ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.CE2010.349.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 349E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
22. joulukuuta 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2010–2011
Istunnot 9.–11. maaliskuuta 2010
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 131 E, 20.5.2010.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 9. maaliskuuta 2010

2010/C 349E/01

Kuluttajansuoja
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kuluttajansuojasta (2009/2137(INI))

1

2010/C 349E/02

SOLVIT
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 tehokkaasta ongelmanratkaisusta sisämarkkinoilla (SOLVIT) (2009/2138(INI))

10

2010/C 349E/03

Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2008 (2009/2173(INI))

16

2010/C 349E/04

Sisämarkkinoiden tulostaulu
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 sisämarkkinoiden tulostaulusta (2009/2141(INI))

25

 

Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

2010/C 349E/05

EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Eurooppa 2020 -strategiasta

30

2010/C 349E/06

Israelia/Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpano
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Israelia ja Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpanosta

34

2010/C 349E/07

Kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanne Valko-Venäjällä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanteesta Valko-Venäjällä

37

2010/C 349E/08

Transaktiovero
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 rahasiirtojen verotuksen toimivuuden parantamisesta

40

2010/C 349E/09

Yhtenäinen euromaksualue
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta

43

2010/C 349E/10

Tuoteväärennösten torjuntaa koskeva kauppasopimus (ACTA)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ACTA-neuvottelujen avoimuudesta ja tilanteesta

46

2010/C 349E/11

Asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta annetusta asetuksesta

49

2010/C 349E/12

YUTP:aa koskeva vuosittainen selvitys 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008 (2009/2057(INI))

51

2010/C 349E/13

Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (2009/2198(INI))

63

2010/C 349E/14

Ydinsulkusopimus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ydinsulkusopimuksesta

77

 

Torstai 11. maaliskuuta 2010

2010/C 349E/15

Kuuba
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Kuuban poliittisten vankien ja mielipidevankien tilanteesta

82

2010/C 349E/16

Sijoittaminen vähähiiliseen teknologiaan
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)

84

2010/C 349E/17

Merkittävä luonnonkatastrofi Madeiran itsehallintoalueella ja Xynthia-myrskyn seuraukset Euroopassa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Madeiran autonomisella alueella tapahtuneesta suuresta luonnonkatastrofista ja Xynthia-myrskyn vaikutuksista Euroopassa

88

2010/C 349E/18

Gilad Shalitin tapaus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Gilad Shalitin tapauksesta

91

2010/C 349E/19

Väkivallan kiihtyminen Meksikossa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 väkivallan lisääntymisestä Meksikossa

92

2010/C 349E/20

Etelä-Korea - kuolemanrangaistus julistettu lailliseksi
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 kuolemanrangaistuksen julistamisesta lailliseksi Korean tasavallassa

95

 

III   Valmistavat säädökset

 

Euroopan parlamentti

 

Tiistai 9. maaliskuuta 2010

2010/C 349E/21

Välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentaminen Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentamisesta Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi (KOM(2009)0238 – C7-0049/2009 – 2009/0068(CNS))

97

2010/C 349E/22

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Saksa - irtisanomiset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0007 – C7-0011/2010 – 2010/0005(BUD))

98

LIITE

100

2010/C 349E/23

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - irtisanomiset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0008 – C7-0012/2010 – 2010/0003(BUD))

101

LIITE

102

2010/C 349E/24

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - rakennusala
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0009 – C7 0013/2010 – 2010/0002(BUD))

104

LIITE

105

2010/C 349E/25

Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehty yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirja ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehdyn yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirjan vahvistamisesta Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2009)0436 – C7-0163/2009 – 2009/0120(NLE))

107

2010/C 349E/26

Lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta (KOM(2009)0268 – C7-0035/2009 – 2009/0077(COD))

107

P7_TC1-COD(2009)0077Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta

108

LIITE

109

2010/C 349E/27

Liikkuvuus pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi (KOM(2009)0091 – C6-0076/2009 – 2009/0028(COD))

109

P7_TC1-COD(2009)0028Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi

110

LIITE

110

 

Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

2010/C 349E/28

Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätökset - mikroyhteisöt ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta (KOM(2009)0083 – C6-0074/2009 – 2009/0035(COD))

111

P7_TC1-COD(2009)0035Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/…/EU antamiseksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta

112

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

**I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

**II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

***I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

***II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

***III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐ .

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2010–2011 Istunnot 9.–11. maaliskuuta 2010 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 131 E, 20.5.2010. HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Tiistai 9. maaliskuuta 2010

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/1


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kuluttajansuoja

P7_TA(2010)0046

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kuluttajansuojasta (2009/2137(INI))

2010/C 349 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhteismarkkinoiden seurannasta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (KOM(2009)0025) ja samaa asiaa tarkemmin käsittelevän komission työasiakirjan (SEC(2009)0076),

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta (KOM(2009)0330),

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) soveltamisesta (KOM(2009)0336),

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten (KOM(2009)0346 ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

ottaa huomioon 22. syyskuuta 2009 julkaistun komission työasiakirjan, joka koskee kuluttajamarkkinoiden tulostaulua ja vähittäisrahoituspalvelujen seurantaa (SEC(2009)1251),

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0024/2010),

A.

toteaa, että kuluttajamarkkinoiden tulostaululla (jäljempänä: tulostaulu) ja sisämarkkinoiden tulostaululla pyritään kohentamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja saamaan ne reagoimaan paremmin kansalaisten odotuksiin ja huolenaiheisiin,

B.

ottaa huomioon, että seuraavaa komissiota varten laadituissa poliittisissa toimintalinjauksissa puheenjohtaja Barroso kehottaa omaksumaan järjestelmällisemmän ja kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, esimerkiksi ”markkinaseuranta-aloitteen” kautta,

C.

ottaa huomioon, että EU:n 499 miljoonaa kuluttajaa ovat keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta ja pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin ohjelman tavoitteita kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn lisäämisestä, koska kuluttajien menot tuottavat puolet EU:n vauraudesta,

D.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen Lissabonin strategian yhteydessä kuluttajapolitiikan suunnaksi olisi valittava kestävä kehitys, joka kunnioittaa ympäristöä ja ottaa huomioon sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden,

E.

toteaa, että kuluttajien tarpeisiin tehokkaasti reagoivat sisämarkkinat auttavat myös innovoivamman ja terveemmän talouden luomisessa, sillä koko taloudessa vaikuttavat tehokkaat ja reagointikykyiset kuluttajamarkkinat edistävät merkittävimmin kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia,

F.

katsoo, että hyvin toimivilla sisämarkkinoilla olisi tarjottava kuluttajille laajempaa laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen valikoimaa kilpailukykyisin hinnoin ja huolehdittava samalla laadukkaasta kuluttajansuojasta,

G.

ottaa huomioon, että useimmat EU:n kansalaiset kohtaavat sisämarkkinat päivittäin juuri kuluttajina,

H.

katsoo sen, että kuluttajat ja yritykset ovat perillä kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan ja osaavat soveltaa niitä kaupallisissa liiketoimissaan, lisäävän kuluttajapolitiikan tehokkuutta,

I.

katsoo, että tehokkaasti toimivat markkinat edellyttävät luottavaisia, valistuneita ja voimaannutettuja kuluttajia, koska he palkitsevat niitä kauppiaita, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tyydyttävät parhaiten kuluttajien tarpeet,

J.

katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka, jolla saadaan tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia omaavia kuluttajia, jotka puolestaan vaativat korkealaatuisia tuotteita ja palveluja, on tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, dynaaminen ja innovoiva,

K.

katsoo, että kuluttajien on vähittäismyyntimarkkinoiden ja etenkin palvelujen vähittäismyyntimarkkinoiden monipuolistuessa entistä hankalampaa tehdä tietoisia valintoja, kun he hankkivat tavaroita ja palveluja,

L.

katsoo, että yhteensovitettu lähestymistapa kuluttajavalistukseen on tarpeen, jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisuus luottavaiseen toimintaan heidän käyttäessään oikeuksiaan,

M.

katsoo, että vaikka kuluttajilla on oikeus korvauksiin kun he ovat joutuneet laittomien käytänteiden uhreiksi, asian oikeuteen viemisellä on kuitenkin suuria esteitä, jotka johtuvat mittavista kustannuksista, menettelyjen pitkäkestoisuudesta ja monimutkaisuudesta sekä käräjöinnin riskeistä,

N.

ottaa huomioon, että tulostaulun mukaan ainoastaan neljä kymmenestä kuluttajasta pitää myyjien ja palveluntarjoajien kanssa syntyvien kiistojen vaihtoehtoisia ratkaisumenetelmiä helppoina, ja että ainoastaan kolme kymmenestä pitää asian ratkaisemista tuomioistuimissa helppona,

O.

ottaa huomioon, että noin puolet valituksen tehneistä EU:n kuluttajista ei ole tyytyväinen tapaan, jolla heidän valitustaan on käsitelty, ja että ainoastaan puolet heistä ryhtyy asiassa lisätoimiin,

P.

toteaa, että talouskriisi on voimistanut sellaisiin pienituloisiin kuluttajaryhmiin kohdistuvia paineita, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan elintarvikkeisiin ja asumiseen, ja että yhä useammat kuluttajat ylivelkaantuvat tämän vuoksi,

Q.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajatylittävä ulottuvuus vahvistuu nopeasti sähköisen kaupankäynnin yleistyessä, mutta kuluttajat ovat edelleen haluttomia hyödyntämään markkinoiden integraation suomia etuja, koska he eivät luota siihen, että heidän oikeuksiaan suojataan yhtä hyvin, kun ostoksia tehdään rajojen yli, ja koska korvauksen saamista koskevan oikeuden suhteen vallitsee epävarmuus,

R.

katsoo, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on ratkaisevassa asemassa rajat ylittävän kaupan kehittämisessä kuluttajien tarpeet täyttävillä yhtenäismarkkinoilla,

S.

ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajat ylittävän ulottuvuuden voimistuminen aiheuttaa uusia haasteita toimeenpanoviranomaisille, joiden toimintaa rajoittavat toimivaltarajat ja sääntely-ympäristön pirstaloituminen,

T.

katsoo, että komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on tehostettava pyrkimyksiään hyvän kuluttajansuojan aikaansaamiseksi ja kuluttajien rohkaisemiseksi, jotta nämä hyödyntäisivät yhtenäismarkkinoita mahdollisimman hyvin,

U.

katsoo, että EU:n kuluttajansuojasäännöksistä ei ole juurikaan apua, jos niitä ei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, panna täytäntöön ja jos niiden noudattamista ei valvota asianmukaisesti kansallisella tasolla,

V.

katsoo, että kun kansallinen lainsäädäntö on saatettu voimaan, komission olisi autettava aktiivisesti kansallisia viranomaisia lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa,

W.

katsoo, että nykyinen taloustaantuma on tehnyt vahvasta ja johdonmukaisesta voimaan saattamisesta entistä tärkeämpää, koska kriisi pahentaa kuluttajien haavoittuvuutta ja puutteellinen säännösten noudattaminen saattaa haitata kuluttajia vieläkin enemmän, samalla kun toimeenpanoviranomaisten resursseihin kohdistuva paine lisääntyy, jolloin niiden on harkittava huolellisesti tärkeysjärjestystä ja pyrittävä maksimoimaan toimiensa vaikutukset,

X.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti kuluttajansuojalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista, kun ne jatkavat tiivistä yhteistyötä toistensa kanssa,

Johdanto

1.

katsoo, että kuluttaja-asioita hoitavan komission jäsenen nimittäminen vuonna 2007, hänen voimakas henkilökohtainen panoksensa, huomattava avoimuutensa ja lukuisat aloitteensa ovat edistäneet omalta osaltaan Euroopan unionin kuluttajansuojapolitiikkaa ja kuluttaja-asioita, mikä on hyödyttänyt suuresti EU:n kansalaisia;

2.

epäilee, että kuluttaja-asioita koskevan vastuun jakaminen kahdelle komission jäsenelle saattaa johtaa niiden jäämiseen taka-alalle uudessa komissiossa, epäilee niin ikään, että vastaavasti uusi, eri pääosastoihin jakautuva organisatorinen rakenne johtaa kuluttajapolitiikan pirstoutumiseen ja haittaa kuluttajapolitiikan hallinnointia ja vaikuttavuutta;

3.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklassa vahvistetaan yleisesti sovellettavana määräyksenä, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kuluttajien edut todella sisällytetään kaikkeen EU:n politiikkaan ja että vaikutustenarvioinnissa käsitellään kaiken uuden lainsäädännön ja politiikan, joka koskee välittömästi tai välillisesti kuluttajia, mahdollisia vaikutuksia; kehottaa kutakin komission asianomaista pääosastoa julkaisemaan vuosittain kertomuksen siitä, kuinka kuluttajapolitiikka sisällytetään sen vastuualueeseen;

4.

korostaa, että tarvitaan aktiivista kuluttajapolitiikkaa, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti; katsoo, että aktiivinen kuluttajapolitiikka on entistä tärkeämpää näinä talouskriisin aikoina, jotta voidaan tukea sosiaalipolitiikkaa kasvavan epätasa-arvoisuuden torjumisessa ja suojella heikommassa asemassa olevia kuluttajia ja pienituloisia;

5.

korostaa, että kuluttajien olisi voitava tehdä tietoisia valintoja, eivätkä tuottajat saa lannistaa heitä psykologiaan perustuvilla pakkauksillaan, joissa tuotteista esitetään houkuttelevia ja harhaanjohtavia tietoja, koska näin saadaan kauppiaat kilpailemaan keskenään ja parantamaan tarjottujen tavaroiden ja palvelujen laatua ja pitämään hinnat kilpailukykyisinä;

6.

katsoo, että yritysmaailman omaksuma vastuullinen asenne, johon kuuluu yritysvastuuperiaatteen, kilpailusääntöjen ja kuluttajien taloudellisten etujen kunnioittaminen, auttaisi kuluttajien luottamuksen rakentamisessa;

7.

toistaa, että kuluttajajärjestöjen asema on ratkaiseva, sillä ne voivat varoittaa viranomaisia kuluttajien arjessa ilmenevistä ongelmista, ja että näiden järjestöjen olisi optimoitava käytössään olevat välineet, kun ne pyrkivät tehostamaan toimintakapasiteettiaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajajärjestöjä kuullaan asianmukaisesti päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa ja kun kuluttajansuojalainsäädäntöä siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajavalistusta ja -koulutusta kaiken ikää, jotta kuluttajien asema vahvistuisi; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että erityisesti nuorille kuluttajille annetaan selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heille suunnatuista tuotteista ja palveluista; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kansallisiin opetussuunnitelmiin kaikilla opetuksen tasoilla, jotta lapset osaisivat myöhemmin tehdä päätöksiä monimutkaisissa asioissa, ja harkitsemaan vanhemmille ja aikuisille kuluttajille suunnattuja koulutusohjelmia, jotta pidemmällä aikavälillä kehitettäisiin ja lujitettaisiin kuluttajatietoisuutta; huomauttaa, että kyseisten suunnitelmien on vastattava koulutettavien oppimistarpeita ja -kykyjä kullakin tasolla, jolla niitä toteutetaan, ja samanaikaisesti on hyödynnettävä nykyaikaisia opetusmenetelmiä, jotka perustuvat henkilökohtaisten kokemusten ja esimerkkien käyttöön; muistuttaa, että valistuneet ja oikeuksiinsa perehtyneet kuluttajat, jotka tietävät kenen puoleen on käännyttävä, kun säännöksiä ei ole noudatettu, ovat tärkeitä sääntöjenvastaisen toiminnan havaitsemiseksi;

9.

korostaa tarvetta edistää kestävää kuluttamista ja painottaa, että sekä palvelujen tarjoajia/vähittäiskauppiaita että kuluttajia olisi valistettava ja heille olisi tiedotettava paremmin siitä, mistä kestävässä kulutuksessa on kyse, jotta he omaksuisivat kyseisenlaisia käytäntöjä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kohdennetun viestintästrategian, jolla valistetaan EU:n kansalaisia riskeistä ja heidän oikeuksistaan kuluttajina, ja johon kuuluvat erityisesti käyttäjäystävälliset internet-portaalit, valistuskampanjat ja paikalliset, alueelliset ja kansalliset tiedotuspisteet; korostaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien tavoittamiseksi on käytettävä erityisiä viestintäkeinoja ja valvottava niiden elinten luotettavuutta, uskottavuutta ja puolueettomuutta, joiden tehtäväksi tiedotusvälineiden hallinta ja organisointi on annettu;

Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu

11.

muistuttaa, että tulostaulu on merkittävä väline kuluttajamarkkinoiden seurannan parantamiseksi ja hyödyllisten välineiden tarjoamiseksi paremman poliittisen päätöksenteon ja sääntelyn varmistamiseen ja myös kansalaisten vakuuttamiseen siitä, että heidän huolenaiheisiinsa kiinnitetään asianmukaisesti huomiota;

12.

pitää myönteisinä tulostaulussa esitettyä viittä pääilmaisinta – valitukset, hinnat, tyytyväisyys, palveluntarjoajana vaihtaminen ja turvallisuus – jotka ovat ratkaisevia arvioitaessa, mitkä markkinat saattavat toimia virheellisesti kuluttajien talouden ja sosiaalisen näkökulman kannalta; katsoo kuitenkin, että olisi sovellettava myös sellaisia kriteerejä, joilla voidaan mitata tuotteiden ja palvelujen soveltuvuutta kestävän kehityksen tavoitteen perusteella;

13.

katsoo, että vaikka mainitut viisi ilmaisinta eivät kata kaikkia kuluttajanäkökohtia, ne tarjoavat riittävän perustan painopisteiden asettamiselle ja tarvittavien, jatkoanalyyseja koskevien päätelmien tekemiselle, sikäli kuin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täydellisiä ja ne voidaan yhdistää helposti verrattavalla tavalla;

14.

katsoo, että valituksista, hinnoista, tyytyväisyydestä, palveluntarjoajan vaihtamisesta ja turvallisuudesta saatu nykyinen näyttö ei edelleenkään riitä lopullisten päätelmien tekemiseen, vaan on saatava lisää korkealaatuisia tietoja vankan tietopohjan kehittämiseksi kuluttajista; korostaa, että siksi on jatkettava ilmaisimien kehittämistä ja tiedon keräämistä siten, että otetaan huomioon kansallisten järjestelmien erot;

15.

ehdottaa, että komission olisi sitten, kun viiden pääilmaisimen ja niihin liittyvien metodien kehittäminen on edennyt niin pitkälle, että saadaan korkealaatuisia tuloksia, tarkasteltava mahdollisuutta sisällyttää tulostauluun täydentäviä pitkän aikavälin ilmaisimia, kuten ilmaisimia, jotka koskevat markkinaosuuksia, laatua, mainontaa, tarjousten avoimuutta ja vertailtavuutta, ilmaisimia, jotka koskevat voimaan saattamista ja kuluttajien voimaantumista, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja eettisiä ilmaisimia sekä indikaattoreita, joilla mitataan oikaisunhakutoimia ja kuluttajille koituvia haittoja; katsoo kuitenkin, että tämä olisi toteutettava vaiheittain, niin että tulostaulu pysyisi fokusoituna ja luettavana ja jotta voitaisiin varmistaa kattavampi lähestymistapa kuluttajasuojaan ja antaa kuluttajille mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamista eduista;

16.

toistaa, että tulostaulun olisi katettava kaikki kuluttajamenojen pääkategoriat, jotta voidaan tunnistaa ongelmallisimmat markkinat ja luoda perusta yksityiskohtaisemmalle sektorianalyysille erityisesti tapauksissa, jotka paljastavat eri markkinoille yhteisiä ongelmia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulostaulun jatkokehittämiseen saadaan riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä;

17.

ottaa huomioon, että kuluttajat eivät ole yhtä tyytyväisiä palveluihin kuin tavaroihin ja että heillä on enemmän ongelmia palvelujen kanssa, mikä osoittaa, että palveluja koskevat sopimussuhteet ja palvelujen tarjoaminen ovat monimutkaisempia kuin tavaroita koskevat sopimussuhteet ja tavaroiden tarjoaminen; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisia analyyseja kaikista tulostaulussa esitetyistä ongelma-aloista; pyytää komissiota myös varmistamaan, että tällaisten toimenpiteiden jatkona esitetään tarvittaessa erityisiä lainsäädäntöaloitteita ja toimenpidesuosituksia jäsenvaltioille sekä annetaan palautetta parlamentille;

18.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tehnyt laadukasta työtä kuluttajille tarjottavien rahoituspalvelujen hinnoista tekemässään selvityksessä, joka julkaistiin tulostaulun jatkotoimena; panee niin ikään merkille rahoituspalvelujen alalla esiintyvät ongelmat, joita rahoituskriisi on pahentanut entisestään; panee merkille selvityksen ansiosta tehdyt havainnot, jotka ovat paljastaneet vakavia ongelmia käyttötileihin liittyvien maksujen avoimuudessa ja vertailtavuudessa Euroopan unionissa; katsoo, että tästä on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset, sillä ala kaipaa parempaa sääntelyä;

19.

korostaa, että vaikka kuluttajien tekemät valitukset ovatkin merkittäviä markkinoiden virheiden havaitsemiseksi, valitusten tekemättömyys ei välttämättä tarkoita, että markkinat toimisivat hyvin, koska eräiden jäsenvaltioiden kuluttajat eivät ole yhtä hanakoita tekemään valituksia, mikä johtuu kulutusperinteistä tai siitä, että valitusten läpimenoon ei juurikaan uskota; tähdentää toisaalta, että jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa tehtyjen valitusten suurta lukumäärää ei pidä välttämättä tulkita markkinoiden epäonnistumiseksi, vaan kyse saattaa olla valituksia käsittelevien elinten tehokkuudesta tai kuluttajien oikeuksia koskevasta äskettäin toteutetusta valistuskampanjasta;

20.

toteaa, että EU:ssa on yli 700 kuluttajien valituksia käsittelevää muuta kuin valtiollista organisaatiota, mutta niiden toimintatavat poikkeavat huomattavasti toisistaan ja melko harvat organisaatiot keräävät tietoja valituksen luonteesta ja asianomaisesta alasta; katsoo, että tämä saattaa kyllä riittää neuvojen ja tietojen antamiseen, mutta se ei mitenkään riitä markkinoiden mahdollisten epäonnistumisten yksilöintiin kuluttajien näkökulmasta; kehottaa siksi kaikkia valituksia käsitteleviä elimiä omaksumaan yhdenmukaistetut menetelmät kuluttajien tekemien valitusten luokittelemiseksi ja niistä raportoimiseksi ja kannustaa niitä raportoimaan valituksista, jotka koskevat kaikkia komission suositusluonnoksessa ehdotettuja aloja, vaikka niistä raportoiminen on suositeltua ja siten vapaaehtoista; uskoo, että yhdenmukaistetun menetelmän kehittäminen antaa jäsenvaltioille eväät tarkoituksenmukaisempien tietojen kokoamiseen ja monipuolisemman kuvan luomiseen kansallisista kuluttajamarkkinoista, mikä johtaa koko EU:n kattavaan tietokantaan ja siten EU:ssa ilmenevien kuluttajaongelmien vertailun mahdollistamiseen;

21.

kiinnittää huomiota saatavilla olevien hintatietojen analysoitiin, koska eräiden tavaroiden ja palvelujen hinnoissa esiintyy selittämätöntä vaihtelua rajojen yli; katsoo, että vaikka hintaerot kytketään usein kysynnässä, menotasossa, veroissa tai kustannusrakenteissa ilmeneviin eroihin, ne osoittavat usein, että sisämarkkinat ovat pirstaloituneet tai eivät toimi kunnolla; ehdottaa, että kun tietyn tuotteen hinta ylittää viitearvon, on tarkasteltava tuonti- ja kuluttajahintojen suhdetta ja harkittava huolellisesti hintatasojen eroon vaikuttavia syitä;

22.

uskoo, että nyt saatavilla olevat hintatiedot eivät riitä sisämarkkinoiden asianmukaiseen seurantaan, ja kehottaa kansallisia tilastotoimistoja ja Eurostatia työskentelemään yhdessä komission kanssa ja antamaan lisää tietoja sekä kehittämään menetelmiä rinnasteisten ja edustavien tavaroiden ja palvelujen keskimääräisten hintojen keräämiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että kansallisten tilastolaitosten on validoitava tietojen keruu sekä keskimääräisten hintojen laskeminen ja osallistuttava niihin nykyistä täysimääräisemmin; korostaa, että avoimempien hintatietojen esittäminen herättää kuluttajissa suurempaa luottamusta ja osoittaa myös, että heidän jokapäiväisten huolenaiheidensa suhteen ryhdytään toimiin;

23.

katsoo, että kuluttajien tyytyväisyys toimii merkittävänä ilmaisimena sille, miten hyvin tai huonosti markkinat toimivat kuluttajien kannalta; pyytää komissiota kehittämään menetelmiä ja mittaustekniikoita kuluttajien tyytyväisyyttä mittaavien selvitysten tekemiseksi ja uusien alojen kattamiseksi tulevaisuudessa;

24.

katsoo, että tarjoajan vaihtamisen mahdollisuus on markkinataloudessa ilmenevän kilpailun keskeinen piirre; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan kaikkien merkittävien vähittäispalvelujen vaihtamista;

25.

toteaa selvitysten osoittavan, että kuluttajien luottamus tuoteturvallisuuteen on yleisesti ottaen suuri, vaikka kuluttajien turvallisuuskäsitykset poikkeavat merkittävästi toisistaan jäsenvaltioittain; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kohentamaan tuotteiden turvallisuudesta saatavilla olevia tietoja, joita arvioidaan lähinnä viallisista tuotteista aiheutuvien ilmoitettujen onnettomuuksien ja vammojen tai riskejä koskevien ilmoittamisjärjestelmien perusteella; korostaa erityisesti, että lelujen turvallisuutta on valvottava;

26.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita keräämään ja tallentamaan järjestelmällisesti tapaturmia ja loukkaantumisia koskevat tiedot yhteiseen tietokantaan, jotta kuluttajien turvallisuus paranisi entisestään;

27.

toteaa, että rajat ylittävän toiminnan yleisyys vaihtelee edelleen merkittävästi EU:ssa ja että vaikka rajojen yli tehtyjen ostosten keskimääräiset kulut ovat merkittäviä (737 euroa henkeä kohti vuodessa), suurin osa vähittäismyyjistä (75 prosenttia) myy ainoastaan oman maansa kuluttajille ja ainoastaan neljännes EU:n kuluttajista tekee hankintoja rajojen yli; katsoo, että kielen, etäisyyden ja kuluttajansuojalainsäädännön erojen kaltaisista rakenteellisista esteistä huolimatta kuluttajien luottamuksen parantuminen lisäisi konkreettisesti rajojen yli tehtävää kauppaa; katsoo, että rajatylittävän kaupan lisääntyminen ei saa vähentää sääntelyä, vaan se tekee entistä tarpeellisemmiksi toimet, joilla taataan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja EU:ssa;

28.

ottaa huomioon, että vaikka verkkokauppa yleistyy, rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti ei kehity yhtä nopeasti kuin kotimaassa käytävä kauppa; pyytää komissiota sisällyttämään seuraaviin tulostauluihin seikkaperäisempää tietoa rajat ylittävän myynnin todellisesta tasosta ja rajojen yli kauppaa käyvien kuluttajien ongelmista;

29.

toteaa, että ainoastaan reilu puolet EU:n kuluttajista (51 prosenttia) katsoo, että nykyiset kuluttajia koskevat toimet suojaavat heitä asianmukaisesti, ja että yli puolet (54 prosenttia) uskoo viranomaisten suojaavan heidän oikeuksiaan hyvin ja että niitä, jotka uskovat myyjien ja palveluntarjoajien kunnioittavan heidän oikeuksiaan, on vain hieman enemmän (59 prosenttia);

30.

korostaa, että lähes kolmannes EU:n kuluttajista (30 prosenttia) on ilmoittanut kokeneensa toimitusongelmia tehdessään etäostoksen internetissä tai puhelimitse tai postitse; toteaa kuitenkin, että yhdeksän kymmenestä ostoksen palauttamista tai sopimuksen perumista harkinta-ajan puitteissa yrittäneistä on onnistunut aikeissaan;

31.

muistuttaa, että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet välineitä, esimerkiksi hintoja tarkkailevia elimiä, joilla seurataan kansallisia markkinoita kuluttajanäkökulmasta, tai kattavia valitusjärjestelmiä, jotka antavat tietoa poliittisille päätöksentekijöille, kun taas muut jäsenvaltiot eivät käytä tietoja seuratakseen kuluttajamarkkinoita ja niillä on vaikeuksia tietojen keräämisessä;

32.

korostaa, että kansallisten tilastotoimistojen ja Eurostatin antama merkittävä panos sekä tiivis yhteistyö näiden elinten, komission, kuluttajapolitiikkaa koskevien päätösten tekijöiden, kansallisten toimeenpanoviranomaisten sekä kuluttajajärjestöjen ja liike-elämää edustavien järjestöjen kesken takaa parhaiten tietojen laadukkuuden ja seikkaperäisyyden ja tarvittavan tietopohjan jatkokehittämisen;

33.

katsoo, että markkinoiden kannalta merkitykselliset tiedot voivat olla ratkaisevassa asemassa sekä innovoinnin että kilpailukyvyn edistämisessä; korostaakin tulostaulun merkitystä välineenä, joka mahdollistaa kuluttajien mieltymysten ja vaatimusten selville saamisen; toteaa, että nämä tiedot voivat stimuloida innovointia tarjoamalla yrityksille kannustimia uusille markkinoille menemiseen ja luomalla yrityksille paineita niiden tuotteiden ja palvelujen parantamiseen;

34.

katsoo, että tulostaulun – kunhan sen tueksi saadaan 27 jäsenvaltion luotettavat ja helposti verrattavat tiedot – olisi palveltava kansallista politiikkaa koskevien päätösten tekijöitä vertailukelpoisen tiedon runsaana lähteenä kilpailu- ja kuluttaja-asioissa ja muilla politiikan aloilla ja sen olisi autettava heitä yksilöimään kansallisella tasolla markkinat, jotka eivät toimi hyvin kuluttajien kannalta;

35.

kehottaa komissiota tekemään kulutusasioita koskevan vertaisarvioinnin kussakin jäsenvaltiossa ja ottamaan tällöin huomioon kuluttajalainsäädännössä ja kulutusperinteissä ilmenevät erot; toistaa, että kuluttaja-asioiden jäsenvaltiokohtainen vertailu ja koko EU:n kattava kuluttajien toimintaympäristön vertaisarviointi auttaa yksilöimään parhaita käytänteitä ja viime kädessä toteuttamaan kuluttajien kannalta toimivat sisämarkkinat;

36.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan vuosittain laajan markkinaseurannan ja yksilöimään ne markkinat, jotka eivät toimi kuluttajien kannalta, ja toimittamaan kattavia tietoja, joiden perusteella komissio voi seurata kuluttajien sisämarkkinoilla kohtaamia ongelmia ja vertailla niitä keskenään;

37.

on vakuuttunut siitä, että tulostaulun avulla olisi huolehdittava paremmasta kuluttajapolitiikasta ja että sitä on myös hyödynnettävä kaikessa kuluttajiin vaikuttavassa politiikassa varmistaen, että kuluttajien edut sisällytetään paremmin kaikkeen EU:n politiikkaan ja että kestävän kehityksen tavoite sisällytetään kuluttajansuojapolitiikkaan; korostaa, että tulostaululla olisi myös kannustettava yleisluonteisempaan keskusteluun kuluttajapolitiikkaa koskevista kysymyksistä;

38.

pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden avustamana strategian, jolla tulostaulusta tiedotetaan paremmin laajemmalle joukolle ja varmistetaan muun muassa, että se on helposti ja näkyvästi saatavilla asiaa koskevilla verkkosivustoilla, ja edistämään tulostaulun asianmukaista jakelua tiedotusvälineille, kansallisille viranomaisille, kuluttajajärjestöille ja muille sidosryhmille; pitää tarpeellisena, että tulostaulua koskevat tiedot julkaistaan edelleen vuosittain laadittavassa esitteessä, joka asetetaan saataville kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tarkoituksenmukaisella tavalla Euroopan kansalaisten keskuudessa verkkosivua ”eYou Guide”, jonka komissio on luonut erityisesti kansalaisten oikeuksien oppaaksi;

Kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano

39.

pitää myönteisenä, että komissio on yksilöinyt kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta antamassaan tiedonannossa viisi ensisijaisten toimien alaa;

40.

korostaa, että EU:n kuluttajansuojasääntöjen tehokas käyttöönotto ja täytäntöönpano vahvistaa kuluttajien luottamusta ja estää tehokkaasti yrityksiä kiertämästä näitä säännöksiä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kuluttajansuojaa koskevan EU:n säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja avustamaan jäsenvaltioita tässä tehtävässä; pyytää komissiota siinä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan tarjoamaa oikeusperustaa käyttäen pohtimaan vaihtoehtoja kuluttajansuojapolitiikan profiilin nostamiseksi toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden toimintalinjoja, mahdollisesti myös Euroopan kuluttajaviraston perustamista;

41.

toteaa, että täytäntöönpano ei ole suinkaan yhtenäistä koko EU:ssa ja että useimmilla mailla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; korostaa lukujen osoittavan, että jäsenvaltioiden markkinatutkimukseen käyttämissä määrärahoissa ja tutkijoiden lukumäärissä on tuntuvia eroja; kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan toimet ja lisäämään resursseja varmistaakseen, että vähittäismarkkinoilla saatetaan voimaan lait, jotka suojelevat kuluttajia ja takaavat kilpailun;

42.

pitää markkinatutkimuksen ja kuluttajien luottamusta vahvistavien mekanismien tehostamista ja niiden tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa ratkaisevan tärkeinä, koska kulutus on tärkeää talouden elpymisen kannalta; katsoo, että viranomaisille on annettava lisää resursseja lainvastaisen kaupallisen toiminnan tutkimiseksi ja viime kädessä sen lopettamiseksi;

43.

tähdentää, että kuluttajamarkkinat kehittyvät nopeasti ja että toimeenpanoviranomaisten on voitava selviytyä talouden ja tekniikan muutosten mukanaan tuomista uusista haasteista, kun ne pyrkivät olemaan tehokkaita sisämarkkinoiden kaltaisessa rajat ylittävässä toimintaympäristössä, ja että tämän vuoksi on varmistettava yhteisin toimin, että toimeenpano on tehokasta ja johdonmukaista koko EU:ssa; katsoo, että sääntelykehystä on arvioitava uudelleen myös mahdollisten sääntelypuutteiden oikaisemiseksi;

44.

kannustaa siihen, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustettaisiin riippumattomia kuluttajansuojavirastoja, jotka voivat antaa kuluttajille tietoja siitä, miten nämä voivat viedä tapauksia kansallisiin tuomioistuimiin etujensa toteuttamiseksi; kannustaa vastaavasti kuluttajansuojavirastoja tekemään yhteistyötä keskenään kaikissa jäsenvaltioissa;

45.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita selvittämään hyötyjä, joita koituisi erityisen kuluttaja-asiamiehen toimen perustamisesta; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa kyseinen instituutio on toiminnassa tuomioistuinten ulkopuolisena elimenä sovintoratkaisujen löytämiseksi kuluttajariitoihin ja myös neuvoa-antavana elimenä valtion rinnalla omaan toimivaltaansa kuuluvien ongelmien ratkaisemisessa;

46.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vaihtoehtoiset kiistojenratkaisujärjestelmät, kuten sovittelu ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt, voivat olla haluttu ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille, jotka ovat turhaan pyrkineet sopimaan kiistan kauppiaan tai julkisessa omistuksessa olevan organisaation kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan vaihtoehtoisten kiistojenratkaisumenetelmien kehittämiseen kuluttajansuojan tehostamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen maksimoinniksi, mutta korostaa, että tällaisten menetelmien olisi oltava toimeenpanon oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja täydentäviä eikä niitä korvaavia; on lisäksi sitä mieltä, että sitovien päivämäärien ja määräaikojen asettaminen vastauksille, jotka elinten ja yritysten on toimitettava esitetyistä asiakirjoista, voisi olla suuri apu kuluttajille, jotka haluavat ryhtyä toimiin konfliktin ratkaisemiseksi;

47.

muistuttaa saadun näytön osoittavan, että jäsenvaltioiden oikaisumenetelmissä on suuria eroja ja katsoo, että asiassa tarvittaisiin parannuksia; muistuttaa, että nykyisin 13 jäsenvaltiossa sovelletaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan 27. marraskuuta 2008 antamansa, kuluttajien kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan vihreän kirjan (KOM(2008)0794) seurantatoimia mahdollisimman nopeasti;

48.

korostaa, että virkamiehille ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta EU:n kuluttajansuojasäännöksistä;

49.

toteaa, että kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon uudelleen arviointi osoittaa, että rajat ylittäviä tapauksia käsittelevillä viranomaisilla on hankaluuksia resurssien puutteen vuoksi; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten asianmukaiset resurssit voidaan turvata, jotta kuluttajansuoja-alan yhteistyötä koskevasta asetuksesta aiheutuvat velvoitteet voidaan täyttää;

50.

kannattaa keskitettyjen täytäntöönpanotoimien toteuttamista siten, että kansalliset viranomaiset tarkkailevat samanaikaisesti sitä, miten tietyllä alalla noudatetaan EU:n lainsäädäntöä; korostaa, että näitä toimia olisi toteutettava useammin (kahdesti vuodessa) yhteisten menetelmien perusteella, ja ne olisi yhdistettävä muihin välineisiin;

51.

ottaa huomioon markkinatutkimusten tulosten ja täytäntöönpanotoimien julkaisemista koskevan oikeudellisen monimutkaisuuden ja sen, että tutkimustyössä sovelletaan usein tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä, mutta katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi julkaistava nämä tulokset myös yksittäisten yhtiöiden mukaan eriteltyinä tapauksissa, joissa on havaittu lainvastaisia menettelyjä; katsoo, että näin parannetaan avoimuutta ja luodaan kansallisten viranomaisten toteuttamille täytäntöönpanotoimille lisää näkyvyyttä ja mahdollistetaan kuluttajille tietoon perustuvien valintojen tekeminen;

52.

edellyttää markkinavalvontajärjestelmän rakenteiden vahvistamista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta niiden markkinoilla olevat tuotteet täyttäisivät tiukat turvallisuusstandardit ja vialliset ja vaaralliset tuotteet saataisiin nopeasti pois markkinoilta; kehottaa komissiota seuraamaan ja tarkistamaan säännöllisesti tuoteturvallisuuden nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) yhteydessä käytettyjä suuntaviivoja, jotta järjestelmän toimivuus kohenisi;

53.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä valvomaan tehokkaammin markkinoiden valvonnasta annettujen asetusten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 765/2008, täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyjä;

54.

tukee komission pyrkimyksiä selvittää teknisen valvonnan uusimpia mahdollisuuksia, minkä tarkoituksena on varmistaa tuotteiden kattava jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa (esim. RFID-siruin tai viivakoodein); kehottaa komissiota esittämään parlamentille tämänhetkiset aloitteensa ja kattavan jäljitettävyysverkoston kehittämistä koskevat uusimmat tutkimustuloksensa;

55.

muistuttaa, että EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko tarvitsee riittävän rahoituksen voidakseen vahvistaa kuluttajien luottamusta antamalla kansalaisille tietoja heidän oikeuksistaan kuluttajina ja tarjoamalla helppoa oikaisun hakemista tapauksissa, jossa kuluttajat ovat tehneet ostoksia rajojen yli;

56.

korostaa, että koska tuonti kolmansista maista EU:hun lisääntyy jatkuvasti, tulliviranomaisilla on tärkeä asema kuluttajien suojelemiseksi maahantuoduilta vaarallisilta tuotteilta, ja että tämän vuoksi tarvitaan markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten sekä eri jäsenvaltioiden tulliviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä;

57.

korostaa, että sisämarkkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä myös kolmansien maiden viranomaisten kanssa; tukee siksi komission aloitetta kansainvälisen yhteistyön vauhdittamisesta ja virallisiin sopimuksiin pyrkimisestä kolmansien maiden ja etenkin Kiinan, Yhdysvaltojen ja Japanin täytäntöönpanoviranomaisten kanssa; katsoo, että tuoteturvallisuutta koskeva jatkuva vuoropuhelu ja tietojen jakaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista ja keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen syntymisen kannalta; kehottaa komissiota tiedottamaan säännöllisesti parlamentille vuoropuhelusta, jota se käy kolmansien maiden kanssa;

*

* *

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0540.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/10


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
SOLVIT

P7_TA(2010)0047

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 tehokkaasta ongelmanratkaisusta sisämarkkinoilla (SOLVIT) (2009/2138(INI))

2010/C 349 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Tehokas ongelmanratkaisu sisämarkkinoilla” (”SOLVIT”) (1),

ottaa huomioon komission 7. joulukuuta 2001 antaman suosituksen periaatteista ”SOLVIT” ongelmanratkaisu käytössä – sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkko (2),

ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2002 antamat päätelmät, joissa neuvosto vahvisti jäsenvaltioiden sitoutumisen SOLVIT-järjestelmän toiminnan tehokkuuteen ja sen periaatteiden noudattamiseen,

ottaa huomioon komission 12. heinäkuuta 2004 antaman suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (3),

ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 päivätyn komission yksiköiden työasiakirjan, joka koskee komission toimintasuunnitelmaa Euroopan unionin sisäisen tiedonkulun parantamisesta muun muassa komission tukemien tieto- ja neuvontaverkkojen yhdenmukaistamisen avulla (4),

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden työasiakirjan, joka koskee kansalaisille ja yrityksille tarjottavien yhtenäismarkkinoiden neuvontapalvelujen integroidun lähestymistavan toimintasuunnitelmaa (5),

ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan N:o 19 sisämarkkinoiden tulostaulusta (6),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla (7),

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (8),

ottaa huomioon SOLVITin toimintakertomuksen SOLVIT-verkoston kehittämisestä ja toiminnasta vuonna 2008 (9),

ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2009 antaman suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista (10),

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2009 kokoontuneen neuvoston (Kilpailukyky – sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus) päätelmät ”Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta” (11),

ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta (12),

ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan sisämarkkinoiden hallinnollisesta yhteistyöstä (13),

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja vetoomusvaliokunnan lausunnon (A7-0027/2010),

A.

ottaa huomioon, että komission, parlamentin, Euroopan oikeusasiamiehen ja jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän määritelläkseen kansalaisten oikeudet ja antaakseen tietoa niistä ja auttaakseen kansalaisia käyttämään näitä oikeuksia; ottaa huomioon, että tämä mahdollistaisi myös sisämarkkinoiden paremman toiminnan,

B.

katsoo, että ennen kaikkea avoimuuden lisääminen poistaa esteitä rajat ylittävän liikkuvuuden tieltä ja tehostaa vapaan liikkuvuuden oikeuksien toteutumista,

C.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on parannettava selvästi yleistä tietoisuutta sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista kansalaisille ja yrityksille,

D.

ottaa huomioon, että sisämarkkinoilla on saavutettu huomattavaa edistymistä mutta on edelleen olemassa esteitä, jotka estävät niiden täydellisen ja moitteettoman toimivuuden,

E.

ottaa huomioon, että sisämarkkinasääntöjen rikkomisen tapauksissa epäkohdat on voitava korjata nopeasti myös ilman oikeustoimia,

F.

katsoo, että kun SOLVIT-verkosto on täysin toimintakykyinen, sen avulla voidaan estää liiallinen turvautuminen tuomioistuimiin, joissa yksilöiden puolustautumisen takaavat järjestelyt vaikeuttavat monesti oikeussuojan saamista,

G.

katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

H.

toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

I.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien kykyä auttaa kansalaisia valvomaan oikeuksiensa toteutumista,

J.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot perustivat SOLVIT-verkoston vuonna 2002 tarkoituksena ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka johtuvat sisämarkkinalainsäädännön rikkomisesta,

K.

toteaa, että SOLVIT on verkossa toimiva ongelmanratkaisuverkosto, jonka puitteissa EU:n jäsenvaltiot (sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein) toimivat yhteistyössä, jotta voidaan ilman oikeustoimia ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että viranomaiset rikkovat sisämarkkinasäännöksiä,

L.

ottaa huomioon, että SOLVITia pidetään suhteellisen onnistuneena ilman muodollisia menettelyjä toimivana järjestelmänä, joka varmistaa epäkohdan korjaamisen keskimäärin 10 viikon kuluessa, ja katsoo, että sisämarkkinaongelmien ratkaiseminen SOLVITin avulla voisi toimia hyvänä käytännön esimerkkinä myös muille yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeille,

M.

katsoo, että jos yksittäinen jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi, SOLVITin kapasiteettia olisi parannettava riittävän henkilöstömäärän varmistamiseksi erityisesti lähiaikoina mahdollisesti toteutettavia mainoskampanjoita silmällä pitäen,

N.

katsoo kuitenkin, että SOLVITilla ei tulisi korvata komission oikeustoimia rikkomistapauksissa eikä sitä pitäisi käyttää tekosyynä toimia vähemmän kunnianhimoisesti jäsenvaltioissa EU:n direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa ja asianmukaisesti,

