15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia”

2011/C 48/02

Esittelijä: Miklós BARABÁS

Apulaisesittelijä: Mihai MANOLIU

Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič pyysi 26. helmikuuta 2010 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2010.

Esittelijä oli Miklós Barabás ja apulaisesittelijä Mihai Manoliu. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Käsillä olevan ETSK:n lausunnon ensisijaisena tavoitteena on tarttua komission eurooppalaiselle kansalaisyhteiskunnalle tarjoamaan tilaisuuteen esittää konkreettisia käytännön suosituksia panoksenaan valmisteilla olevan Tonavan aluetta koskevan strategian (1) (jäljempänä Tonavan strategia) toimintasuunnitelmaan. Komitea toivoo, että sen suositukset heijastavat asianmukaisesti sekä ETSK:n että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan sitoutumista Tonavan strategiaan ja erityistä tukea sille. ETSK odottaa tulevan strategian edistävän konkreettisesti kaikkien kansalaisten elin- ja työolojen parantamista Tonavan alueella, jota se pitää Euroopan peilinä.

1.2 Poliittisesti Tonavan strategian:

1.2.1

tulee olla avoin, osallistumista edistävä, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristönäkökohdat herkästi huomioon ottava. Lisäksi strategiassa tulee kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan suosituksiin ja sen tulee pohjautua kokemukseen.

1.2.2

avulla voidaan käsillä olevien kysymysten monimutkaisuuden ja keskinäisen riippuvuuden vuoksi saada aikaan tuloksia ainoastaan, mikäli se noudattaa järjestelmällisesti integroitua lähestymistapaa sektorikohtaisten näkökohtien sijaan ja mikäli strategiassa painotetaan asianmukaisten sidosryhmien tavoitteiden saavuttamisen välttämättömyyttä.

1.2.3

yhteydessä tulee ottaa huomioon ja pyrkiä edistämään yhteistyötä nk. ”pehmeän turvallisuuden” alalla, kuten pelastuspalvelussa luonnonkatastrofin sattuessa, työntekijöiden ja yritysten liikkuvuuden yhteydessä sekä laadittaessa valmiussuunnitelmia ympäristöonnettomuuksien varalle.

1.2.4

tulee osaltaan edistää Lissabonin sopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien mahdollisimman täydellistä hyödyntämistä soveltamalla järjestelmällisesti osallistavan demokratian periaatetta.

1.2.5

tulee tarjota sopiva väline

a.	syventää makroalueen kehityspolitiikkana osaltaan aidosti Euroopan yhdentymistä etenkin ”Eurooppa 2020” -ohjelman puitteissa (älykäs, kestävä, osallistava).

b.	lähentää alueen kuutta unionin ulkopuolista maata Euroopan unioniin edistämällä niiden integraatiopyrkimyksiä.

1.2.6

tulee heijastaa Euroopan unionin makroaluetason politiikkaa ja siinä yhteydessä myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivista ja luovaa roolia ja panosta.

1.2.7

tulee osaltaan edistää alueella jo eri tasoilla ja eri aloilla toimivien yhteistyöjärjestelyjen koordinointia sekä niiden tehokkuutta ja päällekkäisyyksien karsimista.

1.2.8

tulee olla hallinnoltaan selkeä, yksinkertainen ja avoin; hallinnon tulee olla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta alhaalta ylös -suuntautuva ja strategian tuloksia tulee arvioida vuosittain järjestettävissä konferensseissa.

1.2.9

toteutuksen on tapahduttava prosessinomaisesti; näin mahdollistetaan joustavuus ja määräaikaiset tarkistukset sekä mahdollisuuksien mukaan lisärahoitus.

1.2.10

tavoitteiden tulee olla onnistumisen varmistamiseksi realistiset ja ne tulee asettaa tärkeysjärjestykseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittava keskipitkän aikavälin toimintaohjelma, jossa tuodaan selkeästi esiin, että keskeinen onnistumisen edellytys on aktivoida kumppanuusperiaatteen mukaisesti kaikki sidosryhmät osallistumaan.

1.2.11

tulosten tulee olla näkyviä ja kouriintuntuvia yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta pyrittäessä parantamaan kaikkien kansalaisten, myös nuorten työ- ja elinoloja.

1.2.12

tulee vahvistaa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisvuoropuhelua.

1.2.13

yhteydessä tulee tunnustaa yhteentoimivuuden merkitys Tonavan alueella.

1.2.14

suunnittelussa tulee ottaa huomioon EU:n Itämeri-strategian toteuttamisesta saadut kokemukset.

1.3 Kansalaisyhteiskunnan tason käytännön suosituksia suunnitellun Tonavan strategian toimintasuunnitelmaan:

1.3.1

Olisi kehitettävä alueellinen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkko (Tonavan alueen kansalaisyhteiskuntafoorumi), joka mahdollistaisi mm. yhteisen toiminnan ja hankkeet ja jonka osapuolet voisivat tavata vuosittain jossakin alueen valtiossa.

1.3.2

On laadittava ohjelmia (kohtaamisia, festivaaleja, vierailuja, näyttelyjä, markkinoita jne.), jotka vahvistavat Tonavan alueen kansojen yhteenkuuluvuuden tunnetta, kehittävät alueellista tietoisuutta ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämistä etenkin kun on kyse nuorista. Myös alueellinen kulttuuriaikakausjulkaisu edistäisi tämän tavoitteen saavuttamista.

1.3.3

Tulisi järjestää vuosittain eri paikkakunnalla Tonava-viikko, joka tarjoaisi asianmukaisen foorumin Tonavan strategiaan liittyvien ajankohtaisten kysymysten käsittelylle ja tulosten esittelylle.

1.3.4

Tonavan strategiaan on liitettävä tehokas ja jatkuva viestintästrategia, jotta voidaan varmistaa sekä unionin jäsenvaltioiden että unionin ulkopuolisten naapurimaiden kansalaisten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan jatkuva tuki.

1.3.5

Tonavan strategian ohjelmia kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin ja etenkin romaneihin.

1.3.6

On vahvistettava alueen sidosryhmien säännöllisiä yhteyksiä ja yhteistyötä sekä työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua. Tässä kansallisilla talous- ja sosiaalineuvostoilla voisi olla tärkeä rooli.

1.3.7

Tonavan alueen yhteistyötä ja taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota ajatellen olisi tärkeää perustaa näiden alojen toimijoita yhteen kokoava Tonavan alueen yritysfoorumi (Danube Business Forum). Foorumin organisoimiseen tähtäävien rahoitusohjelmien tulisi olla avoimia alueen työnantajajärjestöille ja niitä tulisi rohkaista osallistumaan niihin.

1.3.8

Ihmisten keskinäisiä yhteyksiä olisi tuettava vähentämällä ja poistamalla vapaan liikkuvuuden tiellä edelleen olevia esteitä sekä soveltamalla ihmisarvoisen työn ja oikeudenmukaisen palkan periaatteita.

1.3.9

Tonavan strategian toteuttamisessa on paikallaan hyödyntää tietoyhteiskunnan saavutuksia ja palveluja.

1.3.10

Tulisi perustaa kansainvälinen tutkijaryhmä, jonka tehtävänä olisi analysoida ja tutkia tieteellisesti Tonavan alueen strategisia kysymyksiä. Ryhmän työskentelyä tuettaisiin stipendiaattiohjelmalla.

1.3.11

On pohdittava, miten eurooppalaiset teemavuodet ja -ohjelmat voitaisiin liittää Tonavan strategiaan.

1.3.12

Olisi tuettava aloitteita, jotka tähtäävät alueella käytettävien kielten opettamiseen.

1.3.13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tulisi perustaa Tonavan strategiaa varten pysyvä seuranta- tai valmisteluryhmä.

1.3.14

Tonavan strategian ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman osien toimeenpanon ja seurannan tulisi kuulua myös kansalaisyhteiskunnan edustajista koostuvalle kansainväliselle hallintokomitealle, joka laatisi päätelmistään vuosittain raportin.

1.3.15

Komission tulisi Tonavan strategian hyväksymisen ohella tukea joitakin kokeiluhankkeita, jotka soveltuisivat testaukseen ja ensimmäisten kokemusten kokoamiseen.

1.3.16

Tonavan strategian ja siihen liittyvän toimintaohjelman täytäntöönpano voitaisiin rahoittaa useista lähteistä: unionin rahoituksen (ensisijaisesti rakennerahastovarat) lisäksi rahoittajina voisivat toimia alueen valtiot omine varoineen, yksityissektori ja kansainväliset rahoituslaitokset. Olettaen, että mainitut tahot osallistuvat rahoittamiseen, suosittelemme erityisrahaston perustamista.

1.3.17

ETSK pitää Tonavan strategiaa, joka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2011 alkupuoliskolla Unkarin puheenjohtajuuskaudella, tärkeimpänä välineenä dynaamisen, kilpailukykyisen, osallistavan ja kukoistavan Tonavan alueen luomiseksi.

2. Tonavan strategian suuntaviivat

2.1. Tonavan strategian laatimisessa on tärkeä määritellä teoreettinen kehys Tonavan alueen yhteistyöstrategialle sekä sen toteuttamiseen tähtäävä toimintaohjelma.

2.2. Tonavan strategian laatimisessa on otettava huomioon

—	taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat näkökohdat

—

Tonavan rooli liikenneväylänä (etenkin ajatellen Tonavaakin koskevaa 7. yleiseurooppalaista liikennekäytävää), kuljetusreittinä ja perusrakenteena sekä niihin liittyvät yleiset talouden kehittämismahdollisuudet; tarve tukea tarvittaessa väylien kunnossapitoa kuljetustarpeita ajatellen, poistaa ensisijaisessa TEN-T-hankkeessa nro 18 nimettyjä vesiliikenteen pullonkauloja (tässä yhteydessä olisi pantava täytäntöön Tonavan kansainvälisen suojelukomission (ICPDR) alaisuudessa laadittu yhteinen julkilausuma ja seurattava sen viitoittamaa tietä), jatkaa Tonavan alueella intermodaalisia liikennehankkeita (konttiterminaalien rakentaminen satamiin) ja täydentäviä maantiekuljetushankkeita (tavaraliikennevirtojen kannalta tärkeät sillat); lisäksi tarvitaan alueen yleisen kehityksen kannalta merkittäviä hankkeita, kuten Tonava-Bukarest-kanava, joka vaikuttaisi myönteisesti Euroopan talouteen.

—	Tonava juomaveden ja energian lähteenä sekä suojeltavana luonnonympäristönä – tässä yhteydessä keskeinen elementti on kestävä kehitys; myös energiaperusrakenteisiin liittyviä hankkeita, kuten vesivoiman rakentamista, tulisi tukea

—	innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen rooli alueella

—

Tonavan alueen matkailun kehittämistarpeet ja maaseudun kehittäminen, johon liittyen alueen perinteisissä maatalousmaissa tulisi rahoittaa aktivointihankkeita; etenkin näissä maissa hankkeet viljan lastauksessa käytettävän perusrakenteen rakentamiseksi edistäisivät paikallisen maatalouden mahdollisuuksien hyödyntämistä

—

Tonavan merkitys yhteisen ”tonavanvartisen” tietoisuuden ja identiteetin luomisessa, jossa kulttuurien vuoropuhelulla ja EU:n ulkorajan kummallakin puolella sijaitsevien osapuolten yhteisvastuulla on ensisijainen rooli; kyseessä on koko EU:iin liittyvän eurooppalaisen tietoisuuden alueellisesta täydennyksestä.

—	ympäristönäkökohdat kuljetustarpeiden mahdollisesti lisääntyessä

—	strategian tarjoamat mahdollisuudet ratkaista alueella vallitsevien historiallisten jännitteiden aiheuttamia konflikteja.

2.3. Moninaisten ja usein keskenään ristiriitaistenkin arvojen ja etujen vuoksi on tärkeää kehittää integroitu ja yhteisiin periaatteisiin pohjautuva Tonavan strategia, jossa otetaan taloudellisten syiden lisäksi huomioon sosiaaliset tarpeet ja tekijät sekä kansalaisyhteiskunnan näkökohdat ja panos.

2.4. Taloudellista, alueellista ja sosiaalista koheesiota edistävän onnistuneen Tonavan strategian tuloksena on dynaaminen, kilpailukykyinen ja kukoistava Tonavan alue.

3. Taustaa

3.1 Eurooppa-neuvosto pyysi 18.–19. kesäkuuta 2009 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan Tonavan aluetta koskevan unionin strategian vuoden 2010 loppuun mennessä. Valmistelutyön aikana tuotiin esiin monia näkemyksiä etenkin komission järjestämän avoimen kuulemisen yhteydessä.

3.2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tukee voimakkaasti ja päättäväisesti EU:n uutta makroaluepoliittista suunnitelmaa ja siihen liittyen Tonavan strategian luomista. ETSK on valmis osallistumaan eurooppalaisen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena edustajana aktiivisesti ja aloitteellisesti strategian valmisteluun ja toteutukseen.

3.3 ETSK:n kiinnostus ja sitoutuminen Tonavan alueen kysymyksiin ei ole mitenkään uutta. Komitea on kuluneina vuosina hyväksynyt useita eri aiheita, kuten liikennettä ja ympäristönsuojelua, käsitteleviä asiakirjoja. Näistä asiakirjoista käy selkeästi ilmi, miksi ETSK pitää Tonavan aluetta tärkeänä ja tukee sitä koskevan strategian kehittämistä.

3.4 On paikallaan huomauttaa, että Euroopan unionin tuoreimpien laajentumisten myötä unionin maantieteellinen keskus siirtyi selvästi idemmäksi, vaikka sen taloudellinen painopiste on edelleen Länsi-Euroopassa. Tonavan strategian keskeiset elementit, eli taloudellinen ja sosiaalinen koheesio, sekä strategian toimeenpanoa tukevat käytännön ideat auttanevat osaltaan korjaamaan tämän epätasapainon.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Tuleva Tonavan strategia kattaa seuraavat EU:n jäsenvaltiot: Saksa, Itävalta, Unkari, Slovakia, Tšekki, Slovenia, Bulgaria ja Romania. EU:n ulkopuolisista maista strategian piiriin kuuluvat Kroatia, Serbia, Ukraina, Moldova, Bosnia ja Hertsegovina sekä Montenegro.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Laillisen maahanmuuton rooli väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa” (valmisteleva lausunto)

2011/C 48/03

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

Belgian varapääministeri, maahanmuutto ja turvapaikkapolitiikasta vastaava työ- ja tasa-arvoministeri Joëlle Milquet pyysi 16. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

”Laillisen maahanmuuton rooli väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa”.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 115 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1	ETSK katsoo, että väestönkehityksen haasteisiin vastattaessa on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja toteutettava lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia toimenpiteitä. Laillinen maahanmuutto on osa EU:n ratkaisua nykyiseen väestönkehitystilanteeseen.

1.2	EU:n kansalaisten liikkuvuus unionin sisällä on vähäistä, se on vähäisempää kuin kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto. Komitea katsoo, että eurooppalaisten työntekijöiden sisäisen liikkuvuuden esteitä on poistettava ja liikkuvuutta on helpotettava.

1.3	ETSK tukee Eurooppa 2020 -ohjelmaa, jossa tavoitteeksi asetetaan 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin lisäämällä naisten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista sekä parantamalla maahanmuuttajien integroitumista työmarkkinoille.

1.4

Maahanmuuttopolitiikassa on noudatettava strategista lähestymistapaa, joka sisältää keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymän ja jossa otetaan huomioon kaikki näkökohdat, joita ovat mm. väestönkehitys, työmarkkinoiden kehitys, kotouttaminen, kulttuurinen monimuotoisuus, perusoikeudet, yhdenvertainen kohtelu, syrjimättömyys ja yhteistyö lähtömaiden kanssa.

1.5	Uusien maahanmuuttajien maahanpääsystä päättää kukin jäsenvaltio. EU voi tuottaa huomattavaa lisäarvoa yhteisen politiikan ja pitkälle yhdenmukaistetun lainsäädännön avulla.

1.6

Tietyistä valtioiden välisistä eroavuuksista huolimatta Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla tulee olla käytettävissään avoin lainsäädäntö, joka mahdollistaa sekä erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden että vähäistä koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien henkilöiden työvoimaperusteisen maahanmuuton laillisia ja avoimia kanavia pitkin.

1.7	Väestönkehityksen haasteen huomioon ottaen ETSK katsoo, että on muutettava voimassa olevia direktiivejä ja laadittava uusia säädöksiä.

1.8	Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä voimaan tulleen perusoikeuskirjan avulla EU voi noudattaa entistä tasapainoisempaa lähestymistapaa maahanmuuttolainsäädännössä ja kunnioittaa ihmisoikeuksia entistä paremmin.

1.9

Suvaitsemattomuus, rasismi ja muukalaisviha maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan kuitenkin kasvaa Euroopassa. Poliittisten päätöksentekijöiden ja yhteiskunnan muiden vastuuhenkilöiden sekä tiedotusvälineiden on toimittava erittäin vastuullisesti sekä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti esimerkillisellä tavalla kyseisenlaisten käyttäytymismallien ehkäisemiseksi. Myös EU:n toimielinten on toimittava päättäväisesti ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuttava aktiivisesti näiden ideologioiden ja käyttäytymismallien torjumiseksi.

1.10	EU:n maahanmuuttolainsäädännössä on taattava yhdenvertainen kohtelu syrjimättömyysperiaatteen pohjalta.

1.11

Yhteistyön lähtömaiden kanssa ei pitäisi perustua yksinomaan sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjuntaan, palauttamispolitiikkaan ja rajavalvontaan, vaan sopimuksissa tulee ottaa huomioon kaikkien osapuolien edut: maahanmuuttajien edut, jotta taattaisiin heidän perusoikeuksiensa kunnioittaminen, lähtömaiden edut, jotta maastamuutto voisi hyödyttää niiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, sekä vastaanottavien eurooppalaisten yhteiskuntien edut.

1.12

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan tulee kattaa myös kotouttaminen, joka on kaksisuuntainen, molemminpuolinen sosiaalinen sopeutumisprosessi maahanmuuttajien ja heitä vastaanottavan yhteiskunnan välillä. Kotouttamista on tuettava noudattamalla hyvää hallintotapaa niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa tuottaa huomattavaa lisäarvoa, sillä se nivoo kotouttamisen perussopimuksessa määriteltyihin arvoihin ja periaatteisiin, tasavertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteisiin, perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Eurooppa 2020 -ohjelmaan.

1.13	ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio pyytää valmistelevan lausunnon tarpeesta perustaa eurooppalainen vuoropuhelufoorumi työperäisen maahanmuuton hallinnoimiseksi.

2. Euroopan unionin väestö

2.1	EU:n asukasluku on vähän alle 500 miljoonaa (1). Kymmenen viimeisen vuoden aikana muutoksen suunta on ollut nouseva ja väestömäärä on kasvanut yli 18 miljoonalla (2).

2.2

Valtioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Monissa maissa, etenkin Unkarissa, Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa, asukasluku on pienentynyt. Muissa jäsenvaltioissa väestömäärä on pysynyt vakaana tai kasvanut. Kasvua on tapahtunut pääasiassa Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eräissä jäsenvaltioissa voidaan lisäksi havaita merkittäviä alueellisia eroja.

2.3

Luonnollinen väestönkasvu on lisännyt EU:n väestömäärää vähän yli 3 miljoonalla asukkaalla. (3) Suurinta luonnollinen kasvu absoluuttisesti mitattuna on ollut Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa ja Alankomaissa, vaikka positiivisia tuloksia on saatu myös muissa maissa. Väestön luonnollinen pieneneminen on ollut suurinta Saksassa, Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa.

2.4	EU:n väestö vanhenee. Alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on pienentynyt vuonna 1998 mitatusta 17,7 prosentista 15,7 prosenttiin vuonna 2008.

2.5	Yli 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä on kasvanut vuonna 1998 mitatusta 15,3 prosentista vuonna 2008 mitattuun 17 prosenttiin. Osuus on hieman pienentynyt Irlannissa ja Luxemburgissa, kun taas Saksassa ja Italiassa se lähenee 20:tä prosenttia, ja Kreikassa osuus on yli 18,5 %.

2.6

Väestöllinen huoltosuhde (4) on pysynyt EU:ssa käytännössä katsoen vakaana viimeiset kymmenen vuotta, sillä vuonna 1998 suhdeluku oli 49,2 % ja vuonna 2008 se oli 48,6 %. Tanskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa ja Alankomaissa huoltosuhde on kyseisenä aikana kasvanut, kun taas Ranskassa ja Suomessa se on pysynyt vakaana. Muissa EU-maissa suhde on pienentynyt. Huoltosuhteen pieneneminen on ollut huomattavaa etenkin maissa, joissa lasten ja nuorten osuus on vähentynyt eniten.

2.7	Kokonaishedelmällisyysluku (5) vuonna 2006 oli 1,53 lasta naista kohden. Tämä luku on kasvanut kaikissa EU-maissa vuosien 1999 ja 2008 välillä. Se on kuitenkin edelleen monissa jäsenvaltioissa alle 1,5 lasta naista kohden. Ainoastaan Ranskassa päästään kahteen lapseen naista kohden.

2.8	Vastasyntyneiden elinajanodote kasvaa Euroopassa. Se on naisilla keskimäärin yli 82 vuotta ja miehillä yli 76 vuotta.

2.9	Imeväiskuolleisuus (6) on pienentynyt suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Vuonna 2006 koko EU:n imeväiskuolleisuus oli alle 5 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohden.

3. Muuttoliikkeet Euroopan unionissa

3.1	Pieni osa kansainvälistä muuttoliikettä suuntautuu Eurooppaan, ja lukuisat maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat muodostaneet osan sen väestöstä jo vuosien ajan.

3.2	Perussopimuksessa ja siis myös ETSK:n lausunnoissa maahanmuuttajilla tarkoitetaan EU:n ulkopuolisten eli kolmansien maiden kansalaisia.

3.3

Maahanmuutto oli vuosina 1999–2008 tärkein väestönkasvun syy EU:ssa. Nettomaahanmuutto kasvatti EU:n väestöä lähes 15 miljoonalla hengellä. (7) Se oli negatiivinen ainoastaan Bulgariassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa ja Romaniassa. Monissa jäsenvaltioissa se on lievästi positiivinen, ja korkein maahanmuuttosaldo mitataan Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuosien 1999 ja 2008 välillä useimmissa jäsenvaltioissa mitattiin positiivinen maahanmuuttosaldo lukuun ottamatta Bulgariaa (– 215 600), Latviaa (– 24 700), Liettuaa (– 88 100), Puolaa (– 566 100) ja Romaniaa (– 594 700).

3.4	Muuttovirrat kasvattavat EU:n asukasmäärää. Kymmenen viimeisen vuoden aikana yli 80 prosenttia väestönkasvusta on ollut maahanmuuton aiheuttamaa.

3.5

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa maahanmuuttosaldo vastasi yli neljää prosenttia kyseisen ajanjakson keskimääräisestä väestömäärästä. Tämä oli tilanne Italiassa, Maltassa, Itävallassa ja Portugalissa. Eräissä maissa sen osuus oli yli 10 prosenttia: Kyproksessa 11,64 prosenttia, Espanjassa 12,62 prosenttia, Irlannissa 10,66 prosenttia ja Luxemburgissa 11,08 prosenttia. Toista ääripäätä edustivat Latvia ja Romania, joissa nettomaahanmuuton osuus väestöstä vaihteli 0,75 prosentista (Latvia) 2,62 prosenttiin (Romania).

3.6

Vuonna 2008 ulkomaalaisten määrä (joka kattaa sekä EU-kansalaiset että kolmansien maiden kansalaiset) oli lähes 31 miljoonaa henkeä. Saksassa ulkomaalaisia on eniten (yli 7 miljoonaa). Sen jälkeen tulevat Espanja (5,3 miljoonaa), Yhdistynyt kuningaskunta (4 miljoonaa), Ranska (3,7 miljoonaa) ja Italia (3,4 miljoonaa). Kaikissa näissä maissa Saksaa lukuun ottamatta ulkomaalaisten määrä kasvoi vuonna 2009. Kreikassa ja Belgiassa ulkomaalaisten määrä lähenee miljoonaa, ja Irlannissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Ruotsissa heitä on yli puoli miljoonaa.

3.7

Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä lähes 11 miljoonaa EU:n kansalaista asui muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan. (8) Heistä 2,5 miljoonaa asui Saksassa, 1,8 miljoonaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 1,6 miljoonaa Espanjassa, 1,2 miljoonaa Ranskassa ja 1,1 miljoonaa Italiassa. Heitä asuu – vaikkakin vähemmän – myös Belgiassa (642 900), Irlannissa (350 500), Luxemburgissa (191 000), Itävallassa (322 200), Alankomaissa (272 100), Kreikassa (142 500) ja Ruotsissa (185 700).

3.8

Vuoden 2005 viimeisestä neljänneksestä alkaen muussa kuin omassa jäsenvaltiossa asuvien EU:n kansalaisten määrä on kasvanut yli 2,7 miljoonalla hengellä. Näiden sisäisten muuttoliikkeiden suosituimmat kohteet ovat Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja, joissa asuu yli 1,7 muun jäsenvaltion kansalaista.

3.9	Vuonna 2009 ulkomaalaisten määrän kasvu putosi alle miljoonaan, joka vastaa vuoden 2006 tasoa.

4. Euroopan unionin väestön tulevaisuus

4.1	Eurostatin väestöennusteiden mukaan vuonna 2018 EU:n väestömäärä vaihtelee 495 ja 511 miljoonan välillä. Vaihtelu riippuu tulevien vuosien muuttoliikkeen määrästä.

4.2

Kun otetaan huomioon kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto, vuonna 2020 EU:n väestömäärä nousee ennusteen mukaan 514 miljoonaan ja saavuttaa 520 miljoonaa vuonna 2030. Ennuste perustuu olettamukseen, jonka mukaan nettomaahanmuutto kasvattaa väestömäärää vuosittain hieman alle 1,5 miljoonalla hengellä.

4.3

Vuoden 2020 väestönkasvuennuste maahanmuutto mukaan luettuna nousee näin ollen 14 miljoonaan. Tästä kasvusta 5,3 miljoonan ennustetaan muodostuvan Espanjassa, 4 miljoonan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 1,4 miljoonan Italiassa, 1,3 miljoonan Ranskassa, lähes yhden miljoonan Irlannissa, noin puolen miljoonan Ruotsissa ja Belgiassa ja lähes puolen miljoonan Portugalissa. Toisessa ääripäässä väestömäärän ennustetaan laskevan yli 660 000:lla Romaniassa, 530 000:lla Saksassa ja 419 000:lla Bulgariassa. Puolassa, Unkarissa, Liettuassa ja Latviassa laskua ennustetaan olevan yli 100 000.

4.4

Vuonna 2020 EU:n väestömäärä vuoteen 2008 verrattuna olisi lähes 845 000 henkeä suurempi 0–14-vuotiaiden ikäryhmässä, 2,8 miljoonaa pienempi 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja 18,1 miljoonaa suurempi 65 vuotta täyttäneiden ryhmässä. Myös 20–59-vuotiaiden määrä pienenisi 4,7 miljoonalla. Näin ollen EU:n väestönkasvuennuste perustuu pääasiassa 65 vuotta täyttäneiden määrän kasvuun, minkä johdosta väestön ikääntyminen lisääntyy ja yli 65-vuotiaiden osuus saavuttaa 20 prosenttia.

5. Euroopan unionin työmarkkinat

5.1	Väestömuuttujaa tulee tarkastella työmarkkinoilla yhdessä muiden taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten muuttujien kanssa, jotka eivät kuulu tämän lausunnon aihepiiriin.

5.2	Vuosina 1998–2008 ikänsä puolesta potentiaalisesti aktiiviväestöön kuuluvien määrä kasvoi 12,1 miljoonalla ja 20–59-vuotiaiden ikäluokassa hieman alle 12 miljoonalla.

5.3	Vuonna 2009 työssäkäyvien määrä oli EU:ssa lähes 218 miljoonaa, joka on 3,8 miljoonaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Yli 24 miljoonan (11 prosentin) työsuhde oli määräaikainen. Työelämästä siirryttiin pois keskimäärin 61,4-vuotiaana.

5.4

Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä 5,8 miljoonaa EU:n kansalaista työskenteli muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan. Heistä 1,4 miljoonaa työskenteli Saksassa, 1,1 miljoonaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 820 000 Espanjassa, 650 000 Italiassa, 540 000 Ranskassa, 280 000 Belgiassa, 190 000 Irlannissa, 180 000 Itävallassa, 150 000 Alankomaissa ja 125 000 Ruotsissa.

5.5

Työllisyysasteet ovat kasvaneet 15 jäsenvaltion EU:ssa vuosina 1998–2008 kaikissa ikäryhmissä, mutta ryhmien välillä on eroja, jotka vaihtelevat yhden prosentin kasvusta (15–19-vuotiaat) kymmeneen prosenttiin (60–64-vuotiaat). Miesten työllisyysaste on pysynyt käytännössä katsoen vakaana lukuun ottamatta 50–70-vuotiaiden ryhmää, jossa se on noussut. Enimmillään nousu oli 10 prosenttia 60–65-vuotiaiden miesten ryhmässä. Naisten työllisyysaste on kasvanut kaikissa ikäryhmissä ja etenkin 30–65-vuotiaiden ryhmässä, jossa kasvu oli enimmillään yli kymmenen prosenttiyksikköä 50–65-vuotiaiden keskuudessa.

5.6	Naisten osallistuminen työmarkkinoille on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta naisten työllisyysaste on edelleen alhaisempi kuin miesten.

5.7

Potentiaalisesti aktiiviväestöön kuuluvien määräksi vuonna 2020 arvioidaan 361 miljoonaa henkeä, joista 238 miljoonan arvioidaan tosiasiallisesti osallistuvan työelämään. (9) Näin yli jää 123 miljoonaa henkeä, jotka eivät osallistu työelämään. Tämä tarkoittaa 74,2 prosentin työllisyysastetta 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2008 mitattu taso ja johtuu väestörakenteen muutoksesta.

5.8	Kun otetaan huomioon työttömyysasteet (10), työssäkäyvien määrä vuonna 2020 voisi olla 221,5 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 69,3 prosentin työllisyysastetta 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä.

5.9	Eurooppa 2020 -ohjelmassa (11) kuitenkin ehdotetaan, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste tulisi nostaa 75 prosenttiin lisäämällä naisten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista sekä parantamalla maahanmuuttajien integroitumista työmarkkinoille.

5.10

Työssäkäyvien määrä vuonna 2020 voisi kasvaa yli 17,5 miljoonalla, jos 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä saavutettaisiin 75 prosentin työllisyysaste. Sittenkin kyseisessä ikäryhmässä olisi edelleen yli 76 miljoonaa työtöntä. Tosin lukuun sisältyisivät myös sellaiset sairaana olevat ja vammaiset, jotka eivät kykene tekemään työtä.

5.11

EU:n eri jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja työllisyysasteissa. Vuonna 2009 työllisyysasteet vaihtelivat Maltan alle 60 prosentin ja Alankomaiden lähes 80 prosentin välillä. Joukossa on maita, joissa jo ylitetään myös 75 prosentin tavoite. Tämän vuoksi työllisyysasteen nousu alhaisten työllisyysasteiden (alle EU:n keskiarvon) maissa, joihin enemmistö jäsenvaltioista kuuluu, ja maissa, joiden työllisyysaste ylittää EU:n keskiarvon mutta jää alle 75 prosentin, saattaisi merkitä väestön siirtymistä EU:n sisällä.

5.12

Yksi työllisyysasteen nousuun vaikuttava tekijä on väestön koulutustason nousu. Vuonna 2008 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä oli 84 prosenttia, kun taas keskiasteen koulutuksen saaneiden keskuudessa se oli 71 prosenttia ja sitä alemman asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa 48 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli lisäksi selvästi yli 66 prosentin keskiarvon. Koulutustason parantuminen voi myös olla tuottavuutta lisäävä tekijä, joka osaltaan tasapainottaa korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän kasvua.

5.13

Nykyisessä talouskriisissä työmarkkinat eivät pysty tarjoamaan työtä koko työikäiselle väestölle (omaan maan väestö ja maahanmuuttajat), ja työttömyysaste sijoittuu 10 prosentin tuntumaan. Vuoden 2010 helmikuussa EU:ssa oli työttömänä 23,01 miljoonaa työikäistä miestä ja naista, mikä on 3,1 miljoonaa enemmän kuin vuoden 2009 helmikuussa.

5.14	Väestön ikääntyminen kiihtyy. 1960-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle EU:n aktiiviväestö vähenee, ja yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin ennen vuotta 2007 eli noin kahdella miljoonalla vuosittain, kun aikaisemmin vuosittainen kasvu oli yksi miljoona.

5.15	Euroopan komission mukaan (12) työvoimapula pahenee vuodesta 2020 lähtien ja Euroopalla tulee olemaan vaikeuksia ylläpitää taloudellisen toimintansa ja työllisyyden tasonsa ennallaan. Tämä tilanne voi jatkua useiden vuosikymmenien ajan.

5.16

Eräissä jäsenvaltioissa edistetään ikääntyvien pysymistä työmarkkinoilla ja pyritään nostamaan todellinen eläkkeellesiirtymisikä lähelle lakisääteistä eläkeikää. On jopa viety eteenpäin lainsäädäntöuudistuksia, joiden tarkoituksena on nostaa eläkeikä yli 65:een, kuten komission vihreässä (13) kirjassa todetaan.

6. Maahanmuuton rooli väestökehityksen yhteydessä

6.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että väestönkehityksen haasteisiin vastattaessa on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja toteutettava lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia toimenpiteitä. EU:n tulee toteuttaa toimia mm. työllisyys- ja koulutuspolitiikan, työmarkkinoiden kehittämisen, eläkejärjestelmien, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja aktiivisten perhepolitiikkojen alalla.

6.2	Maahanmuuttopolitiikka kuuluu osana niihin poliittisiin päätöksiin, joita EU:n on tehtävä tässä yhteydessä.

6.3

Komitea korostaa päätelmiä, jotka ”viisasten ryhmä” esittää Felipe Gonzálezin johdolla laatimassaan asiakirjassa ”Eurooppa 2030 -hanke” (14). Kyseisessä raportissa todetaan, että ”Euroopan unionin väestönkehityksen haasteeseen voidaan vastata ainoastaan kahdenlaisilla täydentävillä toimilla: lisäämällä työmarkkinoille osallistumisastetta ja toteuttamalla tasapainoista, oikeudenmukaista ja ennakoivaa maahanmuuttopolitiikkaa”. Siinä todetaan edelleen, että ”siirtotyövoima tulee olemaan osaratkaisu Euroopan tulevaan työvoiman ja ammattitaitojen puutteeseen, ja EU:n on kehitettävä ennakoiva lähestymistapa maahanmuuttoon.”

6.4	ETSK on antanut useita lausuntoja, joissa se puoltaa EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä, jotta uusia maahanmuuttajia voisi muuttaa Eurooppaan laillisia ja avoimia menettelyjä soveltaen.

6.5	Eurooppa on määränpäänä osalle kansainvälistä muuttoliikettä, sillä eräät maahanmuuttajat pitävät taloudellisesti verrattain hyvinvoivaa ja poliittisesti vakaata aluetta houkuttelevana kohteena omien mahdollisuuksiensa etsimiseen.

6.6	EU:n on otettava huomioon, että monet maahanmuuttajat ovat erittäin yritteliäitä, ja että he perustavat Eurooppaan yrityksiä ja luovat osaltaan uusia työpaikkoja.

6.7

EU:n sisäinen työperäinen muuttoliike on vähäisempää kuin maahanmuutto. Oikeutta vapaaseen liikkumiseen EU:n alueella ovat viime vuosina hyödyntäneet eniten puolalaiset ja romanialaiset. ETSK katsoo, että EU:n tulee edistää ja helpottaa EU:n kansalaisten työperäistä liikkuvuutta, mikä edellyttää Euroopan työnvälitysverkoston Euresin vahvistamista, ja tunnustettava korkeakoulu- ja ammattitutkinnot.

7. Yhteinen maahanmuuttopolitiikka

7.1

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen etenee hyvin takkuisesti. Yhteistyötä sääntöjen vastaisen maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi on tehostettu, kolmansien maiden kanssa on saatu aikaan joitakin sopimuksia ja eurooppalaista lähestymistapaa maahanmuuttoon on kehitetty, mutta uusien taloudellisista syistä maahan muuttavien henkilöiden maahanpääsyä koskevan lainsäädännön sekä maahanmuuttajien maahantulon ja oleskelun edellytysten ja heidän oikeuksiensa alalla edistyminen on ollut vähäistä.

7.2	Yhteisen maahanmuuttopolitiikan valmistelussa on otettava huomioon, että jokaisella jäsenvaltiolla on omat erityispiirteensä (työmarkkinat, oikeusjärjestelmät, historialliset siteet kolmansiin maihin jne.).

7.3	Maahanpääsyä koskevaa yhteistä lainsäädäntöä kehitetään erilaisten direktiivien välityksellä siirtotyöläisten ammattiryhmien mukaan.

7.4	Eurooppalaiset yritykset haluavat kehittää ammattitaitoisten siirtotyöläisten kansainvälistä rekrytointia. Tätä varten EU on hyväksynyt ”sinistä korttia” koskevan direktiivin (15), jota komitea kannatti, vaikkakin ehdotti siihen joitakin muutoksia.

7.5	Muunlaisesta työstä ei kuitenkaan ole vielä olemassa yhteistä lainsäädäntöä, vaikka EU:hun saapuu tulevaisuudessa paljon siirtotyöläisiä tekemään keski- tai alhaisen tason ammattitaitoa vaativia töitä.

7.6	Panoksessaan Tukholman ohjelmaan komissio ehdotti, että perustetaan eurooppalainen työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä foorumi, johon työmarkkinaosapuolet osallistuivat, mutta neuvosto ei hyväksynyt ehdotusta. ETSK toivoo komission kuulevan komiteaa tällaisen foorumin luomisen hyödyllisyydestä.

8. Lainsäädäntö

8.1	EU:ssa on jo kahden vuoden ajan käyty keskusteluja komission ehdotuksesta maahanmuuttajien oikeuksia koskevaksi puitedirektiiviksi (16), joka sisältää myös ehdotuksen yhden hakemuksen menettelystä. ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää hyväksyä direktiivi Belgian puheenjohtajuuskauden aikana.

8.2

Kuluvan vuoden heinäkuun 13. päivänä komissio hyväksyi kaksi uutta lainsäädäntöehdotusta: yhden kausityötä tekeviä maahanmuuttajia varten (17) ja toisen, joka koskee väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon lähetettäviä siirtotyöläisiä (18). ETSK tutkii kyseisten ehdotusten lähestymistapaa ja laatii lausunnon kummastakin.

8.3

Oikeutta perheenyhdistämiseen koskevassa direktiivissä 2003/86/EY säädetään yksinomaan vähimmäisvaatimuksia ja mahdollistetaan näin ollen se, että eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei taata kaikilta osin oikeutta perheenyhdistämiseen. Direktiiviä tulee muuttaa, jotta maahanmuuttajat voisivat vuoden laillisen oleskelun jälkeen pyytää viranomaisilta perheenyhdistämistä voidakseen käyttää perusoikeutta perhe-elämään. Komitea katsoo lisäksi, että myös perheen yhdistämisen nojalla maahan tulleiden avio- tai avopuolisoiden sekä lasten, silloin kun he ovat saavuttaneet lain vaatiman iän, tulee voida saada työlupa. Komissio aikoo esitellä lokakuussa aiheesta vihreän kirjan.

8.4

Opiskelijoita koskeva direktiivi (19) on ollut voimassa jo vuosia. Komitea katsoo, että henkilöiden, joilla on kyseisessä direktiivissä tarkoitettu oleskelulupa, tulee oleskeluluvan päätyttyä voida hakea työlupaa nopeutettua menettelyä käyttäen ja heidän aiempaa oleskelulupaansa tulee tällöin jatkaa. Komissio laatii vuonna 2011 selvityksen direktiivin soveltamisesta.

8.5	Myös tutkijoita koskeva direktiivi (20) on jo voimassa. Komitea katsoo, että olisi luotava nopeutettu menettely, jotta kyseiset henkilöt voisivat tutkimushankkeensa loppuun saatettuaan saada sinisen kortin työntekoa varten. Komissio laatii vuonna 2012 selvityksen direktiivin soveltamisesta.

8.6	Yksi kiperimmistä ongelmista, jonka useat maahanmuuttajat ja yritykset kohtaavat Euroopassa, on korkeakoulu- ja ammattitutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen puute. Kyseinen ongelma on ratkaistava.

8.7

Komitea katsoo, että maahanpääsyä koskevassa lainsäädännössä on otettava huomioon myös mikroyrityksissä ja perheissä tapahtuva työnteko, jotta suurin osa maahanmuutosta tapahtuisi laillisesti ja avoimesti. Sen vuoksi ETSK on eräässä toisessa lausunnossa (21) ehdottanut, että työnhakijoille myönnettäisiin kuuden kuukauden pituinen määräaikainen maahantulo- ja oleskelulupa.

8.8	EU:n tulisi perusoikeuskirja huomioon ottaen turvata EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä ihmisoikeuksien suojelu kaikille henkilöille.

8.9

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja peruuttamattomia ja suojelevat kaikkia ihmisiä heidän tilanteestaan ja oikeudellisesta asemastaan riippumatta. Tämän vuoksi ETSK on antanut oma-aloitteisen lausunnon (22), jossa se toteaa, että maahanmuuttoa ja rajoja koskevissa EU:n toimintalinjoissa ja säädöksissä tulisi kunnioittaa asianmukaisesti ihmisoikeuksia.

8.10

EU:n maahanmuuttolainsäädännössä on taattava yhdenvertainen kohtelu syrjimättömyysperiaatteen pohjalta (perusoikeuskirjan 21 artikla) ja taattava perusoikeuskirjan 15 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano. Kyseisen kohdan mukaan ”kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on lupa tehdä työtä jäsenvaltioiden alueella, on oikeus samanlaisiin työehtoihin kuin unionin kansalaisilla”.

8.11

Yhdenvertaisella kohtelulla työelämässä viitataan työehtoihin, palkkaukseen, irtisanomiseen, työsuojeluun sekä järjestäytymis- ja lakko-oikeuteen. Sillä tarkoitetaan myös yhdenvertaista kohtelua muiden perustavanlaatuisten sosiaalisten oikeuksien osalta, kuten terveydenhuolto, eläkeoikeudet, työttömyysturva ja koulutus.

8.12	Komitea panee huolestuneena merkille Euroopassa kasvavan rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden. Komitea arvostaa EU:n perusoikeusviraston toimintaa.

8.13

ETSK uskoo, että osa maahanmuutosta on väliaikaista ja eräissä tapauksissa luonteeltaan kiertävää, mutta kokemus osoittaa, että suuri osa muutosta on pysyvää tai pitkäkestoista. Unionin politiikoissa ja lainsäädännössä on näin ollen aina edistettävä ihmisoikeuksien kunnioittamista, maahanmuuttajien oikeudellisen aseman turvaa, kotouttamista ja perheenyhdistämistä.

8.14

EU ja jäsenvaltiot voivat sopia lähtömaiden kanssa kiertomuuttoa koskevista järjestelmistä, jotka helpottaisivat maahanmuuttoa avoimien menettelyjen välityksellä. ETSK kannattaa liikkuvuuskumppanuuksia, joita on solmittu joidenkin lähtömaiden kanssa. Komitea ehdottaa kuitenkin, että sopimuksista tehtäisiin tasapainoisia, jotta ne olisivat hyödyllisiä kaikille osapuolille: maahanmuuttajille, lähtömaille ja EU:n jäsenvaltioille.

8.15

Jotta väliaikainen kiertomuuttojärjestely olisi toimiva, yhteisön lainsäädännön nojalla on voitava tarjota lyhytkestoisia, hyvin joustavia lupia, jotka yhdistetään paluumuuttoprosesseihin ja joilla taataan mahdollisuus uusia työsopimus vuosittain. Tällä tavoin monet maahanmuuttajista turvautuvat laillisiin kanaviin eivätkä jää Eurooppaan sääntöjen vastaisesti oleskeluluvan päätyttyä.

8.16

ETSK ehdottaa, että myönnetään usein toistuvia 3–9 kuukauden väliaikaisia oleskelulupia, jotka voidaan uusia kolmeksi, neljäksi tai viideksi vuodeksi. Tällaisiin menettelyihin tarvitaan määrärahoja ja logistisia resursseja, ja ne edellyttävät yhteistyötä työnantajien ja lähtö- sekä vastaanottavan maan viranomaisten ja myös ammattijärjestöjen välillä.

8.17	Komitea varoittaa siitä, että kiertomuutto vaikeuttaa juurtumista yhteiskuntaan ja kotoutumista eikä se kannusta työntekijöitä sitoutumaan yrityksiin eikä osallistumaan ammattijärjestöjen toimintaan. Se myös hankaloittaa koulutusta.

8.18

Väliaikaista maahanpääsyä koskeviin menettelyihin voi sisältyä ammattikoulutusta ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia sopimuksia. Euroopassa työskentelevät, väliaikaisesti maahan muuttavat henkilöt voivat näin parantaa ammattitaitoaan ja heillä on kotimaahansa palattuaan entistä laajemmat työskentelymahdollisuudet.

8.19	Maahanmuuttajat, joilla on pitkään oleskelleita henkilöitä koskevassa direktiivissä (23) tarkoitettu pysyvä asema, menettävät laillisen asemansa, jos he ovat poissa yhteisön alueelta yhtäjaksoisesti kaksitoista kuukautta.

8.20

Jotta voidaan helpottaa kiertomuuttoa ja tukea yritystoimintaan ja työllisyyteen liittyviä aloitteita lähtömaissa, unionin maahanmuuttolainsäädännön on annettava mahdollisuus pitää pitkällä aikavälillä (vähintään kolmen vuoden ajan) voimassa oikeus pysyvään oleskelulupaan, eikä paluun pidä merkitä työ- ja oleskeluluvan menettämistä Euroopassa.

8.21	EU:ssa hankitut eläkeoikeudet on taattava, minkä vuoksi olisi neuvoteltava asiaa koskevista vastavuoroisuussopimuksista lähtömaiden kanssa ja ratifioitava ILO:n yleissopimus N:o 157.

8.22

Komitea ehdottaa, että unionin jäsenvaltiot ratifioivat siirtotyöläisiä koskevat ILO:n yleissopimukset N:o 97 ja 143. EU:n jäsenvaltioiden tulisi niin ikään ratifioida siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (24), kuten ETSK on ehdottanut oma-aloitteisessa lausunnossaan (25).

9. Yhteistyö lähtömaiden kanssa

9.1	ETSK on esittänyt (26), että EU:n olisi ryhdyttävä ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä.

9.2

EU on jo tehnyt useita naapuruus- ja kumppanuussopimuksia. ETSK katsoo, että kyseisten sopimusten maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevia lukuja on vahvistettava. Ensisijaisesti on tehtävä liikkuvuutta edistäviä sopimuksia EU:n ja sen maantieteellisillä lähialueilla sijaitsevien maiden välillä, joihin unionilla on jo taloudelliset ja poliittiset yhteistyösuhteet.

9.3	Komitea on antanut kaksi lausuntoa (27), joissa se katsoo, että Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton tulisi tukea lähtömaiden talous- ja yhteiskuntakehitystä.

9.4	Lähtömaissa tarjottava koulutus voi helpottaa maahanmuuttopolitiikan toteuttamista ja auttaa hallitsemaan maahanmuuttoa siten, että otetaan huomioon eurooppalaisten yritysten ammatilliset vaatimukset.

9.5	ETSK ehdottaa, että EU:n ja lähtömaiden välillä tehdään sopimuksia, joilla helpotetaan lähtömaiden ammattitutkintojen ja koulutuksen tunnustamista.

9.6

On harkittava mahdollisuutta, että EU ja jäsenvaltiot rahoittaisivat lähtömaiden koulutusohjelmia ja siten myös osallistuisivat laadukkaiden koulutusrakenteiden kehittämiseen. Tällaisten ohjelmien kautta hankitut tutkinnot tulisi tunnustaa eurooppalaisiksi tutkinnoiksi. Näihin koulutusohjelmiin tulee yhdistää nopeutetut menettelyt työ- ja oleskeluluvan saamiseksi.

10. Kotouttamispolitiikat

10.1

Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteisiin sisältyy kotouttaminen. Kotoutuminen on kaksisuuntainen ja molemminpuolinen sosiaalinen sopeutumisprosessi, joka toteutuu ihmisten ja ryhmien välisissä monisäikeisissä suhteissa. Kotouttamisprosessit tapahtuvat hitaasti yhteiskunnan rakenteissa (perheessä, kouluissa ja yliopistoissa, lähiöissä ja kylissä, työpaikalla, ammattiyhdistyksissä, työnantajajärjestöissä, uskonnollisissa instituutioissa, kulttuuriyhdistyksissä, urheiluseuroissa jne.).

10.2	Euroopan komission ja ETSK:n yhteistyön tuloksena on perustettu Euroopan kotouttamisfoorumi. Sen tarkoituksena on edistää kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajien etujärjestöjen osallistumista EU:n kotouttamispolitiikkojen muotoiluun.

10.3	ETSK on laatinut useita lausuntoja kotouttamispolitiikkojen kehittämiseksi ja perustanut pysyvän valmisteluryhmän kotouttamisen edistämiseksi ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kotouttamisfoorumin välisten suhteiden tiivistämiseksi.

10.4

ETSK on antanut otsikolla ”Kotouttaminen ja sosiaalinen toimintaohjelma” uuden oma-aloitteisen lausunnon (28), jolla pyritään vahvistamaan kotouttamistavoitetta Eurooppa 2020 -ohjelmaan kuuluvassa uudessa sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa ottaen entistä paremmin huomioon maahanmuuton sosiaaliset vaikutukset, maahanmuuttajien työllisyystilanteen, sosiaalisen osallistamisen, tasa-arvon, köyhyyden, perus- ja ammatillisen koulutuksen, terveydenhoidon, sosiaalisen suojelun ja syrjinnän torjumisen.

10.5

Lisäksi EU:n puheenjohtajavaltiona toiminut Espanja pyysi ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siirtotyöläisten kotouttamisesta. Lausunnossa (29) analysoidaan työllisyyden, yhdenvertaisten työehtojen ja mahdollisuuksien sekä yhdenvertaisen kohtelun merkitystä maahanmuutossa. Se sisältää myös suosituksia EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisille sekä työmarkkinaosapuolille.

10.6

Zaragozassa 15. ja 16. huhtikuuta 2010 pidetyssä ministerikokouksessa komissiota pyydettiin laatimaan uusi kotouttamisohjelma. ETSK osallistuu työskentelyyn laatimallaan tiedonannolla ”Kotouttamisen uudet haasteet”, jossa esitetään, että uudessa ohjelmassa on vahvistettava maahanmuuttajataustaisten osallistumista kansalaistoimintaan ja demokratiakehitykseen.

10.7	Kaksisuuntainen lähestymistapa edellyttää hallituksilta uusia sitoumuksia, jotta jäsenvaltioiden lainsäädännössä helpotettaisiin kansalaisuuden myöntämistä sitä anoville maahanmuuttajille ja jotta menettelyt olisivat avoimia.

10.8	ETSK laati perustuslakisopimuksen valmistelleelle Eurooppa-valmistelukunnalle oma-aloitteisen lausunnon (30), jossa kehotetaan myöntämään unionin kansalaisuus niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema.

10.9

Väestönkehityksen haasteen ohella EU:lla ja jäsenvaltioilla on edessään toinen mittava poliittinen ja yhteiskunnallinen haaste, eli uusien kansalaisten kotouttaminen siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla. Tätä varten oikeudet jäsenvaltion ja unionin kansalaisuuteen on ulotettava kattamaan maahanmuuttajataustaiset henkilöt, sillä he tuovat Eurooppaan suurta etnistä, uskonnollista ja kulttuurista moninaisuutta.

11. Sääntöjen vastaisesti maahan tulleet siirtolaiset

11.1	ETSK muistuttaa, että EU:ssa asuu useita satojatuhansia henkilöitä vailla vaadittavia asiakirjoja. He toimivat harmaan talouden piirissä ja tekevät työtä pimeästi, ja he ovat virallisessa yhteiskunnassa ”näkymättömiä” eivätkä voi nauttia perusoikeuksista.

11.2	Eurooppa 2030 -hankkeen ”viisasten ryhmän” laatimassa asiakirjassa todetaan, että on tarve ”yhdenmukaistaa laittomien maahanmuuttajien oikeudet kaikkialla EU:ssa”. ETSK kannattaa ehdotusta.

11.3

Kuten ETSK on muissa lausunnoissaan (31) ehdottanut, sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden yksilökohtaista laillistamista on helpotettava Eurooppa-neuvoston Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen yhteydessä tekemän sopimuksen pohjalta (32) ottaen huomioon heidän juurtumisensa työelämään ja yhteiskuntaan.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Eurostatin alustavat tiedot 1. päivältä tammikuuta 2009.

(2) Laskettuna Eurostatin kaudella 1999–2009 keräämien, kunkin vuoden tammikuun 1. päivän tietojen perusteella.

(3) Laskettuna Eurostatin kaudella 1999–2008 keräämien tietojen perusteella (syntyneiden määrä vähennettynä kuolleiden määrällä).

(4) Määritelmän mukaan väestöllinen huoltosuhde tarkoittaa alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden yhteenlasketun määrän suhdetta 15–64-vuotiaiden määrään.

(5) Keskimääräinen lasten määrä naista kohden vuodessa. Luku saadaan laskemalla yhteen ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut.

(6) Imeväiskuolleisuudella tarkoitetaan ensimmäisen elinvuoden aikana kuolleiden lasten määrää.

(7) Tulos saadaan käyttämällä kompensoivaa yhtälöä (maahanmuuttosaldo = vuoden 2009 väestö – vuoden 1999 väestö – vuosien 1999–2008 luonnollinen väestönkasvu).

(8) Työvoimatutkimuksessa kerättyjen lukujen mukaan.

(9) Arvio perustuu vuoden 2007 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen keskimääräisiin työllisyysasteisiin.

(10) Sama kuin alaviite 9.

(11) KOM(2010) 2020 lopullinen.

(12) KOM(2009) 674 lopullinen.

(13) KOM(2010) 365 lopullinen.

(14) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/fi_web.pdf.

(15) Neuvoston direktiivi 2009/50/EY, annettu 25. päivänä toukokuuta 2009, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten.

(16) KOM(2007) 638 lopullinen.

(17) KOM(2010) 379 lopullinen.

(18) KOM(2010) 378 lopullinen.

(19) Neuvoston direktiivi 2004/114/EY.

(20) Neuvoston direktiivi 2005/71/EY.

(21) EYVL C 80, 3.4.2002, s. 37.

(22) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 29.

(23) Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25. päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta.

(24) Hyväksytty 18. joulukuuta 1990 annetulla Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmalla 45/158.

(25) EUVL C 302, 7.12.2004, s. 49.

(26) EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(27) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 82 ja EUVL C 44, 16.2.2008, s. 91.

(28) EUVL C 347, 18.12.2010 s. 19.

(29) EUVL C 354, 28.12.2010 s. 19.

(30) Oma-aloitteinen lausunto, EUVL C 208, 3.9.2003 s. 76.

(31) EUVL C 354, 28.12.2010 s. 16.

(32) Euroopan unionin neuvosto, 13440/08, 24. syyskuuta 2008.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreät työpaikat”

2011/C 48/04

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Belgian varapääministeri sekä työ- ja tasa-arvoministeri Joëlle Milquet, jonka vastuualueena on maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, pyysi 7. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Vihreät työpaikat.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 142 puolesta ja 3 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Ehdotukset ja suositukset

1.1	Koska kaikilta aloilta odotetaan erittäin merkittävää panosta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ETSK katsoo ennen kaikkea, että olisi parempi puhua ”entistä ympäristöystävällisemmiksi muutettavista työpaikoista” (greening of jobs) kuin ”vihreistä” työpaikoista (green jobs).

1.2

Unioni asettaa usein kunnianhimoisia tavoitteita osoittamatta samalla tarvittavia välineitä ja resursseja. Myös työpaikkojen muuttamisesta entistä ympäristöystävällisemmiksi on puhuttu paljon, mutta konkreettiset aloitteet ovat olleet vähäisiä. Komission, neuvoston ja parlamentin tulisi laatia unionin suunnitelma vihreiden työpaikkojen edistämiseksi. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu erittäin myönteisesti EU:n puheenjohtajavaltion Belgian aloitteeseen asettaa aihe yhdeksi puheenjohtajakauden painopisteistään. Tämä on erittäin tärkeä vastaus työllisyyskriisiin, joka koskee koko Eurooppaa.

1.3

ETSK suosittaa, että komissio laatii työpaikkojen ympäristöystävälliseksi muuttamisen edistämisestä erityisen tiedonannon, joka perustuu ESR-komitean parhaillaan laatimaan analyysiin ja työllisyyden pääosaston parhaillaan valmistelemaan työasiakirjaan. Aiheen strategisen merkityksen vuoksi siitä on käytävä laaja ja syvällinen keskustelu.

1.4

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni voi tukea merkittävällä tavalla välineiden ja yhteisten tavoitteiden kartoittamista sekä auttaa niitä jäsenvaltioita, joilla on muita heikommat taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet saavuttaa asetetut tavoitteet yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa. Entistä ympäristöystävällisempien työpaikkojen luominen tulisi sisällyttää kaikkiin unionin politiikkoihin (mainstreaming).

1.5

Valtavan rahoitustarpeen kattamiseen voidaan varmasti hyödyntää rakennerahastoja ja koheesiorahastoa, kunhan konkreettiset mahdollisuudet niiden käyttöön ja siirrettävyyteen on kartoitettu. Selkeä tämänsuuntainen politiikka auttaisi luomaan nykyistä konkreettisemmat näkymät vihreiden työpaikkojen edistämiseksi. Seuraavalla rahoituskaudella (2014–2020) on otettava huomioon tämä välitön tarve, mukautettava eri rakennerahastoissa käytettävissä olevat resurssit, noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa sekä asetettava etusijalle ohjelmien tehokkuus.

1.6

Euroopan sosiaalirahastolla (ESR) saattaa olla merkittävä rooli. Jotta tuetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja siinä asetettua tavoitetta ”älykäs, kestävä ja osallistava kasvu” ESR:n rooli on määriteltävä uudelleen, ja siinä on keskityttävä nykyistä enemmän konkreettisiin ja uuden strategian mukaisiin painopisteisiin. ESR-komitea antoi kuluvan vuoden kesäkuussa lausunnon ESR:n tulevaisuudesta. Lausunnossa katsotaan, että rahasto on suunnattava työllisyyden vahvistamiseen, ja siinä viitataan nimenomaan vihreisiin työpaikkoihin. ETSK katsoo, ettei ole välttämätöntä perustaa ESR:n kuudetta pilaria vihreitä työpaikkoja varten vaan että varat on pikemminkin kohdennettava kaikkiin sellaisiin toimiin, joilla voidaan pienentää hiilijalanjälkeä.

1.7

Euroopan globalisaatiorahasto saattaa olla hyödyllinen väline vastattaessa uudelleenkoulutusta tukevien ohjelmien rahoitustarpeisiin, mutta sen käyttömahdollisuuksia on parannettava, sillä nykyisin sitä voivat hyödyntää vain vähintään 500 työntekijän yritykset. Työntekijöiden vähimmäismäärää olisi alennettava 50:een.

1.8

ETSK katsoo, että työllisyyttä ja osaamista käsittelevät eurooppalaiset toimialakohtaiset neuvostot ovat erinomainen ajatus ja että niitä on kannatettava, sillä niiden ”pitäisi tukea oleellisesti toimialakohtaisten muutosten hallintaprosessia ja eritoten työllisyys- ja osaamistarpeiden kehityksen ennakointia sekä taitojen sovittamista tarjonnan ja kysynnän mukaisiksi”. Kyseisten neuvostojen tulisi perustua sellaisista aloitteista saatuihin tuloksiin kuin eurooppalainen tutkintojen viitekehys (European Qualifications Framework, EQF), eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (European Credit Transfer System, ECTS), ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalainen siirtojärjestelmä (European Credit System for Vocational Education and Training, ECVET), ammatillista koulutusta koskeva laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys (European Quality Assurance Reference Framework, EQARF) ja Europass-todistusjärjestelmä sekä antaa panos niiden lujittamiseksi.

1.9

Eurooppalaisen valtionsijoitusrahaston perustaminen voisi olla yksi ratkaisu nykyisin lähes ratkaisemattomaan ongelmaan löytää rahoitusta markkinoilta. Rahastoa hallinnoisi Euroopan investointipankki, joka tekee jo nyt erinomaista työtä tukemalla energiatehokkuuteen liittyviä aloitteita, kuten myöntää rahoitustukea investoinneille, joista on päätetty kaupunginjohtajien ilmastosopimuksessa (Covenant of Mayors).

1.10

ETSK katsoo, että ympäristön ja yhteiskunnan kestävyyttä varten tarvitaan uusi ”Marshall-suunnitelma” sellaisen uuden kehityksen tukemiseksi, jossa maapallon kyky säilyttää entropiataso, eli maapallon ”ikääntyminen”, mahdollisimman muuttumattomana, ei häiriinny. Eurooppalainen erityissuunnitelma onkin muistutus edessämme olevasta suuresta muutoksesta, joka edellyttää mahdollisimman pikaisia toimia, jotta voidaan tuottaa toisenlaista, ympäristöä kunnioittavaa ja kestävää kasvua, joka edistää perussopimusten tavoitteiden saavuttamista. Samalla voitaisiin saada virikkeitä pohdintoihin, joita käydään muiden indikaattoreiden löytämiseksi bkt:n rinnalle.

1.11

On erittäin tärkeää valveuttaa kansalaisia myös oikean ja täsmällisen tiedonvälityksen avulla siitä, että tarvitaan kestäväpohjaista talouspolitiikkaa. Hyvä esimerkki kansalaisille suunnatun tiedotuksen tukemisesta on Life+-ohjelma, jota ETSK kehottaa jatkamaan myös seuraavalla rahoituskaudella 2014–2020.

1.12

Eittämättä tärkein tehtävä on siirtyä vanhasta kehitysmallista uuteen, ja kaikkien – EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden, viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten – on osallistuttava siihen. Keskusjärjestöjen ja eri alojen välisessä vuoropuhelussa olisi käsiteltävä erityishankkeita, joissa ennakoidaan muutoksen vaikutuksia tuotantojärjestelmiin eri sektoreilla. Yrityksissä on kehitettävä jatkuvaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä asetettava selkeitä tavoitteita ammatillisten tarpeiden, osaamisen parantamisen ja prosessien ennakoinnin osalta. Jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädäntöön liittyvien energia- ja ilmastonmuutossuunnitelmien arviointi edellyttää vakavasti otettavaa vaikutustenarviointipolitiikkaa.

1.13

Vähäpäästöisten toimien kehittämislinjat luovat lukuisia uusia työmahdollisuuksia, mutta toisaalta tämä saattaa johtaa monien työpaikkojen häviämiseen muutoksen yhteydessä. Siksi on jo hyvissä ajoin kehittävä asianmukaisia tulotukien ja uudelleenkoulutuksen välineitä. Työmarkkinaosapuolien ja paikallisviranomaisten rooli on tässä yhteydessä keskeinen. Lisäksi on tärkeää vauhdittaa tutkimusta ja kehitystä, jotta voidaan nähdä teknisen kehityksen kulkusuunta ja kehittää uusia työllistymisaloja.

1.14

Budjettipolitiikka on vähentänyt eräissä tapauksissa jyrkästikin kannustimia ja rahoitusta, mikä on alentanut työllisyyttä, esimerkiksi Espanjassa tuuli- ja aurinkosähköalalla. Jotta suunnittelu voi olla vakaata yksityisyrityksissä, julkisten investointien ja sääntelyn on säilyttävä vakaana ja muutosten on oltava ennakoitavia ja niistä on mahdollisesti sovittava globaalisti.

1.15

Unionin kasvustrategian kulmakiviä ovat edelleen tutkimus- ja kehitystoiminta. Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävässä Eurooppa 2020 -strategiassa elvytetään tavoite nostaa tutkimus- ja kehitystoimintaan kohdennettujen investointien osuus vuosittain vähintään kolmeen prosenttiin bkt:stä.

1.16

Vähintään 50 prosenttia päästökauppaoikeuksien myynnistä saatavista varoista olisi investoitava energiatehokkuuden tukemiseen ja vihreän talouden edistämiseen. Varoja olisi siirrettävä päästöistä eniten vastuussa olevista yrityksistä niihin, jotka edistävät kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä. Aloilla, joita päästökauppajärjestelmä ei kata, kuten meri- ja maantieliikenteessä, on otettava käyttöön vaihtoehtoisia toimia.

1.17

Vihreitä työpaikkoja – ETSK pitää parempana käsitettä kestäväpohjaiset työpaikat kestävän talouden puolesta – on edistettävä sekä kannustimin että seuraamuksin päästökauppajärjestelmän mallin mukaan, jotta saadaan tarvittavat resurssit käyttämättä merkittävästi jo nyt vähäisiä julkisia varoja. Rahoitus on ratkaiseva kysymys, ja edellytyksenä on, että kaikki osapuolet noudattavat pelisääntöjä, sillä Eurooppa 2020 -strategia ja tukiohjelmat eivät voi toimia, jos jäsenvaltioilla ei ole enää liikkumavaraa julkisessa taloudessa. Yrityksiä, jotka sitoutuvat laadukkaiden työpaikkojen vahvistamiseen ja entistä kestäväpohjaisempaan tuotantoon, tulisi kannustaa ja tukea. Yritykset tarvitsevat selkeää ja vakaata sääntelykehystä ja mahdollisuuksien mukaan globaalisti sovittuja sääntöjä. Nopea ja yhteinen ratkaisu eurooppapatenttia koskevaan ongelmaan olisi ilman muuta askel oikeaan suuntaan.

1.18

Julkiset varat olisi suunnattava ennen kaikkea sellaisten henkilöiden tukemiseksi, jotka menettävät työnsä ns. ”mustien” töiden (black jobs) sektorilla, eli työssä, josta aiheutuu huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä ja saasteita. Suuri osa näistä varoista olisi ohjattava asianmukaisiin opinto-ohjelmiin elinikäisen koulutuksen yhteydessä.

1.19

ETSK:n mielestä olisi hyödyllistä soveltaa EHTY-mallia, jota on käytetty yhtä merkittävän muutoksen hallinnoinnissa siirryttäessä hiilestä öljyyn, ottaen luonnollisesti huomioon tällä välin saavutettu kehitys. Kyseiseen malliin sisältyi vahva työmarkkinaosapuolten osallistuminen, ja ETSK katsoo, että niillä tulisi olla keskeinen rooli tulevassa aikakauden vaihtumisessa. Malliin liittyi myös kestäviä tukijärjestelmiä.

1.20

Erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten yhtäläisiin koulutusmahdollisuuksiin, naisten samapalkkaisuuteen sekä yhtäläiseen osaamistasoon. Etenkin olisi kiinnitettävä huomiota vihreää taloutta käsittelevään perusopetuksekseen sekä ympäristöasioiden huomioon ottamiseen koulutuksessa (greening education). Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun on oltava vihreää taloutta koskevan elinikäisen oppimisen suunnannäyttäjä.

1.21	Esimerkiksi uusiutuvan energian alalla naisia on hallinnossa kutakuinkin yhtä paljon kuin miehiä, mutta naisten määrä laskee jyrkästi minimaalisiin prosenttiosuuksiin heti kun työ edellyttää korkeampaa ammattitaitoa tai se on teknisempää asentamista ja ylläpitoa.

1.22

ETSK on korostanut lausunnossaan koulutuksen merkitystä mataliin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvassa yhteiskunnassa ja allekirjoittanut tätä varten italialaisen Fondazione Collodi -säätiön kanssa yhteistyösopimuksen Pinokkio-hankkeesta, jossa puunukkea käytetään lasten energia- ja ympäristökasvatukseen tähtäävän EU:n kampanjan symbolina (1).

1.23	Koulujen ja työnvälityspalvelujen on annettava asianmukaista koulutusta.

1.24

Ammattitaitotarpeiden ja koulutustarjonnan välinen kuilu on kurottava umpeen tiivistämällä kaikkien asianomaisten toimijoiden yhteyksiä. Tarvitaan pysyviä ja alueella toimivia neuvonantoelimiä, jotka kokoavat yhteen työmarkkinaosapuolten ammattikoulutusasiantuntijat, työvoimatoimistojen virkailijat ja paikallisviranomaisten edustajat ja joiden tehtävä olisi yhdessä kartoittaa ennakkoon ammattitaito- ja koulutustarpeet.

1.25

Eurooppalainen pätevyyden vahvistamisjärjestelmä voisi olla yksi keino kannustaa nuoria kestävän kehityksen mukaisiin toimiin. Näin tasoitettaisiin tietä myös eurooppalaisille työmarkkinoille ja toteutettaisiin vapaa liikkuvuus, joka on selkein esimerkki oikeudesta, joka ei ole toteutunut siksi, että koulutusjärjestelmät ovat epätarkoituksenmukaisia ja niitä ei ole yhdenmukaistettu. Eurooppalaisen taito-, osaamis- ja ammattiluokittelun (European Skills, Competences and Occupations Taxonomy, ESCO) hanke tarjoaa keskeisen välineen kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi etenkin ns. uusien työpaikkojen alalla. Myös Eures-verkoston (liikkuminen Euroopan sisällä) mukaan ottaminen olisi tässä mielessä hyödyllistä.

1.26

Yritysten ja ammattiliittojen vastuulla on ohjata koulutusta ja tehdä jatkuvasti yhteistyötä yhä parempien tulosten saavuttamiseksi. Monissa Euroopan maissa tämä yhteistyö on virallistettu niin, että bilateraaliset elimet tai erilliset ammattioppilaitokset tekevät jatkuvasti keskenään yhteistyötä. Tällaisia esimerkkejä olisi yleistettävä Eurooppa 2020 -strategian erityisohjelmalla, jossa osaaminen on yksi kolmesta painopisteestä.

1.27

Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan käymällä vuoropuhelulla on merkitystä. Mitään tämänkaltaista radikaalia ohjelmaa ei voida toteuttaa ilman kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Työmarkkinaosapuolet voivat sitoutua pysyvästi pyrkimyksiin tehdä kaikista työpaikoista entistä ympäristöystävällisempiä. Työmarkkinaosapuolten neuvottelemiin sopimuksiin voidaan sisällyttää energiatehokkuuden ja energiansäästön tavoitteita, jolloin osa saavutetuista säästöistä jaetaan kollektiivisina palkkioina. Tästä on jo olemassa esimerkkejä eräissä maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

1.28

Yhteiskunnan suuntaamiseksi kohti kestäväpohjaista taloutta tarvitaan selkeitä tavoitteita, tiedon levittämistä, perustavanlaatuista sosiaalista ja poliittista koheesiota sekä yhteisymmärrystä käytettävistä välineistä. Unionilla voi olla tässä yhteydessä hyvin tärkeä rooli, sillä se voi antaa tavoitetta tukevia säädöksiä – mainittakoon esimerkkinä ilmastopaketti – mutta ennen kaikkea se voi ehdottaa johdonmukaista vuoropuhelu- ja keskustelumallia, jota olisi sovellettava jäsenvaltio- ja paikallistasolla. Vahvaa yhteistä energia- ja ympäristöpolitiikkaa tarvitaan yhä kipeämmin. ETSK on jo todennut kannattavansa energia-alan eurooppalaista julkista palvelua. (2) Koska tähän liittyy vielä suuria vaikeuksia, energia-alalla olisi hyvä luoda aluksi nykyistä tiiviimpi jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestelmä. Tämä voitaisiin aloittaa esimerkiksi yhdistämällä verkostoja ja levittämällä asteittain älyverkkoja (smart grid), jotka voivat olla suureksi avuksi energian jakelussa. ETSK, Italian talous- ja työmarkkinaneuvosto (CNEL) sekä Ranskan ja Espanjan talous- ja sosiaalineuvostot laativat aiheesta parhaillaan yhteistä ehdotusta. Uudistuvien energialähteiden käytön lisääntyessä on verkkojen kehittämisen ohella ratkaistava ennen kaikkea varastointikysymys.

1.29

Kansalaisten on oltava vakuuttuneita siitä, että he hyötyvät ehdotuksesta, joka edellyttää poikkeuksellista energian ja resurssien käyttöä. Yhtä lailla poikkeuksellinen on aika, jota elämme, sillä on luovuttava asteittain tietyistä kulutus- ja kehitysmalleista ja omaksuttava uusia ja yksinkertaisempia malleja, jotka ovat inhimillisempiä ja kunnioittavat luontoa.

1.30	Tässä yhteydessä tiedotuksella sekä kansalaisten ja järjestöjen osallistamisella on keskeinen rooli. Hyvällä tiedotuksella voidaan saada aikaan erinomaisia tuloksia, jos tavoitteet ovat selkeitä ja avoimia.

1.31

Mukauttamispolitiikat on kohdennettava yksityishenkilöiden, työntekijöiden ja johtajien ohella yrityksiin ja viranomaisiin. On saatava aikaan enemmän tuloksia vähemmällä. Energia-alalla tämä tarkoittaa energiaintensiteetin (energianyksikköjen kulutus bkt-yksikköä kohti) vähentämistä ja energiavasteen (EROEI, energian saanto suhteessa energian tuottamisessa kulutettuun energiaan) jatkuvaa parantamista.

1.32

Yrittäjäjärjestöillä on keskeinen rooli etenkin itse paikalla, sillä ne voivat levittää tietoa ja edistää kestäväpohjaista yrityskulttuuria. Sellaisten kestäväpohjaisten ja integroitujen energia-alueiden perustaminen, joissa voidaan saada aikaan merkittävää synergiaa esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, edellyttää järjestöiltä koordinointia ja tukea yrityksille ja viranomaisille.

1.33

Hyvänä esimerkkinä on maalämpö. Ruotsissa maalämmön kehitystä ja sen käyttöä helpottavaa lainsäädäntöä ovat edistäneet ratkaisevasti yritykset sekä viranomaisten viisas päätös tukea lämpöpumppujen yleistymistä. Vastaava esimerkki löytyy Italian Lombardiasta, jossa yrityksiä kannustetaan lainsäädännöllä käyttämään suljetun piirin ratkaisuja, jotka eivät ole ympäristölle haitallisia ja joiden energiavaste (EROEI) on erittäin korkea.

1.34	Maatalouden merkitys vihreiden työpaikkojen kehitykselle on oleellinen. Maataloudella on edessään suuria haasteita, kuten hajautettu energiantuotanto, biomassan käyttö sekä torjunta-aineiden ja biosidituotteiden käytön vähentäminen.

1.35

Kestäväpohjaisen talouden ja vihreiden työpaikkojen tukemiseen ja edistämiseen tähtäävien EU:n toimien kulmakiviä ovat vakaa lainsäädäntökehys, kansalaisyhteiskunnan tiivis osallistaminen, poikkeuksellisen mittava rahoitusvarojen ja henkisten resurssien käyttöönotto, tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen, vähäpäästöiseen yhteiskuntaan siirtymistä tukevat selkeät koulutusohjelmat, ympäristöystävälliseen liikkumiseen kaupungeissa ja niiden ulkopuolella tähtäävien politiikkojen tukeminen, mittavan ja EU:n rahastoista asianmukaisesti tuetun suunnitelman käynnistäminen kestäväpohjaisen talouden ja työn edistämiseksi sekä uusien kasvutekijöiden käyttöönotto. Vihreiden työpaikkojen tulee täyttää ”hyvän työelämän” (good work) eurooppalaiset kriteerit, jotka Eurooppa-neuvosto määritteli jo maaliskuussa 2007.

2. Johdanto

2.1	Puheenjohtajavaltio Belgia on pyytänyt Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta lausuntoa sellaisten työllisyyspolitiikkojen edistämisestä, jotka auttavat siirtymistä alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen, sillä aihe on yksi sen puheenjohtajakauden painopisteistä.

2.2	ETSK on jo antanut oma-aloitteisen lausunnon vastaavanlaisesta aiheesta (3): ”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä”. Käsillä olevalla lausunnolla täydennetään ja tarkennetaan aiempaa lausuntoa.

2.3	Kansalaiset ovat ymmärtäneet, että nykyistä kehitysmallia on muutettava perusteellisesti.

2.4

Jotta voidaan vastata haasteisiin, jotka perustuvat

—	energiatehokkuusohjelmiin

—	ilmastonmuutokseen

—	hiilivetyjen saatavuuden asteittaiseen vähenemiseen

—	tarpeeseen vähentää energiariippuvuutta

—	tarpeeseen korvata asteittain vanhentuneet ja saastuttavat voimalaitokset ja

—	sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäväpohjaiseen kehitykseen,

on laadittava pitkän aikavälin strateginen ohjelma, jossa otetaan kattavasti huomioon tästä aikakauden vaihtumisesta johtuvat ongelmat.

2.5	Tällaiset politiikat vaikuttavat merkittävästi työmarkkinoihin. Eniten ne vaikuttavat rakennus-, liikenne- ja energia-alaan sekä erilaisiin verkostoihin. Näillä aloilla nykyisiä tuotantomalleja on muutettava radikaalisti.

2.6

Muutokset aiheuttavat vakavia ongelmia sopeutumisessa ja tuotannon uudelleen suuntaamisessa sekä ammatillisessa ja maantieteellisessä liikkuvuudessa etenkin maissa, jotka ovat erittäin riippuvaisia huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavista energialähteistä (esimerkiksi öljy ja hiili), joilla on paljon sähköä kuluttavaa teollisuutta (esimerkiksi sementti- ja alumiiniteollisuus) ja joilla energian saanti kohtuuhintaan on merkittävin edellytys olemassa olevien laitosten toiminnan jatkumiselle.

2.7

Eurooppaan odotetaan syntyvän vuoteen 2030 mennessä yli miljoona uutta työpaikkaa. Tämä ennuste pitäisi kuitenkin saattaa ajan tasalle ja ottaa huomioon julkisen talouden alijäämän tasapainottamiseen tähtäävien politiikkojen kielteinen vaikutus kasvuun, sillä ne hidastavat talouden elpymistä. Tähän mennessä vihreiden työpaikkojen luomista etenkin energia-alalla on tukenut politiikka, jolla on edistetty uusiutuvaa energiaa, etenkin aurinkokennoja, lämpö- ja tuulienergiaa, sekä liikenteessä hybridiautoja, sähköautoja ja kaasulla toimivia autoja.

2.8

Uudisrakentamiseen ja rakennusten kunnostamiseen liittyvillä kannustimilla on ollut suuri merkitys kestävän kehityksen mukaisten elinkeinojen kehittämisessä. Kestävän kehityksen mukaisella teollisuudella on nykyisin selvä näkemys tulevista velvoitteista mutta myös työmahdollisuuksista, joita tarjoutuu julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevan asuntokannan kunnostamisessa sekä hallinto- ja palvelukäytössä olevien julkisten rakennusten, toimistojen ja teollisuustilojen muuttamisessa energiatehokkaiksi.

2.9

On pyrittävä uuteen kilpailukykyyn ja edistettävä sitä. Innovatiiviset ja entistä ympäristöystävällisemmät tuotteet, entistä puhtaammat tuotantoprosessit sekä alhaisempi kulutus ovat uuden kehitys- ja edistysvaiheen avaintekijöitä. Eurooppa haluaa edelleen pitää johtoasemansa siirryttäessä kohti päästötöntä taloutta. Tätä varten sen on autettava teollisuutta säilyttämään kilpailukykynsä ja kiinnitettävä huomiota etenkin pk-yrityksiin, sillä ne ovat alttiimpia menettämään asemansa markkinoilla. Olisi toteutettava pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite etenkin innovoinnin alalla.

2.10

Yritysten ja työntekijöiden tarpeet olisi otettava ensisijaisesti huomioon (bottom-up) eikä laadittava ohjaavia politiikkoja (top-down). Komission tulisi pitää tämä mielessä ja suunnata unionin strategioita kyseisten vaatimusten suuntaan. Yleisenä tavoitteena tulisi olla sellaisten tekijöiden käyttöönotto, joilla edistetään uudenlaista, kestävää ja ympäristöä kunnioittavaa kasvua, joka luo kuitenkin työpaikkoja ja vie kehitystä eteenpäin.

2.11	Unionin ulkopuolisiin maihin, etenkin Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan, ylläpidettävien kahden- ja monenvälisten suhteiden yhteydessä olisi laadittava jo sovellettuja ja tulevaisuudessa sovellettavia hyviä käytänteitä käsitteleviä tiedotus- ja vaihto-ohjelmia.

3. Kestäväpohjainen talous ja vihreiden työpaikkojen edistäminen

3.1

Mikäli EU haluaa, että sillä on tulevaisuutta kansainvälisillä talousareenoilla, sen on säilytettävä johtoasemansa uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä, mutta sen ovat jo haastaneet Aasian nopeasti kehittyvät taloudet, etenkin Kiina ja Taiwan. Yhdysvaltain uusi hallinto pyrkii kuromaan eron umpeen ja vahvistamaan valtavaa potentiaaliaan tekemällä suuria energiainvestointeja. Päätöksiä siirtyä kestäväpohjaiseen talouteen nopeuttavat äskettäiset tapahtumat Meksikonlahdella, jossa – ironisesti juuri Maan päivänä (Earth Day) – Deepwater Horizon -öljynporauslautta aiheutti ympäristökatastrofin.

3.2

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan edessä oleviin haasteisiin vastaaminen vaatii valtavasti ammattitaitoa. Nämä politiikat ulottuvat mahdollisesti kaikille aloille ja kaikkiin toimiin. On tehtävä runsaasti työtä, joka liittyy suunnitteluun ja koordinointiin, painopisteiden kartoitukseen sekä tarvittavien varojen löytämiseen. Ennen kaikkea tarvitaan laadukasta politiikkaa sekä hyvää teknistä kapasiteettia ja tasokasta työvoimaa.

3.3	Työmarkkinoiden on vastattava muutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja löydettävä uusia työpaikkoja vanhentuneiden alojen työntekijöille sekä tarjottava uusien tarvittavien taitojen edellyttämää koulutusta.

3.4

Julkisten työvoimapalvelujen on pyrittävä kaikin tavoin selviytymään siirtymästä, joka vaikuttaa satoihin tuhansiin työntekijöihin. Laadukkaat ammatilliset koulutusohjelmat, joissa taataan yhtäläiset mahdollisuudet naisille ja miehille, ovat välttämättömiä. Julkisilla palveluilla on keskeinen rooli varmistettaessa koulutuksen onnistuminen, yhtäläisten mahdollisuuksien noudattaminen ja työpaikan löytyminen.

3.5	Myös yksityisyritysten on tuettava kaikin tavoin teknistä harppausta, jota tarvitaan siirryttäessä hiilivetyjä pääasiallisena energialähteenä käyttävästä taloudesta mataliin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvaan kestäväpohjaiseen talouteen.

3.6	Etenkin pk-yritykset tarvitsevat apua ja tukea. Pankkijärjestelmässä tehdyistä hyvistä päätöksistä huolimatta rahoituksen saaminen on yhä vaikeampaa ja kalliimpaa, eikä tilanne pääomamarkkinoilla anna aihetta olettaa, että rahoitusta olisi lähiaikoina mielin määrin tarjolla.

3.7

Vihreän talouden piirissä luotujen työpaikkojen on jo määritelmän mukaisesti oltava hyviä, laadukkaita ja asianmukaisesti palkattuja. Miten tämä voidaan varmistaa? Tällaiset näkymät voidaan toteuttaa vain työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten jatkuvan vuoropuhelun avulla. Esimerkiksi verotuksen avulla voidaan auttaa säilyttämään tasapaino järjestelmässä, jossa nykyisten energialähteiden omistajat aiheuttavat runsaasti kilpailupaineita, sillä ne eivät halua menettää markkinoita ja voittoja.

3.8

Muutoksen koko hintaa ei voida siirtää loppuhintoihin, eikä sitä voida myöskään rahoittaa kokonaan yleisistä verotuloista. Ainakin tällä alalla jäsenvaltioiden verotusta olisi yhdenmukaistettava. Euron äskettäinen kriisi osoittaa jälleen kerran, että verojen ja verojärjestelmien yhdenmukaistamista on vahvistettava.

4. Unionin rooli: rakennerahastot

4.1	Työllisyyden pääosasto on laatinut mielenkiintoisia arviointeja ETSK:n esittämistä kysymyksistä, jotka esitetään tiivistetysti seuraavassa.

4.2

Rakennerahastoista annetun yleisasetuksen 3 artiklassa asetetaan kestävä kehitys yhdeksi unionin painopisteistä ja kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan se huomioon ohjelmissaan kasvun, kilpailukyvyn, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi sekä suojelemaan ja parantamaan ympäristön laatua.

4.3	Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen 3 artiklan mukaan on tuettava aloitteita, joilla parannetaan työntekijöiden, yritysten ja yrittäjien sopeutumiskykyä ja tuetaan etenkin tutkintojen ja osaamisen kehittämistä ja ympäristöystävällisen teknologian levittämistä.

4.4

Ei ole mahdollista arvioida ESR:n lukuisten toimien määrää vihreiden työpaikkojen ja osaamisen kehittämisen alalla, sillä ne eivät edusta painopistettä eivätkä menoluokkaa (ESR-asetuksen 2 artiklan nojalla). Kun otetaan huomioon ”vihreiden” työpaikkojen määritelmän yleisluontoisuus (kaikki työpaikat voidaan muuttaa ympäristöystävällisemmiksi), ETSK ei pidä tarpeellisena perustaa kuudetta erityisluokkaa vihreitä työpaikkoja varten. Sen mielestä on pikemminkin vahvistettava mukautus- ja uudelleenkoulutusohjelmien suuntaviivoja.

4.5

On hyvin vaikea kuvitella, että nykyisiä toimintaohjelmia muutettaisiin kuluvalla rahoituskaudella siten, että unionin rahastot palvelisivat eräänlaista ”eurooppalaista Marshall-suunnitelmaa”. Seuraavaa rahoituskautta varten voitaisiin kuitenkin suunnitella erityistoimia, joilla voitaisiin Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä kohdentaa rakennerahastoja asianomaisiin suuntiin (EAKR ja koheesiorahastot perusrakenteisiin ja asuntoihin, ESR ammatti- ja uudelleenkoulutusohjelmien tukemiseen).

4.6

Seuraavalla rahoituskaudella (2014–2020) voitaisiin työpaikkojen muuttaminen entistä ympäristöystävällisemmiksi valita ESR:n strategioiden erityispainopisteeksi kestävän kehityksen horisontaalisen periaatteen ohella. Näin asianomaisia hankkeita voitaisiin edistää konkreettisemmin ja niiden toteuttamista seurata paremmin. Tämä ei välttämättä ole tehokkain vaihtoehto. ETSK katsoo, että on tuettava horisontaalisesti kaikkia toimia, joilla pyritään vähentämään ympäristövaikutusta ja pienentämään hiilijalanjälkeä. Kaikkien tuotantoalojen sekä julkisten ja yksityisten palvelujen on osallistuttava toimiin, jotta saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ja alennetaan ihmisen toiminnasta johtuva saastuminen entistä kestävämmälle tasolle.

4.7

Komissio toteuttaa parhaillaan tutkimus- ja kehitystoimia unionin tekemien sitoumusten mukaisesti. Työllisyyden pääosasto on – samanaikaisesti aihetta ”ESR ja kestävä kehitys” käsittelevän tutkimuksen kanssa – käynnistänyt äskettäin kyselyn ESR:n rahoittamien sekä osaamiseen ja työpaikkojen ympäristöystävällisemmiksi muuttamiseen liittyvien hankkeiden hallinnointiviranomaisten keskuudessa. Kyseiset asiakirjat on määrä jakaa ja niistä on tarkoitus keskustella ESR-komiteassa. ETSK toivoo, että asiakirjat voidaan julkaista ja esittää erillisenä komission tiedonantona, jossa otetaan huomioon myös työllisyyden pääosaston parhaillaan laatiman, vihreitä työpaikkoja käsittelevän komission työasiakirjan tulokset. Kyseisessä tiedonannossa tulisi tarkastella vihreiden työpaikkojen edistämiseen liittyviä erilaisia mahdollisuuksia, jotta voidaan valmistella seuraavalla rahoituskaudella tehtäviä vastaavia päätöksiä.

5. ”Mustat” työpaikat vs. ”vihreät” työpaikat

5.1

Siirtymävaiheessa menetetään monia työpaikkoja. EU:n uusi sosiaalinen markkinatalousmalli ei voi jättää oman onnensa nojaan työntekijöitä, joihin muutos kohdistuu. Tarvitaan uudelleenkouluttamista ja toimeentulotukea koskevia aloitteita sekä alueellista liikkuvuutta tukevia aloitteita. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa, jota käydään Euroopan tasolla keskusjärjestöjen ja eri alojen kesken sekä jäsenvaltio- ja aluetasolla, on tarkasteltava sitä, miten tulevia muutoksia voidaan hallita niin, että tuloksena on osallistava kehitysmalli.

5.2	Työelämän suhteissa tarvitaan osallistavaa ja yhteistyöhön perustuvaa mallia, ja niissä on asetettava korkeita yhteisiä tavoitteita talousjärjestelmän vahvistamiseksi ja sen muuttamiseksi yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävämmäksi.

5.3

Uusien työpaikkojen ohella on tärkeää muuttaa myös vanhat työpaikat entistä ympäristöystävällisemmiksi eli kestäväpohjaisiksi. Kaikissa yrityksissä sekä kaikilla julkis- ja yksityissektorin työpaikoilla olisi laadittava energiatehokkuusohjelmia. Uudenlainen tietoisuus siitä, että kulutusta on vähennettävä, vapauttaa resursseja, jotka voidaan käyttää toiseen tarkoitukseen. Ammattijärjestöjen sopimukset mitattavissa olevista tavoitteista sekä voittojen jakaminen yrityksen ja työntekijöiden keskuudessa saattaa olla hyödyllinen keino valveuttaa kansalaisia laajalti energian säästämisen tärkeydestä.

6. Liikenne kaupungeissa ja niiden ulkopuolella

6.1

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävän politiikan mukaisesti olisi suosittava julkista liikennettä, raitiovaunuja, linja-autoja, metroa ja junaa kaupunkien ulkopuolisessa liikenteessä. Jos ihmiset saadaan kannustimin luopumaan yksityisautoilusta etenkin kaupungeissa, lisätään avointen työpaikkojen määrää julkisliikenteessä, josta on puolestaan tehtävä yhä puhtaampaa. Euroopan pääkaupungeissa käytetään jo nyt sähköllä, ympäristöystävällisellä vedyllä tai matalapäästöisellä hiilivedyllä, kuten metaanilla, toimivia linja-autoja. On viranomaisten vastuulla edistää puhdasta liikennettä suosimalla julkisissa hankinnoissa kyseisiä liikennemuotoja.

6.2

Yrityksissä tehdyistä liikkuvuusjohtaja-kokeiluista (mobility manager) on eräissä tapauksissa saatu erinomaisia tuloksia. Tällaisia käytäntöjä olisi levitettävä ja tehostettava. Olisi kannustettava ”ympäristöystävällisyysjohtajan” roolia, johon sisältyy yrityksen ympäristövaikutuksen ja päästöjen vähentäminen tuotantosyklin ohella myös esimerkiksi toimistoissa, tuotteiden kuljetuksessa ja raaka-aineiden tai puolijalosteiden hankinnassa asettamalla mahdollisuuksien mukaan läheisyys etusijalle.

6.3

Euroopan komission ehdottama uusi digitaalistrategia saattaa myös osaltaan huomattavasti edistää ympäristöystävällistä kasvua, vihreää taloutta ja työpaikkojen muuttamista ympäristöystävällisemmiksi. Esimerkiksi etätyö voisi monissa tapauksissa auttaa edistämään työn ympäristöystävällisyyttä, sillä sen avulla vähennetään huomattavasti työmatkoista johtuvaa energiankulutusta. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat jo kauan sitten tehneet asiasta puitesopimuksen. Komission olisi tuettava tehokkaasti etätyötä aloittein, joilla voidaan edistää sen yleistymistä. Osana päästöjen vähentämistoimia tulisi suunnitella tiedotuskampanjoita, konferensseja, etätyön kehitystä käsitteleviä tutkimuksia ja hyviä käytänteitä. Jos nykytekniikka johtaisi siihen, että monenlaisia töitä ryhdyttäisiin tekemään kotoa käsi, jolloin painopiste olisi pikemminkin työn laadussa kuin määrässä, olisi pohdittava kyseisten työntekijöiden työolosuhteita.

7. Kansalaisyhteiskunta ja vihreiden työpaikkojen edistäminen

7.1

Kansalaisyhteiskunnalla on erittäin tärkeä merkitys sen kannalta, onnistutaanko tulevaisuuden valtaviin haasteisiin vastaamaan. ETSK on vakuuttunut, että viranomaisten olisi Euroopan unionista alkaen tehtävä kaikki mahdollinen työmarkkinaosapuolien ottamiseksi mukaan toimiin. Työmarkkinaosapuolille olisi annettava aktiivinen ja aloitteellinen rooli, ne olisi otettava mukaan erilaisiin aloitteisiin ja hankkeisiin ja niitä olisi tuettava pyrkimyksissä luoda kestäväpohjainen talous, sillä muutoin tulokset eivät vastaa odotuksia ja EU menettää lopullisesti uuden kehityksen myötä avautuvat mahdollisuudet.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 277, 17. marraskuuta 2009, s. 15–19.

(2) EUVL C 175, 28. heinäkuuta 2009, s. 43 ja EUVL C 128, 18. toukokuuta 2010, s. 65–68 ja EUVL C 306, 16. joulukuuta 2009, s. 51–55.

(3) Ks. ETSK:n 14. heinäkuuta 2010 antama lausunto ”Ympäristöystävällisten ja kestävien työpaikkojen edistäminen EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin yhteydessä”, esittelijä: Edgardo Maria Iozia. Lausunto hyväksyttiin 14. ja 15. heinäkuuta 2010 pidetyssä täysistunnossa.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin trooppisen tonnikalalaivaston tilanne ja haasteet” (valmisteleva lausunto)

2011/C 48/05

Esittelijä: Gabriel SARRÓ IPARRAGUIRRE

Unionin puheenjohtajavaltio Espanja päätti 20. tammikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Euroopan unionin trooppisen tonnikalalaivaston tilanne ja haasteet (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 118 puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

ETSK katsoo, että yhteisön järjestelmän edellyttämät korkeat sosiaaliset, terveys-, elintarviketurvallisuus- ja ympäristövaatimukset sekä oikeudelliset, merenkulun turvallisuutta, hyvää hallintoa ja valvontaa koskevat standardit ovat erinomainen esimerkki kalavarojen järkiperäisestä ja kestävästä hyödyntämisestä.

1.2

Edellä mainittujen periaatteiden noudattaminen tuo tosin lisähintaa tuotteelle, jonka on kilpailtava sellaisten muiden maiden tuotannon kanssa, joiden vaatimustaso kaikkien kyseisten näkökohtien osalta on löyhempi. EU:n on edelleen pyrittävä siihen, että maailman muut laivastot noudattavat kaikkia näitä seikkoja, eli saatettava muut toimijat ylhäältä käsin samalle tasolle asettamalla viitteeksi unionin standardin.

1.3	Komitea katsoo, että unionin trooppisen tonnikalasektorin suurin haaste on alan selviytyminen unionin ulkopuolisten maiden laivaston aiheuttamasta epäoikeudenmukaisesta kilpailusta ja EU:n itsensä luomista tiukoista oikeuspuitteista.

1.4

Unionin kansainvälisenä haasteena on sellaisen vakaan lainsäädännön noudattaminen, jolla edistetään vapaata mutta rehtiä kilpailua. On ensiarvoisen tärkeää laatia yhdennetty, kaikilta osiltaan johdonmukainen unionin politiikka, jonka avulla pystytään säilyttämään unionin trooppisen tonnikala-alan kilpailukyky ja kestävyys kaikilla kolmella osa-alueella: taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristönäkökohdissa, kuten asia on määritelty Rio de Janeirossa vuonna 1992 allekirjoitetussa biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa.

1.5	Merirosvouksen osalta komitea kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin, jotta merirosvouksen torjumiseen Intian valtamerellä tähtäävän operaatio Atalantan toimeksiannossa mainitaan erityisesti tonnikalalaivaston suojeleminen.

1.6

ETSK katsoo, että kalastuskumppanuussopimusten säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää unionin trooppisen tonnikalalaivaston toiminnan jatkuvuuden kannalta. Komitea kehottaa komissiota niin ikään laajentamaan tonnikalasopimusten verkostoa unionin laivaston tarpeiden mukaan ja harkitsemaan pikimmiten mahdollisuutta poiketa kalastuskumppanuussopimusten yksinoikeuslausekkeesta siten, että unionin laivasto voisi saada myös yksityisiä pyyntilupia, mikäli kalavarojen tila saatavissa olevien parhaiden tieteellisten tietojen perusteella sallii kalastuksen.

1.7	EU:n johtoasemalla alueellisissa kalastusjärjestöissä edistettäessä vastuullisen ja kestävän kalastuksen periaatteita on ratkaiseva merkitys, jotta kalavaroja ryhdytään hoitamaan asianmukaisesti kaikkialla maailmassa. Komitea katsoo, että unionin on lisättävä ponnisteluja tällä osa-alueella.

1.8

AKT- ja GSP+-etuuskohtelujärjestelmien säilyttäminen ilman sellaisia muutoksia, kuten Papua-Uuden-Guinean ja Fidzin tuotteille äskettäin myönnetty yleisalkuperäasema, mikä horjuttaa tonnikalan maailmanmarkkinoiden tasapainoa, on elintärkeää varmistettaessa unionin teollisuuden ja investointien säilyminen kolmansissa maissa. Komitea katsoo, että unionin tonnikala-alan mahdollisiin häiriöihin on varauduttava analysoimalla ja tarvittaessa soveltamalla Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden väliseen Tyynenmeren kalastuskumppanuussopimukseen sisältyviä valvonta- ja turvatoimenpiteitä.

1.9	Jotta unionin teollisuus pysyy kilpailukykyisenä, on ratkaisevan tärkeää säilyttää tonnikalajalosteilta perittävät unionin tullit. ETSK katsoo, että sekä WTO:n että EU:n kolmansien maiden kanssa käymien kauppaneuvottelujen puitteissa on pyrittävä saavuttamaan mahdollisimman hyvätasoinen suoja.

1.10

Edellä esitetyn perusteella ETSK katsoo, että unionin toimielinten on puolustettava yhteisön etuuskohtelun periaatetta. Komitea on niin ikään sitä mieltä, että unionin laivaston jalostusteollisuudelle luovuttamista trooppisista tonnikaloista maksettava korvaus olisi palautettava alkuperäiseksi, toisin sanoen 93 %:iin yhteisön viitehinnasta, sillä viime vuosina korvauksen arvo on laskenut huomattavasti, ja se on supistunut 87 %:iin tuotantohinnasta.

2. Euroopan unionin trooppisen tonnikalalaivaston nykytila

2.1

Espanja ja Ranska alkoivat pyytää tonnikalaa Euroopassa 1900-luvun puolivälissä tyydyttääkseen sisämarkkinoille tuotteita toimittavan säilyketeollisuuden kasvavan kysynnän. Pyynti oli aluksi rannikkokalastusta, jonka saaliina oli valkotonnikalaa (thunnus alalunga). Ajan mittaan ja tekniikkojen parantuessa kalastus laajeni etelään, jossa pyydettiin trooppisia tonnikalalajeja eli keltaevätonnikalaa (thunnus albacares), boniittia (katsuwonus pelamis) ja vähemmässä määrin isosilmätonnikalaa (thunnus obesus). Aluksi kalastettiin Ranskan, Espanjan ja Portugalin lähivesillä. Myöhemmin, 60- ja 70-luvulla, alukset suuntasivat Afrikan länsirannikolle, 80- ja 90-luvuilla Intian valtamerelle ja itäiselle Tyynellemerelle ja lopuksi 2000-luvun alussa läntiselle Tyynellemerelle.

2.2	EU:n nuotta-alusten harjoittama trooppisten tonnikalalajien pyynti on pelagista ja valikoivaa kalastusta. Sen kohteena ovat kolmen suurimman valtameren trooppiselle kaistaleelle keskittyvät suuret tonnikalaparvet. Saaliit pyydetään avomereltä tai kolmansien maiden talousvyöhykkeiltä.

2.3	Tonnikalat, joita arvostetaan suuresti niiden ravinto-ominaisuuksien vuoksi, kuuluvat kaikkialla maailmassa monien maiden perusravintoon. Niillä käydään vilkkaasti kauppaa, ja ne ovat pyyntiin, jalostukseen ja kauppavaihtoon osallistuville maille huomattava tulolähde.

2.4

Pääasiassa edellä mainittujen seikkojen vuoksi tonnikalanpyynti on tietyissä maissa erittäin tärkeä elinkeino. Maapallolla pyydetään nykyisin trooppista tonnikalaa kaikin pyyntitavoin yli neljä miljoonaa tonnia, joista nuottakalastuksen osuus on noin kaksi miljoonaa tonnia. Tonnikalakannat ovat hyödyntämisen näkökulmasta tarkasteltuina yleisesti ottaen hyväkuntoisia, ja kunkin valtameren alueellisilla kalastusjärjestöillä on asianmukaiset hoito-ohjelmat.

2.5	Unionin laivasto käsittää 54 pakastusalusta, jotka pyytävät tonnikalaa kierrenuotalla (34 espanjalaisalusta ja 20 ranskalaisalusta). Niiden yhteenlaskettu vuotuinen saalis on 400 000 tonnia, joka on noin 10 % maailman kokonaissaaliista.

2.6	Suurin osa aluksista pyytää saalista kansainvälisillä vesillä ja EU:n ja kolmansien maiden tekemien 13 kalastuskumppanuussopimuksen nojalla (sopimuksia on tehty Atlantilla 6, Intian valtamerellä 4 ja Tyynellämerellä 3).

2.7	Trooppisten tonnikalojen pyyntiin osallistuu 30 maata 580 aluksella, joiden kapasiteetti on 650 000 GT (1). Unionin 97 500 GT:n suuruisen kierrenuottalaivaston osuus aluksista on 9 % ja koko maailmassa nuotta-aluksilla pyydetystä tonnikalasta 15 %.

2.8	Trooppisten tonnikalojen tärkein pyyntialue on Tyyni valtameri, josta saadaan 67 % maailman saaliista. Seuraavaksi tulevat Intian valtameri (22 %) ja Atlantti (11 %).

2.9

Trooppisen tonnikalan pyyntiä hallinnoi neljä erityistä alueellista kalastusjärjestöä:

2.9.1

Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio ICCAT (International Commission for the Conservation of Atlantic Tuna), joka kattaa Atlantin valtameren ja sen sivumeret, kuten Välimeren. Järjestö on perustettu 1969.

2.9.2

Intian valtameren tonnikalakomissio IOTC (Indian Ocean Tuna Comission), joka kattaa Intian valtameren. Järjestö on perustettu 1997.

2.9.3

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio IATTC (Inter-American Tropical Tuna Commission), joka kattaa itäisen Tyynenmeren (Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueen). Järjestö on perustettu 1949.

2.9.4

WCPFC:n alainen Länsi- ja Keski-Tyynenmeren tonnikalojen suojelukomissio (Western and Central Pacific Tuna Commission), joka kattaa Länsi- ja Keski-Tyynenmeren (Oseanian ja Aasian alueen). Järjestö on perustettu 2004.

2.10

Unionin laivastoa valvotaan monen eri kansallisen ministeriön ja Euroopan komission pääosaston alaisen hallintoelimen taholta. Voidakseen purjehtia EU:n jonkin jäsenvaltion lipun alla ja pitää tuotantoaan kaupan aluksen on täytettävä vetoisuutta, runkoa, koneita, kylmälaitteita, aluksen varusteita, merikelpoisuutta, meripelastusta, työsuojelua, terveysviranomaisten pitämää rekisteriä, erityiskalastuslupia, eri pyyntimaissa hankittavia kalastuslupia, satelliittivalvontaa, aluksilla tapahtuvia tarkastuksia, sähköisen lokikirjan avulla tapahtuvaa pyynnin valvontaa, myynnin valvontaa jne. koskevat byrokraattiset vaatimukset. Mainittujen todistusten ja lupien säilyttäminen edellyttää vuosittaisiin uusimisiin ja säännöllisiin tarkastuksiin liittyvää päivittäistä hallinnointia, josta koituu enemmän rasitusta kuin millekään muulle maailman kalastuslaivastolle. Kaikki nämä vaatimukset lisäävät tuntuvasti unionin laivastojen toimintakustannuksia.

