvikealan huoltovarmuuden edistämiseksi.

5.8   Maailman ruokaturvaan liittyvien suurten haasteiden ja epävarmuustekijöiden vuoksi huoltovarmuusnäkökohtia on korostettava edelleen EU:n tulevassa maatalouspolitiikassa. Elintarvikkeiden saatavuuden varmistaminen kuuluu EU:n maatalouspolitiikan perustavoitteisiin. EU:n on panostettava nykyistä enemmän suunnitelmalliseen varautumiseen voidakseen taata maataloustuotannon ja koko elintarvikesektorin toimivuuden myös erilaisissa häiriö- ja poikkeamatilanteissa. Toimintaedellytysten takaamiseksi on oltava käytettävissä tarvittavat mekanismit. EU:n maatalouspolitiikassa keskeisenä tavoitteena tulee olla monipuolisen maataloustuotannon säilyttäminen ja edistäminen kaikkialla EU:ssa. EU:n elintarvikepolitiikassa oikea strateginen ratkaisu on tarjota kansalaisille jatkossakin erittäin laaja kirjo EU:n eri maaseutualueilla tuotettuja laadukkaita elintarvikkeita. Tämä on tae myös huoltovarmuuden toteutumiselle.

5.9   Pitkällä aikavälillä maatalouden ja elintarvikealan huoltovarmuus edellyttävät kestäväpohjaista maataloustuotantoa. Ekologisen kestävyyden lisäksi myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat tärkeitä. Myös maatalouden roolia ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen vaikutusten lieventämisessä tulisi korostaa. Maataloudella ja elintarvikealalla on myös tehtävänsä bioenergian tuotannossa. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet tulisi valtavirtaistaa maatalouspolitiikkaan.

5.10   Bioenergian tuotannon ansiosta maataloudesta on EU:ssa tullut huomattava tekijä uusiutuvan energian tuotantoteknologian omaksumisessa. Kestäväpohjaisen maatalouden ja elintarviketuotannon aloilla bioenergian tuotannon panos voi olla huomattava vähennettäessä riippuvuutta fossiilisesta tuontienergiasta ja varmistettaessa EU:n kuluttajien energiahuolto. Maatalouden jätteiden, sivutuotteiden, lannan ja elintarviketeollisuuden jätteiden yms. hyödyntäminen bioenergian tuotannossa auttaa vähentämään saastumista ja hiilidioksidipäästöjä.

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Lausunnon laatimisen yhteydessä järjestettiin seminaari ”Maatalouden ja elintarvikesektorin huoltovarmuus Euroopan unionissa” Helsingissä 31. toukokuuta 2010.

(2)  Kuten FAO:n elintarvikehuippukokous asian määritteli.

(3)  EUVL C 100, 30.4.2009, s. 44.


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/24


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ja Venäjän suhteet”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2011/C 54/05)

Esittelijä: Ivan VOLEŠ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n ja Venäjän suhteet.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8. ja 9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 195 ääntä puolesta ja 0 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset

1.1   ETSK on tyytyväinen EU:n ja Venäjän huippukokouksessa (31. toukokuuta–1. kesäkuuta 2010) Donin Rostovissa annettuun yhteiseen julkilausumaan nykyaikaistamista koskevasta kumppanuudesta (Partnership for Modernisation, PfM), joka sisältää kansalaisyhteiskunnalle osoitetun kehotuksen lisätä osallistumistaan EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyöhön tehostetun vuoropuhelun kautta. EU:n ja Venäjän suhteilla on strateginen merkitys molemmille osapuolille, ja suhteiden on perustuttava keskinäiseen luottamukseen. EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntien olisi aktivoitava yhteistyötään ja edistettävä osaltaan PfM-aloitteen täytäntöönpanoa. ETSK on osaltaan valmis antamaan siihen aktiivisen panoksensa.

1.2   Yhteisten alueiden osalta ETSK kannattaa nykyisiä rakenteita, mutta kehottaa ottamaan molempien osapuolten kansalaisyhteiskunnan entistä tiiviimmin mukaan esittämään omia kantojaan ja aloitteitaan eri toiminta-aloilla.

1.3   ETSK kehottaa ottamaan talous- ja kauppasuhteita koskevaan vuoropuheluun mukaan enemmän asianomaisia sidosryhmiä ja harkitsemaan EU:n ja Venäjän laajan ja edustavan yritysfoorumin perustamista.

1.4   ETSK kannattaa pyrkimyksiä saavuttaa nopeaa edistymistä viisumijärjestelmän yksinkertaistamis- ja liberalisointineuvotteluissa.

1.5   EU:n ja Venäjän välisiin ihmisoikeuskeskusteluihin olisi saatava osallistumaan enemmän valtiosta riippumattomia toimijoita. ETSK on valmis liittymään tähän keskusteluun.

1.6   Tarvitaan enemmän foorumeita, joilla EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat osaltaan edistää EU:n ja Venäjän suhteiden tarkkailua ja seurantaa. Itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kaltainen EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumi voisi aikanaan olla tällainen väline.

1.7   ETSK kehottaa lisäämään yhteyksiä ihmisten välillä, vaihtoja koulutusalalla sekä kulttuurienvälistä vuoropuhelua keinona parantaa keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta.

1.8   Jäsenvaltioiden kantoja Venäjää kohtaan on koordinoitava entistä enemmän, jotta EU puhuu yhdellä äänellä kunnianhimoisin mutta samalla realistisin tavoittein ja riittävän joustavasti.

1.9   ETSK pitää Venäjän WTO-jäsenyyttä hyvin tärkeänä, antaa liittymisprosessille täyden tukensa ja toivoo jäsenyyden toteutuvan mahdollisimman pian.

1.10   EU:n on tarkistettava venäläisille valtiovallasta riippumattomille organisaatioille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta välineestä myönnettävän rahoitustuen sääntöjä, joiden edellyttämä yhteisrahoituksen suuri osuus estää useita venäläisiä valtiovallasta riippumattomia organisaatioita hyödyntämästä rahoitustukea.

1.11   ETSK suosittaa, että Venäjä mahdollisuuksien mukaan osallistuisi suuriin alueellisiin hankkeisiin, joista keskusteltaisiin itäisen kumppanuuden valtioiden kanssa ja jotka koskisivat erityisesti ympäristön, kansanterveyden, liikenteen ja energiatehokkuuden aloja. Venäjän kansalaisyhteiskunta olisi kutsuttava osallistumaan itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin eri tapaamisiin, joissa keskustellaan tällaisista EU:n, itäisen kumppanuuden osapuolten ja Venäjän yhteistä etua koskevista hankkeista. Lisäksi komitea suosittelee, että kansalaisyhteiskunta osallistuisi nykyistä voimakkaammin pohjoisen ulottuvuuden, Itämeri-strategian, Mustan meren synergian ja muiden asiaanliittyvien aloitteiden toimeenpanoon.

1.12   ETSK toistaa ehdotuksensa sisällyttää tulevaan sopimukseen EU:n ja Venäjän yhteisen kansalaisyhteiskuntaelimen perustaminen.

1.13   ETSK perustaa yhteysryhmän, joka paneutuu EU:n ja Venäjän suhteisiin, jatkaa vuorovaikutuksen kehittämistä Venäjän federaation kansankamarin (Civic Chamber of Russian Federation, CCRF) kanssa ja ehdottaa samalla laajentamaan muiden kuin CCRF:ssa edustettujen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista yhteisiin toimiin.

2.   EU:n ja Venäjän suhteet: tämänhetkinen tilanne

2.1   EU:n ja Venäjän suhteet ovat kuluneen kahden vuosikymmenen aikana kohdanneet ylä- ja alamäkiä. Venäjän ja Georgian välinen sotilaallinen konflikti elokuussa 2008 sekä Venäjän ja Ukrainan kaasukiista tammikuussa 2009 vaikuttivat kielteisesti keskinäisiin suhteisiin. Molemmat osapuolet ovat kuitenkin jatkaneet pyrkimyksiään umpikujasta pääsemiseksi. Tämän lausunnon päätavoitteena on esittää ETSK:n suositukset siitä, kuinka EU:n ja Venäjän suhteita voidaan parantaa ja kuinka kansalaisyhteiskunta niin EU:ssa kuin Venäjän federaatiossakin voi osaltaan edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

2.2   Keskustelut vuoden 1994 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen korvaavasta uudesta EU:n ja Venäjän kahdenvälisestä sopimuksesta käynnistettiin Hanti-Mansijskissa kesäkuussa 2008 ja ne avattiin virallisesti heinäkuussa 2008. Molemmat osapuolet lähtivät neuvotteluprosessiin erilaisin painotuksin uuden sopimuksen luonteesta. EU haluaa tehdä kattavan ja yksityiskohtaisen strategisen sopimuksen, kun taas Venäjä kannattaa pikemminkin poliittisen puiteperussopimuksen tekemistä, jonka jälkeen tehtäisiin yksityiskohtaisia ja alakohtaisia sopimuksia Venäjää kiinnostavilla aloilla. (1)

2.3   EU:n ja Venäjän välisten neuvottelujen työryhmissä toteutettu yhteisiä alueita koskeva kahdestoista neuvottelukierros käynnistyi marraskuun puolivälissä 2010. Euroopan komissio suhtautuu neuvottelujen tähänastisiin tuloksiin varovaisen optimistisesti. On kuitenkin vielä liian varhaista ennustaa, milloin uutta sopimusta koskevat keskustelut saadaan päätökseen.

2.4   Uutta sopimusta koskevien keskustelujen hidas edistyminen heijastaa molempien osapuolten erilaisia näkemyksiä niiden keskinäisistä suhteista. EU ehdottaa Venäjälle yhteisön säännösten ja instituutioiden mukaista monitahoista yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista nykyaikaistamista. Venäjä haluaa toisaalta tulla kohdelluksi suvereenina globaalina toimijana, jolla on oma lähestymistapansa demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä taloudellisiin ja turvallisuutta koskeviin etunäkökohtiin (2). Tämän aseman saavuttamiseksi Venäjä hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia avujaan – maakaasun ja öljyn toimituksia, ydinasevalmiutta, avaruusohjelmia jne., myös asemaansa kansainvälisissä järjestöissä, kuten esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostossa, Shanghain yhteistyöjärjestössä, IVY:ssä, G-20:ssä yms. Edellä esitettyjen kunnianhimoisten tavoitteiden kansainvälinen toteutuminen on kuitenkin rajoitettua Venäjän nykyisten yhteiskunnallis-taloudellisten olojen heikkouksien vuoksi (3).

2.5   EU:n ja Venäjän välillä on merkittäviä eroja suhtautumisessa Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin mahdollisiin muutoksiin. Venäjä haluaa tarkistaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria tavalla, jonka presidentti Dimitri Medvedev esitti kesäkuussa 2008 Venäjän ehdotuksessa Euroopan uuden turvallisuussopimuksen laatimisesta.

2.6   Myös energiavarmuuden alalla on syvästi eriäviä näkemyksiä. Venäjä haluaa erityiskohtelua EU:n tärkeimpänä maakaasun ja öljyn toimittajana. Se haluaa myös energiayhtiöilleen etuuskohtelun ja pääsyn EU:n markkinoille sekä erityisasemansa ja Valko-Venäjän ja Ukrainan energiasektoreita koskevien etunäkökohtiensa tunnustamista (4). Venäjä vetäytyi energiaperuskirjasopimuksesta elokuussa 2009. EU puolestaan pitää energiaperuskirjasopimusta perustana energiamarkkinoidensa mahdolliselle lisävapauttamiselle, myös venäläisille energiayhtiöille. Presidentti Medvedevin hiljattain esittämä aloite energiaperuskirjasopimuksen korvaavan uuden globaalin energiavarmuussopimuksen tekemisestä osoitettiin G-20-maille, ei pelkästään EU:lle, vaikka EU on edelleen Venäjän keskeinen kauppakumppani energia-alalla.

2.7   Venäjä pyrkii hoitamaan etujaan EU:n suuntaan kehittämällä erityisiä suhteita Euroopan perinteisiin ”suurvaltoihin”. EU:n jäsenvaltioilla on todellakin niiden perinteitä ja etunäkökohtia heijastavia omia kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään, mutta niiden on tärkeää tehdä työtä sen eteen, että niiden kannat ja toimet muuttuvat entistä koordinoidummiksi EU:n yleisen Venäjän-politiikan muotoilemiseksi. Uusi Lissabonin sopimus vahvisti EU:n yhteistä turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa ja antoi EU:lle uutta toimivaltaa energiavarmuuden alalla.

2.8   Venäjän ja EU:n välillä on erimielisyyttä myös itäisestä kumppanuudesta, jota Venäjä pitää pyrkimyksensä laajentaa EU:n vaikutuspiiriä. EU puolestaan pitää itäistä kumppanuutta sopivana välineenä jakaa yhteisiä arvoja ja normeja itäisten naapuriensa kanssa, sillä niiden soveltaminen johtaa naapurimaiden taloudelliseen ja sosiaaliseen nykyaikaistamiseen ja edistää osaltaan koko Euroopan maanosan turvallisuutta ja vakautta.

2.9   EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen pohjoisen ulottuvuuden politiikka on vaikuttanut myönteisesti EU:n ja Venäjän yhteistyöhön. Konkreettisia tuloksia on saavutettu kumppanuushankkeissa ympäristö-, kansanterveys-, kulttuuri-, liikenne- ja perusrakennealoilla. ETSK on antanut jatkuvan panoksensa pohjoisen ulottuvuuden politiikan toimeenpanoon ja korostaa aiheesta antamassaan lausunnossa, että kansalaisyhteiskunta on tärkeää saada mukaan mainitun politiikan toimeenpanoon (5).

2.10   Edellä esiteltyjä väärinkäsityksiä ja vaikeuksia lukuun ottamatta kahdenvälisen sopimuksen strateginen merkitys ymmärretään yleisesti sekä EU:ssa että Venäjällä. Poliittinen tahto kehittää kahdenvälisiä suhteita osoitettiin selvästi Donin Rostovissa pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen (31. toukokuuta–1. kesäkuuta 2010) päätelmissä sekä yhteisessä julkilausumassa nykyaikaistamista koskevasta kumppanuudesta. (6)

3.   Mitä yhteisistä alueista voidaan oppia

3.1   Yleiset havainnot

3.1.1   Yhteisten alueiden yhteydessä käyty institutionalisoitu vuoropuhelu (7) oli kaikkein intensiivisin dialogi, jota EU on ulkosuhteidensa historiassa koskaan käynyt kolmannen maan kanssa. Uutta EU:n ja Venäjän välistä sopimusta koskevia neuvotteluja varten on otettava opiksi seuraavat seikat nykyisestä yhteistyöstä EU:n ja Venäjän yhteisillä alueilla: (8)

Yhteisten alueiden rakenne on hyvin vakiintunut institutionaalinen kehys laaja-alaisen poliittisen ja alakohtaisen vuoropuhelun ylläpitämiseksi EU:n ja Venäjän välillä, ja se on säilytettävä.

Huolimatta useista positiivisista edistymisen osoituksista alakohtaisissa asioissa on yhteisten alueiden kehyksessä saatu molempien osapuolten alkuperäisiin odotuksiin nähden aikaan suhteellisen vaatimattomia tuloksia.

Vuoropuhelun ja yhteistyön parantamiseksi tarvitaan entistä enemmän poliittista tahtoa, keskinäistä luottamusta ja molemmilta osapuolilta kykyä päästä sopimukseen ehdoista ja arvoista ja myös yhteisesti sovituista standardeista.

3.2   Yhteinen talousalue

3.2.1   Yhteisen talousalueen perustamisen tavoitteena oli EU:lla luoda sen ja Venäjän välille avoimet ja yhdennetyt markkinat. Tämän tavoitteen saavuttamisessa on edistytty hitaasti, ja vapaakauppa-alue vaikuttaa nykyisin melko kaukaiselta todellisuudelta. On tärkeää, että Venäjästä tulee WTO:n jäsen, ja ETSK on tyytyväinen Venäjän toiveeseen saattaa päätökseen WTO:hon liittyminen mahdollisimman pian. Tulliliiton perustaminen Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa on kuitenkin herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka se vaikuttaa neuvotteluihin WTO:n kanssa.

3.2.2   Yhteistä talousaluetta koskeva vuoropuhelu eri aloilla on monitasoista ja siihen liittyy useita talouteen, kauppaan, rahoitukseen ja teollisiin kysymyksiin kytkeytyviä näkökohtia. (9) ETSK suosittaa, että yhteistä talousaluetta koskeva vuoropuhelu kattaisi myös työ- ja sosiaalipolitiikan ja että työmarkkinaosapuolet, jotka eivät vielä osallistu neuvotteluprosessiin, kutsuttaisiin siihen mukaan. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon EU:n toimivallan rajat näillä aloilla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kansanterveyteen liittyviin kysymyksiin, kuten terveys- ja kasvinsuojeluun sekä kuluttajasuojaan.

3.2.3   EU:n ja Venäjän johtavien teollisuusjohtajien yhteenliittymä (EU-Russia Industrialists Roundtable) on institutionaalinen foorumi, jonka kautta yritykset osallistuvat yhteiseen talousalueeseen. Vaikka molempien osapuolten yritysyhteisöjen voimakkaassa tuessa syvemmälle taloudelliselle yhdentymiselle on myönteisiä näkökohtia, eräät työryhmät, jotka perustettiin tavoitteena helpottaa EU:n ja Venäjän vuoropuhelua sääntelyyn ja teollisuuteen liittyvissä asioissa, eivät vieläkään ole aloittaneet toimintaansa (10) eivätkä poliitikot ja valtionhallinto ota ehdotuksia lukuun. Sidosryhmien laajempi ja järjestelmällisempi osallistuminen neuvotteluprosessiin edistäisi osaltaan vastavuoroista kauppaa ja investointeja haittaavien ”keinotekoisten” esteiden havaitsemista ja poistamista. On otettava käyttöön tällaista osallistumista tukevia välineitä. Tärkeimpiä taloudellisia ja yritysmaailman toimijoita edustava EU:n ja Venäjän välinen yritysfoorumi voisi aikanaan olla tällainen väline.

3.2.4   Kaikkien yhteistä talousaluetta käsittelevien työryhmien tärkein tehtävä on liiketoimintaa ja investointeja haittaavien esteiden poistaminen, protektionismin torjuminen, oikeudenmukaisen kilpailun varmistaminen sekä lainsäädännön ja standardien yhdenmukaistamista koskevat neuvottelut. ETSK peräänkuuluttaa suurempaa vastuunottoa edistymisestä ja Venäjän valmiuksien vahvistamista lainsäädännön ja käytänteiden muutosten täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi Lissabonin sopimus antaa EU:lle toimivallan investoinneissa. Tämä koskee sekä niiden sääntelyä että suojelua. Näin ollen unionin tulisi sisällyttää uuteen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen korvaavaan ja päivittävään sopimukseen merkittäviä investointeja koskevia määräyksiä mm. oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta sekä ennen kaikkea uskottavat ja luotettavat sovittelulausekkeet, joilla voidaan suojella investoijan ja valtion välisiä suhteita.

3.2.5   Yhteistyön tukemiseen tällä alalla osoitetut EU:n rahoitusvälineet on yhdistettävä tiiviimmin politiikkoihin ja niiden käyttöä on yksinkertaistettava hallinnollisten menettelyjen osalta. Menettelyn täytäntöönpano- ja arviointivaiheita on vahvistettava. On perustettava erityisesti pienten hankkeiden rahastoja yksinkertaisine menettelyineen, jotta varat ovat laajempien kohderyhmien ja instituutioiden, kuten naisyrittäjien, pk-yritysten, sosiaali- ja yhteisötalouden edustajien yms. saatavilla ja hyödynnettävissä pieniin, mutta konkreettisiin tuloksiin tähtääviin hankkeisiin (11). Käytettävissä olevien varojen mahdollinen vähentäminen on korvattava Venäjän yhteisrahoitusosuutta lisäämällä, koska sillä on oltava enemmän vaikutusvaltaa ja sitoutuneisuutta ohjelmissa ja hankkeissa.

3.3   Yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

3.3.1   Yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on hyvin merkittävä alue, sillä se koskee demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja perusvapauksia. On molempien osapuolten etu vastata järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, huumekaupan ja laittoman muuttoliikkeen kaltaisiin haasteisiin.

3.3.2   Yksi neuvottelujen pääaiheista on viisumi- ja takaisinottopolitiikka. ETSK vaatii, että kansalaisyhteiskunnan näkemykset yritysten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä opiskelijoiden viisumihelpotuksista, raja-alueilla asuvien toistuvaisviisumin myöntämisestä, viisumimaksujen vähentämisestä tai poistamisesta, ulkomaiden kansalaisten rekisteröimisestä ja sen yksinkertaistamisesta sekä työ- ja oleskelulupiin sovellettavien sääntöjen tasapainoisesta ja syrjimättömästä noudattamisesta otetaan huomioon ja kunnioitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa näissä asioissa. ETSK kannattaa vastavuoroisesti sovittujen sitoumusten täytäntöönpanoon perustuvaa viisumimenettely pikaista yksinkertaistamista ja liberalisointia.

3.3.3   EU:n on jatkettava pyrkimyksiään muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden saamiseksi mukaan EU:n ja Venäjän välisiin ihmisoikeuksia koskeviin keskusteluihin.

3.4   Yhteinen ulkoisen turvallisuuden alue

3.4.1   EU:n ja Venäjän yhteiset hankkeet ulkoisen turvallisuuden alalla ovat suppeita. Länsi-Balkanilla ja Tšadissa toteutetuista yhteisistä operaatioista saatujen myönteisten kokemusten perusteella EU:n olisi eittämättä pyrittävä saamaan Venäjä mukaan yhteisiin toimiin turvallisuuden säilyttämiseksi.

3.4.2   Venäjä pyysi EU:ta välittäjäksi elokuussa 2008 tapahtuneen Venäjän ja Georgian välisen konfliktin ratkaisemiseksi. Venäjän on vielä täytettävä 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten velvollisuudet kokonaisuudessaan. EU:n tarkkailuvaltuuskunta (European Union Monitoring Mission, EUMM) on korvaamaton tekijä Georgian vakauttamisessa. Valtuuskunnan pääsy Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan on olennainen, mutta toistaiseksi toteutumaton osa sen mandaattia. Tässä asiassa Venäjän yhteistyö on ratkaisevan tärkeää.

3.4.3   Vaikka osapuolilla on erilaisia näkemyksiä Euroopan ja maailman turvallisuudesta, niiden olisi jatkettava kahdenvälistä turvallisuusvuoropuhelua sekä vuoropuhelua nykyisissä kansainvälisissä instituutioissa, kuten YK:ssa, Euroopan neuvostossa, ETYJ:ssä ja Nato-Venäjä-neuvostossa, joissa olisi keskusteltava EU:n ja Venäjän suhteista.

3.4.4   EU ei voi suhtautua välinpitämättömästi itäisten naapuriensa etunäkökohtiin suhteissaan Venäjään, ja päinvastoin, ja sen on pysyttävä vakaasti sitoumuksissaan helpottaa itäisten kumppaniensa muutosprosessia.

