ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.CE2010.212.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 212E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
5. elokuu 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2009–2010
Istunnot 5.–7. toukokuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 263 E, 5.11.2009.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 5. toukokuuta 2009

2010/C 212E/01

Kantelua 185/2005/ELB koskeva suositusluonnos komissiolle
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. toukokuuta 2009 Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Euroopan parlamentille kantelua 185/2005/ELB koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta (2009/2016(INI))

1

 

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009

2010/C 212E/02

17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttaminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta (KOM(2009)0171 – C6-0508/2008 – 2008/2332(ACI))

3

LIITE

4

2010/C 212E/03

Televisioiden energiamerkinnät
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 luonnoksesta komission direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanosta ja muuttamisesta televisioiden energiamerkintöjen osalta

6

2010/C 212E/04

Teemaohjelmaan Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä liittyvä vuotuinen toimintaohjelma vuodelle 2009 (Osa II: kohdennetut hankkeet)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 luonnoksesta komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet)

8

2010/C 212E/05

Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta (2008/2330(INI))

11

2010/C 212E/06

Työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistäminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/2335(INI))

23

 

Torstai 7. toukokuuta 2009

2010/C 212E/07

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä (2008/2198(INI))

32

2010/C 212E/08

Parlamentin uusi rooli ja vastuu Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa (2008/2063(INI))

37

2010/C 212E/09

Lissabonin sopimuksen rahoituskysymykset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä (2008/2054(INI))

46

2010/C 212E/10

Moldovan tasavallan tilanne
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Moldovan tasavallan tilanteesta

54

2010/C 212E/11

Vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2008/2336(INI))

60

2010/C 212E/12

Euroopan unionin institutionaalinen tasapaino
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen (2008/2073(INI))

82

2010/C 212E/13

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehitys Lissabonin sopimuksen tultua voimaan
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan (2008/2120(INI))

94

2010/C 212E/14

Kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpano
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (2008/2169(INI))

99

LIITE

103

2010/C 212E/15

Luonnos komission asetukseksi kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia (REACH) koskevan asetuksen liitteen XVII muuttamisesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 luonnoksesta komission asetukseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta

106

2010/C 212E/16

Iran: Roxana Saberin tapaus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Iranista: Roxana Saberin tapaus

109

2010/C 212E/17

Madagaskar
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Madagaskarin tilanteesta

111

2010/C 212E/18

Venezuela: Manuel Rosalesin tapaus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Manuel Rosalesin tapauksesta Venezuelassa

113

 

SUOSITUKSET

 

Euroopan parlamentti

2010/C 212E/19

EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittäminen
Euroopan parlamentin suositus 7. toukokuuta 2009 neuvostolle EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (2009/2012(INI))

116

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Tiistai 5. toukokuuta 2009

2010/C 212E/20

Special Olympics -kilpailut Euroopan unionissa
Euroopan parlamentin kannanotto Special Olympics -kilpailujen tukemisesta Euroopan unionissa

123

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Tiistai 5. toukokuuta 2009

2010/C 212E/21

Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 5. toukokuuta 2009 Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2009/2021(IMM))

124

2010/C 212E/22

Umberto Bossin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 5. toukokuuta 2009 Umberto Bossin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2009/2020(IMM))

125

 

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009

2010/C 212E/23

Pysyvien valiokuntien toimivalta
Euroopan parlamentin päätös 6. toukokuuta 2009 pysyvien valiokuntien toimivallasta

126

2010/C 212E/24

Parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärä
Euroopan parlamentin päätös 6. toukokuuta 2009 parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärästä

136

2010/C 212E/25

Vetoomuksia koskeva menettely (työjärjestyksen osan VIII muuttaminen)
Euroopan parlamentin päätös 6. toukokuuta 2009 työjärjestyksen tarkistamisesta vetoomuksia koskevan menettelyn osalta (2006/2209(REG))

140

2010/C 212E/26

Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleinen muuttaminen
Euroopan parlamentin päätös 6. toukokuuta 2009 Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä muuttamisesta (2007/2124(REG))

145

 

III   Valmistavat säädökset

 

Euroopan parlamentti

 

Tiistai 5. toukokuuta 2009

2010/C 212E/27

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttaminen siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevien vaatimusten osalta *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevien vaatimusten osalta (KOM(2008)0336 – C6-0247/2008 – 2008/0108(CNS))

162

2010/C 212E/28

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2009)0150 – C6-0115/2009 – 2009/2033(ACI))

165

LIITE

166

2010/C 212E/29

Bensiinihöyryjen talteenotto moottoriajoneuvojen tankkauksen yhteydessä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee henkilöautojen polttoainetäydennystä huoltoasemilla (KOM(2008)0812 – C6-0470/2008 – 2008/0229(COD))

168

P6_TC1-COD(2008)0229Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa

168

2010/C 212E/30

Hyljetuotteiden kauppa ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hyljetuotteiden kaupasta (KOM(2008)0469 – C6-0295/2008 – 2008/0160(COD))

169

P6_TC1-COD(2008)0160Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi hyljetuotteiden kaupasta

169

2010/C 212E/31

Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (KOM(2008)0543 – C6-0391/2008 – 2008/0211(COD))

170

P6_TC1-COD(2008)0211Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

170

LIITE I

201

LIITE II

202

LIITE III

202

LIITE IV

203

LIITE V

219

LIITE VI

219

LIITE VII

226

LIITE VIII

226

LIITE IX

227

2010/C 212E/32

Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisista määrättävät seuraamukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista annetun direktiivin 2005/35/EY muuttamisesta (KOM(2008)0134 – C6-0142/2008 – 2008/0055(COD))

228

P6_TC1-COD(2008)0055Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista annetun direktiivin 2005/35/EY muuttamisesta

229

2010/C 212E/33

Energiaan liittyvien tuotteiden energian osoittaminen merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaatiminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0778 – C6-0412/2008 – 2008/0222(COD))

229

P6_TC1-COD(2008)0222Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu toisinto)

230

LIITE I

242

LIITE II

243

2010/C 212E/34

Ennakkoarvio Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2010 (2009/2006(BUD))

244

 

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009

2010/C 212E/35

Direktiivin ja yhteisen kalastuspolitiikan alalla tehtyjen 11 vanhentuneen päätöksen kumoaminen *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi direktiivin 83/515/ETY ja yhteisen kalastuspolitiikan alalla tehtyjen 11 vanhentuneen päätöksen kumoamisesta (KOM(2009)0088 – C6-0094/2009 – 2009/0022(CNS))

249

2010/C 212E/36

Yhteisen kalastuspolitiikan alalla annettujen 14 vanhentuneen asetuksen kumoaminen *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen kalastuspolitiikan alalla annettujen 14 vanhentuneen asetuksen kumoamisesta (KOM(2009)0089 – C6-0095/2009 – 2009/0024(CNS))

249

2010/C 212E/37

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuki maaseudun kehittämiseen *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta (KOM(2009)0038 – C6-0051/2009 – 2009/0011(CNS))

250

2010/C 212E/38

Lisätalousarvio nro 4/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (9126/2009 – C6-0156/2009 – 2009/2039(BUD))

258

2010/C 212E/39

Lisätalousarvio nro 5/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III - Komissio (9127/2009 – C6-0157/2009 – 2009/2040(BUD))

259

2010/C 212E/40

Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut, yksityisyyden suoja ja kuluttajansuoja ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (16497/1/2008 – C6-0068/2009 – 2007/0248(COD))

260

P6_TC2-COD(2007)0248Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

261

LIITE

261

2010/C 212E/41

Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta (16496/1/2008 – C6-0066/2009 – 2007/0247(COD))

262

P6_TC2-COD(2007)0247Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta

263

LIITE

307

2010/C 212E/42

Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin ja virasto ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan telealan sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta (GERT) (16498/1/2008 – C6-0067/2009 – 2007/0249(COD))

309

P6_TC2-COD(2007)0249Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta

309

2010/C 212E/43

Maanpäälliseen matkaviestinliikenteeseen varattavat taajuusalueet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta (KOM(2008)0762 – C6-0452/2008 – 2008/0214(COD))

310

P6_TC1-COD(2008)0214Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta

310

2010/C 212E/44

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun soveltaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta (KOM(2008)0636 – C6-0341/2008 – 2008/0192(COD))

311

P6_TC1-COD(2008)0192Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta

312

2010/C 212E/45

Euroopan globalisaatiorahasto ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0867 – C6-0518/2008 – 2008/0267(COD))

320

P6_TC1-COD(2008)0267Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta

320

2010/C 212E/46

Yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskeva talouden elvytysohjelma ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (KOM(2009)0035 – C6-0049/2009 – 2009/0010(COD))

321

P6_TC1-COD(2009)0010Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta

322

LIITE

322

2010/C 212E/47

Pääomavaatimuksia koskevat direktiivit ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (KOM(2008)0602 – C6-0339/2008 – 2008/0191(COD))

323

P6_TC1-COD(2008)0191Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

323

2010/C 212E/48

Yhteisön ohjelma rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta (KOM(2009)0014 – C6-0031/2009 – 2009/0001(COD))

324

P6_TC1-COD(2009)0001Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2009/EY tekemiseksi rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta

325

LIITE

325

2010/C 212E/49

Eläinten suojelu lopettamisen yhteydessä *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä (KOM(2008)0553 – C6-0451/2008 – 2008/0180(CNS))

326

 

Torstai 7. toukokuuta 2009

2010/C 212E/50

Euroopan pakolaisrahaston perustaminen vuosiksi 2008–2013 ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta tiettyjen yhteisön toimien rahoituksen lopettamiseksi ja rahoitusosuuden ylärajan muuttamiseksi (KOM(2009)0067 – C6-0070/2009 – 2009/0026(COD))

347

2010/C 212E/51

Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevat vähimmäisvaatimukset (uudelleenlaatiminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0815 – C6-0477/2008 – 2008/0244(COD))

348

P6_TC1-COD(2008)0244Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaadittu toisinto)

349

LIITE 1

365

LIITE II

366

LIITE III

367

2010/C 212E/52

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus (uudelleenlaatiminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0820 – C6-0474/2008 – 2008/0243(COD))

370

P6_TC1-COD(2008)0243Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto)

371

LIITE I

401

LIITE II

401

2010/C 212E/53

Eurodac-järjestelmän perustaminen sormenjälkien vertailua varten (uudelleenlaatiminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta] annetun asetuksen (EY) N:o […/…] tehokkaaksi soveltamiseksi (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0825 – C6-0475/2008 – 2008/0242(COD))

404

P6_TC1-COD(2008)0242Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o […/…] tehokkaaksi soveltamiseksi (uudelleenlaadittu toisinto)

405

LIITE I

426

LIITE II

426

LIITE III

426

2010/C 212E/54

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (KOM(2009)0066 – C6-0071/2009 – 2009/0027(COD))

428

P6_TC1-COD(2009)0027Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta

429

2010/C 212E/55

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävät kahdenväliset sopimukset, jotka koskevat sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi menettelyn vahvistamisesta alakohtaisten kahdenvälisten sopimusten neuvottelemiseksi ja tekemiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, kun sopimukset koskevat sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia (KOM(2008)0893 – C6-0001/2009 – 2008/0259(COD))

453

P6_TC1-COD(2008)0259Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi sellaisista erityiskysymyksistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävien sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen sovellettavasta menettelystä, jotka koskevat sopimukseen perustuviin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia

453

2010/C 212E/56

Kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettava audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelma ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta (KOM(2008)0892 – C6-0011/2009 – 2008/0258(COD))

454

P6_TC1-COD(2008)0258Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2009/EY tekemiseksi kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta

454

2010/C 212E/57

Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevat yhteiset säännöt ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta (KOM(2009)0121 – C6-0097/2009 – 2009/0042(COD))

455

P6_TC1-COD(2009)0042Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta

455

2010/C 212E/58

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävät kahdenväliset sopimukset, jotka koskevat tuomioita ja oikeuden päätöksiä avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. toukokuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi menettelyn vahvistamisesta kahdenvälisten alakohtaisten sopimusten neuvottelemiseksi ja tekemiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, kun sopimukset koskevat tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden ja oikeuden päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa sekä elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa sovellettavaa lakia (KOM(2008)0894 – C6-0035/2009 – 2008/0266(CNS))

456

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

** I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

** II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

*** I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

*** II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

*** III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐ .

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2009–2010 Istunnot 5.–7. toukokuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 263 E, 5.11.2009. HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Tiistai 5. toukokuuta 2009

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/1


Tiistai 5. toukokuuta 2009
Kantelua 185/2005/ELB koskeva suositusluonnos komissiolle

P6_TA(2009)0340

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. toukokuuta 2009 Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Euroopan parlamentille kantelua 185/2005/ELB koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta (2009/2016(INI))

2010/C 212 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan,

ottaa huomioon hyvää hallintotapaa koskevat eurooppalaiset toimintasäännöt ja erityisesti niiden 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0201/2009),

A.

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan ikään perustuvan syrjinnän kieltämisen periaate, sellaisena kuin se on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa, kuuluu yhteisön lainsäädännön yleisiin periaatteisiin,

B.

katsoo, että ikään perustuva erilainen kohtelu on ikään perustavaa syrjintää, jollei kohtelun erilaisuus ole objektiivisesti perusteltu ja jolleivät sen saavuttamiseen käytetyt keinot ole asianmukaisia ja välttämättömiä,

C.

ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen mukaan komissio ei ole pystynyt riittävästi perustelemaan yli 65-vuotiaiden ylimääräisten freelance-konferenssitulkkien (”ACI-tulkit”) kohtelua ja että komissio pitää edelleen kiinni ACI-tulkkien palkkaamista koskevasta nykyisestä politiikastaan,

D.

ottaa huomioon, että oikeusasiamies pitää tätä huonona hallintona,

E.

katsoo, että unionin ainoana vaaleilla valittuna elimenä parlamentilla on vastuu Euroopan oikeusasiamiehen riippumattomuuden turvaamisesta ja suojelemisesta tämän hoitaessa tehtäviään Euroopan kansalaisiin nähden sekä oikeusasiamiehen suositusten täytäntöönpanon valvomisesta,

1.

hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen kriittiset huomautukset ja tämän suosituksen, joka koskee komission politiikkaa yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaamisen yhteydessä;

2.

kehottaa komissiota muuttamaan nykyistä politiikkaansa, jolla käytännössä kielletään yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaaminen; ei kuitenkaan katso, että korvaukset ovat perusteltuja tämän tapauksen yhteydessä;

3.

panee merkille, että saatuaan oikeusasiamieheltä vastaavan suositusluonnoksen parlamentti ryhtyi viipymättä toimenpiteisiin muuttaakseen yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaamista koskenutta käytäntöään ja alkoi tulkita voimassaolevia sääntöjä tavalla, joka ei johda syrjintään;

4.

katsoo, että voimassaolevien sääntöjen muuttaminen ja ikäsyrjinnän poistaminen palkkaamisprosessista ei velvoita yhteisöjen toimielintä palkkaamaan yli 65-vuotiaita ACI-tulkkeja, mutta tällaisella toimenpiteellä saatettaisiin komission säännöt vastaamaan yhtä Euroopan unionin lainsäädännön yleisistä periaatteista; katsoo lisäksi, että koska tiettyjen virallisten kielten tulkeista on pulaa, näin voitaisiin parantaa toimielimen mahdollisuuksia turvata paras mahdollinen palvelu, kuten parlamentissa on osoitettu;

5.

kehottaa komissiota tekemään parlamentin kanssa yhteistyötä tarkistettaessa ACI-tulkkien ja muun henkilöstön palkkaamiseen sovellettavia sääntöjä, jotta varmistetaan kaikkinaisen syrjinnän välttäminen;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.


(1)  EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/3


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttaminen

P6_TA(2009)0354

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta (KOM(2009)0171 – C6-0508/2008 – 2008/2332(ACI))

2010/C 212 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0171),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 21, 22 ja 23 kohdan,

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista (2) ja 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (3),

ottaa huomioon tulokset kolmikantaneuvotteluista 2. huhtikuuta 2009,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0278/2009),

1.

hyväksyy 2. huhtikuuta 2009 järjestetyn kolmikantakokouksen tulokset;

2.

korostaa, että sopimus, johon monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta päästiin, on tulosta menestyksekkäästä toimielinten välisestä yhteistyöstä, jolla pyritään vastaamaan jäsenvaltioiden parhaillaan kokemaan rahoitus- ja talouskriisiin edistämällä solidaarisuutta energiavarojen alalla ja kehittämällä laajakaistayhteyksiä maaseutualueilla sekä tukemalla maatalousalaa;

3.

muistuttaa, että tällä sopimuksella parlamentti, sekä lainsäädäntövallan että budjettivallan käyttäjänä, on suojellut nykyisiä prioriteettejaan kuten se teki vuoden 2008 talousarviomenettelyssä, kun Galileo-ohjelman rahoittamisesta sovittiin;

4.

hyväksyy poliittisen kompromissin, jossa on päädytty tasoitusmekanismiin, jota suunnitellaan käytettävän vuoden 2010 talousarviomenettelyssä sekä - mutta vain tarvittaessa - vuoden 2011 talousarviomenettelyssä; muistuttaa, että, kuten Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 2. huhtikuuta 2009 pitämän kolmikantakokouksen yhteydessä annetussa yhteisessä julistuksessa todetaan, tasoitusmekanismi ei vaikuta yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjen ohjelmien määrärahoihin eikä vuotuiseen talousarviomenettelyyn, ja se rahoitetaan hyödyntämällä kaikkia talousarvioasioita koskevassa lainsäädäntökehyksessä käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia;

5.

toistaa, että 17. toukokuuta 2006 tehtyä toimielinten sopimusta koskevien neuvottelujen tuloksissa esiintyneet puutteet ja avoimiksi jääneet kysymykset ovat yhä ratkaisematta ja että näitä puutteita olisi käsiteltävä vuosien 2008–2009 väliarvioinnissa, kuten 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen julistuksessa 3 määrätään, sekä vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä, mahdollisesti joustavuutta lisäämällä ja joka tapauksessa kaikilla tavoilla, joista on määrätty 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa; muistuttaa, kuten parlamentti totesi 2. huhtikuuta 2009 pidetyn kolmikantakokouksen yhteydessä antamassaan yksipuolisessa julistuksessa, että komission olisi otettava väliarviointiprosessin yhteydessä huomioon periaatteet, jotka parlamentti on esittänyt 25. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa;

6.

varoittaa käyttämästä otsakkeen 2 liikkumavaroja säännöllisesti muiden otsakkeiden rahoittamiseen, koska tämä voisi vaarantaa maatalousalan intressit markkinahintojen odottamattoman laskun yhteydessä;

7.

pitää valitettavana, että neuvoston kanssa päästiin sopimukseen vasta kaksi kuukautta ennen parlamentin vaalikauden loppumista, mikä jätti vähemmän tilaa neuvotteluille, ja pahoittelee sitä, että tämän vuoksi toimielimet joutuivat toimimaan paineen alaisina, joskin tavanomaisessa lojaalin yhteistyön ilmapiirissä;

8.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

9.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0174.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0095 ja 0096.


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
LIITE

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

tehty 6 päivänä toukokuuta 2009

talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen (2007 – 2013) osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 21 kohdan, 22 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan ja 23 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kolmikantakokouksessa, joka järjestettiin 2. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat päässeet yhteisymmärrykseen hankkeiden rahoittamisesta energian ja laajakaistainternetin aloilla sekä vuonna 2003 toteutetun, yhteisen maatalouspolitiikan väliuudistuksen kokonaisarvioinnissa (”terveystarkastuksessa”) määriteltyihin ”uusiin haasteisiin” liittyvien toimenpiteiden tehostamisen rahoittamisesta osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa infrastruktuurien nykyaikaistamista ja energiaa koskevaa yhteisvastuuta varten. Rahoitus edellyttää, että ensin tarkistetaan vuosiksi 2007–2013 laadittua monivuotista rahoituskehystä toimielinten sopimuksen 21, 22 ja 23 kohdan mukaisesti, jotta alaotsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahojen vuoden 2009 enimmäismäärää voidaan korottaa 2 000 miljoonalla eurolla käypinä hintoina.

(2)

Alaotsakkeen 1 a enimmäismäärään tehtävä lisäys kompensoidaan kokonaisuudessaan supistamalla otsakkeen 2 maksusitoumusmäärärahojen vuoden 2009 enimmäismäärää 2 000 miljoonalla eurolla.

(3)

Jotta maksusitoumusten ja maksujen välinen suhde säilytettäisiin asianmukaisena, maksumäärärahojen vuotuisia enimmäismääriä mukautetaan. Mukautus on neutraali.

(4)

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen liitettä I olisi sen vuoksi tarkistettava (2),

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen liite I korvataan tämän päätöksen liitteellä.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä toukokuuta 2009

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
LIITE

EUROOPAN TALOUDEN ELVYTYSSUUNNITELMAN PERUSTEELLA TARKISTETTU VUOSIEN 2007–2013 RAHOITUSKEHYS (VUODEN 2004 KIINTEINÄ HINTOINA)

(miljoonaa euroa vuoden 2004 kiinteinä hintoina)

MAKSUSITOUMUSMÄÄRÄRAHAT

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Yhteensä

2007–2013

1.

Kestävä kasvu

50 865

53 262

55 883

54 860

55 400

56 866

58 256

385 392

1 a.

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

8 404

9 595

12 021

11 000

11 306

12 122

12 914

77 362

1 b.

Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio

42 461

43 667

43 862

43 860

44 094

44 744

45 342

308 030

2.

Luonnonvarojen suojelu ja hallinta

51 962

54 685

52 205

53 379

52 528

51 901

51 284

367 944

josta: markkinoihin liittyvät menot ja suorat tuet

43 120

42 697

42 279

41 864

41 453

41 047

40 645

293 105

3.

Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus

1 199

1 258

1 380

1 503

1 645

1 797

1 988

10 770

3 a.

Vapaus, turvallisuus ja oikeus

600

690

790

910

1 050

1 200

1 390

6 630

3 b.

Kansalaisuus

599

568

590

593

595

597

598

4 140

4.

EU maailmanlaajuisena toimijana

6 199

6 469

6 739

7 009

7 339

7 679

8 029

49 463

5.

Hallinto  (3)

6 633

6 818

6 973

7 111

7 255

7 400

7 610

49 800

6.

Korvaukset

419

191

190

 

 

 

 

800

MAKSUSITOUMUSMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

117 277

122 683

123 370

123 862

124 167

125 643

127 167

864 169

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,08 %

1,09 %

1,07 %

1,05 %

1,03 %

1,02 %

1,01 %

1,048 %

MAKSUMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

115 142

119 805

110 439

119 126

116 552

120 145

119 391

820 600

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,06 %

1,06 %

0,96 %

1,01 %

0,97 %

0,98 %

0,95 %

1,00 %

Käytettävissä oleva liikkumavara

0,18 %

0,18 %

0,28 %

0,23 %

0,27 %

0,26 %

0,29 %

0,24 %

Omien varojen enimmäismäärä, prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,24 %

1,24 %

1,24 %

1,24 %

1,24 %

1,24 %

1,24 %

1,24 %


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Edellä mainittuun rahoitussopimukseen perustuvat määrät muunnetaan tämän vuoksi vuoden 2004 hinnoiksi.

(3)  Tämän otsakkeen enimmäismääriin sisältyvistä eläkemenoista on vähennetty henkilöstön eläkejärjestelmään suorittamat maksut, joiden enimmäismäärä jaksolla 2007–2013 on 500 miljoonaa euroa vuoden 2004 hintoina.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/6


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Televisioiden energiamerkinnät

P6_TA(2009)0357

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 luonnoksesta komission direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanosta ja muuttamisesta televisioiden energiamerkintöjen osalta

2010/C 212 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22. syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/75/ETY (1) ja erityisesti sen 9 ja 12 artiklan,

ottaa huomioon luonnoksen komission direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanosta ja muuttamisesta televisioiden energiamerkintöjen osalta,

ottaa huomioon direktiivin 92/75/ETY 10 artiklassa mainitun komitean 30. maaliskuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (KOM(2006)0545),

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (KOM(2008)0778),

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadinta) (2),

ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 2 kohdan ja 4 kohdan b alakohdan,

A.

ottaa huomioon, että direktiivin 92/75/ETY, jäljempänä ”puitedirektiivi”, pääasiallisena tarkoituksena on, kuten direktiivin 1 artiklassa todetaan, ”mahdollistaa tiettyjen kodinkonetyyppien energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutusta koskevien tietojen, erityisesti merkintöjen ja tuotetietojen, julkaisua koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistaminen niin, että kuluttajat saavat mahdollisuuden valita energiatehokkuudeltaan parhaimmat laitteet”,

B.

ottaa huomioon, että puitedirektiivissä todetaan myös, että ”tarkan, olennaisen ja vertailukelpoisen tiedon tarjoaminen erityisesti kodinkoneiden energiankulutuksesta voi vaikuttaa yleisön valintoihin sellaisten laitteiden eduksi, jotka kuluttavat vähemmän energiaa”,

C.

ottaa huomioon, kuten tähdennettiin komission vaikutusten arvioinnissa, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (SEC(2008)2862), että alkuperäistä, menestyksekästä A-G-merkkiä on käytetty mallina maailman eri maissa kuten Brasiliassa, Kiinassa, Argentiinassa, Chilessä, Iranissa, Israelissa ja Etelä-Afrikassa,

D.

ottaa huomioon, että televisiolaitteet ovat paljon energiaa kuluttavia laitteita ja että näin ollen energiaa voidaan säästää mahdollisesti huomattavasti lisäämällä tämän luokan laitteet puitedirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun järjestelmään,

E.

ottaa huomioon, että televisiolaitteiden energiakulutusta koskevan merkinnän olisi vastattava mahdollisimman hyvin muita kodinkoneita koskevia määriteltyjä energiamerkintäluokituksia,

F.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission tiedonannossa todetaan, että ”nykyisiä merkintäluokituksia tarkennetaan ja ne mitoitetaan uudelleen viiden vuoden välein tai teknologian kehityksen siihen oikeuttaessa ekologista suunnittelua koskevien tutkimusten perusteella siten, että A-luokituksen saa energiatehokkaimmat 10–20 prosenttia laitteista”,

G.

katsoo, että energiamerkintäjärjestelmän menestyksekkään täytäntöönpanon kannalta on olennaista, että otetaan käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla kodinkoneista annetaan kuluttajalle selvää, kattavaa, vertailukelpoista ja helppotajuista tietoa,

H.

ottaa huomioon, että jos kuluttaja ostaa entistä enemmän tehokkaita laitteita vähemmän tehokkaiden laitteiden asemasta, tämä lisäisi laitevalmistajien tuloja,

I.

ottaa huomioon, että erityisesti mitä tulee energiamerkin suunnitteluun ja energiatehokkuusluokkiin, luonnoksessa komission direktiiviksi tehdään toinen muutos lisäämällä uudet A-luokat (esimerkiksi A-20 %, A-40 % ja A-60 %), jotka mahdollisesti hämmentävät kuluttajia entisestään, estävät heitä ymmärtämästä oikein energiamerkintäjärjestelmää ja heikentävät heidän mahdollisuuksiaan valita laitteita, joiden energiatehokkuus on muita parempi,

J.

katsoo, että pieni määrä merkkiin tehtäviä teknisiä muutoksia voisi tehdä merkistä entistä selvemmän ja ymmärrettävämmän kuluttajille,

K.

ottaa huomioon, että tutkimustulokset osoittavat, että kuluttajien mielestä A–G-asteikko on selkeä, mutta komissio ei ole tehnyt vaikutusten arviointia osoittaakseen, onko A-20 %, A-40 % ja A-60 % yhdessä tyhjien alaluokkien kanssa kuluttajille hyödyllinen vai heitä harhaanjohtava,

L.

katsoo, että nykyisten tuotteiden uudelleen luokitteleminen suljettuun A–G-asteikkoon estäisi erityisesti sen, että syntyy tyhjiä alempia luokkia, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan,

M.

katsoo, että kyseisten uusien tehokkuusluokkien käyttöön ottaminen nykyisten A-G-merkkien ohella myös muita tuotteita varten todennäköisesti lisää epävarmuutta siitä, edustaako luokka A tehokasta vai tehotonta tuotetta,

N.

katsoo, että tällainen toimenpide ei palvele perussäädöksen tarkoitusta, joka on tarkkojen, asianmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen antaminen kuluttajille,

O.

ottaa huomioon, että komissio on tehnyt ehdotuksen puitedirektiivin laatimiseksi uudelleen, minkä yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön lisää muutoksia, jotka vaikuttaisivat ehdotettuihin täytäntöönpanotoimenpiteisiin,

1.

vastustaa sitä, että luonnos komission direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanosta ja muuttamisesta televisioiden energiamerkintöjen osalta hyväksytään;

2.

katsoo, että luonnos komission direktiiviksi ei ole yhteensopiva perussäädöksen tavoitteen kanssa;

3.

kehottaa komissiota peruuttamaan direktiiviluonnoksen ja tekemään suljettuun A-G-asteikkoon perustuvan uuden ehdotuksen direktiivin 92/75/ETY 10 artiklassa mainitulle komitealle mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30. syyskuuta 2009;

4.

katsoo, että energiankulutusta koskevista merkinnöistä annetun direktiivin olennainen osa on merkin ulkoasu, josta olisi päätettävä parhaillaan yhteispäätösmenettelyä noudattaen toteutetun tarkistamisen ja uudelleenlaadinnan yhteydessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 297, 13.10.1992, s. 16.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0345.

(3)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/8


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Teemaohjelmaan ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä” liittyvä vuotuinen toimintaohjelma vuodelle 2009 (Osa II: kohdennetut hankkeet)

P6_TA(2009)0358

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 luonnoksesta komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet)

2010/C 212 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon luonnoksen komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (CMTD(2009)0387 - D004766/01),

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1905/2006 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean (kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea) 15. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon kehityskysymyksiä ja kehityskasvatusta koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi Euroopassa toteutettujen toimien yleisarvioinnin (komission viitenumero 2007/146962, lopullinen kertomus),

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteista uusille jäsenvaltioille (2),

ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) 8 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea äänesti 15. huhtikuuta 2009 kirjallisella menettelyllä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) laadittua vuotuista toimintaohjelmaa 2009 (CMTD(2009)0387 - D004766/01) koskevan luonnoksen puolesta,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti sai päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan sekä neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 3. kesäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen 1 kohdan mukaisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallinnointikomitealle toimitetut ehdotukset täytäntöönpanotoimiksi sekä äänestystulokset,

C.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolia kehityksessä koskevalla aihekohtaisella ohjelmalla muun muassa ”lisätään Euroopan kansalaisten tietoisuutta kehityskysymyksistä ja haetaan yhteisön ja liittyvien maiden kansalaisten aktiivista tukea köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen strategioille kumppanimaissa”,

D.

ottaa huomioon, että 11 jäsenvaltiota lähetti 19. maaliskuuta 2009 komissiolle jäsenvaltioiden yhteisen julkilausuman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen valtiosta riippumattomista toimijoista ja paikallisviranomaisista, jossa ilmaistiin huoli komission aikeista lopettaa Trialog- ja Deeep-hankkeiden (4) suora rahoitus, jota on jatkettu vuodesta 1998 (Trialog) ja 2003 (Deeep) lähtien, ja velvoittaa ne osallistumaan ”tarjouskilpailuun”,

E.

ottaa huomioon, että 11 jäsenvaltion (joista 9 ”uutta” jäsenvaltiota) yhteisessä julkilausumassa varoitetaan, että komission suunnitelma Trialog- ja Deeep-hankkeiden suoran rahoituksen lopettamisesta osuu ajoitukseltaan erittäin hankalaan vaiheeseen, kun otetaan huomioon monien ”uusien” jäsenvaltioiden nykyinen rahoitustilanne ja sen vaikutukset kansalaisjärjestöjen kykyyn toimia ja kehittyä, ja ilmaistaan huolestuminen rahoitukseen mahdollisesti tulevista aukoista, jotka haittaavat näitä hankkeita aiheuttamalla pätevän henkilöstön, tietämyksen ja jo perustettujen verkostojen menetyksiä,

F.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja otti esille vastaavia huolenaiheita 19. maaliskuuta 2009 päivätyssä kirjeessään huomauttaen, että kehitysyhteistyötä koskevien tietojen ja valmiuksien kartuttaminen uusissa jäsenvaltioissa ja eurooppalaisten kehityskasvatus ovat olleet koko ajan etusijalla valiokunnan toiminnassa ja että komission pitäisi toimittaa parlamentille objektiiviset ja avoimet vaatimukset, joiden perusteella se päättää, mitkä toimet ja hankkeet saavat suoraa rahoitusta, ja viimein, että ehdotetun toimen täytäntöönpanoa olisi siirrettävä vähintään yhdellä vuodella mahdollisten rahoitusaukkojen välttämiseksi ja näiden erittäin hyödyllisten hankkeiden elinkelpoisuuden turvaamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa kehityskysymyksiä ja kehityskasvatusta koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi Euroopassa toteutettujen toimien yleisarvioinnissa todetaan, että kohdennettujen hankkeiden strateginen käyttö on osaltaan mahdollistanut Euroopan kehitysyhteistyöjärjestöjen kanssa toteutetun yhteisrahoitusohjelman, ja että Deeep on ollut tärkeä koordinointimekanismi vuoropuhelun lisäämiseksi, parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi sekä kansallisten ohjelmien ja EU:n välisten tai EU:n tason verkostojen ja kumppanuussuhteiden rakentamiseksi; ottaa huomioon, että Trialog on toiminut tehokkaasti parantaessaan vuoropuhelua ja valmiuksia uusissa jäsenvaltioissa ja jäsenyyttä valmistelevissa valtioissa,

H.

ottaa huomioon, että Trialog-ohjelma täyttää osaltaan ne tarpeet, joihin parlamentti puuttui 13. maaliskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta uusissa jäsenvaltioissa ja jotka koskevat viestintä- ja koulutuspolitiikan kokonaisstrategiaa korvaamaan uusissa jäsenvaltioissa esiintyvää kehitysyhteistyöpolitiikan julkisen tunnustuksen puutetta ja joissa Deeep-ohjelmaa pyydettiin vastaamaan pyyntöihin kehityskoulutuksen ja tiedottamisen lisäämisestä eurooppalaisessa koulutuksessa,

I.

ottaa huomioon, että edellä mainitun vuotuisen toimintaohjelman 2009 yhteydessä komissio ehdottaa myös suoraa tukea European Foundation of Management Development -säätiön hankkeelle Kuuban johtajakoulutuksen lujittamiseksi; ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen aihekohtaista ohjelmaa valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä ei ole aiemmin käytetty toimintaan kumppanuusmaissa,

J.

ottaa huomioon, että komissio on sittemmin julkaissut selventävän muistion kehitysyhteistyön rahoitusvälineen valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten hallintokomitealle (5), jossa se selvittää kohdennettujen toimien valintakriteerejä, jotka perustuvat varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 168 artiklaan (6), ja että tukea voidaan myöntää elimille, joilla on lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoli, ja toimiin, joiden ominaispiirteet edellyttävät tietyn tyyppistä elintä teknisten valmiuksien, erikoisosaamisen tai hallinnollisen toimivallan vuoksi,

1.

vastustaa sitä, että luonnos komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (CMTD(2009)0387 – D004766/01), hyväksytään nykyisessä muodossaan;

2.

pyytää komissiota selventämään kriteerejä, joilla määritellään ’lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoliasema’, koska 11 jäsenvaltiota mainitsi yhteisessä julkilausumassaan, että ”uusien” jäsenvaltioiden kannalta tosiasiallinen monopoliasema on vielä vallalla Trialog- ja Deeep-hankkeiden kautta toteutettavissa Euroopan laajuisissa toimissa;

3.

vaatii kohdennetuille hankkeille myönnettävän suoran rahoituksen kriteerien avointa ja monialaista soveltamista, jotta kaikilla olisi yhtäläiset toimintaedellytykset; vaatii siksi, että samoja kriteerejä sovelletaan Trialog- ja Deeep-hankkeisiin ja Kuuban johtajakoulutuksen lujittamista koskevaan hankkeeseen;

4.

vaatii, että parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämistä, EU:n tasoisten sekä kansallisten toimijoiden ja EU:n välisten verkostojen ja kumppanuuksien rakentamista, vuoropuhelun parantamista sekä uusien jäsenvaltioiden ja liittymistä valmistelevien valtioiden valmiuksien parantamista koskevien arvokkaiden toimien keskeytymätön rahoitus on varmistettava strategisella, Euroopan laajuisella ohjelmalla;

5.

pyytää komissiota käynnistämään vuoropuhelun parlamentin kanssa aihekohtaisten ohjelmien ehdottamista koskevan järjestelmän tulevasta uudelleentarkastelusta (7); pitää epäasianmukaisena ennakoida uudelleentarkastelun jälkeisiä suosituksia järjestelmän muutoksista tai parannuksista; kehottaa siksi jättämään nykyiset suorarahoitustoimia koskevat järjestelyt ennalleen 12 kuukauden ajanjaksoksi, ja mukauttamaan tulevat muutokset uudelleenarviointiprosessin tuloksiin pitkän aikavälin ennakoitavan ja kestävän kehitysyhteistyötoiminnan varmistamiseksi;

6.

kehottaa komissiota mukauttamaan luonnostaan päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (CMTD(2009)0387 - D004766/01), siten, että siihen sisällytetään EU:n laajuisia hankkeita kehitysyhteistyökysymyksistä tiedottamiseksi laajentuneen EU:n alueella ja kehityskasvatusvaihdon käynnistämiseksi EU:ssa;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0097.

(3)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(4)  DEEEP: Euroopan kehityskasvatusvaihto - http://www.deeep.org/

TRIALOG: Kehitysyhteistyöjärjestöt laajentuneessa Euroopan unionissa - http://www.trialog.or.at/start.asp?ID=96

(5)  AIDCO/F1/NC D(2009) of 6.4.2009 (D004766-01-EN-02).

(6)  Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, annettu 23. joulukuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä (EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1).

(7)  Palermo II -prosessi


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/11


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma

P6_TA(2009)0370

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta (2008/2330(INI))

2010/C 212 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa (KOM(2008)0412), jäljempänä ‘tiedonanto uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta’,

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (1),

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa (2),

ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Uudistettu sitoumus sosiaaliseen Eurooppaan: sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän vahvistaminen” (KOM(2008)0418),

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (3),

ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 päivätyn tiedonannon: ”Syrjimättömyys ja yhtäläiset mahdollisuudet: uusi sitoutuminen” (KOM(2008)0420),

ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon komission 3. lokakuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen: enemmän tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen” (KOM(2008)0635),

ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2006 päivätyn tiedonannon ”Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys EU:ssa” (KOM(2006)0574) ja parlamentin 20. marraskuuta 2008 antaman päätöslauselman sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta: niiden rahoitus ja suuntaus kohti yksilöllistämistä (4),

ottaa huomioon komission 17. lokakuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Sosiaalisen suojelun nykyaikaistaminen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen koheesion lisäämiseksi: työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistäminen” (KOM(2007)0620) ja parlamentin 9. lokakuuta 2008 antaman päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (5),

ottaa huomioon yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmien riittäville resursseille ja sosiaalituelle 24. kesäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/441/ETY (6),

ottaa huomioon komission 27. kesäkuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” (KOM(2007)0359) ja parlamentin 29. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman yhteisistä joustoturvaperiaatteista (7),

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008)0394),

ottaa huomioon komission 26. helmikuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen – Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle” (KOM(2007)0063) ja parlamentin 15. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta (8),

ottaa huomioon komission 24. toukokuuta 2006 päivätyn tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249) ja parlamentin 23. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (9),

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa (10) ja sen sisältämän köyhyyden määritelmän,

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta (2010) (11),

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisiin oikeuksiin liittyvät säännökset sekä EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan,

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2006 annetun komission vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” (KOM(2006)0708),

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2001 annetun komission vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001)0366), komission 22. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttamisesta: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla (KOM(2006)0136) ja Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2007 yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus (12),

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 antamansa kannanoton kodittomuuden poistamiseen (13),

ottaa huomioon vuonna 1996 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0241/2009),

A.

ottaa huomioon, että nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä johtuva merkittävin kielteinen seuraus on työttömyyden huomattava lisääntyminen, joka vaikuttaa vakavimmin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin; ottaa huomioon, että korkeampi työttömyyden taso liittyy köyhyyden lisääntymiseen, terveyttä koskevaan epätasa-arvoon, syrjäytymiseen, rikollisuuteen, turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen,

B.

katsoo, että nykyisestä kriisistä huolimatta EU:lla oli jo vaikeuksia, jotka johtuivat heikosta talouskasvusta, räjähdysalttiista väestökehitystilanteesta ja vaikeuksista elää koko ajan globaalimmassa taloudessa,

C.

ottaa huomioon, että 15,2 prosenttia 18–24-vuotiaista unionin kansalaisista keskeytti koulunkäynnin vuonna 2007,

D.

ottaa huomioon, että työllisyys ei edelleenkään takaa tietä ulos köyhyydestä monille ihmisille EU:ssa ja että kahdeksalla prosentilla työssäkäyvistä ihmisistä oli köyhyysriski vuonna 2006,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2006 köyhyysriski koski 16 prosenttia unionin kansalaisista; ottaa huomioon, että lapset, suurperheet, yksinhuoltajat, työttömät, vammaiset, nuoret, vanhukset, etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat erityisen heikossa asemassa,

F.

katsoo, että naisilla köyhyyden riski on suurempi kuin miehillä heidän taloudellisen riippuvuutensa takia, sukupuolten välillä vallitsevien palkkaerojen takia ja sen takia, että naisten osuus matalapalkka-aloilla on suurempi kuin miesten; katsoo, että tilanne lisää sitä riskiä, että köyhyys siirtyy seuraaville sukupolville,

G.

ottaa huomioon, että viime vuosien hinnankorotuksilla on ollut merkittävä vaikutus kotitalouksien budjetteihin, ja etenkin heikossa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät ovat kärsineet niistä suhteettomasti,

H.

ottaa huomioon, että monet tutkimukset (esimerkiksi Russell Sage -säätiön teettämä työn tulevaisuutta käsittelevä tutkimus) ovat osoittaneet, että yksi neljästä kehittyneimmissä talouksissa työssäkäyvästä saattaa pian kuulua matalapalkkaisiin, ja heidän köyhyysriskinsä saattaa kasvaa; ottaa huomioon, että matalapalkkaiset työt ovat hyvin samankaltaisia, koska työsuhteet ovat niissä usein epätyypillisiä, ja että matalan taitotason työntekijöillä, osa-aikaisilla, naisilla, maahanmuuttajilla ja nuorilla työntekijöillä riski on suurempi; ottaa huomioon, että taipumus matalapalkkaiseen työhön näyttää siirtyvän sukupolvelta toiselle, ja ottaa huomioon, että se rajoittaa hyvän koulutuksen, hyvän terveydenhoidon ja muiden peruselinehtojen saatavuutta,

I.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa todetaan, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista,

J.

ottaa huomioon EU:n väestörakenteen muutoksen, jonka tärkeimpiä piirteitä ovat elinajanodotteen nousu ja hedelmällisyysluvun lasku, vaikka joissakin maissa hedelmällisyyslukua koskevan suuntauksen kääntymisestä on merkkejä,

K.