2.11

Tonnikalaa pyytävien unionin kierrenuotta-alusten on täytettävä yhteisen kalastuspolitiikan määräykset, toisin kuin kolmansien maiden laivastojen. Kalastuspolitiikan periaatteiden lähtökohtana ovat vastuullinen kalastus, alueellisten kalastusjärjestöjen suositukset, terveys-, merenkulku-, turvallisuus- ja ympäristövaatimusten sekä työntekijöiden sosiaalista suojelua koskevien vaatimusten noudattaminen. Tästä koituu eurooppalaiselle varustamolle suuria kustannuksia, ja se heikentää kilpailukykyä sellaisten maiden aluksiin nähden, joissa ei sovelleta näitä velvoitteita tai niitä sovelletaan löyhemmin.

2.12

Unionin laivasto on viime vuosina kärsinyt lisäksi Intian valtamerellä merirosvouksen aiheuttamista ongelmista. Tonnikalaa pyytävät alukset harjoittavat oikeutetusti liiketoimintaansa, mutta niillä oleva miehistö on peloissaan ja tuntee itsensä turvattomaksi. Lisäksi vallitsevassa tilanteessa saaliit jäävät aiempaa pienemmiksi ja toimintakustannukset kohoavat, koska alusten on pidettävä yllä turvapalveluita.

2.13

Trooppisia tonnikaloja käytetään pääasiassa säilyketeollisuudessa, jonka tuotantoa pidetään maailman suurimpana kalanjalostuksena. Euroopan markkinat ovat maailman suurimmat, ja niillä kulutetaan trooppisia tonnikalasäilykkeitä vuosittain 800 000 tonnia, joista yli puolet tuodaan kolmansista maista.

3. Unionin trooppisen tonnikalalaivaston kehitys

3.1	Unionin trooppinen tonnikalalaivasto on viidenkymmenen viimeisen vuoden aikana kulkenut käsi kädessä trooppista tonnikalaa jalostavan eurooppalaisen teollisuuden kanssa.

3.2

Tonnikala oli ensimmäinen kalastustuote, joka vapautettiin täysin yhteisön tullista jalostusteollisuuden suojelemiseksi. Silloinen Euroopan talousyhteisö otti käyttöön korvauksen, jolla aluksen omistajalle maksettiin erotus, joka jäi jäljelle, kun 93 %:sta vuosittain asetettua viitehintaa vähennettiin myyntihinta. Kun prosenttiosuus myöhemmin laskettiin 87 %:iin, yhteisö ei enää viime vuosina ole maksanut eurooppalaisille alusten omistajille korvausta, joten järjestelmä on nykyisin jäänyt kaikilta osin tuloksettomaksi.

3.3

Unionin laivasto ja säilyketeollisuus ovat useiden vuosien ajan tukeneet kolmansien maiden talouskehitystä EU:n kappapolitiikan puitteissa. Tässä mielessä Yaundén, Lomén ja Cotonoun sopimukset ovat tarjonneet vakaat puitteet AKT-maiden ja EU:n väliselle kauppavaihdolle. Myös GSP+ on edistänyt EU:n käymää kauppaa sen Keski-Amerikan ja Andien yhteisön kauppakumppaneiden kanssa.

3.4

AKT-maat voivat talouskumppanuussopimusten nojalla tuoda vapaasti unionin markkinoille tullitta trooppisista tonnikaloista peräisin olevia tuotteitaan (kokonaisina, fileinä ja säilykkeinä). Näiden ehtojen ansiosta unionin tonnikalan jalostusteollisuus on tehnyt suoria investointeja Norsunluurannikolle, Ghanaan, Madagaskariin, Seychelleille ja Mauritiuksen saarelle sekä investoinut epäsuorasti Keniaan ja Senegaliin. Näiden investointien avulla kohdemaihin on luotu yli 40 000 uutta työpaikkaa, ja niillä on tuettu teknologiansiirtoa.

3.5

EU on niin ikään ottanut käyttöön tullietuusjärjestelmän GSP+ laajentaakseen suotuisia kauppaehtoja niin, että ne kattavat Keski- ja Etelä-Amerikan maat, ja on alkanut soveltaa kalastustuotteisiin 0 %:iin alennettua tullia. Unionin investoinnit ovat päätyneet muun muassa Ecuadoriin, El Salvadoriin, Guatemalaan, Brasiliaan (yleisen tullietuusjärjestelmän piiriin kuuluvat maat tai kolmannet maat, joista peräisin oleviin säilykkeisiin sovelletaan 24 %:n tullia) ja Chileen (EU:n kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen puitteissa) sekä epäsuorasti Kolumbiaan ja Venezuelaan. Niillä on autettu säilyttämään kaikki tonnikalateollisuuteen välittömästi liittyvät 50 000 työpaikkaa.

3.6

Näiden sopimusten ansiosta unionin yritykset ovat siirtäneet osan aluksistaan unionin ulkopuolisiin maihin Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Oseaniaan, ja ne purjehtivat sellaisten maiden lipun alla, jotka EU on määritellyt etuuskohtelun ansaitseviksi kumppaneikseen ja joissa se suosittelee yrityksiä liittymään niissä sijaitseviin yrityksiin tai muodostamaan niiden kanssa yhteisyrityksiä.

3.7

Osa unionin trooppisen laivaston pyytämästä 400 000 tonnista puretaan aluksilta ja jalostetaan näissä unionin ulkopuolisiin maihin rakennetuissa tehtaissa. Satamassa vallitsee näin korkea työllisyysaste, aluksilta puretusta tai alukselta toiseen siirretystä kalasta maksetaan satamamaksuja, alukset täydentävät varastojaan näiden unionin ulkopuolisten maiden eri satamissa ja edistävät näin tuntuvasti niiden kehitystä.

3.8

Kun tonnikalasektoria tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, voidaan todeta, että laivasto ja jalostusteollisuus ovat kehittyneet yhdessä ja ne ovat luoneet ainoan unionin kalastussektorin, jolla on valtakunnan ja ammattialan rajat ylittävä rakenne, koska unionissa tällä elinkeinosektorilla työskentelevillä on ajettavanaan runsaasti yhteisiä etuja. Kuten edellä todetaan, unionin tonnikalasektori on tehnyt joukon investointeja ja synnyttänyt taloudellista toimintaa kolmansiin maihin noudattaen näin suuntaviivoja, jotka unioni on laatinut EU:n tullietuusjärjestelmien piiriin kuuluvia maita varten.

4. EU:n trooppisen tonnikalalaivaston haasteita

4.1	Unionin tonnikalalaivaston ja -teollisuuden tärkein haaste on eriarvoinen kilpailuasema verrattuna muihin toimijoihin, jotka ovat asettaneet kasvutavoitteensa Euroopan markkinoille, joilla kulutetaan 50 % maailman (EU:n ja kolmansien maiden) trooppisen tonnikalan säilyketuotannosta.

4.2	Maailmassa tuotetaan tonnikalasäilykkeitä suunnilleen 1 600 000 tonnia, joista EU tuottaa noin 330 000. (2)

4.3

Unionin tonnikalalaivaston tärkeimpiä kilpailijoita ovat nuotta-aluksilla tonnikalaa pyytävät aasialaislaivastot, jotka kalastavat maailman runsaimmilla apajilla Tyynellä valtamerellä. Sieltä pyydetään yli 60 % maailman trooppisista tonnikaloista. Nämä laivastot toimittavat raaka-ainetta pääasiassa trooppisen tonnikalan suurimmalle jalostusalueelle eli Thaimaan, Filippiinien ja Indonesian muodostamalle kolmiolle. Niiden heikompilaatuiset tuotteet ovat hintansa vuoksi erittäin kilpailukykyisiä Euroopan markkinoilla, joilla niiden osuus on jo 35 %, vaikka ne maksavat 24 %:n tuontitullia.

4.4

Myös tonnikalatuotteiden jalostussektorilla on unionin ulkopuolisten muiden kuin AKT- tai GSP+-maiden kanssa samankaltaisia kilpailukyvyn menetykseen liittyviä ongelmia kuin edellä esitetyt laivastojen ongelmat. Useimmissa tapauksissa huokeamman raaka-aineen osto, kevyempi verotus, erilaiset palkkakustannukset ja työntekijöiden sosiaalikulut sekä valmistettujen tuotteiden vähäisemmät terveystakuut ovat näkökohtia, jotka epäilemättä alentavat tuotantokustannuksia ja antavat mahdollisuuden myydä tuontituotteita halvemmalla kuin unionin tuotteita.

4.5

Maailmassa on ylipäätään kaksi erilaista tonnikalan tuotantojärjestelmää. Toinen on unionin laivaston edustama järjestelmä eli unionin investoinnit kolmansiin maihin (AKT tai GSP). Se toimittaa raaka-ainetta Euroopan tai AKT- ja GSP-maiden jalostusteollisuudelle ja noudattaa mahdollisimman tiukkoja työsuojelua, sosiaalista suojelua, elintarviketurvallisuutta, ympäristönsuojelua ja vastuulliseen kalastukseen liittyvien edellytysten täyttämistä koskevia vaatimuksia. Toinen, laajentumassa oleva järjestelmä on sellaisten laivastojen ja sellaisen teollisuuden edustama järjestelmä, jossa ei juuri huolehdita kestävyydestä ja jonka sosiaaliset, työelämän ja terveysvaatimukset ovat hyvin alhaiset.

4.6

AKT- ja GSP-maiden pääseminen EU:n etuuskohtelujärjestelmän piiriin edellyttää liittymistä tiettyihin kansainvälisiin yleissopimuksiin, joilla säännellään kaikkia edellä mainittuja näkökohtia. Samalla tavoin myös muille maille, jotka tuovat tuotteitaan EU:hun, olisi asetettava markkinoillepääsyn ehdoksi samat vaatimukset, mikä takaisi oikeudenmukaisen kilpailun unionin tuotannon kanssa ja unionin etuuskohtelua nauttivien kumppaneiden kanssa.

4.7

Toinen Euroopan tonnikalanpyynnin säilymistä uhkaava tekijä on tonnikalan maailmanmarkkinoiden herkkää tasapainoa säätelevän unionin lainsäädännön muuttaminen. Tällä lainsäädännöllä on ollut talouskumppanuussopimusten välityksellä keskeinen asema suunnattaessa unionin tonnikalasektorin investointeja ja kehittämistä EU:n ensisijaisiksi kumppaneiksi nimeämiin maihin.

4.8

Edellä mainittuja kehittämispuitteita, jotka ovat osoittautuneet tonnikala-alalle erityisen tuloksellisiksi, uhkaavat WTO:ssa käytävät neuvottelut, vapaakauppasopimusten yhteydessä EU:n mahdollisesti käymät neuvottelut muiden maiden ja maaryhmittymien kanssa sekä alkuperäsääntöihin hiljattain tehty muutos (3), jolla Papua-Uuden-Guinean ja Fidzin tuotteille myönnetään yleisalkuperäasema.

4.9

Sekä WTO:n että kahdenvälisten neuvottelujen puitteissa tonnikala-alan suurin riski on tullien poistaminen tonnikalajalosteilta. Kokonaisena pakastettu tonnikala on yli 30 vuoden ajan ollut täysin vapautettu tulleista (nollatulli) pyrittäessä takaamaan unionin jalostusteollisuuden raaka-ainetoimitukset. Tämä merkitsee sitä, että EU:n laivaston on kilpailtava avoimesti muiden laivastojen kanssa, jotka tuovat Euroopan markkinoille kokonaisena pakastettua tonnikalaa. Tonnikalajalosteiden tullivapauden jatkaminen saisi ainoastaan aikaan unionin teollisuuden asteittaisen rappeutumisen ja hävittäisi työpaikkoja sekä taloudellista toimintaa muita huokeammin kustannuksin toimivien ulkomaisten kilpailijoiden hyväksi.

4.10

Yleisalkuperäaseman myöntäminen Tyynenmeren talouskumppanuussopimuksen puitteissa Papua-Uuden-Guinean ja Fidzin tuotteille muuttaa maailman tonnikalamarkkinoiden tasapainoa, millä on katastrofaalisia vaikutuksia unionin sekä muiden AKT- ja GSP-maiden teollisuudelle. AKT- tai EU-alkuperävaatimuksen poistaminen Papua-Uudessa-Guineassa tai Fidzillä jalostetulta tonnikalalta, jotta siihen voidaan soveltaa unionin markkinoilla nollatullia, on saanut tärkeimmät – enimmäkseen aasialaiset – kilpailijat liikkeelle, ja ne ovat ryhtyneet rakentamaan uusia käsittelylaitoksia Papua-Uuteen-Guineaan.

4.11

Edellä mainitulla myönnytyksellä EU edistää jo sinänsä rajallisten Tyynenmeren tonnikalavarojen liikakalastusta. Yritykset, joiden tuotteet pääsevät tullitta unionin markkinoille, ovat sitä paitsi etupäässä aasialaisyrityksiä, joita kannustetaan lisäämään säilykkeiden tuotantokapasiteettia markkinoilla, joilla hinnat ovat ylitarjonnan vuoksi pohjalukemissa. Unionilla on Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä vain neljä tonnikala-alusta, koska Papua-Uuden-Guinean johtamaan Forum Fisheries Agencyyn kuuluvat maat ovat ilmaisseet tämänsuuntaisen poliittisen tahdon.

4.12

Myönnytys on muille AKT- ja GSP-maille kilpailuhaitta, koska se antaa Papua-Uudelle-Guinealle ja Fidzille ainutlaatuisen edun niiden saadessa huokeaa raaka-ainetta: ensiksi mainittujen maiden on noudatettava alkuperäsääntöjä ja jälkimmäisten ei. Se voi myös merkitä eräänlaista tapaa pestä laittomasta kalastuksesta peräisin olevat tuotteet.

4.13

Toinen unionin trooppisen tonnikalalaivaston edessä oleva haaste on kalastuskumppanuussopimusten verkoston säilyttäminen. Tämä verkosto on ensisijaisen tärkeä, koska se takaa unionin laivastolle pääsyn laajasti vaeltaviin kalavaroihin maailmassa ainutlaatuisissa puitteissa, joille on ominaista oikeusvarmuus ja avoimuus. Trooppista tonnikalaa esiintyy eri paikoissa eri ajankohtina, eivätkä sen liikkeet noudata kiinteää järjestystä. Siksi tonnikalalaivaston toiminta edellyttää mahdollisimman monia kalastussopimuksia kaikilla kolmella suurella valtamerellä.

4.14

Atlantilla tonnikalaa pyytävillä pakastealuksilla on tällä hetkellä huutava pula pyyntiluvista muun muassa siksi, että sopimuksia on viime vuosina tehty aiempaa vähemmän, ja erityisesti Intian valtamerellä harjoitettavan merirosvouksen vuoksi, mikä on saanut eräät kyseisellä alueella kalastavat alukset hakeutumaan turvaan Atlantille, jossa turvallisen kalastuksen harjoittamiselle on vielä jonkinlaiset vähimmäisedellytykset. Niinpä EU:n onkin välttämättä pyydettävä rantavaltioita laajentamaan lupakiintiöitä kaikissa Atlantin kalastuskumppanuussopimuksissa, mikäli kalavarojen tila käytettävissä olevien parhaiden tieteellisten tietojen perusteella sallii pyyntiponnistuksen lisäämisen.

4.15

Koska lisäpyyntilupien saaminen saattaa viivästyä enemmän kuin on toivottavaa, kun asian käsittely ei riipu yksinomaan EU:sta, ETSK ehdottaa, että harkitaan viipymättä mahdollisuutta poiketa kalastuskumppanuussopimusten yksinoikeuslausekkeesta (joka estää eurooppalaisia varustamoja saamasta yksityisiä pyyntilupia kalastuskumppanuussopimusten piiriin kuuluvissa maissa) siten, että unionin laivastolla on mahdollisuus saada yksityisiä pyyntilupia, mikäli kalavarojen tila saatavissa olevien parhaiden tieteellisten tietojen perusteella sallii kalastuksen.

4.16

Trooppinen tonnikalalaivasto katsoo, että neuvoston vuonna 2004 tekemien päätelmien mukaisesti unionin on vakiinnutettava kalastuskumppanuussopimusten verkoston merkitys YKP:tä uudistettaessa ja ryhdyttävä jälleen laajentamaan sopimusverkostoa kunkin valtameren tärkeimpiin maihin neuvottelemalla uusia sopimuksia esimerkiksi seuraavasti:

—	Atlantilla Senegalin, Guinea Conakryn, Sierra Leonen, Liberian, Ghanan, Päiväntasaajan Guinean ja Angolan kanssa

—	Intian valtamerellä Kenian, Tansanian, Mosambikin kanaalissa sijaitsevien Ranskalle kuuluvien saarten, Brittiläisen Intian valtameren alueen ja Jemenin kanssa

—	Tyynellämerellä Ecuadorin, Kolumbian, Perun, Panaman ja Costa Rican kanssa sekä tekemällä alueellisen sopimuksen Forum Fisheries Agencyn kanssa.

4.17	Unionin trooppinen tonnikalalaivasto katsoo toisaalta, että EU:n on osallistuttava edelleen tonnikalojen alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan ja näytettävä nykyiseen tapaan (tonnikalalaivastonsa käyttäytymisen turvin) esimerkkiä vastuullisesta kalastuksesta.

4.18	EU on Japanin ja Korean kanssa ainoa sopijapuoli, joka on jäsenenä kaikissa neljässä tonnikalojen alueellisessa kalastusjärjestössä (ICCAT, IOTC, IATTC, WCPFC). Unionilla on oltava välineet, joilla se voi johdonmukaisesti ja objektiivisesti edistää vastuullisen kalastuksen periaatteita.

4.19

ETSK katsoo, että EU:n olisi tuettava mahdollisimman yhtenäistä ja yhdenmukaista maailmanlaajuista kalastuksenhoitojärjestelmää. Tämä vastaisi selkeästi todellisuutta, jossa markkinat ovat kaikilta osin maailmanlaajuiset, kuten trooppisen tonnikalan markkinat. Samalla olisi tutkailtava mahdollisuutta perustaa kansainvälinen elin hallinnoimaan maailman tonnikalanpyyntiin liittyviä laaja-alaisia kysymyksiä. Tällainen globaali kalastuksenhoitojärjestelmä on alkanut hahmottua Koben prosessissa tarkistettaessa tonnikalojen alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaa.

4.20

Intian valtamerellä harjoitettavan merirosvouksen osalta unionin tonnikalalaivasto ilmaisee olevansa erittäin huolissaan siitä, että hyökkäyksiä on vuosina 2009 ja 2010 alettu tehdä tonnikala-aluksia vastaan; hyökkäyksiä tehdään yhä kauempana Somalian aluevesistä, muutamat tuhannenkin meripeninkulman päässä Somalian rannikosta ja jopa Seychellien ja muiden rantavaltioiden (Kenian ja Tansanian) talousalueilla.

4.21

Tonnikalalaivasto on erityisen herkkä merirosvojen hyökkäyksille. Jatkuvasti purjehtivista kauppa-aluksista poiketen tonnikala-alukset pysyttelevät saalista pyytäessään paikallaan kahdesta kolmeen tuntiin verkko veteen laskettuna, mikä lisää riskiä siitä, että merirosvot hyökkäävät ja nousevat alukselle. Merirosvojen nousua alukselle helpottaa lisäksi alusten matala varalaita ja peräramppi.

4.22

Tämän vuoksi on kiireellisesti muutettava operaatio Atalantan (10. marraskuuta 2008 hyväksytty neuvoston yhteinen toiminta 2008/851/YUTP Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä) toimeksiantoa. Siinä tulisi mainita erityisesti Intian valtamerellä kalastavan tonnikalalaivaston suojeleminen häirinnän sekä Playa de Bakion (2008) ja Alakranan (2009) tapausten kaltaisten kaappausten estämiseksi.

4.23

Atlantin lisenssien vähyyden sekä Tyynenmeren alueellisten kalastusjärjestöjen omien kiintiöjärjestelmien johdosta eurooppalaisilla tonnikalanpyytäjillä on nykyisin suuria vaikeuksia siirtyä Intian valtamereltä muille valtamerille. Sitä paitsi monet varustamojen, säilyketehtaiden ja alusten käyntisatamien työntekijät ovat riippuvaisia Intian valtamerellä kalastavan tonnikalalaivaston toiminnasta, joten toiminnan lakkauttaminen veisi mennessään lukuisia työpaikkoja sekä EU:sta että Seychelleiltä, Madagaskarista, Keniasta, Mauritiuksesta jne.

4.24	Tässä haasteita, jotka liittyvät EU:n trooppisen tonnikalalaivaston sekä tonnikalan jalostus- ja säilyketeollisuuden vakauttamiseen ja säilyttämiseen kaikkialla maailmassa. Niistä ei koidu menoja Euroopan kalatalousrahastolle, ja ne kaipaavat vain EU:n poliittisia päätöksiä.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Englannin Gross Tonnage, jolla mitataan aluksen bruttovetoisuutta.

(2) FAO 2007.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1528/2007, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin, liitteessä I oleva 4 artiklan 3 kohdan a alakohta.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/27

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista aluetta: tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti” (Euroopan parlamentin pyynnöstä annettava lausunto)

2011/C 48/06

Esittelijä: Virgilio RANOCCHIARI

Euroopan parlamentti päätti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla 2. kesäkuuta 2010 pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kohti tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista aluetta: tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 128 ääntä puolesta ja 4 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK toteaa jälleen kerran, että kolmas tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma on ollut tavoitteeltaan – maantieliikenteessä kuolleiden lukumäärän puolittaminen aikajaksona 2001–2010 – hyvin kunnianhimoinen. Tosiasiassa vuoden 2008 virallisten tietojen mukaan on maantieliikenteessä kuolleiden määrä EU–27-alueella vähentynyt 28,4 prosenttia vuoden 2001 luvuista. Komissiolta peräisin olevat tuoreet luvut kertovat kuitenkin yllättävän myönteisestä kehityksestä, minkä ansiosta lopulliseksi tulokseksi vuonna 2010 saattaisi muodostua tieliikenteen kuolonuhrien väheneminen yli 40 prosenttia.

1.2 Syyt siihen, ettei tavoitetta 50 prosentin vähennyksestä kuolemantapauksissa kyetä saavuttamaan, löytyvät seuraavista, yhteisesti vaikuttavista tekijöistä:

1.2.1

Unioni on vastuussa ainoastaan toimintasuunnitelmasta ja täytäntöönpanon suuntaviivoista, kun taas kunkin toimintasuunnitelmaan kuuluvan toimenpiteen toteuttamisesta vastaavat eri tasojen kansalliset viranomaiset jäsenvaltioissa.

1.2.2

Maantieliikenteen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano ja valvonta vaihtelevat maittain.

1.2.3

EU:n jäsenvaltioissa ei noudateta yhdenmukaista tulkintatapaa maantieliikenteen turvallisuutta koskeviin tilastotietoihin nähden.

1.2.4

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen mittaan on panostettu voimakkaasti pikemminkin valvontaan kuin kaikille tienkäyttäjille suunnattuun valistukseen ja koulutukseen.

1.2.5

Jäsenvaltioille ei ole asetettu välitavoitteita, eikä jäsenvaltioiden erilaisiin riskiasteisiin ole kiinnitetty erityistä huomiota, vaikka asetelma olisi edellyttänyt maakohtaisten etenemissuunnitelmien laatimista.

1.3 ETSK toteaa, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on nk. passiivisen ja aktiivisen turvallisuuden toimenpiteissä edistytty merkittävästi, mikä johtuu eritoten siitä, että alan teollisuus on ottanut käyttöön laajan kirjon teknisiä turvallisuusinnovaatioita henkilöautoissa ja raskaammissa ammattiliikenteen ajoneuvoissa. Turvallisuusstandardeja voitaisiin tulevaisuudessa kohottaa, minkä lisäksi on syytä ryhtyä toimiin niiden äskettäin markkinoille tuotujen hinnaltaan erittäin huokeiden henkilöautojen suhteen, jotka hädin tuskin täyttävät turvallisuusstandardit.

1.3.1 Tilanne on sitäkin kehnompi halpojen, etupäässä Kaakkois-Aasiasta tuotavien mopojen ja moottoripyörien kohdalla. Monissa tapauksissa ne eivät selviä kunnialla eurooppalaisista tyyppihyväksyntävaatimuksista. Asia on olennaisen tärkeä, kun otetaan huomioon, että kaksipyöräisellä moottoriajoneuvolla ajavilla todennäköisyys loukkaantua vakavasti maantieliikenteessä on autonkuljettajiin verrattuna 18–20-kertainen. Sen lisäksi yhä useampi valitsee kaksipyöräisen moottoriajoneuvon kulkuvälineeksi päivittäiselle työmatkalleen, koska kaupunkiliikenne on pahasti ruuhkautunutta.

1.4 Tarkasteltaessa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana saavutettua edistystä maantieinfrastruktuurin turvallisuuden parantamisessa ETSK katsoo, että kyseisellä saralla olisi ollut mahdollista päästä paljon pidemmälle. Tärkein edistysaskel oli neuvoston direktiivi tunnelien turvallisuudesta, jonka vaikutukset koko Euroopassa ovat olleet erittäin myönteiset. Yli 50 prosenttia tieliikennekuolemista tapahtuu kuitenkin maaseututeillä ja liikenteen sivuverkoissa, eikä tilanne ole niiden suhteen kohentunut merkittävästi.

1.5 Jotta vuoteen 2020 ulottuva neljäs tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma onnistuisi paremmin, ETSK suosittaa seuraavien näkökohtien ottamista huomioon:

1.5.1

Tarvitaan jämerää poliittista johtajuutta, koska EU:n ja jäsenvaltioiden vastuu asiassa on yhteinen.

1.5.2

Tarvitaan yhdenmukaistettuja, seikkaperäisiä tilastotietoja tieliikenneturvallisuudesta 27 jäsenvaltion EU:ssa.

1.5.3

On asetettava tienkäyttäjien vakavia loukkaantumisia koskevat tavoitearvot ja vahvistettava vakavan loukkaantumisen yhteinen määritelmä.

1.5.4

Unionin on harjoitettava tiukempaa politiikkaa maantieliikenteen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden yhdenmukaistamisessa ja sääntelyssä. Sen lisäksi on jäsenvaltioita tuettava, jotta ne varmasti toteuttavat tieliikenteen turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä asianmukaisemmin ja ripeämmin. Tähän kuuluu yleiseurooppalaisen ajoneuvojen hätäviestijärjestelmän käyttöönoton tekeminen pakolliseksi, ellei vapaaehtoisuus tuota tulosta.

1.5.5

On kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota kaikille tienkäyttäjille, eritoten nuorille ja iäkkäämmille, suunnattuun eriytettyyn valistukseen ja koulutukseen. Sama koskee sellaisia helposti vahingoittuvia tienkäyttäjiä kuin kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuvat, polkupyöräilijät ja jalankulkijat.

1.5.6

Kaikki autokantoja hallinnoivat työnantajat (erityisesti yksityissektorin työnantajat) tulisi saada mukaan nykyisiin tai tuleviin hankkeisiin, joissa esimerkiksi edistetään hyviä käytänteitä työmatkalla tapahtuvien liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi, kannustetaan henkilöstöä siirtymään julkisten liikennevälineiden käyttöön ja kehitetään autokannan turvallisuuteen tähtääviä toimintalinjoja. Kaavailtu työhön liittyvän maantieliikenteen turvallisuutta koskeva ISO 39001 -standardi tulee olemaan tärkeä tätä tarkoitusta palveleva väline.

1.5.7

Tarvitaan helposti vahingoittuvia tienkäyttäjäryhmiä koskevaa EU-lainsäädäntöä. Esimerkiksi kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja varten tarvitaan uusi tyyppihyväksyntämenettely, johon kuuluu lukkiutumattoman jarrujärjestelmän tai yhdistetyn jarrujärjestelmän säätäminen pakolliseksi yli 150 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetuissa kaksipyöräisissä ajoneuvoissa. Niin ikään on säädettävä automaattisesta ajovalojen kytkennästä ja otettava käyttöön katsastukset sekä säädettävä toisen vaiheen pätevöittämiskoulutuksesta ajokorttidirektiivin tarkistamisen yhteydessä.

1.5.8

ETSK suosittaa infrastruktuurin kehittämiseksi asettamaan uudessa toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi parantaa Euroopan laajuisen tieverkon turvallisuutta ja saattaa ainakin 25 prosenttia Euroopan laajuiseen tieverkkoon kuulumattomista maanteistä kyseisen verkon tasolle.

1.5.9

Toimintasuunnitelman tulee sisältää kunnianhimoisia mutta realistisia tavoitteita. Siinä on ehdotettava yleistavoitetta kuolonuhrien kokonaismäärän vähentämiseksi ja esitettävä lisäksi erityistavoitteita vakavasti loukkaantuneiden tienkäyttäjien ja helposti vahingoittuvien tienkäyttäjäryhmien, kuten jalankulkijoiden, polkupyöräilijöiden ja kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuvien, osalta. ETSK huomauttaa yleistavoitteen suhteen, että riskiaste vaihtelee EU:ssa merkittävästi, ja suosittaa painokkaasti asettamaan vuoteen 2020 tähtäävät eriytetyt kuolonuhrien määrän vähentämistavoitteet jäsenvaltioista saatavien vuoden 2010 tilastotietojen pohjalta.

1.5.10

ETSK katsoo, että EU:n on seurattava tilanteen kehitystä vuosittain, jotta voidaan varmistaa, että toimintasuunnitelmassa määritellyt tavoitteet saavutetaan. ETSK ehdottaakin, että tarkoitusta varten perustetaan erityinen maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevä EU:n virasto tarkkailemaan toimintaohjelman toteuttamista ja ryhtymään tarvittaviin jatkotoimiin yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden nimeämien maantieliikenteen turvallisuusalan edustajien kanssa.

1.6 Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että EU nivoo toimintansa lujasti ja pysyvällä tavalla Yhdistyneiden Kansakuntien julistamaan tieturvallisuustyön vuosikymmeneen ja pyrkii kehittymään maantieliikenteen turvallisuuden suunnannäyttäjäksi maailmassa.

2. Johdanto

2.1 Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnan (TRAN) puheenjohtaja Brian Simpson pyysi 28. huhtikuuta 2010 päivätyllä, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajalle Mario Sepille osoittamallaan kirjeellä, Euroopan parlamentin työjärjestyksen 124 artiklan nojalla, ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon maantieliikenteen turvallisuudesta.

2.2 Kirjeessään Simpson viittaa 31. maaliskuuta 2010 julkistettuun komission työohjelmaan, jossa komissio muun muassa ilmoittaa aikovansa kehittää maantieliikenteen turvallisuutta koskevan paketin, jonka avulla on tarkoitus luoda ”turvallisen tieliikenteen eurooppalainen alue”.

2.3 Simpson pyytää ETSK:ta tarkastelemaan muutamia viimeksi kulunutta vuosikymmentä koskevia perusluonteisia kysymyksiä: Kuinka tehokkaita EU-tason politiikat ovat olleet tienkäyttäjien käyttäytymisen muuttamisessa sekä ajoneuvojen passiivisen turvallisuuden ja maantieinfrastruktuurin parantamisessa? Miten hyvin politiikat on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa, ja mitä tarvittaisiin, jotta saataisiin aikaan kaikki 27 jäsenvaltiota käsittävä todellinen ”turvallisen tieliikenteen alue”?

2.4 Komissio julkisti vuonna 2001 liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan ja sen jatkoksi vuonna 2003 liikennettä koskevan toimintasuunnitelman. Molemmissa asetetaan tavoitteeksi maantieliikenteessä kuolleiden lukumäärän supistaminen puolella vuoteen 2010 mennessä.

2.5 Viimeisimpien käyttävissä olevien (vuoden 2008) tietojen mukaan maantieliikenteessä kuolleiden määrä on vähentynyt 36,8 prosenttia EU–15-alueella ja 28,4 prosenttia EU–27-alueella vuoden 2001 luvuista. Vaikka supistus on merkittävä, se ei valitettavasti yllä komission asettamaan 50 prosentin tavoitteeseen. Aivan hiljattain komissio on kuitenkin julkistanut vuotta 2009 koskevat luvut ja vuotta 2010 koskevat ennusteet, jotka eivät jää paljoakaan jälkeen alkuperäisestä tavoitearvosta: niiden mukaan kokonaisvähennys vuoteen 2010 mennessä ylittää 40 prosenttia.

2.5.1 Mikäli nämä tärkeät tulokset saavutetaan, ETSK katsoo sen johtuvan pikemminkin äskettäin annetun tieturvallisuuslainsäädännön voimaantulosta ja ajoneuvojen turvallisuuden parantamisesta kuin tienkäyttäjien käyttäytymisen muuttumisesta. Käyttäytymismallien muuttamisessa on vielä paljon työtä.

2.6 On olennaisen tärkeää muodostaa käsitys siitä, mitkä toimintalinjat ja hankkeet ovat menneen vuosikymmenen mittaan tuottaneet tulosta, ja mitkä puolestaan eivät, jotta voidaan tietää, mitä toimenpiteitä uuteen strategiaan pitää sisällyttää.

2.7 Komission viimeksi kuluneeksi vuosikymmeneksi laatimassa toimintasuunnitelmassa keskityttiin kolmeen keskeiseen ulottuvuuteen:

—	yksilökohtaisen käyttäytymisen muuttaminen, kuten turvavöiden kiinnittäminen, lasten turvalaitteiden käyttö, matkapuhelimet sekä alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen eliminoiminen

—	alan teollisuuden tukeminen pyrkimyksissä kehittää ja markkinoida turvallisempia ajoneuvoja

—	toimet infrastruktuurin parantamiseksi, esimerkiksi tie- ja tunnelisuunnittelua kehittämällä ja jäsenvaltioissa sovellettavia korkeatasoisia hätäpalvelujärjestelmiä yhdenmukaistamalla.

2.8 Euroopan komissio järjesti julkisen kuulemismenettelyn vuoden 2009 huhti-heinäkuussa. Vastaajiksi haluttiin unionin kansalaisia ja julkisen vallan tahoja valtiolliselta, alueelliselta ja paikalliselta tasolta sekä liike-elämän ja eri ammattikuntien edustajia. Näitä pyydettiin määrittämään paitsi maantieliikenteen keskeiset turvallisuusongelmat, jotta niihin kyettäisiin puuttumaan maantieliikenteen turvallisuutta koskevalla toimintaohjelmalla vuosina 2011–2020, myös ne ensisijaistoimet, joilla pystyttäisiin vähentämään kaikkialla EU:ssa maantieliikenteessä sattuvia aivan liian lukuisia kuolemantapauksia ja vakavia loukkaantumisia, jotka aiheuttavat lisäksi suuria kustannuksia.

2.9 ETSK on liikenne- ja matkailuvaliokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että ennen maantieliikenteen turvallisuutta koskevan uuden toimintasuunnitelman hyväksymistä tulee punnita komission vuonna 2001 julkistaman liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan ja vuodelta 2003 peräisin olevan liikennettä koskevan toimintasuunnitelman tuloksekkuutta.

2.10 Arvioinnissa voidaan muun muassa hyödyntää tuoretta tietoa sekä ETSK:n viime vuosina po. aiheesta antamissa lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä. Lausunnoista käy selkeästi ilmi, että ETSK pitää maantieliikenteen turvallisuuden parantamista yhtenä liikennepolitiikan avainkysymyksistä, jota jäsenvaltioiden on syytä käsitellä ensisijaisena seikkana myös näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina.

2.11 Samanaikaisesti maailmalla tapahtuu tärkeitä asioita. Ensin pidettiin Moskovassa vuoden 2009 marraskuussa ensimmäinen maantieliikenteen turvallisuutta käsitellyt ministeritason maailmankonferenssi (”Time for action”), ja sitten Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous julisti vuodet 2011–2020 tieturvallisuustyön vuosikymmeneksi. Tavoitteena on aluksi vakauttaa ja sitten vähentää maantieliikenteessä kuolleiden määrää koko maailmassa. Kyse on nykyisin todellisesta epidemiasta: yli miljoona kuollutta ja noin 20 miljoonaa vakavasti loukkaantunutta vuosittain, ja näistä 90 prosenttia matalan tai keskivertaisen tulotason maissa. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tämäntyyppisen ”pandemian” taloudellisten seurausten arvioidaan vastaavan 1–3 prosenttia eri maiden BKT:stä. Euroopassa yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset olivat vuonna 2009 noin 130 miljardia euroa.

2.12 Edellä esitettyyn viitaten ETSK katsoo, että hyödyntämällä tätä muutosvoimaa EU:lla on mahdollisuus tulla maantietieliikenteen turvallisuutta koskevan toimintasuunnitelman avulla tieliikenneturvallisuuden suunnannäyttäjäksi maailmassa. Sen ei pidä jättää tilaisuutta käyttämättä.

3. Yleisiä huomioita

3.1 ETSK:n on pakko kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan välttämättä vertailukelpoista, dokumentoituja määrällistä ja laadullista tilastotietoa tieliikenneturvallisuudesta EU:n 27 jäsenvaltiossa, jotta aikaisempien toimintalinjojen tuloksekkuutta maantieliikenteen turvallisuuden alalla kyetään arvioimaan. Nykyisin kukin jäsenvaltio toimittaa EU:lle perustiedot maantieliikenteen turvallisuudesta, mutta monien jäsenvaltioiden antamat tiedot ovat laadultaan ja seikkaperäisyydeltään puutteellisia eivätkä mahdollista tienkäyttäjien, maantietyyppien, sääolosuhteiden eikä loukkaantumisten vakavuusasteen luokittelua.

3.2 Kun muistetaan, että liikenne EU:n maanteillä on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kolminkertaistunut, ETSK on tyytyväinen siihen, että EU on edistynyt tuntuvasti tavoitteessaan vähentää maantieliikenteen kuolonuhrien määrää puolella vuoteen 2010 mennessä. Kuten ETSK huomautti 10. joulukuuta 2003 antamassaan tieliikenteen turvallisuutta vuosina 2003–2010 käsittelevässä lausunnossa, mainittu tavoite oli kunnianhimoinen jo yksin 15 jäsenvaltion EU:ssa, ja sen saavuttaminen vaikeutui entisestään unionin laajennuttua.

3.3 ETSK huomauttaa, että samalla kun EU asetti maantieliikenteen kuolonuhreja koskevan – hyvin kunnianhimoisen – vähennystavoitteen, se ei asettanut senkaltaista tavoitetta vakavasti loukkaantuneiden tienkäyttäjien osalta. 27 jäsenvaltion EU:ssa väheni vakavasti loukkaantuneiden tienkäyttäjien määrä ainoastaan 18 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2008. Jotta saataisiin aikaan voimakas vähennys tällä rintamalla, komission kaavailemaan uuteen toimintasuunnitelmaan täytyy sisällyttää asiaa koskevia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden pitää panna ne täytäntöön, kunhan vakavien ja lievien vammojen yhteisestä määritelmästä on päästy sopimukseen.

3.4 Tarkasteltaessa kysymystä EU-tason toimintalinjojen tuloksekkuudesta tienkäyttäjien käyttäytymisen muuttamisessa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ei saa unohtaa, että unionin tasolla päätetään pelkästään toimintasuunnitelmasta ja täytäntöönpanon suuntaviivoista, kun taas kunkin toimintasuunnitelmaan kuuluvan toimenpiteen toteuttamisesta vastaavat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti eri tasojen kansalliset viranomaiset jäsenvaltioissa.

3.5 Jos kaikki jäsenvaltiot toteuttaisivat toimintasuunnitelmassa luetellut toimenpiteet yhdenmukaisesti, ne kohtaisivat vähemmän ongelmia. Valitettavasti kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei näin tapahdu, koska jäsenvaltioiden maanteiden turvallisuustasoissa on edelleen suuria eroavuuksia. Maanteiden turvallisuutta koskevat täytäntöönpano- ja valvontatoimet vaihtelevat maittain. ETSK katsookin, että tiukempi unionin politiikka tuottaisi epäilemättä parempia tuloksia.

3.6 Sen vuoksi ETSK painottaa, että on tärkeää kehittää ja toteuttaa aiempaa kunnianhimoisempi yhdenmukaistamis- ja sääntelyohjelma, mihin liittyen jäsenvaltioita on tuettava, jotta ne varmasti toteuttavat maantieliikenteen turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä sekä asianmukaisemmin että ripeämmin. Tarkoitusta varten voitaisiin perustaa erityinen maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevä EU-virasto.

3.6.1 Itse asiassa kaikkia muita liikennemuotoja varten on olemassa tällaisia turvallisuusasioita käsitteleviä elimiä. Tieturvallisuusviraston tulisi olla rakenteeltaan yksinkertainen täytäntöönpanoelin, jota jäsenvaltioiden nimeämät tieturvallisuusalan edustajat avustaisivat jatkuvasti.

3.6.2 ETSK:n mielestä viraston olisi tukeuduttava olemassa oleviin elimiin, kuten Euroopan tieliikenneturvallisuuden seurantakeskukseen, ja tehostettava tieturvallisuusalan täytäntöönpanotoimia. Se voisi esimerkiksi tarkistaa onnettomuuksien kasautumakohtia esittävän kartan vuosittain, merkitä vaaralliset maantiet ja tiedottaa tuloksistaan EU:n tienkäyttäjille. ETSK on jo aiemmin ehdottanut tätä lausunnossaan (1). Lisäksi virasto voisi tukea tieturvallisuuden hyväksi toimivia kansallisia ja paikallisia ryhmiä edistämällä ja levittämällä parhaita käytänteitä EU:n alueella.

3.6.3 Virasto voisi myös huolehtia maantieliikenteen turvallisuuden kytkemisestä muihin asiaankuuluviin EU:n toimilinjoihin, esimerkiksi koulutus-, terveys- ja ympäristöpolitiikkaan, ja laatia etenemissuunnitelman, jossa asetetaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin ensisijaiset tavoitteet. Tällä tavoin korjattaisiin yksi edellisen suunnitelman pääasiallisista puutteista.

3.7 Tarkasteltaessa tienkäyttäjien käyttäytymisessä menneenä vuosikymmenenä tapahtuneita muutoksia on todettava, että käyttäytymistekijät ovat suoraan syynä yli puoleen tieliikennekuolemista. Näihin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi piittaamattomuus nopeusrajoituksista, nuorten ja juuri ajokortin saaneiden kuljettajien kokemattomuus sekä ajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena. ETSK katsoo, että koulutus, valvonta ja harjaannuttaminen ovat kaikki yhtä tärkeitä ja vaikuttavat toisiinsa, mutta koulutus on loppujen lopuksi kaikkien kannalta paras ratkaisu.

3.8 ETSK huomauttaa, että yksi viime vuosikymmentä koskeneen komission toimintasuunnitelman keskeisistä ulottuvuuksista oli ”yksilökohtaisen käyttäytymisen muuttaminen”. Asiaa koskevaa toimintalinjaa tulisi voimistaa, koska ajoneuvojen lukumäärä maanteillä on viimeksi kuluneena vuosikymmenenä kasvanut.

3.9 Ei myöskään saa unohtaa, että tiettyjen helposti vahingoittuvien tienkäyttäjäryhmien, kuten moottoripyöräilijöiden, polkupyöräilijöiden ja jalankulkijoiden, kohdalla riski on edelleen suhteettoman suuri. ETSK ehdottaa seuraavia toimia, joilla mainittujen tienkäyttäjäryhmien käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan: liikennevalistuksen lisääminen ja sen yhdistäminen kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevaan kattavaan direktiiviin sekä kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen ajajille tarkoitettuun toisen vaiheen pätevöittämiskoulutukseen.

3.10 Lisäksi on tärkeää ymmärtää se, että EU:n väestö ikääntyy ja että maantieliikenteen turvallisuutta koskevassa politiikassa pitää keskittyä erityistoimiin, kuten älykkäisiin kuljetusjärjestelmiin, ajoneuvojen ja infrastruktuurin mukauttamiseen sekä valveuttamiseen ja koulutukseen.

3.11 ETSK:n neuvo on, että tulevana vuosikymmenenä politiikassa kohdistetaan huomiota kaikkien tienkäyttäjien, eritoten nuorten ja iäkkäämpien ihmisten kaltaisten ”riskiryhmien”, eriytettyyn koulutukseen, harjaannuttamiseen ja testaamiseen. Sama koskee sellaisia helposti vahingoittuvia tienkäyttäjäryhmiä kuin moottoripyöräilijät, polkupyöräilijät ja jalankulkijat.

3.12 EU-tasolla pitää politiikka määrittää maantieliikenteen turvallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka sisältää selkeitä ja tiukkoja suosituksia ja suuntaviivoja jäsenvaltioiden toteutettavaksi. Lisäksi komission pitää saada vuosittain palautteena tarkkaan määriteltyä tilastotietoa, mikä mahdollistaa nopean asioihin puuttumisen. Komission tulisi myös kehottaa jäsenvaltioita panemaan nykyinen ja tuleva tieturvallisuuslainsäädäntö mahdollisimman nopeasti täytäntöön.

4. Erityisiä huomioita

4.1 Maantieliikenteen turvallisuutta koskevassa politiikassa on onnistumisen suurena haasteena unioni-, jäsenvaltio- ja paikallistason viranomaisten yhteistoiminta. Teknisissä kysymyksissä pystytään kyllä saavuttamaan edistystä antamalla EU-säädöksiä ja panemalla niitä täytäntöön, kun taas tienkäyttäjien käyttäytymisessä kyetään saamaan aikaan toivottua muutosta ainoastaan jäsenvaltioissa. Siksi vaikuttaakin ratkaisevan tärkeältä, EU antaa tiukkoja suuntaviivoja ja että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain palautetta.

4.2 Tarkasteltaessa EU-tason politiikan tehoa tienkäyttäjien käyttäytymisen muuttamisessa viime vuosikymmenenä on ETSK:n todettava, ettei politiikka ole ollut aivan onnistunutta. Syynä olivat toissijaisuusperiaatteeseen liittyvät tekijät yhdistyneinä seurantamahdollisuuksien puutteeseen. Erityisesti nuorten ajajien ja ikääntyvien tienkäyttäjien käyttäytymiseen ja käyttäytymiseen ylipäätään voidaan vaikuttaa myönteisesti harjaannuttamisen ja jatkuvan koulutuksen avulla. Jäsenvaltiot ovat turvautuneet niihin vaihtelevasti ja tietyissä tapauksissa riittämättömästi.

4.3 ETSK on vakuuttunut siitä, että käyttäytymismallien osalta tulee politiikassa ensi vuosikymmenenä kohdistaa huomio kakkien tienkäyttäjäryhmien harjaannuttamiseen ja kouluttamiseen kaikissa jäsenvaltioissa. Voitaisiin esimerkiksi sisällyttää tietty vähimmäismäärä liikenneopetusta koulujen pakolliseen oppimäärään ja kannustaa ihmisiä syventämään oppimaansa jatkuvasti vapaaehtoisuuden pohjalta

4.4 Jäsenvaltioiden pitää kehittää säännöllisiä ja kohdennettuja, tienkäyttäjien valveuttamiseen ja heidän käyttäytymisensä muuttamiseen tähtääviä kampanjoita, joiden avulla tienkäyttäjiä puhutellaan turvallisuuteen liittyvistä aiheista, kuten keskinäisestä kunnioituksesta, turvalaitteista, ajonopeudesta sekä alkoholiin ja huumeisiin liittyvistä ongelmista, minkä ohella niiden on panostettava valvontaan.

4.5 Unionimaiden keskuudessa esiintyviin maantieliikenteen riskiasteiden eroavuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota uudessa toimintasuunnitelmassa. Riskiaste oli vuonna 2008 korkean riskin maissa jopa nelinkertainen matalan riskin maihin nähden. Tulee pyrkiä siihen, että niissä maissa, joissa riskiaste ylittää selvästi EU:n keskiarvon, asetetaan tieliikennekuolemien ja tienkäyttäjien vakavien loukkaantumisien vähentämistavoitteet ylemmäs, ja määritetään eriytetyt vuoteen 2020 tähtäävät tieliikennekuolemien vähentämistavoitteet vuoden 2010 lukujen pohjalta.

4.6 Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana nk. passiivisen ja aktiivisen turvallisuuden alalla on edistytty merkittävästi, mikä johtuu eritoten siitä, että alan teollisuus on ottanut käyttöön laajan kirjon teknisiä turvaratkaisuja henkilöautoissa ja raskaammissa ammattiliikenteen ajoneuvoissa. Älykkäitä liikennejärjestelmiä koskeva ITS-teknologia voisi saada uusia kehityssysäyksiä EU:n puiteohjelmien yhteydessä toteutettavista tutkimus- ja kehittämishankkeista.

4.7 Talouskriisi on käynnistänyt uuden ilmiön, joka on muuttumassa alati vaarallisemmaksi. Äskettäin markkinoille on tuotu hinnaltaan erittäin huokeita henkilöautoja, jotka juuri ja juuri täyttävät turvallisuudelle asetetut vähimmäisstandardit. Turvallisuuden takaamiseksi ja parantamiseksi nykyisen autokannan turvallisuustasoa voitaisiin kohentaa asentamalla autoihin jälkikäteen uusia turvalaitteita, aina kun se on mahdollista. Lisäksi määräaikaistarkastukset ja vuosikatsastukset ovat välttämättömiä. Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kohdalla tilanne on vieläkin kehnompi, ja alalla on olennaisen tärkeää harjoittaa markkinavalvontaa ja järjestää määräaikaistarkastuksia (2). ETSK katsoo, että EU:n täytyy puuttua tilanteeseen kohottamalla turvallisuusstandardeja.

4.8 Niinpä tarvitaan uutta kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevaa EU-lainsäädäntöä, jolla muun muassa säädetään lukkiutumaton jarrujärjestelmä tai yhdistetty jarrujärjestelmä pakolliseksi yli 150 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetuissa kaksipyöräisissä ajoneuvoissa. Lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen katsastukset sekä säätää niiden ajajien toisen vaiheen pätevöittämiskoulutuksesta ajokorttidirektiivin tarkistamisen yhteydessä. EU:n tulee lisäksi tukea valveuttamiskampanjoiden järjestämistä, jotta varmistetaan tärkeimpien turvallisuussääntöjen noudattaminen.

4.9 Maanteiden ja tienvarsien rakenteella on suuri merkitys onnettomuustapauksissa. Aihetta koskevat selvitykset ovat osoittaneet, että noin 30 prosentissa tapauksista maantieinfrastruktuuri on onnettomuuteen vaikuttava tekijä. Asiaan kannattaakin panostaa. On ilmennyt, että turvallisuuden parantamisen pahimmat esteet eivät liity pelkästään rahoitukseen vaan myös ylipäätään puutteelliseen tiedostamiseen. Tilastojen mukaan maaseudun maantiet ovat monesti kaikkein vaarallisimpia. EU-rahoituksen (Euroopan laajuiseen tieverkkoon suunnattujen määrärahojen ja rakennerahastovarojen) myöntämisen ehtona olisi oltava se, että rakennettavat tiet ovat turvallisia. Maantieinfrastruktuurin suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on joka tapauksessa välttämätöntä huomioida turvallisuus myös kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kannalta.

4.10 ETSK toteaa, että menneen vuosikymmenen tuloksekkain toimenpide infrastruktuuriturvallisuuden kohentamiseksi oli yksi kolmanteen tieliikenneturvallisuuden eurooppalaiseen toimintaohjelmaan kuuluneista ehdotuksista: direktiivi Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista (2004/54/EY). Direktiivin käyttöönotto on vaikuttanut voimakkaasti koko Euroopassa.

4.11 Infrastruktuurin kehittämiseksi ensi vuosikymmenenä ETSK kehottaa asettamaan uudessa toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi parantaa Euroopan laajuisen tieverkon turvallisuutta ja saattaa ainakin 25 prosenttia Euroopan laajuiseen tieverkkoon kuulumattomista maanteistä kyseisen verkon tasolle. Merkittäviä maantieliikenteen turvallisuutta kohentavia toimenpiteitä olisivat myös neuvoston päätös tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan direktiivin muuttamisesta mm. tekemällä tekniset liitteet sitoviksi ja laajentamalla säädöksen soveltamisalaa (kattamaan myös Euroopan laajuiseen maantieverkostoon kuulumattomat maantiet) sekä kaupunkien turvallisen tieinfrastruktuurin eurooppalaisten suuntaviivojen hyväksyminen. Aivan lähimpinä aikoina EU:n on kannustettava jäsenvaltioita ottamaan pikaisesti käyttöön infrastruktuuridirektiivin käsittämät neljä toimintoa: tieturvallisuuden vaikutusarvioinnin, tieturvallisuuden auditoinnin, tieverkon turvallisuusjohtamisen ja turvallisuustarkastuksen.

4.12 Koska EU:n ja jäsenvaltioiden vastuu asiassa on yhteinen, ETSK on varma siitä, että kaikki 27 jäsenvaltiota käsittävän todellisen ”turvallisen tieliikenteen alueen” aikaansaamiseksi tarvitaan jämerää poliittista johtajuutta. Paitsi EU-tason myös jäsenvaltioiden valtakunnallisen ja alueellisen tason päätöksentekijät on saatava vakuuttuneiksi siitä, että niiltä vaaditaan yhteistyötä lainsäädännön lyhyen ja pitkän tähtäimen muutosten toteuttamisessa sekä asiaankuuluvien mittavien tiedotuskampanjoiden järjestämisessä. Hyödyntämällä tärkeimpien yksityissektoriin kuuluvien toimijoiden asiantuntemusta eurooppalaisen tieliikenneturvallisuuden alalla saadaan asialle tukijoita, ja tällainen toimintatapa on myös kustannustehokas.

4.13 Kun otetaan huomioon, että työhön kuuluva matkustaminen ja työmatkaliikenne aiheuttavat merkittäviä riskejä, voivat yksityissektorilla yritysten autokantoja hallinnoivat työnantajat edetä asiassa oikeaan suuntaan. Tieliikennekuolemien vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden pitäisikin käsittää kaikki työhön liittyvä ajoneuvonkäyttö maanteiden tavarakuljetusten ohella.

4.13.1 Yksityisen ja julkisen sektorin työnantajien tulee edistää hyviä käytänteitä työmatkaliikenteen onnettomuuksien vähentämiseksi kannustamalla henkilökuntaansa siirtymään mahdollisuuksien mukaan julkisen liikenteen käyttäjiksi ja laatimalla ajoneuvokannan turvallisuutta koskevaa ohjeistusta sekä seuraamalla ajoneuvokantansa turvallisuussuoritetta. Hyvä esimerkki alalta on Euroopan komission osarahoittama PRAISE (3) -hanke, jossa pyritään edistämään työhön liittyvää tieturvallisuushallintaa sekä välittämään työnantajille tarvittavaa taitotietoa. Tämä aihepiiri voisi kiinnostaa myös Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa (EU–OSHA).

4.13.2 Mainittuihin pyrkimyksiin liittyy myös valmisteilla oleva uusi kansainvälinen työhön liittyvän maantieliikenteen turvallisuutta koskeva ISO 39001 -standardi, joka on määrä julkistaa vuoden 2011 lopussa. Euroopan komission tulee kehottaa kaikkia tieliikenneturvallisuutta koskevan eurooppalaisen peruskirjan allekirjoittajatahoja hankkimaan mahdollisimman pikaisesti virallinen varmennus ISO 39001 -standardin soveltamisestaan.

4.14 ”Turvallisen tieliikenteen alueen” muita edellytyksiä ovat jäsenvaltioita koskevan vertailukelpoisen tilastotiedon lisääminen, vuosittainen palautetieto jäsenvaltioista komissiolle, EU-tason tarkkailu- ja seurantajärjestelmän perustaminen maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevän EU-viraston muodossa, EU-lainsäädännön asianmukainen ja ripeä täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa, lisäpanostus harjaannuttamiseen ja jatkuvaan koulutukseen sekä erityisen huomion kiinnittäminen nuoriin ja ikääntyviin tienkäyttäjiin.

4.15 ETSK ehdottaa toimintasuunnitelmaa, joka sisältää kunnianhimoisia mutta realistisia tavoitteita. Poliittisista syistä seuraavaksi vuosikymmeneksi asetettavan tavoitteen olisi entiseen tapaan oltava yleisluonteinen. ETSK ei aio puuttua kuolemantapausten määrän vähentämisestä käytävään keskusteluun ehdottamalla konkreettista tavoiteprosenttia. Komitea suosittaa kuitenkin painokkaasti asettamaan myös erityisiä vähennystavoitteita, jotka koskevat vakavien loukkaantumisten sekä liikenneonnettomuuksissa osallisina olleiden tai loukkaantuneiden muita helpommin vahingoittuvien tienkäyttäjien (jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla liikkuvien) määrää.

4.16 Lisäksi EU:n tulee, mahdollisesti maantieliikenteen turvallisuutta käsittelevän EU-viraston avulla, asettaa pitkän aikavälin tavoite ja määritellä välitavoitteita sekä käynnistää teknisen avun ohjelma, jonka turvin tuetaan puutteellisesti suoriutuvia jäsenvaltioita niiden kehittäessä kansallista strategiaa onnettomuuksien uhrien määrän supistamiseksi.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 80, 30. maaliskuuta 2004; s. 77–80.

(2) EUVL C 354, 28.12.2010 s. 30.

(3) PRAISE: preventing road accidents and injuries for the safety of employees (www.etsc.eu/PRAISE.php).

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/33

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pk-yritysten rahoitusrakenteet nykyisessä taloudellisessa tilanteessa” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/07

Esittelijä: Anna Maria DARMANIN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Pk-yritysten rahoitusrakenteet nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kehottaa komissiota vahvistamaan pk-yrityksille tarkoitettuja rahoitusvälineitä varmistamalla, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman takuujärjestelmää jatketaan myös nykyisen rahoituskauden jälkeen, että rakennerahastot ovat helposti pk-yritysten käytettävissä ja että rahoituksen painopisteet ilmoitetaan selvästi. Nykyisessä tilanteessa, kun omat varat ovat pienentyneet, takauslaitokset kykenevät hyödyllisellä tavalla lieventämään pankkikumppaneihinsa kohdistuvia vaikutuksia Baselin uuden vakavaraisuussopimuksen (Basel II) puitteissa. Tässä yhteydessä olisi edistettävä keskinäisten takauslaitosten toimintaa.

1.2 ETSK suosittaa, että mikro- ja pk-yrityksiä varten perustetaan kauppapaikkoja. Useimmat yleisesti hyväksytyt arvopaperipörssit asettavat liikaa raportointivelvoitteita ja niiden menettelyt ovat liian pitkiä, jotta pk-yritykset voisivat listautua. Lisäksi kustannukset, muun muassa vaihtoehtoisiin ja/tai toissijaisiin listautumisiin liittyvät kulut, estävät usein listautumisen. Eurooppalaisen verkoston koordinoimien pienimuotoisten alueellisten kauppapaikkojen perustaminen voisi tarjota uuden välineen, jota voitaisiin käyttää uuden pääoman keräämiseen pienille yrityksille. Tällä tavalla voitaisiin houkutella uutta riskipääomaa sekä yksityisten pääomasijoittajien (bisnesenkeli) antamaa rahoitusta. Se myös parantaisi pienten pääomasijoittajien mahdollisuuksia tukea pienyrityksiä.

1.3 Pk-yrityksillä, erityisesti mikroyrityksillä on suuria vaikeuksia saada rahoitusta. Koko yhteiskunnalle on myös hyvin epäselvää, mihin kaikki pankkien pelastusraha on mennyt. Vaikkei ehkä ole hyvä ajatus vaatia pankkeja julkaisemaan näitä lukuja, ETSK katsoo toisaalta, että voisi olla tarkoituksenmukaisempaa velvoittaa pankit varaamaan yhteisesti sovittu prosenttiosuus pelastusvaroista (maissa, joita niitä on käytetty) luottoihin, joita voidaan antaa pienille ja mikroyrityksille erityisesti innovatiivisia yritysideoita varten.

1.4 ETSK kehottaa kehittämään puitteet, jotka helpottavat osallistavien ja eettisten mikrorahoituslaitosten perustamista. Tämä rahoitusmenetelmä saattaa sopia erittäin hyvin pk-yrityksille, koska se perustuu riskien ja voittojen jakamiseen, vakaaseen rahoitukseen sekä keinottelun välttämiseen. Komission olisi tutkittava tarkoin osallistavan pankkitoiminnan kaltaisia ilmiöitä. ETSK kehottaakin komissiota laatimaan vihreän kirjan, jonka pohjalta voidaan käynnistää keskustelu osallistavasta pankkitoiminnasta Euroopan tasolla. Muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Saksan, Italian, Luxemburgin ja Maltan tekemät erilliset aloitteet ovat myönteisiä, mutta saattavat estää rahoituspalvelualan yhdentymisen jatkumisen EU:ssa. Erillisillä koordinoimattomilla aloitteilla ei ehkä myöskään tehokkaimmin saavuteta tuloksia, joihin tämäntyyppisellä rahoituksella voidaan päästä sellaisilla aloilla kuin riskin- ja voitonjako tai sosiaalisesti oikeudenmukainen rahoitus. Edistämällä islamilaisena mikrorahoituksena tunnettua rahoitusta voitaisiin synnyttää uutta yritystoimintaa ja samalla tukea köyhyyden torjuntaa eräillä alueilla. Tässä yhteydessä olisi laadittava direktiivi vaihtoehtoisten rahoitusmenetelmien ennakoimiseksi, tarkastelemiseksi ja kannustamiseksi siten että samalla varmistetaan, että ne ovat samassa asemassa muiden rahoitusmenetelmien, muun muassa tavanomaisen rahoituksen kanssa.

1.5 ETSK ehdottaa, että jäsenvaltiot myöntäisivät rahoitusta pk-yrityksille suoraan tai että ne myöntäisivät rahoituslaitoksille täysimääräisiä tai osittaisia takauksia kannustaakseen niitä rahoittamaan pk-yrityksiä. Finanssikriisin aikana useat jäsenvaltiot ovat omaksuneet tämän käytännön, ja se on osoittautunut toimivaksi tavaksi helpottaa pk-yritysten luotonsaantiongelmia.

1.6 ETSK katsoo, että Euroopan investointirahaston (EIR) olisi investoitava suoraan pk-yrityksiin erityisaloihin keskittyvien alarahastojen avulla. Yksi tällainen alarahasto voisi olla nuorille yrittäjille tarkoitettu rahasto, joka edistäisi myös yrittäjyyskulttuuria. Euroopan investointirahastosta olisi lisäksi osoitettava varoja pk-yrityksiä täysipainoisesti tukeville välittäjille. ETSK ehdottaa myös, että välittäjäpankkien ja Euroopan investointirahaston olisi yhdessä jaettava riski välittäjäpankkien kannustamiseksi käyttämään pk-yrityksille tarkoitettua EIR:n rahoitusta.

1.7 ETSK suosittaa, että käytetään eri pankkirahoitusmuotoja, kuten osallistavaa, innovatiivista ja eettistä rahoitusta. Bangladeshissa toimivan Grameen-pankin antaman rahoituksen kaltainen rahoitus saattaa Basel II -sopimuksen vuoksi jäädä erittäin rajalliseksi. Rahoituslaitoksilla ei ole mahdollisuutta tarttua ensimmäiseksi ongelmaan, vaan niiden on lähdettävä liikkeelle ratkaisun tarjoamisesta: luottojärjestelmän on perustuttava pikemminkin sosiaalisen taustan tutkimiseen kuin ennalta määritettyyn pankkitekniikkaan. Basel II -sopimusta onkin tarkistettava nopeasti, tai ainakin on tehtävä sopimus, jossa otetaan huomioon myös perinteisestä rahoituksesta poikkeavat rahoitusmuodot.

1.8 EU:hun on muodostumassa bisnesenkelien verkostoja. Valitettavasti tällaisia verkostoja ei näytetä sääntelevän, ja niiden toimintaan voi liittyä huomattavia väärinkäytöksiä, jotka vähentävät yrittäjien halua hyödyntää kyseistä tärkeää kanavaa kasvun rahoittamiseksi. Olisikin edistettävä sellaisten oikeudellisten puitteiden luomista, jotka kannustavat bisnesenkelien verkostojen tai vastaavien toimijoiden toimintaa.

1.9 ETSK kehottaa jäsenvaltioita tukemaan verokannusteilla bisnesenkeleitä ja niiden verkostoja, myös perheinvestoijia esimerkiksi vanhempia. Monet nuoret yrittäjät ovat riippuvaisia perheiltä saamistaan varoista, koska muuta rahoitusta ei ole saatavissa. Kyseisiä investoijia olisi palkittava ja kannustettava verohyvityksillä.

2. Johdanto ja tausta

2.1 Tarve kannustaa ja edistää yrittäjyyttä on suuri haaste EU:n jäsenvaltioille. Maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tämän tavoitteeksi, jotta voidaan edistää työllisyyttä, talousuudistuksia ja sosiaalista koheesiota. Euroopan komissio julkaisi 21. tammikuuta 2003 vihreän kirjan aiheesta ”Yrittäjyys Euroopassa”. Vihreässä kirjassa kiinnitetään huomiota etenkin siihen, että eurooppalaiset perustavat liian vähän omia yrityksiä ja että nykyiset yritykset eivät kasva jatkuvasti.

2.2 Yrittäjyyden kehittämiseen liittyy tärkeitä sekä taloudellisia että sosiaalisia hyötyjä. Yrittäjyys on työpaikkojen syntymisen, innovaatioiden, kilpailukyvyn ja kasvun liikkeelle paneva voima, minkä lisäksi se tukee henkilökohtaista täyttymystä ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista. (1)

2.3 Yrittäjyyden ja kansantalouden suorituskyvyn keskinäisen yhteyden syinä voidaan katsoa olevan yritystoiminnan jatkuminen, innovaatiot, työpaikkojen luominen, teknologinen edistys sekä tuottavuuden parantuminen ja viennin lisääntyminen. Yrittäjyys hyödyttää siten asianomaisten henkilöiden lisäksi myös koko yhteiskuntaa.

2.4 Centre for Enterprise and Economic Development Research -tutkimuslaitoksen tekemässä tutkimuksessa käynnistämisvaiheen rahoituksen mainittiin oleva yksi nuorten yrittäjien yleisimmin kohtaamista ongelmista (hallinnollisten sääntelyvaatimusten ohessa). Kuitenkin vain noin 40 prosenttia vastanneista erityistukiorganisaatioista arvioi näiden ongelmien olevan pahempia kuin muiden pienyritysten kohtaamat taloudelliset rajoitteet. Useilla uusilla yrityksillä on vaikeuksia löytää perustamislainan varmistamiseksi tarvittavat vakuudet. Nuorille yrittäjille tämä voi olla vielä vaikeampi este, koska heillä on muita yrityksiä rajallisemmat mahdollisuudet kerätä tarkoitukseen tarvittavat varat. Se, missä määrin tämä ongelma aiheuttaa käytännön rajoitteita, vaihtelee alasta ja liiketoiminnasta riippuen.

2.5 Nykyinen talouskriisi haittaa yrittäjyyttä erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi. ETSK on käsitellyt laajasti talouskriisin aiheuttamaa vaikeaa tilannetta, sen vaikutuksia sekä sitä ratkaisevaa roolia, joka pankkijärjestelmällä on ollut kriisissä. Tosiasia on, että kriisi vaikuttaa edelleen vakavasti pk-yrityksiin ja että niiden on edelleen vaikea saada rahoitusta.

2.6 Pankkirahoitus on (peruslainakorkojen merkittävästä alenemisesta huolimatta) nykytilanteessa erittäin vähäistä seuraavista syistä:

—	markkinoiden mukaan vaihtelevista kirjanpitokäytännöistä johtuvat tappiot (pankit alentavat taseissaan olevien arvopapereiden arvoa, koska niille ei ole markkinoita lähitulevaisuudessa)

—	huonojen tai epävarmojen asiakasluottojen määrän lisääntyminen taantuman seurauksena

—	pankkien välisten lainamarkkinoiden hyytyminen. Tilanteen ei ole vielä havaittu normalisoituneen useiden valtioiden toimenpiteistä huolimatta.

—	jatkuva pelko – Työpaikkojensa puolesta pelkäävät pankkiirit eivät kovin todennäköisesti tee näennäisesti riskipitoisia luottopäätöksiä.

2.7 Näin ollen pankkipääomaa säännöstellään – sitä jaetaan vanhoille asiakkaille, joita pankilla ei ole varaa menettää, tai sijoitetaan laadukkaisiin kiinteätuottoisiin välineisiin, kuten valtion takaamiin arvopapereihin. Valtioiden lainanottotarve on lisääntynyt niiden pumpatessa rahaa talouksiinsa. Valtioiden velkapaperien tarjonnan lisääntyminen on puolestaan johtanut siihen, että yritys- ja kulutuslainojen rahoittamiseksi on käytettävissä entistä vähemmän varoja.

3. Lyhyt katsaus pk-yritysten luonteeseen virallisten tilastotietojen ulkopuolisten havaintojen perusteella

3.1 Pk-yrityksillä on monia erityispiirteitä. Niiden kaikkien luetteleminen ei kuvaisi oikeudenmukaisesti pk-yritysten dynaamisuutta. On kuitenkin syytää kiinnittää lyhyesti huomiota eräisiin ominaispiirteisiin.

3.2 Pk-yritykset ovat yleensä perheiden omistamia, ja niissä on mukana useita sukupolvia. Perhe on tällöin yritykselle tärkeä, mutta ei aina riittävä sijoittaja. Pk-yritykset toimivat tavallisesti paikallisesti, mikä vaikuttaa niiden ulkoistamismenetelmiin ja työhönottokäytäntöihin (usein tarkkaan harkittuja). Yrityksen johdon ja omistajien välillä ei ole suurta eroa, ja lisäksi henkilöstön ja omistajien suhteet ovat usein tiiviit (mikä lisää molemminpuolista lojaalisuutta). Pk-yritykset ovat joustavia, dynaamisia ja nopeita innovaatioiden käyttöönotossa. Pk-yritykset välttävät tyypillisesti riskejä kassavirtansa hallinnassa, ne käyttävät mieluummin omia varojaan kuin kääntyvät luottolaitosten puoleen. Lisäksi ne kohtaavat runsaasti byrokratiaa hakiessaan rahoitusta ja nostaessaan lainoja.

3.3 Käsitys pk-yrityksistä muita riskialttiimpina luototuskohteina johtuu osaksi niiden luonteesta. Ne ovat usein nuoria yrityksiä, jotka ovat haluttomia turvautumaan pitkiin byrokraattisiin rahoitusmenettelyihin, joilla ole riittäviä vakuuksia ja joilta kokonsa vuoksi yleisesti puuttuvat riskinhallintavälineet.

3.4 On syytä panna merkille, että pk-yritysten kohtaamat ongelmat kärjistyvät entisestään mikroyrityksissä.

4. Rahoitusvälineet

4.1 Julkinen listautuminen yleisesti hyväksyttyyn arvopaperipörssiin – Listautumisannit liitetään yleensä asemansa vakiinnuttaneihin yrityksiin, jotka pyrkivät hankkimaan pitkäaikaista pääomaa keräämällä virallisella listalla omaa pääomaa (osakkeet) tai laskemalla liikkeelle yrityslainoja (joukkovelkakirjat). Tämä tapahtuu yleensä ennen laajentumisvaihetta, kun yritysten omistajat ja/tai pääomasijoittajat pyrkivät irtaantumaan yrityksestä. On myös olemassa toissijaisia markkinoita. Ne eivät kuitenkaan yleensä sovi mikroyrityksille, vaan ainoastaan suurimman kokoluokan pienyritykset kykenevät hyödyntämään niitä. Vaikka yritysten listautuminen vaihtoehtoisille pörssilistoille vaatii yleensä vähemmän kuin listautuminen päälistalle, myös niitä säännellään samoilla julkistamisvaatimuksilla. Listautumisen hinta voi lähteä 500 000 eurosta.

4.2 Uudet rahoituslähteet, osallistava pankkitoiminta – Kaikkialla Euroopassa on leviämässä uudenmuotoinen pankkitoiminta: myös islamilaisena rahoituksena tunnettu osallistava ja eettinen pankkitoiminta. Sen toimintatapa on kiinnostava ja todennäköisesti sopiva pk-yrityksille, kun otetaan huomioon niiden tarpeet nykyisessä toimintaympäristössä. Useat sen tarjoamista eri välineistä eivät ole uusia Euroopan maille. Eräät säädökset, etenkin verolainsäädäntö, estävät kuitenkin tämäntyyppisen rahoituksen kehittämistä. Valitettavasti EU:n eri jäsenvaltiot (kuten Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Luxemburg, Saksa, Malta ja Italia) ovat ryhtyneet asiassa omiin erillisiin toimenpiteisiinsä, mikä saattaa aiheuttaa rahoituspalveluiden vapaaseen tarjontaan sisämarkkinoilla liittyviä ongelmia. On mahdollista, että mukana olevat rahoituslaitokset saattavat löytää vaihtoehtoisia lainsäädäntövälineitä päästäkseen EU:n markkinoille (2).

4.2.1 Tämä rahoitusmenetelmä saattaa sopia erittäin hyvin pk-yrityksille, koska se perustuu riskien ja voittojen jakamiseen, vakaaseen rahoitukseen, keinottelun välttämiseen sekä tiettyihin investointityyppeihin.

4.2.2 Erityisen uusi ja kehittyvä ala on islamilaisena mikrorahoituksena tunnettu rahoitus. Mikrorahoitus koostuu sellaisille henkilöille tarjottavista rahoituspalveluista, joiden on perinteisesti katsottu jäävän pankkipalveluiden ulkopuolelle, koska heillä ei ole antaa vakuuksia, jotka suojaisivat rahoituslaitoksia luottotappioilta.

4.2.3 Mikrorahoituksessa on aidosti vallankumouksellista se, että se tarjoaa mahdollisuuksia henkilöille, joilta on estetty pääsy rahoitusmarkkinoille, se avaa uusia tulevaisuudennäkymiä sekä parantaa yksilöiden toimintamahdollisuuksia siten että he voivat vihdoin toteuttaa omat hankkeensa ja ideansa omilla resursseillaan ja pääsevät eroon avustuksista, tuista ja riippuvuudesta. Mikrorahoituksesta eri puolilta maailmaa saadut kokemukset ovat nyt lopullisesti osoittaneet, että köyhät tarvitsevat laajan joukon erilaisia rahoituspalveluita, että he ovat valmiit maksamaan niiden käytöstä aiheutuvat kustannukset ja että he ovat täysin kelvollisia pankkisuhteeseen. Microfinance19-kohderyhmä muodostuu niin kutsutulla köyhyysrajalla elävistä köyhistä, jotka voisivat muita helpommin saavuttaa ihmisarvoisen elämänlaadun ja joilla on yritysideoita mutta ei mahdollisuutta saada tavanomaista rahoitusta.

4.2.4 Aiheesta on tehty vasta joitakin tutkimuksia ja alan toiminnasta on toistaiseksi suhteellisen vähän kokemuksia, mutta tällaisen rahoituksen on osoitettu tarjoavan erittäin hyvät mahdollisuudet torjua köyhyyttä ja taloudellista ja sosiaalista syrjäytymistä sekä laajentaa rahoituslaitosten asiakaspohjaa kehitysmaissa, joissa on islamilaista kulttuuria. Osallistavan pankkitoiminnan on osoitettu keskittyvän taloudellisen menestyksen lisäksi myös sosiaalisten hyötyjen maksimoimiseen luomalla entistä terveempiä rahoituslaitoksia, jotka kykenevät tarjoamaan tehokkaita rahoituspalveluita myös ruohonjuuritasolla.

4.3 Valtiolliset ja EU:n rahoitusjärjestelmät – Valtiot ovat välittäjätahojensa kautta osallistuneet yritystoiminnan edistämiseen eri toimenpiteillä, kuten verokannustimilla ja Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan investointirahaston tarjoamien avustusten kaltaisilla rahoitusjärjestelmillä.

4.3.1 Pääoman hankkimista käynnistys- ja siemenvaiheessa koskevien eräiden aloitteiden käytännön toteutus ei ehkä ole toivotulla tasolla.

4.4 Bisnesenkelien, eli yksityisten sijoittajien tai epävirallisten pääomasijoittajien, katsotaan tarjoavan perinteisistä poikkeavia rahoituslähteitä. Ne tarjoavat yrityksille ennen kaikkea omaa pääomaa siemenvaiheesta aina varhaiseen kasvuvaiheeseen.

5. Toimintapuitteet, jotka voidaan hyväksyä investointien ja talouden romahduksen lieventämiseksi ja pk-yritysten luotonsaannin helpottamiseksi

5.1 Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act (SBA) -aloitteen nopea täytäntöönpano on ratkaisevaa nykyisessä taloustilanteessa. ETSK kannattaa komission esittämää Small Business Act -aloitetta mutta toteaa jälleen kerran, että ehdotettujen aloitteiden täytäntöönpano on erittäin tärkeää.

5.1.1 Koska maksuvalmius on nykytilanteessa pk-yritykselle ylellisyys, komitea kehottaa muuttamaan maksuviivästysten torjumisesta annettua direktiiviä sen varmistamiseksi, että pk-yritykset saavat maksunsa ajallaan ja että 30 päivän maksuaikaa noudatetaan. Toimeenpanotavan on kuitenkin oltava aidosti toteuttamiskelpoinen ja (sekä julkisten että yksityisten) toimittajien hyväksymä.

5.1.2 Lisäksi olisi nopeasti pantava täytäntöön direktiivi, joka mahdollistaa alennettujen alv-kantojen soveltamisen paikallisesti tarjottaviin työvoimaintensiivisiin palveluihin, joita tarjoavat yleensä pk-yritykset. Eräistä eriävistä näkemyksistä huolimatta katsotaan, että tällainen direktiivi edistäisi pk-yritysten kaupallista toimintaa lisäämällä sen houkuttelevuutta loppukäyttäjien keskuudessa.

5.2 Euroopan kauppakamarien tietojen mukaan 30 prosenttia pk-yrityksistä kärsii maksuvalmiusongelmista. Neljäsosa niistä johtuu pankkien kielteisistä luottopäätöksistä. Pankkien toimintaa tutkitaan näinä aikoina erityisen tarkoin, ja ne ovat alkaneet soveltaa rahoitukseen erittäin konservatiivista lähestymistapaa. Tällaisen konservatiivisen järjestelmän kohdistaminen pk-yrityksiin haittaa kuitenkin taloutta.

5.2.1 EU on lisännyt pk-yrityksille tarkoitettuja pankkivaroja lisäämällä elvytyssuunnitelman mukaisesti Euroopan investointipankin varoja. Pk-yritysten kokemusten mukaan pankkirahoituksen saaminen on kuitenkin edelleen erittäin vaikeaa. Vaikka siis varoja näytetään osoitetun pk-yritysten luotottamiseen, ne eivät päädy pk-yrityksiin asti. Onkin tärkeää, että Euroopan investointipankin varoja käsitteleviksi välittäjäpankeiksi valitaan pankkeja, jotka tukevat täysipainoisesti pk-yrityksiä. Jos välittäjäpankki jättää johdonmukaisesti välittämättä tällaiset varat pk-yrityksille, Euroopan investointipankin olisi vaihdettava kyseinen välittäjä. Lisäksi välittäjien kannustamiseksi todella lainaamaan Euroopan investointipankin rahoja pk-yrityksille Euroopan investointipankin ja välittäjien tulisi yhdessä jakaa lainoitukseen liittyvät riskit eikä niiden tulisi jäädä yksin välittäjien kannettaviksi.

5.3 Riskipääoman saaminen on tärkeää erityisesti yrityksiä perustettaessa. Alkuvaiheen riskipääomamarkkinoiden vuosittainen volyymi Euroopassa on vain noin 2 miljardia euroa, mikä on vain noin neljännes Yhdysvaltojen vastaavien markkinoiden koosta. Vain joka viideskymmenes pk-yritys kääntyy pääomasijoitusyhtiön puoleen rahoituksen saamiseksi. Tietoa riskirahoituksesta on helposti saatavissa. Perinteisesti toimivat pk-yritykset eivät kuitenkaan erittäin usein ymmärrä, että niillä on todellinen mahdollisuus saada tällaista rahoitusta. Tämä liittyy myös eurooppalaisten yrittäjien konservatiivisuuteen riskinotossa: he näyttävät turvautuvan mieluummin pankkipalveluihin kuin riskirahoitukseen.

5.4 Julkiset hankinnat tarjoavat tärkeitä mahdollisuuksia pk-yrityksille. Niiden kilpailukyky on kuitenkin nykyään tällä alalla muita heikompi suurten toimijoiden kokeneisuuden sekä pankkitakuita ja liikevaihdon ilmoittamista koskevien tiukkojen säännösten vuoksi. Julkisten hankintojen yhteydessä olisikin tehtävä enemmän aloitteita pk-yritysten aseman parantamiseksi esimerkiksi vähentämällä pankkitakauksiin sidotun pääoman määrää, parantamalla pk-yritysten mahdollisuuksia tehdä tarjouksia sekä tukemalla pk-yritysklusterien muodostamista.

5.5 Pk-yritysten ensisijaisena tavoitteena on byrokratian vähentäminen, koska niihin kohdistuva sääntelyllinen ja hallinnollinen taakka on kohtuuton suuriin yrityksiin verrattuna. On osoitettu, että suurelle yritykselle koituu sääntelyvelvoitteen täyttämisestä keskimäärin yhden euron kustannus työntekijää kohti, kun taas pienyrityksen kustannukset ovat jopa kymmenen euroa. Komissio on oikeilla jäljillä byrokratian vähentämisessä. Olemme kuitenkin edelleen kaukana tasosta, joka tehokkaasti hyödyttäisi pk-yrityksiä.

5.6 Taloutemme tulevaisuus on kestäväpohjaisessa kilpailussa. Kestävyysperiaatteita noudattavia, vihreän talouden alalla toimivia pk-yrityksiä olisi siksi autettava rahoitusprosessissa.

5.7 EU:n tarjoama merkittävä rahoitus hyödyttää laajasti uusien teknologioiden alalla toimivia pk-yrityksiä. Perinteisempiä tuotteita tai palveluita tuottavia pk-yrityksiä on kuitenkin kannustettava soveltamaan innovatiivisia lähestymistapoja myös omilla toimialoillaan. Rahoitusvälineitä olisi entisestään vahvistettava, jotta ne tukisivat myös tällaista laajamittaista pk-yritystoimintaa.

5.8 ETSK panee merkille järjestöjen, kuten Euroopan yritystakausjärjestön (European Mutual Guarantee Association, EMGA) jäsenten, roolin kriisin aikana. ETSK kehottaa komissiota jatkamaan sellaisen toimintaympäristön kehittämistä, joka antaa tällaisille organisaatioille mahdollisuuden vastaisuudessakin tukea pk-yrityksiä tarjoamalla niille rahoitustakuita.

5.9 Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma on ollut tärkeä väline pk-yrityksille. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota säilyttämään pk-yrityksille tarkoitetun takuuvälineen kyseisessä ohjelmassa myös vuoden 2013 jälkeen.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Yrittäjyyttä EU:n 25 jäsenvaltiossa, Yhdysvalloissa, Islannissa ja Norjassa käsittelevä Eurobarometer-tutkimus (Flash Eurobarometer, Entrepreneurship Survey of the EU [25 Member States], United States, Iceland and Norway: Analytical Report).

(2) Ks. Maltan johtamisen laitoksen (Malta Institute of Management), Maltan työnantajaliiton (Malta Employers Association) ja Maltan pankkityöntekijöiden liiton (Malta Union of Bank Employees) työryhmäraportti islamilaisesta rahoituksesta eurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä (Islamic Finance in a European Union Jurisdiction Workshops Report).

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/38

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/08

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Apulaisesittelijä: Umberto BURANI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 160 ääntä puolesta ja 8 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ehdottaa käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossaan eräitä mahdollisia Euroopan rahoitusjärjestelmän uudistuksia: miten rahoitusjärjestelmää tulisi säännellä ja miten sen tulisi toimia entistä paremmin järjestelmäriskien vähentämiseksi. Rahoituskriisi saattaa vielä voimistua, jollei villejä spekulointeja pidätellä ja jolleivät hallitukset anna jo liian kauan viipyneitä vastauksia.

1.2 Minkälaista rahoitusjärjestelmää sisämarkkinoilla tarvitaan kriisin jälkeen? EKP/EKPJ, liikepankit, investointipankit, keskinäiset rahoituslaitokset, luotto-osuuskunnat, eettiset pankit, vakuutusyhtiöt, eläkerahastot, investointirahastot, pääomarahastot, hedge-rahastot, luokitusyhtiöt; rahoitustuotteiden ja arvopaperien tuottajat, jakelijat ja myyjät; pörssit, sääntelemättömät markkinat; sääntelijät, valvontaviranomaiset, luottoluokituslaitokset: kaikki ovat rahoitusjärjestelmän keskeisiä toimijoita, joiden on muutettava toimintatapojaan, mukauduttava aiempaa tiukempaan lainsäädäntöön ja sovitettava organisaatiotaan uusien, niille osoitettavien tehtävien mukaisesti.

1.3 Kaikkia markkinatoimijoita ei tule pitää yleisesti vastuullisina. Eräät tärkeät alat sekä eräät keskeiset ylikansalliset yhtymät eivät onneksi ole suoraan osallisina kriisissä, sillä niiden toiminta on ollut kaukana kasinokapitalismista. Vakuutusyhtiöiden, osuuspankkien ja luotto-osuuskuntien, säästöpankkien mutta myöskään johtavien eurooppalaisten ja kansainvälisten liikepankkien ei ole tarvinnut oikaista tilinpäätöksiään rahoitustappioiden vuoksi eikä pyytää apua maidensa hallituksilta.

1.4 ”Kriisin syy on moraalinen rappio”, ETSK on samaa mieltä tästä Tomáš Baťan vuonna 1932 esittämästä lausumasta ja toteaa, että valitettavasti mikään ei ole muuttunut! On työntekijöiden ja eläkeläisten, yritysten, kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuluttajien ja asiakkaiden edun mukaista voida luottaa tehokkaaseen, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen rahoitusjärjestelmään, jolle ne voivat luottavaisesti uskoa säästönsä, jonka puoleen ne voivat kääntyä saadakseen tukea taloudellisille aloitteille ja jota ne voivat pitää talouskasvun kannalta välttämättömänä välineenä, joka huolehtii tärkeistä sosiaalisista tehtävistä, kuten eläkkeistä sekä vakuutuksista sairauksien, onnettomuuksien ja vahinkojen varalta. Erittäin vakava rahoituskriisi on yleisen luottamuksen menetyksen myötä vaarantanut tämän kaiken.

1.5 On rakennettava uudelleen luottamus rahoituslaitoksia mutta myös poliittisia instituutioita sekä sääntely- ja valvontaviranomaisia kohtaan. Ne eivät osanneet eivätkä voineet torjua katastrofia, joka on tähän mennessä maksanut Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreimpien arvioiden mukaan 2300 miljardia euroa.

1.6 Julkinen mielipide on järkkynyt perinpohjaisesti. Rahoituskriisistä johtunut likviditeettikriisi on vaikuttanut valtavasti reaalitalouteen: työttömyys on noussut yli 10 prosenttiin ja kärjistynyt Latvian 22 prosenttiin ja Espanjan 19 prosenttiin. Joulukuussa työttömiä oli kaikkiaan yli 23 miljoonaa. Tämä luku tulee vielä nousemaan. Kaikilla valtioilla on valtavat budjettivajeet, jotka edellyttävät korjaustoimenpiteitä. Tämä ei varmastikaan edistä kasvua vaan jarruttaa jo nyt hidasta elpymistä eli ei paranna työllisyyttä.

1.7 ETSK on viime vuosina laatinut joukon lausuntoja ja esittänyt niissä ehdotuksia, joista ei useinkaan ole välitetty. Jos ehdotukset olisi otettu huomioon, ne olisivat varmasti auttaneet välttämään tai ainakin heikentämään kriisin tuhoisia vaikutuksia.

1.8 ETSK kehottaa unionin toimielimiä nopeuttamaan uudistusprosessia. Puolisentoista vuotta de Larosièren ryhmän päätelmien esittämisen jälkeen unionin päätöksentekoprosessi ei ole vielä edennyt loppuvaiheeseen. Hallitukset ovat valitettavasti heikentäneet uudistussuunnitelmaa ja esimerkiksi poistaneet kansainvälisten rahoituslaitosten eurooppalaiselta valvontaviranomaiselta mahdollisuuden toimenpiteisiin.

1.8.1 ETSK panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon säädösehdotuksista, joilla vahvistetaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja avoimuutta. Ehdotukset, jotka tehtiin käsillä olevaa lausuntoa laadittaessa, ovat askel toivottuun suuntaan. Tärkeimmät seikat ovat luottoluokituslaitosten valvonnan tehostaminen sekä keskustelun käynnistäminen rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Pakettia täydentävät raportit johtajien palkka- ja palkkiokäytänteistä. Komissio on sitoutunut antamaan seuraavien 6–9 kuukauden aikana lisäehdotuksia, joilla edistetään johdannaismarkkinoiden toimivuutta, ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat lyhyeksimyyntiä ja luottoriskinvaihtosopimuksia (credit default swap, CDS), ja parantamaan rahoitusmarkkinadirektiiviä (MiFID).

1.8.2 ETSK odottaa hyvin kiinnostuneena muita ilmoitettuja aloitteita vastuun alalla. Kyseessä ovat talletussuojadirektiivin ja sijoittajille maksettavista korvauksista annetun direktiivin tarkistaminen. Markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa direktiiviä ja neljättä vakavaraisuusdirektiiviä on määrä tarkistaa. Komissio valmistelee myös uutta ehdotusta vähittäismarkkinoille tarkoitetuista sijoitustuotteista. Sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön vähentämiseksi komissio antaa tiedonannon rahoituspalvelualalla sovellettavista seuraamuksista.

1.9 ETSK katsoo, että kriisin jälkeisen rahoitusjärjestelmän valmistelutyötä on tehostettava. Järjestelmän on oltava avoin, sosiaalisesti ja eettisesti vastuullinen, entistä paremmin valvottu ja innovatiivinen. Järjestelmän on varmistettava tasapainoinen kasvu, joka on mukautettu muuhun talousjärjestelmään. Se on suunnattu luomaan kestäväpohjaista kasvua sekä lisäarvoa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

1.10 Rahoitusalalla työskentelee useita miljoonia ihmisiä. Suurin osa heistä on rehellisiä ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ansaitsevat kaikkien kunnioituksen. Vastuuton ja häikäilemättömästi toimiva pieni vähemmistö on vaarantanut kokonaisen työntekijäryhmän maineen.

1.11 ETSK suosittaa lisäämään avoimuutta etenkin riskien tunnistamisen yhteydessä. OTC-markkinoilla ei pitäisi voida tehdä kahdenvälisiä liiketoimia vaan niillä tulisi rajoittua keskusvastapuolen kanssa tehtäviin liiketoimiin. Keskusvastapuoli valvoo kokonaisriskiä ja voi rajoittaa erityisen riskialttiiden osapuolten liiketoimia. Markkinoiden avoimuuden parantamiseksi liiketoimet olisi toteutettava yhdellä foorumilla tai korkeintaan tietyillä foorumeilla.

1.12 Yrityksen sosiaalinen vastuu tulisi rahoitusalalla ulottaa kaikkiin toimiin ja käytänteisiin. Myynnin volyymi on asetettu asianmukaisen sijoitusneuvonnan edelle. Olisi palattava korkeaan ammattietiikkaan, ja toimialajärjestöjen olisi nimenomaisesti tuomittava epäkohdat. Niiden olisi ohjattava asianmukaisiin käytänteisiin ennaltaehkäisyn avulla ja kohdistettava seuraamuksia yrityksiin, joiden on todettu syyllistyneen vilppiin, petoksiin ja rikosoikeudellisesti rangaistaviin rikkomuksiin.

1.13 Jäsenvaltio- ja unionitason viranomaisten entistä avoimempi ja demokraattisempi hallinto- ja ohjausjärjestelmä, jonka piiriin sääntelyn ja valvonnan sidosryhmät kuuluvat. Työntekijöillä, yrityksillä, kuluttajilla ja asiakkailla tulisi olla tunnustettu rooli yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmässä. ETSK suosittaa, että kansalaisyhteiskunta osallistuu nykyistä tiiviimmin kuulemiseen ja vaikutuksenarviointiin. Komission äskettäiset päätökset asiantuntijaryhmien valinnasta osoittavat, että teollisuus asetetaan edelleen etusijalle eikä kuluttajia eikä työntekijöitä oteta asianmukaisesti huomioon. ETSK suosittelee hellittämättä kansalaisyhteiskunnan tasapainoista edustusta komission perustamissa asiantuntijaryhmissä ja komiteoissa.

1.14 Tarvitaan yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmää, jolle asetetut luotettavuuden ja avoimuuden vaatimukset on ulotettava johtajista osakkeenomistajiin. Osakkaiden pääomaa on tähän mennessä pidetty lähtökohtaisesti laillisena, mutta sensaatiomaiset esimerkit ovat osoittaneet, että näin ei aina ole.

1.15 Johtajien roolista on muodostunut valtava, ja heistä osa saa tähtitieteellisiä palkkioita. Palkkiot on säilytetty jopa kansallistamisten jälkeen, jotka on toteutettu eräiden laitosten pelastamiseksi konkurssilta. Tarvitaan vakavaa politiikkaa bonusten rajoittamiseksi, ja niitä olisi mahdollisesti jaettava vain jos tulokset ovat keskipitkällä aikavälillä vakaat ja järjestelmän keskimääräistä paremmat. Henkilöstölle tarjottavat kannustimet on nivottava vastuulliseen myyntiin eikä pankkituotteiden kampanjoihin, joissa ei oteta asianmukaisesti huomioon kuluttajan tarpeita. Kannustimilla tulisi palkita henkilöstöä ammatillisen panoksen, asiakastyytyväisyyden ja ammattitaidon kehittämisen johdosta.

1.16 ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset toteuttavat vakavia ja tehokkaita toimia, sillä ne eivät vaikuta erityisen vakuuttuneilta sellaisten toimien tarkoituksenmukaisuudesta, joilla paitsi vedotaan moraaliin, myös pyritään säilyttämään vastedes avoin tai piilotettu riskiprofiili. Monet korkean riskin liiketoimet, jotka toteutettiin voittojen ja bonusten moninkertaistamiseksi, olisi voitu välttää.

1.17 ETSK kehottaa poistamaan unionin lainsäädännöstä viittauksen luottoluokitukseen, kun ajatellaan investointien luokittelua ja investointien kattamista riskirahastojen avulla Basel II -periaatteiden mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tarkistamaan investointipolitiikkaa.

1.18 Jäsenvaltioiden velan luokittelu tulisi antaa vain uuden ja riippumattoman unionin elimen tehtäväksi. Ilmoitukset tietyn maan luoton luokituksen alentamisesta, kuten äskettäin Kreikan ja muiden vaikeuksissa olevien unionin jäsenvaltioiden tapauksessa, ovat aiheuttaneet huomattavia vaikeuksia markkinoilla ja yllyttäneet lainoihin kohdistuvia merkittäviä spekulaatioita, mikä on vahvistanut vaikutelmaa vakavasta kriisistä.

1.19 Kreikalle myönnetyn tuen avulla suojataan kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, joka on taannut Kreikan lainaa satojen miljardien eurojen edestä ja asettanut uskonsa maailman tärkeimpään liikepankkiin. Se on salannut merkittävää rahoitusta, jota ei ole ilmoitettu Kreikan virallisessa tilinpidossa. Pelkästään ranskalaisten (75,45 miljardia euroa) ja saksalaisten (38,57 miljardia euroa) pankkien myöntämä laina on 115 miljardia euroa. Jälleen kerran lasku laittomista toimista lankeaa eurooppalaisille veronmaksajille. Kreikkalaisten on huolehdittava valtavista taloudellisista ja sosiaalisista kustannuksista.

1.20 ETSK:n mielestä on asianmukaista tarkastella syvällisemmin eräiden, etenkin korostuneen spekulatiivisten, rahoitustoimien verotusta. Aihetta käsittelevä lausunto hyväksyttiin hiljattain.

1.21 ETSK suosittaa integroitujen kriisinhallintajärjestelmien sekä niihin sisältyvien tehokkaiden ennakkovaroitus-, ennaltaehkäisy- ja ulospääsykriteerien luomista. On laadittava jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä luotettavia vastavuoroisen vastuun järjestelmiä etenkin, kun on kyse suurista eurooppalaisista yhtymistä. Esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopassa rahoitusmarkkinat ovat lähes kokonaan läntisten vakuutusyhtiöiden ja pankkien käsissä.

2. Johdanto

2.1 Kriisin syy on moraalinen rappio

Talouskriisin käännekohta? En usko spontaaneihin käännekohtiin. Talouskriisi on vain moraalisen rappion toinen nimi.

Moraalinen rappio on syy, talouskriisi vain seuraus. Monet maassamme ajattelevat, että talouden alamäki voidaan välttää rahalla. Pelkään tämän virhearvion seurauksia. Tilanteessa, jossa nyt olemme, emme tarvitse nerokkaita temppuja tai järjestelmiä.

Tarvitsemme moraalista asennetta ihmisiä, työtä ja julkista omaisuutta kohtaan.

Ei enää tukea konkursseille, ei enää koskaan velkaa, ei enää koskaan arvojen hylkäämistä tyhjän vuoksi, ei enää koskaan työntekijöiden hyväksikäyttöä. Meidän olisi pitänyt toimia toisin noustaksemme sodan jälkeisestä köyhyydestä ja tehdä työstä ja säästämisestä tehokkaampaa, toivottavampaa ja rehellisempää eikä antautua laiskuudelle ja tuhlaukselle. Olet oikeassa, on voitettava luottamuskriisi, mutta emme voita sitä teknisin, rahoituksellisin tai lainoituksen keinoin. Luottamus on henkilökohtainen asia, ja se voidaan saavuttaa vain moraalisella toiminnalla ja henkilökohtaisella esimerkillä. Tomáš Baťa 1932.

2.2 Mikään ei ole muuttunut

2.2.1 Komitean lausunnoissa epätavallinen sitaatti johdattelee aiheeseen paljon paremmin kuin oppinut ja toistettu analyysi kriisistä sekä politiikan, valvojien, luokitusyhtiöiden, rahoitusalan ja myös investoijien ja osakkeenomistajien virheistä. Aiheesta on kirjoitettu loputtomiin: riittää kun todetaan, että toteutetut tai parhaillaan tarkasteltavat tai suunnitellut toimet mikro- ja makrotason vakauden valvomiseksi ovat yleisesti ottaen päteviä ja asianmukaisia. Markkinavalvonnan (pankit, vakuutusyhtiöt ja rahoitusmarkkinat) ja maksujärjestelmien valvonnan välillä ei kuitenkaan edelleenkään ole kiinteää eikä järjestelmällistä yhteyttä. Maksujärjestelmät voivat – jos ne tulkitaan oikein – antaa arvokkaita varoitusmerkkejä yksittäisistä puutteista tai järjestelmäriskeistä. Viranomaisten tulisi tutkia mahdollisuutta sisällyttää tällaiseen järjestelmään ristiintarkastus.

2.2.2 Kansalaisyhteiskunta ei, toisin kuin aiemmin, aio jättää keskustelua rahoitusjärjestelmän tulevaisuudesta ammattilaisille, asiantuntijoille ja politiikoille vaan haluaa osallistua aktiivisesti kestäväpohjaisen rahoitusjärjestelmän luomiseen, sillä päätösten seuraukset vaikuttavat vääjäämättä työntekijöihin, yrityksiin ja kansalaisiin. Julkista alijäämää ja velkaa ovat lisänneet ensin uhanalaisimmassa asemassa olevien pankkien pelastamiseksi suunnatut julkiset varat ja sitten ennennäkemättömästä likviditeettikriisistä kärsivän talouden välttämättömät elvytystoimet. Julkistaloudet on tervehdytettävä korjaustoimin, jotka kuormittavat edelleen kansalaisia maksuin ja veroin, joita he eivät todellakaan kaivanneet.

2.2.3 Kriisin jälkeisen rahoitusjärjestelmän ei pidä eikä se voi olla enää samanlainen kuin kuluneiden 20 vuoden aikana muodostunut järjestelmä. Vastedes on luovuttava lyhyen tähtäimen politiikalla saavutetusta räjähdysmäisestä kasvuvauhdista.

2.2.4 Erittäin korkea kannattavuus on saanut kunnianhimoisimmat yritykset käynnistämään sulautumisvaiheen, jota ei vielä muutama vuosi sitten voitu kuvitellakaan.

2.2.5 Kyseiset sulautumat, joita on monissa maissa helpottanut liberalisointi ja yksityistäminen mutta etenkin yhtenäismarkkinadirektiivien kannustimet, ovat ylittäneet paitsi alueelliset, myös erityisalojen rajat: liikepankit, investointipankit, rahoituslaitokset, arvopaperivälittäjät, säilytysyhtiöt, maksujärjestelmien ylläpitäjät, vakuutusyhtiöt jne.

2.2.6 Perustetuille finanssiryhmittymille on tyypillistä vahva heterogeenisuus, monitahoiset rakenteet, osakkaiden ristiinomistus ja etuoikeutetut osakkeet (golden shares) (etenkin entiset julkiset pankit), minkä vuoksi rakenteita on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, valvoa kokonaisvaltaisesti. Vasta nyt kun kriisi on ravisuttanut markkinoita, on pantu merkille, että tarvitaan ylikansallisia valvontajärjestelmiä. Päätöksentekoprosessit etenevät kuitenkin liian hitaasti. Vahvat rahoitusorganisaatiot pyrkivät rajoittamaan viranomaisten sääntelytoimia ja ovat saaneet eräät Euroopan maiden hallitukset kannattamaan perustelujaan. De Larosièren raportti, siihen perustuvat direktiivit, Basel II -sopimusten tarkistus ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IASB) muutos etenevät hyvin hitaasti, ja monet lupaukset muutoksista näyttävät jääneen matkan varrelle.

2.3 Kannattavuus

2.3.1 Kannattavuus ja kasvu

2.3.1.1 Korkeaa kannattavuutta on aina pidetty terveen yrityksen merkkinä. Voittojen uudelleeninvestoinnin kautta se edistää myös laajentumista. Yritys, jonka oman pääoman tuotto (ROE) on 10 prosenttia ja joka investoi uudelleen kaikki voittonsa, voi kasvaa vuosittain 10 prosenttia, jos velkojen ja omien varojen suhde säilyy muuttumattomana. Jos yritys kasvaa nopeammin, se lisää velkataakkaansa tai lisää oman pääoman osuutta.

2.3.1.2 Näin ollen kannattavimmilla yrityksillä on suurimmat kasvu- ja kehitysmahdollisuudet.

2.3.2 Kannattavuus ja riski

2.3.2.1 Kannattavuuden parantamiseksi on usein otettava entistä suurempia riskejä. Tässä yhteydessä riskipainotettu kannattavuus on tärkeä. Vain riskipainotetun kannattavuuden parantaminen johtaa todelliseen arvonlisään (osakkeenomistajille, ei välttämättä muille sidosryhmille).

2.3.2.2 Kuka päättää siitä, mikä kannattavuuden aste on oikea riskin kannalta? Luonnollisesti rahoitusmarkkinat.

2.3.2.3 Mitä kriisi on meille opettanut? Vaikka parannettaisiin kykyä tulkita ja arvioida useita riskejä, markkinat eivät aina kykene kvantifioimaan niitä oikein.

2.3.2.4 Tästä seuraa, että tietyt sekä yrityksiin että kokonaisiin kansantalouksiin sovellettavat kannattavuus- ja kehitysmallit näyttivät vakuuttavilta vain siksi, ettei riskejä ole arvioitu oikein.

2.3.2.5 Kriisin tärkein opetus on, ettemme koskaan kykene arvioimaan oikein kaikkia riskejä.

2.3.3 Kannattavuuden kannustimet

2.3.3.1 Kaksi tärkeintä kannattavuuden kannustinta – muidenkin kuin rahoitusyhtiöiden osalta – ovat

—	tehokkuuden parantaminen, joka on mahdollista mittakaavaetujen (laajentaminen) ja tuotevarioinnin (tuotteiden ja palvelujen tarjonnan laajentaminen) johdosta

—	innovointi: tarjotaan uusia tuotteita ja palveluja, joiden voittomarginaalit ovat suppeamman kilpailun ansiosta entistä suuremmat.

2.3.3.2 Näistä syistä monien rahoitusmarkkinatoimijoiden mottoina ovat pitkään olleet ”suuri on kaunista” ja ”eläköön rahoitusinnovaatio”. Tosiasiassa näihin tekijöihin liittyviä riskejä on aliarvioitu. Palauttakaamme ne mieleen:

2.3.3.3 Koko – mittakaavaedut: pääriskinä on järjestelmäriski ”liian suuri kaatumaan” (too big to fail).

2.3.3.4 Tarjonnan laajuus – tuotevariointi: pääriski on luonteeltaan järjestelmään liittyvä ja se voidaan tiivistää toteamukseen ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail).

2.3.3.5 Rahoitusinnovointi: rahoitusinnovointi tarkoittaa uusien tuotteiden tai palvelujen käyttöönottoa uusien riskien hallinnoimiseksi tai tunnettujen riskien uudenlaiseksi hallinnoimiseksi. Jos kyseessä olisivat helpot toimet, muut olisivat jo toteuttaneet ne. Asiaan liittyvät riskit arvioidaan usein huomattavan ylimalkaisesti.