3.4.5   Yhtenäisyys keskeisissä kysymyksissä (suhteet Venäjään, energiapolitiikka, suhteen itäisiin kumppaneihin) vahvistaa EU:n asemaa kanssakäymisessä Venäjän federaation kanssa. EU:n on ensinnäkin alettava puhua yhdellä äänellä.

3.4.6   Vaikka virallisia tapaamisia toteutetaan, EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, tutkimuslaitokset ja ajatuspajat tekevät yhteistyötä yhä vain joissakin harvoissa asioissa. Riittämättömät kontaktit ja yhteistyön puute johtavat kaavamaisiin käsityksiin ”toisen” kumppanitahon etunäkökohdista ja aikomuksista. Kansalaisyhteiskuntien kahdenvälisen vuoropuhelun on siis osaltaan edistettävä uuden lähestymistavan etsimistä kansainvälisen terrorismin ja sen syiden kaltaisissa molempien etua koskevissa asioissa.

3.5   Tutkimusta, koulutusta ja kulttuuria koskeva yhteinen alue

3.5.1   Tämä yhteinen alue, jolla vahvimpana vallitsevat ns. kovia tieteitä edustavat hankkeet, voi toimia esimerkkinä EU:n ja Venäjän yhteistyön menestymisestä.

3.5.2   Menestystä osoittaa molempien osapuolten aktiivinen osallistuminen, mistä kertovat tarjotut ohjelmat ja varat sekä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, mikä merkitsee sitä, että tutkijat saavat itse jäsentää työskentelynsä ja valita sopivimmat muodot. (12)

3.5.3   Toisaalta tämän menestyksen vastakohtana liikkuvuus koulutusalueella on melko vähäistä, mutta jonkin verran vaihtoa on toteutunut Tempus- ja Erasmus Mundus -ohjelmien puitteissa. On myös vaikeaa saada lisätietoja työryhmien toiminnasta. Tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota nuorison liikkuvuuteen ja kulttuurienväliseen vaihdantaan. Kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava nykyistä enemmän myös tätä yhteistä aluetta koskeviin neuvotteluihin ja sopimusten jatkotoimiin, jotta voidaan seurata tutkimushankkeiden vaikutuksia osaamisyhteiskuntaan.

4.   Kansalaisyhteiskunnan tila Venäjällä

4.1   Käytettävissä olevat tiedot (13) Venäjän kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisvuoropuhelun tilasta osoittavat, ettei se vielä aivan vastaa eurooppalaisia standardeja, vaikka sen asema ja vaikutusvalta ovatkin osittain parantuneet komitean edellisestä EU:n ja Venäjän suhteiden arvioinnista. (14)

4.2   Vuonna 2006 perustetusta Venäjän federaation kansankamarista (Civic Chamber of Russian Federation, CCRF) on tullut kansalaisyhteiskuntaa Venäjällä edustava virallinen elin. Se perustettiin presidentin asetuksella, ja presidentti nimittää kolmanneksen sen jäsenistä. Elin on kehittynyt kansalaisyhteiskunnan merkittäviä asioita koskevien näkemysten ilmaisuvälineeksi valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, jolla on perustettu useita paikallisia ”kamareita”. Se esittää suosituksia, kommentoi lainsäädäntöehdotuksia ja analysoi aluekohtaisesti eri sektoreita ja tilanteita. Toisinaan sen kannat ovat hyvin avoimia ja kriittisiä hallituksen politiikkaa kohtaan. (15)

4.3   Kansalaisyhteiskunnan tilasta Venäjän federaatiossa vuonna 2009 julkaistun CCRF:n raportin (16) mukaan rekisteröityjen voittoa tavoittelemattomien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden määrä Venäjällä oli jo 670 000 oikeussubjektia. Vuosina 2004–2009 niiden määrä laski 17 prosenttia. CCRF suosittaa voittoa tavoittelemattomien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden luokituksen muuttamista ja siirtymistä YK:n menetelmään, koska siinä valtion viranomaisten perustamia instituutioita ei katsota valtiovallasta riippumattomiksi organisaatioiksi.

4.4   Toimialoittain jaoteltuina suurin osa nykyisistä valtiovallasta riippumattomista organisaatioista toimii sosiaaliasioiden (54 prosenttia), tieteen ja koulutuksen (44 prosenttia), oikeuksien puolustamisen (42 prosenttia), hyväntekeväisyyden (39 prosenttia), matkailun ja urheilun (32 prosenttia), kulttuurin (30 prosenttia), tiedottamisen (27 prosenttia), terveyden edistämisen (22 prosenttia), ympäristöalan (12 prosenttia), kunnalliselämän (9 prosenttia), uskonnon (9 prosenttia), talouden (6 prosenttia), asumisen (5 prosenttia) ja muiden alojen (5 prosenttia) parissa.

4.5   CCRF on luonut suhteet ulkomaisiin kumppanijärjestöihin, kuten esimerkiksi ETSK:aan (yhteisymmärryspöytäkirja vuodelta 2008), siitä on tullut talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kansainvälisen järjestön (AICESIS) jäsen, joka isännöi järjestön johtokunnan kokousta joulukuussa 2009. ETSK:n ja CCRF:n suhteet ovat sittemmin vahvistuneet molempia osapuolia kiinnostavista aiheista järjestettyjen yhteisten työpajakokousten ja niissä hyväksyttyjen yhteisten päätelmien myötä (17).

4.6   Venäjän johto on yhä tietoisempi siitä, ettei Venäjän nykyaikaistamisen strategista tavoitetta ole mahdollista saavuttaa ilman kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Viime vuoden aikana hyväksyttiin voimassa olevaan lainsäädäntöön useita kansalaisyhteiskunnan tilaa parantavia muutoksia ja helpotettiin rajoituksia, jotka koskevat ulkomaisista lähteistä rahoitettujen valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden toimintaa.

4.7   Vaikka järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan asema Venäjän poliittisen järjestelmän nykyaikaistamisessa vähitellen jo ymmärretään paremmin, vielä on paljon tehtävää.

4.8   Valtiollisella tasolla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sosiaalisten ja työmarkkinasuhteiden sääntelystä käydään Venäjän kolmikantakomiteassa. Yleissopimuksista neuvottelevat Venäjän valtakunnalliset ammatti- ja työnantajajärjestöt, ja valtiovalta osallistuu neuvotteluihin. Työehtosopimukset tehdään yleensä yrityksissä, joissa on myös ammattiliittojen edustajia, mutta toisinaan kiistat johtavat lakkoihin. Venäjä on ratifioinut suurimman osan ILO:n yleissopimuksista, mutta olennaista on niiden noudattaminen kokonaisuudessaan.

4.9   Työnantajia edustaa Russian Union of Industrialists and Entrepreneurs (RSPP), joka on itsenäinen valtiovallasta riippumaton organisaatio. Se edustaa yli 120:ta talouden keskeisten alojen alueellista liittoa ja elinkeinoyhdistystä ja se toimii aktiivisesti työmarkkinaosapuolena Venäjän kolmikantakomiteassa. Se voi esittää lainsäädäntöehdotuksia, ja se pyrkii jatkuvasti parantamaan taloutta ja yritystoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. RSPP tekee tiivistä yhteistyötä BusinessEuropen kanssa ja tukee Venäjän ja EU:n sekä sen jäsenvaltioiden liikesuhteiden parantamista.

4.10   RSSP:n lisäksi muita yrittäjiä ja työnantajia edustavia järjestöjä ovat muun muassa Venäjän federaation kauppa- ja teollisuuskamari (18), Russian Managers Association, Opora Rossii (pk-yritysten yhdistys). Ne ovat edustettuina CCRF:ssa.

4.11   Ammattiliittoja edustaa kaksi ammattijärjestöä: Venäjän riippumattomien ammattiliittojen federaatio (FNPR) ja Venäjän työkonfederaatio (KTR). Ne molemmat ovat ITUC:n ja sen eurooppalaisen alueneuvoston PERC:n jäseniä (19).

4.12   ETSK on huolissaan, koska ammattiliittojen Venäjällä kohtaamat vaikeudet ovat voimistuneet kuluneina vuosina. Vapaat ammattiliitot pitävät työntekijöiden perustavaa laatua olevien yhdistymisvapauden, työehtosopimusneuvotteluoikeuden ja lakko-oikeuden kunnioittamisen puutetta kaikkein akuuteimpana ongelmana. On ilmiselviä tapauksia, joissa ammattiliittoja, niiden jäseniä ja niiden johtajia on painostettu näiden laillisen toiminnan estämiseksi, sekä syrjintätapauksia. Työmarkkinasuhdelainsäädännön noudattamisesta valvonnasta vastaava valtion hallinto ei tarjoa työntekijöille tehokasta oikeussuojaa.

4.13   Valtiovallasta riippumattomia organisaatioita on hyvin monenlaisia. Niiden toimialat esitetään kohdassa 4.4. Hallitusta vastustavat ihmisoikeuksia puolustavat organisaatiot (20) kohtaavat erilaisia esteitä, paineita ja uhkia. Kuluttajia, ympäristönsuojelijoita, osuus- ja yhteisötaloutta, nuoria yms. edustavat ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt (21) kohtaavat pääasiassa rahoitusongelmia. Liittovaltion tasolla toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden lisäksi alue- ja paikallistasolla toimii tuhansia valtiovallasta riippumattomia organisaatioita, joista eräät kohtaavat paikallisviranomaisten taholta boikotointia tai epäystävällistä asennetta.

5.   ETSK:n ehdotukset EU:n ja Venäjän suhteiden parantamiseksi

5.1   Yleiset ehdotukset

5.1.1   Keskinäisen luottamuksen aikaansaaminen Venäjän ja EU:n välille on erittäin tarpeellista. Tämä tehtävä kuuluu ensinnäkin kaikille poliittisille johtajille, mutta myös molempien osapuolten kansalaisyhteiskunnille, joilla on oltava merkittävä asema tämän työn tukemisessa. Ilman luottamusta EU:n ja Venäjän välisten uutta sopimusta koskevien neuvottelujen edistyminen ja yhteisten alueiden rakennetta koskevan vuoropuhelun kehittyminen ei liene mahdollista.

5.1.2   EU:n puolella jäsenvaltioiden kesken hyväksytty yhteinen lähestymistapa, entistä selkeämmät tavoitteet, realistiset pyrkimykset ja suurempi joustavuus voisivat auttaa EU:n ja Venäjän suhteiden edistämisessä yleisesti ja erityisesti neljän yhteisen alueen kehittämisessä.

5.1.3   EU:n ja Venäjän suhteet kaipaavat uutta poliittista pontta, joka tarjoaisi molemmille osapuolille mahdollisuuden uudistaa yhteistyötä ja kehittää uudestaan strategisen kumppanuuden tunnetta. Nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden asialistaa, joka hyväksyttiin 1. kesäkuuta 2010 Donin Rostovissa pidetyssä huippukokouksessa, olisi pidettävä EU:ssa tulevaisuuteen suuntaavana yhteistyöehdotusten pakettina. Ehdotusten olisi annettava uutta pontta EU:n ja Venäjän suhteille yhteisistä alueista saatujen kokemusten perusteella. Samalla niiden olisi täydennettävä kuudelle Itä-Euroopan valtiolle jo esitettyä tarjousta itäisestä kumppanuudesta.

5.1.4   ETSK on tyytyväinen siihen, että nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden esityslistaan sisältyy teknisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi myös ihmisten välisten yhteyksien edistäminen ja vuoropuhelun vahvistaminen kansalaisyhteiskunnan kanssa yksittäisten ihmisten ja yritysten osallistumisen edistämiseksi. Komitea on vakuuttunut siitä, että Venäjän yhteiskunnan nykyaikaistaminen ei ole mahdollista ilman että korostetaan erityisesti ihmisoikeuksien, demokratian, korruption torjunnan, oikeusvaltion, vapaan tiedonvälityksen sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kaltaisia asioita ja lisätään kansalaisyhteiskunnan osallistumista tarvittavien muutosten valmisteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan.

5.1.5   Jotta EU:n tuki Venäjän kansalaisjärjestöjen toiminnalle olisi helpommin käytettävissä ja toimivaa, ETSK suosittelee, että harkitaan Venäjän kansalaisjärjestöjen nykyisen 20 prosentin yhteisrahoitusvaatimuksen vähentämistä, jos ne haluavat hakea tukea demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen tukijärjestelmästä. Vaadittu yhteisrahoitusosuus EIDHR:n tuen osalta rajaa merkittävästi sellaisten Venäjän kansalaisjärjestöjen joukkoa, jotka voisivat hyödyntää EU:n tukea.

5.1.6   Venäjän huolen itäistä kumppanuutta koskevasta aloitteesta ei tarvitse merkitä sitä, ettei EU voi ehdottaa yhteistyötä ja kumppanuutta Venäjän kanssa ja pyrkiä siihen konkreettisesti alueilla ja alueellisissa hankkeissa, mikäli niiden yhteiset naapurit voivat yhtä lailla osallistua niihin rakentavasti. Tämän osalta on otettava huomioon ETSK:n pohjoisesta ulottuvuudesta (5), Itämeri-strategiasta (22), Mustanmeren synergiasta (23), itäisestä kumppanuudesta (24) sekä Tonavan strategiasta antamissa lausunnoissa esitetyt suositukset. On tärkeää, että Euroopan unionin itäisten kumppanien sekä Venäjän kanssa hyväksymät tavoitteet ovat mahdollisimman yhteensopivia. Alakohtaisten vuoropuhelujen Venäjän federaation kanssa ja itäisten kumppanien kanssa sovittujen toimintasuunnitelmien on pääosin johdettava samaan suuntaan, vaikka ne todennäköisesti poikkeavat toisistaan ulottuvuudeltaan ja pyrkimyksiltään.

5.1.7   EU:n, Venäjän federaation ja niiden yhteisten naapurien olisi kehitettävä kattavia hankkeita energiapolitiikan, infrastruktuurin kehittämisen, rajaturvallisuuden, ympäristöasioiden ja standardien lähentämisen kaltaisilla aloilla, jotka auttavat ylittämään itäisen kumppanuuden täytäntöönpanosta mahdollisesti seuraavat jakolinjat.

5.1.8   Kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava EU:n, itäisen kumppanuuden valtioiden sekä Venäjän etua koskevien hankkeiden määrittämiseen, ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestöjä on pyydettävä itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin työryhmiin, kun niissä keskustellaan koko alueen kannalta merkittävistä aiheista. Vastaavasta EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumista voi tulla väline, jolla Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatiot saadaan mukaan EU:n ja Venäjän suhteiden kehittämiseen.

5.2   ETSK:n tehtävä

5.2.1   ETSK ja Venäjän riippumattomat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on kutsuttava osallistumaan EU:n ja Venäjän välisiin ihmisoikeuksia koskeviin keskusteluihin, joita on järjestetty vuodesta 2005 alkaen.

EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi olisi tehtävä seuraavaa:

5.2.2.1   On perustettava ETSK:n ”ulkosuhteet”-erityisjaostoon EU:n ja Venäjän suhteita tarkasteleva yhteysryhmä.

5.2.2.2   Yhdeksi EU:n ja Venäjän tulevan sopimuksen kohdaksi on ehdotettava ETSK:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan yhteisen kansalaisyhteiskuntaelimen perustamista. Sen päätavoitteena on oltava kansalaisyhteiskunnan panoksen tarjoaminen EU:n ja Venäjän yhteistyön kehittämiseen.

5.2.3   Vuorovaikutusta Venäjän federaation kansankamarin kanssa ja pyrkimyksiä voimakkaampaan dialogiin on jatkettava ja kehitettävä, jotta vuoropuhelusta tulee pysyvää ja säännöllistä. Samalla ETSK:n on pyydettävä Venäjää kutsumaan myös muiden kuin tällä hetkellä kansankamarissa edustettuina olevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia yhteiseen toimintaan.

5.2.4   ETSK:n tulisi lisäksi jatkaa pohjoiseen ulottuvuuteen, Itämeri-strategiaan ja Mustan meren synergiaan ja muihin asiaankuuluviin alueellisiin aloitteisiin liittyvien EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan suhteiden tukemista.

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  ETSK:n edustajien tapaaminen Venäjän federaation varapääministeri Aleksander Zhukovin kanssa 29. kesäkuuta 2010.

(2)  Ks. – Venäjän federaation kansallinen turvallisuusstrategia vuoteen 2020, hyväksytty 12. toukokuuta 2009 Venäjän federaation presidentin asetuksella N:o 537.

(3)  Ks. – Venäjän federaation kansallinen turvallisuusstrategia vuoteen 2020, hyväksytty 12. toukokuuta 2009 Venäjän federaation presidentin asetuksella N:o 537, ks. osa 2: The Modern World and Russia: the state of affairs and development trends, s. 4–8, ja osa 9: Strategic stability and equal strategic partnership, s. 29–31.

(4)  Ks. – Venäjän energiastrategia vuoteen 2030 saakka ulottuvalle ajanjaksolle, hyväksytty 13. marraskuuta 2009 annetulla Venäjän federaation hallituksen asetuksella N:o 1715-r, ks. osa 9 ”Foreign energy policy”, s. 55–58.

(5)  Asiakokonaisuus ”Pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuus”. Esittelijä: Filip Hamro-Drotz, 5. kesäkuuta 2006. EUVL C 309, 16.12.2006, s. 91–95.

(6)  Nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden painopistealoja ovat muun muassa: investointimahdollisuuksien laajentaminen kasvun ja innovaation kannalta keskeisillä aloilla, kahdenvälisten kauppa- ja taloussuhteiden vahvistaminen ja syventäminen sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen; teknisten säädösten ja standardien yhdenmukaistamisen edistäminen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien korkean tason noudattaminen; liikenteen kehittäminen; kestävän vähähiilisen talouden ja energiatehokkuuden edistäminen sekä kansainväliset neuvottelut ilmastonmuutoksen torjunnasta; yhteistyön tehostaminen innovaatioissa, tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä avaruusalalla; tasapainoisen kehityksen varmistaminen tarkastelemalla taloudellisen rakenneuudistuksen alueellisia ja sosiaalisia vaikutuksia; oikeuslaitoksen tehokkaan toiminnan varmistaminen sekä korruption vastaisen toiminnan vahvistaminen; ihmisten välisten yhteyksien edistäminen sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun vahvistaminen yksityishenkilöiden ja yritysten osallistumisen edistämiseksi.

(7)  EU ja Venäjä sopivat toukokuussa 2003 uudesta rakenteellisesta yhteistyömuodosta neljällä yhteisellä alueella: yhteinen talousalue, yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, yhteinen ulkoisen turvallisuuden alue ja tutkimusta, koulutusta ja kulttuuria koskeva yhteinen alue. Osapuolet neuvottelivat toukokuussa 2005 etenemissuunnitelmien paketista yhteisten alueiden täytäntöönpanemiseksi. Ks. myös http://ec.europa.eu/external_relations/russia/docs/commonspaces_prog_report_2009_en.pdf.

(8)  Ks. – Searching for New Momentum in EU-Russia Relations. Agenda, Tools and Institutions. Bratislava: Research Centre of the Slovak Foreign Policy Association, 2009.

(9)  Yhteisen talousalueen alalla toimivat seuraavat pääasialliset työryhmät: liikenne, teollisuus- ja yrityspolitiikka, sääntelyyn liittyvä vuoropuhelu teollisuustuotteiden alalla, avaruus, tietoyhteiskunta, maatalous, kalastus, makrotalouspolitiikka, rahoituspalvelut, energia, julkiset hankinnat, ympäristö, kaupankäynnin helpottaminen, immateriaalioikeudet, investoinnit, alueiden välinen yhteistyö, tilastot, makrotaloudelliset ja rahoitukseen liittyvät näkökohdat.

(10)  Esimerkiksi työryhmät, alaryhmät mukaan luettuina, jotka tarkastelevat rakennusalan tuotteita, koneita ja sähkölaitteita, sääntöjenmukaisuuden arviointia ja standardointia, avaruus- ja ilmailualaa, kilpailua ja kansanterveyttä.

(11)  Maailmankauppa, reilu kauppa, oikeudenmukainen kilpailu, oikeussuojan saatavuus, tieto- ja yksityisyydensuoja, kestävyys, energiatehokkuus, vesihuolto, kuluttajavalistus, sähköinen kaupankäynti, elintarvikepolitiikka, joukkokanne, terveys, hyödykkeitä ja palveluja koskeva tuotevastuu, rahoituskysymykset, televiestintä, sopimusehdot jne.

(12)  Työryhmät toimivat seuraavilla aloilla: terveys, elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia, nanoteknologia ja uudet materiaalit, energia, ilmailu ja avaruus sekä ympäristö, ydinfissio ja ydinfuusio, tieto- ja viestintätekniikka. Avaruusyhteistyön alalla on perustettu seitsemän työryhmää.

(13)  Venäjän federaation kansankamarin vuonna 2009 julkaistu raportti kansalaisyhteiskunnan tilasta Venäjän federaatiossa http://www.oprf.ru/documents/1151/1256/, Ulkosuhteiden pääosaston taustamuistio Euroopan parlamentille helmikuulta 2009.

(14)  EUVL C 294, 25.11.2005, s. 33–37.

(15)  Ks. Venäjän federaation kansankamarin internet-sivusto, joka sisältää asiakirjaluettelon (lausunnot, seurantaraportit, puheenvuorot jne.): http://www.oprf.ru. Ks. merkittäviä saavutuksia toiminnassa liittovaltion ja alueellisen tason viranomaisiin nähden kolumnista ”Me teimme sen!”: http://www.oprf.ru/ru/press/984/.

(16)  Ks. alaviite 13.

(17)  Lisätietoa yhteisistä työpajakokouksista ja niiden päätelmät löytyvät englanniksi osoitteesta http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.events-and-activities-eu-russia-june-2010

(18)  Venäjän federaation kauppa- ja teollisuuskamari on Eurochambers-järjestön jäsen.

(19)  FNPR:n puheenjohtaja valittiin yleiseurooppalaisen alueneuvoston PERC:n (Pan-European Regional Council) puheenjohtajaksi. Sen perussäännön mukaan ETUC:n pääsihteeri toimii myös PERC:n pääsihteerinä.

(20)  Merkittävimmistä mainittakoon demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämiskeskus, Venäjän ihmisoikeusinstituutti, nuorten ihmisoikeusliike, Public Verdict, Glasnost Protection Foundation, Golos Association in Protection of Voters' Rights, Human Rights Watch (Venäjän osasto), Memorial (ihmisoikeusryhmä) ja SOVA.

(21)  Näitä ovat esimerkiksi Freedom of Choice Interregional Organization of Automobilists, Greenpeace Russia, Bellona (ympäristönsuojelu), Institute for Collective Action, Movement Against Illegal Migration, Pamjat (historiallisten monumenttien säilyttäminen ja historian tallentaminen), Venäjän ortodoksikirkko, Russian-Chechen Friendship Society, SOVA Analytical-Information Center, Union of the Committees of Soldiers' Mothers, World Wildlife Fund (Venäjän osasto).

(22)  EUVL C 277, 17.11.2009, s. 42–48.

(23)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 144–151.

(24)  EUVL C 277, 17.11.2009, s. 30–36.


III Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

467. täysistunto 8 ja 9 joulukuuta 2010

19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/31


467. TÄYSISTUNTO 8 JA 9 JOULUKUUTA 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä” (kodifikaatio)

KOM(2010) 507 lopullinen – 2010/0260 COD

(2011/C 54/06)

Euroopan parlamentti päätti 7. lokakuuta 2010 ja neuvosto 15. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä

KOM(2010) 507 lopullinen – 2010/0260 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 85 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/32


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä” (kodifikaatio)

KOM(2010) 508 lopullinen – 2010/0261 COD

(2011/C 54/07)

Neuvosto päätti 15. lokakuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä

KOM(2010) 508 lopullinen – 2010/0261 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti yksimielisesti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/33


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista” (kodifikaatio)

KOM(2010) 510 lopullinen – 2010/0264 COD

(2011/C 54/08)

Neuvosto päätti 15. marraskuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista (kodifikaatio)

KOM(2010) 510 lopullinen – 2010/0264 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti yksimielisesti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/34


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä” (kodifikaatio)

KOM(2010) 506 lopullinen – 2010/0259 COD

(2011/C 54/09)

Euroopan parlamentti päätti 7. lokakuuta 2010 ja neuvosto 15. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä

KOM(2010) 506 lopullinen – 2010/0259 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 88 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/35


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 460/2004 muuttamisesta viraston toimikauden keston osalta”

KOM(2010) 520 lopullinen – 2010/0274 COD

(2011/C 54/10)

Neuvosto päätti 19. tammikuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 29. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 460/2004 muuttamisesta viraston toimikauden keston osalta

KOM(2010) 520 lopullinen – 2010/0274 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/36


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä”

KOM(2010) 550 lopullinen – 2010/0282 COD

(2011/C 54/11)

Neuvosto päätti 29. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä

KOM(2010) 550 lopullinen – 2010/0282 COD.

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 97 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/37


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta”

KOM(2010) 289 lopullinen – 2010/0160 COD

(2011/C 54/12)

Esittelijä: Carmelo CEDRONE

Euroopan parlamentti päätti 23. kesäkuuta 2010 ja Euroopan unionin neuvosto 13. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta

KOM(2010) 289 lopullinen – 2010/0160 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 172 ääntä puolesta ja 12 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Tässä lausunnossa käsitellään luottoluokituslaitosten sääntelyyn sovellettavan komission kolmivaiheisen lähestymistavan toista vaihetta. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että EU on reagoinut myös tarkasteltavana olevan ehdotuksen myötä aktiivisesti merkittävään ongelmaan, joka on aiheuttanut (ja aiheuttaa edelleen) huomattavia haittoja taloudelle, yrityksille ja kansalaisille EU:ssa, ja saanut aikaan vastaavia reaktioita kansainvälisellä tasolla. ETSK toivoo, että tätä työtä jatketaan hellittämättä ja johdonmukaisesti.

1.2   ETSK katsoo myös, että rahoitusmarkkinoiden ja – edelleen jäsenvaltioiden hoitaman – rahoitusvalvonnan integraatiotason erot on tasoitettava nopeasti, sillä ne ovat kärsittyjen vahinkojen yksi syy. Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti käsiteltävänä olevaan ehdotukseen osoittaa luottoluokituslaitosten valvonta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (ESMA) (1). Sen tehokkuus riippuu asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukauttamisesta ja vielä jäljellä olevan sekaannuksen poistamisesta. Tässä yhteydessä on mentävä nykyisiä ehdotuksia pidemmälle, kuten eräät jäsenvaltiot ovat ehdottaneet.

1.3   ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1060/2009, annettu 16. syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (2), ja etenkin peruskysymyksiä koskeviin ehdotuksiin. Tällaisia kysymyksiä ovat avoimuus ja intressikonfliktit, tiedotus, kilpailu ja ulkomaiset luottoluokituslaitokset. Vaikka ETSK on tietoinen aiheen monimutkaisuudesta, se pahoittelee kuitenkin kyseisen asetuksen voimaantulon myöhästymistä, sillä siinä olisi jo pitänyt säätää nyt ehdotetuista muutoksista.

1.4   ETSK on myös huolissaan valtionvelan erityisluonteesta ja etenkin valtionvelan eurooppalaisen luokituselimen puuttumisesta. Komitea odottaa parhaillaan käynnissä olevan julkisen kuulemismenettelyn tuloksia (3).

1.5   ETSK:n mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että sellaisiin Euroopassa sijaitseviin luottoluokituslaitoksiin, joiden emoyritys sijaitsee EU:n ulkopuolella, sovelletaan uusia valvontasäännöksiä. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen vuoden 2009 asetukseen sisältyviin asiaa koskeviin säännöksiin. Paras ratkaisu olisi G20-maiden välinen sopimus, jonka tarkoituksena olisi luoda globaaleja sääntöjä asianomaisten eri lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja sellaisten kansainvälisten käytännesääntöjen luomiseksi, joita kaikkien laitosten on noudatettava. Valvonta olisi annettava finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle (Financial Stability Board), jolla tulisi olla valtuudet asettaa sanktioita yhteisymmärryksessä eri maiden valvontaelinten kanssa. ETSK on tyytyväinen siihen, että tällainen prosessi on jo käynnistetty EU:n aloitteesta.

1.6   ETSK katsoo, että jo käynnistetty uudistusprosessi on saatettava pikaisesti päätökseen.

1.7   Kuluttajien ja investoijien luottamus rahoitusmarkkinoihin on nimittäin välttämättä palautettava. Tähän voidaan päästä vain, jos annetaan vaikutelma ja varmuus siitä, että asioihin suhtaudutaan vakavasti. On ryhdyttävä toimiin ja kohdeltava ankarasti niitä toimijoita, jotka eivät noudata sääntöjä.

1.8   Kun ajatellaan luottoluokituslaitosten roolia äskettäisessä maailmanlaajuisessa arvopaperi- ja rahoitusmarkkinakriisissä, ETSK pitää myönteisenä sitä, että on käynnistetty kolmivaiheinen ohjelma niiden luottoluokituslaitosten tehtävien sääntelemiseksi, joita ne suorittavat sijoittajien ja kuluttajien puolesta (ks. komission esittämä asiakirja aihetta koskevasta julkisesta kuulemisesta). Luottoluokituslaitoksilla on erittäin tärkeä tehtävä varmistaa tiedot, joita suhteettomien riskien välttäminen luototustoiminnassa edellyttää, ja tehtävä on sinällään merkittävä rahoitusmarkkinoiden vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi. Vähemmän hyväksyttävältä vaikuttaa niiden luottoluokitustoiminta itsenäisiin valtioiden nähden. ETSK onkin tyytyväinen valtionvelkaa koskevien näkökohtien ottamiseen mukaan parhaillaan käynnissä olevaan julkiseen kuulemismenettelyyn.

1.9   Syyt siihen, että on paikallaan pohtia muutamien luottoluokituslaitosten oligopolistista asemaa rahoitusvälineisiin tai rahoitusvelvoitteisiin liittyvien riskien arvioinnissa – olipa kyse sijoittajista, pankeista, vakuutusyhtiöistä tai valtioiden hallituksista – juontuvat ennen kaikkea siitä, että kyseisten laitosten tarjoama tieto on luonteeltaan julkinen hyödyke, ja näin ollen niiden tarjoamat palvelut ovat yleishyödyllisiä. ETSK on sen vuoksi tyytyväinen siihen, että eräät luokittelualalla uudet, eurooppalaiset yritykset olivat ensimmäisiä, jotka hakivat Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta lupaa toimia luottoluokituslaitoksina.

1.10   Kun luottoluokituslaitokset arvioivat itsenäisen valtion talouden kestävyyttä (valtion luottoriski), kuten äskettäin tapahtui alennettaessa Kreikan ja muiden kansainvälisillä markkinoilla vahvasti velkaantuneiden EU-maiden luottokelpoisuusluokitusta valtionvelan osalta, nousee välittömästi esiin johdonmukaisuusongelma laitosten toimien ja tavoitteiden (avoimen ja vastuullisen tiedon tarjonta markkinoille) välillä. Tässä yhteydessä voi myös muodostua intressikonflikti yksityisten kansainvälisten sijoittajien (jotka käyttävät luokitusta arvioidessaan sijoitusriskejään) ja todennäköistä valtionvelan maksukyvyttömyystilannetta koskevan ilmoituksen seuraukset kärsivän maan kansalaisten/kuluttajien välille siitäkin huolimatta, että maksukyvyttömyyden syinä voivat olla myös eräät puutteet ja laiminlyönnit politiikassa.

1.11   Luottoluokituslaitokset voivat arvioida tehokkaasti valtionvelkaa edellyttäen, että niillä on käytettävissään asianmukaiset välineet ja menetelmät ja että ne noudattava toimivaltaisten viranomaisten tätä varten asettamia sääntöjä.

1.12   ETSK pitää valtion luottoriskin arviointia yleisen edun piiriin kuuluvana asiana. Se on tyytyväinen komission käynnistämään julkiseen kuulemismenettelyyn ja odottaa mahdollisuutta antaa aikanaan perusteltu lausuntonsa asiasta. ETSK toivoo kuitenkin, että yhteisen edun puolustamiseksi valtionvelkaa arvioisi tähän tarkoitukseen nimetty kansainvälinen tai eurooppalainen riippumaton laitos, jonka tulisi toimia oikea-aikaisesti ja avoimesti ja jolla tulisi olla toimintaansa riittävät välineet.

1.13   Ratkaisevaa on, että toisistaan ja kolmansista tahoista riippumattomien luottoluokituslaitosten keskinäinen kilpailu lisääntyy luokitusalalla. ETSK ehdottaa, että viivästysten sattuessa tai yhteisymmärryksen puuttuessa kansainvälisellä tasolla harkitaan myös mahdollisuutta edistää erityisesti valtionvelkaa tarkastelevan eurooppalaisen laitoksen perustamista. Lisäksi tulisi alan kilpailun edistämiseksi perustaa arvovaltainen eurooppalainen laitos tavanomaisten luottojen luokitusta varten.

1.14   ETSK on tyytyväinen siihen, että vuoden 2009 asetuksessa on luottoluokituslaitosten Euroopan tason valvontaa käsittelevän ehdotuksen ohella tarkasteltu tärkeimpiä asiaan liittyviä kysymyksiä (sanktiot, kilpailu, intressikonfliktit, tiedotus) (4).

1.15   ETSK suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden toimintavaran kaventamiseen alaa koskevan lainsäädännön osalta. Näin helpotetaan tiedonvaihtoa sekä eri lainsäädäntöjen yhdenmukaistamista ja vältetään Euroopan tason valvonnan vaikutusten vesittyminen.

1.16   ETSK ehdottaa, että kansallisten säännösten yhdenmukaistamista edistetään tuotteiden ja rahoituspalvelujen käyttäjien (kuluttajat, yritykset jne.) suojelemiseksi. Voitaisiin myös säätää, että Euroopan valvontaviranomaisessa (nykyisin Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, ESFS) on yksi tai useampi työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen nimeämä kuluttajien edustaja.

1.17   ETSK ehdottaa, että kannustetaan laajassa mielessä taloutta koskevan tiedon tuottamisjärjestelmää ja edistetään toimijoiden moninaisuutta sekä sellaisia uusia säännöksiä, joilla parannetaan arviointimenetelmien avoimuutta ja tehokkuutta etenkin johdannaisten osalta.

1.18   ETSK ehdottaa, että myös kansainvälisellä tasolla poistetaan nykyinen itsesääntelyjärjestelmä. On jatkettava toimivaltaisten viranomaisten vahvaa koordinointiprosessia ja kaikkia koskevien tiukkojen sääntöjen määrittelyä sekä varmistettava niiden soveltaminen. EU:n on toteutettava kaikki toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä elimissä.

1.19   ETSK ehdottaa lopuksi, että asetusta yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta helpotetaan sen ymmärtämistä ja soveltamista. Monimutkaisia säännöksiä kierretään helpommin.

1.20   ETSK kehottaa poistamaan velvoitteen, jonka mukaan luottoluokituslaitosten on noteerattava arvopaperit, jotta ne voitaisiin myydä (tätä on ehdottanut myös finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä). Poistamalla tällainen arvopapereiden markkinoinnin edellytys vältettäisiin korkean riskin rahoitusvälineiden passiivinen hyväksyntä myös silloin kun niiden luokitus on hyvä. Komitea on Larosièren ryhmän tavoin huolestunut siitä, että lakisääteisen vähimmäispääoman luokittelu vähentää liikaa rahoituslaitosten vastuuta sekä vahvistaa samalla luottoluokituslaitosten oligopolia. ETSK on tyytyväinen siihen, että asiaa käsitellään käynnissä olevan julkisen kuulemismenettelyn yhteydessä.

2.   Johdanto

2.1   Äskettäisen kriisin perussyinä ovat tunnetusti olleet vakavat puutteet kansainvälisen rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa. Lisäksi kriisi on tuonut vahvasti esiin ristiriidan, joka perustuu siihen, että rahoituslaitokset ja pankkiryhmät toimivat kuten globaalit yritykset, mutta niitä säädellään ja ne ovat tuomittuja kuolemaan kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluvina toimijoina (Mervyn King, Englannin keskuspankin pääjohtaja).

2.2   Sama pätee unionin sisällä, minkä vuoksi kriisi on kärjistänyt tarvetta määritellä pikaisesti eurooppalainen viitekehys sekä sääntelylle että valvonnalle. Rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen edetessä on käynyt ilmi, että jäsenvaltioilla on keskenään hyvin erilaisia sääntöjä ja valvontajärjestelmiä.

2.3   Euroopan komissio on päättänyt soveltaa luottoluokituslaitosten sääntelyyn vaiheittaista lähestymistapaa. Heti pankkikriisin jälkeen keskityttiin sääntelyyn ja valvontaan siten että kiinnitettiin erityishuomiota monimutkaisten johdannaisten luokitteluun ja niihin liittyviin eturistiriitoihin. Epäonnistuminen kyseisten välineiden luokittelussa vaikutti konkreettisesti kriisin puhkeamiseen (5).

2.4   Samaan aikaan vuoden 2009 asetukseen kulminoituneen lainsäädäntäprosessin kanssa Larosièren ryhmän havainnot johtivat päätökseen tarkistaa perusteellisesti rahoitusalan sääntely ja valvonta EU:ssa. Sen jälkeen on hyväksytty ehdotus kaksitasoisten valvontapuitteiden perustamisesta EU:hun. Alemmalla tasolla asiaa tarkastelee kolme valvontaelintä, joista yhden, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, on määrä olla vastuussa luottoluokituslaitoksista. Tämän lausunnon aiheena olevassa ehdotetussa asetuksessa keskitytään yksinomaan muutoksiin, jotka on tehtävä arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltuuksien sisällyttämiseksi vuoden 2009 asetuksen säännöksiin.

2.5   Pankkilähtöisen finanssikriisin muututtua valtioiden velkakriisiksi on noussut esiin uusia kysymyksiä luottoluokituslaitosten roolista muun muassa valtionvelan riskien arvioinnissa. Onkin mahdollista, että nämä uudet kehitysvaiheet johtavat kolmannen asetuksen antamiseen, mutta sen tiimoilta on tällä hetkellä julkaistu ainoastaan 5. marraskuuta 2010 päivätty julkinen kuulemisasiakirja. Asiakirjan väliotsikot antavat viitteitä käsiteltävistä kysymyksistä: lakisääteistä vähimmäispääomaa koskevan luottoluokittelun luotettavuus, valtioiden luottokelpoisuuden luokittelu, kilpailun edistäminen luottoluokittelualalla, luottoluokituslaitosten vastuuvelvollisuus ja mahdolliset eturistiriidat. On mahdollista, että ETSK antaa aikanaan perustellun lausunnon näistä kysymyksistä todennäköisesti edellä mainitun uuden asetuksen yhteydessä.

2.6   Euroopan tasolla yhdenmukaistetut säännöt antavat myös paljon toimintavaraa ja tilaa kansallisille vaihtoehdoille sen lisäksi, että kansalliset ”tulkinnat” ovat mahdollisia siirrettäessä säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2.7   Larosièren ryhmä toi esille luottoluokituslaitosten vakavat puutteet etenkin monimutkaisten johdannaisten käsittelyssä (4), kun ajatellaan käytettyjä luokitusmenetelmiä, tiedon ja avoimuuden puutetta sekä ilmeisiä intressikonflikteja.

2.8   Lisäksi kyseessä on todellinen oligopoli, sillä niiden laitosten määrä, jotka kattavat noin 90 prosenttia luottoluokitusmarkkinoista, rajoittuu kolmeen – Moody’s, Standard & Poor’s ja Fitch – ja ne ovat lähes kaikki yhdysvaltalaisia. Niillä on ollut merkittävä rooli maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin kehittymisessä. Vaikka ”liikkeellelaskija maksaa” -periaate on toiminut melko hyvin valtionvelan ja yrityslainojen yhteydessä, se on aiheuttanut merkittäviä eturistiriitoja luokiteltaessa monimutkaisia johdannaisinstrumentteja. Näin on syntynyt noidankehä, joka vaarantaa toteutettujen arvopaperikauppojen avoimuuden.

2.9   Mutta aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kyseiset laitokset laativat edelleen luokituksia, jotka eivät välttämättä ole puolueettomia. Viime huhtikuussa (26.4.2010) Standards & Poor’s, huolimatta EU:n sitoumuksesta myöntää Kreikalle 110 miljardia euroa, alensi Kreikan valtionvelan luokitusta Azerbaidžanin tasolle.

2.10   Vasta näiden tapahtumien ja merkittävien eurooppalaisten johtajien luottoluokitusjärjestelmän toimintaa kohtaan osoittaman kritiikin johdosta Eurooppa-neuvosto päätti käynnistää edellä mainitun julkisen kuulemismenettelyn, jonka yhteydessä käsitellään myös valtionvelkakysymyksiä. Eräät jäsenvaltiot vihaavat ajatusta, että markkinat voivat paljastaa tuhlaavaisten valtioiden virheet ja väärinarvioinnit, vaikka valtiot ovat ammoisista ajoista laiminlyöneet velkojensa maksua. Tämän lausunnon aiheena on kuitenkin vuoden 2009 asetus.

2.11   Komissio tarkastelee 2. kesäkuuta 2010 antamassaan tiedonannossa (6) tähänastista edistystä ja vielä toteutettavia toimia (ks. liitteenä olevat taulukot) entistä turvallisemman, avoimemman ja vastuullisemman eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän luomiseksi. Järjestelmän on tarkoitus palvella reaalitaloutta ja koko yhteiskuntaa.

2.12   Tähän perustuu kehotus valvoa keskitetysti EU:ssa toimivia luottoluokituslaitoksia ja antaa vastuu uudelle Euroopan rahoitusvalvontajärjestelmälle ja kolmelle eurooppalaiselle valvontaviranomaiselle sekä lykätä asiaan perusluonteisesti liittyvien kysymysten käsittelyä.

3.   Asetukseen (EY) N:o 1060/2009 ehdotettavat muutokset

3.1   Kohde, soveltamisala ja määritelmät (I osastoa koskevat muutokset)

3.1.1   Keskeinen ja tärkein seikka on, kuten on mainittu, siirtyminen kansallisen tason valvonnasta Euroopan tason valvontaan. Valvontavalta useimpien Eurooppaan rekisteröityjen sekä muihin maihin rekisteröityjen mutta Euroopassa toimivien yritysten (eurooppalaiset tytäryhtiöt) osalta on Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella.

3.1.2   Asetuksen 4 artiklassa mainitaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat, jotta niitä voitaisiin käsitellä samalla tavoin kuin muitakin EU:n rahoituslaitoksia luottoluokituksen käyttöä ajatellen. Tämä merkitsee sitä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen, jotka käyttävät luottoluokituksia, on käytettävä uuden asetuksen mukaisesti rekisteröityjen tai sertifioitujen luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia.

3.2   Luottoluokitusten antaminen, tiedon saatavuus (II osastoa koskevat muutokset)

3.2.1   Strukturoitujen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijan tai asianomaisen kolmannen osapuolen on varmistettava, että tiedot ovat myös niiden käyttämän luottoluokituslaitoksen kanssa kilpailevien laitosten saatavilla. Ne voivat kuitenkin käyttää tietoja vain luottoluokitukseen. Näin on määrä välttää niiden luottoluokituslaitosten intressikonflikteja, joiden maksusta huolehtii liikkeeseenlaskija eli luottoluokituksen pyytäjä (sic!) (”liikkeeseenlaskija maksaa” -malli).

3.3   Luottoluokitustoiminnan rekisteröintimenettely ja luokitustoiminnan valvonta (III osastoa koskevat muutokset)

3.3.1   Kun Euroopan tasolla perustetaan yksi ainoa valvontaviranomainen, on poistettava nykyisiä säännöksiä, joissa säädetään kollegiotyyppisen koordinoinnin käytöstä (kollegioiden poistaminen). Näin voidaan tehostaa eri alueilla toimivien laitosten valvontaa. Eurooppalainen valvontaviranomainen voi lisäksi kehottaa Euroopan komissiota säätämään rekisteröintimenettelystä sekä annettavia tietoja koskevista standardeista. Se voi pyytää tietoja, tutkia mahdollisia asetuksen rikkomisia, suorittaa tarkastuksia jne.

3.4   Eurooppalaisen valvontaviranomaisen ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö (III osastoa koskevat muutokset)

3.4.1   Kansalliset viranomaiset kontrolloivat luottoluokituksen käyttöä valvotuissa elimissä (pankit, vakuutusyhtiöt, sijoitusyhtiöt jne.). Ne vaihtavat tietoa luottoluokituslaitoksista, tekevät yhteistyötä ja avustavat Euroopan valvontaviranomaista.

3.4.2   Euroopan valvontaviranomainen voi siirtää eräitä tehtäviä kansallisille viranomaisille myös kustannussyistä. Etenkin seuraavat tehtävät voidaan siirtää: tutkimukset ja paikalla tehtävät tarkastukset, rekisteröintipyyntöjen arviointi sekä valvontaan liittyvät tehtävät. Euroopan valvontaviranomaisen tulisi laatia tätä varten erityiset suuntaviivat, ja sillä on vastuu tehtävistä.

3.5   Seuraamukset, komiteamenettely (IV osaston I lukua koskevat muutokset)

3.5.1   Euroopan valvontaviranomainen voi pyytää Euroopan komissiota määräämään seuraamuksia luottoluokituslaitoksille säännösten rikkomisen lopettamiseksi antamalla julkisen ilmoituksen saadakseen pyydetyt tiedot tai asettaakseen laitoksen tutkinnan kohteeksi. Jos luottoluokituslaitos rikkoo asetusta, Euroopan valvontaviranomainen voi määrätä sille sakon, kehottaa sitä lykkäämään toistaiseksi uusien luokitusten antamista, kehottaa lopettamaan säännösten rikkomisen tai viimeisenä keinona peruuttaa rekisteröinnin.

3.5.2   Komiteamenettelyt on saatettu Lissabonin sopimuksen mukaisiksi.

3.6   Siirtymä- ja loppusäännökset (IV osaston II lukua koskevat muutokset)

3.6.1   Kun rahoitusmarkkinoiden Euroopan valvontaviranomainen on aloittanut toimintansa, kansallisten valvontaviranomaisten toimivalta alalla päättyy. On laadittava menettelyt, joiden mukaisesti kansalliset viranomaiset siirtävät asiakirjat ja tiedot.

3.7   ETSK katsoo, että Euroopan komission luottoluokituslaitoksista äskettäin järjestämän julkisen kuulemismenettelyn päätelmät ovat samansuuntaisia kuin käsillä olevan lausunnon päätelmät. ETSK varaa itselleen oikeuden käsitellä tarvittaessa perusteellisemmin kuulemismenettelyssä tarkasteluja aiheita.

4.   Yleistä

4.1   Komission uusi ehdotus on askel oikeaan suuntaan, kun ajatellaan valvonnan siirtämistä kansalliselta tasolta Euroopan tasolle, sillä kyseessä on hyvin monimutkainen toiminta, jossa ei voida saada aikaan tyydyttäviä tuloksia vain aiemman asetusehdotuksen mukaisella jäsenvaltioiden kollegiotyyppisellä toiminnalla (7). Lisäksi ehdotus vastaa Larosièren raportissa jo suositeltua lähestymistapaa (8). Lainsäädäntö saattaa olla liian epämääräinen, sillä se ei aina tarjoa selkeitä ratkaisuja.

4.2   Nykyisessäkään ehdotuksessa ei muuteta merkittävästi aiemman asetuksen (syyskuu 2009) säännöksiä, joita luottoluokituslaitosten on noudatettava voidakseen rekisteröityä ja harjoittaakseen toimintaansa.

4.3   Tärkein kysymys koskee kuitenkin Euroopan ulkopuolella toimivia luottoluokituslaitoksia joita ehdotetut muutokset eivät koske: kuka tosiasiassa kuuluu unionin asetuksen piiriin? Miten neutraloidaan esimerkiksi aiheuttamistaan vahingoista huolimatta edelleen vaikutusvaltaisimpien luottoluokituslaitosten Moody’s, Standard & Poor’s ja Fitch luokitukset? Riittääkö eurooppalaisten tytäryhtiöiden valvonta niiden maailmanlaajuisen oligopolin päättämiseksi?

4.4   Kansainvälisesti toimivat tärkeimmät luottoluokituslaitokset ovat tiedossa: Moody’s, Standard & Poor’s, Fitch ratings, Dun & Bradstreet, A. M. Best, Egan-Jones Rating Company (kaikki Yhdysvalloissa), Dominion Bond Rating (Kanada), Baycorp Advantage (Australia), China Credit Information Service (Kiina), Japan Credit Rating (Japani), Rating Agency Malaysia (Malesia) ja NKC Independent Economists (Etelä-Afrikka). Missä on Eurooppa? On tosiasia, että Euroopassa, joka on maailman suurin talousmahti, EI OLE luottoluokituslaitosta edes valtionvelkaan liittyviä luottoriskejä varten!

4.5   Luokituslaitosten anglosaksinen ryhmä heijastaa anglosaksisen kapitalismin aikaisempaa valta-asemaa, jota edes kaksi maailmansotaa ja Aasian talouksiin liittyvät operatiiviset erityiskysymykset eivät ole horjuttaneet. On hämmästyttävää, ettei yhteismarkkinoiden luomisen jälkeen ole perustettu eurooppalaisia luokituslaitoksia. Myös ranskalaisomisteisen Fitchin toimipaikka on Ranskan ulkopuolella. Sitä, ettei EU:ssa ole onnistuttu perustamaan vuoden 1957 jälkeen globaalin tason luottoluokituslaitoksia, voidaan verrata EU:n yhtä kehnoon menestykseen korkean teknologian aloilla samana ajanjaksona. EU ei kannusta nykyaikaisilla elinkeinoaloilla toimivia yrittäjiä. Luottoluokituslaitoksista järjestettävässä kuulemismenettelyssä käsitellään myös kilpailukysymyksiä, minkä lisäksi on tarkasteltava yrittäjyyden haasteita.

5.   Erityistä

5.1   ETSK on tyytyväinen siihen, että perustetaan rahoitusmarkkinoiden eurooppalainen valvontaviranomainen. Ehdotus on ilman muuta askel oikeaan suuntaan, ja sen avulla lainsäädäntökehystä muokataan niiden tarpeiden mukaiseksi, jotka ovat nousseet esiin pyrittäessä palauttamaan markkinoiden, kansalaisten ja yritysten luottamusta ja varmuutta. Ehdotus on kuitenkin vielä riittämätön asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.2   On myös suhtauduttava myönteisesti ehdotukseen, että rekisteröity tai sertifioitu luottoluokituslaitos luokittelee tarvittaessa vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja.

5.3   Sen sijaan nyt tehdyn ehdotuksen avulla vaikuttaa vaikealta tehdä ”liikkeeseenlaskija maksaa” -mallista avoin, puolueeton ja kilpailukykyinen, sillä järjestelmässä on edelleen intressikonflikti. Tällaisessa tilanteessa olevia luottoluokituslaitoksia tulisi estää laatimasta luokituksia liikekumppaneistaan. On myönteistä, että kansainvälisellä tasolla on käynnistetty sääntöjen yhdenmukaistamisprosessi, kuten tapahtuu esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Japanissa.

5.4   ETSK on tyytyväinen – myös kustannuksia ajatellen – siihen, että eräät tehtävät siirretään jäsenvaltioiden viranomaisille edellyttäen, että Euroopan tason ja jäsenvaltioiden viranomaisten vastuunjako on selkeä. Erityisen tärkeää on noudattaa sitoumuksia ja määritellä toimia tietojen oikeellisuuden, rekisteröinnin ja paikalla tehtävien tarkastusten osalta.

5.5   ETSK suhtautuu myönteisesti seuraamusperiaatteen käyttöönottoon. Sitä on tarkoitus soveltaa luottoluokituslaitoksiin, jotka eivät suorita velvollisuuksiaan tai jotka eivät noudata asetusta.

5.6   Koska emme ole tekemisissä sivistyneiden toimijoiden kanssa, päätöksentekijöiden todellisena ongelmana on paitsi löytää selkeät ja erittäin varoittavat säännöt, myös toteuttaa ne käytännössä. Tätä varten seuraamuksia olisi sovellettava myös johtajiin sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten markkinavalvontaviranomaisten vastuuhenkilöihin silloin, kun he eivät huolehdi velvollisuuksistaan, sillä toiminnan puuttuminen vahingoittaa pankkeja ja tervettä rahoitusalaa sekä taloutta, yrityksiä ja kansalaisia. He tekevät ainoastaan huomattavan palveluksen keinottelulle ja kaikille sen taustalla toimiville tahoille. Heidän tulisi vähintään maksaa henkilökohtainen hinta laiminlyönneistään. Ilman vastuuta ja näin ollen seuraamuksia on vaikea toimia ”eettisesti”, kuten monet tahot peräänkuuluttavat nykyisissä myllerryksissä.

5.7   Myöskään kansainvälisiin kysymyksiin liittyvä osa ei vaikuta täysin riittävältä. Lisäksi on vielä tarkasteltava perusteellisemmin rahoitustuotteiden hyödyntäjiä – niin yrityksiä kuin etenkin kansalaisia – käsitteleviä kysymyksiä.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  European Securities Market Authority.

(2)  Jatkossa ”vuoden 2009 asetus”.

(3)  Public Consultation on Credit Rating Agencies, 5.11.2010.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista”, EUVL C 277/25, 17.11.2009, s. 117.

(5)  Yhteenveto vuoden 2009 asetuksesta on ETSK:n luottoluokituslaitoksista antaman lausunnon kohdassa 3, EUVL C 277/25, 17.11.2009, s. 117.

(6)  Rahoituspalvelujen sääntely kestävän kasvun varmistamiseksi, KOM(2010) 301 lopullinen.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16. syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista.

(8)  Vrt. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot seuraavista ehdotuksista: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta, KOM(2009) 499 lopullinen – 2009/0140 COD; Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta, KOM(2009) 501 lopullinen – 2009/0142 COD; Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen perustamisesta, KOM(2009) 502 lopullinen – 2009/0143 COD; Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamisesta, KOM(2009) 503 lopullinen – 2009/0144 COD, EUVL C 339/08, 14.12.2010, s. 34.


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/42


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä”

KOM(2010) 395 lopullinen – 2010/0212 COD

(2011/C 54/13)

Yleisesittelijä: Ludvík JÍROVEC

Neuvosto päätti 7. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/… maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä

KOM(2010) 395 lopullinen – 2010/0212 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 14. syyskuuta 2010 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) työjärjestyksensä 57 artiklan nojalla yleisesittelijäksi Ludvík Jírovecin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 142 ääntä puolesta ja 2 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto ja komission ehdotuksen pääsisältö

1.1   Ehdotetun asetuksen tavoitteena on vahvistaa yhdenmukaiset säännöt maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen valmistukselle. Aiemmat säädökset korvataan, jotta lainsäädäntö voidaan sovittaa yhteen sääntelyn parantamisen ja yksinkertaistamisen periaatteiden kanssa. Ehdotettu asetus parantaisi alan teollisuuden kilpailukykyä ja sisämarkkinoiden toimintaa.

1.2   CARS 21 -työryhmän raportissa esitetyn suositukseen linjan mukaisesti ehdotettavalla asetuksella yksinkertaistetaan tyyppihyväksyntälainsäädäntöä huomattavasti korvaamalla yhdellä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 24 perusdirektiiviä (ja noin 35 niihin liittyvää muutosdirektiiviä), jotka koskevat maa- ja metsätaloudessa käytettäviin ajoneuvoihin sovellettavia teknisiä vaatimuksia.

1.3   Komitea pitää kaikkien nykyisten säädösten kodifiointia korvaamalla ne yhdellä ainoalla asetuksella erittäin hyödyllisenä. Ehdotuksessa vakuutetaan, ettei kodifioinnilla muuteta oleellisesti säädösten asiasisältöä vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään EU:n lainsäädäntöä. Komitea kannattaa varauksetta tätä tavoitetta ja suhtautuu esitetyn vakuutuksen valossa myönteisesti ehdotukseen.

2.   Kommentit

2.1   ETSK on huolissaan siitä, että aikaa vievä tyyppihyväksyntämenettely viivästyttää uusien koneiden tuomista markkinoille, millä voisi olla erittäin kielteisiä vaikutuksia pieniä määriä tuottaviin valmistajiin. Uuden asetuksen on siksi oltava riittävän joustava, jotta se mahdollistaa nykyisten koneiden jatkuvan kehittämisen ja uusien konetyyppien tuomisen markkinoille.

2.2   Olisikin harkittava, voitaisiinko eräiden maastokäyttöön tarkoitettujen traktorityyppien osalta myöntää lupa poiketa maantiekäyttöä koskevista määräyksistä. Kyseessä on erityisajoneuvoja koskeva erityinen ongelma.

2.3   ETSK katsoo myös, että kaikkien asiaa koskevien asetusten olisi perustuttava nykyistä kahta nopeusluokkaa useampiin luokkiin. Kun traktoreiden vakaus ja jarruvoima paranee uuden teknologian myötä, nopeiden maantietraktoreiden nopeus lisääntyy entisestään. Olisikin tarjottava mahdollisuudet maatalous- ja metsätraktoreiden luokkaan kuuluville hitaammille ajoneuvotyypeille. ETSK:n mielestä ehdotettu asetus vaikeuttaisi pienempien traktoreiden kehittämistä nostamalla säännösten noudattamisesta aiheutuvia tarpeettomia kustannuksia, samalla kun siinä ei kiinnitetä huomiota tarpeeseen tarkistaa niitä ajoneuvoja koskevia säännöksiä, joiden huippunopeus on enintään 65 kilometriä tunnissa ja jotka tulevaisuudessa voisivat kulkea tätäkin nopeammin.

2.4   ETSK toivoisi lisäksi komission puuttuvan maatalous- ja metsäajoneuvojen maantiekäyttöön liittyviin toissijaisiin kysymyksiin. ETSK kehottaa erityisesti luomaan eurooppalaiset standardit ajoluville, ajoneuvojen tarkastuksille ja maantiekäytölle. Tämä auttaisi varmistamaan, että traktorien käyttöön sovellettaisiin kaikkialla Euroopan unionissa yhteisiä sääntöjä ja säännöksiä nykyisten, eri jäsenvaltioissa sovellettavien erilaisten sääntöjen sijaan.

2.5   ETSK suosittaa, että valmistajien on kyettävä noudattamaan asetukseen voimaantulon edellyttämiä teknisiä ja muita vaatimuksia. Muussa tapauksessa olisi säädettävä asianmukaisista poikkeus- tai siirtymäjärjestelyistä.

2.6   ETSK:n mielestä olisi hyödyllistä, ettei 8 artiklassa käsiteltävistä työturvallisuusvaatimuksista säädettäisi tulevaisuudessa tyyppihyväksyntädirektiivissä vaan pikemminkin koneista annetussa direktiivissä 2006/42/EY.

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/44


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä”

KOM(2010) 484 lopullinen – 2010/0250 COD

(2011/C 54/14)

Yleisesittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Neuvosto päätti 13. lokakuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 7. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä

KOM(2010) 484 lopullinen – 2010/0250 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. lokakuuta 2010 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Edgardo Maria Iozian ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 4 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Huomiot ja suositukset

1.1   Johdannaisten nimellisarvo oli vuoden 2009 lopussa Kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements, BIS) mukaan noin 615 tuhatta miljardia (615 000 000 000 000) Yhdysvaltain dollaria, mikä on yli kymmenen kertaa maailman bruttokansantuote. Pankkien odotetaan vuonna 2010 saavan johdannaisista 150 miljardin dollarin tuoton. Tästä liikevaihdosta 40 prosenttia saadaan sääntelemättömiltä markkinoilta (over-the-counter, OTC). Erään suuren maailmanlaajuisen pankkikonsernin tuoreesta selvityksestä ilmenee, että Euroopassa ja Amerikassa OTC-markkinoille kaavaillut uudistukset pienentäisivät tuottoja vähintään 15 miljardia dollaria.

1.2   ETSK suhtautuu myönteisesti johdannaisia, sääntelemättömiä markkinoita, keskusvastapuolia ja kauppatietorekisterejä koskevaan asetusehdotukseen. Komitea yhtyy seuraavaan komissaari Michel Barnier'n toteamukseen: ”Finanssimarkkinoilla ei voida enää toimia kuin Villissä lännessä. OTC-johdannaisilla on suuri vaikutus reaalitalouteen – niin asuntolainoihin kuin elintarvikkeiden hintoihinkin. Finanssikriisin syntymiseen vaikutti osaltaan se, että OTC-johdannaisia varten ei ollut sääntelyjärjestelmää. Tällä oli valtavat seuraukset, joista kärsimme vieläkin.”

1.3   Asetus on tälle alalle asianmukainen sääntelymuoto, ja sen avulla voidaan varmistaa, että alan kaikille toimijoille asetetaan yleiset ja yhtäläiset velvoitteet.

1.4   ETSK kannattaa komission ehdotusta vakioitujen johdannaisten käsittelemisestä keskusvastapuolten välityksellä ja sen varmistamisesta, että yhä suurempia riskejä vastuulleen saaviin keskusvastapuoliin sovelletaan yhdenmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia. ETSK onkin esittänyt tämän ajatuksen eräässä aiemmassa lausunnossaan seuraavasti: ”OTC-markkinoilla ei pitäisi voida tehdä kahdenvälisiä liiketoimia vaan niillä tulisi rajoittua keskusvastapuolen kanssa tehtäviin liiketoimiin. Keskusvastapuoli valvoo kokonaisriskiä ja voi rajoittaa erityisen riskialttiiden osapuolten liiketoimia. Markkinoiden avoimuuden parantamiseksi liiketoimet olisi toteutettava yhdellä foorumilla tai korkeintaan tietyillä foorumeilla.”

1.5   ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että vastuu OTC-johdannaismarkkinoiden (pörssin ulkopuolisen kaupankäynnin) valvonnasta, erilaisten keskitetysti käsiteltävien johdannaisten tunnistamisesta, keskusvastapuolten toimilupien myöntämisestä, epäämisestä tai muuttamisesta sekä vastaavien tehtävien suorittamisesta kauppatietorekisterien osalta on päätetty osoittaa kansallisille viranomaisille yhdessä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) kanssa.

1.6   ETSK pitää välttämättömänä, että EAMV ja jäsenvaltioiden viranomaiset vahvistavat yhteistyötään. Niiltä pyydetään varmasti kokemukseen ja paikallismarkkinoiden tuntemukseen pohjautuvaa panosta, ja niiden tulee edistää keskusvastapuolten yhteentoimivuuden asteittaista parantamista arvioimalla näiden osaamistasoa, sisäistä organisaatiota ja riskinkantokykyä. Toistaiseksi on tarkoituksenmukaista rajoittaa yhteentoimivuus koskemaan vain käteisellä käsiteltäviä rahoitusvälineitä.

1.7   Ehdotetulla asetuksella toteutetaan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board) suositus liittää vakioidut OTC-johdannaiset keskusvastapuolen tarjoamiin palveluihin. G20-ryhmä on todennut, että tällaisilla sopimuksilla käytävän kaupan olisi tapahduttava joko markkinoilla tai sähköisissä kauppapaikoissa keskusvastapuolten selvittämänä viimeistään vuoden 2012 lopusta alkaen. Lisäksi OTC-johdannaissopimukset on jatkossa ilmoitettava kauppatietorekistereihin (trade repositories).

1.8   Kansainvälisellä tasolla G10-maiden keskuspankkien maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (Committee on Payment and Settlement Systems of the Group of Ten central banks, CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (International Organisation of Securities Commissions, IOSCO) yhteinen työryhmä käynnisti helmikuussa 2010 markkinainfrastruktuuria – maksujärjestelmiä, arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiä ja keskusvastapuolia – koskevien standardien laajan tarkistuksen. Tavoitteena on saattaa noudatettavat periaatteet/suositukset ajan tasalle ja vahvistaa niitä äskettäisestä finanssikriisistä saatujen opetusten mukaisesti. Ensimmäinen tärkeä tulos oli OTC-johdannaismarkkinoiden kauppatietorekisterejä käsittelevän raportin Considerations for trade repositories in OTC derivatives market julkaiseminen toukokuussa 2010. Keskusvastapuolten roolista tekninen komitea oli kuitenkin antanut hyödyllisiä suosituksia jo maaliskuussa 2004, mutta ne olivat valitettavasti jääneet vaille huomiota.

1.9   Komission ehdotuksessa ei anneta viitteitä erityisesti luottoriskijohdannaisia (Credit Default Swaps, CDS) koskevista säännöistä. ETSK toivoo, että myös CDS-johdannaisten sääntökehyksestä päätettäisiin pian ja että niiden sääntelyä kiristettäisiin samoin kuin lyhyeksi myynnin (short selling) sääntelyä vuoden 2012 heinäkuun alusta. Johdannaisille näin tehdään vuoden 2012 loppuun mennessä.

1.10   Komissio julkaisi lokakuussa 2009 tiedonannon johdannaismarkkinoiden sääntelyyn liittyvistä tulevista toimista. Tavoitteena on lisätä avoimuutta, vähentää operatiivisia riskejä standardoinnin avulla ja kehittää vakioitujen sopimusten markkinoita sekä muuttaa tarpeen mukaan rahoitusmarkkinadirektiiviä.

1.11   ETSK on vakuuttunut, että ehdotetut toimenpiteet lisäävät markkinoiden avoimuutta korostamalla kauppatietorekisterien merkitystä ja pienentävät vastapuoliriskiä, kun keskusvastapuolten kautta hoidettavat transaktiot vähitellen lisääntyvät. Keskusvastapuoliin aiotaan soveltaa tiukempia hallintoon, sisäiseen organisaatioon ja pääomavaatimuksiin liittyviä sääntöjä, mikä pienentää operatiivista riskiä, kun OTC-johdannaissopimusten ehtojen hyväksyminen tapahtuu sähköisesti.

1.12   ETSK kannattaa sekä keskusvastapuolia koskevaa ehdotusta että lyhyeksi myynnille ehdotettuja rajoituksia. Avoimuusvaatimuksen asettaminen transaktioille, toimijoiden ja vastapuolten vastuun lisääminen ja ylikeinottelun ehkäiseminen ovat perusteltuja tavoitteita, joihin komissio pyrkii tehokkaasti valmistelemalla toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ainakin osittain korjata finanssikriisin puhkeamiseen myötävaikuttaneet sääntelypuutteet.

ETSK varoittaa kuitenkin asiaan liittyvistä riskeistä, joita ei pidä aliarvioida. Riskinä on esimerkiksi keskusvastapuolista CDS-markkinoille lyhyellä aikavälillä odotettavissa olevan hyödyn ylenmääräinen painottaminen. Liian vähälle huomiolle ei saa jättää myöskään eri keskusvastapuolten kilpailua selvitystoiminnassa ja koko prosessin hajauttamisessa eikä sitä, että käytettävissä oleva välinevalikoima saattaa kaventua ja rahoitustoimiin liittyvät transaktiokustannukset saattavat nousta.

1.13.1   Jotta nämä riskit voidaan välttää tehokkaasti, tulee selvittää perusteellisesti ennen kaikkea seuraavat kysymykset: keskusvastapuolten yhteentoimivuus, tietojenvaihdon luottamuksellisuus, tietojenkeruun keskittäminen ja ilmoittamisvelvollisuus keskusvastapuolelle sekä asiakkaiden osallistuminen keskusvastapuolten hallintoon.

1.14   ETSK suosittaa, että EU:n toimielimet

hyväksyvät nopeasti OTC-johdannaismarkkinoita koskevan asetuksen, jonka avulla voidaan palauttaa markkinoille luottamus ja rauha sekä suojella säästäjiä

täydentävät uutta säännöstöä johdannaisten osalta, kuten komissio on ennakoinut

pyrkivät vauhdittamaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyn uudistamiseen liittyvän institutionaalisen ja sääntelyrakenteen lopullista valmistumista.

2.   Komission ehdotus

2.1   G20-ryhmä on useaan otteeseen ilmaissut halunsa edistää vahvoja toimenpiteitä avoimuuden parantamiseksi ja lisähuomion kiinnittämiseksi OTC-johdannaisiin sääntelykysymyksissä.

2.2   Ehdotetussa asetuksessa viitataan lukuisiin Euroopan parlamentin 15. kesäkuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa (”Johdannaismarkkinat: tulevat toimet”) ehdotettuihin toimiin. Asetusehdotus on samansuuntainen Yhdysvalloissa hiljattain hyväksytyn Frank-Dodd-lain kanssa.

2.3   OTC-johdannaisten selvittämiseen, ilmoittamiseen ja riskien pienentämiseen liittyen todettakoon, että keskusvastapuolten kautta on tarkoitus selvittää vain vakioidut OTC-sopimukset. Niinpä asetukseen sisältyy kaksi menettelyä selvitettävien sopimusten määrittämiseksi, jotta mahdollisimman monet OTC-johdannaiset saataisiin pakollisen selvitysjärjestelmän piiriin.