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi vanhusten huoltosuhteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, millä on seurauksia erityisesti väestön fyysiseen ja henkiseen terveyteen,

L.

pitää myönteisenä vuoden 2008 väestörakennetta koskevaa komission kertomusta sosiaalisten tarpeiden täyttämisestä ikääntyvässä yhteiskunnassa (Meeting Social Needs in an Ageing Society (SEC(2008)2911)), sillä siinä tunnustetaan epävirallisten läheishoitajien keskeinen asema yhteiskunnassa; kehottaa komissiota harkitsemaan vahvoja sosiaalisia perusteluja hoitajien sisällyttämiseksi tulevan politiikan laatimiseen,

M.

ottaa huomioon, että vaikka finanssikriisin vaikutuksia reaalitalouteen ei vielä tunneta täysin, viiden miljoonan uuden työpaikan luomista EU:ssa vuosina 2008–2009 koskevan tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan mahdotonta; ottaa huomioon, että talouden taantuma johtaa työttömyyden ja ehdottomasti myös köyhyyden kasvuun ja aiheuttaa haasteita Euroopan sosiaalisille malleille,

N.

katsoo, että rahoitus- ja talouskriisi aiheuttaa työttömyyden ja turvattomuuden lisääntymistä, jolloin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa kohdistuu huomattavaa painetta, mikä ilmenee yhteiskunnallisina säröinä ja jännitteinä monissa jäsenvaltioissa,

O.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen ja että tästä sitoumuksesta mahdollisesti kumpuavat tilaisuudet uusien työpaikkojen luomiseen olisi hyödynnettävä täysimääräisesti,

P.

ottaa huomioon, että sosiaalinen vuoropuhelu voi olla tärkeällä sijalla vastattaessa luottamuskriisiin, jota nykyinen talouskriisi pahentaa, ja että tulevaisuus pelottaa monia yhteiskuntamme jäseniä; katsoo, että etusijalle on asetettava yhdenvertaisesti myös ne, jotka ovat jo syrjäytyneet ja joiden nykyinen tilanne huononee nykyisen kriisin takia,

Q.

katsoo, että EU:n aktiivisemmilla institutionaalisilla järjestelyillä, joille on ominaista tulojen uudelleen jakaminen tietyissä määrin ja ”Euroopan sosiaalista mallia” koskeva yhteinen käsite, on myönteinen vaikutus työmarkkinoidemme heikommassa asemassa olevaan osaan kuuluvien miljoonien miesten ja naisten työelämään,

R.

katsoo, että erilaisten järjestelmien yhtenäisten arvojen saavuttamisen edellytyksenä on se, että kunnioitetaan kansallisia oikeudellisia ja sopimuksellisia puitteita, joille on ominaista kyseisiä malleja tasapainottava työlainsäädäntö ja työehtosopimukset, joilla kyseisiä malleja säännellään,

S.

ottaa huomioon, että epätyypillisiä työsuhteita koskeviin tapauksiin ei enää sovelleta sitä, että osapuolet määrittelevät säännöt ja menettelyt työehtosopimusneuvotteluissa,

T.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman olisi perustuttava siihen periaatteeseen, että tehokas ja toimiva sosiaalipolitiikka edistää talouskasvua ja hyvinvointia, ja se voi myös auttaa palauttamaan kansalaisten heikentyneen tuen EU:lle,

U.

katsoo, että on valitettavaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa ei käsitellä yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturvaa koskevaa kysymystä,

V.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman tehtävästä ja näkyvyydestä on ilmaistu huomattavasti huolta, mukaan luettuna sen tavoitteen selkeyden puute ja se, miten sitä toteutetaan, sekä sosiaalipolitiikan avoimelle koordinointimenetelmälle annetun merkityksen väheneminen,

W.

ottaa huomioon, että Euroopan sosiaaliset mallit perustuvat yhteisiin arvoihin monien erilaisten järjestelmien puitteissa, ja ne kuuluvat yleensä jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että EY:n perustamissopimuksessa, perusoikeuskirjassa ja Lissabonin sopimuksessa vahvistettuja sosiaalista Eurooppaa koskevia tavoitteita on korostettava EU:n kaikenkattavana tavoitteena, jos EU haluaa vastata kansalaistensa pelkoihin ja odotuksiin; ottaa huomioon, että perättäisissä kevään Eurooppa-neuvostoissa on toistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskeva tavoite ja tarve vahvistaa Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta; ottaa huomioon, että kunkin kansallisen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan epäonnistuminen tai menestyminen heijastuu myös muihin jäsenvaltioihin, minkä vuoksi Euroopan sosiaalisen mallin uudistamisesta käytävä keskustelu on asetettava unionin ja jäsenvaltioiden välisen vuorovaikutuksen ytimeen,

X.

katsoo, että on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota siihen, että Lissabonin strategia on epäonnistunut köyhyyden vähentämisessä – tällä hetkellä EU:ssa köyhyydessä elää 78 miljoonaa ihmistä – ja siihen, että epätasa-arvoisuus on lisääntynyt; katsoo, että EU:n on edistyttävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskevien EU:n tason ja kansallisen tason päämäärien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa ja niillä tärkeimmillä alueilla, joita varten indikaattoreita tällä hetkellä on, jos ihmisille halutaan vakuuttaa, että EU:n ensisijaisena tehtävänä on ihmisten palveleminen ja vasta sitten liikeyritysten ja pankkien palveleminen,

Y.

ottaa huomioon, että monissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemissä asioissa on ilmaisua ”poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset” käytetty selventämättä sitä, kuka voi tässä yhteydessä päättää, mitkä säännökset ovat välttämättömiä yleisten yleistä järjestystä koskevien säännösten suojelemiseksi jäsenvaltiossa,

Z.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ei ole jäsenvaltioiden vastuulla määritellä yksipuolisesti yleisen järjestyksen määritettä tai säätää yksipuolisesti kaikista niiden työlainsäädäntöön kuuluvista pakollisista säännöksistä toiseen jäsenvaltioon sijoittuneille palvelujen tarjoajille, ja katsoo, että on epäselvää, kenellä toimivalta on, jos se ei ole jäsenvaltioilla,

AA.

katsoo, että pelkästään työvoiman alihankinnalla ja laittomalla ihmiskaupalla ja todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa tehtyihin lainmukaisiin sopimuksiin perustuvien palvelujen tarjonnan välillä ei ole selvää eroa; katsoo, että laittomien käytäntöjen ja todellisten yhteiskunnallisten ja kaupallisten liiketoimintasuhteiden väliseen eroon pitäisi puuttua,

Ensisijaiset toimet

Euroopan sosiaaliset mallit

1.

talouden taantuman huomioon ottaen kehottaa neuvostoa ja komissiota muistuttamaan siitä, että on tärkeää turvata vahva sosiaalinen Eurooppa, johon kuuluu kestävä, tehokas ja toimiva sosiaali- ja työllisyyspolitiikka; kehottaa komissiota kehittämään kunnianhimoisen sosiaalipoliittisen toimintaohjelman kaudelle 2010-2015;

2.

kehottaa komissiota esittämään ihmisarvoista työtä koskevan johdonmukaisen poliittisen suunnitelman Euroopan unionin perusoikeuskirjan säännösten mukaisesti;

3.

korostaa, että työpaikkojen luomisen ja niiden edistämisen asettaminen etusijalle sosiaalisessa toimintaohjelmassa näinä vaikeina aikoina on tärkeää; katsoo, että suurempi joustavuus työpaikalla on nyt tärkeämpää kuin koskaan;

4.

kehottaa komissiota yhdistämään uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman muihin aloitteisiin, kuten Euroopan tasa-arvosopimus, eurooppalaisen nuorisosopimus ja Euroopan perheallianssi, jotta sosiaaliedut olisivat paremmin huono-osaisten sosiaaliryhmien saatavilla;

5.

on huolissaan siitä, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittävän johdonmukaisia, jotta niillä voitaisiin vaikuttaa köyhyyden ja syrjäytymisen nykyisiin tasoihin EU:ssa ja käsitellä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nykyisiä haasteita;

6.

pitää erityisen valitettavana, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ei ole ehdotuksia seuraavista aiheista, jotka ovat olennaisia taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten oikeuksien välisen tasapainon saavuttamiseksi:

direktiivi, jossa säädetään työhön liittyvistä perusoikeuksista kaikkien työntekijöiden hyväksi työsuhteen laadusta riippumatta, jotta suojattaisiin yhä useampia epätyypillisessä työsuhteessa olevia työntekijöitä;

yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (14) tarkistus, mihin liittyy sukupuolineutraali työn arviointijärjestelmä sukupuolten palkkaeron vähentämiseksi sekä talouden alojen sisällä että niiden välillä; ja

direktiivi rajatylittävistä työehtosopimusneuvotteluista rajatylittävän liiketoiminnan todellisuuden mukaisesti;

7.

korostaa tarvetta kehittää edelleen työhön liittyvien oikeuksien vähimmäisnormeja; on tietoinen siitä, että taloudellisia vapauksia ja kilpailusääntöjä ei saa asettaa etusijalle sosiaalisiin perusoikeuksiin nähden;

8.

toteaa, että sosiaalipolitiikan olisi katettava avaintoimet, kuten vahvojen sosiaalisten oikeuksien ja markkinavapauden parempi tasapainottaminen, syrjinnän torjunta ja tasa-arvon edistäminen, Euroopan sosiaalisten mallien ajanmukaistaminen ja uudistaminen sekä niiden arvojen vahvistaminen;

9.

huomauttaa, että määritelmä siitä, mitä jäsenvaltioiden poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset ovat, on poliittinen asia, ja se pitäisi määritellä demokraattisesti oikeutetussa menettelyssä; kehottaa tämän vuoksi komissiota käynnistämään avoimen vuoropuhelun, jotta voidaan selvittää, mistä kyseiset yleistä järjestystä koskevat yleiset säännökset koostuvat, ja tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia;

10.

katsoo, että tämä ei ole oikea hetki vähentää sosiaalimenoja vaan pikemminkin pitäisi vahvistaa rakenneuudistuksia; katsoo lisäksi, että EU:n olisi tuettava jäsenvaltioiden sosiaalisten mallien perustana olevia infrastruktuureja, muun muassa yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja, muistuttamalla jälleen niiden yleisen saatavuuden, korkean laadun ja kestävyyden tärkeydestä;

11.

pitää valitettavana, että vaikka rahoituskriisi osoittaa julkisen vallan tärkeyden taloudellisen toiminnan ylläpitämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä, komissio ei turvaa EU:n julkisten palveluiden tulevaisuutta ja tärkeää asemaa yleishyödyllisiä palveluita koskevalla puitedirektiiviehdotuksella;

12.

kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla pyritään varmistamaan yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturva;

13.

korostaa, että on välttämätöntä löytää keinoja modernisoida ja uudistaa kansallisia turvajärjestelmiä pitkällä aikavälillä köyhyyden poistamiseksi etenkin riittävän vähimmäistulon, eläkkeiden ja terveyspalvelujen osalta; korostaa, että vähimmäispalkan ja eläkejärjestelmien taloudellista kestävyyttä sekä terveyspalvelujen laatua ja tehokkuutta voidaan parantaa tehostamalla niiden organisointia ja saatavuutta sekä lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä toissijaisuusperiaatteita kunnioittaen ja tukien lisäponnisteluja progressiivista verotusta koskevien järjestelmien luomiseksi, jotta vähennetään epätasa-arvoa;

14.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vähimmäispalkan käsitteen; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näissä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää tavanomaisia pankkipalveluita;

16.

katsoo, että urheilu- ja kulttuuritoiminta ovat sosiaalisen osallisuuden olennaisia välineitä ja vaikuttavat myönteisesti henkilökohtaiseen kehittymiseen, edistävät yhteiskunnan etua ja kannustavat lahjakkuuksia;

17.

kehottaa komissiota sisällyttämään nopeasti ympäristö- ja terveysongelmat EU:n kaikkiin politiikkoihin korkeatasoisen terveyden ja ympäristön suojelun takaamiseksi EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti;

18.

haluaa komission tavoin laajentaa sosiaalista toimintaohjelmaa uusille aloille; pahoittelee, että ympäristö otetaan liian usein huomioon vain ilmastonmuutoksen kannalta; pitää tervetulleena komission uudistettuja lausumia vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavan kestävän talouden puolesta, mutta pahoittelee, että komission ehdotuksessa ei ole konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon ympäristökriisin ja ilmastokriisin sosiaaliset ja terveydelliset seuraamukset;

19.

korostaa, että äärimmäistä köyhyyttä ja siitä johtuvaa sosiaalista syrjäytymistä ei voida enää arvioida pelkästään taloudellisin luvuin, vaan myös ihmisoikeudet ja kansalaisuus on otettava huomioon; katsoo, että pääomien ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate ei sellaisenaan voi poistaa köyhyyttä eikä varsinkaan erityisen pitkäaikaista köyhyyttä ja että äärimmäinen köyhyys vie ihmisiltä mahdollisuudet ja estää heitä osallistumasta täysimääräisesti yhteisön elämään, koska se saa heidät suhtautumaan välinpitämättömästi ympäristöönsä;

Sosiaali- ja työllisyyspolitiikka

20.

pitää myönteisenä vuoden 2008 lopussa käynnistettyyn työ- ja yksityiselämän tasapainoa käsittelevään komission pakettiin sisältyviä ehdotuksia; kannustaa komissiota antamaan suosituksia niille jäsenvaltioille, jotka ovat selkeästi jäljessä vuoden 2002 Barcelonan Eurooppa-neuvoston lastenhoidon järjestämistä vuoteen 2010 mennessä koskevista tavoitteista; pyytää komissiota edelleen kannustamaan työnantajien avoimuutta joustavissa työjärjestelyissä, tieto- ja viestintätekniikan alan osaamisessa sekä uusien työn organisointimuotojen optimaalisessa hyödyntämisessä ja siten edistämään työaikataulujen joustavuutta ja niiden yhteensopivuutta liike-elämän, hallinnon ja koulujen aikataulujen kanssa;

21.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksen työ-, yksityis- ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta, jossa hyödynnetään optimaalisesti tieto- ja viestintätekniikan alan osaamista sekä uusia työn organisointimuotoja, otetaan huomioon lasten tarpeet ja hyvinvointi ja edistetään tehokkaampaa työssäkäynnin suojaa, millä vahvistetaan vanhempien ja läheishoitajien oikeus joustaviin työmalleihin, jotka vastaavat heidän tarpeitaan ja joissa otetaan erityisesti huomioon saatavuus matalapalkkaisille ja epävarmassa tai huonolaatuisessa työpaikassa oleville;

22.

pitää valitettavana EU:n politiikan ja jäsenvaltioiden politiikan heikkoutta lisääntyvän köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden käsittelyssä;

23.

kehottaa jäsenvaltioita säätämään taatusta vähimmäistoimeentulosta yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti;

24.

ehdottaa, että uusia demografisia haasteita voitaisiin käsitellä puuttumalla niiden naisten tilanteeseen, jotka elävät köyhyydessä ja joilla ei ole tasapuolisia ja riittäviä mahdollisuuksia ravinnonsaantiin, asuntoon, koulutukseen eikä palkkaan ja joilla on vaikeuksia työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa;

25.

kehottaa ehkäisemään ja torjumaan tehokkaammin koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistämään ajatusta, että ”koulutus kannattaa”; vaatii tehokkaasti organisoituja, tulevaisuuden työmarkkinoihin sopeutettuja koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia, joissa otetaan huomioon yhteiskunnan tarpeet ja tekninen kehitys; kehottaa edistämään ja tukemaan enemmän toisen mahdollisuuden koulua koskevaa järjestelmää sekä epävirallista ja epämuodollista koulutusta, jonka on osoitettu johtavan siihen, että nuoret ja aikuiset osallistuvat koulutukseen perinteisiä kouluympäristöjä paremmin, mikä alentaa koulunsa keskeyttäneiden määrää EU:ssa; kehottaa siksi viimein poistamaan kaiken mahdollisuuksien epätasa-arvon EU:n koulutusjärjestelmissä, poistamaan erityisesti matalatasoisen ja eriytetyn opetuksen, jolla on peruuttamattomia kielteisiä vaikutuksia syrjäytyneisiin ryhmiin, erityisesti romaneihin;

26.

korostaa tarvetta tehostaa elinikäisen oppimisen ja koulutuksen ohjelmia, joilla pyritään parantamaan etenkin vähiten koulutettujen kansalaisten valmiuksia siirtyä (takaisin) työmarkkinoille sujuvasti ja syrjimättä sekä edistämään sosiaalista innovointia; kehottaa painottamaan ohjelmissa yrittäjyysvalmiuksia, pääasiassa naisten ja nuorten yrittäjyyttä, tieto- ja viestintätekniikan osaamista sekä kommunikointivalmiuksia, taloudellisia valmiuksia ja kielitaitoa;

27.

korostaa, että koulutusta EU:ssa on parannettava käynnistämällä jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yhteensopivuutta ja vertailtavuutta koskeva prosessi, jotta helpotettaisiin ammatillisen pätevyyden ja normien molemminpuolista tunnustamista;

28.

katsoo, että aktiivisilla sosiaalista osallisuutta koskevilla toimilla on vaikutettava ratkaisevasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen sekä palkallisessa työssä (”työssäkäyvät köyhät”) että palkattomassa työssä olevien osalta;

29.

painottaa, että yliopistojen ja liikealan yhteistyötä on edistettävä, koska on tärkeää varmistaa, että nämä kumppanit toimivat yhteistyössä ja tukevat toisiaan omien organisaatioidensa, henkilökuntansa ja opiskelijoidensa hyödyksi; katsoo, että yliopiston opintosuunnitelman ja yritysmaailman välille olisi rakennettava siltoja ja että liike-yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus muun muassa täydentää opinto-ohjelmia, tarjota työharjoittelupaikkoja, järjestää opiskelijoille avointen ovien päiviä jne.;

30.

kiinnittää huomiota siihen, että on omaksuttava tasapainoisempi lähestymistapa joustavuuden, turvan ja kunnollisten palkkojen takaamiseen välillä, jotta voidaan edistää nuorten, iäkkäiden, naisten, pitkäaikaistyöttömien ja huonompiosaisten ryhmien siirtymistä työmarkkinoille; ehdottaa, että jäsenvaltiot ottavat huomioon parlamentin 29. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman yhteisistä joustoturvaperiaatteista, kun ne panevat täytäntöön kansallisia joustoturvastrategioitaan;

31.

katsoo, että erityisesti usein erottamisiin ja rakenneuudistuksiin johtavien rahoitus- ja talouskriisien aikana työntekijöiden osallistuminen heidän elämäänsä ja toimeentuloonsa vaikuttavien yhtiöiden päätöksentekomenettelyyn on erittäin tärkeää; pitää myönteisenä eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY (15) äskettäistä tarkistusta (16); toistaa kehotuksensa vahvistaa edelleen eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaa direktiivin 94/45/EY soveltamisesta 4. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman mukaisesti (17);

32.

korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan olisi tuettava työpaikkojen luomista, ja se olisi otettava nopeasti käyttöön vastaukseksi tämänhetkiseen talouskriisiin, sen olisi tarjottava työ- ja koulutusmahdollisuuksia sekä lievennettävä tulonmenetyksiä; korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan on aktiivisesti kannustettava ihmisiä etsimään työtilaisuuksia tai perustamaan oma yritys; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten harkittava kannattavia rahoituskanavia, kuten luottotakuita, alennettua korkokantaa tai tarjottava työttömyysetuuksien kertakorvauksia, jotka paitsi lieventävät tulonmenetyksiä myös tarjoavat mahdollisuuksia koulutukseen, jonka seurauksena työttömät löytävät helpommin uutta työtä; muistuttaa aktiivista osallisuutta koskevasta komission kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka sisältää riittävän tulotuen, osallisuutta edistäville työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaat sosiaalipalvelut;

33.

kehottaa komissiota tekemään aloitteita, joiden avulla voidaan tehdä selkeä ero yhtäältä työnantajien, todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyrittäjien ja toisaalta työntekijöiden välillä;

34.

korostaa, että äitien tukeminen lasten alaikäisyyden aikaisten perhe-etuuksien ja äitien palaamista työelämään koskevien asianmukaisten puitteiden luomisen avulla on erittäin tärkeää ja että siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota yksinhuoltajiin, jotka ovat heikossa asemassa;

35.

huomauttaa, että sosiaalitaloudella yrittäjyyden yhtenä muotona on olennainen asema, sillä se edistää kestävää eurooppalaista taloutta yhdistämällä tuottavuuden ja solidaarisuuden; toteaa lisäksi, että sosiaalisen talouden yritykset tarvitsevat turvalliset oikeudelliset puitteet; korostaa vapaaehtoistyön huomattavaa merkitystä sosiaalityössä, erityisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemisessa;

36.

korostaa, että kaikki ihmiset eivät pysty tekemään työtä, eikä kaikille ole tällä hetkellä työtä, ja toistaa, että on tärkeää panna täytäntöön 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä suositus 92/441/ETY, joka koskee riittäviä resursseja ja sosiaalitukea, jotta ihmisarvoinen elämä olisi mahdollista, laajentamalla vähimmäistuloa koskevia järjestelmiä kaikkiin jäsenvaltioihin ja nostamalla tasoja saatavuuden ja riittävyyden varmistamiseksi;

37.

uskoo, että mikroluoton kehittämisellä voi olla tärkeä rooli etenkin pitkäaikaistyöttömien kannustamisessa itsensä työllistämiseen yrittäjänä; huomauttaa, että mikroluotot ovat jo auttaneet monia tällaisissa siirtymistä takaisin työelämään koskevissa tilanteissa ja että tämä on Lissabonin strategian mukaista; kehottaa komissiota parantamaan mikroluottojen mahdollisuuksia ja saatavuutta koskevien tietojen laatimista ja näiden tietojen saantia ja kohdistamaan aktiivisesti huomion niihin yhteiskunnan ryhmiin, jotka voivat eniten hyötyä mikroluottojen tarjoamisesta ja jotka tarvitsevat niitä eniten;

38.

kehottaa kytkemään paremmin yhteen joustoturvan toteuttamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun lisäämisen kansallisia tapoja ja käytäntöjä kunnioittaen;

39.

vaatii poistamaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa haittaavat hallinnolliset esteet; kehottaa panemaan tehokkaammin täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta koskevassa komission tiedonannossa ehdotetut periaatteet;

40.

tunnustaa täysin, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia palkkapolitiikassa, mutta ehdottaa, että kansallisen tason työmarkkinaosapuolet keskustelisivat uusista palkkapolitiikan menetelmistä, jotka voisivat kääntää päinvastaiseksi nykyisen laskevan prosenttiosuuden palkkojen ja voittojen välillä ja joihin voisi kuulua työntekijöiden aikaisempaa huomattavampi osallistuminen yrityksen tulokseen käyttämällä järjestelmiä, jotka lieventävät inflaation vaikutuksia; katsoo, että tällaiset järjestelmät voisivat mahdollistaa työntekijöiden ylimääräisten tulojen kanavoinnin yritysten luomiin erityisiin kasvurahastoihin; kehottaa käymään keskustelua tavoista kannustaa yrityksiä tällaisten menetelmien käyttöönottoa varten; kehottaa lisäksi keskustelemaan oikeudellisesta kehyksestä, jolla säännellään työntekijöiden oikeutta näihin rahastoihin asteittain ajan kuluessa; muistuttaa työmarkkinaosapuolille, miten tärkeä on ihmisarvoisen elämän takaavia palkkoja koskeva uudistettu sitoumus, jolla taataan huomattavasti riittävän tulotason yläpuolella olevat vähimmäispalkat, jotta ihmiset pääsevät pois köyhyydestä ja hyötyvät myönteisesti työstä;

41.

vaatii, että syrjimättömyyden ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisessä nojataan sekä vakaaseen lainsäädäntöperustaan että moniin poliittisiin välineisiin ja että syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus on sisällytettävä kaikkiin uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman näkökohtiin;

42.

pyytää komissiota tekemään tutkimuksia osaamisen liikkuvuuden keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista, jotta tuloksia voidaan käyttää vahvana pohjana kielteisten vaikutusten lieventämistoimenpiteissä;

Maahanmuutto

43.

kiinnittää huomiota niihin haittavaikutuksiin (mahdollinen aivovuoto), joita maahanmuutto voi aiheuttaa lähtömaiden kehitysprosessiin, muun muassa perherakenteisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tutkimukseen; muistuttaa toisaalta talouskriisin epätasapainottavista vaikutuksista isäntävaltioiden työmarkkinoihin;

44.

korostaa, että eettinen rekrytointi kolmansista maista on tärkeää erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten osalta, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä laatineet kansainvälisen rekrytoinnin menettelysääntöjä, laatimaan ne;

45.

korostaa, että maahanmuuton pitkän aikavälin vaikutuksia väestömuutokseen ei tunneta varmuudella muuttovirtojen, perheenyhdistämisen ja syntyvyyslukujen epävakauden vuoksi;

46.

katsoo, että laillisesti työllistetyt maahanmuuttajat voivat antaa panoksensa sosiaaliturvajärjestelmien kestävään kehitykseen sekä turvata oman eläkkeensä ja sosiaaliset oikeutensa;

47.

korostaa, että onnistuneessa ihmisoikeuksiin perustuvassa maahanmuuttopolitiikassa olisi edistettävä maahanmuuttajien integrointia koskevaa johdonmukaista ja tehokasta strategiaa, jolla taataan heidän perusoikeutensa ja varmistetaan tasapaino oikeuksien ja velvollisuuksien välillä yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteen pohjalta;

48.

pitää myönteisenä komission ehdotusta säätää seuraamuksista niille työnantajille, jotka ottavat töihin laittomasti maassa oleskelevia kolmannen maan kansalaisia; korostaa, että on tärkeää torjua laittomasti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten hyväksikäyttöä ja samalla kunnioittaa heikommassa asemassa olevien oikeuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten mahdollisuuksia lailliseen työhön;

49.

pitää myönteisenä ehdotusta direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista (KOM(2008)0414); kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että direktiivi ei saa puolestaan johtaa unionin kansalaisten suurempaan syrjintään näiden taloudellisen aseman perusteella;

50.

katsoo, että kansallisen ja yhteisön lainsäädännön ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten nojalla voimassa olevan työlainsäädännön täytäntöönpanon ja valvonnan vahvistamisen on oltava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden painopisteala;

51.

korostaa, että syrjimättömyyttä koskevaa lainsäädäntöä on vahvistettava edelleen koko EU:ssa; kehottaa komissiota edistämään edelleen jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa maahanmuuttajien onnistuneen integroinnin osalta; panee merkille, että erityisesti taloudellisesti vaikeat ajat vaikuttavat usein suhteettomasti yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa oleviin, joiden joukoissa on usein maahanmuuttajia;

EU ulkoisena toimijana

52.

uskoo, että EU voisi ulkosuhteissaan edistää aktiivisemmin olennaisia sosiaali- ja ympäristönormeja; on vakuuttunut tarpeesta ponnistella edelleen rikkomusten ehkäisy-, valvonta- ja rangaistusmekanismien kehittämiseksi;

53.

katsoo, että EU voisi tehdä enemmän kansainvälisellä kentällä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman hyväksi ja edistää aktiivisesti ILOn yleissopimusten, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, ja että näin voitaisiin edesauttaa maailmanrauhaa sekä suojella EU:n intressejä ja arvoja;

54.

korostaa, että yhteisön oikeudellisten puitteiden kehittäminen joko primaari- tai sekundaarilainsäädännön nojalla ei saa olla vastoin ILOn yleissopimusten mukaisia kansainvälisiä velvoitteita;

55.

toteaa, että EU:n olisi pyrittävä sellaiseen globalisaatioon, joka on sosiaalisesti osallistavaa sekä taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää; huomauttaa, että yritysliittymien liiketoimintatavalla on laajojen taloudellisten vaikutusten lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti kehitysmaissa; kehottaa siksi komissiota edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä joko oikeudellisesti sitomattomia välineitä edistämällä tai tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksilla;

Rakennerahastot

56.

ehdottaa, että rakennerahastojen potentiaalia vahvistetaan yksinkertaistamalla ja tehostamalla menettelyjä sekä lisäämällä niiden joustavuutta ja sosiaaliseen integraatioon liittyvää ulottuvuutta, millä pyritään auttamaan jäsenvaltioita optimoimaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tulokset; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita ottamaan osapuolet täysimääräisesti mukaan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (18) 16 artiklan mukaisesti; suosittelee vakavasti, että kumppaneille annetaan pääsy Euroopan sosiaalirahastoon valmiuksien vahvistamiseksi;

57.

korostaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa on sitouduttava selkeästi siihen, että EU:n rakenne- ja koheesiorahastoilla autetaan sosiaalisen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa ja kaikkia muita rakennerahastoja työllistettävyyden parantamisen lisäksi myös sosiaalisen infrastruktuurin parantamiseen;

58.

tunnustaa, että rakennerahastot ovat edelleen suurelta osin tärkein rahoitusväline sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vuorovaikutusta muiden ohjelmien kanssa ja tukemaan johdonmukaisuutta kaikissa monivuotisissa puiteohjelmissa kuten Daphne, Progress, kansanterveysohjelma ja Kansalaisten Eurooppa;

59.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota globalisaation vaikutuksista pahiten kärsiviin alueisiin sekä niihin uusien jäsenvaltioiden alueisiin, joilla on käynnissä sosiaalisen lähentymisen prosessi;

60.

ehdottaa, että Progress-ohjelmaa voitaisiin käyttää pilottihankkeiden arvioimiseen paremman kuvan saamiseksi Euroopan sosiaalisten mallien nykyaikaistamisen edistymisestä;

61.

katsoo, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden takia joissakin EU:n osissa ja etenkin suuremmissa kaupungeissa ilmenee uusia ongelmia, jotka liittyvät sosiaalista hätää koskevan suojelun tarjoamiseen ihmisille, jotka eivät pysty elättämään itseään, mikä aiheuttaa ylimääräistä painetta (vapaaehtoisille) yksityisille ja julkisille palveluille, jotka antavat suojelua hädässä esimerkiksi kodittomille tai yhteiskunnan syrjäytyneille ryhmille;

Lisätoimet

Sosiaalinen vuoropuhelu ja kansalaiskeskustelu

62.

korostaa, että joustavuus ja muutosten hyväksyminen kansalaisten keskuudessa voi lisääntyä molemminpuolisella luottamuksella, jota voidaan parantaa tehokkaammalla ja avoimemmalla sosiaalisella vuoropuhelulla ja varmistamalla tehokkaampi osallistuva demokratia politiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa;

63.

katsoo, että sosiaalisella vuoropuhelulla on erityisen tärkeää rohkaista työterveys- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yleisesti edistää parannuksia työpaikan elämänlaadussa; kehottaa komissiota käynnistämään vuoropuhelun siitä, miten ne työntekijät, jotka eivät työskentele kokoaikaisesti (kuten tilapäiset työntekijät, osa-aikaiset työntekijät tai määräaikaisten sopimusten nojalla työskentelevät työntekijät), voidaan saada mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun;

64.

ottaen huomioon, että Euroopan työmarkkinaosapuolten käymien neuvottelujen tulokset tunnetaan yleensä huonosti eikä niitä tuoda riittävästi esiin, kehottaa lisäämään tietoisuutta sosiaalisen vuoropuhelun tuloksista sen vaikutusten tehostamiseksi ja sen kehittämiseksi edelleen;

65.

uskoo, että työmarkkinoiden vastakkainasettelun kulttuurin korvaavaa yhteistyöhenkeä pitäisi edelleen rohkaista sosiaalista vuoropuhelua edistämällä;

66.

uskoo, että kansalaisjärjestöt ja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokevat ihmiset on otettava suoremmin mukaan keskusteluihin taloudellisista ja sosiaalisista malleista tasa-arvoisin perustein;

67.

huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten olisi pyrittävä hyödyntämään työssään monivuotisia suunnitelmia, joissa on määritelty tarkka aikataulu ja asetettu määräaikoja kestävän pitkän aikavälin strategian toteuttamiseksi;

68.

kehottaa eurooppalaisia sidosryhmiä, kansallisia viranomaisia, työnantajia, työntekijöitä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä keskustelemaan laajasti sosiaalisesta toimintaohjelmasta vuoden 2010 jälkeistä kautta varten;

69.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden pitäisi tukea uusia mitattavissa olevia, sitovia ja määrällisiä sosiaalisia tavoitteita ja indikaattoreita Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeistä kautta varten, mukaan luettuna sitoumukset köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisen edistämiseksi sekä sellaisen uuden sosiaalista edistystä koskevan sopimuksen kehittäminen, jonka nojalla laadittaisiin tavoitteet ja rakenne uutta sosiaalisesti kestävää ja maailmanlaajuisesti oikeudenmukaista EU:ta varten ja jossa pitäisi kehittää ja vahvistaa sosiaalipolitiikan avointa koordinointimenetelmää keskeisenä pilarina;

70.

huomauttaa, että yrityksillä on EU:ssa tärkeä rooli paitsi taloudellisella myös sosiaalisella kentällä; kiinnittää siksi huomion yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseen ja tarpeeseen edistyä välittömästi laadukkaan työn osalta, mukaan luettuna ihmisarvoisen elämän takaavat palkat, ja tukea sosiaalista mallia ja estää sosiaalinen polkumyynti;

71.

kannattaa parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan välistä tehokasta vuoropuhelua, jota tarvitaan myös jäsenvaltioiden sisällä keskitetysti sekä alue- ja paikallistasolla;

72.

huomauttaa, että vapaaehtoisuuden eurooppalainen teemavuosi olisi EU:lle ihanteellinen tilaisuus ottaa yhteyttä kansalaisyhteiskunnan järjestöihin; kehottaa komissiota valmistelemaan ilmapiiriä, jotta vuosi 2011 julistettaisiin vapaaehtoisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, esittämällä sitä varten asianmukaisen lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian;

73.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava alusta alkaen mukaan päätöksentekoon ja että tiedon olisi oltava julkisesti saatavilla, palautteen olisi oltava vastavuoroista ja osanottajille olisi tehtävä selväksi, missä määrin muutokseen on varaa;

74.

korostaa kuulemismenettelyn merkitystä ja arvoa tehokkaana välineenä kansalaisten osallistamiseksi, sillä sen nojalla he voivat vaikuttaa suoraan EU:n tason poliittisiin prosesseihin; kehottaa komissiota ryhtymään uusiin toimenpiteisiin tiedottaakseen tulevista EU:n kuulemisista tiedotusvälineiden ja muiden asianmukaisten foorumien avulla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

75.

katsoo, että EU:n toimielinten, kansallisen tason työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on välttämättä ja kiireellisesti hyväksyttävä sosiaalinen sopimus, jossa sosiaaliset toimet yhdistetään sitoviin realistisiin tavoitteisiin ja indikaattoreihin;

76.

huomauttaa, että kansalaisten osallistuminen alkaa lapsuudessa, ja kehottaa edistämään ja tukemaan lasten ja nuorten osallistumista koskevia rakenteita ja aloitteita paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

EU:n lainsäädäntö

77.

korostaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä koskevan direktiivin sekä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammasta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevasta direktiivistä annettavan ehdotuksen laadinnassa on edistyttävä ja ne on viimeisteltävä;

78.

kehottaa parantamaan lainsäädäntömenettelyä EU:n tasolla täsmentämällä, miksi toimet ovat kyseisellä tasolla tarpeen, varmistamalla sisältöjen laadun ja toteuttamalla luotettavan ja riippumattoman vaikutusten arvioinnin, joka kattaa yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen liittyvät vaikutukset; kehottaa erityisesti panemaan tehokkaasti täytäntöön vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (19);

79.

korostaa, että etusijalle olisi asetettava jäsenvaltioiden välinen toimiva yhteistyö ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon tehokas valvonta;

80.

katsoo, että EU:n tasolla toteutettavan paremman lainsäädäntömenettelyn olisi pyrittävä ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan ja vastattava kansalaisten huoliin ja lähennettävä siten kansalaisia ja EU:ta;

Avoin koordinointimenetelmä

81.

katsoo, että talous-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikan välistä yhteyttä on vahvistettava EU:n tasolla ja että alkuperäisen Lissabonin strategian tavoitteet on vahvistettava uudelleen ja varmistettava, että talous- ja työllisyyspolitiikalla edistetään aktiivisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista;

82.

korostaa, että on annettava oikeudellisesti sitova sosiaalisten perusoikeuksien kirja;

83.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaan unionin politiikan laadinnassa ja toteutuksessa on huomioitava olennaiset sosiaalipoliittiset tekijät;

84.

katsoo, että Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeiseen kauteen olisi kuuluttava vahvistettu avoin koordinointimenetelmä, ja kehottaa komissiota kannustamaan enemmän jäsenvaltioita määrittelemään sellaiset kansalliset määrälliset tavoitteet, erityisesti köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisen osalta, joita tukevat erityisesti uudet mitattavissa olevat ja määrälliset indikaattorit;

85.

kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan tilaisuuksia parlamentin todelliselle osallistumiselle vuoden 2010 jälkeistä kautta koskevaan Lissabonin strategiaan;

*

* *

86.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0544.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0513.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0039.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0556.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.

(6)  EYVL L 245, 26.8.1992, s. 46.

(7)  EUVL C 297 E, 20.11.2008, s.174.

(8)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 463.

(9)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(10)  EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 130.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0286.

(12)  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45.

(13)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0163.

(14)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(15)  EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64.

(16)  Direktiivi 2009/38/EY (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(17)  EUVL C 72 E, 21.3.2002, s. 68.

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).

(19)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/23


Keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistäminen

P6_TA(2009)0371

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. toukokuuta 2009 työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/2335(INI))

2010/C 212 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon komission suosituksesta työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi (KOM(2008)0639),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99, 137 ja 141 artiklan,

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/867/EY työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi (1),

ottaa huomioon 24. kesäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/441/ETY riittävää toimeentuloa ja toimeentuloturvaa koskevista yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmissä (2),

ottaa huomioon Brysselissä 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Ehdotus: sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti 2009” (KOM(2009)0058), ja 24. helmikuuta 2009 julkaistun komission työasiakirjan, jonka otsikko on ”Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti 2008 – Maakatsaukset” (SEC(2009)0255),

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman vammaisten tilanteesta laajentuneessa Euroopan unionissa: eurooppalainen toimintasuunnitelma 2006–2007 (3),

ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestön mielenterveyden parantamisesta – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia (4),

ottaa huomioon edistymisen yhdenvertaisessa kohtelussa ja syrjinnän torjumisessa EU:ssa sen osalta, että direktiivit 2000/43/EY ja 2000/78/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (5),

ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon 17. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Sosiaalisen suojelun nykyaikaistamisesta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen koheesion lisäämiseksi: työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistäminen” (KOM(2007)0620), ja 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (6),

ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten antamat suositukset 18. lokakuuta 2007 julkaistussa raportissa Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi,

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen – Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle” (KOM(2007)0063), ja siitä 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (7),

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (KOM(2008)0412), ja siitä 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman (8),

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys EU:ssa” (KOM(2006)0574), ja 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta: niiden rahoitus ja suuntaus kohti yksilöllistämistä (9),

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 esittämänsä kannanoton kodittomuuden poistamiseen (10),

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (11),

ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010) 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY (12),

ottaa huomioon osuus- ja yhteisötaloudesta 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman (13),

ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen N:o 2006/962/EY (14),

ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1720/2006/EY (15),

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman aikuiskoulutuksesta: Oppia ikä kaikki (16),

ottaa huomioon Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan yleistä etua koskevista palveluista (17),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0263/2009),

A.

katsoo, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta, koska heikossa asemassa olevilla väestöryhmillä, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille, on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ja siksi heillä on myös oikeus vähimmäistoimeentuloon, ja katsoo, että mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja ei saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että aktiivinen osallisuus ei liity ainoastaan yksilön valmiuksiin vaan myös siihen, miten yhteiskunta on rakentunut, ja katsoo siksi, että on puututtava myös syrjäytymisen rakenteellisiin syihin, kuten syrjintään ja palvelujen riittämättömyyteen,

C.

katsoo, että ilmeinen syrjäytyminen työmarkkinoilta voi pikemmin olla seurausta riittämättömistä ihmisarvoisista työllistymismahdollisuuksista kuin yksilön aikaansaamattomuudesta,

D.

katsoo, että työmarkkinoille osallistuminen ei saa olla edellytyksenä oikeudelle vähimmäistoimeentuloon ja mahdollisuudelle käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ja että vähimmäistoimeentulo ja mahdollisuus käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ovat työmarkkinoille integroitumisen välttämättömiä edellytyksiä,

E.

katsoo, että työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ovat usein huono-osaisia ihmisiä, joilla on moninaisia ja mutkikkaita ongelmia ja vaikeuksia, kuten pitkäaikainen riippuvuus matalasta tai riittämättömästä toimeentulosta, pitkäaikaistyöttömyys, alhainen koulutustaso ja lukutaidottomuus, varttuminen haavoittuvassa asemassa olevassa perheessä, vammaisuus, heikko terveys, asuminen alueella, jossa huono-osaisuus on monimuotoista, tilapäinen asuminen ja kodittomuus sekä rasismi ja syrjintä, ja katsoo tämän vuoksi, että osallistamisstrategioissa on otettava huomioon syrjäytyneiden erilaisuus,

F.

katsoo, että sosiaalinen syrjäytyminen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen vaarantavat huomattavasti niistä kärsivien ihmisten mielenterveyttä ja että pitkäaikaistyöttömillä on suurempi riski masentua ja kärsiä muista mielenterveyshäiriöistä,

G.

katsoo, että työmarkkinoilta syrjäytyneillä on suurempi ammatillisen koulutuksen tarve siksi, että heidän koulutuksensa on riittämätöntä, tai siksi, että he eivät enää voi käyttää tehokkaasti hyödykseen saamaansa koulutusta oltuaan pitkään poissa työmarkkinoilta,

H.

ottaa huomioon, että aktiivista osallisuutta edistävien politiikkojen ehdollisuus vaikuttaa usein heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja että näitä vaikutuksia on seurattava ja kielteiset vaikutukset on estettävä,

I.

katsoo, että aktiivista osallisuutta edistävien toimien on oltava myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden tavoitteiden mukaisia,

J.

ottaa huomioon, että perheen pää on usein nainen ja että useimmat yksinhuoltajat ja hoitotyötä tekevät ovat naisia; katsoo, että sen vuoksi aktiivista osallisuutta edistäviin politiikkoihin on sisällytettävä kaikenkattavat toimet, jotka auttavat työmarkkinoilta kauimmas etääntyneitä naisia hyötymään käytännössä aktiivista osallisuutta edistävistä strategioista; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinatilanne on suoraan yhteydessä lähinnä naisia koskettavaan ikääntyneiden köyhyyteen,

K.

ottaa huomioon, että taloudellisen laskusuhdanteen ja lisääntyvän työttömyyden aikana vaarana on, että suuri määrä uusia irtisanomisia lisää entisestään köyhyydestä kärsivien ja työmarkkinoilta syrjäytyneiden määrää erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteiskuntaryhmissä, joita ovat naiset, ikääntyneet ja vammaiset; pitää tärkeänä, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa edistetään sosiaalista osallisuutta ja siihen liittyvää työvoimapolitiikkaa kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen lähestymistavan avulla; katsoo, että julkisia varoja tulisi käyttää sosiaalisten sekä terveyden ja koulutuksen alan investointien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten palvelujen ja yleishyödyllisten palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen,

L.

katsoo, että näkemys, jonka mukaisesti työ on paras tapa torjua syrjäytymistä, pitää todella paikkansa ainoastaan, jos työ on luonteeltaan kestävää ja hyvälaatuista ja siitä maksettava palkka on riittävä; katsoo, että periaate, jonka mukaisesti samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa, ei ole toteutunut kehuttavasti,

M.

ottaa huomioon, että perheissä hoitotyötä tekevät tuottavat tärkeitä työllisyysjärjestelmän ulkopuolisia hoito-, kasvatus- ja tukipalveluja ilman tuloja tai sosiaalisia oikeuksia ja heillä ei ole oikeutta palata työmarkkinoille ja saada tunnustusta perheelle tarjotun hoivan aikana hankituista tai kehitetyistä taidoistaan,

1.

panee tyytyväisenä merkille, että komission suositus 2008/867/EY perustuu suositukseen 92/441/ETY, jossa tunnustetaan yksilön perusoikeudeksi riittävä toimeentulo ja toimeentuloturva siten, että hän voi elää ihmisarvoista elämää, ja määritellään yhteiset periaatteet tämän oikeuden toteuttamiseksi; tunnustaa yhteiset periaatteet ja käytännön suuntaviivat, jotka on esitetty suosituksessa 2008/867/EY aktiivisen osallisuuden strategiasta, joka perustuu kolmeen tukipilariin: riittävään toimeentulotukeen, kaikkien pääsyyn työmarkkinoille ja laadukkaiden palvelujen saantiin; huomauttaa erityisesti, että kaikkien aktiivisen osallisuuden strategioiden on perustuttava yksilön oikeuksien, ihmisarvon kunnioittamisen sekä syrjimättömyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien ja sukupuolten tasa-arvon periaatteiden noudattaminen, työmarkkinoille pääsyn ja täysimääräisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen sekä laadun, riittävyyden ja saatavuuden periaatteiden toteutuminen kaikissa kolmessa pilarissa;

2.

on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että suosituksen 92/441/ETY täytäntöönpanoa täytyy tehostaa vähimmäistoimeentulon ja sosiaalisten tulonsiirtojen suhteen ja että toimeentuloturvan avulla on varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulo, jotta ihmiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, vähintään ”köyhyysriskin” yläpuolella, ja sen on oltava riittävää, jotta ihmiset voidaan nostaa köyhyydestä, ja että etuisuuksien käyttöastetta on lisättävä;

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 17. heinäkuuta 2008 antamaan tuomioon C-303/06, joka koskee hoitotyötä tekevien syrjintää sen vuoksi, että he ovat kanssakäymisissä vammaisen henkilön kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään riittäviin toimiin varmistaakseen, että hoitotyötä tekeviä suojellaan tällaiselta työelämään pääsyä koskevalta syrjinnältä, ja rohkaisee jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että tuomioistuimen päätöstä noudatetaan;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ottamalla käyttöön riittävän toimeentulotuen; huomauttaa, että suosituksiin 92/441/ETY ja 2008/867/EY perustuvan toimeentulotuen tason on oltava riittävä ja siinä on noudatettava avoimuutta, sen on oltava kaikkien saatavilla ja pitkäkestoista;

5.

pitää ehdottoman tärkeänä, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/78/EY, jonka avulla vakiinnutetaan yhdenvertaista kohtelua työssä koskevat oikeudelliset puitteet syrjinnän torjumiseksi työssä ja ammatissa uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

6.

korostaa neuvostolle esittämäänsä pyyntöä sopia EU:n minimipalkkajärjestelmätavoitteesta ja maksuihin perustuvasta korvaavien tulojen järjestelmästä, josta annetaan toimeentulotukea, joka on suuruudeltaan vähintään 60 prosenttia kansallisista keskivertotuloista, ja sopia aikataulusta, jonka puitteissa kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;

7.

on tietoinen siitä, että toimeentuloturvan ja työmarkkinoille osallistumisen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi erityisesti silloin, kun saatavilla oleva työ voi olla lyhytaikaista, kausiluonteista tai epävarmaa tai osa-aikaista ja kun etuisuuksien kelpoisuusehdot ja sosiaaliturvajärjestelmät tai marginaaliveroaste voivat tehdä palkallisen työn vastaanottamisesta vähemmän kannattavaa ja toimeentulotukijärjestelmä on liian hidas reagoimaan; pitää sen vuoksi kiireellisenä sellaisten järjestelmien kehittämistä, jotka tehokkaasti tukevat ihmisiä siirtymävaiheissa eivätkä rankaise tai lannista heitä ja lopeta tukea liian nopeasti, kun ihminen menee töihin;

8.

korostaa, että on tärkeää säätää sosiaaliturvaetuuksia heikossa asemassa oleville työhön kykeneville ihmisille; huomauttaa kuitenkin, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, kyseiset etuudet ovat jäsenvaltioiden asia;

9.

huomauttaa, että riittävän toimeentulotuen varassa elävillä ja heidän perheenjäsenillään on mahdollisuus välttää köyhyyteen vajoaminen ja tulla aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka myötävaikuttavat yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen elämään sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämiseen;

10.

ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat aktiivisesti vähimmäispalkkapolitiikkaa, jotta voitaisiin auttaa yhä lukuisampia ”työssäkäyviä köyhiä” ja tehdä työstä mahdollinen tulevaisuudennäkymä työmarkkinoilta syrjäytyneille;

11.

katsoo, että aktiiviseen osallisuuteen vaaditaan yhteisön alueiden ja seutujen välisen eriarvoisuuden vähentämistä nopeuttamalla taloudellisen kriisin koettelemien seutujen elvyttämistä ja kehittämällä maaseutualueita;

12.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia laittoman ja pimeän työn torjumiseksi, jonka tekijät jäävät ilman tiettyjä sosiaalisia etuuksia ja palveluja;

13.

pyytää, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet olisivat

johdonmukaisia koulutuksessa, elinikäisessä oppimisessa sekä sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa sovellettavan elinkaariajattelun kanssa

räätälöityjä, kohdennettuja ja tarpeisiin perustuvia

kokonaisvaltaisia ja osallistavia sekä

sellaisia, että niissä otettaisiin huomioon ennakkoedellytykset, jotka ovat välttämättömiä, jotta osallistuminen olisi mahdollista ilman, että luodaan vähimmäistoimeentulon vaarantavia ehtoja;

14.

kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaistaloudellista lähestymistapaa aktiivisen osallisuuden edistämisen ja sosiaalisen osallisuuden suhteen, koska kokemus on osoittanut, että investoinnit ja ennaltaehkäisevät toimet varhaisessa vaiheessa voivat pitkällä tähtäimellä vähentää yhteiskunnan kokonaiskustannuksia; pitää myönteisenä, että suosituksessa 2008/867/EY ehdotetaan tämän mukaisesti sosiaalista osallisuutta edistävien investointien lisäämistä;

15.

katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi tarjota heikossa asemassa oleville ryhmille (kuten vammaisille tai pitkäaikaissairaille, yksinhuoltajille tai monilapsisille kotitalouksille) kohdennettuja lisäetuuksia, jotka kattavat ylimääräiset kustannukset esimerkiksi henkilökohtaisen tuen, erityispalvelujen käytön sekä sairaanhoidon ja sosiaalihuollon yhteydessä, ja määrittää esimerkiksi kohtuullinen hintataso lääkkeille heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä varten; korostaa tarvetta taata työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen kohtuullinen taso;

16.

katsoo, että koska ihmisten tarpeet ovat usein moninaisia, on tarpeen suunnitella ja toteuttaa räätälöityjä aktiivisen osallisuuden edistämistoimia, joissa yhdistyvät vähimmäistoimeentulo, pääsy työmarkkinoille ja yhteiskunnalliset palvelut, että ongelmien varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä on korostettava ja että etusija olisi annettava heikoimmassa asemassa oleville;

17.

katsoo, että tällaisia toimia suunnitellessa ja toteutettaessa olisi otettava huomioon niiden näkemykset, jotka ovat toimien kohteena; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sosiaalisiin kysymyksiin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä helpottaakseen niiden osallistumista osallisuutta edistävien politiikkojen muotoilemiseen ja toteuttamiseen;

18.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään entistä rakentavamman lähestymistavan huumausainepolitiikkaan painottaen rikosoikeudellisten seuraamusten sijaan ennaltaehkäisyä, valistusta ja riippuvuuden hoitoa;

19.

pyytää torjumaan mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista kärsivien ihmisten leimautumista, edistämään mielenterveyttä ja hyvinvointia, ehkäisemään mielenterveysongelmia sekä lisäämään hoitoon myönnettäviä varoja;

20.

katsoo, että koska syrjäytymiseen liittyvät ongelmat ovat usein näkyvissä jo elämän ensimmäisinä vuosina, ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että voidaan tunnistaa jo varhain ne lapset ja nuoret, joiden kohdalla syrjäytymisen vaara on suurin, jo hyvissä ajoin ennen kuin he keskeyttävät koulutuksensa; panee merkille, että koulusta syrjäytyneillä nuorilla esiintyy muita todennäköisemmin epäsosiaalista ja rikollista käyttäytymistä, mikä vaikeuttaa entisestään myöhempää työmarkkinoille pääsyä; katsoo, että osallisuutta edistävien toimien onnistumisen kannalta on olennaista, että monien eri toimijoiden välillä käydään keskustelua ja että tuetaan ennaltaehkäiseviä toimia ja yhteiskunnallisia palveluja vaikeassa asemassa olevien lasten ja nuorten aikuisten mahdollisuuksien parantamiseksi; korostaa myös syrjäytymisen ongelmia, jotka koskevat työttömiksi joutuvia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla ei ole enää pääsyä työmarkkinoille;

21.

katsoo, että ensimmäistä työpaikkaansa hakevien nuorten tarpeita on tarkasteltava huolellisesti ja että kansallisella tasolla on otettava käyttöön politiikkoja ja toteutettava toimia, joiden avulla voidaan edistää siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille; katsoo lisäksi, että nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun on oltava jatkuvasti sidoksissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa tehtävän työn kanssa;

22.

kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään käsittelemään tehokkaammin hoitotyötä tekevien ongelmia, joita ovat muun muassa oikeus valita vapaasti, haluavatko he toimia hoitajina ja missä määrin he voivat tarjota hoitoa, mahdollisuus yhdistää hoitotyö palkkatyöhön ja työpaikkaan sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja vanhuuseläkkeiden saatavuus, jotta vältettäisiin tällaisesta hoitotyöstä johtuva köyhtyminen;

23.

panee tyytyväisenä merkille, että kohtuuhintaisten ja laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen yleisen saatavuuden on myönnetty olevan perusoikeus ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin oleellinen osa ja lisäksi tarpeellinen ihmisten työssä pysymisen tukemiseksi, ja panee tyytyväisenä merkille suosituksessa 2008/867/EY määritellyt periaatteet; katsoo, että tällaisiin yhteiskunnallisiin palveluihin kuuluvat vakituinen kohtuuhintainen asunto, helppokäyttöinen julkinen liikenne, ammatillinen peruskoulutus, terveydenhuolto sekä kohtuuhintaisten energiapalvelujen ja muiden verkkopalvelujen saatavuus; toteaa, että yleishyödyllisiä palveluja koskevien yleispalveluvelvoitteiden takaamista on edistettävä; katsoo, että on tarpeen laatia toimintasuunnitelma yleishyödyllisiä palveluja koskevan EU:n puitedirektiivin laatimiseksi näiden velvoitteiden takaamiseksi; panee merkille, että lasten kohtuuhintaista hyvälaatuista päivähoitoa koskevien Barcelonan tavoitteiden saavuttamisessa ei ole edistytty riittävästi, ja katsoo, että päivähoitoa olisi tehostettava laajentamalla se kattamaan kaikki peruskoulun ala-asteella olevat lapset; panee lisäksi merkille, että muiden huollettavien hoitotarpeista ei myöskään ole huolehdittu riittävästi ja niiden suhteen olisi meneteltävä samalla tavalla;

24.

katsoo, että osallisuuden edistämisen kannalta on keskeistä torjua syrjintää, jota ihmiset kohtaavat tavaroiden, palvelujen ja etujen saatavuuden yhteydessä, ja sen vuoksi panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen kattavasta direktiivistä työn ulkopuolella tapahtuvan ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

25.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sosiaalisia maksuluokkia heikommassa asemassa oleville ryhmille, esimerkiksi energian ja julkisen liikenteen alalla, ja mahdollisuuksia saada mikrolainoja, jotta aktiivista osallisuutta voidaan edistää, sekä ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta taloudellisista ongelmista kärsiville;

26.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään luotto-osuuskuntien tunnettuutta, jotta voidaan tarjota ihmisille turvallinen ja säännelty ympäristö säästää ja lainata rahaa sekä hallita henkilökohtaista velkaantumista, joka aiheuttaa yhä enemmän ongelmia; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että yksilöillä on oikeus avata pankkitili kohtuullisin kustannuksin, koska tilinavaus on olennaisen tärkeää taloudelliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumisessa;

27.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan vammaisille sen ylimääräisen tuen, jota he tarvitsevat päästäkseen työmarkkinoille ja työelämässä ollessaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset menetelmät ja rakenteet tämän yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön omalla alueellaan;

28.

katsoo, että nuorten aktiiviseen osallisuuteen liittyy erityisongelmia, kuten perusteeton ikään perustuva syrjintä ja vaikeudet päästä kohtuuhintaiseen ammatilliseen koulutukseen;

29.

suhtautuu myönteisesti vammaisten kotiuttamiseen laitoshoidosta, mutta huomauttaa, että tämä edellyttää riittäviä ja laadukkaita itsenäisen asumisen mahdollistavia avohoitopalveluja sekä oikeutta henkilökohtaiseen apuun, taloudelliseen riippumattomuuteen ja täysimittaiseen osallistumiseen jäsenvaltioiden yhteiskuntaelämään;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit elinikäisen oppimisen ohjelmiin pääsyn helpottamiseksi, sillä näin rajoitetaan muun muassa ikääntyneiden syrjäytymistä työelämästä ja edistetään heidän jatkuvaa osallistumistaan sosiaaliseen, kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään;

31.

katsoo, että perheväkivallan sekä lasten ja vanhusten huonon kohtelun torjumiseksi tulisi tehdä enemmän;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että voimassa oleva sukupuolten tasa-arvoa, yleistä tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan kaikilta osin, asianmukaisesti ja tehokkaasti täytäntöön; kehottaa laajentamaan ja noudattamaan sitä työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen rakenteellisten esteiden poistamiseksi;

33.

katsoo, että korkeatasoinen koulutus on tulevaisuuden onnistuneen työllisyyden ja integraation ehdoton edellytys; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan julkista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä kaikkien mahdollisten koulutuksen esteiden poistamiseksi varmistaakseen yhtenäisen koulutuksen ja koulutukseen pääsyn kaikille; katsoo, että pitkäksi aikaa työmarkkinoilta syrjäytyneillä on oltava laajemmat oikeudet elinikäisen oppimisen rahoitukseen erityisesti, kun on kyse ”avaintaidoista”;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta kautta linjan aktiivista osallisuutta edistävän strategian toteutuksessa;

35.

katsoo, että koulutusta tarjottaessa olisi otettava huomioon kunkin yksilön tarpeet ja koulutuksen tulisi olla näiden tarpeiden mukaista; kehottaa tarjoamaan kohdennettua koulutusta ja sopeutumisvalmennusta, koska vakiotyyppisessä koulutuksessa ja valmennuksessa jätetään usein huomiotta vammaisten tarpeet ja myös niiden ihmisten tarpeet, joilla on hoitovelvollisuuksia tai terveysongelmia; viittaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja EQUAL-ohjelman parhaisiin käytäntöihin sellaisen tarveperusteisen koulutuksen kohdentamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille, jossa otettaisiin huomioon myös muut kuin todistuksin osoitettavat taidot sekä muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitut taidot;

36.

suosittaa koulutuksen laadun parantamista ja koulutusjärjestelmien sopeuttamista työmarkkinoihin ja sosiaalisen osallistumisen kriteereihin sekä eriarvoisuuden vähentämistä kaikenlaiseen koulutukseen pääsyssä ja tarjolla olevan koulutuksen laadussa;

37.

katsoo, että koulutuksessa olisi myös varmistettava, että yksilöt ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työssä, mukaan lukien perehtyminen työterveyteen ja -turvallisuuteen, oikeuteen liittyä ammattiyhdistyksen jäseneksi, saada tietoa ja opastusta sekä osallistua elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen;

38.

panee merkille, että rahoituksen saaminen työmarkkinoille pääsyn mahdollistamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille on ehkä vaikeampaa mielikuvituksekkaammille kuin kapea-alaisemmille lähestymistavoille, joiden tuloksia voidaan arvioida määrällisesti; kehottaa komissiota sen vuoksi tehostamaan rakennerahastojen ja erityisesti ESR:n käyttöä alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen rahoittamisessa sekä sosiaalisen ja aktiivisen osallisuuden edistämistä mittaavien indikaattorien kehittämistä, jotta innovatiivisia ruohonjuuritason hankkeita voidaan kohdentaa aktiivisen osallisuuden edistämiseen osana sosiaalista osallisuutta koskevia tavoitteita Lissabonissa rakennerahastoille korvamerkityistä varoista, sosiaalisille innovaatioille esitetyistä varoista ja muista rahoituslähteistä;

39.

panee merkille, että demografisen muutoksen myötä työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolelle jäävien henkilöiden suhdeluku on vuonna 2030 arviolta 2:1; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään aktiivista osallisuutta edistäviä politiikkoja sen varmistamiseksi, että hoitotyötä tekevät henkilöt, joista monet joutuvat vetäytymään työmarkkinoilta hoitovelvollisuuksien vuoksi, eivät joudu myöhemmin epäedulliseen asemaan;

40.

toteaa, että kaikkien aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden ytimessä on oltava työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy ja joilla kaikkien työntekijöiden kohdalla työn ihmisarvoisissa ehdoissa ja työtehtävien laadussa otetaan huomioon erilaiset työolosuhteisiin liittyvät tarpeet, työntekijöiden yksilölliset vaatimukset, työtavat ja työaikamallit, eri ihmisten erilaiset taidot sekä erilaiset perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamista koskevat tarpeet; toteaa, että korkeatasoiset työpaikat ovat olennaisen tärkeitä työssä pysymisen edistämiseksi;

41.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kilpailukykyisiä työmarkkinoita suosimalla julkisia ja yksityisiä sosiaaliturvajärjestelmiä kohtuullisin kustannuksin, jotta asianosaisilla, etniset vähemmistöt mukaan lukien, olisi valinnanmahdollisuus vähentää työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen riskejä;

42.

kehottaa jäsenvaltioita eri keinoin motivoimaan kaikkia toimijoita luomaan työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy, ja edistämään työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden osallistumista; muistuttaa paikallisten työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, taloudellisiin kannustimiin, veroetuisuuksiin ja sosiaalitalouden kehittämiseen liittyvistä mahdollisuuksista; suhtautuu myönteisesti komission suositukseen tukea sosiaalitaloutta tärkeänä keinona luoda aloitustyöpaikkoja heikossa asemassa oleville;

43.

huomauttaa, että paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on kolme roolia aktiivisen osallisuuden edistämisessä: toimia työnantajina, taloudellisen kehityksen ja työllisyyden tukijoina sekä julkisten palvelujen tuottajina mukaan lukien heikoimmassa asemassa oleville tarkoitetut palvelut; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan alueellisen ja paikallisen tason verkostoja ihmisten neuvomiseksi ja ohjaamiseksi, jotta he voivat saada apua päästäkseen työmarkkinoille ja saadakseen kunkin yksilöllisiä tarpeita vastaavia sosiaalipalveluja (esimerkiksi sosiaalietuuksia, terveys- ja mielenterveyspalveluja, sosiaalihuollon palveluja ja ammatillista koulutusta);

44.

uskoo vahvasti, että turvapaikanhakijoiden osallisuutta haittaavien esteiden torjumiseksi olisi tehtävä enemmän; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että turvapaikanhakijoiden riippuvuus etuuksista loppuu antamalla heille luvan työskennellä, ja tarkastelemaan laillisempien maahanmuuttoreittien kehittämistä;

45.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita turvaamaan ihmisoikeuksiin perustuvan turvapaikkapolitiikan pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja muun asiaa koskevan ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti;

46.

tunnustaa, että ihmiskauppa aiheuttaa suunnattomia kärsimyksiä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tehokkaammin valvomaan ihmiskaupan ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamista, sopeuttamaan ihmiskaupan uhrit uudelleen yhteiskuntaan ja erityisesti allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton ja turvapaikan hakemisen harhaanjohtavan sekoittamisen toisiinsa sekä näiden molempien sekoittamisen laittomaan maahanmuuttoon;

48.

katsoo, että ihmisten vangitseminen ilman asianmukaista yhteiskuntaan sopeuttamista ja koulutusta luo esteitä osallisuudelle ja johtaa usein pelkästään pahempaan sosiaaliseen syrjäytymiseen, työttömyyteen ja rikollisuuteen;

49.

uskoo vahvasti, että pakollinen eläkkeellejäämisikä estää aktiivista osallisuutta ja pakottaa monet ihmiset, jotka saattaisivat haluta jatkaa työntekoa, tarpeettomasti pois työmarkkinoilta;

50.

kehottaa komissiota koordinoimaan tehokkaasti erityisesti laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen osalta aktiivisen osallisuuden edistämiseen liittyviä politiikkoja ja vapaaehtoista laadukkaiden yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen puitteiden kehittämistä ja tutkimaan viipymättä kaikki mahdolliset keinot selvittää yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen oikeudelliset puitteet sekä luomaan niille niiden perustana toimivan oikeudellisen viitekehyksen erityisesti ottamalla käyttöön lainsäädäntövälineitä, puitedirektiivi mukaan lukien;

51.

korostaa komissiolle ja neuvostolle äskettäin esittämäänsä pyyntöä asettaa sellaisia tavoitteita, jotka koskevat köyhyyden poistamista (köyhyyden yleisesti sekä lapsiköyhyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja pitkäaikaisen jatkuvan köyhyyden poistamista), eläkkeiden takaamaa vähimmäistulotasoa ja terveydenhoitopalvelujen saatavuutta ja laatua (lapsikuolleisuuden vähentäminen, terveyden parantaminen ja odotettavissa olevan eliniän piteneminen jne.); toistaa esittämänsä pyynnön asettaa EU:n tavoite lasten köyhyyden vähentämiseksi 50 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja lasten, nuorten ja aikuisten asunnottomuuden lopettamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

52.

kehottaa laatimaan konkreettisen suunnitelman aktiivista osallisuutta edistävän strategian täytäntöönpanemiseksi siten, että perustana on kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden sidosryhmien, köyhyydessä elävät mukaan lukien, osallistuminen; katsoo, että suunnitelmassa olisi määriteltävä aikataulu ja realistiset, erityisiin indikaattoreihin perustuvat määrälliset ja laadulliset tavoitteet, jotka on määriteltävä osapuolten kesken käydyn yksityiskohtaisen vuoropuhelun jälkeen; katsoo lisäksi, että suunnitelmassa olisi esitettävä, kuinka aktiivista osallisuutta edistetään ja seurataan sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avoimen koordinointimenetelmän avulla erityisesti paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission aloitteeseen ottaa paikalliset viranomaiset mukaan valvomaan aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden täytäntöönpanoa rahoittamalla Progress-ohjelman kautta paikallisviranomaisten muodostamaa aktiivisen osallisuuden seurantaryhmien verkostoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan kyseisille seurantaryhmille tärkeän roolin tulevaisuuden poliittisessa prosessissa ja valtavirtaistamaan aktiivisen osallisuuden edistämisohjelmat tarkistetun Lissabonin strategian kansallisten uudistusohjelmien ja erityisesti Euroopan työllisyysstrategian avulla;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 307, 18.11.2008, s. 11.

(2)  EYVL L 245, 26.8.1992, s. 46.

(3)  EUVL C 316 E, 22.12.2006, s. 370.

(4)  EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 148.

(5)  EUVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.

(7)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 463.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0370.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0556.

(10)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0163.

(11)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(12)  EUVL L 298, 7.11.2008, s. 20.

(13)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0062.

(14)  EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(15)  EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.

(16)  EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 46.

(17)  EUVL C 306, 17.12.2007, s. 158.


Torstai 7. toukokuuta 2009

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/32


Torstai 7. toukokuuta 2009
Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä

P6_TA(2009)0372

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä (2008/2198(INI))

2010/C 212 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa, 3 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklassa, 137 artiklan 1 kohdan i alakohdassa ja 141 artiklassa tarkoitetut periaatteet,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin julistus 7. joulukuuta 2000,

ottaa huomioon Lissabonissa 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen,

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä kokouksen tuloksista YK:n Peking+5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000 ja Peking+10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt asiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi,

ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan EU:n toimintasuunnitelman, jonka neuvosto hyväksyi 18. kesäkuuta 2008,

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 hyväksymän päätöslauselman S/RES/1325 (2000) ja 19. kesäkuuta 2008 hyväksymän päätöslauselman S/RES/1820 (2008) naisten asemasta, rauhasta ja turvallisuudesta,

ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 23. ja 24. toukokuuta 2005 antamat päätelmät Euroopan turvallisuudesta,

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetun neuvoston asiakirjan ”YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sitä täydentävän päätöslauselman 1820 täytäntöönpano ETPP:n puitteissa”,

ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 13. marraskuuta 2006 antamat päätelmät sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen edistämisestä kriisinhallinnassa,

ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 8. joulukuuta 2008 antamat päätelmät naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta erityisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 8. joulukuuta 2008 hyväksymän kokonaisvaltaisen lähestymistavan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa,

ottaa huomioon parhaillaan tehtävän työn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan laatimiseksi EU:n toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisten toimien alalla,

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehittymisen vuodesta 2004 ja erityisesti komission kertomukset sen täytäntöönpanon edistymisestä sekä Armenian, Azerbaidžanin, Egyptin, Georgian, Israelin, Jordanian, Libanonin, Moldovan, Marokon, palestiinalaishallinnon, Tunisian ja Ukrainan kanssa yhdessä hyväksytyt toimintasuunnitelmat,

ottaa huomioon laajentumisprosessin ja komission edistymiskertomukset,

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa naisten vaikutusvallan lisäämisestä kansainvälisessä politiikassa ja kehitysyhteistyöpolitiikassa sekä naisten asemasta rauhanoperaatioissa ja turvallisuusoperaatioissa, etenkin 1. kesäkuuta 2006 (1), 16. marraskuuta 2006 (2) ja 13. maaliskuuta 2008 (3) antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta, EU:n laajentumisstrategiasta ja EU:n naapurimaista ja -alueista,

ottaa huomioon päätöslauselmansa ulkoisen avun välineistä,

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0225/2009),

A.

ottaa huomioon, että naisten ihmisoikeuksien toteutuminen sekä naisten vaikutusvallan ja toimijuuden lisääminen ei ole tärkeää pelkästään sukupuolten epätasa-arvon kitkemiseksi ja todellisen sukupuoliulottuvuuden täytäntöönpanemiseksi EU:n ulkosuhteiden alalla, vaan nämä näkökohdat ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ulkoisten politiikkojen täytäntöönpanon onnistumiseksi muun muassa avun, kehitysavun, laajentumisen, naapuruuspolitiikan, konfliktien ratkaisemisen, turvallisuuden ja rauhanrakentamisen sekä kansainvälisen kaupan alalla,

B.

ottaa huomioon, että vaikka jäsenvaltiot ovat jo mukana kaikissa merkittävissä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa kansainvälisissä välineissä ja vaikka EU:n tasolla on laadittu joitakin toimintapoliittisia asiakirjoja, sitoutuminen käytännössä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen ulkoisessa politiikassa on edelleen heikkoa, nykyisten toimintapoliittisten asiakirjojen täytäntöönpano vaatimatonta ja määrärahojen kohdentaminen erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistämiseen riittämätöntä,

C.

ottaa huomioon, että huolimatta sukupuolten tasa-arvon huomattavasta edistymisestä viime vuosina, EU:n päätoimielimissä eli parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa ei ole riittävästi henkilöstöä, joiden tehtävänä olisi nimenomaan tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpaneminen ulkoisen politiikan ja laajentumisen alalla, ja suurin osa tasa-arvoasioista vastaavasta henkilöstöstä joutuu hoitamaan sen lisäksi vähintään yhtä ja joskus useaakin muuta tehtävää,

D.

katsoo, että EU tarvitsee kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen,

Yleisiä huomioita

1.

myöntää, että EU:n toimielimet ovat kiinnittäneet aikaisempaa enemmän huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen, mutta korostaa, että tehtävää on vielä paljon poliittisten sitoumusten toteuttamiseksi käytännössä, ja tähdentää riittävän rahoituksen ja tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpanosta vastaavan henkilöstön merkitystä;

2.

muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen vaatii korkean tason kannanottojen lisäksi myös EU:n ja jäsenvaltioiden johdon poliittista tahtoa, tavoitteiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja saavutetun edistyksen valvontaa;

3.

pitää myönteisenä edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa sekä yleisten asioiden neuvoston 8. joulukuuta 2008 antamia suuntaviivoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä hyväksyneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 koskevia kansallisia toimintasuunnitelmiaan, noudattamaan pikaisesti turvallisuusneuvoston pyyntöä tehdä niin; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja apua niille kolmansille maille, jotka ovat halukkaita kehittämään kansallisia strategioitaan edellä mainittujen turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanemiseksi;

4.

on tyytyväinen, että EU:n turvallisuusstrategian muutettu teksti sisältää viittauksen edellä mainittuihin turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 (2008) sekä päätöslauselmaan S/RES/1612 (2005);

5.

kehottaa komissiota vauhdittamaan työtään ja tekemään heinäkuuhun 2009 mennessä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja neuvoston sihteeristön kanssa ehdotuksen EU:n toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisten toimien alalla, jota sovellettaisiin 27 jäsenvaltiossa ja kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, sekä esittämään tehokkaita seurantavälineitä;

6.

pyytää neuvostoa ja komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

7.

pyytää parlamentin valtuuskuntia käsittelemään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyviä asioita suhteissaan kolmansien maiden parlamentteihin; korostaa, että on tärkeää antaa tukea ja apua kolmansien maiden parlamenteille, jotta ne voivat vahvistaa valmiuksiaan soveltaa tasa-arvonäkökulmaa lainsäädäntötyöhönsä;

8.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkitystä naisten vaikutusvallan lisäämisessä; kehottaa komissiota ohjaamaan niille riittävästi taloudellista tukea ja edistämään naisten kansalaisjärjestöjen osallistumista kumppanimaiden kanssa käytävään poliittiseen keskusteluun sekä rauhanneuvotteluihin kaikkialla maailmassa;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvien toimintalinjojensa johdonmukaisuutta; pyytää, että tällä alalla nykyisin käytössä olevat erilaiset toimintapoliittiset kehykset yhdistetään tasa-arvoa koskevaksi EU:n konsensukseksi, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset politiikat;

10.

kannustaa pitämään säännöllisesti konferensseja, joissa keskustellaan naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvistä asioista ja joihin osallistuu naisista ja miehistä koostuvia kansallisten parlamenttien valtuuskuntia, sekä kehittämään yhteisiä strategioita aiheeseen liittyvien hankkeiden täytäntöönpanemiseksi;

11.

pyytää komissiota käsittelemään sukupuolten epätasa-arvoa johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin ulkoisen avun välineiden, etenkin turvallisuusalan uudistukseen liittyvän avun, ohjelmatyössä ja täytäntöönpanossa ja priorisoimaan sen tässä yhteydessä entistä paremmin; kehottaa painokkaasti sisällyttämään tasa-arvotavoitteita, -toimintaa ja -rahoitusta maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat niissä entistä paremmin huomioon; korostaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä käytettäessä ulkoisen avun välineitä, kuten liittymistä valmistelevaa tukivälinettä, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä, vakautusvälinettä ja aihekohtaisia ohjelmia, kuten ”Investointi ihmisiin” -ohjelmaa, jotta voidaan parhaiten saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet;

12.

katsoo, että terveydenhuoltoalalle ja näin myös tyttöjen ja naisten terveydenhoitoon osoitetut varat ovat riittämättömiä EU:n kehitysyhteistyösitoumuksiin nähden; korostaa, että naisten terveysohjelmiin on tarpeen kohdentaa lisää rahoitusta ulkoisen avun välineiden kautta; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkaistussa erityiskertomuksessa, joka koskee yhteisön kehitysapua terveydenhuoltopalveluille Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, todetaan, että kyseisen alueen terveydenhuollon määrärahojen osuus yhteisön yhteenlasketusta terveydenhuoltoalan kehitysavusta ei ole kasvanut vuoden 2000 jälkeen samalla, kun vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevassa selvityksessä vuodelta 2007 todetaan, että alueen äitiyskuolleisuus on edelleen hyvin korkea;

13.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvon tuloksekas valtavirtaistaminen edellyttää tuenantajien ja toimijoiden välisen koordinoinnin parantamista, vastuumekanismeja ja sitä, että kansalliset hallitukset ottavat enemmän vastuuta kehitysprosessista; korostaa tältä osin EU:n ja YK:n kumppanuusaloitteen sukupuolten tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi ja sukupuolitietoisten budjetointialoitteiden tuottamaa lisäarvoa; pitää myönteisenä naisiin, rauhaan ja turvallisuuteen keskittyvän työryhmän perustamista osana edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla EU panee täytäntöön turvallisuusneuvoston päätöslauselmat S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 2008;

14.

toistaa, että huomiota ei saisi kohdistaa pelkästään naisiin vaan myös sukupuolten välisiin suhteisiin, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeissa olisi otettava huomioon sekä miehet että naiset;

15.

korostaa, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ja sosiaalisesti syrjäytyneimpiin naisten, etenkin vammaisten naisten, pakolaisnaisten tai vähemmistöryhmiin kuuluviin naisten tarpeisiin;

16.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen menettelyjä, vertailuarvoja ja indikaattoreita varmistaakseen, että se täyttää sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvon noudattamisesta ulkoisessa politiikassaan;

17.

katsoo, että vuonna 2006 perustetun Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminta olisi käynnistettävä niin pian kuin mahdollista ja että sen toimivaltuudet olisi ulotettava myös ulkoisten politiikkojen alalle;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Brysselin toimintakehotuksen konflikteihin liittyvän ja muun seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia ehkäistäkseen ja torjuakseen ihmiskauppaa;

20.

korostaa, että raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa käytetään sodissa aseena; tähdentää, että niistä pitäisi rankaista sotarikoksina ja ihmisyyttä vastaan tehtyinä rikoksina; vaatii näiden rikosten uhrien tukiohjelmien lisäämistä;

21.

korostaa, että on syytä hyödyntää EU:n kumppanuutta YK:n kanssa ja käyttää hyväksi YK:n maailmanlaajuista asiantuntemusta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä, jotta saadaan parannettua EU:n politiikkojen ja avun tehoa ja vaikutusta, sekä varmistaa kumppanimaille niiden asiaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi tarjottavan ulkoisen avun johdonmukaisuus;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n päätöksenteossa

22.

katsoo, että neuvostossa ja komissiossa ei ole tällä hetkellä riittävästi tasa-arvoasioiden parissa työskentelevää henkilöstöä; kehottaa kyseisiä toimielimiä osoittamaan EU:n ulkoisesta toiminnasta vastaaviin rakenteisiin lisää henkilöstöä, jonka erityisenä vastuualueena on sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen;

23.

panee merkille naisten edelleen vähäisen määrän korkean tason viroissa neuvostossa ja komissiossa ja kehottaa toimimaan päättäväisemmin erityisesti naisten määrän lisäämiseksi EU:n lähetystöjen päälliköiden ja EU:n erityisedustajien viroissa; korostaa, että tulevaa Euroopan ulkosuhdehallintoa perustettaessa olisi huolehdittava miesten ja naisten tasapainoisemmasta edustuksesta erityisesti korkean tason viroissa ja siitä, että ulkosuhdehallintoon otetaan enemmän tasa-arvoasioista vastaavaa henkilöstöä;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan enemmän naisia ETPP:n tehtäviin ja operaatioihin ja pyytää lisäämään naisten osuutta suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa; korostaa, että tasa-arvoasiantuntijoita olisi käytettävä aivan tehtävän tai operaation suunnittelun alkuvaiheista lähtien ja että on tärkeää antaa järjestelmällistä ja olennaista tasa-arvokoulutusta ennen henkilöstön siirtämistä tehtäviin tai lähettämistä operaatioihin;

25.

panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavan lähestymistavan valtavirtaistamiseksi ETPP:n piirissä tehdään parhaillaan paljon työtä muun muassa kehittämällä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen määrällistä ulottuvuutta ETPP:ssa (esimerkiksi tekemällä kyselylomakkeita, laatimalla tarkistuslistoja, kartoittamalla naisten ja miesten määrää ETPP:n toiminnoissa jne.); korostaa kuitenkin tarvetta kehittää laadullinen käsitteellinen kehys, jotta voidaan ymmärtää sosioekonomista yhteyttä, jossa ETPP:n operaatioita toteutetaan (eli konfliktialueita), ja toimien ja ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tasa-arvokysymyksiä;

26.

pitää myönteisenä sitä, että lähes kaikkiin ETPP:n operaatioihin on nimitetty tasa-arvoneuvonantaja edellä mainittujen neuvoston marraskuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti; korostaa kuitenkin, että näiden tasa-arvoneuvonantajien työtä saattaa hankaloittaa se, että EU:lla ole konkreettista sukupuolten tasa-arvoa koskevaa politiikkaa – ja erityisesti, että EU:ssa ei tiedosteta sukupuolen merkitystä ja/tai ollaan haluttomia ottamaan se huomioon – ja se, että ETTP:n operaatioiden rahoituksessa ei ole erityisiä sukupuolinäkökohtiin liittyviä budjettikohtia;

27.

pitää myönteisinä aloitteita tarjota tasa-arvokoulutusta ETPP:n operaatioiden henkilöstölle ja esikunnalle ja komission merkittäviä ponnisteluja kouluttaa erityisesti lähetystöjensä henkilöstöä; toistaa, että koko henkilöstön olisi saatava riittävästi koulutusta kaikilla EU:n ulkoisten politiikkojen suunnittelun, ohjelmatyön ja täytäntöönpanon tasoilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pakollisen koulutuksen piiriin kuuluu kaikki operaatioissa ja lähetystöissä työskentelevä henkilöstö, johtoporras mukaan lukien, ja että henkilöstölle tarjotaan ohjausta tasa-arvoasioissa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevissa asioissa;

28.

on vakuuttunut siitä, että ETPP:n operaatioiden suunnittelussa on otettava huomioon se, että paikalliset naisjärjestöt on otettava mukaan rauhanprosessiin, jotta niiden erityispanosta voidaan hyödyntää ja jotta tunnustetaan erityiset tavat, joilla konfliktit vaikuttavat naisiin;

29.

korostaa, että kiintiöt ovat tällä hetkellä välttämätön keino varmistaa sukupuolten tasa-arvo rauhanoperaatioissa ja turvallisuusoperaatioissa sekä kansallisten ja kansainvälisten jälleenrakennusprosessien päätöksenteossa sekä taata naisille mahdollisuus osallistua poliittisiin neuvotteluihin;

30.

korostaa sukupuolitietoisen budjetoinnin merkitystä; huomauttaa, että sukupuoli olisi otettava teemaksi tärkeimmissä ulkoisen avun välineissä, että sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin olisi kohdennettava erityisiä määrärahoja ja että olisi yksilöitävä vertailuarvoja, joilla voidaan mitata, kuinka tehokkaasti varoja käytetään;

*

* *

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 287.

(2)  EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 347.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0103.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0639.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/37


Torstai 7. toukokuuta 2009
Parlamentin uusi rooli ja vastuu Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa

P6_TA(2009)0373

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa (2008/2063(INI))

2010/C 212 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sellaisena kuin ne ovat muutettuina Euroopan yhtenäisasiakirjalla ja Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla,

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2001 annetun Laekenin julistuksen Euroopan unionin tulevaisuudesta,

ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin perustuslakiprosessin etenemissuunnitelmasta (1),

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman hallitustenvälisen konferenssin (HVK) koollekutsumisesta: Euroopan parlamentin lausunto (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla) (2),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon perussopimus, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A6–0145/2009),

Uudet toimintalinjat

Uudet tavoitteet ja horisontaaliset lausekkeet

1.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksella Euroopan unionin perusoikeuskirjalle annettavaan sitovaan luonteeseen ja EU:n kaikkia kansalaisia ja asukkaita koskevien oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden tunnustamiseen perusoikeuskirjassa; painottaa, että parlamentti sitoutuu noudattamaan perusoikeuskirjaa täysimääräisesti;

2.

suhtautuu myönteisesti edustuksellisen ja osallistuvan demokratian vahvistamiseen, johon vaikuttaa muun muassa niin sanotun kansalaisaloitteen käyttöönotto (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella), sillä sen mukaan miljoona eri jäsenvaltioista kotoisin olevaa kansalaista voi pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksen;

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että ympäristönsuojelulle on annettu näkyvä asema EU:n kaikilla politiikanaloilla ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa mainitaan nimenomaisesti ilmastonmuutoksen torjunta kansainvälisellä tasolla; painottaa, että parlamentin pitää jatkossakin edellyttää Euroopan unionilta johtavaa asemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja maapallon lämpenemisen estämisessä;

4.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus kytkee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen perusoikeuksien ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien suojelemiseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artikla);

5.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tavoitteena on ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen” (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohta) ja jolla kytketään sisämarkkinoiden toteuttaminen muihin tavoitteisiin;

6.

panee tyytyväisenä merkille, että naisten ja miesten tasa-arvo on sisällytetty unionin arvoihin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla) ja tavoitteisiin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan kolmas kohta);

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikka täydentävät ja tukevat toisiaan, kun taas EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikalla täydennetään jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa; korostaa, että unionilla on tulevaisuudessa suurempi rooli politiikan linjaamiseen liittyvissä aloitteissa, minkä pitäisi johtaa avunantajien entistä parempaan koordinointiin ja työnjakoon sekä entistä tehokkaampaan apuun köyhyyden vähentämiseksi ja lopulta sen poistamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä, ja että tämä tarkoittaa myös parlamentin suurempaa vastuuta;

8.

katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden sisällyttäminen unionin tavoitteisiin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla) täydentää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita ja että oikeusperustojen luominen kyseisille aloille vahvistaa parlamentin valtuuksia arvioida unionin keskeisten toimintalinjojen alueellisia vaikutuksia; toteaa tyytyväisenä, että syrjäisimpien alueiden erityisasema on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa;

9.

pitää myönteisenä horisontaalisten lausekkeiden käyttöönottoa sellaisiin kysymyksiin liittyen kuin korkea työllisyysaste, sosiaalinen suojelu, sosiaalisen syrjäytymisen estäminen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, syrjinnän torjunta ja ympäristönsuojelu, ja katsoo, että nämä lausekkeet toimivat yleisperiaatteina unionin politiikan linjauksissa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10 ja 11 artikla);

10.

suhtautuu lisäksi myönteisesti kuluttajansuojan vahvistamiseen ja valtavirtaistamiseen unionin muita politiikkoja määriteltäessä ja toteutettaessa, koska läpäisyperiaate on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklan myötä nostettu selvästi merkittävään asemaan;

11.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa selvästi ilmaistuun yhteisvastuun ajatukseen, jonka mukaan neuvosto voi päättää aiheellisista toimenpiteistä, jos ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla;

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artiklassa humanitaarinen apu tunnustetaan unionin varsinaiseksi politiikaksi; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan III osaston 1 luvussa (Kehitysyhteistyö) ja 3 luvussa (Humanitaarinen apu) annetaan kehitysyhteistyölle ja humanitaariselle avulle selvä oikeusperusta, jossa sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

13.

suhtautuu myönteisesti myös Euroopan unionin toimivallan vahvistamiseen kolmansien maiden siviiliväestön suojelussa ja tilapäisavun ja katastrofiavun tarjoamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artikla);

Uudet oikeusperustat

14.

painottaa, että Lissabonin sopimuksella tapahtuva unionin ulkoisten toimien laajentaminen, ulkopolitiikkaan liittyvien alojen uudet oikeusperustat ja välineet mukaan luettuina (ulkoiset toimet ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)/Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka), edellyttää uutta toimielinten välistä tasapainoa, jolla turvataan parlamentin harjoittama asianmukainen demokraattinen valvonta;

15.

suhtautuu myönteisesti siihen, että energiakysymykset on katettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan erillisessä XXI osastossa ja että kyseisen alan toimilla on näin oikeusperusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla); toteaa kuitenkin, että energialähteiden valintaa koskevat päätökset kuuluvat jatkossakin jäsenvaltioiden toimivaltaan, vaikka yleisesti noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, kun taas alan verotukselliset toimenpiteet edellyttävät jatkossakin pelkästään parlamentin kuulemista;

16.

panee tyytyväisenä merkille unionin yhteiset arvot yleistä taloudellista etua koskevissa palveluissa ja pitää myönteisenä oikeusperustaa, joka mahdollistaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisperiaatteiden ja -ehtojen vahvistamisen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista);

17.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomilla muutoksilla yhteisen kauppapolitiikan alalla (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 206 ja 207 artikla) edistetään kokonaisvaltaisesti sen demokraattista legitiimiyttä ja tehokkuutta, etenkin kun noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä ja edellytetään, että kaikista sopimuksista on saatava puoltava lausunto; toteaa, että yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat asiat kuuluvat jatkossa unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa, että jatkossa ei enää ole kauppasopimuksia, jotka ovat sekä unionin että jäsenvaltioiden tekemiä;

18.

on tyytyväinen uuteen säännökseen eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artikla) ja suhtautuu myönteisesti parlamentille ja neuvostolle annettuun mahdollisuuteen säätää tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavista toimenpiteistä eurooppalaisen avaruusohjelman luomiseksi; katsoo kuitenkin, että kyseisessä artiklassa esiintyvä sanamuoto ”jotka eivät käsitä jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista” voi vaikeuttaa yhteisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan toteuttamista;

19.

panee merkille, että Lissabonin sopimukseen sisältyy uusi oikeusperusta, joka mahdollistaa yhteispäätösmenettelyn noudattamisen teollis- ja tekijänoikeusasioissa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artikla);

20.

suhtautuu myönteisesti EU:n toimien soveltamisalan laajentamiseen nuorisopolitiikassa, millä rohkaistaan nuoria osallistumaan Euroopan demokraattisen elämään (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla);

21.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklalla luotuun uuteen oikeusperustaan, jonka mukaan unionin toimielimet, elimet ja laitokset tukeutuvat tehtäviään suorittaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon, sillä tämä muodostaa pohjan unionin hallintomenettelystä annettavalle asetukselle;

22.

suhtautuu myönteisesti oikeusperustan lujittamiseen, jotta mahdollistetaan unionin toimenpiteiden hyväksymisen petosten torjunnassa ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artikla); korostaa, että Lissabonin sopimuksella poistetaan EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan sisältämä edellytys, jonka mukaan nämä toimenpiteet eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa;

23.

huomauttaa, että uuden sopimuksen säännöksiin oikeudellisesta yhteistyöstä siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa sisältyy myös oikeusperusta tuomarikunnan ja oikeuslaitosten henkilökunnan koulutusta tukevien toimenpiteiden hyväksymiselle (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 ja 82 artikla);

24.

painottaa, että Lissabonin sopimukseen sisältyy myös mahdollinen Euroopan syyttäjänviraston perustaminen unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artikla);

25.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön sitovat säännökset lapsen oikeuksien suojelemiseksi Euroopan unionin sisäisissä ja ulkoisissa tavoitteissa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan 2 alakohta ja 5 kohta);

26.

pitää myönteisenä sitä, että matkailu on lisätty Lissabonin sopimukseen uutena osastona (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 195 artikla), jonka mukaan unioni täydentää jäsenvaltioiden toimintaa matkailualalla; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että kyseisen osaston toimenpiteistä säädetään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

27.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa urheilu on sisällytetty aloihin, joille on vahvistettu oikeusperusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla); painottaa erityisesti, että unioni voi vihdoinkin ryhtyä kehittämään urheilua ja sen eurooppalaista ulottuvuutta ja ottaa urheilun erityisluonteen asianmukaisesti huomioon muita eurooppalaisia toimintalinjoja toteuttaessaan;

Parlamentin uudet toimivaltuudet

Uusi yhteispäätöstoimivalta

28.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksella vahvistetaan huomattavasti Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä laajentamalla parlamentin yhteispäätöstoimivaltaa;

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on sisällytetty täysimääräisesti Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (67 ja 89 artikla), mikä tarkoittaa kolmannen pilarin virallista lopettamista; suhtautuu myönteisesti siihen, että useimmissa siviilioikeutta, turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja viisumia koskevia käytäntöjä sekä rikosasioiden oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevissa päätöksissä noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

30.

katsoo, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen yhteisen maatalouspolitiikan alalla parantaa Euroopan unionin demokraattista vastuuvelvollisuutta, koska parlamentti säätää lakeja samanarvoisena neuvoston kanssa; painottaa, että yhteispäätösmenettelyä sovelletaan kaikessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä ja että tämä koskee myös maatalousalan neljää keskeistä horisontaalista tavoitetta (yhteinen markkinajärjestely, suoria tukia koskeva asetus, maaseudun kehittämisasetus ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus); huomauttaa sen lisäksi, että laatua, luonnonmukaista viljelyä ja sen edistämistä koskeva lainsäädäntö kuuluu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan;

31.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaiset neuvoston valtuudet hyväksyä toimenpiteitä edellyttävät, että ensin hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu säännös, jossa vahvistetaan neuvostolle myönnettyjä valtuuksia koskevat ehdot ja rajoitukset; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa ei anneta oikeusperustaa tai itsenäistä toimivaltaa, jonka nojalla voitaisiin hyväksyä tai muuttaa yhteisen maatalouspolitiikan alalla voimassa olevia neuvoston säädöksiä; kehottaa neuvostoa pidättymään hyväksymästä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä kuulematta parlamenttia ennen päätöksentekoa;