2.4 Rahoituskriisi perustuu rahoitusinnovoinnin huonosti arvioituihin riskeihin. Innovointi on kuitenkin korkean kannattavuuden edellytys – liian korkean, kun ajatellaan kehittyneiden talouksien kasvuasteita. On tarkasteltava ongelman syitä, ei seurauksia: on hyväksyttävä paitsi oikeutettuina, myös välttämättöminä pidettyjä kaksinumeroisia kasvu- ja kannattavuusasteita alhaisemmat tulokset. Tämä johtuu siitä, että on erittäin todennäköistä, että hyvin korkeaan kannattavuuteen liittyy – taloudessa, joka ei voi enää kasvaa kuten 50 vuotta sitten – riskejä, joita ei voida jättää huomiotta. Jos emme totea, ettei kehittyneessä taloudessa ole järkevää eikä mielekästä pyrkiä saamaan investoinneille kaksinumeroista tuottoa, jatkamme edelleen tiellä, joka lähes johti järjestelmän romahdukseen.

2.5 Pankkien ja rahoitusvälittäjien liiketoiminta

Rahoitusjärjestelmä toimii raha- ja finanssipolitiikkaan liittyvän sekä riskialttiin toiminnan välittäjänä. Riskien osalta tämä koskee etenkin OTC-johdannaisia. Rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa suoraan raha- ja finanssipolitiikkaan liittyvään välitystoimintaan, mutta ei johdannaisiin. Johdannaisissa nimittäin sidotaan vain pieniä määriä rahavaroja.

2.6 Johdannaisten riskit vai riskihallinnon riskit

Johdannaiset ovat olleet rahoitusinnovoinnin keskeinen väline. OTC-markkinat ovat olleet riskinjaon foorumi, jolla yhden toimijan alun perin ottamat riskit on siirretty ja jaettu lukuisiin liiketoimiin. Teoriassa näin pirstaloitaisiin riskien epävakauttavat tekijät ja heikennettäisiin niitä. Ei kuitenkaan ole otettu huomioon, että kyseisten liiketoimien lukuisat yhteydet johtavat vaikeasti valvottavaan vastapuoliriskiin, yhä huonompaan tietoisuuteen kokonaisriskistä sekä ilmiöön ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail).

2.7 Kohti vakaampaa rahoitusjärjestelmää

On väärin todeta, että koska rahoitusinnovointi on osaltaan luonut kriisin edellytykset, siihen on suhtauduttava kielteisesti. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä, että kriisi on vain takaisku: se päinvastoin osoittaa, ettei entisenlainen järjestelmä ole hyväksyttävä.

Integroidun riskien valvontajärjestelmän on toimittava kolmella tasolla: välineet, markkinat ja instituutiot.

2.7.1 Välineet

Sen sijaan, että kielletään uusien välineiden luominen, olisi sovellettava eräänlaista rekisteröintijärjestelmää, jossa määritellään, kenelle välineitä voidaan tarjota. Rekisteröimättömiä välineitä voivat käyttää vain pätevät toimijat. Olisi sovellettava samaa periaatetta kuin lääkkeisiin: joitakin voidaan myydä lähes vapaasti, toiset edellyttävät reseptiä ja jotkut ovat saatavilla vain erityislaitoksissa.

2.7.2 Instituutiot

Perinteinen mikrotason vakauden valvonta, jolla tulisi valvoa yksittäisten välittäjien vakautta, ei riitä. Makrotason vakauden valvonnan luomiseksi on otettava huomioon kaksi merkittävää ulkoista tekijää:

—	Yhteydet. Rahoituslaitoksilla on yhteisiä vastuita, mikä laajentaa riskien kielteisiä seurauksia. Tässä yhteydessä taustalla on jälleen kaksi ongelmaa: ”liian suuri kaatumaan” (too big to fail) ja ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail).

—	Myötäsyklisyys. Rahoitusjärjestelmässä olisi hallinnoitava reaalijärjestelmän riskejä. Todellisuudessa tapahtuu usein niin, että yhden järjestelmän dynamiikka vahvistaa toisen dynamiikkaa, mistä johtuu, että kasvu ja kriisi kärjistyvät sen sijaan, että ne heikkenisivät.

2.7.2.1 Niin sanotun varjopankkijärjestelmän kautta on toteutettu paitsi laillisia joustavuustavoitteita, myös pyritty kiertämään vakavaraisuussääntöjä. Säännellyt toimijat, kuten pankit, ovat hyödyntäneet sitä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön eli toisin sanoen lainarahoituksen lisäämiseen sääntöjen vastaisesti. Järjestelmä on otettava mukaan sääntelyn piiriin. Pankkien ei tule voida hyödyntää kyseistä järjestelmää omaa pääomaa koskevien velvoitteiden kiertämiseen.

2.7.3 Markkinat

Kriisi on osoittanut selvästi, etteivät rahoitusmarkkinat kykene sinällään korjaamaan itseään eivätkä saavuttamaan uutta tasapainoa kaikissa tilanteissa. Mahdollisuus siirtyä melko nopeasti vilkkaasta liiketoiminnasta maksukyvyttömyyteen on todellinen.

2.7.3.1 Kun liiketoimet ovat kahdenvälisiä, kuten OTC-sopimukset, saattaa yhden instituution konkurssi laajentua nopeasti moniin vastapuoliin, mihin liittyy järjestelmäriski. Markkinoiden järjestelmäriskien välttämiseksi kahdenväliset liiketoimet on korvattava keskusvastapuolen kanssa tehtävillä liiketoimilla. Entistä suuremman avoimuuden varmistamiseksi liiketoimet olisi lisäksi toteutettava yhdellä foorumilla tai tietyillä foorumeilla. Tällaisten vaatimusten täyttäminen edellyttää liiketoimien kohteena olevien sopimusten nykyistä parempaa standardointia. Kyseessä ei ole ei-toivottu sivuvaikutus vaan myönteinen seuraus, jolla parannetaan markkinoiden avoimuutta.

3. Hallinto- ja ohjausjärjestelmät

3.1 Jos markkinoita on vaikea valvoa, on vieläkin vaikeampaa valvoa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä. Vaikka näyttää siltä, että valvonnasta huolehtii se, jolla on todellinen tai sopimukseen perustuva enemmistö, käytännössä eri lainsäädännöt, joista eräät ovat toisia sallivampia, mahdollistavat alkuperältään epäselvien rahoituslaitosten perustamisen. Yleisen avoimuusongelman ohella kuvaan tulee mukaan monitahoinen ongelma: salaisten mahtien tai rahoitusrikollisuuden tunkeutuminen rahoitusmaailmaan. Tämä koskee valtioiden omistamia tai julkisen valvonnan alaisia sijoitusyhtiöitä, rahanpesua, veronkiertoa ja veroparatiiseja; toisin sanoen – ei välttämättä enemmistöön perustuvia – peitettyjä intressejä. Ongelma ei koske vain suuria yhtymiä vaan ulottuu kenties laajemmassakin mitassa mitä erilaisimpiin, ei välttämättä suuriin rahoitusyhtiöihin ja sijoitusrahastoihin. Direktiiveissä säädetään henkilöiden soveltuvuudesta johtoelimiin ja pörssissä kaupan olevista osakkeista mutta ei pääoman luonteesta ja alkuperästä, joten sitä pidetään lähtökohtaisesti laillisena. Tarkoituksena ei ole ottaa käyttöön uusia sääntöjä vaan luoda tutkinta- ja valvontaviranomaisten välisiä toiminnallisia yhteyksiä.

3.2 Suurten yhtymien Akilleen kantapäänä on usein juuri heikko hallinto- ja ohjausjärjestelmä, joka on luotu johtajien käyttöön, jolloin heistä on tullut yrityksen varsinaisia hallitsijoita. Markkinatoimijoiden asteittaisesta integroitumisesta johtuva pääoman väheneminen on vähitellen heikentänyt asianomaisia osakkeenomistajia, joissakin tapauksissa jopa siinä määrin, ettei vihamielistä valtausta ole kyetty estämään. Kilpailijat ovat ensin ostaneet ja sitten riistäneet tyhjiksi suuria kansainvälisiä yhtymiä, mikä on vaikuttanut erittäin kielteisesti reaalitalouteen ja työntekijöihin.

3.3 ”– – lähitulevaisuudessa yhteiskunta organisoidaan täysin erilaisella perusluonteisten taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten instituutioiden järjestelmällä, jossa myös keskeiset sosiaaliset tai ideologiset periaatteet ovat täysin toisenlaiset. Uudessa yhteiskuntarakenteessa toinen ryhmä tai luokka – johtajat – ovat valta-asemassa.” (James Burnham, The Managerial Revolution: What is Happening in the World. New York, John Day Co., 1941).

3.4 Poliittinen valta on, huomattavien pankinjohtajien tahdon mukaisesti, avustanut tätä muutosta. Myöskään eräiden valtioiden äskettäin toteuttamien pakollisten pankkien ostojen yhteydessä ei ole onnistuttu luomaan järjestystä johtajien ja osakkeenomistajien suhteisiin. Presidentti Barack Obaman mittava tappio AIG:n ylimpiä johtajia vastaan, jotka saivat 165 miljoonaa dollaria Yhdysvaltain valtiovarainministeriön käyttöön asettamista 170 miljardista dollarista, antaa kuvan johtajien suhteettomasta ja tässä tapauksessa röyhkeästä ja ylimielisestä vallasta. Yhdysvalloissa suuret pankit ovat päässeet jaloilleen veronmaksajien rahoittaman 787 miljardin dollarin tukipaketin ansiosta. Tämän jälkeen pankit antoivat johtajilleen bonuksia (49,5 miljardia dollaria pelkästään Goldman Sachsin, JpMorganChasen ja Morgan Stanleyn kesken). Maagisten bonusten ansiosta he säästävät jopa veroissa: koska palkkiot ovat vähennyskelpoisia, koko järjestelmä säästää (Robert Willens LLC:n laskelmien mukaan) noin 80 miljardia dollaria. Euroopassa luvut ovat alhaisemmat, mutta RboS on jakanut 1,3 miljardia puntaa. Mikään ei ole muuttunut!

3.5 On pohdittava vakavasti hallinto- ja ohjausjärjestelmää, jaettava uudelleen valta yrityksissä johtajien ja osakkeenomistajien kesken sekä asetettava jokainen omalle paikalleen.

3.6 Sidosryhmien osallistuminen hallinto- ja ohjausjärjestelmään sekä kehittyneempi talousdemokratia voivat auttaa tasapainottamaan valtaa uudelleen ja suuntautumaan lyhytjänteisestä pitkäjänteiseen yritysstrategiaan, mikä luonnollisesti hyödyttää koko taloutta.

3.7 Kaksinumeroisen kasvun kevytmielisen vaiheen jälkeen rahoitusjärjestelmä olisi suunnattava uudelleen, ja sen tulisi perustua kestäväpohjaisiin ja vakaisiin voittoihin, harkitsevaan riskihallintoon ja varovaisiin investointeihin.

4. Luotot: kehitystekijä ja sosiaalinen tehtävä

4.1 Rahoitusjärjestelmän arvokkaalla roolilla tuotantotoiminnan rahoittamisessa on ilmeisen myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Työllä ja yritysten luomalla vauraudella – myös pankeilta saadun tuen avulla – edistetään hyvinvointia ja kaikille suunnattuja palveluja. Taloudellisen toiminnan vakaus ja turvallisuus varmistetaan siten, että vakuutusyhtiöt jakavat riskin.

4.2 Sosiaalista tehtävää ei kuitenkaan pidä sekoittaa riskin ”sosiaaliseen” arviointiin. Pankki on yritys siinä missä muutkin, ja sen on vastattava sille uskotuista varoista. Konkurssin partaalla olevaa yritystä rahoittavaa pankkia vastaan voidaan nostaa kanne, ja yksityisasiakkaiden ollessa kyseessä pankkia voidaan syyttää niiden ylivelkaantumisen aiheuttamisesta.

4.3 Ainoa hyväksyttävä lainakriteeri on yhteisen riskin vakava, puolueeton ja vastuullinen arviointi, luonnollisesti yhdistettynä käyttöön asetettavien varojen sosiaalisen tavoitteen huomioon ottamiseen. On selvä ero siinä, myönnetäänkö laina sille, joka tarvitsee varoja tuotannon lisäämiseen tai irtisanomisten välttämiseen, vai sille, joka haluaa siirtää toimintansa ulkomaille. Nämä ovat yleispäteviä kriteereitä, jotka koskevat kaikkia – niin pieniä kuin suuria – pankkeja, osakeyhtiöitä, osuuskuntia tai säästöpankkeja sekä niitä, jotka harjoittavat ”sosiaaliseksi” määriteltyä toimintaa, kuten myöntävät mikroluottoja ja eettisiä tai sosiaalisesti vastuullisia luottoja.

5. Minkälainen rahoitusjärjestelmä kriisin jälkeen?

5.1 Tomáš Baťa osoitti lähes 80 vuotta sitten oikean suunnan: voimakas paluu ammatilliseen etiikkaan; paluu arvoihin ja periaatteisiin, jotka ovat ajan mittaan huomattavasti heikentyneet; alempien mutta vakaampien voittojen sekä pitkäjänteisen politiikan hyväksyminen investoijien keskuudessa; pelkästään spekulatiivisen toiminnan, jota on säänneltävä nykyistä paremmin, sekä muun toiminnan erottaminen.

5.2 Avoin rahoitusjärjestelmä, jossa tarjotaan riittävästi tietoa ehdotettuihin liiketoimiin liittyvän riskin ymmärtämiseksi: alkaen uudelleen nostettavissa olevista lainoista (suurilta liikkeeseenlaskijoilta on äskettäin kielletty tuotteidensa myynnin jatkaminen koronkiskonnan ja rahanpesun kieltävien lakien perusteella!) aina yksinkertaisiin ja monimutkaisiin rahoitustuotteisiin.

5.3 Sosiaalisesti vastuullinen rahoitusjärjestelmä. Pyrkimys nopeaan voittoon on saanut monet rahoitusyhtiöt keskittymään määrään ja myynnin volyymiin asiakkaalle tarjotun palvelun laadun sijaan. Monet ovat ostaneet heille tarjottuja rahoitustuotteita, jotka ovat osoittautuneet täysin sopimattomiksi säästäjien tarpeisiin. Näissä tapauksissa tuotteet on myyty vastoin neuvoja, tervettä järkeä ja ammatillisia perusstandardeja, eikä luotettavien neuvojen mukaisesti. Tällaisen myynnin kannustimena ovat parempien tulosten toivossa päivittäiset kaupalliset paineet, joiden syynä eivät ole vain palkkiot ja bonukset mutta myös työpaikkakiusaamisen kaltainen käytös niitä henkilöitä kohtaan, jotka eivät onnistu saavuttamaan yhä korkeampia tavoitteita. Lainsäädännön periaatetta petoksista kaupankäynnissä ja peitetyistä puutteista olisi sovellettava myös rahoitusjärjestelmään.

5.4 Eettisesti vastuullinen rahoitusjärjestelmä. Toimialajärjestöjen olisi käynnistettävä aloitteita patologisten ilmiöiden ehkäisemiseksi ja otettava vastuu sellaisten yritysten rankaisemisesta esimerkinomaisesti, joiden on todettu syyllistyneen vilppiin, petoksiin ja rikosoikeudellisesti rangaistaviin rikkomuksiin. Tällaisia kannanottoja ei tähän mennessä ole ollut.

5.5 Entistä paremmin säännelty ja valvottu rahoitusjärjestelmä. Rahoitusjärjestelmän toimijoita on yhä enemmän, mutta valvontaviranomaiset eivät kykene seuraamaan yhtä tarkasti kuin aiemmin markkinoiden kehitystä, ja lainsäädännöllä kyetään luomaan yhä vähemmän järjestystä ja torjumaan asiattomia toimijoita ja jopa rikollisjärjestöjä. On pyrittävä järkiperäistämiseen, siisteyteen ja järjestykseen. Rahoitusjärjestelmä, jossa on toki noudatettava kehittyneimpiä hallintomalleja, ei ole muiden kaltainen talouden ala. Se käsittelee erityistä pääomaa, nimittäin säästäjien ja asiakkaiden luottamusta, joka on välttämätön sen toiminnalle. Arvopaperin AAA-luokitus riitti aiemmin siihen, että säästäjä tunsi olonsa ehdottoman rauhalliseksi. Todellisuus on osoittanut, etteivät suojamekanismit ole lainkaan täyttäneet tarkoitustaan.

5.6 Innovatiivinen rahoitusjärjestelmä. Sellaisten uusien rahoitusvälineiden etsinnän, joilla pyritään palvelemaan entistä paremmin markkinoiden tarpeita, on edelleen oltava talouden moottori. Velkaantumisen väheneminen, riskeiltä suojautumisen mahdollisuuksien moninkertaistaminen sekä asianmukaiseen tuottoon tyytyminen on oikea toimintatapa, joka johtaa takaisin tulevaisuuteen. Nyt kun on otettu kaksi askelta taaksepäin riskinoton vuoksi, on otettava kolme askelta eteenpäin kestäväpohjaiseen kehitykseen johtavan tulevaisuuden puolesta.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/45

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Luovuus ja yrittäjyys välineinä kriisistä selviytymiseksi” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/09

Esittelijä: Madi SHARMA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Luovuus ja yrittäjyys välineinä kriisistä selviytymiseksi.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 109 ääntä puolesta ja 2 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto – ”Silta”

Rahoituskriisin voittamiseksi sekä työttömyyden, köyhyyden, epätasa-arvon, globalisaation ja ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiseksi unionin on avarrettava kansalaistensa ajattelutapaa.

1.1 Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan luovuuden ja yrittäjyyden lisäarvoa välineinä kriisistä selviytymiseksi ja keskitytään henkilöpääomaan investoimiseen edistämällä ja vahvistamalla mahdollisuuksia korostavaa asennetta.

1.2 Yrittäjyys liitetään Euroopassa yleensä yritysten perustamiseen, pk-yrityksiin sekä voittoa tavoitteleviin ja sosiaalisiin yrityksiin. Yrittäjyydellä tarkoitetaan ”yksilöiden kykyä muuntaa ideat toiminnaksi”. Näin ollen sen arvoa yhteiskunnalle etenkin kriisiaikoina ei voida aliarvioida tai vähätellä. Se sisältää seuraavat tekijät:

—	luovuus, innovointi ja riskinotto

—	kyky suunnitella ja toteuttaa projekteja tavoitteiden saavuttamiseksi

—	tuki jokapäiväisessä elämässä kotona ja yhteiskunnassa

—	työntekijöiden kyky tiedostaa työnsä laajempi kehys

—	kyky hyödyntää tilaisuuksia

—	perusta erityistaidoille ja -tiedoille, joita yksilöt tarvitsevat aloittaessaan sosiaalista tai kaupallista yritystoimintaa (1).

2. Päätelmät ja suositukset

2.1 Käsillä olevalla lausunnossa pyritään kartoittamaan keinoja, joiden avulla voidaan arvostaa Euroopan kansalaisten potentiaalia ja ottaa se käyttöön. Siinä sovelletaan osallistavaa lähestymistapaa tavoitteena luoda mahdollisuuksia suuremmalle ihmisjoukolle riippumatta iästä, sukupuolesta, rodusta, kyvyistä tai sosiaalista oloista. Näin ollen erityisissä luovuutta ja yrittäjyyttä edistävissä alue-, jäsenvaltio- ja unionitason ohjelmissa on otettava huomioon heikossa asemassa olevat ryhmät, jotta puututaan yhteiskunnan eriarvoisuuteen.

2.2 Lausunnossa tarkastellaan seuraavia seikkoja:

—	miten säilytetään Euroopan monimuotoisuus mutta luodaan siihen perustuva yhteinen identiteetti

—	miten Eurooppa voi olla MAHDOLLISTAJA ja voimaannuttaja

—	miten luodaan ylpeä, kunnianhimoinen ja arvokeskeinen Eurooppa, jonka kansalaiset ovat lähettiläitä ja jossa tunnustetaan heidän saavutuksensa.

2.3 Rahoituskriisin jälkeen on ETSK:n mielestä tehostettava työpaikkojen luomista ja jäsenvaltioihin on muodostettava terveitä ja kestäväpohjaisia kansantalouksia. Laadukas työ edellyttää korkeatasoista yrittäjyyttä sekä investointeja julkiseen ja yksityiseen sektoriin kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Yrittäjyys on yksi väline tämän haasteen kohtaamiseksi, ja se antaa kaikille yhteiskuntaryhmille realistisia toiveita onnistumisesta sekä auttaa Eurooppaa luomaan entistä dynaamisemman identiteetin.

2.4 Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy temaattisia ja kohdennettuja keskeisiä edistystekijöitä seuraavissa painopisteissä:

—	lisäarvon tuottaminen käyttämällä osaamista kasvun perustana

—	ihmisten voimaannuttaminen osallistavissa yhteiskunnissa; uusien taitojen hankkiminen, luovuuden ja innovoinnin edistäminen, yrittäjyyden kehittäminen ja joustava siirtyminen työpaikasta toiseen ovat tärkeitä maailmassa, jossa paremman mukautumiskyvyn vastineena on tarjolla enemmän työpaikkoja

—	kilpailukykyisen, verkottuneen ja vihreämmän talouden luominen.

2.5 Kriisi mahdollistaa uusia kehityksen, kasvun ja hallinnon malleja. Entistä paremmat ja yhtenäisemmät perusedellytykset ovat muutoksen kannalta keskeisiä. Tämä tarjoaa työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden antaa panoksensa käytännöllisin ja konkreettisin välinein.

2.6 Euroopan henkilöpääomaa voitaisiin hyödyntää nopeasti luomalla mahdollistava toimintaympäristö, jos pannaan täytäntöön seuraavat yksinkertaiset ja toteutuskelpoiset suositukset:

Kymmenen askelta muutoksen suuntaan

1.	VISIO – yhteinen tulevaisuudennäkymä Euroopalle

2.	KOULUTUS – kunnianhimon edistäminen

3.	LIIKKUVUUS – mahdollisuuksien luominen järjestelmälliselle oppimiselle

4.	RISKITIETOISUUS – eurooppalaisten riskien pelon poistaminen

5.	KANNUSTUS – yrittäjyyteen kannustaminen

6.	TILIVELVOLLISUUS – eurooppalaisten hankkeiden osalta

7.	YHTEISÖ – aktiivisen kansalaisuuden edistäminen

8.	TÄYTÄNTÖÖNPANO – yrittäjiä ja pk-yrityksiä tukeva politiikka

9.	KUULEMINEN – sidosryhmien keskustelufoorumi

10.	EDISTÄMINEN – uudenlainen kulttuuri viestinten ja lähettiläiden avulla.

2.7 Suositusten toteuttamisen ei pidä olla yhden sidosryhmän tehtävä, vaan kaikkien on oltava niistä vastuussa. Ihmiset tarvitsevat nopeasti muuttuvassa monimutkaisessa maailmassa uusia taitoja ja valmiuksia syrjäytymisen välttämiseksi. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu saattaa vaikuttaa muutokseen, jonka pohjalta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja kehittää kestäväpohjaista yrittäjyyttä. Koko Euroopassa on luotava perinne, jonka avulla mahdollistetaan yksilöiden ja organisaatioiden yrittäjyys.

2.8 Eurooppalainen lisäarvo investoinnista yrittäjyyteen:

Jos annan sinulle euron ja sinä annat minulle euron, meillä on kummallakin euro.

Jos annan sinulle yhden idean ja sinä annat minulle yhden idean, meillä on kummallakin kaksi ideaa.

Yrittäjyys Euroopassa = 500 miljoonaa ihmistä + 500 miljoonaa ideaa + 500 miljoonaa toimenpidettä.

Kuinka monet näistä ideoista voisivat johtaa meidät ulos kriisistä?

3. Nykytilanne Euroopassa

3.1 Vuonna 2008 Eurooppa joutui rahoituskriisiin, joka alkoi Yhdysvalloista ja josta koitui yhteiskunnalle vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Kriisin syyt on kartoitettu hyvin, ja Eurooppa on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yksi alueista, joihin kriisi kohdistui vakavimmin.

3.2 EU:ssa on vuonna 2010 yli 20 miljoonaa työtöntä. Suuri osa tästä käyttämättömästä henkilöpääomasta on nuoria, naisia, ikääntyneitä työntekijöitä, maahanmuuttajia ja muita heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä. Julkinen sektori, jonka on selviydyttävä valtavista alijäämistä, sen paremmin kuin suuryrityksetkään, joiden on vastattava kriisin ja globalisaation haasteisiin, eivät kykene luomaan näitä työpaikkoja helposti lyhyellä aikavälillä. Myytti nopeasta paluusta vahvaan kasvuun EU:ssa ei ole realistinen, jollei rakenteellisia edellytyksiä muuteta, sillä työttömyys on ennen kaikkea rakenteellinen, ei talouden suhdanteisiin liittyvä ongelma.

3.3 EU:n on keskityttävä talouteen, kestäväpohjaiseen yrittäjyyteen sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, mutta globalisaatio ei odota, että Eurooppa kuroo umpeen viivästyksensä, vaikka se voikin antaa huomattavan panoksen muiden kehitykseen. Eurooppalainen ulottuvuus tarjoaa mahdollisuuden kokemusten vaihtoon sekä välineen entistä vahvemman eurooppalaisen identiteetin luomiseksi Euroopassa ja sen ulkopuolella.

3.4 Unioni koostuu nykyisin 27 osaavasta, yhtenäisestä ja tuotteliaasta jäsenvaltiosta, ja unionin naapurivaltiot ovat erittäin halukkaita liittymään siihen. Euroopalla on monia vahvuuksia – rauha, vakaus, monimuotoisuus, sääntöjärjestelmät, hyvä hallintotapa ja yhteisvastuu. Unionin kunnioittaa vahvasti sosiaalisia arvoja ja huolehtii alueensa ympäristöstä. Taloudelliselta kannalta unioni muodostaa 500 miljoonan ihmisen markkinat, ja eurooppalaisilla yrityksillä on hyvät kasvumahdollisuudet.

3.5 Euroopan on nyt aika hyödyntää täysin yhteisiä vahvuuksiaan.

4. Yrittäjyys – Euroopan vahvuus ja yksi keino kriisistä selviytymiseen

4.1 Yrittäjyydessä on kyse varallisuuden luomisesta, ja sen avulla Eurooppa selviytyy kriisistä. Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan yrittäjyys ja taloudellisten toimijoiden monimuotoisuus. Nyt on löydettävä uusia keinoja kestäväpohjaista yrittäjyyttä varten, sillä se on kasvun keskeinen moottori ja sen avulla Eurooppa säilyttää kilpailukykynsä.

4.2 Tässä yhteydessä on etsittävä uusia ideoita ja koottava lähtövoimaa, joka luo luottamusta, luotettavuutta ja jatkuvaa kasvua tulevaisuutta varten. Varakkuus tukee investointeja koulutukseen, työpaikkoihin, pätevyyteen, tuottavuuteen, terveyteen ja sosiaalisiin oloihin, joissa yrittäjyys, luovuus ja innovointi ovat keskeisiä yhteiskunnan edistämisen välineitä.

4.3 Tutkijoiden teoreettisten ja empiiristen tulosten sekä käytännön liiketoiminnasta saatujen laajojen kokemusten perusteella on luotu selkeä yrittäjyyden ja kasvun välinen yhteys (2). Yritysjärjestöt, ammattiliittojen keskusjärjestöt, kansainväliset kehitysyhteistyöjärjestöt, Maailmanpankki, ILO, OECD ja valtiosta riippumattomat järjestöt kannattavat yrittäjyyden edistämistä kasvun, kehityksen, köyhyyden torjunnan ja sosiaalisen osallisuuden edistämisen keskeisenä välineenä. Monissa ETSK:n lausunnoissa suositellaan, että yrittäjyydelle annetaan nykyistä suurempi arvo yhteiskunnassa, ja monissa jäsenvaltioissa on hyviä esimerkkejä yrittäjyyden edistämisestä.

4.4 Yrittäjyyttä pidetään maailmanlaajuisesti innovoinnin, investointien ja muutoksen moottorina. Sillä on näin ollen keskeinen rooli pyrittäessä pois nykyisestä huomattavan epävarmasta taloustilanteesta. Tässä yhteydessä on yrittäjyyden kautta saatujen taitojen ja pätevyyksien tunnustaminen yksi keino ratkaista ongelmia ja luoda uusia ideoita.

4.5 EU:ssa talouden kehittämiseen on aina liittynyt vahva sitoutuminen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Tätä on jatkettava nivottaessa yrittäjyystoiminta jokapäiväiseen elämään. Muilla kuin talouden aloilla tämä ilmenee seuraavasti:

—	Sosiaalista osallistamista ja köyhyyden torjuntaa tuetaan yrittäjyydellä, ”sillä yhteiskunta on innovoinnin arvioinnin keskipisteessä” (3), koska se muuttaa ideoitaan, käytänteitään ja instituutioitaan.

—	Ympäristönsuojelu edellyttää kestäväpohjaisia energialähteitä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tämä johtaa uusiin työskentelytapoihin, työpaikkojen muuttamiseen ympäristömyönteisiksi sekä ympäristöystävällisten työpaikkojen luomiseen ja puhtaiden teknologioiden käyttöönottoon.

—	Matkailu, rakennemuutos ja muuttoliike sekä maaseudun ja heikossa asemassa olevien alueiden elvyttäminen edellyttää yrittäjyyttä työpaikkojen luomiseksi ja perusrakenteiden muuttamiseksi etenkin kaupunkialueiden elvyttämisen, maa- ja metsätalouden, saarimatkailun (4) sekä maatilamatkailun aloilla.

—	Koulutusalalla käytetään luovuutta määriteltäessä tiedonhalua aiheuttavia keskeisiä tekijöitä, jotta voidaan varmistaa oppiminen kaikilla koulutusasteilla ja kaikenikäisten parissa.

—	Terveydenhuollossa käytetään uusia työskentelytapoja ja teknologioita, jotta luodaan paras mahdollinen toimintaympäristö terveydenhoidolle, tutkimukselle sekä lääkkeiden ja hoitojen tarjonnalle.

—	Väestökehityksen suuntaukset edellyttävät yhteiskunnallisia mukautuksia sekä uusia ja luovia ratkaisuja perusrakenteissa, palveluissa, työ- ja perhe-elämässä sekä sosiaaliturvan alalla.

—	Valtiosta riippumattomat organisaatiot, mukaan luettuina tuki- ja koulutushankkeet, ovat tehokkaita ja uraauurtavia useilla aloilla, jotka edellyttävät uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi.

—	Julkishallinnolta edellytetään ratkaisuja, joiden avulla se voi tarjota samanlaisia ja parannettuja palveluja entistä pienemmällä budjetilla.

4.6 Jokainen ihminen on lahjakas, luova ja yrittäjähenkinen, ja näitä ominaisuuksia voidaan vahvistaa edullisessa toimintaympäristössä. On tärkeää keskittyä yksilöihin ja ottaa samalla huomioon monimuotoisuus, sillä syrjäytyminen ja syrjintä on syöksykierre, joka kärjistää mahdollisuuksien epätasapainoa. Mitä vähemmän ihmisten kyvyistä pääsee käyttöön, sitä vähemmän he haluavat kehittää itseään (5). Etenkin Euroopassa tämä voi nykyisin tarjota uusia mahdollisuuksia, joiden avulla voidaan vähentää ammattitaidottomien ja työttömien henkilöiden suurta määrää. Monitahoisen lähestymistavan avulla voidaan myös luoda mahdollisuuksia entistä suuremmalle ihmisjoukolle riippumatta iästä, sukupuolesta, rodusta, kyvyistä tai sosiaalista oloista.

4.7 Millä tahansa elämänalalla joukko kollektiivisia tekijöitä on keskeisiä, kun luodaan onnistumisen edellyttämää ennakoivaa toimintaympäristöä, mukaan luettuna selviytyminen kriisistä. Tällaisia tekijöitä ovat

—	selkeä VISIO, toteutuskelpoinen TARKOITE ja saavutettavissa olevat TAVOITTEET

—	HANKE, jolla on YHTEINEN TARKOITUS tai IDENTITEETTI

—	KESKITTYMINEN ja LUOTTAMUS OMIIN KYKYIHIN

—	JOHTAJUUS, jolla edistetään yksilöllisyyttä sekä vahvoja yhteisiä ARVOJA.

5. Kymmenen askelta – Toteutuskelpoisten suositusten luettelo edistävän toimintaympäristön luomiseksi

Kasvua ei synny tyhjiössä. Sitä varten tarvitaan samanmielisiä ihmisiä, verkostoja ja sidosryhmiä. Henkilöiden ja organisaatioiden yrittäjyyden mahdollistavat viime kädessä yhteiskunnan, työpaikan ja kodin perinteet. Niihin sisältyy työpaikkojen luomisen edistäminen pienyrityksissä ja ammattitaitoisten työntekijöiden tarjonnan lisääminen. Sidosryhmien – työnantajat, ammattiliitot, valtiosta riippumattomat järjestöt, julkinen sektori ja päätöksentekijät – on yhdistettävä voimansa, jotta ne voivat saada aikaan kulttuurisen muutoksen ja mahdollistaa yrittäjyyskulttuurin, jota kaikki voivat hyödyntää. Tavoitteena ei ole vain selviytyminen kriisistä vaan ratkaisun löytäminen maapallon pitkän aikavälin haasteisiin.

5.1 On viestitettävä yhtenäisistä ja selkeistä eurooppalaisista näkymistä (6) sekä strategiasta ja konkreettisista tavoitteista. Tähän sisältyy poliittinen johtajuus, johon liittyy tilivelvollisuus, vastuu ja todellisuudentaju. On elvytettävä ja saatettava päätökseen yhtenäismarkkinat, jotka tuovat kaikille taloudellista hyvinvointia sekä edistävät liikkuvuutta, uusia taitoja, liiketoimintamahdollisuuksia ja entistä laajempia valinnanmahdollisuuksia. Kaikkien ulottuvilla olevan yrittäjyyden on sisällyttävä kaikkiin politiikanaloihin.

5.2 Yrittäjyyskoulutus koko Euroopassa osana opetusohjelmia sekä elinikäistä oppimista edellyttää edelleen todellista sitoutumista vastuutahoilta. Kunnianhimon edistämistä sekä luovuuden ja yrittäjyyden merkitystä on arvostettava eikä sekoitettava liiketoimintaan tai voiton tavoitteluun. Luovuus kehittyy virallisissa ja epävirallisissa järjestelmissä tapahtuvan oppimisen myötä. Opettajien on osallistuttava toimiin täysin, jotta varmistetaan oikea viesti. Opettajat saattavat torjua yrittäjyyden kapean määritelmän yritysten perustamisena mutta suhtautua myönteisemmin laajaan käsitteeseen avaintaitona elämässä. Voidaan hyödyntää ”yrittäjyysportaikkoa” kehitettäessä toimia ja opetusta ”yrittäjähengen” luomiseksi luokkahuoneeseen. (7)

5.2.1 Opettajat tarvitsevat uraauurtavia opetusmenetelmiä, kokemuspohjaista oppimista ja mekanismeja, jotta he voivat välittää opiskelijoille globalisaatiota heijastavia uusimpia taitoja ja teknologioita. Heidän on pidettävä itseään ”välittäjinä”, jotka auttavat opiskelijoita itsenäisyyteen ja aloitteellisuuteen oppimisprosessissa. Tehokas opettajakoulutus, hyvien käytänteiden vaihto ja verkot (8) sekä metodologiat ja välineet voivat tukea opettajia mukautumaan kaikenlaisiin oppimistapoihin. Tiedonsiirron tukemiseksi voitaisiin pohtia kumppanuutta työnantajien, ammattiliittojen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa.

5.3 Mahdollisuuksien luomisesta järjestelmälliselle liikkuvuudelle oppimistarkoituksessa on muodostuttava itsestäänselvyys eurooppalaisille. Koulutusmahdollisuudet ovat sosiaalisen koheesion, poliittisen osallistumisen ja kansalaisuuden harjoittamisen keskeinen tekijä. (9) ETSK voisi esittää kunnianhimoista 21. vuosisadan EU:n koulutusohjelma-aloitetta keskusteltavaksi sidosryhmien kanssa ja ehdottaa sitä myöhemmin EU:n päätöksentekijöille.

5.3.1 Opetuksesta, tutkimuksesta ja innovoinnista muodostuvalla osaamiskolmiolla on keskeinen rooli edistettäessä kasvua ja tulevaisuuden työpaikkoja. Kaikkien on voitava osallistua Erasmus-, Leonardo-, Socrates- ja muihin ohjelmiin, osallistumisen on oltava helppoa ja siitä aiheutuvaa hallintotaakkaa on kevennettävä ja ohjelmien on tarjottava riittävät kannustimet osallistumiselle. ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön Europass-todistus, johon kirjattaisiin kaikki Euroopassa suoritettu koulutus.

5.4 Eurooppalaisten ohjaaminen pois riskien välttelystä kykenevyyttä korostavaan asenteeseen sekä ”laskelmoidun” riskin kulttuuriin tulisi asettaa etusijalle kehitettäessä tuottavaa yhteiskuntaa. Luovuuden ja innovoinnin etuja ja ansioita yhteiskunnan kannalta tulisi edistää tietoisin toimin, jotta siirrytään pois Euroopassa nykyisin vallitsevasta kielteisestä epäonnistumisen ilmapiiristä.

5.4.1 On pohdittava innovatiivisia rahoitusmekanismeja. Niitä voisivat olla mikroluotot (Progress, ESR, Jasmine, Jeremie ja yhteisöaloiteohjelmat) sekä luotto-osuuskunnille ja yhteisöhankkeille myönnettävät mikrolainat (10). Tällaisilla välineillä voidaan tukea sekä yrittäjiä että sellaisten aloitteiden kestävyyttä, joilla edistetään ja kehitetään yhteisöjä, etenkin valtiosta riippumattomia järjestöjä.

5.4.2 Nykyisiä innovoinnin tukivälineitä on mukautettava siten, että ne heijastavat sen muuttuvaa luonnetta (palvelu- ja käyttäjäsuuntautuneet sekä avoimet innovaatiot). Monimutkaisuuden hallitseminen ja vähentäminen, mallien joustavuuden lisääminen, yhteistyön helpottaminen sekä entistä nopeampi rahoituksen saatavuus ovat mekanismeja, joilla voidaan nopeuttaa tiedon siirtämistä markkinointikelpoisiksi tuotteiksi.

5.5 Suuryritysten tukeminen yrittäjähengen luojina ja kannustajina. On arvostettava kaikkien työntekijöiden pätevyyttä ja lahjoja, sillä työvoimaan kätkeytyy monenlaisia henkisiä kykyjä ja käytännön taitoja. Pätevyyksien ja aineettomien taitojen kartoittamista tulisi kannustaa kehittämällä uusia kartoitusvälineitä.

5.5.1 Oppisopimus- ja työharjoittelupaikkojen tarjontaa opiskelijoille ja työttömille olisi edistettävä ja siihen olisi kannustettava nykyistä enemmän.

5.5.2 Yritysten perustamista tukevaa kehystä, jossa suuryritys tukee, ohjaa ja tarjoaa markkinamahdollisuuksia innovoijille, voitaisiin hyödyntää tuomaan markkinoille rekisteröityjä mutta vielä tuntemattomia patentteja. Työsuhteita kehitettäessä ja optimaalista työympäristöä edistettäessä on otettava huomioon toimet, joilla tuetaan sosiaalisen vuoropuhelun komiteoita ja työmarkkinaosapuolia, jotta ne voivat laatia vaikutuksenarviointeja tai antaa niihin panoksensa EU:n työllisyysstrategian ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

5.6 Unionin hankkeiden pitkän aikavälin tavoitteiden arviointia tarvitaan investointien perustelemiseksi. Arviointiin tulisi sisältyä hankkeiden kestävyys, onnistuneiden tulosten kaupallistaminen sekä tulosten käyttäminen toiminnan perustana koko yhteiskuntaa hyödyksi.

5.6.1 Tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää sukupolvien välisiä ja monialaisia hankkeita sekä klustereita kokemusten vaihtamiseksi sekä uusien taitojen, valmiuksien, tiedon ja verkostojen jakamiseksi tukijoiden ja ohjaajien välityksellä. Ympäristönsuojelun korostamiseksi on edistettävä sellaisten ympäristömyönteisten yritysten kestäväpohjaisia taloushankkeita, jotka ovat tietoisia ilmastonmuutoksen haasteista sekä energian ja fossiilisten raaka-aineiden niukkuudesta.

5.7 On edistettävä yhteisöaloitteita ja aktiivista kansalaisuutta, jotta kannustetaan yhteisöä hyödyttäviä ja/tai yhteisön käynnistämiä ja eurooppalaisittain suuntautuneita hankkeita. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon monimuotoisuus ja erityisen heikossa asemassa olevat ryhmät, ja tähän voitaisiin nivoa yrityksen yhteiskuntavastuuta koskeva vapaaehtoinen eurooppalainen sertifiointimekanismi sekä yhteisöaloitteita käsittelevien vaihtoehtojen tarkistus.

5.8 On sitouduttava vahvasti toteuttamaan politiikkoja, joilla tuetaan yritysten perustamiselle suotuisaa toimintaympäristöä. Unionissa toimivista yrityksistä 98 prosenttia on pk-yrityksiä, ja pk-yritysten kehittämisen pitkää perinnettä edistävä EU:n kehys on säilytettävä ja sitä on parannettava: (11)

—

Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite sekä ”pienet ensin” -periaate edellyttävät monissa jäsenvaltioissa vahvaa sitoutumista, ja tässä ollaan vielä kaukana kriisin edellyttämistä toimista. EU:n hankkeiden ja julkisten hankintojen on oltava nykyistä paremmin pk-yritysten ulottuvilla ja kyseisten yritysten on voitava osallistua niihin helpommin, sillä avoimet markkinat tukevat yritysten kasvua. Interaktiivisia toimintaympäristöjä voidaan tukea hyödyntämällä yrityshautomoita, klustereita, tiede- ja teknologiapuistoja sekä kumppanuuksia korkeakoulujen kanssa. Tähän voisi sisältyä kaikilla aloilla toimivia yrittäjiä palveleva EU:N KESKITETTY TIEDOTUSPISTE.

—	On pohdittava yrittäjien sosiaaliturvaverkkoa, jossa otetaan huomioon yritysten johtamisen erityisnäkökohdat etenkin äitiyden, lastenhoidon ja yritystoiminnan lopettamisen yhteydessä.

—	Neuvoston on hyväksyttävä pk-yritysten Eurooppalainen perussääntö, jotta tuetaan yhtenäismarkkinahanketta ja helpotetaan pk-yritysten rajatylittäviä toimia. Tämä hanke, joka perustuu ETSK:n aloitteeseen, luo eurooppalaista identiteettiä uusien yrittäjien keskuudessa.

—

On parannettava tietoisuutta ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelmasta sekä lisättävä sille annettavaa tukea. (12) Todellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi on löydettävä keinoja, jotta löydetään nykyistä enemmän vastaanottavia yrityksiä ja tunnustetaan niiden antama panos. Tällaisia keinoja voisivat olla ”Euroopan yrittäjäpalkinto”, EU:n tavaramerkki tai osallistuminen suuren näkyvyyden tarjoaviin tilaisuuksiin. Yrittäjien – toisin kuin työntekijöiden – taidoista annetaan vain harvoin todistus, joten heidän yhteiskunnalle antamaansa panosta ei tunnusteta.

5.9 Asiantuntemuksen hyödyntämiseksi olisi perustettava sidosryhmien keskustelufoorumi innovoinnin ja luovuuden hengen ja kulttuurin vahvistamisesta EU:ssa. Sidosryhmien yhteistyön edistäminen voisi johtaa yhteisesti sovittujen ja monialaista politiikkaa käsittelevien suositusten esittämiseen mm. aiheista, korkeakoulujen ja teollisuuden suhteiden parantaminen, innovointi kaupallisissa ja ei-kaupallisissa toimintaympäristöissä, tutkijoiden liikkuvuus, rakennerahastojen käyttö, yleinen parhaiden käytänteiden vaihto sekä kehyksen luominen kiireellisten asioiden käsittelyä varten. Kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu helpottaa yrittäjyyden tukemista alue- ja paikallistasolla ja saattaa edistää 21. vuosisadalle soveltuvaa eurooppalaista yrittäjäprofiilia.

5.10 Uudenlaisen kulttuurin edistäminen viestinten sekä lähettiläiden verkon ja roolimallien avulla. Tällaisessa kulttuurissa tunnustetaan yrittäjyyteen kuuluva ajattelutapa ja tuetaan yritysten aloittamiseen ja kasvuun liittyviä aloitteita, sosiaalisia yrityksiä, julkissektorin innovointia, luovuutta työpaikalla, sukupolvenvaihdoksen suunnittelua ja työntekijöiden osallistumista. Uudenlainen yrittäjyyskulttuuri Euroopassa edellyttää johtajuutta ja edustamista tiedottajien tai ”lähettiläiden” välityksellä.

6. Kriisi on kannustin, joka innostaa Eurooppaa tunnistamaan kansalaistensa potentiaalin sekä edistämään kansalaisten yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä.

6.1 Nykyinen kriisi ei ole ainoa, jonka Eurooppa tulee kohtaamaan. Jotta varmistetaan, että Eurooppa on valmistautunut tuleviin haasteisiin, on luotava lähtövoimaa hyödyntämällä näitä kymmentä askelta, jotka yhdessä seuraavien toimien kanssa ovat keino siirtyä eteenpäin:

—	toimintasuunnitelma

—	erityistyöryhmä ”yrittäjyys Euroopassa”

—	sidosryhmäfoorumi

—	yrittäjyyttä käsittelevät unionin ja G20-maiden huippukokoukset

—	innovointi Euroopassa (Eurooppa 2020 -strategia).

6.1.1 ETSK voisi kehittää näitä ideoita asianomaisten tahojen kanssa lähitulevaisuudessa.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2005) 548 lopullinen. Liitteen kohta 7.

(2) Audretsch, D. B. ja R. Thurik (2001), Linking Entrepreneurship to Growth, OECD Science, Technology and Industry Working Papers, 2001/2, OECD Publishing. doi: 10.1787/736170038056.

(3) EUCIS–LLL, Barcelona 2010.

(4) Bornholm, Tanska.

(5) Hillman 1997.

(6) Kansalaisten on kyettävä toteamaan seuraavaa:

I	Eurooppalainen näkymä: Euroopan yhdysvallat, jossa kunnioitetaan kaikkia kulttuureja ja kieliä ja joka on avoin maailmalle.

II	Euroopan vahvuus: yhtenäisen ja rauhanomaisen yhteisön luominen vuosisatojen mittaan käytyjen sotien ja konfliktien jälkeen.

III	EU tarkoittaa kukoistavaa poliittista yhteisöä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon tilaisuuksia ihmisten ja yhteisöjen unelmien toteuttamiseen.

IV	Eurooppalaisuus tarkoittaa yhteisiä arvoja, jotka muodostuvat pääasiassa yksilöllisten (toimintaan liittyvien) ja kollektiivisten arvojen yhdistelmästä.

V	EU:n kansalaisuuden etuna on, että voidaan hyödyntää EU:n kulttuurista, taloudellista ja tieteellistä ulottuvuutta henkilökohtaisten taitojen ja pätevyyksien kehittämiseen oman ja muiden tulevaisuuden puolesta.

(7) EUVL C 309, 16.12.2006, s. 110.

(8) Kertomus Towards Greater Cooperation and Coherence in Entrepreneurship Education, Euroopan komissio, maaliskuu 2010.

(9) BIG ISSUE, ACAF Espanja.

(10) www.european-microfinance.org, esimerkkejä yrittäjyyteen perustuvista yhteisöhankkeista ja sosiaalisen osallistamisen hankkeista.

(11) Pk-yrityksiä pidetään usein suurimpana yritysryhmänä, ja EAY, UEAPME ja ETSK ovat useissa lausunnoissaan esittäneet niiden kasvua tukevia suosituksia.

(12) Yrittäjien Erasmus-ohjelma, Euroopan komission yritystoiminnan pääosasto.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/51

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vastaus EU:lta maailman taloudellisen valtatasapainon muuttumiseen” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/10

Esittelijä: Brian CALLANAN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Vastaus EU:lta maailman taloudellisen valtatasapainon muuttumiseen (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 4 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja päätelmät

1.1 EU:n jäsenvaltiot ovat käyneet läpi pahimman talouskriisin sitten 1930-luvun, ja elpyminen on edelleen epätasaista, herkkää ja haavoittuvaa. Toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimmän kriisin jälkeen globaali tasapaino on muuttunut, ja Euroopan on määriteltävä asemansa ja strategiansa uudelleen uudessa tilanteessa. Koska unionin omien markkinoiden osuus EU:n kaupasta on 85 prosenttia, osa vastauksista uusiin haasteisiin löytyy unionin sisältä. Sisäisen kysynnän kasvulla on kestäväpohjaisen unionin kannalta ratkaiseva merkitys, mikäli EU haluaa voittaa maailmanlaajuiset haasteet. ETSK on laatinut aiheesta useita lausuntoja. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan EU:n vastauksen ulkoista ulottuvuutta maailmanlaajuisiin talouskriiseihin: EU:n asemoiminen uudelleen maailmanmarkkinoilla. Siinä tutkitaan EU:n taloudellista suorituskykyä globaaleilla markkinoilla sekä Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien äskettäisen nousun kansainvälisiä vaikutuksia. Lausunnossa esitetään kysymyksiä, joiden tarkoituksena on analysoida näitä teemoja ja synnyttää keskustelua niiden vaikutuksista EU:n poliittisiin ja kaupallisiin suhteisiin muun maailman kanssa. Lisäksi siinä tuodaan kansalaisyhteiskunnan pohdintoja ja ajatuksia poliittiseen keskusteluun, jonka lopputuloksilla tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia.

1.2 Unionilla on edessään perustavanlaatuisia haasteita, kun se pyrkii vastaamaan valtaviin muutoksiin, joita taantuma on entisestään vauhdittanut maailman poliittisissa sekä talous- ja kauppasuhteissa. Näissä pyrkimyksissä sen on mukauduttava tilanteeseen vauhdittamalla kasvua, luomalla uusia ja parempia työpaikkoja ja tekemällä taloudesta ympäristömyönteisempää ja innovatiivisempaa, saavuttamalla Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta ja varmistamalla, että tämä koskee myös riskiryhmiä, kuten nuoria, naisia, keski-ikäisiä ja vammaisia.

1.3 Eurooppa-hankkeessa on tähän mennessä suunnattu energiaa lähinnä sisäänpäin: on rakennettu yhtenäismarkkinoita, järjestelty toimielimiä, kiistelty rahasta, käyty loputtomia neuvotteluja sopimuksista. Unionin on tulevalla vuosikymmenellä suunnattava katseensa ulospäin, jotta se voi nousta taantumasta ja järjestäytyä onnistuneesti uudelleen tavalla, jota kuluvan vuosisadan haasteet edellyttävät. Tällöin EU:n on oltava tietoisempi erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan uuden yhteistyön määrittämästä kehityksestä sekä kehittyvien maiden vahvojen ryhmittymien kuten BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) vaikutusvallasta ja reagoitava niihin nykyistä tarkoituksenmukaisemmin.

1.4 Mikäli Eurooppa toimii näin, sillä on, kuten komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut, onnistumisen edellyttämät ”keinot, tietämys, kyvyt ja historia sekä inhimilliset, älylliset ja kulttuuriset voimavarat”.

1.5 Komissio sitoutuu työohjelmassaan vähentämään kansainvälisen kaupan ja kansainvälisten sijoitusten esteitä, saamaan päätökseen käynnissä olevat kahdenväliset kauppaneuvottelut ja parantamaan olemassa olevien sopimusten täytäntöönpanoa. Lisäksi se keskittyy aloitteisiin, joilla avataan kaupankäyntimahdollisuuksia kasvualoilla, kuten huipputekniikan, palvelujen ja ympäristöpalvelujen kaupassa.

1.6 Huolestuttava suuntaus on se, että Eurooppa ei johda maailmassa millään huipputekniikan alalla ja että EU:lla ei ole riittävästi johtavia huipputekniikan yrityksiä, jotta se voisi hyödyntää asianmukaisesti tulevaisuuden keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita.

1.7 ETSK kiinnittää huomiota merkittäviin näkökohtiin, jotka eivät kuulu vahingolliseen protektionismiin ja ilmastonmuutokseen vastaamiseen keskittyvän tämänkertaisen lausunnon aihepiiriin. Näitä kysymyksiä ovat mm. uusien yrittäjähenkisten ja kansainvälisesti suuntautuneiden yritysten kannustaminen, vakiintuneiden alojen innovoinnin tukeminen, Euroopan kannalta strategisesti elintärkeiden talouden sektoreiden säilyttäminen, julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, vientimahdollisuuksien tarkastelu sekä EU:n ja muun maailman kaupunkien kumppanuuksien kannustaminen.

1.8 Maailmanlaajuisen laskusuhdanteen seurauksena protektionististen politiikkojen suosio on kasvanut. Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy on todennut varoittavasti, että valtioiden on vastustettava tätä kiusausta.

1.9 Ulkopolitiikan alalla tulee Dohan kierros saattaa onnistuneesti päätökseen, mutta tämä on osoittautumassa vaikeaksi tehtäväksi. Samanaikaisesti EU laatii kahdenvälisten suhteiden ja sopimusten solmimiseksi kehittyneiden ja kehittyvien maiden kanssa uutta mallia, joka vaikuttaa enenevässä määrin yleiseen kauppapolitiikkaan.

1.10 EU:n muita tärkeitä poliittisia tavoitteita ovat mm. seuraavat: vastavuoroisuus EU:n uusissa kahdenvälisissä sopimuksissa mahdollisuuksien mukaan energiavarmuutta korostaen, sen varmistaminen, että säännöt ovat joustavia ja ne voidaan sopeuttaa usein nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, tullien ulkopuolisten – myös ”unionin rajojen ulkopuolisten” – esteiden poistaminen, ILOn sääntöjen mukainen työ- ja laatustandardien avoimuus, ympäristötuotteiden ja -palveluiden vapaakauppasopimukset.

1.11 Monenvälisten ympäristösopimusten täytyy sopia kitkattomasti yhteen kansainvälisen kauppajärjestelmän sopimusten kanssa, jotta ne tukevat eivätkä häiritse toisiaan.

1.12 Energiavarmuus on EU:n keskeisimpiä ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. Tästä voidaan esimerkkinä mainita seuraavat seikat: neuvotellaan ulkoisia toimitussopimuksia (kuten jo tehdään kahdenvälisten kauppasopimusten yhteydessä); myydään perusrakenteiden parantamiseen tähtäävää asiantuntemusta ja teknologiaa, kuten älykkäitä verkkoja tai uuden sukupolven energiantuotantoteknologiaa, jonka lähtöaineena ei käytetä fossiilisia polttoaineita; jaetaan teknologioita, joita kehitetään EU:n vaihtoehtoisia energialähteitä koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi; ja etsitään uusia mahdollisuuksia viedä ammattitaitoa, jonka avulla voidaan kehittää ja hyödyntää kannusteita hiilipäästöjen vähentämiseen.

1.13 Valtioiden riippuvaisuus toisistaan ja niiden väliset yhteydet lisääntyvät jatkuvasti, joten päättäjien ajattelutavan on oltava kokonaisvaltainen. EU:n yhtenäismarkkinoiden ja kauppapolitiikan yhteispeli ei ole milloinkaan aikaisemmin ollut yhtä tärkeää. Sama koskee sen varmistamista, että EU:n sisäiset, sen toimielinten väliset ja sen jäsenvaltioille tarkoitetut kuulemismenettelyt tukevat ja vahvistavat aiempaa joustavamman kauppapolitiikan tuloksekasta kehittämistä, siis sopimista ja sen toteuttamista.

1.14 Ihmisten keskuudessa on tarpeen torjua pelkoa ja epävarmuutta, joita taloudellisen valtatasapainon muutokset synnyttävät. Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa kansalaisia, päättäjiä ja talouksia selviytymään muutoksesta.

1.15 Komission uusi 2020-strategia on EU:n alustava strateginen ja poliittinen vastaus taantumaan ja maailman taloudellisen valtatasapainon muuttumiseen. Strategian onnistuminen edellyttää, että EU:n toimia koordinoidaan myös työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (Barroso Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan tiedonannon esipuheessa). Vastauksena maailmantalouden valtatasapainon muutoksiin EU:n on tukeuduttava valtiotason ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välisiin kumppanuuksiinsa saavuttaakseen suuren taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden.

1.16 Komissiolla on kuitenkin vain harvoja kehitykseen välittömästi vaikuttavia välineitä, vastuu on pitkälti jäsenvaltioiden hallituksilla, joilla on enenevässä määrin myös omia taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia paineita.

2. Johdanto

2.1 EU:n jäsenvaltiot ovat käyneet läpi pahimman talouskriisin sitten 1930-luvun (1), ja elpyminen on edelleen epätasaista, herkkää ja haavoittuvaa. Toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimmän kriisin jälkeen globaali tasapaino on muuttunut, ja Euroopan on määriteltävä asemansa ja strategiansa uudelleen uudessa tilanteessa. Koska unionin omien markkinoiden osuus EU:n kaupasta on 85 prosenttia, osa vastauksista uusiin haasteisiin löytyy unionin sisältä. Sisäisen kysynnän kasvulla on kestäväpohjaisen unionin kannalta ratkaiseva merkitys, mikäli EU haluaa voittaa maailmanlaajuiset haasteet. ETSK on laatinut aiheesta useita lausuntoja. (2) Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan EU:n vastauksen ulkoista ulottuvuutta maailmanlaajuisiin talouskriiseihin: EU:n asemoiminen uudelleen maailmanmarkkinoilla. Siinä tutkitaan EU:n taloudellista suorituskykyä globaaleilla markkinoilla sekä Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien äskettäisen nousun kansainvälisiä vaikutuksia. Lausunnossa esitetään kysymyksiä, joiden tarkoituksena on analysoida näitä teemoja ja synnyttää keskustelua niiden vaikutuksista EU:n poliittisiin ja kaupallisiin suhteisiin muun maailman kanssa. Lisäksi siinä tuodaan kansalaisyhteiskunnan pohdintoja ja ajatuksia poliittiseen keskusteluun, jonka lopputuloksilla tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia.

2.2 Eurooppa on riippuvainen maailmantaloudesta ja dominoi tällä hetkellä monia sen markkinoita – mutta kuinka kauan? 1800-luvulla Euroopan ja sen ”uuden maailman haaraumien” osuus maailman väestöstä oli 12 prosenttia ja maailman kokonaistulosta noin 27 prosenttia. Hallitseva asema oli vahvimmillaan vuonna 1913, jolloin näiden ”kehittyneiden” talouksien osuus maailman väestöstä oli 20 prosenttia, mutta ne tuottivat yli puolet (eli yli 50 prosenttia) sen kokonaistulosta. Väestöosuus on nyt palannut 12 prosenttiin ja laskee edelleen, mutta osuus maailman kokonaistulosta on edelleen noin 45 prosenttia. (3)

ETSK katsoo, että globaaleilla markkinoilla tällä hetkellä tapahtuvien muutosten vaikutusten tehokas käsittely saattaa edellyttää sitä, että EU:n päättäjät kiinnittävät enemmän ja tarkempaa huomiota Euroopan ja muun maailman kauppasuhteiden uuteen todellisuuteen ja erityisesti Euroopan vientikykyyn.

3. Taustaa

3.1 Euroopan kauppa

3.1.1 Euroopan viennin kokonaisarvoksi on arvioitu noin 1,3 biljoonaa dollaria. Kun jäsenvaltioiden välistä kauppaa ei lasketa mukaan, EU:n osuus maailman kokonaisviennistä oli 16 prosenttia vuonna 2008, jolloin EU:n tärkeimmät vientiä harjoittavat kauppakumppanit olivat Yhdysvallat, Venäjä, Sveitsi, Kiina ja Turkki.

3.1.2 Globalisoituneessa maailmassa, jossa EU-maat ovat tärkeiden markkinoiden keskeisiä toimijoita, Euroopan valtioiden välisiä suhteita ohjaavien politiikkojen tulee vastata globaaliin kehitykseen, kuten siihen, kuinka Euroopan kauppakumppaneiden Kiinan, Intian ja Brasilian taloudellisen vallan kasvu vaikuttaa poliittisiin suhteisiin. Kuinka Euroopan tulisi sopeutua tilanteeseen? Ottamalla itselleen merkittävämpi rooli maailman asioissa? Vai toimimalla juuri päinvastoin eli hyväksymällä se tosiasia, että maailmantalouden malli on nopeasti muuttumassa sellaiseksi, että suurin vaikutusvalta on uudella, Washingtonin ja Pekingin muodostamalla ”G2-ryhmällä”?

3.1.3 Komissio toteaa työohjelmassaan, että kansainvälinen kauppa on työllisyyden ja investointien kasvun moottori unionissa, ja sitoutuu vähentämään kansainvälisen kaupan ja kansainvälisten sijoitusten esteitä, saamaan päätökseen käynnissä olevat kahdenväliset kauppaneuvottelut ja parantamaan olemassa olevien sopimusten täytäntöönpanoa. Lisäksi se keskittyy aloitteisiin, joilla avataan kaupankäyntimahdollisuuksia kasvualoilla, kuten huipputekniikan, palvelujen ja ympäristöpalvelujen kaupassa. Avainasemassa on kahdenvälisten suhteiden parantaminen Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin ja Venäjän kanssa.

3.2 Euroopan kauppa osana maailmantaloutta

3.2.1 Taantuma muokkaa maailman taloudellista valtatasapainoa. Nopean talouskasvun maat, erityisesti Kiina, laajensivat investointipohjaansa vuodesta 2000 vuoteen 2007, ja nyt niillä on johtava asema maailmantalouden elpymisessä suurelta osin viennin kasvun ansiosta (esim. 17,7 prosenttia joulukuussa 2009). Samana ajanjaksona EU:n vientikyky vaihteli, ja unioni koki merkittäviä menetyksiä joillakin dynaamisilla markkinoilla erityisesti Aasiassa ja Venäjällä.

3.2.2 Kokonaistalouden vientivetoinen toipuminen on todellisuutta Kiinassa, mutta EU:ssa siitä voidaan lähinnä haaveilla. Komissio ennakoi EU:n viennin kasvavan 5 prosenttia vuonna 2010 ja 5,1 prosenttia vuonna 2011. Tässä on merkittävänä tukena euron arvon laskeminen suhteessa unionin tärkeimpien kauppakumppaneiden valuuttaan. Tämä ei kuitenkaan kiihdytä – eikä sen myöskään koeta kiihdyttävän – ”kansallista” talouden elpymistä lukuun ottamatta Saksan ja Irlannin kaltaisia maita, jotka ovat jo merkittävästi mukana kansainvälisessä kaupassa. (4)

3.2.3 Euroopan komission kertomuksessa todettiin, että EU:n suorituskyky huipputekniikan tuotteiden viennissä on ollut heikkoa, mikä herättää kysymyksen Euroopan kyvystä pitää tuotteensa laadun ja innovatiivisuuden huipulla. (5) Suorituskyky on heikentynyt myös palvelualalla, jolla markkinaosuus pieneni vuosien 2004 ja 2006 välillä. Tämä on huolestuttava suuntaus. Yhtä huolestuttavaa se, että Euroopalla ei ole johtavaa asemaa maailmassa millään huipputekniikan alalla ja että EU:lla ei ole riittävästi johtavia huipputekniikan yrityksiä, jotta se voisi hyödyntää asianmukaisesti tulevaisuuden keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita.

3.2.4 Mainituista heikkouksista huolimatta EU on tärkein palvelualan kauppavalta, tavaroiden pääasiallinen viejä ja toiseksi suurin tuoja sekä maailman suorien investointien tärkeä lähde ja vastaanottaja. Euroopan kannalta on näin ollen ensiarvoisen tärkeää säilyttää asemansa globaalissa kaupassa ja vahvistaa sitä. Tämä kuitenkin edellyttää uudenlaista ajattelua, jonka perin pohjin sisäistettynä lähtökohtana on erilainen ja erittäin paljon nykyistä monimutkaisempi globaalin kaupan toimintaympäristö.

3.2.5 ETSK tuo esiin merkittäviä kysymyksiä, jotka eivät kuulu vahingolliseen protektionismiin ja ilmastonmuutokseen vastaamiseen keskittyvän tämänkertaisen lausunnon aihepiiriin. Näitä kysymyksiä ovat mm. uusien yrittäjähenkisten ja kansainvälisesti suuntautuneiden yritysten kannustaminen, vakiintuneiden alojen innovoinnin tukeminen, Euroopan kannalta strategisesti elintärkeiden talouden sektoreiden säilyttäminen, julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, vientimahdollisuuksien tarkastelu sekä EU:n ja muun maailman kaupunkien kumppanuuksien kannustaminen.

3.3 Taloudellisen vallan ja politiikan tasapainottaminen

3.3.1 Wall Streetin vanhimpiin investointipankkeihin kuuluneen Lehman Brothersin konkurssi ja siitä seurannut markkinakaaos, johon liittyi jyrkin tuotannon lasku maailmassa sitten toisen maailmansodan, ajoi maailmantalouden vapaaseen pudotukseen. Valtion puuttuminen peliin esti dominovaikutuksen leviämisen kaikkialle globaaliin pankkijärjestelmään, mutta se ei voinut estää pääomavirtojen yhtäkkistä ja nopeaa vähentymistä.

3.3.2 Vaikutus kauppaan oli välitön, sillä luotonantoa rajoitettiin ja kulutus romahti, joten yritysten oli pakko vähentää tuotantoa. Näiden sopeutumistoimien tiukkuus on kuitenkin vaihdellut merkittävästi kaupan eri ryhmittymissä: Kiina toipui nopeimmin, mihin vaikutti merkittävästi hallituksen päätös ryhtyä soveltamaan veropolitiikkaa, jolla maan talouteen syötettiin 580 miljardia euroa nopean elpymisen edistämiseksi.

3.3.3 Maaliskuussa 2009 ryhdyttiin poliittisiin toimiin Pekingissä, Lontoossa, Washingtonissa ja Frankfurtissa. G20-maiden johtajat lupasivat Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) ja Maailmanpankilta biljoonan dollarin tuen, jolla tehdään maailmanlaajuisesti se, mitä yksittäiset valtiot ovat jo tehneet. Tässä kokouksessa nähtiin hiljattain valtaa ja/tai vaikutusvaltaa saaneiden maailman uutta talousjärjestystä edustavien toimijoiden ”täysi-ikäistyminen” sekä taloussuhteiden asetelmassa huomattava siirtymä, jolla voi olla perustavanlaatuisia vaikutuksia EU:n kauppapolitiikkaan.

3.3.4 Ylenmääräisesti kuluttavia maita, kuten Yhdysvaltoja, rohkaistiin vähentämään kulutusta, ja sellaisia maita, joilla on luotto- ja varantovaluuttaylijäämiä, kehotettiin tehostamaan kulutuskysyntää. Kestävällä pohjalla olevien ja tasapainoisten suunnitelmien noudattamisen merkitystä maailmantaloudessa korostettiin, ja samalla painotettiin sitä, että on EU:n etujen mukaista tiivistää yhteistyötä muun maailman kanssa.

3.3.5 Äskettäisestä talouskasvuun paluusta huolimatta on syytä olla varuillaan. Taloustieteilijät ovat edelleen epävarmoja maailmantalouden tulevasta suunnasta. On pohdittava mm. sitä, milloin ja miten verokannusteet poistetaan, kannusteiden vaikutuksia tähän mennessä saavutettuun, sekä pysyvyyttä pitkällä aikavälillä. Vaikka talouskasvun paluusta on jo merkkejä, käynnissä on kuitenkin myös ”inhimillinen taantuma” (6). Maailman johtajilla on korkean työttömyyden vuoksi vaikeuksia puolustaa vapaata kauppaa poliittisesti, älyllisesti ja kotimaidensa näkökulmasta.

3.3.6 Maailman valtatasapainon muutos asettaa EU:n päätöksentekijöille haasteen. Näiden tulee vastata sopeutumalla nopeasti muutoksen seurauksiin, kehittämällä sopeutumisen edellyttämää uutta ajattelua, tekemällä yhteistyötä aiempaa johdonmukaisemmin, harkitsevammin ja joutuisammin, tukemalla ”vihreän talouden” kaltaisia mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen, auttamalla yrityksiä kouluttamaan henkilökuntaansa uudelleen sekä auttamalla työpaikkansa menettäneitä mukautumaan ja sopeutumaan uusiin mahdollisuuksiin, sillä aikaisemmat rakennemuutokset ovat osoittaneet, että ihmisten tukeminen sopeutumisessa ja mukautumisessa on toimenpiteistä kaikkein tehokkain. (7)

4. Kaksi keskeistä ongelmaa

4.1 Protektionismi

4.1.1 Maailmanlaajuisen laskusuhdanteen seurauksena protektionististen politiikkojen suosio on kasvanut. Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy on todennut varoittavasti, että valtioiden on vastustettava tätä kiusausta. (8) EU on hyötynyt kaikkein eniten avoimista ja helposti valvottavista säännöistä, jotka tukevat ja edistävät kilpailua suosivaa kaupankäyntiympäristöä oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti. Unionin tärkeimmät kauppakumppanit sen sijaan ovat kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen Karel De Guchtin mukaan ottaneet nykyisen talouskriisin aikana tähän mennessä käyttöön 280 kaupankäyntiä rajoittavaa toimea. On olemassa vaara, että näistä toimista tulee uusi ja pysyvä osa kaupankäynnin yleisiä puitteita.

4.1.2 Yksi tämän hetken tärkeimmistä kaupan esteistä on Kiinan renminbin – tai juanin – keinotekoisen alhainen kurssi, jonka hallitus katsoo varmistavan, että Kiinan viennillä on muita parempi kilpailukyky. Tämä on vakava este vapaalle ja reilulle kaupalle, joten tilanteen lieventämiseksi hiljattain toteutetut toimenpiteet ovat tervetulleita. Tarvitaan kuitenkin myös jatkuvia ja pysyviä muutoksia Kiinan hallituksen noudattamaan vaihtokurssipolitiikkaan.

4.1.3 Elvytyspaketit tukevat talouskasvua lisäämällä kysyntää, mutta niiden ensisijaisena tavoitteena on tukea paikallista liiketoimintaa. Sivutuotteena olisi mahdollista tukea niitä talouden sektoreita, joiden kilpailukyky ei ole riittävää. Valtiontuki- ja kilpailusäännöt antavat EU:lle vahvan aseman koordinoida toimia tämän estämiseksi, ja moitteettomasti toimivat yhtenäismarkkinat tekevät potentiaalisesti vahingollisen protektionismin mahdottomaksi.

4.1.4 Ulkopolitiikan alalla tulee Dohan kierros saattaa onnistuneesti päätökseen, mutta tämä on osoittautumassa vaikeaksi tehtäväksi. Samanaikaisesti EU laatii uutta mallia sellaisten kahdenvälisten suhteiden ja sopimusten solmimiseksi kehittyneiden ja kehittyvien maiden kanssa, jotka vaikuttavat enenevässä määrin yleiseen kauppapolitiikkaan.

4.1.5 EU:n muita tärkeitä poliittisia tavoitteita ovat mm. seuraavat: vastavuoroisuus EU:n uusissa kahdenvälisissä sopimuksissa mahdollisuuksien mukaan energiavarmuutta korostaen, sen varmistaminen, että säännöt ovat joustavia ja ne voidaan sopeuttaa usein nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, tullien ulkopuolisten – myös ”unionin rajojen ulkopuolisten” – esteiden poistaminen, työ- ja laatustandardien avoimuus ILO:n sääntöjen mukaisesti sekä ympäristötuotteiden ja -palveluiden vapaakauppasopimukset. (9)

4.1.6 Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä unionin päätöksentekomenettelyjä uudistetaan, mihin liittyy mm. parlamentin kanssa toteutettavan yhteispäätösmenettelyn laajentaminen keskeisille politiikanaloille, kuten kauppapolitiikkaan. On tärkeää, että näiden neuvoston, parlamentin ja komission yhteisten uusien prosessien menettelysäännöt tuottavat tuloksena nopeampia ja joustavampia vastauksia, jotka parantavat unionin kykyä reagoida tehokkaasti ja johdonmukaisesti niin korkean tason kauppapolitiikan strategisiin tarpeisiin kuin kulloisiinkin yksittäistapauksiin kaupan alalla.

4.2 Ilmastonmuutos

4.2.1 Unionissa ollaan nyt yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaatii välittömiä toimia. Globalisaation silmiinpistävä seuraus on sen synnyttämä keskinäinen riippuvuus. Hallitsematon ilmastonmuutos uhkaa tulevia sukupolvia ja häiritsee globalisaatiota, mikä nostaa raaka-aineiden hintoja ja aiheuttaa ympäristökatastrofeja erityisesti kehitysmaissa. Niinpä ilmastonmuutos on taloudellinen kysymys, jolla on merkittävä kauppapoliittinen ulottuvuus.

4.2.2 EU on ottanut kansainvälisen johtoaseman pyrkimyksissä hillitä ilmaston lämpenemistä Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Kööpenhaminassa pidetyn ilmastonmuutoskonferenssin lopputulos oli takaisku unionin ponnisteluille vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä erityisesti niiden nopean talouskasvun maiden kanssa, joiden päästöt tulevat ylittämään kehittyneiden maiden päästöt vuoteen 2020 mennessä. EU on huolissaan myös siitä, että ilmastonmuutoksen nykyvaiheessa eniten kärsivät maailman kaikkein köyhimmät ihmiset. EU tarvitsee ilmastonmuutokseen kattavan, realistisen ja käytännöllisen poliittisen ratkaisun, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kärsimään sellaisista kielteisistä sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista, jotka ovat vältettävissä.

4.2.3 Ilmastonmuutoskysymysten sisällyttäminen EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoihin aiheuttaisi kustannuksia ja asettaisi rajoituksia sen tavoitteen saavuttamiselle, joka on mahdollista saavuttaa vain siinä tapauksessa, että muut suuret kaupan ryhmittymät toimivat samoin (10). Monenvälisten ympäristösopimusten täytyy sopia kitkattomasti yhteen kansainvälisen kauppajärjestelmän sopimusten kanssa, jotta ne tukevat eivätkä häiritse toisiaan. Onko siis järkevää kulkea edellä, jos muita ei pakoteta – eikä edes voida pakottaa – seuraamaan? Voidaanko esimerkiksi Kiina pakottaa korvaamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä ”kuluttaja maksaa” -mallinsa EU:n ”tuottaja maksaa” -mallilla? (11) Tai onko mahdollista pysäyttää Wall Streetin pyrkimys varmistaa Washingtonin tuella johtava rooli merkittävästi laajentuneilla kansainvälisillä päästökauppamarkkinoilla?

4.2.4 Energiavarmuus on EU:n keskeisimpiä ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. Vaikka yksittäiset jäsenvaltiot ovat haasteeseen vastattaessa etusijalla, asiassa on kuitenkin myös todellinen ja merkittävä EU-ulottuvuus, erityisesti kaupallinen. Tästä voidaan esimerkkinä mainita seuraavat seikat: neuvotellaan ulkoisia toimitussopimuksia (kuten jo tehdään kahdenvälisten kauppasopimusten yhteydessä); myydään perusrakenteiden parantamiseen tähtäävää asiantuntemusta ja teknologiaa, kuten älykkäitä verkkoja tai uuden sukupolven energiantuotantoteknologiaa, jonka lähtöaineena ei käytetä fossiilisia polttoaineita; jaetaan teknologioita, joita kehitetään EU:n vaihtoehtoisia energialähteitä koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi; etsitään uusia mahdollisuuksia viedä ammattitaitoa, jonka avulla voidaan kehittää ja hyödyntää kannusteita hiilipäästöjen vähentämiseen.

5. Vastaus

5.1 Haasteisiin vastaaminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen

5.1.1 Jotta voidaan luoda mahdollisuuksia eurooppalaiselle kaupankäynnille, on tärkeää todeta rehellisesti ne haasteet, joita muuttunut globaali ympäristö asettaa EU:lle ja sen toimielimille ja jäsenvaltioille. ETSK katsoo, että Lissabonin sopimuksen myötä käynnistyneiden institutionaalisten uudistusten täytäntöönpanossa tulee tehdä entistä enemmän ja tehokkaampaa yhteistyötä, jotta voidaan vastata haasteeseen löytää uusia ja innovatiivisia tapoja ylläpitää EU:n tähänastisia saavutuksia ja saavuttaa sen tulevat tavoitteet. (12) Tehokas vaikuttaminen edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä, joka perustuu suureen määrään uusinta tietämystä, näkemystä ja ymmärrystä.

5.1.2 Valtioiden riippuvaisuus toisistaan ja niiden väliset yhteydet lisääntyvät jatkuvasti, joten päättäjien ajattelutavan on oltava kokonaisvaltainen. EU:n yhtenäismarkkinoiden ja kauppapolitiikan yhteispeli ei ole milloinkaan aikaisemmin ollut yhtä tärkeää. Sama koskee sen varmistamista, että EU:n sisäiset, sen toimielinten väliset ja sen jäsenvaltioille tarkoitetut kuulemismenettelyt tukevat ja vahvistavat aiempaa joustavamman kauppapolitiikan tuloksekasta kehittämistä, siitä sopimista ja sen toteuttamista.

5.1.3 Ihmisten keskuudessa on tarpeen torjua pelkoa ja epävarmuutta, joita taloudellisen valtatasapainon muutokset synnyttävät. Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa kansalaisia, päättäjiä ja talouksia selviytymään muutoksesta. Protektionististen politiikkojen jatkamista voi maailman valtatasapainon muutosten valossa verrata kuningas Knuut Suuren pyrkimyksiin pidätellä vuorovettä. Yksilöiden, yritysten ja valtioiden auttaminen sopeutumaan uuteen todellisuuteen on tehokas tapa torjua pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Esimerkiksi Euroopan alhaisella tasolla oleva syntyvyys ja ikääntyvä väestö muodostavat useita perustavanlaatuisia rakenteellisia haasteita, joihin tulee löytää ratkaisu.

5.1.3.1 Eurooppa 2020 -strategian linjausten mukaisesti tärkeintä politiikkaa on työllisyysasteen nostaminen. Ilmeinen toimenpide tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kohtuuhintaisten lastenhoitopalveluiden tarjoaminen kaikille niitä haluaville vanhemmille. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että entistä useammat naiset voivat pysyä työmarkkinoilla. Tähän tulisi yhdistää pitkäaikaisen ja riittävän suuren korvauksen maksaminen vanhempainvapaan aikana. Vanhempien taloudellisen taakan keventymisen pitäisi lisätä syntyvyyttä.

5.1.3.2 Vientikauppaa EU:n ulkopuolelle harjoittavien yritysten ongelmana on lisäksi sellaisten maahanmuuttopolitiikkojen puute, joiden avulla työvoimatarjontaa voitaisiin lisätä järkevästi: tulisiko yritysten rajoittaa kasvuaan vai siirtää toimintansa sinne, missä työvoimaa on tarjolla runsaasti? (13) Tästä syystä tuntuisi viisaalta, perustellulta ja kiireelliseltä harkita laajaa ja kattavaa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa vastaukseksi eurooppalaisen väestörakenteen muuttumisen asettamaan haasteeseen.

5.1.4 Komission uusi 2020-strategia on EU:n alustava strateginen ja poliittinen vastaus taantumaan ja maailman taloudellisen valtatasapainon muuttumiseen. Strategian onnistuminen edellyttää, että EU:n toimia koordinoidaan myös työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (Barroso Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan tiedonannon esipuheessa). Vastauksena maailmantalouden valtatasapainon muutoksiin EU:n on tukeuduttava valtiotason ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välisiin kumppanuuksiinsa saavuttaakseen suuren taloudellisen suorituskyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden.

5.1.5 Aloitteella on kuitenkin edessään monia samoja haasteita kuin Lissabonin strategialla: sen painopisteet saattavat olla liian moninaisia, täytäntöönpano voi olla vaikeaa, komissiolla on vain harvoja kehitykseen välittömästi vaikuttavia välineitä, vastuu on pitkälti jäsenvaltioiden hallituksilla, joilla on enenevässä määrin myös omia taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia paineita. (14)

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Näin totesi Euroopan parlamentin entinen puhemies Pat Cox hiljattain julkaistussa lehtiartikkelissa ”Europe must raise its game now and not later”, joka on luettavissa osoitteessa http://www.irishtimes.com/newspaper/opinion/2010/0407/1224267827518.html.

(2) Vrt. muun muassa: ”Rahoituskriisi ja sen vaikutus reaalitalouteen”EUVL C 255, 22.9.2010, s. 10, ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (lisälausunto) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 149, ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”EUVL C 182/2009, 4.8.2009, s. 71, Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3.

(3) Historioitsija Niall Fergusonin kirjoitus yläkoulun historian opetuksen uudistamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Financial Times, 10.4.2010).

(4) European Economic Forecast – Spring 2010 – European Economy 2/2010.

(5) Euroopan komission kauppapolitiikan pääosaston julkaisu Global Europe: EU Performance in the global economy, luettavissa osoitteessa http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2008/october/tradoc_141196.pdf (viitattu 4. helmikuuta 2010).

(6) ”Falling Flat: More Evidence that America is Experiencing a Jobless Recovery”, The Economist, artikkeli on luettavissa osoitteessa http://www.economist.com/world/united-states/displaystory.cfm?story_id=15473802 (viitattu 6.2.2010).

(7) Esimerkiksi ETSK:n aiheesta ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” antamassa lausunnossa (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 149) todetaan seuraavaa: ”Myös odotettavissa olevan väestökehityksen valossa talouden järkevässä uudelleenjärjestelyssä onkin pyrittävä irtisanomisten sijaan pitämään työntekijät yrityksessä ja kouluttamaan heitä, jotta yrityksillä on talouden vahvistuessa riittävästi koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Työttömien tukeminen tulisi nivoa uudelleenkoulutusohjelmiin ja pätevyyden parantamiseen.”

(8) http://www.wto.org/english/news_e/sppl_e/sppl101_e.htm, ”Lamy warns on protectionism”, WTO news.

(9) Lisäksi olisi syytä tarkastella teollis- ja tekijänoikeussuojaa koskevista säännöistä käytävää keskustelua, vaikka se ei nykyään kuulu mainittuun asiaryhmään.

(10) ETSK:n työnantajaryhmä esitti hiljattain mm., että maailman toimijoiden keskenään kilpailevien keskusten määrän lisääntyminen on tehnyt kahden- ja monenvälisten suhteiden vuorovaikutuksesta erittäin monimutkaista, mikä edellyttää muiden toimien ohella vähähiilisyys- ja energiansäästöpolitiikkoja sekä avointen markkinoiden suojelua peitellyltä protektionismilta. ”A New Phase Ahead: Need for a Political and Economic Impetus”, s. 10. Julkaisu on luettavissa osoitteessa http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.group-1-statements&itemCode=9894.

(11) Kiinan kantaa on puhtaasti loogisin perustein vaikea täysin torjua: miksi sen pitäisi hyväksyä sellaisten hyödykkeiden valmistamista koskeva vero, jotka käytetään kehittyneissä maissa, joissa niihin ei kohdisteta minkäänlaista hiilidioksidipäästöihin perustuvaa kulutusveroa?

(12) Hyvä esimerkki tarvittavankaltaisesta innovoinnista on se, että komission puheenjohtaja Barroso muodosti hiljattain komission jäsenistä ryhmän, jonka tehtävänä on tarkastella tutkimukseen ja kehitykseen osoitettua rahoitusta, jossa useilla eri pääosastoilla on oma ja erillinen, mutta mahdollisesti muiden kanssa päällekkäinen tai muita tukeva roolinsa, budjettinsa ja vastuunsa.

(13) Monet yritykset ovat itse asiassa jo tehneet ratkaisunsa, ja ne, jotka ovat siirtyneet Euroopan ulkopuolelle, nauttivat myös matalista tulleista, joita sovelletaan moniin EU:hun tuotaviin tuotteisiin. Tämä seikka onkin synnyttänyt ehdotuksia, että tällaisia vero-/valmistevero-asetelmia olisi tarpeen korjata.

(14) Irlanti on yksi unionin pienimmistä, avoimimmista ja kaupasta riippuvaisimmista talouksista, joten sitä voidaan pitää testitapauksena, kun tarkastellaan sopeutumistoimien vaikutuksia pienessä mittakaavassa. Kauppavetoista elpymistä tukeakseen Irlannin hallitus nimittäin kannustaa seuraavien toimien toteuttamista: investoiminen tiedettä, teknologiaa ja innovaatioita edistävään korkeakoulujen perustutkinto- ja jatkokoulutukseen; yleismaailmallisesti kilpailukykyiset tutkimusjärjestelmät, jotka siirtävät osaamisen tutkimuslaitoksista markkinoille; sellaisten yritysten kilpailukyvyn parantaminen, jotka käyvät kansainvälistä kauppaa Irlannista käsin; hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 20 prosenttia sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten kanssa kamppailevien kehitysmaiden tukeminen.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/57

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/11

Esittelijä: Lars NYBERG

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. maaliskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -jaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 45 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Vuoden 2008 rahoituskriisi ja sitä seurannut talouskriisi olivat laajempia kuin yksikään toisen maailmansodan jälkeinen kriisi. Kun vuoden 2010 alussa alkoi näkyä merkkejä talouden elpymisestä taantuman jälkeen, tilanne johti valtionvelkakriisiin, joka ei tällä kertaa ollut maailmanlaajuinen vaan eurooppalainen kriisi. Talouskasvua uhkaavia tekijöitä ovat tarve vapauttaa valtioiden talousarviot pankkituen ja harkinnanvaraisten toimien aiheuttamista kustannuksista, kasvava työttömyys sekä monissa valtioissa toteutettavat uudet säästötoimet. Tätä taustaa vasten ETSK katsoo, että on harkittava poliittisia toimia talouden elvyttämiseksi mutta myös sen varmistamiseksi, ettei EU ajaudu jälleen taantumaan.

1.2 EU:n talouskasvu oli vuonna 2009 negatiivinen, -4,1 prosenttia. Ennen keväällä puhjennutta valtionvelkakriisiä kasvun ennustettiin olevan vuonna 2010 suuruudeltaan 0,7 prosenttia. Työttömyyden odotetaan olevan noin 10 prosenttia vuonna 2010 samalla kun työvoimaan osallistuminen alenee kahden prosentin verran. Keskimääräinen budjettivaje oli 2,3 prosenttia vuonna 2008; prosenttiluku nousi 6,8:aan vuonna 2009 ja sen odotetaan kasvavan 7,5 prosenttiin vuonna 2010. Rahoitusmarkkinoiden maksuvalmiutta ylläpidettiin rahoituskriisin aikana laajamittaisilla julkisilla maksuilla. Yksityinen luottokanta kasvoi voimakkaasti kriisiä edeltävänä aikana, minkä jälkeen julkisten lainojen tarve on ollut huomattava. Samalla yksityinen sektori tarvitsee edelleen luottoja kysynnän lisäämiseksi. Talouden tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Julkisen talouden alijäämä on suurinta Kreikassa, muissa Välimeren valtioissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Työttömyys on korkeinta Baltian maissa ja Espanjassa. Baltian maat ovat kuitenkin onnistuneet alentamaan julkisen talouden korkeaa alijäämää ja negatiivista kasvua hyvin lyhyessä ajassa toteuttamalla tiukkoja taloudellisia toimia.

1.3 Aloitusstrategia

Taloudessa viime vuosikymmenien aikana tapahtuneiden laajojen muutoksien vuoksi ei voida puhua varsinaisesta irtautumisstrategiasta. On kehitettävä uusia taloudellisia ja poliittisia aloitteita, jotta voimme laatia toimien tuloksena syntyvää yhteiskuntaa koskevan toimintasuunnitelman eli aloitusstrategian.

1.4 Yksityisen kulutuksen suuri merkitys kokonaiskysynnälle

Julkisen talouden suurimpien alijäämien alentamista koskevat ehdotukset rajoittavat koko yhteisön taloutta ja lykkäävät omaehtoista kasvua tulevaisuuteen. ETSK korostaa kokonaiskysynnän ja erityisesti yksityisen kysynnän merkitystä kasvuprosessin pitämiseksi käynnissä. Taloudellista tukea on kohdistettava alempiin tulonsaajaryhmiin, jotta sillä olisi merkittävä vaikutus kasvuun. Koska nämä ryhmät kuluttavat suuremman osan tuloistaan, vähemmän varoja katoaa kasvaviin säästöihin. Jos useiden vuosikymmenien ajan jatkunut painopisteen muuttuminen työstä pääomaan voidaan kääntää päinvastaiseksi, syntyy tulevan kasvun lähde. Investoinnit ja vienti ovat tietysti tärkeitä, mutta koska yksityinen kulutus on noin 60 prosenttia bkt:stä, sen lisääminen on erityisesti nykyisessä tilanteessa kasvun kannalta tärkeää.

1.4.1 Säästöohjelmien arvioidut vaikutukset

Korkea työttömyys, työvoiman väheneminen, maltilliset palkankorotukset, julkisten menojen leikkaukset, veronkorotukset ja uudet säästöohjelmat heikentävät kasvumahdollisuuksia. Komission on näissä olosuhteissa kiireesti arvioitava kaikkien näiden tekijöiden kielteisiä vaikutuksia ja tehtävä ehdotuksia, jotka koskevat kasvua edistäviä vastatoimia. Kasvu on välttämätöntä talouspolitiikan muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Säästöohjelmien rajoittavien vaikutuksien toteutumisen odottelu ei ole vaihtoehto.

1.5 Kilpailukyvyn kehityksen arvioiminen

Vaihtotasetta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon talouspolitiikan tavoitteiden yhteydessä. Joidenkin valtioiden pitkäaikaisten ali- ja ylijäämien vuoksi oli selvää, että keväällä 2010 puhjenneeseen EU:n talouskriisiin liittyvät ongelmat tulisivat esiin ennemmin tai myöhemmin. ETSK painottaa tarvetta vähentää vaihtotaseiden huomattavia eroja. Kilpailukyvystä – mitattuna palkkojen ja tuottavuuden kehittymisen kattavilla reaalisilla yksikkötyökustannuksilla – tulee näin ollen keskeinen tavoite. Kilpailukyky heikkeni viime vuosikymmenellä keskimäärin 10 prosenttia Irlannissa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Oli selvää, että tilanne johtaisi talousarvio-ongelmiin.

1.5.1 Vaihtotase mukaan vakaus- ja kasvusopimukseen

Kun palkat ja tuottavuus kehittyvät vaihtelevasti samalla valuutta-alueella sijaitsevissa valtioissa, ainoana ratkaisuna on tarkistaa suhteellista palkkatasoa tai kohentaa tuottavuutta jälkeen jääneissä valtioissa. ETSK ehdottaa näin ollen, että komissio tarkastaa vaihtotaseen samalla tavoin kuin julkisen talouden alijäämän ja velkaantumisen. Toimi voidaan virallistaa tarkistamalla vakaus- ja kasvusopimusta säänteleviä asetuksia. Kakkien 27 jäsenvaltion vaihtotaseita ja taustalla olevia syitä, palkkojen ja tuottavuuden kehittymistä, olisi tarkasteltava ja toimivaltuuksia laajennettava euromaissa. Tällä tavoin reaalitalous pystytään sisällyttämään vakaus- ja kasvusopimukseen.

1.5.2 Yksityisten luottojen määrää ja ulkomaisen velan osuutta valtionvelasta koskevat tilastot

Vakaus- ja kasvusopimuksesta käytävissä keskusteluissa olisi käsiteltävä myös uusien tilastojen laatimista yksityisten luottojen määrästä sekä siitä, miten suuri osa valtionvelasta on ulkomaista velkaa.

1.6 Rahoitusalan sääntelyn ja valvontakäytäntöjen tehostaminen

Rahoitusalan kohdalla voisi olla tehokasta säilyttää osa pankkien pääomasta julkisena, jotta pysyttäisiin ajan tasalla pankkialan tilanteesta. Vuonna 2010 rahoitusalalla saadut kokemukset osoittavat, että ehdotetut rahoitusalaa koskevat valvonta- ja sääntelytoimet eivät ole riittäviä. Sääntelyn ja valvontakäytäntöjen tehostaminen on tarpeen – erityisesti kun otetaan huomioon rahoitusalan käyttäytyminen Kreikan kriisin aikana – kyseisten toimintatapojen muuttamiseksi ja valtionvelan uusien rahoittamiskeinojen määrittämiseksi.

1.7 Julkiset infrastruktuuri- ja energiainvestoinnit

Investoinneissa on keskityttävä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. ETSK suosii veroja välineenä, jolla vaikutetaan markkinoihin vaarallisten päästöjen vähentämiseksi. Aikana, jolloin yritykset eivät investoi, julkisen alan on sijoitettava infrastruktuuriin ja energia-alaan. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti investointeja ei tarvitse sisällyttää liiallisia alijäämiä koskeviin laskelmiin.

1.8 Aktiivinen työmarkkinapolitiikka

Työmarkkinapolitiikassa olisi keskityttävä uusien työpaikkojen edellyttämien uusien taitojen hankintaan. On myös parannettava yleistä koulutustasoa. Eurooppa 2020 -strategia on tärkeä väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Työllisyystason kohentaminen edellyttää tietysti korkealaatuista lastenhoitojärjestelmää ja riittävän pitkiä vanhempainlomia, joiden ajalta maksetaan riittävää korvausta.

1.9 Aloitusstrategia perhepolitiikan ja ammattitaidon kehittämisen tukemiseksi

Kun työttömyystuen tarve vähenee, samat julkiset varat on osoitettava perhepoliittisiin toimiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Irtautumispolitiikasta tulee aloituspolitiikkaa. Sosiaalijärjestelmien rakenteen on edistettävä hyvinvointia ja työllisyyttä vaikkakin tietysti taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa.

1.10 Uudet tulolähteet – pääomaliikkeiden ja hiilidioksidipäästöjen verottaminen

Pääomaliikkeiden ja hiilidioksidipäästöjen verottaminen on mahdollinen uusi valtion tulolähde. Tulojen lisäämisen ohella näin torjutaan pääomamarkkinoiden tempoilua ja kohennetaan ympäristön tilaa.

1.11 EIP:n liikkeelle laskemat euro-obligaatiot

Antamalla EIP:lle mahdollisuus laskea liikkeelle euro-obligaatioita tai pikemminkin kaikki 27 jäsenvaltiota kattavia EU-obligaatioita julkinen sektori voi kerätä uutta pääomaa joutumatta täysin yksityisen rahoitussektorin armoille. Varoja tulisi saada edeltäviltä tasoilta, esimerkiksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavista laitoksista niin, että EIP:stä tulisi näiden pääomavarojen ja omien investointiensa välinen rajapinta. Euro-obligaatiot ovat myös mahdollisia välineitä pitkäaikaiseen yksityiseen säästämiseen.

2. Nykytilanne (1)

2.1 Vuoden 2008 rahoituskriisi ja sitä seurannut talouskriisi olivat laajempia kuin yksikään toisen maailmansodan jälkeinen kriisi. Kun vuoden 2010 alussa alkoi näkyä merkkejä talouden elpymisestä taantuman jälkeen, tilanne johti valtionvelkakriisiin, joka ei tällä kertaa ollut maailmanlaajuinen vaan eurooppalainen kriisi. Talouskasvua uhkaavia tekijöitä ovat tarve vapauttaa valtioiden talousarviot pankeille ja muille aloille maksettavista tuista sekä muihin harkinnanvaraisiin toimiin liittyvistä kustannuksista, kasvava työttömyys ja monissa valtioissa toteutettavat säästötoimet. Tätä taustaa vasten ETSK katsoo, että on harkittava poliittisia toimia talouden elvyttämiseksi mutta, mikä tärkeämpää, sen varmistamiseksi, ettei Euroopan unioni ajaudu jälleen taantumaan.

2.2 Negatiivinen kasvu

2.2.1 Kun Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta päätettiin joulukuussa 2008, taloudellisen kasvun ennustettiin olevan kutakuinkin nolla prosenttia vuonna 2009. Talouskasvu oli lopulta suuruudeltaan -4,1 prosenttia. Suunnitelma perustui liian optimistiseen ennusteeseen, mutta se olisi mennyt vielä enemmän vikaan ilman verokannustimia.

2.2.2 Jäsenvaltioiden taloustuki oli suurempi kuin alun perin oli tarkoitus eli 1,2 prosenttia bkt:stä. Vuosien 2009 ja 2010 osalta määrä saattaa nousta 2,7 prosenttiin bkt:stä. Jäsenvaltioissa määritellyt rahoitustarpeet olivat suurempia kuin suunniteltu tuki, mutta toimet ovat edelleen riittämättömiä, kun otetaan huomioon kasvun kehittyminen.

2.2.3 Talouskannustimia ei ole annettu ainoastaan valtioiden talousarvioista. EKP ja muut keskuspankit laskivat korkotasoja lähelle nollaa ja korottivat talousjärjestelmän maksuvalmiuden ennennäkemättömälle tasolle. Eräissä jäsenvaltioissa käytettiin myös huomattavasti julkisia varoja joidenkin pankkien pelastamiseksi. Näillä toimilla ei kuitenkaan pystytty estämään negatiivista kasvua vuonna 2009, mikä osoittaa rahoitus- ja talouskriisin vakavuuden.

2.2.4 Ennen keväällä 2010 puhjennutta kriisiä kasvun ennustettiin olevan suuruudeltaan 0,7 prosenttia vuonna 2010. Tämä taso on tärkeimpien globaalien kilpailijoidemme tasoa alhaisempi. Myönteistä on, että luottamusta osoittavat indikaattorit ovat kohonneet, kasvu on lisääntynyt muualla maailmassa ja maailmankauppa on palautumassa lähes entiselleen. Kielteistä on sitä vastoin, että yrityksien investoinnit vähentyivät edelleen vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä, teollisuustuotannossa ei ole havaittavissa markkinoiden parantumista, kysynnän viimeisin lisääntyminen johtui ainoastaan varastojen täydentämisestä, kapasiteetin erittäin alhainen käyttöaste ei kannusta tekemään investointeja, joita ei muutenkaan kannata lisätä pankkialalla vallitsevan tilanteen vuoksi, ja kaiken lisäksi joukkovelkakirjamarkkinoilla on häiriöitä.

2.3 Kauppa

Maailmankauppa notkahti vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä. Edeltäneenä vuonna se kasvoi lähes 20 prosenttia, mutta nyt se väheni 12 prosenttia. Laskusuuntaus jatkui seuraavien neljänneksien aikana. Vähentyminen oli yhdellä neljänneksellä voimakkaimmillaan 30 prosenttia verrattuna vuotta aikaisemmin samalla neljänneksellä vallinneeseen tilanteeseen. Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä suuntaus kääntyi päinvastaiseksi talouden kasvaessa neljä prosenttia. EU:ta koskevat luvut olivat lähes tarkalleen samat. EU:n sisäinen kauppa väheni hieman enemmän kuin EU:n ulkopuolinen kauppa.

2.4 Työmarkkinat

2.4.1 Työttömyyteen kohdistuvien vaikutuksien odotetaan vielä lisääntyvän, koska nämä vaikutukset jäävät säännönmukaisesti jälkeen reaalitalouden tapahtumiin nähden. Vuonna 2010 työttömiä on noin 10 prosenttia EU:n kansalaisista; määrä on kasvanut vuodessa 3 prosenttia, ja jäsenvaltioiden välillä vallitsee suuria eroja.

2.4.2 Työttömyys on vain yksi seuraus. Toinen seuraus on työvoimaan osallistumisen väheneminen. Vähentymä on ollut noin 2 prosenttia työvoimasta. Tämän lisäksi monet työntekijät tekevät lyhennettyä työpäivää työpaikkojen pelastamiseksi. Tämä vastaa työvoiman vähenemistä vielä 1 prosentin verran. Talouden elpyessä viimeksi mainittu tilanne palaa todennäköisesti ensimmäisenä normaaliksi. Kasvun on oltava riittävän nopeaa, tai muussa tapauksessa se ei synnytä uusia työpaikkoja.

2.5 Julkisen talouden alijäämät

Keskimääräinen julkisen talouden alijäämä, 2,3 prosenttia bkt:stä vuonna 2008, nousi 6,8 prosenttiin vuonna 2009, ja sen odotetaan nousevan 7,5 prosenttiin vuonna 2010. Tilanteen huononeminen johtuu aktiivisten tukitoimien lisäksi kasvaneista menoista ja verotulojen vähentymisestä automaattisten vakauttajien vuoksi. OECD:n mukaan näillä sosiaalisen suojelun toimilla EU:ssa on pelastettu enemmän työpaikkoja kuin muualla maailmassa.

2.6 Rahoitusmarkkinat

2.6.1 Rahoitusmarkkinoilla vallitseva tilanne on epäselvä vielä vuonna 2010. Ei tiedetä, johtuuko investointien jatkuva vähäisyys jatkuvasta maksuvalmiuden puutteesta, siitä, että rahoituslaitokset välttävät riskien ottamista, vai teollisuuden kysynnän puutteesta.

2.6.2 Talouden kestävän elpymisen kannalta on olennaista, että luottomarkkinoilla palataan pidemmän aikavälin toimintaan erittäin lyhyen aikavälin toiminnan sijaan. Tätä asiaa tarkastellaan lähemmin ETSK:n laatimassa, pääomaliikkeiden verottamista koskevassa lausunnossa (2).

2.6.3 Yksityisten luottojen määrä kasvoi äkillisesti vuodesta 2006 rahoituskriisin puhkeamiseen asti (3). Yksityisten lainojen määrä kaksinkertaistui euroalueella ja Yhdysvalloissa. Yksityinen kulutus oli laajamittaista ja johti laaja-alaisiin vaihtotaseiden alijäämiin eräissä valtioissa. Luottojen voimakas kasvu pysähtyi vuonna 2009; osittain se korvautui julkisella velanotolla. Suuret julkisen talouden alijäämät jatkuvat tulevina vuosina. Samalla on lisättävä yksityisen sektorin kysyntää elpymisen käynnistämiseksi. Kummassakin tapauksessa tarvitaan lainoja.

2.6.4 Pörssikurssien raju putoaminen on vaikuttanut myös eläkerahastoihin. On arvioitu, että notkahdus alensi niiden arvoa reaalisesti 24 prosenttia vuonna 2009 (4). Eläkeläisten tulotaso on uhattuna, mikä heikentää mahdollisuutta lisätä yksityistä kysyntää. Eläkerahastoista saatavat etuudet ovat hyvin pitkäaikaisia, kun taas eläkerahastojen varojen sijoittaminen on paljon lyhytaikaisempaa toimintaa. Tästä syystä rahoitusmarkkinoilla tarvitaan pidempiaikaisia rahoitusvälineitä eläkerahastoja sekä vakuutusyhtiöiden kaltaisia muita eläkelaitoksia varten.

2.7 Valtioihin liittyvät erityispiirteet

2.7.1 Bkt aleni jyrkimmin suurista jäsenvaltioista Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pienimmistä jäsenvaltioista bkt laski vuonna 2009 kaikissa kolmessa Baltian maassa, joissa bkt oli ensin kasvanut voimakkaasti useiden vuosien ajan. Näinä vuosina palkat nousivat myös hyvin voimakkaasti ylittäen jopa tuottavuuden kasvun, mutta Baltian maat, erityisesti Liettua, reagoivat kriisiin hyvin nopeasti leikkaamalla palkkoja. Palkat nousivat vuonna 2009 eniten Kreikassa, jossa tuottavuus ei kuitenkaan lisääntynyt vastaavasti. Poikkeuksena oli vuonna 2009 Puola, jonka talous kasvoi 1,7 prosenttia. Tämä johtui muun muassa julkisten investointien ja yksityisen kulutuksen lisääntymisestä sekä varsin hyvästä työllisyystilanteesta.

2.7.2 Myös työllisyystaso laski vuonna 2009 eniten Baltian maissa sekä Bulgariassa ja Espanjassa. Työllisyystaso laski kaikissa jäsenvaltioissa, mutta Saksassa ainoastaan 0,4 prosenttia. Työttömiä oli vuonna 2009 eniten Latviassa (21,7 prosenttia) sekä Liettuassa, Virossa, Espanjassa, Slovakiassa ja Irlannissa.

2.7.3 Valtionvelkakriisin puhjettua vuonna 2010 kävi ilmi, että Kreikan julkisen talouden alijäämä oli noin 13 prosenttia bkt:stä. Tämä aiheutti spekulatiivisia hyökkäyksiä euroa vastaan. Vastaavanlainen alijäämä paljastui Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Alijäämä kasvoi Espanjassa kestämättömäksi lähes ”yhdessä yössä”. Suurten alijäämien ja julkisen velkaantumisen torjumiseksi näissä valtioissa sekä muun muassa Portugalissa, Italiassa ja Irlannissa on käynnistetty säästötoimia.

3. Konkreettiset aloitteet talouden elvyttämiseksi

3.1 Aloitusstrategia – ei irtautumisstrategia

3.1.1 On keskusteltu paljon irtautumisstrategiasta eli kaiken ylimääräisen taloudelle suunnatun julkisen tuen lakkauttamisesta. Oikeudellisena perustana tälle ovat säännöt, joiden mukaan talousarvion alijäämän on oltava alle 3 prosenttia ja julkisen velan määrän alle 60 prosenttia bkt:stä. Komissio totesi aivan oikein Eurooppa 2020 -tiedonannossaan, että ”tukitoimista pitäisi luopua vasta, kun talouden voidaan katsoa elpyvän itsestään”. (5) Kun otetaan huomioon kaikki talouteen liittyvät epävarmuustekijät, on hyvin vaikea määritellä, milloin elpyminen ”tapahtuu itsestään”. Julkisen talouden suurimpien alijäämien alentamista koskevat ehdotukset rajoittavat koko yhteisön taloutta ja lykkäävät omaehtoista kasvua entistäkin kauemmaksi tulevaisuuteen. Lisäksi irtautumisstrategialla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että kun tukitoimet on lakkautettu, emme voi palata kriisiä edeltäneeseen tilanteeseen. Näin ei voi olla.

3.1.2 Ensinnäkin rahoitusalalla on toteutettu tai ollaan toteuttamassa monenlaisia muutoksia. Siten lisätään toivottavasti rahoitusalan avoimuutta ja kriisinsietokykyä. Toiseksi on muutettava myös muilla taloudenaloilla vallitsevaa tilannetta. Muussa tapauksessa todellisena vaarana on viime vuosina kohtaamiemme ongelmien toistuminen.

3.1.3 On tarkasteltava taloudessa viime vuosikymmenien aikana tapahtuneita tärkeitä muutoksia ja tehtävä uusia taloudellisia ja poliittisia aloitteita, joiden avulla talouden riskialttiutta voidaan vähentää. Tämä ei voi olla ehdotus irtautumisstrategiaksi, koska laatiessamme irtautumisstrategiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa päätämme myös sen seurauksena syntyvästä yhteiskunnasta eli päätämme aloitusstrategiasta.

3.2 Kokonaiskysyntä

3.2.1 Teoriassa on olemassa kaksi keinoa edistää talouskasvua: joko tuottamalla enemmän samalla menetelmällä tai parantamalla tuotantomenetelmiä siten, että olemassa olevista tuotantoresursseista saadaan enemmän irti. Taloudellisesta tilanteesta riippuu, kumpaa näkökulmaa korostetaan. Nousukaudella käytetään kaikkia resursseja, ja ainoa tapa edistää talouden kasvamista on sijoittaa innovatiivisiin tuotantomenetelmiin. Talouden taantuessa, kuten vuonna 2008 alkaneen taantuman yhteydessä, on olemassa runsaasti käyttämättömiä resursseja, jotka on otettava käyttöön. On siis harjoitettava kysyntää lisäävää politiikkaa. Kokonaiskysyntää ei valitettavasti enää pidetä todellisena talouskasvua lisäävänä tekijänä.

3.2.2 Jotta toimenpiteet lisäisivät kysyntää, niillä on oltava välitön vaikutus kulutukseen ja investointeihin, mutta niillä on myös lisättävä kuluttajien ja investoijien luottamusta. Aivan kuten automaattiset vakauttajat toimivat talouden taantuessa, kasvavasta luottamuksesta voi olla hyötyä talouden kääntyessä nousuun. Luottamuksen avulla voidaan voimistaa julkisten toimien vaikutusta nousun omaehtoisuuden edistämiseksi. Tässä yhteydessä merkitystä on tuen määrällä mutta myös ryhmillä, joille tuki kohdistetaan. Alemmat tulonsaajaryhmät kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin ylemmän tulotason ryhmät. Niinpä mitä enemmän ensin mainittua ryhmää tuetaan, sitä vähemmän tukia katoaa kasvavina säästöinä.

3.2.3 Alkuperäisen talouden elvytyssuunnitelman kannalta vaikutus saattoi olla odotettua vähäisempi, koska monet jäsenvaltioiden toimet oli jo suunniteltu eivätkä ne antaneet lisäpontta kasvulle. Komissio korosti vuoden 2010 keväällä aivan oikein, että kasvua edistävien toimien on oltava sosiaalisesti tehokkaita. Kasvun on ennustettu olevan alle 1,5 prosenttia vuonna 2010, mitä monet taloustieteilijät pitävät potentiaalisena kasvuna EU:n kannalta. Työttömyys ja talousarvioiden alijäämät eivät kuitenkaan vähene riittävän nopeasti, vaikka kasvu olisikin 1,5 prosentin suuruista.

3.2.4 ETSK korostaa kokonaiskysynnän merkitystä kasvuprosessin käynnistämiselle ja toteaa pitävänsä yksityistä kulutusta erityisen tärkeänä.

3.2.5 Investointien lisääminen on tähdellistä. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti on mahdollista siirtää talousarvion liiallisen alijäämän mukauttamista, jos ylimääräiset menot ohjataan investointeihin. Investoinnit eivät kuitenkaan ole ainoa kasvua lisäävä väline.

3.2.6 Viennin lisääminen ei myöskään riitä. EU:ssa käydään kauppaa lähinnä jäsenvaltioiden välillä. Ulkomaankauppa eli vienti maailmantalouden muille alueille on jo pitkään ollut suuruudeltaan noin 10 prosenttia EU:n bkt:stä. EU:n kauppa muodostaa kolmasosan maailmankaupasta. EU:n osuus laskee kuitenkin 16 prosenttiin, kun EU:n sisäinen kauppa suljetaan pois. Kauppa on tärkeä ala ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn indikaattori. Muihin maailman valtioihin suuntautuvan viennin kasvamisesta on havaittavissa merkkejä. Se on tietysti hyvä asia, mutta siitä ei kuitenkaan ole paljoa lohtua tilanteessa, jossa investointien määrä on riittämätön ja tilanne työmarkkinoilla huononee.

3.2.7 Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmanlaajuinen muutos työstä pääomaan on ollut käynnissä jo yli vuosikymmenen ajan. (6) Voittojen osuus nousi 27 jäsenvaltion EU:ssa 37 prosentista 39 prosenttiin bkt:stä vuosina 1999–2007. Se laski selvästi vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla 36 prosenttiin mutta nousi 37 prosenttiin vuonna 2009. (7) Nämä luvut osoittavat, että tulonjaon epätasaisuus on lisääntynyt.

3.2.8 Bkt muodostuu suurelta osin yksityisestä kulutuksesta. Sen osuus vaihtelee laajalti riippuen siitä, millaista toimintaa julkiset tai yksityiset elimet harjoittavat kunkin valtion poliittisen järjestelmän mukaisesti. Yksityisen kulutuksen osuuden muuttuminen saattaa kuitenkin myös olla osoitus tulonjaon muuttumisesta. Kulutus laski 58 prosenttiin EU:n bkt:stä vuonna 2008 oltuaan 60 prosenttia vuonna 2005 ja 61 prosenttia vuonna 2000. Vaikka muutos on pitkällä aikavälillä ollut vähäinen, se osoittaa, että yksityistä kulutusta on mahdollista lisätä kokonaiskysynnän edistämiseksi. (8) Tämä on erityisesti tärkeää nykyisessä tilanteessa.

3.2.9 Vuonna 2010 korkea työttömyys ja työvoimaan osallistumisen väheneminen sekä hyvin maltilliset palkankorotukset eivät kuitenkaan anna ymmärtää, että kulutus olisi nousussa, pikemminkin päinvastoin. Julkisten tukitoimien supistaminen ei tästä syystä ole tällä hetkellä asianmukaista politiikkaa. Todettakoon näin ollen, että nykytilanne (vuosi 2010), jossa on leikattu laajalti julkisia menoja ja lisätty verotulojen määrää, on erittäin ongelmallinen talouspolitiikan kannalta. Julkisten talousarvioiden kautta syntyvän kokonaiskysynnän väistämätön väheneminen on todella suhdanteita vahvistavaa sikäli, että samalla se vähentää kasvumahdollisuuksia. Vähentämisen seurauksena leikataan ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijöiden tuloja, mikä vaikuttaa koko talouteen kysyntää alentavasti. Potentiaalisen kasvuvauhdin saavuttamiseen ei anneta mahdollisuuksia.

3.2.9.1 On ehdottomasti EU:n etujen mukaista arvioida näiden uusien talousarvioleikkauksien mahdollisia rajoittavia vaikutuksia. Toimet on toteutettu radikaalilla tavalla. EU:n olisi syytä huolehtia yhtä lailla siitä, että ne maat, jotka eivät ole erittäin vaikeassa tilanteessa, toteuttavat vastatoimia eli lisäävät kokonaiskysyntää. Komission on kiireesti arvioitava toimien laajuus ja esitettävä asianmukaisia ehdotuksia. Komissio suunnittelee tekevänsä sen marraskuussa 2010 julkaistavassa talousennusteessa. Se on kuitenkin liian myöhään. Kasvu vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä oli lähellä ennustettua 0,7 prosenttia – säästöohjelmat eivät kuitenkaan silloin olleet vielä käynnissä. Säästöohjelmien rajoittavien vaikutuksien odottelu ei ole vaihtoehto.

3.2.9.2 ETSK:n mielestä nykyinen taloustilanne vaatii uutta keskustelua asiasta. Julkisen vajeen rajoittamisesta 3 prosenttiin bkt:stä olisi pidettävä kiinni. Samalla on kuitenkin keskusteltava vajeiden suurista eroista, koska maiden, joiden taloudet ovat erittäin alijäämäisiä, on selvästi vahvistettava julkisia talousarvioitaan. Niille maille, joiden vaje ei ylitä 3 prosentin rajaa (tai ylittää sen vain hieman), olisi asetettava lievempiä vaatimuksia. Niin kauan kuin vajeita on vielä mahdollista rahoittaa suhteellisen alhaisilla korkokustannuksilla, on yleisen edun mukaista pidättyä tilapäisesti liian rajoittavista budjettitoimista. Vuonna 2005 tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen uudelleentarkastelu osoittaa, että tämä vastaa itse asiassa hyvin pitkälle tuolloin tehtyjä muutoksia, erityisesti kun ajatellaan julkisia investointeja ja taantuma-aikoja.

3.3 Vaihtotaseen palauttaminen poliittiselle asialistalle

3.3.1 Hintavakaus, talouskasvu ja täystyöllisyys ovat pitkään olleet talouspolitiikan ensisijaisia tavoitteita pyrittäessä edistämään vaurautta ja hyvinvointia. Talousarvion tasapaino ja valtionvelka ovat välitavoitteita, joilla varmistetaan todellisten tavoitteiden saavuttaminen. Kahta tavoitetta ei kuitenkaan ole tarkasteltu pitkään aikaan: toinen niistä on tasapuolinen tulonjako ja toinen vaihtotaseen tasapaino. Jälkimmäisen merkitys on vähitellen hiipunut. Se on kuitenkin virhe: yhteisvaluuttaa käyttävillä yhtenäismarkkinoilla kyseinen tavoite on perustavan tärkeä.

3.3.2 Vaihtotasetta eli muiden valtioiden kanssa käytävän kaupan tasetta tarkasteltaessa oli hyvin selvää, mitä euroalueella oli tapahtumassa. Kreikan nykyinen laaja vaihtotaseen alijäämä on kehittynyt ajan myötä. Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa vaihtotase on pitkän aikaa ollut ylijäämäinen. Toisaalta monissa Välimeren valtioissa vaihtotase on alijäämäinen, vaikka suurimmat alijäämät ovatkin havaittavissa Bulgariassa.

3.3.3 Suuretkaan vaihtotaseen lyhytaikaiset ali- tai ylijäämät eivät tuota ongelmia. Ongelmia syntyy vasta, kun ne jatkuvat useiden vuosien ajan tai jos tuotua pääomaa ei investoida asianmukaisesti, mikä merkitsee sitä, että tuottavuuden kasvupotentiaali jää hyödyntämättä. Euroalueella Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian ja Irlannin vaihtotaseiden alijäämä on ollut varsin suuri käytännössä euron käyttöönotosta alkaen. Euroalueen ulkopuolella Baltian maiden ja Bulgarian vaihtotase on ollut erittäin alijäämäinen. Laajamittaisista alijäämistä päästään eroon vain erittäin ankaraa talouspolitiikkaa harjoittamalla, kuten Virossa, Latviassa ja Liettuassa tehtiin vuonna 2009.

3.3.4 ETSK on pannut merkille jäsenvaltioiden välisten erojen laajuuden ja painottaa siksi tarvetta kaventaa suurinta osaa näistä eroista. Katsomme näin ollen, että kilpailukyky on keskeinen tavoite. Kilpailukykyä mitataan reaalisilla yksikkötyökustannuksilla, jotka ilmentävät palkkojen ja tuottavuuden kehityksen yhteisvaikutusta. Euroalueella erityisesti Saksa ja Itävalta ovat parantaneet kilpailukykyään muita alempien reaalisten yksikkötyökustannustensa ansiosta. Toisaalta palkkataso on noussut Saksassa tuottavuutta nopeammin vuodesta 2008 alkaen, mikä on heikentänyt kilpailukykyä. Kilpailukyky aleni viime vuosikymmenellä keskimäärin 10 prosenttia Irlannissa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa. (9) Kun kilpailukyvyn aleneminen jatkuu pitkään, se saattaa aiheuttaa talousarvioon liittyviä ongelmia. Vaikutus kävi selvästi ilmi vuonna 2010. Kilpailukykymuutosten perussyytä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon.

3.3.5 Koska vaihtokurssien muutokset eivät enää sisälly euroalueen välineistöön, muita maita korkeamman hintatason vuoksi syntynyttä kilpailukyvyn suhteellista muutosta on haettava ”reaalisista vaihtokursseista”. Kun palkat ja tuottavuus kehittyvät eri tavoin samalla valuutta-alueella sijaitsevissa valtioissa, ongelman ainoana ratkaisuna on muuttaa valtioiden välistä suhteellista palkkatasoa tai kohentaa investointien avulla tuottavuutta jälkeen jääneissä valtioissa. Olisi järjetöntä kehottaa valtioita, joissa tuottavuus on kehittynyt myönteisesti, tekemään siitä loppu.

3.3.6 Keväällä 2010 alkaneesta kriisistä saadut kokemukset osoittavat, että Eurostatille olisi annettava tilintarkastusvaltuudet jäsenvaltioiden tilastotoimistoihin nähden. Tarkkojen tilastotietojen merkitys kasvaa, mikäli vaihtotasetta sekä palkkojen ja tuottavuuden kehittymistä on tarkoitus käyttää EU:n tasolla käytävien uusien poliittisten keskustelujen pohjana.

3.3.7 ETSK ehdottaa, että talousarvion tasapainottamista ja julkista velkaa koskevia tavoitteita täydennetään vaihtotasetavoitteilla. Yksittäisen luvun käyttäminen on tässä tapauksessa mahdotonta. Joidenkin valtioiden positiivisen vaihtotaseen vastapainona on aina muiden valtioiden negatiivinen vaihtotase. Ongelmia syntyy, kun ero on liian suuri tai se ilmenee liian äkillisesti tai tuotua pääomaa ei investoida tuottavasti.

3.3.8 ETSK ehdottaa näin ollen, että komissio tarkastaa vaihtotaseen samalla tavoin kuin julkisen talouden alijäämän ja velkaantumisen. Myös komissio on nyt ottanut asian esille talouspolitiikan suuntaviivoissa ja asiakirjassa, joka koskee talouden elvyttämisen vahvistamista. Näistä kysymyksistä keskustellaan myös erityisessä talouden ohjaustyöryhmässä, jonka puheenjohtajana toimii Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy.

3.3.9 ETSK haluaa vahvistaa näiden ehdotuksien luonnetta. Vaihtotasetta koskevaa uutta tavoitetta olisi kohdeltava samalla tavalla kuin vakaus- ja kasvusopimuksen kahta olemassa olevaa tavoitetta. Komission on syytä tarkastella kaikkien 27 jäsenvaltion vaihtotaseita ja niiden taustalla olevia palkka- ja tuottavuuskehityksiä. Eurovaltioiden tapauksessa olisi – kuten julkisen talouden alijäämän ja velankin kohdalla – myönnettävä laajemmat toimivaltuudet ryhtyä toimenpiteisiin niitä valtioita kohtaan, joissa kehitys on negatiivista. EU:n toimien olisi kohdistuttava poliittisten muutoksien suuntaan eikä niiden täytäntöönpanoon käytännössä. Asia kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Reaalitalous eli toisin sanoen makrotaloudelliset näkökohdat voitaisiin sisällyttää vakaus- ja kasvusopimukseen yksinkertaisesti tarkistamalla vakaus- ja kasvusopimuksia säänteleviä asetuksia.

3.3.10 Kriisi on osoittanut, että vakaus- ja kasvusopimuksen kehittämistä on jatkettava myös muiden näkökohtien osalta. Tilastotietoja yksityisten luottojen määrästä sekä ulkomaisen velan osuudesta valtionvelasta olisi julkaistava samaan aikaan vakaus- ja kasvusopimuksen edellyttämien tavanomaisten tilastotietojen kanssa. Näitä uusi numerotietoja voitaisiin käyttää ennakkovaroitusjärjestelmänä, ja niiden avulla voitaisiin kohdistaa painetta talousvaikeuksissa oleviin maihin.

3.4 Muita EU:n uuden talouden kannalta keskeisiä aloja

3.4.1 Julkinen rahoitustuki ja rahoitusalan sääntely

3.4.1.1 Kokonaisia taloudenaloja, erityisesti autonvalmistusteollisuutta, uhkaavien erittäin haitallisten suuntausten estämiseksi on myönnetty laajaa julkista tukea. ”Tavanomaista” EU:n valtiontukipolitiikkaa ei käytetty tällaisen tuen estämiseksi nykyisessä tilanteessa.

3.4.1.2 Kaikkein suurinta tukea on myönnetty rahoitusalalle. Tietyt pankit kansallistettiin osittain eräissä EU:n jäsenvaltioissa sekä Yhdysvalloissa. Tämä poliittinen suuntaus muuttuu varmasti, mutta siihen saattaa kulua joitakin vuosia. Se, että osa pankkien pääomasta pidetään julkisena, saattaisi jopa pitkällä aikavälillä olla tehokas osa kansallista finanssipolitiikkaa, jotta pysytään ajan tasalla pankkialan tilanteesta.

3.4.1.3 Jotkin ennennäkemätöntä tukea valtioilta saaneet rahoitusalan sektorit osallistuivat myöhemmin Kreikan kriisin aikana euroalueen joukkovelkakirjamarkkinoihin kohdistuneisiin spekulatiivisiin hyökkäyksiin. Rahoitusmarkkinat yrittivät viedä päätöksentekovallan poliitikoilta. Poliitikot onnistuivat ottamaan heille kuuluvan vallan takaisin erittäin vakavan kriisin puhjettua. Poliitikkoja on syytä arvostella siitä, että he eivät ryhtyneet toimiin ennen vakavan kriisin puhkeamista niin rahoitusalan kriisin kuin joukkovelkakirjakriisin aikana. Tämä osoittaa, että finanssialan sääntely ja valvonta ei ole riittävää ehdotetussa muodossaan. Sääntelyä ja valvontakäytäntöjä on tehostettava finanssilaitoksien toimintatapojen muuttamiseksi ja uusien valtionvelan rahoittamiskeinojen määrittämiseksi.

3.4.2 Talouden ympäristöystävällisyyden kehittäminen

Investoinneissa on pitkällä aikavälillä keskitettävä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Investointien koostumuksen muuttaminen on aloitettava nyt. Komission mukaan näyttää siltä, että kansainvälisten kilpailijoidemme parissa muutossuuntaus on voimakkaampi. Muutos on olennaisen tärkeä asia ympäristösyistä mutta myös EU:n globaalin kilpailukyvyn kannalta. Uusia työpaikkoja voidaan luoda katoavien työpaikkojen tilalle. Tällä tavoin talouden kestävyys on yhdistettävissä kestävään ympäristö- ja sosiaaliseen kehitykseen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosii – kuten komissiokin talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevassa ehdotuksessa – veroja välineenä, jolla vaikutetaan markkinoihin vaarallisten päästöjen vähentämiseksi.

3.4.3 Infrastruktuuri ja energia

Aikana, jolloin yritykset eivät investoi, julkisen alan on tehtävä julkisia investointeja. Tämä on tärkeää sekä kasvun kannustamiseksi että infrastruktuuri- ja energiainvestointien suuren tarpeen vuoksi. Pankkialan nykyinen haluttomuus ottaa riskejä yritysrahoituksessa on erityisen ongelmallista pk-yrityksille. Joukkovelkakirjoihin liittyvistä tämänhetkisistä ongelmista huolimatta useimmissa valtioissa maksetaan kuitenkin korkobonusta joukkovelkakirjoille, mikä hyödyttää julkisia investointeja. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti investointeja ei tarvitse sisällyttää liiallisia alijäämiä koskeviin laskelmiin.

3.4.4 Aktiivinen työmarkkinapolitiikka

Työmarkkinapolitiikan on oltava aktiivista eikä sen pidä rajoittua työttömille annettavaan taloudelliseen tukeen. Sekä työssäkäyviä että työttömiä on pyritty kouluttamaan uudelleen monenlaisten järjestelmien avulla. Espanjan, Belgian ja Unkarin yhteisen ohjelman tavoite, ”koulutusta kaikille”, on lupaava. Sen lisäksi, että osallistava politiikka edistää ihmisten työllistymistä, heidän on myös helpompi toimia aktiivisemmin yhteiskunnassa.

3.4.4.1 Pelkkä työllisyysasteen parantamistavoitteen asettaminen, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa tehdään, ei koskaan riitä. Työllisyyden kohentaminen edellyttää eräitä perusluonteisia poliittisia toimia.

—

Niihin kuuluu muun muassa ammattitaidon edistämistä koskeva politiikka. Elinikäinen oppiminen on ehdottoman tärkeää. Suurena ongelmana on sen selvittäminen, kenen pitäisi vastata kustannuksista: yhteiskunnan, työnantajien vai työntekijöiden? Kaikkien kolmen osapuolen on jollakin tavalla osallistuttava rahoitukseen.

—	Perustana on yleinen koulutustaso. EU:n on parannettava yleistä koulutustasoa.

—	Työllisyysasteen parantaminen edellyttää tietysti korkealaatuista ja edullista lastenhoitojärjestelmää ja riittävän pitkiä vanhempainlomia, joiden ajalta maksetaan riittävää korvausta, jotta ne kannustaisivat hankkimaan lapsia.

—	Monet esteet vaikeuttavat työpaikan hakemista. Jokainen näistä esteistä saattaa edellyttää erityisiä poliittisia toimia, kun on kyse työvoimaan osallistumisesta.

3.4.5 Sosiaalipolitiikka

3.4.5.1 Komissio myöntää sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa tiedonannossa (10), että sosiaaliturvajärjestelmät ovat olleet keskeisessä asemassa kriisin sosiaalisten ja taloudellisten vaikutuksien lieventämisessä. Sosiaalimenojen sanotaan nousseen kriisin aikana keskimäärin 28:sta 31 prosenttiin jäsenvaltioiden bkt:stä. Kun työttömyystuen tarve vähenee, samat julkiset varat olisi osoitettava perhepoliittisiin toimiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Tämä on esimerkki siitä, miten irtautumisstrategia kehittyy aloitusstrategiaksi.

3.4.5.2 Komissio korostaa riittävän toimeentulotuen, työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen merkitystä. EU:n sosiaalialalla toteuttamat toimet ovat vain pieni täydennys jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisiin toimiin. Monilla EU:n välineillä, kuten vertailuanalyyseilla, vertaisarvioinneilla ja avoimella koordinointimenetelmällä, on kannustettu jäsenvaltioita oppimaan toisiltaan. Toivottuja tuloksia ei kuitenkaan ole syntynyt. EU ei voi pakottaa jäsenvaltioita noudattamaan hyviä käytäntöjä koskevia esimerkkejä. Nimien julkaiseminen (naming and shaming) voisi olla yksi keino lisätä yleisön tietoisuutta eroista.

3.4.5.3 Säästötoimien on oltava tasapainoisia. Emme voi hyväksyä sosiaaliturvajärjestelmien uhraamista talousarvioiden tasapainottamiseksi. Kriisi on tuonut esille sosiaaliturvajärjestelmien jäljellä olevat puutteet. Sosiaalisten järjestelmien rakenteen on edistettävä hyvinvointia ja työllisyyttä. Sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu kuitenkin myös rajoituksia, koska niiden on pysyttävä taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa.

3.4.6 Uudet tulolähteet (11)

3.4.6.1 ETSK mainitsi Lissabonin jälkeistä strategiaa koskevassa lausunnossaan, että sekä pääomaliikkeistä että hiilidioksidipäästöistä kannettavia veroja olisi mahdollista hyödyntää uusina julkisen tulon lähteinä. Ne tuottavat niin sanottua kaksinkertaista osinkoa: tulojen lisäämisen ohella niillä torjutaan myös pääomamarkkinoiden tempoilua ja kohennetaan ympäristön tilaa. Suurten budjettialijäämien vähentäminen on syy siihen, miksi nyt etsitään uusia rahoituslähteitä. Pääomaliikkeistä ja hiilidioksidipäästöistä kannettavat verot ovat parempi vaihtoehto kuin muiden verojen, kuten työhön kohdistuvien verojen ja arvonlisäveron, korottaminen. Muiden verojen korottaminen vähentäisi yleistä kysyntää, mikä ei ole suositeltavaa nykytilanteessa.

3.4.6.2 Euro-obligaatiot ovat toinen uusi keino hankkia julkista rahoitusta. Siten voitaisiin hankkia pääomaa julkiselle sektorille joutumatta täysin riippuvaiseksi yksityisestä rahoitussektorista. Euro-obligaatioiden avulla olisi mahdollista houkutella varoja suoraan niiden lähteestä, kuten eläkerahastoilta, jotka etsivät pitkän aikavälin sijoituskohteita varoilleen. Yksityisille tahoille voitaisiin lisäksi tarjota mahdollisuus tallettaa säästöjään pitkäksi ajaksi Euroopan investointipankkiin, jotta se saisi uusia varoja. Näin ollen investointipankista tulisi näiden uusien pääomavarojen ja omien investointiensa rajapinta. Pitkäaikaissäästöt voitaisiin sitten kohdistaa esimerkiksi infrastruktuureihin tehtäviin pitkän aikavälin julkisiin investointeihin. Euro-obligaatiot ovat käsite, johon olisi saatava mukaan kaikki EU:n jäsenvaltiot. Myös euro-obligaatiot toisivat kaksinkertaisen hyödyn: tuoton lisäksi ne tarjoaisivat mahdollisuuden vähentää valtionvelan vastaista keinottelua rahoitusmarkkinoilla.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Tilannekatsaus perustuu komission asiakirjoihin Progress report on the implementation of the European Economic Recovery Plan (komission edistymiskertomus Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta) ja Interim forecast February 2010 (väliennuste helmikuulle 2010).

(2) Ks. lausunto aiheesta ”Pääomaliikkeiden verottaminen”.

(3) Centre for European Policy Studies -tutkimuslaitoksen julkaisu N:o 202, helmikuu 2010.

(4) OECD: Pensions at a glance, 2009.

(5) KOM(2010) 2020, kohta 4.1.

(6) ILO: Global Wage Report 2009 Update, marraskuu 2009.

(7) Eurostat, euroindikaattorit 61/2010, 30. huhtikuuta 2010.

(8) Luvut perustuvat Eurostatin ilmoittamiin tietoihin. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat yllättävän suuria ja vaihtelevat esimerkiksi Ruotsin 46 prosentista Kreikan 75 prosenttiin. Kulutuksen osuus on laskenut hieman useimmissa valtioissa, mutta joissakin valtioissa muutokset ovat olleet jyrkempiä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtunutta notkahdusta 72:sta 60 prosenttiin kahdeksan vuoden aikana on vaikea selittää.

(9) Crisis in the euro area and how to deal with it (Euroalueella vallitseva kriisi ja miten se on ratkaistava). Centre for European Policy Studies -tutkimuslaitoksen julkaisu, helmikuu 2010.

(10) Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Ehdotus sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaksi vuoden 2010 yhteiseksi raportiksi – KOM(2010) 25 lopullinen.

(11) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Pääomaliikkeiden verottaminen” ja ”Julkisen talouden velkakriisin vaikutukset EU:n hallintoon”.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/65

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti vuoden 2012 kestävän kehityksen huippukokousta” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/12

Esittelijä: Frederic Adrian OSBORN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kohti vuoden 2012 kestävän kehityksen huippukokousta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1	ETSK suosittaa Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan äänitorvena, että Euroopan unionilla tulisi olla johtava rooli valmisteltaessa Riossa vuonna 2012 pidettävää YK:n uutta kestävän kehityksen huippukokousta.

1.2	EU:n tulisi edistää voimakkaasti huippukokouksen kunnianhimoista asialistaa, jotta voidaan elvyttää ja vahvistaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa kaikkialla maailmassa niin valtioiden kuin koko kansalaisyhteiskunnan keskuudessa.

1.3	Huippukokouksessa on määrä omaksua Rion henki sekä elvyttää Rion periaatteet ja Agenda 21 välineinä, joiden avulla kaikentyyppiset sidosryhmät saadaan mukaan toimiin ja koko maailmassa edistetään entistä kestävämpää kehitystä.

1.4

Huippukokouksessa on tarkoitus asettaa välitavoite sekä määräaika ilmastonmuutoksesta ja biologisesta monimuotoisuudesta parhaillaan käytävien neuvottelujen päättämiseksi sekä tuleviin toimiin sitoutumiseksi, elohopeaa käsittelevien nykyisten neuvottelujen saamiseksi päätökseen sekä uusien neuvottelujen käynnistämiseksi kestävän kehityksen huomioon ottamisesta yrityshallinnossa sekä alue- ja paikallishallinnon tehtävissä.

1.5	Huippukokouksessa tulisi tunnustaa kestävän kehityksen peruskirja (Earth Charter) ja kannattaa sitä keinona edistää yksilöiden ja organisaatioiden sitoutumista ja toimia koko maailmassa.

1.6

EU:n olisi hyödynnettävä huippukokouksen tarjoama mahdollisuus antaa uutta pontta omille prosesseilleen ja rakenteilleen kestävän kehityksen edistämiseksi sekä samalla kehottaa uudistamaan vastaavasti kestävään kehitykseen liittyviä toimia koko maailmassa. Komitea kehottaa unionia erityisesti

—	määrittelemään ja soveltamaan ”vihreän talouden” erilaisia näkökohtia Euroopassa sekä luomaan ja rahoittamaan uusia taloudellisen avun kanavia sekä tapoja helpottaa teknologian ja taitotiedon siirtoa kehitysmaiden auttamiseksi siirtymään kestävään kehitykseen

—	vahvistamaan kestävän kehityksen ohjauksen eri puolia Euroopan unionissa

—	kutsumaan kansalaisyhteiskunta kaikkialta Euroopasta osallistumaan Rion prosessiin, omaksumaan Rion visio sekä varmistamaan sille poliittinen ja kansalaisten tuki.

1.7

Vihreän talouden edistämiseksi EU:ssa tulisi seuraavien 12 kuukauden aikana

—

tarkistaa ja vahvistaa EU:n kestävän kehityksen strategiaa siten, että sen keskeiset tavoitteet pohjautuvat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon, sekä laatia samalla ehdotuksia huippukokouksessa käytäviä neuvotteluja varten, jotta luodaan entistä vahvempi kansainvälinen kehys kansallisten kestävän kehityksen strategioiden edistämiseksi ja koordinoimiseksi

—

saattaa päätökseen nykyinen työ, jonka tavoitteena on löytää parempia tapoja arvioida kestävän kehityksen etenemistä, sekä sisällyttää ne selvästi Eurooppa 2020 -strategian keskeisiin seurantapuitteisiin ja laatia samalla ehdotuksia huippukokouksessa käytäviä neuvotteluja varten entistä yhtenäisemmän ja johdonmukaisemman kansainvälisen aikataulun asettamiseksi ja noudattamiseksi, jotta kestävän kehityksen edistymistä voidaan mitata ja seurata

—	saattaa päätökseen pitkäaikaiset tutkimuksensa kestävistä kulutus- ja tuotantomalleista ja sisällyttää ne Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeen ”resurssitehokas Eurooppa” tavoitteisiin sekä laatia samalla ehdotuksia huippukokouksessa käytäviä neuvotteluja varten

—

koota yhteen Euroopan unionissa saatuja kokemuksia ympäristöveroista ja muista ympäristöystävällisistä verotusvälineistä (muun muassa hiilidioksidipäästöjen hinnoittelusta ja päästöoikeuskaupasta), sisällyttää ne uuteen unionin laajuiseen aloitteeseen ympäristöystävällisistä verotusvälineistä sekä tehdä ehdotuksia Yhdistyneiden Kansakuntien ohjeiksi tai puitteiksi tällä alalla

—

koota yhteen Euroopan unionissa saatuja kokemuksia kestävän kehityksen sosiaalisesta ulottuvuudesta, muun muassa mahdollisuuksista luoda uusia kestäväpohjaisia työpaikkoja korvamaan joitakin taantuman aikana menetettyjä työpaikkoja, ja tavoista vähentää sosiaalista eriarvoisuutta sekä sisällyttää ne huippukokouksessa käytäviin keskusteluihin ympäristöystävällisen talouden sosiaalisesta ulottuvuudesta

—	ottaa käyttöön tehokkaita menettelyjä kestävän kehityksen edistämiseksi kehitysmaissa sekä tarjota asianmukaista rahoituksellista ja teknistä tukea.

1.8

Kestävää kehitystä edistävän hallinnon vahvistamiseksi EU:n tulisi

—	tukea YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) vahvistamista

—	edistää kestävän kehityksen sisällyttämistä Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailman kauppajärjestön WTO:n ja muiden keskeisten kansainvälisten elinten tehtäviin

—

edistää kansallisten kestävän kehityksen strategioiden sekä niiden laatimista, toteuttamista ja seurantaa tukevien kansallisten järjestelmien sekä EU:n kestävän kehityksen strategian kaltaisten menettelyjen lujittamista, jotta työskentely tehostuu ja yhdenmukaistuu ylikansallisella tasolla niin Euroopassa kuin kansainvälisissä neuvotteluissa

—	edistää alueellisten ja paikallisten kestävän kehityksen strategioiden lujittamista sekä täytäntöönpanomenettelyjä niin Euroopassa kuin kansainvälisissä neuvotteluissa

—	edistää kestävän kehityksen sisällyttämistä yrityshallintoa käsitteleviin liiketoiminnan sääntöihin ja ohjeisiin niin Euroopassa kuin kansainvälisissä neuvotteluissa.

1.9

Kansalaisyhteiskunnan täysimääräisten sitoutumisen ja osallistumisen varmistamiseksi EU:n tulisi

—	edistää sidosryhmien täysimääräistä osallistumista YK:n prosessiin

—	tehdä yhteistyötä ETSK:n ja muiden järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien tahojen kanssa, jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen valmisteluprosesseihin unionissa ja sen jäsenvaltioissa

—	tukea itsenäisiä valmisteluprosesseja kansalaisyhteiskunnan erityissektoreilla – kuten yritykset, ammattiliitot, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, tiede- ja koulutusyhteisöt, maanviljelijät, naisryhmät ja nuoret – sekä unionitasolla että kansainvälisissä neuvotteluissa.

2. Johdanto ja tausta

2.1

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 24. joulukuuta 2009 päätöslauselman YK:n kestävän kehityksen konferenssin (UNCSD) järjestämisestä vuonna 2012. Konferenssi järjestetään Riossa 40 vuotta Tukholmassa pidetyn YK:n ympäristönsuojelukonferenssin, 20 vuotta Riossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) ja 10 vuotta Johannesburgissa pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen (WSSD) jälkeen.

2.2

YK:n yleiskokouksen päätöslauselman mukaan konferenssilla on kolme tavoitetta:

—	Varmistetaan uusi poliittinen sitoutuminen kestävään kehitykseen.

—	Arvioidaan tähänastista edistymistä ja ratkaisematta olevia puutteita kestävän kehityksen huippukokousten keskeisten tulosten täytäntöönpanossa.

—	Reagoidaan uusiin ja tuleviin haasteisiin.

Lisäksi konferenssilla on kaksi erityisteemaa:

—	kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista palveleva vihreä talous

—	kestävän kehityksen institutionaaliset puitteet.

2.3

ETSK suhtautuu aloitteeseen myönteisesti. On selvää, että kestävän kehityksen globaali liikevoima on viime vuosina laantunut. Nyt tarvitaankin uusi sysäys kestävän kehityksen toimintasuunnitelman elvyttämiseksi. Euroopan unionissa tapahtuu edelleen jonkin verran edistystä kestävän kehityksen soveltamisessa poliittista kehitystä ohjaavana yleisperiaatteena, mutta sitä ovat viime vuosina varjostaneet talouskriisin vaikutukset ja tarve keskittyä elvytykseen. Uusi Rion huippukokous voisi tarjota mahdollisuuden palauttaa kestävä kehitys sille kuuluvaan asemaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisenä liikkeelle panevana voimana.

2.4

Tarkoituksena on järjestää kolme valmistelukomitean kokousta. Ensimmäinen niistä pidettiin 17.–19. toukokuuta 2010, ja muut kaksi on määrä järjestää vuosina 2011 ja 2012.

Valmistelukomitean ensimmäisessä kokouksessa laadittiin menettelyt, prosessit ja aikataulut konferenssia varten ja keskusteltiin alustavasti edellä mainituista pääteemoista. Kokouksessa sovittiin, että YK:n sihteeristön olisi pyrittävä saamaan jäsenvaltioilta, asianomaisilta kansainvälisiltä elimiltä ja kansalaisyhteiskunnan suurilta ryhmiltä (Major Groups) kannanotot rajalliseen määrään kohdennettuja kysymyksiä.

2.5

Kansalaisyhteiskuntaa edustivat valmistelukomiteassa yhdeksän YK:n tunnustamaa suurta ryhmää. Niitä on myös pyydetty valmistautumaan ja antamaan panoksensa valmisteluprosessin seuraaviin vaiheisiin sekä varsinaiseen konferenssiin. Useat suuret ryhmät tekivät selväksi, että ne aikovat hyödyntää vuoteen 2012 tähtäävää prosessia arvioidakseen kestävän kehityksen tilanteen omilla toimialoillaan. Ne toivovat voivansa esitellä Riossa saavutuksia, mahdollisuuksia ja haasteita, saada lisätunnustusta ja -tukea prosessissa mukana olevilta valtioilta sekä antaa valtioille suosituksia virallisten neuvotteluiden muodosta ja tavoitteista.

2.6

Euroopan unioni toimi aktiivisesti ensimmäisessä valmistelukomiteassa ja auttoi laatimaan myönteisen ja hallittavissa olevan esityslistan huippukokousta varten. Se jatkaa nyt jäsenvaltioidensa kanssa omaa aktiivista valmisteluprosessiaan. ETSK oli tyytyväinen voidessaan osallistua järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavana EU:n valtuuskunnan jäsenenä ensimmäiseen valmistelukomitean kokoukseen, ja se aikoo toimia osallistua edelleen aktiivisesti laatimalla aiheesta ensin käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon ja jatkamalla sen jälkeen asiaa koskevaa työskentelyään, kunhan valmisteluprosessi pääsee vauhtiin (ks. kohta 7.2).

3. Visio ja tavoitteiden kunnianhimoisuus

3.1

Vuonna 1992 järjestetyn Rion huippukokouksen tavoitteet olivat erittäin kunnianhimoiset ja tulokset merkittävät. Kokous onnistui tehokkaasti käynnistämään toimenpiteitä kestävän kehityksen tukemiseksi kaikkialla maailmassa. Tähän päästiin yhdistämällä merkittävään konkreettiseen asialistaan sitouttava ja inspiroiva visio, mikä varmisti kansalaisten tuen ja tarvittavan poliittisen tahdon.

3.2

Kestävän kehityksen haasteet ovat yhtä kiireellisiä kuin aina ennenkin, ja monessa suhteessa niihin vastaaminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Valtioiden aktiivisuuden ja kunnianhimon taso tuottivat kuitenkin valmistelukomitean ensimmäisessä kokouksessa pettymyksen. Eräät niistä näyttivät olevan innokkaampia vaimentamaan liiallisia odotuksia kuin luomaan tahtoa myönteisen muutoksen aikaansaamiseen.

3.3

Kansalaisyhteiskunta pyrkii kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. Useat erilaiset sidosryhmät osallistuivat aktiivisesti valmistelukomitean ensimmäiseen kokoukseen. Ne vaativat virallisilta valtuuskunnilta konkreettisia ehdotuksia ja kehittivät omia rinnakkaisprosessejaan konferenssiin valmistautumiseksi. ETSK uskoo, että Euroopassa monenlaisilla eri sidosryhmillä on halu ja kyky nostaa profiiliaan sekä vaatia painokkaasti myönteisiä tuloksia vuoteen 2012 tähtäävältä prosessilta. Komitea kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväksi tämän mahdollisuuden ja käynnistämään avoimen ja kunnianhimoisen prosessin, johon sidosryhmät osallistuvat laajasti kaikilla tasoilla, jotta voidaan täysin hyödyntää eri sidosryhmien kokemukset.

3.4

Molempia prosesseja voisi hyödyttää, jos ilmastonmuutoksesta ja biologisesta monimuotoisuudesta käytäville neuvotteluille voitaisiin asettaa tavoitteeksi konkreettisten sopimusten aikaansaaminen sellaisessa aikataulussa, että maailman johtajat voisivat hyväksyä sen Rion huippukokouksessa vuonna 2012. Tällainen tavoitteiden yhdistäminen auttoi erittäin tehokkaasti edistymään asioiden käsittelyssä Rion huippukokousta 1992 edeltäneiden kahden vuoden aikana. Vuonna 2012 pidettävässä huippukokouksessa voitaisiin asettaa määräaika ilmastonmuutoksesta ja biologisesta monimuotoisuudesta parhaillaan käytävien neuvottelujen saattamiseksi seuraavaan oleelliseen välitavoitteeseen.

3.5

Vuonna 2012 pidettävää huippukokousta voitaisiin myös hyödyntää nopeuttamaan päätöksiä elohopeasta parhaillaan käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa sekä REDD-ohjelmaa (metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen kehitysmaissa aiheuttamia päästöjä koskeva YK:n yhteistyöohjelma) koskevissa neuvotteluissa. Se voisi myös tarjota tilaisuuden uusien neuvottelujen käynnistämiselle kestävän kehityksen sisällyttämisestä yrityshallintoon (ks. kohta 6.8) sekä paikallisista kestävään kehitykseen liittyvistä toimista (kohta 6.9).

3.6

Vuoden 1992 huippukokous loi uuden ja inspiroivan vision koko maapallon sopusointuisesta tulevaisuudesta, mikä ilmeni uutena keskusteluna kestävästä kehityksestä. Riossa vuonna 2012 järjestettävän konferenssin elävöittämiseksi kyseinen visio on muotoiltava uudelleen. ETSK ehdottaa, että tätä tarkoitusta varten keskitytään kestävän kehityksen peruskirjaan (Earth Charter) sekä hyödynnetään huippukokousta virallisen hyväksynnän saamiseksi kyseiselle innoittavalle asiakirjalle (jonka YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on jo hyväksynyt). Kestävän kehityksen peruskirja on saanut viime vuosina yhä enemmän tukea kaikkialla maailmassa. Koko YK:n hyväksynnän saaminen peruskirjalle lisäisi maailmanlaajuista kiinnostusta sitä kohtaan ja auttaisi synnyttämään uudelleen kunnianhimoisen tekemisen hengen, joka ravisteli maailman hereille vuonna 1992.

4. Täytäntöönpanotilanne ja ratkaisematta olevat puutteet

4.1

YK:n valmistelukomitean ensimmäisessä kokouksessa todettiin, että vuonna 1972 pidetyn Tukholman konferenssin ja vuosina 1992 ja 2002 pidettyjen kestävän kehityksen huippukokousten tavoitteiden ja päämäärien täytäntöönpanossa on edetty epäjohdonmukaisesti ja epätasaisesti. Vaikka joitakin tuloksia on saavutettu erityisesti tulojen lisäämisessä, köyhyyden vähentämisessä ja koulutus- ja terveyspalveluiden saatavuuden parantamisessa pääasiassa nousevan talouden maissa, suuria haasteita on vielä jäljellä.

4.2

Täytäntöönpanossa on jatkuvasti puutteita sellaisilla aloilla kuin köyhyyden poistaminen, elintarviketurva, epätasainen tulonjako, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, ekosysteemeihin ja kalastukseen kohdistuvan paineen vähentäminen, puhtaan veden ja saniteettipalveluiden saatavuus sekä naisten täysi osallistuminen kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden täytäntöönpanoon. Tämä heijastaa epäyhtenäistä suhtautumista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen kulutus- ja tuotantomalleihin ei ole tehty suuria muutoksia, vaikka perusluonteiset muutokset ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen varmistamiseksi.

4.3

Nykyinen finanssi- ja talouskriisi on vaikeuttanut entisestään pyrkimyksiä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, vuosituhannen kehitystavoitteet mukaan luettuina. Se on vaikuttanut haitallisesti talouden suorituskykyyn, heikentänyt suurella vaivalla saavutettuja tuloksia sekä lisännyt äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrää.

4.4

Euroopassa (kuten muuallakin kehittyneessä maailmassa) on viimeisten 20 vuoden aikana edistytty joidenkin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, mutta sellaisissa keskeisissä kysymyksissä kuin luonnonvarojen kulutus ja hiilidioksidipäästöt on vielä paljon tehtävää, ja Euroopan ekologinen vaikutus muuhun maailmaan on luonnonvarojen liikakäytön ja saastepäästöjen vuoksi edelleen kestämättömällä tasolla. Kestävyysperiaatteen vastaisesta sosiaalisesta kehityksestä mainittakoon työttömyys sekä tuloerojen kasvu yhteisöjen sisällä ja niiden välillä.

4.5

Valmistelukomiteassa ei tuotu esiin yhtään täysin uutta kestävään kehitykseen liittyvää kysymystä. Siinä pantiin kuitenkin merkille, että monet kestävään kehitykseen liittyvistä ongelmista, jotka esitettiin Rion kokouksessa vuonna 1992, ovat kärjistyneet, mikä ilmenee äskettäisistä ja edelleen jatkuvista rahoitus-, talous-, energia-, vesi- ja elintarvikekriiseistä. Muut ongelmat, kuten ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen, ovat myös osoittautuneet paljon aiemmin luultua välittömämmiksi ja vakavammiksi ongelmiksi. Kaikkien muiden ongelmien ohella maapallon väestönkasvu jatkuu.

4.6

Kehitysmaissa on syntymässä ero nousevan talouden maiden ja vähiten kehittyneiden maiden välille. Nousevan talouden maiden nopea kasvu lisää entisestään maailman luonnonvarojen käyttöä ja saastekuormitusta, kun taas vähiten kehittyneissä maissa köyhyys ja ympäristön tilan heikkeneminen muodostavat edelleen vakavan uhan kestävälle kehitykselle. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta eivät kehittyneet maat edelleenkään anna virallista kehitysapua läheskään niin paljon kuin ne ovat usein luvanneet auttaakseen kehitysmaita kehittymään nykyistä kestävämmällä tavalla.

4.7

Kaikkien näiden haasteiden ohella EU:n erityistehtävänä on löytää tavat parantaa omien talouksiensa kestävyyttä sekä mobilisoida riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden auttamiseksi vastaamaan entistä tehokkaammin niiden omiin kestävän kehityksen haasteisiin. EU:n olisi hyödynnettävä huippukokouksen tarjoama mahdollisuus antaa uutta pontta omille prosesseilleen ja rakenteilleen voidakseen edetä näissä kysymyksissä. Komitea kehottaa unionia erityisesti

—	määrittelemään ja soveltamaan vihreän talouden erilaisia näkökohtia Euroopassa sekä luomaan ja rahoittamaan uusia taloudellisen avun kanavia sekä tapoja helpottaa teknologian ja taitotiedon siirtoa kehitysmaiden auttamiseksi siirtymään kestävään kehitykseen (osa 5)

—	vahvistamaan kestävän kehityksen ohjauksen eri puolia Euroopan unionissa (osa 6)

—	kutsumaan kansalaisyhteiskunta kaikkialta Euroopasta osallistumaan Rion prosessiin, omaksumaan Rion visio sekä varmistamaan poliittinen ja kansalaisten tuki sille (osa 7).

5. Kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista palveleva vihreä talous

5.1

Yhtenä konferenssin pääaiheena on vihreä talous. Siitä, mitä vihreällä taloudella tarkoitetaan, on edelleen useita eri näkemyksiä. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että vihreän talouden on katsottava liittyvän kestävään kehitykseen. Vihreää taloutta tai talouden ”viherryttämistä” voidaan pitää yhtenä keskeisenä keinona tasoittaa tietä entistä kestävämmälle kehitysmallille tulevaisuudessa.

5.2

Edistämällä luonnonvarojen ja energiankäytön tehokkuutta sekä uuden teknologian hyödyntämistä puhtaassa energian- ja muussa tuotannossa vihreä talous voi tarjota uusia mahdollisuuksia vauhdittaa talouskasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. Jäsenvaltioiden on luotava sopivat poliittiset puitteet, jotka kannustavat siirtymistä vihreään talouteen, edistävät kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja sekä sovittavat taloudellisen toiminnan yhteen ekosysteemien kantokyvyn kanssa.

5.3

Kestäväpohjaisessa kehityksessä ja muutoksessa on kunnioitettava luonnon asettamia rajoja ja suojeltava luonnonvaroja ja kulttuuriperintöä. Kestävä kehitys ei kuitenkaan tarkoita pysähtyneisyyttä vaan edellyttää päinvastoin jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Esimerkiksi energia-alalla on seuraavien 40 vuoden aikana muutettava huomattavasti energian tuotanto- ja kulutusmenetelmiä, kuten todetaan äskettäisessä Kansainvälisen energiajärjestön raportissa teknologianäkymistä vuoteen 2050 mennessä. Toisena esimerkkinä mainittakoon kemianala, jolla on jo tehty paljon tuotantomallien muuttamiseksi entistä tehokkaammiksi ja kestäväpohjaisemmiksi sekä muutoksen kääntämiseksi kaupalliseksi hyödyksi.

5.4

Poliittiset välineet, joita voitaisiin hyödyntää vihreän talouden yhteydessä, voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

—	Kohdallaan olevat hinnat

—	julkisia hankintoja koskevat politiikat

—	ympäristöverouudistukset

—	julkiset investoinnit kestävyysperiaatteen mukaisiin infrastruktuureihin

—	julkinen tuki ympäristöystävällisiä teknologioita koskevalle tutkimus- ja kehitystoiminnalle

—	sosiaalipoliittiset toimet sosiaalisten tavoitteiden sovittamiseksi yhteen talouspolitiikan kanssa.

5.5

Yhdistyneet Kansakunnat on jo käynnistänyt globaalilla tasolla eräitä tämän alan aloitteita, joihin vuonna 2012 järjestettävä kestävän kehityksen konferenssi voisi pohjautua. Vihreää taloutta koskevalla YK:n aloitteella pyritään auttamaan valtioita ”muotoilemaan politiikkojaan, investointejaan ja varainkäyttöään uudelleen ja kohdentamaan ne uudelleen sellaisille aloille kuin puhdas teknologia, uusiutuva energia, vesihuolto, ympäristöystävällinen liikenne, jätehuolto, ympäristöystävällinen rakentaminen ja kestävä maa- ja metsätalous”. Tämän aloitteen keskeisiä hankkeita ovat ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta talouskysymyksenä käsittelevä tutkimus (Economics of Ecosystems and Biodiversity) ja ”vihreä maailmantalous” (Global Green New Deal).

5.6

Kehittyneet maat kärjistävät ilmastonmuutoksen ongelmaa nykyisin suhteellisesti eniten, sillä ne aiheuttavat henkeä kohti suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Niillä on näin ollen suurin haaste muuttaa talouksiaan kohti vähähiilistä mallia. Samalla ne kuitenkin hyötyvät edistyneistä teknologioista ja pääomavaroista, joiden avulla ne voivat johtaa muutosta, jos ne vastaavat haasteeseen ajoissa.

5.7

Kehitysmaat ovat jossain määrin huolissaan siitä, että vihreä talous on pohjoisen maiden luoma käsite, joka voi itse asiassa hidastuttaa kehitysprosessia ja johon saattaa liittyä protektionistisia näkökulmia. On ratkaisevan tärkeää osoittaa, miten kehitysmaat hyötyvät vihreästä taloudesta ja miten se edistää niiden kehityssiirtymää. Keskeistä on, miten vakavasti kehittyneet maat suhtautuvat sitoumuksiinsa tukea vihreää taloutta kehitysmaissa.

5.8

Merkittävien tulosten aikaansaamiseksi maailmantalouden muuttamisessa ympäristöystävällisemmäksi vuoteen 2012 mennessä on kehittyneiden maiden osoitettava soveltavansa kyseistä lähestymistapaa omiin talouksiinsa sekä olevansa valmiit antamaan kehitysmaille todellista apua tarjoamalla niille taloudellisia resursseja, siirtämällä niille teknologiaa ja parantamalla niiden valmiuksia.

5.9

EU on edennyt ympäristöystävällisen talouden alalla jonkin verran, mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi. ETSK:n mielestä ei riitä, että EU:n Rion konferenssia varten muodostama kanta perustuisi yksinkertaisesti sen viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana saavuttamiin rajallisiin edistysaskeliin sekä Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyviin, kestävää kehitystä koskeviin eri näkökohtiin. Voidakseen esittää vuonna 2012 painokkaampia kannanottoja EU:n tulisi seuraavien 12 kuukauden aikana erityisesti

—	tarkistaa ja vahvistaa EU:n kestävän kehityksen strategiaa siten, että sen keskeiset tavoitteet pohjautuvat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon

—	saattaa päätökseen nykyinen työ, jonka tavoitteena on löytää parempia tapoja arvioida kestävän kehityksen etenemistä, sekä sisällyttää ne selvästi Eurooppa 2020 -strategian keskeisiin seurantapuitteisiin

—	saattaa päätökseen pitkäaikaiset tutkimuksensa kestävistä kulutus- ja tuotantomalleista ja sisällyttää ne Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeen ”resurssitehokas Eurooppa” tavoitteisiin

—	koota yhteen Euroopan unionissa saatuja kokemuksia ympäristöveroista ja muista ympäristöystävällisistä verotusvälineistä (muun muassa hiilidioksidipäästöjen hinnoittelusta ja päästöoikeuskaupasta) ja tehdä ehdotuksia Yhdistyneiden Kansakuntien ohjeiksi tai puitteiksi tällä alalla

—	koota yhteen Euroopan unionissa saatuja kokemuksia kestävän kehityksen sosiaalisesta ulottuvuudesta, muun muassa mahdollisuuksista luoda uusia kestäväpohjaisia työpaikkoja korvamaan joitakin taantuman aikana menetettyjä työpaikkoja, sekä tavoista vähentää eriarvoisuutta.

Vastaavia toimenpiteitä tarvitaan myös jäsenvaltiotasolla. Jos EU edistäisi voimakkaasti kyseisiä seikkoja Euroopassa, sillä olisi hyvät edellytykset puolustaa globaalia vihreää taloutta koskevaa toimintaohjelmaa, johon sisältyy samankaltaisia tekijöitä.

5.10

Rahoituksen alalla on selvästi ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin julkisten ja yksityisten resurssien mobilisoimiseksi vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvien keskeneräisten asioiden saamiseksi päätökseen sekä vihreää taloutta koskevan uuden toimintaohjelman edistämiseksi. Virallista kehitysapua koskevia Rion tavoitteita ei vielä ole saavutettu. Onkin varmistettava kansainvälisten rahoituslaitosten, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n, Maailman kauppajärjestön WTO:n, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin sekä finanssi-, talous- ja kauppaministerien täysi sitoutuminen kaikkialla maailmassa tähän mobilisaatiohankkeeseen ja kaikkiin muihin näkökohtiin, jotka liittyvät siirtymiseen entistä ympäristöystävällisempään maailmantalouteen. EU:n on tehtävä johdonmukainen ja yhtenäinen ehdotus näiden kunnianhimoisten kansainvälisten ympäristötavoitteiden määrittelemiseksi sekä tuen tasoa koskevien pitkäaikaisten sitoumusten täyttämiseksi.

6. Kestävän kehityksen institutionaaliset puitteet

6.1	Yleisesti myönnetään, ettei kestävän kehityksen kansainvälisen tason ohjaus ole kovin tehokasta ja että sen tehostamiseksi tarvitaan suuria muutoksia. Myös kestävän kehityksen jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason ohjaus hyötyisi tästä uudesta sysäyksestä.

6.2

Kansainvälisellä tasolla on selvästi suuri tarve vahvistaa Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) toimeksiantoa sekä YK:n asettaman kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) tai sen seuraajaelimen mahdollisuuksia levittää kestävän kehityksen sanomaa talouselämän eri sektoreilla ja kaikissa kansainvälisissä organisaatioissa. Jo pitkään on keskusteltu mahdollisuudesta parantaa UNEPin asemaa muuttamalla se Maailman ympäristöjärjestöksi, jolla olisi UNEPia laajemmat toimivaltuudet. On varmistettava, että sillä on entistäkin vahvempi sekä uskottava ja käyttökelpoinen tieteellinen perusta ja nykyistä paremmat mahdollisuudet olla luovassa vuorovaikutuksessa YK-järjestelmän muiden osien kanssa, koordinoida lukuisia erillisiä monenvälisiä ympäristösopimuksia (MEA) sekä tukea ympäristövalmiuksien parantamista kehitysmaissa ja muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi sen resurssipohjan on oltava nykyistä laajempi ja turvatumpi. Vuoden 2012 konferenssi voisi tarjota mahdollisuuden toteuttaa nämä ideat.

6.3

Kestävän kehityksen painoarvoa ja vaikutusta on lisäksi voimistettava Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä. Yksi mahdollisuus vahvistaa sen asemaa olisi perustaa sitä varten täysivaltainen YK:n neuvosto. Toinen vaihtoehto voisi olla kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) yhdistäminen YK:n talous- ja sosiaalineuvostoon (ECOSOC) siten, että näin laajennetulla neuvostolla olisi aikaisempaa vahvemmat valtuudet edistää kestävää kehitystä koko YK:n piirissä sekä yhdessä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa. Tällä alalla saattaa kuitenkin aueta uusia, entistä laajempia mahdollisuuksia, kun otetaan huomioon YK:n pääsihteerin juuri perustaman ilmastonmuutos- ja kehityskysymyksiä tarkastelevan korkean tason paneelin työskentely.

6.4

ETSK suosittaa, että EU:n pyrkii pian alkavissa uusissa keskusteluissa seuraaviin kolmeen yleiseen tavoitteeseen:

—	Sisällytetään kestävä kehitys eräiden keskeisten toimijoiden toimeksiantoihin. Tällaisia toimijoita ovat muun muassa YK ja sen talous- ja sosiaalineuvosto, Maailmanpankki, IMF ja WTO sekä kestävään kehitykseen erityisesti paneutuneet elimet, kuten CSD, UNEP ja UNDP.

—

Vahvistetaan kestävän kehityksen toimikuntaa ja sen valmiuksia koordinoida kestävää kehitystä koskevaa työtä koko YK-järjestelmässä erityisesti antamalla sille sellainen asema ja toimeksianto, että finanssi- ja talousministerit voivat kokoontua yhteisen neuvottelupöydän ääreen erityistehtävänään sisällyttää kestävän kehityksen talouspolitiikka globaaliin ohjausjärjestelmään.

—	Vahvistetaan UNEPia ja sen valmiuksia seurata tärkeimpiä globaaleja ympäristömuutoksia sekä edistää tehokkaita suojelutoimia.

6.5

Kestävän kehityksen ohjausta on lisäksi tehostettava valtio-, alue-, paikallis- ja yritystasolla. Valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset kestävän kehityksen strategiat on tarkistettava tai elvytettävä. Yrityshallinnossa on korostettava kestävää kehitystä entistä enemmän. On luotava valtakunnallisia kestävän kehityksen neuvostoja tai vastaavia rakenteita, ja olemassa olevia rakenteita on vahvistettava entistä voimakkaamman sysäyksen antamiseksi kestävälle kehitykselle. Kansalaisyhteiskunta on saatava sitoutumaan toimintaan nykyistä aktiivisemmin. EU:n laatima kestävän kehityksen strategia muodostaa unionissa kehyksen kaikkien kyseisten elementtien edistämiseksi. Sitä ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön riittävän tarmokkaasti. Strategian keskeisiä tekijöitä on elvytettävä, ne on sisällytettävä yleiseen Eurooppa 2020 -strategiaan ja niitä on tämän jälkeen seurattava tiiviisti.

6.6

Kansalaisyhteiskunnan suurten ryhmien rooli Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä on vahvistunut vuoden 1992 Rion huippukokouksen ansiosta. Ne aikovatkin käydä uudestaan läpi omat kokemuksensa näistä asioista ja antaa Riossa esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Niiden tavoitteena on saada tunnustusta parhaille käytänteille ja vahvistaa niitä muun muassa valtakunnallisten ja alueellisten kestävän kehityksen strategioiden sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden avulla.

6.7

ETSK suosittaa, että EU:n olisi painokkaasti puolustettava kansalaisyhteiskunnan ja sen suurten ryhmien osallistumista merkittävällä panoksella vuoteen 2012 tähtäävään prosessiin. Ryhmiä olisi kannustettava esittelemään tähänastisia saavutuksiaan ja tekemään ehdotuksia niiden roolin vahvistamisesta ja lujittamisesta.

6.8	Kestävään kehitykseen liittyvä elinkeinoelämän vastuu tulisi kodifioida kehitteillä olevien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien puitteiden yhteydessä. Neuvottelut aihetta käsittelevästä uudesta kansainvälisestä yleissopimuksesta voitaisiin käynnistää Riossa vuonna 2012.

6.9

Aluehallituksilla ja valtiotasoa alempana vaikuttavien hallintotasojen viranomaisilla on yhä tärkeämpi rooli pantaessa täytäntöön kestävään kehitykseen liittyviä eri näkökohtia. Tämä koskee myös monia kuntia ja muita paikallisviranomaisia. Tämänsuuntainen kehitys voitaisiin kodifioida uudessa sopimuksessa, jossa kestävän kehityksen toimintaohjelman tiettyjen osien täytäntöönpanosta voitaisiin antaa erityistoimeksiantoja (samalla tulisi osoittaa vaadittavat resurssit), jotta muutamien edelläkävijöiden huippuesimerkeistä voisi tulla laajemmin noudatettuja vakiokäytänteitä.

7. EU:n ja ETSK:n mahdollinen rooli

7.1

EU:lla on epäilemättä keskeinen rooli strategian kehittämisessä vuoden 2012 huippukokousta varten. Sen olisi osoitettava kansainväliselle yhteisölle, miten siirtyminen vihreään talouteen hyödyttää Pohjoisen ja Etelän maita, sekä pyrittävä saamaan aikaan institutionaalisia muutoksia kestävän kehityksen ohjauksen edistämiseksi. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä konferenssin tarjoama mahdollisuus edistää omaa siirtymistään aikaisempaa ympäristöystävällisempään talouteen, parantaa omia kestävän kehityksen ohjaus- ja hallintajärjestelmiään sekä tehostaa omia toimenpiteitään kansalaisyhteiskunnan sitouttamiseksi kyseisiin prosesseihin.

7.2

ETSK on itse valmis auttamaan merkittävällä panoksella kehittämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista eurooppalaiseen sekä kansainväliseen prosessiin ja vaatimaan painokkaasti kunnianhimoisia tuloksia. Kansalaisyhteiskunnan vahva sitoutuminen on keskeistä liikevoiman ja paineen aikaansaamiseksi, jotta Riossa päästään merkittäviin tuloksiin. Vihreän talouden edistämiseksi ETSK aikoo seuraavien 12 kuukauden aikana

—	järjestää Brysselissä sidosryhmien uusia kuulemisia Riossa vuonna 2012 pidettävän konferenssin tavoitteista ja perustaa mahdollisuuksien mukaan yhteisen foorumin

—	pyrkiä varmistamaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen jäsenvaltioiden prosesseihin kestävän kehityksen kansallisten neuvostojen, niiden eurooppalaisen EEAC-verkoston ja talous- ja sosiaalineuvostojen puitteissa

—	tehdä alakohtaisia tutkimuksia ympäristömyötäisen talousajattelun menestyksellisen soveltamisen edellytyksistä sellaisilla keskeisillä aloilla kuin energia, liikenne, rakentaminen, maatalous ja yleinen talouspolitiikka

—	vertailla ja koordinoida kansalaisyhteiskunnan panosta Euroopassa ja sen toimintaa muualla maailmassa alueellisten ja kahdenvälisten pysyvien valtuuskuntien avulla.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/72

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/13

Esittelijä: Claudio CAPPELLINI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 102 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää tervetulleena Euroopan komission digitaalistrategiaa samoin kuin sisämarkkinoita käsittelevään kertomukseen sisältyviä ehdotuksia, jotka koskevat digitaalisten yhtenäismarkkinoiden tarjoamaa kestävää taloudellista ja sosiaalista hyötyä sekä erittäin nopeiden internetyhteyksien tarjoamista, joiden ansiosta sovellukset ovat kansalaisten ja pk-yrityisten ulottuvilla myös maa- ja syrjäseuduilla. ETSK on lisäksi yhtä mieltä Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja alueiden komitean (AK) kanssa siitä, että seurantatoimia on lisättävä, mikäli halutaan varmistaa, että kiinteä ja langaton laajakaista on kaikkien hyödynnettävissä vuoteen 2013 mennessä. Lisäinvestoinnit ovat tarpeen kaikilla tasoilla. Lisäksi tulisi selvittää julkisen ja yksityisen osapuolen kumppanuuksien tarjoamat mahdollisuudet maa- ja syrjäseuduilla sekä verkkojen päivittämisessä.

1.2

ETSK kannattaa tiedonannossa mainittua yhteistä EU:n ja kansallisen tason toimintakehystä Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea pyytää sen vuoksi komissiota perustamaan väliaikaisten neuvoa-antavan ryhmän, joka kykenee auttamaan jäsenvaltioita, ehdokasmaita ja asianomaisia yksityisiä tahoja seuraamaan nykyistä paremmin laajakaistan saatavuutta myös maa- ja syrjäseuduilla.

1.3

Markkinat eivät toimi läheskään asianmukaisesti, kun on kyse kohtuuhintaisten ja nopeiden laajakaistayhteyksien ulottamisesta syrjäisille alueille. Komission onkin edistettävä kaikkia politiikkoja, joilla voidaan kannustaa valtion ja julkisen sektorin investointeja avoimien verkkojen kehittämiseksi. EU:n tulee hyödyntää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla tapahtuvaa sähköisten palvelujen kehittämistä paikallisten ja alueellisten terveys- ja koulutuspalvelujen, yleishyödyllisten pelastuspalvelujen sekä turvallisuuden ja sosiaalipalvelujen parantamiseksi. Mikäli kaikki viranomaiset omaksuvat julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuden, on mahdollista tukea julkisiin tieto- ja viestintäteknologiapalveluihin sekä nuorille yrittäjille suunnattuun tieto- ja viestintäteknologiaosaamiseen erikoistuvia pk-yrityksiä strategisesti.

1.4

Jotta muita heikommassa asemassa oleville kansalaisille ja pk-yrityksille voidaan tarjota kohtuuhintaisia internetyhteyksiä, tulisi yksityisiä investointeja ja julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia edistää rakennerahastoista sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston välineiden avulla syrjä- ja maaseuduilla sekä alueilla, joilla asuvien tulotaso on alhainen. Euroopan komission ohjelmilla ja toimenpiteillä tulisi pyrkiä edistämään julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia alueidenvälisissä ja rajatylittävissä kokeiluhankkeissa sekä moninkertaistamaan niiden määrä. Lisäksi olisi edistettävä eurooppalaista teemapäivää, jonka aiheena on sähköisten palveluiden tarjoaminen kaikille (European Day on e-services for all).

1.5

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että julkisten sähköisten palvelujen julkisten ja yksityisten tarjoajien kumppanuuksia vahvistetaan palveluntarjonnan parantamiseksi ja tehostamiseksi. Avoimuutta ja kansalaisten aktiivista osallistumista on lisättävä siten, että säilytetään julkisten infrastruktuuri-investointien omistus ja toiminnan tehokkuuden kokonaisseuranta. Julkisia palveluja tarjotaan usein alue- ja paikallistasolla, jolla pk-yritykset ja niiden yhteenliittymät voisivat osallistua julkisen sektorin kanssa perustettaviin kumppanuuksiin joka suoraan palvelujen tarjoajina tai muodostamalla konsortion, mikäli tehtävä edellyttää huomattavaa rahoitusta tai globaalimpaa asiantuntemusta. Näin toimitaan jo nyt eräillä alueilla Ranskassa (Auvergne), Italiassa (Trentino-Alto Adige, Lombardia) ja eräissä muissa EU:n jäsenvaltioissa.

1.6

Kohtuuhintaisen ja laadukkaan langattoman laajakaistan saatavuus voi parantaa viranomaisten tarjoaminen palvelujen saatavuutta ja laatua ja antaa pk-yrityksille mahdollisuuden parantaa kilpailukykyään markkinoilla. Nopeiden laajakaistayhteyksien saatavuus hyödyttää eniten syrjäisiä alueita ja yhteisöjä.

1.7

ETSK korostaa, että kiinteän ja liikkuvan nopean laajakaistan tuominen kattavasti kaikkien kansalaisten ja kuluttajien ulottuville edellyttää erityisinvestointeja. Asiaa helpottaisi nykyistä enemmän tukea tarjoava ja EU:n kilpailusäännösten kanssa yhteensopiva EU:n tason valtionapukehys sekä EU:n eri politiikkojen ja ohjelmien koordinoinnin parantaminen niin, että kuluttajien valinnat auttaisivat osaltaan saavuttamaan sähköisten palveluiden kaikkien kansalaisten ulottuville tuomista koskevat suunnitellut tavoitteet.

1.8

ETSK yhtyy näkemykseen, että hinnaltaan kilpailukykyisten laajakaistayhteyksien tulisi vuoteen 2013 mennessä olla jokaisen kotitalouden käytettävissä. Taajuusylijäämän hyödyntämistä olisi edistettävä, ja sitä tulisi käyttää liikkuvan laajakaistan kattavuuden ja palveluiden laadun parantamiseen. Jäsenvaltioiden on päivitettävä nopean laajakaistan kattavuutta koskevat tavoitteensa kannustaakseen alueviranomaisia ja yksityisiä toimijoita tukemaan johdonmukaisesti nopeiden laajakaistayhteyksien eurooppalaista strategiaa. Erityisesti alueviranomaisten, EU:n ja/tai jäsenvaltioiden neuvoa-antavien elinten, pk-yritysten, organisaatioiden ja muiden yksityisten toimijoiden olisi voitava alusta alkaen osallistua internetin tulevaisuutta koskevaan Euroopan komission aloitteeseen.

1.9

ETSK kannatta sellaisia julkisen ja yksityisen osapuolen kumppanuuteen perustuvia ratkaisuja, joihin sisältyvien rahoitusmallien avulla voidaan tarjota maaseutu- ja raja-alueilla asuville laajakaista kustannustehokkaasti ja nopeasti. ETSK korostaa siksi, että osallistava digitaaliyhteiskunta edellyttää digitaalitaitoja etenkin pk-yrityksiltä ja maa- ja syrjäseuduilla toimivilta nuorilta yrittäjiltä erityisesti siellä, missä sähköisten palvelujen saatavuus luo ikääntyneitä, muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pienituloisia syrjivän digitaalisen kuilun. Myös nykyisiin ongelmiin on puututtava.

1.10

EU:n toimielinten tulisi hyödyntää täysimääräisesti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla tapahtuva sähköisten palvelujen kehittäminen paikallisten ja alueellisten terveys- ja koulutuspalvelujen, pelastuspalvelujen, turvallisuuden sekä muiden yleishyödyllisten palvelujen ja sosiaalipalvelujen parantamiseksi.

2. Tausta ja yleinen asiayhteys

2.1

Internetistä on kehittynyt yksi 21. vuosisadan strategisesti tärkeimmistä perusrakenteista. Se on velvoitteena keskeisessä asemassa EU:n pyrkiessä täyttämään Lissabonin sopimukseen sisältyvät yleispalveluvelvollisuudet. Maaseutu- ja syrjäseuduilla tilanne ei juurikaan ole parantunut, eikä Euroopan laajuisista sähköisten palvelujen markkinoista voi juurikaan puhua. (1) Koska yksityisen sektorin toimijoita ei näytä kiinnostavan palvelujen kysyntään vastaaminen ja koska viranomaiset eivät yksin pysty haasteeseen vastaamaan, voisi hyödyn ja riskien jakaminen molempien osapuolten (julkisen ja yksityisen) kesken kumppaneina tarjota ratkaisun ongelmaan. Keskeisessä asemassa tässä prosessissa voisi olla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksiin sähköisten palveluiden levittämiseksi sekä niiden aktiivinen rooli kyseisissä kumppanuuksissa.

2.2

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa on tarkoitus selvittää tätä kysymystä ja valottaa keskustelua, jota käydään kestävien ratkaisujen löytämiseksi sähköisten palvelujen tarjoamiseksi kaikkialla ja kaikille Euroopassa, erityisesti sen syrjäisimmillä alueilla ja muita heikommassa asemassa oleville ryhmille.

2.3

Näin ollen lausunnossa pyritään yleisesti

—	analysoimaan ETSK:n ja asianomaisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden avustamana miten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta voitaisiin soveltaa kaikille, eli ihmisille, yrityksille sekä alue- ja paikallisviranomaisille suunnattujen sähköisten palvelujen edistämisessä

—	korostamaan mahdollisuuksia lisätä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien sosiaalista osallisuutta ja edistää syrjäisten alueiden taloudellista integroitumista soveltamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta kestävästi ja tehokkaasti sähköisten palvelujen tarjoamisessa Euroopassa. (2)

—

tukemaan EU:n toimielimiä ja poliittisia päättäjiä sekä sähköisten palvelujen alalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin osallistumisesta kiinnostuneita mainittujen sektoreiden toimijoita tunnistamalla ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut ja analysoimalla sähköisten palveluiden kysyntää ja tarjontaa kansalaisyhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta sekä tutkimaan tärkeimmät työllisyys- ja osaamistarpeet ja asianmukaiset unionitason toimintalinja- ja ohjelmasuunnittelun käytännöt, jotka voitaisiin siirtää jäsenvaltio- ja aluetasolle.

2.4

Tieto- ja viestintätekniikka (tvt) vaikuttaa useimmilla yhteiskuntamme aloilla. Puhelimen, internetin, televisiolähetysten ja matkapuhelimen sekä muiden viestintäpalvelujen rajojen hälventyessä myös teollisuus- ja julkisen sektorin sekä unionin ja jäsenvaltioiden politiikan väliset rajat hämärtyvät. Jäsenvaltio- ja aluetason politiikalla ei itse asiassa ole tehokkaasti kyetty varmistamaan näiden palvelujen saatavuutta kaikille.

2.5

Digitaalisista sisällöistä ja palveluista vastaava komission jäsen Neelie Kroes on tähän liittyen käynnistänyt keskustelun julkisen kuulemisen järjestämisestä sen selvittämiseksi, onko sääntöjä tarpeen ajanmukaistaa sekä sen varmistamiseksi, että kaikilla EU-kansalaisilla ja unionissa toimivilla yrityksillä on mahdollisuus käyttää keskeisiä viestintäpalveluja nopea internet mukaan lukien, koska meidän on varmistettava, ettei ketään jätetä digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Lisäksi tuoreessa ”Eurooppa 2020” -tiedonannossa vahvistetaan, että tavoitteena on tarjota digitaalisten yhtenäismarkkinoiden ansiosta kestävää taloudellista ja sosiaalista hyötyä, joka perustuu nopeaan ja erittäin nopeaan internetiin, yhteentoimiviin sovelluksiin sekä laajakaistan tuomiseen kaikkien käyttöön vuoteen 2013 mennessä.

2.6

Lissabonin strategiassa on jo tuotu esiin se tosiseikka, että ajanmukaisten digitaalipalvelujen (mm. internet ja GPS) ja niin kutsuttujen sähköisten palveluiden saatavuus on perusluonteinen tarve. Tässä mielessä julkisten palvelujen ajanmukaistamisessa on keskityttävä

—	tarjoamaan yleisölle nykyistä laadukkaampia ja turvallisempia palveluja

—	vastaamaan liike-elämän ja etenkin pk-yritysten tarpeeseen karsia byrokratiaa ja lisätä tehokkuutta

—	varmistamaan yleishyödyllisten palvelujen rajatylittävyys (pelastuspalvelu mukaan lukien), sillä se on olennaista ajatellen unionin sisäistä liikkuvuutta ja jäsenvaltioiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

2.7

EU:n nykyinen sääntelykehys (joka perustuu vuonna 2002 annettuun yleispalveludirektiivi (3) edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että kaikki kansalaiset voivat liittyä julkiseen kiinteään puhelinverkkoon sekä käyttää julkisia puhelinpalveluja puheen ja tiedon siirtämiseen sekä internetin hyödyntämiseen. Kuluttajilla on oltava käytössään neuvonta- ja numerotiedustelupalveluja, maksullisia yleisöpuhelimia sekä vammaisia palvelevia erityisjärjestelyitä.

2.8

Lisäksi komissio mainitsee tuoreessa tiedonannossaan julkisen ja yksityisen tahon kumppanuudet yhtenä vaihtoehtona, kun Euroopassa pyritään nopeuttamaan internetin käytön yleistymistä ja tarjoamaan kansalaisille sähköisiä palveluja. Mainittujen kumppanuuksien katsotaan tarjoavan eurooppalaisille paremmat mahdollisuudet hyödyntää nykyistä ja kehitteillä olevaa teknologiaa entistä kokonaisvaltaisemmista lähtökohdista. Lisäksi julkisen ja yksityisen tahon kumppanuudet voisivat auttaa tunnistamaan muita kuin teknisiä esteitä ja löytämään strategian niihin puuttumiseksi. (4) Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus kattaa monenlaisia tilanteita, ja niinpä se määritellään eri lähteissä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ohjeissa (5) ja Euroopan investointipankin käytännöissä, eri tavoilla.

2.9

Euroopan komissio on järjestänyt julkisia kuulemisia, joihin myös ETSK on osallistunut, mm. seuraavista aiheista:

—	seuraavan sukupolven liityntäverkot (NGA)

—	taajuusylijäämän muuntaminen yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi Euroopassa

—	yleispalveluperiaatteen soveltaminen sähköisessä viestinnässä.

2.10

Aiheesta ”Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus tulevaisuuden internetiä varten” (KOM(2009) 479 lopullinen) antamassaan tiedonannossa komissio pyrkii hahmottelemaan puitteet ”älykkään” yhteiskunnan luomiselle ja parantamaan eurooppalaisen tvt-teollisuuden kilpailukykyä. Eräiden jäsenvaltioiden ja teollisuuden peräänkuuluttaman, tulevaisuuden internetiin liittyvän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeen valmistelu vaatii kansalaisyhteiskunnan ja alueviranomaisten nykyistä laajempaa osallistumista.

3. Yleisiä huomioita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista ja sähköisten palveluiden levittämisestä

3.1

Ruuan, veden, koulutuksen, terveydenhuollon, liikkuvuuden ja viranomaispalvelujen tarjolla olo ja saatavuus on yhteiskunnassamme varmistettu. Samaan tapaan on tärkeää löytää ja ottaa käyttöön kestävimmät keinot ja tehokkain politiikka sen takaamiseksi, että kaikkia EU-kansalaisia ja unionissa toimivia yrityksiä etenkin maa- ja syrjäseuduilla kohdellaan yhdenvertaisesti, kun on kyse tietoyhteiskunnasta.

3.2

Toistaiseksi tämä ei ole toteutunut kaikkialla unionissa, ja edelleen on olemassa maantieteellisiä alueita ja sosiaaliryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Digitaaliseen syrjäytymiseen voi liittyä demografisia (ikä, sukupuoli, perhemuoto jne.), sosioekonomisia (koulutustaso, työssäkäynti, yhteiskunnallinen asema, tulotaso jne.) tai maantieteellisiä (asuinolot ja -paikka, alueelliset ja paikalliset erityispiirteet, geopolitiikka) tekijöitä. Markkinoiden epäonnistumiseen sähköisten palveluiden tarjoamisessa johtaneet syyt ovat tapauskohtaisia. Syynä voi olla esim. epäsuotuisa pinnanmuodostus, kapea väestöpohja, ankara verojärjestelmä tai kaikki edellä mainitut. Koska mainitun kaltaisilla alueilla kysyntä ja käyttö jäävät usein riittämättömiksi, yksityiset operaattorit saattavat usein päättää jättää investoimatta.

3.3

Kuitenkaan ei tule keskittyä pelkästään maantieteelliseen eristyneisyyteen vaan myös sosiaaliseen syrjäytymiseen, joka liittyy tiettyjen ryhmien alhaiseen ostovoimaan tai alhaiseen osaamistasoon. (6) Sähköisiä palveluja tulisikin laajentaa, jotta voidaan varmistaa niiden saatavuus riippumatta käyttäjän maantieteellisestä, taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta.

3.4	Tulosten välittämiseksi muita heikommassa asemassa oleville ryhmille ja etenkin muualla kuin kaupungissa asuville tarvitaan erityisiä poliittisia toimenpiteitä.

3.5	ETSK on käsitellyt sähköisiä palveluja, niiden yhteentoimivuutta ja tvt-perusrakenteita useissa lausunnoissaan ja antanut niistä keskeisiä suosituksia. (7)

3.6	ETSK katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voisi tarjota keinon levittää sähköisiä palveluja Euroopan unionissa, sillä kyseessä on lupaava uusi ja osittain toiminnallisesti kriittinen ala.

3.7

Analyysin perusteella tätä lähestymistapaa tukee mm.

—	muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille suunnattujen sähköisten palvelujen laadun parantuminen

—	kustannustehokkuuden parantuminen hyödyntämällä yksityissektorin innovointia, kokemusta ja joustavuutta

—	sähköisten palvelujen toimittamisen edellyttämään julkiseen infrastruktuuriin tehtävien investointien lisääntyminen

—	yksityistä sektoria edustavien kumppaneiden paremman joustavuuden ja resurssien saannin kestävyys

—	julkisten menojen laadun paraneminen

—	tehokkuuden parantuminen ja yleishyödyllisten palvelujen yhdenmukaistuminen.

3.8

Investoinnit kiireellisiin perusrakennehankkeisiin ovat lisäksi tärkeä keino taloudellisen toiminnan ylläpitämiseksi etenkin vallitsevan kriisin aikana. Ne voivat osaltaan helpottaa nopeaa paluuta kestävään talouskasvuun. Tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voisi tarjota tehokkaan tavan toteuttaa perusrakennehankkeita, tarjota yleishyödyllisiä palveluja sekä yritystoiminnan tukipalveluja, joilla voitaisiin varmistaa paikallinen kehitys sekä talouden elpyminen joillain alueilla EU:ssa. (8)

3.9

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet aiheuttavat myös riskejä sähköisille palveluille. Yksi tällainen riski on syrjäseutujen jääminen palveluntarjonnan ulkopuolelle, koska toiminta siellä on yksityisen sektorin palveluntarjoajille usein tappiollista. Sen vuoksi kaikkiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin olisi sisällytettävä velvollisuus tarjota kyseisiä palveluita myös syrjäseuduilla.

4. Sähköisten palvelujen leviämiseen liittyviä kriittisiä kysymyksiä

4.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan myös sähköisten palvelujen levittämistä, eli tarvittavan välineistön kattavuutta ja palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varmistamista koko unionissa. Tämä kattaa sekä uusien, ”älykkäiden” perusrakenteiden luomisen tarvittaessa että nykyisen infrastruktuurin parantamisen. Tähän liittyy muutamia kriittisiä näkökohtia, joista mainittakoon seuraavat:

—

Tehokkuus. Se, että perusrakenne on olemassa ei välttämättä aina tarkoita, että se toimii tehokkaasti tai että se on kaikkien sosiaaliryhmien käytettävissä yhdenvertaisesti. Tuorein esimerkki tästä on Eurobarometri-selvitys yleisen hätänumeron 112 tunnettuudesta. Vaikka palvelu on jo olemassa ja toiminnassa 20 EU-maassa, vastaajista vain 32 prosenttia, eli hyvin harva tiesi numeron. (9) Tilannetta voidaan parantaa tehostamalla kansalaisille suunnattua tiedottamista ja heidän osallistumistaan sekä soveltamalla sähköisiä oppimistekniikoita nykyistä paremmin.

—	Maaseutu. Sähköisten palvelujen saatavuudessa on edelleen alueiden välisiä eroja. (10) Maaseudulla kärsitään edelleen puutteellisista mahdollisuuksista hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa, sillä 23 prosentilla maaseudulla asuvista ei ole käytettävissään kiinteää laajakaistaverkkoa. (11)

4.2

Aidosti ”avoimiin markkinoihin” perustuvan lähestymistavan mukaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tulisi alusta alkaen pyrkiä varmistamaan unioni-, jäsenvaltio- ja aluetason viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, pk-yritysten organisaatioiden, kuluttajajärjestöjen ja laajempien sidosryhmien (mm. operaattorien, myyjien, IT-palvelujen tarjoajien, vertikaalisten ja sovellusmarkkinoiden edustajien) tehokas osallistuminen.

4.3

Asianmukaisen lähtökohdan voisivat tarjota EU:n rakennerahastot, Euroopan investointipankki ja/tai Euroopan investointirahasto sekä eräät erityisohjelmat, kuten tieto- ja viestintäteknologian tulevien työohjelmien puiteohjelmamekanismi (vuosiksi 2011–2013), jonka talousarvio on noin 300 miljoonaa euroa.

4.4

Tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voisivat hyödyntää myös viiden eurooppalaisen teknologiafoorumin työtä ja siihen liittyen vuorovaikutusta internetiä koskevissa kysymyksissä ja niihin liittyvissä strategisissa tutkimuksissaan. Tällaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden keskeinen piirre olisi avointen, standardoitujen ja monialaisten palvelualustojen kehittäminen.

4.5

Euroopan unionin politiikan kannalta katsottuna terveydenhuollon, liikkuvuuden, ympäristönsuojelun ja energianhallinnan alat ovat ensisijaisesti ehdolla hyödyntämään uusia, älykkäitä, internetin mahdollisuuksia hyödyntäviä perusrakenteita. Niiden ansiosta miljoonat käyttäjät ja kuluttajat voivat nopeasti omaksua palvelut ja ryhtyä käyttämään niitä.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ”Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus tulevaisuuden internetiä varten”, KOM (2009) 479 lopullinen.

(2) Keskeisin ongelma on, ettei EU:ssa ole yhteistä määritelmää käsitteelle ”sähköinen palvelu”. Tavallisesti niillä tarkoitetaan kapea-alaisesti tieto- ja viestintäteknologiaa kattaen sellaiset sähköiset palvelut kuin sähköinen hallinto, liiketoiminta ja terveydenhuolto, julkisen sektorin tietopalvelut, verkko-oppiminen, tietoyhteiskuntaan osallistuminen ja sähköiset hankinnat.

(3) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51-77.

(4) European Future Internet -aloitteen tammikuussa 2010 julkaisema White paper on the Future Internet PPP definition.

(5) Hyvän hallintotavan edistämistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa käsittelevä YK:n opas, New York ja Geneve, 2008.

(6) EYVL C 139, 11.5.2001, s. 15; EYVL C 123, 25.4.2001, s. 53; EUVL C 108, 30.4.2004, s. 86.

(7) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8; EUVL C 317, 23.12.2009, s. 84; EUVL C 218, 11.9.2009, s. 36; EUVL C 224, 30.8.2008, s. 50; ETSK:n lausunto aiheesta ”Taajuusylijäämä yhteiskunnallisiksi hyödyiksi ja talouskasvuksi”, esittelijä Anna Maria Darmanin (TEN/417).

(8) ”Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen”, KOM(2009) 615 lopullinen.

(9) Flash Eurobarometer 285 – The European Emergency Number 112, Analytic Report, Wave 3, helmikuu 2010.

(10) Lehdistötiedote IP/10/218: Komissio kartoittaa digitaaliajan yleispalvelutarvetta, Bryssel 2. maaliskuuta 2010 http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/doc/library/public_consult/universal_service2010/index_en.htm.

(11) KOM(2009) 103 lopullinen ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Enemmän tieto- ja viestintätekniikkaa maaseudulle”.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/77

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Mitä yleishyödyllisiä palveluja tarvitaan kriisiin vastaamiseksi?” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/14

Esittelijä: Raymond HENCKS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. maaliskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Mitä yleishyödyllisiä palveluja tarvitaan kriisiin vastaamiseksi?

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 119 puolesta ja 11 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1

Talouskriisiksi laajentunut viimeaikainen finanssikriisi puree eri jäsenvaltioihin hyvin eri tavoin, mutta sen sosiaaliset vaikutukset ovat joka tapauksessa pitkäkestoiset. Ne näkyvät työttömyyden, epävarmuuden, syrjäytymisen ja köyhyyden lisääntymisenä ja koskettavat jo nyt kuudesosaa eurooppalaisista.

1.2

Lähes 80 miljoonaa ihmistä eli 16 prosenttia Euroopan unionin väestöstä elää köyhyysriskirajan alapuolella. Heillä on suuria vaikeuksia saada työtä, asunto tai etuuksia ja peruspalveluja, erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluja. Kriisi on kohdellut ja kohtelee kaltoin muita heikommassa asemassa olevia (vammaisia, maahanmuuttajia) ja vaarantaa edistyksen, joka on saavutettu yhteiskunnallisen integroitumisen ja työllistymisen alalla kahden viime vuosikymmenen aikana.

1.3	Väkivallan lisääntyminen, lähiöiden ongelmat, rikollisuuden ja kansalaisvastuun puuttumista ilmentävän käytöksen yleistyminen sekä yhteisvastuullisuuden laimeneminen ovat myös merkkejä siitä, että finanssi- ja talouskriisistä on tullut yhteiskunnallinen kriisi.

1.4	Talouden hento elpyminen ei riitä pysäyttämään tätä yhteiskunnallista kriisiä. Aiemmista kriiseistä (1993–1996 ja 2002–2004) saatujen kokemusten perusteella on syytä päinvastoin varautua siihen, että kriisin yhteiskunnalliset seuraukset tuntuvat vielä pitkään talouden elpymisen jälkeen.

1.5	Köyhyyden ja yhteiskunnasta syrjäytymisen lisääntyessä sosiaalipalvelujen kysyntä kasvaa etenkin terveydenhuollon, asumisen, koulutuksen, energian, liikenteen ja viestintävälineiden alalla.

2. Yleishyödyllisten palvelujen merkitys kriisin aikana

2.1

Kriisi on jälleen osoittanut, että modernien ja tehokkaiden yleishyödyllisten palvelujen saatavuus on taloutta vakauttava tekijä. Yleishyödyllisiä palveluja tarjoaa yli 500 000 yritystä (julkisia, yksityisiä ja yhteisyrityksiä), joissa työskentelee 64 miljoonaa ihmistä (yli 30 % EU:n työpaikoista) ja joiden osuus unionin BKT:sta on yli 26 prosenttia (julkisten työnantajien ja julkisten yritysten eurooppalaisen keskuksen (CEEP) toukokuussa 2010 julkaisema tutkimus Mapping of the public services)

2.2

Yleishyödylliset palvelut myös lieventävät kaikkein kielteisimpiä sosiaalisia, alueellisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, sillä niiden lähtökohtana on tavoite taata jokaiselle asukkaalle välttämättömät perushyödykkeet ja -palvelut sekä perusoikeudet. Ne auttavat ratkaisevasti parantamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja edistämään kestävää kehitystä.

2.3

Jäsenvaltiot ovat aikojen kuluessa ja Euroopan yhdentymiskehityksen puitteissa säätäneet yhteisen tai yleisen edun nimissä muodoiltaan ja organisointitavoiltaan hyvin erilaisia yleishyödyllisiin palveluihin sovellettavia erityissääntöjä. Ne täydentävät unionin kilpailuoikeutta ja markkinasääntöjä, joita muutetaan ja tarkistetaan säännöllisesti, muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä.

2.4

Koska yleishyödylliset palvelut ovat eurooppalaisen yhteiskuntamallin ja sosiaalisen markkinatalouden peruspilari, niiden tulee taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen välisen vuorovaikutuksen ja integraation avulla

—	varmistaa jokaisen kansalaisen oikeus saada perushyödykkeitä ja -palveluja

—	varmistaa taloudellinen, sosiaalinen, alueellinen ja kulttuurinen yhteenkuuluvuus

—	huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta, rakentaa siteitä alueiden, sukupolvien ja/tai sosiaaliluokkien välille ja ajaa yhteisöjen yleistä etua

—	taata kaikkien kansalaisten ja asukkaiden yhdenvertainen kohtelu

—	luoda edellytykset kestävälle kehitykselle.

2.5	Kriisi on paljastanut pelkkien markkinamekanismien kyvyttömyyden taata nämä oikeudet kaikille kaikissa tilanteissa. Vastuun siirtäminen julkiselle vallalle on nykyisin kaikkien hyväksymä ratkaisu, jota suositellaan kansainvälisestikin.

3. Kriisistä johtuva määrärahojen supistumisen riski

3.1	Joillakin jäsenvaltioilla on finanssi- ja talouskriisin seurauksena yhä suurempia vaikeuksia pitää taloutensa tasapainossa. Silloin on vaarana, että ne eivät pysty hoitamaan yleishyödyllisiä tehtäviään.

3.2	Jäsenvaltioiden yleishyödyllisiin palveluihin osoittamiin määrärahoihin kohdistuukin kova paine, vaikkakin kyky vastata yleishyödyllisten palvelujen kasvavaan kysyntään vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta toiseen.

3.3

Nämä budjettirajoitteet saattavat johtaa sosiaaliturvapalvelujen ja -oikeuksien sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja tukien supistamiseen. Tästä kärsivät suuresti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, ja se vaarantaa köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamisessa tähän mennessä saavutetun edistyksen.

3.4

Olisi erittäin tärkeää, että komissio ottaisi kantaa rahoitustarpeisiin, ei ainoastaan lyhyellä aikavälillä ja kilpailun näkökulmasta (valtiontuet), vaan myös pyrkiäkseen varmistamaan yleishyödyllisten palvelujen taloudellisen kannattavuuden ja niille kuuluvien tehtävien täyttymisen, kuten Lissabonin sopimuksessa edellytetään.

3.5	Jäsenvaltioiden olisi näistä lähtökohdista muokattava Euroopan unionin tuella talousarvioitaan niin, että yleishyödylliset palvelut ylläpidetään tai niitä laajennetaan tehokkaiden ratkaisujen tarjoamiseksi yhteiskunnallisen kriisin asettamiin haasteisiin.

3.6

ETSK antaa arvoa sille, että komissio on tukenut jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä keventämällä Euroopan sosiaalirahaston yhteisrahoitusehtoja. Sosiaaliseen koheesioon tarkoitettuja varoja olisi käytettävä enemmän jäsenvaltioiden talouksien sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen, sillä näin vähennettäisiin yhteiskunnallisia eroja ja vakautettaisiin taloutta.

4. Euroopan unionin tehtävä

4.1

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja kuten Lissabonin sopimuksessa painokkaasti vahvistetaan, jokaisen jäsenvaltion on voitava vapaasti määritellä, organisoida ja rahoittaa yhteiskunnallisen ja kansalaistoiminnan pohjalta ja sitä hyödyntäen ne palvelut, jotka ovat yleisen hyödyn mukaisia ja välttämättömiä perustarpeiden täyttämiseksi.

4.2

Kaikki yleishyödylliset palvelut, niin taloudelliset kuin muutkin, auttavat luonteensa ja tehtävänsä ansiosta saavuttamaan Euroopan unionin tavoitteita, joita ovat muun muassa kansalaisten hyvinvoinnin jatkuva parantaminen sekä oikeuksien takaaminen ja niiden toteutumiseen tarvittavien edellytysten turvaaminen.

4.3	Tästä seuraa, että unioni, joka on vastuussa tavoitteiden saavuttamisesta, on vastuussa myös niiden täytäntöönpanovälineistä.

4.4	Unionin on siis toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen ja jäsenvaltioiden kanssa jaetun toimivallan puitteissa huolehdittava osaltaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus saada tehokkaita, helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita yleishyödyllisiä palveluja.

4.5	Se, että jäsenvaltioilla on periaatteelliset toimivaltuudet määritellä yleishyödylliset palvelut, ei millään muotoa kavenna EU:n valtuuksia määritellä unionitasolla yleistä taloudellista etua koskevia palveluja sikäli kuin se on tarpeen unionin tavoitteiden toteuttamiseksi.

4.6

ETSK onkin useissa lausunnoissaan kehottanut EU:n toimielimiä tunnustamaan – palveluntuottajien asemaan puuttumatta – yleishyödyllisten yhteisötason palvelujen olemassaolon ja tarpeen sellaisilla aloilla, joilla EU-tason toiminnalla voidaan vastata unionin tavoitteisiin tehokkaammin kuin kunkin jäsenvaltion erikseen toteuttamilla toimilla. ETSK on muun muassa ehdottanut eurooppalaisen yleishyödyllisen energiapalvelun toteutettavuuden tutkimista.

5. Julkisen palvelun velvoitteet ja yleispalvelu

5.1

Vaikka yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen saannin pitäisi osittain hoitua markkinavoimien ja vapaan kilpailun keinoin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa unionin ja jäsenvaltioiden tehtäväksi annetaan huolehtia kukin toimivaltansa mukaisesti siitä, että nämä palvelut täyttävät tehtävänsä.

5.2

Jotta pelkkä markkinasääntöjen soveltaminen ei johtaisi siihen, että toimijat huolehtivat ainoastaan kannattavista palveluista vähemmän kannattavien palvelujen kärsiessä tai tiheästi asutuista alueista eristyksissä tai vaikeuksissa olevien alueiden kustannuksella taikka maksukykyisimmistä kuluttajista tasavertaisesta kohtelusta välittämättä, unionin tasolla on otettu käyttöön verkkotoimialojen (televiestintä, energia, liikenne, posti) vapauttamisen yhteydessä kaksi uutta käsitettä: julkisen palvelun velvoitteet ja yleispalvelu.

5.3

Käsitteet täydentävät toisiaan sikäli, että niiden tarkoituksena on antaa palvelujen käyttäjille erinäisiä takeita: koko EU:n alueella on tarjottava yleispalvelualoiksi luokiteltujen toimialojen (televiestintä, posti, sähkö) palvelukokonaisuus, joka vaihtelee kattavuudeltaan mutta joka täyttää tietyt laatuvaatimukset ja on kohtuuhintainen, ja julkisen palvelun velvoitteilta voidaan vaatia tiettyjä erityisominaisuuksia, jotka unioni tai jäsenvaltiot voivat taata ja jotka voivat koskea käyttäjille tarkoitettujen palvelujen (joihin kuuluu myös kuluttajansuoja) lisäksi turvallisuusnäkökohtia eli esimerkiksi huoltovarmuutta, unionin riippumattomuutta, investointien pitkäaikaissuunnittelua, ympäristönsuojelua jne. Kummassakin tapauksessa on mahdollista poiketa kilpailusäännöistä, jos mainitut ominaisuudet eivät toteudu kilpailusääntöjä sovellettaessa.

5.4

Kohtuuhintaisen kaikkien saatavilla olevan yleispalvelun käsitteen olisi toimittava ikään kuin perustana kaikkiin Euroopan unionin yleishyödyllisiin palveluihin sovellettaville yhteisille säännöille eli vähimmäisvaatimuksille, joita jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten on noudatettava. Vaatimusten ei kuitenkaan tule rajoittaa yleishyödyllisiä tehtäviä, vaan kehittää niitä ja varmistaa, että ne ovat ensisijaisia rahoituskohteita.

5.5	Yleispalvelun käsite ei siten sulje pois sitä mahdollisuutta, että jäsenvaltiot takaavat vähimmäispalvelun lisäksi muitakin yleishyödyllisen palvelun osatekijöitä, erityisesti kun on kyse julkisen palvelun velvoitteista.

6. Toteutettavat toimet

6.1

Unioni käynnisti Lissabonin sopimuksella perusoikeuksia edistävän ja niiden toteutumisen takaamiseen tähtäävän kehityksen. Sen olisi johdettava yhteisiin periaatteisiin, joilla varmistetaan aiempaa yhteiskuntakeskeisempi sääntely, kun kaikki unionin kansalaisille kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan oikeudet (eikä ainoastaan oikeus yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin) toteutuvat käytännössä.

6.2	Kaikkien oikeus saada yleishyödyllisiä palveluja ei siten voi rajoittua pelkästään verkkotoimialojen palveluihin, vaan sen on katettava kaikki se, mikä on tarpeen ihmisarvoiseen elämään, sosiaalisiin suhteisiin ja perusoikeuksien turvaamiseen.

6.3

On siis ensinnäkin syytä pohtia, ovatko nyt voimassa olevat säännökset (televiestinnän, postipalvelujen ja sähkön alalla) tämänhetkisessä kriisitilanteessa ja pidemmällä aikavälillä riittäviä takaamaan, ettei tarjolla olevien palvelujen laatu heikkene ja etteivät syrjäytymisen, yhteiskunnallisen kahtiajaon ja köyhyyden kaltaiset ilmiöt yleisty. Toiseksi on pohdittava, pitäisikö Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 26 mukaisten yhteisön periaatteiden, joita ovat ”korkea laadun ja turvallisuuden taso sekä kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen”, kattaa muitakin aloja.

6.4

On kiistaton tosiasia, että kansalaiset toivovat turvatumpia työuria ja parempaa suojaa työttömyyden ja köyhyyden varalta, tasa-arvoisempia koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia ja sosiaalipalveluja sekä tehokkaampia toimia laajan ekologisen tasapainon säilyttämiseksi nykyisille ja tuleville sukupolville.

6.5

Tältä pohjalta voitaisiin harkita kaikille kuuluvaa yleisoikeutta, joka kattaisi oikeuden

—	pankkitiliin ja maksuvälineisiin

—	kohtuuhintaisiin lainoihin mikrolainojen tai valtiontakausten muodossa

—	kunnolliseen asuntoon

—	kotisairaanhoitoon

—	liikkuvuuteen

—	sosiaalipalveluihin

—	vammaisten ym. erityiskohteluun

—	energiansaantiin

—	suojattuun digitaaliyhteyteen.

6.6

Unionin toimielinten olisi nykyisessä kriisitilanteessa sekä etsiessään mahdollisimman tehokkaita keinoja päästä irti kriisistä ja pannessaan täytäntöön Lissabonin sopimusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaa, perusoikeuskirjaa, pöytäkirjaa N:o 26) tarkasteltava uudelleen, arvioitava ja ajantasaistettava yleishyödyllisten palvelujen asemaa ja merkitystä.

6.7

ETSK ehdottaa, että aloitetaan kaikkien sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa keskustelu siitä, mitä hyötyä uusista ”julkisen palvelun velvoitteista” tai jopa uusista yleishyödyllisistä palveluista saattaisi olla kriisin torjunnassa sekä yhteenkuuluvuuden tähän asti liian irrallisina käsiteltyjen kolmen ulottuvuuden eli taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen ulottuvuuden kytkemisessä tiiviimmin toisiinsa ja hyödyntämisessä paremmin. Tarkoituksena olisi ehdottaa toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tasapainoisen kehityksen.

6.8

ETSK toivoo, että näistä lähtökohdista laadittaisiin selvitys yhteisön takaamien oikeuksien ja yleishyödyllisten palvelujen yleisen saatavuuden edistämisestä ja määriteltäisiin niille uusia tavoitteita, jotka liittyisivät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja yleisemmin EU 2020 -strategiaan sekä edistäisivät kestävää kehitystä ja vihreää taloutta.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/81

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin uusi energiapolitiikka: soveltaminen, tehokkuus ja solidaarisuus kansalaisten näkökulmasta” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/15

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. maaliskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Euroopan unionin uusi energiapolitiikka: soveltaminen, tehokkuus ja solidaarisuus kansalaisten näkökulmasta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 44 puolesta, 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 Tarkoitus on vahvistaa energian sisämarkkinoiden toimintaa infrastruktuurien, julkisten hankintojen järjestelmän, markkinoiden moitteettoman toiminnan ja kuluttajansuojan osalta. ETSK tähdentää, että tätä silmällä pitäen on erityisen tärkeää kehittää energiainfrastruktuureja ja Euroopan laajuisia verkkoja energian sisämarkkinoiden luomiseksi.

Etenkin on kehitettävä mekanismeja, joiden avulla voidaan ymmärtää hinnanmuodostumisen kriteerejä, jotta voidaan välttää vakavat ja perusteettomat eroavuudet, jotka perustuvat usein virheellisesti kulutettavan energian luonteeseen, hankintalähteisiin ja jakelukanaviin.

Vastaavasti olisi otettava käyttöön kriteerit ja keinot energiantuotannon järkeistämiseksi jäsenvaltioiden alueella. Tällöin on otettava huomioon energiavarojen kestävä käyttö ja hyödynnettävä maantieteellisiä ja ilmastollisia tekijöitä esimerkiksi määrittämällä, milloin aurinkosähkön, tuulienergian ja vuorovesienergian tuotanto on tehokkainta.

1.1.1 Moitteettomasti toimivat energiamarkkinat edellyttävät avoimuutta, jotta kilpailijat pääsevät energiaverkkoihin ja saavat asiakkaita. Siksi viranomaisten on estettävä markkinoiden sulkemiseen tähtäävät menettelytavat, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sekä yritysten välinen kilpailunvastainen yhteistyö. Kilpailupolitiikassa on pyrittävä myös kuluttajien hyvinvointiin ja olosuhteiden parantamiseen ottaen huomioon tietyt erityisnäkökohdat, kuten tarpeen taata toimitusvarmuus, energiankuljetukset ja loppujakelu. ETSK viittaa yleispalveluista ja yleishyödyllisistä palveluista antamiinsa lausuntoihin, joissa se on jo ottanut tiukasti kantaa kuluttajansuojaan sekä painottanut tarvetta määritellä selkeästi yleispalvelun käsite, jotta luotaisiin yhteiset säännöt, joiden avulla yleishyödylliset tehtävät voidaan toteuttaa.

1.1.2 Kun kyse on erityisesti sopimusten tekomenettelyistä, on vältettävä sitä, että hankintaviranomaiset käyttävät valtuuksiaan väärin turvautumalla yksipuolisiin tulkintoihin itsemääräämisoikeutta koskevista varaumista, joista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdassa (1), määrättäessä mahdollisesti raskaammista tai syrjivistä edellytyksistä maakaasunsiirtoverkkoihin pääsemiseksi (2) tai verkkoon pääsemiseksi rajat ylittävässä sähkön kaupassa (3). Unionin tulisikin heittää vaakakuppiin koko institutionaalinen painoarvonsa lujittaakseen ja parantaakseen menettelyitä, joilla taataan kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuus. (4)

1.1.3 Tätä taustaa vasten on ennustettavissa, että yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden rooli sisämarkkinoiden toiminnassa määritellään uudelleen. Lissabonin sopimuksen perusteella kyseiset palvelut vahvistavat keskus-, alue- tai paikallisviranomaisten niille mahdollisesti osoittamien tehtävien tehokkaaseen toteuttamiseen liittyvää arvoa. (5) Tämä on erityisen merkittävää energia-alalla, kun otetaan huomioon suurten verkkotoimialojen tarjoamien palveluiden hallitseva rooli.

1.1.4 Näin ollen on hankalaa laatia tasapainoinen lainsäädäntökehys, jossa otetaan huomioon yhtäältä jäsenvaltioiden viranomaisille myönnetty laaja harkintavalta (ks. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 261 artikla sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohta) ja toisaalta kilpailun vapauttaminen sisämarkkinoilla. Näin on erityisesti, kun otetaan huomioon, että vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edeltävässä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ennalta arvioida jäsenvaltioiden toimivaltaa taata pääsy yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin (6), siinä kuitenkin painotetaan, että pääsyn on oltava sopusoinnussa perussopimusten kanssa (7) ja että joka tapauksessa sellaisia mahdollisia poikkeuksia perussopimusten määräyksiin, jotka perustuvat toimivallan sisäiseen harjoittamiseen alalla, on tulkittava rajoittavasti (8).

2. Johdanto

2.1 Unionin energia-alan on neljän seuraavan vuosikymmenen aikana vastattava lukuisiin haasteisiin, jotka edellyttävät perustavanlaatuisia muutoksia energiahuollossa, energiansiirrossa sekä energiankulutuksessa. Jotta näihin haasteisiin voitaisiin vastata unionin tasolla, komissio on käynnistänyt kuulemisen EU:n uuden energiastrategian laatimisesta vuosiksi 2011–2020 sekä vuoteen 2050 ulottuvasta etenemissuunnitelmasta. Komitea puolestaan laatii parhaillaan lausuntoa kummastakin aloitteesta.

2.2 Jotta voidaan laatia kattava ja kokonaisvaltainen eurooppalainen strategia tuleviin haasteisiin vastaamiseksi, on selvää, että Euroopan unionin on käytettävä täysimittaisesti sille Lissabonin sopimuksen mukaan kuuluvaa uutta toimivaltaa energia-alalla sekä kannustettava jäsenvaltioita tekemään laajaa yhteistyötä monissa sellaisissa kysymyksissä, jotka oikeudellisesti kuuluvat jäsenvaltioiden tai niiden ja unionin jaettuun toimivaltaan. Jotkin nykyisistä ehdotuksista saattavat edellyttää uusia muutoksia perussopimuksiin tai jopa uutta perussopimusta (kuten Jacques Delors'in ehdotus Euroopan energiayhteisöä koskevasta uudesta sopimuksesta). Tässä lausunnossa rajoitutaan joka tapauksessa tarkastelemaan Lissabonin sopimusta ja toimia, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan taata kyseisessä sopimuksessa määrätyn jaetun toimivallan käyttö tavalla, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja sekä kuluttajien oikeuksien että unionille ja jäsenvaltioille annetun eri aloja koskevan toimivallan kunnioittamisen.

2.3 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (9) 194 artiklassa määrätään uudesta energiaa koskevasta ylikansallisesta toimintaperustasta, jota koskevat kuitenkin tietyt rajoitukset, jotka johtuvat sekä sääntelykehyksestä – voimassa olevassa primääri- ja toimielimiä koskevassa oikeudessa nimenomaisesti mainitut rajoitukset – että sen tulevasta yhteensovittamisesta eräiden Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä ”perusoikeuskirja”) tunnustettujen oikeuksien kanssa.

2.4 Näin ollen unionin energiapolitiikan tavoitteita – energiamarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus, energiatehokkuus, energiansäästö ja energiainnovaatiot, energiaverkkojen yhteenliittäminen – voidaan ajaa ainoastaan, mikäli ne ovat täysin yhteensopivia sisämarkkinoiden toiminnan ja sopusoinnussa ympäristön tilan parantamisen kanssa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohta). Siksi komissio pyrkii erityisesti saavuttamaan energian toimitusvarmuuden takaamista, energiavarojen kestävää käyttöä sekä kuluttajien kannalta kohtuuhintaisen ja hinnaltaan myös kilpailukykyisen energian saantia koskevat tavoitteet, sillä eurooppalaisten energiamarkkinoiden yhdentyminen ei ole tavoite sinänsä vaan olennainen keino saavuttaa edellä mainitut tavoitteet.

2.5 Unionin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksymät tulevat toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi eivät myöskään vaikuta jäsenvaltion oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, eri energialähteiden välillä tehtäviin valintoihin eikä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohta).

2.6 Kyseinen määräys, jolla nimenomaisesti säilytetään jäsenvaltioiden täysivaltaisuus tietyillä aloilla, takaa jäsenvaltioille myös laajan toimintavapauden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 6 kohdan (10) mukaisesti estämättä sitä, että niiden toimia ohjaa ”yhteisvastuun henki”, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdassa todetaan.

2.7 Koska energia sisällytetään jaetun toimivallan piiriin kuuluvaksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan i alakohta) ja jotta mahdollisuuksien mukaan estettäisiin tulevat ristiriidat unionin yleisen edun, jäsenvaltioiden kansallisten etujen (11), alan yritysten erityisintressien, kansalaisten oikeuksien sekä kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien välillä, on aiheellista, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ottaa asiaan kantaa.

2.8 Komissio on esittänyt kauaskantoisen ehdotuspaketin, jolla pyritään lunastamaan Euroopan unionin sitoumukset torjua ilmastonmuutosta ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä vuoteen 2020 mennessä. Siihen liittyen neuvosto ja parlamentti ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla, nostamaan uusiutuvien energialähteiden käytön 20 prosenttiin ja parantamaan energiatehokkuutta 20 prosentilla. Tämän johdosta komissio hyväksyi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen, jonka mukaan uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen myönnetyt valtiontuet on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta, mikäli ne täyttävät tietyt kriteerit.

2.9 Komission laatimassa Euroopan uudessa energiastrategiassa vuosiksi 2011–2020 tarkasteltuja keskeisiä aiheita ovat kuluttajansuojan sekä energiapalveluiden saatavuuden ja vähähiilisen talouden aikaansaaman työllistymisen lisäksi seuraavat näkökohdat:

—	energiamarkkinoiden vapauttamista ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien pakettien puitteissa jo hyväksyttyjen politiikkojen sekä strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) täytäntöönpano

—	etenemissuunnitelma energia-alan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2050 mennessä

—	teknologinen innovointi

—	ulkopolitiikan vahvistaminen ja koordinoiminen

—	energiatarpeiden vähentäminen (energiatehokkuuden toimintasuunnitelma) ja eritoten tarve kehittää asianmukainen energiainfrastruktuuri, jotta voidaan taata energian sisämarkkinoiden vaatimusten mukainen energiahuolto ja energianjakelu.

2.10 Edellä mainitut komission toimet, joista eräät odottavat vielä neuvoston ja parlamentin hyväksymistä sekä toimien tulevaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa (muun muassa maakaasun jakelu, uusiutuvien energialähteiden käytön yleistyminen sekä esimerkiksi liikenteeseen ja rakentamiseen sovellettavat energiatehokkuustoimenpiteet), vastaavat pyrkimystä toteuttaa 20/20 -strategia onnistuneesti.

3. Yleistä

3.1 On kuitenkin aiheellista yksilöidä toimet, jotka perussopimuksissa vahvistetun riittävän oikeusperustan puuttumisen johdosta ovat välttämättömiä sellaisen aidon energiapolitiikan luomiseksi lyhyellä aikavälillä, joka on sopusoinnussa 2000-luvulla EU:n edessä olevien haasteiden kanssa. Tätä taustaa vasten viedään jo eteenpäin eräitä aloitteita, kuten Jacques Delors'in ehdotusta tehdä Euroopan energiayhteisöä koskeva uusi sopimus, jossa EU:lle myönnettäisiin valtuudet muun muassa edistää energiainfrastruktuurien useampien, nykyistä tehokkaampien valtioidenvälisten liityntäverkkojen luomista, yhteisten varojen ja resurssien asettamista energia-alalla toteutettavan tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin käyttöön tai kaupallisten välineiden luomista energiatuotteiden kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvaa yhteistyötä varten. (12)

3.2 Toisaalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen edellä mainittuun 194 artiklaan liittyen on aiheellista ryhtyä pohtimaan niiden kolmen alan merkittävyyttä, joihin julkiset politiikat vaikuttavat kansallisella ja ylikansallisella tasolla, toisin sanoen: unionin kansalaisten oikeuksien turvaaminen ja kehittäminen, jäsenvaltioiden kansallista turvallisuutta koskevien poikkeuksien soveltamisen johdonmukaisuus ylikansalliseen energiavarmuuteen nähden sekä kansallisten toimenpiteiden yhteensopivuus energian sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kanssa erityisesti suhteessa liikenne- ja jakeluinfrastruktuureihin, liitäntäverkkoihin, julkisten hankintojen järjestelmään ja kuluttajien oikeuksiin.

3.3 EU:n tuleviin energiatoimenpiteisiin tiiviimmin liittyvien oikeuksien perusta on tunnustettu perusoikeuskirjan IV osastossa (yhteisvastuu), erityisesti sen 36 artiklassa (mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja), 37 artiklassa (ympäristönsuojelu) ja 38 artiklassa (kuluttajansuoja). Olisi aiheellista tarkastella, mitä seurauksia olisi sillä, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan N:o 14, joka yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa mahdollistaa EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

3.3.1 Kyse on kuitenkin säännöksistä, jotka vahvistavat EU:n toimielinten toiminnan periaatteita mutta joissa ei nimenomaisesti tunnusteta subjektiivisia oikeuksia (13), vaikka ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan osalta on olemassa vankat eurooppalaiset oikeuspuitteet yksilöllisten ja niin kutsuttujen hajaantuvien etujen suojaamiseksi.Kaikesta huolimatta Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, yleistä etua koskevista palveluista laaditun pöytäkirjan täytäntöönpanon ansiosta erilaisten energiankulutusta edellyttävien palveluiden ja hyödykkeiden voidaan odottaa olevan entistä paremmin kansalaisten saatavilla. Etenkin heikoimmassa asemassa olevan väestönosan tilanne kohentunee.

3.3.2 Edellä mainituista syistä on todennäköistä, että unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä syntyy lainsäädännöllisiä jännitteitä sen vuoksi, että ylikansallista tehtävää vapauttaa ja/tai yhdenmukaistaa energiamarkkinoiden toiminnan keskeisiä elementtejä Euroopassa ja jäsenvaltioiden tehtävää turvata sosiaalinen hyvinvointi on vaikea sovittaa yhteen. (14) Komissio katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden yhteistyö päinvastoin enemminkin lisää kansallista turvallisuutta.

3.3.3 Näin on erityisesti, koska – kuten tiedetään – perusoikeuskirjassa vahvistetaan ainoastaan siinä tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien suojan vähimmäistaso (15), minkä lisäksi sitä sovelletaan ainoastaan rajoitetusti eräiden jäsenvaltioiden alueella (16). Tarkoitus on turvata sosiaalinen yhteenkuuluvuus mahdollisimman hyvin, jotta taataan yhteisvastuuseen liittyvät oikeudet sekä siltä osin kuin on kyse taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevan väestönosan energian saatavuudesta että heikossa asemassa olevista ryhmistä ja vammaisista.

3.3.4 Näin on erityisesti, koska nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin tuhoisat vaikutukset työllisyyteen (työpaikkojen häviäminen), palkkoihin (mukauttaminen) ja julkisen vallan kykyyn säilyttää sosiaalipalvelut uhkaavat estää laajoilta väestönryhmiltä energian saatavuuden ja synnyttää ”energiaköyhyyttä”.

3.4 Toinen ratkaistava kysymys liittyy johdonmukaisuuteen jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden strategioiden ja energiavarmuuden ylikansallisen turvaamistarpeen välillä.

3.4.1 Euroopan unionin käyttämillä energiahuollon reiteillä ja lähteillä tulee tukea toimitusvarmuutta sekä koko unionin että yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla. Toimitusvarmuus riippuu tulevaisuudessa polttoaineyhdistelmän kehittymisestä, tuotannon kehittymisestä Euroopan unionissa ja unioniin energiaa toimittavissa kolmansissa maissa sekä investoinneista varastointilaitteistoihin ja reitteihin Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella.

3.4.2 Koska Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa kansallinen turvallisuus tunnustetaan jäsenvaltioiden ”keskeiseksi tehtäväksi” ja todetaan nimenomaan, että sen turvaaminen on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla, EU:n ja jäsenvaltioiden on perustettava yhteisfoorumeita poliittisia ja lainsäädännöllisiä neuvotteluita varten, jotta onnistutaan saavuttamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdassa vaaditut yhteis- ja täydentävyysvaikutukset.

3.4.3 Edellä mainitussa tarkoituksessa olisi tutkittava keinoja vahvistaa institutionaalisesti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (17), jonka tehtävänä on muun muassa edistää hyvien käytänteiden vaihtoa ja yhteistyötä sääntelyviranomaisten ja taloudellisten toimijoiden välillä, antaa lausuntoja kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksymien päätösten yhdenmukaisuudesta ylikansallisten velvollisuuksien kanssa sekä tietyissä tapauksissa päättää vähintään kaksi jäsenvaltioita toisiinsa yhdistävien sähkö- ja kaasuinfrastruktuurien käyttöä koskevista menettelyistä ja ehdoista sekä niiden toimintaturvallisuudesta. Jäsenvaltioiden on sovitettava toimintansa yhteen ja tehtävä yhteistyötä viraston valvonnan alaisina. Viraston toimivaltaa laajennettaessa tai muutettaessa tulee kuitenkin noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja eritoten asiassa Meroni annetussa tuomiossa (18) vahvistettuja yleisiä rajoja.

3.4.4 Kyse on tarpeesta varmistaa energiavarmuutta koskevan unionin voimassa olevan säännöstön täytäntöönpano – kyseinen säännöstö on laadittu ja se on hyväksytty ennen edellä mainittua Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaa ja se kattaa sekä yksinomaan ylikansalliset (19) että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan toimet ja keväällä 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston erityiset kannanotot energian toimitusvarmuudesta (20) – sekä sen yhteensopivuus suhteessa Euroopan energiaperuskirjan eräisiin, energian kuljetusinfrastruktuurin käyttöä sekä energiamateriaalien ja -tuotteiden kuljetusta koskeviin määräyksiin (21).

3.4.5 Toimitusvarmuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun vahvistamiseksi yhteisön hätätilanteessa sekä erityisesti maantieteellisiltä tai geologisilta olosuhteiltaan epäedullisessa asemassa olevien jäsenvaltioiden tukemiseksi jäsenvaltioiden on laadittava yhteisiä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnitelmia tai hätäsuunnitelmia ylikansallisella tai valtioidenvälisellä tasolla. Suunnitelmat olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle ja julkaistava. Koheesiorahasto ja rakennerahastot voisivat olla tulevaisuudessa tällaisten suunnitelmien merkittäviä taloudellisia tukijoita.

3.4.6 Edellä mainittujen tavoitteiden tehokkaamman toteuttamisen varmistamiseksi olisi aiheellista hyväksyä mahdollisimman pikaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 tai 194 artiklan nojalla toimenpiteet, joiden avulla säännellään tiettyjen energiatuotteiden toimituksia, mikäli jäsenvaltiot kohtaavat vakavia ongelmia, ja määrätään menettelystä rahoitusavun myöntämiseksi luonnonkatastrofeista tai poikkeuksellisista tapahtumista kärsiville jäsenvaltioille. Samoin olisi harkittava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 149 artiklan käyttämistä täydentävänä perustana mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, silloin kun sitä puoltavat erityisolosuhteet, joiden johdosta ylikansalliset toimet ovat perusteltuja.

3.4.7 Kun otetaan huomioon energia-alalla Euroopan unionin edessä olevat haasteet ja tavoitteet, vaikuttaa siltä, että on välttämätöntä ajaa sellaisen todellisen energia-alan eurooppalaisen julkisen palvelun määrittelemistä, jossa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta ja jonka tehtäviin kuuluisivat muun muassa julkisen rekisterin luominen energiankulutustottumuksista jäsenvaltioissa, niissä kulutettavista energiatyypeistä, keinoista ennaltaehkäistä energian käyttöön ja kuljetukseen liittyvät katastrofit sekä pelastuspalvelun koordinoinnista kyseisissä tapauksissa jne.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ylikansallisista oikeuspuitteista säädetään nykyisin 31. maaliskuuta 2004 annetussa EP:n ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY (EUVL L 134), jota on muutettu direktiivillä 2005/51/EY (EUVL L 257) ja asetuksella 2083/2005/EY (EUVL L 333).

(2) Vapaan kilpailun edistämiseksi vuodesta 2011 lähtien ovat voimassa 13. heinäkuuta 2009 annetussa EP:n ja neuvoston asetuksessa 715/2009/EY säädetyt edellytykset (EUVL L 211).

(3) Vuodesta 2011 lähtien ovat niin ikään voimassa EP:n ja neuvoston asetuksessa 714/2009/EY säädetyt edellytykset (EUVL L 211).

(4) Kesäkuun 29. päivänä 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/377/ETY (EYVL L 185), 26. kesäkuuta 2003 annetuissa EP:n ja neuvoston direktiiveissä 2003/54/EY ja 2003/55/EY (EUVL L 176) sekä 29. marraskuuta 2007 julkaistussa ehdotuksessa EP:n ja neuvoston direktiiviksi (KOM(2007) 735 lopullinen) asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

(5) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevalla pöytäkirjalla N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista täydennetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaa ja tarjotaan tuomioistuimelle uusi perusta asiaa koskevan perusoikeuskirjan 36 artiklan tulkintaa varten.

(6) Euroopan unionin tuomioistuin tunnusti näin ollen muun muassa jäsenvaltioiden oikeuden asettaa tietyille yrityksille osoitettujen yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden määritelmän ehdoksi kansallisen politiikan tavoitteet. Lokakuun 23. päivänä 1997 annettu tuomio asiassa C-159/94, komissio v. Ranska, Kok. s. I-5815,49 kohta.

(7) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 23. toukokuuta 2000 antama tuomio asiassa C-209/98, Sydhavnens Stens, Kok. s. I-3743,74 kohta.

(8) Tuomioistuimen 17. toukokuuta 2001 antama tuomio asiassa C-340/99, TNT Traco, Kok. s. I-4109,56–58 kohta.

(9) Julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 83, 30.3.2010, s. 47.

(10)

Kyseisessä artiklan kohdassa todetaan: ”Unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään perussopimusten kutakin alaa koskevissa määräyksissä.”

(11) Sääntöjen ja hallinnollisten käytäntöjen välinen suhde saattaa olla erityisen monimutkainen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan määräysten valossa; niissä sallitaan sekä unionin että jäsenvaltioiden tehdä sitovia päätöksiä tällä alalla ja annetaan jäsenvaltioille oikeus käyttää toimivaltaansa, kun unioni ei ole käyttänyt omaansa tai kun se on päättänyt lakata käyttämästä sitä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevan (jaetun toimivallan käytöstä laaditun) pöytäkirjan N:o 25 ainoassa artiklassa määrätään lisäksi, että ” – – unionin toteuttaessa toimintaa tietyllä alalla, tämä toimivallan käytön soveltamisala ei kata kuin kyseessä olevassa unionin säädöksessä säädellyt asiat, eikä se siten koske asianomaista alaa kokonaisuudessaan”.

(12) Ks. valmisteleva lausunto CESE 990/2010 ”Energiaköyhyys markkinoiden vapauttamisen ja talouskriisin yhteydessä”.

(13) Ks. Benoît Rohmer, F. et al.: Commentary of the Charter of Fundamental Rights of the European Union, Bryssel, 2006 s. 312 ja seur.; Lucarelli, A. et al.: L’Europa dei diritti. Commento alla Carta dei diritti fondamentali del’Unione Europea, Bologna 2002, s. 251 ja seur.

(14) Ks. Moreiro González, C. J., El objetivo del bienestar social en el contexto de crisis económica mundial, Gaceta Jurídica de la UE y de la Competencia, Nueva Época, 11. toukokuuta 2009, s. 7 ja seur.

(15) Ks. perusoikeuskirjan 51 ja 52 artikla sekä 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetty julistus nro 1 Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, EUVL C 83, 30.3.2010, s. 337, sekä perusoikeuskirjan valmistelukunnan puheenjohtajiston laatimat Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitykset, jotka Eurooppa-valmistelukunnan puheenjohtajisto on saattanut ajan tasalle, EUVL C 303/02, 14.12.2007, s. 17 ja seur.

(16) Kuten todetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 30 perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sekä Puolan tasavallan julistuksissa nro 61 ja 62 ja Tšekin tasavallan julistuksessa nro 53, jotka on liitetty Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hvk:n loppuasiakirjaan.

(17) Perustettiin 13. heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009, EUVL L 211, 14.8.2009.

(18) Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei salli komission delegoida lainsäädäntö- tai täytäntöönpanovaltuuksia, ellei niistä nimenomaisesti määrätä perussopimuksessa (asiassa Meroni 17. heinäkuuta 1959 annettu tuomio, Kok. s. 331.)

(19) Esimerkiksi komission tiedonanto aiheesta ”Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (KOM(2008) 781 lopullinen), jossa ehdotetaan muiden olennaisten toimenpiteiden ohella strategisista öljyvarastoista annetun direktiivin 2006/67/EY muuttamista, mikä johti 14. syyskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY (EUVL L 265) ja maakaasun toimitusvarmuudesta annetun direktiivin 2004/67/EY hyväksymiseen; vihreä kirja ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” (KOM(2008) 782 lopullinen) jne.

(20) Bryssel, 26. maaliskuuta 2010, asiakirja Co EUR 4, CONCL 1.

(21) 98/181/EY, EHTY, Euratom: neuvoston ja komission päätös (EYVL L 69, 23.9.1997) ja neuvoston päätös 2001/595/EY (EYVL L 209, 13.7.2001).

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausuntoon

Seuraavista erityisjaoston lausunnon kohdista poistettiin tekstiä täysistunnon hyväksymillä muutosehdotuksilla, vaikka poistamatta jättäminen sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.1

”Tarkoitus on vahvistaa energian sisämarkkinoiden toimintaa infrastruktuurien, julkisten hankintojen järjestelmän, markkinoiden moitteettoman toiminnan ja kuluttajansuojan osalta. ETSK tähdentää, että tätä silmällä pitäen on erityisen tärkeää kehittää energiainfrastruktuureja ja Euroopan laajuisia verkkoja energian sisämarkkinoiden luomiseksi.

Vastaavasti olisi otettava käyttöön ylikansalliset kriteerit ja keinot energiantuotannon järkeistämiseksi jäsenvaltioiden alueella. Tällöin on otettava huomioon energiavarojen kestävä käyttö ja hyödynnettävä maantieteellisiä ja ilmastollisia tekijöitä esimerkiksi määrittämällä, milloin aurinkosähkön, tuulienergian ja vuorovesienergian tuotanto on tehokkainta.”

Äänestystulos

27 kannatti ja 17 vastusti sanan ”ylikansalliset” poistamista ja 2 pidättyi äänestämästä.

Kohta 1.1.5

”Siksi olisi harkittava, että asiasta säädettäisiin asetuksella, joka kattaisi energiankuluttajien oikeuksia koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa (KOM(2007) 386 lopullinen, CESE 71/2008, esittelijä Iozia) (1) luetellut oikeudet sekä ne yleishyödyllisten palveluiden erityispiirteet, joihin jäsenvaltiot mahdollisesti vetoavat tällä alalla, ja jossa säädettäisiin julkisen palvelun velvoitteita koskevista yhteisistä vähimmäissäännöistä. Kyseiset vähimmäissäännöt on määriteltävä selkeästi, ja niiden on oltava avoimia, puolueettomia ja syrjimättömiä. Voidaan siis katsoa, että olisi erotettava toisistaan kansalaisten oikeudet ja jäsenvaltioiden mahdollisuudet ottaa käyttöön tai ylläpitää yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisesta johtuvat julkisen palvelun velvoitteet.

Asetus on direktiiviä tarkoituksenmukaisempi säädös seuraavista syistä:

—	Asetusta voidaan soveltaa suoraan jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin, energia-alan yrityksiin ja kuluttajiin.

—	Asetus ei edellytä pitkällistä kansalliseen lainsäädäntöön sisällyttämisen vaihetta.

—	Se takaa sääntöjen ja velvoitteiden selkeyden ja johdonmukaisuuden koko unionissa.

—	Asetus määrittää suoraan unionin toimielinten osallistumisen.

Äänestystulos

28 kannatti ja 16 vastusti kyseisen kohdan poistamista ja 2 pidättyi äänestämästä.

Kohta 3.4.5

”Toimitusvarmuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun vahvistamiseksi yhteisön hätätilanteessa sekä erityisesti maantieteellisiltä tai geologisilta olosuhteiltaan epäedullisessa asemassa olevien jäsenvaltioiden tukemiseksi jäsenvaltioiden on laadittava yhteisiä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnitelmia tai hätäsuunnitelmia ylikansallisella tai valtioidenvälisellä tasolla (yritystenväliset kauppasopimukset, viennin lisääminen, korvausmekanismit jne.). Suunnitelmat olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle ja julkaistava. Koheesiorahasto ja rakennerahastot voisivat olla tulevaisuudessa tällaisten suunnitelmien merkittäviä taloudellisia tukijoita.”

Äänestystulos

30 kannatti ja 11 vastusti suluissa olevan tekstin poistamista ja 3 pidättyi äänestämästä.

(1) Komission tiedonanto – Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja, KOM(2007) 386 lopullinen.”

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/87

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ja Kanadan suhteet” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/16

Esittelijä: José Isaías RODRÍGUEZ GARCÍA-CARO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n ja Kanadan suhteet.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Eurooppalaisella ja kanadalaisella kansalaisyhteiskunnalla on eräitä yhteisiä arvoja (esimerkiksi talouden alalla), jotka ovat niiden yhteiskuntien identiteetin perusta 2000-luvulla. Näiden periaatteiden jakaminen voi tuoda lisäarvoa Euroopan unionille ja Kanadalle ja näin ollen koko kansainväliselle yhteisölle.

1.2 Tästä syystä Kanadan tulee olla EU:n ensisijainen kumppani. Nykyiset suhteet ovat asianmukaiset, vaikka niitä voidaankin luonnehtia varovaisiksi. Tässä mielessä ETSK on tyytyväinen neuvottelujen käynnistämiseen kattavan talous- ja kauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Sopimus avaa toiveikkaita näkymiä sekä EU:n ja Kanadan tulevia suhteita että transatlanttisia suhteita ajatellen. Muistutettakoon, että Yhdysvallat ja Kanada sekä Meksiko ovat allekirjoittaneet Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA), ja tässä mielessä Kanada voi olla ponnahduslauta Yhdysvaltain markkinoille, mitä ei pidä väheksyä.

1.3 ETSK suhtautuu myönteisesti 6. toukokuuta 2010 pidetyn EU:n ja Kanadan huippukokouksen tuloksiin. Viisumien myöntämistä koskevien erojen osalta ETSK on tyytyväinen siihen, että johtavassa asemassa olevat tahot ovat sitoutuneet ratkaisemaan asian. Ne myös katsovat, että Kanadan aikomus tarkistaa turvapaikkapolitiikkaansa helpottanee osaltaan viisumien myöntämistä kaikille unionin kansalaisille täysin vastavuoroisen järjestelmän pohjalta.

1.4 ETSK katsoo, että provinssien, territorioiden ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja suostumusta koskevien erityisjärjestelyjen sisällyttäminen neuvotteluihin on sopimuksen onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen on EU:n kannalta yksi kiinnostavimmista kysymyksistä. Kanadan provinsseilla on hyvin laajat toimivaltuudet kyseisellä alalla, minkä vuoksi ne on otettava mukaan myös näihin neuvotteluihin. Koska yhteiskunnallis-taloudellisilla toimijoilla on asiasta erilaisia näkemyksiä, ETSK pitää työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista neuvotteluihin tämän kysymyksen osalta välttämättömänä.

1.5 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan parlamentti osallistuu neuvotteluprosessiin asianmukaisin seuranta- ja tiedotustoimin sen sijaan, että se ainoastaan hyväksyisi ja ratifioisi lopullisen version, kuten Lissabonin sopimuksessa määrätään.

1.6 Olisi toivottavaa, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen EU:n ja Kanadan yhteistyökomitea toimisi samaan tapaan kuin EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttinen talousneuvosto, jotta edettäisiin muun muassa kohti EU:n ja Kanadan välistä sääntelyn lähentämistä.

1.7 EU:n on neuvoteltava kunnianhimoinen sopimus, joka kattaa EU:n ja Kanadan kauppasuhteiden kaikki näkökohdat, julkiset hankinnat mukaan luettuina. Siksi onkin erityisen tärkeää ratkaista kiireellisesti yritysten kohtaamat todelliset ongelmat yhdenmukaistamalla sääntelyä ja poistamalla tullien ulkopuoliset kaupan esteet.

1.8 Ympäristö- ja kestävän kehityksen näkökohtien on sisällyttävä sopimukseen.

1.9 ETSK katsoo, että EU ja Kanada eivät voi hukata tilaisuutta tiivistää suhteitaan, mikä koituu niiden yhteiskuntien hyödyksi. Siksi olisikin hyödyllistä, että molemmat osapuolet ylläpitäisivät joustavaa vuoropuhelua järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa sekä neuvottelujen kuluessa että tulevan sopimuksen täytäntöönpanoa ja tuloksia seurattaessa, jotta sitä voitaisiin parantaa.

1.10 ETSK ehdottaa, että sopimuksen puitteissa perustetaan EU:n ja Kanadan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhteinen neuvoa-antava elin. Kyseisellä elimellä olisi neuvoa-antava tehtävä sopimuksen poliittista suuntaamista varten perustettavan yhteiselimen yhteydessä, ja se voisi antaa yhteiselimen esittämien lausuntopyyntöjen pohjalta lausuntoja sopimuksen kattamista kysymyksistä. Neuvoa-antava komitea voisi perustua kansalaisyhteiskunnan muiden neuvoa-antavien sekakomiteoiden malliin, josta tuorein esimerkki on EU:n ja Keski-Amerikan vuonna 2010 solmiman kumppanuussopimuksen yhteydessä perustettu neuvoa-antava sekakomitea.

2. Johdanto

2.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tarkasteli Euroopan unionin ja Kanadan suhteita vuonna 1996. (1) Sen jälkeen olosuhteet, joihin suhteet sijoittuvat, ovat monien eri seikkojen johdosta nykyisin erilaiset, minkä vuoksi on perusteltua laatia käsillä oleva lausunto.

2.2 Eurooppalaisella ja kanadalaisella kansalaisyhteiskunnalla on eräitä yhteisiä arvoja, jotka ovat niiden yhteiskuntien identiteetin perusta 2000-luvulla. Näiden periaatteiden jakaminen voi tuoda lisäarvoa Euroopan unionille ja Kanadalle ja näin koko kansainväliselle yhteisölle esimerkiksi talouden, ympäristöpolitiikan, turvallisuuden ja maahanmuuton kaltaisilla osa-alueilla. Olisi myös toivottavaa lisätä monenvälistä yhteistyötä esimerkiksi taloushallinnon, ilmastonmuutoksen ja riitojenratkaisun alalla.

2.3 EU:n ja Kanadan taloudet täydentävät toisiaan monilla aloilla, ja kummallakin alueella on yhteisiä taloudellisia arvoja, jotka helpottavat sopimuksen tekemistä. Toukokuun 6. päivänä 2009 Prahassa järjestettiin EU:n ja Kanadan huippukokous, jonka tärkeimpänä tuloksena käynnistettiin neuvottelut osapuolten välisestä kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (EU-Canada Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA).

2.4 ETSK suhtautuu myönteisesti sopimusneuvotteluiden aloittamiseen ja toivoo, että se merkitsee uuden vaiheen alkamista EU:n ja Kanadan suhteissa sekä edistää yhteistyötä kumpaakin osapuolta hyödyttäen. Lisäksi se on selkeä viesti kansainväliselle yhteisölle EU:n ja Kanadan torjuvasta asenteesta protektionismia kohtaan näinä talous- ja rahoituskriisin aikoina. Toisaalta transatlanttisten suhteiden vahvistaminen ei ole mahdollista ilman Kanadan täysipainoista osallistumista.

2.5 Mielenkiintoisena seikkana korostettakoon, että kun sopimus saadaan tehtyä, se on ensimmäinen uusi kauppasopimus sellaisten, valtaosaltaan OECD:hen kuuluvien lukuisten maiden välillä, jotka ovat kaikki yhtä huolestuneita talouskasvusta ja työpaikkojen luomisesta. Tässä mielessä odotetaan, että sopimus luo lujan perustan, kun kyse on yhtäältä kestävyysperiaatteiden mukaista taloudellista, sosiaalista ja ekologista kehitystä koskevista näkökohdista ja toisaalta kansalaisyhteiskunnan kuulemisesta sekä kauppasopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta.

3. Kanadan kansalaisyhteiskunta

3.1 Kanadalainen kansalaisyhteiskunnan kuulemisjärjestelmä poikkeaa eurooppalaisesta. Sekä parlamentin valiokunnat että liittovaltion ministerit kuulevat kansalaisyhteiskuntaa tapauskohtaisesti. Tämä jälkimmäinen kuuleminen on Kanadan parlamentaaristen menettelyjen puitteissa pakollista, toisin sanoen on osoitettava, että kuuleminen on todella suoritettu. Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen provinssitasolla on myös laajalle levinnyt käytäntö.

3.2 Kanadassa on noin 4,6 miljoonaa työntekijää (2), jotka kuuluvat johonkin ammattijärjestöön. Heidän osuutensa on 26,1 prosenttia kaikista työntekijöistä. Vaikka ammattijärjestöjen jäsenten lukumäärä on kasvanut työpaikkojen lukumäärän suhteellisen lisääntymisen johdosta kymmenen viime vuoden aikana yli puolella miljoonalla työntekijällä, järjestäytyneiden työntekijöiden osuus ei ole juurikaan muuttunut, vaan on pysytellyt kyseisenä aikajaksona samalla tasolla.

3.3 Canadian Labour Congress (CLC) (3) on ammattiyhdistysliikkeen tärkein kansallinen äänitorvi. Valtaosa Kanadan valtakunnallisista ammattijärjestöistä on liittynyt jäseneksi CLC:hen, johon kuuluu 12 provinssi- ja territoriotason keskusjärjestöä sekä 136 työelämän neuvostoa ja joka edustaa noin kolmea miljoonaa järjestäytynyttä työntekijää. Sen tehtävänä on muokata palkkoja ja työoloja aiempaa hyväksyttävämmiksi, parantaa työsuojelusäännöksiä, luoda oikeudenmukainen verojärjestelmä sekä sosiaaliohjelmia, jotka kattavat lasten päivähoitopalvelut, sairausvakuutuksen ja eläkkeet. Lisäksi se pyrkii parantamaan koulutusohjelmia ja edistämään työpaikkojen luomista.

3.4 Canadian Council of Chief Executives (CCCE) (4) on maan tärkein työnantajajärjestö. Se koostuu johtavien kanadalaisten yritysten noin 150 valtuutetusta jäsenestä sekä merkittävistä yritysjohtajista kaikilta tuotannonaloilta. Järjestön tärkeimpänä tavoitteena on välittää yrittäjien näkemyksiä kolmella tasolla, toisin sanoen kansallisella, pohjoisamerikkalaisella ja kansainvälisellä tasolla. Kanadassa sen toiminta keskittyy raha- ja veropolitiikan, ympäristön, kilpailukyvyn sekä yritysoikeuden ja lainsäädännön kaltaisiin kansallisiin kysymyksiin. Pohjois-Amerikassa sen työskentely suuntautuu etupäässä Yhdysvaltojen ja Kanadan taloudelliseen keskinäisriippuvuuteen sekä Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen (NAFTA). Kansainvälisellä tasolla se keskittyy kansainvälistä verotusta, kauppaa, investointeja ja kehityspolitiikkaa sekä kahden- ja monenvälisiä suhteita koskeviin kysymyksiin.

3.5 Lisäksi Kanadan itsenäisten yritysten keskusjärjestöön (Canadian Federation of Independent Business, CFIB) (5) kuuluu kansallisella tasolla 105 000 jäsentä kaikilta aloilta. Sen tavoitteena on edustaa pk-yritysten etuja liittovaltio-, provinssi- ja territoriotasolla. Mainittakoon myös Kanadan kauppakamari (6), joka on valtakunnan tasolla vaikutusvaltainen järjestö.

3.6 Kuluttajajärjestöistä Consumers' Association of Canada (7) on ehkä edustavin. Sen tärkeimpänä tavoitteena on antaa tietoa kuluttajille (8) sekä viestiä hallitukselle ja yrityksille kuluttajariitojen ratkaisuja koskevista näkemyksistään.

3.7 Kanadassa on myös muutamia maataloustuottajajärjestöjä. Niistä suurin on Canadian Federation of Agriculture (CFA) (9), jolla on yli 200 000 jäsentä. CFA perustettiin vuonna 1935, jotta kanadalaisilla maataloustuottajilla olisi yksi ainut äänitorvi, jonka kautta he voisivat tuoda näkemyksenä julki. Kyseessä on kattojärjestö, joka edustaa provinssitason järjestöjä sekä valtakunnallisia tuottajaryhmittymiä ja ajaa Kanadan maatalous- ja elintarvikealan etuja.

3.8 Kalastusalaa edustaa lähinnä Fisheries Council of Canada (FCC) (10). FCC:hen, joka edustaa kalastuselinkeinoa valtakunnan tasolla, kuuluu noin 100 jäsenyritystä, jotka jalostavat valtaosan Kanadan kalatuotteista ja merestä saatavista tuotteista.

4. Uusi sysäys EU:n ja Kanadan suhteille: taloudellinen vaihto ja poliittiset suhteet

4.1 Kanada on maailman 14. suurin talous, jonka BKT on 1,51 (11) biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kanadan merkittävin talouden ala on palvelusektori, jonka osuus BKT:sta vuonna 2008 oli yli 69,6 prosenttia (12) ja joka työllistää noin kolme neljäsosaa Kanadan työikäisestä väestöstä (13).

4.2 Kanadan arvioitu kauppatase vuonna 2009 on 34,309 miljardia Yhdysvaltain dollaria alijäämäinen, kun vastaavasti vuonna 2008 se oli 7,606 miljardia Yhdysvaltain dollaria ylijäämäinen. Sen tärkeimpiä vientiartikkeleita ovat autot ja niiden osat, teollisuuslaitteistot, lentokoneet, televiestintälaitteet, kemialliset tuotteet, muovit ja lannoitteet. Maaliskuussa 2009 julkistetun EU:n ja Kanadan yhteisen asiakirjan mukaan joka viides työpaikka Kanadassa liittyy kauppaan.

4.3 EU:n ja Kanadan viralliset suhteet saivat alkunsa vuonna 1959, jolloin allekirjoitettiin ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskeva yhteistyösopimus. Sen jälkeen osapuolten välillä on allekirjoitettu joukko sopimuksia ja julistuksia. Yhtenevästi Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1995 allekirjoitetun uuden transatlanttisen toimintaohjelman kanssa vuonna 1996 pidetyssä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa hyväksyttiin poliittinen julistus ja toimintasuunnitelma, joiden tavoitteina oli kehittää kahdenvälisiä poliittisia ja taloudellisia suhteita sekä parantaa yhteistyötä monenkeskisissä kysymyksissä. Toimintasuunnitelmassa kaavailtiin lisäksi, että puolivuosittain järjestettäisiin huippukokous kahdenvälisten suhteiden analysoimiseksi ja edistämiseksi.

4.4 Kanadan ja EU:n taloussuhteet ovat erittäin merkittävät. Vuonna 2009 osapuolten välisen tavarakaupan arvo oli 40,2 miljardia euroa (14) ja palvelukaupan (julkisia palveluja lukuunottamatta) arvo 18,8 miljardia euroa. Suuntaus on viime vuosina ollut varsin myönteinen, sillä vuosina 2000–2009 EU:n tavaravienti Kanadaan kasvoi 21,1 miljardista 22,4 miljardiin euroon, kun vastaavasti EU:n tavaratuonti Kanadasta väheni samana aikajaksona 19 miljardista 17,8 miljardiin euroon. Näin ollen EU:n tavarakaupan ylijäämä on viime vuosikymmenellä kasvanut 2,1 miljardista eurosta 4,7 miljardiin euroon. EU:n tärkeimpiä vientituotteita Kanadaan ovat lääkkeet, moottoriajoneuvot ja lentokonemoottorit. Kanadan tärkeimpiä vientituotteita EU:hun ovat sitä vastoin lentokoneet, timantit, rautamalmi, lääkkeet ja uraani. Vuonna 2009 myös palvelukauppa oli EU:lle ylijäämäinen 2,5 miljardia euroa.

4.5 Yksi EU:n suurista intresseistä talouden alalla on julkisten hankintojen markkinoiden vapauttaminen. Vaikka kanadalaisilla yrityksillä on vapaa pääsy eurooppalaisten julkisten hankintojen markkinoille, koska sekä Kanada että EU ovat allekirjoittaneet Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (1994), eurooppalaiset yritykset eivät saa vastavuoroista kohtelua Kanadassa. Provinssit ovat toimivaltaisia energian, ympäristön, liikenteen ja terveyden kaltaisilla aloilla. Näin ollen on ilmeistä, että niiden osallistuminen neuvotteluprosessiin on tärkeää, jotta aikaansaadaan tyydyttävä sopimus, joka hyödyttää taloudellisesti EU:ta. Kuluvan vuoden alussa Kanada allekirjoitti kauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa avatakseen julkisten hankintojen markkinansa aluetasoa alemmalla tasolla. Kanada teki ehdotuksen reaktiona protektionistisille Buy America -toimenpiteille, jotka Yhdysvallat oli ottanut käyttöön talouttaan vauhdittaakseen. Sopimus on osoitus provinssien halusta avata julkisten hankintojen markkinansa kansainväliselle kilpailulle.

4.6 EU:n ja Kanadan kahdenvälisten suhteiden perustana ovat ensisijaisesti seuraavat välineet:

—	vuonna 1976 allekirjoitettu kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskeva puitesopimus

—	vuonna 1990 annettu transatlanttinen julistus, jolla vahvistettiin EU:n ja Kanadan huippukokousten sekä ministerikokousten institutionaaliset puitteet

—	vuonna 1996 allekirjoitettu EU:n ja Kanadan suhteita koskeva toimintasuunnitelma ja poliittinen julistus, joka käsittää seuraavat kolme päälukua: talous- ja kauppasuhteet, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kansainväliset kysymykset

—

Ottawassa maaliskuussa 2004 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytty uusi kumppanuusohjelma, joka laajensi suhteita monille uusille aloille (kansainvälinen koordinointi, osallistuminen yhdessä rauhanturvaoperaatioihin, kehitysyhteistyö, tieteellinen yhteistyö, oikeusasiat, ulkopoliittiset kysymykset jne.), sekä samaisessa huippukokouksessa hyväksytyt, kauppaa ja sijoituksia edistävää sopimusta koskevat neuvottelupuitteet.

4.7 On aiheellista todeta, että yleisellä tasolla Kanadan ja EU:n suhteet ovat erinomaiset. Merkittävimmät poliittisen kitkan aiheuttajat Kanadan ja EU:n välillä ovat arktista aluetta koskevat kysymykset, EU:n kielto käydä kauppaa hylkeistä peräisin olevilla tuotteilla sekä tiettyjä EU:n jäsenvaltioita koskeva Kanadan viisumivaatimus.

Yhtäältä laivaliikennereittien lähiaikoina tapahtuva avaaminen arktisella alueella nostaa esiin joukon suvereniteettia koskevia kysymyksiä, sillä tähän saakka ei ollut otettu huomioon mahdollisuutta hyödyntää aluetta kaupallisesti. Arvioiden mukaan kyseisellä alueella saattaisi olla 20 prosenttia maailman öljy- ja kaasuvaroista ja se voisi mahdollistaa uudet vaihtoehtoiset ja erittäin houkuttelevat kauppareitit. Monenkeskisten määräysten tai sääntöjen puuttuminen on seikka, jota on käsiteltävä keskipitkällä aikavälillä, ennen kuin ilmaantuu ristiriitoja tai kiistoja siitä, kenen määräysvaltaan alue kuuluu. Joulukuussa 2009 EU:n neuvosto vahvisti kolme keskeistä tavoitetta EU:n arktisen alueen politiikkaa varten: 1) arktisen alueen suojelu ja säilyttäminen yhteisymmärryksessä alueen väestön kanssa, 2) luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen sekä 3) arktisen alueen monenkeskisen hallinnan edistäminen Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen pohjalta (UNCLOS).

Toisaalta Kanada vaatii viisumeja Tšekin, Romanian ja Bulgarian kansalaisilta ja perustelee vaatimustaan kyseisten maiden kansalaisten turvapaikkahakemuksiin liittyvillä väärinkäytöksillä. Kun otetaan huomioon, että EU:n viisumipolitiikka perustuu vastavuoroisuuteen, on pikaisesti löydettävä ratkaisu, ennen kuin EU:n on ryhdyttävä tämän kaltaisiin toimenpiteisiin. Bulgaria ja Romania pyrkivät täyttämään Kanadan asettamat vaatimukset viisumivapauden saamiseksi. Tšekin osalta Kanada ei ole vielä määrännyt käytännön toimenpiteistä viisumivaatimuksen poistamiseksi. Kanada perustelee toimintaansa kyvyttömyydellä suojautua aiheettomien turvapaikkahakemusten edessä. Se suunnittelee parhaillaan lainsäädännön uudistamista, mutta kestänee aikansa, ennen kuin asia tulee parlamentin käsiteltäväksi.

4.8 Tässä mielessä ETSK on tyytyväinen 6. toukokuuta 2010 järjestetyn EU:n ja Kanadan huippukokouksen tuloksiin: valtion- ja hallitusten päämiehet sitoutuivat ratkaisemaan asian ja katsoivat, että Kanadan aikomus tarkistaa turvapaikkapolitiikkaansa helpottanee osaltaan viisumikysymystä unionin kaikkien kansalaisten osalta.

5. Arvio EU:n ja Kanadan välisestä kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta

5.1 Toukokuun 6. päivänä 2009 Prahassa pidetyssä EU:n ja Kanadan huippukokouksessa sovittiin neuvottelujen käynnistämisestä kattavan talous- ja kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

5.2 EU:n ja Kanadan yhteisesti toteuttamassa, niiden entistä tiiviimmän talouskumppanuuden kustannuksia ja hyötyjä tarkastelevassa tutkimuksessa todetaan, että kumpaakin osapuolta hyödyttäisi, jos tullit poistettaisiin, palvelukauppa vapautettaisiin ja tavaroita ja investointeja koskevia tullien ulkopuolisia esteitä vähennettäisiin.

5.3 Kyseisen raportin mukaan soveltuvimmat alat sopimusta ajatellen ovat tavarakauppa, terveys- ja kasvinsuojelukysymykset, kaupan tekniset esteet, kaupan edistäminen, tullimenettelyt, palveluiden rajatylittävä kauppa, investoinnit, julkiset hankinnat, sääntely-yhteistyö, teollis- ja tekijänoikeudet, ihmisten liikkuvuus, kilpailupolitiikka, institutionaaliset sitoumukset ja kiistojen ratkaiseminen sekä kestävä kehitys. Tullien ulkopuoliset esteet ja sääntely kuuluvat tärkeimpiin neuvotteluissa käsiteltäviin kysymyksiin.

5.4 Tavara- ja palvelukaupan vapauttaminen osapuolten välillä saattaisi johtaa kahdenvälisen kaupankäynnin mahdolliseen lisääntymiseen 20 prosentilla. Lisäksi arvioidaan, että seitsemän vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta EU:n reaalitulot kasvaisivat 11,6 miljardia euroa ja vastaavasti Kanadan 8,2 miljardia euroa. Vuoteen 2014 mennessä EU:n kokonaisvienti Kanadaan kasvaisi 24,3 prosenttia (17 miljardia euroa) ja vastaavasti Kanadan vienti 20,6 prosenttia (8,6 miljardia euroa).

5.5 Tutkimuksessa esitetään, että tieteellistä ja teknologista yhteistyötä on mahdollista laajentaa yhteisen tutkimusohjelman avulla erityisesti energian ja ympäristön, puhtaan hiiliteknologian, hiilen talteenoton ja varastoinnin, bioenergian sekä sähköntuotannon ja älykkäiden sähköverkkojen kaltaisilla strategisilla aloilla.

5.6 Muita aloja, joilla yhteistyötä voitaisiin tehostaa sopimuksen puitteissa, olisivat muun muassa turvallisuus, sosiaaliturvakysymykset, tutkintojen vastaavuuden tunnustamista koskeva yhteistyöjärjestelmä sekä yhteistyö Luoteis-Atlantin kalastusjärjestössä.

5.7 Tullikysymykset eivät kaupallisesta näkökulmasta näytä aiheuttavan ongelmia neuvotteluissa. Eräs tärkeä näkökohta neuvotteluissa koskee lainsäädännön yhdenmukaistamista, sillä sääntelykehyksellä on entistäkin suurempi merkitys, kun otetaan huomioon talouden suuntaus kohti palveluita ja ulkomaisia investointeja. Järjestelmä, jossa lainsäädäntävalta on jaettu liittovaltion, provinssien ja territorioiden kesken, saattaa kuitenkin olla esteenä alaa koskeville sopimusneuvotteluille.

5.8 Tätä taustaa vasten provinssit on otettu poikkeuksellisesti suoraan mukaan neuvotteluprosessiin, mitä EU kannattaa. Liittohallituksen edustaja vastaa neuvotteluista, mutta ristiriitoja voi ilmaantua jaetun tai yksinomaisen toimivallan aloilla sekä provinssien kesken että provinssien ja liittohallituksen välillä.

5.9 Kanadassa ei ole todellisia yhtenäismarkkinoita. Sekä liittohallitus että provinssit ymmärtävät tarpeen luoda sisämarkkinat, mutta tällä hetkellä on vain lujaa poliittista tahtoa. Maailmanlaajuinen talouskriisi kannustaa kuitenkin Kanadaa solmimaan sopimus mahdollisimman pian; sopimuksen avulla se voi monipuolistaa ulkomarkkinoitaan Yhdysvaltoja laajemmalle.

5.10 Arkaluonteisempien alojen osalta autoteollisuusala on merkittävin kiistanalainen kaupallinen kysymys EU:n ja Kanadan välillä. Sitä vastoin kalastus, jonka osalta suhteet ovat hyvät, ei ole neuvotteluita hallitseva aihe. Energian osalta EU haluaa monipuolistaa energiantoimittajiensa kirjoa. Se suunnitteleekin neuvottelevansa erityissopimuksen energiakysymyksistä; toistaiseksi kyse on kuitenkin pelkästä ehdotuksesta. Ilmailu- ja pankkisektori sekä julkiset hankinnat ovat niin ikään aloja, joilla eurooppalaisilla yrityksillä on ongelmia harjoittaessaan liiketoimintaa Kanadassa. Lisäksi EU:n ja Kanadan käsitykset eroavat toisistaan maantieteellisten merkintöjen ja maatalouskysymysten osalta.

5.11 Ympäristönäkökohtien osalta liittovaltion ja provinssien hallitusten on luotava vielä yhteinen kanta ympäristökysymyksiin erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Provinssien kannat poikkeavat toisistaan: kun yhtäältä Quebec, Ontario, Brittiläinen Kolumbia ja Manitoba osallistuvat Western Climate initiative -aloitteeseen ja toteuttavat toimia ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi, Alberta ja Newfoundland, joiden taloudet ovat voimakkaasti riippuvaisia öljyntuotannosta, eivät ole sitä allekirjoittaneet. Tämä kysymys on edelleen ratkaisematta, ja on epätodennäköistä, että neuvottelut tältä osin päätyvät sitovaan sopimukseen asiasta. Asiassa ei missään tapauksessa tulisi omaksua kantoja, jotka luovat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä haittaavia epäedullisia olosuhteita. Kanada on kuitenkin antanut sitoumuksen investoida puhtaan energian teknologioihin ja aloittaa kahdenvälinen yhteistyö ydinenergiastrategian alalla.

6. Kansalaisyhteiskunnan näkökantoja EU:n ja Kanadan suhteisiin

6.1 Työnantajat

6.1.1 Eurooppalaiset työnantajat (BusinessEurope) pyytävät poistamaan tulli- ym. esteet sulkematta pois mitään tullinimikettä, parantamaan huomattavasti pääsyä julkisten hankintojen markkinoille kaikilla tasoilla (kansallinen ja sitä alempi taso), sopimaan määräysten lähentämisestä ensisijaisilla aloilla, tehostamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa (alkuperänimitysten suoja mukaan luettuna erityisesti alkoholijuomien osalta), luomaan mekanismin erimielisyyksien ratkaisemista varten, lisäämään työvoiman liikkuvuutta sekä tunnustamaan vastavuoroisesti yrityshenkilöstön ja eräiden muiden ammattien, kuten sairaanhoitajien ja asianajajien, tutkinnot.

6.1.2 Sopimus avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia kahden kehitystasoltaan samanlaisen ja keskenään verrattavissa olevia kauppapoliittisia lähestymistapoja noudattavan kumppanin välille. Vauraus liittyy läheisesti talouspolitiikkaan, jonka lähtökohtana on kaupan vapauttaminen ja suorien ulkomaisten investointien houkuttelu. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan säilyttää markkinat avoimina, sillä se kannustaa merkittävästi kilpailua, innovointia ja kasvua.

6.1.3 Yritysmaailman mielestä monenvälisillä kauppasäännöillä tulisi olla ensisijainen asema kansainvälisen kaupan hallinnoimisessa, mutta se katsoo myös, että voidaan mennä niitä pidemmälle sellaisin kunnianhimoisin kahdenvälisin sopimuksin, jotka mahdollistavat nopeamman etenemisen kaupan – erityisesti tullien ulkopuolisten – esteiden purkamisessa palvelukaupan ja investointien alalla.

6.1.4 EU:n ja Kanadan välinen kunnianhimoinen ja kattava sopimus vaikuttaa myönteisesti osapuolten taloussuhteiden vahvistumiseen; viime vuosina suhteet ovat tiivistyneet viennin sekä palvelusektorin ja yritysten perustamisen alalla toteutettujen entistä monisäikeisempien toimien ansiosta.

6.1.5 Sopimus lisää kahdenvälisiä talous- ja kauppavirtoja. Neuvottelujen on johdettava liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen aloilla, joilla yritykset ovat selkeästi osoittaneet kilpailukykynsä maailmanlaajuisilla markkinoilla: niitä ovat esimerkiksi energia (erityisesti uusiutuvat energialähteet), infrastruktuurien hallinnointi, rahoituspalvelut, rakentaminen, ympäristöpalvelut ja -teknologiat sekä televiestintä.

6.1.6 Yleisenä tavoitteena on luoda lisää mahdollisuuksia ja vähentää esteitä, toisin sanoen tarjota yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia poistamalla esteitä tavaroiden, palveluiden ja pääoman vienniltä.

6.1.7 Sopimus myötävaikuttaa ratkaisevasti Euroopan unionin ja Kanadan talouksien entistä tiiviimpään yhdentymiseen sekä edistää kummankin osapuolen talouksien elpymistä kriisiaikoina kauppa- ja investointivirtoja laajentamalla.

6.1.8 Kansainvälisellä kaupalla voi ja tulee olla erityinen rooli globaali kasvun ja kehityksen moottorina. Tästä syystä kauppapolitiikan tulee olla markkinoiden avaamisen muodossa merkittävä osa EU:n talouspolitiikkaa.

6.2 Ammattijärjestöt

6.2.1 Eurooppalaiset ja kansainväliset ammattijärjestöt (EPSU, EAY, ITUC) ovat laatineet suosituksia, jotka liittyvät työntekijöiden oikeuksiin ja työelämää koskevien ILOn tärkeimpien yleissopimusten Nro 98 (kollektiivinen neuvotteluoikeus), 138 (vähimmäisikä), 94 (työlausekkeet julkisissa hankintasopimuksissa) ja 29 (pakkotyö) noudattamiseen sekä muihin ihmisarvoisen työn osatekijöihin. Ne esittävät, että kumpikin osapuoli toimisi säännöllisesti kertomuksia edellä mainittujen sitoumusten täytäntöönpanon edistymisestä. Tässä yhteydessä ne muistuttavat, että Canadian Labour Congress on usein esittänyt valituksia ILOlle provinssien tasolla tapahtuneesta työelämää koskevien yleissopimusten noudattamatta jättämisestä. Itse asiassa vaikka liittovaltion lait takaavat työntekijöille järjestäytymisoikeuden, provinssien erilaiset oikeusjärjestelmät asettavat rajoituksia ammattiyhdistysoikeuksille koko maassa, mitä ILO on kritisoinut.

6.2.2 Molempien osapuolten on lisäksi sitouduttava noudattamaan monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja sekä ILOn kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta. Niiden on myös sitouduttava siihen, ettei työelämän normeja heikennetä ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi.

6.2.3 Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) on esittänyt toivomuksen, että sopimukseen kirjattaisiin painokassisältöinen luku kestävästä kehityksestä sekä sitova mekanismi, jonka avulla varmistetaan työelämää koskevien keskeisten yleissopimusten täytäntöönpano.

6.2.4 Euroopan julkisten alojen ammattiliittojen federaatio (European Federation of Public Service Unions, EPSU) puolestaan esittää, että sopimuksella suojeltaisiin nykyisiä ja tulevia julkisia palveluita, mikä edellyttää kansallisia säännöksiä.

6.2.5 Kanadalaisista ammattijärjestöistä Canadian Labour Congress kannattaa varauksetta julkisten hankintojen hyödyntämistä sosiaalisten sekä ympäristö- ja talouskehitykselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja vastustaa siksi julkisten hankintojen markkinoiden avaamista niin, että ne kattaisivat myös Kanadan liittohallituksen, provinssien tai territorioiden hallitusten omistamat yritykset (Crown Corporations) sekä liittovaltiota alemman tason hallinnon.

6.2.6 Canadian Labour Congress on myös erityisen huolestunut siitä, että sijoittajien ja valtion väliset mahdolliset eturistiriidat saattaisivat uhata julkisia palveluita ja valtion sisäisiä sääntöjä, sekä siitä, miten teollis- ja tekijänoikeuksien liiallinen suoja vaikuttaa erityisesti lääkkeiden hintoihin.

6.2.7 Käytettävissä tulee olla sitova mekanismi, jonka avulla kummankin osapuolen työnantaja- ja työntekijäjärjestöt voivat vaatia hallituksia ryhtymään toimenpiteisiin.

6.2.8 Ammattijärjestöt esittävät, että perustetaan kaupan ja kestävän kehityksen foorumi, joka tasapuolisella tavalla kuulee työntekijöitä, työnantajia ja muita kansalaisyhteiskunnan organisaatioita. Nykyisin ammattijärjestöt katsovat, että kuulemisprosessissa painotetaan enemmän liike-elämän näkemyksiä.

6.2.9 Lisäksi ne vaativat selkeitä määräyksiä monenvälisten ympäristösopimusten noudattamisesta, Kioton pöytäkirja mukaan luettuna. Tältä osin ne katsovat, että ihmisoikeuksia sekä poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevien yleissopimusten noudattaminen tulisi sisällyttää sopimukseen, koska tämä on kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden kannalta erittäin tärkeää.

6.3 Muut alat

6.3.1 Maatalousala pyytää EU:n neuvottelijoita ottamaan huomioon kyseisen alan herkät tuotteet. Alkuperäsääntöjen osalta ne suosittavat käyttämään mallina Etelä-Korean kanssa solmittua sopimusta. Maitoalalla on ratkaiseva merkitys, ja sopimuksen odotetaan luovan eurooppalaisille tuottajille uusia markkinamahdollisuuksia. Liha-alalla EU:n intressit ovat defensiivisiä, ja kiintiöitä esitetään sian- ja kananlihalle, kananmunille sekä kananmunatuotteille. Lisäksi alan intressit ovat hyvin offensiiviset viljan ja etenkin vehnän osalta, ja Kanadan kiintiön nostamista vastustetaan. Kanadan hallituksen olisi myös aiheellista ilmoittaa Maailman kauppajärjestölle säännöistä, jotka saattavat olla esteinä kaupalle, jotta kaupan teknisten esteiden komitea voi analysoida niiden soveltuvuutta, kuten tupakkatuotteiden ainesosista annettua Kanadan lakia C-32 koskevassa tapauksessa.

6.3.2 Koulutuksen osalta ETSK muistuttaa, että yhteistyön mahdollisuus EU:n ja Kanadan välillä kyseisellä alalla mainittiin jo marraskuussa 1990 annetussa yhteisessä julistuksessa. Vuonna 2006 EU ja Kanada laajensivat sopimusta niin, että vuosina 2006–2013 se kattaa korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen sekä nuoret. Kyseessä on näin ollen ensimmäinen EU:n allekirjoittama kahdenvälinen sopimus, jossa mainitaan korkea-asteen koulutuksen ulkopuolinen nuorisoalan yhteistyö. Näyttää kuitenkin siltä, ettei kyseiselle sopimukselle ole osoitettu riittävää rahoitusta. ETSK esittää, että edellä mainittuja toimia rahoitettaisiin asianmukaisesti ja että rahoitustukea annettaisiin myös niille lukuisille EU:n sosiaalityöntekijöille, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa ja jotka olisivat valmiita osallistumaan kokemusten vaihtoon ja yhteiseen toimintaan vastaavanlaisten organisaatioiden kanssa Kanadassa.

7. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanta kattavaan talous- ja kauppasopimukseen

7.1 ETSK kannattaa kauppavaihdon lisäämistä ja vapauttamista ja on näin ollen tyytyväinen neuvotteluiden aloittamiseen EU:n ja Kanadan välisestä sopimuksesta. Komitea pahoittelee kuitenkin Dohan kierroksen epäonnistumista sekä muistuttaa antavansa etusijan monenkeskisyydelle ja vastustavansa protektionismia kaupankäynnissä.

7.2 ETSK tukee kaikkia toimia, joiden avulla pyritään ratkaisemaan ne muutamat seikat, joista vielä aiheutuu kitkaa kahdenvälisissä kysymyksissä (arktiselle alueelle pääsy, viisumit, hyljetuotteiden kauppa), ja muistuttaa sopimuksen merkityksestä EU:n kauppavaihdon edistämiseksi koko Pohjois-Amerikan alueen kanssa NAFTAn puitteissa. Tässä yhteydessä komitea suosittaa, että huolehditaan Euroopan parlamentin toteuttamasta asianmukaisesta seurannasta sopimusneuvotteluiden kaikissa vaiheissa. Näin sopimuksen lopullinen hyväksyminen kyseisessä toimielimessä helpottuu.

7.3 ETSK on tyytyväinen EU:n ja Kanadan erinomaisiin suhteisiin ja kannustaa molempia osapuolia hyödyntämään kyseisiä suhteita vahvistaakseen poliittisia yhteenliittymiä, joiden tavoitteet ovat monenvälisiä, sekä erityisesti päättäväisiä käytännön toimenpiteitä, joilla tähdätään globaaliin talouden elpymiseen ja esimerkiksi ydinaseiden leviämisen estämiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen tai yhteiseen kriisinhallintaan (rauhanturvaoperaatiot, luonnonkatastrofit).

7.4 ETSK kannattaa määrätietoisesti eurooppalaista työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelun mallia. Siksi se tähdentää, että sopimuksen neuvotteluprosessissa ja sopimusta myöhemmin sovellettaessa työmarkkinaosapuolia ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa on kuunneltava, ne on kutsuttava siihen mukaan ja tehtävä siitä osallisiksi.

7.5 ETSK katsoo, että tulevassa sopimuksessa tulisi määrätä EU:n ja Kanadan neuvoa-antavan sekakomitean perustamisesta. Kyseinen sekakomitea koostuisi järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajista, ja sen tehtävänä olisi edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisissa EU:n ja Kanadan suhteiden taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä, jotka nousevat esiin sopimusta sovellettaessa. Koska Kanadassa ei ole ETSK:ta vastaavaa, järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavaa elintä, ETSK esittää, että se yhdessä Kanadan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tarkastelisi parasta tapaa päättää osallistumisesta edellä mainittuun tulevaan komiteaan.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Lausunto ULK/142 ”Euroopan unionin ja Kanadan väliset suhteet”, Bryssel 27. marraskuuta 1996.

(2) Labour Force Survey 2008, Kanadan tilastokeskus (Statistics Canada).

(3) http://canadianlabour.ca.

(4) http://www.ceocouncil.ca/en/.

(5) http://www.cfib.org.

(6) http://www.chamber.ca.

(7) http://www.consumer.ca.

(8) Kanadan Muita kuluttajajärjestöjä ovat Consumers Council of Canada, Society of Consumer Affairs Professionals of Canada (SOCAP), Option consommateurs sekä Union des consommateurs.

(9) http://www.cfa-fca.ca/pages/home.php.

(10) http://www.fisheriescouncil.ca/.

(11) Arvioiden mukaan 1,3 biljoonaa dollaria vuonna 2009 ja 1,4 biljoonaa dollaria vuonna 2008. IMF, World Economic Outlook Database, lokakuu 2009.

(12) https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/ca.html.

(13) Lähde: Espanjan ulkomaankaupan instituutti (Instituto Español de Comercio Exterior, ICEX).

(14) Eurostat.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/94

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vammaisten tilanne Euromed-maissa”

2011/C 48/17

Esittelijä: Meelis JOOST

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Vammaisten tilanne Euromed-maissa.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) yksimielisesti antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon.

1. Päätelmät

1.1	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena, että useat Euromed-kumppanuusmaat ovat ratifioineet vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja luoneet sillä perustan vammaisten elämänlaadun parantamiselle.

1.2	Komitea katsoo, että Euromed-kumppanuusmaissa vammaisia edustavat kansalaisjärjestöt tulisi ottaa entistä tehokkaammin mukaan Euromed-prosessin yhteistyöhön. Aktiivinen osallistuminen kansalaisyhteiskunnan kehitykseen edellyttää kyseisten järjestöjen rahoituksen varmistamista.

1.3	Komitea kehottaa Euromed-kumppanuusmaita edistämään elinympäristön muotoilussa kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävää suunnittelua (Design for All -lähestymistapaa), erityisesti koska esteetön ja käyttäjäystävällinen ympäristö edistää osaltaan myös alueen matkailua.

1.4

Komitea pyytää Euroopan komissiota takaamaan, että Euromed-kumppanuusmaille osoitetut rahoitusvälineet olisivat myös vammaisjärjestöjen käytettävissä ja että EU:n naapuruuspolitiikan ohjelmavälineitä ei käytettäisi tavalla, joka aiheuttaisi lisää esteitä vammaisten tasa-arvoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan.

1.5

Komitea ottaa huomioon Euromed-kumppanuusmaiden kulttuuritaustan ja arvostaa vammaisten elämänlaadun lisäämiseen tähtäävää hyväntekeväisyysmallia sekä kehottaa sidosryhmiä ryhtymään toimiin sellaisen oikeuksiin perustuvan lähestymistavan käyttöön ottamiseksi, jossa yhteiskunta vastaa vammaisten hyvinvoinnista ja päivittäisestä toimeentulosta sekä luo esteettömän ympäristön ja käyttäjäystävälliset palvelut. Tämä lähestymistapa vastaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta vammaisten oikeuksista.

1.6	Euromed-kumppanuusmaiden on tehostettava vammaisille soveltuvia koulutusvälineitä, jotta voidaan lisätä työpaikkojen laatua, mukauttaa työvoima talouden tarpeisiin sekä rajoittaa maaltamuuton kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja muuttoliikkeisiin.

1.7

Tilastotutkimuksiin perustuvan tiedon pohjalta, jonka mukaan vammaisten osuus yhteiskunnassa on vähintään 10 prosenttia, voidaan arvioida, että Euromed-kumppanuusmaissa elää noin 25 miljoonaa vammaista. Komitea kehottaa Euromed-alueen päättäjiä panostamaan vammaisten yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen, mm. heidän ottamiseensa mukaan työmarkkinoille.

1.8

Euromed-kumppanuusmaat tulisi saada mukaan mahdollisimman moniin Välimeren molemmin puolin sijaitsevien maiden yhteenkuuluvuutta vahvistaviin aloitteisiin, kuten eurooppalaisiin teemavuosiin (1), sekä vuosittaiseen Euroopan kulttuuripääkaupungin sekä vastikään käynnistettyyn kaikille esteettömien mahdollisuuksien eurooppalaisen pääkaupungin (2) nimeämiseen.

2. Johdanto

2.1	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on käsitellyt Euromed-kumppanuusmaiden sosiaalialan kehitystä aikaisemmissa lausunnoissa.

2.2	Komitea päätti laatia käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon antaakseen panoksensa vammaisten tilanteen tiedostamiseen ja parantamiseen Välimeren alueella. Parhaillaan on meneillään sosiaalialan kehityksen kannalta tärkeä vaihe, johon liittyy koko maailmalle yhteisiä suuria haasteita.

2.3	Vuonna 1995 käynnistetty Barcelonan prosessi elvytti uudelleen EU:n suhteet Välimeren alueen naapurimaihin (3) ja määritteli puitteet rauhan ja talouskasvun luomiselle alueella. Barcelonan julistuksesta on kulunut 15 vuotta, mutta kehitys on tähän asti ollut vaatimatonta.

2.4

Vuonna 2008 käynnistetty Välimeren unionin aloite antoi yhteistyölle uutta pontta, jota Euromed-kumppanuuteen osallistuvat tahot voivat hyödyntää alueen tasapainoisen kehityksen hyväksi. Keskeinen asema tässä kehityksessä tulisi olla sosiaalialan kehittämisellä, myös vammaisten tilanteen parantamisella.

2.5	Euroopan komissio voisi kumppanuussopimusten puitteissa vahvistaa sosiaalialan kehityksen näkökohtaa ja tuoda entistä selkeämmin esiin, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta on välttämättä parannettava.

2.6

Libanonissa vuoden 2002 lokakuussa pidetyssä tapaamisessa julistettiin arabimaiden vammaisten vuosikymmen, joka kestää vuoteen 2012 asti. Tämän teemavuosikymmenen käynnistämistapahtumaan osallistui 19 arabimaan ja alueen yli 100 vammaisjärjestöjen edustajia. Tapahtumassa hyväksytty julkilausuma on osallistuvien valtioiden sosiaaliministereiden parissa toteutetun pitkäaikaisen kuulemisprosessin tulos.

2.7

Useat Välimeren alueen maista ovat ratifioineet vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen (4), jonka tavoitteena on taata vammaisten oikeudet ja parantaa heidän elämänlaatuaan. EU:ssa yleissopimuksen ratifiointiin liittyy esitys syrjinnän vastaiseksi direktiiviksi, josta ETSK on laatinut lausunnon. Eri elämänaloilla esiintyvän syrjinnän vastaista direktiiviä ei ole vielä hyväksytty, mutta prosessi on käynnissä, ja sen päättämisellä EU ottaa suuren askeleen vammaisten oikeuksien suojelussa.

2.8

Yhteistyössä inhimillisen kehityksen alalla on saavutettu myönteisiä tuloksia. Inhimillisen kehityksen indeksi kohosi vuoden 1995 keskiarvosta 0,694 keskiarvoon 0,736 vuonna 2007 (5). Meneillään oleva kriisi vaikuttaa kielteisesti tähän kehitykseen, ja siksi yhtäläiset mahdollisuudet tulisi asettaa Euromed-kumppanuusmaiden sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä keskeiselle sijalle.

2.9

Vammaisten oikeuksien ja elämänlaadun tilanne vaihtelee eri Euromed-kumppanuusmaissa. Käsillä olevan lausunnon tavoitteena on kiinnittää valtioiden huomio tarpeeseen parantaa vammaisten tilannetta ja alalla toimivien kansalaisjärjestöjen työn tuloksekkuutta sekä ottaa kyseisten järjestöjen edustajat entistä aktiivisemmin mukaan EU:n ja Euromed-kumppanuusmaiden kansalaisyhteiskuntien säännölliseen yhteistyöhön. Yksittäisten valtioiden esimerkit sekä viittaukset näissä maissa tehtyihin tutkimuksiin ja kerättyihin tietoihin osoittavat, että kyseiset valtiot pyrkivät tosissaan osallistamaan vammaisia ja ovat ryhtyneet toimiin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi.

3. Sosiaalinen osallisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet

3.1

Barcelonan prosessin (1995) puitteissa käsitellään sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen yleistä yhdenmukaistamista Välimeren molemmilla puolin nostamatta esiin eri väestöryhmien erityistarpeita. EU:n koheesiopolitiikka on osoittanut, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen sekä yhteiskunnan yhteenkuuluvuuden parantaminen hyödyttävät koko yhteiskuntaa.

3.2	Yhteisen vapaakauppa-alueen perustamista ajatellen on oleellista, että vammaisten elinympäristö ja toimeentulo vastaisivat yhä enemmän EU:n olosuhteita. Sen saavuttamiseksi vammaiset on otettava kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla yhä tehokkaammin mukaan päätöksentekoprosesseihin.

3.3

Osallistava koulutus, työllisyyspolitiikka, tasapainoinen aluekehitys ja osallistuminen päätöksentekoprosesseihin auttavat köyhyyden vähentämisessä sekä lisäävät osaltaan Euromed-kumppanuusmaiden vetoa elin- ja työssäkäyntipaikkana ja vähentävät näin maastamuuttoa. Sosiaalinen osallisuus lisää ihmisten vapaan liikkumisen mahdollisuuksia. Monissa Euromed-kumppanuusmaissa vammaiset lapset eivät saa asiamukaista koulutusta, ja työikäiset vammaiset eivät kykene hyödyntämään työmarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.

3.4

Useimmat Euromed-kumppanimaiden yleisistä kouluista eivät tarjoa koulutusmahdollisuuksia vammaisille lapsille. Noin puolet vammaisista lapsista elää laitoksissa – erotettuina omista perheistään. Vammaiset eivät voi toteuttaa oikeuttaan osallistua työmarkkinoihin, vaikka kumppanimaissa on säädetty lakeja, jotka velvoittavat vammaisten tukemiseen ja työpaikan takaamiseen avoimilla työmarkkinoilla. LPHU-järjestön (Lebanese Physically Handicapped Union) vuonna 2003 laatima tutkimus osoittaa, että instituutiot, jotka saavat suurimman osan vammaisille tarkoitetuista julkisista varoista, eivät tarjoa vammaisille työmarkkinoilla tarvittavaa koulutusta.

Vammaisten oikeuksista tehty YK:n yleissopimus Euromed-alueella

3.5

YK:n yleissopimuksen EU:n ulkopuolisista Euromed-kumppanuusmaista ovat vammaisten oikeuksista ratifioineet Algeria, Bosnia ja Hertsegovina, Marokko, Tunisia, Turkki, Egypti, Syyria, Jordania, Kroatia ja Montenegro. Yleissopimus on vielä ratifioimatta Israelissa, Palestiinassa, Libanonissa, Albaniassa, Mauritaniassa, Monacossa sekä tarkkailijana toimivassa Libyassa. Myös osassa EU:n jäsenvaltioita yleissopimus on vielä ratifioimatta.

3.6

Yleissopimuksen artikloissa vammaisille taataan suojelu syrjinnältä kaikilla elämän aloilla – esimerkiksi työelämässä – sekä esteetön pääsy liikennevälineisiin, julkisiin rakennuksiin ja omaan asuntoon. Yleissopimuksessa korostetaan palveluiden ja asianmukaisen sosiaalisen suojelun saatavuutta sekä kaupungeissa että maaseudulla.

3.7

YK:n yleissopimuksessa keskeinen asema on koulutuksen saatavuudella, oikeudella valita vapaasti asuinpaikka, oikeudella perhe-elämään ja oikeudella osallistua poliittiseen elämään. Yleissopimuksessa on myös erilliset vammaisia lapsia ja naisia koskevat artiklat. Näillä ryhmillä on suuri merkitys sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiselle Euromed-yhteistyössä.

3.8

Yleissopimuksen perustekstiin on liitetty myös vapaaehtoisuuteen pohjautuva pöytäkirja. Pöytäkirjan allekirjoittaneet ja ratifioineet valtiot sitoutuvat luomaan yleissopimuksen noudattamista valvovan seurantaelimen. Samalla osallistujavaltiot sitoutuvat raportoimaan YK:lle siitä, missä määrin vammaisten tilanne vastaa yleissopimuksen määräyksiä.

3.9

Yleissopimuksen ratifiointi on ensimmäinen askel pitkällä tiellä kohti yhteiskunnan uutta suhtautumista vammaisiin ja heidän fyysisen elinympäristönsä muuttamista sekä EU:n jäsenvaltioissa että Euromed-kumppanuusmaissa. Nykyisin useiden eteläisen Välimeren alueen valtioiden väestöryhmien – mm. vammaisten – sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ei vastaa yleissopimuksen määräyksiä.

Yhtäläisten mahdollisuuksien ulottuvuus aluekehityksessä

3.10

Euromed-kumppanuusmaiden keskinäisellä alueellisella yhteistyöllä on tärkeä rooli vammaisten jokapäiväisen elämän parantamisessa. Huomattavaa parantamisvaraa on liikkumismahdollisuuksissa, tiedon jakamisessa, vammaisille suunnattujen palveluiden luomisessa sekä yhteisten hankkeiden toteuttamisessa. Valtion sisäinen alueellinen yhteenkuuluvuus – joka ilmenee maaseutualueiden kestävänä kehityksenä sekä vammaisille suunnattujen palveluiden tarjoamisena myös kaupunkialueiden ulkopuolella – vahvistaa Euromed-kumppanuusmaiden kilpailukykyä.

3.11	Vastavuoroisen ymmärryksen, joka käsittää yhteiskuntaryhmien välisen suvaitsevuuden sekä syrjinnän torjunnan, tulisi olla lähtökohtana Euromed-kumppanuusmaiden keskinäisissä suhteissa sekä Euromed-kumppanuustoiminnan puitteissa.

3.12	Välimeren alueen maaseutualueiden sosiaalinen haavoittuvuus ilmenee köyhyytenä, työttömyytenä, infrastruktuurin puutteena, maaperän köyhtymisenä ja jatkuvana maaltapakona. Valtioiden tulisi panostaa tämän kielteisen kehityksen pysäyttämiseen.

Vammaisten hyväksi toimivat kansalaisjärjestöt ja niiden rooli yhteiskunnassa

3.13

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on olemassa vammaisjärjestöjen kattojärjestöjä. Vammaisten kattojärjestöjen olemassaolo auttaa eri vammaisryhmiä ymmärtämään paremmin toistensa tarpeita ja osallistumaan yhteisellä äänellä politiikan muotoiluun. Euromed-kumppanuusmaissa tulisi tukea vammaisten kattojärjestöjen luomista ja vahvistamista.

3.14	Vammaisia ja eri vammaisryhmiä yhdistäviä kattojärjestöjä on perustettu useissa Euromed-kumppanuusmaissa: Marokossa, Jordaniassa, Tunisiassa ja Egyptissä.

3.15

Handicap International -järjestö (HI) on avannut voittoa tavoittelemattomille organisaatioille suunnatun kilpailun, jonka tavoitteena on saada vammaisia mukaan näiden organisaatioiden toimintaan.

Tunisia ja Jordania oli otettu mukaan YK:n kehitysohjelmaan (UNDP). Jordaniassa on perustettu UNDP:n kumppaniksi liikuntavammaisjärjestö Al Hussein Society for the Habilitation and Rehabilitation of the Physically Challenged. Tavoitteena on tuoda tietotekniikan mahdollisuudet vammaisten ulottuville luomalla IT-tiloja, joissa on erityisiä ohjelmistoja, mm. grafiikkapohjaisia sovelluksia, ja tarjoamalla IT-koulutusta liikuntavammaisille.

3.16

Kansainvälinen vammaisten kattojärjestö DPI (Disabled Peoples International) vahvistaa internetsivullaan, että järjestöön ollaan perustamassa kuudetta alueosastoa, joka kattaa arabimaat. Järjestön antamien tietojen mukaan jo kymmenen valtiota on ilmoittanut kiinnostuksestaan liittyä siihen, ja alueosasto saataneen perustettua kahden–kolmen kuukauden kuluessa.

4. Oikeusperiaatteen yhdistäminen hyväntekeväisyyteen vammaisten elämänlaadun parantamiseksi

4.1

Kulttuuritaustan vuoksi Välimeren alueella vammaisten auttamiseen ja heidän yhteiskuntarooliinsa suhtautumiseen on vaikuttanut vahvasti uskonto. Erilaiset tulkinnat vammaisuuden syistä tulisi korvata tieteellisesti perustetuilla tiedoilla, sillä se edistäisi oikeusperiaatteeseen pohjautuvaa lähestymistapaa vammaiskysymyksissä. Euromed-kumppanuusmaissa yhteiskunta suhtautuu yleensä eri tavoin ihmisiin, joilla on synnynnäinen vamma kuin ihmisiin, joilla on myöhemmin aiheutunut vamma: yleensä kaikkein kielteisin asenne kohdistuu ihmisiin, joilla on synnynnäinen ja ulkoisesti havaittavissa oleva vamma. Siksi on hyvin tärkeää levittää tietoa erityyppisistä vammoista sekä nostaa esiin vammaisten osaaminen ja heidän todelliset kykynsä.

4.2

Esimerkiksi Marokossa asia koskettaa pahimmassa tapauksessa noin neljäsosaa perheistä. Palveluiden saatavuus on huomattavasti heikompaa, kun kyse on ulkoisesti nähtävissä olevista vammoista. Uskonnon ja perheen roolin vuoksi hyväntekeväisyyteen pohjautuva ajattelu on Marokossa yleistä. Avuntarvitsijan auttaminen on ylevä periaate, mutta se ei yksin riitä takaamaan vammaiselle tai kroonisesti sairaalle ihmiselle riittävää toimeentuloa.

4.3

Vammaisten elämänlaadun parantamiseen tähtäävän hyväntekeväisyyden ohella voitaisiin huolehtia palveluiden tarjoamisen ja elinympäristön jatkuvasta parantamisesta. Vammaisjärjestöt ja muut sosiaalialan kansalaisjärjestöt voisivat yhteiskunnan tuella täydentää menestyksekkäästi hyväntekeväisyyteen perustuvaa avustusmallia oikeusperusteisella mallilla. Vammaiset on otettava mukaan päätöksentekoprosesseihin, jotka koskevat sosiaalijärjestelmän kehitystä. Marokossa on esimerkiksi havaittavissa yhä enemmän siirtymistä hyväntekeväisyyteen perustuvasta lähestymistavasta oikeusperusteiseen malliin. Hyvinä esimerkkeinä siitä, kuinka Euromed-kumppanuusmaassa valtio tai paikallinen taho on panostanut edellä mainittuun malliin, voidaan mainita HI-järjestön (Handicap International) hankkeet Marokossa. HI-järjestö on vuodesta 1993 alkaen Marokossa toiminut valtiovallasta riippumaton organisaatio.

4.4

Vuonna 2004 sosiaaliministeriön tuella toteutettu kyselytutkimus vammaisten, myös vammaisten lasten ja heidän perheensä, tilanteesta osoitti, että 70 prosentilla vammaisista puuttuu täysin pääsy koulutukseen ja vain 30 prosenttia vammaisista lapsista käy koulua. Keskeisenä ongelmana pidettiin sosiaalipalveluiden ja asiantuntijoiden puutetta sekä sitä, että 50 prosenttia vammaisista lapsista ei käy koulua yhteiskunnan kielteisen suhtautumisen vuoksi. Tutkimuksen pohjalta laadittiin seuraavat suositukset:

—	Yhteiskunnan on kokonaisuutena muutettava suhtautumistaan vammaisiin.

—	Vuosille 2006–2011 laadittiin Marokon ja myös Tunisian kattava valtiollinen strategia, jolla pyritään paikallisten vammaiskeskusten verkottamisella laajentamaan alueen palvelutarjontaa. Marokossa on nykyisin noin 100 vammaisten hyväksi toimivaa järjestöä.

—	Strategian keskeisenä kohtana on palveluiden tarjoajien kouluttaminen (esimerkiksi fysioterapeuttien verkoston rakentaminen yhteistyössä terveysministeriön kanssa).

—	Kaikki paikalliset eturyhmät on otettava mukaan verkoston työhön yhdessä vammaisten kanssa.

—	Lääketieteellisen kuntouttamisen lisäämisen ohella tulisi entistä määrätietoisemmin pyrkiä asianmukaisten tietojen levittämiseen paikallisella ja kulloisenkin yhteisön tasolla.

4.5

Vammaisten lasten ja heidän perheidensä tilanne Euromed-kumppanuusmaissa vaatii suurta huomiota. Vammaisten ja heitä (myös lapsia) hoitavien perheiden tulisi itse osallistua päätösten tekoon tarvittavista uusista palveluista ja asianmukaisten kuntouttamismahdollisuuksien ja palveluiden tarjoamisesta. Nykyisessä osallistavassa sosiaalihuolto- ja kuntoutusjärjestelmässä perhe on sekä paikallishallinnon että kansallisten viranomaisten edustajien ja myös palveluiden tarjoajien kumppani. Perheet voivat ehdottaa uusia palveluita ja osallistua palveluntarjonnan muotoiluun, ja niillä on arvokasta asiantuntemusta vammaisiin liittyvissä kysymyksissä. Kehittyneen palveluverkoston puuttuessa on mahdollista soveltaa mainittua lähestymistapaa yhteisöpohjaiseen kuntoutukseen tukeutuen ja kytkeä mukaan epävirallisia vammaisten tukiryhmiä sekä alalla toimivia voittoa tavoittelemattomia organisaatioita.

Sosiaalis-taloudellinen kehitys ja keinot vammaisten tilanteen parantamiseksi

4.6

Vammaisten riittävän toimeentulon ja oikeuksien takaaminen on mahdollista vain heille tarjottavan järjestelmällisen ja jatkuvan tuen avulla. Kun otetaan huomioon, että Välimeren alueen eri maiden sosiaalis-taloudellisten kehityserojen ja myös meneillään olevan kriisin vuoksi palveluiden luomiseen on vain rajallisia mahdollisuuksia, vammaiset tulisi itse saada mukaan aktiiviseen ratkaisujen etsimiseen.

4.7

Sosiaalisen osallistamisen onnistumisen takaa parhaiten työllistäminen. Tässä on otettava huomioon sekä avointen että suojattujen ja tuettujen työmahdollisuuksien avaaminen vammaisille. Euroopan unionissa on ryhdytty toimiin vammaisten työllisyyden parantamiseksi sekä säädösten että hyvien käytänteiden kautta. Eurooppalaisen vammaisten teemavuoden 2003 puitteissa EU:n työmarkkinaosapuolten järjestöt vahvistivat uudelleen yhteisen julkilausuman vammaisten työllisyyden edistämiseksi. Julkilausuman keskeisenä ajatuksena ovat vammojen korostamisen sijaan kykyjen esille nostaminen. Tämä tarjoaa Euromed-kumppanuusmaille oivan välineen, jonka avulla ne voivat ryhtyä tarvittaviin toimiin vammaisten työllistämiseksi – erityisesti osuus- ja yhteisötalouden yrityksissä.

4.8

Avattaessa Euromed-kumppanuusmaiden työmarkkinoita vammaisille voidaan tukeutua myös vuonna 1993 tehtyyn arabimaiden sopimukseen vammaisten kuntoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Sopimuksessa korostetaan tarvetta poistaa työympäristön esteitä ja mahdollistaa vammaisille joukkoliikenteen asianmukainen käyttö. Lisäksi ehdotetaan työllistämiskiintiön ottamista käyttöön myös vammaisten osalta; tätä toimenpidettä vammaisten työllisyystilanteen parantamiseksi sovelletaan myös osassa EU:n jäsenmaita.

4.9

Vammaisilla on annettavanaan yhteiskunnallinen panos, mutta sitä varten on luotava suotuisa ympäristö, joka pohjautuu oikeuksiin ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistamiseen. On myös tärkeää tukea vammaisia edustavien järjestöjen työtä. Valtion tulisi huolehtia järjestelmällisesti sen alueella elävistä ihmisistä, joihin kuuluvat myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat vammaiset.

4.10

Naiset osallistuvat yleensä aktiivisesti vammaisten elämänlaadun parantamistoimien toteutukseen – joko yksityisesti perheen sisällä tai yhteiskunnallisten toimien puitteissa. Naisten rooli tässä työssä on tunnustettava. Sosiaalialan toimien toteuttaminen ei kuitenkaan saa jäädä pelkästään perheiden hartioille. Euromed-kumppanuusmaissa perheissä, joissa on vammainen lapsi, pääosan hoitovastuusta kantavat usein naiset (lasten äidit) – yhtenä syynä tähän ovat uskonnolliset vakaumukset ja kulttuuriset ominaispiirteet.

Euromed-kumppanuusmaiden naisten, lasten ja vähemmistöjen yleinen tilanne on kuvattu vuonna 2002 laaditussa arabimaiden inhimillisen kehityksen raportissa (Arab Human Development Report), jonka mukaan vuonna 2000 noin 53 prosenttia naisista oli lukutaidottomia, ja arvioiden mukaan tämä luku tulee vuonna 2015 olemaan 37 prosenttia.

4.11

Hyvän esimerkin Välimeren alueen sosiaaliturvaohjelmasta tarjoavat Handicap International -järjestön (HI) Tunisiassa toteuttamat hankkeet, joilla pyrittiin kehittämään sosiaaliturvaa ja yhteisvastuuta ja joihin osallistuivat sekä keskenään verkottuneet asiantuntijat että peruskäyttäjät, eli vammaiset ja heidän perheensä. Vuosina 1998–2002 toteutettiin hanke ”Vammautumisen ehkäiseminen lapsuudessa”, jolla pyrittiin parantamaan vammaisille lapsille suunnattujen palveluiden laatua kouluttamalla kuntoutusasiantuntijoita ja varustamalla erikoistuneita keskuksia tarvittavilla välineillä. Vuosina 1998–2003 perustettiin erillisen hankkeen puitteissa kaksi kuntoutusklinikkaa sekä rakennettiin kuntoutuskeskus, teknisiä apuvälineitä tuottava verstas ja kaksi liikkuvaa korjausverstasta teknisille apuvälineille. HI-järjestön Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa toteuttaman hankkeen ”Vammaisten omatoimisuuden edistäminen Maghreb-maissa” (2004–2006) tavoitteena oli paikallisten aloitteiden kannustaminen, jotta voitaisiin edistää vammaisten sosiaalista osallisuutta ja kasvattaa heidän itseluottamustaan ja omanarvontuntoaan. Hankkeeseen osallistuivat mm. Tunisian sosiaaliministeriö sekä useat vammaisjärjestöt.

4.12

Hyvänä esimerkkinä EU:n hankkeesta, jolla pyrittiin muuttamaan Euromed-kumppanuusmaan yhteiskunnan suhtautumista vammaisiin, toimii EuroMed-nuoriso-ohjelma (EuroMed Youth Programme), joka on yksi Euroopan komission EU:n ulkopuolella toteuttaman nuorisotyön kulmakivistä. Kyse on Barcelonan prosessin kolmannen osan alueohjelmasta, jolla pyritään kehittämään epävirallista koulutusta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua 27 Euromed-kumppanuusmaassa. Osallistuvien maiden määrä nousee lähiaikoina 37:ään. EuroMed-nuoriso-ohjelma on konkreettinen aloite EU:n ja Välimeren alueen maiden kumppanuudessa. Aloitteen välineitä voidaan käyttää parantamaan Euromed-kumppanuusmaiden nuorison keskinäistä ymmärrystä, edistämään kansalaisyhteiskunnan demokratisoitumista, kasvattamaan nuorten ja erityisesti nuorten naisten kansalaisrohkeutta, lisäämään nuorisojärjestöjen merkitystä sekä edistämään nuorisojärjestöjen keskinäistä tiedon- ja kokemustenvaihtoa. Suhtautumista vammaisiin ja kroonisesti sairaisiin ihmisiin pystytään muuttamaan juuri tämänkaltaisilla välineillä. Ohjelma käynnistyi vuonna 1999, ja sitä voidaan pitää Euroopan komission nuoriso-ohjelman jatkona kyseisellä alueella.

5. Kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu (Design for All) – Esteettömän ympäristön luominen Välimeren alueella

5.1

Rakennusympäristö ja liikenne Euromed-kumppanuusmaissa eivät vastaa vammaisten tarpeita. On muistettava, että vammaisten lisäksi esteettömästä ja käyttäjäystävällisestä ympäristöstä hyötyvät myös muut yhteiskuntaryhmät, kuten lapsiperheet, ikääntyneet sekä loukkaantumisen vuoksi väliaikaisista liikkumisvaikeuksista kärsivät ihmiset.

5.2

Kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu tarkoittaa sellaista tuotteiden ja elinympäristön muotoilua, jonka ansiosta kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman rajoittamattomasti ilman mukautuksia tai erityisratkaisuja. Yleispätevä suunnittelu toimii yhdessä muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa ja on luonnollinen osa kokonaisvaltaista ratkaisua.

5.3

Seuraavassa on lueteltu kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun keskeiset periaatteet, jotka tulisi ottaa huomioon elinympäristön muotoilussa:

—	Kaikkien väestöryhmien mahdollisuus tasapuoliseen käyttöön.

—	Ihmisoikeuksilla on keskeinen asema kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävässä suunnittelussa.

—	Käyttäjäystävällisyys ja käytön joustavuus – muutosten tekemisen on oltava helppoa.

—	Yksinkertaisuus ja intuitiivisuus – käytön logiikan on oltava ymmärrettävissä.

—	Asiaa koskevat tiedot on esitettävä käyttäjän ymmärrettävissä olevassa muodossa.

—	Toimintavarmuus – rakennettu ympäristö ei saa rikkoontua tai kulua helposti.

—	Ympäristön ja apuvälineiden käyttö ei saa vaatia suurta voimaa.

—	Rakennetun ympäristön on oltava tilava, ja sen on sovelluttava eri apuvälineitä tarvitsevien ihmisten käytettäväksi.

5.4	Fyysisen ympäristön lisäksi erityinen merkitys on myös asenteilla. Liikenneturvallisuus kaupunkiympäristössä riippuu suuressa määrin huomion kiinnittämisestä muihin tienkäyttäjiin. Esteettömän ja käyttäjäystävällisen ympäristön luomisessa keskeinen rooli on tiedotuksella.

5.5

Joissain Euromed-kumppanuusmaissa on jo hyväksytty säännöksiä julkisten paikkojen esteettömyydestä (mm. Jordaniassa, Marokossa ja Tunisiassa). Vammaisten oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa määrätään selkeästi, että vammaisten esteettömän liikkumisen takaamatta jättämistä on pidettävä syrjintänä. Hyvin tärkeää on myös työpaikkojen esteettömyys ja turvallisuus.

5.6

Julkisen liikenteen tilanne on vammaisten kannalta edullisempi maissa, joissa rautatieliikenteeseen on investoitu ja sitä on uudenaikaistettu. Esimerkiksi Marokossa rautatieliikenne on hyvin kehittynyt; vammaiset voivat käyttää junia, kun asemarakennukset ja laiturit mahdollistavat heille junaan nousemisen.

5.7	Hyviä esimerkkejä esteettömän julkisen liikenteen hankkeista ja muusta kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävästä suunnittelusta Euromed-kumppanuusmaissa tulee ottaa huomion kohteeksi.

5.8

Jordaniassa on esimerkiksi ryhdytty toimiin, joilla varmistetaan julkisten paikkojen esteettömyyttä vammaisille koskevien säännösten soveltaminen myös päivittäisessä elämässä. Tätä tarkoitusta varten Suur-Ammanin kaupunginhallitus toteutti kaksipäiväisen kuulemismenettelyn yhteistyössä vammaisten neuvoston kanssa. Vastaavanlaiset aloitteet olisivat tervetulleita koko alueella.

Esteetön ympäristö matkailuelinkeinon edistäjänä

5.9

Vuosittain yli 40 miljoonaa matkailijaa vierailee Euromed-kumppanuusmaissa. Esteetön ympäristö ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu on matkailun kannalta tärkeää. Asiakkaiden valintoihin vaikuttavat mukavuus ja saavutettavuus, ja näin ollen he suosivat alueita, joissa on jo panostettu esteettömän ympäristön luomiseen.

5.10	Yhteisten ja erityisesti kaikkien EU:n rahoittamien hankkeiden toteutuksessa on otettava huomioon kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun periaatteet. Liikennealan esteettömyyden edistäminen on tärkeää. http://www.euromedtransport.org.

5.11

Euroopan neuvoston raportissa, jossa käsitellään täydellisen osallistamisen saavuttamista yleispätevän suunnittelun periaatetta toteuttaen, sisältää hyviä esimerkkejä siitä, miten kaikkien käytettävissä olevan ympäristön etuja voidaan hyödyntää vammaisten osallistamisessa. Euromed-kumppanuusmaat voisivat soveltaa kyseisen raportin hyviä esimerkkejä.

5.12	Ajatus, että esteetön ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävään suunnitteluun perustuva ympäristö vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnan taloudelliseen kehitykseen, tarjoaa päätöstentekijöille tärkeän perusteen taata kaikille – myös vammaisille – käyttökelpoinen ympäristö.

5.13	Kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävässä suunnittelussa on otettava huomioon lukuisat kuulo- ja näkövammaisia haittaavat esteet. Tällaiset esteet on poistettava, jotta kaikilla elämänaloilla voidaan taata tasavertaiset oikeudet tavaroiden ja palveluiden saatavuudessa.

6. EU:n ja Euromed-kumppanuusmaiden välisen yhteistyön tiivistäminen vammaiskysymyksissä

6.1

Kaikissa Euromed-kumppanuusmaissa on Euroopan unionin edustus. Se helpottaa tutustumista alan kysymyksiin ja EU:n politiikkaan. Edustusten tulisi osoittaa hyvää esimerkkiä ja avautua vammaisjärjestöille. Samalla tulisi varmistaa, että EU:n edustustahojen julkiset tilat vastaavat kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävän suunnittelun periaatteita.

6.2

EU on vuonna 1999 tehdystä Amsterdamin sopimuksesta lähtien pitänyt vammaisten syrjinnän torjuntaa keskeisenä tavoitteena. Parhaillaan EU:ssa keskustellaan syrjinnän vastaisesta direktiivistä. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on laatinut aiheesta lausunnon (6). Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi, ja sitä tulisi hyödyntää Euromed-kumppanuusmaiden kanssa tehtävän yhteistyön syventämisessä, erityisesti kun otetaan huomioon niiden sosiaalinen tilanne. Euromed-kumppanuusmaiden kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan edustajat voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin mukaan tällaisten teemavuosien puitteissa toteutettaviin toimiin.

6.3

Euromed-kumppanuusmaiden sosiaalialalla toimivat, ihmisoikeuskysymyksiä edistävät ja syrjintää torjuvat kansalaisjärjestöt voisivat hyödyntää julkisuustyössään eurooppalaisia teemavuosia ja muita aloitteita, joilla pyritään tiedottamaan EU:n painopisteistä suurelle yleisölle. Julkisuustyöllä on suuri merkitys yhteiskunnan asenteiden muuttamisessa ja vammaisten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien elämänlaadun parantamisessa.

6.4

Euromed-prosessiin tulisi sisällyttää joka tapauksessa äskettäin esitetty ehdotus, jonka mukaan eurooppalaisen kulttuuripääkaupungin esimerkin mukaisesti tulisi nimetä myös kaikille esteettömien mahdollisuuksien eurooppalainen pääkaupunki, jotta myös kumppanuusmaiden kaupungit voivat tavoitella tätä nimitystä.

6.5

ETSK katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit edistävät uusien teknisten apuvälineiden ja tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien tuotteiden ja palveluiden luomista ja parantavat näin osaltaan vammaisten elämänlaatua, pienentävät terveys- ja sosiaalikustannuksia, helpottavat pääsyä työmarkkinoille ja luovat uusia työpaikkoja.

6.6

Euroopan vammaisfoorumin (EDF) ja Euromed-kumppanuusmaiden vammaisjärjestöjen välisen yhteistyön lisääminen, mutta myös EU:n ja Euromed-kumppanuusmaiden vammaisjärjestöjen välisten suorien kontaktien lisääminen vaikuttaisi myönteisesti kattojärjestöjen syntymiseen niissä maissa, joissa sellaista ei vielä ole.

6.7

Euroopan vammaisfoorumi tekee yhteistyötä arabimaiden vammaisjärjestön kanssa, joka perustettiin vuonna 1989 Kairossa useampien maiden kansalaisyhteiskunnan vammaisjärjestöjen riippumattomaksi kattojärjestöksi. Arabimaiden vammaisjärjestön puheenjohtaja Naser Al-Mahmood osallistui valtuuskunnan johtajana vuoden 2010 EDF:n yleiskokoukseen Madridissa. Tälläisella yhteistyöllä voidaan vaikuttaa oleellisesti vammaisten tilanteen parantamiseen Euromed-kumppanuusmaissa.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi.

(2) EUVL C 354, 7.28.12.2010, s. 8.

(3) Nykyisin Välimeren unioniin kuuluvat Euroopan unionin 27 jäsenvaltion lisäksi seuraavat Välimeren alueen valtiot: Algeria, Marokko, Tunisia, Turkki, Egypti, Israel, palestiinalaishallinto, Syyria, Libanon, Jordania, Kroatia, Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Monaco, Mauritania ja tarkkailijana Libya.

(4) http://www.un.org/disabilities.

(5) UNDP.

(6) EUVL C 182, 04.08.2009, s. 19.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/102

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n monikielisyyspolitiikka” (lisälausunto)

2011/C 48/18

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

EU:n monikielisyyspolitiikka.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 145 puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut EU:n toimielimille viime vuosina kaksi lausuntoa eurooppalaisesta monikielisyysstrategiasta:

1)	Ensimmäisen – ”Uusi monikielisyyden puitestrategia” – aiheena oli Euroopan komission vuonna 2005 esittelemä uusi strategia. (1)

2)	Toinen oli komission jäsenen Leonard Orbanin 4. helmikuuta 2008 pyytämä valmisteleva lausunto, joka pohjusti komission tiedonantoa ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus”. (2)

1.2

Monikielisyyspolitiikka on yksi ETSK:n poliittisista painopisteistä ja se sisältyy ETSK:n puheenjohtajiston vuosien 2008–2010 ohjelmaan, sillä se auttaa parantamaan talouden kilpailukykyä, saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet ja vahvistamaan Euroopan yhdentymistä kulttuurienvälisen vuoropuhelun kautta (”moninaisuudessaan yhtenäinen”).

1.3

Vuonna 2006 määritelty monikielisyyspolitiikka on tällä hetkellä kehitys- ja toteutusvaiheessa. Tämän lisälausunnon tarkoituksena onkin tarkastella alalla tapahtunutta edistystä sekä komission ja erityisesti koulutuksen ja kulttuurin pääosaston toteuttamia toimenpiteitä. Samalla täydennetään ja ajantasaistetaan ETSK:n suosituksia muun muassa elinikäisestä oppimisesta, aikuiskoulutuksesta sekä työllisyydestä ja kestävistä taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista vaikutuksista.

2. Monikielisyys Euroopassa: nykytila

2.1	Neuvosto (koulutus, nuoriso ja kulttuuri) antoi 21. marraskuuta 2008 päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa sekä päätöslauselman Euroopan monikielisyysstrategiasta (3).

2.2

Komissio ja neuvosto hyväksyivät useita talous- ja sosiaalikomitean ehdotuksia:

—	opetuksen käyttötapojen ja tarjonnan monimuotoisuuden edistäminen

—	kulttuurienvälisyyden ja maahanmuuttajien kielten tukeminen

—	Euroopan kielten levittäminen kulttuurivaihdossa kolmansien maiden kanssa

—	elinikäisen oppimisen ja monimuotoisuuden edistäminen talousalalla ja yrityksissä

—	kääntämisen ja tulkkauksen tukeminen.

2.3	Sen jälkeen komissio on perustanut kaksi kuulemisfoorumia: toisen koulutus- ja kulttuurialan yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille ja toisen taloudellisille eturyhmille, kuten työmarkkinaosapuolille ja yliopistoille (4). ETSK on mukana jälkimmäisessä tarkkailijana.

2.4

Ammattiliitot ovat puolestaan järjestäneet vuodesta 2006 useita aloitteita tai osallistuneet niihin: konferensseja kielten käyttämisestä työssä, tuomioistuinten päätöksiä, joissa vahvistetaan oikeus työskennellä omalla kielellä ja kielletään syrjintä, ranskankielisten maiden yhteistyöhankkeita (ranskankielinen sähköinen portaali Quebecin ilmailuteollisuuden työntekijöiden kanssa).

2.5	Komissio on ilmoittanut saaneensa julkisiin kuulemisiinsa useita vastauksia (8) paikallisilta työntekijäjärjestöiltä ja ammattiliitoilta, mutta vuoteen 2009 mennessä se ei ollut vielä kertaakaan konsultoinut asianmukaisesti Euroopan ammatillista yhteisjärjestöä (EAY).

2.6

Monikielisyyden eurooppalainen seurantakeskus (European Observatory for Plurilingualism), joka on yrityksistä ja yliopistoista muodostuva verkosto, järjesti Berliinissä kesäkuussa 2009 eurooppalaiset monikielisyyspäivät, joille ETSK osallistui. Tapahtumaan osallistui myös EAY ja toimialakohtaisia työmarkkinaosapuolia.

2.7

Kansallisella tasolla voidaan mainita Ranskan kulttuuri- ja viestintäministeriön parlamentille esittelemä vuosikertomus ranskan kielen käytöstä. Kertomus perustuu lakiin N:o 94-665 (5), jossa vaaditaan katsauksen laatimista ranskan kielen tilanteesta kansallisella tasolla sekä ranskan kielen käytöstä kansainvälisissä organisaatioissa. Vuoden 2009 kertomuksessa kuvataan ranskan kielen tilannetta EU:n toimielimissä ja Afrikassa toimivissa kansainvälisissä organisaatioissa. Siinä käsitellään myös ranskan käyttöä ja monikielisyyttä julkisissa palveluissa, työelämässä ja yritysten kielistrategioissa, sosiaalisessa elämässä ja tiedeyhteisössä, ja tarkastellaan lukutaidottomuutta, maahanmuuttajien sopeutumista ja palkansaajien koulutusta toisaalta julkisella ja toisaalta yksityisellä sektorilla.

2.8

EAY aikoo rahoittaa hankkeen, jossa toteutetaan arviointitutkimus, ja perustaa ”kieliä ja työoloja” käsittelevän työryhmän (Task Force) tutkimaan erilaisia näkökohtia kielenkäytöstä työssä. Tarkoitus on

—	tuoda osaamistalouden työntekijät, aikuisopetuskouluttajat ja aikuisopettajat sekä myös tulkit ja kääntäjät sekä tutkijat yhteen ajamaan omia ja yleisen edun mukaisia vaatimuksiaan

—	puolustaa kansallisen kielen käyttöä työssä ja vieraiden kielten hallinnan arviointiperusteiden suhteellista ja syrjimätöntä soveltamista työpaikalla

—	tutkia niiden valtioiden saamaa taloudellista etua, joiden kieltä käytetään eniten kansainvälisissä yhteyksissä

—	parantaa eurooppalaisten yritysneuvostojen kaltaisten tahojen oikeuksia: ne voivat nykyisellään käyttää vain parikymmentä tuntia vuodessa kielikoulutukseen

—	antaa etusija turvallisuusnäkökohdille, kun kyse on työntekijöiden ja käyttäjien hoidettavaksi annetusta välineistöstä ja työnantajien vaatimuksista, jotka koskevat pätevyyden tunnustamista, kielitaitoa ja niihin kytköksissä olevaa palkkatasoa.

2.9

Komissio (koulutuksen ja kulttuurin pääosasto) on julkaissut rajoitetun tarjouspyynnön perustamiensa kuulemisfoorumien osanottajille. Tarkoituksena on

—	tukea yrityspalveluhankkeita

—	kartoittaa kielitaidon kartuttamiseen tarvittavia koulutuksia ja kehitellä hyviä käytäntöjä ja konkreettisia ehdotuksia

—	kehittää hankkeita, jotka auttavat muita heikommassa asemassa olevien ryhmien eli esimerkiksi maahanmuuttajien, koulunkäynnin keskeyttäneiden ja ikäihmisten integroitumista

—	levittää oppimenetelmiä ja uuteen teknologiaan perustuvia malleja

—	muuntaa yleisesti strategiaan ja neuvoston suosituksiin sisältyvät toimenpiteet käytännön toimiksi.

2.10

Valitettavaa on, että kaikki kuulemisfoorumien työasiakirjat ja monikielisyyden tukemiseen liittyvän tarjouspyynnön asiakirjat on julkaistu vain yhdellä kielellä. Suositus nro 1 komissiolle: Komission olisi oltava esimerkillinen ja tehokas, ja sen olisi osoitettava, että se noudattaa omaa strategiaansa, jonka tarkoituksena on puolustaa ja edistää monikielisyyttä mahdollisimman laajasti. Komission olisi kunnioitettava perustamiensa kuulemisfoorumien osanottajien eli kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten edustajien perusoikeuksia ja mahdollistettava suullinen työskentely ja asiakirjojen käsittely jokaisen omalla kielellä tai jollakin unionin kielistä (6). Tätä varten sen olisi käytettävä vähintään kolmea tai neljää välikieltä, joista ainakin yksi on vuosina 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden kieli.

2.11

Komissio on julkaissut myös ”Elinikäisen oppimisen ohjelmaan” (7) liittyvän vuoden 2010 oppaan. Ohjelman erityinen tavoite nro 7 on kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen. Ohjelmaan sisältyy neljä alakohtaista ohjelmaa, Comenius (kouluopetus), Erasmus (korkea-asteen koulutus), Leonardo da Vinci (ammatillinen koulutus) ja Grundtvig (aikuiskoulutus), sekä useita poikittaisohjelmia, joista yksi on avaintoiminto nro 2 ”Kielet”. EU:n jäsenvaltioiden lisäksi ohjelmaan voivat osallistua ETA-maat, Turkki, merentakaiset maat ja alueet, Kroatia ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia valmistelevien toimenpiteiden vaiheessa sekä yhteistyökumppanit EU:n naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista kolmansista maista tai maista, jotka kuuluvat erityisiin kohdealueisiin koulutusta tai monikielisyyttä käsittelevän strategisen vuoropuhelupolitiikan kehittämisen suhteen. Komitea pitää yhdennettyä eurooppalaista elinikäisen oppimisen viitekehystä ja laadunvarmistuskehystä erittäin tärkeänä ja kehottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita tutustumaan saatavilla olevaan oppaan ensimmäiseen osaan. Komitea odottaa mielenkiinnolla toista osaa saadakseen tietää, millainen suhteellinen osuus ja määrärahat monikielisyydelle on osoitettu. Suositus nro 2: Komitea pyytää komissiota jälleen kerran kiinnittämään huomiota siihen, että vaikka parannusta on tapahtunut edellisiin ohjelmiin verrattuna, ohjelmia ja menettelyjä käsittelevä opas olisi helppotajuisempi, jos se pohjautuisi jonkinlaiseen kokonaisnäkemykseen. Nykyisellään ohjelmat ja menettelyt ovat monimutkaisia, ja ne karkottavat sellaisia tahoja, joilta puuttuu kykyä valmistella hankkeita menettelytapasääntöjä noudattaen mutta jotka saattaisivat koostaan tai hallinnollisista valmiuksistaan riippumatta tarjota hyödyllistä kokemusta tai innovaatioita kohteena oleville tuensaajille. Eräät julkiset oppilaitoksetkin ovat kritisoineet menettely- tai organisaatiorajoituksia, joita on vaikea noudattaa oppilaitosten hallinnollisten resurssien niukkuuden vuoksi, sekä nuorten tulkkien tai tulkkikouluttajien kouluttamiseen soveltuvista ohjelmista (vaihdot, kielikylvyt) myönnettyjen määrärahojen riittämättömyyttä.

2.12

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tekemässä vuosikertomuksessa varainhoitovuodelta 2008 (8) mainitaan 1060 miljoonan euron summa, joka on myönnetty eurooppalaisina koulutus- ja kulttuurimäärärahoina, monikielisyys mukaan luettuna, keskitetyllä hallintotavalla (EU:n virasto) ja hajautetulla hallintotavalla (kansalliset virastot). Osa summasta käytettiin erilaisiin toteutettuihin suoriin ja toisen asteen tarkastuksiin, sillä toimijoita, jotka ovat suoria tuensaajia, on runsaasti. Monikielisyyden osuutta ei kuitenkaan täsmennetä. EU:n osuuden ja kansallisen osuuden sekä yleisesti ottaen koko eurooppalaisen monikielisyysstrategian eri osioihin suunnatun rahoituksen selville saaminen on siten hankalaa, jopa mahdotonta. Strategiaa ei näin ollen voida arvioida etu- eikä jälkikäteen. Tämä on puute, jonka korjaamista komissio voisi harkita mitä pikimmiten. Suositus nro 3: Olisi laadittava selkeä tilannekatsaus siitä, millaisia summia on budjetoitu ja käytetty nimenomaan monikielisyyden edistämiseen EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa.

3. ETSK:n politiikka ja monikielisyys

3.1

ETSK:lla ja AK:lla on yhteinen oma käännöstoimi (jonka tämänhetkinen ulkoistamisaste on noin 4–6 %), ja komiteat käyttävät komission tarjoamia toimielinten välisiä tulkkauspalveluja (SCIC), joita hoitavat virkasuhteisten tulkkien lisäksi freelance-tulkit (49–52 prosenttia tulkkauksista). Freelance-tulkkien käyttö mahdollistaa kausivaihteluihin sopeutumisen ja kunkin toimielimen tulkkaustarpeiden huomioon ottamisen.

3.2

ETSK ja AK ovat kumpikin allekirjoittaneet palvelusopimuksen (Service Level Agreement), jossa sovitaan SCIC:n tulkkipalvelujen saannin edellytyksistä, palvelujen laskutusperusteista ja osapuolten vastuualueista. Freelance-tulkkien työ- ja palkkausehdot määräytyvät asianomaisten EU:n toimielinten ja kansainvälisen konferenssitulkkien liiton (AIIC) kesken tehdyn toimielinten yhteisen sopimuksen mukaan.

3.3

Komiteoiden yhteispalveluyksiköt ottivat vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten jälkeen käyttöön välikielijärjestelmän (9), jotta ne voivat kattaa 11 uuden virallisen kielen myötä lisääntyneet kielivaatimukset (462 mahdollista kieliyhdistelmää). Komiteoiden pääsihteerit hyväksyivät lisäksi 25. toukokuuta 2010käännöksiä koskevat käytännesäännöt, joiden avulla voidaan muun muassa määritellä komiteoiden kokouksissa ja hallinnossa laadittujen asiakirjojen luonteen perusteella käännösten tärkeysjärjestys ja määräajat.

3.4

Kieliyksiköt ovat laatineet jäsenille ja esittelijöille tarkoitetun tiedotteen, jonka avulla pyritään tiivistämään kieliyksiköiden ja jäsenten välistä yhteistyötä. Tiedotteessa muistutetaan muun muassa tarjolla olevasta henkilökohtaisesta kielipalvelusta: esittelijät voivat saada apua asiakirjojen alkukielisen version laatimiseen erityisesti silloin, kun kieli ei ole esittelijän äidinkieli. Tämä järjestely, kuten myös mahdollisuus luettaa asiakirjat ennen niiden lähettämistä käännettäväksi, auttaa parantamaan asiakirjojen laatua ja helpottamaan näin kääntäjien työtä sekä lyhentämään määräaikoja.

3.5

Tällaista tiiviimpää yhteistyötä, jonka avulla parannetaan palvelun laatua sekä esittelijöiden, jäsenten ja kääntäjien työskentelyolosuhteita, olisi jatkettava keskipitkällä aikavälillä ottamalla jäsenet mukaan eli perustamalla käännösyksiköiden, hallinnon ja pääsihteeristöjen välisten jo olemassa olevien kontaktien lisäksi yhteysryhmä, johon jäsenet tai heidän edustajansa osallistuvat. Ryhmän tehtävänä olisi käydä kokonaisvaltaista, tarpeellista, avointa ja pidemmälle tulevaisuuteen suuntautuvaa keskustelua komiteoille sopivasta kielipolitiikasta ja siihen liittyvistä laatu- ja määräkysymyksistä (suositus nro 4).

4. Erityishuomiot

4.1

Kansainvälisen konferenssitulkkien liiton AIIC:n ja EU-virkamiesten ammattiliiton US:n kuulemisesta kävi ilmi, että sen lisäksi, että organisaatiot puolustavat alan palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien etuja henkilöstön määrään ja aikatauluihin sekä aineellisiin olosuhteisiin (työtilat ja tulkkauskopit) liittyvissä ongelmissa, ne hoitavat myös ammattialan sääntelytehtävää. Tulkeilla ja kääntäjillä on EU:n toimielinten kanssa neuvoteltujen sopimusten perusteella samat oikeudet ja palkkaus kuin samaa työtä tekevillä virkamiehillä, mutta freelancerit saavat nämä samat edut ainoastaan työskentelypäiviltään ja tehtäväkohtaisesti, mistä käytännössä seuraa tosiasiallisia eroja. Sopimuksissa sovitaan kuitenkin myös palvelujen laatuvaatimuksista, ja AIIC:n jäsentulkit neuvottelevatkin tavallisesti koko ryhmän puolesta, jos toimielinten tiettyyn tehtävään tilaamat tulkit ovat liiton jäseniä. EU:n toimielimet ovat tähän asti toimineet pääasiallisen tilaajan roolissaan myönteisesti ja AIIC:tä täydentäen, kun kyseessä ovat olleet ammattikunnan sosiaaliset ja ammatilliset vaatimukset.

4.2

Koska kysyntä on hyvin monimuotoista, on ilmaantunut erilaisia käytäntöjä: jotkut asiakkaat eivät niinkään välitä valtuutuksesta ja laadusta, vaan hyväksyvät jopa ”pakettipalveluja”, joissa palveluntarjoaja vuokraa materiaalin (kopit ja kuuntelulaitteet) ja tulkkien työn samalla laskulla. Tästä on kaksi seurausta:

—	Ensinnäkin henkilöstönvuokraus ja välityspalkkion periminen on laitonta (yritystä ei ole rekisteröity henkilöstövuokraustoimistona, eikä sillä ole EU-oikeuden sen enempää kuin kansainvälisten yleissopimustenkaan nojalla oikeutta periä palkoista välityspalkkiota).

—	Toiseksi palvelujen laatua ei valvota: palvelujen väitetään olevan ”eurooppalaista tasoa”, mikä antaa virheellisesti sen käsityksen, että kyse olisi toimielinten valtuuttamien tulkkien palveluista.

4.3

AIIC on pyytänyt tulkkauksen pääosastoa kiinnittämään huomiota komission pääosastojen silloin tällöin julkaisemiin konferenssipalveluja koskeviin tarjouspyyntöihin, jotka ovat toisinaan kattaneet myös tulkkauspalveluja ja jotka eivät ole olleet toimielinten yhteisen sopimuksen mukaisia. Tulkkauksen pääosasto on oikeudellista yksikköä kuultuaan tiedottanut muille komission pääosastoille asiasta.

4.4

Tulkkien ammatti ei kuulu säänneltyihin ammatteihin. AIIC onkin esittänyt, että kysynnän monimuotoistuessa (yritykset, sosiaaliala jne.) voi tulla tarpeelliseksi pohtia ammatin edistämistä asettamalla selkeät edellytykset tulkin nimikkeen käytölle (yliopistotutkinto, ammatilliset vaatimukset, kokemus jne.), jotta koko tulkkien ammattikunta ei joutuisi kärsimään kielteisistä vaikutuksista ja jotta käyttäjät tai asiakkaat välttyisivät väärinkäytöksiltä (suuret laskut palveluista, joiden laatu ei vastaa ilmoitettua). Komissio voisi käynnistää Euroopan laajuisen työmarkkinaosapuolten kuulemisen asiasta (suositus nro 5). Kaikki haastatellut toimielinten palveluksessa työskentelevät ja freelance-tulkit ja -kääntäjät ovat lisäksi yhtä mieltä tarpeesta edistää myönteistä ja houkuttelevaa kuvaa näistä kahdesta ammatista, jotta saatavilla olisi riittävästi uutta henkilöstöä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.5	Euroopan parlamentilla on omat käännös- ja tulkkauspalvelunsa sekä käytännesäännöt (10), mutta lisäksi se ulkoistaa 40 prosenttia työstä freelance-ammattilaisille. Vuonna 2010 freelance-käännöksiin osoitettiin 22 miljoonaa euroa.

4.6	Euroopan tilintarkastustuomioistuin on laatinut kaksi toimielinten kielijärjestelyihin liittyvää erityiskertomusta (11): Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkausmenoista (RS 5/2005) ja käännösmenoista (RS 9/2006).

5. Kielijärjestelyt ja kulttuurinen monimuotoisuus Lissabonin sopimuksen jälkeen

5.1

Lissabonin sopimus ei muuttanut EU:n kielijärjestelyjä merkittävästi, ellei oteta huomioon kielten lukumäärää ja kielivaatimuksia, joita sovelletaan toimitettaessa säädösehdotuksia kansallisille parlamenteille (pöytäkirja N:o 1, 4 artikla). Sen sijaan sopimuksessa vahvistetaan Euroopan kulttuurien ja kielten monimuotoisuuden kunnioittamisen tavoite. (12)

5.2

Neuvosto vahvistaa asetuksilla yksimielisesti unionin toimielimissä käytettäviä kieliä koskevan sääntelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön määräysten soveltamista (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 342 artikla, entinen EY:n perustamissopimuksen 290 artikla). Myös säännöt Euroopan unionin tuomioistuimessa sovellettavasta kieliä koskevasta järjestelystä vahvistetaan neuvoston yksimielisesti antamalla asetuksella (pöytäkirja N:o 3, 64 artikla). Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa (entinen 2 artikla) määrätään muun muassa, että unioni ”kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä”.

5.3

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 55 artiklassa (entinen 53 artikla) vahvistetaan kielet, joilla perussopimus on laadittu ja joille se on käännetty. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 55 artiklan 2 kohdasta tehdyssä julistuksessa nro 16 todetaan: ”Konferenssi katsoo, että mahdollisuus kääntää perussopimukset 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille kielille (13) edistää 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua tavoitetta kunnioittaa unionin kulttuurien ja kielten rikkautta ja monimuotoisuutta. Konferenssi vahvistaa tässä yhteydessä, että unioni pitää arvossa Euroopan kulttuurien monimuotoisuutta ja kiinnittää edelleen erityistä huomiota näihin ja muihin kieliin.”

5.4

Syrjintäkieltoa ja unionin kansalaisuutta käsittelevässä luvussa (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen toinen osa) vahvistetaan unionin kansalaisten oikeus kääntyä unionin toimielinten ja neuvoa-antavien elinten puoleen jollakin perussopimusten kielellä ja saada vastaus samalla kielellä (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artikla, entinen EY:n perustamissopimuksen 17 artikla).

5.5

Koulutusta, ammatillista koulutusta, nuorisoa ja urheilua käsittelevän XII osaston määräysten mukaan ”unioni myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta” (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla, entinen EY:n perustamissopimuksen 149 artikla).

5.6

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 133 artikla) 4 kohdassa määrätään yhteisen kauppapolitiikan alalla, että ”neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti myös neuvoteltaessa ja tehtäessä sopimuksia: a) kulttuuri- tai audiovisuaalisten palvelujen kaupan alalla silloin, kun tällaiset sopimukset voivat haitata unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta”.

5.7

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa mainitaan kieli yhtenä syrjinnän perusteista ja kielletään ”kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan” (21 artikla). Lisäksi perusoikeuskirjan 22 artiklassa muistutetaan, että ”unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”.

5.8

Myös ETSK:n olisi siten pidettävä sisältöä muotoa tärkeämpänä ja varmistettava aina ennen muutosten tekemistä verkkosivuilleen, että kaikki sivut ja asiakirjat ovat saatavilla ja valmiiksi käännetty unionin kielille. Esillepanoon liittyvistä muutoksista aiheutuvat kulut voitaisiin jakaa kielipalvelujen kanssa, sillä niidenkin tehtävä on luonteeltaan ensisijaisesti viestintätehtävä (suositus nro 6).

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) KOM(2005) 596, 22. marraskuuta 2005. EUVL C 324, 30.12.2006, s. 68.

(2) KOM(2008) 566, 18. syyskuuta 2008. EUVL C 77, 31.3.2009, s. 109.

(3) EUVL C 320, 16.12.2008, s. 1.

(4) Monikielisyyttä käsittelevä yritysfoorumi.

(5) Ranskan kielen käytöstä 4.8.1994 annettu laki.

(6) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artikla: ”Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”.

(7) http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-programme/doc78_en.htm – ”Elinikäisen oppimisen ohjelma”.

(8) EUVL C 269, 10.11.2009.

(9) 2009-106, 23.11.2009.

(10) PE 413.599/BUR, 18.11.2008.

(11) EUVL C 291, 23.11.2005 ja EUVL C 284, 21.11.2006.

(12) Ks. myös PE 431.591.0: Etude sur les politiques structurelles et de cohésion après le Traité de Lisbonne (Tutkimus rakenne- ja koheesiopolitiikasta Lissabonin sopimuksen jälkeen), 15.2.2010.

(13) Eli ’kielille, joilla jäsenvaltioiden ilmoitusten mukaan on niiden valtiosäännön mukaisesti virallinen asema koko niiden alueella tai osassa sitä’.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/107

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

lausunto

aiheista

”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kolmas strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa”

KOM(2009) 15 lopullinen

”Hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa – Liite kolmanteen sääntelyn parantamista käsittelevään strategiseen katsaukseen”

KOM(2009) 16 lopullinen

”Komission valmisteluasiakirja – Kolmas välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä”

KOM(2009) 17 lopullinen

2011/C 48/19

Esittelijä: Claudio CAPPELLINI

Apulaisesittelijä: Milena ANGELOVA

Komissio päätti 15. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kolmas strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa

KOM(2009) 15 lopullinen

Hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa – Liite kolmanteen sääntelyn parantamista käsittelevään strategiseen katsaukseen

KOM(2009) 16 lopullinen

Komission valmisteluasiakirja – Kolmas välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä

KOM(2009) 17 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 103 ääntä puolesta kahden pidättyessä äänestämästä.

1. Tärkeimmät päätelmät ja suositukset

1.1

Yritykset ja kansalaisyhteiskunta tarvitsevat helposti ymmärrettävät ja sovellettavat oikeudelliset puitteet. Sääntelyn parantaminen auttaa lisäämään kilpailukykyä, koska sen avulla voidaan poistaa mainituista oikeudellisista puitteista juontuvat tarpeettomat kustannukset ja hallinnolliset rasitteet.

ETSK kannattaa painokkaasti tätä politiikkaa ja pitää sääntelyn parantamista keinona tukea yrityksiä näinä talouskriisin aikoina ilman lisäkustannuksia ja investointeja.

1.2

Sääntelyn parantamisella tulisi kohentaa markkinahäiriöihin ja Eurooppa 2020 -strategiaan annettavan oikeasuhteisen ja kohdennetun oikeudellisen vastauksen laatua, yhtenäisyyttä ja toteuttamista. Sääntelyä voidaan parantaa poistamalla tarpeettomat säädökset, mutta se ei tarkoita täydellistä sääntelyn purkamista. (1) Sen tavoitteena on tehdä säännöistä yksinkertaisia, toimivia ja edullisempia käyttäjille ja veronmaksajille. Sääntelyn parantamisella tulisi edistää nopeaa ja tehokasta päätöksentekoa ja tehokasta täytäntöönpanoa, ja menettelyjä tulisi seurata täysimittaisen vastuullisuuden varmistamiseksi.

1.3

Sääntelyn parantamista tulisi pitää erityisenä ja yhtenäisenä politiikanalana, johon sisältyy joukko periaatteita, kuten Small Business Act -aloitteen pienet ensin -periaate. Tämän vuoksi pk-yritystestiä tulee käyttää nykyistä säännöllisemmin ja järjestelmällisemmin. ETSK ehdottaa, että tämän politiikan tulisi olla kokonaisvaltaista ja yhtenäistä. Tämä edellyttää, että sidosryhmiä kuullaan entistä järjestelmällisemmin. Kuulemismenettelyjen tavoitteiden pitää olla läpinäkyviä, ja niiden tulisi olla aitoja, osallistavia ja johdonmukaisia.

1.4

Sääntelyn parantaminen edistyisi huomattavasti, jos se olisi vähemmän teknokraattista ja perustuisi nykyistä enemmän tietoon sääntelytoiminnan kaikilla tasoilla tapahtuvan kansalaisyhteiskunnan laajamittaisen osallistumisen pohjalta. Vaikutustenarvioinnit tulisi toimittaa oikea-aikaisesti talous- ja sosiaalineuvostoille jäsenvaltio- ja EU-tasoilla, ja niillä tulisi olla käytettävissään täydellinen tietopohja. Näiden käsittelyjen tuloksena saatavat innovatiiviset ratkaisut, tietoisuuden paraneminen ja legitimiteetin lisääntyminen hyödyttäisivät EU:n säädöksiä.

1.5

Painopisteen siirtäminen direktiiveistä asetuksiin parantaisi suuresti avoimuutta, soveltamista ja täytäntöönpanoa. Monet sääntelyongelmat ilmenevät saatettaessa direktiivejä voimaan jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden ei tulisi tehdä päällekkäistä työtä eikä monimutkaistaa EU:n lainsäädäntöä, minkä vuoksi komission ja kaikkien työmarkkinaosapuolten tulisi seurata tarkasti jäsenvaltioiden toimintaa. (2)

1.6

Komitea kannustaa komissiota soveltamaan sääntelyn parantamiseen tähtäävää suunnitelmaa jäsenvaltioiden hyödyntäessä ja hallinnoidessa unionin rahastoja. Erityisesti tulee välttää tarpeettomia ja epätarkoituksenmukaisia kansallisia sääntöjä ja hallinnollisia menettelyjä (3), jotka vaikeuttavat näiden resurssien asianmukaista ja ripeää jakamista.

1.7	ETSK voisi tukea sääntelyn parantamisaloitetta esittelemällä kansalaisyhteiskunnalle ja muille elimille politiikan hyviä tuloksia ja haasteita. Näin saataisiin konkreettista näyttöä ETSK:n roolista osallistavassa demokratiassa, jota kuvataan Lissabonin sopimuksen 11 artiklassa (4).

2. Lainsäädännön parantamiseen tähtäävän suunnitelman esittely

2.1

Sääntely kuuluu EU:n politiikan keskeisiin välineisiin. EU:n oikeudellisten välineiden avulla on luotu Euroopan yhtenäismarkkinat, parannettu kilpailukykyä ja laajennettu kuluttajan valinnanvapautta ja kuluttajansuojaa, karsittu transaktiokustannuksia, parannettu ympäristösuojelua ja saatu paljon muuta hyötyä EU:n yrityksille ja kansalaisille. Nämä välineet ovat myös lisänneet oikeusvarmuutta markkinoilla korvaamalla suuren joukon jäsenvaltioiden säännöksiä selkeillä yhteisten sääntöjen kokonaisuuksilla, joihin yritykset voivat mukautua ja joita ne voivat noudattaa; kansalaiset, työntekijät ja kuluttajat voivat hyötyä niistä koko unionissa.

2.2

Sääntelyn onnistunut uudistaminen on lisännyt sääntelyn kysyntää muiden kuin taloudellisten riskien hallitsemiseksi. Vaikka sääntelyn käyttäminen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole uutta jäsenvaltioissa, sääntelyn käyttämisen kehitys EU-tasolla aiheuttaa täytäntöönpanoon, päällekkäisyyksiin, lisäsäännösten laatimiseen ja väärinkäsityksiin liittyviä ongelmia. Säädökset voivat myös estää muiden kuin lainsäädännöllisten keinojen käyttöä. EU:n uskottavuus riippuu sen poliitikoiden koordinoidusta toteuttamisesta, joten sääntelyn parantamisen strategia on nyt elintärkeä.

2.3

Sääntelyn parantamisella tulisi kohentaa markkinahäiriöihin annettavan oikeasuhteisen oikeudellisen vastauksen laatua, yhtenäisyyttä ja toteuttamista, sillä markkinat eivät aina tuota parasta mahdollista tulosta, ja usein ne eivät onnistu ilmentämään kaikkia ulkoisia kustannuksia. Siitä johtuvaan resurssien epätyydyttävään jakamiseen tulee puuttua suojelemalla tehokkaasti tärkeimpien käyttäjien (kuten kuluttajien, työntekijöiden ja pk-yritysten) etuja ja hallinnoimalla keskeisiä riskejä (ympäristö-, terveys- ja turvallisuusriskejä ja sosiaalisia tarpeita). Kilpailukyky ja yrittäjähenki tulee samalla säilyttää täysimääräisinä. Näin ollen sääntelyn parantamista ei tulisi milloinkaan rinnastaa sääntelyn purkamiseen, vaikka sillä pyritäänkin tekemään säännöistä yksinkertaisia, toimivia ja edullisempia käyttäjille ja veronmaksajille. Oikeusvaltio on jokaisen järjestäytyneen yhteiskunnan kulmakivi, mutta huonosti suunniteltuna se voi haitata omaa toimintaansa ja johtaa kansalaisten, työntekijöiden ja yritysten eriarvoiseen kohteluun.

2.4

Asianmukainen konsultaatio on elintärkeää. Hyvin suunniteltu ja kohdennettu sääntely parantaa oikeusvarmuutta, koska se varmistaa sääntöjen selkeyden ja yhtenäisyyden sekä helpottaa sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa. Sääntelyn tavoitteet sekä tehokkaimmat, yksinkertaisimmat ja edullisimmat keinot niiden saavuttamiseksi tulee ilmaista täsmällisesti. Entistä useampiin osoittimiin perustuvasta parannetusta tietopohjasta voi olla apua, mutta se ei yksin riitä useimpien politiikkojen arvioinnin pohjaksi. Sidosryhmien ja asiantuntijoiden laajalla konsultoinnilla on ratkaiseva rooli yhtäältä poliittisten tavoitteiden saavuttamisen ja toisaalta yrityksiin ja ihmisiin kohdistuvan hallinnollisen taakan rajoittamisen tasapainottamisessa. Jos tätä tasapainoa ei löydetä, tuloksena voi olla monimutkaisia sääntöjä, joita on vaikea käyttää, noudattaa tai panna täytäntöön ja jotka aiheuttavat suhteettomia kustannuksia. Sääntelyn parantaminen parantaa tietoisuutta ja näin ollen soveltamista.

3. Komission toimet

3.1

Komission kolmannessa välikertomuksessa vuonna 2005 annetun sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian (5) edistymisestä tarkastellaan, millaista edistystä on tapahtunut voimassa olevan lainsäädännön parantamisessa, yrityksiin ja ihmisiin kohdistuvan hallinnollisen taakan keventämisessä ja sellaisten uusien aloitteiden juurruttamisessa, jotka edistävät sääntelykulttuurin parantamista.

3.2

Välikertomuksessa selvitetään ajantasaistamisen, nykyaikaistamisen ja yksinkertaistamisen tuloksia sekä uudet tavoitteet. (6) Tiedonannossa arvioidaan, että yksinkertaistaminen vuonna 2007 yksilöidyllä 13 ensisijaisella alalla vähentää hallinnollisia kustannuksia 115–130 miljardia euroa. Pk-yritysten jättäminen tilastoselvitysvaatimusten ulkopuolelle säästää yli 200 miljardia euroa vuodesta 2010 alkaen. Myös sähköisen laskutuksen esteiden poistamisella alv-direktiiviin nojalla ja unionin tullialan paperittoman toimintaympäristön luomisella saadaan aikaan merkittäviä säästöjä.

3.3

Välikertomuksessa korostetaan, miten yhdennetyillä vaikutustenarvioinneilla parannetaan EU:n säädösten laatua ja yhtenäisyyttä. Vaikutustenarviointimenettelyä parannetaan ja vahvistetaan edelleen. Välikertomuksessa painotetaan, että sääntelyn parantamisesta on syytä tehdä painopisteala EU:n kaikilla tasoilla ja kaikissa toimielimissä ja elimissä. Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa yhteisön lainsäädännön soveltamisen parantamiseksi on myös olennaisen tärkeää, vaikka tähän mennessä asiassa on edistytty vain vähän. Välikertomuksessa tähdennetään myös tarvetta tiivistää yhteistyötä EU:n kauppakumppanien kanssa ja edistää maailmanlaajuisen sääntelyn antamista vaikuttamalla G20 -maiden ohjelmaan tällä alalla.

3.4

ETSK on tyytyväinen komission saavuttamiin tuloksiin ja sen uusiin painopistealoihin tehokkuuden lisäämiseksi. Sitoumus jatkaa tätä politiikkaa parantaa osaltaan kilpailukykyä ja edistää työpaikkojen luomista ja näin ollen myös talouden elpymistä. Siihen tulee kuitenkin kutsua kiireellisesti mukaan myös näistä politiikoista hyötyvät tahot.

4. Sääntelyn parantaminen ja EU:n politiikkojen muotoilu

4.1

Sääntelyn parantaminen on oma politiikanalansa. Tavoitteena on toimia kokonaisvaltaisesti ja koordinoidusti ja keventää näin yritysten hallinnollista rasitusta ja tehdä lainsäädännöstä tehokas keino vastata yhteiskunnan tarpeisiin oikeasuhteisesti ja toimivasti. Tällä politiikanalalla tulisi omaksua joukko periaatteita, joihin kuuluu esimerkiksi Small Business Act -aloitteen pienet ensin -periaate, valita painopistealat avoimesti ja tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja niitä laajasti konsultoiden, tehdä ripeitä ja tehokkaita päätöksiä sekä seurata täytäntöönpanoa ja menettelyjä jäännöksettömän vastuullisuuden varmistamiseksi.

4.2

Sääntelyn parantamista tulee jatkaa nykyistä johdonmukaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin, sillä erilliset aloitteet eivät tarjoa lisäarvoa. Tiedonannossa kuvataan toimia ja eri suunnitelmia, mutta siinä ei esitetä kokonaiskatsausta siihen, miten nämä suunnitelmat vaikuttavat toisiinsa ja vastaavat alkuperäisessä ohjelmassa havaittuihin puutteisiin. (7) Jotta sääntelyn parantamispolitiikka voi olla johdonmukaista, se on muotoiltava selkeämmin. ETSK:n näkemyksen mukaan EU:n kaikkien toimielinten ja erityisesti komission, jossa tulokset voivat olla vaihtelevia, tulisi ratkaista tämä kysymys yhdessä.

4.3

Voimassa olevan lainsäädännön parantamiseen kuuluu muutakin kuin virallisen lehden ja säädösten määrän karsiminen. ETSK on siis tyytyväinen komission sitoumukseen omaksua entistä yhdennetympi lähestymistapa, jonka kohteena ovat päällekkäisyydet, tarpeeton lainsäädäntö, aukot, epäjohdonmukaisuudet ja ennen kaikkea hallinnollisten rasitteiden vähentäminen. (8) Keskeinen kysymys alalla on tiedonantovaatimusten vähentäminen erityisesti pk-yritysten osalta sellaisilla aloilla kuin tilastot, alv. ja yhtiöoikeus. ETSK kannattaa voimassa olevan lainsäädännön uusien yksinkertaistamis-, ajantasaistamis- ja parantamispyrkimysten yleislinjauksia.

4.4

ETSK on tyytyväinen vaikutustenarviointimenettelyn puitteissa toteutettuun selvitykseen, sillä sen avulla saadaan kattavampi arvio uusien sääntöjen tarpeesta. Lisäksi ETSK kiittää vaikutustenarviointilautakuntaa sen korkealaatuisesta työstä. Tämän elimen riippumaton selvitys yhdessä sen työn avoimuuden ja sidosryhmien laajan konsultoinnin kanssa on elintärkeää lainsäädännön parantamisessa. ETSK kannattaa tämän toimintalinjan puitteissa suunniteltuja parannuksia.

4.5	Komission seulontamenettelyn loppuunsaattaminen edellyttää kuitenkin kiistatta poliittisten johtopäätösten tekemistä kysymyksestä. (9) Tiedonannossa ei ole tästä mainintaa, mikä herättää epäilyksen, katsooko komissio jo suorittaneensa tämän tehtävän.

5. Sääntelyn parantaminen jäsenvaltioissa

5.1

ETSK toteaa hieman huolissaan, että suunnitelmat toimien koordinoimiseksi jäsenvaltioiden kanssa etenevät suunniteltua hitaammin. Tämä heikentää aloitteen tuloksellisuutta. Jäsenvaltioiden tulee tehdä vaikutustenarvioinnit ennen kuin säädökset hyväksytään ja aina kun mahdollista silloin, kun niitä muutetaan olennaisesti. Kansalliset vaikutustenarviointielimet tulee saada nykyistä tiiviimmin mukaan EU-tason keskusteluihin. On elintärkeää koordinoida byrokratian vähentämiseen tähtääviä jäsenvaltioiden ohjelmia, ja kaikki viivästykset tällä alalla uhkaavat Euroopan talouden kilpailukykyä. Tämän ohjelman tukemista tulisi pitää yhteisen edun mukaisena.

5.2

Sääntelyn parantamista ei tulisi rajoittaa pelkästään lakien tuottamisen parantamiseen tai lainsäädännön inflaation ehkäisemiseen. Sen pohjalta tulee tuoda esiin vaihtoehtoisia keinoja saada samanlaisia tuloksia edistämällä neuvottelumenetelmien avulla yhteissääntelyä ja käytännesääntöjen käytön laajentamista. (10) Teknisten vaatimusten standardisointi tarjoaa esimerkkejä hyvistä käytänteistä tämän monisäikeisen kysymyksen käsittelyä ajatellen turvautumatta hankaliin yhdenmukaistamisdirektiiveihin, jotka eivät pysy kuluttajien ja yritysten tarpeiden tahdissa. Teollisuustuotteiden tuotannon saavutusten tulisi heijastua muilla aloilla ja erityisesti palvelualalla. (11)

5.3

Samalla kun komissio ei onnistu edistämään tällaista täydentävää toimintaa, lainsäädännön aukko täytetään lisäämällä kansallisen tason sääntöjä, mikä heikentää sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä. Olisi vältettävä moniselitteistä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tämän vuoksi tulisi edistää jäsenvaltioiden keskinäistä parhaiden käytänteiden vaihtoa ja vertailua. Sääntelyn parantaminen voi tuottaa konkreettisia tuloksia kansalaisten hyväksi vain, jos viranomaiset osallistuvat prosessiin täysimääräisesti. EU:n lainsäädännön voimaansaattamisessa tulisi säilyttää yksinkertaistamisen ja lainsäädäntäprosessin tehostamisen tavoite huolehtimalla siitä, että esteet ja rasitteet eivät palaa takaoven kautta.

5.4

Jäsenvaltiotasolla asetetut esteet tekevät liian usein tyhjiksi sisämarkkinoiden saavutuksia. Kartoituksen tulosten mukaan ”erittäin huomattava osuus hallinnollisesta rasituksesta näyttää johtuvan tehottomista julkisista ja yksityisistä hallintomenettelyistä (30–40 %)”. (12) Tiedonannossa ei kuitenkaan viitata tällaisiin käytänteisiin, eikä siinä pohdita toimia tällaisten haitallisten suuntausten kääntämiseksi. ETSK on huolissaan siitä, että lisävaatimusten asettaminen jäsenvaltioille direktiivien voimaansaattamisen yhteydessä saattaisi heikentää yhteisten sääntöjen täytäntöönpanoa koko sisämarkkinoilla. ETSK:n mielestä EU-tasolla tulisi pyrkiä nykyistä määrätietoisemmin vähentämään jäsenvaltioiden viranomaisten mahdollisuuksia asettaa rasitteita. Vaikuttaa olennaisen tärkeältä omaksua sääntelyn parantamiseen nykyistä kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja saada jäsenvaltioiden viranomaiset, yksityiset elimet ja sidosryhmät osallistumaan tiiviisti prosessiin. Direktiiveillä ei tulisi vain asettaa vähimmäisvaatimuksia vaan myös rajoittaa jäsenvaltioiden harkinnanvaraista lainsäädäntöä. Televiestintäalan säännöt ovat esimerkki rajojen asettamisesta tällaisten yksipuolisten toimien estämiseksi.

5.5

ETSK katsoo myös, että jäsenvaltioiden tulisi pidättyä saattamasta voimaan sellaisia EU:n sääntöjä, joita ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä tämä luo epävarmuutta ja aiheuttaa mahdollisesti epäyhtenäisyyttä. Alkuperäisessä vuoden 2005 ohjelmassa ehdotettiin, että direktiivit muutettaisiin asetuksiksi, siinä määrin kuin se on käytännöllistä ja toteuttamiskelpoista perustamissopimuksen nojalla. Tätä ajatusta ei ole kehitetty edelleen, eikä tiedonannossa viitata siihen. Asetuksilla lisätään oikeusvarmuutta, luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja voidaan varmistaa toimien samanaikainen täytäntöönpano, mitä direktiiveillä ei useinkaan voida tehdä. Kun asetukset ja valtiontuen suuntaviivat muutetaan jäsenvaltioiden oikeudeksi mutta eri sanamuodoin ja merkityksin, komission tulisi opastaa jäsenvaltioita. Joissakin tapauksissa 28. järjestelmää voitaisiin pitää vaihtoehtona. (13)

6. Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten roolin vahvistaminen sääntelyn parantamisessa

6.1

ETSK on tehnyt parempaan sääntelyyn tähtäävästä suunnitelmasta perusteellisen analyysin ja käyttänyt paljon aikaa sen parissa. Se on antanut sekä yleisluonteisia että kohdennettuja lausuntoja EU:n lainsäädännän tehostamisesta ja kyseenalaistanut komission ehdotuksia. Se on esittänyt täsmällisiä ehdotuksia EU:n säädösten parantamiseksi lainsäädäntämenettelyjen, lainsäädännön ja täytäntöönpanon alalla. (14) Se on edistänyt yhdennettyä lähestymistapaa lainsäädäntöön korostamalla ennakoivan lähestymistavan, avoimuuden ja kuulemisen vahvistamisen ja institutionaalisen vastuullisuuden tärkeyttä. (15) Se on myös laajentanut sääntelyn parantamisen kattamaan kansallisen oikeuden EU-tason lainsäädännän tarpeellisena täydennyksenä. (16)

6.2

ETSK:n sisämarkkinoiden seurantaryhmä on tuonut esiin sidosryhmien näkemyksiä ja aloitteita osoittaakseen sääntelyn parantamisen hyviä käytänteitä. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena edustajana se on tehnyt tiivistä yhteistyötä EU:n toimielinten ja erityisesti komission kanssa ja on tarjonnut neuvoja ja tukea sääntelyn parantamisen alalla. Tämä lausunto perustuu aiempiin kannanottoihin, päivittäiseen yhteistyöhön ja hyviin käytänteisiin.

6.3

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa annetaan ETSK:lle erityisrooli vertikaalisessa ja horisontaalisessa vuoropuhelussa. (17) Sidosryhmien konsultointi hallinnollisen rasituksen keventämiseksi ei ole vielä tyydyttävällä tasolla. Vaikka sidosryhmien korkean tason ryhmä antaa hyödyllisen panoksen, myös muita tärkeimpiä sidosryhmiä – työnantajia, työntekijöitä, kuluttajia, ympäristönsuojelijoita ja muita etuja ajavia – edustavien eurooppalaisten järjestöjen ja organisaatioiden tulisi osallistua nykyistä aktiivisemmin kuulemisprosessiin. Online-konsultoinnin raporteissa ja kirjeissä on jätetty vain 148 ehdotusta ja vain 237 byrokratian kevennysideaa. (18) Kansalaisyhteiskunnan ryhmien tulee osallistua nykyistä aktiivisemmin parempaan sääntelyyn tähtäävään suunnitelmaan. Ne ovat laajemmassa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa, viestivät heille, yrityksille ja työntekijöille parempaan sääntelyyn tähtäävän suunnitelman merkityksestä ja korostavat unionin sitoumusta laatia toimintalinjoja, joita on helppo ymmärtää ja soveltaa.

6.4

Tästä näkökulmasta tiedonannossa on liian teknokraattinen sävy. Siinä ei tuoda tarpeeksi selvästi esiin sääntelyn parantamisesta Euroopan kansalaisille ja yrityksille koituvaa hyötyä. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi auttaa tässä levittämällä tuloksia ja vaatimalla sellaista politiikkaa, jossa sekä seurataan että edistetään sääntelyn parantamisen periaatteiden noudattamista jäsenvaltio- ja EU-tasolla. (19)

6.5

ETSK:n mielestä tulisi pyrkiä tiivistämään yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan ja työmarkkinaosapuoliin, jotta tilanteesta saadaan nykyistä tasapainoisempi kokonaiskuva. Sidosryhmillä on aivan liian usein erityisiä intressejä, jotka tulee yhdistää koko kansalaisyhteiskunnan yleiseen etuun. Yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmällä ja alueiden komitealla on jo aktiivinen rooli tässä, ja ETSK toistaa halukkuutensa osallistua entistä aktiivisemmin vakaan tietopohjan luomiseen päätöksenteon tueksi.

6.6

ETSK kannattaa näkemystä, jonka mukaan EU:n kaikkien toimielinten tulisi koordinoida sääntelyn parantamista koskevia lähestymistapojaan. On olennaisen tärkeää, että lainsäädäntäelimet toteuttavat nopeasti yksinkertaistamistoimia ja että alkuperäisiä ehdotuksia muutetaan siten, että noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja hyödyt ilmenevät niistä selvästi.

6.7

Vaikutustenarvioinnit tulisi sen vuoksi toteuttaa kokonaisvaltaisesti ja vertailevasti riippumatta siitä, mitkä elimet toteuttavat ne. Niiden puitteissa tulisi kehittää monenlaisia tietopohjia, jotta voidaan selvittää lakien vaikutukset kaikkiin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ekologisiin intresseihin.

6.8

ETSK ehdottaa, että sääntelyä parannettaessa hyödynnettäisiin nykyistä enemmän korkeakoulusektoria vaikutustenarvioinnissa käytettävän tietopohjan laajentamiseksi. Korkeakouluissa tehdään tutkimusta ja koulutetaan opiskelijoita tuottamaan korkealaatuista ja objektiivista tietoa, jonka vertaisarviointi usein vahvistaa. Suuri osa tästä jää kuitenkin hyödyntämättä poliittisissa keskusteluissa. Hyödyntäminen lisäisi kykyä parantaa sääntelyä sekä olla vuorovaikutuksessa eurooppalaisen yhteiskunnan entistä laajemmin.

7. Erityistä

7.1

Valtiontukia ja julkisia hankintoja koskevat kansalliset säännöt, jotka menevät paljon unionin vaatimuksia pidemmälle, heikentävät usein EU:n varojen käytön tehokkuutta. Ongelman ratkaisemiseksi ETSK kehottaa komissiota asettamaan EU:n rahastojen hallinnointia koskevien säädösten parantamisen etusijalle. Alhainen käyttöaste ja resurssien jakamisen ongelmat osoittavat, että kansallisen lainsäädännön asettamat esteet aiheuttavat haittaa EU:n rahastoille.

7.2

ETSK on tyytyväinen tiedonannossa ilmaistuun haluun vaikuttaa maailmanlaajuiseen sääntelyyn sekä käytännön toimiin yhteistyön parantamiseksi unionin kauppakumppanien kanssa. Euroopan tulisi omaksua johtava rooli tällä alalla tarjoamalla asiantuntemustaan entistä yhdennetymmän ja yhtenäisemmän maailmanlaajuisen sääntely-ympäristön kehittämiseksi. Sillä on ratkaisevat mahdollisuudet vaikuttaa talousuudistuksiin, ja sen tulisi jatkaa ponnisteluja kaikilla tasoilla erityisesti edistämällä kaupankäyntiä yhteisten normien avulla ja vahvistamalla liiketoimintaympäristön oikeusvarmuutta ja suoria investointeja kaikkialla maailmassa.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 26, k. 4.4; EUVL C 24, 31.1.2006, s. 39; EUVL C 93, 27.4.2007, s. 25.

(2) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6; EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52; EUVL C 204, 9.8.2008, s. 9; EUVL C 93, 27.4.2007, s. 25.

(3) Esimerkiksi valtiontukia ja yrityksiin sovellettavia julkisia hankintoja koskevia.

(4) EUVL C 354, 28.12.2010, p. 59.

(5) KOM(2005) 535 lopullinen, 25.10.2005.

(6) Tähän sisältyvät muun muassa jatkuva yksinkertaistamisohjelma, yhteisön säännöstön seulonta, kodifiointi, uudelleenlaatiminen ja vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen.

(7) KOM(2005) 535 lopullinen, 25.10.2005; KOM(2007) 23 lopullinen, 24.1.2007.

(8) KOM(2009) 16 lopullinen.

(9) KOM(2009) 17 lopullinen, kohta 6.2.

(10) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 26.

(11) KOM(2005) 535 lopullinen, 25.10.2005, kohta 3 d.

(12) KOM(2009) 16 lopullinen, kohta 2.3.

(13) CESE 758/2010 (asiakokonaisuus INT/499, ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(14) EUVL C 24, 31.1.2006, s. 39, EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52.

(15) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 26.

(16) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6.

(17) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 59, (11 artikla).

(18) KOM(2009) 16 lopullinen, kohta 5.1.

(19) EUVL C 204, 9.8.2008, s. 9.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/112

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten”

KOM(2009) 512 lopullinen

2011/C 48/20

Esittelijä: Peter MORGAN

Komissio päätti 30. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten

KOM(2009) 512 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 112 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa huomion kiinnittämistä keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin, kuten ehdotuksessa esitetään. Komitea tähdentää samalla, että korkea-asteen oppilaitoksissa ja tutkimuskeskuksissa tarvitaan keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin suuntautunutta tutkimus- ja kehitystoimintaa kehityksen edistämiseksi sekä kyseisten teknologioiden kaupallisten ja teollisten sovellusten tukemiseksi.

1.2 Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ehdotus on nykyisessä muodossaan pelkästään jatkoa lukuisille EU:n aloitteille, joiden tarkoituksena on ollut edistää innovaatiota sekä intensiivistä tutkimusta ja kehitystä sisämarkkinoilla. Aikaisemmat järjestelyt eivät ole olleet onnistuneita, kuten (jäljempänä kohdassa 3.8 esitellystä) asioiden nykytilaa käsittelevästä komission analyysistä käy ilmi. Toimintamalli on vaihdettava uuteen.

1.3 Tiedonannon mukaan ”tarvittava tutkimus- ja kehittämistoiminta ja sen soveltaminen kuuluu ennen muuta yrityksille. Poliittisten päättäjien taas on luotava sellaiset olosuhteet ja tukivälineet, joilla voidaan parantaa EU:n teollista kapasiteettia kehittää kehitystä vauhdittavaa teknologiaa.” Vastuu tästä kuuluu jäsenvaltioille, mutta ETSK:n mielestä lähestymistapa on ongelmallinen, koska kuten tekstijaksossa 5 selvitetään, jäsenvaltioissa ei ole riittävästi johtavia huipputeknologian yrityksiä, jotta keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita voitaisiin hyödyntää asianmukaisesti.

1.4 Pk-yrityksillä on EU:ssa erityisiä ongelmia huipputekniikan suuryrityksien toimialakirjon epätäydellisen kattavuuden vuoksi. Jotkin pk-yritykset ovat aluksi pieniä ja kasvavat myöhemmin maailmanlaajuisesti merkittäviksi toimijoiksi. Useimmat huipputekniikan alalla toimivat vastaperustetut yritykset tarvitsevat yhteyksiä suuryrityksiin saadakseen tukea kasvulleen ja varmistaakseen toimintansa jatkuvuuden. Usein käy myös niin, että suuryritykset hankkivat omistukseensa pk-yrityksiä täydentääkseen omaa tutkimus- ja kehitystoimintaansa. Mikäli EU:sta puuttuu huipputekniikan yrityksiä, EU:n pk-yritykset solmivat kumppanuuksia yhdysvaltalaisten ja aasialaisten yrityksien kanssa sekä päätyvät niiden omistukseen.

1.5 Tiedonannossa annetaan epäsuorasti ymmärtää, että EU:n edut on hyvin määritelty ja sisäistetty, mutta näinhän ei ole. Useimmat teknologiayritykset ovat monikansallisia tai globaaleja. Pääkonttori ja pörssilistaus saattavat sijaita missä hyvänsä. Osakkeenomistajat ovat tyypillisesti globaaleja instituutioita. Perustutkimuksen, tuotekehittelyn, valmistuksen ja kokoonpanon arvoketjun muodostavat osat saattavat sijaita eri maanosissa. Hankintoja tehdään siellä, missä tarvittava tekniikka on saatavilla. Tuotemerkit ja myynti ovat maailmanlaajuisia. Kaikkia tuotteita on käytännössä saatavilla kaikkialla.

1.6 Miten unionin edut näyttäytyvät tässä intressien kentässä? Ne kytkeytyvät jäsenvaltioiden onnistumiseen tai niiden menestymättömyyteen yrittäjyyden kannustamisessa. Tarvitaan lisää yrityksiä, jotka hyödyntävät keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita. On rohkaistava perustamaan yrityksiä, tuettava yritysten kasvua ja houkuteltava unionin sisäisiä investointeja. Euroopassa nykyään vallitseva liiketoimintakulttuuri on arvioitava uudelleen. Rooman sopimuksesta ja sen jälkeen Euroopan yhtenäisasiakirjasta lähtien EU on jäänyt muun maailman kyydistä teknologian kehittyessä. Keskeiset kehitystä vauhdittavat teknologiat antavat unionille luultavasti viimeisen mahdollisuuden ottaa johtoasema huipputekniikan tuotteissa ja palveluissa.

1.7 Jotta tämä politiikka tuottaisi tulosta, Euroopassa harjoitettavaa tuotannollista toimintaa on laajennettava. Näihin asti yleisesti hyväksytty ajattelutapa on vaihdettava uuteen. Ajatus, että tuotannollinen toiminta voidaan hoitaa alihankintana kehitysmaissa, ei enää pidä paikkaansa. Huipputekniikan tuotteissa ilmenevä innovointi perustuu olennaisimmillaan valmistustekniikkaan ja -teknologiaan. Tämä kilpailuedun lähde on hankittava takaisin Eurooppaan, ja Euroopassa tulee kasvattaa uusia teknologiayrityksiä. Eurooppa tarvitsee myös työpaikkoja.

1.8 ETSK korostaa, että soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen on oltava tasapainossa keskenään Perustutkimuksella kylvetään siemenet, joista kasvaa pitkällä aikavälillä jatkuvasti innovaatioita ja uusia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita. Soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen tasapaino on tärkeää myös huippuluokan tutkijoiden kiinnostuksen herättämiseksi.

1.9 Globaaleilla markkinoilla on vaikea saada aikaan EU-lähtöistä strategiaa. ETSK panee merkille, että tiedonannossa ei viitata suorituskykyyn liittyviin toimenpiteisiin, tavoitteisiin tai määräaikoihin, joita voitaisiin soveltaa puheena olevan hankkeen tuottamiin tuloksiin. Hiljattain perustetun korkean tason ryhmän ensimmäinen tehtävä tulisikin olla ohjelman jäsentäminen asianmukaisesti.

1.10 Keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita koskeviin toimintalinjaehdotuksiin vastataan kohta kohdalta tekstijaksossa 4. Tärkeimmät kohdat ovat pääpiirteittäin seuraavat:

—	Myönnetään, etteivät sisämarkkinat ole kyenneet kannustamaan yrittäjyyttä tuloksekkaasti, ja kehitetään teollinen strategia, jolla korjataan huipputekniikan suuryrityksien vähäisyydestä johtuva huomattava vaje EU:ssa.

—	Palautetaan valmistustoiminta Eurooppaan ja kasvatetaan uusia yrityksiä Euroopassa.

—	Helpotetaan yrityksien mahdollisuuksia saada rahoitusta innovatiivisen teknologian käyttöä varten.

—	Luodaan taloudellisia kannustimia, jotta EU:sta tulisi suotuisa paikka keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin liittyvän innovaation ja yrittäjyyden kannalta.

—	Toteutetaan koulujen ja korkeakoulujen perinpohjainen uudistaminen tarvittavan osaamisen kehittämiseksi.

—	Edistetään huipputekniikan alalla toimivista innovatiivisista yrityksistä koostuvien yliopisto- ja tutkimuslaitospohjaisten ryppäiden muodostumista.

—	Myönnetään, että maailma on muuttunut, ja otetaan kansainvälisessä kaupassa käyttöön voimaperäinen politiikka.

—	Taataan, että hankkeesta tulee täysin kattava, kytkemällä siihen komission kaikkien pääosastojen asiaankuuluvat hankkeet.

1.11 Komissio on syystäkin huolestunut siitä, että väärien tietojen nojalla harhaanjohdettu yleisö saattaa erheellisin argumentein vastustaa keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin perustuvia tuotteita ja palveluja. ETSK tukee kansalaisyhteiskunnan ottamista mukaan toimintaan tarvittavan edistyksen saavuttamiseksi. Yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista on asetettava ylipäätään kansalaisten ja eritoten nuorten saaminen kiinnostumaan päivittäiseen elämäämme kytkeytyvistä hämmästyttävistä tieteen ja tekniikan saavutuksista: vaikkapa iPhone-luokan tuotteissa kiteytyvästä verrattomasta televiestinnän, median ja (tieto)tekniikan (1) lähentymisestä tai siitä biologian, kemian, fysiikan ja logistiikan ketjusta, josta ruuanvalmistus mikroaaltouunissa rakentuu. Euroopassa tarvitaan lisää tieteentekijöitä, joiden päämäärä on muuttaa maailmaa.

1.12 Samalla ETSK painottaa, että keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin on syytä suhtautua ennalta varautumisen periaatetta noudattaen, jotta ilmastoon, terveyteen ja sosiaalikysymyksiin liittyviä ongelmia vähennetään riskeistä huolimatta ja varmistetaan edistysaskeleiden pysyvyys. Kehitys ja uuden löytäminen kärsivät, ellei tutkimustyössä oteta riskejä, mutta ETSK odottaa, ettei ihmisten hyvinvoinnista eikä ympäristön tilasta tingitä, kun keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden sovellukset otetaan joukkotuotantoon.

2. Johdanto

2.1 Tiedonannon luvussa 1 todetaan, että ”EU:n on pystyttävä vahvaan innovointiin, jotta se saa välineet, joilla vastata edessä oleviin merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin”. Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi saavutettava yhteisymmärrys keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden soveltamisen merkityksestä EU:ssa. Tämä yhteisymmärrys on ennakkoedellytys, jotta EU:ta voidaan kehittää innovaation kasvualustaksi. Yhteisymmärrystä tarvitaan myös, mikäli unionista on tarkoitus muodostua kansainvälinen avaintoimija, joka tuo sitoutumisensa ilmi hyvinvoinnin lisääntymisenä unionissa ja sen ulkopuolella.

2.2 Komissio ehdotti korkean tason asiantuntijaryhmän perustamista tarkastelemaan jäljempänä tekstijaksossa 4 kartoitettavia toiminnanaloja. Näin on nyttemmin menetelty. Ryhmä koostuu jäsenvaltioiden teollisuuden ja tutkimusalan asiantuntijaedustajista. Synergiaetujen aikaansaamiseksi ryhmän olisi toimittava yhteistyössä muiden korkean tason asiantuntijaryhmien, komission asiantuntijaryhmien sekä muiden teknologiayhteisöjen kanssa.

2.3 Ryhmän on määrä

—	arvioida asianomaiseen teknologiaan liittyvää kilpailutilannetta EU:ssa keskittymällä etenkin teknologian teolliseen hyödyntämiseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ratkaista yhteiskunnallisia haasteita

—	tehdä perinpohjainen selvitys saatavilla oleviin keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin liittyvästä julkisesta ja yksityisestä tutkimus- ja kehityskapasiteetista EU:ssa

—	suositella sellaisia toimintalinjauksia, joiden avulla keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden teollista hyödyntämistä voitaisiin EU:ssa tehostaa.

ETSK odottaa, että asiantuntijaryhmän työtä ohjaavat harkinta, oivalluskyky ja kattava tarkastelutapa.

3. Keskeiset kehitystä vauhdittavat teknologiat

3.1 Seuraavat alat on määritelty keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden strategisesti tärkeimmiksi lohkoiksi:

3.2 Nanotekniikka on yläkäsite, joka kattaa rakenteiden, laitteiden ja järjestelmien suunnittelun, määrittelyn, tuotannon ja hyödyntämisen siten, että muotoa ja kokoa hallitaan nanomittakaavassa.

3.3 Mikro- ja nanoelektroniikka liittyy puolijohteisiin ja erittäin pienikokoisiin elektronisiin alijärjestelmiin sekä niiden sisällyttämiseen suurempiin laitteisiin ja järjestelmiin.

3.4 Fotoniikka on luonteeltaan monitieteinen ala, jolla tarkastellaan valoa, sen tuottamista, havaitsemista ja hallintaa.

3.5 Kehittyneiden materiaalien tekniikan avulla voidaan korvata olemassa olevat materiaalit edullisemmilla materiaaleilla ja tarjota uusia, enemmän lisäarvoa tuottavia valmisteita ja palveluja. Samalla kehittyneillä materiaaleilla vähennetään sekä riippuvuutta luonnonvaroista että ympäristöriskien ja jätteen määrää.

3.6 Teolliseen biotekniikkaan sisältyy mikro-organismien tai niiden osien, kuten entsyymien, käyttö teollisuuden kannalta hyödyllisten tuotteiden, aineiden ja kemiallisten rakenneosien tuottamiseen; niihin sisältyy ominaisuuksia, joita ei saavuteta tavanomaisten petrokemiallisten prosessien avulla.

3.7 Tiedonannon keskeisenä tavoitteena on saada EU:ssa hyväksyntä keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden valinnalle. Näihin teknologioihin liittyvät ohjelmistot ja sovellukset riippuvat kulloistenkin teknologioiden valinnasta. ETSK haluaa antaa luettelon yksityiskohtaisemman laatimisen korkean tason asiantuntijaryhmän tehtäväksi. ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota teholaskentaan (high performance computing) ja tieteelliseen simulointiin (simulation science).

3.8 Komission mukaan EU:n on ratkaistava merkittäviä ongelmia, jotta keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden käyttöä voitaisiin laajentaa. Se ei ole pystynyt tuotteistamaan eikä hyödyntämään nanoteknologiaa, eräitä fotoniikan osa-alueita, bioteknologiaa tai puolijohdetekniikkaa yhtä tehokkaasti kuin USA ja eräät Aasian maat. Näillä kaikilla aloilla harjoitetaan runsaasti julkisrahoitteista tutkimus- ja kehitystoimintaa, mutta toimilla ei riittävän hyvin saavuteta taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä. Siihen on useita syitä:

—	EU ei hyödynnä tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksiaan tehokkaasti.

—	Ihmisten tiedot ja käsitys keskeisistä kehitystä vauhdittavista teknologioista ovat usein puutteellisia.

—	Keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden monitieteellisen luonteen edellyttämästä osaavasta työvoimasta on pulaa.

—	Keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten on edelleen tarjolla suhteellisen vähän riskipääomaa ja yksityistä rahoitusta.

—	EU:n toimintalinjojen hajanaisuuden taustalla on usein kaukonäköisyyden ja koordinoinnin puute.

—	Keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten voi eräissä EU:n ulkopuolisissa maissa saada valtiontukea, joka ei useinkaan ole täysin avointa ja jota on siksi analysoitava tarkemmin EU:ssa.

4. Toimintalinjoja koskevia ehdotuksia

4.1 Keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden tehokas teollinen hyödyntäminen edellyttää toimien toteuttamista kymmenellä toimintalohkolla. Seuraavissa tekstikohdissa kursivoitu teksti muodostaa komission ehdotuksen ytimen.

4.2 Keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin on pantava enemmän painoa:

—	EU:n puiteohjelmassa ja jäsenvaltioiden ohjelmissa olisi otettava keskeiseksi tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovaatiotoiminnan julkista tukea koskevaksi tavoitteeksi, että innovaatiotoiminta jatkuu, varsinkin taloustaantuman oloissa, ja että teknologian käyttöönotto helpottuu.

4.2.1 ETSK kannattaa täysimääräisesti ehdotusta julkisin varoin tuettujen ohjelmien vahvistamisesta, jotta tasoitetaan kriisin vaikutusta teknologiseen kehitykseen. Yrityksien liikevoittoon kohdistuvat rasitteet ovat varmasti niiden tutkimus- ja kehitystoimintaa vaikeuttava tekijä. EU:n rahoitusjärjestelmiin sisältyvä yhteistyövaatimus on usein ylittämätön este niiden pienten huipputeknologian alan vastaperustettujen yrityksien kannalta, jotka ovat messiaanisesti sitoutuneet edistämään omaksumaansa tehtävää. Julkisia varoja olisi ennakkoehtoja asettamatta osoitettava käyttöön alkupääomaksi innovoijien ja yrittäjien pyrkiessä todentamaan kulloisenkin idean toteutettavuuden.

4.3 Teknologian siirtoon ja EU:n laajuisiin toimitusketjuihin on pantava enemmän painoa:

—

Teknologian siirtoa tutkimuslaitosten ja teollisuuden välillä on tehostettava. (2) Maailmanluokan innovointitoiminnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi on välttämätöntä parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää Euroopassa luotua kehitystä vauhdittavaa huipputeknologiaa samoin kuin edistää alueellisia innovaatioklustereita ja-verkostoja.

4.3.1 Kyseinen toimintalinja liittyy tutkimuslaitoksien ja teollisuuden, erityisesti pk-yrityksien, väliseen suhteeseen. Tässä yhteydessä ei ole puhe korkeakouluihin ja tutkimuskeskuksiin keskittyvistä teollisuuden ryppäistä. On suuri ero niiden olemassa olevien teollisuuden tuotantoketjuun kuuluvien pk-yrityksien välillä, jotka tarvitsevat uusinta teknologiaa sen tehtävän vuoksi, joka niillä on tuotantoketjussa, ja uusien pienien pk-yrityksien välillä, joiden tavoitteena on edistää uutta tieteellistä tietämystä tai teknologiaa ja jotka ovat saattaneet saada alkunsa tutkimuslaitoksissa, korkeakouluissa tai yrityksien tutkimusosastoilla. ETSK kannattaa toimintalinjaehdotusta sen tämänhetkisessä muodossa mutta kehottaa myös edistämään määrätietoisemmin tiede- ja teknologia-alaan liittyvää toimintaa korkeakouluissa sekä lisäämään teknologia- ja riskipääomatukea korkeakouluihin liittyville riskipääomapohjaisille ryppäille.

4.3.2 Jotta tämä politiikka tuottaisi tulosta, Euroopassa harjoitettavaa tuotannollista toimintaa on laajennettava. Näihin asti yleisesti hyväksytty ajattelutapa on vaihdettava uuteen. Ajatus, että tuotannollinen toiminta voidaan hoitaa alihankintana kehitysmaissa, ei enää pidä paikkaansa. Huipputekniikan tuotteissa ilmenevä innovointi perustuu olennaisimmillaan valmistustekniikkaan ja -teknologiaan. Tämä kilpailuedun lähde on hankittava takaisin Eurooppaan. Tässä yhteydessä tarjoutuu myös tilaisuus luoda työpaikkoja. Kun pienet yritykset kasvavat, niillä olisi oltava kannustimia sijoittaa valmistustoimintaa Eurooppaan.

4.4 Yhteiseen strategiseen suunnitteluun ja demonstrointiprojekteihin on pantava enemmän painoa:

—

Unionin mutta myös jäsenvaltioiden ja alueiden olisi omaksuttava strategisempi ja koordinoidumpi toimintamalli, jolla vältettäisiin turhia kustannuksia aiheuttavat päällekkäisyydet ja tehostettaisiin keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tulosten kaupallista hyödyntämistä.

—	Jäsenvaltioissa rahoitettavissa innovaatio-ohjelmissa olisi tarjottava vahvempia kannustimia jäsenvaltioiden yhteiseen toimintasuunnitteluun. Tällä tavoin voitaisiin saavuttaa mittakaavaetuja ja laajentaa toimintaa sekä helpottaa eurooppalaisten yritysten strategista liittoutumista.

—

Demonstrointiprojektien kustannukset ovat toisinaan aivan toista mittaluokkaa kuin ketjun alkuvaiheen tutkimus- ja kehitystoiminnan. Laajemmalla EU:n laajuisella yhteistyöllä, johon teollisuus ja käyttäjät osallistuisivat nykyistä vahvemmin, edistystä voitaisiinkin ehkä saavuttaa tehokkaasti ja kohtuukustannuksin.

4.4.1 Tämä näkökulma saattaisi olla yksi keino, jolla EU:n huipputeknologian yrityksien kirjon epätäydellisyydestä aiheutuva ongelma voitaisiin ratkaista. Kehittämällä ja demonstroimalla markkinoille suunnattuja ja markkinoiden todelliset tarpeet täyttäviä tuotteita ja palveluja pienemmistä huipputeknologian yrityksistä voitaisiin saada suurempia yrityksiä. ETSK katsoo, että tällaista politiikkaa on helpompi soveltaa tieteen ja teknologian alalla kuin perustutkimuksen alalla. ETSK kannattaa EU:n ja jäsenvaltioiden varojen keskittämistä jo useissa toimintalinjoja ja tulevaisuudennäkymiä koskevissa asiakirjoissa mainittujen teknologioiden markkinapotentiaalin hyödyntämiseen. Tulee edistää koordinoidusti sekä uusien yritysten perustamista että yritysten kasvattamista kilpailukykyisiksi globaaleiksi toimijoiksi.

4.4.2 Komission aloitteet yhteisestä tutkimussuunnittelusta ja makroalueiden yhteistyöstä voisivat auttaa aikaansaamaan lisäsynergiaa. Saattaisi olla paikallaan varata erityiskannustimia nimenomaisesti keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden tiimoilta harjoitettavaan hankeyhteistyöhön.

4.5 Valtiontukea koskevat politiikat:

—

Hyvin kohdennettu valtiontuki, joka korjaa markkinoiden toimintapuutteita, soveltuu hyvin tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäämiseen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen EU:ssa. Komissio aikoo tarkastella tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä innovaatiotoiminnan vuoden 2006 puitteita uudelleen ja arvioida, tarvitaanko niihin muutoksia.

4.5.1 On selvää, että EU:hun sijoittautuneet yritykset eivät halua joutua kilpailemaan valtiontukea nauttivien muiden EU-yrityksien kanssa. ETSK katsoo kuitenkin, että suurin ongelma on EU:n huipputekniikan suuryritysten harvalukuisuus, kuten tekstijaksossa 5 todetaan. ETSK:n mielestä näillä aloilla olisi mahdollista toteuttaa julkisen vallan toimenpiteitä markkinoiden toiminnan edistämiseksi.

4.5.2 Saattaa olla paikallaan laatia erityisiä toimintalinjoja, joilla avustettaisiin eräitä itä- ja eteläeurooppalaisia valtioita nopeuttamaan huipputekniikan infrastruktuurin kehittämistä yhdessä sitä täydentävän korkeakoulujen tieteellisen infrastruktuurin kanssa. Tutkimuspotentiaalia saattaa jäädä hyödyntämättä voimavarojen puutteessa.

4.5.3 Komission olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, miksi EU:n huipputekniikan yritysten kirjo on epätäydellinen ja mitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa valikoiman monipuolistamiseksi. Huipputekniikan yrityksien syntyyn kaikilla maailman keskeisillä alueilla vaikuttavat vaihtelevassa määrin markkinavoimat ja julkisen vallan toimet. Apple, Google, Microsoft ja Dell ovat puhtaasti markkinoiden tuotoksia. EU:n merkittävä ilmailu- ja avaruusalan teollisuus (ESA, EADS) perustuu julkisen vallan toimenpiteisiin. Nokia on EU:n markkinavoimien aikaansaannos mutta muita siihen verrattavissa olevia yrityksiä ei käytännössä ole syntynyt EU:n todellisuuteen. Asiantuntijaryhmän on määriteltävä, miten EU voi jälleen vakiinnuttaa asemansa globaalissa tieto- ja viestintäteknologiateollisuudessa. Lisäksi, mikäli EU:n halutaan menestyvän uusiutuvan energian alalla, sen on selvästikin löydettävä yritykset, joilla on kykyä kehittää ja tuottaa käyttöön uusia polttoaineita ja energialähteitä, ja sen jälkeen autettava tällaisia yrityksiä kasvamaan.

4.6 Keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden käyttö ja ilmastonmuutospolitiikka:

—

Jos näiden teknologioiden edistäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen voidaan yhdistää toisiinsa, luvassa olisi merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Se auttaisi myös paljon rahoituksen hankkimisessa Euroopan osuuteen siitä taakasta, josta kansainvälisissä sopimuksissa sovitaan.

4.6.1 ETSK:n mukaan etusija olisi annettava vaihtoehtoisten polttoaineiden sekä liikenteen energiateknologian sekä lämmitys- ja valaistustekniikan kehittämiselle. Paras ilmastonmuutosta koskeva strategia on uusien energiavaihtoehtojen kehittäminen (3).

4.7 Edelläkävijämarkkinat ja julkiset hankinnat:

—

EU:ssa tarvitaan otolliset toimintaolot sille, että tutkimustulokset saadaan tehokkaasti jalostettua kaupallisiksi tuotteiksi. On pyrittävä lisäämään kysyntää julkisten hankintojen ja esimerkiksi edelläkävijämarkkina-aloitteen kaltaisten järjestelmien kautta. Jäsenvaltiot voisivat piristää muotoutumassa olevia kehitystä vauhdittavien teknologioiden markkinoita hankinnoilla, jotka kohdistuisivat kaupallista vaihetta edeltävässä vaiheessa oleviin ja sitä jo lähestyviin, mittaviin innovaatioihin.

4.7.1 ETSK kannattaa periaatteessa ehdotusta. Se odottaa korkean tason asiantuntijaryhmän määrittävän painopistehankkeita, jotta varmistetaan, että toimintalinjan vaikutus on mahdollisimman suuri.

4.8 Huipputekniikkaa koskevan politiikan kansainvälinen vertailu ja tehokkaampi kansainvälinen yhteistyö:

—	Komissio aikoo laatia kansainvälisen vertailun siitä, millaista huipputekniikkaa koskevaa politiikkaa muissa johtavissa ja nousevissa valtioissa (kuten USA:ssa, Japanissa, Venäjällä, Kiinassa ja Intiassa) harjoitetaan, ja selvittää mahdollisuuksia yhteistyön tiivistämiseen.

4.8.1 ETSK tukee laajamittaista kansainvälistä vertailuohjelmaa, jotta luodaan perusta keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita koskevan politiikan kehittämiselle. (4) Kansainvälisestä yhteistyöstä voisi olla hyötyä laajamittaisen kehityksen kannalta, erityisesti ilmastonmuutoksen alalla, joskin kilpailukyky olisi asetettava etusijalle. Komission olisi otettava oppia muualla käytetyistä teollisista strategioista.

4.9 Kauppapolitiikka:

—

Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että keskeisille kehitystä vauhdittaville teknologioille luodaan suotuisat kaupan edellytykset kahden- ja monenvälisin keinoin. On vältettävä vääristymät kansainvälisillä markkinoilla, helpotettava pääsyä markkinoille ja investointien saamista, parannettava teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja vähennettävä tukien sekä tullien ja tullien ulkopuolisten kaupanesteiden käyttöä maailmanlaajuisesti.

4.9.1 ETSK katsoo, että EU:n on hylättävä aiempi toimintamalli, jossa tehtiin ero kehittyneiden valtioiden ja kehitysmaiden välillä ja jonka vuoksi poliittiset päättäjät hyväksyivät tuet ja muut kaupan vääristymät kolmansissa valtioissa, samalla kun tilannetta pyrittiin oikaisemaan käymällä monivuotisia neuvotteluja. Aasia on mennyt EU:n edelle monella tekniikan alalla. ETSK:n näkemyksen mukaan EU:n olisi nyt valmistauduttava torjumaan tukia ja kaupan vääristymiä omilla tuilla ja kaupan vääristymillä. EU:n olisi tietysti oltava valmis hyväksymään asianmukaisia sopimuksia, kun toiset osapuolet ovat valmiit käymään neuvotteluja. EU:n olisi tällä välin noudatettava soveliasta teollista strategiaa yrityksiensä ja teknisen johtoasemansa uudelleenrakentamiseksi.

4.10 EIP:n rahoitusväline ja riskipääomarahoitus:

—

Komissio jatkaa toimiaan investointien lisäämiseksi huipputekniikan alalla ja rohkaisee Euroopan investointipankkia asettamaan huipputekniikan teollisuuden etusijalle käyttämällä olemassa olevia järjestelmiä ja kehittämällä uusia välineitä investointien helpottamiseksi nykyinen rahoitus- ja talouskriisi huomioon ottaen.

—

Varhaisvaiheen investointeihin erikoistuneita pääomasijoitusrahastoja olisi vahvistettava. Riskipääoman riittävästä saatavuudesta voidaan huolehtia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksilla, joilla on ratkaiseva rooli tutkimus- ja kehitystoimintaan keskittyvien yritysten perustamisessa ja laajentamisessa.

4.10.1 Raha on markkinavoimista tärkein. Keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita koskevan ohjelman edellytyksenä on kehitysrahoituslähteiden määrän lisääminen ja niiden laajentaminen.

4.10.2 ETSK katsoo, että EU:n nykyisiin investointi- ja rahoitusjärjestelmiin liittyvien byrokraattis-teknisten seikkojen ei pidä estää sitä, että keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden kehittämiseksi tarvittavat varat saavuttavat kohteensa.

4.10.3 Huipputekniikan investointitoiminnan yhteydessä on hyvin helppo menettää rahaa. Komission on tarkasteltava asiaa muutenkin kuin riski- ja pankkipääoman kannalta, muodosta riippumatta. Varakkaita yksityishenkilöitä on kannustettava kaikin tavoin tuomaan varhaisessa vaiheessa rahaa riskille alttiiksi vastaperustettuihin yrityksiin, ennen riskipääoman mukaantuloa. Huipputekniikan tutkimus- ja kehitystoiminnan verotusta olisi helpotettava mahdollisimman laajasti. Huipputekniikkaa edustavien vastaperustettujen yrityksien myynnistä saatavaa pääomatuottoa olisi kohdeltava suotuisasti. Menestyksestä saadulla tuotolla on korvattava muista investoinneista aiheutuvat menetykset. EU:ssa suhtaudutaan muita alueita kielteisemmin investoijiin ja yrittäjiin.

4.11 Osaaminen sekä korkea-asteen ja ammatillinen koulutus:

—	Luonnontieteet ja tekniikka on nostettava ansaitsemaansa asemaan koulutusjärjestelmissä. Näiden alojen tutkinnon suorittajien osuutta olisi nostettava – myös houkuttelemalla alalle ulkomaisia kykyjä.

4.11.1 On tunnettua, että Aasiassa investoidaan mittavasti koulutukseen ja ammattitaitoon. Aasialaisista korkeakouluista valmistuu selvästi enemmän tohtorintutkinnon suorittaneita kuin EU:ssa. EU:n parhaissa korkea-asteen oppilaitoksissa aasialaiset opiskelijat muodostavat merkittävän ryhmän. Ottaen huomioon että 2000-luvulla kansallinen vauraus ratkaistaan maailman koululuokissa, suuri osa EU:n jäsenvaltioiden koulutusalan suorituksista niin kouluissa kuin korkea-asteen oppilaitoksissakin jää selvästi jälkeen vaadittavista normeista. Tästä ovat todisteena yleistä koulumenestystä ja korkeakoulujen sijoittumista kansainvälisessä vertailussa esittävät tuloslistat.

4.11.2 Kouluopetuksen tason parantaminen olisi asetettava etusijalle erityisesti matematiikan ja luonnontieteellisten aineiden kohdalla. Oppilaita olisi kannustettava ottamaan kyseiset aineet pääaineikseen sekä kouluissa että korkea-asteen oppilaitoksissa ja tiedealan tutkinnon suorittaneita ryhtymään opettajiksi. On myös määritettävä korkeakouluista muodostuva eliittiryhmä, jossa opetus ja tutkimus voidaan muokata tasoltaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyiseksi, ja kehitettävä korkeakouluihin kytkeytyviä rakenteellisia kokonaisuuksia (tiedepuistot) pienien ja keskisuurien oheisyrityksien perustamiseksi ja tarvittavan alkupääoman hankkimiseksi.

4.11.3 Koulutukseen liittyvä haaste on monissa jäsenvaltioissa niin suuri ja poliitikkojen kaikkinainen kyvyttömyys ratkaista ongelma on vuosien mittaan osoittautunut niin ilmeiseksi, että yhteiskunnan on todella tehtävä kaikkensa tarvittaviin tuloksiin pääsemiseksi.

4.11.4 Lisäksi korkeakouluissa ja tutkimuskeskuksissa harjoitettavan opetuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusedellytykset on tehtävä paljon houkuttelevammiksi. EU:n on kyettävä vetämään puoleensa muiden alueiden parhaat kyvyt. Nykyisin tilanne on kuitenkin päinvastainen: monet EU:n parhaista kyvyistä siirtyvät toisille alueille parempiin olosuhteisiin (5). Siitä huolimatta on tärkeää helpottaa kansainvälistä liikkuvuutta (6), koska siitä on muodostunut menestyksekkään uran ennakkoehto.

4.11.5 Yhtä lailla on välttämätöntä, että soveltavaa tutkimusta ja perustutkimusta tuetaan tasapuolisesti. Perustutkimuksella kylvetään siemenet, joista kasvaa pitkällä aikavälillä jatkuvasti innovaatioita ja myös uusia keskeistä kehitystä vauhdittavia teknologioita. Tasapuolinen tukeminen on tärkeää myös huippuluokan tutkijoiden houkuttelemiseksi.

5. Huipputekniikan yritykset

5.1 ETSK on erittäin huolestunut EU:ssa vallitsevasta vajeesta globaalien huipputekniikan yrityksien kirjossa. Financial Times -sanomalehden vuonna 2010 laatiman listauksen perusteella on koottu seuraavassa olevat kaksi taulukkoa 500 globaalista ja alueellisesta yrityksestä luokiteltuina markkina-arvonsa mukaan. Taulukot sisältävät tietoa teollisuudenaloista, joilla keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita voidaan parhaiten hyödyntää.

5.2 Ensimmäinen taulukko perustuu 500 globaalin yrityksen Global 500 -luetteloon. Analyysissä ei ilmene sellaisia huipputekniikan aloja, joilla EU on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa, kemikaalialaa lukuun ottamatta.

FT Global 500 – tekniikan alat
Ala	Yrityksien lukumäärä
	Koko maailma	USA	AASIA	EUROOPPA
Lääkeala ja biotekniikka	20	10	3	6	Novartis, Roche, GSK, Sanofi-Aventis, AstraZeneca, Novo Nordisk
Tekniset laitteistot	21	13	5	2	Nokia, Ericsson
Ohjelmistot ja tietotekniset palvelut	12	6	5	1	SAP
Autoteollisuus ja varaosat	11	2	6	3	Daimler, VW, BMW
Kemikaalit	13	4	1	5	Bayer, BASF, Air Liquide, Syngenta*, Linde
Terveydenhoitolaitteistot	12	11	0	1	Fresenius
Yleisteollisuus	13	4	6	2	Siemens, ThyssenKrupp
Tuotantotekniikka	11	3	4	4	ABB*, Volvo, Atlas Copco, Alstom
Avaruus ja ilmailu sekä puolustus	10	7	0	3	BAE Systems, Rolls Royce, EADS
Öljyteollisuuden laitteistot ja palvelut	7	4	0	1	Saipem
Vapaa-ajan tuotteet	4	0	3	1	Philips Electrical
Sähköteollisuus ja elektroniikka	6	2	3	1	Schneider Electric
Vaihtoehtoinen energia	1	1	0	0
Analyysiin eivät sisälly sellaiset teollisuuden alat kuin öljyn ja kaasun tuotanto, metalli- ja kaivosteollisuus, rakennus- ja rakennusaineteollisuus sekä elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuus. Luetteloon eivät sisälly sellaiset toiminnanalat kuin kiinteät televerkot ja matkaviestintäverkot, teollisuuden kuljetukset, sähkö, kaasu, vesi ja yleishyödylliset palvelut. Aasialla tarkoitetaan ensisijaisesti Japania, mutta siihen sisältyy yrityksiä Taiwanista, Etelä-Koreasta, Hongkongista, Kiinasta, Intiasta ja Australiasta. Euroopalla tarkoitetaan EU:ta ja EFTAa. Tähdellä (*) merkityt yritykset ovat sveitsiläisiä.

5.3 Toinen taulukko perustuu USA:n, Japanin ja Euroopan 500 eturivin yrityksen luetteloon. Taulukko sisältää kunkin alan alueelliset markkina-arvot. Kolmestatoista huipputekniikan alasta Eurooppa johtaa kemikaalien, tuotantotekniikan ja vaihtoehtoisten energiamuotojen alalla, vaikka viimeksi mainitun alan kehitys onkin vielä alkuvaiheessa. Eurooppa on myös sijoittunut kunnioitettavan hyvin lääketeollisuuden ja biotekniikan alalla. Japani on johtoasemassa autoteollisuuden, sähköteollisuuden ja elektroniikan sekä vapaa-ajan tuotteiden alalla. Myös muut Aasian valtiot ovat hyvissä asemissa näillä aloilla. Yhdysvallat hallitsee aloja, joilla se on johtoasemassa: lääketeollisuus ja biotekniikka, tekniset laitteistot, ohjelmistot ja tietotekniset palvelut, terveydenhoitolaitteet ja -palvelut, yleisteollisuus, avaruus- ja ilmailuala, puolustusala sekä öljyteollisuuden laitteistot ja palvelut. Nämä ovat kaikki keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden hyödyntämisen kannalta tärkeitä aloja.

FT Global 500 – tekniikan alat
Ala	Yrityksien lukumäärä (#) ja markkina-arvo (miljardia dollaria*)
	USA		Japani		Eurooppa
	#	$	#	$	#	$
Lääkeala ja biotekniikka	21	843	24	147	18	652
Tekniset laitteistot	34	1 049	18	164	8	140
Ohjelmistot ja tietotekniset palvelut	25	884	12	58	8	98
Autoteollisuus ja varaosat	5	81	37	398	9	186
Kemikaalit	12	182	36	134	18	293
Terveydenhoitolaitteistot	31	511	4	24	11	94
Yleisteollisuus	9	344	8	38	6	127
Tuotantotekniikka	11	165	36	185	18	210
Avaruus ja ilmailu sekä puolustus	12	283	—	—	7	84
Öljyteollisuuden laitteistot ja palvelut	17	271	—	—	9	62
Vapaa-ajan tuotteet	5	42	14	181	1	31
Sähköteollisuus ja elektroniikka	10	124	29	159	6	54
Vaihtoehtoinen energia	1	10	—	—	2	16
Miljardi* on tuhat miljoonaa.Taulukko on koottu Financial Times-lehden luettelosta, joka koostuu kullakin kolmella alueella johtavassa asemassa olevasta 500 yrityksestä. Kullekin alueelle ominaiset alat ja alueilla vallitseva tasapaino käyvät selvästi ilmi taulukosta, mutta kunkin alan suhteellinen markkina-arvo kullakin alueella on suhteellista teknologiavaltaisuutta mittaava hyödyllinen väline.

5.4 Analyysistä voi päätellä, että EU tarvitsee teollisuusstrategiaa varmistaakseen asemansa keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita hyödyntävässä maailmassa vuonna 2020 ja sen jälkeen.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Telecommunications, media & (information) technology, TMT.

(2) Ks. EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8.

(3) Ks. CESE 766/2010, 27.5.2010.

(4) Ks. EUVL C 306, 16.12.2009, s. 13.

(5) Ks. EUVL C 110, 30.4.2004, s. 3.

(6) Ks. EUVL C 224, 30.8.2008.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/120

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Kaupparekistereiden yhteenliittäminen”

KOM(2009) 614 lopullinen

2011/C 48/21

Esittelijä: Ana BONTEA

Komissio päätti 4. marraskuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Kaupparekistereiden yhteenliittäminen

KOM(2009) 614 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 65 puolesta ja 13 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea kannattaa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterien yhteistyön kehittämistä ja voimistamista. Tässä yhteydessä perusperiaatteina pitäisi olla avoimuus, nopeus, kustannusten pienentäminen, hallinnon yksinkertaistaminen, henkilötietojen asianmukainen suojaaminen ja yhteentoimivuus. Kaupparekistereiden rajatylittävän yhteistyön tulee taata velkojille, kauppakumppaneille, osakkeenomistajille ja kuluttajille entistä parempien ja luotettavampien virallisten tietojen saatavuus. Se parantaisi sisämarkkinoiden oikeusvarmuutta ja sujuvuutta.

1.2 Kaupparekisterien yhteenliittämisen olisi kuvastettava kahden keskeisen asiakirjan – Eurooppa 2020 -strategian (1) ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act, SBA) (2) – tavoitteita. Kun kaupparekisterit liitetään yhteen, pitäisi yritysten keskinäisen avoimuuden lisääntyä ja yhteistyön helpottua, rajatylittävän liiketoiminnan esteiden vähentyä ja etenkin pk-yritysten hallinnollisen taakan keventyä. Kaikki tämä on ratkaisevan tärkeää yhtenäismarkkinoiden lujittamiseksi sekä tasapainoisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen tukemiseksi, kuten komission tiedonannossa ”’Pienet ensin’ – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite” (KOM(2008) 394 lopullinen) korostetaan.

1.3 ETSK kehottaa lisäämään vihreässä kirjassa esitettyihin tavoitteisiin uusia tavoitteita:

—

Luodaan pakollinen yhteistyöväline, joka helpottaa ja vahvistaa jäsenvaltioiden keskusrekistereiden sähköistä yhteenliittämistä ja eritoten yhteenliittämistä sähköisen oikeudenkäytön portaaliin, josta muodostuisi näin oikeudellisen tiedon pääasiallinen yhteyspiste, jotta voidaan tehostaa yhtiöoikeusdirektiivien soveltamista.

—	Tehostetaan rajatylittävää yhteistyötä etenkin rajatylittävissä sulautumissa sekä silloin, kun toisissa jäsenvaltioissa on sivuliikkeitä, hyödyntäen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI).

1.4 Komitea kannattaa yleisesti ottaen vihreää kirjaa sillä edellytyksellä, että vaikutukset arvioidaan kattavasti ja ettei yrityksille aiheudu lisää hallinnollisia rasitteita.

1.5 Komitean mielestä kaupparekisterien yhteenliittämisestä saadaan todellista lisäarvoa vain, jos verkosto kattaa paitsi jäsenvaltioiden keskusrekisterit myös kaikki paikalliset ja alueelliset rekisterit kaikista 27 jäsenvaltiosta ja jos verkostossa toimitettava tieto on alkuperämaasta riippumatta aina ajantasaista, suojattua ja vakiomuotoista sekä helposti saatavilla yksinkertaisin menettelyin ja mieluiten kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja veloituksetta (ainakin perustiedot).

1.6 Mikäli EU-tasolla ryhdytään lainsäädäntätoimiin, komitea haluaa korostaa, että samassa yhteydessä on paikallaan muuttaa julkistamissääntöjä niin, että etenkin pk-yrityksille koituvia hallinnollisia rasitteita karsitaan avoimuutta kuitenkaan heikentämättä. Tulee muistaa, että tietojen julkistamisesta valtion virallisessa lehdessä aiheutuu yrityksille huomattavia lisäkustannuksia. Todellista lisäarvoa ei kuitenkaan synny, sillä samat tiedot ovat saatavilla verkossa olevista rekistereistä.

1.7 Kaupparekisteriyhteistyön tekniset yksityiskohdat voitaisiin määritellä esimerkiksi hallinnointisopimuksessa.

1.8 Komitea ehdottaa, että vihreän kirjan tavoitteisiin pyrittäisiin sellaisen ratkaisun avulla, jossa sulautetaan yhteen kaikki olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt ja -aloitteet – erityisesti EBR (3), BRITE (4), IMI ja sähköisen oikeuden hanke (e-Justice) – ja hyödynnetään niitä. EBR:ää olisi laajennettava ja kehitettävä edistykselliseksi ja innovatiiviseksi yhteentoimivuusjärjestelmäksi, joka integroidaan Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin. Tällainen järjestelmä toimisi tieto- ja viestintäteknisenä palvelualustana ja tehokkaana ennakointivälineenä, jonka välityksellä saadaan yhteys koko EU:n kaupparekistereihin ja joka edistää yritysten yhteistyötä ja mahdollisuuksia arvioida niiden kehitystä.

1.9 Komitea katsoo, että kaupparekisteriverkoston liittämisestä direktiivin 2004/109/EY nojalla perustettuun sähköiseen verkkoon olisi tehtävä vaikutusarviointi, kun kaikki kaupparekisterit on liitetty yhteen.

1.10 Yhtiöiden muihin maihin avaamia sivuliikkeitä koskevissa asioissa komitea kannattaa sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän käytön vakiinnuttamista, sillä järjestelmä tarjoaa hallinnollisen yhteistyön puitteet, joita voidaan hyödyntää minkä tahansa sisämarkkinasäädöksen soveltamisen tukemiseen.

1.11 Kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterit käsittävän rajatylittävän yhteistyöverkoston rakentaminen sekä näiden tavoitteiden saavuttaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä nopeutuu, kun nimetään toimivaltainen taho, joka ottaa hoitaakseen EBR:n – jonka tulee olla luonteeltaan pakollinen eikä vapaaehtoinen –, laajentaa ja kehittää sitä sekä varmistaa, että hankkeelle saadaan asianmukainen EU-rahoitus.

1.12 Luotavan kaupparekisteriverkoston olisi täytettävä erilaisia tehtäviä ja tarjottava lisävälineitä viestinnän sujuvoittamiseksi.

1.13 Erityisen tärkeää on jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyö tällä saralla.

2. Taustaa

2.1 EU:ssa on 27 valtakunnalliselta tai alueelliselta pohjalta toimivaa kaupparekisteriä. Niihin rekisteröidään, niiden avulla selvitetään ja niissä säilytetään tietoja kyseisen maan tai alueen yrityksistä EU:n lainsäädännön perusteella tuotettaviin peruspalveluihin sovellettavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

2.2 Vaikka virallisia yritystietoja on helposti saatavilla yritysten rekisteröintivaltiossa (lähes kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterit ovat olleet tammikuun 1. päivästä 2007 lähtien verkossa sähköisesti saatavilla), saattaa samojen tietojen saaminen toisesta jäsenvaltiosta estyä teknisistä syistä (erilaiset hakuehdot ja rakenteet) tai kielimuurin takia.

2.3 Yritystietoja halutaan saada käyttöön entistä enemmän maasta toiseen joko kaupallisessa tarkoituksessa tai oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi, sillä yhtenäismarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ovat helpottaneet yli kansallisten rajojen toimimista. Lisäksi monissa yritysten sulautumisissa ja jakautumisissa on ollut mukana yrityksiä useista EU:n eri jäsenvaltioista erityisesti direktiivin 2005/56/EY antamisesta lähtien, sillä siinä edellytetään kaupparekisterien yhteistyötä, ja yritykset voivat rekisteröityä yhteen jäsenvaltioon ja harjoittaa liiketoimintaansa osittain tai kokonaan toisessa jäsenvaltiossa.

2.4 Valtakunnallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten ja/tai kaupparekisterien päivittäisestä yhteistyöstä on tullut kansainvälisen liiketoiminnan johdosta välttämätöntä. Vapaaehtoisen yhteistyön helpottamiseksi on tarjolla runsaasti keinoja ja aloitteita.

3. Tiivistelmä vihreästä kirjasta

3.1 Kaupparekisterien yhteenliittämistä käsittelevässä vihreässä kirjassa selostetaan voimassa olevaa oikeuskehystä ja pohditaan, miten voitaisiin parantaa yritystietojen saatavuutta kaikkialla EU:ssa ja tehostaa yhtiöoikeusdirektiivien soveltamista.

3.2 Vihreän kirjan mukaan kaupparekisterien yhteenliittäminen palvelee kahta erillistä mutta toisiinsa kytkeytyvää tavoitetta:

—	Se parantaa virallisten ja luotettavien yritystietojen saatavuutta yli rajojen yhtenäismarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi sekä osakkaiden ja kolmansien osapuolten suojan parantamiseksi.

—

Se vahvistaa kaupparekisteriyhteistyötä rajatylittävissä menettelyissä, joita ovat esimerkiksi eri maissa toimivien yritysten sulautuminen, yrityksen kotipaikan siirto tai maksukyvyttömyysmenettelyt. Tällaista yhteistyötä vaaditaan nimenomaisesti rajatylittävistä sulautumisista annetussa direktiivissä sekä eurooppayhtiön (SE) ja eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöissä.

3.3 Vihreässä kirjassa esitetään tiivistetysti nykyiset yhteistyöjärjestelyt ja -aloitteet:

— EBR: Euroopan komission tuella toteutettava 18 jäsenvaltion ja kuuden muun kuin EU-valtion kaupparekisterien vapaaehtoinen aloite. EBR on kaupparekisterien verkosto, jonka tavoitteena on tarjota luotettavia yritystietoja. Sillä on kuitenkin verkoston laajuuteen ja rajatylittäviä menettelyjä koskevaan yhteistyöhön liittyvät rajoituksensa.

— BRITE: muutamien EBR-kumppanien käynnistämä ja suurelta osin Euroopan komission rahoittama tutkimusaloite, joka saatiin päätökseen maaliskuussa 2009. BRITE-hankkeen tavoitteena oli kehittää ja toteuttaa edistyksellinen ja innovatiivinen yhteentoimivuusmalli, tieto- ja viestintätekninen palvelualusta ja hallinnointiväline kaupparekistereiden yhteiskäyttöön kaikkialla EU:ssa. Siinä tarkasteltiin erityisesti kotipaikan siirtoja toiseen jäsenvaltioon, eri maissa toimivien yritysten sulautumisia ja toiseen jäsenvaltioon rekisteröityjen sivuliikkeiden valvonnan parantamista.

— Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (Internal Market Information System, IMI): maaliskuussa 2006 käynnistetty komission ylläpitämä suojattu internetpohjainen sovellus. Se on suljettu verkosto, jonka avulla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat helposti löytää tarvittavat toisten jäsenvaltioiden viranomaiset ja olla niihin yhteydessä nopealla ja tehokkaalla tavalla. IMIä käytetään tukemaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin ja palveludirektiivin täytäntöönpanoa.

— Sähköisen oikeuden hanke (e-Justice): kesäkuussa 2007 käynnistetty aloite, jonka tavoitteena on avustaa oikeusviranomaisia ja oikeusalan toimijoita heidän työssään sekä parantaa yleisön mahdollisuuksia tutustua oikeudellisiin tietoihin. Hankkeen yksi konkreettinen tulos on sähköisen oikeuden portaali. Siitä tulee tärkein yhteyspiste, jonka kautta voi tutustua oikeudellisiin tietoihin, oikeusalan ja hallinnollisiin laitoksiin, rekistereihin, tietopankkeihin ja muihin palveluihin. Euroopan sähköisen oikeuden toimintasuunnitelmassa 2009–2013 tarkastellaan EBR:n sisällyttämistä portaaliin vaiheittain (ensin linkkinä ja myöhemmin mahdollisesti integroimalla se osittain portaaliin).

3.4 Vihreässä kirjassa ehdotetaan kaupparekisterien nykyisten yhteistyöjärjestelyjen kehittämiseksi periaatteessa kolmea vaihtoehtoa:

—	Ensimmäinen vaihtoehto on hyödyntää BRITE-hankkeen tuloksia ja nimetä tai perustaa elin, joka vastaa tarvittavien, kaikki jäsenvaltiot kattavien palvelujen ylläpidosta.

—	Toinen vaihtoehto on hyödyntää jo toiminnassa olevaa IMIä ja ulottaa se tulevina vuosina uusille EU:n lainsäädännön aloille.

—	Kolmas vaihtoehto on edellä mainittujen vaihtoehtojen yhdistäminen.

4. Yleistä

4.1 Komitea kannattaa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterien yhteistyön kehittämistä ja voimistamista virallisten ja luotettavien yritystietojen saatavuuden parantamiseksi sekä avoimuuden varmistamiseksi yhtenäismarkkinoilla. Samalla tulee parantaa osakkaiden ja kolmansien osapuolten (velkojien, liikekumppanien, kuluttajien jne.) suojaa erityisesti rajatylittävissä menettelyissä (esimerkiksi eri maissa toimivien yritysten sulautuminen, yrityksen kotipaikan siirto tai maksukyvyttömyysmenettelyt).

4.2 Sen pohtiminen, miten voitaisiin parantaa yritystietojen saatavuutta kaikkialla EU:ssa ja tehostaa yhtiöoikeusdirektiivien soveltamista, on varteenotettava komission aloite. Komitea kannattaakin yleisesti ottaen vihreää kirjaa. Vaikutukset on kuitenkin arvioitava kattavasti, eikä yrityksille saa aiheutua lisää hallinnollisia rasitteita.

4.3 Kaupparekisterien yhteenliittämisen olisi kuvastettava kahden keskeisen asiakirjan – Eurooppa 2020 -strategian ja SBA-aloitteen – tavoitteita. (Ensin mainitussa kannustetaan vahvistamaan rajatylittävää yhteistyötä, ja jälkimmäisen tavoitteena on, että ”yrityksille aiheutuvat kustannukset ja rasite vähenevät”, mikä ”vaikuttaa paljon pk-yritysten menestykseen ja kasvuun säästäen niiden aikaa ja rahaa ja vapauttaen resursseja innovointiin ja työpaikkojen luomiseen”, kun kaavailluista lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista aloitteista tehdään tinkimätön vaikutusarviointi.)

4.4 Kun kaupparekisterit liitetään yhteen, pitäisi yritysten keskinäisen avoimuuden ja yhteistyön lisääntyä ja yrityksiä koskevien virallisten tietojen saatavuuden parantua, mikä on ensiarvoisen tärkeää yhtenäismarkkinoiden lujittamiseksi sekä tasapainoisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.

5. Vastaukset vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin

5.1 Onko nykyistä paremmalle jäsenvaltioiden kaupparekisteriverkostolle tarvetta?

5.1.1 Nykytilanteessa komitea kannattaa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterien yhteistyön kehittämistä ja voimistamista. Tässä yhteydessä perusperiaatteina pitäisi olla avoimuus, nopeus, kustannusten pienentäminen, hallinnon yksinkertaistaminen, henkilötietojen asianmukainen suojaaminen ja yhteentoimivuus (automaattinen tietojenvaihto paikallisten ja alueellisten rekisterien kanssa).

5.1.2 Komitean mielestä kaupparekisterien verkottamisesta saadaan todellista lisäarvoa vain, jos verkosto kattaa kaikki paikalliset ja alueelliset rekisterit kaikista 27 jäsenvaltiosta ja jos verkostossa toimitettava tieto on alkuperämaasta riippumatta aina ajantasaista, suojattua ja vakiomuotoista sekä helposti saatavilla yksinkertaisin menettelyin ja mieluiten kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja veloituksetta (ainakin perustiedot).

5.2 Voitaisiinko tällaisen yhteistyön yksityiskohdat määritellä hallinnointisopimuksessa jäsenvaltioiden edustajien ja kaupparekisteriviranomaisten välisesti?

5.2.1 Sillä edellytyksellä, että kustannustehokkuus tutkitaan kattavan vaikutusarvioinnin yhteydessä, komitea korostaa, että kaupparekisteriyhteistyötä on paikallaan laajentaa ja vahvistaa nykyisestä. Komitea tähdentää tämän edellyttävän, että kaikki jäsenvaltiot täyttävät velvollisuutensa kehittää kumppanuuttaan tällä saralla ja osallistuvat aktiivisesti yhteistyön laajentamiseen ja sen ehtoja koskevaan päätöksentekoon.