O.

ottaa huomioon, että monet kansalaiset, joilla on SOLVITin soveltamisalaan kuuluva sisämarkkinoihin liittyvä ongelma, eivät ole tietoisia SOLVITista, minkä vuoksi he kääntyvät Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ongelman ratkaisua varten,

Johdanto

1.

pitää myönteisenä komission heinäkuussa 2002 tekemää aloitetta, jonka mukaisesti perustettiin interaktiivisen tietokannan avulla jäsenvaltioiden viranomaisten SOLVIT-verkosto, joka on toiminut tehokkaana avoimuutta lisäävänä välineenä ja lisännyt vertaispainetta ja siten nopeuttanut ongelmien ratkaisemista;

2.

kehottaa komissiota käyttämään kaikkia toimivaltuuksiaan ja varmistamaan sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, jolla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

Tehokas ongelmanratkaisu sisämarkkinoilla

3.

korostaa, että sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia havaitaan usein SOLVIT-verkoston avulla;

4.

korostaa, että SOLVIT-verkostosta saatu kokemus olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja EU:n päätöksenteossa ja sen olisi tarvittaessa johdettava rakenteellisiin tai sääntelyä koskeviin muutoksiin;

5.

kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden ja kuluttajamarkkinoiden tulostauluihin järjestelmällisesti yksityiskohtaisempaa tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, jotta voidaan sekä lisätä avoimuutta että tarjota SOLVIT-henkilöstölle hyödyllinen työväline;

6.

kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-kertomuksen sekä kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samaan aikaan kerran vuodessa (säilyttäen niiden julkistamistiheyden), jotta saadaan kokonaiskuva sisämarkkinoiden kehityksestä ja jotta voidaan koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä siten, että samalla säilytetään näiden välineiden erityisluonne; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää kuluttajamarkkinoiden tulostauluun yksityiskohtainen selvitys SOLVITin edistymisestä, saavutuksista ja puutteista; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin SOLVIT-verkoston kautta havaittujen toistuvien ongelmien ratkaisemiseksi;

Kansallisella tasolla yksilöidyt horisontaaliset ongelmat

7.

panee merkille, että joissakin SOLVIT-keskuksissa on liian vähän henkilökuntaa ja että vuonna 2008 ratkaistujen tapausten määrä väheni ja tapausten ratkaisemiseen keskimäärin tarvittavien päivien lukumäärä kasvoi; kehottaa kaikkia SOLVIT-keskuksia palkkaamaan kuhunkin toimeen riittävän pätevää ja kokenutta henkilökuntaa; katsoo, että SOLVIT-keskusten henkilökunnalle olisi tarjottava lisää koulutusta; antaa tunnustusta SOLVIT-verkoston työlle ja erityisesti ratkaistujen tapausten määrälle, joka on pysynyt suurena (83 %) huolimatta siitä, että verkoston työmäärä kasvoi vuonna 2008 (1 000 tapaukseen eli 22 %), ja vaikka SOLVIT-keskukset kärsivät henkilöstövajeesta;

8.

panee merkille, että monet kansalaiset ja pienyritykset eivät ole riittävässä määrin tietoisia SOLVIT-verkostosta ja että yritykset joko käyttävät kaupallisia juridisia palveluja tapauksissa, joissa ne voisivat hyötyä SOLVITista tai hyväksyvät jäsenvaltioiden asiaa koskevia pyyntöjä, vaikka nämä pyynnöt eivät ole yhteisön sisämarkkinasäännöstön mukaisia; panee tyytyväisenä merkille, että toiminnallaan SOLVIT-verkosto on tuonut Euroopan kansalaisille ja yrityksille kustannussäästöjä, joiden arvioitu loppusumma vuonna 2008 oli 32,6 miljoonaa euroa;

9.

katsoo, että SOLVIT- keskuksen sijoituspaikkana toimivan kansallisen ministeriön toimialat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka SOLVIT-verkoston toimintaan suhtaudutaan kyseisessä maassa ja että tapausten menestyksekäs ja nopea ratkaiseminen riippuu jäsenvaltioiden halukkuudesta ja kyvystä toimia tiiviissä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan SOLVIT-keskukselleen vahvan poliittisen tuen, jotta se kykenee saamaan valituksen kohteena olevat viranomaiset toimimaan aktiivisesti yhteistyössä SOLVIT-menettelyn yhteydessä ja asetetuissa määräajoissa;

11.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä SOLVITin välisen yhteistyön toimivuutta; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä tehokkaampi ja laajempi parhaiden käytänteiden vaihto;

12.

korostaa SOLVIT-keskusten välisen tiedonvaihdon merkitystä, ja suosittelee näin ollen, että jäsenvaltioiden SOLVIT-keskusten edustajat tapaavat säännöllisesti tietojen vaihtoa ja parhaiden käytänteiden ja järjestelmien jakamista varten;

Suunniteltavat toimenpiteet

13.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään SOLVITin toimivuutta käyttäen hyväkseen kaikkia tiedotusvälineitä, jotta mahdollisimman monelle kansalaiselle ja yritykselle voidaan välittää erityisesti tieto siitä, kuinka nämä voivat valvoa oikeuksiaan, ja myöntämään riittävästi varoja, jotta nämä toimet ovat tehokkaita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi edistämään sähköisiä vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä osana SOLVIT-verkostoa; kehottaa myös jäseniä tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä vaalipiireissään;

14.

kehottaa kutakin jäsenvaltiota tekemään SOLVITia tunnetuksi vaihtoehtoisena riitojenratkaisujärjestelmänä valtakunnallisen tiedotuskampanjan avulla;

15.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tiedottamaan SOLVIT-järjestelmästä internetissä; kehottaa komissiota perustamaan yhden ja yhteisen internet-osoitteen kaikille kansallisille SOLVIT-keskuksille – www.solvit.eu – helpottaakseen kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää SOLVITia odotettaessa ”Sinun Eurooppasi” -verkkoportaalin uudelleenkäynnistämistä, jossa yhdistetään lopulta kaikki yhteismarkkinoiden tukipalveluhankkeet SOLVIT mukaan luettuna;

16.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan verkkosivustoja, joilta on yhteys EU:n SOLVIT-portaaliin ja joilla esitetään valikoima menestyksekkäitä tapauksia ja parhaita käytänteitä tämän mekanismin avulla tapahtuvaa riitojenratkaisua varten;

17.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan SOLVIT-keskusten tehokkuutta tarjoamalla käyttöön relevanttien hallinnollisten yksiköiden virkamiesten apua, jotta voidaan ratkaista tapaukset, jotka eivät kuulu SOLVITin toimialaan (SOLVIT+), sekä varmistamalla hallintonsa piiriin kuuluville SOLVIT-keskuksille asianmukaiset mahdollisuudet käyttää lainopillisia asiantuntijoita; kehottaa komissiota nopeuttamaan epävirallisten oikeudellisten arvioiden tarjoamista SOLVIT-keskuksille;

18.

kehottaa jäsenvaltioita nimittämään sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon osallistuviin yksiköihin SOLVIT-yhteyshenkilön paremman yhteistyön varmistamiseksi;

19.

kehottaa jäsenvaltioita järjestämään paikallisen, alueellisen tai kansallisen tason SOLVIT-tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu tietyille ryhmille, kuten pk-yrityksille, joiden tietoisuus SOLVITista on tällä hetkellä vähäistä, ja rohkaisee jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan parhaita käytänteitä, jotta SOLVITia tehdään tunnetuksi mahdollisimman tehokkaasti; toteaa, että oman käsittelynsä rinnalla parlamentin vetoomusvaliokunta kehottaa vetoomuksen esittäjiä kääntymään SOLVIT-verkoston puoleen tapauksissa, joissa se katsoo, että ratkaisu voidaan saada nopeammin SOLVIT-menettelyn avulla;

20.

tunnustaa SOLVITin tehokkuuden yhteistyöverkostona, joka pyrkii ratkaisemaan epävirallisesti kansalaisten ja yritysten ongelmia, jotka johtuvat siitä, että julkiset viranomaiset rikkovat sisämarkkinalainsäädäntöä;

21.

panee merkille, että SOLVITin vuoden 2008 toimintakertomuksessa todetaan, että SOLVIT joutuu käsittelemään suuren määrän muita kuin SOLVIT-menettelyyn kuuluvia tapauksia, mikä hidastaa SOLVIT-valitusten käsittelyä SOLVIT-keskuksissa;

22.

toteaa, että EU-kansalaiset voivat esittää ongelmiaan usealle eri taholle, kuten Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta, SOLVIT, komissio ja Euroopan oikeusasiamies;

23.

pyytää SOLVITia lähettämään komissiolle ja tarvittaessa lisäksi parlamentin vetoomusvaliokunnalle ne unionin lainsäädännön rikkomista koskevat tapaukset, joita se ei tapausten monimutkaisuuden vuoksi pysty käsittelemään itse;

24.

muistuttaa, että vetoomukset käsitellään avoimesti läheisessä yhteistyössä asiasta vastaavien lainsäädäntövaliokuntien, komission ja jäsenvaltioiden relevanttien viranomaisten kanssa;

25.

katsoo, että vetoomusprosessi voi vaikuttaa myönteisesti lainsäädännön laatuun; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentilla on huomattavasti suuremmat valtuudet osallistua aktiivisesti ja välittömästi unionin lainsäädännön muotoiluun, tarkistamiseen ja parantamiseen; toteaa, että lisäksi olisi harkittava kansallisten parlamenttien aseman vahvistamista;

26.

toteaa, että ei ole yhtä ainoaa tahoa, joka olisi vastuussa kansalaisten valitusten seurannasta alusta loppuun, koska valituksia esitetään eri kanavien kautta; kehottaa koordinoimaan paremmin kansalaisten valituksia vastaanottavien ja käsittelevien eri tahojen toimet;

27.

pyytää SOLVITia lisäämään verkkosivustolleen linkin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan ja kansallisten parlamenttien relevanttien valiokuntien verkkosivustoille, jotta kansalaiset saadaan tietoisiksi siitä, että heillä on oikeus vedota parlamenttiin hakeakseen tuomioistuinten ulkopuolella muutoksia ja ratkaisuja poliittisen ja lainsäädännöllisen prosessin kautta;

28.

kehottaa lisäksi perustamaan EU:n toimielinten yhteisen verkkosivuston, jonka tarkoituksena on avustaa kansalaisia ja ohjata heidät kääntymään suoraan sen toimielimen tai laitoksen puoleen, joka on toimivaltainen käsittelemään heidän valituksensa;

29.

kehottaa jäseniään aloitteisiin, joilla lisätään SOLVIT-järjestelmän tuntemusta, ja toimenpiteisiin, joilla lisätään tietoisuutta SOLVIT-järjestelmästä kansallisten parlamenttien jäsenten keskuudessa esimerkiksi siten, että esitellään SOLVITin saavutuksia COSAC-kokouksissa; korostaa lisäksi, että kansallisten hallitusten ja parlamenttien on osallistuttava aktiivisesti SOLVITin tekemiseen tunnetuksi kansallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan SOLVIT-keskusten kuulemistilaisuuden, jotta voidaan määrittää keskusten asianmukaiseen toimintaan liittyviä hyviä käytänteitä ja olemassa olevia esteitä ja jotta hallinnosta ja toimintatavoista saadaan entistä tehokkaampia;

30.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään SOLVIT-keskusten henkilöstön määrää käyttäen hyväkseen kaikkia saatavissa olevia keinoja, mukaan lukien vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, jotta voidaan parantaa relevanttien ministeriöiden hallinnollista kapasiteettia suhteessa maan väestöpohjaan ja aiemmin käsiteltyjen tapausten määrään;

31.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhteisesti tutkimaan ja analysoimaan syitä tiettyjen SOLVIT-keskusten heikkoon menestykseen sekä syitä niiden suhteellisen pitkiin käsittelyaikoihin, jotta saadaan hyödyllistä tietoa kansalaisia ja sisämarkkinoiden yrityksiä hyödyttävien parempien ongelmanratkaisustrategioiden laatimisen pohjaksi;

32.

kehottaa komissiota toimittamaan vuotuisia SOLVIT-kertomuksia, joihin sisältyy tähänastista paljon yksityiskohtaisempia tietoja ja tilastotietoja, joiden avulla voitaisiin myös arvioida kunkin kansallisen keskuksen tehokkuutta, koska muutoin on vaikeaa arvioida suuntauksia pitkällä aikavälillä ja ehdottaa kohdennettuja erityistoimia tilanteen kohentamiseksi eri jäsenvaltioissa;

33.

kehottaa komissiota perustamaan yhteisen verkkoportaalin kaikille SOLVIT-keskuksille verkko-osoitteeseen, joka on mahdollisimman helppo löytää (www.solvit.eu); katsoo myös, että SOLVIT-verkoston selvästi parempi näkyvyys internetissä on erittäin tärkeää ja että tätä tarkoitusta varten on hyödynnettävä sekä sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja että hakukoneita;

34.

katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yksityishenkilöitä ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista tai sosiaalietuuksia ja oleskelulupia, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa ulkomaalaisten yhdistyksiin ja jäsenvaltioiden konsulaatteihin;

35.

katsoo, että koska suuri joukko tapauksia koskee yrittäjiä, SOLVIT-verkoston yhteistyötä on tehostettava, ja sen on ulotettava tiedotuskampanjansa liike-elämän järjestöihin EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, ja erityisesti pk-yrityksiin;

36.

kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta ja tehokkuutta;

37.

kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä toimimaan aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa ja välittämään edelleen viipymättä ja ilman byrokratiaa kaikki jätetyt kantelut, joissa oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa, toimivaltaiseksi katsotulle SOLVIT-keskukselle edellyttäen, että kantelut liittyvät sisämarkkinoihin ja saattavat kuulua SOLVITin toimialaan; kehottaa komissiota käynnistämään nopeutetun perustamissopimuksen rikkomismenettelyn, jos ratkaisematta jääneestä SOLVIT-valituksesta käy ilmi yhteisön oikeuden ilmeinen rikkomus;

*

* *

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  KOM(2001)0702.

(2)  EUVL L 331, 15.12.2001, s. 79.

(3)  EUVL L 98, 16.4.2005, s. 47.

(4)  SEC(2005)0985.

(5)  SEC(2008)1882.

(6)  SEC(2009)1007.

(7)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 80.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421.

(9)  SEC(2009)0142.

(10)  EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17.

(11)  Neuvoston asiakirja 13024/09.

(12)  SEC(2009)0881.

(13)  SEC(2009)0882.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/16


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2008

P7_TA(2010)0050

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2008 (2009/2173(INI))

2010/C 349 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan (EY:n perustamissopimuksen entinen 87 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta),

ottaa huomioon vuoden 2008 kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen (1),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2),

ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (3),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22. joulukuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (4),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla 31. heinäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1400/2002 (5),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28. marraskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 2005/842/EY (komission päätös valtiontuesta julkisille palveluille) (6),

ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi, (7)

ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon tilapäisistä puitteista valtion tukitoimille, joilla tuetaan rahoituksen saantia nykyisen rahoitus- ja talouskriisin aikana (8),

ottaa huomioon komission 9. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön” (9),

ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla (10),

ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (11),

ottaa huomioon komission 13. elokuuta 2009 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (2008/C 270/02) (12),

ottaa huomioon komission 2. huhtikuuta 2008 antaman valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (valkoinen kirja vahingonkorvauksista) (13) ja asiasta 26. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman (14),

ottaa huomioon komission ilmoituksen valtiontukien valvonnassa sovellettavista käytännesäännöistä (15), komission tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tietyntyyppisten valtiontukien käsittelyssä (16) ja komission tiedonannon valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanosta kansallisissa tuomioistuimissa (yksinkertaistamispaketti) (17),

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (18),

ottaa huomioon valtiontukien tulostaulun 2008 ja 2009,

ottaa huomioon komission 7. elokuuta 2009 esittämän katsauksen takaus- ja pääomapohjan vahvistamista koskevasta ohjelmasta rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä,

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävästä valtiontuesta (19),

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (20),

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa (21),

ottaa huomioon parlamentin 19. helmikuuta 2008 antaman kirjallisen kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarketien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja siihen puuttumiseen (22),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0025/2010),

A.

ottaa huomioon, että kuluneiden kahden vuoden poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat edellyttäneet poikkeuksellisia toimenpiteitä,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut ennennäkemättömän askeleen käyttäessään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaa,

C.

ottaa huomioon, että kriisin aikana markkinoiden kitkaton toiminta on oleellisen tärkeää ja että kilpailusääntöjä olisi sovellettava joustavasti, mutta tinkimättömästi,

D.

ottaa huomioon, että protektionismi ja kilpailun vääristyminen vain syventävät ja pitkittävät kriisiä,

E.

ottaa huomioon, että budjettialijäämän ja julkisen velan kasvu monissa jäsenvaltioissa saattaa hidastaa talouden elpymistä ja kasvua vielä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan,

F.

ottaa huomioon, että vastauksena rahoituskriisiin jäsenvaltioiden hallitukset ovat lokakuusta 2008 lähtien myöntäneet takauksia pankkien rahoitukseen; ottaa huomioon, että taattuja velkakirjoja on laskettu liikkeelle huomattavan paljon ja että se on tarjonnut pankeille merkittävän rahoituslähteen ja takuun rahoitusjärjestelmän kohtaamia riskejä vastaan,

G.

ottaa huomioon, että empiiriset tutkimukset viittaavat siihen, että jäsenvaltioiden hallitusten antamat takaukset ovat vaikuttaneet monella tapaa ja aiheuttaneet vääristymiä, kuten yksityisten velkakirjojen käytön vähentymisen, mikä on otettava huomioon, kun harkitaan takausten jatkamista vuonna 2010,

H.

katsoo, että monikansallisten liikeyritysten mahdollisuudet käyttää laajasti hyväkseen veroparatiiseja ja offshore-keskuksia osana veronkiertostrategioitaan on vastoin tasapuolisen kilpailun periaatetta,

I.

ottaa huomioon, että verotusalan hallintotapa on tärkeä tekijä tasapuolista kilpailua edistävien olosuhteiden säilyttämiselle ja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiselle,

Yleisiä huomautuksia

1.

suhtautuu myönteisesti kilpailupolitiikkaa koskevaan kertomukseen 2008 ja erityisesti sen erikoislukuun kartelleista ja kuluttajista; kannattaa kuluttajien yhteysyksikön perustamista; huomauttaa, että kartelleista on haittaa kuluttajille; pitää valitettavana, että kuluttajien on vaikea hyötyä kilpailun tuomista eduista;

2.

painottaa, että kartellit kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin, ne katkaisevat arvoketjun, ovat vahingoksi kuluttajille ja vaikuttavat erittäin haitallisesti talouteen; kannustaa komissiota jatkamaan voimakasta toimintaansa kartellien ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi; pitää ilahduttavana sellaisia välineitä kuin sovittelumenettelyä koskeva paketti, jonka ansiosta komissio pystyy sopimaan kartelliasioita yksinkertaistetulla menettelyllä, jossa yritykset todisteet nähtyään päättävät myöntää osallistumisensa kartelliin ja osapuolille määrättävää sakkoa alennetaan; muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja kilpailusääntöjen laaja-alainen täytäntöönpano ovat tärkeitä EU:n sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kilpailukyvyn, suuremman tehokkuuden, yrittäjyyden laadukkuuden sekä kuluttajansuojan kannalta; katsoo erityisesti, että keskittymien estäminen on keskeistä sen varmistamisessa, että kuluttajat voisivat hyötyä kilpailujärjestelmästä edullisempien hintojen ja laajemman tuote- ja palveluvalikoiman kautta;

3.

vaatii, että parlamentin on osallistuttava laajalti kilpailupolitiikan kehittämiseen muun muassa siten, että se toimii toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä ja että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti kaikista aloitteista kilpailupolitiikan alalla;

4.

kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 kuluessa, miten se aikoo toimia kilpailupolitiikan alalla, nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan;

5.

kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain parlamentille yksityiskohtaisesti parlamentin suositusten seurannasta ja selittämään mahdolliset poikkeamiset parlamentin suosituksista;

6.

kannustaa komissiota käynnistämään kuluttajajärjestöjen kanssa vakaan ja jatkuvan vuoropuhelun kilpailuun liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja kilpailupolitiikan täytäntöönpanon ensisijaisten tavoitteiden asettamiseksi; pyytää, että kilpailun pääosastoon kuuluvan kuluttajien yhteysyksikön toiminnasta annetaan täydellinen raportti;

7.

kehottaa komissiota asettamaan julkisesti saataville kaikki arviot ja tutkimukset, joihin komission tulevissa vuosittaisissa kilpailukertomuksissa viitataan ja hyödyntämään näissä arvioissa ja tutkimuksissa riippumatonta ja luotettavaa asiantuntemusta;

8.

muistuttaa komissiolle esittämästään pyynnöstä laatia kiireellisesti katsaus kilpailuasioista vastaavan pääosaston henkilöstöresursseista ja varmistaa, että myönnetyt resurssit ovat lisääntyneen työtaakan mukaiset;

9.

painottaa, että tarvitaan selkeitä, pitäviä ja pk-yrityksille myönteisiä kilpailusääntöjä, jotka perustuvat eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan Small Business Act -aloitteen mukaiseen ”pienet ensin” -periaatteeseen;

10.

kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan kertomukseensa pk-yrityksille ja kilpailulle omistetun erikoisluvun; korostaa, että pk-yritysten patentointikustannukset ovat korkeita, mikä johtuu erityisesti toimintaa harjoittamattomien tahojen aiheuttamasta oikeustoimien uhasta; kiinnittää huomiota avoimeen innovointiin ja yhteisiin tietoresursseihin; kehottaa pk-yrityksiä hyödyntämään seitsemännen puiteohjelman julkisesti saatavilla olevia tuloksia;

11.

kehottaa komissiota käyttämään tulevan sisämarkkinalainsäädännön oikeusperustana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklaa (aiempi EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohta), jossa todetaan selvästi, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”;

12.

kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön televiestintäpaketin;

13.

suhtautuu myönteisesti komission antamaan tiedonantoon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön”, katsoo, että ohjeiden antaminen on askel eteenpäin, sillä se merkitsee komission mahdollista interventiota koskevaa suurempaa avoimuutta ja ennustettavuutta, mutta katsoo, että ohjeilla ei saisi missään tapauksessa estää tai rajoittaa komission kykyä toimia kyseisellä alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti;

14.

painottaa, että vuonna 2008 ensimmäistä kertaa Euroopan unionin kilpailupolitiikan historiassa määrättiin sakkoja komission aikaisemman päätöksen noudattamatta jättämisestä;

Valtiontuki

15.

korostaa, että komission on valvottava tarkasti valtiontuen myöntämistä varmistaakseen, että tätä tukimekanismia ei käytetä kansallisten teollisuudenalojen suojelemiseen sisämarkkinoita ja eurooppalaisia kuluttajia haittaavalla tavalla;

16.

pitää siksi keskeisenä, että kun arvioidaan valtion tuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa, on löydettävä oikea tasapaino valtion tuella kilpailuun ja julkiseen talouteen olevien kielteisten vaikutusten sekä sillä yleisen edun kannalta olevien myönteisten vaikutusten kannalta;

17.

kehottaa komissiota arvioimaan suunnitellun pankkisääntelyn ulkoisia vaikutuksia ja etenkin vaikutuksia eurooppalaisten pankkien kilpailukykyyn;

18.

katsoo, että rahoituslaitosten suhteen toteutetut valtiontukitoimet ja talouden elvytysprosessi ovat auttaneet vakauttamaan rahoitusmarkkinoita ja vastaamaan luottokriisin reaalitalouteen kohdistuviin vaikutuksiin;

19.

toteaa, että valtiontukipolitiikka on olennainen osa kilpailupolitiikkaa ja että valtiontuen valvonta heijastaa tarvetta taata tasapuoliset edellytykset kaikille Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimiville yrityksille; ihmettelee tässä yhteydessä, missä määrin rahoitusmarkkinoille myönnetty valtiontuki on aiheuttanut kilpailun vääristymiä; kehottaa laatimaan riippumattoman kertomuksen valtion rahoitusalaan puuttumiseen mahdollisesti liittyvistä vääristävistä vaikutuksista; kehottaa komissiota raportoimaan valtiontukien saajien saavuttamasta rakenneuudistukseen liittyvästä edistyksestä ja antamaan lisäselvitystä valtiontukien takaisinmaksamisesta ja takaisinmaksun laiminlyömisen mahdollisista seuraamuksista; vaatii komissiota antamaan selvityksen velvoittavista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisistä takaisinmaksamisehtojen eroista aiheutuvista mahdollisista vääristävistä vaikutuksista; pyytää selvittämään tarkemmin divestointien perusteita sekä niiden keskipitkän aikavälin vaikutusta asianomaisiin yrityksiin;

20.

on huolissaan tuista ja vääristymistä, joita jäsenvaltioiden hallitusten myöntämät takaukset pankkien rahoitukselle synnyttävät; kehottaa komissiota arvioimaan pankkien rahoitustakauksiin liittyvien tukien laajuutta ja analysoimaan, ovatko ne EU:n kilpailulain säädösten mukaisia ja mitä toimenpiteitä tarvitaan kyseisiin takauksiin liittyvien mahdollisten vääristymien korjaamiseksi;

21.

kehottaa komissiota kiireellisesti tutkimaan tarkemmin, miksi pankeille myönnetyt valtiontuet eivät ole siirtyneet reaalitalouteen, ja toteuttamaan toimia niitä pankkeja vastaan, jotka todistettavasti ovat epäonnistuneet valtiontukien hyödyn siirtämisessä eteenpäin tai kieltäytyneet siitä;

22.

panee merkille, että komissio on jo käynnistänyt valtiontukien asteittaista poistamista koskevan prosessin sekä rakennemuutosta ja omaisuuserien luovuttamista koskevat valtuutukset; toteaa, että onnistuakseen näiden prosessien on oltava joustavia; pyytää kuitenkin komissiolta näitä prosesseja koskevia ohjeita; katsoo, että valtiontukia ei saa tarpeettomasti pitkittää ja että poistumisstrategiat olisi laadittava mahdollisimman pian;

23.

pitää kiinni siitä, että poistumisstrategioita olisi koordinoitava erityisesti, kun on kyse pankkialan tuen asteittaisesta poistamisesta; korostaa, että koordinointi on oleellisen tärkeää, jotta voidaan välttää mahdollinen kilpailun vääristyminen, joka johtuu tilanteesta, jossa pankkeja voidaan tukea samassa mitassa niissä maissa, joissa pankkien tukiohjelmat säilytetään, kuin niissä maissa, joissa kyseiset ohjelmat on lakkautettu asteittain;

24.

toteaa, että kilpailusääntöjärjestelmä on selviytynyt ongelmista tähän asti, mutta kriisi on osoittanut, että tarvitaan kiireellisesti yhteisön kehys rahoitusalan rajatylittävälle kriisinhallinnalle, mukaan lukien ratkaisu kysymykseen siitä, mitä tehdään, jos rahoituslaitokset ovat liian suuria kaatuakseen, ja nopea ja täysimääräinen täytäntöönpano Larosièren mietinnön suosituksille, joihin kuuluvat myös yksi eurooppalainen sääntelyelin, talletussuojajärjestelmä ja pelastusrahasto tai vastaava järjestelmä;

25.

pyytää komissiota raportoimaan kansallisista valtiontukia koskevista toimenpiteistä, kansallisten järjestelmien välisistä eroista ja niiden mahdollisista kilpailua vääristävistä vaikutuksista sekä kilpailun vääristymisestä mahdollisesti aiheutuvasta taloudellisesta eriarvoisuudesta; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia yhdenmukaisemmasta, yhteisestä eurooppalaisesta lähestymistavasta;

26.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin valtiontukien ja muiden yhteisön välineiden, kuten rakennerahastojen ja globalisaatiorahaston, mahdollista kilpailunvastaista yhdistämistä, jotta varmistetaan sen toimien johdonmukaisuus;

27.

kehottaa komissiota ilmoittamaan, mitä kriteereitä käytetään päätettäessä mahdollisesta jatkosta valtiontukitoimenpiteitä koskeville tilapäisille yhteisön puitteille;

28.

vaatii, että valtiontukien on oltava sopusoinnussa Lissabonin–Göteborgin strategian sekä ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden kanssa; vaatii jäsenvaltioita poistamaan haitalliset tuet, jotka muun muassa edistävät fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja tuotantoa, joka lisää kasvihuonekaasupäästöjä; korostaa, että olisi tehtävä strategisia ympäristöarviointeja politiikoista ja ympäristövaikutusten arviointeja elvytyspaketin yhteyteen suunnitelluista hankkeista;

29.

pitää ilahduttavina ilmastonmuutospaketin osana valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettuja uusia suuntaviivoja, joilla otetaan käyttöön standardiarviointi vähäisemmissä kysymyksissä ja yksityiskohtainen arviointi merkittävissä kysymyksissä;

30.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2010 aikana kattavan kertomuksen vihreälle elvytysohjelmalle (joka aiheuttaa oleellisen siirtymän kohti kestävyyttä erityisesti autoteollisuudessa) myönnettyjen valtiontukien ja ympäristönsuojelun valtiontukien tehokkuudesta;

31.

kehottaa samanlaiseen raportointiin pk-yritysten, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin tukemiseen myönnetyistä valtiontuista;

32.

ehdottaa, että jotta voitaisiin asteittain poistaa käytöstä tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä, otettaisiin huomioon asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne (elpymisen kesto ja BKT:n laskun määrä);

33.

kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan telealalla, jotta voidaan lisätä kiinteän verkon operaattorien ja erityisesti matkapuhelinoperaattorien perimien maksujen avoimuutta;

34.

painottaa, että olisi tarkasteltava veroparatiisien ja off-shore-keskusten aiheuttamaa ongelmaa, joka koskee muun muassa epäreilua kilpailua ja talouden vakautta;

35.

toistaa kehotuksensa yhteisen yhtenäisen yhtiöveropohjan käyttöönotosta;

36.

vaatii komissiota tiedottamaan parlamentille komission päätöstä valtiontuesta julkisille palveluille koskevasta tarkistuksesta, joka olisi pitänyt tehdä 19. joulukuuta 2008 mennessä, ja jossa nyt olisi otettava huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo;

37.

panee huolestuneena merkille, että sääntöjenvastaisten valtiontukien takaisinperiminen on pitkällinen ja hankala prosessi ja että pieni jäsenvaltioiden joukko on vastuussa lähes kaikista käsiteltävinä olevista tapauksista; kehottaa komissiota tehostamaan menettelyjä entisestään ja pitämään yllä painostusta jäsenvaltioita, varsinkin toistuvasti rikkoneita jäsenvaltioita, kohtaan;

38.

pyytää komissiota tutkimaan perusteellisesti laajamittaista, hyväksikäytöksi katsottavaa toimintatapaa, jossa eräät eurooppalaiset yritykset käyttävät edullista, pitkälle koulutettua tilapäistä työvoimaa ja harjoittelijoita ja jolla rikotaan ihmisarvoisen työn periaatteita ja aiheutetaan kilpailun vääristymistä;

39.

korostaa, että oikeudenmukaisen kilpailun edistämisen kannalta on oleellisen tärkeää, että pk-yritykset voivat saada riskipääomarahoitusta;

40.

kehottaa komissiota arvioimaan ja kertomaan, missä määrin, jos ylipäänsä, kansallisilla autoteollisuuden tukijärjestelmillä on edistetty muita yhteisön tavoitteita, erityisesti kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisiä tekniikoita; kehottaa komissiota arvioimaan kyseisten markkinoiden kilpailukykyä ja erityisesti laitteiden alkuperäisten valmistajien (OEM) ja ensisijaisten ja toissijaisten tavarantoimittajien suhdetta;

41.

pitää yksinkertaistamispaketin julkaisemista ilahduttavana;

Kilpailunrajoitusten estäminen

42.

pitää myönteisenä komission valkoista kirjaa yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista; katsoo, että se on voitto kuluttajansuojelulle Euroopan unionissa;

43.

muistuttaa, että kartellit vahingoittavat taloutta ja että ne kuuluvat vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomismuotoihin; katsoo, että tällaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat unionin kansalaisten etujen vastaisia, sillä ne merkitsevät sitä, että kilpailusta johtuvien alhaisempien hintojen antamia etuja ei voida siirtää kuluttajille; toistaa tässä yhteydessä, että mahdollisissa tulevissa ehdotuksissa kollektiivisesta muutoksenhausta on noudatettava parlamentin kantaa, jonka se esitti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista 26. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa, ja vaatii, että parlamentin on oltava mukana kyseisen säädöksen hyväksymisessä yhteispäätösmenettelyllä;

44.

kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin kilpailuoikeutta ja kuluttajaoikeutta koskevia aloitteitaan;

45.

pitää ilahduttavana tinkimätöntä kantaa, jonka komissio on viime vuosina omaksunut suurta haittaa kuluttajille ja taloudelle aiheuttavaan kilpailunvastaiseen toimintaan; painottaa, että kilpailupolitiikalle tulee saada laaja-alainen julkinen tuki ja demokraattinen legitiimiys, mikä varmistetaan Euroopan parlamentin osallistumisen kautta; on huolissaan siitä, että yhä suurempien sakkojen käyttö saattaa välineenä olla liian yksinkertainen, etenkin kun on kyse maksukyvyttömyydestä aiheutuvista työpaikkojen menetyksistä, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena, ennen kaikkea rikkomisten uusijoille, ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

46.

katsoo, että kun sama yhtiö syyllistyy useampiin kilpailulain rikkomisiin, tarvitaan voimakkaampia pelotetoimenpiteitä kilpailurajoituksia koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi kartellitapauksissa tai hallitsevan aseman väärinkäytön vastustamiseksi;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön henkilökohtaisen vastuun periaatteen;

48.

kehottaa komissiota harkitsemaan noudattamisohjelmien käyttämistä kilpailunvastaisen toiminnan ehkäisemisen välineenä;

49.

kehottaa komissiota vahvistamaan erityiset perusteet, joilla määritellään, ovatko yritykset toimineet tahallisesti vai syyllistyneet laiminlyöntiin;

50.

kehottaa komissiota määrittelemään erityiset perusteet, joiden nojalla emoyhtiöt joutuvat yhteisvastuuseen niiden tytäryhtiöiden kartellin kaltaisesta toiminnasta;

51.

korostaa, että pk-yrityksille suhteettomat sakot ovat suhteellisesti vakavampia asia kuin suurille yrityksille;

52.

katsoo, että sakkojen tulisi olla oikeassa suhteessa rikkomukseen; ehdottaa myös, että sakkoa laskettaessa otetaan soveltuvissa olosuhteissa huomioon merkitykselliset maksetut korvaukset; kehottaa komissiota tarkistamaan sakkojen laskentaperusteen ja tarvittaessa sisällyttämään uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

53.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön keskitetyn palvelupisteen sakkojen lieventämistä koskeville hakemuksille;

54.

pyytää saada asianmukaisia tietoja ja tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa, ottaen huomioon, että alalle on pikaisesti annettava näkymä odotettavissa olevasta tulevaisuudesta, jotta se voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet;

55.

korostaa, että on tärkeää toimia tehokkaasti yhteistyössä parlamentin sekä kuluttaja- ja pienyritysorganisaatioiden kanssa muutettaessa vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta; painottaa, että eri markkinatoimijoiden toiminnan yhtenäisyyttä edistävän sääntelykehyksen luominen on paras keino välttää haitat, joita valinnanmahdollisuuksien puuttuminen mahdollisesti aiheuttaa kuluttajille;

56.

toistaa pyyntönsä, että komission ehdotusta asetukseksi moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeuksesta ja sitä täydentävistä suuntaviivoista tarkastellaan perusteellisesti, mukaan lukien loppukäyttäjäorganisaatioiden kuuleminen parlamentissa; pyytää komissiota varmistamaan, että 1. kesäkuuta 2010 otetaan käyttöön säännöt, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tulevaisuudessakin;

57.

on näin ollen tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka tarkoituksena on tiukentaa myynnin jälkeisiä palveluja koskevaa sääntelykehystä, jonka avulla pyritään vähentämään kuluttajien suuria korjaus- ja huoltokuluja, joita aiheutuu esimerkiksi sellaisista kilpailua vääristävistä käytänteistä kuin riippumattomien palveluntarjoajien poissulkeminen;

58.

edellyttää, että moottoriajoneuvojen pienten ja keskisuurten jälleenmyyjien edut otetaan moottoriajoneuvoalan tulevassa kilpailuoikeudellisessa kehyksessä asianmukaisesti huomioon; katsoo, että muuten moottoriajoneuvoalan nykyinen ryhmäpoikkeusasetus olisi pidettävä voimassa nykymuodossaan;

59.

pyytää tulla kuulluksi mahdollisista muutoksista vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavaan moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetukseen aikataulussa, joka antaa parlamentille mahdollisuuden suorittaa asianmukaisia valvontatoimia ja antaa täyden panoksensa;

Yrityskeskittymien valvonta

60.

pitää ilahduttavana tavoitetta parantaa käsittelypaikan siirtämismenettelyjä entisestään ja parantaa johdonmukaisuutta vertailukelpoisten sulautumisoperaatioiden arvioimisessa sekä kannustaa komissiota tarkistamaan edelleen kahden kolmasosan säännön vaikutuksia;

61.

pitää ilahduttavana komission tarkistettua tiedonantoa neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ja komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä, jolla kodifioidaan yhteisöjen tuomioistuimen äskettäiset tuomiot, otetaan huomioon korjaustoimenpiteitä koskevasta tutkimuksesta tehdyt johtopäätökset ja käsitellään julkisessa kuulemisessa esiin nousseita näkökohtia;

62.

kehottaa komissiota laatimaan EY:n sulautuma-asetuksen 21 artiklan 4 kohdan, joka antaa mahdollisuuden asettaa julkisen politiikan näkökohdat kilpailunäkökohtien edelle, soveltamista koskevan maakohtaisen kertomuksen;

63.

korostaa, että nykyinen talouskriisi ei oikeuta höllentämään EU:n yrityskeskittymien valvontaa koskevia toimia;

Alakohtaiset tutkimukset

64.

kehottaa komissiota vahvistamaan kriteerit alakohtaisten tutkimusten käynnistämiselle; katsoo, että komission olisi toimittava paitsi teollisuuden tai kuluttajien esittämien valituksen johdosta myös parlamentin suositusten johdosta;

65.

kehottaa komissiota tutkimaan voittomarginaalien jakautumista tuotanto- ja tarjontaketjussa elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa 26. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman mukaisesti; kehottaa komissiota ehdottamaan aiheellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna sääntelyä, joilla kuluttajia, työntekijöitä ja tuottajia suojellaan määräävän aseman väärinkäytöltä tai negatiivisilta tekijöiltä, joita kyseisessä tutkimuksessa havaitaan;

66.

toistaa tässä yhteydessä aikaisemmat alakohtaiset tutkimuspyyntönsä verkkomainonnasta ja suurten kauppaketjujen ja maataloustuottajien (erityisesti maidontuottajien), väliasiakkaiden, suurten kauppaketjujen ja lopullisten kuluttajien välisistä suhteista; pyytää tutkimaan mediayhteenliittymiä, myös kaikkia sisällönjakelukanavia, kuten painoteollisuutta, televisiota ja radiota sekä internetiä; pyytää komissiota esittämään analyysin kilpailusta telealalla, autoteollisuudessa ja rahoituspalveluissa;

67.

korostaa, että on tehtävä tiiviissä yhteistyössä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston viranomaisten kanssa täydellisiä alakohtaisia tutkimuksia elintarviketeollisuudesta ja erityisesti maitotuotteiden jakeluketjuista, ja toteuttamaan aiheellisia seurantatoimenpiteitä;

68.

kehottaa komissiota jatkamaan Euroopan unionissa perittävien elintarvikehintojen seurantaa ja elintarviketeollisuuden kilpailuoloja;

69.

korostaa, että kilpailun pääosaston alakohtaisen selvityksen tulosten mukaisesti lääkealan kilpailua on tehostettava toteuttamalla toimia, joilla voidaan torjua sellaiset lääkealan yritysten käytänteet, jotka saattavat viivästyttää geneeristen tuotteiden markkinoille saattamista tai estää sen;

70.

pitää myönteisenä energia-alaa koskevaa komission selvitystä; pyytää komissiota selvittämään, missä määrin infrastruktuuriin, erityisesti kaasu- ja sähköyhteyksiin, tehtävien investointien puute haittaa kilpailua; toteaa, että energiamarkkinoiden toimitusvarmuutta ja toimivaa kilpailua ei voida saavuttaa ilman yhteenliitettyä ja hyvin toimivaa energiainfrastruktuuria;

71.

on huolestunut kilpailun puutteesta televiestintäalalla; pyytää tekemään uuden alakohtaisen selvityksen; vaatii Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyelintä edistämään kilpailua erityisesti asianmukaisella markkina-analyysillä; vaatii tämän vuoksi, että sen sihteeristölle myönnetään riittävät resurssit tätä tarkoitusta varten;

72.

pahoittelee, että komissio käsittelee kertomuksessaan vain ylimalkaisesti toimielinten välistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa eikä vastaa seuraaviin, 10. maaliskuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyihin kehotuksiin:

on arvioitava palvelualan väärinkäytöksiä, joiden vuoksi pienyritykset eivät ehkä pysty tekemään tarjouksia;

unionin polttoainemarkkinoiden kilpailua on valvottava;

telealalla on toteutettava hintakilpailua tukevia toimenpiteitä vähittäishintojen sääntelyn sijasta;

73.

toistaa kehotuksensa tutkimuksen laatimisesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta ja siitä, johtavatko kansalliset erot kilpailun vääristymiseen;

*

* *

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  KOM(2009)0374.

(2)  EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(3)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21.

(5)  EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.

(6)  EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67.

(7)  EUVL C 10, 15.1.2009, s. 2.

(8)  EUVL C 16, 22.1.2009, s. 1.

(9)  EUVL C 45, 24.2.2009, s. 7.

(10)  EUVL C 72, 26.3.2009, s. 1.

(11)  EUVL C 195, 19.8.2009, s. 9.

(12)  EUVL C 270, 25.10.2008, s. 8.

(13)  KOM(2008)0165.

(14)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0187.

(15)  EUVL C 136, 16.6.2009, s. 13.

(16)  EUVL C 136, 16.6.2009, s. 3.

(17)  EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1.

(18)  EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1.

(19)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0033.

(20)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0099.

(21)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0191.