32.

toteaa, että Lissabonin sopimus tuo mukanaan mittavia muutoksia yhteisen kalastuspolitiikan päätöksentekoon ja lisää sen demokraattista vastuuta; suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti ja neuvosto laativat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat säännöt, joilla voidaan saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta); katsoo tältä osin, että tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan kaikkiin vuotuiseen asetukseen liittyviin seikkoihin, kuten teknisiin toimenpiteisiin tai pyyntiponnistuksiin tai alueellisten kalastusjärjestöjen hyväksymien sopimusten, joilla on omat oikeusperustansa, sisällyttämiseen, pyyntimahdollisuuksien säätämistä tai kiintiöiden myöntämistä tai niihin liittyviä toimia lukuun ottamatta;

33.

suhtautuu myönteisesti siihen, että tavallista lainsäätämisjärjestystä aletaan soveltaa yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseen monenvälisestä valvontamenettelystä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 6 kohta), minkä pitäisi vahvistaa taloudellista koordinointia;

34.

katsoo, että kun Euroopan keskuspankki (EKP) tunnustetaan Euroopan unionin toimielimeksi, sen vastuu raportoida tekemistään rahapoliittisista päätöksistä on entistä suurempi; suhtautuu myönteisesti siihen, että monia Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussääntöä voidaan muuttaa parlamentin kuulemisen jälkeen perussäännön 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti; vahvistaa, että tämä ei heikennä EKP:n rahapoliittista riippumattomuutta eikä perussopimuksessa asetettuja painopisteitä;

35.

pitää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklaa parannuksena, sillä siinä mainitut monivuotinen puiteohjelma ja eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; huomauttaa kuitenkin, että artiklassa mainitut erityisohjelmat hyväksytään noudattaen erityistä lainsäätämisjärjestystä, joka edellyttää ainoastaan parlamentin kuulemista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklan 4 kohta);

36.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa parlamentti on asetettu samanarvoiseen asemaan neuvoston kanssa rakennerahastojen täytäntöönpanon osalta, sillä siinä korvataan nykyinen puoltavan lausunnon menettely tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä; pitää tätä erityisen merkittävänä vuoden 2013 jälkeisen kauden rakennerahastojen osalta, sillä se edistää avoimuutta ja lisää näiden rahastojen vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan;

37.

panee merkille, että lainsäädännössä, jolla kielletään sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, noudatetaan jatkossa erityistä lainsäätämisjärjestystä, jossa edellytetään parlamentin puoltavaa lausuntoa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artikla);

38.

suhtautuu myönteisesti siihen, että noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä sellaisten toimenpiteiden hyväksymisessä, joilla torjutaan erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 2 kohta ja 83 artiklan 1 kohta);

39.

pitää myönteisenä määräenemmistöpäätöksen ulottamista koskemaan koulutus ja urheilu (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 4 kohta);

40.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteispäätösmenettelyä sovelletaan tästedes Euroopan unionin virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 336 artikla), koska parlamentti voi osallistua samanarvoisena neuvoston kanssa kyseisten sääntöjen muuttamiseen;

Uusi budjettivalta

41.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella muutetaan huomattavasti unionin rahoitusta, etenkin toimielinten välisten suhteiden ja päätöksentekomenettelyjen osalta;

42.

panee merkille, että neuvoston ja parlamentin on sovittava niiden käytettävissä olevien omien varojen rajoissa menosuunnitelmista, joista tulee oikeudellisesti sitovia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artikla); pitää myönteisenä, että sekä parlamentin että neuvoston on hyväksyttävä talousarvio kokonaisuudessaan monivuotista rahoituskehystä noudattaen; suhtautuu myönteisesti pakollisten menojen ja muiden kuin pakollisten menojen erottamisen lakkauttamiseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artikla); pitää myönteisenä, että varainhoitoasetus hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artikla);

43.

viittaa Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan (4);

Uusi puoltavaa lausuntoa koskeva menettely

44.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yksinkertaistettu tarkistusmenettely, joka koskee määräenemmistöpäätöksen ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöönottoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston tietyllä alalla tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen alalla, edellyttää parlamentin puoltavaa lausuntoa;

45.

panee merkille lausekkeen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden eroamisen unionista (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artikla); korostaa, että sopimusta eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä ei voida tehdä ennen parlamentin puoltavan lausunnon saamista;

46.

pitää myönteisenä, että moniin unionin tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin tarvitaan myös parlamentin puoltava lausunto; painottaa aikomustaan pyytää neuvostoa tapauksen mukaan pidättymään kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen aloittamisesta, ennen kuin parlamentti on ilmoittanut kantansa, ja antamaan parlamentille mahdollisuuden hyväksyä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella neuvottelujen kaikissa vaiheissa suosituksia, jotka on otettava huomioon ennen neuvottelujen loppuunsaattamista;

47.

vaatii, että kaikki jatkossa tehtävät sopimukset, joihin sisältyy EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuulumattomia ja siihen kuuluvia elementtejä, on käsiteltävä yleensä yhden ainoan oikeusperustan nojalla, jonka olisi liityttävä suoraan sopimuksen pääasialliseen sisältöön; toteaa, että parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi, lukuun ottamatta tilanteita, joissa sopimus liittyy yksinomaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

Uusi valvontavalta

48.

pitää myönteisenä, että parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston tekemän ehdotuksen pohjalta Euroopan parlamentin vaalit huomioon ottaen; viittaa Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan (5);

49.

pitää myönteisenä, että parlamentti äänestää komission varapuheenjohtajan/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission muiden jäsenten hyväksymisestä sekä komissiolle esitettävästä epäluottamuslauseesta, mistä johtuen komissio on vastuuvelvollinen parlamentille;

50.

suhtautuu myönteisesti unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten uuteen valintamenettelyyn, josta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklassa ja jonka mukaan kansallisten hallitusten päätöstä edeltää seitsemästä asiantuntijasta, joista yksi on parlamentin ehdottama, koostuvan lautakunnan arvio ehdokkaiden soveltuvuudesta kyseisiin tehtäviin;

51.

painottaa avoimuuden ja demokraattisen valvonnan tarvetta luotaessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua Euroopan ulkosuhdehallintoa ja muistuttaa oikeudestaan tulla kuulluksi Euroopan ulkosuhdehallinnon luomisesta; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinto olisi liitettävä hallinnollisesti komissioon;

52.

odottaa selvennyksiä kriteereihin, jotka koskevat EU:n erityisedustajia ja heidän nimeämistään ja arvioimistaan, mukaan lukien EU:n erityisedustajien tehtävien määrittely ja tarkoitus, heidän toimikautensa pituus sekä heidän tehtäviensä koordinointi ja täydentävyys unionin tulevien delegaatioiden kanssa;

53.

painottaa avoimuuden ja demokraattisen valvonnan tarvetta Euroopan puolustusviraston ja siihen liittyvien toimien osalta varmistamalla erityisesti Euroopan puolustusviraston pääjohtajan ja parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan säännöllinen tiedonvaihto;

54.

suhtautuu myönteisesti uuteen neuvoa-antavaan rooliinsa, jonka se saa EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 40 artiklan 2 kohdan nojalla EKP:n neuvoston kokoonpanon muuttamisessa;

55.

pitää myönteisenä, että virastoihin, etenkin Europoliin ja Eurojustiin, kohdistetaan aiempaa laajempi parlamentaarinen valvonta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 85 ja 88 artikla); katsoo, että kuulemismenettelyn noudattaminen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen alan yhteisyritysten perustamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 187 ja 188 artikla) ei ole välttämättä yhteensopiva virastojen perustamista koskevien unionin säädösten kanssa;

Uudet oikeudet saada tietoa

56.

kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta ja toimittamaan parlamentille selonteon kokousten tuloksista mahdollisuuksien mukaan kahden työpäivän kuluessa (tarvittaessa parlamentin ylimääräiseen istuntoon);

57.

kehottaa neuvoston kiertävän puheenjohtajuuden puheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille puheenjohtajakauden ohjelmista ja sen aikana saavutetuista tuloksista;

58.

kehottaa tulevaa komission varapuheenjohtajaa/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sopimaan parlamentin kanssa asianmukaisista menettelyistä, joilla parlamentille tiedotetaan ja sitä kuullaan unionin ulkoisista toimista ja joiden avulla parlamentin kaikki valiokunnat, joilla on toimivalta korkean edustajan vastuulle kuuluvilla aloilla, voivat osallistua asianmukaisella tavalla kyseisistä toimista tiedottamiseen ja kuulemiseen;

59.

painottaa, että komissiolla tulee olemaan kansainvälisten sopimusten neuvottelemisen ja tekemisen suhteen oikeudellinen velvollisuus tiedottaa neuvottelujen etenemisestä parlamentille ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklassa mainitulle neuvoston nimeämälle erityiskomitealle; vaatii, että sille tiedotetaan samanarvoisesti ja -aikaisesti kuin kyseisessä artiklassa tarkoitetulle neuvoston asianomaiselle komitealle;

Uusi aloiteoikeus

60.

suhtautuu myönteisesti uuteen rooliinsa sopimusten tarkistamista koskevien ehdotusten esittäjänä; aikoo hyödyntää kyseistä oikeutta ja ehdottaa Euroopan tulevaisuutta koskevia uusia ideoita uusien haasteiden niin edellyttäessä;

61.

pitää myönteisenä, että parlamentilla on oikeus tehdä aloitteita sen oman kokoonpanon osalta noudattaen sopimuksissa vahvistettuja periaatteita (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artikla);

62.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen myötä määritellään erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla väliaikaisten tutkintavaliokuntien käyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artikla);

Uudet menettelyt

Kansallisten parlamenttien harjoittama valvonta

63.

suhtautuu myönteisesti kansallisille parlamenteille myönnettäviin uusiin oikeuksiin valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista kaikessa unionin lainsäädännössä; katsoo, että kansallisten parlamenttien harjoittama tehokkaampi EU-politiikkojen valvonta lisää myös kansalaisten tietoisuutta unionin toimista;

64.

painottaa, että kansallisten parlamenttien uusia oikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulosta alkaen;

65.

suhtautuu myönteisesti paikallisten ja alueellisten viranomaisten velvollisuuteen noudattaa toissijaisuusperiaatetta; ottaa huomioon alueiden komitean oikeuden saattaa tapauksia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos se katsoo, että toissijaisuusperiaatetta on loukattu (pöytäkirja N:o 2, 8 artiklan 2 kohta);

Säädösvallan siirron nojalla annettavat säädökset

66.

arvostaa parannuksia, joita uusi sopimus tuo lainsäädäntöön ja normihierarkiaan, etenkin säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla), joiden ansiosta komissiolle voidaan siirtää toimivalta hyväksyä soveltamisalaltaan yleisiä muita kuin lainsäädäntötoimia tai muuttaa säädöksen muita kuin keskeisiä osia; huomauttaa, että parlamentin ja neuvoston on määriteltävä selvästi tällaisen toimivallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto;

67.

suhtautuu erityisen myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan parlamentilla (ja neuvostolla) on oikeus sekä peruuttaa säädösvallan siirto että vastustaa yksittäisiä säädösvallan siirron nojalla annettuja säädöksiä;

68.

panee merkille, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei tarjota oikeusperustaa säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä koskevalle puitetoimelle; ehdottaa kuitenkin, että EU:n toimielimet voisivat sopia tällaista säädösvallan siirtoa koskevasta yleisestä mallista, jonka komissio voisi sisällyttää aina lainsäädäntöehdotuksiin; painottaa, että tällä säilytettäisiin lainsäätäjän vapaus;

69.

pyytää komissiota selventämään, miten se aikoo tulkita Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitettyä julistusta 39, joka koskee asiantuntijoiden kuulemista rahoituspalveluiden osalta, ja miten se aikoo soveltaa kyseistä tulkintaa niiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen säännösten lisäksi, jotka koskevat säädösvallan siirtoa;

Täytäntöönpanosäädökset

70.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella kumotaan EY:n perustamissopimuksen nykyinen 202 artikla täytäntöönpanotoimivallasta ja otetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklalla käyttöön täytäntöönpanosäädöksiä koskeva uusi menettely, joka antaa komissiolle mahdollisuuden soveltaa siirrettyä täytäntöönpanotoimivaltaa tapauksissa, joissa unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

71.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 3 kohdan nojalla parlamentin ja neuvoston on vahvistettava etukäteen asetuksilla yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat sitä, miten komissio käyttää täytäntöönpanotoimivaltaa;

72.

panee merkille, että nykyinen komiteamenettely ei ole enää sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen kanssa ja että vireillä olevat lainsäädäntöehdotukset, joita ei ole hyväksytty ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, on muutettava, jotta ne täyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan vaatimukset;

73.

katsoo, että neuvoston kanssa voitaisiin neuvotella aluksi sovellettavasta väliaikaisratkaisusta, jotta ei synny mahdollisesta oikeudellisesta tyhjiöstä aiheutuvia ongelmia ja jotta lainsäätäjä voi hyväksyä uuden asetuksen komission ehdotusten asianmukaisen arvioinnin jälkeen;

Siirtymäkauden painopistealat

74.

kehottaa komissiota välittämään lainsäätäjille kaikki vireillä olevat ehdotukset, joita uudet oikeusperustat ja lainsäädäntömenettelyn muutokset koskevat;

75.

huomauttaa, että parlamentti päättää kannastaan sellaisten lausuntojen suhteen, jotka on jo hyväksytty kuulemismenettelyssä ja jotka koskevat asioita, joissa noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, jolloin kyse voi olla sekä aiemman kannan vahvistamisesta että uuden kannan hyväksymisestä; painottaa, että parlamentti voi äänestää lausuntojen vahvistamisesta parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannaksi vasta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen;

76.

vaatii tekemään toimielinten välisen sopimuksen, jolla estetään vireillä olevien ”kolmanteen pilariin” kuuluvien ja perusoikeuksiin vaikuttavien lainsäädäntöehdotusten hyväksyminen ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, jotta on mahdollista toteuttaa tällaisia asioita koskeva kattava oikeudellinen valvonta, kun taas toimenpiteistä, jotka eivät vaikuta lainkaan tai vaikuttavat vain rajallisesti perusoikeuksiin, voidaan päättää myös ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

Ehdotukset

77.

kehottaa muita toimielimiä käynnistämään neuvottelut toimielinten välisestä sopimuksesta, joka kattaa:

a)

tärkeimmät tavoitteet, jotka Euroopan unionin on saavutettava vuoden 2009 jälkeen, esimerkiksi puitesopimuksena parlamentin ja komission 2009 alkavan vaali-/toimikauden työohjelmasta;

b)

täytäntöönpanotoimenpiteet, joista on päätettävä, jotta uusi sopimus saadaan toimielinten ja unionin kansalaisten kannalta toimivaksi;

78.

pyytää päivittämään parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen, joka koskee kyseisten toimielinten ulkoisten toimien työsuhteita ja luottamuksellisten tietojen vaihtamista, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 ja 36 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 295 artiklan perusteella;

79.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta tehdä parlamentin kanssa uusi toimielinten välinen sopimus, jossa säädetään parlamentin osallistumisesta kansainvälisten sopimusten tekemisen kaikkiin vaiheisiin;

80.

kehottaa tarkistamaan talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyä toimielinten välistä sopimusta monivuotista rahoituskehystä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artikla) ja varainhoitoasetusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artikla) koskevien uusien säännösten johdosta;

81.

katsoo, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin Euroopan unionin tiedotus- ja viestintäpolitiikan luomiseksi, ja pitää kolmen toimielimen yhteistä poliittista julistusta viestinnästä asianmukaisena ensiaskeleena kohti tämän tavoitteen saavuttamista;

82.

kehottaa komissiota esittämään viipymättä aloitteen kansalaisaloitteen täytäntöönpanosta ja määrittelemään selkeät, yksinkertaiset ja käyttäjäystävälliset ehdot kansalaisten oikeuksien harjoittamiselle; viittaa 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (6);

83.

kehottaa komissiota antamaan asetukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklan (hyvä hallintotapa) täytäntöönpanemiseksi ja reagoimaan näin parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen usein esittämään vaatimukseen yhteisen hallinto-oikeudellisen järjestelmän luomisesta unionin hallinnolle;

84.

panee merkille, että Lissabonin sopimus antaa mahdollisuuden sisällyttää Euroopan kehitysrahasto unionin talousarvioon, mikä vahvistaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeän osan demokraattista legitiimiyttä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään tarvittaviin unionin talousarviota koskeviin toimenpiteisiin ajanjaksoa 2008/2009 koskevan väliarvion yhteydessä;

85.

suosittaa tarkistamaan ja vahvistamaan pikaisesti unionin asemaa kansainvälisissä järjestöissä sen jälkeen kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan ja unionista on tullut Euroopan yhteisöjen seuraaja;

86.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan parlamentin kanssa strategiasta, jolla on tarkoitus varmistaa johdonmukaisuus hyväksytyn lainsäädännön, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja perussopimusten säännösten välillä esimerkiksi syrjinnän torjunnassa, turvapaikanhakijoiden suojelussa, avoimuuden lisäämisessä, tietosuojakysymyksissä, vähemmistöjen oikeuksissa ja uhrien ja epäiltyjen oikeuksissa;

87.

pyytää neuvostoa ja komissiota myötävaikuttamaan unionin ja kansallisten toimielinten välisten suhteiden parantamiseen etenkin lainsäädäntö- ja oikeusasioissa;

88.

kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan tehokkaan yhteisen energiapolitiikan, jonka tavoitteena on koordinoida tehokkaasti EU:n jäsenvaltioiden energiamarkkinoita ja kehittää niitä edelleen, ja ottaa samalla huomioon ulkoiset näkökohdat, erityisesti energianlähteet ja energiantoimitusreitit;

89.

kehottaa neuvostoa tarkastelemaan yhdessä parlamentin kanssa, miten olisi hyödynnettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan säännöksiä, joiden nojalla neuvosto voi antaa Euroopan keskuspankille erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa;

90.

sitoutuu mukauttamaan sisäistä organisaatiotaan ja optimoimaan ja järkeistämään Lissabonin sopimuksen sille antamien uusien toimivaltuuksien harjoittamista;

*

* *

91.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 215.

(2)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 347.

(3)  Hyväksytyt tekstit: P6_TA(2008)0055.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0374.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0387.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0389.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/46


Torstai 7. toukokuuta 2009
Lissabonin sopimuksen rahoituskysymykset

P6_TA(2009)0374

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä (2008/2054(INI))

2010/C 212 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta (jäljempänä ”Lissabonin sopimus”),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhtenäiskirjalla sekä Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla,

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman talousarviomenettelyn uudistuksesta: perussopimusten tarkistamiseen liittyvät mahdollisuudet (2),

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (3),

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013 (4),

ottaa huomioon 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät toimenpiteistä Lissabonin sopimusta koskevan työskentelyn jatkamiseksi,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6-0183/2009),

A.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön perinpohjaisia muutoksia unionin rahoitukseen, erityisesti toimielinten välisiin suhteisiin ja päätöksentekomenettelyyn,

B.

katsoo, että siinä asetetaan tarkka hierarkia unionin varainhoitoa ja budjettia koskevien perussäädösten välille, millä selvennetään aiheellisesti päätöksentekojärjestelmää,

C.

katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä, jossa on kyse menojen monivuotisesta suunnittelusta, jossa näkyvät unionin poliittiset painopisteet rahoituksessa ja jossa asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä aikana, tulee Lissabonin sopimuksessa oikeudellisesti sitova säädös, joka perustuu uuteen erityiseen oikeusperustaan tätä kehystä koskevalle asetukselle,

D.

katsoo, että rahoituskehysten ja Euroopan parlamentin ja komission toimikausien osuminen eri ajanjaksoille on toistaiseksi vienyt parlamentilta budjettivaltaa, sillä se on usein sidottu aiemmalla vaalikaudella neuvoteltuun ja hyväksyttyyn rahoituskehykseen,

E.

katsoo, että jollei aikatauluun tehdä muutoksia, parlamentin tietyillä vaalikausilla ei koskaan voida tehdä sitovia budjettipäätöksiä, sillä edeltäjien hyväksymä rahoituskehys on voimassa koko vaalikauden ajan,

F.

katsoo, että kullakin otsakkeella käytettävissä olevien nykyisten marginaalien rajallisuus sekä mahdollisten joustavuusmenetelmien rajoitetut määrärahat vaikeuttavat erittäin paljon unionin asianmukaista reagointia yllättäviin poliittisiin tilanteisiin ja uhkaavat vesittää vuosittaisen talousarviomenettelyn sisällön,

G.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä on keskeistä, että unionin rahoitus- ja budjettipäätöksistä vastaavat toimielimet pääsevät sopimukseen parhaasta mahdollisesta siirtymisestä uusilla säädöksillä ja päätöksentekomenettelyillä käyttöön otettaviin järjestelyihin,

H.

katsoo, että talous- ja rahaliiton moitteeton toiminta edellyttää sitä, että EU:n talousarvio otetaan huomioon sovitettaessa jäsenvaltioiden budjettistrategioita yhteen,

I.

ottaa huomioon, että 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen, että Lissabonin sopimus on välttämätön, jotta laajentunut unioni voisi toimia tehokkaammin, demokraattisemmin ja vaikuttavammin, myös kansainvälisissä asioissa, ja että se määritteli etenemistavan ja oikeudelliset takeet, jotka vastaavat irlantilaisten äänestäjien esittämiin huolenaiheisiin, ottaen samalla huomioon perussopimusten tavoitteet, jotta sopimus voisi tulla voimaan vuoden 2009 loppuun mennessä;

Yleistarkastelu

1.

panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksella saavutetun edistyksen unionin rahoituksen demokraattisessa valvonnassa ja avoimuudessa; korostaa tarvetta parantaa ja mukauttaa toimielinten välisiä neuvottelumenettelyjä ja sisäisiä yhteistyömenettelyjä, jotta parlamentti voisi käyttää täysimääräisesti uutta toimivaltaansa;

Omat varat

2.

pahoittelee sitä, etteivät jäsenvaltiot ole unionin omien varojen suhteen käyttäneet hyväkseen tilaisuutta perustaa unionin todellisten omien varojen järjestelmä, joka olisi tasapuolisempi, avoimempi ja kansalaisille helpommin ymmärrettävä ja joka alistettaisiin demokraattisemmalle päätöksentekomenettelylle;

3.

pahoittelee erityisesti sitä, ettei parlamentin ottamisessa mukaan määrittelemään unionin käytettävissä olevien varojen rajoja ja tyyppejä ole edistytty; palauttaa mieliin, että määrärahoja koskevat päätökset ja menoja koskevat päätökset erotetaan edelleen toisistaan;

4.

panee sitä vastoin tyytyväisenä merkille pyrkimykset hyväksyä omista varoista tehtyjen päätösten täytäntöönpanotoimenpiteet erityisellä lainsäädäntömenettelyllä, jossa neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä vasta parlamentin hyväksynnän jälkeen;

5.

pyytää neuvostoa käyttämään mahdollisimman paljon tätä menetelmää, jotta päätöksentekomenettelystä saataisiin joustavampi;

Monivuotinen rahoituskehys

6.

panee tyytyväisenä merkille monivuotisen rahoituskehyksen virallistamisen Lissabonin sopimuksessa, jossa siitä on tehty oikeudellisesti sitova säädös; palauttaa mieliin, että monivuotisessa rahoituskehyksessä laaditaan suunnitelma unionin menoista ja asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä ajanjaksona ja näin ollen vahvistetaan budjettikuria;

7.

panee tyytyväisenä merkille sen, että monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annettava asetus on hyväksyttävä erityismenettelyllä sekä parlamentissa että neuvostossa;

8.

pahoittelee kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa on säilytetty vaatimus neuvoston yksimielisyydestä monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä, mikä vaikeuttaa suuresti päätöksentekomenettelyä ja suosii periaatteen ”pienin yhteinen nimittäjä” perusteella käytäviä neuvotteluja; kehottaa tämän vuoksi Eurooppa-neuvostoa käyttämään mahdollisuuksien mukaan varaumaa, jonka perusteella se voi yksimielisesti tehdyllä päätöksellä siirtyä määräenemmistöpäätökseen monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä;

9.

pahoittelee myös sitä, että parlamentilla on uudessa menettelyssä vain hyväksymisoikeus eikä todellista yhteispäätösvaltaa; korostaa kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että toimielinten on tehtävä kaikkensa jo menettelyn alkuvaiheessa lopullisen onnistumisen takaamiseksi; kehottaa näin ollen neuvostoa olemaan käytettävissä jo menettelyn alkuvaiheessa, jotta parlamentin kanssa saataisiin aikaan rakenteellinen poliittinen vuoropuhelu ja otettaisiin täysin huomioon parlamentin asettamat painopisteet;

10.

toteaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetaan ”vuotuiset enimmäismäärät maksusitoumusmäärärahoille menoluokittain ja vuotuinen enimmäismäärä maksumäärärahoille” sekä ”määrätään kaikista muistakin toimenpiteistä, jotka ovat hyödyksi vuotuisen talousarviomenettelyn moitteettomalle toteuttamiselle” (5);

Monivuotisen rahoituskehyksen kesto

11.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta viiden vuoden rahoitussuunnittelukauteen, jolloin se voidaan sovittaa (edellyttäen, että välttämättömät mukautukset tehdään) mahdollisimman hyvin yhteen parlamentin vaalikauden ja komission toimikauden kanssa, mikä on demokratian kannalta loogista; korostaa, että erityisjärjestelyt voivat olla tarpeen sellaisten politiikanalojen kohdalla, joiden rahoitusta on suunniteltava pidemmällä aikavälillä;

12.

kannattaa näin ollen siirtymistä viisivuotiseen rahoituskehykseen, mutta on tietoinen, että rahoituskehyksen ja Euroopan parlamentin vaalikauden sekä komission toimikauden täydellinen yhteensovittaminen saattaa olla vaikeaa, sillä vähintään vuoden pituinen neuvottelukausi saattaa olla tarpeen, jotta jokainen uusi parlamentti ja uusi komissio voisi tehdä perustavaa laatua olevia talouspoliittisia päätöksiä toimikautensa aikana;

13.

pitää erittäin myönteisenä monivuotisen rahoituskehyksen liittämistä toimielinten välisen suunnittelustrategian kokonaisuuteen – mitä lisäksi on vahvistettu Lissabonin sopimuksessa – niin kuin toimielinten välistä tasapainoa koskevassa perussopimusvaliokunnan mietinnössä (6) ehdotettiin;

14.

kannattaa tässä mietinnössä tehtyä ehdotusta, jonka mukaan uuden komission kollegion on ”vaalikauden ohjelmaa” esittäessään toimitettava rahoituskehyksen suuntaviivoja koskevat ehdotukset, joita se pitää toimikautensa poliittisten painopisteiden toteuttamisen kannalta välttämättöminä ja joita, sen jälkeen kun toimielimet ovat hyväksyneet vaalikauden ohjelman, kehitetään sen ehdotusten pohjalta monivuotisessa rahoituskehyksessä;

15.

katsoo lisäksi, että komission puheenjohtajaehdokkaaksi nimetyn henkilön olisi jo täysistunnon keskusteluissa ja parlamentin valiokuntien kuulemistilaisuuksissa pystyttävä antamaan viitteitä niiden poliittisten tavoitteiden oletettavista rahoitusseuraamuksista, joita uusi komissio aikoo noudattaa;

16.

korostaa, että siirtyminen viisivuotiseen rahoitussuunnitelmajärjestelmään, kuten edellä on mainittu, saattaa edellyttää nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista koskemaan myös vuotta 2016 niin, että seuraava monivuotinen rahoituskehys voi tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa (7); suosittaa, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut saatetaan joka tapauksessa päätökseen vuoden 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana, jotta vuoden 2017 talousarviomenettely sujuisi jo vuonna 2017 voimaan astuvan rahoituskehyksen rajoissa;

17.

korostaa, että neuvotteluja olisi käytävä niin, että toimielimet voisivat harkita uuden rahoituskehyksen voimaantuloa jo vuonna 2016;

18.

katsoo, että nykyisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista olisi harkittava seuraavan väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2010;

Joustavuus

19.

korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellinen sitovuus vaatii enemmän kuin koskaan lisää joustavuutta, jotta unioni voisi reagoida yllättäviin haasteisiin riittävän joustavasti ja tehokkaasti sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksessa määrätään päättyvän rahoituskehyksen viimeistä vuotta koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta, jollei uutta monivuotista rahoituskehystä ole annettu ennen edellisen voimassaolon päättymistä; katsoo, että tämä on lisäperuste joustavuuden lisäämiselle;

21.

korostaa tässä mielessä otsakkeiden sisäisten ja niiden välisten joustomekanismien vahvistamisen tärkeyttä sekä alakohtaisten ja marginaalit ylittävien joustovälineiden merkitystä;

22.

palauttaa mieliin, että budjettivaliokunta ilmaisee mielipiteensä näistä seikoista, kun se hyväksyy mietintönsä vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen välitarkistuksesta;

Siirtyminen toimielinten sopimuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen

23.

palauttaa mieliin, että hyvissä ajoissa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa on päästävä toimielinten kesken sopimukseen siitä, miten nykyisestä toimielinten sopimuksesta siirrytään säädöksessä annettuun monivuotiseen rahoituskehykseen, sellaisena kuin siitä on määrätty Lissabonin sopimuksessa; muistuttaa, että säädösluonnosten tarkasteluun kansallisissa parlamenteissa tarvitaan kahdeksan viikkoa aikaa;

24.

katsoo tähän liittyen, että olisi päästävä sopimukseen toimielinten sopimuksen nykyisten määräysten jaosta ja niistä, jotka ”siirretään” monivuotiseen rahoitussopimukseen, ja niistä, jotka otettaisiin mukaan tulevaan varainhoitoasetukseen tai jotka edellyttäisivät tarvittaessa budjettiyhteistyötä koskevan toimielinten sopimuksen säilyttämistä – mahdollisesti uusilla määräyksillä täydennettynä; palauttaa mieliin, että tämä nykyisen toimielinten sopimuksen määräysten jako olisi tehtävä ottaen huomioon Lissabonin sopimuksessa annetut kriteerit;

Vuosittainen talousarviomenettely

25.

panee erittäin tyytyväisenä merkille eron poistamisen pakollisten menojen (PM) ja ei-pakollisten menojen (EPM) väliltä, minkä välittömänä seurauksena parlamentti saa oikeuden päättää yhdenvertaisesti neuvoston kanssa unionin kaikista menoista;

26.

korostaa, ettei PM:n ja EPM:n välisen eron poistaminen ole ristiriidassa unionin velvoitteen kanssa noudattaa rahoitussitoumuksia, ja panee tyytyväisenä merkille sen, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission tehtäväksi huolehtia ”siitä, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan” (8);

27.

katsoo, että vuosittaiseen menettelyyn tehtävillä muutoksilla olisi pyrittävä menettelyn yksinkertaistamiseen perustamalla kullekin toimielimelle yksi käsittely ja useita välineitä, joilla helpotetaan yhteisymmärrystä kahden budjettivallankäyttäjän välillä; korostaa, että näiden muutosten pitäisi vähentää byrokratiaa;

Komission rooli

28.

korostaa komission roolin vahvistamista, sillä komissio saa aloiteoikeuden budjettiasioissa ja se voi muuttaa talousarvioesitystään siihen saakka, kunnes sovittelukomitea kutsutaan koolle;

29.

panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksessa tunnustetaan myös komission oikeus tehdä tarvittavat aloitteet parlamentin ja neuvoston kantojen lähentämiseksi sovittelukomitean työn aikana, ja kehottaa komissiota kantamaan täysin vastuunsa parlamentin ja neuvoston välisenä sovittelijana, jotta sopimukseen päästäisiin;

Täysin uudistettu lähestymistapa

30.

kiinnittää huomiota siihen, että uudessa menettelyssä on vain yksi talousarvioesityksen käsittely kussakin toimielimessä; korostaa, että uudessa menettelyssä ja sen yhdessä käsittelyssä toimielimet eivät enää tosiasiallisesti voi korjata, kuten ennen, kantaansa toisessa käsittelyssä; on näin ollen vakuuttunut siitä, että tämä menettely edellyttää sitä, että parlamentin on päätettävä poliittisista painopisteistään varhaisemmassa vaiheessa ja muutettava vastaavasti toimintatapaansa ja organisointiaan, jotta saavutetaan kaikki asetetut tavoitteet;

31.

palauttaa mieliin, että käsittelyssä on vahvistettava parlamentin poliittiset painopisteet ja parlamentin on samalla päästävä sopimukseen neuvoston kanssa sovittelukomitean avulla (tai hyväksyttävä suurella enemmistöllä uudelleen tarkistukset siinä tapauksessa, että parlamentti on hyväksynyt ja neuvosto hylännyt sovittelukomitean tekstin);

32.

korostaa tässä yhteydessä, että on syytä säilyttää nykyisen kaltainen käytännön aikataulu, ja kehottaa samalla neuvottelumenetelmien käyttöönottamiseen ajoissa; palauttaa lisäksi mieliin, että toimielinten välisten epävirallisten vuoropuhelumekanismien käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää, jotta päästäisiin sopimukseen ennen menettelyn aloittamista ja sen kuluessa;

33.

on vakuuttunut siitä, että Lissabonin sopimus lisää parlamentin valtaa, mikäli parlamentti ottaa käyttöön keinot hallita tehokkaasti uuden menettelyn edellyttämää aikataulun tiukentamista ja sen myötä lisääntynyttä tarvetta ennakointiin;

34.

katsoo, että parlamentin ennen ensimmäistä neuvottelukokousta antama päätöslauselma on vastaisuudessa entistä tärkeämpi, sillä sen avulla parlamentti voi esittää virallisesti talousarviota koskevat painopisteensä tulevana varainhoitovuonna ilman, että sen on otettava huomioon talousarvioesitystä koskevasta neuvoston kannasta johtuvat taktiset seikat; katsoo, että tämän päätöslauselman avulla myös muut toimielimet voivat saada tarkan kuvan parlamentin painopisteistä ennen toimielinten välisiä neuvotteluja; lisää, että tämä antaa parlamentille myös tilaisuuden antaa alustavia suuntaviivoja koskien pilottihankkeita ja valmistelutoimia;

35.

muistuttaa, että nämä painopisteet ovat hyödyllisiä myös parlamentille suuntaviivoina talousarvioesityksen käsittelylle ja valtuutuksena parlamentin valtuuskunnalle sovittelukomitean neuvotteluissa;

36.

korostaa, että on tärkeää järjestää kunkin vuoden heinäkuussa kolmikantaneuvottelut, jotta kukin toimielin saa selvän kuvan toistensa painopisteistä ja jotta parlamentti voi esitellä toisille toimielimille heinäkuun päätöslauselman talousarvioesityksestä;

37.

korostaa kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa talousarvioesityksestä ja parlamentin painopisteistä vuosittaisessa talousarviomenettelyssä käytävän perinpohjaisen vuoropuhelun käyttöön ottamisen poliittista merkitystä – kunkin toimivaltaa kunnioittaen;

Sovittelukomitea

38.

korostaa sovittelukomitean tulevaa merkitystä kahden budjettivallankäyttäjän poliittisten erimielisyyksien sovitteluelimenä; palauttaa mieliin, että komitean tehtävänä on päästä 21 päivässä sopimukseen kompromissitekstistä, joka tulee voimaan, jollei budjettivallankäyttäjä sitä hylkää; katsoo, että on varmistettava, että tämän komitean jäsenet ovat korkeimman tason poliitikkoja;

39.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa parlamentille annetaan ratkaiseva rooli menettelyn loppuvaiheessa; huomauttaa, että

sovittelukomitean tekstiä (”yhteistä esitystä”) ei katsota hyväksytyksi, jos parlamentti vastustaa sitä (jäsentensä enemmistöllä);

jos neuvosto hylkää yhteisen esityksen ja parlamentti hyväksyy sen, se joko tulee voimaan sellaisenaan tai parlamentti voi vaatia siihen ne tarkistukset, jotka se oli hyväksynyt talousarvioesityksen käsittelyssä määräenemmistöllä (jäsenten enemmistö ja kolme viidesosaa annetuista äänistä);

40.

korostaa, että olisi toivottavaa, että parlamentin valtuuskunnan johdossa sovittelukomiteassa olisi budjettivaliokunnan puheenjohtaja ja että valtuuskuntaan kuuluisi, tarvittaessa ja rajoittamatta poliittisten ryhmien suorittaman jäsentensä nimittämisen poliittista luonnetta, kyseisen valiokunnan jäsenten lisäksi parlamentin muiden eri valiokuntien jäseniä, mikäli neuvotteluissa käsitellään erityisesti niiden toimivaltaan kuuluvaa asiaa;

41.

kehottaa neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa sovittelukomitean toimintatavoista;

42.

katsoo omasta puolestaan, että sovittelukomitean olisi kokoonnuttava vähintään kaksi kertaa, jos se on välttämätöntä sopimukseen pääsemiseksi, korkeimmalla poliittisella tasolla, ja ennen sen kokouksia on pidettävä valmisteleva poliittinen kolmikantaneuvottelu perinteisen mallin mukaisesti; palauttaa mieliin, että neuvoston edustajilla on oltava näissä tapaamisissa poliittiset neuvotteluvaltuudet;

43.

ehdottaa, että näitä töitä valmistelee toimielinten välinen valmisteleva ryhmä, joka koostuu parlamentin puolelta yleisesittelijästä ja poliittisten ryhmien edustajista sekä puheenjohtajavaltion pysyvästä edustajasta, jonka ohella osallistua voivat myös troikan kahden muun puheenjohtajavaltion edustajat;

44.

muistuttaa myös, että toimielinten on päästävä sopimukseen komitean sihteeristön koostumuksesta, jossa pitäisi todennäköisesti olla molempien budjettivallankäyttäjien virkamiehiä ja jota komission olisi avustettava;

Maatalouskysymykset

45.

kiinnittää huomiota sääntöön, jonka mukaan komissio ei voi muuttaa esitystä sen jälkeen, kun sovittelukomitea on kutsuttu koolle, minkä vuoksi ei enää voida turvautua perinteiseen syksyn oikaisukirjelmämenettelyyn, jossa otettaisiin huomioon maatalouspolitiikan päivitetyt ennusteet ja niiden vaikutukset talousarvioon; katsoo, että tässä tapauksessa sopivin menettely olisi komission – tarvittaessa – tekemä alakohtaisen lisätalousarvioesityksen (”maatalouden lisätalousarvio”) esittely sen jälkeen, kun kaikki maataloutta koskevat tiedot on vahvistettu lopullisesti;

Suhteet lainsäädäntövaltaan

46.

korostaa, että parlamentin budjettivallan laajentaminen koskemaan kaikkia unionin menoja ja lainsäädäntöön liittyvän yhteispäätösmenettelyn samanaikainen lähes täydellinen yleistäminen edellyttävät lainsäädäntötoiminnan budjettivaikutusten suurempaa huomioon ottamista; katsoo, että tässä mielessä on tarpeen lisätä budjettivaliokunnan ja alakohtaisten valiokuntien välistä yhteistyötä, jotta parlamentin lainsäädäntötyön rahoitusvaikutus otettaisiin asianmukaisesti huomioon, erityisesti sen vaikutukset monivuotiseen rahoituskehykseen ja vuosittaiseen talousarvioon; ehdottaa tässä tarkoituksessa, että lainsäädännön sovittelukomiteoihin kysymyksissä, joilla on rahoitusvaikutuksia, otettaisiin jäsen budjettivaliokunnasta; muistuttaa tältä osin parlamentin uudistusta käsittelevän työryhmän työstä, erityisesti sen kolmannessa väliraportissa käsitellyistä parlamentin valiokuntien erityisistä yhteistyömuodoista;

47.

palauttaa lisäksi mieliin, että Lissabonin sopimuksessa ulotetaan talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamisen valvonta unionin kaikkien toimielinten velvollisuudeksi; palauttaa mieliin, että parlamentin työjärjestyksessä määrätään jo erityismenettelystä, jolla tämän periaatteen noudattaminen varmistetaan; katsoo, että tämä menettely olisi saatava toimivammaksi ja tehokkaammaksi;

Varainhoitoasetus

48.

panee tyytyväisenä merkille, että varanhoitoasetuksesta tulee asetus, joka annetaan parlamentin ja neuvoston tavanomaista lainsäädäntömenettelyä (yhteispäätösmenettelyä) noudattaen tilintarkastustuomioistuimen annettua lausuntonsa;

49.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimus sisältää tärkeimmät määräykset, joiden avulla on määriteltävä ne nykyisen toimielinten välisen sopimuksen määräykset, jotka olisi säilytettävä myös tulevassa toimielinten välisessä sopimuksessa, ja määräykset, jotka olisi sen sijaan sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen;

50.

panee kuitenkin merkille, että varainhoitoasetukseen olisi otettava kaikki tarvittavat säännökset, joilla menettely määritellään perussopimuksen mukaisesti (9); katsoo, että tämä muotoilu kattaisi sovittelukomitean toiminnan, aloittamismekanismin ja tietysti varainhoitoasetuksen päivittämisen niiltä osin, joita Lissabonin sopimuksen muutokset suoraan koskevat (toisin sanoen PM:n ja EPM:n välisen jaon kumoaminen, määrärahojen siirtoja koskeva uusi yhteispäätösmenettely jne.);

51.

pitää hyvin tärkeänä, että toimielimet pääsevät näistä kysymyksistä poliittiseen sopimukseen hyvissä ajoin, jotta varainhoitoasetuksen tarvittavat muutokset voidaan ottaa nopeasti käyttöön uuden menettelyn mukaisesti heti, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, ja että ne antavat tarvittaessa väliaikaisia säännöksiä, jotka mahdollistavat talousarviomenettelyn jatkumisen saumattomasti;

52.

kehottaa komissiota tekemään hyvissä ajoin ehdotuksen, jonka avulla parlamentti ja neuvosto pääsevät sopimukseen 49 kohdassa tarkoitetun nykyisen toimielinten sopimuksen sisällön jaottelun soveltamisesta;

53.

katsoo, ettei tätä varainhoitoasetuksen mukauttamista saa mitenkään sekoittaa kyseisen asetuksen tarkistamiseen joka kolmas vuosi, seuraavan kerran vuonna 2010;

Toimielimiä koskevien muutosten ja unionin uuden toimivallan vaikutukset talousarvioon

54.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaikuttaa myös unionin talousarvioon toimielinten tasolla käyttöön otettavien uudistusten kautta, erityisesti Eurooppa-neuvoston korottamisella toimielimeksi, jolla on pysyvä puheenjohtaja, sekä korkean ulkopoliittisen edustajan toimen ja hänen työtään tukevan ulkosuhdehallinnon perustamisella;

55.

vahvistaa jo nyt aikomuksensa käyttää täysimääräisesti toimielinten uudistamisessa saamaansa budjettivaltaa ja korostaa, että on tärkeää päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa hyvissä ajoin Eurooppa-neuvoston ja erityisesti sen pysyvän puheenjohtajan rahoituksesta sekä unionin tulevan ulkosuhdehallinnon rahoituksesta; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallankäyttäjän valvonnassa;

56.

korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään YUTP:n/YTPP:n yhteydessä uusista menettelyistä, joiden mukaisesti unionin talousarviosta saadaan nopeasti varoja ja perustetaan jäsenvaltioiden rahoittama käynnistysrahasto; painottaa kuitenkin, että kaikkia unionin ulkoisia toimia olisi pääsääntöisesti rahoitettava yhteisön varoista ja vain poikkeuksellisesti – hätätapauksissa – unionin talousarvion ulkopuolisista varoista;

57.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella on myös vaikutus talousarvioon, tosin rajoitettu, unionille annetun uuden toimivallan seurauksena; ilmoittaa olevansa valmis analysoimaan aikanaan tämän uuden toimivallan käytön konkreettisia seurauksia; katsoo, ettei sitä kokonaisuudessaan todennäköisesti toteuteta heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, vaan sitä mukaa, kun siihen liittyvät lainsäädäntöehdotukset saadaan laadittua; katsoo kuitenkin, ettei sen rahoitusta pidä toteuttaa unionin nykyisen toiminnan rahoittamisen kustannuksella;

Yhteensovittaminen kansallisten talousarvioiden kanssa

58.

haluaa pyytää kansallisia parlamentteja osallistumaan joka vuosi yhteiseen julkiseen keskusteluun jäsenvaltioiden ja yhteisön budjettipolitiikkojen suuntaviivoista ennen talousarvioesitysten tarkastelua, niin että käytössä olisi aivan alusta alkaen yhteinen pohdintakehys, jotta jäsenvaltioiden kansalliset politiikat voidaan sovittaa yhteen ottaen samalla huomioon yhteisön panos;

59.

huomauttaa, että unionin tärkeisiin tavoitteisiin liittyvien budjettimenojen jakamista koskevaa päätöstä kannattaisi havainnollistaa siten, että kukin jäsenvaltio julkaisisi vuosittain näihin tavoitteisiin käytettävät kansalliset ja mahdollisesti alueelliset budjettimäärärahat;

*

* *

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 143.

(3)  EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 214.

(4)  EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 373.

(5)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklan 3 kohta.

(6)  Jean-Luc Dehaenen laatima, 18. maaliskuuta 2009 hyväksytty mietintö Lissabonin sopimuksen seurauksista Euroopan unionin toimielinten välisen tasapainon kehitykseen (A6-0142/2009).

(7)  Budjettivaliokunnan vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista 26. helmikuuta 2009 laatiman mietinnön (A6-0110/2009) sisältämän taulukon mukaan:

Vuosi

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

Talousarvion valm.