2.4   Ensimmäisessä, alhaalta ylöspäin suuntautuvassa menettelyssä toimivaltainen viranomainen valtuuttaa keskusvastapuolen tekemään tietyntyyppisten sopimusten selvittämiseen liittyviä päätöksiä. Tämän hyväksymisen jälkeen saman toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta EAMV:lle, joka voi sitten päättää, sovelletaanko samaa selvitysvelvollisuutta kaikkiin samanlaisiin sopimuksiin EU:ssa.

2.5   Toinen menettely on puolestaan ylhäältä alaspäin suuntautuva, ja sen avulla voidaan määrittää, mitä sopimuksia ei ole selvitetty keskusvastapuolen välityksellä. Tässä menettelyssä EAMV määrittää yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) kanssa, mihin sopimuksiin voitaisiin soveltaa selvitysvelvollisuutta. Selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvien vastapuolten on käytettävä keskusvastapuolta.

2.6   Asetusta ei periaatteessa sovelleta finanssialan ulkopuolisiin (yritysmuotoisiin) toimijoihin, elleivät niiden OTC-johdannaispositiot saavuta kynnysarvoa ja ellei niitä pidetä järjestelmän kannalta tärkeinä.

2.7   Asetuksessa säädetään menetelmästä sen selvittämiseksi, onko finanssialan ulkopuolinen laitos OTC-johdannaispositioiltaan järjestelmän kannalta tärkeä, ja asetetaan tällaisille laitoksille erityisvelvoitteita. Menetelmä perustuu kahden kynnysarvon – a) ilmoituskynnysarvon ja b) selvityskynnysarvon – määrittelemiseen.

2.8   Asetuksessa edellytetään myös sähköisten välineiden käyttöä ja riskinhallintamenettelyjä. Finanssialalla toimivien vastapuolten ja finanssialan ulkopuolisten vastapuolten, joilla selvityskynnysarvo ylittyy, on ilmoitettava jokaisesta johdannaissopimuksesta ja jokaisesta niihin tehdystä muutoksesta kauppatietorekisteriin.

3.   Keskusvastapuoliin sovellettavat vaatimukset

3.1   Koska keskusvastapuolten on otettava kannettavakseen lisää riskejä, ehdotetussa asetuksessa edellytetään, että niihin sovelletaan turvallisuussyistä tiukkoja liiketoiminnan järjestämiseen ja vakavaraisuuteen liittyviä vaatimuksia (mm. sisäisen hallinnon säännöt, aiempaa korkeammat pääomavaatimukset).

3.2   Keskusvastapuolella on oltava vahvat hallintosopimukset, joissa otetaan huomioon kaikki mahdolliset eturistiriidat omistajien, johdon, selvitysosapuolten ja epäsuorien osallistujien välillä. Riippumattoman komitean jäsenten roolilla on erityisen suuri merkitys. Lisäksi keskusvastapuolen toimiluvan saamisen ehtona on tietynsuuruinen vähimmäispääoma. Ehdotetussa asetuksessa edellytetään, että keskusvastapuolella on maksulaiminlyöntirahasto, johon keskusvastapuolen osapuolten on maksettava rahoitusosuuksia.

4.   Kauppatietorekisterien toimiluvat ja valvonta

4.1   Ehdotetussa asetuksessa säädetään kauppatietorekistereihin ilmoitettavia OTC-johdannaiskauppoja koskevista tiedotusvaatimuksista, joiden tavoitteena on lisätä kyseisen markkinan avoimuutta. Kauppatietorekistereistä pitää kirjaa ja niiden toimintaa valvoo EAMV.

4.2   Ehdotetussa asetuksessa annetaan lisäksi kauppatietorekistereille ohjeistusta sen varmistamiseksi, että ne täyttävät asetetut standardit. Ohjeistuksen avulla pyritään takaamaan, että kauppatietorekistereihin sääntelytarkoituksessa kerätyt tiedot ovat luotettavia, turvassa ja suojattuja. Kauppatietorekistereihin sovelletaan erityisesti toiminnan järjestämistä ja itse toimintaa koskevia vaatimuksia tietojen asianmukaisen suojan takaamiseksi.

5.   ETSK:n huomiot

5.1   Arvopaperimarkkinoiden rakenteista on paljastunut huomattavia vastapuoliriskin hallintaan ja OTC-johdannaismarkkinoilla käytävän kaupan avoimuuteen liittyviä puutteita. Tämä koskee erityisesti luottoriskijohdannaisia, joiden katsotaan olevan syynä vaikeaan taantumaan.

5.2   Tällaiset ”epätyypilliset” sopimukset ovat hämärtäneet käsitystä riskistä ja osaltaan levittäneet nykyistä kriisiä iskien kovaa niitä liikkeeseen laskeneisiin laitoksiin ja siten myös tavallisiin säästäjiin. Liikkeeseenlaskijapuolella pankit ovat keinotelleet myymällä CDS-johdannaisia ”paljaina” eli ilman kohde-etuutta. Tämän johdosta korot ja niiden myötä liikkeeseenlaskijoiden kulut ovat nousseet, ja liikkeeseenlaskijoita on myös ajautunut konkurssiin.

5.3   Näistä syistä CDS-johdannaisia on kuvailtu ”lyijyilmapalloksi”, joka voi syöstä perikatoon koko maailman rahoitusjärjestelmän. Ainoana konkreettisena ratkaisuna on ollut rahalaitosten konkurssien estäminen pumppaamalla niihin julkista pääomaa ja siis kansallistamalla ne. Nämä toimet ovat vain johtaneet julkisen velan vääjäämättömään kasvuun ja siirtäneet ongelman ja pankin riskin sijoittautumisvaltiolle, mikä on aiheuttanut euroalueen rahamarkkinoille vakavia häiriöitä ja pakottanut kaikki maat tiukkoihin säästötoimiin, jotka ovat hidastaneet talouden heiveröistä noususuuntausta.

5.4   Yhdysvalloissa Depository Trust and Clearing Corporation (DTCC) on perustanut erityisen yhtiön (The Warehouse Trust Company LLC), jolle on myönnetty lupa toimia CDS-johdannaisten kauppatietorekisterinä. Hallinto on käynnistänyt OTC-johdannaisten kauppaa koskevan lakiuudistuksen, jonka yhteydessä säädetään velvollisuudesta käyttää vakioitujen sopimusten käsittelyssä keskusvastapuolia sekä kaupankäynnin keskittämisestä säännellyille markkinoille tai järjestäytyneille foorumeille.

5.5   Euroopassa komissio työstää lainsäädäntöehdotusta (Euroopan markkinainfrastruktuuria koskevaa lainsäädäntöä), jonka avulla on määrä parantaa OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja vakautta. Kaavaillut toimet ovat yhdysvaltalaisehdotuksen mukaisia, sillä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö halutaan (ja tulee) estää.

5.6   ETSK haluaa lisäksi varoittaa eräistä riskeistä, joita johdannaismarkkinoihin esitetyt toimenpiteet aiheuttavat. Rahoitusmarkkinat eivät nimittäin romahtaneet pelkästään johdannaisten takia tai koska keskusvastapuolia ei ollut tai lyhyeksi myynti ei ollut kiellettyä.

5.7   Rahoitusmarkkinoilla ovat levinneet 1980-luvulta lähtien yhä kehittyneemmät johdannaiset, jotka ovat tehostaneet markkinoita ja vieneet niitä lähemmäs taloustieteessä kuvailtua täydellisten markkinoiden ihannetta. Tämän myötä sääntely-, seuranta- ja valvontatoimet ovat monimutkaistuneet, ja kaikki uudistuspaketit, joista on keskusteltu, ovat tähdänneet markkinoiden valvonnan lisäämiseen, mikä on usein heikentänyt niiden tehokkuutta.

5.8   Markkina on sitä tehokkaampi, mitä paremmin arvopaperin hinta (tai tuotto) kuvastaa käytettävissä olevia tietoja. Tietyn markkinan tehostaminen edellyttäisi siis siihen liittyvien tietojen saatavuuden edistämistä, jotta nämä tiedot voidaan ottaa mahdollisimman ripeästi huomioon arvopaperien hinnoissa. On tärkeää tietää, millaisia kompromisseja tehokkuuskysymyksissä joudutaan tekemään.

5.9   Erityisen tärkeää on huomata, ettei käytettävissä olevien rahoitusvälineiden vähentäminen eli esimerkiksi ”paljaiden” CDS-johdannaisten tai lyhyeksi myynnin rajoittaminen välttämättä tehostaisi markkinoita. Käytettävissä olevien välineiden rajoittaminen nimittäin pienentää markkinoiden kykyä omaksua ja levittää toimijoiden hallussa olevaa tietoa.

5.10   Voidaan varmasti keskustella siitä, miten käyttökelpoisia ”paljaat” CDS-johdannaiset ovat, mitä lisätietoa niiden välityksellä saadaan muihin välineisiin verrattuna ja millainen vaikutus niillä on rahoituskustannuksiin. Niiden kieltäminen ei kuitenkaan lisäisi paljon tehokkuutta. Lyhyeksi myynnin mahdollisuuksien rajoittaminen heikentää järjestelmän likviditeettiä ja siten kykyä reagoida välittömästi esille tuleviin uusiin tietoihin. OTC-arvopaperien käsittelyn rajoittamisella niin, että toimijoiden on hoidettava kaikkien johdannaisten käsittely säännellyillä markkinoilla selvitysyhtiöiden avulla, voi lisäksi olla kahdenlaisia vaikutuksia.

5.11   Toisaalta se edistäisi markkinoiden avoimuutta (esimerkiksi toimijoiden hallussa olevien arvopaperien määrää ja riskitasoa olisi helpompi seurata) ja tarjoaisi mahdollisuuden karsia ainakin osan potentiaalisista epävakauden lähteistä. Talouden painetilanteissa avoimuus ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä. Komission ehdotus antaisi jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille selvät valtuudet rajoittaa tai kieltää poikkeustilanteissa väliaikaisesti minkä tahansa rahoitusvälineen lyhyeksi myynti. Tällaiset toimet pitää koordinoida EAMV:n kanssa, ja se voi joka tapauksessa puuttua asiaan suoraan, mikäli markkinoiden asianmukainen toiminta ja eheys ovat uhattuina tai jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin tai toteutetut toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä.

5.12   Toisaalta vaarana on kuitenkin jälleen välinevalikoiman pienentyminen ja rahoitustoimiin liittyvien transaktiokustannusten nousu. Futuurimarkkinat ovat hyvin pitkälti standardoituja ja säänneltyjä (koska sopimuksen kohteena olevien arvopapereiden hintoja on tärkeää voida tarkkailla). Termiinimarkkinat (joilla kaupattavat termiinit ovat käsitteellisesti futuurien kaltaisia välineitä) on puolestaan mukautettu vastapuolten tarpeisiin, ja niillä toimijat voivat järjestää maksut joustavasti. Tällaiset arvopaperit eivät ole kovin pitkälle standardoituja, ja niitä olisi vaikea siirtää perinteisille säännellyille markkinoille vähentämättä sijoittajille tarjottavia vaihtoehtoja.

5.13   Keskusvastapuolia pidetään välineenä ja ”hoitokeinona”, jonka avulla järjestelmäriskiä voidaan hallita ja OTC-markkinoiden tehokkuutta ja avoimuutta lisätä. Ne ovat varmasti tärkeä tekijä pyrittäessä parempaan riskinhallintaan ja markkinoiden tehostamiseen, ja pörssinoteerattujen johdannaisten markkinoilla ne ovat välttämätön osa infrastruktuuria. Näin ollen keskusvastapuolten voidaan perustellusti katsoa edistävän myös OTC-markkinoiden kehitystä. Monet elimet ja poliittiset päättäjät painottavat kuitenkin liiaksi keskusvastapuolista CDS-markkinoille lyhyellä aikavälillä odotettavissa olevaa hyötyä.

5.14   Keskusvastapuolia ei voida käytännössä pitää ratkaisuna vastapuoliriskiin. Markkinoiden nykytila huomioon ottaen on myös mahdollista, ettei keskusvastapuolten avulla pystytä tehostamaan markkinoita. Nykyisin, kun kullakin alueella on useita keskusvastapuolia, joista toiset käsittelevät luottojohdannaisia ja toiset koronvaihtosopimuksia (interest rate swap, IRS), on kyseenalaista, voidaanko vakuuksia käyttää tehokkaasti ja vastapuoliriskiä vähentää. Keskusvastapuoli voi nettouttaa vastuut monenvälisesti, mutta vain omalla toiminta-alueellaan tai toimintapiiriinsä kuuluvien vastapuolten tai johdannaistyyppien osalta. CDS- ja IRS-positioita ei siis voida nettouttaa keskenään.

5.15   Moniin erityyppisiin OTC-johdannaisiin liittyvien vastuiden kahdenvälinen nettoutus saman vastapuolen kanssa keskusvastapuolen osallistumatta voi johtaa aiempaa tehokkaampaan vakuuksien käyttöön. Lisäksi tulee muistaa, että johdannaiset tulevat aina olemaan innovatiivisia ja kulloiseenkin tarpeeseen mukautettuja välineitä ja etteivät läheskään kaikki sopimukset sovellu nettoutukseen. Tällaiset positiot on sovitettava yhteen luottoriski huomioon ottaen sellaisen asianmukaisen vakuushallintamenetelmän avulla, johon keskusvastapuoli ei kuitenkaan kuulu.

5.16   Keskusvastapuolet tuottavat lisäarvoa ja edesauttavat tiettyyn toimijaan liittyvän riskin jakautumista ja eristämistä. ETSK yhtyy tähän näkemykseen. Keskusvastapuolten suosio kasvaa tulevaisuudessa ja vauhdittaa markkinoiden kypsymistä ja avoimuutta. Tämän seurauksena OTC-toiminta laajentunee toivottavalla tavalla.

5.17   Keskusvastapuolet ovat kuitenkin vain yksi osa vakaata riskinhallintarakennetta. Vastapuoliriski ei häviä, ja kahdenvälisten toimien riski on jatkossakin otettava huomioon keskusvastapuolten ulkopuolisissa positioissa.

5.18   Lisäksi on paljon yhtiöitä, jotka eivät panosta johdannaissalkkunsa riskien hallintajärjestelmiin. Tällaiset yhtiöt odottavat todennäköisesti jatkossakin tulevansa pelastetuiksi, vaikka niiden riskinhallinta on täysin riittämätöntä.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/48


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi …/…/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä”

KOM(2010) 392 lopullinen – 2010/0215 COD

(2011/C 54/15)

Yleisesittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 29. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi …/…/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä

KOM(2010) 392 lopullinen – 2010/0215 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. lokakuuta 2010 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Antonello Pezzinin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 161 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti komission työhön, jonka tavoitteena on laatia kokonaisvaltainen lainsäädäntöpaketti ja varmistaa jäsenvaltioissa rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavat yhteiset oikeudet.

1.2   Oikeus oikea-aikaiseen ja täsmälliseen tietoon kuuluu unionin oikeusperinteeseen, ja siitä tulee entistäkin tärkeämpi kansalaisten muuttaessa jäsenvaltiosta toiseen unionissa.

1.3   Myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten, jotka muuttavat yhä runsaslukuisimpina unioniin, on kyettävä tunnistamaan yhtäältä unionin oikeuskäytänteet ja toisaalta selkeät menettelyt, jotka heijastavat myös rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan ihmisen kunnioitusta.

1.4   Ehdotetun direktiivin perustana olevasta jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä on ETSK:n mielestä muodostuttava oikeudellisen yhteistyön kulmakivi. Näin korostetaan myös EU:n perussopimukseen (Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus) sisältyvää perusoikeuskirjaa.

1.5   ETSK katsoo, että yhteisten ja kaikkien noudattamien menettelyjen avulla varmistettu yksilön perusoikeuksien suojelu vahvistaa epäilemättä voimakkaasti yhteenkuuluvuutta ja vapaata liikkuvuutta EU:ssa.

2.   Yleistä

2.1   Jotta varmistetaan perusoikeus ”oikeudenmukaiseen” ja oikeusvaltiolle ominaiseen oikeudenkäyntiin, EU on ryhtynyt erityistoimeen epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä.

2.2   Toimenpiteellä pyritään myös vahvistamaan puolustukseen liittyviä oikeuksia. Kyseistä yhteistä toimenpidettä on pidettävä hyvin tärkeänä etenkin pyrittäessä parantamaan luottamusta eurooppalaiseen oikeuden alueeseen sekä tehostamaan rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta.

2.3   Sisärajojen poistaminen sekä vapaan liikkuvuuden ja oleskelun oikeuden käytön lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että muussa kuin rikosoikeudenkäyntijäsenvaltiossa asuvien asianosaisten määrä lisääntyy.

2.4   Neuvoston 30.11.2009 antamassa päätöslauselmassa (EUVL C 295, 4.12.2009, s. 1), jossa mainitaan

Tampereella vuonna 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät

vuonna 2004 hyväksytty Haagin ohjelma

joulukuussa 2009 hyväksytty Tukholman ohjelma ajanjaksoksi 2010–2014,

ehdotetaan yleisesti ottaen, että toteutetaan – vaiheittain – täysin ”oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin” ja noudatetaan sitä yhdenmukaisesti.

2.4.1   Tämä vastaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa nimenomaan mainittua periaatetta, joka muodostaa myös yhteisen perustan epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä.

2.5   Oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä puolustukseen liittyvistä oikeuksista määrätään myös EU:n perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa (1).

2.6   Edellä mainitussa neuvoston päätöslauselmassa hyväksytyssä kuusikohtaisessa etenemissuunnitelmassa painotetaan seuraavia toimenpiteitä:

Toimenpide A: Jotta puolustukseen liittyviä oikeuksia voidaan hyödyntää täysin, ne on tunnettava, joten epäillyllä tai syytetyllä henkilöllä, joka ei puhu tai ymmärrä oikeudellisessa menettelyssä käytettyä kieltä, on oikeus käyttää tulkkia tai saada käännökset olennaisista oikeudenkäyntiasiakirjoista (2).

Toimenpide B: Rikoksesta epäillyn tai syytetyn henkilön on saatava asianmukaisesti tietoa perusoikeuksistaan suullisesti tai kirjallisesti ”ilmoituksen” muodossa (Letter of Rights). Rikoksesta epäillyllä henkilöllä on myös oikeus saada viipymättä tietoja häntä vastaan kohdistettujen syytteiden luonteesta ja perusteista sekä soveltuvana ajankohtana tarvittavat tiedot puolustuksensa valmistelemiseksi.

3.   Ehdotuksen sisältö

3.1   Komissio julkaisi 27. heinäkuuta 2010 edellä mainitussa neuvoston päätöslauselmassa annetun toimeksiannon mukaisesti ehdotuksen direktiiviksi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (KOM(2010) 392 lopullinen).

3.2   Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on panna huolellisesti täytäntöön edellä mainittuun etenemissuunnitelmaan sisältyvä toimenpide B ottamalla käyttöön yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat oikeutta saada tietoja rikosoikeudellisissa menettelyissä EU:n alueella.

3.3   Säännösten mukaan syyttäjäviranomainen on velvollinen antamaan tarvittavat tiedot epäillylle henkilölle sekä toimittamaan asianomaiset tiedot oma-aloitteisesti myös puolustuksen käyttöön.

3.4   Kyseisten myönteisten ja järkevien toimenpiteiden odotetaan käytännössä myös vähentävän oikeusprosesseihin käytettävää aikaa sekä niiden vaatimia kustannuksia, sillä niiden avulla voidaan välttää tuomiovirheitä ja vähentää valitusten määrää.

3.5   Näin voitaisiin ”kompensoida” myönteisesti vähäisiäkin lisäkustannuksia, joita epäilemättä aiheutuu tiedotustoimien laatimisesta ja konkreettisesta täytäntöönpanosta.

4.   Erityistä

4.1   Ehdotuksen johdantokappale 18: Ilmaisu ”Oikeuksia koskevat tiedot olisi annettava viipymättä – – rikosoikeudellisten menettelyjen alussa – –” saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta, minkä vuoksi olisi hyödyllistä mainita tarkka aika, jolloin tiedot syytteestä on annettava suullisesti tai kirjallisesti.

4.2   Ehdotuksen johdantokappale 19: Ilmaisu ”– – tiedot näistä välittömästi sovellettavista prosessuaalisista oikeuksista – –” vaikuttaa epämääräiseltä, minkä vuoksi olisi paikallaan määritellä nykyistä tarkemmin prosessuaalisten oikeuksien luonne ja laajuus etenkin tehokkaan puolustuksen varmistamiseksi.

4.3   Ehdotuksen johdantokappale 21: Kappaleen lopussa oleva ilmaisu ”– – on olemassa vakava riski – – tai jäsenvaltion sisäinen turvallisuus vaarantuu” saattaa vaikuttaa epämääräiseltä. Adjektiivia ”vakava” olisi kuitenkin pidettävä ehdottomana edellytyksenä, jotta vältetään jäsenvaltioiden mahdollinen ”poliittinen” toimintavara, joka perustuu vaatimukselle varmistaa ”sisäinen turvallisuus”.

4.4   Ehdotuksen johdantokappale 22: Ilmaisua ”– – järjestely sen varmistamiseksi, että epäilty tai – –” voitaisiin selkeyden vuoksi tarkentaa lisäämällä ilmaisun ”varmistamiseksi” jälkeen ilmaisu ”muodollisin toimin”.

4.5   Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohta: Ilmaisu ”viipymättä” olisi paikallaan korvata ilmauksella ”menettelyn käynnistämisestä alkaen”.

4.6   Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan viimeinen luetelmakohta: Kohdassa olisi käytettävä ilmaisua ”oikeus asian käsittelyyn oikeudessa viipymättä” Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 3 kappaleen sanamuodon mukaisesti. (Suom. huom. Ehdotetun direktiivin suomenkielinen toisinto vastaa jo tätä sanamuotoa.)

4.7   Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohta: ilmaisu ”viipymättä” olisi paikallaan korvata ilmaisulla ”pidätyksen yhteydessä”.

4.8   Ehdotuksen 6 artikla: Koska direktiivi koskee oikeutta saada tietoa syytteestä sekä rikosoikeudellisen menettelyn aikana että sitä edeltävässä vaiheessa, säädöksessä olisi tarkennettava, että syytettä koskevat tiedot olisi annettava myös rikostutkinnan aikana ainakin silloin, kun oikeusviranomainen delegoi tapauksia, ja syytteeseen asetettaessa.

4.9   Ehdotuksen 6 artiklan 1 kohta olisi muotoiltava seuraavasti: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan riittävät tiedot syytteestä perusteluineen rikosoikeudellisten menettelyjen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.”, jotta siitä kävisi ilmi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleeseen sisältyvä nimenomainen viittaus syytteen perusteisiin.