(22)  EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 23.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/25


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Sisämarkkinoiden tulostaulu

P7_TA(2010)0051

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 sisämarkkinoiden tulostaulusta (2009/2141(INI))

2010/C 349 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista (1),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2004 annetun komission suosituksen sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (2),

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sisämarkkinoiden tulostaulusta (SEC(2009)1007),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla (3),

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (4),

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa (5),

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2009 kokoontuneen neuvoston (kilpailukyky – sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus) päätelmät, joiden otsikko on ”Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisesta” (6),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0084/2009),

A.

katsoo, että sisämarkkinoiden on toimittava moitteettomasti, jotta taloudelle saadaan vakaa ja innovatiivinen toimintaympäristö, jossa kuluttajat voivat hankkia laadukkaita tavaroita ja palveluita ja yritykset voivat luoda uusia työpaikkoja,

B.

katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden luomisessa ollaan jo pitkällä, on vielä paljon tehtävää niiden täyden potentiaalin varmistamiseksi,

C.

katsoo, että sisämarkkinat eivät voi toimia moitteettomasti, ellei saateta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelleta ja panna täytäntöön niitä yhteisön sääntöjä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan,

D.

pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot saattavat sisämarkkinasäädökset ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

E.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat edistää aktiivisesti sisämarkkinasäädösten saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kunhan ne tekevät jatkossakin tiivistä yhteistyötä neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessissa,

F.

katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajien olisi kokoonnuttava säännöllisesti tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa,

G.

katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulun julkaiseminen auttaa osaltaan vähentämään lainsäädännön täytäntöönpanovajetta, mutta on noudatettava laadullisempaa lähestymistapaa, jossa suunnataan lukuja pidemmälle ja yksilöidään syyt vajeeseen,

H.

katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden tulostaulussa ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulussa käytetään soveltamisalaltaan erilaisia menetelmiä ja eri indikaattoreita, niiden yhteisenä yleistavoitteena on tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa,

I.

katsoo, että nykyinen keskimäärin yhden prosentin täytäntöönpanovaje on sopusoinnussa valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2007 asettaman yhden prosentin tavoitteen kanssa, mutta toteaa, että yhdeksän jäsenvaltiota on vielä jäljessä tästä tavoitteesta,

J.

toteaa, että hajanaisuutta kuvaava luku on kuusi prosenttia, mikä tarkoittaa, että sataa direktiiviä ei edelleenkään ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vähintään yhdessä jäsenvaltiossa,

K.

toteaa, että 22 direktiiviä on yli kaksi vuotta jäljessä kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisen määräajasta, mikä on täysin vastoin valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2002 asettamaa nollatoleranssitavoitetta,

L.

katsoo, että on erityisen tärkeää seurata niiden direktiivien täytäntöönpanoa, joilla on keskeinen rooli sisämarkkinoiden kehittämisessä,

M.

katsoo, että parempi julkinen tiedonsaanti siitä, mitä direktiivejä yksittäiset jäsenvaltiot eivät ole vielä saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään, voisi olla käyttökelpoinen keino lisätä suuren yleisön tietoisuutta asiasta ja aiheuttaa vertaispainetta, jota myös Euroopan parlamentin jäsenet voisivat kohdistaa jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniin,

N.

katsoo, että edelleen esiintyvät tapaukset, joissa lainsäädäntö jätetään saattamatta tai se saatetaan väärin osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät välttämättä johdu jäsenvaltioiden haluttomuudesta vaan voivat johtua asiaa koskevan EU-lainsäädännön epäselvyydestä tai epäjohdonmukaisuudesta, minkä vuoksi on toivottavaa, että sisämarkkinoiden tulostaulu ei olisi vain tapa painostaa jäsenvaltioita vaan myös väline vuoropuhelulle, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää jäsenvaltioiden kohtaamia vaikeuksia lainsäädännön täytäntöönpanossa,

O.

katsoo, että tarvitaan lisää tietoa siitä, miten laadukkaasti säädökset saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä,

P.

katsoo, että nyt kun on siirrytty sisämarkkina-aluetta koskevan lainsäädännön antamisesta sen täytäntöönpanoon, sisämarkkinoiden tulostaulun olisi annettava säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina, minkä ansiosta on helpompi seurata työtuloksia ja kehityssuuntia,

Q.

katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten olisi tiedotettava vaalipiirinsä äänestäjille heihin vaikuttavan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanosta ja tavoista, joilla he voivat hyödyntää oikeuksiaan,

R.

katsoo, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan toiminta on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaan saattamista koskevia hyödyllisiä näkemyksiä valiokunta-aloitteisten mietintöjen, tutkimusten, seminaarien ja kuulemistilaisuuksien muodossa,

S.

katsoo, että koulutus ja kokemusten vaihto yli rajojen, muun muassa komission luomien sähköisten verkostojen avulla, ovat tärkeä tekijä yhteisön sisämarkkinasäännöstön soveltamisen tehostamisessa,

T.

toteaa kansalaisten ja yritysten edellyttävän sisämarkkinasääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa, koska se auttaa niitä hyödyntämään täysipainoisesti markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia,

Johdanto

1.

pitää myönteisenä edellä mainittua komission suositusta sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista; korostaa, että jäsenvaltiot eivät saisi keskittyä poimimaan vain niille itselleen parhaiten sopivia toimenpiteitä, vaan niiden olisi sitouduttava toteuttamaan ne kaikki;

2.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä komission ja toistensa kanssa sekä kantamaan oman osansa vastuusta ja omistajuudesta sisämarkkinoiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; kehottaa komissiota käyttämään toimivaltaansa varmistaakseen sisämarkkinasääntöjen tehokkaan soveltamisen, myös tehokkaan markkinavalvonnan, yhdenmukaistamisen, lainsäädännön selkiyttämisen edelleen ja muut keinot, joilla voidaan vähentää kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa;

3.

katsoo, että on tärkeää toimia varhaisemmassa vaiheessa täytäntöönpanovajeen vaaran vähentämiseksi ja että komission olisi tehostettava toimiaan tukeakseen jäsenvaltioita koko täytäntöönpanoprosessin ajan; katsoo, että tämä tulisi toteuttaa erityisesti vuoropuhelun ja runsaamman tiedonvaihdon kautta tavoitteena ennakoida mahdollisia ongelmia ja pyrkiä ratkaisemaan ne ennen täytäntöönpanon määräajan umpeutumista;

4.

kannattaa erityisesti ajatusta kansallisten parlamenttien tiiviistä osallistumisesta neuvottelu- ja voimaansaattamisprosessiin ja tehostetusta yhteistyöstä muiden sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kanssa;

5.

korostaa avoimen vuoropuhelun ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen tiiviimmän yhteistyön merkitystä siten, että pyritään lisäkeskusteluihin ja käsittelemään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden täytäntöönpanoprosessin aikana kohtaamia ongelmia, koska direktiivien asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano kansallisella tasolla ovat sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan, kilpailun sekä EU:n taloudellisen ja sosiaalisen vakauden perusedellytyksiä;

6.

kehottaa komissiota järjestämään vuosittain sisämarkkinafoorumin, joka kokoaa yhteen unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden edustajia ja muita sidosryhmiä, jotta saadaan kaikki osapuolet sitoutumaan entistä vahvemmin sisämarkkinalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sisämarkkinalainsäädännön soveltamiseen ja sen täytäntöönpanoon;

7.

korostaa, että tällaisen sisämarkkinafoorumin tulisi pitää kokouksia sekä työryhmä- että ministeritasolla ja tarjota siten merkittävä foorumi parhaiden käytänteiden jakamiselle kansallisten viranomaisten välillä;

8.

kehottaa komissiota sisällyttämään sisämarkkinoiden tulostauluun säännöllisin väliajoin yksityiskohtaista tietoa sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, sisämarkkinoiden toimintaa mittaavat objektiiviset indikaattorit mukaan luettuina;

9.

kehottaa julkistamaan sisämarkkinoiden tulostaulun, SOLVIT-raportin, Kansalaisten neuvontapalvelun ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulun samanaikaisesti kerran vuodessa (muuttamatta niiden julkaisemistiheyttä), jotta voidaan tarjota yleiskuva sisämarkkinoiden kehittymisestä ja koordinoida paremmin näillä aloilla tehtyä työtä säilyttäen kuitenkin kyseisten välineiden erityisluonne;

10.

kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja poistaa sisämarkkinoiden loppuun saattamista edelleen haittaavia esteitä, muun muassa luomalla ”sisämarkkinatestin” kaikelle ehdotetulle uudelle EU-lainsäädännölle, jotta varmistetaan, että ehdotetut uudet toimet eivät heikennä sisämarkkinoiden toimintaa;

11.

katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulu on huomattavassa määrin päällekkäinen yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa koskevan komission vuosikertomuksen kanssa; kannustaa komissiota sen vuoksi hyödyntämään vuosikertomusta strategisemmalla tavalla keskittymällä vertikaalisiin toimintalinjoihin, mikä voisi parantaa sisämarkkinoiden tulostaulun laadullista analyysia;

12.

kehottaa komissiota antamaan helpommin luettavia lehdistötiedotteita yhdessä sisämarkkinoiden tulostaulun kanssa, jotta voidaan parantaa tietoisuutta tulostaulun tuloksista ja lisätä painostusta jäsenvaltioita kohtaan niin, että voidaan varmistaa direktiivien aisainmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

13.

pitää myönteisenä, että saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on pysytty yhden prosentin täytäntöönpanovajeen rajoissa jo kolmannen kerran peräkkäin; kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitetta, toteuttamaan toimenpiteitä tulostensa parantamiseksi;

14.

katsoo, että sisämarkkinadirektiivien oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon ja alkuperäisen lainsäädännön laadun välillä on selkeä yhteys; toteaa sen vuoksi, että tuotantoketjun alkupäässä tehty työ, mukaan lukien sitoumus noudattaa paremman sääntelyn periaatteita, jäsenvaltioiden asianmukainen kuuleminen täytäntöönpano- ja voimaansaattamismenetelmistä ja perusteellisten vaikutustenarviointien laatiminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen merkityksellisen oikeuskäytännön analyysi, on tärkeää ennen uuden lainsäädännön esittämistä;

15.

palauttaa mieliin, että on yhä liian suuri määrä direktiivejä, joita yksi tai useampi jäsenvaltio ei ole saattanut osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä määrän pienentämiseksi pikaisesti ja aloittamaan niistä direktiiveistä, joiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on myöhässä jo kaksi vuotta tai enemmän;

16.

kehottaa komissiota antamaan verkkosivuillaan yksityiskohtaista tietoa direktiiveistä, joita kukin yksittäinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön;

17.

kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle vastaavuustaulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa kansallisista toimista direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta komissio saa tarkempaa tietoa siitä, miten laadukkaasti direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota yksilöimään oikea-aikaista ja asianmukaista täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytänteitä ja ilmoittamaan niistä jäsenvaltioille;

Soveltaminen

18.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimivaa yhteistyötä niiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskuudessa, jotka osallistuvat sisämarkkinasääntöjen soveltamiseen, varmistamalla sisämarkkinatoiminnan koordinoinnin huomioiminen kansallisissa hallintoelimissään ja tehostamalla sitä;

19.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallisille ja paikallisille virkamiehille sekä oikeusviranomaisille säännöllistä koulutusta sisämarkkinasäännöistä osana nykyisiä yhteisön ohjelmia ja verkostoja;

20.

yhtyy komission näkemykseen, että jäsenvaltioiden on varmistettava komission luomien rajat ylittävien sähköisten tietojärjestelmäverkostojen (kuten sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmä IMI, tuoteturvallisuutta koskeva EU:n nopea tiedonvaihtojärjestelmä RAPEX, elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä RASFF ja kuluttajansuojaa käsittelevä yhteistyöverkko CPC) toimivuus toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet ja varmistamalla toiminnan rahoitus;

21.

kehottaa komissiota tarkastelemaan sisämarkkinalainsäädäntöä kehämäisenä prosessina, jossa jälkikäteisarvioinneilla on tärkeä asema ja jota olisi käytettävä sen määrittämiseen, täyttääkö lainsäädäntö vai ylittääkö se alkuperäisen vaikutustenarvioinnin ja kielteisessä tapauksessa sen yksilöimiseen, miten lainsäädäntöä olisi mukautettava tai se olisi laadittava uudelleen, jotta varmistetaan, että se täyttää alkuperäiset tavoitteensa;

Täytäntöönpano

22.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan, joilla ne tiedottavat kansalaisille ja yrityksille näiden sisämarkkinaoikeuksista, jotta kansalaiset ja yritykset voivat harjoittaa näitä oikeuksia käytännössä; kehottaa komissiota saattamaan pikaisesti päätökseen yhtenäismarkkinoiden neuvontapalveluja koskevan hankkeen, jonka tavoitteena on tehostaa tiedotusta, neuvontaa ja ongelmanratkaisua tarjoavia palveluja ja parantaa niiden saatavuutta;

23.

katsoo, että komission internetiin tallentamat sisämarkkinoita koskevat tiedot ovat kattavat mutta erittäin sirpaleiset; kehottaa komissiota Enterprise Europe Networkin (YritysEurooppa-verkosto) avulla perustamaan ja vahvistamaan ”Your Europe - Business” -portaalia sähköisenä keskitettynä palvelupisteenä sisämarkkinoita koskevan yritystiedon tarjoamiseksi, jotta vältetään tarpeettomia ja kalliita rinnakkaisrakenteita ja hyödynnetään mahdollisia synergioita, erityisesti palveludirektiivin (7) mukaisesti tarjottavan tiedon ollessa kyseessä;

24.

korostaa Enterprise Europe Networkin (Yritys-Eurooppa-verkosto) keskeistä asemaa toimissa, joiden avulla pk-yrityksille annetaan tilaisuus hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että byrokraattiset velvoitteet sitovat arvokkaita resursseja ja estävät siten keskittymästä selkeämmin Enterprise Europe Networkin tärkeimpään tehtävään, joka on räätälöityjen tukipalvelujen tarjoaminen pk-yrityksille; kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin Enterprise Europe Networkia kohdennettuun tietojen levittämiseen ja vähentämään Enterprise Europe Networkin kumppaneiden kohtaamaa byrokratiaa;

25.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi komission tuella lisättävä ongelmanratkaisumekanismien, erityisesti SOLVIT-verkoston, kapasiteettia epäkohtien korjaamisen tehostamiseksi; korostaa, että SOLVIT-verkostosta saadut kokemukset olisi sisällytettävä kansalliseen ja EU:n politiikan valmisteluun, mikä johtaisi tarvittaessa rakenteellisiin muutoksiin tai sääntelymuutoksiin; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan SOLVIT-keskusten verkostoa ja antamaan niille lisää määrärahoja ja henkilöstöä;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta lisätään SOLVIT-keskusten ja niiden ilmaisten ongelmanratkaisupalvelujen näkyvyyttä eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille;

*

* *

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17.

(2)  EUVL L 98, 16.4.2005, s. 47.

(3)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 80.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0421.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0352.

(6)  Neuvoston asiakirja 13024/09.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/30


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta

P7_TA(2010)0053

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Eurooppa 2020 -strategiasta

2010/C 349 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen,

ottaa huomioon komission käynnistämän, Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan kuulemisen ja sen tulokset (SEK(2010)0116),

ottaa huomioon komission teettämän Lissabonin strategian arvioinnin (SEK(2010)0114,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston asiakirjan ”Seven steps to deliver on the European strategy for growth and jobs”,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi palveltava talouskasvun ja työpaikkojen luomista, koska bkt:n romahtaminen neljällä prosentilla, teollisen tuotannon supistuminen ja yli 23 miljoonan naisen ja miehen työttömyys merkitsevät inhimillistä ja taloudellista katastrofia,

B.

katsoo, että Lissabonin strategialla ei päästy haluttuihin tavoitteisiin, mikä johtui heikoista hallintorakenteista, vastuun puuttumisesta, erittäin monimutkaisesta tavoitteesta, jossa keskityttiin liian moneen asiaan, liiallisesta kunnianhimoisuudesta sekä selkeyden, yksittäisen keskipisteen ja avoimuuden puutteesta, ja pitää siksi Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaa komission ehdotusta, sen tavoitteita ja järjestelmää myönteisinä,

Yleisiä huomioita

1.

uskoo, että Eurooppa 2020 -strategialla on reagoitava tehokkaasti talous- ja rahoituskriisiin ja luotava Euroopan unionin elpymiseen uutta kunnianhimoa ja eurooppalaista johdonmukaisuutta ottamalla käyttöön kansallisia ja eurooppalaisia välineitä ja sovittamalla ne yhteen;

2.

ottaa huomioon, että liian moni edeltävän Lissabonin strategian eurooppalaisista tavoitteista jäi saavuttamatta, ja pitää siksi myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä, että määritellään vähemmän tavoitteita, joista tehdään selkeämpiä, realistisempia ja määrällisesti paremmin arvioitavia;

Sosiaalinen markkinatalous

3.

uskoo, että sekä miesten että naisten kestävä ja laadukas täystyöllisyys on tärkeä tavoite, johon päästään ainoastaan siten, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat uudistukset;

4.

panee merkille, että työttömyys on keskeinen kysymys kriisin yhteydessä käytävissä keskusteluissa; uskoo, että voidakseen paneutua täysin suureen ja kasvavaan työttömyyteen EU:n on toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa, johon sisältyvät toimet pidemmän ja terveellisemmän elämän edistämiseksi, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, työntekijöiden auttamiseksi työelämän ja hoitovelvollisuuksien yhdistämisessä, koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi, elinikäisen oppimisen edistämiseksi, syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen sekä työntekijöiden oikeuksien ja hyvien työolojen edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hoitamaan työttömyyttä luomalla lisää koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia nuorille ja suojaamaan heitä samalla epäreiluilta työllistämiskäytänteiltä;

5.

korostaa, että EU:n on suuren ja kasvavan työttömyyden hoitamiseksi toteutettava kunnianhimoinen sosiaalinen ohjelmansa ja vahva sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia ja integraatiopolitiikka;

6.

uskoo, että EU:n on luotava osallistavat ja kilpailukykyiset työmarkkinat uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä ja lisäämällä työnantajien joustavuutta sekä myöntämällä työttömille lyhytaikaisia etuuksia ja tukemalla uudelleen työllistämistä;

7.

kehottaa EU:ta helpottamaan kaikkien kansalaisten vapaata liikkuvuutta, työntekijät, ammatinharjoittajat, liikemiehet, tutkijat, opiskelijat ja eläkeläiset mukaan luettuina;

8.

kehottaa EU:ta kartoittamaan mahdollisia eurooppalaisia järjestelmiä, joilla tuetaan osaamisen siirtymistä, estetään eurooppalainen aivovienti ja edistetään asiantuntijuutta sekä luodaan johtavien yliopistojen verkko kansainvälisellä tasolla; katsoo, että tätä olisi edistettävä viidennen vapaan liikkuvuuden, tietämyksen vapaan liikkuvuuden avulla;

9.

pahoittelee, että alkuperäisissä esityksissä Eurooppa 2020 -strategiaksi ei mainittu lainkaan maatalousalaa, vaikka maataloudella on mahdollisuudet myötävaikuttaa aktiivisesti strategian keskeisistä haasteista selviämiseen; on vakuuttunut siitä, että maa- ja metsätalous voivat oikean poliittisen järjestelmän ja asianmukaisten budjettivarojen turvin olla merkittävässä asemassa kokonaisvaltaisessa eurooppalaisessa strategiassa, jolla pyritään turvaamaan talouden elvyttämistä ja ilmastoa koskevien tavoitteiden saavuttaminen ja edistämään samalla EU:n ja koko maailman elintarviketurvaa, ja kasvun ja työpaikkojen luomista;

Vahva eurooppalainen hallintotapa menestyksekästä 2020-strategiaa varten

10.

uskoo, että Eurooppa 2020 -strategian olisi tarjottava kunnianhimoinen, johdonmukaisempi ja tavoitteisiin perustuva lähestymistapa talouskriisiin, jotta päällekkäisistä strategioista, kuten kestävän kehityksen strategiasta ja vakaus- ja kasvusopimuksesta, tulisi johdonmukaisempia ja jotta ne auttaisivat oikeudenmukaisen, kestävän ja vauraan Euroopan kehittämisessä;

11.

katsoo, että Lissabonin strategia epäonnistui, koska jäsenvaltiot eivät sitoutuneet siihen eivätkä tunteneet sitä omakseen, mikä johti sovittujen toimintaohjelmien toteuttamisen epäonnistumiseen, ja koska EU:n tasolla ei ollut tehokkaita aloitteita ja sitovia välineitä;

12.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa hylkäämään avoimen koordinointimenetelmän, joka perustuu talouspolitiikan saralla parhaiden käytänteiden vaihtamiseen ja vertaispainostukseen; kannustaa komissiota käyttämään kaikkia Lissabonin sopimuksen artikloja, kuten 121, 122, 136, 172, 173 ja 194 artiklaa, koordinoidakseen jäsenvaltioiden talousuudistuksia ja toimintasuunnitelmia;

13.

korostaa, että komission olisi laadittava esteitä koskeva tulostaulu ja ehdotettava päähaittoja koskevia toimia sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi;

14.

pyytää komissiota ehdottamaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen uusia toimenpiteitä, kuten asetuksia ja direktiivejä sekä mahdollisia seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta Eurooppa 2020 -strategiaa, ja kannustimia jäsenvaltioille, jotka toteuttavat sitä;

15.

muistuttaa, että niin komissio kuin Eurooppa-neuvosto ovat korostaneet parlamentin ratkaisevaa asemaa Eurooppa 2020 -strategiassa, ja niiden olisi siksi kunnioitettava parlamentin oikeuksia ja esitettävä vuosittaiset poliittiset suositukset parlamentille ennen kuin Eurooppa-neuvosto tekee päätöksiä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tunnustamaan parlamentin avainroolin Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa; katsoo, että olisi laadittava toimielinten välinen sopimus, jossa määritellään ja virallistetaan demokraattinen ja tehokas etenemistapa ja jossa neuvoston olisi sitouduttava pidättymään strategian muuttamisesta lähivuosina, jos se ei ole ensin kuullut parlamenttia virallisesti;

16.

korostaa kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön parantamista; katsoo, että useampien toimijoiden mukaan ottamisella lisätään kansallisten hallintojen tulospaineita;

17.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa on määritelty enimmäis- ja vähimmäisarvot niiden talouksien tiettyjä makrotaloudellisia näkökohtia varten;

18.

ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on antanut kielteisen lausunnon tavasta, jolla komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet EU:n talousarviota; katsoo, että koska jäsenvaltiot hallinnoivat 80 prosenttia Euroopan talousarviosta, komission olisi painostettava niitä ottamaan vastuuta varojen asianmukaisesta käytöstä ja harkittava taloudellisia seuraamuksia, mikäli jäsenvaltiot kieltäytyvät yhteistyöstä;

19.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, miten ne ovat käyttäneet eurooppalaisia varoja Eurooppa 2020 -strategian eri tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että EU-rahoituksen ehtona olisi oltava tuloksien aikaan saaminen ja yhdenmukaisuus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa;

Euron vahvuuden suojeleminen tehostamalla rahoitusvalvontaa

20.

korostaa, että budjettien vakauttamistoimia ja talouspolitiikkoja on koordinoitava tiiviisti kasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ja jotta jatkossa euron vakaus voidaan varmistaa; katsoo, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä säilyttäen samalla tasapainon kansallisen budjettivajeen, investointien ja sosiaalisten tarpeiden välillä;

21.

katsoo, että useiden euroalueen jäsenvaltioiden kyvyttömyys noudattaa Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä osoittaa, että rahaliittoon kuuluvien maiden välistä taloudellista koordinaatiota on vahvistettava; on sitä mieltä, että euroalueen ongelmat edellyttävät eurooppalaista ratkaisua, ja pitää valitettavana euron vakauden varmistamiseen tähtäävien mekanismien puuttumista;

22.

toteaa, että spekulatiiviset hyökkäykset talousvaikeuksiin ajautuneita maita vastaan pahentavat entisestään niiden taloudellisia ongelmia ja aiheuttavat sen, että rahan lainaaminen on niille hyvin kallista;

23.

painottaa tarvetta luoda yksi eurooppalainen mikro- ja makrotason vakaudenvalvontajärjestelmä, jolla varmistetaan tehokas valvonta ja estetään tulevat kriisit; painottaa tarvetta luoda tehokas eurooppalainen pankkijärjestelmä, joka kykenee rahoittamaan reaalitaloutta ja varmistamaan, että Eurooppa säilyttää asemansa yhtenä johtavista rahoituskeskuksista ja talouksista maailmassa; korostaa, että valvonta ei voi olla enää pelkästään kansallinen kysymys, koska markkinat ovat kansainväliset ja rahoituslaitokset toimivat rajojen yli;

Sisämarkkinoiden mahdollisuuksien vapauttaminen

24.

toteaa, että yhtenäismarkkinat myötävaikuttavat suuresti eurooppalaiseen hyvinvointiin ja pitää tervetulleena sitä, että Mario Montille on annettu tehtäväksi esittää uusia ja tasapainoisia ajatuksia Euroopan yhtenäismarkkinoiden elvyttämiseksi, katsoo, että koska sisämarkkinat ovat Eurooppa 2020 -strategian keskeinen osatekijä, neuvoston ja komission olisi annettava ehdotuksia sisämarkkinoiden toteuttamisen päätökseen saamiseksi;

25.

panee merkille, että eräät hallitukset harjoittavat taloudellista protektionismia, joka uhkaa purkaa 50-vuotisen taloudellisen yhdentymisen ja solidaarisuuden tulokset;

26.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne voivat käyttää tiiviimmän yhteistyön menetelmää aloilla, joilla neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan;

27.

katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa energian sisämarkkinat, jotta varmistetaan talouskasvu, uusiutuvien energialähteiden integrointi ja toimitusvarmuus; katsoo, että kestävillä vähähiilisillä energialähteillä pitäisi olla tärkeä asema EU:n energiamuotojen yhdistelmässä;

28.

katsoo, että Euroopan teollisuuden olisi pyrittävä hyötymään johtavasta roolistaan kestävän talouden ja vihreän liikenteen teknologioiden alalla käyttämällä hyväkseen vientimahdollisuutensa; katsoo, että näin vähennettäisiin samalla raaka-aineriippuvuutta ja helpotettaisiin tarvittavien 20-20-20–ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista; korostaa kuitenkin, että EU:n talous tarvitsee riittävästi korkean teknologian raaka-aineita tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

Pienten ja keskisuurten yritysten ja työpaikkojen tukeminen

29.

katsoo, että komission olisi pitänyt painottaa enemmän pienten ja keskisuurten yritysten edistämistä ja tukemista ottaen huomioon, että suurin osa työpaikoista luodaan tällä alalla ja että pk-yritysten innovaatiot ja teknologinen kehitys ovat keskeisessä asemassa taloutemme elvyttämisessä; katsoo, että byrokratian karsimiseksi ja innovatiivisten ideoitten edistämiseksi tarvitaan lisää ehdotuksia;

30.

painottaa, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite on ensimmäinen askel, jonka jälkeen olisi jatkettava kunnianhimoisemmin tavoittein; katsoo, että pk-yrityksille myönteiselle lainsäädännölle, yrittäjyyden rohkaisemiselle ja rahoituksen saatavuuden parantamiselle olisi annettava etusija;

31.

painottaa, että menestyksekkäällä 2020-strategialla olisi keskityttävä pk-yritysten sekä kaupan ja palvelualan työpaikkojen edistämisen lisäksi teollisuuteen ja maatalouteen, jotka ovat elintärkeitä tulevaisuuden taloudessa;

32.

katsoo, että Euroopan väestön ikääntyminen edellyttää elinikäisen oppimisen politiikkoja sekä eläkkeelle siirtymisiän joustavampaa soveltamista (mikäli työntekijä valitsee asianomaisen vaihtoehdon), jotta aktiiviväestön määrä pysyy riittävän suurena työmarkkinoilla ja jotta eläkkeelle siirtyvien sosiaalinen osallisuus lujittuu; katsoo, että ikääntyvien ja vammaisten työntekijöiden työllistämispotentiaalia laiminlyödään usein, ja odottaa ehdotuksia, joilla kyseistä potentiaalia lisätään; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan strategian nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

Talousarvio, joka heijastaa nopeaa, kattavaa ja kestävää kasvua 21. vuosisadan keskeisenä tavoitteena

33.

katsoo, että nykyinen talousarvio ei heijasta riittävästi taloudellisia tarpeita, joilla tartutaan 21. vuosisadan haasteisiin; kehottaa komissiota esittämään Eurooppa 2020 -strategian menestykseen siivittävän kunnianhimoisen ehdotuksen;

34.

kehottaa komissiota säilyttämään uuden strategian tutkimus- ja kehittämistavoitteenaan Lissabonin strategian tavoitteen, eli 3 prosenttia bkt:sta sekä EU:n että kansallisten talousarvioiden osalta; pyytää komissiota antamaan ehdotuksen, jolla pyritään tehostamaan eurooppalaista tutkimusta virtaviivaistamalla nykyisiä rakenteita, karsimalla byrokratiaa ja luomalla sekä julkiselle että yksityiselle sektorille investointi-ilmapiiri, joka on aiempaa tutkimus- ja innovaatiomyönteisempi; katsoo, että toimivan osaamiskolmion luomiseksi on keskeisen tärkeää parantaa koulutusta, kehittää ja tehostaa innovointijärjestelmien rakenteita ja tukea samanaikaisesti keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään paremmin hyväksi koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja kehittämisohjelmien yhdistettyjä rahoitusmahdollisuuksia;

35.

katsoo, että Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin painoarvoa infrastruktuuriin, ympäristöä säästävään tekniikkaan, innovaatioihin ja pk-yrityksiin kohdistuvien investointien tukemisessa olisi kasvatettava;

36.

korostaa, että innovaatiot alkavat parantamalla koulutusta ja kehottaa komissiota rohkaisemaan uusia kumppanuuksia liike-elämän, tieteen ja yliopistollisen tutkimuksen välillä;

37.

kehottaa tarkastelemaan EU:n tulevaa innovaatiopolitiikkaa laaja-alaisesti; on sitä mieltä, että keskeisille kehitystä vauhdittaville teknologioille olisi järjestettävä riittävästi rahoitusta, jotta Eurooppa nousisi johtavaan asemaan näillä aloilla;

38.

katsoo, että liikenneala on tärkeä tekijä EU 2020 -strategiaan sisältyvän kestävän kasvun saavuttamisessa ja että se vaikuttaa tärkeältä osaltaan talouskasvuun, jota tarvitaan strategian panemiseksi täytäntöön; katsoo, että energiamuotojen yhdistelmän, hinnanmuodostustoimien ja ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämiseen sovellettavan realistisen lähestymistavan kaltaisten toimien yhdistelmä on tärkeä tässä mielessä ja että näiden toimien yhteydessä olisi asetettava selkeämmät ja realistisemmat tavoitteet, joita olisi tarkasteltava säännöllisesti;

39.

muistuttaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yksi Euroopan yhdentymishankkeen kulmakivistä, jota käynnissä olevan talouskriisin vaikutukset horjuttavat; katsoo, että 2020-strategia tarjoaa historiallisen mahdollisuuden EU:n yhteenkuuluvuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen pääasiassa avoimen, yksinkertaistetun ja älykkään koheesiopolitiikan avulla, johon ei liity jälleenkansallistamispyrkimystä, Euroopan laajuisia verkkoja varten laaditun pitkän aikavälin kestävän rahoitussuunnitelman avulla sekä tieto- ja viestintätekniikan ja laajakaistayhteyksien vapaan ja oikeudenmukaisen saatavuuden avulla, jotta kansalaisilla ja erityisesti nuorilla olisi mahdollisuus käyttää helposti mutta samalla itsekriittisesti nykyaikaisia viestintämahdollisuuksia;

40.

pitää teollisuuspolitiikkaa hyvin tärkeänä kestävään talouteen siirtymisen helpottamiseksi; katsoo, että EU:n olisi edistettävä innovointia ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien kehittämiseksi sekä tarvittaessa sallittava Euroopan teollisuuden viherryttämisestä maailmanlaajuisten markkinoiden oloissa maksettavat väliaikaiset korvaukset;

41.

katsoo, että EU:n olisi käynnistettävä taloudellisia suurhankkeita, kuten täysin eurooppalainen energiaverkko, Galileo-hankkeen loppuunsaattaminen, vihreän teknologian laaja-alainen käyttö, johon sisältyy EU:n rakennuskannan järjestelmällinen uudistaminen, terveysalan sähköiset sovellukset sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin päivittäminen;

42.

korostaa pitävänsä tätä päätöslauselmaa ensimmäisenä askeleena ja aikovansa antaa kesäkuun huippukokoukseen mennessä tätä yksityiskohtaisemman päätöslauselman, jossa käsitellään pullonkauloja, ongelmia ja ns. lippulaivahankkeita;

*

* *

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/34


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Israelia/Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpano

P7_TA(2010)0054

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Israelia ja Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpanosta

2010/C 349 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon unionin perustana olevat ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat arvot, jotka on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

ottaa huomioon Geneven yleissopimukset,

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

ottaa huomioon neuvoston 8. joulukuuta 2009 Lähi-idän rauhanprosessista antamat päätelmät,

ottaa huomioon YK:n selvitysvaltuuskunnan Gazan konfliktista laatiman raportin,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/10,

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 5. helmikuuta 2010 YK:n yleiskokoukselle antaman raportin,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 26. helmikuuta 2010 antaman päätöslauselman,

ottaa huomioon, että Hamas on mainittu terroristijärjestöjä koskevassa EU:n luettelossa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2008 alkaneessa ja 18. tammikuuta 2009 päättyneessä Gazan aseellisessa konfliktissa kuoli yli 1 400 palestiinalaista ja 13 israelilaista ja että siviili-infrastruktuuri kärsi huomattavia tuhoja konfliktin takia,

B.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksessa 5. marraskuuta 2009 hyväksytyssä päätöslauselmassa 64/10 kehotettiin kaikkia osapuolia tekemään riippumattomia, luotettavia ja kansainvälisten vaatimusten mukaisia selvityksiä,

C.

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnitti 3. joulukuuta 2009 osapuolten huomion YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/10 ja pyysi toimittamaan kolmen kuukauden kuluessa kirjalliset tiedot kaikista osapuolten siihen mennessä mahdollisesti jo toteuttamista tai tulevista toimista,

D.

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kehotti 4. helmikuuta 2010 antamassaan lausunnossa osapuolia toteuttamaan luotettavia kansallisia selvityksiä Gazan konfliktin kulusta,

E.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous kehotti 26. helmikuuta 2010 hyväksymässään päätöslauselmassa jälleen sekä Israelia että palestiinalaisia toteuttamaan luotettavia selvityksiä ja pyysi toimittamaan lisäraportteja viiden kuukauden kuluessa,

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansainvälisen toiminnan ohjenuorana on oltava YK:n peruskirjan periaatteiden ja päämäärien sekä kansainvälisen oikeuden tiukka noudattaminen; palauttaa mieliin, että kansainvälinen oikeus velvoittaa valtioita noudattamaan ja suojelemaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistamaan sen noudattamisen,

G.

ottaa huomioon, että Israelin hallitus on kertonut toteuttavansa selvitystä 150 erillisestä Gazan operaation yhteydessä sattuneesta välikohtauksesta,

H.

ottaa huomioon, että Palestiinan viranomaiset perustivat 25. tammikuuta 2010 riippumattoman tutkintalautakunnan,

I.

ottaa huomioon, että Gazan humanitaarinen kriisi on edelleen pahentunut kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkovan saarron takia,

1.

korostaa jälleen kerran, miten tärkeää on saada aikaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-itään ja etenkin israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen kaikkien osapuolten toimesta ja kaikissa olosuhteissa sekä israelilaisten ja palestiinalaisten keskinäisen luottamuksen rakentaminen ovat keskeisiä tekijöitä rauhanprosessissa, jonka tarkoituksena on johtaa kahden rauhanomaisesti ja turvassa vierekkäin toimivan valtion syntymiseen;

2.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita pyrkimään vahvaan EU:n yhteiseen kantaan tuomari Goldstonen johtaman, Gazan ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevän selvitysvaltuuskunnan raportin seurannasta ja vaatimaan julkisesti sen suositusten täytäntöönpanoa sekä kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista, myös väitetyistä sotarikoksista, vastuuseen asettamista;

3.

kehottaa kumpaakin osapuolta toteuttamaan viiden kuukauden kuluessa YK:n yleiskokouksen 5. marraskuuta 2009 ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti selvityksiä, jotka täyttävät riippumattomuuden, puolueettomuuden, avoimuuden, ripeyden ja tehokkuuden kansainväliset vaatimukset; korostaa, että keskeinen ennakkoehto oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiselle Lähi-idässä on, että kaikki osapuolet kunnioittavat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa;

4.

kehottaa uudestaan komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä jäsenvaltioita seuraamaan aktiivisesti Goldstonen raporttiin sisältyvien suositusten täytäntöönpanoa kuulemalla EU:n ulkomaanedustustoja ja alalla toimivia valtioista riippumattomia järjestöjä; pyytää, että kyseiset suositukset ja niihin liittyvät huomiot sisällytetään EU:n kummankin osapuolen kanssa käymään vuoropuheluun sekä monenvälisillä foorumeilla esitettyihin kantoihin;

5.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa myös arvioimaan kaikkien osapuolten suorittamien selvitysten tuloksia ja raportoimaan Euroopan parlamentille kyseisistä arvioinneista;

6.

panee tyytyväisenä merkille YK:n yleiskokouksen toimet, joilla pyritään varmistamaan vastuullisuus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkomisesta Gazan konfliktin aikana, ja kannustaa yleiskokousta jatkamaan näitä toimia;

7.

painottaa, että oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen on Euroopan unionin perusarvo, jota se noudattaa suhteissaan kolmansiin maihin ja osapuoliin; korostaa myös, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on vastuullisuuden ja uskottavuutensa nimissä valvottava selvityksien toteuttamista kaikilta osin;

8.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ottamaan Goldstonen raportin seurantaselvitysten ja raportissa esitettyjen suositusten täytäntöönpanon tulokset huomioon suhteissa raportissa mainittuihin osapuoliin;

9.

korostaa kaikkien osapuolten viranomaisten ja valtioista riippumattomien järjestöjen yhteistyön merkitystä Goldstonen raportin seurantaselvityksissä ja raportin suositusten täytäntöönpanossa; on huolestunut painostuksesta tiettyjä Goldstonen raportin valmistelussa ja seurantaselvityksissä mukana olleita valtioista riippumattomia järjestöjä kohtaan ja kehottaa kaikkien osapuolten viranomaisia pidättäytymään toimista, joilla puututaan näiden järjestöjen toimintaan;

10.

tiedostaa Gazan väestön pitkällisen ahdingon saarron johdosta ja panee tyytyväisenä merkille neuvoston 8. joulukuuta 2009 antaman kehotuksen, jonka mukaan Gazan rajanylityspaikat on avattava välittömästi ja ehdoitta;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetille ja sen erityisedustajalle, Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle, Israelin hallitukselle ja parlamentille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/37


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanne Valko-Venäjällä

P7_TA(2010)0055

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanteesta Valko-Venäjällä

2010/C 349 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjän tilanteesta ja erityisesti 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n Valko-Venäjän strategiasta (1),

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2009 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston Valko-Venäjää koskevat päätelmät, joiden mukaisesti presidentti Aljaksandr Lukašenkaa ja tiettyjä Valko-Venäjän virkamiehiä koskeva viisumikiellon soveltamisen keskeytys pidetään voimassa ja rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan lokakuuhun 2010 asti,

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 pidetyn ulkoasioiden neuvoston 2996. kokouksen tulokset sekä korkean edustajan Lady Ashtonin 16. helmikuuta 2010 Valko-Venäjän puolalaisten liiton tilanteesta antaman lausunnon,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. maaliskuuta 2009 antaman julkilausuman itäisestä kumppanuudesta ja 7. toukokuuta 2009 Prahassa pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen antaman yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon 1. helmikuuta 1995 tehdyn kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevat kansainväliset periaatteet ja normit, ja etenkin ne jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten 1. elokuuta 1975 hyväksyttyyn Helsingin ETY-kokouksen päätösasiakirjaan (1 osan VII kohta), 29. kesäkuuta 1990 hyväksyttyyn inhimillistä ulottuvuutta koskevan Kööpenhaminan kokouksen asiakirjaan ja 21. marraskuuta 1990 hyväksyttyyn Pariisin peruskirjaan uudesta Euroopasta,

ottaa huomioon Valko-Venäjää koskevat keskustelunsa 24. helmikuuta 2010 ja Euroopan parlamentin väliaikaisen valtuuskunnan vierailun Valko-Venäjälle 25.–27. helmikuuta 2010 ja sen havainnot,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että 15. helmikuuta 2010 Valko-Venäjällä pidätettiin 40 aktivistia, pääasiassa Valko-Venäjän puolalaisten liiton jäseniä, mukaan lukien Angelika Borys (liiton puheenjohtaja), Igor Bancer (liiton tiedottaja), Mieczysław Jaśkiewicz (liiton varapuheenjohtaja), Andrzej Poczobut (liiton johtokunnan puheenjohtaja) ja oppositiossa olevan Valko-Venäjän yhdistyneen kansalaisliiton johtaja Anatol Lebedzka, jotta edellä mainitut eivät voisi osallistua oikeudenkäyntiin, joka koskee Ivenetsissa sijaitsevaa puolalaisten kokoontumistilaa; ottaa huomioon, että kaikki aktivistit vapautettiin 20. helmikuuta mennessä,

B.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät tunnusta Valko-Venäjän puolalaisten liittoa, jonka johtajana toimii demokraattisesti vuonna 2005 ja uudelleen vuonna 2009 valittu Angelika Borys, ja että järjestöä on häiritty ja vainottu jatkuvasti vuodesta 2005 lähtien ja että järjestön jäseniä on jatkuvasti syytetty laittomasta toiminnasta ja että järjestö on jatkuvasti oikeustoimien kohteena,

C.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat käyttäneet poliisivoimaa liiton jäseniä vastaan Grodnossa vuonna 2005 ja Ivjanetsissa vuonna 2010,

D.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat estäneet puolalaisten liiton edustajia osallistumasta oikeudenkäyntiin, johon heidät oli kutsuttu liiton Ivyanetsin paikallisosaston puheenjohtajan Teresa Sobolin todistajiksi,

E.

ottaa huomioon, että puolalaisten liittoon, Valko-Venäjän suurimpaan kansalaisjärjestöön kohdistuva syrjintä on valitettava osoitus tavasta, jolla kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista oppositiota kohdellaan Venäjällä,

F.

ottaa huomioon, että puolalaisten liiton ainoalle rahoituslähteelle, Hrodnassa toimivalle Angelika Borysin johtamalle ”Polonica”-yritykselle on langetettu 71 miljoona ruplan sakko väitetystä veronkierrosta, mikä uhkaa ajaa yrityksen konkurssiin,

G.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset pitävät Stanislaw Siemaszkoa puolalaisten liiton laillisena johtajana ja ilmoittavat tukevansa Siemaszkon johtamaa järjestöä, mitä Puolan hallitus pitää laittomana,

H.

ottaa huomioon, että EU:n toimielinten edustajat, mukaan lukien Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton, sisäasioista vastaava komission jäsen Cecilia Malmström sekä Puolan parlamentti ja Ranskan ulkoministeriö ovat ilmaisseet huolensa Valko-Venäjän viranomaisten viimeaikaisista toimista puolalaisten liittoa kohtaan ja tuominneet poliisivoiman käytön sen jäseniä vastaan,

I.

ottaa huomioon, että tapa, jolla Valko-Venäjän viranomaiset kohtelevat vähemmistöjä, on ristiriidassa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevien kansainvälisten standardien kanssa, mukaan lukien 1. helmikuuta 1995 hyväksytty kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva Euroopan neuvoston puiteyleissopimus, ja että Valko-Venäjä on tehostanut pyrkimyksiään kohti Euroopan neuvoston jäsenyyttä,

J.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän yhtenä osapuolena allekirjoittaman itäistä kumppanuutta koskevan yhteisen julkilausuman 1 kohdassa todetaan, että: ”Prahan huippukokouksen osallistujat ovat yhtä mieltä siitä, että itäinen kumppanuus perustuu sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen”,

K.

ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan, että on auennut uusia mahdollisuuksia EU:n ja Valko-Venäjän väliselle vuoropuhelulle ja niiden yhteistyön syventämiselle ja näin myös pyrkimyksille kannustaa todelliseen edistymiseen demokratiassa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, ja vahvistetaan tässä yhteydessä Eurooppa-neuvoston valmius syventää Euroopan unionin suhteita Valko-Venäjään sillä ehdolla, että tämä edistyy edelleen demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, ja auttaa Valko-Venäjää saavuttamaan nämä tavoitteet,

1.

ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan jäsenten ja erityisesti puolalaisten liiton jäsenten ihmisoikeuksien viimeaikaisesta rikkomisesta Valko-Venäjällä ja ilmaisee solidaarisen tukensa kansalaisille, joilta kielletään heidän täydet kansalaisoikeutensa;

2.

tuomitsee puolalaisten liittoon kohdistetut poliisitoimet ja oikeustoimet ja kaikki Valko-Venäjän viranomaisten pyrkimykset asettaa pakkokeinoin uusi johto puolalaiselle yhteisölle; vaatii Valko-Venäjän viranomaisia laillistamaan uudelleen Angelika Borysin johtaman Valko-Venäjän puolalaisten liiton ja varmistamaan, että sen omistamat kiinteistöt palautetaan sille viipymättä;

3.

toistaa kiinnostuksensa avoimeen ja järjestelmälliseen vuoropuheluun Valko-Venäjän kanssa sillä ehdolla, että maan poliittisen järjestelmän vapauttaminen johtaa konkreettisiin tuloksiin ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen;

4.

vaatii, että Valko-Venäjän on noudatettava Etyj-sitoumuksiaan ja kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka koskevat vähemmistöjen oikeuksien suojelua ja edistämistä; kehottaa viranomaisia parantamaan myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia erityisesti ilmaisuvapauden ja kokoontumisvapauden, tiedotusvälineiden riippumattomuuden, kuten internetiin pääsyn, sekä kansalaisjärjestöjen rekisteröinnin osalta tarkoituksena valmistella ja sallia vapaa ja oikeudenmukainen vaaliprosessi 25. huhtikuuta 2010 pidettävissä kuntavaaleissa;

5.

toistaa aiemmissa päätöslauselmissaan, etenkin 15. tammikuuta ja 17. joulukuuta 2009 hyväksytyissä päätöslauselmissaan Valko-Venäjän viranomaisille esittämänsä vaatimuksen varmistaa ilmaisu- ja kokoontumisvapauden täysimääräinen kunnioittaminen ja poliittisten puolueiden, kuten Valko-Venäjän kristillisdemokraattien rekisteröinti sekä uskonnonvapaus, sekä luoda suotuisat olosuhteet kansalaisjärjestöjen (ihmisoikeuskeskus Viasna) ja riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnalle Valko-Venäjällä;

6.

kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vapauttamaan vankilasta poliittiset aktivistit, kuten Andrei Bandarenkon, ja mielipidevangit, kuten Ivan Mihailaun ja Aristjom Dubskin, ja perumaan rajoitukset, joita on asetettu kansalaisyhteiskunnan aktivisteille, kuten Tatjana Šaputskolle, joka osallistui itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumiin, sekä pidättäytymään toimista, joilla pyritään valvomaan valkovenäläisten internet-sivujen sisältöä;

7.

korostaa, että EU:n vuoropuhelu Valko-Venäjän kanssa voi hyödyttää molempia osapuolia ja katsoo, että Valko-Venäjälle voidaan antaa tukea, jotta se saisi mahdollisimman suuren hyödyn itäisestä kumppanuudesta ja etenkin ohjelmaan sisältyvistä määrärahoista, joilla rahoitetaan erityisesti infrastruktuuri-, energia- ja sosiaalihankkeita, ja että sitä voidaan tukea myös muilla EU:n välineillä ja toimilla sillä edellytyksellä, että Valko-Venäjän viranomaiset sitoutuvat konkreettisiin parannuksiin vapauksien, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen alalla;

8.

muistuttaa, että Euroopan unioni on jo osoittanut huomattavaa avoimuutta Valko-Venäjän kanssa harjoitettavalle yhteistyölle, mikä ilmenee myös siitä, että Valko-Venäjä on sisällytetty itäiseen kumppanuuteen; muistuttaa, että mainitun yhteistyön onnistuminen riippuu siitä, että Valko-Venäjän hallitus edistää demokratisointia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeudet mukaan lukien;

9.

korostaa, että jos Valko-Venäjän viranomaiset noudattavat perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviä vaatimuksia, Valko-Venäjä hyötyy siitä seuraavasti:

EU:n ja Valko-Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekeminen ja ratifiointi,

Euroopan investointipankin välineiden ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuuspolitiikan kaltaisten EU:n rahoitusvälineiden tehokas käyttö,

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin rahoituksen ulottaminen koskemaan Valko-Venäjän hankkeisiin, mukaan lukien hankkeet, joissa valtio on mukana,

yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) palauttaminen Valko-Venäjälle,

Kansainvälisen valuuttarahaston seuraavan vakautuslainaerän saaminen,

Valko-Venäjän jäsenyyttä WTO:ssa koskevien neuvottelujen käynnistäminen uudelleen,

tuen myöntäminen OECD:n ohjelman ulottamiselle Valko-Venäjälle;

10.

pitää Valko-Venäjän poliittisen järjestelmän ja yhteiskunnan vapauttamista erittäin tärkeänä ja painottaa, että uudet ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomukset Valko-Venäjällä saattavat johtaa maata koskevan EU:n kannan muuttumiseen, pakotteiden uudelleen käyttöönotto mukaan lukien;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille, Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristölle sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0117.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/40


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Transaktiovero

P7_TA(2010)0056

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 rahasiirtojen verotuksen toimivuuden parantamisesta

2010/C 349 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman 2. huhtikuuta 2009 pidetystä Lontoon G20-kokouksesta (1),

ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antaman julkilausuman,

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta (2),

ottaa huomioon St Andrewsissa 7. marraskuuta 2009 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 10.–11. joulukuuta 2009 pidetyssä kokouksessa antamat päätelmät ja erityisesti niiden 15 kohdan,

ottaa huomioon komission puheenjohtajan Barroson 15. joulukuuta 2009 Euroopan parlamentille antaman lausunnon,

ottaa huomioon Ruotsin valtiovarainministerin 18. tammikuuta 2010 neuvoston puheenjohtajalle lähettämän kirjeen vakausmaksun käyttöönotosta jäsenvaltioissa,

ottaa huomioon pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (3),

ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta (KOM(2007)0747),

ottaa huomioon komissiolle 24. helmikuuta 2010 esitetyn kysymyksen rahoitustapahtumista perittävästä verosta (O-0025/2010 – B7–0019/2010),

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että parlamentti suhtautuu myönteisesti Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyn huippukokouksen jälkeen G20-tasolla aloitettuihin tutkimuksiin rahasiirtojen verotusta koskevien kansainvälisten säännösten kehittämiseksi,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut pyrkimään pikaiseen edistymiseen asiassa, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu kohtuullisessa määrin talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, ottaen huomioon, että reaalitalous, veronmaksajat, kuluttajat, julkiset palvelut ja koko yhteiskunta maksavat rahoituskriisistä aiheutuneet suuret kustannukset ja joutuvat kärsimään sen seurauksista,

C.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää uudistaa talous- ja yhteiskuntasopimus yhteiskunnan ja sitä palvelevien rahoituslaitosten välillä ja varmistaa, että kansalaiset saavat hyötyä hyvinä aikoina ja ovat suojattuja riskeiltä; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on siksi kannustanut Kansainvälistä valuuttarahastoa pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja, kansainvälinen rahasiirtojen verotus mukaan lukien; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut neuvostoa ja komissiota määrittämään keskeiset periaatteet, joita uusissa maailmanlaajuisissa järjestelyissä olisi noudatettava,

D.

ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat pyytäneet ottamaan käyttöön rahasiirtoja koskevan veron,

E.

ottaa huomioon, että uudet sääntelyaloitteet, kuten veroparatiisien vastaiset toimet, taseen ulkopuoliseen rahoitukseen liittyvien porsaanreikien poistaminen, pörssikauppaa koskevat vaatimukset ja transaktiorekisterien käyttö johdannaisten rekisteröintiin, ovat selvästi muuttaneet poliittista toimintaa tällä alalla,

F.

ottaa huomioon, että komissio työstää talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja verotuksesta vastaavan komission jäsenen välisessä 6. lokakuuta 2009 pidetyssä kokouksessa esitettyjen kysymysten johdosta parhaillaan ajatuksia ”innovatiivisen rahoituksen” soveltamisesta maailmanlaajuisiin haasteisiin, mukaan lukien rahasiirtojen verotus, esittääkseen ehdotuksia sopivana ajankohtana, ja että komission puheenjohtaja Barroso on vahvistanut tämän parlamentille 15. joulukuuta 2009 antamassaan lausunnossa,

G.

ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto kerää parhaillaan suuren yleisön näkemyksiä rahoitusalan verotuksesta osana Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn G20-kokouksen esittämää pyyntöä,

H.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on olemassa erilaisia rahasiirtoihin kohdistuvia veroja ja maksuja; ottaa huomioon, että kansalliset verot ja tullit koskevat yleensä vain valikoituja omaisuuseriä; toteaa, että Belgia ja Ranska ovat hyväksyneet valuutanvaihtoveroa koskevia säädöksiä kansallisella tasolla, mutta että ne tulevat voimaan vain mikäli kyseistä veroa ryhdytään soveltamaan EU:n tasolla,

I.

ottaa huomioon, että pääoman hankinnasta perittävät välilliset verot, kuten uusista osakkeista maksettava leimavero, arvopapereista maksettava lunastusmaksu ja toiminnan uudelleenjärjestelystä maksettava maksu aiheuttavat syrjintää, kaksinkertaista verotusta ja erilaisia käytäntöjä, jotka haittaavat pääoman vapaata liikkuvuutta,

J.

ottaa huomioon, että rahasiirtojen määrä on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt valtavasti ja nopeasti verrattuna tavaroiden ja palveluiden kaupan määrään, ja toteaa, että tähän ovat syynä muun muassa nopeasti kasvavat johdannaismarkkinat,

K.

ottaa huomioon, että G20-johtajilla on kollektiivinen vastuu kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten lieventämisestä sekä omissa jäsenvaltioissaan että kehitysmaissa, joille kriisin välillisistä vaikutuksista on ollut vakavia seurauksia; ottaa huomioon, että rahasiirroista perittävä vero edistäisi omalta osaltaan kriisistä aiheutuneiden kustannusten kattamista,

1.

katsoo, että Euroopan unionin olisi G20-kokousten kansainvälisissä puitteissa sovittava yhteinen kanta niihin vaihtoehtoihin, joilla rahoitusala osallistuisi kohtuullisessa määrin niiden kustannusten maksamiseen, jotka se on aiheuttanut reaalitaloudelle tai jotka liittyvät hallituksen toimiin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi; katsoo, että EU:n olisi G20:n tekemän työn ohella ja sitä vastaavasti kehitettävä oma strategiansa, kun on kyse erilaisista mahdollisista toimintavaihtoehdoista;

2.

katsoo objektiiviseen analyysiin perustuvan, johdonmukaisen EU:n kannan saavuttamista silmällä pitäen, että komission olisi laadittava riittävän ajoissa ennen seuraavaa G20-huippukokousta vaikutustenarviointi maailmanlaajuisesta rahasiirroista perittävästä verosta ja arvioitava siinä sekä sen hyödyt että haitat;

3.

Vaatii komissiota arvioinnissa tarkasti pohtimaan seuraavia näkökohtia:

(a)

rahasiirroista peritystä verosta aikaisemmin saadut kokemukset, erityisesti verojenkiertämispyrkimykset ja pääoman ja palvelujen tarjoamisen siirtäminen toiselle paikkakunnalle sekä erityisesti tällaisten verojen vaikutus yksittäisiin sijoittajiin ja pk-yrityksiin;

(b)

hyödyt ja haitat, jos rahasiirroista perittävä vero otetaan käyttöön ainoastaan Euroopan unionissa, verrattuna sen käyttöönottoon maailmanlaajuisesti ja verrattuna nykyiseen tilanteeseen;

(c)

mahdollisuudet tuottaa merkittäviä tuloja verrattuna muihin verotulojen lähteisiin ottaen huomioon keräämiskulut ja tulojen jakaminen maiden kesken;

(d)

se tosiasia, että rahasiirroista perittävistä veroista maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla saatavia mahdollisia tuloja arvioitaessa olisi otettava huomioon eri vaihtoehdot ja samalla kvantifioitava rahasiirtojen kustannusten lisääntyminen kaikilla potentiaalisilla markkinoilla (virallisten pörssien välityksellä tapahtuvat siirrot, tiskin yli tapahtuvat siirrot) sekä yritysten välisissä liiketoimissa (business-to-business, B2B) ja yritysten ja kuluttajien välisissä liiketoimissa (Business to Consumers, B2C);

(e)

se tosiasia, että arvioinnissa olisi otettava huomioon myös eri vaihtoehtoihin sisältyvät mahdollisuudet vaikuttaa hintatasoon ja hintojen vakauteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä rahasiirtoihin ja likviditeettiin;

(f)

millainen rahasiirroista perittävästä verosta on tehtävä, jotta voitaisiin lieventää pääoman hankintaan sovellettaviin välillisiin veroihin yleensä liittyviä kielteisiä sivuvaikutuksia;

(g)

missä määrin rahasiirroista perittävä vero edistäisi osaltaan rahoitusmarkkinoiden vakauttamista vaikuttamalla liialliseen lyhyellä aikavälillä käytävään kauppaan ja spekulointiin sekä avoimuuteen;

(h)

ehkäisisikö rahasiirroista perittävä vero rahoituskriisin tulevaisuudessa kohdistumalla tietyntyyppisiin ”ei-toivottuihin” rahoitustapahtumiin, jotka komissio määrittelisi;

4.

painottaa, että kaikissa ratkaisuissa on ehdottomasti pyrittävä välttämään EU:n kilpailukyvyn heikentämistä tai kestävien investointien, innovaation ja kasvun vaikeuttamista, koska niistä on hyötyä reaalitaloudelle ja yhteiskunnalle;

5.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon pankkialan tarve kerätä tervettä pääomaa, jotta varmistetaan pankkijärjestelmän kyky rahoittaa reaalitalouden investointeja; toteaa lisäksi, että on tärkeää estää kohtuuton riskien otto;

6.

kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin erilaiset rahasiirtojen verotusvaihtoehdot voivat hyödyttää EU:n talousarviota;

7.

kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, missä määrin nyt pohdittavina olevia vaihtoehtoja voitaisiin käyttää myös innovatiivisina rahoitusmekanismeina, joilla tuettaisiin ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen vaikutusten lieventämistä kehitysmaissa sekä rahoitettaisiin kehitysyhteistyötä;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0330.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0028.

(3)  EUVL L 46, 21.2.2008, s. 11.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/43


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Yhtenäinen euromaksualue

P7_TA(2010)0057

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta

2010/C 349 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin 4. toukokuuta 2006 antaman yhteisen julkilausuman yhtenäisestä euromaksualueesta,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin elokuussa 2007 julkaiseman Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 71 yhtenäisen euromaksualueen taloudellisista vaikutuksista,

ottaa huomioon maksupalveluista sisämarkkinoilla 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (1) (maksupalveludirektiivi),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 12. maaliskuuta 2009 antaman päätöslauselman yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta (2),

ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin 24. maaliskuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman tulevaa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmää koskevan liiketoimintamallin perusperiaatteista,

ottaa huomioon komission 22. heinäkuuta 2009 julkaiseman toisen mielipidetutkimuksen julkishallinnon valmiuksista SEPA:an siirtymiseksi,

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) toteuttaminen: etenemissuunnitelma” 2009–2012 (KOM(2009)0471),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (3),

ottaa huomioon komission 30 päivänä lokakuuta 2009 päivätyn työasiakirjan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltuvuudesta SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän monenvälisiin pankkimaksuihin (SEC(2009)1472,

ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2009 julkaiseman toisen vuotuisen edistymiskertomuksen SEPA:an siirtymisestä,

ottaa huomioon neuvoston 2. joulukuuta 2009 antamat päätelmät yhtenäisestä euromaksualueesta,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) pyritään maksupalvelujen yhtenäisiin markkinoihin, joihin kuuluu tehokas kilpailu eikä rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä tehdä eroa,

B.

ottaa huomioon, että SEPA ei ole ainoastaan Euroopan maksuneuvoston itsesääntelyyn perustuva aloite, vaan myös huomattava julkisen politiikan aloite, joka vahvistaa talous- ja rahaliittoa sekä tulevaa EU 2020 -strategiaa; ottaa huomioon, että SEPAa tuetaan maksupalveludirektiivillä, mikä antaa tarvittavan yhtenäistetyn oikeudellisen kehyksen; ottaa huomion, että SEPAn menestyminen on siten erityisen kiinnostavaa parlamentin kannalta,

C.

ottaa huomioon, että SEPA:n päätöksentekomenettely on tällä hetkellä Euroopan maksuneuvoston vastuulla, jolloin vain pankit tekevät päätöksiä SEPA-tuotteista välittämättä loppukäyttäjien pyynnöistä,

D.

ottaa huomioon, että SEPA-järjestelmä alkoi virallisesti 28. tammikuuta 2008, jolloin otettiin käyttöön tilisiirtoihin tarkoitettu SEPA-maksuväline, kun taas SEPA:n korttien kehys on ollut voimassa 1. tammikuuta 2008 lähtien, ja SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän on määrä alkaa 2. marraskuuta 2009,

E.

ottaa huomioon, että kuluttajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että SEPA:n tuotteiden ominaisuuksien pitäisi vasta nykyisten loppukäyttäjien tarpeita etenkin suoraveloitusta koskevien valtakirjojen tarkastuksen suhteen; pitää toivottavana, että kehitys kulkisi tämän kysymyksen ratkaisemisen suuntaan,

F.

ottaa huomioon, että SEPA-instrumentteihin siirtymiselle ei ole asetettu määräaikaa, ja ottaa huomioon, että valtaosa komission julkiseen kyselyyn vastanneista osapuolista kannatti ajatusta määräajan asettamisesta SEPA:n siirtymisen edistämiseksi,

G.

ottaa huomioon, että sisämarkkinoista ja palveluista vastaavaksi komissaariksi valittu henkilö totesi parlamentin kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa aikovansa ehdottaa komission hyväksyttäväksi lainsäädäntöaloitetta, jonka tavoitteena olisi asettaa määräaika tai määräaikoja SEPA:n suoraveloitus- ja tilisiirtotuotteisiin siirtymiselle, minkä lisäksi hän aikoo ehdottaa aloitetta hallinnoinnin parantamiseksi,

H.

ottaa huomioon, että siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen on ollut hidasta: elokuussa 2009 vain 4,5 prosenttia kaikista maksutapahtumista tehtiin SEPA-tilisiirtona, ja ottaa huomioon, että alkujaan suunniteltu määräaika tilisiirtojen, suoraveloitusten ja korttimaksujen valtaosan suorittamisesta SEPA:n avulla vuoden 2010 loppuun mennessä on havaittu epärealistiseksi,

I.

ottaa huomioon, että julkishallinnon siirtyminen SEPA-instrumentteihin on myöhässä odotettua enemmän useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka julkishallinnon pitäisi olla vauhdittamassa suuren enemmistön siirtymistä SEPA:n käyttäjiksi,

J.

ottaa huomioon, että kaikki asianomaiset sidosryhmät – lainsäätäjät, pankkisektori ja maksupalvelujen käyttäjät – ovat mukana SEPA:n perustamisessa,

K.

ottaa huomioon, että ainoastaan rajatylittäviin maksuihin tarkoitetut SEPA-välineet eivät riitä varmistamaan SEPA-hankkeen menestystä, sillä sirpaloituminen jatkuisi, joten pankkialan ja sen asiakkaiden odottamat hyödyt eivät toteutuisi,

L.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 924/2009 säädetään suoraveloitusten monenvälisiä toimitusmaksuja koskevasta oikeusvarmuudesta siirtymäaikana 31. lokakuuta 2012 saakka, jolloin alan olisi kehitettävä yhteinen pitkän aikavälin liiketoimintamalli SEPA-suoraveloitusten toimintaa varten EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti,

M.

ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan keskuspankki ilmoittivat maaliskuussa 2009, että yksittäisten suoraveloitusten monenvälisten toimitusmaksujen olemassaolo 31. lokakuuta 2012 jälkeen on perusteetonta, ja ottaa huomioon, että komissio teetti julkisen kyselyn EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta SEPA:n suoraveloituksen pankkien välisiin maksuihin,

N.

ottaa huomioon, että monenvälisten toimitusmaksujen soveltaminen olisi ehdottomasti ratkaistava myös SEPA:n korttilainsäädännön kehykseen perustuvan EU:n korttiratkaisun löytämiseksi,

O.

ottaa huomioon, että nykyisten suoraveloitusvaltakirjojen oikeudellisen voimassaolon jatkuminen kaikissa jäsenvaltioissa olisi varmistettava, sillä uusien suoraveloitusvaltakirjojen allekirjoittaminen olisi hankalaa siirryttäessä kansallisista suoraveloitusjärjestelmistä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään, katsoo kuitenkin, että näiden valtakirjojen ylläpito ei vaikuta SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän varhaiseen täytäntöönpanoon, paitsi jos nykyisten valtakirjojen siirtämiseen löydetään ratkaisu,

1.

painottaa jatkuvaa tukeaan SEPA-järjestelmälle, johon kuuluu tehokas kilpailu ja jossa ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä;

2.

pitää valitettavana, että SEPA:n toteuttamista koskevassa parlamentin päätöslauselmassa 12. maaliskuuta 2009 mainittujen kysymysten ratkaisu ei ole edistynyt juuri lainkaan päätöslauselman hyväksymisen jälkeen, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä osallistumaan SEPA:n aikaansaamiseen ja edistämään sitä;

3.

pitää myönteisenä komission syyskuussa 2009 hyväksymää SEPA:n etenemissuunnitelmaa ja tukee täysin siihen sisältyviä toimia kuudella ensisijaisella alalla; lisätä tietoisuutta SEPA:sta ja tiedottaa SEPA:n tuotteista; suunnitella vakaa oikeudellinen ympäristö SEPA:lle ja lujittaa sen noudattamista; edistää innovaatioita; huolehtia tarvittavasta standardoinnista, yhteentoimivuudesta ja turvallisuudesta; selkeyttää ja parantaa SEPA:n hallinnointia;

4.

kehottaa komissiota asettamaan SEPA-välineisiin siirtymiselle selkeän, asianmukaisen ja sitovan määräajan, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 31. joulukuuta 2012, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava SEPA-standardien mukaisesti;

5.

kehottaa Euroopan maksuneuvostoa ottamaan huomioon loppukäyttäjien pyynnöt ja muuttamaan vastaavasti sääntöjään;

6.

tukee täysin komission aikomusta julkishallintojen siirtymäprosessin vauhdittamisesta laatimalla kansalliset yhtenäiset ja koordinoidut siirtymäohjelmat; pitää tässä mielessä myönteisenä komission pyrkimyksiä tutkia jäsenvaltioiden julkishallintojen valmiuksia ja siirtymistä SEPA-järjestelmään ja julkaista tiedot, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan osaa näihin tutkimuksiin;

7.

kehottaa komissiota kaikkien sidosryhmien kuulemisen jälkeen viimeistään 30. syyskuuta 2010 selkeyttämään kysymystä SEPA:n suoraveloitusten yhtenäistetyn pitkän aikavälin taloudellisesta mallista, jonka on oltava sovellettavissa kaikkialla Euroopassa, kustannustehokas ja miellyttävä käyttää; vaatii, että tämä malli on kehitettävä läheisessä yhteistyössä maksualan ja komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

8.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä kannattamaan eurooppalaisen korttijärjestelmän perustamista joko kokonaan uudeksi järjestelmäksi, nykyisten järjestelmien väliseksi liitoksi tai jonkun nykyisen järjestelmän laajennukseksi; kehottaa tässä mielessä komissiota taas selkeyttämään korttimaksujen monenvälisten toimitusmaksujen kysymystä ja kehottaa pankkialaa etsimään asianmukaisia ratkaisuja yhdessä komission kanssa EY:n kilpailulainsäädännön ja yhteisön sääntelykehyksen mukaisesti;

9.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyiset suoraveloitusvaltakirjat ovat edelleen oikeudellisesti voimassa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmässä; korostaa, että siirtyminen nykyisestä suoraveloitusjärjestelmästä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään ei saisi aiheuttaa taakkaa kuluttajille;

10.

vaatii, että kuluttajilla pitäisi olla selkeät tiedot entisen ja uuden järjestelmän eroista;

11.

kehottaa komissiota tarkkailemaan siirtymistä SEPA-välineisiin ja varmistamaan, että se ei johda maksujärjestelmän kallistumiseen EU:n kansalaisten kannalta;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0139.

(3)  EYVL L 266, 9.10.2009, s. 11.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/46


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tuoteväärennösten torjuntaa koskeva kauppasopimus (ACTA)

P7_TA(2010)0058

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ACTA-neuvottelujen avoimuudesta ja tilanteesta

2010/C 349 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 218 artiklan,

ottaa huomioon 9. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta seuraavaa vaalikautta varten (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman, jota käsitellään parlamentin kantana ensimmäisessä käsittelyssä (2) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD)),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan (3),

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 annetun Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevien Euroopan unionin neuvottelujen tilanteesta,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 8 artiklan,

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY,

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi),

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja muut OECD-maat käynnistivät vuonna 2008 neuvottelut uudesta useammankeskisestä sopimuksesta, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen ja torjua väärennöksiä ja laitonta valmistusta (väärentämisenvastainen kauppasopimus, ACTA), ja sopivat yhteisesti luottamuksellisuuslausekkeesta,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 11. maaliskuuta 2009 antamassaan mietinnössä komissiota välittömästi julkistamaan kaikki käynnissä oleviin väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat,

C.

ottaa huomioon, että komissio vakuutti 27. tammikuuta 2010 sitoutuvansa lujittamaan yhteistoimintaansa parlamentin kanssa ”tiedottamalla sille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusneuvottelujen kaikissa vaiheissa (…) erityisesti kauppa-asioissa ja muissa hyväksyntämenettelyä edellyttävissä neuvotteluissa siten, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla” parlamentin 9. helmikuuta 2010 tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta seuraavaa vaalikautta varten antaman päätöslauselman mukaisesti,

D.

ottaa huomioon, että neuvoston edustajat ovat osallistuneet ACTA-neuvottelukierroksille komission edustajien kanssa,

E.

ottaa huomioon, että komissio on perussopimusten vartijana velvollinen noudattamaan unionin säännöstöä neuvotellessaan EU:n lainsäädäntöön vaikuttavista kansainvälisistä sopimuksista,

F.

ottaa huomioon, että julkisuuteen vuodettujen asiakirjojen mukaan ACTA-neuvotteluissa käsitellään muun muassa vireillä olevaa EU:n lainsäädäntöä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2005/0127(COD) – teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävät rikosoikeudelliset toimenpiteet (IPRED-II)) ja niin sanotusta televiestintäpaketista sekä sähköistä kaupankäyntiä ja tietosuojaa koskevasta voimassa olevasta EU:n lainsäädännöstä,

G.

ottaa huomioon, että EU:n jatkuvia pyrkimyksiä yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ei saa kiertää kauppaneuvotteluilla, jotka jäävät EU:n tavallisten päätöksentekomenettelyjen ulkopuolelle,

H.

toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi kehitetään estämättä innovointia tai kilpailua, heikentämättä teollis- ja tekijänoikeuksien rajoituksia ja henkilötietojen suojaa, rajoittamatta vapaata tiedonkulkua ja rasittamatta tarpeettomasti laillista kaupankäyntiä,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tekemässä ACTA-sopimuksessa on noudatettava EU:lle asetettuja yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevia oikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu erityisesti direktiivissä 95/46/EY, direktiivissä 2002/58/EY sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on ollut voimassa 1. joulukuuta 2009 lähtien,

K.

ottaa huomioon, että sen on Lissabonin sopimuksen tultua voimaan hyväksyttävä ACTA-sopimuksen teksti, ennen kuin sopimus tulee voimaan EU:ssa,

L.

ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut tiedottamaan Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen kaikissa vaiheissa,

1.

huomauttaa, että komissiolla on 1. joulukuuta 2009 lähtien ollut oikeudellinen velvoite tiedottaa Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa;

2.

on huolissaan ACTA-neuvottelujen vähäisestä avoimuudesta, joka on ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hengen ja kirjaimen kanssa; on erittäin huolissaan siitä, ettei oikeusperustaa vahvistettu ennen ACTA-neuvottelujen käynnistämistä ja ettei neuvotteluvaltuutukselle pyydetty parlamentin hyväksyntää;

3.

kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan yleisön ja parlamentin käyttöön ACTA-neuvottelujen tekstit ja yhteenvedot perussopimusten ja asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

4.

kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan ennakoivasti ACTA-neuvottelukumppaneiden kanssa, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset automaattisesti luottamuksellisiksi määritellyt lisäneuvottelut, sekä tiedottamaan parlamentille täysimääräisesti ja hyvissä ajoin tätä koskevista aloitteistaan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia ennen Uudessa-Seelannissa huhtikuussa 2010 järjestettävää seuraavaa neuvottelukierrosta, vaatimaan, että avoimuuskysymys otetaan kokouksen esityslistalle, ja ilmoittamaan parlamentille neuvottelukierroksen tuloksista heti sen päätyttyä;

5.

korostaa, että ellei parlamentille tiedoteta välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen kaikissa vaiheissa, se pidättää oikeuden ryhtyä toimivaltuuksiensa turvaamiseksi asiaankuuluviin toimiin, joihin kuuluu asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;

6.

pitää valitettavana osapuolten tarkoituksellista valintaa olla neuvottelematta Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) kaltaisten vakiintuneiden kansainvälisten elinten välityksellä, joilla on toimivia julkisen tiedottamisen ja kuulemisen välineitä;

7.

kehottaa komissiota tekemään arvioinnin ACTA-sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksista perusoikeuksiin ja tietosuojaan, EU:ssa meneillään oleviin pyrkimyksiin yhdenmukaistaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ja sähköiseen kaupankäyntiin, ennen kuin EU hyväksyy konsolidoidun ACTA-sopimustekstin, sekä kuulemaan parlamenttia hyvissä ajoin arvioinnin tuloksista;

8.

panee tyytyväisenä merkille komission lausumat, joiden mukaan ACTA-sopimus koskee vain nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista eikä vaikuta aineellisen teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseen Euroopan unionissa;

9.

kehottaa komissiota jatkamaan ACTA-neuvotteluja ja rajoittamaan ne niin, että ne koskevat vain olemassa olevaa eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävää järjestelmää väärennösten torjumiseksi; katsoo, että uusiin ACTA-neuvotteluihin olisi otettava mukaan entistä enemmän kehitysmaita ja nopeasti kehittyvän talouden maita, jotta voidaan saavuttaa mahdollinen monenvälinen neuvottelutaso;

10.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ACTA-sopimuksen määräykset – erityisesti sen määräykset tekijänoikeuksien valvonnasta digitaalisessa ympäristössä – pannaan täytäntöön unionin säännöstön mukaisesti; vaatii, ettei EU:n rajoilla suoriteta henkilötarkastuksia, ja pyytää täydellistä selvitystä kaikista sopimuslausekkeista, joiden nojalla raja- ja tulliviranomaiset voisivat ilman lupaa tutkia ja takavarikoida tiedontallennusvälineitä, kuten kannettavia tietokoneita, matkapuhelimia ja MP3-soittimia;

11.

katsoo, että jotta voidaan kunnioittaa perusoikeuksia, kuten oikeutta sananvapauteen ja oikeutta yksityisyyteen, sekä noudattaa täysin toissijaisuusperiaatetta, ehdotetussa sopimuksessa ei saisi sallia ns. kolmannen rikkomuksen periaatteeseen perustuvia menettelyjä, sillä olisi noudatettava täysin parlamentin (muutos)direktiivin 2009/140/EY 1 artiklan 1 alakohdan b alakohdasta tekemää päätöstä, jossa vaaditaan lisäämään direktiivin 2002/21/EY 1 artiklaan uusi 3 a kohta kolmannen rikkomuksen periaatteesta; katsoo, että kaikkiin sopimuksiin on sisällyttävä määräys, jonka mukaan henkilön internet-yhteyden sulkeminen edellyttää tuomioistuimessa etukäteen tapahtuvaa tutkintaa;

12.

painottaa, että yksityisyyden suoja ja tietosuoja ovat Euroopan unionin keskeisiä arvoja, jotka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja joita on noudatettava kaikissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti hyväksytyissä EU:n politiikoissa ja säännöissä;

13.

toteaa, että ACTAn säännöt ja erityisesti toimenpiteet, joilla pyritään rajat ylittäviä tarkastuksia ja takavarikkoja koskevien valtuuksien vahvistamiseen, eivät saisi väärennösten torjumisen varjolla estää laillisten, kohtuuhintaisten ja turvallisten lääkkeiden maailmanlaajuista saatavuutta – mukaan luettuina innovatiiviset lääkkeet ja rinnakkaisvalmisteet;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä ACTA-neuvotteluihin osallistuvien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0009.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0114.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0634.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/49


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta

P7_TA(2010)0059

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta annetusta asetuksesta

2010/C 349 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti vuoden 1979 oikeuttamislausekkeen,

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 (2007/0289(CNS)),

ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008,

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) V osaston 1 luvun,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 207 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että oikeuttamislauseke on Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeusperusta yleiselle tullietuusjärjestelmälle (GSP),

B.

ottaa huomioon, että yhteisö on myöntänyt vuodesta 1971 kehitysmaille tullietuuksia yleisessä tullietuusjärjestelmässään,

C.

ottaa huomioon, että sitä on kuultu komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 (KOM(2007)0857),

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009,

E.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen V osaston 1 luvun mukaan Euroopan unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteisiin ja unionin tavoitteena on edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys,

F.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla toimenpiteistä, joilla määritellään puitteet yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi,

1.

tunnustaa yleisen tullietuusjärjestelmän merkityksen, koska se antaa kehittyneille maille mahdollisuuden tarjota ei-vastavuoroisen etuuskohtelun kehitysmaista peräisin oleville tuotteille;

2.

muistuttaa, että Euroopan yhteisön vuonna 1971 perustamaa yleistä tullietuusjärjestelmää perusteltiin välineenä, jolla voitaisiin oikaista kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välisen kaupan epätasapainoa, ja siten sen odotettiin myötävaikuttavan kehitysmaiden kestävään kehitykseen; katsoo, että GSP on ollut EY:n ja EU:n kaupan väline, jolla kehitysmaita on autettu saamaan tuloja kansainvälisestä kaupasta ja jolla on näin edistetty kehitysmaiden kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa;

3.

panee merkille, että nykyisen GSP-asetuksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2011; ottaa huomioon tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavan uuden asetuksen antamiseen tarvittavan ajan ja kehottaa sen vuoksi komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle 1. kesäkuuta 2010 mennessä ehdotuksen tarkistetuksi GSP-asetukseksi;

4.

katsoo, että GSP-etuudet olisi suunnattava niitä kipeimmin tarvitseville kehitysmaille, joten edunsaajamaiden uuden luettelon olisi ilmennettävä kehitysmaiden tämänhetkistä taloustilannetta;

5.

korostaa, että kaikkien GSP+-edunsaajamaiden olisi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä ratifioitava että myös pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 ILO:n ja YK:n yleissopimusta, jotka on lueteltu GSP-asetuksen liitteessä III;

6.

korostaa suuremman avoimuuden ja demokraattisen tilivelvollisuuden tarvetta siinä, miten tutkintamenettelyt käynnistetään ja pannaan toimeen; pyytää näin ollen, että sille toimitetaan kaikki tiedot ja että komissio ottaa sen asianmukaisesti mukaan kaikkiin GSP- ja GSP+-menettelyjen eri vaiheisiin, myös edunsaajamaaluetteloita koskevan neuvoston ehdotuksen käsittelyyn;

7.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti Sri Lankan tilannetta ja Sri Lankan hallitusta toimimaan nopeasti tilanteen normalisoimiseksi maassa ennen kuin GSP+-etuuksien väliaikainen poistaminen pannaan varsinaisesti täytäntöön;

8.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ihmisoikeustilannetta Kolumbiassa ja tiedottamaan siitä parlamentille;

9.

kehottaa komissiota jatkamaan johdonmukaista GSP+-politiikkaa, erityisesti käsitellessään mahdollista etuuksien väliaikaista poistamista ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä, ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan kyseiseen prosessiin;

10.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle ennen nykyisen GSP-asetuksen soveltamiskauden päättymistä ja hyvissä ajoin ennen seuraavasta asetuksesta käytävää keskustelua kertomuksen 27 yleissopimuksen ratifioinnin ja täytäntöönpanon tilasta kussakin erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaassa; kehottaa komissiota määrittelemään tarkistetussa GSP-asetuksessa valvontaelimet, joiden tehtävänä on antaa suositukset siitä, olisiko yksittäisten maiden toteutettava lisätoimenpiteitä yleissopimuksen tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi; katsoo, että komission on arvioitava kertomuksessaan myös erityisen kannustusmenettelyn tehokkuutta tavoitteensa saavuttamisessa ja suositettava tarvittaessa liitteen III tarkistamista;

11.

pyytää komissiota säätämään tarkistetussa GSP-asetuksessa säännöllisestä arvioinnista, jolla seurataan, miten kukin edunsaajamaa on noudattanut GSP+-velvoitteitaan, ja varmistamaan näin, ettei ole mitään 15 artiklan 1 tai 2 kohdassa eikä 16 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita etuusmenettelyjen väliaikaiseen peruuttamiseen; kehottaa toimittamaan kyseisen vuotuisen kertomuksen parlamentille ja neuvostolle;

12.

kehottaa komissiota ennen järjestelmän tarkistamista toteuttamaan arvioinnin yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutuksista ajanjaksolla 1. tammikuuta 2006–31. joulukuuta 2009 ja arvioimaan, miten järjestelmän alkuperäiset tavoitteet on saavutettu kunkin maan erityisten sosioekonomisten indikaattorien osalta ja varsinkin köyhyyden poistamisen osalta; edellyttää, että tulokset toimitetaan myös parlamentille ja neuvostolle; katsoo, että uudessa ehdotuksessa tarkistetuksi GSP-asetukseksi on otettava aiheellisesti huomioon vaikutustenarviointien tulokset;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/51


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
YUTP:aa koskeva vuosittainen selvitys 2008

P7_TA(2010)0060

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008 (2009/2057(INI))

2010/C 349 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (1),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen, erityisesti näin muutetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta ja erityismääräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta”,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ja 11. joulukuuta 2008 hyväksytyn mainitun strategian täytäntöönpanokertomuksen,

ottaa huomioon edellä mainitun talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

ottaa huomioon seuraavat päätöslauselmansa YUTP:tä koskevista vuosittaisista selvityksistä: 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuodesta 2006 (2) ja 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuodesta 2007 (3),

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvistä institutionaalisista näkökohdista (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0023/2010),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja ottaa huomioon, että tarvitaan uutta lähestymistapaa ja lisää määrärahoja, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin demokraattisesti, yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti,

B.

toteaa, että Euroopan unionin olisi kansainvälisissä suhteissaan kehitettävä edelleen ulkopolitiikkansa tavoitteita, vaalittava ja puolustettava arvojaan ja etujaan ja edistettävä osaltaan kansalaistensa suojelua sekä puolustettava näitä arvoja maailmanlaajuisesti edistääkseen osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, turvaamista sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista; katsoo, että ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, kuuluvat EU:n ulkoisen toiminnan keskiöön, ja toteaa, että perusoikeuskirja sitoo nykyisin EU:n ulkoista toimintaa,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uuden ulottuvuuden unionin ulkoiseen toimintaan, YUTP mukaan luettuna, mikä yhdessä EU:n oikeushenkilöyden ja siihen liittyvien toimielimiä koskevien uudistusten kanssa – erityisesti komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”varapuheenjohtajan / korkean edustajan”) virka sekä EU:n ulkosuhdehallinnon perustaminen – voisi merkittävällä tavalla edistää unionin ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja lisätä merkittävästi unionin vaikutusvaltaa kansainvälisissä yhteyksissä,

D.

ottaa huomioon, että EU:n toimien oikea-aikaisuutta poliittisissa kriiseissä ja alueellisissa konflikteissa on pyrittävä parantamaan; toteaa, että nykyiset päätöksenteko- ja rahoitusvälineet voivat hankaloittaa oikea-aikaisia ja kattavia toimia ja että on löydettävä keinoja, joilla yksimielisyyssäännön käyttöä voidaan entisestään rajoittaa ja välttää,

E.

katsoo, että Euroopan unionin yhteisten etujen täsmällinen määrittely ja toimiminen niiden mukaisesti edistävät keskeisellä tavalla unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että on tärkeää varmistaa, että kaikki sovitut toimintalinjat ja toteutettavat toimet ovat myös kansainvälisen oikeuden sekä YK:n peruskirjassa vahvistettujen periaatteiden mukaisia,

F.

katsoo, että rauhan, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen maailmanlaajuisesti on EU:n ulkopolitiikan keskeinen tavoite,

G.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti varapuheenjohtaja / korkea edustaja auttaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan ulkoisen toiminnan eri alojen sekä näiden alojen ja unionin muiden toimialojen keskinäisen johdonmukaisuuden,

H.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulopäivästä lähtien Euroopan unioni käyttää kaikkia Euroopan yhteisön oikeuksia ja täyttää kaikki sen velvoitteet ja jatkaa samalla Euroopan unionin olemassa olevien oikeuksien käyttämistä ja sen velvoitteiden täyttämistä,

I.

katsoo, että uusien turvallisuushaasteiden vuoksi siviilitoimien ja sotilaallisten toimien lujittamista, yhdistämistä ja tasapainottamista on painotettava entistä tehokkaammin konfliktienehkäisyn ja -ratkaisun, kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen yhteydessä,

J.

katsoo, että kun Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) käyttöönotosta on kulunut kymmenisen vuotta, joiden aikana on suoritettu 23 kriisinhallintaoperaatiota, sen sotilaallisia ja siviilivoimavaroja on lisättävä ja sen rakenteita on vahvistettava, jotta se vastaa asianmukaisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) roolia YUTP:n tukemisessa ja kansainvälisen turvallisuuden varmistamisessa,

Euroopan unionin ulkoisen toiminnan periaatteet

1.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja asianomaisia yksiköitä kehittämään – tarkoituksenaan syventää unionin kollektiivista strategista pohdintaa – johdonmukaisen EU:n ulkopoliittisen strategian, joka perustuisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin; katsoo, että tässä strategiassa olisi yksilöitävä selkeästi EU:n yhteiset turvallisuusedut ja sen olisi siten toimittava poliittisen päätöksenteon sekä EU:n ulkoisen toiminnan laatimisen, rahoituksen, toteuttamisen ja valvonnan viitekehyksenä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan Euroopan parlamentin ja sen asiaankuuluvat yksiköt täysimääräisesti mukaan näihin pyrkimyksiin; katsoo, että sen ohjaaviksi periaatteiksi olisi otettava ihmisten turvallisuutta käsittelevän tutkimusryhmän vuonna 2007 antamassa Madridin raportissa määritelty ihmisten turvallisuuden käsite ja vuosituhatjulistuksen seurantakokouksen tuloksista laaditussa vuoden 2005 yhteenvedossa määritelty suojeluvastuun käsite;

Neuvoston YUTP:tä koskeva vuosittainen selvitys 2008

2.

pitää myönteisenä sitä, että neuvosto on pyrkinyt soveltamaan strategisempaa, aihekohtaisempaa ja tehostetumpaa lähestymistapaa vuosittaista selvitystä laatiessaan; pitää tunnustuksen arvoisena myös sitä, että neuvosto on ottanut käyttöön avoimemman rakenteen siten, että selvityksen pääluvuissa kuvataan aikaisempia toimia ja erityisesti tulevaisuudennäkymiä YUTP:n alalla; panee merkille myös selvityksen laajentamisen ulkoisen toiminnan alueellisen toimintaympäristön osalta;

3.

korostaa jälleen kerran, että selvitystä ei tule rajoittaa vain YUTP-toimien kuvaamiseen ja että sen tulisi toimia välineenä, joka mahdollistaa Euroopan parlamentin kanssa käytävän vuoropuhelun YUTP:tä koskevan strategisemman lähestymistavan kehittämisestä; suosittelee, että YUTP:tä koskevasta vuosittaisesta selvityksestä tehdään vuosittainen raportti, jossa käsitellään EU:n ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanoa ja arvioidaan sen vaikuttavuutta ja hahmotellaan sen tulevaa suuntaa; suosittelee, että kertomukseen sisällytetään enemmän viittauksia ulkoisten toimien rahoitustarpeisiin ja taloudelliseen vaikutukseen;

4.

uskoo laaja-alaisemman ja kattavamman lähestymistavan tuomaan lisäarvoon YUTP:n selvityksissä, erityisesti niiden luvuissa, jotka koskevat alueellisia ryhmiä ja kumppaneita sekä YUTP/YTPP-operaatioiden ja muiden EU:n roolia globaalina toimijana edistävien välineiden välisiä yhteyksiä; katsoo, että tällainen näkökulma antaisi muun muassa paremman yleiskuvan kokonaisvaikutuksesta, joka EU:n rahoituksella on tietyllä alueella;

5.

toistaa kantansa, jonka mukaan YUTP:n demokraattista legitimiteettiä olisi lisättävä siten, että parlamenttia kuullaan YTPP-toimien käynnistämisestä ja että tarvittaessa päätöksissä otetaan huomioon parlamentin hyväksymät kannat ja viitataan niihin; katsoo, että mainittuun kuulemiseen olisi sisällytettävä valitun toimintalinjan perustelut ja selvitys siitä, kuinka asianomaiset tehtävät liittyvät kyseisiin EU:n ja kansainvälisiin toimiin, mitkä ovat rahoitusvaikutukset ja miten toimintalinja vaikuttaa EU:n muihin välineisiin;

Lissabonin sopimuksen vaikutukset

6.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, sillä näin EU saa välineitä, joiden avulla se voi entisestään vahvistaa rooliaan ja näkyvyyttään kansainvälisissä yhteyksissä; korostaa tältä osin tärkeää tehtävää, joka kunkin jäsenvaltion, neuvoston ja uuden varapuheenjohtajan / korkean edustajan on suoritettava pantaessa sopimuksen kirjalliset määräykset täytäntöön tosiasiallisina ja merkittävinä toimina siten, että lujitetaan EU:n suhteita sen naapureihin ja strategisiin kumppaneihin ja vakiinnutetaan sen johtajuutta monenvälisillä foorumeilla; pitää tärkeänä perustamissopimuksen määräystä, jonka mukaan unionin toimivalta YUTP:n alalla käsittää nyt kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen;

7.

toteaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ”huolehtii omalla tasollaan ja tässä ominaisuudessa unionin ulkoisesta edustuksesta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa”; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa rajoittaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan toimivaltaa ja että tässä yhteydessä on otettava kattavasti huomioon komission keskeinen rooli, koska se laatii ja ylläpitää yhteisön säännöstöä ulkosuhteiden alalla ja huolehtii lisäksi unionin ulkoisesta edustuksesta YUTP:aa lukuun ottamatta;

8.

pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan roolia ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajana ja sitä, että tämän edustajan on määrä toimia poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puheenjohtajana; odottaa näiden uusien roolien vahvistavan toimielinten välisiä yhteyksiä ja edistävän toimielinten välisen vuoropuhelun vakautta; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pohjaamaan työnsä kokemuksiin, joita on saatu eroavan korkean edustajan ja eroavan ulkosuhdekomissaarin säännöllisistä esiintymisistä parlamentin täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa sekä käytäntönä olevista epävirallisista kokouksista, jotta parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten kuulemista voitaisiin tehostaa ja siitä voitaisiin kehittää säännöllinen, järjestelmällinen ja pysyvä käytäntö;

9.