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020


Toimikausi

2004 / 2009

2009 / 2014

2014 / 2019

Moniv. rah.kehys

Uudelleentarkastelu 2007 / 2013

2013 / 2016

2017 / 2021

(8)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 323 artikla.

(9)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan siinä olisi annettava varainhoitosäännöt, joissa vahvistetaan erityisesti talousarvion laatimista ja toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/54


Torstai 7. toukokuuta 2009
Moldovan tasavallan tilanne

P6_TA(2009)0384

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Moldovan tasavallan tilanteesta

2010/C 212 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Moldovan tasavallasta ja etenkin 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Moldovan parlamenttivaaleista (1) sekä Euroopan naapuruuspolitiikkaa (ENP) ja Mustanmeren alueellista yhteistyötä koskevat päätöslauselmansa,

ottaa huomioon EU:n ja Moldovan tasavallan parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan 22. ja 23. lokakuuta 2008 pidetyn kokouksen loppulausuman ja suositukset,

ottaa huomioon komission vuonna 2004 laatiman strategia-asiakirjan sekä Moldovan tasavaltaa koskevan maakohtaisen selvityksen,

ottaa huomioon Moldovan tasavallan ja EU:n kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka allekirjoitettiin 28. marraskuuta 1994 ja joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998,

ottaa huomioon komission 3. joulukuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Itäinen kumppanuus” (KOM(2008)0823),

ottaa huomioon Euroopan unionin Moldovan tasavallalle eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) puitteissa antaman avun sekä sen vaalitukea Moldovan tasavallalle koskevaa hanketta varten antaman rahoitustuen vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien tukemiseksi Moldovan tasavallassa,

ottaa huomioon Moldovan tasavaltaa koskevan Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin EU:n ja Moldovan tasavallan yhteistyöneuvoston 22. helmikuuta 2005 pidetyssä seitsemännessä kokouksessa, ja Moldovan tasavaltaa koskevat vuotuiset tilannekatsaukset,

ottaa huomioon EU:n ja Moldovan tasavallan välisen vuonna 2007 allekirjoitetun viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen,

ottaa huomioon Moldovan tasavallassa 5. huhtikuuta 2009 pidettyjä parlamenttivaaleja tarkkailleen kansainvälisen valtuuskunnan (IEOM) lausunnon sen alustavista havainnoista ja johtopäätöksistä sekä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Office for Democratic Institutions and Human Rights, ODIHR) laatiman vaalien jälkeisen ajanjaksoa 6.–17. huhtikuuta 2009 käsitelleen raportin,

ottaa huomioon Ranskan, Tšekin ja Ruotsin ulkoministerien 9. huhtikuuta 2009 antaman yhteisen lausuman Moldovan tasavallan tilanteesta,

ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion 7. ja 8. huhtikuuta 2009 antamat lausunnot Moldovan tasavallan tilanteesta,

ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 27. ja 28. huhtikuuta 2009 hyväksymät päätelmät sekä tätä kysymystä koskevan keskustelun, joka käytiin EU:n puheenjohtajavaltion kanssa parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa 28. huhtikuuta 2009,

ottaa huomioon EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan 7. ja 11. huhtikuuta 2009 antamat lausunnot Moldovan tasavallan tilanteesta,

ottaa huomioon ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin 6., 7. ja 11. huhtikuuta 2009 antamat lausunnot Moldovan tasavallan tilanteesta,

ottaa huomioon Moldovan tasavallassa olevan YK:n maakohtaisen ryhmän 12. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2002 annetun Euroopan neuvoston päätöslauselman nro 1280,

ottaa huomioon Amnesty Internationalin 17. huhtikuuta 2009 julkaiseman Moldova-muistion, jossa tarkastellaan Moldovan tasavallan tilannetta ja tapahtumia 7. huhtikuuta 2009 ja sen jälkeen,

ottaa huomioon Moldovan tasavallassa 26.–29. huhtikuuta 2009 vierailleen Euroopan parlamentin ad hoc -valtuuskunnan raportin,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikassa ja piakkoin perustettavassa itäisessä kumppanuudessa tunnustetaan Moldovan tasavallan EU-jäsenyyspyrkimykset sekä Moldovan merkitys maana, jolla on tiiviit historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset yhteydet Euroopan unionin jäsenvaltioihin,

B.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavaltaa koskevalla EU:n toimintasuunnitelmalla pyritään edistämään poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia Moldovan tasavallassa, muun muassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja tiedotusvälineiden vapautta sekä hyviä naapuruussuhteita,

C.

ottaa huomioon, että tavoitteena on käynnistää kesäkuussa 2009 Moldovan tasavallan ja EU:n välistä uutta sopimusta koskevat neuvottelut EU:n ja Moldovan tasavallan yhteistyöneuvostossa,

D.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta on Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsen ja että se on näin ollen sitoutunut aidosti edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista muun muassa kidutuksen, pahoinpitelyn ja muun epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun ennaltaehkäisyn ja torjunnan osalta,

E.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavallassa pidettiin 5. huhtikuuta 2009 parlamenttivaalit ja että vaaleja valvoi Etyj/ODIHR:stä sekä Euroopan parlamentin, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen edustajista muodostuva kansainvälinen vaalitarkkailuvaltuuskunta,

F.

ottaa huomioon, että valtion julkisiin tiedotusvälineisiin kohdistama valvonta, oppositiojohtajien ja yksityisten tiedotusvälineiden pelottelu ja häirintä sekä hallinnollisten resurssien väärinkäyttö hallituspuolueen hyväksi herättivät vakavaa huolta ennen vaaleja,

G.

ottaa huomioon, että ulkomailla asuu puolesta miljoonasta miljoonaan moldovalaista ja että Moldovan viranomaisille lähetettiin ennen 5. huhtikuuta 2009 pidettyjä vaaleja useiden kansalaisjärjestöjen ja ulkomailla asuvien moldovalaisten perustamien järjestöjen allekirjoittamia vetoomuksia, kuten helmikuussa 2009 Moldovan tasavallan presidentille, parlamentin puhemiehelle ja Moldovan tasavallan pääministerille osoitettu vetoomus ulkomailla asuvien moldovalaisten äänioikeuden epäämistä koskevista toimenpiteistä, mutta vetoomukset jätettiin huomiotta; ottaa huomioon, että hyvin pieni määrä moldovalaisia (22 000) äänesti vaaleissa Moldovan tasavallan ulkopuolella,

H.

ottaa huomioon, että yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneen Transnistrian valtaapitävät viranomaiset estivät suurta joukkoa Moldovan kansalaisia osallistumasta vaaleihin,

I.

ottaa huomioon, että kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavien havaintojen mukaan vaalit sujuivat monien kansainvälisten vaatimusten ja sitoumusten mukaisesti mutta että vielä tarvitaan parannuksia, jotta voidaan varmistaa vaaliprosessi, johon viranomaiset eivät puutu kohtuuttomasti, ja lisätä kansalaisten luottamusta,

J.

ottaa huomioon, että oppositiopuolueet ja vuoden 2009 koalitio -niminen ryhmä valittivat 5. huhtikuuta 2009 järjestettyjen vaalien aikana laajoista säännönvastaisuuksista vaaliluettelojen ja varaluettelojen valmistelussa sekä ääntenlaskennassa ja taulukoinnissa,

K.

ottaa huomioon, että keskusvaalilautakunta julkisti 21. huhtikuuta 2009 äänten uudelleenlaskennan jälkeen vaalien lopulliset tulokset, jotka perustuslakituomioistuin vahvisti 22. huhtikuuta 2009,

L.

ottaa huomioon, että vaalien jälkeisiä tapahtumia leimasivat väkivalta sekä Moldovan hallituksen harjoittama laajamittainen pelottelu ja väkivalta, mikä herättää epäilyjä Moldovan viranomaisten sitoutumisesta demokraattisiin arvoihin ja ihmisoikeuksiin sekä kansalaisten luottamuksesta kyseisiä viranomaisia kohtaan,

M.

ottaa huomioon, että rauhanomaisten mielenilmausten taustalla olivat vaalien oikeudenmukaisuutta koskevat epäilyt ja epäluottamus julkisia instituutioita, myös vaaliprosessista vastanneita instituutioita, kohtaan ja että viranomaiset käyttivät valitettavia väkivaltaisuuksia ja tihutöitä hyväkseen pelotellakseen kansalaisia vastaamalla mielenilmauksiin väkivaltaisesti ja suhteettomasti sekä rajoittaakseen lisää Moldovan kansalaisten jo ennestään hauraita perusoikeuksia ja -vapauksia,

N.

ottaa huomioon, että tietojen mukaan vähintään 310 henkilöä pidätettiin ja vangittiin, että osa pidätetyistä on yhä vankilassa ja että pidätyksen yhteydessä heitä pahoinpideltiin poliisiasemilla järjestelmällisesti siinä määrin, että heidän kohteluaan voitaisiin pitää kidutuksena,

O.

ottaa huomioon, että siviilien pahoinpitelyillä ja aiheettomilla pidätyksillä, joiden taustalla olivat tunnistamattomat poliisiyksiköt, ei ilmeisesti pyritty rauhoittamaan tilannetta vaan että ne pikemminkin johtivat tahallisiin sortotoimiin,

P.

katsoo, että Moldovan viranomaisten vakavat ihmisoikeusloukkaukset, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja mielenosoittajien perusteeton häirintä sekä oikeusvaltioperiaatteen ja Moldovan tasavallan allekirjoittamien asiaankuuluvien eurooppalaisten yleissopimusten noudattamatta jättäminen jatkuvat edelleen kyseisessä maassa,

Q.

ottaa huomioon, että Moldovan hallitus syytti Romaniaa osallisuudesta vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin ja määräsi Romanian suurlähettilään poistumaan maasta; ottaa huomioon, että Moldovan hallitus otti myös uudelleen käyttöön kyseisen EU:n jäsenvaltion kansalaisia koskevan viisumipakon,

R.

katsoo, että on syytä korostaa, ettei esille ole tullut vakavia viitteitä tai todisteita, joiden perusteella jokin EU:n jäsenvaltio voitaisiin asettaa vastuuseen viime viikkojen väkivaltaisista tapahtumista,

S.

katsoo, että aitoa ja tasapainoista kumppanuutta voidaan kehittää ainoastaan yhteisten, erityisesti demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamista koskevien arvojen pohjalta,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni pyrkii itäistä kumppanuutta koskevan ohjelmansa avulla lisäämään vakautta ja parantamaan hallintoa ja talouskehitystä Moldovan tasavallassa ja muissa itäisissä rajavaltioissaan,

1.

korostaa, että on tärkeää tiivistää EU:n ja Moldovan tasavallan välisiä suhteita, ja vahvistaa, että on tarpeen työskennellä yhdessä vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi Euroopassa ja uusien jakolinjojen muodostumisen estämiseksi;

2.

toistaa olevansa sitoutunut jatkamaan merkityksellistä ja päämäärätietoista vuoropuhelua Moldovan tasavallan kanssa, mutta pitää erittäin tärkeänä, että käyttöön otetaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia tehokkaita säännöksiä, sekä korostaa samalla, että esimerkiksi uuden, entistä paremman sopimuksen avulla tapahtuvan suhteiden lujittamisen ehdoksi olisi asetettava Moldovan viranomaisten todellinen ja selkeä sitoutuminen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin;

3.

painottaa, että kansainvälisten demokraattisten normien tinkimätön noudattaminen ennen vaaleja, niiden aikana ja niiden jälkeen on erittäin tärkeää Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin suhteiden tulevaa kehittymistä ajatellen;

4.

tuomitsee jyrkästi laajamittaisen häirinnän, vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja kaikki muut Moldovan hallituksen laittomat toimet parlamenttivaalien jälkeen;

5.

kehottaa Moldovan viranomaisia välittömästi lopettamaan kaikki laittomat pidätykset ja toteuttamaan virallisia toimia demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevien maan kansainvälisten sitoumusten ja velvoitteiden mukaisesti;

6.

on erityisen huolissaan laittomista ja mielivaltaisista pidätyksistä sekä pidätettyjen ihmisoikeuksien laajamittaisista loukkauksista, jotka koskevat erityisesti oikeutta elämään, oikeutta olla joutumatta fyysisen väkivallan, kidutuksen tai epäinhimillisen tai nöyryyttävän kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi, oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeutta kokoontumis-, yhdistymis- ja sananvapauteen, sekä siitä, että tällaiset väärinkäytökset jatkuvat yhä;

7.

korostaa, että hallituksen ja oppositiopuolueiden välillä on käynnistettävä kansallista vuoropuhelua, jotta voidaan määrätietoisesti pyrkiä olennaisesti parantamaan Moldovan tasavallan demokraattisia menettelyjä ja maan demokraattisten instituutioiden toimintaa, ja että siinä on viipymättä puututtava kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan havainnoissa todettuihin puutteisiin;

8.

korostaa kuitenkin, että sisäiset jännitteet Moldovan tasavallassa ovat erittäin voimakkaita, ja on sen vuoksi vahvasti sitä mieltä, että on pikaisesti perustettava riippumaton tutkintakomitea, jossa on mukana EU ja Euroopan neuvoston yhteydessä toimivan kidutuksen vastaisen komitean edustajia sekä riippumattomia asiantuntijoita, jotta voidaan varmistaa tutkinnan puolueettomuus ja avoimuus;

9.

vaatii, että kaikki ne, joiden todetaan olleen vastuussa raaoista väkivaltaisuuksista pidätettyjä kohtaan, on tuotava oikeuden eteen; toteaa lisäksi, että tutkintakomitean havaintojen perusteella olisi toteutettava Moldovan tasavallan oikeusjärjestelmän ja poliisivoimien tosiasiallinen uudistus;

10.

vaatii erityistutkinnan toteuttamista niiden henkilöiden tapauksista, jotka saivat surmansa vaalien jälkeisten tapahtumien yhteydessä, sekä kaikista väitetyistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä säilöönoton ja poliittisista syistä tehtyjen pidätysten, kuten Anatol Mătăsarun ja Gabriel Statin pidätysten, yhteydessä;

11.

tuomitsee Moldovan viranomaisten harjoittaman toimittajiin, kansalaisyhteiskunnan edustajiin ja oppositiopuolueisiin kohdistuvan häirinnän, erityisesti toimittajien pidätykset ja karkotukset, verkkosivustoille ja televisioasemille pääsyn estämisen, propagandalähetykset julkisilla kanavilla sekä julkisten tiedotusvälineiden käytön epäämisen opposition edustajilta; katsoo, että kyseiset toimet ovat omiaan eristämään Moldovan tasavallan kotimaisilta ja kansainvälisiltä tiedotusvälineiltä sekä kansalaisten harjoittamalta valvonnalta; pitää valitettavana, että tällaista sensuuria on jatkettu sisäministerin ja oikeusministerin kansalaisjärjestöille, poliittisille puolueille ja joukkotiedotusvälineille lähettämissä kirjeissä, ja tuomitsee sen;

12.

pitää erittäin valitettavana, että Moldovan viranomaiset päättivät karkottaa Romanian suurlähettilään ja ottaa käyttöön kyseisen EU:n jäsenvaltion kansalaisia koskevan viisumipakon; on ehdottomasti sitä mieltä, ettei EU:n kansalaisten syrjintää heidän kansalaisuutensa perusteella voida hyväksyä, ja kehottaa Moldovan viranomaisia palauttamaan viisumivapauden Romanian kansalaisille;

13.

kehottaa neuvostoa ja komissiota samalla tarkistamaan EU:n Moldovan tasavaltaa koskevaa viisumijärjestelmää, jotta voidaan lieventää viisumien myöntämistä Moldovan kansalaisille koskevia ehtoja, erityisesti taloudellisia ehtoja, ja parantaa matkajärjestelyjen sääntelyä; toivoo kuitenkin, etteivät Moldovan kansalaiset käytä parantuneita viisumi- ja matkajärjestelyjä hyväkseen aloittaakseen laajamittaista maastamuuttoa vaan että he haluavat aktiivisesti osallistua kotimaansa kehittämiseen;

14.

huomauttaa, että väitteet, joiden mukaan eräs EU:n jäsenvaltio oli osallisena tapahtumissa, vaikuttavat perusteettomilta ja ettei niistä keskusteltu eikä niitä toistettu ad hoc -valtuuskunnan kokouksissa Moldovan tasavallassa;

15.

pyytää välitöntä ja kattavaa näyttöä mielenosoittajien oletetusti rikollisia toimia ja ulkomaiden hallitusten osallisuutta koskevien Moldovan hallituksen väitteiden tueksi;

16.

panee merkille Moldovan viranomaisten lausunnot, joiden mukaan on käynnistetty rikosoikeudellinen menettely ”valtiovallan anastamista koskevasta yrityksestä 7. huhtikuuta 2009”, ja vaatii, että tutkinta suoritetaan avoimesti ja että siinä selvitetään kaikki Moldovan viranomaisten esittämät väitteet, jotka koskevat yhden tai useamman kolmannen maan mahdollista osallisuutta näihin tapahtumiin;

17.

tuomitsee kaikenlaiset väkivaltaisuudet ja tihutyöt mutta ei voi hyväksyä, että kaikki mielenilmaukset tulkitaan rikoksiksi ja väitetyksi ”perustuslainvastaiseksi salajuoneksi”; on sitä mieltä, että rauhanomaisten mielenilmausten taustalla olivat pitkälti vaalien oikeudenmukaisuutta koskevat epäilyt, epäluottamus julkisia instituutioita kohtaan sekä tyytymättömyys Moldovan tasavallan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen;

18.

katsoo, että rakentava vuoropuhelu oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa on ainoa ratkaisu Moldovan tasavallan nykyiseen tilanteeseen;

19.

korostaa, että uusien vaalien järjestämiseksi opposition ja hallituksen on päästävä yksimielisyyteen vaaliprosessin konkreettisista parannuksista;

20.

korostaa jälleen oikeuslaitoksen riippumattomuuden merkitystä ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan kaikkien tiedotusvälineiden, myös Radio Television Moldovan, toimituksellinen riippumattomuus, lopettamaan ProTV-televisiokanavaan kohdistuvan pelottelun ja sen toimiluvan jatkamiseen liittyvät uhkaukset sekä tekemään Moldovan vaalilakiin huomattavia parannuksia, sillä nämä seikat ovat olennainen osa tulevaa vaaliprosessia ja demokratian lujittamista Moldovan tasavallassa;

21.

pitää valitettavana, ettei Moldovan hallitus pyrkinyt helpottamaan ulkomailla asuvien Moldovan kansalaisten äänestämistä Euroopan neuvoston Venetsian komission ehdotusten mukaisesti; kehottaa Moldovan viranomaisia ryhtymään aikanaan tarvittaviin toimiin, jotta tämä tavoite toteutuisi;

22.

korostaa, että Etyj/ODIHR:n alustava raportti vaalien kulusta poikkeaa huomattavasti useiden moldovalaisten kansalaisjärjestöjen esittämistä väitteistä, joiden mukaan vaaleissa esiintyi laajoja sääntöjenvastaisuuksia; huomauttaa, että tällaiset poikkeamat on otettava huomioon, kun tulevaisuudessa tarkastellaan Etyj/ODIHR:n vaalitarkkailutoimia ja EU:n osallistumista kansainvälisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin;

23.

katsoo, että jotta EU säilyttäisi uskottavuutensa Moldovan tasavallan kansalaisten silmissä, sen olisi osallistuttava nykyisen tilanteen selvittämiseen ennakoivasti, perusteellisesti ja kattavasti; kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta lähettää Moldovan tasavaltaan oikeusvaltioperiaatetta käsittelevä valtuuskunta, joka voisi avustaa lainvalvontaviranomaisia uudistusprosessissa erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen osalta;

24.

korostaa, että neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan naapuruusohjelmaa ja etenkin uutta itäisen kumppanuuden ohjelmaa, jotta voidaan lisätä vakautta, parantaa hallintoa ja tasapainottaa talouskehitystä Moldovan tasavallassa ja muissa unionin itäisissä rajavaltioissa;

25.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Moldovan tasavallalle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alalla annettava EU:n rahoitus on entistä laajakantoisempaa, erityisesti hyödyntämällä täysimääräisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä sekä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä; kehottaa komissiota toimittamaan sille yksityiskohtaisen kertomuksen kaikkien EU:n varojen käytöstä Moldovan tasavallassa siten, että erityisenä painopisteenä ovat hyvään hallintoon ja demokratiakehitykseen osoitetut varat;

26.

kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan Moldovan tasavallassa olevan EU:n erityisedustajan asemaa sekä toiminta-alan että keinojen osalta;

27.

toistaa tukevansa Moldovan tasavallan alueellista koskemattomuutta ja huomauttaa, että EU:lla on oltava entistä vahvempi asema Transnistrian kysymyksen ratkaisemisessa;

28.

korostaa jälleen, että Euroopan unionin on tehtävä kaikki voitavansa aidosti eurooppalaisen tulevaisuuden tarjoamiseksi Moldovan tasavallan kansalaisille; kehottaa kaikkia Moldovan tasavallan poliittisia voimia ja Moldovan kumppaneita olemaan käyttämättä nykyistä epävakaata tilannetta hyväkseen Moldovan EU-jäsenyyteen suuntautuneen kehityksen kariuttamiseksi;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille sekä Moldovan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.


(1)  EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 398.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/60


Torstai 7. toukokuuta 2009
Vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka

P6_TA(2009)0385

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2008 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2008/2336(INI))

2010/C 212 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin kymmenennen vuosittaisen ihmisoikeusraportin (2008) (neuvoston asiakirja 14146/1/2008),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaankuuluvat kansainväliset ihmisoikeusvälineet (1),

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan,

ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

ottaa huomioon alueelliset ihmisoikeusvälineet ja erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, Afrikan naisten oikeuksia koskevan valinnaisen pöytäkirjan, ihmisoikeuksia koskevan amerikkalaisen yleissopimuksen ja arabivaltioiden ihmisoikeuksia koskevan peruskirjan,

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Gazan alueen tilanteesta (2) sekä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 27. tammikuuta 2009 antamat päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annetut parlamentin päätöslauselmat (3),

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen ja Euroopan unionin vuoden 2005 suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi (4),

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (Euroopan ihmisoikeussopimus) liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa koskevan pöytäkirjan nro 13,

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistusten vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (kidutuksen vastainen yleissopimus),

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (5),

ottaa huomioon AKT-EY-kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen (6),

ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (7) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva rahoitusväline),

ottaa huomioon edelliset päätöslauselmansa maailman ihmisoikeuksista,

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 ja 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) viidennestä (8) ja seitsemännestä (9) istunnosta ja UNHRC:ta koskevien neuvottelujen tuloksista,

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (10),

ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 (11) ja 26. huhtikuuta 2007 (12) antamansa päätöslauselmat aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,

ottaa huomioon naisten sukupuolielinten silpomisesta 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman (13), jossa todetaan, että kaikenlainen naisten sukupuolielinten silpominen, olipa se minkä asteista tahansa, on naiseen kohdistuva väkivallanteko, joka loukkaa naisten perusoikeuksia,

ottaa huomioon ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (14), sekä naisten oikeudet, jotka on erikseen otettava huomioon kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa,

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (15) EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa,

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (16),

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta internetissä (17),

ottaa huomioon kaikki antamansa päätöslauselmaesitykset ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

ottaa huomioon Lissabonissa joulukuussa 2007 järjestetyn Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumin,

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö ja valtaosa sen jäsenvaltioista allekirjoittivat 30. maaliskuuta 2007 ja jossa esitetään velvoite sisällyttää vammaisten henkilöiden edut ja huolenaiheet kolmansiin maihin kohdistuviin ihmisoikeustoimiin,

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien puolustajia koskevan päätöslauselman sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta tarkastelevan erityisedustajan toimet,

ottaa huomioon joulukuussa 2006 tehdyn jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (18), lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, ihmisoikeuksien puolustajista sekä kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta, muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta, ihmisoikeusvuoropuhelusta kolmansien maiden kanssa, lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjinnän muotojen torjumisesta,

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet (19),

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema (20),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0264/2009),

A.

katsoo, että ihmisoikeudet ja niiden suojelu perustuvat ihmisarvon tunnustamiseen; katsoo, että olisi palautettava mieliin tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien julistuksen alkusanat ovat seuraavat: ”ihmisperheen kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa”,

B.

katsoo, että oikeudenmukaisuus, vapaus, demokratia ja oikeusvaltioperiaate saavat alkunsa ihmisarvon aidosta tunnustamisesta, ja katsoo, että tämä tunnustaminen on kaikkien ihmisoikeuksien perusta,

C.

toteaa, että neuvoston ja komission laatimassa Euroopan unionin kymmenennessä ihmisoikeusraportissa (2008) esitetään yleiskatsaus EU:n toimielinten toiminnasta ihmisoikeuksien alalla Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella,

D.

pyrkii tällä päätöslauselmalla tutkimaan ja arvioimaan komission, neuvoston ja parlamentin ihmisoikeustoimia ja tietyissä tapauksissa esittämään rakentavaa kritiikkiä,

E.

katsoo, että Euroopan unionin omalla ihmisoikeustilanteella on välitön vaikutus sen uskottavuuteen ja kykyyn panna täytäntöön tehokasta ulkoista ihmisoikeuspolitiikkaa,

F.

katsoo, että myös merkittävien kauppakumppanien osalta kahdenvälisiä tai alueellisia kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja sopimusten täytäntöönpanossa on pyrittävä kiinnittämään entistä enemmän huomiota perusihmisoikeuksien ja erityisesti poliittisten oikeuksien kunnioittamiseen,

G.

katsoo, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisten sopimusten ihmisoikeuslausekkeita on kunnioitettava,

H.

katsoo, että ihmisoikeuksia edistäviin toimitapoihin kohdistuu maailman eri alueilla edelleen uhkia, sillä ihmisoikeusrikkomuksiin liittyy väistämättä niihin syyllistyneiden pyrkimys heikentää ihmisoikeuksia edistävien toimitapojen vaikutusta erityisesti valtioissa, joissa vallassa olevan epädemokraattisen hallituksen säilyttäminen edellyttää ihmisoikeusrikkomuksia,

1.

katsoo, että EU:n on edistettävä johdonmukaista ja yhtenäistä politiikkaa ihmisoikeuksien ylläpitämiseksi ja edistämiseksi kaikkialla maailmassa, ja korostaa tarvetta harjoittaa tätä politiikkaa entistä tehokkaammin;

2.

vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että parannuksen aikaansaamiseksi ihmisoikeuksien edistämisessä EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) on vahvistettava ja että on varmistettava ihmisoikeuksien edistämisen täytäntöönpano YUTP:n ensisijaisena tavoitteena EU:n instituutioiden vuoropuheluissa ja suhteissa minkä hyvänsä maailman valtion kanssa, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa esitetään;

3.

kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään entistä voimakkaammin parantamaan Euroopan unionin valmiuksia vastata nopeasti kolmansien maiden ihmisoikeusrikkomuksiin; korostaa EU:n tärkeää asemaa ihmisoikeuksia koskevissa asioissa nykymaailmassa ja odotusten kasvamista asiassa tämän aseman mukaisesti; edellyttää, että EU:n kanta on sama ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevassa EU:n ulkopolitiikassa sekä EU:n rajojen sisäpuolella harjoitettavassa politiikassa;

4.

kehottaa valvomaan mahdollisimman tehokkaasti ihmisoikeuksia koskevan lausekkeen noudattamista Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa tekemissä sopimuksissa ja sisällyttämään kyseisen lausekkeen järjestelmällisesti myöhempiin sopimuksiin; muistuttaa, että ihmisoikeuksia koskeva lauseke on olennainen osa sopimusta, ja sitä olisi sovellettava sopimuksen kaikkiin määräyksiin; painottaa vielä kerran, että lauseketta on täydennettävä järjestelmällisesti todellisella toimeenpanomekanismilla;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2008

5.

korostaa Euroopan unionin vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa ja tunnustaa, että asian osalta EU:n toimielinten toimien osuus on ollut myönteinen;

6.

toistaa esittämänsä pyynnön, että toimitapojen arviointia varten toimitetaan entistä enemmän ja parempaa tietoa, ja että yleisen lähestymistavan parantamiseksi ehdotetaan tekijöitä ja suuntaviivoja, minimoimaan sen mahdolliset ristiriitaisuudet ja politiikan ensisijaisia tavoitteita mukautetaan valtiokohtaisesti maakohtaisen ihmisoikeusstrategian tai ainakin ihmisoikeuksia koskevan luvun laatimiseksi maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin; toistaa ihmisoikeuksia koskevien Euroopan unionin toimintatapojen, välineiden ja aloitteiden käytön ja tulosten säännöllistä arviointia koskevan kehotuksensa; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään erityisiä määrällisesti ilmaistavia indeksejä ja kriteereitä näiden toimintatapojen tehokkuuden mittaamiseksi;

7.

suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission vuoden 2008 raportin julkiseen esittämiseen 4. marraskuuta 2008 pidetyssä parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan kokouksessa, joka on samaan aikaan 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien julistuksen 60. vuosipäivän kanssa, ja sen esittämiseen täysistunnossa samana päivänä kun kiinalaiselle Hu Jialle annettiin mielipiteenvapauden Saharov-palkinto;

8.

kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota määrittämään ”erityistä huolta aiheuttavat valtiot”, joissa ihmisoikeuksien edistäminen on erityisen vaikeaa, ja samoin valtiot, joissa ihmisoikeuksia rikotaan, ja kehittämään tätä varten kriteerit, joiden avulla voidaan mitata valtioiden ihmisoikeustilannetta, jotta voidaan vahvistaa erityisiä ensisijaisia poliittisia tavoitteita;

9.

kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan tehokkaammin vuosittaisen ihmisoikeusraportin levittämiseksi ja toimittamiseksi mahdollisimman laajalle yleisölle; kehottaa myös toteuttamaan julkisia tiedotuskampanjoita, joilla Euroopan unionin asema alalla saatetaan näkyvämmäksi;

10.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään säännöllisiä tutkimuksia ihmisoikeuksiin liittyvien Euroopan unionin toimien vaikutuksen ja toimia koskevan tiedon arvioimiseksi yhteiskunnassa;

11.

ottaa huomioon, että raportista ilmenee, että vaikka useissa jäsenvaltioissa on tehty tutkimuksia, Euroopan unioni ei ole suorittanut arviointia jäsenvaltioiden toteuttamista toimista, jotka koskevat terrorismin torjuntaa Yhdysvaltain hallituksen harjoittamassa politiikassa George Bushin presidenttikaudella;

12.

kehottaa Perun kongressissa huhtikuussa 2008 yksimielisesti hyväksytyn päätöslauselman mukaisesti neuvostoa harkitsemaan Movimiento Revolucionario Túpac Amaru (MRTA) -järjestön sisällyttämistä terroristijärjestöjä koskevaan yhteisön luetteloon;

13.

korostaa, että maahanmuuttopolitiikan katsotaan maailmassa laajalti levinneen mielipiteen mukaan olevan haaste Euroopan unionin ihmisoikeuksia koskevan ulkoisen toiminnan uskottavuudelle;

Neuvoston ja komission toiminta ihmisoikeuksien alalla kansainvälisillä foorumeilla

14.

katsoo, että neuvoston ihmisoikeussihteeristön määrällinen ja laadullinen kehittäminen antaisi Euroopan unionille mahdollisuuden parantaa profiiliaan ihmisoikeuksien edistämisessä ja niiden kunnioittamisen varmistamisessa ulkopolitiikassaan; olettaa, että myös komission varapuheenjohtajana toimivan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tuleva nimitys lisää huomattavasti EU:n johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan;

15.

pitää keskeisenä sitä, että vastaisuudessa kaikkien Euroopan unionin erityisedustajien toimeksiannoissa mainitaan erityisesti ihmisoikeuksien edistäminen ja niiden kunnioittamisen varmistaminen, ottaen huomioon ihmisoikeusasioiden merkityksen konflikteissa ja niiden jälkeen;

16.

toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen rohkaista Euroopan unionin jäsenvaltioita ja sellaisia kolmansia maita, joiden tulevasta liittymisestä tai suhteiden vahvistamisesta neuvotellaan, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat sekä toimimaan yhteistyössä ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten menettelyjen ja järjestelyjen kanssa; pyytää erityisesti, että Euroopan unioni ja YK:n ihmisoikeusneuvosto allekirjoittavat keskenään puitesopimuksen kaikkia jäsenvaltioita yhdistävien Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi;

17.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan voimakkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön yleiseksi ratifioimiseksi ja sen edellyttämän kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön laatimiseksi kansainvälisestä rikostuomioistuimesta 16 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP (21) ja sen jatkotoimena toteutettavan vuonna 2004 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti; kehottaa ulottamaan nämä pyrkimykset myös kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon, sillä sopimus on kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeä työväline; kehottaa ulottamaan nämä pyrkimykset myös kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon, sillä sopimus on kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeä työväline; on tyytyväinen siihen, että Madagaskarin, Cooksaarten ja Surinamin ratifioitua Rooman perussäännön vuonna 2008 sopimusvaltioiden määrä nousi 108:aan heinäkuussa 2008; kehottaa Tšekin tasavaltaa, ainoaa Euroopan unionin jäsenvaltiota, joka ei vielä ole ratifioinut Rooman perussääntöä, lopultakin tekemään sen viipymättä (22); kehottaa Romaniaa purkamaan Yhdysvaltojen kanssa tekemänsä kahdenvälisen koskemattomuussopimuksen;

18.

kehottaa kaikkia EU:n puheenjohtajavaltioita ottamaan esiin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen kaikissa EU:n huippukokouksissa sekä kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, EU:n ja Venäjän huippukokous sekä EU:n ja Kiinan vuoropuhelu mukaan luettuna, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja tekemään kahdenvälisiä sopimuksia tuomioiden täytäntöönpanosta sekä todistajien ja uhrien suojelusta; pitää tärkeänä EU:n ja kansainvälisen rikostuomioistuimen välistä yhteistyö- ja avunantosopimusta ja kehottaa sen perusteella Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan rikostuomioistuimelle kaiken tarvittavan tuen, myös kentällä annettavan tuen, sen meneillään olevissa tutkimuksissa; ilmaisee tyytyväisyytensä Belgian ja Portugalin antamaan apuun Jean-Pierre Memban toukokuussa 2008 tapahtuneen pidätyksen ja kansainväliselle rikostuomioistuimelle luovuttamisen yhteydessä;

19.

kehottaa Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; vaatii, että yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja katsotaan sen erottamattomaksi osaksi ja kehottaa liittymään samanaikaisesti yleissopimukseen ja pöytäkirjaan (23);

20.

korostaa tarvetta lujittaa edelleen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiin niiden toiminnassa erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla vuonna 2009, myös UNHRC:n, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen, Euroopan kehitys- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ministerineuvoston ja Euroopan neuvoston työskentelyssä;

21.

ilmaisee tyytyväisyytensä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä (EIDHR) rahoitettuun ihmisoikeuksien puolustajien konferenssiin, joka pidettiin Euroopan parlamentissa Brysselissä 7.–8. lokakuuta 2008, merkittävänä Euroopan parlamentin, komission ja Yhdistyneiden Kansakuntien toimielinten välisenä aloitteena, jolla juhlistettiin maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen 60. vuosipäivää;

22.

on tyytyväinen Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston väliseen yhteistyöhön toukokuussa 2007 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä; on tyytyväinen EU:n puheenjohtajavaltion, komission, Euroopan neuvoston pääsihteerin ja Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajan välisiin 23. lokakuuta 2007 ja 10. maaliskuuta 2008 järjestettyihin neljänvälisiin kokouksiin; vahvistaa yhteistyön tehostamisen merkityksen ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja pluralistisen demokratian aloilla, jotka ovat molempien organisaatioiden, kuten myös kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, yhteisiä arvoja;

23.

pitää myönteisenä komission ja Euroopan neuvoston välillä 18. kesäkuuta 2008 allekirjoitettua sopimusta yhteistyöstä EU:n perusoikeusvirastossa; korostaa, että sopimukseen sisältyy määräyksiä säännöllisten kokousten järjestämisestä, tietojen vaihdosta ja toiminnan koordinoinnista;

24.

on tyytyväinen siihen, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin 19.–30. toukokuuta 2008 pidetyssä Dublinin diplomaattisessa konferenssissa; ilmaisee huolensa siitä, etteivät kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot allekirjoittaneet sopimusta 3. joulukuuta 2008 Oslossa pidetyssä allekirjoituskonferenssissa, ja kehottaa niitä allekirjoittamaan sopimuksen mahdollisimman pian (24); toteaa, että yleissopimuksessa määrätään kaikille luvattoman suurta vahinkoa siviileille aiheuttaville rypäleammuksille välitön ja ehdoton kielto;

25.

ilmaisee tyytyväisyytensä Serbian tekemään yhteistyöhön Radovan Karadžićin pidättämisessä ja luovuttamisessa entisen Jugoslavian alueen kansainväliseen rikostuomioistuimeen; panee huolestuneena merkille, että Ratko Mladić ja Goran Hadžić ovat edelleen vapaina, eikä näitä ole saatettu entisen Jugoslavian alueen kansainväliseen rikostuomioistuimeen; kehottaa tämän osalta Serbian viranomaisia varmistamaan täysimääräisen yhteistyön tuomioistuimen kanssa, sillä sen on johdettava kaikkien syytettyjen pidätykseen ja luovuttamiseen, jotta vakautus- ja assosiaatiosopimus voidaan ratifioida;

26.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisissä rikosoikeusjärjestelmissä ja erityisesti saattamaan oikeutta pakoilevat syytteeseen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että Sudan on jatkuvasti epäonnistunut Ahmad Muhammad Harunin (”Ahmad Harun”) ja Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin (”Ali Kushayb”) pidättämisessä ja luovuttamisessa kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja lyönyt laimin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1593 asetettujen velvoitteiden noudattamisen; tuomitsee jyrkästi vastatoimet, joita Sudan toteuttaa kansainvälinen rikostuomioistuin annettua presidentti al-Bashiria koskevan pidätysmääräyksen, ja ilmaisee syvän huolensa viimeaikaisista kovista toimista ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, kuten kesäkuussa 2008 tapahtuneesta Mohammed el-Sarin pidättämisestä ja tuomitsemisesta 17 vuoden vankeusrangaistukseen hänen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tekemänsä yhteistyön vuoksi; pitää myönteisenä tärkeimmän oppositioryhmän Popular Congress Partyn (PCP) johtajan Hassan al-Turabin vapauttamista hänen oltua pidätettynä kaksi kuukautta lausunnon johdosta, jossa hän kehotti presidentti al-Bashiria kantamaan poliittisen vastuun Darfurissa tehdyistä rikoksista; palauttaa myös mieleen 22. toukokuuta 2008 Sudanista ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta antamansa päätöslauselman (25) ja kehottaa jälleen kerran EU:n puheenjohtajavaltioita ja jäsenvaltioita lunastamaan EU:n maaliskuussa 2008 antamassa julkilausumassa sekä neuvoston kesäkuussa 2008 tekemissä päätelmissä annetut lupaukset, joiden mukaan ”EU on valmis harkitsemaan toimia niitä henkilöitä vastaan, jotka eivät tee yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, mikäli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1593 asetettua velvoitetta tehdä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa edelleen laiminlyödään”;

27.

ilmaisee tyytyväisyytensä kansainvälisen rikostuomioistuimen kaikkien aikojen ensimmäisen oikeudenkäynnin käynnistymiseen 26. tammikuuta 2009 Kongon demokraattisen tasavallan (DRC) Thomas Lubangaa vastaan ja huomauttaa, että se on kansainvälisen rikosoikeuden historian ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa uhrit osallistuvat aktiivisesti oikeudenkäyntimenettelyyn; kehottaa tässä yhteydessä kansainvälistä rikostuomioistuinta tehostamaan yhteistyöhön liittyvää toimintaansa, jotta kriisissä olevien maiden yhteisöt saadaan mukaan rakentavaan vuorovaikutukseen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, millä pyritään lisäämään tietämystä tuomioistuimen toimivaltuuksista ja saamaan niille tukea, vastaamaan odotuksiin ja antamaan kyseisille yhteisöille mahdollisuudet seurata ja ymmärtää kansainvälistä rikosoikeudellista prosessia; ilmaisee tyytyväisyytensä DRC:n tekemään yhteistyöhön Thomas Lubangan, Germain Katangan ja Mathieu Ngudjolon luovuttamisessa kansainväliselle rikostuomioistuimelle; pahoittelee kuitenkin, että kansainvälisen rikostuomioistuimen Bosco Ntagandaa koskevaa pidätysmääräystä ei ole vielä pantu toimeen, ja kehottaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostoa tulevissa kokouksissaan vaatimaan Bosco Ntagandan välitöntä pidättämistä ja luovuttamista kansainväliselle rikostuomioistuimelle; toteaa huolestuneena, että Kongon demokraattisen tasavallan jo valmiiksi räjähdysaltis tilanne on entisestään kärjistynyt Lord's Resistance Armyn (LRA) uusien hyökkäysten seurauksena, joissa 24. joulukuuta 2008 ja 13. tammikuuta 2009 välisenä aikana Kongon demokraattisen tasavallan pohjoisosissa surmattiin julmasti vähintään 620 siviiliä ja siepattiin yli 160 lasta; painottaa näin ollen, että LRA:n komentajat on pikaisesti pidätettävä, kuten parlamentin 21. lokakuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa Joseph Konyn syytteeseenpanosta ja saattamisesta kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen vaadittiin (26); panee huolestuneena merkille, ettei kansainvälisen rikostuomioistuimen Ugandan Lord's Resistance Armyn (LRA) neljää jäsentä koskevia etsintäkuulutuksia ole vieläkään pantu täytäntöön;

28.

panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen uuden hallinnon ensimmäiset kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat lupaavat lausunnot, joissa tunnustetaan, että kansainvälisestä rikostuomioistuimesta näyttää olevan tulossa merkittävä ja uskottava väline Kongossa, Ugandassa ja Darfurissa tapahtuneista hirmuteoista vastaavien ylimpien johtajien saattamiseksi vastuuseen (27), ja kehottaa Yhdysvaltoja palauttamaan allekirjoituksensa ja osallistumaan tiiviimmin kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan etenkin tekemällä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkinnan tai alustavan analyysin kohteena olevissa tilanteissa;

29.

panee jälleen kerran tyytyväisenä merkille Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista, jolla luodaan puitteet, joissa valtiot voivat suojella ja edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ilman syrjintää; kehottaa komissiota tämän vuoksi seuraamaan julistuksen täytäntöönpanoa erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla ja erityisesti kehottamaan samalla kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kiireesti kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen numero 169, jossa tuetaan kyseisessä julistuksessa esitettyjä periaatteita laillisesti sitovan välineen avulla; ilmaisee kuitenkin tyytyväisyytensä alkuperäiskansoja koskevaan komission toimintaan sekä komission ja ILO:n yhteisenä hallinnollisena hankkeena käynnistettyyn hankkeeseen nimeltä ”Alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksien edistäminen oikeudellisen neuvonannon, valmiuksien parantamisen ja vuoropuhelun avulla”; huomauttaa, että lähes kaksikymmentä vuotta ILO:n yleissopimuksen voimaantulon jälkeen vain kolme jäsenvaltiota, Tanska, Alankomaat ja Espanja, on ratifioinut sen; tukee tämän vuoksi aloitteita lisätä tietoisuutta tästä merkittävästä lainsäädäntövälineestä ja edistää sen mahdollisuuksia vaikuttaa maailmanlaajuisesti varmistamalla, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen;

30.

toistaa kehotuksensa romaneja koskevan eurooppalaisen puitestrategian laatimiseksi romaniyhteisöjen erityisen sosiaalisen tilanteen vuoksi Euroopan unionissa, ehdokasvaltioissa sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvissa valtioissa; ilmaisee tyytyväisyytensä komission ensimmäiseen romaniväestöä käsittelevään EU-tason huippukokoukseen, joka järjestettiin syyskuussa 2008 komission puheenjohtajan ja puheenjohtajavaltio Ranskan johdolla tavoitteena edistää tiukkaa sitoumusta romaniväestön konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen ja mekanismien luontiin, joiden avulla saataisiin aikaan parempi käsitys romanien tilanteesta kaikkialla Euroopassa;

31.

panee tyytyväisenä merkille jatkona rasismin vastaiselle maailmankonferenssille Durbanin tarkistuskonferenssissa 21. huhtikuuta 2009 saavutetun yksimielisyyden loppuasiakirjasta, jossa muun muassa suojellaan kansainvälisessä oikeudessa määritettyä ilmaisunvapautta, vahvistetaan ja tuetaan kehotusta suojella siirtolaisten oikeuksia ja tunnustetaan syrjinnän moninaiset ja pahentuvat muodot; tuomitsee presidentti Mahmoud Ahmadinejadinin puheen, jossa hän kyseenalaisti konferenssin hengen ja tarkoituksen eli rasismin kitkemisen; on tyytyväinen UNHRC:n merkittäviin istuntoihin sen toimiessa 21. huhtikuuta–2. toukokuuta 2008 ja 6.–17. lokakuuta 2008 toteutuneen Durbanin tarkistuskonferenssin valmistelevana komiteana;

32.

on pettynyt neuvoston johtajuuden puuttumiseen sekä jäsenvaltioiden kyvyttömyyteen sopia yhteisestä strategiasta rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden vastaisessa Durbanin jatkokonferenssissa, joka järjestettiin Genevessä 20.–24. huhtikuuta 2009 (Durban II); pahoittelee syvästi yhtenäisyyden ja yhteistyön puutetta erityisesti ottaen huomioon EU:n ulkopolitiikan odotettu tehostuminen EU:n uuden perussopimuksen alaisuudessa; kehottaa komissiota ja erityisesti neuvostoa selvittämään parlamentille, onko EU:n strategiaa suunniteltu ja miten on pyritty löytämään yhteinen linja, ja kehottaa kertomaan siitä, mitä on tapahtunut, sekä Durban II -konferenssin tuloksen seurauksista;