4.10   Ehdotuksen 6 artiklan 2 kohta: ilmaisun ”viipymättä” vastineita eri kielissä on muutettava, jotta ne heijastaisivat paremmin Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisältöä, jonka tulkinnasta on jo olemassa runsaasti oikeuskäytäntöä. (Suom. huom. Ehdotetun direktiivin suomenkielinen toisinto vastaa jo ihmisoikeussopimuksen sisältöä.)

4.11   Ehdotuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohta: ilmauksen ”– – rikokseen liittyvistä olosuhteista – –” on oltava muodossa ”– – rikokseen mahdollisesti liittyneistä olosuhteista – –”, sillä syytöshetkellä ei vielä ole selvää edes se, onko rikosta tosiasiassa tehty, mikä on mahdollista päätellä vasta tuomion antamisen jälkeen.

4.12   Ehdotuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohta: Ilmaisu ”– – mukaan luettuina ajankohta, paikka ja epäillyn tai syytetyn osallisuus rikokseen – –” olisi tarkempi, jos ilmaisu ”osallisuus rikokseenkorvattaisiin ilmaisullatodellinen rooli rikoksessa”.

4.13   Ehdotuksen 6 artiklan 3 kohta: lisätään kolme uutta luetelmakohtaa seuraavasti:

”c)

edellä kuvattuun rikokseen sovellettava rangaistustoimenpide

d)

puolustukselle asetetut määräajat ja keinot sekä mahdollisuudet esittää todisteita

e)

tekojen mahdollisen tunnustamisen arvo.”

4.14   Ehdotuksen 7 artiklan 2 kohta: Salassapitovelvollisuus, jonka perusteella voidaan evätä mahdollisuus tutustua tiettyihin asiakirjoihin rikostutkinnan päätyttyä, estänee oikeusviranomaisen liiallisen harkintavaran, kun ajatellaan, että rikostutkinnan päättyminen tarkoittaa yleensä sitä, että prosessiasiakirjat ovat saatavilla.

4.15   Ehdotuksen 7 artiklan 3 kohta: Kaikissa direktiivin kieliversioissa olisi käytettävä ilmausta ”esitutkinnassa” ja vältettävä ilmaisua ”fase istruttoria” (”valmisteluvaiheessa’) (suom. huom. suomenkielisessä toisinnossa’ennen oikeudenkäyntiä”), sillä useissa rikosoikeudellisissa järjestelmissä ei ole olemassa vastaavaa vaihetta.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleessa (Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen) todetaan seuraavaa: ”Vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet.”

Sopimuksen 6 artiklan 3 kappaleessa (Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) määrätään seuraavaa: ”Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet: a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä; b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan; e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.”

Tällaisista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista määrätään myös Italian perustuslain 111 pykälässä, sellaisena kuin sitä on tarkistettu lailla N:o 2/1999.

(2)  Direktiivi 2010/64/EU, julkaistu 26.10.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 280, tullut voimaan 20.10.2010.


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan”

KOM(2010) 375 lopullinen – 2010/0208 COD

(2011/C 54/16)

Esittelijä: Gerfried GRUBER

Euroopan parlamentti päätti 7. syyskuuta 2010 ja neuvosto 10. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan

KOM(2010) 375 lopullinen – 2010/0208 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 169 ääntä puolesta ja 12 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK myöntää, että muuntogeenisten organismien käyttö Euroopan maataloudessa herättää runsaasti epäilyjä monien eurooppalaisten keskuudessa. ETSK arvostaakin Euroopan komission aikomusta puuttua tähän arkaluonteiseen kysymykseen, joka koskee jäsenvaltioiden oikeutta päättää muuntogeenisten organismien viljelystä ja jonka tavoitteena on löytää toteutuskelpoinen ratkaisu ja pyrkiä edistämään sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa yhteensopivia eurooppalaisia toimintapuitteita. Esitetty ehdotus, joka perustuu pääasiassa eettisiin ja moraalisiin kriteereihin, aiheuttaa kuitenkin ETSK:n näkemyksen mukaan enemmän epävarmuutta kuin varmuutta, ja voisi merkitä käytännössä sitä, että valtiot ja alueet ryhtyisivät yhä lukuisampiin ja oikeudellisesti epävakaisiin toimiin, mikä voisi haitata EU:n sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, toimijoiden oikeusvarmuutta ja koko järjestelmän luotettavuutta.

1.2   Tässä käsiteltävää ehdotusta on komitean mielestä kuitenkin parannettava ja konkretisoitava etenkin asianosaisten oikeusvarmuutta ajatellen. Komitea katsoo, että tällainen oikeusvarmuus voitaisiin saavuttaa esimerkiksi sisällyttämällä EU:n sekundaarilainsäädäntöön konkreettinen ja täytäntöönpanokelpoinen oikeusperusta, joka kattaa kansallisiin toimiin sovellettavissa olevat erityiset perusteet, olosuhteet ja menettelyt. Lisäksi komitea kehottaa yleisesti ottaen selventämään edelleen ehdotuksen oikeusperustaa ja jäsenvaltioiden mahdollisten 26 b artiklaan perustuvien kieltojen yhteensopivuutta EU:n sisämarkkinasäännöstön ja WTO:n kauppaoikeuden ja muiden kansainvälisten oikeudellisten velvoitteiden kanssa.

1.3   Kysymys muuntogeenisten organismien viljelyn rajoittamisesta jäsenvaltiotasolla nivoutuu kiinteästi kysymykseen rinnakkaiselosta sekä vastuukysymyksiin, jotka koskevat muuntogeenisiin organismeihin liittyviä vahinkoja ja niiden tahatonta sekoittumista. Komitea katsoo näin ollen, että näitä asiakokonaisuuksia tulisi käsitellä yhdessä tai rinnakkaisissa säädösehdotuksissa osana agrobiotekniikkaa koskevien EU:n sääntelypuitteiden kattavampaa tarkistamista. Tämä olisi myös ympäristöneuvoston joulukuussa 2008 hyväksymien päätelmien mukaista.

1.4   Koska nyt käsiteltävänä oleva komission ehdotus esitetään nykyisen lainsäädäntökehyksen käynnissä olevan yleistarkastelun edellä, ei voida vielä esittää lopullista kantaa ehdotuksesta, jota voidaan arvioida riittävästi vain lupajärjestelmän ja yleisen lainsäädäntökehyksen käynnissä olevan tutkimisen yhteydessä. Tämän ei kuitenkaan tulisi tarpeettomasti viivästyttää nykyiseen ehdotuksen parantamista

2.   Taustaa ja ehdotetun asetuksen sisältö

2.1   Euroopan unionilla (EU) on kattava lainsäädäntökehys muuntogeenisten organismien (GMO) hyväksymistä varten. Muuntogeenisten organismien viljelyä koskevat säännökset sisältyvät direktiiviin 2001/18/EY (1) ja asetukseen (EY) N:o 1829/2003 (2). Rajoitukset jo hyväksyttyjen muuntogeenisten organismien viljelyyn jäsenvaltioissa ovat direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan mukaisin suojatoimenpitein ja direktiivissä säädetyin edellytyksin mahdollisia. Suojatoimenpiteet perustuvat täydentävään tieteelliseen tietoon, jonka pohjalta on aihetta olettaa, että tietty GMO aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi jäsenvaltiot voivat 26 a artiklan mukaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä välttääkseen muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä muissa tuotteissa (rinnakkaiselo).

2.2   Maaliskuussa 2009 neuvosto torjui Euroopan komission pyynnön poistaa olemassa olevat kansalliset suojatoimenpiteet (etenkin Itävallassa ja Unkarissa) puutteellisten tieteellisten perusteiden vuoksi. Tämä heijastaa neuvoston aiempia vastaavia äänestyksiä, joten voidaan puhua lupajärjestelmän tilannetta muistuttavasta poliittisesti jumiutuneesta tilanteesta. Yhteisessä julistuksessa 13 jäsenvaltiota (3) vaati kesäkuussa 2009 Euroopan komissiota laatimaan ehdotuksia tavoitteena jättää päätös muuntogeenisten organismien viljelystä jäsenvaltioille.

2.3   Euroopan komissio päätti tämän jälkeen 13. heinäkuuta 2010 puheenjohtajansa José Barroson poliittisten suuntaviivojen perusteella tehdä lainsäädäntöehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on määrä päättää itse muuntogeenisten organismien viljelystä. Komission ehdotukset koostuvat seuraavista asiakirjoista: tiedonanto jäsenvaltioiden vapaudesta päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä (4) ja ehdotettu asetus lainsäädäntökehyksen muuttamisesta (5).

2.4   Lainsäädäntöteknisesti direktiiviin 2001/18/EY lisätään asetuksella uusi artikla 26 b. Artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan sisämarkkinoilla jo hyväksyttyjen GMO:ien viljelyä tai kielletään se niiden alueella tai sen osalla edellyttäen, että kyseisten toimenpiteiden perusteet eivät liity ympäristö- ja terveysriskeihin, jotka sisältyvät jo nykyisen lupajärjestelmän piiriin, ja että ne ovat perussopimusten mukaisia.

2.5   Ehdotetun asetuksen tavoitteena on antaa jäsenvaltioille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti entistä enemmän vapautta päättää muuntogeenisten organismien viljelystä sekä luoda tarvittavaa oikeusvarmuutta. Komission lähtökohtana on, että ehdotettu asetus on sisämarkkinasääntöjen ja kansainvälisten velvoitteiden mukainen. Uusi säädös ei komission mukaan ole myöskään ristiriidassa nykyisen lupajärjestelmän kanssa, vaan sen on määrä ainoastaan täydentää sitä.

2.6   Neuvoston oikeudellinen yksikkö antoi 5. marraskuuta oikeudellisen lausuman oikeusperustasta, mahdollisista kansallisista toimenpiteistä ja ehdotettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta GATT-sopimusten kanssa. Oikeudellinen yksikkö pitäytyy kannassa, jonka mukaan valittu oikeusperusta ei ole pätevä, epäilee vahvasti jäsenvaltioiden mahdollisesti toteuttamien toimenpiteiden yhteensopivuutta perussopimusten tai GATT-sopimuksen kanssa sekä korostaa, että valtion tai alueen eettisin tai moraalisin perustein mahdollisesti toteuttama toimenpide on tuomioistuimessa ja WTO:ssa vaikeasti puolusteltavissa. Myös Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö vahvisti kyseiset epäilyt osittain, sillä se toi 17. marraskuuta 2010 antamassaan lausunnossa esiin samankaltaisia epäilyjä siitä, ovatko esimerkiksi julkiseen moraaliin pohjautuvat mahdolliset kansallisten rajoitusten perusteet yhteensopivia EU:n sisämarkkinasääntöjen ja WTO:n kauppaoikeuden kanssa.

3.   Muuntogeenisiä organismeja koskeva nykyinen lupajärjestelmä

3.1   Unionintason vakiintuneen lupamenettelyn avulla on määrä varmistaa ihmishenkien ja ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristön ja kuluttajan etujen suojelun korkea taso ja samalla turvata sisämarkkinoiden tehokas toiminta.

3.2   Olemassa olevat säännökset muuntogeenisten organismien hyväksynnästä ja käytöstä perustuvat joukkoon (oikeudellisia) perusperiaatteita, jotka olisi ETSK:n mielestä otettava huomioon. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin

riippumaton ja tieteellisesti perusteltu hyväksyntä

terveyden ja ympäristön korkea suojelutaso ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti

sisämarkkinoiden ylläpitäminen ja kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen

valinnanvapaus ja avoimuus elintarvikeketjussa

oikeusvarmuus

toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

3.3   Euroopan komission ehdotuksia on tarkasteltava ajallisesti ja sisällöllisesti neuvoston joulukuussa 2008 antamien päätelmien toteuttamisen yhteydessä. Päätelmissä vaaditaan muun muassa nykyisen lupajärjestelmän tarkistusta, joka saataneen päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä. Kyse on etenkin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) suuntaviivojen uudistamisesta terveydelle ja ympäristölle koituvien mahdollisten riskien arvioimiseksi (6), Euroopan komission kertomuksesta ympäristönseurannan parantamiseksi hyväksynnän jälkeen sekä tutkimuksesta muuntogeenisten organismien viljelyn sosioekonomisista ja ekologisista vaikutuksista. Lisäksi arvioidaan sekä muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja että muuntogeenisten organismien viljelyä koskevaa lainsäädäntökehystä. Muuntogeenisiä organismeja koskeva koko lupajärjestelmä on määrä tarkistaa kattavasti vuoteen 2012 mennessä.

3.4   Lisäksi on tarkoitus valaista kansallisten viljelykieltojen tai -rajoitusten suhdetta rinnakkaiseloa koskeviin sääntöihin, sillä kyseiset seikat liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja Euroopan komissio haluaa antaa jäsenvaltioille myös tässä nykyistä enemmän toimintavaraa. Tässä yhteydessä komission 3. huhtikuuta 2009 antamassaan kertomuksessa esittämät toteamukset rinnakkaiseloa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanosta (7) ovat merkittäviä.

4.   Yleistä

4.1   Vaikka komitea ei luonnollisestikaan ole vielä ilmaissut kantaansa kansallisten viljelykieltojen konkreettisesta muodosta, eräät sen toteamukset ovat kuitenkin sisällöllisesti yhteydessä tässä tarkasteltavaan asetusehdotukseen ja edelleen päteviä kannanottoja tai ehdotuksia.

4.2   Komitea tarkasteli 16. joulukuuta 2004 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa syvällisesti muuntogeenisten viljelykasvien sekä perinteisesti ja luonnonmukaisesti viljeltyjen viljelykasvien rinnakkaiseloa (8) sekä esitti sääntelyä koskevia ehdotuksia. Komitea esittää lausunnossa muun muassa, että olisi säädettävä tietyistä toimenpiteistä, joiden avulla on tarkoitus välttää risteytymisiä kulloistenkin alueellisten olosuhteiden mukaisesti, sekä annettava valtiotasolla alueita koskevia säännöksiä viljelystä tai viljelykiellosta. Lisäksi komitea korostaa, että tarvitaan rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevia unionitason vähimmäisstandardeja.

4.3   Erityistä huomiota on kiinnitettävä luonnonsuojelualueiden ja ekologisesti herkkien alueiden suojeluun. Lisäksi on otettava huomioon toimet alueellisten talous- ja kulttuuri-intressien suojelemiseksi sekä muut sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

4.4   Komitea muistuttaa kyseisessä lausunnossa myös, että rinnakkaiselon edellytykset vaihtelevat alueellisten olosuhteiden mukaan ja että etenkään pienimuotoisessa maataloudessa muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten viljelykasvien, sekä perinteisesti että luonnonmukaisesti viljeltyjen, rinnakkaisviljely ei vaikuta toteutuskelpoiselta alueen sisällä.

4.5   Tässä yhteydessä lausunnossa tarkastellaan sellaisten alueellisten laatumerkkien ja alkuperätakuiden markkinointimahdollisuuksia, joiden yhteydessä ei käytetä – kuluttajien odotusten mukaisesti – muuntogeenisiä organismeja. Tätä taustaa vasten monet alueet ovat ilmoittaneet olevansa muuntogeenisistä organismeista vapaita alueita. Komitea on muistuttanut tähän liittyvistä oikeudellisista epävarmuustekijöistä, jotka on selvitettävä.

5.   Erityishuomioita ja avoimia kysymyksiä

5.1   Mahdollisen viljelykiellon tai viljelyrajoituksen kriteerit

5.1.1   Direktiivillä 2001/18/EY yhdenmukaistettiin muuntogeenisten organismien hyväksymistä koskevat säännökset, mukaan luettuina 23 artiklan mukaisten suojatoimenpiteiden toteuttaminen sekä 26 a artiklan mukainen rinnakkaiselo. Oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla (aiemmin EY:n perustamissopimuksen 95 artikla) lainsäädännön lähentämisestä sisämarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi. Uudessa 26 b artiklassa säädetään nyt, että jäsenvaltiot voivat yhtenäisestä EU:n luvasta huolimatta kieltää muuntogeenisten organismien viljelyn.

5.1.2   Aluksi on kysyttävä, missä määrin kansallista viljelykieltoa voidaan soveltaa poikkeuksena yhdenmukaistetulla lainsäädäntöalalla ja rikotaanko näin sisämarkkinoiden yleisiä lainsäädäntöperiaatteita. Näin on etenkin siksi, että neuvoston oikeudellisen yksikön äskettäisen lausunnon (9) mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla ei vaikuta pätevältä oikeusperustalta, kun otetaan huomioon 26 b artiklaa koskevan ehdotuksen tavoitteet, sisältö ja soveltamisala. Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö ei toisaalta aseta kyseenalaiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan käyttämistä ehdotuksen oikeusperustana. Tämä osoittaa, että EU:n tasolla on tässä asiassa toisistaan poikkeavia oikeudellisia tulkintoja, jotka on selvitettävä ja ratkaistava.

5.1.3   Ehdotuksessa ei luetteloida lopullisia tai esimerkinomaisia perusteita, jotka voisivat tarjota jäsenvaltioille lähtökohdan viljelykieltoa varten. Ehdotuksen 26 b artiklassa todetaan vain, että perusteiden on oltava toiset kuin ne, jotka tutkitaan hyväksynnän yhteydessä. Näin ollen ei voida tukeutua perusteisiin, joita tarkastellaan arvioitaessa ympäristö- ja terveysriskejä EU:n lupajärjestelmän puitteissa tai jotka liittyvät niihin. ETSK:n mielestä ehdotetun säädöksen tarjoamaa oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä sisällyttämällä 26 b artiklaan viitteellinen (ei tyhjentävä) luettelo niistä konkreettisista perusteista, joihin jäsenvaltiot voivat vedota muuntogeenisten kasvien viljelyn rajoittamiseksi tai kieltämiseksi. Tällaisia perusteita voisivat olla eettisten, moraalisten ja uskonnollisten syiden lisäksi muun muassa tietyt sosioekonomiset perusteet. Tällainen sekundaarilainsäädäntöön tehty selvennys toimisi erityissäännöksenä (lex specialis) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa lueteltuihin ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muokattuihin perusteisiin nähden, ja se parantaisi siten ehdotuksen yhteensopivuutta sisämarkkinasäännöstön ja perussopimusten kanssa.

5.2   Oikeusvarmuus

5.2.1   Komitea katsoo, ettei oikeusvarmuutta voida taata vain viittaamalla primaarioikeuteen. Mainittakoon esimerkkinä Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-165/08 (10) antama tuomio, jossa muuntogeenisten siementen käytön kansallisen kiellon katsottiin olevan ristiriidassa EU:n säännösten kanssa. Tuomio kuvastaa sitä, että jäsenvaltioiden on vaikea tukeutua muihin perusteisiin kuin terveyden- ja ympäristönsuojelua koskeviin näkökohtiin.

5.2.2   ETSK myöntää kuitenkin, että nykyisessä oikeudellisessa ja poliittisessa tilanteessa selkeän ja vakaan oikeusperustan luominen antaisi jäsenvaltioille nykyistä paremman oikeusvarmuuden. Tähän päästään kuitenkin pikemminkin määrittelemällä sekundaarilainsäädännössä (esimerkiksi direktiivi 2001/18/EY) konkreettinen ja yksityiskohtainen oikeusperusta kuin viittaamalla sisämarkkinoiden yleissääntöihin perustuvaan ahtaaseen ja epäselvään toimintavaraan.

5.3   Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen suorittaman tutkinnan laajuus – yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa

5.3.1   Tieteellisesti perustellun lupajärjestelmän varmistamiseksi on muistutettava terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien mahdollisten riskien arviointia käsittelevien Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen suuntaviivojen tarkistuksesta. Suuntaviivojen on jäsenvaltioiden hyväksynnän jälkeen määrä olla myös sitovia. ETSK toivoo tässä yhteydessä, että tieteellisesti perusteltua ja riippumatonta tutkintaa kehitetään lupajärjestelmässä edelleen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

5.3.2   ETSK kehottaa harkitsemaan, olisiko jäsenvaltiot kutsuttava nykyistä enemmän mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliseen riskinarviointimenettelyyn erityisaiheita käsiteltäessä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen perustettiin asetuksella (EY) N:o 178/2002 (11) antamaan tieteellisiä lausuntoja elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta myös ympäristölle koituvat riskit huomioon ottaen. Luonnollisesti myös jäsenvaltioissa tutkitaan muuntogeenisten organismien vaikutuksia ympäristöön. Jäsenvaltiot voivatkin tutkia tarkemmin alueellaan erilaisia ympäristöön liittyviä tekijöitä, ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tulee antaa tuloksille asianmukainen arvo.

5.3.3   Yleisesti ottaen tulisi laatia menettelykriteerit, joita olisi noudatettava kaikissa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle tehtävissä ja sen tekemissä tieteellisissä töissä. Kriteerien tulisi ulottua aina vertaisarviointeihin, ja niiden avulla voitaisiin edistää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja jäsenvaltioiden työskentelyn koordinoinnin tehostamista (12). ETSK on tietoinen siitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen noudattaa virallisesti korkeimpia mahdollisia ja ehdottoman riippumattomia tieteellisen riskinarvioinnin kriteerejä ja on siitä syystä myös kansainvälisesti korkealle arvostettu Euroopan unionin virasto. Jäsenvaltioiden riskinarviointeja tekevien tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yksittäisten tutkijoiden ja EFSA:n tulisikin toimia nykyistä läheisemmässä yhteistyössä tutkimusmenetelmien kehittämisessä.

5.3.4   Aiemmin sanotusta huolimatta ETSK ehdottaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen uudistamista muuntogeenisten organismien tieteellisten arviointiprosessien avoimuuden lisäämiseksi ja niiden laadun parantamiseksi, jotta muuntogeenisiä organismeja käsittelevässä ryhmässä olisivat edustettuina kaikki eturyhmät (kuluttajat, teollisuus, kauppiaat, luomuviljelijät, luomukarjatalouden harjoittajat, kulutusosuuskunnat, ravintoasiantuntijat, lääkärit jne.) eivätkä vain tutkijat.

5.4   Sisämarkkinat

5.4.1   Euroopan komission lähtökohtana on, että kun mahdollistetaan kansalliset viljelykiellot, muuntogeenisten siementen, elintarvikkeiden tai rehujen sisämarkkinat eivät häiriinny. Tämä olettamus on kyseenalainen, sillä ainakin alueilla tai jäsenvaltioissa, joissa on asetettu viljelykielto, hyväksyttyjen muuntogeenisten siementen kauppa mahdollisesti häiriintyy. Tämä arvio perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön vastaavanlaisissa tapauksissa (13).

5.4.2   Nykyisestä lähtökohdasta käsin on vaikea arvioida, voiko viljelykielto aiheuttaa kilpailuvääristymiä. Rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien unionitason (vähimmäis)standardien puuttuessa tasapuoliset toimintaedellytykset ovat todennäköisesti uhattuina sellaisia maatalousaloilla, joilla ei käytetä muuntogeenisiä organismeja. Joka tapauksessa tarvittaviin rinnakkaiselon varmistustoimiin liittyy työtä ja kustannuksia, jotka on otettava huomioon kaikissa tulevissa ratkaisuissa. Toisaalta muuntogeenisten organismien käyttämättömyydestä saattaa aiheutua markkinointietuja, vaikka hinnanmuodostus riippuukin aina kulutuskäyttäytymisestä.