katsoo, että hallitustenvälisen yhteistyön pilarin ja yhteisöpilarin yhdistäminen sekä tehtävien yhdistäminen yhdeksi viraksi, jota varapuheenjohtaja / korkea edustaja hoitaa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan, voi lisätä YUTP-toimien legitimiteettiä sillä edellytyksellä, että parlamentti, neuvosto ja komissio käyvät kaikilla tasoilla yhdenvertaisina jatkuvaa strategista vuoropuhelua;

10.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi keskinäisen poliittisen yhteisvastuun hengessä pyrittävä yhä enemmän lähentämään toimia YUTP:n alalla;

11.

toistaa, että EU:n aktiivinen rooli maailmassa edellyttää riittävien varojen osoittamista EU:n talousarviossa; pitää valitettavana sitä, että YUTP:n määrärahat ovat jatkuvasti riittämättömiä, ja ilmaisee vakavan huolensa rahoitusvajeen vaikutuksista unionin kykyyn toteuttaa uskottavaa ja aktiivista ulkopolitiikkaa; korostaa tarvetta järjestää EU:lle tarvittavat rahoitusvälineet, joiden avulla se voi vastata johdonmukaisella ja riittävällä tavalla ennakoimattomiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, ja odottaa tässä yhteydessä tulevansa kuulluksi menettelyistä, jotka koskevat EU:n talousarvion määrärahojen nopeaa myöntämistä kiireellisten YUTP-toimien rahoittamiseen, ja saavansa osallistua niihin kattavasti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään samanaikaisesti tehokkaan viestintästrategian, jonka avulla Euroopan kansalaisille tiedotetaan entistä paremmin YUTP:n tavoitteista ja eduista, ja korostaa painokkaasti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan demokraattisen legitimiteetin ja valvonnan merkitystä;

12.

toistaa olevansa huolissaan siitä, että yleisten kustannusten rahoittamisesta sellaisissa EU:n operaatioissa, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ei saada avoimesti ja riittävästi tietoa, sillä Ateenan mekanismilla ei selvästikään kyetä antamaan yleiskuvaa kaikkien YUTP:n puitteissa toteutettujen operaatioiden taloudellisista vaikutuksista; pitää sen vuoksi myönteisenä käynnistysrahaston perustamista EU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja pyytää tulla kuulluksi sen hallinnoinnista EU-sopimuksen 36 artiklassa määriteltyjen parlamentin YUTP:aan ja YTPP:aan liittyvien yleisten oikeuksien mukaisesti; panee merkille, että Euroopan parlamentin lisääntynyt osallistuminen YUTP:n määrittelyyn, tarkkailuun ja seurantaan johtuu sekä YUTP:n ja YTPP:n välisestä yhteydestä, jota korostetaan EU-sopimuksen 42 artiklassa, että saman sopimuksen pöytäkirjaan N:o 1 kirjatusta parlamentaaristen valvontaoikeuksien laajentamisesta kansallisella ja unionin tasolla;

13.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja luomaan yhtenäisemmän, johdonmukaisemman ja tehokkaamman ulkopolitiikan; odottaa tältä osin, että unionin ulkopolitiikan perusarvot ja tavoitteet, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen, jotka on kirjattu nyt oikeudellisesti sitovaan perusoikeuskirjaan, ja unionin ulkopolitiikan painopisteet, kuten kriisinhallinta ja rauhanrakentaminen, otetaan asiaankuuluvasti huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon rakenteessa, myös henkilöresursseissa; toistaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa ja toiminnassa on säilytettävä Euroopan parlamentin oikeudet demokraattiseen ja talousarvion valvontaan;

14.

panee merkille, että Lissabonin sopimus vaikuttaa merkittävästi YUTP:hen hallinnollisten vastuutehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi ja kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että tukirakenteiden mittakaavaedut vähentävät hallintokustannuksia;

15.

korostaa, että EU:n erityisedustajien nimittämisen ja arvioimisen perusteita olisi selvennettävä siten, että otetaan huomioon myös kummankin sukupuolen asianmukainen edustus; muistuttaa, että Euroopan parlamentilla ei tätä nykyä ole keinoja asettaa kyseenalaiseksi yksittäistä EU:n erityisedustajan tehtävää, sillä tehtävän hoitamiseen osoitetut määrärahat sisältyvät momenttiin 19 03 06, joka kattaa kaikkien EU:n erityisedustajien tehtävät; kehottaa siksi lisäämään parlamentin valvontavaltaa EU:n erityisedustajien nimityksissä ja tehtävissä; katsoo, että EU:n erityisedustajista olisi asteittain luovuttava ja maakohtaisten EU:n edustustojen päälliköiden olisi otettava hoitaakseen heidän tehtävänsä ja että alueellista vastuuta hoitavien EU:n erityisedustajien on koordinoitava ja ohjattava poliittisesti EU:n edustustojen päälliköitä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa asianomaisissa valtioissa EU:n ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi; panee merkille, että tehtävien yhdistäminen on tässä yhteydessä ensimmäinen mutta ei ainoa askel, joka on otettava mittakaavaedun saamiseksi ja YUTP:n tehostamiseksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään toimiin, jotta EU:n erityisedustajille annettaisiin tehtäväksi koordinoida ja ohjata poliittisesti myös toimialueellaan toteutettavia YTPP-operaatioita;

16.

pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kuulemaan asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ylempien virkamiesten ja EU:n erityisedustajien nimittämisestä; on päättänyt kutsua tiettyjä EU:n erityisedustajia ja edustustojen päälliköitä tulemaan valiokunnan kuultavaksi ennen nimitystään;

17.

panee merkille, että Lissabonin sopimus sisältää YUTP:n uudet rahoitusmenettelyt, vahvistaa YUTP:tä koskevaa neuvoston ja parlamentin vuoropuhelua varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa järjestettävän kahden vuosittaisen keskustelun avulla ja määrittää yksityiskohtaisesti parlamentin roolin ja vastuun suhteessa YTPP:hen; vaatii sen vuoksi voimassa olevien toimielinten välisten sopimusten tarkistamista ja laajentamista siten, että ulkoasiainvaliokunta osallistuu tähän työhön, jotta voidaan varmistaa YUTP:n ja YTPP:n talousarvio-, kuulemis- ja valvontamenettelyjen kitkaton ja tehokas täytäntöönpano ja parantaa arkaluonteisten tietojen saamista parlamentin käyttöön; kiinnittää tässä suhteessa erityistä huomiota edellä mainittuun 17. toukokuuta 2006 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2002 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi (5); aikoo päättäväisesti käyttää budjettivaltaansa ja harjoittaa demokraattista valvontaa YUTP:n alalla kaikkien toimielinuudistusten, myös Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevien rahoitusjärjestelyjen, yhteydessä;

18.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella ulotetaan hyväksyntämenettely koskemaan kaikkia sopimuksia, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia aloja, ja vahvistetaan parlamentin oikeutta saada komissiolta asianmukaista tietoa kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen etenemisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti; katsoo sen vuoksi, että neuvoteltaessa uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta parlamentin kanssa olisi selkeästi määriteltävä sen osallistuminen kansainvälisen sopimuksen tekemiseen johtavien neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin;

19.

kehottaa ulkoasiainneuvostoa toimimaan määräenemmistöllä aina uuden perussopimuksen niin edellyttäessä;

20.

katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 2 ja 7 kohdan sekä kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 10 artiklan määräyksillä lakkautetaan jäljellä olleet Länsi-Euroopan unionin tehtävät; kehottaa näin ollen asianomaisia EU:n jäsenvaltioita toimimaan Brysselin sopimuksen XII artiklan mukaisesti ja ilmoittamaan vuotta aikaisemmin aikomuksestaan sanoa sopimus irti; muistuttaa, että YUTP:n ja YTPP:n toimien parlamentaarinen valvonta kuuluu Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien toimivaltaan;

Aihekohtaiset YUTP-asiat

21.

on edelleen huolestunut energian toimitusvarmuudesta ja toistuvista kaasukriiseistä, kuten tammikuussa 2009 tapahtuneesta Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä, josta kävi ilmi EU:n kasvava riippuvuus energian toimituslähteistä ja kuljetuskanavista; korostaa myös tarvetta huolehtia siitä, että EU ei ole riippuvainen kolmansien maiden energiasta, mikä heikentäisi EU:n ulkopolitiikan riippumattomuutta; muistuttaa kiireellisestä tarpeesta vastata energiapoliittisiin haasteisiin toteuttamalla yhteistä eurooppalaista ulkoista energiapolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan päättäväisesti Euroopan parlamentin suositukset, jotka tähtäävät johdonmukaisen ja koordinoidun politiikan luomiseen erityisesti edistämällä EU:n yhtenäisyyttä energiantoimittajien, varsinkin Venäjän, ja kauttakulkumaiden kanssa käytävässä rakentavassa vuoropuhelussa tukemalla energiaan liittyviä EU:n ensisijaisia tavoitteita ja puolustamalla jäsenvaltioiden yhteisiä etuja, kehittämällä tehokkaan energiadiplomatian ja entistä tehokkaampia mekanismeja kriisitilanteisiin vastaamiseksi sekä edistämällä energiahuollon monipuolistamista, kestävää energiankäyttöä ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä; tähdentää, että vain EU:n yhteisellä toiminnalla voidaan estää tulevaisuudessa katkokset jäsenvaltioiden öljyn ja kaasun toimituksissa ja lisätä koko EU:n energiavarmuutta;

22.

pitää myönteisenä Nabucco-hanketta koskevan sopimuksen allekirjoittamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään sopimuksen menestyksekkääseen täytäntöönpanoon; painottaa, että on tärkeää taata EU:n energiavarmuus tukemalla eteläistä käytävää raakaöljyn Eurooppaan tuontia varten, myös yleiseurooppalaisen Constanța–Trieste-öljyputken avulla;

23.

katsoo, että merkittäviä uhkien ja konfliktin aiheuttajia ovat lisääntyvä kilpailu luonnonvarojen ja energiavarojen käyttöoikeudesta ja valvonnasta, ja katsoo edellä mainitun perusteella, että mukautumista tilanteeseen, riskien vähentämistä ja energiansäästöä olisi jatkettava ympäristön tilan heikkenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien toimitusvarmuusriskien torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on vahvistettava johtavaa asemaansa maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa ja kehitettävä edelleen vuoropuhelua muiden keskeisten toimijoiden, kuten nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Brasilia, Venäjä, Intia), Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden kanssa, koska ilmastonmuutoksesta on tullut merkittävä kansainvälisten suhteiden osatekijä;

24.

katsoo, että EU:n on edelleen panostettava aktiivisesti ja tehokkaasti maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseen, erityisesti vahvistamalla Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää siten, että painopisteiksi asetetaan ihmisoikeusneuvoston lujittaminen ja kuolemanrangaistuksen poistaminen;

25.

panee merkille konfliktien ehkäisyn ja hallinnan, myös kriisin jälkeisen kunnostuksen ja jälleenrakentamisen, merkityksen; korostaa, että EU:n on syytä kehittää edelleen ennalta ehkäiseviä strategioita, parantaa varhaisvaroitusjärjestelmää ja tehostaa yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa YK:n peruskirjan mukaisesti;

26.

korostaa, että ulkoinen ulottuvuus on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä luomaan vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuva eurooppalainen alue; painottaa muuttoliikkeiden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; pitää tätä ajatellen myönteisenä Tukholman ohjelman hyväksymistä joulukuun 2009 Eurooppa-neuvostossa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden osallistuminen yhteistyöhön ja tukea halukkuutta toimivaan yhteistyöhön noudattamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa; huomauttaa, että laitonta maahanmuuttoa on torjuttava tukemalla paikallista kehitystä alkuperämaissa ja torjumalla ihmiskauppaa harjoittavia rikollisjärjestöjä; toistaa, että vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan eurooppalaisen alueen ulkoinen ulottuvuus on otettava kattavasti huomioon unionin ulkopolitiikassa;

27.

korostaa valmiuksien vahvistamisen tarvetta, jotta voidaan parantaa EU:n sotilaallisten ja siviilioperaatioiden seurantaa ja ottaa oppia mainittujen operaatioiden toteuttamistavasta tulevien operaatioiden suunnittelun ja hallinnan parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä myös, että suhteessa YTPP-operaatioihin on tarpeen noudattaa strategisempaa lähestymistapaa; katsoo, että säännöllisten neuvottelukokousten tarkoituksena on myös arvioida toteutettujen operaatioiden onnistumisia ja puutteita sekä auttaa tarkastelemaan ennakolta tulevia tarpeita ottaen huomioon kaikki näkökohdat (rahoitus, toteutus, hallinnollinen organisaatio);

28.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita luomaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välille asianmukaisen tasapainon neuvoston pääsihteeristössä sekä tarjoamaan riittävästi henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä välitystoiminnan alalle, jotta YTPP-operaatioihin voidaan varmistaa asianmukainen ja riittävä asiantuntemus;

29.

vaatii tältä osin siviiliosaan riittävästi henkilöstöä ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman erinomaisen tilaisuuden koota yhteen nykyisin saatavilla olevat resurssit, jotta voidaan saada aikaan johdonmukaiset, vaikuttavat ja tehokkaat kriisinhallinnan suunnitteluvoimavarat;

30.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään rekrytoida riittävä määrä sopivaa ja pätevää henkilöstöä, johon kuuluu tasapuolisesti miehiä ja naisia, osallistumaan johdonmukaisesti ja hyvin koordinoidusti YTPP:n sotilaallisiin ja siviilioperaatioihin kaikkialla maailmassa, erityiset korkean riskin alueet mukaan lukien, koska YTPP-operaatioiden menestys riippuu suurelta osin hyvin koulutetun henkilöstön tiedoista ja taidoista; kehottaa tässä yhteydessä järjestämään YTPP-operaatioiden henkilöstölle yhteistä koulutusta; antaa täyden tukensa jo toteutetuille toimille suuntaviivojen kehittämiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta voitaisiin kehittää henkilöstön yhteistä koulutusta; on vakuuttunut siitä, että kenttähenkilöstön yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden lisääminen parantaisi operaatioiden toteuttamista ja myös helpottaisi EU:n kansalaisten komennukselle lähettämistä, joka puhtaasti talousarvion näkökulmasta on parempi vaihtoehto kuin kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden käyttäminen;

31.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota tehostamaan EU:n sitoutumista monenvälisiin neuvotteluihin, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden merkitystä;

32.

toistaa aseriisunnan tarpeen sekä tarpeen lujittaa asesulun kansainvälisiä takeita; pitää sen vuoksi myönteisenä 4. joulukuuta 2009 annettua yhteistä julkilausumaa, jossa Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation presidentit sitoutuivat jatkamaan yhteistyötään strategisten aseiden vähentämistä koskevan sopimuksen (START-sopimus) umpeutumisen jälkeen, ja toivoo, että uusi strategisia aseita koskeva sopimus allekirjoitetaan ja että se tulee voimaan mahdollisimman pian; kehottaa samalla EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään diplomaattisia toimiaan, jotta ydinsulkusopimuksen tarkistaminen toukokuussa 2010 onnistuu;

33.

korostaa, että on tärkeää, että miesten ja naisten tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti kaikkien YTPP-operaatioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, selvitysmatkat mukaan lukien, koska tasa-arvotietoisuus edistää tilannetietoisuutta ja operaatioiden tehokkuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä tasa-arvoneuvonantajan tehtävän sisällyttämistä lähes kaikkiin YTPP-operaatioihin; pitää valitettavana, ettei 11:stä EU:n erityisedustajasta yksikään ole nainen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

34.

antaa tunnustusta ihmisoikeuksien puolustajien tärkeälle toiminnalle kaikkialla maailmassa; pitää erittäin myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto ilmoitti 8. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa sitoutuvansa tukemaan ihmisoikeuksien puolustajia järjestämällä heidän kanssaan julkisia kokouksia ja antamalla heidän työlleen näkyvyyttä;

35.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään ihmisoikeudet ja hyvän hallintotavan näkökohdat EU:n erityisedustajien tehtäviin ja nimittämään ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan neuvonantajat EU:n erityisedustajien henkilökuntaan;

Päätavoitteet eri alueilla

36.

suosittelee, että EU vahvistaa poliittista vuoropuhelua kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja etenkin niiden strategisten kumppaniensa kanssa, joiden kanssa sen olisi koordinoitava näkökantojaan kansainvälisissä organisaatioissa ja tuettava ja edistettävä demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; toistaa tässä yhteydessä, että parlamentaarinen diplomatia toimii merkittävänä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin; katsoo näin ollen, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja asianomaisten yksiköiden, EU:n erityisedustajat mukaan lukien, olisi yhdessä parlamentin kanssa laadittava kumppanimaita ja -alueita koskevia yhteisiä strategioita, ja että ensiksi mainittujen olisi avustettava parlamenttia sekä suullisesti että kirjallisesti erityiskysymysten ja vierailujen yhteydessä;

37.

kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyrkimään aktiivisesti löytämään rauhanomaisia ratkaisuja kansainvälisiin konflikteihin ja lujittamaan EU:n konfliktinehkäisymekanismeja;

Kansainväliset järjestöt

38.

korostaa, että Yhdistyneet Kansakunnat on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden pääasiallinen takaaja ja tarjoaa kattavimmat puitteet monenväliselle yhteistyölle; katsoo, että globaalin hallinnan ja kansainvälisten toimielinten kehittäminen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaan monenvälisyyden kannalta ja että näin ollen sen on oltava unionin tärkein ensisijainen strateginen tavoite; katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi jatkettava pyrkimyksiään syventää yhteistyötään ja toimiensa koordinointia maailmanlaajuisesti tärkeiden strategisten kumppaneiden kanssa, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä; korostaa tässä yhteydessä, että on kiireesti puututtava maailmanlaajuisiin kysymyksiin, jotka tällä hetkellä aiheuttavat huolta EU:n ja maailman vakaudelle, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, energiavarmuuteen, ilmastonmuutokseen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, kriisinhallintaan, konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen;

39.

pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että YK:n New Yorkin ja Geneven päämajoissa toimivat EU:n lähetystöt saavat riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta ne voivat uskottavasti ja tehokkaasti toteuttaa käytännössä Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet institutionaaliset järjestelyt; panee sen vuoksi huolestuneena merkille, että talousarviovaikutusten välttäminen on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että EU:n läsnäolo YK:ssa on tarpeen varmistaa nopeasti ja tehokkaasti Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon alkuvaiheessa;

40.

katsoo, että Etyj tarjoaa tärkeät puitteet luottamuksen palauttamiseksi ja yhteistyön vauhdittamiseksi Euroopan, Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan maiden kesken monissa kysymyksissä, kuten asesulun ja aseriisunnan, taloudellisen yhteistyön ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteen suojelemisen ja edistämisen alalla; kannattaa sen vuoksi Etyjin vahvistamista myös aloittamalla keskustelu ajatuksesta, että siitä tehtäisiin oikeushenkilö;

41.

katsoo, että EU:n ja Naton olisi kehitettävä tehokkaampi kumppanuus, jossa otetaan huomioon EU:n ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan asteittainen kehittäminen ja kunnioitetaan kummankin organisaation itsenäistä päätöksentekoa, rajoittamatta kuitenkaan YK:n peruskirjan mukaisia EU:n kansainvälisiä velvoitteita; suosittelee näin ollen nk. Berliini-Plus -järjestelyjen tarkistamista sekä yhteisiä strategisia etuja ja valmiussuunnitelmia koskevan entistä strategisemman vuoropuhelun kehittämistä; kehottaa mahdollistamaan yhteistyön laajentamisen kentällä sekä sotilaallisissa että siviiliasioissa varsinkin, kun organisaatiot toimivat samassa operaatiossa; pitää näin ollen Turkin ja Kyproksen välistä jatkuvaa kiistaa valitettavana, koska se vaarantaa yhä pahemmin sekä EU:n että Naton tehokkuuden ja uskottavuuden;

Transatlanttiset suhteet

42.

toistaa sitoutumisensa transatlanttiseen kumppanuuteen, joka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan perussuuntauksia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU toimii Yhdysvaltojen johdonmukaisena, aktiivisena ja riippumattomana kumppanina maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamisessa, rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen edistämisessä sekä yhdenmukaisen lähestymistavan hyväksymisessä suhteessa ydinaseiden leviämisen, terrorismin, ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; katsoo, että Lissabonin sopimus on otollinen tilaisuus parantaa ja uudistaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden puitteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lujittamaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä institutionaalisia mekanismeja Euroopan parlamentin päätöslauselmien mukaisesti; korostaa, että transatlanttisen talousneuvoston toimintaa on vahvistettava pyrittäessä luomaan aidot yhteiset transatlanttiset markkinat ja että tällaiset markkinat muodostaisivat perustan transatlanttisen kumppanuuden lujittamiselle; tukee voimakkaasti transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua sen kattavissa pyrkimyksissä luoda toimivat lainsäätäjien väliset suhteet Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välille;

43.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kumppaneina rohkaisemaan Kiinaa, Intiaa, Venäjää, Brasiliaa ja muita kehittyviä maita jakamaan vastuun maailmanjärjestyksestä ja konfliktien ehkäisemisestä ja rauhanomaisesta ratkaisemisesta kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisesti; painottaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tuettava laajasti näiden valtioiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä tasapuolista yhteistyötä tehden ja että vastaavasti näiden valtioiden olisi hyväksyttävä maailmanlaajuiset velvoitteensa erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen tukemisessa;

Länsi-Balkan

44.

korostaa, että Länsi-Balkanin maat kuuluvat laajentumisprosessiin; katsoo, että Länsi-Balkanin oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa vakautta on edelleen pidettävä unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisen tärkeänä tavoitteena, ja pitää sen vuoksi äärimmäisen tärkeänä Länsi-Balkanin maiden lähentämistä Euroopan unioniin pitäen Euroopan integraatiota yhteisenä tavoitteena muun muassa edistämällä uudistuksia ja tehostamalla alueellista yhteistyötä ja kansanryhmien välistä sovintoa, jotta ne voivat täyttää Kööpenhaminan arviointiperusteet ja valmistautua jäsenyyteen; suosittelee kutsumaan koolle Länsi-Balkanin tulevaisuutta käsittelevän kansainvälisen konferenssin, jossa kokoontuisivat alueen valtiot ja tärkeät alueelliset ja kansainväliset toimijat ja jossa pyrittäisiin yksilöimään alueen nykyisiä haasteita ja puuttumaan niihin;

45.

panee tyytyväisenä merkille Kosovon lisääntyvässä määrin rauhanomaisen ja vakaan tilanteen ja pyrkimykset rakentaa monietnistä yhteiskuntaa, mistä ovat osoituksena 15. marraskuuta 2009 pidetyt rauhalliset ja sääntöjenmukaiset paikallisvaalit; on tietoinen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä; pitää myönteisenä sitä, että Kosovossa toteutettava oikeusvaltio-operaatio Eulex, joka on EU:n tähän mennessä suurin YTPP-operaatio, toimii täydellä teholla YK:n mallin mukaisesti maan aseman suhteen puolueettomana; korostaa mainitun operaation merkitystä kansanryhmien välisen sovinnon, oikeusvaltion, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämisessä koko Kosovon alueella, koska operaatio avustaa Kosovon toimielimiä, oikeusviranomaisia ja lainvalvontaviranomaisia edistymisessä kohti kestävää kehitystä ja vastuullisuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä uuden EU:n toimiston perustamista Kosovon pohjoisosaan; panee kuitenkin merkille, että Eulex-operaatiota tukevien syyttäjien määrää on lisättävä, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan lisähenkilökunnan tarpeen täyttämisestä;

46.

kehottaa neuvostoa jatkamaan kansainvälisen yhteisön tuella ponnistelujaan vuoropuhelun jatkamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansaa voidaan auttaa jatkamaan Euroopan yhdentymisen tiellä; panee merkille EU:n puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja Yhdysvaltojen hallinnon yhteiset diplomaattiset ponnistelut ja suosittelee lisäneuvotteluja, joissa otetaan huomioon eri osapuolten aiemmat päätökset järjestelyistä Bosnia ja Hertsegovinassa; muistuttaa, että parlamentaarikkojen ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava tiiviimmin maan elinkykyisyyden varmistamiseen;

Itäinen kumppanuus ja Mustanmeren yhteistyö

47.

kannattaa johdonmukaisesti itäisen kumppanuuden kehittämistä unionin itäisten naapurien kanssa siten, että mainitut valtiot integroidaan taloudellisesti sisämarkkinoihin, ja siten, että poliittista, taloudellista ja kulttuuriyhteistyötä tehostetaan; korostaa uskottavien hankkeiden ja uudistusten keskipitkän ja pitkän aikavälin tuntuvien kannustinten merkitystä tälle kumppanuudelle, koska ne vahvistaisivat kumppanuusvaltioiden yhteiskuntien sitoutumista uudistamisprosessiin ja EU:hun integroitumiseen; korostaa erityisesti tarvetta – samalla kun kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuus varmistetaan – poistaa asteittain kaikki henkilöiden vapaan liikkumisen esteet (viime kädessä viisumivapaa matkustaminen mukaan luettuna) ja tehostaa yhteistyötä kaikkien turvallisuutta koskevien kysymysten, erityisesti energiavarmuuden alalla; toistaa kantansa, jonka mukaan kumppanuudelle on varmistettava asianmukainen rahoitus; painottaa tarvetta varmistaa kumppanuuden täydentävyys alueellisten aloitteiden, erityisesti Mustanmeren synergian, suhteen;

48.

toteaa jälleen sellaisen toimivamman alueellisen yhteistyön merkityksen Euroopan unionille sen itäisessä kumppanuudessa, jonka hengessä EU tukee tulossuuntautuneiden hankkeiden täytäntöönpanoa sekä itäisen kumppanuuden että Mustanmeren synergian puitteissa, niin että ne täydentävät toisiaan;

49.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vauhdittamaan Mustanmeren synergian piiriin kuuluvien hankkeiden toteuttamista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa myös esittämään uusia ideoita toimivaa Mustanmeren yhteistyöstrategiaa varten;

50.

on ilahtunut Moldovan tasavallan uuden hallituksen myönteisestä asenteesta Euroopan unionia kohtaan ja toivoo, että maan sisäisiä uudistuksia nopeutetaan, jotta saavutetaan taloudellinen integraatio, poliittinen yhteistyö ja institutionaalinen lähentyminen Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin välillä; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa etsimään monenvälisiä ratkaisuja Transnistrian tilanteen laukaisemiseksi;

51.

panee merkille tulevat Ukrainan presidentinvaalien järjestelyt ja lopputuloksen; kehottaa kaikkia puolueita edistämään Ukrainassa tarvittavaa poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista vakautta lujittamalla uudistuksia; kannustaa maata parempaan yhteentoimivuuteen Euroopan unionin kanssa ja siten vahvistamaan mahdollisuuksia integraatioon EU:n kanssa;

Venäjä

52.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n Venäjän-politiikka, uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut mukaan luettuna, on johdonmukaista ja sitoutunutta demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen ja myös kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; korostaa samalla tarvetta elvyttää uudelleen kumppanuus Venäjän kanssa siten, että se perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen ja terrorismin torjuntaan, energiavarmuuteen ja -huoltoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan, aseriisuntaan, konfliktien ehkäisyyn ja ydinsulkuun sekä pyrkimykseen kohti maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamista suhteessa Iraniin, Afganistaniin ja Lähi-itään; katsoo, että näissä asioissa tehtävän yhteistyön olisi toimittava perustana uudelle EU:n ja Venäjän väliselle sopimukselle, ja toivoo siksi nopeaa edistymistä meneillään olevissa neuvotteluissa uudesta laaja-alaisesta sopimuksesta, jonka odotetaan vahvistavan huomattavasti EU:n ja Venäjän välisiä suhteita; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa koordinoimaan toimintaa, helpottamaan kuulemista ja parantamaan yhteydenpitoa jäsenvaltioiden välillä, mitä tulee yhteisen edun mukaisiin kahdenvälisiin aiheisiin Venäjän federaation kanssa; painottaa, että jäsenvaltioiden on koordinoitava suhteitaan Venäjän federaatioon unionin yleisten etunäkökohtien perusteella ja siten, että suhteet heijastavat ja niissä edistetään kyseisiä etuja asianmukaisesti ja johdonmukaisesti;

Etelä-Kaukasia

53.

kehottaa neuvostoa vaatimaan Venäjän federaation ja Georgian välisen aseleposopimuksen täydellistä täytäntöönpanoa ja kehottaa EU:ta ylläpitämään periaatteita, joka koskevat Georgian alueellista koskemattomuutta ja vähemmistöjen kunnioittamista; pitää myönteisenä EU:n tarkkailuoperaation toimeksiannon uusimista ja kehottaa neuvostoa varmistamaan, että EU:n tarkkailijoilla on täydellinen pääsy kaikille konfliktialueille, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, ja käyttämään EU:n rahoitusvälineitä siihen tarkoitukseen koko konfliktialueen väestön avustamiseksi; kehottaa Georgian konfliktia käsittelevän riippumattoman kansainvälisen selvitysvaltuuskunnan raportin suositusten mukaisesti EU:ta ottamaan oppia aikaisemmasta ja kehittämään tehokkaat konfliktinehkäisymekanismit, ihmisten väliset yhteydet mukaan luettuina;

54.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n pyrkimyksiä kohti toimivaa konfliktinehkäisyä ja Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian konfliktien rauhanomaista ratkaisemista kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja ennen kaikkea kohti Venäjän ja Georgian välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisemista, Georgiasta eronneet Abhasia ja Etelä-Ossetia mukaan luettuina, antamalla uutta pontta Geneven neuvotteluille; korostaa, että on olemassa vaara, että lukkiutuneet konfliktit leviävät alueella; suosittaa tähän liittyen sellaisen Etelä-Kaukasian turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin perustamista, joka kattaisi asianomaiset maat ja tärkeimmät alueelliset ja maailmanlaajuiset toimijat, tavoitteena laatia Etelä-Kaukasian vakaussopimus; pitää myönteisenä Turkin ja Armenian hallitusten viimeaikaista lähentymistä ja vaatii kummankin maan parlamentteja ratifioimaan sopimukset;

Lähi-itä

55.

korostaa, että rauhanprosessin neuvotteluja on käytävä määräaikoja noudattaen ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä; katsoo, että neuvottelujen päämääränä olisi oltava itsenäisen, demokraattisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion perustaminen vuoden 1967 rajojen sisälle siten, että uusi valtio elää rinnakkain Israelin valtion kanssa rauhan ja turvallisuuden oloissa kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä kaikkien asiaa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien mukaisesti;

56.

kehottaa EU:ta 12. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmien mukaisesti omaksumaan vahvemman poliittisen roolin käynnissä olevissa kansainvälisissä pyrkimyksissä, jotka koskevat rauhanprosessin uudelleenkäynnistämistä, ja kehottaa EU:ta tekemään sen niiden rahoitussitoumustensa mukaisesti, jotka koskevat Palestiinan talouden elvyttämistä ja Gazan alueen vakavan humanitaarisen kriisin lievittämistä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan kaikkia keinoja pysyvän rauhan edistämiseksi Lähi-idän alueella;

57.

pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa EU:n poliisioperaation toimeksiantoa palestiinalaisalueilla (EUPOL COPPS) joulukuuhun 2010 saakka; katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja poliisitoiminnan kehittämiseen tarvitaan edelleen vahvaa tukea, ja vaatii mainittujen toimien tehostamista; panee merkille neuvoston päätöksen laajentaa Euroopan unionin rajanvalvontaoperaatiota Rafahissa (EUBAM Rafah) ja sen päättäväisyyden ja valmiuden käynnistää uudelleen kyseinen operaatio; katsoo, että tämän määrätietoisuuden tulisi johtaa konkreettisiin aloitteisiin, jotka koskevat liikkumisvapauden palauttamista palestiinalaisalueille sekä osapuolten vuonna 2005 tekemän liikkumismahdollisuuksia koskevan sopimuksen voimaan palauttamista;

Välimeren unioni

58.

pitää tärkeänä Välimeren unionin jäsenvaltioiden poliittisen vuoropuhelun tehostamista kaikilla tasoilla tarkoituksena päästä eroon jännitteistä, jotka ovat viivyttäneet Barcelonassa toimivan sihteeristön perustamista sekä yhteisen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ympäristön edun mukaisten konkreettisten hankkeiden edistämistä; toivoo, että Välimeren unioni voi edesauttaa Lähi-idän konfliktien ratkaisemista, Turkin ja Kyproksen lähentymistä ja arabivaltioiden demokraattista kehitystä;

59.

katsoo, että Välimeren unioni voisi osaltaan lievittää jännitteitä Lähi-idässä edistämällä koko aluetta koskevia konkreettisia yhteistyöhankkeita; korostaa samalla, että palestiinalaisten ja israelilaisten väliset luottamusta lisäävät toimet oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi Lähi-idässä ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan helpottaa tämän uuden instituution asianmukaista toimintaa;

60.

korostaa, että Euroopan unionin näkökulmasta yhteispuheenjohtajuuden on sovittava yhteen Euroopan unionin ulkoisen edustuksen kanssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti; muistuttaa, että Lissabonin sopimus antaa EU:lle mahdollisuuden edistää Välimeren unionin uusien instituutioiden yhteydessä toimivan edustuksensa johdonmukaisuutta, yhdenmukaisuutta ja jatkuvuutta;

Aasia

61.

panee merkille, että vaalien jälkeen Afganistan on nyt siirtymässä ratkaisevaan ja kriittiseen vaiheeseen, kun Kabulissa muodostetaan uusi hallitus, mikä antaa mahdollisuuden muotoilla uusi toimintaohjelma ja uusi sopimus Afganistanin kansan kanssa;

62.

pitää myönteisenä EU:n toimien vahvistamista Afganistanissa ja Pakistanissa koskevaa neuvoston toimintasuunnitelmaa, joka hyväksyttiin lokakuussa 2009 yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvostossa, sekä julistusta, jonka mukaan neuvosto on edelleen valmis edistämään alueen haasteisiin vastaamista yhteistyössä asianomaisten maiden sekä kansainvälisten kumppaniensa kanssa, mutta korostaa, että suunnitelma jää suunnitelman tasolle, elleivät EU:n jäsenvaltiot sitoudu selkeästi sen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa, komissiota ja puheenjohtajavaltiota pyrkimään yhteistyössä suunnitelman täytäntöönpanoon viipymättä; kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaammin henkilöstön täyttä osallistumista EUPOLin toimintaan tarkoituksena edistää sellaisten kestävien ja tehokkaiden poliisitoimien täytäntöönpanoa, joilla turvallisuusympäristöä pystytään parantamaan;

63.

myöntää, että Pakistanin turvallisuushaasteet ovat edelleen todella vakavia, ja kannattaa EU:n antamaa vahvaa tukea Pakistanin voimakkaalle, tunnustuksettomalle siviilihallitukselle; korostaa Pakistanin keskeistä roolia alueella ja toistaa, että myös Pakistanin vakaus, demokraattisuus ja hyvinvointi ovat keskeisen tärkeitä tekijöitä terrorismin torjunnan, ydinaseiden leviämisen estämisen, huumeiden torjunnan ja ihmisoikeuksien puolustamisen kaltaisten maailmanlaajuisten tavoitteiden kannalta, ja kehottaa Pakistania ehdottomasti soveltamaan terrorismin torjuntaa ja terrorismin syiden poistamista koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa;

64.

hyväksyy sen, että EU on sitoutunut tukemaan yhtenäisen Irakin liittovaltion demokraattista kehitystä; korostaa tukevansa EU:n vahvaa ja johdonmukaista sitoutumista oikeusvaltion periaatteiden kehittämiseen Irakissa ja pitää myönteisenä EUJUST LEXin toimeksiannon jatkamista vuodella sekä hankkeen pilottitoimia Irakin alueella; odottaa tässä yhteydessä toimien suunnittelun jatkamista neuvoston lupauksen mukaisesti; kehottaa lisäämään institutionaalista vuorovaikutusta kurdien aluehallinnon kanssa eritoten talouden alalla; kehottaa komissiota nopeuttamaan Bagdadin edustustonsa käynnistämistä;

65.

on syvästi huolissaan Iranin poliittisesta kehityksestä ja ilmoitetuista laajamittaisista vaalipetoksista kesäkuun 2009 presidentinvaaleissa, mistä sai alkunsa Iranin islamilaisen tasavallan 30-vuotisen historian suurin protestiliike, johon liittyvät mielenosoitukset ja niiden väkivaltainen tukahduttaminen turvallisuusjoukkojen taholta jatkuvat yhä; on hyvin huolissaan poliittisten vastustajien pidätysten, kidutuksen ja murhien lisäksi edelleen jatkuvasta pattitilanteesta neuvotteluissa Iranin ydinohjelmasta ja pyytää Iranin hallitusta aloittamaan vakavat neuvottelut ydinkysymyksistä; pahoittelee, että Iranin viranomaiset peruuttivat Iranin valtuuskunnan tammikuulle 2010 suunnitellun vierailun Euroopan parlamenttiin, ja ilmaisee myötätuntonsa niille iranilaisille, jotka henkensä uhalla edelleenkin julkisesti vaativat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja enemmän demokraattista vapautta Iranissa; tuomitsee Iranin pyrkimykset estää vapaa tiedonkulku häiritsemällä ulkomaisia radiolähetyksiä ja Internetin toimintaa; pyytää neuvostoa ja komissiota harkitsemaan sanktioiden asettamista hallinnon ja turvallisuusjoukkojen yksittäisille jäsenille, jotka ovat vastuussa kaikkialla esiintyvistä ihmisoikeusrikkomuksista, sekä suunnittelemaan toimia niiden ”vihreän liikkeen” kannattajien tukemiseksi, jotka kärsivät vainoista ja/tai joutuvat lähtemään maanpakoon;

66.

toteaa, että EU:n ja Kiinan väliset taloussuhteet ovat kehittyneet vakaasti ja ihmisten väliset yhteydet ovat lisääntyneet huomattavasti eri aloilla; on kuitenkin syvästi huolestunut Kiinan viranomaisten haluttomuudesta puuttua lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja varmistaa, että Kiinan kansalaiset nauttisivat perusoikeuksista ja -vapauksista;

67.

odottaa, että EU:n ja Kiinan välistä strategista kumppanuutta kehitettäisiin, ja toivoo, että tutkitaan mahdollisuuksia suhteiden lujittamiseen muissakin kuin taloudellisissa ja kauppaa koskevissa kysymyksissä yhteisten etujen mukaisesti;

68.

on tyytyväinen sekä Taiwanin että Kiinan hallitusten toimiin maiden välisten suhteiden parantamiseksi ja siten vakauden ja turvallisuuden lisäämiseksi Itä-Aasiassa ja kannustaa osapuolia edelleen vahvistamaan vuoropuhelua, käytännön yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista; kiittää neuvoston 8. toukokuuta 2009 antamaa julkilausumaa, jossa toistetaan tuki Taiwanin osallistumiselle WHO:hon; tukee vahvasti Taiwanin osallistumista tarkkailijana tärkeisiin kansainvälisiin järjestöihin ja kansainväliseen toimintaan, kuten ICAO ja YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus, sillä Taiwanin osallistuminen niihin on EU:n ja koko maailman etu;

69.

toistaa tukevansa voimakkaasti EU:n ja Intian välisen strategisen kumppanuuden lujittamista ja uusien mahdollisuuksien tutkimista suhteiden jatkuvaan kehittämiseen taloudellisissa, poliittisissa, turvallisuutta ja kauppaa koskevissa kysymyksissä, joihin liittyy yhteisiä etuja;

70.

tunnustaa Aseanin kasvavan roolin alueellista vakautta ja vaurautta lisäävänä voimana; katsoo, että Euroopan unioni ja Asean, jotka molemmat ovat sitoutuneita alueelliseen integraatioon, voivat lisätä yhteistyötään merkittävästi; panee merkille, että toimenpiteet Euroopan unionin ja ASEANin välisten talous- ja kauppasuhteiden kehittämiseksi ovat tarpeen yleisten suhteiden vahvistamiseksi näiden kahden alueen välillä ja ne edistävät poliittista yhteistyötä ja turvallisuutta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kehittymistä ja ne myös aikaansaavat edistymistä energian ja ympäristön alalla sekä sosiokulttuurisella alalla samoin kuin yhteistyön ja kehityksen alalla;

Afrikka

71.

panee tyytyväisenä merkille, että EU NAVFOR Atalanta -operaatio on jatkuvasti onnistunut parantamaan meriturvallisuutta Somalian rannikon edustalla suojelemalla avustuslähetyksiä maahan kuljettavia Maailman elintarvikeohjelman tilausaluksia, ratkaisevan tärkeitä tavaratoimituksia Somaliassa toteutettavalle Afrikan unionin rauhantukioperaatiolle kuljettavia aluksia ja muita suojattomia aluksia; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä jatkaa operaation toimeksiantoa 12. joulukuuta 2010 asti; kannattaa kriisinhallintaoperaation käynnistämistä, koska näin voitaisiin osallistua väliaikaisen liittohallituksen turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen; korostaa tarvetta integroida koulutetut turvallisuusjoukot valtion rakenteisiin ja komentorakenteisiin siten, että joukot eivät palatessaan käänny sitä hallitusta vastaan, jota niiden oletetaan suojelevan;

Latinalainen Amerikka

72.

muistuttaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevasta yhteisestä strategiasta ja yleisestä kumppanuudesta 15. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa (6) esitetystä sekä Wienissä ja Limassa järjestettäviä EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksia silmällä pitäen 27. huhtikuuta 2006 (7) ja 24. huhtikuuta 2008 (8) antamissaan päätöslauselmissa toistuvasti esittämästään ehdotuksesta laatia rauhaa ja turvallisuutta koskeva Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan peruskirja, joka Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan pohjalta antaa mahdollisuuden esittää yhteisiä poliittisia, strategisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia ja aloitteita; kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään aktiivisesti tämän kunnianhimoisen tavoitteen toteuttamista ja kannattamaan sitä toukokuussa 2010 Madridissa pidettävässä seuraavassa EU:n ja latinalaisen Amerikan maiden huippukokouksessa;

73.

katsoo, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Keski-Amerikan maiden kanssa sekä edistyminen uusissa neuvotteluissa Mercosurin kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta ovat ensisijaisia; panee merkille, että neuvottelut monenvälisestä sopimuksesta Andien yhteisön maiden kanssa on saatu päätökseen; pyrkii noudattamaan asiaankuuluvaa tarkkuutta näitä sopimuksia koskevassa parlamentin ratifiointimenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että niillä on myönteinen vaikutus kaikkiin kummallekin osapuolelle tärkeisiin seikkoihin;

*

* *

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehelle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, WEU:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0254.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0074.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0057.

(5)  EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1.

(6)  EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 569.

(7)  EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123.

(8)  Hyväksytyt tekstit P6_TA(2008)0177.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/63


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano

P7_TA(2010)0061

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (2009/2198(INI))

2010/C 349 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan sekä pöytäkirjat N:o 10 ja N:o 11,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa”,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion 9. joulukuuta 2008 ja 16. kesäkuuta 2009 antamat selvitykset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP),

ottaa huomioon päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä julkilausuman ”Kymmenen vuotta ETPP:tä – Haasteet ja mahdollisuudet”, jotka neuvosto hyväksyi 17. marraskuuta 2009,

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa aiheesta ja erityisesti 14. huhtikuuta 2005 Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta (1), 16. marraskuuta 2006 Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (2), 5. kesäkuuta 2008 Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta (3) sekä 19. helmikuuta 2009 Euroopan turvallisuusstrategiasta ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP) (4) antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Naton merkityksestä EU:n turvallisuusjärjestelmässä (5),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Somalian rannikkovesien merirosvouksen poliittisesta ratkaisemisesta (6),

ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Kenian ja Seychellien tasavaltojen hallitusten välisen kirjeenvaihdon EUNAVFORin toiminta-alueellaan kiinniottamien merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden siirrosta Keniaan ja Seychelleille,

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvistä institutionaalisista näkökohdista (7),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0026/2010),

Euroopan turvallisuusstrategia ja kokonaisvaltainen toimintamalli

1.

palauttaa mieliin Euroopan turvallisuusstrategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen mukaan tärkeimmät Euroopan unionia uhkaavat tekijät ja sitä kohtaavat haasteet:

joukkotuhoaseiden leviäminen

terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus

alueelliset konfliktit

valtioiden toimintakyvyttömyys

merirosvous

pienaseet ja kevyet aseet, rypäleammukset ja jalkaväkimiinat

energiavarmuus

ilmastonmuutoksen seuraukset ja luonnonkatastrofit

tietoverkkoturvallisuus

köyhyys;

2.

korostaa, että yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan (YUTP) ja yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikallaan (ETPP) unioni pyrkii vastaamaan Euroopan turvallisuusstrategiassa esitettyihin haasteisiin ja uhkiin ja parantamaan Euroopan kansalaisten turvallisuutta;

3.

painottaa, että unionin on kehitettävä strategista riippumattomuuttaan vahvan ja toimivan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kautta, jotta se voi turvata rauhan, ehkäistä konflikteja, lujittaa kansainvälistä turvallisuutta, varmistaa Euroopan kansalaisten ja ETPP-operaatioiden vaikutusalueella elävien ihmisten turvallisuuden, puolustaa omia etujaan maailmanlaajuisesti ja vaalia perustavia arvojaan ja samaan aikaan myötävaikuttaa tehokkaan monenvälisen toiminnan syntyyn kansainvälisen oikeuden tueksi sekä edistää ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista kaikkialla maailmassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan e alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden, Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan päämäärien mukaisesti, ulkorajoja koskevat toimet mukaan lukien;

4.

painottaa, että päävastuu maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttämisestä on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla, ja korostaa jälleen tarvetta uudistaa YK-organisaatiota, jotta se voisi paremmin suoriutua tehtävistään ja tarjota tehokkaita ratkaisuja globaaleihin haasteisiin ja uhkiin;

5.

myöntää, että unionin on jatkossakin pyrittävä saavuttamaan mainitut päämäärät parantamalla omia institutionaalisia valmiuksiaan vastata haasteisiin ja tekemällä monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä – etenkin Yhdistyneissä Kansakunnissa – ja alueellisissa järjestöissä – etenkin Etyjissä ja Afrikan unionissa – sekä niiden kanssa, YK:n peruskirjaa kunnioittaen;

6.

toistaa tukevansa unionin aikeita kehittää turvallisuusuhkia ja -haasteita varten kokonaisvaltainen ja ennakoiva toimintamalli, joka perustuu unionin ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevien, sekä siviili- että sotilasvoimavaroja hyödyntävien toimintakeinojen synergiaan: konfliktienehkäisy ja kriisinhallinta, rahoitustuki ja kehitysyhteistyö, sosiaali- ja ympäristöpoliittiset toimintalinjat, diplomatian ja kauppapolitiikan välineet ja laajentuminen; painottaa, että siviili- ja sotilasvoimavarojen koordinointi antaa unionin kriisinhallinnalle todellista lisäarvoa;

7.

pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kansalliset strategiansa ja voimavaransa tehokkaammin unionin strategian ja voimavarojen kanssa, jotta toiminnan yhtenäisyys, tehokkuus, vaikuttavuus ja näkyvyys kentällä paranisivat;

8.

kehottaa noudattamaan terrorismin torjunnassa toimintalinjoja, jotka on vahvistettu EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa ja EU:n strategiassa radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi erityisesti, kun on kyse internetin käytöstä terrorismin tarkoituksiin ja toiminnan radikalisoimiseen; kannustaa lisäämään keskustelua ihmisoikeuksien ja etenkin uhrien oikeuksien suojelusta ja edistämisestä;

9.

tunnustaa, että energiavarmuus on ratkaisevan tärkeä edellytys EU:n jäsenvaltioiden toiminnalle, ja kannustaa niitä sen tähden tiiviiseen yhteistyöhön tähän turvallisuuspolitiikan osatekijään liittyvissä asioissa;

10.

pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pyrkimyksiä torjua verkkouhkia; kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan arvion tietoverkon asettamista haasteista ja toimista, joilla näihin uhkiin voidaan vastata tehokkaasti ja koordinoidusti ja hyödyntäen parhaita käytäntöjä, joiden varaan voidaan myöhemmin perustaa Euroopan tietoverkkoturvallisuusstrategia;

11.

suosittaa jälleen, että Euroopan turvallisuusstrategiaa tarkastellaan uudelleen viiden vuoden välein, aina uuden vaalikauden alussa, ja kun Euroopan parlamenttia on kuultu asianmukaisesti;

12.

korostaa, että ”valkoisen kirjan” antaminen ja sitä kautta laajan julkisen keskustelun herättäminen voisi lisätä ETPP:n näkyvyyttä ja turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä tarkentamalla unionin turvallisuus- ja puolustusalan tavoitteiden ja intressien määrittelyä käytettävissä olevien toimintakeinojen ja voimavarojen perusteella, mikä tehostaisi ja konkretisoisi Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa ja unionin kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua ja toteuttamista;

Lissabonin sopimus ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteet

13.

kehottaa neuvostoa aloittamaan vuonna 2010 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa merkityksellisen keskustelun siitä, miten pannaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen ETPP:aa koskevat uudet määräykset:

a.

lauseke keskinäisestä avustamisesta, jos jäsenvaltion alue joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi

b.

yhteisvastuulauseke, jota sovelletaan, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi

c.

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan rooli ja siinä avustava Euroopan ulkosuhdehallinto, joka sisältää konfliktienehkäisyn, siviili- ja sotilasalan kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen yhdistetyt rakenteet

d.

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtävien laajentaminen

e.

pysyvä rakenteellinen yhteistyö niiden jäsenvaltioiden kesken, joiden sotilaalliset voimavarat täyttävät korkeammat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativimpia tehtäviä, sekä tiiviimpi yhteistyö

f.

käynnistysrahaston perustaminen operaatioiden valmistelutoimia varten;

14.

pyytää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdassa esitetyn keskinäisen avun lausekkeen perusteella niitä unionin jäsenvaltioita, jotka ovat Länsi-Euroopan unionin (WEU) jäseniä, lakkauttamaan muutetun Brysselin sopimuksen vuodelta 1954, WEU:n parlamentaarinen yleiskokous mukaan luettuna;

15.

kehottaa neuvostoa uuteen sopimukseen sisältyvän yhteisvastuulausekkeen perusteella aloittamaan uudelleen keskustelun Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta eritoten toukokuussa 2006 esitetyn Barnier’n raportin pohjalta, jotta jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön antamin voimavaroin voitaisiin reagoida yhdessä tehokkaasti luonnon tai ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin; katsoo, että YTPP:n sotilasvoimavaroin on voitava reagoida myös tällaisiin siviiliriskeihin;

16.

painottaa, että koska Lissabonin sopimus mahdollistaa edistymisen YTPP:ssa, on legitiimiä ja hyödyllistä perustaa ulkoasioiden neuvoston yhteyteen puolustusasioiden neuvosto, jossa istuisivat puolustusministerit varapuheenjohtajan / korkean edustajan johdolla ja jolla olisi erityinen rooli yhteistyön lisäämisessä ja sotilaallisten voimavarojen yhdenmukaistamisessa ja yhdistämisessä;

17.

katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan on pyrittävä erittäin nopeasti lujittamaan unionin ulkosuhteiden alan politiikkojen yhtenäisyyttä ja että yhtenäisyyden on näyttävä kentällä varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuudessa toimivien erityisedustajien / lähetystöjen päälliköiden mahdollisuutena esiintyä auktoriteettina suhteissa eri osapuoliin ja kansainväliseen yhteisöön;

18.

tukee aikeita perustaa kriisinhallintaa varten siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinja, joka huolehtisi strategiatasolla unionin siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja osallistuisi YTPP:n ja etenkin siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämiseen; pahoittelee kuitenkin huomattavaa viivettä uuden järjestelmän käyttöönotossa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallinnossa tiiviiseen koordinointiin toisaalta siviili- ja sotilasalan kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan ja muiden YTPP-rakenteiden ja toisaalta kriisiyksikön ja komission muiden asiaankuuluvien yksiköiden välillä, jotka pitäisi sisällyttää Euroopan ulkosuhdehallintoon, niin että voidaan kehittää koordinoitu strategisen suunnittelun yksikkö, jotta saadaan määriteltyä kokonaisvaltainen eurooppalainen toimintamalli;

19.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita poistamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon sekä varmistamaan ETPP-operaatioihin asianmukaisen ja riittävän asiantuntemuksen muun muassa oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä sovittelun alalla;

20.

kehottaa jälleen perustamaan unionin pysyvän operaatiokeskuksen varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen ja asettamaan sen tehtäväksi operatiivisen suunnittelun ja sotilasoperaatioiden toteuttamisen; kehottaa liittämään operaatiokeskuksen Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen; painottaa, että nykyinen seitsemän esikunnan järjestelmä on tehoton, hidastaa reagointikykyä ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia ja että siviili-sotilaskoordinointi kentällä edellyttää pysyvää sotilasalan yhteyshenkilöä; arvioi, että pysyvästä operaatiokeskuksesta voitaisiin näin tehdä sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara ja se voitaisiin sijoittaa samaan paikkaan kuin siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tehokkaalle siviili-sotilaskoordinoinnille välttämättömän synergian mahdollistamiseksi; toistaa, että unionin operaatiokeskus helpottaisi yhteistyötä Naton kanssa vaarantamatta kummankaan järjestön itsenäistä päätäntävaltaa;

21.

korostaa tarvetta käynnistää nopeasti pysyvä rakenteellinen yhteistyö sellaisten kriteerien pohjalta, jotka mahdollistavat mahdollisimman monien osallistumisen, minkä pitäisi lisätä jäsenvaltioiden sitoutumista YTPP:aan;

22.

painottaa, että YTPP:aa edistettäessä ja kehitettäessä on kunnioitettava täysin ja vältettävä heikentämästä tiettyjen EU-jäsenvaltioiden puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta;

23.

painottaa eri uudistusten tärkeyttä, mikäli halutaan yltää YTPP:lle vahvistettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka vahvistettiin uudelleen joulukuussa 2008 ja hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa, ja lisätä YTPP:n tehokkuutta ja lisäarvoa tilanteessa, jossa tätä välinettä käytetään yhä enemmän;

Sotilas- ja siviilioperaatiot

24.

iloitsee ETPP:n/YTPP:n saavutuksista sen kymmenen toimintavuoden aikana ja huomauttaa, että unioni aloittaa siviili- ja sotilasoperaatiot osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vastatakseen kansainväliseen turvallisuuteen ja eurooppalaisten turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin; toteaa, että pääosa operaatioista on ollut siviilikriisinhallintaa; antaa tunnustusta noin 70 000:lle henkilöstön jäsenelle, jotka ovat osallistuneet ja osallistuvat ETPP:n 23 operaatioon (joista osa on meneillään, osa päättynyt); antaa tunnustusta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimineelle neuvoston pääsihteerille Javier Solanalle hänen työstään ETPP:n kehittämiseksi; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita määrittelemään kriteerit ETPP:n operaatioiden käynnistämiselle sekä käsittelemään kansallisia osallistumisvaraumia;

Somalia – Afrikan sarvi

25.

antaa tunnustusta Euroopan unionin EUNAVFOR Somalia -merioperaation (Atalanta-operaatio) onnistuneesta panoksesta merirosvouksen torjuntaan Adeninlahdella ja Somalian rannikkovesillä, jonka tarkoituksena oli erityisesti varmistaa, että humanitaarinen apu saadaan perille kaikille, jotka sitä Somaliassa tarvitsevat; painottaa Atalantan muodostuneen keskeiseksi toimijaksi merirosvouden torjunnassa, muun muassa Afrikan sarvea varten perustetun meriturvallisuuskeskuksen kautta; iloitsee neuvoston päätöksestä jatkaa operaatiota vuodella joulukuuhun 2010 asti ja panee merkille operaation mandaatin laajentamisen todeten, että sillä turvataan unionin välittömiä turvallisuusintressejä (kansalaisten turvallisuus, huoltovarmuus sekä haavoittuvassa asemassa olevien alusten suojelu) sekä humanitaarisen hätäavun perillemenoa ja operatiivisia toimintamahdollisuuksia (Maailman elintarvikeohjelman vuokraamien, Somalian väestölle tarkoitettua elintarvikeapua kuljettavien alusten sekä Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin sotilastarkkailuoperaation AMISOMin logistista tukea kuljettavien alusten saattaminen); kiittää samalla sen panosta merivoimien yhteistyön lujittamiseen Euroopassa ja YTPP:n merellisen ulottuvuuden kehittämiseen; panee myös tyytyväisenä merkille kolmansien maiden (Norja, Kroatia ja Montenegro) osallistumisen operaatioon ja rakentavan yhteistyön muiden alueella toimivien merivoimien kanssa, etenkin osana SHADE-prosesseja (Shared Awareness and Deconfliction); pahoittelee kuitenkin jatkuvia ongelmia toiminta-alueella kiinniotettujen merirosvouksesta ja aseellisista ryöstöistä epäiltyjen henkilöiden syytteeseenpanossa, sillä ne heikentävät merirosvouden vastaisten kansainvälisten toimien uskottavuutta;

26.

painottaa tarvetta puuttua merirosvouden syihin, jotka juontuvat Somaliassa vallitsevasta epävakaudesta ja köyhyydestä, ja katsoo, että unionin on toteutettava yhdessä Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa siirtymäkauden liittohallituksen tueksi toimia, joilla pyritään vakauttamaan yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne ja oikeusvaltio sekä edistämään kestävää kehitystä, sekä kehitettävä yhteinen strategia alueellisen rauhanprosessin käynnistämiseksi;

27.

kehottaa ottamaan EU:n Somalian-toimintalinjoissa huomioon, että vain pitkällä aikavälillä tapahtuva laajamittainen valtiorakenteiden kehittäminen, joka kattaa paljon muutakin kuin vain siirtymäkauden liittohallituksen turvallisuusjoukkojen muodostamisen, voi synnyttää maahan kestävän rauhan ja turvallisuuden; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota esittämään yhdessä kunnianhimoisen ja kattavan EU:n Somalian-strategian;

28.

painottaa, että on toimittava kiireesti, jotta siirtymäkauden liittohallitus voi säilyttää Somalian alueen hallinnassaan ja voittaa lisää alaa; pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi 25. tammikuuta 2010 päätöksen YTPP-sotilasoperaatiosta (EU:n koulutusoperaatio EUTM somalia) Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumiseksi Ugandassa tiiviissä yhteistyössä EU:n kumppaneiden, kuten siirtymäkauden liittohallituksen, Ugandan, Afrikan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Yhdysvaltojen, kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa antamaan Euroopan parlamentille tietoa ja kuulemaan sitä asiasta;

29.

korostaa myös, että on tärkeää lujittaa merivalvontakapasiteettia alueella, eritoten kouluttamalla ja verkottamalla alueen maiden rannikkovartiostojen henkilöstöä, ja katsoo, että unionin on osallistuttava ponnisteluihin tukemalla Djiboutin menettelysääntöjä ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön kehittämää suunnitelmaa niiden täytäntöön panemiseksi alueen maiden hyväksymässä muodossa (tietojenvaihtokeskus Jemenissä ja miehistön koulutuskeskus Djiboutissa);

30.

palauttaa mieliin 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta ja kehottaa komissiota ja neuvostoa avustamaan yhdessä kansainvälisten kumppaneiden, kuten Jemenin naapureiden, kanssa hallitusta kokonaisvaltaisesti toimilla, jotka kattavat turvallisuusalan uudistuksen, terrorismin vastaiset toimet sekä poliittisen vuoropuhelun, humanitaarisen avun, talousavun ja koulutuksen;

Afganistan ja Pakistan

31.

muistuttaa, että on tärkeä vakauttaa Afganistanin ja Pakistanin yleinen ja poliittinen turvallisuustilanne, jotta suoraan eurooppalaisten turvallisuuteen vaikuttavat globaalit uhat (terrorismi, huumekauppa, joukkotuhonta-aseiden leviäminen) saadaan pidettyä hallinnassa, ja antaa tunnustusta Afganistania ja Pakistania koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle, jonka neuvosto hyväksyi 27. lokakuuta 2009; toistaa, että näihin ongelmiin on löydettävä kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa turvallisuus on tiiviimmin sidoksissa kehitykseen, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja sukupuolinäkökohtiin; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota tekemään konkreettisempia tämänsuuntaisia aloitteita, joilla myös lisätään unionin osuutta ja tehdään unionin, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön toiminnasta yhtenäisempää;

32.

katsoo, että Afganistanin valtion institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien parantaminen, etenkin oikeuslaitoksen ja muidenkin lainvalvontaviranomaisten kuin poliisivoimien osalta, on asetettava etusijalle unionin uuden strategian täytäntöönpanossa;

33.

kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään huomattavasti Afganistanissa toteutettavien siviilitoimien resursseja, jotta EU:n siviilirooli saa uskottavuutta ja näkyvyyttä afganistanilaisten ja muiden kansainvälisten kumppaneiden silmissä; korostaa, että oikeusvaltion luominen Afganistaniin edellyttää toimintakykyisten ja luotettavien siviilipoliisivoimien muodostamista, ja antaa tunnustusta EUPOL Afganistan -operaation työstä; pyytää neuvostoa paikkaamaan pian EUPOL-operaation henkilöstövajeen ja helpottamaan liikkumista maakunnissa tarjoamalla operaatiolle lisää majoitustiloja ja riittävää logistista tukea; pyytää Natoa lisäämään yhteistyötä operaation kanssa ja koordinoimaan poliisialan toimensa EUPOLin kanssa poliisin kansainvälisessä koordinointielimessä (IPCB);

34.

kannattaa neuvoston ehdotusta tarkastella mahdollisuutta käynnistää Pakistanissa avustusoperaatio, jossa uudistettaisiin turvallisuusalaa ja rakennettaisiin terrorismintorjuntavalmiuksia, jotta Pakistan voi määritellä terrorismin vastaisen strategian, ja aloitettaisiin vuoropuhelu oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista;

Balkanin maat

35.

antaa tunnustusta EULEX Kosovo -operaation onnistuneesta käynnistämisestä kautta Kosovon ja painottaa, että operaation kaikkien osa-alueiden (poliisi, oikeuslaitos, tulli) on tärkeää voida jatkua esteettä koko Kosovon alueella, maan pohjoisosa mukaan lukien;

36.

iloitsee poliisiyhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta EULEX Kosovon ja Serbia välillä ja muistuttaa, että tällä puhtaasti teknisellä pöytäkirjalla halutaan edistää järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

37.

tuomitsee kaikki EULEX Kosovoon kohdistetut vihamielisyydet, sillä operaation tehtävänä on pyrkiä yhdessä Kosovon viranomaisten kanssa perustamaan ja lujittamaan oikeusvaltiota maan kaikkien yhteisöjen hyväksi;

38.

pyytää neuvostoa harkitsemaan YTPP-sotilasoperaation käynnistämistä KFOR-joukkojen seuraajaksi;

39.

toteaa, että huolimatta jatkuvista poliittisista vaikeuksista Bosnia ja Hertsegovinan turvallisuustilanne on suhteellisen rauhallinen ja vakaa, ja korostaa unionin maata koskevan sotilasoperaation (EUFOR Althea) osuutta asiaan; tukee neuvoston päätöstä kohdistaa Euroopan unionin poliisioperaation (EUPM) toiminta järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaan ja kehottaa käsittelemään oikeusvaltioasioita kokonaisuutena (poliisi-oikeuslaitos-vankeinhoito); kannustaa neuvostoa tekemään pikaisesti päätöksen siitä, että Althea-sotilasoperaatiossa keskitytään vastaisuudessa Bosnian asevoimien kouluttamiseen; valittaa, ettei kansainvälisten joukkojen tulevaisuudesta Bosnia ja Hertsegovinassa ole tehty poliittista päätöstä, minkä vuoksi tietyt joukkoja lähettäneet valtiot vetäytyvät maasta yksipuolisella päätöksellä ja mikä saattaa heikentää unionin toiminnan uskottavuutta ja yhtenäisyyttä Bosnia ja Hertsegovinassa; pyytää neuvostoa säilyttämään EU-jäsenyyden mahdollisuuden, kuten sovittiin Thessalonikissa 2003;

Kaukasia

40.

muistuttaa, että unioni vaikutti ratkaisevasti siihen, että Georgian ja Venäjän välinen konflikti ei kärjistynyt, etenkin käynnistämällä nopeasti tarkkailuoperaation, jossa valvotaan 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa; pitää valitettavana, ettei Venäjän federaatio ole täyttänyt näissä sopimuksissa antamiaan sitoumuksia; painottaa, että Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation roolin ratkaiseva merkitys on korostunut entisestään Etyjin valtuuskunnan ja YK-operaation poistuttua maasta;

41.

kannattaa operaation keston pidentämistä vuodella ja kehottaa vahvistamaan sen tarkkailuvalmiuksia ja teknistä varustusta; pitää valitettavana, että venäläiset ja paikalliset joukot ovat estäneet henkilöstöä käymästä Georgiasta irtautumaan pyrkivillä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueilla;

Lähi-itä

42.

katsoo, että unionin on tehostettava toimintaansa palestiinalaisalueilla; antaa tunnustusta EUPOL COPPS -poliisioperaation työstä ja kehottaa neuvostoa harkitsemaan operaation laajentamista ja ehdottamaan Rafahin rajanylityspaikkaa varten perustetun Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation (EU BAM Rafah) voimassa pitämistä ja tehostamista uudistetussa muodossa sekä lieventämään Gazan alueen vakavaa humanitaarista kriisiä;

43.

kannattaa aietta käynnistää Irakia koskevan Euroopan unionin yhdennetyn oikeusvaltio-operaation (EUJUST LEX) kenttätoiminta asteittain alueilla, joiden turvallisuustilanne sen sallii;

Saharan eteläpuolinen Afrikka

44.

toteaa, että unionin on syytä sitoutua turvallisuussektoreiden uudistamiseen tietyissä Afrikan valtioissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Guinea-Bissaussa, ja kehottaa neuvostoa perustamaan toimintansa turvallisuusalan uudistamisessa kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan ja arvioimaan säännöllisesti näiden operaatioiden tehokkuutta ja vaikutusta;

Haiti

45.

korostaa Haitissa toteutettavien eurooppalaisten tukitoimien koordinoinnin merkitystä; pitää myönteisenä, että Haitiin lähetetään EU:n yhteisenä panoksena vähintään 300 poliisia, joiden avulla vahvistetaan väliaikaisesti YK:n Haitin vakauttamisoperaation poliisivalmiuksia (MINUSTAH), ja että neuvosto päätti perustaa Brysseliin EUCO Haiti -yksikön, joka täydentää seuranta- ja tiedotuskeskusta ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden apua sotilaallisten ja turvallisuusalan voimavarojen muodossa YK:n määrittämien tarpeiden perusteella; pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin Haitissa paikalla toteuttamia toimia ei koordinoida; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa johtamaan unionin toimia tällä alueella;

Saadut kokemukset

46.

painottaa operaatioista saatujen kokemusten analysointiprosessien merkitystä ja pyytää neuvostoa harkitsemaan järjestelyä, joka mahdollistaisi Euroopan parlamentin osallistumisen näihin prosesseihin; haluaisi tietoa ensimmäisestä vuosikertomuksesta, jossa eritellään siviilioperaatioista saatuja kokemuksia ja niiden perusteella toteutettavia toimia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään perusteellisen ja avoimen tutkimuksen päätökseen saatetuista ja meneillään olevista ETPP/YTPP-operaatioista, jotta voidaan yksilöidä niiden vahvuudet ja heikkoudet;

47.

onnittelee onnistuneesta siirtymisestä unionin EUFOR Tchad/RCA -operaatiosta Yhdistyneiden Kansakuntien Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadin tasavallassa toteuttamaan operaatioon (MINURCAT) ja pyytää tietoja käynnistetystä saatujen kokemusten analysointiprosessista erityisesti sitä ajatellen, miten tulevissa operaatioissa voidaan välttää nykyiset puutteet ja ongelmat, joita esiintyy Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afrikan unionin kanssa tehtävässä käytännön yhteistyössä;

Kriisinhallintaharjoitukset

48.

painottaa, että unionin YTPP:n alan harjoitusten suunnittelu ja toteuttaminen osana EU:n kriisinhallintaharjoituksia koskevia kunnianhimoisempia toimintalinjoja, joihin sisältyy mahdollisuus EU:n tositilanneharjoituksiin (LIVES), tehostaisi suuresti jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien koordinointia sekä lisäisi yhteentoimivuutta ja kokemusten vaihtoa;

Sukupuoleen ja ihmisoikeuksiin liittyvät näkökohdat

49.

muistuttaa, että on tärkeää käsitellä ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökohtia järjestelmällisesti YTPP-operaatioiden kaikissa vaiheissa suunnittelusta täytäntöönpanoon; kehottaa ottamaan naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annetut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1889 (2009) huomioon sekä henkilöstön koulutuksessa että operaatioiden aikana ja kehottaa nostamaan naisten osuutta operaatioihin lähetettävistä henkilöistä; kehottaa parantamaan henkilöstön ihmisoikeuskoulutusta ja kansalaisyhteiskunnan tuntemusta;

Aseiden leviämisen estäminen ja aseriisunta

50.

panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887 (2009) ja antaa täyden tukensa siinä esitetyille kehotuksille pysäyttää ydinaseiden leviäminen ja tehostaa ponnisteluja aseriisunnan aikaansaamiseksi tiukassa ja tehokkaassa kansainvälisessä valvonnassa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vahvan yhteisen kannan vuonna 2010 pidettävää ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssia varten ja muistuttaa 24. huhtikuuta 2009 antamastaan suosituksesta neuvostolle ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta (8), jossa Euroopan parlamentti painottaa tarvetta vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli leviämisen estämistä, aseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla; kehottaa lisäksi ratifioimaan ja saattamaan voimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT);

51.

pitää tärkeänä, että luodaan kansainvälinen järjestelmä ydinpolttoaineen turvallisia ja varmoja toimituksia varten (esimerkiksi IAEA:n valvonnassa toimiva kansainvälinen polttoainepankkijärjestelmä) sekä mekanismeja, joilla voidaan tehokkaasti valvoa niin kutsutun joukkotuhoaselausekkeen noudattamista, jollainen sisältyy EU:n ja kolmansien maiden välisiin yhteistyösopimuksiin;

52.

panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen uuden hallinnon lausumat ja tavoitteet, joiden mukaan se sitoutuu edistämään ydinaseriisuntaa, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan tiiviissä yhteistyössä ydinaseiden leviämisen estämisessä; kehottaa Euroopan kahta ydinasevaltiota ilmaisemaan selkeän tukensa tälle sitoumukselle ja tekemään uusia ehdotuksia ydinaseriisunnan aikaansaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille myös Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen sitoutumisen jatkamaan neuvotteluja uudesta kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, jolla korvataan joulukuussa 2009 umpeutunut sopimus strategisten aseiden vähentämisestä (START I); toivoo, että asiassa saavutetaan kouriintuntuvia tuloksia mahdollisimman pian;

53.

panee merkille, että Saksan hallituskoalitio sopi 24. lokakuuta 2009 Yhdysvaltojen ydinaseiden vetämisestä Saksasta tuenilmaisuna presidentti Obaman linjalle ydinaseettomasta maailmasta, ja katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi on asetettava välitavoitteita ja että vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa on saatava uusia kimmokkeita asevalvontaan ja aseriisuntaan; kannustaa muita jäsenvaltioita, joiden alueella on Yhdysvaltojen ydinaseita, antamaan samanlaisen selkeän sitoumuksen; pitääkin myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoasiainministerien Naton pääsihteerille 26. helmikuuta 2010 lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan käymään Natossa perinpohjaista keskustelua siitä, miten se voi poliittisen yleistavoitteensa mukaisesti edetä kohti ydinaseetonta maailmaa;

54.

toistaa huolensa Iranin ja Pohjois-Korean tilanteesta ja muistuttaa unionin sitoumuksesta käyttää kaikkia välineitään maailmanlaajuista huolta aiheuttavien joukkotuhoaseiden levittämistä koskevien ohjelmien ennaltaehkäisemiseksi, estämiseksi, pysäyttämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että tiettyjen valtioiden aloittama aseriisunta ei ole suoraan kytköksissä toisten aikeisiin lopettaa joukkotuhoaseiden kehittämisohjelmansa tai jatkaa niitä ja että tilanne edellyttää myönnytyksetöntä politiikkaa suhteissa valtioihin tai järjestöihin, jotka ovat aloittamaisillaan tai jo aloittaneet joukkotuhoaseiden kehittämisen; pitää tärkeänä, että kaikki jäsenvaltiot toimivat asiassa samansuuntaisesti ja yhdenmukaisesti unionin linjan kanssa;

55.

huomauttaa, että tavanomaisten aseiden riisunnassa olisi erityisesti pyrittävä edistämään keskusteluja uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, jolla säännellään asekauppaa;

56.

toistaa täyden tukensa laajemmalle aseriisunnalle ja esimerkiksi kemiallisten ja biologisten aseiden, jalkaväkimiinojen, rypälepommien ja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten täyskiellolle, koska tällaiset aseet aiheuttavat suurta kärsimystä siviileille; kehottaa sen vuoksi tehostamaan monenvälistä toimintaa sen varmistamiseksi, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC), biologisten aseiden kieltosopimus (BTWC), rypäleammuksia koskeva yleissopimus (CCM) ja jalkaväkimiinasopimus (APMC) ja kehitetään edelleen kansainvälistä järjestelmää, jonka tarkoituksena on estää joukkotuhoaseiden leviäminen; pitää myönteisenä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet hyväksymään Euroopan unionin yhteisen kannan aseviennistä sekä Lissabonin sopimuksen 28 b artiklan 1 kohdan, jonka nojalla unioni voi toteuttaa yhteisiä toimia aseidenriisunnan alalla;

Valmiuksien kehittäminen

57.

muistuttaa, että voidakseen vastata kasvaviin operatiivisiin vaatimuksiin ja ammattimaistaa kriisinhallintatoimintansa unionin on kehitettävä siviili- ja sotilasvoimavarojaan; kehottaakin neuvostoa määrittelemään uuden yleistavoitteen, mahdollisesti siviili-sotilaspohjalta, ja suuntaamaan sen erityisesti valmiuksien tehokkaaseen kehittämiseen;

58.

painottaa, että on tarkoituksenmukaista pyrkiä siviili- ja sotilasvoimavarojen synergiaan ja etsiä aloja, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää toimensa ja voimavaransa unionin tasolla, koska taloustilanne on vaikea ja toimien ja voimavarojen yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää puolustustarvikkeiden kohoavien kustannusten ja puolustusmenojen rajoitusten ristipaineessa, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä myös Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamia mahdollisuuksia ja muodostettava ulkosuhdehallintoon yksi yksikkö seuraamaan siviili- ja sotilasvoimavarojen kehitystä;

59.

toistaa tukevansa Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2008 määriteltyjä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat siviili- ja sotilasvoimavarojen vahvistamista; pyytää neuvostoa edistämään ehdotettujen hankkeiden täytäntöönpanoa taantumasta huolimatta; kehottaa neuvostoa toimittamaan sille säännöllisesti tietoja jäsenvaltioiden toimista tavoitteiden saavuttamiseksi;

60.

korostaa, että siviilioperaatioiden nopean käynnistämisen tiellä on havaittu lukuisia esteitä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan oikeus- ja sisäministeriöitään kantamaan vastuunsa asiassa; tukee neuvoston pyrkimyksiä helpottaa pätevän, asianmukaisesti koulutetun ja sukupuolijakaumaltaan tasapainoisen siviilihenkilöstön palvelukseen ja toimintavalmiuteen saamista (kansallisten toimintasuunnitelmien ja yhteisten vaatimusten hyväksyminen, joukkojen muodostamisprosessin ja toimintaan valmistavan koulutuksen parantaminen, siviilivalmiusryhmän käsitteen tarkistaminen) sekä varusteiden nopeaa toimittamista uusia siviilioperaatioita varten (puitesopimusten laatiminen ja suunnitelmat pysyvästä laite- ja varustevarastosta); pitää tässä yhteydessä hyvänä päätöstä perustaa väliaikainen laite- ja varustevarasto Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation yhteyteen;

61.

painottaa siviilioperaatioiden tarvetta saada käyttöönsä integroidut, suojatut ja sotilasviestintäjärjestelmien kanssa yhteensopivat viestintävälineet;

62.

kehottaa neuvostoa luomaan ulkosuhdehallinnolle pysyvän rakenteen, johon siviili- ja sotilasoperaatioille yhteiset tukitoiminnot (muun muassa rekrytointi- ja tarjouskilpailumenettelyt) keskitetään, jotta operaatiot voivat keskittyä päätehtäväänsä;

63.

korostaa, että YTTP:n siviilioperaatioiden ja unionin muiden välineiden koordinoinnin on oltava tiivistä, jotta resurssien käyttöä voidaan järkeistää; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sovittamaan komission kanssa yhteen toimet, joita komissio ja ulkosuhdehallinto toteuttavat samankaltaisilla aloilla; kehottaa YTPP:n siviilioperaatioita ja Euroopan sisäisestä poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä vastaavia toimijoita, eritoten Europolia, vaihtamaan jatkuvasti tietoja, jotta voidaan tehostaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumista;

64.

panee merkille, että kustannuksista huolimatta taisteluosastoja ei tähän mennessä aina ole käytetty poliittisista syistä sekä siksi, että niiden käyttöönoton edellytykset ovat erittäin tiukat; kannattaa taisteluosastojen tehokkaampaa ja joustavampaa käyttöä myös reservijoukkona tai osittaisena korvaavana joukkona, mikäli joukkojen muodostamisprosessi ei suju odotusten mukaisesti, ottaen kuitenkin aina asianmukaisesti huomioon niiden maiden toiveet, jotka ovat yhdessä muodostaneet kulloisenkin osaston; pyytää jatkamaan taisteluosastojen strategisesta toimintavalmiudesta johtuvien kustannusten kattamisesta tehdyn väliaikaisen sopimuksen voimassaoloa sekä laajentamaan taisteluosastojen käytöstä johtuvien yhteisten kustannusten määritelmää; kehottaa neuvostoa käyttämään taisteluosastoja täysimittaisissa sotilasharjoituksissa; antaa tunnustusta puheenjohtajavaltio Ruotsin johdolla tehdystä työstä, joka liittyy taisteluosastojen joustavaan käyttöön, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan hyväksytyt suositukset täytäntöön;

65.

pitää sotilas- ja siviilivoimavarojen alalla saavutettua edistystä kiitettävänä ja kehottaa edistämään kiireesti seuraavia:

hankkeet, joissa kehitetään ETPP-operaatioiden ja unionin joukkojen siirtonopeutta:

eurooppalaisen lentokuljetuskaluston muodostaminen ja 14 jäsenvaltion puolustusministerien kokoonpanossa kokoontuneessa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa 17. marraskuuta 2009 hyväksymä hallintosuunnitelma, Euroopan ilmakuljetusjohtoportaan perustaminen Eindhoveniin ja monikansallisen A400M-yksikön luominen, joskin toimitukset ovat huomattavasti viivästyneet, minkä vuoksi parlamentti kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ja EADS-yhtymää saattamaan A400M-hankkeen menestyksekkäästi päätökseen, jotta monikansallinen yksikkö saadaan pian muodostettua; korostaa, että pelastuspalveluoperaatioiden tukena ja kriisinhallinnassa on tärkeää käyttää sotilaallisia kuljetusvoimavaroja

helikopterien nykyaikaistaminen ja niiden miehistöjen koulutus sekä tulevaisuuden raskasta kuljetushelikopteria koskeva hanke;

hankkeet, joissa kehitetään tiedonkulkua Euroopan unionin operaatioissa toimiville sotilashenkilöstöille:

tarkkailusatelliittien uusi sukupolvi (MUSIS-ohjelma)

tiettyjen jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen väliset sopimukset, joilla annetaan EU:n satelliittikeskukselle laajemmat oikeudet tutustua hallituslähteistä peräisin oleviin satelliittikuviin (Helios II, Cosmo-Skymed ja SAR-Lupe)

Euroopan puolustusviraston työ avaruusvalvonnan alan sotilaallisten tarpeiden yksilöimiseksi

ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan järjestelmää (GMES) koskeva hanke, joskaan siinä ei oteta riittävästi huomioon turvallisuuden ja puolustuksen alan erityistarpeita, kuten kuvien resoluutiota; esittää, että EU:n satelliittikeskus voisi toimia rajapintana tällä alalla;

hankkeet, joissa lujitetaan unionin merellistä ulottuvuutta antamalla YTPP:n sotilasvoimavarat sen käyttöön:

merivalvontajärjestelmän luominen Itämeren mallia (SUBCAS) noudattaen meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi, laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan rajoittamiseksi ja merten pilaantumisen estämiseksi

yhdennettyä merivalvontaa koskeva etenemissuunnitelma vuodeksi 2010; katsoo, että eurooppalaisten toimijoiden keskinäisen yhteistyön puute ei missään tapauksessa saa estää näiden hankkeiden täytäntöönpanoa;

66.

antaa Euroopan puolustusvirastolle tunnustusta ratkaisevasta panoksesta näiden kriittisten puolustusvoimavarojen kehittämisessä etenkin yhteisiä ohjelmia perustamalla; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään entistä enemmän Euroopan puolustusviraston potentiaalia uuden sopimuksen mukaisesti, varaamaan sille asetettuja odotuksia vastaavan budjetin ja helpottamaan sen toiminnan suunnittelua kolmivuotisen rahoituskehyksen ja työohjelman avulla; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan mahdollisimman pian lopullisesti Euroopan puolustusviraston ja eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) keskinäiset hallinnolliset järjestelyt sekä unionin ja OCCARin välisen turvallisuussopimuksen, jotta niiden puolustusmateriaalialan yhteistyö voidaan muokata tehokkaaksi;

67.

kannattaa kilpailukykyisen Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan ja avointen ja läpinäkyvien Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kehittämistä; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tutkimus- ja kehitystyötä ja noudattamaan sitoumusta osoittaa siihen 2 prosenttia puolustusmäärärahoista sekä saattamaan puolustusalan direktiivit yhdenmukaistetusti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

68.

kehottaa Euroopan kansallisia puolustusalan hankintaviranomaisia toteuttamaan Euroopan puolustusviraston tuella konkreettisia toimenpiteitä eurooppalaisen materiaalin hankintojen lisäämiseksi, esimerkiksi allekirjoittamalla vapaaehtoiset menettelysäännöt, joilla otettaisiin käyttöön eurooppalaisen tuotannon suosimisen periaate hankittaessa sellaista puolustusmateriaalia, jonka suhteen on tärkeää säilyttää Euroopan kannalta strateginen autonomia ja operatiivinen suvereniteetti sekä säilyttää Euroopan teollinen ja tekninen etumatka;

69.

kannattaa voimakkaasti siviili- ja sotilasvoimavarojen alan synergian vahvistamista; toivoo, että kriisinhallinta- ja suunnittelulinja ja Euroopan puolustusvirasto voivat nopeasti kehittää roolinsa toisiaan täydentäviksi siten, että ulkosuhdehallinnon kriisinhallinta- ja suunnittelulinja hoitaa korkean edustajan / varapuheenjohtajan alaisuudessa strategisia tehtäviä eli antaa alkusysäyksen ja koordinoi työtä etenkin yhteisiä tarpeita yksilöitäessä ja Euroopan puolustusvirasto hoitaa operatiivisia tehtäviä eli kehittää kaksikäyttöteknologiaa ja siviili- ja sotilasvoimavaroja; katsoo, että yhteisvaikutukseen voidaan pyrkiä erityisesti tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman turvallisuutta koskevan osion pohjalta;

70.

on tyytyväinen Ruotsin puheenjohtajakaudella saavutettuun edistykseen siviili- ja sotilasalan asiantuntijajoukon muodostamisessa turvallisuussektoreiden uudistamista varten, mutta valittaa toimenpiteen täytäntöönpanon viivästymistä suunnitellusta syksystä 2008 ja toivoo, että asiantuntijajoukko saadaan muodostettua aivan lähitulevaisuudessa;

71.

kannattaa koulutusalan aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan eurooppalaisten henkilöstöjen kykyä työskennellä yhdessä:

Erasmus-ohjelman kaltaisen nuorten eurooppalaisten upseerien vaihto-ohjelman kehittäminen

koulutusvalmiuksien lisääminen unionin tasolla; painottaa erityisesti tarvetta perustaa mahdollisimman pian uudistettu Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemia, josta neuvosto päätti joulukuussa 2008;

institutionaalisten koulutusvalmiuksien lisääminen unionin tasolla; painottaa erityisesti tarvetta perustaa uudistettu Euroopan ulkosuhdeakatemia, joka toimisi läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden asianomaisten tahojen kanssa ja johon sisällytettäisiin puolustusakatemian kaltaiset nykyiset koulutusrakenteet ja joka antaisi unionin virkamiehille ja ulkosuhteisiin liittyviin tehtäviin suuntautuville jäsenvaltioiden virkamiehille sekä YTPP-operaatioihin osallistuvalle henkilöstölle yhdenmukaistettuun koulutusohjelmaan perustuvaa koulutusta samoin kuin kattavaa ja yhteistä koulutusta kaikille virkamiehille ja tarkoituksenmukaista koulutusta konsulaatti- ja lähetystömenettelyistä, diplomatiasta, konfliktien sovittelusta ja kansainvälisistä suhteista sekä tietoa Euroopan unionin historiasta ja kokemuksista;

72.

katsoo, että operaatioiden henkilöstön koulutuksen parantamiseksi ja koulutusvoimavarojen optimaaliseksi hyödyntämiseksi koulutukseen osallistuvan henkilöstön ja operaatioihin siirretyn henkilöstön välille olisi luotava systemaattisempi yhteys; kehottaa neuvostoa laatimaan lähetettyä henkilöstöä koskevan yhteisen eurooppalaisen perussäännön, jossa määrätään koulutustasosta, voimankäytön säännöistä ja toimintavapaudesta operaation aikana, oikeuksista ja velvollisuuksista, varusteiden ja sairaanhoidon laatutasosta sekä sosiaaliturvajärjestelyistä kuoleman, haavoittumisen ja palveluskyvyttömyyden varalta;

73.

iloitsee 26. helmikuuta 2009 allekirjoitetusta Strasbourgin sopimuksesta, jossa Eurocorps-joukoille annetaan oikeushenkilöllisyys; vetoaa sen puolesta, että unioni tarvittaessa käyttäisi näitä monikansallisia joukkoja;

YTPP:n rahoitus

74.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa ei tehdä perustavia muutoksia YTPP-operaatioiden rahoitukseen:

siviilioperaatiot rahoitetaan unionin talousarviosta

sotilasoperaatioiden yhteiset kustannukset rahoitetaan Athene-järjestelmästä;

75.

palauttaa mieliin Lissabonin sopimuksen määräyksen varapuheenjohtajan / korkean edustajan käytössä olevasta käynnistysrahastosta, josta rahoitetaan YTPP-operaatioiden valmistelutoimet, joita ei jostain syystä kateta unionin talousarviosta; korostaa rahaston tuomaa lisäarvoa, sillä sen on määrä parantaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan mahdollisuuksia valmistella YTPP-operaatioita tehokkaasti ja nopeasti; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään täytäntöönpanotoimet nopeasti;

76.

pyytää jäsenvaltioita laajentamaan Athene-järjestelmästä katettavien yhteisten kustannusten luetteloa jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden lisäämiseksi ja useampien valtioiden kannustamiseksi osallistumaan unionin sotilasoperaatioihin;

77.

esittää, että varainhoitoasetusta tarkistettaessa kriisinhallintaan sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä joustavoitettaisiin, koska alaan kohdistuu erityisvaatimuksia (joukkojen nopea käyttöönotto, turvallisuusnäkökohdat jne.);

78.

palauttaa mieliin komission hallinnoimien rahoitusvälineiden, kuten vakautusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston (johon sisältyy Afrikan rauhanrahasto), ratkaisevan merkityksen kriisinhallinnalle; painottaa näiden välineiden keskinäisen koordinoinnin tärkeyttä;

Kumppanuudet

EU ja Nato

79.

muistuttaa, että on tärkeää lujittaa unionin ja Naton strategista kumppanuutta ja varmistaa niiden rakentava yhteistyö; suosittaa välttämään pattitilanteiden syntymistä ja kehottaa tarkastelemaan uudelleen EU:n ja Naton operatiivisen yhteistyön nykyisiä järjestelyjä (Berliini plus -järjestely) sekä kehittämään uuden toimintakehyksen, jolla voidaan helpottaa laajempaa yhteistyötä niiden ollessa läsnä samoilla operaatioalueilla;

80.

edellyttää, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja aloittaa Naton pääsihteerin kanssa perinpohjaisen vuoropuhelun käynnissä olevasta Naton strategisen toimintaperiaatteen uudelleentarkastelusta, jotta Nato ottaisi kaikilta osin huomioon EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksen, johon sisältyy muun muassa mahdollinen pysyvä rakenteellinen yhteistyö puolustuksen alalla;

81.

pahoittelee, ettei Naton ja EU:n Afganistanissa ja Kosovossa toteuttamien operaatioiden teknisistä järjestelyistä ole vieläkään allekirjoitettu sopimusta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita harjoittamaan EU:n ja Naton asiasta vastaavissa elimissä poliittista painostusta sopimuksen aikaansaamiseksi;

82.

painottaa näiden kahden järjestön rakentavaa yhteistyötä merirosvouden torjunnassa (Atalanta-operaatio ja Naton Ocean Shield -operaatio);

83.

iloitsee Naton pääsihteerin aikeista ottaa unioni ja Euroopan parlamentti mukaan keskusteluihin järjestön strategian tarkistamisesta; odottaa ilmoitettujen aikeiden johtavan nopeasti konkreettisiin aloitteisiin;

84.

antaa tunnustusta unionin ja Naton yhteistyöstä sotilasvoimavarojen alalla, josta esimerkkinä mainittakoon työ helikopterien toimintakapasiteetin parantamiseksi;

EU ja Yhdistyneet kansakunnat

85.

muistuttaa unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien tiiviin yhteistyön merkityksestä kriisinhallinnassa, etenkin operaatioalueilla, joilla molemmat järjestöt ovat läsnä ja/tai joilla toinen astuu toisen sijaan; kehottaa lisäämään tällaista yhteistyötä ja etenkin suunnitteluyhteistyötä ennen kriisien puhkeamista;

EU ja Afrikan unioni

86.

korostaa pitävänsä tärkeänä Euroopan unionin ja Afrikan unionin rakentavaa yhteistyötä, jossa noudatetaan yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan kuuluvassa rauhan ja turvallisuuden kumppanuudessa annettuja sitoumuksia; katsoo, että Euroopan unionin olisi mahdollisuuksien mukaan tuettava Afrikan unionia, varsinkin Somalian kaltaisilla operaatioalueilla, joissa Afrikan unioni on ainoa kentällä toimiva järjestö, ja kannustaa Afrikan unionia vahvistamaan afrikkalaisia kriisivalmiuksia ja tehostamaan kansainvälisten kumppanien tarjoaman avun hyödyntämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan erityisesti ongelmiin, jotka liittyvät pien- ja kevytaseiden hallitsemattomaan leviämiseen varsinkin Afrikassa, sekä painottamaan tässä yhteydessä, että kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava voimassa olevia sääntöjä, jotka koskevat aseiden vientiä kriisialueille;

EU ja Yhdysvallat

87.

kehottaa neuvostoa kehittämään unionin ja Yhdysvaltojen suhteita rauhanrakentamisen ja kriisinhallinnan alalla, sotilaalliset kysymykset ja luonnonkatastrofit mukaan lukien; pitää yhteistyötä erityisen tärkeänä merirosvouden torjunnassa Somaliassa, Afrikan rauhanturvaamisvalmiuksien vahvistamisessa ja myös Kosovossa ja Afganistanissa suoritettavissa operaatioissa; iloitsee erityisesti Yhdysvaltojen osallistumisesta EULEX Kosovo -operaatioon eurooppalaisten komennossa;

88.

katsoo, että Yhdysvaltojen hallinnon kaavailema uusi ohjustentorjuntajärjestelmä kaipaa syvällistä tutkimusta ja varmentamista ja siinä tapauksessa, että järjestelmä kehitetään, siinä olisi otettava huomioon Euroopan maiden yhteinen näkemys Euroopan maiden suojelemisesta ballistisilta ohjuksilta, siitä olisi käytävä koko maanosan laajuista vuoropuhelua ja Euroopan puolustusmateriaaliteollisuus olisi pyrittävä saamaan mukaan sen rakentamiseen;

Kolmansien maiden osallistuminen ETPP:aan

89.

muistuttaa, että tähän mennessä 24 maata viidestä maanosasta on osallistunut 16:een unionin siviili- ja sotilasoperaatioon; painottaa, että kolmansien valtioiden osallistuminen unionin operaatioihin antaa niille tärkeää poliittista ja operatiivista lisäarvoa; katsoo, että unionin on jatkettava tällä tiellä ja tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa kyseiset kolmannet maat paremmin mukaan toimintaan omaa päätäntävaltaansa vaarantamatta;

Parlamenttien etuoikeudet

90.

iloitsee siitä, että neuvosto on lisäännyt osanottoaan Euroopan parlamentin työskentelyyn turvallisuuden ja puolustuksen alalla, erityisesti asiasta vastaavassa alivaliokunnassa; on tyytyväinen siihen, että neuvoston viimeisimpiin ETPP:aa koskeviin päätelmiin sisällytettiin osio, jossa käsiteltiin suhteita Euroopan parlamenttiin; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan Lissabonin sopimuksen puitteissa tähän suuntaan, jotta YTPP:lla olisi voimakas demokraattinen oikeutus;

91.

muistuttaa, että Euroopan parlamentti on ainoa ylikansallinen toimielin, joka voi legitiimisti väittää valvovansa unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan demokraattisuutta, ja että Lissabonin sopimuksen voimaantulo vahvistaa tätä roolia; huomauttaa, että WEU:n parlamentaarisella edustajakokouksella, joka perustettiin muutetulla Brysselin sopimuksella, jota kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole allekirjoittaneet, ei ole poliittisia eikä laillisia valtuuksia huolehtia YTPP:n parlamentaarisesta valvonnasta;

92.

kannustaa siksi Euroopan parlamenttia ja kansallisia parlamentteja käyttämään Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet ja sen pöytäkirjan N:o 1 täysimittaisesti hyödyksi ja lisäämään yhteistyötään YUTP:n ja YTPP:n alalla tiivistämällä ja järjestämällä paremmin asiasta vastaavien valiokuntiensa turvallisuuden ja puolustuksen alan työsuhteet; painottaa, että tiiviimpi yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä syrjäyttää WEU:n parlamentaarisen edustajakokouksen itselleen aiheetta omimat etuoikeudet; painottaa myös tarvetta mukauttaa omia rakenteitaan YTPP:n paremman valvonnan mahdollistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ottamaan Euroopan parlamentin ja sen asiasta vastaavan valiokunnan alusta saakka mukaan toimintaan, jossa laaditaan siviilikriisinhallinnan toimintamalleja ja -suunnitelmia;

93.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille etukäteen valmisteilla olevista operaatioista ja niiden kulusta; ehdottaa neuvostolle, että se avoimuuden varmistamiseksi tiedottaisi parlamentille säännöllisesti Athene-järjestelmän ja käynnistysrahaston käyttämisestä, kuten se jo tekee, kun YUTP-määrärahoja käytetään siviilioperaatioihin; katsoo, että unionin talousarvion selkeyttämiseksi siinä olisi esitettävä ensiksi kaikki muut kuin sotilasmenot ja seuraavassa vaiheessa siihen olisi liitettävä asian edellyttämän sopimusmuutoksen jälkeen myös sotilasmenot;

94.

pyytää tarkistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2002 tekemiä toimielinten välisiä sopimuksia, joissa säännellään Euroopan parlamentin oikeutta saada neuvostolta ETPP:n ja YTPP:n alan arkaluonteisia tietoja, jotta asiasta vastaavat parlamentin jäsenet ja erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajat saisivat tarvittavat tiedot käyttääkseen valistuneesti etuoikeuksiaan;

*

* *

95.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Naton pääsihteereille.


(1)  EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 580.

(2)  EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 334.

(3)  EUVL C 285 E, 26.11.2009, s. 23.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0075.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0076.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0099.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0057.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0333.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/77


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Ydinsulkusopimus

P7_TA(2010)0062

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ydinsulkusopimuksesta

2010/C 349 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 neuvostolle antamansa suosituksen ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta (2008/2324(INI)) (1),

ottaa huomioon aiemmat, 26. helmikuuta 2004 (2), 10. maaliskuuta 2005 (3), 17. marraskuuta 2005 (4) ja 14. maaliskuuta 2007 (5) antamansa päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämisestä ja ydinaseriisunnasta,

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Iranista (6),

ottaa huomioon vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssin,

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ydinaseiden leviämisen estämiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti päätöslauselmat 1540(2004), 1673 (2006) ja 1887 (2009),

ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen 3. marraskuuta 2009 antaman julkilausuman (liite 3),

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta (7),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian,

ottaa huomioon tuoreen puolivuosittaisen tilanneselvityksen joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanosta (2009/II),

ottaa huomioon neuvoston 8. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman (etenkin sen 6, 8 ja 9 kohdan), jossa ilmaistaan EU:n päättäväisyys torjua joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen,

ottaa huomioon täydellisen ydinkoekieltosopimuksen, IAEA:n kattavat ydinmateriaalin valvontasopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat, yleissopimuksen ydinmateriaalien turvajärjestelyjä koskevista toimista, ydinterrorismin ehkäisemistä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ballististen ohjusten leviämisen vastaiset Haagin käytännesäännöt, vuonna 2009 rauenneen sopimuksen strategisten aseiden vähentämisestä (START I) sekä Yhdysvaltain ja Venäjän tekemän kahdenvälisen sopimuksen strategisten ydinkärkien vähentämisestä (SORT),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. joulukuuta 2008 hyväksymän kertomuksen Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta,

ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle 21. joulukuuta 2009 esitetyt kysymykset ydinsulkusopimuksesta (O-0170/2009 – B7-0010/2010, O-0169/2009 – B7-0009/2010),

ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julkilausuman Iranista,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

katsoo, että joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on yksi vakavimmista maailmanrauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä ja että aivan ensisijaisia turvallisuusprioriteetteja on estää terroristeja tai uusia valtioita saamasta haltuunsa tai käyttämästä ydinaseita, pienentää maailman asevarastoja ja siirtyä vähitellen ydinaseettomaan maailmaan,

B.

ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen päämäärien toteuttamiseksi edellisissä tarkistuskonferensseissa asetettujen konkreettisten tavoitteiden (kuten niin kutsutut ”13 käytännön askelta” (8) saavuttamisessa ei selvästikään ole edistytty, erityisesti kun uhkia muodostuu nykyään useista eri lähteistä, mukaan luettuna ydinaseiden leviäminen; katsoo, että tämä yhdistyy ydinteknologian kysynnän ja saatavuuden kasvuun ja siihen, että kyseistä teknologiaa ja radioaktiivista jätettä saattaa päätyä rikollisjärjestöjen ja terroristien haltuun,

C.

katsoo, että ydinsulkusopimus on ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan maailmanlaajuisen järjestelmän kulmakivi, jota on lujitettava, ja että tarvitaan kiireesti rohkeaa poliittista johtajuutta sekä edistyksellisiä jatkotoimia, jotta voidaan palauttaa luottamus ydinsulkusopimuksen tarkoituksenmukaisuuteen ja jotta vahvistetaan niitä sopimuksia ja elimiä, jotka muodostavat ydinaseiden leviämistä ja riisumista säätelevän nykyisen järjestelmän, kuten erityisesti ydinsulkusopimus, täydellinen ydinkoekieltosopimus ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA),

D.

katsoo, että on tarpeen vahvistaa edelleen ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria eli leviämisen estämistä, aseriisuntaa ja yhteistyötä ydinvoiman siviilikäytön alalla,

E.

katsoo, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneet ydinasevaltiot pyrkivät jarruttamaan toimenpiteitä, joilla supistetaan tai poistetaan niiden ydinasevarastoja ja vähennetään niiden sitoutumista ydinpelotteeseen perustuvaan sotilasoppiin,

F.

kehottaa jatkamaan kaikkea aseriisuntakehitystä maailmanlaajuisen turvallisuuden parantamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta voidaan ehkäistä, estää, pysäyttää ja mahdollisuuksien mukaan lakkauttaa ydinaseiden leviämistä edistäviä maailmanlaajuisesti huolestuttavia ohjelmia, mikä on todettu selkeästi Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymässä joukkotuhoaseiden leviämisen torjuntaa koskevassa EU:n strategiassa,

H.

katsoo, että EU:n on tehostettava ponnistelujaan ydinaseiden leviämisvirtojen ja leviämisen rahoituksen torjumiseksi, sanktioitava leviämistä edistävät toimet ja kehitettävä toimia tietojen ja taitotiedon aineettomien siirtojen ehkäisemiseksi hyödyntämällä kaikkia saatavilla olevia välineitä, mukaan lukien monenväliset sopimukset ja tarkastusjärjestelmät, kansallisesti ja kansainvälisesti koordinoitu viennin valvonta, uhkien vähentämiseen tarkoitetut yhteistyöohjelmat sekä taloudelliset ja poliittiset painostuskeinot,

I.

pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 3. marraskuuta 2009 annettua ydinaseiden leviämistä ja aseriisuntaa koskenutta julkilausumaa (liite 3), jossa korostettiin tarvetta säilyttää ja vahvistaa asiaa koskevia monenvälisiä toimia ja erityisesti ydinsulkusopimusta, jossa tuettiin kattavan ydinkoekieltosopimuksen voimaantuloa ja jossa kehotettiin aloittamaan neuvottelut halkeamiskelpoisen materiaalin tuotantokieltoa koskevasta sopimuksesta tammikuussa 2010; panee lisäksi merkille, että julkilausumassa todetaan jälleen, että Iranin ja Korean kansandemokraattisen tasavallan on täytettävä kansainväliset ydinalaan liittyvät velvoitteensa,

J.

toteaa, että Iran ei noudattanut määräaikaan eli vuoden loppuun mennessä kehotuksia ydinlaitostensa avaamisesta Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajille; ottaa huomioon, että Iran ei ole tähän mennessä tehnyt mitään kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttamiseksi siihen, että sen ydinohjelma on täysin rauhanomainen,

K.

ottaa huomioon Henry Kissingerin, George P. Shultzin, William J. Perryn ja Sam Nunnin tammikuussa 2007 ja tammikuussa 2008 tekemät uudet aseriisuntaehdotukset, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa, Saksaa, Italiaa, Alankomaita ja Belgiaa edustavien entisten valtiomiesten Euroopassa antamat vastaavat suositukset, ydinasesopimuksen mallin ja Hiroshima-Nagasaki-pöytäkirjan, jota kansalaisjärjestöt ja poliittiset johtajat kaikkialla maailmassa tukevat, sekä ”Global Zeron” kaltaiset kampanjat,

L.

katsoo, että Naton strategian tarkistamisprosessi tarjoaa tilaisuuden liittoutuman ydinasepolitiikan uudelleenarviointiin ja tavoitteena olevan ydinaseettoman maailman aikaansaamiseen; toteaa, että viidessä Nato-maassa (Belgia, Saksa, Italia, Alankomaat, Turkki), jotka eivät ole ydinasevaltioita, on Naton yhteiskäyttöä koskevien sopimusten tai kahdenvälisten sopimusten nojalla edelleen käytettävissä arviolta 150–200 taktista ydinasetta,

M.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja sen kumppaneiden, erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän, on koordinoitava toimensa tiiviisti ja tehtävä läheistä yhteistyötä ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan järjestelmän elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi,

N.

pitää tältä osin oikeansuuntaisena käytännön hankkeena Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan yhteistä aloitetta, jolla on tarkoitus arvioida ydinaseiden mahdollisen purkamisen toteutettavuutta ja vahvistaa tätä koskevat selkeät menettelyprosessit sekä tähän liittyvät tarkastusmenettelyt,

O.

ottaa huomioon, että Ranskan ja Ison-Britannian hallitukset ilmoittivat vuonna 2008 aikovansa vähentää operatiivisten ydinkärkiensä määrää mutta päättivät samalla nykyaikaistaa ydinasearsenaalinsa; ottaa huomioon, että Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on erityinen velvollisuus vaikuttaa menestyksekkäästi EU:n ydinsulku- ja aseriisuntapolitiikkoihin,

1.

kehottaa kaikkia osapuolia tarttumaan vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssin yhteydessä tilaisuuteen edistää pyrkimystä kohti täydellistä ydinaseriisuntaa, joka perustuu kansainväliseen sopimukseen, jolla asteittain poistetaan ydinaseet kaikkialta maailmasta, ja pyrkimään vaiheittain täydelliseen maailmanlaajuiseen ydinaseriisuntaan yhteiseltä ja monenväliseltä pohjalta;

2.

korostaa tarvetta kehittää ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2010 tarkistuskonferenssissa strategioita tarkoituksena päästä yksimielisyyteen sopimuksesta, jolla aseisiin käytettävien halkeamiskelpoisten aineiden tuotanto pysäytetään syrjimättömällä tavalla, mikä tarkoittaa, että kyseisessä neuvotellussa sopimuksessa olisi edellytettävä, että ydinaseettomat valtiot ja ydinsulkusopimuksen piiriin tällä haavaa kuulumattomat valtiot luopuvat halkeamiskelpoisen materiaalin tuottamisesta aseita varten ja purkavat kaikki nykyiset laitoksensa, joissa tuotetaan halkeamiskelpoista materiaalia tällaisia aseita varten;

3.

korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen, joilla kaikilla on ydinaseita, olisi pyrittävä vähitellen luopumaan halkeamiskelpoisten aineiden tuottamisesta aseita varten ja purkamaan kaikki nykyiset laitoksensa, joissa tuotetaan halkeamiskelpoisia aineita tällaisia aseita varten;

4.

kehottaa kaikkia osapuolia tarkistamaan sotilasdoktriiniaan ja luopumaan ensi-iskusta vaihtoehtona;

5.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita osallistumaan koordinoidusti, myönteisesti ja näkyvästi ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssin keskusteluihin erityisesti ehdottamalla kunnianhimoista aikataulua ydinaseettomalle maailmalle, konkreettisia aloitteita, jotka koskevat YK:n aseriisuntakonferenssin elvyttämistä, sekä edistämällä aseriisunta-aloitteita, jotka perustuvat vuoden 1995 lopussa pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa sovittuun periaatteita ja tavoitteita koskevaan lausuntoon sekä vuonna 2000 pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa yksimielisesti hyväksyttyihin 13 käytännön askeleeseen;

6.

ilmaisee huolensa siitä, että Israel, Intia ja Pakistan eivät ole liittyneet ydinsulkusopimuksen osapuoliksi ja että Pohjois-Korea vetäytyi siitä vuonna 2003; kehottaa edellä mainittuja valtioita liittymään ydinsulkusopimuksen osapuoliksi;

7.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2010 tarkistuskonferenssia valmistelevista kokouksista ja ottamaan kyseisen konferenssin osalta aiheellisella tavalla huomioon sen näkemykset ydinsulku- ja aseriisuntakysymyksistä;

8.

kehottaa tältä osin komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota kaikin tavoin lisäämään eurooppalaista tietoisuutta ydinsulkukysymyksistä yhteistyössä kaikkien ydinaseettomaan maailmaan pyrkivien osapuolten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa, erityisesti verkosto ”kaupunginjohtajat rauhan puolesta”;

9.

pitää myönteisenä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä EU:n ja kolmansien maiden sopimuksiin ja toimintasuunnitelmiin; korostaa, että EU:n kaikkien kumppanimaiden on poikkeuksetta pantava täytäntöön kaikki nämä toimet;

10.

pitää erittäin tervetulleena Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman 5. huhtikuuta 2009 Prahassa pitämää puhetta, jossa tämä toi julki sitoutumisensa ydinaseriisunnan jatkamiseen ja visionsa yhteistoimin luotavasta ydinaseettomasta maailmasta; kehottaa neuvostoa antamaan tukensa tälle sitoumukselle;

11.

toistaa pitävänsä tärkeänä, että neuvosto tukee yhteistyössä kumppaneidensa kanssa aktiivisesti konkreettisia ehdotuksia ydinpolttoaineen tuotannon, käytön ja jälleenkäsittelyn saattamiseksi kokonaan IAEA:n valvontaan sekä kansainvälisen polttoainepankin luomista; kannattaa lisäksi muita ydinpolttoainesyklin monenvälisyyden lisäämistä koskevia aloitteita, joilla pyritään ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön, ottaen tässä yhteydessä huomioon, että parlamentti suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission halukkuuteen osallistua enintään 25 miljoonan euron panoksella IAEA:n valvonnassa toimivan ydinpolttoainepankin luomiseen, ja toivoo, että asiaa koskeva yhteinen toiminta hyväksytään nopeasti;

12.

tukee lisäponnisteluja IAEA:n toimivallan lujittamiseksi, mukaan luettuna IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimusten lisäpöytäkirjojen soveltamisen laajentaminen ja muu toiminta luottamusta lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseksi; pyrkii varmistamaan, että kyseisellä järjestöllä on käytössään riittävät resurssit, jotta se voi täyttää keskeisen tehtävänsä eli ydinvoima-alan toimintojen turvallisuuden varmistamisen; kannustaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan pyrkimyksiään IAEA:n toimintakyvyn vahvistamiseksi, mukaan luettuna IAEA:lla Seibersdorfissa Itävallassa olevan analyysilaboratorion modernisointi;

13.

korostaa, että on mahdollisimman pian saatettava voimaan täydellinen ydinkoekieltosopimus; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltain hallinnon aikomuksia varmistaa sopimuksen ratifiointi; kehottaa neuvostoa antamaan täyden tukensa neuvotteluille sopimuksesta, jolla on tarkoitus mahdollisimman pian kieltää halkeamiskelpoisen materiaalin tuotanto ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi; odottaa uutta ydinasepoliittista suunnitelmaa (NPR), jossa pitäisi sitouttaa USA luopumaan uusien ydinaseiden kehittämisestä, mukaan luettuina ydinkärjellä varustetut bunkkerintuhoajaohjukset, varautua ydinasevarastojen merkittävään vähentämiseen ja ohjata Yhdysvaltoja kohti ydinaseista riippumattomampaa puolustusta;

14.

kehottaa syventämään vuoropuhelua Yhdysvaltain uuden hallinnon sekä kaikkien ydinasevaltioiden kanssa ydinkärkien varastojen asteittaiseen pienentämiseen tähtäävien yhteisten tavoitteiden edistämiseksi; tukee erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän toimia niiden ydinaseiden määrän huomattavaksi vähentämiseksi START I -sopimuksessa ja SORT-sopimuksessa sovitulla tavalla;

15.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä Venäjän federaation ja Yhdysvaltain päätöstä käynnistää neuvottelut, joilla pyritään tekemään uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova sopimus korvaamaan joulukuussa 2009 rauennutta sopimusta strategisten aseiden vähentämisestä (START), ja pitää myönteisenä, että presidentit Barack Obama ja Dmitri Medvedev allekirjoittivat 6. heinäkuuta 2009 Moskovassa yhteisymmärryspöytäkirjan START I -sopimuksen seuraajasta; pitää myönteisenä Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä neuvotteluissa hiljattain saavutettua edistystä ja odottaa lopullista sopimusta 9. maaliskuuta 2010 Genevessä käynnistyvällä neuvottelujen seuraavalla kierroksella;

16.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on luopunut alkuperäisistä suunnitelmistaan luoda ohjuspuolustuskilpi Eurooppaan; tukee uutta lähestymistapaa, johon osallistuvat koko Eurooppa sekä Venäjä;

17.

kehottaa perustamaan ydinaseettomia vyöhykkeitä positiivisena askeleena kohti ydinaseetonta maailmaa; katsoo tältä osin, että Lähi-itään perustettava ydinaseeton vyöhyke on perusedellytys sille, että alueella voidaan saavuttaa kestävä ja kattava rauha; huomauttaa, että kaikkien taktisten ydinkärkien poistaminen Euroopasta voisi luoda ennakkotapauksen ydinaseriisunnan jatkamista varten;

18.

kiinnittää huomiota taktisten ydinaseiden strategiseen anakronismiin ja Euroopan tarpeeseen myötävaikuttaa niiden vähentämiseen ja poistamiseen Euroopan maaperältä Venäjän kanssa käytävän laajemman vuoropuhelun yhteydessä; panee tässä yhteydessä merkille, että Saksan hallituskoalitio päätti 24. lokakuuta 2009 pyrkiä Yhdysvaltain ydinaseiden vetämiseen Saksasta osana yleistä siirtymistä kohti ydinaseetonta maailmaa; pitää myönteisenä Saksan, Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin ja Norjan ulkoministerien 26. helmikuuta 2010 Naton pääsihteerille lähettämää kirjettä, jossa kehotetaan liittoutumaa käymään perusteellinen keskustelu siitä, miten voitaisiin toteuttaa poliittiseksi tavoitteeksi asetettu ydinaseeton maailma;

19.

tukee Iranin ydinohjelmaan sovellettavaa kaksijakoista menettelytapaa; kehottaa jälleen kerran Irania noudattamaan täysimääräisesti ja viipymättä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ja IAEA:n asianomaisten päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan ja varsinkin täyttämään IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmassa 27. marraskuuta 2009 asetetut vaatimukset; kehottaa neuvostoa tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston toimia, jos Iran ei edelleenkään tee omaa ydinohjelmaansa koskevaa yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa; kehottaa neuvostoa olemaan valmis toteuttamaan tarvittavia ”älykkäitä”, kohdennettuja ja ydinaseiden leviämisen estämiseen keskittyneitä toimenpiteitä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston prosessin täydentämiseksi;

20.

pahoittelee Korean demokraattisen tasavallan uusinta ydinkoetta ja sitä, että se torjui YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2009 antaman päätöslauselman 1887 (2009); tukee kuitenkin Yhdysvaltain pyrkimystä kuuden osapuolen keskustelujen puitteissa käytäviin kahdenvälisiin neuvotteluihin, joiden tavoitteena on Korean niemimaan ydinaseettomuus, ja panee merkille, että Kiinalla on tässä suhteessa erityinen rooli;

21.

tukee huhtikuussa 2010 koolle kutsuttavaa ydinturvallisuushuippukokousta ja panee merkille, että ydinmateriaalin luvaton kauppa ja käyttö muodostavat välittömän ja vakavan uhan koko maailman turvallisuudelle, ja odottaa konkreettisia ehdotuksia, joilla parannetaan riskeille alttiiden ydinmateriaalien turvallisuutta esimerkiksi toimilla, joiden avulla voidaan tutkia tehokkaasti tapauksia, joissa materiaalia on välitetty laittomasti, ja joiden avulla siitä vastuulliset voidaan asettaa syytteeseen;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille, vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin puheenjohtajalle ja IAEA:n pääjohtajalle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0333.

(2)  EUVL C 98 E, 23.4.2004, s. 152.

(3)  EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 253.

(4)  EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 453.

(5)  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 146.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0016.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0255.

(8)  Yhdistyneet kansakunnat: ydinsulkusopimuksen osapuolten tarkistuskonferenssi vuonna 2008, NPT/CONF 2000/28 (osat I ja II).


Torstai 11. maaliskuuta 2010

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/82


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Kuuba

P7_TA(2010)0063

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Kuuban poliittisten vankien ja mielipidevankien tilanteesta

2010/C 349 E/15

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kuuban tilanteesta ja etenkin 17. marraskuuta 2004, 2. helmikuuta 2006 ja 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa vuosittaisista ihmisoikeusraporteista 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008 sekä unionin ihmisoikeuspolitiikasta,

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Saharov-palkinnon seurannasta (1),

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 14. joulukuuta 2005 antaman julkilausuman Damas de Blanco -ryhmästä sekä sen 26. maaliskuuta 2003 ja 5. kesäkuuta 2003 antamat aiemmat julkilausumat Kuuban tilanteesta,

ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 hyväksytyn ja säännöllisesti päivitetyn neuvoston yhteisen kannan 96/697/YUTP Kuubasta,

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2007, kesäkuussa 2008 ja 15. kesäkuuta 2009 annetut yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät Kuubasta,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin tiedottajan sekä Euroopan parlamentin puhemiehen lausunnot poliittisen vangin ja mielipidevangin Orlando Zapatan kuolemasta Kuubassa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että ihmisoikeuksien, mukaan luettuina kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden puolustaminen on edelleen yksi Euroopan unionin keskeisistä tavoitteista,

B.

ottaa huomioon, että kymmeniä riippumattomia toimittajia, rauhanomaisia toisinajattelijoita ja ihmisoikeuksien puolustajia, joista useimmat ovat demokraattisen opposition jäseniä, on yhä vankilassa Kuubassa, koska he ovat käyttäneet sanan- ja kokoontumisvapautta koskevia perusoikeuksia,

C.

ottaa huomioon, että se myönsi vuoden 2005 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon Damas de Blanco -ryhmälle; ottaa huomioon, etteivät Kuuban viranomaiset antaneet Damas de Blanco -ryhmän osallistua palkinnon luovutustilaisuuteen Euroopan parlamentissa, mikä loukkaa erästä perusluonteista ihmisoikeutta eli ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa tunnustettua oikeutta jättää oma maansa ja palata maahansa,

D.

ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ovat toteuttaneet toimia Kuuban poliittisten vankien ja mielipidevankien vapauttamisen ja humanitaarisen kohtelun puolesta,

E.

ottaa huomioon, että Orlando Zapata Tamayon kuolemaa – joka oli ensimmäinen hallituksen väärinkäytöksiä vastustaneen kuubalaisaktivistin nälkälakkokuolema lähes 40 vuoteen – on pidetty vakavana takaiskuna Kuuban ihmisoikeustilanteelle ja että se on herättänyt kansainvälisen vastalauseiden aallon ja saanut muita kuubalaisia poliittisia vankeja ja toisinajattelijoita ryhtymään nälkälakkoon,

1.

tuomitsee jyrkästi toisinajattelijan ja poliittisen vangin Orlando Zapata Tamayon julman kuoleman – joka olisi voitu estää – 85 päivää kestäneen nälkälakon jälkeen sekä ilmaisee myötätuntonsa ja osanottonsa hänen perheelleen;

2.

tuomitsee aktivistien pidätykset ja hallituksen yritykset estää Orlando Zapata Tamayon perhettä järjestämästä hautajaisia ja hyvästelemästä häntä;

3.

pitää valitettavana, etteivät Kuuban viranomaiset ole juuri millään tavoin vastanneet EU:n ja kansainvälisen yhteisön vetoomuksiin siitä, että kaikki poliittiset vangit vapautettaisiin ja että perusvapauksia ja -oikeuksia, erityisesti sanan- ja yhdistymisvapautta, noudatettaisiin täysin;

4.

kehottaa Kuuban hallitusta välittömästi ja ehdoitta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit;

5.

on huolissaan niiden poliittisten vankien ja toisinajattelijoiden tilanteesta, jotka ryhtyivät nälkälakkoon Orlando Zapatan kuoleman jälkeen; toteaa, että valtaosa heistä on onneksi jo lopettanut nälkälakon, mutta kiinnittää huomiota siihen, että toimittajan ja psykologin Guillermo Fariñasin terveydentila on hälyttävä ja että hänen nälkälakkonsa voi pitkittyessään päättyä kohtalokkaasti;

6.

pitää valitettavana, ettei Kuuba ole vastannut neuvoston ja Euroopan parlamentin toistuviin vaatimuksiin vapauttaa välittömästi kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, ja tähdentää, että toisinajattelijoiden vangitseminen Kuubassa heidän ajatustensa ja rauhanomaisen poliittisen toimintansa vuoksi on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vastaista;

7.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan asiaankuuluvia toimia ja vaatimaan poliittisten vankien vapauttamista sekä edistämään ja turvaamaan ihmisoikeuksien puolustajien työtä ulkosuhteiden neuvoston 8. joulukuuta 2009 antamien päätelmien mukaisesti;

8.

kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan ehdoitta ja varauksitta, että Kuubassa käynnistetään rauhanomainen poliittinen siirtyminen monipuoluedemokratiaan;

9.

ilmaisee syvän myötätuntonsa kaikille kuubalaisille ja tukee heitä pyrkimyksissä kohti demokratiaa sekä perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä;

10.

pyytää unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja kehitysyhteistyöstä vastaavaa komission jäsentä käynnistämään välittömästi jäsennetyn vuoropuhelun Kuuban kansalaisyhteiskunnan ja saaren rauhanomaista demokratiaan siirtymistä kannattavien tahojen kanssa EU:n neuvoston hyväksymien päätelmien mukaisesti käyttäen yhteisön kehitysyhteistyövälineitä, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista aloitetta;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n puheenjohtajavaltiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Kuuban tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0601.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/84


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Sijoittaminen vähähiiliseen teknologiaan

P7_TA(2010)0064

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)

2010/C 349 E/16

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston 28. helmikuuta 2008 antamat päätelmät,

ottaa huomioon komission tiedonannon investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma) (KOM(2009)0519) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjat teknologian kehittämissuunnitelmista, joilla SET-suunnitelma pannaan täytäntöön vuosina 2010-2020, (SEC(2009)1295) ja tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista ensisijaiseen teknologiaan (SEC(2009)1296),

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta (2008/2005(INI)) (1),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (2),

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta (3),

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 663/2009 yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (4),

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (5),

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (6),

ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle”, jossa määritellään Euroopan unionin energia-alan päätavoitteiksi kestävä kehitys, kilpailukyky ja energian toimitusvarmuus (KOM(2007)0001),

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksen (COP15) tuloksista (7),

ottaa huomioon 12. helmikuuta 2010 esitetyt kysymykset investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma) (O-0015/2010 – B7-0011/2010, O-0016/2010 – B7-0012/2010),

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että Euroopan unioni voi yltää tavoitteeseensa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla – tai 30 prosentilla, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus – ja primaarienergian käyttöä 20 prosentilla ennakoiduista tasoista sekä tuottaa vähintään 20 prosenttia energiastaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2020 mennessä, jos se panostaa enemmän kohtuuhintaisten, puhtaiden, tehokkaiden ja kestävien vähähiilisten energiateknologioiden valikoiman kehittämiseen,

B.

toteaa, että tämänkaltainen teknologia voi osaltaan auttaa kohtaamaan ilmastonmuutoksen haasteet, turvaamaan Euroopan unionin energiahuollon ja varmistamaan unionimaiden talouden kilpailukyvyn,

C.

panee merkille, että energia-alan tutkimukseen osoitetut julkiset ja yksityiset varat ovat vähentyneet 1980-luvulta lähtien; huomauttaa, että nykyinen rahoitustaso ei ole oikeassa suhteessa niiden haasteiden mittavuuteen, joita siirtyminen kestävään vähähiiliseen energiajärjestelmään asettaa,

D.

huomauttaa, että rahoitus on yksi pääedellytyksistä innovoinnin lisäämiseksi EU:n energia-alalla,

E.

panee merkille komission kuuden eurooppalaisen teollisuusaloitteen yhteydessä esittämän arvion seuraavien kymmenen vuoden aikana tarvittavista julkisista ja yksityisistä investoinneista: 6 miljardia euroa tuulienergiaan, 16 miljardia euroa aurinkoenergiaan, 2 miljardia euroa sähköverkkoihin, 9 miljardia euroa bioenergiaan, 13 miljardia euroa hiilidioksidin erotukseen ja varastointiin (CCS), 7 miljardia euroa ydinfissioenergiaan sekä 5 miljardia euroa vetyä ja polttokennoja koskevaan yhteiseen teknologia-aloitteeseen,

F.

toteaa, että SET-suunnitelmalla voidaan ja on tarkoitus tehdä unionista innovoiva talous, luoda satoja tuhansia ammattitaitoa vaativia työpaikkoja seuraavan vuosikymmenen aikana ja edistää nopeasti kasvavan toimialan kehitystä,

G.

huomauttaa, että energia-alalla erittäin kiireesti tarvittava perustavanlaatuinen muutos edellyttää riskinjakohalukkuutta: kaikkien julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden on jaettava vastuu, julkista rahoitustukea on lisättävä mutta myös teollisuuden, pankkien ja yksityisten sijoittajien on oltava valmiita ottamaan suurempi vastuu teknologia- ja markkinariskien jakamisesta,

H.

toteaa, että perustutkimus saa EU:ssa jatkuvasti liian vähän rahoitusta,

1.

suhtautuu myönteisesti SET-suunnitelmaan, jossa kuvataan konkreettisia tutkimustoimia puhtaiden, kestävien ja tehokkaiden vähähiilisten energiateknologioiden alalla; painottaa sen antamia mahdollisuuksia tehdä Euroopan unionista innovoiva talous; painottaa myös, että ilman uutta toimintamallia EU ei yllä energia- ja ilmastoalan tavoitteisiinsa vuoteen 2020 mennessä;

2.

tunnustaa tarpeen kasvattaa huomattavasti julkisia ja yksityisiä investointeja kestävien vähähiilisten energiateknologioiden kehittämiseen, jotta näiden teknologioiden kehittämistä, kustannustehokasta käyttöönottoa ja nopeaa, laaja-alaista soveltamista voidaan nopeuttaa tulevien kymmenen vuoden aikana;

3.

uskoo vahvasti, että SET-suunnitelman täytäntöönpanon rahoitustarpeet voidaan täyttää vain, jos siihen osoitetaan lisää julkisia ja yksityisiä varoja, ja että SET-suunnitelma ei voi olla uskottava, jos sille ei kohdenneta lisää määrärahoja EU:n talousarviosta;

4.

kehottaa sekä julkisia että yksityisiä sidosryhmiä osoittamaan viipymättä lisää varoja sovittujen kehittämissuunnitelmien täytäntöönpanoon ja toteaa, että pääosan rahoituksesta on tultava yksityiseltä sektorilta ja että julkisten investointien tasoa on nostettava huomattavasti sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

5.

korostaa, että talouskriisitilanteessa olisi asetettava etusijalle sijoittaminen näihin uusiin teknologioihin, joiden työllistämispotentiaali on suurin; korostaa, että tämä loisi uusia markkinoita ja tulolähteitä ja auttaisi kehittämään unionin taloutta ja kilpailukykyä; korostaa vielä, että näin lujitettaisiin myös unionin energiahuollon varmuutta ja vähennettäisiin sen energiariippuvuutta rajoitetusta määrästä energialähteitä, energiantoimittajia ja kuljetusreittejä;

6.

toistaa pyyntönsä, että puhtaiden, kestävien ja tehokkaiden vähähiilisten energiateknologioiden kehittämiselle varmistetaan riittävä rahoitus, mikä tarkoittaisi, että vuodesta 2010 alkaen siihen olisi varattava unionin talousarviosta yhteensä vähintään 2 miljardia euroa vuodessa seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman määrärahojen lisäksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kiireesti rahoitusaikataulun, jossa esitetään varat, jotka ne varaavat tähän tarkoitukseen, rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi vuodesta 2010 alkaen;

7.

pyytää lisäksi neuvostoa ja komissiota hyödyntämään nykyisen rahoituskehyksen väliarvioinnista ja seuraavasta rahoituskehyksestä käytäviä keskusteluja sovittaakseen EU:n nykyisen ja tulevien vuosien talousarvion paremmin unionin toiminnan painopistealueisiin, joita ovat etenkin tutkimus, ilmastotoimet ja energiahuollon varmuus;

8.

pitää ehdottoman välttämättömänä käyttää kiireesti EU:n päästökauppajärjestelmän uusien osallistujien varauksesta hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä innovoivien uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi myönnetyt 300 miljoonaa päästöoikeutta; kehottaa Euroopan investointipankkia mukauttamaan lainanantokriteerinsä suotuisiksi tukikelpoisille innovoiville uusiutuvia energialähteitä hyödyntäville laitoksille;

9.

muistuttaa jäsenvaltioita, että vuodesta 2013 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmän huutokauppatulot ovat erittäin tärkeä rahoituslähde ilmastonmuutoksen hillitsemistoimille ja kestävien vähähiilisten teknologioiden käyttöönotolle ja kehittämiselle;

10.

kehottaa lujittamaan Euroopan investointipankin roolia energiahankkeiden rahoituksessa, erityisesti nostamalla sen lainanantotavoitetta energia-alalla, lisäämällä sen kykyä tarjota lainatakauksia energiahankkeille ja parantamalla riskialttiimpien energia-alan tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoituksen koordinointia ja jatkuvuutta;

11.

kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan ensisijaisesti hankkeita, joilla on realistiset mahdollisuudet parantaa vähähiilisen teknologian kestävän demonstroinnin käyttökelpoisuutta (esimerkiksi älykkäiden runkoverkkojen ja pienvesivoiman kehittäminen);

12.

pitää tervetulleina meneillään olevia aloitteita, joita ovat riskinjakorahoitusväline, nk. Marguerite-rahasto (Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahasto 2020), riskipääoma ja kasvavien ja innovatiivisten pk-yritysten rahoitustuki, joiden osuutta SET-suunnitelman aloitteiden rahoittamisessa olisi kasvatettava ja joita olisi arvioitava perusteellisessa väliarvioinnissa;

13.

pyytää komissiota esittämään viipymättä ja viimeistään vuoteen 2011 mennessä tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa kattavan ehdotuksen välineeksi, josta rahoitetaan uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevia hankkeita sekä älykkäiden verkkojen kehittämistä;

14.

korostaa, että EU:n tutkimuspohjan valmiuksia on laajennettava ja että lisäkoulutus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tarjota määrällisesti ja laadullisesti riittävät henkilöresurssit, joita tarvitaan uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi;

15.

painottaa tarvetta luoda otolliset olosuhteet ja vakaa ja suotuisa sääntely-ympäristö, joka tukee julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamista, sillä ne ovat SET-suunnitelman ja eurooppalaisten teollisuusaloitteiden toimeenpanon edellytys;

16.

kehottaa komissiota varmistamaan, että teknologian valmistajat voivat hakea SET-suunnitelmaan liittyvää rahoitusta suoraan eivätkä vain energialaitoksia hoitavien yhtymien jäseninä, kuten talouden elvytysohjelmassa ja NER300-välineessä;

17.

myöntää, että pk-yritykset osallistuvat merkittävällä panoksella monien kestävien vähähiilisten teknologioiden ja erityisesti hajautettujen energiajärjestelmien kehittämiseen, ja korostaa siksi, että julkisten tukien ja lainojen, SET-suunnitelman mukainen rahoitus mukaan lukien, myöntämisperusteet on määritettävä pk-yrityksiä suosiviksi; pyytää varaamaan erittäin huomattavan osan SET-suunnitelman mukaisesta EU:n rahoituksesta pk-yrityksille;

18.

pitää hyvänä keskittymistä suuren mittakaavan demonstrointihankkeiden rahoittamiseen; korostaa kuitenkin tarvetta osoittaa varoja myös riskialttiisiin perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen keskipitkän ja pitkän aikavälin hankkeisiin;

19.

kehottaa Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymää käynnistämään ja toteuttamaan yhteisiä ohjelmia SET-suunnitelman täytäntöönpanemiseksi kehittämällä tiiviitä yhteyksiä eurooppalaisiin teollisuusaloitteisiin sekä laajentamaan toimintaansa; korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioista on myönnettävä riittävästi rahoitusta, jotta Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymä kykenee selviytymään tehtävistään;

20.

on huolissaan siitä, että Euroopan tutkimusneuvostossa ei ole suunnitteilla erityisiä energia-alan ohjelmia, mikä ilmentää riittämätöntä investointia perustutkimukseen;

21.

pitää tervetulleena Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) tekemää aloitetta kestävää energiantuotantoa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen lievittämistä käsittelevien erityisten osaamis- ja innovaatioyhteisöjen perustamisesta;

22.

pitää hyvänä ehdotusta, että uusi älykkäitä kaupunkeja koskeva aloite, jossa keskitytään energiatehokkuuteen Euroopan kaupungeissa (erityisesti kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen allekirjoittajakaupungeissa), lisätään kuuden nykyisen eurooppalaisen teollisuusaloitteen joukkoon, jotta saadaan luotua olosuhteet, joissa energiatehokkuuteen tähtäävät ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät teknologiat sekä kaupunkialueiden älykkäät jakeluverkot lyövät itsensä läpi massamarkkinoilla; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita panemaan tämän paikallista talouselämää vahvistavan ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävän uuden aloitteen nopeasti täytäntöön ja ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset täysipainoisesti mukaan sen toteutukseen, sillä ne voivat ratkaisevasti edistää kestävien vähähiilisten teknologioiden käyttöä;

23.

muistuttaa komissiota sille energia-alan elvytysohjelmaa koskevassa asetuksessa asetetusta raportointivelvollisuudesta ja sen sitoumuksesta antaa lisää ehdotuksia, jotka mahdollistavat energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön alalla toteutettavien hankkeiden rahoittamisen, jos varoja on vielä käytettävissä ehdotuspyyntömenettelyn päätyttyä; edellyttää, että tällaisiin hankkeisiin asetetaan käytettäväksi 116,19 miljoonaa euroa sitomattomia määrärahoja;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan edelleen ja levittämään innovoivia kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen malleja ja etenkin yhtenäistä kaupunkisuunnittelua, joka täyttää vaatimuksen sosiaalisen osallisuuden, alueellisen koheesion sekä kestävien energiajärjestelmien ja puhtaampien liikennemuotojen tehostetun käyttöönoton lisäämisestä joustavien kaupunkijärjestelmien rakentamiseksi;

25.

kehottaa komissiota esittämään täydentäviä aloitteita, jotta voidaan hyödyntää sen 7. lokakuuta 2009 antamassa tiedonannossa investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma) mainittujen muiden tulevaisuuden teknologioiden sekä suolaisuusgradienttien ja geotermisen energian suurta potentiaalia; korostaa tarvetta osoittaa EU:n talousarviosta lisävaroja näiden aloitteiden rahoittamiseen;

26.

pitää tervetulleena kuuden eurooppalaisen teollisuusaloitteen valintaa ja ajanjaksolle 2010–2020 laadittuja teknologian kehittämissuunnitelmia, joissa asetetaan konkreettisia tavoitteita kunkin kestävän vähähiilisen teknologian saattamiseksi kustannuksiltaan kilpailukykyiseksi, ja kehottaa komissiota käynnistämään toteutusvalmiit eurooppalaiset teollisuusaloitteet sekä varmistamaan, että niiden hallintorakenne on kevyt, epäbyrokraattinen ja avoin ja että niissä kaikissa on tärkeällä sijalla säännöllinen yhteydenpito SET-suunnitelman ohjausryhmään ja Euroopan investointipankkiin;

27.

kehottaa SET-suunnitelman ohjausryhmää raportoimaan Euroopan parlamentille kerran vuodessa ja harkitsemaan laajempaa asiantuntijarakennetta perustamalla teknisiä työryhmiä tärkeillä alueilla, jotta useammat sidosryhmät saataisiin mukaan keskustelu- ja päätösprosessiin;

28.

kehottaa komissiota edistämään kansainvälistä yhteistyötä muiden tärkeimpien strategisten kumppaneiden kanssa kehittyneissä maissa, nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa kestävien vähähiilisten energiateknologioiden kehittämiseksi, käyttöönottamiseksi ja levittämiseksi etenkin pienimuotoisiin hankkeisiin keskittyvän energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston (GEEREF) kautta;

29.

pitää tervetulleina toimenpiteitä yhteistyön edistämiseksi energiateknologioiden alalla, josta on esimerkkinä äskettäin perustettu EU:n ja Yhdysvaltojen välinen energia-asioiden neuvosto; kehottaa energia-asioiden neuvostoa hyödyntämään synergiaetuja SET-suunnitelman täytäntöönpanemiseksi;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maailmanlaajuista hiilidioksidipäästökauppaa, jotta voidaan luoda vakaa ja tasapuolinen kilpailuympäristö vähähiilisten teknologioiden kehittämisen ja käyttöönoton edistämiseksi;

31.

pyytää komissiota seuraamaan SET-suunnitelman täytäntöönpanoa, ottamaan käyttöön tarkoitukseen kehitetyn arviointijärjestelmän, arvioimaan kehittämissuunnitelmien täytäntöönpanossa mahdollisesti kohdattuja esteitä ja tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti edistyksestä SET-suunnitelman ja siihen sisältyvien kehittämissuunnitelmien toteutuksessa;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0354.

(2)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(3)  EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.

(4)  EUVL L 200, 31.7.2009, s. 31.

(5)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(6)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0019.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/88


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Merkittävä luonnonkatastrofi Madeiran itsehallintoalueella ja Xynthia-myrskyn seuraukset Euroopassa

P7_TA(2010)0065

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Madeiran autonomisella alueella tapahtuneesta suuresta luonnonkatastrofista ja Xynthia-myrskyn vaikutuksista Euroopassa

2010/C 349 E/17

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siitä 18. toukokuuta 2006 vahvistaman kannan (1),

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman tulvista Euroopassa (2), 8. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman luonnononnettomuuksista (tulipaloista ja tulvista) Euroopassa (3), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman metsäpaloista ja tulvista (4) sekä 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselmat luonnonkatastrofeista (tulipalot, kuivuus ja tulvat) – maataloutta koskevat näkökohdat (5), aluekehitysnäkökulmat (6) ja ympäristönäkökohdat (7),

ottaa huomioon valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (KOM(2009)0147) ja komission tiedonannon luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettavasta yhteisön lähestymistavasta (KOM(2009)0082),

ottaa huomioon komission 24. helmikuuta 2010 antaman julkilausuman Madeiran autonomisella alueella tapahtuneesta suuresta luonnonkatastrofista,

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Madeiralla sattui 20. helmikuuta 2010 suuri luonnonkatastrofi, johon liittyi ennätyksellisiä rankkasateita, voimakkaita tuulia ja erittäin korkeita aaltoja ja jonka seurauksena ainakin 42 ihmistä menehtyi (useita henkilöitä on edelleen kateissa), satoja ihmisiä joutui poistumaan asuinsijoiltaan ja kymmeniä ihmisiä loukkaantui,

B.

ottaa huomioon, että Länsi-Ranskassa, erityisesti Poitou Charentesissa, Pays de la Loiren alueella ja Bretagnessa, riehui 27. ja 28. helmikuuta 2010 massiivinen ja tuhoisa Xynthia-myrsky, jonka seurauksena lähes 60 ihmistä menetti henkensä, useita ihmisiä on vielä kateissa ja tuhansia jäi kodittomaksi,

C.

toteaa, että erilaiset sääilmiöt ja etenkin Xynthia-myrsky ovat iskeneet myös Espanjan eri alueille, etenkin Kanariansaarille ja Andalusiaan, sekä Belgiaan, Saksaan, Alankomaihin ja Portugaliin ja aiheuttaneet useita kuolemia ja vakavia aineellisia vahinkoja,

D.

ottaa huomioon, että katastrofi aiheutti suurta inhimillistä kärsimystä uhrien perheille ja tuhoalueiden väestölle,

E.

ottaa huomioon, että katastrofi aiheutti laajamittaista tuhoa ja merkittävää vahinkoa julkisille infrastruktuureille – tiet, satamat, vesi-, sähkö- ja jätevesihuolto sekä televiestintäjärjestelmät mukaan luettuina – sekä asuin- ja liikerakennuksille, teollisuudelle ja maanviljelysmaalle ja vahingoitti myös luonnon- ja kulttuuriperintöä; katsoo, että erityisesti vesi- ja jätevesihuollon vauriot saattavat muodostaa kansanterveydellisen uhan,

F.

ottaa huomioon, että katastrofi estää ihmisten elämän palaamisen normaaleihin uomiinsa ja sillä on todennäköisesti pitkän aikavälin taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia,

G.

ottaa huomioon, että katastrofin turmelemat alueet on raivattava ja rakennettava uudelleen, niiden tuotantopotentiaali on elvytettävä ja katastrofista aiheutuneet yhteiskunnalliset kustannukset on korvattava,

H.

toteaa viime vuosina käyneen selväksi, että tulvien, myrskyjen ja muiden äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat ongelmat yleistynevät jatkuvasti; katsoo, että ilmastonmuutoksen lieventämiseksi tehtävät investoinnit ovat siksi tärkeitä myös katastrofien ehkäisyn kannalta,

I.

ottaa huomioon, että luonnonkatastrofeista koituu vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, jotka vaikuttavat alueiden talouselämään, tuotantotoimintaan, vesiviljelyyn, matkailuun, ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen,

1.

ilmaisee syvimmän myötätuntonsa ja solidaarisuutensa näiden ilmiöiden koettelemille alueille, pitää valitettavana näiden luonnonkatastrofien aiheuttamia vakavia taloudellisia seurauksia ja ilmaisee erityisesti surunvalittelunsa uhrien omaisille;

2.

kiittää etsintä- ja pelastusryhmiä, jotka ovat työskennelleet keskeytyksittä pelastaakseen ihmishenkiä ja rajoittaakseen inhimillisiä ja aineellisia vahinkoja;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ihmisiä, joille katastrofista koitui taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia;

4.

katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten olisi keskityttävä tehokkaisiin ennaltaehkäisytoimiin ja kiinnitettävä enemmän huomiota metsänistutusohjelmia, maankäyttöä, vesihuoltoa ja tehokasta riskinhallintaa koskevaan asianmukaiseen lainsäädäntöön ja käytäntöihin, joita sovelletaan muun muassa meren rantaan ulottuvaan kaupunkirakentamiseen ja patojen rakentamiseen sekä maa- ja metsätaloudessa;

5.

kehottaa komissiota – heti kun kyseisten maiden hallitukset ovat esittäneet asiaa koskevat pyynnöt – toteuttamaan ripeästi tarvittavat toimet Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamiseksi mahdollisimman pian ja joustavasti ja mahdollisimman suuressa määrin;

6.

kehottaa komissiota ottamaan huomion kunkin katastrofialueen erityisluonteen ja etenkin saarien ja syrjäisimpien alueiden haavoittuvuuden ja auttamaan siten tämän katastrofin uhreja parhaalla mahdollisella tavalla;

7.

kehottaa komissiota olemaan käytettävissä ja joustava – Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisen ohella – neuvoteltaessa toimivaltaisten viranomaisten kanssa alueellisten toimintaohjelmien (Intervir + (EAKR) ja Rumos (ESR)) ja niiden ranskalaisten vastineiden uudistamisesta sekä Madeirasta osana koheesiorahastosta tukea saavaa alueellisen tehostamisen temaattista toimintaohjelmaa; kehottaa komissiota jatkamaan uudistamista mahdollisimman pian ja analysoimaan mahdollisuuksia lisätä yhteisön yhteisrahoitusta vuonna 2010 kunkin toimintaohjelman erityishankkeissa rakennerahastoista vuosina 2007–2013 annetun yleisen asetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006) säännösten ja enimmäismäärien mukaisesti ja kyseenalaistamatta kyseisille jäsenvaltioille vahvistettua vuosittaista rahoituskehystä;

8.

toteaa jälleen, että komission ehdotuksen (KOM(2005)0108) perusteella Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskeva uusi asetus on välttämätön, jotta luonnonkatastrofien aiheuttamat ongelmat voitaisiin ratkaista joustavammin ja tehokkaammin; kritisoi sitä, että asian käsittely on juuttunut neuvostoon, vaikka parlamentti hyväksyi kantansa valtaenemmistöllä ensimmäisessä käsittelyssä toukokuussa 2006; vaatii puheenjohtajavaltiota Espanjaa ja komissiota etsimään ripeästi ratkaisua, jotta asetuksen tarkistusprosessi voitaisiin käynnistää uudelleen ja jotta voitaisiin kehittää entistä vahvempi ja joustavampi väline, joka vastaa tehokkaasti ilmastonmuutosta koskeviin uusiin haasteisiin;

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja tuhoja kärsineitä alueita laatimaan kestäviä tuhoalueiden ennallistamis- ja kunnostussuunnitelmia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan, tarvitaanko pitkän aikavälin investointeja sellaisiin toimintalinjoihin, joiden avulla tällaiset katastrofit voitaisiin ehkäistä ja niiden aiheuttamia vahinkoja rajoittaa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita mukautumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin nykyisen lainsäädännön mukaisesti soveltamalla kaikilla asiaankuuluvilla aloilla kokonaisvaltaisia toimintatapoja;

11.

vaatii muuttamaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta laaditun valkoisen kirjan suositukset käytännön toimiksi ja toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että Euroopan unioni sopeutuu ilmastonmuutokseen;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja Madeiran autonomisen alueen hallitukselle.


(1)  EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 331.

(2)  EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 471.

(3)  EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 322.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0349.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0222.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0223.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0224.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/91


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Gilad Shalitin tapaus

P7_TA(2010)0066

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 Gilad Shalitin tapauksesta

2010/C 349 E/18

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon vuoden 1949 kolmannen Geneven yleissopimuksen ja vuoden 1949 Geneven yleissopimuksille yhteisen 3 artiklan,

ottaa huomioon vuoden 1979 kansainvälisen yleissopimuksen panttivankien ottamista vastaan,

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 18. marraskuuta 2009 Euroopan unionin puolesta Gazan humanitaarisesta tilanteesta antaman julkilausuman, jossa kehotettiin niitä, jotka pitävät siepattua israelilaista sotilasta Gilad Shalitia vankinaan, vapauttamaan hänet viipymättä,

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2006 annetun Yhdysvaltain kongressin päätöslauselman 921,

ottaa huomioon Lähi-idän tilanteesta antamansa aiemmat päätöslauselmat, joissa on vaadittu Gilad Shalitin vapauttamista,

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Hamas sieppasi alikersantti (nykyisin kersantti) Gilad Shalitin Israelin maaperällä 25. kesäkuuta 2006,

B.

ottaa huomioon että kersantti Gilad Shalit on Euroopan unionin (Ranskan) ja Israelin kansalainen,

C.

ottaa huomioon, että panttivangiksi jouduttuaan kersantti Shalitia on pidetty eristyksissä Gazassa ja häneltä on riistetty vuoden 1949 Geneven yleissopimuksen 3 artiklan ja vuoden 1949 kolmannen Geneven yleissopimuksen mukaiset perusoikeudet,

D.

ottaa huomioon, että Hamas on ilmoittanut olevansa vastuussa kersantti Shalitin vangitsemisesta ja väittänyt, että häntä pidetään vangittuna vuoden 1949 kolmatta Geneven yleissopimusta noudattaen,

E.

ottaa huomioon, että Lähi-idän konfliktin kaikkien osapuolten on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä kaikissa olosuhteissa,

F.

katsoo, että israelilaisten ja palestiinalaisten välisen luottamuksen rakentaminen on olennainen osa rauhanprosessia, jonka päätteeksi kaksi valtiota voi elää rinnakkain rauhassa ja turvallisesti,

G.

ottaa huomioon, että lokakuussa 2009 saatu video, jossa vangittu sotilas näytetään pitelemässä maanantaina 14. syyskuuta 2009 päivättyä gazalaista sanomalehteä, on vakuuttavin todiste siitä, että kersantti Shalit on elossa,

1.

vaatii vapauttamaan kersantti Gilad Shalitin välittömästi;

2.

kehottaa Hamasia olemaan sanojensa mittainen ja antamaan kersantti Shalitille vuoden 1949 kolmannen Geneven yleissopimuksen mukaiset oikeudet;

3.

pahoittelee, että kersantti Shalitilta evätään edelleen perusihmisoikeudet ja että hänen perhettään sekä Israelin ja Ranskan viranomaisia on estetty saamasta tietoja hänen voinnistaan; kehottaa sen tähden Hamasia sallimaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vierailla kersantti Shalitin luona viipymättä ja antamaan hänen olla yhteydessä perheeseensä vuoden 1949 Geneven yleissopimuksen mukaisesti;

4.

korostaa, että eteneminen kohti kahden valtion ratkaisua on tärkeää, ja pitää myönteisenä Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten lähentymisneuvottelujen uudelleen käynnistämistä;

5.

korostaa, että osapuolten keskinäistä luottamusta lisäävät toimet, useiden palestiinalaisvankien vapauttaminen mukaan luettuna, saattavat edistää rakentavan ilmapiirin luomista kersantti Shalitin vapauttamiselle;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnolle ja parlamentaariselle Euro–Välimeri-edustajakokoukselle.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/92


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Väkivallan kiihtyminen Meksikossa

P7_TA(2010)0067

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 väkivallan lisääntymisestä Meksikossa

2010/C 349 E/19

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Meksikon Yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston 12. maaliskuuta 2009 antaman suosituksen EU:n ja Meksikon kumppanuudesta,

ottaa huomioon komission 15. heinäkuuta 2008 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon ”Kohti EU:n ja Meksikon strategista kumppanuutta” (KOM(2008)0447),

ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2009 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus” (KOM(2009)0495),

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista murhien torjumisessa,

ottaa huomioon Euroopan unionin julkilausuman journalistien José Luis Romeron, Valentín Valdés Espinosan ja Jorge Ochoa Martínezin murhista,

ottaa huomioon Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden ja hallitusten päämiesten antamat julkilausumat viidessä huippukokouksessa (EU-AKT), jotka pidettiin Rio de Janeirossa 28. ja 29. kesäkuuta 1999, Madridissa 17. ja 18. toukokuuta 2002, Guadalajarassa 28. ja 29. toukokuuta 2004, Wienissä 12. ja 13. toukokuuta 2006 ja Limassa 16. ja 17. toukokuuta 2008,

ottaa huomioon Meksikon ja Euroopan unionin neljännessä huippukokouksessa Limassa 17. toukokuuta 2008 annetun yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon Brysselissä marraskuussa 2009 pidetyssä Euroopan unionin ja Meksikon parlamentaarisen sekavaliokunnan yhdeksännessä tapaamisessa annetun yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Meksikolla ja Euroopan unionilla on yhteiset arvot, jotka ilmenevät demokraattisissa, moniarvoisissa yhteiskunnissamme, jotka puolustavat perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, suojelevat ympäristöä sekä edistävät kestävää kehitystä ja ovat sitoutuneet demokratian ja oikeusvarmuuden lujittamiseen, köyhyyden torjumiseen sekä kestävään ja oikeudenmukaiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen,

B.

ottaa huomioon, että demokraattisilla järjestelmillämme on velvollisuus turvata oikeusvaltion toiminta ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja että siten vapauksista nauttiminen ja niiden täysi käyttäminen sekä oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ovat oikeusvaltion peruspilareita,

C.

ottaa huomioon, että Meksikon väkivallan ja turvattomuuden syitä ei voi erottaa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen rakenteellisesta ongelmasta, joka on kärjistynyt maailmanlaajuisen talouskriisin puhkeamisesta lähtien, ja että tarvitaan pitkän aikavälin strategista kokonaisnäkemystä osallistavasta kehityksestä, jonka avulla voidaan edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta,

D.

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Meksikon strategisen kumppanuuden, joka avaa tien Meksikon ja Euroopan unionin väliselle tiiviimmälle yhteistyölle maailmanlaajuisesti merkittävissä kysymyksissä; katsoo, että se käynnistää laajennetun vuoropuhelun ja tehostetun koordinoinnin ja vuorovaikutuksen kehittymisen erityisesti sellaisilla aloilla kuin turvallisuus, ihmisoikeudet, vaaliuudistus, aluekehitys, kauppapolitiikka ja lainsäädäntö,

E.

ottaa näin ollen huomioon, että strategiseen kumppanuuteen sisältyy tehokkaampi yhteistyö ihmisoikeusasioissa ja että molemmat osapuolet ovat vahvistaneet halunsa toimia läheisessä yhteistyössä, jolla on yhteinen päämäärä: mahdollisimman korkeatasoinen suoja ihmisoikeuksille,

F.

ottaa huomioon, että Meksiko osallistuu kaikkiin alueellisiin ja yleismaailmallisiin foorumeihin ja että se on allekirjoittanut kaikki kansainväliset ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat sopimukset, luonnollisesti myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevat sopimukset; ottaa myös huomioon, että Meksiko edistää sukupuolten tasa-arvoa koskevaa lainsäädäntöä,

G.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 tuli voimaan EU:n ja Meksikon välinen ihmisoikeuksia koskeva yhteistyöohjelma EU:n ja Meksikon kahdenvälisen yhteistyöohjelman 2007–2013 yhteydessä ja että yhteistyöohjelmassa painopisteenä on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja naisten oikeuksien edistäminen niitä koskevilla erityisillä ohjelmilla,

H.

ottaa huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen, jonka painopistealueita ovat tuki naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan poistamiselle, ihmisoikeuksien kunnioittaminen julkisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvien toimesta, tuki syrjinnän poistamiselle sekä oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien ottaminen huomioon,

I.

ottaa huomioon, että Meksiko kärsii väkivallan lisääntymisestä, joka johtuu pääasiassa huumeiden salakuljetuksesta erityisesti Yhdysvaltojen rajan tuntumassa ja on seurausta ensinnäkin siitä, että rikollisryhmät taistelevat keskenään saadakseen valvontaansa huumeiden tarjonnan – siis tuotannon ja kuljetuksen – Yhdysvaltojen valtaville markkinoille; katsoo, että toiseksi väkivallan lisääntyminen on seurausta vaikutuksista, joita Meksikon hallituksen hyökkäyksillä on sen pyrkiessä muuttamaan tilannetta,

J.

ottaa huomioon hallituksen käynnistämän terveyttä, koulutusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan ohjelman merkityksen sekä sen, että hallitus on vahvistanut poliittista strategiaa, jolla pyritään saamaan Ciudad Juárez takaisin valvontaan; ottaa myös huomioon, että tämä 200 miljoonan euron ohjelma auttaa poistamaan väkivallan sosiaalisia syitä mutta katsoo, että ponnistuksia on tehostettava,

K.

ottaa huomioon, että Meksikon hallitus on osittanut olevansa sitoutunut turvallisuustilanteen parantamiseen maassa muun muassa lisäämällä huomattavasti turvallisuusjoukkojen määrärahoja ja uudistamalla julkisia turvallisuusorganisaatioita, jotta voitaisiin parantaa lain tehoa ja valvontaa sekä parantaa oikeusjärjestelmän tehokkuutta ja siten vastustaa järjestäytynyttä rikollisuutta,

L.

ottaa huomioon, että kansainvälisen journalistiliiton tietojen mukaan Meksiko on journalistein työn kannalta yksi vaarallisimmista paikoista maailmassa ja että Meksikossa on murhattu vuodesta 2000 lähtien ainakin 53 journalistia ja 13 yksin vuonna 2009, kuten myös Meksikon kansallisen ihmisoikeuskomission raporteissa todetaan,

M.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia puolustavien ja edistävien järjestöjen työntekijöitä häiritään ja uhkaillaan usein ja että monet ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvia hyökkäyksiä ja murhia koskevat esitutkintatoimet viivästyvät perusteettomasti osavaltion ja liittovaltion tasolla,

N.

ottaa huomioon, että kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet kanteita ihmisoikeuksien loukkauksista turvallisuusjoukkojen tiettyjen toimien yhteydessä,

1.

yhtyy Meksikon viranomaisten huoleen välivallan lisääntymisestä ja ilmaisee solidaarisuutensa Meksikon kansalle sen taistelussa huumeiden salakuljetusta vastaan;

2.

ilmaisee surunvalittelunsa ja solidaarisuutensa uhrien perheenjäsenille ja ystäville ja myös Meksikon kansalle ja kannustaa sitä kannustaa jatkamaan taistelua demokraattisen järjestelmän ja oikeusvaltion puolesta;

3.

tukee Meksikon hallitusta sen halussa taistella huumeiden salakuljetusta harjoittavaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan mutta on syvästi huolissaan huumeiden salakuljetukseen liittyvän väkivallan kasvusta sekä siitä, että huumekartellit eivät kunnioita mitään auktoriteetteja ja voivat toimia rankaisematta erityisesti Yhdysvaltojen rajan lähellä sijaitsevissa Meksikon osavaltioissa;

4.

tuomitsee kaikenlaisen väkivallan ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustamiseen ja edistämiseen Meksikossa omistautuneisiin kohdistuvan väkivallan ja toistuvat tappouhkaukset ja pyytää Meksikon viranomaisia tehostamaan ponnistuksia kyseisten järjestöjen henkilöstön henkilökohtaisen ja oikeudellisen suojan varmistamiseksi; kehottaa myös Euroopan unionia soveltamaan tehokkaasti ihmisoikeuksien puolustajien suojelua koskevia suuntaviivoja;

5.

kannustaa Meksikon viranomaisia jatkamaan toimia institutionaalisten puitteiden vahvistamiseksi ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota niihin naisiin, jotka kärsivät kaikkein pahimmasta väkivallasta; katsoo, että hallituksella on vastuu naisten murhien torjunnasta ja siitä, että syylliset ja heidän rikostoverinsa saatetaan oikeuden eteen ja että jatketaan tällaisia rikoksia tehokkaasti estävien toimenpiteiden toteuttamista;

6.

tuomitsee tässä yhteydessä väkivallan ja murhat, joiden uhreiksi tiedotusvälineiden työntekijöitä on joutunut, ja tukee toimivaltaisia viranomaisia kaikkien tarpeellisten toimien toteuttamisessa kyseisiin murhiin syyllistyneiden tunnistamiseksi, pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi; pitää myönteisenä sitä, että Meksikon parlamentti on hyväksynyt lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia toimenpiteitä ilmaisunvapauden ja journalistien turvallisuuden takaamiseksi;

7.

suosittelee tässä yhteydessä, että Meksikon hallitus jatkaisi työtä oikeusvaltion lujittamiseksi, jotta voidaan ratkaista tietyt ihmisoikeuksien loukkauksien taustalla olevat rakenteelliset ongelmat ja erityisesti uudistaa oikeusjärjestelmää; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että tuomiovalta on riippumaton, mikä takaa puolueettomuuden ja sen, että rankaisemattomuutta torjutaan päättäväisesti;

8.

pyytää jäsenvaltioiden hallituksilta ja myös unionin toimielimiltä, että ne kahdenvälisissä suhteissaan Meksikon osavaltioihin lisäisivät tukeaan ihmisoikeuksien puolustamiselle yhteistyöohjelmien avulla sekä taloudellisilla ja teknisillä voimavaroilla; pyytää niitä myös lisäämään määrärahoja oikeudellisten elinten, poliisin ja syyttäjäviranomaisten vahvistamiseen ja uudistamiseen, jotta syyllisiä voidaan asettaa syytteeseen ja rangaista ja jotta voidaan luoda tehokkaita järjestelmiä todistajien, uhrien ja heidän perheittensä suojelemiseksi;

9.

muistuttaa, että Meksikon hallitus osallistuu toimivan monenvälisyyden edistämiseen ja Yhdistyneiden Kansakuntien valmiuksien parantamiseen rauhan säilyttämisessä ja vahvistamisessa sekä ihmisoikeuksien noudattamisen varmistamisessa niin, että samalla voidaan kansainvälisen oikeuden puitteissa vastata rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin, kuten huumeiden ja aseiden salakuljetukseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, terrorismiin ja ihmiskauppaan Liman julkilausuman mukaisesti;

10.

kehottaa pitämään strategista kumppanuutta tilaisuutena keskustella siitä, kuinka ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen toimintaa voidaan tehostaa ja kuinka voidaan arvioida sen noudattamista molempien osapuolien tekemissä sopimuksissa – muun muassa kehittämällä lausekkeen myönteistä ulottuvuutta – ottaen huomioon, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat olennaisia arvoja;

11.

katsoo, että nuorten sosiaalinen osallisuus on yksi edellytyksistä sille, että nuoret tunnustavat demokraattisen järjestelmän; katsoo, että nuorten turhautuminen on yksi tärkeimmistä väkivaltaa synnyttävistä syistä ja että siksi on tehostettava sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa Euroopan unionin yhteistyötä; pyytää lisäksi, että Meksikon viranomaiset antaisivat käyttöön tarvittavat voimavarat, joilla autetaan nuoria löytämään paikkansa yhteiskunnassa, ja hyväksyvät huumeiden väärinkäytön ehkäisemistä ja väärinkäyttäjien kuntouttamista ja yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamista koskevia ohjelmia;

12.

pyytää Euroopan komissiolta ja Meksikon hallitukselta, että ne asettaisivat kehitysyhteistyövälineen puolenvälin (2007–2013) tarkistuksessa ensimmäisen painopistealueen (”sosiaalinen yhteenkuuluvuus”) painopisteeksi turvallisuuden ja toimielinten hallinnon vahvistamisen;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen komissiolle, neuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, Amerikan valtioiden järjestön OAS:n pääsihteerille, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle (EuroLat) ja Meksikon Yhdysvaltojen presidentille ja parlamentille.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/95


Torstai 11. maaliskuuta 2010
Etelä-Korea - kuolemanrangaistus julistettu lailliseksi

P7_TA(2010)0068

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2010 kuolemanrangaistuksen julistamisesta lailliseksi Korean tasavallassa

2010/C 349 E/20

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon välittömästä keskeyttämisestä niissä maissa, joissa sitä vielä sovelletaan,

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotettiin keskeyttämään kuolemanrangaistuksen soveltaminen (kolmannen komitean kertomus (A/62/439/Add.2)),

ottaa huomioon kuolemanrangaistukseen liittyviä kysymyksiä koskevat EU:n tarkistetut ja ajantasaistetut suuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyi 3. kesäkuuta 1998,

ottaa huomioon Genevessä 24.–26. helmikuuta 2010 pidetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen neljännen maailmankonferenssin loppujulkilausuman, jossa kehotetaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen koko maailmassa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

toteaa, että Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen ja pyrkii tämän periaatteen yleismaailmalliseen hyväksyntään,

B.

toteaa, että 25. helmikuuta 2010 Korean tasavallan perustuslakituomioistuin päätti enemmistöllä 5–4, että kuolemanrangaistus on perustuslain mukainen, vaikka tuomarit korostivatkin, että keskustelu kuolemanrangaistuksen säilyttämisestä tai sen poistamisesta olisi käytävä kansalliskokouksessa perustuslakituomioistuimen menettelyn asemesta,

C.

panee merkille, että perustuslakituomioistuin hyväksyi tuomionsa äänin viisi puolesta ja neljä vastaan, kun vuoden 1996 tuomio hyväksyttiin äänin seitsemän puolesta ja kaksi vastaan,

D.

toteaa, että perustuslakituomioistuimen päätös oli vastaus neljän turistin tappamisesta vuonna 2007 tuomitun 72-vuotiaan korealaismiehen esittämään vetoomukseen, jossa mies katsoi kuolemanrangaistuksen rikkovan perustuslain hänelle takaamaa ihmisarvoa,

E.

panee merkille, että Korean tasavallassa on yli 55 vankia, joiden kuolemantuomio on vahvistettu,

F.

toteaa, että edellinen teloitus Korean tasavallassa tapahtui joulukuussa 1997; toteaa, että tuolloin virkaansa juuri astuneen presidentti Kim Dae-Jungin, joka oli itse tuomittu kuolemaan vuonna 1980 ja sittemmin armahdettu, presidenttikaudella kuolemanrangaistusta ei enää käytetty ja että Korean tasavalta on viimeisten 13 vuoden aikana kuulunut niiden maiden joukkoon, jotka ovat käytännössä lakkauttaneet kuolemanrangaistuksen,

G.

panee merkille, että vuonna 2006 kansallinen ihmisoikeuskomissio esitti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskeneen lakiluonnoksen,

H.

toteaa, että 18. joulukuuta 2007 YK:n yleiskokous hyväksyi suurella enemmistöllä päätöslauselman, jossa kehotettiin kuolemanrangaistusta soveltavia maita keskeyttämään teloitukset ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen, ja että tämän päätöslauselman sisältö toistettiin toisessa, 18. joulukuuta 2008 hyväksytyssä päätöslauselmassa,

1.

panee tyytyväisenä merkille, ettei Korean tasavalta ole vuoden 1998 jälkeen pannut toimeen lainkaan teloituksia, joten maa on käytännössä lakkauttanut kuolemanrangaistuksen; pitää myönteisenä maassa ihmisoikeuksien suojelussa ja edistämisessä saavutettua kehitystä;

2.

on hyvin pettynyt Korean tasavallan perustuslakituomioistuimen päätökseen kuolemanrangaistuksen säilyttämisestä, mutta panee samalla merkille, että tuomio hyväksyttiin hyvin niukalla enemmistöllä vuoden 1996 äänestyksen äänijakaumaan 7–2 verrattuna;

3.

tukee kuolemanrangaistuksen lakkauttamista Korean tasavallassa ajavia liikkeitä;

4.

toistaa vastustavansa yleisesti kuolemanrangaistusta, joka ei sovi nykyaikaiseen rikosoikeudelliseen järjestelmään ja joka ei vähennä rikoksia, toisin kuin yleensä kuvitellaan;

5.

kehottaa Korean tasavaltaa toteuttamaan kaikkien teloitusten oikeudellisen keskeyttämisen, kunnes parlamentti on hyväksynyt kuolemanrangaistuksen lakkauttavan lain;

6.

kehottaa Korean tasavallan hallitusta tukemaan YK:n päätöslauselmaa kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta ja päättämään osallistumisesta yleiskokouksessa esitettävään päätöslauselmaan tai äänestämisestä sellaisen päätöslauselman puolesta;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että selvä enemmistö maailman maista – yli kaksi kolmasosaa kansainvälisen yhteisön muodostavista maista – on nyt lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kokonaan lainsäädännössä tai keskeyttänyt teloitukset käytännössä;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Korean tasavallan hallitukselle sekä Korean kansalliselle ihmisoikeuskomissiolle (NHRCK).


III Valmistavat säädökset

Euroopan parlamentti

Tiistai 9. maaliskuuta 2010

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/97


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentaminen Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi *

P7_TA(2010)0041

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) kohdentamisesta Euroopan yhteisöjen talousarvion ja sen omien varojen tarkoituksiin käytettävän bruttokansantulon (BKTL) määrittämiseksi (KOM(2009)0238 – C7-0049/2009 – 2009/0068(CNS))

2010/C 349 E/21

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0238),

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom (1) 2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (2) 2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0022/2010),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

KOMISSION TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

2 artikla

2 artikla

Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2000/597/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 200531 päivään joulukuuta 2006.

Poistetaan.

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

3 artikla

Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2007/436/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2007 .

Välillisten rahoituspalvelujen kohdentamista 1 artiklan mukaisesti sovelletaan päätökseen 2007/436/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2010 .


(1)  EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.

(2)  EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/98


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Saksa - irtisanomiset

P7_TA(2010)0042

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0007 – C7-0011/2010 – 2010/0005(BUD))

2010/C 349 E/22

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0007 – C7-0011/2010),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) (EGR-asetus),

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7 -0020/2010),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.

ottaa huomioon, että Saksa on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat autoteollisuuden irtisanomisia, joita on toteutettu yhdessä yhtiössä – Karmann Group (3),

D.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.

korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.

muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja ESR:stä, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.

korostaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

(3)  EGF/2009/013 DE/Karmann.


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)

EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)

Saksa esitti 13 päivänä elokuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi autoteollisuudessa toteutettujen irtisanomisten vuoksi ja toimitti sitä täydentäviä lisätietoja 23 päivään lokakuuta 2009 asti. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/200610 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että EGR:stä otetaan käyttöön 6 199 341 euroa.

(5)

Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Saksan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta otetaan käyttöön 6 199 341 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/101


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - irtisanomiset

P7_TA(2010)0043

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0008 – C7-0012/2010 – 2010/0003(BUD))

2010/C 349 E/23

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0008 – C7-0012/2010),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) (EGR-asetus),

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0021/2010),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.

ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat jääkaappiteollisuuden irtisanomisia, joita on toteutettu yhdessä yrityksessä – ”AB Snaigė plc” – ja kahdessa sen toimittajayrityksessä (3),

D.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.

korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.

muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.

katsoo, että EGR:n toimivuutta ja rahoitusta olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisessa ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

(3)  EGF/2009/010 LT/Snaigė.


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)

EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

(3)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)

Liettua esitti 23 päivänä heinäkuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi AB Snaigė plc:n ja sen kahden toimittajan toteuttamien irtisanomisten vuoksi. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 258 163 euroa.

(5)

Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Liettuan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 258 163 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/104


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Liettua - rakennusala

P7_TA(2010)0044

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0009 – C7 0013/2010 – 2010/0002(BUD))

2010/C 349 E/24

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0009 – C7 0013/2010),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) (EGR-asetus),

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7 0019/2010),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

C.

ottaa huomioon, että Liettua on pyytänyt EGR:lta apua tapauksissa, jotka koskevat irtisanomisia, joita on toteutettu 128:ssa talonrakennusteollisuuden yrityksessä (3),

D.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea;

3.

korostaa, että Euroopan unionin olisi käytettävä kaikki keinonsa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutusten lieventämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

4.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

5.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n varojen käyttöönottamista koskeviin ehdotuksiin sekä vuosikertomuksiinsa tarkat tiedot Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja muista rakennerahastoista saadusta täydentävästä rahoituksesta;

6.

muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja ESR:sta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

7.

katsoo, että EGR:n toimivuutta ja rahoitusta olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.

panee merkille, että komission uusissa ehdotuksissa päätökseksi EGR:n varojen käyttöönottamisesta viitataan vain yhden jäsenvaltion hakemukseen, kuten parlamentti on toivonut;

9.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

(3)  EGF/2009/017 LT/Talonrakentaminen.


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)

EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

(3)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)

Liettua esitti 23 päivänä syyskuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi talonrakennusteollisuuden irtisanomisten vuoksi. Koska hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen, komissio ehdottaa, että EGR:sta otetaan käyttöön 1 118 893 euroa.

(5)

Tämän vuoksi EGR:sta olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Liettuan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 1 118 893 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/107


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehty yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirja ***

P7_TA(2010)0045

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta tehdyn yhteistyösopimuksen lisäpöytäkirjan vahvistamisesta Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2009)0436 – C7-0163/2009 – 2009/0120(NLE))

2010/C 349 E/25

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0436),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0163/2009),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A7-0009/2010),

1.

hyväksyy lisäpöytäkirjan vahvistamisen;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/107


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset ***I

P7_TA(2010)0048

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta (KOM(2009)0268 – C7-0035/2009 – 2009/0077(COD))

2010/C 349 E/26

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0268),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 37 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0035/2009),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan 2 kohdan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 6. lokakuuta 2009 antaman lausunnon (1),

kuultuaan alueiden komiteaa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0082/2009),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

hyväksyy ehdotukseen liitetyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman ja panee merkille ehdotukseen liitetyt komission lausumat, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


(1)  EUVL C 318, 23.12.2009, s. 121.


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
P7_TC1-COD(2009)0077

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 438/2010.)


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
LIITE

Komission lausuma

Komissio aikoo ehdottaa asetuksen (EY) N:o 998/2003 tarkistamista kokonaisuudessaan ja etenkin sen delegoituihin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien osien tarkistamista ennen 30 päivää kesäkuuta 2011.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklasta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta SEUT:n 290 artiklan tai tällaisia säännöksiä sisältävien erillisten säädösten täytäntöönpanoa koskeviin toimielinten mahdollisiin tuleviin kantoihin.

Komission lausuma delegoitujen säädösten tiedoksi antamisesta

Euroopan komissio panee merkille, että lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainsäädäntöasiakirjassa säädetään kiireellisestä menettelystä, Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat, että delegoituja säädöksiä koskevassa ilmoituksessa on otettava huomioon toimielinten loma-ajat (talviloma, kesäloma ja Euroopan parlamentin vaalit), jotta voidaan turvata Euroopan parlamentin ja neuvoston mahdollisuudet käyttää oikeuksiaan asian kannalta merkityksellisissä lainsäädäntöasiakirjoissa vahvistettujen määräaikojen puitteissa.


22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/109


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
Liikkuvuus pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla ***I

P7_TA(2010)0049

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi (KOM(2009)0091 – C6-0076/2009 – 2009/0028(COD))

2010/C 349 E/27

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0091),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0076/2009),

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0090),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan ja 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan a alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia kyseisestä ehdotuksesta (C6-0107/2009),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sekä 79 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

ottaa huomioon neuvoston edustajan 24. helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0015/2010),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

katsoo menettelyn 2009/0025(COD) rauenneen, kun komission ehdotuksen (KOM(2009)0090) ja siihen liittyvien mietintöluonnosten sisältö sisällytettiin menettelyyn 2009/0028(COD);

3.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

4.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
P7_TC1-COD(2009)0028

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 265/2010.)


Tiistai 9. maaliskuuta 2010
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON LAUSUMA

Euroopan parlamentti ja neuvosto tunnustavat, että on tärkeää, että Euroopan unionin tasolla on olemassa kattavat ja yhdenmukaiset säännöt, jotka mahdollistavat korkeatasoisen henkilötietojen suojan toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) puitteissa.

Jos SIS II:n täytäntöönpanossa ilmenee uusia merkittäviä viivytyksiä, jotka ulottuvat vuotta 2012 pitemmälle, Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat komissiota esittämään tarvittavia lainsäädäntöehdotuksia, joilla Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen kyseisiä määräyksiä muutetaan siten, että Schengenin tietojärjestelmään syötetyille henkilötiedoille taataan suojataso, joka vastaa SIS II:ta varten luotuja standardeja.


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/111


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätökset - mikroyhteisöt ***I

P7_TA(2010)0052

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta (KOM(2009)0083 – C6-0074/2009 – 2009/0035(COD))

2010/C 349 E/28

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0083),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0074/2009),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 50 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0011/2010),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa suorittamaan neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin yleisen tarkistuksen vuonna 2010;

3.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


(1)  EUVL C 317, 23.12.2009, s. 67.


Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
P7_TC1-COD(2009)0035

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/…/EU antamiseksi yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen EU:ssa on tärkeää Euroopan talouden elvyttämisen kannalta ja että se edellyttää vahvaa yhteistä pyrkimystä.

(2)

Tilinpäätökset on määritelty yhdeksi ensisijaisista aloista, joilla yritysten hallinnollista rasitusta voidaan unionissa vähentää.

(3)

Yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisesta yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla antamassaan tiedonannossa komissio yksilöi muutokset, joita voitaisiin tehdä yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettuun neljänteen neuvoston direktiiviin 78/660/ETY (3). Yhtenä muutoksena mainitaan se, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus vapauttaa mikroyhteisöt mainitussa direktiivissä säädetystä velvollisuudesta laatia tilinpäätöksiä.

(4)

Komission suosituksessa 2003/361/EY (4) määritellään mikroyritykset, pienet yritykset ja keskisuuret yritykset. Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin ilmennyt, että mainitussa suosituksessa mikroyrityksille asetetut raja-arvot voivat olla liian korkeat tilinpäätöstarkoituksiin. Tämän vuoksi olisi luotava mikroyritysten alaryhmä, niin kutsutut mikroyhteisöt, joihin sovellettavat taseen loppusummaa ja nettoliikevaihtoa koskevat raja-arvot olisivat alhaisemmat kuin mikroyrityksillä.

(5)

Mikroyhteisöt harjoittavat liiketoimintaa pääsääntöisesti paikallisella ja alueellisella tasolla, niillä on rajatylittävää toimintaa vähän tai ei lainkaan ja niillä on rajalliset resurssit vaativien lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi. Mikroyhteisöillä on huomattava merkitys uusien työpaikkojen luomisen, tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämisen ja uusien taloudellisen toiminnan muotojen syntymisen kannalta.

(6)

Mikroyhteisöihin sovelletaan kuitenkin usein samoja raportointisääntöjä kuin suurempiin yrityksiin. Säännöt aiheuttavat mikroyhteisöille hallinnollista rasitusta, joka ei ole oikeassa suhteessa niiden kokoon nähden, eli pienimpiin yrityksiin kohdistuva rasitus on suhteettoman suuri suurempien yritysten rasitukseen verrattuna. Sen vuoksi olisi voitava vapauttaa mikroyhteisöt velvollisuudesta laatia tilinpäätöksiä, vaikka niitä käytetäisiin tilastotietojen lähteenä. Mikroyhteisöihin on kuitenkin edelleen sovellettava velvoitetta pitää rekisteriä, josta käy ilmi yhtiön liiketoimet ja rahoitustilanne. Jäsenvaltiot voivat asettaa muita velvoitteita tämän vähimmäisstandardin lisäksi.

(7)

Hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmä kehotti 10 päivänä heinäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa säätämään nopeasti jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vapauttaa mikroyhteisöt velvollisuudesta laatia direktiivin 78/660/ETY mukaisia tilinpäätöksiä.

(8)

Euroopan parlamentti kehotti pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti mikroyritysten, kirjanpitovaatimuksista 18 päivänä joulukuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (5) komissiota antamaan säädösehdotuksen, jolla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus jättää mikroyhteisöt direktiivin 78/660/ETY soveltamisalan ulkopuolelle.

(9)

Koska tässä direktiivissä määriteltyjä raja-arvoja sovelletaan yrityksiin, joiden lukumäärä vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä, ja koska mikroyhteisöjen toiminta ei vaikuta rajatylittävään kauppaan eikä sisämarkkinoiden toimintaan, jäsenvaltioiden olisi otettava näiden arvojen vaihteleva vaikutus huomioon direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa.

(10)

On äärimmäisen tärkeää varmistaa avoimuus myös mikroyhteisöjen osalta, jotta varmistetaan niiden avoimuus ja pääsy rahoitusmarkkinoille, ja jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon omien markkinoidensa erityisolosuhteet ja tarpeet direktiivin 78/660/ETY täytäntöönpanossa.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitetta, joka on mikroyhteisöjen hallinnollisen rasituksen vähentäminen, vaan se voidaan vaikutuksensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(12)

Direktiivi 78/660/ETY olisi näin ollen muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 78/660/ETY muuttaminen

Lisätään direktiiviin 78/660/ETY artikla seuraavasti:

1 a artikla

1.    Samalla kun jäsenvaltiot säilyttävät velvoitteen pitää rekisteriä, josta käy ilmi yhtiön liiketoimet ja rahoitustilanne, ne voivat myöntää vapautuksen tässä direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista yhtiöille, joiden taseen mukaan kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

a)

taseen loppusumma: 500 000 euroa;

b)

nettoliikevaihto: 1 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilikautena keskimäärin: 10.

2.   Jos yhtiö tilinpäätöspäivänä ylittää kaksi 1 kohdassa mainituista kolmesta raja-arvosta kahtena peräkkäisenä tilikautena, se ei voi enää hyödyntää mainitussa kohdassa tarkoitettua vapautusta.

Jos yhtiö tilinpäätöspäivänä ei enää ylitä kahta 1 kohdassa mainituista kolmesta raja-arvosta, se voi hyödyntää mainitussa kohdassa tarkoitettua vapautusta edellyttäen, että se ei ole ylittänyt kyseisiä raja-arvoja kahtena peräkkäisenä tilikautena.

3.   Edellä 1 kohdassa euroina ilmaistut rahamäärät muunnetaan niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, kansalliseksi valuutaksi kyseiset rahamäärät määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan.

4.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu taseen loppusumma on niiden varojen yhteismäärä, joita tarkoitetaan joko 9 artiklassa olevan kohdan ’Vastaavaa’ A–E kohdassa tai 10 artiklan A–E kohdassa.”

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan, kun ne aikovat hyödyntää direktiivin 78/660/ETY 1 a artiklassa säädettyä mahdollisuutta , ottaen erityisesti huomioon kansallisen tilanteen niiden yritysten lukumäärän osalta, jotka eivät ylitä kyseisessä artiklassa määriteltyjä raja-arvoja . Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 317, 23.12.2009, s. 67.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. maaliskuuta 2010.

(3)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(4)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(5)  EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 58.