33.

on tyytyväinen komission maaliskuussa 2008 järjestämään EU:n lapsen oikeuksien foorumiin, jossa tarkasteltiin kadonneita lapsia koskevaa hälytysjärjestelmää sekä lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kiinnittäen erityisesti huomiota romanilapsiin;

34.

on tyytyväinen komission aloitteesta järjestettyyn, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksillä toteutettuun Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen 2008; toteaa jälleen kerran, että kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla on yhä merkittävämpi tehtävä eurooppalaisen identiteetin ja kansalaisuuden vaalimisessa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota esittämään strategioita kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi, edistämään toimivaltansa puitteissa Alliance of Civilisations -hankkeen tavoitteita ja jatkamaan poliittista tukeansa kyseiselle hankkeelle;

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto

35.

on tyytyväinen UNHRC:n toimintaan ja korostaa sen merkittävää asemaa koko YK:n rakenteessa sekä sen potentiaalia kehittää arvokkaat puitteet Euroopan unionin monenvälisille ihmisoikeuspyrkimyksille; toteaa, että uuden elimen on jatkettava työtään lisäuskottavuuden hankkimiseksi;

36.

korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tehtävät ovat UNHRC:n toiminnan tehokkuuden kannalta välttämättömiä;

37.

pitää myönteisenä yleisen määräaikaisarvioinnin käyttöönottoa ja ensimmäistä arviointikierrosta, joka toteutui huhti- ja toukokuussa 2008 ja päättyi UNHRC:n täysistunnossa kesäkuussa 2008 hyväksyttyihin tulosraportteihin; toteaa, että uuden mekanismin kahden ensimmäisen syklin täytäntöönpano vahvisti yleisen määräaikaisarvioinnin mahdollisuudet, ja uskoo, että yleisen määräaikaisarvioinnin täytäntöönpanolla saavutetaan lisää konkreettisia tuloksia ja parannuksia; kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti yleisen määräaikaisarvioinnin hankkeita ja kehottaa neuvostoa kuulemaan tässä asiassa parlamenttia;

38.

huomauttaa, että kuten UNHRC:n vuosittaisessa raportissa todetaan, EU:n jäsenvaltiot ovat vähemmistönä UNHRC:ssä; kehottaa EU:n toimielimiä ja omia jäsenvaltioitaan yhtenäiseen toimintaan tilanteen ratkaisemiseksi muodostamalla tarkoituksenmukaisia liittoutumia ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta puolustavien valtioiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa;

39.

kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan tämän osalta yhteistyötään muiden alueellisten ryhmien demokraattisten hallitusten kanssa UNHRC:n puitteissa tarkoituksena parantaa yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen sisältämien periaatteiden kunnioittamiseen tähtäävien aloitteiden onnistumismahdollisuuksia; kehottaa komissiota antamaan vuosikertomuksen, joka koskee äänestyskäyttäytymisestä YK:n ihmisoikeusäänestyksissä ja jossa analysoidaan, miten EU:n, sen jäsenvaltioiden ja muiden ryhmittymien toimintalinjat ovat vaikuttaneet äänestämiseen;

40.

kehottaa tehostamaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä vähemmistöjen oikeuksien edistämisen sekä alueellisten ja vähemmistökielten suojelemisen alalla käyttäen syrjinnän vastaisia lainsäädännöllisiä välineitä monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi;

41.

korostaa jälleen UNHRC:n erityismenettelyjen ja maakohtaisten toimien olennaista merkitystä; katsoo, että toimeksiantojen uusimisen on oltava avointa; on tyytyväinen YK:n erityismenettelyjä koskevaan uuteen käsikirjaan ja korostaa, että on edelleen pyrittävä nimittämään riippumattomia ja kokeneita ehdokkaita, jotka edustavat tasapuolisesti maantieteellisiä alueita ja sukupuolia; panee merkille maa- ja teemakohtaisten toimeksiantojen hiljattaisen kehityksen; on tyytyväinen hiljattain vahvistettuihin teemakohtaisiin toimeksiantoihin, jotka koskevat orjuuden nykymuotoja ja puhtaan juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta; ilmaisee tyytyväisyytensä Sudanin ihmisoikeustilanteen erityisedustajan toimeksiannon jatkamiseen kesäkuuhun 2009;

42.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Burmassa järjestettiin EU:n aloitteesta lokakuussa 2007 erityinen UNHRC-istunto, jonka johdosta kesäkuussa 2008 annetussa päätöslauselmassa tuomittiin ihmisoikeuksien jatkuvat ja järjestelmälliset rikkomukset sekä lapsisotilaiden värvääminen Burmassa ja kehotettiin Burman hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit;

Tulokset Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivojen osalta

43.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen lopullisen ratifioinnin viivästymisestä huolimatta Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisen valmisteluja on hyödynnettävä ennakoivasti jäsenvaltioiden ja komission valtuuskuntien ihmisoikeuksia koskevien lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi jakamalla rakenteita ja henkilöstöä todellisten ”Euroopan unionin lähetystöjen” luomiseksi;

44.

panee merkille puheenjohtajavaltioiden Slovenian ja Ranskan pyrkimykset viimeistellä lapsen oikeuksia koskevat Euroopan unionin ihmissoikeussuuntaviivat; odottaa saavansa tulevana vuonna luonnoksia erityisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joissa keskitytään keskeisten suuntaviivojen mukaisen holistisen ja kattavan lähestymistavan täytäntöönpanoon;

45.

katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että EU:n ulkomaanedustustot seuraavat ihmisoikeuskysymyksiä nykyistä järjestelmällisemmin esimerkiksi nimeämällä ihmisoikeuksien erityiskeskuksia ja sisällyttämällä ihmisoikeussuuntaviivat sekä niiden täytäntöönpano EU:n ulkomaanedustustojen henkilöstön koulutusohjelmiin;

Naisten tilanne, sukupuoleen perustuva väkivalta ja naismurhat

46.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Ranska asetti puheenjohtajakaudellaan vuoden 2008 jälkipuoliskolla naisten tilanteeseen liittyvät ongelmat uudeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisoikeuksia koskevissa Euroopan unionin toimissa; korostaa, että on erityisesti tarpeen voittaa sukupuoleen perustuvan väkivallan (naisten ympärileikkaus mukaan luettuna) ja naismurhien (sikiön sukupuoleen perustuvat abortit mukaan luettuna) aiheuttamat kärsimykset;

47.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tutkimaan syitä siihen, että kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt parantamaan Zimbabwen ihmisoikeuksien kannalta katastrofaalista tilannetta, laatimaan tehokkaampia toimia sekä tiedottamaan parlamentille, mihin toimiin ne aikovat ryhtyä, kun otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden laajat suhteet monien, erityisesti eteläisen Afrikan maiden kanssa;

48.

on tyytyväinen siihen, että 8. joulukuuta 2008 hyväksyttiin uudet suuntaviivat, joilla luotiin kattava strategia lujittamaan EU:n toimia naisten turvallisuuden lisäämiseksi, erityisesti konflikteista kärsivissä valtioissa sekä muissa valtioissa; pahoittelee kuitenkin sitä, että parlamenttia ei otettu tiiviimmin mukaan uusien suuntaviivojen luonnosteluun, ja pyytää tässä yhteydessä, että tulevaisuudessa luodaan Euroopan parlamentin kuulemismenettely, jota sovelletaan valmistelu- ja arviointivaiheessa sekä uusia suuntaviivoja tarkistettaessa;

49.

panee kuitenkin merkille, että naisten ihmisoikeuksiin liittyvien Euroopan unionin politiikkojen harjoittaminen ja toimien toteuttaminen ovat riittämättömiä; panee merkille, että näitä puutteita on heijasteltu neuvoston raportissa, mutta aihekohtaisia kysymyksiä arvioitaessa siinä ei mennä yksityiskohtiin;

Kuolemanrangaistus

50.

palauttaa mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä (päätöslauselma numero 62/149), jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä yleisesti; korostaa, että päätöslauselman lopussa kehotetaan kaikkia Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita keskeyttämään teloitukset kuolemanrangaistuksen kumoamiseksi;

51.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin puhemiehen, neuvoston ja komission puheenjohtajien EU:n puolesta ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ja ministerikomitean puheenjohtajien sekä Euroopan neuvoston pääsihteerin 10. lokakuuta 2008 allekirjoittamaan kuolemanrangaistuksen vastaiseen yhteiseen julistukseen, eurooppalaisena kuolemanrangaistuksen vastaisena päivänä, jota vietetään vuosittain 10. lokakuuta; toistaa, että kuolemanrangaistuksen kieltäminen on yksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan keskeisiä määräyksiä, sillä siinä todetaan selvästi: ”Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa”;

52.

on tyytyväinen EU:n kuolemantuomiota koskevien suuntaviivojen tarkistettuun ja päivitettyyn versioon; toistaa, että EU vastustaa kuolemantuomiota kaikissa olosuhteissa, ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen parantaa osaltaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien kehittymistä;

53.

kehottaa puheenjohtajavaltiota rohkaisemaan Italiaa, Latviaa, Puolaa ja Espanjaa, jotka ovat allekirjoittaneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan yleissopimukseen liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa koskevan pöytäkirjan nro 13, mutta eivät vielä ole ratifioineet sitä, tekemään sen; toteaa, että kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano olisi johdonmukaisempaa, jos jäsenvaltiot allekirjoittaisivat ja ratifioisivat nämä pöytäkirjat ja yleissopimukset;

54.

on tyytyväinen kuolemanrangaistuksen vähenemiseen, kun Ruanda ja Uzbekistan kumosivat sen kaikkien rikosten osalta vuonna 2008; on tyytyväinen Iranin rikoslakiluonnokseen, jossa kielletään kivitystuomiot, ja kehottaa Iranin parlamenttia hyväksymään rikoslain kivityksen täysimääräiseksi kieltämiseksi; tuomitsee sen, että Iranin oikeusjärjestelmässä edelleen tuomitaan kuolemaan ja teloitetaan alle 18-vuotiaita syytettyjä (ja etenkin niiden alaikäisten teloittamisen, joiden ainoa ”rikos” sharia-lain mukaan on homoseksuaalisuusiin tekoihin syyllistyminen); korostaa, että Iran on ainoa valtio, jossa vuonna 2008 teloitettiin nuorisorikollisia; ilmaisee syvän huolensa siitä, että ainakin 130 nuorisorikollista odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa Iranissa; tuomitsee jälleen kerran sen, että Iranin oikeusjärjestelmässä käytetään yhä enemmän kuolemantuomiota, minkä vuoksi Iran on heti Kiinan jälkeen toisena suurimman teloitusmäärän valtioiden luettelossa; panee merkille, ettei Guatemalassa ole määrätty yhtään kuolemantuomiota; korostaa kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että kuolemanrangaistuksia voidaan jälleen alkaa panna täytäntöön; kehottaa Guatemalan hallitusta pikemminkin sitoutumaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseen lykkäämiseen; on kuitenkin tyytyväinen presidentti Colomin maaliskuussa 2008 tekemiin päätöksiin, jotka voivat johtaa kuolemanrangaistuksen kumoamiseen Guatemalassa; ilmaisee huolensa kuolemanrangaistuksen säilyttämisestä Perun kansallisessa lainsäädännössä; panee merkille, että vuodesta 2007 alkaen korkein oikeus on tarkastellut kaikkia kuolemanrangaistustapauksia Kiinassa; on silti edelleen huolissaan siitä, että Kiina panee täytäntöön eniten teloituksia maailmassa; tuomitsee Valko-Venäjän kuolemanrangaistuskäytännöt, sillä Valko-Venäjä on Euroopan ainoa kuolemanrangaistusta edelleen käyttävä ja siten eurooppalaisten arvojen vastaisesti toimiva valtio;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

55.

kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaa (OPCAT), tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

56.

on edelleen huolestunut niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden aidosta sitoutumisesta ihmisoikeuksiin, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta edellä mainittua jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta; panee tyytyväisenä merkille, että Argentiina ratifioi yleissopimuksen toukokuussa 2008 ja kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet yleissopimusta, tekemään niin viipymättä (28);

57.

on tyytyväinen neuvoston huhtikuussa 2001 hyväksymien ja vuonna 2008 päivitettyjen kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettuun versioon, jolla pyritään tarjoamaan EU:lle tärkeä työväline käytettäväksi yhteydenpidossa kolmansien maiden kanssa kaikilla tasoilla sekä monenvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla jatkuvien pyrkimysten tukemiseksi ja vahvistamiseksi kidutuksen ja huonon kohtelun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi kaikkialla maailmassa; toistaa, että EU on sitoutunut tiukasti tukemaan kidutuksen ja julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun täysimääräistä kieltämistä;

58.

odottaa neuvoston ja komission vahvistavan yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa Euroopan laajuisen kidutuksesta ja muusta huonosta kohtelusta vapaan alueen luomiseksi selkeänä merkkinä siitä, että eurooppalaiset valtiot ovat sitoutuneet tiukasti poistamaan nämä käytännöt ennen kaikkea omien rajojensa sisällä, tarjoamalla näin maailman muille valtioille, joissa ei tällaisia käytäntöjä valitettavasti ole olemassa, esimerkin, jota seurata;

59.

on tyytyväinen kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua koskevien EU:n suuntaviivojen arviointiin, johon sisältyy uusia suosituksia ja täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla on määrä vahvistaa edelleen toimia tällä alalla; panee tyytyväisenä merkille parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle 28. kesäkuuta 2007 ja ihmisoikeuksia käsittelevälle neuvoston työryhmälle joulukuussa 2007 esitetyn tutkimuksen ”Kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpano” sisältämien suositusten sisällyttämisen; panee tyytyväisenä merkille suuntaviivojen täytäntöönpanon tarkastelusta tehdyt päätelmät; on tyytyväinen täytäntöönpanotoimenpiteisiin, joiden on määrä tarjota ohjeita EU:n lähetystöille ja komission valtuuskunnille; on tämän osalta tyytyväinen yksittäistapauksia koskevan toiminnan erityiskriteereihin ja pahoittelee sitä, ettei käytössä ole toimenpiteitä, joilla estetään henkilöiden siirtäminen valtioon, jossa näitä saattaa uhata kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus; kehottaa tässä suhteessa EU:ta jälleen kerran noudattamaan kansainvälisissä ja alueellisissa kidutusta ja huonoa kohtelua koskevissa välineissä esitettyjä sääntöjä ja normeja;

60.

on tyytyväinen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 4. maaliskuuta 2008 antamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevaan päätöslauselmaan 62/148, jonka osalta EU on ollut yhtenä aloitteentekijänä ja jossa muistutetaan, että vapaus kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta on perusoikeus, jota on suojeltava kaikissa olosuhteissa; panee merkille, että Euroopan unionin parlamenttien ihmisoikeusvaliokuntien verkosto kokoontui toisen kerran Euroopan parlamentissa 25. kesäkuuta 2008 keskittyen erityisesti kidutuksen torjumiseen, ja että kokoukseen osallistui Manfred Novak, YK:n erityisraportoija kidutuksen alalla;

61.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan virallisten yhteydenottojen käytäntöä kaikkien Euroopan unionin kansainvälisten kumppanien kanssa kidutuksen ja huonon kohtelun kieltävien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon osalta sekä jatkamaan kuntoutustukea kidutuksen uhreille; kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan kidutuksen ja huonon kohtelun torjumisen yhdeksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi erityisesti vahvistamalla Euroopan unionin suuntaviivojen ja kaikkien muiden EU:n välineiden, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen, täytäntöönpanoa ja varmistamalla, että jäsenvaltiot pidättyvät hyväksymästä sellaisten kolmansien maiden diplomaattisia vakuutuksia, joissa on olemassa todellinen uhka, että ihmisiä kidutetaan tai kohdellaan huonosti;

62.

pane merkille tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen 27 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 (29), jossa kielletään sellaisten välineiden vienti ja tuonti, joita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja joka tuli voimaan 30. heinäkuuta 2006; kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan arvioinnin asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa asetuksen soveltamisalaa;

63.

pahoittelee, että Kongon demokraattisessa tasavallassa on 1 350 000 asuinsijoiltaan siirtymään joutunutta ihmistä, joista 850 000 on Pohjois-Kivun alueella; painottaa jälleen kerran, että on pikaisesti käynnistettävä täysimittainen tutkimus niiden henkilöiden saattamiseksi oikeuden eteen, jotka ovat vastuussa siitä, että CNDP (National Congress for the People's Defence) ja Mai Mai -taistelijat surmasivat arviolta 150 ihmistä Kiwanjassa marraskuussa 2008; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan hallituksia antamaan täyden tukensa alueella olevalle MONUCille (YK:n Kongon demokraattisessa tasavallassa olevat tarkkailijajoukot) näiden täyttäessä rauhanturvatehtäväänsä ja pyrkimään suojelemaan alueen siviiliväestöä väkivallalta ja tähänastisilta julmuuksilta; kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota tukemaan tutkimusta päivittäin tapahtuvista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavista loukkauksista, kuten raiskauksista, ilman oikeudenkäyntiä toteutettavista teloituksista ja kidutuksesta, sekä tarpeesta ottaa käyttöön vahva EU:n strategia, joka edistäisi muutosta alueella;

64.

on edelleen syvästi huolissaan Zimbabwen vakavasta humanitaarisesta kriisistä, koleraepidemiasta sekä Mugaben hallinnon jatkuvasta kieltäytymisestä toimimasta tehokkaasti kriisin voittamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota tuomitsemaan jyrkästi Mugaben hallinnon toimet ja vahvistamaan Zimbabwen kansalle antamansa sitoumuksen pitkän aikavälin humanitaarisen avun ohjelman muodossa; tuomitsee Jestina Mukokon kaltaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten uhkailun ja pidätykset, joita Mugaben hallinto harjoittaa, ja kehottaa saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;

Lasten oikeudet

65.

korostaa jälleen kerran lapsia ja aseellisia selkkauksia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon suurta tarvetta; kehottaa kaikkia valtioita hyväksymään vuoden 2007 Pariisin sitoumukset lasten suojelemiseksi laittomalta värväämiseltä asevoimiin tai aseellisiin ryhmiin tai käyttämiseltä niissä;

66.

on tyytyväinen näiden suuntaviivojen 16. kesäkuuta 2008 hyväksyttyyn päivitettyyn version ja panee tyytyväisenä merkille, että EU on ohjeistanut suurlähettiläitä laatimaan yksittäiset strategiat 13 ensisijaisen valtion osalta suuntaviivoissa määritettyjen kuuden uuden teemakohtaisen kohdan toteuttamiseksi: värvääminen, tappaminen ja vammauttaminen, kouluja ja sairaaloita vastaan tehdyt hyökkäykset, humanitaarisen avun estäminen, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, väkivalta ja hyväksikäyttö;

67.

ilmaisee tyytyväisyytensä Eurooppa-neuvoston lasten ja erityisesti aseellisiin selkkauksiin joutuneiden lasten oikeuksista kesäkuussa 2008 antamiin päätelmiin; panee merkille, että Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään ihmisoikeus-, turvallisuus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan ja -ohjelmien johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja koordinoinnin varmistamiseksi, jotta aseellisten konfliktien lapsiin kohdistuvia lyhytaikaisia ja keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia käsitellään tehokkaasti, kestävästi ja kattavasti;

68.

on tyytyväinen kesäkuussa 2008 annettuun EU:n tarkistettuun tarkistusluetteloon, jolla pyritään sisällyttämään aseellisista selkkauksista kärsivien lasten suojelu Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan; pane merkille, että tähän sisältyy merkittäviä parannuksia, jotka koskevat erityisesti lastensuojelun määritelmän kehittämistä, erityistä aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia koskevaa koulutusta, seurantaa ja raportointia, näkyvyyden ja tietoisuuden lisäämistä, mahdollisuutta saada erityisasiantuntemusta paikan päälle sekä operaatioiden ja Brysselin välisen asiantuntijoiden viestinnän tehostamista;

69.

on tyytyväinen puheenjohtajavaltion aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia koskeviin aloitteisiin; panee merkille puheenjohtajavaltio Slovenian huhtikuussa 2008 järjestämän konferenssin nimeltä ”Vaikutusten lisääminen paikan päällä – kansalaisjärjestöjen ja EU:n yhteistyö aseellisista selkkauksista kärsivien lasten teemakohtaisella alalla”;

70.

panee merkille YK:n yleiskokouksen 22. helmikuuta 2008 antaman päätöslauselman lapsista ja aseellisista selkkauksista sekä YK:n pääsihteerin erityisedustajan raportin; tuomitsee jyrkästi lasten värväämisen ja käyttämisen aseellisissa selkkauksissa Tšadissa ja Irakissa;

71.

on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston lapsia ja aseellisia selkkauksia käsittelevän työryhmän vuosikertomukseen ja päätelmiin; tuomitsee jyrkästi vakavat lasten oikeuksien rikkomukset ja lasten jatkuvan käytön aseellisissa selkkauksissa Sri Lankassa, Burmassa, Filippiineillä, Somaliassa, Kongossa ja Burundissa;

72.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että 16 Euroopan unionin jäsenvaltiota (30) on allekirjoittanut aseellisesta väkivallasta ja kehityksestä annetun Geneven julkilausuman, minkä ansiosta sopimusvaltioita on nyt 97; kehottaa niitä yhtätoista Euroopan unionin jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet Geneven julkilausumaa, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

73.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja ratifioineet lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valinnaisia pöytäkirjoja, tekemään sen viipymättä (31);

74.

on tyytyväinen siihen, että komissio käynnisti vuonna 2008 erityisohjelman ”Investointi ihmisiin” yhteydessä ehdotuspyynnön, joka koski aseellisista selkkauksista kärsiviä lapsia ja lapsikauppaa koskevia kansalaisjärjestöjen hankkeita; kehottaa komissiota edelleen kiinnittämään erityistä huomiota aseellisista selkkauksista kärsivien lasten tilanteeseen;

Ihmisoikeuksien puolustajat

75.

ilmaisee tyytyväisyytensä 7.–8. lokakuuta 2008 pidettyyn ihmisoikeuksien puolustajien konferenssiin; toistaa EU:n sitoumuksen suojella entistä paremmin ihmisoikeuksien puolustajia näiden pyrkiessä toteuttamaan käytännössä yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa esitettyä näkemystä;

76.

kiinnittää huomiota miljooniin lapsiin koko maailmassa kohdistuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa estääkseen ja torjuakseen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, suojelemaan tällaisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden oikeuksia sekä edistämään kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa;

77.

on tyytyväinen ministerikomitean 6. helmikuuta 2008 antamaan julkilausumaan Euroopan neuvoston toimista ihmisoikeuksien puolustajien suojelun parantamiseksi ja näiden toiminnan edistämiseksi;

78.

on tyytyväinen Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vuonna 2006 perustamaan ihmisoikeuksien puolustajien seurantakeskukseen (ODIHR), jonka tavoitteena on valvoa ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta kaikissa ETYJin jäsenmaissa; rohkaisee yleisesti EU:n toimielimiä vahvistamaan tukeansa ihmisoikeuksien puolustajille Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteyteen perustettavan seurantakeskuksen avulla, jotta voidaan parantaa yksittäisten tapausten seuraamista sekä koordinointia muiden kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen kanssa;

79.

suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen vuonna 2008 annettuun tarkistettuun versioon; korostaa, että siihen on sisällytetty määräyksiä, joilla on tarkoitus parantaa EU:n ulkomaanedustustojen ihmisoikeuksien puolustajille antamaa tukea ja suojelua, kuten paikalliset strategiat suuntaviivojen täytäntöönpanoa varten, paikallisia ihmisoikeuksia käsittelevät työryhmät ja vähintään yhden vuosittaisen kokouksen järjestäminen ihmisoikeuksien puolustajien ja diplomaattien välillä; ilmaisee samalla tyytyväisyytensä siihen, että mahdollisuus myöntää väliaikaisia viisumeita ja vastaanottaa tilapäisesti ihmisoikeuksien puolustajia EU:n jäsenvaltioihin on sisällytetty suuntaviivoihin lyhyellä tähtäimellä toteutettavina toimenpiteinä kolmansissa maissa vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien auttamiseksi ja suojelemiseksi,

80.

kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ihmisoikeuksien puolustajien hätäviisumeita käytännössä sisällyttämällä uuteen yhteisön viisumiohjeistoon selkeän viittauksen ihmisoikeuksien puolustajien erityistilanteeseen ja perustamalla näin erityisen nopeutetun viisumimenettelyn, joka voi perustua Irlannin ja Espanjan hallitusten kokemuksiin tässä asiassa; panee merkille keskustelun, joka koskee viisumien myöntämistä välittömässä vaarassa oleville tai suojaa tarvitseville ihmisoikeuksien puolustajille tilapäistä uudelleensijoitusta varten, ja kehottaa ulkoasiainvaliokuntaa edistämään tätä asiaa; katsoo, että Euroopan unionin ihmisoikeuksien puolustajia koskevien virallisten yhteydenottojen luottamuksellisuus on toisinaan hyödyksi, mutta kehottaa Euroopan unionin paikallista henkilöstöä tästä luottamuksellisuudesta huolimatta toimittamaan järjestelmällisesti kaikki hyödylliset tiedot virallisista yhteydenotoista luottamuksellisesti paikan päällä toimiville kansalaisjärjestöille, ihmisoikeuksien puolustajille sekä heidän perheillensä;

81.

viittaa 13. lokakuuta 2008 annettuihin neuvoston päätelmiin Valko-Venäjästä sekä puheenjohtajavaltion 30. syyskuuta 2008 antamaan lausuntoon samassa kuussa Valko-Venäjällä pidetyistä parlamenttivaaleista; pahoittelee sitä, etteivät vaalit täyttäneet kansainvälisiä normeja ja ETYJ:n demokraattisia kriteereitä; on tyytyväinen viimeisen kansainvälisesti tunnustetun poliittisen vangin Alyaksandr Kazulinin vapauttamiseen ennen vaaleja; on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että vähintään kymmenen aktivistia suorittaa edelleen ”rajoitetun vapauden” rangaistuksia, jotka sallivat heidän oleskella vain kotona tai työpaikallaan; on kuitenkin edelleen hyvin huolissaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta;

82.

tuomitsee Kiinan hallituksen ihmisoikeuksien puolustajille olympiakisojen edellä asettamat tiukennetut rajoitukset, joilla heitä kiellettiin viestimästä puhelimitse ja Internetin välityksellä, heidän liikkeitään seurattiin ja heidät asetettiin eriasteisiin kotiaresteihin ja ennennäkemättömän valvonnan ja seurannan alaisiksi, minkä tuloksena monet aktivistit päättivät lykätä työskentelyään tai keskeyttää sen, kunnes kisat olivat ohi;

83.

kiinnittää erityistä huomiota siihen merkittävään vaikutukseen, joka sananvapaudella Internetissä voi olla suljettuihin yhteisöihin, ja kehottaa EU:ta tukemaan verkkotoisinajattelijoita kaikkialla maailmassa; kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota puuttumaan kaikkiin eurooppalaisten yhtiöiden tarjoamien Internet- ja tietoyhteiskuntapalvelujen rajoituksiin kolmansissa maissa osana EU:n ulkomaankauppapolitiikkaa ja pitämään kaikkia tällaisten palvelujen tarjoamisen tarpeettomia rajoituksia kaupan esteinä;

84.

on erittäin huolestunut siitä, että Iran on jatkanut vuonna 2008 pyrkimyksiään riippumattomien ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten vaientamiseksi ja että vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistytään edelleen; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja vangitsemisen näiden työn vuoksi syytettyinä ”kansallisen turvallisuuden vastaisista toimista”; pahoittelee hallituksen nykyistä opettajien ja tutkijoiden vastaista politiikkaa, jossa estetään opiskelijoiden pääsy korkeakoulutukseen, sekä tuomitsee opiskelija-aktivistien vainon ja vangitsemisen;

85.

ilmaisee olevansa huolestunut Nicaraguan ja Venezuelan ihmisoikeustilanteesta ja useisiin näiden maiden ihmisoikeusjärjestöihin kohdistuvista hyökkäyksistä ja loukkauksista; kehottaa tältä osin Nicaraguan ja Venezuelan hallituksia ja viranomaisia toimimaan demokraattisten oikeuksien, vapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi;

86.

toistaa kuubalaisia Saharov-palkinnon saajia Oswaldo Payá Sardiñasia ja ”Damas de Blanco” -ryhmää (”Naiset valkoisissa”) koskevan kantansa; pitää tuomittavana, että maa, jonka kanssa EU on aloittanut uudelleen poliittisen vuoropuhelun kaikissa asioissa, ihmisoikeudet mukaan luettuina, kieltäytyy sallimasta sitä, että Oswaldo Payá ja Naiset valkoisissa -ryhmä osallistuvat palkinnon 20-vuotisjuhlaan; tuomitsee jyrkästi Saharov-palkinnon saajiin kohdistetun järjestelmällisen väkivallan ja toistuvan häirinnän; kehottaa tässä suhteessa Kuuban hallitusta vapauttamaan välittömästi kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit sekä tunnustamaan kaikkien kuubalaisten oikeuden voida vapaasti tulla maahan ja poistua maasta;

Ihmisoikeusvuoropuhelua koskevat suuntaviivat ja tunnustetut neuvottelut kolmansien maiden kanssa

87.

ottaa huomioon Ranskan puheenjohtajuuskaudella hyväksyttyjen ihmisoikeusvuoropuheluja kolmansien maiden kanssa koskevien suuntaviivojen ajan tasalle saatetun version; kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota käynnistämään näiden suuntaviivojen kattavan arvioinnin jokaisen vuoropuhelun ja niissä saatujen tulosten perusteellisen arvioinnin pohjalta ja kehittämään tätä tarkoitusta varten selkeitä indikaattoreita jokaisen vuoropuhelun vaikutuksien arvioimiseksi sekä kriteerit vuoropuhelujen käynnistämiselle, keskeyttämiselle ja uudelleen aloittamiselle; korostaa, että on tarpeellista jatkaa toimielinten välisten epävirallisten kokousten pitämistä ennen kutakin vuoropuhelua sekä vuoropuhelujen jälkeen, jotta voidaan lisätä toimielinten välistä tietojen vaihtoa ja mahdollistaa tarvittaessa parempi koordinoinnin taso; muistuttaa tässä yhteydessä, että maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden hyväksyntä vahvistaisi osaltaan Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä;

88.

korostaa tässä yhteydessä jälleen kerran edellä mainitussa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista 6. syyskuuta 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyjä ehdotuksia;

89.

pahoittelee, että dalai-laman Euroopan-vierailun vuoksi Kiina siirsi 11. huippukokousta Euroopan unionin kanssa; korostaa tarvetta tehostaa radikaalisti ja pohtia uudelleen Euroopan unionin ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua; ilmaisee huolensa Kiinan vakavista ihmisoikeusrikkomuksista ja korostaa, että hallituksen ennen elokuussa 2008 järjestettyjä olympialaisia antamista lupauksista huolimatta ihmisoikeustilanne ei ole parantunut; huomauttaa lisäksi, että yhdistymisvapauden, ilmaisunvapauden ja uskonnonvapauden rajoituksia on tiukennettu entisestään; tuomitsee jyrkästi tiibetiläisiin kohdistetut kovat otteet Tiibetin halki vyöryneen, 10. maaliskuuta 2008 alkaneen protestiaallon jälkeen sekä siitä lähtien Tiibetissä lisääntyneet Kiinan hallituksen sortotoimet ja kehottaa molempia osapuolia aloittamaan uudelleen vilpittömän ja tulossuuntautuneen vuoropuhelun ”tiibetiläisten todellisesta itsemääräämisoikeudesta tehdyn muistion” pohjalta; toteaa, että huolimatta Kiinan hallituksen toistuvista vakuutteluista sen aikeista ratifioida kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ratifiointia on yhä kesken; viittaa Saharovin mielipiteenvapauspalkinnon vuonna 2008 saaneen kiinalaisen toisinajattelijan Hu Jian pidätyksestä 17. tammikuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan (32); kehottaa Kiinan hallitusta vapauttamaan Hu Jian välittömästi ja peruuttamaan hänen vaimonsa Zeng Jinyanin ja tyttärensä kotiarestin; tuo ilmi samoin painostustoimien sarjan, joka suunnattiin Kiinan demokraattisia uudistuksia ja 9. joulukuuta 2008 vangitun toisinajattelija Liu Xiaobon vapauttamista vaativan ”Peruskirja 08” -vetoomuksen allekirjoittajia vastaan; ilmaisee huolensa siitä, että oikeusjärjestelmä on edelleen altis mielivaltaiselle ja usein poliittisin motiivein tapahtuvalle asioihin sekaantumiselle, sekä muun muassa valtionsalaisuuksia koskevasta järjestelmästä, joka estää hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan järjestelmän kehittämisessä tarvittavan avoimuuden; pahoittelee tässä yhteydessä niiden asianajajien järjestelmällistä rankaisemista, jotka pyrkivät saamaan Kiinan oikeusjärjestelmän toimimaan Kiinan oman lainsäädännön ja sen kansalaisten oikeuksien mukaisesti; panee merkille, että internetin sananvapaus on Kiinassa edelleen hyvin hauras, ja kehottaa näin ollen verkkosisällön hosting-palveluja tarjoavia eurooppalaisia yrityksiä olemaan paljastamatta ulkomaisille viranomaisille mitään tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa jokin yksittäinen kyseisen palvelun käyttäjä, paitsi oikeutettuihin lainvalvontatarkoituksiin yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti;

90.

on edelleen huolissaan siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut pysähdyksissä vuodesta 2004 alkaen, koska ihmisoikeustilanne ei ole lainkaan kehittynyt myönteisesti eikä Iran ole tehnyt yhteistyötä; kehottaa Iranin viranomaisia aloittamaan uudelleen vuoropuhelun kaikkien demokratialle omistautuneiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseksi ja demokraattisia, institutionaalisia ja perustuslaillisia uudistuksia edistävien nykyisten menettelyjen vahvistamiseksi rauhanomaisin, väkivallattomin keinoin, varmistamaan näiden uudistusten kestävyyden ja vahvistamaan kaikkien iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista poliittiseen päätöksentekoon, mikä vahvistaa näiden asemaa yleisessä poliittisessa vuoropuhelussa; on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeustilanne on huonontunut Iranissa vuonna 2008 ja että ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan edelleen; ilmaisee tässä yhteydessä syvän huolensa siitä, että toimittajia, kirjailijoita, tutkijoita sekä naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia puolustavia aktivisteja vainotaan; on edelleen huolissaan Iranin etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sorrosta; tuomitsee Iranissa lisääntyneen kuolemanrangaistuksen käytön, joka kohdistuu myös nuoriin;

91.

pahoittelee Euroopan unionin ja Venäjän välisten ihmisoikeuksia koskevien kuulemisten tuloksettomuutta; pahoittelee Venäjän viranomaisten kieltäytymistä osallistumisesta yhteenkään pyöreän pöydän tapaamiseen, joissa valmisteltiin kansallisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä koskevia kuulemisia; toteaa, että Euroopan unioni esitti kuulemisissa ihmisoikeuksia koskevia huolia keskittyen erityisesti ilmaisunvapauteen ja kokoontumisvapauteen, kansalaisyhteiskunnan toimintaan, vähemmistöjen oikeuksiin, rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan sekä lasten ja naisten oikeuksiin sekä niin EU:n kuin Venäjänkin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin; pahoittelee, että Euroopan unioni ei tästä huolimatta ole onnistunut samaan aikaan mitään muutosta Venäjän politiikkaan erityisesti rankaisemattomuuden ja tuomioistuinten riippumattomuuden, ihmisoikeuksien puolustajien ja poliittisten vankien, kuten Mihail Hodorkovskin kohtelun, tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja ilmaisunvapauden, etnisten ja uskonnollisen vähemmistöjen kohtelun, armeijan oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän ja muiden asioiden osalta; viittaa Hanti-Mansijskissa 26. ja 27. kesäkuuta 2008 pidettävästä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta 19. kesäkuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan (33); ilmaisee jälleen kerran huolensa ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen huononemisesta sekä kansalaisjärjestöjen kohtaamista vaikeuksista rekisteröitymisessä ja toimintansa harjoittamisessa; toistaa huolensa ääriliikkeiden vastaisesta laista, joka voi vaikuttaa vapaaseen tiedonkulkuun ja johtaa siihen, että Venäjän viranomaiset rajoittavat entisestään riippumattomien toimittajien ja poliittisen opposition ilmaisunvapautta; ilmaisee Amnesty Internationalin vuoden 2008 raportin mukaisen huolensa siitä, ettei syyttäjänvirasto ole vieläkään kunnioittanut Mihail Hodorkovskin ja tämän yhtiökumppanin Platon Lebedevin kansainvälisten normien mukaista oikeutta tasapuoliseen oikeudenkäyntiin, ja pahoittelee syvästi sitä, että Venäjän viranomaiset sallivat öljy-yhtiö Jukosin entisen varatoimitusjohtajan Vasili Aleksanianin terveydentilan huonontua kriittisen tilaan tämän kieltäydyttyä antamasta väärää todistusta Mihail Hodorkovskia vastaan; kehottaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tavoin Venäjän viranomaisia ”käyttämään kaikkia käytettävissä olevia oikeudellisia keinoja” varmistaakseen Igor Sutiaginin ja Valentin Danilovin vapauttamisen; on tyytyväinen Mihail Trepashkinin vapautukseen; pahoittelee syvästi sitä, että ODIHR:n vaalitarkkailu Venäjän presidentinvaalissa maaliskuussa 2008 oli peruutettava Venäjän viranomaisten vaalitarkkailulle asettamien rajoitusten vuoksi;

92.

panee merkille, että on olemassa ihmisoikeuksien alakomiteoita, joissa on mukana Välimeren etelärannan maita (Marokko, Tunisia, Libanon, Jordania, Egypti, Israel ja palestiinalaishallinto) Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan ihmisoikeuksien alakomiteoita kaikkien naapurivaltioiden kanssa; toistaa kehotuksensa parlamentin jäsenten ottamisesta mukaan tällaisten alakomiteoiden tapaamisten valmisteluun ja tapaamisten tulosten tiedottamisesta; on tyytyväinen siihen, että komission edustusto asianomaisessa maassa ja komission asiasta vastaavat yksiköt Brysselissä ovat kuulleet kansalaisyhteiskuntaa etu- ja jälkikäteen; epäilee kuitenkin käytettyjen menetelmien tehokkuutta ja johdonmukaisuutta sekä erityisesti alakomiteoissa käytyjen keskustelujen arviointiperusteita; uskoo alakomiteoiden mahdollistavan toimintasuunnitelmiin kirjattujen ihmisoikeuskysymysten erityisen seurannan, mutta korostaa, ettei ihmisoikeuskeskustelua todellakaan voida uskoa näiden alakomiteoiden varaan ja korostaa koordinoinnin tarvetta muiden maahanmuuton kaltaisia ihmisoikeuksiin liittyviä asioita käsittelevien alakomiteoiden kanssa; korostaa tarvetta sisällyttää nämä asiat korkeimman tason poliittiseen vuoropuheluun EU:n politiikan johdonmukaisuuden parantamiseksi tällä alalla; on vakuuttunut, että Euroopan naapuruuspolitiikka voi nykymuodossaan (toimintasuunnitelmat, seurantakertomukset ja alakomiteat) olla merkittävä kannustin ihmisoikeuksien edistämiseen, mikäli Euroopan unioni päättää osoittaa, että siltä löytyy todellista poliittista tahtoa varmistaa ihmisoikeuksien ensisijaisuuden kunnioittaminen johdonmukaisesti, järjestelmällisesti ja laajakantoisesti; uskoo siksi, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamisen on aina oltava Euroopan unionin ja kolmannen maan välisten suhteiden vahvistamisen edellytys; kehottaa neuvostoa ja komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön, kun Libyan kanssa neuvotellaan puitesopimuksen tekemisestä;

93.

pahoittelee syvästi sotatoimien viimeaikaista kiihtymistä ja humanitaarisen tilanteen huonontumista entisestään Gazassa ja ilmaisee samalla varauksettoman myötätuntonsa Etelä-Israelin siviiliväestölle; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan tinkimättä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1860 (2009) kestävän tulitauon aikaansaamiseksi; korostaa, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkoneet on saatettava vastuuseen viipymättä ja tehokkaasti; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti UNCHR:n päätökseen nimittää riippumaton tiedonhankintavaltuuskunta tutkimaan kaikkia äskettäiseen Gazan konfliktiin liittyviä sotarikoksia ja vakavia ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa kaikkia osapuolia tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeustutkijoiden kanssa; panee merkille ulkosuhteiden neuvoston 27. tammikuuta 2009 antaman sitoumukseen seurata tiiviisti kyseisiä tutkimuksia ja pyytää komissiota päättämään tiiviissä neuvonpidossa jäsenvaltioiden kanssa jatkotoimista, kun tutkimusten tulokset on saatu;

94.

panee merkille 5. kesäkuuta 2008 käydyn EU:n ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun toisen kierroksen; panee merkille Taskentissa 2. ja 3. lokakuuta 2008 järjestetyn seminaarin tiedotusvälineiden vapaudesta; katsoo kuitenkin, ettei seminaarissa saavutettu sen tavoitetta ihmisoikeusrikkomuksia ja tiedotusvälineiden vapautta koskevasta avoimesta keskustelusta, kuten alun perin oli aikomus; panee merkille, ettei Andijanin verilöylyä koskevaa riippumatonta kansainvälistä tutkimusta ole vieläkään käynnistetty eikä Uzbekistanin ihmisoikeustilanne ole parantunut lainkaan; on tyytyväinen kahden ihmisoikeuksien puolustajan, Dilmurod Mukhiddinovin ja Mamarajab Nazarovin vapautukseen; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien ja riippumattomien journalistien pitämisen vankilassa poliittisin perustein nostettujen syytteiden perusteella ja kehottaa Uzbekistanin viranomaisia vapauttamaan kaikki ihmisoikeuksien puolustajat ja muut poliittiset vangit; toistaa syvän huolensa riippumattoman toimittajan Salijon Abdurahmanovin sekä ihmisoikeusaktivisti Agzam Turgunovin vangitsemisesta; panee merkille 13. lokakuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät Uzbekistanista; kehottaa Uzbekistanin viranomaisia hyväksymään Human Rights Watch -järjestön uuden paikalla toimivan maajohtajan akkreditoinnin ja sallimaan järjestön samoin kuin muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen esteettömän toiminnan; kehottaa Uzbekistania tekemään täysimääräistä ja tehokasta yhteistyötä kidutusta ja ilmaisunvapautta käsittelevien YK:n erityisraportoijien kanssa ja kumoamaan kansalaisjärjestöjen rekisteröitymistä ja toimintaa koskevat rajoitukset Uzbekistanissa; panee merkille, että neuvosto on päättänyt olla uusimatta yhteisessä kannassa 2007/734/YUTP (34) esitettyjä tiettyjen henkilöiden matkustusrajoituksia, jotka keskeytettiin 15.–16. lokakuuta 2007 ja 29. huhtikuuta 2008 tehtyjen neuvoston päätelmien mukaisesti; on tyytyväinen siihen, että neuvosto kuitenkin päätti jatkaa kyseisessä yhteisessä kannassa asetettua aseidenvientikieltoa 12 kuukaudella; kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan yleistä ihmisoikeustilannetta Uzbekistanissa; toistaa vaatimuksensa poliittisten vankien välittömästä vapauttamisesta; ottaa huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltion yksittäistapauksista 17. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman;

95.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin ja Turkmenistanin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun ensimmäinen kierros käytiin heinäkuussa 2008; on tyytyväinen Turkmenistanin ihmisoikeustilannetta koskevien huolien julkituomiseen erityisesti mielipiteenvapauden ja kokoontumisvapauden, tuomioistuinten riippumattomuuden ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan osalta; viittaa EU:n Keski-Aasian strategiasta 20. helmikuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan (35) ja toistaa, että Turkmenistanin on edistyttävä keskeisillä aloilla, jotta EU voi tehdä väliaikaisen sopimuksen, muun muassa sallimalla Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vapaan ja esteettömän pääsyn alueelle, uudistamalla koulutusjärjestelmää kansainvälisten standardien mukaisesti, vapauttamalla ehdoitta kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, kumoamalla kaikki hallituksen asettamat matkustusesteet sekä sallimalla kaikkien kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuselinten vapaan toiminnan valtiossa; kehottaa neuvostoa ja komissiota ilmaisemaan selkeästi ennen väliaikaisen sopimuksen allekirjoittamista, mitä parannuksia ihmisoikeuksien alalla on tehtävä, ja vahvistamaan asiaa koskevan etenemissuunnitelman selkeine määräaikoineen;

96.

suhtautuu myönteisesti neuvoston haluun käynnistää ihmisoikeusvuoropuhelut myös kaikkien muiden Keski-Aasian valtioiden kanssa; toivoo, että vuoropuhelut ovat tulossuuntautuneita ja täysin Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluita koskevien suuntaviivojen mukaisia, ja että niissä varmistetaan kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin osallistuminen vuoropuheluun; kehottaa neuvoston ja komission sihteeristöjä osoittamaan vuoropuhelujen käynnistämiseen riittävät resurssit;

97.

korostaa niin Turkin kuin EU:nkin merkittävää sitoutumista Turkin assosiaatioprosessin Turkin käynnissä olevien ihmisoikeusuudistusten osalta; pitää Turkin hallituksen päätöstä sallia kurdinkieliset televisiolähetykset myönteisenä askeleena kohti sananvapautta Turkissa; pahoittelee kuitenkin sitä, että kurdin kielen käyttö on edelleen kielletty parlamentissa ja poliittisessa kampanjoinnissa; toistaa, että tarvitaan lisää lainsäädäntöuudistuksia, jotta voidaan taata vähemmistöjen ja täysimittaisen ilmaisunvapauden kunnioittaminen ja suojeleminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; toteaa huolestuneena, että ihmisoikeussäännösten ja varsinkaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sekä ECHR:n 4., 7. ja 12. lisäpöytäkirjan ratifioinnissa ei ole tapahtunut edistymistä;

98.

kehottaa Pakistanin hallitusta toteuttamaan asianmukaiset toimet Pakistanin ihmisoikeustilanteen parantamiseksi; viittaa Amnesty Internationalin vaatimukseen, jossa kehotetaan Pakistanin hallitusta palauttamaan oikeudet kaikille entisen presidentin Pervez Musharaffin vuonna 2007 laittomasti virasta syrjäyttämille tuomareille; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että EU lähetti riippumattoman vaalitarkkailuvaltuuskunnan parlamenttivaaleihin helmikuussa 2008; panee tyytyväisenä merkille, että vaalit olivat sääntöjen mukaiset ja lisäsivät kansalaisten luottamusta demokraattiseen prosessiin; toteaa, että EU on sitoutunut tukemaan demokraattisten toimielinten vahvistamista, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan oikeuslaitoksen ja asianajajien käynnistämää demokratialiikettä erityisesti kutsumalla joitakin näiden edustajia, muun muassa asianajaja Choudhryn; korostaa tarvetta sisällyttää ihmisoikeudet yhdeksi EU:n ensisijaiseksi tavoitteeksi jatkuvassa vuoropuhelussa Pakistanin kanssa;

99.

suhtautuu myönteisesti neuvoston ehdotuksiin vuoropuhelun aloittamisesta ihmisoikeuksista useiden Latinalaisen Amerikan maiden kanssa; korostaa, että kyseisiin vuoropuheluihin olisi sisällytettävä ihmisoikeusasioita koskevat ehdottomat ja konkreettiset vaatimukset, joilla asetetaan yhtäläisesti velvoitteita EU:n toimielimille niiden suhteissa asianomaisiin maihin; korostaa, että on tarpeen ottaa mukaan Keski-Amerikan maat; panee merkille, että Kuuban hallitus allekirjoitti helmikuussa 2008 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; kehottaa ratifioimaan kyseiset yleissopimukset varauksetta; kehottaa Kuuban hallitusta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja kunnioittamaan allekirjoittamissaan yleissopimuksissa suojeltuja oikeuksia; panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen Kuubaan kohdistettujen epävirallisten pakotteiden poistamisesta; toteaa, että neuvosto päättää vuonna 2009 siitä, jatkaako se Kuuban kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua sen perusteella, onko ihmisoikeuksien alalla tapahtunut merkittävää edistymistä;

100.

kehottaa Georgiassa valtaapitävää Venäjää pitämään kiinni ihmisoikeuksista, myös kansalaisten oikeudesta palata koteihinsa, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa; kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen sopimusten mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia asianosaisia hallituksia edelleen toimittamaan yksityiskohtaisia karttoja ja tietoja konfliktin koettelemasta alueesta, jonne on ammuttu rypäleammuksia, näiden poistamisen helpottamiseksi ja jotta alueet olisivat turvallisia siviileille; katsoo, että molempien hallitusten on myös varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan räjähtämättömien ammusten vaarallisuudesta julkisin tiedotuskampanjoin; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia hyväksymään kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden lähettämisen Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan;

101.

ilmaisee huolensa siitä, että Burman ihmisoikeustilanteessa ei tapahdu edistystä, etenkin vuonna 2010 pidettäväksi suunniteltuja vaaleja silmälläpitäen; tuomitsee yli sadan Burman opposition jäsenen viimeaikaiset pidätykset ja heidän lavastetuissa oikeudenkäynneissä saamansa tuomiot sekä heille määrätyt äärimmäisen kovat rangaistukset; kehottaa Burman hallitusta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit välittömästi; katsoo, että parlamentin olisi lähetettävä arvovaltainen valtuuskunta Burmaan, koska nykyinen ihmisoikeustilanne ei edelleenkään ole muuttumassa parempaan suuntaan kaikista pakotteista huolimatta, ja että kansainvälistä painostusta Burman hallitusta kohtaan on tehostettava;

Neuvoston ja komission toiminnan yleinen valvonta kahden puheenjohtajavaltion toiminta mukaan luettuna

102.

kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota kiinnittämään huomiota ihmisoikeuksien osalta erityistä huolta herättäviin valtioihin;

103.

ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 tapahtumiin ja keskusteluun ja panee tyytyväisenä merkille kahden puheenjohtajavaltion puheenjohtajuuskauden aikana tehdyt aloitteet;

104.

ilmaisee tyytyväisyytensä puheenjohtajavaltio Ranskan ja komission 10. joulukuuta 2008 järjestämään Euroopan unionin kymmenenteen kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumiin, jonka aiheena oli maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen 60. vuosipäivä ja jossa tarkasteltiin erityisesti naisten syrjintää;

105.

pyytää, että Euroopan unioni toimii entistä tehokkaammin ja päättäväisemmin auttaessaan vakiinnuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen Darfurin konfliktissa ja edistäessään kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanoa; korostaa, että rankaisemattomuus on saatava loppumaan määräämällä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston rankaisujärjestelmästä; ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan unionin tukeen kansainvälisen rikostuomioistuimen Darfurin osalta antamille pidätysmääräyksille, jotka on täytäntöönpantava mahdollisimman pian;

106.

on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan YK:n tarkkailijaryhmän toimikauden jatkamisesta Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadissa maaliskuuhun 2009 sekä Yhdistyneiden Kansakuntien aikomukseen sallia YK:n sotajoukkojen käyttäminen EUFOR Tšad/CAR-operaation jatkona sekä Tšadissa että Keski-Afrikan tasavallassa;

107.

on tyytyväinen neuvoston laatimiin ja säännöllisesti päivittämiin luetteloihin niistä valtioista, joiden osalta toteutetaan ylimääräisiä keskitettyjä toimia lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, kuolemanrangaistuksesta (niin kutsutut käännekohtavaltiot) ja ihmisoikeuksien puolustajista annettujen Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi;

108.

toistaa pyyntönsä siitä, että kaikissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa kolmansien maiden kanssa käytävissä keskusteluissa, välineissä, asiakirjoissa ja raporteissa, myös vuosittaisissa ihmisoikeusraporteissa, tarkasteltaisiin eksplisiittisesti myös etnistä, kansalaisuuteen perustuvaa ja uskonnollisten vähemmistöjen syrjintää, uskonnonvapautta sekä uskontoon kohdistuvaa suvaitsemattomuutta sekä vähemmistöuskontoihin kohdistuvia syrjiviä käytäntöjä, yhteiskuntaluokkaan perustuvaa syrjintää, alkuperäiskansojen oikeuksien suojelua ja edistämistä, naisten ihmisoikeuksia sekä lasten, vammaisten ja kehitysvammaisten sekä eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneiden ja sukupuoli-identiteetiltään erilaisten henkilöiden oikeuksia ottaen täysimääräisesti mukaan näitä edustavat järjestöt niin Euroopan unionissa kuin kolmansissa maissa tarpeen mukaan;

109.

panee merkille puheenjohtajavaltio Ranskan käynnistämän aloitteen Välimeren unionista uutena demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämistä koskevana haasteena; panee merkille, että Välimeren puolesta toteutettujen Euroopan unionin toimien kehittäminen ei saa merkitä sitä, että tarvittaville uudistuksille demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi alueella annetaan vähemmän huomiota ja painoarvoa;

Komission ulkoisen tuen ohjelmat ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline

110.

on tyytyväinen siihen, että parlamentin ensisijaiset tavoitteet on otettu huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ohjelma-asiakirjoissa vuosille 2007 ja 2008;

111.

kehottaa päivittämään sähköiset oppaat, joiden on määrä kattaa kaikki maantieteellisesti ja teemakohtaisesti järjestetyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen hankkeet;

112.

panee tyytyväisenä merkille esitetyn mielenkiinnon esiteltäessä uuden ihmisoikeuksien puolustajien tukemista koskevan tavoitteen mukaisia hankkeita ja mahdollisuuksia pikaisiin toimiin näiden suojelemiseksi; panee merkille, että komissio on valinnut 11 tuensaajaa näiden hankkeiden täytäntöönpanoon ja olettaa tositoimien käynnistyvän vuoden 2009 alussa;

113.

kehottaa jälleen kerran komissiota mukauttamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen täytäntöönpanoon osoitetun henkilöstön määrää sekä päätoimipaikassa että valtuuskunnissa uuden välineen erikoisuuksien ja ongelmien huomioimiseksi;

114.

kehottaa komissiota varmistamaan unionin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden sekä sen tukemien hankkeiden ja ohjelmien johdonmukaisuuden erityisesti kahdenvälisissä ohjelmissaan kolmansien maiden kanssa;

Vaaliapu ja -tarkkailu

115.

panee tyytyväisenä merkille, että EU hyödyntää yhä enemmän vaaliapua ja -tarkkailua demokratian edistämiseksi kolmansissa maissa ja tukee näin ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion kunnioittamista ja että näiden toimintojen laatu ja riippumattomuus tunnustetaan laajalti;

116.

korostaa, että EU:n laaja-alaiset menetelmät, jotka kattavat koko vaalikauden ja joihin sisältyy sekä vaaliapu että -tarkkailu, ovat olleet suuri menestys EU:lle, josta on niiden myötä tullut johtava kansainvälinen vaalitarkkailuorganisaatio;

117.

on tyytyväinen EU:n ensimmäiseen vaalitarkkailun käsikirjaan, joka julkaistiin huhtikuussa 2008; panee tyytyväisenä merkille erityisen sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan osion; toteaa, että uudessa käsikirjassa esitetään kattava katsaus EU:n vaalitarkkailun menetelmistä ja kuvaus siitä, kuinka vaalitarkkailua suunnitellaan, toteutetaan ja pannaan täytäntöön, ja siitä, kuinka arvioinnissa ja raportoinnissa käytetään kansainvälisiä standardeja;

118.

vaatii tehostettua tarkkaavaisuutta niiden valintakriteerien osalta, joiden perusteella valitaan valtiot vaalitukea tai -tarkkailua varten, ja kansainvälisellä tasolla vahvistettujen menetelmien ja sääntöjen noudattamista, erityisesti tarkkailun riippumattoman luonteen osalta;

119.

toistaa esittämänsä pyynnöt, että vaalimenettely vaaleja edeltävine ja seuraavine vaiheineen sisällytetään eri tasoilla käytävään poliittiseen vuoropuheluun kyseisten kolmansien maiden kanssa EU:n politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja demokratian ratkaisevan aseman vahvistamiseksi;

Ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kaikilla aloilla

120.

kehottaa komissiota edelleen seuraamaan tiiviisti yleinen tullietuusjärjestelmä plus (GSP+) -etuuksien myöntämistä valtioille, joissa ILO:n kahdeksan yleissopimuksen täytäntöönpanossa on ollut vakavia puutteita, jotka ovat koskeneet keskeisten työnormien noudattamista, kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittamista tai vankityövoiman käyttöä; kehottaa komissiota laatimaan kriteerit sen määrittämiseksi, milloin GSP-etuudet on peruttava ihmisoikeuksien perusteella;

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset (TSS) oikeudet

121.

korostaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat aivan yhtä merkittäviä kuin kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; korostaa EU:n sitoutuneen tukemaan vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kuten joulukuussa 2007 ja kesäkuussa 2008 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitettiin;

122.

kehottaa EU:ta ottamaan TSS-oikeuksien suojelemisen huomioon kaikissa ulkosuhteissaan kolmansien maiden kanssa, ottamaan ne säännöllisesti esityslistalle kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa ja kuulemisissa ja ajamaan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanoa erityisesti sen valitusmekanismin tehokkaan toiminnan edistämiseksi;

123.

kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan TSS-oikeuksien johdonmukaisen kunnioittamisen EU:n kehitysyhteistyö-, ulkomaankauppa- ja ihmisoikeuspolitiikassa ja perustamaan tätä varten TSS-oikeuksia käsittelevän yksiköiden välisen työryhmän;

124.

korostaa, että ihmisoikeuksiin sisältyy myös oikeus ruokaan, asuntoon, koulutukseen, veteen, maahan, ihmisarvoiseen työhön, sosiaaliturvaan ja ammattiyhdistyksen muodostamiseen ja että on erityisen tärkeää varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten muun muassa vähiten kehittyneiden, konfliktista kärsineiden tai kehittyvien valtioiden kansalaiset, alkuperäiskansat, ilmastonmuutospakolaiset ja maastamuuttajat, nauttivat näistä oikeuksista;

125.

kehottaa komissiota pyrkimään erityisesti varmistamaan oikeuden ruokaan nykyisessä elintarvikekriisissä ja yleisessä talouskriisissä;

126.

korostaa tarvetta edistää yritysten sosiaalista vastuuta ja velvoittaa EU:n jäsenvaltioissa toimipaikkaansa pitävät monikansalliset yritykset kunnioittamaan toiminnassaan kolmansissa maissa asiaankuuluvia ILO:n säännöksiä;

127.

panee tyytyväisenä merkille, että GSP+-järjestelmä, joka yhdistää ihmisoikeudet ja kansainvälisen kaupan, kannustaa kestävään kehitykseen sekä hyvään hallintotapaan, ja kehottaa seuraamaan tiiviisti olennaista osaa koskevan lausekkeen noudattamista;

128.

kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota esittämään kansainvälisellä tasolla EU:n aloitteita seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan vainoamisen ja syrjinnän torjumiseksi esimerkiksi edistämällä asiaa koskevan päätöslauselman antamista Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla sekä myöntämällä tukea tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä edistäville kansalaisjärjestöille ja toimijoille;

Euroopan parlamentin asiaan puuttumisen vaikuttavuus ihmisoikeustapauksissa

129.

odottaa, että ihmisoikeusasioita koskevat päätöslauselmat ja muut keskeiset asiakirjat käännetään niissä käsiteltyjen alueiden kielelle;

130.

pitää myönteisenä uraauurtavaa lausuntoa, jota tuki 66 valtiota EU:n kaikki jäsenvaltiot mukaan lukien, joka esitettiin YK:n yleiskokouksessa 18. joulukuuta 2008 ja jossa vahvistettiin, että kansainvälisten ihmisoikeuksien suojelu käsittää seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuoli-identiteetin, ja vahvistaa syrjimättömyysperiaatteen, jonka mukaisesti ihmisoikeuksia on sovellettava samalla tavoin kaikkiin ihmisiin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta;

131.

kehottaa neuvostoa vastaamaan kouriintuntuvalla tavalla parlamentin virallisissa selonteoissa ja varsinkin kiireellisissä päätöslauselmissa esitettyihin toiveisiin ja huolenaiheisiin;

132.

muistuttaa kolmansissa maissa vierailevia parlamentin valtuuskuntia siitä, että niiden on järjestelmällisesti sisällytettävä kolmansiin maihin suuntautuvien vierailujensa ohjelmaan ihmisoikeustilannetta koskeva parlamenttien välinen keskustelu sekä tapaamiset ihmisoikeuksien puolustajien kanssa, jotta saadaan ensi käden tietoa asianomaisen valtion ihmisoikeustilanteesta ja voidaan antaa heille tarvittaessa kansainvälistä näkyvyyttä ja suojelua;

133.

on vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentissa tarvitaan yksi toimivaltainen ihmisoikeuksia käsittelevä elin yhteneväisen, tehokkaan, järjestelmällisen ja kattavan ihmisoikeuspolitiikan edistämiseen parlamentissa ja suhteessa neuvostoon ja komissioon, erityisesti kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen ulkopolitiikan alaa koskevat määräykset;

134.

on tyytyväinen Saharov-palkinnon 20. vuosipäivänä julkistetun Saharov-verkoston perustamisesta; katsoo, että olisi nopeasti päätettävä verkoston toimintatavoista ja annettava sille tarvittavat varat toteuttaa tavoitteensa; toistaa vaatimuksensa, että kaikille Saharov-palkinnon voittajille ja erityisesti Aung San Suu Kyille, Oswaldo José Payá Sardiñasille, kuubalaiselle Naiset valkoisissa -ryhmälle ja Hu Jialle myönnetään pääsy yhteisön toimielimiin; pahoittelee, että mitään merkittävää vastausta Kiinan, Burman ja Kuuban viranomaisille esitettyihin EU:n pyyntöihin perusoikeuksien sekä erityisesti ilmaisunvapauden ja poliittisen kokoontumisvapauden kunnioittamisesta ei ole saatu;

*

* *

135.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille.


(1)  Kaikki asiaankuuluvat perusasiakirjat on lueteltu ulkoasiainvaliokunnan mietinnön A6-0128/2007 liitteessä III olevassa taulukossa.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0025.

(3)  EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576; Hyväksytyt tekstit, 22. toukokuuta 2008, P6_TA(2008)0238; Hyväksytyt tekstit, 21. lokakuuta 2008, P6_TA(2008)0496.

(4)  EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1.

(5)  EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(6)  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.

(7)  EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

(8)  EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 220.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0065.

(10)  EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.

(11)  EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 91.

(12)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775.

(13)  EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 126.

(14)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 214.

(15)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0405.

(16)  EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 24.

(17)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879.

(18)  EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4.

(19)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0194.

(20)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0021.

(21)  EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.

(22)  Seuraavat 85 valtiota eivät ole ratifioineet Rooman perussääntöä 18. heinäkuuta 2008 mennessä: Algeria, Angola, Armenia, Azerbaidzan, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Valkovenäjä, Bhutan, Brunei, Kamerun, Kap Verde, Chile, Kiina, Norsunluurannikko, Kuuba, Tšekin tasavalta, Korean demokraattinen kansantasavalta, Egypti, El Salvador, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Grenada, Guatemala, Guinea-Bissau, Haiti, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Israel, Jamaika, Kazakstan, Kiribati, Kuwait, Kirgisia, Laos, Libanon, Libya, Malesia, Malediivit, Mauritania, Mikronesian liittovaltio, Moldova, Monaco, Marokko, Mosambik, Myanmar/Burma, Nepal, Nicaragua, Oman, Pakistan, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Filippiinit, Qatar, Venäjän federaatio, Ruanda, Saint Lucia, São Tome ja Principe, Saudi-Arabia, Seychellit, Singapore, Salomonsaaret, Somalia, Sri Lanka, Sudan, Swazimaa, Syyria, Thaimaa, Togo, Tonga, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Tuvalu, Ukraina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat, Uzbekistan, Vanuatu, Vietnam, Jemen ja Zimbabwe.

(23)  Marraskuuhun 2008 mennessä Espanja, Itävalta, Slovenia ja Unkari olivat ratifioineet yleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan.

(24)  EU:n jäsenvaltioista Kypros, Viro, Suomi, Kreikka, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Slovakia eivät ole vielä allekirjoittaneet yleissopimusta.

(25)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0238.

(26)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0496.

(27)  USA:n pysyvän edustajan suurlähettiläs Susan E. Ricen 29. tammikuuta 2009 turvallisuusneuvostossa antama lausunto kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamisesta.

(28)  Allekirjoittaneet valtiot (marraskuussa 2008): Belgia, Tanska, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Kypros, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovakia, Slovenia, Suomi, Ruotsi (vain viisi valtiota – Albania, Argentiina, Ranska, Honduras ja Meksiko – ovat ratifioineet yleissopimuksen, jonka voimaantulo edellyttää 20 ratifiointia).

(29)  EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1.

(30)  Bulgaria, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Unkari, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Romania, Slovenia, Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(31)  Marraskuuhun 2008 mennessä seuraavat valtiot eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta: Tšekin tasavalta, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Unkari, Malta, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta.Marraskuuhun 2008 mennessä seuraavat valtiot eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin: Viro, Unkari, ja Alankomaat.

(32)  EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 82.

(33)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0309.

(34)  Neuvoston yhteinen kanta 2007/734/YUTP, vahvistettu 13 päivänä marraskuuta 2007, Uzbekistania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 295, 14.11.2007, s. 34).

(35)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/82


Torstai 7. toukokuuta 2009
Euroopan unionin institutionaalinen tasapaino

P6_TA(2009)0387

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen (2008/2073(INI))

2010/C 212 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 6. maaliskuuta 2008 tekemän päätöksen,

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta (1),

ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0142/2009),

A.

katsoo, että Lissabonin sopimus vahvistaa unionin institutionaalista tasapainoa, sillä se tehostaa kunkin poliittisen toimielimen keskeisiä tehtäviä ja vahvistaa siten niiden rooleja toimielinkehyksessä, jossa toimielinten välinen yhteistyö on unionin yhdentymisprosessin onnistumisen keskeinen tekijä,

B.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella entinen ”yhteisömenetelmä” muutetaan sitä mukauttamalla ja vahvistamalla ”unionimenetelmäksi”, jonka oleellisia piirteitä ovat seuraavat:

Eurooppa-neuvosto määrittelee yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet

komissio ajaa unionin yleistä etua ja tekee tätä varten tarvittavat aloitteet

Euroopan parlamentti ja neuvosto hoitavat yhdessä lainsäädäntö- ja talousarviotehtäviä komission ehdotusten pohjalta,

C.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella tämä unionin erityinen päätöksentekomenetelmä laajennetaan koskemaan uusia unionin lainsäädäntö- ja talousarviotoiminnan aloja,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä ja Euroopan parlamentin suostumuksella laajentaa määräenemmistöpäätöksenteon ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamisalaa ja vahvistaa näin unionimenetelmää,

E.

katsoo, että vaikka Lissabonin sopimuksen tavoitteena on yksinkertaistaminen ja Eurooppa-neuvoston ja neuvoston puheenjohtajuuksien johdonmukaisuuden lisääminen, erilliset rinnakkaiset Eurooppa-neuvoston ja ulkoasiainneuvoston (ja euroryhmän) puheenjohtajat sekä neuvoston muiden kokoonpanojen kiertävän puheenjohtajuusjärjestelmän jatkaminen vaikeuttavat todennäköisesti ainakin aluksi unionin toimia,

F.

katsoo, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva periaate edellyttää, että naisten ja miesten tasapainoista edustusta julkisessa elämässä noudatetaan myös Euroopan unionin tärkeimpien poliittisten tehtävien nimitysmenettelyissä,

G.

katsoo komission puheenjohtajan uuden valintamenettelyn edellyttävän, että vaalitulokset otetaan huomioon ja että Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin edustajat käyvät tarvittavat neuvottelut, ennen kuin Eurooppa-neuvosto nimeää ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi,

H.

katsoo, että toimielinten välisen yhteistyön järjestäminen päätöksentekoprosessissa on unionin menestyksellisen toiminnan avain,

I.

katsoo, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan strategisen monivuotisen sekä operatiivisen vuosittaisen ohjelmasuunnittelun kasvava merkitys toimielinten kitkattomien suhteiden ja päätöksentekoprosessien tehokkaan täytäntöönpanon kannalta, ja korostaa komission roolia tärkeimpien ohjelmasuunnittelutoimien käynnistäjänä,

J.

katsoo, että nykyinen seitsenvuotinen rahoitussuunnittelu merkitsee sitä, että joskus Euroopan parlamentti ja komissio eivät koko lainsäädäntökauden aikana voi tehdä merkittäviä poliittisia rahoituspäätöksiä, sillä niitä sitoo niiden edeltäjien hyväksymä kehys, jonka voimassaolo kestää niiden toimikauden loppuun asti, mutta tämä tilanne voitaisiin ratkaista käyttämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamaa mahdollisuutta viisivuotiseen rahoitussuunnitteluun, joka voisi käydä yksiin parlamentin ja komission toimikausien kanssa,

K.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön uusi ja kattava lähestymistapa unionin ulkoiseen toimintaan – vaikkakin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevia kysymyksiä varten on erityisiä päätöksentekojärjestelmiä – ja luodaan erityisen ulkosuhdehallinnon avustama komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) ”kahden tuolin” virka, joka on tämän uuden ja yhtenäisen lähestymistavan toimivuuden kannalta keskeinen tekijä,

L.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön uusi unionin ulkoisen edustuksen järjestelmä, josta vastaavat pääasiallisesti – eri tasoilla – Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) ja joka edellyttää huolellista yhteennivomista ja tehokasta koordinointia ulkoisesta edustuksesta vastaavien eri tahojen välillä vahingollisten toimivaltaristiriitojen ja päällekkäisen työn välttämiseksi,

M.

ottaa huomioon, että 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi, että jos Lissabonin sopimus tulee voimaan vuoden loppuun mennessä, se toteuttaa tarvittavat oikeudelliset toimenpiteet komission nykyisen kokoonpanomallin, jossa on yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta, säilyttämiseksi,

Yleisarvio

1.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimukseen sisältyviin institutionaalisiin uudistuksiin, joilla luodaan edellytykset uudelle ja paremmalle unionin institutionaaliselle tasapainolle; näin mahdollistetaan toimielinten nykyistä tehokkaampi, avoimempi ja demokraattisempi toiminta, ja unioni voi tuottaa kansalaisten odotuksia paremmin vastaavia tuloksia sekä toimia täysipainoisesti maailmanlaajuisena toimijana kansainvälisellä näyttämöllä;

2.

korostaa, että kunkin toimielimen keskeiset ydintehtävät vahvistuvat, minkä ansiosta ne voivat kehittää omia roolejaan entistä tehokkaammin, mutta varoittaa, että uusi toimielinkehys edellyttää, että kaikki toimielimet hoitavat tehtäviään jatkuvassa yhteistyössä muiden toimielinten kanssa, jotta saavutetaan koko unionin kannalta myönteisiä tuloksia;

Päätöksenteon erityisen ”unionimenetelmän” vahvistaminen toimielinten välisen tasapainon perustana

3.

pitää tervetulleena sitä, että Lissabonin sopimuksessa ”yhteisömenetelmän” keskeiset elementit – komission aloiteoikeus ja Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen päätöksenteko – on säilytetty ja niitä on vahvistettu seuraavasti:

Eurooppa-neuvostosta tulee toimielin, jonka erityisroolia poliittisten virikkeiden antajana ja unionin suunnannäyttäjänä vahvistetaan niin, että se määrittää strategiset tavoitteensa ja painopisteensä sekaantumatta unionin lainsäädäntö- ja talousarviovallan normaaliin käyttöön;

komission tehtävää unionin toiminnan liikkeellepanevana voimana vahvistetaan, ja näin varmistetaan, että sen yksinoikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita etenkin talousarviomenettelyssä säilyy koskemattomana (ja jopa lujittuu);

Euroopan parlamentin toimivaltaa yhtenä lainsäädäntövallan käyttäjänä lisätään, sillä tavallisesta lainsäädäntöjärjestyksestä (kuten nykyistä yhteispäätösmenettelyä tullaan kutsumaan) tulee yleinen käytäntö (ellei perussopimuksissa erikseen määrätä erityisen lainsäädäntöjärjestyksen noudattamisesta) ja se laajennetaan koskemaan lähes kaikkia unionin lainsäädännön aloja, myös oikeus- ja sisäasioita;

neuvoston rooli lainsäädäntövallan toisena käyttäjänä vahvistetaan ja säilytetään – joskin se painottuu jonkin verran muutamiin tärkeisiin aloihin – erityisesti Lissabonin sopimukseen sisältyvällä selvennyksellä, jonka mukaan Eurooppa-neuvosto ei toimi lainsäätäjänä;

myös uusi, kaikki menolajit kattava talousarviomenettely perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston tasavertaiseen yhteiseen päätöksentekoon, ja Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä myös monivuotisesta rahoituskehyksestä, molemmissa tapauksissa komission aloitteen pohjalta;

erottelu lainsäädäntötoimien ja säädösvallan siirron nojalla toteutettavien toimien välillä sekä komission erityisen, molempien lainsäädäntövallan käyttäjien tasavertaisesti valvoman toimeenpanevan tehtävän tunnustaminen parantavat unionin lainsäädännön laatua; Euroopan parlamentilla on uusi rooli toimivallan siirtämisessä komissiolle ja säädösvallan siirron nojalla toteutettujen toimien valvonnassa;

unionin valtuuksista tehdä kansainvälisiä sopimuksia sopimuksessa tunnustetaan komission rooli käydä (läheisessä yhteistyössä komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) kanssa) neuvotteluja, ja lähes kaikki kansainväliset sopimukset edellyttävät Euroopan parlamentin hyväksyntää, ennen kuin neuvosto voi tehdä ne;

4.

pitää tervetulleena, että Lissabonin sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä ja Euroopan parlamentin hyväksynnällä, edellyttäen, ettei mikään kansallisista parlamenteista vastusta asiaa, laajentaa määräenemmistöpäätöksenteon ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamisalaa aloille, joilla niitä ei vielä sovelleta;

5.

korostaa, että kokonaisuutena katsoen nämä ”siltalausekkeet” ovat osoitus todellisesta suuntauksesta kohti ”unionimenetelmän” mahdollisimman laajaa soveltamista, ja kehottaa näin ollen Eurooppa-neuvostoa hyödyntämään täysimittaisesti näitä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia;

6.

katsoo, että kaikkien Lissabonin sopimuksen sisältämien institutionaalisten ja menettelyjä koskevien uudistusten täysimääräinen käyttö edellyttää syvällistä ja jatkuvaa yhteistyötä eri menettelyihin osallistuvien toimielinten välillä sekä sopimuksen tarjoamien uusien mekanismien, etenkin toimielinten välisten sopimusten, täysimittaista hyödyntämistä;

Euroopan parlamentti

7.

suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan varauksetta Euroopan parlamentin asema toisena unionin lainsäädäntö- ja talousarviovallan käyttäjänä samoin kuin sen rooli monien unionin toiminnan kannalta tärkeiden poliittisten päätösten hyväksymisessä ja että sen poliittiseen valvontaan liittyviä tehtäviä vahvistetaan ja jopa laajennetaan, vaikkakin vähäisemmässä määrin, YUTP:n alalle;

8.

painottaa, että tämä Euroopan parlamentin roolin tunnustaminen edellyttää muiden toimielinten täysimittaista yhteistyötä ja etenkin kaikkien sellaisten asiakirjojen oikea-aikaista toimittamista, jotka parlamentti tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä tasavertaisesti neuvoston kanssa, sekä yhtäläistä pääsyä ja osallistumista asianomaisiin työryhmiin ja muissa toimielimissä pidettäviin kokouksiin muiden päätöksentekoprosessiin osallistuvien kanssa; kehottaa kaikkia kolmea toimielintä pohtimaan sellaisten toimielinten välisten sopimusten tekemistä, joilla jäsennellään näiden alojen parhaat toimintatavat toimielinten keskinäisen yhteistyön optimoimiseksi;

9.

katsoo, että Euroopan parlamentin täytyy itse suorittaa tarvittavat sisäiset uudistukset rakenteidensa, menettelyjensä ja työskentelytapojensa mukauttamiseksi uusiin toimivaltuuksiin ja Lissabonin sopimuksesta johtuviin ohjelmasuunnittelua ja toimielinten välistä yhteistyötä koskeviin suurempiin vaatimuksiin (2); pani merkille kiinnostuneena Euroopan parlamentin uudistamista käsittelevän työryhmän päätelmiä ja muistuttaa, että parlamentin toimivaltainen valiokunta on hiljattain valmistellut parhaillaan työjärjestyksen uudistamista sen mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen (3);

10.

pitää tervetulleena sitä, että Lissabonin sopimuksella annetaan myös Euroopan parlamentille perussopimusten tarkistamista koskeva aloiteoikeus ja tunnustetaan parlamentin oikeus osallistua valmistelukuntaan sekä se, että Eurooppa-neuvoston päätös olla kutsumatta valmistelukuntaa koolle edellyttää Euroopan parlamentin hyväksynnän; katsoo, että näiden seikkojen tunnustaminen puoltaa Euroopan parlamentille myönnettävää täysimittaista oikeutta osallistua hallitustenväliseen konferenssiin (HVK) samoin ehdoin kuin komissio; katsoo, että kahden aiemman HVK:n kokemusten pohjalta tulevaisuudessa voitaisiin toimielinten välisellä järjestelyllä määrittää hallitustenvälisten konferenssien järjestämistä koskevat suuntaviivat, etenkin Euroopan parlamentin osallistumisen ja avoimuuskysymysten suhteen;

11.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kokoonpanoa koskevat siirtymäkauden järjestelyt; katsoo, että kyseisten järjestelyjen toteuttaminen edellyttää primäärioikeuden muuttamista; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat kansalliset oikeudelliset toimenpiteet 18 ylimääräisen Euroopan parlamentin jäsenen esivaalin mahdollistamiseksi kesäkuussa 2009, jotta he voivat osallistua parlamentin työskentelyyn tarkkailijoina siitä päivästä alkaen, jolloin Lissabonin sopimus tulee voimaan; muistuttaa kuitenkin, että ylimääräiset parlamentin jäsenet ottavat tehtävänsä vastaan vasta sovittuna päivänä ja kaikki yhtä aikaa, kun kaikki primäärioikeuden muuttamisen ratifioimismenettelyt on saatettu päätökseen; muistuttaa neuvostoa, että Lissabonin sopimuksen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohta) määräysten mukaan Euroopan parlamentti saa kokoonpanoaan koskevan merkittävän aloite- ja hyväksyntäoikeuden, jota se aikoo myös käyttää täysimääräisesti;

Eurooppa-neuvoston tehtävä

12.

katsoo, että Eurooppa-neuvoston virallinen tunnustaminen erilliseksi itsenäiseksi toimielimeksi, jonka erityiset toimivaltuudet on selvästi määritelty perussopimuksissa, edellyttää, että Eurooppa-neuvoston rooli painottuu sen keskeiseen tehtävään, joka on tarvittavien poliittisten virikkeiden antaminen ja unionin toiminnan yleisten suuntaviivojen ja tavoitteiden määrittely;

13.

suhtautuu myönteisesti myös siihen, että Lissabonin sopimuksella Eurooppa-neuvostolle annetaan keskeinen rooli perussopimusten tarkistamisessa sekä tietyissä, unionin poliittisen toiminnan kannalta erittäin merkittävissä päätöksissä, jotka koskevat esimerkiksi tärkeimpiä poliittisia virkanimityksiä, eri päätöksentekomenettelyjen poliittisten pattitilanteiden ratkaisua ja joustomekanismien käyttöä ja jotka Eurooppa-neuvosto tekee yksin tai yhdessä muiden toimielinten kanssa;

14.

katsoo myös, että nyt kun Eurooppa-neuvosto on sisällytetty EU:n toimielinrakenteeseen, on tarpeen selventää ja tarkentaa sen velvoitteita, mukaan luettuna sen toimien mahdollinen oikeudellinen valvonta, erityisesti ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 265 artiklan;

15.

korostaa Eurooppa-neuvoston johtavaa erityisroolia ulkoisen toiminnan ja etenkin YUTP:n alalla, jolla sen tehtävät, jotka käsittävät strategisten etujen yksilöimisen sekä tavoitteiden ja kyseisen politiikan yleisten suuntaviivojen määrittelyn, ovat ratkaisevan tärkeitä; painottaa tässä yhteydessä, että neuvoston, komission puheenjohtajan ja komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tulee voida osallistua tiiviisti Eurooppa-neuvoston työskentelyn valmisteluun tällä alalla;

16.

katsoo, että tarve parantaa Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston välistä yhteistyötä puoltaa sitä, että Euroopan parlamentin puhemiehen osallistumiselle Eurooppa-neuvoston keskusteluihin luodaan parhaat mahdolliset edellytykset, mikä voitaisiin mahdollisesti hoitaa näiden toimielinten välisiä suhteita koskevalla poliittisella sopimuksella; katsoo, että myös Eurooppa-neuvoston olisi hyödyllistä virallistaa kyseiset edellytykset sisäisessä työjärjestyksessään;

Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtajuus

17.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston pysyvän pitkäaikaisen puheenjohtajuuden perustamiseen, jolla osaltaan parannetaan kyseisen toimielimen työskentelyn ja siten unionin toiminnan jatkuvuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta; korostaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi nimitettävä mahdollisimman pian Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jotta yhteys vasta valitun parlamentin vaalikauden ja uuden komission toimikauden välillä säilyy;

18.

korostaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tulevaa keskeistä roolia unionin toimielinten toiminnassa, ei Euroopan unionin presidenttinä – sillä sitä hänestä ei tule – vaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana, joka ajaa sen työtä eteenpäin, huolehtii sen työskentelyn valmistelusta ja jatkuvuudesta, edistää yhteisymmärrystä sen jäsenten keskuudessa, antaa kertomuksia Euroopan parlamentille sekä huolehtii omalla tasollaan unionin ulkoisesta edustuksesta YUTP:tä koskevissa asioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) toimivaltaa;

19.

muistuttaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja huolehtii yhteistyössä komission puheenjohtajan kanssa ja yleisten asioiden neuvoston työskentelyn pohjalta Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta ja sen työskentelyn jatkuvuudesta ja että tämä edellyttää keskinäisiä yhteyksiä ja tiivistä yhteistyötä Eurooppa-neuvoston ja yleisten asioiden neuvoston puheenjohtajien välillä;

20.

katsoo tässä yhteydessä, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, neuvoston kiertävän puheenjohtajavaltion sekä, unionin ulkoisen edustuksen osalta YUTP:tä koskevissa kysymyksissä, komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) välillä vallitsevat tasapainoiset ja yhteistyöhön perustuvat suhteet ovat erittäin tärkeitä;

21.

muistuttaa, että vaikka Lissabonin sopimuksessa säädetään, että neuvoston pääsihteeristö avustaa Eurooppa-neuvostoa, Eurooppa-neuvoston omat menot tulee esittää erillisessä talousarvion osassa ja niihin on sisällyttävä erityismäärärahoja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, joka tarvitsee tuekseen oman, kohtuullisin ehdoin asetettavan kabinettinsa;

Neuvosto

22.

pitää myönteisenä sitä, että Lissabonin sopimuksessa on siirrytty kohti ajattelutapaa, jossa neuvosto katsotaan EU:n lainsäädäntö- ja talousarviovallan käyttäjän toiseksi haaraksi, joka jakaa suuremman osan päätöksentekovallasta – säilyttäen joillakin aloilla edelleen hallitsevan asemansa – Euroopan parlamentin kanssa parlamentaarisen kaksikamarijärjestelmän logiikan mukaisesti asteittain kehittyneessä toimielinjärjestelmässä;

23.

korostaa, että yleisten asioiden neuvosto (ja siten sen puheenjohtaja) asetetaan Lissabonin sopimuksessa keskeiseen asemaan ja että tavoitteena on neuvoston eri kokoonpanojen työskentelyn johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden sekä Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelun ja työn jatkuvuuden varmistaminen (yhteistyössä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan kanssa);

24.

korostaa, että neuvoston erityisasema YUTP:n valmistelussa, määrittämisessä ja täytäntöönpanossa edellyttää koordinoinnin vahvistamista yleisten asioiden neuvoston puheenjohtajan ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa toimivan komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) välillä sekä näiden kahden ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan välillä;

25.

on vakuuttunut, että yleisten asioiden neuvoston ja ulkosuhteiden neuvoston roolien erottaminen toisistaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti edellyttää muutoksia neuvostojen kokoonpanossa etenkin koska Lissabonin sopimuksella muutettujen perussopimusten mukaisten EU:n laajennettujen ulkosuhteiden vuoksi molempien neuvostojen kokoonpanoissa on erittäin vaikeaa säilyttää kumulatiivisia valtuutuksia; katsoo näin ollen, että ulkoministereiden pitäisi keskittyä ensisijassa ulkosuhteiden neuvoston toimintaan;

26.

pitää tässä yhteydessä mahdollisesti tarpeellisena, että neuvoston puheenjohtajuusvuoroon siirtyvän jäsenvaltion pääministeri / valtionpäämies toimii henkilökohtaisesti puheenjohtajana ja varmistaa yleisten asioiden neuvoston asianmukaisen toiminnan neuvoston eri kokoonpanojen koordinoinnista sekä ensisijaisten tavoitteiden noudattamisesta ja kiistojen ratkaisemisesta vastaavana elimenä, sillä kyseisten tehtävien katsotaan liian usein kuuluvan Eurooppa-neuvoston vastuulle;

27.

ottaa huomioon uudesta puheenjohtajuusjärjestelmästä johtuvat neuvoston eri kokoonpanojen koordinointiin liittyvät suuret vaikeudet ja korostaa riskien välttämiseksi uusien (kolmen puheenjohtajavaltion muodostavien) 18 kuukautta kerrallaan toimivien ja neuvoston eri kokoonpanojen (ulkosuhteiden neuvosto ja Euroryhmä pois luettuina) puheenjohtajuuden jakavien troikkien ja Coreperin merkitystä koko neuvoston työn yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden varmistamisessa sekä Euroopan parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelynä tapahtuvien lainsäädäntö- ja talousarviomenettelyiden joustavan toiminnan edellytyksenä toimielinten välisen yhteistyön varmistamisessa;

28.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että troikat toimivat yhteistyössä tehokkaasti ja johdonmukaisesti koko toimikautensa ajan; korostaa kunkin 18 kuukautta toimivan troikan yhteisen toimintaohjelman merkitystä unionin toiminnan kannalta, kuten on täsmennetty tämän päätöslauselman 51 kohdassa; kehottaa troikkia esittelemään yhteisen toimintaohjelmansa – joka sisältää niiden ehdotukset lainsäädännöstä käytävien keskustelujen aikatauluksi – Euroopan parlamentin täysistunnossa yhteisen toimikautensa alussa;

29.

katsoo, että neuvoston puheenjohtajuutta hoitamaan alkavan jäsenvaltion pääministerillä / valtion päämiehellä on keskeinen rooli puheenjohtajavaltioiden ryhmän koheesion ja neuvoston eri kokoonpanojen työn yhtenäisyyden varmistamisessa sekä Eurooppa-neuvoston kanssa tehtävän yhteistyön koordinoimisessa etenkin neuvoston kokousten valmistelun ja työskentelyn jatkuvuuden osalta;

30.

korostaa lisäksi, että Euroopan parlamentin kanssa puheenjohtajuuskauden toimista keskustelee ensisijaisesti neuvoston puheenjohtajuusvuorossa olevan jäsenvaltion pääministeri / valtionpäämies; katsoo, että neuvoston uusi puheenjohtaja on kutsuttava puhujaksi Euroopan parlamentin täysistuntoon, jossa hän voi esitellä puheenjohtajakauden ohjelman ja kuusi kuukautta kestävän toimikauden saavutukset ja tulokset sekä käydä poliittista keskustelua mistä tahansa hänen puheenjohtajuuskautensa aikana esille tulevasta aiheesta;

31.

korostaa, että EU:n kehityksen nykyisessä tilanteessa turvallisuutta ja puolustusta koskevat asiakohdat ovat edelleen erottamaton osa YUTP:aa, ja katsoo siten, että asiakohtien on kuuluttava jatkossakin ulkosuhteiden neuvoston, jonka puheenjohtajana toimii komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) ja johon puolustusministerit osallistuvat tarvittaessa, toimivaltaan;

Komissio

32.

pitää myönteisenä sitä, että komission keskeinen asema EU:n eteenpäin vievänä voimana tunnustettiin

vahvistamalla, että komissiolla on lähes yksinoikeudellinen lainsäädäntöaloiteoikeus, joka koskee kaikkia EU:n toiminnanaloja YUTP pois luettuna ja jota on vahvistettu erityisesti rahoitukseen liittyvissä päätöksissä;

vahvistamalla komission asemaa kahden lainsääntö- ja talousarviovallan käyttäjän kahden haaran välisen sopimuksen edistäjänä;

vahvistamalla komission asemaa ”toimeenpanovallan käyttäjänä” aina, kun Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpano edellyttää yhteisen lähestymistavan määrittelemistä, joten neuvosto käyttää toimeenpanovaltaa ainoastaan YUTP-asioissa ja säädöksissä määritetyissä ja asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa;

33.

pitää myönteisenä sitä, että puheenjohtajan asemaa komission jäsenten kollegiossa on vahvistettu etenkin komission jäsenten hänelle osoittaman institutionaalisen vastuun sekä komission sisäisen järjestäytymisen osalta, mikä luo tarvittavat edellytykset komission puheenjohtajan johtajuuden ja komission yhtenäisyyden vahvistamiseksi; katsoo, että asemaa voidaan vahvistaa entisestään, koska valtion- ja hallitusten päämiehet ovat sopineet, että komissiossa on edelleen yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

Komission puheenjohtajan valitseminen

34.

korostaa, että se, että Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston ehdotuksen perusteella, antaa komission puheenjohtajan nimitystavalle korostetun poliittisen luonteen;

35.

korostaa, että komission puheenjohtajan valitseminen tällä tavalla vahvistaa hänen demokraattista legitiimiyttään sekä hänen asemaansa komission sisällä (sisäiset suhteet muiden komission jäsenten kanssa) ja toimielinten välisissä suhteissa yleisesti;

36.

katsoo, että komission puheenjohtajan legitiimiyden vahvistamisesta hyötyy koko komissio, sillä toimenpide vahvistaa komission kykyä ajaa itsenäisesti Euroopan etua ja toimia Euroopan toiminnan liikkeellepanevana voimana;

37.

palauttaa mieliin tässä yhteydessä, että koska Eurooppa-neuvosto antaa ehdotuksen komission puheenjohtajaehdokkaasta määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentti hyväksyy ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä, valintaprosessin menestyksekäs lopputulos edellyttää kaikkien valintaprosessiin osallistuvien osallistumista vuoropuheluun;