5.4.3   Muuntogeeniset kasvit edellyttävät tavanomaisiin kasveihin verrattuna osittain erilaisia viljelyteknisiä ja kasvinviljelyyn liittyviä toimia, kuten toisenlaisia kasvinsuojeluaineita, ja tässä yhteydessä saattaa puuttuvien ja toimimattomien kasvinsuojeluainemarkkinoiden vuoksi syntyä saatavuusongelmia. Tällä esimerkillä on tarkoitus valaista niiden olosuhteiden moninaisuutta, joissa viljelijöiden on tehtävä tuotantopäätöksensä.

5.5   Sosioekonomiset vaikutukset

5.5.1   Muuntogeenisten organismien hyväksymisen sosioekonomisten vaikutusten osalta on viitattava vuoden 2010 lopulla julkaistavaan Euroopan komission kertomukseen. Siinä esitetyt tiedot olisi joka tapauksessa otettava huomioon arvioitaessa tässä tarkastelevaa ehdotusta, sillä luultavasti 26 b artiklan mukaisten viljelykieltojen perusteissa vedotaan ennen kaikkea talouteen, sosiaaliasioihin ja ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Käsiteltävästä ehdotuksesta on mahdotonta antaa kattavaa lausuntoa ennen kyseisen kertomuksen valmistumista.

5.5.2   On myös mainittava, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaan on tietyin edellytyksin jo nyt mahdollista ottaa yksittäistapauksia tutkittaessa huomioon tiettyjä huomionarvoisia seikkoja tehtäessä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien riskien arviointia seuraavaa riskinhallintaa koskeva päätös.

5.5.3   Taloudellisia ja kilpailuoikeudellisia vaikutuksia koskevien puutteellisten tietojen vuoksi tulisi ehdotukseen sisältyä arviointilauseke, ja Euroopan komission tulisi toteuttaa etukäteen asianmukainen vaikutuksenarviointi.

5.6   Kansainväliset velvoitteet

5.6.1   Komitean mielestä on tärkeää selvittää kansainvälisten velvoitteiden, etenkin WTO/GATT-velvoitteiden ja Cartagenan pöytäkirjaan liittyvien velvoitteiden, noudattaminen. Koska on odotettavissa, että jäsenvaltiot, jotka haluavat asettaa viljelykiellon, tukeutuvat nyt myös uuteen 26 b artiklaan, on erityisen tärkeää, että päätökset tehdään vakaan ja kansainvälisen oikeusperustan pohjalta.

5.6.2   Tämän seikan merkittävyyden vuoksi ETSK kaipaa Euroopan komissiolta lisäselvityksiä yhteensopivuudesta EU:n kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tässä yhteydessä olisi myös otettava huomioon unionin toimielinten oikeudellisten yksiköiden lausunnot yhteensopivuudesta WTO-sääntöjen kanssa, erityisesti neuvoston oikeudellisen yksikön äskettäinen lausunto (9). Siinä esitetään voimakkaita epäilyksiä siitä, ovatko toimenpiteet, joita jäsenvaltiot saattavat komission ehdotuksen mukaisen uuden 26 b artiklan nojalla toteuttaa, yhteensopivia perussopimusten tai GATT-velvoitteiden kanssa. Myös Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö tuo esiin samankaltaisia epäilyjä siitä, ovatko esimerkiksi julkiseen moraaliin pohjautuvat mahdolliset perusteet yhteensopivia EU:n sisämarkkinasääntöjen ja WTO:n kauppaoikeuden kanssa.

5.7   Valinnanvapaus elintarvikeketjussa

5.7.1   Yhtä tärkeää on ottaa riittävästi huomioon sekä tuottajien ja kaupan että kuluttajien valinnanvapaus. Lähtökohtaisesti tuottajien tulisi yrittäjinä voida päättää vapaasti viljelymenetelmistä. Samoin maahantuojien ja kauppiaiden tulee voida harjoittaa laillista ammattitoimintaansa ehdotetun uuden 26 b artiklan estämättä.

5.7.2   Kansallisten viljelyrajoitusten tai -kieltojen olisi näin ollen oltava perussopimusten yleisten periaatteiden, etenkin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.

5.7.3   Jotta myös kuluttajilla olisi vapaus valita muuntogeenisiä ja ei-muuntogeenisiä elintarvikkeita, on jäljitettävyyden ja merkitsemisen toimittava moitteettomasti. Lisäksi on huolehdittava asianomaisesta tarjonnasta, jonka kuluttajat myös haluavat ottaa vastaan. Tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon tuotteiden alueellinen saatavuus. ETSK painottaa, että eurooppalaisen kuluttajan on oltava täysin tietoinen siitä, ettei muuntogeenisten kasvien viljelykielto hänen asuinalueellaan tai -maassaan estä muuntogeenisten tuotteiden pitämistä vapaasti kaupan kyseisellä alueella eikä unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien, epätarkasti jäljitettävien muuntogeenisten tuotteiden massatuontia eläinrehuksi tai ihmisravinnoksi.

5.8   Vuorovaikutus rinnakkaiseloa koskevien kysymysten kanssa

5.8.1   Rinnakkaiselon tavoitteena on yleisesti ottaen välttää perinteisesti tai luonnonmukaisesti viljeltyjen viljelykasvien tahaton sekoittuminen muuntogeenisiin tuotteisiin, jotta yhtäältä säilytetään tuottajien ja kuluttajien valinnanvapaus ja toisaalta vältetään yrittäjien taloudellisia vahinkoja.

5.8.2   ETSK katsoo, että rinnakkaiselon tosiasiallinen toteuttaminen ja varmistaminen ovat kaiken kaikkiaan keskeisiä tekijöitä muuntogeenisten organismien käytössä, sillä siihen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Onkin kerättävä lisätietoa etenkin pitkäaikaisvaikutuksista kaikilla tasoilla.

5.8.3   Komission ehdotuksen mukainen mahdollinen viljelykielto saattaa tosin vähentää tahattomien sekoittumisten tai risteytymisten ongelmaa kyseisillä alueilla, mutta sen ei millään tavoin tule vähentää ponnisteluja erilaisten viljelymenetelmien pitkän aikavälin rinnakkaiseloa käsittelevien sääntöjen laatimiseksi. Komitean vuonna 2004 suosittama (14) rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien standardien (tai vaihtoehtoisesti 26 a artiklan mukaisten jäsenvaltioille kohdistettujen, tällaisten sääntöjen hyväksymistä kansallisella tai alueellisella tasolla koskevien oikeudellisten vaatimusten) vähimmäisharmonisointi unionitasolla on välttämätöntä, jotta voidaan taata valinnanvapaus ja tasapuoliset toimintaedellytykset maatalousalalla sekä säädellä muuntogeenisten organismien viljelyn yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia. Erityisen tärkeää tämä on raja-alueilla.

5.8.4   Mikäli rinnakkaiseloa koskevat säännöt laaditaan pikemminkin valtio- ja aluetasolla, on tiedon ja hyvien käytänteiden vaihto entistäkin tärkeämpää. Eurooppalaisen viljelykasvien rinnakkaiselon toimiston (ECoB) työssä on näin ollen pyrittävä kaikilla tasoilla toimivien sidosryhmien asianmukaiseen osallistamiseen.

5.8.5   Avoimia kysymyksiä ovat edelleen muuntogeenisten organismien raja-arvo siemenissä sekä EU:ssa kiellettyjen muuntogeenisten organismien raja-arvo EU:hun suuntautuvassa tuonnissa (tämä koskee pääasiassa rehuja). Euroopan komission on vielä löydettävä vastaus näihin kysymyksiin, tai sen ehdotuksia olisi ryhdyttävä pikaisesti panemaan täytäntöön.

5.9   Rajatylittäviä seikkoja ja vastuukysymyksiä

5.9.1   Muuntogeenisten organismien tahatonta sekoittumista koskevat vastuukysymykset ovat edelleen epäselviä etenkin silloin, kun saastuminen ylittää valtion rajat. Tällä hetkellä EU:ssa ei naapurivaltioiden välillä ole olemassa vastavuoroisia tiedotusvelvoitteita muuntogeenisten organismien viljelypaikoista. Tiedonvaihto tapahtuukin usein vain henkilökohtaisten yhteyksien perusteella.

5.9.2   Voitaisiin ehdottaa, että jäsenvaltiot, joiden raja-alueilla viljellään muuntogeenisiä organismeja, velvoitetaan tiedottamaan muuntogeenisten organismien viljelystä myös naapurivaltioiden kielellä internetissä. Tällaisella toimenpiteellä voitaisiin mahdollisesti helpottaa kanteen nostamista tapauksissa, joissa muuntogeeniset organismit ovat sekoittuneet tahattomasti, ja korvausten saamista tästä johtuvista taloudellisista tappioista.

5.9.3   Parannusta tilanteeseen lupaa 12. lokakuuta 2010 hyväksytty Cartagenan pöytäkirjan täydennys, jossa määrätään vastuuta ja hyvitystä koskevista yhteisistä säännöistä biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneen vahingon vuoksi rajatylittävissä kuljetuksissa. Kyseiset velvoitteet tulisi panna täytäntöön ilman tarpeetonta viivästystä.

5.9.4   ETSK kehottaa myös tutkimaan, missä määrin rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien sitovien unionin vähimmäisnormien (tai vaihtoehtoisesti 26 a artiklan mukaisten jäsenvaltioille kohdistettujen, tällaisten sääntöjen hyväksymistä kansallisella tai alueella tasolla koskevien oikeudellisten vaatimusten) soveltaminen voitaisiin tehdä pakolliseksi ainakin jäsenvaltioiden raja-alueilla, ja missä määrin niillä voitaisiin vähentää yksityisoikeudellisia vastuuriskejä sekä selvittää jäsenvaltioiden välisiä epäselvyyksiä. Komitea toteaa, että tällaiset vastuukysymyksiä koskevat säännöt on laadittava pikaisesti, sillä vakuutusala kieltäytyy tällä hetkellä edelleen tarjoamasta vakuutussuojaa GMO:ihin liittyviä vahinkoja vastaan. Myöskään direktiivin 2004/35/EY mukainen EU:n nykyinen ympäristövastuujärjestelmä ei tarjoa riittävää suojaa tällaisia vahinkoja vastaan.

Bryssel 9. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY, annettu 12. maaliskuuta 2001, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta (EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22. syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1).

(3)  Itävalta, Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola ja Slovenia.

(4)  KOM(2010) 380 lopullinen.

(5)  KOM(2010) 375 lopullinen.

(6)  Ks. EFSA:n 12. marraskuuta 2010 julkaisemasta luonnoksesta käynnistetty julkinen kuulemismenettely, joka päättyy 24. tammikuuta 2011,

(http://www.efsa.europa.eu/en/consultations/call/gmo101129.htm).

(7)  KOM(2009) 153 lopullinen.

(8)  EUVL C 157, 28.6.2005, s. 155.

(9)  Neuvoston oikeudellisen yksikön lausunto, 5.11.2010, 2010/0208(COD), 15696/10.

(10)  Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-165/08 (Euroopan komissio vastaan Puolan tasavalta), 16. heinäkuuta 2009.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(12)  Ks. Unkarin Euroopan komissiota vastaan nostama kanne asiassa T-240/10, koskien Amflora-perunaa.

(13)  Ks. esimerkiksi tuomiot asioissa C-110/05 (Euroopan komissio vastaan Italia), C-142/05 (Mickelsson ja Roos), C-188/04 (Alfa Vita) ja C-416/00 (Morellato).

(14)  EUVL C 157, 28.6.2005, s. 155.


LIITE

Seuraava virke poistettiin täysistunnossa hyväksytyn muutosehdotuksen seurauksena, vaikka poistetun tekstin säilyttäminen sai äänestyksessä tuekseen yli neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 5.8.5

Kielletyille muuntogeenisille organismeille asetettavat alhaiset tasot olisi ratkaistava teknisesti asettamalla niille vähimmäiskynnys, joka kattaisi sekä rehut että elintarvikkeet.

Äänestystulos

Puolesta 83

Vastaan 79

Pidättyi 29


19.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/58


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategia”

KOM(2010) 245 lopullinen

(2011/C 54/17)

Esittelijä: Thomas MCDONOGH

Euroopan komissio päätti 19. toukokuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategia

KOM(2010) 245 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 16. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 8. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 83 ääntä puolesta, 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Komitea suhtautuu digitaalistrategiaa koskevaan komission tiedonantoon myönteisesti. Komitea jakaa komission huolen vahingoista, joita rahoituskriisi on aiheuttanut Euroopan taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Komitea on samaa mieltä siitä, että tieto- ja viestintätekniikan (TVT) suuria mahdollisuuksia hyödyntämällä digitaalinen talous voidaan saada tuottamaan äärimmäisen tärkeitä kasvun kannusteita ja parantamaan eurooppalaisten elintasoa. Komitea on komission kanssa samaa mieltä myös siitä, että TVT-alaa ja digitaalistrategiaa koskevat erilaiset poliittiset aloitteet tulee yhdenmukaistaa ja niitä tulee hallinnoida yhtenäistä toimintasuunnitelmaa noudattaen.

1.2   Vaikka tiedonanto on eräiltä osin hyvin kirjoitettu ja esittelee poliittiset aloitteet selkeästi, tietyissä kohdissa toimintasuunnitelmaa käsitellään epätäsmällisesti. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi osio, joka koskee TVT:n yhteiskunnallisia hyötyjä EU:ssa sekä osio, jonka aiheena ovat digitaalistrategian kansainväliset näkökohdat. Komitea odottaa, että kaikkia digitaalistrategian perusosia hiotaan aikanaan asiaankuuluvasti ja että seikkaperäisistä aloitteista järjestetään kattava kuulemismenettely, johon komitea osallistuu asianmukaisesti.

1.3   Komitea panee merkille ongelmat, jotka komission mukaan haittaavat elinvoimaisen digitaalisen talouden kehitystä Euroopassa. Ongelmat liittyvät erityisesti 27 jäsenvaltion muodostaman unionin kaupalliseen, kulttuuriseen ja oikeudelliseen epäyhtenäisyyteen sekä siihen, että verkostoihin, TVT-koulutukseen ja tutkimukseen ja innovointiin investoidaan jatkuvasti liian vähän.

1.4   Mainitut ongelmat ovat pitkän aikaa olleet EU:n keskeisiä huolenaiheita, ja vuosia noudatetusta kohdennetusta politiikasta ja toimintasuunnitelmista huolimatta kehitys on ollut odotettua heikompaa. Nyt vuonna 2010 ei voida hyväksyä sitä, että 30 prosentilla EU:n kotitalouksista ei edelleenkään ole internetyhteyttä (1), tai sitä, että talouskriisin kourissa kamppaileva Eurooppa ei pysty luottamaan riittävästi siihen, että digitaalitalouden kasvu voi auttaa toipumaan nopeasti.

1.5   Vaikka Eurooppa on yksi maailman verkottuneimmista alueista, monet – etenkään ikääntyneet ja fyysisesti vammautuneet – eivät pysty hyödyntämään monia TVT-pohjaisia tuotteita ja palveluja niiden monimutkaisuuden, huonon saatavuuden ja vaikeakäyttöisyyden vuoksi. Euroopan on pohdittava, miten TVT-tuotteiden ja -palvelujen paremmalla suunnittelulla voidaan vastata ikääntyvän yhteiskunnan ja vammaisten tarpeisiin, ja otettava tässä huomioon myös Yhdistyneiden Kansakuntien asianomaisen yleissopimuksen tavoitteet.

1.6   On turhauttavaa, että komitea joutuu jatkuvasti – mutta tuloksetta – pyytämään, että internetyhteydet lisättäisiin yleishyödyllisiä palveluita koskeviin velvoitteisiin. Mikäli EU suhtautuu vakavasti digitaalistrategiaan ja tietoyhteiskuntaan osallistamisen periaatteeseen, on toimiin tällä alalla ryhdyttävä pikaisesti. Komitea myöntää tämän toimen aiheuttavan rahoitushaasteita ja suosittelee tarjoamaan EU-rahoitusta infrastruktuurien kehittäjille avointen, objektiivisten ja suhteellisten kriteerien perusteella.

1.7   EU:n kilpailukyky jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvalloista, Japanista ja Etelä-Koreasta TVT-infrastruktuurin edistyneisyydessä, TVT:hen liittyvässä T&K-varainkäytössä ja siinä, miten paljon kansalaiset osallistuvat digitaaliseen talouteen. Tämä kansainvälisen kilpailukyvyn heikkeneminen on saatava pysähtymään ja suunta kääntymään tehokkaasti toteutettujen aggressiivisten poliittisten aloitteiden avulla.

1.8   Komitea katsoo, että riittämätön edistyminen TVT:tä ja digitaalitaloutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamisessa johtuu ensisijaisesti siitä, että poliittisia aloitteita ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla: me tiesimme, mitä on tehtävä, mutta emme tehneet sitä. Komitea kehottaa jäsenvaltioita panemaan mitä pikimmin täytäntöön digitaalistrategiaa koskevat direktiivit ja suositukset.

1.9   Komitean mielestä markkinat eivät yksin pysty sääntelemään itseään kunnolla yleistä hyötyä ajatellen. Tarvitaan siis tasapainoinen sääntelyjärjestelmä, jonka avulla ajetaan laajojen kansalaisjoukkojen etuja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

1.10   Tiedonanto on oikea-aikainen ilmaus kaivatusta johtajuudesta sekä hallinnointiin perustuva toimintamalli Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamiseksi osana Eurooppa 2020 -strategiaa (2). Komitea antaa komissiolle kiitosta tiedonantoon sisällytetyistä hallinnointia ja ohjausta koskevista järjestelyistä, joilla varmistetaan tämän erittäin tärkeän strategian asianmukainen ja viivytyksetön täytäntöönpano. Komission on nyt kuitenkin laadittava yksityiskohtainen digitaalistrategian täytäntöönpanoa koskeva asiakirja, jonka avulla voidaan keskittyä tehokkaaseen toteutukseen.

1.11   Komitea kannattaa tiedonannossa esitettyä seitsenpilarista toimintasuunnitelmaa ja antaa komissiolle tunnustusta sen tekemästä työstä. Vaikka suunnitelman yksityiskohtia onkin hiottava vielä paljon ennen kuin asiaa voidaan tarkastella kunnolla, komitea katsoo, että korkean tason suunnitelma on suhteellisen kattava ja pääosin paikkansapitävä.

1.12   Komitea on kuitenkin yllättynyt siitä, että tiedonannossa ei käsitellä Galileo-ohjelmaa, joka on merkittävä investointi Euroopan tulevaisuuteen TVT:n alalla. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että Galileo-ohjelma sisällytetään yksiselitteisesti digitaalistrategiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan, ja toivoo komission tutustuvan ohjelmaa koskeviin ETSK:n lausuntoihin (3).

1.13   Komitea odottaa kuulemismenettelyä, joka aikanaan järjestetään komission erityistiedonannoista, jotka koskevat digitaalistrategian kutakin yksityiskohtaista näkökohtaa.

Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään tiedonantoja laatiessaan huomiota ETSK:n aiheesta antamiin lukuisiin lausuntoihin (4), joissa puheena on turvallisen ja elinvoimaisen tietoyhteiskunnan, vahvan eurooppalaisen TVT-teollisuuden sekä tuottavan ja nopeasti kasvavan digitaalisen talouden tarve.

2.   Suositukset

2.1   Kaikkialla saatavilla olevat nopeat yhteydet on sisällytettävä yleispalvelun määritelmän (5) soveltamisalaan, ja niitä varten on luotava soveltuvat rahoitusmekanismit.

2.2   TVT-taitojen kehittämiseen sekä kansalaisten ja pk-yritysten tiedotus- ja valistusohjelmiin suunnattua rahoitusta olisi lisättävä. Jäsenvaltioihin olisi perustettava tiedotus- ja tukirakenteita, joilla pk-yrityksiä ja kansalaisia autetaan ymmärtämään digitaalista taloutta ja osallistumaan siihen.

2.3   Koska digitaalistrategiassa sitoudutaan tietoyhteiskuntaan osallistamiseen, neuvoston olisi tuettava koko EU:ssa aloitteita, joilla tehdään laajakaistatekniikan (verkkoavusteisen opetuksen, videokonferenssien, verkossa saatavilla olevien julkisten palvelujen) käyttöä tutuksi koululaisille, ikääntyneille kansalaisille ja sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa oleville kansalaisille. Kaikkien opetusohjelmien tulisi perustua parhaisiin käytänteisiin.

2.4   Seitsemännen puiteohjelman TVT-tutkimusohjelman erityiseksi painopisteeksi olisi otettava sellaisen uuden tuote- ja palvelusukupolven kehittäminen, joka vastaa ikääntyneiden, vammaisten sekä lukutaito-ongelmista kärsivien erityistarpeisiin.

2.5   Digitaalistrategiaan olisi sisällytettävä erityinen osio, jolla edistetään ja tuetaan TVT-tuotteissa ja -palveluissa käytettäviä avoimia standardeja Euroopassa. Avoimet standardit helpottavat kilpailua ja avaavat pk-yrityksille mahdollisuuden kasvuun ja menestykseen maailmanlaajuisessa kilpailussa.

2.6   TVT:tä koskevaan innovointiin ja T&K:hon suunnattavien rahoitusvirtojen kasvattamisen lisäksi komission on varmistettava asianmukainen tilivelvollisuus sekä se, että investoiduille rahoille saadaan vastinetta. Tulisi soveltaa asianmukaisia sijoitustenhallinnan käytänteitä: investointien osoittamisen tulisi perustua odotettuun taloudelliseen ja/tai yhteiskunnalliseen hyötyyn, ja kaikkia investointeja tulisi ohjata tiukasti, jotta varmistetaan suunniteltujen hyötyjen saavuttaminen.

2.7   T&K-investointien hallinnoinnilla tulee varmistaa toimiva koordinointi ohjelmien välillä ja hankkeiden kesken, jotta voidaan maksimoida hyödyt ja välttää päällekkäisestä toiminnasta aiheutuva voimavarojen tuhlaus.

2.8   Kestävyyttä tulisi T&K-toiminnassa painottaa selkeästi investoimalla sellaisiin teknologioihin, jotka katkaisevat talouskasvun ja ympäristöhaittojen välisen kytköksen.

2.9   Ensisijaisesti voitaisiin rahoittaa innovatiivisia teknologioita, joissa käytettäisiin eduksi Euroopan johtavaa roolia maailmassa langattoman ja matkaviestinnän alalla. Samalla tulisi painottaa yleisten nopeiden internetyhteyksien tuottamista hyödyntämällä mahdollisesti taajuuksia, jotka vapautuvat, kun radio- ja televisiotoiminnan ja muun toiminnan kaistanleveyden tarve vähenee (nk. valkoinen tila) (6).

2.10   Komitea kehottaa komissiota sisällyttämään Galileo-ohjelman yksiselitteisesti digitaalistrategian tavoitteisiin ja resursseihin. Rahoitusta tulisi tarjota myös sellaisten teknologioiden ja sovellusten edistämiseen, joissa voidaan hyödyntää Galileon palveluiden (7) tuottamia erittäin tarkkoja globaalin navigoinnin paikannussignaaleja.

2.11   EU:n tulisi jatkossakin rahoittaa T&K-työtä, jolla muokataan tavaroiden internetiä (8) ja joka ilmenee langattomien teknologioiden, internetin ja Galileon teknologisessa edistymisessä.

2.12   Elintärkeiden tietoinfrastruktuurien suojaamiseen liittyvään T&K:hon tehtäviä investointeja olisi kasvatettava merkittävästi. (9)

2.13   Euroopan unionin pitäisi antaa vastuu elintärkeiden tietoinfrastruktuurien tehokkaasta EU:n laajuisesta suojaamisesta (10) asianmukaiselle sääntelyviranomaiselle, johon kuuluisi perusoikeusviraston jäseniä.

2.14   Euroopassa tulisi edistää johdonmukaisen ja yhtenäisen tietoturva-alan vahvistumista, jotta se kykenisi samaan kuin hyvin runsasta rahoitusta nauttiva Yhdysvaltojen tietoturva-ala. (11)

2.15   Komission on suojeltava kansalaisten etuja työskennellessään kansainvälisten TVT-yritysten kanssa digitaalistrategian täytäntöönpanemiseksi.

2.16   Politiikan yleisperiaatteena olevan yleisen edun – ”yhteisen hyödyn” – tulisi olla tasapainossa yksityisen ja yritysten edun kanssa.

2.17   Komission tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat tarkasti täytäntöön sähköisen viestinnän sääntelypuitteet (12) ja että täytäntöönpano on yhtenäistä, tasapainoista ja kattavaa kaikissa 27 jäsenvaltiossa.

2.18   Jotta asetusten asianmukainen noudattaminen voitaisiin varmistaa, tulisi kaikissa jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla vahvistaa viestinnän sääntelyviranomaisten valtuuksia ja tuoda niitä siten lähemmäs Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) (13) toimivaltaa ja valtuuksia.

2.19   Langattoman TVT:n merkityksen kasvua silmällä pitäen Euroopan unionin tulisi siirtyä taajuuksien hallinnoinnissa nopeasti kohti nykyistä markkinavetoisempaa lähestymistapaa, jossa markkinatoimijoilla on yhä paremmat toimintamahdollisuudet, taajuuksien jälleenmyynti on laajempaa ja taajuusalueiden myöntämiseen liittyy entistä vähemmän jäsenvaltioiden byrokraattista määräysvaltaa. (14)

2.20   Komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita puolustamaan kansallisia etujaan yhdysjohtotason tiedonsiirron ja kytkentäverkkojen hallinnan kehittämisessä ja käytössä, jotta voitaisiin saavuttaa kansalliset poliittiset tavoitteet, kuten laajakaistayhteyksien parantaminen. Tähän voidaan päästä tekemällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien (15) puitteissa yhteistyötä televiestintäyritysten kanssa.

2.21   Unionin tiheäänasutuilla alueilla tulisi infrastruktuurien kehittäjiä kannustaa asentamaan ”kuitu kotiin” -yhteyksiä (fibre to the home, FTTH).

2.22   Hyödyllisen verkkosisällön ja sähköisten palveluiden saatavuudella on keskeinen rooli verkkotoimintojen edistämisessä. Valtiovallan, viranomaisten, yleishyödyllisiä palveluita tuottavien yritysten ja muiden yritysten tulisi kiihdyttää verkkosisältönsä kehittämistä ja asiakkaiden saattamista sähköisten palveluiden käyttäjiksi.

2.23   Olisi löydettävä innovatiivisia tapoja, joilla yritykset voisivat nopeammin tarjota asiakkailleen korkealaatuisia online-käyttökokemuksia. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kehitykseen verkossa jaettavan videosisällön käytössä.

2.24   Investointien kohdistamisella tulisi edistää innovatiivisten ratkaisujen löytämistä EU:n kielellisen moninaisuuden synnyttämiin haasteisiin. Yhdysvalloilla ja muilla suurilla talouksilla, joilla on yhteinen kieli, on etulyöntiasema kehitettäessä tavaroiden ja palveluiden yhteisiä ja yhdenmukaisia verkkomarkkinoita. Kielten moninaisuus on 2020-vision erityishaaste.

2.25   Olisi tarpeen tarkastella mahdollisuutta antaa kaikille kansalaisille eurooppalainen sähköinen henkilöllisyys (electronic identity, eID), joka helpottaisi sähköisten palveluiden tuottamista ja kaupankäyntiä verkossa.

2.26   Komission tulisi perustaa sähköistä kauppaa käyvien yritysten unionin laajuinen sertifiointi- ja luokitusjärjestelmä, jotta kuluttajilla olisi tavaroita ja palveluita verkosta ostaessaan valtiollisista rajoista riippumaton yleinen suoja. Tällainen järjestelmä kasvattaisi kuluttajien luottamusta sähköiseen kauppaan.

2.27   Kansalaiset tarvitsevat rajatylittävien hankintojen yhteydessä varmuuden siitä, että heidän henkilökohtaiset tietonsa ja rahansa ovat turvassa. Yksityisyys on taattava ja henkilökohtaiset tiedot tulee tallettaa turvallisesti.

2.28   Komission on perustettava puhelinpalveluita koskeva lisenssijärjestelmä, jolla varmistetaan EU-kansalaisten henkilökohtaisten tietojen ja varojen suojelu silloin, kun kauppaa käydään puhelinpalveluiden välityksellä. Erityisesti tämä koskee EU:n ulkopuolella sijaitsevia puhelinpalveluita.

2.29   Olisi syytä pohtia turvajärjestelmien käyttöönottoa sellaisten tilanteiden varalle, joissa kuluttaja tekee virheen verkko-ostoa vahvistaessaan. Tällä hetkellä kuluttajat tekevät liian helposti kalliita virheitä vahvistaessaan lentovarausta tai muita ostoksia. Ehkä kaikkiin tällaisiin kauppatapahtumiin tulisi liittää ”kumoa”-toiminto.

2.30   Erityistä huomiota tulee kiinnittää sähköiseen kauppaan, jossa lapset ovat osallisina; tarvitaan asianmukaiset säännöt ja toimintaohjeet.

2.31   EU:n tulisi rahoituksellaan auttaa vahvistamaan Europolin mahdollisuuksia torjua verkkorikollisuutta. EU:n tulee viedä verkkorikokset oikeuteen erittäin aktiivisesti, ja kaikkialla unionissa tulee soveltaa lainrikkojiin tiukkoja ja yhdenmukaisia rangaistuksia.

2.32   Komission olisi laadittava täytäntöönpanoa koskeva asiakirja, jossa käsiteltäisiin tarkemmin tiedonannon osiota ”Toteutus ja hallinnointi”. Komitea uskoo, että digitaalistrategian tavoitteita ei voida saavuttaa ilman yksityiskohtaista ja yhdenmukaistettua täytäntöönpanosuunnitelmaa.

2.33   Komission olisi maksimoitava TVT-pohjaisten hallinnointivälineiden käyttö digitaalistrategian täytäntöönpanon tukemiseksi.

2.34   ETSK perustaa pysyvän ryhmän, joka tarkastelee jatkuvasti digitaalistrategian äärimmäisen tärkeää kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

3.   Tausta

3.1   Eurooppalainen digitaalistrategia on yksi Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta; siinä kuvataan, kuinka tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö on keskeisessä asemassa, jos EU haluaa saavuttaa vuoteen 2020 asettamansa tavoitteet. Tämä merkittävä poliittinen aloite sai EU:n jäsenvaltioiden tietoyhteiskuntapolitiikasta vastaavien ministerien täyden tuen epävirallisessa ministerikokouksessa Granadassa Espanjassa huhtikuussa 2010. (16)

3.2   Euroopan digitaalistrategian tarve

3.2.1   Digitaalistrategian tarkoituksena on viitoittaa tie, jolla TVT:n yhteiskunnalliset ja taloudelliset mahdollisuudet voidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti.

TVT:n suuret mahdollisuudet voidaan realisoida, jos onnistutaan luomaan itseään ruokkiva hyvä kierre, jota havainnollistetaan kuvion 1 ulommalla kehällä.

Kuvio 1

Digitaalitalouden hyvä kierre

Image

3.2.3   Mutta vaikka TVT:n muutosvoima onkin ilmeinen, sen valjastaminen vaatii myös vastaamista eräisiin vakaviin haasteisiin. Komissio on määritellyt seitsemän merkittävintä estettä. Ne on esitetty kuvion 1 sisemmässä kentässä.

3.2.4   Näiden esteiden vuoksi Eurooppa jää jälkeen teollisuuskumppaneistaan: 30 prosenttia eurooppalaisista ei ole vielä koskaan käyttänyt internetiä; Euroopassa kuitupohjaisten nopeiden verkkojen osuus on vain 1 prosentti, kun se Japanissa on 12 prosenttia ja Etelä-Koreassa 15 prosenttia; EU:n tutkimus- ja kehitysmenot TVT:n alalla ovat ainoastaan 40 prosenttia.

3.3   Digitaalistrategiassa ehdotetaan toimia, jotka on toteutettava pikaisesti, jotta voidaan paneutua seitsemään tärkeimpään ongelma-alueeseen, jotka vaikuttavat TVT:n kykyyn saada aikaan muutos, jolla Eurooppa saataisiin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun uralle.

3.4   Poliittisiin aloitteisiin sisältyy sata toimea ja 13 keskeistä suoritustavoitetta, joita on tarkoitus kehittää seuraavien kymmenen vuoden aikana. Aloitteiden joukossa on yli kolmekymmentä lainsäädäntöaloitetta. Strategia rakentuu seitsemästä pilarista, ja siinä tunnustetaan tavoitteiden saavuttamisen erittäin tärkeä globaali ulottuvuus.

3.5   Toteutus ja hallinnointi

Seuraavassa kaaviossa kuvataan hallintorakennetta, jota on ehdotettu digitaalistrategian täytäntöönpanon hallinnointiin.

Kuvio 2

Eurooppalaisen digitaalistrategian hallintosykli

Image

4.   Huomioita

4.1   Se, että poliittisia aloitteita ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, on pahentanut eurooppalaisen digitaalisen talouden passiivisuutta, joka johtuu epäyhtenäisyydestä ja investointien puutteesta. Komission on välttämätöntä käyttää digitaalistrategian ”lippulaivaa” vakiinnuttaakseen hyvän johtajuuden ja hallinnoinnin käytännön, jotta Euroopalle voidaan järjestää sen tarvitsema nopeasti kasvava digitaalinen talous.

4.2   TVT-investointien laajuuden ja voimaperäisyyden sekä digitaalisen talouden edistämisen lisääntyessä on tärkeää, että EU:n varojenkäyttösuunnitelmiin liittyy entistä parempi ja tiukempi ohjaus ja tilivelvollisuus.

4.3   EU:n TVT:hen suuntaamien T&K-investointien tehokkuus ja tuloksellisuus on äärimmäisen tärkeää, sillä suunnitteilla olevista merkittävistä investoinneista saatava tuotto on maksimoitava. On tärkeää, että T&K-ohjelmat ja hankkeet ovat selkeästi erillisiä ja että samoja toimia ei toteuteta tuhlailevasti samaan aikaan kansallisella, kansainvälisellä ja teknologiasektorin tasolla.

4.4   Eurooppa on ohjelmistojen ja palveluiden suhteen liian riippuvainen jättiläismäisistä globaaleista TVT-yrityksistä. Eurooppalaisista yrityksistä on TVT-yritysten globaalissa kärkikymmenikössä vain yksi – Nokia – ja ohjelmistoyritysten globaalissa kärkikymmenikössä samoin vain yksi – SAP.

Avoimet standardit ovat vaikuttaneet ratkaisevasti internetin kehittymiseen ja menestymiseen. Euroopan olisi varta vasten edistettävä avoimia standardeja helpottaakseen kilpailua ja poistaakseen esteitä, jotka vaikeuttavat uusien yritysten, muun muassa yksityisen sektorin ja osuus- ja yhteisötalouden yrittäjien, pääsyä markkinoille. Maailmanlaajuisesti kilpailukykyisten eurooppalaisten TVT-yritysten kehittymistä auttaisi myös, jos avoimia standardeja tuettaisiin merkittävällä tavalla yhteentoimivuutta ja standardeja käsittelevässä toimintaohjelmassa.

4.5.1   EU:n on luotava Eurooppaan sellainen taloudellinen ympäristö, joka kannustaa kehittämään innovatiivisia ja vahvoja TVT-yrityksiä, joilla voi olla mahdollisuuksia menestyä maailmanlaajuisessa kilpailussa.

4.5.2   Toimivat ”kotimarkkinat” ovat suunnattoman tärkeät, jotta elinvoimaisista pk-yrityksistä voidaan kasvattaa huomisen globaaleja jättiläisiä. Hajanaisten digitaalisten markkinoiden ja yhteentoimivuuden puutteen aiheuttamiin ongelmiin on puututtava, jotta voidaan tukea eurooppalaisissa TVT-yrityksissä piilevää potentiaalia.

4.6   Yhdysvaltojen valtava TVT-varainkäyttö aiheuttavat aivovuotoa Euroopasta. Yhdysvaltain liittovaltion IT-markkinoiden arvon odotetaan nousevan yhteensä 530 miljardiin dollariin vuosien 2011 ja 2015 välillä, jolloin vuotuinen kulutus olisi vuoteen 2015 mennessä arvoltaan 115 miljardia dollaria. Euroopan on keskityttävä voimaperäiseen TVT-varainkäyttöön, mikäli se haluaa pysyä digitaalisella aikakaudella kehityksen vauhdissa.

Uutiset Stuxnet-viruksen hyökkäyksestä elintärkeisiin teollisuuden valvontaprosesseihin (17) ovat johtaneet siihen, että tietoverkon turvallisuus ja elintärkeiden tietoinfrastruktuurien suojaaminen on korkealla valtioiden asialistalla.

4.7.1   Eurooppa on tänä päivänä jo varsin riippuvainen TVT:stä vaurauden luomisessa ja elämänlaadun tuottamisessa. On tärkeää, että kasvavaan TVT-riippuvuuteen vastataan kehittämällä jatkuvasti edistyneempiä turvatoimia elintärkeiden tietoinfrastruktuurien (energia, vesi, liikenne, turvajärjestelmät jne.) suojaamiseksi ja kansalaisten suojelemiseksi verkkorikollisuudelta.

4.7.2   Komitea kehottaa komissiota tutustumaan lausuntoon elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta (18). Komitea katsoo erityisesti, että Eurooppa tarvitsee nykyistä vahvempaa johtajuutta, jossa asiaankuuluville viranomaisille on annettu toimivalta suojella EU:ta asianmukaisesti hyökkäyksiltä.

4.8   Väestörakenteen muutoksia käsittelevässä komission vihreässä kirjassa korostetaan Euroopan unionin demografisia muutoksia: nuorten määrä vähenee samalla kun väestö ikääntyy nopeasti. Vaikka tämä aiheuttaa useita haasteita, se tarjoaa myös mahdollisuuksia muun muassa teknologisiin innovaatioihin, joiden avulla voidaan parantaa ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten henkilöiden elämänlaatua, lieventää väestön ikääntymisen aiheuttamia taloudellisia ongelmia sekä luoda uusia taloudellisia ja liiketoimintamahdollisuuksia Eurooppaan. On arvioitu, että ikääntyneille suunnatulla uudella tieto- ja viestintätekniikalla on tärkeä rooli tulevien ongelmien ratkaisemisessa. Euroopan unionin on siksi suunniteltava, miten teknologian avulla voidaan vastata ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin, koska tieto- ja viestintäteknologia voi parantaa ikääntyneiden elämänlaatua sekä auttaa heitä pysymään terveempinä, elämään pidempään itsenäisesti sekä jatkamaan aktiivista osallistumistaan työelämään tai yhteisöjensä toimintaan. Laaja valikoima erilaisia palveluita voitaisiin tarjota muun muassa viestinnän, ostosten, turvallisuuden ja terveyden aloilla, vain muutamia mainitaksemme.

4.9   Euroopan kansalaisten ja kansainvälisten TVT-yritysten edut eivät aina ole yhtenevät, joten kansalaisten edut tulisi saattaa tasapainoon yritysten edun kanssa.

4.10   Kielten moninaisuus asettaa Euroopalle erityisen haasteen pyrittäessä luomaan tavaroiden ja palveluiden elinvoimaisia sähköisiä yhtenäismarkkinoita. Haasteeseen vastaamiseen vaadittavien innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen tarvitaan lisää investointeja.

4.11   Korkealaatuisten verkkosisällön ja -palveluiden saatavuudella on perustava rooli käyttöönoton edistämisessä. EU:ssa on paljon vaihtelua siinä, missä määrin valtiovalta ja viranomaiset ovat ottaneet palveluita käyttöön, ja tarvitaan vielä lisätoimia, jotta kehityksessä jälkeen jääneitä voidaan auttaa etenemään ohjelmissaan. Paljon enemmän voitaisiin tehdä erityisesti julkisten hyödykkeiden ja palveluiden sähköisten hankintojen alalla.

4.12   Rajatylittävän sähköisen kaupan edistäminen EU:ssa on erittäin monitahoinen prosessi. Jotta sähköinen kauppa laajenisi myös varhaisten käyttöönottajiensa piirin ulkopuolelle, sen tulee olla helppoa ja turvallista. Tällä hetkellä oikeudellinen, kielellinen, kulttuurinen ja teknologinen epäyhtenäisyys EU:n 27 jäsenvaltion välillä synnyttää merkittäviä esteitä avoimen EU:n laajuisen sähköiseen kauppaan perustuvan talouden kasvulle. Näihin ongelmiin on puututtava yksitellen, mutta sähköisen henkilöllisyyden antaminen kaikille kansalaisille ja sähköistä kauppaa käyvien yritysten yleiseurooppalaisen sertifioinnin käyttöönotto olisi jo suuri askel kohti ongelmien ratkaisua.

4.13   Alankomaissa on käytössä järjestelmä, joka on hyvä esimerkki sähköistä kauppaa käyvien yritysten sertifioinnista. Sähköistä kauppaa käyvien myyjätahojen yhdistys on perustanut sertifiointi-instituutin, jolla on riippumaton valvontaneuvosto. Kaikkien yhdistyksen jäsenten on noudatettava toimintaohjeita ja käytettävä vakiomuotoista asiakassopimusta, josta on sovittu Alankomaiden kuluttajajärjestön (Consumentenbond) kanssa. Sertifioitujen sähköistä kauppaa käyvien yritysten kanssa asioidessaan asiakkailla on riitatilanteissa mahdollisuus käyttää yhdenmukaista ratkaisumenettelyä. Sertifiointi tunnetaan laajasti, sillä 83 prosenttia sähköistä kauppaa käyvistä asiakkaista tunnistaa sertifikaatin. Komitea odottaa komission ryhtyvän toimiin sähköistä kauppaa käyvien yritysten unionin laajuisen sertifiointijärjestelmän käyttöönottamiseksi.

4.14   Verkon ja internetin käyttöä aloittelevat ihmiset ovat erityisen alttiita joutumaan verkkorikollisten ja häikäilemättömien kauppaajien uhreiksi. Muita heikommassa asemassa olevat käyttäjät, olivatpa he sitten aikuisia tai lapsia, tarvitsevat kaiken mahdollisen avun voidakseen nauttia sähköisestä ympäristöstä turvallisesti. (19)

4.15   Komissio voisi lisätä vuosittaiseen seurantaraporttiinsa erityisen vammaisuutta käsittelevän osion, jossa selostettaisiin ja arvioitaisiin tässä asiassa Euroopan digitaalistrategian avulla saavutettua edistystä.

4.16   Rajattomassa eurooppalaisessa sähköisessä taloudessa on tärkeää, että Europolilla on mahdollisuudet valvoa kaupallista ja sosiaalista toimintaa, jotta se säilyy kaikkien kannalta turvallisena.

Bryssel 8. joulukuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  Eurostatin lehdistötiedote STAT/09/176.

(2)  EUROOPPA 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen.

(3)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 73; EUVL C 324, 30.12.2006, s. 41; EUVL C 324, 30.12.2006, s. 37; EUVL C 318, 23.12.2006, s. 210; EUVL C 221, 8.9.2005, s. 28; EUVL C 302, 7.12.2004, s. 35; EYVL C 48, 21.2.2002, s. 42.

(4)  Asiakokonaisuus ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi”, ei vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 116 ja EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60; asiakokonaisuus ”Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa”, ei vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 69; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 84; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 36; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 87; EUVL C 77, 31.3.2009, s. 63; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 61; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 50; EUVL C 97, 28.4.2007, s. 27; EUVL C 97, 28.4.2007, s. 21; EUVL C 325, 30.12.2006, s. 78; EUVL C 318, 23.12.2006, s. 222; EUVL C 110, 9.5.2006, s. 83; EYVL C 123, 25.4.2001, s. 36.

(5)  Komission asiakirja KOM(2005) 203 lopullinen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla.

(6)  Ks. asiakokonaisuuteen kuuluva lausunto ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi” (ei vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä) sekä kirjoitus osoitteessa http://www.economist.com/blogs/babbage/2010/09/white-space_wireless.

(7)  Galileon navigointipalveluita ovat peruspalvelut, kaupalliset palvelut, ihmishengen turvaavat palvelut, julkisesti säännellyt palvelut sekä etsintä- ja pelastuspalvelut.

(8)  Ks. EUVL C 255, 22.9.2010, s. 116 ja EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60.

(9)  Ks. EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98.

(10)  Ks. ed. alaviite.

(11)  Yhdysvaltain liittovaltion tietoverkon turvallisuuteen liittyvien markkinoiden yhteisarvon odotetaan olevan 55 miljardia dollaria (kaudella 2010–2015) ja vuosittaisen keskimääräisen kasvun 6,2 % seuraavien kuuden vuoden aikana – http://www.marketresearchmedia.com/2009/05/25/us-federal-cybersecurity-market-forecast-2010-2015/.

(12)  Direktiivi 2002/21/EY sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä, direktiivi 2002/19/EY sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä, direktiivi 2002/77/EY kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla.

(13)  http://easa.europa.eu/.

(14)  Ks. asiakokonaisuus ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi”, (ei vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä); EUVL C 97, 28.4.2007, s. 27; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 50.

(15)  Ks. asiakokonaisuus ”Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa” (ei vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä).

(16)  http://www.eu2010.es/export/sites/presidencia/comun/descargas/Ministerios/en_declaracion_granada.pdf.

(17)  http://www.nytimes.com/2010/09/27/technology/27virus.html; ja http://www.ft.com/cms/s/0/e9d3a662-c740-11df-aeb1-00144feab49a.html?ftcamp=rss

(18)  EUVL C 255, 22.9.2010, s. 98.

(19)  ETSK on viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana antanut tästä aiheesta useita lausuntoja. Niistä kaksi tuoreinta on luettavissa virallisessa lehdessä: EUVL C 128, 18.5.2010, s. 69 (Verkkoyhteisösivustojen vaikutus) ja EUVL C 224, 30.8.2008, s. 61 (Internetiä käyttävien lasten suojelu).