5.2.2 Mikäli vaikutusarvioinnin jälkeen katsotaan tarpeelliseksi ryhtyä EU-tasolla lainsäädäntätoimiin oikeudellisen yhteistyövelvoitteen vahvistamiseksi kaupparekistereille, komitea haluaa korostaa, että samassa yhteydessä on paikallaan muuttaa rekisterien julkisuussääntöjä niin, että etenkin pk-yrityksille koituvia hallinnollisia rasitteita karsitaan avoimuutta kuitenkaan heikentämättä. Tulee muistaa, että tietojen julkistamisesta valtion virallisessa rekistereitä koskevassa julkaisussa aiheutuu yrityksille huomattavia lisäkustannuksia. Todellista lisäarvoa ei kuitenkaan synny, sillä samat tiedot ovat saatavilla verkossa olevista rekistereistä.

5.2.3 Verkoston joillekin ominaispiirteille voisi olla hyödyllistä luoda vankempi oikeusperusta, mutta yhteistyön yksityiskohdat olisi määriteltävä kaupparekistereiden sähköisen verkoston hallinnointia koskevassa sopimuksessa. Hallinnointisopimuksen olisi katettava ainakin sellaiset näkökohdat kuin verkostoon liittymisen ehdot, verkoston hallintoelimen nimittäminen, vastuukysymykset, rahoitus ja riitojenratkaisu, keskuspalvelimen ylläpitoon liittyvät kysymykset ja sen varmistaminen, että tiedot ovat julkisesti saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä, sekä turva- ja tietosuojavaatimusten vähimmäisstandardien määrittäminen.

5.3 Tuottaisiko se lisäarvoa, että kaupparekisteriverkosto liitettäisiin pitkällä aikavälillä yhteen avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) nojalla luodun sähköisen verkon kanssa?

5.3.1 Komitea katsoo, että kaupparekisteriverkoston nivomista avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) nojalla luotuun sähköiseen verkkoon, jossa säilytetään säänneltyjä pörssiyhtiötietoja, olisi tavoiteltava vasta sen jälkeen, kun kaikki kaupparekisterit on liitetty kaikin osin yhteen. Lisäksi komitea katsoo, että olisi tehtävä vaikutusarviointi, jossa arvioidaan tähän liittyviä teknisiä vaikeuksia, toimenpiteen tuloksellisuutta sekä siitä odotettavissa olevaa aitoa lisäarvoa ja kustannuksia. Ehkä olisi tarkoituksenmukaisempaa käyttää direktiiviä 2003/58/EY, jolla otettiin käyttöön sähköiset kaupparekisterit.

5.3.2 Kaupparekisteriyhteistyön tehostaminen voi myös edistää mahdollisen synergiavaikutuksen muodostumista, kun muut elimet julkistavat yritystietoja (liittyen rahoitusmarkkinoiden avoimuuden lisäämiseen, pörssiyhtiöiden rahoitustietojen saatavuuden parantamiseen kautta Euroopan ja rajatylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen toimivuuden varmistamiseen).

5.4 Millä ratkaisulla voitaisiin parhaiten edistää kaupparekisteriviranomaisten välistä tiedonvälitystä eri maissa toimivien yritysten sulautumisten ja yrityksen kotipaikan rajanylittävien siirtojen yhteydessä?

5.4.1 Komitea ehdottaa, että vihreän kirjan tavoitteisiin pyrittäisiin sellaisen ratkaisun avulla, jossa sulautetaan yhteen kaikki olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt ja -aloitteet – erityisesti EBR, BRITE, IMI ja sähköisen oikeuden hanke (e-Justice) – ja hyödynnetään niitä. EBR:ää olisi laajennettava kattamaan kaikki jäsenvaltiot ja kehitettävä edistykselliseksi ja innovatiiviseksi yhteentoimivuusjärjestelmäksi, joka integroidaan Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin. Tällainen järjestelmä toimisi tieto- ja viestintäteknisenä palvelualustana ja tehokkaana ennakointivälineenä, jonka välityksellä saadaan yhteys koko EU:n kaupparekistereihin ja joka edistää yritysten yhteistyötä ja mahdollisuuksia arvioida niiden kehitystä.

5.4.2 Komitean ehdottaman ratkaisun (laajennetaan EBR kattamaan kaikki jäsenvaltiot, tehostetaan sen toimintaa BRITE-hankkeen tuloksiin nojautuen ja turvautumalla mahdollisesti sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään [IMI] ja integroidaan verkosto sähköisen oikeuden portaaliin) ansiosta tällaisten tietoteknisten alustojen ylläpidosta ja hallinnoinnista kertyneen kokemuksen jatkuvuus varmistuisi ja niiden hyväksyttävyys säilyisi. Näin vältyttäisiin sekaannuksilta, joita voisi aiheutua, jos otettaisiin käyttöön samanlaista tai peräti samaa tietoa kuin EBR jakava uusi väline. Lisäksi komitean ehdottamassa ratkaisussa hyödynnettäisiin uudelleen mm. EU:n tuella jo tehtyjen investointien tuloksia, minkä johdosta täytäntöönpanokustannukset jäisivät pienemmiksi erityisesti IMI-järjestelmän mahdollisessa käytössä tai integroitaessa verkosto Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin.

5.5 Sivuliikkeitä koskevat ratkaisuehdotus

5.5.1 Direktiivillä 89/666/ETY säädetyt ulkomaisia sivuliikkeitä koskevat julkistamisvaatimukset tekevät kaupparekisteriyhteistyöstä käytännössä välttämätöntä sen varmistamiseksi, että tiedot ja asiakirjat julkistetaan sivuliikettä avattaessa. Komitea kannattaa BRITE-hankkeen tuloksiin pohjautuvaa kehittämistyötä sekä rekisterien väliseen automaattiseen ilmoittamiseen perustuvaa ratkaisua, jotta varmistetaan, että tarvittavat tiedot ovat tarkkoja ja ajantasaisia ja suojaavat siten sivuliikkeen kanssa tekemisissä olevia velkojia ja kuluttajia.

6. Erityistä

6.1 Jotta kaupparekistereistä saadaan täysin yhteentoimivia, on löydettävä parhaat ratkaisut nykyisten teknisten ongelmien (erilaiset hakuehdot ja rakenteet) ja kielimuurien purkamiseksi (EBR:ssä asia on ratkaistu niin, että haku voidaan tehdä millä tahansa kielellä ja haettu tieto toimitetaan hakukielellä).

6.2 Kaikki jäsenvaltiot käsittävän verkoston rakentaminen sekä näiden tavoitteiden saavuttaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä nopeutuu, kun nimetään toimivaltainen taho, joka ottaa EBR:n hoitaakseen, laajentaa ja kehittää sitä sekä varmistaa, että hankkeelle saadaan asianmukainen EU-rahoitus. Tulevaisuudessa pitäisi päästä EBR:n ohjelmistojen tai tilausten korkeiden liittymis- ja käyttömaksujen muodostamista rajoitteista ja poistaa kansallisella tasolla osallistumista hankaloittavat tekijät.

6.3 Kaupparekisterien yhteenliittämisen ei pitäisi rajoittua vain verkoston ja ohjelmistojen ylläpitoon, kehittämiseen, hallinnointiin ja ajantasaistamiseen, vaan tällaisen toiminnan avulla olisi myös organisoitava osallistujien keskinäiset suhteet, tehtävä järjestelmää asianmukaisella tavalla tunnetuksi kansalaisten ja yritysten keskuudessa, osallistuttava EU-rahoitteisiin ohjelmiin, laajennettava palveluja uusiin maihin ja vieläpä tuotettava kaupallisia palveluja tulojen hankkimiseksi ja sijoittamiseksi kokonaisuudessaan takaisin verkoston kehittämiseen.

6.4 Kun kaupparekisterit liitetään yhteen, olisi lisättävä välineitä, jotka helpottavat tiedonvälitystä: hakukriteerit, kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymät selkeät menettelyt tiedustelujen vastaanottoa ja vastausten toimittamista varten, mahdollisuus saada asiakirjat ja todistukset sähköisessä muodossa, välineet tiedustelujen ja vastausten hallinnointia ja tilanteen seurantaa varten, valitus- ja valitusten käsittelymenettelyt, monikieliset hakupalvelut, ennalta määrätyt – mutta myös avoimet – kysymykset ja vastaukset, vastuuhenkilön yhteystiedot jne.

6.5 Aloitteessa kaupparekisterien yhteenliittämiseksi menettelyyn olisi sisällytettävä kaikki tiedot, joiden julkistaminen on pakollista. Niiden tulee olla saatavilla kansallisten rekistereiden sähköisissä tiedostoissa. Lisäksi etenkin pk-yritysten hallinnollista taakkaa tulee keventää, eikä lisäkustannuksia saa aiheutua. IMI vaikuttaa käyttökelpoiselta välineeltä jäsenvaltioiden kaupparekistereiden välisen tiedonvälityksen edistämiseksi.

6.6 Vaikutusarvioinnissa olisi otettava huomioon seuraavien seikkojen toteuttaminen:

—	rekisteriverkoston käyttö keskitetysti yhdestä yhteyspisteestä

—	yksi EU:n laajuisesti käytettävä yritystunniste

—	yhtenäinen laskutusjärjestelmä

—	eurooppalainen todistus, joka on muodoltaan EU:n laajuisesti standardoitu kaupparekisteriote

—	vähimmäismääräykset tietojen yhdenmukaistamisesta ja soveltamisesta EU-tasolla, mukaan luettuina samanlaatuiset tietopalvelut kaikissa jäsenvaltioissa.

6.7 Erityisen tärkeää on jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyö tällä saralla.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen.

(2) Komission tiedonanto: ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”), KOM(2008) 394 lopullinen.

(3) Eurooppalainen kaupparekisteripalvelu (European Business Register).

(4) Tutkimusaloite kaupparekisterien EU:n laajuisen yhteentoimivuuden edistämisestä (Business Register Interoperability Throughout Europe).

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Käsittelyssä hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Kohta 2.1

Muutetaan seuraavasti:

”EU:ssa on 27 valtakunnalliselta tai alueelliselta pohjalta toimivaa kaupparekisteriä. Niihin rekisteröidään.”

Perustelu

Esitetään suullisesti.

Äänestystulos

Puolesta	:	22
Vastaan	:	24
Pidättyi äänestämästä	:	2

Kohta 2.2

”Vaikka virallisia yritystietoja on helposti saatavilla yritysten rekisteröintivaltiossa (kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterit ovat olleet tammikuun 1. päivästä 2007 lähtien verkossa sähköisesti saatavilla), saattaa samojen tietojen saaminen toisesta jäsenvaltiosta estyä teknisistä syistä (erilaiset hakuehdot ja rakenteet) tai kielimuurin takia.”

Äänestystulos

Puolesta	:	44
Vastaan	:	29
Pidättyi äänestämästä	:	2

Kohta 4.1

”Komitea kannattaa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterien yhteistyön kehittämistä ja voimistamista virallisten ja luotettavien yritystietojen saatavuuden parantamiseksi sekä avoimuuden varmistamiseksi yhtenäismarkkinoilla. Samalla tulee parantaa osakkaiden ja kolmansien osapuolten (velkojien, liikekumppanien, kuluttajien jne.) suojaa erityisesti rajatylittävissä menettelyissä (esimerkiksi eri maissa toimivien yritysten sulautuminen, yrityksen kotipaikan siirto tai maksukyvyttömyysmenettelyt).”

Äänestystulos

Puolesta	:	49
Vastaan	:	29
Pidättyi äänestämästä	:	5

Kohta 4.4

”Kun kaupparekisterit liitetään yhteen, pitäisi yritysten keskinäisen avoimuuden ja yhteistyön lisääntyä, rajatylittävän liiketoiminnan esteiden vähentyä ja hallinnollisen taakan keventyä. Kaikki tämä on ensiarvoisen tärkeää yhtenäismarkkinoiden lujittamiseksi sekä tasapainoisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.”

Äänestystulos

Puolesta	:	50
Vastaan	:	40
Pidättyi äänestämästä	:	6

Kohta 4.5

”ETSK:n mielestä vihreässä kirjassa asetetut kaksi tavoitetta ovat suppeita, ja se kehottaa lisäämään vielä kaksi muuta tavoitetta. Kaupparekisterien yhteenliittämisen päätavoitteena pitäisi olla sellaisen ennakointivälineen luominen, jota voidaan hyödyntää hallinnossa EU:n yritysten kehityksen ja saavutusten arvioimiseksi. Tämä vahvistaisi alan strategioita ja toimintalinjoja kaikilla tasoilla (EU-, alue- ja paikallistaso). Lisäksi kaupparekisterien yhteenliittämisen pitäisi tehostaa yritysten keskinäistä yhteistyötä EU:ssa.”

Äänestystulos

Puolesta	:	54
Vastaan	:	44
Pidättyi äänestämästä	:	7

Kohta 5.3.1

”Komitea katsoo, että kaupparekisteriverkoston nivomista avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) nojalla luotuun sähköiseen verkkoon, jossa säilytetään säänneltyjä pörssiyhtiötietoja, olisi tavoiteltava vasta sen jälkeen, kun kaikki kaupparekisterit on liitetty kaikin osin yhteen. Lisäksi komitea katsoo, että olisi tehtävä vaikutusarviointi, jossa arvioidaan tähän liittyviä teknisiä vaikeuksia, toimenpiteen tuloksellisuutta sekä siitä odotettavissa olevaa aitoa lisäarvoa ja kustannuksia.”

Äänestystulos

Puolesta	:	61
Vastaan	:	31
Pidättyi äänestämästä	:	8

Kohta 5.4.1

”Komitea ehdottaa, että vihreän kirjan tavoitteisiin pyrittäisiin sellaisen ratkaisun avulla, jossa sulautetaan yhteen kaikki olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt ja aloitteet – erityisesti EBR, BRITE ja sähköisen oikeuden hanke (e-Justice) – ja hyödynnetään niitä. EBR:ää olisi laajennettava kattamaan kaikki jäsenvaltiot ja kehitettävä edistykselliseksi ja innovatiiviseksi yhteentoimivuusjärjestelmäksi, joka integroidaan Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin. Tällainen järjestelmä toimisi tieto- ja viestintäteknisenä palvelualustana ja tehokkaana ennakointivälineenä, jonka välityksellä saadaan yhteys koko EU:n kaupparekistereihin ja joka edistää yritysten yhteistyötä ja mahdollisuuksia arvioida niiden kehitystä.”

Äänestystulos

Puolesta	:	51
Vastaan	:	37
Pidättyi äänestämästä	:	7

Kohta 5.4.2

”Komitean ehdottaman ratkaisun (laajennetaan EBR kattamaan kaikki jäsenvaltiot, tehostetaan sen toimintaa BRITE-hankkeen tuloksiin nojautuen ja integroidaan verkosto sähköisen oikeuden portaaliin) ansiosta tällaisten tietoteknisten alustojen ylläpidosta ja hallinnoinnista kertyneen kokemuksen jatkuvuus varmistuisi ja niiden hyväksyttävyys säilyisi. Näin vältyttäisiin sekaannuksilta, joita voisi aiheutua, jos otettaisiin käyttöön samanlaista tai peräti samaa tietoa kuin EBR jakava uusi väline. Lisäksi komitean ehdottamassa ratkaisussa hyödynnettäisiin uudelleen mm. EU:n tuella jo tehtyjen investointien tuloksia, minkä johdosta täytäntöönpanokustannukset jäisivät pienemmiksi.”

Äänestystulos

Puolesta	:	55
Vastaan	:	33
Pidättyi äänestämästä	:	7

Kohta 6.5

”Lopullista valintaa tehtäessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota tekijänoikeutta, tietojen siirtoa ja henkilötietojen suojaa koskeviin oikeudellisiin seikkoihin kansallisen ja EU-lainsäädännön mukaisesti.”

Äänestystulos

Puolesta	:	53
Vastaan	:	42
Pidättyi äänestämästä	:	3

Kohta 6.6

”Aloitteessa kaupparekisterien yhteenliittämiseksi olisi pyrittävä siihen, että menettely kattaa kaikki julkistettavat tiedot. Niiden tulee olla saatavilla kansallisissa rekistereissä olevasta yrityksen sähköisestä tiedostosta. Lisäksi etenkin pk-yritysten hallinnollista taakkaa tulee keventää, eikä lisäkustannuksia saa aiheutua.”

Äänestystulos

Puolesta	:	56
Vastaan	:	33
Pidättyi äänestämästä	:	3

Kohta 6.7

”Tulisi edistää yhteistyötä ja kumppanuuksia sellaisten yritysten kanssa, jotka tuottavat samankaltaisia palveluja kuin uusi kaupparekisteriverkosto.”

Äänestystulos

Puolesta	:	53
Vastaan	:	40
Pidättyi äänestämästä	:	1

Kohta 1.3

”ETSK kehottaa lisäämään vihreässä kirjassa esitettyihin tavoitteisiin seuraavat kaksi tavoitetta:

—	Luodaan ennakointiväline, jota voidaan hyödyntää hallinnossa EU:n yritysten kehityksen ja saavutusten arvioimiseksi, mikä vahvistaisi alan strategioita ja toimintalinjoja kaikilla tasoilla.

—	Tehostetaan rajatylittävää yhteistyötä.”

Äänestystulos

Puolesta	:	54
Vastaan	:	38
Pidättyi äänestämästä	:	1

Kohta 1.8

”Komitea ehdottaa, että vihreän kirjan tavoitteisiin pyrittäisiin sellaisen ratkaisun avulla, jossa sulautetaan yhteen kaikki olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt ja -aloitteet – erityisesti EBR (1), BRITE (2) ja sähköisen oikeuden hanke (e-Justice) – ja hyödynnetään niitä. EBR:ää olisi laajennettava ja kehitettävä edistykselliseksi ja innovatiiviseksi yhteentoimivuusjärjestelmäksi, joka integroidaan Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin. Tällainen järjestelmä toimisi tieto- ja viestintäteknisenä palvelualustana ja tehokkaana ennakointivälineenä, jonka välityksellä saadaan yhteys koko EU:n kaupparekistereihin ja joka edistää yritysten yhteistyötä ja mahdollisuuksia arvioida niiden kehitystä.

Äänestystulos

Puolesta	:	51
Vastaan	:	37
Pidättyi äänestämästä	:	7

Kohta 1.10

”Yhtiöiden muihin maihin avaamia sivuliikkeitä koskevissa asioissa komitea kannattaa etenemistä BRITE-hankkeen tulosten pohjalta sekä rekisterien väliseen automaattiseen ilmoittamiseen perustuvaa ratkaisua.”

Äänestystulos

Puolesta	:	56
Vastaan	:	33
Pidättyi äänestämästä	:	3

Kohta 1.11

”Kaikkien jäsenvaltioiden kaupparekisterit käsittävän verkoston rakentaminen sekä näiden tavoitteiden saavuttaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä nopeutuu, kun nimetään toimivaltainen taho, joka ottaa EBR:n hoitaakseen, laajentaa ja kehittää sitä sekä varmistaa, että hankkeelle saadaan asianmukainen EU-rahoitus.”

Äänestystulos

Puolesta	:	54
Vastaan	:	38
Pidättyi äänestämästä	:	1

(1) Eurooppalainen kaupparekisteripalvelu (European Business Register).

(2) Tutkimusaloite kaupparekisterien EU:n laajuisen yhteentoimivuuden edistämisestä (Business Register Interoperability Throughout Europe).”

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/129

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta”

KOM(2010) 187 lopullinen

2011/C 48/22

Esittelijä: Gerd WOLF

Komissio päätti 29. huhtikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta

KOM(2010) 187 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 114 puolesta yhden pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä ja suositukset

1.1 EU:n tutkimuspuiteohjelmien tehokkuutta ja vetovoimaa on parannettava. Se edellyttää niiden toimeenpanon yksinkertaistamista.

1.2 Näin ollen ETSK pitää komission tiedonantoa tervetulleena ja tukee lähtökohtaisesti siinä esitettyjä ehdotuksia.

1.3 Komitea pitää myös tervetulleina 26. toukokuuta 2010 kokoontuneen kilpailuneuvoston päätelmiä samasta aiheesta.

1.4 Eri osaohjelmien ja niiden välineiden jatkuva eriytyminen sekä niiden osittain hyvin erilaiset säännöt ja menettelyt ovat muodostuneet EU:n tutkimusrahoituksen keskeiseksi ongelmaksi. Tuen hakijat ja saajat ovat joutuneet toimiaan tuskin käsitettävässä monimutkaisessa järjestelmässä, jota sekoittavat entisestään eri jäsenvaltioiden ja niiden tuenmyöntäjien säännökset.

1.5 Komitea suosittelee siksi asianomaisten sääntöjen ja menettelyiden vaiheittaista yksinkertaistamista – aluksi EU:n tutkimustukien osalta, mutta pitkällä aikavälillä myös jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja komission kesken. Vasta sitten eurooppalainen tutkimusalue olisi saavutettu.

1.6 EU:n tutkimusrahoituksessa vapaus ja valvonta on tasapainotettava nykyistä paremmin. Tämä koskee sekä sääntöjen muotoilua että niiden soveltamista käytännössä. Komitea suosittaa luottamukseen perustuvan lähestymistavan tavoittelua ja asettamista eurooppalaisen tutkimusrahoituksen keskipisteeseen. Tässä yhteydessä komitea kannattaa komission ehdotusta korottaa siedettävää virheriskiä tutkimusalalla (1).

1.7 Komitea suosittelee myös seuraavia – pitkälti komission tiedonannon mukaisia – konkreettisia toimia:

—	tuen saajien soveltamien, kulloinkin voimassa olevien kansallisten sääntöjen mukaisten tilityskäytänteiden tunnustaminen

—	sääntöjen asianmukainen ja tehokas soveltaminen käytännössä

—	valittavana vaihtoehtona tarjottavat kertakorvaukset, jotka eivät kuitenkaan saa olla keino peitellä tukien vähentämistä; tuen määrittelyn perustana on oltava todelliset kustannukset

—	mahdollisimman johdonmukaiset ja avoimet menettelyt

—	säännösten ja menettelyiden mahdollisimman suuri jatkuvuus ja vakaus

—	kokeneiden ja kansainvälisesti tunnustettujen asiantuntijoiden toimiminen koordinoivina virkamiehinä, joilla on riittävästi harkinnanvaraa päätösten teossa

—	johdonmukainen ja menettelyiltään selkeä rahoitustarkastusstrategia

—	ohjelmistovälineiden kehittäminen edelleen

—	arvonlisäveron palautusmahdollisuus

—	erityisesti pk-yrityksille suunnatut yksinkertaistamistoimet

—	luotettavat, selkeät ja hyvissä ajoin käytössä olevat ohjenuorat (käyttöohjeet) tukiohjelmille ja -välineille.

1.8 Komitea suhtautuu periaatteessa kriittisesti komission jatkoehdotukseen, jonka mukaan seuraavan puiteohjelman yhteydessä voitaisiin harkita vaihtoehtoisena tukimenetelmänä ”tulosperusteista rahoitusta”, kunnes komitea pystyy arvioimaan komission perusteellisen ja selkeän selityksen pohjalta objektiivisesti, mitä tämä tarkoittaa mm. tutkimusprosessin etenemisen yhteydessä. Tästä riippumatta kaikenlaisen tutkimusrahoituksen ensisijaisena tehtävänä ja tavoitteena tulisi tietysti olla tärkeiden ja uusien tietojen hankkiminen, tähän tarkoitukseen parhaiden ja kaikkein tehokkaimpien keinojen valitseminen sekä sääntöjen ja niiden soveltamisen alistaminen tälle tavoitteelle.

1.9 Oikeudellis-hallinnollisten ja rahoitussääntöjen yksinkertaistamisen ohella on kuitenkin yhtä tärkeää yksinkertaistaa myös tieteellisiä ja aihekohtaisia hakemus-, arviointi- ja seurantamenettelyitä, jotta voitaisiin vähentää ja yhdenmukaistaa unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja laitosten raportointivelvoitteiden, hakemusmenettelyjen, arviointi- ja hyväksyntämenettelyjen jne. liiallista sääntelyä ja moninaisuutta.

2. Komission tiedonanto

2.1 Komission tiedonannon tavoitteena on yksinkertaistaa eurooppalaisen tutkimuspuiteohjelman toimeenpanoa entisestään. Tiedonannossa käsitellään ensisijaisesti rahoituskysymyksiä.

2.2 Tiedonannossa esitellyt mahdollisuudet yksinkertaistamisen jatkamiseksi on järjestetty kolmelle tasolle:

— taso 1: hanke-ehdotusten ja -avustusten hallinnoinnin yksinkertaistaminen nykyisten sääntöjen puitteissa

— taso 2: sääntöjen mukautus nykyisessä kustannuspohjaisessa järjestelmässä

— taso 3: siirtyminen kustannusperusteisesta tulosperusteiseen rahoitukseen.

2.3 Ensimmäisellä tasolla menettelyihin ja välineisiin tehdään käytännön parannuksia, joita komissio on jo alkanut toteuttaa.

2.3.1 Toisella tasolla nykyisiä sääntöjä muutetaan siten, että tavanomaiset tilityskäytänteet (kuten keskimääräisten henkilöstökustannusten laskeminen) hyväksytään laajemmin, erilaisia toiminta- ja osallistujatyyppejä koskevia määräyksiä vähennetään, otetaan käyttöön säännöt pk-yritysten omistajajohtajia varten ja muutetaan avustusten jakomenettelyä. Useimmat tämän tason ehdotukset koskevat tulevien puiteohjelmien muotoilua.

2.3.2 Kolmannella tasolla esitellään eri mahdollisuuksia siirtyä kustannusperusteisesta tulosperusteiseen rahoitukseen. Näin pyritään saavuttamaan se, että raportointivaatimusten ja valvonnan painotus siirtyisi oleellisesti rahoituksen puolelta tieteellis-tekniselle puolelle.

3. Yleistä

3.1 T&K-puiteohjelman merkitys, tehokkuus ja kiinnostavuus. T&K-puiteohjelma on yksi yhteisön tärkeimmistä välineistä Euroopan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin varmistamiseksi ja vahvistamiseksi, uuden Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi ja eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseksi. Siksi on varmistettava tutkimuspuiteohjelman mahdollisimman tehokas toimeenpano. Puiteohjelman on oltava kiinnostava parhaiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten, mutta myös teollisuuden ja pk-yritysten kannalta: siihen osallistumisen on oltava kannattavaa ja osallistumismahdollisuutta on pidettävä tunnustuksena. Tämä edellyttää välttämättä kiintoisien ja tehokkaiden hallinnollisten ja taloudellisten edellytysten tarjoamista tukien saajille.

3.2 Yksinkertaistamisen tarve. Yleisesti ottaen on ollut ja on edelleen selkeästi tarpeen parantaa ja yksinkertaistaa menettelyjä ja sääntöjä huomattavasti. Siksi komitea on toistuvasti vaatinut tutkimuspuiteohjelman hyödyntämiseen liittyvien menettelyiden yksinkertaistamista ja on voinut todeta tyydytyksellä, että seitsemännessä T&K-puiteohjelmassa on jo pantu ensimmäiset tähän liittyvät toimenpiteet käytäntöön.

3.3 Neuvoston päätelmät. Vastaavasti komitea pitää myös tervetulleina 28. toukokuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmiä (2). Komitean jatkopohdinnoilla ja suosituksilla pyritään myös syventämään ja tukemaan päätelmissä esitettyjä näkökohtia.

3.4 Periaatteellinen hyväksyntä. Komitea pitää siis komission aloitetta ja tiedonannossa esitettyjä aikomuksia ja vaihtoehtoja lähtökohtaisesti tervetulleina ja kannattaa niitä. Monilla esitetyistä ehdotuksista voidaan saavuttaa selkeitä parannuksia, ja komitea tukee niitä siksi varauksettomasti. Tämä koskee mm. hanke-ehdotusten ja -avustusten hallinnoinnin yksinkertaistamista nykyisten sääntöjen puitteissa sekä tukien saajien kansallisesti tunnustettujen yleisten kirjanpito- ja tilitysmenetelmien hyväksymistä. Tällä ei kuitenkaan poisteta vielä nykyisen monimutkaisuuden keskeisiä syitä, vaan niitä ainoastaan lievennetään. Pitkän aikavälin pyrkimyksiä olisi siis suunnattava siten, että yhteisten sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen tutkimusalueen edistämiseksi poistetaan myös ongelmien keskeiset aiheuttajat.

3.5 Keskeiset syyt järjestelmän nykyiselle monimutkaisuudelle. EU:n tutkimusrahoituksen keskeisenä ongelmana on EU-ohjelmien ja -välineiden jatkuva eriytyminen. Kehittyneillä tukivälineillä ja -ohjelmilla on osittain omat, toisistaan merkittävästi eroavat tukisäännöstöt ja -menettelyt (187 artiklan mukaiset yhteiset teknologia-aloitteet, 185 artiklan mukaiset aloitteet, EIT, ERA-NET-verkostot, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet jne.). Tämän seurauksena tukien saajat joutuvat kohtaamaan yhä tiheämmän sääntöviidakon. Tämä ei pelkästään heikennä käytettyjen varojen tehokkuutta vaan myös puiteohjelman kiinnostavuutta parhaiden tutkijoiden silmissä, mikä heikentää puiteohjelman menestystä.

3.5.1 Jäsenvaltioiden erilaiset säännöstöt. Mutkikkuutta lisäävät entisestään eri jäsenvaltioiden osittain hyvin erilaiset säännöstöt ja niiden kansalliset tukien jakajat, joilla on tukihankkeissa huomattava ja usein ratkaiseva rooli. Ongelman koko laajuus käy ilmi, kun muistetaan, että lähes kaikissa komission tukemissa hankkeissa (poikkeuksena Euroopan tutkimusneuvoston hankkeet) edellytetään vähintään kolmesta jäsenvaltiosta (!) peräisin olevien tutkijoiden ja tukien antajien osallistumista.

3.6 Säännöstöjen yhdenmukaistaminen. Komitea suosittaa siksi kaikille eurooppalaisen tutkimusalueen luomisesta vastaaville toimijoille T&K-puiteohjelman erilaisten oikeudellis-hallinnollisten ja rahoitussääntöjen valikoiman karsimista: T&K-puiteohjelmia koskevia säännöstöjä on yhdenmukaistettava ja leikattava. Puiteohjelman toimiviksi osoittautuneet tukivälineet on tunnistettava ja niiden käyttöä on jatkettava johdonmukaisesti. Kaikkiin eurooppalaisten puiteohjelmien T&K-tukitoimenpiteisiin on ryhdyttävä soveltamaan yhtenäisiä oikeuspuitteita.

3.7 Jatkotavoite. Jatkotavoitteeksi olisi kuitenkin asetettava, että tukivälineiden ja tilintarkastusmenettelyiden yhtenäistämiseen (ks. myös kohta 4.1) ei pyrittäisi pelkästään T&K-puiteohjelman osalta vaan myös jäsenvaltioiden kesken ja komission kanssa. Näin voitaisiin poistaa myös osa esteistä, joiden tiedetään haittaavan tutkijoiden liikkumista jäsenvaltioiden välillä. Kaiken kaikkiaan kyse olisi oleellisesta askeleesta kohti eurooppalaisen tutkimusalueen saavuttamista. Vaikka tätä tärkeää tavoitetta voidaan pitää tänään vielä utopistisena, sitä kohti tulisi kuitenkin pyrkiä kärsivällisesti ja sitkeästi vaikkakin ehkä vain asteittain. Juuri tämän tavoitteen saavuttaminen olisi oleellinen askel kohti eurooppalaista tutkimusaluetta.

3.7.1 Valinnanvapaus tutkimuksessa. Mainittu yhdenmukaistaminen ei kuitenkaan saa missään tapauksessa johtaa siihen, että rajoitetaan komitean tarpeellisena pitämää tutkimusmenetelmien, lähestymistapojen ja tutkimusaiheen valinnan vapautta (3). Tieteessä ”valinnanvara ei ole tuhlausta, vaan välttämättömyys uuden tiedon ja osaamisen optimoinnin ja evoluution kannalta”. Se on myös ehdoton edellytys tieteen edistymiselle.

3.8 Vapauden ja valvonnan tasapaino. Perusperiaatteena on, että vapauden ja valvonnan on oltava tasapainossa. Tämä koskee sekä itse sääntöjen muotoilua että niiden soveltamista käytännössä. Niin kauan kuin itse sääntöjä ei ole saatu yksinkertaistettua, sääntöjen joustava ja pragmaattinen soveltaminen käytännössä on entistäkin tärkeämpää. Sääntöjen soveltamisessa ja tulkinnassa on virheriskien välttämisen edelle asetettava hankkeiden toteutuksen ja määrärahojen käytön tehokkuus. Osallistumissääntöjen ja varainhoitoasetuksen abstraktisti muotoillut normit tarjoavat tässä harkinnanvaraa. Niitä tulisi hyödyntää johdonmukaisesti parhaan mahdollisen tutkimusrahoituksen ja tehokkaan varojen hallinnoinnin eduksi. Komitea muistuttaa siksi aiemmin antamistaan suosituksista, joiden mukaan yksittäisille päätöksentekijöille komission sisällä tulisi antaa lähtökohtaisesti enemmän harkinnanvaraa, ja tähän liittyen virheriskeihin tulisi suhtautua myös entistä suvaitsevammin. ”Yksilökohtaisten virheiden tai väärinkäytösten pelko ei saa johtaa kaikkia koskevaan liikasääntelyyn ja heikentämiseen.” Se koskee sekä tukiorganisaatioiden että tutkijoiden työtapaa.

3.9 Luottamukseen perustuva lähestymistapa. Kustannuslaskelmissa todetut virheet tai erehdykset johtuvat enimmäkseen tukikriteerien mutkikkuudesta, ja yleensä kyse ei ole suunnitelmallisesta petoksesta. Siksi tulisi tehdä entistä selkeämpi ero virheiden, erehdysten ja petosten välillä. Komitea suosittaa siksi neuvostolle, Euroopan parlamentille ja komissiolle luottamukseen perustuvan lähestymistavan tavoittelua ja sen asettamista eurooppalaisen tutkimusrahoituksen keskipisteeseen. Tässä yhteydessä komitea kannattaa komission ehdotusta korottaa siedettävää virheriskiä tutkimusalalla (4).

3.10 Asiantuntevat ja asiaan paneutuvat virkamiehet. Komissio tarvitsee T&K-puiteohjelmaan liittyvien tehtäviensä toteuttamiseen asiantuntevia virkamiehiä, joiden tieteellisen osaamisen kansainvälinen tiedeyhteisö tunnustaa (5). Sääntöjen monimutkaisuuden vuoksi täysin ymmärrettävä mahdollisten menettelyvirheiden ja niiden seuraamusten pelko ei saa jarruttaa ylen määrin heidän pyrkimyksiään optimaalisten tulosten saavuttamiseksi ja ohjelman tehokkaaksi toteuttamiseksi. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös, että tapahtuneista virheistä ei joudu suhteettomaan vastuuseen. Myös tämän vuoksi alalla tarvitaan yksinkertaistamista, joustavuutta ja entistä enemmän selkeyttä.

3.11 Avoimuus lisävalvontamekanismina. Komitean suosittelema ja tehokkuutta parantava komission päätöstentekijöiden entistä suurempi harkinnanvara kantaa väistämättä sisällään myös lisävirheiden ja suosinnan riskin. Komitea on kuitenkin aina muistuttanut, että myös tutkimusrahoituksessa tarvitaan täydellistä avoimuutta; siten asianomaiset tiedot saanut käyttäjäyhteisö ja sen reaktiot tarjoavat lisäsuojaa mahdollisilta kehitysvirheiltä.

3.12 Jatkuvuuden ja vakauden merkitys. Näin mutkikkaiden järjestelmien käyttö vaatii raskaan oppimisprosessin sekä rutiinin hankkimista; tämä koskee sekä komission virkamiehiä että mahdollisia tuensaajia ja erityisesti myös pk-yrityksiä, joilla ei ole varaa perustaa pelkästään näitä kysymyksiä varten omia oikeudellisia osastoja. Menettelyiden luotettava jatkuvuus paitsi lisää oikeusvarmuutta myös yksinkertaistaa itsessään järjestelmän käyttöä jatkossa. Siksi kaikkia suunniteltuja – myös yksinkertaistamiseen tähtääviä – muutoksia on punnittava jatkuvuuden ja vakauden menetystä vastaan: aiotulla yksinkertaistamisella on oltava selkeä lisäarvo suhteessa jatkuvuuden ja vakauden menetykseen.

3.13 Tieteellisten haku- ja arviointimenettelyiden yksinkertaistaminen. Oikeudellis-hallinnollisten ja rahoitussääntöjen ja -menettelyiden (kohdat 3.6 ja 3.7) yksinkertaistamisen ohella on kuitenkin yhtä tärkeää yksinkertaistaa myös tieteellisiä ja aihekohtaisia hakemus-, arviointi- ja seurantamenettelyitä, joilla ”yhteisön, jäsenvaltioiden, alueiden ja laitosten raportointivelvollisuuksien, hakemusmenettelyjen, arviointi- ja hyväksyntämenettelyjen jne. liiallista sääntelyä ja moninaisuutta yksinkertaistetaan sekä tarvittaessa tiivistetään ja vähennetään kaikkein välttämättömimpään”. Komitea pitää valitettavana, että tätä näkökohtaa ei mainita lainkaan komission tiedonannossa. Näin ollen talous- ja sosiaalikomitea suosittaa uudelleen, että komission pyrkisi yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden ja niiden edustajien kanssa siihen, ”että moninaiset ja usein päällekkäiset hakemus-, seuranta- ja arviointimenettelyt yhtenäistetään ja keskitetään instituutioiden, jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla”. Näin estettäisiin korkeasti koulutettujen tutkijoiden ajan ja yleensä henkilöpääoman tuhlaaminen. Vaikka seitsemännessä puiteohjelmassa on jo edistytty asian suhteen, niin suurin osa tehtävästä on edelleen ratkaisematta. Mahdollisissa ratkaisuissa on varmistettava, että jäsenvaltioiden asianmukainen osallistuminen tukipäätösprosessiin säilyy päättävien elinten ja valiokuntien puitteissa.

4. Erityistä

4.1 Jäsenvaltioiden tilityskäytänteet. Komitean mielestä komission esittämä ”tavanomaisten kirjanpitokäytänteiden laajempi hyväksyminen” todellakin yksinkertaistaisi asioita merkittävästi. Tämä pätee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että sillä todella tarkoitetaan ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin myös hyväksyy, että jokaisessa jäsenvaltiossa voidaan soveltaa siellä voimassa olevia kansallisia tutkimusrahoitussääntöjä myös T&K-puiteohjelmien osalta. Komitea on tietoinen siitä, että tämä saattaisi johtaa jossain määrin epätasa-arvoiseen kohteluun, mutta katsoo, että se tulisi hyväksyä näin saavutettavan yksinkertaistamisen vuoksi. Komitea suosittaa siis painokkaasti, että tämä komission ehdotus pannaan todellakin esitetyn selvennyksen mukaisesti tehokkaasti ja rajoituksetta toimeen kaikissa kustannusluokissa.

4.1.1 Takaisin maksettava arvonlisävero. Tietyissä tutkimushankkeissa myös alv lasketaan aiheutuviin kustannuksiin. EU:n varainhoitoasetuksessa hyväksytään tietyin ehdoin alv:n tukikelpoisuuden tunnustaminen. Useimmissa eurooppalaisissa tukiohjelmissa tätä sääntöä pannaankin jo täytäntöön. Komitea suosittelee siksi, että tulevaisuudessa alv hyväksytään myös T&K-puiteohjelmissa korvauskelpoisiksi kustannuksiksi.

4.2 Sääntöjen määrän vähentäminen. Eri ohjelmien ja välineiden sääntöjen määrän rajoittaminen vaikuttaa hyvin tarpeelliselta (ks. myös kohta 3.6). Ei kuitenkaan tulisi pyrkiä yhteen ainoaan ratkaisuun kaikkien tuensaajien kohdalla, sillä yksinkertaistamisnäkökohdatkin huomioon ottaen tällainen lähestymistapa ei vastaa T&K-puiteohjelmien hyvin erilaisten osallistujien tarpeita. Siksi vähintään nykyinen erottelu organisaatioiden välillä tulisi säilyttää. Komitea suosittaa siksi, että komission tämän otsikon alla ehdottamaa yhdenmukaista rahoitusprosenttia kaikille organisaatiotyypeille ja toimityypeille ei oteta käyttöön.

4.3 Välineiden kokeilu. Sääntöjen määrän vähentäminen ja vaatimus säännöstöjen jatkuvuuden ja vakauden varmistamiseksi (ks. myös kohta 3.12) eivät kuitenkaan saa jähmettää järjestelmää. Uusia välineitä tulisi ensin kokeilla ja testata, ennen kuin päätetään niiden sisällyttämisestä varsinaiseen säännöstöön.

4.4 Yksiselitteiset määritelmät ja ohjenuorat – käyttöohje. Nimenomaan mutkikkaissa järjestelmissä ratkaisevan tärkeää on määritelmien, säännöstöjen, menettelyiden ja prosessien selkeä ja yksiselitteinen määrittely, jotta asianomaiset tahot voivat toimia tehokkaasti. Tärkeää on myös komission laatimien luotettavien ohjenuorien ja ”käyttöohjeiden” riittävän aikainen saatavuus. Ohjenuorien on jätettävä riittävästi liikkumatilaa, jotta tuensaajien erilaiset edellytykset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Toisaalta taas tukien saajien on pystyttävä luottamaan niiden sisältöön. Tämä vaatimus ei ole ristiriidassa tarvittavan joustavuuden kanssa, vaan vasta mahdollistaakin sen täysimääräisen hyödyntämisen. Nimenomaan tältä osin komitea kuitenkin toteaa erityisiä ongelmia komission ehdotusten viimeisessä ja suorastaan vallankumouksellisessa osassa (ks. kohta 4.8).

4.5 Johdonmukainen rahoitustarkastusstrategia. Komission tuleva rahoitustarkastusstrategia on oleellinen osa yksinkertaistamisprosessia (ks. myös kohdat 3.9 ja 4.1). Näin ollen komitea suosittaa, että rahoitustarkastusstrategia määritellään uudelleen pyrkien lisäämään T&K-puiteohjelmien tehokkuutta ja yksinkertaistamaan hallintomenettelyitä. Tässä yhteydessä on myös määriteltävä selkeästi ehdot, joiden mukaan on tarkoitus tarkistaa jäsenvaltioissa käytössä olevat tilityskäytänteet mukaan lukien keskimääräisten henkilöstökustannusten mahdollinen arviointi.

4.6 Kertakorvausten käytön laajentaminen nykyisessä kustannusperusteisessa mallissa. ETSK kannattaa lähtökohtaisesti komission ehdotusta, joka voi hyvinkin koskea erilaisia kustannuseriä. Komissio pitää sitä myös mahdollisuutena parantaa pk-yritysten osallistumisedellytyksiä. Komitean hyväksynnän ehtona on kuitenkin, että kertakorvausten on katettava todelliset kustannukset, eivätkä ne saa olla keino peitellä tukien vähentämistä. Kertakorvauksia on tarjottava aina pelkästään yhtenä vaihtoehtona.

4.6.1 Todelliset kustannukset kertakorvausten määrittelyn perustana. Periaatteessa taloudellisen tuen – eli myös tarjottujen kertakorvausten – määrän on perustuttava tuensaajille todellisuudessa aiheutuviin kustannuksiin. Vain siinä tapauksessa, että T&K-puiteohjelmien kautta jaettu tuki saavuttaa asianmukaisen tason, on myös kaikkein suorituskykyisimpien organisaatioiden kannalta kiintoisaa osallistua eurooppalaisiin tutkimusohjelmiin osallistumisen edellyttämästä hallinto- ja muusta panoksesta huolimatta. Ja vain siinä tapauksessa kilpailukykyä ja innovointikykyä koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa täysin.

4.7 Vakaita ohjelmisto-välineitä projektihallintaa varten. Verkkopohjaisten järjestelmien käyttö koko hankkeen ajan hakemuksen jättämisestä hankkeen päättämiseen asti tarjoaa hyviä mahdollisuuksia sekä komission että hakijoiden hallinnollisen taakan huomattavalle pienentämiselle. Tältä osin komitea kannattaa painokkaasti komission pyrkimyksiä. Komission laatimien ja hakijoiden käyttämien välineiden on kuitenkin toimittava virheettömästi yhteen. Vaikka seitsemännessä puiteohjelmassa uusina kehitetyt ohjelmistovälineet helpottavat komission sisäisiä prosesseja, se ei saa kuitenkaan tapahtua hakijoiden kustannuksella. Keskeneräiset ohjelmistot (esimerkiksi NEF) ja epäjohdonmukaiset asiakirjarakenteet (esimerkiksi hankevaiheiden välillä) aiheuttavat kaikille hakijoille tarpeetonta lisätyötä. Komitea suosittaa, että tämä näkökohta otettaisiin huomioon kaikissa hankevaiheissa ja kaikilla tasoilla ja että tulevaisuutta ajatellen investoitaisiin entistä enemmän resursseja ohjelmistovälineiden kehittämiseen.

4.8 Siirtyminen kustannusperusteisesta tulosperusteiseen rahoitukseen. Komissio esittää, että jo kahdeksannessa tutkimuspuiteohjelmassa voitaisiin harkita hyvin uudenlaisena yksinkertaistamistoimena ja vaihtoehtoisena tukimuotona siirtymistä kustannusperusteisesta tulosperusteiseen rahoitukseen. Koska kaikenlaisen tutkimusrahoituksen ensisijaisena tehtävänä ja tavoitteena tulisi tietysti olla tärkeiden ja uusien tietojen hankkiminen ja tulosten saavuttaminen, sekä tähän tarkoitukseen parhaiden ja tehokkaimpien keinojen valitseminen, tämä ehdotus vaikuttaa ensi silmäykseltä erityisen kiinnostavalta. Sääntöjen ja niiden soveltamisen tulisi tietysti palvella juuri tätä tehtävää ja ne tulisi alistaa sille.

4.8.1 Aluksi epäilevä suhtautuminen. Tutkimushankkeen konkreettisten tulosten sopiminen etukäteen on kuitenkin ongelmallista, sillä se muistuttaa sopimustutkimusta. Se aiheuttaa paitsi julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin ja vero-oikeuteen liittyviä ongelmia myös kysymyksiä itse tutkimustoiminnan määrittelystä. Mikä on perustutkimuksen tulos? Siksi komitea suhtautuu tähän ehdotukseen epäilevästi kunnes se pystyy arvioimaan komission perusteellisen ja selkeän selityksen pohjalta objektiivisesti, mitä tulosperusteisella rahoituksella konkreettisesti tarkoitetaan ja mitä välineitä tässä yhteydessä aiotaan käyttää. Komitean epäilystä vahvistaa komission varovainen asenne, kun se toteaa, että ”tulosperusteisissa malleissa on määriteltävä huolellisesti tuotos/tulos kunkin yksittäisen hankkeen tasolla ja tehtävä perusteellinen analyysi kertakorvausten määrittämiseksi – –”. Komitea suosittaa siksi mahdollisten sidosryhmien hyvin huolellista ja harkittua keskustelua, jonka tuloksena tulisi myös laatia aluksi selkeä uusi tiedonanto tulosperusteisesta tutkimusrahoituksesta ennen konkreettisiin toimiin ryhtymistä.

4.8.2 Toteutettavuustutkimus ja määritelmät. Esitetyistä syistä komitea pitäisi tervetulleena toteutettavuustutkimuksen (ks. myös kohta 4.3) laatimista tulosperusteisesta tutkimusrahoituksesta, jotta sen konkreettisia mahdollisuuksia, riskejä, ongelmia ja yksinkertaistamispotentiaalia voitaisiin arvioida objektiivisesti. Tulosperusteisen tutkimusrahoituksen sijaan olisi ehkä parempi käyttää sellaisia ilmaisuja, kuten ”tutkimussuuntautunut hankerahoitus” (science-based funding) (6) tai ”ohjelmasuuntautunut tutkimusrahoitus”.

4.8.3 Pk-yritysten erityistarpeiden huomioiminen. Tukien kytkeminen myöhemmin saavutettaviin, epävarmoihin hanketuloksiin saattaa aiheuttaa ongelmia erityisesti pk-yrityksille. Mikäli komission tuen myöntäminen on huomattavan epävarmaa, voi esimerkiksi tarvittavan täydentävän rahoituksen saaminen olla vaikeaa.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. myös KOM(2010) 261 lopullinen.

(2) Euroopan unionin neuvosto, 28. toukokuuta 2010 – Neuvoston päätelmät yksinkertaistetuista ja tehokkaammista Euroopan tutkimusta ja innovointia tukevista ohjelmista, 10268/10.

(3) EUVL C 44, 16.02.2008, s. 1.

(4) Ks. myös KOM(2010) 261 lopullinen.

(5) Komitea viittaa asiakokonaisuuteen EUVL C 44, 16.02.2008, s. 1, josta antamassaan lausunnon kohdassa 1.12 todetaan seuraavasti: ”Komitea pitää välttämättömänä, että tukiorganisaatioissa, myös komissiossa, toimii tieteellisesti päteviä ja asiantuntevia virkamiehiä, joilla on alansa sekä sen erityispiirteiden ja alan ’yhteisön’ erinomainen ja pitkäaikainen tuntemus, jota myös pidetään yllä (tehtävien säännöllinen kierto ei siksi ole tuottavaa!)”.

(6) Euroopan parlamentin jäsenen Herbert Reulin johtaman epävirallisen työryhmän ”Implementation FP7” ehdotus.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/134

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/68/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja moottoreita koskevien säännösten osalta”

KOM(2010) 362 lopullinen – 2010/0195 COD

2011/C 48/23

Ainoa esittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 7. syyskuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 7. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 97/68/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja moottoreita koskevien säännösten osalta

KOM(2010) 362 lopullinen – 2010/0195 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on vakuuttunut, että yhä vähemmän hiilimonoksidi-, typen oksidi-, hiilivety- (1) ja hiukkaspäästöjä tuottavien ja entistä ympäristöystävällisempien liikkuvien työkoneiden saattaminen unionin markkinoille on välttämätöntä ja vastaa terveydelle vaarallisten ja ilmastoa muuttavien päästöjen vähentämistavoitteita, jotka EU on asettanut itselleen vuotta 2020 silmällä pitäen.

1.2 Komitea on myös vakuuttunut, että etenkin rahoitus-, talous- ja työllisyysalan maailmanlaajuisessa kriisitilanteessa on aiheellista varmistaa liikkuvia työkoneita valmistavalle eurooppalaiselle teollisuudelle

—	asianmukainen kilpailukyky

—	mahdollisuus ja aikaa tutkimustyöhön ja teknologiseen kehittämiseen

—	asianmukainen joustavuus toteutettaessa innovatiivisia tuotantosovelluksia ja tehtäessä laitteisiin tarvittavia muutoksia (2), jotta päästöille asetetut raja-arvot voidaan saavuttaa ja niitä voidaan noudattaa vaarantamatta työllisyyttä.

1.3 Komitea kannattaa komission ehdotusta, jonka tarkoituksena on nostaa jousto-osuutta 50 prosenttiin joustojärjestelmän piiriin jo kuuluvilla aloilla, joista säädetään liikkuvia työkoneita koskevassa direktiivissä (3), mukauttaa järjestelmän puitteissa markkinoille saatettavien moottoreiden enimmäismäärää sekä sisällyttää moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettävät moottorit joustojärjestelmään siten, että niille varataan 20 prosentin osuus.

1.4 Kuten komitea on jo aiemmin todennut (4), ”moottoreiden tyyppihyväksyntä vertailupolttoaineen avulla takaa, että moottorit toimivat vaiheen III B raja-arvojen mukaisesti. Päästöt noudattavat kuitenkin uusia raja-arvoja vain, jos asianmukaisia polttoaineita on todella kaupan.”

1.4.1 Kun otetaan huomioon vaiheessa III B (5) hiukkas- ja NOx (6)-päästöille asetettujen raja-arvojen saavuttamiseen tarvittava tekniikka, polttoaineen rikkipitoisuuden tulee laskea useissa jäsenvaltioissa alle nykyisten arvojen. Onkin tarpeen määritellä vertailupolttoaineen ominaisuudet.

1.5 Komitea katsoo, että tavoitteiden saavuttamiseksi on asetettava tiukat raja-arvot, mutta on myös luotava konkreettisiin tilanteisiin liittyviä koemenettelyjä ja rajoitettava teoreettisia tuloksia antavien laboratoriokokeiden käyttöä sekä vältettävä ristiriitaisia päästövalvonta menetelmiä. On myös tarpeen selvittää tarkasti, miten liikkuvien työkoneiden pakokaasupäästöt käyttäytyvät silloin, kun koneet ovat todella käytössä sen sijaan, että tutkitaan moottoreiden käyttäytymistä ja päästöjä vain koetilanteissa.

1.6 Komitea on huolissaan vaiheen III B ja vaiheen IV suunnitelluista käynnistämisajankohdista sekä niihin liittyvistä tyyppihyväksyntämenettelyistä. Komitea pohtii, olisiko aiheellista siirtää vaiheen III B toteutusajankohtaa kahdella vuodella ja vaiheen IV ajankohtaa kolmella vuodella, jotta voitaisiin varmistaa säännösten konkreettinen ja täydellinen noudattaminen.

1.7 Komitea katsoo, että joustavat soveltamismekanismit ja vaiheesta toiseen siirtymiselle varatut ajat ovat erityisen tiukkoja ja raskaita pk-yrityksille, sillä laitteiden ja moottoreiden arvioidut kustannukset ja erityisesti tutkimuksen ja teknologian kehittämisen sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kustannukset rasittavat pienempiä yrityksiä enemmän kuin suuria teollisuuslaitoksia.

1.8 Koska ”työkoneiden mekaaninen heikkeneminen on todennäköisesti nopeampaa kuin niiden moottoreiden heikkeneminen” (7) komitea pitää tärkeänä, että huomioon otetaan moottoreiden kautta koko käyttöikänsä tuottamat päästöt myös sen jälkeen, kun koneen mekaaniset osat on uusittu. Samoin on otettava käyttöön yleisesti hyväksytyt tekniset kestävyysvaatimukset, jotta voidaan välttää päästötasojen huononeminen ajan mittaan.

1.9 Komitea katsoo, että tyyppihyväksyntätodistuksiin, joista säädetään liitteessä I, tulisi sisältyä näyte joustojärjestelmän puitteissa markkinoille saatettaviin koneisiin kiinnitettävistä merkinnöistä ja näyte täydentävästä merkinnästä sekä näiden lisäksi yksityiskohtainen selvitys pakollisista laitteista, joiden avulla voidaan noudattaa niissä säännöksissä asetettuja raja-arvoja, joiden nojalla tyyppihyväksyntä on annettu.

1.10 Komitea pitää tärkeänä unionin ja kansainvälisellä tasolla toteutettavien yhteisten toimien edistämistä yksiselitteisten ja yhteisesti hyväksyttyjen teknisten standardien aikaansaamiseksi. Tavoitteena on edistää alan maailmanlaajuista kauppaa ja lisätä yhteisössä voimassa olevien päästörajojen ja kolmansissa maissa sovellettavien tai niissä asetettujen päästörajojen yhdenmukaisuutta.

1.11 ETSK suosittaa ajantasaisten, soveltamista koskevien suuntaviivojen laatimista helpottamaan eri vaiheisiin kuuluvien säännösten täytäntöönpanoa sekä moottoreiden valmistajien että ennen kaikkea laitteiden valmistajien keskuudessa. Komitea kehottaa myös ennakoimaan osallistavasti liikkuvien työkoneiden ympäristönsuojelunäkymiä sekä mahdollisuuksia edistää ympäristömerkin käyttöä alalla.

1.11.1 Tarvitaan tiedotuskampanjaa, jonka avulla varmistetaan, että liikkuvien työkoneiden sekä niiden koneiden, joihin muutetut moottorit asennetaan, tuottajat ja loppukäyttäjät ymmärtävät, että vähän päästöjä aiheuttavan toiminnan eri kehittämisvaiheita varten laadittuja määräyksiä on sovellettava asianmukaisesti. Tässä yhteydessä on kehitettävä työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten avulla uusia ympäristöystävällisiä ammatti- ja käyttöprofiileja sekä laadittava eurooppalainen uusien pätevyyksien vahvistamisjärjestelmä ja asianmukaisia tukitoimia.

2. Johdanto

2.1 Direktiivi 97/68/EY (liikkuvat työkoneet) koskee 18–560 kW:n puristussytytysmoottoreita. Siinä asetetaan rajat hiilimonoksidi-, typen oksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöille. Direktiivissä säädetään seuraavien laitteiden tuottamien pakokaasupäästöjen vaiheittain tiukentuvista raja-arvoista ja eri vaiheita vastaavista päivämääristä enimmäismäärien soveltamiselle:

—	rakennuskoneisiin asennetut dieselmoottorit

—	maatalous- ja metsäkoneet

—	moottorivaunut ja veturit

—	sisävesialukset

—	vakionopeusmoottorit

—	erityyppisissä koneissa käytettävät bensiinimoottorit.

2.2 Liikkuvia työkoneita koskeviin säädöksiin, joihin komitealla on ollut tilaisuus ottaa kantaa useaan otteeseen (8), on tehty useita muutoksia direktiivillä 2001/63/EY, direktiivillä 2002/88/EY ja direktiivillä 2004/26/EY. Viimeksi mainitulla direktiivillä otettiin käyttöön joustojärjestelmä helpottamaan siirtymistä päästökattovaiheesta toiseen.

2.3 Jonkin aikaa sitten, 31. maaliskuuta 2010, komission direktiivissä 2010/26/EU myönnettiin tietyissä pienissä kannettavissa työkoneissa käytettäviä bensiinikäyttöisiä kipinäsytytysmoottoreita koskevalle poikkeusjaksolle jatkoa 31. päivään heinäkuuta 2013 saakka ja selkiytettiin tyyppihyväksynnän eräitä teknisiä mekanismeja vaiheen III B vaatimusten täyttämiseksi. Sillä myös yksinkertaistettiin joustavuusjärjestelmän soveltamista koskevaa hallinnollista menettelyä.

2.4 Yhdysvalloissa ja vähemmässä määrin myös Japanissa on samantapaisia säädöksiä, kun taas muilla tärkeillä talousalueilla, kuten Kiinassa, Intiassa, Venäjällä tai Brasiliassa, tällaista lainsäädäntöä ei ole.

2.5 Käyttöön otetut joustojärjestelyt mahdollistavat sen, että yritykset pystyvät mukautumaan uusiin standardeihin, sillä tekniset ratkaisut, joiden avulla moottorit voivat noudattaa vaiheen III B raja-arvoja, ”eivät ole yleisesti katsoen vielä valmiita” ja ”laitteiden valmistajien on tehostettava tutkimus- ja kehitystoimintaansa, jotta ne voivat varmistaa, että vaiheen III B mukaiset moottorit saadaan markkinoille asetetussa aikataulussa” (9).

2.6 Lisäksi maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi on koetellut syksystä 2008 alkaen raskaasti liikkuvia työkoneita valmistavaa eurooppalaista teollisuutta. Vaikutus on kohdistunut erityisesti rakennus- (10) ja maatalouskoneisiin.

2.6.1 Teollisuuden kehityksen turvaamiseksi ympäristöä säästävällä tavalla on aiheellista

—	pitää yllä liikkuvia työkoneita valmistavan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja pyrkiä lieventämään talouskriisin välittömiä paineita

—	antaa teollisuudelle mahdollisuus rahoittaa edelleenkin kaikentyyppisiä tuotteita koskevaa tutkimustyötä ja teknologista kehittämistä vaiheessa III B

—	rajoittaa päästöjä korvaamalla vanhat liikkuvat työkoneet koneilla, joissa on aiempaa ”puhtaammat” moottorit.

2.7 Liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä säännellään yhteisön lainsäädännöllä, johon sisältyy rajoitettuja joustomekanismeja ja jossa päästöille asetetaan yhä tiukempia raja-arvoja soveltamiselle jo ohjelmoidun aikataulun mukaisesti.

2.8 Komissio on asettanut tavoitteeksi lieventää mahdollisuuksien mukaan tiukkoja rajoja, jotta voitaisiin ottaa huomioon talouskriisin vaikutukset sekä tarve lisätä tutkimustyötä ja teknologian kehittämistä, joka on välttämätöntä innovaatiosovellusten ja teknisen standardoinnin kannalta.

3. Ehdotus direktiivin muuttamiseksi

3.1 Direktiiviä 97/68/EY ehdotetaan muutettavan seuraavasti:

3.1.1

Lisätään maalla käytettäviin koneisiin asennettujen, joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettavien moottoreiden lukumäärän prosenttisosuutta kussakin moottoriluokassa. Osuutta nostetaan 20 prosentista 50 prosenttiin alkuperäisen laitevalmistajan vuotuisesta laitemyynnistä. Valinnaisena vaihtoehtona voidaan mukauttaa markkinoille joustojärjestelmän puitteissa päästövaiheiden III A ja III B välisenä aikana saatettavien moottoreiden enimmäismäärää.

3.1.2

Annetaan mahdollisuus sisällyttää moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettävät moottorit joustojärjestelmään. Näin alkuperäiset laitevalmistajat voivat saattaa markkinoille tietyn määrän moottoreita joustojärjestelmän puitteissa.

3.1.3

Kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2013.

3.2 Ehdotetussa vaihtoehdossa on siis tarkoitus lujittaa nykyistä joustojärjestelyä ja ulottaa se aloille, jotka eivät ole kuuluneet aiemmin sen piiriin. Tätä ratkaisua pidetään sopivimpana ympäristövaikutusten ja taloudellisen etujen välisen tasapainon kannalta, sillä näin voidaan vähentää kustannuksia, joita markkinoille aiheutuu uusiin päästörajoihin sopeutumisesta.

4. Yleistä

4.1 ETSK kannattaa komission pyrkimystä varmistaa yhä suurempi joustavuus liikkuville työkoneille asetettujen, hiilimonoksidi-, typen oksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöjä koskevien raja-arvojen soveltamisen eri vaiheissa.

4.2 ETSK on komission tavoin huolissaan liikkuvia työkoneita valmistavan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja työllisyyden säilyttämisestä kansainvälisessä finanssi- ja talouskriisitilanteessa, mutta pitää välttämättömänä, että samalla pyritään korkeaan ympäristönsuojelun tasoon ja Euroopan kansalaisten hyvinvointiin.

4.3 Samaan tapaan kuin aiemmissa lausunnoissaan päästöjen vähentämistä koskevista komission säädösehdotuksista komitea vahvistaa tukevansa kaikkia yhteisön aloitteita, joilla pyritään konkreettisiin tavoitteisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, sillä se on perustavan tärkeää ilmastonmuutoksen torjumisessa sekä ympäristön ja terveyden suojelemisessa.

4.4 Komitea kannattaa siis komission ehdotusta, jonka tarkoituksena on nostaa jousto-osuutta 50 prosenttiin joustojärjestelmän piiriin jo kuuluvilla aloilla, joista säädetään liikkuvia työkoneita koskevassa, vuonna 1997 annetussa direktiivissä ja siihen tehdyissä muutoksissa, sekä sisällyttää moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettävät moottorit joustojärjestelmään siten, että niiden osuudeksi asetetaan 20 prosenttia kyseiseen kategoriaan kuuluvilla moottoreilla varustettujen koneiden vuosimyynnistä.

4.5 ETSK toteaa jälleen kerran (11), että päästöt noudattavat uusia raja-arvoja vain, jos asianmukaisia polttoaineita on todella kaupan, ja varoittaa, että kun otetaan huomioon vaiheessa III B ja vaiheessa IV hiukkas- ja NOx-päästöille asetettujen raja-arvojen saavuttamiseen tarvittava tekniikka, polttoaineen rikkipitoisuuden tulee laskea useissa jäsenvaltioissa alle nykyisten arvojen. Onkin tarpeen määritellä yksi ja ainoa vertailupolttoaine, joka vastaa polttoainemarkkinoiden todellisuutta. (12)

4.6 Komitea korostaa vielä tämän tarkistuksen monimutkaisuutta ja arkaluontoisuutta. Siinä tulee pyrkiä perustellusti, hiilimonoksidi-, typen oksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöjen vähentämiseen entisestään ja yrittää samalla välttää heikentämästä kyseisten alojen kilpailukykyä, sillä ne toimivat maailmalaajuisilla markkinoilla, joilla on äärettömän kova kilpailu ja jotka ovat valtavassa kriisissä.

4.7 ETSK pitää tärkeänä unionin ja kansainvälisellä tasolla toteutettavien yhteisten toimien edistämistä yksiselitteisten ja yhteisesti hyväksyttyjen teknisten standardien aikaansaamiseksi. Tavoitteena on edistää alan maailmanlaajuista kauppaa ja lisätä yhteisössä voimassa olevien päästörajojen ja kolmansissa maissa sovellettavien tai niissä asetettujen päästörajojen yhdenmukaisuutta.

4.8 ETSK on samaa mieltä niiden kanssa, jotka pelkäävät, että vaikutukset teollisuuden kustannuksiin sekä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen ja liikkuvien työkoneiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kustannuksiin ovat liian tuntuvat. Jos näitä kustannuksia ei ennakoida ja porrasteta ajallisesti, ne saattavat vaarantaa kyseisten alojen työllisyyden.

4.9 ETSK katsoo, että tavoitteiden saavuttamiseksi on asetettava tiukat raja-arvot, mutta on myös luotava konkreettisiin tilanteisiin liittyviä koemenettelyjä ja estettävä yksinomaan laboratoriokokeista saatavien tulosten sekä ristiriitaisten päästövalvontamenetelmien käyttö. On pyrittävä selvittämään tarkasti ja yksiselitteisesti, miten liikkuvien työkoneiden pakokaasupäästöt käyttäytyvät silloin, kun koneet ovat todella käytössä, sen sijaan, että tutkitaan niiden suorituskykyä vain koetilanteissa. (13)

4.10 Erityistä huomiota tulee kiinnittää alan pk-yrityksiin. Komitea katsookin, että joustavat soveltamismekanismit, toteuttamisaikataulu ja vaiheesta toiseen siirtymiselle varatut ajat ovat erityisen raskaita, sillä laitteiden ja moottoreiden muuttamisen kustannukset rasittavat aina pienempiä yrityksiä enemmän kuin suuria teollisuuslaitoksia.

4.10.1 ETSK suosittaa ajantasaisten, soveltamista koskevien suuntaviivojen laatimista helpottamaan eri toteuttamisvaiheisiin kuuluvien säännösten täytäntöönpanoa sekä moottoreiden valmistajien (OEM) keskuudessa että ennen kaikkea niiden laitteiden valmistajien keskuudessa, joihin kyseiset moottorit on tarkoitus asentaa. Samassa yhteydessä tulisi myös laatia parhaiden toimintatapojen käsikirjoja. Komitea kehottaa lisäksi ennakoimaan osallistavasti liikkuvien työkoneiden ympäristönsuojelunäkymiä sekä mahdollisuuksia edistää ympäristömerkin käyttöä alalla.

5. Erityistä

5.1 Komitea on huolissaan vaiheen III B ja vaiheen IV suunnitelluista käynnistämisajankohdista sekä niihin liittyvistä tyyppihyväksyntämenettelyistä.

5.1.1 ETSK pohtii, olisiko aiheellista siirtää vaiheen III B toteutusajankohtaa kahdella vuodella ja vaiheen IV ajankohtaa kolmella vuodella, jotta voitaisiin varmistaa säännösten konkreettinen ja täydellinen noudattaminen.

5.2 Liitteen I osalta komitea katsoo, että tyyppihyväksyntätodistuksiin tulisi sisältyä näyte joustojärjestelmän puitteissa markkinoille saatettaviin koneisiin kiinnitettävistä merkinnöistä ja näyte täydentävästä merkinnästä sekä näiden lisäksi yksityiskohtainen selvitys pakollisista laitteista, joiden avulla voidaan noudattaa niissä säännöksissä asetettuja raja-arvoja, joiden nojalla tyyppihyväksyntä on annettu.

5.3 Komitea pitää aiheellisena, että komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komitealle kertomuksen, jossa tuotantoyrityksiltä, käyttäjiltä ja jäsenvaltioilta saatavien tietojen pohjalta tehdään selkoa ehdotetun direktiivin soveltamisen tilanteesta ja sen vaikutuksista sekä työmarkkinoiden kannalta että päästöjen konkreettisen vähenemisen kannalta ja tuodaan esille, miten liikkuvat työkoneet voivat vaikuttaa ympäristönsuojeluun ja EU:n 20-20-20-tavoitteiden toteuttamiseen.

Bryssel 16. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) CO, NOx ja HC.

(2) Koneiden valmistajien on tarkistettava kokonaisuudessaan uusien moottoreiden edellyttämien rakenteiden suunnittelu.

(3) Direktiivi 97/68/EY.

(4) EUVL C 220, 16.9.2003, s. 16.

(5) 1. päivästä tammikuuta 2011.

(6) Ks. alaviite 1.

(7) Ks. alaviite 4.

(8) EYVL C 407, 28.12.1998; EYVL C 260, 17.9.2001, s. 1; EUVL C 220, 16.9.2003, s. 16.

(9) SEK(2010) 829, 7.7.2010, joka on ehdotuksen KOM(2010) 362 lopullinen oheisasiakirja.

(10) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/mechanical/non-road-mobile-machinery/publications-studies/index_en.htm.

(11) Ks. alaviite 4.

(12) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/17/EY, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2003, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta.

(13) Ks. erityisesti YK:n Euroopan talouskomission (UN/ECE) asiakirja Exhaust emissions test protocol of non-road mobile machinery (NRMM) – Draft global technical regulation concerning the test procedure for compression-ignition (C.I.) engines to be installed in agricultural and forestry tractors and in non-road mobile machinery with regard to the emissions of pollutants by the engine.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/138

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta”

KOM(2010) 94 lopullinen – 2010/0064 (COD)

2011/C 48/24

Esittelijä: Madi SHARMA

Neuvosto ja Euroopan parlamentti päättivät 22. heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta

KOM(2010) 94 lopullinen – 2010/0064 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK tuomitsee voimakkaasti kaikenlaisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ja arvostaa komission aloitetta vahvistaa EU:n sitoutumista lasten hyväksikäytön torjuntaan siten, että puitepäätös 2004/68/YOS korvataan uudella, objektiivisemmalla direktiivillä. Rikosten vakavuutta, aiheutuneen haitan suuruutta tai lasten altistumista riskille ja haavoittuvuutta kaikkialla maailmassa ei milloinkaan saisi aliarvioida. Kaikilla tasoilla tapahtuvan lastensuojelun on oltava ensisijainen asia, ja uhrien ja rikoksentekijöiden toipumista on tuettava parhaalla mahdollisella tavalla sosiaalisen suojelun edistämiseksi.

1.2

ETSK kehottaa jälleen jäsenvaltioita, jotka eivät vielä niin ole tehneet, sekä Euroopan unionia uuden Lissabonin sopimuksen nojalla allekirjoittamaan ja ratifioimaan kiireellisesti Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä sekä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, jotta EU voisi laatia uuden lähestymistavan lasten hyväksikäyttöön syyllistyneisiin Euroopan kansalaisiin. (1). Euroopan unioni voisi kahdenvälisten sopimusten kautta käyttää vaikutusvaltaansa myös saadakseen muut Euroopan maat (esimerkiksi Venäjän ja Bosnia ja Hertsegovinan) allekirjoittamaan yleissopimuksen. Yleissopimuksen määräysten sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön on jäsenvaltioiden ratifiointimenettelyjä tehokkaampi tapa nopeuttaa kansallisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja varmistaa täytäntöönpanon valvonta.

1.3

Oikeudellinen kehys on tärkeä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen riistoon syyllistyneiden rikoksentekijöiden syytteeseenpanoa ja tuomitsemista varten. Rikosten ehkäisyn olisi kuitenkin oltava ensisijaista kaikkialla Euroopassa, ja sitä on kehitettävä lainsäädännön rinnalla. Tämä mainitaan yhtenä direktiivin tavoitteista, mutta sitä ei käsitellä direktiivissä riittävästi. ETSK voisi antaa lausunnon, jonka aiheena olisi ennaltaehkäisevän toiminnan tarkastelu ja jossa tuotaisiin esiin kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten parhaita tapausesimerkkejä ennaltaehkäisykeinoista ympäri maailmaa.

1.4

ETSK:n mielestä olisi suotavaa perustaa foorumi, jolla vaihdetaan tietoja tällaisten rikosten torjumiseksi toteutetuista sekä lainsäädäntöä että muita keinoja hyödyntävistä parhaista toimintatavoista, joiden pohjalta voidaan kehitellä metodologisia välineitä ja koulutusohjelmia. Tässä yhteydessä olisi myös tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa kasvatus- ja valistustyön tukemiseksi paikallistasolla.

1.5

ETSK kehottaa vaikutusvaltaisessa ja etuoikeutetussa asemassa olevia EU:n toimielimiä (Euroopan komissiota, neuvostoa ja parlamenttia) painostamaan yhdessä EU:n ulkopuolisia maita ja etenkin kehittyneitä maita (esim. Yhdysvaltoja, Kanadaa, Japania, Australiaa ja Venäjää), jotta ne vaatisivat lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa sisältävien verkkosivustojen poistamista. EU:n on vaadittava ICANNilta (2) tarmokkaammin vastuullista toimintaa.

1.6

ETSK esittää toivomuksen, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa sisältävät verkkosivustot ensisijaisesti poistetaan, ja jos poistaminen ei ole mahdollista, estetään niille pääsy. ETSK voisi laatia sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kuultuaan lausunnon sekä poistamisen että pääsyn estämisen vaikutuksista.

1.7

ETSK kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään uuden direktiivin tarjoaman mahdollisuuden ja käymään keskustelua seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevasta Euroopan laajuisesta ikärajasta. Keskusteluissa olisi otettava huomioon liikkuvuus, maahanmuuttajat ja yhteiskunnallisten arvojen murros Euroopassa ja pohdittava, millaisia vaikutuksia ”perinteillä” on asiaan.

1.8	ETSK suosittelee, että komissio määrittelisi selkeästi eräät ilmaisut, jotka saattavat johtaa erilaisiin tulkintoihin saatettaessa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

1.9	ETSK esittää, että direktiivissä säädettäisiin kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavista yhdenmukaisista vanhentumisajoista. Tietyissä tapauksissa ETSK jopa suosittelisi, että vanhentumisaika alkaisi uhrin täytettyä 18 vuotta.

1.10

Monet lastensuojeluun erikoistuneet kansalaisjärjestöt ja asiantuntijat ovat tukeneet ETSK:n työtä, ja niiden antamiin uutta direktiiviä koskeviin suosituksiin voi tutustua niiden verkkosivuilla (3). ETSK antaa tunnustuksen kaikille lastensuojelun parissa eri puolilla maailmaa toimiville kansalaisjärjestöille niiden ansiokkaasta työstä ja arvostaa EU:n toimielinten, Euroopan neuvoston ja YK:n aloitteita oikeudellisten mekanismien luomiseksi, jotta lapsia voitaisiin suojella seksuaaliselta riistolta.

2. Uuden direktiivin tausta ja tavoitteet

2.1

EU tunnustaa lasten oikeudet Lissabonin sopimuksen (sopimus Euroopan unionista) 3 artiklassa ja perusoikeuskirjassa, erityisesti sen 24 artiklassa ja oikeusperustassa, jossa asetetaan positiivinen velvoite pyrkiä varmistamaan lasten tarpeellinen suojelu. Siinä vaaditaan samoin kuin lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa, että kaikissa lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Tältä pohjalta on laadittu kohdennettua toimintaa (mm. EU:n nuorisostrategia), jonka tavoitteena on lasten oikeuksien edistäminen, suojaaminen ja noudattaminen kaikissa EU:n sisäisissä ja ulkoisissa toimissa.

2.2

Uudella direktiivillä edistetään yhdenmukaisesti ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista sekä uhrien suojelemista koskevien ehdotusten ja verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan ohjelman kanssa kattavampaa lastensuojelualan menettelytapasäännöstöä ja rikosoikeutta jäsenvaltioissa. Ennaltaehkäisevää toimintaa tehostetaan kaikkialla unionissa, jolloin vältytään siltä, että rikoksentekijät valitsevat rikospaikakseen sellaisen jäsenvaltion, jossa säännöt ovat sallivammat. Yhteisten määritelmien avulla voitaisiin edistää hyödyllisten tietojen vaihtoa, parantaa tietojen vertailukelpoisuutta ja helpottaa kansainvälistä yhteistyötä.

2.3

Uudessa direktiivissä käsitellään

—	tietotekniikkaympäristössä tapahtuvia rikoksia (mm. uusi rikostyyppi grooming eli lasten houkuttelu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa)

—	avustamista rikostutkinnassa ja syytteeseenpanossa

—	ulkomailla tehtyjä rikoksia koskevia syytetoimia eli EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ja vakituisten asukkaiden asettamista syytteeseen EU:n ulkopuolella tehdyistä rikoksista

—	uusia uhrien suojelua koskevia säännöksiä, joilla varmistetaan, että uhreilla on helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja että heille ei aiheudu kärsimystä rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta

—	rikosten ehkäisemistä toimilla, joilla pyritään estämään rikoksentekijöitä uusimasta rikoksia ja joilla rajoitetaan pääsyä lapsipornografiaan internetissä.

3. Yleisiä huomioita perusteluista

3.1

Kun otetaan huomioon, että ”lapsen etu on asetettava etusijalle kaikissa näitä rikoksia koskevissa torjuntatoimissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti”, ETSK kannattaa päätöstä toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta kansallista lainsäädäntöä ajantasaistettaessa, laajennettaessa ja lujitettaessa. Jäsenvaltioiden on voitava määrittää ekstraterritoriaalinen rikosoikeudellinen tuomiovalta ilman kaksoisrangaistavuusvaatimusta. Jäsenvaltioilla olisi oltava syytteeseenpanovalta kaikkien lasten seksuaalisen hyväksikäytön muotojen osalta.

3.2

Voimassa olevan ja uuden lainsäädännön täytäntöönpanoa on tehostettava, ja komission on seurattava täytäntöönpanoa Europolin ja lainvalvontaviranomaisten avustuksella sen varmistamiseksi, että lastensuojelu on ensisijaisessa asemassa. Olisi vahvistettava yhteiset periaatteet ja kriteerit seksuaalisten hyväksikäyttö- ja riistorikosten vakavuustason määrittämiselle. ETSK:n mielestä olisi suotavaa perustaa foorumi, jolla vaihdetaan tietoja tällaisten rikosten torjumiseksi toteutetuista sekä lainsäädäntöä että muita keinoja hyödyntävistä parhaista toimintatavoista, joiden pohjalta voidaan kehitellä metodologisia välineitä ja koulutusohjelmia. Tässä yhteydessä voitaisiin tehdä tiiviimpää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa kasvatus- ja valistustyön tukemiseksi paikallistasolla.

3.3	Huomiota herättäviä tapauksia ja erityisesti niitä, joihin epäillään liittyvän poliittisia tai uskonnollisia kytköksiä tai laajamittaista rikostoimintaa, on seurattava avoimesti EU:n tasolla, jotta ne eivät toistuisi. (4)

3.4

Ennaltaehkäisyn tehostamiseksi ja uhrien haavoittuvuuden vähentämiseksi direktiivin olisi oltava yhdenmukainen myös muiden EU:n politiikanalojen eli muun muassa sosiaaliturva-, koulutus-, perhe- ja työllisyyspolitiikan ja digitaalistrategian kanssa. Erityisen haavoittuvia ja riskialttiita lapsiryhmiä ovat maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, yhteiskunnallisesti huono-osaisemmat, syrjäytyneet ja vammaiset lapset sekä sijaishoidossa ja väkivalta- ja hyväksikäyttötaustaisissa perheissä elävät lapset.

3.5

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset lainvalvonta-alan tiedustelututkimukset ovat osoittaneet selkeän yhteyden lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän pikkulapsia sisältävän aineiston lataamisen ja lapsiin kohdistuvien verkon ulkopuolisten seksuaalirikosten välillä. Jos rangaistusasteikko määritellään pelkästään fyysisen kontaktin perusteella, yhä useammat lapset (etenkin pikkulapset) joutuvat todennäköisesti alttiiksi vakavalle hyväksikäytölle.

3.6

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävästä verkkosisällöstä 92:ta prosenttia ylläpidetään Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Venäjältä käsin. (5) ETSK katsoo Euroopan komission, neuvoston ja parlamentin olevan vaikutusvaltaisessa ja etuoikeutetussa asemassa ja kykenevän siten painostamaan EU:n ulkopuolisia maita ja etenkin kehittyneitä maita, jotta ne vaatisivat lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa sisältävien verkkosivustojen poistamista.

3.7

Tietoverkon turvallisuutta koskevan kulttuurin ja Euroopan digitaalistrategian (6) tuntemusta suuren yleisön keskuudessa on edistettävä tehokkaammin. Lasten hyväksikäyttöä esittävien kuvien jakelu vertaisverkossa käyttäjätietokoneilta toisille (7) ja lasten houkuttelu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa yhteisöllisillä verkkosivustoilla ovat yhä yleisempiä ilmiöitä. Olisikin ryhdyttävä välittömästi toimiin hyväksikäyttäjien, verkkosivujen tai kuvien katselijoiden ja sivustoja ylläpitävien palveluntarjoajien paljastamiseksi ja syytteeseen asettamiseksi sekä sellaisten rahoitustapahtumien jäljittämiseksi ja pysäyttämiseksi, joilla hankitaan lasten hyväksikäyttöä esittäviä kuvia. Tekniset keinot hyväksikäyttöketjun eri lenkkien paljastamiseksi ovat olemassa. EU:n tulisikin vaatia voimakkaammin vastuullista toimintaa ICANNilta (8).

3.8

Direktiivissä keskitytään selkeästi ”lapsen etuun” ja ”lastensuojeluun”. Direktiivi ei kuitenkaan kaiken kaikkiaan ole riittävän yksityiskohtainen sen suhteen, millaisia ennaltaehkäiseviä toimia olisi toteuttava. Rikosten ehkäisyn on oltava etusijalla kaikkialla Euroopassa, ja sitä on kehitettävä lainsäädännön rinnalla. Komission toimivaltuudet ennaltaehkäisevän työn alalla ovat suppeat, mutta sen tulisi direktiivin puitteissa edistää ja luoda mekanismeja, joita käyttämällä muut pystyvät toteuttamaan ennaltaehkäisevää toimintaa.

3.9

Ennaltaehkäisevää työtä voitaisiin edistää vaatimalla lisärahoitusta, jolla laajennettaisiin komission ohjelmia (esimerkiksi Daphne ja puiteohjelma) ja kehiteltäisiin uusia, kansalaisyhteiskuntaa edustavien kumppaneiden avustuksella toteutettavia ohjelmia. ETSK uskoo, että lapsille haitallisen käyttäytymisen rangaistavuudesta säädettyjen erityisten lakien olemassaolosta tiedottaminen ehkäisisi rikoksia tehokkaasti.

3.10

Interventio on ratkaisevan tärkeää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisessä, ja sitä on käytettävä yhdessä lakisääteisten seuraamusten kanssa. ETSK ehdottaakin, että ”Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet” -kohdan virkkeeseen ”Erityisiä tavoitteita ovat tehokas syytteeseenpano rikoksista, uhrien oikeuksien suojelu ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ehkäiseminen.” lisättäisiin seuraavaa: ”– – muun muassa varmistamalla, että lapsiuhrit havaitaan nopeasti alan työntekijöiden riittävän koulutuksen ansiosta ja että uhreille ja rikoksentekijöille tarjotaan lapsikeskeisiä interventiotoimia” .

3.11

Olisi pohdittava, miten voitaisiin ehkäistä vertaisverkossa tapahtuvaa hyväksikäyttöä ja kuvien kauppaamista sekä asettaa siitä syytteeseen. Tiedostojen jakelu ja lasten houkuttelu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa yhteisöllisillä verkkosivuilla ovat yhä yleisempiä ilmiöitä. Olisikin ryhdyttävä välittömästi toimiin hyväksikäyttäjien, verkkosivujen käyttäjien ja sivustoja ylläpitävien palveluntarjoajien paljastamiseksi ja syytteeseen asettamiseksi.

3.12

Ehdotuksessa (kohta ”Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet”) korostetaan, että ”huomattava vähemmistö eurooppalaisista lapsista saattaa joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi jossakin vaiheessa lapsuuttaan”. Myös Euroopan ulkopuolella asuviin lapsiin kohdistuva uhka on otettava huomioon: lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa, ja heitä on suojeltava Euroopasta tulevilta seksuaalirikoksiin syyllistyviltä matkailijoilta, jotka hyväksikäyttävät eurooppalaisia tai muita kuin eurooppalaisia lapsia.

3.13	Ilmaisu ”lapsipornografia” (joka esiintyy nimessä, määritelmissä ja tekstissä) olisi korvattava ilmaisulla ” lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävät kuvat tai aineistot” . Pornografia yhdistetään erotiikkaan.

3.14

”Turismi”: Direktiivissä (johdanto-osan 9 kappale) käytetään termiä ”seksiturismi”. Alan asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt käyttävät nykyisin ilmaisua ”seksuaalirikoksiin syyllistyvät matkailijat” (9), sillä turismi viittaa lomaan ja vapaa-aikaan, kuten aiemmassa ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Lasten suojeleminen seksuaalirikoksiin syyllistyviltä matkailijoilta” (10) on jo huomautettu.

3.15

”Perinteet” (johdanto-osan 7 kappale): ”Tällä direktiivillä ei säännellä jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat vapaaehtoisuuteen perustuvaa – – seksuaalista kanssakäymistä, joka on osa ihmisen kehitykseen kuuluvaa normaalia seksuaalista heräämistä, ottaen huomioon monenlaiset kulttuuriset ja oikeudelliset perinteet”. ETSK suosittelee, että olisi keskusteltava ja järjestettävä kuulemisia siitä, millaisia vaikutuksia ”perinteillä” on asiaan, kun otetaan huomioon liikkuvuus, maahanmuuttajat ja yhteiskunnallisten arvojen murros Euroopassa. Keskustelussa ja lainsäädännössä olisi käsiteltävä myös sellaisia kulttuurisidonnaisia käytäntöjä, jotka voidaan katsoa lasten seksuaaliseksi hyväksikäytöksi (kuten naisten sukuelinten silpominen).

3.16

”Julkinen saatavuus” (johdanto-osan 13 kappale): Lapsipornografiaa ”ei voida katsoa mielipiteen ilmaisuksi. Jotta lapsipornografiaa voidaan torjua, on rajoitettava lasten hyväksikäyttöä esittävän aineiston levittämistä siten, että rikoksentekijöiden on entistä vaikeampi syöttää kyseistä aineistoa julkiseen verkkoon.”Direktiivillä on estettävä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä aineisto kaikissa viestimissä (11) ja kaikissa muodoissa. Ilmaisu ”kuvallisesti” ei kata kaikkea saatavilla olevaa aineistoa. Direktiivin olisi katettava myös muu kuin kuvallinen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä aineisto. Direktiivissä olisi myös otettava huomioon ”taiteellisen vapauden” ja ”mielipiteen ilmaisun” käsitteet ja varmistettava, ettei kumpaakaan voida tulkita väärin lasten hyväksikäyttöä esittävän aineiston yhteydessä. Direktiivin 2 artiklan b kohtaan sisältyvä ”lapsipornografian” määritelmä olisikin muutettava kuulumaan i alakohdassa seuraavasti: ” kaikkea aineistoa, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta ”, ii alakohdassa seuraavasti: ” lapsen sukupuolielinten esittämistä – – ” ja iii alakohdassa seuraavasti: ” kaikkea aineistoa, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lapselta näyttävää henkilöä – – ”.

3.17

Johdanto-osan 13 kappaleen mukaan ”internetpalveluntarjoajia voidaan tukea ja kannustaa kehittämään vapaaehtoisesti käytännesäännöt ja ohjeet, jotka koskevat pääsyn estoa tällaisille internetsivuille”. ETSK korostaa, että etusijalla olisi oltava sisällön poistaminen sen lähteestä ja että sivuille pääsyn estäminen saisi olla vaihtoehto vain, kun tämä ei ole mahdollista (EU:n ulkopuolella). Tästä olisi tehtävä EU:n sisäinen lakisääteinen vaatimus, joka osoittaisi elinkeinoelämän, internetpalveluntarjoajien sekä talous- ja rahoitusalan toimijoiden, kuten luottokorttiyhtiöiden, sitoutuneen aidosti hyväksikäytön kitkemiseen.

4. Erityishuomioita direktiivin artikloista

4.1	Direktiivin 1 artiklaa (”Kohde”) olisi täydennettävä seuraavasti: ”– – seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston esittämisen alalla”.

4.2	Direktiivin 2 artiklan b kohdan iv alakohdan tekstiin ”todenmukaisia kuvia lapsesta, joka osallistuu” olisi lisättävä teksti ” tai jonka kuvataan osallistuvan ”.

4.3	Direktiivin 2 artiklan b kohdasta olisi poistettava kauttaaltaan sana ”ensisijaisesti”, sillä se vie pois huomiota ilmaisulta ”seksuaalisiin tarkoituksiin”.

4.4	Direktiivin 2 artiklan e kohdasta olisi poistettava poikkeus ”– – lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä”. Oikeushenkilö ei milloinkaan saa jäädä ilman rangaistusta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

4.5

Direktiivin 3 artiklan 3 kohta ja 8 artikla ”vapaaehtoisuuteen perustuvasta seksuaalisesta kanssakäymisestä”: Kohdassa on kyse ”seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa, joka ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa”, mutta lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja eurooppalaisen määritelmän mukaan lapsia ovat alle 18-vuotiaat, joten käsitteet ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä on osittain ratkaistu 8 artiklassa (”Samanikäisten kesken tapahtuva vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen”). Direktiivin 3, 4, 5 ja 8 artiklassa ei myöskään käsitellä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan ikärajan saavuttaneiden tai ylittäneiden lasten vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksiä. ETSK katsoo, että asiaa olisi vielä käsiteltävä ja selkiytettävä. ETSK kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään uuden direktiivin tarjoaman mahdollisuuden ja pohtimaan Euroopan laajuisen ikärajan asettamista seksuaaliselle itsemääräämisoikeudelle. Myös käsite ”iältään lähellä olevat” vaatii täsmentämistä.

Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan i alakohta: ”Vanhempainvastuu” olisi erikseen mainittava yhtenä luottamusasemana, sillä monet tapaukset ilmenevät perhepiirissä. Tämä olisi lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 5 artiklan mukaista. Lisäksi määrite ”tunnustettu” olisi poistettava ilmaisun ”luottamus- tai auktoriteettiasema tai vaikutusvalta lapseen” edeltä. Euroopassa sattuneet tapaukset eivät ole liittyneet ainoastaan pedofiliarenkaisiin, vaan niitä on tapahtunut perhepiirissä ja uskonnollisessa, kasvatus- ja sijaishoitoympäristössä. On ehdottoman tärkeää, ettei yhtäkään auktoriteettiasemassa olevaa voida jättää syyttämättä tai kuulustelematta tai hänen hallussaan olevia aineistoja tutkimatta, olipa kyse millaisesta poliittisesta tai uskonnollisesta asemasta tahansa.

4.6	Direktiivin 3 artiklan 5 kohta: Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten luettelossa olisi mainittava myös ”ekshibitionismi”, jolle komission olisi laadittava hyväksyttävä määritelmä. (12)

4.7	Direktiivin 4 artiklan 2, 3, 4 ja 5 kohta koskee ”pornografisia esityksiä”, ja niissä on kyse todellisen lapsen suorasta osallisuudesta. Tämä saattaa sekoittua 5 artiklaan, joka kattaa ”lapsipornografiaan liittyvät rikokset”. Selittävä huomautus saattaisi olla tarpeen sekaannuksen välttämiseksi.

4.8	Direktiivin 4–8 artiklassa käytetyt käsitteet ”tietoinen” ja ”tahallinen” olisi määriteltävä selkeästi.

4.9	Direktiivin 4 artiklan 1 kohdasta olisi poistettava määrite ”tahalliset”, sillä muutoin rikoksentekijät voivat välttyä syytteeltä vetoamalla siihen, että he eivät tienneet uhrin ikää. (13)

4.10	Direktiivin 4 artiklan 8 kohtaa olisi täydennettävä siten, että siinä mainitaan ”seksuaalisen kanssakäymisen” lisäksi myös ” suostuminen seksuaaliseen kanssakäymiseen ” ja mahdollisuus joutua syytteeseen ” riippumatta siitä, onko sukupuoliseen tekoon syyllistytty vai ei ”.

4.11	Direktiivin 6 artiklaa (”Lasten houkutteleminen seksuaalisessa tarkoituksessa”) olisi laajennettava siten, että se kattaa tämän toiminnan erilaiset muodot, kuten suojelutehtävässä olevien aikuisten taholta tai muualla kuin verkossa tapahtuvan lasten houkuttelemisen seksuaalisessa tarkoituksessa.

4.12	Myös 7 ja 9 artiklassa olisi määriteltävä rikokseen liittyvän tuomion tai rangaistuksen kesto kuten muuallakin direktiivissä.

4.13

Direktiivin 7 artiklan 3 kohdan b alakohta: Osa hyväksikäyttöön syyllistyvistä matkailijoista on sellaisia, joista tilaisuus tekee seksuaalisia hyväksikäyttäjiä. ETSK suositteleekin, että ” sellaisten matkojen ja/tai muiden tilaisuuksien järjestäminen, jotka liittyvät 3–7 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen ”, olisi rangaistavaa.

4.14	Direktiivin 8 artiklan ilmaisu ”edellyttäen, että toimintaan ei liity minkäänlaista hyväksikäyttöä” olisi korvattava ilmaisulla ” edellyttäen, että tekoon ei liity minkäänlaista pakottamista ”.

4.15	Direktiivin 9 artiklaan (”Raskauttavat seikat”) olisi lisättävä i alakohta: ”rikoksen teossa on käytetty törkeää väkivaltaa tai uhkailua tai rikoksesta on aiheutunut tai olisi todennäköisesti aiheutunut lapselle vakavaa vahinkoa”.

4.16	Kun otetaan huomioon, millaista vahinkoa näistä rikoksista aiheutuu lapsiuhreille vielä aikuisiässäkin, ETSK ehdottaa, ettei tällaisilla rikoksilla pitäisi olla vanhentumisaikaa tai sen pitäisi päättyä vasta vähimmäisajan kuluttua.

4.17

Direktiivin 10 ja 12 artiklassa ei oteta huomioon rikoksentekijöiden siirtymistä muualle eikä estetä riittävän tehokkaasti hyväksikäyttäjien matkustamista. ETSK suositteli ECPATin (14) kanssa laaditussa aiemmassa lausunnossaan (15)

—	seulonta- ja estotoimenpiteitä

—	kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia

—	sopimuksia rikostuomion saaneiden karkottamisesta

—	ulkomailla matkustamista koskevien määräysten antamista.

4.18	Direktiivin 11 artikla (”Oikeushenkilöiden vastuu”): Oikeushenkilöt olisi saatettava vastuuseen aina kun ne ovat sallineet hyväksikäyttäjän toiminnan, riippumatta siitä, onko se tapahtunut oikeushenkilön hyväksi. Ilmaisu ”oikeushenkilön hyväksi” olisi siksi poistettava.

4.19	Direktiivin 12 artiklan b kohtaa (”Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset”) olisi muutettava siten, että liiketoiminnan harjoittamisen lisäksi hyväksikäyttäjää kiellettäisiin harjoittamasta ”mitään toimintaa”, jossa ollaan tekemisissä lasten kanssa.

4.20	Direktiivin 13 artiklassa (”syyttämättä jättäminen”) olisi ” varmistettava ” eikä ainoastaan ”tehtävä mahdolliseksi”, että laittomaan toimintaan tällaisten rikosten kohteeksi joutumisen seurauksena osallistuvia lapsia ei syytetä eikä rangaista.

4.21

Direktiivin 14 artikla koskee ”tutkintaa ja syytteeseenpanoa”. Jotta tutkinta ja syytteeseenpano olisi käytännössä mahdollista ja tehokasta, olisi säädettävä myös mahdollisuudesta saada rahoitusta koulutukseen, neuvontaan sekä uusia ja kehitteillä olevia teknologioita käsittelevään tutkimukseen. Tutkintaprosessin on oltava täysin avoin. Tässä artiklassa olisi myös säädettävä siitä, että tietyt rikokset eivät vanhene.

4.22	Samaisen 14 artiklan 2 kohdassa käytetään ilmaisua ”riittävän pitkä aika”. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa vanhentumisaikaa joustavasti siten, että huomioon voidaan ottaa uhrin elämään, terveyteen ja/tai hyvinvointiin kohdistuvan seurauksen vakavuus.

4.23

ETSK:n mielestä direktiivissä olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden laeissa säädetyt vanhentumisajat alkavat siitä, kun uhri on tullut täysi-ikäiseksi. Lisäksi komitea ehdottaa, että komissio edistäisi kansallisten lakien mukaisten vanhentumisaikojen yhdenmukaistamista, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta tai virheiltä, kun lainvalvontaviranomaiset tekevät valtioiden rajat ylittävää tutkintaa.

4.24	Direktiivin 14 artiklan 3 kohdassa vaaditaan sen varmistamista, että tarvittavat välineet ovat käytössä, mutta lisäksi olisi tärkeää varmistaa, että henkilöstö on saanut riittävän koulutuksen välineiden käyttöön.

4.25

Direktiivin 15 artiklalla helpotetaan ”ilmoituksen tekemistä”, mutta siinä ei määritellä yksityiskohtaisesti mekanismeja eikä rahoituslähteitä, jotka tukisivat tehokkaasti lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten nopeaa väliintuloa. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaita ja helppokäyttöisiä ilmoitusmenettelyjä, sillä monet lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset jäävät ilmoittamatta.

4.26

Jotta seksuaalisesta riistosta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai niiden epäilyistä ilmoitettaisiin ajoissa, on tärkeää varmistaa, etteivät ammattilaiset, jotka ilmoittavat niistä vilpittömällä mielellä, joudu rikos- tai siviilioikeudellisten vaateiden tai eettisille lautakunnille tehtävien valitusten kohteeksi eikä heitä syytetä salassapitosääntöjen rikkomisesta.

4.27

Direktiivin 16 artiklan (”Lainkäyttövalta ja syytteeseenpanon yhteensovittaminen”) 1 kohdan d alakohdassa ei mainita lainkaan rikoksesta epäiltyjen luovuttamiseen liittyviä näkökohtia. Asiaa käsitellään lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan 5 artiklassa, ja sitä pitäisi käsitellä myös komission direktiivissä. Samaista kohtaa ”– – kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön – –” olisi täydennettävä seuraavasti: ”– – sijoittautuneen tai sieltä käsin toimivan – –”.

4.28	Direktiivin 16 artiklan 2 kohta: ETSK ehdottaa, että virkkeessä ”– – niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat myös tapaukset, joissa – – 3 ja 7 artiklassa tarkoitettu rikos – –” mainitaan 3, 4, 5, 6 ja 7 artikla.

4.29

Direktiivin 16 artiklan 3 kohta: Poikkeukset eivät voi olla mahdollisia, mikäli jäsenvaltioiden edellytetään suhtautuvan vakavasti lasten suojelemiseen kaikkialla maailmassa. Tästä syystä poikkeus, jonka mukaan ”jäsenvaltio voi päättää, ettei se sovella – – tai että se soveltaa – – vain erityisissä tapauksissa tai olosuhteissa, jos rikos on tehty sen alueen ulkopuolella”, on poistettava.

4.30

Direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa on maininta ”on annettava apua”. ETSK suosittaa, että jokainen jäsenvaltio huolehtii siitä, että 3–7 artiklassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrit saavat riittävää asiantuntija-apua, johon kuuluu majoitus turvallisessa paikassa, lääketieteellinen ja psykososiaalinen apu sekä opetus. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että näitä palveluja tarjoavat koulutetut ammattilaiset ja että niissä kunnioitetaan lapsen kulttuuri-identiteettiä ja alkuperää ja otetaan huomioon sukupuoli ja ikä. (16) Tällaiset toimenpiteet vähentävät haavoittuvuutta ja helpottavat siten rikosten ennaltaehkäisyä.

4.31	”Rikostutkintaa” koskevan 19 artiklan aihetta käsitellään lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan 8 artiklassa. Tämä olisi otettava huomioon komission direktiivissä.

4.32	ETSK suosittelee myös, että viitattaisiin rikosten lapsiuhrien ja todistajien suojelutoimenpiteistä annettuun YK:n ECOSOCin päätöslauselmaan 2005/20 (17) sisältyviin ohjeisiin.

4.33

Monet lapset, jotka ovat joutuneet vanhempiensa hyväksikäyttämiksi ja myymiksi ja ihmiskauppiaiden tai prostituutiota harjoittavien aikuisten hyväksikäyttämiksi, ovat menettäneet luottamuksensa aikuisiin. Ennen tutkinnan aloittamista onkin luotava pohja aikuisen ja lapsen väliselle luottamukselle. Jäsenvaltioiden on siksi pystyttävä havaitsemaan lapsiuhrit ja rakentamaan lasten elämä uudelleen tarjoamalla majoitusta, hoitoa, suojelua ja psykologisia asiantuntijapalveluja sekä tehostettava lainvalvontaa, jotta tällaisten rikosten tekijät asetetaan syytteeseen.

4.34	Direktiivin 19 artiklan e alakohdan tekstin ”kuulustelujen lukumäärä on mahdollisimman pieni ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudenkäynnin kannalta” jälkeen olisi lisättävä teksti ” tai lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi ”.

4.35

Direktiivin 21 artikla (”Pääsyn estäminen lapsipornografiaa sisältäville internetsivustoille”) olisi laadittava uudelleen. (18) Sivustot olisi ensisijaisesti pyrittävä poistamaan, ja niille pääsyn estämisen tulisi olla vasta toissijainen toimenpide, jos poistaminen ei ole mahdollista. Pääsyn estäminen voi toimia poistamisen rinnalla lyhytaikaisena keinona, jolla katkaistaan pääsy ja suojellaan viattomia käyttäjiä altistumiselta lasten hyväksikäyttöä esittävälle materiaalille. (19) Artiklassa olisi vaadittava jäsenvaltioita ryhtymään välittömiin toimiin sivuston sulkemiseksi.

4.36

Ellei välitön poistaminen ole mahdollista on lasten hyväksikäyttöä esittävän materiaalin jakelua harjoittavien verkkosivustojen liikkeet ja toiminnot olisi pyrittävä jäljittämään, jotta toimivaltaiset elimet ja kansainväliset lainvalvontaviranomaiset saisivat tietoa, jonka perusteella ne voivat poistaa myöhemmin tällaisen materiaalin ja käynnistää jakelijoihin kohdistuvan tutkinnan. ETSK suosittaa

—	verkkotunnusrekisterien ja asianomaisten viranomaisten kansainvälistä toimintaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien verkkotunnusten poistamiseksi rekistereistä

—	tiedostojen jakeluun (muun muassa vertaisverkossa) kohdistuvan tutkinnan tehostamista.

4.37	Direktiivin 21 artiklan 2 kohta: Olisi varmistettava myös joko määräyksin tai muutoin, että rahoituslaitokset jäljittävät ja pysäyttävät sellaiset niiden palvelujen kautta kulkevat rahoitustapahtumat, joilla helpotetaan lasten hyväksikäyttöä esittävän materiaalin saamista.

5. Muita direktiiviin mahdollisesti lisättäviä seikkoja

5.1	Direktiivissä ei ole minkäänlaista mainintaa tietosuojasta. Kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, lastensuojelun tulisi tietyissä tarkasti määritetyissä olosuhteissa nousta tietosuojaa ja sananvapautta tärkeämmäksi.

5.2	EU:n tasolla olisi tehostettava lainvalvonta-alan yhteistyötä ja otettava käyttöön rikoksentekijöitä koskevia kansallisia ja kansainvälisiä hallinnointijärjestelmiä sekä hälytysjärjestelmä kadonneiden lasten löytämiseksi.

5.3	Direktiivissä ei käsitellä sellaisia lasten hyväksikäyttötapauksia, joissa hyväksikäyttäjät ovat lapsia. Tämä erityistapaus voitaisiin sisällyttää 9 artiklaan. Se mainitaan vain ohimennen interventio-ohjelmien yhteydessä 20 artiklassa. (20)

5.4

ETSK kehottaa jäsenvaltioita toissijaisuusperiaatetta täysin kunnioittaen harkitsemaan erityisten toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että uhrien suojelun parissa työskentelevillä on käytössä tarvittavat valvontamekanismit ja psykologinen tuki mielenterveysongelmien välttämiseksi. Tämän olisi henkilöstön näkökulmasta oltava pakollinen vaatimus eikä valinnainen vaihtoehto.

5.5

ETSK arvostaa sitä, että komissio tunnustaa tarpeen lisätä ”syytteeseenpanoa, suojelua tai ehkäisyä koskevaa tietojen ja kokemusten vaihtoa, tiedottamista, yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ja itsesääntelyn tukemista”. ETSK korostaa tässä yhteydessä työpaikan huomioon ottamista, jotta työnantajat ja työntekijät tiedostaisivat vastuunsa ilmoittaa laittomasta toiminnasta, joka saattaa ensimmäisen kerran tulla esiin työpaikalla tai josta saadaan tieto asiakkailta/hankkijoilta. (21)

5.6	ETSK panee merkille, ettei uuden direktiivin täytäntöönpanosta aiheudu lisäkustannuksia. Resursseja kuitenkin tarvittaisiin enemmän niin tutkintaan, tiedotukseen, koulutukseen ja neuvontaan kuin oikeudellisiin tukipalveluihinkin, jotta hyväksikäytöstä päästäisiin eroon mahdollisimman nopeasti.

5.7

ETSK kannattaa myös kansainvälisen lainvalvontaelimen perustamista. Sen tehtävänä olisi suorittaa tutkintaa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä eri puolilla maailmaa, paljastaa ja asettaa syytteeseen sisällönjakelijat ja vapauttaa lapset kärsimyksestä. Sisältöjen saatavuutta voitaisiin rajoittaa tehokkaasti useilla eri keinoilla (22), jotka maailmanlaajuisesti omaksuttuina varmistaisivat, että kansainväliset toimet näihin rikoksiin puuttumiseksi ovat nykyistä tehokkaampia, nopeampia ja varoittavampia.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43. Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä, 25.10.2007, osoitteessa http://conventions.coe.int/Treaty/EN/treaties/Html/201.htm. Jäsenvaltioista Tšekki, Latvia, Unkari ja Malta eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta

(http://conventions.coe.int/Treaty/Commun/ChercheSig.asp?NT=201&CM=&DF=&CL=ENG).

Lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, hyväksytty toukokuussa 2000, tullut voimaan tammikuussa 2002, osoitteessa

http://www2.ohchr.org/english/law/crc-sale.htm. Jäsenvaltioista Tšekki, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Suomi eivät ole vielä ratifioineet tätä valinnaista pöytäkirjaa (http://treaties.un.org/Pages/ViewDetails.aspx?src=TREATY&mtdsg_no=IV-11-c&chapter=4&lang=en).

(2) Internetin nimi- ja osoitejärjestelmää hallinnoiva organisaatio (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers).

(3) IWF (www.iwf.org.uk), ECPAT International (http://www.ecpat.com), Save the Children (www.savethechildren.org), Missing Children Europe (www.missingchildreneurope.eu), Amnesty International (www.amnesty.org).

(4) Viime aikoina esiin tulleet hyväksikäyttötapaukset, joista osa paljastui valtion väliintulon ansiosta, kertovat laajamittaisesta, järjestelmällisestä hyväksikäytöstä uskonnollisissa instituutioissa, pedofiliarenkaissa sekä kouluissa ja orpokodeissa. Monia tapauksia oli salailtu kymmeniä vuosia yksilöiden ja laitosten maineen suojelemiseksi.

(5) http://www.iwf.org.uk/documents/20100511_iwf_2009_annual_and_charity_report.pdf.

(6) http://ec.europa.eu/information_society/digital-agenda/index_en.htm.

(7) ISIS-hankkeessa on osoitettu, että vertaisverkoissa jaetaan joka minuutti tuhansia tiedostoja, jotka sisältävät lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittäviä kuvia. Supporting Law Enforcement in Digital Communities through Natural Language Analysis, International Workshop on Computational Forensics, Springer Lecture Notes, Computer Science 5158 (2008), s. 122–134.

(8) Internetin nimi- ja osoitejärjestelmää hallinnoiva organisaatio (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers).

(9) CEOP.

(10) Ks. alaviite 1.

(11) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 61.

(12) Asia oli hiljattain esillä Portugalissa sattuneessa tapauksessa.

(13) ECPAT suosittaa erityistä säännöstä, jonka mukaan todistustaakka on käänteinen eli lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävässä aineistossa olevan lapsen iän todistaminen kuuluu aineiston tuottajille, jakelijoille ja/tai hallussapitäjille. Tämä on jo toteutettu Alankomaissa.

(14) ECPAT-järjestöllä (End Child Prostitution, Child Pornography and the Trafficking of Children for Sexual Purposes) on erityinen neuvoa-antava rooli YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa (ECOSOC).

(15) Ks. alaviite 1.

(16) Rio de Janeiro Declaration and Call for Action to Prevent and Stop the Sexual Exploitation of Children and Adolescence (Rio de Janeiron julistus ja toimintakehotus lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi ja lopettamiseksi).

(17) Ks. http://www.un.org/docs/ecosoc/documents/2005/resolutions/Resolution%202005-20.pdf.

(18) Ks. Internet Watch Foundation -säätiön raportti pääsyn estämisestä ja poistamisesta.

(19) http://www.iwf.org.uk/public/page.148.htm.

(20) On arvioitu, että noin kolmannes lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyvistä on alle 18-vuotiaita (May-Chahal ja Herzog, 2003).

(21) ETSK on ehdottanut eurooppalaista hanketta ”Eurooppa ei hyväksy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä – SANO SILLE EI!”. Ks. alaviitteessä 1 mainittu lausunto.

(22) Ks. Internet Watch Foundation -säätiön raportti.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/145

KOM(2009) 591 lopullinen

2011/C 48/25

Esittelijä: Pedro NARRO

Apulaisesittelijä: József KAPUVÁRI

Komissio päätti 28. lokakuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan

KOM(2009) 591 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan komission viime vuosina laatimat kertomukset ja tiedonannot paljastavat, että arvoketjun toiminnassa on heikkoja lenkkejä ja puutteita. Hintojen häilyvyys, keinottelu, myynti alle kustannusten hinnan, avoimuuden puute, hyvän kauppatavan ja kilpailun vastaisten käytäntöjen yleistyminen tai osapuolten erivahvuinen neuvotteluvoima ovat ongelmia, jotka vaikuttavat koko elintarvikealan tulevaisuuteen ja muodostavat uhan nk. eurooppalaisen maatalousmallin elinkelpoisuudelle.

1.2 Tiedonannossaan ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” komissio kartoittaa osuvasti ensisijaiset toimintalohkot. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että ehdotuksia tehdään vitkastellen, ja kehottaa komissiota nopeuttamaan päätöksentekoa, sillä alalla tarvitaan pikaisesti konkreettisia, käsin kosketeltavia toimenpiteitä. Elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän, jonka tehtävänanto on juuri uudistettu, olisi jatkettava työskentelyään mahdollisimman pian. Siitä olisi muotouduttava maatalouselintarvikealan uusien, ensi askeleitaan ottavien toimintalinjojen kantava voima.

1.3 Toiminnan onnistuminen riippuu paljolti siitä, missä määrin Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja ketjun kaikki toimijat osallistuvat siihen. Jäsenvaltioiden markkinoiden ja tuotteiden välillä on huomattavia eroja, minkä vuoksi toiminta on sovitettava yhteen ja työtä on tehtävä yhteisvoimin. Euroopan unionin on johdettava työskentelyä päättäväisesti ja pantava vauhtia nykyisten välineiden mukauttamiseen sekä ryhdyttävä samalla uusiin toimenpiteisiin, joilla edistetään ketjun entistä tasapainoisempaa kehitystä ja parannetaan kilpailukykyä.

1.4 Tarkasteltaessa elintarvikeketjussa jo toteutettuja aloitteita havaitaan, että itsesääntely ja vapaaehtoiset sopimukset eivät juuri ole tehostaneet ketjua. ETSK antaa tukensa vapaaehtoisille mekanismeille, mutta toteaa, että ainoastaan tehokkailla valvontaelimillä, jotka huolehtivat myös seuraamusten langettamisesta, päästään eroon siitä, että vaikutusvaltaisimmat ketjun lenkit rikkovat sopimuksia järjestelmällisesti.

1.5 Taloudellisten toimijoiden muuttaessa käyttäytymistään markkinoita on säänneltävä ja luotava näin pohja maatalous- ja elintarvikealan suuntaamiseksi uusille urille. Jotta järjestelmä olisi entistä avoimempi, sopimuskäytäntöä on tehostettava ja pohdittava alakohtaisesti mahdollisuutta ottaa käyttöön sitovia sopimusehtoja tai velvollisuus tehdä kirjallisia sopimuksia. Monet komission tiedonannossa mainitsemista tavoitteista voidaan saavuttaa vain ryhtymällä oikeasuhtaisiin ja asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin.

1.6 Käytännesääntöjä laadittaessa EU:n on lähdettävä liikkeelle jäsenvaltioissa toteutetuista aloitteista ja nivottava ne toimivaksi valvonta- ja rangaistusmekanismiksi perustamalla unioniin alan oikeusasiamiehen toimi. Riippumatta siitä, mitä seikkoja käytännesääntöihin on määrä sisällyttää, tärkeintä on varmistaa niiden toimivuus ja noudattamisaste.

1.7 Jäsenvaltioiden ja yhteisön kilpailuoikeuden sisältö on mukautettava siten, että ala voidaan organisoida vakaalta pohjalta, varmistetaan toimitusketjujen toimivan joustavasti ja turvataan toimijoille kuluttajiakin hyödyttävä oikeusvarmuus. Elintarvikeketjusta annetusta tiedonannosta laadituissa maitoalan korkean tason työryhmän päätelmissä (1) sekä puheenjohtajavaltio Espanjan päätelmissä (2) esitetään ETSK:n tapaan, että kilpailuoikeutta olisi sovellettava nykyistä joustavammin ja otettava huomioon maatalousalan erityispiirteet.

1.8 ETSK panee merkille, että kysyntä on huomattavan keskittynyttä etenkin suurissa kauppaketjuissa, kun taas tarjonta on pirstaleista. Tämä vaikeuttaa arvoketjun asianmukaista toimintaa. Toimialakohtaisten organisaatioiden roolin kehittäminen ja vahvistaminen helpottanee omalta osaltaan tuottajasektorin alhaista järjestäytymisastetta. Tässä haasteellisessa tilanteessa on tuottajaorganisaatioiden koon sijasta ryhdyttävä pohtimaan perusteellisesti sitä, miten niistä voidaan kehittää viljelijöiden kannalta toimivia markkinointivälineitä. Tuottajaorganisaatiot eivät voi olla ainoa pätevä keino tehostaa maataloustuotteiden tarjonnan talousrakennetta.

1.9 ETSK ohjeistaa Euroopan komissiota olemaan keskittymättä pohdinnoissaan pelkästään siihen, miten tarjonta keskitetään, vaan toimimaan päättäväisesti kysyntäsektorilla valvomalla määräävän aseman väärinkäyttöä sekä tiettyjä hyvän kauppatavan ja kilpailun vastaisia käytäntöjä, joita jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaiset eivät useinkaan valvo tehokkaasti.

1.10 Eurooppalaiset kuluttajat tarvitsevat asianmukaisia, ennustettavissa olevia ja vakaita hintoja ja hintarakenteita. Tiedonannossa ehdotetut toimenpiteet saattaisivat toimia tehokkaammin, jos niistä tiedotetaan laajalti ja vältetään vääristämästä kuluttajan valinnan mahdollisuuksia. Hintojen seurantaelimet olisivat käyttökelpoisia välineitä vain, jos ne pelkän hintojen toteamisen asemesta voisivat reagoida nopeasti mahdollisiin hintakehityksen vääristymiin.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1 Euroopan komissio myöntää, että elintarvikeketjulla – viljelijöillä, teollisuudella ja jakeluportaalla – on merkittävä tehtävä unionin taloudessa. (3) Elintarvikeketjun toimivuuden valvonta onkin noussut yhteisön asialistalla yhdeksi poliittiseksi painopisteeksi. Tiedonanto ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” on seurausta tästä unionin lainsäätäjän oikeutetusta huolenaiheesta. Asiakirjan tarkoituksena on lähtökohtaisesti esittää konkreettisia jäsenvaltioissa ja yhteisössä toteutettavia toimenpiteitä, joiden avulla elintarvikeketjussa vallitsevaa tilannetta voidaan parantaa.

2.2 Tiedonannossa elintarvikeketjun kuhunkin kolmeen haasteeseen vastataan esittämällä joukko konkreettisia ehdotuksia, joita asiakirjassa selvitetään tarkemmin. Kestäväpohjaisten suhteiden edistämiseksi komissio aikoo torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja valvoa kilpailuseikkoja. Ketjun avoimuuden lisäämiseen, mikä on alati keskeistä, pyritään puuttumaan torjumalla keinottelua ja luomalla eurooppalainen elintarvikehintojen seurantaväline. Kilpailun edistämiseksi komissio on päättänyt tarkistaa pakkausmerkinnät ja ympäristölainsäädännön, supistaa alueellisia tarjontarajoituksia ja lujittaa viljelijöiden neuvotteluasemaa tuottajaorganisaatioiden kaltaisilla välineillä.

2.3 Komission on määrä julkaista marraskuussa 2010 seurantakertomus siitä, missä määrin tärkeimpiä ehdotettuja toimenpiteitä sovelletaan. Kertomusta täydennetään uudella, vähittäismarkkinoiden valvonnasta annettavalla tiedonannolla. Komissio on niin ikään päättänyt laajentaa elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän toimeksiantoa ja kokoonpanoa ja kehittää siitä todellisen elintarvikkeiden toimitusketjun keskustelufoorumin.

3. Yleistä

3.1 Tällä tiedonannolla ja muilla käynnistämillään aloitteilla EU on viimeksi kuluneina vuosina osoittanut, että elintarvikeketjussa vallitseva tilanne on noussut sen poliittisella asialistalla yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi. Hintojen vaihtelulla ja voimasuhteiden jakautumisella epätasaisesti ketjun sisällä on ollut kuluttajien ja tuottajasektorin kannalta kielteisiä vaikutuksia. Viime vuosina tehdyistä lukuisista analyyseista ja ehdotuksista huolimatta vallalla on edelleen useita vääristymiä, jotka asettavat eurooppalaisen maatalouselintarvikemallin toivotun kestäväpohjaisuuden vakavasti kyseenalaiseksi.

3.2 Asianmukaisten elintarviketoimitusten lisäksi laatu on strategisen tärkeä seikka. Siksi laatutunnuksin varmennettuja tuotteita on suojeltava asiaankuuluvasti. Jos elintarvikeketjussa on toimivuusongelmia, seurauksena saattaa olla yhtenäismarkkinoiden tuotevalikoiman supistuminen, mikä merkitsisi uhkaa eurooppalaiselle maatalousmallille. Vaikka komissio on käsitellyt useissa asiakirjoissa Euroopan unionin elintarvikeketjun toimivuuteen liittyviä ristiriitoja, tämänkertaisessa tiedonannossa tätä seikkaa ei mainita lainkaan.

3.3 Eurooppalaisen elintarvikeketjun epätasaisuus muodostaa myös vakavan uhan unionin kansalaisten eduille. Raaka-aineen ja kulutushyödykkeiden väliset hintaerot ovat saaneet aikaan hintarakenteita, joilla ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa ja jotka muodostavat uhan arvoketjun osatekijöiden ja EU:n koko talous- ja yhteiskuntajärjestyksen pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymille. Vähittäiskauppa on hyvin keskittynyttä ja järjestäytynyttä, ja se pitää yllä elintarvikkeiden vähittäishintoihin kohdistuvaa jatkuvaa painetta. Suurilla elintarvikeketjuilla on siihen varaa, sillä tiettyjen kaupallisten käytänteiden ansiosta niiden voittomarginaali on peräisin paitsi kuluttajilta myös tavarantoimittajilta, kuten vuosina 2007 ja 2008 koettu maataloushintojen romahdus osoitti. Kaksinkertaiseen voittomarginaaliin perustuvat kaupalliset käytänteet aiheuttavat kuluttajille ja tavarantoimittajille vakavia ongelmia.

3.4 Elintarvikeketjun toimijoiden suhteiden viimeaikainen kiristyminen synnyttää erilaisia taloudellisia käyttäytymismalleja, jotka ovat erityisen kielteisiä maatalousalan kamppaillessa yleiseen syvään talouskriisiin nivoutuvan ennenkuulumattoman kriisin kourissa.

3.5 ETSK:lla ja komissiolla on jälleen kerran sama käsitys ensisijaisista toiminta-aloista sekä tarpeesta ryhtyä pikaisesti hahmottelemaan uusia toimenpiteitä ja konkreettisia välineitä, joilla Euroopan elintarvikeketjun toimivuutta voidaan kohentaa. Tarvitaan tuntuvia muutoksia, jotta asiat voidaan suunnata uusille urille. Jotta maatalouselintarvikealan keskeisiin haasteisiin vastaaminen onnistuu, ETSK kehottaa monipuolistamaan tuotantoa ja supistamaan kustannuksia nostamalla tilakokoa ja tehostamalla markkinointistrategioita.

3.6 ETSK yhtyy elintarviketeollisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän tärkeimpiin päätelmiin, jotka vastaavat komitean tuoreimpia maatalousaiheisia lausuntoja (4).

”Markkinoita säätelee tällä hetkellä – täysin markkinaliberalismin mukaisesti – pelkästään se ratkaiseva seikka, kuka saa minkälaisen osuuden arvoketjussa. Tämä on epätyydyttävää etenkin viljelijöille, sillä vaikka yksikköhinnat usein nousevat, tuottajahinnat laskevat yhä edelleen, ja heidän on usein reagoitava tähän toimin, jotka ovat ristiriidassa eurooppalaisen maatalousmallin tavoitteiden kanssa. Koska EU:n 27 jäsenvaltioissa vain 15 kauppaketjua hallitsee jo 77 prosenttia elintarvikemarkkinoista, ETSK katsoo, että – samoin kuin nykyisin Yhdysvalloissa – olisi tutkittava, onko kilpailulainsäädäntö riittävä estämään markkinoita hallitsevat rakenteet ja arveluttavat sopimuskäytänteet. On tärkeää, että kaikki asianomaiset tahot osallistuvat asian selvittämiseen.”

3.7 Kaikkien näiden aloitteiden onnistuminen riippuu paljolti siitä, missä määrin Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja elintarvikeketjun kaikki toimijat osallistuvat niihin. Tämä edellyttää eri tahojen koordinoitua toimintaa ja kilpailuoikeuden soveltamisen tarkistamista. Useimpia Euroopan komission ehdottamia toimenpiteitä on sovellettu aiemmin jäsenvaltiotasolla (5). Olisi siis tutkittava, miten jäsenvaltiot ovat kukin tahollaan puuttuneet ongelmaan, ja tarkasteltava valtioiden toteuttamien aloitteiden lopputulosta, joka on usein ollut merkityksetön. Näin on käynyt esimerkiksi hintojen seurantaelinten perustamiselle tai käytännesääntöjen käyttöönotolle: tehokkaiden valvonta- ja täytäntöönpanovälineiden puutteessa ne eivät ole kyenneet vähentämään väärinkäytösten määrää.

3.8 Tiedonannossa käsitellään yleisesti muutamia elintarvikeketjuun liittyviä näkökohtia, joita on tutkittu yksityiskohtaisesti jäsenvaltiotasolla tai alakohtaisesti. Muut EU-maat ovat ottaneet oppia Ranskan ponnisteluista elintarvikeketjun tasapainottamiseksi. Ranskan laissa maatalouden nykyaikaistamiseksi mennään tiedonantoa pidemmälle: siinä määritellään tavaraeriä ja hintoja koskeva pakollinen sopimuskehys, edellytetään, että sopimuksiin liitetään pakollisia lausekkeita, laajennetaan toimialakohtaisten organisaatioiden toimenkuvaa ja otetaan käyttöön sovittelu- ja seuraamusjärjestelmä mahdollisten riitojen ratkaisemiseksi.

3.9 Komissio toteaa, että maitoalalla on ryhdyttävä pikaisesti toimiin. Lokakuussa 2009 perustettu maitoalan korkean tason työryhmä onkin edennyt pohdinnoissaan tiedonantoa pidemmälle, se on keskittynyt vakiomuotoiseen sopimuskehykseen sekä tutkinut toimiala- ja tuottajaorganisaatioiden kehittämismahdollisuuksia ja futuurimarkkinoiden käyttöönottoa maitoalalla. Kun yhteisössä, jäsenvaltioissa ja toimialoilla on näin runsaasti aloitteita, ETSK korostaa, että vaikka kysymykset ovatkin monisäikeisiä ja laajoja, yhteisön on luotava vankat peruspuitteet. Komitea kannustaa vaihtamaan kokemuksia ja kehottaa tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten työskentelyn koordinointia.

3.10 ETSK on useaan otteeseen todennut, että säädökset on syytä mukauttaa vastaamaan elintarvikeketjun nykytilaa. Jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäädäntöä on muutettava perusteellisesti ja ketjun toimijoiden välisille suhteille on lisäksi luotava uudenlaiset puitteet, joilla edistetään yhteistyötä, avoimuutta ja voiton jakautumista oikeudenmukaisesti kaikkialla arvoketjussa. Alan itsesääntelyä on tuettava samalla kun otetaan käyttöön luonteeltaan velvoittavia välineitä. Jotta järjestelmää sovellettaisiin tehokkaasti, on panostettava päättäväisesti avoimuuteen. Tämä puolestaan edellyttää valvontamekanismeja, joilla taataan ketjun eri lenkkien mahdollisesti tekemien vapaaehtoisten sopimusten noudattaminen.

3.11 Komissio tarkastelee tiedonannossa ja siihen liittyvissä valmisteluasiakirjoissa osuvasti hintojen häilyvyyttä. Olisi kuitenkin analysoitava kriittisesti, millä tavoin YMP:hen ”terveystarkastuksen” yhteydessä tehdyt tuoreimmat muutokset ovat vaikuttaneet elintarvikeketjun tasapainoon. Maatalousmarkkinoiden sääntelymekanismien (kiintiöiden, intervention ja varastoinnin) lakkauttaminen on vaikuttanut kielteisesti hintojen vaihteluun ja markkinoiden hallinnointiin. Komission olisi otettava tämä analyysissaan huomioon.

4. Erityistä

4.1 Kestävien markkinasuhteiden edistäminen

4.1.1 Komissio toteaa analyysissaan, että ketjun lenkit ovat ”epäsymmetrisiä”. Epätasapaino ilmenee käytännössä hyvän kauppatavan ja kilpailun vastaisina käytänteinä. Epätasainen jakauma moninkertaistuu, kun kyseessä ovat pilaantuvat elintarvikkeet, joiden neuvottelumarginaali on muita pienempi. ETSK on yhtä mieltä tiedonannossa esitetystä pyrkimyksestä tehostaa sopimuskäytäntöä määrittelemällä yhteiset unionin laajuiset säännöt. Vaikka sopimusten tekeminen voisi olla vapaaehtoista, olisi tarkasteltava tapauksia, joissa sopimus ja tietyt sopimusehdot olisivat lakisääteisiä.

4.1.2 Komission olisi joka tapauksessa estettävä ilman todisteellisia asiakirjoja tapahtuva maataloustuotteiden kauppa, jotta päästään eroon sellaisista yleisistä ja haitallisista käytänteistä kuin ”tulossidonnainen myynti”, jossa viljelijälle maksettava hinta määräytyy jälkikäteen välittäjän saaman myyntihinnan perusteella. Sopimuskäytännöstä riippumatta ETSK katsoo, että on laadittava käytännesäännöt (6) ja perustettava seurantakomitea, joka varmistaa niiden noudattamisen. Kaupan käytännesäännöillä olisi varmistettava kaikkien arvoketjun lenkkien käymien neuvottelujen kuluttajia hyödyttävä laatu. Unionin lainsäätäjän on tehtävä loppu tappiollisesta myynnistä, joka on tavanomainen strategia kuluttajan houkuttelemiseksi, ja tutkittava, miten kauppaketjujen omien merkkituotteiden lisääntyminen vaikuttaa kilpailuun, kuluttajan valinnanmahdollisuuteen ja EU:ssa tuotettujen laatutuotteiden arvostukseen.

4.1.3 Kilpailulainsäädännön soveltamisessa on jäsenvaltioiden kesken suuria eroja. Samaan toimialaorganisaation toimeen suhtaudutaan eri tavoin riippuen siitä, mikä kansallinen kilpailuviranomainen asiaa jäsenvaltiossa tutkii. Monissa maissa pyritään rankaisemaan kaikista tarjonnan tehostamiseen tähtäävistä tuottajasektorin aloitteista. Tilanne ei ole uusi: huolimatta pyrkimyksistä tiivistää yhteistyötä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kanssa, kilpailuviranomaisten toimintaa ei ole onnistuttu sovittamaan tehokkaasti yhteen.

4.1.4 ETSK peräänkuuluttaa uutta kuluttaja-tuottaja-suhteen mallia, jossa paikalliset markkinat asetettaisiin etusijaan (mahdollisuus ottaa käyttöön pakollisia vähimmäiskiintiöitä) ja luovuttaisiin väliportaista siirtymällä lyhyisiin kulkureitteihin tai ”kilometrittömiin” tuotteisiin. Euroopan komission on tuettava tuottajien aloitteita siirtyä lähemmäs kuluttajia pyrittäessä kasvattamaan unionin tuotteiden lisäarvoa ja vaalimaan elintarvikkeisiin liittyviä kulttuuri- ja identiteettitekijöitä.

4.1.5 Maksuviivästysdirektiivin tarkistuksen myötä unionissa on käynnistynyt mielenkiintoinen keskustelu siitä, onko maatalouselintarviketuotteiden maksuaikaa syytä lyhentää. Pilaantuvien tuotteiden tapauksessa olisi myönteistä asettaa 30 päivän enimmäismääräaika, joka alkaisi laskutuspäivän sijaan siitä hetkestä, jolloin tuote luovutetaan asiakkaalle. Sen lisäksi että maksuviivästysten valvontaa tiukennetaan, kohtuuttomat käytänteet ja sopimusehdot on määriteltävä selkeästi ja otettava käyttöön tehokkaita välineitä niiden kitkemiseksi liikesuhteista.

4.2 Elintarvikeketjun avoimuus

4.2.1 ETSK katsoo, että hintojen on oltava ennen kaikkea avoimia. (7) Samalla kun yhteisöön luodaan uusi elintarvikehintojen valvontaväline, on annettava uusia toimivaltuuksia valvonnan ja seuraamusten alalla. ETSK katsoo, että valvonnasta on edettävä toimintaan, jotta valvontaelimet voivat reagoida ripeästi ja tehokkaasti hintakehityksen vääristymiin.

4.2.2 ETSK ei yhdy ajatukseen siitä, että kuluttajien mahdollisuus vertailla hintoja nykyistä paremmin merkitsisi sinänsä elintarvikeketjun avoimuuden lisääntymistä. Entistä avoimemmat ja paremmin ennustettavissa olevat hinnat ovat vain yksi monista hinnanmuodostussuuntauksiin ja -prosesseihin vaikuttavista tekijöistä.

4.2.3 Euroopan komission kiitettävät ponnistelut jäsenvaltioiden moninaisten hintavalvontavälineiden yhtenäistämiseksi ja sovittamiseksi yhteen on tuomittu epäonnistumaan, ellei ketjun sisäisen hintavaikutusten siirtymisen taustalla olevaa viitepohjaa yhtenäistetä. Käytetäänkö tietoja kerättäessä samaa viitepohjaa? Onko hintojen valvontaelimet perustettu ja toimivatko ne yhteisten linjausten pohjalta? Onko EU:lla elimiä, jotka pystyvät toimimaan, jos havaitaan, etteivät hinnat käyttäydy korreloidusti, ne käyttäytyvät tavanomaisesta poikkeavasti tai vaihtelevat perusteettomasti? Jäsenvaltioiden Euroopan komissiolle toimittamat tiedot perustuvat usein toisistaan poikkeaviin kriteereihin. Esimerkiksi sitrushedelmien tapauksessa on havaittu, että komission julkaisemat tuottajahinnat ovat todellisuudessa varastomyyntihintoja, jotka eivät sisällä kaupan pitämisestä aiheutuvia kustannuksia. Tällainen tietojen erilaisuus saattaa antaa todellisuudesta vääristyneen kuvan, mikä vaikeuttaa tavoitteena olevan avoimuuden toteutumista.

4.2.4 Tiedonannossa ehdotetut toimenpiteet toimivat vain, jos niistä tiedotetaan asianmukaisesti. Se on ensiarvoisen tärkeää, koska kuluttajille on annettava täsmällistä tietoa. Maatalous- ja elintarviketeollisuuden ja jakelusektorin keskittyessä entisestään tuotemerkin maineeseen tulee nyt myös aiempaa herkemmin säröjä, mistä puolestaan koituu yrityksille kaikenlaisia riskejä.

4.3 Kilpailukyvyn parantaminen ja elintarvikeketjun integroituminen

4.3.1 Komissio on nähnyt runsaasti vaivaa elintarviketuotteiden yhtenäismarkkinoiden luomiseksi. Maiden väliset huomattavat hintaerot ovat kuitenkin suoraan yhteydessä ostovoimaeroihin. Uudet jäsenvaltiot (EU-12) eivät ole yltäneet muiden maiden tasolle, ja kaiken lisäksi erot kasvavat entisestään. Euroopan komission onkin autettava uusia jäsenvaltioita kaventamaan eroja ja saamaan yhtenäismarkkinat toimimaan mahdollisimman hyvin. Jos suuntaus ei käänny päinvastaiseksi, EU-15:n tuotteet menettävät vähitellen markkinaosuuksia uusissa jäsenvaltioissa.

4.3.2 Elintarvikeketjulle on ominaista tuotantosektorin pirstaleisuus ja kauppaketjujen voimakas keskittyminen, mikä merkitsee sitä, että niiden voimasuhteet jakautuvat erittäin epätasapainoisesti. ETSK:n mielestä monet elintarvikeketjun toimivuutta uhkaavat ongelmat johtuvat siitä, että ketjun loppupäässä olevat yritykset ovat kehittyneet alkupäätä nopeammin, kehitys on ollut jatkuvaa ja yritykset ovat keskittäneet toimintansa. Euroopan komissio on tietoinen ongelmista ja aikoo kehittää tuottajaorganisaatioita (ottamalla mallia hedelmien ja vihannesten YMJ:stä) tavoitteenaan vähentää tarjonnan pirstaleisuutta. ETSK korostaa kuitenkin, että uusien, aiempaa suurempien tuottajaorganisaatioiden perustamisen sijaan on tärkeää parantaa organisaatioiden hallinnointia ja markkinointikapasiteettia, jotta niistä tulisi viljelijöiden kannalta hyödyllisiä välineitä. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään uudenlaisiin toimenpiteisiin kriisin torjumiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi ottamalla käyttöön esimerkiksi tuloturvan. Kanadasta ja Yhdysvalloista saadut kokemukset puoltavat sitä, että unioni alkaisi soveltaa toimenpidettä, jolla on jo WTO:n suostumus.

4.3.3 Toimialakohtaisia organisaatioita on vahvistettava ja niiden toimintaa on vauhditettava luomalla niille yhteiset toimintapuitteet. Tarvitaan EU:n lainsäädäntöä, jossa luodaan yhteiset säännöt yksittäisten jäsenvaltioiden toimialaorganisaatioiden yhdenmukaistamiseksi ja kehittämiseksi, jotta nämä eivät olisi pelkkiä alan yleisestä edistämisestä huolehtivia organisaatioita. On poistettava lainsäädännölliset esteet, jotka heikentävät toimialaorganisaatioiden oikeusvarmuutta niiden vaaliessa markkinoiden vakautta, ja lisättävä kyseisten toimialaorganisaatioiden valtaoikeuksia toimialojen välisten sopimusten teon yhteydessä, jotta ne eivät joudu alistetuiksi kansallisten kilpailuviranomaisten mielivaltaisille päätöksille.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Maitoalan korkean tason työryhmän päätelmät, 15. kesäkuuta 2010.

(2) Puheenjohtajan päätelmät, jotka hyväksyttiin enemmistön äänin maatalousministereiden neuvostossa 29. maaliskuuta 2010.

(3) Maataloussektorilla on 7 % EU:n työpaikoista ja EU:ssa tuotetusta lisäarvosta 5 % on peräisin maataloussektorilta.

(4) Vuonna 2010 laadittu lausunto aiheesta ”YMP:n uudistaminen vuonna 2013”, asiakokonaisuus EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35.

(5) Tässä mielessä Espanja on ollut edelläkävijä perustaessaan elintarvikehintojen seurantaelimen. Ranskassa on pohdittu perusteellisesti pakollisia sopimuksia ja Yhdistynyt kuningaskunta on puolestaan päätynyt perustamaan oikeusasiamiehen toimen, jonka haltija valvoo käytännesääntöjen noudattamista.

(6) EUVL C 175, 28.7.2009.

(7) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 111.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/150

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen”

KOM(2010) 4 lopullinen

2011/C 48/26

Esittelijä: Lutz RIBBE

Komissio päätti 19. tammikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen

KOM(2010) 4 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 112 ääntä puolesta ja 11 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea olisi toivonut, ettei tämän kaltaista tiedonantoa olisi tarvinnut laatia vaan että poliittiset toimijat olisivat lunastaneet vuonna 2001 antamansa lupauksen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä ja huolehtia hävinneiden elinympäristöjen ennallistamisesta. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan ole saavutettu.

1.2

ETSK:n mielestä on suuria epäkohtia kaksi. Ensimmäinen on se, ettei biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ole tähän mennessä saanut keskeistä sijaa poliittisessa toiminnassa. Toiseksi on todettava, että vaikka yhteiskunnassa suhtaudutaan luonnonsuojeluun pohjimmiltaan myönteisesti, ekologisten yhteyksien tuntemuksessa on kuitenkin valtavia puutteita. Molemmat epäkohdat ovat sidoksissa toisiinsa, ja niihin on puututtava biologista monimuotoisuutta koskevan uuden vision avulla.

1.3	On myös pohdittava, ymmärtävätkö ihmiset asiaa koskevassa politiikassa ja järjestöjen keskuudessa käytettyä kieltä. Termit, kuten ”biologinen monimuotoisuus”, ”lajit” ja ”ekosysteemipalvelut” kiinnostavat ja puhuttelevat suoraan vain harvoja.

1.4

ETSK kannattaa komission tiedonannon vaihtoehdossa 4 esitettyjä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka myös ympäristöneuvosto ja Eurooppa-neuvosto ovat hyväksyneet. Niiden onnistuminen tulevaisuudessa edellyttää entistä suurempia ponnisteluja sekä sitä, että määritellään etukäteen, mitä rahoitusvälineitä ja poliittisia muutoksia tarvitaan. (1)

1.5

Näin ollen komitea suosittaa, etteivät komissio ja Eurooppa-neuvosto pelkästään aseta vanhoille tavoitteille uusia määräaikoja vaan laativat kaikille komission yksiköille vihdoinkin sitovan ja selkeästi aikataulutetun toimintasuunnitelman välitavoitteineen ja riittävine määrärahoineen ja antavat ohjeita siitä, mitä muutoksia jäsenvaltioissa olisi tehtävä.

1.6

Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ei kuulu yksinomaan ympäristöpolitiikan tehtäviin. Pitkällä aikavälillä kyse on myös taloudellisuudesta, ja siksi talous- ja valtiovarainministerienkin tulisi viimein ottaa asia yhä enemmän omakseen. Koska yhteiskuntamme tietous ekologisista yhteyksistä on pelottavan puutteellista, myös koulutuspolitiikan on täytettävä tehtävänsä.

1.7	Koska yhteiskuntamme tietous ekologisista yhteyksistä on pelottavan puutteellista, tarvitaan myös luonnonympäristöä koskevan koulutuspolitiikan voimistamista.

1.8	Talousarviouudistus sekä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan, rakennerahastojen sekä muiden asianomaisten politiikanalojen uudelleensuuntaaminen asettavatkin biologisen monimuotoisuuden suojelemista koskevan EU:n politiikan uskottavuuden koetukselle.

1.9	Uuden Eurooppa 2020 -strategian tämänhetkinen sisältö ei riitä vastaamaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen haasteisiin. Biologista monimuotoisuutta koskevan uuden vision on paikattava nämä puutteet, ja se on myöhemmin liitettävä erottamattomaksi osaksi strategiaa.

1.10

ETSK pitää seuraavia EU-tason toimintakenttiä erityisen tärkeinä:

—	maatalous- ja kalastuspolitiikan muutokset

—	Natura 2000 -verkoston turvaaminen ja kehittäminen

—	”vihreän infrastruktuurin” rakentaminen ja laajentaminen biologista monimuotoisuutta koskevan TEN-verkoston avulla

—	biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen kaikkiin EU:n politiikan aloihin

—	EU-tasolla toteutettavat voimakkaat koulutustoimet.

1.11

On tarpeen tarkastella keinoja, joilla maatalous ja lajien säilyminen voidaan yhdistää jälleen paremmin. Joissain jäsenvaltioissa on olemassa myönteisiä aloitteita, jotka tulisi analysoida ja joita tulisi laajentaa suuressa mittakaavassa. Maanviljelijöille on luotava kannusteita asianmukaisten palveluiden tarjoamiseksi.

1.12	ETSK odottaa, että Euroopan unioni valmistautuu huolellisesti kymmenenteen biologista monimuotoisuutta käsittelevään sopimuspuolten konferenssiin ja antaa merkittävän panoksen uuteen maailmanlaajuiseen strategiseen suunnitelmaan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi vuoden 2010 jälkeen.

2. Euroopan komission tiedonanto

2.1

Komission tiedonanto on jouduttu laatimaan tässä muodossa siksi, ettei EU ole saavuttanut yhtä viime vuosikymmenen keskeisistä ympäristöpoliittisista tavoitteistaan. Göteborgissa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti (kestävän kehityksen strategian yhteydessä) tavoitteeksi pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ja huolehtia hävinneiden elinympäristöjen ennallistamisesta. Vuonna 2006 hyväksytystä biologista monimuotoisuutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta ja Natura 2000 -verkoston perustamisen kiistattomasta edistymisestä huolimatta tavoite jäi kuitenkin saavuttamatta.

2.2	Käsiteltävänä olevan komission tiedonannon on tarkoitus olla ensimmäinen askel tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedonannossa esitellään vaihtoehtoja vuoden 2010 jälkeisen vision ja tavoitteiden kehittämiseksi.

2.3

Tiedonannossa tuodaan seikkaperäisesti esiin ja korostetaan arvokkaita perusteita biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Erityisesti tarkastellaan kansantaloudellisia kustannuksia tai menetyksiä, joita biologisen monimuotoisuuden häviäminen – ja siitä johtuva ekosysteemipalveluiden väheneminen – aiheuttaa maailmanlaajuisesti. Biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia tarkastelleessa kansainvälisessä tutkimuksessa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, TEEB) niiden arvioidaan olevan noin 50 miljardia euroa vuodessa (!), ja yhteenlasketut hyvinvoinnin menetykset ovat näin ollen vuonna 2050 arviolta 7 prosenttia BKTL:stä (!).

2.4

Komissio toteaa selkeästi, että biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa on ilmastonsuojelun tapaan kyse pitkäjänteisestä tehtävästä. Siksi biologista monimuotoisuutta koskeva tuleva visio tulisi laatia pitkäksi aikaväliksi (vuoteen 2050 asti), ja EU:n tulisi asettaa itselleen – kansainvälistä tasoa vastaavasti – oma (väli)tavoitteensa vuoteen 2020.

2.5

Vuoden 2020 tavoitteeksi poliittisille toimijoille tarjotaan neljä, kunnianhimoisuudeltaan vaihtelevaa vaihtoehtoa:

— vaihtoehto 1: vähennetään merkittävästi biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviämistä EU:ssa vuoteen 2020 mennessä

— vaihtoehto 2: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä

— vaihtoehto 3: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista

— vaihtoehto 4: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista sekä tehostetaan EU:n toimia maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi.

3. Yleisiä huomioita EU:n tähänastisesta biologista monimuotoisuutta koskevasta politiikasta

3.1	Tähänastisen biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan tulokset ovat osoittautuneet vaatimattomiksi.

3.2	Noin 10 vuotta sitten luvattiin pysäyttää vuosikymmenessä biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja huolehtia elinympäristöjen ja luonnonjärjestelmien ennallistamisesta.

3.3	Komission yksiköt, komission jäsenet ja Euroopan ympäristökeskus muistuttivat lähes vuosittain, että käynnistettyjen toimien lisäksi asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaisiin lisäponnisteluita, joihin ei kuitenkaan ryhdytty.

3.4	Viime vuonna myönnettiin, että asetettu tavoite jää saavuttamatta – ETSK:n näkökulmasta tämä ei ollut yllättävää. Komitea oli jo useammassa lausunnossa ilmaissut, ettei se pitänyt toteutettuja poliittisia toimenpiteitä läheskään riittävinä (2).

3.5

Se, että EU ei ole saavuttanut biologisen monimuotoisuuden alalla asettamiaan tavoitteita, ei johdu siitä, että tarvittavat toimet eivät olisi tiedossa tai että kansalaisyhteiskunta ei olisi valmis niitä tukemaan. Keskeisenä ongelmana on, että politiikassa lyhytaikaisilla taloudellisilla eduilla on ekojärjestelmäpalveluiden pitkäaikaisia vaikutuksia tärkeämpi asema. Myös biologisen monimuotoisuuden yhteydessä käy ilmi, ettei Euroopan talousjärjestelmä ole kestäväpohjainen vaan perustuu luonnonvarojen ylikäyttöön.

3.6

ETSK pitää siksi tervetulleena, että komissio käsittelee laajasti TEEB-raporttia ja esittää näin tärkeitä perusteluita biologisen monimuotoisuuden taloudellisen merkityksen puolesta. Komitea varoittaa kuitenkin kiinnittämästä päähuomiota biologisen monimuotoisuuden taloudelliseen hyötyyn, sillä

—	biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle on olemassa lukuisia tärkeitä syitä, joita ei voi eikä tulisi mitata rahassa, kuten luonnon itseoikeutus, luomisajatus, moninaisuuden kulttuurinen merkitys tai yksinkertaisesti luontoon samaistuminen.

—	missään tapauksessa ei saa syntyä tilannetta, jossa jonkin yksittäisen lajin säilymisen tarve arvioidaan sen lasketun taloudellisen arvon perusteella.

3.7

ETSK pelkää lisäksi, että TEEB-raporttia saattaa odottaa samanlainen kohtalo kuin ilmastonsuojelua koskevaa Stern-raporttia, jonka varoituksiin ilmastonmuutoksen taloudellisista pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kiinnitetty poliittista huomiota. On merkityksellistä, että raha- ja talousministerit eivät ole tähän mennessä käsitelleet TEEB-raporttia miltään osin.

3.8

ETSK katsoo, että tässä tilanteessa kyse ei voi olla pelkästään vanhojen, vuonna 2001 asetettujen tavoitteiden kierrätyksestä, eli alun perin vuodelle 2010 asetetun tavoitteen siirtämisestä vuodelle 2020 ja uusien vuoteen 2050 ulottuvien visioiden esittämisestä, vaikka pitkän aikavälin visiot ovatkin sinänsä tärkeitä. Ennemmin tulisi arvioida tähänastisia politiikkoja ja välineistöjä sekä laatia ja toteuttaa vihdoin parempia ja laajavaikutteisempia toimenpiteitä. EU:n uuden, vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tulisi siis sisältää konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden ja välitavoitteiden lisäksi myös erityisesti konkreettinen ja sitovan toimeenpanosuunnitelma ja selkeä vastuujako. On myös huolehdittava riittävästä rahoituksesta.

4. Yleisiä huomioita komission tiedonannosta

4.1	ETSK ymmärtää, että komission pyrkii tiedonannollaan käynnistämään EU:n poliittisten toimijoiden keskuudessa uuden keskustelun, jolla pyritään saamaan aikaiseksi selkeä signaali yhteiskunnalle sekä osoittamaan asianomaisille yksiköille selkeä tehtäväasettelu. Komitea kannattaa tätä lähestymistapaa.

4.2

ETSK pitää tervetulleena EU:n ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta 2010 tekemää päätöstä, joka vastaa ensisijaisesti vaihtoehtoa 4. Komitea varoittaa kuitenkin, että tällä kertaa on vältettävä vuoden 2001 virhe, ja sen sijaan, että vain jatkettaisiin entiseen malliin, on tehtävä todellisia muutoksia, jotta uusi tavoiteasetelma ei jäisi taas tehottomaksi.

4.3

Komitea ei pidä riittävänä, että aihetta käsitellään ”pelkästään” ympäristöneuvostossa, ja esittää, että sitä käsitellään muissakin asiaankuuluvissa neuvoston kokoonpanoissa. Komission tiedonannossa tuodaan hyvin selkeästi esiin, että bioloisen monimuotoisuuden vähenemisellä on ekologisen ja eettisen ulottuvuuden lisäksi myös taloudellisia vaikutuksia. Siksi ETSK odottaa, että lisäksi ainakin talous- ja rahaministerit käsittelevät näitä kysymyksiä ja että lasketaan, kuinka paljon määrärahoja tulevina vuosina on varattava talousarvioihin ja mitä muita taloudellisia ja poliittisia muutoksia siihen on liitettävä.

4.4

Komitea on erityisen pahoillaan siitä, että Eurooppa-neuvosto ei – toisin kuin vuonna 2001 – anna todellisia merkkejä asian tärkeydestä. Uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa, jonka tavoitteeksi ilmoitetaan ”vihreän Euroopan” edistäminen, ei mainita kertaakaan käsitteitä ”biologinen monimuotoisuus”, ”elinympäristöt”, ”luonnonsuojelu” tai ”lajien suojelu” eikä perintöainesten kirjon suojaa. ”Luonnon monimuotoisuus” mainitaan ainoastaan kahdesti, ja vain ohimennen ”resurssitehokkuuden” yhteydessä. Myöskään maaliskuussa 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä tälle keskeiselle aiheelle ei ole osoitettu omaa lukua. Päätelmissä vahvistetaan ainoastaan ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta tekemä päätös ilmastopoliittisten kysymysten yhteydessä.

4.5

Tästä kaikesta käy selkeästi ilmi, ettei biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen merkitys vieläkään saa ansaitsemaansa asemaa poliittisen ajattelun ja toiminnan keskipisteessä. Se lähettää tuhoisan ja torjuttavan viestin Euroopan yleisölle, jonka tiedot ja toimet on jo muutenkin havaittu huomattavan puutteellisiksi.

4.6	Uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa on selkeytettävä entistä paremmin eri tahojen, esimerkiksi EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien sekä talouselämän, järjestöjen ja yhteiskunnan väliset ja myös komission yksiköiden keskinäiset vastuusuhteet.

4.7

ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että biologinen monimuotoisuus on monialainen ja horisontaalinen tehtävä. Nimenomaan tämän vuoksi uusi biologista monimuotoisuutta koskeva strategia on 1) välttämättä sisällytettävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja 2) siitä on keskusteltava vakavasti ja se on pantava painokkaasti toimeen komission kaikissa – myös maatalous- energia- ja liikennealan – yksiköissä. Biologista monimuotoisuutta koskevan vision sisältävän Eurooppa 2020 -strategian hyväksymisen myötä komission kaikkien yksiköiden on sitouduttava osallistumaan sen toimeenpanoon. Tämä tarkoittaa, että niiden on omalta osaltaan tutkittava, etteivät niiden tukiohjelmat ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa ja muokattava niitä asianmukaisesti.

4.8

ETSK odottaa siksi, että komissio julkaisee syksyllä 2010 yksityiskohtaisen luettelon niistä politiikanaloista, joilla on konkreettisia, mutta tiedonannossa vain hyvin epämääräisesti mainittuja puutteita biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden integroimisen suhteen. Tässä yhteydessä tulisi myös selvittää, miksi vuodelta 2006 peräisin oleva biologista monimuotoisuutta koskeva strategia, joka sisälsi kuitenkin noin 160 erilaista toimenpidettä, ei ollut riittävän tehokas.

4.9	Uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa on selvitettävä, millä välineillä ja poliittisilla muutoksilla nämä todetut puutteet aiotaan korjata.

4.10

Tulevasta talousarvion uudistuksesta sekä EU:n keskeisten politiikanalojen – maatalous- ja kalastuspolitiikan ja rakennerahastojen – uudelleensuuntauksesta muodostuu siten tietyllä tavalla myös biologista monimuotoisuutta koskevan EU-politiikan testi kun on kyse jo vuosia vaaditusta muihin politiikan aloihin integroimisesta ja tarvittavista määrärahoista. (EU:n määrärahat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat 0,1 prosenttia talousarviosta. Toisaalta EU:lla on runsaasti menoja, joilla on kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen).

4.11	Tässä yhteydessä ETSK viittaa maatalouden keskeiseen rooliin biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. Merkittävä osa luonnon monimuotoisuudesta on syntynyt sellaisten perinteisten viljelymuotojen myötä, joilla nykyisin – lähinnä taloudellisista syistä – ei yleensä ole enää merkittävää asemaa.

4.12

Siksi on tarpeen tarkastella keinoja, joilla maatalous ja lajien säilyminen voidaan yhdistää jälleen paremmin. Joissain jäsenvaltioissa on olemassa myönteisiä aloitteita, jotka tulisi analysoida ja joita tulisi laajentaa suuressa mittakaavassa. Maanviljelijöille on luotava kannusteita asianmukaisten palveluiden tarjoamiseksi (3).

4.13

Merten biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on erityisen tärkeä seikka. Valtaosassa EU:n yhteiskunnista meren ekologiaan liittyvät kysymykset tunnetaan heikosti, ja julkista valtaa ja suojelemisesta vastuussa olevia instituutioita painostetaan melko vähän. On syytä arvioida merten luonnonvarojen suojelemiseen tarkoitettujen olemassa olevien järjestelmien tehokkuutta sekä pyrkiä edistämään tällaista suojelua koulutusohjelmissa ja talouden hallinnossa.

4.14	ETSK odottaa, että Euroopan unioni valmistautuu huolellisesti kymmenenteen biologista monimuotoisuutta käsittelevään sopimuspuolten konferenssiin ja antaa merkittävän panoksen uuteen maailmanlaajuiseen strategiseen suunnitelmaan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi vuoden 2010 jälkeen.

5. Erityisiä huomioita

5.1

Voimassa olevat säädökset, säännöt ja toimenpiteet eivät ilmeisesti riitä turvaamaan biologista monimuotoisuutta, eli toisin sanoen biologisen monimuotoisuuden menetykset eivät johdu voimassa olevien lakien jatkuvasta rikkomisesta vaan tapahtuvat pitkälti niiden puitteissa. Ympäristönsuojelun mukainen toiminta osoittautuu siis usein taloudelliseksi kilpailuhaitaksi. Toisaalta asiantuntijapiireissä keskustellaan yhä enemmän biologisen monimuotoisuuden taloudellisesta merkityksestä, mutta tätä näkökohtaa ei ole vielä täysin hyväksytty tai tunnustettu. ETSK odottaa, että komissio ja neuvosto tarkastelevat erityisesti näitä kysymyksiä ja laativat lähestymistavan asian korjaamiseksi. Ratkaisuna voisi olla laajalti vaadittu mutta vain osittain toteutettu ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

5.2

Erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa biologisen monimuotoisuuden säilyttämisellä on oltava entistä suurempi rooli. Vuoden 2013 maatalousuudistuksen myötä on yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisällytettävä biologisen monimuotoisuuden säilymistä koskevia kriteereitä, jotta voidaan ratkaista nykyinen ristiriita taloudellisen tuotannon ja luonnon säilyttämisen välillä.

5.3

Komission tiedonannossa ilmaistua ”vihreän infrastruktuurin” ajatusta tulisi kehittää määrätietoisesti edelleen. Biologiselle monimuotoisuudelle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paitsi parhaillaan rakennettavan Natura 2000 -verkon kaltaista laaja-alaista suoja-aluejärjestelmää myös biotoopit yhdistävää lineaarista eurooppalaista järjestelmää, eli EU-kielellä ilmaistuna euroopanlaajuista luontoverkkoa. Tällaiseen järjestelmään voisi kuulua:

—	maaeläinten, kuten susien, ilvesten, karhujen ja villien kissaeläinten vaellusreittejä, jotka koostuisivat metsälajien kohdalla esimerkiksi lineaarisista rakenteista

—	vesistörantojen ja kosteikkojen yhdistäminen vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon puitteissa, millä tuettaisiin kyseisiin ympäristöihin sidottuja lajeja (avomaa-alueet)

—	peltojen pientareita ja reunakaistoja, metsiköitä, lajirikkaita ruohomaita (tasankoja, nurmia) sekä puurivistöjä avomaalla viihtyville lajeille (yhdistäminen maatalouden tukeen).

5.4

Tällainen luonnon TEN-verkko edistäisi myös Natura 2000 -alueiden verkottamista ja vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa ja auttaisi osaltaan myös ilmastomuutoksen torjumisessa. Se antaisi maalla eläville eläinlajeille mahdollisuuden reagoida ilmastonmuutokseen vaellusliikkeillä. Yhtä tärkeää on kuitenkin, että kyseisenlainen verkosto mahdollistaisi tähän asti toisistaan eristettyjen lajikantojen välisiä kontakteja, mikä on oleellinen edellytys lajin säilymisen kannalta.

5.5	EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan tähänastisen keskipisteen muodostavien Natura 2000 -alueiden turvaamiseksi ja edelleenkehittämiseksi EU:n on vihdoinkin luotava riittävä tukimahdollisuus kyseisten alueiden kehittämiseksi ja turvaamiseksi.

5.6

Komissio viittaa oikeutetusti biologisen monimuotoisuuden epätasaiseen jakautumiseen. On olemassa alueita, joilla biologinen monimuotoisuus on edelleen huomattavan suurta, mutta myös sellaisia alueita, joilla monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi nimenomaan ihmisten toimien seurauksena. Tästä ei kuitenkaan saa tehdä virheellisiä päätelmiä: poliittiset toimet ja määrärahat eivät saa kohdistua pelkästään biologisen monimuotoisuuden keskittymiin. Myös ja nimenomaan alueilla, joilla biologinen monimuotoisuus on heikkoa, tarvitaan laajaa poliittista välineistöä ekosysteemipalveluiden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Toisaalta ei tulisi ”rangaista” niitä jäsenvaltioita, joissa on edelleen korkea suojelutaso tai -potentiaali, vaan niitä tulisi nimenomaan palkita.

5.7

Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ei tulisi noudattaa pelkästään laaja-alaista lähestymistapaa. EU:n uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa tulisi korostaa myös ilmaston ja lajien suojelun myönteistä yhteyttä ja vision tulisi siksi parantaa erityisesti suo-, kosteikko ja ruohomaiden sekä kestävien metsäekosysteemien säilyttämistä ja kehittämistä. Biomassan energiakäyttöön tähtäävä politiikka ei saa olla ristiriidassa tämän pyrkimyksen kanssa. Ristiriidan estämiseksi tulisi ottaa käyttöön kestävyyskriteerejä, joita on sovellettava myös muilla aloilla (esimerkiksi rehujen kohdalla).

5.8

ETSK korostaa uudelleen, että erityisen tärkeää tulee olemaan biologisen monimuotoisuuden säilymisen edellytyksiä koskevan todellisen tietoisuuden synnyttäminen yhteiskunnassa ja talouselämässä. Tämän tavoitteen saavuttaminen on kaikista meneillään olevista ohjelmista ja ympäristöjärjestöjen pyrkimyksistä huolimatta edelleen hyvin kaukana.

5.9

Alan politiikan termistö on jo sekin paikallaan kyseenalaistaa: mitä tavallinen kansalainen ymmärtää ”biologisella monimuotoisuudella”, ja mitä hänelle merkitsevät ”laji” tai ”ekosysteemipalvelut”? Monet kyselyt osoittavat, että ekologisista yhteyksistä vallitsee pelottava tietämättömyys. Myös tästä käy ilmi, että luonnon säilyttäminen ei ole pelkästään ympäristöministereiden tehtävä, vaan myös koulutuspolitiikalla on selkeä tehtävä tarvittavan perustiedon välittämisessä.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) EYVL C 277, 17.11.2009, s. 62.

(2) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 35.

(3) CESE 452/2010, 18.3.2010, asiakokonaisuus NAT/449.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/155

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen”

KOM(2010) 66 lopullinen

2011/C 48/27

Esittelijä: Seppo KALLIO

Apulaisesittelijä: Brendan BURNS

Komissio päätti 17. toukokuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen

KOM(2010) 66 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että

—	metsien merkityksen uusiutuvana luonnonvarana, erilaisten ekosysteemipalveluiden tuottajana ja ihmisten hyvinvoinnin edellytyksenä odotetaan kasvavan lähivuosikymmeninä

—	ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan vaikutuksia ekosysteemien perustoimintoihin ja sitä kautta metsien tarjoamiin ekologisiin palveluihin.

—	ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän epävarmuutta ja erilaisiin ympäristöseurauksiin liittyviä, valtakunnan rajoja ylittäviä ilmiöitä ja riskejä kuten tuhohyönteisiä, sairauksia, kuivuutta, tulvia, myrskyjä ja metsäpaloja.

—	ajantasaisen metsätiedon sopeutuvassa metsänhoidossa ja tutkimuksen rooli metsiä koskevassa päätöksenteossa kasvaa koko ajan.

1.2

ETSK korostaa, että

—	metsien eri toiminnoista on huolehdittava tasapainoisesti, ei ainoastaan metsien suojelusta

—

ekosysteemistä ja siihen perustuvista ekologisista palveluista sekä muista julkishyödykkeistä huolehtiminen edellyttää taloudellisia kannustimia ja tietoa metsänomistajille ja muille toimijoille kuten metsäurakoitsijoille ja puun käyttäjille, jotka käytännössä vastaavat metsiä koskevista päätöksistä

—	ilmastonmuutoksen seuraus- ja kerrannaisvaikutuksia voidaan lieventää torjumalla riskejä ja varautumalla kriisitilanteisiin valtioiden ja toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeä keino rajat ylittävien ilmiöiden hallitsemiksi ja metsätiedon tuotannon tehostamiseksi.

1.3

ETSK esittää, että metsien ja metsäsektorin tärkeä merkitys EU:n 2020-strategian mukaisessa vihreässä taloudessa otetaan huomioon EU:n eri politiikoissa seuraavasti:

—	EU:n metsiin liittyvät politiikat mukaan lukien metsästrategia ja metsätoimintaohjelma tukevat aktiivista metsien hoitoa ja käyttöä sekä puun ja puuhun perustuvien tuotteiden kestävän ja ympäristöystävällisen käytön kilpailukykyä

—	metsäasioiden koordinointiin muiden sektoreiden ja niitä ohjaavien politiikkojen kanssa kiinnitetään huomiota mm. vahvistamalla pysyvän metsäkomitean sekä muiden metsiin liittyvissä asioissa neuvoa antavien ryhmien ja komiteoiden (1) roolia EU:n metsiin liittyvässä päätöksenteossa

—	erilaisten ekosysteemipalveluiden ja julkishyödykkeiden hinnoittelu otetaan huomioon EU:n maaseutupolitiikassa.

1.4

ETSK suosittaa, että komissio

—	näyttää esimerkkiä jäsenvaltioille metsäasioiden koordinoinnissa muiden sektoreiden, niitä ohjaavien politiikkojen, naapurivaltioiden sekä muiden toimijoiden kanssa, kun on kyse ennakoinnista sekä riskien ja kriisien hallinnasta

—	tukee metsäsektoria koskevan objektiivisen tiedon tuotantoa esimerkiksi Kansainvälisen metsän vuoden 2011 puitteissa metsäsektorin hyväksyttävyyden parantamiseksi metsänomistajien, kuluttajien ja kansalaisten keskuudessa

—	tukee puun ja puuhun perustuvien tuotteiden ominaisuuksia kuten ilmastohyötyjä koskevan tiedon tuotantoa kestävän kulutuksen ja tuotannon vahvistamiseksi

—	teettää selvityksen EU:n metsätiedonkeruuseen osallistuvista toimijoista sekä niiden keräämästä tiedosta

—

kehittää yhteistyössä metsäsektorin teknologiayhteisön, tutkimuslaitosten, kansallisten organisaatioiden ja metsäsektorin eri toimijoiden kanssa metsätieto- ja suunnittelujärjestelmiä sekä niihin pohjautuvia hyviä käytäntöjä, jotka auttavat äkillisten muutosten kuten tuhojen paikantamisessa ja niihin reagoinnissa

—	lisää tukea jäsenvaltioille ja muille toimijoille kestävän metsätalouden toteuttamisessa ja seurannassa sekä sen edellyttämässä tietotuotannossa ja tietotuotannon yhdenmukaistamisessa.

2. Lähtötilanne ja tehtävänasettelu

2.1

Vihreän kirjan tavoitteena on edistää EU:n laajuista julkista keskustelua ja varmistaa metsien suojelu ja metsätiedon tulevaisuutta koskevat kannat sekä tarjota elementtejä EU:n metsästrategian mahdollista päivittämistä varten erityisesti ilmastoon liittyvien näkökohtien osalta. Vihreän kirjan kysymyksenasettelua pohjustettiin sitä edeltäneessä komission valkoisessa kirjassa ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (2).

2.2

Vihreässä kirjassa käydään läpi metsien yleinen tilanne ja merkitys, esitellään EU:n metsien ominaispiirteet ja toiminnot, yksilöidään EU:n metsien suurimmat haasteet ja ilmastonmuutoksen uhat metsien toiminnoille sekä esitellään metsien suojeluun käytettävissä olevat välineet ja metsätietojärjestelmät.

2.3

Jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pääasiallisesti toimivaltaisia metsäpolitiikkaan liittyvissä asioissa. EU:n tehtävänä on lähinnä tuoda lisäarvoa kansallisiin metsäpolitiikkoihin ja -ohjelmiin mm. kiinnittämällä jäsenvaltioiden huomio tuleviin haasteisiin sekä ehdottamalla vaihtoehtoja EU:n tason varhaisiksi toimiksi.

2.4

Tässä lausunnossa pohdinta keskittyy siihen, miten ilmastonmuutos muuttaa metsätaloutta ja metsien suojelua Euroopassa ja miten EU:n politiikkoja olisi kehitettävä, jotta niillä voitaisiin aikaisempaa paremmin edistää jäsenvaltioiden metsäaloitteita, miten EU voi auttaa käsittelemään tulevaisuuden haasteita ja mitä lisätietoja tarvitaan. EU:n metsien suojelun tavoitteena tulee olla sen varmistaminen, että metsät suoriutuvat myös tulevaisuudessa kaikista tuottavista, sosiaalis-taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä toiminnoistaan.

3. Metsien erilaisten toimintojen ylläpito, tasapainottaminen ja vahvistaminen (kysymys 1)

3.1

YK:n yleissopimuksissa korostetaan mm. metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa (3) ja biologisen monimuotoisuuden turvaamisessa (4). Yleiseurooppalaisella tasolla ja EU:n metsästrategian mukaisesti EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet metsien eri toimintojen tasapainottamisessa lähestymistapaan, joka perustuu kestävään metsänhoitoon ja metsien monikäyttöön (5). EU:n tasolla metsien erilaiset toiminnot on otettu huomioon EU:n metsästrategiassa ja metsänhoitoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa sekä metsiin perustuvia elinkeinoja koskevassa tiedonannossa (6). Kansallisella ja alueellisella tasolla metsien erilaisista toiminnoista huolehditaan mm. metsäohjelmissa. Metsäsektorin oma poliittinen kehikko tukee siis hyvin metsien erilaisten toimintojen ylläpitoa, tasapainottamista ja vahvistamista. Sen sijaan metsäasioiden koordinointi muiden sektoreiden ja niitä ohjaavien politiikkojen kanssa vaatii lisäponnistuksia. Tähän on mahdollisuuksia esim. pysyvässä metsäkomiteassa, muissa metsiin liittyvissä asioissa neuvoa antavissa ryhmissä ja komiteoissa (7) sekä komission yksiköiden välisessä metsätalousryhmässä. Pysyvän metsäkomitean roolia EU:n metsiin liittyvässä päätöksenteossa tulisikin vahvistaa. Myös kansallisella tasolla metsiin liittyvien asioiden koordinointia sektoreiden välillä olisi tehostettava. Komission esimerkki ennakoinnissa ja poikkisektoraalisuudessa on tärkeä kansallisille toimijoille.

3.2

Metsien merkityksen uusiutuvana luonnonvarana, ekosysteemipalveluiden tuottajana ja ihmisten hyvinvoinnin edellytyksenä odotetaan kasvavan lähivuosikymmeninä. Esimerkiksi ns. vastuullisten kuluttajien (8) osuus kuluttajamarkkinoista on monissa Euroopan maissa jo huomattava. Metsien ja niihin perustuvien tuotteiden ja palveluiden monipuolinen ja kestävä hyödyntäminen ja sitä tukeva hoito tuovat työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia monille tahoille ja tasoille. Metsien ja metsiin perustuvien elinkeinojen kuten puuntuotannon ja muiden kuin puutuotteiden ja metsämatkailun rooli on erityisen tärkeä paikallisyhteisöille. EU:n 2020-strategian mukaisesti toimittaessa metsänomistajien, urakoitsijoiden ja puuta käyttävän teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeätä, koska kilpailu puuntuotantoon käytettävissä olevasta maasta sekä erilaisiin jalosteisiin ja energian tuotantoon käytettävissä olevasta puusta kiristyy. Myös tiedon osaamisen merkitys korostuu. Kansainvälinen metsän vuosi 2011 tarjoaa mahdollisuuden metsäsektorin hyväksyttävyyden parantamiseen kuluttajien ja kansalaisten keskuudessa sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon vahvistamiseen osoittamalla puun ja puutuotteiden edut ilmaston muutoksen torjunnassa, kuten hiilen varastoinnissa, alhaisessa energian sitomisessa, lämpötehokkuudessa, muihin materiaaleihin verrattuna.

3.3

Perinteisesti metsien ympäristöön liittyvät suoja- ja suojelutoiminnot on turvattu strategisilla tavoitteilla ja niiden toteuttamiseen tähtäävillä säädöksillä, ohjeilla ja suosituksilla. Viime vuosina vastuuta ekosysteemipalveluista ja muista julkishyödykkeistä on siirretty entistä enemmän metsänomistajille ja urakoitsijoille. He tarvitsevat ympäristöasioiden hallintaan uutta osaamista ja tietoa erilaisista toimintavaihtoehdoista kuten kustannustehokkuutta parantavista yhteishankkeista sekä taloudellisia kannustimia. Haasteita ovat mm. monimuotoisuuden ja vesistöalueiden suojelun, virkistyskäytön tai hiilen sidonnan taloudellinen arvottaminen.

3.4

Metsien, puun ja puuhun perustuvien tuotteiden rooli ilmaston säätelyssä on merkittävä. Erityisen tärkeänä pidetään metsien ja puutuotteiden hiilensidontakykyä. Puuhun perustuvilla tuotteilla voidaan korvata muista, ilmaston muutoksen torjunnassa heikommista materiaaleista tehtyjä tuotteita. Esimerkiksi rakennuksissa, sisustuksessa ja huonekaluissa käytetty puu on suhteellisen pitkäikäinen hiilivarasto. Lisäksi puuperäisellä bioenergialla voidaan jossain määrin korvata fossiilisia energianlähteitä. Ilmastoystävällisten materiaalien kuten puun ja puutuotteiden hyödyntämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa voidaan kannustaa poliittisilla tavoitteilla ja keinoilla.

3.5

Viime vuosien laajat myrskytuhot ja metsäpalot ovat lisänneet keskustelua myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsäekosysteemiin ja sitä kautta metsiin perustuviin toimintoihin. Metsien merkitys paikallisen ja alueellisen ilmaston säätelyssä sekä maaperän suojelussa vaihtelee alueellisesti. Merkitys on tiedostettu voimakkaammin viime vuosina, kun tieto vesikierrosta ja kokemukset kuivien alueiden ongelmista ovat lisääntyneet.

4. Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ja metsätalouteen (kysymys 2)

4.1

Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän epävarmuutta ja erilaisiin ympäristöseurauksiin liittyviä riskejä kuten tuhohyönteisiä, sairauksia, kuivuutta, tulvia, myrskyjä ja metsäpaloja. Lisähaasteena on globalisoituminen sekä siihen liittyvä puun ja metsänviljelymateriaalin liikkuminen, jotka nopeuttavat mm. tuhohyönteisten leviämistä niiden luontaisten esiintymisalueiden ulkopuolelle. Metsiin ja metsäsektoriin liittyvillä ympäristöriskeillä on toteutuessaan monia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Taloudelliset vaikutukset voivat johtua omaisuusarvon tai yrityksen toimintaympäristön muuttumisesta. Sosiaaliset seuraukset voivat olla suoria kuten elinympäristön muuttuminen metsätuhon seurauksena tai välillisiä kuten vaikutusalueen toimijoiden taloudellisen tilanteen muutoksen yhteiskunnalliset seurausvaikutukset. Ympäristöriskien toteutumisen äkillisyys aiheuttaa erityisiä haasteita mm. markkinoille ja logistiikalle. Mahdollisista syistä ja vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa epävarmuuden vähentämiseksi ja riskien hallitsemiseksi muuttuvassa ilmastossa.

4.2

Runsaat metsävarat ja hyvä metsänhoidon taso tekevät Euroopan metsistä sopeutumiskykyisiä erilaisiin muutostilanteisiin. Euroopan sisällä on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja, joiden taustalla on eroja luonnonoloissa ja yhteiskunnassa. Esimerkiksi Välimeren ympäristön kuivilla alueilla metsäpalojen riskin ennakoidaan lisääntyvän merkittäväsi ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan yhteisvaikutuksesta. Jos kuivuus yleistyy muuallakin Euroopassa, esimerkiksi kuusivaltaiset alueet voivat kärsiä. Mikäli talvista tulee leutoja ja roudattomia, puunkorjuun logistiikka muuttuu osin haasteellisemmaksi. Myös sieni- ja hyönteistuhojen riski kasvaa. Alueilla, joissa hakkuumahdollisuuksien käyttöaste on jäänyt alhaiseksi, voi esiintyä myrskytuhoja ja niiden jälkiseurauksena hyönteistuhoja. Taloudelliset vaikutukset metsänomistajille ja paikallistalouksille voivat olla suuria. Metsien monimuotoisuus voi kärsiä. Muuttuva toimintaympäristö voi aiheuttaa muutoksia myös alueiden suhteellisissa eduissa ja sitä kautta alueiden välisessä työnjaossa ja yhteiskunnassa.

4.3

Ilmastonmuutoksen haitallisia seurausvaikutuksia voidaan ehkäistä varautumalla. Systemaattisesta ennakoinnista on hyötyä sekä epätoivottujen vaikutusten ennaltaehkäisyssä että äkillisiin muutoksiin kuten luonnontuhoihin varautuessa. Ennakointiin perustuvien sopeutumis- ja torjuntatoimien suunnittelun rooli eri tasoilla korostuu. Lisäksi on tärkeää, että EU:n metsiin liittyvät politiikat ja elimet kuten metsäsektorin teknologiayhteisö tukevat aktiivista metsien hoitoa ja käyttöä sekä parantavat ilmastoystävällisten materiaalien kuten puun kestävän käytön kilpailukykyä.

4.4

Seuraus- ja kerrannaisvaikutuksia voidaan lieventää varautumalla kriisitilanteisiin ennakolta mm. kehittämällä toimintavalmiuksia kuten kriisinvalmiussuunnitelmia, konekalustoa ja hyviä käytäntöjä. Muutos- ja kriisitilanteissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota turvallisuusnäkökohtiin, mukaan lukien työturvallisuus.

5. Metsien suojeluun käytettävissä olevat välineet (kysymys 3)

5.1

Metsien suojelun säädöspohja ja keinovalikoima on vahva sekä kansallisella että EU:n tasolla. Perinteisen aluesuojelun lisäksi käytetään erilaisia käsittelyn rajoituksia tai toiminnan luvanvaraisuutta. Metsäsektorin kannalta ongelmallista on nykyisten säädösten ja keinojen pirstaleisuus sekä siitä aiheutuvat päällekkäisyydet ja mahdolliset ristiriidat.

5.2

Vapaaehtoisuuteen perustuvat suojelukeinot ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi erityisesti pienmetsänomistukseen perustuvassa metsätaloudessa. Niiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin osaamisen ja tiedon levittämistä metsänomistajille sekä vapaaehtoisista suojelutoimista aiheutuvien kustannusten ja tulonmenetysten täysimääräistä korvaamista.

5.3

Tällä hetkellä eniten epävarmuutta aiheuttaa suojelualueiden ulkopuolella olevien metsien monimuotoisuus, josta ei ole käytettävissä riittävästi tietoa. Lisäksi uusiutuvaksi energiaksi käytetyn biomassan lisäystavoitteilla voi olla vaikutuksia metsien hoito- ja hakkuutapoihin – ja sitä kautta monimuotoisuuden tilaan.

6. Metsien hoito ja käyttö (kysymys 4)

6.1

Euroopan metsätaloudelle on ominaista metsien pitkä kiertoaika. Esimerkiksi uusien metsänkäsittelymenetelmien seurausvaikutuksista saadaan tietoa vasta vuosikymmenten kuluttua. Sosiaalis-taloudellinen toimintaympäristö lisää kysyntää talousmetsien uusille kasvatus- ja korjuumenetelmille kuten energiapuun lyhytkiertoviljelylle tai varttuneiden metsien harvennushakkuille. Ekologinen toimintaympäristö, kuten muuttuva ilmasto, voi omalta osaltaan vahvistaa uusien metsänkäsittelymenetelmien ympäristövaikutuksia. Sopeutuvassa metsänhoidossa metsien tilaa ja muutoksia seurataan jatkuvasti, jolloin metsänhoitoa voidaan tarvittaessa muuttaa paremmin tavoitteisiin vastaavaksi. Metsien hoidosta ja käytöstä päättävät metsänomistajat, jotka tarvitsevat päätöksiä varten tietoa käytettävissä olevista käsittelyvaihtoehdoista ja vaihtoehtojen mahdollisista seurauksista. Metsänomistajalähtöinen metsäsuunnittelu on yksi mahdollinen ratkaisu.

6.2	Metsänviljelyaineiston geenipoolin monimuotoisuuden säilyttämistä ja sopeuttamista ilmastonmuutokseen voidaan tukea esimerkiksi räätälöimällä kestävän metsätalouden kriteerien ja indikaattoreiden järjestelmää tätä varten.

7. Metsätiedon riittävyys ja taso (kysymys 5)

7.1

Eurooppalaisen metsätiedon tuotanto on hajautunut kolmelle päätaholle:

—	komissiolle ja sen rahoittamille laitoksille ja hankkeille,

—	kansallisille tutkimus- ja tilasto-organisaatioille ja

—	kaupallisille tahoille ja metsätoimijoille.

7.2

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ovat pääasiassa toimivaltaisia omissa asioissaan ja EU:n tehtävänä on tuoda lisäarvoa yhteistoiminnasta. Kansalliset tutkimus- ja tilasto-organisaatiot, kuten valtakunnan metsien inventoinnit ja tilastokeskukset, huolehtivat kansallisen metsäpolitiikan suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämästä metsätiedon tuotannosta. Tällä hetkellä EU:n metsätieto kattaa mm. metsien tilan, mukaan lukien metsäpalot, sekä muut metsiä koskevat tilastot, ja joiltakin osin puuntuotantoa ja loppukäyttöä kuten puuhun perustuvia tuotteita koskevat tilastot. Lisäksi kansallisilla organisaatioilla on joitakin kansainväliseen tilastointiin liittyviä velvoitteita. Eurostat vastaa eurooppalaisista metsävaroja ja puuntuotantoa koskevista tilastoista ja Euroopan osalta osallistumisesta maailmanlaajuiseen tilastointiin (9) sekä kansallisten tietojen kokoamisesta ja yhdenmukaistamisesta. Kansainvälisiin velvoitteisiin liittyen komissio on tukenut myös kansallisia organisaatioita tietojen yhdenmukaistamisessa (10). Yhdenmukaistamisessa on otettava huomioon sekä yhtenäisen tilastoinnin tarpeet että kansalliset ja alueelliset erot tietojen sisällössä, kuten monimuotoisuusindikaattoreissa. Komissio on toteuttanut mm. seurantajärjestelmiä, jotka koskevat yli valtakunnan rajojen ulottuvia ilmiöitä, kuten metsien terveys (11) ja metsäpalot (12), sekä yleiseurooppalaisia tieto- ja viestintäjärjestelmiä (13).

7.3

Metsänomistajat ja muut metsäsektorin toimijat saavat yleensä omaan toimintaansa liittyviä tai sitä tukevia tietoja joko kansallisilta tutkimus- ja tilastointiorganisaatioilta tai kaupallisilta toimijoilta. Metsänomistajat ja muut metsäsektorin toimijat myös tuottavat ja varastoivat tietoa omissa reaaliaikaisissa tietojärjestelmissään. Ajantasaisen metsätiedon merkitys muuttuvassa toimintaympäristössä ja sopeutuvassa metsänhoidossa kasvaa koko ajan.

7.4

Metsätiedon kattavuudessa, tarkkuudessa ja ajantasaisuudessa on vaihtelua eri maiden välillä. Useimmat maat pystyvät kansallisella tasolla raportoimaan metsissä olevan pystypuuston määrän lähes vuosittain. Osa kansallisista organisaatioista pystyy raportoimaan vuosittain yksityiskohtaisesti ja luotettavasti myös oman maansa metsien terveyttä ja tilaa, tuotantokykyä, hiilitasetta, metsien suojaavia toimintoja, palveluita ja elinkelpoisuutta koskevat tulokset (14). Osassa EU-maista esiintyy vielä puutteita tietosisällössä, tarkkuudessa ja ajantasaisuudessa. Kansainvälisen tilastoinnin yhtenäistämiseksi komissio rahoittaa tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä yhteistyöverkostoja (15). Metsätiedon pahimpia katvealueita suojelun ja ilmastonmuutoksen kannalta ovat suojelualueiden ulkopuolisten metsien monimuotoisuus, bioenergiavarojen kestävä käyttö, hiilivarastot ja -nielut mukaan lukien puuhun perustuvat tuotteet sekä tuhoalueiden nopea paikallistaminen. Tukea kansallisille toimijoille metsätietojen keruussa ja sen yhdenmukaistamisessa on vahvistettava.

7.5	EU:n metsätietojen yhdenmukaisen tuotannon haasteena on tietojenkeruuseen osallistuvien toimijoiden lukuisa määrä. Sen vuoksi on tärkeätä tehdä kattava tutkimus, jossa selvitetään toimijat sekä niiden keräämä tieto.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Metsien ja korkintuotannon neuvoa-antava ryhmä, yhteisön puutalouspolitiikkaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean perustamisesta annetun päätöksen 83/247/ETY muuttamisesta (97/837/EY), annettu 9.12.1997, EYVL L 346,17.12.1998, s. 95-96.

(2) KOM(2009) 147 lopullinen.

(3) YK:n ilmastosopimus (United Nations Framework Convention on Climate Change UNFCCC).

(4) Biodiversiteettisopimus (CBD).

(5) Forest Europe, aiemmin Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe (MCPFE).

(6) KOM(2008) 113 lopullinen.

(7) Ks. alaviite 1

(8) LOHAS-kuluttajat (Lifestyles of Health and Sustainability ).

(9) Esim. Joint Forest Sector Questionnaire -kysely (JFSQ), epävirallisessa yhteistyössä FAO, ITTO ja UNECE.

(10) Mm. COSTE43 Harmonisation of National Forest Inventories in Europe: Techniques for Common Reporting.

(11) Forest Focus Community Scheme 2003-2006/7.

(12) European Forest Fire Information System -tietojärjestelmä (EFFIS).

(13) European Forest Data Center -keskus (EFDAC) ja European Forest Information and Communication Platform –foorumi (EFICP).

(14) Forest Europe or regional contribution to global forest resource assessment (GFRA).

(15) Life+ -osarahoitettu hanke unionitason metsien seurantajärjestelmän jatkokehitystä ja toteuttamista varten (Forest Monitoring System FUTMON), yhteisen tutkimuskeskuksen puitesopimus ”e-Forest”, COST-verkostoon kuuluva metsäinventointihanke metsävarojen mahdollista tuotantokykyä kuvaavien tietojen parantamiseksi (Improving Data and Information on the Potential Supply of Wood Resources: A European Approach from Multisource National Forest Inventories USEWOOD).

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/160

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi (EURATOM) elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (uudelleenlaatiminen)”

KOM(2010) 184 lopullinen – 2010/0098 CNS

2011/C 48/28

Esittelijä: Pirkko RAUNEMAA

Euroopan komissio päätti 27. huhtikuuta 2010 Euroopan atominenergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus neuvoston asetukseksi (EURATOM) elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (uudelleenlaatiminen)

KOM(2010) 184 lopullinen – 2010/0098 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja ehdotukset

1.1 Radioaktiivinen laskeuma kulkeutuu lähes aina valtioiden rajojen yli. Se vapauttaa pitkään radioaktiivisia aineita, jotka leviävät kauas ja vaikuttavat laajoilla alueilla. Näin ollen tämäntyyppinen onnettomuus saattaa olla kansainväliset mitat saavuttava katastrofi.

1.2 On olemassa todellinen tarve selkeälle ja ajankohtaiselle alan lainsäädännölle, jota EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot voivat soveltaa helposti radioaktiivisen laskeuman tapahtuessa. Tästä syystä lainsäädännön uudistaminen on sekä asianmukaista että tarpeellista.

1.3 Vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen yhteisö on kehittänyt standardeja, joilla asetetaan elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot ydinonnettomuuden jälkeen (1), sekä järjestelyitä nopealle tietojenvaihdolle säteilyonnettomuuden yhteydessä (2). Euroopan atominenergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaryhmä on tarkistanut sallittujen enimmäistasojen validiteetin viimeksi vuonna 1995. Sen vuoksi olisi sallitut enimmäistasot arvioitava uudelleen.

1.4 EU on luonut tehokkaan ja kansainvälisesti arvostetun riskienarviointielimen, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) (asetus (EY) 178/2002, 28. tammikuuta 2002). EFSA:n tehtäväksi tulee antaa elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisten jäämien terveysvaikutusten arviointi, ja komission on arvioitava käytössä olevat järjestelyt uudelleen.

1.5 Jotta voitaisiin varmistaa elintarvikkeiden ja rehujen säteilytason tarkka valvonta, kansallisten säteilyturvakeskusten ohella kansallisille elintarvikeviranomaisille tulisi antaa lakisääteinen oikeus valvoa sallittuja enimmäistasoja ja päättää sallitut enimmäistasot ylittävien elintarvikkeiden ja rehujen tuonnista hankkimatta vahvistusta säteilyvalvontaviranomaiselta.

1.6 Komission tulisi myös pyrkiä varmistamaan Codex Alimentarius -komission standardien ja suuntaviivojen puitteissa, että luodaan kansainvälisiä säännöksiä, jotka koskevat radioaktiivisten laskeumien toteamista ja niiden vaikutuksia elintarvikkeisiin ja rehuihin. Lisäksi komission tulisi määritellä, mikä elin vastaa ensisijaisesti EU-tuonnin ja -viennin rajatarkistuksista EU:ssa onnettomuustapauksessa.

1.7 Koska vesi on yksi elintarvikkeiden ja rehujen tärkeimmistä ainesosista, sen tulisi olla mukana asetuksen liitteissä. Lisäksi sääntelyn tulisi koskea kaikenlaista juomavettä eikä pelkästään elintarvikkeiden ja rehun sisältämää vettä.

1.8 Onnettomuuden tapahtuessa on tärkeää yrittää vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja saada heidät valitsemaan elintarvikkeita ja juomia, jotka ovat turvallisia tai vähemmän vaarallisia. Neuvonta ja tietoisuuden lisääminen on kansallisten viranomaisten ja alan järjestöjen vastuulla.

2. Johdanto

2.1 Taustaa

2.1.1 Tšernobylin ydinvoimalassa 26. huhtikuuta 1986 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena huomattava määrä radioaktiivisia aineita levisi ilmakehään saastuttaen useimmissa Euroopan valtioissa elintarvikkeita ja rehuja terveyden suojelun kannalta merkittävässä määrin.

2.1.2 Yhteisön tasolla ryhdyttiin ensimmäistä kertaa toimiin tämäntyyppisten ydinvoimalaonnettomuuksien käsittelemiseksi, joissa vapautuu pitkään radioaktiivisia yhdisteitä, jotka leviävät kauas ja vaikuttavat mahdollisesti laajoilla alueilla.

2.1.3 Komitea on vain kerran aiemmin ilmaissut näkemyksensä elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (3). Kyseisessä lausunnossa esitettiin kuitenkin vain alustava kanta, sillä komissio ei ollut vielä ehdottanut radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja. Näin ollen meneillään oleva kuuleminen tarjoaa komitealle tilaisuuden ilmaista ajankohtaisemman kannan asiasta.

2.2 Oikeudelliset puitteet

2.2.1 Joulukuun 22. päivänä 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom) 3954/87 määrätään menettely elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen hyväksymiseksi ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen. Sitä on vuosien kuluessa muutettu huomattavasti (4). Asetuksen toisella muutoksella erillisissä liitteissä määriteltiin suurimmat sallitut viitearvot.

2.2.2 Kun komissio saa tiedon ydinonnettomuudesta tai muusta säteilytilasta, jonka aikana sallitut enimmäistasot todennäköisesti ylittyvät tai ovat ylittyneet, komissio antaa asetuksen sallittujen enimmäistasojen ottamisesta käyttöön. Kyseisen asetuksen voimassaoloajan on oltava niin lyhyt kuin mahdollista ja enintään kolme kuukautta.

2.2.3 Kuultuaan Euratom-sopimuksen 31 artiklassa tarkoitettua asiantuntijaryhmää komissio tekee neuvostolle ehdotuksen ensimmäisen asetuksen määräysten mukauttamisesta tai vahvistamisesta kuukauden kuluessa sen antamisesta Tällä toisella asetuksella on myös rajallinen voimassaoloaika. Pitkällä aikavälillä onnettomuuden tai säteilytilan jälkeen muita säädöksiä tai toista oikeusperustaa saatetaan käyttää elintarvikkeiden tai rehujen valvomiseksi niitä markkinoille saatettaessa.

2.2.4 Asetuksen liitteissä määriteltyjä sallittuja enimmäistasoja voidaan muuttaa tai ne voidaan korvata 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijalausunnon perusteella. Euroopan atominenergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaryhmä on tarkistanut sallittujen enimmäistasojen validiteetin viimeksi vuonna 1995 neuvoston direktiivin 96/29/Euratom määräysten mukaisesti. Niissä edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät interventiotasot onnettomuustapauksien varalle (5).

2.2.5 Tuontiin liittyen EU on toteuttanut toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tiettyjä maataloustuotteita tuodaan unioniin ainoastaan yhteisten yksityiskohtaisten terveyden suojelua koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka säilyttävät edelleen markkinoiden yhtenäisyyden ja välttävät kaupan vääristymät.

2.2.6 Säteilytilanteessa jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja ECURIE-järjestelmän (European Community Urgent Radiological Information Exchange) kautta (6). Järjestelmän perusteella jäsenvaltiot ilmoittavat ja toimittavat tietoja komissiolle ja jäsenvaltioille, joihin vaikutukset ulottuvat tai saattavat ulottua, kun jäsenvaltio päättää ryhtyä laajoihin toimiin väestön suojelemiseksi säteilytilassa. Kyseiseen tietoon on sisällyttävä tapahtuman luonne, ajankohta ja tarkka tapahtumapaikka sekä onnettomuuslaitos tai -toiminta, onnettomuuden syy sekä arvioitu kehitys, toteutetut tai suunnitellut suojelutoimenpiteet sekä jäsenvaltion valvontalaitosten mittaama radioaktiivisuustaso elintarvikkeissa, rehuissa, juomavedessä ja ympäristössä.

2.3 Komission asiakirjan sisältö

2.3.1 Komissio oli käynnistänyt neuvoston asetuksen 3954/87 ja sen myöhempien muutosten kodifioinnin.

2.3.2 Lainsäätämismenettelyn aikana havaittiin kuitenkin, että ehdotuksessa kodifioitavaksi toisinnoksi säädetään neuvoston täytäntöönpanovallasta ja että sitä ei perustella asetuksen (Euratom) N:o 3954/87 johdanto-osan kappaleissa.

2.3.3 Koska tällaisen johdanto-osan kappaleen lisääminen tarkoittaisi muutosta asiasisältöön ja menisi sen vuoksi puhdasta kodifiointia pidemmälle, pidettiin aiheellisena muuttaa asetuksen kodifiointi uudelleenlaadinnaksi, jotta voidaan tehdä tarvittava muutos.

2.3.4 Johdanto-osaan lisätyssä 15 kappaleessa viitataan siihen, että neuvosto voi tietyissä tilanteissa komission sijaan hyväksyä välittömästi muutetut toimenpiteet hyvin lyhyen ajan kuluessa ottaen käyttöön radioaktiivisen saastumisen sallitut ennalta vahvistetut enimmäistasot.

3. Arviointi

3.1 On olemassa todellinen tarve selkeälle ja ajankohtaiselle alan lainsäädännölle, jota EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot voivat soveltaa helposti radioaktiivisen laskeuman tapauksessa. Tästä syystä lainsäädännön uudistaminen on sekä asianmukaista että tarpeellista. Ydinvoimalaonnettomuuksien ja muiden säteilytilojen todennäköisyys EU:ssa saattaa myös olla kasvussa, mm. koska käytössä olevat voimalat alkavat vanhentua, lukuisia uusia voimaloita ollaan rakentamassa ja muiden odottamattomien onnettomuuksien riskin vuoksi.

3.2 Radioaktiivinen laskeuma kulkeutuu lähes aina laajoille alueille, eikä sen intensiteetti välttämättä vähene merkittävästi pitkien matkojenkaan päässä. Näin ollen kyse on mahdollisesta kansainvälisestä terveys- ja ympäristökatastrofista.

3.3 Vuoteen 1986 verrattuna EU:lla on nyt tehokas ja kansainvälisesti arvostettu riskienarviointielin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) (asetus (EY) 178/2002). Elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisia jäämiä voidaan verrata elintarvikkeissa esiintyviin vierasaineisiin. Näin ollen olisi voinut odottaa, että EFSA:n tehtäväksi olisi annettu kyseisten jäämien terveysvaikutusten arviointi. Ehdotuksessaan komissio on kuitenkin asiaa pohtimatta tai perustelematta säilyttänyt käytössä olevat, osittain vuosikymmeniä vanhat järjestelyt.

3.4 Onnettomuuden tapahtuessa on tärkeää yrittää vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja saada heidät valitsemaan elintarvikkeita ja juomia, jotka ovat turvallisia tai vähemmän vaarallisia. Lisäksi maataloustuottajien on kriisitilanteessa joka tapauksessa oltava tietoisia rehujen radioaktiivisesta saastumisesta ja eläinten ruokkimiseen liittyvistä kysymyksistä. Tässä yhteydessä kansallisilla viranomaisilla ja alan järjestöillä voi olla johtava rooli neuvonnassa ja tietoisuuden lisäämisessä.

3.5 On ratkaisevan tärkeää, että radioaktiivista laskeumaa ja radioaktiivisuustasoa koskevat säädökset laaditaan nyt uudelleen sellaisella tavalla, että niiden täytäntöönpano EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla helpottuu ja selkeytyy.

3.6 Sallitut radioaktiivisen saastumisen enimmäistasot on räätälöitävä erityisen riskialttiiden väestöryhmien tarpeiden mukaan: vauvanruoalle tulisi asettaa tiukempia rajoja kuin muille elintarvikkeille.

3.7 Radioaktiivisia aineita voi joutua pintavesiin ydinkokeiden seurauksena ja käytettäessä ydinenergiaa tai radioaktiivisia aineita terveydenhuollossa, teollisuudessa ja tutkimuksessa. Vaikka tavallisissa olosuhteissa kyse on merkityksettömistä määristä, tilanne voi kuitenkin muuttua säteilyonnettomuuden yhteydessä. Koska vesi on yksi elintarvikkeiden ja rehujen tärkeimmistä ainesosista, sitä ei siis olisi saanut jättää asetuksen liitteiden ulkopuolelle.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Muutettu neuvoston 22. joulukuuta 1987 antama asetus (Euratom) 3954/87.

(2) Neuvoston 14. joulukuuta 1987 tekemä päätös (Euratom) 87/600.

(3) CES 480/1987, EYVL C 180, 8. heinäkuuta 1987, s. 20–25.

(4) Komission asetus (Euratom) 944/89 ja komission asetus (Euratom) 770/90.

(5) Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13. toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom 50 artiklan 2 kohta.

(6) Katso alaviite 2 edellä.

15.2.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/165

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttamisesta”

KOM(2010) 283 lopullinen – 2010/0150 COD

2011/C 48/30

Esittelijä: Stéphane BUFFETAUT

Euroopan parlamentti päätti 15. kesäkuuta 2010 ja Euroopan unionin neuvosto 23. kesäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttamisesta

KOM(2010) 283 lopullinen – 2010/0150 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. syyskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 133 puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kannattaa kaiken kaikkiaan komission ehdotusta ja tavoitteita. Erityisen onnistuneena komitea pitää ajatusta hyödyntää EU-varojen vipuvaikutusta rahoituksen moninkertaistamisessa ja siten energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin kohdistuvien investointien toteutuksen vauhdittamisessa. ETSK toivoo, että rahoitustuen jakaminen teknisen tuen sekä korkotukilainojen ja rahoituslaitosten pankkitakausten kesken perustellaan tarkemmin. ETSK toivoo myös, että alue, jolla teknistä tukea voi saada, määritellään tarkemmin.

1.2 Komitea toivoo, että soveltamissäännöt pannaan täytäntöön sellaisina kuin komissio ne esittää, eli kaikki asianomaiset rahoituksen välittäjät ovat valtuutettuja hallinnoimaan rahoitusvälinettä, ja varojen hallinnoijat valitsevat hankkeet komission valvonnassa. ETSK toivoo, että varojen hallinnointia ja saatavuutta koskevia soveltamissääntöjä selvennetään ja että ne toimivat selkeänä menettelyoppaana rahoituksen välittäjille ja hankkeiden toteuttajille.

1.3 ETSK katsoo kuitenkin tarpeelliseksi tai hyödylliseksi täsmentää seuraavia seikkoja:

1.3.1 Kokonaissumma (tai ainakin arvio), joka on saatavilla ilmoitetun 114 miljoonan euron summan lisäksi, olisi saatava tietoon mahdollisimman pian, vuoden 2010 loppuun mennessä, sillä ilmoitettu summa jaettuna 27 jäsenvaltiolle on suhteellisen pieni. On kuitenkin otettava huomioon myös vipuvaikutus, joka syntyy yksityisten sijoittajien täydentävästä rahoituksesta ja varsinaisten hankkeiden ja investointien saamasta sysäyksestä sen seurauksena, kun teknisen avun vaihe saa merkittävää tukea.

1.3.2 ”Luottokelpoisten hankkeiden” määritelmä: esimerkiksi rakennusten eristäminen on erittäin hyödyllistä energiatehokkuuden kannalta ja tuottaa taloudellisesti kannattavaa energiansäästöä pitkällä aikavälillä, varsinkin kun on kyse vanhoista rakennuksista. ”Luottokelpoinen hanke” on miellettävä rahoituskelpoiseksi hankkeeksi, jota ei voitaisi toteuttaa ilman EU:n tukea. ”Luottokelpoisen hankkeen” käsite voitaisiin määritellä asetuksessa ”hankkeeksi, joka on taloudellisesti kannattava EU:n rahoitusvälineistä saadun tuen ansiosta”.

1.3.3 Tukikelpoisuuskriteerit:

—

ETSK ymmärtää ja hyväksyykin sen, ettei mitään alaa ole nostettu etusijalle ja että sovelletaan investointeihin ja EU:n energiatehokkuustavoitteiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttötavoitteiden saavuttamiseen liittyviä kriteerejä. Tukikelpoisia ovat muun muassa energiatehokkuussopimuksiin liittyvät hankkeet sekä hankkeet, jotka saavat jo EU:n rahoitustukea. ETSK korostaa, että tämän välineen tavoitteena on edistää synergiavaikutuksia rakenne- ja koheesiorahastojen kanssa.

—

Jollei alustavasti valituista hankkeista laadita luetteloa (kuten asetuksen (EY) N:o 663/2009 yhteydessä), ETSK aikoo seurata tarkasti myönnettyjen varojen jakautumista hankkeiden rahoituksen ja teknisen avun välillä. ETSK:n mielestä rahoitus olisi valtaosin suunnattava konkreettisiin investointeihin tai hankkeisiin.

—	Komitea panee merkille, ettei tarkoituksena ole sisällyttää asetukseen luetteloa alustavasti valituista hankkeista ja että rahasto valitsee hankkeet asetuksessa määriteltyjen kriteerien perusteella. Rahoitettavista hankkeista laaditaan raportti.

—	ETSK toteaa, että investointihankkeisiin suunnatun rahoitustuen yhteydessä kaikkia toimijoita – julkisia tai yksityisiä – on kohdeltava tasapuolisesti. Tällaiset hankkeet tulee siis voida toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeina.

—	Komitea painottaa yleisesti sitä, että valintaperusteissa olisi ennen kaikkea otettava huomioon hankkeiden tekninen luotettavuus ja rahoituksen varmuus sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön suhteen odotetut konkreettiset tulokset.

—	ETSK toivoo, että tukikelpoisuuskriteeriä, jossa viitataan ”toimiin, joilla on nopea, mitattavissa oleva ja merkittävä vaikutus”, täsmennettäisiin vielä.

1.4 Komitea ymmärtää komission toivomuksen, että asianomaiset paikallisyhteisöt olisivat ”poliittisesti sitoutuneet ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja asettaneet asiaan liittyen täsmälliset tavoitteet”, mutta varoittaa luottamasta liikaa pelkkään poliittisesti korrektiin ajatteluun ja viestintään, ellei se johda konkreettiseen toimintaan, jonka lähtökohtana on luotettava ja innovoiva teknologia tai tehokkaat ja hyväksi havaitut hallinnointijärjestelmät energiatehokkuuden, lämpöverkkojen tai uusiutuvien energialähteiden alalla.

2. Asetus taloudellisesta tukiohjelmasta, jonka kautta myönnetään yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille: lähtökohta ja periaatteet

2.1 Energia-alan elvytysohjelman (EEPR) määrärahat olivat 3,98 miljardia euroa. Lähes koko summa oli määrä sitoa käyttökohteisiinsa jo vuonna 2010. Noin 114 miljoonan euron summa jää kuitenkin EEPR-ohjelmassa käyttämättä, ja summa saattaa vielä kasvaa, mikäli oikeudelliset, rahoitukselliset tai tekniset vaatimukset eivät täyty kaikissa hankkeissa.

2.2 EEPR-asetuksen II luvun käyttämättömillä varoilla luodaan erityinen rahoitusväline, jolla edistetään energiatehokkuutta ja tuetaan uusiutuvaan energiaan liittyviä toimia kestävää energiaa koskevan rahoitusehdotuksen mukaisesti.

3. Yleiset periaatteet

3.1 Rahoitusvälineellä tuetaan luottokelpoisia hankkeita energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla ja helpotetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyvien investointien rahoittamista erityisesti kaupunkiympäristöissä.

3.2 Jotta saataisiin aikaan suuri määrä hajautettuja investointeja, tuensaajiksi on valittu kunnalliset, paikalliset ja alueelliset viranomaiset, mukaan luettuina julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet.

3.3 Rahoitettavat kestävän energian hankkeet liittyvät muun muassa julkisiin ja yksityisiin rakennuksiin, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon ja energiatehokkaisiin kaukolämpö/-jäähdytysverkkoihin, hajautettuihin, paikallisympäristöön sulautettuihin uusiutuvan energian lähteisiin sekä puhtaaseen kaupunkiliikenteeseen ja paikallisinfrastruktuureihin, kuten älykkäisiin verkkoihin, tehokkaaseen katuvalaistukseen ja älykkäisiin sähkönkulutuksen mittausjärjestelmiin.

4. Valinta- ja tukikelpoisuuskriteerit

4.1 Rahoitusta voivat saada sellaiset toimet, joilla on nopea, mitattavissa oleva ja merkittävä vaikutus Euroopan unionin talouden elpymiseen, energian toimitusvarmuuden parantumiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen.

4.2 Tavoitteena on, että EU-rahoitus saisi aikaan vipuvaikutuksen ja houkuttelisi näin asianomaisilta yhteisöiltä tai yrityksiltä lisärahoitusta, jossa otetaan huomioon toisaalta julkisyhteisöjen harjoittamaa politiikkaa ja toisaalta hankkeiden teknisiä ja rahoituksellisia ominaisuuksia koskevat täsmälliset kriteerit.

4.3 Yhteisöjä koskevilla säännöillä otetaan huomioon niiden sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, ilmoitetut täsmälliset tavoitteet, laadittujen strategioiden luonne, täytäntöönpanon seuranta ja julkisuus sekä saadut tulokset.

4.4 Teknisillä ja rahoitusta koskevilla säännöillä pyritään varmistamaan lähestymistavan järkevyys ja tekninen sopivuus, rahoitusjärjestelyn varmuus, EU-rahoituksen kyky saada liikkeelle muuta julkista ja/tai yksityistä rahoitusta, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset, ympäristövaikutukset, hankkeiden maantieteellinen tasapaino ja kehitysaste, jotta päästäisiin nopeasti käytännön investointivaiheeseen.

Bryssel 15. syyskuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2011.048.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 48

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	54. vuosikerta 15. helmikuu 2011

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	465. täysistunto 15. ja 16. syyskuuta 2010
2011/C 048/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma aiheesta Romanien tilanne Euroopan unionissa	1

	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	465. täysistunto 15. ja 16. syyskuuta 2010
2011/C 048/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia	2

2011/C 048/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Laillisen maahanmuuton rooli väestönkehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa (valmisteleva lausunto)	6

2011/C 048/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreät työpaikat	14

2011/C 048/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin trooppisen tonnikalalaivaston tilanne ja haasteet (valmisteleva lausunto)	21

2011/C 048/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kohti tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista aluetta: tieliikenneturvallisuuden strategiset suuntaviivat vuoteen 2020 asti (Euroopan parlamentin pyynnöstä annettava lausunto)	27

2011/C 048/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pk-yritysten rahoitusrakenteet nykyisessä taloudellisessa tilanteessa (oma-aloitteinen lausunto)	33

2011/C 048/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla (oma-aloitteinen lausunto)	38

2011/C 048/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Luovuus ja yrittäjyys välineinä kriisistä selviytymiseksi (oma-aloitteinen lausunto)	45

2011/C 048/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vastaus EU:lta maailman taloudellisen valtatasapainon muuttumiseen (oma-aloitteinen lausunto)	51

2011/C 048/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet (oma-aloitteinen lausunto)	57

2011/C 048/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kohti vuoden 2012 kestävän kehityksen huippukokousta (oma-aloitteinen lausunto)	65

2011/C 048/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Julkisen ja yksityisen sektorin osallistavien kumppanuusmallien parantaminen avattaessa verkkopalvelut kaikkien käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa (oma-aloitteinen lausunto)	72

2011/C 048/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Mitä yleishyödyllisiä palveluja tarvitaan kriisiin vastaamiseksi? (oma-aloitteinen lausunto)	77

2011/C 048/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin uusi energiapolitiikka: soveltaminen, tehokkuus ja solidaarisuus kansalaisten näkökulmasta (oma-aloitteinen lausunto)	81

2011/C 048/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n ja Kanadan suhteet (oma-aloitteinen lausunto)	87

2011/C 048/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vammaisten tilanne Euromed-maissa	94

2011/C 048/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n monikielisyyspolitiikka (lisälausunto)	102

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	465. täysistunto 15. ja 16. syyskuuta 2010
2011/C 048/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kolmas strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa – KOM(2009) 15 lopullinen –Hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa – Liite kolmanteen sääntelyn parantamista käsittelevään strategiseen katsaukseen – KOM(2009) 16 lopullinen – ja Komission valmisteluasiakirja – Kolmas välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä – KOM(2009) 17 lopullinen	107

2011/C 048/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten – KOM(2009) 512 lopullinen	112

2011/C 048/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Kaupparekistereiden yhteenliittäminen – KOM(2009) 614 lopullinen	120

2011/C 048/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta – KOM(2010) 187 lopullinen	129

2011/C 048/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/68/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja moottoreita koskevien säännösten osalta – KOM(2010) 362 lopullinen – 2010/0195 COD	134

2011/C 048/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta – KOM(2010) 94 lopullinen – 2010/0064 (COD)	138

2011/C 048/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Toimivampi elintarvikeketju EurooppaanKOM(2009) 591 lopullinen	145

2011/C 048/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen – KOM(2010) 4 lopullinen	150

2011/C 048/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseenKOM(2010) 66 lopullinen	155

2011/C 048/28	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi (EURATOM) elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (uudelleenlaatiminen) – KOM(2010) 184 lopullinen – 2010/0098 CNS	160

2011/C 048/29	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EY) N:o xxxx/2010, annettu xx, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta Saksan alkoholimonopolin puitteissa myönnettävän tuen osalta – KOM(2010) 336 lopullinen – 2010/0183 (COD)	163

2011/C 048/30	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttamisesta – KOM(2010) 283 lopullinen – 2010/0150 COD	165

2011/C 048/31	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston direktiiviksi yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille annetun direktiivin 2008/9/EY muuttamisesta – KOM(2010) 381 lopullinen – 2010/0205 CNS	167

2011/C 048/32	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kiellon sekä kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevien rajoitusten osalta Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla – KOM(2010) 325 lopullinen – 2010/0175 COD	168

2011/C 048/33	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan (uudelleenlaatiminen) – KOM(2010) 359 lopullinen – 2010/0194 COD	169