38.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti Eurooppa-neuvoston on ”otettava huomioon Euroopan parlamentin vaalit” ja ennen ehdokkaan nimeämistä järjestettävä ”asianmukaiset kuulemiset”, jotka eivät ole kahden toimielimen välistä muodollista yhteydenpitoa; muistuttaa lisäksi, että Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn 11. julistuksen (4) mukaisesti ”Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston edustajat järjestävät ennen Eurooppa-neuvoston päätöksen tekemistä tarpeelliset kuulemiset tarkoituksenmukaisimmaksi katsotulla tavalla”;

39.

ehdottaa, että Eurooppa-neuvosto antaa puheenjohtajalleen valtuutuksen toteuttaa nämä kuulemiset (yksin tai valtuuskunnan kanssa) ja että puheenjohtaja keskustelee Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa tarvittavien Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien johtajien ja mahdollisesti Euroopan poliittisten puolueiden johtajien (tai valtuuskuntien) kuulemisten järjestämisestä ja että tämän jälkeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja raportoi Eurooppa-neuvostolle;

Nimittämismenettely

40.

katsoo, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan ja komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tehtäviä hoitamaan kutsuttavien henkilöiden valinnassa pitää ottaa huomioon hakijoiden asianmukainen pätevyys; tunnustaa lisäksi, kuten edellä mainittuun päätösasiakirjaan (5) liitetyssä kuudennessa julistuksessa määrätään, että siinä on otettava huomioon tarve kunnioittaa unionin ja sen jäsenvaltioiden maantieteellistä ja väestöllistä monimuotoisuutta;

41.

katsoo lisäksi, että Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja Euroopan poliittisten ryhmien merkittävimpien poliittisten virkojen täyttämisessä on otettava huomioon paitsi maantieteellistä ja väestöllistä moninaisuutta koskevat perusteet, myös poliittinen ja sukupuolten välinen tasapaino;

42.

katsoo tässä yhteydessä, että nimittämismenettely toteutetaan parhaassa tapauksessa Euroopan parlamentin vaalien jälkeen, jotta olennaisen tärkeät vaalitulokset otetaan huomioon komission puheenjohtajan valinnassa; huomauttaa, että tarvittava tasapaino voidaan varmistaa vasta komission puheenjohtajan valinnan jälkeen;

43.

ehdottaa tässä yhteydessä mahdolliseksi malliksi seuraavaa nimittämismenettelyä ja aikataulua, jotka Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto voisivat hyväksyä:

kaksi ensimmäistä viikkoa Euroopan parlamentin vaalien jälkeen: Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien muodostaminen

kolmas viikko Euroopan parlamentin vaalien jälkeen: Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kuulemiset sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja poliittisten ryhmien puheenjohtajien (mahdollisesti myös Euroopan poliittisten puolueiden puheenjohtajien tai tiettyjen valtuuskuntien) väliset erilliset tapaamiset

neljäs viikko Euroopan parlamentin vaalien jälkeen: ottaen huomioon edellisessä alakohdassa mainittujen aiheellisten kuulemisten tulokset Eurooppa-neuvosto ilmoittaa ehdokkaan komission puheenjohtajaksi

viides ja kuudes viikko Euroopan parlamentin vaalien jälkeen: komission puheenjohtajaehdokkaan ja poliittisten ryhmien väliset tapaamiset; ehdokkaan lausunnot ja hänen poliittisten suuntaviivojensa esittely Euroopan parlamentille; Euroopan parlamentti äänestää komission puheenjohtajasta

heinä-, elo- ja syyskuu: komission uusi puheenjohtaja sopii Eurooppa-neuvoston kanssa komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) nimittämisestä ja antaa luettelon ehdokkaista komission jäseniksi (komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) mukaan luettuna)

syyskuu: neuvosto hyväksyy luettelon ehdokkaista komission jäseniksi (komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) mukaan luettuna)

syys- ja lokakuu: Euroopan parlamentti kuulee ehdokkaita komission jäseniksi ja komission varapuheenjohtajaksi (korkeaksi edustajaksi)

lokakuu: komission jäsenten kollegion ja sen ohjelman esittely Euroopan parlamentille; äänestys koko kollegiosta (komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) mukaan luettuna); Eurooppa-neuvosto hyväksyy uuden komission; uusi komissio aloittaa työnsä

marraskuu: Eurooppa-neuvosto nimittää Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan;

44.

korostaa, että ehdotettua suunnitelmaa olisi joka tapauksessa sovellettava vuodesta 2014 lähtien;

45.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen mahdollinen voimaantulo vuoden 2009 loppuun mennessä edellyttää Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin poliittista sopimusta, jolla varmistetaan, että seuraavan komission puheenjohtajan valintaa ja sen jäsenten nimittämistä koskevassa menettelyssä kunnioitetaan joka tapauksessa uutta valtaa, joka Euroopan parlamentille tässä asiassa myönnetään Lissabonin sopimuksella;

46.

katsoo, että jos Eurooppa-neuvosto käynnistäisi uuden komission puheenjohtajan nimittämismenettelyn viipymättä heinäkuussa 2009 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien (6) jälkeen, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon aikataulu, jota tarvitaan Lissabonin sopimuksen mukaisen poliittisen kuulemismenettelyn, johon osallistuvat poliittisten ryhmien vastavalitut edustajat, loppuun saattamiseen epämuodollisesti; katsoo, että näiden edellytysten toteutuessa parlamentin uusien oikeuksien sisältöä kunnioitettaisiin täysin ja Euroopan parlamentti voisi hyväksyä komission puheenjohtajan nimittämisen;

47.

korostaa, että uuden kollegion nimittämismenettely olisi joka tapauksessa käynnistettävä vasta kun Irlannin toisen kansanäänestyksen tulos on tiedossa; tähdentää, että tällöin toimielimet olisivat täysin tietoisia tulevasta oikeudellisesta kehyksestä, jonka mukaisesti uusi komissio käyttäisi valtuuksiaan, ja tällöin ne voisivat ottaa asianmukaisesti huomioon oman toimivaltansa kyseisessä menettelyssä sekä uuden komission kokoonpanon, rakenteen ja toimivallan; katsoo, että jos kansanäänestyksen tulos on myönteinen, Euroopan parlamentin olisi annettava virallinen hyväksyntänsä uudelle kollegiolle, komission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja (korkea edustaja) mukaan luettuna, vasta kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan;

48.

muistuttaa, että jos Irlannin toisen kansanäänestyksen tulos ei ole myönteinen, Nizzan sopimusta aletaan joka tapauksessa soveltaa täysimääräisesti ja että silloin seuraavaa komissiota muodostettaessa noudatetaan määräyksiä, joiden mukaan sen jäsenten määrä jää jäsenvaltioiden määrää pienemmäksi; korostaa, että siinä tapauksessa neuvoston on tehtävä päätös typistetyn komission jäsenten oikeasta määrästä; tähdentää Euroopan parlamentin poliittista tahtoa varmistaa, että määräyksiä noudatetaan tiukasti;

Ohjelmien laatiminen

49.

katsoo, että ohjelmien laatiminen niin strategisella kuin operationaalisellakin tasolla on keskeistä unionin toiminnan tehokkuuden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi;

50.

pitää näin ollen myönteisenä, että Lissabonin sopimuksessa vaaditaan erikseen ohjelmien laatimista toimielinten toimintakyvyn tehostamiseksi, ja ehdottaa useiden samanaikaisten ohjelmaluonnosten laatimista seuraavien linjausten mukaisesti:

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi sovittava lainsäädäntösopimuksesta tai -ohjelmasta, joka perustuu komission toimikautensa alussa esittelemiin strategisiin tavoitteisiin ja painopisteisiin ja joka on Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteiskeskustelun aiheena ja jonka tavoitteena on saada aikaan kolmen toimielimen välinen sopimus (mahdollisesti erityinen toimielinten välinen sopimus, vaikka se ei olisikaan oikeudellisesti sitova) viisivuotisen toimikauden yhteisistä tavoitteista ja painopisteistä;

komission olisi kehitettävä tämän sopimuksen tai ohjelman perusteella edelleen ajatuksiaan rahoitusohjelmasta ja esiteltävä vaaleja seuraavan vuoden kesäkuussa ehdotuksensa viisivuotisesta monivuotisesta rahoituskehyksestä – sekä luettelon ohjelmien täytäntöönpanon edellyttämistä lainsäädäntöehdotuksista – josta neuvosto ja Euroopan parlamentti keskustelevat ja jonka ne hyväksyvät perussopimuksissa määrätyn menettelyn mukaisesti saman vuoden loppuun mennessä (tai viimeistään seuraavan vuoden ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä);

näin unionin viisivuotinen monivuotinen rahoituskehys on valmis täytäntöönpantavaksi vuoden N+2 (tai N+3) (7) alussa, ja kullakin Euroopan parlamentin ja komission kokoonpanolla on mahdollisuus päättää omasta ohjelmastaan;

51.

katsoo, että viisivuotiseen rahoitusohjelmien ja poliittisten ohjelmien järjestelmään siirtyminen vaatii talousarvioita koskevaa kurinalaisuutta ja moitteetonta varainhoitoa koskevan toimielinten sopimuksen (8) mukaisen nykyisen rahoituskehyksen pidentämistä ja mukauttamista vuoden 2015/2016 loppuun saakka, jolloin seuraava rahoituskehys astuu voimaan vuoden 2016/2017 alussa (9);

52.

ehdottaa, että lainsäädäntösopimuksen tai -ohjelman perusteella ja monivuotisen rahoituskehyksen huomioon ottaen

komissio esittelisi vuosittaisen toiminta- ja lainsäädäntöohjelmansa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, minkä tavoitteena on saada aikaan yhteiskeskustelu, jossa komissio voi esitellä tarvittavat muutokset;

yleisten asioiden neuvosto hyväksyisi Euroopan parlamenttia kuultuaan koko 18 kuukautta kestävälle toimikaudelle kaikkien kolmen puheenjohtajaryhmän yhteisen toimintaohjelman, joka toimii kunkin puheenjohtajavaltion puolivuotisen toimikauden toimintaohjelman kehyksenä;

Ulkosuhteet

53.

korostaa Lissabonin sopimuksen koko unionin ulkoiseen toimintaan, mukaan lukien YUTP, tuomaa uutta ulottuvuutta, joka voi yhdessä unionin oikeushenkilöyden ja alaa koskevien institutionaalisten uudistusten (etenkin kahta tehtävää hoitavan komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EEAS) toimen perustamisen) kanssa olla ratkaiseva tekijä unionin toiminnan yhtenäisyyden ja tehokkuuden kannalta tällä alalla ja tehostaa huomattavasti unionin näkyvyyttä maailmanlaajuisena toimijana;

54.

muistuttaa, että kaikissa ulkoista toimintaa koskevissa päätöksissä on määritettävä niiden oikeudellinen perusta, jotta päätöstä hyväksyttäessä ja täytäntöönpantaessa noudatetun menettelyn yksilöiminen helpottuu;

Komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja)

55.

katsoo, että kahta tehtävää hoitavan komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) toimen perustaminen on keskeinen askel unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden, tehokkuuden ja näkyvyyden varmistamisessa;

56.

korostaa, että Eurooppa-neuvoston on nimitettävä komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) määräenemmistöllä komission puheenjohtajan suostumuksella, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä komission varapuheenjohtajan ja koko komission jäsenten kollegion nimitys; kehottaa komission puheenjohtajaa varmistamaan, että komissio harjoittaa täysin toimivaltaansa ottaen huomioon, että komission varapuheenjohtajana korkea edustaja edistää merkittävästi kollegion toiminnan yhtenäisyyttä ja hyviä tuloksia ja että komission puheenjohtajalla on poliittinen ja institutionaalinen velvollisuus varmistaa, että hänellä on tarvittavat edellytykset muodostaa kollegio; korostaa lisäksi, että Eurooppa-neuvoston on otettava tämä komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tehtävän ulottuvuus huomioon ja edettävä menettelyn alusta tarvittaviin kuulemisiin komission puheenjohtajan kanssa onnistuneen lopputuloksen varmistamiseksi; muistuttaa nimitetyn komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) poliittisia ja institutionaalisia valmiuksia arvioidessaan käyttävänsä täyttä harkintavaltaansa uuden komission nimittämisvaltuuksiensa rajoissa;

57.

korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla (EEAS) on keskeinen tehtävä komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tukena, ja se on keskeinen tekijä unionin ulkoisen toiminnan uuden yhdennetyn lähestymistavan menestymisessä; korostaa, että uuden yksikön perustaminen edellyttää komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) muodollista esitystä, jonka hän voi antaa vasta aloitettuaan tehtävässä ja jonka vain neuvosto voi hyväksyä Euroopan parlamentin annettua asiasta lausunnon ja komission hyväksynnällä; kertoo aikomuksestaan käyttää täysin talousarviovaltaansa Euroopan ulkosuhdehallintoa perustettaessa;

58.

korostaa, että komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tehtävät ovat erittäin vaativia ja edellyttävät runsaasti koordinointia muiden toimielinten, etenkin komission puheenjohtajan kanssa, jolle komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) on poliittisesti vastuussa komission toimialaan kuuluvissa ulkosuhdeasioissa, neuvoston kiertävää puheenjohtajuutta hoitavan jäsenvaltion kanssa ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa;

59.

korostaa, että komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) toimen perustamiseen johtaneiden tavoitteiden saavuttaminen riippuu pitkälti komission puheenjohtajan ja komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) välisen poliittisen luottamuksen suhteesta ja komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) kyvystä toimia tuloksekkaassa yhteistyössä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, neuvoston kiertävää puheenjohtajuutta hoitavan jäsenvaltion ja alaisuudessaan toimivien, unionin ulkosuhteisiin liittyvää erityistoimivaltaa käyttävien muiden komission jäsenten kanssa;

60.

kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa (korkeaa edustajaa) hyödyntämään täysin mahdollisuuden esittää ulkosuhteita koskevia yhteisiä aloitteita unionin ulkosuhteiden eri toiminnanalojen yhtenäisyyden tehostamiseksi ja varsinkin YUTP:aan liittyvien aloitteiden hyväksymiseksi neuvostossa; toteaa tässä yhteydessä, että on ulko- ja turvallisuuspoliittisten toimien parlamentaarinen valvonta on tarpeen;

61.

katsoo, että komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) tehtävien keventämiseksi on keskeistä toteuttaa seuraavia käytännön toimia:

komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) olisi annettava nimittämisehdotus erityisistä edustajista, joilla on Lissabonin sopimuksen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artikla) mukaisesti määritelty selvä valtuutus auttaa komission varapuheenjohtajaa (korkeaa edustajaa) tämän erityiseen toimivaltaan kuuluvissa YUTP-asioissa (Euroopan parlamentin on kuultava neuvoston nimittämiä erityisedustajia, joiden on tiedotettava toimistaan Euroopan parlamentille säännöllisesti);

komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) olisi koordinoitava muihin aloihin kuin YUTP:aan liittyviä toimiaan asiasta vastaavien komission jäsenten kanssa ja delegoitava heille tarvittaessa heidän erikoisalaansa kuuluvat, Euroopan unionin kansainväliseen edustamiseen liittyvät tehtävänsä;

poissaolotapauksissa komission varapuheenjohtajan (korkean edustajan) pitäisi päättää tapauskohtaisesti kulloinkin kyseessä olevasta tehtävästä riippuen, kuka häntä edustaa;

Edustaminen

62.

katsoo, että Lissabonin sopimuksessa perustetaan tehokas mutta monimutkainen unionin ulkoista edustamista koskeva toiminnallinen järjestelmä, ja ehdottaa, että se järjestetään seuraavien suuntaviivojen mukaisesti:

YUTP:aan liittyvissä asioissa unionia edustaa valtion ja hallitusten päämiesten tasolla Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, jolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa käydä poliittisia neuvotteluja unionin nimissä, vaan toimivalta kuuluu komission varapuheenjohtajalle (korkealle edustajalle); häntä voidaan myös pyytää edustamaan Eurooppa-neuvostoa tietyissä kansainvälisissä tapahtumissa;

komission puheenjohtaja edustaa unionia korkeimmalla tasolla kaikissa unionin ulkosuhteisiin, YUTP-asioita lukuun ottamatta, tai unionin ulkoiseen toimintaan liittyvää jonkin tietyn alan politiikkaa koskevissa asioissa (ulkomaankauppa jne.); tehtävän voi niin ikään hoitaa komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) tai asiasta vastaava / valtuutettu komission jäsen komission alaisuudessa;

komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) edustaa unionia ministeritasolla tai kansainvälisissä organisaatioissa unionin yleistä ulkoista toimintaa koskevissa asioissa; komission varapuheenjohtaja (korkea edustaja) vastaa myös ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtajan ulkoisesta edustamisesta;

63.

katsoo, että enää ei ole suotavaa, että yleisten asioiden neuvoston puheenjohtajaa (etenkin puheenjohtajuutta hoitavan jäsenvaltion pääministeriä) tai neuvoston tietyn kokoonpanon puheenjohtajaa voidaan pyytää edustamaan unionia ulkoisesti;

64.

korostaa kaikkien unionin ulkoiseen edustamiseen liittyvistä eri tehtävistä vastaavien tahojen koordinoinnin ja yhteistyön merkitystä toimivaltaristiriitojen välttämiseksi ja unionin ulkoisen yhtenäisyyden ja näkyvyyden varmistamiseksi;

*

* *

65.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0055.

(2)  Parlamentin päätöslauselma, annettu 7. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa (Leinenin mietintö), P6_TA(2009)0373.

(3)  Parlamentin päätös, tehty 6.5.2009, Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä muuttamisesta P6_TA(2009)0359 ja mietintö työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen (A6-0277/2009)(Corbettin mietinnöt).

(4)  Julistus n:o 11 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 6 ja 7 kohdasta.

(5)  Julistus n:o 6 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 15 artiklan 5 ja 6 kohdasta, 17 artiklan 6 ja 7 kohdasta sekä 18 artiklasta.

(6)  Kuten uuden komission nimittämistä koskevassa julistuksessa todetaan, 11.–12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät.

(7)  N tarkoittaa Euroopan vaalivuotta.

(8)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus 17.5.2006 talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta (EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1).

(9)  Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista 25. maaliskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman (Bögen mietintö) (hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0174) ja Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä 7. toukokuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman (Guy-Quintin mietintö) (hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0374) mukaisesti.


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/94


Torstai 7. toukokuuta 2009
Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehitys Lissabonin sopimuksen tultua voimaan

P6_TA(2009)0388

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan (2008/2120(INI))

2010/C 212 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa,

ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 12 artiklan,

ottaa huomioon Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista Euroopan rakentamisessa (1),

ottaa huomioon Euroopan unionin parlamenttien yhteisöasioita käsittelevien elinten XXVIII konferenssissa (COSAC) 27. tammikuuta 2003 hyväksytyt hallitusten ja parlamenttien välisiä suhteita yhteisöasioissa koskevat suuntaviivat (ohjeelliset vähimmäisstandardit) (”Kööpenhaminan parlamentaariset suuntaviivat”) (2),

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2008 annetut, parlamenttien välistä yhteistyötä Euroopan unionissa koskevat suuntaviivat (3),

ottaa huomioon Pariisissa 4. marraskuuta 2008 pidetyn COSACin XL konferenssin päätelmät ja erityisesti niiden 1 kohdan,

ottaa huomioon Irlannin parlamentin maan tulevaisuutta Euroopan unionissa käsittelevän alivaliokunnan marraskuussa 2008 antaman mietinnön ja etenkin sen tiivistelmän 29–37 kohdan, joissa edellytettiin kattavasti parlamentaarisen valvonnan vahvistamista kansallisten hallitusten toimiessa neuvoston jäseninä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A6-0133/2009),

A.

katsoo, että koska Euroopan parlamentti antoi viimeisimmän päätöslauselmansa suhteista kansallisiin parlamentteihin vuonna 2002, nyt on uudelleenarvioinnin aika,

B.

ottaa huomioon, että kansalaiset ovat unionin tasolla suoraan edustettuina Euroopan parlamentissa ja että jäsenvaltioita edustaa neuvostossa niiden kulloinenkin hallitus, joka puolestaan on demokraattisesti vastuussa vastaavalle kansalliselle parlamentille (ks. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksen mukaisessa muodossa); katsoo, että Euroopan unionissa tarvittavan parlamentarismin vahvistamisen täytyy siksi perustua kahteen tekijään: yhtäältä Euroopan parlamentin toimivallan vahvistamiseen kaikessa unionin päätöksenteossa sekä toisaalta kansallisten parlamenttien toimivallan vahvistamiseen suhteessa maiden omiin hallituksiin,

C.

toteaa, että kansallisten parlamenttien edustajat ja Euroopan parlamentin edustajat sekä nämä ja liittymisneuvotteluja käyvien maiden parlamenttien edustajat tekivät erinomaista yhteistyötä Eurooppa-valmistelukunnassa,

D.

toteaa, että kansanedustuslaitosten konferenssin järjestäminen tietyistä aiheista harkintavaiheen aikana on osoittautunut hyväksi ajatukseksi, joten tähän käytäntöön voitaisiin tukeutua uudelleen uutta valmistelukuntaa muodostettaessa tai vastaavien tilaisuuksien yhteydessä,

E.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteet ovat huomattavasti parantuneet ja monipuolistuneet viime vuosina ja että yhä enemmän toimintaa harjoitetaan sekä parlamenttien että niiden valiokuntien tasolla,

F.

katsoo, että kehitettäessä suhteita jatkossa olisi otettava huomioon nykykäytäntöjen ansiot ja haittapuolet,

G.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille myönnetyt, erityisesti toissijaisuusperiaatteeseen liittyvät uudet toimivaltuudet rohkaisevat niitä osallistumaan unionin tasolla tapahtuvaan politiikan laadintaan aktiivisesti jo varhaisessa vaiheessa,

H.

katsoo, että parlamenttien välisen yhteistyön kaikissa muodoissa olisi noudatettava kahta perusperiaatetta: tehokkuuden lisäämistä ja parlamentaarista demokratiaa,

I.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien ensisijaisena tehtävänä on osallistua lainsäädäntöprosessiin ja valvoa poliittisia valintoja kansallisella ja yhteisön tasolla; katsoo, että tämä ei tee turhaksi yhteisen edun puolesta tehtävää läheistä yhteistyötä varsinkaan unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä,

J.

katsoo, että on asianmukaista laatia poliittisia suuntaviivoja, joiden pohjalta Euroopan parlamentin edustajat ja elimet voivat päättää toimista, jotka koskevat sen suhteita kansallisiin parlamentteihin sekä Lissabonin sopimuksen kansallisia parlamentteja koskevien määräysten toimeenpanoa,

Lissabonin sopimuksen panos suhteiden kehittämiseen

1.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksella (eli ”parlamenttien sopimuksella”) kansallisille parlamenteille myönnettyihin tehtäviin ja oikeuksiin, jotka lisäävät niiden merkitystä Euroopan unionin poliittisissa prosesseissa; ja katsoo, että nämä oikeudet voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

 

Tietoa

vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien toimien arvioinnista

sisäistä turvallisuutta käsittelevän pysyvän komitean toiminnasta

perussopimusten muuttamista koskevista ehdotuksista

unionin jäseneksi liittymistä koskevista hakemuksista

yksinkertaistetuista perussopimusten muutoksista (kuusi kuukautta ennen päätöksen tekemistä)

ehdotuksista perussopimuksia täydentäviksi toimiksi;

 

Aktiivinen osallistuminen

unionin moitteettomaan toimintaan (yleismääräys)

Europolin ja Eurojustin valvontaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa

perustamissopimuksen muuttamista käsitteleviin sopimisiin;

 

Vastustus, joka koskee

toissijaisuusperiaatteen vastaista lainsäädäntöä ”keltaisen kortin” ja ”oranssin kortin” menettelyillä

yksinkertaistetulla menettelyllä hyväksyttäviä perustamissopimuksen muutoksia

siviilioikeudellisia kysymyksiä (perheoikeus) koskevia oikeudellisen yhteistyön toimia

toissijaisuusperiaatteen rikkomista panemalla vireille kanne yhteisöjen tuomioistuimessa (sikäli kun tämä on kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan mahdollista);

Nykyiset suhteet

2.

toteaa tyytyväisenä, että sen suhteet kansallisiin parlamentteihin ja niiden jäseniin ovat kehittyneet melko myönteisesti viime vuosina, mutta eivät vielä riittävästi, etenkin seuraavien yhteistoimintamuotojen avulla:

parlamentaariset yhteiskokoukset monialaisista kysymyksistä, jotka eivät kuulu yksittäisen valiokunnan toimivaltaan

säännölliset, vähintään kaksi kertaa puolessa vuodessa pidettävät valiokuntien yhteiskokoukset

parlamenttien väliset valiokuntatason ad hoc -kokoukset Euroopan parlamentin tai neuvoston puheenjohtajavaltion parlamentin aloitteesta

parlamenttien väliset kokoukset valiokuntien puheenjohtajien tasolla

parlamenttien puhemiesten tasolla tehtävä yhteistyö Euroopan unionin parlamenttien puhemiesten konferenssissa

kansallisten parlamenttien jäsenten vierailut Euroopan parlamenttiin ja osallistuminen vastaavien eri alojen valiokuntien kokouksiin

Euroopan tason poliittisten ryhmien tai puolueiden kokoukset, joissa poliitikot kaikista jäsenvaltioista tapaavat Euroopan parlamentin jäseniä;

Tulevat suhteet

3.

on sitä mieltä, että olisi kehitettävä uusia lainsäädäntömenettelyä edeltävän ja sen jälkeisen vuoropuhelun muotoja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille;

4.

kehottaa kansallisia parlamentteja vahvistamaan pyrkimyksiään saada kansalliset hallitukset vastaamaan siitä, miten ne hallinnoivat EU:n varojen käyttöä; kehottaa kansallisia parlamentteja tarkastelemaan kansallisten vaikutustenarviointien laatua sekä tapaa, jolla kansalliset hallitukset saattavat EU:n oikeutta osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja toteuttavat EU:n politiikkaa sekä rahoitusohjelmia valtion, alueiden ja paikallisviranomaisten tasolla; kehottaa kansallisia parlamentteja valvomaan tarkoin Lissabonin esityslistaan liittyvien kansallisten toimintaohjelmien raportointia;

5.

katsoo, että on asianmukaista tarjota kansallisille parlamenteille tukea, kun ne tarkastelevat lainsäädäntöehdotuksia ennen niiden käsittelyä unionin lainsäädäntövaltaa käyttävissä elimissä ja kun ne valvovat tehokkaasti hallitustensa toimia neuvostossa;

6.

toteaa, että eri alojen valiokuntien säännölliset kahdenväliset yhteiskokoukset sekä Euroopan parlamentin kutsusta järjestettävät valiokuntatason ad hoc -kokoukset mahdollistavat vuoropuhelun nykyisten tai suunniteltujen säädösten tai poliittisten aloitteiden käsittelyn varhaisessa vaiheessa, ja niitä olisi siksi jatkettava ja kehitettävä järjestelmällisesti vastaavien valiokuntien pysyväksi verkostoksi; katsoo, että ennen tällaisia kokouksia tai niiden jälkeen voidaan pitää valiokuntatason kahdenvälisiä ad hoc -kokouksia, joissa käsitellään kansallisia erityiskysymyksiä; ja katsoo, että valiokuntien puheenjohtajakokoukselle voitaisiin siten antaa tehtäväksi laatia ohjelma eri alojen valiokuntien kansallisten parlamenttien kanssa harjoittamasta toiminnasta ja sovittaa tätä toimintaa yhteen;

7.

huomauttaa, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien valiokuntien puheenjohtajien väliset kokoukset, kuten ulkoasiainvaliokuntien, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntien puheenjohtajien tapaamiset, ovat sen ansiosta, että osanottajien määrä on rajoitettu, myös tietojen ja näkemysten vaihdon väline;

8.

katsoo, että muillakin kuin edellä mainituilla yhteistyömuodoilla on mahdollista edistää tehokkaasti Euroopan poliittisen alueen luomista ja että niitä tulisi kehittää edelleen ja monipuolistaa;

9.

toivoisi tässä yhteydessä kansallisilta parlamenteilta innovaatioita, kuten Euroopan parlamentin jäsenille annettavaa oikeutta tulla kutsutuiksi kerran vuodessa pitämään puheenvuoron kansallisten parlamenttien täysistunnoissa, osallistua neuvoa-antavassa ominaisuudessa Eurooppa-asioiden valiokuntien kokouksiin, osallistua valiokuntien kokouksiin niiden käsitellessä niiden toimialaan kuuluvia Euroopan unionin säädöksiä tai osallistua vastaavien poliittisten ryhmien kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa;

10.

suosittaa, että annetaan Euroopan parlamentin valiokunnille riittävästi määrärahoja, jotta ne voivat järjestää kokouksia kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa ja jotta Euroopan parlamentin esittelijät voivat tavata kansallisia parlamentteja edustavia vastaavia tehtäviä hoitavia kollegoitaan, ja kehottaa tutkimaan, voidaanko luoda tekniset edellytykset kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin eri valiokuntien esittelijöiden välisille videokonferensseille;

11.

uskoo, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille annetut toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevat laajemmat valtuudet mahdollistavat yhteisön lainsäädäntöön vaikuttamisen ja sen valvonnan varhaisessa vaiheessa ja edistävät osaltaan lainsäädännön parantamista ja edistävät lainsäädännön johdonmukaisuutta Euroopan unionin tasolla;

12.

toteaa, että kansallisille parlamenteille annetaan ensi kertaa Euroopan unionin asioita koskeva määritelty rooli, joka on erillään kansallisten hallitusten roolista, edistää demokraattisen valvonnan vahvistamista ja lähentää unionia kansalaisiin;

13.

muistuttaa, että kansallisten parlamenttien tulee valvoa kansallisten hallitusten toimintaa ensi kädessä asian kannalta merkityksellisten perustuslaillisten sääntöjen ja lakien mukaisesti;

14.

korostaa, että kansalliset parlamentit ovat merkittäviä toimijoita EU:n oikeuden täytäntöönpanossa ja että olisi hyvin tärkeää luoda mekanismi tämän alan parhaiden käytäntöjen vaihtamista varten;

15.

huomauttaa tässä yhteydessä, että parlamenttien välisen sähköisen tiedonvaihtofoorumin, IPEX-verkkosivuston (4), perustaminen on merkittävä edistysaskel, sillä sen avulla voidaan tarkastella reaaliaikaisesti EU:n asiakirjoja voidaan kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin tasolla ja tarvittaessa sitä, miten kansalliset parlamentit saattavat ne osaksi kansallista oikeusjärjestystä; pitää siksi tarpeellisena, että tätä Euroopan parlamentin teknisesti kehittämää ja ylläpitämää järjestelmää varten on asianmukaisesti varoja;

16.

kaavailee kansallisten parlamenttien ja komission välisen lainsäädäntömenettelyä edeltävän vuoropuhelun nykyistä järjestelmällisempää seurantaa (niin kutsuttu Barroson aloite) saadakseen tietoa kansallisten parlamenttien kannoista lainsäädäntöprosessin varhaisvaiheessa; kehottaa kansallisia parlamentteja saattamaan tässä yhteydessä annetut kannat samalla myös Euroopan parlamentin saataville;

17.

pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyön kehittämisessä on onnistuttu ulkoasioiden, turvallisuuden ja puolustuksen saroilla;

18.

tunnustaa, että kansallisilla parlamenteilla on merkittävä rooli yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (ETPP) käytävän kansallisen keskustelun tiedottajina;

19.

toteaa uudelleen huolestuneena, että parlamentit pitävät YUTP:n ja ETPP:n rahoitusta koskevaa vastuuta riittämättömänä, ja siksi Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä on parannettava, jotta näiden politiikan alojen kaikki näkökohdat saadaan demokraattiseen valvontaan (5);

20.

Edellyttää johdonmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi sekä päällekkäisyyden välttämiseksi, että Länsi-Euroopan unionin (WEU) parlamentaarinen yleiskokous lakkautetaan, kun WEU sulautuu Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä täysin ja lopullisesti Euroopan unioniin;

COSACin rooli

21.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on tiiviissä yhteistyössä määriteltävä COSACin tuleva rooli ja että COSACin tulisi Amsterdamin sopimukseen liitetyn kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan mukaisesti pysyä ensisijaisesti tiedonvaihdon sekä yleisistä poliittisista aiheista ja kansallisten hallitusten valvonnan parhaista toimintatavoista käytävän keskustelun foorumina (6); katsoo, että tiedonvaihdossa ja keskustelussa olisi myös keskityttävä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin lainsäädäntötoimiin sekä toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen Euroopan unionin tasolla;

22.

aikoo päättäväisesti hoitaa tehtävänsä tinkimättä, täyttää COSACin toimintaan liittyvät velvollisuutensa ja antaa edelleen teknistä tukea COSACin sihteeristölle ja kansallisten parlamenttien edustajille;

23.

muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien COSACin puitteissa toteuttamien toimien on täydennettävä toisiaan, eikä ulkopuolisten tahojen saa antaa hajauttaa tai käyttää väärin niitä;

24.

katsoo, että Euroopan parlamentin asiaan erikoistuneiden valiokuntien tulisi osallistua nykyistä voimakkaammin COSACin kokousten valmisteluun ja edustukseen niissä; katsoo, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan olisi johdettava parlamentin valtuuskuntaa ja että valtuuskunnan olisi koostuttava kulloisenkin COSACin kokouksen esityslistalla olevia aiheita käsittelevien valiokuntien puheenjohtajista ja esittelijöistä; pitää suotavana, että puheenjohtajakokoukselle ja parlamentin jäsenille tiedotetaan kunkin kokouksen jälkeen COSACin kokousten edistymisestä ja tuloksista;

*

* *

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Perustuu perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietintöön A5-0023/2002 (Napolitanon mietintö) (EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 322).

(2)  EUVL C 154, 2.7.2003, s. 1.

(3)  Tarkistettu laitos, josta sovittiin Lissabonissa 20.–21. kesäkuuta 2008 pidetyssä Euroopan unionin parlamenttien puhemiesten konferenssin kokouksessa.

(4)  ”Joint Parliamentary Meetings”. IPEX-tietokanta (Interparliamentary EU Information Exchange) otettiin virallisesti käyttöön heinäkuussa 2006.

(5)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehty toimielinten sopimus (EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklan 3 kohta.

(6)  Ks. edellä mainitut hallitusten ja parlamenttien välisiä suhteita yhteisöasioissa koskevat suuntaviivat (ohjeelliset vähimmäisstandardit).


5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/99


Torstai 7. toukokuuta 2009
Kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpano

P6_TA(2009)0389

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (2008/2169(INI))

2010/C 212 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan perustuslaista (1),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta (2),

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman harkintakaudesta: Euroopan unionista käydyn keskustelun arvioinnin rakenne, teemat ja taustaa (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja vetoomusvaliokunnan lausunnon (A6-0043/2009),

A.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön kansalaisaloite, jossa vähintään miljoona unionin kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita voi tehdä aloitteen, jossa Euroopan komissiota kehotetaan toimivaltuuksiensa rajoissa tekemään asianmukainen ehdotus asioista, joissa näiden kansalaisten mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi. – Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohta Lissabonin sopimuksen mukaisessa muodossa (EU-sopimuksen uusi versio),

B.

toteaa, että miljoona unionin kansalaista saa näin saman oikeuden pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksen kuin neuvostolla on ollut Euroopan yhteisöjen perustamisvuodesta 1957 lähtien (alun perin ETY-sopimuksen 152 artikla, tällä hetkellä EY:n perustamissopimuksen 208 artikla, tulevaisuudessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 241 artikla) ja Euroopan parlamentilla Maastrichtin sopimuksen vuonna 1993 tapahtuneen voimaantulon jälkeen (tällä hetkellä EY:n perustamissopimuksen 192 artikla, tulevaisuudessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artikla),

C.

ottaa huomioon, että näin kansalaiset osallistuvat itse välittömästi Euroopan unionin toimivallan käyttöön ja heidät otetaan ensimmäisen kerran suoraan mukaan EU:n lainsäädäntöehdotusten alullepanoprosessiin,

D.

ottaa huomioon, että EU- sopimuksen uuden version 11 artiklan 4 kohdalla on tämän saman sopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa määrätyn oikeuden demokraattiseen osallistumiseen (EU-sopimuksen uuden version 10 artiklan 3 kohta) erityisenä seurauksena tarkoitus antaa unionin kansalaisille yksilöllinen oikeus osallistua eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen,

E.

toteaa, että aloiteoikeus sekoitetaan usein vetoomusoikeuteen; ottaa huomioon, että on tarpeen varmistaa, että kansalaiset ovat täysin tietoisia näiden oikeuksien välisestä erosta erityisesti, koska vetoomus osoitetaan parlamentille ja kansalaisaloite osoitetaan komissiolle,

F.

katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on taattava unionin kansalaisille edellytykset harjoittaa osallistumisoikeuttaan esteettä, avoimesti ja tehokkaasti,

G.

ottaa huomioon, että kansalaisaloitteen tekemiseen vaadittavista menettelyistä ja edellytyksistä, mukaan lukien niiden jäsenvaltioiden vähimmäismäärä, joista aloitteen tekevien kansalaisten on oltava kotoisin, säädetään parlamentin ja neuvoston asianmukaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti antamassa asetuksessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 artiklan 1 kohta),

H.

ottaa huomioon, että asetusta annettaessa ja täytäntöön pantaessa on taattava perustavanlaatuiset oikeudet tasa-arvoon, hyvään hallintoon ja oikeussuojaan,

I.

ottaa huomioon, että ”niiden jäsenvaltioiden vähimmäismäärä, joista aloitteen tekijöiden on oltava kotoisin” (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 artiklan 1 kohta), tarkoittaa ”merkittävää määrää jäsenvaltioita” (EU-sopimuksen uuden version 11 artiklan 4 kohta),

J.

katsoo, että jäsenvaltioiden vähimmäismäärää ei saa vahvistaa mielivaltaisesti, vaan että sen on perustuttava säännösten tarkoitukseen ja että sitä tulkitaan ottaen huomioon muut perussopimuksen määräykset, jotta vältytään tulkintaristiriidoilta,

K.

katsoo, että näiden säännösten tarkoituksena on taata, etteivät EU:n lainsäädäntöprosessin lähtökohtana ole yksittäisten jäsenvaltioiden erityisedut, vaan Euroopan yhteinen etu,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklan mukaan Euroopan yhteinen etu oletetaan otettavan riittävästi huomioon lainsäädäntöaloitteessa, jota kannattaa yksi neljäsosa jäsenvaltioista; katsoo, että siksi tällaista vähimmäismäärää on siksi pidettävä kiistämättömänä,

M.

katsoo, että sääntöjen tarkoitus täyttyy vain, kun ne yhdistetään kustakin näistä jäsenvaltiosta tulevien tuenilmausten vähimmäismäärään,

N.

katsoo, että EU-sopimuksen uuden version 11 artiklan 4 kohdasta, joka määrittää miljoonan unionin kansalaisen lukumäärän, voidaan johtaa noin 500 miljoonan kansalaisen väestön ollessa kyseessä, että tällöin edustetuksi on katsottava 1/500 väestöstä,

O.

ottaa huomioon, että EU-sopimuksen uuden version 11 artiklan 4 kohta koskee kaikkia unionin kansalaisia,

P.

katsoo, että oikeuden demokraattiseen osallistumiseen kaikkinaisen rajoittamisen ja kaikkinaisen ikään perustuvan epätasapuolisen kohtelun on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaista,

Q.

katsoo lisäksi, että on toivottavaa välttää tulkintaristiriitoja, joita voisi aiheutua esimerkiksi, jos Euroopan parlamentin vaaleihin osallistumisen alaikäraja olisi jossakin jäsenvaltiossa alhaisempi kuin kansalaisaloitteeseen osallistumisen alaikäraja,

R.

ottaa huomioon, että perusteltu kansalaisaloite velvoittaa komission pohtimaan siihen sisältyviä kysymyksiä ja päättämään, tekeekö se ehdotuksen asiaa koskevaksi säädökseksi,

S.

katsoo, että olisi suotavaa, että aloitteissa viitattaisiin yhteen tai useampaan oikeusperustaan, jonka pohjalta komissio voi esittää säädösehdotuksensa,

T.

katsoo, että kansalaisaloite voi edetä vain, jos se on hyväksyttävä, eli jos

se sisältää pyynnön komissiolle tehdä Euroopan unionia koskeva lakialoite,

unionilla on lainsäädännöllinen toimivalta ja komissiolla on oikeus esittää ehdotus kyseessä olevassa asiassa, ja

pyydetty säädös ei ole selvästi Euroopan unionissa sovellettavien yleisten oikeusperiaatteiden vastainen,

U.

toteaa, että kansalaisaloite on toimiva, jos se on hyväksyttävä edellä kuvatulla tavalla ja se täyttää edustuksellisuutta koskevat vaatimukset ja sitä toisin sanoen kannattaa vähintään miljoona kansalaista, jotka edustavat merkittävää määrää jäsenvaltioita,

V.

toteaa, että komission tehtävä on tutkia, ovatko hyväksyttävän kansalaisaloitteen edellytykset olemassa,

W.

toteaa, että kansalaisaloitteen organisoinnin kannalta on erittäin suotavaa varmistaa kansalaisaloitteen hyväksyttävyys jo ennen tuenilmausten keräämisen aloittamista,

X.

toteaa, ettei komissio voi tarkistaa tuenilmausten aitoutta ja että siksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä se; toteaa, että tähän liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuudet koskevat kuitenkin vain EU-sopimuksen uuden version 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja aloitteita ja ne eivät missään tapauksessa koske aloitteita, jotka eivät ole hyväksyttäviä edellä esitetyistä syistä; toteaa, että jäsenvaltioiden on näin ollen tärkeää varmistaa jo ennen tuenilmausten keräämisen aloittamista kansalaisaloitteen hyväksyttävyys,

Y.

toteaa, että komission tutkiessa kansalaisaloitteen hyväksyttävyyttä sen on kuitenkin rajoituttava yksinomaan edellä mainittuihin oikeudellisiin perusteisiin, ja tutkinnan perusteet eivät missään tapauksessa saa olla poliittisia; toteaa, että siten varmistetaan, että komissio ei voi vapaasti päättää omin poliittisin perustein, onko kansalaisaloite hyväksyttävä vai ei,

Z.

katsoo, että olisi tarkoituksenmukaista jakaa Euroopan kansalaisaloitetta koskeva menettely seuraaviin viiteen vaiheeseen:

aloitteen rekisteröinti

tuenilmausten kerääminen

aloitteen jättäminen

komission kannan ilmoittaminen,

sen tarkistaminen, onko pyydetty säädös perustamissopimusten mukainen,

AA.

toteaa, että kansalaisaloite on tapa harjoittaa julkista yksinomaista lainsäädäntävaltaa, ja siten siihen sovelletaan avoimuuden periaatetta; toteaa, että tämä tarkoittaa, että kansalaisaloitteen järjestäjien on otettava julkinen tilintekovelvollisuus aloitteen rahoituksesta, rahoituksen lähteet mukaan luettuina,

AB.

pitää kansalaisaloitetta koskevan menettelyn valvomista parlamentin poliittisena tehtävänä,

AC.

toteaa, että tämä vastuu koskee kansalaisaloitetta koskevan asetuksen täytäntöönpanoa sinällään sekä komission poliittista kantaa kansalaisaloitteella esitettyyn pyyntöön,

AD.

pitää tärkeänä, että taataan yhdenmukaisuus komissiolle kansalaisaloitteen kautta esitettyjen pyyntöjen ja parlamentin demokraattisesti hyväksyttyjen prioriteettien ja ehdotusten välillä,

1.

pyytää komissiota tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 artiklan nojalla välittömästi Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ehdotuksen kansalaisaloitetta koskevaksi asetukseksi;

2.

kehottaa komissiota ottamaan tällöin huomioon tämän päätöslauselman liitteessä esitetyt suositukset;

3.

toivoo, että asetus on selvä, yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen ja että siihen sisältyvät kansalaisaloitteen määritelmään liittyvät käytännölliset seikat, jotta sitä ei sekoitettaisi vetoomusoikeuteen;

4.

päättää tarkastella välittömästi tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen sellaisen tehokkaan järjestelmän perustamista, jonka avulla voidaan valvoa kansalaisaloitetta koskevaa menettelyä;

*

* *

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 310, 16.12.2004, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0055.

(3)  EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 306.


Torstai 7. toukokuuta 2009
LIITE

KOMISSION EHDOTUKSEN EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI KANSALAISALOITETTA KOSKEVIEN MÄÄRÄYSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA SISÄLTÖÄ KOSKEVIA SUOSITUKSIA

Jäsenvaltioiden vähimmäismäärän vahvistaminen

1.

Niiden jäsenvaltioiden vähimmäismäärä, joista kansalaisaloitteeseen osallistuvien kansalaisten on oltava kotoisin, on neljäsosa jäsenvaltioista.

2.

Tämä edellytys täyttyy vain, jos kunkin osallistuvan jäsenvaltion väestöstä vähintään yksi viidessadasosa tukee aloitetta.

Osallistujien alaikärajan vahvistaminen

3.

Kaikki unionin kansalaiset, jotka ovat oman jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaan äänioikeutettuja, voivat osallistua kansalaisaloitteeseen.

Menettelyä koskevat järjestelyt

4.

Kansalaisaloitetta koskeva menettely sisältää seuraavat viisi vaihetta: